diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 14208-0.txt | 2616 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/14208-8.txt | 3001 | ||||
| -rw-r--r-- | old/14208-8.zip | bin | 0 -> 43730 bytes |
6 files changed, 5633 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/14208-0.txt b/14208-0.txt new file mode 100644 index 0000000..56d0408 --- /dev/null +++ b/14208-0.txt @@ -0,0 +1,2616 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14208 *** + +ORJAN OPPI + +Näytelmä viidessä näytöksessä + + +Kirj. + +Arvid Järnefelt + + +Otava, Helsinki, 1902. + + + +HENKILÖT: + +TIITUS FLAVIUS, Jerusalemin hävittäjä. +VESPASIANUS, hänen isänsä. +DOMITIANUS, hänen veljensä. +DOMITIA. +BERENICE, juutalainen ruhtinatar. +LYSIMAAKOS, orja, lääkäri. +CASSIUKSEN VELJEKSET. +AULUS CAECINA. +KVEESTORI. +FlLOSOOFI. +RUNOILIJA. +CALLIAS, henkilääkäri. +SENTTUURIOITA, SENAATTOREJA, PATRIISEJA, RITAREJA, YLEISÖÄ, KANSAA, +ORJIA, SOITTAJIA. + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS: Judean maalla. TOINEN JA VIIDES NÄYTÖS: +Keisarillisessa yksityisasunnossa ulkopuolella Roomaa. KOLMAS JA NELJÄS +NÄYTÖS: Koomassa. (Vv. 68-81 j.Kr.) + + + + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS + + + Roomalaisten leiri Judean maalla. Vasemmalla näkyy telttoja, + oikealla alkaa vanha puutarha. [Kaikki »oikeaan» ja »vasempaan» + osotukset ovat määrätyt katsojasta päin...] + + Joukko senttuurioita (upseereja) istuu juoden ja arpanappulaa + heitellen kentällä. Juutalaiset tytöt kantavat edestakaisin kukkia + ja juomia koreissa. Auringonlaskun aika. + +1:NEN SENTTUURIO: (tulee perältä) Leiripäällikkömme on saanut suuria +uutisia Roomasta. + +MUUT SENTTUURIOT: Anna kuulla! + +1:NEN SENTTUURIO: Galba on Roomassa murhattu. + +MUUT SENTTUURIOT: Oo, mitä sanot? Kuinka? Kuka? (nousevat). + +1:NEN SENTTUURIO: Rooman pretoriaanit ovat huutaneet Othon Caesariksi. +Galba murhattiin torin laitaan. + + (Juutalaiset kulkukauppiaat kokoontuvat senttuurion ympärille + kuulemaan). + +2:NEN SENTTUURIO: Otho on huono keisariksi. Ei hänen naamastansa voi +päättää onko hän mies vai nainen. Ja hän kävelee epäillyttävästi. + +MUUT SENTTUURIOT: (nauravat). + +1:NEN SENTTUURIO: Hiljaa, hiljaa. Vespasianus ilmoittaa, että huomenna +otetaan legiooniltamme uskollisuudenvala Otholle. + +2:NEN SENTTUURIO: Uuu,--ai, ai,--mutta ennen kuin minä +majesteettirikoksesta haastetaan, on Roomassa jo kolmas keisari. +Vitellius ehkä! + + (Naurua). + +1:NEN SENTTUURIO: Kuulkaa vielä toinen uutinen. + +MUUT: No? + +1:NEN SENTTUURIO: Tiitus on jättänyt sikseen Rooman matkan ja palannut +Korintista tänne Judean leiriin. + +2:NEN SENTTUURIO: Sen arvaakin. Rooman matkan tarkoitus oli päästä ukko +Galban suosioon ja ottopojaksi ja sitä tietä Rooman keisariksi. + +1:NEN SENTTUURIO: Hiljaa, hiljaa, täällä on syrjäisiä!--Ja kolmas +uutinen--. + +MUUT SENTTUURIOT: Anna tulla! + +1:NEN SENTTUURIO: Tiituksen palaus merkitsee niinpaljon kuin että +meidän legioonamme nousevat jalkeille, ja jo huomenna alkavat marssinsa +Jerusalemia kohden. + + (Juutalaiset kulkukauppiaat ja tytöt päästävät hätähuudon ja + juoksevat eri haaroille pois). + +SENTTUURIOT: (nauravat). Tavaransa he meille sentään jättivät. (Ottavat +viinileilejä ja laakerin oksia koreista ja asettuvat jatkamaan +juominkeja seppelöiden toisiansa.) + +2:NEN SENTTUURIO: Pelkkiä hyviä uutisia! Terve vanha Vespasianus, +leiripäällikkömme! Nuku rauhassa teltassasi, mutta anna poikiesi +huvitella! Ja terve Otho, uusi imperaattorimme! Terve! + +3:S SENTTUURIO: Vai sinne ne Tiituksen toiveet menivät! Sen taisi +arvatakin. + +1:NEN SENTTUURIO: Älä sano. Tiitus on palannut tänne varmempana kuin +koskaan. + +2:NEN SENTTUURIO: No? Onko hänellä nyt toivo päästä Othon ottopojaksi. + +1:NEN SENTTUURIO: En tiedä. Varmana hän vaan on palannut. Hän on kuin +hullu onnestansa. Ennen se oli vaan epävarmaa hapuilemista,--sanoo +hän:--nyt uskon itsekin. + +2:NEN SENTTUURIO: En minä vaan usko. Minäkin tunnen Rooman. + +3:S SENTTUURIO: Ei Tiitus roomalaisille kelpaa! Ovatko hänen kasvonsa +roomalaisen kasvoja! Eivätkö ne ole pikemmin gallialaisen nousukkaan, +jolta puuttuu vaan kierretty viiksiparta! + +4:S SENTTUURIO: Älkää sanoko, onhan Tiitus kasvatettu Neeron hovissa. + +2:NEN SENTTUURIO: Käytös olisi meidän Tiituksella mainio. Mutta suku-- +suku ei kelpaa minnekään! (kuiskaten) Luvalla sanoen: meidän kunnon +leiripäällikkömme, vanha Vespasianus, on peräisin jotain gallialaista +orjasukua. + +3:S SENTTUURIO: Sanotaan, että Vespasianus ennenkuin pääsi armoihin, +oli tavallinen koronkiskuri ja aasinkauppias. Ei semmoiset suvut kelpaa +Rooman pretoriaaneille. + +2:NEN SENTTUURIO: Ei. Niille pitää olla hienompaa lajia. + +4:S SENTTUURIO: Ja oikein nuoria ja irstaita, että Rooma saisi mielin +määrin huvitella. + +1:NEN SENTTUURIO: Semmoisenpa maineen Tiituskin koetti jättää Roomaan +itsestänsä. Roomassa sanottiin, ettei hänen elämällensä itse Neerokaan +vedä vertoja. + +2:NEN SENTTUURIO: Aih, aih, niillä sitä pitää olla laskuja! + +5:S SENTTUURIO: Tuolla hän tulee. + +MUUT SENTTUURIOT: (hyppäävät ylös, menevät perälle, katsovat +vasemmalle). + +5:S SENTTUURIO: Katsokaa kuinka hänen kasvonsa palavat! + +2:NEN SENTTUURIO: Ja kuinka hänen silmänsä loistavat ja liekehtivät! + +1:NEN SENTTUURIO: Nyt, veikot tulee hauska yö! + +KAIKKI SENTTUURIOT: Terve, Tiitus Vespasianus! + +TIITUS: (näyttäytyy perällä). Terve ystävät, terve toverit! Tässä minä +olen!--Ah, ystäväni, minun aijottu otto-isäni pistettiin kuoliaaksi, +ennenkuin hän ehti ottopoikaansa nähdäkään. Tässä tulen minä orpona +jälleen teidän joukkoonne. Ha-ha-ha. + +2:NEN SENTTUURIO: Meille kuitenkin kerrottiin, että sinulla nyt on +varmemmat takeet kuin lähtiessäsi. + +TIITUS: Totta on teille kerrottu. Epävarmana ja epäillen minä läksin, +mutta palaan täynnä varmuutta ja toivoa. + +1:NEN SENTTUURIO: Istu tänne keskellemme. Katso, me kestitsemme sinua +jalommilla juomilla kuin koskaan ennen. Istu tänne ja kerro meille. +Onneksesi Tiitus! + + (Senttuuriot juovat). + +TIITUS: Minä tiedän, te odotatte perusteita, todennäköisyyksiä ja +sitovia johtopäätöksiä. Ei mitään minulla ole niistä kaikista. Olen +paljaampi kuin milloinkaan. Mutta varmuus asuu rinnassani.--Minä tulen +Kyprosta. Kuuluisassa Paafon temppelissä uhrasin kalliit uhrit +jumalille. Mutta kun minä seisoin alttarin ääressä ja savu nousi tyyntä +taivasta kohden, katsoi ylipappi Sostratos sen mustia kierteitä ja +puhui minulle ja ennusti minulle tulevaisuuteni juoksun. »Sinusta tulee +suuri hallitsija, sanoi hän;--sinä olet täyttävä maailman hyvillä +töillä; ei ole niin rakastettua ollut kuin sinä olet oleva, sillä jotka +sinun jumalaiset kasvosi nähdä saavat, rupeavat vapaehtoisesti sinun +orjiksesi, ja maat, joihin sinun jalkasi koskee, antautuvat itsestänsä +sinun alamaisiksesi. Itä ja Länsi ovat sinut herraksensa ylistävät ja +Rooma on sinun nimeäsi jumaloiva.»--Niin hän sanoi. Ja tiedättekö, +tunsin koko olentoni ihanasti vavahtavan. Sydämmeni paisui, rintani +kohosi ja siitä hetkestä minä olen niin varma, niin varma, niin varma-- + +2:NEN SENTTUURIO: Terve, tuleva caesar! + +TIITUS: Tiedänhän minä. että te kaikki uskotte. Ja koko Rooman lemmikki +minä olen. Siinä on minun pohjani ja perustukseni. + +2:NEN SENTTUURIO: Terve, Tiitus! Älä unohda minua täällä kaukaisessa +Aasiassa, kun tulet Rooman herraksi. + +3:S, 4:S, 5:S SENTTUURIO: Älä myös meitä! + +TIITUS: (juo) Minäkö unohtaisin! Minä rakastan koko maalimata. Minä +vien teidät mukanani Roomaan. Sinusta teen konsulin, sinusta prefektin +--ha-ha--. Tietäkää, kun minä kerran olen caesar, silloin aijon olla +niin hyvä kaikille, koko maailmalle, ettei semmoista hallitsijaa vielä +ole Roomalla ollut. + +2:NEN SENTTUURIO: Tuolla Jerusalemissa kertovat olleen semmoisen +kuninkaan, joka olisi vaan hyvää tahtonut tehdä alamaisillensa. Mutta +ne riiviöt sen tappoivat. + +3:S SENTTUURIO: Ja sen alamaiset ajettiin Jerusalemista ja Roomaankin +niitä tuli ja julma Neero niitä ristiinnaulitsi ja poltteli. + +TIITUS: Minä tiedän sen juutalaisen kuninkaan, josta te puhutte. +Hänellä ei ollut mitään valtaa. Sanovat hänen olleen köyhän nikkarin +pojan. Mutta minä tulen maailman herraksi ja koko maailman minä täytän +hyvillä töillä. (Juo.) + +2:NEN SENTTUURIO: Juuri niin kuin ennustuksessa sanottiin! + +TIITUS: Uh, olen niin hurjalla päällä. Nyt juomme koko yön. Tämä on +minun yöni. Ah, kuinka se tuoksuaa! Ja katsokaa kuinka keltaisena ja +suurena nousee täysikuu minun kunniakseni. Minä juon, nyt minä juon! + +4:S SENTTUURIO: Mennäänpäs telttoihimme: täällä leirissä on alkanut +kummitella sittenkuin sinä läksit. + +2:NEN SENTTUURIO: Niin, kuuleppas nyt vuorostasi meidän uutisiamme. +Tänne on ilmestynyt kuninkaan tytär-- + +4:S SENTTUURIO:--Juutalainen kuninkaantytär Jerusalemista-- + +2:NEN SENTTUURIO: Ja kuutamoisina öinä se kulkee täällä puutarhassa, +kauniimpana kuin Kleopatra tai Veenus itse. + +3:S SENTTUURIO: Se tulee joskus tänne telttoihin asti kävellen +miettiväisnä, kumma kiilto silmissänsä,--eikä kukaan uskalla häntä +puhutella.--Kyllä se velho pian taas näyttäytyy. + +1:NEN SENTTUURIO: Olkaa vaiti minä kerron. Judean kuninkaan, Herodes +Agrippaan sisar, Berenice, on tullut leiriimme. + +TIITUS: Hänen kauneudestaan olen paljon kuullut puhuttavan, vaikken +itse ole häntä nähnyt. + +1:NEN SENTTUURIO: Kapinalliset Jerusalemissa sytyttivät tuleen heidän +asuntonsa. Hän pakeni tänne meidän turviimme, rukoillen +Vespasianukselta, että me asettaisimme heidät jälleen kuninkuuteen. +Sinua, Tiitus, hän kuuluu odottavan. + +2:NEN SENTTUURIO: Olisitpa nähnyt mitä lahjoja se toi Vespasianukselle! +Mehelle meni ukon suu ja silmät kiilsivät. + +TIITUS: Ha-ha-ha--Sen arvaan. + +3:S SENTTUURIO: Se on rikkaampi kuin kymmenen Krassusta yhteensä, +Helmiä, timantteja, diadeemia--miljoonain arvosta. + +1:NEN SENTTUURIO: On kuulenma ollut kuningattarena Chalcisissa ja +Cilisiassa. Kaikki itämaiset hovit hän tuntee ja kauneudellansa +hallitsee. + +3:S SENTTUURIO: Mutta kovin häntä painaa valtansa menetys. + +4:S SENTTUURIO: Varmaan hän sitä surren vaeltelee kuutamossa. + + (Tarkastelee oikealle päin). + +TIITUS: (puoli humalassa): Mutta Rooman pojista ei vaan yksikään +uskalla häneen käydä? + +2:NEN SENTTUURIO: On koetettu. Mutta ei auta parhaat laulut, ei sitrat, +ei vaikka Apollo itse astuisi maahan! hän ei löydä meidän joukostamme +mieleistänsä. + +TIITUS: Ah, kyllä minä otan hänet. + +2:NEN SENTTUURIO: Ehkä niin, jos hän tietää mitä sinulle on ennustettu. + +TIITUS: Minä otan hänet hänen tietämättä kuka olen. + +2:NEN SENTTUURIO: Sinun äänesi kuultuaan hän liitää sinua vastaan +niinkuin perhonen soihtuun. + +TIITUS: Hyvin sanottu. + +4:S SENTTUURIO: Hiljaa, hiljaa! Tuolla hän on! + +5:S SENTTUURIO: Huh, en minä kärsi nähdä velhoja. Telttaan minä menen. + +3:S ja 4:S SENTTUURIO: Niin minäkin. + + (3:s, 4;s ja 5:s sentt. menevät). + +TIITUS: Minä otan hänet! + +1:NEN SENTTUURIO: Tiitus, leiripäällikkömme on meitä ankarasti +kieltänyt häntä häiritsemästä. + +TIITUS: Menkää te! Vannon, että saan hänet antautumaan vapaehtoisesti. +Luuletteko, että tuo on ensimäinen barbaarikuningatar, jonka minä +valloitan! + +2:NEN SENTTUURIO: (mennessään) Tiitus, ota pois päähineesi, että +näkyvät sinun jumalaiset kutrisi. Tuossa hän jo tulee. + +TIITUS: Sinä olet oikeassa. + +1 JA 2 SENTTUURIO: (menevät otettuaan viinileilit mukaansa). + +TIITUS: (katselee oikealle) Mainettasi kauniimpi olet sinä, Berenice. +Mutta et sinä rakkauden asioissa ole ensikertalainen; hyvin, hyvin +tunnen maineesi siinäkin, ha-ha-ha! + +BERENICE (tulee oikealta, katsoo ympärilleen, huomattuaan tulleensa +leiriin asti kääntyy takaisin, näkee Tiituksen; itseksensä:) Tuo täytyy +olla Tiitus Vespasianus. + +TIITUS: Kuka olet, kaunis juutalainen? + +BERENICE: Kuka sinä olet--roomalainen? + +TIITUS: Katso! + +BERENICE: Senttuurio? Jokseenkin kaunis mies,--mutta väistyhän nyt +sentään tieltäni. Minulle on täällä rauha luvattu. + +TIITUS: Sinä olet Berenice, Herodes Agrippaan sisar. + +BERENICE: Ja sinä? + +TIITUS: Minä tahdoin sinulle ilmoittaa, että se, jota olet odottanut, +on palannut leiriimme. + +BERENICE: Olen kuullut Tiitus Vespasianuksen tulleen leiriin. Mutta +että minä olisin häntä odottanut, sitä en tiedä. + +TIITUS: Sanotaan sinun tarvitsevan apua. + +BERENICE: (huokaa). Ah, niin! Minä olen kansani karkoittama. Apua olen +tullut hakemaan.--Mutta luuletko Tiituksen siinä mitään merkitsevän. + +TIITUS: Tiituksesta täällä kaikki riippuu. + +BERENICE: (muka kummastuneena) Sinä olet ensimäinen, joka niin sanot. +Minulle on kerrottu, että hän kulkee pilventakaisissa haaveissansa eikä +huoli mitään legioonain asioista, + +TIITUS: Kuka niin on kertonut? + +BERENICE: Oletko sinä täkäläinen, kun et sitä ole kuullut sanottavan? +Hän kuuluu yhteyttä pitävän vaan Rooman ylimysten ja pretoriaanein +kanssa, toivoen näiden valitsevan hänet Caesariksi. Sitä täällä kaikki +nauraa. + +TIITUS: Nauraa? Täällä? Täällä leirissä? + +BERENICE: Täällä leirissä.--Ja samoin Roomassa. + +TIITUS: Puhut kovin ylimalkaisesti. Tuntenetko Roomaa? + +BERENICE: Mucianus-- + +TIITUS: (säpsähtää) Mucianus? Mitä hänestä? + +BERENICE: Mucianus palasi äsken Roomasta. Onko hän sinulle tunnettu? + +TIITUS: (välttäen) On--vähän-- + +BERENICE: Sitten tiedät, että Roomassa on Mucianus kaikki kaikessa; hän +tuntee hyvin kaikki Rooman ylimysperheet ja tuntee hyvin myöskin +Tiituksen,--ja hänkin nauroi Tiitusta. + +TIITUS: Mucianus, nauroi! + +BERENICE: Sanoi kovin herkkäuskoiseksi. Ja täällä leirissä senttuurio +Valerius-- + +TIITUS: (itsekseen) Jumalat! + +BERENICE: Niin, Valerius ja hänen ystävänsä minun kuullen nauroivat, +että semmoinen kuin Tiitus luulee olevansa keisarinalku. + +TIITUS: (itsekseen) Jumalat! Jumalat! + +BERENICE: Mikä sinun on? Onko Tiitus sinun ystäväsi? + +TIITUS: (äärimmäisessä pettymyksen katkeruudessa). Äh, kuinka minä olen +lyöty! Pohja horjuu jalkojeni alla. Mihin minä tartun, taivaaseenko vai +maahan! Ääh! + +BERENICE: (teeskennellen) Kuka sinä olet? Mitä olen puhunut sinulle! +Ah! Sinä--sinä olet Tiitus Vespasianus! Ha-ha.--Tämähän oli hauskaa! + +TIITUS: (punnitsee asemansa Bereniceen nähden; itsekseen): Kaikki +heidät, Valeriuksen, Mucianuksen, ja koko Rooman käsitykset minä johdan +minne tahdon. Mutta sinä et ole koskaan unohtava tätä tapausta ja minun +naurettavaa pettymystäni. Ja kun minä tulen Caesariksi, olet sinä +osottava minuun ja sanova rakastajillesi: minä tunnen Tiituksen, ja +sinun kertomuksesi on oleva heille avain minun olentooni. Minun täytyy +tehdä niin, ettei sitä avainta olisi. (Vetää tikarinsa puoleksi +esille). Joko minä tapan sinut, taikka--teen sinut iki-ystäväkseni.-- +Saamme nähdä. (Lähestyy Bereniceä).--Berenice, jos kaikki nauravat +minun aikeitani, täytyy minun hakea uusia ystäviä, jotka niihin +uskovat. Minä olen paljon kuullut sinusta, Berenice,--sinun taidostasi +ja vaikutusvallastasi.-- + +BERENICE: Jos olisin ennen nähnyt sinua, Tiitus,--en olisi kuunnellut +arvosteluja. Sinun olentosi puhuu muuta. + +TIITUS: Sinä olet kadottanut asemasi, ja tahdot sen takasin voittaa. +Minä saan kaikki aikaan mitä tahdon. Isäni ei kiellä minulta mitään. + +BERENICE: Minä kiitän sinua, kaunis Tiitus. + +TIITUS: Mutta--eikö sinun asemasi ja sinun suhteesi täällä ole liian +pienet ja ahtaat sinunlaisellesi? + +BERENICE: Haaveeni ovat aina suuremmat olleet, kuin tämä todellisuus,-- +sen tunnustan. + +TIITUS: Ah, Berenice--eivätkö meidän haaveemme käykin yhteen! + +BERENICE: (vaikenee). + +TIITUS: Sinä et usko minuun. + +BERENICE: Sano minulle, Tiitus,--mihin perustat uskosi? + +TIITUS: (hämillään). Mihinkö perustan?--Sostratos ennusti-- + +BERENICE: (naurahtaen). Vai niin. + +TIITUS: Minä uskon, minä tiedän sen, Berenice! Jo lapsuudessa minä sain +sen uskon. Minä kasvatettiin Neeron hovissa. Isoäitini Vespasia Polla +vei minut kerran kilpa-ajoihin. Caesar viipyi. Me odottelimme +keisarillisessa loosissa ja minä, pidellen isoäitini kädestä, katselin +yleisöä. Katson ja kuulen liikkeen kahinata, kun kaikki hymyhuulin +supattaen kääntyvät meihin päin. Isoäiti,--sanon,--miksi he hiljaa, +hiljaa paukuttavat käsiänsä?--Se on sinulle tarkoitettu, Tiitus, se on +salatervehdys Roomalta sinulle keisarilliseen loosiin.--Siitä saakka on +mieleni sytyksissä. Siitä saakka on Rooma minulle sininen +metallinpinta, johon tahdon heijastua. Ah Berenice, sammumattoman janon +on se herättänyt minussa. Minun täytyy, täytyy,--vaikka kaikki +perustukset horjuisivat.--Tahdon koota rikkautta täällä Aasiassa, jolla +lahjoon pretoriaanit. Berenice, sinä olet rikas. Me ostamme Rooman! + +BERENICE: Aarteeni ovat kaikki avoinna sinulle, Tiitus. Mutta tuo +kaikki, se on tuulentupia. Tarvitaan jotain varmempaa--ja taatumpaa-- +tarvitaan tuhansien kannatusta. + +TIITUS: Sitä ei ole. Itse teet kaikki tuulentuviksi. + +BERENICE: On toinen pohja, jota tuhannet seikat tukee joka haaralta. Ei +vaan niin äkkiä, Tiitus,--ei niin äkkiä. Vanha isäsi Vespasianus +huudettakoon ensin keisariksi. Sinä seuraat häntä. + +TIITUS: Minun isäni? Ha-ha. Berenice--hän on hyvä sotaherra ja hyvä +virkamies. Mutta keisariksi Roomaan!--Ei, ei. + +BERENICE: Jospa kuitenkin. + +TIITUS: Berenice, olethan nähnyt häntä täällä leirissä. Hän on kuin +tavallinen sotamies. Ei hän ole koskaan saanut hovikasvatusta. Sinä et +tunne Roomaa,--he nauraisivat semmoista ajatustakin. + +BERENICE: En minä Roomaa ajatellutkaan. Paitsi Roomaa on vielä toinen +voima, joka caesareita luo. + +TIITUS: Mikä voima se on? + +BERENICE: Ne on legioonat. + +TIITUS: Legioonat? + +BERENICE: Jos Galba, kuten kerrotaan, saattoi nousta legioonain avulla +Hispaniasta, niin miksi ei Vespasianus Aasiasta! + +TIITUS: Sinä tarkoitat, että me nousisimme Roomaa vastaan! + +BERENICE: Teidän Neeronne ovat nylkeneet viimeisiin saakka itäisiä +maakuntiansa. Ei mitään nämä nyt niin haluaisi kuin nähdä mieleistänsä +säästäväistä vanhusta Rooman Caesarina. Semmoinen on sinun isäsi +Vespasianus. + +TIITUS: Meidän omissa legiooneissamme voi tämä aate niinkuin kuuma tuli +syttyä. Sen tiedän, sen tunnen joka jänteessäni.--Vespasianus on myös +legioonain lemmikki. + +BERENICE: Minä vastaan liittolaisista: Soaemus, Antiochos--ovat meidän. +Kuningas Vologesuksesta vastaan myös. Tiberius Alexander Egyptistä, ja +itse Mucianus Syriasta nousevat ensi merkin saatuansa. + +TIITUS: Berenice! Me kuulumme toisillemme! + +BERENICE: Ah, Tiitus, sinun kaunis katsantosi on minut valloittanut! +Minäkin ennustan sinulle: Kun sinä nouset piirittämään minun +kaupunkiani, ja kun sinä seisot sen muurien sisällä, tiedä silloin, +että sinussa täyttyy meidän kansamme suuri ennustus: Jerusalemista on +maailman herra tuleva! + +TIITUS: »Jerusalemista on maailman herra tuleva!» + +BERENICE: (vetäytyy seuraavan aikana näkyvistä). + +TIITUS: Minä jään Judean kapinata kukistamaan. Vespasianus, keisariksi +huudettuna, marssii Roomaan!--Unelmissa minä olen elänyt. Tämä on +toista. Tämä on pohja jalkojen alle. Nyt se tulee--tulee se kauan +odotettu, se suuri tosi. Enkö ennen siihen uskonutkaan? Miksi se nyt on +minulle kuin uutta ja hurmaten kouristaa minun sydäntäni? Yön +äänettömyydessä se nousee pauhaten niinkuin maat ja taivaat asemissaan +kääntyisivät: Minä olen kerran oleva tämän maailman hallitsija, ja +kuoleman jälkeen olen jumalien joukkoon astuva! + +Berenice! Berenice! Missä olet? Miksi jätit minut? + +Turhaan säikähdin. Minä tiedän, ettet sinä minulta lähde. Tänä hetkenä, +niinkuin kaksi voimakasta virtaa, meidän kohtalomme juoksi yhteen. +Nuku, leiri, nuku! Huomenna minä herätän sinut uuteen ajatukseen ja +mielet liekkeihin sytytän. + + (Menee vasemmalle). + +BERENICE: (näyttäytyy oikealla äärellä, katsoo Tiituksen jälkeen). Minä +ihmettelen. Uskonko itseäni? Näinkö jo olen onnistunut!--Ah, joko nyt, +joko nyt!--Jerusalem, roomalainen on sinut tallaava jalkojensa alle. +Jerusalem, juutalainen olen minäkin: miksi häpäisit minun ja miksi +poltit minun asuntoni! Hyvästi ikuinen Jerusalem. En minä sinulle +pahasti kostanut, en minä sinua vähästä myynyt: maailman valtaan minä +sinut vaihetin. + +(Esirippu). + + + + +TOINEN NÄYTÖS + + + Keisarillinen yksityisasunto Rooman ulkopuolella (Sabiniumissa). + Avonainen, katoton etuhuone (atrium). Verhoilla peitetyt ovet + vievät sisähuoneeseen, joka on pari porrasta ylempänä. Vasemmalla + uhrialttari, jossa palaa tuli. Sisähuoneen oven vieressä pöytä, + jossa näkyy lääkeastioita ja lääkeaineita. + + TIITUS, DOMITIANUS, AULUS CAECINA, KVEESTORI, SENTTUURIOITA ja + HOVILAISIA seisoo kääntyneinä sisähuoneeseen päin, jännittyneessä + odotuksessa. + +LYSIMAAKOS: (tulee sisäovesta, menee lääkepullojen luo). + +TIITUS, DOMITIANUS YNNÄ MUUT: Kuinka on? + +LYSIMAAKOS: Verenkulku säännöllisempi, kuume vähentynyt. + +LÄSNÄOLIJAT: (riemulla) Siis parempi! + +LYSIMAAKOS: Ei voi varmaan sanoa. Vanhalla iällä voi nämä merkit olla +yhtähyvin heikontumisen merkkejä. + +TIITUS: (itsekseen) Oh tätä ikuista epävarmuutta! + + (Menee Domitianuksen kanssa sisähuoneeseen). + +LYSIMAAKOS: Mutta caesar herää kohta. Silloin saamme nähdä. + + (Poistuu jonkun ajan kuluttua lääkeastiain kanssa sisähuoneeseen). + +HOVIVÄKI: (hajaantuu ryhmiin, jotka hiljaa keskustelevat keskenään). + +AULUS CAECINA ja CASSIUKSEN VELJEKSET: (etualalla, keskustelevat muiden +kuulematta). + +CASSIUS VANHEMPI: Katso, Aulus, kuinka katkerasti Tiitus suree vanhan +isänsä sairautta! + +AULUS CAECINA: Hän on suuri näyttelijä. Siitä saakka kuin Vespasianus +tuli keisariksi, on Tiitus kymmenen vuotta sydämmessään odottanut +isänsä kuolemata. + +CASSIUS VANHEMPI: Onni Roomalle, ettei se toivo ole toteutunut. + +AULUS CAECINA: Oo, veljet, jalot tasavaltalaiset. Me lähenemme suurta +ratkaisua. Nyt täytyy toimia. Jos Vespasianus kuolee, on kaikki +myöhäistä, ja tyranni nousee Rooman sortajaksi. + +CASSIUS VANHEMPI: Oikeassa olet, Aulus Caecina, nyt sen on +tapahtuminen. + +AULUS CAECINA: Oo, te vanhain patriisein jälkeläiset, katsokaa, mikä +tyranni Tiituksessa nousee: jo ennen nousemistaan hän isänsä nimessä +surmauttaa ja maanpakoon syöksee kaikki, mikä Roomassa on vapaata ja +arvokasta. + +CASSIUS VANHEMPI: Neeroa julmempi hänestä on tuleva! + +AULUS CAECINA: Te vapauden viimeiset edustajat, sallitteko, että hänen +juutalainen lemmittynsä, Berenice, asuu Rooman palatsiumissa ja sanoo +itseänsä Augustaksi! + +CASSIUS VANHEMPI: (kiihoittuneena): Ei koskaan! Ei koskaan! Minä olen +valmis, Aulus. + +AULUS CAECINA: (Cassius vanhemmalle): Mutta sinä? Sinä epäröit?! + +CASSIUS VANHEMPI: Minua epäilyttää vielä seuraava kohta: Jos me +Tiituksen otamme hengiltä, täytyy meillä olla takaus, että te +pretoriaanit, meidän liittolaisemme, ette petä meitä ja huuda uutta +caesaria. Me tiedämme kaikki, että Tiituksen veli, nuori Domitianus,-- +on teidän suosiossanne. + +AULUS CAECINA: Ha-ha, vai Domitianus!----Hiljaa! Tuossa hän on. + +DOMITIANUS: (tulee perähuoneesta, lähestyy Aulus Caecinaa). + +CASSIUKSEN VELJEKSET: (poistuvat). + +AULUS CAECINA: Caesar Domitianus? + +DOMITIANUS: Olivatko nuo mustat sinun orjiasi? + +AULUS CAECINA: (nyykäyttää päätä) Vakoojiani. + +DOMITIANUS: (hiljaa, toisten kuulematta). Aulus, nyt on yhdestä +seikasta tarkka vaari pidettävä. Isäni on--niinkuin luulen-- +kirjoittanut testamentin, jossa minä, Domitianus, tehdään veljeni +Tiituksen myötähallitsijaksi. Jos hän antaa sen Tiituksen käsiin, olen +minä hukassa. Tiitus sen väärentää. Minä tunnen hänet. Hän on taitava +semmoisessa. + +AULUS CAECINA: Caesar, sinä tiedät, että minä puolestani soisin sinun +yksin tulevan Rooman herraksi. + +DOMITIANUS: Ah, Aulus, sinä olet minun ystäväni. + +AULUS CAECINA: Nuo kaksi ne oli urkkijoitani. He kertoivat, että +tasavaltalaiset väijyvät Tiitusta, murhatakseen hänet, kohta kun +Vespasianus kuolee.--Ilmoitanko Tiitukselle? + +DOMITIANUS: Mitäs minä tiedän. Se on sinun asiasi. Sinähän olet Rooman +prefekti. + +AULUS CAECINA: Ajattelen, että sinun olisi paras kaikissa tapauksissa +olla Roomassa valmiina heti toimiin ryhtyäksesi, ettei nuo hourupäiset +tasavaltalaiset ennätä siellä sinun asioitasi sekoittaa. + +DOMITIANUS: Jos sinä vaan jäät tänne sitä testamenttiasiata silmällä +pitämään. Tiedä: Berenice on täällä. Heitä on kaksi minua vastaan. +Molemmat yhtä viekkaita. + +AULUS CAECINA: Caesar huomaa: jos Tiitus sysätään tieltä, on Berenice +meidän tukemme jokaista muuta vastaan. + +DOMITIANUS: Minä rakastan Domitiaa ja inhoon Bereniceä. En huoli +hänestä. + +AULUS CAECINA: Caesar, onhan mahdollista, että hän on silloin +vähempäänkin tyytyväinen. + +DOMITIANUS: Onko totta, mitä olen kuullut kerrottavan: sinä olet +suhteissa häneen?--No, no. En vaadi vastausta.--Kun minä nyt ratsastan +Roomaan, täytyy sinun lähettää henkivartijoita mukaani. Tie on +turvaton. + +AULUS CAECINA: Ja henkesi on tällä hetkellä kaikkia aarteita kalliimpi. + +DOMITIANUS: Ah, Aulus, millä aavistuksilla sinä täytät sydämmeni! Oo, +joka voisi nähdä tulevaisuuden verhon läpi! + +LYSIMAAKOS: (tulee sisähuoneesta): Tuon riemusanoman! Caesar on +herännyt. Pyysi maitoa, pyysi syödä!--Kuulitteko? Pyysi syödä. + +LÄSNÄOLIJAT: (ottavat sanoman riemulla vastaan, ympäröiden Lysimaakon). + +TIITUS: (tulee sisähuoneesta. Hänen kasvonsa ilmaisevat suurempaa +riemua kuin kenenkään). + +LYSIMAAKOS: (vastaa kysyjille): Kyllä, kyllä, ihan varmaan. Jos hyvin +käy, voi caesar elää vielä monta, monta vuotta. Pahin on voitettu, +pahin on voitettu! (Menee lääkkeiden kanssa sisälle). + +TIITUS: Vaara näyttää todella olevan tällä kertaa voitettu. Kiitos, +Lysimaakos. Ilosanoman toit meille kaikille.--Keisarillinen seurueemme +on vapaa lähtemään Roomaan takasin. + +AULUS CAECINA: Salli kysyä, jalo caesar, milloin itse aijot Roomaan +saapua? + +TIITUS: Miksi se sinulle on tarpeen tietää? + +AULUS CAECINA: Liian kauan on Rooma ollut ilman johtavaa päätä.-- +(Erityisesti Tiitukselle): Miksi viipyisit, caesar, enää tämän +sairasvuoteen ääressä, onhan vaara ohitse! Rooma odottaa, himoitsee +nähdä jälleen sinun jumalaista olentoasi. Kun isäsi on täällä +näkymättömissä, on niinkuin sinä yksin olisit Rooman herra. Tule, +caesar, tule!--(Tuttavallisemmin ja hiljemmin): On ilmestynyt uusia +tähtiä yölliselle taivaalle. + +TIITUS: Ha-ha-ha. Sinä tiedät miltä puolelta ottaa minut, kunnon Aulus. +Ei, Aulus, en uskalla vielä jättää vanhusta. Toivon, että yhä johdat +senaatin istuntoja. + +AULUS CAECINA: Sinun toivosi on meille käsky. + + (Poistuu syrjemmäksi). + +DOMITIANUS: (Tiitukselle). Minäpä en myöskään lähde täältä. Sinä--sinä +--isä aikoo tehdä testamentin--minä tiedän sen--minä näin +pergamentinkin hänen vieressänsä. Jos sinä saat yksin tänne jäädä,-- + +TIITUS: No, no Domitianus.--Sinä menet kauniisti Roomaan, eikö niin? +Katsos, kun nyt olemme saaneet niin hyvän sanoman isän terveydestä, +voit sinä rakkaan Domitiasi kanssa panna toimeen suuret kestit +palatsiumissa. Saatte kutsua sinne ketä tahdotte, saatte voittajat ja +tanssijat, ja saatte siellä mielinmäärin leikkiä yksinvaltiaita. + +DOMITIANUS: Ole sinä! + +TIITUS: Pikku Domitiasi kanssa--mitä? + +DOMITIANUS: Olkoon menneeksi, koska isäkin on terveempi. Mutta jos sinä +vaan sen testamentin-- + +TIITUS: Domitianus, Domitianus,--sinustapa minulla on vastus! +Kas niin--! + +DOMITIANUS: Seurueeni! (Lähtee). + +LÄSNÄOLIJAT: Terve, caesar Tiitus! (Lähtevät Domitianuksen jäljestä). + +TIITUS: (kveestorille): Mitä vielä? + +KVEESTORI: (antaa Tiitukselle pergamentin). + +TIITUS: (lukee, antaa pergamentin pois). Kaikki siinä luetellut ovat +heitettävät vankilaan. + +KVEESTORI: Vankilamme ovat täynnä, caesar. + +TIITUS: Siis teloitamme joka ikisen. (Hetken kuluttua): Mitä sanoo +Rooman kansa minusta? + +KVEESTORI: Pelkäävät sinua. Odottavat sinusta toista Neeroa. + +TIITUS: (hymyilee itseksensä). Se on hyvä niin.--Sanoppa sinä, minun +herkin tuntosarveni, mitä odottavat patriisit minusta--ne vanhat +sukuylimykset kodeissaan, missä ei hovin kulta kimaltele, vaan asuu +vanhan Rooman henki hiljaisessa puolipimennossa. Oletko urkkinut, +niinkuin olen käskenyt? Sinä vaikenet? + +KVEESTORI: En tiedä uskallanko--? + +TIITUS: Mitä aijot kertoa minulle--? + +KVEESTORI: Eilen eräässä seurassa kuulin todella patriisein sinua +arvostelevan. + +TIITUS: Sinä luulet kai, että olen hyvinkin utelias, ha, ha. + +KVEESTORI: Heillä on kummallinen luulo sinusta. He sanovat, että sinä +ainoastaan teeskentelet julmuutta, herättääksesi pelkoa ja nöyryyttä, +niinkuin teki suuri Augustus ennen valtaistuimelle nousuansa, mutta-- + +TIITUS:--mutta? + +KVEESTORI: Mutta suuren Augustuksen luonnetta et sentään osaa matkia-- +sanovat;--et hallitse tunteitasi--et ole oikea roomalainen--ja olet +nousukas. + +TIITUS: (on ottanut kovin itseensä). Enkö vieläkään ole kylliksi +itseäni sulkenut! (Teeskennellen ylemmyyttä): Ovatko he ehkä nähneet +minun itkevän, ha-ha!--Joko minä sanoin sinulle? nuo ovat +teloitettavat, jok'ikinen! Saat mennä. + +KVEESTORI: (viipyy). + +TIITUS: No? + +KVEESTORI: Tahtoisin varoittaa sinua, caesar, eräästä vihollisestasi. + +TIITUS: Sano. + +KVEESTORI: Pidä silmällä Aulus Caecinaa. + +TIITUS: Mitä sinä sanot? Hän on parhain ystäväni! + +KVEESTORI: Voi olla. Kuitenkin, hän on valmistanut pretoriaaninsa sen +varalle että isäsi kuolee. Katso, tässä on jäljennös hänen +salaliittoaikeestansa, jonka näin hänen sotamiehillänsä. (Antaa +Tiitukselle toisen pergamentin). + +TIITUS: (lukee, yhä enemmän kiihtyen; viskaa pergamentin raivokkaasti +kveestoria vastaan). Sen sinä olet itse sepittänyt! Sinä--sinä olet +hänen kilpailijansa. Te olette molemmat pyrkineet pretoriaanien +päälliköksi, ja kadehtineet sitä virkaa minulta. Te myrkytätte koko +minun elämäni, te pilaatte juonillanne koko minun onneni, ennenkuin sen +olen saavuttanutkaan! + +KVEESTORI: (nostaa pergamentin ja lähtee hitaasti). + +TIITUS: Tätäkö minä olen tavoitellut. Tähänkö minä hukkaan elämäni!-- +Ah, yksi ainoa minut siitä auttaisi,--se ainoa, jota en ole vielä +saavuttanut.--»Sinusta tulee suuri hallitsija, Tiitus; sinä olet +täyttävä maailman hyvillä töillä»--ha-ha, mikä haihtuva unelma +kaukaisesta nuoruudesta!--Niin, jos olisin nuori, ehkä saavuttaisinkin, +mutta minä vaan en enää uskalla mitä silloin uskalsin. Enkä tiedä, +mistä enää voimaa ottaisin. + +LYSIMAAKOS: (tulee sisähuoneesta, menee lääkepöytänsä luo). + +TIITUS: Lysimaakos, eikö--sinun lääketaitosi voisi määrätä aikaa, +kuinka kauan vanha isäni vielä kestää näitä kovia taudinkohtauksia?-- +Lähimaille-- + +LYSIMAAKOS: Herra, ei se ole tärkeintä. Tärkeintä on olla erehtymättä +itse hoidon tavassa. + +TIITUS: Valtakunnan asioille on kuitenkin perin tärkeätä, että +punnitset sitä kysymystä. + +LYSIMAAKOS: Luvallasi sanoen, herra, minun asiani on vaan katsoa, että +ihminen jääpi eloon. + +TIITUS: (kiivastuu, mutta hillitsee itsensä). + +LYSIMAAKOS: Kaikki on mahdollista. Mahdollista on, että loppu tulee +äkkiä--milloin emme odotakaan. Mutta yhtä mahdollista on, että caesar-- +hän on nyt seitsemänkymmenen kahden ikäinen--kestää tämän kohtauksen ja +elää vielä kymmenen, miksei parikymmentäkin vuotta. Sitä hetkeä ei +tiedä yksikään. Se on ja täytyy olla ihmisille salaisuus. + +TIITUS: Ainakin lääkäreille. + +LYSIMAAKOS: (poistuu sisähuoneeseen). + +TIITUS: (puhuu oikeaan sivuhuoneeseen): Berenice! Minä tarvitsen sinua. + +BERENICE: (tulee kuulumattomasti, seisoo pari askelta ovelta). + +TIITUS: Sinä kuulit mitä Lysimaakos sanoi? + +BERENICE: (nyykäyttää päätä). + +TIITUS: Siten päivästä päivään, kuusta kuuhun, vuodesta vuoteen. Mitä +puuttuu minulta? Hallitsen kaikki virkakunnat, sanelen keisarilliset +lausunnot senaatissa, olen ainainen konsuli, olen tribuuni, +elinajakseni pontifex, olen pretoriaanein päällikkö,--olen isäni +myötähallitsija,--caesar. Ja kuitenkaan en ole saavuttanut sitä, mitä +olen tarkoittanut. Kuka tietää kumpi meistä ennen kuolee. Tämä +epävarmuus se kalvaa ja kuluttaa minua. Ennen muinoin tein mitä +tahdoin, saavutin mitä tahdoin. Nyt ei se ole enää minun vallassani. +Olen sitonut itseni. + +BERENICE: Se on hyvin totta: sinä olet pysähtynyt. Rohkeutesi on +rajansa löytänyt. Sinä et ole enää niin nuori kuin silloin. + +TIITUS: Ei, Berenice, intohimoisemmin kuin koskaan palaa mieleni. Tämä +epätietoisuus se on vaan mahdoton minulle. En voi elää ilman varmuutta. +Tuo Lysimaakos, hän ei voi mitään sanoa. »Se voi tapahtua kohta»--ja +sitten taas: »voi elää vaikka kaksikymmentä vuotta.»--Jos ei lääketiede +voi minulle vastata, kysyn auguurilta, enteiden lukijalta. + +BERENICE: Jos se vaan ei huomiota herättäne. Sanovat: Tiitus on +levoton. + +TIITUS: Joka taholta minä olen aidattu.--Sinä, Berenice, olet itäisiltä +mailta: sano, tunnetko enteitä, joista voi tulevaisuutta arvata? + +BERENICE: Ha-ha-ha. + +TIITUS: Sinä naurat? + +BERENICE: Minusta on aina kummalta tuntunut, että roomalaiset uskovat +enteihin. Tiitus, maailman valta on omankäden tuote. Ei kukaan sinua +siihen auta, ellet sinä sitä ota! + +TIITUS: Kunpa tietäisin, ettei siitä tule minulle rangaistusta +taivailta! Hän on isäni. + +BERENICE: Paljon on taivaalla keinoja tahtonsa ilmaisemiseksi. Jos se +tekee esteitä, mikset käske merkiksi sen ukkosena jyrähtämään. Se enne +olisi Caesarille kyllin arvokas. + +TIITUS: Nyt on keskipäivä, taivas pilvetön. + +BERENICE: (kohauttaen olkapäitänsä): Mitään muuta ennettä en minä +tiedä. + +LYSIMAAKOS: (vetää syrjälle sisähuoneen oven verhon). + +VESPASIANUS: (seisoo Lysimaakoon nojautuneena sisähuoneen pimentoa +vasten). + +BERENICE: (vetäytyy nopeasti syrjään, menemättä kuitenkaan näkyvistä). + +VESPASIANUS: Missä on minun poikani Tiitus? + +TIITUS: Isä, isä, älä vaivaa itseäsi. Tässä olen, isä. + +VESPASIANUS: Entä poikani Domitianus? + +TIITUS: Rauhoittuneina sinun terveydestäsi, isä, äsken kaikki läksivät +takasin Roomaan. + +VESPASIANUS: Tule tänne, Tiitus. Annas kun tunnustelen sinua. Silmäni +eivät näe, mutta hengessä näen sinut elävänä edessäni. Tiitus, Tiitus, +sinun puuhiasi tämä on ollut kaikki. Sinä teit minut, yksinkertaisen +virkamiehen, keisariksi. Mutta annas kun sanon sinulle, ennenkuin +kuolen: liian paljon sinä luulet, liian paljon sinä odotat +purppuratoogasta. Ei se ole mitään, ei yhtään mitään. Kaiken aikaa olen +tuntenut itseni suureksi narriksi. Ja enin silloin kuin seisoin +triumfivaunuissa,--hölmö minä! aamunkoitosta päivänlaskuun seisoin +siinä sekä oman että koko maailman ivan esineenä. Narri minä, minulle +tapahtui mitä olin ansainnut! + +TIITUS: Taudista parantuvanakin olet parantumaton ivassa! + +VESPASIANUS: Voi minua! Pahin näytelmä on vielä jäljellä. Kuoltuani te +panette toimeen loistavan hautaussaaton ja julistatte minut jumalaksi! + +TIITUS: Hiljaa, hiljaa, isä. Orjat voivat kuulla. Jos caesar menee +kuolemaa kohden niinkuin tavallinen ihminen, mikä silloin hänet +alamaisistansa erottaa? Jumalaksi tulee caesar kuoltuansa. + +VESPASIANUS: Jumalaksi, jumalaksi! Ah, Tiitus: kovaa on vanhan soturin, +niinkuin minä, jolla on valta maailman yli, kadottaa valta itsensä yli +niin, ettei jaksa enää roomalaisen tavoin elämäänsä lopettaa. Kovin jo +haluaisin tämän narriuden perinnöksi luovuttaa. Mitä, Tiitus? jätänkö +haluttua tavaraa? ha-ha--. Kuitenkin minulla on kaksi poikaa, Hallitkaa +yhdessä. Ota hänet vierellesi, Domitianuksen, että hänkin saa vähän +maistaa sitä, mitä niin himoitsee. Tiedän, Tiitus, että sinä teet +kaikki niinkuin itse tahdot. Minä vaan rukoilen sinua: ota Domitianus +mukaan. Kas tähän, tähän olen hallitussuunnitelmani kirjoittanut. +(Antaa Tiitukselle pergamentin). Oh voimani, voimani! Liiaksi, liiaksi +olen puhunut.--Lysimaakos! + +LYSIMAAKOS: Levätä täytyy sinun majesteetti. Kunhan tämä +voimainponnistus ei toisi turmiota! + +VESPASIANUS: (peräytyy Lysimaakon tukemana verhon taa). + +TIITUS: (tulee uhrialttarin luo, hetken mietittyänsä heittää +pergamentin tuleen ja jää katsomaan savua, joka menee alas). + +BERENICE: Mitä sinä katsot, Tiitus? + +TIITUS: Viskasin tuleen nahkapalasen. Ajattelin: jos savu nousee, käy +niinkuin minä tahdon,--jos menee alas, käy toisin. Katso, kuinka savu +kiiriskelee pitkin maata! + +BERENICE: Sinä olet Jerusalemin hävittäjä, Tiitus. Kun piiritit +kaupunkia, raivosi siellä hirmuinen rutto. Sinä tulit muurin yli. +Tuhansia maamiehiäni upotit verivirtaan. Pyhän temppelin portteihin +olivat viimeiset paenneet Jehovan apuun luottaen. Sinä tulit, sinä +tulit sinnekin! Jääkylmä hymy huulillasi, sotamiestesi ilkkuessa sinä +surmautit ja liekkeihin poltit kaikki: Kokonaisen kansan hävitit maan +päältä.--Etpä silloin katsonut minne savu menee. + +TIITUS: Enkö olisi saanut tehdä mitä tein? + +BERENICE: Sait, Tiitus. Oikein sinä sanoit: sinä saat tehdä mitä +tahdot. Mutta siellä oli paljon vanhuksia, Tiitus. Nyt on edessäsi yksi +ainoa, joka melkein pyytää sinun apuasi elämästä päästäksensä ja sinä +kysyt enteitä ja pelkäät rangaistusta! Minä luulin, Tiitus, että sinä +vielä yhä olet sama roomalainen, joka uskot vaan itseesi. Paljon sinä +olet heikontunut siitä asti. Älä näytä sitä. Sillä varmaan tahtoo Rooma +nähdä roomalaisen herranansa. Ja niitä on Roomassa miehiä-- + +TIITUS: Berenice! + +BERENICE: (nöyränä): Ah! sinä et enää tarvitse minua. (Menee oikealle). + +TIITUS: Todella, kun ajattelen,--mikä erotus on vanhuksen ja vanhuksen +välillä. Verellä ja miekalla olen avannut tieni, kukistanut jokaisen, +joka on ollut minulle esteenä, kirjoittanut satojen kuolemantuomiojen +alle, enkä koskaan ole epäillyt, että teen mitä pitää tehdä. Tässä on +esteenä vaan minun oma tunteeni: hän on muka isäni. Mitä minun +yksityinen tunteeni tässä merkitsee! Ja sitäpaitsi: kerran meidän +kumminkin on eroominen. Sinua elämä jo vaivaa, enemmän kuin huvittaa. +Suora hyvätyö se olisi sinulle. Ei ole mitään syytä, ei mitään syytä +minun viivytellä.--Mutta ah! minä olen voimaton. En voi itse ratkaista. +Alanko jo todella vanheta pois elämästä! Ennenkuin olen saavuttanut--! +Aah, sydämmeni, sydämmeni! + +LYSIMAAKOS: (tulee lääkepöydän luo). Kas tässä, caesar, on kaksi kummaa +lääkeainetta, yhtä kirkkaat kumpikin, kuin tavallinen vesi, mutta perin +erilaiset vaikutukseltansa: toinen auttaa hitaasti ja varmaan, toinen +auttaisi kohta, mutta voi myöskin kohta tappaa. + +TIITUS: Etkö uskaltaisi sitä käyttää, Lysimaakos? + +LYSIMAAKOS: Ehei, ei, ei. Se olisi ajattelematonta. Se on vaarallinen +lääke, caesar, se voi tappaa muutamassa hetkessä. Pannaan pois, pannaan +pois. (Panee pois toisen maljoista). + +VESPASIANUS: Tuo vettä, Lysimaakos, kurkkuani polttaa, vettä! + +LYSIMAAKOS: Jumalat! Se on Caesarin ääni! + +TIITUS: Anna tänne! + +LYSIMAAKOS: (jättää kädestään maljan Tiitukselle, ja kiiruhtaa itse +veden kanssa sisähuoneeseen). + +TIITUS: Voiko ennettä olla sen parempaa, kuin mikä nyt tuli käteeni. Ei +suinkaan se tuokaan ole mitään myrkkyä! Hän sanoi: se voi auttaa kohta. +Taivas ratkaiskoon! (Vaihtaa maljat). + +LYSIMAAKOS: Nyt on sopiva aika antaa lääke, ennenkuin sairas jälleen +nukkuu. (Ottaa maljan Tiituksen kädestä, menee sisähuoneeseen). + +TIITUS: Jyrähdä siis taivas! Caesar odottaa sinun vastaustasi. En kuule +mitään, en yhtään mitään. On hiljaista kuin hautakammiossa. Tämä oli +viimeinen paha työ minulta. Koko maailman minä täytän hyvillä töillä. + +LYSIMAAKOS: Ah, mitä tämä on! (Juoksee ulos, hakee uusia lääkkeitä). +Caesar on saanut odottamattoman kohtauksen. Pelkään pahinta! (Takasin +sisään). Voi minua! Hän meni tainnuksiin. Tämä on hänen loppunsa. Voi +minua, voi minua! + +TIITUS: (sisähuoneen ovella): Älä huuda, Lysimaakos, anna rauhaa +kuolevalle. Etkö näe, kuinka tuskatta hän kuolee, vanha, väsynyt isä. +Taivas itse lopetti hänen elämänsä. + +LYSIMAAKOS: Ei hänen vielä olisi kuolla pitänyt. Monta rauhaisaa vuotta +toivoin hänen vielä elävän. Voi minua! + +TIITUS: (tulee ovelta). Minun hetkeni on tullut. Virtaa entinen veri +minussa, nosta minut minun entinen usko itseeni. Pois--pois heikot +tunteet! Minä otin, mikä kuului minulle. Nyt minä ratsastan Roomaan. +Lysimaakos, nyt ratsastan Roomaan. Kuolonsanoman vien itse perille. +Caesarin henkivartijat! + +LIKTORIT ja PRETORIAANIT (tulevat). + +TIITUS: Tällä hetkellä on caesar Flavius Vespasianus astunut jumalien +joukkoon! + +LlKTORIT ja PRETORIAANIT: Terve caesar, Tiitus Flavius Vespasianus, +Rooman imperaattori! + + (Kaksi pretoriaania asettuu miekat paljastettuina sisähuoneen + ovelle, yksi kummallekin puolelle). + +TIITUS: Roomaan! (Menee). + +LIKTORIT ja PRETORIAANIT: (menevät hänen jäljessään). (Jonkun ajan +perästä kuuluu etenevä hevosten kavioiden kopse), + +LYSIMAAKOS: (tulee valitellen sisähuoneesta). + +BERENICE: (tulee oikealta). + +LYSIMAAKOS: Voi minua! Vastoin luulojani, vastoin kaikkea +varovaisuuttani! Annoin lääkkeistä sen, joka oli vaarattomin. Mutta hän +kuoli niinkuin olisin vaarallisimman antanut.--Oo, jumalani, jospa +olisinkin erehtynyt! (Menee katsomaan toista maljaa). Mahdotonta! +Annoinhan Tiitus Caesarille käteen oikean maljan, mutta tämä näyttää +vähän--. Minun täytyy tutkia--käteni vapisevat-- + +BERENICE: (ottaa maljan Lysimaakon kädestä ja viskaa pois). Joutavia! + +LYSIMAAKOS: Voi minkäs teit! Nyt en koskaan saa tietää olinko +erehtynyt. + +BERENICE: Turhaan voivottelet, Lysimaakos. Mikä on tapahtunut, se on +tapahtunut. Ei ole sinun työsi loppunut. Valvo Tiituksen elämätä yhtä +hyvin kuin olet Vespasianuksen valvonut. + +LYSIMAAKOS: Mitä muuta orjan olisi tekeminen. Ei, sanoin väärin: kaikki +voimani, kaiken kykyni panen herrani elämän palvelemiseen. Muu ei kuulu +minuun. Olenhan Tiitusta lapsesta asti seurannut ja hoitanut. +(Ajatuksissaan). Luulen kuitenkin, että hän tarvitsee vallan erikoisia +lääkkeitä--vallan erikoisia. + +BERENICE: Kuuletko kavioin kopsetta? Nyt on Jerusalemin hävittäjä +Rooman yksinvaltias.--Uskotko sinä, Lysimaakos, koston jumalaan? + +LYSIMAAKOS: (pudistaa päätänsä). + +BERENICE: He hajoittivat Judean kansan ja hävittivät pyhän kaupungin, +mutta juutalainen vallitsee kuitenkin maailman valtijasta ja kaikki on +kohta minun kädessäni. + +LYSIMAAKOS: Kaikki, ainoastaan ei kosto. + +BERENICE: (leikkien rannerenkaansa kanssa). Kuinka tahdonkin. + +LYSIMAAKOS: Ei ole koston jumalaa. On ainoastaan niittäjä, joka korjaa +eloa maailman pellosta. Missä kypsyy hedelmä, siellä se korjataan. + +BERENICE: Ha-ha--, oliko se sinun niittäjäsi, joka äsken Vespasianuksen +korjasi! + +LYSIMAAKOS: Oli, ruhtinatar. + +BERENICE: (nauraen:) Sinä et ole vaarallinen, Lysimaakos,--et +todellakaan! + +(Esirippu). + + + + +KOLMAS NÄYTÖS + + + Huone Rooman palatsiumissa. Taka-alan muodostavat korkeat portaat + pylväsriveineen. Portaiden keskikohdalla, niiden kummallakin puolen + on verhoilla peitetyt syrjäovet. Etuala on keisarillinen atrium, + josta myös johtavat ovet kummallekin puolen. + + DOMITIANUS ja DOMITIA vasemmalla, muihin läsnäoleviin nähden + hallitsevassa asemassa, loikovat ruokien ja juomien ääressä. + AULUS CAECINA, lähinnä heitä. Toisella puolella lähinnä FILOSOOFI. + Sitten HOVIRUNOILIJA ja muita pitoihin käsketyitä, RITAREJA, + SENAATTOREJA, NAISIA, jotka osaksi ovat nousseet paikoiltansa ja + liikkuvat vapaasti. Pidot ovat pitkälle ehtineet. Kaikki ovat sekä + käytöksessään että puheissaan vapaat. Soitto kuuluu toisinaan. + Keisarilliset orjat suorittavat palvelusta. + +DOMITIANUS: No, runoilija, annas äänesi kuulua. + +DOMITIA: Hiljaa sitrat! Nyt soitetaan säkkiin ha-ha-ha! + +RUNOILIJA: Olen valmistanut sinun kunniaksesi pitkän heksameeterin. + +DOMITIANUS: Vai valmistanut! + +DOMITIA: Valmistamatta saat piipertää määräyksemme mukaan. Antakaa +hänelle viinimarjan mehua! + +AULUS CAECINA: Ahaa, nyt pannaan runoniekka koetukselle. + +RUNOILIJA: Odotan määräystäsi, caesar. + +DOMITIANUS: Laulappas julki minulle mimmoisen soisit keisarin olevan. +No, Muusat hoi! Sitrat, auttakaa häntä. + +LÄSNÄOLIJAT: Kuulkaa, kuulkaa! (Huomio kääntyy joka taholta +runoilijaan). + +RUNOILIJA: Sinunlaisesi soisin hänen olevan, ihanan katsoa kuin on +merentakaa nouseva päivä, vapaan ja onnellisen kuin jumalat! + +VIERAAT: (hyväksyvästi): Hyvä, hyvä! + +TIITUS: (saapuu puolijuoksussa portaiden ylimmille astuimille, pysähtyy +äkkiä, kuuntelee runoilijan sanoja, ilmaisematta tuloansa. Sitten +kätkeytyy oikealla olevan verhon taa). + +RUNOILIJA: Katso, suuri orjalauma, jota sanotaan Roomaksi, on sinun +synnyttäjäsi. Katso, tuntien kahleita me tahdoimme nähdä yhden +kahleettoman, yhden tahdoimme nähdä yli-ihmisen, jota ei sido säännöt, +ei pykälät, ei filosoofein määräykset. Yhden tahdoimme nähdä vapaan, +rikkauden ja onnen ympäröimän, jolle ei ole rajoja pantu, joka tekee +mitä tahtoo, jolta ei puutu mikään,--ja semmoiseksi synnytimme sinut, +sinä jumalainen, kuolematon caesar! + +LÄSNÄOLIJAT: (paukuttavat käsiänsä). + +DOMITIANUS: Mainiosti puhuttu. Julistan sinut hovirunoilijakseni, kun +tulen Caesariksi. Syöttäkää ja juottakaa häntä. + +AULUS CAECINA: Mitä sanoo meidän filosoofimme tähän? Runoilija taisi +antaa pienen letkauksen teikäläisille. + +FILOSOOFI: Vapaudesta sanansa puhuivat, suustansa löyhkäsi orjan henki. +Mutta meitä filosoofeja huvittaa aina vastakohdat. Niinpä tiedän minä +toisen opin, joka myöskin rehoittaa tulevassa valtakunnassasi, caesar, +--ja, kuten äärimmäisyydet aina, on yhtä hullunkurinen. + +DOMITIA: Puhu sinä vuorostasi. + +FILOSOOFI: Nuo kristityt, joita Neero sirkuksessa pedoilla raatelutti +ja rovioilla poltti, ne opettavat, ettei keisari ensinkään voi olla +onnellinen. + +DOMITIANUS: Kuka olisi onnellisempi keisaria? + +FILOSOOFI: Se, joka ei huoli vallasta eikä rikkaudesta, sanovat he. + +AULUS CAECINA: Joitako pedot raatelevat? ha-ha. + +LÄSNÄOLIJAT: Ja joita rovioilla poltetaan? ha-ha-ha. + +DOMITIANUS: Vieläkö kristityitä on meidän valtakunnassamme, Aulus? + +AULUS CAECINA: Lienee yksi ja toinen Neeron vainoista säilynyt. + +DOMITIANUS: Kun tulen Caesariksi poltan viimeisetkin heistä. + +LÄSNÄOLIJAT: (paukuttavat käsiänsä Domitianukselle). + +LYSIMAAKOS: (tulee, katsoo ympärilleen, lähestyy Aulus Caecinaa ja +kuiskaa tämän korvaan). + +AULUS CAECINA: (kavahtaa pystyyn, kuiskuttaa kiihkeästi Lysimaakon +kanssa). + +DOMITIA: Soittoa, soittoa enemmän! Ja missä tanssijat?-- +(Domitianukselle, huomattuaan Lysimaakon): Domitianus, katso!--mitä +puhuu hän Aulukselle? + +AULUS CAECINA: (Lysimaakolle) Apollon kautta, älä hiisku sanaakaan, +ennenkuin luvan annan. + +DOMITIANUS: (kavahtaa pystyyn, lähestyy Aulus Caecinaa). Mitä on +tapahtunut? + +LÄSNÄOLIJAT: (hämmästyksissään): Lysimaakos täällä! + +AULUS CAECINA: Odottamaton taudinkohtaus.--Vespasianus on kuollut! + +DOMITIANUS: Jumalat! + +DOMITIA: Missä on Tiitus? + +LÄSNÄOLIJAT: (paitsi Aulus Caecina ja Lysimaakos) Missä on Tiitus? +(Hajoovat kiihkeinä vasemmalle ja oikealle). + +LYSIMAAKOS: (poistuu tuskaillen oikealle). + +DOMITIANUS: Testamentti, Aulus! + +DOMITIA: Tiitus? missä Tiitus on?! + +AULUS CAECINA: Hiljaa! Lysimaakos sanoo, että Tiitus ratsasti Roomaan +ennen häntä. + +DOMITIANUS: Aulus--aavistus välähti minussa--! Tasavaltalaiset! + +AULUS CAECINA: Tiitus on murhattu! + +DOMITIA: (huutaa) Domitianus! Nyt meidän hetkemme on tullut! Oo, kun ei +sitä meiltä vaan kukaan ottaisi! + +DOMITIANUS: Aulus auttaa meitä. Oo, Domitia, Domitia! + +AULUS CAECINA: Ei ole hyvä, että Rooma liian aikaisin saa tietää mitä +me tiedämme. Domitia, hae Lysimaakos, tuki hänen suunsa. + +DOMITIA: (juoksee vasemmalle). + +AULUS CAECINA: Berenice on tulossa. On mahdollista, että testamentti on +hänen hallussaan. Sinun täytyy ensimäiseksi häntä tavata. + +DOMITIANUS: (hätääntyneenä) Missä on Berenice? + +AULUS CAECINA: Tuonne päin. + +DOMITIANUS: (juoksee vasemmalle). + +AULUS CAECINA: Nyt, Aulus, viisaasti ja rohkeasti! (menee vasemmalle). +Orjat: (juoksevat kokoon eri haaroilta). + +ENSIMÄINEN ORJA: Minä kuulin prefektin sanovan: Tiitus on murhattu! + +MUUT ORJAT: (huutavat hämmästyksestä). + +TOINEN ORJA: Ja he kielsivät ilmoittamasta. + +KOLMAS ORJA: Pitääköhän sitä uskoa? + +NELJÄS ORJA: Pahako se olisi! + +VIIDES ORJA: Suurin onni, suurin onni se olisi. Sh! + +ENSIMÄINEN ORJA: Sh, sh,--Rooman orjain ilo se olisi. + +TOINEN ORJA: Katsokaa, tuolla tulee Lysimaakos itkien. + +LYSIMAAKOS: Ah, eikö vieläkään! Jumalani, jumalani! Hän on murhattu! +(Itkee valitellen). + +ENSIMÄINEN ORJA: Lysimaakos, tahtoisitko, että hän tulisi? Etkö sinä +orja olekaan? + +KOLMAS ORJA: Rooma riemuitsee, jos se on Tiituksesta päässyt. + +NELJÄS ORJA: Mutta henkilääkäri huokaa. + +LYSIMAAKOS: Pienestä lapsesta, pienestä lapsesta olen häntä hoitanut, +monista taudeista olen parantanut. Rakas on minulle hänen elämänsä. +(Menee valitellen). + +KOLMAS ORJA: Tuo on ainoa koko Roomassa. + +ENSIMÄINEN ORJA: Koko valtakunnassa, Espanjasta hamaan Eufratiin käy +kevennyksen huokaus. + +KOLMAS ORJA: Prefekti! + +TOINEN ORJA: Berenice! + +KAIKKI ORJAT: (juoksevat hajalle). + +AULUS CAECINA ja BERENICE: (tapaavat toisensa). + +BERENICE: (kiihoittuneena) Aulus, mitä kuulen! + +AULUS CAECINA: Niin se on. Urkkijaini kautta on minulla tiedossa, että +tasavaltalaiset väijyivät häntä. + +BERENICE: Taivaan vallat! Hän on murhattu! + +AULUS CAECINA: Se on Cassion veljesten työ. + +BERENICE: Aulus. kohta koko Rooma sen tietää. + +AULUS CAECINA: Kohta on myrsky irti. + +BERENICE: (pää pystyssä) Kuka on hänen seuraajansa Aulus? + +AULUS CAECINA: Berenice! Yksi seikka on tällä hetkellä sinulle yhtä +tärkeä kuin minulle: Domitianus on syrjäytettävä! + +BERENICE: Niin pitkälle käyvät tiemme yhteen, Aulus. + +AULUS CAECINA: Niinkö pitkälle vaan? Eikö pitemmälle? Berenice? Ihana +Berenice! + +BERENICE: Minä olen sen, jonka on Rooman valtakunta. + +AULUS CAECINA: (ylpeästi) Silloin olet minun, sillä minun ovat +pretoriaanit. + +BERENICE: (säpsähtää, sitten liehakoiden): Aulus, sinä et ole niinkuin +heikko ja itkuun valmis Tiitus. Sinulla on usko omaan itseesi. + +AULUS CAECINA: Se usko on roomalaisen usko, ja sen ympärillä kiertyy +maailman suuret valtatapaukset niinkuin oman akselinsa ympärillä. + +BERENICE: Sinä kelpaat Caesariksi, Aulus. + +AULUS CAECINA: Kaikki riippuu tästä silmänräpäyksestä. Jos nyt autat +minua, Berenice, jäät asemaasi. Minua miellyttää sinun mustat silmäsi +ja juutalainen tarmosi, Berenice.--Domitianus on saatava tieltä. + +BERENICE: Sen ymmärrän. + +AULUS CAECINA: Sano hänelle, että on olemassa Vespasianuksen +testamentti--että sinä yksin sen voit löytää. Ja kun olet saanut hänen +luottamuksensa, myrkytä hänet. + +BERENICE: Puuttuu vaan roomalaisen miehen vala. + +AULUS CAECINA: Valani saat tässä (antaa kätensä Berenicelle).-- +Kuitenkin, sinä tiedät, että Rooman kansa vihaa sinua. Augustaksi teen +sinut vasta kun on kaikki varmaa. + +BERENICE: Viisainta saattaa niin olla. Kuitenkin, missä ei mikään silmä +meitä näe------ + +AULUS CAECINA: Oo, Berenice! Sinua syleillessä on kuin jo syleilisin +Rooman valtaa. + +DOMITIANUS: (tulee, katsellen taakseen, kiihoittuneena): Aulus, auta +minua. He tekevät kapinaa minua vastaan! He nauravat vasten silmiäni! + +AULUS CAECINA: Berenicellä on vihiä isäsi testamentista. + +DOMITIANUS: Ah, auttakaa minua. Mitä minä sanon heille? Neuvo Aulus,-- +Berenice! + +SENAATTOREJA, RITAREJA, PRETORIAANEJA (tulee vasemmalta, kiivaasti +keskustellen). + +SENAATTORIT Y.M. Mitä? Mitä? Mikä huhu se on? Aulus, selitä! Selitä! + +AULUS CAECINA: Pelkään, että huhussa on perää. Rooma on ilman Caesaria. + +SENAATTORIT Y.M. (ilmaisevat hämmästystä). + +DOMITIANUS: Vaan minulla on testamentti, jossa minä määrätään Tiituksen +myötähallitsijaksi ja seuraajaksi. + +SENAATTORIT ja PRETORIAANIT: (nauravat). + +ENSIMÄINEN SENAATTORI: Jos Tiituksesta pääsimme,--luuletko, että +kiirehdämme sinua huutamaan. Pois gallialaiset nousukkaat! + +TOINEN SENAATTORI: Senaatin pitäisi saada nähdä se testamentti. + +DOMITIANUS: Berenice, onhan se sinulla? + +KOLMAS SENAATTORI: Mitä sanomista Berenicellä on, kun Tiitus on +vaijennut?! + +NELJÄS SENAATTORI: Pois juutalainen Rooman keisaripalatsista! + +SENAATTORIT Y.M. Pois! Pois! + +NELJÄS SENAATTORI: Emme tahdo juutalaisen valituita Roomaan. + +DOMITIANUS: Minä en ole Tiituksen kaltainen. En minä ole näyttelijä, en +julma, enkä itke--. Ja minä revin maan tasalle hänen triumfiporttinsa +ja kaikki muistot hänestä minä hävitän. Sen saatte nähdä! + +ENSIMÄINEN SENAATTORI: Käske Berenice ulos Roomasta. + +DOMITIANUS: Mutta--mutta hänellä on--Aulus mitä minun pitää tehdä? + +SENAATTORIT Y.M. (melulla): Pois Berenice! + +TIITUS: (juoksee verhon takaa, pysähtyy joksikin ajaksi, tulee sitten +hitaasti alas portaita, huoletonta teeskennellen). + +BERENICE: Taivaan vallat! Tiitus! + +MUUT: (huudahtavat hämmästyksestä ja jäävät sanattomiksi paikoilleen). + +AULUS CAECINA: Caesar--caesar--. Terve caesar Tiitus Flavius +Vespasianus, Rooman imperaattori! + +LÄSNÄOLIJAT: Terve Rooman imperaattori! + +AULUS CAECINA: Me--minä--me luulimme,--että jokin vahinko oli +kohdannut-- + +SENAATTORIT: Mikä onni, Caesarimme on vahingoittumaton! + +ORJAT: (tunkeutuvat esille) Herra, suo suudella toogasi liepeitä, että +orjain ilo saisi purkautua. (Ympäröivät Tiituksen polvistuen hänen +ympärillensä ja suudellen hänen vaatteitansa). + +AULUS CAECINA: Tietoihimme oli tullut, että tasavaltalaiset-- + +BERENICE: Tiitus, imperaattori, minun aurinkoni--suo minun orjain +kanssa iloita sinun pelastumisestasi! (Kumartuu suutelemaan Tiituksen +vaatteita). + +TIITUS: Minua liikuttaa teidän hellä huolestumisenne. Ja minua +miellyttää, että ensimäisenä hallitukseni päivänä saan näin elävän +todistuksen teidän rakkaudestanne. + + (Osottaa tahtovansa jäädä yksin). + +LÄSNÄOLIJAT: (hajoovat eri suunnille). + +TIITUS: (juoksee liktorin luo ja viittaa kädellänsä Aulus Caecinaan). + +LIKTORI: (pistää Aulus Caecinan kuoliaaksi). + + (Aulus Caecinan huudosta rientävät äsken poistuneet takasin, + tyrmistyen paikoillensa. Aulus Caecina kannetaan ulos). + +TIITUS: (löytämättä sanoja) Ha-ha--hän oli tehnyt +salaliittosuunnitelman.--Se joutui käsiini.--Kyllä minä sen näytän +teille kaikille.--Menkää,--tai: älköön kukaan jättäkö palatsia.--Minä +tahdon nähdä teidät ympärilläni,--rakkaat ystäväni--. + +LÄSNÄOLIJAT: (hajoovat epätietoisina, pahaa aavistaen). + +KVEESTORI: (jää yksin seisomaan Tiituksen eteen). + +TIITUS: Mene sinäkin.--Kohta otan vastaan hallituskunnat. Mene. + +KVEESTORI: (lähtee). + +TIITUS: (sortuen) Voi minua, mitä olen kuullut! Aulus Caecina tahtoi +myrkyttää tieltään minun veljeni! Domitianus häpäisi minun muistoni. +Rooman ylimykset pilkkasivat minua. Omat koti-orjani ilkkuivat minulle. +Berenice, sinä sanoit: minä olen sen, jonka on Rooman valtakunta. +Kaikki--kaikki he ihan samaan pyrkivät kuin minä,--ja ovat valmiit +murhiin ja myrkytyksiin, niinkuin minä. Oo, jumalat, tämmöinenkö oli se +hetki, jota elämäni tavoitti! (Katsoo ympärilleen) Mikä minä olen? +Olenko minä maailman herra? Vai olenko minä vaivainen, hylätty, +yksinäinen? Ei minulla ole ketään! Vanha isäni olisi ollut--(huutaa): +ääh! + +LYSIMAAKOS: (kuultuaan huudon, tulee oikealta kuulumattomasti, jää +perälle). + +TIITUS: Voi minua, niinkuin haavoitettu kauris minä mykistyn tähän! +(Huomaa Lysimaakon) Ah, Lysimaakos, Lysimaakos! (Juoksee hänen luokseen +niinkuin ainoan ystävänsä). + +LYSIMAAKOS: Miten on terveytesi, herra? Sinun ruumiisi vapisee. + +TIITUS: (peittäen mielentilaansa) Ha-ha--. Olen usein aikonut sinulle +puhua siitä asiasta. Katsos, minua vaivaa eriskummallinen tauti. + +LYSIMAAKOS: Sano minulle se tautisi, niin sen parannan. + +TIITUS: Se tauti on keisarille kovin sopimaton. Vastoin tahtoani nousee +näet rinnastani tuska tänne kurkkuun, jäseneni vapisevat ja silmistäni +vuotaa vesi. + +LYSIMAAKOS: Kovin merkillinen tauti. + +TIITUS: Voisihan luulla minun itkevän. Katso itse. Roomalaisen silmissä +ei mikään ole häpeällisempää. (Uhkaavasti): Siis vaiti minun +taudistani, muista!-- + +LYSIMAAKOS: Kylmimmän lähteen vedellä täytyy huuhdella ruumistasi. Tai +vielä parempi jos lumikylpyyn suostuisit.--Tuon sinulle vahvistavan +juoman. (Menee oikealle). + +TIITUS: Ei ole ketään, jolle valittaisin. + +LYSIMAAKOS: Tässä, herra, juo tämä. (Kääntyy vettä hakemaan). + +TIITUS: (kaataa juoman maahan; itsekseen): Ei ole ketään, joka minut +parantaa. + +LYSIMAAKOS: (on huomannut, että Tiitus kaasi lääkkeen; tarkastelee +häntä punnitsevasti). + +TIITUS: Lysimaakos, minä annan sinulle vielä tärkeämmän viran, kuin +henkilääkärin; minä teen sinut salaiseksi uskotukseni. Minulla on +suuria hallitsijatuumia. Tahdon tästälähin tietää kaikki mitä Roomassa +ajatellaan, sanotaan ja tehdään. Laajennan sentähden urkkijajoukkoni +suureksi tiheäksi verkoksi yli koko valtakunnan. Poistan tieltäni +kaikki mikä on minua vastaan. Ensimäinen on, että he pelkäävät minua +vielä enemmän! Minä näytän heille niin paljon verta, että he vavisten +lankeevat maahan minun eteeni. Minä luon itselleni uuden ympäristön.-- +Mutta--minussa on lempeyttäkin ja hellyyttä. Ja katsos, minä aijonkin +nyt alkaa hallitukseni jollakin suurella hyvällä-työllä, niin suurella, +ettei maailma ole sen vertaista nähnyt. Katso, minusta on ennustettu, +että tulen suureksi hallitsijaksi, joka täyttää maailman hyvillä +töillä.--Lysimaakos, sanoppas sinä, mitä hyvää keisarina tekisit? + +LYSIMAAKOS: Antaisin viljaa roomalaisille ja toimittaisin suuria +petonäytelmiä. + +TIITUS: Sinä olet niin tyhmä, Lysimaakos.--Saat mennä. (Itsekseen) Voi +minua! + +LYSIMAAKOS: (aikoo mennä). + +TIITUS: Odotas,--sano minulle Lysimaakos, tunnetko ketään kristittyä +täällä Roomassa,--niitä, joita Neero vainosi? + +LYSIMAAKOS: Herra, ne elävät salaisuudessa, niitä on paljon, niitä voi +olla sinun ympärilläsi--sinun omien orjiesikin joukossa. + +TIITUS: (ihmetellen) Mitä sanot? Sittenhän voit kohta saattaa jonkun +heistä tänne. + +LYSIMAAKOS: Sen voin. + +TIITUS: Katso siis, ettei kukaan täällä häiritse minua ja tuo kristitty +puheilleni. Minä tarvitsen häntä nyt kohta--kohta! (Menee oikealle). + +LYSIMAAKOS: (seuraa Tiitusta ovelle). + +BERENICE: (tulee vasemmalta, seuraa urkkien Tiitusta niinikään ovelle). + +LYSIMAAKOS: (pysäyttää Berenicen) Herrani kielsi ketään luoksensa +päästämästä. (Jää ovelle). + +DOMITIANUS ja DOMITIA: (näyttäytyvät vasemmalta). + +BERENICE: (kohauttaen olkapäitään osottaa, ettei päässyt Tiituksen +puheille). + +DOMITIANUS: Suuri näyttelijä hän on, mutta niin ei hän olisi koskaan +voinut näytellä. Ettekö nähneet kuinka liikutettu hän oli,--kuinka hän +oli hyvillänsä. + +DOMITIA: Berenicellä on toinen ajatus. + +BERENICE: Mitä merkitsee kielto lähteä palatsista?--ja kielto päästä +hänen puheillensa? + +DOMITIA: Verta se merkitsee. Se merkitsee, että jotkut vielä +tänäpäivänä mestataan. Minä pakenen! Minä pakenen! (Rientää +vasemmalle). + +BERENICE: Täältä ei enää kukaan pakene. Ei:--jos tulta ei voi välttää, +täytyy mennä tulen läpi. + + (Menee vasemmalle). + +DOMITIANUS: Lysimaakos,--jos huomaat jotain erinomaista veljessäni-- +jos--jos--huomaat, että hän esimerkiksi tahtoisi minut vangita,-- +rukoile minun puolestani sinä, hän kuulee sinua, hän tulee helposti +liikutetuksi, minä tunnen hänet. + +LYSIMAAKOS: Minä rakastan Tiitusta, herraani. Minä teen kaikki mitä +voin hänen edestänsä. Annan vaikka henkenikin. Minä olen jo vanha mies. + +DOMITIANUS: Mutta puhuthan minun puolestani?--Lysimaakos, on +mahdollista, että hän tahtoo minut hengiltä! + +LYSIMAAKOS: Ah, herra, mitä on kuolla toisen käden kautta! Pahempi on +sen, joka tappaa, pahempi sen, joka tappaa! + +DOMITIANUS: Kuule! Minä luulen hänen tulevan! (Kiiruhtaa pois). + +LYSIMAAKOS: (kuulostelee oikealla ovella, menee sitten vasemmalle ja +lankee polvillensa ensimäisen pylvään taa). + +TIITUS: (jonkun ajan kuluttua) Lysimaakos, missä on sinun kristittysi? + +LYSIMAAKOS: Hän on täällä. + +TIITUS: Katso siis, että liktori on paikallansa ja tuo sitten kristitty +eteeni. + +LYSIMAAKOS: (katsoo verhon taa, tulee takasin) Liktori on paikallansa. + +TIITUS: Entä kristitty? + +LYSIMAAKOS: Tiitus, hän on edessäsi. + +TIITUS: Mitä sinä sanot? Sinä kristitty?--Etkö olekaan tyhmä +Lysimaakos?--(Huutaa): Sinä olet pettänyt keisarisi! + +LYSIMAAKOS: Olen, Tiitus;--sinun hyväksesi. + +TIITUS: En tiedä kuinka katsoisin sinua. Äsken olit orjani, nyt olet +vieras, ja sinun puheesi ei ole orjan. Kuka sinä olet?--Kuka on sinut +vapaaksi tehnyt? + +LYSIMAAKOS: Totuus. + +TIITUS: Sinä tuntisit totuuden? Orjaniko täytyy kumartua minun edessäni +vai minun orjani. (Itsekseen): Hänen katseensa vangitsee minua! +(Ääneen, arasti katsellen kulmiensa alta): Niin, kuka lienetkin,--jos +sinä tunnet totuuden, sano se minulle. Vastaa siis minulle siihen +kysymykseen, jonka äsken tein Lysimaakolle: Sano minulle hyvä työ, +suuri ja laaja, jota ei kukaan keisareista ole vielä tehnyt. Ajatteles: +minulla on suuri valta, valta maailman yli minulla on, minä voin +kaikki. + +LYSIMAAKOS: Kaikkea voi keisari, yhtä ei. + +TIITUS: Mitä ei voi keisari? + +LYSIMAAKOS: Tehdä hyvää. + +TIITUS: Keisari ei voisi tehdä hyvää! Hullumpaa en ole kuullut. + +LYSIMAAKOS: Sinä sanot niin, ja kuitenkin lyyhistyt kokoon totuuden +lyömänä. + +TIITUS: (huutaen): Lyysimaakos, Lysimaakos, sinä olet katsonut minun +läpitseni! + +LYSIMAAKOS: Olen, Tiitus. + +TIITUS: (raivokkaasti): Turhaan sen sanoit, sillä ennenkuin sinä minun +käsistäni pääset, olet sinä kuoleman oma! + +LYSIMAAKOS: En pelkää sinua enkä kuolemaa. Tätä hetkeä varten olen +elänyt. + +TIITUS: (arasti, hiljaa): Jos keisari ei voi tehdä hyvää, sano, mitä +minun siis on tehtävä? + +LYSIMAAKOS: Tahtoisin nähdä sinua, Tiitus, suoraan silmiin, kun sen +sanon. (Lähestyvät toisiansa). + +TIITUS: (koettaa katsoa Lysimaakoa silmiin) Ha-ha-- + +LYSIMAAKOS: Suoraan silmiin, ihan suoraan. + +TIITUS: Minä katson, minä katson--. (Ottaa molemmin käsin +ohimoistansa). + +LYSIMAAKOS: Niin, Tiitus, juuri niin. Sinä ymmärsit, ennenkuin olin +suuni aukaissut. Luovu vallastasi. + +TIITUS: Katso, niitä on hallitsijoita, jotka ovat minua pahempia +olleet. Mutta minä olen hyviäkin töitä harjoittanut. Ja minun +aikomukseni oli vielä suurempia töitä tehdä--. + +LYSIMAAKOS: Ja jos sinä olisit enkeliäkin puhtaampi, sanoisin saman: +luovu vallastasi. Se on kristittyjen oppi jokaiselle. Sillä joka tahtoo +ensimäinen olla, hän olkoon kaikkein palvelija. Luovu vallastasi! + +TIITUS: (puoleksi itsekseen): Jollen minä tietäisi, että se on niin,-- +mutta minun järkeni on hieno, ja minä olen aikaa sitten sen jo itse +ymmärtänyt. + +LYSIMAAKOS: Rauhaan ja onneen sinua kutsun ja iankaikkisuuteen sinua +saatan, Luovu vallastasi, Tiitus. Se on se suuri teko, jota sinä +tahdoit tietää. Sitä ei ole vielä yksikään keisareista tehnyt. Mutta +ajat odottavat sinun tekoasi. Sillä aika on tuleva, että valtakuntain +hallitsijat astuvat alas valtaistuimiltansa ja käyvät sisälle jumalan +valtakuntaan. + +Tule joukkoomme, Tiitus! Meitä on suuri veljeskunta. Kaikki +siellä rakastavat sinua. Kaikki olemme yhtä elämässä ja yhtä +ylösnousemuksessa. Rauhaan ja onneen sinua kutsun. + +TIITUS: (Antautuen Lysimaakon mielentilaan) Vapaana hengähtäisin, +yhdessä huokauksessa puhaltaisin pois tämän painon. Voi minua, voi +minua! niinkuin lapsi minä itken. + +LYSIMAAKOS: Tämä on minun viimeinen ja ainoa lääkkeeni sinun uutta +tautiasi vastaan, Tiitus. + +TIITUS: (säpsähtää itkustansa). Lysimaakos! Sinä olet kuoleman oma! + +LYSIMAAKOS: Orjanasi olen elänyt. Sinua parantaakseni +mielelläni kuolenkin. + +TIITUS: Ha-ha--sinähän sanoit, ettei keisari voi tehdä hyvää. Minä +näytän sinulle. Minä aijoin tappaa sinut, mutta nyt sanon: teen sinut +vapaaksi! Mene! (Kun Lysimaakos viipyy): Mene salaa minun takaani, +etten huomaa sinun menevän. Joudu! Sinä et ymmärrä, että se on suuri +työ minulta. Mene! Mene, mene! + +LYSIMAAKOS: Hyvästi, Tiitus!--Kutsu minua, jos tarvitset. Menen +veljieni luokse, kerron heille, valmistan sinun tulosi! (Menee). + +TIITUS: Mitä hän sanoi? »Kerron veljille»? Huomenna hän varhain seisoo +torilla ja kertoo tutuillensa: »olen kääntänyt Tiituksen mielen, näin +hänen itkevän edessäni!» Ja Rooma sanoo: »Tiitus itkee, Tiitus ei ole +roomalainen» (Huutaa Lysimaakon jälkeen): Seis mies! (Liktorille): Hän +ei saa elää. Tuo minulle hänen päänsä!--(Itsekseen): Pelastettu olet +sinä Tiitus ja sinun valtikkasi! Ei kukaan ole vielä nähnyt sinua! Sinä +olet Rooman herra! + +LIKTORI: (tuo kilvellänsä vaatteen alle peitetyn pään). + +TIITUS: (viittaa asettamaan sen kauemmas luotaan). + +LIKTORI: (asetettuaan kilven poistuu). + +TIITUS: (arasti, epävarmasti): Olinko se minä, vai oliko se keisari, +joka tuon teki?--Minä pelkään sitä keisaria. Hän on julma. Totta sinä +sanoit, hän ei voi tehdä hyvää. (Lähestyy kilpeä, nostaa vaatetta) Hymy +sinulla on huulilla, mutta mykkä sinä olet. Juuri äsken sinä puhuit +minun kanssani; kuulen vielä sinun äänesi ilmassa. + +Tapoin ainoan ystäväni--ainoan! Tämmöinen on ihminen, jonka jumalat ja +ihmiset ovat jättäneet. + +Nyt poistuu minulta viimeinen tuki. Viimeinen lämpö lähtee minulta. +Lysimaakos, älä lähde, älä lähde! Minä en päästä sinua, minä pitelen +sinusta!--Katso, jo jäähtyy sinun hymysi. (Jättää pään). Lysimaakos, +mitä sinä sanoit minulle? Kuinka se oli? Tässä sinä seisoit----sinä +sanoit: luovu herruudesta! Niin sinä sanoit. Ja minä luovunkin. +Lysimaakos, minä teen niinkuin opetit. Minä pakenen täältä--minä +pakenen! (Juoksee vasemmalle, pysähtyy oven eteen): Palatsi on täynnä +ihmisiä.--Mitä minä pakenisin?! Minä kutsun kokoon kaikki ja sanon +julkisesti.--Minäkö?--Ah, kuinka minä pääsisin täältä tarvitsematta +ketään nähdä! Lysimaakos, minä olen jo luopunut! + +LIKTORI: (ilmoittaa): Ruhtinatar Berenice. + +TIITUS: (säpsähtää): Vie pois tuo! + +LIKTORI: (viepi kilven). + +TIITUS: Mitä sanon hänelle? Minne pakenen häntä? + +BERENICE, (tulee arasti ja urkkivasti). + +TIITUS: (jähmettyy hänen nähtyänsä). + +BERENICE: (lankee polvilleen Tiituksen eteen): Caesar, minua vapisuttaa +sinun mykkä katseesi. Minä näen sinun tietävän kaikki. Mitä taisin +minä! Mitä taidan minä sille, että sydämmeni himoitsee Rooman valtaa. +Sitä on myös sinun sydämmesi himoinnut. Ja minä luulin, ettet enää +ollut eläjien joukossa. Ah, caesar, caesar, minä pelkään sinun mykkää +katsettasi, pelkään ja ihailen. Mikä on sinut tällä hetkellä muuttanut? +En ole semmoista majesteettia ennen nähnyt. Noin sinä seisoit palavan +Jerusalemin edessä, noin sinä seisoit minun unelmissani. Oo, caesar, +minä näen, että sinä olet suuriin tekoihin valmistunut. Sinä olet +Rooman herra, sinä yksin! + +Elä vaikene enää caesar! Katso, minä olen polvillani sinun edessäsi, +sinun armoasi rukoillen.--Tiitus, minä rakastan sinua, minä rakastan +sinua! Nosta minut, tee minut Augustaksesi. + +TIITUS: Ensi kerran kuulen sinun äänessäsi rakkauden väreen, josta +korva ei voi pettyä. Sinä tulet liian myöhään, Berenice. Minä en voi +antaa sinulle sitä, mitä pyydät. Minä en ole enää mitään. + +LIKTORI: (ilmoittaa) Kveestori. + +BERENICE: (kavahtaa ylös, vetäytyy pettyneenä vasemmalle.) + +KVEESTORI: Caesar, imperaattori: hallituskunnat tahtovat tervehtiä +sinua. + +TIITUS: Ei tarvitse--toisten-- + +KVEESTORI: Caesar, minä näen kaikesta, että sinulle itsellesi on +tiedossa äskeinen tapaus täällä palatsissa. Sinä tahdot katsoa sormien +läpitse. Mutta se ei käy laatuun. Kuiskeet kulkee jo ulkopuolella +hovia. Sopineeko tukehuttaa olemattomiksi selviä majesteettirikoksia. + +TIITUS: Tee mitä tahdot. + +KVEESTORI: Caesar, käsketkö vangitsemaan myöskin caesar Domitianuksen? + +TIITUS: Mitä minä käsken--en minä mitään käske. + +KVEESTORI: Jätetäänkö Domitianus siis salaisen valvonnan alaiseksi? + +TIITUS: (itsekseen) Jotain minun pitäisi tehdä, etteivät he syö +toisiansa minun jälkeeni. (Ääneen): Sano Domitianukselle, että julistan +hänet jälkeläisekseni. + +KVEESTORI: Julistat perittäväksi Flaviusten dynastian?--Salli +huomauttaa, caesar, että sen täytyy tapahtua julkisella reskriptillä. + +TIITUS: Pane kokoon reskripti. Minä tahdon vielä tänäpäivänä sen +allekirjoittaa. + +KVEESTORI: Oo, jalo caesar niinkö sinä palkitsit veljesi +uskottomuuden!--Mitä käsket tekemään muille osallisille? + +TIITUS: En mitään, en mitään-- + +KVEESTORI: Annatko heidät kansan tuomiolle? + +TIITUS: En, en sitäkään. Olkoon niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. + +KVEESTORI: (hämmästyen): Caesar--heidän joukossansa on sinun pahimmat +vihollisesi. + +TIITUS: Mene. Ilmoita heille heidän tuomionsa.--Odota vielä. Sinä +puhuit reskriptistä. Minä vapautan myöskin kaikki ennen vangitut. +Peruutan viimeiset maanpako- ja kuolemantuomiot. Kaikki päästetään +irrallensa.--Odota. Lisää vielä, että kaikki urkkijat ja ilmiantajat +ajetaan ulos Roomasta. + +KVEESTORI: Sinä teet itsesi suojattomaksi, caesar. + +TIITUS: Minulla ei ole mitään pelkäämistä enää. En minä heitä tarvitse. +En mitään tarvitse. (Itsekseen): Kunhan vaan pääsisin pois! + +KVEESTORI: Oo, caesar, sinä olet mahtava majesteetti, jonka pelkkä +katsanto karkottaa väijyjät. Oo, sinä armon ruhtinas! Sinun jalot +käskysi riennän perille viemään koko maailman riemuksi ja ihmeeksi. +(Menee). + +TIITUS: »Armon ruhtinas?»--Nyt luulen, että olen valmis. (Aikoo mennä +vasemmalle. Pysähtyy ovelle). + + (Näyttämön ulkopuolelta kuuluu innokkaita ylistyshuutoja + imperaattorille). + +Mitä se on? »Terve, terve Rooman imperaattori». Ensi kerran eläissäni +kuulen siinä sydäntä. Ah kuinka sydämmeni halusi kuulla tuota +tervehdystä! Nyt sen kuulin.--Omituinen oppi:--en ehtinyt vielä luopua +herruudesta ja se jo suo minun tuntea onnea! Mutta et sinä sanonut: +hallitse niin vähän kuin mahdollista; sinä sanoit: luovu. Niin sinä +sanoit. (Ylistyshuudot alkavat jälleen, yhä kasvaen). + +TIITUS: (viipyy ovella kuunnellen). + +KVEESTORI: (rientää sisälle): Caesar, lasketko heidät sisälle? He +tahtovat purkaa sinulle ylistystänsä, sinulle uskollisuuttansa vannoa. +Katso, heidän intonsa paisuu, esteet kohta murtuvat. Tule, caesar, +näytä itsesi heille. Caesar, missä on sinun purppuratoogasi? (Huutaa +oikealle): Caesarin tooga! Tänne caesarin tooga! + +NUORET ORJAPOJAT: (tuovat purppuratoogan). + +TIITUS: (itsekseen): Ah, Lysimaakos, minä otan sen ylleni vaan +pannakseni sen jälleen pois. + +KAKSI NAISORJAA: (kiinnittävät toogan Tiituksen hartioille). + +KVEESTORI: (ovella, ylistyshuutoja kovemmalla äänellä): Caesar +Augustus, Rooman imperaattori tahtoo näyttää itsensä kansallensa. + +TIITUS: (itsekseen): Huomenna, Lysimaakos, huomenna! (Menee epävarmana +avatulle ovelle, mutta tultuaan kynnykselle ja nähtyään tervehtivän +kansan ottaa majesteettiryhdin ja ojennetuin käsin tyynnyttäen kansaa, +astuu ulos): Tässä minä olen. + +NAISORJAT: (poistuvat). + +MUUT: (seuraavat Tiitusta). + +BERENICE: (hiipii esille, riemuhuutojen hiljettyä puhuu kiihtyvällä +intohimolla, katsellen Tiituksen jälkeen): »Liian myöhään?» Kaikki muut +hän palkitsi. Minut hän sysäsi luotaan. Tähänkö minun aikeeni +särkyisivät? Ei, Tiitus! Vielä eivät ole kaikki sinun ystäviäsi. +Patriisein vanhat suvut odottavat sinun surmaasi. Cassion veljekset +ovat vielä käyttämättä.--Sinä luulet nousseesi kunniasi kukkuloille, +kun lepytit ja lahjoit nuo. Mutta tärkeimmän sentään jätit +lepyttämättä. Juutalaisen ruhtinattaren hylkäsit, asetuit hänen +tahtonsa tielle. Oo, sinä Jerusalemin hävittäjä! Niinkö luulet +pääseväsi ilman kostoa. Sinä murhaaja, sinä kansani verenjuoja, sinä, +jonka silmät iloitsivat juutalaisen veren punaisuudesta. Ei Tiitus, +Jehova elää, ja nyt olen minä hänen kostonsa tulkki! + +(Esirippu). + + + + +NELJÄS NÄYTÖS + + + Keisarillinen loosi kolosseumissa. Arena ajatellaan olevan alhaalla + loosin takana; näyttämön etuala on loosin edusta. + + Patriisit kulkevat parittain edustan yli oikealta vasemmalle. + +1:NEN PATRIISI: Ei todellakaan tiedä mitä ajatella. + +2:NEN PATRIISI: Näen, että jo sinäkin alat suosia Tiitusta, »sinäkin +Brutus». + +1:NEN PATRIISI: Kansa huutaa hänen kunniatansa, ja täytyy myöntää, että +muutamat hänen teoistansa---- + + (menevät ohitse). + +3:S PATRIISI: (kulkien 4:nen patriisin seurassa) Hän on suuri +näyttelijä. Kaikki on edeltäpäin laskettu ja punnittu. Muuttua +julmimmasta pedosta nöyräksi ja sileäksi kyyhkyseksi,--se on enemmän +kuin outoa. Ei ole hänen teoissansa roomalaista nobiliteetiä. + +4:S PATRIISI: Jaa, jaa?! + +3:S PATRIISI: Ne ei tule luonteesta, vaan oikusta. + +4:S PATRIISI: Teko semmoinen kuin urkkijain ajaminen kaupungista--se on +toki imperaattorilta uhkarohkeata. Se on kaunis, se on suuri teko. + +3:S PATRIISI: Kaikki on vaan edeltäpäin laskettua. + +4:S PATRIISI: Ja mitä sanot siihen, että caesar omin käsin kantoi +ruttoisia Kampaniassa, omin käsin ruokaa jakeli--viipyen kuukausmääriä +kurjuuden keskellä? + +3:S PATRIISI: Harkittua näyttelemistä--! (Menevät ohitse). + +5:S PATRIISI: (kulkien 6:nen seurassa): Mitä? Keisarillinen loosi on +vieläkin tyhjänä?-- + +6:S PATRIISI: Varmaan on kansanjoukot taas hänet pidättäneet +anomuksillansa. + +5:S PATRIISI: Oletko kuullut, mitä kerrotaan? Tiitus aikoo Berenicen +hylätä. + +6:S PATRIISI: Oh, todellakin. Jos niin on, kaatuu viimeinenkin syy +meidän tyytymättömyyteemme. Minä olen ensimäinen huutamaan hänen +ylistystänsä---- + +5:S PATRIISI: Sen saamme tänään nähdä. Berenice on yhä Roomassa. Jos +keisari kutsuu hänet viereensä, tuonne Augustan paikalle-- + +6:S PATRIISI: Kirottu juutalainen! Alas sitten Tiitus! + +5:S PATRIISI: Sh!--Minä luulen, että kaikki tuo on liian myöhäistä. +Kansa jumaloi Tiitustansa. + + (menevät ohitse). + +CASSIUS NUOREMPI: (Cassius vanhemmalle) Kuulitko mitä he puhuivat. + +CASSIUS VANHEMPI: Tapahtuu mielipiteiden käänne meidänkin leirissämme. + +CASSIUS NUOREMPI: Kohta on kaikki myöhäistä. + +CASSIUS VANHEMPI: Kuule nyt,--mutta suu poikki: olen tavannut +Berenicen. + +CASSIUS NUOREMPI: No? + +CASSIUS VANHEMPI: Hän auttaa meitä. Hän saattaa meidät Tiituksen +läheisyyteen,-- + +CASSIUS NUOREMPI: Ellei se nyt tapahdu, ei se koskaan tapahdu. Mitä on +meidän elämämme, ellei sitä toimelle uhrata! + +CASSIUS VANHEMPI: Veljeni, me olemme kaksi kuolemaan vihittyä tässä! + +CASSIUS NUOREMPI: Pelastu Rooma anastajasuvun vallasta! Me kuolemme, +mutta tasavallan aate syntyy jälleen meidän kauttamme! + +CASSIUS VANHEMPI: Nyt on keskipäivä, aika arvokas vanhain patriisein +jälkeläisille. Veli, kuuletko humun kaukaa? + +CASSIUS NUOREMPI: Se on kansan riemuhuudot. + +CASSIUS VANHEMPI: Onko tikarisi peitoksissa? + +CASSIUS NUOREMPI: Tässä se on. + +CASSIUS VANHEMPI: Kuule, kuule, niinkuin laviinivyöry pauhu kasvaa. Ah! + +CASSIUS NUOREMPI: Lujuutta! Päätöksemme voima ei vähene, vaikka se on +hiljaisuudessa pauhun keskellä. Olen valmis kuolemaan ja voittoon! + + (Poistuvat väkijoukkoon). + +PATRIISIT: (perääntyvät vasemmalta, jossa keisarin tuloa odotetaan). + + (Näyttämö täyttyy yleisöllä, joka riemuiten ja meluten tervehtii + lähestyvää keisaria). + +TIITUS: (koettaen hillitä onnen tunteita) Hiljemmin, armaat ystäväni. +Menköön jokainen paikoilleen, sillä kohta alkaa näytäntö. + +KANSA: Terve, terve caesar, hyväntekijämme, terve ruokkijamme, terve +maailman herra! Sinä voit kaikki mitä tahdot! Ei mikään ole sinulle +mahdotonta! + +TIITUS: Olkoon niinkuin sanotte: ei mikään ole minulle mahdotonta. Nyt +on juhlien viimeinen päivä. Tulkaa tänne kaikki, pyytäkää mitä +tahdotte, minä täytän kaikki teidän toiveenne. Miksi ette pyydä minulta +mitään, että voisin täyttää teidän pyyntönne. Ystävät näinhän minulta +menee päivä hukkaan.--No, miksi vaikenette? Onko vaikea sanoa? + +BERENICE: (astuu esiin). + +YLEISÖ: Berenice! (Tyytymättömyyttä). + +1:NEN PATRIISI: Mikä rohkeus! + +2:NEN PATRIISI: Oo, juutalaista viekkautta! + +TIITUS: Berenice? + +BERENICE: Niin, Caesar. (Seuraavan kestäessä häätävät järjestyksen +valvojat kansan poistumaan). + +TIITUS: Sinun toivosi tiedän. + +BERENICE: Täytä siis lupauksesi. + +TIITUS: Ah, Berenice, se on pulmallinen kysymys. Sinä et tiedä mitä +pyydät. En minä voi antaa sitä, mitä minulla itsellä ei ole. Sinä +muistutat minua siitä, ettei minun, pitäisi enää olla tässä. + + (Sortuu). + +BERENICE: Rooman kansan kuullen lupasit jokaisen pyynnön täyttää. + +TIITUS: Surku minun tulee sinua, Berenice raukka. En minä tahdo että +kukaan sinulle sentään pahaa tekee. Minä annan sinulle keisarillisen +suojeluskirjan---- + +BERENICE: Ääneen puhu! Lupauksesi huusit ääneen. + +TIITUS: Ääneen siis sinäkin lausu pyyntösi, niin minä vastaan ääneen, +koko Rooman kansan kuullen. Nyt se tapahtukoon. + +BERENICE: Pyyntöni arvaat. Jokainen sen arvaa. + +TIITUS: Niinpä minä koetan arvata mitä voin sinulle parasta tehdä.-- +(Käskynhaltijalle): Keisarillinen laiva järjestetään ruhtinatar +Berenicen käytettäväksi. Ruhtinatarta seuraa keisarillinen suojelus.-- +Niin, Berenice, täytän vanhan toivosi. Päästän sinut kaukaisessa +kotimaassasi käymään. + +BERENICE: Kiitän armostasi! (Masentuneena itsekseen): Nyt, Tiitus, +sanoit oman tuomiosi. (Peräytyy askel askeleelta edemmäs). + +TIITUS: (Berenicelle) Niin, Berenice, hyvästi! Minä en ollut se, joka +tein sinut Augustaksi! + + (Alkaa kuulua hiljainen, tukehutettu aploodi patriisien puolelta). + +TIITUS: (kääntyy Berenicestä, sisällisessä riemussa). Mitä se on? Ne on +patriisit! Oo, saavutinko minä vielä senkin! (Ääneen kylmästi): Hiljaa! +Ei ole caesar arenalla teidän edessänne! + +PATRIISIT: Terve, Rooman imperaattori! + +TIITUS: Leikit alkakaa. + +PATRIISIT: (keskenänsä): Kukkia toimittakaa. Me tahdomme mieltämme +osottaa. (Poistuvat). + + (Alkajaismerkit kajahtavat). + +TIITUS: (itsekseen): Lysimaakos, tämän ainoan kerran vielä! Kerran +vielä Rooman kansan eteen! (On nousemassa loosiin). + +BERENICE: (johdattaa esille Cassiuksen veljekset). + +CASSIUKSEN VELJEKSET: (hyökkäävät tikareineen Tiituksen jälestä). + +PREFEKTI: (ennättää väliin, huutaa): Seis, miehet! Caesarin murhaajat! +(Joka suunnalta rientää väkeä). + +PATRIISIT: (kauhuissansa): Cassion veljekset! + +1:NEN PATRIISI: Mitä ajattelitte! Mihin asemaan saatoitte meidät! + + (Liktorit ottavat kiinni Cassion veljekset). + +2:NEN PATRIISI: Mihin onnettomuuteen syöksitte itsenne! + +CASSION VELJEKSET: Olemme valmiit kuolemaan. + +3:S PATRIISI: Ja kuinka käy meidänkin! Oo, jumalat! + +TIITUS: (tulee alas; itsekseen): Seisatu vereni kuohu, seisatu! +(Voittaen itsensä): Lysimaakos, en minä hallitse! (Osottaa liktorit +päästämään irti Cassion veljekset. Ääneen): Cassion veljekset? Se on +totta, teistä olen kuullut jo kauan sitten. + +PREFEKTI: Käsketkö tässä paikassa tuomiosi panna täytäntöön? + +TRIBUUNI: Vai kysytkö kansan tuomiota. Takaan, että se käy yhteen sinun +tuomiosi kanssa. + +PREFEKTI: Mitä käsket, caesar? + +TIITUS: Mitäkö minä käsken, haha! + +PREFEKTI: Mitä on tehtävä, caesar? + +TIITUS: Mitäkö tehtävä? Niin,--alkakaa leikit, kuten jo sanoin--mitäs +muuta tässä olisi tehtävä?-- + +YLEISÖ: (osottaa hämmästystä). + +TIITUS: Gladiaattorit esille! + +GLADIAATTORIT: »Salve imperator! Morituri te salutant!» (Tiitukselle +tuodaan gladiaattorein miekat koeteltaviksi). + +TIITUS: (osottaa miekat annettaviksi Cassion veljeksille). Koetelkaa +gladiaattorein miekat. Eivätkö ole oivallista terästä. + +CASSION VELJEKSET: (jäävät seisomaan miekat käteen). + +KANSA: (osottaa ihastustaan). + +TIITUS: No, nyt, luulen, voimme alkaa.--(Kun ei kukaan liikahda): Se on +totta: teillä on vanha äiti vielä elossa, juoskoon joku heti noiden +veljesten äidin luo sanomaan, ettei pojille mitään tapahtunut. Juoskaa +pian, ettei mummo saa väärää sanomata ja ehdi halvaantua. + +YLEISÖ: Mitä se oli? Tuliko ne sanat keisarin suusta? + +TIITUS: (itsekseen): Tomppelit! Siinä he seisovat ja odottavat +sittenkin milloin heidän päänsä katkaistaan. + + (Yleisön hämmästys ja ihastus alkaa yhä enemmän puhjeta kuuluviin). + +TIITUS: No? Mikä humu se on? Miksei aloteta? (Cassion veljeksille): Jos +teillä ei ole paikkaa muualla, käykää viereeni keisarilliseen loosiin. +(Muille): Kaikki hajotkaa paikoillenne! + +CASSION VELJEKSET: (menevät polvilleen Tiituksen eteen). + +CASSIUS VANHEMPI: Oo, caesar, emme ole ansainneet sinun armoasi. Salli +suudella sinun toogaasi! + +CASSIUS NUOREMPI: Oo, caesar, jaloin imperaattoreista! Salli meidän +vannoa sinulle uskollisuuden valamme! Katso, vihollisistasi olemme +muuttuneet sinun uskollisimmiksi henkivartijoiksesi! + +TIITUS: Nouskaa, nouskaa! Seuratkaa minua. (Menevät loosiin). + +PATRIISIT: (osottavat tyytyväisyyttänsä ja ihastustaan). + +1:NEN PATRIISI: Mikä rajaton hyvyys! + +2:NEN PATRIISI: Mikä roomalainen tyyneys ja maltti! + +3:S PATRIISI: Mikä suuri luonne! + +4:S PATRIISI: Mikä saavuttamaton majesteetti loistaa hänen +olennostansa! + +PATRIISIT: Ei ole semmoista ennen nähty! Terve, terve imperaattori! +Suurin kunnianosotus olisi sinulle liian pieni! + +KANSA: (näyttämön ulkopuolella) Terve imperaattori, terve armon +ruhtinas! + +TIITUS: (on istunut Cassion veljesten seurassa loosiinsa; nousee +äkkiä). Mitä näen minä? + + Arenalle rientää patriisein nuorukaisia ja neitoja seppeleet + päässä. He järjestyvät! + + (Kuuluu voimakas ylistyslaulu, alkaen korkeasta diskantista. + Se kasvaa ja lähenee). + + »Amor ne deliciae generis humani!» + +TIITUS: He heittävät kukkia minulle! Kansa nousee paikoiltansa. Kaikki +rientävät tännepäin! (Tulee hämillään alas loosista, peräytyy +äärimmäiselle etualalle. Nuorukaiset (27 poikaa ja 27 tyttöä) +ilmestyvät taka-alalle laulaen ja heittäen kukkia Tiituksen ympärille. +Samoin yleisö syrjiltä tervehtii caesaria, kukkia heitellen ja +ylistystä huutaen). + +TIITUS: (äärimmäisellä etualalla, itsekseen): He luulevat, että minä +olen hyvä! (Kääntyy päin ylistäjiä, astuu muutaman askeleen heitä kohti +entisellä majesteettiryhdillänsä, mutta voimatta hillitä liikutustaan +lankee polvilleen maahan, rajusti itkien). + + (Hämmästys. Laulu taukoaa hiljaa). + +PREFEKTI: Caesar, mikä sinun on? + +CALLIAS: (kumartuu tutkimaan Tiitusta). Se on varmaan joku äkkinäinen +taudinpuuska. Mitä se on caesar? + +YLEISÖ: (yhteen ääneen, hiljaa): Hän on keisari, ja itkee niin +katkerasti! + +BERENICE: (väkijoukosta) Näin alkoi Jehova kostonsa. + +(Esirippu). + + + + +VIIDES NÄYTÖS + + + Sama avonainen atrium keisarillisessa yksityisasunnossa, kuin + toisessa näytöksessä. Tuli palaa uhrialttarilla. Vuode. Pöytä + kirjoitusneuvoineen. + + (Orjat laittavat huonetta järjestykseen kulkien edestakasin, + myöskin sisähuoneessa). + +DOMITIANUS ja DOMITIA (tulevat seurueineen). + +DOMITIA: Täällä on jo kaikki järjestyksessä. Hän tulee viihtymään +hyvin. Täällä pauhaavan Rooman ulkopuolella on hiljaista ja rauhallista +hänelle. + +DOMITIANUS: (orjille sisähuoneessa): Pankaa tyynyt ylemmäksi! Tiitus +tahtoo maata korkealla päänaluksella. Minä tiedän. + +DOMITIA: Niin, hän nukkuu melkein istuvillaan, olen minäkin kuullut. + +DOMITIANUS: Ja sitten poistukaa kaikki. He ovat kohta täällä. + +DOMITIA: Väenpaljous häiritsee sairasta. + +SEURUE ja ORJAT (poistuvat). + +DOMITIA: Domitianus, eräs seikka pelottaa minua: jospa Tiituksen tauti +on tarttuvaa laatua. Sinun pitäisi pysyä kauempana hänestä. + +DOMITIANUS: En voi lähteä täältä. Jos jotain tapahtuisi, on minun +ensiksi tietäminen siitä. Domitia, sinun pitäisi olla Roomassa. Ei ole +hyvä, että Rooma tietää kuinka vaarallinen hänen tautinsa on. Sinun +täytyy siellä rauhoittaa ihmiset,--ja olla valmiina minua +vastaanottamaan, jos-- + +DOMITIA: (kuiskaamalla): Mitä sinä luulet Domitianus? + +DOMITIANUS: Henkilääkäriltä ei saa mitään varmuutta. Välistä hän +näyttää huolestuneelta. Mutta toisinaan taas on niinkuin olisi varma +parantumisesta. Ja itsepäisesti vaikenee, kun häneltä kysyy. + +DOMITIA: Mutta Tiitus itse luulee kuolevansa. Sillä minä kuulin hänen +huokaavan Calliaksen korvaan: yksi rikos painaa minun tuntoani, +Callias. + +DOMITIANUS: Mitä tarkoitti hän sillä rikoksella! + +DOMITIA: En tiedä, Mutta hän sanoi vielä: sen voin vaan kuolemallani +sovittaa. + +DOMITIANUS: Tuolla he jo tulevat. + +DOMITIA: Katso, kuinka rasittuneena hän nojaa Calliakseen. Katso, +kuinka kalpea hän on! Tuo ei ole elämäksi. + +DOMITIANUS: Roomaan, Domitia! Ennenkuin vuorokausi on umpeen kulunut, +voi kaikki olla ratkaistuna. + +DOMITIA: Niin, Domitianus. Minä lähden. + +DOMITIANUS: Domitia, Domitia! + +DOMITIA: Valkosella hevosella odotan sinun tulevan ja purppuraan minä +sinut puetan! + +DOMITIANUS: Ah, Domitia! Ehkä lyö pian minun hetkeni! + +DOMITIA: Hyvästi! (Lähtee perältä). + +DOMITIANUS: (väistyy tulevien tieltä hitaasti, tahtoen jäädä +huomaamatta. Poistuu). + +TIITUS ja CALLIAS (tulevat oikealta). + +TIITUS: (Calliakseen nojautuneena): Sanoitko sinä heille kaikille, että +se itku oli ainoastaan satunnainen hermopuistatus Caesarilla. + +CALLIAS: Sanoin, caesar. + +TIITUS:--ettei hän itsekään ymmärtänyt kyyneliensä syytä? + +CALLIAS: Niin sanoin. + +TIITUS: Ilmoitit kaikilla toreilla, koko Roomalle selitit asian? + +CALLIAS: Selitin, selitin, caesar. + +TIITUS: Se on hyvä.--Tämä minun sairastumiseni voi olla minun +hyväkseni: se selittää niin paljon. Kaikki voivat siitä ymmärtää, että +se oli ainoastaan satunnainen taudinkohtaus. Tahdon, että Roomassakin +tietäisivät minun olevan nyt sairaana. Istu Callias tuonne pöydän +ääreen ja kirjoita tilastani ja lähetä nopea ratsastaja Roomaan. +Kirjeen pitäisi ehtiä istuvaan senaattiin. + +CALLIAS: (kirjoittaa, tahtoo panna kokoon pergamentin). + +TIITUS: Mitä sinä kirjoitit? + +CALLIAS: Keisarillinen majesteetti on, saapuneena sukutilallensa, +vaarallisesti sairastunut. + +TIITUS: Callias, pyhi pois sana »vaarallisesti». Se herättää +ennenaikaista levottomuutta. Kaikki saapuisivat tänne ja yksi ja toinen +voisi ruveta odottamaan minun kuolemaani. + +CALLIAS: (antaa pergamentin ulos). + +TIITUS: Mitä sinä itse sanot minusta? + +CALLIAS: Koetan parastani. Toivo ei ole läheskään lopussa.--Istu, +caesar, tähän vuoteelle. Kohta valmistan kaikki. Asettelen +lääkeastiani, järjestelen rohtoni. Kohta virkistyt ja kuulet kuinka +iloisesti kiurut visertelee hattaroissa. Ja kaikki sinulle jälleen +hymyilee. + +TIITUS: Sinä lohduttelet minua niinkuin hautaan meneväistä.--Callias, +sulje visusti ovet, ettei ole yhtään orjistani täällä, eikä kukaan +seurueestani tule tänne sisälle. En tahdo näyttää itseäni tämmöisenä. +Voi, Callias, voi tätä matkaa tänne! En luullut koskaan perille +pääseväni. Kuume polttaa ohimoitani, kurkkuani kuivaa. Minä olen +todellakin kovasti sairastunut. + +CALLIAS: (lääkepöytänsä luona) Sen olen jo kauan sitten huomannut +caesar. + +TIITUS: Minä luulen, että Domitianus veljeni myöskin sen huomasi. +Minusta näytti niinkuin hän olisi matkan kestäessä sinulta tuon +tuostakin kysynyt, kuinka minun tilani on. Mitä sinä vastasit hänelle? +Katso tännepäin, Callias. + +CALLIAS: Vastasin, että tämä kauan kestänyt hidas ja yhtämittainen +kuumeen nousu ei merkitse hyvää. + +TIITUS: Eikö hän kysynyt sinulta kuinka kauan luulet minun vielä +elävän? + +CALLIAS: (vaikenee). + +TIITUS: Eikö hän pyytänyt määräämään sitä aikaa--sitä hetkeä? Eikö hän +sanonut: se epävarmuus kalvaa minun mieltäni? + +CALLIAS: (tuo Tiitukselle juoman). Juo, caesar! + +TIITUS: Mitä se on, Callias? + +CALLIAS: Katso, caesar, olen valmistanut juoman, joka tuo uutta eloa +sinun suoniisi. + +TIITUS: (ajatuksissaan): Onko se semmoinen, joka vaikuttaa hitaasti ja +varmaan, vai ehkä semmoinen, joka voi kohta parantaa, mutta myöskin +kohta tappaa? + +CALLIAS: En ymmärrä sinun puhettasi, caesar. Luulen, että sinun +kuumeesi saattaa sinut hourailemaan. Tule, caesar, sinun täytyy +laskeutua vuoteelle. (Taluttaa Tiitusta perälle). + +TIITUS: Mihin sinä saatat minua? (Seuraa Calliasta sisähuoneen eteen. +Pysähtyy). Ei, Callias, ei sinne! En minä ole vielä valmis kuolemaan. +Mutta jos sinne menen, kuolen kohta. Sinne kuoli isäni. + +CALLIAS: (pudistaa ymmärtämättä päätänsä. Saattaa Tiituksen entiselle +paikalle). Oo, caesar, jos saisin vaan sinut rauhoittumaan ja kuumeesi +ehkäistyksi! + +TIITUS: Ei minun elämäni riipu sinun lääkkeistäsi, Callias. Sinut otin +henkilääkärikseni en niin paljon siksi, että osaat keittää rohtoja, +kuin siksi, että olet auguuri, enteiden lukija. Sano minulle, Callias, +tiedätkö jotain varmaa ennettä, jotain merkkiä, josta voisimme arvata +kuinka minun käy. + +CALLIAS: (mietittyänsä): Uhraa uhri Jupiterille, ja savun kierteistä +lue salaiset asiat. + +TIITUS: Mitä sinä sanot! + +CALLIAS: Jos savu nousee ylös, saat elää; jos se laskeutuu maahan, +silloin vaativat jumalat sinua pois. + +TIITUS: (itsekseen): Voi mitä kuulen! Sen olen kerran ennenkin tehnyt. +Ja silloin puhui savu totta. Uskaltaisinko nytkin? (Calliakselle): Mitä +sinä luulet? nouseeko savu korkeuksiin, vai luuletko sen jäävän maahan +hiipimään? + +CALLIAS: Ilma on tyyni, taivas kirkas. Mutta alttarin savu on aina +oikullinen. + +TIITUS: Callias, tuo siis minulle villatukko uhrioinaasta. + +CALLIAS: (menee). + +TIITUS: Taivas on kirkas, ilma on tyyni.--Mutta niinhän se oli +silloinkin! + +CALLIAS: (tuopi villatukon). Tässä, herra. + +TIITUS: (ottaa villatukon, heittää sen tuleen ja kääntää kasvonsa +pois). Callias, mihin päin savu menee? + +CALLIAS: Se nousee, herra. + +TIITUS: (kääntyy päin). Se nousee, se nousee! Suorana patsaana se +nousee. + +CALLIAS: Enne lupaa sinulle varmaa parantumista. Levähdät vaan muutamia +päiviä vuoteellasi, sitten palajat Roomaan! + +TIITUS: Palaan Roomaan takasin--jälleen hallitsen--jälleen kuulen +ylistystäni.--Ah, Callias, ei se minua ilahuta. On niinkuin en +olisikaan sitä tahtonut kysyä. Milloin kuolen, se on minulle sama. Minä +tahdon tietää onko totta, että caesar elää kuoltuansa, kuten sanotaan. +Elää minä tahdon. Maailmaa tahdon iankaikkisesti omistaa! Se on minun, +Callias. Olen tuntenut, että se on minun. En minä voi siitä erota, en +milloinkaan. Ah, Callias, sano, onko se niin, että caesar kuoltuansa +nousee jumalien joukkoon? + +CALLIAS: Se on vanha roomalainen usko. Ja ennekin lupasi sinulle +elämää. + +TIITUS: Etkö tiedä selvempää ennettä? Tuo savu nousee vaan siksi, että +taivas on niin pilvetön ja ilma tyyni. Sano, sano, Callias!-- + + (Kuuluu kaukainen, kasvava ja taas hiljenevä ukkosenjyrinä, + ilman selvää alkua ja loppua). + +Mitä se oli? + +CALLIAS: Luulen ukkosen käyneen. + +TIITUS: Niin, niin, se oli ukkonen--! + +CALLIAS: Sepä harvinaista! Keskellä pilvetöntä taivasta ja kirkkainta +päiväpaistetta! + +TIITUS: Nyt minulla on vastaus. Kaikki, kaikki palaa takasin. Oh, +sydäntäni kirveltää ja kuitenkin minä itken ilosta. + +CALLIAS: Selitätkö tuon jyrähdyksen enteeksi, caesar? + +TIITUS: Callias, minä luovun herruudesta. + +CALLIAS: Luovut herruudesta? Sinä, joka tuskin kahta vuotta olet vielä +hallinnut,--joka olet loistosi ja kunniasi kukkuloilla,--jonka +vertaista ei maailma ole vielä tuntenut, eikä ole tunteva. + +TIITUS: Suuresti erehdyt, kun luulet minua hyväksi. Ei. Minä vaan olen +tahtonut luopua. Kaikki on siitä alkunsa saanut. Ah, siitä asti kuin en +hallinnut, olen suurinta hallitsijaonnea kokenut. Sentähden olen päivä +päivältä lykännyt tuonnemmaksi. Mutta nyt en voi enää lykätä +tuonnemmaksi. Minä tahdon elää! Minä tahdon elää jumalien joukossa. +Minä tahdon, Callias. + +CALLIAS: (ymmärtämättä pudistaa jälleen päätänsä). Tahdotko nyt ehkä +juomaani maistaa? + +TIITUS: Sanomme Domitianukselle, että luovumme. Hän ottakoon kaikki. + +CALLIAS: Sinä olet sairas, Tiitus. Kuume on ottanut vallan sinun +ylitsesi; sydämmesi sykkii hurjan nopeasti.-- + +TIITUS: (itsekseen): Et sinä sanonut: Tiitus, hallitse niin vähän kuin +mahdollista. Sinä sanoit: luovu. + +»Aika on tuleva, jolloin valtakuntain hallitsijat astuvat +valtaistuimiltansa käydäkseen sisälle uuteen valtakuntaan».--Niin sinä +sanoit. + +CALLIAS: Voi minua! Näen, että sinun käy hullusti, caesar. Silmissäsi +väikkyy lähestyvän lopun enteet, otsasi on märkä, Caesar, minä rukoilen +sinua, ota vastaan, ota vastaan minun lääkkeeni! + +TIITUS: Minä tahdon tehdä sen, mikä on minun onneni ja elämäni! + +CALLIAS: Sinä seisot manalan kynnyksellä, caesar, usko lääkäriäsi. + +TIITUS: Saat nähdä, kuinka terveeksi minä tulen. Mene, sano +Domitianukselle, että Tiitus tahtoo puhutella häntä. Mene! + +CALLIAS: (menee. Palaa seuraavan repliikin jälkeen). + +TIITUS: Nyt, nyt minun se on tehtävä, tai sitten ei milloinkaan. Elämän +ja kuoleman vaaka on minun omissa käsissäni. + +DOMITIANUS: (tulee seurueineen täydessä keisarillisessa loistossa). + +TIITUS: (kääntyy päin Domitianusta). Ääh! (Raivokkaasti): Minä olen +Rooman keisari, minä, minä, minä! + +DOMITIANUS: Sinä olet Rooman keisari, sinä yksin. Terve caesar, Rooman +imperaattori! + +SEURUE: Terve caesar, Tiitus Flavius, Rooman imperaattori! + +TIITUS: (masentuneena, itsekseen): En voinut, en voinut! (Ääneen): +Kuinka koreana sinä olet, Domitianus. Kuitenkin sanon sinulle: liian +paljon odotat purppuratoogasta. Ei kukaan mene varmemmin kuolemaa +kohden kuin keisari. + +DOMITIANUS: (ympäristölleen): Hän hourailee. + +MUUT: (nyykäyttävät myöntävästi Domitianukselle päätä). + +TIITUS: Jos tahdot onnellisesti hallita, älä hallitse. Älä kajoo +mihinkään. Anna kaiken tapahtua niinkuin se itsestänsä pyörii sinua +vastaan. + +DOMITIANUS: Antakaa hänelle vettä. Hän on kuumeessa. + +TIITUS: En minä houraile. Ennen hourailin. Nyt kaikki selkiää. Älä +ensinkään hallitse. (Vaipuu ajatuksiinsa). + +CALLIAS: (osottaa pitävänsä Tiituksen tilaa arveluttavana ja +kehottaa läsnäolijoita poistumaan. Vastaanottaa lähettiläältä +pergamenttikäärön). + +DOMITIANUS ja SEURUE: (osottavat olevansa samaa mieltä ja poistuvat). + +TIITUS: Minne he läksivät?--Nyt, Callias, lähestyy minun viimeinen +hetkeni. Se tulee minua auttamaan, kun en itse voinut, ja erottaa minut +kaikesta, niinkuin minä tahdoin. + +Katso, minä tervehdin sitä niinkuin vapauttajaani. + +Minä itse menen sitä vastaan, minä itse kutsun sen luokseni. Katso, +ilman sinun tukemistasi minä nousen ja kävelen sinne, josta en koskaan +enää palaa. (Menee sisähuoneen ovelle, pysähtyy sen kynnykselle). +Callias! nyt mene ja sano Domitianukselle, että minä olen kuollut. + +CALLIAS: Oo, caesar, minkä katkeran toimen annoit palvelijasi osaksi! + +TIITUS: Se on minun viimeinen keisarillinen tahtoni. (Menee sisälle, +sulkeutuu verhon taa). + +CALLIAS: (avaa oven ulos). + +DOMITIANUS ja HÄNEN SEURUEENSA (tulevat). + +CALLIAS: Caesar on viimeisen hengähdyksensä hengittänyt. + +DOMITIANUS: Nytkö jo? en sitä odottanutkaan! Ihan, ihanko kuollut? + +CALLIAS: Anna suuta hänelle. Sanotaan, että äsken kuolleet joskus +heräävät elämään semmoisesta rakkaudenosotuksesta. + +DOMITIANUS: Kuinka varomaton sinä olet, Callias. Entä jos tauti +tarttuisi minuun hänen vielä lämpimästä ruumiistansa. Tiedä Callias, +nyt olet sinä minun elämäni vartija.--Ah! En hetkeäkään voi hukata +tähän suruhuoneeseen. Valtakunnan asiat vaativat minut pois! Kuolon +sanoman vien minä Roomaan. + +Ratsumiehet ja ritarit! Tällä hetkellä on caesar Tiitus Flavius astunut +jumalien joukkoon. + +SEURUE: Terve caesar, Domitianus Flavius, Rooman imperaattori! + +DOMITIANUS: (itsekseen): Ah! Nyt on se tapahtunut! Minä! (Ääneen +seurueellensa): Roomaan! (Juoksee haltioissaan ulos seurueineen). + + (Kohta jälkeen kuuluu hevosten kavioiden kopse, joka seuraavan + kestäessä vähitellen etenee ja hiljenee). + +CALLIAS: (rientää sisähuoneen ovelle, aukasee verhot katsoakseen +Tiitusta). + +TIITUS: (on polvillaan maassa, nojautuneena ovenpieleen, kuuntelee +etenevää kavioin kopsetta). Noin ratsasti Tiitus Roomaan Vespasianuksen +kuolemaa ilmoittamaan. Nyt olen senkin nähnyt. Luovuinhan sittenkin +enkä tahtoisikaan enää takaisin. Niin suloista on kuolla, kun kaikki +näin on sovitettu. Kiitos, Lysimaakos, sinun opistasi. Se antoi minulle +onnellisen hallituksen. Ja vielä enemmän: se puhdisti minun sieluni. + +Unohtakaa Tiitus, luopukaa, luopukaa kaikki-- + +CALLIAS: (on avannut pergamentin). Caesar, sinä käsket unohtamaan +itseäsi. Kuule mitä kirjoittaa vastaukseksi sinulle Rooman senaatti! +Kuule kuinka Rooman kansa sinua rakastaa: »Oo, caesar, niinkuin nopean +myrskytuulen ajama pilvi paneutuu auringon eteen, varjoten valoisat +seudut, niin sanoma sinun sairastumisestasi on äkkiä pimittänyt Rooman. +Levottomina vaativat kansanjoukot tietoja sinun tilastasi. Oo, älköön +tämä tauti kauan erottako sinua sinun Roomastasi, joka ikävöi nähdä +jälleen sinua,--joka jumaloi sinun nimeäsi ja ikiajoiksi on siihen +kiinnittänyt tuomionsa sinusta: amor ac diliciac generis humani, sinä +ihmiskunnan rakkaus ja sulo!» + +(Heittää pois pergamentin) Mitä minä näen? Caesar, kuulitko sinä mitä +luin? Caesar, sinä et vastaa! (Kumartuu Tiituksen luo, tunnustelee +häntä). + +Kuollut! + +(Esirippu). + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Orjan oppi, by Arvid Järnefelt + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 14208 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d52d47e --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #14208 (https://www.gutenberg.org/ebooks/14208) diff --git a/old/14208-8.txt b/old/14208-8.txt new file mode 100644 index 0000000..08ae10d --- /dev/null +++ b/old/14208-8.txt @@ -0,0 +1,3001 @@ +The Project Gutenberg EBook of Orjan oppi, by Arvid Järnefelt + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Orjan oppi + +Author: Arvid Järnefelt + +Release Date: November 29, 2004 [EBook #14208] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ORJAN OPPI *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + +ORJAN OPPI + +Näytelmä viidessä näytöksessä + + +Kirj. + +Arvid Järnefelt + + +Otava, Helsinki, 1902. + + + +HENKILÖT: + +TIITUS FLAVIUS, Jerusalemin hävittäjä. +VESPASIANUS, hänen isänsä. +DOMITIANUS, hänen veljensä. +DOMITIA. +BERENICE, juutalainen ruhtinatar. +LYSIMAAKOS, orja, lääkäri. +CASSIUKSEN VELJEKSET. +AULUS CAECINA. +KVEESTORI. +FlLOSOOFI. +RUNOILIJA. +CALLIAS, henkilääkäri. +SENTTUURIOITA, SENAATTOREJA, PATRIISEJA, RITAREJA, YLEISÖÄ, KANSAA, +ORJIA, SOITTAJIA. + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS: Judean maalla. TOINEN JA VIIDES NÄYTÖS: +Keisarillisessa yksityisasunnossa ulkopuolella Roomaa. KOLMAS JA NELJÄS +NÄYTÖS: Koomassa. (Vv. 68-81 j.Kr.) + + + + +ENSIMÄINEN NÄYTÖS + + + Roomalaisten leiri Judean maalla. Vasemmalla näkyy telttoja, + oikealla alkaa vanha puutarha. [Kaikki »oikeaan» ja »vasempaan» + osotukset ovat määrätyt katsojasta päin...] + + Joukko senttuurioita (upseereja) istuu juoden ja arpanappulaa + heitellen kentällä. Juutalaiset tytöt kantavat edestakaisin kukkia + ja juomia koreissa. Auringonlaskun aika. + +1:NEN SENTTUURIO: (tulee perältä) Leiripäällikkömme on saanut suuria +uutisia Roomasta. + +MUUT SENTTUURIOT: Anna kuulla! + +1:NEN SENTTUURIO: Galba on Roomassa murhattu. + +MUUT SENTTUURIOT: Oo, mitä sanot? Kuinka? Kuka? (nousevat). + +1:NEN SENTTUURIO: Rooman pretoriaanit ovat huutaneet Othon Caesariksi. +Galba murhattiin torin laitaan. + + (Juutalaiset kulkukauppiaat kokoontuvat senttuurion ympärille + kuulemaan). + +2:NEN SENTTUURIO: Otho on huono keisariksi. Ei hänen naamastansa voi +päättää onko hän mies vai nainen. Ja hän kävelee epäillyttävästi. + +MUUT SENTTUURIOT: (nauravat). + +1:NEN SENTTUURIO: Hiljaa, hiljaa. Vespasianus ilmoittaa, että huomenna +otetaan legiooniltamme uskollisuudenvala Otholle. + +2:NEN SENTTUURIO: Uuu,--ai, ai,--mutta ennen kuin minä +majesteettirikoksesta haastetaan, on Roomassa jo kolmas keisari. +Vitellius ehkä! + + (Naurua). + +1:NEN SENTTUURIO: Kuulkaa vielä toinen uutinen. + +MUUT: No? + +1:NEN SENTTUURIO: Tiitus on jättänyt sikseen Rooman matkan ja palannut +Korintista tänne Judean leiriin. + +2:NEN SENTTUURIO: Sen arvaakin. Rooman matkan tarkoitus oli päästä ukko +Galban suosioon ja ottopojaksi ja sitä tietä Rooman keisariksi. + +1:NEN SENTTUURIO: Hiljaa, hiljaa, täällä on syrjäisiä!--Ja kolmas +uutinen--. + +MUUT SENTTUURIOT: Anna tulla! + +1:NEN SENTTUURIO: Tiituksen palaus merkitsee niinpaljon kuin että +meidän legioonamme nousevat jalkeille, ja jo huomenna alkavat marssinsa +Jerusalemia kohden. + + (Juutalaiset kulkukauppiaat ja tytöt päästävät hätähuudon ja + juoksevat eri haaroille pois). + +SENTTUURIOT: (nauravat). Tavaransa he meille sentään jättivät. (Ottavat +viinileilejä ja laakerin oksia koreista ja asettuvat jatkamaan +juominkeja seppelöiden toisiansa.) + +2:NEN SENTTUURIO: Pelkkiä hyviä uutisia! Terve vanha Vespasianus, +leiripäällikkömme! Nuku rauhassa teltassasi, mutta anna poikiesi +huvitella! Ja terve Otho, uusi imperaattorimme! Terve! + +3:S SENTTUURIO: Vai sinne ne Tiituksen toiveet menivät! Sen taisi +arvatakin. + +1:NEN SENTTUURIO: Älä sano. Tiitus on palannut tänne varmempana kuin +koskaan. + +2:NEN SENTTUURIO: No? Onko hänellä nyt toivo päästä Othon ottopojaksi. + +1:NEN SENTTUURIO: En tiedä. Varmana hän vaan on palannut. Hän on kuin +hullu onnestansa. Ennen se oli vaan epävarmaa hapuilemista,--sanoo +hän:--nyt uskon itsekin. + +2:NEN SENTTUURIO: En minä vaan usko. Minäkin tunnen Rooman. + +3:S SENTTUURIO: Ei Tiitus roomalaisille kelpaa! Ovatko hänen kasvonsa +roomalaisen kasvoja! Eivätkö ne ole pikemmin gallialaisen nousukkaan, +jolta puuttuu vaan kierretty viiksiparta! + +4:S SENTTUURIO: Älkää sanoko, onhan Tiitus kasvatettu Neeron hovissa. + +2:NEN SENTTUURIO: Käytös olisi meidän Tiituksella mainio. Mutta suku-- +suku ei kelpaa minnekään! (kuiskaten) Luvalla sanoen: meidän kunnon +leiripäällikkömme, vanha Vespasianus, on peräisin jotain gallialaista +orjasukua. + +3:S SENTTUURIO: Sanotaan, että Vespasianus ennenkuin pääsi armoihin, +oli tavallinen koronkiskuri ja aasinkauppias. Ei semmoiset suvut kelpaa +Rooman pretoriaaneille. + +2:NEN SENTTUURIO: Ei. Niille pitää olla hienompaa lajia. + +4:S SENTTUURIO: Ja oikein nuoria ja irstaita, että Rooma saisi mielin +määrin huvitella. + +1:NEN SENTTUURIO: Semmoisenpa maineen Tiituskin koetti jättää Roomaan +itsestänsä. Roomassa sanottiin, ettei hänen elämällensä itse Neerokaan +vedä vertoja. + +2:NEN SENTTUURIO: Aih, aih, niillä sitä pitää olla laskuja! + +5:S SENTTUURIO: Tuolla hän tulee. + +MUUT SENTTUURIOT: (hyppäävät ylös, menevät perälle, katsovat +vasemmalle). + +5:S SENTTUURIO: Katsokaa kuinka hänen kasvonsa palavat! + +2:NEN SENTTUURIO: Ja kuinka hänen silmänsä loistavat ja liekehtivät! + +1:NEN SENTTUURIO: Nyt, veikot tulee hauska yö! + +KAIKKI SENTTUURIOT: Terve, Tiitus Vespasianus! + +TIITUS: (näyttäytyy perällä). Terve ystävät, terve toverit! Tässä minä +olen!--Ah, ystäväni, minun aijottu otto-isäni pistettiin kuoliaaksi, +ennenkuin hän ehti ottopoikaansa nähdäkään. Tässä tulen minä orpona +jälleen teidän joukkoonne. Ha-ha-ha. + +2:NEN SENTTUURIO: Meille kuitenkin kerrottiin, että sinulla nyt on +varmemmat takeet kuin lähtiessäsi. + +TIITUS: Totta on teille kerrottu. Epävarmana ja epäillen minä läksin, +mutta palaan täynnä varmuutta ja toivoa. + +1:NEN SENTTUURIO: Istu tänne keskellemme. Katso, me kestitsemme sinua +jalommilla juomilla kuin koskaan ennen. Istu tänne ja kerro meille. +Onneksesi Tiitus! + + (Senttuuriot juovat). + +TIITUS: Minä tiedän, te odotatte perusteita, todennäköisyyksiä ja +sitovia johtopäätöksiä. Ei mitään minulla ole niistä kaikista. Olen +paljaampi kuin milloinkaan. Mutta varmuus asuu rinnassani.--Minä tulen +Kyprosta. Kuuluisassa Paafon temppelissä uhrasin kalliit uhrit +jumalille. Mutta kun minä seisoin alttarin ääressä ja savu nousi tyyntä +taivasta kohden, katsoi ylipappi Sostratos sen mustia kierteitä ja +puhui minulle ja ennusti minulle tulevaisuuteni juoksun. »Sinusta tulee +suuri hallitsija, sanoi hän;--sinä olet täyttävä maailman hyvillä +töillä; ei ole niin rakastettua ollut kuin sinä olet oleva, sillä jotka +sinun jumalaiset kasvosi nähdä saavat, rupeavat vapaehtoisesti sinun +orjiksesi, ja maat, joihin sinun jalkasi koskee, antautuvat itsestänsä +sinun alamaisiksesi. Itä ja Länsi ovat sinut herraksensa ylistävät ja +Rooma on sinun nimeäsi jumaloiva.»--Niin hän sanoi. Ja tiedättekö, +tunsin koko olentoni ihanasti vavahtavan. Sydämmeni paisui, rintani +kohosi ja siitä hetkestä minä olen niin varma, niin varma, niin varma-- + +2:NEN SENTTUURIO: Terve, tuleva caesar! + +TIITUS: Tiedänhän minä. että te kaikki uskotte. Ja koko Rooman lemmikki +minä olen. Siinä on minun pohjani ja perustukseni. + +2:NEN SENTTUURIO: Terve, Tiitus! Älä unohda minua täällä kaukaisessa +Aasiassa, kun tulet Rooman herraksi. + +3:S, 4:S, 5:S SENTTUURIO: Älä myös meitä! + +TIITUS: (juo) Minäkö unohtaisin! Minä rakastan koko maalimata. Minä +vien teidät mukanani Roomaan. Sinusta teen konsulin, sinusta prefektin +--ha-ha--. Tietäkää, kun minä kerran olen caesar, silloin aijon olla +niin hyvä kaikille, koko maailmalle, ettei semmoista hallitsijaa vielä +ole Roomalla ollut. + +2:NEN SENTTUURIO: Tuolla Jerusalemissa kertovat olleen semmoisen +kuninkaan, joka olisi vaan hyvää tahtonut tehdä alamaisillensa. Mutta +ne riiviöt sen tappoivat. + +3:S SENTTUURIO: Ja sen alamaiset ajettiin Jerusalemista ja Roomaankin +niitä tuli ja julma Neero niitä ristiinnaulitsi ja poltteli. + +TIITUS: Minä tiedän sen juutalaisen kuninkaan, josta te puhutte. +Hänellä ei ollut mitään valtaa. Sanovat hänen olleen köyhän nikkarin +pojan. Mutta minä tulen maailman herraksi ja koko maailman minä täytän +hyvillä töillä. (Juo.) + +2:NEN SENTTUURIO: Juuri niin kuin ennustuksessa sanottiin! + +TIITUS: Uh, olen niin hurjalla päällä. Nyt juomme koko yön. Tämä on +minun yöni. Ah, kuinka se tuoksuaa! Ja katsokaa kuinka keltaisena ja +suurena nousee täysikuu minun kunniakseni. Minä juon, nyt minä juon! + +4:S SENTTUURIO: Mennäänpäs telttoihimme: täällä leirissä on alkanut +kummitella sittenkuin sinä läksit. + +2:NEN SENTTUURIO: Niin, kuuleppas nyt vuorostasi meidän uutisiamme. +Tänne on ilmestynyt kuninkaan tytär-- + +4:S SENTTUURIO:--Juutalainen kuninkaantytär Jerusalemista-- + +2:NEN SENTTUURIO: Ja kuutamoisina öinä se kulkee täällä puutarhassa, +kauniimpana kuin Kleopatra tai Veenus itse. + +3:S SENTTUURIO: Se tulee joskus tänne telttoihin asti kävellen +miettiväisnä, kumma kiilto silmissänsä,--eikä kukaan uskalla häntä +puhutella.--Kyllä se velho pian taas näyttäytyy. + +1:NEN SENTTUURIO: Olkaa vaiti minä kerron. Judean kuninkaan, Herodes +Agrippaan sisar, Berenice, on tullut leiriimme. + +TIITUS: Hänen kauneudestaan olen paljon kuullut puhuttavan, vaikken +itse ole häntä nähnyt. + +1:NEN SENTTUURIO: Kapinalliset Jerusalemissa sytyttivät tuleen heidän +asuntonsa. Hän pakeni tänne meidän turviimme, rukoillen +Vespasianukselta, että me asettaisimme heidät jälleen kuninkuuteen. +Sinua, Tiitus, hän kuuluu odottavan. + +2:NEN SENTTUURIO: Olisitpa nähnyt mitä lahjoja se toi Vespasianukselle! +Mehelle meni ukon suu ja silmät kiilsivät. + +TIITUS: Ha-ha-ha--Sen arvaan. + +3:S SENTTUURIO: Se on rikkaampi kuin kymmenen Krassusta yhteensä, +Helmiä, timantteja, diadeemia--miljoonain arvosta. + +1:NEN SENTTUURIO: On kuulenma ollut kuningattarena Chalcisissa ja +Cilisiassa. Kaikki itämaiset hovit hän tuntee ja kauneudellansa +hallitsee. + +3:S SENTTUURIO: Mutta kovin häntä painaa valtansa menetys. + +4:S SENTTUURIO: Varmaan hän sitä surren vaeltelee kuutamossa. + + (Tarkastelee oikealle päin). + +TIITUS: (puoli humalassa): Mutta Rooman pojista ei vaan yksikään +uskalla häneen käydä? + +2:NEN SENTTUURIO: On koetettu. Mutta ei auta parhaat laulut, ei sitrat, +ei vaikka Apollo itse astuisi maahan! hän ei löydä meidän joukostamme +mieleistänsä. + +TIITUS: Ah, kyllä minä otan hänet. + +2:NEN SENTTUURIO: Ehkä niin, jos hän tietää mitä sinulle on ennustettu. + +TIITUS: Minä otan hänet hänen tietämättä kuka olen. + +2:NEN SENTTUURIO: Sinun äänesi kuultuaan hän liitää sinua vastaan +niinkuin perhonen soihtuun. + +TIITUS: Hyvin sanottu. + +4:S SENTTUURIO: Hiljaa, hiljaa! Tuolla hän on! + +5:S SENTTUURIO: Huh, en minä kärsi nähdä velhoja. Telttaan minä menen. + +3:S ja 4:S SENTTUURIO: Niin minäkin. + + (3:s, 4;s ja 5:s sentt. menevät). + +TIITUS: Minä otan hänet! + +1:NEN SENTTUURIO: Tiitus, leiripäällikkömme on meitä ankarasti +kieltänyt häntä häiritsemästä. + +TIITUS: Menkää te! Vannon, että saan hänet antautumaan vapaehtoisesti. +Luuletteko, että tuo on ensimäinen barbaarikuningatar, jonka minä +valloitan! + +2:NEN SENTTUURIO: (mennessään) Tiitus, ota pois päähineesi, että +näkyvät sinun jumalaiset kutrisi. Tuossa hän jo tulee. + +TIITUS: Sinä olet oikeassa. + +1 JA 2 SENTTUURIO: (menevät otettuaan viinileilit mukaansa). + +TIITUS: (katselee oikealle) Mainettasi kauniimpi olet sinä, Berenice. +Mutta et sinä rakkauden asioissa ole ensikertalainen; hyvin, hyvin +tunnen maineesi siinäkin, ha-ha-ha! + +BERENICE (tulee oikealta, katsoo ympärilleen, huomattuaan tulleensa +leiriin asti kääntyy takaisin, näkee Tiituksen; itseksensä:) Tuo täytyy +olla Tiitus Vespasianus. + +TIITUS: Kuka olet, kaunis juutalainen? + +BERENICE: Kuka sinä olet--roomalainen? + +TIITUS: Katso! + +BERENICE: Senttuurio? Jokseenkin kaunis mies,--mutta väistyhän nyt +sentään tieltäni. Minulle on täällä rauha luvattu. + +TIITUS: Sinä olet Berenice, Herodes Agrippaan sisar. + +BERENICE: Ja sinä? + +TIITUS: Minä tahdoin sinulle ilmoittaa, että se, jota olet odottanut, +on palannut leiriimme. + +BERENICE: Olen kuullut Tiitus Vespasianuksen tulleen leiriin. Mutta +että minä olisin häntä odottanut, sitä en tiedä. + +TIITUS: Sanotaan sinun tarvitsevan apua. + +BERENICE: (huokaa). Ah, niin! Minä olen kansani karkoittama. Apua olen +tullut hakemaan.--Mutta luuletko Tiituksen siinä mitään merkitsevän. + +TIITUS: Tiituksesta täällä kaikki riippuu. + +BERENICE: (muka kummastuneena) Sinä olet ensimäinen, joka niin sanot. +Minulle on kerrottu, että hän kulkee pilventakaisissa haaveissansa eikä +huoli mitään legioonain asioista, + +TIITUS: Kuka niin on kertonut? + +BERENICE: Oletko sinä täkäläinen, kun et sitä ole kuullut sanottavan? +Hän kuuluu yhteyttä pitävän vaan Rooman ylimysten ja pretoriaanein +kanssa, toivoen näiden valitsevan hänet Caesariksi. Sitä täällä kaikki +nauraa. + +TIITUS: Nauraa? Täällä? Täällä leirissä? + +BERENICE: Täällä leirissä.--Ja samoin Roomassa. + +TIITUS: Puhut kovin ylimalkaisesti. Tuntenetko Roomaa? + +BERENICE: Mucianus-- + +TIITUS: (säpsähtää) Mucianus? Mitä hänestä? + +BERENICE: Mucianus palasi äsken Roomasta. Onko hän sinulle tunnettu? + +TIITUS: (välttäen) On--vähän-- + +BERENICE: Sitten tiedät, että Roomassa on Mucianus kaikki kaikessa; hän +tuntee hyvin kaikki Rooman ylimysperheet ja tuntee hyvin myöskin +Tiituksen,--ja hänkin nauroi Tiitusta. + +TIITUS: Mucianus, nauroi! + +BERENICE: Sanoi kovin herkkäuskoiseksi. Ja täällä leirissä senttuurio +Valerius-- + +TIITUS: (itsekseen) Jumalat! + +BERENICE: Niin, Valerius ja hänen ystävänsä minun kuullen nauroivat, +että semmoinen kuin Tiitus luulee olevansa keisarinalku. + +TIITUS: (itsekseen) Jumalat! Jumalat! + +BERENICE: Mikä sinun on? Onko Tiitus sinun ystäväsi? + +TIITUS: (äärimmäisessä pettymyksen katkeruudessa). Äh, kuinka minä olen +lyöty! Pohja horjuu jalkojeni alla. Mihin minä tartun, taivaaseenko vai +maahan! Ääh! + +BERENICE: (teeskennellen) Kuka sinä olet? Mitä olen puhunut sinulle! +Ah! Sinä--sinä olet Tiitus Vespasianus! Ha-ha.--Tämähän oli hauskaa! + +TIITUS: (punnitsee asemansa Bereniceen nähden; itsekseen): Kaikki +heidät, Valeriuksen, Mucianuksen, ja koko Rooman käsitykset minä johdan +minne tahdon. Mutta sinä et ole koskaan unohtava tätä tapausta ja minun +naurettavaa pettymystäni. Ja kun minä tulen Caesariksi, olet sinä +osottava minuun ja sanova rakastajillesi: minä tunnen Tiituksen, ja +sinun kertomuksesi on oleva heille avain minun olentooni. Minun täytyy +tehdä niin, ettei sitä avainta olisi. (Vetää tikarinsa puoleksi +esille). Joko minä tapan sinut, taikka--teen sinut iki-ystäväkseni.-- +Saamme nähdä. (Lähestyy Bereniceä).--Berenice, jos kaikki nauravat +minun aikeitani, täytyy minun hakea uusia ystäviä, jotka niihin +uskovat. Minä olen paljon kuullut sinusta, Berenice,--sinun taidostasi +ja vaikutusvallastasi.-- + +BERENICE: Jos olisin ennen nähnyt sinua, Tiitus,--en olisi kuunnellut +arvosteluja. Sinun olentosi puhuu muuta. + +TIITUS: Sinä olet kadottanut asemasi, ja tahdot sen takasin voittaa. +Minä saan kaikki aikaan mitä tahdon. Isäni ei kiellä minulta mitään. + +BERENICE: Minä kiitän sinua, kaunis Tiitus. + +TIITUS: Mutta--eikö sinun asemasi ja sinun suhteesi täällä ole liian +pienet ja ahtaat sinunlaisellesi? + +BERENICE: Haaveeni ovat aina suuremmat olleet, kuin tämä todellisuus,-- +sen tunnustan. + +TIITUS: Ah, Berenice--eivätkö meidän haaveemme käykin yhteen! + +BERENICE: (vaikenee). + +TIITUS: Sinä et usko minuun. + +BERENICE: Sano minulle, Tiitus,--mihin perustat uskosi? + +TIITUS: (hämillään). Mihinkö perustan?--Sostratos ennusti-- + +BERENICE: (naurahtaen). Vai niin. + +TIITUS: Minä uskon, minä tiedän sen, Berenice! Jo lapsuudessa minä sain +sen uskon. Minä kasvatettiin Neeron hovissa. Isoäitini Vespasia Polla +vei minut kerran kilpa-ajoihin. Caesar viipyi. Me odottelimme +keisarillisessa loosissa ja minä, pidellen isoäitini kädestä, katselin +yleisöä. Katson ja kuulen liikkeen kahinata, kun kaikki hymyhuulin +supattaen kääntyvät meihin päin. Isoäiti,--sanon,--miksi he hiljaa, +hiljaa paukuttavat käsiänsä?--Se on sinulle tarkoitettu, Tiitus, se on +salatervehdys Roomalta sinulle keisarilliseen loosiin.--Siitä saakka on +mieleni sytyksissä. Siitä saakka on Rooma minulle sininen +metallinpinta, johon tahdon heijastua. Ah Berenice, sammumattoman janon +on se herättänyt minussa. Minun täytyy, täytyy,--vaikka kaikki +perustukset horjuisivat.--Tahdon koota rikkautta täällä Aasiassa, jolla +lahjoon pretoriaanit. Berenice, sinä olet rikas. Me ostamme Rooman! + +BERENICE: Aarteeni ovat kaikki avoinna sinulle, Tiitus. Mutta tuo +kaikki, se on tuulentupia. Tarvitaan jotain varmempaa--ja taatumpaa-- +tarvitaan tuhansien kannatusta. + +TIITUS: Sitä ei ole. Itse teet kaikki tuulentuviksi. + +BERENICE: On toinen pohja, jota tuhannet seikat tukee joka haaralta. Ei +vaan niin äkkiä, Tiitus,--ei niin äkkiä. Vanha isäsi Vespasianus +huudettakoon ensin keisariksi. Sinä seuraat häntä. + +TIITUS: Minun isäni? Ha-ha. Berenice--hän on hyvä sotaherra ja hyvä +virkamies. Mutta keisariksi Roomaan!--Ei, ei. + +BERENICE: Jospa kuitenkin. + +TIITUS: Berenice, olethan nähnyt häntä täällä leirissä. Hän on kuin +tavallinen sotamies. Ei hän ole koskaan saanut hovikasvatusta. Sinä et +tunne Roomaa,--he nauraisivat semmoista ajatustakin. + +BERENICE: En minä Roomaa ajatellutkaan. Paitsi Roomaa on vielä toinen +voima, joka caesareita luo. + +TIITUS: Mikä voima se on? + +BERENICE: Ne on legioonat. + +TIITUS: Legioonat? + +BERENICE: Jos Galba, kuten kerrotaan, saattoi nousta legioonain avulla +Hispaniasta, niin miksi ei Vespasianus Aasiasta! + +TIITUS: Sinä tarkoitat, että me nousisimme Roomaa vastaan! + +BERENICE: Teidän Neeronne ovat nylkeneet viimeisiin saakka itäisiä +maakuntiansa. Ei mitään nämä nyt niin haluaisi kuin nähdä mieleistänsä +säästäväistä vanhusta Rooman Caesarina. Semmoinen on sinun isäsi +Vespasianus. + +TIITUS: Meidän omissa legiooneissamme voi tämä aate niinkuin kuuma tuli +syttyä. Sen tiedän, sen tunnen joka jänteessäni.--Vespasianus on myös +legioonain lemmikki. + +BERENICE: Minä vastaan liittolaisista: Soaemus, Antiochos--ovat meidän. +Kuningas Vologesuksesta vastaan myös. Tiberius Alexander Egyptistä, ja +itse Mucianus Syriasta nousevat ensi merkin saatuansa. + +TIITUS: Berenice! Me kuulumme toisillemme! + +BERENICE: Ah, Tiitus, sinun kaunis katsantosi on minut valloittanut! +Minäkin ennustan sinulle: Kun sinä nouset piirittämään minun +kaupunkiani, ja kun sinä seisot sen muurien sisällä, tiedä silloin, +että sinussa täyttyy meidän kansamme suuri ennustus: Jerusalemista on +maailman herra tuleva! + +TIITUS: »Jerusalemista on maailman herra tuleva!» + +BERENICE: (vetäytyy seuraavan aikana näkyvistä). + +TIITUS: Minä jään Judean kapinata kukistamaan. Vespasianus, keisariksi +huudettuna, marssii Roomaan!--Unelmissa minä olen elänyt. Tämä on +toista. Tämä on pohja jalkojen alle. Nyt se tulee--tulee se kauan +odotettu, se suuri tosi. Enkö ennen siihen uskonutkaan? Miksi se nyt on +minulle kuin uutta ja hurmaten kouristaa minun sydäntäni? Yön +äänettömyydessä se nousee pauhaten niinkuin maat ja taivaat asemissaan +kääntyisivät: Minä olen kerran oleva tämän maailman hallitsija, ja +kuoleman jälkeen olen jumalien joukkoon astuva! + +Berenice! Berenice! Missä olet? Miksi jätit minut? + +Turhaan säikähdin. Minä tiedän, ettet sinä minulta lähde. Tänä hetkenä, +niinkuin kaksi voimakasta virtaa, meidän kohtalomme juoksi yhteen. +Nuku, leiri, nuku! Huomenna minä herätän sinut uuteen ajatukseen ja +mielet liekkeihin sytytän. + + (Menee vasemmalle). + +BERENICE: (näyttäytyy oikealla äärellä, katsoo Tiituksen jälkeen). Minä +ihmettelen. Uskonko itseäni? Näinkö jo olen onnistunut!--Ah, joko nyt, +joko nyt!--Jerusalem, roomalainen on sinut tallaava jalkojensa alle. +Jerusalem, juutalainen olen minäkin: miksi häpäisit minun ja miksi +poltit minun asuntoni! Hyvästi ikuinen Jerusalem. En minä sinulle +pahasti kostanut, en minä sinua vähästä myynyt: maailman valtaan minä +sinut vaihetin. + +(Esirippu). + + + + +TOINEN NÄYTÖS + + + Keisarillinen yksityisasunto Rooman ulkopuolella (Sabiniumissa). + Avonainen, katoton etuhuone (atrium). Verhoilla peitetyt ovet + vievät sisähuoneeseen, joka on pari porrasta ylempänä. Vasemmalla + uhrialttari, jossa palaa tuli. Sisähuoneen oven vieressä pöytä, + jossa näkyy lääkeastioita ja lääkeaineita. + + TIITUS, DOMITIANUS, AULUS CAECINA, KVEESTORI, SENTTUURIOITA ja + HOVILAISIA seisoo kääntyneinä sisähuoneeseen päin, jännittyneessä + odotuksessa. + +LYSIMAAKOS: (tulee sisäovesta, menee lääkepullojen luo). + +TIITUS, DOMITIANUS YNNÄ MUUT: Kuinka on? + +LYSIMAAKOS: Verenkulku säännöllisempi, kuume vähentynyt. + +LÄSNÄOLIJAT: (riemulla) Siis parempi! + +LYSIMAAKOS: Ei voi varmaan sanoa. Vanhalla iällä voi nämä merkit olla +yhtähyvin heikontumisen merkkejä. + +TIITUS: (itsekseen) Oh tätä ikuista epävarmuutta! + + (Menee Domitianuksen kanssa sisähuoneeseen). + +LYSIMAAKOS: Mutta caesar herää kohta. Silloin saamme nähdä. + + (Poistuu jonkun ajan kuluttua lääkeastiain kanssa sisähuoneeseen). + +HOVIVÄKI: (hajaantuu ryhmiin, jotka hiljaa keskustelevat keskenään). + +AULUS CAECINA ja CASSIUKSEN VELJEKSET: (etualalla, keskustelevat muiden +kuulematta). + +CASSIUS VANHEMPI: Katso, Aulus, kuinka katkerasti Tiitus suree vanhan +isänsä sairautta! + +AULUS CAECINA: Hän on suuri näyttelijä. Siitä saakka kuin Vespasianus +tuli keisariksi, on Tiitus kymmenen vuotta sydämmessään odottanut +isänsä kuolemata. + +CASSIUS VANHEMPI: Onni Roomalle, ettei se toivo ole toteutunut. + +AULUS CAECINA: Oo, veljet, jalot tasavaltalaiset. Me lähenemme suurta +ratkaisua. Nyt täytyy toimia. Jos Vespasianus kuolee, on kaikki +myöhäistä, ja tyranni nousee Rooman sortajaksi. + +CASSIUS VANHEMPI: Oikeassa olet, Aulus Caecina, nyt sen on +tapahtuminen. + +AULUS CAECINA: Oo, te vanhain patriisein jälkeläiset, katsokaa, mikä +tyranni Tiituksessa nousee: jo ennen nousemistaan hän isänsä nimessä +surmauttaa ja maanpakoon syöksee kaikki, mikä Roomassa on vapaata ja +arvokasta. + +CASSIUS VANHEMPI: Neeroa julmempi hänestä on tuleva! + +AULUS CAECINA: Te vapauden viimeiset edustajat, sallitteko, että hänen +juutalainen lemmittynsä, Berenice, asuu Rooman palatsiumissa ja sanoo +itseänsä Augustaksi! + +CASSIUS VANHEMPI: (kiihoittuneena): Ei koskaan! Ei koskaan! Minä olen +valmis, Aulus. + +AULUS CAECINA: (Cassius vanhemmalle): Mutta sinä? Sinä epäröit?! + +CASSIUS VANHEMPI: Minua epäilyttää vielä seuraava kohta: Jos me +Tiituksen otamme hengiltä, täytyy meillä olla takaus, että te +pretoriaanit, meidän liittolaisemme, ette petä meitä ja huuda uutta +caesaria. Me tiedämme kaikki, että Tiituksen veli, nuori Domitianus,-- +on teidän suosiossanne. + +AULUS CAECINA: Ha-ha, vai Domitianus!----Hiljaa! Tuossa hän on. + +DOMITIANUS: (tulee perähuoneesta, lähestyy Aulus Caecinaa). + +CASSIUKSEN VELJEKSET: (poistuvat). + +AULUS CAECINA: Caesar Domitianus? + +DOMITIANUS: Olivatko nuo mustat sinun orjiasi? + +AULUS CAECINA: (nyykäyttää päätä) Vakoojiani. + +DOMITIANUS: (hiljaa, toisten kuulematta). Aulus, nyt on yhdestä +seikasta tarkka vaari pidettävä. Isäni on--niinkuin luulen-- +kirjoittanut testamentin, jossa minä, Domitianus, tehdään veljeni +Tiituksen myötähallitsijaksi. Jos hän antaa sen Tiituksen käsiin, olen +minä hukassa. Tiitus sen väärentää. Minä tunnen hänet. Hän on taitava +semmoisessa. + +AULUS CAECINA: Caesar, sinä tiedät, että minä puolestani soisin sinun +yksin tulevan Rooman herraksi. + +DOMITIANUS: Ah, Aulus, sinä olet minun ystäväni. + +AULUS CAECINA: Nuo kaksi ne oli urkkijoitani. He kertoivat, että +tasavaltalaiset väijyvät Tiitusta, murhatakseen hänet, kohta kun +Vespasianus kuolee.--Ilmoitanko Tiitukselle? + +DOMITIANUS: Mitäs minä tiedän. Se on sinun asiasi. Sinähän olet Rooman +prefekti. + +AULUS CAECINA: Ajattelen, että sinun olisi paras kaikissa tapauksissa +olla Roomassa valmiina heti toimiin ryhtyäksesi, ettei nuo hourupäiset +tasavaltalaiset ennätä siellä sinun asioitasi sekoittaa. + +DOMITIANUS: Jos sinä vaan jäät tänne sitä testamenttiasiata silmällä +pitämään. Tiedä: Berenice on täällä. Heitä on kaksi minua vastaan. +Molemmat yhtä viekkaita. + +AULUS CAECINA: Caesar huomaa: jos Tiitus sysätään tieltä, on Berenice +meidän tukemme jokaista muuta vastaan. + +DOMITIANUS: Minä rakastan Domitiaa ja inhoon Bereniceä. En huoli +hänestä. + +AULUS CAECINA: Caesar, onhan mahdollista, että hän on silloin +vähempäänkin tyytyväinen. + +DOMITIANUS: Onko totta, mitä olen kuullut kerrottavan: sinä olet +suhteissa häneen?--No, no. En vaadi vastausta.--Kun minä nyt ratsastan +Roomaan, täytyy sinun lähettää henkivartijoita mukaani. Tie on +turvaton. + +AULUS CAECINA: Ja henkesi on tällä hetkellä kaikkia aarteita kalliimpi. + +DOMITIANUS: Ah, Aulus, millä aavistuksilla sinä täytät sydämmeni! Oo, +joka voisi nähdä tulevaisuuden verhon läpi! + +LYSIMAAKOS: (tulee sisähuoneesta): Tuon riemusanoman! Caesar on +herännyt. Pyysi maitoa, pyysi syödä!--Kuulitteko? Pyysi syödä. + +LÄSNÄOLIJAT: (ottavat sanoman riemulla vastaan, ympäröiden Lysimaakon). + +TIITUS: (tulee sisähuoneesta. Hänen kasvonsa ilmaisevat suurempaa +riemua kuin kenenkään). + +LYSIMAAKOS: (vastaa kysyjille): Kyllä, kyllä, ihan varmaan. Jos hyvin +käy, voi caesar elää vielä monta, monta vuotta. Pahin on voitettu, +pahin on voitettu! (Menee lääkkeiden kanssa sisälle). + +TIITUS: Vaara näyttää todella olevan tällä kertaa voitettu. Kiitos, +Lysimaakos. Ilosanoman toit meille kaikille.--Keisarillinen seurueemme +on vapaa lähtemään Roomaan takasin. + +AULUS CAECINA: Salli kysyä, jalo caesar, milloin itse aijot Roomaan +saapua? + +TIITUS: Miksi se sinulle on tarpeen tietää? + +AULUS CAECINA: Liian kauan on Rooma ollut ilman johtavaa päätä.-- +(Erityisesti Tiitukselle): Miksi viipyisit, caesar, enää tämän +sairasvuoteen ääressä, onhan vaara ohitse! Rooma odottaa, himoitsee +nähdä jälleen sinun jumalaista olentoasi. Kun isäsi on täällä +näkymättömissä, on niinkuin sinä yksin olisit Rooman herra. Tule, +caesar, tule!--(Tuttavallisemmin ja hiljemmin): On ilmestynyt uusia +tähtiä yölliselle taivaalle. + +TIITUS: Ha-ha-ha. Sinä tiedät miltä puolelta ottaa minut, kunnon Aulus. +Ei, Aulus, en uskalla vielä jättää vanhusta. Toivon, että yhä johdat +senaatin istuntoja. + +AULUS CAECINA: Sinun toivosi on meille käsky. + + (Poistuu syrjemmäksi). + +DOMITIANUS: (Tiitukselle). Minäpä en myöskään lähde täältä. Sinä--sinä +--isä aikoo tehdä testamentin--minä tiedän sen--minä näin +pergamentinkin hänen vieressänsä. Jos sinä saat yksin tänne jäädä,-- + +TIITUS: No, no Domitianus.--Sinä menet kauniisti Roomaan, eikö niin? +Katsos, kun nyt olemme saaneet niin hyvän sanoman isän terveydestä, +voit sinä rakkaan Domitiasi kanssa panna toimeen suuret kestit +palatsiumissa. Saatte kutsua sinne ketä tahdotte, saatte voittajat ja +tanssijat, ja saatte siellä mielinmäärin leikkiä yksinvaltiaita. + +DOMITIANUS: Ole sinä! + +TIITUS: Pikku Domitiasi kanssa--mitä? + +DOMITIANUS: Olkoon menneeksi, koska isäkin on terveempi. Mutta jos sinä +vaan sen testamentin-- + +TIITUS: Domitianus, Domitianus,--sinustapa minulla on vastus! +Kas niin--! + +DOMITIANUS: Seurueeni! (Lähtee). + +LÄSNÄOLIJAT: Terve, caesar Tiitus! (Lähtevät Domitianuksen jäljestä). + +TIITUS: (kveestorille): Mitä vielä? + +KVEESTORI: (antaa Tiitukselle pergamentin). + +TIITUS: (lukee, antaa pergamentin pois). Kaikki siinä luetellut ovat +heitettävät vankilaan. + +KVEESTORI: Vankilamme ovat täynnä, caesar. + +TIITUS: Siis teloitamme joka ikisen. (Hetken kuluttua): Mitä sanoo +Rooman kansa minusta? + +KVEESTORI: Pelkäävät sinua. Odottavat sinusta toista Neeroa. + +TIITUS: (hymyilee itseksensä). Se on hyvä niin.--Sanoppa sinä, minun +herkin tuntosarveni, mitä odottavat patriisit minusta--ne vanhat +sukuylimykset kodeissaan, missä ei hovin kulta kimaltele, vaan asuu +vanhan Rooman henki hiljaisessa puolipimennossa. Oletko urkkinut, +niinkuin olen käskenyt? Sinä vaikenet? + +KVEESTORI: En tiedä uskallanko--? + +TIITUS: Mitä aijot kertoa minulle--? + +KVEESTORI: Eilen eräässä seurassa kuulin todella patriisein sinua +arvostelevan. + +TIITUS: Sinä luulet kai, että olen hyvinkin utelias, ha, ha. + +KVEESTORI: Heillä on kummallinen luulo sinusta. He sanovat, että sinä +ainoastaan teeskentelet julmuutta, herättääksesi pelkoa ja nöyryyttä, +niinkuin teki suuri Augustus ennen valtaistuimelle nousuansa, mutta-- + +TIITUS:--mutta? + +KVEESTORI: Mutta suuren Augustuksen luonnetta et sentään osaa matkia-- +sanovat;--et hallitse tunteitasi--et ole oikea roomalainen--ja olet +nousukas. + +TIITUS: (on ottanut kovin itseensä). Enkö vieläkään ole kylliksi +itseäni sulkenut! (Teeskennellen ylemmyyttä): Ovatko he ehkä nähneet +minun itkevän, ha-ha!--Joko minä sanoin sinulle? nuo ovat +teloitettavat, jok'ikinen! Saat mennä. + +KVEESTORI: (viipyy). + +TIITUS: No? + +KVEESTORI: Tahtoisin varoittaa sinua, caesar, eräästä vihollisestasi. + +TIITUS: Sano. + +KVEESTORI: Pidä silmällä Aulus Caecinaa. + +TIITUS: Mitä sinä sanot? Hän on parhain ystäväni! + +KVEESTORI: Voi olla. Kuitenkin, hän on valmistanut pretoriaaninsa sen +varalle että isäsi kuolee. Katso, tässä on jäljennös hänen +salaliittoaikeestansa, jonka näin hänen sotamiehillänsä. (Antaa +Tiitukselle toisen pergamentin). + +TIITUS: (lukee, yhä enemmän kiihtyen; viskaa pergamentin raivokkaasti +kveestoria vastaan). Sen sinä olet itse sepittänyt! Sinä--sinä olet +hänen kilpailijansa. Te olette molemmat pyrkineet pretoriaanien +päälliköksi, ja kadehtineet sitä virkaa minulta. Te myrkytätte koko +minun elämäni, te pilaatte juonillanne koko minun onneni, ennenkuin sen +olen saavuttanutkaan! + +KVEESTORI: (nostaa pergamentin ja lähtee hitaasti). + +TIITUS: Tätäkö minä olen tavoitellut. Tähänkö minä hukkaan elämäni!-- +Ah, yksi ainoa minut siitä auttaisi,--se ainoa, jota en ole vielä +saavuttanut.--»Sinusta tulee suuri hallitsija, Tiitus; sinä olet +täyttävä maailman hyvillä töillä»--ha-ha, mikä haihtuva unelma +kaukaisesta nuoruudesta!--Niin, jos olisin nuori, ehkä saavuttaisinkin, +mutta minä vaan en enää uskalla mitä silloin uskalsin. Enkä tiedä, +mistä enää voimaa ottaisin. + +LYSIMAAKOS: (tulee sisähuoneesta, menee lääkepöytänsä luo). + +TIITUS: Lysimaakos, eikö--sinun lääketaitosi voisi määrätä aikaa, +kuinka kauan vanha isäni vielä kestää näitä kovia taudinkohtauksia?-- +Lähimaille-- + +LYSIMAAKOS: Herra, ei se ole tärkeintä. Tärkeintä on olla erehtymättä +itse hoidon tavassa. + +TIITUS: Valtakunnan asioille on kuitenkin perin tärkeätä, että +punnitset sitä kysymystä. + +LYSIMAAKOS: Luvallasi sanoen, herra, minun asiani on vaan katsoa, että +ihminen jääpi eloon. + +TIITUS: (kiivastuu, mutta hillitsee itsensä). + +LYSIMAAKOS: Kaikki on mahdollista. Mahdollista on, että loppu tulee +äkkiä--milloin emme odotakaan. Mutta yhtä mahdollista on, että caesar-- +hän on nyt seitsemänkymmenen kahden ikäinen--kestää tämän kohtauksen ja +elää vielä kymmenen, miksei parikymmentäkin vuotta. Sitä hetkeä ei +tiedä yksikään. Se on ja täytyy olla ihmisille salaisuus. + +TIITUS: Ainakin lääkäreille. + +LYSIMAAKOS: (poistuu sisähuoneeseen). + +TIITUS: (puhuu oikeaan sivuhuoneeseen): Berenice! Minä tarvitsen sinua. + +BERENICE: (tulee kuulumattomasti, seisoo pari askelta ovelta). + +TIITUS: Sinä kuulit mitä Lysimaakos sanoi? + +BERENICE: (nyykäyttää päätä). + +TIITUS: Siten päivästä päivään, kuusta kuuhun, vuodesta vuoteen. Mitä +puuttuu minulta? Hallitsen kaikki virkakunnat, sanelen keisarilliset +lausunnot senaatissa, olen ainainen konsuli, olen tribuuni, +elinajakseni pontifex, olen pretoriaanein päällikkö,--olen isäni +myötähallitsija,--caesar. Ja kuitenkaan en ole saavuttanut sitä, mitä +olen tarkoittanut. Kuka tietää kumpi meistä ennen kuolee. Tämä +epävarmuus se kalvaa ja kuluttaa minua. Ennen muinoin tein mitä +tahdoin, saavutin mitä tahdoin. Nyt ei se ole enää minun vallassani. +Olen sitonut itseni. + +BERENICE: Se on hyvin totta: sinä olet pysähtynyt. Rohkeutesi on +rajansa löytänyt. Sinä et ole enää niin nuori kuin silloin. + +TIITUS: Ei, Berenice, intohimoisemmin kuin koskaan palaa mieleni. Tämä +epätietoisuus se on vaan mahdoton minulle. En voi elää ilman varmuutta. +Tuo Lysimaakos, hän ei voi mitään sanoa. »Se voi tapahtua kohta»--ja +sitten taas: »voi elää vaikka kaksikymmentä vuotta.»--Jos ei lääketiede +voi minulle vastata, kysyn auguurilta, enteiden lukijalta. + +BERENICE: Jos se vaan ei huomiota herättäne. Sanovat: Tiitus on +levoton. + +TIITUS: Joka taholta minä olen aidattu.--Sinä, Berenice, olet itäisiltä +mailta: sano, tunnetko enteitä, joista voi tulevaisuutta arvata? + +BERENICE: Ha-ha-ha. + +TIITUS: Sinä naurat? + +BERENICE: Minusta on aina kummalta tuntunut, että roomalaiset uskovat +enteihin. Tiitus, maailman valta on omankäden tuote. Ei kukaan sinua +siihen auta, ellet sinä sitä ota! + +TIITUS: Kunpa tietäisin, ettei siitä tule minulle rangaistusta +taivailta! Hän on isäni. + +BERENICE: Paljon on taivaalla keinoja tahtonsa ilmaisemiseksi. Jos se +tekee esteitä, mikset käske merkiksi sen ukkosena jyrähtämään. Se enne +olisi Caesarille kyllin arvokas. + +TIITUS: Nyt on keskipäivä, taivas pilvetön. + +BERENICE: (kohauttaen olkapäitänsä): Mitään muuta ennettä en minä +tiedä. + +LYSIMAAKOS: (vetää syrjälle sisähuoneen oven verhon). + +VESPASIANUS: (seisoo Lysimaakoon nojautuneena sisähuoneen pimentoa +vasten). + +BERENICE: (vetäytyy nopeasti syrjään, menemättä kuitenkaan näkyvistä). + +VESPASIANUS: Missä on minun poikani Tiitus? + +TIITUS: Isä, isä, älä vaivaa itseäsi. Tässä olen, isä. + +VESPASIANUS: Entä poikani Domitianus? + +TIITUS: Rauhoittuneina sinun terveydestäsi, isä, äsken kaikki läksivät +takasin Roomaan. + +VESPASIANUS: Tule tänne, Tiitus. Annas kun tunnustelen sinua. Silmäni +eivät näe, mutta hengessä näen sinut elävänä edessäni. Tiitus, Tiitus, +sinun puuhiasi tämä on ollut kaikki. Sinä teit minut, yksinkertaisen +virkamiehen, keisariksi. Mutta annas kun sanon sinulle, ennenkuin +kuolen: liian paljon sinä luulet, liian paljon sinä odotat +purppuratoogasta. Ei se ole mitään, ei yhtään mitään. Kaiken aikaa olen +tuntenut itseni suureksi narriksi. Ja enin silloin kuin seisoin +triumfivaunuissa,--hölmö minä! aamunkoitosta päivänlaskuun seisoin +siinä sekä oman että koko maailman ivan esineenä. Narri minä, minulle +tapahtui mitä olin ansainnut! + +TIITUS: Taudista parantuvanakin olet parantumaton ivassa! + +VESPASIANUS: Voi minua! Pahin näytelmä on vielä jäljellä. Kuoltuani te +panette toimeen loistavan hautaussaaton ja julistatte minut jumalaksi! + +TIITUS: Hiljaa, hiljaa, isä. Orjat voivat kuulla. Jos caesar menee +kuolemaa kohden niinkuin tavallinen ihminen, mikä silloin hänet +alamaisistansa erottaa? Jumalaksi tulee caesar kuoltuansa. + +VESPASIANUS: Jumalaksi, jumalaksi! Ah, Tiitus: kovaa on vanhan soturin, +niinkuin minä, jolla on valta maailman yli, kadottaa valta itsensä yli +niin, ettei jaksa enää roomalaisen tavoin elämäänsä lopettaa. Kovin jo +haluaisin tämän narriuden perinnöksi luovuttaa. Mitä, Tiitus? jätänkö +haluttua tavaraa? ha-ha--. Kuitenkin minulla on kaksi poikaa, Hallitkaa +yhdessä. Ota hänet vierellesi, Domitianuksen, että hänkin saa vähän +maistaa sitä, mitä niin himoitsee. Tiedän, Tiitus, että sinä teet +kaikki niinkuin itse tahdot. Minä vaan rukoilen sinua: ota Domitianus +mukaan. Kas tähän, tähän olen hallitussuunnitelmani kirjoittanut. +(Antaa Tiitukselle pergamentin). Oh voimani, voimani! Liiaksi, liiaksi +olen puhunut.--Lysimaakos! + +LYSIMAAKOS: Levätä täytyy sinun majesteetti. Kunhan tämä +voimainponnistus ei toisi turmiota! + +VESPASIANUS: (peräytyy Lysimaakon tukemana verhon taa). + +TIITUS: (tulee uhrialttarin luo, hetken mietittyänsä heittää +pergamentin tuleen ja jää katsomaan savua, joka menee alas). + +BERENICE: Mitä sinä katsot, Tiitus? + +TIITUS: Viskasin tuleen nahkapalasen. Ajattelin: jos savu nousee, käy +niinkuin minä tahdon,--jos menee alas, käy toisin. Katso, kuinka savu +kiiriskelee pitkin maata! + +BERENICE: Sinä olet Jerusalemin hävittäjä, Tiitus. Kun piiritit +kaupunkia, raivosi siellä hirmuinen rutto. Sinä tulit muurin yli. +Tuhansia maamiehiäni upotit verivirtaan. Pyhän temppelin portteihin +olivat viimeiset paenneet Jehovan apuun luottaen. Sinä tulit, sinä +tulit sinnekin! Jääkylmä hymy huulillasi, sotamiestesi ilkkuessa sinä +surmautit ja liekkeihin poltit kaikki: Kokonaisen kansan hävitit maan +päältä.--Etpä silloin katsonut minne savu menee. + +TIITUS: Enkö olisi saanut tehdä mitä tein? + +BERENICE: Sait, Tiitus. Oikein sinä sanoit: sinä saat tehdä mitä +tahdot. Mutta siellä oli paljon vanhuksia, Tiitus. Nyt on edessäsi yksi +ainoa, joka melkein pyytää sinun apuasi elämästä päästäksensä ja sinä +kysyt enteitä ja pelkäät rangaistusta! Minä luulin, Tiitus, että sinä +vielä yhä olet sama roomalainen, joka uskot vaan itseesi. Paljon sinä +olet heikontunut siitä asti. Älä näytä sitä. Sillä varmaan tahtoo Rooma +nähdä roomalaisen herranansa. Ja niitä on Roomassa miehiä-- + +TIITUS: Berenice! + +BERENICE: (nöyränä): Ah! sinä et enää tarvitse minua. (Menee oikealle). + +TIITUS: Todella, kun ajattelen,--mikä erotus on vanhuksen ja vanhuksen +välillä. Verellä ja miekalla olen avannut tieni, kukistanut jokaisen, +joka on ollut minulle esteenä, kirjoittanut satojen kuolemantuomiojen +alle, enkä koskaan ole epäillyt, että teen mitä pitää tehdä. Tässä on +esteenä vaan minun oma tunteeni: hän on muka isäni. Mitä minun +yksityinen tunteeni tässä merkitsee! Ja sitäpaitsi: kerran meidän +kumminkin on eroominen. Sinua elämä jo vaivaa, enemmän kuin huvittaa. +Suora hyvätyö se olisi sinulle. Ei ole mitään syytä, ei mitään syytä +minun viivytellä.--Mutta ah! minä olen voimaton. En voi itse ratkaista. +Alanko jo todella vanheta pois elämästä! Ennenkuin olen saavuttanut--! +Aah, sydämmeni, sydämmeni! + +LYSIMAAKOS: (tulee lääkepöydän luo). Kas tässä, caesar, on kaksi kummaa +lääkeainetta, yhtä kirkkaat kumpikin, kuin tavallinen vesi, mutta perin +erilaiset vaikutukseltansa: toinen auttaa hitaasti ja varmaan, toinen +auttaisi kohta, mutta voi myöskin kohta tappaa. + +TIITUS: Etkö uskaltaisi sitä käyttää, Lysimaakos? + +LYSIMAAKOS: Ehei, ei, ei. Se olisi ajattelematonta. Se on vaarallinen +lääke, caesar, se voi tappaa muutamassa hetkessä. Pannaan pois, pannaan +pois. (Panee pois toisen maljoista). + +VESPASIANUS: Tuo vettä, Lysimaakos, kurkkuani polttaa, vettä! + +LYSIMAAKOS: Jumalat! Se on Caesarin ääni! + +TIITUS: Anna tänne! + +LYSIMAAKOS: (jättää kädestään maljan Tiitukselle, ja kiiruhtaa itse +veden kanssa sisähuoneeseen). + +TIITUS: Voiko ennettä olla sen parempaa, kuin mikä nyt tuli käteeni. Ei +suinkaan se tuokaan ole mitään myrkkyä! Hän sanoi: se voi auttaa kohta. +Taivas ratkaiskoon! (Vaihtaa maljat). + +LYSIMAAKOS: Nyt on sopiva aika antaa lääke, ennenkuin sairas jälleen +nukkuu. (Ottaa maljan Tiituksen kädestä, menee sisähuoneeseen). + +TIITUS: Jyrähdä siis taivas! Caesar odottaa sinun vastaustasi. En kuule +mitään, en yhtään mitään. On hiljaista kuin hautakammiossa. Tämä oli +viimeinen paha työ minulta. Koko maailman minä täytän hyvillä töillä. + +LYSIMAAKOS: Ah, mitä tämä on! (Juoksee ulos, hakee uusia lääkkeitä). +Caesar on saanut odottamattoman kohtauksen. Pelkään pahinta! (Takasin +sisään). Voi minua! Hän meni tainnuksiin. Tämä on hänen loppunsa. Voi +minua, voi minua! + +TIITUS: (sisähuoneen ovella): Älä huuda, Lysimaakos, anna rauhaa +kuolevalle. Etkö näe, kuinka tuskatta hän kuolee, vanha, väsynyt isä. +Taivas itse lopetti hänen elämänsä. + +LYSIMAAKOS: Ei hänen vielä olisi kuolla pitänyt. Monta rauhaisaa vuotta +toivoin hänen vielä elävän. Voi minua! + +TIITUS: (tulee ovelta). Minun hetkeni on tullut. Virtaa entinen veri +minussa, nosta minut minun entinen usko itseeni. Pois--pois heikot +tunteet! Minä otin, mikä kuului minulle. Nyt minä ratsastan Roomaan. +Lysimaakos, nyt ratsastan Roomaan. Kuolonsanoman vien itse perille. +Caesarin henkivartijat! + +LIKTORIT ja PRETORIAANIT (tulevat). + +TIITUS: Tällä hetkellä on caesar Flavius Vespasianus astunut jumalien +joukkoon! + +LlKTORIT ja PRETORIAANIT: Terve caesar, Tiitus Flavius Vespasianus, +Rooman imperaattori! + + (Kaksi pretoriaania asettuu miekat paljastettuina sisähuoneen + ovelle, yksi kummallekin puolelle). + +TIITUS: Roomaan! (Menee). + +LIKTORIT ja PRETORIAANIT: (menevät hänen jäljessään). (Jonkun ajan +perästä kuuluu etenevä hevosten kavioiden kopse), + +LYSIMAAKOS: (tulee valitellen sisähuoneesta). + +BERENICE: (tulee oikealta). + +LYSIMAAKOS: Voi minua! Vastoin luulojani, vastoin kaikkea +varovaisuuttani! Annoin lääkkeistä sen, joka oli vaarattomin. Mutta hän +kuoli niinkuin olisin vaarallisimman antanut.--Oo, jumalani, jospa +olisinkin erehtynyt! (Menee katsomaan toista maljaa). Mahdotonta! +Annoinhan Tiitus Caesarille käteen oikean maljan, mutta tämä näyttää +vähän--. Minun täytyy tutkia--käteni vapisevat-- + +BERENICE: (ottaa maljan Lysimaakon kädestä ja viskaa pois). Joutavia! + +LYSIMAAKOS: Voi minkäs teit! Nyt en koskaan saa tietää olinko +erehtynyt. + +BERENICE: Turhaan voivottelet, Lysimaakos. Mikä on tapahtunut, se on +tapahtunut. Ei ole sinun työsi loppunut. Valvo Tiituksen elämätä yhtä +hyvin kuin olet Vespasianuksen valvonut. + +LYSIMAAKOS: Mitä muuta orjan olisi tekeminen. Ei, sanoin väärin: kaikki +voimani, kaiken kykyni panen herrani elämän palvelemiseen. Muu ei kuulu +minuun. Olenhan Tiitusta lapsesta asti seurannut ja hoitanut. +(Ajatuksissaan). Luulen kuitenkin, että hän tarvitsee vallan erikoisia +lääkkeitä--vallan erikoisia. + +BERENICE: Kuuletko kavioin kopsetta? Nyt on Jerusalemin hävittäjä +Rooman yksinvaltias.--Uskotko sinä, Lysimaakos, koston jumalaan? + +LYSIMAAKOS: (pudistaa päätänsä). + +BERENICE: He hajoittivat Judean kansan ja hävittivät pyhän kaupungin, +mutta juutalainen vallitsee kuitenkin maailman valtijasta ja kaikki on +kohta minun kädessäni. + +LYSIMAAKOS: Kaikki, ainoastaan ei kosto. + +BERENICE: (leikkien rannerenkaansa kanssa). Kuinka tahdonkin. + +LYSIMAAKOS: Ei ole koston jumalaa. On ainoastaan niittäjä, joka korjaa +eloa maailman pellosta. Missä kypsyy hedelmä, siellä se korjataan. + +BERENICE: Ha-ha--, oliko se sinun niittäjäsi, joka äsken Vespasianuksen +korjasi! + +LYSIMAAKOS: Oli, ruhtinatar. + +BERENICE: (nauraen:) Sinä et ole vaarallinen, Lysimaakos,--et +todellakaan! + +(Esirippu). + + + + +KOLMAS NÄYTÖS + + + Huone Rooman palatsiumissa. Taka-alan muodostavat korkeat portaat + pylväsriveineen. Portaiden keskikohdalla, niiden kummallakin puolen + on verhoilla peitetyt syrjäovet. Etuala on keisarillinen atrium, + josta myös johtavat ovet kummallekin puolen. + + DOMITIANUS ja DOMITIA vasemmalla, muihin läsnäoleviin nähden + hallitsevassa asemassa, loikovat ruokien ja juomien ääressä. + AULUS CAECINA, lähinnä heitä. Toisella puolella lähinnä FILOSOOFI. + Sitten HOVIRUNOILIJA ja muita pitoihin käsketyitä, RITAREJA, + SENAATTOREJA, NAISIA, jotka osaksi ovat nousseet paikoiltansa ja + liikkuvat vapaasti. Pidot ovat pitkälle ehtineet. Kaikki ovat sekä + käytöksessään että puheissaan vapaat. Soitto kuuluu toisinaan. + Keisarilliset orjat suorittavat palvelusta. + +DOMITIANUS: No, runoilija, annas äänesi kuulua. + +DOMITIA: Hiljaa sitrat! Nyt soitetaan säkkiin ha-ha-ha! + +RUNOILIJA: Olen valmistanut sinun kunniaksesi pitkän heksameeterin. + +DOMITIANUS: Vai valmistanut! + +DOMITIA: Valmistamatta saat piipertää määräyksemme mukaan. Antakaa +hänelle viinimarjan mehua! + +AULUS CAECINA: Ahaa, nyt pannaan runoniekka koetukselle. + +RUNOILIJA: Odotan määräystäsi, caesar. + +DOMITIANUS: Laulappas julki minulle mimmoisen soisit keisarin olevan. +No, Muusat hoi! Sitrat, auttakaa häntä. + +LÄSNÄOLIJAT: Kuulkaa, kuulkaa! (Huomio kääntyy joka taholta +runoilijaan). + +RUNOILIJA: Sinunlaisesi soisin hänen olevan, ihanan katsoa kuin on +merentakaa nouseva päivä, vapaan ja onnellisen kuin jumalat! + +VIERAAT: (hyväksyvästi): Hyvä, hyvä! + +TIITUS: (saapuu puolijuoksussa portaiden ylimmille astuimille, pysähtyy +äkkiä, kuuntelee runoilijan sanoja, ilmaisematta tuloansa. Sitten +kätkeytyy oikealla olevan verhon taa). + +RUNOILIJA: Katso, suuri orjalauma, jota sanotaan Roomaksi, on sinun +synnyttäjäsi. Katso, tuntien kahleita me tahdoimme nähdä yhden +kahleettoman, yhden tahdoimme nähdä yli-ihmisen, jota ei sido säännöt, +ei pykälät, ei filosoofein määräykset. Yhden tahdoimme nähdä vapaan, +rikkauden ja onnen ympäröimän, jolle ei ole rajoja pantu, joka tekee +mitä tahtoo, jolta ei puutu mikään,--ja semmoiseksi synnytimme sinut, +sinä jumalainen, kuolematon caesar! + +LÄSNÄOLIJAT: (paukuttavat käsiänsä). + +DOMITIANUS: Mainiosti puhuttu. Julistan sinut hovirunoilijakseni, kun +tulen Caesariksi. Syöttäkää ja juottakaa häntä. + +AULUS CAECINA: Mitä sanoo meidän filosoofimme tähän? Runoilija taisi +antaa pienen letkauksen teikäläisille. + +FILOSOOFI: Vapaudesta sanansa puhuivat, suustansa löyhkäsi orjan henki. +Mutta meitä filosoofeja huvittaa aina vastakohdat. Niinpä tiedän minä +toisen opin, joka myöskin rehoittaa tulevassa valtakunnassasi, caesar, +--ja, kuten äärimmäisyydet aina, on yhtä hullunkurinen. + +DOMITIA: Puhu sinä vuorostasi. + +FILOSOOFI: Nuo kristityt, joita Neero sirkuksessa pedoilla raatelutti +ja rovioilla poltti, ne opettavat, ettei keisari ensinkään voi olla +onnellinen. + +DOMITIANUS: Kuka olisi onnellisempi keisaria? + +FILOSOOFI: Se, joka ei huoli vallasta eikä rikkaudesta, sanovat he. + +AULUS CAECINA: Joitako pedot raatelevat? ha-ha. + +LÄSNÄOLIJAT: Ja joita rovioilla poltetaan? ha-ha-ha. + +DOMITIANUS: Vieläkö kristityitä on meidän valtakunnassamme, Aulus? + +AULUS CAECINA: Lienee yksi ja toinen Neeron vainoista säilynyt. + +DOMITIANUS: Kun tulen Caesariksi poltan viimeisetkin heistä. + +LÄSNÄOLIJAT: (paukuttavat käsiänsä Domitianukselle). + +LYSIMAAKOS: (tulee, katsoo ympärilleen, lähestyy Aulus Caecinaa ja +kuiskaa tämän korvaan). + +AULUS CAECINA: (kavahtaa pystyyn, kuiskuttaa kiihkeästi Lysimaakon +kanssa). + +DOMITIA: Soittoa, soittoa enemmän! Ja missä tanssijat?-- +(Domitianukselle, huomattuaan Lysimaakon): Domitianus, katso!--mitä +puhuu hän Aulukselle? + +AULUS CAECINA: (Lysimaakolle) Apollon kautta, älä hiisku sanaakaan, +ennenkuin luvan annan. + +DOMITIANUS: (kavahtaa pystyyn, lähestyy Aulus Caecinaa). Mitä on +tapahtunut? + +LÄSNÄOLIJAT: (hämmästyksissään): Lysimaakos täällä! + +AULUS CAECINA: Odottamaton taudinkohtaus.--Vespasianus on kuollut! + +DOMITIANUS: Jumalat! + +DOMITIA: Missä on Tiitus? + +LÄSNÄOLIJAT: (paitsi Aulus Caecina ja Lysimaakos) Missä on Tiitus? +(Hajoovat kiihkeinä vasemmalle ja oikealle). + +LYSIMAAKOS: (poistuu tuskaillen oikealle). + +DOMITIANUS: Testamentti, Aulus! + +DOMITIA: Tiitus? missä Tiitus on?! + +AULUS CAECINA: Hiljaa! Lysimaakos sanoo, että Tiitus ratsasti Roomaan +ennen häntä. + +DOMITIANUS: Aulus--aavistus välähti minussa--! Tasavaltalaiset! + +AULUS CAECINA: Tiitus on murhattu! + +DOMITIA: (huutaa) Domitianus! Nyt meidän hetkemme on tullut! Oo, kun ei +sitä meiltä vaan kukaan ottaisi! + +DOMITIANUS: Aulus auttaa meitä. Oo, Domitia, Domitia! + +AULUS CAECINA: Ei ole hyvä, että Rooma liian aikaisin saa tietää mitä +me tiedämme. Domitia, hae Lysimaakos, tuki hänen suunsa. + +DOMITIA: (juoksee vasemmalle). + +AULUS CAECINA: Berenice on tulossa. On mahdollista, että testamentti on +hänen hallussaan. Sinun täytyy ensimäiseksi häntä tavata. + +DOMITIANUS: (hätääntyneenä) Missä on Berenice? + +AULUS CAECINA: Tuonne päin. + +DOMITIANUS: (juoksee vasemmalle). + +AULUS CAECINA: Nyt, Aulus, viisaasti ja rohkeasti! (menee vasemmalle). +Orjat: (juoksevat kokoon eri haaroilta). + +ENSIMÄINEN ORJA: Minä kuulin prefektin sanovan: Tiitus on murhattu! + +MUUT ORJAT: (huutavat hämmästyksestä). + +TOINEN ORJA: Ja he kielsivät ilmoittamasta. + +KOLMAS ORJA: Pitääköhän sitä uskoa? + +NELJÄS ORJA: Pahako se olisi! + +VIIDES ORJA: Suurin onni, suurin onni se olisi. Sh! + +ENSIMÄINEN ORJA: Sh, sh,--Rooman orjain ilo se olisi. + +TOINEN ORJA: Katsokaa, tuolla tulee Lysimaakos itkien. + +LYSIMAAKOS: Ah, eikö vieläkään! Jumalani, jumalani! Hän on murhattu! +(Itkee valitellen). + +ENSIMÄINEN ORJA: Lysimaakos, tahtoisitko, että hän tulisi? Etkö sinä +orja olekaan? + +KOLMAS ORJA: Rooma riemuitsee, jos se on Tiituksesta päässyt. + +NELJÄS ORJA: Mutta henkilääkäri huokaa. + +LYSIMAAKOS: Pienestä lapsesta, pienestä lapsesta olen häntä hoitanut, +monista taudeista olen parantanut. Rakas on minulle hänen elämänsä. +(Menee valitellen). + +KOLMAS ORJA: Tuo on ainoa koko Roomassa. + +ENSIMÄINEN ORJA: Koko valtakunnassa, Espanjasta hamaan Eufratiin käy +kevennyksen huokaus. + +KOLMAS ORJA: Prefekti! + +TOINEN ORJA: Berenice! + +KAIKKI ORJAT: (juoksevat hajalle). + +AULUS CAECINA ja BERENICE: (tapaavat toisensa). + +BERENICE: (kiihoittuneena) Aulus, mitä kuulen! + +AULUS CAECINA: Niin se on. Urkkijaini kautta on minulla tiedossa, että +tasavaltalaiset väijyivät häntä. + +BERENICE: Taivaan vallat! Hän on murhattu! + +AULUS CAECINA: Se on Cassion veljesten työ. + +BERENICE: Aulus. kohta koko Rooma sen tietää. + +AULUS CAECINA: Kohta on myrsky irti. + +BERENICE: (pää pystyssä) Kuka on hänen seuraajansa Aulus? + +AULUS CAECINA: Berenice! Yksi seikka on tällä hetkellä sinulle yhtä +tärkeä kuin minulle: Domitianus on syrjäytettävä! + +BERENICE: Niin pitkälle käyvät tiemme yhteen, Aulus. + +AULUS CAECINA: Niinkö pitkälle vaan? Eikö pitemmälle? Berenice? Ihana +Berenice! + +BERENICE: Minä olen sen, jonka on Rooman valtakunta. + +AULUS CAECINA: (ylpeästi) Silloin olet minun, sillä minun ovat +pretoriaanit. + +BERENICE: (säpsähtää, sitten liehakoiden): Aulus, sinä et ole niinkuin +heikko ja itkuun valmis Tiitus. Sinulla on usko omaan itseesi. + +AULUS CAECINA: Se usko on roomalaisen usko, ja sen ympärillä kiertyy +maailman suuret valtatapaukset niinkuin oman akselinsa ympärillä. + +BERENICE: Sinä kelpaat Caesariksi, Aulus. + +AULUS CAECINA: Kaikki riippuu tästä silmänräpäyksestä. Jos nyt autat +minua, Berenice, jäät asemaasi. Minua miellyttää sinun mustat silmäsi +ja juutalainen tarmosi, Berenice.--Domitianus on saatava tieltä. + +BERENICE: Sen ymmärrän. + +AULUS CAECINA: Sano hänelle, että on olemassa Vespasianuksen +testamentti--että sinä yksin sen voit löytää. Ja kun olet saanut hänen +luottamuksensa, myrkytä hänet. + +BERENICE: Puuttuu vaan roomalaisen miehen vala. + +AULUS CAECINA: Valani saat tässä (antaa kätensä Berenicelle).-- +Kuitenkin, sinä tiedät, että Rooman kansa vihaa sinua. Augustaksi teen +sinut vasta kun on kaikki varmaa. + +BERENICE: Viisainta saattaa niin olla. Kuitenkin, missä ei mikään silmä +meitä näe------ + +AULUS CAECINA: Oo, Berenice! Sinua syleillessä on kuin jo syleilisin +Rooman valtaa. + +DOMITIANUS: (tulee, katsellen taakseen, kiihoittuneena): Aulus, auta +minua. He tekevät kapinaa minua vastaan! He nauravat vasten silmiäni! + +AULUS CAECINA: Berenicellä on vihiä isäsi testamentista. + +DOMITIANUS: Ah, auttakaa minua. Mitä minä sanon heille? Neuvo Aulus,-- +Berenice! + +SENAATTOREJA, RITAREJA, PRETORIAANEJA (tulee vasemmalta, kiivaasti +keskustellen). + +SENAATTORIT Y.M. Mitä? Mitä? Mikä huhu se on? Aulus, selitä! Selitä! + +AULUS CAECINA: Pelkään, että huhussa on perää. Rooma on ilman Caesaria. + +SENAATTORIT Y.M. (ilmaisevat hämmästystä). + +DOMITIANUS: Vaan minulla on testamentti, jossa minä määrätään Tiituksen +myötähallitsijaksi ja seuraajaksi. + +SENAATTORIT ja PRETORIAANIT: (nauravat). + +ENSIMÄINEN SENAATTORI: Jos Tiituksesta pääsimme,--luuletko, että +kiirehdämme sinua huutamaan. Pois gallialaiset nousukkaat! + +TOINEN SENAATTORI: Senaatin pitäisi saada nähdä se testamentti. + +DOMITIANUS: Berenice, onhan se sinulla? + +KOLMAS SENAATTORI: Mitä sanomista Berenicellä on, kun Tiitus on +vaijennut?! + +NELJÄS SENAATTORI: Pois juutalainen Rooman keisaripalatsista! + +SENAATTORIT Y.M. Pois! Pois! + +NELJÄS SENAATTORI: Emme tahdo juutalaisen valituita Roomaan. + +DOMITIANUS: Minä en ole Tiituksen kaltainen. En minä ole näyttelijä, en +julma, enkä itke--. Ja minä revin maan tasalle hänen triumfiporttinsa +ja kaikki muistot hänestä minä hävitän. Sen saatte nähdä! + +ENSIMÄINEN SENAATTORI: Käske Berenice ulos Roomasta. + +DOMITIANUS: Mutta--mutta hänellä on--Aulus mitä minun pitää tehdä? + +SENAATTORIT Y.M. (melulla): Pois Berenice! + +TIITUS: (juoksee verhon takaa, pysähtyy joksikin ajaksi, tulee sitten +hitaasti alas portaita, huoletonta teeskennellen). + +BERENICE: Taivaan vallat! Tiitus! + +MUUT: (huudahtavat hämmästyksestä ja jäävät sanattomiksi paikoilleen). + +AULUS CAECINA: Caesar--caesar--. Terve caesar Tiitus Flavius +Vespasianus, Rooman imperaattori! + +LÄSNÄOLIJAT: Terve Rooman imperaattori! + +AULUS CAECINA: Me--minä--me luulimme,--että jokin vahinko oli +kohdannut-- + +SENAATTORIT: Mikä onni, Caesarimme on vahingoittumaton! + +ORJAT: (tunkeutuvat esille) Herra, suo suudella toogasi liepeitä, että +orjain ilo saisi purkautua. (Ympäröivät Tiituksen polvistuen hänen +ympärillensä ja suudellen hänen vaatteitansa). + +AULUS CAECINA: Tietoihimme oli tullut, että tasavaltalaiset-- + +BERENICE: Tiitus, imperaattori, minun aurinkoni--suo minun orjain +kanssa iloita sinun pelastumisestasi! (Kumartuu suutelemaan Tiituksen +vaatteita). + +TIITUS: Minua liikuttaa teidän hellä huolestumisenne. Ja minua +miellyttää, että ensimäisenä hallitukseni päivänä saan näin elävän +todistuksen teidän rakkaudestanne. + + (Osottaa tahtovansa jäädä yksin). + +LÄSNÄOLIJAT: (hajoovat eri suunnille). + +TIITUS: (juoksee liktorin luo ja viittaa kädellänsä Aulus Caecinaan). + +LIKTORI: (pistää Aulus Caecinan kuoliaaksi). + + (Aulus Caecinan huudosta rientävät äsken poistuneet takasin, + tyrmistyen paikoillensa. Aulus Caecina kannetaan ulos). + +TIITUS: (löytämättä sanoja) Ha-ha--hän oli tehnyt +salaliittosuunnitelman.--Se joutui käsiini.--Kyllä minä sen näytän +teille kaikille.--Menkää,--tai: älköön kukaan jättäkö palatsia.--Minä +tahdon nähdä teidät ympärilläni,--rakkaat ystäväni--. + +LÄSNÄOLIJAT: (hajoovat epätietoisina, pahaa aavistaen). + +KVEESTORI: (jää yksin seisomaan Tiituksen eteen). + +TIITUS: Mene sinäkin.--Kohta otan vastaan hallituskunnat. Mene. + +KVEESTORI: (lähtee). + +TIITUS: (sortuen) Voi minua, mitä olen kuullut! Aulus Caecina tahtoi +myrkyttää tieltään minun veljeni! Domitianus häpäisi minun muistoni. +Rooman ylimykset pilkkasivat minua. Omat koti-orjani ilkkuivat minulle. +Berenice, sinä sanoit: minä olen sen, jonka on Rooman valtakunta. +Kaikki--kaikki he ihan samaan pyrkivät kuin minä,--ja ovat valmiit +murhiin ja myrkytyksiin, niinkuin minä. Oo, jumalat, tämmöinenkö oli se +hetki, jota elämäni tavoitti! (Katsoo ympärilleen) Mikä minä olen? +Olenko minä maailman herra? Vai olenko minä vaivainen, hylätty, +yksinäinen? Ei minulla ole ketään! Vanha isäni olisi ollut--(huutaa): +ääh! + +LYSIMAAKOS: (kuultuaan huudon, tulee oikealta kuulumattomasti, jää +perälle). + +TIITUS: Voi minua, niinkuin haavoitettu kauris minä mykistyn tähän! +(Huomaa Lysimaakon) Ah, Lysimaakos, Lysimaakos! (Juoksee hänen luokseen +niinkuin ainoan ystävänsä). + +LYSIMAAKOS: Miten on terveytesi, herra? Sinun ruumiisi vapisee. + +TIITUS: (peittäen mielentilaansa) Ha-ha--. Olen usein aikonut sinulle +puhua siitä asiasta. Katsos, minua vaivaa eriskummallinen tauti. + +LYSIMAAKOS: Sano minulle se tautisi, niin sen parannan. + +TIITUS: Se tauti on keisarille kovin sopimaton. Vastoin tahtoani nousee +näet rinnastani tuska tänne kurkkuun, jäseneni vapisevat ja silmistäni +vuotaa vesi. + +LYSIMAAKOS: Kovin merkillinen tauti. + +TIITUS: Voisihan luulla minun itkevän. Katso itse. Roomalaisen silmissä +ei mikään ole häpeällisempää. (Uhkaavasti): Siis vaiti minun +taudistani, muista!-- + +LYSIMAAKOS: Kylmimmän lähteen vedellä täytyy huuhdella ruumistasi. Tai +vielä parempi jos lumikylpyyn suostuisit.--Tuon sinulle vahvistavan +juoman. (Menee oikealle). + +TIITUS: Ei ole ketään, jolle valittaisin. + +LYSIMAAKOS: Tässä, herra, juo tämä. (Kääntyy vettä hakemaan). + +TIITUS: (kaataa juoman maahan; itsekseen): Ei ole ketään, joka minut +parantaa. + +LYSIMAAKOS: (on huomannut, että Tiitus kaasi lääkkeen; tarkastelee +häntä punnitsevasti). + +TIITUS: Lysimaakos, minä annan sinulle vielä tärkeämmän viran, kuin +henkilääkärin; minä teen sinut salaiseksi uskotukseni. Minulla on +suuria hallitsijatuumia. Tahdon tästälähin tietää kaikki mitä Roomassa +ajatellaan, sanotaan ja tehdään. Laajennan sentähden urkkijajoukkoni +suureksi tiheäksi verkoksi yli koko valtakunnan. Poistan tieltäni +kaikki mikä on minua vastaan. Ensimäinen on, että he pelkäävät minua +vielä enemmän! Minä näytän heille niin paljon verta, että he vavisten +lankeevat maahan minun eteeni. Minä luon itselleni uuden ympäristön.-- +Mutta--minussa on lempeyttäkin ja hellyyttä. Ja katsos, minä aijonkin +nyt alkaa hallitukseni jollakin suurella hyvällä-työllä, niin suurella, +ettei maailma ole sen vertaista nähnyt. Katso, minusta on ennustettu, +että tulen suureksi hallitsijaksi, joka täyttää maailman hyvillä +töillä.--Lysimaakos, sanoppas sinä, mitä hyvää keisarina tekisit? + +LYSIMAAKOS: Antaisin viljaa roomalaisille ja toimittaisin suuria +petonäytelmiä. + +TIITUS: Sinä olet niin tyhmä, Lysimaakos.--Saat mennä. (Itsekseen) Voi +minua! + +LYSIMAAKOS: (aikoo mennä). + +TIITUS: Odotas,--sano minulle Lysimaakos, tunnetko ketään kristittyä +täällä Roomassa,--niitä, joita Neero vainosi? + +LYSIMAAKOS: Herra, ne elävät salaisuudessa, niitä on paljon, niitä voi +olla sinun ympärilläsi--sinun omien orjiesikin joukossa. + +TIITUS: (ihmetellen) Mitä sanot? Sittenhän voit kohta saattaa jonkun +heistä tänne. + +LYSIMAAKOS: Sen voin. + +TIITUS: Katso siis, ettei kukaan täällä häiritse minua ja tuo kristitty +puheilleni. Minä tarvitsen häntä nyt kohta--kohta! (Menee oikealle). + +LYSIMAAKOS: (seuraa Tiitusta ovelle). + +BERENICE: (tulee vasemmalta, seuraa urkkien Tiitusta niinikään ovelle). + +LYSIMAAKOS: (pysäyttää Berenicen) Herrani kielsi ketään luoksensa +päästämästä. (Jää ovelle). + +DOMITIANUS ja DOMITIA: (näyttäytyvät vasemmalta). + +BERENICE: (kohauttaen olkapäitään osottaa, ettei päässyt Tiituksen +puheille). + +DOMITIANUS: Suuri näyttelijä hän on, mutta niin ei hän olisi koskaan +voinut näytellä. Ettekö nähneet kuinka liikutettu hän oli,--kuinka hän +oli hyvillänsä. + +DOMITIA: Berenicellä on toinen ajatus. + +BERENICE: Mitä merkitsee kielto lähteä palatsista?--ja kielto päästä +hänen puheillensa? + +DOMITIA: Verta se merkitsee. Se merkitsee, että jotkut vielä +tänäpäivänä mestataan. Minä pakenen! Minä pakenen! (Rientää +vasemmalle). + +BERENICE: Täältä ei enää kukaan pakene. Ei:--jos tulta ei voi välttää, +täytyy mennä tulen läpi. + + (Menee vasemmalle). + +DOMITIANUS: Lysimaakos,--jos huomaat jotain erinomaista veljessäni-- +jos--jos--huomaat, että hän esimerkiksi tahtoisi minut vangita,-- +rukoile minun puolestani sinä, hän kuulee sinua, hän tulee helposti +liikutetuksi, minä tunnen hänet. + +LYSIMAAKOS: Minä rakastan Tiitusta, herraani. Minä teen kaikki mitä +voin hänen edestänsä. Annan vaikka henkenikin. Minä olen jo vanha mies. + +DOMITIANUS: Mutta puhuthan minun puolestani?--Lysimaakos, on +mahdollista, että hän tahtoo minut hengiltä! + +LYSIMAAKOS: Ah, herra, mitä on kuolla toisen käden kautta! Pahempi on +sen, joka tappaa, pahempi sen, joka tappaa! + +DOMITIANUS: Kuule! Minä luulen hänen tulevan! (Kiiruhtaa pois). + +LYSIMAAKOS: (kuulostelee oikealla ovella, menee sitten vasemmalle ja +lankee polvillensa ensimäisen pylvään taa). + +TIITUS: (jonkun ajan kuluttua) Lysimaakos, missä on sinun kristittysi? + +LYSIMAAKOS: Hän on täällä. + +TIITUS: Katso siis, että liktori on paikallansa ja tuo sitten kristitty +eteeni. + +LYSIMAAKOS: (katsoo verhon taa, tulee takasin) Liktori on paikallansa. + +TIITUS: Entä kristitty? + +LYSIMAAKOS: Tiitus, hän on edessäsi. + +TIITUS: Mitä sinä sanot? Sinä kristitty?--Etkö olekaan tyhmä +Lysimaakos?--(Huutaa): Sinä olet pettänyt keisarisi! + +LYSIMAAKOS: Olen, Tiitus;--sinun hyväksesi. + +TIITUS: En tiedä kuinka katsoisin sinua. Äsken olit orjani, nyt olet +vieras, ja sinun puheesi ei ole orjan. Kuka sinä olet?--Kuka on sinut +vapaaksi tehnyt? + +LYSIMAAKOS: Totuus. + +TIITUS: Sinä tuntisit totuuden? Orjaniko täytyy kumartua minun edessäni +vai minun orjani. (Itsekseen): Hänen katseensa vangitsee minua! +(Ääneen, arasti katsellen kulmiensa alta): Niin, kuka lienetkin,--jos +sinä tunnet totuuden, sano se minulle. Vastaa siis minulle siihen +kysymykseen, jonka äsken tein Lysimaakolle: Sano minulle hyvä työ, +suuri ja laaja, jota ei kukaan keisareista ole vielä tehnyt. Ajatteles: +minulla on suuri valta, valta maailman yli minulla on, minä voin +kaikki. + +LYSIMAAKOS: Kaikkea voi keisari, yhtä ei. + +TIITUS: Mitä ei voi keisari? + +LYSIMAAKOS: Tehdä hyvää. + +TIITUS: Keisari ei voisi tehdä hyvää! Hullumpaa en ole kuullut. + +LYSIMAAKOS: Sinä sanot niin, ja kuitenkin lyyhistyt kokoon totuuden +lyömänä. + +TIITUS: (huutaen): Lyysimaakos, Lysimaakos, sinä olet katsonut minun +läpitseni! + +LYSIMAAKOS: Olen, Tiitus. + +TIITUS: (raivokkaasti): Turhaan sen sanoit, sillä ennenkuin sinä minun +käsistäni pääset, olet sinä kuoleman oma! + +LYSIMAAKOS: En pelkää sinua enkä kuolemaa. Tätä hetkeä varten olen +elänyt. + +TIITUS: (arasti, hiljaa): Jos keisari ei voi tehdä hyvää, sano, mitä +minun siis on tehtävä? + +LYSIMAAKOS: Tahtoisin nähdä sinua, Tiitus, suoraan silmiin, kun sen +sanon. (Lähestyvät toisiansa). + +TIITUS: (koettaa katsoa Lysimaakoa silmiin) Ha-ha-- + +LYSIMAAKOS: Suoraan silmiin, ihan suoraan. + +TIITUS: Minä katson, minä katson--. (Ottaa molemmin käsin +ohimoistansa). + +LYSIMAAKOS: Niin, Tiitus, juuri niin. Sinä ymmärsit, ennenkuin olin +suuni aukaissut. Luovu vallastasi. + +TIITUS: Katso, niitä on hallitsijoita, jotka ovat minua pahempia +olleet. Mutta minä olen hyviäkin töitä harjoittanut. Ja minun +aikomukseni oli vielä suurempia töitä tehdä--. + +LYSIMAAKOS: Ja jos sinä olisit enkeliäkin puhtaampi, sanoisin saman: +luovu vallastasi. Se on kristittyjen oppi jokaiselle. Sillä joka tahtoo +ensimäinen olla, hän olkoon kaikkein palvelija. Luovu vallastasi! + +TIITUS: (puoleksi itsekseen): Jollen minä tietäisi, että se on niin,-- +mutta minun järkeni on hieno, ja minä olen aikaa sitten sen jo itse +ymmärtänyt. + +LYSIMAAKOS: Rauhaan ja onneen sinua kutsun ja iankaikkisuuteen sinua +saatan, Luovu vallastasi, Tiitus. Se on se suuri teko, jota sinä +tahdoit tietää. Sitä ei ole vielä yksikään keisareista tehnyt. Mutta +ajat odottavat sinun tekoasi. Sillä aika on tuleva, että valtakuntain +hallitsijat astuvat alas valtaistuimiltansa ja käyvät sisälle jumalan +valtakuntaan. + +Tule joukkoomme, Tiitus! Meitä on suuri veljeskunta. Kaikki +siellä rakastavat sinua. Kaikki olemme yhtä elämässä ja yhtä +ylösnousemuksessa. Rauhaan ja onneen sinua kutsun. + +TIITUS: (Antautuen Lysimaakon mielentilaan) Vapaana hengähtäisin, +yhdessä huokauksessa puhaltaisin pois tämän painon. Voi minua, voi +minua! niinkuin lapsi minä itken. + +LYSIMAAKOS: Tämä on minun viimeinen ja ainoa lääkkeeni sinun uutta +tautiasi vastaan, Tiitus. + +TIITUS: (säpsähtää itkustansa). Lysimaakos! Sinä olet kuoleman oma! + +LYSIMAAKOS: Orjanasi olen elänyt. Sinua parantaakseni +mielelläni kuolenkin. + +TIITUS: Ha-ha--sinähän sanoit, ettei keisari voi tehdä hyvää. Minä +näytän sinulle. Minä aijoin tappaa sinut, mutta nyt sanon: teen sinut +vapaaksi! Mene! (Kun Lysimaakos viipyy): Mene salaa minun takaani, +etten huomaa sinun menevän. Joudu! Sinä et ymmärrä, että se on suuri +työ minulta. Mene! Mene, mene! + +LYSIMAAKOS: Hyvästi, Tiitus!--Kutsu minua, jos tarvitset. Menen +veljieni luokse, kerron heille, valmistan sinun tulosi! (Menee). + +TIITUS: Mitä hän sanoi? »Kerron veljille»? Huomenna hän varhain seisoo +torilla ja kertoo tutuillensa: »olen kääntänyt Tiituksen mielen, näin +hänen itkevän edessäni!» Ja Rooma sanoo: »Tiitus itkee, Tiitus ei ole +roomalainen» (Huutaa Lysimaakon jälkeen): Seis mies! (Liktorille): Hän +ei saa elää. Tuo minulle hänen päänsä!--(Itsekseen): Pelastettu olet +sinä Tiitus ja sinun valtikkasi! Ei kukaan ole vielä nähnyt sinua! Sinä +olet Rooman herra! + +LIKTORI: (tuo kilvellänsä vaatteen alle peitetyn pään). + +TIITUS: (viittaa asettamaan sen kauemmas luotaan). + +LIKTORI: (asetettuaan kilven poistuu). + +TIITUS: (arasti, epävarmasti): Olinko se minä, vai oliko se keisari, +joka tuon teki?--Minä pelkään sitä keisaria. Hän on julma. Totta sinä +sanoit, hän ei voi tehdä hyvää. (Lähestyy kilpeä, nostaa vaatetta) Hymy +sinulla on huulilla, mutta mykkä sinä olet. Juuri äsken sinä puhuit +minun kanssani; kuulen vielä sinun äänesi ilmassa. + +Tapoin ainoan ystäväni--ainoan! Tämmöinen on ihminen, jonka jumalat ja +ihmiset ovat jättäneet. + +Nyt poistuu minulta viimeinen tuki. Viimeinen lämpö lähtee minulta. +Lysimaakos, älä lähde, älä lähde! Minä en päästä sinua, minä pitelen +sinusta!--Katso, jo jäähtyy sinun hymysi. (Jättää pään). Lysimaakos, +mitä sinä sanoit minulle? Kuinka se oli? Tässä sinä seisoit----sinä +sanoit: luovu herruudesta! Niin sinä sanoit. Ja minä luovunkin. +Lysimaakos, minä teen niinkuin opetit. Minä pakenen täältä--minä +pakenen! (Juoksee vasemmalle, pysähtyy oven eteen): Palatsi on täynnä +ihmisiä.--Mitä minä pakenisin?! Minä kutsun kokoon kaikki ja sanon +julkisesti.--Minäkö?--Ah, kuinka minä pääsisin täältä tarvitsematta +ketään nähdä! Lysimaakos, minä olen jo luopunut! + +LIKTORI: (ilmoittaa): Ruhtinatar Berenice. + +TIITUS: (säpsähtää): Vie pois tuo! + +LIKTORI: (viepi kilven). + +TIITUS: Mitä sanon hänelle? Minne pakenen häntä? + +BERENICE, (tulee arasti ja urkkivasti). + +TIITUS: (jähmettyy hänen nähtyänsä). + +BERENICE: (lankee polvilleen Tiituksen eteen): Caesar, minua vapisuttaa +sinun mykkä katseesi. Minä näen sinun tietävän kaikki. Mitä taisin +minä! Mitä taidan minä sille, että sydämmeni himoitsee Rooman valtaa. +Sitä on myös sinun sydämmesi himoinnut. Ja minä luulin, ettet enää +ollut eläjien joukossa. Ah, caesar, caesar, minä pelkään sinun mykkää +katsettasi, pelkään ja ihailen. Mikä on sinut tällä hetkellä muuttanut? +En ole semmoista majesteettia ennen nähnyt. Noin sinä seisoit palavan +Jerusalemin edessä, noin sinä seisoit minun unelmissani. Oo, caesar, +minä näen, että sinä olet suuriin tekoihin valmistunut. Sinä olet +Rooman herra, sinä yksin! + +Elä vaikene enää caesar! Katso, minä olen polvillani sinun edessäsi, +sinun armoasi rukoillen.--Tiitus, minä rakastan sinua, minä rakastan +sinua! Nosta minut, tee minut Augustaksesi. + +TIITUS: Ensi kerran kuulen sinun äänessäsi rakkauden väreen, josta +korva ei voi pettyä. Sinä tulet liian myöhään, Berenice. Minä en voi +antaa sinulle sitä, mitä pyydät. Minä en ole enää mitään. + +LIKTORI: (ilmoittaa) Kveestori. + +BERENICE: (kavahtaa ylös, vetäytyy pettyneenä vasemmalle.) + +KVEESTORI: Caesar, imperaattori: hallituskunnat tahtovat tervehtiä +sinua. + +TIITUS: Ei tarvitse--toisten-- + +KVEESTORI: Caesar, minä näen kaikesta, että sinulle itsellesi on +tiedossa äskeinen tapaus täällä palatsissa. Sinä tahdot katsoa sormien +läpitse. Mutta se ei käy laatuun. Kuiskeet kulkee jo ulkopuolella +hovia. Sopineeko tukehuttaa olemattomiksi selviä majesteettirikoksia. + +TIITUS: Tee mitä tahdot. + +KVEESTORI: Caesar, käsketkö vangitsemaan myöskin caesar Domitianuksen? + +TIITUS: Mitä minä käsken--en minä mitään käske. + +KVEESTORI: Jätetäänkö Domitianus siis salaisen valvonnan alaiseksi? + +TIITUS: (itsekseen) Jotain minun pitäisi tehdä, etteivät he syö +toisiansa minun jälkeeni. (Ääneen): Sano Domitianukselle, että julistan +hänet jälkeläisekseni. + +KVEESTORI: Julistat perittäväksi Flaviusten dynastian?--Salli +huomauttaa, caesar, että sen täytyy tapahtua julkisella reskriptillä. + +TIITUS: Pane kokoon reskripti. Minä tahdon vielä tänäpäivänä sen +allekirjoittaa. + +KVEESTORI: Oo, jalo caesar niinkö sinä palkitsit veljesi +uskottomuuden!--Mitä käsket tekemään muille osallisille? + +TIITUS: En mitään, en mitään-- + +KVEESTORI: Annatko heidät kansan tuomiolle? + +TIITUS: En, en sitäkään. Olkoon niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. + +KVEESTORI: (hämmästyen): Caesar--heidän joukossansa on sinun pahimmat +vihollisesi. + +TIITUS: Mene. Ilmoita heille heidän tuomionsa.--Odota vielä. Sinä +puhuit reskriptistä. Minä vapautan myöskin kaikki ennen vangitut. +Peruutan viimeiset maanpako- ja kuolemantuomiot. Kaikki päästetään +irrallensa.--Odota. Lisää vielä, että kaikki urkkijat ja ilmiantajat +ajetaan ulos Roomasta. + +KVEESTORI: Sinä teet itsesi suojattomaksi, caesar. + +TIITUS: Minulla ei ole mitään pelkäämistä enää. En minä heitä tarvitse. +En mitään tarvitse. (Itsekseen): Kunhan vaan pääsisin pois! + +KVEESTORI: Oo, caesar, sinä olet mahtava majesteetti, jonka pelkkä +katsanto karkottaa väijyjät. Oo, sinä armon ruhtinas! Sinun jalot +käskysi riennän perille viemään koko maailman riemuksi ja ihmeeksi. +(Menee). + +TIITUS: »Armon ruhtinas?»--Nyt luulen, että olen valmis. (Aikoo mennä +vasemmalle. Pysähtyy ovelle). + + (Näyttämön ulkopuolelta kuuluu innokkaita ylistyshuutoja + imperaattorille). + +Mitä se on? »Terve, terve Rooman imperaattori». Ensi kerran eläissäni +kuulen siinä sydäntä. Ah kuinka sydämmeni halusi kuulla tuota +tervehdystä! Nyt sen kuulin.--Omituinen oppi:--en ehtinyt vielä luopua +herruudesta ja se jo suo minun tuntea onnea! Mutta et sinä sanonut: +hallitse niin vähän kuin mahdollista; sinä sanoit: luovu. Niin sinä +sanoit. (Ylistyshuudot alkavat jälleen, yhä kasvaen). + +TIITUS: (viipyy ovella kuunnellen). + +KVEESTORI: (rientää sisälle): Caesar, lasketko heidät sisälle? He +tahtovat purkaa sinulle ylistystänsä, sinulle uskollisuuttansa vannoa. +Katso, heidän intonsa paisuu, esteet kohta murtuvat. Tule, caesar, +näytä itsesi heille. Caesar, missä on sinun purppuratoogasi? (Huutaa +oikealle): Caesarin tooga! Tänne caesarin tooga! + +NUORET ORJAPOJAT: (tuovat purppuratoogan). + +TIITUS: (itsekseen): Ah, Lysimaakos, minä otan sen ylleni vaan +pannakseni sen jälleen pois. + +KAKSI NAISORJAA: (kiinnittävät toogan Tiituksen hartioille). + +KVEESTORI: (ovella, ylistyshuutoja kovemmalla äänellä): Caesar +Augustus, Rooman imperaattori tahtoo näyttää itsensä kansallensa. + +TIITUS: (itsekseen): Huomenna, Lysimaakos, huomenna! (Menee epävarmana +avatulle ovelle, mutta tultuaan kynnykselle ja nähtyään tervehtivän +kansan ottaa majesteettiryhdin ja ojennetuin käsin tyynnyttäen kansaa, +astuu ulos): Tässä minä olen. + +NAISORJAT: (poistuvat). + +MUUT: (seuraavat Tiitusta). + +BERENICE: (hiipii esille, riemuhuutojen hiljettyä puhuu kiihtyvällä +intohimolla, katsellen Tiituksen jälkeen): »Liian myöhään?» Kaikki muut +hän palkitsi. Minut hän sysäsi luotaan. Tähänkö minun aikeeni +särkyisivät? Ei, Tiitus! Vielä eivät ole kaikki sinun ystäviäsi. +Patriisein vanhat suvut odottavat sinun surmaasi. Cassion veljekset +ovat vielä käyttämättä.--Sinä luulet nousseesi kunniasi kukkuloille, +kun lepytit ja lahjoit nuo. Mutta tärkeimmän sentään jätit +lepyttämättä. Juutalaisen ruhtinattaren hylkäsit, asetuit hänen +tahtonsa tielle. Oo, sinä Jerusalemin hävittäjä! Niinkö luulet +pääseväsi ilman kostoa. Sinä murhaaja, sinä kansani verenjuoja, sinä, +jonka silmät iloitsivat juutalaisen veren punaisuudesta. Ei Tiitus, +Jehova elää, ja nyt olen minä hänen kostonsa tulkki! + +(Esirippu). + + + + +NELJÄS NÄYTÖS + + + Keisarillinen loosi kolosseumissa. Arena ajatellaan olevan alhaalla + loosin takana; näyttämön etuala on loosin edusta. + + Patriisit kulkevat parittain edustan yli oikealta vasemmalle. + +1:NEN PATRIISI: Ei todellakaan tiedä mitä ajatella. + +2:NEN PATRIISI: Näen, että jo sinäkin alat suosia Tiitusta, »sinäkin +Brutus». + +1:NEN PATRIISI: Kansa huutaa hänen kunniatansa, ja täytyy myöntää, että +muutamat hänen teoistansa---- + + (menevät ohitse). + +3:S PATRIISI: (kulkien 4:nen patriisin seurassa) Hän on suuri +näyttelijä. Kaikki on edeltäpäin laskettu ja punnittu. Muuttua +julmimmasta pedosta nöyräksi ja sileäksi kyyhkyseksi,--se on enemmän +kuin outoa. Ei ole hänen teoissansa roomalaista nobiliteetiä. + +4:S PATRIISI: Jaa, jaa?! + +3:S PATRIISI: Ne ei tule luonteesta, vaan oikusta. + +4:S PATRIISI: Teko semmoinen kuin urkkijain ajaminen kaupungista--se on +toki imperaattorilta uhkarohkeata. Se on kaunis, se on suuri teko. + +3:S PATRIISI: Kaikki on vaan edeltäpäin laskettua. + +4:S PATRIISI: Ja mitä sanot siihen, että caesar omin käsin kantoi +ruttoisia Kampaniassa, omin käsin ruokaa jakeli--viipyen kuukausmääriä +kurjuuden keskellä? + +3:S PATRIISI: Harkittua näyttelemistä--! (Menevät ohitse). + +5:S PATRIISI: (kulkien 6:nen seurassa): Mitä? Keisarillinen loosi on +vieläkin tyhjänä?-- + +6:S PATRIISI: Varmaan on kansanjoukot taas hänet pidättäneet +anomuksillansa. + +5:S PATRIISI: Oletko kuullut, mitä kerrotaan? Tiitus aikoo Berenicen +hylätä. + +6:S PATRIISI: Oh, todellakin. Jos niin on, kaatuu viimeinenkin syy +meidän tyytymättömyyteemme. Minä olen ensimäinen huutamaan hänen +ylistystänsä---- + +5:S PATRIISI: Sen saamme tänään nähdä. Berenice on yhä Roomassa. Jos +keisari kutsuu hänet viereensä, tuonne Augustan paikalle-- + +6:S PATRIISI: Kirottu juutalainen! Alas sitten Tiitus! + +5:S PATRIISI: Sh!--Minä luulen, että kaikki tuo on liian myöhäistä. +Kansa jumaloi Tiitustansa. + + (menevät ohitse). + +CASSIUS NUOREMPI: (Cassius vanhemmalle) Kuulitko mitä he puhuivat. + +CASSIUS VANHEMPI: Tapahtuu mielipiteiden käänne meidänkin leirissämme. + +CASSIUS NUOREMPI: Kohta on kaikki myöhäistä. + +CASSIUS VANHEMPI: Kuule nyt,--mutta suu poikki: olen tavannut +Berenicen. + +CASSIUS NUOREMPI: No? + +CASSIUS VANHEMPI: Hän auttaa meitä. Hän saattaa meidät Tiituksen +läheisyyteen,-- + +CASSIUS NUOREMPI: Ellei se nyt tapahdu, ei se koskaan tapahdu. Mitä on +meidän elämämme, ellei sitä toimelle uhrata! + +CASSIUS VANHEMPI: Veljeni, me olemme kaksi kuolemaan vihittyä tässä! + +CASSIUS NUOREMPI: Pelastu Rooma anastajasuvun vallasta! Me kuolemme, +mutta tasavallan aate syntyy jälleen meidän kauttamme! + +CASSIUS VANHEMPI: Nyt on keskipäivä, aika arvokas vanhain patriisein +jälkeläisille. Veli, kuuletko humun kaukaa? + +CASSIUS NUOREMPI: Se on kansan riemuhuudot. + +CASSIUS VANHEMPI: Onko tikarisi peitoksissa? + +CASSIUS NUOREMPI: Tässä se on. + +CASSIUS VANHEMPI: Kuule, kuule, niinkuin laviinivyöry pauhu kasvaa. Ah! + +CASSIUS NUOREMPI: Lujuutta! Päätöksemme voima ei vähene, vaikka se on +hiljaisuudessa pauhun keskellä. Olen valmis kuolemaan ja voittoon! + + (Poistuvat väkijoukkoon). + +PATRIISIT: (perääntyvät vasemmalta, jossa keisarin tuloa odotetaan). + + (Näyttämö täyttyy yleisöllä, joka riemuiten ja meluten tervehtii + lähestyvää keisaria). + +TIITUS: (koettaen hillitä onnen tunteita) Hiljemmin, armaat ystäväni. +Menköön jokainen paikoilleen, sillä kohta alkaa näytäntö. + +KANSA: Terve, terve caesar, hyväntekijämme, terve ruokkijamme, terve +maailman herra! Sinä voit kaikki mitä tahdot! Ei mikään ole sinulle +mahdotonta! + +TIITUS: Olkoon niinkuin sanotte: ei mikään ole minulle mahdotonta. Nyt +on juhlien viimeinen päivä. Tulkaa tänne kaikki, pyytäkää mitä +tahdotte, minä täytän kaikki teidän toiveenne. Miksi ette pyydä minulta +mitään, että voisin täyttää teidän pyyntönne. Ystävät näinhän minulta +menee päivä hukkaan.--No, miksi vaikenette? Onko vaikea sanoa? + +BERENICE: (astuu esiin). + +YLEISÖ: Berenice! (Tyytymättömyyttä). + +1:NEN PATRIISI: Mikä rohkeus! + +2:NEN PATRIISI: Oo, juutalaista viekkautta! + +TIITUS: Berenice? + +BERENICE: Niin, Caesar. (Seuraavan kestäessä häätävät järjestyksen +valvojat kansan poistumaan). + +TIITUS: Sinun toivosi tiedän. + +BERENICE: Täytä siis lupauksesi. + +TIITUS: Ah, Berenice, se on pulmallinen kysymys. Sinä et tiedä mitä +pyydät. En minä voi antaa sitä, mitä minulla itsellä ei ole. Sinä +muistutat minua siitä, ettei minun, pitäisi enää olla tässä. + + (Sortuu). + +BERENICE: Rooman kansan kuullen lupasit jokaisen pyynnön täyttää. + +TIITUS: Surku minun tulee sinua, Berenice raukka. En minä tahdo että +kukaan sinulle sentään pahaa tekee. Minä annan sinulle keisarillisen +suojeluskirjan---- + +BERENICE: Ääneen puhu! Lupauksesi huusit ääneen. + +TIITUS: Ääneen siis sinäkin lausu pyyntösi, niin minä vastaan ääneen, +koko Rooman kansan kuullen. Nyt se tapahtukoon. + +BERENICE: Pyyntöni arvaat. Jokainen sen arvaa. + +TIITUS: Niinpä minä koetan arvata mitä voin sinulle parasta tehdä.-- +(Käskynhaltijalle): Keisarillinen laiva järjestetään ruhtinatar +Berenicen käytettäväksi. Ruhtinatarta seuraa keisarillinen suojelus.-- +Niin, Berenice, täytän vanhan toivosi. Päästän sinut kaukaisessa +kotimaassasi käymään. + +BERENICE: Kiitän armostasi! (Masentuneena itsekseen): Nyt, Tiitus, +sanoit oman tuomiosi. (Peräytyy askel askeleelta edemmäs). + +TIITUS: (Berenicelle) Niin, Berenice, hyvästi! Minä en ollut se, joka +tein sinut Augustaksi! + + (Alkaa kuulua hiljainen, tukehutettu aploodi patriisien puolelta). + +TIITUS: (kääntyy Berenicestä, sisällisessä riemussa). Mitä se on? Ne on +patriisit! Oo, saavutinko minä vielä senkin! (Ääneen kylmästi): Hiljaa! +Ei ole caesar arenalla teidän edessänne! + +PATRIISIT: Terve, Rooman imperaattori! + +TIITUS: Leikit alkakaa. + +PATRIISIT: (keskenänsä): Kukkia toimittakaa. Me tahdomme mieltämme +osottaa. (Poistuvat). + + (Alkajaismerkit kajahtavat). + +TIITUS: (itsekseen): Lysimaakos, tämän ainoan kerran vielä! Kerran +vielä Rooman kansan eteen! (On nousemassa loosiin). + +BERENICE: (johdattaa esille Cassiuksen veljekset). + +CASSIUKSEN VELJEKSET: (hyökkäävät tikareineen Tiituksen jälestä). + +PREFEKTI: (ennättää väliin, huutaa): Seis, miehet! Caesarin murhaajat! +(Joka suunnalta rientää väkeä). + +PATRIISIT: (kauhuissansa): Cassion veljekset! + +1:NEN PATRIISI: Mitä ajattelitte! Mihin asemaan saatoitte meidät! + + (Liktorit ottavat kiinni Cassion veljekset). + +2:NEN PATRIISI: Mihin onnettomuuteen syöksitte itsenne! + +CASSION VELJEKSET: Olemme valmiit kuolemaan. + +3:S PATRIISI: Ja kuinka käy meidänkin! Oo, jumalat! + +TIITUS: (tulee alas; itsekseen): Seisatu vereni kuohu, seisatu! +(Voittaen itsensä): Lysimaakos, en minä hallitse! (Osottaa liktorit +päästämään irti Cassion veljekset. Ääneen): Cassion veljekset? Se on +totta, teistä olen kuullut jo kauan sitten. + +PREFEKTI: Käsketkö tässä paikassa tuomiosi panna täytäntöön? + +TRIBUUNI: Vai kysytkö kansan tuomiota. Takaan, että se käy yhteen sinun +tuomiosi kanssa. + +PREFEKTI: Mitä käsket, caesar? + +TIITUS: Mitäkö minä käsken, haha! + +PREFEKTI: Mitä on tehtävä, caesar? + +TIITUS: Mitäkö tehtävä? Niin,--alkakaa leikit, kuten jo sanoin--mitäs +muuta tässä olisi tehtävä?-- + +YLEISÖ: (osottaa hämmästystä). + +TIITUS: Gladiaattorit esille! + +GLADIAATTORIT: »Salve imperator! Morituri te salutant!» (Tiitukselle +tuodaan gladiaattorein miekat koeteltaviksi). + +TIITUS: (osottaa miekat annettaviksi Cassion veljeksille). Koetelkaa +gladiaattorein miekat. Eivätkö ole oivallista terästä. + +CASSION VELJEKSET: (jäävät seisomaan miekat käteen). + +KANSA: (osottaa ihastustaan). + +TIITUS: No, nyt, luulen, voimme alkaa.--(Kun ei kukaan liikahda): Se on +totta: teillä on vanha äiti vielä elossa, juoskoon joku heti noiden +veljesten äidin luo sanomaan, ettei pojille mitään tapahtunut. Juoskaa +pian, ettei mummo saa väärää sanomata ja ehdi halvaantua. + +YLEISÖ: Mitä se oli? Tuliko ne sanat keisarin suusta? + +TIITUS: (itsekseen): Tomppelit! Siinä he seisovat ja odottavat +sittenkin milloin heidän päänsä katkaistaan. + + (Yleisön hämmästys ja ihastus alkaa yhä enemmän puhjeta kuuluviin). + +TIITUS: No? Mikä humu se on? Miksei aloteta? (Cassion veljeksille): Jos +teillä ei ole paikkaa muualla, käykää viereeni keisarilliseen loosiin. +(Muille): Kaikki hajotkaa paikoillenne! + +CASSION VELJEKSET: (menevät polvilleen Tiituksen eteen). + +CASSIUS VANHEMPI: Oo, caesar, emme ole ansainneet sinun armoasi. Salli +suudella sinun toogaasi! + +CASSIUS NUOREMPI: Oo, caesar, jaloin imperaattoreista! Salli meidän +vannoa sinulle uskollisuuden valamme! Katso, vihollisistasi olemme +muuttuneet sinun uskollisimmiksi henkivartijoiksesi! + +TIITUS: Nouskaa, nouskaa! Seuratkaa minua. (Menevät loosiin). + +PATRIISIT: (osottavat tyytyväisyyttänsä ja ihastustaan). + +1:NEN PATRIISI: Mikä rajaton hyvyys! + +2:NEN PATRIISI: Mikä roomalainen tyyneys ja maltti! + +3:S PATRIISI: Mikä suuri luonne! + +4:S PATRIISI: Mikä saavuttamaton majesteetti loistaa hänen +olennostansa! + +PATRIISIT: Ei ole semmoista ennen nähty! Terve, terve imperaattori! +Suurin kunnianosotus olisi sinulle liian pieni! + +KANSA: (näyttämön ulkopuolella) Terve imperaattori, terve armon +ruhtinas! + +TIITUS: (on istunut Cassion veljesten seurassa loosiinsa; nousee +äkkiä). Mitä näen minä? + + Arenalle rientää patriisein nuorukaisia ja neitoja seppeleet + päässä. He järjestyvät! + + (Kuuluu voimakas ylistyslaulu, alkaen korkeasta diskantista. + Se kasvaa ja lähenee). + + »Amor ne deliciae generis humani!» + +TIITUS: He heittävät kukkia minulle! Kansa nousee paikoiltansa. Kaikki +rientävät tännepäin! (Tulee hämillään alas loosista, peräytyy +äärimmäiselle etualalle. Nuorukaiset (27 poikaa ja 27 tyttöä) +ilmestyvät taka-alalle laulaen ja heittäen kukkia Tiituksen ympärille. +Samoin yleisö syrjiltä tervehtii caesaria, kukkia heitellen ja +ylistystä huutaen). + +TIITUS: (äärimmäisellä etualalla, itsekseen): He luulevat, että minä +olen hyvä! (Kääntyy päin ylistäjiä, astuu muutaman askeleen heitä kohti +entisellä majesteettiryhdillänsä, mutta voimatta hillitä liikutustaan +lankee polvilleen maahan, rajusti itkien). + + (Hämmästys. Laulu taukoaa hiljaa). + +PREFEKTI: Caesar, mikä sinun on? + +CALLIAS: (kumartuu tutkimaan Tiitusta). Se on varmaan joku äkkinäinen +taudinpuuska. Mitä se on caesar? + +YLEISÖ: (yhteen ääneen, hiljaa): Hän on keisari, ja itkee niin +katkerasti! + +BERENICE: (väkijoukosta) Näin alkoi Jehova kostonsa. + +(Esirippu). + + + + +VIIDES NÄYTÖS + + + Sama avonainen atrium keisarillisessa yksityisasunnossa, kuin + toisessa näytöksessä. Tuli palaa uhrialttarilla. Vuode. Pöytä + kirjoitusneuvoineen. + + (Orjat laittavat huonetta järjestykseen kulkien edestakasin, + myöskin sisähuoneessa). + +DOMITIANUS ja DOMITIA (tulevat seurueineen). + +DOMITIA: Täällä on jo kaikki järjestyksessä. Hän tulee viihtymään +hyvin. Täällä pauhaavan Rooman ulkopuolella on hiljaista ja rauhallista +hänelle. + +DOMITIANUS: (orjille sisähuoneessa): Pankaa tyynyt ylemmäksi! Tiitus +tahtoo maata korkealla päänaluksella. Minä tiedän. + +DOMITIA: Niin, hän nukkuu melkein istuvillaan, olen minäkin kuullut. + +DOMITIANUS: Ja sitten poistukaa kaikki. He ovat kohta täällä. + +DOMITIA: Väenpaljous häiritsee sairasta. + +SEURUE ja ORJAT (poistuvat). + +DOMITIA: Domitianus, eräs seikka pelottaa minua: jospa Tiituksen tauti +on tarttuvaa laatua. Sinun pitäisi pysyä kauempana hänestä. + +DOMITIANUS: En voi lähteä täältä. Jos jotain tapahtuisi, on minun +ensiksi tietäminen siitä. Domitia, sinun pitäisi olla Roomassa. Ei ole +hyvä, että Rooma tietää kuinka vaarallinen hänen tautinsa on. Sinun +täytyy siellä rauhoittaa ihmiset,--ja olla valmiina minua +vastaanottamaan, jos-- + +DOMITIA: (kuiskaamalla): Mitä sinä luulet Domitianus? + +DOMITIANUS: Henkilääkäriltä ei saa mitään varmuutta. Välistä hän +näyttää huolestuneelta. Mutta toisinaan taas on niinkuin olisi varma +parantumisesta. Ja itsepäisesti vaikenee, kun häneltä kysyy. + +DOMITIA: Mutta Tiitus itse luulee kuolevansa. Sillä minä kuulin hänen +huokaavan Calliaksen korvaan: yksi rikos painaa minun tuntoani, +Callias. + +DOMITIANUS: Mitä tarkoitti hän sillä rikoksella! + +DOMITIA: En tiedä, Mutta hän sanoi vielä: sen voin vaan kuolemallani +sovittaa. + +DOMITIANUS: Tuolla he jo tulevat. + +DOMITIA: Katso, kuinka rasittuneena hän nojaa Calliakseen. Katso, +kuinka kalpea hän on! Tuo ei ole elämäksi. + +DOMITIANUS: Roomaan, Domitia! Ennenkuin vuorokausi on umpeen kulunut, +voi kaikki olla ratkaistuna. + +DOMITIA: Niin, Domitianus. Minä lähden. + +DOMITIANUS: Domitia, Domitia! + +DOMITIA: Valkosella hevosella odotan sinun tulevan ja purppuraan minä +sinut puetan! + +DOMITIANUS: Ah, Domitia! Ehkä lyö pian minun hetkeni! + +DOMITIA: Hyvästi! (Lähtee perältä). + +DOMITIANUS: (väistyy tulevien tieltä hitaasti, tahtoen jäädä +huomaamatta. Poistuu). + +TIITUS ja CALLIAS (tulevat oikealta). + +TIITUS: (Calliakseen nojautuneena): Sanoitko sinä heille kaikille, että +se itku oli ainoastaan satunnainen hermopuistatus Caesarilla. + +CALLIAS: Sanoin, caesar. + +TIITUS:--ettei hän itsekään ymmärtänyt kyyneliensä syytä? + +CALLIAS: Niin sanoin. + +TIITUS: Ilmoitit kaikilla toreilla, koko Roomalle selitit asian? + +CALLIAS: Selitin, selitin, caesar. + +TIITUS: Se on hyvä.--Tämä minun sairastumiseni voi olla minun +hyväkseni: se selittää niin paljon. Kaikki voivat siitä ymmärtää, että +se oli ainoastaan satunnainen taudinkohtaus. Tahdon, että Roomassakin +tietäisivät minun olevan nyt sairaana. Istu Callias tuonne pöydän +ääreen ja kirjoita tilastani ja lähetä nopea ratsastaja Roomaan. +Kirjeen pitäisi ehtiä istuvaan senaattiin. + +CALLIAS: (kirjoittaa, tahtoo panna kokoon pergamentin). + +TIITUS: Mitä sinä kirjoitit? + +CALLIAS: Keisarillinen majesteetti on, saapuneena sukutilallensa, +vaarallisesti sairastunut. + +TIITUS: Callias, pyhi pois sana »vaarallisesti». Se herättää +ennenaikaista levottomuutta. Kaikki saapuisivat tänne ja yksi ja toinen +voisi ruveta odottamaan minun kuolemaani. + +CALLIAS: (antaa pergamentin ulos). + +TIITUS: Mitä sinä itse sanot minusta? + +CALLIAS: Koetan parastani. Toivo ei ole läheskään lopussa.--Istu, +caesar, tähän vuoteelle. Kohta valmistan kaikki. Asettelen +lääkeastiani, järjestelen rohtoni. Kohta virkistyt ja kuulet kuinka +iloisesti kiurut visertelee hattaroissa. Ja kaikki sinulle jälleen +hymyilee. + +TIITUS: Sinä lohduttelet minua niinkuin hautaan meneväistä.--Callias, +sulje visusti ovet, ettei ole yhtään orjistani täällä, eikä kukaan +seurueestani tule tänne sisälle. En tahdo näyttää itseäni tämmöisenä. +Voi, Callias, voi tätä matkaa tänne! En luullut koskaan perille +pääseväni. Kuume polttaa ohimoitani, kurkkuani kuivaa. Minä olen +todellakin kovasti sairastunut. + +CALLIAS: (lääkepöytänsä luona) Sen olen jo kauan sitten huomannut +caesar. + +TIITUS: Minä luulen, että Domitianus veljeni myöskin sen huomasi. +Minusta näytti niinkuin hän olisi matkan kestäessä sinulta tuon +tuostakin kysynyt, kuinka minun tilani on. Mitä sinä vastasit hänelle? +Katso tännepäin, Callias. + +CALLIAS: Vastasin, että tämä kauan kestänyt hidas ja yhtämittainen +kuumeen nousu ei merkitse hyvää. + +TIITUS: Eikö hän kysynyt sinulta kuinka kauan luulet minun vielä +elävän? + +CALLIAS: (vaikenee). + +TIITUS: Eikö hän pyytänyt määräämään sitä aikaa--sitä hetkeä? Eikö hän +sanonut: se epävarmuus kalvaa minun mieltäni? + +CALLIAS: (tuo Tiitukselle juoman). Juo, caesar! + +TIITUS: Mitä se on, Callias? + +CALLIAS: Katso, caesar, olen valmistanut juoman, joka tuo uutta eloa +sinun suoniisi. + +TIITUS: (ajatuksissaan): Onko se semmoinen, joka vaikuttaa hitaasti ja +varmaan, vai ehkä semmoinen, joka voi kohta parantaa, mutta myöskin +kohta tappaa? + +CALLIAS: En ymmärrä sinun puhettasi, caesar. Luulen, että sinun +kuumeesi saattaa sinut hourailemaan. Tule, caesar, sinun täytyy +laskeutua vuoteelle. (Taluttaa Tiitusta perälle). + +TIITUS: Mihin sinä saatat minua? (Seuraa Calliasta sisähuoneen eteen. +Pysähtyy). Ei, Callias, ei sinne! En minä ole vielä valmis kuolemaan. +Mutta jos sinne menen, kuolen kohta. Sinne kuoli isäni. + +CALLIAS: (pudistaa ymmärtämättä päätänsä. Saattaa Tiituksen entiselle +paikalle). Oo, caesar, jos saisin vaan sinut rauhoittumaan ja kuumeesi +ehkäistyksi! + +TIITUS: Ei minun elämäni riipu sinun lääkkeistäsi, Callias. Sinut otin +henkilääkärikseni en niin paljon siksi, että osaat keittää rohtoja, +kuin siksi, että olet auguuri, enteiden lukija. Sano minulle, Callias, +tiedätkö jotain varmaa ennettä, jotain merkkiä, josta voisimme arvata +kuinka minun käy. + +CALLIAS: (mietittyänsä): Uhraa uhri Jupiterille, ja savun kierteistä +lue salaiset asiat. + +TIITUS: Mitä sinä sanot! + +CALLIAS: Jos savu nousee ylös, saat elää; jos se laskeutuu maahan, +silloin vaativat jumalat sinua pois. + +TIITUS: (itsekseen): Voi mitä kuulen! Sen olen kerran ennenkin tehnyt. +Ja silloin puhui savu totta. Uskaltaisinko nytkin? (Calliakselle): Mitä +sinä luulet? nouseeko savu korkeuksiin, vai luuletko sen jäävän maahan +hiipimään? + +CALLIAS: Ilma on tyyni, taivas kirkas. Mutta alttarin savu on aina +oikullinen. + +TIITUS: Callias, tuo siis minulle villatukko uhrioinaasta. + +CALLIAS: (menee). + +TIITUS: Taivas on kirkas, ilma on tyyni.--Mutta niinhän se oli +silloinkin! + +CALLIAS: (tuopi villatukon). Tässä, herra. + +TIITUS: (ottaa villatukon, heittää sen tuleen ja kääntää kasvonsa +pois). Callias, mihin päin savu menee? + +CALLIAS: Se nousee, herra. + +TIITUS: (kääntyy päin). Se nousee, se nousee! Suorana patsaana se +nousee. + +CALLIAS: Enne lupaa sinulle varmaa parantumista. Levähdät vaan muutamia +päiviä vuoteellasi, sitten palajat Roomaan! + +TIITUS: Palaan Roomaan takasin--jälleen hallitsen--jälleen kuulen +ylistystäni.--Ah, Callias, ei se minua ilahuta. On niinkuin en +olisikaan sitä tahtonut kysyä. Milloin kuolen, se on minulle sama. Minä +tahdon tietää onko totta, että caesar elää kuoltuansa, kuten sanotaan. +Elää minä tahdon. Maailmaa tahdon iankaikkisesti omistaa! Se on minun, +Callias. Olen tuntenut, että se on minun. En minä voi siitä erota, en +milloinkaan. Ah, Callias, sano, onko se niin, että caesar kuoltuansa +nousee jumalien joukkoon? + +CALLIAS: Se on vanha roomalainen usko. Ja ennekin lupasi sinulle +elämää. + +TIITUS: Etkö tiedä selvempää ennettä? Tuo savu nousee vaan siksi, että +taivas on niin pilvetön ja ilma tyyni. Sano, sano, Callias!-- + + (Kuuluu kaukainen, kasvava ja taas hiljenevä ukkosenjyrinä, + ilman selvää alkua ja loppua). + +Mitä se oli? + +CALLIAS: Luulen ukkosen käyneen. + +TIITUS: Niin, niin, se oli ukkonen--! + +CALLIAS: Sepä harvinaista! Keskellä pilvetöntä taivasta ja kirkkainta +päiväpaistetta! + +TIITUS: Nyt minulla on vastaus. Kaikki, kaikki palaa takasin. Oh, +sydäntäni kirveltää ja kuitenkin minä itken ilosta. + +CALLIAS: Selitätkö tuon jyrähdyksen enteeksi, caesar? + +TIITUS: Callias, minä luovun herruudesta. + +CALLIAS: Luovut herruudesta? Sinä, joka tuskin kahta vuotta olet vielä +hallinnut,--joka olet loistosi ja kunniasi kukkuloilla,--jonka +vertaista ei maailma ole vielä tuntenut, eikä ole tunteva. + +TIITUS: Suuresti erehdyt, kun luulet minua hyväksi. Ei. Minä vaan olen +tahtonut luopua. Kaikki on siitä alkunsa saanut. Ah, siitä asti kuin en +hallinnut, olen suurinta hallitsijaonnea kokenut. Sentähden olen päivä +päivältä lykännyt tuonnemmaksi. Mutta nyt en voi enää lykätä +tuonnemmaksi. Minä tahdon elää! Minä tahdon elää jumalien joukossa. +Minä tahdon, Callias. + +CALLIAS: (ymmärtämättä pudistaa jälleen päätänsä). Tahdotko nyt ehkä +juomaani maistaa? + +TIITUS: Sanomme Domitianukselle, että luovumme. Hän ottakoon kaikki. + +CALLIAS: Sinä olet sairas, Tiitus. Kuume on ottanut vallan sinun +ylitsesi; sydämmesi sykkii hurjan nopeasti.-- + +TIITUS: (itsekseen): Et sinä sanonut: Tiitus, hallitse niin vähän kuin +mahdollista. Sinä sanoit: luovu. + +»Aika on tuleva, jolloin valtakuntain hallitsijat astuvat +valtaistuimiltansa käydäkseen sisälle uuteen valtakuntaan».--Niin sinä +sanoit. + +CALLIAS: Voi minua! Näen, että sinun käy hullusti, caesar. Silmissäsi +väikkyy lähestyvän lopun enteet, otsasi on märkä, Caesar, minä rukoilen +sinua, ota vastaan, ota vastaan minun lääkkeeni! + +TIITUS: Minä tahdon tehdä sen, mikä on minun onneni ja elämäni! + +CALLIAS: Sinä seisot manalan kynnyksellä, caesar, usko lääkäriäsi. + +TIITUS: Saat nähdä, kuinka terveeksi minä tulen. Mene, sano +Domitianukselle, että Tiitus tahtoo puhutella häntä. Mene! + +CALLIAS: (menee. Palaa seuraavan repliikin jälkeen). + +TIITUS: Nyt, nyt minun se on tehtävä, tai sitten ei milloinkaan. Elämän +ja kuoleman vaaka on minun omissa käsissäni. + +DOMITIANUS: (tulee seurueineen täydessä keisarillisessa loistossa). + +TIITUS: (kääntyy päin Domitianusta). Ääh! (Raivokkaasti): Minä olen +Rooman keisari, minä, minä, minä! + +DOMITIANUS: Sinä olet Rooman keisari, sinä yksin. Terve caesar, Rooman +imperaattori! + +SEURUE: Terve caesar, Tiitus Flavius, Rooman imperaattori! + +TIITUS: (masentuneena, itsekseen): En voinut, en voinut! (Ääneen): +Kuinka koreana sinä olet, Domitianus. Kuitenkin sanon sinulle: liian +paljon odotat purppuratoogasta. Ei kukaan mene varmemmin kuolemaa +kohden kuin keisari. + +DOMITIANUS: (ympäristölleen): Hän hourailee. + +MUUT: (nyykäyttävät myöntävästi Domitianukselle päätä). + +TIITUS: Jos tahdot onnellisesti hallita, älä hallitse. Älä kajoo +mihinkään. Anna kaiken tapahtua niinkuin se itsestänsä pyörii sinua +vastaan. + +DOMITIANUS: Antakaa hänelle vettä. Hän on kuumeessa. + +TIITUS: En minä houraile. Ennen hourailin. Nyt kaikki selkiää. Älä +ensinkään hallitse. (Vaipuu ajatuksiinsa). + +CALLIAS: (osottaa pitävänsä Tiituksen tilaa arveluttavana ja +kehottaa läsnäolijoita poistumaan. Vastaanottaa lähettiläältä +pergamenttikäärön). + +DOMITIANUS ja SEURUE: (osottavat olevansa samaa mieltä ja poistuvat). + +TIITUS: Minne he läksivät?--Nyt, Callias, lähestyy minun viimeinen +hetkeni. Se tulee minua auttamaan, kun en itse voinut, ja erottaa minut +kaikesta, niinkuin minä tahdoin. + +Katso, minä tervehdin sitä niinkuin vapauttajaani. + +Minä itse menen sitä vastaan, minä itse kutsun sen luokseni. Katso, +ilman sinun tukemistasi minä nousen ja kävelen sinne, josta en koskaan +enää palaa. (Menee sisähuoneen ovelle, pysähtyy sen kynnykselle). +Callias! nyt mene ja sano Domitianukselle, että minä olen kuollut. + +CALLIAS: Oo, caesar, minkä katkeran toimen annoit palvelijasi osaksi! + +TIITUS: Se on minun viimeinen keisarillinen tahtoni. (Menee sisälle, +sulkeutuu verhon taa). + +CALLIAS: (avaa oven ulos). + +DOMITIANUS ja HÄNEN SEURUEENSA (tulevat). + +CALLIAS: Caesar on viimeisen hengähdyksensä hengittänyt. + +DOMITIANUS: Nytkö jo? en sitä odottanutkaan! Ihan, ihanko kuollut? + +CALLIAS: Anna suuta hänelle. Sanotaan, että äsken kuolleet joskus +heräävät elämään semmoisesta rakkaudenosotuksesta. + +DOMITIANUS: Kuinka varomaton sinä olet, Callias. Entä jos tauti +tarttuisi minuun hänen vielä lämpimästä ruumiistansa. Tiedä Callias, +nyt olet sinä minun elämäni vartija.--Ah! En hetkeäkään voi hukata +tähän suruhuoneeseen. Valtakunnan asiat vaativat minut pois! Kuolon +sanoman vien minä Roomaan. + +Ratsumiehet ja ritarit! Tällä hetkellä on caesar Tiitus Flavius astunut +jumalien joukkoon. + +SEURUE: Terve caesar, Domitianus Flavius, Rooman imperaattori! + +DOMITIANUS: (itsekseen): Ah! Nyt on se tapahtunut! Minä! (Ääneen +seurueellensa): Roomaan! (Juoksee haltioissaan ulos seurueineen). + + (Kohta jälkeen kuuluu hevosten kavioiden kopse, joka seuraavan + kestäessä vähitellen etenee ja hiljenee). + +CALLIAS: (rientää sisähuoneen ovelle, aukasee verhot katsoakseen +Tiitusta). + +TIITUS: (on polvillaan maassa, nojautuneena ovenpieleen, kuuntelee +etenevää kavioin kopsetta). Noin ratsasti Tiitus Roomaan Vespasianuksen +kuolemaa ilmoittamaan. Nyt olen senkin nähnyt. Luovuinhan sittenkin +enkä tahtoisikaan enää takaisin. Niin suloista on kuolla, kun kaikki +näin on sovitettu. Kiitos, Lysimaakos, sinun opistasi. Se antoi minulle +onnellisen hallituksen. Ja vielä enemmän: se puhdisti minun sieluni. + +Unohtakaa Tiitus, luopukaa, luopukaa kaikki-- + +CALLIAS: (on avannut pergamentin). Caesar, sinä käsket unohtamaan +itseäsi. Kuule mitä kirjoittaa vastaukseksi sinulle Rooman senaatti! +Kuule kuinka Rooman kansa sinua rakastaa: »Oo, caesar, niinkuin nopean +myrskytuulen ajama pilvi paneutuu auringon eteen, varjoten valoisat +seudut, niin sanoma sinun sairastumisestasi on äkkiä pimittänyt Rooman. +Levottomina vaativat kansanjoukot tietoja sinun tilastasi. Oo, älköön +tämä tauti kauan erottako sinua sinun Roomastasi, joka ikävöi nähdä +jälleen sinua,--joka jumaloi sinun nimeäsi ja ikiajoiksi on siihen +kiinnittänyt tuomionsa sinusta: amor ac diliciac generis humani, sinä +ihmiskunnan rakkaus ja sulo!» + +(Heittää pois pergamentin) Mitä minä näen? Caesar, kuulitko sinä mitä +luin? Caesar, sinä et vastaa! (Kumartuu Tiituksen luo, tunnustelee +häntä). + +Kuollut! + +(Esirippu). + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Orjan oppi, by Arvid Järnefelt + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ORJAN OPPI *** + +***** This file should be named 14208-8.txt or 14208-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/4/2/0/14208/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/14208-8.zip b/old/14208-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..279d9ec --- /dev/null +++ b/old/14208-8.zip |