diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 13919-0.txt | 6233 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/13919-8.txt | 6618 | ||||
| -rw-r--r-- | old/13919-8.zip | bin | 0 -> 143250 bytes |
6 files changed, 12867 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/13919-0.txt b/13919-0.txt new file mode 100644 index 0000000..7008cb0 --- /dev/null +++ b/13919-0.txt @@ -0,0 +1,6233 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 13919 *** + +MUISTELMIA JA MATKAKUVIA + +Kirj. + +Juhani Aho + + +WSOY, Porvoo, 1921 + + + +SISÄLLYS: + +Sakari Topeliuksen talviteloilta +Taru Sakari Topeliuksesta +Lönnrotin kuva +Eräs epäsiveyden ja epäuskon apostoli +»Suuri vainaja» +Bergbomien jäähyväisjuhla +Muutamia muistelmia Minna Canthista +Vaihduksissa +Käynti K.G. von Essenin luona +Professori F. Perander-vainaja +Kolme kirjettä Björnsonista +Henrik Ibsen ja me suomalaiset +Paavi Leo XIII +Matkalta Pariisiin v. 1889 +Muutamia kuvia Pariisin maailmannäyttelystä v. 1889 +Monsieur Henri ja hänen sanomalehtensä +Huutamassa Boulangerin hyväksi +Ranskan edustajakamarissa +Sasu Punanen Pariisin saunassa +Polkupyörällä Pariisissa +Vaikutelmia Venäjältä + + + + +SAKARI TOPELIUKSEN TALVITELOILTA. + +Vaikutelmia käynnistä Koivuniemessä. + + +Monet ovat ne, jotka ovat Topeliuksen Koivuniemessä käyneet ja näistä +käynneistään kertoneet. Sallittakoon kuitenkin vielä minunkin kertoa +vaikutelmiani vanhan runoilijan talvimajasta. Sillä harvoin saamme enää +nähdä keskuudessamme hänet itsensä, tuon ainoan elossa olevan edustajan +kirjallisen suuruutemme ajoilta. Ainoastaan silloin tällöin hän on +viime aikoina pikimmältään pistäytynyt Helsingissä, jonne hän kuitenkin +säännöllisesti ilmaantuu, silloinkun Taiteilijaseura viettää +vuosijuhlaansa, Eläinsuojelusyhdistys pitää vuosikokoustaan ja +tyttökoulut Lucian päivänä kokoontuvat joulukuusen ympärille. +Sillävälin elää Sakari Topelius vanhain päiväinsä lepolassa, +syrjäisessä, kauniissa Koivuniemessään, Hiljaisena, vaatimattomana ja +miltei vienona on hän elämänsä suuren ja monipuolisen työn suorittanut. +Ja vielä hiljaisemmaksi on hän nyt loppuelämänsä järjestänyt. +Sopusointuista ja tasaista on hänen vaikutuksensa ollut isänmaan +palveluksessa. Jos mahdollista sitäkin sopusointuisempina kuluvat hänen +päivänsä siellä tyynen merenlahden rannalla, josta vain silloin tällöin +enää tuulahtavat hänen sanansa ja kauniit ajatuksensa sovinnollisena +suven henkäyksenä lauhduttamaan päivän taisteluista kiihoittuneita +mieliä. + +Minusta on meidän velvollisuutemme hakea hänet sieltä tuon tuostakin +käsiimme. Sillä välistä tuntuu siltä kuin ei nuori, parhaissa +voimissaan oleva sukupolvi häntä tarpeeksi usein muistaisi. + +Ja kuitenkaan ei hänen merkityksensä ja hänen persoonansa +mieleenjohtaminen ole koskaan ollut enemmän paikallaan kuin juuri tähän +aikaan. Sillä ne ajat, jolloin hän teki työtä julkisen sanan +palvelijana, olivat monessa kohden samanlaiset kuin ne, jotka tätä +nykyä ovat olemassa ja tulemassa. Samoja vaikeuksia vastaan sai hänkin +taistella ja välttää kompastumista samoihin kiviin, joita kuormittain +ajetaan nykyistenkin miesten tielle. Samaa henkeä ahdistavaa ilmaa sai +hänkin hengittää ja yhtä hämärältä näytti tulevaisuuden näköpiiri. +Vapaan sanan pauloja oli viritetty silloin, niinkuin nytkin, joka +oksalle ja vähäinenkin varomaton liike voi saattaa kaulan kurenauhaan. +Suomenkansan itsetajuntaan herättäminen oli siihen aikaan yhtä +hankalata tehtävää kuin nyt on tuon tajunnan vireillä pitäminen. + +Mutta hän kirjoitti kuitenkin, kirjoitti, innostutti ja herätti, s.o. +osasi tehdä juuri sitä, mitä hänen asemassaan vaadittiin. Sen, mitä ei +saanut sanoa suorasanaisesti, sen sanoi hän runomitalla. Kun kuvaton +puhe oli kielletty, puhui hän vertauskuvin, jotka olivat kyllä +kirkkaita ja selviä kangastuksia sekä hänen että hänen kansansa +ajatuksista, tunteista ja toiveista, mutta samalla asuivat niin +ylhäällä, ettei niiden päälle voinut painaa asetusten varjostinta. Kun +hän runoili »jäiden lähdöstä Oulunjoessa», niin kaikki hänet +ymmärsivät--paitsi kenties sensuuri. + +Hän sai sydämet sykkimään samoja tunteita, joita hän itsekin tunsi. Ja +siksi on meillä hänestä opittava ei ainoastaan, mille perille on +pyrittävä, vaan myöskin, miten sinne on päästävä. Sitä enemmän, kun hän +vielä vanhoillaankin on antanut meille näytteitä tästä isänmaallisen +runoutensa lajista. Muistettaneenhan tuo voimakas runo savokarjalaisten +viimeisessä »Koittaressa», jonka aiheena oli suomalainen sananlasku: + + »Ei ole aina Antin tuuli, + Pietarin peräntakainen, + Vielä on tuuli Tuomahankin.» + +Jokainen me sen ymmärsimme ja tunsimme siinä lausutut luottamuksen +sanat omiksemme. + +Mutta vasta sitten, kun olin saanut nähdä runoilijan itsensä omassa +ympäristössään, oli minusta kuin olisin hänet oikein ymmärtänyt. + + * * * * * + +Oli iltapäivä syyskuun alkupuolella, kun itäisen saariston vartta +noudatteleva höyryvenhe poikkesi ulapalta lahtea kohti, joka näytti +tunkeutuvan tavallista syvemmälle mantereen sisään. Jos en olisi +tiennytkään, niin tuntui siltä kuin olisi pitänyt käsittää +ympäristöstä, että tämän lahden pohjassa asuu Sakari Topelius. Iso, +aava meri kalliopäisine saarineen katosi yht'äkkiä näkyvistä ja samassa +pehmeni seutu lehtoiseksi, niittyrantaiseksi sisämaan maisemaksi. Lahti +soukkeni soukkenemistaan, ja siellä täällä punoitti pieniä kalastajain +tupia vihreän sisästä. + +Kun runoa lukee, niin ymmärtää sitä vain vähitellen ja se selviää sitä +mukaa kuin siinä edistyy, herättäen aina uusia tunteita. Ja kuta +enemmän lähenin Koivunientä, joka minulle tuolta tuonnempata +osoitettiin, sitä paremmin luulin ymmärtäväni sen haltijan. Hän oli +paikan itselleen valmiina valinnut, mutta sittenkin oli niin kuin olisi +paikka muuttunut sellaiseksi hänen vaikutuksestaan. Niin hyvin sopivat +ne mielestäni toinen toiseensa. + +Tuossa eikä missään muualla näyttäisi pitävän olla se lehto, joka +ensiksi sai kuulla Sylvian laulut. Tuossa nuo ruohikkorinnassa +lipattelevat laineet, joissa hän olisi voinut kuulla vedenalaisen väen +soittelua illan suussa. + +Noustaan maihin laivasillalle, ja toisella puolen pienoisen järven +kimaltelee ikkuna hänen asunnostaan laskevan auringon valossa. Ja +kuinka monta kertaa onkaan hän kuvannut tätä niin runollisen suloista +mielialaa, jonka tuo ilmiö synnyttää! Sää on tyyni ja kirkas. Maasta +nousee vielä kesäistä lämmintä, mutta ilma on jo kylmä ja taivas +selkeä. Puissa ja ruohoissa on vielä kesäinen vihreys vallalla, mutta +siellä täällä jo kellertää jokin yksinäinen koivu. Syksy on ovella, +mutta ei ole vielä astunut sisään. Luonto ikäänkuin vielä kätkee +povessaan kuluneen kesän lämpimiä tunteita, samalla kuin sen yllä +taivas jo selvenee talvisiin, järkevän kirkkaihin ajatuksiinsa-- +niinkuin hänkin, joka täällä sen keskessä elelee. Ja ne minusta yhä +enemmän sopivat yhteen, nämä kaksi. + +Tie kiertää metsän läpi taloa kohti ja tiellä tulee portti vastaan. Ja +siinä on taaskin palanen Topeliuksen omaa runoutta, ja mieleeni +muistuvat nuo kolme, joista hän on niin monta kertaa runoillut: +»Grinden, vägen och skogen»--portti, tie ja metsä. »Och barnen vid +grinden!» Ja siinä ne ovat lapsetkin. Hänellä on tässä maillaan koko +hänen rakkain maailmansa. + +Yksi hänen hienoimpia luonnonkuvauksiaan on »Kesäyön kirkkaus +Pohjolassa». Ja siinä sattuvimpia piirteitä se paikka, jossa hän kuvaa +niittyä ja niityllä yösyötössä liikkuvaa hevosta. Tuossa on niitty +aitauksen sisässä ja niityllä käyskentelee hevonenkin--kenties se sama. + +Mutta me lähenemme taloa, ja se talo tuntuu niin tutulta kuin olisi sen +kuinka monta kertaa jo tätä ennen nähnyt. + +En tiedä, kuinka olin tullut mielessäni kuvitelleeksi, että hän oli +rakentanut itselleen huvilan uudenaikaiseen malliin. Ja nyt minä +iloiseksi hämmästyksekseni näin vanhanaikaisen herrastalon, jommoisia +on sadoittain järvenrantojemme ihanissa lehtoisissa niemekkeissä ja +joita hän on niin monta kertaa pikkunovelleissaan kuvannut, sekä ulkoa +että sisältä. + +Siinä on päärakennus lasisine eteisineen, siinä yliskamari, +pirttirakennus ja puutarha. Ja siinä ennen kaikkea nuo riippuoksaiset +koivut, jotka niin suojelevasti ja miltei siunaavasti ojentavat oksansa +katon harjaa kohti ja seulovat lehtiään pitkin hiekoitettuja käytäviä. + +Ei mitään uudenaikaista, kypsymätöntä ja keskentekoista, kaikki on niin +varmaa ja vakautunutta, niinkuin hänen vanhat ihanteensakin. Tulee halu +niihin uudelleen tutustua, koettaa niitä taas ymmärtää ja sovittaa +niitä omiinsa. + +Tullaan eteiseen, josta vievät leveät rappuset yläkertaan. Runoilija on +ruokalevollaan, mutta talon emäntä, hänen ystävällinen ja herttainen +tyttärensä, saattaa meidät ruokasalin kautta saliin odottamaan. Se on +sisustettu tavalliseen tapaan sohvineen, pianoineen ja pöytineen, +pöydät täynnä albumeja ja korukantista kirjallisuutta. Kukkia on +ikkunain edessä ja kahden puolen ovea, joka vie puutarhan puoleiselle +verannalle. Seinät ja huonekalut ja koko huoneen vaikutus on hiukan +tumma. Ruokasali sitävastoin on sekä vaalea että valoisa. Sisustus on +korutonta kuosia, huonekalut vanhanaikuisia häkkiselustimineen ja +valkoisine punaraitaisine päällyksineen. Seinällä käyskentelee +verkalleen soikeakaappinen Könnin kello ja toisella on suuri Suomen +kartta ulottuen katosta lattiaan. Siinä on jotakin kovin viatonta ja +puhdasta perinnäistarua tuossa huoneessa. + +Salin perällä on tuo niin tavanmukainen herrastalojen vieraskamari, +jossa makuutetaan kaikista arvokkaimmat vieraat, jonne ei lapsia +päästetä ja jonka sisustuksessa ei ole arkielämän jälkiä. Sen ikkunasta +avautuu ihmeen viehättävä näköala alas ruohorantaiselle järvelle +lahtineen ja niemineen, ja perällä heloittaa laivasilta ja punainen +mökki. Se lienee ennen ollut talon emäntä-vainajan huone, ja sen +seinällä yläpuolella sohvaa on muistona elinkautisesta toverista hänen +muotokuvansa. Hienopiirteinen, lempeän näköinen nainen. + +Aiomme jatkaa tarkastustamme ja mennä salin läpi toiseen kamariin, jota +sanotaan »kirjastoksi», kun talon isäntä tulee meitä vastaan sen +ovella. Minkänäköinen on hänen ulkomuotonsa, sitä ei minun tarvitse +kuvata. Monista valokuvista tuntee hänet jokainen suomalainen, tuon +pienen, hyväntahtoisen, miellyttävän miehen. Ystävällinen, melkein +hellä sointu äänessä ja samanlainen katse silmissä hän toivottaa +vieraat tervetulleiksi ojentaen heille molemmat kätensä. + +Hetken aikaa puheltuamme ehdottaa hän, että menisimme hänen +tiluksilleen, s.o. hänen puutarhaansa. Vanhus valitsee eteisen nurkassa +olevasta runsaasta keppivarastosta muutaman ja tarjoo minulle tueksi +toisen: oikean kansallisen paksun roskulakepin. + +Rakennuksen ja rannan välissä on uhkea, hyvin hoidettu hedelmäpuisto ja +kukkalavoja toinen toisensa vieressä. Vasta nyt näyttää hän olevan +oikeassa ympäristössään, kukkiensa ja kasviensa keskessä. Voisi luulla +häntä, kuluneessa kauhtanassaan ja korvia myöten painuneessa +lierilakissaan, tuon herrastalon vanhaksi puutarhuriksi. Nuo monet +suuret puut ovat varmaankin olleet monta kertaa hänen ilonsa. Ja +samalla surunsakin, niinkuin kaikki rakkaat. Sillä viimesyksyinen +hirmumyrsky ei ollut säästänyt suojaista Koivunientäkään. Suurimmat ja +kauneimmat puut olivat silloin parahtaen kaatuneet taloa kohti ja +niistä olivat nyt vain kannot jälellä, niinkuin hautakivet ruohoisella +kirkkomaalla, muistuttamassa kuolleista ystävistä. Hän etsi ne jokaisen +käsiinsä ja osoitti, missä ne olivat seisoneet ja millä lailla +kaatuneet. Se oli ollut sellaista »isonvihan» aikuista aikaa, jolloin +vihollinen tunki sydänmaan rauhaisimpiinkin majoihin. Huoneen seiniä +myöten oli rauhan vuosina kasvanut viiniköynnöksiä seinä umpipeittoon, +maasta katonrajaan saakka. Tämänkin etelämaisen koristeen oli myrsky +armottomasti repinyt ikkunoita myöten alas. + +Mutta siitä huolimatta oli talo tuossa ja sen läheinen ympäristö kovin +kaunis ja soma. Koko tämä paikka oli jo alkujaankin kuin runoilijan +silmällä valittu. Ja monien vuosien kuluessa olivat puuttuvat kohdat +yhä enemmän muodostetut asukkaan mukaisiksi. Hän kun on ahkera +kalastaja ja itse laskee verkkonsa illoin ja nostaa ne aamuin, niin on +hän teettänyt itselleen varsinaisen verkko-huoneen, jossa puolisataa +erilaista, hyvin hoidettua verkkoa riippuu orsillaan niin hyvässä +järjestyksessä kuin huolellisesti nidotut kirjat kaapissaan. +Laiturin kaiteelle on asetettu pari tusinaa siististi vuoleksittuja +puikkari-merkkejä niihin käärittyine nuorineen, ja sen päässä keinuu +kaksi kalavenettä. Ja kun hän on ahkera ja säännöllinen ilmahavaintojen +tekijä--toimi, johon hänet nähtävästi on saattanut hänen rakkautensa +luontoon ja halu elää sen ainaisessa yhteydessä--niin näemme vielä +laiturin päässä säiliön, josta hän laskee sadeveden määrän kunakin +päivänä. + +Nousemme sitten rannasta pihaan ja teemme kävelyn maantielle päin, +jossa on istumasijoja jokaisen kauniimman näköalan kohdalla ja +tuuheimman koivun siimeksessä. Siellä on polkuja, joilla on jokaisella +oma nimensä ja jotka vievät toisiin istumapaikkoihin ja huvimajoihin. +Nämä viimeiset ne ovat hänen lapsenlapsiansa varten, jotka joka kesä +asuvat Koivuniemessä ja luovat eloa isoisänsä ympärille. + +En voi olla pihaan palattaessa lausumatta vilpitöntä ihastustani tähän +hauskaan paikkaan. Sisään astuessaan sanoo hän ikäänkuin selitykseksi +siihen, miksi tämä ehkä niin miellyttää: + +--Tavallaan ovat Suomen pienokaiset minulle Koivuniemen +lahjoittaneet... Olen ostanut sen niillä rahoilla, jotka olen saanut +lukukirjoistani lapsia varten. + + * * * * * + +Tuossa onkin ehkä yksi selitys siihen, miksi hän täällä niin hyvin +viihtyy ja miksi täällä muutkin niin hyvin viihtyvät. Ne ovat kai nuo +pienet haltijat, jotka sen tekevät ja joita tapaa joka lehdellä hänen +kirjoituksissaan. Ja illan pimetessä, ja kuun valaistessa--se nouseekin +juuri koivun runkojen läpi kuumottamaan--tuntuvat ne kuppelehtavan joka +pensaan ja puun juurella täällä hänen tiluksillaan. + +Monet niistä lapsista ovat jo kasvaneet aikaihmisiksi ja poistuneet +siitä maailmasta, jonka hän heidän ilokseen on luonut. Mutta joka vuosi +ilmaantuu niitä yhä uusia, jotka taas omistavat sen maailman itselleen. +Ja kaikilla on niillä tavallaan osansa runoilijavanhuksen kodin ja +ympäristön lunastamisessa. Heidän keskessään, vaikkakin erillään +heistä, elää hän täällä lempeitten lentojensa siimeksessä omaa +elämätään ja viettää tuota viisaan lepoa, jota ei ole kaikille suotu +niinkuin hänelle ja jonka antaa ainoastaan tieto siitä, että on voinut +jotakin toimia sen hyväksi, jota on rakastanut. + +Syrjäisestä paikastaan seuraa hän kuitenkin tarkkaan ja hartaasti +aikansa rientoja, ja kukapa tietänee, mitä hänen herkkä sydämensä +kärsii ja mitä aavistuksia hänen mielensä kätkee, kun hän taaskin näkee +kansansa kulkevan uusiin kärsimyksiin ja taas synkistyvän sen taivaan, +jonka pilviä hänkin oli niin suurelta osaltaan ollut pois puhaltamassa. +Mutta hän ajatellee kai: + + »Ei ole aina Antin tuuli, + Pietarin peräntakainen, + Vielä on tuuli Tuomahankin.» + +Se on tuo vakaa luottamus oikeuden ja totuuden voittoon, josta hän niin +usein on puhunut, joka häntä ylläpitää ja joka seuraa hänen luotaan +poistuvan vieraankin mukana. + +Ja kun hautaan kallistuva vanhus vielä kiinnittää toivonsa +tulevaisuuteen, emmekö sitä sitten tekisi me nuoretkin? Kun ainaisille +talviteloilleen asettunut pursi odottaa kevään avovesiä, mitä syytä +olisi silloin uusien kolmilaitojen pelätä ikuisen talven tuloa! + +»Päivälehti», lokak 7 pna 1891. + + + + +TARU SAKARI TOPELIUKSESTA. + + +Ihmiskunta ei tarvitse ainoastaan ihanteita semmoisinaan, sen tarvitsee +myöskin nähdä ne toteutettuina, voidakseen niitä palvella. Se ei tyydy +ainoastaan aatteihin aatteina, vaan tahtoo, että aatteilla on +edustajansa, joita se voi ihailla. Sehän on tarve ihanteiden, suurien +aatteiden ja tunnustettujen hyveiden henkilöimisestä, joka on +synnyttänyt pyhimysten palvelemisen. Eiväthän ne ole muuta kuin +ihmiskunnan itsensä jalustalle kohottamia edustajia kaiken sen, mitä se +pitää hyvänä, kauniina ja totena. + +Meillä ei ole pyhimyksiä siinä merkityksessä kuin katolisissa maissa. +Uskonto on meille niin korkea ja niin korkealla, ettei se salli +näkyväisiä symbooleja eikä kumarrettavia kuvia. + +Mutta meillä on suuret miehemme. Eikä tapamme heitä kunnioittaa +paljonkaan eroa siitä, miten katoliset pyhimyksiään palvelevat. + +Emme tosin kumarra heidän kuviaan, mutta pystytämme kuitenkin heidän +muistopatsaansa keskuuteemme ja otamme lakin päästämme niiden ohi +astuessamme. Emme suitsuta savua heidän haudoillaan, mutta kannamme +sinne kuitenkin kukkia ja seppeleitä ja vuodatamme tunteittemme tulvan +lauluissa ja puheissa. Ja meillä on meilläkin pyhäinmiestenpäivämme, +suurten vainajiemme syntymä- ja kuolinpäivät, jolloin kernaasti +vaellamme niille paikoille, missä heidän luunsa lepäävät. Kirkoissa +niitä ei vietetä, mutta kyllä juhlasaleissa ja taiteen temppeleissä, +työ ei tosin keskeydy niinä päivinä, mutta kouluilla on kuitenkin lupa. + +Ja muodostuuhan heidän teostensa, vaikutuksensa ja elämänsä perusteella +legendoja, jonkinlaisia muistotaruja, jotka hyvin vähässä määrin +eroavat kirkon kanonisoimain miesten muistotaruista. + +Eikä ole isoa eroa siinäkään, miten katolinen kirkko puhuu +muistettavista miehistään ja miten me esim. Runebergista. Hänen +hautansa on koko kansamme pyhiinvaelluspaikka. Lönnrotin hautaseppeleet +Sammatin kirkon seinällä ovat mielestämme yhtä luonnolliset ja +oikeutetut siellä olemaan kuin pyhän Fransiskuksen reliikit Maria degli +Angelin kirkossa Assisissa. Vielä vähempi ero on siinä hartaudessa, +millä me puhumme niistä opetuksista, neuvoista ja herätyksistä, joita +olemme suurilta miehiltämme saaneet. Emmekä ainoastaan teoista, vaan +heidän elämästäänkin me luomme itsellemme noudatettavat esikuvat. +Kuinka monta kertaa onkaan kasvavan sukupolven mieleen painettu +Lönnrotin nöyryyttä, vaatimattomuutta ja uutteruutta, Topeliuksen +ihanteellisuutta, hellyyttä ja hänen elämänsä ja mielipiteittensä +puhtautta! + +Itsestään johtuvat nämä mietteet ja vertailut mieleemme nyt, kun meille +rakas runoilijavanhus on laskettu hautaansa. Jo hänen eläessään oli +hänen ympärilleen muodostunut kauniita piirteitä hänen julkisesta +vaikutuksestaan ja yksityisestä elämästään, ja kohta hänen kuoltuaan +riensimme me juhlallisin menoin luomaan kunnioituksemme, ihailumme ja +rakkautemme sädekehää hänen nimensä ympärille. Koko kansa, valtion ja +kirkonkin edustamana, kanonisoi Sakari Topeliuksen »suureksi +vainajaksi». Piispa puhui saarnatuolista käyttäen tekstinä hänen +sanojaan ja yliopiston rehtori lausui hänestä: »Ei koskaan ole hän +pitkän kirjailijauransa aikana kirjoittanut sanaakaan, jota hänen olisi +tarvinnut hävetä ja joka ei olisi kantanut mielen jalouden leimaa.» +Enempää ei voi eikä tarvitse ihmisestä sanoa. + +Tämä tunnustus, kunnioitus ja ylistys tuntuu meistä aivan +luonnolliselta ja oikeutetulta, jota se onkin. Se on koko kansan +vilpitön tunnetulva, joka näin kuohahtaen yli äyräittensä kantaa +ihailemamme miehen aalloillaan kohti sitä kuolemattomuutta, mikä tämän +maailman vallassa on antaa. + +Niin yleistä, niin kaikinpuolista ja niin itsestään ilmaantunutta +mielenosoitusta ei ole meillä ennen nähty. Runeberg oli suuri, suurempi +kuin Topelius runoilijana, Lönnrotin merkitys ja seuraukset hänen +toimestaan olivat laajemmat, mutta Topelius lämmitti enemmän, kasvatti +enemmän ja vaikutti enemmän keskuudessamme. Hän oli kaitsija, paimen, +oikeaan ohjaaja ei ainoastaan suuressa, vaan myöskin pienessä ja +jokapäiväisessä. Hänen olennossaan, esiintymisessään ja vaikutuksessaan +oli jotakin, joka toi hänet meitä lähemmä, teki hänestä ikäänkuin +perheenjäsenen, samalla kun hänen neronsa nosti hänet meitä muita +ylemmä. Kaikki olivat hänet nähneet, häntä kuulleet, kaikkien kättä hän +oli puristanut ja saanut kaikille sanotuksi ystävällisen sanan, joita +hän osasi niin hyvin ja niin sattuvasti sanoa. Se oli juuri se, joka +vaikutti, että kansan rakkaus muodostui niin välittömäksi ja pyrki +omasta voimastaan häntä ympäröimään. Se oli se, joka jo hänen eläessään +kääri hänen olentonsa ympärille tuon tarun harson, tarun vanhasta, +viisaasta, lempeästä, hyväntahtoisesta ja sydämellisestä iso-isästä, +joka istuu tuolla syrjäisessä talvimajassaan, Suomen lasten hänelle +rakentamassa vanhuutensa kodissa, nauttien siellä lasten ja +lastenlasten ihailun eläkettä--ei ankarana, kärtyisenä, luopääsemätönnä +äijänä, vaan nuoria, nuorimpiakin aina ymmärtävänä, heille väliin +vakavia sanoja ja väliin hilpeätä leikkiä puhuvana vertaisena. Mutta +eniten kaikesta vaikutti hänen ihailuunsa se, että hän ei ainoastaan +opettanut, mutta myöskin eli niinkuin opetti, että hänen elämänsä, sekä +julkinen että yksityinen, oli sopusoinnussa hänen teostensa hengen +kanssa. + +Onhan jo olemassa tarusto, kokonainen pikku kokoelma kauniita, +liikuttavia kertomuksia Topeliuksen suhteesta Suomen lapsiin, hänen +herttaisuudestaan ja suvaitsevaisuudestaan eri tavalla ajattelevia +kohtaan, hänen rakkaudestaan eläimiin j.n.e.--kaikki piirteitä, joissa +hänet esitetään runollisten lempiaatteittensa toteuttajana ja jotka +kerran koottuina tulevat muodostamaan legendakirjan elettyjä runoja, +yhtä kauniita kuin ne, jotka hän sepitti. Se on kansa, joka tällaiset +runot sepittää miehestä, joka ensin sepitti sille yhtä kauniita siitä +itsestään, keräten niihin kaiken toden ja tapahtuneen ja lisäten +mielikuvituksestaan kuvaavia piirteitä, jotka eivät ehkä koskaan ole +tapahtuneet, mutta jotka olisivat voineet tapahtua. Ja niin on hän +astunut siihen pyhäkköön, jossa kansat rakkautensa ja ihailunsa +jalustalle asettavat kaikki ne, joita he nimittävät hyväntekijöikseen +ja suuriksi miehikseen. + +Toiset tulevat sinne pikemmin, toiset hitaammin; välistä kuluu +vuosisatoja, ennenkuin kansat ymmärtävät suurten miestensä arvon ja +kantavat heidän luunsa kunnioituksensa kirkkoon unhotuksen etäisiltä +hautausmailta. + +Sakari Topelius tuli sinne jo eläessään. + +Ja kuvaavaa oli tälle onnen suosikille, että kaikenlaiset pienet +sattumat, liikuttavat tilapäiset tapahtumat hänen viimeisistä +hetkistään tulivat kuin loppurepliikit hänen elämänsä näytelmässä +vahvistamaan sen kokonaisvaikutusta ja luomaan siihen soveltuvaa +lopputunnelmaa. + +Sillä eikö hän mennyt täältä pois kuin noudattaen kaikkia taiteen +vaatimuksia! Eikö hän elänyt juuri niin kauan kuin sopivaa oli ja +kaunista! Eikö hän tullut vähää ennen kuolemaansa vielä kerran +keskeemme heittämään meille viimeisiä hyvästejään! Eivätkö nousseet +siinä tilaisuudessa hänen eteensä kaikki ne taruolennot, jotka hän oli +tyhjästä luonut! Eikö se ollut ihana, harvinainen hetki--liekö +kenellekään runoilijalle maailmassa semmoista ennen tapahtunut? + +Ja kun hän keskuudestamme poistuttuaan kohta paneutui levolle, josta +hän ei enää noussut, oli niin kuin olisi hän itselleen sanonut: »Herra, +nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään.» Kuinka liikuttavat +olivatkaan hänen viime hetkensä! Vähää ennen kuin hänen viimeinen kova +kamppailunsa alkoi, virkkoi hän nuo sanat, jotka sananparren +sattuvaisuudella kuvaavat koko hänen luonnettaan, koko hänen +runouttaan, nuo sanat: »Pieni köyhä lapsi tuli tänne, pieni köyhä lapsi +lähtee täältä pois Jumalan luo»--joiden sanain siivillä hän ikäänkuin +liiteli luotamme. + +Jos ei hän itse, viimeisen runollisen mielijohteensa neuvomana, olisi +niitä lausunut, olisi taru varmaankin kerran ne hänen sanomikseen +keksinyt. + +Entä se auringon säde, joka pitkäin pilvipäiväin perästä heijasti hänen +huoneeseensa ikäänkuin hyvästiään heittämään! + +Entä se lintu, joka lensi Östersundomin kirkon alttarin reunalle ja +kävi siinä visertämään juuri kun pappi aloitti kiitosrukouksensa +vainajalle! + +Ja se toinen, kevään ensimmäinen leivonen, joka meren yli etelästä +lentäen itsenään hautauspäivänä, vähää ennen toimituksen alkamista, +näyttäytyi Uuden Kirkon päällä, ikäänkuin sekin pyrkien siihen osaa +ottamaan! + +Kaikki tämä kuuluu kuin kauniilta tarulta, ja kuitenkin se on totta. +Vaan ei ole se totta sen vuoksi, että se on tapahtunut, mutta sen +vuoksi, että se on hänelle tapahtunut, ja sopii häneen. Pilkistäähän +päivä muidenkin sairaiden huoneisiin, laulavathan linnut muidenkin +haudoilla. Mutta kun se tapahtuu Topeliukselle, niin on sillä erityinen +merkityksensä ja se painuu mieliin. Nuo lintuset, ne muuttuvat silloin +niiden hyväin haltijain haamuiksi, jotka hänen kehtonsa ääressä +valvoivat, jotka häntä hänen eläessään aina johtivat ja jotka siis +tahtoivat häntä hautaankin saattaa. + +Ja niin on taru Topeliuksesta valmis, taru suuresta miehestä, joka eli +kaiken kauniin palveluksessa ja kuoli yhtä kauniisti kuin oli elänyt. + +»Uusi Kuvalehti», huhtik. 15 p:nä 1898. + + + + +LÖNNROTIN KUVA. + + +Ollaan yleensä taipuvaisia puhumaan pilkallisesti siitä innostuksesta +suurten miesten persooniin, joka ilmaantuu heidän ihailijoissaan. Ne +ovat muka vain työt, jotka ovat otettavat lukuun, sama se, millainen +oli se henkilö, joka sen suoritti. Päinvastoin on parempi, kuulee usein +sanottavan, että ei tunne suurta miestä, koska helposti voi tapahtua, +että hän himmentää sen kuvan, jonka hänen teoksensa antavat. Sellainen +pettymys voi kyllä olla mahdollinen, mutta yhtä mahdollista on myöskin, +että teot esiintyvät vielä suurempina ja ainakin selvempinä sille, joka +on nähnyt niiden tekijän, niiden sepän, ja pajan, missä tämä on +vasaraansa heiluttanut. Ainakin pitää tämän kirjoittaja parhaina +muistoinaan niitä hetkiä, jolloin hän Kajaanissa istui sen ladon +kynnyksellä, missä Lönnrot oli työskennellyt, tai nähdessään sen ahtaan +ullakkokamarin, missä Vänrikki Stoolin tarinat kirjoitettiin, tai +kävellessään sen talon huoneissa ja ympäristössä, jossa Topelius eleli. +Enkä minä mihinkään vaihtaisi sitä onnea, että sain kerran kaksi nähdä +Snellmanin ja kuulla hänen puhuvan ja yhtä monta kertaa nähdä ja kuulla +Elias Lönnrotia. Ellen sitä olisi saanut, tuntuu minusta kuin en osaisi +näitä miehiä ymmärtää ja rakastaa niin kuin nyt voin. Nyt näen heidät +ilmi-elävinä edessäni heidän vanhoilla päivillään ja voin kuvailla +heidät elävinä eteeni nuoremmiltakin ajoilta. + +Tämä kadehdittava onni on tietysti tullut monen monituisen nykyisen +polven jäsenen osaksi, monella on tietysti Lönnrotista paljon selvempi +ja syvempi kuva kuin minulla, mutta saanenhan kuitenkin tänä hänen +muistopäivänään muutamin sanoin kertoa, millä tavalla Lönnrotin kuva on +eteeni kasvanut, painunut mieleeni ja millaisena sen nytkin vielä +sieltä löydän. + +Jo pienenä poikana, ennenkuin oikein tiesin tuota »isoa Lönnrotia» +vielä olevan olemassakaan, kaikui Lönnrotin nimi kuitenkin korvissani +erään hänen sukulaisensa nimenä. Hän oli silloin ja on vieläkin pappina +kaukana pohjan perillä, josta tullen ja jonne mennen usein kävi +kotonani läpimatkalla. Hän on monessa suhteessa merkillinen mies, +perikuva maalaispapista ja kansanmiehestä, harva- ja syväsanainen, aina +puettuna sarkavaatteisiin jotakin erikoisen hienoa kotitekoa, siroihin +suomalaisiin pieksuihin ja kasvot niin rauhalliset, tyynet ja vakavat, +ja otsa, jota keskeltä jakaukselle kammattu tukka reunustaa, niin +puhdas ja korkea, että kun kerran on kiintynyt miestä katselemaan, on +vaikea saada hänestä pitkään aikaan silmiään irti. Kun sittemmin alkoi +selvitä, että oli toinenkin Lönnrot, semmoinen kansanmies hänkin, niin +sijoitin aateyhteyden avulla toisen sisällön toisen ulkomuotoon ja +pidin pitkät ajat näin saamani kuvan oikeana. Itsessään, niin +sanoakseni aatteellisesti katsottuna, ei suurta erehdystä ollutkaan +olemassa. Puvun, käytöksen yhtäläisyys oli ilmeinen, ja mitä +sisälliseen ihmiseen tulee, niin oli varmaankin hengen ja luonteiden +heimolaisuus suurena syynä siihen, että Lönnrot vielä vanhoilla +päivilläänkin usein matkusti läpi Suomen aina Ristijärvelle saakka +nauttiakseen siellä erikoisesti rakastamansa ympäristön viehätyksestä. + +Toinen kuva, joka ihmisestä Lönnrotista jo kouluaikana astui eteeni, +oli hänen oma antamansa. Sain sen hänen esipuheistaan Kalevalaan ja +Kantelettareen. Harvoin on toteutunut sananparsi _le style c'est +l'homme_,--esitystapa, se on itse esittäjä--niin hyvin kuin kaikessa, +mitä Lönnrot on kirjoittanut. Hänen tyylinsä on täydellisesti hän itse. +Ei mitään tehtyä, ei mitään haettua ja keikailevaa, ei teennäisesti +kylmempää ja arvokkaampaa kuin mitä hän itsekään on. Kun hän +kirjoittaa, niin on kuin hän istuisi ja juttelisi pirtin lasin alla +penkillä, piippu hampaissa, kyynärpää polvien varassa, harvasteeseen, +perinpohjaisesti, kuulijakuntana sama Suomen kansa, joka tuvassa asuu +ja tuvan täyttää. Alkulause Kantelettareen, jonka hän päiväsi omana +syntymäpäivänään, tänä samana huhtikuun 9 päivänä 1840, on alusta +loppuun kansantajuinen esitelmä, jossa mitä koruttomimmin, mutta +samalla mitä tajuttavimmin tehdään selkoa suomalaisesta runoudesta, sen +hengestä, sisällöstä ja sen kauneuden luonteesta. Uudelleen ja aina +uudelleen luen tuon runollisia, kansanomaisia vertauksia täynnä olevan +alkulauseen enkä voi olla siitä tähänkään panematta muutamia otteita. + +Vertaillessaan kansan ja oppineiden tekemiä runoja hän m.m. lausuu: +»Jos oppineiden teelmiä arvaisimma, niin siinä Suomen runosto jäisi +loitos jälelle monesta muusta kansasta, niinkuin jääki. Joka +jälkimäinen ei kuitenkaan paljo puolusta meitä, koska kansantekoisissa +runoissaan on pian ensimmäisiä. Kummallaki, niin kansan kuin +oppineitten runoilla on oma arvonsa ja etuisuutensa, sitä emme tahdo +emmekä taida vastustella, mutta toinen toisensa rinnalla niitä pitäen +näemmä edellisissä luonnon, jälkimäisissä moninaisuuden voittavan. +Kansanrunoja siitä syystä ei juuri saatakaan tehdyiksi sanoa. Niitä ei +tehdä, vaan ne tekeytyvät itsestänsä.----Pilvet taivaalla kulkevat +tietänsä eivätkä jätä kun varjonsa maalle. Samate ihmisen mieli ja +ajatukset; ne liikkuvat ja vaihtuvat toinen toistansa ajellen, vaan +lähimmäinen siinä tilassa heistä ei tiedä suuresti mitään; mutta pilvet +viimein kasvavat ja puhkeevat sateeksi; samalla lailla paisuvat mieli +ja ajatukset aikanansa, puhkeevat sanoiksi ja lähtevät sanamuodossa +toistenkin havaittavaksi. Taikka kerran vertauksille ruvettuamme joko +sopimattomasti vertaisimma mielen mereksi, lainehiksi ajatukset, ja +erinäiset niiden vaikutukset tuuleksi. Tuuli tyvenestä rannasta alkaen +ensin siittää pienet väreet, kasvattaa väreistä laineet, kohottaa +laineista suuret, ulommaksi havattavat kuohupäät aallot. Samalla +tavalla erinäiset vaikutukset ensin liikuttavat tyvenen mielen ja sitä +jonkun ajan liikuteltuansa pakottavat viimein äänellä itsensä +ilmoittamaan. Olkoon siinä sikseen kansanrunoin synnystä ja +ilmauksesta.» + +Ja kuinka viehättävästi hän esittää oman naivisen, melkein lapsellisen +itsensä seuraavassa: + +»Oppineitten runot siinä kohta erotetaan kansanrunoista, etteivät ole +ajatuksetta syntyneitä, vaan ajattelemalla tehtyjä. Siinä on muuttunut +työksi, mikä kansanrunoissa on ilmauma; elävän käen ääni metsässä +kuvakäen kukunnaksi seinäkelloissa; luonnon puro kaivetuksi +vesi-ojaksi; luontainen metsä istutetuksi puistoksi. Lapset usein +kuuntelevat mieluisemmin kuvakäkeä, joka seinäkelloissa tiimat huhuvi, +kun elävätä metsäkäkeä; pitävät suoran kaivosojan kauniimpana, kun +sinne tänne mutkittelevan luonnon puron; asuskelevat ennemmin +istutetussa puistossa, kun luontaisessa metsässä. Oppineitten runoissa +pilvi itsestänsä ei ala sataa, vaan ensinnä tehdään pilvi, jonka sitten +annetaan sataa, s.t.s. oppinut runoille ruvetessaan ensin kokee +mielensä ja sydämensä sillä aineella täyttää, josta päätti runoilla-- +Oppineet kuitenkin, moninaisuutta rakastavaiset, ottavat runoillaksensa +aineista, jotka ilman olisivat paremmat. Tätä emme nyt kuitenkaan sano +ylehensä kaikista oppineitten runoista. Tosin löytyy niidenki seassa +toisinaan luonnon siittämiä, kauniita, joiden ei ollenkaan tarvitse +kansanrunoin rinnalla hävetä. Myös voittavat ne muotonsa +moninaisuudella kansanrunot, niinkuin istutettu puutarha voittaa +puittensa moninaisuudella luontaisen metsän, vaikka metsä muuten on +suurempi.--Mikä siis on kansanrunoissa se ominaisuus, jossa enimmästi +tekorunoista erotaksen?--Se on luonto ja teeskentelemättömyys.» + +Luonto ja teeskentelemättömyys--niin, se on se »omaisuus», jossa +myöskin noiden sanain kirjoittaja monista muista »erotaksen». + +Mutta joskin hän tällä tavalla lyö ikäänkuin lämpimämpää kättä omalle +lapselleen, hellii hän toistakin: »Meidän toivotuksemme on, että Suomen +uusi laulu perustettaisi vanhan laulun kulmakivelle, vaikk'emme +sentähden katso sopivaksi, että koko rakennus tulisi tuon raukeavan, +heikon ja rauenneen, mukaiseksi. Mutta erinäisiä huoneita voipi +väljentää, akkunoita suurentaa, uloslämpiävä muuri kiukaan ja reppanan +sijasta rakentaa, koko rakennus korottaa ja vieläpä seinätkin +ulkopuolelta punata.» Onhan siinä uuden runoutemme ohjelma, jota ulomma +se vieläkään ei ole kehittynyt. + +Vaan kaikista välittömimmin ja suoranaisimmin kääntyy hän +kuulijoittensa puoleen koettaessaan osoittaa, etteivät vanhat virret, +niinkuin siihen aikaan usein väitettiin, estä »oikean kristillisen +elämän harjoitusta maassa»: »Jos niin olisi, niin toki olisimmaki +paremmin tehneet, ne kerrassaan tuleen nakata, kun pränttiin toimittaa, +ja sitäkin paremmasti, jos niitä emme ensinkään olisi unohduksen tieltä +keränneet ja korjanneet. Sen sanomma vielä kertoen, että vielä nytkin +kaiken ja monivuotisen työmme perästä, saisivat paikalla präntin +sijasta lieteen lentää nämä laulut ja virret, jos niistä mainitussa +kohdassa mitään haittaa, vastusta eli muuta hämmennystä pelkäisimmä. +Joka luulee kenenkään mielen ja ajatukset näiltä pidätettävän, se ennen +näitä ja meitä tuomitsematta hävittäköön maailmasta kaikki joutavat, +mielettömät puheet, seurat, hypyt, tanssit, soitot ja muut semmoiset-- +kieltäköönpä linnutkin ilmassa laulamasta, koska ne kuitenkin +tiettävästi eivät aina laula luojansa ylistystä, vaan lauluillansa +useinkin suosittelevat toisiansa--kieltäköön myös maan kasvamasta +muuta, kun _ristinkukkia, kiesuksen kämmeköitä ja Maarian +vuodetheiniä_.» + +On kuin _kuulisi_ hänen puhuvan, ensin totisesti, opettaen ja neuvoen +ja sitten juuri vakavimmallaan ollen puheensa lopuksi jo vähän +leikiksikin pistäen. Ja mikä omituinen viehätys tuossa nyt hiukan +oudolta ja vanhanaikaiselta kuuluvassa kielessä, niinkuin kuivuneessa +hajuheinässä, joka vanhan kirjan sisästä sattumalta käteen putoaa! +Siinä on samalla jotakin sammaltuneen muistomerkin viehätystä, jotakin +_monumentum linguae fennicae_, jotakin karkeatekoista, mutta samalla +tarkkaa ja täsmällistä, joka houkuttelee sen luo aina tuontuostakin +palaamaan. + +Ja tätä hänen näin itsensä luomaa kuvaa täydentävät ne monet kaskut, +joita miehestä mieheen kerrottiin hänen seikkailuistaan: esim. kuinka +nimismies, luullen häntä maankulkijaksi, oli ottanut hänet kiinni +tiepuolesta, istuttanut rattailleen ja ajanut pappilaan, mutta kuinka +sinne saavuttua rovasti oli juossut häntä vastaan ja sulkenut hänet +syliinsä--monta muuta samanlaista tapausta mainitsematta, joissa +suomalainen hilpeys ja leikillisyys esiintyy mitä viehättävimmässä +valossaan. + +Tässä yhteydessä mainittakoon myöskin mitä Grot kirjeissä eräälle +ystävälleen kertoo Lönnrotista: »Hänessä on semmoinen herttainen +hyväluontoisuus, suoruus ja teeskentelemättömyys, että kaikki, jotka +hänet tuntevat, rakastavat häntä sydämestään. Tuskin olimme eilen +istuneet lautalle (jolla kuljetettiin matkustajia Kallaveden yli) ja +hän saanut piippunsa sytytetyksi, kun minä huomasin hänen kädessään +vielä toisenkin piipun. Hän oli näet hiljalleen ottanut sen +naapuriltaan soutajalta, pisti sen täyteen tupakkaa, sytytti ja antoi +sen hänelle takaisin. Muistatkohan sinä oikein hänen omituista +muotoansa, rumaa, mutta miellyttävää, kun siihen tottui? Minä oikein +ihailen häntä, etenkin kun hän puhuu ja ojentelee käsiään ja nyykäyttää +päätään edestakaisin. Kertoessaan jotakin naurettavaa hän itse usein +purskahtaa nauruun. Hänen pukunsa on yhtä omituinen kuin hänen +olentonsakin. Päässä on hänellä viheriäinen, topattu verkalakki, jossa +on lippu ja samettinen reunus. Palttoo, harmaanruskea väriltään, on +tehty kotitekoisesta villakankaasta; siinä on musta samettikaulus ja +samanlaiset käänteet; uutena on se maksanut 16 rupl. 50 kop. +paperirahaa ja tehty se on Kajaanissa. Hän ei pukeudu näin ainoastaan +matkaa varten, vaan sentähden, ettei ole tottunut hienoihin vaatteisiin +ja koska hänen täytyy olla säästäväinen.------Hänen koulunaan olivat +olleet puute ja kaikenlaiset vaikeudet. Häneltä voin oppia olemaan +ilman mukavuuksia ja nautintoja. Jos niitä tarjotaan, ei hän niitä +hylkää, vaan jollei niitä ole, on se hänelle yhdentekevää. Hän ei +pelkää kuumuutta eikä kylmää, ei tule kärsimättömäksi eikä harmistu, +vaikka tapahtuukin pieniä vastoinkäymisiä matkalla, vaan hän on +kaikkeen ja kaikkiin tyytyväinen. Kuitenkaan ei hänen terveytensä ole +niin vahva kuin voisi luulla. Totta on, että hän on siitä liian +välinpitämätön; välinpitämättömyys omasta itsestään on huomattava +kaikissa hänen toimissaan. Näitä hyveitä ei voi olla olemassa ilman +syvää uskonnollista perustusta, ja minulla onkin ollut tilaisuutta +tulla vakuutetuksi siitä, että tämmöinen perustus on hänessä suuresti +kehittynyt.» Kuva, jonka Grot näin piirtää, on niin elävä ja välitön, +ettei siihen ole tarvis mitään lisätä, semminkin kun pääväritys siinä +on sama, minkä elämäkerrallinen kirjallisuus yleensä Lönnrotista antaa. +Ja tuo kuva on lyhyesti sanottuna kuva suomalaisesta kansanmiehestä, +jalostuneesta, sisällisesti ja ulkonaisesti hienontuneesta, mutta aina +ominaisuutensa ja pääpiirteensä säilyttäneestä, joka oli joka paikassa +oma itsensä ja jossa koko kansa näki oman itsensä. Sentähden ei +kenenkään suuren miehemme ulkonainen ja sisällinen kuva ole painunut +niin syvästi, niin tarkkapiirteisesti muistoomme kuin Lönnrotin. On +vanha ja kulunut se lauseparsi, että se kuva ei ole ainoastaan +seinillämme, vaan myös sydämissämme, mutta sattuvammin ei hänen +paikkaansa voi eikä tarvitse määritellä. + +Yhden piirteen siihen ehkä vielä voisi lisätä, sen, jonka Ahlqvist +antoi Lönnrotin kuvan selvittämiseksi. Eri runoja kokonaiseksi +Kalevalaksi yhteen liittäessään oli Lönnrot menetellyt samalla +oikeudella kuin mikä muukin runolaulaja, joka muistamansa yhteen +liittää. Tuosta tuli ainakin minun mielikuvituksessani Lönnrotin kuvaan +piirre karjalaista runolaulajaa eikä vain laulattajaa, ja minusta +tuntuu kuin olisi se luonnos, jonka Eemil Halonen laati Lönnrotin +patsaasta vaatimattomuudessaan, yksinkertaisuudessaan ja luonteen- ja +kansanomaisuudessaan lähempänä tätä kuvaa kuin se virallisempi, joka +nyt kohta tulee Helsinkiin pystytettäväksi. Vaan olisi Halosenkin +kotoinen Lönnrot-kuva saapa sijansa jossakin. Sija olisikin jo +valmis--Kajaanissa, jossa Lönnrot niin kauan asui ja josta käsin hän +runot keräsi. Siellä sydänmaan sisässä, mutta samalla vilkkaan +matkailijaliikkeen varrella, siellä olisi esim. vuolukiveen hakattu +kuvapatsas kuin kotonaan. Onhan Porvoossakin Runebergin patsas. + +Että Lönnrot virallisestikin esiintyessään esiintyi samanlaisena kuin +yksityisesti, on luonnollista. Kuva, jonka olin muodostanut hänestä +hänen elämäkerroistaan, suullisista kertomuksista ja siitä, minkä hän +sitä tietämättään itse oli antanut itsestään kirjoituksissaan, oli +täydelleen sama kuin se, minä hän astui eteemme juhlassa, joka +pidettiin vanhukselle hänen täyttäessään 80 vuotta. Kun seisomme hänen +asuntonsa edessä ja hän tulee ulos ja lausuu muutamia ystävällisiä +sanoja, on minulla koko ajan tunne kuin olisin hänet aina semmoisena +nähnyt, niinkuin olisi hän vanha tuttu, joka on pysynyt yhä sinä, mikä +oli erotessamme. Mikä kokonainen, pienimmissäkin liitoksissaan +valmiiksi valettu luonne hän mahtoikaan olla, josta jo paljas maine oli +painanut mieleen juuri sen hahmon, mikä hän sitten silmin nähden ja +korvin kuullen todella oli! + +Mutta mikä omituinen olojen iva! Yhtä kokonaisena kuin hän seisoikin +silloin kansansa edessä, yhtä hajanaisena seisoi kansa hänen edessään. +Suomen kansa oli siihen aikaan siinä tilassa, ettei se voinut suurimman +poikansa juhlaa viettää yhtenä kansana, vaan kahtena puolueena, eri +juhlissaan kumpainenkin. Se riiteli hänestä kuin saaliista, kahteen +jaettavasta, ja se kahakoi hänestä vielä hänen keskentekoisen +patsaansakin ympärillä. Mutta silloin olikin puoluesokeus jo mennyt +niin pitkälle, että se kaatui omaan silmittömyyteensä eikä siitä enää +niille jaloilleen nousse. + +Mutta Lönnrot nousee pian jalustalleen, joka on tehty Suomen harmaasta +kivestä, vertauskuvana kansansa parhaasta työstä, kansansa sisällisestä +tarmosta ja sitkeästä voimasta ja, toivokaamme toki, myöskin sen +yksimielisyydestä ja--sen etevimmistä henkisistä ja siveellisistä +ominaisuuksista, sanalla sanoen--sen supisuomalaisuudesta. + +»Päivälehti», huhtik. 9 p:nä 1902. + + + + +ERÄS EPÄSIVEYDEN JA EPÄUSKON APOSTOLI. + + + +I. + +Merkillinen löytö, jonka tässä tuonnoisena päivänä aivan sattumalta +tein. + +Ei ole muka mitään uutta auringon alla. Ja tottahan onkin, että niin +outoja kuin olivatkin esim. pappissäädyn mielipiteet kotimaisesta +kirjallisuudestamme, niin semmoisia on kuultu ennenkin. Ei ainoastaan +nykyisiä kirjailijoita ja sanomalehtimiehiä katsottu yleiselle +järjestykselle, yhteiskunnalliselle moraalille ja kirkonopille niin +vaarallisiksi henkilöiksi, että heidän lehtiään on lakkautettu ja +heidän kirjojaan kielletty. Sellaiset miehet kuin Snellman, Runeberg ja +Topelius ovat kyllä aikoinaan saaneet kuulla ankaroita moitteita +jumalattomuudestaan ja maailmanmielisyydestään, puhumattakaan +suomalaisen realistisen kirjallisuuden isästä Aleksis Kivestä ja hänen +»Seitsemästä veljeksestään», joka aikoinaan julistettiin jokaisen +siivon ja sivistyneen perheen pöydälle sopimattomaksi kirjaksi. Mutta +uutta lienee sentään monelle, että näiden tällaisten joukkoon on luettu +myöskin mies sellainen kuin--Elias Lönnrot. + +Ja niin kuitenkin tapahtui viisikymmentä vuotta sitten! Ajatelkaa, että +tätä siivoista siivointa, vaarattomista vaarattominta hiljaista +työntekijää, jonka kaikki sekä valtiolliset että kirkolliset +auktoriteetit ovat asettaneet suoran suomalaisen esikuvaksi, on +syytetty aivan samasta, mistä tätä nykyä niin usein syytetään +sanomalehtimiehiä ja kirjailijoita. Hänetkin on asetettu pilkkaajitten +penkille ja häntäkin on pidetty uudenaikaisena pakanana, hänen aikansa +kannalta katsoen. + +Paitsi sitä, että tällä asialla tätä nykyä on n.s. päivän kysymyksen +merkitys, huvittanee se myöskin hauskana sivistyshistoriallisena +ilmiönä. + +Lienee kyllä tunnettu asia, että kansanlaulujemme ja runojemme kerääjä +ei tämän toimensa tähden juuri ollut senaikuisen papiston suosiossa. +Kuinka olisi muuten voinut ollakaan, sillä olihan vanha runoutemme +kirkonmiesten mielestä pakanuuden aikuista lorua, jonka hävittäminen +kuului heidän ohjelmaansa. Niiden elvyttämistä ja kansan muistoon +johtamista katseltiin siis luonnollista kyllä sillä taholla karsain +silmin. Mutta että Lönnrotia on syytetty niin samanlaisista asioista ja +niin yhteen vivahtavilla sanoilla kuin tätä nykyä syytetään hänen +vähäpätöisiä jälkeläisiään sanomalehtimiehen työssä, sen harvat +tietänevät. + +Eräs lähettäjä J.F.B. oli pitänyt velvollisuutenaan ottaa tätä +osoittaakseen, ja varoittaakseen Suomen kansaa tuosta vaarallisesta +miehestä ja hänen sanomalehdestään. + +Kaikesta päättäen on kirjoittaja pappismies ja kenties on hänen +nimimerkkinsä monellekin tunnettu. + +Ottakaamme tähän ensin näytteeksi syytös epäsiveydestä. Siihen näkyy +antaneen aihetta eräs runo »Hekkalan Mari», joka on helmikuun numerossa +1836 ja jossa lauletaan rikkaan tytön sulhaspuuhista. Siinä tavataan +esim. seuraavat säkeet: + + »Mari sänkynsä levitti, + Paljon peittoja paneepi, + Sanoopi sanalla tuolla: + Riisu vieras vikkelästi, + Poes kintahat käsistä, + Lakki laske arkulleni, + Kengät keskilattialle, + Vilu siell' on seisoessa, + Painu tänne pakkasesta, + Siirry peittojen sisälle.» + +Jääköön lukijan verrattavaksi, mitenkä likeinen on yhtäläisyys näiden +säkeiden ja erään kohdan välillä muutamassa tähän aikaan paljon puheena +olleessa kirjassa. + +Mutta se tapa, millä senaikuinen kirkollinen kritiikki otti vastaan +tämän runon, muistuttaa ainakin hyvin elävästi siitä, mitä samalta +taholta on tähän aikaan sanottu samanlaisista kuvauksista. + +»Tähän asti--niin kirjoittaa J.F.B.--ei yksin luonnollisille hyville +tavoille ole Mehiläisessä ollut oikeata puolta. Mikä lieneekään +nostanut sen sellaiseen vimmaan? Kun Lönnrot edellä mainitun runon +johdosta oli sanonut, ettei siinä 'Hekkalan Mariasta lausuta sen +pahempaa, ettei kyllä valitettavasti monestakin tytöstä käy pahempia +lauseita' ja kun hän vielä uskaltaa lisätä: 'Melkein lukisi koko runon +hälle kunniaksi, koska siinä ei voi hänen arvoansa suuresti millään +alentaa', niin ei sovi kummastella, että arvostelija 'ei toki usko +yhtään Suomen sirkkuaan niin raaksi, että suuttumatta, ja vieläpä +korvallekin läppäämättä' kuulisi itsestään laulettavan tällaista. 'En +usko, sanon vielä kerran, Suomen tytön punottamatta ja vihastumatta +toisestakaan tätä kuulevan laulettavan.'» + +Kuinka monta kertaa sitä sitten on samalla ponnella vedottu Suomen +naisen kasvojen punaan, vaikken tiedä millä menestyksellä! + +Saman runon lopussa on sitäpaitsi kymmenkunta säettä, joita +kainostelematta sanotaan »irstaisiksi». Ja jos ne todellakin siltä +kannalta ovat ymmärrettävät kuin arvostelija ne näyttää ymmärtävän, +niin jättää tämä vanha runous tälläkin alalla uudemman realistisen +kirjallisuuden kauas jälkeensä epäsiisteydessä ja ajatuksen +epäpuhtaudessa. + +Rakkaudessaan kansan runouteen oli Lönnrot vielä lehdessään koettanut +poistaa vääriä käsityksiä vanhoista runoista ja sanonut, että »monessa +kohti maassamme on rahvaalla turha pelko runoistansa, kielletyn, +luvattoman olevan, ei ainoasti tehdä, vaan laulellakin niitä». + +Sen lisäksi oli hän vielä kehoittanut kansaa runontekoon, painattanut +kansanrunoilijain kyhäyksiä ja antanut neuvojakin niiden tekemiseen. +Yllämainittu runo oli hänen mielestään esimerkiksi sopiva. »Paljon ei +puutu--kirjoittaa Lönnrot--ettei tämä runo sopisi varsin hyvin +osoitteeksi eli näytteeksi, miten laadullinen naururuno muillakin +kansan runoilijoilla olisi toimitettava.» + +Mutta siitä hän sai mitä ankarimman kurituksen: + +»Minun luullakseni, runojen ollessa sellaisia, kuin äsken esimerkiksi +pantu, ei toki nimitetty pelko olisikaan turha, vaan sangen hyvä, jos +vaan voisi tukahuttaa sellaisen runoelemisen innon, joka ei ainoasti +päätä suoraa sodi puhdasta kristillisyyttä vastaan, vaan myös on +vahingollinen luonnolliselle siistimenoisuudelle.» + +Se oli siihen aikaan. Ja jotenkin samalla lailla kuin nytkin. + +Sillä jos siihen aikaan olisi tehty anomus kirjailijapalkkioista, +niin olisi se tietysti saanut--juuri Elias Lönnrotin julkaisuja +silmällä pitäen--pappissäädyssä juuri saman vastauksen kuin +kirjailijapalkkioasia sai siellä näillä valtiopäivillä. Ja vielä +suuremmalla syyllä, sillä olihan tuo kirjallisuus, jonka silloin +katsottiin »turmelevan kansan siveellistä mieltä», varsinaista +kansankirjallisuutta, jonka hävittämiseen kansan keskessä kenties olisi +voinut varoja myöntää, mutta jonka kehittäminen olisi ollut kauhistus. + +Seuraavassa osassa tätä kirjoitusta pyydän saada tuoda esimerkkejä +siitä, millä perusteilla Lönnrotista, tästä silloisen epäsiveyden +levittäjästä, sen lisäksi vielä tehtiin--epäuskon apostoli. + + + +II. + +Kaikkia niitä, joita joskus on syytetty epäsiveydestä, on tavallisesti +myöskin samalla syytetty epäuskosta. Sillä kulkevathan nämä kaksi hyvää +asiaa käsikädessä ja täydentävät toisensa. + +Elias Lönnrotia kohtasi syytös jälkimmäisestä vielä ankarammin kuin +edellisestä. Me, jotka olemme tähän saakka luulleet, että hänen aikansa +katsoi hänet yhtä uskonnolliseksi kuin mikä hän lienee todella ollutkin +ja minä hän ainakin meille on esitetty juhlapuheissa ja muissa +kirjoituksissa, hämmästymme tietysti suuresti kuullessamme, että hän +sai kantaa »pakanan» nimeä hänkin. Hänestä, niinkuin edellisessä osassa +tätä kirjoitusta jo mainitsin, tehtiin täydellinen epäuskon apostoli. + +Nekin perusteet, joilla tähän päätökseen tultiin, ovat tavattavissa +ennenmainitun J.F.B:n kirjoituksessa vuoden 1840 »Mehiläisessä». Ja +nekin muistuttavat hyvin elävästi eräistä hyökkäyksistä, joita +tuonnoittain muutamien kirkollisten maaseutulehtien puolelta tehtiin +eräitä toisia maaseutulehtiä vastaan. + +Hetikohta, »Mehiläisen» ensimmäisen vuosikerran ensimmäisessä +numerossa, ajoi Lönnrot loukkauskivelle. Eräässä »Muunnelmia» nimisessä +kirjoituksessa selittää hän kansantajuisesti jumaluuskäsitteen syntyä +ja rohkenee m.m. väittää, että on ollut ja on vieläkin kansoja, »joilla +ei ole pienintäkään tietoa jumalasta». Kirjoituksensa alussa antaa +J.F.B. »Mehiläiselle» sen neuvon, ettei sen pitäisi »lentämän +korkeammalle kuin siivet kannattavat ja että sen tulisi muistaa +päämääränsä olevan ainoastaan tässä elossa kartutella hyödytystä ja +huvitusta ihmisille, ei yritelläkään kajoamaan uskonoppiin ja tulevan +elämän asioihin------että luonnossaan pysyin ja oikiata päämaaliaan +kohden kulkien ei taidottomuudessaan peräti hukkaan lentää +hurrittaisi». + +Tämän alkulauseen jälkeen seuraavat varsinaiset syytöskohdat ja +todistukset: + +»Mehiläinen on kyllä monasti julistanut pitävänsä P. Raamatun arvossa +ja oikean uskon ainoana perustuksena. Mutta sitä ei tämän kirjoittaja +jaksa uskoa, nähdessään ja kuullessaan siltä niin monta P. Raamatun +oppia vastaan käyväistä menoa ja ääntelemistä. Hän rohkenee esimerkiksi +päättää, jotta 'kaikki historian totuus juurraksen enemmältä muisto +muistolta säilyneihin tarinoihin ja kirjallisiin tietoihin', että 'pian +ainoat muinaisajan tiedot ovat etsittävät tarinoissa', että 'sekä ne, +jotka epäilevät suuresti mitänä totta näissä tarinoissa löytyvän, että +ne, jotka pitävät enimmiä totena, taitavat erehtyä', ettei +'historiallista totuutta silloin (vanhaan aikaan) kysytty, eikä +vaadittu, vaan ainoasti luonnollista totuutta eli asian kertomista sen +aikuisten ihmisten luulon ja toivon mukaiseksi, ja että ikivanhoja +aikoja tutkiessa, ikäs kun uimme avaralla merellä, kussa ei rantaa +erotakana'. Olisin uskonut Mehiläisen näitä puhuneen ei P. Raamatun +Historiasta, vaan muista maailmallisista, ellei se taas tulisi +sanomaan: 'monet kansat juontavat tarinoitansa aina maailman +alkuluomisesta, niin _Juudaankin kansa pyhissä kirjoissansa, jotka +vielä meilläkin ovat arvossa pidettävät_'.-- + +»Ja muut sanokoot, minkä verran puolta tuntunee Raamatulle seuraavista +sanoista: 'sen vaan sivumennessämme mainimma olevan, minkä Raamattu +alkuosista kertoo, paljon selvemmän, luonnollisemman ja ylevämmän +kaikkia muita Aasialaisten kansain loruja, satuja ja mieli johdannolta +näistä aineista' j.n.e.--siksikuin mainittuansa kinausta, kahdestako +vai useammasta alkuluodusta kaiken maan ihmiset juontavat sukunsa ja +syntynsä, erotaksen asiasta Mehiläinen näillä sanoilla: 'me tämän +riidan heitämmä silleen ja mainimma ilman kaikista maanpäällä nykyään +löytyvistä ihmislaaduista eli roduista' j.n.e.» + +Kun muistaa, mitä raamattu niin selvään opettaa ihmiskunnan +esi-isistä, niin ei sovi juuri ihmetellä, jos Lönnrotin esiintuomain +mielipiteiden julkilausuminen saattoi puhdasoppisen kirkonmiehen +epäilemään hänen raamatullisuuttaan ja kysymään: »Mutta missäpä arvossa +se pitänee P. Raamattua, joka 'heittää silleen' ratkaisemata sellaisen +riidan?» + +Yhtä hyvin voipi kirjoittajan kannalle asettuen ymmärtää seuraavankin +syytöskohdan. + +Eräässä Lönnrotin julkaisemassa ja jonkun Pieksiäisen kirjoittamassa +runossa, »Kiitos Keisarille», joka oli voitollisesti taistellut +turkkilaisia vastaan, lauletaan: + + Voi teitä tuimat turkkilaiset, + Jumalaton julma kansa, + Pahanelkiset pakanat! + Uskon päältä usiasti + Kapinoita kauhioita, + Tappeloita tuimimpia + Harjoittelette häjyjä, + Herran oppia hyveä + Estelette eksyväiset. + +Näiden säkeiden johdosta uskaltaa Mehiläisen toimittaja, varomattomasti +kyllä, antaa näin kuuluvan oikaisun: »Mitä turkkilaisista sanotaan, ei +ole toden tosi. Turkkilaiset eivät ole _jumalattomia_ eikä _pakanoita_, +vaan Mahometin uskolaisia, jotka tunnustavat yhden ainoan jumalan, +samaten kuin me Kristinuskovaisetkin, siinä meistä erinomattain +poikkeavaiset, etteivät pidä Vapahtajata Jumalana, vaan muuna pyhänä +miehenä, eivätkä palvele Jumalata muutenkaan kun yhdessä persoonassa. +Pian Vapahtajan sijaan on heillä Mahometi, ei kuitenkaan jumalallisesta +vaan propheetan arvosta, jonka kautta Jumala olisi ilmoittanutse.» + +Tuosta selityksestä syntynyt epäluulo on terävä ase J.F.B:n kädessä +Lönnrotia ja »Mehiläistä» vastaan. »En ihmettelekään, sanoo hän, että +hän nureksii Pieksiäistä, kun hän mainitussa runossa sanoo +'Turkkilaisia jumalattomiksi', ja muuten kokee maalata heitä +sellaisilla värillä, että lukia, joka ei heitä muista kirjoituksista +tunne, pian vetää heidät kristittyin verraksi. Mutta sen vaan tähän +sanon, jos ei Turkkilaiset ole jumalattomiksi sanottavat, niin ei +sitten pakanatkaan, sillä jokaisellahan on jumalansa, jos ei oikia, +niin kuitenkin väärä.» + +Kirjoittajan pyhimpiä tunteita loukkasi myöskin se leikillisyys, joka +niin usein ilmaantui Lönnrotin kirjoituksissa. Eräässä »Mehiläisen» +kirjoituksessa »Nykyisistä asioista», jossa m.m. jutellaan suurista +lumituiskuista v. 1835, pistetään pilaa seuraavin sanoin: »Oli kattoa +myöten aitan mäkipuolista seinää vasten vahvan lumikinoksen +juoksuttanut. Niin eräs matkustavainen sieltä puolen taloon lähenevä, +ei tiestä tieten, eikä huonetta nähden, ajaa täyttä vauhtia hevosensa, +ensinnä katolle, siitä pihalle kahdenki syllän korkialta pudoten, sillä +pihan puoli oli paljas. Sattu talonväkiäkin pihalle, joka kyllä +hämmästy tästä miehen, hevosineen rekineen, taivaasta putoamista, sillä +ennen ei tietä sieltä ketänä hevosella alas tulleen, jos lieneekin +muutamia sinne menneitä.» + +Nämä viimeiset sanat, sanoo kirjoittaja »yteliksi» ja »raamattua +ylenkatsovaisiksi». + +Mutta lopullinen tuomio luetaan Mehiläiselle ja sen julkaisijalle +seuraavassa: + +»Ja vielä ytelämmäksi ja Raamattua ylenkatsovammaksi tuntuu Heinäkuun +n:ossa olevan 'Tupakkirunon' jälkimaineessa tavattava juttu +'Ruotsalaisesta Pohjois-Amerikan pakanoita kääntämään lähteneestä +papista', jossa siistimpään pukuun puetaan pakanain senpäiväiset lorut, +kuin Kristillisen opettajan Raamatusta otettu lause, niin että jos +puolenpitämättömältä kysyttäisiin, pakanallisuudenko vai Kristinopin +ystäväksi hän luulee sen kirjoittajaa, hän arvelematta vastais, +pitävänsä hänen pakanallisuuden puoltajana.------Se vaan on vahinko, +ettei Mehiläinen puhtaalla rakkaudella kohtele uskonoppia, vaan +pikemmin kiukulla ja vahingoittamisen himolla, joka on sitä +vaarallisempi, jota enempi se kokee sitä peitellä, tekien itsensä +raamatun ystäväksi, sen vihollinen kuitenkin todella ollen. Sentähden +en voi uskoa sopimattomalle ja uskossa vahvistumattomalle rahvaalle +siitä sen mennä vuonna näytetystä innosta olevan niin suurta +hyödytystä, kuin siitä vahinko on, koska uskonoppi raamatullisessa +puhtaudessa opetettu, opittu ja seurattu, on kaiken kansan oikian onnen +perustus. Sentähden uskon heidän kädessään Mehiläisen olevan niinkuin +terävän veitsen taitamattoman lapsen kädessä. Ja sentähden en minäkään +ole rohjennut kehoittaa kansaa sitä lukemaan, vaikka edelläpäin +mainittuin etuin tähden kyllä olisin tahtonut ja tainnutkin hankkia +sille satojakin lukioita.» + + * * * * * + +Mitä nyt Lönnrot kaikkiin näihin syytöksiin vastasi? + +Tavallisella vaatimattomuudellaan, melkein nöyryydellään pisti hän näin +kuuluvan palasen J.F.B:n kirjoituksen alle: »Nyt emme tohdi +lukijoitamme niin kauan yhden jos tarpeellisenkin aineen kertomisella +pidättää. Vaan jos vasta tilaa saamme ja erittäinkin, jos kuulemma sitä +muiltakin lukijoiltamme toivottavan eli edes suattavan, niin +estelemättä tahdomme sen anotun paremman selityksen lukijoillemme antaa +missä taidamme. Siihen asti ajatelkaa niistä harvat lukiamme mitä kuki +näkee parhaaksi eli muuten tahtoo.» + +Tuo kuuluu hiukan alakuloiselta. Oliko syytetty ehkä tullut +syyllisyytensä tuntoon? Vai vaikuttiko laimeaan vastaukseen se, että +»Mehiläisen» aineellinen perustus oli kovertunut? Tosiasia ainakin on, +että lehti seuraavassa n:ossaan ilmoitti aineellisen kannatuksen +puutteessa--lakkaavansa. + +En tiedä, olivatko lukijat loukkaantuneet lehden »henkeen». Jos +olisivatkin niin tehneet, niin sai ainakin sen toimittaja, tuo maamme +ensimmäinen »epäuskoinen» sanomalehtimies, täyden korvauksen +kärsimästään vääryydestä. + +Omituista kohtalon leikkiä näet on, että hänen tekemiään virsiä nyt +veisataan kaikissa kirkoissa ja hänen kuvansa riippuu joka pappilan +seinällä. + +»Päivälehti», 1891, n:o 104 ja 105. + + + + +»SUURI VAINAJA». + + + Viikon on Vipunen kuollut, + Kauan Antero kaonnut. + +Muistopatsasta, joka voisi vastaanottaa hänen kansalaistensa +kunnioituksen, ei ole hänelle vielä olemassa hänen maansa +pääkaupungissa. Se on, niinkuin minkäkin nurkkapatriootin, pystytetty +kaukaiseen pikkukaupunkiin. Täällä on vain hänen hautansa. + +Oli varhainen aamu, toukokuun 12 päivänä. Kun astuin portista sisään +viedäkseni kukkaskimpun takatalven kylmältä routaiselta maalta hänen +haudalleen ja käännyin vasemmalle käytävälle, näin hänen astelevan +sieltä vastaani. En sitä ollenkaan ihmetellyt, sillä tiesinhän, että +suuret miehet ilmestyvät maailmaan juuri silloin, kun niitä kipeimmin +kaivataan. + +Tunsin hänet heti, vaikka olikin kulunut kaksikymmentä vuotta siitä kun +hänet viimeksi näin--tuossa samassa lyhyessä takissa ja kädessä tuo +sama tukeva ruoko kansalaisjuhlassa Ylioppilastalolla toukokuun 12 p:nä +1881. + +Astuin syrjään, annoin tietä, paljastin pääni ja aioin mennä ohi, kun +hän ystävällisesti pysähytti minut: + +--Huomenta, huomenta! Saanko luvan kysyä, minne matka?--Vai sinne!--Ei +maksa vaivaa, ei maksa vaivaa ... pistäkää ne tänne, tähän napinläpeen +... ei siihen, vaan tähän ... ja tulkaa ennemmin, kun teillä näkyy +olevan joutilasta aikaa, pienelle kävelylle kanssani. Pelkään, etten +itsestäni siellä enää osaisi minnekään. + +Kun olimme tulleet ulos hautuumaan portista, jatkoi hän: + +--Teki mieleni lähteä vähän katsomaan ... vähän katsomaan-- + +--Olen maannut vähän huonosti viime aikoina ... siellä humisee ja +jyrisee ja korvissani milloin koirat haukkuvat, milloin sudet ulvoo-- +sanokaa, miksi ollaan tätä nykyä niin levottomia, niin hermostuneita? +Onko vihollinen jo maassa, vai puoluepyörätkö ne taas niin jyräävät? + +--Onhan niitä niitäkin taas jyryytetty, sanoin. On viimeinen taipaleen +loppu edessä, ja täytyyhän kiirehtiä. + +--Se on suomalaisen kyyti-Matin tapa semmoinen, aina semmoinen, sanoi +hän. Lähtee myöhään liikkeelle, ajaa laiskasti, torkkuu taipaleella, +ajaa kiinni vastaantulijaan ja kuluttaa aikaa tappeluun ja +haukkumisiin, kun olisi viisaampi antaa tietä. Mutta kun majatalo +vihdoin näkyy ja hän todellakin voisi panna tupakan ja liikkua +tyynesti, niin tempaa hän piiskansa, huutaa kuin hunni ja karahuttaa +rattaansa portin pieleen. Vai niin, vai niin, vai siitä se jyrinä. + +--»Kun tapaukset yllättivät meidät, ennenkuin se suuri uudistus oli +tapahtunut ja ennenkuin se täällä tapasi yksimielisen kansan»,--niin +täytyyhän jouduttaa. + +--Se on siis tullut, mitä ennustin. Mutta miksi olette viivytelleet, +mitä olette nahjustelleet? Tie oli selvä! Miksi ette valjastaneet +kaikkia hevosia vaunujen eteen! + +--Me kyllä valjastimme kukin omamme, mutta kuinka valjastimmekaan, aina +vetivät ne eri tahoille kaksi kahta vastaan. Ja niin ne vetävät yhä +vieläkin. + +--Yhä vieläkin? Yhä vieläkin huolimatta kaikesta, mitä on tapahtunut!-- +Hän pysähtyi keskelle katua, pyörähti päin, puristi keppiään, rypisti +kulmiaan, niinkuin olisi vaatinut minua tilille kaikesta siitä, mitä +oli laiminlyöty. + +--Yhä vieläkin? Ja siinäkö siis seistään? + +--Jos haluatte, suuri vainaja, tehdä pienen kierroksen kaupunkiin, niin +olette ehkä näkevä, että on sentään edistyttykin. + +--No niin, no niin. Katsokaamme. Sitähän juuri halusinkin nähdä ... +halusinkin nähdä. + +Olimme tulleet sillalle, jonka alitse satamarata kulkee. Pitkä +tavarajuna jyskytti juuri ohitse. + +--Mikä rata tämä on? kysyi hän vilkkaasti. + +--Se on Helsingin satamarata, joka on yhteydessä Joensuun, Kuopion, +Oulun ja kohta Tornionkin kanssa. + +--Se oli reippaasti tehty, oikein reippaasti!--Mutta nyt on helppo olla +finanssipäällikkönä. Jos minulla olisi ollut satamaradat ja radat +Ouluun ja Kuopioon v. 1867--. Mutta mikä on tuo lasihuone keskellä +katua? + +Se oli sähköraitiovaunu. Kysyin, eikö häntä ehkä haluttaisi nousta +siihen, niin ajaisimme sillä keskikaupungille. Hän suostui ja oli +liikkeelle lähdettyämme kovin ihmeissään ja ihastuksissaan. Minun piti +tehdä hänelle tarkkaa selkoa järjestelmästä: kuinka liikevoima syntyy +kaukaisella asemalla ja kuinka se sieltä tunkee joka suunnalle +johtolankoja myöten ja sitten vaunun koneistoon tuota liikkuvaa +heiluria myöten. + +--Vai niin, vai niin, puhui hän veitikkamaisesti silmiään iskien, vai +tuota »heiluvaa häntää» myöten, joka välittää voimaa säiliöstä +rattaihin ja panee ne liikkeelle ja jota ilman vaunun johtaja olisi +vain jarrumies--jarrumies.-- + +--Toden totta, toden totta, se on erinomainen keksintö. Teidän pitää +muuttaa kaikki rautatiet Suomessa sähköraitioteiksi ... koskelta +koskelle ... säästää puuta ja polttaa vettä ... kuuletteko, muistakaa, +mitä sanoin ... koskelta koskelle, sanokaa se insinööreille, sanokaa se +heille! + +Huomautin, että siinä ehkä oli vielä joitakin teknillisiä vaikeuksia. + +--Ne ovat voitettavat! Suuri aate voittaa kaikki vaikeudet.--Juuri +niin, sähköratoja kautta koko maan, yksi ainoa suuri substanssi niitä +liikuttamassa... Se on hegeliläinen idea, se on dialektinen metodi, +joka johtaa kaikki yhdestä ainoasta alkuvoimasta...--Seis! huusi hän +yht'äkkiä, kun tultiin vanhan kirkon puistoon ... tässä nousemme alas, +tahdon nähdä vanhan kotini!--ja niinkuin olisi saanut sähkösysäyksen, +pyöräytti vaunun johtaja jarrua ja vaunu pysähtyi. + +--Katsokaa tuota somaa maalaiskirkkoa keskellä näitä uusia palatseja. +Se herättää sittenkin huomiota, se tekee sittenkin vaikutuksensa; se +oli minulla aina silmäini edessä. Teillä pitäisi kaikilla olla +silmäinne edessä maalaiskirkko. Se on se, joka on Suomen kansan +kulttuurin kehto. + +--Sen eteen aiotaan pystyttää Lönnrotin patsas, tuonne kadun taa, +sanoin minä, viitaten puistikkoon, toiselle puolen Antinkatua. + +--Miksi sinne? Miksei tälle puolelle tähän suureen puistoon, näitten +tuuheitten puitten varjoon. + +--Se paikka odottaa teitä. + +Hän kiiruhti kulkuaan. Mutta kun tulimme Yrjönkadun ja Vladimirinkadun +kulmaan, ei siinä näkynyt jälkeäkään hänen vanhasta talostaan. + +--Mi-mi-mitä tämä on? + +--Se on Suomalainen Yhteiskoulu. + +--Yhteiskoulu? Onko se taas jokin uusi kasvatusopillinen keksintö à la +Casimir von Kothen? + +--Se on yhteinen koulu pojille ja tytöille, jossa heitä valmistetaan +Yliopistoon. + +--Ja kuka keittää ruokaa? Ja kuka hoitaa lapsia?--Jos saan kysyä. Ja +tämä minun vanhalla tontillani? Minä heitä opetan! + +Ja hän köpitti portista sisään ja minä luulen, että hän sanoi pari +kovaa sanaa mennessään. + +Hän oli poissa lähes tunnin, jollaikaa astelin edestakaisin kadulla. +Kulkiessani taas kerran portin ohitse näin hänet vanhassa +puutarhassaan, liikkumassa puulta puulle, joita oli itse istuttanut. +Äskeinen ankara ilme oli poissa, hän näytti taas tyyneltä ja +tyytyväiseltä. + +--Hm! sanoi hän.--Siellä oli pieni pojanpoikanikin. Ne näyttivät varsin +reippailta ja iloisilta, sekä tytöt että pojat. Ehkei ole hullumpaa! +Johtajatar sanoi minun sanoneeni: »Ei ole olemassa ainoatakaan syytä, +miksi ei naisen sivistys ylipäänsä voisi olla sama kuin miehen.»--Ehkei +ole hullumpaa!--Suokaa anteeksi, että annoin teidän niin kauan odottaa. +Tahdoin tutustua »tulevaisuuden kouluun» minä »vanhan koulun» mies.-- +Mutta kuinka hyvänsä, se on suomalainen koulu, joka on sijoitettu +tuohon palatsiin. + +--Tämän saman kadun varrella on vielä kaksi yhtä suurta suomalaista +koulupalatsia: Suomalainen tyttökoulu ja Suomalainen Normaalikoulu. + +--Kolme suomalaista koulupalatsia saman kadun varrella! Luulen, että +suuri koulumies von Kothen kääntyisi haudassaan tämän kuultuaan,--sanoi +hän ja hirnahti niin kuin hänen tapansa oli aina silloin, kun oli +oikein hyvällä tuulella. + +Jatkoimme matkaamme Vladimirinkatua ja tulimme Henrikin Esplanadiin, +jossa uudet korkeat rakennukset, sikin sokin kulkevat raitiovaunut ja +tavaton liike Aleksanterin- ja Itä-Heikinkatujen kulmauksessa näkyivät +hetkeksi panevan hänen päänsä pyörälle. Hänen silmänsä etsivät jotakin +ja löysivätkin sen vihdoin, Ylioppilastalon. Mutta se näytti kovin +pieneltä ja kokoonkyyristyneeltä, kun sen vieressä seisoi Tallbergin +suuri liikepalatsi korkeine lasisine päätyineen ja loistavine +kyltteineen ja Iris-ylellisyyksineen. + +Mutta yht'äkkiä hän huomasi Suomen Teollisuuskaupan pitkän nimikilven +ja pysähtyi katukäytävälle. Kun olin selittänyt, että tuossa kaksi +kerrosta täyttävässä kaupassa myytävät tehdas- ja käsityötuotteet +olivat kaikki kotimaista tavaraa, virkkoi hän: + +--Se oli minunkin lempiaatteitani. »Isänmaallisuutta voi osoittaa +jokaisella inhimillisen toiminnan alalla. Ei ainoastaan kotimainen +kirjallisuus kysy voimaimme ponnistamista. Mutta muista +toimintahaaroista ei varmaankaan ole mitään, joka enemmän voi säilyttää +suomalaista kansallisuutta kuin voimakas kotimainen teollisuus. +Teollisuustoiminnan edustajat ovat kansallisuuden kannattajia, he +elähyttävät kansallishenkeä, kiihoittaen kansaa kohoamaan vieraiden +kansain vertaiseksi.--Siinä on suurta tuossa: avata älyllä ja +yritteliäisyydellä uusia lähteitä maansa elinkeinoille.» Sanoinko sen +Saimassa vai Morgonbladetissa? + +--Se seisoo siinä nyt, tuo komea talo, muistomerkkinä Morgonbladetin +haudalla. + +--Niin tekeekin, siinähän juuri oli kerran sen toimituspaikka. Se on +siis kuollut, »tidning för politik, ekonomi och litteratur»? + +--Ratsu seurasi ritariaan hautaan. + +--Mutta Dagbladet, se vanha paraadi-orhi, se kai yhä elää ja +hirnahtelee ja tepastelee liberalismin yhteisillä laitumilla? + +--Kuoli sekin--ei tointunut enää siitä huumaavasta iskusta, jonka sai +vanhan ritarin säilästä viimeisessä turnauksessa. + +--Levätköön rauhassa luunsa. Tahto oli hyvä, mutta aate heikko. Ei +paraskaan tahto voi mitään heikon aatteen palveluksessa. Mutta hauta +kaikki sovittaa, sovittaa tyhmyydetkin. Historian tuomio heittää +multansa erehtyneidenkin yli. + +Olimme näitä puhuessamme tulleet Mikonkadun kulmaan. + +--Talo toistaan korkeampi ja komeampi, sanoi hän. + +Niinkuin kirkkoja kaikki! + +Sanoin, että se oli _suomalaisen_ palovakuutusosakeyhtiö Pohjolan talo +tuo, joka juuri oli kuorestaan puhkeamaisillaan, ja että oli olemassa +_suomalainen_ tapaturmavakuutusosakeyhtiö Kullervo ja _suomalainen_ +henkivakuutusosakeyhtiö Suomi, joilla kaikilla oli omat talonsa tai +ainakin osaa niihin. + +Hän katseli yhä kohti »Pohjolan kivimäkeä», mutisi jotakin auringosta, +joka tuskin tulisi sen takaa näkymään, ja virkkoi sitten: + +--Niskani taitan, jos kauemmin katselen, niskani taitan.--Entä +Suomalaisen Kirjallisuuden Seura? Asuu vielä vuokralla? + +--Silläkin on oma talonsa, vieläpä vastapäätä Ritarihuonetta. + +--Se oli toki hyvä, oli toki hyvä. + +--Tässä vieressä on Kansallis-Osakepankin talo, sekin suomenmielisten +perustama laitos. Voimme astua sisään, jos haluttaa. + +--Ohhoh! sanoi hän. Kas sitä komeutta! Omat kaupat, omat yhtiöt, omat +pankit. Teistä on tullut äveriäitä miehiä--meillä oli vain velkoja +meillä.--Hyvä on, hyvä on!--katsokaamme, katsokaamme!--ja vahtimestarit +kultakauluksiset kuin senaatin eteisessä!--Mjuka tjenare!--Niinkuin +temppeli ikään pilareineen ja pylvästöineen! Mammonan temppeli!-- +Uskaltaako köyhä velkainen mies astua sisäänkään? + +--Ilman sitä miestä, joka uudisti Suomen rahakannan, ei olisi tätä +kaikkea olemassa... + +--So-soo-so-soo!--Ja kansa kantaa uhrejaan alttarille ja pipittaret ja +papittaret häärivät alttariensa takana ja ottavat vastaan uhreja ja +antimia. Pienet somat papittaret--varsin viehättävät Vestan neidot,-- +jotka ylläpitävät ikuista tulta metallikupposissa ... ei saa koskaan +sammua, ei koskaan sammua ... toinen toistaan somemmat, näppärämmät ... +kultaset, kullanmuruset ... he, he, he! + +Ja hän käännähteli siinä lattialla pilarien välissä ja hymähteli ja +astahteli. Kassalta kassalle. Mutta yht'äkkiä kävi hän totiseksi. + +--Hoitakaa hyvin kassan rahoja, rakkahani. Antakaa myöskin elkääkä vain +ottako. Saavatko talonpoika ja torpparinpoikakin, kun tulevat pienine +papereineen? Elkää koskaan unohtako sitä perustusta, jolle olette tämän +talon rakentaneet. Minä tiedän minä, mitä on talonpojan rahapula ja +kuinka vähällä hän on autettu.-- + +Elkää vain liiaksi pohattoituko. Rahapöyhkeys on kaikesta pöyhkeydestä +vastenmielisin. Muistakaa, että varakkuus velvoittaa.----»Kulta ei luo +neroja, mutta nero liittää helposti rikkauden antaman vaikutusvallan +muihin etevämmyyksiinsä.» + +Kassaneidit vähän kummastellen katselivat äijää, joka heille jotakin +haasteli, vaan eivät joutuneet sitä sen tarkemmin kuuntelemaan. + +--Hyvä se on kuitenkin, hyvä kuitenkin, jatkoi hän taas poistuessamme. +Ehkä on suomalainen sittenkin enemmän toiminnan mies kuin puheen mies. +--Hyvää jatkoa, hyvää jatkoa. + +Mutta kun olimme tulleet kadulle, pysähtyi hän lukemaan pankkitalon +oven pielessä olevia komeita nimilaattoja. + +--»Castrén & Snellman, asianajotoimisto.» + +--Omistajat Serlachius & Lassenius, lisäsin minä. + +--Kaunis kyltti, kaunis kyltti... Sanokaa,--hän katsahti kulmiensa +alta, mutisti suutaan ja virkkoi:--Onko myöskin olemassa »Osakeyhtiö +Lönnrot & Runeberg aktiebolag»,--omistajat Andersson & Petterson?-- +Mutta minne me nyt menemme? Mikä Paapelin torni se on tuo, joka tuolla +näkyy? + +Olimme Mikonkadulla ja se oli Suomalaisen Teatterin uusi talo, joka +sieltä kohosi korkeuteen ja jota vain sen ympärille käärityt telineet +näyttivät enää maahan kytkevän. + +--Vai niin, vai niin! Yksimielisyyden ja yksikielisyyden symbooli. +Kansan kaikkein korkeimman kulttuurin temppeli. Sen Parthenon, joka +kohoo yli koko kaupungin, jota tulijan silmä ensiksi tervehtää ja jota +tuo toinen rakennus tuossa vastapäätä riemuiten tervehtii, torin yli +sille huutaen: »concordia res parvae crescunt!»--Työmme tunnustetaan, +näen mä! + +--Se on Ateneum, taidepalatsi. + +--Cygnaeuksenkin suuri unelma toteutunut.--Ei nyt Suomen runotarten +ainakaan tarvitse pelätä päätänsä kurkihirteen lyövänsä. On siinä nyt +heille tilaa asettaa maalinsa korkealle, taivasta tavoitella. + +Kerroin vähän vaikeuksistakin, jotka olivat olleet voitettavat, +loppumattomista tonttirettelöistä, vastustajain viimeisistä +ponnistuksista, jotka olivat turhaan rauenneet. + +--Kunde just gissa de'! Kunde just gissa de'!--Mutta nyt se on ainakin +katon alla--ja katon alla koko suomalaisuus, mikäli voin päättää. Se +oli reippaasti tehty, oikein reippaasti. Sykähtelee ilosta vanha +sydämeni... + +Ja hetken kuluttua, kun olimme tulleet Kaisaniemeen: + +--Se on siis tehty, se on siis suoritettu. Ajattelen, että +vastustajatkin jo myöntävät, että se oli niin tehtävä.--Tämä on siis se +vanha viileä Kaisaniemi, jossa »lauantai-iltojen» jälkeen kevätkäkösen +kukuntaa kuuntelimme, kun olimme tarpeeksemme kiistelleet.--Mutta mitä +pitääkään minun sanomani? Niin mitä te nyt sitten teette? + +--Me taistelemme! + +--Taistelette? Kenen kanssa? jos saan kysyä. + +--Keskenämme tietysti, sanoin minä. + +--Mutta mistä te taistelette? jos vieläkin saan kysyä... + +--Sanomalehti-ilmoituksista!--sanoin minä ja minua jo vähän +kummastutti, ettei hän sitä tiennyt; olisihan sen melun pitänyt +sinnekin kuulua. + +--Mutta mitä niissä on taistelemista? + +Esitin hänelle asian: kuinka eräät ruotsinmieliset liikemiehet +olivat ottaneet ne pois; kuinka sen johdosta suomalaisuuden suuri +äänenkannattaja ja koko suomalaisuus, jopa isänmaakin oli +joutumaisillaan huutavaan hukkaan, kuinka emme nähneet mitään +mahdollisuutta selvitä tästä pulmastamme asettamalla kaikkia +joukkojamme sotajalalle ja kuinka ainoa lohdutuksemme tässä suuressa +hädässämme oli ollut, että hän, suuri vainajamme, jos tämän tiesi, +varmaankin olisi sen johdosta haudassaan kääntynyt. + +--Onhan mahdollista,--sanoi hän, vähän aikaa mietittyään, sillä tapaus +oli hänelle nähtävästi uusi ja ennen sattumaton. Onhan mahdollista, +ettei hän olisi ainoastaan _kääntynyt_ haudassaan, vaan siitä ylöskin +noussut, saatuaan tietää, että ruotsalaisten rahoilla vielä on niin +suuri merkitys suomalaisuuden taloudessa. Mutta lohduttakaa itseänne +sillä tiedolla, että hänen lehdellään ei ollut ilmoituksia edes senkään +vertaa, että olisi saanut sen musteen maksetuksi, millä hän +kirjoituksensa kirjoitti--eikä suomalaisuus kuitenkaan hukkaan +joutunut. Ja sallikaa hänen myöskin sanoa, että jos hänen lehtensä +olemassaolo olisi joutunut riippumaan hänen vastustajainsa +ilmoitusmaksuista, hän olisi ne itse siitä poistanut. + +--Sanokaa, onko teillä vielä jotakin muuta aihetta, josta taistelette? + +--Ja sitä te voitte kysyä?--kiivastuin minä.--Ettekö siis tiedä, että +kielemme kahleet eivät vielä ole katkenneet! Että vankilamme +vuossataiset ovet eivät vielä ole auenneet? Että on vielä virastoja, +jotka käyttävät vierasta kieltä keskinäisessä kirjeenvaihdossaan--että +tullihallitus antaa meille ilmoituksia, joissa ei ole suomen sanaa-- +että postilaitos lykkää meille lippuja, joissa ei ole suomen sanaa-- +että Suomen pankissa kyllä olisi papereita, joissa on suomenkin san... +mutta että niitä papereita ei sieltä anneta? Eikö tämä ole sortoa, jota +emme saa sietää, eikö tämä ole kansallisuutemme halveksumista, jota +emme voi kärsiä? Vaan ei saa kauemmin olla niin! Me olemme herroja +tässä maassa, meillä on oikeus vaatia, eikä vain pyytää! Me emme aio +ottaa vastaan lahjana sitä, minkä voimme saaliinamme valloittaa. + +--Nuori ystäväni... + +--_Vanha_, jos saan luvan pyytää.--Mutta älkää minua keskeyttäkö! Se +olisi arvoamme alentavaa, se olisi velttoutta ja taantumista, johon +maata ja kansaa unettavilla rauhan huiluilla kyllä koetetaan nukuttaa, +niinkuin silloinkin, kun te nousitte. Mutta se ei ole onnistuva nyt +enempää kuin silloinkaan! Sillä me taistelemme kaikesta siitä, mistä te +olette käskeneet ja opettaneet meitä taistelemaan. Olettehan itse +sanonut että »rauhan instrumentti kelpaa ainoastaan silloin kun sitä +tukemassa on sodan instrumentti»!--Me toteutamme siis _Teidän_ +aatteitanne! Meissä elää siis _teidän_ henkenne, teidän verenne meissä +kiehuu, _teidän_ vihanne meissä huokuu, teidän suuri säilänne välkkää +nyt kädessämme, teidän... + +--Anteeksi, sanoi hän,--sallitteko minun jatkaa? + +--Ja-hatkakaa vain! sanoin minä hiukan hengästyneenä. + +Ja keskellä Kaisaniemen kenttää hän asettuen ryhdikkääseen asentoon +à la Kaarle XII, keppi kuin miekkana kädessä, minua matkien deklamoi: + + Kuningas Kustaa Adolf + Salissaan noussut on, + Vait-olon lakkauttaa + Ja alkaa lausunnon: + ------ + »Kahdennentoista Kaarlen + Nyt kintaat otamme, + Sen miesnä, kuninkaana + Me tehdä tahdomme: + _Tuon suuren urhon miekan + Vyöllemme sidottaa, + Kuin hänkin hämmästyttää + velttoa maailmaa_.» + +Tahdotteko kuulla lisää: + + Kuningas vielä virkkoi, + Vakaana lausui näin: + »Suomessa armeijamme + Käy yhä taaksepäin, + Toiveemme Klingsporista + On tyhjiin rauennut, + Ja Viapori mennyt, + Se pylväs kaatunut.» + +Ja teidän luvallanne loppuu runo näin: + + Ei tiedä aikakirjat, + Hän saiko muuttumaan + Teollaan uljahalla + Asiat Suomenmaan, + Vaan hämmästyipä kyllä + Läheisin maailmans, + Karl Lagerborg, Toll marski + Ja Piper kreivi kanss. + +Enempää ei hän virkkanut--enkä minäkään. + + * * * * * + +Näimme vielä Suomen pankin talon, Valtioarkiston, Säätytalon ja +poikkesimme siitä vielä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran talolle. +Olimme nähneet kaikki nuo »omat tuvat», jotka suomalaisuuden ja +kansallisuuden eri harrastukset olivat itselleen rakentaneet, kaikki +nuo varastohuoneet ja työpajat, joihin sopii koota, joissa kartuttaa ja +säilyttää--ja saavuimme lopulta senaatin torille. + +Hän kävi yht'äkkiä totiseksi, melkein synkäksi ja kasvot värähtelivät +liikutuksesta, kun hän patsasta katsellen itsekseen puheli: + +--Siinä seisoo hän kuin linnansa pihalla, jonka uudelleen rakennutti. +Siinä seisoo hän ja vankkoina muureina hänen ympärillään tuolla +Säätytalo--täällä Kirkko, Yliopisto ja Hallitus ja tuolla edempänä +Yhteiskunta ulkovarustuksena kouluineen, teollisuuksineen, kauppoineen, +taiteineen, tieteineen ja kirjallisuuksineen. + +»Oppi valtiosta» toteutunut, maahan perustettuna, kiveen hakattuna, +korkeuteen kohoavana. + +Hän teki hiljaa kierroksen patsaan ympäri ja jatkoi taas sen eteen +tullen: + +--Kaiken sen sai Suomi häneltä, Suuriruhtinaaltaan. »Sai suojan +itsenäiselle valtiolliselle asemalleen, perustuslaeilleen, +perustuslailliselle vakiomuodolleen, omalle valtiotaloudelleen.--Sai +suojan valtiokirkolleen, sai sen oppi- ja uskonvapaudelleen, sai +laeilleen ja kaikesta muusta kuin niistä riippumattomalle +lainlaadinnalleen;--sai suojaa yhteiskuntaelämälleen ja kansan vapaalle +siveelliselle ja henkiselle työlle; sai suojan perheen vapaudelle ja +sen oikeudelle pitää huolta lasten ja nuorison opetuksesta ja +kasvattamisesta, niin ettei tätä oikeutta valtiollisilla, Suomelle +vierailla tarkoituksilla poljettu julkisissakaan oppilaitoksissa.» + +Hän vaikeni hetkeksi ja sai tuskin ääntä liikutukseltaan: + +--Kaiken sen saimme. »Emmekä kuitenkaan voineet tehdä mitään +suojellaksemme itseämme. Roistojoukkojen käsistä täytyi meidän +vastaanottaa kohtalomme. Syvästi painoi meitä hetkellä semmoisella +tieto siitä, että olemme pieni voimaton, riippuvainen kansa.» Se on +niinkuin se olisi eilen tapahtunut. + +--Se tuli se hetki, jota ennustin, jatkoi hän. Mutta ei tullut toki +ennen kuin se suuri uudistus oli tapahtunut, ei tullut ennen kuin hento +sato oli tuleentunut ja aittaan korjattu ja ennen kuin se tapasi +kansan, joka jo voi, jos tahtoo sen yksimielisenä vastaanottaa. Enkä +tiedä, mikä estäisi sitä tapahtumasta. + +Hän oli noussut patsaan jalustalle ja seisoi »Lain» edessä, sen jalkain +juuressa. + +--Sen edessä on se tapahtuva ja se on sanova, kuinka se on tapahtuva. +Sillä yksi on kansallakin ohjenuora teoillensa ja yksi sen julkisilla +miehillä--laki! Jos hän taipuu käskyjen viittausten alle, jotka eivät +ole laillisia, vaan päinvastoin sotivat selvää lakia vastaan, niin +kieltää hän vakaumuksensa siitä, mikä oikein on. + +--Niin, voi ilmaantua olosuhteita, jolloin mielivalta lainaa lain +leiman ja julkinen mies on kunnon miehenä velvollinen ottamaan sitäkin +tarpeelliseen huomioon. Kuinka? Tuleeko hänen asettaa kaikki sitä +vastaan, joka tätä varjoakin halveksuen lakkauttaa lain? Ei. Mutta +hänellä on vapaus olla olematta välikappaleena lain loukkaamiseksi. Jos +hän päinvastoin siihen antautuu, niin ei hän voi olla kunnon mies. Jos +hän sittenkin käy semmoisesta, niin osoittaa se vain suurta yleisen +mielipiteen turmelusta. Mutta varmaa on, että joka maassa ja kaikissa +oloissa on niitä, jotka antavat tämän tapaiselle toiminnalle sen arvon, +minkä se ansaitsee. + +Hän otti rinnastaan kukan, joka oli takatalven routaiselta maalta +poimittu, laski sen lain eteen ja virkkoi syvällä rintaäänellä, +niinkuin olisi viimeisen sanansa sanonut: + +--Valvo siis vartija lakia, valvo laki vartijaasi! Ja oli kadonnut. + +»Päivälehti», toukok. 12 p:nä 1901. + + + + +BERGBOMIEN JÄÄHYVÄISJUHLA. + + +Viime sunnuntaina vietetty juhla Kansallisteatterissa oli varmaankin +omituisimpia ja onnistuneimpia mitä meillä koskaan on vietetty. +Vaikutus, minkä siinä olleet saivat ja ottivat siitä mukaansa, on +säilyvä muistona vuosikymmeniä, se on oleva yksi kulttuurihistoriamme +muistopäiviä. Ensinkin juhlan aihe. Nuori on todella kulttuurimme, kun +me vielä voimme katsoa kasvot vasten kasvoja niihin, jotka ovat olleet +sitä alusta alkaen luomassa. + +Ei missään muualla maailmassa tavattane ilmiötä semmoista kuin tämä +meillä: että nykyjään elävän sukupolven edessä seisoo ilmielävänä +henkilöitä, jotka muualla ovat, joskaan eivät juuri tarujen takaisia, +niin ainakin siellä jo aikoja sitten päättyneeseen historialliseen +aikakauteen kuuluvia. + +Kauan saavat italialaiset, ranskalaiset, saksalaiset, englantilaiset +selailla jälellepäin sivistyshistoriansa lehtiä, ennenkuin löytävät +niiden nimet, joista tiedetään tai ainakin luullaan tiedettävän, että +he ovat olleet avaamassa esirippua, minkä takana kansan oma kieli ensi +kerran kuului oman kansan korvaan. Ne ajat kuuluvat noissa maissa +tarujen aikaan. Meillä on tuo taru todellisuutta, nykyisyyttä. Mutta +kun näkee, mihin meillä nyt jo on ehditty siitä, mistä ensin +aloitettiin, niin tuntuu kaikki sittenkin meilläkin tarulta. Teki +sentähden melkein aavemaisen vaikutuksen nähdä noiden henkilöiden, +joiden työnsä suuruuteen tai taipaleensa pituuteen nähden tuntuisi +pitävän olla historiallisia henkilöitä, olevan ja liikkuvan työnsä +tulosten keskessä. Se oli unta, mutta kuitenkin totta. He ovat siinä. +Mutta vieläkö he todellakin ovat siinä? Ja miks'eivät he tule yhä +edelleenkin olemaan? Miksi he juuri nyt menevät. + +Tuo kaikki antoi juhlallisuudelle aivan erityisen aatteellisen ja +tunnesisällön. Se nosti mielikuvituksen omituiseen ristilentoon ja +milloin sai sydämen kielet värähtelemään iloa ja ylpeyttä, milloin vei +mielen viehkeäksi, jopa surulliseksikin. + +Mutta ennen muuta nousi eteen kysymys: miltä mahtaa _heistä_ tuntua? +Onko tämä hetki heille ilon ja tyydytyksen vaiko epäilyn, pettymyksen, +jopa katkeruudenkin hetki? Tuntuuko tämä tilaisuus heistä hautaukselta +--vaiko ylösnousemukselta? Eivätkö he mahda tulla kaipaamaan sitä, +jonka jättivät? Kenties ei mitään kaikesta tästä? Ehkei ajatustakaan +omasta itsestä, vaan ehkä yksinomaan huolestumista tästä: miksi on +suomalaisen näyttämön lähin tulevaisuus muodostuva?--Olen melkein varma +siitä, että tämä viimeinen oli heistä tälläkin heidän omalla hetkellään +vallitsevin. + +Vaan oli miten oli: juhlan aihe oli suurimpia, joista voidaan juhlia. +Ja juhla itse täysin aiheensa arvoinen. + +Se oli ja sen täytyi tietysti ollakin laitettu ja edeltäpäin mietitty. +Mutta ei millään ulkolaitteella koskaan voida saada aikaan sitä +välittömyyttä, joka puhalsi esiin, silloinkun juhlittavat ilmestyivät +heitä odottavaan kukkaisaitioon. Liikutuksen puna, joka leimahti neiti +Emilie Bergbomin poskille, sytytti saman punan palamaan sadoilla +muilla. Tunne, joka silloin tuulahti heitä vastaan, oli koko kansan +tunne. Tuo pieni, lyhyt alkukohtaus oli samalla ilmaus koko juhlan +sisimmästä sisällöstä. Jos ei muuta ohjelmaa olisi ollutkaan kuin tämä +yleisön hermoa värähyttävä lyhyt aploodi fanfaarin soidessa, olisi +silläkin saatu tulkituksi, mitä tunnettiin. + +Vaikuttava ja välitön, joskin luonnollisesti enemmän tarkoituksellinen, +oli myöskin entisten ja nykyisten näyttelijäin juhlakulkue. Se oli +paraati, jommoista ei mikään sotajoukkojen johtaja pelkällä +komennollaan saa editsensä astumaan, sillä se oli elämäntyön ja +elämäntaistelujen tulosten paraati. Siinä astuivat esiin taiteilijan +omat teokset. Se oli teatterin ja sen johtajan symboolista historiaa, +joka oli semmoisenaan ikuistettava joko kohokuvana teatteritalon +otsikkoon tai freskona sen lämpiön seinälle. Mikä liikuttava kohtaus, +kun rouva Aspegren Katrina tuo tervehdyksensä teatterin aivan +ensimmäisiltä ajoilta. Odotti vain, että vainajatkin, Vilhot, +Lundahlit, Salat y.m. olisivat yhtyneet elävien joukkoon. +Korkeimmilleen kohosi tunteiden tulva, kun Iida Aalberg näyttelijäin +puolesta lausui heidän jäähyväisensä johtajalleen: + +»Hehkumielin, kaukokatsein sinä eellä vaelsit. Meitä kiihdit, meitä +viihdit, aatteet meihin sytytit.» + +»Tarmollasi, taidollasi, rakkautesi ihmetöin vaalit, valvoit, Taatto, +parastamme päivin öin.» + +Suuri näyttelijä on harvoin kohonnut korkeammalle kuin tällä hetkellä. +Oli niinkuin olisi hän tahtonut oman itsensä kautta, omaan +kehitykseensä viitaten, osoittaa, mitä hedelmiä suomalaisen +näytelmätaiteen luojan työ on kypsyttänyt. + +Jos missään, niin tässä »näyttelijäin kiitoksessa» työ tekijää kiittää. +Ja kun Aino Ackté lopuksi sirotti äänensä hopeat juhlan esineiden +eteen, niin oli niinkuin olisi vanha ooppera tyttären kautta tehnyt sen +kiitokseksi äidin puolesta... + +Mutta kenties kaikista kauneinta tässä juhlassa oli se, ettei se +sittenkään saanut suruisen erojuhlan sävyä. Puun runko kyllä peittyi, +mutta peittyikin vain omien kasvattamiensa lehtien alle... + +»Helsingin Sanomat», toukok. 3 p:nä 1905. + + + + +MUUTAMIA MUISTELMIA MINNA CANTHISTA. + + +Kuopio on tämän kirjoittajalle muistojen kaupunki. Tuskin on sitä +saarta Kallavedessä, tuskin sitä lahdelmaa sen rannoilla, tuskin +kukkulaa ja laaksoa tämän kauniin kaupungin ympäristössä, johon ei +jokin muisto kouluja myöhemmiltä ajoiltani olisi kiintynyt. Torit, +kadut, kadunkulmat, jopa yksityiset talotkin johtavat mieleen elettyjä +tapahtumia ja tunnelmia ja vaikuttavat niitä kuvitellessa tai niitä +uudelleen nähdessä kuin vanhat tuttavat, joilla aina on jotakin +kertomista sitten kuin viimeksi tavattiin. + +Mutta etenkin yksi paikka tässä kaupungissa on muistoista rikas. Niin +usein kuin Kuopio johtuu mieleeni, esiintyy siitä ensiksi tuomiokirkko +ja sitten--Minna Canthin talo. Se on se, joka edustaa Kuopiota +ajatuksissani ja antaa sille leimansa. + +Tuo muistorikas nurkkatalo on nyt tietysti painunut mieleeni niin +lujasti etupäässä sen vuoksi, että siinä asui Minna Canth, jonka luona +niin monta unhottumatonta, hauskaa ja herättävää hetkeä vietettiin? +Mutta ennenkuin tiesin Minna Canthia olevankaan, oli se syöpynyt +mieleeni. Sen nurkassa oli ennen vanhaan s.o. parikymmentä vuotta +sitten punainen postilaatikko, johon pistin ensimmäisen silloiselle +»Suomen Kuvalehdelle» osoitetun käsikirjoitukseni. Se oli jokin +rakkauden runo, joka kyllä tuli perille, mutta jota ei koskaan +painettu. Hetki oli jännittävä ja syövytti talon ulkomuodon mieleeni. + +En kuitenkaan sillä kertaa aavistanut, että sen saman talon seinäin +sisällä tulisin myöhemmin viettämään niin monta kirjallisesti +herättävää ja innostuttavaa hetkeä. + +Muistoni Minna Canthista ja monivuotisesta seurustelustani hänen +kanssaan ovat ehdottomasti yhteydessä tämän hänen kotitalonsa kanssa. +Siinä, omien seiniensä sisällä, oli hän se, mikä hän oli, ja siinä oli +hänet nähtävä. Ulkopuolella sitä, ja varsinkin suuremmissa seuroissa, +oli hän kuin omasta itsestään haihduksissa, vieras sekä itselleen että +muille. Näin hänet silloin tällöin esim. Helsingissä, häntä ihailevan +ja hänelle juhlivan suuren yleisön keskessä. Hän sanoi tuskin +sanaakaan, oli ujo ja miltei saamaton, ei ollenkaan se sukkelasanainen, +leimahteleva ja nerokas nainen, joka hän oli kotonaan. Siellä, omassa +salongissaan, keinutuolissaan oli hänet nähtävä. Siinä kehyksessä hän +vaikutti ja siihen hän kuului. Hänen omat seinänsä olivat kuin +heijastuslinssit valotornissa, jotka hänen ajatuksilleen ja olennolleen +antoivat niiden oikean lentopohjan. + +En muista oikein tarkoin, milloin ja missä minut Minna Canthille +esitettiin. Kai se tapahtui hänen kotonaan. Mutta ennen sitä näin hänet +kerran ulkona, Väinölänniemellä Kuopiossa, ja silloin hän--säihkyi +suuttumusta. Oli jotkut kansan huvit jonkin isänmaallisen asian +hyväksi, ellen erehdy Kuopion suomalaisen tyttökoulun hyväksi. Se oli +tuota kouluinnostuksen kiihkeintä aikaa ja vastustuspuolue teki +parastaan hyviä hankkeita häiritäkseen. Että oli salavehkeitä +Kuopiossakin, sen arvaa. Nyt oli rouva Canth luullut päässeensä yhden +salaliiton perille ja hän kertoi kokoontuneille naisille ja +ylioppilaille, pyhän vihan hehku poskillaan, että eräs sveesipohatta +juuri siksi illaksi oli pannut toimeen kekkerit estääkseen +henkiheimolaisiaan tulemasta juhlaan. »Semmoisia ne ovat ne sveesit! +Kun ei iljetä julkisuudessa asettua hyvää asiata vastaan, niin +koetetaan salassa!» + +Mainitsen tämän tapauksen senkin vuoksi, että rouva Canth siinä +tilaisuudessa toimi suomalaisuuden asiaan innostuneena. Tietysti hän +pysyi yhä edelleenkin tälle asialle uskollisena, vaikka sittemmin monet +muut aatteet, nuo n.s. »uudet aatteet» useissa eri muodoissaan ottivat +suuremman osan hänen innostuksestaan ja harrastuksestaan. + +Ennenkuin tutustuin Minna Canthiin, oli hän jo kirjoittanut +»Murtovarkauden» ja »Roinilan talossa», ja oli tämä hänen niin +sanoakseni kirjallinen viattomuuskautensa jo ohi. Hän oli alkanut +innostua syvempiin aiheisiin ja kirjoitti parhaallaan »Työmiehen +vaimoa», joka alkaa hänen aatedraamainsa sarjan, ne, joissa hän +sittemmin niin suurella voimalla puhui naisten ja köyhän kansan +puolesta. Tuttavuutemme alkaessa oli hän saanut valmiiksi mainitun +näytelmän viimeistä näytöstä vaille, sitä näytöstä, jossa Homsantuu +ampuu »lakia ja oikeutta», mutta ampuu ohi. Ehkä huvittanee kuulla, +että kirjailija loppua suunnitellessaan oli ajatellut Homsantuun +laukauksen sattuvaksi hänen viettelijäänsä. Kuinka siinä keskusteltiin, +selvisi hänelle, että loppuvaikutus olisi suurempi, jos laukaus ei +sattuisikaan, ja siten syntyi tuo kuuluisa repliikki: »Lakia ja +oikeuttahan minun pitikin ampua!» Olisi hauska seurata rouva Canthin +kirjailijauraa edemmä siihen suuntaan, johon se tästä näytelmästä +kehittyi ja muistella niitä »uusien aatteiden» kuohumisaikoja, jotka +kuvastuvat hänen näytelmissään, romaaneissaan, novelleissaan ja +sanomalehtikirjoituksissaan. Kun ei se tehtävä kuitenkaan sovi tämän +muistelmani kehyksiin, tahdon vain huomauttaa siitä, että kaikki se +innostus länsimaisiin aatteisiin, joka silloista nuorisoa elähytti, +kokoontui hänessä ja hänen teoksissaan polttopisteeseensä ja heijasti +siitä hänen tempperamenttinsa välittämänä kauas Kuopion kirkkokadun +kulmatalosta--pimeään maailmaan. Olisi hauska muistella vieläkin sitä +ihastusta ja suuttumusta, joka siitä syntyi, mutta jääköön sekin-- +varsinkin kun se on vielä kyllin tuoreessa muistossa. + +Sen sijaan viettäkäämme hetkinen, parinen, hänen seurassaan ja +muistelkaamme häntä semmoisena kuin hän esiintyi emäntänä talossaan ja +seuraihmisenä. + +Mainitsin Minna Canthin kodin muistoista rikkaaksi. Muistot siitä ovat +rikkaat siihenkin nähden, että Kuopiossa ollessani ja siellä käydessäni +tuskin kului päivääkään, ettei Kanttilassa ainakin pikimmältään +pistäytty; usein siellä käytiin monesti päivässä, oltiinpa välistä +aamusta iltaan. + +Ennenkuin astuttiin portista sisään, otettiin tavallisesti selko siitä, +oliko »rouva» kotona. Se tapahtui varsin tuttavallisesti siten, että +kuljettiin ikkunain alatse ja kurkistettiin sisään. Kotona hän nyt +melkein aina oli, mutta saattoi hän joko istua kirjoittamassa ja +silloin ei häntä hennottu häiritä tai oli hänellä muita vieraita, +joiden kanssa ei välitetty tulla tekemisiin. Tästä päästiin pian +selville, sillä ikkunoissa oli tuskin koskaan uutimia. + +Jos nyt satuttiin aamupuolella menemään vieraisille, niin tapahtui aika +usein, että pihalla nähtiin tepastelemassa vanha, kumarahartiainen +nainen. Se oli entisen kauppiaan leski, rouva Johnsson, Minna Canthin +äiti, joka »yläpuolen» kivijalassa piti sahdinkauppaa ja teki sen +vaikutuksen kuin olisi hän ollut talon haltija, joka antoi sille sen +tunnetun kauppaonnen. + +Soikea pihamaa erotti talon kaksi puolta toisistaan, alapuolen, jossa +lankapuoti oli, ja yläpuolen, jossa rouva Canth asui. Yläpuolelle vei +korkeat rappuset ylös verannalle, josta mentiin sisään. Ensin oli siinä +kylmä porstua ja aukeni kaksi ovea, toinen suoraan salonkiin, toinen +lämpimänä etehisenä käytettyyn huoneeseen, joka samalla oli +jonkinlainen konttorihuone, seinillä laskuja ja konossementtejä. + +Tavallisesti oli emäntä jo salongin ovella vastassa vieraitaan ja +tervehti heitä hänelle ominaisella herttaisella, iloisella lämmöllä, +säännöllisesti moittien tulijoita siitä, että olivat olleet niin kauan +käymättä, jos olivat pitäneet päivänkään väliä. + +Etuhuoneesta mentiin salonkiin. Se oli kohtalaisen iso, soikulainen +huone, sisustettu tavalliseen porvarilliseen tapaan ilman mitään +erikoista leimaa asujastaan. Kadunpuolisella seinämällä, kahden +kukkasilla koristetun ikkunan välissä, oli resoorisohva tavanmukaisine +tyynyineen, sen edessä pöytä, jonka päässä oli kaksi mukavaa nojatuolia +ja iso sohvaan kuuluva mukava rottinkinojatuoli. Toisilla seinämillä +oli hyllypöytä, kirjahylly ja jokin pienempi pöytä ja joukko tuoleja. +Sohvan päällä oli laakeriseppeleen ympäröimänä miehen medaljonkikuva, +josta usein laskettiin leikkiä kysymällä, oliko se Snellmanin kuva vai +lehtori Canth vainajan. Varsinaisia taideteoksia ei näkynyt, mutta sen +sijaan oli seinillä, pöydillä ja telineillä joukko valo- ja +väripainokuvia, joiden joukossa kerrankin luin seitsemän Vapahtajan +kuvaa. Salonki olisi voinut olla kenen herrasväen tahansa, ja vaikka se +samalla oli kirjailijan työhuone ja tuo pyöreänurkkainen sohvapöytä oli +hänen työpöytänsä, ei siinä näkynyt mitään, joka olisi tästä työstä +muistuttanut, ellei ota lukuun jotakuta käsikirjoitusvihkoa, joka +kuitenkin kohta vieraiden tultua katosi joko pöytäliinan alle tai +upposi kirjailijan avaraan taskuun. Pöydällä ja etaseerilla olevat +kirjat ilmaisivat kuitenkin, että tässä huoneessa henkisillä +harrastuksilla oli etusija. Ne olivat melkein aina uusinta, tuoreinta +ja parasta kirjallisuutta, jota rouva Canth uutterasti viljeli. +Vähemmän kaunokirjallisuutta, sillä romaaneja ei hän juuri rakastanut, +enemmän filosofista, esteettistä ja etenkin kaikenlaisia +yhteiskunnallisia kysymyksiä käsittelevää. Hänen lempikirjansa oli +kuitenkin Tuomas Kemppiläisen »Kristuksen seuraamisesta», joka ei kyllä +ollut koskaan esillä salongissa, vaan kuului olevan hänen yöpöydällään +makuuhuoneessa, jossa hän sitä joka ilta ennen maata menoaan tutki. + +Sanoin, ettei Minna Canthin salongissa ollut mitään, joka olisi antanut +sille persoonallista, hänelle itselleen ominaista leimaa. Oli siinä +kuitenkin yksi paikka, tuo hänen jo mainitsemani keinutuoli. Se oli +mukava, suuri mööpeli ja kutsuttiin sitä hänen »valtaistuimekseen». +Siinä istuen kirjoitti hän enimmät, ehkä kaikkikin teoksensa, siitä +hallitsi hän ympäristöään, antoi käskyjä ja määräyksiä puotiin ja +kyökkiin, siinä piti hän seuraa vierailleen, siinä suri, iloitsi, +unhotti huolensa ja souti pois suuttumuksensa, kun tyhmät, +ahdasmieliset ihmiset ja ilkeät arvostelijat joskus saivat hänen +hermonsa kiihtymään. Mielestäni on tämä kirjailijatuoli siksi +merkillinen, että esim. Kuopion isänmaallisen seuran sopisi toimittaa +se kokoelmiinsa ja samalla koettaa hankkia haltuunsa myöskin rouva +Canthin käsikirjoitukset. + +No niin! Istuttiin siis Kanttilan salissa, rouva itse keinussaan, jonka +hän poikkeuksetta tarjosi toisten istuttavaksi, mutta jonka toiset +poikkeuksetta hänelle »luovuttivat», vieraat sohvassa ja nojatuoleissa +ja, jos seura oli suurempi, puutuoleilla. Ja niin alkoi puhelu. + +Tavallisesti alkoi se niin, että rouva Canth merkitsevästi kysyi +toisesta toiseen katsellen: + +--N-n-no? + +Kysymys merkitsi joko:--no, mihinkä päätökseen nyt olette tulleet siitä +asiasta, josta oli puhe viime kerralla?--tai:--no, mistäs päästä nyt +lähdetään? + +Aina niitä oli päitä mistä lähteä, jos ei muilla, niin ainakin rouvalla +itsellään ja pian oli puhelu tai väittely vilkkaassa käynnissä. + +Edellisinä päivinä oli saatettu puhua kaikista mahdollisista aatteista +ja asioista taivaassa ja maassa, välistä melkein väsyksiin asti. Rouva +Canthin virkeä ja pirteä henki ei kuitenkaan koskaan näyttänyt uupuvan +käsittelemään kysymyksiä, joista hän kerran oli päässyt innostumaan, ja +tuskin oli sitä asiaa, josta hän ei olisi innostunut. Jos oli jokin +vähänkään merkillisempi ilmanmuutos kulttuurimaiden ja varsinkin +pohjoismaiden henkisessä ilmapiirissä tekeillä, kohta tunsi hän sen +lähenemisen. Tuskin oli sitä -ismiä, joka ei olisi häneen vaikuttanut. +Syynä siihen, että hän niin voi pysyä liikkeiden pinnalla, oli se, että +hän hankki itselleen kaiken kutakin uutta aatesuuntaa edustavan +kirjallisuuden. Tuskin sitä viikkoa kului, ettei hän saanut postissa +jotakin uutta teosta. + +Kun sellainen oli saapunut ja hän sen lukenut, oli hän aina valmis +tekemään selkoa sen sisällöstä. Ja semmoisella selonteolla päivän +puhelu tavallisesti alettiin. Rouva Canth selosteli mielellään ja +selosteli hyvin. Äänettöminä ja kiitollisina me häntä kuuntelimme ja +annoimme hänen puhua. Useimmista Millin, Spencerin ja Brandesin +teoksista hän teki meille selkoa, tutustutti Bebeleihin, Henry +Georges'eihin, kaikenlaiseen naiskysymystä, sosialismia, +siveellisyyskysymystä, naisen ja miehen välisiä suhteita, anarkismia +y.m. koskevaan kirjallisuuteen, täydensi tietojamme buddhalaisuudesta, +teosofiasta, spiritismistä, uusista keksinnöistä luonnontieteiden +alalla y.m., puhumattakaan eri virtauksista kaunokirjallisuudessa. +Hänen kasvonsa hehkuivat ja silmät loistivat hänen istuessaan aina +keinutuolissaan, joka välistä, kun hän jossakin innostuttavassa +paikassa teki tavallista suuremman liikkeen, oli pettää ystävänsä ja +keikauttaa hänet selälleen. + +Silloin helähti heleä nauru sekä hänen huuliltaan että muiden, lumous +oli lopussa ja vieraat käyttivät tilaisuutta hyväkseen päästäkseen +esiin leikkeineen ja piloineen. + +Leikki ja pila olivat jokapäiväisenä suolana niissä henkisissä +yhteisaterioissa, joita Kanttilassa tarjottiin, ja jos sitä suolaa +vieraatkin toivat mukanaan, niin oli sitä runsaasti talossakin. + +Se tapa, millä Minna Canth omisti ja omiksi mielipiteikseen sulatti +ulkoa saamansa aatteet, antoi hyvinkin usein aihetta hilpeyteen hänen +kustannuksellaan. Kuta »hurjempi» jokin uusi aate oli, sitä enemmän se +häntä miellytti. Kaikenlaiset utopiat, tulevaisuuden tuulentuvat, +olivat niitä autuaitten asunnoita, joissa hän parhaiten viihtyi. Eikä +hän tyytynyt ristissä käsin asumaan toisten tekemissä ilmalinnoissa, +vaan pani itsekin ilmakerrosta ilmakerroksen päälle. Lukemattomat +olivat ne pilvipalatsit, joita hän ihmiskunnan onneksi uudesta +suunnitteli tai vanhoista paranti. Lukemattomat kerrat siellä Kanttilan +keinutuolista luotiin tämä miesten hutiloima maailma uudelleen naisten +avulla ja järjestettiin mallimaailmaksi. Vanhan alasrepiminen alkoi +tavallisesti huudahduksella: »Voi teitä suurmiehiä!»--ja uuden sijaan +rakentaminen: »Jos me naiset vain kerran oikein saisimme j.n.e.» Paitsi +sitä, että nyt kaikenlainen moraali, niinkuin valtiollinen, +yhteiskunnallinen, parlamenttaarinen, kauppa- y.m. moraali tulee +kerrassaan muuttumaan, tekevät naiset maailmansa parantamiseksi myöskin +kaikenlaisia keksintöjä, joiden rinnalla Edisonin keksinnöt ovat vain +lasten leikkiä! + +--Mitä keksintöjä te tekisitte, rouva Canth, jos me miehet antaisimme +teille luvan tehdä jotakin? + +Rouva Canthilla oli keksintönsä valmis. + +--Minä keksisin esimerkiksi semmoisen koneen, jonka avulla voitaisiin +muuttaa kaikki ruoka-aineet kaasun muotoon, niin että me naiset +pääsisimme kyökissä seisomasta ja te miehet ruuan päältä riitelemästä. +Olisi vain johtotorvia, joita myöten eri kaasut, lihakaasu, leipäkaasu, +voikaasu päästettäisiin tänne sisään, ja samalla kun me teemme työtä +huoneessamme tai istumme näin intelligentissä keskustelussa, voisimme +tyydyttää ruumiimmekin tarpeet. Se olisi oiva keksintö. + +Keksintö ei nyt ollut vallan uusi, olivathan jo Jukolan veljeksetkin +siitä haaveksineet. Mutta kieltämättä oli se sentään parannus heidän +puuro-automaatistaan, joka kuten tunnettu oli ajateltu sellaiseksi, +että hanikan avattua yhdestä alkaa työntyä puuroa, toisesta olutta ja +sen semmoista. + +--Ja kun lähtisimme huviretkelle Puijolle tai Myhkyrin saareen, ei +tarvitsisi kuljettaa ruokavakkoja eikä keittokaluja, vaan olisi meillä +sitä kaasua pienissä pulloissa, niinkuin naisilla nyt on hajuvettä... + +Ja siitä tuli pitkät haaveilut, miten ihmiset sen keksinnön avulla +vähitellen vapautuvat materiasta, muuttuvat nerokkaammiksi, +hienommiksi, henkisemmiksi... + +--Ja lopulta ehkä kaasuna, hienona hajukaasuna, eetterinä, eteerisinä +olentoina liitelevät kohti korkeuksia? Rouva Canth purskahti muiden +kanssa iloiseen, sydämelliseen nauruun, sillä hän rakasti paradokseja +ja yhtyi niihin aina, vaikka ne olisivat koskeneet hänen rakkaimpia +lempiaatteitaan. Ja tulevaisuuden ruokakaasua odottaessa ja sen +asemasta tuotiin kahvitarjotin sisään. + +--Kahvin minä kuitenkin tahtoisin kahvina juoda! nauroi rouva Canth ja +kävi nauttimaan mielijuomaansa, jota hän omain puheidensa mukaan +tyhjensi toistakymmentä kuppia päivässä, tuoden puolustuksekseen +Balzacin, joka »eli ja kuoli 20,000 kupista kahvia». + +Vaikka nyt siis olisi lähdetty puheisiin kuinka totisista ja +syvällisistä asioista tahansa, niin tavallisesti sitä aina lopulta +päädyttiin leikkipuheisiin ja juuri se se teki seurustelun rouva +Canthin kanssa niin viehättäväksi ja virkistäväksi. Hänen herttainen +naurunsa tempasi jäykimmätkin ja kankeimmatkin mukaansa. Seuranaisena +ja ympäristönsä elähyttäjänä oli hän ensimmäisiä. Siihen ei vaikuttanut +ainoastaan hänen kykynsä itse kertoa, mutta myöskin taitonsa panna muut +kertomaan ja esiintuomaan parhaat puolensa. Jokainen, joka tuli hänen +kanssaan tekemisiin, oli hänestä joltakin kannalta katsottuna +intressantti ihminen. Vaikkei hän suinkaan umpimähkään ihaillut ihmisiä +ja vaikka hän useinkin varsin sattuvasti ja pistävästi toi esiin +tuttavainsa ja ystäväinsä heikkoudet, niin oli hän jo seuraavalla +hetkellä valmis esittämään heidät siinä edullisessa valossa, jossa hän +yleensä näki ihmiset. Pieninkin sympaattinen piirre esim. jossakin +hänen vastustajassaan, joka häntä oli jotenkuten julkisessa tai +yksityisessä arvostelussa pahoin pidellyt, riitti muuttamaan hänen +mielipiteensä asianomaisesta. Pappien kanssa eivät välit yleensä olleet +hyvät, sillä monessa kirjoituksessaan oli rouva Canth heitä kolhinut ja +he häntä, ja oli hän virallisen kirkon edustajista muodostanut +itselleen jotenkin epäedullisen käsityksen. Mutta kerran sattui Minna +Canth vierailemaan eräässä rauhallisessa maalaispappilassa. Ja +katseltuaan elämää siellä ja hengitettyään sitä herttaista ilmaa, joka +on niin useille maalaispappiloille omituinen, tuli hän niin +liikutetuksi, että kyynelsilmin virkkoi:--»Voi, voi, kuinka hyviä +ihmisiä ne papit kuitenkin ovat ... minkätähden niitä niin sätitään ja +moititaan!» + +Voisin lopettaa nämä muistelmani tähän, mutta kun Kanttilasta oli aina +vaikea erota ja kun täytyi uudelleen ja aina uudelleen istuutua +sijalleen, jossa jo tuntikausia oli istunut, niin noudatan vieläkin +talon vanhaa tapaa. + +Mainitsin hänen kyvystään selostaa lukemainsa kirjain sisältöä. Se ei +ollut ainoastaan suureksi huviksi, mutta vielä suuremmaksi hyödyksi +niille, joilla oli onni siitä nauttia. Tekemällä selkoa siitä +kirjallisuudesta, jota hän niin hartaasti viljeli, teki hän sillä +suuren palveluksen niille, joilla ei ollut tilaisuutta kirjallisuuden +hankkimiseen eikä aikaa sen lukemiseen. Kirjat maksavat rahaa ja +kalliita teoksia lukee ja lainaa mieluummin kuin ostaa. Olen esim. minä +suuressa kiitollisuuden velassa rouva Canthille siitä, että sain häntä +kuulemalla ja häneltä lainaamalla tutustua Brandesin, Tainen y.m. +kallishintaisiin teoksiin. Paljon hän senkin kautta vaikutti niiden +uusien aatteiden levittämiseen ja tunnetuksi tekemiseen, jotka häntä +elähyttivät. Sillä paljon oli niitä nuoria miehiä ja naisia, jotka +tässäkin muodossa saivat käyttää hänen vieraanvaraisuuttaan hyväkseen. +Eivätkä ainoastaan Kuopiossa asuvat, mutta myöskin siellä vierailevat +ja kauttakulkevat. + +Ja niitä, noita satunnaisia vieraita, niitä oli sadoittain. On usein +kummasteltu, miten »tuo lankapuodin rouva», »tuo pikkukauppias tiskinsä +takana tuolla kaukana Kuopiossa» voi pysyä niin pirteänä mieleltään, +niin avara-aatteisena, ja miten hän voi saavuttaa semmoisen +ihmistuntemisen. Etupäässä tuli se tietysti siitä, että pirteys, +avara-aatteisuus ja ihmistuntemus olivat synnynnäisiä, mutta hyvin +paljon vaikutti siihen, ettei hän päässyt jäykkenemään ja maatumaan, +sekin, että hän piti talonsa ovet selki selällään kaikille, jotka +tahtoivat sinne tulla. Ostajat, kauppaystävät ja kauppamatkustajat +tarjosivat ainaista tilaisuutta havaintojen tekoon ihmisistä. +Ylioppilaat, taiteilijat, kirjailijat, näyttelijät ja yleensä kaikki +henkisiä asioita harrastavat henkilöt, miehet niinkuin naisetkin, +toivat tullessaan tuoreita tuulahduksia ulkomaailmasta ja pitivät hänet +m.m. pääkaupungin rientojen tasalla. Varsinkin kesäiseen aikaan sai +olla varma tapaavansa Kanttilan verannalla tai salongissa uusia +kasvoja. Ja joka kerran oli yhden kerran ollut siellä, hän tuli kyllä +toistekin. Yhtä paljon kuin he häneltä oppivat, oppi hän heiltä. Ja jos +oli joku, joka häntä enemmän huvitti ja miellytti, sai se kunnian tulla +pyydetyksi asumaankin hänen luonaan ja melkein aina oli hänellä +kesäaikoina joku vieras asumassa eräässä suuressa huoneessa, jonka +ikkunat antavat Kirkkotorille päin. Tervetulleimpia vieraita oli rouva +Canthille aina tohtori Kaarlo Bergbom, jolle hän kernaasti myönsi +olevansa suuressa kiitollisuuden velassa hyvistä kirjallisista +neuvoista ja joka vuorostaan taas ei ole vähemmässä velassa rouva +Canthille Suomalaisen Teatterin puolesta. Teatterin käynnit Kuopiossa +olivat muuten juhlahetkiä rouva Canthille, ne kun tarjosivat +harvinaisen tilaisuuden hänelle niin tarpeellisiin herätyksiin +draamallisena kirjailijana. Vaikka teatteri, joko Suomalainen tai +Maaseututeatteri, jonkin kuukauden vuodessa vierailikin Kuopiossa ja +rouva Canthilla siis oli hiukan tilaisuutta näyttämöllisten vaikutusten +tutkimiseen, pysyy kuitenkin salaisuutena, miten hän niin perin pohjin +oli perehtynyt teatterin tekniikkaan, vaikka niin vähän oli teatterin +kanssa tekemisissä. + +Melkein kaiken aikansa vietti rouva Canth Kuopiossa, sinne kerran +tultuaan. Kerran nuorena tyttönä lienee hän käynyt Pietarissa, mutta se +onkin hänen ainoa ulkomaanmatkansa. Helsingissä hän silloin tällöin +kävi, mutta sielläkin harvoin. Ja päävaikutuksenaan hän näiltä +pääkaupunkimatkoiltaan kertoi koti-ikävänsä. Vasta sitten, kun hän +istui keinutuolissaan perheensä ja monien tuttaviensa piirissä, oli hän +siinä ympäristössä, jossa parhaiten viihtyi. Kuopiossa oli muutenkin +niin hyvä olla. Ei ole toista kaupunkia Suomessa, jossa ympäristöt +olisivat niin kauniit, vaihtelevat ja viihdyttävät. Rouva Canthin +asunto oli melkein keskellä kaupunkia, tuomiokirkon juuressa ja aivan +kauniin kirkkopuiston partaalla. Tuon tuostakin, kuului sinne hänen +kirjoituspöytänsä ääreen kumeat tornikellon lyönnit ja torninvartijan +vastaukset kolmikulmaiseen äänirautaan. Sunnuntaisin avasi hän +ikkunansa veisuuta ja urkujen soittoa kuullakseen ja nautti siitä +sanomattomasti. Siinä oli aina tunnelmaa ja se herätti sitä. +Kun hän, uupuneena istumaan, lähti säännöllisille aamu- tai +iltapäiväkävelyilleen, oli siinä tuuhea kirkkopuisto, josta sitten voi +laskeutua vilkasliikkeiseen laivarantaan kansanelämää katselemaan ja +ulottaa retki rantakatuja myöten Väinölänniemelle ja sen ympäri. +Lähellä juhlakenttää olevassa niemekkeessä, jossa Kallavesi aukeaa +kahdelle haaralle, oli hänen mielipaikkansa, johon hän aina pysähtyi +laineiden loiskinaa kuulemaan. Ja kun kyllästyi niihin näköaloihin, +joita niemen puiden välitse aukeni, oli toisaalla Valkeisen tie, ihana +Alava ja Huuhanmäki, oli Savilahti ja Kelloniemen tie. Mutta ennen +kaikkea oli komea Puijo, jonne rouva Canth oli valmis kiipeilemään +milloin vain seuraa sai ja jonka teiden varsille rakennetuissa +huvimajoissa hänet useinkin voi tavata kesäpäivinä kirja kädessä +istumassa. Hänen lemmityin lempipaikkansa oli kuitenkin Myhkyrin +kallioinen saari. + +Siinä oli eräässä pienessä suojaisessa poukamassa tasainen rantakenttä +ja sinne hän suuressa, avarassa perhevenheessään oli valmis viemään +vieraansa, milloin heitä vain halutti. Siellä juotiin kahvia ja syötiin +ja aatteita ahmittiin. Ja kun maailma oli ensin mullistettu ja sitten +uudeksi ja entistään ehommaksi taas raunioistaan rakennettu, niin +pistettiin paluumatkalla lauluksikin ja naurettiin herttaisesti, kun +laulun tahti pyrki soudun tahtia sotkemaan... + +Semmoinen oli hän, Minna Canth, jokapäiväisessä elämässään, aina valpas +ja aina aikaansa seuraava, aina innostunut, herttainen ja hauska +seuranainen, aina vierasvarainen emäntä. Nyt hän on poissa, nyt ei voi +käydä häntä enää tervehtimässä. Sentähden tulee kaiho mieleen hänen +talonsa ohi kulkiessaan, eikä silloin Kuopiokaan enää tahdo Kuopiolle +tuntua. + +»Nuori Suomi», 1897. + + + + +VAIHDUKSISSA. + +Kirjoittaako rouva Canth ruotsinkielellä? + + +Äskettäin oli »Uudessa Savossa» pieni kirjallinen uutinen, jossa +kerrottiin, että rouva Canth kirjoittaa näytelmää ruotsinkielellä. En +ole nähnyt tätä uutista muihin lehtiin otettuna ja luulen, että se on +johtunut siitä, että sitä on pidetty sellaisena siivekkäänä, joita tuon +tuostakin lentelee sanomalehtipaperin valkoista pintaa pitkin. +Sellaisena sitä minäkin pidin. Oleskellessani »Päivälehden» lentävänä +kirjeenvaihtajana täällä Kuopiossa päätin kuitenkin käydä +tiedustelemassa uutisen todenperäisyyttä rouva Canthilta itseltään. + +Rouva Canth asuu täällä kesänsä talvensa. Snellmanin-puiston kulmassa +nurkakkain vanhan tuomiokirkon kanssa on hänellä talonsa ja kaksi +kauppapuotiansa. Alapuolella porttia on hänen hyvin varustettu +lankakauppansa, yläpuolella toinen kauppa ja asuinhuoneet. Jyrkkiä +rappuja noustaan isolle verannalle, siinä on pöytä ja keinutuoli, jossa +kirjailijatar kauniilla säällä istuu ja tuumii tuumittavansa. Kun +kaikki ovet ovat auki, menen ympärilleni katsellen salonkiin. Siellä ei +näy ketään. Se on tavallisen kokoinen, vaatimattomasti sisustettu sali, +jonka yhdellä seinällä riippuu niitä seppeleitä ja nauhoja, joita hän +näyttämöllä on saanut vastaanottaa ihailevalta yleisöltä. Niitä +käännellessäni tulee rouva Canth itse sisään. Istuttuamme käyn heti +kohta kiinni asiaan. + +--Sallikaa minun kysyä, sanon minä, eikö välinne »Uuden Savon» +sanomalehden kanssa ole jotenkuten kireä? + +--Kuinka niin? kysyy hän kummastellen. + +--Minä vain ajattelen siksi, kun se on laskenut ilmoille tuon uutisen +siitä, että muka kirjoittaisitte ruotsinkielellä. + +--Mukako? Kyllä se on aivan totta. + +--Ettäkö siis todellakin olisitte muuttanut kielenne? + +--Toistaiseksi olen. Miksi se sitten teitä niin kummastuttaa? + +Minä en osannut tehdä selkoa tunteistani, mutta pyysin kuitenkin saada +tietää, mitkä syyt olivat vaikuttaneet tähän mielestäni vähän +odottamattomaan muutokseen. + +--Minä kirjoitan niin siksi, että se huvittaa minua. Minä olen saanut +kasvatukseni ruotsinkielellä ja minä tahdoin nyt koettaa, enkö voisi +sillä kielellä kirjoittaakin? + +--No, ja kuinka se käy? + +--Olen liian likeinen sitä arvostelemaan; saattehan sen sitten itse +päättää, kun teokseni on valmis. + +--Ettekö suvaitsisi kertoa minulle sen sisältöä? + +Kirjailija kertoi minulle hyväntahtoisesti uuden draamansa sisällön. En +tahdo siitä kuitenkaan nyt tehdä sen tarkempaa selkoa kuin että se +käsittelee aviollisia suhteita ja päättyy siihen, että nuori rouva-- +myrkyttää miehensä. Aihe on jännittävä ja kaikesta päättäen tulee +käsittelykin vastaamaan sisältöä. + +Mutta--niin, minun teki mieleni saada vielä syvempiä syitä siihen, +miksi meidän yhteinen äidinkielemme on saanut väistyä »toisen +kotimaisen kielen» tieltä. + +--Eikö siinä ole jo kylliksi, kun minä sanon, että minua huvittaa +kirjoittaa ruotsiksi! + +Mutta kun rouva Canth on avonainen ja pelkäämätön, niin kävi jatketusta +keskustelustamme kuitenkin selville, että hänellä oli muitakin syitä, +jotka tähän muutokseen olivat vaikuttaneet. Tuntui siltä kuin eivät +hänen tunteensa Suomalaista Teatteria kohtaan olisi olleet oikein +suosiolliset ja kuin häneenkin olisi epämiellyttävästi vaikuttanut se +kohtelu, joka siellä oli tullut m.m. hra v. Numersin osaksi. Omasta +puolestaan näkyy rouva Canthilla olevan yhtä ja toista tätä kotimaista +taidelaitostamme vastaan. Hän viittasi m.m. siihen kohtaloon, joka oli +tullut hänen näytelmänsä »Kovan onnen lapsia» osaksi, joka ensimmäisen +näytäntöillan jälkeen katosi näyttämöltä ilman mitään selityksiä +syistä. Se oli sitä kummallisempaa, kun teatteri oli sittemmin +näytellyt aivan yhtä karkeakuorisia näytelmiä, esim. Therese Raquin'in. + +--Mutta ehkä oli teatterin pakko valtiollisista syistä pyyhkiä pois +teidän radikaalinen kappaleenne ohjelmastaan? huomautin minä. + +--Miksi sama kappale katsottiin voitavan esittää Uudenmaan pataljoonan +julkisissa seuranäytelmissä, joista sanomalehdissäkin puhuttiin? + +Sitähän en minä tiennyt. + +--Ja sitäpaitsi, sanoi rouva Canth, vähän kiivastuen, on minua +loukannut se tapa, millä minua ovat kohdelleet muutamain teatterin +kanssa hyvin likeisten sanomalehtien arvostelijat. Minä en enää voi +kauemmin kärsiä sitä enkä tahdo tulla millään tavalla heidän kanssaan +tekemisiin. Yksinomaan sille teatterille, jonka näkyy olevan pakko +ottaa huomioon U.S:n-laisen lehden surullisesti tunnettuja +arvostelijoita, joista m.m. eräs on julistanut sopimattomaksi »Papin +perheen» esittämisen kansan näytäntönä--ja teatteri näkyy tätä kieltoa +totelleen--ei minun tee mieli kirjoittaa. En minäkään ikääni kaikkea +jaksa olla heidän hammasteltavanaan. Tekee minunkin mieleni kääntyä +yleisön puoleen, joka on osoittanut minua paremmin ymmärtävänsä ja +voivansa kirjailijaa hellemmin ja hienommin kohdella. + +--Minkä yleisön puoleen aiotte kääntyä sitten? Minä tarkoitan: mihin +teatteriin? + +--Ruotsalaiseen. + +Syntyi hetken äänettömyys. Minä katselin häntä epäilevästi hymyillen. + +--Ehkä te sittenkin teette pilaa? Te ette kirjoita ruotsinkielellä? + +--No hyvänen aika! nauroi puhuteltavani. Te näkyisitte toivovan, etten +kirjoittaisi ruotsiksi. Mutta miksi en sitä tekisi? Niinkuin jo sanoin, +ei itse kieli tee esteitä. Ja sitten sopii se itse aiheeseenikin, sillä +minä kuvaan uudessa näytelmässäni ruotsia puhuvaa herrassäätyämme. Jos +ette usko, niin katsokaa! + +Ja hän haki kirjoituspöydältään käsikirjoituksensa, joka oli kuin +olikin--ruotsinkielinen. + +--Mutta oletteko ajatellut seurauksia? kysyin. + +--Minä vähät välitän siitä, mitä ihmiset sanovat. Minä olen vapaa ja +kenestäkään riippumaton. Tietysti tullaan nyt huutamaan, että olen +puolueeni pettänyt, että olen liitossa viikinkien kanssa y.m.s. Mutta +kyllä ääntä maailmaan mahtuu! Ja syy lisäksi, miksi kirjoitan +ruotsiksi, on vielä se, että kun fennomaniaa on aina käytetty +usutusvälikappaleena, agitatsionikeinona kaikkia niitä vastaan, jotka +eivät sovi kuin valetut sen kannen alle, tahdon minä näyttää, etten +siitä vähääkään välitä. Ja minä toivon, että sillä aseella nyt tullaan +iskemään niin silmittömästi, että se lopullisesti on kärkensä +katkaiseva. + +--Hm ... se oli ainoa, mitä voin sanoa. Sillä minä näin, että rouva +Canth oli niin varma päätöksessään, ettei hän olisi siitä luopunut, +vaikka olisin häntä siihen kehoittanutkin. Kiitin häntä niistä +hyväntahtoisista tiedonannoista, joita olin häneltä saanut, heitin +hyvästini ja läksin. + +Läksin hra Tavaststjernan luo saamaan häneltä lähempiä tietoja siitä, +kirjoittaako hra Tavaststjerna suomenkielellä? + +Oli näet samassa »Uuden Savon» uutisessa, jossa kerrottiin rouva +Canthista, myöskin mainittu, että hra K.J. Tavaststjerna valmistaa +näytelmää suomalaista teatteria varten. Ajattelin, että kenties hän +vuorostaan kirjoittaa suomenkielellä ja menin häneltä sitä kysymään. + +Hra Tavaststjerna asuu tätä nykyä täällä Kuopiossa nuoren rouvansa +kanssa. Hänellä on asuttavanaan oikea runoilijan paikka, paras, mitä +suinkin voi toivoa. Se on johtaja Killisen asunto, josta on mitä ihanin +näköala ulos Kuopion lahdelle ja Kallaselälle. + +Hra Tavaststjerna oli juuri tullut pitkältä purjehdusmatkalta +Iisalmesta ja oli hän aivan ihastunut niihin seutuihin, joiden kautta +hän oli kulkenut. Hyvällä senterboordivenheellä oli hän, tämä »För +Morgonbris»-nimisen runovihkon kirjoittaja, vastatuuleen purjehtinut +tuon yhdeksän penikulman pituisen saarisen ja salmisen väylän kahdessa +päivässä. Paluumatkalla oli viivytty kolme päivää, mutta silloin oli +saatukin purjehtia melkein tyynessä. + +Tultiin sitten käyntini tarkoitukseen, ja minä asetin hänelle yllä +olevan kysymyksen. + +Hra Tavaststjerna, joka on kotoisin suomalaisesta seudusta--hän on +syntynyt ja suurimman osan lapsuuttaan viettänyt Mikkelissä--käyttää +suomenkieltä jotenkin virheettömästi. + +--Minä kirjoittaisin suomenkielellä, jos osaisin, sanoi hän. Sillä +kansanelämää kuvatessani minä ajattelen suomenkielellä. Siitä onkin +seurauksena, että kielessäni on paljon suomalaisia käänteitä ja että +taitavan suomentajan on helppo saada esille ajatukseni aivan yhtä hyvin +kuin ne itse olen kirjoittanut. Onneksi on tätänykyä helppo saada hyviä +kääntäjiä, vaan jos en niitä saisi, koettaisin harjoittaa itseäni +kirjoittamaan suomeksi. + +Kysymykseeni, miksi hra Tavaststjerna ei aio tarjota näytelmäänsä +Ruotsalaiseen Teatteriin, vastasi hän, ettei hän luota tämän teatterin +taitoon eikä tahtoon esittää kotimaisia kappaleita. Sen on kokemus jo +kyllin osoittanut ja siitähän on syntynytkin se uusi harrastus, joka +viime kevännä vei »draamallisen yhdistyksen» perustamiseen Helsingissä. +Tyytymättömyys ruotsalaista teatteria kohtaan on jo kauan kytenyt hra +Tavaststjernankin mielessä! Olipa hän ensimmäisiä, jotka tästä asiasta +kirjoittivat muutamia vuosia sitten. Silloin oli aate vielä uusi ja se +lehti, jonka palstoilla hän arvostelunsa julkaisi, pani siihen pitkän +vastalauseen. Eikä maamme ruotsinkielinen sanomalehdistö vielä nytkään +ole oikein taipuvainen myötävaikuttamaan niihin perinpohjaisiin +muutoksiin, joita ruotsalainen teatteri tarvitsisi. Vielä vähemmän +teatterin johtokunta. Sentähden ei hra Tavaststjernan tee mieli tämän +teatterin puoleen kääntyä, vaan on hän päättänyt muuttaa ainakin +nykyisin valmistumaisillaan olevine kappaleineen Suomalaiseen +Teatteriin, jonka johtajan tahto ja taito samalla kuin näyttelijäin +kyky ja taipumukset ovat paremmin omansa vaikuttamaan näytelmän +menestymiseen. + +Jouduimme tämän johdosta puhumaan hra Tavaststjernan uudesta +näytelmästä. Se on muodostettu hänen romaanistaan »Kovina aikoina». +Kirjailija on näyttämön vaatimusten mukaan jotenkin vapaasti käsitellyt +ainettaan ja muutellutkin sitä. Siinä on m.m. aivan uusi henkilö: rouva +Thoreld. Neiti Louisesta ja hänen äidistään on muodostettu nainen, +jonka kanssa kapteeni Thoreld menee naimisiin. + +Tämä näytelmä, joka jo aineensa puolesta sopii erittäin hyvin +suomalaiselle näyttämölle, valmistunee jo ensi syyskautena +esitettäväksi. Ja vaikka se kirjoitetaankin ruotsiksi, ilmaantuu se +kuitenkin sitä ennen suomalaisessa puvussa ja voi sitä siis tavallaan +pitää ruotsinkielisen kirjailijan--suomalaisena alkuteoksena. + +Nyt ovat siis yhden suomenkielisen ja yhden ruotsinkielisen kirjailijan +osat tätä nykyä vaihduksissa, ja hauskaa on nähdä, millä lailla he +näitä uusia osiaan tulevat hoitamaan. + +»Päivälehti», heinäk. 12 p:nä 1892. + + + + +KÄYNTI K.G. von ESSENIN LUONA. + + +Jokapäiväiset lehdet kertoivat tuonnottain hänen kuolemastaan ja +elämäntyöstään. Ne huomauttivat siitä merkityksestä, mikä vainajalla +oli ollut kansamme uskonnollisessa ja valtiollisessa elämässä. En aio +niistä tässä puhua. Tahdon vain julaista muutamia muistiinpanoja +eräästä päiväkauden kestäneestä seurustelustani professori von +Essen-vainajan kanssa neljättä vuotta sitten, jossa hänen luonteensa +esiintyi niin herttaisessa valossa, etten voi siitä olla kertomatta. +Ehkä valaisevat eräät kohdat allaolevassa sitä asemaakin, johon hän oli +asettunut herännäisyyden suhteen. + +Tekemääni kirjeelliseen pyyntöön saada tulla häntä puhuttelemaan +vastasi hän myöntävästi ja niin minä, eräänä talvipäivänä v. 1892, +ajoin hänen maatilalleen lähelle Parolan asemaa, jonne hän oli +asettunut vanhuutensa lepopäiviä viettämään. Siellä tuli hän minua +vastaan jo porstuassa ja vei minut kohta kättä puristaen saliin. Syy +siihen, miksi se pisti niin erityisesti silmääni ja miksi sen +mainitsen, ei ole se, että se tapahtui minulle, vaan etten ollut juuri +tottunut sellaiseen vastaanottoon kaikkien niiden puolelta, joiden +luona olin samoissa asioissa käynyt. Mutta suvaitsevaisuus ja älykäs +toisten harrastusten ymmärtäminen olivat pääpiirteitä tämän herttaisen +ja valistuneen vanhan heränneen luonteessa. Vähän aikaa istuttuani ja +puheltuani pienen, leikkisän ukon kanssa, joka välistä oikein +kipenöitsi älykästä huumoria, olin häneen aivan ihastunut. + +Tietysti tuli heti paikalla puhe vanhasta herännäisyydestä ja sen +miehistä. Aivan niinkuin vertaiselleen kertoi hän minulle, mitä halusin +tietää ja mitä hän muisti. Sai häneltä kuulla monta kuvaavaa piirrettä +senaikuisista miehistä ja monta sattuvaa kuvausta silloisista oloista. + +Oman herätyksensä historiaan ei vanhus kajonnut enkä sitä rohjennut +häneltä kysyäkään. Olin siitä kuitenkin juuri vähää ennen saanut +hyvinkin kuvaavan yksityiskohdan eräässä kirjeessä, jonka minulle oli +lähettänyt eräs hänen vanhoista tuttavistaan, rouva Leontine Castrén. +Tämä kirje on jo ollut julaistuna »Uuden Kuvalehden» 22 n:ossa vuodelta +1892 nimeltä »Heräys eräissä häissä» ja on sitä myöskin käytetty +pohjana kuvaukseen »Häät» kertomussarjassa »Heränneitä». Se kuvaa +ihmeen elävästi Essenin samoinkuin monen muunkin senaikaisen nuoren +miehen uskonnollista »Sturm und Drang»-kautta ja osoittaa, kuinka +kiivaasti sitä siihen aikaan törmättiin yhteen aatteiden puolesta. +Saatiin niiden puolesta taistella ehkä enemmän kuin nyt. Essenin +taistelutovereita oli hänen hyvä ystävänsä Lars Stenbäck. +Ylioppilasaikanaan saivat he monta kovaa kokea, pietistejä kun siihen +aikaan pidettiin valtiollisestikin vaarallisina. Molempia epäiltiin +heitä m.m. simonismista, jonka tarkoituksena oli luoda jonkinlaista +yhteiskunnallista, yksistään kykyyn ja kelpoisuuteen nojautuvaa +pappeutta. Ranskassa oli tästä liikkeestä siihen aikaan paljon melua +syntynyt, ja sen johdosta kielsi Helsingin poliisimestari näitä nuoria +ylioppilaita yksityisiä hartaushetkiään pitämästä. Essen oli kiivasta +miestä eikä tahtonut alistua moisen omavaltaisuuden alle, vaan meni +suoraa päätä kuvernöörin puheille vaatimaan oikeutta. Hauska ja +tavallaan hullunkurinen oli tämä retki Essenin oman kertomuksen mukaan. +Tultuaan korkean herran etehiseen odotti hän vuoroaan ja katseli, +kuinka toinen mitalirintainen herra toisensa perästä meni sisään. Hän +kyllä näki pikentin aina vähänväliä katsahtavan ovesta sisään, mutta +kun ei hän tiennyt, että piti ilmoittautua sisään päästäkseen, +työlästyi hän odottamiseen, meni ilmoittaumatta sisään, astui suoraa +päätä kuvernöörin eteen ja huusi kuin sotamies raporttinsa säikähtyneen +korkean herran korvaan. Raportti ei sisältänyt vähempää kuin +vaatimuksen, että poliisimestari oli--erotettava virastaan. Samoissa +asioissa joutui hän kutsuttuna myöskin senaikuisen kenraalikuvernöörin +apulaisen Thesleffin puheille.--»Mitä te sitten teette noissa +kokouksissanne!» oli hänen ylhäisyytensä kysynyt.--»Me rukoilemme +Jumalaa.»--»Kenen puolesta?»--»Rukoilemme kaikkien puolesta, rukoilemme +Jumalalta armoa itsellemme ja kaikille ihmisille.»--»Rukoiletteko sitä +keisarillekin?»--»Rukoilemme sitä hänellekin.»--»No, ettehän te sitten +olekaan mitään maailman mullistajia, niinkuin väitetään!» Ja iloissaan +siitä, että sai antaa näin rauhoittavan raportin Pietariin, jonne +pietisteistä oli kieliä kanneltu, sulki kenraalikuvernööri hämmästyneen +ylioppilaan syliinsä, ja tästä lähtien saivat Essen ja hänen ystävänsä +häiritsemättä seurojaan pitää. Harhaoppisuus oli ankarin niistä +syytöksistä, jotka kohtasivat heränneitä pappeja. Varsinkin +yliopistossa suuntaa kovin pelättiin. Lars Stenbäckiä vastaan käyty +taistelu on siitä parhaana todistuksena. Mutta vaikkei liikettä olisi +voitu suorastaan harhaoppisenakaan pitää, koetettiin sitä kuitenkin +toisilla syillä tukahduttaa. Muun muassa sai Essenkin pitemmän aikaa +odottaa papiksi vihkimistään, joka häneltä kaikenlaisten tekosyiden +nojalla kiellettiin. Hänen kertomuksensa mukaan oli Runeberg, joka +siihen aikaan oli asessorina Porvoossa, hänen puolellaan, mutta piispa +oli vastaan. Hänen syynsä, jotka hän Essenille ilmaisi, olivat hyvinkin +omituiset ja aikaa kuvaavat. Kun Essen oli julkaissut teesinsä, sanoi +piispa, että ne kyllä olivat hyvät, mutta että suuri vika niissä +kuitenkin oli se, että olivat liian ankarat.--»Ovatko ne ankarammat +kuin tunnuskirjat ja raamattu?» sanoi Essen kysyneensä.--»Eivät ole», +vastasi piispa, »mutta nekin ovat liian ankarat». Ja yht'äkkiä purki +piispa kylläisen sydämensä, vaikeroiden, ettei hänen ollenkaan olisi +pitänyt papiksi eikä piispaksi tulla, sillä ei hänen mielestään ole +mihinkään koko kristinopista. »Mitä hyvää se on vaikuttanut? Onko +ihmiskunta siitä parantunut? Ovatko sodat loppuneet, onko kurjuus +maailmasta kadonnut?»--Ei tarvinne lisätä, että nuori papinkokelas +seisoi kuin puulla päähän lyötynä tuollaista oppia kuullessaan--piispan +suusta. + +Papiksi tultuaan joutui Essen Pohjanmaalle ja siellä likeiseen +yhteyteen herännäisyyden johtajain kanssa. Itsenäinen mies kun oli, ei +hän kuitenkaan kauan näy voineen alistua sen johdon alle, jota m.m. +Lagus ja Malmberg vaativat seuraamaan. Laguksen kanssa lienee väli +rikkoontunut erään kirjeen johdosta, jonka Essen hänelle kirjoitti ja +jossa hän kysyi häneltä, eikö hän ehkä ollut langennut hengelliseen +ylpeyteen ja eikö tahtonut olla mestarina Israelissa. Lagus lähetti +vastaukseksi jäähyväisensä.--Malmbergin ja Essenin suhde kylmeni +samoista syistä kuin tämän ja niin monen muun hänen virkaveljensä. +Essen oli saanut virkaveljiltään tehtäväksi nuhdella Malmbergia heidän +puolestaan, mutta ei tahtonut saada häntä mitenkään käsiinsä. +Kerrankin, kun hän tuli Malmbergin luo, teki tämä asiaa pitäjälle ja +jätti vieraansa siihen. Vihdoin hän kuitenkin tapasi Malmbergin ja +nuhteli häntä, virkkaen lopuksi, että jos ei hänessä muutosta +tapahtuisi, täytyisi heidän, kaikkien hänen virkaveljiensä, hänestä +luopua; niinkuin sittemmin tapahtuikin. Siihen oli Malmberg vastannut: +»Sen minä kyllä olen jo kauan tiennyt, että herrat minusta luopuvat, +mutta talonpojat ovat minun!»--Ja ne hänelle pysyivätkin uskollisina +hänen kuolinpäiväänsä saakka, sillä harvat uskoivat hänen +lankeemukseensa ja pitivät häntä viattomasti vainottuna. + +Omituiseen asemaan joutui Essen, kun hän Malmbergin kuoltua sai +pitääkseen tälle ruumissaarnan. On mielestäni Essenin luonnetta +kuvaavaa se tavallaan sukkela tapa, millä hän tästä tehtävästä +suoriutui. »Minä suomensin», kertoi hän, »erään vanhan saarnan, jonka +Malmberg aikoinaan oli pitänyt Achrén vainajan haudalla Munsalossa. +Kirkosta kuului kuiskauksia, että se oli väärää oppia, ja että toista +oppia oli neuvonut vainaja. Mutta lopussa sanoin minä: »Se, mitä nyt +olen puhunut, on häneltä, joka tuossa kirstussa makaa.» Semmoinen oli +hänen oppinsa silloin, kun hän tuli tänne Lapualle.» + +Ettei tämä saarna lisännyt hänen suosiotaan kansan keskessä, lienee +varma. Mutta ettei hän suosiota takaa ajanut missään, siitä on +todistuksena muun muassa seuraava: Vähää ennen kuolemaansa lähetti +Paavo Ruotsalainen Essenille kirjeen, jossa varoitti häntä Vilhelm +Niskasesta ja tuolla tavallisella töykeydellään käski ajaa hänet +ulos, jos taloon tulisi. Essen kertoi vastanneensa, ettei hänen ja +V. Niskasen välillä ole koskaan ollut lähempää yhteyttä, »mutta jos hän +tulee luokseni, niin en aja häntä ulos enemmän kuin ketään muutakaan. +En ole vielä alistunut minkään inhimillisen auktoriteetin alle, olkoot +ne sitten Laguksia tai Malmbergeja tai Ruotsalaisia tai suomalaisia. +Jumalansana on ollut ja on oleva ainoa auktoriteettini.» Tämä kirje oli +mennyt Bergin kautta Ruotsalaiselle ja oli Ruotsalainen sanonut sen +sisällön kuultuaan: »Mistä on tuo nuori mies sen viisauden saanut?» + +Toinenkin Essenin ja Ruotsalaisen välinen kohtaus osoittaa samaa +pelkäämättömyyttä ja itsenäisyyttä. Erään kerran olivat Essen ja pappi +Landgren olleet Paavon luona. Essen oli silloin puhunut suunsa +puhtaaksi ja m.m. koskettanut »ukon» taipumusta väkeviin juomiin. Ukko +ei ollenkaan paheksunut tuota puhetta, oli selittänyt vain, että hän +tarvitsi väkeviä virkistyksekseen. Mutta Landgren oli ollut hädissään, +että ukko suuttuisi, ja korvat punaisina ja käsi silmillä tehnyt +syrjästä merkkejä, että Essen vaikenisi. + +Näitä ja monia muita muistellessa kului päivä puolisiin, istuessamme +vanhan »emerituksen» kanssa, hän kertoen ja minä muistiinpanoja tehden. +Totisten asiain sekaan tuli aina jokin hupainenkin kasku. +Päivällispöydässä kysyi hän yht'äkkiä: »Tiedättekös, miten minä pääsin +kappalaiseksi Ilmajoelle? Siitä minä saan kiittää--mustalaisia.» Ja +veitikkamaisesti kertoi hän apulaisena ollessaan vihkineensä +mustalaispariskunnan, vaikkei näillä ollut mitään perukirjoituskirjaa. +Siitä syntyi rettelöltä ja seurakuntalaiset arvelivat hänen vaaliin +päästyään, ettei tuota tuollaista kokematonta poikaa huolita. Mutta kun +nuo mustalaiset saivat sen tietää, niin panivat he kaikki voimansa +liikkeelle ja kertoivat ympäri pitäjää toisesta kilpahakijasta +sellaisia juttuja, että tämä ei tullut kysymykseenkään. »Ja sillä +lailla minä sain kiittää mustalaisia siitä, että pääsin kappalaiseksi +Ilmajoelle», lopetti hän. + +Vastaukseksi kysymykseeni, eikö hän tahtoisi kertoa minulle jotakin +tuosta n.k. »suruttomasta» papistosta, jonka kylmä ja kuollut oppi ja +hengettömät saarnat niin vähän kykenivät tyydyttämään kansan +uskonnollisia tarpeita, kertoi isäntäni--kun iltapäivällä taaskin +istuimme näistä asioista keskustellen--m.m. seuraavan kaskun: +»Tenholassa oli ennen minua, sanoi hän, muuan kappalainen nimeltä +Bergman, joka kunakin neljäntenä sunnuntaina saarnasi myöskin Bromarvin +kappelissa. Tällä papilla oli silloin tapana lukea sama saarna joka +pyhä.--'Kuulkaahan nyt, herra maisteri', huomautti hänelle sitten +muutaman kerran kappelin kirkkoväärti, 'kun ensi kerran saarnaatte, +ettekö voisi lukea jotakin toista saarnaa; tämän olemme kuulleet jo +niin monta kertaa peräkkäin.'--'Osaatteko sen sitten jo ulkoa? Niin +kauan minä sitä saarnaan, kunnes sen opitte'.--'Jos tarkoitus on oppia +se ulkoa', vastasi kirkkoväärti, 'niin saan sanoa herra maisterille, +että minulla on minullakin Hagborgin postilla, ja on se monella +muullakin'.» + +Pukukysymys oli hyvin arka kysymys vanhoilla heränneillä. Varma kanta +siinä asiassa oli yhtä tärkeä, paikoitellen ehkä tärkeämpikin kuin +monessa uskoa ja oppia koskevassa. Essenin kantaa tähän kysymykseen +valaistakseni panen tähän vielä seuraavan jutun, jonka hän kertoi +minulle vähää ennen poislähtöäni: + +»Kerran tuli minun luokseni nainen suuressa hädässä valittamaan, että +naapurin akat ahdistavat häntä siitä, että hänellä on tasku hameessa, +niinkuin herrasväen naisilla, eikä tuollaista irtonaista nauhalla +vyötäisiin kiinnitettyä lakkaria, ja kysyi, onko synti sellaista taskua +pitää.--'Mitä pidät sinä siinä?' kysyin minä.--'Avaimia ja veistäni' +----'Ei se siis ole koristukseksi aiottu?'--'Eihän sitä näykään hameen +poimujen alta.'--Silloin menin minä hänen eteensä ja sanoin hänelle: +'Sinä olet sen ymmärtäväisen isäsi tytär enkä minä voi käsittää, kuinka +sinä olet noin typerä. Mene sinä vain kotiisi ja sano, että pastori +sanoi, ettei missään raamatun paikassa ole kielletty taskuja +pitämästä.'--Vaimo meni ja teki niinkuin olin neuvonut. Mutta Malmberg +moitti minua neuvostani. 'Minä en ole räätälin oppia käynyt', vastasin +minä, 'mutta sinä näyt tekeytyneen räätäliksi koko Lapuan pitäjässä'.» + +Ja vanhus nauroi makeasti tuon jutun kerrottuaan. Vietin yön vanhan +professorin vieraanvaraisessa kodissa. Varhain aamulla oli lähdettävä +junaan ja ukko tuli minua herättämään, pitkä kauhtana yllään. Uuni +lämpisi ja ulkona oli vielä pimeä. Sill'aikaa kun pukeuduin ja +aamukahvini join, istui isäntäni takan ääressä lämmitellen ja sen tulta +kohennellen. Oli niin omituinen tuo tunnelma, joka siinä mieleni täytti +hänen henkeviä ja älykkäitä, vaikka jo elämän taisteluista väsyneitä +kasvojaan tarkastellessani. Nyt hän oli siinä niin tyynen ja rauhansa +saavuttaneen näköinen tuo mies, jonka tiesin aikoinaan vakaumuksensa +tulesta hehkuneen ja monen sisäisen ja ulkonaisen ristiriidan kanssa +taistelleen. Miettikö hän siinä kadotettuja ystäviä, ajatteliko +kaihoten kaatuneita ihanteita, tekikö itsensä kanssa tiliä jostakin, en +tiedä. Mutta jotakin sellaista hänessä lienee liikkunut, koska +yht'äkkiä, kun kuuli hevosen ajavan rappujen eteen, virkkoi kuin +muistoistaan heräten: »Niin, niin, oli niissä ajoissa ja niiden aikain +miehissä paljon hyvää, jos oli puutteellistakin. Mutta kyllä oli +kuitenkin niin, että ne suuren herätyksen ensi ajat olivat paremmat ja +puhtaammat kuin viimeiset. Sitten tuli se lahkolaisuus, toistupaisuus +ja eripuraisuus ... vaan kukin kai kulki sitä tietä, minkä parhaaksi +näki. _De mortuis nil nisi bene_.» + +Eli toisin sanoen: levätkööt rauhassa vainajat! + +Levätköön hänkin, tuo herttainen vanhus, rauhassa,--ja rauhassa hän kai +lepääkin. + +»Uusi Kuvalehti», elok. 15 p:nä 1895. + + + + +PROFESSORI F. PERANDER-VAINAJA. + + +Vanhan vuoden tuottamain tappioiden joukossa oli epäilemättä +odottamattomimpia professori F. Perander-vainajan kuolema. + +Sillä varmaankaan ei kukaan olisi voinut luulla, että niin äkkiä +katkeaisi miehen elämä, joka näytti olevan voimakkaimmillaan, ja että +tuo ryhti, joka näytti niin jäykältä, näin nopeaan murtuisi. Se +ulkonainen tukevuus, joka vainajan vartalossa sattui jokaisen +vastaantulijan silmään, ei suinkaan antanut aihetta pelkoon, että +katkeaminen jo olisi niin lähellä. Ja jonka korviin tunki hänen syvän +äänensä sointu ja jolla oli tilaisuus kuulla sitä aatteiden ja +esitystavan eheyttä ja tuoreutta, mikä Peranderin puheissa kuuluville +kumpusi, hän ei suinkaan olisi uskonut, ettei särkyminen kestäisi kuin +muutaman tunnin. Ainoastaan tarkan ihmistuntijan ja tottuneen lääkärin +silmä ehkä saattoi vainajan synkkiin ryppyihin vetäytyneestä otsasta ja +uupuneen näköisestä katseesta päättää, ettei sisus ehkä ollutkaan niin +eheä kuin kuoresta päättäen olisi luullut. + +Mutta kun äkillinen kuolonsanoma saapui, silloin varmaankin monelle +muistui mieleen juuri nuo uupuneet katseet ja niitä varjostava +ryppyinen otsa, ja niitä muistaessaan tuli hän ehdottomasti +ajatelleeksi, että ehkä olivat synkkä mieli ja pitkät ilottomat päivät +jo aikoja sitten jäytäneet rikki elon juuret. Ja ehkä juuri tämä olikin +syynä synkkään, umpimieliseen mielialaan ja yksinäiseen erakkoelämään. + +Kenenkään yksityistä elämää ei toisella ole oikeus mennä kaivamaan. +Vaan kun aavistukset ja arvelut tunkevat mieleen, niin saahan ne +aavistuksena ja arveluina lausua. Sillä yksityinen elämä se kuitenkin +eniten kaikista vaikuttaa miehen luonteeseen ja kehitykseen, sen +vaiheet ja kokemukset ne luonteen luovat ja niistä katsantotapakin +muodostuu. Ne tavallisesti määräävät suhteen ulkomaailmaankin ja +samalla sen kannan, jolle ympäristöönsä nähden asettuu. + +Millainen Peranderin lapsuus ja nuoruus lienee ollut, sitä emme +yksityiskohdittain tarkemmin tiedä. Mutta varma kuitenkin on, että +kovaa aineellista taistelua hän sai taistella ja on hän kärsinyt siinä +kohden ainakin saman verran kuin niin moni muu meidän etevimmistä +miehistämme. Kärsimyksiä hänellä epäilemättä on ollut enemmän kuin +iloja, ja sellaiseen herkkään ja syvään luonteeseen kuin Peranderiin +jää kaikesta ulkonaisesta koskettelusta herkemmin ja tunkee syvemmälle +jälki kuin tavalliseen lapseen tai nuorukaiseen. Ja luuloni on, että +useissa aikaisemman iän tapahtumissa jo lienee ollut syy siihen, että +vainaja sulkeutui itseensä, vetäytyi yhä enemmän erilleen muista ja +tavallaan erakkoelämää vietti. Tietysti oli tähän taipumukseen syynä +myöskin hänen miettiväinen filosofinluonteensa, mutta epäilemättä +olivat nämä molemmat vuorotellen syynä toinen toiseensa ja seurauksina +toinen toisestaan. + +Vaan oli miten oli, erakkoelämää hän rakasti ja sitä eläen hän +parhaiten näytti viihtyvän. Useat kesät vietti hän aivan yksinään +saaristossa jossakin, eivätkä aina tienneet hänen lähimmät +ystävänsäkään, missä hän lupa-ajat oleskeli. Mahtavan luonnon kanssa +hän meren rannalla seurusteli, toisen vuoron sen kanssa, toisen vuoron +kirjojensa. Ja niinpä kerrotaan, että hän voi kesäkauden yhtä ainoaa +teosta tutkia, lukea esim. Dickensin David Copperfieldia, ja sukeltaa +tuon etevän psykologin kanssa ihmissielun salaisimpiin soppiin. + +Sielunelämän tutkimiseen olikin vainajalla tavattoman hyvät taipumukset +ja sen hienoja puolia käsittämään oli juuri hänen sisäänpäin kääntynyt +henkensä kuin luotu. Sekä yksityistä sielunelämää että koko ihmishengen +kehitystä aikakausien kuluessa. Sillä filosofi oli Perander ennen +kaikkea, ja ne, jotka häntä kuuntelivat, ovat sitä mieltä, että hän +nykyään elävistä tiedemiehistämme oli sillä alalla itsenäisin ja syvin. +Samoinkuin Snellman edusti hän Hegelin kantaa, joka ennen kaikkea +vaatii yksityisen antaumista valtion ja isänmaan palvelukseen. Paitsi +väitöskirjaansa ei hän juuri mitään filosofisella alalla ole +julkaissut, mutta luennoillaan hän epäilemättä suuresti oppilaihinsa +vaikutti. Koulunopettajana on hänen vaikutuksensa myöskin ollut +perinpohjainen. Ankaran hänen siinä toimessaan sanotaan olleen. Mutta +kaikki hänen entiset oppilaansa häntä siitä kiittävät, sillä vaikka +lujuus useinkin saattoi tuntua vähemmän mieluiselta, totutti se +kuitenkin oppilaan velvollisuuttansa tinkimättä täyttämään ja katkeruus +suli kunnioitukseksi, kun kukin tiesi, että opettaja ei oppilaaltaan +muuta vaatinut kuin sitä, mitä itse oli tottunut tekemään. + +Mutta aikomukseni ei ollut tässä puhua Peranderista filosofina ja +opettajina. Aikomukseni oli vain lausua muutama sana hänen niin +sanoakseni kaunokirjallisesta vaikutuksestaan. Sillä siinä, mitä hän +keveämmässä muodossa on suuremmalle yleisölle kirjoittanut, ilmenee +pääpiirteissään hänen katsantotapansa ja luonteensa toinen tärkeä +puoli, sen runollisuus. + +Mies, joka itseensä sulkeutuu ja käy yksinäisyydessä luontoa ja +ihmishenkeä tutkimaan, hän on tavallisesti aina runollinen henki. Ja +että Perander oli sellainen, sen sanoo heti ensimmäinen katsahdus +siihen, mitä hän on kirjoittanut. Paljon hän ei ole kirjoittanut, eikä +kaunokirjallista ollenkaan, sen sanan varsinaisessa merkityksessä. +Arvosteluja ovat hänen kynästään lähteneet kirjoitukset melkein kaikki, +mutta kuitenkin tekee niiden lukeminen vaikutuksen sellaisen kuin olisi +lukenut jonkin suorasanaisen runoelman. + +Useimmat suomalaisen kirjallisuuden tuntijat ovat epäilemättä lukeneet +nuo nimimerkki F.P:n kirjoittamat kuvaelmain tapaiset mietteet +Kullervo- ja Aino-runoista, jotka ovat painettuina ylioppilas-albumissa +»Kaikuja Hämeestä». Niinikään ei varmaankaan keneltäkään Uuden +Suomettaren lukijoista ole jäänyt huomaamatta nuo useissa +isänmaallisissa tilaisuuksissa pidetyt aaterikkaat ja muodoltaan ehyet +puheet, joita silloin tällöin on ollut mainitussa lehdessä nähtävänä. +Ja luettuaan ne, luettuaan esim. Peranderin käsityksen Ainon +traagillisesta kohtalosta, on jokainen sen jälkeen varmaankin monta +vertaa paremmin Kalevalansa käsittänyt ja ruvennut sitä aivan toisilla +tunteilla lukemaan ja tutkimaan. Hänen silmänsä ovat sen jälkeen +pysähtyneet moneen hienoon kohtaan, joiden ohitse olivat sitä ennen +liukuneet, ja on hän käynyt miettimään monta paikkaa, jonka syvää +tarkoitusta ei ollut ennen tullut ajatelleeksi. + +Mitenkä on Perander esimerkiksi selittänyt tuon kohdan Kalevalassa, +jossa Väinämöinen tapaa Ainon lehdossa ja häntä kosii! Aino silloin +riistää ristit rinnoiltansa, helmet kaulasta karistaa ja jättää ne +maalle maan hyviksi, lehtohon lehdon hyviksi sekä menee itkien kotihin. + +»Kuinka kaunis tämä runon kohta! Kuinka merkillinen tuo Ainon itsessään +vähäpätöinen teko: koristeensa poistaminen!» huudahtaa Perander ja +vähän päästä sanoo hän: »Väinämöisen sanat, joilla kehoitti Ainoa +vast'edes kantamaan koristeitaan ainoastaan hänen ihailustaan varten, +teki Ainon mielen--kuten luonnollista--katkeraksi ja närkästyneeksi. +Vaan ei ainoastaan Väinämöinen itse ollut hänelle vastenmielinen, nuo +koristeetkin kävivät hänelle vastenmielisiksi, niitä olivat +saastuttaneet Väinämöisen näitä koristeita koskevat sanat, niiden +kauneutta oli häirinnyt se ajatus, jonka Väinämöinen oli rohjennut +niihin yhdistää kosimapuheessaan. Ne eivät enää neidon mielestä olleet +yhtä kirkkaita, yhtä puhtaita. Aino ei niitä enää voi kärsiä, hän ne +menettää.» + +Niin selittää Perander sen kohdan Kalevalasta. Kansanvalistusseuran +laulujuhlassa Jyväskylässä pitää hän v. 1884 tuon kuuluisan puheensa ja +lausuu siinä muun muassa laulun voimasta näin: + +»Kotka kun kotonansa kuuli sorean soiton, heitti pesähän pentunsa ja +loihe itse soittohon lentämään. Itse ilman luonnottaret, ilman ihanat +immet, keskeyttivät tavalliset toimensa, kuunnellaksensa kanteloista +pilvien rusoreunoilla. Kuutar ja Päivätär, kultakangasta kutoessa, +hopeaista helskyttäissä, pitelevät pirtojansa, nostelevat niisiänsä, +mutta soiton kuultua + + Pääsi piosta pirta, + Suistui sukkula käestä, + Katkesihe kultarihmat, + Helkähti hopeaniiet. + +»Sisarukset Sotkottaret, rannan ruokoiset kälykset, hiipoivat +hivuksiansa, harjasivat hapsiansa. Soiton kuultua heiltä + + Suikahti suka vetehen, + Haihtui harja lainehesen, + Jäi nivukset hiipomatta, + Tukat kesken suorimatta. + +»Mikä verraton kuvaus! Ei ole kansalle kellekään onnistunut ihanampaa +luoda eikä elävämmästi kuvata taidetten vaikutusta, niiden merkitystä +kansojen elämässä. Sävelet kun ovat todellista laatua, kun ovat +säilyttäneet oikeat tajunsa, keskeyttävät meidän jokapäiväiset, +erehtyväiset käsityksemme onnellisuudesta, ne saavat meille, vaikka +hämärästikin, tuntuviksi ne ihanteet, joita Luoja on kätkenyt maailman +sisimpään pohjaan. Ne auttavat meitä tuntemaan, että ihanteiden +havaitseminen ja niiden palveleminen on ihmisen tarkoitus.» + +Nämä esimerkit olen vain umpimähkään maininnut parhaimpia etsimättä. +Monta valaisevampaakin epäilemättä löytyisi. Olen nämä pari kohtaa +tuonut esille vain siksi, että tuollaisesta niin sanoakseni +kaunotieteellisestä selittämisestä on varsin suuri hyöty, että, +niinkuin jo mainitsin, Kalevalan lukijan huomio herää ja teroittuu +hakemaan ja löytämään sitä, mikä kansanrunoudessamme on todellisesti +kaunista ja hienoa. + +Etenkin taiteilijoilla, jotka joko marmoriin tai kankaalle kuvaavat +Kalevalan henkilöitä tai tapahtumia, luulisin tuollaisten viittausten +olevan varsin tervetulleita. Ehkäpä Perander näillä huomautuksillaan +juuri tällaista vaikutusta tarkoittikin. Sillä ainakin kerran kuuli +tämänkin kirjoittaja hänen suorastaan kääntyvän maalarien puoleen. +Muutama vuosi sitten piti hän näet esitelmän Helsingin Suomalaisessa +Seurassa, Kalevalan aiheen johdosta silloinkin. Tuolla kertaa puhui hän +Väinämöisen kosioretkestä Pohjolaan. Vanha laulaja purjehtii merta +pitkin ja Ilmarisen sisar + + Annikki hyväniminen, + Yön tytti, hämärän neito, + Pitkän puhtehen pitäjä, + Aamun valvoja varainen, + Joutui sotkut sotkemassa, + Päässä portahan punaisen, + Laajan laiturin laella, + Nenässä utuisen niemen, + Päässä saaren terhenisen, + Katselevi, kääntelevi + Ympäri ihalat ilmat + Päänsä päälle taivahalle, + Rannatse meriä myöten, + Ylähällä päivä paistoi, + Alahalla aallot välkkyi. + +»Tuo paikka, sanoi Perander, on kuvaavimpia ja maalarin siveltimelle +kiitollisimpia. Siinä erinomainen aihe tauluun, johon runon sanoissa jo +pääpiirteet ovat olemassa: ulos ulapalle tarkkaava nainen, ylhäällä +paistava päivä ja alhaalla välkkyvät aallot, mutta ennen kaikkea juuri +tuon veljelleen kilpakosijaa vainuavan sukkamielisisaren pahaa +aavistavat piirteet.» + +Nämä mainitsemani esimerkit ovat kuitenkin, niinkuin jo sanoin, +ainoastaan lyhyitä otteita satunnaisista puheista ja esitelmistä, joita +Perander silloin tällöin piti. Hajallaan ne ovat siellä täällä +sanomalehdissä ja aikakauskirjoissa ja melkein kaikki +isänmaallistaiteellisissa tilaisuuksissa pidetyitä. Mutta vaikka +esitelmän tai puheen aine ei olisikaan varsinaisesti Kalevalasta +otettu, niin useimmissa tulee kuitenkin jokin piirre näkyviin siitä +rakkaudesta, joka niiden pitäjällä oli Kalevalan kaunotieteelliseen +tutkimiseen ja selittämiseen. + +En tiedä, ovatko nämä hajanaiset palat näytteitä pitemmästä +tutkimuksesta vai ovatko ne vain joutohetkien huvityön hedelmiä. En +siis myöskään tiedä, oliko vainajan tarkoitus joskus tällä alalla +jotakin suurempaa ja kokonaisempaa teosta luoda. Ehkei ollut, mutta +siitä taidosta päättäen, millä hän nuo muutamat hajanaiskuvat piirsi, +ei suinkaan olisi ollut epäilemistäkään, ettei kokonaiskuvan luominen +olisi onnistunut. + +Ja että nuo mainitut hajanaiskuvat tekevät itse kohdaltaan paljoa +vakavamman vaikutuksen kuin eräs vasta ilmaantunut suurempi, samoja +aiheita käsittelevä ja palkinnon saanut teos, se on ainakin tämän +kirjoittajan kokemus. Tarkalla psykologisella silmällään olisi Perander +varmaankin voinut tunkea paljoa syvemmälle Kalevalan sankarien +sielunelämään ja tuoda sen ilmiöitä esille. + +Mutta paitsi tuota tarkkaa psykologista sattuvaisuutta viehättää +Peranderin kirjoituksissa suuresti myöskin niiden niin sanoakseni +plastillinen esitystapa. Sillä Perander oli perinpohjin klassillisesti +sivistynyt, oli ottanut vaikutuksia vanhasta maailmasta ei ainoastaan +aatteeseen ja katsantotapaan katsoen, vaan myöskin muodostanut +itselleen hyvien esikuvien pohjalla täsmällisen tyylin. Lukiessa tuo +tulee hyvin kyllä näkyviin, mutta vielä enemmän se vaikutti silloin, +kun hän itse puhujalavalla seisoi, vartalo vankkana, otsa korkeana ja +silmät syvästi kuulijoihin luotuina. Ääni lausui sanottavansa varmasti, +pontevasti ja vaikuttavasti, pannen tarkan painon kullekin sanalle. Ja +niin tuntui kuin olisi siinä ollut kuvanveistäjä taltallaan marmoria +muodostelemassa. Jokainen lyönti antaa kumean äänen, irtauttaa palasen +kovasta kivestä, ja joka palasen pudotessa tulee yhä enemmän näkyviin +taiteilijan ajattelema muoto ja kuultaa läpi yhä selvemmin hänen +tarkoittamansa aate. + +Tuollaisen vaikutuksen tekivät Peranderin puheet. Se vaikutus oli +kuulijaan ja katsojaan syvä, useinpa mahtavakin ja aina se antoi +aihetta ajattelemiseen. Ja kun häntä nyt taas ajattelen, näen hänet +hetikohta edessäni puhujalavalla tuona ulkonaisesti voimakkaana +miehenä, joka voimakkaasti sanojen marmorista aatteitaan esihin +veistelee. Hän näyttää siinä seistessään itsekin jonkinlaiselta +vartalokuvalta, joka on saanut puheenlahjan ja filosofin järjen ja +jonka sisässä sykkii voimakas runollinen henki. + +Semmoinen kuva on minuun hänestä tarttunut ja sitä muistellen olen +tämän vaillinaisen hahmokuvan hänestä piirtänyt. + +»Keski-Suomi», marrask. 28 p:nä 1885. + + + + +KOLME KIRJETTÄ BJÖRNSONISTA. + + + +I. + +»Björnson on tullut!» + + +Helsinki, 4 p:nä toukok. 1888. + +Ellen suuresti erehdy, en ole ainoa sanomalehtimies, joka juuri tällä +hetkellä istuu pöytänsä ääressä ja ihailee tuota mielestään kuvaavaa +otsaketta siihen uutiseen, jossa ilmoitetaan, että Björnson on saapunut +Suomeen. + +»Björnson on tullut!»... »Björnson on tullut!»--Eikä mikään muu +paremmin kuvaakaan sitä hommaa ja sitä hätiköimistä, joka aina +vallitsee Helsingissä, silloinkun joku suuri mies muualta maailmasta +saapuu tänne. + +Olisittepa nähneet sitä hyökkäilemistä, joka oli junalla tänä iltana. +Tiedettiin, että tuo suuri norjalainen kirjailija sillä saapuu. Ja +häntä tietysti kaikki katsomaan. Mustanaan vilisi katuja pitkin väkeä +asemalle, ja minä otaksun, että ne enimmäkseen olivat niitä, jotka +»vaativat mieheltä samaa siveellisyyttä kuin naiselta»--eikä +päinvastoin. Varsinkin oli naisia epälukuisin ja minun silmääni sattui +leikkotukkia tukuttain. + +Mistä ovesta hän tulee? Jos hän tulee sieltä? Mutta ehkä hän tulee +täältä? Seisotaan tässä! Mennään tuonne! + +Suurin osa riensi kuitenkin toisen luokan odotussaliin, jossa +valkotakkiset ylioppilaat odottivat laulullaan. + +Ja ne, jotka sinne menivät, ne olivat oikean paikan valinneet. +Tähdättiin ovea kohti ja kohta tulikin hän ovesta. Mies roteva ja +juhlallinen. Harmahtava tukka, tuuheat kulmakarvat. Astui sisään kuin +kuningas, joka on tottunut kunnioitukseen. Käsipuolessa pienoinen +nainen, kainaloon asti, hänen puolisonsa. + +»Ja vi elsker dette landet»--helähti, ja suurella liikkeellä paljasti +sankari päänsä. Seisoi ja kuunteli ja katseli ympärilleen. + +»Eläköön Björnstjerne Björnson!» yllytti laulun loputtua laulajien +johtaja. Ja »eläköön» kajahti kymmenkertaisesti kaikilta tahoilta. +Jotkut uusmaalaiset koettivat kiilata »hurraataan» väliin, mutta se +haihtui kuin rantasipin papatus meren kohinaan. + +Toivottiin tietysti pienoista puhetta ja se saatiinkin. Puhe siitä, +ettei tässä ole tilaisuus pitkältä puhua, mutta ehkä vasta sitä +enemmän. »Antakaa minun kuitenkin kuulla, miten te huudatte +eläköön-huudon Suomelle.» + +Sen hän sai ja vielä »Savolaisen laulun» lisäksi. Jonka jälkeen lähti +menemään, kädessä kukkaskimppu, ja kainalossaan nuori neitonen. Kahden +puolen jakausi yleisö ja hattuaan nostaen kiiruhti hän heidän +ohitsensa. + +Kun oli jo ovesta ulos menemäisillään, viilsi vielä ilmaa kimakka +naisen »eläköön». Runoniekka nosti lakkiaan ja näkyi hymähtävän. Ja +sitten hän katosi kadulle. + +Huomenna on hänen ensimmäinen luentonsa yliopiston juhlasalissa. +Ihmiset tietysti rikkovat jäsenet itseltään ja muilta tapellessaan +pileteistä. Monet perheet ja hyvät ystävät riitaantuvat ikuisiksi +ajoiksi siitä, kuka saa pitää suurelle miehelle kutsut silloin ja kuka +silloin. + +Ja naiset! He ovat viskanneet viuhkansa loukkoon ja tarttuneet kahden +käden »hansikkaihinsa». Jos niillä vain löyhyttelisivät! Mutta minä +pelkään pahoin, että he läiskyttelevätkin. + + + + +II. + +Ensimmäinen luento. + + +Helsinki, 5 p:nä toukok. 1888. + +Björnson on pitänyt ensimmäisen luentonsa. Tulen juuri sieltä. Istun +keinutuolissani poltellen ja tuumin sitä, mitä olen nähnyt ja kuullut. + +Aivot tietysti koettavat pureskella ja sulattaa kaikkea, mitä ovat +saaneet vastaanottaa. Se ei ole suinkaan helppo tehtävä. Sillä kahden +tunnin kuluessa on sinne koottu aineskerroksia aineskerrosten päälle, +kuva kuvan jälkeen on työnnetty ovesta sisään. Vaikea on niiden +järjestyä ja asettua seiniä pitkin sopusointuun, varsinkin kun puhuja +pyysi, ettei hänen sanojansa pantaisi paperille. + +Vaan jos en puhujan sanoista voikaan kokonaista vaikutusta säilyttää, +niin sitä kokonaisempana hän itse seisoo silmissäni. Jos hänen puheensa +ei pitemmältä pysyisikään mielessä, niin sitä kauemmin pysyy siinä +puhuja. Hänen todistuksiensa alla saattaa silloin tällöin kuulla onton +pohjan kumahtavan, mutta mies itse on tiivis ja täyteläinen kuin +tervashonka, joka juurensa tunkee syvälle maan penikseen, jopa +kallionkin kamarasta sisään. + +Heti kohta kun on kerrankaan katsahtanut Björnsoniin, huomaa, että on +edessä mies, joka on aivan sankarin rajalla. Jo se, kun hän +kantapäillään käännähtää, ilmaisee voimaa ja rautaisia jäntereitä. +Mutta sisäisestä ponnesta puhuu voimakas katse, tuuheitten kulmien alta +tuleva, ja ennen kaikkea tuo leveän rinnan pohjasta kumpuileva suuri +ääni. Tuskin kukaan, joka oli tänään luennolla, unohtaa sen +vaikutuksen, jonka sai hänen ensimmäisestä esiintymisestään. Väkeä oli +kokoontunut ääriään myöten juhlasali täyteen. Juuri kun kello on 2, +aukeaa oven edessä seisova väkijoukko ja heidän keskestään siirräikse +Björnson verkalleen esiin. Hänen kookas vartalonsa, korkea otsa, harmaa +pysty tukka, joka seisoo kuin kypärän harja, korvaparta ja harmaat +kulmakarvat erottavat hänet heti kohta muusta kansasta. Ja muista +luennon pitäjistä, jotka tavallisesti esiintyvät frakeissa ja +hansikkaissa, erottihe hän myöskin. Tavallinen pitkä takki vain oli +hänellä yllään, vakava puku vakavan asian puolesta esiinnyttäessä. + +Kunnioittavat käsien tapatukset seurasivat häntä hänen laskeutuessaan +alas kateederiin. Sinne tultuaan hän kumarsi muutamia kertoja, ryyppäsi +vettä ja alkoi puhua. + +Ääni oli, niinkuin sanoin, suuri, mutta vielä paremmin sitä kuvaa sana +avara. Hän alkoi hiljaisella rintaäänellä, saneli harvaan ja vakavasti. +Mutta kun asia alkoi isota, kun aatteet ja kuvaukset rupesivat +tulvailemaan viljavammin, niin muuttui niiden ilmituojakin. Syöksymällä +syöksyi jo esille vakuuttavaa voimaa, myrskysi kuin orkesteri +rumpuineen ja torvineen. Mutta kun tarvittu vaikutus oli voitettu, niin +lakkasi se kohina silmänräpäyksessä ja saattoi päättyä sulavaan, +hienoon huiluääneen. Liikkeet käsillä ja päällä ja kasvojen piirteillä +seurasivat mukana, ollen milloin laajoja ja leveitä, milloin tuskin +näkyvätä sormien päitten pianopianissimoa. + +Eivätkä ne milloinkaan tuntuneet teeskennellyiltä taikka +luonnottomilta. Jos niin olisi ollut, ei puhuja olisi saanut yleisöä +mukaansa. Sillä niin pian kuin huomaa, että temppuja tehdään, niin +ihaillaan niitä, jos ne ovat taitavasti tehtyjä, eikä sitä, mitä niiden +takana on. + +Vaan kun Björnson puhui, niin tempasi hän mukaansa, veti luokseen, +pakotti seuraamaan. Niin pitkän matkan päästä kuin hänen esiintymisensä +ulottuu vetämään--ja se apaja ei ole pieni--sitoo hän kuulijat +itseensä, jopa kietoo heidät kahleihinsa. Vastustaminen ei auta, ja +vaikka olisi ollut ikänsä vakuutettu siitä, että se, mitä hän sanoo, ei +pidä paikkaansa, niin täytyy se myöntää oikeaksi ainakin sillä kertaa, +kun hän sen sanoo. Arvosteluun ei ole aikaa. Sillä asia ajaa asiata, +todistus tunkee toistaan kylkeen ja jos jäät yhtä punnitsemaan, niin +tulee toinen ja riistää puntarin kädestäsi. Siltä varalta, että ehkä ei +yksi väite vaikuta, on olemassa toinen ja sen takana, kolmas, jotka +pamahtelevat peräkkäin kuin raketit ilotulipyörässä. Niin kauan kun sen +läheisyydessä olet, täytyy sinun ihmetellä. Ja kun se loppuu, taputtaa +käsiäsi. + +Vaan vaikka siis sanonkin, että Björnsonin persoonallinen vaikutus on +pääasia, niin ei sillä ole sanottu, etteivät hänen sanansa +semmoisinaankin tekisi vaikutustaan. Ne sattuvat kuin nuolet +tarkoitettuihin maaleihin. Suhahtavat kerta ilmassa vain ja ennenkuin +tiedätkään, on kärki seinässä, ja niin syvällä, ettei edes pyrstösulka +vavahda. + +Mikä on sitten se seinä, johon hän ammuskeli? Se oli monivaimoisuuden +musta seinä. Ei sen monivaimoisuuden, joka itämailla on luvallinen +tapa, vaan sen, jota länsimaissa harjotetaan kenties vielä suuremmassa +määrin, vaikka salaa. Ellei puhuja olisi kieltänyt kertomasta +sanomalehdissä sanainsa sisältöä, tekisin sen mielelläni. Mutta hänen +pyyntöään noudattaen, joka perustui siihen, että hän väärinkäsityksien +välttämiseksi tahtoo kertoa näistä aroista asioista omilla sanoillaan, +olen vaiti ja odotan, kunnes esitelmä ilmestyy kirjana. + +Pääasian saanee kuitenkin sanoa. Sen, että hän vaatii ehdotonta +puhtautta ennen avioliittoa, että hän katsoo sen saavuttamisen +mahdolliseksi sopivan kasvatuksen avulla. Semmoisia kuin olot nyt ovat, +turmelevat ne luonteen, kehittävät uskottomuutta, vilppiä ja petosta. +Ihmiskunta näyttää kuitenkin yhä enemmän kallistuvan yksivaimoisuuden +aatteeseen. Ja puhuja oli varma, että siihen lopulta tullaan kokonaan. + +Päästäänkö sellaiseen paratiisiin, sitä lienee vaikea tietää. Mutta +uskoa täytyi silloin, kun hän sen vakuutti ja löi nyrkkinsä kateederin +laitaan. Hänen esittämiskykynsä vei väkisinkin mukaansa. Kun näki, +kuinka lujasti hän itse luotti asiaansa, tuli siihen sillä kertaa +itsekin luottaneeksi. + +Ja jos tuo hänen luomansa taikavalaistus on haihtunut, sitten kun on +saanut paperossinsa loppuun poltetuksi ja ehtinyt tarkemmin punnita +yksityiskohtia, niin kaipaa sitä kuitenkin ja haluaa, että se +kauemminkin kestäisi. + + + +III. + +Runebergin haudalla.--Ylioppilasten kunnianosoitus. + + +Helsinki, 22 p:nä toukok. 1888. + +Kirjoitetaan pitkiä kirjeitä pienemmistäkin miehistä. Saanenhan +sentähden minäkin kertoa vielä jotakin Björnsonista. + +Viimeksi kulunut viikko on ollut oikea Björnsonin viikko, kaiken +kaupungin huomio on ollut kääntyneenä melkein yksinomaan häneen. Hän on +ollut kuin iso pyrstötähti, joka maailman avaruutta kierrellessään +vähäksi aikaa osui näkymään meidänkin taivaanrannallamme. Perässään +veti hän pitkän viirun valoa ja uusia aatteita, jotka hetkiseksi loivat +monelle outoa loimoa meidän harmaisiin oloihimme. Toiset sitä +ihastelivat ja taputtivat käsiään. Toiset olivat jo ennen hänen tuloaan +hänestä pahaa ennustaneet, ja kun hän tuli, ristivät he silmiään ja +vakuuttivat viimeisten aikain olevan käsissä. + +Vaan toisessakin suhteessa saattaa Björnsonin oloa täällä verrata +pyrstötähden kulkuun. Sillä missä hän vain liikkui, siellä oli hänellä +tuuhea töyhtö ihailijoita kintereillään. + +En ole kertonut vielä hänen käynnistään Porvoossa, jonne ihmistulva +Helsingistä epäilemättä oli siksi niin suuri, että tiedettiin hänen +sinne tulevan ja siellä ehkä vielä puhuvankin. + +Kun juhlakulkueen oli lähteminen liikkeelle Runebergin kodin kohdalta, +osoitettiin Björnsonille ja hänen rouvalleen paikka taiteilijain ja +kirjailijain rivissä, jossa muun muassa kulki Sakari Topelius. Nuo +molemmat runoilijat tapasivat toisensa siinä ensikerran. Heidän +tervehdyksensä oli sydämellinen ja herttainen. Soma oli muuten nähdä +meidän pienen, sievoisen lasten »sedän» seisovan tuon suuren +jättiläisvartalon vieressä, joka kohosi kuin tunturi kukkulan rinnalla. + +Ensimmäisenä puheenaiheena näkyi heilläkin olevan ilma. + +--Täällä on niin kylmä täällä Suomessa, sanoi Topelius. + +--Kaikkialla Pohjolassa puhaltavat tätä nykyä kylmät viimat,--vastasi +siihen Björnson. + +Kun sitten lähdettiin liikkeelle, kulkivat he vierekkäin. Topelius +astui kumarahartiaisena ja katseli suoraan eteensä. Björnson kulki pää +pystyssä ja tarkasteli kirkkaitten, kultasankaisten silmälasiensa takaa +ympäröiviä seutuja. Silloin hän varmaankin teki sen huomionsa, jonka +hän sitten lausui eräässä yksityisessä seurassa. Hän kummasteli sitä, +että koko juhlakulkueessa ei näkynyt ainoatakaan naista, ei muuta kuin +paljasta »miesväkeä» (mandfolk). + +Haudalla kun seistiin, oli Björnson mukana, mutta kaikesta näkyi, että +hänen tuli ikävä siinä kuunnellessaan Estlanderin äärettömän pitkää ja +kuivaa puhetta, joka ei tahtonut milloinkaan päättyä ja joka +päätyttyään--alkoi uudelleen suomenkielisenä. Kerrottiin, että hän tuon +juhlamenon aikana, jommoista ei liene ennen nähnyt, väsyi niin, ettei +enää huolinut puhua haudalla, vaikka oli aikonut. + +Mutta alhaalla asemahuoneella hän puhui ylioppilaille. Kun hän yhdessä +Topeliuksen kanssa laskeutui hautakummulta pitkin kukkulan rinnettä +kiertävää tietä, saavutti heidät ylioppilasten valkolakkinen jono, joka +rientomarssissa kiiruhti junalle, ja ruoduittain heille kohotettiin +raikkaat »eläköön» huudot. Asemalla sitten laulettiin: »Ja, vi elsker». +Björnson astui esille kiittämään ja esitti eläköön-huudon Suomen +ensimmäiselle tenorille Z. Topeliukselle. Ennenkuin juna pääsi +lähtemään, laulettiin vielä useita lauluja, joita kaikkia runoilija +läheltä kuunteli, ja muodostui hänen ympärilleen siihen suuri, tiheä +ihmisryhmä. + + * * * * * + +Luonnollista on, ettei sellaisen miehen kuin Björnsonin käynti täällä +voisi jäädä kunnianosoituksia hänelle synnyttämättä. Ei kuitenkaan +olisi luullut, että ne niin isoiksi ja suurenmoisiksi muodostuisivat. + +Mutta taantumisen henki synnyttää vastavirran ja luultava on, että +eläköön-huudot Björnsonin, tuon kaiken edistyksen miehen kunniaksi +kohosivat juuri sen tähden niin raikkaasti, että tahdottiin vähän +vavahduttaa sitä ilmaa, joka paikoitellen alkaa käydä yhä tukalammaksi +ja painostavammaksi. + +Ylioppilaskunnan oli ensiksi aikomus panna toimeen juhla sille +miehelle, joka omassa maassaan on ollut nousevan nuorison innostunut +johtaja ja joka kirjoituksillaan on tavattoman syvästi vaikuttanut +nykyisen sukupolven katsantotapaan. Se juhla olisi ollut jonkinmoinen +kiitos niistä monista muista tuoreista aatteista, joita Björnson on +meille antanut. Ja samalla olisi ollut tilaisuus sanoa hänelle, kuinka +suuri on ollut hänen ynnä muiden norjalaisten vaikutus siihen nuoreen +kirjallisuuteen, joka meillä parhaillaan on nurmen alta nousemassa. + +Ylioppilaskunnan juhla jäi kuitenkin pitämättä, koska sen pelättiin +tulevan kaupunkilaisten toimeenpaneman juhlan tielle. Mutta sen sijaan +tehtiin kunnianosoitus toisessa muodossa, ja epäilemättä hyvin +onnistuneessa. + +Ylioppilaat näet kävivät laululla tervehtimässä Björnsonia niiden +päivällisten aikana, joihin suuri joukko kansalaisia oli kutsunut hänet +torstaina t. k. 10 p:nä. + +Kun astui siinä sujuttelevassa valkotakkisessa rivissä, joka +ylioppilastalolta kulki Kämpin ravintolaan, niin muistuivat +ehdottomasti mieleen nuo monet kerrat, jolloin kuljettiin +suomalaisuuden aatteen edustajia samalla tavalla kunnioittamaan. Sitä +nyt ei ole enää pitkiin aikoihin tapahtunut. Mutta aate se oli nuorison +tälläkin kertaa saanut liikkeelle, vapaamielisen edistyksen aate, ja +kuta lähemmä määräpaikkaa tultiin, sitä selvemmäksi kävi ainakin tämän +kirjoittajalle, että viime aikain akanvirrasta aletaan hiljalleen +päästä irtautumaan. Yliopiston nuoriso oli kuin ensi askeltaan +julkisuuden alalla ottamassa uudenaikaisen miehen ja uudenaikaisten +mielipiteiden tunnustamiseen. + +Ääretön oli ihmisjoukko meitä odottamassa. Esplanadi oli yhtenä mustana +paikkana ja koko Kluuvikatu niin pakaten täynnä, että nelimiehinen rivi +vaivoin pääsi sen parvekkeen kohdalle, missä oli tarkoitus laulaa. + +Kohta kun helähytettiin ilmoille laulu: »Ja vi elsker dette landet», +astui Björnson esille ja vähän jälemmä hänen rouvansa. Niin pian kuin +laulu oli loppuun kajahtanut, kohosi eläköön-huuto pitkin riviä. + +»Minä kiitän teitä tästä laulusta», vastasi tähän Björnson äänellä, +joka kuului kauas yli alhaalla olevan väkijoukon.--»Joka kerta kun te +tämän laulun minulle laulatte, tuntuu minusta, kuin te toisitte +mukananne kaikkein rakkaimman, mitä minulla on: Norjan, minun +isänmaani. Mutta minä en tahdo puhua teille Norjasta, vaan Suomesta, +Kun minä näen tuon pitkän, valkoisen juovan polveilevan mustan +väkijoukon keskitse, niin toivon minä, että te kulkisitte kautta koko +maan samanlaisena valkoisena juovana, joka levittää valoa kaikkeen +siihen pimeyteen, mikä kohtaa teitä tiellänne. Kun tapasin teidät ensi +kerran tänne tullessani, pyysin ylioppilasten kohottamaan äänekkään +eläköön-huudon Suomelle. Tahtoisin kerran vielä kuulla, kuinka yhdytte +eläköön-huutoon tämän suuren kauniin tulevaisuuden maan kunniaksi!» + +Ja siihen eivät yhtyneet ainoastaan valkolakkiset, vaan heitä +piirittävä mustapäinen väkijoukko. + +Kun oli vielä pari norjalaista laulua laulettu, joiden aikana runoilija +yhä seisoi parvekkeella, palattiin »Savolaisen laulun» soidessa +takaisin ylioppilastalolle, sittenkun kerran vielä oli hurrattu +Björnsonille ja Norjalle. + +Sen pitempi ei ollut ylioppilasten mielenosoitus, muuta enempää ei +tarvittukaan. Siinä oli kylliksi todistusta ei ainoastaan Björnsonille, +vaan vielä enemmän meille itsellemme siitä, että Suomessakin on sen +paras nuoriso uskaltanut kohottaa lippunsa hulmuamaan siinä raittiissa +ilmassa, joka yhä täyteläisemmissä henkäyksissä alkaa aaltoilla meidän +rannikoltamme kohti. Ja länsimaisella lämmöllään sulatella niitä +nietoksia, jotka välistä uhkaavat huoneen korkuisiksi kohota ja sulkea +tien kaikelta edistykseltä ja kaikelta uudelta. + +»Savo», toukok. 8, ix ja 22 p:nä 1888. + + + + +HENRIK IBSEN JA ME SUOMALAISET. + + +Kun suuri mies tulee jossakin maassa niin kuuluisaksi, että muidenkin +maiden alkaa sopia ylpeillä hänestä, esiintyy kohta elämäkertain +kirjoittajia, jotka koettavat todistaa, että hän joko omaan tai +vanhempainsa sukuperään katsoen oikeastaan onkin heidän omansa. Ja jos +ei häntä tällä tavalla saada anastetuksi, koetetaan hänet keinotella +omaksi hänen saamansa kasvatuksen ja sivistyksen tai ainakin hänen +heille osoittamansa myötätunnon nojalla. + +Niin kävi aikain kuluessa Homerokselle ja niin on käynyt monelle muulle +hänen jälkeläiselleen. + +Eihän tämä ole muuta kuin jaloa kilpailua, ilahuttava todistus siitä, +että suuret miehet oikeastaan ovat kaikkien kansojen omia. + +Vaikkei nyt voitaisikaan kieltää norjalaisilta sitä kunniaa, että Ibsen +on Norjassa syntynyt ja että hänen vanhempansa olivat puhdasrotuisia +norjalaisia, ei se kuitenkaan estä tanskalaisia ylpeilemästä siitä, +että hän on saanut ensimmäisen kirjallisen sivistyksensä heidän +kauttansa. Saksalaiset väittävät, että hän heidän keskessään on elänyt +miehuutensa parhaat päivät, omistanut heidän kulttuurinsa ja heidän +maassaan oleskellessaan kirjoittanut suurimmat mestariteoksensa. +Ranskalaiset eivät ole hänestä ottaneet omakseen muuta kuin sen, minkä +hän muka on heiltä ottanut: mainion tekniikkansa ja repliikkinsä +terävyyden. Ja luultavasti keksivät ruotsalaisetkin jotakin, josta +Ibsenin on heitä kiittäminen. Ovathan kaikki skandinaavit serkuksia +keskenään ja pikkuserkuksia germaanien kanssa. + +Entä me suomalaiset! + +Meille tulee usein se kunnia, että meidät luetaan skandinaaveihin. Kun +ulkona maailmassa tulee puhe Ibsenistä, Björnsonista, Liestä, +Strindbergistä y.m., sanotaan meille heidän johdostaan kohteliaisuuksia +niinkuin omista miehistämme, ja kun huudahdetaan: _la lumière vient du +Nord!_ (valo tulee pohjolasta), saamme mekin olla kannoilla mukana. + +Välistä saamme olla toisillakin kannoilla mukana. Kun ranskalainen +tahtoo mielitellä meitä oikein hienosti, puhuu hän ensin hyvin +kauniisti Tolstoista ja Turgenjevista ja Dostojevskista ja lisää sitten +suojelevasti: _vous etes russes, n'est-ce pas!_ (tehän olette +venäläisiä tekin!) Me nyt emme kuitenkaan ole skandinaaveja emmekä +venäläisiä. Mutta eihän olisi niin tuiki ihmeellistä, jos me kaiken +tämän jälkeen ylpistyisimme niin, että koettaisimme hankkia itsellemme +oikeuden Ibseniinkin. + +Ja miksikä ei! + +Tiedetäänhän, että suomalaista verta juoksee virtanaan norjalaisten +suonissa ja kuka tietää, eikö Ibsen, samoinkuin Lie, ole saanut siitä +osaansa. Olen ollut huomaavinani, että kun norjalaiset kirjailijat +kuvaavat jotakin oikein kamalaa ja puistattavaa ja onttosilmäistä +jossakin henkilössään, hakevat he siihen selityksen siitä, että hänen +suonissaan vuotaa--»finnblod» (suomalaista verta). »Merentyttäressä» +sanotaan tuosta »mystillisestä, vieraasta miehestä», että hän oli »födt +over i Finland» (syntynyt Suomessa). Ja novellissaan »Den fremsynte» +(Näkijä) koettaa Lie todistaa, että norjalaiset ovat saaneet parhaat +kansalliset ominaisuutensa--suomalaisilta! + +Ajatelkaas, jos se olisi ollut atavismia Ibsenissä, joka loihti esille +tuon oudon, salaperäisen puolen hänen mielikuvituksessaan! Entä jos se +oli suomalainen noita, joka noin purkihe esiin! Noita! + +Niin, mutta sehän hän oikeastaan onkin, suomalainen noita +runoilijaluonteeltaan: itseensä sulkeutunut, harvasanainen, +synkkämielinen, ihmispelko, joka yksinäisyydessään hautoo elämän +syntyjä syviä ja silloin tällöin pitkäin väliaikain kuluttua lausuu +salaperäisen viisauden sanansa. + +Eihän meiltä suomalaisiltakaan siis puutu syytä ottaa osaa kilpailuun +Ibsenin omistamisesta. + +Mutta me voimme kuitenkin luopua tästä kilpailusta, koska on muita +aloja, joilla voimme kilpailla hänestä paljoa suuremmalla +menestyksellä. Me voimme kilpailla siitä vaikutuksesta, joka hänellä on +ollut meihin ja joka--suotakoon ainakin meidän itsemme uskoa se--on +ollut yhtä suuri meillä kuin missään muussa maassa. + +Ibsenillä ei meidän maassamme ole paikkaansa toisten suurten +kirjailijain rinnalla, niinkuin hänellä omassa maassaan on paikkansa +Björnsonin, Lien y.m. rinnalla. Hän täytti meillä tyhjän paikan. Eikä +ainoastaan niin, että hänen draamansa olisivat olleet kirjallisia +merkkitapauksia, ne olivat samalla uusien aatteiden juhlia, joiden +loistoa eivät mitkään kotimaiset kirjalliset muistopäivät himmentäneet. +Vanhemmat runoilijamme olivat joko menneet manalle tai asettuneet +talviteloilleen ja uusia ei ollut vielä ilmaantunut; kaikkien huomio +oli suuremmassa määrässä kuin koskaan ennen suuntautunut länteen, +etupäässä Ruotsiin, josta me niin usein olimme tottuneet +vastaanottamaan kirjallisia ja muita herätyksiä. Herättäjä, aatteiden +antaja, taidemuotojen uudistaja ei tullut tällä kertaa Ruotsista, tuli +vuorien takaa, »over de höje Fjelde», maasta, josta me siihen saakka +olimme tuskin mitään tienneet ja jonka kirjailijat olivat meille vielä +vähemmän tunnetut. Mutta me omistimme hänet heti, sillä hänessä oli +jotakin, jota meillä oli kaikki edellytykset ymmärtää. Hänessä oli sitä +totisuutta, raskasmielisyyttä ja pessimismiä, jota pienet olot, +vuosisatain sorto vieraiden valtain alla ja kansan pietistinen kasvatus +ovat omansa synnyttämään. Mutta sen lisäksi oli hänessä jotakin +muutakin, oli ennakkoluuloista vapauttavaa voimaa, vastustusta ja +vihaista mieltä olevia oloja vastaan, joka ei kenessäkään omista +kirjailijoistamme ollut puhjennut ilmi niinkuin hänessä. + +Tietysti oli Ibsenin vaikutus samanlainen muissakin maissa, mutta +muualla oli kuultu vapauttavia sanoja muiltakin huulilta, oli kuultu +ruoskan vinkuvan muissakin käsissä. Muualla elettiin verrattain +valoisemmissa oloissa yleensä ja paljoa vapaammissa paino-oloissa +erittäin. Sentähden tervehti häntä meillä se yleisö, joka kykeni +vastaanottamaan uusia vaikutuksia, innostuksella, jota ei ole tullut +kenenkään muun osaksi. + +Tuossa tuokiossa opimme me norjankieltä lukemaan. Olin juuri tullut +ylioppilaaksi (v. 1880), kun ensi kerran kuulin puhuttavan Ibsenistä. +Ostin hänen runonsa ja aloin niitä tavailla. Puolet sanoista olivat +minulle tuntemattomia tai ymmärsin minä ne väärin, selittäessäni ne +ruotsin mukaan, mutta siitä huolimatta opin minä niistä ulkoa useita +niinkuin: »Bergvaeg brist med drön og brag for mitt tunge hammerslag»-- +»Agnes, min dejlige sommerfugl».--Ihmeellinen oli noiden voimakkaiden +säkeiden vaikutus meihin, jotka olimme tottuneet Runebergin, +Topeliuksen ja suomalaisen kansanrunouden lempeämpään lyriikkaan. + +Kun ovi kerran oli auennut, astuimme me sitten Ibsenin draamallisten +henkilöiden pylvästöön, tutustuen ensiksi niihin taideteoksiin, jotka +hän aikaisemmin oli luonut, ja sitten niihin uudempiin, joita hän aina +säännöllisten väliaikain kuluttua pystytti eteemme. Suomalainen +Teatteri piti huolta siitä, että Ibsenin henkilöt asetettiin +ilmielävinä eteemme, ja on meillä ilo omistaa sellainen hänen +naisluonteittensa esittäjä kuin Iida Aalberg, jonka asetamme siinä +kohden yläpuolelle kaikkia muita. Noran luonteen tulkitsijana ei +hänellä lienekään vertaistaan, ei ainakaan monta. + +»Noran» jälkeen tulivat Ibsenin muut draamat kukin vuorollaan, joista +jokainen on meillä esitetty ja jotka melkein kaikki ovat herättäneet +vilkasta keskustelua ja ylläpitäneet kirjallista harrastusta, jommoista +emme ennen olleet nähneet. Kävihän kahden vuoden väliaika välistä +pitkäksi, mutta siitä huolimatta jaoimme me kuitenkin aikamme näiden +kirjallisten merkkipäiväin mukaan. Viime vuonna ei ollut »Ibsen-vuosi», +mutta tänä vuonna se taas on ja me odotamme joulua jännityksellä ja +samalla luottamuksella, varmoina siitä nautinnosta, jota »uusi Ibsen» +on meille taas tuottava. + +Ibsenin merkitys meillä on vielä siinäkin, että hän, kulkien loistavana +pyrstötähtenä harmaalla kirjallisella taivaallamme, toi tullessaan koko +sikermän muitakin tähtiä, jotka valaisivat meitä niinä väliaikoina, +jolloin hän itse oli piilossa. Virinnyt myötätuntoisuutemme Ibseniin +sai meidät tutustumaan Björnsoniin, Liehin, Kiellandiin ja Garborgiin. +Norjalainen kirjallisuus kävi meille yhtä rakkaaksi kuin omamme ja +syrjäytti osaksi ruotsalaisen. Norjankieli tuli meille +kulttuurikieleksi ja kärsivällisesti tavailimme me outoa +kansanmurrettakin Garborgin kirjoissa. Tällä kielellä, jota me tunnemme +vain kirjallisuudesta, on meidän korvissamme omituinen, juhlallisen +voimakas kaikunsa, sen sanoilla on meille tuoreempi ja kuvaavampi +merkitys kuin niille, jotka käyttävät sitä jokapäiväisenä kielenään. +Jos sitä sitten kuulemme jonkun norjalaisen huulilta, niin nostaa se +puhujan meidän silmissämme jonkinlaiseen tenhopiiriin ja tekee +tavallisesta merimiehestä tai jonkin sahalaitoksen konttoristista-- +ibseniläisen henkilön. Se tekee meihin samanlaisen vaikutuksen kuin +esim. italiankielessä käytetyt tunnetut latinalaiset sanat, joita +luulimme voitavan käyttää vain vanhassa klassillisessa runoudessa. + +Mutta minä huomaan alkavani käydä juhlalliseksi! Niin käy aina, kun on +kysymys Ibsenistä. Käy niinkuin jotakin vanhaa duomoa katsellessa, jota +aikoi tarkastaa vain ohimennen, mutta jonka juureen kuitenkin pysähtyy +tuijottamaan, kunnes niskaa alkaa pakottaa ja päätä huimata. On siis +aika lopettaa. Tiedänhän, että me suomalaiset, kun on kysymys Ibsenin +ihailemisesta, kuitenkin viemme voiton kilpailussa kenen kanssa +hyvänsä. + +»Uusi Kuvalehti», maalisk. 15 p:nä 1898, ja eräs Ibsenin kunniaksi +toimitettu norjalainen juhlajulkaisu, hänen täyttäessään 70 vuotta. + + + + +PAAVI LEO XIII. + + +Jouduin hiukan omituisella tavalla tekemisiin paavi Leo XIII:n kanssa +tai oikeastaan vain hänen Vatikaninsa. Oli näet Roomaan tultuamme +ensimmäisenä työnä asunnon hankkiminen. Kun tahdottiin huone hyvälle +paikalle, josta olisi näköala niin laaja kuin suinkin yli ikuisen +kaupungin ja sen ympäristöjen, kesti kuleksia päivän ja toistakin eikä +sittenkään vielä osattu oikeaa valita. Näillä harhailuretkillä tultiin +kerran Pietarinkirkon edustalle. Saadapa tämän torin varrelta jokin +huone, niin tässä olisi kaikki, mitä tarvittaisiin: tuo komea kirkko, +sen mahtava pilaristo, suihkulähde keskellä ja kaiken päivää +kirkkomiesten vilkasta liikettä! Kuinka siinä seisoskelimme ja +tähtäilimmekin, niin jo valitsimme kirkon seinustassa olevasta +monikerroksisesta kivirakennuksesta sen kerroksen ja ne ikkunat, joita +mielestämme sopisi kysäistä. Ja jo kysäisimmekin luokse ehättävältä +oppaalta, luuliko hän tuossa talossa olevan huoneita vuokrattavana. +Italialaiset oppaat ovat kyllä tottuneet mitä kummallisimpiin +kysymyksiin, eivätkä he helposti hämmästy. Mutta tämä oli vähällä +lentää selälleen. Eikä se ihme ollutkaan, sillä me olimme halunneet +vuokrata huoneita itsestään Vatikanista ja päälle päätteeksi olimme +tähdänneet silmämme paavin omiin ikkunoihin. + +Se oli harmillista kyllä, sillä jouduttuamme museoihin, näimme sieltä, +että näköala on ensimmäisiä maailmassa. Sillä paitsi Pietarinkirkon +edustaa ja koko Roomaa näkyy sieltä kaupungin yli ihanat +Albanolaisvuoret vihertävine rinteineen ja sinertävine huippuineen. + +Ikkunat eivät kuitenkaan ainoastaan siitä syystä ole merkilliset. Ne +ovat kirkkohistoriallisestikin kuuluisat, sillä myöhään yöhön niistä +tuikkiva tuli ilmoittaa hartaille katolisille, että heidän välittäjänsä +Jumalan tykönä valvoo ja työskentelee valtakuntansa vahvistamiseksi. + +Nykyinen paavi on vanki, niinkuin tiedetään. Sen jälkeen kun Italian +yhdistetty kuningaskunta perustettiin ja paavin maallinen valta +hävitettiin, ei hän astu ulos Vatikanin muurien sisältä eikä esiinny +Rooman kaduilla niissä suurissa juhlakulkueissa, jotka ennen aikaan +kaikkia ulkomaalaisia ihastuttivat. Silloin tällöin hän vain suurina +juhlina kannattaa itsensä Pietarinkirkkoon messua lukemaan tai esiintyy +muutamia kertoja vuodessa valitulle joukolle kotoisessa Sistinan +kappelissaan. + +Vaan vaikkakin Leo XIII on maallisesti vanki, vaikkei hän entisten +sotapaavien tavoin astukaan ratsun selkään ja riennä keisareja tai +uppiniskaisia kuninkaita kurittamaan ja vaikkeivät pannanuolet enää +singahdakaan maihin ja kansoihin, on hän kuitenkin ehkä mahtavampi kuin +monet hänen mahtavimmista edeltäjistään. Noiden ikkunainsa takaa johtaa +hän omiatuntoja ja maailman menoa näkymättömillä langoilla taitavammin +ja varmemmin kuin miekalla, tulella, kahleilla ja inkvisitsionilla. + +Hänen politiikkansa salaisuus on siinä, että hän on ensimmäinen niin +sanoaksemme »uudenaikainen» paavi. Hän ei ole tunnustanut uuden ajan +aatteita omikseen, hän taistelee yhäkin epäuskoa ja kieltämistä +vastaan, mutta hän on kuitenkin ottanut ajassa liikkuvat aatteelliset +voimat palvelukseensa. + +Niiden avulla hän on ensiksikin vienyt voiton Bismarckilta vääntäessään +hänen kädestään »toukokuun lakien» miekan; vaatimalla kirkolta +osanottoa yhteiskunnallisiin parannuspuuhiin hän on osoittautunut niitä +vastustavien hallitusten vaaralliseksi kilpailijaksi ja tunnustamalla +Ranskan tasavallan hän on hankkinut katoliselle kirkolle suurta +kannatusta maassa, jossa sen paperit ovat olleet huonossa arvossa. +Katolisen kirkon vanhat traditsionit, jotka aina ovat olleet +yksinvallan puolella, on hän täten rikkonut, mutta hyöty siitä on ollut +suuri. + +Jos mieli näitä tuloksia oikein ymmärtää, täytyy ymmärtää se uusi +järjestelmä, jonka mukaan Leo XIII on paavillista politiikkaa johtanut. +Hänen toimintatapansa ei näet ole eikä voikaan olla muuta kuin +varovaista mukautumista ajan vaatimusten mukaan sekä mitä sitkeimmän +tahdonlujuuden käytäntöön panemista. Ilman melua ja ilman tarpeettomia +voiman näytteitä, mutta aina tarkasti ja kylmäverisesti hän on ohjannut +»kirkkovenheensä» uudenajan virtaisille vesille heittäen siitä +suurimmissa aallokoissa pois vanhojen traditsionien häiritsevää +painolastia. Ja ainoastaan sen avulla hän on laajentanut kirkon valtaa +enemmän kuin kukaan muu paavi neljänä viimeisenä vuosisatana. + +Vaan äskettäin on tämä Vatikanin vanha valtiomies kenties lyönyt +kaikista suurimman »tikkinsä»--jos saanee korttipelistä lainattua sanaa +käyttää vertauksena niin pyhän miehen toimista kuin paavi on. + +Katolinen kirkko on tietysti kärsinyt yhtä paljon kuin +protestanttinenkin niistä mullistuksista, joita luonnontieteet ovat +saaneet aikaan ihmisten käsityksissä. Kuta sotaisemmalle kannalle on +asetuttu ja kuta itsepintaisemmin on pidetty kiinni kaikista Vanhan +Testamentin erehdyksistä näissä asioissa, sitä tuntuvammaksi on tullut +tappio. Nyt on paavi kuitenkin luopunut kirkkoa siinä kohden +johtaneesta tuomitsemisjärjestelmästä ja asettunut ymmärtävälle ja +välittävälle kannalle. Se on tapahtunut hänen äskettäin julkaisemassa, +mitä suurinta huomiota herättäneessä paimenkirjassaan, jossa puhutaan +raamatun uskon suhteesta luonnontieteisiin. + +Voidaan kenties kysyä, mitä tekemistä tällä on käytöllisen +kirkkopolitiikan kanssa. Mutta tuskinpa mikään muu kuvaa Leo XIII:n +koko toimintaa paremmin kuin se tapa, millä hän määrää kirkon teologien +suhteen luonnontieteitten harjoittajiin. Hänen kirjoituksessaan ei näet +tapaa dogmaattista suvaitsemattomuutta ja kerettiläisten tuomitsemista, +ei mitään vihaa tieteitä ja uutuuksia kohtaan. Paavi, joka on vähän +runoilijaakin ja on ennen aikaan tehnyt latinalaisen runon +telegraafista, aukaisee taitavalla kädellä sen rajan, joka kulkee uskon +ja tiedon välillä ja vetää sen niin, että se voi sopia ajan uusiin ja +yhä uudistuviin vaatimuksiin. Tässä paimenkirjeessä myönnetään näet +selvästi, että luonnontiede nykyisellä kehityskannallaan on yhtä +voimakas valta kuin kirkkokin, jonka tulee kohdella sitä kuin +vertaistaan, koska se ei enää voi sitä kukistaa enempää teologisten +opinkappalten kuin interdiktin ja pannankaan avulla. + +Omituista on, että paavi Leo XIII, samoin kuin moni kirkon helmassa +syntynyt epäilijä, muiden muassa Lutherus, vetoo kirkkoisä +Augustinukseen määrätessään kirkollisen teologian suhdetta +luonnontieteisiin. Hippon muinoinen piispa näet lausui: »Niille +vastustajistamme, jotka esittävät meille kumoamattomia todistuksia +luonnon laeista, tulee meidän osoittaa, että ne eivät sisällä mitään, +joka olisi ristiriidassa raamatun kanssa.» Tähän perustuen tulee +paavikin nyt siihen johtopäätökseen, ettei mitään asiallista eroa ole +olemassa teologin ja fyysikon välillä, jos vain molemmat varovat kukin +alallaan väittämästä mitään umpimähkään ja otaksumasta tunnetuksi sitä, +mikä ei ole tunnettua. + +Leo XIII ei siis rupea vastustamaan viimeisten vuosisatojen ääretöntä +luonnontieteellistä edistystä, mutta koettaa pelastaa uskolle +isännyyden julistamalla, että kirkon teologien asiana ei ole langettaa +tuomiotaan silloin, kun raamattu ja luonnontieteet ovat ristiriidassa +keskenään, vaan että heidän tulee osoittaa, ettei tätä ristiriitaa +ollenkaan ole olemassa, jos vain raamattu oikein ymmärretään. Uskon +tulee siis mukautua tiedon mukaan eikä päinvastoin. Niinkuin siis +näkyy, on tuo nerokas vanhus tutkinut ja pitänyt silmällä aikansa +suuria voimia ja tullut huomaamaan, ettei niitä voi musertaa »sitä +kalliota Pietaria» vastaan. Hän ei tahdo alistaa uskoa tieteen alle, +mutta hän ei ryhdy dogmin miekkaan, johon niin moni kirkkoruhtinas on +kaatunut, sillä hän ei tahdo saattaa kirkkoa vaaraan. Hän tuntee ja +pelkää tieteitä, ja estääkseen niitä räjähyttämästä kirkon perustuksia +ilmaan laajentaa hän uskon rajoja. Siitä on katolinen kirkko hänelle +kiitollinen, sillä hänen kauttaan on se kaikessa hiljaisuudessa +paisunut mahtavammaksi kuin on voitu aavistaakaan. + +Epäilemättä syntyy itsestään kysymys, millä silmillä protestanttisen +kirkon on tätä paavinvallan lisääntymistä katsottava. Meillä ei kysymys +voine koskaan tulla polttavaksi, mutta niissä maissa, joita +katolisuuden keskipiste on lähempänä ja joissa kansan luonne ja kansan +sivistys tarjoo suotuisamman maaperän tämän uskonnon leviämiselle, +saattaa vaara olla suurikin. Sillä niitä on paljon niitä viime +vuosikymmeninä kirkon tarhasta eksyneitä lampaita, jotka hakiessaan +tyydytystä uskonnolliselle tunteelleen luulevat löytävänsä sen +suvaitsevaisen katolisen kirkon helmasta. + +»Uusi Kuvalehti», kesäk. 1894. + + + + +MATKALTA PARIISIIN V. 1889. + + +Merimatka. + +Helsinki katoaa yhä kauemmaksi, painuu painumistaan pienemmäksi. Tästä +kun aukinaisen tupakkahytin oven läpi katselen, ei näy muuta kuin +kaitainen ruskea viiru ja sieltä täältä valkealta paistava paikka, +varmaankin jokin valkeaksi rapattu suurempi rakennus. + +Tuntuu niin omituiselta ajatella, että on niin pieneksi kyyristynyt se, +joka äsken näytti niin suurelta ja mahtavaltakin. + +Laiva seisoi valmiina lähtemään Keisarillisen Palatsin kohdalta. +Aamulla kello 10 soitettiin kolmannen kerran. Piti heittää hätäiset +hyvästit ja kiiruhtaa kannelle. Oli lempeä tuuli ja lämmin ilma. +Päiväpaistetta tulvi tulvimalla rantatorille. Silmiä melkein +häikäisivät palttinanvaaleat kivimuurit torin ympärillä ja korkealle +kohoava Nikolainkirkon seinä. Torin toisessa päässä lakkaamatta hääri +ostajia ja myyjiä. Heidän takanansa, päitten yli näkyen, jyryyttää +punainen omnibusvaunu ja kuuluu tuon tuostakin sen kellon soitto. +Perimmäisillä perillä kappeli-esplanadin tuuhea vihreys ja sitä vastaan +korkea Grönqvistin kivitalo, jonka katolla laiskasti liehuu veltto +lippu. Ja tuon taulun katkaisee paksu sähkölanka, joka pylväs +pylväältään vie seurahuoneelta poikki torin suureen uuteen +rantahalliin, jota sähkö iltaisin valaisee. + +Toisaalla juoksee leveä katu ylös Katajanokan mäelle, vie rantasillan +yli kanavan poikki ja katoo kiertäen juhlallisen venäläisen kirkon +ympäri. Kadulla on alituista liikettä. Ajureja ajaa ylös ja alas ja +yht'äkkiä rämähtää marssivan pataljoonan rummutus, hetken päästä +uudistuen. Käy sääliksi noita sotamiehiä kuluneissa huonoissa +vaatteissaan. Me menemme merelle, raittiiseen ilmaan, he kasarmiaan +kohti, jossa on näköala rajoitettu ja sää aina samea. + +Sitten lähdetään, aletaan poistua. Kankeasti ja hitaasti kampeaa suuri +laiva kokkaansa köysien ja purjeitten avulla merelle päin ja kääntää +peränsä maata kohti. Verkalleen alkaa se hivuttautua ulommas. Sen +lähtöä on katsomassa joukko rannalla, josta liinat alkavat liehua. +Näkee, kuinka katseet teroittuvat viimeiseksi hyvästiksi. Mutta muut +kaikki näyttävät niin vähän välittäviltä. Keikaillen piirtävät +purjepurret värehtivää veden pintaa, eläen omia aikojaan. Ostava ja +myyvä yleisö tuolla taampana maalla kuhisee omaa kuhinataan +muurahaishommissaan. Ikäänkuin ilkkuen vingahtelevat pienet +höyryvenheet satamassa, pyyhkäisten laivamme kokan editse niinkuin +pahankuriset kärpäset kankealiikkeisen härän turvan ohitse. + +Härkä tuhkaisee sieraimiinsa, lisää vauhtiaan ja asettaa kulkunsa +muutamaan Viaporin salmeen. Yksityiset ikkunat rantarakennuksessa +katoavat ja sulavat yhdeksi pitkäksi riviksi. Kaupungin humina on +lakannut kuulumasta. Vielä vähän aikaa Viaporin uhkaavien vallien +välissä, joista tuijottavat ontot mustat ampumareiät, ja sitten ollaan +aavalla ulapalla, kynnetään sen sinistä pintaa, kokka Rääveliä kohti. + +Nyt on Helsinki kadonnut. Ei näy merkkiäkään siitä, eikä maasta +muualtakaan. Paljas sininen taivas ja vielä sinisempi meri. Siellä +täällä paistaa kaukaa Ahdin peltojen periltä jokin purje. Kokan edessä +on nyt juuri päivän kuvastus veteen. Laineet murtavat valon ja +hajoittavat ja pienentävät sen niin, että muodostuu leveä hohtava tie +häikäisevää valoa sinne päin, minne menemme. Tulee ajatelleeksi, että +onkohan se enne niistä uusista maista, joihin mennään. + +Mieli käy väkisinkin virkeäksi. Huolet haihtuvat itsestään. En ajattele +mitään. Antaun vain hetken olemiseen ja sallin laivan hiljalleen keinua +loivia laineita myöten, joiden vihreillä harjoilla silloin tällöin +pärskähtää kimppunen valkeata merivaahtoa. + +Meri on isonnut sitten eilisen. Ympyrä, jonka keskipisteestä emme näytä +mihinkään pääsevän, on avartunut. Maata ei näy missään, ei ole näkynyt +koko päivänä. Veden ja taivaanrannan rajassa vain joitakuita haihtuvia +pilvenhattaroita, jotka eivät uskalla lähetä sen likemmäksi. + + * * * * * + +Eilen iltapäivällä saavuttiin Rääveliin. Kun Suomen ranta oli jonkin +aikaa ollut aseettoman silmän näkemättömänä, alkoi keulan edestä +häämöttää kirkontorneja ja kellahtavaa rantaa. Tornit merkitsivät +Rääveliä ja ranta Vironmaata. Kun tultiin likemmä, erotti jo laivain +mastoja satamassa ja niiden takaa vihreitä puita ja peltoja. Satamassa +tuli luotsi laivaan ja ohjasi sen puusta rakennetun suunnattoman suuren +hevosenkengän muotoisen aallonmurtajan kainaloon, johon seisatuttiin +puusillan kupeelle muutamaksi tunniksi. Rannalla jo huomasi, että maa +oli suurta Venäjän valtakuntaa. Venäläisiä tullivirkamiehiä pakkautui +heti paikalla laivaan ja alkoi penkoa maalle jäävien matkustajien +matkalaukkuja. Ainoastaan upseerit pääsivät muutamalla murahduksella, +johon santarmi vastasi alamaisesti kättä hattuun vieden. + +Kaupunkiin, joka on hyvän matkaa satamasta, ei ehditty mennä. Laivan +seistessä saatiin vain tyytyä puumöljää myöten kävelemään. Siellä +kuulin jo viron kieltä puhuttavan. Jouduin suustani kiinni muutaman +kaljaasin omistajan talonpojan kanssa, jonka uusi venhe parhaallaan +tyhjensi halkoja. Puheihin päästyä osoitti hän minulle kaupungista +häämöttävää kukkulaa, jonka päällä oli joukko kirkkoja torneineen. +Siihen kertoi hän tarun mukaan haudatuksi virolaisen runosankarin +Kalevipoegin. Ja miehellä tuntui olevan tarkat tiedot kansansa +vanhoista taruista. Eikä ainoastaan oman kansansa, vaan meidänkin. +Väinämöiset ja Ilmariset olivat hänelle tuttuja miehiä. Ikävän +vaikutuksen teki minuun Räävelin puoli. Ehkä vaikuttivat siihen viime +aikain surulliset kertomukset Viron kansallisista pyrinnöistä, ehkä +myöskin synkkä ruma satama, jossa oli likainen tervanväri vallalla eikä +ollenkaan sitä iloista päiväpaisteista luonnetta, mikä niin suuresti +virkistää mieltä Helsingin satamassa. + +Räävelistä kun lähdetään, ei seisatuta ennenkuin Lyypekissä. Kaksi +päivää olemme jo kulkeneet ja vielä on kolmas edessä. + +Aamulla, kun hyvin maatun yön jälkeen nousee ylös kannelle, kulkee +katse ympäri avaran näköpiirin. Jokaiselta suunnalta näkee vain vettä +ja taivasta ja pieniä lipattelevia laineita, jotka tuskin jaksavat +kohottaa suurta raskasta runkoa. Kun silmä on ehtinyt ensi +häikäisystään selvitä, astuu autereen takaa esiin purje purjeen, laiva +laivan perästä. Ne, jotka ovat aurinkoa vasten, näyttävät mustilta kuin +varjo taikka muistuttavat ne purjeineen isoja kärpäsiä valkealla +vaatteella. Jota vastoin toisella puolen olevat hohtavat täydessä +valaistuksessa, purjeet paistavat valkeina ja näkyy niiden +pullistuminenkin tuulessa. + +Matkustajat alkavat saapua kammioistaan ja tulevat vähitellen kaikki +avaralle pitkälle kannelle, jossa joko istuvat mukavissa sohvissa +taikka käyskentelevät joutilaina edestakaisin. Aurinko on täällä vielä +kuuma kuin kesällä ja tuuli lämmin ja leuto. Ruumis ja sielu lepäävät, +ja ainoa tunne on suloinen raukeus. Sitä ei häiritse mikään. Ei +ympäristökään, joka käy vähitellen yksitoikkoiseksi. Muiden +matkustajain kanssa on pian puhunut loppuun kaikki puhuttavansa. Kirja +tosin on aina kädessä, mutta lehdet kääntyvät hitaasti. Se unhottuu +polvelle ja vähän väliä tapaa itsensä tuijottamasta määrättömään +kaukaisuuteen. Siellä on vain sama sini ja samat purjeet, joita +ilmestyy aina uusia entisten poistuvain sijaan. + +Soitetaan syömään. Se ei ole vähäinen huvitus. Se on varsinkin siihen +nähden suuri, että sen jälkeen voi taas vielä häiritsemättömämmin +antautua olemiseensa. Joutessaan kulkee kannella ristiin rastiin, käy +joka sopen, tarkastaa kauan mastoja, nuoria ja nuoraportaita. Niiden +lävitse tuijottaa kaiteeseen nojaten laineeseen, joka ulkonee laivan +sivusta ja katkeaa vaahtoiselle harjalle. Jättää sen ja seuraa +kivihiilisavua, joka paksusta piipusta kumpuaa mustana häntänä ulos, +jää jälelle ja laskeutuu raskaampana kuin ilma pitkin meren pintaa. Kun +sitä on aikansa nähnyt, istuu koneruuman luukun suulle, ja katselee +sinne alas kuunnellen koneen lakkaamatonta työtä, jonka jokainen +jyskytys työntää meitä syli syleltä eteenpäin, suoltaen alleen tuota +äärettömän pitkää tietä. + +Yksi huvitus on laivan ohjaus. Ruorimies seisoo hänelle tehdyssä +suojuksessaan, josta hän melkein liikkumatonna katselee vuoroin +eteensä, vuoroin kompassiin. Ulkona kannella kävelee perämies +lakkaamatta edestakaisin ja määrää tuon tuostakin suunnan. Ei hän monta +sanaa puhu, vastaa vain lyhyesti johonkuhun uteliaan matkamiehen +kysymykseen, ja näyttää tottuneen äänettömyyteen, joka tuntuu täällä +merellä yhtä luonnolliselta kuin kirkossa tai suuressa synkässä +korvessa. + +Sillä lailla kuluvat täällä tunnit toinen toisensa perästä. Pienenä +poikkeuksena on vain se, jos sattuu maata nousemaan merestä. Kiikarit +ojennetaan sinne ja ahnaasti tarkastetaan rantaa. Gottlanin suuri +saarento oli tänään puolenpäivän aikaan laivasta oikealla. Se oli +korkea maa, jossa näkyi taloja ja kyliä. + +Rannemmalla kuului olevan kaupunkikin, vaikka silmiin paistava aurinko +esti sitä näkymästä. Ohitse mentäessä tuli omituisella säälin +sekaisella uteliaisuudella ajatelleeksi, että sielläkin niitä on +ihmisiä, jotka elävät ja harrastavat ja mitähän harrastanevat mikin? +Ovatkohan olot siellä samanlaiset kuin meidän vai paremmat? Jos olisi +seisahtua sinne, ihka outojen sekaan, jossa ei kukaan tunne! + +Mutta maa jäi taakse, katosi pois ja unohtui. Ja taas on laiva ainoa +huomion esine ja ainoa hauskuus. Jos ei olisi päivä niin helakka, meri +niin suloinen ja siivo, niin voisi tuskastua sen yksitoikkoisuuteen. +Mutta nyt sille antaa anteeksi ja on kiitollinenkin, kun tietää, että +se herättyään ja suututtuaan kyllä saattaisi näyttää toisetkin tapansa. + +Ilta ja yö on miltei kauniimpi kuin päivä. Aurinko pyörii punaisena +pallona veden rajaan, koskettaa sitä ja laskeutuu siihen kuin +uimasilleen antautuva, joka ensin varpaitaan kostuttaa, sitten painuu +vyötäisiään myöten ja yht'äkkiä sukeltaa umpimähkään ja näkymättömiin. + +Samassa alkaa tulla pimeä. Taivas ja meri muuttuvat harmaiksi ja usmaa +alkaa kohota hiukan. Silmä ei erota vettä kuin muutamia syliä kahden +puolen laivan. Mutta läpi hämäryyden vilkkaa kaukaisia valoja. Ne ovat +majakkain tulia, joista toiset loistavat liikkumattomina, toiset taas +syttyvät ja sammuvat vähäisen väliajan kuluttua. Ja niiden väliä +taivaltaa laiva, kääntäen kokkansa yhdeltä tuollaiselta merilyhdyltä +toiselle. Kone lyö ruumassa, vesi pursuaa perän alla ja kokassa se +kohisee kuin koski kiven kohdalla. Se on kuin kehtolaulun tuuditusta, +jota on mahdoton vastustaa. Uni valtaa vähitellen kaikki muut paitsi +koneenkäyttäjät ja perämiehet, joiden täytyy valvoa. + + +Maamatka. + +Yön maattuamme heräsimme siihen, että laivan pilli tuon tuostakin +huuteli valittavia, pelonsekaisia säveliä, jotka vaikuttivat omituisen +arastuttavasti. Seistiin näet sakeassa sumussa ja huudot olivat +varoittavia ääniä muille laivoille sitä varten, ettei yhteentörmäyksiä +tapahtuisi. + +Oltiin pääsemässä Lyypekkiin ja täytyy myöntää, että oli harmillista +sillä lailla seistä ja odottaa toimetonna. Laivan kansi, jota jo kolme +vuorokautta oli ikävikseen mittaillut, melkein poltteli jalan alla. +Ulkomaa, tuo outo ja omituinen, oli ihan tuossa muutamain sylien +päässä, mutta läpinäkymättömän esiripun takana. + +Vihdoin se kuitenkin kohosi ja eteen aukenivat uudet näköalat, ihan +erilaiset kuin siellä kotona. Laiva lähti pujottelemaan kaltaista +polveilevaa jokea. Kahden puolen sitä kohosivat rannat, toisin paikoin +yleten pienoisiksi loiviksi kukkuloiksi. Kaikki oli viheriäistä ja +viljeltyä. Ei pienintä kolkkaakaan, jota ei ihmiskäsi olisi vallannut. +Metsätkin, joissa näkyi kasvavan meille vieraita puita, olivat +viljeltyjä, istutettuja ja hyvin hoidettuja. + +Edestä häämöttivät jo Lyypekin kirkkojen tornit. Ja kuta lähemmä +tultiin, sitä sakeammaksi tuli se metsä, joka muodostui laivain +mastoista kaupungin satamassa. Vähän ajan päästä ei niitä enää voinut +lukeakaan. Niitä kasvoi sadoittain, toistensa takaa. Höyrylaivoja, +purjelaivoja kaikkien kansojen lippuja liehuttaen seisoi vieri +vieressään kiinni niin pitkälle kuin silmä kantoi. Kuljettiin ainakin +pari kilometriä kapeaa väylää myöten, joka syntyi niiden väliin. Ei voi +sanoin kuvata sitä hälinää ja melua, joka vallitsi satamassa. +Vipukoneitten hurina oli huumaava. Siihen yhtyi merimiesten huudot ja +rannalla ajavain kuormavaunujen rumina. Tuntui kuin suuri maailma olisi +yht'äkkiä avannut ovensa työhuoneeseensa ja tahtonut ikäänkuin ilkkuen +osoittaa, mitenkä työtä on tehtävä ja mitenkä liikuttava, jotta aika, +joka ei koskaan tule takaisin enemmän kuin vesi koskessa, ei kuluisi +hukkaan. + +Elämä Lyypekin satamassa ei kuitenkaan ollut vielä muuta kuin vähäistä +esimakua siitä, mitä tuleman piti. Vasta sitten, kun istuttiin junaan +ja jouduttiin parin tunnin perästä Hampuriin, tuohon puolen miljoonan +asukkaan kaupunkiin, pääsi tietämään, mitä on kiire maailmassa ja mitä +merkitsee liike-elämä ja suuren kaupungin hyörinä. Kaikki nuo +äärettömän korkeat kivimuurit, joiden seinät olivat täynnä suunnattoman +suuria ilmoituksia kaiken maailman kauppatavaroista, olivat mustat kuin +pajat. Se tavaton määrä kivihiilisavua, joka nousee tuhansittain +korkeuteen kohoavien tehtaitten piipuista, laskeutuu alas ja paneutuu +joka paikkaan. Se pimittää paikoitellen päivänkin ja pölisee hienon +hienona nokena kaduille. Mutta se ei ainakaan liikemiehelle ole +vastenmielistä. Se osoittaa hänelle, että koneet ovat käymässä ja että +kuta enemmän noki pölisee, sitä nopeammin käy ihmiskunnan aineellinen-- +ehkä henkinenkin--edistys. + +Pari kolme tuntia vietimme Hampurissa ajaen ristiin rastiin kaupungin +katuja milloin hevosrautatievaunujen katoilla, milloin ajurien +rattailla. Silmään jäi kaikesta siitä vain kiireinen kuva avaroista +toreista, kaduista niin pitkistä, ettei päätä näe, mutta joissa on +kauppakonttoreja kauppakonttorien vieressä lukemattomat määrät, +silloista, joiden päällitse mennä puhaltaa rautatiejunia ja alla +tuhuttaa höyrylaivoja, ristiin rastiin kiitävistä ihmisistä, täyteen +ahdetuista raitiovaunuista, kanavista, jotka kulkevat kuin kadut +kaupungin laidasta toiseen, ja lopuksi äärettömän isosta +rautatieasemasta, jossa uupuneina astumme Pariisiin menevään junaan. + +Se matka, joka silloin alkoi iltasella myöhään ja päättyi vasta +seuraavana iltana, on erikoisempia mitä voi tehdä. Tie kulkee Euroopan +kenties tiheimmin asuttujen seutujen kautta. Melkein jokainen +asemapaikka on kaupunki, suurempi tai pienempi. Siinä, missä ei ole +tehtaita, siinä on peltoja ja peltojen perillä on taloja ja kyliä, +joissa huoneet ovat rakennetut kuin parhaat herrastalot. + +Välistä voivat seudut olla ihmeen ihania. Ensiksi on silmän alla +esimerkiksi laaja tasanko, jonka halki juna kiitää huimaavaa vauhtia. +Niinkuin jo sanoin, on kaikki viljeltyä. Sarat erottaa toisistaan +milloin eritapainen viljelys, milloin aidat, jotka eivät ole +rakennetut, vaan istutetut. Tuolla liehuu niittomiehiä viikatteillensa +ponnessa, ja jälessä kulkee lauma haravoivia naisia karhoa tehden. +Toisaalla mennä junnistaa kyntömies ajaen kahta suurta valkeasi hevosta +ison näköisen kääntöauran edessä. Siellä täällä näkyy peltojen perillä +leveä tie, jonka tuntee siitä, että sen kahden puolen kasvaa pitkiä +puita, rungosta karsituita ja ainoastaan latva kasvaen tuuheita lehviä. +Kun on helakka päivänpaiste, niin lämmin kuin siellä kotona kuumimpana +kesäaikana, lankeaa joka puusta tarkasti rajoitettuja varjoja poikki +tien, tehden sen hauskan juovikkaaksi. Tuo tie sujuu pitkän, kaukaisen +lakeuden perille ja vie kylään, jonka valkeat huoneiden seinät +paistavat häikäisevän kirkkaasti virstojen päähän. Kattojen yli kohoo +kirkontorni ja vielä etäämpänä savuaa korkea tehtaan savutorvi nousten +yläilmoihin paljon korkeammalle kuin torni. + +Tämä näköala katoaa parin minuutin kuluttua, mutta sijaan tulee toinen +samanlainen ja tuntimääriä saatetaan matkustaa sellaisten seutujen +läpi. Ei luulisi siellä olevan köyhyyttä eikä elämisen puutetta. + +Ei kuitenkaan aina ole samanlaista silmän alla. Sillä yht'äkkiä +tupsahtaa vaunu pilkkoisen pimeäksi, kun juna räsähtäen puskee mustaan +tunneliin. Ollaan vuoriseudussa ja kuljetaan syvässä laaksossa +kallioiden välissä. Niitten huipuilla on huoneita ja rinteet kasvavat +köynnöskasveja. Mennään jokien poikki. Tuossa pyörii mylly, ihmeen +sievä ja soma. Tuolla lampi, jossa joutsen koukistaa kaulaansa. + +Mutta sitten tullaan omituiseen seutuun. Se on Belgian +hiilikaivospiiri. Lyypekissä kasvoi mastometsä, täällä on metsä +tehtaitten savutorvista. Ei näe muuta mitään kuin torvia ja taas +torvia. Ne nousevat suoraan maasta, ja savu, joka niistä tupruaa, tulee +suoraan maan sisästä. Ihmiset, joita siellä liikkuu, ovat mustia kuin +neekerit. Ja koko seutu on noettuna. Ei ainoatakaan valkoista pilkkua. +Vaikka kuinka sulkisi vaunujen ikkunat, käy kohta itsekin samanlaiseksi +sepäksi. Kahden puolen tietä on kivihiilikekoja, niin korkeita kuin +vuoria. Tuhansin seisoo tavaravaunuja sivuradoilla, kaikki täynnä tuota +samaa mustaa ainetta, jota maan sisästä murretaan, nostetaan ylös +pinnalle ja kuletetaan kaikkiin maailman ääriin, missä sen avulla +miljoonat koneet pannaan pyörimään. + +Tätä tämmöistä seutua kestää penikulmien pituudelta ja niin leveältä +kuin silmä saattaa nähdä. Kun sen kautta kulkee, niin ymmärtää vasta +oikein, mikä on luonut nykyisen vuosisadan ja mikä on tehnyt +mahdolliseksi höyrykoneitten aikakauden. Se on kivihiili, jota jos ei +olisi, olisivat aikoja sitten lakanneet liikkumasta laivat ja +pysähtyneet junat. Sillä pian olisivat kasvavat puut tuhaksi +haihtuneet. + +Mutta nyt sitä on vielä eikä ole pelkoa, että ainakaan meidän lastemme +ja lapsiemme lasten eläessä lakkaisi tämä musta voimakas veri +vuotamasta nykymaailman suonissa. Se tuntuu parhaiten tuosta veturista, +joka korskuu junamme edessä ja kirkuen, karjuen kuin hurja orhi mennä +karmaisee päämaaliaan, tätä maailmankaupunkia Pariisia kohti. + +Lyhyeksi hetkeksi pysähtyy se vain asemille, joista tulvimalla tulvii +lisäväkeä mukaan. Ilta alkaa pimitä, niin ettei seutuja näe. Vauhti, +joka on tähän saakka ollut suunnaton, kiihtyy kiihtymistään +suunnattoman suureksi. Tuntuu siltä kuin toteutuisi satu, jossa +kerrotaan laivasta, joka läheni magneettivuorta. Se veti jo kaukaa sitä +luokseen, kuta likemmäksi tultiin, sitä ahnaammin imi vuori rautaista +alusta. Kaikki liitokset natisivat. Vihdoin tempasi magneetin vetovoima +sen kokonaan itsehensä, paiskasi vuoren rintaa vastaan ja laiva särkyi +säpäleiksi. + +Tuo satu muistui mieleeni, kun alkoi Pariisi lähestyä. + +Jo kauas tuntui suuren kaupungin samean kiihkoinen ilma. + +Pitkän matkan päähän tuikkivat valot kaupungista ja kuului hiljainen +hyminä. Väsynyttä mieltä se vain kammotti eikä viehättänyt. + +Mutta vahinkoa ei tapahtunut todellisuudessa niinkuin sadussa. +Hiljalleen laski juna asemalle, aivan tavallisella tavalla astuttiin +alas vaunuista ja tultiin väkivirran mukana ulos, ja istutaan nyt tätä +kirjoittamassa rauhallisessa pienessä huoneessa, ylhäällä Montmartren +vuoren rinteellä. + +»Savo», syysk. 14, 17 ja 24 p:nä 1889. + + + + +MUUTAMIA KUVIA PARIISIN MAAILMANNÄYTTELYSTÄ v. 1889. + + +Näyttelyn ensimmäinen vaikutus. + +Pariisi, syysk. 16 p:nä. + +Harvoin on käsi kynän ponnessa tuntenut itsensä heikommaksi kuin nyt, +kun sen täytyy ruveta kuvaamaan Pariisin maailmannäyttelyä. Äkkiä tänne +tulevaan tekee näyttely niin mahtavan vaikutuksen, että kokonaan +typertyy sen alle. Eikä tuo tunne haihdu, vaikka siellä olisi käynyt +useamminkin, oleskellut päiväkausia ja katsellut ja tutkinut. +Ulkopiirteet tosin selviävät, mutta syvyys, näyttelyn sisältö ja +yksityiskohdat kasvavat, suurenevat ja kokonaisuus ikäänkuin hämmentyy +ja pimenee. Ei se kumma olekaan, kun ajattelee, että näyttelyn ala on +suuri kuin Kuopion kaupunki. Kuvitelkaa todellakin, miten olisi, jos +joka huone Kuopiossa olisi näyttelypaviljonki, jokainen niistä täynnä +outoja, ennen näkemättömiä esineitä, ja voitte likimäärin ymmärtää sen +suuruuden. Voitte myöskin ymmärtää, että tarvittaisiin vuosia siihen +tutustuakseen, hyvä, jos koskaan voisitte kaikkia käsittää ja säilyttää +mielessänne. Teidän täytyisi uhrata elämänne siihen, asettua tänne +asumaan ja saada olla täällä joka päivä, liikkua niinkuin kotonanne. +Näyttelyn pitäisi kestää ihmisiän aika. Pitäisi luoda yht'äkkiä uusi +kieli, jonka sanat olisivat aiotut ainoastaan tätä tarkoitusta varten. + +Oli aamu kuin juhlapäivän, kuin ihanin kesäinen sunnuntaiaamu siellä +kotona, kun astuin ulos asunnostani toisessa laidassa Pariisin +kaupunkia ja tulin alas pienoiselle torille, jonka kaikista kulmista +lähtee säteilemään suuria leveitä puistokatuja joka haaralle. Keskellä +toria seisoo odottamassa suuri ihmisjoukko valkoisten hevosten vetämien +punaisien, keltaisien ja kaikenkarvaisien hevosrautatievaunujen +ympärillä. Vaivoin pääsee sinne sisälle, saaden kiittää onneaan, ettei +jää paikalle seisomaan ja odottamaan. + +Puolen tuntia ajettuaan alinomaa tulvivassa ihmis-, hevos- ja +vaunuvirrassa, joka katujen kulmissa kuohuu ja humajaa omituisella +päätä huimaavalla tavallaan, saapuu vihdoinkin avarammalle paikalle, +jonka laidassa kohoaa korkea rakennus torneineen, niin korkeine kuin +parhaan kirkon. Se on Trocaderon palatsi. Tämän rakennuksen holvien +alitse kun menee, on siinä yht'äkkiä edessä, alhaalla laaksossa, koko +näyttely. + +Silmä ei saa enää kulkea omia teitään. Se on kokonaan nähtävänsä +vallassa, joka johtaa sitä väkisin minne tahtoo. Hetkeksi kaatuu +syrjään kahden puolen kaikki muu ja Eiffeltorni tempaa mukaansa +vastustamattomalla voimalla ylös korkeuteen, jonne se puhaltautuu kuin +suunnattoman suuri yksinäinen korpikuusi keskellä viljavata vainiota. +Miljoonia silmiä se on samalla tavalla vaatinut sanomaan sille +ensimmäisen tervehdyksen näyttelyyn tullessa. Vaikka se on vähintäänkin +vielä puolen kilometrin päässä siitä, missä katsoja seisoo, näyttää +siltä kuin olisi se tuossa aivan katsojan edessä. Kaikki muu jää +pieneksi ja matalaksi sen alle ja korkeimmat rakennukset ovat ison +matkaa alapuolella sen alimmaista kaarta. + +Vasta sitten kun tämä itsevaltias on mielestään tarpeeksi vanginnut +huomiosi, sallii se silmän siirtyä juuremmalle. + +Siinä, sen ympärille kasvaneena kuin kirkonkylä joka puolella tapulin +tornia, on itse näyttely. Joka taholla palavat kupolien kullatut pallot +auringon häikäisevässä valossa. Ne ovat sinisiä, ne ovat punaisia, +keltaisia, vihreitä, kokoontuen kaikki erilaisiin, ihmeen ihaniin ja +sopusointuisiin ryhmiin. Lippuja liehuu ja väräjää joka huipun nenässä +ikäänkuin osoittaen sitä hermostunutta eloisuutta, mikä niiden alla +mahtaa vallita. Suoraan tuon tervanruskean Eiffeltornin ensimmäisen +kaaren kohdalla on samanvärinen hiukan haaleampi kupukatto, ainakin +yhtä korkea ja avara kuin Nikolainkirkon torni Helsingissä. Se kohoo +keskeltä koneosaston avaraa katua, joka ulottuu melkein yli +näyttelykentän takimmaisen osan. Oikealla ja vasemmalla puolen tornia +siintävät, hemmotellen silmää hienoilla väreillään, taiteen ja +taideteollisuuden huoneuksien kupukatot. Nämä rakennukset rajoittavat +ihmisten liikkumapaikaksi suuren, neliskulmaisen, soikean kentän, ne +kohoavat yli muista ja niiden ulko- ja takapuolella on lukematon määrä +matalampia kattoja ja yhtä kirkkaasti kimmelteleviä pienempiä +torninvesoja. Kaikkien noiden kolmen suuremman kupukaton ja melkein +jokaisen pienemmän tornin huipulla näkyy haamuja veistokuvista. +Suurimmista voi erottaa tänne saakka päämuodot. Toinen rohkeammin, +toinen rauhallisemmin näyttävät ne tekevän keveitä, sulavia, +riemukkaita liikkeitä kohden sinistä korkeutta. + +Seisoessaan täällä ylhäällä, ja katsellessaan kaikkea tuota jalkainsa +alla olevaa voi helposti ymmärtää, miltä mahtoi näyttää temppelin +harjalta kaiken maailman komeus ja kuinka se mahtoi viehättää ja +kiusata. Sen se tekeekin, se vetää voimakkaasti luokseen, houkuttelee +heittäytymään syliinsä. Sen on kaukaa nähnyt, silmä on saanut kuvan +kokonaisuudesta ja haluaa päästä tunkeutumaan yksityiskohtiin. + +Leveä tie laskeutuu tuossa jalkojen alla Eiffeltornin juurta kohti. +Siinä kuhisee ihmisiä kuin muurahaisia. Tie jakaantuu kahteen osaan, ja +niiden keskellä--kuohuu koski. Vesi kumpuaa Trocaderon palatsin +seinämältä, jossa sitä valkoisena vaahtona suustaan ja sieraimistaan +syöksevät ilmaan mahdottoman suuret vesieläimet. Kerros kerrokseltaan, +kivi kiveltään putoaa vesi sitten yhä alemma ja seisahtuu avaraan +lampeen, jossa joutsenet uida lurittelevat. + +Olemme näyttelyssä ja kulkiessamme sivuutamme jo rakennuksia, joihin on +näyttelyesineitä asetettu. Mutta niihin ei jouda hätäistäkään huomiota +luomaan. + +Kuljetaan eteenpäin, saavutaan suurelle Jenan sillalle, josta ei tahdo +väentungokselta yli päästä. Ja yhdenlainen on liike sen allakin. Pitkin +Seinejokea kiitävät pienet laivat kiihkeätä vauhtia, yhtä täynnä +yleisöä kuin omnibusvaunut kaupungissa. + +Kaikkien määrä on päästä näyttelyn keskipisteeseen, kaikkialle näkyvän +ja joka paikassa silmään pistävän Eiffeltornin alle, josta tiet +haaraantuvat eri suunnille näyttelykentän jokaiseen kolkkaan. + +Torni on ollut peitossa hetkisen aikaa, sillä yli kulettava silta on +katettu. Mutta kun sen alta yht'äkkiä astuu ulos, niin silloin on +samassa myöskin aivan tornin juuressa. Ajatelkaa eteenne likimäärin +niin korkea mäki kuin Puijo. Ajatelkaa, että sitä on ruvettu +kovertamaan ja koverrettu niin, että koko alus on saatu ontoksi ja +ainoastaan neljä kaarta jätetty, jotka ylhäältä yhtyvät toisiinsa. +Ajatelkaa se, niin on teillä kuva siitä holvista, jonka alla nyt +seisomme. Sen holvin korkeus on vasta kaksikolmannesta tornin +korkeudesta. Varsinainen torni tunkee vielä kolmannen osan siitä ulos +avaruuden sisään. + +Olen muuttunut pieneksi, tuhottoman tuhoiseksi kääpiöksi tämän +jättiläisen haarojen alla. En voi muuta kuin suu auki ihmetellä ja +masentumistani masentua. Ainoa lohdutus on, että tuolla ylhäällä tornin +ensimmäisellä sillalla ovat muut yhtä pieniä kuin minä. + +Jään tällä kertaa kaula kenossa tuijottamaan Eiffeltornin satoihin +tuhansiin sälöksiin. Vastedes lähden liikkumaan syvemmälle näyttelyn +sisään. + + +Eiffeltornin alta konesalin suulle. + +Pariisi, 17 p:nä syysk. + +Erosimme eilen Eiffeltornin alla, johon jäin teistä ihmettelemään sen +voimakkaita kaaria. Samalla lailla kuin minä sitä katselin, katselivat +sitä monet muutkin, sillä ei kukaan näy voivan kulkea sen alitse, +seisahtumatta siihen. + +Jatkaakseen matkaansa sietää hetken haparoida, ennenkuin päättää, minne +päin mennä siinä ihmeitten kaupungissa, joka nyt on läpikäytävä ja +katsottava ja johon tornin alta lähtee teitä ja katuja joka haaralle. +Luonnollisin tie uutismiehelle on kuitenkin suoraan eteenpäin n.k. +konesalin suurta kupukattoa kohti. Tie tänne samoin kuin kaikkialle +muuallekin on leveä esplanadi, joka kahden puolen asetetuista +veistokuvista muodostuu kuin temppelin pylväistöksi. Esplanadin +keskelle, pienen lammikon pinnalle, on kohotettu mahdottoman suuri +veistosryhmä. Siinä on venhe, jonka päällä istuu enkeli nostaen soihtua +ilmaan, ja hänen jalkainsa juuressa puhaltavat toiset enkelit pasunaan. +Näiden veistoksien välisessä käytävässä liikkuu loppumaton ihmistulva. +Toisia kävelee, toisia istuu pienillä tuoleilla omia eväitään syöden, +sillä pariisilaiset ovat tarkkoja rahalle ja tulevat tänne omine +ruokineen niinkuin maalle. + +Konesalin suuri kupu on ihmeellisimpiä teoksia, mitä milloinkaan lie +nähty. Sen ylimmäisellä huipulla seisoo sielläkin enkeli, rauhan palmu +toisessa kädessä ja toisessa laakeriseppele. Jalka on vapaana ilmassa, +samalla kuin toisen varpaat keveästi koskettavat maapalloa. Sitä +katsellessa tulee hiljaa huokaisseeksi rinnastaan sen toivomuksen, että +jospa tuo kaikki, mikä täällä sotaisten himojen keskipisteessä on +kokoontunut rauhalliseen kilvoitteluun, vaikuttaisi »ikuisen rauhan» +ylläpitämiseksi. Varmaa onkin, että Pariisin näyttely tätä tunnetta on +äärettömästi kehittänyt. + +Melkein pyhä hartaus valtaa mielen, kun suuresta ovesta Teollisuuden ja +Kansan kuvapatsaiden välitse astuu sen kupukaton sisään, minkä +ulkopuolella äsken seisoimme. + +Koko tuo suuri pallonpuolisko lienee lasista tehty, koskapa sen läpi +päivä kuultaa. Ulkopuolellaan hohtaa se ruskean pohjan päälle pantua +kultaa ja hopeaa, siihen on istutettu monivärisiä kilpiä, ja kaaret ja +pylväät päättyvät taitteissaan ja yhtymäpaikoissaan vartalo- ja +rintakuviin, joiden merkitystä ei kuitenkaan voi oitis käsittää, eikä +ole aikaa tarkempaan tutkimukseen, niin hauskaa kuin se voisikin olla. +Sisäpuolella tulee lukemattomilla lasimaalauksilla koristetun katon +läpi himmeä valo alas niinkuin katolisen kirkon kuoriin. + +Niin ollen ei sen suuruus masenna, kuten äsken Eiffeltorni. Se nostaa +mieltä, samalla soinnuttaen sitä hiukan surulliseksi. Ero näiden kahden +tunteen välillä on ehkä sama kuin niiden, jotka syntyivät itämaalaisen +mielessä, hänen polvistuessaan hirviö-epäjumalansa edessä, ja +kreikkalaisen rinnassa, kun hän koetti saada taivaalliset ihanteensa +sopusointuun kehittyneen kauneudenaistinsa kanssa ja loi siitä +itselleen uskonnon. Paitsi Eiffeltornin ensi vaikutusta jääkin +näyttelyä kokonaisuudessaan, samoin kuin erityisosiakin katsellessa +mieleen juuri tuo jälkimmäinen tunne. Paras muisto, minkä siitä vie +kotiinsa, on täydellinen taiteellinen nautinnon tuottama sopusointu, +joka syntyy yksin koneitakin katsellessa. + +Ei hennoisi lähteä kupolin alta. Tekisi mieli istua siihen pitkäksi +aikaa. Mutta väen hälinä häiritsee ja aikaa on vähän. Omituisena +vastakohtana sattuu sitäpaitsi silmään pitkän huonerivin perältä, jonka +katto laskee alas sinistä valoa, suuri pyörivä huimaratas, joka +osoittaa tien suoraan konesaliin ja antaa jo pienen aavistuksen sen +elämästä. + +Monen kiusauksen kautta on kuitenkin sinne kulettava. Niin pian kuin +otat askeleenkaan eteenpäin, tulet uusien ja yhä uusien nähtävien +kohdalle. Jo itse siinä käytävässä, joka vie suoraan konesaliin, on +näyttelyesineitä toinen toistaan komeampia ja omituisempia. Ja vähän +väliä haaraantuu siitä kahden puolen yhtä korkeita ja vielä pitempiä +käytäviä, joiden päähän silmä tuskin tahtoo kantaa. Kaikki nämä eri +käytävät ovat täynnä teollisuuden tuotteita, jommoisia ei missään ole +tähän saakka nähty. Hienointa, komeinta, ylellisintä ja hyödyllisintä, +mitä maailma näihin aikoihin asti on saanut toimeen, on täällä eteeni +asetettu. Pienin paviljonki, kaukaisin nurkka olisi ikuinen ihme ei +ainoastaan siellä kotona Kuopiossa, mutta myöskin niin suuressa ja +omasta mielestään mahtavassa paikassa kuin Helsinki. + +Meni puoli päivää näiden kautta kulkiessa eikä kuitenkaan tullut +nähdyksi niistä pientä murtomaakaan. Luettelen tässä ainoastaan +muutamia, jotka tarttuivat mieleeni hiljalleen vaeltaessani salista +saliin, käytävästä käytävään, holvin alta holvin alle. + +Alkupäässä sinistä suurta holvia on useita paviljonkeja, jotka ovat +omistetut hienointa ylellisyyttä palveleville huonekaluille. Silkkiä ja +samettia kaikkialla! Tuossa on muuankin makuuhuone, sisustettu mitä +valkeimmalla, puhtaimmalla silkillä. Nurkassa seisoo lavea makuusija, +alusta ja tyynyt silkistä. Silkistä ovat pienet tuolit ja sohvat. +Ahnain silmin ahmivat sen neitseellistä, mutta samalla hiukan +hekumallista tuoksua pienet suloiset pariisittaret, huulet puoleksi +auki ihmetyksestä. Mikä viehätys hänelle laskeutua tuolle vuoteelle +väljässä yöpuvussa, mikä viehätys, maata siinä pitkälle seuraavan +päivän sisään ja aamulla nousta verkalleen ylös, istuutua ensimmäiselle +sohvalle, kutsua sisään suklaatilaitteet, nauttia virvoittavaa juomaa, +pieni, silkkiseen tohveliin huolettomasti pistetty jalka lepäämässä +silkkisellä jakkaralla, ja odottaa omansa tuloa tai--muistella hänen +menoaan. + +Samanlaisia huoneita, valmiiksi sisustettuja, suurempia ja pienempiä, +on varakkaiden vara valita niin monta kuin mieli tekee ja mikä mitäkin +parhaiten miellyttää. + +Kun nuo jättää, sattuu muutamakseen eteen rautakalujen holvi. Olen +nähnyt taiteilijainkin, ihmetyksen huudahdus huulilla, seisahtuvan +tämän holvin ovikoristuksen eteen. Koristus on suorastaan puhtain +taideteos omaa laatuaan. Koko seinä, ovi ja pihtipielet ovat tehdyt +pelkistä rautaisista työ- ja tarvekaluista. Siinä on patoja, veitsiä, +lapioita, ratakiskoja, eri koneitten osia, silintereitä, akseleita y.m. +y.m. Kaikki mitä maukkaimmissa asennoissa ja liitoksissa. + +Tällä tavalla tehdyn portin alitse kun astuu, niin kulkee viileässä +ilmassa, keskellä rautaista maisemaa. Siinä viihtyy kaikki kiihoitus, +katoo kaikki ylellisyys. Joka puolella on vain hyöty ja käytännöllisyys +vallalla. Rauta-, kupari-, sinkki-, vaski-, y.m. valimot ja tehtaat +ovat asettaneet tänne näytteitä kaikista kaluista, mitä suinkin saattaa +näistä metalleista syntyä. Saadakseen tavaransa oikein esille ja +näkymään ovat kaikki koettaneet keksiä omituisia muotoja näytteille +asettamilleen esineille. Niin on esim. muuan rautalankaverkkoa +valmistava tehdas käärinyt sen paksummiksi ja hienommiksi pilareiksi, +joista on sitten muodostettu iso, korkea portti. Toinen on tehnyt +pronssista kokonaisen pienen huoneen korkuisen kirkon, jossa huiput, +katot, tornit, kaikki ovat samasta aineesta. + +Nämä jättää; sattuu kellonäyttelyyn; joutuu porsliini- ja +mosaikkitavarain osastoon; siitä kultateoksien ja hohtokivien lasisten +kaappien ääreen; huikaisee niissä silmänsä kalleuksilla, harhailee +vaatetavarain ohitse, joita ei tule juuri katsoneeksikaan, joutuu +sota-aseiden osastoon, jossa on uusimpia murha-aseita, kanuunia, +kiväärejä; näkee kokonaisen pieleksen talkkoja ja haravia; sattuu kadun +päähän, missä on pitkät rivit vaunuja, kärryjä, rekiä, polkupyöriä; +seisahtuu sen päässä olevaan metsästys- ja kalastuskapineiden osastoon, +jossa näkee ketun kaulastaan raudassa kiinni ja haukan kynsistään, +jossa tapaa meikäläisen rysän ja merran kummallisimpien onkima- ja +muiden pyydyskoneitten vieressä j.n.e.--kunnes väsyneenä kiertokulkuun +löytää itsensä aivan konesalin suuren oviholvin suulta ja näkee siellä +taas hurisemassa äskeisen huimarattaan, mutta nyt likempänä, suurempana +ja vielä huimaavampana. + +Ennenkuin sinne pääsee sisään, täytyy taas seisahtua uuden kupolin +alle, joka muodostaa ikäänkuin eteisen konesaliin. Kuinka se kohoo +keveästi ja samalla voimakkaasti sekin ylös korkeuteen! Sen sisustassa +on maalauksia, jotka kuvaavat Ranskan kauppaa, taidetta ja tiedettä. +Sen arkkitehdin työstä, joka on tämän kupolin valmistanut, on sanottu, +että hän on voinut siinä saada näkyviin siirtymän ensimmäisen kupolin +taiteellisesta koristusta vasta siihen ylevään paljouteen, joka on +ominainen kohta alkavalle konesalille. + +Keskellä kupolia on mahdottoman suuri ja raskas veistos lyijystä ja +raudasta. Neljä tulista jättiläishevosta, suut auki ja sieraimet +leveinä, syöksyy siinä täyttä laukkaa eteenpäin kiskoen perässään +mutaan uponnutta muinaisaikaista vaunua, jossa nainen istuu, viitta +hulmuten menon vauhtia. Koko tuo mahtava valuteos on väriltään musta ja +vaikuttaa valtavasti ohikulkevaan. Sen paino kuuluu olevan--40,000 +kiloa. Sen edessä seisoo toinen rauhallisempi veistos, enkeli musertaen +keihäällään käärmeen pään. Jos tässä kuvassa on se merkitys, että maata +mateleva pimeys on voitettu siinä salissa, jonka edessä kuvat seisovat, +niin täytyy sen aatetta sanoa onnistuneeksi. + + +Konesalissa. + +Pariisi, 18 p:nä syysk. + +Tuskin lienee milloinkaan maailmassa tarjoutunut nähtäväksi sellaista +näköalaa kuin se, mikä nyt on tuossa silmäin alla, seisoessamme +konesalin lehterillä. Edessä on _konemaisema_, täydellinen maisema +taivaineen, valaistuksineen, perspektiivineen. + +Jos Eiffeltorni on tämän näyttelyn ihmeistä ensimmäinen, niin on +konesali toinen. Edellisessä on ihmisnero ponnistautunut korkeammalle +kuin milloinkaan ennen, jälkimmäisessä laveammalle kuin koskaan. Ei +milloinkaan ennen maailmassa ole niin isoa alaa ollut saman katon alla. +Sen pituus on 240 metriä ja leveys 115 ja jos lehterit otetaan mukaan, +nousee pinta-ala 80,400 neliömetriin. Kun se kenttä, johon näyttely on +sijoitettu, on ennen ollut sotaväen harjoituskenttänä, niin on tultu +sen johdosta laskeneeksi, että 30,000 miehen suuruinen armeija voisi +mukavasti leiriytyä konesalin katon alle ja että vielä sittenkin olisi +sijaa 12 à 15,000 hevoselle, joiden ratsumiehille vielä olisi +makuusijat lehterillä. Ei korkeuskaan ole aivan mantereen varassa. +Kuopion kirkontorni sopisi hyvästi sen alla suorana seisomaan. + +Eivät ole suinkaan vähäiset ne hirretkään, joiden varassa tällaisen +tuvan katto lepää. Katto on sinertävästä lasista, samoin kuin seinätkin +suurimmaksi osaksi. Sitä kannattamassa on suunnattoman suuret rautaiset +kaaret, jotka yhtyvät katon taitteessa. Niiden suuruus lienee +likimäärin käsitettävissä, kun tietää, että kukin näistä kaarista +painaa 200,000 kiloa. Tämmöinen kaari, joka on vain yksi ainoa pieni +nivel koko rakennuksessa, on jo itsessään ihmeteos. Ja sitä tuskin +huomaakaan, huomiota kun on vetämässä se, mikä on jalkain alla tuolla +alhaalla lattialla. + +Täydellinen hämmennys on ainoa, mistä pitkään aikaan pääsee selville. +Lähempänä tosin on tulisessa vauhdissa kirmaisevia pyöriä, edestakaisin +survovia silintereitä, ylös nousevia ja alas laskevia pistonkeja. +Etäämpää ei näe muuta kuin täydellisen sekasorron kiiltävää terästä ja +välkkyvää vaskea. Maiseman puut katoavat, ja sieltä kaukaa siintää +maiseman metsä, jonka yksityiskohtia pitäisi kiikarilla katsella. + +Vasta pitkän ajan kuluttua tottuu silmä sen verran, että voi vakaantua +katselemaan jotakin erityistä kohtaa ja ruveta arvailemaan, mitä +mahtanee tuo olla ja mitä tuo. Silloin saa ensiksi selville, että koko +tuo suunnaton suorakulmainen ala on jaettu satoihin pienempiin +neliöihin ja suorakulmioihin, joita erottavat toisistaan kadut, täynnä +hyöriviä katsojia, jotka tänne ylös lehterille näkyvät aivan +pienennetyssä muodossa. Toisistaan erotetut alat sisältävät sitten +itsekukin erilaisia laitoksia höyryjä sahavoimalla käyvän teollisuuden +alalta. + +Ehdottomasti seisahtuu silmä ensiksi tuohon jättiläis-huimarattaaseen, +joka kiinnitti huomiota jo tultaessa. Se liikkuu majesteetillisella +mahtavuudellaan. Tuntuu siltä kuin olisi edessä joku ruhtinaallinen +henkilö, ja mieleen tulee ajatus, etteiköhän pitäisi ottaa lakkia +päästään sen edessä. Ja rattaasta ei näy kuitenkaan yht'aikaa muuta +kuin puolisko, sillä samalla kuin toinen puoli sen kehää niin +sanoakseni pilviä hipoo, samalla painuu toinen puoli yhtä syvälle +sillan alle. Tuhannet lienevät ne hevosvoimat, jotka ojentavat ja +koukistavat sitä miehen reiden paksuista käsivartta, joka tätä pyörää +vääntää. Kone on n.k. ilman pumppuamiskone, joka suurista +kivihiilikaivoksista imee pilaantuneen kehnon ilman pois ja puhaltaa +sijaan uutta ja puhdasta, elähyttämään syvällä maan alla työskenteleviä +työmiesparkoja. + +Tämä tämmöinen kone, tämä tämmöinen ratas ei ole kuitenkaan muuta kuin +yksi monen samanlaisen joukossa. Sillä on veljiä ja vertaisia joka +haaralla suuressa salissa, mihin vain katsoo. Sillä kaikki, mikä täällä +on koneita, on luonnollisessa koossa, ne eivät ole kuvia, vaan ne ovat +täällä itse todellisuudessa. Täällä on kokonaisia tehtaita täydessä +käynnissä. Täällä näytetään kädestä pitäen, miten paperia valmistetaan, +miten saadaan sähköä, mitenkä painetaan sanomalehti, kuinka +kutomakoneet käyvät, millä tavalla uudenaikaisimmittain on tiiliä +lyötävä j.n.e. + +Täällä on pitkät rivit vetureja aina vanhimmista kaikkein uusimpiin, +rautatievaunuja niin komeita ja mukavia kuin palatsit. Ainoastaan +laivat on täytynyt tuoda pienennetyssä koossa näytteille. Mutta +niistäkin on kuvat ja suuret mallit, joista voi nähdä, millainen ukko +se on, joka esim. kuljettaa väkeä Atlantin yli Amerikkaan. + +Kaikki koneet ovat uusinta keksintöä, vereksintä valmistusta. Ja kun +sen muistaa, niin voi todellakin käsittää, mikä ääretön hyöty mahtaa +tästä näyttelystä olla asiantunteville, ammattimiehille. Kukin voi +löytää täällä parhaat hänen alalleen soveltuvat teokset ja saada +tietoonsa, mistä sellaisia voi ostaa. + +Kiiluvin silmin ja käsiään hykertäen kuulinkin erään insinöörin kaukaa +Bakusta kertovan muutamasta uudenlaisesta tiilenvalmistuskoneesta, +jonka hankkimisesta ja käytäntöön ottamisesta hän toivoi itselleen +mainiota voittoa. Hän osti koneen, joka oli ranskalaista tekoa, ja +koneen valmistaja sai sen kelvollisuuden todisteeksi kiinnittää +koneensa otsaan lipun, josta ohikulkeva voi lukea, että hän on sen +myynyt, myynyt jo kolmannen kerran. Hupaisuuden vuoksi mainittakoon, +että sellainen moukka koneitten käyttämisen alalla kuin tämän +kirjoittaja, löysi hänkin kulkiessaan ensi kävelyllään näyttelyn läpi +kaksi konetta, joista hänelle voi olla hyötyä. Toinen oli sellainen, +jolla kirjoitusta voi ottaa kaksikymmentä jäljennöstä tarvitsematta +minkäänlaisia puristimia ja suuria kopiokirjoja, toinen pienoinen +sukkela kapine, jonka avulla saa tehdyksi--paperosseja. Mitä sitten +muut mekanikot! + +Totisesti tutkivien ammattimiesten seassa, jotka päästetään +sisäpuolelle aitauksia, missä he ymmärtävin silmin näyttävät katselevan +koneitten käyttämistä ja tarkkaavin korvin kuuntelevan heille +mieluisasti annettavia selityksiä, vaeltaa kuitenkin moninkertaisesti +suurempi joukko huvikseen kuljeskelevaa yleisöä. Ne ne oikeastaan +jättävät näyttelyyn suurimmat rahat ja niitä varten pitää joka paikassa +olla sellaista, joka heitä huvittaa. Pariisilaiset ovat mestareja siinä +taidossa, he osaavat laittaa kaikki niin, ettei se käy ikäväksi. Ne +äärettömät summat, joita on pantu Eiffeltorniin, taideteoksiin, +koristuksiin ja kaikkiin muihin mukavuuksiin, osoittavat sitä. Ja samaa +osoittaa sekin, kun kutomakoneella kudotaan Eiffeltornin kuvia +nenäliinoihin, kun jäätelöä valmistava kone tekee jääkylmiä konvehteja +ja jakaa näitä muutamista penneistä, kun puhalluskoneesta muuan torvi +on asetettu niin, että ilmavirta ohi kulkevalta puhaltaa lakin päästä +kaikkien suureksi huviksi, kun telefoonista saadaan milloin kuulla +laulua milloin soittoa j.n.e. + +Erityistä huomiota näkyvät konesalissa herättävän sähkölaitokset. Ne +ovat melkein kaikki Edisonin osastossa, jolle on täytynyt myöntää 675 +neliömetrin pinta-ala. Oikein se onkin, sillä ilman hänen sähkövaloansa +ei Pariisin maailmannäyttely olisi se, mikä se on. Suuret salit, +kupukatot ja holvit olisivat jääneet pimeiksi, jos ei niihin olisi +saatu sähkölamppuja asettaa. Suurin osa sen nykyistä loistoa ja +komeutta olisi kokonaan puuttunut ja samalla myös menestys jäänyt +tulematta. Ihan oikeutetulta tuntuu sentähden se kunnioitus, mikä +Edisonille on osoitettu, kun hänen rintakuvansa on asetettu kuin +kuninkaan kuvapatsas keskelle konesalia. Se seisoo monen sylen +levyisellä ja korkuisella alustalla, joka melkein kokonaan muodostuu +sähkövalosta. On näet sähkölamppuja asetettu ihan toisiinsa kiinni, +niin että ne vähän etäämpää katsoen sulautuvat yhdeksi ainoaksi +valomöhkäleeksi. Ne palavat päivälläkin eikä niiden kirkkaus näy isosti +himmenevän auringon valossakaan. + + * * * * * + +Sähkön suurenmoinen käytäntö sattui muuten mitä voimakkaimmalla ja +vaikuttavimmalla tavalla esiintymään edessäni juuri sinä iltana, jona +katselin konesalia ja sen tässä koskettamiani ihmeitä. Olin +vaeltaessani käytäviä pitkin joutunut ulos muutamasta sivuovesta. Ollen +hiukan eksyksissä etsin Eiffeltornia, joka näkyy joka paikkaan, on +läsnä kaikkialla ja on ihmeteltävän hyvänä oppaana oudolle. Se on kuin +majakka merenkulkijoille, siitä saa aina varman pisteen ja voi määrätä +matkansa suunnan kartalla, jota ilman ei tule toimeen näyttelyn satoja +salmia soutaessaan. Hetken aikaa kulettuani näin muutaman itämaalaisen +temppelin ja länsi-intialaisen palviljongin välisestä solasta näyn, +joka ei helposti mielestä murene. Eiffeltorni oli edessäni +sähkövaloisessa iltapuvussaan. Nuo sen suuret jalkakaaret olivat kaikki +sähkölampuilla reunustetut. Ensimmäisen kerroksen räystäät olivat +samalla tavalla reunustetut ja niitä täynnä oli ylimmäinen huippukin. +Ulkoreunat kun sillä tavalla olivat rajoitetut ja noilla valopisteillä +merkityt ja kun ei näkynyt itse tornia pimeyden sisästä ollenkaan, niin +muodostui tuossa ikäänkuin uusi Eiffeltorni--paljasta sähkövaloa. + +Olisi luullut, että jo tässä olisi ollut ilotulitusta siksi kerrakseen. +Mutta kun tulin ulos syrjäisestä paikastani, näin, että taaskaan +Eiffeltorni ei ollut muuta kuin osa näyttelyn kokonaisuudesta. Ihanana +ja avarana oli edessäni--koko kenttä sähkötulen nukuttamana. Perällä +paloi konesalin kupoli tulipallona. Sen räystäät olivat sirotellut +tulia täyteen. Pieninkin reunus ja hienoinkin huippu hehkui. +Katonharjalla olevan kuvapatsaan soihtu loimotti nyt kuin suuri kokko +ja ihan tuossa jalkojen juuressa hehkui nurmikenttä, jota ympäröi +heinikon sisästä kimmeltävä lamppurivi. + +Ihan Eiffeltornin ylimmäiseltä huipulta tunkee paksu kuutamoinen +valovirta tänne alas. Se on ojennettuna keskellä kenttää olevaa +enkeliryhmää kohti, jonka se valaisee kokonaan. + +Mutta yht'äkkiä, kenenkään aavistamatta, puhaltaa lammikon keskeltä +vesisuihku ilmaan. Ja samassa alkaa vuotaa vettä kuvapatsaiden suista +ja sieramista. Se on ensin vaalean kirkasta. Vaan samassa muuttuu se +punaiseksi, kaikki samalla aikaa. Sitten siniseksi, keltaiseksi, +viheriäksi. Ja tuota ihmeellistä värien vaihtelua kestää pitkän aikaa. +Hämmästyneenä katsoo sitä melkein henkeä vetämättä, suuri ihmisjoukko +ympärillä on ihan vaiti. Mutta kun vesipatsaiden karkelo on lakannut, +räjähtävät ranskalaiset käsiään taputtamaan ja huutavat: »hyvä, hyvä!» + +Tätä tällaista huvitusta, tällaista joulu-iloa on täällä joka ilta. + + +Päiväntasaajan maissa. + +Pariisi, 25 p:nä syysk. + +Harhailtuaan vähän aikaa ikäänkuin määrätönnä kautta näyttelyn +lukemattomien käytävien, huomaa kuitenkin vähitellen, tarkastaessaan +syitä matkansa suuntaan, että askeleita sentään on puoleksi salaisesti +johtamassa jonkinlainen tarkoitus. On jotakin erikoista, jota hakee ja +joka määrää sen, mihin menee. + +Se, mikä ainakin minua täällä eniten viehättää ja eniten huvittaa, on +nähdä niitä omituisuuksia, jotka esiintyvät kaikista maailman ääristä +tänne saapuneiden eri kansojen osastoissa. Ja siihen tarjoo näyttely +erinomaisen tilaisuuden. Täällä yleismaailmallisuuden keskipisteessä on +eri kansallisuuksille annettu niin näkyvä sija, että se kohta pistää +silmään. Kansallisuudet viettävät täällä täydellistä voittojuhlaansa. +Kaikki se, mikä kullakin maalla ja kansalla on omintakeista, +alkuperäistä, olkoon se kuinka pientä tahansa, se sattuu heti silmään, +se huomataan ja sitä haetaan hakemalla. Näyttää melkein siltä kuin +eurooppalainen ja etupäässä ranskalainen sivistys tuntisi hämärän +tarpeen imeä itseensä jotakin uutta ja tuoresta. Ihmisillä on +ensinnäkin halu saada nähdä ja tutkia, miten muualla eletään, mitä +muiden kansojen kesken katsotaan erinomaiseksi ja kauniiksi, ja sitten +sulattaa näkemiänsä eri muotoja itseensä. Selvä käsitys tuosta +tarpeesta on aivan silminnähtävästi ollut johtavana aatteena näyttelyä +koottaessa ja järjestettäessä ja se se on, joka vähitellen ikäänkuin +itsestään siirtyy katselijaankin. + +Sen osoittavat parhaiten nuo tiheät ryhmät tungeskelevaa yleisöä, joita +tapaa vieraiden, ranskalaisille tähän saakka tuntemattomien kansain +näyttelyosastoissa. Todistuksena samasta taipumuksesta on vielä sekin, +että kuta elävämmin ja kuta vaikuttavammin jokin kansa on saanut kuvan +oloistaan esiintymään, sitä suurempaa huomiota se herättää. Ei tarvitse +tullakseen siitä vakuutetuksi muuta kuin pistäytyä esim. tuolle n.k. +Kairon kadulle, jossa näkee pienen palasen itämaista elämää. Täällä on +aina katsojia, aina uteliaita. Mutta parhaiten huomaa kaiken tämän +todeksi, kun poistuu varsinaisesta näyttelystä Marskentältä ja menee +tuohon n.k. Invaliidipuistoon, jonne useat etelä- ja itämaiset kansat +Aasiasta ja Afrikasta ovat kokoontuneet näyttämään länsimaalaisille, +millä lailla heillä eletään ja ollaan. + +Tämä osa näyttelyä on aina väkeä täynnä. Tänne tulevat lyhyen kävelyn +jälkeen suuressa näyttelyssä kaikki, tehdäkseen muutamassa tunnissa +kävelyn mitä omituisimmissa seuduissa, läpi outojen vieraisiin +kaavoihin tehtyjen rakennusten ja ohitse ihmisten, joita eivät ole tätä +ennen nähneet muualla kuin kuvakirjoissa. He näkevät algerialaisia ja +tunisilaisia palatseja, kulkevat jaavalaisissa kylissä, saavat +oleskella Madagaskarin saarelaisten ja Senegalin neekerien seurassa, +ostaa tavaroita arabialaisilta, käydä annamilaisten teatterissa, +katsella omituista jaavalaista tanssia j.n.e. Suuren näyttelyn +paviljongeissa näkee vain kuolleen kuvan itsekunkin maan esineistä ja +tuotteista, täällä tapaa elämää, kohtaa itseään maan asukkaita. + + * * * * * + +Tuolla soittaa muuan alkuperäinen algerialainen sotilassoittokunta. +Sävel on intohimoinen, tahti tulinen. Ohitse kulkee kaunis solakka +arabialainen, lieneekö beduini vai mikä. Hän on pitkä varreltaan, +puettuna leveään vaaleaan viittaan, joka heilahtelee hänen hartioillaan +kuin parhaan ruhtinaan, huolettomasti ja rennosti. Päässä on hänellä +turbaani, kääräisty taiteellisiin poimuihin, joiden aukosta näkyy +soikeat kauniit kasvot ja rohkeasti koukistunut nenä. Hän liikkuu +vapaasti, on hyvällä tuulella. Hänen toverinsa virkkavat hänelle +jotakin. Hän hypähtää, lyö näppiä yhteen ja pyörähtää tanssimaan. Siinä +on voimaa ja notkeutta ja jäsenten ja liikkeiden sopusointua. Laajan +viitan alta taipuu välistä rajummissa käänteissä solakka, jäntevä +ruumis. Toverilla on miekka kupeellaan. Tanssija tempaa sen käteensä, +ja säilän välähdys säikäyttää ympärillä seisovia hiukan peräytymään. +Toveri ei malta hänkään enää, hänkin innostuu toisen innosta, ja +koht'ikään tanssii siinä kaksi komeata miestä hurjaa miekkatanssia, +joka ei lakkaa ennenkuin soitto taukoo. + +Käännyt taaksesi ja säpsähdät. Luulet olevasi pakanain maassa, +ihmissyöjäin keskessä. Ympärilläsi seisoo joukko mustia jättiläisiä +jostakin Afrikan kuumimmista maista. Mimmoiset suonet pullistuvat +heidän käsivarsissaan, kuinka kiiltää tuo valkoinen hammasrivi paksujen +huulien alta, kuinka kauniisti pyörähtää silmän valkuainen pikimustien +luomien alta! Sanon kauniisti, enkä ainoastaan silmistä, vaan koko +miehestä. Mitä voimaa, mitä karakteeria! Nuo pienet, sirot +ranskalaiset, kuinka vähäpätöisiltä ja elottomilta he näyttävät! He +eivät vaikuta kuin ryhmittäin, suuren lukunsa turvin yhden ainoan +tuollaisen erämaassa kasvaneen luonnonlapsen rinnalla. + +Ihan toista lajia ovat jaavalaiset. He ovat pieniä kasvultaan ja +ulkomuodoltaan rumia, jos meikäläisen kauneudenaistin annetaan tuomita. +Silmät ovat vinossa, poskiluut ulottuvat pitkälle, hampaansa he +mustaavat ja kasvojen väri on ruskean harmaa. Heitä on näyttelyyn +saapunut kokonainen kyläkunta, ainakin puolisataa henkeä. Ne asuvat +täällä kuin kotonaan huoneissa, jotka ovat rakennetut bambuputkista, +Niissä tekevät he töitään: ompelevat, kutovat, takovat ja keittävät +ruokansa. Luulisi olevansa kaukana täältä, jos ei aidan takaa +yhtämittaa kuulisi veturin vihellystä. Keskellä kylää on teatteri, +heidän oma kansallinen näyttämönsä. Siinä tanssitaan. Tanssi on +kuitenkin jotakin aivan erikoista meille. Näyttämön perällä istuu neljä +naista, jotka kuuluvat olevan erään jaavalaisen ruhtinaan haaremista. +He ovat vaatetetut monivärisiksi ja koristetut kaikenlaisilla +kalleuksilla. Kullakin on soikea liina vyötäisiin kiinnitettynä. Kaikki +muut paitsi yksi ovat maalatut viheriän keltaisiksi jonkinlaisella +safranivärillä, joka lemuaa kauas. Kun alkaa kuulua näyttämön kupeille +ja taakse asetetun soittokunnan soittoa, heittävät tanssijattaret +paperossin suustaan ja alkavat liikkua ja liukua näyttämöä pitkin. +Hyppimistä ja äkkiarvaamattomia liikkeitä tässä tanssissa ei tapaa. +Kaikki on hiipivän kissanpojan plastiikkaa. Ruumis, jossa ei näytä +olevan luuta ollenkaan, ainoastaan lihaksia ja niveliä, mutkailee sinne +tänne niinkuin käärme; kädet tekevät samanlaisia temppuja. Kalvoset ja +sormet keveltyvät vähän, mutta ulospäin, ja nostelevat ja hypistelevät +esiliinaa. Joka liike käy luontevasti ja luikeasti ja mieleen johtuu +ehdottomasti, että nuo ovat maasta, jossa tiikerit, pantterit ja +käärmeet opettavat ihmisiä liikkumaan salaperäisesti hiipien kuin +hekin. Alussa tuntuu tämä tanssi oudolta, sen tarkoitusta ei ymmärrä, +mutta kun on vähän enemmän aikaa istunut ääressä ja nähnyt, kuinka +jokainen päänkin liike, jokainen sormen pään nousu tai lasku soveltuu +soiton eri vaihdoksiin, niin alkaa selvitä, että he siinä omia +tunteitaan ilmi tuovat tavalla, joka heidän kansalleen on yhtä +käsitettävää kuin meille käsittämätöntä. + +Vielä enemmän ymmälle joutuu mennessään annamilaisten teatteriin, jossa +sekä tanssitaan että näytellään. Teatterissa ovat istuimet ja näyttämö +samanlaiset kuin meillä, se ero vain, ettei laitoksia koskaan vaihdeta. +Ja siitä alkaakin jo ero meidän ja heidän välillä. Meillä ensiksikin +koettaa musiikki vaikuttaa soinnullaan, heillä on orkesteri, joka etsii +kuta kauheimpia ääniä. Luulisi kuulevansa meikäläisten soittokoneiden +virittämistä. Laulu ja puhe on samanlaista. Näyttelijät rääkyvät, +ulvovat ja kiljuvat. Oikein liikuttaakseen yleisöä, tahtoessaan saada +kuulijansa oikein traagilliseen mielentilaan, parkaisee annamilainen +näyttelijä niinkuin metsän pahaäänisin peto. Kaikilla kansoilla +sanotaan laulun ja puheen kehittyneen luonnossa kuultujen äänien +mukaan, joita kukin on käsittänyt ja ruvennut matkimaan oman korvansa +mukaan. Meidän esi-isämme ovat näihin verrattuina ottaneet satakielen +sävelet tunteittensa ilmituomisen esikuviksi ja luoneet niistä sointuja +itselleen. Näitten esivanhempain korva on ehkä ollut rakennettu siten, +että siihen on tarttunut suden ulvonta, tiikerin kiljunta ja korpin +raakuminen. Ja onhan heillä oikeus pitää kauniina sitä niinkuin mekin +pidämme omaamme, kehittää sitä, luoda siitä taide itselleen. + + +Konesalin vastakohta. + +Pariisi, 10 p:nä lokak. + +Kun päivän käveltyään näyttelyssä illalla palaa kotiin ja alkaa +muistella, mitä on nähnyt, ei tavallisesti johdu mieleen mitään. +Silmänsä pohjasta ei saa ainoatakaan kuvaa esille pitkään aikaan. On +nähnyt liian paljon. Niin on minulle käynyt tänäänkin. Tehtyäni +matkustuksen läpi näyttelyn tuntuu siltä kuin en olisi siellä +ollutkaan. Ainoastaan muutaman asian olen tällä kertaa saanut sen +verran huomiolle pannuksi, että voin siitä jotakin kertoa. + +Aivan omituisen viehätyksen tuntee, kun palatessaan näyttelykentältä +Trocadero-palatsin puoleisia portteja kohti sattuu poikkeamaan +vasempaan käteen ja joutuu puiston sisässä olevan rakennuksen ääreen, +joka on kokonaan kuorimattomasta puusta. Se on isonlainen, kovin soman +ja hauskan näköinen kaksikerroksinen rakennus, tehty sillä tavalla, +että kukin näytteille pantu puulaji on samalla yhtenä hirtenä +rakennuksen seinässä. Kun hirret seisovat pystyssä ja nousevat suoraan +maasta, niin näyttää siltä kuin seinät olisivat kasvaneet siihen +semmoisinaan. Seinästä ulkonee ikkunain ja ovien kohdalla pieniä +parvekkeita, joista muuan on valkeatuohisesta koivustakin. Suurimmat +kattoa kannattavat nurkkahirret ovat satavuotisista vanhoista +»hongista», jotka ovat niin paksuja, ettei kaksikaan miestä kunnolle +ylettäisi sylellään ympäri. + +Katsellessaan ulompaa tuota taloa, jota varmaankin oli ollut taiteilija +tekemässä, tuli mieleeni, että tuohan on ihan kuin Tapion temppeli, +täydellinen Metsola. Ja tätä vertailua vahvisti karhun kuva, joka +seisoi ovenpielessä. + +Sisään astuessaan tuntee hyvänhajuisten puiden kaarnan lemuavan vielä +heikosti ja pihkan hajun ja ruusupuun tuoksun sekautuvan toisiinsa. +Sali, joka on puupilaristolla reunustettu, sisältää suuren joukon +puuteollisuuden alalle kuuluvia työkaluja ja teoksia. Ensimmäinen ja +tärkein työkalu, saha, on asetettu keskelle lattiaa. Siinä on pienen +höyrykoneen avulla käypä raami, joka puree hampaansa ahnaasti puun +sisään ja raapii esiin tuon niin tutulta tuntuvan sahajauhon. Seinillä, +pöydillä, kaapeissa y.m. on sitten kirvestä, puukkoa, näveriä ja +kaikenlaista mitä hienointa teräkalua, ja niiden ympärillä näytteitä +erilaisista kapineista, joita heidän avullaan on saatu syntymään +raa'asta halosta. Siinä on sanalla sanoen edessä palanen +puuteollisuuden historiaa. Konesalissa oli kovan raudan valta +ylimmillään ja siellä tunsi olevansa maailman kihisevimmässä +keskipisteessä, tehtaitten tehtaassa. Täällä hallitsee pehmoinen puu, +jonka aikakausi on aikoja sitten mennyt. Mutta kun edellisessä hermot +kärsivät ja kiihoittuvat, niin täällä ne lauhtuvat ja mieliala muuttuu +pehmoiseksi kuin metsässä. + +Istun juurista tehdylle tuolille, joka on sattumalta tyhjänä. Edessä on +keinotekoinen kallio, jonka sammaltunutta kuvetta pitkin putoilee +alaspäin pienoinen lirisevä puro. Sen yli näkyy panoraaman muotoon +tehty metsäinen vuorimaisema. Näyttää aivan siltä, kuin tuolta puiden +lomitse avautuisi eteen oikeat Alpit, lumisine huippuineen, +jyrkkäyksineen, laaksoineen ja laaksokylineen. Ympäristö, jossa on, vie +kauas pois meluavasta Pariisista valoisille, puhtaille, +päiväpaisteisille rinteille. Liekö tekijän tarkoitus ollut saada +syntymään tämä tunnelma, en tiedä. Mutta se ainakin minussa syntyi. + + +Viimeinen käynti näyttelyssä. + +Pariisi, 13 p:nä marrask. + +Syksyinen surullinen ilma on ollut jo pitemmän aikaa Pariisissakin. +Yhden vuoron sataa, toisen vuoron on usvaa ja ainoastaan silloin +tällöin kolmannen vuoron pääsee päivä paistamaan. Mutta joskin päivä +paistaa, on se niin alakuloisen näköinen kuin siellä kotonakin tähän +aikaan. Iltainen taivaanranta, jota luulin ainoastaan Suomessa +surulliseksi, on samanlainen täälläkin ja herättää samanlaisia +tunteita. Ne mielialat, joita sää synnyttää, sopivat erinomaisen hyvin +yhteen nykyisten olojen kanssa. Kesä on mennyt ja näyttely on mennyt +myöskin juhlineen, ilotulituksineen ja väentungoksineen. +Näyttelyvieraat ovat kaikki kiiruhtaneet koteihinsa ja jättäneet +Pariisin puhdistamaan heidän jälkiänsä. + +Sen huomaa melkein joka paikassa, mutta etenkin boulevardeilla. +Istuessa muutama viikko sitten jonkin kahvilan seinämällä saattoi vielä +vähän väliä nähdä outoja kasvoja ja omituisia pukuja. Milloin kulki +musta neekeri ja katseli ihmetellen ympärilleen. Milloin asteli arvokas +arabialainen väljässä viitassaan ohitse. Kiinalaisen pitkä palmikko +vilahti tuon tuostakin väen tungoksessa, ja rotevaa suavisotilasta, +joka oli päätään pitempi kaikkea kansaa, tuli seuranneeksi silmillään +pitkän aikaa. Mutta nyt niitä ei enää näe kuin ihmeeksi. Joka päivä +ovat sanomalehdet kertoneet, että nyt on se ja se etelämainen kansa +vaeltanut kotimaahansa, ja kaduilla on taas vain tavalliset +pariisilaiset kävelijänsä. Knalleja knallien vieressä, muotipuku +toisessaan kiinni, ei yhtään punaista fetsiä tai valkoista turbaania +tai kirjavata kauhtanaa. + +Mutta itse näyttelyssä on kuitenkin syksyn vaikutus kaikista valtavin. +Sattui eilen pilvetön päivä ja teki mieleni käydä kerta vielä +katsomassa, miltä näyttäisi sänkipelto elonkorjuun aikana. + +Hyvästi sinne nyt pääsi, omnibusvaunuissa olisi ollut tilaa vaikka +pitkälleen panna. Ei ollut enää tungosta sisään tullessa. Se rähinä, +jonka piletinmyyjät ennen nostivat ympärillä, oli nyt supistunut +heikkoon, miltei rukoilevaan ääneen, jolla muuan vilusta värisevä mies +tarjosi kaupaksi jälelle jäänyttä pilettivarastoaan. Trocaderon +palatsin holveissa oli hujan hajan puulaatikoita. Tie, jonka kupeilla +ennen oli kukkasnäyttely, oli nyt vain tavallinen katu. Suihkulähteet +olivat kuivuneet. Koskessa, joka viime kerran käydessäni oli vielä +ryöpynnyt vaahtopäänä, näkyivät vain limaskaiset kivet. Ja reunainsa +yli kuohuneesta lammesta ei ollut jälellä muuta kuin likainen rapakko +kaikkein syvimmässä kuopassa. + +Jenan sillalla, jossa oli aina ollut sellainen ahdinko, että tuskin +pääsi läpi, tuli nyt vastaan vain joitakuita työmiehiä. Siellä täällä +kuului näyttelyn valokuvia tarjoilevien pikkukauppiaitten huutoja, +joilta ei kukaan enää ostanut. Alhaalla Seinen virrassa näkyi vain +tuolta kaukaa tulemassa pikkuinen alus, joita tätä ennen suikkelehti +joka sekunti sillan arkkujen alitse. Eiffeltorni oli kyllä yhtä korkea +kuin koskaan ennen. Kupolit kiilsivät yhäkin ja kaikki muutkin +rakennukset olivat koskematta ainakin näin etäältä katsoen. + +Mutta kun nousin tornin ensimmäiselle sillalle, oli se melkein autio. +Joitakuita myöhästyneitä muukalaisia, joita hyvin riitti nostamaan ja +laskemaan yksi ainoa nostokone, harhaili vielä rautaisten ristikkojen +välissä. Muistorahoja vielä myytiin, mutta se tapahtui samalla lailla +kuin markkinakopissa kolmantena markkinapäivänä. On vain rippeitä +jälellä ja kojun seinät ja hyllyt näkyvät liian selvästi läpi. Ja tuo +teki minuun sen vaikutuksen, että koko Eiffeltorni oli tehtävänsä +tehnyt samoinkuin markkinakoju ja että se nyt oli tarpeeton ja joutaisi +alas revittäväksi. Miljoonia maksanut rakennus, jota oli pyhällä +kunnioituksella katseltu, antamassa aihetta tuollaiseen vertailuun! +Mutta syyttäköön itseään, omaa hyödyttömyyttään. + +Ja kun sitten laskeusin alas ja aloin kävellä ennen kuletuita teitä, +niin kävelin kuin talossa, josta asukkaat pakenevat vieden muassaan +kaikki, mitä suinkin saavat. Kaduilla revittiin kivitystä ja kaivettiin +pois kaasu- ja sähköjohtoja. Ravintoloissa oli pöydät päällekkäin ja +tiskit täynnä sylen korkuisia lautaspinoja, useimpain eri osastojen, +paviljonkien ja palatsien ovet olivat suljetut. Niihin, joihin vielä +pääsi sisään, oli tietä tukkeamassa puulaatikoita. Toisiin pantiin +tavaroita, toisia naulattiin kiinni. Siellä täällä avautui vielä +pitkien käytävien perältä jokin tuttu näköala, jota ei oltu ehditty +hävittää tuntemattomaksi. Konesaliin mentäessä näin vielä paikoillaan +ovikoristeet ja itse konesalin mahtava suuruus ei ollut muuttunut, +vaikka koneet eivät enää käyneet. Lasinen katto vaikutti vielä yhtä +mahtavasti, leväten kaariensa varassa, niinkuin taivaan kupu, jota ei +häiritse mikään, mikä sen alla liikkuu. + +Omituiselta tuntui kulkea taideosastossa. Sinne sisään astuessa tuotiin +ovella vastaan suurta taulua »Kristus Pilatuksen edessä». Se oli +kannettaessa sattunut ylösalaisin. Toinen yhtä suuri jotakin +sotatapausta kuvaava kangas oli syrjällään, ja kumman näköisesti +irvistelivät siinä haavoitetut sotilaat koomillisissa asennoissa. +Eteisessä oli vielä veistokuvia. Vaan ne eivät olleet enää paikoillaan, +sopivain välimatkain päässä, sopusointuisissa ryhmissä. Ne olivat +siirretyt kokoihin antamaan tietä tavarain kuletukselle. Alastomat +olennot näyttivät värisevän kylmässä marmorissa. Useat olivat jo +kääreissä. Eräs nainen teki epätoivoisen liikkeen päästäkseen irti +niinisestä siteestään, johon kädet ja jalat olivat kiedotut. Toiselta +oli liikutellessa katkennut kaula ja pää pudonnut jalkojen juureen. + +Poikkesin siitä näyttelyn syrjäteille, puistojen sisässä mutkaileville +poluille. Nurmi oli tallattua ja siellä täällä oli maassa puusta +pudonnut paperilyhty. Suomen paviljongin kellahtava väri veti luokseen. +Vaakuna oli vielä oven päällä, mutta ovi oli laudoilla telkitty. +Pilariin oli naulattu paperi, jossa koko komeus ilmoitettiin +myytäväksi. Se tiesi sitä, ettei ole ostajia vielä ilmaantunut ja että +velka on vielä maksamatta. + +Astuessani ulos näyttelystä kuului laukaus tornista. Kello oli 4 j.pp. +ja näyttely suljettiin. Ei ollut monta syrjäistä ulos astumassa. +Enimmäkseen työmiehiä sinisissä puseroissaan. Aurinko valaisi vielä +vinosti kattoja ja kuvapatsaita. Mutta se oli surullista syksyn valoa. +Muistui mieleeni sänkipelto, josta aumoja vedetään riiheen illan +suussa. Tuon vertauksen toivat mieleeni korkeat kuormavaunut, joita +lähti konesalin ovelta ja toiset, joita siellä vielä täytettiin. + +»Savo», syysk. 28, lokak. 1, 3, 8, 17 ja marrask. 21 p:nä 1889. + + + + +MONSIEUR HENRI JA HÄNEN SANOMALEHTENSÄ. + + +Pitkin boulevardia puhaltaa kolkonlainen syksyinen tuuli ja kahisten +lentävät pudonneet lehdet pitkää asfalttikäytävää myöten, koettaen +kokoontua katuojien suojaan. On aamiaistunti ja monsieur Henri, +liikemies tai jokin sentapainen, kiiruhtaa työpaikastaan +ruokaravintolaansa. Hän kulkee nopeasti ja notkeasti, olkapäät hiukan +kylmästä kyyryssä. + +Boulevardin kulmassa on sanomalehtimyymälä ja sitä kohti painaa +monsieur Henri ruumistaan, ponnistaen tuulta vasten. Se on pikkuinen +kuusikulmainen torni, joka jo kaukaa herättää hänen huomiotaan. +Puitten, kadulla parveilevain ajurien ja sinne tänne suikkelehtivien +ihmisten välitse sattuvat kohta hänen silmäänsä sen monivärisillä +ilmoituksilla koristetut lasiseinät. + +Myymälän sisässä kuhjottaa vanhanpuoleinen nainen niinkuin hautova +lintu pesässään. Pesä on kokonaan sisustettu sanomalehdillä, jotka ovat +asetetut limikkäin niin, että näkyy vain nimi ja kuvalehdistä jokin +paras piirustus. Monsieur Henrillä on jo varustettu lantti käteen, hän +heittää sen tiskille, sieppaa kasasta mieleisensä lehden, joka aina on +siinä samalla sijalla, ja saa vastaukseksi tavanmukaisen: 'merci, +monsieur.' + +Monsieur Henri on saanut käteensä henkisen aamuruokansa. »Malttaa +köyhäkin keittää, vaan ei jäähdyttää»--ja jo mennessään tahtoo hän +haukata lämpöiset. Huolimatta tuulesta, joka nyhtää paperia hänen +kädestään, levittelee hän sitä lukeakseen ja ahmii sisäänsä lihavimmat +päällekirjoitukset, kiiruhtaessaan eteenpäin, sateenvarjo kainalon alle +pistettynä. Samalla lailla kuin hän siinä menee, menee hänen edellään, +rinnallaan ja takanaan yksi, toinen ja kolmas samanlainen +paperisiipinen lintu, jotka kaikki ovat lähteneet lentoon myymälän +edustalta ja nyt lehahtavat ravintolan ovesta sisään. + +Hänellä on tietty paikkansa pöydänpäässä ja hyllyllä oma serviettinsä, +jonka palvelija tuota pikaa juoksuttaa hänen eteensä, asettaen siihen +samalla viinipullon, palan valkoista leipää ja luettelon ruokalajeista. + +Ei hän tuota ... ei tuotakaan ... onko tuo hyvää? + +--Un gigot. + +--Un gigot ... un! huutaa palvelija heleällä viranomaisella äänellä, +jonka pitää tunkea aina kyökin perälle saakka, voittaa puhelun +lakkaamaton porina ja astiain alinomainen kalina. + +Sillaikaa kun rasva ratisee kuumassa paistinpannussa, jatkaa hän +lehtensä lukemista. Hän on herkkusuu ja hakee kohta makeimman murusen +käsiinsä. Ensimmäisellä sivulla on heti pääkirjoituksen perässä +»kaikenlaisten kaikujen» osasto. Se on Pariisin parfyymiä, ne ovat +kotikaupungin kukkasia, jotka tuoksuvat siitä häntä vastaan. Hänellä on +tarkka vainu ja jo ensimmäisistä sanoista hän tuntee, maksaako vaivan +jatkaa. Siinä on ensin kertomus eräistä yksityisistä iltahuveista, +joissa ovat laulaen esiintyneet »tuo ihana mademoiselle V. ja vielä +viehättävämpi madame A----t»--näiden puvut kuvataan ja kiitetään ja +mainitaan nimeltään muitakin seurassa olleita kaunottaria. Monsieur +Henri jättää kappaleen kesken, kun näkee heti alla hauskemman. + +Palvelija juoksuttaa esiin pyydetyn ruokalajin ja monsieur Henri +aloittaa aamiaisensa. Hän on taittanut lehtensä kuusin kerroin +palstojen mukaan ja asettanut sen eteensä viinipullon varaan. Hän on +valinnut sähkösanomat, joita hänen lehtensä kirjeenvaihtajat viime yön +kuluessa ovat lennätelleet kaikista maailman ääristä. Muutamilla +silmäyksillä on hänellä tilaisuus tehdä retki Kiinaan, New Yorkiin, +syvälle Venäjän sydämeen ja Espanjan äärimmäiseen niemekkeeseen. Ei +sitä suurempaa risahdusta maapallolla, joka pääsisi hänen korviensa +ohitse. + +Tavallisesti lukee hän kaikki sanomat siinä järjestyksessä, johon +toimitus on ne taittanut. Mutta tällä kertaa tahtoo toimitus, että +muiden lomasta astuisi esiin erityinen asia. Siihen on painettu +paksuilla kirjaimilla: + +»Tonkin asetettu piiritystilaan.» + +Ja alla oleva sähkösanoma kertoo, että kiinalaiset rosvojoukot ovat +tehneet tukalaksi ranskalaisten aseman heidän siirtomaassaan. +Kahakoissa on kaatunut ja haavoittunut suuri joukko, joiden nimet +luetellaan. Uusia yhtä ikäviä uutisia on kohta odotettavissa. + +Tästä ei ole pitkä matka kotimaiseen politiikkaan, ja luettelemainsa +tapahtumain johdosta on lehti laatinut erikoisen tulta tuiskuvan +artikkelin hallitusta vastaan. »Vaalitaistelujen aikana ja ennen sitä +piti hallitus tarkan huolen siitä, ettei totuus Tonkinin asiain +huonosta tilasta tulisi julkisuuteen. Ja viisasta kyllä! Sillä se +tiesi, mikä olisi ollut tulos kansan mielenilmauksesta, jos olisi +tiedetty, että viime aikoina tehdyt retkikunnat eivät ole tuottaneet +muuta kuin tappiota ranskalaisille ja hukkaa sen sotamiehille. Vaan +vielä on se sittenkin saava kuulla kunniansa. Eduskunnassa on oleva +siksi rohkeita miehiä, että uskaltavat huutaa ilmoille vihansa sitä +ministeristöä vastaan, joka typeryydellään, ahneudellaan ja omien +etujensa ajamisella on saattanut maamme perikadon partaalle!» + +Juuri niin, inho on huudettava ilmoille! Hän on ihan yhtä mieltä lehden +kanssa. Ja hänen kuuma verensä kuohahtaa ja silmän pohjassa välähtää +jätteitä vaalitaistelun intohimosta, jonka hiillos ei vielä kokonaan +ole sammunut. Kiihoittunutta mieltä lauhduttaa kuitenkin kohta laji +viileätä ruohoruokaa. Ja sitäpaitsi on juuri silmän alla kertomus +keisarien kohtauksesta Berliinissä. Lehti riemuitsee ja hän sen mukana +siitä varovaisesta kylmyydestä, jolla Aleksanteri III on kohdellut +Vilhelm II:ta. Ei ole ainoatakaan sanaa herahtanut suuren itsevaltiaan +huulilta, joka olisi saattanut »saksalaista» toivomaan hänestä +puoluelaista Ranskaa vastaan. Bismarck on laskeutunut alakuloisena alas +rappuja H.M. Venäjän keisarin puheilta ja lausunut: »Tsaari on mykkä +kuin muuri». Ja mikä selvä viittaus! Hän on kiittänyt isäntäänsä +ranskankielellä. Oo, ranskankieli on yhä vielä loistavasti säilyttänyt +asemansa korkeimman diplomatian kielenä! + +Näiltä retkiltä palauttaa lehti lukijansa takaisin Pariisiin. + +Näyttelyssä on eilen käynyt yli 300,000:n hengen. Tungos oli ääretön ja +joka portin edessä täytyi lakkaamatta muodostaa jonoja. + +--Garçon, un café, s'il vous plait! + +Monsieur Henri ottaa sikarin taskustaan, levittää nyt lehtensä +levälleen ja noukkii sieltä täältä sivumennen mitä sattuu eteen. + +Lensin hiilikaivoksissa leviävät työlakot leviämistään. Tuhansia kulkee +työttöminä ja nälkäisinä. Sotaväkeä on lähetetty suuret joukot +rauhattomuuksia estämään. Pari ministeriä on osakkaina +hiilikaivosyhtiössä, lehti ilmoittaa sen julki ja pistää loppuun pienen +purevan pätkän: + +»Niinkuin näkyy, tekee hallitus kunnolla tehtävänsä työnlakkauttajia +vastaan ja herrat yhtiön osakkaat eivät suinkaan laiminlyöne lausua +hallitukselle hartaimpia kiitoksiaan ja sydämellisimpiä +onnentoivotuksiaan järjestyksen ylläpitämisestä.» + +Pikkutiedot Pariisista täyttävät petitillä painettuina puolitoista +palstaa. Monsieur Henri lukee muutamia. + +Lehti luettelee ne kuivasti ja kylmästi, ja monsieur Henri käy käsiksi +ateriaan. + +Musta väkevä kahvi vähän kiihoittaa hermoja, mutta sikari niitä +viihdyttää eikä luettavakaan vaadi minkäänlaista ponnistusta. + +Se on hauskaa, keveätä tarinoimista päivän tapahtumista. Se on taitettu +ja laitettu niin, että se tunkee itsestään kuin hyvä haju sieraimiin. +Paino oli isoa ja harvaa, esitys helppotajuista ja sisältö vaihtelevaa. +Kaikki, mitä lehden lukija mahdollisesti tahtoisi ajatella ja miettiä +äsken lukemansa johdosta, on tarinan tekijä jo ajatellut ja miettinyt. +Hän saa johtopäätökset kaiken maailman menosta valmiina eteensä. +Politiikka, koti- ja ulkomainen, teatteri, kirjallisuus, viimeiset +muodit y.m. kosketellaan lyhyissä palasissa, sattuvissa sanoissa, +koottuina kokonaisiin kimppuihin. Siinä ei ole mitään alakuloista ja +masentavaa. Puhuessaan viime päivän suuresta vainajasta, kirjailija +Emile Augier'sta, puhuu hän niin, että muille lisääntyy halu elää ja +nauttia elämästä. Ottaessaan esille totisen asian sujuttaa hän sanojaan +niin, että niistä lopussa syntyy leikkipuhe. + +Kirjoituksen alla on kuuluisa nimi, se on tunnettu, taitava kirjailija, +useinkin joku kaikkein etevimmistä. Hänen kynänsä on kuin kadulla +ajavan ajurin sujuva ruoska. Se napajaa kuin meren ruoko, väräjää hänen +ajatuksiensa pienimmänkin määräyksen mukaan. Hän hyväilee sillä +lukijaansa niinkuin ajuri hevostaan, joka nautinnolla koukistaa +kaulaansa luokille. Ja kun hän on aikansa hyväillyt häntä, kiihoittanut +hänen kansallisylpeyttään, ylistänyt hänen isänmaataan ja puhunut hänen +mielensä mukaan, niin on hänen aikansa tulla pyrittävään päämaaliin. +Hän tekee vain vähäisen liikkeen ja siiman pää pamahtaa kuin pieni +pistoolin laukaus, se on vain läiskäys tyhjään ilmaan, mutta se ajaa +hänen lukijaansa mielipiteen, minkä ikinä hän tahtoo, ja vie hänet +yhden päivän matkan sitä päämaalia kohti, joka on suunniteltu, kukaties +kuinka pitkäksi aikaa eteenpäin, viisasten miesten salaisissa +lukituissa kammioissa. + +Monsieur Henri kulkee taas pitkin boulevardia. Hän on suorittanut +aamiaisensa, sekä ruumiillisen että henkisen. Servietti on heitetty +huolettomasti ravintolan pöydälle ja sanomalehti melkein +ylenkatseellisesti rutistettu. Hän ei enää muista kumpaakaan. Mutta +samalla lailla kuin äsken nautittu ruoka on alkanut uudistaa hänen +elimistöään solu solulta, samalla lailla kiertelee jo lehdestä lähtenyt +mehu hänen aivoissaan. Sen mielipiteet ovat muuttuneet hänen +mielipiteikseen, hän on ottanut omikseen sen ajatukset, joita hän +puolustaa kuin omiaan ja joiden johdosta hän on valmis käymään +kiivaaseen kahakkaan. Ja jos kuuntelen hänen puhettaan, niin on siinä +samat käänteet, samat sutkaukset kuin taannoisessa tarinassa. Ja +samalla lailla kuin hänen on käynyt, on käynyt tämän, tuon, toisen ja +kolmannen, jotka ovat samasta myymälästä ostaneet saman lehden ja nyt +kiiruhtavat takaisin työpaikkaansa samaa tietä, jota äsken olivat +tulleet. + + + + +HUUTAMASSA BOULANGERIN HYVÄKSI. + + +Pariisissa, 22 p:nä jouluk, 1889. + +Olin eilen illalla boulangististen vaalimiesten puoluekokouksessa; +korvissani soi vielä ranskankieli, heleä kuin kirkasääninen hopeakello. +Kolmatta tuntia olen kuullut sitä soitettavan laidasta laitaan, +seisotettavan kannallaan ja heilahutettavan takaisin, niin että seinät +tärisevät ja selkäpiitä viiltää.--Le suffrage universel!------Vive +Boulanger! A bas Joffrin!-- + +Kämmeneni ovat vielä hellät taputuksista, joilla olen pannut +vastalauseeni Ranskan nykyistä hallitusta, ministeri Constansia ja +edustajakamaria vastaan. Ne ovat olleet minulle »varkaita», »yleisen +äänivallan sortajia», »tasavallan vihollisia». Hattuni on heitetty +ilmaan Boulangerin kunniaksi ja sateenvarjoni on iskenyt koloja siltaan +Joffrinin perikadoksi. Hiukan hävettää, niinkuin sitä, joka on +päästänyt hätävalheen heikkona hetkenä. Mutta kun on myrskyssä, niin +täytyy taipua myrskyn mukaan, ulvoa sutena seurassa. Eikä todellakaan +maksanut vaivaa ruveta ottamaan kuhmuja otsaansa ja mustelmia +käsivarsiinsa, kun sen voi välttää ainoastaan hattua heiluttamalla. Ne +eivät varmaankaan olisi olleet vältettävissä, kuhmut ja mustelmat, +ilman innostusta oikean asian hyväksi. Mutta minulle oli pääasia saada +nähdä ja kuulla, millainen on valtiollinen puoluekokous Pariisissa, ja +siitä onkin nyt selvä kuva mielessäni. + +Olin lukenut viikkoja ennen sanomalehdistä näin kuuluvan ilmoituksen: + + VASTALAUSE + + Joffrinin vaalin hyväksymistä vastaan. + + VAALIKOKOUS, + + jonka toimeenpanevat 18:n vaalipiirin tasavaltalaisten, + revisionistien, sosialistien ja patrioottien komitea ynnä + tasavaltalais-kansallinen komitea sekä keskuskomitea yleisen + äänivallan puolustamista varten Lauantaina 21 p:nä joulukuuta + 1889 klo 8 illalla. + + Moolin de la Galettessa Girardon'in kadun varrella. + +Päästäkseni sisään kävin pyytämässä piletin punaisimman boulangistisen +lehden »Cocarden» toimituspaikasta. Sieltä se heti annettiinkin ja vielä +kaupanpäälliseksi toinenkin, ystävällisellä silmäniskulla, että »jos +teillä on joku ystävä, joka tahtoo...» + +Moulin de la Galette (s.o. rahamylly, sampo) on suuren tanssisalin nimi +ylhäällä Montmartren huipulla. Hakiessamme sitä käsiimme ahtaiden ja +huonosti valaistujen etukaupungin katujen periltä, meitä hiukan +pöyristytti, toveriani ja minua. Edellämme ja jälessämme kuului +raskaita anturan askeleita, ohitsemme kiiruhti epäilyttävän näköisesti +puettuja haamuja ja kuului tuota raakaa maalaismurretta, jota puhuu +Montmartren työväki. + +--Minä en suinkaan kernaasti tahtoisi kulkea täällä yksin öiseen +aikaan, sanoi toverini. Ja ympäristö, tuo märkä muuri ja musta kadun +kita, johtikin mieleen ranskalaisten romaanien kertomuksia väijyvistä +varkaista, murhista, roistoväestä ja ryöväyksistä. Varovaisuuden vuoksi +päätimme olla paljon puhumatta toisillemme, sillä hänen tanskansa ja +minun ruotsinkieleni saattaisi merkitä meidät saksalaisiksi, ja +silloin--Jumala varjelkoon meitä vaivaisia syntisiä! + +Olimme vähää ennen istuneet hienossa valoisassa boulevardikahvilassa ja +kävelleet katuja, joiden varrella hohtivat loistavat myymälät, sähkön +häikäisevässä valossa. Moulin de la Galetten edustalla oli vastakohta +silmiinpistävä. Valemyllyn siivet häämöttivät harmaan hämärän sisästä. +Pientä kadun risteykseen muodostunutta aukeaa paikkaa valaisivat vain +heikot tulet kulmassa olevasta ravintolasta, jonka tiskin ääressä hääri +päitä, käsiä ja ilmaan kohoavia täysiä ja tyhjennetyitä ryyppylaseja. +Ovi kokouspaikkaan, rautainen ristikkoportti, oli vielä suljettuna. +Katukäytävällä odotti jo pitkä jono, pitäen epämääräistä murinata. +Toisella puolen katua seinänvierellä huomasin äänettömän mustan +möhkäleen, joka oli painautunut kivijalan kylkeen. Se oli hallituksen +salavihainen kartanokoira, joka niuhotti vartioimassa yleistä +turvallisuutta, äänetönnä odottaen tilaisuutta purrakseen. Se oli +poliisiparvi, pari sataa miestä vartioimassa väkijoukkoa, joka tuskin +oli paljoa lukuisampi. Jonossa, johon asetuimme, keskusteltiin tietysti +Boulangerista. + +Hänkö, ei hän ota armoa hallitukselta! Hän viisi välittää +anteeksiannosta. Hän on sanonut tulevansa takaisin omin voimin! Oo, se +ei kestä kauan, saattepa nähdä!--Vihdoin avattiin rautaristikko ja ovi +alkoi niellä jonoa sisäänsä. »Korttinne, kansalainen, korttinne, +kansalainen!» toistivat vartijat ovella. Toverini, joka oli +kotimaassaan Tanskassa ollut monessa tällaisessa mylläkässä, huomautti +minua siitä, etten vain vahingossakaan kutsuisi ketään monsieur'iksi, +sillä täällä ei ole kukaan »herra», täällä ovat kaikki »kansalaisia». + +Yhtä kauniina »kansalaisina» kuin kaikki muutkin astuimme sisään +suureen, matalaan, lehtereillä varustettuun saliin. Varovaisuuden +vuoksi oli kaikki irtonaiset aseiksi kelpaavat kapineet korjattu pois +ja tuolitkin vaihdettu puutarhan penkkeihin, joita oli rivittäin +puolilattiaan. Sähkö- ja kaasutulien valossa oli nyt tilaisuus +tarkastaa ystäviä ympärilläni. Joka puolelta piiritti minua miesjoukko. +Nuo ne siis nyt olivat niitä n.s. boulangistejä, revisionisteja, +sosialisteja, patriootteja y.m.s. Jos oikein osaan päättää, on tuo +lihavanläntä vähän olevinaan olevan näköinen mies jonkin pienen +ravintolan isäntä, joka pitää kapakassaan »Cocardea» ja +»L'Intransigeant'ia» ja laskee vuotuisiin tuloihinsa sievoisen summan +siitä, että maustaa jokaisen antamansa absinttilasin pienellä puheella +Boulangerin puolesta. Toinen päätyyppi on työmies samettihousuissa ja +työmekossa. Ja kolmas ammatiltaan jotenkin epämääräinen henkilö, +jonkinlainen puoliherra, jolla on kaulus ja kravatti muodinmukainen, +mutta ei juuri puhtaudella pilattu, jolla on kulunut knalli ja +rikkinäiset napinlävet, ja jonka silmässä on kiilto, mikä ei juuri +herätä luottamusta. Siellä täällä miesten keskellä näkyy naisen hattu. +Ainakin olen yhden näistä kasvoista ennen nähnyt. Totta tosiaankin, se +oli juuri äsken illan hämärässä, kun hän juoksi jälessäni boulevardin +puitten välissä. + +--Hiis tiesi, jos ei täällä vielä ennen illan loppua saa selkäänsä?-- +tulee minulle mieleeni katsellessani yleisöä. Ja minä sanon itselleni, +että heti kohta, kun vaan jokukaan huutaa tai taputtaa tai koputtaa +keppiään, niin minä säestän, säestän sydämeni pohjasta ja teen mitä +ikinä näen muittenkin tekevän. + +Aluksi ostivat he melkein kaikki sanomalehteä »La sentinelle de +Montmartre» (Montmartren vartiomies), jota myytiin joka haaralla. Minä +ostin myös. Ja se maksoi vaivan. Sen etusivua kaunisti korea kuva. Enkö +olisi ihaillut sitä, minä mies kansanvaltainen! Maassa lepää siinä +»yleinen äänivalta», lattiaan kahlehdittuna käsistään ja jaloistaan. +Häntä polkee rintaan Joffrin, pistooli kädessä. Vapaus ja oikeus +näyttää olevan viimeisillään. Mutta kun vaara on suurin, on pelastuskin +lähinnä. Kauempana kuvassa nähdään kansa rientämässä avuksi--myllyä +takaa. Kansalla on kädessään vasaroita, viitakkeita, kirveitä, luutia +ja lapioita. Ja kansan etupäässä astuu kenraali Boulanger, ruoska +kädessä. Vasta tänään olen uskaltanut olla huvitettu kuvasta. Eilen +panin kaikki voimani liikkeelle pysyäkseni totisena. + +Puhujalava pysyi vielä tyhjänä. Tai oikeastaan soittolava, jossa joka +ilta istuu orkesteri puhaltamassa valsseja ja polkkia. Eiliseltä +jäleltä oli arvattavasti vielä ruokapöytä lavan perällä ja sen edessä +olevalta ilmoitustaululta luin suurin kirjaimin: »Polkka». Nykyhetken +tarkoituksesta muistutti siellä ainoastaan viheriä pöytä. + +Me pysymme jotenkin rauhallisina kaikki »kansalaiset». Mutta yht'äkkiä +annetaan meille erinomainen syy ensimmäiseen mielenliikutukseen. +Ilmaantuu lavalle mies ja kiinnittää neulalla pöytäliinaan kenraali +Boulangerin kuvan, täysissä sotatamineissa, ristit ja kunniamerkit +rinnassa. Kuva, josta »La Presse» tänään ylpeillen kertoo, että se oli +lehden lahjapalkkio tilaajilleen, jää riippumaan yläpuolelle »Polkkaa». +Me kaikki boulangistit humahdamme seisoallemme, paljastamme päämme, +huudamme äärettömässä riemastuksessa: »Eläköön Boulanger!... Kuolkoon +Joffrin!» ja puhaltaumme laulamaan hänen lauluaan: »En revenant de la +revue!» + +Ensimmäisen innostukseni iloa häiritsee kuitenkin pieni hetkellinen +pelästys. Siellä on tuolla takana niitä, jotka vastaavat vihellyksillä. +Täällä on siis Joffrininkin ystäviä! Kuka ties ne ovat enemmistössä? Ja +minä, joka jo olin »merkinnyt» kantani. Mutta onneksi ne vaikenivat, +meillä boulangisteilla on ehdoton enemmistö, »valtaava enemmistö», +käyttääkseni Jonas Castrénin huulilta usein kuulemaamme sanaa. + +Samassa astuivat lavalle ne, joita olimme odottaneet: kokouksen +toimeenpanijat. Yksi boulangistisen puolueen pääjohtajia, edusmies +Laguerre saa aikaan sanoin selittämättömän metelin. Sitten huudamme me +sen minkä keuhkomme kestävät: Vive Laisant! Vive Susini! Vive Gabriel! +Vive Vergoin! Vive Youssot! Ne ovat nuo meidän miehiämme, meidän +johtajiamme ja kalliin asiamme ajajia, ne ovat niitä kansan todellisia +ystäviä, oikeita tasavaltalaisia, kunnon kansalaisia. Hienoilta +herroilta ne näyttävät, älykkäiltä ja eleganteilta. Suurin osa heistä +on edusmiehiä, joiden vaaleja edustajakamari ei ole hyväksynyt. Mutta +juuri sentähden he ovat meistä tuhat kertaa rakkaammat. Sillä me olemme +tulleet tänne protesteeraamaan, protesteeraamaan. En oikein tiedä, mitä +vastaan ja millä perusteella protesteeraamme. Mutta nuo tuolla +ylhäällä, ne sen kyllä tietävät ja sanovat kai myös, minkä tietävät. + +He ryhmittyvät kahden puolen pöytää. Joku pieni pienokainen mustaparta +nousee sanomaan jotakin. Asetettuaan kädellään myrskyn täällä alhaalla, +ehdottaa hän kokouksen kunniapresidentiksi Boulangerin ja kahdeksi +varakunniapresidentiksi Rochefortin ja Dillonin, jotka ovat paenneet +Ranskasta samoin kuin Boulangerkin. + +--Eläköön Boulanger! Eläköön Rochefort! Eläköön Dillon!--Alas Joffrin! +Alas Constans! Alas varkaat! + +Pieni mustaparta kiittää meitä kaikkia siitä, että olemme näin +lukuisasti tänne saapuneet panemaan vastalausettamme sitä eduskuntaa +vastaan, joka on häväissyt kansan yleistä äänestysoikeutta, hän lukee +kirjeitä eräiltä ystäviltä, joita »influensa» on estänyt saapuville +tulemasta, antaa puheenvuoron eräälle pitkälle herralle siellä ylhäällä +lavalla, ja niin on varsinainen kokous alkanut. + +He ovat verrattoman taitavia puhujia kaikki. Meidän suurimmat suupaltit +siellä kotona ovat oppipoikia näiden rinnalla. Eivät he etsi sanojaan, +hylkää tai ota uusia. Se käy kuin ulkoa opittujen nuottien mukaan. +Liikkeet, asennot, mimiikki tekevät sen, että koko mies kiireestä +kantapäähän näyttää puhuvan. Hänen koko ruumiinsa sulaa hänen +sanoihinsa. Jokainen kure vaatteissakin, joka syntyy ja siliää hänen +liikkuessaan, lisää eloa ja antaa vauhtia hänen lausumilleen +ajatuksille. + +Mutta on se heidän kielensäkin luotu kuin tätä tarkoitusta varten. Se +laulaa ja lirisee kuin puro, joka juoksee kivikkoa pitkin, se räiskyy +ja ritisee kuin kulo katajikossa, ja yht'äkkiä kurahtaa se siitä +paukkuen ja humisten kuivaan korpikuuseen. Se on todellista +ilotulitusta, ja siitä muistuttavat yleisön aplooditkin, jotka +säännöllisesti pamahtavat parhaimmissa paikoissa. + +En ymmärrä kieltä niin tarkoin, että voisin antaa kuvan joka +vivahduksesta. Ainoastaan äkäisimmät kipinät, kirkkaimmat tulikaaret +jäävät mieleeni. + +Marcel Habert, eräs vastavalittu edusmies, vertaa boulangismia »suuren +meren nousuveteen». Se saa voimaa niistä loukkauksista, joita yleinen +äänestysoikeus on saanut kärsiä. Edustajakamari on hylännyt sen, jonka +kansa hyväksyi. Joffrin, Boulangerin vastaehdokas täällä Montmartren +vaalipiirissä ei ole kansan valitsema, hän on hallituksen valitsema. +Nykyinen eduskunta ei tunnusta enää »ei lakia ei oikeutta, ei kykyä +eikä kuntoa». »He ovat saaneet Joffrininsa, suojelkoot nyt häntä! Me +muut, meillä on Boulangerimme ja me suojelemme häntä!» + +Maurice Vergoin on ihan äskettäin tuomittu kahdeksan kuukauden +vankeuteen siitä, että hän on liiaksi sättinyt Quesnay de Baurefaire'a +joka oli asianajajana Boulangerin, Dillonin ja Rochefortin jutussa. +Hänen puheensa on katkera, ivallinen ja pureva. Melkein joka lause +herättää päättyessään naurua ja ihastusta. + +Puheenjohtaja mainitsee jonkun nimen, mutta kansa huutaa Laguerrea ja +tahtoo kuulla häntä. Luulen, että huutajille oli siitä edeltäkäsin +annettu viittaus. + +Laguerre on solakka, pitkä gentlemanni. Hänen puheensa +edustajakamarissa Joffrinin vaalin hyväksymistä vastaan kuului olleen +mestariteos logiikkaa ja lakitietoja. Aine on sama nytkin. + +»On kuultu edusmiesten valtakirjoja hylättävän ennenkin. Mutta sitä ei +ole ennen kuultu, että eduskunta olisi itse valinnut edusmiehensä. Se +on nyt kuitenkin tapahtunut. Mutta minä olen iloinen siitä. Minä +onnittelen isänmaata ja puoluettamme näiden laittomuuksien, näiden +rikosten johdosta, jotka ovat loukanneet ja loanneet yleistä +äänioikeutta.» + +»Minä tahtoisin tehdä sananlaskuksi totuuden: älä loukkaa yleistä +äänioikeutta!» + +»Sillä se, joka tässä maassa on loukannut yleistä äänioikeutta, se on +samassa ollut hukassa». + +»Ne verivirrat, mitkä Pariisissa ovat vuotaneet loukatun äänioikeuden +kostoksi, todistavat tosiksi sanani.» + +»Niin pian kuin jokin hallitus on sitä loukannut, on se ollut hukassa.» + +»Vuosina 1830 ja 1848 se jo tapahtui. Ja viimeksi vuonna 1871.» + +»Keisarikunta pysyi pystyssä ainoastaan niin kauan kuin se kunnioitti +yleistä äänioikeutta. Mutta niin pian kuin se sitä häpäisi, se oli +hukassa.» + +»Nykyinen opportunistinen tasavalta peri keisarikunnan. Se on nyt +vuorostaan häväissyt yleistä äänestysoikeutta. Ja sen on käyvä samalla +lailla: sekin on oleva hukassa!» + +Puhetta seurasi pitkä, innokas mielenosoitus. Huudettiin, polettiin +jalkoja ja heilutettiin hattuja. Muuan työmies vierelläni huutaa niin, +että kasvot punottavat ja niskasuonet pullistuvat. Toinen on sivaltanut +hatun päästään, puristanut sen yhdeksi mytyksi käteensä, jota survoo +ylös ja alas ja eteenpäin, niinkuin tekisi säännöllisiä +voimisteluliikkeitä. Sähkökin näyttää ymmärtävän asemansa. Se tulee +levottomaksi, aikoo sammua, syttyy taas ja tirskuu ja rätäjää. + +Vaivoin saavat seuraavat puhujat sananvuoroa. Laisant esittää +Boulangerin merkityksen: On hänen ansionsa, että Ranska on kadottanut +tunteen uhkaavasta perikadosta. Juuri hän on saanut Ranskan taas +ymmärtämään oman arvonsa. Maa ei tahtonut sotaa, mutta maa ajatteli: +Saksa tahtoo käydä kimppuumme; mutta silloin se on löytävä meitä +johtamassa Boulangerin, joka on meidät yhdistänyt ja saanut meissä +viriämään koston tulen. Ja tämä mies, tämä ihmeteltävän suuri isänmaan +ystävä, hän on joutunut entisten ylistäjäinsä ja imartelijainsa +kateuden ja koston uhriksi! Mutta eläköön hän! Ja hän on vielä elävä! + +Susini, joka oli ministeri Constansin kilpailija Marseillessa, on +tulinen etelämaalainen ja purkaa kuohuvan sappensa voittajaansa +vastaan. »Meitä on peloitettu Boulangerin yksinvaltiudella, mutta +meillä on parhaallaan Constansin yksinvaltius!» + +Lopuksi astuu esiin kokouksen puheenjohtaja, tuo ennen mainittu pieni +mustaparta. On kuin sata saakelia telmäisi ja tappelisi hänen +sisässään. + +Youssot on hänen nimensä, eduskunta on hylännyt hänenkin vaalinsa +joidenkuiden laittomuuksien perusteella ja hän lopettaa puheensa näin: + +»Oli ennen olemassa lippu, lippu, johon oli kirjoitettu valtiollisten +ja yhteiskunnallisten olojen uudistus. Sitä kuljetti ennen muinoin +edessään radikaalinen puolue. Nyt se on antanut sen pudota maahan ja +nyt se lippu ei ole muuta kuin rääsy, jolla peitetään edusmiesten +persoonalliset pyyteet.» + +»Kansalaiset! Meidän on pelastettava tuo lippu ja sitä puolustettava. +Kohta ovat käsillä kunnalliset vaalit. Kantakaamme silloin tämä lippu +heilumaan Kaupungintalon katolle! Ja kun aika on täytetty ja kun +häpeällisten tekojen mitta on kukkurallaan, silloin ponnistakaamme +voimamme kaikki me patriootit ja boulangistit, ja kansanvallan +kohotetuilla käsivarsilla viekäämme se yhä eteenpäin ja nostakaamme se +heilumaan sinne, missä sen oikea paikka on, edustajahuoneen katon +harjalle!» + +Ja ennenkuin höyry on ehtinyt haihtua, esittää hän samassa henkäyksessä +kokouksen hyväksyttäväksi näin kuuluvan lausunnon: + +»Seinen departementin vaalimiehet, kokoontuneina Moulin de la +Gallette'n saliin lauantaina 21 p:nä joulukuuta 1889, luvultaan 500; +[Antiboulangistiset lehdet saavat tämän summan nousemaan 700:aan.] + +Lausuvat vihansa kelvotonta parlamenttia vastaan, joka uskaltaa tehdä +astinlaudakseen yleisen äänioikeuden ja julistaa valituksi miehen, joka +ei ole valittu; + +Lausuvat onnittelunsa niille muutamille edusmiehille, jotka ovat +jääneet uskollisiksi asialleen ja jotka ovat äänestäneet kenraali +Boulangerin, oikean kansanvalitun hyväksi; + +Lähettävät hänelle tervehdyksensä, kiitoksensa ja kunnianosoituksensa; + +Lausuvat vastalauseensa Maurice Vergoin'in tuomiota vastaan, joka olisi +saattanut keisarikunnankin punastumaan; + +Päättävät julistaa kaikkia luvallisia aseita käyttävän sodan sitä +häpeällistä yksinvaltiutta vastaan, jonka valtikan alle nykyinen +hallitus on saattanut meidän rakkaan Ranskanmaamme; + +Vetoovat kaikkiin Ranskan tasavallan ystäviin ja patriootteihin +kehoittaen heitä valmistamaan kansanvallan lopullista ja pikaista +voittoa; + +Eläköön kansanvaltainen, sosialistinen tasavalta! Eläköön yleinen +äänioikeus! + +Eläköön kenraali Boulanger, Clignancourt'in vaalipiirin ainoa oikea +edusmies!» + +Siinä se, ja mitäs muuta neuvoksi kuin taas huutaa se hyväksi ja +kiittää kauniiksi! Eläköön, kasvakoon ja karttukoon kernaasti meidänkin +puolestamme! + +Mutta tappelua ei tullutkaan. Olimme kaikki liiaksi yksimieliset. +Hihkuttiin ja hurrattiin vain, purkautuessamme ulos huoneesta pimeälle +kadulle. Mutta vartiojoukko oli äskeisestä kulmastaan siirtynyt oven +eteen ja muodosti käytävän kahden puolen. Aioin seisahtua katsomaan, +vieläkö piti mitään tuleman. Mutta totinen poliisimies ei sitä +sallinut. »Poistukaa!» sanoi hän käskevästi. Ja siihen loppui minun +puolestani tämä valtiollinen mielenosoitus. En tiedä, lienevätkö +hengenheimolaiseni sitä vielä jääneet jatkamaan. + +--Se on nyt oikeastaan verratonta ilveilyä tuo kaikki, nauroi toverini. +Noista »kansalaisista» tuolla ylhäällä puhujalavalla, luuletko, että +heistä yksikään teki tuota tosissaan! Oo, minä olen ollut puhujalavalla +minäkin! + +Mutta me olimme molemmat yksimieliset siitä, että heidän +näyttelijätaitonsa oli erinomainen. + + + + +RANSKAN EDUSTAJAKAMARISSA. + + +Pariisi, 8 p:nä maalisk. 1890. + +Rakennus ei ole ulkoa nähden kovinkaan komea. Mutta kokoonpantuna +harmaasta kivestä, vaikuttaa se arvokkaasti ja sopusuhtaisesti sitä +katseltaessa Concorden sillalta, joka Place de la Concorde'lta vie +toiselle puolen Seinevirran. + +Varustettuna sisäänpääsölipulla, joka on onnistuttu hankkia tuttavien +tuttavien avulla, joudutaan monien käytäväin kautta katsojain +lehterille. Jos on jokin tärkeä asia esillä, ovat paikat täytetyt jo +tunteja ennen istunnon alkamista. Pilarin suojasta katsellen, edessä +istuvain naisten niskojen taitse, tekee »kamari» vaikutuksen +samanlaisen kuin yliopiston juhlasali Helsingissä. Katosta puoliseinään +on pylväitä, joiden takana ovat katsojain istuimet kahdessa rivissä. +Alempana niitä, laskeutuen porras portaaltaan, ovat puoliympyrässä +edusmiesten punaisella veralla päällystetyt istuinrivit. Pieni aukea +pyörylä keskipisteessä, ja vastaisella seinämällä kohoaa suuri +monikerroksinen kateederi, kamarinpresidentin valta-istuin. Siinä on +eri osastonsa ylempänä ja alempana eduskunnan virkamiehiä: notarioita, +sihteerejä ja pikakirjureja varten. Valo tulee katosta suuren viuhkan +muotoisesta ikkunasta. Oikealla ja vasemmalla presidentin suuresta +pulpettirakennuksesta on iso mustakitainen ovi, josta auennee tie +tupakkahuoneisiin ja ravintoloihin. Katsellessa sinne alas muistuu +mieleen kuva vanhasta roomalaisesta sirkuksesta, ja tuo ovi näyttää +vievän johonkin maanalaiseen kellariholviin, mistä joka hetki odottaa +astuvan esiin tiikerin tai jalopeuran. Niiden vartioitako lienevät nuo +punarintaisiin univormuihin puetut miehet, jotka seisovat siellä +pihtipielissä tai tulevat silloin tällöin sisäänkin järjestämään +jotakin kohtaa taistelukentällä. + +Vähitellen alkaa ilmestyä edusmiehiä autioon huoneeseen. Hiljaisuus +siellä muuttuu ensin muutamien muminaksi, kasvaa siitä keskusteluksi, +kehittyy yhä uusien tullen, on vähän aikaa sointuvata ja vilkasta +sananvaihtoa ja päättyy lopulta melkein huumaavaan kohinaan, josta +erottaa kaksi pää-ääntä: tuon heleän tenorin ja miellyttävästi +sorahtelevan ranskalaisen Ȋrrän». Edusmiehiä kuohuu ja kihisee +pienessä puoliympyrässä keskellä lattiaa ja siitä ne leviävät mustina +ryhminä ylös istumasijoilleen. + +Katsojain parvella mainitaan nimiä ja lausutaan arvosteluja. Tuo +mustatukkainen, terhakan näköinen mies, joka istuu oikean puolen +alimmalle penkille, on Paul de Cassagnac, kuuluisa sanomalehtimies ja +kuninkuuden harrastaja. Hänen vieressään on muuan arkkipiispa, sininen +leveä vyö kiinnittämässä mustaa kauhtanaa. Ministerien penkillä istuvat +vierekkäin ulkoasiain ministeri lihava Spuller ja laiha Tirard. Tirard +on viime aikoina käynyt kärsivän näköiseksi ja kovin totiseksi. Vähän +vähä hieroelee hän hermostunutta otsaansa. Maanantaina olikin hänellä +kuuma päivä Constansin luopumisen johdosta ja joka hetki ovat +sanomalehdet olleet hänen kimpussaan. Äskettäin kuului hänellä olleen +kova hermotaudin kohtaus, mutta nähtävästi hän on jo parempi. Ei ole +kadehdittava tuokaan ammatti. + +Aivan meidän edessämme istuvat boulangistit, äärimmäisinä vasemmalla. +Heidän miehistään ovat etevimmät Naquet ja Laguerre. He tulevatkin +usein yhdessä, Naquet edellä, valkeatukkainen kyyryselkä juutalainen, +Laguerre jälessä, pitkä mies ja elegantti, etevä puhuja. Heidän +ympärilleen kiiruhtaa joukko ystäviä ja kättä paiskellaan. Kuulen +sitten nimitettävän niitä ja niitä, mutta en saa selkoa, missä hän on +tuolla alhaalla se tai se, neljänsadan miehen muurahaispesässä. +Ainoastaan kaksi kummallista tyyppiä tarttui eilen silmääni tuosta +kaljupäisestä, redangottipukuisesta seurakunnasta. Katsojain lehterillä +kuuluu pidätettyä naurua ja sen esineeksi huomaan vanhan +patalakkipäisen ukon, joka kuluneeseen palttooseen puettuna ja iso +sinikantinen kirja kainalossa kömpii aina ylimmäiselle penkkiriville. +Kuka on tuo kummitus täällä hienojen herrain seurassa, en tiedä, mutta +hullunkuriselta hän näyttää. Toinen, jota jo ennakolta kysellään, on +sosialisti Thivrier, jonka tiedetään esiintyvän työmiehen mekossa. Hän +tulee melkein juoksemalla paikalleen, ja nyt ovat kaikki uteliaat +saaneet nähdä tämän ihmeen, josta kaikki sanomalehdet parin viikon +kuluessa sisälsivät pitkiä tarinoita, keskustellen sekä leikillisesti +että totisestikin sen periaatteen pätevyyttä, minkä nojalla mainittu +edusmies oli poikennut tavallisesta muodista. Hänen uusi +kansanvaltainen muotinsa näkyy muuten ulottuvan ainoastaan mekkoon. +Sillä tämän »työmiehen» kengät ovat kiilloitetut, housut ovat kuin +muillakin herroilla ja tukka öljytty. + +Puhelu lakkaa, kun puhemies, presidentti, saapuu kokoushuoneeseen. Hän +on komea mies; iso harmaa tukka kuohuu kauniin pään ympärillä. +Seisoessaan estraadinsa huipulla on hän kuin korkein vaahtopäälaine +tuossa alhaalla olevassa kuohussa. Hän on »koristeellinen» ja +senkintähden sopii hän niin hyvin esimieheksi ranskalaisille, joilla +aina pitää olla silmän nautintoa. + +Itse toimessaankin on hän erinomainen. Sellaista kuumaveristä katrasta +ei hallita niinkuin meikäläisiä lauhkeita lampaita. Ei riitä vasaran +isku puhemiehen pöytään. Täytyy osata asettua johdettaviensa kannalle, +kuljettaa heitä houkuttelemalla. Sen osaa Floquet. Vähän väliä kohoo +hän seisoalleen, röyhistää rintaansa, takoo paperiveitsellä pöydän +laitaan tai soittaa kelloaan sitä mukaa kuin melu vaatii, mutta se ei +pitkälle auta. Kaukaa katsoen näyttää hän tosin hyvinkin tuikealta, +mutta kiikarilla tarkastaen ovat suupielet aina pienessä ivanaurussa, +vastakohtana vartalon viralliselle asennolle. Ja tuossa hänen +ivallisuudessaan on hänen peränpitotaitonsa. Tirkistäen kakkulainsa +läpi pahimman melun pitäjiä ja heittäen heille sattuvan sätkäyksen saa +hän sanoillaan meren asettumaan. Silloin tällöin hän kyllä +julmistuukin. Ja riitelee niin että heläjää niille, jotka eivät usko +hyvällä. On verrattoman koomillista nähdä sillä lailla vastakkain +harmaahapsinen presidentti ja joku kaljupää, yhtä vanha edusmies, +kiistelemässä keskenään yli salin, molemmat sähisten kuin kissa ja +koira, toinen toisella puolen koskea, joka estää äänen kuulumasta. + +Istunto alkaa kohta, kun presidentti on asettunut tuoliinsa. Hän alkaa +lukea jotakin, jota ei kukaan kuuntele, lienevätkö pöytäkirjoja vai +muita otteita. Hän ei koetakaan saada hiljaisuutta aikaan. Ainoastaan +suun käynnistä tietää, että hän on jotakin sanovinaan. + +Vasta sitten, kun päivän keskustelukysymys on esitetty ja ensimmäinen +puhuja nousee puhujalavalle, presidentin istuimen eteen, syntyy +hiljaisuus. + +Mutta ainoastaan lyhyeksi hetkeksi. Sillä vaikka puhuja tavallisesti +aina alkaa sävyisästi ja hitaasti ja sovittaa sanansa taitaviin +taitteisiin, niin kiihtyy hän kohta. Hän alkaa liikkua edestakaisin, +kulkea lavan yhdestä päästä toiseen, tekee jo liikkeitä käsillään ja +antaa niiden avulla vauhtia lauseilleen. Sanat ovat sitä mukaa +terävämmät, ja ei aikaakaan, niin katkeaa äänettömyys. Se on joko +paheksumista tai hyväksymistä, nurinata tai kättentaputusta ja +hyvä-huutoja. Koko tuo musta joukko tuolla alhaalla alkaa aaltoilla. +Liikutaan, noustaan ylös, nauretaan pilkallisesti tai käyvät kasvot +kiihkeiksi, vihaisiksi, ja tukat pörrötetään kiivailla käsien +tempauksilla. Aploodit tekevät aina vilkkaimman vaikutuksen katsojaan. +Kun puhuja on sanonut jonkin suuren, isänmaallisen sanan, kun hän on +puhunut onnistuneesti de l'honneur de la France [Ranskan kunniasta], +niin syttyvät sadat kämmenet rätäjämään kuin palava katajikko ja koko +tuo kalteva rinne on yhtenä valkeana mansettien väikkeenä. + +Puhuja odottaa asianhaarain mukaan joko tyytyväisenä tai suuttuneena. +Jos häntä keskeytetään vihamielisessä tarkoituksessa, vetoo hän ensin +presidenttiin ja koettaa odottaa siksi, kunnes tämä saa myrskyn +asettumaan. Mutta usein herättää hänen ensi sanansa uuden metelin, ja +jos on niin, ettei kamarin enemmistö tahdo kuulla häntä, niin ei se +kuule kiusallakaan ja sillä hyvä. Eivät auta presidentin ponnistukset +eivätkä mitkään ja niin saa puhuja laskeutua alas. Vielä istuimeltaan +heittää hän ja hänen puoluelaisensa sattuvia sanoja huutajalle. Eilen +kiljasi esim. Deroulede, joka muuten aina on ensimmäinen +keskeyttämässä; + +--Ette te osaa puhua ettekä edes kuunnellakaan! + +Tuollainen rähinä saattaa tuntua ulkopuolella olevasta kuuntelijasta +harmilliselta. Mutta on täällä kuitenkin hauskempi kuin meidän +talonpoikaissäädyssä, jossa täytyy samoja saarnoja kuunnella +tuntikausia, ainoastaan eri miesten huulilta. Ja siitä on siis se +hyöty, että ei turhia laverruksia kärsitä, vaan lopetetaan löpinä +lyhyeen. Saattaa tosin väittää, että sillä tavalla jää sanomatta moni +hyvä asia. Mutta kun enemmistö ei tahdo kuunnella, niin ei siihen +silloin enää syytkään vaikuta. + +Kun huudetaan äänestystä (»Aux voix! Aux voix!»), niin uskaltaa enää +harva puhuja esiintyä. Sillä huuto on merkki väsymyksestä, yleisö on +uupunut ja hermostunut ja ranskalainen ymmärtää antaa arvonsa +ranskalaisille hermoille. + +Päätökset eivät tietääkseni ole sen tyhmempiä ja ajattelemattomampia, +vaikka ne olisivatkin seurauksia myrskyisistä keskusteluista. Etenkin +näyttää nykyinen eduskunta ymmärtävän aran edesvastuullisen asemansa. +Se on tullut näkyviin varsinkin sen suhteesta Tirardin ministeristöön. +Ministeristö ei ole suosittu, mutta sitä ei kuitenkaan tahdota ensi +tilassa kumota. Tilaisuutta ei ole puuttunut. Viimeinen tarjoutui +eilen, jolloin käsiteltiin interpellatsionia Ranskan osanotosta Saksan +keisarin kokoonkutsumaan työmieskonferenssiin. Oppositsionin s.o. +boulangistien puheissa pamahti pyssyt ja haisi ruuti. »Elsas ja +Lothringen!» »Häpeä Ranskalle!» »L'honneur de la France!» Sanalla +sanoen: kaikki kiihoittavat elementit olivat liikkeellä. Mutta älykkään +miehen maltilla antoi eduskunta tukensa ministeristölle, joka siis +yhäkin vielä pysyy pystyssä. + +Ja niin ollen on, joka kerta tullessani noista meluisista istunnoista, +minulla ollut sama tunne kuin olisin nähnyt huvinäytelmän, jossa kaikki +uhkaavat pilvet hajoavat ja kappale päättyy päiväpaisteeseen ja +naimisiin. + + + + +SASU PUNANEN PARIISIN SAUNASSA. + +(Ote yksityisestä kirjeestä.) + + +Hyvä Veli!------ + + * * * * * + +Et voi kuvailla hämmästystäni, kun tässä eräänä iltana suuria +Boulevardeja kävellessäni yht'äkkiä tapaan yhteisen ystävämme Sasun. +Olin lentää selälleni asfalttikadulle. Hän täällä! Sasu Punanen-- +Pariisissa! Olinhan kuullut, että hän oli perinyt suuren omaisuuden +eräältä täti-vainajaltaan, joka häntä aina oli suositellut, kun hän oli +niin siivo poika. Mutta eihän hänen ulkomaanmatkastaan oltu mitään +mainittu sanomalehdissä, joissa kuitenkin kerrotaan kaikista ulkomailla +matkustaneista jatkolaisista ja musiikkiopiston oppilaista. Ja miten +hän oli muuttunut! Aivan vihoviimeistä muotia, päässä korkea +silkkiknalli, hirveän leveät keltaiset roimahousut, säkkiselkäinen +palttoo selässä ja mahdottoman suuri kirjava kravatti kaulassa. + +--Sinä täällä...! + +--Teällähän tuota näyn olevan, tuumaili hän musertavan rauhallisesti, +niinkuin olisimme olleet vain Helsingin esplanaadilla. + +--Mutta mitenkä ihmeen lailla ... milloinka ... joko sinä kauankin...? + +Viikon päivät oli hän ollut täällä »Paeriisissa», selitti hän minulle, +sittenkun olimme poikenneet ensimmäiseen kahvilaan. Hän oli jättänyt, +ainakin toistaiseksi, sikseen teologiset opintonsa ja lähtenyt maailmaa +katselemaan ja huvittelemaan. Vaan ei ollut vielä tähän saakka ilo +oikein ilolle tuntunut. Eihän tahtonut kieli oikein suussa kääntyä, ja +ne ainoat suomalaiset, jotka hän täällä oli tavannut, olivat olleet +niin ylpeitä, ettei niiden kanssa tullut mitenkään toimeen. + +Eikä ollut oikein niistä tämän valtakunnan ruuistakaan, kun ei rukiista +leipää saa nähdäkään ja täytyy nieleksiä palasensa ilman voita ja +piimää. Harmittavan sanoi hän itseään tämän maailman +kevytmielisyydenkin, ja hän oli aivan varma siitä, että Ranskan kansa +kulkee suurin askelin perikatoaan kohti. Tekevät työtä sunnuntaina ja +pitävät puotinsa auki keskellä kirkkoaikaa. Mutta suurin ikävyys oli +täällä se, ettei saanut edes kylpeäkään... Minä sanoin, ettei missään +ole niin mainioita saunoja kuin Pariisissa. Hänen silmänsä välähtivät +ilosta, hän katseli minua rukoilevasti, mutta kun hän pohjaltaan on +hienotuntoinen mies, ei hän nähtävästi tahtonut vaivata minua +pyytämällä, että veisin hänet saunaan. Kysäisi hän kuitenkin, +mahtaisiko tästä kaupungin paikasta olla sinne pitkältäkin. + +--Jos tahdot, voimme mennä yhdessä, ehdotin minä, minä tulen mukaasi. + +Hän suostui tietysti heti paikalla ja me menimme nyt Sasun kanssa +Pariisin saunaan. Sinä tiedät sen mainion saunan siellä rue Cadet'n +varrella; sinne me menimme. Vaikka minä tavallisesti käytän toista +vähän halvempaa saunaa Faubourg St. Denis'ssä, ymmärrät kuitenkin, että +tahdoin sellaiselle saunantuntijalle kuin Sasu on tarjota, mitä parasta +tällä alalla on tarjottavana, enkä, totta maar, kadukaan kauppojani. + +Ensin luuli Sasu, että tein hänestä pilaa. Tämähän oli komea hotellin +etehinen eikä mikään saunan porstua. Siinä olikin hienot punaiset matot +lattialla, kahden puolen marmoripilareita ja hiottua kiveä lattiana. +Pulska, hienosti puettu ovenvartija kiiruhti ottamaan päällystakkia, +hattua ja keppiä ja osoitti meidät pilettiluukulle, jossa istui nainen +kaunis kuin kuningatar. Näin, että Sasu ajatteli kukkaroaan, mutta +rauhoittui kuitenkin, kun kuuli, ettei sauna maksa kuin kaksi francia. +Ja niin pian kuin laitokset alkoivat ilmaantua, käsitti hän ne ja osasi +antaa niille oikean arvonsa. + +Erittäin mukava oli hänestä vaatteiden riisuntahuone. Se oli pitkä +lämmin käytävä täynnä pieniä kaappeja, joihin vaatteet pantiin ja avain +ripustettiin nauhaan kaulan ympärille. + +--No se, sanoi hän. Sehän on kerrassaan nerokasta! Minä pidän paljon +saunasta, mutta en ole koskaan voinut siitä täydellisesti nauttia +siellä kotona, kun minua aina on pelottanut, että jos saunapiika tai +joku muu pistäytyy hikoillessani lompakolleni. + +Palvelija toi soikean lakanan ja verhosi hänet sillä, niinkuin +roomalaiset ennen aikaan verhosivat itsensä toogalla. Sasu kysyi syytä +siihen, ja minä selitin, että kun tämä on roomalainen sauna, niin +täytyy pukeutuakin roomalaisittain. + +Kun hän kulki edelläni sisähuoneisiin pilariston välitse, niin hän +todella olikin kuin joku roomalainen keisari, niinkuin Nero tai +Tiberius. Ja mitä huomiota hän herätti! Kun tulimme siihen suureen +saliin, jonka keskellä on vesisäiliö ja ympärillä makuusijoja, +kohottivat kylpeneet väsyneitä päitään ja katselivat jälkeemme +huudahdellen puoliääneen: »mikä vartalo! mikä ruumis!» Ja palvelijat +kiiruhtivat edellämme tietä näyttämään. Ne luulivat varmaankin, että +Sasu Punanen oli jokin ulkomaalainen ruhtinas ja minä hänen +ajutanttinsa tai että me olimme ainakin joitakin amerikkalaisia +miljoonanomistajia. + +Omituista kyllä ei Sasu Punanen täällä saunassa osoittanut juuri +ollenkaan sitä saamattomuutta, joka aina pistää silmään vasta tulleista +suomalaisista täällä Pariisissa. Hän oli tässä oudossa komeassa +saunapalatsissa sama tottunut kylpijä kuin Maariansaunassa siellä +Helsingissä, tai ainakin koetti hän sitä olla. + +Edellämme kohotetun oviverhon alatse astuimme me juhlallisesti suureen +pyöreään, ylellisillä seinämaalauksilla koristettuun huoneeseen, jossa +jo oli kymmenkunta kylpijää ennen meitä. Toiset heistä istuivat +mukavilla sohvatuoleilla, jalat matalan, pyöreän pöydän päällä, jonka +alla olivat lämpöjohdot. Toiset käveleskelivät miettiväisinä +niinimatoilla peitettyä lattiaa pitkin ja tarttuivat tuon tuostakin +raskaisiin rautakuuliin niillä käsiään voimistellen ja saadakseen +hikoamista aikaan. Sasu luuli, että hänen tuli tehdä niinkuin muutkin, +hänelle tuli kai myöskin halu näyttää voimiaan, ja keräten niin monta +painoa kuin suinkin sai sormiensa väliin mahtumaan, nosti hän ne +vaivatta ensin olkapäänsä tasalle ja sitten siitä suoraan ylös. Se +herätti ansaittua huomiota, syntyi pieni kilpailu, mutta Sasua ei +kukaan voittanut, ja me nautimme molemmat menestyksestämme. + +Sasu oli muutenkin yleisen huomion esineenä. Nuo pienet +ranskalaiskääkkyrät, joiden jalat olivat hienot kuin rantasipin, selät +laihat, rinnat ontelot ja käsivarret jänteitä vailla, katselivat +silminnähtävällä kunnioituksella hänen paksuja pohkeitaan, pulleata +rintaansa, leveätä niskaansa ja uhkeata selkäänsä. »Mikä takalisto, +mikä takalisto!» kuulin heidän sanovan.--»Mitä ne puhhuu?» tiedusteli +Sasu.--»Ihmettelevät sitä pulskinta Suomen poikaa», selitin minä. +»Antaapa heijän voan ihmetellä ... näkköökö ne, että myö ollaan +Suomesta?» sanoi Sasu.--»Näkeehän ne toki.» + +Hetken aikaa istuttuamme ja lämmiteltyämme kysyi Sasu, eikö tässä +saunassa löylyä lyödäkään. Olin odottanut sitä kysymystä ja nautin jo +edeltäpäin siitä ilosta, jonka pian tulisin hänelle valmistamaan. + +--Kuuletko tuota kihinää? kysyin. Siellä se on oikea sauna, tämä on +vasta vain porstua. + +Ja minä vein hänet huoneeseen, jossa kohosivat lauteet kuin rappuset +lattiasta kattoon. Seinässä oli aukko, josta tuli höyryä. Sasu kiipesi +katon rajaan, minä jäin vähän alemma. + +--Katohan peijakkaita, puheli hän katon rajasta, katohan konnia, +millaiset niillä on vehkeet. Se ei tule tuo löyly yht'äkkiä +puhaltamalla, niin että sorkat ovat palaa, voan noin näet vain +verkalleen, yhä lämpimämmin ja lämpimämmin... Ka, kun se tuoksuu +tervalle ... enpä oo ikinän' tämmöistä löylyä ... ähhäh, jopahan +viimeinni alakaa hik' irtautua ... eihän tässä kohta ennee näe mittään +... nyt en ennee erota kuin hoamuja ... missee sinä oot? ka, sielläkö +... en minä vielä tule. + +Minä en tietysti kestänyt kuumuutta niinkuin hän ja juoksin +suihkuhuoneeseen. Sasu jäi sinne pilviinsä kuin mikä Olympon jumala, ja +silloin tällöin minä kuulin hänen päristyksensä, jonka ukkonen soi yli +höyryn sähinän ja suihkujen suhinan. Vasta sitten, kun höyryä oli +lakattu päästämästä ja ilma selvinnyt, laskeutui Sasu alas. + +Hän oli punainen kuin keitetty krapu, ei virkkanut mitään, asettui vain +suihkun alle ja antoi sen valella jäseniään.--Alkaako sinua miellyttää +tämä Pariisi? kysyin minä, kun taas palasimme lämmittelyhuoneeseen. + +--Enpä, enpä oes uskonna, että niillä oes tällaiset vehkeet. + +--Onhan niillä peijakkailla vehkeet, mutta ei tässä vielä ole läheskään +kaikkea koeteltu. + +Vielä oli pesu jälellä. Se suoritettiin taas eri huoneessaan, +marmoristen istuimien päällä, saippualla, joka tuoksui ruusulle ja +mandelille. Sen jälkeen vielä suihkua, jota saattoi ohjata milloin +mihinkin kohtaan ruumistaan, sekä vesisuihkua, että höyrysuihkua. + +Sasu oli aivan haltioissaan, mutta hän oli kuitenkin totinen, niin +totinen kuin voi olla ainoastaan syvälle juurtunut intohimo, silloinkun +sitä oikein tyydytetään. + +Ja vielä sittenkin oli hän saava tuta, että loppu oli kaikista +suloisin. + +Vein hänet takaisin entisille jälillemme siihen suureen huoneeseen, +jossa oli vesisäiliö. Paiskauttuamme sen yhdestä päästä umpisukkeloon +nousimme toisesta päästä ylös. Meidät otettiin siellä vastaan +lämmitetyin lakanoin, meitä pyyhittiin ja kuivattiin ja sitten puettiin +päällemme paksusta palttinasta tehty kotiviitta, jonka jälkeen +palvelija viittasi meidät seuraamaan häntä. + +--Minnekkä nyt? + +--Nyt mennään lepäämään. + +Ja meidät vietiin yläkertaan, asetettiin mukaville vuoteille, jotka +olivat kuin toisistaan erotetuita pilttuita, kaksi vuodetta kussakin +pilttuussa. Siinä meidät peitettiin, laitettiin tyynyt mukavasti selän +ja kyynäspäiden alle ja jätettiin nauttimaan olemisestamme. Se oli +suuri sali, niinkuin Kämpin hotellin juhlasali. Tuolla alhaalla lorisi +vesisäiliön suihku, sieltä täältä kuului puhelua, joka ei kuitenkaan +häirinnyt, me lepäsimme tässä tupakoiden ja maistellen olutta, jota +hieno edeskäypä oli meille tuonut. + +--No, Sasu? Mitäs sanot? + +--En sano mittään, en sano mittään. + +--Etkö kiitä minua, että olen tuonut sinut tänne? + +--Kiitänpä kiitän ... kiitänpä kiitän ... en oes uskonna, jos en oes +nähnä. + +--Ei ne ole ne Helsingin saunat mitään tähän verraten. + +--Eivätpä oo, eivätpä, eivätpä oo. + +--Olisi ollut vahinko, jos sinun olisi pitänyt lähteä täältä +kylpemättä. Aiotko lähteä pian takaisin Suomeen? + +--En tiiä ... aioinhan minä jo huomenna, vaan mikäpä tuonne lie niin +kiirekkään. + +--Jää sinä vain. Kylvetään joka päivä. + +--Riittää se joka toinennii. Sauna maistuu harvemmin kylpien +paremmalta, niinkuin ruokakin, kun sitä ei aina syö. + +Meitä painoi herttainen väsymys, me ummistimme silmämme ja nukahdimme +vähäksi aikaa. Sasulta ummistuivat silmät ennen kuin minulta. En ole +koskaan nähnyt niin onnellisia, rauhallisia ja viattoman tyytyväisiä +kasvoja kuin hänen kasvonsa. Suu oli niin sanotussa autuaassa hymyssä, +huulilla ja poskilla käherteli valkoinen parta ja otsa ei näyttänyt +koskaan tietäneen mitään tämän maailman murheista. + +Herättyämme pukeuduimme verkalleen, niinkuin Sasun tapa on, ja menimme +sitten syömään hienoon ravintolaan Boulevardien varrella. Sasu oli +pyytänyt saada tarjota ja minä soin sen mielelläni, sillä miehellä +näkyi olevan kukkaro yhtä pullollaan kuin posketkin. Tapansa mukaan oli +hän enimmäkseen vaiti kylvettyään. Mutta hän kuitenkin mietti ja +ilmaisi yht'äkkiä aatteensa kääntyen puoleeni kahvia juodessamme. + +--Ei oo siellä Suomessa semmoisia saunoja kuin teällä, sanoi hän. + +--Kaikessahan ne ovat täällä suuressa maailmassa meistä edellä. + +--Enpä oes uskonna sitä ... enpä, enpä oes sitä uskonna, jos en oes +nähnä. + +Oli siinä ehkä kateuttakin hänen äänessään, häntä nähtävästi hiukan +vaivasi se, ettei hänen maansa siinäkään suhteessa, niinkuin hän ehkä +oli luullut, ollut muista edellä. Sillä Sasu Punanen on hänkin +patriootti tavallaan. + +--Mutta eiköhän siellä meilläi sais aikaan tuommoisia saunoja? + +--Miksei, kun vain olisi tarpeeksi kapitaaleja. + +--Kapitaalejako? Eiköhän noita niitä aina sais hankituks ... pannaanhan +sitä paljon turhempaannii. + +Enempää ei hän puhunut sillä kertaa, mutta tuon tuostakin hän sitten +aina kylvettyämme palasi tähän aineeseensa. Ja jos olen oikein arvannut +hänen ajatustensa juoksun, niin hautoo hän mielessään jotakin +erikoista. Hän on joskus jälestäpäin tuumaillut, että paljokohan tuo +tuommoinen saunalaitos meillä tulisi maksamaan. Minä autoin häntä +taipaleelle ja kerroin, että ennen vanhaan vanhassa Roomassa ne +keisarit ja rikkaat ylimykset lahjoittivat kansalle paljoa komeampiakin +kylpylaitoksia kuin nämä pariisilaiset, jotka vain ovat niistä pieniä +jäljennöksiä. + +--Onhan sitä joutavampiakin lahjoituksia tehty, naurahti hän. Mitäpä ne +nyt oikeastaan ovat ne Antellinkaan kokoelmat, vaikka niistä niin +suurta eäntä on pietty. + +Sasu Punanen ei paljoa puhu aikeistaan. Mutta jos olen arvannut hänen +ajatuksensa, miettii hän suuren lahjoituksen tekemistä kansalleen. Ehkä +saatte piankin kuulla suurista saunahankkeista siellä Helsingissä. Jos +ne toteutuvat, niin vaatii oikeus ja kohtuus, että hän saa kaupungilta +tontin ilmaiseksi ja että hänen nimensä Biograafisen nimikirjan ensi +lisävihkossa mainitaan muiden suurten lahjoittajain joukossa.------ + + + + +POLKUPYÖRÄLLÄ PARIISISSA. + + +Kun heräsin aamulla--eräänä sunnuntai-aamuna toukokuun lopulla-- +sattuivat silmäni ensimmäiseksi uuteen pyörääni, joka seisoi huoneeni +seinämällä uutena ja välkkyvänä, vasta Amerikasta saavuttuaan. Se +näytti tahtovan sanoa jotakin, sillä näytti olevan jokin toivomus +lausuttavana. Oikein hieno polkupyörä, kaikkein uusinta mallia, osaa +näet joskaan ei puhua, niin ainakin ilmaista ajatuksensa. Se iskee +silmää, kirkasta, nikkelöityä silmää, kun auringonsäde sattuu kiiltävän +ohjaustangon käänteeseen. Ja kun vähän aikaa sitä katselet, niin totta +tosiaan kaaputtaa se poljinta, näyttää liikuttavan satulaa niinkuin +töpöhäntä koira häntänsä päätä, kun se houkuttelee isäntäänsä metsälle. +Kun minun on tapana haastatella pyörääni, kysyn minä: + +--Mitä sinä nyt sitten tahdot? + +Se näyttää tahtovan esitellä itsensä ja asiansa. + +--Nimeni on Columbus, sanoo se. Koko ristimänimeni on Columbus Cycle ja +sukunimeni Manufacturing Company. Se on rintaani kirjoitettu. Olen +tullut meren yli Englantiin, matkalla Suomeen, kuulin, että olet +Pariisissa ja lähdin kysymään, etkö tahtoisi tulla kanssani pienelle +löytöretkelle täällä maailmankaupungissa ja sen ympäristössä. Amerikan +ja Englannin minä tunnen, olen ruohoaavikolta myöten kantanut +ruskeaihoisia ratsastajia ja kilparatoja pitkin kiidättänyt +koukkuselkä-jokkeita. Nyt tekisi mieleni kerran omiksi huvikseni +katsella hiukan Pariisiakin. Ruvennet oppaakseni, niin käymme +koettamaan. + +--Saisihan tuota koettaa, mihin kelpaat. + +--Pane sitten päällesi, sanoi Columbus. Kyllä minä puoleni pidän, jos +vain sinä. + +Sillä on uudenaikaiset tomunpitävät laakerit, joita ei kuulema ole +tarvis puhdistaa kuin jouluna ja juhannussa. Vaihtopyörä suuri kuin +myllynratas, mutta sittenkin kuulema kevyt kuin väkkärä, pyörän kehät +puusta ja koko paino vain vähän yli kymmenen kilon. Semmoinen se on, ja +minulla on polvihousut ja ihopusero ja luimulakki. Tarjoan käteni +kaunottarelle, ja miten lieneekään kevyt polkea, kädessä kuljettaa se +on köykäinen kuin ruohokeppi. Lähdetään, lähdetään hotellin portin +edestä ylhäältä Pantheonin mäeltä sunnuntai-kävelylle. + +Tunnen jo vanhan pyöräni ajoilta vanhat reitit Pariisissa. Ensin alas +sivukatuja Boulevard St. Germain'ille, joka johtaa Place de la +Concorde'lle ja siitä Champs Elysées'tä ylös Place de l'Etoile'lle, +josta leveät tiet laskeutuvat Boulogne'n metsään. Koko tämä taival, +yksi maailman ihanimpia taipalia, on puulla peitettyä katua, sileää +kuin lattia. Kun pyörä, päästyään kivettyjä pikkukatuja tärisemästä, +luikuu alas Boulevardille, hytkähtää se somasti kuin venhe, teloiltaan +vesille työnnetty, ja ojennaikse selkä suorana laukkaan kuin +kilpahevonen. + +Mutta varovasti! ylen varovasti! Sillä tuskin on tietä toista niin +viehättävää ja samalla niin vaarallista. Vaarassa on viehätys, tässä +niinkuin koskessa, jota lasket. Kahden puolen Boulevardia kulkee +loppumaton jono vaunuja. Jos saisi rauhassa toista rantaa seurata, +edessä jokin valjakko, joka tasaista totuttua vauhtiaan pyörii +eteenpäin, ei olisi taito suurempi tarpeen kuin mikä sileää myötävirtaa +valuessa, venheen perässä selkä kenossa istuen ja mela kainalossa tietä +tehden. Mutta tuossa on poikkikatu, josta pursuaa hevosia ja vaunuja ja +joiden välitse täytyy pujotella kuin kuohujen välitse. Suuria +tavaravaunuja, joita yksin omnibussienkin täytyy odottaa, ajurien +vaunuja, jotka huolettomasti ja höllin ohjin lönkyttelevät, keskellä +boulevardia raitiovaunuja, kaikkien niiden välissä polkupyörä +kilisevine kelloineen. + +Täytyy pujahtaa jostakin rattaiden ja hevosten päiden välisestä +solasta. Sykähtäähän sydän vähän, mutta kun jalat tietävät tehtävänsä +ja ohjaustanko miehen tahtoa tottelee, niin pääseehän siitä, ja taas on +vähän matkaa aukeata katua, sileää virtaa--seuraavaan kadunkulmaan. On +sitä ainakin kilometri tuota Boulevard St. Germainia, jota reunustavat +Ranskan vanhan ylimystön totiset talot, joiden ikkunaluukut ja ovet +ovat melkein aina suljetut ja jotka nyt näyttävät entistään vielä +salaperäisemmiltä sen jälkeen kun suuri basaaritulipalo toi vainajan +melkein joka taloon. Mutta katuelämä, uusi aika ja ihmisten +välinpitämättömyys vierii katua pitkin mistään huolimatta;--ja samassa +olemme Ranskan edustajakamarin edustalla. Se on vaarallinen paikka, tuo +edustajakamari. Sen sisällä kuohuvat kaiken maailman intohimot ja joka +päivä koetetaan siellä jalkakammilla ministeristöjä suulleen syöstä. +Sen ulkopuolella on pyöräilijä ainaisessa vaarassa, sillä kamarin +edustalla oleva katujen aukea on salavihainen ja odottamattomia +pyörteitä täynnä. Liike Boulevard St. Germain'illa, liike +kahtaalta päin pitkin leveitä Seinen rannan puistokatuja ja liike +Concorde-sillalla, jossa se oikealta ja vasemmalta Seinen rannalta +tullen muodostuu loppumattomaksi vaunuvirraksi, mikä lakkaamatta kuohuu +kiiltäviä vaununkattoja, hevosten helaisia päitä ja kuskien hattuja,-- +yhtyy tähän ja tässä taas eroaa ja hajaantuu. Siinä tulee omnibusseja +ja raitiovaunuja vastakkain, siinä on taaskin alituinen jono ajureita, +mutta etenkin on siinä yksityisten korskuvia valjakolta, suuria, +pitkäkoipisia oriita, jotka jo pitkän matkan päässä peloittavat ja +näyttävät halveksivan kaikkia vastaantulijoita. Äkkiä pyörä aavistaa +vaaran, hiljentää vauhtinsa, hakee suojaa jonkin lähimmän vaunun +vanavedessä, pääsee sillan korvaan, mutta kun on muodostunut ruuhka +jossakin edempänä ja vaunujono pysähtynyt, täytyy pyöräratsun hiljaa +kallistua, laskea ajajansa maahan ja turvautua sen talutettavaksi +sillan yli jalkakäytävää myöten, joka on kuin maakannas pahan kuohun +kohdalla. Ainoastaan jotkut uskalikot pyörämiehet, jotka eivät älyä +pelätä pyöriään eivätkä henkeään, pujottelevat vastakkain tulevien +vaunujen vilinässä kadoten niiden väliin, sukeltaen hevosten kaulain +alitse ja alinomaa nelistäen kelloja ja viheltäen ja piiskuttaen kuin +koskikarat pyörteiden keskellä. + +Concorde-silta johtaa edustajakamarin edustalta Place de la +Concordelle. Kun siihen tullaan, on tultu ristiaallokosta väljemmille +vesille. + +En tiedä, mikä sen vaikuttaa, mutta on aivan erityinen viehätys hypätä +polkupyörän satulaan tämän historiallisen, maailmankuulun torin +laidassa ja tehdä kierros Kleopatran neulan ympäri, josta näkyy +yhtäällä Tuileries'n puisto ja Louvren museo ja toisaalta Champs +Elysées pitkine kaukaisuuksineen ja sen perällä Riemukaari, ynnä tuolla +tuonnempana Eiffeltorni. Mutta pyörä kai luulee olevansa kilparadalla, +kun tori on sileä kuin puulattia, ja lisää vauhtiaan välittämättä sikin +sokin kulkevista vaunuista. Se tahtoo, kerran paikalle päästyään, +pyyhkäistä koko torin ympäri voidakseen kotiin tultua kehua +kiertäneensä ympäri Place de la Concorden niinkuin minkä tavallisen +kilparadan--ollen siinä suhteessa oikea amerikkalainen. Minun täytyy +seurata mukana, mutta kun olemme kolme kierrosta tehneet, nielaisee +meidät vaunuvirta mukaansa ja me ojennamme ulos Elysealaisille +kentille, kokka Riemuporttia kohti. + +Tämän kuuluisan kymen ja sen rantain ihanuudet ja sen viehätyksen, +minkä sitä pitkin kulkiessaan tuntee, oivaltaa oikein vasta +polkupyörällä sitä myöten kiitäessään. Se on Pariisin ja kenties koko +vanhan maailman vilkkain liikeväylä, sitä myöten kun melkein kaikkina +aikoina päivästä ajaa kymmenittäin vaunuja rinnakkain ylös ja alas +katkeamattomassa kulussa. Mutta siitä huolimatta on siinä ajaminen yhtä +turvallista kuin omalla lattialla. Liike käy säännöllisesti yhtäänne +päin ja toisaanne päin eivätkä sivukadutkaan häiritse, joten ei ole +pelkoa vastaan tulevista eikä tien poikki asettuvista. Valitset vain +itsellesi jonkin nopeaa vauhtia ajavan valjakon ja sen selän suojassa +poljet tasaista tahtia niin kauan kuin haluttaa. Jos pyörä innostuu +isompaan nopeuteen, niinkuin nyt Columbus, joka on siinäkin rotuhevosen +tapainen, että se tahtoo kaikista muista hevosista edelle, niin ohjaat +vain ohi ja asetut toisen valjakon taa. Sillä tavalla sivuutellen +milloin pieniä kaksipyöräisiä, joita joku »impi» ajaa ystävänsä +vieressä istuen, milloin suuria Viktorioita, landoita y.m.s., joissa +tiesi mitä kuninkaitten poikia tai presidentin tyttäriä selkäkenossa +istuu, saavut sinä pari kilometriä hiljalleen kohottuasi Place de +l'Etoile'lle Riemuportin juureen, teet kauniin kaaren sen ympäri, +pysähdytät pyöräsi ja laskeut alas. + +Minulla on aina se hyvä tapa, että kun tulen jollekin merkkipaikalle +pyörineni, en aja ohi, vaan pysähdyn katselemaan--ja panen tupakan. Ja +jos missä, niin lie tässä syytä pysähtyä, tämän jättiläiskaaren alle, +josta eteesi aukeaa maailman merkillisin näköala. Ympyrän säteinä +juoksevat pitkät boulevardit ja avenyyt kaikille haaroille tästä +yhteisestä keskipisteestä, tästä Pariisin navasta. Siitä menevät yhdet +Montmartrea kohti, siitä toiset päinvastaiseen suuntaan Boulognen +metsään, jonka takana kohoo Mont Valerienin linnoitus, siitä taas +toiset Trocaderoon ja Eiffeltorniin päin, siitä sinne, siitä tänne, +mutta ennen kaikkea ja kaikkia muita katuja mahtavampana aukeaa Champs +Elysées taustanaan Concorden tori ja Tuileries. + +--Miltäs näyttää? kysyn minä Columbus Cyclelta, sillä minulla on +myöskin se hyvä tapa, että nauttiessani lepoani en unohda hepoani, vaan +pidän sille seuraa niinkuin arapialainen pitää seuraa orhilleen, sille +haastellen ja sitä taputellen. + +--Siinähän menee, vastaa Columbus, vähät minä muusta, mutta tie on +hyvää ja kulku helppoa ... olla tämmöistä aina allani. + +--Nythän se ilo vasta alkaa! + +--Lähdetään sitten taas! + +--Olet levoton ... niin minäkin. + +Lähdetään taas, lähdetään laskeutumaan Boulognen metsään. + +Vaan ennenkuin lähdemme, olkoon mainittuna muutama sana +polkupyöräoloista Pariisissa. Ne ovat täällä monessa suhteessa +mallikelpoiset. Ensiksikin kohdellaan täällä polkupyöräilijää niinkuin +järkevää ihmistä ja kunnon kansalaista eikä niinkuin raivoisaa koiraa. +Ei tarvitse mitään numerotaulua eikä mitään poliisin lupaa +liikkuakseen. Pyörä on kuin mikä muu ajopeli tahansa, jota on +väistettävä vastaantullessa, ja jalkamiehet ottavat sen, kadun yli +kulkiessaan, yhtä paljon lukuun kuin minkä muunkin ajopelin. Onpa +pyörällä vielä suuremmat oikeudet kuin muilla ajopeleillä siihen +nähden, että sen nopeus saa olla tavallista hevosella-ajon nopeutta +paljonkin suurempi, josta seuraa, että se voi mielensä mukaan ajaa +ohi. Pyörää saa taluttaa katukäytävällä vaikka vilkkaimmilla +boulevardeillakin, jossa suhteessa sillä on samat vapaudet kuin +lastenvaunuilla. Sen lisäksi on yksityisesti pidetty hyvää huolta +pyöräilijäin mukavuudesta. Tulitpa mihin hotelliin tai kahvilaan +tahansa, niin otetaan pyörä yhtä hyvin vastaan kuin sen isäntäkin ja +viedään se talteen joko huoneeseen tai pannaan katukäytävälle varta +vasten valmistettuun pilttuuseen; melkein jokaisessa kahvilassa on +sitäpaitsi ilmapumppu. Jos kotonasi ei ole tilaa pyörälle, voit sen +vähäistä maksua vastaan sijoittaa jonkun tallettajan luo, joka +puhdistaa ja voitelee sen joka ratsastuksen jälkeen. + +Mutta kaikista suurin todistus siitä merkityksestä, mikä polkupyörälle +Pariisissa jo tunnustetaan, on se tapa, jolla Boulognen metsää on +pyöräilijäin mukavuudeksi järjestetty. + +Heti kohta Riemukaarelta lähtee näet pitkä ja leveä Avenue de la Grande +Armée loivasti laskeutumaan Seineä kohti. Ellen erehdy, on se +pituudeltaan ainakin pari kilometriä. Pitkin koko tätä puistokatua on +erityinen asfaltista tehty polkupyörätie, joka sitten liittyy metsässä +olevaan tavallisen maantien tapaan tehtyyn tiehen, kiertää sen kokonaan +ja risteilee sen sisässä, ja jossa ei muilla ajokaluilla ole lupa +liikkua. + +Columbuskin käsittää kohteliaisuuden ja kiitää kaula suorana ja korvat +luimussa alas asfalttitietä. Ei kuulu luiskahdustakaan hyvin tehdyn +pyörän laakereista ja ketjukin kiertää äänetönnä rataansa. Kello vain +tuon tuostakin antaa vastaantulijalle varoittavan merkin. Parempaa +pyörätietä ei liene toista, en ainakaan minä ole ennen moista polkenut. +Entinen renki lausui hartaimpana toivomuksenaan: olla aina pyhä ja aina +pouta ja korkeat rengin palkat. Minä tässä pyörän selässä toivottelen: +olla aina asfalttitie alla, aina alamäki edessä ja aina ympärillä ihana +Pariisi! + +Mutta huiskaus vain ja pyörä karahtaa jo karkeampaan tiehen. Ollaan +Boulognen metsässä, kukkivien puiden siimeksessä, yht'äkkiä niin +hiljaisessa seudussa kuin jossakin maantiellä Suomessa. + +Koeta nyt voimiasi, Columbus, näytä nopeuttasi!... Ja korvat soi ja +ilma humisee ja metsän lyö silmissä viheriäksi lautaksi. + +Jo riittää! Jo näen sinut juoksijaksi, Columbus. Mutta Boulognen metsää +on tyynemmin tarkastettava. Se on pyörämiehen lumottu ja luvattu metsä, +aina vaihteleva ja aina uusi, kuinka monta kertaa sen käytäviä +kierrelletkin. Juuri kun ajat yksinäistä metsäpolkua ja luulet olevasi +jossakin etäisessä erämaassa, solahdat puitten siimeksestä, lehväisten +katon alta suurelle leveälle tielle, jossa vaunuja ajaa ja jossa +Pariisin koko hieno maailma selkä kenossa raitista ilmaa nauttii. +Seuraat mukana ja tulet järvelle, jossa venheitä soutelee ja +palkovenheitä suikkelehtii ja joutsenet ja sorsat ja hanhet +liukuilevat. Tuossa on pieni soma ravintola, jonka edustalle istahdat +levähtämään ja janoasi sammuttamaan. Nouset siitä taas satulaan, ajat +tietämättä minne, ja saavut suurelle vihreälle kentälle, joka on +mustanaan kansaa ja jossa parhaallaan näet puolikymmentä +suorakaulaista hevosta hurjassa laukassa--se on Longchamps'in +kilpa-ajokenttä--ohjaat eteenpäin, käännyt metsäpolulle, poljet hiljaa +ja huolettomasti ja olet taas yksin maailmassa, etäisessä lehdossa, +jossa peipot visertää ja satakielet säveltelee, et tiedä, missä olet, +eksyt, et siitä välitä, ja tulet taas suurelle tielle, jota myöten +sallit taas ratsusi pyyhältää ja pääset virtaisen veden rannalle, +Seinevirran vierteelle. Nyt noudatat sitä ja tulee silta eteesi. Ajat +sillan yli, olet toisella rannalla, ja siinä on pieni kaupunki sillan +korvassa. + +Se on Suresnes, yksi Pariisin hauskimpia etu-kaupunkeja, kaikkien +Pariisin sunnuntai-pyöräilijäin matkan määrä. Sadoittain, tuhansittain +istuu somiin urheilupukuihin puettuja naisia ja miehiä rantakahviloissa +ja niiden edustalla, iloista elämää pitäen. Pyörät annetaan niitä +varten asetettujen palvelijain haltuun ja muodostavat ne kahvilan +edustalla auringon valossa välkkyvän puoliympyrän, jonka somuutta vielä +ylentää melkein jokaisen pyörän ohjaustankoon kiinnitetty +kukkaiskimppu. + +Hauska on siinä istua, kahvilan verannalla, ja katsella elämää +edessään. Pyöriä tulee, toisia menee ja kuta enemmän päivä kuluu, sitä +vilkkaammaksi käy liike. Niitä välkähtelee tuolla Boulognen metsän +puitten lomassa, niitä ajaa Seinevirran rantoja pitkin, niitä keikkuu +siltaa pitkin. Kaikki on pyöräilijäin hallussa, kaikki saa niistä +leimansa tällaisena sunnuntaipäivänä, kun ilma on tyyni, viileä ja +kaunis. + +Tänä sunnuntaina on niitä vielä enemmän kuin muulloin, sillä joka hetki +odotetaan palaaviksi kilpailijoita, jotka ovat lähteneet Bordeaux'sta +ja joiden on tästä kautta määrä palata. Jännitys on suuri, sillä +sähkösanomat ovat jo kertoneet, että eräs ranskalainen on etunenässä. +Yht'-äkkiä syntyy levottomuutta kahviloissa, kadulla ja sillalla. On +kuin ukkonen olisi tulossa. Se lähenee, melu kovenee, hurraa-huudot +kiihtyvät ja samassa ajaa korskuen ohitse kauheaa pärinää pitäen +automobiili ja sen kintereillä pölyisen pyörän selässä melkein +mahallaan pieni, puolialaston nuorukainen--hän on voittaja, ensimmäinen +palkinto! ... hän suhahtaa ohi pirullisen melun seuraamana ja katoo +sillan yli päästyään Boulognen metsään. + +Osa yleisöä rientää hänen jälkeensä ollakseen mukana hänen perille +tullessaan Seine-velodromiin, joka on jossakin Eiffeltorin tienoilla. +Toiset jäävät paikoillaan odottamaan toisten kilpailijain tuloa ja +heille hurraamaan. Pyöräni ja minä lähdemme levähdyttyämme hiljaiselle +paluumatkalle takaisin Pariisiin. + +En aja samaa tietä, jota olin tullut. Halkaisen Boulognen metsän +merkittyäni suunnan Eiffeltornin mukaan, jonka ohitse on suorin tie +Quartier Latin'in ja Pantheonin mäelle. Monta kertaa on tämä majakka +samalla tavalla ollut viittanani, kun olen Pariisin ympäristöissä +harhailtuani hakenut itselleni suorinta tietä kotiin päin. + +Olisihan mukavin palata sitä tietä, jota olin tullut. Mutta minä +valitsen tahallani toisen tien, suoremman ja huonomman koetellakseni, +miten Columbus siinä suoriutuu, miten se on oleva Suomessa tarkoituksen +mukainen. Pariisissa on kaikkea tarjona; huonot pyörätiet ovat siellä +yhtä tavallisia kuin hyvätkin. Katu Boulognen metsästä Passyn portin +kautta Trocaderoon on kuoppaista ja kivitettyä, aivan niinkuin +Helsingissä. On oikein sääli hentojäsenistä ja hienojänteistä hepoani, +mutta hyvin se kestää koetuksen ja koettaa kantaa herraansa tärisyttäen +häntä niin vähän kuin mahdollista. Sulavasti, melkein viehättävästi +luistaa se kiveltä kivelle ja hyppää kuoppain poikki melkein niiden +pohjaan koskematta. Eikä ole vammaa, ei naarmua, ei koloa +kummikavioissa, kun näitä Trocaderon palatsin edustalla tarkastelen. + +Siitä alkaa taas parempi tie. Hurahdutan alas Alman sillalle, alatse +Eiffeltornin, teen kierroksen vanhalla näyttelyalueella, josta osa on +nyt luovutettu polkupyöräilijäin harjoituskentäksi, kampean siitä alas +Seinen rannalle, jota seuraten vähitellen saavun edustajakamarin +edustalle ja Boulevard St. Germainia myöten kotiin Pantheonin mäelle. + +--No, Columbus Cycle, oletko tyytyväinen retkeesi? + +Se näyttää iskevän nikkelöityä silmää ja kaaputtavan kampiaan, valmiina +lähtemään uudelle kiertomatkalle. Mutta minä olen saanut tarpeekseni +tällä kertaa ja olen aika tavalla uupunut. Sillä vaikka polkeminen +Pariisin parhaita katuja ei olekaan vaikeaa, käy ratsastus niitä myöten +kuitenkin aikalailla rasittavaksi sen jännityksen vuoksi, jossa +alinomainen varuillaanolo pitää hermoja;--mutta se jännitys se samalla +antaa aivan erityisen viehätyksen tällaisille retkille, joita voi +verrata ainoastaan kosken laskuun tai myrskyssä purjehtimiseen +karisilla vesillä. + + + + +VAIKUTELMIA VENÄJÄLTÄ. + + +Yleensä ei meidän suomalaisten tie mielellään mene itäänpäin. Liekö +siihen syynä se, että halumme aina on ollut idästä länteen, että +ihmisessä on jo synnynnäinen tuo vietti seurata auringon mukana, +ja että tuntuu siltä kuin ei meillä olisi mitään tekemistä noilla +korpi- ja aromailla, joiden läpi kulkumme on ollut niin vaivalloinen ja +jonne meidän veljistämme ja sukulaisistamme niin monet ovat hukkuneet +ja hävinneet teille tietymättömille. Kaikkien ulko-oviemme kynnyksiltä +kääntyvät tiet hetikohta länteen päin ja kun laskemme matkan pituuden +ulos Eurooppaan, niin otamme tavallisesti lukuun ainoastaan välin +Helsingistä tai Hankoniemestä Lyypekkiin tai Kööpenhaminaan. Pietarin +tie, se on meille kuin takaovi, jonka kautta vain hätätilassa +kiireimmittäin pujahdamme. Mitkä kaikki syyt siihen vaikuttanevatkin, +yksi lienee myöskin maamme muoto, jonka ranta ikäänkuin kulussaan +koukistuneena polvena astuu ulos ja pyrkii poispäin. + +Sentähdenkö tuntunee rinnassamme niin miellyttävä tyydytyksen tunne, +kun asiamme vaativat meitä lähtemään länttä kohti ja sentähdenkö +vuotanee niin luonnollisesti ja ikäänkuin itsestään siirtolaistulva +tähän suuntaan? Ei osaa ajatellakaan, että lähtiessään itäänpäin voisi +nauttia lähdön riemusta niinkuin sen tuntee lähtiessä »suureen +länteen». Pietarihan on maailmankaupunki sekin ja onhan sen kuullut ja +ymmärtäähän sen, että se kyllä voi tarjota samat ulkonaiset viehätykset +kuin muutkin maailmankaupungit. Sen teatterit, sen konsertit, oudot +ihmiset, täydellinen riippumattomuus tuttavista, vilkas ja aina kuohuva +ja vaihtuva katuelämä, ne ovat tietysti samat täällä kuin muissakin +suurkaupungeissa. Mutta oikea mieliala on poissa, sydän tekee työlakon +ja tunteet vetävät siipensä suppuun. Ainoastaan uteliaisuus jää +vireille ja ainoastaan sille voipi perustaa jonkinlaisen viihtymisen +mahdollisuuden. + +Ennen oli, omituista kyllä, aivan toisenlaista. Nykyisen miespolven +mielestä olivat haihtuneet muistot menneistä vainovuosista. Nurja väli +kahden erilaisen rodun kesken oli alkanut lauhtua. Lisääntyvä +kauppayhteys synnytti tuota molemminpuolisten etujen ystävyyttä, jonka +siteiden sanotaan olevan ja kenties ovatkin kaikista sitkeimmät. Sen +lisäksi ihmeteltiin ja rakastetiinkin meillä niinkuin muuallakin sitä +nerokasta uutta kirjallisuutta, joka yht'äkkiä hämmästytti koko +sivistyneen maailman ja joka yhäkin vielä viettää riemujuhlia, missä +sitä opitaan tuntemaan. + +Mutta sitten tuli se, mikä tuli, ja herttainen hymyily muuttui ensin +totisuudeksi ja sitten jäykkyydeksi. Kun ison talon isäntä ylpeilee ja +uhkailee isoudellaan, niin välttää vähävaraisempi astua hänen +alueilleen ja tekee kernaammin kierroksen aidannurkassa. Vaan jos hän +kuitenkin jostakin syystä on pakotettu taloon poikkeamaan, niin on +hänen halunsa tehdä olo siellä niin lyhytaikaiseksi kuin suinkin. +Siellä saattaa kyllä olla ja tietäähän sen, että suurin osa talon väkeä +onkin hyväntahtoisia ja herttaisia ihmisiä. Mutta yksi ainoa +epäkohtelias ja kylmä katse joidenkuiden muiden puolesta--ja niitä ei +voine välttää--tulee varmaankin tekemään sen, että katoaa halu +kehenkään lähemmin tutustua. + +Nuo tunteet täyttivät tämän kirjoittajan mielen, kun juna kiidätti +häntä asema asemalta itää kohti. Tuli yht'äkkiä rajaa lähetessä halu +heittäytyä pois ja jäädä Suomeen. Se sama tunne tulee tavallisesti +ainakin siirtyessä maasta toiseen ja siihen sekaantuu hiukan +epämääräistä surumielisyyttä. Mutta suomalaiselle, hänen vaikka vain +lyhyeksikin aikaa ja varsinkin ensi kerran ollessaan tätä askelta +ottamassa Suomesta Venäjälle, tulee siihen lisäksi vielä jotakin +muutakin. Vaan onhan toiselta puolen niinkin, että outoudella on oma +viehätyksensä, että koski aina vetää partaalleen ja että kääpiötkin +tekevät retkiä jättiläisten maahan. + +Joutua yht'äkkiä tuohon valtakuntaan, joka ulottuu yli kuudennen osan +maapalloa ja jonka asukasluvussa me emme ole enemmän kuin hietajyvä +meren rannalla, joutua siihen pääkaupunkiin, josta tuota maata +hallitaan ja josta kaikki käskyt käyvät tämän jättiläiseläimen +etäisimpiin jäseniin,--tuntea itsensä turvattomaksi näiden jäsenien +välissä--se on samalla hirvittävää ja puoleensa vetävää. + +Ja ne jäsenet, ne sormet, kynnet ja tuntosarvet, ne tuntuvat jo kaukana +toisella puolen Suomen rajan. Kaukaisille saloillemme ei venäläinen +vaikutus tosin vielä ole tunkeutunut. Mutta pienimmässäkin +maaseutukaupungissa sykkii jo jokin suoni suuresta ruumiista: jos ei +muuta, niin on ainakin sähkösanomakonttorin kyltti venäjänkielinen. Ja +Helsingissä on jo yhden ison valtasuonen pää, joka on jokapäiväisessä +ja suoranaisessa yhteydessä suuren sydämensä kanssa. Venäläinen kokardi +ja venäläinen univormu, venäläiset ajurien puvut, kylteistä ja katujen +nimistä puhumattakaan, ne ovat joka päivä silmäimme edessä. Oma on +kuitenkin aina voitolla, oma kieli kaikuu kaduilla ja toreilla, +talonpojilla on suomalaiset pukunsa ja kaikissa oloissa on kansallinen, +tuttu värityksensä. Vieras väritys on vain kuin poikkitelainen raide +kotimaisella pohjalla, jonka se saa sitä kirkkaammin astumaan esille. + +Mutta Kaipiaisissa tulevat junat vastakkain, toinen menee Helsinkiin, +toinen Pietariin. Ja se, joka menee Pietariin, se tuo jo piankin +leyhäyksiä Pietarista vastaamme. Lappeenrannasta ja Viipurista tuoksuaa +vaunuihin yhä enemmän venäläistä ilmaa. Sieltä tulee venäläisiä +pikkukauppiaita ja torisaksoja litteissä lippalakeissaan--ne näkyvät +muuten ranskalais-venäläisen ystävyyden merkiksi syntyneen +pariisilaismuodin mukana tulleen toistakin tietä kauppaan ja kaupasta +suomalaisten herrasmiestenkin käytäntöön; sieltä tulee kauhtanoihin, +leveihin housuihin ja leveäkantaisiin saappaisiin puettuja talonpoikia +ja niiden väliin istuutuu kirjavahameisia ja -huivisia naisia, jotka +levittävät nyyttinsä ja pussinsa--yhtä pehmoiset kuin he ovat itsekin-- +hyllyille ja penkeille, ja ristivät silmänsä syömään ruvetessaan. +Samalla ovat supisuomalaiset kolmannen luokan matkustajat vähitellen +tippuneet tielle; yhä harvemmin sattuu korvaan hämäläiskorkoinen +suomalainen sana ja vaunussa alkaa päästä voitolle ymmärtämättömän +kielen porina. Ja nekin, jotka suomea puhuvat, ne puhuvat sitä +vieraalla murteella; seassa on outoja sanoja ja ääntäminen soi +muukalaiselta. + +Käsitämmehän toisemme kuitenkin ja alamme puhella. He ovat +rajapitäjistä, Uudeltakirkolta, Valkeasaaresta, Parkalasta y.m. Tulevat +Suomesta, ovat käyneet Lappeenrannan markkinoilla, saavat tietää, että +olemme Helsingistä ja alkavat puhua Pietarista. Eivät voi käsittää, +ettemme me ole käyneet Pietarissa ja naurahtavat meille siitä kuin +säälitellen. He käyvät siellä kaksi, kolme kertaa viikossa, vievät +sinne voita ja maitoa ja kermaa. Saattaahan sitä Suomessakin asua, +mutta sehän se vasta kaupunki on Pietari! Siellähän ne vasta kadut on +ja suuret talot ja hovit, siellähän vasta rahaa on ja siellähän on +kaikki tavara »huotavampaa» kuin Suomessa. He puhuvat siitä sillä +innolla, jolla puhutaan omasta, ja laskevat tulonsa ja menonsa ruplissa +ja kopekoissa. + +Tuntuisi ehkä ikävämmältäkin, ellei heistä kuitenkin huomaisi, että he +sittenkin ovat suomalaisia, että kieli lausuu sekaan sotketut +venäläiset sanat suomalaisella korolla ja että vieras kansallisuus ei +ole vuosisatain kuluessa kyennyt tunkemaan kuorta syvemmälle. Vaikka +meri heittääkin hietansa rannalle ja peittää sen, niin tulee toinen +aalto ja vie sen takaisin ja kallio on aina sama--suomalainen. + +Tuo ajatus tuntui lohdutukselta eikä suinkaan niinkään laihalta. Kun ei +vapaaehtoinen venäläistyminen, jota ovat olleet auttamassa kaikki +ulkonaiset olosuhteet, ole sen suurempia hedelmiä kantanut näillä +rajamailla, niin voihan toivoa, ettei pakollinenkaan +venäläistyttäminen, jolla ovat vastassaan kaikki n.s. luonnon lait, ole +onnistuva pyyhkimään kokonaista kansaa pois kansojen joukosta. + +Ja kun olin saavinani tuon vakuutuksen itselleni, niin tuntui minusta +siltä kuin olisin paljoa levollisemmin voinut siirtyä rajan yli. + +Se tuli se raja niin päivän selvästi, niin yhtäkkisesti ja n.s. +kaikessa loistossaan näkyviin jo Valkeasaaren asemalla. Ensinkin +tullivirasto, jossa venäläisiin pukuihin puetut virkamiehet tuskin +osasivat suomenkieltä. Sitten ravintola, joka ryyppylaseineen ja +voileipineen oli järjestetty venäläiseen tapaan, jossa hinnat sanottiin +venäjäksi ja jossa palvelija--tuollainen mustaviiksinen, sileäposkinen +tiskintakainen punakka mies--ei ymmärtänyt muuta kuin venäjänkieltä. Ja +Suomi oli yht'äkkiä kuin kokonaan kadonnut. Vielähän olivat +rautatievaunut samat kuin Helsingissä, vielähän osasivat +rautatiepalvelijat Pietarin asemallakin suomenkieltä ja kelpasi siellä +Suomen raha. Mutta ulos tultua ilmoittivat ajurien huudot +vastaansanomattomasti, että oltiin Venäjällä, niinkuin todella +oltiinkin. Oli ehdottomasti siirrytty rajan yli ja muutettu maasta +toiseen. + +Mutta juuri se, että oli niin tapahtunut, että todellakin oli olemassa +raja, että se ei ollut umpeen kasvanut ja että se kuitenkin niin +selvästi näkyi, se teki sen, että alkumatkan alakuloisuus ja +hetkellinen pessimismi oli haihtunut. + +Eikä koskaan ole vierailla mailla matkusteleminen ja oudoissa oloissa +oleskeleminen niin turvallista kuin silloin, kun on oma evässäkki +mukana ja kun on luottamus siihen, että on jotakin, vaikka olisi +vähänkin. Siksipä ei Pietarikaan herättänyt muunlaisia mielialoja kuin +muutkaan suuret maailmankaupungit. + +Itää tuntui nyt voivan ruveta katselemaan samoilla silmillä, samoilla +tunteilla ja yhtä tyynesti ja puolueettomasti kuin oli ennen katsellut +länttä. + + * * * * * + +Mitenkä sitten itse Pietari vaikuttaa ensikertalaiseen? Sen kysymyksen +olin usein tehnyt itselleni ja koettanut sitä »kuvitella». Mutta +millaiseksi olin sitä kuvitellut, sitä en enää osaa sanoa. Sillä +tavallisesti käy aina niin, että samassa, kun on jotakin +todellisuudessa nähnyt, samassa unohtaa kaiken, millaiseksi oli sen +ajatellut. Saan siis kertoa vaikutelmani sellaisina kuin ne todella +tunsin. + +Suomen rautatieasema, joka on aivan kaupungin laidassa, on ainakin +siihen nähden hyvälle paikalle asetettu, että sieltä keskikylään +ajaessaan voi nähdä suuren osan varsinaista kaupunkia, jonka +luonteeseen siis jo ensi matkalla saa tilaisuuden tutustua. Niin pian +kuin ajuri oli muutaman tonttivälin ajanut, pisti silmään tien +tasaisuus. Sai hetikohta sen vaikutuksen, että Venäjän pääkaupunki on +tasangolle rakennettu. Tuon pitkän, huimaavan pitkän kadun varrella +kulkivat kaasulyhdyt kahtena yhdensuuntaisena viivana sekä eteen että +taakse niin pitkälle kuin silmä kantoi. Ei näy mutkaa eikä kukkulaa, ja +se näyttäisi voivan jatkua samalla lailla vaikka Uralin vuoriin, jos ei +jokia olisi estämässä. Tasankoja ja jokia--ja tuossa on jo jokikin, +itse Nevajoki. On pimeä eikä voi nähdä sen laineita, muuta kuin minkä +lyhdyt pitkältä ja leveältä sillalta niitä vähän valaisevat. Virtavat +ja mustat ne ovat ja liikettä siellä on myöhään illallakin. +Arvattavasti on tuo tuolla suuri raskas hinaajalaiva, jonka lyhdyt +tuskin liikkuvat, mutta tuo nopeasti lähenevä valopilkku on varmaankin +yksi noita suomalaisia pikkulaivoja, jotka kuuluvat välittävän +matkustajaliikettä Venäjän pääkaupungin vesillä. Jotakin hyväähän sitä +siis meistäkin lähtee: näkyyhän ainakin kelpaavan suomalaiset +kulkuneuvot, sillä jollen erehdy, niin on ajurini hevonenkin ruumiin +rakennuksesta päättäen puhdasta suomalaista rotua. Leveä ja mahtava-- +juuri semmoinen kuin jokien maan pääkaupungissa tulee ollakin--on +Nevajoki. Sen päätän noista tulista, jotka lukemattomina lyhtyinä +tuikkavat niinkuin tuikkaisivat Viaporin puolelta. Enkä muista koskaan +ajaneeni niin leveän sillan yli kuin tämä. + +Sen toisessa päässä oli pitkä kasarmimainen rakennus ja samanlainen +tulee vastaan toisellakin rannalla. Se on synkkä, harmaankeltainen +ryhmä, jonka unisista ikkunoista ei näy kuin muutamista vähän +epämääräistä valoa. + +Nurkassa on kaasulyhty ja porttikäytävän kamanassa tuikkaa toinen, +jonka valossa tähystävä silmä erottaa vahtikojun, ruskean sotamiehen ja +haamuja mustista tykeistä, jotka lavettiensa päältä ojentavat pyöreät +kitansa katua kohti. + +Tietysti pitää niin ollakin, sillä ollaanhan nyt tasankojen, jokien, +sotamiesten, kasarmien ja kanuunien maassa. Siinä on karakteeria +tuossa, tämän maan luontaisinta luonnetta. Ja tuo kostea pimeys ja +pitkät matkat valolyhtyjen välillä, se on kuvaavaa sekin. + +Ja pitkän aikaa ajaa hän, ajurimme, meitä samanlaista seutua myöten. +Kaikki talot näyttävät kasarmeilta ja kaikki on yhtä suoraa tasankoa. +Tuuli puskee vastaan niin leveästi ja voimakkaasti kuin ei sen koskaan +olisi tarvinnut uuvuttaa itseään mäkien yli kipuamalla; se on +vihuritonta, yhtämittaista tasangon viimaa, joka parhaillaan saapunee +tänne sisämaan aroilta ja on täällä yhtä kotonaan kuin sielläkin. + +Mutta tuossa on kupukattoinen kirkontorni, jonka kupari heikosti +kimaltelee kadulta tulevassa valossa. Ajuri ristii silmänsä, ja +luultavasti oli se jonkin pyhimyksen kuva tuo valopilkku oven kupeella +seinässä. + +Joet ja tasangot ... kasarmit ja kirkot ... ajattelen itsekseni. + +Mutta sitten alkaa katu vähän vilkastua ja tulla valoisammaksi. Voin jo +erottaa käytävältä ohikulkevia ja vastaantulevia ihmisiä. Ne olen +nähnyt usein ennenkin nuo samat vartalot, nuo samat litteät lakit, ja +tasaisiksi leikatut tukat, nuo punaiset paidat liivien alla, nuo pitkät +esiliinat ja leveät lahkeet kenkien varsien sisässä. Se on venäläinen +mushikka tuo, joka hedelmiä ja jäätelöä kaupalla liikkuu valtakunnan +eteläisimmistä osista sen pohjoisimpiin ja joka tulee vastaan +Suomessakin, missä vain lienee vähänkin väkeä koolla ja vähänkin +kulkuneuvoja. Täällä hän häärii joka paikassa ja on alituisessa +hommassa. Näin hänet jo Suomen rautatiellä, asemalla niitä jo tuli +vastaan useampia ja nyt niitä vilisee, mihin vain katsoo. Puotien +ikkunoista näen hänet vilahdukselta tiskin takana tavarakääryä +sitaisemassa, tuossa tulee toinen samanlainen puodista ulos ja kolmas +menee sinne sisään. Ne näkyvät olevan tavarakuskeina, kadunlakaisijoina +ja ryhmittäin seisoo niitä kadunkulmissa. Kaikki ne ovat niin +samanlaisia ja tarkemmin katsoen on niitä joka taholla. Ja minä en +luule erehtyväni päätelmässäni, että jo olen ehtinyt nähdä pääedustajan +Venäjän kansasta, päätyypin noista monista miljoonista, jotka +muurahaisina häärivät noilla tasangoilla, juoksentelevat noiden jokien +varsilla ja joita varten ovat nuo kirkot ja kasarmit. + +Siinä on omituisuutta tässä maassa, joka heti ensi näkemällä saa sen +niin selvästi vieraankin silmään pistämään. + +Ja kun sitten seuraavina päivinä olen kävellyt ja päällisin puolin +tarkastellut tätä kaupunkia, on sen omituisuus tullut yhä enemmän +näkyviin. + +Sillä kansallisempaa pääkaupunkia tuskin on toista Euroopassa. Paitsi +noita jo mainittuja muistuttavat maan oloista ja kansan luonteesta +lukemattomat muut seikat. Eivät missään ole kadut niin leveät kuin +Pietarissa, mutta ei missään ole maatakaan niin viljalta. Ei missään +tapaa sellaisia muodottomia rakennusryhmiä kuin täällä, mutta mikäs +kehittäisikään muotoaistia lakeitten arojen kansassa, jonka silmä aina +vain näkee taivaan sulavan maahan etäisten näköpiirien perillä. +Sellaista kullan kiiltoa ja kirkuvaa värien helakkuutta kuin täällä ei +liene muualla kuin itämailla, mutta sieltähän nämä ovat tulleetkin nämä +ja siellähän se tämän pään ruumis vielä vyötäisiään myöten seisookin. +Sitä makeutta ja lihavuutta, jota tiukkuvat ruokapuodit ja sitä +rasvaisuutta, jota kihoilee kyökeistä aina kadulle saakka, voisiko sitä +ollakaan muualla niinkuin täällä, jonne mustan mullan maa vyöryttää +kaikki parhaat tuotteensa! Ja sitä tyytyväisyyttä, sitä herttaisuutta +ja sitä mesisuloutta, joka on venäläiselle luonteelle niin omituinen, +mistä se tulisi muusta kuin siitä, että hänen maansa on runsasantinen +ja yleensä niin alttiisti palkitsee hänen vaivannäkönsä! Hän on +huoleton ja hyväluontoinen ja tulee niin helposti liikutetuksi, ja kun +hän on juonut vähän, niin ei hänen keveät verensä nouse vihan ja +katkeruuden raivona hänen päähänsä, vaan hän tahtoisi innossaan +suudella kaikkia ja koko maailmaa. Ja kun hän saa hyvän hevosen +eteensä--ja niitä hänellä on nopeita kuin hirviä--niin huikkaisee hän +sille ja laskee täyttä karkua pitkin rajatonta Nevskiään, jossa +varovainen muukalainen kääntyy hänen jälkeensä ja kysyy kummastellen, +kuinka tällainen meno on mahdollista. Mutta siksipä onkin hän sen +rakentanut niin pitkän ja leveän, että hän keskellä säädyllistä +Eurooppaakin saisi säilyttää esi-isiltä perityt omituisuutensa ja antaa +keuhkonsa puhjeta hänelle tarpeeksi tulleeseen hihkaisuhuutoon. + +Sanalla sanoen, Pietari on kyllä eurooppalainen kaupunki--niin +väitetään--mutta ennen kaikkea on se kuitenkin venäläis-kansallinen +kaupunki, ja se käy ilmi jo ensi kävelyllä sen suurimmillakin ja +länsimaisimmilla kaduilla. Eurooppalaiset muotimakasiinit ovat +rinnakkain perin venäläisten lauhkojen kanssa, länsimaiset +pariisilaisravintolat tuiki kotimaisten teenjuontipaikkojen ja +»traktiirien» kanssa, ja ulkona kävelee jälekkäin muotiherra ja +mushikka, muotinainen ja omamainen maatushka. Kiiltäviä, +neliskulmaisia, yleismaailmallisia herrain vaunuja kiitää ylös ja alas +Nevskiä pitkin kumipyörillään, mutta silmä livahtaa pian niiden sivu ja +seuraa raskasrakenteisia monimutkaisia lastivaunuja, joissa suuret +hevoset kulettavat avarana porttina päänsä päällä tuon leveän +kansallisen luokin. Jälkimmäinen omituisuus on aina voitolla ja antaa +sen vaikutuksen kuin se olisi heille itselleen rakasta ja kuin he +olisivat siitä itsetietoiset ja ylpeät, tästä omasta kuosistaan. + +Tämä kaupunki se on sen jättiläisen pää, jonka sydän on tuo kuuluisa +metropoli Moskova ja josta se ylläpitonsa imee. Sen pään ulkopiirteet +ovat ehkä hiukan hienontuneet eurooppalaisen sivistyksen vaikutuksesta, +mutta silmissä on aito venäläinen ilme ja otsaryppyjen alla asuu +aitovenäläisiä ajatuksia. + +Se olisi hauskaa nähdä ja se vaikuttaisi miellyttävästi, jos vain nämä +aivot ymmärtäisivät, että muutkin ja pienemmätkin rakastavat itsessään +samanlaatuista omaa omituisuuttaan ja että se, mikä heille itselleen on +kallista ja pyhänä pidettävää, se sama on yhtä kallista ja pyhää +muillekin. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Muistelmia ja matkakuvia, by Juhani Aho + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 13919 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..c4d654d --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #13919 (https://www.gutenberg.org/ebooks/13919) diff --git a/old/13919-8.txt b/old/13919-8.txt new file mode 100644 index 0000000..305593d --- /dev/null +++ b/old/13919-8.txt @@ -0,0 +1,6618 @@ +The Project Gutenberg EBook of Muistelmia ja matkakuvia, by Juhani Aho + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Muistelmia ja matkakuvia + +Author: Juhani Aho + +Release Date: November 1, 2004 [EBook #13919] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTELMIA JA MATKAKUVIA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + +MUISTELMIA JA MATKAKUVIA + +Kirj. + +Juhani Aho + + +WSOY, Porvoo, 1921 + + + +SISÄLLYS: + +Sakari Topeliuksen talviteloilta +Taru Sakari Topeliuksesta +Lönnrotin kuva +Eräs epäsiveyden ja epäuskon apostoli +»Suuri vainaja» +Bergbomien jäähyväisjuhla +Muutamia muistelmia Minna Canthista +Vaihduksissa +Käynti K.G. von Essenin luona +Professori F. Perander-vainaja +Kolme kirjettä Björnsonista +Henrik Ibsen ja me suomalaiset +Paavi Leo XIII +Matkalta Pariisiin v. 1889 +Muutamia kuvia Pariisin maailmannäyttelystä v. 1889 +Monsieur Henri ja hänen sanomalehtensä +Huutamassa Boulangerin hyväksi +Ranskan edustajakamarissa +Sasu Punanen Pariisin saunassa +Polkupyörällä Pariisissa +Vaikutelmia Venäjältä + + + + +SAKARI TOPELIUKSEN TALVITELOILTA. + +Vaikutelmia käynnistä Koivuniemessä. + + +Monet ovat ne, jotka ovat Topeliuksen Koivuniemessä käyneet ja näistä +käynneistään kertoneet. Sallittakoon kuitenkin vielä minunkin kertoa +vaikutelmiani vanhan runoilijan talvimajasta. Sillä harvoin saamme enää +nähdä keskuudessamme hänet itsensä, tuon ainoan elossa olevan edustajan +kirjallisen suuruutemme ajoilta. Ainoastaan silloin tällöin hän on +viime aikoina pikimmältään pistäytynyt Helsingissä, jonne hän kuitenkin +säännöllisesti ilmaantuu, silloinkun Taiteilijaseura viettää +vuosijuhlaansa, Eläinsuojelusyhdistys pitää vuosikokoustaan ja +tyttökoulut Lucian päivänä kokoontuvat joulukuusen ympärille. +Sillävälin elää Sakari Topelius vanhain päiväinsä lepolassa, +syrjäisessä, kauniissa Koivuniemessään, Hiljaisena, vaatimattomana ja +miltei vienona on hän elämänsä suuren ja monipuolisen työn suorittanut. +Ja vielä hiljaisemmaksi on hän nyt loppuelämänsä järjestänyt. +Sopusointuista ja tasaista on hänen vaikutuksensa ollut isänmaan +palveluksessa. Jos mahdollista sitäkin sopusointuisempina kuluvat hänen +päivänsä siellä tyynen merenlahden rannalla, josta vain silloin tällöin +enää tuulahtavat hänen sanansa ja kauniit ajatuksensa sovinnollisena +suven henkäyksenä lauhduttamaan päivän taisteluista kiihoittuneita +mieliä. + +Minusta on meidän velvollisuutemme hakea hänet sieltä tuon tuostakin +käsiimme. Sillä välistä tuntuu siltä kuin ei nuori, parhaissa +voimissaan oleva sukupolvi häntä tarpeeksi usein muistaisi. + +Ja kuitenkaan ei hänen merkityksensä ja hänen persoonansa +mieleenjohtaminen ole koskaan ollut enemmän paikallaan kuin juuri tähän +aikaan. Sillä ne ajat, jolloin hän teki työtä julkisen sanan +palvelijana, olivat monessa kohden samanlaiset kuin ne, jotka tätä +nykyä ovat olemassa ja tulemassa. Samoja vaikeuksia vastaan sai hänkin +taistella ja välttää kompastumista samoihin kiviin, joita kuormittain +ajetaan nykyistenkin miesten tielle. Samaa henkeä ahdistavaa ilmaa sai +hänkin hengittää ja yhtä hämärältä näytti tulevaisuuden näköpiiri. +Vapaan sanan pauloja oli viritetty silloin, niinkuin nytkin, joka +oksalle ja vähäinenkin varomaton liike voi saattaa kaulan kurenauhaan. +Suomenkansan itsetajuntaan herättäminen oli siihen aikaan yhtä +hankalata tehtävää kuin nyt on tuon tajunnan vireillä pitäminen. + +Mutta hän kirjoitti kuitenkin, kirjoitti, innostutti ja herätti, s.o. +osasi tehdä juuri sitä, mitä hänen asemassaan vaadittiin. Sen, mitä ei +saanut sanoa suorasanaisesti, sen sanoi hän runomitalla. Kun kuvaton +puhe oli kielletty, puhui hän vertauskuvin, jotka olivat kyllä +kirkkaita ja selviä kangastuksia sekä hänen että hänen kansansa +ajatuksista, tunteista ja toiveista, mutta samalla asuivat niin +ylhäällä, ettei niiden päälle voinut painaa asetusten varjostinta. Kun +hän runoili »jäiden lähdöstä Oulunjoessa», niin kaikki hänet +ymmärsivät--paitsi kenties sensuuri. + +Hän sai sydämet sykkimään samoja tunteita, joita hän itsekin tunsi. Ja +siksi on meillä hänestä opittava ei ainoastaan, mille perille on +pyrittävä, vaan myöskin, miten sinne on päästävä. Sitä enemmän, kun hän +vielä vanhoillaankin on antanut meille näytteitä tästä isänmaallisen +runoutensa lajista. Muistettaneenhan tuo voimakas runo savokarjalaisten +viimeisessä »Koittaressa», jonka aiheena oli suomalainen sananlasku: + + »Ei ole aina Antin tuuli, + Pietarin peräntakainen, + Vielä on tuuli Tuomahankin.» + +Jokainen me sen ymmärsimme ja tunsimme siinä lausutut luottamuksen +sanat omiksemme. + +Mutta vasta sitten, kun olin saanut nähdä runoilijan itsensä omassa +ympäristössään, oli minusta kuin olisin hänet oikein ymmärtänyt. + + * * * * * + +Oli iltapäivä syyskuun alkupuolella, kun itäisen saariston vartta +noudatteleva höyryvenhe poikkesi ulapalta lahtea kohti, joka näytti +tunkeutuvan tavallista syvemmälle mantereen sisään. Jos en olisi +tiennytkään, niin tuntui siltä kuin olisi pitänyt käsittää +ympäristöstä, että tämän lahden pohjassa asuu Sakari Topelius. Iso, +aava meri kalliopäisine saarineen katosi yht'äkkiä näkyvistä ja samassa +pehmeni seutu lehtoiseksi, niittyrantaiseksi sisämaan maisemaksi. Lahti +soukkeni soukkenemistaan, ja siellä täällä punoitti pieniä kalastajain +tupia vihreän sisästä. + +Kun runoa lukee, niin ymmärtää sitä vain vähitellen ja se selviää sitä +mukaa kuin siinä edistyy, herättäen aina uusia tunteita. Ja kuta +enemmän lähenin Koivunientä, joka minulle tuolta tuonnempata +osoitettiin, sitä paremmin luulin ymmärtäväni sen haltijan. Hän oli +paikan itselleen valmiina valinnut, mutta sittenkin oli niin kuin olisi +paikka muuttunut sellaiseksi hänen vaikutuksestaan. Niin hyvin sopivat +ne mielestäni toinen toiseensa. + +Tuossa eikä missään muualla näyttäisi pitävän olla se lehto, joka +ensiksi sai kuulla Sylvian laulut. Tuossa nuo ruohikkorinnassa +lipattelevat laineet, joissa hän olisi voinut kuulla vedenalaisen väen +soittelua illan suussa. + +Noustaan maihin laivasillalle, ja toisella puolen pienoisen järven +kimaltelee ikkuna hänen asunnostaan laskevan auringon valossa. Ja +kuinka monta kertaa onkaan hän kuvannut tätä niin runollisen suloista +mielialaa, jonka tuo ilmiö synnyttää! Sää on tyyni ja kirkas. Maasta +nousee vielä kesäistä lämmintä, mutta ilma on jo kylmä ja taivas +selkeä. Puissa ja ruohoissa on vielä kesäinen vihreys vallalla, mutta +siellä täällä jo kellertää jokin yksinäinen koivu. Syksy on ovella, +mutta ei ole vielä astunut sisään. Luonto ikäänkuin vielä kätkee +povessaan kuluneen kesän lämpimiä tunteita, samalla kuin sen yllä +taivas jo selvenee talvisiin, järkevän kirkkaihin ajatuksiinsa-- +niinkuin hänkin, joka täällä sen keskessä elelee. Ja ne minusta yhä +enemmän sopivat yhteen, nämä kaksi. + +Tie kiertää metsän läpi taloa kohti ja tiellä tulee portti vastaan. Ja +siinä on taaskin palanen Topeliuksen omaa runoutta, ja mieleeni +muistuvat nuo kolme, joista hän on niin monta kertaa runoillut: +»Grinden, vägen och skogen»--portti, tie ja metsä. »Och barnen vid +grinden!» Ja siinä ne ovat lapsetkin. Hänellä on tässä maillaan koko +hänen rakkain maailmansa. + +Yksi hänen hienoimpia luonnonkuvauksiaan on »Kesäyön kirkkaus +Pohjolassa». Ja siinä sattuvimpia piirteitä se paikka, jossa hän kuvaa +niittyä ja niityllä yösyötössä liikkuvaa hevosta. Tuossa on niitty +aitauksen sisässä ja niityllä käyskentelee hevonenkin--kenties se sama. + +Mutta me lähenemme taloa, ja se talo tuntuu niin tutulta kuin olisi sen +kuinka monta kertaa jo tätä ennen nähnyt. + +En tiedä, kuinka olin tullut mielessäni kuvitelleeksi, että hän oli +rakentanut itselleen huvilan uudenaikaiseen malliin. Ja nyt minä +iloiseksi hämmästyksekseni näin vanhanaikaisen herrastalon, jommoisia +on sadoittain järvenrantojemme ihanissa lehtoisissa niemekkeissä ja +joita hän on niin monta kertaa pikkunovelleissaan kuvannut, sekä ulkoa +että sisältä. + +Siinä on päärakennus lasisine eteisineen, siinä yliskamari, +pirttirakennus ja puutarha. Ja siinä ennen kaikkea nuo riippuoksaiset +koivut, jotka niin suojelevasti ja miltei siunaavasti ojentavat oksansa +katon harjaa kohti ja seulovat lehtiään pitkin hiekoitettuja käytäviä. + +Ei mitään uudenaikaista, kypsymätöntä ja keskentekoista, kaikki on niin +varmaa ja vakautunutta, niinkuin hänen vanhat ihanteensakin. Tulee halu +niihin uudelleen tutustua, koettaa niitä taas ymmärtää ja sovittaa +niitä omiinsa. + +Tullaan eteiseen, josta vievät leveät rappuset yläkertaan. Runoilija on +ruokalevollaan, mutta talon emäntä, hänen ystävällinen ja herttainen +tyttärensä, saattaa meidät ruokasalin kautta saliin odottamaan. Se on +sisustettu tavalliseen tapaan sohvineen, pianoineen ja pöytineen, +pöydät täynnä albumeja ja korukantista kirjallisuutta. Kukkia on +ikkunain edessä ja kahden puolen ovea, joka vie puutarhan puoleiselle +verannalle. Seinät ja huonekalut ja koko huoneen vaikutus on hiukan +tumma. Ruokasali sitävastoin on sekä vaalea että valoisa. Sisustus on +korutonta kuosia, huonekalut vanhanaikuisia häkkiselustimineen ja +valkoisine punaraitaisine päällyksineen. Seinällä käyskentelee +verkalleen soikeakaappinen Könnin kello ja toisella on suuri Suomen +kartta ulottuen katosta lattiaan. Siinä on jotakin kovin viatonta ja +puhdasta perinnäistarua tuossa huoneessa. + +Salin perällä on tuo niin tavanmukainen herrastalojen vieraskamari, +jossa makuutetaan kaikista arvokkaimmat vieraat, jonne ei lapsia +päästetä ja jonka sisustuksessa ei ole arkielämän jälkiä. Sen ikkunasta +avautuu ihmeen viehättävä näköala alas ruohorantaiselle järvelle +lahtineen ja niemineen, ja perällä heloittaa laivasilta ja punainen +mökki. Se lienee ennen ollut talon emäntä-vainajan huone, ja sen +seinällä yläpuolella sohvaa on muistona elinkautisesta toverista hänen +muotokuvansa. Hienopiirteinen, lempeän näköinen nainen. + +Aiomme jatkaa tarkastustamme ja mennä salin läpi toiseen kamariin, jota +sanotaan »kirjastoksi», kun talon isäntä tulee meitä vastaan sen +ovella. Minkänäköinen on hänen ulkomuotonsa, sitä ei minun tarvitse +kuvata. Monista valokuvista tuntee hänet jokainen suomalainen, tuon +pienen, hyväntahtoisen, miellyttävän miehen. Ystävällinen, melkein +hellä sointu äänessä ja samanlainen katse silmissä hän toivottaa +vieraat tervetulleiksi ojentaen heille molemmat kätensä. + +Hetken aikaa puheltuamme ehdottaa hän, että menisimme hänen +tiluksilleen, s.o. hänen puutarhaansa. Vanhus valitsee eteisen nurkassa +olevasta runsaasta keppivarastosta muutaman ja tarjoo minulle tueksi +toisen: oikean kansallisen paksun roskulakepin. + +Rakennuksen ja rannan välissä on uhkea, hyvin hoidettu hedelmäpuisto ja +kukkalavoja toinen toisensa vieressä. Vasta nyt näyttää hän olevan +oikeassa ympäristössään, kukkiensa ja kasviensa keskessä. Voisi luulla +häntä, kuluneessa kauhtanassaan ja korvia myöten painuneessa +lierilakissaan, tuon herrastalon vanhaksi puutarhuriksi. Nuo monet +suuret puut ovat varmaankin olleet monta kertaa hänen ilonsa. Ja +samalla surunsakin, niinkuin kaikki rakkaat. Sillä viimesyksyinen +hirmumyrsky ei ollut säästänyt suojaista Koivunientäkään. Suurimmat ja +kauneimmat puut olivat silloin parahtaen kaatuneet taloa kohti ja +niistä olivat nyt vain kannot jälellä, niinkuin hautakivet ruohoisella +kirkkomaalla, muistuttamassa kuolleista ystävistä. Hän etsi ne jokaisen +käsiinsä ja osoitti, missä ne olivat seisoneet ja millä lailla +kaatuneet. Se oli ollut sellaista »isonvihan» aikuista aikaa, jolloin +vihollinen tunki sydänmaan rauhaisimpiinkin majoihin. Huoneen seiniä +myöten oli rauhan vuosina kasvanut viiniköynnöksiä seinä umpipeittoon, +maasta katonrajaan saakka. Tämänkin etelämaisen koristeen oli myrsky +armottomasti repinyt ikkunoita myöten alas. + +Mutta siitä huolimatta oli talo tuossa ja sen läheinen ympäristö kovin +kaunis ja soma. Koko tämä paikka oli jo alkujaankin kuin runoilijan +silmällä valittu. Ja monien vuosien kuluessa olivat puuttuvat kohdat +yhä enemmän muodostetut asukkaan mukaisiksi. Hän kun on ahkera +kalastaja ja itse laskee verkkonsa illoin ja nostaa ne aamuin, niin on +hän teettänyt itselleen varsinaisen verkko-huoneen, jossa puolisataa +erilaista, hyvin hoidettua verkkoa riippuu orsillaan niin hyvässä +järjestyksessä kuin huolellisesti nidotut kirjat kaapissaan. +Laiturin kaiteelle on asetettu pari tusinaa siististi vuoleksittuja +puikkari-merkkejä niihin käärittyine nuorineen, ja sen päässä keinuu +kaksi kalavenettä. Ja kun hän on ahkera ja säännöllinen ilmahavaintojen +tekijä--toimi, johon hänet nähtävästi on saattanut hänen rakkautensa +luontoon ja halu elää sen ainaisessa yhteydessä--niin näemme vielä +laiturin päässä säiliön, josta hän laskee sadeveden määrän kunakin +päivänä. + +Nousemme sitten rannasta pihaan ja teemme kävelyn maantielle päin, +jossa on istumasijoja jokaisen kauniimman näköalan kohdalla ja +tuuheimman koivun siimeksessä. Siellä on polkuja, joilla on jokaisella +oma nimensä ja jotka vievät toisiin istumapaikkoihin ja huvimajoihin. +Nämä viimeiset ne ovat hänen lapsenlapsiansa varten, jotka joka kesä +asuvat Koivuniemessä ja luovat eloa isoisänsä ympärille. + +En voi olla pihaan palattaessa lausumatta vilpitöntä ihastustani tähän +hauskaan paikkaan. Sisään astuessaan sanoo hän ikäänkuin selitykseksi +siihen, miksi tämä ehkä niin miellyttää: + +--Tavallaan ovat Suomen pienokaiset minulle Koivuniemen +lahjoittaneet... Olen ostanut sen niillä rahoilla, jotka olen saanut +lukukirjoistani lapsia varten. + + * * * * * + +Tuossa onkin ehkä yksi selitys siihen, miksi hän täällä niin hyvin +viihtyy ja miksi täällä muutkin niin hyvin viihtyvät. Ne ovat kai nuo +pienet haltijat, jotka sen tekevät ja joita tapaa joka lehdellä hänen +kirjoituksissaan. Ja illan pimetessä, ja kuun valaistessa--se nouseekin +juuri koivun runkojen läpi kuumottamaan--tuntuvat ne kuppelehtavan joka +pensaan ja puun juurella täällä hänen tiluksillaan. + +Monet niistä lapsista ovat jo kasvaneet aikaihmisiksi ja poistuneet +siitä maailmasta, jonka hän heidän ilokseen on luonut. Mutta joka vuosi +ilmaantuu niitä yhä uusia, jotka taas omistavat sen maailman itselleen. +Ja kaikilla on niillä tavallaan osansa runoilijavanhuksen kodin ja +ympäristön lunastamisessa. Heidän keskessään, vaikkakin erillään +heistä, elää hän täällä lempeitten lentojensa siimeksessä omaa +elämätään ja viettää tuota viisaan lepoa, jota ei ole kaikille suotu +niinkuin hänelle ja jonka antaa ainoastaan tieto siitä, että on voinut +jotakin toimia sen hyväksi, jota on rakastanut. + +Syrjäisestä paikastaan seuraa hän kuitenkin tarkkaan ja hartaasti +aikansa rientoja, ja kukapa tietänee, mitä hänen herkkä sydämensä +kärsii ja mitä aavistuksia hänen mielensä kätkee, kun hän taaskin näkee +kansansa kulkevan uusiin kärsimyksiin ja taas synkistyvän sen taivaan, +jonka pilviä hänkin oli niin suurelta osaltaan ollut pois puhaltamassa. +Mutta hän ajatellee kai: + + »Ei ole aina Antin tuuli, + Pietarin peräntakainen, + Vielä on tuuli Tuomahankin.» + +Se on tuo vakaa luottamus oikeuden ja totuuden voittoon, josta hän niin +usein on puhunut, joka häntä ylläpitää ja joka seuraa hänen luotaan +poistuvan vieraankin mukana. + +Ja kun hautaan kallistuva vanhus vielä kiinnittää toivonsa +tulevaisuuteen, emmekö sitä sitten tekisi me nuoretkin? Kun ainaisille +talviteloilleen asettunut pursi odottaa kevään avovesiä, mitä syytä +olisi silloin uusien kolmilaitojen pelätä ikuisen talven tuloa! + +»Päivälehti», lokak 7 pna 1891. + + + + +TARU SAKARI TOPELIUKSESTA. + + +Ihmiskunta ei tarvitse ainoastaan ihanteita semmoisinaan, sen tarvitsee +myöskin nähdä ne toteutettuina, voidakseen niitä palvella. Se ei tyydy +ainoastaan aatteihin aatteina, vaan tahtoo, että aatteilla on +edustajansa, joita se voi ihailla. Sehän on tarve ihanteiden, suurien +aatteiden ja tunnustettujen hyveiden henkilöimisestä, joka on +synnyttänyt pyhimysten palvelemisen. Eiväthän ne ole muuta kuin +ihmiskunnan itsensä jalustalle kohottamia edustajia kaiken sen, mitä se +pitää hyvänä, kauniina ja totena. + +Meillä ei ole pyhimyksiä siinä merkityksessä kuin katolisissa maissa. +Uskonto on meille niin korkea ja niin korkealla, ettei se salli +näkyväisiä symbooleja eikä kumarrettavia kuvia. + +Mutta meillä on suuret miehemme. Eikä tapamme heitä kunnioittaa +paljonkaan eroa siitä, miten katoliset pyhimyksiään palvelevat. + +Emme tosin kumarra heidän kuviaan, mutta pystytämme kuitenkin heidän +muistopatsaansa keskuuteemme ja otamme lakin päästämme niiden ohi +astuessamme. Emme suitsuta savua heidän haudoillaan, mutta kannamme +sinne kuitenkin kukkia ja seppeleitä ja vuodatamme tunteittemme tulvan +lauluissa ja puheissa. Ja meillä on meilläkin pyhäinmiestenpäivämme, +suurten vainajiemme syntymä- ja kuolinpäivät, jolloin kernaasti +vaellamme niille paikoille, missä heidän luunsa lepäävät. Kirkoissa +niitä ei vietetä, mutta kyllä juhlasaleissa ja taiteen temppeleissä, +työ ei tosin keskeydy niinä päivinä, mutta kouluilla on kuitenkin lupa. + +Ja muodostuuhan heidän teostensa, vaikutuksensa ja elämänsä perusteella +legendoja, jonkinlaisia muistotaruja, jotka hyvin vähässä määrin +eroavat kirkon kanonisoimain miesten muistotaruista. + +Eikä ole isoa eroa siinäkään, miten katolinen kirkko puhuu +muistettavista miehistään ja miten me esim. Runebergista. Hänen +hautansa on koko kansamme pyhiinvaelluspaikka. Lönnrotin hautaseppeleet +Sammatin kirkon seinällä ovat mielestämme yhtä luonnolliset ja +oikeutetut siellä olemaan kuin pyhän Fransiskuksen reliikit Maria degli +Angelin kirkossa Assisissa. Vielä vähempi ero on siinä hartaudessa, +millä me puhumme niistä opetuksista, neuvoista ja herätyksistä, joita +olemme suurilta miehiltämme saaneet. Emmekä ainoastaan teoista, vaan +heidän elämästäänkin me luomme itsellemme noudatettavat esikuvat. +Kuinka monta kertaa onkaan kasvavan sukupolven mieleen painettu +Lönnrotin nöyryyttä, vaatimattomuutta ja uutteruutta, Topeliuksen +ihanteellisuutta, hellyyttä ja hänen elämänsä ja mielipiteittensä +puhtautta! + +Itsestään johtuvat nämä mietteet ja vertailut mieleemme nyt, kun meille +rakas runoilijavanhus on laskettu hautaansa. Jo hänen eläessään oli +hänen ympärilleen muodostunut kauniita piirteitä hänen julkisesta +vaikutuksestaan ja yksityisestä elämästään, ja kohta hänen kuoltuaan +riensimme me juhlallisin menoin luomaan kunnioituksemme, ihailumme ja +rakkautemme sädekehää hänen nimensä ympärille. Koko kansa, valtion ja +kirkonkin edustamana, kanonisoi Sakari Topeliuksen »suureksi +vainajaksi». Piispa puhui saarnatuolista käyttäen tekstinä hänen +sanojaan ja yliopiston rehtori lausui hänestä: »Ei koskaan ole hän +pitkän kirjailijauransa aikana kirjoittanut sanaakaan, jota hänen olisi +tarvinnut hävetä ja joka ei olisi kantanut mielen jalouden leimaa.» +Enempää ei voi eikä tarvitse ihmisestä sanoa. + +Tämä tunnustus, kunnioitus ja ylistys tuntuu meistä aivan +luonnolliselta ja oikeutetulta, jota se onkin. Se on koko kansan +vilpitön tunnetulva, joka näin kuohahtaen yli äyräittensä kantaa +ihailemamme miehen aalloillaan kohti sitä kuolemattomuutta, mikä tämän +maailman vallassa on antaa. + +Niin yleistä, niin kaikinpuolista ja niin itsestään ilmaantunutta +mielenosoitusta ei ole meillä ennen nähty. Runeberg oli suuri, suurempi +kuin Topelius runoilijana, Lönnrotin merkitys ja seuraukset hänen +toimestaan olivat laajemmat, mutta Topelius lämmitti enemmän, kasvatti +enemmän ja vaikutti enemmän keskuudessamme. Hän oli kaitsija, paimen, +oikeaan ohjaaja ei ainoastaan suuressa, vaan myöskin pienessä ja +jokapäiväisessä. Hänen olennossaan, esiintymisessään ja vaikutuksessaan +oli jotakin, joka toi hänet meitä lähemmä, teki hänestä ikäänkuin +perheenjäsenen, samalla kun hänen neronsa nosti hänet meitä muita +ylemmä. Kaikki olivat hänet nähneet, häntä kuulleet, kaikkien kättä hän +oli puristanut ja saanut kaikille sanotuksi ystävällisen sanan, joita +hän osasi niin hyvin ja niin sattuvasti sanoa. Se oli juuri se, joka +vaikutti, että kansan rakkaus muodostui niin välittömäksi ja pyrki +omasta voimastaan häntä ympäröimään. Se oli se, joka jo hänen eläessään +kääri hänen olentonsa ympärille tuon tarun harson, tarun vanhasta, +viisaasta, lempeästä, hyväntahtoisesta ja sydämellisestä iso-isästä, +joka istuu tuolla syrjäisessä talvimajassaan, Suomen lasten hänelle +rakentamassa vanhuutensa kodissa, nauttien siellä lasten ja +lastenlasten ihailun eläkettä--ei ankarana, kärtyisenä, luopääsemätönnä +äijänä, vaan nuoria, nuorimpiakin aina ymmärtävänä, heille väliin +vakavia sanoja ja väliin hilpeätä leikkiä puhuvana vertaisena. Mutta +eniten kaikesta vaikutti hänen ihailuunsa se, että hän ei ainoastaan +opettanut, mutta myöskin eli niinkuin opetti, että hänen elämänsä, sekä +julkinen että yksityinen, oli sopusoinnussa hänen teostensa hengen +kanssa. + +Onhan jo olemassa tarusto, kokonainen pikku kokoelma kauniita, +liikuttavia kertomuksia Topeliuksen suhteesta Suomen lapsiin, hänen +herttaisuudestaan ja suvaitsevaisuudestaan eri tavalla ajattelevia +kohtaan, hänen rakkaudestaan eläimiin j.n.e.--kaikki piirteitä, joissa +hänet esitetään runollisten lempiaatteittensa toteuttajana ja jotka +kerran koottuina tulevat muodostamaan legendakirjan elettyjä runoja, +yhtä kauniita kuin ne, jotka hän sepitti. Se on kansa, joka tällaiset +runot sepittää miehestä, joka ensin sepitti sille yhtä kauniita siitä +itsestään, keräten niihin kaiken toden ja tapahtuneen ja lisäten +mielikuvituksestaan kuvaavia piirteitä, jotka eivät ehkä koskaan ole +tapahtuneet, mutta jotka olisivat voineet tapahtua. Ja niin on hän +astunut siihen pyhäkköön, jossa kansat rakkautensa ja ihailunsa +jalustalle asettavat kaikki ne, joita he nimittävät hyväntekijöikseen +ja suuriksi miehikseen. + +Toiset tulevat sinne pikemmin, toiset hitaammin; välistä kuluu +vuosisatoja, ennenkuin kansat ymmärtävät suurten miestensä arvon ja +kantavat heidän luunsa kunnioituksensa kirkkoon unhotuksen etäisiltä +hautausmailta. + +Sakari Topelius tuli sinne jo eläessään. + +Ja kuvaavaa oli tälle onnen suosikille, että kaikenlaiset pienet +sattumat, liikuttavat tilapäiset tapahtumat hänen viimeisistä +hetkistään tulivat kuin loppurepliikit hänen elämänsä näytelmässä +vahvistamaan sen kokonaisvaikutusta ja luomaan siihen soveltuvaa +lopputunnelmaa. + +Sillä eikö hän mennyt täältä pois kuin noudattaen kaikkia taiteen +vaatimuksia! Eikö hän elänyt juuri niin kauan kuin sopivaa oli ja +kaunista! Eikö hän tullut vähää ennen kuolemaansa vielä kerran +keskeemme heittämään meille viimeisiä hyvästejään! Eivätkö nousseet +siinä tilaisuudessa hänen eteensä kaikki ne taruolennot, jotka hän oli +tyhjästä luonut! Eikö se ollut ihana, harvinainen hetki--liekö +kenellekään runoilijalle maailmassa semmoista ennen tapahtunut? + +Ja kun hän keskuudestamme poistuttuaan kohta paneutui levolle, josta +hän ei enää noussut, oli niin kuin olisi hän itselleen sanonut: »Herra, +nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään.» Kuinka liikuttavat +olivatkaan hänen viime hetkensä! Vähää ennen kuin hänen viimeinen kova +kamppailunsa alkoi, virkkoi hän nuo sanat, jotka sananparren +sattuvaisuudella kuvaavat koko hänen luonnettaan, koko hänen +runouttaan, nuo sanat: »Pieni köyhä lapsi tuli tänne, pieni köyhä lapsi +lähtee täältä pois Jumalan luo»--joiden sanain siivillä hän ikäänkuin +liiteli luotamme. + +Jos ei hän itse, viimeisen runollisen mielijohteensa neuvomana, olisi +niitä lausunut, olisi taru varmaankin kerran ne hänen sanomikseen +keksinyt. + +Entä se auringon säde, joka pitkäin pilvipäiväin perästä heijasti hänen +huoneeseensa ikäänkuin hyvästiään heittämään! + +Entä se lintu, joka lensi Östersundomin kirkon alttarin reunalle ja +kävi siinä visertämään juuri kun pappi aloitti kiitosrukouksensa +vainajalle! + +Ja se toinen, kevään ensimmäinen leivonen, joka meren yli etelästä +lentäen itsenään hautauspäivänä, vähää ennen toimituksen alkamista, +näyttäytyi Uuden Kirkon päällä, ikäänkuin sekin pyrkien siihen osaa +ottamaan! + +Kaikki tämä kuuluu kuin kauniilta tarulta, ja kuitenkin se on totta. +Vaan ei ole se totta sen vuoksi, että se on tapahtunut, mutta sen +vuoksi, että se on hänelle tapahtunut, ja sopii häneen. Pilkistäähän +päivä muidenkin sairaiden huoneisiin, laulavathan linnut muidenkin +haudoilla. Mutta kun se tapahtuu Topeliukselle, niin on sillä erityinen +merkityksensä ja se painuu mieliin. Nuo lintuset, ne muuttuvat silloin +niiden hyväin haltijain haamuiksi, jotka hänen kehtonsa ääressä +valvoivat, jotka häntä hänen eläessään aina johtivat ja jotka siis +tahtoivat häntä hautaankin saattaa. + +Ja niin on taru Topeliuksesta valmis, taru suuresta miehestä, joka eli +kaiken kauniin palveluksessa ja kuoli yhtä kauniisti kuin oli elänyt. + +»Uusi Kuvalehti», huhtik. 15 p:nä 1898. + + + + +LÖNNROTIN KUVA. + + +Ollaan yleensä taipuvaisia puhumaan pilkallisesti siitä innostuksesta +suurten miesten persooniin, joka ilmaantuu heidän ihailijoissaan. Ne +ovat muka vain työt, jotka ovat otettavat lukuun, sama se, millainen +oli se henkilö, joka sen suoritti. Päinvastoin on parempi, kuulee usein +sanottavan, että ei tunne suurta miestä, koska helposti voi tapahtua, +että hän himmentää sen kuvan, jonka hänen teoksensa antavat. Sellainen +pettymys voi kyllä olla mahdollinen, mutta yhtä mahdollista on myöskin, +että teot esiintyvät vielä suurempina ja ainakin selvempinä sille, joka +on nähnyt niiden tekijän, niiden sepän, ja pajan, missä tämä on +vasaraansa heiluttanut. Ainakin pitää tämän kirjoittaja parhaina +muistoinaan niitä hetkiä, jolloin hän Kajaanissa istui sen ladon +kynnyksellä, missä Lönnrot oli työskennellyt, tai nähdessään sen ahtaan +ullakkokamarin, missä Vänrikki Stoolin tarinat kirjoitettiin, tai +kävellessään sen talon huoneissa ja ympäristössä, jossa Topelius eleli. +Enkä minä mihinkään vaihtaisi sitä onnea, että sain kerran kaksi nähdä +Snellmanin ja kuulla hänen puhuvan ja yhtä monta kertaa nähdä ja kuulla +Elias Lönnrotia. Ellen sitä olisi saanut, tuntuu minusta kuin en osaisi +näitä miehiä ymmärtää ja rakastaa niin kuin nyt voin. Nyt näen heidät +ilmi-elävinä edessäni heidän vanhoilla päivillään ja voin kuvailla +heidät elävinä eteeni nuoremmiltakin ajoilta. + +Tämä kadehdittava onni on tietysti tullut monen monituisen nykyisen +polven jäsenen osaksi, monella on tietysti Lönnrotista paljon selvempi +ja syvempi kuva kuin minulla, mutta saanenhan kuitenkin tänä hänen +muistopäivänään muutamin sanoin kertoa, millä tavalla Lönnrotin kuva on +eteeni kasvanut, painunut mieleeni ja millaisena sen nytkin vielä +sieltä löydän. + +Jo pienenä poikana, ennenkuin oikein tiesin tuota »isoa Lönnrotia» +vielä olevan olemassakaan, kaikui Lönnrotin nimi kuitenkin korvissani +erään hänen sukulaisensa nimenä. Hän oli silloin ja on vieläkin pappina +kaukana pohjan perillä, josta tullen ja jonne mennen usein kävi +kotonani läpimatkalla. Hän on monessa suhteessa merkillinen mies, +perikuva maalaispapista ja kansanmiehestä, harva- ja syväsanainen, aina +puettuna sarkavaatteisiin jotakin erikoisen hienoa kotitekoa, siroihin +suomalaisiin pieksuihin ja kasvot niin rauhalliset, tyynet ja vakavat, +ja otsa, jota keskeltä jakaukselle kammattu tukka reunustaa, niin +puhdas ja korkea, että kun kerran on kiintynyt miestä katselemaan, on +vaikea saada hänestä pitkään aikaan silmiään irti. Kun sittemmin alkoi +selvitä, että oli toinenkin Lönnrot, semmoinen kansanmies hänkin, niin +sijoitin aateyhteyden avulla toisen sisällön toisen ulkomuotoon ja +pidin pitkät ajat näin saamani kuvan oikeana. Itsessään, niin +sanoakseni aatteellisesti katsottuna, ei suurta erehdystä ollutkaan +olemassa. Puvun, käytöksen yhtäläisyys oli ilmeinen, ja mitä +sisälliseen ihmiseen tulee, niin oli varmaankin hengen ja luonteiden +heimolaisuus suurena syynä siihen, että Lönnrot vielä vanhoilla +päivilläänkin usein matkusti läpi Suomen aina Ristijärvelle saakka +nauttiakseen siellä erikoisesti rakastamansa ympäristön viehätyksestä. + +Toinen kuva, joka ihmisestä Lönnrotista jo kouluaikana astui eteeni, +oli hänen oma antamansa. Sain sen hänen esipuheistaan Kalevalaan ja +Kantelettareen. Harvoin on toteutunut sananparsi _le style c'est +l'homme_,--esitystapa, se on itse esittäjä--niin hyvin kuin kaikessa, +mitä Lönnrot on kirjoittanut. Hänen tyylinsä on täydellisesti hän itse. +Ei mitään tehtyä, ei mitään haettua ja keikailevaa, ei teennäisesti +kylmempää ja arvokkaampaa kuin mitä hän itsekään on. Kun hän +kirjoittaa, niin on kuin hän istuisi ja juttelisi pirtin lasin alla +penkillä, piippu hampaissa, kyynärpää polvien varassa, harvasteeseen, +perinpohjaisesti, kuulijakuntana sama Suomen kansa, joka tuvassa asuu +ja tuvan täyttää. Alkulause Kantelettareen, jonka hän päiväsi omana +syntymäpäivänään, tänä samana huhtikuun 9 päivänä 1840, on alusta +loppuun kansantajuinen esitelmä, jossa mitä koruttomimmin, mutta +samalla mitä tajuttavimmin tehdään selkoa suomalaisesta runoudesta, sen +hengestä, sisällöstä ja sen kauneuden luonteesta. Uudelleen ja aina +uudelleen luen tuon runollisia, kansanomaisia vertauksia täynnä olevan +alkulauseen enkä voi olla siitä tähänkään panematta muutamia otteita. + +Vertaillessaan kansan ja oppineiden tekemiä runoja hän m.m. lausuu: +»Jos oppineiden teelmiä arvaisimma, niin siinä Suomen runosto jäisi +loitos jälelle monesta muusta kansasta, niinkuin jääki. Joka +jälkimäinen ei kuitenkaan paljo puolusta meitä, koska kansantekoisissa +runoissaan on pian ensimmäisiä. Kummallaki, niin kansan kuin +oppineitten runoilla on oma arvonsa ja etuisuutensa, sitä emme tahdo +emmekä taida vastustella, mutta toinen toisensa rinnalla niitä pitäen +näemmä edellisissä luonnon, jälkimäisissä moninaisuuden voittavan. +Kansanrunoja siitä syystä ei juuri saatakaan tehdyiksi sanoa. Niitä ei +tehdä, vaan ne tekeytyvät itsestänsä.----Pilvet taivaalla kulkevat +tietänsä eivätkä jätä kun varjonsa maalle. Samate ihmisen mieli ja +ajatukset; ne liikkuvat ja vaihtuvat toinen toistansa ajellen, vaan +lähimmäinen siinä tilassa heistä ei tiedä suuresti mitään; mutta pilvet +viimein kasvavat ja puhkeevat sateeksi; samalla lailla paisuvat mieli +ja ajatukset aikanansa, puhkeevat sanoiksi ja lähtevät sanamuodossa +toistenkin havaittavaksi. Taikka kerran vertauksille ruvettuamme joko +sopimattomasti vertaisimma mielen mereksi, lainehiksi ajatukset, ja +erinäiset niiden vaikutukset tuuleksi. Tuuli tyvenestä rannasta alkaen +ensin siittää pienet väreet, kasvattaa väreistä laineet, kohottaa +laineista suuret, ulommaksi havattavat kuohupäät aallot. Samalla +tavalla erinäiset vaikutukset ensin liikuttavat tyvenen mielen ja sitä +jonkun ajan liikuteltuansa pakottavat viimein äänellä itsensä +ilmoittamaan. Olkoon siinä sikseen kansanrunoin synnystä ja +ilmauksesta.» + +Ja kuinka viehättävästi hän esittää oman naivisen, melkein lapsellisen +itsensä seuraavassa: + +»Oppineitten runot siinä kohta erotetaan kansanrunoista, etteivät ole +ajatuksetta syntyneitä, vaan ajattelemalla tehtyjä. Siinä on muuttunut +työksi, mikä kansanrunoissa on ilmauma; elävän käen ääni metsässä +kuvakäen kukunnaksi seinäkelloissa; luonnon puro kaivetuksi +vesi-ojaksi; luontainen metsä istutetuksi puistoksi. Lapset usein +kuuntelevat mieluisemmin kuvakäkeä, joka seinäkelloissa tiimat huhuvi, +kun elävätä metsäkäkeä; pitävät suoran kaivosojan kauniimpana, kun +sinne tänne mutkittelevan luonnon puron; asuskelevat ennemmin +istutetussa puistossa, kun luontaisessa metsässä. Oppineitten runoissa +pilvi itsestänsä ei ala sataa, vaan ensinnä tehdään pilvi, jonka sitten +annetaan sataa, s.t.s. oppinut runoille ruvetessaan ensin kokee +mielensä ja sydämensä sillä aineella täyttää, josta päätti runoilla-- +Oppineet kuitenkin, moninaisuutta rakastavaiset, ottavat runoillaksensa +aineista, jotka ilman olisivat paremmat. Tätä emme nyt kuitenkaan sano +ylehensä kaikista oppineitten runoista. Tosin löytyy niidenki seassa +toisinaan luonnon siittämiä, kauniita, joiden ei ollenkaan tarvitse +kansanrunoin rinnalla hävetä. Myös voittavat ne muotonsa +moninaisuudella kansanrunot, niinkuin istutettu puutarha voittaa +puittensa moninaisuudella luontaisen metsän, vaikka metsä muuten on +suurempi.--Mikä siis on kansanrunoissa se ominaisuus, jossa enimmästi +tekorunoista erotaksen?--Se on luonto ja teeskentelemättömyys.» + +Luonto ja teeskentelemättömyys--niin, se on se »omaisuus», jossa +myöskin noiden sanain kirjoittaja monista muista »erotaksen». + +Mutta joskin hän tällä tavalla lyö ikäänkuin lämpimämpää kättä omalle +lapselleen, hellii hän toistakin: »Meidän toivotuksemme on, että Suomen +uusi laulu perustettaisi vanhan laulun kulmakivelle, vaikk'emme +sentähden katso sopivaksi, että koko rakennus tulisi tuon raukeavan, +heikon ja rauenneen, mukaiseksi. Mutta erinäisiä huoneita voipi +väljentää, akkunoita suurentaa, uloslämpiävä muuri kiukaan ja reppanan +sijasta rakentaa, koko rakennus korottaa ja vieläpä seinätkin +ulkopuolelta punata.» Onhan siinä uuden runoutemme ohjelma, jota ulomma +se vieläkään ei ole kehittynyt. + +Vaan kaikista välittömimmin ja suoranaisimmin kääntyy hän +kuulijoittensa puoleen koettaessaan osoittaa, etteivät vanhat virret, +niinkuin siihen aikaan usein väitettiin, estä »oikean kristillisen +elämän harjoitusta maassa»: »Jos niin olisi, niin toki olisimmaki +paremmin tehneet, ne kerrassaan tuleen nakata, kun pränttiin toimittaa, +ja sitäkin paremmasti, jos niitä emme ensinkään olisi unohduksen tieltä +keränneet ja korjanneet. Sen sanomma vielä kertoen, että vielä nytkin +kaiken ja monivuotisen työmme perästä, saisivat paikalla präntin +sijasta lieteen lentää nämä laulut ja virret, jos niistä mainitussa +kohdassa mitään haittaa, vastusta eli muuta hämmennystä pelkäisimmä. +Joka luulee kenenkään mielen ja ajatukset näiltä pidätettävän, se ennen +näitä ja meitä tuomitsematta hävittäköön maailmasta kaikki joutavat, +mielettömät puheet, seurat, hypyt, tanssit, soitot ja muut semmoiset-- +kieltäköönpä linnutkin ilmassa laulamasta, koska ne kuitenkin +tiettävästi eivät aina laula luojansa ylistystä, vaan lauluillansa +useinkin suosittelevat toisiansa--kieltäköön myös maan kasvamasta +muuta, kun _ristinkukkia, kiesuksen kämmeköitä ja Maarian +vuodetheiniä_.» + +On kuin _kuulisi_ hänen puhuvan, ensin totisesti, opettaen ja neuvoen +ja sitten juuri vakavimmallaan ollen puheensa lopuksi jo vähän +leikiksikin pistäen. Ja mikä omituinen viehätys tuossa nyt hiukan +oudolta ja vanhanaikaiselta kuuluvassa kielessä, niinkuin kuivuneessa +hajuheinässä, joka vanhan kirjan sisästä sattumalta käteen putoaa! +Siinä on samalla jotakin sammaltuneen muistomerkin viehätystä, jotakin +_monumentum linguae fennicae_, jotakin karkeatekoista, mutta samalla +tarkkaa ja täsmällistä, joka houkuttelee sen luo aina tuontuostakin +palaamaan. + +Ja tätä hänen näin itsensä luomaa kuvaa täydentävät ne monet kaskut, +joita miehestä mieheen kerrottiin hänen seikkailuistaan: esim. kuinka +nimismies, luullen häntä maankulkijaksi, oli ottanut hänet kiinni +tiepuolesta, istuttanut rattailleen ja ajanut pappilaan, mutta kuinka +sinne saavuttua rovasti oli juossut häntä vastaan ja sulkenut hänet +syliinsä--monta muuta samanlaista tapausta mainitsematta, joissa +suomalainen hilpeys ja leikillisyys esiintyy mitä viehättävimmässä +valossaan. + +Tässä yhteydessä mainittakoon myöskin mitä Grot kirjeissä eräälle +ystävälleen kertoo Lönnrotista: »Hänessä on semmoinen herttainen +hyväluontoisuus, suoruus ja teeskentelemättömyys, että kaikki, jotka +hänet tuntevat, rakastavat häntä sydämestään. Tuskin olimme eilen +istuneet lautalle (jolla kuljetettiin matkustajia Kallaveden yli) ja +hän saanut piippunsa sytytetyksi, kun minä huomasin hänen kädessään +vielä toisenkin piipun. Hän oli näet hiljalleen ottanut sen +naapuriltaan soutajalta, pisti sen täyteen tupakkaa, sytytti ja antoi +sen hänelle takaisin. Muistatkohan sinä oikein hänen omituista +muotoansa, rumaa, mutta miellyttävää, kun siihen tottui? Minä oikein +ihailen häntä, etenkin kun hän puhuu ja ojentelee käsiään ja nyykäyttää +päätään edestakaisin. Kertoessaan jotakin naurettavaa hän itse usein +purskahtaa nauruun. Hänen pukunsa on yhtä omituinen kuin hänen +olentonsakin. Päässä on hänellä viheriäinen, topattu verkalakki, jossa +on lippu ja samettinen reunus. Palttoo, harmaanruskea väriltään, on +tehty kotitekoisesta villakankaasta; siinä on musta samettikaulus ja +samanlaiset käänteet; uutena on se maksanut 16 rupl. 50 kop. +paperirahaa ja tehty se on Kajaanissa. Hän ei pukeudu näin ainoastaan +matkaa varten, vaan sentähden, ettei ole tottunut hienoihin vaatteisiin +ja koska hänen täytyy olla säästäväinen.------Hänen koulunaan olivat +olleet puute ja kaikenlaiset vaikeudet. Häneltä voin oppia olemaan +ilman mukavuuksia ja nautintoja. Jos niitä tarjotaan, ei hän niitä +hylkää, vaan jollei niitä ole, on se hänelle yhdentekevää. Hän ei +pelkää kuumuutta eikä kylmää, ei tule kärsimättömäksi eikä harmistu, +vaikka tapahtuukin pieniä vastoinkäymisiä matkalla, vaan hän on +kaikkeen ja kaikkiin tyytyväinen. Kuitenkaan ei hänen terveytensä ole +niin vahva kuin voisi luulla. Totta on, että hän on siitä liian +välinpitämätön; välinpitämättömyys omasta itsestään on huomattava +kaikissa hänen toimissaan. Näitä hyveitä ei voi olla olemassa ilman +syvää uskonnollista perustusta, ja minulla onkin ollut tilaisuutta +tulla vakuutetuksi siitä, että tämmöinen perustus on hänessä suuresti +kehittynyt.» Kuva, jonka Grot näin piirtää, on niin elävä ja välitön, +ettei siihen ole tarvis mitään lisätä, semminkin kun pääväritys siinä +on sama, minkä elämäkerrallinen kirjallisuus yleensä Lönnrotista antaa. +Ja tuo kuva on lyhyesti sanottuna kuva suomalaisesta kansanmiehestä, +jalostuneesta, sisällisesti ja ulkonaisesti hienontuneesta, mutta aina +ominaisuutensa ja pääpiirteensä säilyttäneestä, joka oli joka paikassa +oma itsensä ja jossa koko kansa näki oman itsensä. Sentähden ei +kenenkään suuren miehemme ulkonainen ja sisällinen kuva ole painunut +niin syvästi, niin tarkkapiirteisesti muistoomme kuin Lönnrotin. On +vanha ja kulunut se lauseparsi, että se kuva ei ole ainoastaan +seinillämme, vaan myös sydämissämme, mutta sattuvammin ei hänen +paikkaansa voi eikä tarvitse määritellä. + +Yhden piirteen siihen ehkä vielä voisi lisätä, sen, jonka Ahlqvist +antoi Lönnrotin kuvan selvittämiseksi. Eri runoja kokonaiseksi +Kalevalaksi yhteen liittäessään oli Lönnrot menetellyt samalla +oikeudella kuin mikä muukin runolaulaja, joka muistamansa yhteen +liittää. Tuosta tuli ainakin minun mielikuvituksessani Lönnrotin kuvaan +piirre karjalaista runolaulajaa eikä vain laulattajaa, ja minusta +tuntuu kuin olisi se luonnos, jonka Eemil Halonen laati Lönnrotin +patsaasta vaatimattomuudessaan, yksinkertaisuudessaan ja luonteen- ja +kansanomaisuudessaan lähempänä tätä kuvaa kuin se virallisempi, joka +nyt kohta tulee Helsinkiin pystytettäväksi. Vaan olisi Halosenkin +kotoinen Lönnrot-kuva saapa sijansa jossakin. Sija olisikin jo +valmis--Kajaanissa, jossa Lönnrot niin kauan asui ja josta käsin hän +runot keräsi. Siellä sydänmaan sisässä, mutta samalla vilkkaan +matkailijaliikkeen varrella, siellä olisi esim. vuolukiveen hakattu +kuvapatsas kuin kotonaan. Onhan Porvoossakin Runebergin patsas. + +Että Lönnrot virallisestikin esiintyessään esiintyi samanlaisena kuin +yksityisesti, on luonnollista. Kuva, jonka olin muodostanut hänestä +hänen elämäkerroistaan, suullisista kertomuksista ja siitä, minkä hän +sitä tietämättään itse oli antanut itsestään kirjoituksissaan, oli +täydelleen sama kuin se, minä hän astui eteemme juhlassa, joka +pidettiin vanhukselle hänen täyttäessään 80 vuotta. Kun seisomme hänen +asuntonsa edessä ja hän tulee ulos ja lausuu muutamia ystävällisiä +sanoja, on minulla koko ajan tunne kuin olisin hänet aina semmoisena +nähnyt, niinkuin olisi hän vanha tuttu, joka on pysynyt yhä sinä, mikä +oli erotessamme. Mikä kokonainen, pienimmissäkin liitoksissaan +valmiiksi valettu luonne hän mahtoikaan olla, josta jo paljas maine oli +painanut mieleen juuri sen hahmon, mikä hän sitten silmin nähden ja +korvin kuullen todella oli! + +Mutta mikä omituinen olojen iva! Yhtä kokonaisena kuin hän seisoikin +silloin kansansa edessä, yhtä hajanaisena seisoi kansa hänen edessään. +Suomen kansa oli siihen aikaan siinä tilassa, ettei se voinut suurimman +poikansa juhlaa viettää yhtenä kansana, vaan kahtena puolueena, eri +juhlissaan kumpainenkin. Se riiteli hänestä kuin saaliista, kahteen +jaettavasta, ja se kahakoi hänestä vielä hänen keskentekoisen +patsaansakin ympärillä. Mutta silloin olikin puoluesokeus jo mennyt +niin pitkälle, että se kaatui omaan silmittömyyteensä eikä siitä enää +niille jaloilleen nousse. + +Mutta Lönnrot nousee pian jalustalleen, joka on tehty Suomen harmaasta +kivestä, vertauskuvana kansansa parhaasta työstä, kansansa sisällisestä +tarmosta ja sitkeästä voimasta ja, toivokaamme toki, myöskin sen +yksimielisyydestä ja--sen etevimmistä henkisistä ja siveellisistä +ominaisuuksista, sanalla sanoen--sen supisuomalaisuudesta. + +»Päivälehti», huhtik. 9 p:nä 1902. + + + + +ERÄS EPÄSIVEYDEN JA EPÄUSKON APOSTOLI. + + + +I. + +Merkillinen löytö, jonka tässä tuonnoisena päivänä aivan sattumalta +tein. + +Ei ole muka mitään uutta auringon alla. Ja tottahan onkin, että niin +outoja kuin olivatkin esim. pappissäädyn mielipiteet kotimaisesta +kirjallisuudestamme, niin semmoisia on kuultu ennenkin. Ei ainoastaan +nykyisiä kirjailijoita ja sanomalehtimiehiä katsottu yleiselle +järjestykselle, yhteiskunnalliselle moraalille ja kirkonopille niin +vaarallisiksi henkilöiksi, että heidän lehtiään on lakkautettu ja +heidän kirjojaan kielletty. Sellaiset miehet kuin Snellman, Runeberg ja +Topelius ovat kyllä aikoinaan saaneet kuulla ankaroita moitteita +jumalattomuudestaan ja maailmanmielisyydestään, puhumattakaan +suomalaisen realistisen kirjallisuuden isästä Aleksis Kivestä ja hänen +»Seitsemästä veljeksestään», joka aikoinaan julistettiin jokaisen +siivon ja sivistyneen perheen pöydälle sopimattomaksi kirjaksi. Mutta +uutta lienee sentään monelle, että näiden tällaisten joukkoon on luettu +myöskin mies sellainen kuin--Elias Lönnrot. + +Ja niin kuitenkin tapahtui viisikymmentä vuotta sitten! Ajatelkaa, että +tätä siivoista siivointa, vaarattomista vaarattominta hiljaista +työntekijää, jonka kaikki sekä valtiolliset että kirkolliset +auktoriteetit ovat asettaneet suoran suomalaisen esikuvaksi, on +syytetty aivan samasta, mistä tätä nykyä niin usein syytetään +sanomalehtimiehiä ja kirjailijoita. Hänetkin on asetettu pilkkaajitten +penkille ja häntäkin on pidetty uudenaikaisena pakanana, hänen aikansa +kannalta katsoen. + +Paitsi sitä, että tällä asialla tätä nykyä on n.s. päivän kysymyksen +merkitys, huvittanee se myöskin hauskana sivistyshistoriallisena +ilmiönä. + +Lienee kyllä tunnettu asia, että kansanlaulujemme ja runojemme kerääjä +ei tämän toimensa tähden juuri ollut senaikuisen papiston suosiossa. +Kuinka olisi muuten voinut ollakaan, sillä olihan vanha runoutemme +kirkonmiesten mielestä pakanuuden aikuista lorua, jonka hävittäminen +kuului heidän ohjelmaansa. Niiden elvyttämistä ja kansan muistoon +johtamista katseltiin siis luonnollista kyllä sillä taholla karsain +silmin. Mutta että Lönnrotia on syytetty niin samanlaisista asioista ja +niin yhteen vivahtavilla sanoilla kuin tätä nykyä syytetään hänen +vähäpätöisiä jälkeläisiään sanomalehtimiehen työssä, sen harvat +tietänevät. + +Eräs lähettäjä J.F.B. oli pitänyt velvollisuutenaan ottaa tätä +osoittaakseen, ja varoittaakseen Suomen kansaa tuosta vaarallisesta +miehestä ja hänen sanomalehdestään. + +Kaikesta päättäen on kirjoittaja pappismies ja kenties on hänen +nimimerkkinsä monellekin tunnettu. + +Ottakaamme tähän ensin näytteeksi syytös epäsiveydestä. Siihen näkyy +antaneen aihetta eräs runo »Hekkalan Mari», joka on helmikuun numerossa +1836 ja jossa lauletaan rikkaan tytön sulhaspuuhista. Siinä tavataan +esim. seuraavat säkeet: + + »Mari sänkynsä levitti, + Paljon peittoja paneepi, + Sanoopi sanalla tuolla: + Riisu vieras vikkelästi, + Poes kintahat käsistä, + Lakki laske arkulleni, + Kengät keskilattialle, + Vilu siell' on seisoessa, + Painu tänne pakkasesta, + Siirry peittojen sisälle.» + +Jääköön lukijan verrattavaksi, mitenkä likeinen on yhtäläisyys näiden +säkeiden ja erään kohdan välillä muutamassa tähän aikaan paljon puheena +olleessa kirjassa. + +Mutta se tapa, millä senaikuinen kirkollinen kritiikki otti vastaan +tämän runon, muistuttaa ainakin hyvin elävästi siitä, mitä samalta +taholta on tähän aikaan sanottu samanlaisista kuvauksista. + +»Tähän asti--niin kirjoittaa J.F.B.--ei yksin luonnollisille hyville +tavoille ole Mehiläisessä ollut oikeata puolta. Mikä lieneekään +nostanut sen sellaiseen vimmaan? Kun Lönnrot edellä mainitun runon +johdosta oli sanonut, ettei siinä 'Hekkalan Mariasta lausuta sen +pahempaa, ettei kyllä valitettavasti monestakin tytöstä käy pahempia +lauseita' ja kun hän vielä uskaltaa lisätä: 'Melkein lukisi koko runon +hälle kunniaksi, koska siinä ei voi hänen arvoansa suuresti millään +alentaa', niin ei sovi kummastella, että arvostelija 'ei toki usko +yhtään Suomen sirkkuaan niin raaksi, että suuttumatta, ja vieläpä +korvallekin läppäämättä' kuulisi itsestään laulettavan tällaista. 'En +usko, sanon vielä kerran, Suomen tytön punottamatta ja vihastumatta +toisestakaan tätä kuulevan laulettavan.'» + +Kuinka monta kertaa sitä sitten on samalla ponnella vedottu Suomen +naisen kasvojen punaan, vaikken tiedä millä menestyksellä! + +Saman runon lopussa on sitäpaitsi kymmenkunta säettä, joita +kainostelematta sanotaan »irstaisiksi». Ja jos ne todellakin siltä +kannalta ovat ymmärrettävät kuin arvostelija ne näyttää ymmärtävän, +niin jättää tämä vanha runous tälläkin alalla uudemman realistisen +kirjallisuuden kauas jälkeensä epäsiisteydessä ja ajatuksen +epäpuhtaudessa. + +Rakkaudessaan kansan runouteen oli Lönnrot vielä lehdessään koettanut +poistaa vääriä käsityksiä vanhoista runoista ja sanonut, että »monessa +kohti maassamme on rahvaalla turha pelko runoistansa, kielletyn, +luvattoman olevan, ei ainoasti tehdä, vaan laulellakin niitä». + +Sen lisäksi oli hän vielä kehoittanut kansaa runontekoon, painattanut +kansanrunoilijain kyhäyksiä ja antanut neuvojakin niiden tekemiseen. +Yllämainittu runo oli hänen mielestään esimerkiksi sopiva. »Paljon ei +puutu--kirjoittaa Lönnrot--ettei tämä runo sopisi varsin hyvin +osoitteeksi eli näytteeksi, miten laadullinen naururuno muillakin +kansan runoilijoilla olisi toimitettava.» + +Mutta siitä hän sai mitä ankarimman kurituksen: + +»Minun luullakseni, runojen ollessa sellaisia, kuin äsken esimerkiksi +pantu, ei toki nimitetty pelko olisikaan turha, vaan sangen hyvä, jos +vaan voisi tukahuttaa sellaisen runoelemisen innon, joka ei ainoasti +päätä suoraa sodi puhdasta kristillisyyttä vastaan, vaan myös on +vahingollinen luonnolliselle siistimenoisuudelle.» + +Se oli siihen aikaan. Ja jotenkin samalla lailla kuin nytkin. + +Sillä jos siihen aikaan olisi tehty anomus kirjailijapalkkioista, +niin olisi se tietysti saanut--juuri Elias Lönnrotin julkaisuja +silmällä pitäen--pappissäädyssä juuri saman vastauksen kuin +kirjailijapalkkioasia sai siellä näillä valtiopäivillä. Ja vielä +suuremmalla syyllä, sillä olihan tuo kirjallisuus, jonka silloin +katsottiin »turmelevan kansan siveellistä mieltä», varsinaista +kansankirjallisuutta, jonka hävittämiseen kansan keskessä kenties olisi +voinut varoja myöntää, mutta jonka kehittäminen olisi ollut kauhistus. + +Seuraavassa osassa tätä kirjoitusta pyydän saada tuoda esimerkkejä +siitä, millä perusteilla Lönnrotista, tästä silloisen epäsiveyden +levittäjästä, sen lisäksi vielä tehtiin--epäuskon apostoli. + + + +II. + +Kaikkia niitä, joita joskus on syytetty epäsiveydestä, on tavallisesti +myöskin samalla syytetty epäuskosta. Sillä kulkevathan nämä kaksi hyvää +asiaa käsikädessä ja täydentävät toisensa. + +Elias Lönnrotia kohtasi syytös jälkimmäisestä vielä ankarammin kuin +edellisestä. Me, jotka olemme tähän saakka luulleet, että hänen aikansa +katsoi hänet yhtä uskonnolliseksi kuin mikä hän lienee todella ollutkin +ja minä hän ainakin meille on esitetty juhlapuheissa ja muissa +kirjoituksissa, hämmästymme tietysti suuresti kuullessamme, että hän +sai kantaa »pakanan» nimeä hänkin. Hänestä, niinkuin edellisessä osassa +tätä kirjoitusta jo mainitsin, tehtiin täydellinen epäuskon apostoli. + +Nekin perusteet, joilla tähän päätökseen tultiin, ovat tavattavissa +ennenmainitun J.F.B:n kirjoituksessa vuoden 1840 »Mehiläisessä». Ja +nekin muistuttavat hyvin elävästi eräistä hyökkäyksistä, joita +tuonnoittain muutamien kirkollisten maaseutulehtien puolelta tehtiin +eräitä toisia maaseutulehtiä vastaan. + +Hetikohta, »Mehiläisen» ensimmäisen vuosikerran ensimmäisessä +numerossa, ajoi Lönnrot loukkauskivelle. Eräässä »Muunnelmia» nimisessä +kirjoituksessa selittää hän kansantajuisesti jumaluuskäsitteen syntyä +ja rohkenee m.m. väittää, että on ollut ja on vieläkin kansoja, »joilla +ei ole pienintäkään tietoa jumalasta». Kirjoituksensa alussa antaa +J.F.B. »Mehiläiselle» sen neuvon, ettei sen pitäisi »lentämän +korkeammalle kuin siivet kannattavat ja että sen tulisi muistaa +päämääränsä olevan ainoastaan tässä elossa kartutella hyödytystä ja +huvitusta ihmisille, ei yritelläkään kajoamaan uskonoppiin ja tulevan +elämän asioihin------että luonnossaan pysyin ja oikiata päämaaliaan +kohden kulkien ei taidottomuudessaan peräti hukkaan lentää +hurrittaisi». + +Tämän alkulauseen jälkeen seuraavat varsinaiset syytöskohdat ja +todistukset: + +»Mehiläinen on kyllä monasti julistanut pitävänsä P. Raamatun arvossa +ja oikean uskon ainoana perustuksena. Mutta sitä ei tämän kirjoittaja +jaksa uskoa, nähdessään ja kuullessaan siltä niin monta P. Raamatun +oppia vastaan käyväistä menoa ja ääntelemistä. Hän rohkenee esimerkiksi +päättää, jotta 'kaikki historian totuus juurraksen enemmältä muisto +muistolta säilyneihin tarinoihin ja kirjallisiin tietoihin', että 'pian +ainoat muinaisajan tiedot ovat etsittävät tarinoissa', että 'sekä ne, +jotka epäilevät suuresti mitänä totta näissä tarinoissa löytyvän, että +ne, jotka pitävät enimmiä totena, taitavat erehtyä', ettei +'historiallista totuutta silloin (vanhaan aikaan) kysytty, eikä +vaadittu, vaan ainoasti luonnollista totuutta eli asian kertomista sen +aikuisten ihmisten luulon ja toivon mukaiseksi, ja että ikivanhoja +aikoja tutkiessa, ikäs kun uimme avaralla merellä, kussa ei rantaa +erotakana'. Olisin uskonut Mehiläisen näitä puhuneen ei P. Raamatun +Historiasta, vaan muista maailmallisista, ellei se taas tulisi +sanomaan: 'monet kansat juontavat tarinoitansa aina maailman +alkuluomisesta, niin _Juudaankin kansa pyhissä kirjoissansa, jotka +vielä meilläkin ovat arvossa pidettävät_'.-- + +»Ja muut sanokoot, minkä verran puolta tuntunee Raamatulle seuraavista +sanoista: 'sen vaan sivumennessämme mainimma olevan, minkä Raamattu +alkuosista kertoo, paljon selvemmän, luonnollisemman ja ylevämmän +kaikkia muita Aasialaisten kansain loruja, satuja ja mieli johdannolta +näistä aineista' j.n.e.--siksikuin mainittuansa kinausta, kahdestako +vai useammasta alkuluodusta kaiken maan ihmiset juontavat sukunsa ja +syntynsä, erotaksen asiasta Mehiläinen näillä sanoilla: 'me tämän +riidan heitämmä silleen ja mainimma ilman kaikista maanpäällä nykyään +löytyvistä ihmislaaduista eli roduista' j.n.e.» + +Kun muistaa, mitä raamattu niin selvään opettaa ihmiskunnan +esi-isistä, niin ei sovi juuri ihmetellä, jos Lönnrotin esiintuomain +mielipiteiden julkilausuminen saattoi puhdasoppisen kirkonmiehen +epäilemään hänen raamatullisuuttaan ja kysymään: »Mutta missäpä arvossa +se pitänee P. Raamattua, joka 'heittää silleen' ratkaisemata sellaisen +riidan?» + +Yhtä hyvin voipi kirjoittajan kannalle asettuen ymmärtää seuraavankin +syytöskohdan. + +Eräässä Lönnrotin julkaisemassa ja jonkun Pieksiäisen kirjoittamassa +runossa, »Kiitos Keisarille», joka oli voitollisesti taistellut +turkkilaisia vastaan, lauletaan: + + Voi teitä tuimat turkkilaiset, + Jumalaton julma kansa, + Pahanelkiset pakanat! + Uskon päältä usiasti + Kapinoita kauhioita, + Tappeloita tuimimpia + Harjoittelette häjyjä, + Herran oppia hyveä + Estelette eksyväiset. + +Näiden säkeiden johdosta uskaltaa Mehiläisen toimittaja, varomattomasti +kyllä, antaa näin kuuluvan oikaisun: »Mitä turkkilaisista sanotaan, ei +ole toden tosi. Turkkilaiset eivät ole _jumalattomia_ eikä _pakanoita_, +vaan Mahometin uskolaisia, jotka tunnustavat yhden ainoan jumalan, +samaten kuin me Kristinuskovaisetkin, siinä meistä erinomattain +poikkeavaiset, etteivät pidä Vapahtajata Jumalana, vaan muuna pyhänä +miehenä, eivätkä palvele Jumalata muutenkaan kun yhdessä persoonassa. +Pian Vapahtajan sijaan on heillä Mahometi, ei kuitenkaan jumalallisesta +vaan propheetan arvosta, jonka kautta Jumala olisi ilmoittanutse.» + +Tuosta selityksestä syntynyt epäluulo on terävä ase J.F.B:n kädessä +Lönnrotia ja »Mehiläistä» vastaan. »En ihmettelekään, sanoo hän, että +hän nureksii Pieksiäistä, kun hän mainitussa runossa sanoo +'Turkkilaisia jumalattomiksi', ja muuten kokee maalata heitä +sellaisilla värillä, että lukia, joka ei heitä muista kirjoituksista +tunne, pian vetää heidät kristittyin verraksi. Mutta sen vaan tähän +sanon, jos ei Turkkilaiset ole jumalattomiksi sanottavat, niin ei +sitten pakanatkaan, sillä jokaisellahan on jumalansa, jos ei oikia, +niin kuitenkin väärä.» + +Kirjoittajan pyhimpiä tunteita loukkasi myöskin se leikillisyys, joka +niin usein ilmaantui Lönnrotin kirjoituksissa. Eräässä »Mehiläisen» +kirjoituksessa »Nykyisistä asioista», jossa m.m. jutellaan suurista +lumituiskuista v. 1835, pistetään pilaa seuraavin sanoin: »Oli kattoa +myöten aitan mäkipuolista seinää vasten vahvan lumikinoksen +juoksuttanut. Niin eräs matkustavainen sieltä puolen taloon lähenevä, +ei tiestä tieten, eikä huonetta nähden, ajaa täyttä vauhtia hevosensa, +ensinnä katolle, siitä pihalle kahdenki syllän korkialta pudoten, sillä +pihan puoli oli paljas. Sattu talonväkiäkin pihalle, joka kyllä +hämmästy tästä miehen, hevosineen rekineen, taivaasta putoamista, sillä +ennen ei tietä sieltä ketänä hevosella alas tulleen, jos lieneekin +muutamia sinne menneitä.» + +Nämä viimeiset sanat, sanoo kirjoittaja »yteliksi» ja »raamattua +ylenkatsovaisiksi». + +Mutta lopullinen tuomio luetaan Mehiläiselle ja sen julkaisijalle +seuraavassa: + +»Ja vielä ytelämmäksi ja Raamattua ylenkatsovammaksi tuntuu Heinäkuun +n:ossa olevan 'Tupakkirunon' jälkimaineessa tavattava juttu +'Ruotsalaisesta Pohjois-Amerikan pakanoita kääntämään lähteneestä +papista', jossa siistimpään pukuun puetaan pakanain senpäiväiset lorut, +kuin Kristillisen opettajan Raamatusta otettu lause, niin että jos +puolenpitämättömältä kysyttäisiin, pakanallisuudenko vai Kristinopin +ystäväksi hän luulee sen kirjoittajaa, hän arvelematta vastais, +pitävänsä hänen pakanallisuuden puoltajana.------Se vaan on vahinko, +ettei Mehiläinen puhtaalla rakkaudella kohtele uskonoppia, vaan +pikemmin kiukulla ja vahingoittamisen himolla, joka on sitä +vaarallisempi, jota enempi se kokee sitä peitellä, tekien itsensä +raamatun ystäväksi, sen vihollinen kuitenkin todella ollen. Sentähden +en voi uskoa sopimattomalle ja uskossa vahvistumattomalle rahvaalle +siitä sen mennä vuonna näytetystä innosta olevan niin suurta +hyödytystä, kuin siitä vahinko on, koska uskonoppi raamatullisessa +puhtaudessa opetettu, opittu ja seurattu, on kaiken kansan oikian onnen +perustus. Sentähden uskon heidän kädessään Mehiläisen olevan niinkuin +terävän veitsen taitamattoman lapsen kädessä. Ja sentähden en minäkään +ole rohjennut kehoittaa kansaa sitä lukemaan, vaikka edelläpäin +mainittuin etuin tähden kyllä olisin tahtonut ja tainnutkin hankkia +sille satojakin lukioita.» + + * * * * * + +Mitä nyt Lönnrot kaikkiin näihin syytöksiin vastasi? + +Tavallisella vaatimattomuudellaan, melkein nöyryydellään pisti hän näin +kuuluvan palasen J.F.B:n kirjoituksen alle: »Nyt emme tohdi +lukijoitamme niin kauan yhden jos tarpeellisenkin aineen kertomisella +pidättää. Vaan jos vasta tilaa saamme ja erittäinkin, jos kuulemma sitä +muiltakin lukijoiltamme toivottavan eli edes suattavan, niin +estelemättä tahdomme sen anotun paremman selityksen lukijoillemme antaa +missä taidamme. Siihen asti ajatelkaa niistä harvat lukiamme mitä kuki +näkee parhaaksi eli muuten tahtoo.» + +Tuo kuuluu hiukan alakuloiselta. Oliko syytetty ehkä tullut +syyllisyytensä tuntoon? Vai vaikuttiko laimeaan vastaukseen se, että +»Mehiläisen» aineellinen perustus oli kovertunut? Tosiasia ainakin on, +että lehti seuraavassa n:ossaan ilmoitti aineellisen kannatuksen +puutteessa--lakkaavansa. + +En tiedä, olivatko lukijat loukkaantuneet lehden »henkeen». Jos +olisivatkin niin tehneet, niin sai ainakin sen toimittaja, tuo maamme +ensimmäinen »epäuskoinen» sanomalehtimies, täyden korvauksen +kärsimästään vääryydestä. + +Omituista kohtalon leikkiä näet on, että hänen tekemiään virsiä nyt +veisataan kaikissa kirkoissa ja hänen kuvansa riippuu joka pappilan +seinällä. + +»Päivälehti», 1891, n:o 104 ja 105. + + + + +»SUURI VAINAJA». + + + Viikon on Vipunen kuollut, + Kauan Antero kaonnut. + +Muistopatsasta, joka voisi vastaanottaa hänen kansalaistensa +kunnioituksen, ei ole hänelle vielä olemassa hänen maansa +pääkaupungissa. Se on, niinkuin minkäkin nurkkapatriootin, pystytetty +kaukaiseen pikkukaupunkiin. Täällä on vain hänen hautansa. + +Oli varhainen aamu, toukokuun 12 päivänä. Kun astuin portista sisään +viedäkseni kukkaskimpun takatalven kylmältä routaiselta maalta hänen +haudalleen ja käännyin vasemmalle käytävälle, näin hänen astelevan +sieltä vastaani. En sitä ollenkaan ihmetellyt, sillä tiesinhän, että +suuret miehet ilmestyvät maailmaan juuri silloin, kun niitä kipeimmin +kaivataan. + +Tunsin hänet heti, vaikka olikin kulunut kaksikymmentä vuotta siitä kun +hänet viimeksi näin--tuossa samassa lyhyessä takissa ja kädessä tuo +sama tukeva ruoko kansalaisjuhlassa Ylioppilastalolla toukokuun 12 p:nä +1881. + +Astuin syrjään, annoin tietä, paljastin pääni ja aioin mennä ohi, kun +hän ystävällisesti pysähytti minut: + +--Huomenta, huomenta! Saanko luvan kysyä, minne matka?--Vai sinne!--Ei +maksa vaivaa, ei maksa vaivaa ... pistäkää ne tänne, tähän napinläpeen +... ei siihen, vaan tähän ... ja tulkaa ennemmin, kun teillä näkyy +olevan joutilasta aikaa, pienelle kävelylle kanssani. Pelkään, etten +itsestäni siellä enää osaisi minnekään. + +Kun olimme tulleet ulos hautuumaan portista, jatkoi hän: + +--Teki mieleni lähteä vähän katsomaan ... vähän katsomaan-- + +--Olen maannut vähän huonosti viime aikoina ... siellä humisee ja +jyrisee ja korvissani milloin koirat haukkuvat, milloin sudet ulvoo-- +sanokaa, miksi ollaan tätä nykyä niin levottomia, niin hermostuneita? +Onko vihollinen jo maassa, vai puoluepyörätkö ne taas niin jyräävät? + +--Onhan niitä niitäkin taas jyryytetty, sanoin. On viimeinen taipaleen +loppu edessä, ja täytyyhän kiirehtiä. + +--Se on suomalaisen kyyti-Matin tapa semmoinen, aina semmoinen, sanoi +hän. Lähtee myöhään liikkeelle, ajaa laiskasti, torkkuu taipaleella, +ajaa kiinni vastaantulijaan ja kuluttaa aikaa tappeluun ja +haukkumisiin, kun olisi viisaampi antaa tietä. Mutta kun majatalo +vihdoin näkyy ja hän todellakin voisi panna tupakan ja liikkua +tyynesti, niin tempaa hän piiskansa, huutaa kuin hunni ja karahuttaa +rattaansa portin pieleen. Vai niin, vai niin, vai siitä se jyrinä. + +--»Kun tapaukset yllättivät meidät, ennenkuin se suuri uudistus oli +tapahtunut ja ennenkuin se täällä tapasi yksimielisen kansan»,--niin +täytyyhän jouduttaa. + +--Se on siis tullut, mitä ennustin. Mutta miksi olette viivytelleet, +mitä olette nahjustelleet? Tie oli selvä! Miksi ette valjastaneet +kaikkia hevosia vaunujen eteen! + +--Me kyllä valjastimme kukin omamme, mutta kuinka valjastimmekaan, aina +vetivät ne eri tahoille kaksi kahta vastaan. Ja niin ne vetävät yhä +vieläkin. + +--Yhä vieläkin? Yhä vieläkin huolimatta kaikesta, mitä on tapahtunut!-- +Hän pysähtyi keskelle katua, pyörähti päin, puristi keppiään, rypisti +kulmiaan, niinkuin olisi vaatinut minua tilille kaikesta siitä, mitä +oli laiminlyöty. + +--Yhä vieläkin? Ja siinäkö siis seistään? + +--Jos haluatte, suuri vainaja, tehdä pienen kierroksen kaupunkiin, niin +olette ehkä näkevä, että on sentään edistyttykin. + +--No niin, no niin. Katsokaamme. Sitähän juuri halusinkin nähdä ... +halusinkin nähdä. + +Olimme tulleet sillalle, jonka alitse satamarata kulkee. Pitkä +tavarajuna jyskytti juuri ohitse. + +--Mikä rata tämä on? kysyi hän vilkkaasti. + +--Se on Helsingin satamarata, joka on yhteydessä Joensuun, Kuopion, +Oulun ja kohta Tornionkin kanssa. + +--Se oli reippaasti tehty, oikein reippaasti!--Mutta nyt on helppo olla +finanssipäällikkönä. Jos minulla olisi ollut satamaradat ja radat +Ouluun ja Kuopioon v. 1867--. Mutta mikä on tuo lasihuone keskellä +katua? + +Se oli sähköraitiovaunu. Kysyin, eikö häntä ehkä haluttaisi nousta +siihen, niin ajaisimme sillä keskikaupungille. Hän suostui ja oli +liikkeelle lähdettyämme kovin ihmeissään ja ihastuksissaan. Minun piti +tehdä hänelle tarkkaa selkoa järjestelmästä: kuinka liikevoima syntyy +kaukaisella asemalla ja kuinka se sieltä tunkee joka suunnalle +johtolankoja myöten ja sitten vaunun koneistoon tuota liikkuvaa +heiluria myöten. + +--Vai niin, vai niin, puhui hän veitikkamaisesti silmiään iskien, vai +tuota »heiluvaa häntää» myöten, joka välittää voimaa säiliöstä +rattaihin ja panee ne liikkeelle ja jota ilman vaunun johtaja olisi +vain jarrumies--jarrumies.-- + +--Toden totta, toden totta, se on erinomainen keksintö. Teidän pitää +muuttaa kaikki rautatiet Suomessa sähköraitioteiksi ... koskelta +koskelle ... säästää puuta ja polttaa vettä ... kuuletteko, muistakaa, +mitä sanoin ... koskelta koskelle, sanokaa se insinööreille, sanokaa se +heille! + +Huomautin, että siinä ehkä oli vielä joitakin teknillisiä vaikeuksia. + +--Ne ovat voitettavat! Suuri aate voittaa kaikki vaikeudet.--Juuri +niin, sähköratoja kautta koko maan, yksi ainoa suuri substanssi niitä +liikuttamassa... Se on hegeliläinen idea, se on dialektinen metodi, +joka johtaa kaikki yhdestä ainoasta alkuvoimasta...--Seis! huusi hän +yht'äkkiä, kun tultiin vanhan kirkon puistoon ... tässä nousemme alas, +tahdon nähdä vanhan kotini!--ja niinkuin olisi saanut sähkösysäyksen, +pyöräytti vaunun johtaja jarrua ja vaunu pysähtyi. + +--Katsokaa tuota somaa maalaiskirkkoa keskellä näitä uusia palatseja. +Se herättää sittenkin huomiota, se tekee sittenkin vaikutuksensa; se +oli minulla aina silmäini edessä. Teillä pitäisi kaikilla olla +silmäinne edessä maalaiskirkko. Se on se, joka on Suomen kansan +kulttuurin kehto. + +--Sen eteen aiotaan pystyttää Lönnrotin patsas, tuonne kadun taa, +sanoin minä, viitaten puistikkoon, toiselle puolen Antinkatua. + +--Miksi sinne? Miksei tälle puolelle tähän suureen puistoon, näitten +tuuheitten puitten varjoon. + +--Se paikka odottaa teitä. + +Hän kiiruhti kulkuaan. Mutta kun tulimme Yrjönkadun ja Vladimirinkadun +kulmaan, ei siinä näkynyt jälkeäkään hänen vanhasta talostaan. + +--Mi-mi-mitä tämä on? + +--Se on Suomalainen Yhteiskoulu. + +--Yhteiskoulu? Onko se taas jokin uusi kasvatusopillinen keksintö à la +Casimir von Kothen? + +--Se on yhteinen koulu pojille ja tytöille, jossa heitä valmistetaan +Yliopistoon. + +--Ja kuka keittää ruokaa? Ja kuka hoitaa lapsia?--Jos saan kysyä. Ja +tämä minun vanhalla tontillani? Minä heitä opetan! + +Ja hän köpitti portista sisään ja minä luulen, että hän sanoi pari +kovaa sanaa mennessään. + +Hän oli poissa lähes tunnin, jollaikaa astelin edestakaisin kadulla. +Kulkiessani taas kerran portin ohitse näin hänet vanhassa +puutarhassaan, liikkumassa puulta puulle, joita oli itse istuttanut. +Äskeinen ankara ilme oli poissa, hän näytti taas tyyneltä ja +tyytyväiseltä. + +--Hm! sanoi hän.--Siellä oli pieni pojanpoikanikin. Ne näyttivät varsin +reippailta ja iloisilta, sekä tytöt että pojat. Ehkei ole hullumpaa! +Johtajatar sanoi minun sanoneeni: »Ei ole olemassa ainoatakaan syytä, +miksi ei naisen sivistys ylipäänsä voisi olla sama kuin miehen.»--Ehkei +ole hullumpaa!--Suokaa anteeksi, että annoin teidän niin kauan odottaa. +Tahdoin tutustua »tulevaisuuden kouluun» minä »vanhan koulun» mies.-- +Mutta kuinka hyvänsä, se on suomalainen koulu, joka on sijoitettu +tuohon palatsiin. + +--Tämän saman kadun varrella on vielä kaksi yhtä suurta suomalaista +koulupalatsia: Suomalainen tyttökoulu ja Suomalainen Normaalikoulu. + +--Kolme suomalaista koulupalatsia saman kadun varrella! Luulen, että +suuri koulumies von Kothen kääntyisi haudassaan tämän kuultuaan,--sanoi +hän ja hirnahti niin kuin hänen tapansa oli aina silloin, kun oli +oikein hyvällä tuulella. + +Jatkoimme matkaamme Vladimirinkatua ja tulimme Henrikin Esplanadiin, +jossa uudet korkeat rakennukset, sikin sokin kulkevat raitiovaunut ja +tavaton liike Aleksanterin- ja Itä-Heikinkatujen kulmauksessa näkyivät +hetkeksi panevan hänen päänsä pyörälle. Hänen silmänsä etsivät jotakin +ja löysivätkin sen vihdoin, Ylioppilastalon. Mutta se näytti kovin +pieneltä ja kokoonkyyristyneeltä, kun sen vieressä seisoi Tallbergin +suuri liikepalatsi korkeine lasisine päätyineen ja loistavine +kyltteineen ja Iris-ylellisyyksineen. + +Mutta yht'äkkiä hän huomasi Suomen Teollisuuskaupan pitkän nimikilven +ja pysähtyi katukäytävälle. Kun olin selittänyt, että tuossa kaksi +kerrosta täyttävässä kaupassa myytävät tehdas- ja käsityötuotteet +olivat kaikki kotimaista tavaraa, virkkoi hän: + +--Se oli minunkin lempiaatteitani. »Isänmaallisuutta voi osoittaa +jokaisella inhimillisen toiminnan alalla. Ei ainoastaan kotimainen +kirjallisuus kysy voimaimme ponnistamista. Mutta muista +toimintahaaroista ei varmaankaan ole mitään, joka enemmän voi säilyttää +suomalaista kansallisuutta kuin voimakas kotimainen teollisuus. +Teollisuustoiminnan edustajat ovat kansallisuuden kannattajia, he +elähyttävät kansallishenkeä, kiihoittaen kansaa kohoamaan vieraiden +kansain vertaiseksi.--Siinä on suurta tuossa: avata älyllä ja +yritteliäisyydellä uusia lähteitä maansa elinkeinoille.» Sanoinko sen +Saimassa vai Morgonbladetissa? + +--Se seisoo siinä nyt, tuo komea talo, muistomerkkinä Morgonbladetin +haudalla. + +--Niin tekeekin, siinähän juuri oli kerran sen toimituspaikka. Se on +siis kuollut, »tidning för politik, ekonomi och litteratur»? + +--Ratsu seurasi ritariaan hautaan. + +--Mutta Dagbladet, se vanha paraadi-orhi, se kai yhä elää ja +hirnahtelee ja tepastelee liberalismin yhteisillä laitumilla? + +--Kuoli sekin--ei tointunut enää siitä huumaavasta iskusta, jonka sai +vanhan ritarin säilästä viimeisessä turnauksessa. + +--Levätköön rauhassa luunsa. Tahto oli hyvä, mutta aate heikko. Ei +paraskaan tahto voi mitään heikon aatteen palveluksessa. Mutta hauta +kaikki sovittaa, sovittaa tyhmyydetkin. Historian tuomio heittää +multansa erehtyneidenkin yli. + +Olimme näitä puhuessamme tulleet Mikonkadun kulmaan. + +--Talo toistaan korkeampi ja komeampi, sanoi hän. + +Niinkuin kirkkoja kaikki! + +Sanoin, että se oli _suomalaisen_ palovakuutusosakeyhtiö Pohjolan talo +tuo, joka juuri oli kuorestaan puhkeamaisillaan, ja että oli olemassa +_suomalainen_ tapaturmavakuutusosakeyhtiö Kullervo ja _suomalainen_ +henkivakuutusosakeyhtiö Suomi, joilla kaikilla oli omat talonsa tai +ainakin osaa niihin. + +Hän katseli yhä kohti »Pohjolan kivimäkeä», mutisi jotakin auringosta, +joka tuskin tulisi sen takaa näkymään, ja virkkoi sitten: + +--Niskani taitan, jos kauemmin katselen, niskani taitan.--Entä +Suomalaisen Kirjallisuuden Seura? Asuu vielä vuokralla? + +--Silläkin on oma talonsa, vieläpä vastapäätä Ritarihuonetta. + +--Se oli toki hyvä, oli toki hyvä. + +--Tässä vieressä on Kansallis-Osakepankin talo, sekin suomenmielisten +perustama laitos. Voimme astua sisään, jos haluttaa. + +--Ohhoh! sanoi hän. Kas sitä komeutta! Omat kaupat, omat yhtiöt, omat +pankit. Teistä on tullut äveriäitä miehiä--meillä oli vain velkoja +meillä.--Hyvä on, hyvä on!--katsokaamme, katsokaamme!--ja vahtimestarit +kultakauluksiset kuin senaatin eteisessä!--Mjuka tjenare!--Niinkuin +temppeli ikään pilareineen ja pylvästöineen! Mammonan temppeli!-- +Uskaltaako köyhä velkainen mies astua sisäänkään? + +--Ilman sitä miestä, joka uudisti Suomen rahakannan, ei olisi tätä +kaikkea olemassa... + +--So-soo-so-soo!--Ja kansa kantaa uhrejaan alttarille ja pipittaret ja +papittaret häärivät alttariensa takana ja ottavat vastaan uhreja ja +antimia. Pienet somat papittaret--varsin viehättävät Vestan neidot,-- +jotka ylläpitävät ikuista tulta metallikupposissa ... ei saa koskaan +sammua, ei koskaan sammua ... toinen toistaan somemmat, näppärämmät ... +kultaset, kullanmuruset ... he, he, he! + +Ja hän käännähteli siinä lattialla pilarien välissä ja hymähteli ja +astahteli. Kassalta kassalle. Mutta yht'äkkiä kävi hän totiseksi. + +--Hoitakaa hyvin kassan rahoja, rakkahani. Antakaa myöskin elkääkä vain +ottako. Saavatko talonpoika ja torpparinpoikakin, kun tulevat pienine +papereineen? Elkää koskaan unohtako sitä perustusta, jolle olette tämän +talon rakentaneet. Minä tiedän minä, mitä on talonpojan rahapula ja +kuinka vähällä hän on autettu.-- + +Elkää vain liiaksi pohattoituko. Rahapöyhkeys on kaikesta pöyhkeydestä +vastenmielisin. Muistakaa, että varakkuus velvoittaa.----»Kulta ei luo +neroja, mutta nero liittää helposti rikkauden antaman vaikutusvallan +muihin etevämmyyksiinsä.» + +Kassaneidit vähän kummastellen katselivat äijää, joka heille jotakin +haasteli, vaan eivät joutuneet sitä sen tarkemmin kuuntelemaan. + +--Hyvä se on kuitenkin, hyvä kuitenkin, jatkoi hän taas poistuessamme. +Ehkä on suomalainen sittenkin enemmän toiminnan mies kuin puheen mies. +--Hyvää jatkoa, hyvää jatkoa. + +Mutta kun olimme tulleet kadulle, pysähtyi hän lukemaan pankkitalon +oven pielessä olevia komeita nimilaattoja. + +--»Castrén & Snellman, asianajotoimisto.» + +--Omistajat Serlachius & Lassenius, lisäsin minä. + +--Kaunis kyltti, kaunis kyltti... Sanokaa,--hän katsahti kulmiensa +alta, mutisti suutaan ja virkkoi:--Onko myöskin olemassa »Osakeyhtiö +Lönnrot & Runeberg aktiebolag»,--omistajat Andersson & Petterson?-- +Mutta minne me nyt menemme? Mikä Paapelin torni se on tuo, joka tuolla +näkyy? + +Olimme Mikonkadulla ja se oli Suomalaisen Teatterin uusi talo, joka +sieltä kohosi korkeuteen ja jota vain sen ympärille käärityt telineet +näyttivät enää maahan kytkevän. + +--Vai niin, vai niin! Yksimielisyyden ja yksikielisyyden symbooli. +Kansan kaikkein korkeimman kulttuurin temppeli. Sen Parthenon, joka +kohoo yli koko kaupungin, jota tulijan silmä ensiksi tervehtää ja jota +tuo toinen rakennus tuossa vastapäätä riemuiten tervehtii, torin yli +sille huutaen: »concordia res parvae crescunt!»--Työmme tunnustetaan, +näen mä! + +--Se on Ateneum, taidepalatsi. + +--Cygnaeuksenkin suuri unelma toteutunut.--Ei nyt Suomen runotarten +ainakaan tarvitse pelätä päätänsä kurkihirteen lyövänsä. On siinä nyt +heille tilaa asettaa maalinsa korkealle, taivasta tavoitella. + +Kerroin vähän vaikeuksistakin, jotka olivat olleet voitettavat, +loppumattomista tonttirettelöistä, vastustajain viimeisistä +ponnistuksista, jotka olivat turhaan rauenneet. + +--Kunde just gissa de'! Kunde just gissa de'!--Mutta nyt se on ainakin +katon alla--ja katon alla koko suomalaisuus, mikäli voin päättää. Se +oli reippaasti tehty, oikein reippaasti. Sykähtelee ilosta vanha +sydämeni... + +Ja hetken kuluttua, kun olimme tulleet Kaisaniemeen: + +--Se on siis tehty, se on siis suoritettu. Ajattelen, että +vastustajatkin jo myöntävät, että se oli niin tehtävä.--Tämä on siis se +vanha viileä Kaisaniemi, jossa »lauantai-iltojen» jälkeen kevätkäkösen +kukuntaa kuuntelimme, kun olimme tarpeeksemme kiistelleet.--Mutta mitä +pitääkään minun sanomani? Niin mitä te nyt sitten teette? + +--Me taistelemme! + +--Taistelette? Kenen kanssa? jos saan kysyä. + +--Keskenämme tietysti, sanoin minä. + +--Mutta mistä te taistelette? jos vieläkin saan kysyä... + +--Sanomalehti-ilmoituksista!--sanoin minä ja minua jo vähän +kummastutti, ettei hän sitä tiennyt; olisihan sen melun pitänyt +sinnekin kuulua. + +--Mutta mitä niissä on taistelemista? + +Esitin hänelle asian: kuinka eräät ruotsinmieliset liikemiehet +olivat ottaneet ne pois; kuinka sen johdosta suomalaisuuden suuri +äänenkannattaja ja koko suomalaisuus, jopa isänmaakin oli +joutumaisillaan huutavaan hukkaan, kuinka emme nähneet mitään +mahdollisuutta selvitä tästä pulmastamme asettamalla kaikkia +joukkojamme sotajalalle ja kuinka ainoa lohdutuksemme tässä suuressa +hädässämme oli ollut, että hän, suuri vainajamme, jos tämän tiesi, +varmaankin olisi sen johdosta haudassaan kääntynyt. + +--Onhan mahdollista,--sanoi hän, vähän aikaa mietittyään, sillä tapaus +oli hänelle nähtävästi uusi ja ennen sattumaton. Onhan mahdollista, +ettei hän olisi ainoastaan _kääntynyt_ haudassaan, vaan siitä ylöskin +noussut, saatuaan tietää, että ruotsalaisten rahoilla vielä on niin +suuri merkitys suomalaisuuden taloudessa. Mutta lohduttakaa itseänne +sillä tiedolla, että hänen lehdellään ei ollut ilmoituksia edes senkään +vertaa, että olisi saanut sen musteen maksetuksi, millä hän +kirjoituksensa kirjoitti--eikä suomalaisuus kuitenkaan hukkaan +joutunut. Ja sallikaa hänen myöskin sanoa, että jos hänen lehtensä +olemassaolo olisi joutunut riippumaan hänen vastustajainsa +ilmoitusmaksuista, hän olisi ne itse siitä poistanut. + +--Sanokaa, onko teillä vielä jotakin muuta aihetta, josta taistelette? + +--Ja sitä te voitte kysyä?--kiivastuin minä.--Ettekö siis tiedä, että +kielemme kahleet eivät vielä ole katkenneet! Että vankilamme +vuossataiset ovet eivät vielä ole auenneet? Että on vielä virastoja, +jotka käyttävät vierasta kieltä keskinäisessä kirjeenvaihdossaan--että +tullihallitus antaa meille ilmoituksia, joissa ei ole suomen sanaa-- +että postilaitos lykkää meille lippuja, joissa ei ole suomen sanaa-- +että Suomen pankissa kyllä olisi papereita, joissa on suomenkin san... +mutta että niitä papereita ei sieltä anneta? Eikö tämä ole sortoa, jota +emme saa sietää, eikö tämä ole kansallisuutemme halveksumista, jota +emme voi kärsiä? Vaan ei saa kauemmin olla niin! Me olemme herroja +tässä maassa, meillä on oikeus vaatia, eikä vain pyytää! Me emme aio +ottaa vastaan lahjana sitä, minkä voimme saaliinamme valloittaa. + +--Nuori ystäväni... + +--_Vanha_, jos saan luvan pyytää.--Mutta älkää minua keskeyttäkö! Se +olisi arvoamme alentavaa, se olisi velttoutta ja taantumista, johon +maata ja kansaa unettavilla rauhan huiluilla kyllä koetetaan nukuttaa, +niinkuin silloinkin, kun te nousitte. Mutta se ei ole onnistuva nyt +enempää kuin silloinkaan! Sillä me taistelemme kaikesta siitä, mistä te +olette käskeneet ja opettaneet meitä taistelemaan. Olettehan itse +sanonut että »rauhan instrumentti kelpaa ainoastaan silloin kun sitä +tukemassa on sodan instrumentti»!--Me toteutamme siis _Teidän_ +aatteitanne! Meissä elää siis _teidän_ henkenne, teidän verenne meissä +kiehuu, _teidän_ vihanne meissä huokuu, teidän suuri säilänne välkkää +nyt kädessämme, teidän... + +--Anteeksi, sanoi hän,--sallitteko minun jatkaa? + +--Ja-hatkakaa vain! sanoin minä hiukan hengästyneenä. + +Ja keskellä Kaisaniemen kenttää hän asettuen ryhdikkääseen asentoon +à la Kaarle XII, keppi kuin miekkana kädessä, minua matkien deklamoi: + + Kuningas Kustaa Adolf + Salissaan noussut on, + Vait-olon lakkauttaa + Ja alkaa lausunnon: + ------ + »Kahdennentoista Kaarlen + Nyt kintaat otamme, + Sen miesnä, kuninkaana + Me tehdä tahdomme: + _Tuon suuren urhon miekan + Vyöllemme sidottaa, + Kuin hänkin hämmästyttää + velttoa maailmaa_.» + +Tahdotteko kuulla lisää: + + Kuningas vielä virkkoi, + Vakaana lausui näin: + »Suomessa armeijamme + Käy yhä taaksepäin, + Toiveemme Klingsporista + On tyhjiin rauennut, + Ja Viapori mennyt, + Se pylväs kaatunut.» + +Ja teidän luvallanne loppuu runo näin: + + Ei tiedä aikakirjat, + Hän saiko muuttumaan + Teollaan uljahalla + Asiat Suomenmaan, + Vaan hämmästyipä kyllä + Läheisin maailmans, + Karl Lagerborg, Toll marski + Ja Piper kreivi kanss. + +Enempää ei hän virkkanut--enkä minäkään. + + * * * * * + +Näimme vielä Suomen pankin talon, Valtioarkiston, Säätytalon ja +poikkesimme siitä vielä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran talolle. +Olimme nähneet kaikki nuo »omat tuvat», jotka suomalaisuuden ja +kansallisuuden eri harrastukset olivat itselleen rakentaneet, kaikki +nuo varastohuoneet ja työpajat, joihin sopii koota, joissa kartuttaa ja +säilyttää--ja saavuimme lopulta senaatin torille. + +Hän kävi yht'äkkiä totiseksi, melkein synkäksi ja kasvot värähtelivät +liikutuksesta, kun hän patsasta katsellen itsekseen puheli: + +--Siinä seisoo hän kuin linnansa pihalla, jonka uudelleen rakennutti. +Siinä seisoo hän ja vankkoina muureina hänen ympärillään tuolla +Säätytalo--täällä Kirkko, Yliopisto ja Hallitus ja tuolla edempänä +Yhteiskunta ulkovarustuksena kouluineen, teollisuuksineen, kauppoineen, +taiteineen, tieteineen ja kirjallisuuksineen. + +»Oppi valtiosta» toteutunut, maahan perustettuna, kiveen hakattuna, +korkeuteen kohoavana. + +Hän teki hiljaa kierroksen patsaan ympäri ja jatkoi taas sen eteen +tullen: + +--Kaiken sen sai Suomi häneltä, Suuriruhtinaaltaan. »Sai suojan +itsenäiselle valtiolliselle asemalleen, perustuslaeilleen, +perustuslailliselle vakiomuodolleen, omalle valtiotaloudelleen.--Sai +suojan valtiokirkolleen, sai sen oppi- ja uskonvapaudelleen, sai +laeilleen ja kaikesta muusta kuin niistä riippumattomalle +lainlaadinnalleen;--sai suojaa yhteiskuntaelämälleen ja kansan vapaalle +siveelliselle ja henkiselle työlle; sai suojan perheen vapaudelle ja +sen oikeudelle pitää huolta lasten ja nuorison opetuksesta ja +kasvattamisesta, niin ettei tätä oikeutta valtiollisilla, Suomelle +vierailla tarkoituksilla poljettu julkisissakaan oppilaitoksissa.» + +Hän vaikeni hetkeksi ja sai tuskin ääntä liikutukseltaan: + +--Kaiken sen saimme. »Emmekä kuitenkaan voineet tehdä mitään +suojellaksemme itseämme. Roistojoukkojen käsistä täytyi meidän +vastaanottaa kohtalomme. Syvästi painoi meitä hetkellä semmoisella +tieto siitä, että olemme pieni voimaton, riippuvainen kansa.» Se on +niinkuin se olisi eilen tapahtunut. + +--Se tuli se hetki, jota ennustin, jatkoi hän. Mutta ei tullut toki +ennen kuin se suuri uudistus oli tapahtunut, ei tullut ennen kuin hento +sato oli tuleentunut ja aittaan korjattu ja ennen kuin se tapasi +kansan, joka jo voi, jos tahtoo sen yksimielisenä vastaanottaa. Enkä +tiedä, mikä estäisi sitä tapahtumasta. + +Hän oli noussut patsaan jalustalle ja seisoi »Lain» edessä, sen jalkain +juuressa. + +--Sen edessä on se tapahtuva ja se on sanova, kuinka se on tapahtuva. +Sillä yksi on kansallakin ohjenuora teoillensa ja yksi sen julkisilla +miehillä--laki! Jos hän taipuu käskyjen viittausten alle, jotka eivät +ole laillisia, vaan päinvastoin sotivat selvää lakia vastaan, niin +kieltää hän vakaumuksensa siitä, mikä oikein on. + +--Niin, voi ilmaantua olosuhteita, jolloin mielivalta lainaa lain +leiman ja julkinen mies on kunnon miehenä velvollinen ottamaan sitäkin +tarpeelliseen huomioon. Kuinka? Tuleeko hänen asettaa kaikki sitä +vastaan, joka tätä varjoakin halveksuen lakkauttaa lain? Ei. Mutta +hänellä on vapaus olla olematta välikappaleena lain loukkaamiseksi. Jos +hän päinvastoin siihen antautuu, niin ei hän voi olla kunnon mies. Jos +hän sittenkin käy semmoisesta, niin osoittaa se vain suurta yleisen +mielipiteen turmelusta. Mutta varmaa on, että joka maassa ja kaikissa +oloissa on niitä, jotka antavat tämän tapaiselle toiminnalle sen arvon, +minkä se ansaitsee. + +Hän otti rinnastaan kukan, joka oli takatalven routaiselta maalta +poimittu, laski sen lain eteen ja virkkoi syvällä rintaäänellä, +niinkuin olisi viimeisen sanansa sanonut: + +--Valvo siis vartija lakia, valvo laki vartijaasi! Ja oli kadonnut. + +»Päivälehti», toukok. 12 p:nä 1901. + + + + +BERGBOMIEN JÄÄHYVÄISJUHLA. + + +Viime sunnuntaina vietetty juhla Kansallisteatterissa oli varmaankin +omituisimpia ja onnistuneimpia mitä meillä koskaan on vietetty. +Vaikutus, minkä siinä olleet saivat ja ottivat siitä mukaansa, on +säilyvä muistona vuosikymmeniä, se on oleva yksi kulttuurihistoriamme +muistopäiviä. Ensinkin juhlan aihe. Nuori on todella kulttuurimme, kun +me vielä voimme katsoa kasvot vasten kasvoja niihin, jotka ovat olleet +sitä alusta alkaen luomassa. + +Ei missään muualla maailmassa tavattane ilmiötä semmoista kuin tämä +meillä: että nykyjään elävän sukupolven edessä seisoo ilmielävänä +henkilöitä, jotka muualla ovat, joskaan eivät juuri tarujen takaisia, +niin ainakin siellä jo aikoja sitten päättyneeseen historialliseen +aikakauteen kuuluvia. + +Kauan saavat italialaiset, ranskalaiset, saksalaiset, englantilaiset +selailla jälellepäin sivistyshistoriansa lehtiä, ennenkuin löytävät +niiden nimet, joista tiedetään tai ainakin luullaan tiedettävän, että +he ovat olleet avaamassa esirippua, minkä takana kansan oma kieli ensi +kerran kuului oman kansan korvaan. Ne ajat kuuluvat noissa maissa +tarujen aikaan. Meillä on tuo taru todellisuutta, nykyisyyttä. Mutta +kun näkee, mihin meillä nyt jo on ehditty siitä, mistä ensin +aloitettiin, niin tuntuu kaikki sittenkin meilläkin tarulta. Teki +sentähden melkein aavemaisen vaikutuksen nähdä noiden henkilöiden, +joiden työnsä suuruuteen tai taipaleensa pituuteen nähden tuntuisi +pitävän olla historiallisia henkilöitä, olevan ja liikkuvan työnsä +tulosten keskessä. Se oli unta, mutta kuitenkin totta. He ovat siinä. +Mutta vieläkö he todellakin ovat siinä? Ja miks'eivät he tule yhä +edelleenkin olemaan? Miksi he juuri nyt menevät. + +Tuo kaikki antoi juhlallisuudelle aivan erityisen aatteellisen ja +tunnesisällön. Se nosti mielikuvituksen omituiseen ristilentoon ja +milloin sai sydämen kielet värähtelemään iloa ja ylpeyttä, milloin vei +mielen viehkeäksi, jopa surulliseksikin. + +Mutta ennen muuta nousi eteen kysymys: miltä mahtaa _heistä_ tuntua? +Onko tämä hetki heille ilon ja tyydytyksen vaiko epäilyn, pettymyksen, +jopa katkeruudenkin hetki? Tuntuuko tämä tilaisuus heistä hautaukselta +--vaiko ylösnousemukselta? Eivätkö he mahda tulla kaipaamaan sitä, +jonka jättivät? Kenties ei mitään kaikesta tästä? Ehkei ajatustakaan +omasta itsestä, vaan ehkä yksinomaan huolestumista tästä: miksi on +suomalaisen näyttämön lähin tulevaisuus muodostuva?--Olen melkein varma +siitä, että tämä viimeinen oli heistä tälläkin heidän omalla hetkellään +vallitsevin. + +Vaan oli miten oli: juhlan aihe oli suurimpia, joista voidaan juhlia. +Ja juhla itse täysin aiheensa arvoinen. + +Se oli ja sen täytyi tietysti ollakin laitettu ja edeltäpäin mietitty. +Mutta ei millään ulkolaitteella koskaan voida saada aikaan sitä +välittömyyttä, joka puhalsi esiin, silloinkun juhlittavat ilmestyivät +heitä odottavaan kukkaisaitioon. Liikutuksen puna, joka leimahti neiti +Emilie Bergbomin poskille, sytytti saman punan palamaan sadoilla +muilla. Tunne, joka silloin tuulahti heitä vastaan, oli koko kansan +tunne. Tuo pieni, lyhyt alkukohtaus oli samalla ilmaus koko juhlan +sisimmästä sisällöstä. Jos ei muuta ohjelmaa olisi ollutkaan kuin tämä +yleisön hermoa värähyttävä lyhyt aploodi fanfaarin soidessa, olisi +silläkin saatu tulkituksi, mitä tunnettiin. + +Vaikuttava ja välitön, joskin luonnollisesti enemmän tarkoituksellinen, +oli myöskin entisten ja nykyisten näyttelijäin juhlakulkue. Se oli +paraati, jommoista ei mikään sotajoukkojen johtaja pelkällä +komennollaan saa editsensä astumaan, sillä se oli elämäntyön ja +elämäntaistelujen tulosten paraati. Siinä astuivat esiin taiteilijan +omat teokset. Se oli teatterin ja sen johtajan symboolista historiaa, +joka oli semmoisenaan ikuistettava joko kohokuvana teatteritalon +otsikkoon tai freskona sen lämpiön seinälle. Mikä liikuttava kohtaus, +kun rouva Aspegren Katrina tuo tervehdyksensä teatterin aivan +ensimmäisiltä ajoilta. Odotti vain, että vainajatkin, Vilhot, +Lundahlit, Salat y.m. olisivat yhtyneet elävien joukkoon. +Korkeimmilleen kohosi tunteiden tulva, kun Iida Aalberg näyttelijäin +puolesta lausui heidän jäähyväisensä johtajalleen: + +»Hehkumielin, kaukokatsein sinä eellä vaelsit. Meitä kiihdit, meitä +viihdit, aatteet meihin sytytit.» + +»Tarmollasi, taidollasi, rakkautesi ihmetöin vaalit, valvoit, Taatto, +parastamme päivin öin.» + +Suuri näyttelijä on harvoin kohonnut korkeammalle kuin tällä hetkellä. +Oli niinkuin olisi hän tahtonut oman itsensä kautta, omaan +kehitykseensä viitaten, osoittaa, mitä hedelmiä suomalaisen +näytelmätaiteen luojan työ on kypsyttänyt. + +Jos missään, niin tässä »näyttelijäin kiitoksessa» työ tekijää kiittää. +Ja kun Aino Ackté lopuksi sirotti äänensä hopeat juhlan esineiden +eteen, niin oli niinkuin olisi vanha ooppera tyttären kautta tehnyt sen +kiitokseksi äidin puolesta... + +Mutta kenties kaikista kauneinta tässä juhlassa oli se, ettei se +sittenkään saanut suruisen erojuhlan sävyä. Puun runko kyllä peittyi, +mutta peittyikin vain omien kasvattamiensa lehtien alle... + +»Helsingin Sanomat», toukok. 3 p:nä 1905. + + + + +MUUTAMIA MUISTELMIA MINNA CANTHISTA. + + +Kuopio on tämän kirjoittajalle muistojen kaupunki. Tuskin on sitä +saarta Kallavedessä, tuskin sitä lahdelmaa sen rannoilla, tuskin +kukkulaa ja laaksoa tämän kauniin kaupungin ympäristössä, johon ei +jokin muisto kouluja myöhemmiltä ajoiltani olisi kiintynyt. Torit, +kadut, kadunkulmat, jopa yksityiset talotkin johtavat mieleen elettyjä +tapahtumia ja tunnelmia ja vaikuttavat niitä kuvitellessa tai niitä +uudelleen nähdessä kuin vanhat tuttavat, joilla aina on jotakin +kertomista sitten kuin viimeksi tavattiin. + +Mutta etenkin yksi paikka tässä kaupungissa on muistoista rikas. Niin +usein kuin Kuopio johtuu mieleeni, esiintyy siitä ensiksi tuomiokirkko +ja sitten--Minna Canthin talo. Se on se, joka edustaa Kuopiota +ajatuksissani ja antaa sille leimansa. + +Tuo muistorikas nurkkatalo on nyt tietysti painunut mieleeni niin +lujasti etupäässä sen vuoksi, että siinä asui Minna Canth, jonka luona +niin monta unhottumatonta, hauskaa ja herättävää hetkeä vietettiin? +Mutta ennenkuin tiesin Minna Canthia olevankaan, oli se syöpynyt +mieleeni. Sen nurkassa oli ennen vanhaan s.o. parikymmentä vuotta +sitten punainen postilaatikko, johon pistin ensimmäisen silloiselle +»Suomen Kuvalehdelle» osoitetun käsikirjoitukseni. Se oli jokin +rakkauden runo, joka kyllä tuli perille, mutta jota ei koskaan +painettu. Hetki oli jännittävä ja syövytti talon ulkomuodon mieleeni. + +En kuitenkaan sillä kertaa aavistanut, että sen saman talon seinäin +sisällä tulisin myöhemmin viettämään niin monta kirjallisesti +herättävää ja innostuttavaa hetkeä. + +Muistoni Minna Canthista ja monivuotisesta seurustelustani hänen +kanssaan ovat ehdottomasti yhteydessä tämän hänen kotitalonsa kanssa. +Siinä, omien seiniensä sisällä, oli hän se, mikä hän oli, ja siinä oli +hänet nähtävä. Ulkopuolella sitä, ja varsinkin suuremmissa seuroissa, +oli hän kuin omasta itsestään haihduksissa, vieras sekä itselleen että +muille. Näin hänet silloin tällöin esim. Helsingissä, häntä ihailevan +ja hänelle juhlivan suuren yleisön keskessä. Hän sanoi tuskin +sanaakaan, oli ujo ja miltei saamaton, ei ollenkaan se sukkelasanainen, +leimahteleva ja nerokas nainen, joka hän oli kotonaan. Siellä, omassa +salongissaan, keinutuolissaan oli hänet nähtävä. Siinä kehyksessä hän +vaikutti ja siihen hän kuului. Hänen omat seinänsä olivat kuin +heijastuslinssit valotornissa, jotka hänen ajatuksilleen ja olennolleen +antoivat niiden oikean lentopohjan. + +En muista oikein tarkoin, milloin ja missä minut Minna Canthille +esitettiin. Kai se tapahtui hänen kotonaan. Mutta ennen sitä näin hänet +kerran ulkona, Väinölänniemellä Kuopiossa, ja silloin hän--säihkyi +suuttumusta. Oli jotkut kansan huvit jonkin isänmaallisen asian +hyväksi, ellen erehdy Kuopion suomalaisen tyttökoulun hyväksi. Se oli +tuota kouluinnostuksen kiihkeintä aikaa ja vastustuspuolue teki +parastaan hyviä hankkeita häiritäkseen. Että oli salavehkeitä +Kuopiossakin, sen arvaa. Nyt oli rouva Canth luullut päässeensä yhden +salaliiton perille ja hän kertoi kokoontuneille naisille ja +ylioppilaille, pyhän vihan hehku poskillaan, että eräs sveesipohatta +juuri siksi illaksi oli pannut toimeen kekkerit estääkseen +henkiheimolaisiaan tulemasta juhlaan. »Semmoisia ne ovat ne sveesit! +Kun ei iljetä julkisuudessa asettua hyvää asiata vastaan, niin +koetetaan salassa!» + +Mainitsen tämän tapauksen senkin vuoksi, että rouva Canth siinä +tilaisuudessa toimi suomalaisuuden asiaan innostuneena. Tietysti hän +pysyi yhä edelleenkin tälle asialle uskollisena, vaikka sittemmin monet +muut aatteet, nuo n.s. »uudet aatteet» useissa eri muodoissaan ottivat +suuremman osan hänen innostuksestaan ja harrastuksestaan. + +Ennenkuin tutustuin Minna Canthiin, oli hän jo kirjoittanut +»Murtovarkauden» ja »Roinilan talossa», ja oli tämä hänen niin +sanoakseni kirjallinen viattomuuskautensa jo ohi. Hän oli alkanut +innostua syvempiin aiheisiin ja kirjoitti parhaallaan »Työmiehen +vaimoa», joka alkaa hänen aatedraamainsa sarjan, ne, joissa hän +sittemmin niin suurella voimalla puhui naisten ja köyhän kansan +puolesta. Tuttavuutemme alkaessa oli hän saanut valmiiksi mainitun +näytelmän viimeistä näytöstä vaille, sitä näytöstä, jossa Homsantuu +ampuu »lakia ja oikeutta», mutta ampuu ohi. Ehkä huvittanee kuulla, +että kirjailija loppua suunnitellessaan oli ajatellut Homsantuun +laukauksen sattuvaksi hänen viettelijäänsä. Kuinka siinä keskusteltiin, +selvisi hänelle, että loppuvaikutus olisi suurempi, jos laukaus ei +sattuisikaan, ja siten syntyi tuo kuuluisa repliikki: »Lakia ja +oikeuttahan minun pitikin ampua!» Olisi hauska seurata rouva Canthin +kirjailijauraa edemmä siihen suuntaan, johon se tästä näytelmästä +kehittyi ja muistella niitä »uusien aatteiden» kuohumisaikoja, jotka +kuvastuvat hänen näytelmissään, romaaneissaan, novelleissaan ja +sanomalehtikirjoituksissaan. Kun ei se tehtävä kuitenkaan sovi tämän +muistelmani kehyksiin, tahdon vain huomauttaa siitä, että kaikki se +innostus länsimaisiin aatteisiin, joka silloista nuorisoa elähytti, +kokoontui hänessä ja hänen teoksissaan polttopisteeseensä ja heijasti +siitä hänen tempperamenttinsa välittämänä kauas Kuopion kirkkokadun +kulmatalosta--pimeään maailmaan. Olisi hauska muistella vieläkin sitä +ihastusta ja suuttumusta, joka siitä syntyi, mutta jääköön sekin-- +varsinkin kun se on vielä kyllin tuoreessa muistossa. + +Sen sijaan viettäkäämme hetkinen, parinen, hänen seurassaan ja +muistelkaamme häntä semmoisena kuin hän esiintyi emäntänä talossaan ja +seuraihmisenä. + +Mainitsin Minna Canthin kodin muistoista rikkaaksi. Muistot siitä ovat +rikkaat siihenkin nähden, että Kuopiossa ollessani ja siellä käydessäni +tuskin kului päivääkään, ettei Kanttilassa ainakin pikimmältään +pistäytty; usein siellä käytiin monesti päivässä, oltiinpa välistä +aamusta iltaan. + +Ennenkuin astuttiin portista sisään, otettiin tavallisesti selko siitä, +oliko »rouva» kotona. Se tapahtui varsin tuttavallisesti siten, että +kuljettiin ikkunain alatse ja kurkistettiin sisään. Kotona hän nyt +melkein aina oli, mutta saattoi hän joko istua kirjoittamassa ja +silloin ei häntä hennottu häiritä tai oli hänellä muita vieraita, +joiden kanssa ei välitetty tulla tekemisiin. Tästä päästiin pian +selville, sillä ikkunoissa oli tuskin koskaan uutimia. + +Jos nyt satuttiin aamupuolella menemään vieraisille, niin tapahtui aika +usein, että pihalla nähtiin tepastelemassa vanha, kumarahartiainen +nainen. Se oli entisen kauppiaan leski, rouva Johnsson, Minna Canthin +äiti, joka »yläpuolen» kivijalassa piti sahdinkauppaa ja teki sen +vaikutuksen kuin olisi hän ollut talon haltija, joka antoi sille sen +tunnetun kauppaonnen. + +Soikea pihamaa erotti talon kaksi puolta toisistaan, alapuolen, jossa +lankapuoti oli, ja yläpuolen, jossa rouva Canth asui. Yläpuolelle vei +korkeat rappuset ylös verannalle, josta mentiin sisään. Ensin oli siinä +kylmä porstua ja aukeni kaksi ovea, toinen suoraan salonkiin, toinen +lämpimänä etehisenä käytettyyn huoneeseen, joka samalla oli +jonkinlainen konttorihuone, seinillä laskuja ja konossementtejä. + +Tavallisesti oli emäntä jo salongin ovella vastassa vieraitaan ja +tervehti heitä hänelle ominaisella herttaisella, iloisella lämmöllä, +säännöllisesti moittien tulijoita siitä, että olivat olleet niin kauan +käymättä, jos olivat pitäneet päivänkään väliä. + +Etuhuoneesta mentiin salonkiin. Se oli kohtalaisen iso, soikulainen +huone, sisustettu tavalliseen porvarilliseen tapaan ilman mitään +erikoista leimaa asujastaan. Kadunpuolisella seinämällä, kahden +kukkasilla koristetun ikkunan välissä, oli resoorisohva tavanmukaisine +tyynyineen, sen edessä pöytä, jonka päässä oli kaksi mukavaa nojatuolia +ja iso sohvaan kuuluva mukava rottinkinojatuoli. Toisilla seinämillä +oli hyllypöytä, kirjahylly ja jokin pienempi pöytä ja joukko tuoleja. +Sohvan päällä oli laakeriseppeleen ympäröimänä miehen medaljonkikuva, +josta usein laskettiin leikkiä kysymällä, oliko se Snellmanin kuva vai +lehtori Canth vainajan. Varsinaisia taideteoksia ei näkynyt, mutta sen +sijaan oli seinillä, pöydillä ja telineillä joukko valo- ja +väripainokuvia, joiden joukossa kerrankin luin seitsemän Vapahtajan +kuvaa. Salonki olisi voinut olla kenen herrasväen tahansa, ja vaikka se +samalla oli kirjailijan työhuone ja tuo pyöreänurkkainen sohvapöytä oli +hänen työpöytänsä, ei siinä näkynyt mitään, joka olisi tästä työstä +muistuttanut, ellei ota lukuun jotakuta käsikirjoitusvihkoa, joka +kuitenkin kohta vieraiden tultua katosi joko pöytäliinan alle tai +upposi kirjailijan avaraan taskuun. Pöydällä ja etaseerilla olevat +kirjat ilmaisivat kuitenkin, että tässä huoneessa henkisillä +harrastuksilla oli etusija. Ne olivat melkein aina uusinta, tuoreinta +ja parasta kirjallisuutta, jota rouva Canth uutterasti viljeli. +Vähemmän kaunokirjallisuutta, sillä romaaneja ei hän juuri rakastanut, +enemmän filosofista, esteettistä ja etenkin kaikenlaisia +yhteiskunnallisia kysymyksiä käsittelevää. Hänen lempikirjansa oli +kuitenkin Tuomas Kemppiläisen »Kristuksen seuraamisesta», joka ei kyllä +ollut koskaan esillä salongissa, vaan kuului olevan hänen yöpöydällään +makuuhuoneessa, jossa hän sitä joka ilta ennen maata menoaan tutki. + +Sanoin, ettei Minna Canthin salongissa ollut mitään, joka olisi antanut +sille persoonallista, hänelle itselleen ominaista leimaa. Oli siinä +kuitenkin yksi paikka, tuo hänen jo mainitsemani keinutuoli. Se oli +mukava, suuri mööpeli ja kutsuttiin sitä hänen »valtaistuimekseen». +Siinä istuen kirjoitti hän enimmät, ehkä kaikkikin teoksensa, siitä +hallitsi hän ympäristöään, antoi käskyjä ja määräyksiä puotiin ja +kyökkiin, siinä piti hän seuraa vierailleen, siinä suri, iloitsi, +unhotti huolensa ja souti pois suuttumuksensa, kun tyhmät, +ahdasmieliset ihmiset ja ilkeät arvostelijat joskus saivat hänen +hermonsa kiihtymään. Mielestäni on tämä kirjailijatuoli siksi +merkillinen, että esim. Kuopion isänmaallisen seuran sopisi toimittaa +se kokoelmiinsa ja samalla koettaa hankkia haltuunsa myöskin rouva +Canthin käsikirjoitukset. + +No niin! Istuttiin siis Kanttilan salissa, rouva itse keinussaan, jonka +hän poikkeuksetta tarjosi toisten istuttavaksi, mutta jonka toiset +poikkeuksetta hänelle »luovuttivat», vieraat sohvassa ja nojatuoleissa +ja, jos seura oli suurempi, puutuoleilla. Ja niin alkoi puhelu. + +Tavallisesti alkoi se niin, että rouva Canth merkitsevästi kysyi +toisesta toiseen katsellen: + +--N-n-no? + +Kysymys merkitsi joko:--no, mihinkä päätökseen nyt olette tulleet siitä +asiasta, josta oli puhe viime kerralla?--tai:--no, mistäs päästä nyt +lähdetään? + +Aina niitä oli päitä mistä lähteä, jos ei muilla, niin ainakin rouvalla +itsellään ja pian oli puhelu tai väittely vilkkaassa käynnissä. + +Edellisinä päivinä oli saatettu puhua kaikista mahdollisista aatteista +ja asioista taivaassa ja maassa, välistä melkein väsyksiin asti. Rouva +Canthin virkeä ja pirteä henki ei kuitenkaan koskaan näyttänyt uupuvan +käsittelemään kysymyksiä, joista hän kerran oli päässyt innostumaan, ja +tuskin oli sitä asiaa, josta hän ei olisi innostunut. Jos oli jokin +vähänkään merkillisempi ilmanmuutos kulttuurimaiden ja varsinkin +pohjoismaiden henkisessä ilmapiirissä tekeillä, kohta tunsi hän sen +lähenemisen. Tuskin oli sitä -ismiä, joka ei olisi häneen vaikuttanut. +Syynä siihen, että hän niin voi pysyä liikkeiden pinnalla, oli se, että +hän hankki itselleen kaiken kutakin uutta aatesuuntaa edustavan +kirjallisuuden. Tuskin sitä viikkoa kului, ettei hän saanut postissa +jotakin uutta teosta. + +Kun sellainen oli saapunut ja hän sen lukenut, oli hän aina valmis +tekemään selkoa sen sisällöstä. Ja semmoisella selonteolla päivän +puhelu tavallisesti alettiin. Rouva Canth selosteli mielellään ja +selosteli hyvin. Äänettöminä ja kiitollisina me häntä kuuntelimme ja +annoimme hänen puhua. Useimmista Millin, Spencerin ja Brandesin +teoksista hän teki meille selkoa, tutustutti Bebeleihin, Henry +Georges'eihin, kaikenlaiseen naiskysymystä, sosialismia, +siveellisyyskysymystä, naisen ja miehen välisiä suhteita, anarkismia +y.m. koskevaan kirjallisuuteen, täydensi tietojamme buddhalaisuudesta, +teosofiasta, spiritismistä, uusista keksinnöistä luonnontieteiden +alalla y.m., puhumattakaan eri virtauksista kaunokirjallisuudessa. +Hänen kasvonsa hehkuivat ja silmät loistivat hänen istuessaan aina +keinutuolissaan, joka välistä, kun hän jossakin innostuttavassa +paikassa teki tavallista suuremman liikkeen, oli pettää ystävänsä ja +keikauttaa hänet selälleen. + +Silloin helähti heleä nauru sekä hänen huuliltaan että muiden, lumous +oli lopussa ja vieraat käyttivät tilaisuutta hyväkseen päästäkseen +esiin leikkeineen ja piloineen. + +Leikki ja pila olivat jokapäiväisenä suolana niissä henkisissä +yhteisaterioissa, joita Kanttilassa tarjottiin, ja jos sitä suolaa +vieraatkin toivat mukanaan, niin oli sitä runsaasti talossakin. + +Se tapa, millä Minna Canth omisti ja omiksi mielipiteikseen sulatti +ulkoa saamansa aatteet, antoi hyvinkin usein aihetta hilpeyteen hänen +kustannuksellaan. Kuta »hurjempi» jokin uusi aate oli, sitä enemmän se +häntä miellytti. Kaikenlaiset utopiat, tulevaisuuden tuulentuvat, +olivat niitä autuaitten asunnoita, joissa hän parhaiten viihtyi. Eikä +hän tyytynyt ristissä käsin asumaan toisten tekemissä ilmalinnoissa, +vaan pani itsekin ilmakerrosta ilmakerroksen päälle. Lukemattomat +olivat ne pilvipalatsit, joita hän ihmiskunnan onneksi uudesta +suunnitteli tai vanhoista paranti. Lukemattomat kerrat siellä Kanttilan +keinutuolista luotiin tämä miesten hutiloima maailma uudelleen naisten +avulla ja järjestettiin mallimaailmaksi. Vanhan alasrepiminen alkoi +tavallisesti huudahduksella: »Voi teitä suurmiehiä!»--ja uuden sijaan +rakentaminen: »Jos me naiset vain kerran oikein saisimme j.n.e.» Paitsi +sitä, että nyt kaikenlainen moraali, niinkuin valtiollinen, +yhteiskunnallinen, parlamenttaarinen, kauppa- y.m. moraali tulee +kerrassaan muuttumaan, tekevät naiset maailmansa parantamiseksi myöskin +kaikenlaisia keksintöjä, joiden rinnalla Edisonin keksinnöt ovat vain +lasten leikkiä! + +--Mitä keksintöjä te tekisitte, rouva Canth, jos me miehet antaisimme +teille luvan tehdä jotakin? + +Rouva Canthilla oli keksintönsä valmis. + +--Minä keksisin esimerkiksi semmoisen koneen, jonka avulla voitaisiin +muuttaa kaikki ruoka-aineet kaasun muotoon, niin että me naiset +pääsisimme kyökissä seisomasta ja te miehet ruuan päältä riitelemästä. +Olisi vain johtotorvia, joita myöten eri kaasut, lihakaasu, leipäkaasu, +voikaasu päästettäisiin tänne sisään, ja samalla kun me teemme työtä +huoneessamme tai istumme näin intelligentissä keskustelussa, voisimme +tyydyttää ruumiimmekin tarpeet. Se olisi oiva keksintö. + +Keksintö ei nyt ollut vallan uusi, olivathan jo Jukolan veljeksetkin +siitä haaveksineet. Mutta kieltämättä oli se sentään parannus heidän +puuro-automaatistaan, joka kuten tunnettu oli ajateltu sellaiseksi, +että hanikan avattua yhdestä alkaa työntyä puuroa, toisesta olutta ja +sen semmoista. + +--Ja kun lähtisimme huviretkelle Puijolle tai Myhkyrin saareen, ei +tarvitsisi kuljettaa ruokavakkoja eikä keittokaluja, vaan olisi meillä +sitä kaasua pienissä pulloissa, niinkuin naisilla nyt on hajuvettä... + +Ja siitä tuli pitkät haaveilut, miten ihmiset sen keksinnön avulla +vähitellen vapautuvat materiasta, muuttuvat nerokkaammiksi, +hienommiksi, henkisemmiksi... + +--Ja lopulta ehkä kaasuna, hienona hajukaasuna, eetterinä, eteerisinä +olentoina liitelevät kohti korkeuksia? Rouva Canth purskahti muiden +kanssa iloiseen, sydämelliseen nauruun, sillä hän rakasti paradokseja +ja yhtyi niihin aina, vaikka ne olisivat koskeneet hänen rakkaimpia +lempiaatteitaan. Ja tulevaisuuden ruokakaasua odottaessa ja sen +asemasta tuotiin kahvitarjotin sisään. + +--Kahvin minä kuitenkin tahtoisin kahvina juoda! nauroi rouva Canth ja +kävi nauttimaan mielijuomaansa, jota hän omain puheidensa mukaan +tyhjensi toistakymmentä kuppia päivässä, tuoden puolustuksekseen +Balzacin, joka »eli ja kuoli 20,000 kupista kahvia». + +Vaikka nyt siis olisi lähdetty puheisiin kuinka totisista ja +syvällisistä asioista tahansa, niin tavallisesti sitä aina lopulta +päädyttiin leikkipuheisiin ja juuri se se teki seurustelun rouva +Canthin kanssa niin viehättäväksi ja virkistäväksi. Hänen herttainen +naurunsa tempasi jäykimmätkin ja kankeimmatkin mukaansa. Seuranaisena +ja ympäristönsä elähyttäjänä oli hän ensimmäisiä. Siihen ei vaikuttanut +ainoastaan hänen kykynsä itse kertoa, mutta myöskin taitonsa panna muut +kertomaan ja esiintuomaan parhaat puolensa. Jokainen, joka tuli hänen +kanssaan tekemisiin, oli hänestä joltakin kannalta katsottuna +intressantti ihminen. Vaikkei hän suinkaan umpimähkään ihaillut ihmisiä +ja vaikka hän useinkin varsin sattuvasti ja pistävästi toi esiin +tuttavainsa ja ystäväinsä heikkoudet, niin oli hän jo seuraavalla +hetkellä valmis esittämään heidät siinä edullisessa valossa, jossa hän +yleensä näki ihmiset. Pieninkin sympaattinen piirre esim. jossakin +hänen vastustajassaan, joka häntä oli jotenkuten julkisessa tai +yksityisessä arvostelussa pahoin pidellyt, riitti muuttamaan hänen +mielipiteensä asianomaisesta. Pappien kanssa eivät välit yleensä olleet +hyvät, sillä monessa kirjoituksessaan oli rouva Canth heitä kolhinut ja +he häntä, ja oli hän virallisen kirkon edustajista muodostanut +itselleen jotenkin epäedullisen käsityksen. Mutta kerran sattui Minna +Canth vierailemaan eräässä rauhallisessa maalaispappilassa. Ja +katseltuaan elämää siellä ja hengitettyään sitä herttaista ilmaa, joka +on niin useille maalaispappiloille omituinen, tuli hän niin +liikutetuksi, että kyynelsilmin virkkoi:--»Voi, voi, kuinka hyviä +ihmisiä ne papit kuitenkin ovat ... minkätähden niitä niin sätitään ja +moititaan!» + +Voisin lopettaa nämä muistelmani tähän, mutta kun Kanttilasta oli aina +vaikea erota ja kun täytyi uudelleen ja aina uudelleen istuutua +sijalleen, jossa jo tuntikausia oli istunut, niin noudatan vieläkin +talon vanhaa tapaa. + +Mainitsin hänen kyvystään selostaa lukemainsa kirjain sisältöä. Se ei +ollut ainoastaan suureksi huviksi, mutta vielä suuremmaksi hyödyksi +niille, joilla oli onni siitä nauttia. Tekemällä selkoa siitä +kirjallisuudesta, jota hän niin hartaasti viljeli, teki hän sillä +suuren palveluksen niille, joilla ei ollut tilaisuutta kirjallisuuden +hankkimiseen eikä aikaa sen lukemiseen. Kirjat maksavat rahaa ja +kalliita teoksia lukee ja lainaa mieluummin kuin ostaa. Olen esim. minä +suuressa kiitollisuuden velassa rouva Canthille siitä, että sain häntä +kuulemalla ja häneltä lainaamalla tutustua Brandesin, Tainen y.m. +kallishintaisiin teoksiin. Paljon hän senkin kautta vaikutti niiden +uusien aatteiden levittämiseen ja tunnetuksi tekemiseen, jotka häntä +elähyttivät. Sillä paljon oli niitä nuoria miehiä ja naisia, jotka +tässäkin muodossa saivat käyttää hänen vieraanvaraisuuttaan hyväkseen. +Eivätkä ainoastaan Kuopiossa asuvat, mutta myöskin siellä vierailevat +ja kauttakulkevat. + +Ja niitä, noita satunnaisia vieraita, niitä oli sadoittain. On usein +kummasteltu, miten »tuo lankapuodin rouva», »tuo pikkukauppias tiskinsä +takana tuolla kaukana Kuopiossa» voi pysyä niin pirteänä mieleltään, +niin avara-aatteisena, ja miten hän voi saavuttaa semmoisen +ihmistuntemisen. Etupäässä tuli se tietysti siitä, että pirteys, +avara-aatteisuus ja ihmistuntemus olivat synnynnäisiä, mutta hyvin +paljon vaikutti siihen, ettei hän päässyt jäykkenemään ja maatumaan, +sekin, että hän piti talonsa ovet selki selällään kaikille, jotka +tahtoivat sinne tulla. Ostajat, kauppaystävät ja kauppamatkustajat +tarjosivat ainaista tilaisuutta havaintojen tekoon ihmisistä. +Ylioppilaat, taiteilijat, kirjailijat, näyttelijät ja yleensä kaikki +henkisiä asioita harrastavat henkilöt, miehet niinkuin naisetkin, +toivat tullessaan tuoreita tuulahduksia ulkomaailmasta ja pitivät hänet +m.m. pääkaupungin rientojen tasalla. Varsinkin kesäiseen aikaan sai +olla varma tapaavansa Kanttilan verannalla tai salongissa uusia +kasvoja. Ja joka kerran oli yhden kerran ollut siellä, hän tuli kyllä +toistekin. Yhtä paljon kuin he häneltä oppivat, oppi hän heiltä. Ja jos +oli joku, joka häntä enemmän huvitti ja miellytti, sai se kunnian tulla +pyydetyksi asumaankin hänen luonaan ja melkein aina oli hänellä +kesäaikoina joku vieras asumassa eräässä suuressa huoneessa, jonka +ikkunat antavat Kirkkotorille päin. Tervetulleimpia vieraita oli rouva +Canthille aina tohtori Kaarlo Bergbom, jolle hän kernaasti myönsi +olevansa suuressa kiitollisuuden velassa hyvistä kirjallisista +neuvoista ja joka vuorostaan taas ei ole vähemmässä velassa rouva +Canthille Suomalaisen Teatterin puolesta. Teatterin käynnit Kuopiossa +olivat muuten juhlahetkiä rouva Canthille, ne kun tarjosivat +harvinaisen tilaisuuden hänelle niin tarpeellisiin herätyksiin +draamallisena kirjailijana. Vaikka teatteri, joko Suomalainen tai +Maaseututeatteri, jonkin kuukauden vuodessa vierailikin Kuopiossa ja +rouva Canthilla siis oli hiukan tilaisuutta näyttämöllisten vaikutusten +tutkimiseen, pysyy kuitenkin salaisuutena, miten hän niin perin pohjin +oli perehtynyt teatterin tekniikkaan, vaikka niin vähän oli teatterin +kanssa tekemisissä. + +Melkein kaiken aikansa vietti rouva Canth Kuopiossa, sinne kerran +tultuaan. Kerran nuorena tyttönä lienee hän käynyt Pietarissa, mutta se +onkin hänen ainoa ulkomaanmatkansa. Helsingissä hän silloin tällöin +kävi, mutta sielläkin harvoin. Ja päävaikutuksenaan hän näiltä +pääkaupunkimatkoiltaan kertoi koti-ikävänsä. Vasta sitten, kun hän +istui keinutuolissaan perheensä ja monien tuttaviensa piirissä, oli hän +siinä ympäristössä, jossa parhaiten viihtyi. Kuopiossa oli muutenkin +niin hyvä olla. Ei ole toista kaupunkia Suomessa, jossa ympäristöt +olisivat niin kauniit, vaihtelevat ja viihdyttävät. Rouva Canthin +asunto oli melkein keskellä kaupunkia, tuomiokirkon juuressa ja aivan +kauniin kirkkopuiston partaalla. Tuon tuostakin, kuului sinne hänen +kirjoituspöytänsä ääreen kumeat tornikellon lyönnit ja torninvartijan +vastaukset kolmikulmaiseen äänirautaan. Sunnuntaisin avasi hän +ikkunansa veisuuta ja urkujen soittoa kuullakseen ja nautti siitä +sanomattomasti. Siinä oli aina tunnelmaa ja se herätti sitä. +Kun hän, uupuneena istumaan, lähti säännöllisille aamu- tai +iltapäiväkävelyilleen, oli siinä tuuhea kirkkopuisto, josta sitten voi +laskeutua vilkasliikkeiseen laivarantaan kansanelämää katselemaan ja +ulottaa retki rantakatuja myöten Väinölänniemelle ja sen ympäri. +Lähellä juhlakenttää olevassa niemekkeessä, jossa Kallavesi aukeaa +kahdelle haaralle, oli hänen mielipaikkansa, johon hän aina pysähtyi +laineiden loiskinaa kuulemaan. Ja kun kyllästyi niihin näköaloihin, +joita niemen puiden välitse aukeni, oli toisaalla Valkeisen tie, ihana +Alava ja Huuhanmäki, oli Savilahti ja Kelloniemen tie. Mutta ennen +kaikkea oli komea Puijo, jonne rouva Canth oli valmis kiipeilemään +milloin vain seuraa sai ja jonka teiden varsille rakennetuissa +huvimajoissa hänet useinkin voi tavata kesäpäivinä kirja kädessä +istumassa. Hänen lemmityin lempipaikkansa oli kuitenkin Myhkyrin +kallioinen saari. + +Siinä oli eräässä pienessä suojaisessa poukamassa tasainen rantakenttä +ja sinne hän suuressa, avarassa perhevenheessään oli valmis viemään +vieraansa, milloin heitä vain halutti. Siellä juotiin kahvia ja syötiin +ja aatteita ahmittiin. Ja kun maailma oli ensin mullistettu ja sitten +uudeksi ja entistään ehommaksi taas raunioistaan rakennettu, niin +pistettiin paluumatkalla lauluksikin ja naurettiin herttaisesti, kun +laulun tahti pyrki soudun tahtia sotkemaan... + +Semmoinen oli hän, Minna Canth, jokapäiväisessä elämässään, aina valpas +ja aina aikaansa seuraava, aina innostunut, herttainen ja hauska +seuranainen, aina vierasvarainen emäntä. Nyt hän on poissa, nyt ei voi +käydä häntä enää tervehtimässä. Sentähden tulee kaiho mieleen hänen +talonsa ohi kulkiessaan, eikä silloin Kuopiokaan enää tahdo Kuopiolle +tuntua. + +»Nuori Suomi», 1897. + + + + +VAIHDUKSISSA. + +Kirjoittaako rouva Canth ruotsinkielellä? + + +Äskettäin oli »Uudessa Savossa» pieni kirjallinen uutinen, jossa +kerrottiin, että rouva Canth kirjoittaa näytelmää ruotsinkielellä. En +ole nähnyt tätä uutista muihin lehtiin otettuna ja luulen, että se on +johtunut siitä, että sitä on pidetty sellaisena siivekkäänä, joita tuon +tuostakin lentelee sanomalehtipaperin valkoista pintaa pitkin. +Sellaisena sitä minäkin pidin. Oleskellessani »Päivälehden» lentävänä +kirjeenvaihtajana täällä Kuopiossa päätin kuitenkin käydä +tiedustelemassa uutisen todenperäisyyttä rouva Canthilta itseltään. + +Rouva Canth asuu täällä kesänsä talvensa. Snellmanin-puiston kulmassa +nurkakkain vanhan tuomiokirkon kanssa on hänellä talonsa ja kaksi +kauppapuotiansa. Alapuolella porttia on hänen hyvin varustettu +lankakauppansa, yläpuolella toinen kauppa ja asuinhuoneet. Jyrkkiä +rappuja noustaan isolle verannalle, siinä on pöytä ja keinutuoli, jossa +kirjailijatar kauniilla säällä istuu ja tuumii tuumittavansa. Kun +kaikki ovet ovat auki, menen ympärilleni katsellen salonkiin. Siellä ei +näy ketään. Se on tavallisen kokoinen, vaatimattomasti sisustettu sali, +jonka yhdellä seinällä riippuu niitä seppeleitä ja nauhoja, joita hän +näyttämöllä on saanut vastaanottaa ihailevalta yleisöltä. Niitä +käännellessäni tulee rouva Canth itse sisään. Istuttuamme käyn heti +kohta kiinni asiaan. + +--Sallikaa minun kysyä, sanon minä, eikö välinne »Uuden Savon» +sanomalehden kanssa ole jotenkuten kireä? + +--Kuinka niin? kysyy hän kummastellen. + +--Minä vain ajattelen siksi, kun se on laskenut ilmoille tuon uutisen +siitä, että muka kirjoittaisitte ruotsinkielellä. + +--Mukako? Kyllä se on aivan totta. + +--Ettäkö siis todellakin olisitte muuttanut kielenne? + +--Toistaiseksi olen. Miksi se sitten teitä niin kummastuttaa? + +Minä en osannut tehdä selkoa tunteistani, mutta pyysin kuitenkin saada +tietää, mitkä syyt olivat vaikuttaneet tähän mielestäni vähän +odottamattomaan muutokseen. + +--Minä kirjoitan niin siksi, että se huvittaa minua. Minä olen saanut +kasvatukseni ruotsinkielellä ja minä tahdoin nyt koettaa, enkö voisi +sillä kielellä kirjoittaakin? + +--No, ja kuinka se käy? + +--Olen liian likeinen sitä arvostelemaan; saattehan sen sitten itse +päättää, kun teokseni on valmis. + +--Ettekö suvaitsisi kertoa minulle sen sisältöä? + +Kirjailija kertoi minulle hyväntahtoisesti uuden draamansa sisällön. En +tahdo siitä kuitenkaan nyt tehdä sen tarkempaa selkoa kuin että se +käsittelee aviollisia suhteita ja päättyy siihen, että nuori rouva-- +myrkyttää miehensä. Aihe on jännittävä ja kaikesta päättäen tulee +käsittelykin vastaamaan sisältöä. + +Mutta--niin, minun teki mieleni saada vielä syvempiä syitä siihen, +miksi meidän yhteinen äidinkielemme on saanut väistyä »toisen +kotimaisen kielen» tieltä. + +--Eikö siinä ole jo kylliksi, kun minä sanon, että minua huvittaa +kirjoittaa ruotsiksi! + +Mutta kun rouva Canth on avonainen ja pelkäämätön, niin kävi jatketusta +keskustelustamme kuitenkin selville, että hänellä oli muitakin syitä, +jotka tähän muutokseen olivat vaikuttaneet. Tuntui siltä kuin eivät +hänen tunteensa Suomalaista Teatteria kohtaan olisi olleet oikein +suosiolliset ja kuin häneenkin olisi epämiellyttävästi vaikuttanut se +kohtelu, joka siellä oli tullut m.m. hra v. Numersin osaksi. Omasta +puolestaan näkyy rouva Canthilla olevan yhtä ja toista tätä kotimaista +taidelaitostamme vastaan. Hän viittasi m.m. siihen kohtaloon, joka oli +tullut hänen näytelmänsä »Kovan onnen lapsia» osaksi, joka ensimmäisen +näytäntöillan jälkeen katosi näyttämöltä ilman mitään selityksiä +syistä. Se oli sitä kummallisempaa, kun teatteri oli sittemmin +näytellyt aivan yhtä karkeakuorisia näytelmiä, esim. Therese Raquin'in. + +--Mutta ehkä oli teatterin pakko valtiollisista syistä pyyhkiä pois +teidän radikaalinen kappaleenne ohjelmastaan? huomautin minä. + +--Miksi sama kappale katsottiin voitavan esittää Uudenmaan pataljoonan +julkisissa seuranäytelmissä, joista sanomalehdissäkin puhuttiin? + +Sitähän en minä tiennyt. + +--Ja sitäpaitsi, sanoi rouva Canth, vähän kiivastuen, on minua +loukannut se tapa, millä minua ovat kohdelleet muutamain teatterin +kanssa hyvin likeisten sanomalehtien arvostelijat. Minä en enää voi +kauemmin kärsiä sitä enkä tahdo tulla millään tavalla heidän kanssaan +tekemisiin. Yksinomaan sille teatterille, jonka näkyy olevan pakko +ottaa huomioon U.S:n-laisen lehden surullisesti tunnettuja +arvostelijoita, joista m.m. eräs on julistanut sopimattomaksi »Papin +perheen» esittämisen kansan näytäntönä--ja teatteri näkyy tätä kieltoa +totelleen--ei minun tee mieli kirjoittaa. En minäkään ikääni kaikkea +jaksa olla heidän hammasteltavanaan. Tekee minunkin mieleni kääntyä +yleisön puoleen, joka on osoittanut minua paremmin ymmärtävänsä ja +voivansa kirjailijaa hellemmin ja hienommin kohdella. + +--Minkä yleisön puoleen aiotte kääntyä sitten? Minä tarkoitan: mihin +teatteriin? + +--Ruotsalaiseen. + +Syntyi hetken äänettömyys. Minä katselin häntä epäilevästi hymyillen. + +--Ehkä te sittenkin teette pilaa? Te ette kirjoita ruotsinkielellä? + +--No hyvänen aika! nauroi puhuteltavani. Te näkyisitte toivovan, etten +kirjoittaisi ruotsiksi. Mutta miksi en sitä tekisi? Niinkuin jo sanoin, +ei itse kieli tee esteitä. Ja sitten sopii se itse aiheeseenikin, sillä +minä kuvaan uudessa näytelmässäni ruotsia puhuvaa herrassäätyämme. Jos +ette usko, niin katsokaa! + +Ja hän haki kirjoituspöydältään käsikirjoituksensa, joka oli kuin +olikin--ruotsinkielinen. + +--Mutta oletteko ajatellut seurauksia? kysyin. + +--Minä vähät välitän siitä, mitä ihmiset sanovat. Minä olen vapaa ja +kenestäkään riippumaton. Tietysti tullaan nyt huutamaan, että olen +puolueeni pettänyt, että olen liitossa viikinkien kanssa y.m.s. Mutta +kyllä ääntä maailmaan mahtuu! Ja syy lisäksi, miksi kirjoitan +ruotsiksi, on vielä se, että kun fennomaniaa on aina käytetty +usutusvälikappaleena, agitatsionikeinona kaikkia niitä vastaan, jotka +eivät sovi kuin valetut sen kannen alle, tahdon minä näyttää, etten +siitä vähääkään välitä. Ja minä toivon, että sillä aseella nyt tullaan +iskemään niin silmittömästi, että se lopullisesti on kärkensä +katkaiseva. + +--Hm ... se oli ainoa, mitä voin sanoa. Sillä minä näin, että rouva +Canth oli niin varma päätöksessään, ettei hän olisi siitä luopunut, +vaikka olisin häntä siihen kehoittanutkin. Kiitin häntä niistä +hyväntahtoisista tiedonannoista, joita olin häneltä saanut, heitin +hyvästini ja läksin. + +Läksin hra Tavaststjernan luo saamaan häneltä lähempiä tietoja siitä, +kirjoittaako hra Tavaststjerna suomenkielellä? + +Oli näet samassa »Uuden Savon» uutisessa, jossa kerrottiin rouva +Canthista, myöskin mainittu, että hra K.J. Tavaststjerna valmistaa +näytelmää suomalaista teatteria varten. Ajattelin, että kenties hän +vuorostaan kirjoittaa suomenkielellä ja menin häneltä sitä kysymään. + +Hra Tavaststjerna asuu tätä nykyä täällä Kuopiossa nuoren rouvansa +kanssa. Hänellä on asuttavanaan oikea runoilijan paikka, paras, mitä +suinkin voi toivoa. Se on johtaja Killisen asunto, josta on mitä ihanin +näköala ulos Kuopion lahdelle ja Kallaselälle. + +Hra Tavaststjerna oli juuri tullut pitkältä purjehdusmatkalta +Iisalmesta ja oli hän aivan ihastunut niihin seutuihin, joiden kautta +hän oli kulkenut. Hyvällä senterboordivenheellä oli hän, tämä »För +Morgonbris»-nimisen runovihkon kirjoittaja, vastatuuleen purjehtinut +tuon yhdeksän penikulman pituisen saarisen ja salmisen väylän kahdessa +päivässä. Paluumatkalla oli viivytty kolme päivää, mutta silloin oli +saatukin purjehtia melkein tyynessä. + +Tultiin sitten käyntini tarkoitukseen, ja minä asetin hänelle yllä +olevan kysymyksen. + +Hra Tavaststjerna, joka on kotoisin suomalaisesta seudusta--hän on +syntynyt ja suurimman osan lapsuuttaan viettänyt Mikkelissä--käyttää +suomenkieltä jotenkin virheettömästi. + +--Minä kirjoittaisin suomenkielellä, jos osaisin, sanoi hän. Sillä +kansanelämää kuvatessani minä ajattelen suomenkielellä. Siitä onkin +seurauksena, että kielessäni on paljon suomalaisia käänteitä ja että +taitavan suomentajan on helppo saada esille ajatukseni aivan yhtä hyvin +kuin ne itse olen kirjoittanut. Onneksi on tätänykyä helppo saada hyviä +kääntäjiä, vaan jos en niitä saisi, koettaisin harjoittaa itseäni +kirjoittamaan suomeksi. + +Kysymykseeni, miksi hra Tavaststjerna ei aio tarjota näytelmäänsä +Ruotsalaiseen Teatteriin, vastasi hän, ettei hän luota tämän teatterin +taitoon eikä tahtoon esittää kotimaisia kappaleita. Sen on kokemus jo +kyllin osoittanut ja siitähän on syntynytkin se uusi harrastus, joka +viime kevännä vei »draamallisen yhdistyksen» perustamiseen Helsingissä. +Tyytymättömyys ruotsalaista teatteria kohtaan on jo kauan kytenyt hra +Tavaststjernankin mielessä! Olipa hän ensimmäisiä, jotka tästä asiasta +kirjoittivat muutamia vuosia sitten. Silloin oli aate vielä uusi ja se +lehti, jonka palstoilla hän arvostelunsa julkaisi, pani siihen pitkän +vastalauseen. Eikä maamme ruotsinkielinen sanomalehdistö vielä nytkään +ole oikein taipuvainen myötävaikuttamaan niihin perinpohjaisiin +muutoksiin, joita ruotsalainen teatteri tarvitsisi. Vielä vähemmän +teatterin johtokunta. Sentähden ei hra Tavaststjernan tee mieli tämän +teatterin puoleen kääntyä, vaan on hän päättänyt muuttaa ainakin +nykyisin valmistumaisillaan olevine kappaleineen Suomalaiseen +Teatteriin, jonka johtajan tahto ja taito samalla kuin näyttelijäin +kyky ja taipumukset ovat paremmin omansa vaikuttamaan näytelmän +menestymiseen. + +Jouduimme tämän johdosta puhumaan hra Tavaststjernan uudesta +näytelmästä. Se on muodostettu hänen romaanistaan »Kovina aikoina». +Kirjailija on näyttämön vaatimusten mukaan jotenkin vapaasti käsitellyt +ainettaan ja muutellutkin sitä. Siinä on m.m. aivan uusi henkilö: rouva +Thoreld. Neiti Louisesta ja hänen äidistään on muodostettu nainen, +jonka kanssa kapteeni Thoreld menee naimisiin. + +Tämä näytelmä, joka jo aineensa puolesta sopii erittäin hyvin +suomalaiselle näyttämölle, valmistunee jo ensi syyskautena +esitettäväksi. Ja vaikka se kirjoitetaankin ruotsiksi, ilmaantuu se +kuitenkin sitä ennen suomalaisessa puvussa ja voi sitä siis tavallaan +pitää ruotsinkielisen kirjailijan--suomalaisena alkuteoksena. + +Nyt ovat siis yhden suomenkielisen ja yhden ruotsinkielisen kirjailijan +osat tätä nykyä vaihduksissa, ja hauskaa on nähdä, millä lailla he +näitä uusia osiaan tulevat hoitamaan. + +»Päivälehti», heinäk. 12 p:nä 1892. + + + + +KÄYNTI K.G. von ESSENIN LUONA. + + +Jokapäiväiset lehdet kertoivat tuonnottain hänen kuolemastaan ja +elämäntyöstään. Ne huomauttivat siitä merkityksestä, mikä vainajalla +oli ollut kansamme uskonnollisessa ja valtiollisessa elämässä. En aio +niistä tässä puhua. Tahdon vain julaista muutamia muistiinpanoja +eräästä päiväkauden kestäneestä seurustelustani professori von +Essen-vainajan kanssa neljättä vuotta sitten, jossa hänen luonteensa +esiintyi niin herttaisessa valossa, etten voi siitä olla kertomatta. +Ehkä valaisevat eräät kohdat allaolevassa sitä asemaakin, johon hän oli +asettunut herännäisyyden suhteen. + +Tekemääni kirjeelliseen pyyntöön saada tulla häntä puhuttelemaan +vastasi hän myöntävästi ja niin minä, eräänä talvipäivänä v. 1892, +ajoin hänen maatilalleen lähelle Parolan asemaa, jonne hän oli +asettunut vanhuutensa lepopäiviä viettämään. Siellä tuli hän minua +vastaan jo porstuassa ja vei minut kohta kättä puristaen saliin. Syy +siihen, miksi se pisti niin erityisesti silmääni ja miksi sen +mainitsen, ei ole se, että se tapahtui minulle, vaan etten ollut juuri +tottunut sellaiseen vastaanottoon kaikkien niiden puolelta, joiden +luona olin samoissa asioissa käynyt. Mutta suvaitsevaisuus ja älykäs +toisten harrastusten ymmärtäminen olivat pääpiirteitä tämän herttaisen +ja valistuneen vanhan heränneen luonteessa. Vähän aikaa istuttuani ja +puheltuani pienen, leikkisän ukon kanssa, joka välistä oikein +kipenöitsi älykästä huumoria, olin häneen aivan ihastunut. + +Tietysti tuli heti paikalla puhe vanhasta herännäisyydestä ja sen +miehistä. Aivan niinkuin vertaiselleen kertoi hän minulle, mitä halusin +tietää ja mitä hän muisti. Sai häneltä kuulla monta kuvaavaa piirrettä +senaikuisista miehistä ja monta sattuvaa kuvausta silloisista oloista. + +Oman herätyksensä historiaan ei vanhus kajonnut enkä sitä rohjennut +häneltä kysyäkään. Olin siitä kuitenkin juuri vähää ennen saanut +hyvinkin kuvaavan yksityiskohdan eräässä kirjeessä, jonka minulle oli +lähettänyt eräs hänen vanhoista tuttavistaan, rouva Leontine Castrén. +Tämä kirje on jo ollut julaistuna »Uuden Kuvalehden» 22 n:ossa vuodelta +1892 nimeltä »Heräys eräissä häissä» ja on sitä myöskin käytetty +pohjana kuvaukseen »Häät» kertomussarjassa »Heränneitä». Se kuvaa +ihmeen elävästi Essenin samoinkuin monen muunkin senaikaisen nuoren +miehen uskonnollista »Sturm und Drang»-kautta ja osoittaa, kuinka +kiivaasti sitä siihen aikaan törmättiin yhteen aatteiden puolesta. +Saatiin niiden puolesta taistella ehkä enemmän kuin nyt. Essenin +taistelutovereita oli hänen hyvä ystävänsä Lars Stenbäck. +Ylioppilasaikanaan saivat he monta kovaa kokea, pietistejä kun siihen +aikaan pidettiin valtiollisestikin vaarallisina. Molempia epäiltiin +heitä m.m. simonismista, jonka tarkoituksena oli luoda jonkinlaista +yhteiskunnallista, yksistään kykyyn ja kelpoisuuteen nojautuvaa +pappeutta. Ranskassa oli tästä liikkeestä siihen aikaan paljon melua +syntynyt, ja sen johdosta kielsi Helsingin poliisimestari näitä nuoria +ylioppilaita yksityisiä hartaushetkiään pitämästä. Essen oli kiivasta +miestä eikä tahtonut alistua moisen omavaltaisuuden alle, vaan meni +suoraa päätä kuvernöörin puheille vaatimaan oikeutta. Hauska ja +tavallaan hullunkurinen oli tämä retki Essenin oman kertomuksen mukaan. +Tultuaan korkean herran etehiseen odotti hän vuoroaan ja katseli, +kuinka toinen mitalirintainen herra toisensa perästä meni sisään. Hän +kyllä näki pikentin aina vähänväliä katsahtavan ovesta sisään, mutta +kun ei hän tiennyt, että piti ilmoittautua sisään päästäkseen, +työlästyi hän odottamiseen, meni ilmoittaumatta sisään, astui suoraa +päätä kuvernöörin eteen ja huusi kuin sotamies raporttinsa säikähtyneen +korkean herran korvaan. Raportti ei sisältänyt vähempää kuin +vaatimuksen, että poliisimestari oli--erotettava virastaan. Samoissa +asioissa joutui hän kutsuttuna myöskin senaikuisen kenraalikuvernöörin +apulaisen Thesleffin puheille.--»Mitä te sitten teette noissa +kokouksissanne!» oli hänen ylhäisyytensä kysynyt.--»Me rukoilemme +Jumalaa.»--»Kenen puolesta?»--»Rukoilemme kaikkien puolesta, rukoilemme +Jumalalta armoa itsellemme ja kaikille ihmisille.»--»Rukoiletteko sitä +keisarillekin?»--»Rukoilemme sitä hänellekin.»--»No, ettehän te sitten +olekaan mitään maailman mullistajia, niinkuin väitetään!» Ja iloissaan +siitä, että sai antaa näin rauhoittavan raportin Pietariin, jonne +pietisteistä oli kieliä kanneltu, sulki kenraalikuvernööri hämmästyneen +ylioppilaan syliinsä, ja tästä lähtien saivat Essen ja hänen ystävänsä +häiritsemättä seurojaan pitää. Harhaoppisuus oli ankarin niistä +syytöksistä, jotka kohtasivat heränneitä pappeja. Varsinkin +yliopistossa suuntaa kovin pelättiin. Lars Stenbäckiä vastaan käyty +taistelu on siitä parhaana todistuksena. Mutta vaikkei liikettä olisi +voitu suorastaan harhaoppisenakaan pitää, koetettiin sitä kuitenkin +toisilla syillä tukahduttaa. Muun muassa sai Essenkin pitemmän aikaa +odottaa papiksi vihkimistään, joka häneltä kaikenlaisten tekosyiden +nojalla kiellettiin. Hänen kertomuksensa mukaan oli Runeberg, joka +siihen aikaan oli asessorina Porvoossa, hänen puolellaan, mutta piispa +oli vastaan. Hänen syynsä, jotka hän Essenille ilmaisi, olivat hyvinkin +omituiset ja aikaa kuvaavat. Kun Essen oli julkaissut teesinsä, sanoi +piispa, että ne kyllä olivat hyvät, mutta että suuri vika niissä +kuitenkin oli se, että olivat liian ankarat.--»Ovatko ne ankarammat +kuin tunnuskirjat ja raamattu?» sanoi Essen kysyneensä.--»Eivät ole», +vastasi piispa, »mutta nekin ovat liian ankarat». Ja yht'äkkiä purki +piispa kylläisen sydämensä, vaikeroiden, ettei hänen ollenkaan olisi +pitänyt papiksi eikä piispaksi tulla, sillä ei hänen mielestään ole +mihinkään koko kristinopista. »Mitä hyvää se on vaikuttanut? Onko +ihmiskunta siitä parantunut? Ovatko sodat loppuneet, onko kurjuus +maailmasta kadonnut?»--Ei tarvinne lisätä, että nuori papinkokelas +seisoi kuin puulla päähän lyötynä tuollaista oppia kuullessaan--piispan +suusta. + +Papiksi tultuaan joutui Essen Pohjanmaalle ja siellä likeiseen +yhteyteen herännäisyyden johtajain kanssa. Itsenäinen mies kun oli, ei +hän kuitenkaan kauan näy voineen alistua sen johdon alle, jota m.m. +Lagus ja Malmberg vaativat seuraamaan. Laguksen kanssa lienee väli +rikkoontunut erään kirjeen johdosta, jonka Essen hänelle kirjoitti ja +jossa hän kysyi häneltä, eikö hän ehkä ollut langennut hengelliseen +ylpeyteen ja eikö tahtonut olla mestarina Israelissa. Lagus lähetti +vastaukseksi jäähyväisensä.--Malmbergin ja Essenin suhde kylmeni +samoista syistä kuin tämän ja niin monen muun hänen virkaveljensä. +Essen oli saanut virkaveljiltään tehtäväksi nuhdella Malmbergia heidän +puolestaan, mutta ei tahtonut saada häntä mitenkään käsiinsä. +Kerrankin, kun hän tuli Malmbergin luo, teki tämä asiaa pitäjälle ja +jätti vieraansa siihen. Vihdoin hän kuitenkin tapasi Malmbergin ja +nuhteli häntä, virkkaen lopuksi, että jos ei hänessä muutosta +tapahtuisi, täytyisi heidän, kaikkien hänen virkaveljiensä, hänestä +luopua; niinkuin sittemmin tapahtuikin. Siihen oli Malmberg vastannut: +»Sen minä kyllä olen jo kauan tiennyt, että herrat minusta luopuvat, +mutta talonpojat ovat minun!»--Ja ne hänelle pysyivätkin uskollisina +hänen kuolinpäiväänsä saakka, sillä harvat uskoivat hänen +lankeemukseensa ja pitivät häntä viattomasti vainottuna. + +Omituiseen asemaan joutui Essen, kun hän Malmbergin kuoltua sai +pitääkseen tälle ruumissaarnan. On mielestäni Essenin luonnetta +kuvaavaa se tavallaan sukkela tapa, millä hän tästä tehtävästä +suoriutui. »Minä suomensin», kertoi hän, »erään vanhan saarnan, jonka +Malmberg aikoinaan oli pitänyt Achrén vainajan haudalla Munsalossa. +Kirkosta kuului kuiskauksia, että se oli väärää oppia, ja että toista +oppia oli neuvonut vainaja. Mutta lopussa sanoin minä: »Se, mitä nyt +olen puhunut, on häneltä, joka tuossa kirstussa makaa.» Semmoinen oli +hänen oppinsa silloin, kun hän tuli tänne Lapualle.» + +Ettei tämä saarna lisännyt hänen suosiotaan kansan keskessä, lienee +varma. Mutta ettei hän suosiota takaa ajanut missään, siitä on +todistuksena muun muassa seuraava: Vähää ennen kuolemaansa lähetti +Paavo Ruotsalainen Essenille kirjeen, jossa varoitti häntä Vilhelm +Niskasesta ja tuolla tavallisella töykeydellään käski ajaa hänet +ulos, jos taloon tulisi. Essen kertoi vastanneensa, ettei hänen ja +V. Niskasen välillä ole koskaan ollut lähempää yhteyttä, »mutta jos hän +tulee luokseni, niin en aja häntä ulos enemmän kuin ketään muutakaan. +En ole vielä alistunut minkään inhimillisen auktoriteetin alle, olkoot +ne sitten Laguksia tai Malmbergeja tai Ruotsalaisia tai suomalaisia. +Jumalansana on ollut ja on oleva ainoa auktoriteettini.» Tämä kirje oli +mennyt Bergin kautta Ruotsalaiselle ja oli Ruotsalainen sanonut sen +sisällön kuultuaan: »Mistä on tuo nuori mies sen viisauden saanut?» + +Toinenkin Essenin ja Ruotsalaisen välinen kohtaus osoittaa samaa +pelkäämättömyyttä ja itsenäisyyttä. Erään kerran olivat Essen ja pappi +Landgren olleet Paavon luona. Essen oli silloin puhunut suunsa +puhtaaksi ja m.m. koskettanut »ukon» taipumusta väkeviin juomiin. Ukko +ei ollenkaan paheksunut tuota puhetta, oli selittänyt vain, että hän +tarvitsi väkeviä virkistyksekseen. Mutta Landgren oli ollut hädissään, +että ukko suuttuisi, ja korvat punaisina ja käsi silmillä tehnyt +syrjästä merkkejä, että Essen vaikenisi. + +Näitä ja monia muita muistellessa kului päivä puolisiin, istuessamme +vanhan »emerituksen» kanssa, hän kertoen ja minä muistiinpanoja tehden. +Totisten asiain sekaan tuli aina jokin hupainenkin kasku. +Päivällispöydässä kysyi hän yht'äkkiä: »Tiedättekös, miten minä pääsin +kappalaiseksi Ilmajoelle? Siitä minä saan kiittää--mustalaisia.» Ja +veitikkamaisesti kertoi hän apulaisena ollessaan vihkineensä +mustalaispariskunnan, vaikkei näillä ollut mitään perukirjoituskirjaa. +Siitä syntyi rettelöltä ja seurakuntalaiset arvelivat hänen vaaliin +päästyään, ettei tuota tuollaista kokematonta poikaa huolita. Mutta kun +nuo mustalaiset saivat sen tietää, niin panivat he kaikki voimansa +liikkeelle ja kertoivat ympäri pitäjää toisesta kilpahakijasta +sellaisia juttuja, että tämä ei tullut kysymykseenkään. »Ja sillä +lailla minä sain kiittää mustalaisia siitä, että pääsin kappalaiseksi +Ilmajoelle», lopetti hän. + +Vastaukseksi kysymykseeni, eikö hän tahtoisi kertoa minulle jotakin +tuosta n.k. »suruttomasta» papistosta, jonka kylmä ja kuollut oppi ja +hengettömät saarnat niin vähän kykenivät tyydyttämään kansan +uskonnollisia tarpeita, kertoi isäntäni--kun iltapäivällä taaskin +istuimme näistä asioista keskustellen--m.m. seuraavan kaskun: +»Tenholassa oli ennen minua, sanoi hän, muuan kappalainen nimeltä +Bergman, joka kunakin neljäntenä sunnuntaina saarnasi myöskin Bromarvin +kappelissa. Tällä papilla oli silloin tapana lukea sama saarna joka +pyhä.--'Kuulkaahan nyt, herra maisteri', huomautti hänelle sitten +muutaman kerran kappelin kirkkoväärti, 'kun ensi kerran saarnaatte, +ettekö voisi lukea jotakin toista saarnaa; tämän olemme kuulleet jo +niin monta kertaa peräkkäin.'--'Osaatteko sen sitten jo ulkoa? Niin +kauan minä sitä saarnaan, kunnes sen opitte'.--'Jos tarkoitus on oppia +se ulkoa', vastasi kirkkoväärti, 'niin saan sanoa herra maisterille, +että minulla on minullakin Hagborgin postilla, ja on se monella +muullakin'.» + +Pukukysymys oli hyvin arka kysymys vanhoilla heränneillä. Varma kanta +siinä asiassa oli yhtä tärkeä, paikoitellen ehkä tärkeämpikin kuin +monessa uskoa ja oppia koskevassa. Essenin kantaa tähän kysymykseen +valaistakseni panen tähän vielä seuraavan jutun, jonka hän kertoi +minulle vähää ennen poislähtöäni: + +»Kerran tuli minun luokseni nainen suuressa hädässä valittamaan, että +naapurin akat ahdistavat häntä siitä, että hänellä on tasku hameessa, +niinkuin herrasväen naisilla, eikä tuollaista irtonaista nauhalla +vyötäisiin kiinnitettyä lakkaria, ja kysyi, onko synti sellaista taskua +pitää.--'Mitä pidät sinä siinä?' kysyin minä.--'Avaimia ja veistäni' +----'Ei se siis ole koristukseksi aiottu?'--'Eihän sitä näykään hameen +poimujen alta.'--Silloin menin minä hänen eteensä ja sanoin hänelle: +'Sinä olet sen ymmärtäväisen isäsi tytär enkä minä voi käsittää, kuinka +sinä olet noin typerä. Mene sinä vain kotiisi ja sano, että pastori +sanoi, ettei missään raamatun paikassa ole kielletty taskuja +pitämästä.'--Vaimo meni ja teki niinkuin olin neuvonut. Mutta Malmberg +moitti minua neuvostani. 'Minä en ole räätälin oppia käynyt', vastasin +minä, 'mutta sinä näyt tekeytyneen räätäliksi koko Lapuan pitäjässä'.» + +Ja vanhus nauroi makeasti tuon jutun kerrottuaan. Vietin yön vanhan +professorin vieraanvaraisessa kodissa. Varhain aamulla oli lähdettävä +junaan ja ukko tuli minua herättämään, pitkä kauhtana yllään. Uuni +lämpisi ja ulkona oli vielä pimeä. Sill'aikaa kun pukeuduin ja +aamukahvini join, istui isäntäni takan ääressä lämmitellen ja sen tulta +kohennellen. Oli niin omituinen tuo tunnelma, joka siinä mieleni täytti +hänen henkeviä ja älykkäitä, vaikka jo elämän taisteluista väsyneitä +kasvojaan tarkastellessani. Nyt hän oli siinä niin tyynen ja rauhansa +saavuttaneen näköinen tuo mies, jonka tiesin aikoinaan vakaumuksensa +tulesta hehkuneen ja monen sisäisen ja ulkonaisen ristiriidan kanssa +taistelleen. Miettikö hän siinä kadotettuja ystäviä, ajatteliko +kaihoten kaatuneita ihanteita, tekikö itsensä kanssa tiliä jostakin, en +tiedä. Mutta jotakin sellaista hänessä lienee liikkunut, koska +yht'äkkiä, kun kuuli hevosen ajavan rappujen eteen, virkkoi kuin +muistoistaan heräten: »Niin, niin, oli niissä ajoissa ja niiden aikain +miehissä paljon hyvää, jos oli puutteellistakin. Mutta kyllä oli +kuitenkin niin, että ne suuren herätyksen ensi ajat olivat paremmat ja +puhtaammat kuin viimeiset. Sitten tuli se lahkolaisuus, toistupaisuus +ja eripuraisuus ... vaan kukin kai kulki sitä tietä, minkä parhaaksi +näki. _De mortuis nil nisi bene_.» + +Eli toisin sanoen: levätkööt rauhassa vainajat! + +Levätköön hänkin, tuo herttainen vanhus, rauhassa,--ja rauhassa hän kai +lepääkin. + +»Uusi Kuvalehti», elok. 15 p:nä 1895. + + + + +PROFESSORI F. PERANDER-VAINAJA. + + +Vanhan vuoden tuottamain tappioiden joukossa oli epäilemättä +odottamattomimpia professori F. Perander-vainajan kuolema. + +Sillä varmaankaan ei kukaan olisi voinut luulla, että niin äkkiä +katkeaisi miehen elämä, joka näytti olevan voimakkaimmillaan, ja että +tuo ryhti, joka näytti niin jäykältä, näin nopeaan murtuisi. Se +ulkonainen tukevuus, joka vainajan vartalossa sattui jokaisen +vastaantulijan silmään, ei suinkaan antanut aihetta pelkoon, että +katkeaminen jo olisi niin lähellä. Ja jonka korviin tunki hänen syvän +äänensä sointu ja jolla oli tilaisuus kuulla sitä aatteiden ja +esitystavan eheyttä ja tuoreutta, mikä Peranderin puheissa kuuluville +kumpusi, hän ei suinkaan olisi uskonut, ettei särkyminen kestäisi kuin +muutaman tunnin. Ainoastaan tarkan ihmistuntijan ja tottuneen lääkärin +silmä ehkä saattoi vainajan synkkiin ryppyihin vetäytyneestä otsasta ja +uupuneen näköisestä katseesta päättää, ettei sisus ehkä ollutkaan niin +eheä kuin kuoresta päättäen olisi luullut. + +Mutta kun äkillinen kuolonsanoma saapui, silloin varmaankin monelle +muistui mieleen juuri nuo uupuneet katseet ja niitä varjostava +ryppyinen otsa, ja niitä muistaessaan tuli hän ehdottomasti +ajatelleeksi, että ehkä olivat synkkä mieli ja pitkät ilottomat päivät +jo aikoja sitten jäytäneet rikki elon juuret. Ja ehkä juuri tämä olikin +syynä synkkään, umpimieliseen mielialaan ja yksinäiseen erakkoelämään. + +Kenenkään yksityistä elämää ei toisella ole oikeus mennä kaivamaan. +Vaan kun aavistukset ja arvelut tunkevat mieleen, niin saahan ne +aavistuksena ja arveluina lausua. Sillä yksityinen elämä se kuitenkin +eniten kaikista vaikuttaa miehen luonteeseen ja kehitykseen, sen +vaiheet ja kokemukset ne luonteen luovat ja niistä katsantotapakin +muodostuu. Ne tavallisesti määräävät suhteen ulkomaailmaankin ja +samalla sen kannan, jolle ympäristöönsä nähden asettuu. + +Millainen Peranderin lapsuus ja nuoruus lienee ollut, sitä emme +yksityiskohdittain tarkemmin tiedä. Mutta varma kuitenkin on, että +kovaa aineellista taistelua hän sai taistella ja on hän kärsinyt siinä +kohden ainakin saman verran kuin niin moni muu meidän etevimmistä +miehistämme. Kärsimyksiä hänellä epäilemättä on ollut enemmän kuin +iloja, ja sellaiseen herkkään ja syvään luonteeseen kuin Peranderiin +jää kaikesta ulkonaisesta koskettelusta herkemmin ja tunkee syvemmälle +jälki kuin tavalliseen lapseen tai nuorukaiseen. Ja luuloni on, että +useissa aikaisemman iän tapahtumissa jo lienee ollut syy siihen, että +vainaja sulkeutui itseensä, vetäytyi yhä enemmän erilleen muista ja +tavallaan erakkoelämää vietti. Tietysti oli tähän taipumukseen syynä +myöskin hänen miettiväinen filosofinluonteensa, mutta epäilemättä +olivat nämä molemmat vuorotellen syynä toinen toiseensa ja seurauksina +toinen toisestaan. + +Vaan oli miten oli, erakkoelämää hän rakasti ja sitä eläen hän +parhaiten näytti viihtyvän. Useat kesät vietti hän aivan yksinään +saaristossa jossakin, eivätkä aina tienneet hänen lähimmät +ystävänsäkään, missä hän lupa-ajat oleskeli. Mahtavan luonnon kanssa +hän meren rannalla seurusteli, toisen vuoron sen kanssa, toisen vuoron +kirjojensa. Ja niinpä kerrotaan, että hän voi kesäkauden yhtä ainoaa +teosta tutkia, lukea esim. Dickensin David Copperfieldia, ja sukeltaa +tuon etevän psykologin kanssa ihmissielun salaisimpiin soppiin. + +Sielunelämän tutkimiseen olikin vainajalla tavattoman hyvät taipumukset +ja sen hienoja puolia käsittämään oli juuri hänen sisäänpäin kääntynyt +henkensä kuin luotu. Sekä yksityistä sielunelämää että koko ihmishengen +kehitystä aikakausien kuluessa. Sillä filosofi oli Perander ennen +kaikkea, ja ne, jotka häntä kuuntelivat, ovat sitä mieltä, että hän +nykyään elävistä tiedemiehistämme oli sillä alalla itsenäisin ja syvin. +Samoinkuin Snellman edusti hän Hegelin kantaa, joka ennen kaikkea +vaatii yksityisen antaumista valtion ja isänmaan palvelukseen. Paitsi +väitöskirjaansa ei hän juuri mitään filosofisella alalla ole +julkaissut, mutta luennoillaan hän epäilemättä suuresti oppilaihinsa +vaikutti. Koulunopettajana on hänen vaikutuksensa myöskin ollut +perinpohjainen. Ankaran hänen siinä toimessaan sanotaan olleen. Mutta +kaikki hänen entiset oppilaansa häntä siitä kiittävät, sillä vaikka +lujuus useinkin saattoi tuntua vähemmän mieluiselta, totutti se +kuitenkin oppilaan velvollisuuttansa tinkimättä täyttämään ja katkeruus +suli kunnioitukseksi, kun kukin tiesi, että opettaja ei oppilaaltaan +muuta vaatinut kuin sitä, mitä itse oli tottunut tekemään. + +Mutta aikomukseni ei ollut tässä puhua Peranderista filosofina ja +opettajina. Aikomukseni oli vain lausua muutama sana hänen niin +sanoakseni kaunokirjallisesta vaikutuksestaan. Sillä siinä, mitä hän +keveämmässä muodossa on suuremmalle yleisölle kirjoittanut, ilmenee +pääpiirteissään hänen katsantotapansa ja luonteensa toinen tärkeä +puoli, sen runollisuus. + +Mies, joka itseensä sulkeutuu ja käy yksinäisyydessä luontoa ja +ihmishenkeä tutkimaan, hän on tavallisesti aina runollinen henki. Ja +että Perander oli sellainen, sen sanoo heti ensimmäinen katsahdus +siihen, mitä hän on kirjoittanut. Paljon hän ei ole kirjoittanut, eikä +kaunokirjallista ollenkaan, sen sanan varsinaisessa merkityksessä. +Arvosteluja ovat hänen kynästään lähteneet kirjoitukset melkein kaikki, +mutta kuitenkin tekee niiden lukeminen vaikutuksen sellaisen kuin olisi +lukenut jonkin suorasanaisen runoelman. + +Useimmat suomalaisen kirjallisuuden tuntijat ovat epäilemättä lukeneet +nuo nimimerkki F.P:n kirjoittamat kuvaelmain tapaiset mietteet +Kullervo- ja Aino-runoista, jotka ovat painettuina ylioppilas-albumissa +»Kaikuja Hämeestä». Niinikään ei varmaankaan keneltäkään Uuden +Suomettaren lukijoista ole jäänyt huomaamatta nuo useissa +isänmaallisissa tilaisuuksissa pidetyt aaterikkaat ja muodoltaan ehyet +puheet, joita silloin tällöin on ollut mainitussa lehdessä nähtävänä. +Ja luettuaan ne, luettuaan esim. Peranderin käsityksen Ainon +traagillisesta kohtalosta, on jokainen sen jälkeen varmaankin monta +vertaa paremmin Kalevalansa käsittänyt ja ruvennut sitä aivan toisilla +tunteilla lukemaan ja tutkimaan. Hänen silmänsä ovat sen jälkeen +pysähtyneet moneen hienoon kohtaan, joiden ohitse olivat sitä ennen +liukuneet, ja on hän käynyt miettimään monta paikkaa, jonka syvää +tarkoitusta ei ollut ennen tullut ajatelleeksi. + +Mitenkä on Perander esimerkiksi selittänyt tuon kohdan Kalevalassa, +jossa Väinämöinen tapaa Ainon lehdossa ja häntä kosii! Aino silloin +riistää ristit rinnoiltansa, helmet kaulasta karistaa ja jättää ne +maalle maan hyviksi, lehtohon lehdon hyviksi sekä menee itkien kotihin. + +»Kuinka kaunis tämä runon kohta! Kuinka merkillinen tuo Ainon itsessään +vähäpätöinen teko: koristeensa poistaminen!» huudahtaa Perander ja +vähän päästä sanoo hän: »Väinämöisen sanat, joilla kehoitti Ainoa +vast'edes kantamaan koristeitaan ainoastaan hänen ihailustaan varten, +teki Ainon mielen--kuten luonnollista--katkeraksi ja närkästyneeksi. +Vaan ei ainoastaan Väinämöinen itse ollut hänelle vastenmielinen, nuo +koristeetkin kävivät hänelle vastenmielisiksi, niitä olivat +saastuttaneet Väinämöisen näitä koristeita koskevat sanat, niiden +kauneutta oli häirinnyt se ajatus, jonka Väinämöinen oli rohjennut +niihin yhdistää kosimapuheessaan. Ne eivät enää neidon mielestä olleet +yhtä kirkkaita, yhtä puhtaita. Aino ei niitä enää voi kärsiä, hän ne +menettää.» + +Niin selittää Perander sen kohdan Kalevalasta. Kansanvalistusseuran +laulujuhlassa Jyväskylässä pitää hän v. 1884 tuon kuuluisan puheensa ja +lausuu siinä muun muassa laulun voimasta näin: + +»Kotka kun kotonansa kuuli sorean soiton, heitti pesähän pentunsa ja +loihe itse soittohon lentämään. Itse ilman luonnottaret, ilman ihanat +immet, keskeyttivät tavalliset toimensa, kuunnellaksensa kanteloista +pilvien rusoreunoilla. Kuutar ja Päivätär, kultakangasta kutoessa, +hopeaista helskyttäissä, pitelevät pirtojansa, nostelevat niisiänsä, +mutta soiton kuultua + + Pääsi piosta pirta, + Suistui sukkula käestä, + Katkesihe kultarihmat, + Helkähti hopeaniiet. + +»Sisarukset Sotkottaret, rannan ruokoiset kälykset, hiipoivat +hivuksiansa, harjasivat hapsiansa. Soiton kuultua heiltä + + Suikahti suka vetehen, + Haihtui harja lainehesen, + Jäi nivukset hiipomatta, + Tukat kesken suorimatta. + +»Mikä verraton kuvaus! Ei ole kansalle kellekään onnistunut ihanampaa +luoda eikä elävämmästi kuvata taidetten vaikutusta, niiden merkitystä +kansojen elämässä. Sävelet kun ovat todellista laatua, kun ovat +säilyttäneet oikeat tajunsa, keskeyttävät meidän jokapäiväiset, +erehtyväiset käsityksemme onnellisuudesta, ne saavat meille, vaikka +hämärästikin, tuntuviksi ne ihanteet, joita Luoja on kätkenyt maailman +sisimpään pohjaan. Ne auttavat meitä tuntemaan, että ihanteiden +havaitseminen ja niiden palveleminen on ihmisen tarkoitus.» + +Nämä esimerkit olen vain umpimähkään maininnut parhaimpia etsimättä. +Monta valaisevampaakin epäilemättä löytyisi. Olen nämä pari kohtaa +tuonut esille vain siksi, että tuollaisesta niin sanoakseni +kaunotieteellisestä selittämisestä on varsin suuri hyöty, että, +niinkuin jo mainitsin, Kalevalan lukijan huomio herää ja teroittuu +hakemaan ja löytämään sitä, mikä kansanrunoudessamme on todellisesti +kaunista ja hienoa. + +Etenkin taiteilijoilla, jotka joko marmoriin tai kankaalle kuvaavat +Kalevalan henkilöitä tai tapahtumia, luulisin tuollaisten viittausten +olevan varsin tervetulleita. Ehkäpä Perander näillä huomautuksillaan +juuri tällaista vaikutusta tarkoittikin. Sillä ainakin kerran kuuli +tämänkin kirjoittaja hänen suorastaan kääntyvän maalarien puoleen. +Muutama vuosi sitten piti hän näet esitelmän Helsingin Suomalaisessa +Seurassa, Kalevalan aiheen johdosta silloinkin. Tuolla kertaa puhui hän +Väinämöisen kosioretkestä Pohjolaan. Vanha laulaja purjehtii merta +pitkin ja Ilmarisen sisar + + Annikki hyväniminen, + Yön tytti, hämärän neito, + Pitkän puhtehen pitäjä, + Aamun valvoja varainen, + Joutui sotkut sotkemassa, + Päässä portahan punaisen, + Laajan laiturin laella, + Nenässä utuisen niemen, + Päässä saaren terhenisen, + Katselevi, kääntelevi + Ympäri ihalat ilmat + Päänsä päälle taivahalle, + Rannatse meriä myöten, + Ylähällä päivä paistoi, + Alahalla aallot välkkyi. + +»Tuo paikka, sanoi Perander, on kuvaavimpia ja maalarin siveltimelle +kiitollisimpia. Siinä erinomainen aihe tauluun, johon runon sanoissa jo +pääpiirteet ovat olemassa: ulos ulapalle tarkkaava nainen, ylhäällä +paistava päivä ja alhaalla välkkyvät aallot, mutta ennen kaikkea juuri +tuon veljelleen kilpakosijaa vainuavan sukkamielisisaren pahaa +aavistavat piirteet.» + +Nämä mainitsemani esimerkit ovat kuitenkin, niinkuin jo sanoin, +ainoastaan lyhyitä otteita satunnaisista puheista ja esitelmistä, joita +Perander silloin tällöin piti. Hajallaan ne ovat siellä täällä +sanomalehdissä ja aikakauskirjoissa ja melkein kaikki +isänmaallistaiteellisissa tilaisuuksissa pidetyitä. Mutta vaikka +esitelmän tai puheen aine ei olisikaan varsinaisesti Kalevalasta +otettu, niin useimmissa tulee kuitenkin jokin piirre näkyviin siitä +rakkaudesta, joka niiden pitäjällä oli Kalevalan kaunotieteelliseen +tutkimiseen ja selittämiseen. + +En tiedä, ovatko nämä hajanaiset palat näytteitä pitemmästä +tutkimuksesta vai ovatko ne vain joutohetkien huvityön hedelmiä. En +siis myöskään tiedä, oliko vainajan tarkoitus joskus tällä alalla +jotakin suurempaa ja kokonaisempaa teosta luoda. Ehkei ollut, mutta +siitä taidosta päättäen, millä hän nuo muutamat hajanaiskuvat piirsi, +ei suinkaan olisi ollut epäilemistäkään, ettei kokonaiskuvan luominen +olisi onnistunut. + +Ja että nuo mainitut hajanaiskuvat tekevät itse kohdaltaan paljoa +vakavamman vaikutuksen kuin eräs vasta ilmaantunut suurempi, samoja +aiheita käsittelevä ja palkinnon saanut teos, se on ainakin tämän +kirjoittajan kokemus. Tarkalla psykologisella silmällään olisi Perander +varmaankin voinut tunkea paljoa syvemmälle Kalevalan sankarien +sielunelämään ja tuoda sen ilmiöitä esille. + +Mutta paitsi tuota tarkkaa psykologista sattuvaisuutta viehättää +Peranderin kirjoituksissa suuresti myöskin niiden niin sanoakseni +plastillinen esitystapa. Sillä Perander oli perinpohjin klassillisesti +sivistynyt, oli ottanut vaikutuksia vanhasta maailmasta ei ainoastaan +aatteeseen ja katsantotapaan katsoen, vaan myöskin muodostanut +itselleen hyvien esikuvien pohjalla täsmällisen tyylin. Lukiessa tuo +tulee hyvin kyllä näkyviin, mutta vielä enemmän se vaikutti silloin, +kun hän itse puhujalavalla seisoi, vartalo vankkana, otsa korkeana ja +silmät syvästi kuulijoihin luotuina. Ääni lausui sanottavansa varmasti, +pontevasti ja vaikuttavasti, pannen tarkan painon kullekin sanalle. Ja +niin tuntui kuin olisi siinä ollut kuvanveistäjä taltallaan marmoria +muodostelemassa. Jokainen lyönti antaa kumean äänen, irtauttaa palasen +kovasta kivestä, ja joka palasen pudotessa tulee yhä enemmän näkyviin +taiteilijan ajattelema muoto ja kuultaa läpi yhä selvemmin hänen +tarkoittamansa aate. + +Tuollaisen vaikutuksen tekivät Peranderin puheet. Se vaikutus oli +kuulijaan ja katsojaan syvä, useinpa mahtavakin ja aina se antoi +aihetta ajattelemiseen. Ja kun häntä nyt taas ajattelen, näen hänet +hetikohta edessäni puhujalavalla tuona ulkonaisesti voimakkaana +miehenä, joka voimakkaasti sanojen marmorista aatteitaan esihin +veistelee. Hän näyttää siinä seistessään itsekin jonkinlaiselta +vartalokuvalta, joka on saanut puheenlahjan ja filosofin järjen ja +jonka sisässä sykkii voimakas runollinen henki. + +Semmoinen kuva on minuun hänestä tarttunut ja sitä muistellen olen +tämän vaillinaisen hahmokuvan hänestä piirtänyt. + +»Keski-Suomi», marrask. 28 p:nä 1885. + + + + +KOLME KIRJETTÄ BJÖRNSONISTA. + + + +I. + +»Björnson on tullut!» + + +Helsinki, 4 p:nä toukok. 1888. + +Ellen suuresti erehdy, en ole ainoa sanomalehtimies, joka juuri tällä +hetkellä istuu pöytänsä ääressä ja ihailee tuota mielestään kuvaavaa +otsaketta siihen uutiseen, jossa ilmoitetaan, että Björnson on saapunut +Suomeen. + +»Björnson on tullut!»... »Björnson on tullut!»--Eikä mikään muu +paremmin kuvaakaan sitä hommaa ja sitä hätiköimistä, joka aina +vallitsee Helsingissä, silloinkun joku suuri mies muualta maailmasta +saapuu tänne. + +Olisittepa nähneet sitä hyökkäilemistä, joka oli junalla tänä iltana. +Tiedettiin, että tuo suuri norjalainen kirjailija sillä saapuu. Ja +häntä tietysti kaikki katsomaan. Mustanaan vilisi katuja pitkin väkeä +asemalle, ja minä otaksun, että ne enimmäkseen olivat niitä, jotka +»vaativat mieheltä samaa siveellisyyttä kuin naiselta»--eikä +päinvastoin. Varsinkin oli naisia epälukuisin ja minun silmääni sattui +leikkotukkia tukuttain. + +Mistä ovesta hän tulee? Jos hän tulee sieltä? Mutta ehkä hän tulee +täältä? Seisotaan tässä! Mennään tuonne! + +Suurin osa riensi kuitenkin toisen luokan odotussaliin, jossa +valkotakkiset ylioppilaat odottivat laulullaan. + +Ja ne, jotka sinne menivät, ne olivat oikean paikan valinneet. +Tähdättiin ovea kohti ja kohta tulikin hän ovesta. Mies roteva ja +juhlallinen. Harmahtava tukka, tuuheat kulmakarvat. Astui sisään kuin +kuningas, joka on tottunut kunnioitukseen. Käsipuolessa pienoinen +nainen, kainaloon asti, hänen puolisonsa. + +»Ja vi elsker dette landet»--helähti, ja suurella liikkeellä paljasti +sankari päänsä. Seisoi ja kuunteli ja katseli ympärilleen. + +»Eläköön Björnstjerne Björnson!» yllytti laulun loputtua laulajien +johtaja. Ja »eläköön» kajahti kymmenkertaisesti kaikilta tahoilta. +Jotkut uusmaalaiset koettivat kiilata »hurraataan» väliin, mutta se +haihtui kuin rantasipin papatus meren kohinaan. + +Toivottiin tietysti pienoista puhetta ja se saatiinkin. Puhe siitä, +ettei tässä ole tilaisuus pitkältä puhua, mutta ehkä vasta sitä +enemmän. »Antakaa minun kuitenkin kuulla, miten te huudatte +eläköön-huudon Suomelle.» + +Sen hän sai ja vielä »Savolaisen laulun» lisäksi. Jonka jälkeen lähti +menemään, kädessä kukkaskimppu, ja kainalossaan nuori neitonen. Kahden +puolen jakausi yleisö ja hattuaan nostaen kiiruhti hän heidän +ohitsensa. + +Kun oli jo ovesta ulos menemäisillään, viilsi vielä ilmaa kimakka +naisen »eläköön». Runoniekka nosti lakkiaan ja näkyi hymähtävän. Ja +sitten hän katosi kadulle. + +Huomenna on hänen ensimmäinen luentonsa yliopiston juhlasalissa. +Ihmiset tietysti rikkovat jäsenet itseltään ja muilta tapellessaan +pileteistä. Monet perheet ja hyvät ystävät riitaantuvat ikuisiksi +ajoiksi siitä, kuka saa pitää suurelle miehelle kutsut silloin ja kuka +silloin. + +Ja naiset! He ovat viskanneet viuhkansa loukkoon ja tarttuneet kahden +käden »hansikkaihinsa». Jos niillä vain löyhyttelisivät! Mutta minä +pelkään pahoin, että he läiskyttelevätkin. + + + + +II. + +Ensimmäinen luento. + + +Helsinki, 5 p:nä toukok. 1888. + +Björnson on pitänyt ensimmäisen luentonsa. Tulen juuri sieltä. Istun +keinutuolissani poltellen ja tuumin sitä, mitä olen nähnyt ja kuullut. + +Aivot tietysti koettavat pureskella ja sulattaa kaikkea, mitä ovat +saaneet vastaanottaa. Se ei ole suinkaan helppo tehtävä. Sillä kahden +tunnin kuluessa on sinne koottu aineskerroksia aineskerrosten päälle, +kuva kuvan jälkeen on työnnetty ovesta sisään. Vaikea on niiden +järjestyä ja asettua seiniä pitkin sopusointuun, varsinkin kun puhuja +pyysi, ettei hänen sanojansa pantaisi paperille. + +Vaan jos en puhujan sanoista voikaan kokonaista vaikutusta säilyttää, +niin sitä kokonaisempana hän itse seisoo silmissäni. Jos hänen puheensa +ei pitemmältä pysyisikään mielessä, niin sitä kauemmin pysyy siinä +puhuja. Hänen todistuksiensa alla saattaa silloin tällöin kuulla onton +pohjan kumahtavan, mutta mies itse on tiivis ja täyteläinen kuin +tervashonka, joka juurensa tunkee syvälle maan penikseen, jopa +kallionkin kamarasta sisään. + +Heti kohta kun on kerrankaan katsahtanut Björnsoniin, huomaa, että on +edessä mies, joka on aivan sankarin rajalla. Jo se, kun hän +kantapäillään käännähtää, ilmaisee voimaa ja rautaisia jäntereitä. +Mutta sisäisestä ponnesta puhuu voimakas katse, tuuheitten kulmien alta +tuleva, ja ennen kaikkea tuo leveän rinnan pohjasta kumpuileva suuri +ääni. Tuskin kukaan, joka oli tänään luennolla, unohtaa sen +vaikutuksen, jonka sai hänen ensimmäisestä esiintymisestään. Väkeä oli +kokoontunut ääriään myöten juhlasali täyteen. Juuri kun kello on 2, +aukeaa oven edessä seisova väkijoukko ja heidän keskestään siirräikse +Björnson verkalleen esiin. Hänen kookas vartalonsa, korkea otsa, harmaa +pysty tukka, joka seisoo kuin kypärän harja, korvaparta ja harmaat +kulmakarvat erottavat hänet heti kohta muusta kansasta. Ja muista +luennon pitäjistä, jotka tavallisesti esiintyvät frakeissa ja +hansikkaissa, erottihe hän myöskin. Tavallinen pitkä takki vain oli +hänellä yllään, vakava puku vakavan asian puolesta esiinnyttäessä. + +Kunnioittavat käsien tapatukset seurasivat häntä hänen laskeutuessaan +alas kateederiin. Sinne tultuaan hän kumarsi muutamia kertoja, ryyppäsi +vettä ja alkoi puhua. + +Ääni oli, niinkuin sanoin, suuri, mutta vielä paremmin sitä kuvaa sana +avara. Hän alkoi hiljaisella rintaäänellä, saneli harvaan ja vakavasti. +Mutta kun asia alkoi isota, kun aatteet ja kuvaukset rupesivat +tulvailemaan viljavammin, niin muuttui niiden ilmituojakin. Syöksymällä +syöksyi jo esille vakuuttavaa voimaa, myrskysi kuin orkesteri +rumpuineen ja torvineen. Mutta kun tarvittu vaikutus oli voitettu, niin +lakkasi se kohina silmänräpäyksessä ja saattoi päättyä sulavaan, +hienoon huiluääneen. Liikkeet käsillä ja päällä ja kasvojen piirteillä +seurasivat mukana, ollen milloin laajoja ja leveitä, milloin tuskin +näkyvätä sormien päitten pianopianissimoa. + +Eivätkä ne milloinkaan tuntuneet teeskennellyiltä taikka +luonnottomilta. Jos niin olisi ollut, ei puhuja olisi saanut yleisöä +mukaansa. Sillä niin pian kuin huomaa, että temppuja tehdään, niin +ihaillaan niitä, jos ne ovat taitavasti tehtyjä, eikä sitä, mitä niiden +takana on. + +Vaan kun Björnson puhui, niin tempasi hän mukaansa, veti luokseen, +pakotti seuraamaan. Niin pitkän matkan päästä kuin hänen esiintymisensä +ulottuu vetämään--ja se apaja ei ole pieni--sitoo hän kuulijat +itseensä, jopa kietoo heidät kahleihinsa. Vastustaminen ei auta, ja +vaikka olisi ollut ikänsä vakuutettu siitä, että se, mitä hän sanoo, ei +pidä paikkaansa, niin täytyy se myöntää oikeaksi ainakin sillä kertaa, +kun hän sen sanoo. Arvosteluun ei ole aikaa. Sillä asia ajaa asiata, +todistus tunkee toistaan kylkeen ja jos jäät yhtä punnitsemaan, niin +tulee toinen ja riistää puntarin kädestäsi. Siltä varalta, että ehkä ei +yksi väite vaikuta, on olemassa toinen ja sen takana, kolmas, jotka +pamahtelevat peräkkäin kuin raketit ilotulipyörässä. Niin kauan kun sen +läheisyydessä olet, täytyy sinun ihmetellä. Ja kun se loppuu, taputtaa +käsiäsi. + +Vaan vaikka siis sanonkin, että Björnsonin persoonallinen vaikutus on +pääasia, niin ei sillä ole sanottu, etteivät hänen sanansa +semmoisinaankin tekisi vaikutustaan. Ne sattuvat kuin nuolet +tarkoitettuihin maaleihin. Suhahtavat kerta ilmassa vain ja ennenkuin +tiedätkään, on kärki seinässä, ja niin syvällä, ettei edes pyrstösulka +vavahda. + +Mikä on sitten se seinä, johon hän ammuskeli? Se oli monivaimoisuuden +musta seinä. Ei sen monivaimoisuuden, joka itämailla on luvallinen +tapa, vaan sen, jota länsimaissa harjotetaan kenties vielä suuremmassa +määrin, vaikka salaa. Ellei puhuja olisi kieltänyt kertomasta +sanomalehdissä sanainsa sisältöä, tekisin sen mielelläni. Mutta hänen +pyyntöään noudattaen, joka perustui siihen, että hän väärinkäsityksien +välttämiseksi tahtoo kertoa näistä aroista asioista omilla sanoillaan, +olen vaiti ja odotan, kunnes esitelmä ilmestyy kirjana. + +Pääasian saanee kuitenkin sanoa. Sen, että hän vaatii ehdotonta +puhtautta ennen avioliittoa, että hän katsoo sen saavuttamisen +mahdolliseksi sopivan kasvatuksen avulla. Semmoisia kuin olot nyt ovat, +turmelevat ne luonteen, kehittävät uskottomuutta, vilppiä ja petosta. +Ihmiskunta näyttää kuitenkin yhä enemmän kallistuvan yksivaimoisuuden +aatteeseen. Ja puhuja oli varma, että siihen lopulta tullaan kokonaan. + +Päästäänkö sellaiseen paratiisiin, sitä lienee vaikea tietää. Mutta +uskoa täytyi silloin, kun hän sen vakuutti ja löi nyrkkinsä kateederin +laitaan. Hänen esittämiskykynsä vei väkisinkin mukaansa. Kun näki, +kuinka lujasti hän itse luotti asiaansa, tuli siihen sillä kertaa +itsekin luottaneeksi. + +Ja jos tuo hänen luomansa taikavalaistus on haihtunut, sitten kun on +saanut paperossinsa loppuun poltetuksi ja ehtinyt tarkemmin punnita +yksityiskohtia, niin kaipaa sitä kuitenkin ja haluaa, että se +kauemminkin kestäisi. + + + +III. + +Runebergin haudalla.--Ylioppilasten kunnianosoitus. + + +Helsinki, 22 p:nä toukok. 1888. + +Kirjoitetaan pitkiä kirjeitä pienemmistäkin miehistä. Saanenhan +sentähden minäkin kertoa vielä jotakin Björnsonista. + +Viimeksi kulunut viikko on ollut oikea Björnsonin viikko, kaiken +kaupungin huomio on ollut kääntyneenä melkein yksinomaan häneen. Hän on +ollut kuin iso pyrstötähti, joka maailman avaruutta kierrellessään +vähäksi aikaa osui näkymään meidänkin taivaanrannallamme. Perässään +veti hän pitkän viirun valoa ja uusia aatteita, jotka hetkiseksi loivat +monelle outoa loimoa meidän harmaisiin oloihimme. Toiset sitä +ihastelivat ja taputtivat käsiään. Toiset olivat jo ennen hänen tuloaan +hänestä pahaa ennustaneet, ja kun hän tuli, ristivät he silmiään ja +vakuuttivat viimeisten aikain olevan käsissä. + +Vaan toisessakin suhteessa saattaa Björnsonin oloa täällä verrata +pyrstötähden kulkuun. Sillä missä hän vain liikkui, siellä oli hänellä +tuuhea töyhtö ihailijoita kintereillään. + +En ole kertonut vielä hänen käynnistään Porvoossa, jonne ihmistulva +Helsingistä epäilemättä oli siksi niin suuri, että tiedettiin hänen +sinne tulevan ja siellä ehkä vielä puhuvankin. + +Kun juhlakulkueen oli lähteminen liikkeelle Runebergin kodin kohdalta, +osoitettiin Björnsonille ja hänen rouvalleen paikka taiteilijain ja +kirjailijain rivissä, jossa muun muassa kulki Sakari Topelius. Nuo +molemmat runoilijat tapasivat toisensa siinä ensikerran. Heidän +tervehdyksensä oli sydämellinen ja herttainen. Soma oli muuten nähdä +meidän pienen, sievoisen lasten »sedän» seisovan tuon suuren +jättiläisvartalon vieressä, joka kohosi kuin tunturi kukkulan rinnalla. + +Ensimmäisenä puheenaiheena näkyi heilläkin olevan ilma. + +--Täällä on niin kylmä täällä Suomessa, sanoi Topelius. + +--Kaikkialla Pohjolassa puhaltavat tätä nykyä kylmät viimat,--vastasi +siihen Björnson. + +Kun sitten lähdettiin liikkeelle, kulkivat he vierekkäin. Topelius +astui kumarahartiaisena ja katseli suoraan eteensä. Björnson kulki pää +pystyssä ja tarkasteli kirkkaitten, kultasankaisten silmälasiensa takaa +ympäröiviä seutuja. Silloin hän varmaankin teki sen huomionsa, jonka +hän sitten lausui eräässä yksityisessä seurassa. Hän kummasteli sitä, +että koko juhlakulkueessa ei näkynyt ainoatakaan naista, ei muuta kuin +paljasta »miesväkeä» (mandfolk). + +Haudalla kun seistiin, oli Björnson mukana, mutta kaikesta näkyi, että +hänen tuli ikävä siinä kuunnellessaan Estlanderin äärettömän pitkää ja +kuivaa puhetta, joka ei tahtonut milloinkaan päättyä ja joka +päätyttyään--alkoi uudelleen suomenkielisenä. Kerrottiin, että hän tuon +juhlamenon aikana, jommoista ei liene ennen nähnyt, väsyi niin, ettei +enää huolinut puhua haudalla, vaikka oli aikonut. + +Mutta alhaalla asemahuoneella hän puhui ylioppilaille. Kun hän yhdessä +Topeliuksen kanssa laskeutui hautakummulta pitkin kukkulan rinnettä +kiertävää tietä, saavutti heidät ylioppilasten valkolakkinen jono, joka +rientomarssissa kiiruhti junalle, ja ruoduittain heille kohotettiin +raikkaat »eläköön» huudot. Asemalla sitten laulettiin: »Ja, vi elsker». +Björnson astui esille kiittämään ja esitti eläköön-huudon Suomen +ensimmäiselle tenorille Z. Topeliukselle. Ennenkuin juna pääsi +lähtemään, laulettiin vielä useita lauluja, joita kaikkia runoilija +läheltä kuunteli, ja muodostui hänen ympärilleen siihen suuri, tiheä +ihmisryhmä. + + * * * * * + +Luonnollista on, ettei sellaisen miehen kuin Björnsonin käynti täällä +voisi jäädä kunnianosoituksia hänelle synnyttämättä. Ei kuitenkaan +olisi luullut, että ne niin isoiksi ja suurenmoisiksi muodostuisivat. + +Mutta taantumisen henki synnyttää vastavirran ja luultava on, että +eläköön-huudot Björnsonin, tuon kaiken edistyksen miehen kunniaksi +kohosivat juuri sen tähden niin raikkaasti, että tahdottiin vähän +vavahduttaa sitä ilmaa, joka paikoitellen alkaa käydä yhä tukalammaksi +ja painostavammaksi. + +Ylioppilaskunnan oli ensiksi aikomus panna toimeen juhla sille +miehelle, joka omassa maassaan on ollut nousevan nuorison innostunut +johtaja ja joka kirjoituksillaan on tavattoman syvästi vaikuttanut +nykyisen sukupolven katsantotapaan. Se juhla olisi ollut jonkinmoinen +kiitos niistä monista muista tuoreista aatteista, joita Björnson on +meille antanut. Ja samalla olisi ollut tilaisuus sanoa hänelle, kuinka +suuri on ollut hänen ynnä muiden norjalaisten vaikutus siihen nuoreen +kirjallisuuteen, joka meillä parhaillaan on nurmen alta nousemassa. + +Ylioppilaskunnan juhla jäi kuitenkin pitämättä, koska sen pelättiin +tulevan kaupunkilaisten toimeenpaneman juhlan tielle. Mutta sen sijaan +tehtiin kunnianosoitus toisessa muodossa, ja epäilemättä hyvin +onnistuneessa. + +Ylioppilaat näet kävivät laululla tervehtimässä Björnsonia niiden +päivällisten aikana, joihin suuri joukko kansalaisia oli kutsunut hänet +torstaina t. k. 10 p:nä. + +Kun astui siinä sujuttelevassa valkotakkisessa rivissä, joka +ylioppilastalolta kulki Kämpin ravintolaan, niin muistuivat +ehdottomasti mieleen nuo monet kerrat, jolloin kuljettiin +suomalaisuuden aatteen edustajia samalla tavalla kunnioittamaan. Sitä +nyt ei ole enää pitkiin aikoihin tapahtunut. Mutta aate se oli nuorison +tälläkin kertaa saanut liikkeelle, vapaamielisen edistyksen aate, ja +kuta lähemmä määräpaikkaa tultiin, sitä selvemmäksi kävi ainakin tämän +kirjoittajalle, että viime aikain akanvirrasta aletaan hiljalleen +päästä irtautumaan. Yliopiston nuoriso oli kuin ensi askeltaan +julkisuuden alalla ottamassa uudenaikaisen miehen ja uudenaikaisten +mielipiteiden tunnustamiseen. + +Ääretön oli ihmisjoukko meitä odottamassa. Esplanadi oli yhtenä mustana +paikkana ja koko Kluuvikatu niin pakaten täynnä, että nelimiehinen rivi +vaivoin pääsi sen parvekkeen kohdalle, missä oli tarkoitus laulaa. + +Kohta kun helähytettiin ilmoille laulu: »Ja vi elsker dette landet», +astui Björnson esille ja vähän jälemmä hänen rouvansa. Niin pian kuin +laulu oli loppuun kajahtanut, kohosi eläköön-huuto pitkin riviä. + +»Minä kiitän teitä tästä laulusta», vastasi tähän Björnson äänellä, +joka kuului kauas yli alhaalla olevan väkijoukon.--»Joka kerta kun te +tämän laulun minulle laulatte, tuntuu minusta, kuin te toisitte +mukananne kaikkein rakkaimman, mitä minulla on: Norjan, minun +isänmaani. Mutta minä en tahdo puhua teille Norjasta, vaan Suomesta, +Kun minä näen tuon pitkän, valkoisen juovan polveilevan mustan +väkijoukon keskitse, niin toivon minä, että te kulkisitte kautta koko +maan samanlaisena valkoisena juovana, joka levittää valoa kaikkeen +siihen pimeyteen, mikä kohtaa teitä tiellänne. Kun tapasin teidät ensi +kerran tänne tullessani, pyysin ylioppilasten kohottamaan äänekkään +eläköön-huudon Suomelle. Tahtoisin kerran vielä kuulla, kuinka yhdytte +eläköön-huutoon tämän suuren kauniin tulevaisuuden maan kunniaksi!» + +Ja siihen eivät yhtyneet ainoastaan valkolakkiset, vaan heitä +piirittävä mustapäinen väkijoukko. + +Kun oli vielä pari norjalaista laulua laulettu, joiden aikana runoilija +yhä seisoi parvekkeella, palattiin »Savolaisen laulun» soidessa +takaisin ylioppilastalolle, sittenkun kerran vielä oli hurrattu +Björnsonille ja Norjalle. + +Sen pitempi ei ollut ylioppilasten mielenosoitus, muuta enempää ei +tarvittukaan. Siinä oli kylliksi todistusta ei ainoastaan Björnsonille, +vaan vielä enemmän meille itsellemme siitä, että Suomessakin on sen +paras nuoriso uskaltanut kohottaa lippunsa hulmuamaan siinä raittiissa +ilmassa, joka yhä täyteläisemmissä henkäyksissä alkaa aaltoilla meidän +rannikoltamme kohti. Ja länsimaisella lämmöllään sulatella niitä +nietoksia, jotka välistä uhkaavat huoneen korkuisiksi kohota ja sulkea +tien kaikelta edistykseltä ja kaikelta uudelta. + +»Savo», toukok. 8, ix ja 22 p:nä 1888. + + + + +HENRIK IBSEN JA ME SUOMALAISET. + + +Kun suuri mies tulee jossakin maassa niin kuuluisaksi, että muidenkin +maiden alkaa sopia ylpeillä hänestä, esiintyy kohta elämäkertain +kirjoittajia, jotka koettavat todistaa, että hän joko omaan tai +vanhempainsa sukuperään katsoen oikeastaan onkin heidän omansa. Ja jos +ei häntä tällä tavalla saada anastetuksi, koetetaan hänet keinotella +omaksi hänen saamansa kasvatuksen ja sivistyksen tai ainakin hänen +heille osoittamansa myötätunnon nojalla. + +Niin kävi aikain kuluessa Homerokselle ja niin on käynyt monelle muulle +hänen jälkeläiselleen. + +Eihän tämä ole muuta kuin jaloa kilpailua, ilahuttava todistus siitä, +että suuret miehet oikeastaan ovat kaikkien kansojen omia. + +Vaikkei nyt voitaisikaan kieltää norjalaisilta sitä kunniaa, että Ibsen +on Norjassa syntynyt ja että hänen vanhempansa olivat puhdasrotuisia +norjalaisia, ei se kuitenkaan estä tanskalaisia ylpeilemästä siitä, +että hän on saanut ensimmäisen kirjallisen sivistyksensä heidän +kauttansa. Saksalaiset väittävät, että hän heidän keskessään on elänyt +miehuutensa parhaat päivät, omistanut heidän kulttuurinsa ja heidän +maassaan oleskellessaan kirjoittanut suurimmat mestariteoksensa. +Ranskalaiset eivät ole hänestä ottaneet omakseen muuta kuin sen, minkä +hän muka on heiltä ottanut: mainion tekniikkansa ja repliikkinsä +terävyyden. Ja luultavasti keksivät ruotsalaisetkin jotakin, josta +Ibsenin on heitä kiittäminen. Ovathan kaikki skandinaavit serkuksia +keskenään ja pikkuserkuksia germaanien kanssa. + +Entä me suomalaiset! + +Meille tulee usein se kunnia, että meidät luetaan skandinaaveihin. Kun +ulkona maailmassa tulee puhe Ibsenistä, Björnsonista, Liestä, +Strindbergistä y.m., sanotaan meille heidän johdostaan kohteliaisuuksia +niinkuin omista miehistämme, ja kun huudahdetaan: _la lumière vient du +Nord!_ (valo tulee pohjolasta), saamme mekin olla kannoilla mukana. + +Välistä saamme olla toisillakin kannoilla mukana. Kun ranskalainen +tahtoo mielitellä meitä oikein hienosti, puhuu hän ensin hyvin +kauniisti Tolstoista ja Turgenjevista ja Dostojevskista ja lisää sitten +suojelevasti: _vous etes russes, n'est-ce pas!_ (tehän olette +venäläisiä tekin!) Me nyt emme kuitenkaan ole skandinaaveja emmekä +venäläisiä. Mutta eihän olisi niin tuiki ihmeellistä, jos me kaiken +tämän jälkeen ylpistyisimme niin, että koettaisimme hankkia itsellemme +oikeuden Ibseniinkin. + +Ja miksikä ei! + +Tiedetäänhän, että suomalaista verta juoksee virtanaan norjalaisten +suonissa ja kuka tietää, eikö Ibsen, samoinkuin Lie, ole saanut siitä +osaansa. Olen ollut huomaavinani, että kun norjalaiset kirjailijat +kuvaavat jotakin oikein kamalaa ja puistattavaa ja onttosilmäistä +jossakin henkilössään, hakevat he siihen selityksen siitä, että hänen +suonissaan vuotaa--»finnblod» (suomalaista verta). »Merentyttäressä» +sanotaan tuosta »mystillisestä, vieraasta miehestä», että hän oli »födt +over i Finland» (syntynyt Suomessa). Ja novellissaan »Den fremsynte» +(Näkijä) koettaa Lie todistaa, että norjalaiset ovat saaneet parhaat +kansalliset ominaisuutensa--suomalaisilta! + +Ajatelkaas, jos se olisi ollut atavismia Ibsenissä, joka loihti esille +tuon oudon, salaperäisen puolen hänen mielikuvituksessaan! Entä jos se +oli suomalainen noita, joka noin purkihe esiin! Noita! + +Niin, mutta sehän hän oikeastaan onkin, suomalainen noita +runoilijaluonteeltaan: itseensä sulkeutunut, harvasanainen, +synkkämielinen, ihmispelko, joka yksinäisyydessään hautoo elämän +syntyjä syviä ja silloin tällöin pitkäin väliaikain kuluttua lausuu +salaperäisen viisauden sanansa. + +Eihän meiltä suomalaisiltakaan siis puutu syytä ottaa osaa kilpailuun +Ibsenin omistamisesta. + +Mutta me voimme kuitenkin luopua tästä kilpailusta, koska on muita +aloja, joilla voimme kilpailla hänestä paljoa suuremmalla +menestyksellä. Me voimme kilpailla siitä vaikutuksesta, joka hänellä on +ollut meihin ja joka--suotakoon ainakin meidän itsemme uskoa se--on +ollut yhtä suuri meillä kuin missään muussa maassa. + +Ibsenillä ei meidän maassamme ole paikkaansa toisten suurten +kirjailijain rinnalla, niinkuin hänellä omassa maassaan on paikkansa +Björnsonin, Lien y.m. rinnalla. Hän täytti meillä tyhjän paikan. Eikä +ainoastaan niin, että hänen draamansa olisivat olleet kirjallisia +merkkitapauksia, ne olivat samalla uusien aatteiden juhlia, joiden +loistoa eivät mitkään kotimaiset kirjalliset muistopäivät himmentäneet. +Vanhemmat runoilijamme olivat joko menneet manalle tai asettuneet +talviteloilleen ja uusia ei ollut vielä ilmaantunut; kaikkien huomio +oli suuremmassa määrässä kuin koskaan ennen suuntautunut länteen, +etupäässä Ruotsiin, josta me niin usein olimme tottuneet +vastaanottamaan kirjallisia ja muita herätyksiä. Herättäjä, aatteiden +antaja, taidemuotojen uudistaja ei tullut tällä kertaa Ruotsista, tuli +vuorien takaa, »over de höje Fjelde», maasta, josta me siihen saakka +olimme tuskin mitään tienneet ja jonka kirjailijat olivat meille vielä +vähemmän tunnetut. Mutta me omistimme hänet heti, sillä hänessä oli +jotakin, jota meillä oli kaikki edellytykset ymmärtää. Hänessä oli sitä +totisuutta, raskasmielisyyttä ja pessimismiä, jota pienet olot, +vuosisatain sorto vieraiden valtain alla ja kansan pietistinen kasvatus +ovat omansa synnyttämään. Mutta sen lisäksi oli hänessä jotakin +muutakin, oli ennakkoluuloista vapauttavaa voimaa, vastustusta ja +vihaista mieltä olevia oloja vastaan, joka ei kenessäkään omista +kirjailijoistamme ollut puhjennut ilmi niinkuin hänessä. + +Tietysti oli Ibsenin vaikutus samanlainen muissakin maissa, mutta +muualla oli kuultu vapauttavia sanoja muiltakin huulilta, oli kuultu +ruoskan vinkuvan muissakin käsissä. Muualla elettiin verrattain +valoisemmissa oloissa yleensä ja paljoa vapaammissa paino-oloissa +erittäin. Sentähden tervehti häntä meillä se yleisö, joka kykeni +vastaanottamaan uusia vaikutuksia, innostuksella, jota ei ole tullut +kenenkään muun osaksi. + +Tuossa tuokiossa opimme me norjankieltä lukemaan. Olin juuri tullut +ylioppilaaksi (v. 1880), kun ensi kerran kuulin puhuttavan Ibsenistä. +Ostin hänen runonsa ja aloin niitä tavailla. Puolet sanoista olivat +minulle tuntemattomia tai ymmärsin minä ne väärin, selittäessäni ne +ruotsin mukaan, mutta siitä huolimatta opin minä niistä ulkoa useita +niinkuin: »Bergvaeg brist med drön og brag for mitt tunge hammerslag»-- +»Agnes, min dejlige sommerfugl».--Ihmeellinen oli noiden voimakkaiden +säkeiden vaikutus meihin, jotka olimme tottuneet Runebergin, +Topeliuksen ja suomalaisen kansanrunouden lempeämpään lyriikkaan. + +Kun ovi kerran oli auennut, astuimme me sitten Ibsenin draamallisten +henkilöiden pylvästöön, tutustuen ensiksi niihin taideteoksiin, jotka +hän aikaisemmin oli luonut, ja sitten niihin uudempiin, joita hän aina +säännöllisten väliaikain kuluttua pystytti eteemme. Suomalainen +Teatteri piti huolta siitä, että Ibsenin henkilöt asetettiin +ilmielävinä eteemme, ja on meillä ilo omistaa sellainen hänen +naisluonteittensa esittäjä kuin Iida Aalberg, jonka asetamme siinä +kohden yläpuolelle kaikkia muita. Noran luonteen tulkitsijana ei +hänellä lienekään vertaistaan, ei ainakaan monta. + +»Noran» jälkeen tulivat Ibsenin muut draamat kukin vuorollaan, joista +jokainen on meillä esitetty ja jotka melkein kaikki ovat herättäneet +vilkasta keskustelua ja ylläpitäneet kirjallista harrastusta, jommoista +emme ennen olleet nähneet. Kävihän kahden vuoden väliaika välistä +pitkäksi, mutta siitä huolimatta jaoimme me kuitenkin aikamme näiden +kirjallisten merkkipäiväin mukaan. Viime vuonna ei ollut »Ibsen-vuosi», +mutta tänä vuonna se taas on ja me odotamme joulua jännityksellä ja +samalla luottamuksella, varmoina siitä nautinnosta, jota »uusi Ibsen» +on meille taas tuottava. + +Ibsenin merkitys meillä on vielä siinäkin, että hän, kulkien loistavana +pyrstötähtenä harmaalla kirjallisella taivaallamme, toi tullessaan koko +sikermän muitakin tähtiä, jotka valaisivat meitä niinä väliaikoina, +jolloin hän itse oli piilossa. Virinnyt myötätuntoisuutemme Ibseniin +sai meidät tutustumaan Björnsoniin, Liehin, Kiellandiin ja Garborgiin. +Norjalainen kirjallisuus kävi meille yhtä rakkaaksi kuin omamme ja +syrjäytti osaksi ruotsalaisen. Norjankieli tuli meille +kulttuurikieleksi ja kärsivällisesti tavailimme me outoa +kansanmurrettakin Garborgin kirjoissa. Tällä kielellä, jota me tunnemme +vain kirjallisuudesta, on meidän korvissamme omituinen, juhlallisen +voimakas kaikunsa, sen sanoilla on meille tuoreempi ja kuvaavampi +merkitys kuin niille, jotka käyttävät sitä jokapäiväisenä kielenään. +Jos sitä sitten kuulemme jonkun norjalaisen huulilta, niin nostaa se +puhujan meidän silmissämme jonkinlaiseen tenhopiiriin ja tekee +tavallisesta merimiehestä tai jonkin sahalaitoksen konttoristista-- +ibseniläisen henkilön. Se tekee meihin samanlaisen vaikutuksen kuin +esim. italiankielessä käytetyt tunnetut latinalaiset sanat, joita +luulimme voitavan käyttää vain vanhassa klassillisessa runoudessa. + +Mutta minä huomaan alkavani käydä juhlalliseksi! Niin käy aina, kun on +kysymys Ibsenistä. Käy niinkuin jotakin vanhaa duomoa katsellessa, jota +aikoi tarkastaa vain ohimennen, mutta jonka juureen kuitenkin pysähtyy +tuijottamaan, kunnes niskaa alkaa pakottaa ja päätä huimata. On siis +aika lopettaa. Tiedänhän, että me suomalaiset, kun on kysymys Ibsenin +ihailemisesta, kuitenkin viemme voiton kilpailussa kenen kanssa +hyvänsä. + +»Uusi Kuvalehti», maalisk. 15 p:nä 1898, ja eräs Ibsenin kunniaksi +toimitettu norjalainen juhlajulkaisu, hänen täyttäessään 70 vuotta. + + + + +PAAVI LEO XIII. + + +Jouduin hiukan omituisella tavalla tekemisiin paavi Leo XIII:n kanssa +tai oikeastaan vain hänen Vatikaninsa. Oli näet Roomaan tultuamme +ensimmäisenä työnä asunnon hankkiminen. Kun tahdottiin huone hyvälle +paikalle, josta olisi näköala niin laaja kuin suinkin yli ikuisen +kaupungin ja sen ympäristöjen, kesti kuleksia päivän ja toistakin eikä +sittenkään vielä osattu oikeaa valita. Näillä harhailuretkillä tultiin +kerran Pietarinkirkon edustalle. Saadapa tämän torin varrelta jokin +huone, niin tässä olisi kaikki, mitä tarvittaisiin: tuo komea kirkko, +sen mahtava pilaristo, suihkulähde keskellä ja kaiken päivää +kirkkomiesten vilkasta liikettä! Kuinka siinä seisoskelimme ja +tähtäilimmekin, niin jo valitsimme kirkon seinustassa olevasta +monikerroksisesta kivirakennuksesta sen kerroksen ja ne ikkunat, joita +mielestämme sopisi kysäistä. Ja jo kysäisimmekin luokse ehättävältä +oppaalta, luuliko hän tuossa talossa olevan huoneita vuokrattavana. +Italialaiset oppaat ovat kyllä tottuneet mitä kummallisimpiin +kysymyksiin, eivätkä he helposti hämmästy. Mutta tämä oli vähällä +lentää selälleen. Eikä se ihme ollutkaan, sillä me olimme halunneet +vuokrata huoneita itsestään Vatikanista ja päälle päätteeksi olimme +tähdänneet silmämme paavin omiin ikkunoihin. + +Se oli harmillista kyllä, sillä jouduttuamme museoihin, näimme sieltä, +että näköala on ensimmäisiä maailmassa. Sillä paitsi Pietarinkirkon +edustaa ja koko Roomaa näkyy sieltä kaupungin yli ihanat +Albanolaisvuoret vihertävine rinteineen ja sinertävine huippuineen. + +Ikkunat eivät kuitenkaan ainoastaan siitä syystä ole merkilliset. Ne +ovat kirkkohistoriallisestikin kuuluisat, sillä myöhään yöhön niistä +tuikkiva tuli ilmoittaa hartaille katolisille, että heidän välittäjänsä +Jumalan tykönä valvoo ja työskentelee valtakuntansa vahvistamiseksi. + +Nykyinen paavi on vanki, niinkuin tiedetään. Sen jälkeen kun Italian +yhdistetty kuningaskunta perustettiin ja paavin maallinen valta +hävitettiin, ei hän astu ulos Vatikanin muurien sisältä eikä esiinny +Rooman kaduilla niissä suurissa juhlakulkueissa, jotka ennen aikaan +kaikkia ulkomaalaisia ihastuttivat. Silloin tällöin hän vain suurina +juhlina kannattaa itsensä Pietarinkirkkoon messua lukemaan tai esiintyy +muutamia kertoja vuodessa valitulle joukolle kotoisessa Sistinan +kappelissaan. + +Vaan vaikkakin Leo XIII on maallisesti vanki, vaikkei hän entisten +sotapaavien tavoin astukaan ratsun selkään ja riennä keisareja tai +uppiniskaisia kuninkaita kurittamaan ja vaikkeivät pannanuolet enää +singahdakaan maihin ja kansoihin, on hän kuitenkin ehkä mahtavampi kuin +monet hänen mahtavimmista edeltäjistään. Noiden ikkunainsa takaa johtaa +hän omiatuntoja ja maailman menoa näkymättömillä langoilla taitavammin +ja varmemmin kuin miekalla, tulella, kahleilla ja inkvisitsionilla. + +Hänen politiikkansa salaisuus on siinä, että hän on ensimmäinen niin +sanoaksemme »uudenaikainen» paavi. Hän ei ole tunnustanut uuden ajan +aatteita omikseen, hän taistelee yhäkin epäuskoa ja kieltämistä +vastaan, mutta hän on kuitenkin ottanut ajassa liikkuvat aatteelliset +voimat palvelukseensa. + +Niiden avulla hän on ensiksikin vienyt voiton Bismarckilta vääntäessään +hänen kädestään »toukokuun lakien» miekan; vaatimalla kirkolta +osanottoa yhteiskunnallisiin parannuspuuhiin hän on osoittautunut niitä +vastustavien hallitusten vaaralliseksi kilpailijaksi ja tunnustamalla +Ranskan tasavallan hän on hankkinut katoliselle kirkolle suurta +kannatusta maassa, jossa sen paperit ovat olleet huonossa arvossa. +Katolisen kirkon vanhat traditsionit, jotka aina ovat olleet +yksinvallan puolella, on hän täten rikkonut, mutta hyöty siitä on ollut +suuri. + +Jos mieli näitä tuloksia oikein ymmärtää, täytyy ymmärtää se uusi +järjestelmä, jonka mukaan Leo XIII on paavillista politiikkaa johtanut. +Hänen toimintatapansa ei näet ole eikä voikaan olla muuta kuin +varovaista mukautumista ajan vaatimusten mukaan sekä mitä sitkeimmän +tahdonlujuuden käytäntöön panemista. Ilman melua ja ilman tarpeettomia +voiman näytteitä, mutta aina tarkasti ja kylmäverisesti hän on ohjannut +»kirkkovenheensä» uudenajan virtaisille vesille heittäen siitä +suurimmissa aallokoissa pois vanhojen traditsionien häiritsevää +painolastia. Ja ainoastaan sen avulla hän on laajentanut kirkon valtaa +enemmän kuin kukaan muu paavi neljänä viimeisenä vuosisatana. + +Vaan äskettäin on tämä Vatikanin vanha valtiomies kenties lyönyt +kaikista suurimman »tikkinsä»--jos saanee korttipelistä lainattua sanaa +käyttää vertauksena niin pyhän miehen toimista kuin paavi on. + +Katolinen kirkko on tietysti kärsinyt yhtä paljon kuin +protestanttinenkin niistä mullistuksista, joita luonnontieteet ovat +saaneet aikaan ihmisten käsityksissä. Kuta sotaisemmalle kannalle on +asetuttu ja kuta itsepintaisemmin on pidetty kiinni kaikista Vanhan +Testamentin erehdyksistä näissä asioissa, sitä tuntuvammaksi on tullut +tappio. Nyt on paavi kuitenkin luopunut kirkkoa siinä kohden +johtaneesta tuomitsemisjärjestelmästä ja asettunut ymmärtävälle ja +välittävälle kannalle. Se on tapahtunut hänen äskettäin julkaisemassa, +mitä suurinta huomiota herättäneessä paimenkirjassaan, jossa puhutaan +raamatun uskon suhteesta luonnontieteisiin. + +Voidaan kenties kysyä, mitä tekemistä tällä on käytöllisen +kirkkopolitiikan kanssa. Mutta tuskinpa mikään muu kuvaa Leo XIII:n +koko toimintaa paremmin kuin se tapa, millä hän määrää kirkon teologien +suhteen luonnontieteitten harjoittajiin. Hänen kirjoituksessaan ei näet +tapaa dogmaattista suvaitsemattomuutta ja kerettiläisten tuomitsemista, +ei mitään vihaa tieteitä ja uutuuksia kohtaan. Paavi, joka on vähän +runoilijaakin ja on ennen aikaan tehnyt latinalaisen runon +telegraafista, aukaisee taitavalla kädellä sen rajan, joka kulkee uskon +ja tiedon välillä ja vetää sen niin, että se voi sopia ajan uusiin ja +yhä uudistuviin vaatimuksiin. Tässä paimenkirjeessä myönnetään näet +selvästi, että luonnontiede nykyisellä kehityskannallaan on yhtä +voimakas valta kuin kirkkokin, jonka tulee kohdella sitä kuin +vertaistaan, koska se ei enää voi sitä kukistaa enempää teologisten +opinkappalten kuin interdiktin ja pannankaan avulla. + +Omituista on, että paavi Leo XIII, samoin kuin moni kirkon helmassa +syntynyt epäilijä, muiden muassa Lutherus, vetoo kirkkoisä +Augustinukseen määrätessään kirkollisen teologian suhdetta +luonnontieteisiin. Hippon muinoinen piispa näet lausui: »Niille +vastustajistamme, jotka esittävät meille kumoamattomia todistuksia +luonnon laeista, tulee meidän osoittaa, että ne eivät sisällä mitään, +joka olisi ristiriidassa raamatun kanssa.» Tähän perustuen tulee +paavikin nyt siihen johtopäätökseen, ettei mitään asiallista eroa ole +olemassa teologin ja fyysikon välillä, jos vain molemmat varovat kukin +alallaan väittämästä mitään umpimähkään ja otaksumasta tunnetuksi sitä, +mikä ei ole tunnettua. + +Leo XIII ei siis rupea vastustamaan viimeisten vuosisatojen ääretöntä +luonnontieteellistä edistystä, mutta koettaa pelastaa uskolle +isännyyden julistamalla, että kirkon teologien asiana ei ole langettaa +tuomiotaan silloin, kun raamattu ja luonnontieteet ovat ristiriidassa +keskenään, vaan että heidän tulee osoittaa, ettei tätä ristiriitaa +ollenkaan ole olemassa, jos vain raamattu oikein ymmärretään. Uskon +tulee siis mukautua tiedon mukaan eikä päinvastoin. Niinkuin siis +näkyy, on tuo nerokas vanhus tutkinut ja pitänyt silmällä aikansa +suuria voimia ja tullut huomaamaan, ettei niitä voi musertaa »sitä +kalliota Pietaria» vastaan. Hän ei tahdo alistaa uskoa tieteen alle, +mutta hän ei ryhdy dogmin miekkaan, johon niin moni kirkkoruhtinas on +kaatunut, sillä hän ei tahdo saattaa kirkkoa vaaraan. Hän tuntee ja +pelkää tieteitä, ja estääkseen niitä räjähyttämästä kirkon perustuksia +ilmaan laajentaa hän uskon rajoja. Siitä on katolinen kirkko hänelle +kiitollinen, sillä hänen kauttaan on se kaikessa hiljaisuudessa +paisunut mahtavammaksi kuin on voitu aavistaakaan. + +Epäilemättä syntyy itsestään kysymys, millä silmillä protestanttisen +kirkon on tätä paavinvallan lisääntymistä katsottava. Meillä ei kysymys +voine koskaan tulla polttavaksi, mutta niissä maissa, joita +katolisuuden keskipiste on lähempänä ja joissa kansan luonne ja kansan +sivistys tarjoo suotuisamman maaperän tämän uskonnon leviämiselle, +saattaa vaara olla suurikin. Sillä niitä on paljon niitä viime +vuosikymmeninä kirkon tarhasta eksyneitä lampaita, jotka hakiessaan +tyydytystä uskonnolliselle tunteelleen luulevat löytävänsä sen +suvaitsevaisen katolisen kirkon helmasta. + +»Uusi Kuvalehti», kesäk. 1894. + + + + +MATKALTA PARIISIIN V. 1889. + + +Merimatka. + +Helsinki katoaa yhä kauemmaksi, painuu painumistaan pienemmäksi. Tästä +kun aukinaisen tupakkahytin oven läpi katselen, ei näy muuta kuin +kaitainen ruskea viiru ja sieltä täältä valkealta paistava paikka, +varmaankin jokin valkeaksi rapattu suurempi rakennus. + +Tuntuu niin omituiselta ajatella, että on niin pieneksi kyyristynyt se, +joka äsken näytti niin suurelta ja mahtavaltakin. + +Laiva seisoi valmiina lähtemään Keisarillisen Palatsin kohdalta. +Aamulla kello 10 soitettiin kolmannen kerran. Piti heittää hätäiset +hyvästit ja kiiruhtaa kannelle. Oli lempeä tuuli ja lämmin ilma. +Päiväpaistetta tulvi tulvimalla rantatorille. Silmiä melkein +häikäisivät palttinanvaaleat kivimuurit torin ympärillä ja korkealle +kohoava Nikolainkirkon seinä. Torin toisessa päässä lakkaamatta hääri +ostajia ja myyjiä. Heidän takanansa, päitten yli näkyen, jyryyttää +punainen omnibusvaunu ja kuuluu tuon tuostakin sen kellon soitto. +Perimmäisillä perillä kappeli-esplanadin tuuhea vihreys ja sitä vastaan +korkea Grönqvistin kivitalo, jonka katolla laiskasti liehuu veltto +lippu. Ja tuon taulun katkaisee paksu sähkölanka, joka pylväs +pylväältään vie seurahuoneelta poikki torin suureen uuteen +rantahalliin, jota sähkö iltaisin valaisee. + +Toisaalla juoksee leveä katu ylös Katajanokan mäelle, vie rantasillan +yli kanavan poikki ja katoo kiertäen juhlallisen venäläisen kirkon +ympäri. Kadulla on alituista liikettä. Ajureja ajaa ylös ja alas ja +yht'äkkiä rämähtää marssivan pataljoonan rummutus, hetken päästä +uudistuen. Käy sääliksi noita sotamiehiä kuluneissa huonoissa +vaatteissaan. Me menemme merelle, raittiiseen ilmaan, he kasarmiaan +kohti, jossa on näköala rajoitettu ja sää aina samea. + +Sitten lähdetään, aletaan poistua. Kankeasti ja hitaasti kampeaa suuri +laiva kokkaansa köysien ja purjeitten avulla merelle päin ja kääntää +peränsä maata kohti. Verkalleen alkaa se hivuttautua ulommas. Sen +lähtöä on katsomassa joukko rannalla, josta liinat alkavat liehua. +Näkee, kuinka katseet teroittuvat viimeiseksi hyvästiksi. Mutta muut +kaikki näyttävät niin vähän välittäviltä. Keikaillen piirtävät +purjepurret värehtivää veden pintaa, eläen omia aikojaan. Ostava ja +myyvä yleisö tuolla taampana maalla kuhisee omaa kuhinataan +muurahaishommissaan. Ikäänkuin ilkkuen vingahtelevat pienet +höyryvenheet satamassa, pyyhkäisten laivamme kokan editse niinkuin +pahankuriset kärpäset kankealiikkeisen härän turvan ohitse. + +Härkä tuhkaisee sieraimiinsa, lisää vauhtiaan ja asettaa kulkunsa +muutamaan Viaporin salmeen. Yksityiset ikkunat rantarakennuksessa +katoavat ja sulavat yhdeksi pitkäksi riviksi. Kaupungin humina on +lakannut kuulumasta. Vielä vähän aikaa Viaporin uhkaavien vallien +välissä, joista tuijottavat ontot mustat ampumareiät, ja sitten ollaan +aavalla ulapalla, kynnetään sen sinistä pintaa, kokka Rääveliä kohti. + +Nyt on Helsinki kadonnut. Ei näy merkkiäkään siitä, eikä maasta +muualtakaan. Paljas sininen taivas ja vielä sinisempi meri. Siellä +täällä paistaa kaukaa Ahdin peltojen periltä jokin purje. Kokan edessä +on nyt juuri päivän kuvastus veteen. Laineet murtavat valon ja +hajoittavat ja pienentävät sen niin, että muodostuu leveä hohtava tie +häikäisevää valoa sinne päin, minne menemme. Tulee ajatelleeksi, että +onkohan se enne niistä uusista maista, joihin mennään. + +Mieli käy väkisinkin virkeäksi. Huolet haihtuvat itsestään. En ajattele +mitään. Antaun vain hetken olemiseen ja sallin laivan hiljalleen keinua +loivia laineita myöten, joiden vihreillä harjoilla silloin tällöin +pärskähtää kimppunen valkeata merivaahtoa. + +Meri on isonnut sitten eilisen. Ympyrä, jonka keskipisteestä emme näytä +mihinkään pääsevän, on avartunut. Maata ei näy missään, ei ole näkynyt +koko päivänä. Veden ja taivaanrannan rajassa vain joitakuita haihtuvia +pilvenhattaroita, jotka eivät uskalla lähetä sen likemmäksi. + + * * * * * + +Eilen iltapäivällä saavuttiin Rääveliin. Kun Suomen ranta oli jonkin +aikaa ollut aseettoman silmän näkemättömänä, alkoi keulan edestä +häämöttää kirkontorneja ja kellahtavaa rantaa. Tornit merkitsivät +Rääveliä ja ranta Vironmaata. Kun tultiin likemmä, erotti jo laivain +mastoja satamassa ja niiden takaa vihreitä puita ja peltoja. Satamassa +tuli luotsi laivaan ja ohjasi sen puusta rakennetun suunnattoman suuren +hevosenkengän muotoisen aallonmurtajan kainaloon, johon seisatuttiin +puusillan kupeelle muutamaksi tunniksi. Rannalla jo huomasi, että maa +oli suurta Venäjän valtakuntaa. Venäläisiä tullivirkamiehiä pakkautui +heti paikalla laivaan ja alkoi penkoa maalle jäävien matkustajien +matkalaukkuja. Ainoastaan upseerit pääsivät muutamalla murahduksella, +johon santarmi vastasi alamaisesti kättä hattuun vieden. + +Kaupunkiin, joka on hyvän matkaa satamasta, ei ehditty mennä. Laivan +seistessä saatiin vain tyytyä puumöljää myöten kävelemään. Siellä +kuulin jo viron kieltä puhuttavan. Jouduin suustani kiinni muutaman +kaljaasin omistajan talonpojan kanssa, jonka uusi venhe parhaallaan +tyhjensi halkoja. Puheihin päästyä osoitti hän minulle kaupungista +häämöttävää kukkulaa, jonka päällä oli joukko kirkkoja torneineen. +Siihen kertoi hän tarun mukaan haudatuksi virolaisen runosankarin +Kalevipoegin. Ja miehellä tuntui olevan tarkat tiedot kansansa +vanhoista taruista. Eikä ainoastaan oman kansansa, vaan meidänkin. +Väinämöiset ja Ilmariset olivat hänelle tuttuja miehiä. Ikävän +vaikutuksen teki minuun Räävelin puoli. Ehkä vaikuttivat siihen viime +aikain surulliset kertomukset Viron kansallisista pyrinnöistä, ehkä +myöskin synkkä ruma satama, jossa oli likainen tervanväri vallalla eikä +ollenkaan sitä iloista päiväpaisteista luonnetta, mikä niin suuresti +virkistää mieltä Helsingin satamassa. + +Räävelistä kun lähdetään, ei seisatuta ennenkuin Lyypekissä. Kaksi +päivää olemme jo kulkeneet ja vielä on kolmas edessä. + +Aamulla, kun hyvin maatun yön jälkeen nousee ylös kannelle, kulkee +katse ympäri avaran näköpiirin. Jokaiselta suunnalta näkee vain vettä +ja taivasta ja pieniä lipattelevia laineita, jotka tuskin jaksavat +kohottaa suurta raskasta runkoa. Kun silmä on ehtinyt ensi +häikäisystään selvitä, astuu autereen takaa esiin purje purjeen, laiva +laivan perästä. Ne, jotka ovat aurinkoa vasten, näyttävät mustilta kuin +varjo taikka muistuttavat ne purjeineen isoja kärpäsiä valkealla +vaatteella. Jota vastoin toisella puolen olevat hohtavat täydessä +valaistuksessa, purjeet paistavat valkeina ja näkyy niiden +pullistuminenkin tuulessa. + +Matkustajat alkavat saapua kammioistaan ja tulevat vähitellen kaikki +avaralle pitkälle kannelle, jossa joko istuvat mukavissa sohvissa +taikka käyskentelevät joutilaina edestakaisin. Aurinko on täällä vielä +kuuma kuin kesällä ja tuuli lämmin ja leuto. Ruumis ja sielu lepäävät, +ja ainoa tunne on suloinen raukeus. Sitä ei häiritse mikään. Ei +ympäristökään, joka käy vähitellen yksitoikkoiseksi. Muiden +matkustajain kanssa on pian puhunut loppuun kaikki puhuttavansa. Kirja +tosin on aina kädessä, mutta lehdet kääntyvät hitaasti. Se unhottuu +polvelle ja vähän väliä tapaa itsensä tuijottamasta määrättömään +kaukaisuuteen. Siellä on vain sama sini ja samat purjeet, joita +ilmestyy aina uusia entisten poistuvain sijaan. + +Soitetaan syömään. Se ei ole vähäinen huvitus. Se on varsinkin siihen +nähden suuri, että sen jälkeen voi taas vielä häiritsemättömämmin +antautua olemiseensa. Joutessaan kulkee kannella ristiin rastiin, käy +joka sopen, tarkastaa kauan mastoja, nuoria ja nuoraportaita. Niiden +lävitse tuijottaa kaiteeseen nojaten laineeseen, joka ulkonee laivan +sivusta ja katkeaa vaahtoiselle harjalle. Jättää sen ja seuraa +kivihiilisavua, joka paksusta piipusta kumpuaa mustana häntänä ulos, +jää jälelle ja laskeutuu raskaampana kuin ilma pitkin meren pintaa. Kun +sitä on aikansa nähnyt, istuu koneruuman luukun suulle, ja katselee +sinne alas kuunnellen koneen lakkaamatonta työtä, jonka jokainen +jyskytys työntää meitä syli syleltä eteenpäin, suoltaen alleen tuota +äärettömän pitkää tietä. + +Yksi huvitus on laivan ohjaus. Ruorimies seisoo hänelle tehdyssä +suojuksessaan, josta hän melkein liikkumatonna katselee vuoroin +eteensä, vuoroin kompassiin. Ulkona kannella kävelee perämies +lakkaamatta edestakaisin ja määrää tuon tuostakin suunnan. Ei hän monta +sanaa puhu, vastaa vain lyhyesti johonkuhun uteliaan matkamiehen +kysymykseen, ja näyttää tottuneen äänettömyyteen, joka tuntuu täällä +merellä yhtä luonnolliselta kuin kirkossa tai suuressa synkässä +korvessa. + +Sillä lailla kuluvat täällä tunnit toinen toisensa perästä. Pienenä +poikkeuksena on vain se, jos sattuu maata nousemaan merestä. Kiikarit +ojennetaan sinne ja ahnaasti tarkastetaan rantaa. Gottlanin suuri +saarento oli tänään puolenpäivän aikaan laivasta oikealla. Se oli +korkea maa, jossa näkyi taloja ja kyliä. + +Rannemmalla kuului olevan kaupunkikin, vaikka silmiin paistava aurinko +esti sitä näkymästä. Ohitse mentäessä tuli omituisella säälin +sekaisella uteliaisuudella ajatelleeksi, että sielläkin niitä on +ihmisiä, jotka elävät ja harrastavat ja mitähän harrastanevat mikin? +Ovatkohan olot siellä samanlaiset kuin meidän vai paremmat? Jos olisi +seisahtua sinne, ihka outojen sekaan, jossa ei kukaan tunne! + +Mutta maa jäi taakse, katosi pois ja unohtui. Ja taas on laiva ainoa +huomion esine ja ainoa hauskuus. Jos ei olisi päivä niin helakka, meri +niin suloinen ja siivo, niin voisi tuskastua sen yksitoikkoisuuteen. +Mutta nyt sille antaa anteeksi ja on kiitollinenkin, kun tietää, että +se herättyään ja suututtuaan kyllä saattaisi näyttää toisetkin tapansa. + +Ilta ja yö on miltei kauniimpi kuin päivä. Aurinko pyörii punaisena +pallona veden rajaan, koskettaa sitä ja laskeutuu siihen kuin +uimasilleen antautuva, joka ensin varpaitaan kostuttaa, sitten painuu +vyötäisiään myöten ja yht'äkkiä sukeltaa umpimähkään ja näkymättömiin. + +Samassa alkaa tulla pimeä. Taivas ja meri muuttuvat harmaiksi ja usmaa +alkaa kohota hiukan. Silmä ei erota vettä kuin muutamia syliä kahden +puolen laivan. Mutta läpi hämäryyden vilkkaa kaukaisia valoja. Ne ovat +majakkain tulia, joista toiset loistavat liikkumattomina, toiset taas +syttyvät ja sammuvat vähäisen väliajan kuluttua. Ja niiden väliä +taivaltaa laiva, kääntäen kokkansa yhdeltä tuollaiselta merilyhdyltä +toiselle. Kone lyö ruumassa, vesi pursuaa perän alla ja kokassa se +kohisee kuin koski kiven kohdalla. Se on kuin kehtolaulun tuuditusta, +jota on mahdoton vastustaa. Uni valtaa vähitellen kaikki muut paitsi +koneenkäyttäjät ja perämiehet, joiden täytyy valvoa. + + +Maamatka. + +Yön maattuamme heräsimme siihen, että laivan pilli tuon tuostakin +huuteli valittavia, pelonsekaisia säveliä, jotka vaikuttivat omituisen +arastuttavasti. Seistiin näet sakeassa sumussa ja huudot olivat +varoittavia ääniä muille laivoille sitä varten, ettei yhteentörmäyksiä +tapahtuisi. + +Oltiin pääsemässä Lyypekkiin ja täytyy myöntää, että oli harmillista +sillä lailla seistä ja odottaa toimetonna. Laivan kansi, jota jo kolme +vuorokautta oli ikävikseen mittaillut, melkein poltteli jalan alla. +Ulkomaa, tuo outo ja omituinen, oli ihan tuossa muutamain sylien +päässä, mutta läpinäkymättömän esiripun takana. + +Vihdoin se kuitenkin kohosi ja eteen aukenivat uudet näköalat, ihan +erilaiset kuin siellä kotona. Laiva lähti pujottelemaan kaltaista +polveilevaa jokea. Kahden puolen sitä kohosivat rannat, toisin paikoin +yleten pienoisiksi loiviksi kukkuloiksi. Kaikki oli viheriäistä ja +viljeltyä. Ei pienintä kolkkaakaan, jota ei ihmiskäsi olisi vallannut. +Metsätkin, joissa näkyi kasvavan meille vieraita puita, olivat +viljeltyjä, istutettuja ja hyvin hoidettuja. + +Edestä häämöttivät jo Lyypekin kirkkojen tornit. Ja kuta lähemmä +tultiin, sitä sakeammaksi tuli se metsä, joka muodostui laivain +mastoista kaupungin satamassa. Vähän ajan päästä ei niitä enää voinut +lukeakaan. Niitä kasvoi sadoittain, toistensa takaa. Höyrylaivoja, +purjelaivoja kaikkien kansojen lippuja liehuttaen seisoi vieri +vieressään kiinni niin pitkälle kuin silmä kantoi. Kuljettiin ainakin +pari kilometriä kapeaa väylää myöten, joka syntyi niiden väliin. Ei voi +sanoin kuvata sitä hälinää ja melua, joka vallitsi satamassa. +Vipukoneitten hurina oli huumaava. Siihen yhtyi merimiesten huudot ja +rannalla ajavain kuormavaunujen rumina. Tuntui kuin suuri maailma olisi +yht'äkkiä avannut ovensa työhuoneeseensa ja tahtonut ikäänkuin ilkkuen +osoittaa, mitenkä työtä on tehtävä ja mitenkä liikuttava, jotta aika, +joka ei koskaan tule takaisin enemmän kuin vesi koskessa, ei kuluisi +hukkaan. + +Elämä Lyypekin satamassa ei kuitenkaan ollut vielä muuta kuin vähäistä +esimakua siitä, mitä tuleman piti. Vasta sitten, kun istuttiin junaan +ja jouduttiin parin tunnin perästä Hampuriin, tuohon puolen miljoonan +asukkaan kaupunkiin, pääsi tietämään, mitä on kiire maailmassa ja mitä +merkitsee liike-elämä ja suuren kaupungin hyörinä. Kaikki nuo +äärettömän korkeat kivimuurit, joiden seinät olivat täynnä suunnattoman +suuria ilmoituksia kaiken maailman kauppatavaroista, olivat mustat kuin +pajat. Se tavaton määrä kivihiilisavua, joka nousee tuhansittain +korkeuteen kohoavien tehtaitten piipuista, laskeutuu alas ja paneutuu +joka paikkaan. Se pimittää paikoitellen päivänkin ja pölisee hienon +hienona nokena kaduille. Mutta se ei ainakaan liikemiehelle ole +vastenmielistä. Se osoittaa hänelle, että koneet ovat käymässä ja että +kuta enemmän noki pölisee, sitä nopeammin käy ihmiskunnan aineellinen-- +ehkä henkinenkin--edistys. + +Pari kolme tuntia vietimme Hampurissa ajaen ristiin rastiin kaupungin +katuja milloin hevosrautatievaunujen katoilla, milloin ajurien +rattailla. Silmään jäi kaikesta siitä vain kiireinen kuva avaroista +toreista, kaduista niin pitkistä, ettei päätä näe, mutta joissa on +kauppakonttoreja kauppakonttorien vieressä lukemattomat määrät, +silloista, joiden päällitse mennä puhaltaa rautatiejunia ja alla +tuhuttaa höyrylaivoja, ristiin rastiin kiitävistä ihmisistä, täyteen +ahdetuista raitiovaunuista, kanavista, jotka kulkevat kuin kadut +kaupungin laidasta toiseen, ja lopuksi äärettömän isosta +rautatieasemasta, jossa uupuneina astumme Pariisiin menevään junaan. + +Se matka, joka silloin alkoi iltasella myöhään ja päättyi vasta +seuraavana iltana, on erikoisempia mitä voi tehdä. Tie kulkee Euroopan +kenties tiheimmin asuttujen seutujen kautta. Melkein jokainen +asemapaikka on kaupunki, suurempi tai pienempi. Siinä, missä ei ole +tehtaita, siinä on peltoja ja peltojen perillä on taloja ja kyliä, +joissa huoneet ovat rakennetut kuin parhaat herrastalot. + +Välistä voivat seudut olla ihmeen ihania. Ensiksi on silmän alla +esimerkiksi laaja tasanko, jonka halki juna kiitää huimaavaa vauhtia. +Niinkuin jo sanoin, on kaikki viljeltyä. Sarat erottaa toisistaan +milloin eritapainen viljelys, milloin aidat, jotka eivät ole +rakennetut, vaan istutetut. Tuolla liehuu niittomiehiä viikatteillensa +ponnessa, ja jälessä kulkee lauma haravoivia naisia karhoa tehden. +Toisaalla mennä junnistaa kyntömies ajaen kahta suurta valkeasi hevosta +ison näköisen kääntöauran edessä. Siellä täällä näkyy peltojen perillä +leveä tie, jonka tuntee siitä, että sen kahden puolen kasvaa pitkiä +puita, rungosta karsituita ja ainoastaan latva kasvaen tuuheita lehviä. +Kun on helakka päivänpaiste, niin lämmin kuin siellä kotona kuumimpana +kesäaikana, lankeaa joka puusta tarkasti rajoitettuja varjoja poikki +tien, tehden sen hauskan juovikkaaksi. Tuo tie sujuu pitkän, kaukaisen +lakeuden perille ja vie kylään, jonka valkeat huoneiden seinät +paistavat häikäisevän kirkkaasti virstojen päähän. Kattojen yli kohoo +kirkontorni ja vielä etäämpänä savuaa korkea tehtaan savutorvi nousten +yläilmoihin paljon korkeammalle kuin torni. + +Tämä näköala katoaa parin minuutin kuluttua, mutta sijaan tulee toinen +samanlainen ja tuntimääriä saatetaan matkustaa sellaisten seutujen +läpi. Ei luulisi siellä olevan köyhyyttä eikä elämisen puutetta. + +Ei kuitenkaan aina ole samanlaista silmän alla. Sillä yht'äkkiä +tupsahtaa vaunu pilkkoisen pimeäksi, kun juna räsähtäen puskee mustaan +tunneliin. Ollaan vuoriseudussa ja kuljetaan syvässä laaksossa +kallioiden välissä. Niitten huipuilla on huoneita ja rinteet kasvavat +köynnöskasveja. Mennään jokien poikki. Tuossa pyörii mylly, ihmeen +sievä ja soma. Tuolla lampi, jossa joutsen koukistaa kaulaansa. + +Mutta sitten tullaan omituiseen seutuun. Se on Belgian +hiilikaivospiiri. Lyypekissä kasvoi mastometsä, täällä on metsä +tehtaitten savutorvista. Ei näe muuta mitään kuin torvia ja taas +torvia. Ne nousevat suoraan maasta, ja savu, joka niistä tupruaa, tulee +suoraan maan sisästä. Ihmiset, joita siellä liikkuu, ovat mustia kuin +neekerit. Ja koko seutu on noettuna. Ei ainoatakaan valkoista pilkkua. +Vaikka kuinka sulkisi vaunujen ikkunat, käy kohta itsekin samanlaiseksi +sepäksi. Kahden puolen tietä on kivihiilikekoja, niin korkeita kuin +vuoria. Tuhansin seisoo tavaravaunuja sivuradoilla, kaikki täynnä tuota +samaa mustaa ainetta, jota maan sisästä murretaan, nostetaan ylös +pinnalle ja kuletetaan kaikkiin maailman ääriin, missä sen avulla +miljoonat koneet pannaan pyörimään. + +Tätä tämmöistä seutua kestää penikulmien pituudelta ja niin leveältä +kuin silmä saattaa nähdä. Kun sen kautta kulkee, niin ymmärtää vasta +oikein, mikä on luonut nykyisen vuosisadan ja mikä on tehnyt +mahdolliseksi höyrykoneitten aikakauden. Se on kivihiili, jota jos ei +olisi, olisivat aikoja sitten lakanneet liikkumasta laivat ja +pysähtyneet junat. Sillä pian olisivat kasvavat puut tuhaksi +haihtuneet. + +Mutta nyt sitä on vielä eikä ole pelkoa, että ainakaan meidän lastemme +ja lapsiemme lasten eläessä lakkaisi tämä musta voimakas veri +vuotamasta nykymaailman suonissa. Se tuntuu parhaiten tuosta veturista, +joka korskuu junamme edessä ja kirkuen, karjuen kuin hurja orhi mennä +karmaisee päämaaliaan, tätä maailmankaupunkia Pariisia kohti. + +Lyhyeksi hetkeksi pysähtyy se vain asemille, joista tulvimalla tulvii +lisäväkeä mukaan. Ilta alkaa pimitä, niin ettei seutuja näe. Vauhti, +joka on tähän saakka ollut suunnaton, kiihtyy kiihtymistään +suunnattoman suureksi. Tuntuu siltä kuin toteutuisi satu, jossa +kerrotaan laivasta, joka läheni magneettivuorta. Se veti jo kaukaa sitä +luokseen, kuta likemmäksi tultiin, sitä ahnaammin imi vuori rautaista +alusta. Kaikki liitokset natisivat. Vihdoin tempasi magneetin vetovoima +sen kokonaan itsehensä, paiskasi vuoren rintaa vastaan ja laiva särkyi +säpäleiksi. + +Tuo satu muistui mieleeni, kun alkoi Pariisi lähestyä. + +Jo kauas tuntui suuren kaupungin samean kiihkoinen ilma. + +Pitkän matkan päähän tuikkivat valot kaupungista ja kuului hiljainen +hyminä. Väsynyttä mieltä se vain kammotti eikä viehättänyt. + +Mutta vahinkoa ei tapahtunut todellisuudessa niinkuin sadussa. +Hiljalleen laski juna asemalle, aivan tavallisella tavalla astuttiin +alas vaunuista ja tultiin väkivirran mukana ulos, ja istutaan nyt tätä +kirjoittamassa rauhallisessa pienessä huoneessa, ylhäällä Montmartren +vuoren rinteellä. + +»Savo», syysk. 14, 17 ja 24 p:nä 1889. + + + + +MUUTAMIA KUVIA PARIISIN MAAILMANNÄYTTELYSTÄ v. 1889. + + +Näyttelyn ensimmäinen vaikutus. + +Pariisi, syysk. 16 p:nä. + +Harvoin on käsi kynän ponnessa tuntenut itsensä heikommaksi kuin nyt, +kun sen täytyy ruveta kuvaamaan Pariisin maailmannäyttelyä. Äkkiä tänne +tulevaan tekee näyttely niin mahtavan vaikutuksen, että kokonaan +typertyy sen alle. Eikä tuo tunne haihdu, vaikka siellä olisi käynyt +useamminkin, oleskellut päiväkausia ja katsellut ja tutkinut. +Ulkopiirteet tosin selviävät, mutta syvyys, näyttelyn sisältö ja +yksityiskohdat kasvavat, suurenevat ja kokonaisuus ikäänkuin hämmentyy +ja pimenee. Ei se kumma olekaan, kun ajattelee, että näyttelyn ala on +suuri kuin Kuopion kaupunki. Kuvitelkaa todellakin, miten olisi, jos +joka huone Kuopiossa olisi näyttelypaviljonki, jokainen niistä täynnä +outoja, ennen näkemättömiä esineitä, ja voitte likimäärin ymmärtää sen +suuruuden. Voitte myöskin ymmärtää, että tarvittaisiin vuosia siihen +tutustuakseen, hyvä, jos koskaan voisitte kaikkia käsittää ja säilyttää +mielessänne. Teidän täytyisi uhrata elämänne siihen, asettua tänne +asumaan ja saada olla täällä joka päivä, liikkua niinkuin kotonanne. +Näyttelyn pitäisi kestää ihmisiän aika. Pitäisi luoda yht'äkkiä uusi +kieli, jonka sanat olisivat aiotut ainoastaan tätä tarkoitusta varten. + +Oli aamu kuin juhlapäivän, kuin ihanin kesäinen sunnuntaiaamu siellä +kotona, kun astuin ulos asunnostani toisessa laidassa Pariisin +kaupunkia ja tulin alas pienoiselle torille, jonka kaikista kulmista +lähtee säteilemään suuria leveitä puistokatuja joka haaralle. Keskellä +toria seisoo odottamassa suuri ihmisjoukko valkoisten hevosten vetämien +punaisien, keltaisien ja kaikenkarvaisien hevosrautatievaunujen +ympärillä. Vaivoin pääsee sinne sisälle, saaden kiittää onneaan, ettei +jää paikalle seisomaan ja odottamaan. + +Puolen tuntia ajettuaan alinomaa tulvivassa ihmis-, hevos- ja +vaunuvirrassa, joka katujen kulmissa kuohuu ja humajaa omituisella +päätä huimaavalla tavallaan, saapuu vihdoinkin avarammalle paikalle, +jonka laidassa kohoaa korkea rakennus torneineen, niin korkeine kuin +parhaan kirkon. Se on Trocaderon palatsi. Tämän rakennuksen holvien +alitse kun menee, on siinä yht'äkkiä edessä, alhaalla laaksossa, koko +näyttely. + +Silmä ei saa enää kulkea omia teitään. Se on kokonaan nähtävänsä +vallassa, joka johtaa sitä väkisin minne tahtoo. Hetkeksi kaatuu +syrjään kahden puolen kaikki muu ja Eiffeltorni tempaa mukaansa +vastustamattomalla voimalla ylös korkeuteen, jonne se puhaltautuu kuin +suunnattoman suuri yksinäinen korpikuusi keskellä viljavata vainiota. +Miljoonia silmiä se on samalla tavalla vaatinut sanomaan sille +ensimmäisen tervehdyksen näyttelyyn tullessa. Vaikka se on vähintäänkin +vielä puolen kilometrin päässä siitä, missä katsoja seisoo, näyttää +siltä kuin olisi se tuossa aivan katsojan edessä. Kaikki muu jää +pieneksi ja matalaksi sen alle ja korkeimmat rakennukset ovat ison +matkaa alapuolella sen alimmaista kaarta. + +Vasta sitten kun tämä itsevaltias on mielestään tarpeeksi vanginnut +huomiosi, sallii se silmän siirtyä juuremmalle. + +Siinä, sen ympärille kasvaneena kuin kirkonkylä joka puolella tapulin +tornia, on itse näyttely. Joka taholla palavat kupolien kullatut pallot +auringon häikäisevässä valossa. Ne ovat sinisiä, ne ovat punaisia, +keltaisia, vihreitä, kokoontuen kaikki erilaisiin, ihmeen ihaniin ja +sopusointuisiin ryhmiin. Lippuja liehuu ja väräjää joka huipun nenässä +ikäänkuin osoittaen sitä hermostunutta eloisuutta, mikä niiden alla +mahtaa vallita. Suoraan tuon tervanruskean Eiffeltornin ensimmäisen +kaaren kohdalla on samanvärinen hiukan haaleampi kupukatto, ainakin +yhtä korkea ja avara kuin Nikolainkirkon torni Helsingissä. Se kohoo +keskeltä koneosaston avaraa katua, joka ulottuu melkein yli +näyttelykentän takimmaisen osan. Oikealla ja vasemmalla puolen tornia +siintävät, hemmotellen silmää hienoilla väreillään, taiteen ja +taideteollisuuden huoneuksien kupukatot. Nämä rakennukset rajoittavat +ihmisten liikkumapaikaksi suuren, neliskulmaisen, soikean kentän, ne +kohoavat yli muista ja niiden ulko- ja takapuolella on lukematon määrä +matalampia kattoja ja yhtä kirkkaasti kimmelteleviä pienempiä +torninvesoja. Kaikkien noiden kolmen suuremman kupukaton ja melkein +jokaisen pienemmän tornin huipulla näkyy haamuja veistokuvista. +Suurimmista voi erottaa tänne saakka päämuodot. Toinen rohkeammin, +toinen rauhallisemmin näyttävät ne tekevän keveitä, sulavia, +riemukkaita liikkeitä kohden sinistä korkeutta. + +Seisoessaan täällä ylhäällä, ja katsellessaan kaikkea tuota jalkainsa +alla olevaa voi helposti ymmärtää, miltä mahtoi näyttää temppelin +harjalta kaiken maailman komeus ja kuinka se mahtoi viehättää ja +kiusata. Sen se tekeekin, se vetää voimakkaasti luokseen, houkuttelee +heittäytymään syliinsä. Sen on kaukaa nähnyt, silmä on saanut kuvan +kokonaisuudesta ja haluaa päästä tunkeutumaan yksityiskohtiin. + +Leveä tie laskeutuu tuossa jalkojen alla Eiffeltornin juurta kohti. +Siinä kuhisee ihmisiä kuin muurahaisia. Tie jakaantuu kahteen osaan, ja +niiden keskellä--kuohuu koski. Vesi kumpuaa Trocaderon palatsin +seinämältä, jossa sitä valkoisena vaahtona suustaan ja sieraimistaan +syöksevät ilmaan mahdottoman suuret vesieläimet. Kerros kerrokseltaan, +kivi kiveltään putoaa vesi sitten yhä alemma ja seisahtuu avaraan +lampeen, jossa joutsenet uida lurittelevat. + +Olemme näyttelyssä ja kulkiessamme sivuutamme jo rakennuksia, joihin on +näyttelyesineitä asetettu. Mutta niihin ei jouda hätäistäkään huomiota +luomaan. + +Kuljetaan eteenpäin, saavutaan suurelle Jenan sillalle, josta ei tahdo +väentungokselta yli päästä. Ja yhdenlainen on liike sen allakin. Pitkin +Seinejokea kiitävät pienet laivat kiihkeätä vauhtia, yhtä täynnä +yleisöä kuin omnibusvaunut kaupungissa. + +Kaikkien määrä on päästä näyttelyn keskipisteeseen, kaikkialle näkyvän +ja joka paikassa silmään pistävän Eiffeltornin alle, josta tiet +haaraantuvat eri suunnille näyttelykentän jokaiseen kolkkaan. + +Torni on ollut peitossa hetkisen aikaa, sillä yli kulettava silta on +katettu. Mutta kun sen alta yht'äkkiä astuu ulos, niin silloin on +samassa myöskin aivan tornin juuressa. Ajatelkaa eteenne likimäärin +niin korkea mäki kuin Puijo. Ajatelkaa, että sitä on ruvettu +kovertamaan ja koverrettu niin, että koko alus on saatu ontoksi ja +ainoastaan neljä kaarta jätetty, jotka ylhäältä yhtyvät toisiinsa. +Ajatelkaa se, niin on teillä kuva siitä holvista, jonka alla nyt +seisomme. Sen holvin korkeus on vasta kaksikolmannesta tornin +korkeudesta. Varsinainen torni tunkee vielä kolmannen osan siitä ulos +avaruuden sisään. + +Olen muuttunut pieneksi, tuhottoman tuhoiseksi kääpiöksi tämän +jättiläisen haarojen alla. En voi muuta kuin suu auki ihmetellä ja +masentumistani masentua. Ainoa lohdutus on, että tuolla ylhäällä tornin +ensimmäisellä sillalla ovat muut yhtä pieniä kuin minä. + +Jään tällä kertaa kaula kenossa tuijottamaan Eiffeltornin satoihin +tuhansiin sälöksiin. Vastedes lähden liikkumaan syvemmälle näyttelyn +sisään. + + +Eiffeltornin alta konesalin suulle. + +Pariisi, 17 p:nä syysk. + +Erosimme eilen Eiffeltornin alla, johon jäin teistä ihmettelemään sen +voimakkaita kaaria. Samalla lailla kuin minä sitä katselin, katselivat +sitä monet muutkin, sillä ei kukaan näy voivan kulkea sen alitse, +seisahtumatta siihen. + +Jatkaakseen matkaansa sietää hetken haparoida, ennenkuin päättää, minne +päin mennä siinä ihmeitten kaupungissa, joka nyt on läpikäytävä ja +katsottava ja johon tornin alta lähtee teitä ja katuja joka haaralle. +Luonnollisin tie uutismiehelle on kuitenkin suoraan eteenpäin n.k. +konesalin suurta kupukattoa kohti. Tie tänne samoin kuin kaikkialle +muuallekin on leveä esplanadi, joka kahden puolen asetetuista +veistokuvista muodostuu kuin temppelin pylväistöksi. Esplanadin +keskelle, pienen lammikon pinnalle, on kohotettu mahdottoman suuri +veistosryhmä. Siinä on venhe, jonka päällä istuu enkeli nostaen soihtua +ilmaan, ja hänen jalkainsa juuressa puhaltavat toiset enkelit pasunaan. +Näiden veistoksien välisessä käytävässä liikkuu loppumaton ihmistulva. +Toisia kävelee, toisia istuu pienillä tuoleilla omia eväitään syöden, +sillä pariisilaiset ovat tarkkoja rahalle ja tulevat tänne omine +ruokineen niinkuin maalle. + +Konesalin suuri kupu on ihmeellisimpiä teoksia, mitä milloinkaan lie +nähty. Sen ylimmäisellä huipulla seisoo sielläkin enkeli, rauhan palmu +toisessa kädessä ja toisessa laakeriseppele. Jalka on vapaana ilmassa, +samalla kuin toisen varpaat keveästi koskettavat maapalloa. Sitä +katsellessa tulee hiljaa huokaisseeksi rinnastaan sen toivomuksen, että +jospa tuo kaikki, mikä täällä sotaisten himojen keskipisteessä on +kokoontunut rauhalliseen kilvoitteluun, vaikuttaisi »ikuisen rauhan» +ylläpitämiseksi. Varmaa onkin, että Pariisin näyttely tätä tunnetta on +äärettömästi kehittänyt. + +Melkein pyhä hartaus valtaa mielen, kun suuresta ovesta Teollisuuden ja +Kansan kuvapatsaiden välitse astuu sen kupukaton sisään, minkä +ulkopuolella äsken seisoimme. + +Koko tuo suuri pallonpuolisko lienee lasista tehty, koskapa sen läpi +päivä kuultaa. Ulkopuolellaan hohtaa se ruskean pohjan päälle pantua +kultaa ja hopeaa, siihen on istutettu monivärisiä kilpiä, ja kaaret ja +pylväät päättyvät taitteissaan ja yhtymäpaikoissaan vartalo- ja +rintakuviin, joiden merkitystä ei kuitenkaan voi oitis käsittää, eikä +ole aikaa tarkempaan tutkimukseen, niin hauskaa kuin se voisikin olla. +Sisäpuolella tulee lukemattomilla lasimaalauksilla koristetun katon +läpi himmeä valo alas niinkuin katolisen kirkon kuoriin. + +Niin ollen ei sen suuruus masenna, kuten äsken Eiffeltorni. Se nostaa +mieltä, samalla soinnuttaen sitä hiukan surulliseksi. Ero näiden kahden +tunteen välillä on ehkä sama kuin niiden, jotka syntyivät itämaalaisen +mielessä, hänen polvistuessaan hirviö-epäjumalansa edessä, ja +kreikkalaisen rinnassa, kun hän koetti saada taivaalliset ihanteensa +sopusointuun kehittyneen kauneudenaistinsa kanssa ja loi siitä +itselleen uskonnon. Paitsi Eiffeltornin ensi vaikutusta jääkin +näyttelyä kokonaisuudessaan, samoin kuin erityisosiakin katsellessa +mieleen juuri tuo jälkimmäinen tunne. Paras muisto, minkä siitä vie +kotiinsa, on täydellinen taiteellinen nautinnon tuottama sopusointu, +joka syntyy yksin koneitakin katsellessa. + +Ei hennoisi lähteä kupolin alta. Tekisi mieli istua siihen pitkäksi +aikaa. Mutta väen hälinä häiritsee ja aikaa on vähän. Omituisena +vastakohtana sattuu sitäpaitsi silmään pitkän huonerivin perältä, jonka +katto laskee alas sinistä valoa, suuri pyörivä huimaratas, joka +osoittaa tien suoraan konesaliin ja antaa jo pienen aavistuksen sen +elämästä. + +Monen kiusauksen kautta on kuitenkin sinne kulettava. Niin pian kuin +otat askeleenkaan eteenpäin, tulet uusien ja yhä uusien nähtävien +kohdalle. Jo itse siinä käytävässä, joka vie suoraan konesaliin, on +näyttelyesineitä toinen toistaan komeampia ja omituisempia. Ja vähän +väliä haaraantuu siitä kahden puolen yhtä korkeita ja vielä pitempiä +käytäviä, joiden päähän silmä tuskin tahtoo kantaa. Kaikki nämä eri +käytävät ovat täynnä teollisuuden tuotteita, jommoisia ei missään ole +tähän saakka nähty. Hienointa, komeinta, ylellisintä ja hyödyllisintä, +mitä maailma näihin aikoihin asti on saanut toimeen, on täällä eteeni +asetettu. Pienin paviljonki, kaukaisin nurkka olisi ikuinen ihme ei +ainoastaan siellä kotona Kuopiossa, mutta myöskin niin suuressa ja +omasta mielestään mahtavassa paikassa kuin Helsinki. + +Meni puoli päivää näiden kautta kulkiessa eikä kuitenkaan tullut +nähdyksi niistä pientä murtomaakaan. Luettelen tässä ainoastaan +muutamia, jotka tarttuivat mieleeni hiljalleen vaeltaessani salista +saliin, käytävästä käytävään, holvin alta holvin alle. + +Alkupäässä sinistä suurta holvia on useita paviljonkeja, jotka ovat +omistetut hienointa ylellisyyttä palveleville huonekaluille. Silkkiä ja +samettia kaikkialla! Tuossa on muuankin makuuhuone, sisustettu mitä +valkeimmalla, puhtaimmalla silkillä. Nurkassa seisoo lavea makuusija, +alusta ja tyynyt silkistä. Silkistä ovat pienet tuolit ja sohvat. +Ahnain silmin ahmivat sen neitseellistä, mutta samalla hiukan +hekumallista tuoksua pienet suloiset pariisittaret, huulet puoleksi +auki ihmetyksestä. Mikä viehätys hänelle laskeutua tuolle vuoteelle +väljässä yöpuvussa, mikä viehätys, maata siinä pitkälle seuraavan +päivän sisään ja aamulla nousta verkalleen ylös, istuutua ensimmäiselle +sohvalle, kutsua sisään suklaatilaitteet, nauttia virvoittavaa juomaa, +pieni, silkkiseen tohveliin huolettomasti pistetty jalka lepäämässä +silkkisellä jakkaralla, ja odottaa omansa tuloa tai--muistella hänen +menoaan. + +Samanlaisia huoneita, valmiiksi sisustettuja, suurempia ja pienempiä, +on varakkaiden vara valita niin monta kuin mieli tekee ja mikä mitäkin +parhaiten miellyttää. + +Kun nuo jättää, sattuu muutamakseen eteen rautakalujen holvi. Olen +nähnyt taiteilijainkin, ihmetyksen huudahdus huulilla, seisahtuvan +tämän holvin ovikoristuksen eteen. Koristus on suorastaan puhtain +taideteos omaa laatuaan. Koko seinä, ovi ja pihtipielet ovat tehdyt +pelkistä rautaisista työ- ja tarvekaluista. Siinä on patoja, veitsiä, +lapioita, ratakiskoja, eri koneitten osia, silintereitä, akseleita y.m. +y.m. Kaikki mitä maukkaimmissa asennoissa ja liitoksissa. + +Tällä tavalla tehdyn portin alitse kun astuu, niin kulkee viileässä +ilmassa, keskellä rautaista maisemaa. Siinä viihtyy kaikki kiihoitus, +katoo kaikki ylellisyys. Joka puolella on vain hyöty ja käytännöllisyys +vallalla. Rauta-, kupari-, sinkki-, vaski-, y.m. valimot ja tehtaat +ovat asettaneet tänne näytteitä kaikista kaluista, mitä suinkin saattaa +näistä metalleista syntyä. Saadakseen tavaransa oikein esille ja +näkymään ovat kaikki koettaneet keksiä omituisia muotoja näytteille +asettamilleen esineille. Niin on esim. muuan rautalankaverkkoa +valmistava tehdas käärinyt sen paksummiksi ja hienommiksi pilareiksi, +joista on sitten muodostettu iso, korkea portti. Toinen on tehnyt +pronssista kokonaisen pienen huoneen korkuisen kirkon, jossa huiput, +katot, tornit, kaikki ovat samasta aineesta. + +Nämä jättää; sattuu kellonäyttelyyn; joutuu porsliini- ja +mosaikkitavarain osastoon; siitä kultateoksien ja hohtokivien lasisten +kaappien ääreen; huikaisee niissä silmänsä kalleuksilla, harhailee +vaatetavarain ohitse, joita ei tule juuri katsoneeksikaan, joutuu +sota-aseiden osastoon, jossa on uusimpia murha-aseita, kanuunia, +kiväärejä; näkee kokonaisen pieleksen talkkoja ja haravia; sattuu kadun +päähän, missä on pitkät rivit vaunuja, kärryjä, rekiä, polkupyöriä; +seisahtuu sen päässä olevaan metsästys- ja kalastuskapineiden osastoon, +jossa näkee ketun kaulastaan raudassa kiinni ja haukan kynsistään, +jossa tapaa meikäläisen rysän ja merran kummallisimpien onkima- ja +muiden pyydyskoneitten vieressä j.n.e.--kunnes väsyneenä kiertokulkuun +löytää itsensä aivan konesalin suuren oviholvin suulta ja näkee siellä +taas hurisemassa äskeisen huimarattaan, mutta nyt likempänä, suurempana +ja vielä huimaavampana. + +Ennenkuin sinne pääsee sisään, täytyy taas seisahtua uuden kupolin +alle, joka muodostaa ikäänkuin eteisen konesaliin. Kuinka se kohoo +keveästi ja samalla voimakkaasti sekin ylös korkeuteen! Sen sisustassa +on maalauksia, jotka kuvaavat Ranskan kauppaa, taidetta ja tiedettä. +Sen arkkitehdin työstä, joka on tämän kupolin valmistanut, on sanottu, +että hän on voinut siinä saada näkyviin siirtymän ensimmäisen kupolin +taiteellisesta koristusta vasta siihen ylevään paljouteen, joka on +ominainen kohta alkavalle konesalille. + +Keskellä kupolia on mahdottoman suuri ja raskas veistos lyijystä ja +raudasta. Neljä tulista jättiläishevosta, suut auki ja sieraimet +leveinä, syöksyy siinä täyttä laukkaa eteenpäin kiskoen perässään +mutaan uponnutta muinaisaikaista vaunua, jossa nainen istuu, viitta +hulmuten menon vauhtia. Koko tuo mahtava valuteos on väriltään musta ja +vaikuttaa valtavasti ohikulkevaan. Sen paino kuuluu olevan--40,000 +kiloa. Sen edessä seisoo toinen rauhallisempi veistos, enkeli musertaen +keihäällään käärmeen pään. Jos tässä kuvassa on se merkitys, että maata +mateleva pimeys on voitettu siinä salissa, jonka edessä kuvat seisovat, +niin täytyy sen aatetta sanoa onnistuneeksi. + + +Konesalissa. + +Pariisi, 18 p:nä syysk. + +Tuskin lienee milloinkaan maailmassa tarjoutunut nähtäväksi sellaista +näköalaa kuin se, mikä nyt on tuossa silmäin alla, seisoessamme +konesalin lehterillä. Edessä on _konemaisema_, täydellinen maisema +taivaineen, valaistuksineen, perspektiivineen. + +Jos Eiffeltorni on tämän näyttelyn ihmeistä ensimmäinen, niin on +konesali toinen. Edellisessä on ihmisnero ponnistautunut korkeammalle +kuin milloinkaan ennen, jälkimmäisessä laveammalle kuin koskaan. Ei +milloinkaan ennen maailmassa ole niin isoa alaa ollut saman katon alla. +Sen pituus on 240 metriä ja leveys 115 ja jos lehterit otetaan mukaan, +nousee pinta-ala 80,400 neliömetriin. Kun se kenttä, johon näyttely on +sijoitettu, on ennen ollut sotaväen harjoituskenttänä, niin on tultu +sen johdosta laskeneeksi, että 30,000 miehen suuruinen armeija voisi +mukavasti leiriytyä konesalin katon alle ja että vielä sittenkin olisi +sijaa 12 à 15,000 hevoselle, joiden ratsumiehille vielä olisi +makuusijat lehterillä. Ei korkeuskaan ole aivan mantereen varassa. +Kuopion kirkontorni sopisi hyvästi sen alla suorana seisomaan. + +Eivät ole suinkaan vähäiset ne hirretkään, joiden varassa tällaisen +tuvan katto lepää. Katto on sinertävästä lasista, samoin kuin seinätkin +suurimmaksi osaksi. Sitä kannattamassa on suunnattoman suuret rautaiset +kaaret, jotka yhtyvät katon taitteessa. Niiden suuruus lienee +likimäärin käsitettävissä, kun tietää, että kukin näistä kaarista +painaa 200,000 kiloa. Tämmöinen kaari, joka on vain yksi ainoa pieni +nivel koko rakennuksessa, on jo itsessään ihmeteos. Ja sitä tuskin +huomaakaan, huomiota kun on vetämässä se, mikä on jalkain alla tuolla +alhaalla lattialla. + +Täydellinen hämmennys on ainoa, mistä pitkään aikaan pääsee selville. +Lähempänä tosin on tulisessa vauhdissa kirmaisevia pyöriä, edestakaisin +survovia silintereitä, ylös nousevia ja alas laskevia pistonkeja. +Etäämpää ei näe muuta kuin täydellisen sekasorron kiiltävää terästä ja +välkkyvää vaskea. Maiseman puut katoavat, ja sieltä kaukaa siintää +maiseman metsä, jonka yksityiskohtia pitäisi kiikarilla katsella. + +Vasta pitkän ajan kuluttua tottuu silmä sen verran, että voi vakaantua +katselemaan jotakin erityistä kohtaa ja ruveta arvailemaan, mitä +mahtanee tuo olla ja mitä tuo. Silloin saa ensiksi selville, että koko +tuo suunnaton suorakulmainen ala on jaettu satoihin pienempiin +neliöihin ja suorakulmioihin, joita erottavat toisistaan kadut, täynnä +hyöriviä katsojia, jotka tänne ylös lehterille näkyvät aivan +pienennetyssä muodossa. Toisistaan erotetut alat sisältävät sitten +itsekukin erilaisia laitoksia höyryjä sahavoimalla käyvän teollisuuden +alalta. + +Ehdottomasti seisahtuu silmä ensiksi tuohon jättiläis-huimarattaaseen, +joka kiinnitti huomiota jo tultaessa. Se liikkuu majesteetillisella +mahtavuudellaan. Tuntuu siltä kuin olisi edessä joku ruhtinaallinen +henkilö, ja mieleen tulee ajatus, etteiköhän pitäisi ottaa lakkia +päästään sen edessä. Ja rattaasta ei näy kuitenkaan yht'aikaa muuta +kuin puolisko, sillä samalla kuin toinen puoli sen kehää niin +sanoakseni pilviä hipoo, samalla painuu toinen puoli yhtä syvälle +sillan alle. Tuhannet lienevät ne hevosvoimat, jotka ojentavat ja +koukistavat sitä miehen reiden paksuista käsivartta, joka tätä pyörää +vääntää. Kone on n.k. ilman pumppuamiskone, joka suurista +kivihiilikaivoksista imee pilaantuneen kehnon ilman pois ja puhaltaa +sijaan uutta ja puhdasta, elähyttämään syvällä maan alla työskenteleviä +työmiesparkoja. + +Tämä tämmöinen kone, tämä tämmöinen ratas ei ole kuitenkaan muuta kuin +yksi monen samanlaisen joukossa. Sillä on veljiä ja vertaisia joka +haaralla suuressa salissa, mihin vain katsoo. Sillä kaikki, mikä täällä +on koneita, on luonnollisessa koossa, ne eivät ole kuvia, vaan ne ovat +täällä itse todellisuudessa. Täällä on kokonaisia tehtaita täydessä +käynnissä. Täällä näytetään kädestä pitäen, miten paperia valmistetaan, +miten saadaan sähköä, mitenkä painetaan sanomalehti, kuinka +kutomakoneet käyvät, millä tavalla uudenaikaisimmittain on tiiliä +lyötävä j.n.e. + +Täällä on pitkät rivit vetureja aina vanhimmista kaikkein uusimpiin, +rautatievaunuja niin komeita ja mukavia kuin palatsit. Ainoastaan +laivat on täytynyt tuoda pienennetyssä koossa näytteille. Mutta +niistäkin on kuvat ja suuret mallit, joista voi nähdä, millainen ukko +se on, joka esim. kuljettaa väkeä Atlantin yli Amerikkaan. + +Kaikki koneet ovat uusinta keksintöä, vereksintä valmistusta. Ja kun +sen muistaa, niin voi todellakin käsittää, mikä ääretön hyöty mahtaa +tästä näyttelystä olla asiantunteville, ammattimiehille. Kukin voi +löytää täällä parhaat hänen alalleen soveltuvat teokset ja saada +tietoonsa, mistä sellaisia voi ostaa. + +Kiiluvin silmin ja käsiään hykertäen kuulinkin erään insinöörin kaukaa +Bakusta kertovan muutamasta uudenlaisesta tiilenvalmistuskoneesta, +jonka hankkimisesta ja käytäntöön ottamisesta hän toivoi itselleen +mainiota voittoa. Hän osti koneen, joka oli ranskalaista tekoa, ja +koneen valmistaja sai sen kelvollisuuden todisteeksi kiinnittää +koneensa otsaan lipun, josta ohikulkeva voi lukea, että hän on sen +myynyt, myynyt jo kolmannen kerran. Hupaisuuden vuoksi mainittakoon, +että sellainen moukka koneitten käyttämisen alalla kuin tämän +kirjoittaja, löysi hänkin kulkiessaan ensi kävelyllään näyttelyn läpi +kaksi konetta, joista hänelle voi olla hyötyä. Toinen oli sellainen, +jolla kirjoitusta voi ottaa kaksikymmentä jäljennöstä tarvitsematta +minkäänlaisia puristimia ja suuria kopiokirjoja, toinen pienoinen +sukkela kapine, jonka avulla saa tehdyksi--paperosseja. Mitä sitten +muut mekanikot! + +Totisesti tutkivien ammattimiesten seassa, jotka päästetään +sisäpuolelle aitauksia, missä he ymmärtävin silmin näyttävät katselevan +koneitten käyttämistä ja tarkkaavin korvin kuuntelevan heille +mieluisasti annettavia selityksiä, vaeltaa kuitenkin moninkertaisesti +suurempi joukko huvikseen kuljeskelevaa yleisöä. Ne ne oikeastaan +jättävät näyttelyyn suurimmat rahat ja niitä varten pitää joka paikassa +olla sellaista, joka heitä huvittaa. Pariisilaiset ovat mestareja siinä +taidossa, he osaavat laittaa kaikki niin, ettei se käy ikäväksi. Ne +äärettömät summat, joita on pantu Eiffeltorniin, taideteoksiin, +koristuksiin ja kaikkiin muihin mukavuuksiin, osoittavat sitä. Ja samaa +osoittaa sekin, kun kutomakoneella kudotaan Eiffeltornin kuvia +nenäliinoihin, kun jäätelöä valmistava kone tekee jääkylmiä konvehteja +ja jakaa näitä muutamista penneistä, kun puhalluskoneesta muuan torvi +on asetettu niin, että ilmavirta ohi kulkevalta puhaltaa lakin päästä +kaikkien suureksi huviksi, kun telefoonista saadaan milloin kuulla +laulua milloin soittoa j.n.e. + +Erityistä huomiota näkyvät konesalissa herättävän sähkölaitokset. Ne +ovat melkein kaikki Edisonin osastossa, jolle on täytynyt myöntää 675 +neliömetrin pinta-ala. Oikein se onkin, sillä ilman hänen sähkövaloansa +ei Pariisin maailmannäyttely olisi se, mikä se on. Suuret salit, +kupukatot ja holvit olisivat jääneet pimeiksi, jos ei niihin olisi +saatu sähkölamppuja asettaa. Suurin osa sen nykyistä loistoa ja +komeutta olisi kokonaan puuttunut ja samalla myös menestys jäänyt +tulematta. Ihan oikeutetulta tuntuu sentähden se kunnioitus, mikä +Edisonille on osoitettu, kun hänen rintakuvansa on asetettu kuin +kuninkaan kuvapatsas keskelle konesalia. Se seisoo monen sylen +levyisellä ja korkuisella alustalla, joka melkein kokonaan muodostuu +sähkövalosta. On näet sähkölamppuja asetettu ihan toisiinsa kiinni, +niin että ne vähän etäämpää katsoen sulautuvat yhdeksi ainoaksi +valomöhkäleeksi. Ne palavat päivälläkin eikä niiden kirkkaus näy isosti +himmenevän auringon valossakaan. + + * * * * * + +Sähkön suurenmoinen käytäntö sattui muuten mitä voimakkaimmalla ja +vaikuttavimmalla tavalla esiintymään edessäni juuri sinä iltana, jona +katselin konesalia ja sen tässä koskettamiani ihmeitä. Olin +vaeltaessani käytäviä pitkin joutunut ulos muutamasta sivuovesta. Ollen +hiukan eksyksissä etsin Eiffeltornia, joka näkyy joka paikkaan, on +läsnä kaikkialla ja on ihmeteltävän hyvänä oppaana oudolle. Se on kuin +majakka merenkulkijoille, siitä saa aina varman pisteen ja voi määrätä +matkansa suunnan kartalla, jota ilman ei tule toimeen näyttelyn satoja +salmia soutaessaan. Hetken aikaa kulettuani näin muutaman itämaalaisen +temppelin ja länsi-intialaisen palviljongin välisestä solasta näyn, +joka ei helposti mielestä murene. Eiffeltorni oli edessäni +sähkövaloisessa iltapuvussaan. Nuo sen suuret jalkakaaret olivat kaikki +sähkölampuilla reunustetut. Ensimmäisen kerroksen räystäät olivat +samalla tavalla reunustetut ja niitä täynnä oli ylimmäinen huippukin. +Ulkoreunat kun sillä tavalla olivat rajoitetut ja noilla valopisteillä +merkityt ja kun ei näkynyt itse tornia pimeyden sisästä ollenkaan, niin +muodostui tuossa ikäänkuin uusi Eiffeltorni--paljasta sähkövaloa. + +Olisi luullut, että jo tässä olisi ollut ilotulitusta siksi kerrakseen. +Mutta kun tulin ulos syrjäisestä paikastani, näin, että taaskaan +Eiffeltorni ei ollut muuta kuin osa näyttelyn kokonaisuudesta. Ihanana +ja avarana oli edessäni--koko kenttä sähkötulen nukuttamana. Perällä +paloi konesalin kupoli tulipallona. Sen räystäät olivat sirotellut +tulia täyteen. Pieninkin reunus ja hienoinkin huippu hehkui. +Katonharjalla olevan kuvapatsaan soihtu loimotti nyt kuin suuri kokko +ja ihan tuossa jalkojen juuressa hehkui nurmikenttä, jota ympäröi +heinikon sisästä kimmeltävä lamppurivi. + +Ihan Eiffeltornin ylimmäiseltä huipulta tunkee paksu kuutamoinen +valovirta tänne alas. Se on ojennettuna keskellä kenttää olevaa +enkeliryhmää kohti, jonka se valaisee kokonaan. + +Mutta yht'äkkiä, kenenkään aavistamatta, puhaltaa lammikon keskeltä +vesisuihku ilmaan. Ja samassa alkaa vuotaa vettä kuvapatsaiden suista +ja sieramista. Se on ensin vaalean kirkasta. Vaan samassa muuttuu se +punaiseksi, kaikki samalla aikaa. Sitten siniseksi, keltaiseksi, +viheriäksi. Ja tuota ihmeellistä värien vaihtelua kestää pitkän aikaa. +Hämmästyneenä katsoo sitä melkein henkeä vetämättä, suuri ihmisjoukko +ympärillä on ihan vaiti. Mutta kun vesipatsaiden karkelo on lakannut, +räjähtävät ranskalaiset käsiään taputtamaan ja huutavat: »hyvä, hyvä!» + +Tätä tällaista huvitusta, tällaista joulu-iloa on täällä joka ilta. + + +Päiväntasaajan maissa. + +Pariisi, 25 p:nä syysk. + +Harhailtuaan vähän aikaa ikäänkuin määrätönnä kautta näyttelyn +lukemattomien käytävien, huomaa kuitenkin vähitellen, tarkastaessaan +syitä matkansa suuntaan, että askeleita sentään on puoleksi salaisesti +johtamassa jonkinlainen tarkoitus. On jotakin erikoista, jota hakee ja +joka määrää sen, mihin menee. + +Se, mikä ainakin minua täällä eniten viehättää ja eniten huvittaa, on +nähdä niitä omituisuuksia, jotka esiintyvät kaikista maailman ääristä +tänne saapuneiden eri kansojen osastoissa. Ja siihen tarjoo näyttely +erinomaisen tilaisuuden. Täällä yleismaailmallisuuden keskipisteessä on +eri kansallisuuksille annettu niin näkyvä sija, että se kohta pistää +silmään. Kansallisuudet viettävät täällä täydellistä voittojuhlaansa. +Kaikki se, mikä kullakin maalla ja kansalla on omintakeista, +alkuperäistä, olkoon se kuinka pientä tahansa, se sattuu heti silmään, +se huomataan ja sitä haetaan hakemalla. Näyttää melkein siltä kuin +eurooppalainen ja etupäässä ranskalainen sivistys tuntisi hämärän +tarpeen imeä itseensä jotakin uutta ja tuoresta. Ihmisillä on +ensinnäkin halu saada nähdä ja tutkia, miten muualla eletään, mitä +muiden kansojen kesken katsotaan erinomaiseksi ja kauniiksi, ja sitten +sulattaa näkemiänsä eri muotoja itseensä. Selvä käsitys tuosta +tarpeesta on aivan silminnähtävästi ollut johtavana aatteena näyttelyä +koottaessa ja järjestettäessä ja se se on, joka vähitellen ikäänkuin +itsestään siirtyy katselijaankin. + +Sen osoittavat parhaiten nuo tiheät ryhmät tungeskelevaa yleisöä, joita +tapaa vieraiden, ranskalaisille tähän saakka tuntemattomien kansain +näyttelyosastoissa. Todistuksena samasta taipumuksesta on vielä sekin, +että kuta elävämmin ja kuta vaikuttavammin jokin kansa on saanut kuvan +oloistaan esiintymään, sitä suurempaa huomiota se herättää. Ei tarvitse +tullakseen siitä vakuutetuksi muuta kuin pistäytyä esim. tuolle n.k. +Kairon kadulle, jossa näkee pienen palasen itämaista elämää. Täällä on +aina katsojia, aina uteliaita. Mutta parhaiten huomaa kaiken tämän +todeksi, kun poistuu varsinaisesta näyttelystä Marskentältä ja menee +tuohon n.k. Invaliidipuistoon, jonne useat etelä- ja itämaiset kansat +Aasiasta ja Afrikasta ovat kokoontuneet näyttämään länsimaalaisille, +millä lailla heillä eletään ja ollaan. + +Tämä osa näyttelyä on aina väkeä täynnä. Tänne tulevat lyhyen kävelyn +jälkeen suuressa näyttelyssä kaikki, tehdäkseen muutamassa tunnissa +kävelyn mitä omituisimmissa seuduissa, läpi outojen vieraisiin +kaavoihin tehtyjen rakennusten ja ohitse ihmisten, joita eivät ole tätä +ennen nähneet muualla kuin kuvakirjoissa. He näkevät algerialaisia ja +tunisilaisia palatseja, kulkevat jaavalaisissa kylissä, saavat +oleskella Madagaskarin saarelaisten ja Senegalin neekerien seurassa, +ostaa tavaroita arabialaisilta, käydä annamilaisten teatterissa, +katsella omituista jaavalaista tanssia j.n.e. Suuren näyttelyn +paviljongeissa näkee vain kuolleen kuvan itsekunkin maan esineistä ja +tuotteista, täällä tapaa elämää, kohtaa itseään maan asukkaita. + + * * * * * + +Tuolla soittaa muuan alkuperäinen algerialainen sotilassoittokunta. +Sävel on intohimoinen, tahti tulinen. Ohitse kulkee kaunis solakka +arabialainen, lieneekö beduini vai mikä. Hän on pitkä varreltaan, +puettuna leveään vaaleaan viittaan, joka heilahtelee hänen hartioillaan +kuin parhaan ruhtinaan, huolettomasti ja rennosti. Päässä on hänellä +turbaani, kääräisty taiteellisiin poimuihin, joiden aukosta näkyy +soikeat kauniit kasvot ja rohkeasti koukistunut nenä. Hän liikkuu +vapaasti, on hyvällä tuulella. Hänen toverinsa virkkavat hänelle +jotakin. Hän hypähtää, lyö näppiä yhteen ja pyörähtää tanssimaan. Siinä +on voimaa ja notkeutta ja jäsenten ja liikkeiden sopusointua. Laajan +viitan alta taipuu välistä rajummissa käänteissä solakka, jäntevä +ruumis. Toverilla on miekka kupeellaan. Tanssija tempaa sen käteensä, +ja säilän välähdys säikäyttää ympärillä seisovia hiukan peräytymään. +Toveri ei malta hänkään enää, hänkin innostuu toisen innosta, ja +koht'ikään tanssii siinä kaksi komeata miestä hurjaa miekkatanssia, +joka ei lakkaa ennenkuin soitto taukoo. + +Käännyt taaksesi ja säpsähdät. Luulet olevasi pakanain maassa, +ihmissyöjäin keskessä. Ympärilläsi seisoo joukko mustia jättiläisiä +jostakin Afrikan kuumimmista maista. Mimmoiset suonet pullistuvat +heidän käsivarsissaan, kuinka kiiltää tuo valkoinen hammasrivi paksujen +huulien alta, kuinka kauniisti pyörähtää silmän valkuainen pikimustien +luomien alta! Sanon kauniisti, enkä ainoastaan silmistä, vaan koko +miehestä. Mitä voimaa, mitä karakteeria! Nuo pienet, sirot +ranskalaiset, kuinka vähäpätöisiltä ja elottomilta he näyttävät! He +eivät vaikuta kuin ryhmittäin, suuren lukunsa turvin yhden ainoan +tuollaisen erämaassa kasvaneen luonnonlapsen rinnalla. + +Ihan toista lajia ovat jaavalaiset. He ovat pieniä kasvultaan ja +ulkomuodoltaan rumia, jos meikäläisen kauneudenaistin annetaan tuomita. +Silmät ovat vinossa, poskiluut ulottuvat pitkälle, hampaansa he +mustaavat ja kasvojen väri on ruskean harmaa. Heitä on näyttelyyn +saapunut kokonainen kyläkunta, ainakin puolisataa henkeä. Ne asuvat +täällä kuin kotonaan huoneissa, jotka ovat rakennetut bambuputkista, +Niissä tekevät he töitään: ompelevat, kutovat, takovat ja keittävät +ruokansa. Luulisi olevansa kaukana täältä, jos ei aidan takaa +yhtämittaa kuulisi veturin vihellystä. Keskellä kylää on teatteri, +heidän oma kansallinen näyttämönsä. Siinä tanssitaan. Tanssi on +kuitenkin jotakin aivan erikoista meille. Näyttämön perällä istuu neljä +naista, jotka kuuluvat olevan erään jaavalaisen ruhtinaan haaremista. +He ovat vaatetetut monivärisiksi ja koristetut kaikenlaisilla +kalleuksilla. Kullakin on soikea liina vyötäisiin kiinnitettynä. Kaikki +muut paitsi yksi ovat maalatut viheriän keltaisiksi jonkinlaisella +safranivärillä, joka lemuaa kauas. Kun alkaa kuulua näyttämön kupeille +ja taakse asetetun soittokunnan soittoa, heittävät tanssijattaret +paperossin suustaan ja alkavat liikkua ja liukua näyttämöä pitkin. +Hyppimistä ja äkkiarvaamattomia liikkeitä tässä tanssissa ei tapaa. +Kaikki on hiipivän kissanpojan plastiikkaa. Ruumis, jossa ei näytä +olevan luuta ollenkaan, ainoastaan lihaksia ja niveliä, mutkailee sinne +tänne niinkuin käärme; kädet tekevät samanlaisia temppuja. Kalvoset ja +sormet keveltyvät vähän, mutta ulospäin, ja nostelevat ja hypistelevät +esiliinaa. Joka liike käy luontevasti ja luikeasti ja mieleen johtuu +ehdottomasti, että nuo ovat maasta, jossa tiikerit, pantterit ja +käärmeet opettavat ihmisiä liikkumaan salaperäisesti hiipien kuin +hekin. Alussa tuntuu tämä tanssi oudolta, sen tarkoitusta ei ymmärrä, +mutta kun on vähän enemmän aikaa istunut ääressä ja nähnyt, kuinka +jokainen päänkin liike, jokainen sormen pään nousu tai lasku soveltuu +soiton eri vaihdoksiin, niin alkaa selvitä, että he siinä omia +tunteitaan ilmi tuovat tavalla, joka heidän kansalleen on yhtä +käsitettävää kuin meille käsittämätöntä. + +Vielä enemmän ymmälle joutuu mennessään annamilaisten teatteriin, jossa +sekä tanssitaan että näytellään. Teatterissa ovat istuimet ja näyttämö +samanlaiset kuin meillä, se ero vain, ettei laitoksia koskaan vaihdeta. +Ja siitä alkaakin jo ero meidän ja heidän välillä. Meillä ensiksikin +koettaa musiikki vaikuttaa soinnullaan, heillä on orkesteri, joka etsii +kuta kauheimpia ääniä. Luulisi kuulevansa meikäläisten soittokoneiden +virittämistä. Laulu ja puhe on samanlaista. Näyttelijät rääkyvät, +ulvovat ja kiljuvat. Oikein liikuttaakseen yleisöä, tahtoessaan saada +kuulijansa oikein traagilliseen mielentilaan, parkaisee annamilainen +näyttelijä niinkuin metsän pahaäänisin peto. Kaikilla kansoilla +sanotaan laulun ja puheen kehittyneen luonnossa kuultujen äänien +mukaan, joita kukin on käsittänyt ja ruvennut matkimaan oman korvansa +mukaan. Meidän esi-isämme ovat näihin verrattuina ottaneet satakielen +sävelet tunteittensa ilmituomisen esikuviksi ja luoneet niistä sointuja +itselleen. Näitten esivanhempain korva on ehkä ollut rakennettu siten, +että siihen on tarttunut suden ulvonta, tiikerin kiljunta ja korpin +raakuminen. Ja onhan heillä oikeus pitää kauniina sitä niinkuin mekin +pidämme omaamme, kehittää sitä, luoda siitä taide itselleen. + + +Konesalin vastakohta. + +Pariisi, 10 p:nä lokak. + +Kun päivän käveltyään näyttelyssä illalla palaa kotiin ja alkaa +muistella, mitä on nähnyt, ei tavallisesti johdu mieleen mitään. +Silmänsä pohjasta ei saa ainoatakaan kuvaa esille pitkään aikaan. On +nähnyt liian paljon. Niin on minulle käynyt tänäänkin. Tehtyäni +matkustuksen läpi näyttelyn tuntuu siltä kuin en olisi siellä +ollutkaan. Ainoastaan muutaman asian olen tällä kertaa saanut sen +verran huomiolle pannuksi, että voin siitä jotakin kertoa. + +Aivan omituisen viehätyksen tuntee, kun palatessaan näyttelykentältä +Trocadero-palatsin puoleisia portteja kohti sattuu poikkeamaan +vasempaan käteen ja joutuu puiston sisässä olevan rakennuksen ääreen, +joka on kokonaan kuorimattomasta puusta. Se on isonlainen, kovin soman +ja hauskan näköinen kaksikerroksinen rakennus, tehty sillä tavalla, +että kukin näytteille pantu puulaji on samalla yhtenä hirtenä +rakennuksen seinässä. Kun hirret seisovat pystyssä ja nousevat suoraan +maasta, niin näyttää siltä kuin seinät olisivat kasvaneet siihen +semmoisinaan. Seinästä ulkonee ikkunain ja ovien kohdalla pieniä +parvekkeita, joista muuan on valkeatuohisesta koivustakin. Suurimmat +kattoa kannattavat nurkkahirret ovat satavuotisista vanhoista +»hongista», jotka ovat niin paksuja, ettei kaksikaan miestä kunnolle +ylettäisi sylellään ympäri. + +Katsellessaan ulompaa tuota taloa, jota varmaankin oli ollut taiteilija +tekemässä, tuli mieleeni, että tuohan on ihan kuin Tapion temppeli, +täydellinen Metsola. Ja tätä vertailua vahvisti karhun kuva, joka +seisoi ovenpielessä. + +Sisään astuessaan tuntee hyvänhajuisten puiden kaarnan lemuavan vielä +heikosti ja pihkan hajun ja ruusupuun tuoksun sekautuvan toisiinsa. +Sali, joka on puupilaristolla reunustettu, sisältää suuren joukon +puuteollisuuden alalle kuuluvia työkaluja ja teoksia. Ensimmäinen ja +tärkein työkalu, saha, on asetettu keskelle lattiaa. Siinä on pienen +höyrykoneen avulla käypä raami, joka puree hampaansa ahnaasti puun +sisään ja raapii esiin tuon niin tutulta tuntuvan sahajauhon. Seinillä, +pöydillä, kaapeissa y.m. on sitten kirvestä, puukkoa, näveriä ja +kaikenlaista mitä hienointa teräkalua, ja niiden ympärillä näytteitä +erilaisista kapineista, joita heidän avullaan on saatu syntymään +raa'asta halosta. Siinä on sanalla sanoen edessä palanen +puuteollisuuden historiaa. Konesalissa oli kovan raudan valta +ylimmillään ja siellä tunsi olevansa maailman kihisevimmässä +keskipisteessä, tehtaitten tehtaassa. Täällä hallitsee pehmoinen puu, +jonka aikakausi on aikoja sitten mennyt. Mutta kun edellisessä hermot +kärsivät ja kiihoittuvat, niin täällä ne lauhtuvat ja mieliala muuttuu +pehmoiseksi kuin metsässä. + +Istun juurista tehdylle tuolille, joka on sattumalta tyhjänä. Edessä on +keinotekoinen kallio, jonka sammaltunutta kuvetta pitkin putoilee +alaspäin pienoinen lirisevä puro. Sen yli näkyy panoraaman muotoon +tehty metsäinen vuorimaisema. Näyttää aivan siltä, kuin tuolta puiden +lomitse avautuisi eteen oikeat Alpit, lumisine huippuineen, +jyrkkäyksineen, laaksoineen ja laaksokylineen. Ympäristö, jossa on, vie +kauas pois meluavasta Pariisista valoisille, puhtaille, +päiväpaisteisille rinteille. Liekö tekijän tarkoitus ollut saada +syntymään tämä tunnelma, en tiedä. Mutta se ainakin minussa syntyi. + + +Viimeinen käynti näyttelyssä. + +Pariisi, 13 p:nä marrask. + +Syksyinen surullinen ilma on ollut jo pitemmän aikaa Pariisissakin. +Yhden vuoron sataa, toisen vuoron on usvaa ja ainoastaan silloin +tällöin kolmannen vuoron pääsee päivä paistamaan. Mutta joskin päivä +paistaa, on se niin alakuloisen näköinen kuin siellä kotonakin tähän +aikaan. Iltainen taivaanranta, jota luulin ainoastaan Suomessa +surulliseksi, on samanlainen täälläkin ja herättää samanlaisia +tunteita. Ne mielialat, joita sää synnyttää, sopivat erinomaisen hyvin +yhteen nykyisten olojen kanssa. Kesä on mennyt ja näyttely on mennyt +myöskin juhlineen, ilotulituksineen ja väentungoksineen. +Näyttelyvieraat ovat kaikki kiiruhtaneet koteihinsa ja jättäneet +Pariisin puhdistamaan heidän jälkiänsä. + +Sen huomaa melkein joka paikassa, mutta etenkin boulevardeilla. +Istuessa muutama viikko sitten jonkin kahvilan seinämällä saattoi vielä +vähän väliä nähdä outoja kasvoja ja omituisia pukuja. Milloin kulki +musta neekeri ja katseli ihmetellen ympärilleen. Milloin asteli arvokas +arabialainen väljässä viitassaan ohitse. Kiinalaisen pitkä palmikko +vilahti tuon tuostakin väen tungoksessa, ja rotevaa suavisotilasta, +joka oli päätään pitempi kaikkea kansaa, tuli seuranneeksi silmillään +pitkän aikaa. Mutta nyt niitä ei enää näe kuin ihmeeksi. Joka päivä +ovat sanomalehdet kertoneet, että nyt on se ja se etelämainen kansa +vaeltanut kotimaahansa, ja kaduilla on taas vain tavalliset +pariisilaiset kävelijänsä. Knalleja knallien vieressä, muotipuku +toisessaan kiinni, ei yhtään punaista fetsiä tai valkoista turbaania +tai kirjavata kauhtanaa. + +Mutta itse näyttelyssä on kuitenkin syksyn vaikutus kaikista valtavin. +Sattui eilen pilvetön päivä ja teki mieleni käydä kerta vielä +katsomassa, miltä näyttäisi sänkipelto elonkorjuun aikana. + +Hyvästi sinne nyt pääsi, omnibusvaunuissa olisi ollut tilaa vaikka +pitkälleen panna. Ei ollut enää tungosta sisään tullessa. Se rähinä, +jonka piletinmyyjät ennen nostivat ympärillä, oli nyt supistunut +heikkoon, miltei rukoilevaan ääneen, jolla muuan vilusta värisevä mies +tarjosi kaupaksi jälelle jäänyttä pilettivarastoaan. Trocaderon +palatsin holveissa oli hujan hajan puulaatikoita. Tie, jonka kupeilla +ennen oli kukkasnäyttely, oli nyt vain tavallinen katu. Suihkulähteet +olivat kuivuneet. Koskessa, joka viime kerran käydessäni oli vielä +ryöpynnyt vaahtopäänä, näkyivät vain limaskaiset kivet. Ja reunainsa +yli kuohuneesta lammesta ei ollut jälellä muuta kuin likainen rapakko +kaikkein syvimmässä kuopassa. + +Jenan sillalla, jossa oli aina ollut sellainen ahdinko, että tuskin +pääsi läpi, tuli nyt vastaan vain joitakuita työmiehiä. Siellä täällä +kuului näyttelyn valokuvia tarjoilevien pikkukauppiaitten huutoja, +joilta ei kukaan enää ostanut. Alhaalla Seinen virrassa näkyi vain +tuolta kaukaa tulemassa pikkuinen alus, joita tätä ennen suikkelehti +joka sekunti sillan arkkujen alitse. Eiffeltorni oli kyllä yhtä korkea +kuin koskaan ennen. Kupolit kiilsivät yhäkin ja kaikki muutkin +rakennukset olivat koskematta ainakin näin etäältä katsoen. + +Mutta kun nousin tornin ensimmäiselle sillalle, oli se melkein autio. +Joitakuita myöhästyneitä muukalaisia, joita hyvin riitti nostamaan ja +laskemaan yksi ainoa nostokone, harhaili vielä rautaisten ristikkojen +välissä. Muistorahoja vielä myytiin, mutta se tapahtui samalla lailla +kuin markkinakopissa kolmantena markkinapäivänä. On vain rippeitä +jälellä ja kojun seinät ja hyllyt näkyvät liian selvästi läpi. Ja tuo +teki minuun sen vaikutuksen, että koko Eiffeltorni oli tehtävänsä +tehnyt samoinkuin markkinakoju ja että se nyt oli tarpeeton ja joutaisi +alas revittäväksi. Miljoonia maksanut rakennus, jota oli pyhällä +kunnioituksella katseltu, antamassa aihetta tuollaiseen vertailuun! +Mutta syyttäköön itseään, omaa hyödyttömyyttään. + +Ja kun sitten laskeusin alas ja aloin kävellä ennen kuletuita teitä, +niin kävelin kuin talossa, josta asukkaat pakenevat vieden muassaan +kaikki, mitä suinkin saavat. Kaduilla revittiin kivitystä ja kaivettiin +pois kaasu- ja sähköjohtoja. Ravintoloissa oli pöydät päällekkäin ja +tiskit täynnä sylen korkuisia lautaspinoja, useimpain eri osastojen, +paviljonkien ja palatsien ovet olivat suljetut. Niihin, joihin vielä +pääsi sisään, oli tietä tukkeamassa puulaatikoita. Toisiin pantiin +tavaroita, toisia naulattiin kiinni. Siellä täällä avautui vielä +pitkien käytävien perältä jokin tuttu näköala, jota ei oltu ehditty +hävittää tuntemattomaksi. Konesaliin mentäessä näin vielä paikoillaan +ovikoristeet ja itse konesalin mahtava suuruus ei ollut muuttunut, +vaikka koneet eivät enää käyneet. Lasinen katto vaikutti vielä yhtä +mahtavasti, leväten kaariensa varassa, niinkuin taivaan kupu, jota ei +häiritse mikään, mikä sen alla liikkuu. + +Omituiselta tuntui kulkea taideosastossa. Sinne sisään astuessa tuotiin +ovella vastaan suurta taulua »Kristus Pilatuksen edessä». Se oli +kannettaessa sattunut ylösalaisin. Toinen yhtä suuri jotakin +sotatapausta kuvaava kangas oli syrjällään, ja kumman näköisesti +irvistelivät siinä haavoitetut sotilaat koomillisissa asennoissa. +Eteisessä oli vielä veistokuvia. Vaan ne eivät olleet enää paikoillaan, +sopivain välimatkain päässä, sopusointuisissa ryhmissä. Ne olivat +siirretyt kokoihin antamaan tietä tavarain kuletukselle. Alastomat +olennot näyttivät värisevän kylmässä marmorissa. Useat olivat jo +kääreissä. Eräs nainen teki epätoivoisen liikkeen päästäkseen irti +niinisestä siteestään, johon kädet ja jalat olivat kiedotut. Toiselta +oli liikutellessa katkennut kaula ja pää pudonnut jalkojen juureen. + +Poikkesin siitä näyttelyn syrjäteille, puistojen sisässä mutkaileville +poluille. Nurmi oli tallattua ja siellä täällä oli maassa puusta +pudonnut paperilyhty. Suomen paviljongin kellahtava väri veti luokseen. +Vaakuna oli vielä oven päällä, mutta ovi oli laudoilla telkitty. +Pilariin oli naulattu paperi, jossa koko komeus ilmoitettiin +myytäväksi. Se tiesi sitä, ettei ole ostajia vielä ilmaantunut ja että +velka on vielä maksamatta. + +Astuessani ulos näyttelystä kuului laukaus tornista. Kello oli 4 j.pp. +ja näyttely suljettiin. Ei ollut monta syrjäistä ulos astumassa. +Enimmäkseen työmiehiä sinisissä puseroissaan. Aurinko valaisi vielä +vinosti kattoja ja kuvapatsaita. Mutta se oli surullista syksyn valoa. +Muistui mieleeni sänkipelto, josta aumoja vedetään riiheen illan +suussa. Tuon vertauksen toivat mieleeni korkeat kuormavaunut, joita +lähti konesalin ovelta ja toiset, joita siellä vielä täytettiin. + +»Savo», syysk. 28, lokak. 1, 3, 8, 17 ja marrask. 21 p:nä 1889. + + + + +MONSIEUR HENRI JA HÄNEN SANOMALEHTENSÄ. + + +Pitkin boulevardia puhaltaa kolkonlainen syksyinen tuuli ja kahisten +lentävät pudonneet lehdet pitkää asfalttikäytävää myöten, koettaen +kokoontua katuojien suojaan. On aamiaistunti ja monsieur Henri, +liikemies tai jokin sentapainen, kiiruhtaa työpaikastaan +ruokaravintolaansa. Hän kulkee nopeasti ja notkeasti, olkapäät hiukan +kylmästä kyyryssä. + +Boulevardin kulmassa on sanomalehtimyymälä ja sitä kohti painaa +monsieur Henri ruumistaan, ponnistaen tuulta vasten. Se on pikkuinen +kuusikulmainen torni, joka jo kaukaa herättää hänen huomiotaan. +Puitten, kadulla parveilevain ajurien ja sinne tänne suikkelehtivien +ihmisten välitse sattuvat kohta hänen silmäänsä sen monivärisillä +ilmoituksilla koristetut lasiseinät. + +Myymälän sisässä kuhjottaa vanhanpuoleinen nainen niinkuin hautova +lintu pesässään. Pesä on kokonaan sisustettu sanomalehdillä, jotka ovat +asetetut limikkäin niin, että näkyy vain nimi ja kuvalehdistä jokin +paras piirustus. Monsieur Henrillä on jo varustettu lantti käteen, hän +heittää sen tiskille, sieppaa kasasta mieleisensä lehden, joka aina on +siinä samalla sijalla, ja saa vastaukseksi tavanmukaisen: 'merci, +monsieur.' + +Monsieur Henri on saanut käteensä henkisen aamuruokansa. »Malttaa +köyhäkin keittää, vaan ei jäähdyttää»--ja jo mennessään tahtoo hän +haukata lämpöiset. Huolimatta tuulesta, joka nyhtää paperia hänen +kädestään, levittelee hän sitä lukeakseen ja ahmii sisäänsä lihavimmat +päällekirjoitukset, kiiruhtaessaan eteenpäin, sateenvarjo kainalon alle +pistettynä. Samalla lailla kuin hän siinä menee, menee hänen edellään, +rinnallaan ja takanaan yksi, toinen ja kolmas samanlainen +paperisiipinen lintu, jotka kaikki ovat lähteneet lentoon myymälän +edustalta ja nyt lehahtavat ravintolan ovesta sisään. + +Hänellä on tietty paikkansa pöydänpäässä ja hyllyllä oma serviettinsä, +jonka palvelija tuota pikaa juoksuttaa hänen eteensä, asettaen siihen +samalla viinipullon, palan valkoista leipää ja luettelon ruokalajeista. + +Ei hän tuota ... ei tuotakaan ... onko tuo hyvää? + +--Un gigot. + +--Un gigot ... un! huutaa palvelija heleällä viranomaisella äänellä, +jonka pitää tunkea aina kyökin perälle saakka, voittaa puhelun +lakkaamaton porina ja astiain alinomainen kalina. + +Sillaikaa kun rasva ratisee kuumassa paistinpannussa, jatkaa hän +lehtensä lukemista. Hän on herkkusuu ja hakee kohta makeimman murusen +käsiinsä. Ensimmäisellä sivulla on heti pääkirjoituksen perässä +»kaikenlaisten kaikujen» osasto. Se on Pariisin parfyymiä, ne ovat +kotikaupungin kukkasia, jotka tuoksuvat siitä häntä vastaan. Hänellä on +tarkka vainu ja jo ensimmäisistä sanoista hän tuntee, maksaako vaivan +jatkaa. Siinä on ensin kertomus eräistä yksityisistä iltahuveista, +joissa ovat laulaen esiintyneet »tuo ihana mademoiselle V. ja vielä +viehättävämpi madame A----t»--näiden puvut kuvataan ja kiitetään ja +mainitaan nimeltään muitakin seurassa olleita kaunottaria. Monsieur +Henri jättää kappaleen kesken, kun näkee heti alla hauskemman. + +Palvelija juoksuttaa esiin pyydetyn ruokalajin ja monsieur Henri +aloittaa aamiaisensa. Hän on taittanut lehtensä kuusin kerroin +palstojen mukaan ja asettanut sen eteensä viinipullon varaan. Hän on +valinnut sähkösanomat, joita hänen lehtensä kirjeenvaihtajat viime yön +kuluessa ovat lennätelleet kaikista maailman ääristä. Muutamilla +silmäyksillä on hänellä tilaisuus tehdä retki Kiinaan, New Yorkiin, +syvälle Venäjän sydämeen ja Espanjan äärimmäiseen niemekkeeseen. Ei +sitä suurempaa risahdusta maapallolla, joka pääsisi hänen korviensa +ohitse. + +Tavallisesti lukee hän kaikki sanomat siinä järjestyksessä, johon +toimitus on ne taittanut. Mutta tällä kertaa tahtoo toimitus, että +muiden lomasta astuisi esiin erityinen asia. Siihen on painettu +paksuilla kirjaimilla: + +»Tonkin asetettu piiritystilaan.» + +Ja alla oleva sähkösanoma kertoo, että kiinalaiset rosvojoukot ovat +tehneet tukalaksi ranskalaisten aseman heidän siirtomaassaan. +Kahakoissa on kaatunut ja haavoittunut suuri joukko, joiden nimet +luetellaan. Uusia yhtä ikäviä uutisia on kohta odotettavissa. + +Tästä ei ole pitkä matka kotimaiseen politiikkaan, ja luettelemainsa +tapahtumain johdosta on lehti laatinut erikoisen tulta tuiskuvan +artikkelin hallitusta vastaan. »Vaalitaistelujen aikana ja ennen sitä +piti hallitus tarkan huolen siitä, ettei totuus Tonkinin asiain +huonosta tilasta tulisi julkisuuteen. Ja viisasta kyllä! Sillä se +tiesi, mikä olisi ollut tulos kansan mielenilmauksesta, jos olisi +tiedetty, että viime aikoina tehdyt retkikunnat eivät ole tuottaneet +muuta kuin tappiota ranskalaisille ja hukkaa sen sotamiehille. Vaan +vielä on se sittenkin saava kuulla kunniansa. Eduskunnassa on oleva +siksi rohkeita miehiä, että uskaltavat huutaa ilmoille vihansa sitä +ministeristöä vastaan, joka typeryydellään, ahneudellaan ja omien +etujensa ajamisella on saattanut maamme perikadon partaalle!» + +Juuri niin, inho on huudettava ilmoille! Hän on ihan yhtä mieltä lehden +kanssa. Ja hänen kuuma verensä kuohahtaa ja silmän pohjassa välähtää +jätteitä vaalitaistelun intohimosta, jonka hiillos ei vielä kokonaan +ole sammunut. Kiihoittunutta mieltä lauhduttaa kuitenkin kohta laji +viileätä ruohoruokaa. Ja sitäpaitsi on juuri silmän alla kertomus +keisarien kohtauksesta Berliinissä. Lehti riemuitsee ja hän sen mukana +siitä varovaisesta kylmyydestä, jolla Aleksanteri III on kohdellut +Vilhelm II:ta. Ei ole ainoatakaan sanaa herahtanut suuren itsevaltiaan +huulilta, joka olisi saattanut »saksalaista» toivomaan hänestä +puoluelaista Ranskaa vastaan. Bismarck on laskeutunut alakuloisena alas +rappuja H.M. Venäjän keisarin puheilta ja lausunut: »Tsaari on mykkä +kuin muuri». Ja mikä selvä viittaus! Hän on kiittänyt isäntäänsä +ranskankielellä. Oo, ranskankieli on yhä vielä loistavasti säilyttänyt +asemansa korkeimman diplomatian kielenä! + +Näiltä retkiltä palauttaa lehti lukijansa takaisin Pariisiin. + +Näyttelyssä on eilen käynyt yli 300,000:n hengen. Tungos oli ääretön ja +joka portin edessä täytyi lakkaamatta muodostaa jonoja. + +--Garçon, un café, s'il vous plait! + +Monsieur Henri ottaa sikarin taskustaan, levittää nyt lehtensä +levälleen ja noukkii sieltä täältä sivumennen mitä sattuu eteen. + +Lensin hiilikaivoksissa leviävät työlakot leviämistään. Tuhansia kulkee +työttöminä ja nälkäisinä. Sotaväkeä on lähetetty suuret joukot +rauhattomuuksia estämään. Pari ministeriä on osakkaina +hiilikaivosyhtiössä, lehti ilmoittaa sen julki ja pistää loppuun pienen +purevan pätkän: + +»Niinkuin näkyy, tekee hallitus kunnolla tehtävänsä työnlakkauttajia +vastaan ja herrat yhtiön osakkaat eivät suinkaan laiminlyöne lausua +hallitukselle hartaimpia kiitoksiaan ja sydämellisimpiä +onnentoivotuksiaan järjestyksen ylläpitämisestä.» + +Pikkutiedot Pariisista täyttävät petitillä painettuina puolitoista +palstaa. Monsieur Henri lukee muutamia. + +Lehti luettelee ne kuivasti ja kylmästi, ja monsieur Henri käy käsiksi +ateriaan. + +Musta väkevä kahvi vähän kiihoittaa hermoja, mutta sikari niitä +viihdyttää eikä luettavakaan vaadi minkäänlaista ponnistusta. + +Se on hauskaa, keveätä tarinoimista päivän tapahtumista. Se on taitettu +ja laitettu niin, että se tunkee itsestään kuin hyvä haju sieraimiin. +Paino oli isoa ja harvaa, esitys helppotajuista ja sisältö vaihtelevaa. +Kaikki, mitä lehden lukija mahdollisesti tahtoisi ajatella ja miettiä +äsken lukemansa johdosta, on tarinan tekijä jo ajatellut ja miettinyt. +Hän saa johtopäätökset kaiken maailman menosta valmiina eteensä. +Politiikka, koti- ja ulkomainen, teatteri, kirjallisuus, viimeiset +muodit y.m. kosketellaan lyhyissä palasissa, sattuvissa sanoissa, +koottuina kokonaisiin kimppuihin. Siinä ei ole mitään alakuloista ja +masentavaa. Puhuessaan viime päivän suuresta vainajasta, kirjailija +Emile Augier'sta, puhuu hän niin, että muille lisääntyy halu elää ja +nauttia elämästä. Ottaessaan esille totisen asian sujuttaa hän sanojaan +niin, että niistä lopussa syntyy leikkipuhe. + +Kirjoituksen alla on kuuluisa nimi, se on tunnettu, taitava kirjailija, +useinkin joku kaikkein etevimmistä. Hänen kynänsä on kuin kadulla +ajavan ajurin sujuva ruoska. Se napajaa kuin meren ruoko, väräjää hänen +ajatuksiensa pienimmänkin määräyksen mukaan. Hän hyväilee sillä +lukijaansa niinkuin ajuri hevostaan, joka nautinnolla koukistaa +kaulaansa luokille. Ja kun hän on aikansa hyväillyt häntä, kiihoittanut +hänen kansallisylpeyttään, ylistänyt hänen isänmaataan ja puhunut hänen +mielensä mukaan, niin on hänen aikansa tulla pyrittävään päämaaliin. +Hän tekee vain vähäisen liikkeen ja siiman pää pamahtaa kuin pieni +pistoolin laukaus, se on vain läiskäys tyhjään ilmaan, mutta se ajaa +hänen lukijaansa mielipiteen, minkä ikinä hän tahtoo, ja vie hänet +yhden päivän matkan sitä päämaalia kohti, joka on suunniteltu, kukaties +kuinka pitkäksi aikaa eteenpäin, viisasten miesten salaisissa +lukituissa kammioissa. + +Monsieur Henri kulkee taas pitkin boulevardia. Hän on suorittanut +aamiaisensa, sekä ruumiillisen että henkisen. Servietti on heitetty +huolettomasti ravintolan pöydälle ja sanomalehti melkein +ylenkatseellisesti rutistettu. Hän ei enää muista kumpaakaan. Mutta +samalla lailla kuin äsken nautittu ruoka on alkanut uudistaa hänen +elimistöään solu solulta, samalla lailla kiertelee jo lehdestä lähtenyt +mehu hänen aivoissaan. Sen mielipiteet ovat muuttuneet hänen +mielipiteikseen, hän on ottanut omikseen sen ajatukset, joita hän +puolustaa kuin omiaan ja joiden johdosta hän on valmis käymään +kiivaaseen kahakkaan. Ja jos kuuntelen hänen puhettaan, niin on siinä +samat käänteet, samat sutkaukset kuin taannoisessa tarinassa. Ja +samalla lailla kuin hänen on käynyt, on käynyt tämän, tuon, toisen ja +kolmannen, jotka ovat samasta myymälästä ostaneet saman lehden ja nyt +kiiruhtavat takaisin työpaikkaansa samaa tietä, jota äsken olivat +tulleet. + + + + +HUUTAMASSA BOULANGERIN HYVÄKSI. + + +Pariisissa, 22 p:nä jouluk, 1889. + +Olin eilen illalla boulangististen vaalimiesten puoluekokouksessa; +korvissani soi vielä ranskankieli, heleä kuin kirkasääninen hopeakello. +Kolmatta tuntia olen kuullut sitä soitettavan laidasta laitaan, +seisotettavan kannallaan ja heilahutettavan takaisin, niin että seinät +tärisevät ja selkäpiitä viiltää.--Le suffrage universel!------Vive +Boulanger! A bas Joffrin!-- + +Kämmeneni ovat vielä hellät taputuksista, joilla olen pannut +vastalauseeni Ranskan nykyistä hallitusta, ministeri Constansia ja +edustajakamaria vastaan. Ne ovat olleet minulle »varkaita», »yleisen +äänivallan sortajia», »tasavallan vihollisia». Hattuni on heitetty +ilmaan Boulangerin kunniaksi ja sateenvarjoni on iskenyt koloja siltaan +Joffrinin perikadoksi. Hiukan hävettää, niinkuin sitä, joka on +päästänyt hätävalheen heikkona hetkenä. Mutta kun on myrskyssä, niin +täytyy taipua myrskyn mukaan, ulvoa sutena seurassa. Eikä todellakaan +maksanut vaivaa ruveta ottamaan kuhmuja otsaansa ja mustelmia +käsivarsiinsa, kun sen voi välttää ainoastaan hattua heiluttamalla. Ne +eivät varmaankaan olisi olleet vältettävissä, kuhmut ja mustelmat, +ilman innostusta oikean asian hyväksi. Mutta minulle oli pääasia saada +nähdä ja kuulla, millainen on valtiollinen puoluekokous Pariisissa, ja +siitä onkin nyt selvä kuva mielessäni. + +Olin lukenut viikkoja ennen sanomalehdistä näin kuuluvan ilmoituksen: + + VASTALAUSE + + Joffrinin vaalin hyväksymistä vastaan. + + VAALIKOKOUS, + + jonka toimeenpanevat 18:n vaalipiirin tasavaltalaisten, + revisionistien, sosialistien ja patrioottien komitea ynnä + tasavaltalais-kansallinen komitea sekä keskuskomitea yleisen + äänivallan puolustamista varten Lauantaina 21 p:nä joulukuuta + 1889 klo 8 illalla. + + Moolin de la Galettessa Girardon'in kadun varrella. + +Päästäkseni sisään kävin pyytämässä piletin punaisimman boulangistisen +lehden »Cocarden» toimituspaikasta. Sieltä se heti annettiinkin ja vielä +kaupanpäälliseksi toinenkin, ystävällisellä silmäniskulla, että »jos +teillä on joku ystävä, joka tahtoo...» + +Moulin de la Galette (s.o. rahamylly, sampo) on suuren tanssisalin nimi +ylhäällä Montmartren huipulla. Hakiessamme sitä käsiimme ahtaiden ja +huonosti valaistujen etukaupungin katujen periltä, meitä hiukan +pöyristytti, toveriani ja minua. Edellämme ja jälessämme kuului +raskaita anturan askeleita, ohitsemme kiiruhti epäilyttävän näköisesti +puettuja haamuja ja kuului tuota raakaa maalaismurretta, jota puhuu +Montmartren työväki. + +--Minä en suinkaan kernaasti tahtoisi kulkea täällä yksin öiseen +aikaan, sanoi toverini. Ja ympäristö, tuo märkä muuri ja musta kadun +kita, johtikin mieleen ranskalaisten romaanien kertomuksia väijyvistä +varkaista, murhista, roistoväestä ja ryöväyksistä. Varovaisuuden vuoksi +päätimme olla paljon puhumatta toisillemme, sillä hänen tanskansa ja +minun ruotsinkieleni saattaisi merkitä meidät saksalaisiksi, ja +silloin--Jumala varjelkoon meitä vaivaisia syntisiä! + +Olimme vähää ennen istuneet hienossa valoisassa boulevardikahvilassa ja +kävelleet katuja, joiden varrella hohtivat loistavat myymälät, sähkön +häikäisevässä valossa. Moulin de la Galetten edustalla oli vastakohta +silmiinpistävä. Valemyllyn siivet häämöttivät harmaan hämärän sisästä. +Pientä kadun risteykseen muodostunutta aukeaa paikkaa valaisivat vain +heikot tulet kulmassa olevasta ravintolasta, jonka tiskin ääressä hääri +päitä, käsiä ja ilmaan kohoavia täysiä ja tyhjennetyitä ryyppylaseja. +Ovi kokouspaikkaan, rautainen ristikkoportti, oli vielä suljettuna. +Katukäytävällä odotti jo pitkä jono, pitäen epämääräistä murinata. +Toisella puolen katua seinänvierellä huomasin äänettömän mustan +möhkäleen, joka oli painautunut kivijalan kylkeen. Se oli hallituksen +salavihainen kartanokoira, joka niuhotti vartioimassa yleistä +turvallisuutta, äänetönnä odottaen tilaisuutta purrakseen. Se oli +poliisiparvi, pari sataa miestä vartioimassa väkijoukkoa, joka tuskin +oli paljoa lukuisampi. Jonossa, johon asetuimme, keskusteltiin tietysti +Boulangerista. + +Hänkö, ei hän ota armoa hallitukselta! Hän viisi välittää +anteeksiannosta. Hän on sanonut tulevansa takaisin omin voimin! Oo, se +ei kestä kauan, saattepa nähdä!--Vihdoin avattiin rautaristikko ja ovi +alkoi niellä jonoa sisäänsä. »Korttinne, kansalainen, korttinne, +kansalainen!» toistivat vartijat ovella. Toverini, joka oli +kotimaassaan Tanskassa ollut monessa tällaisessa mylläkässä, huomautti +minua siitä, etten vain vahingossakaan kutsuisi ketään monsieur'iksi, +sillä täällä ei ole kukaan »herra», täällä ovat kaikki »kansalaisia». + +Yhtä kauniina »kansalaisina» kuin kaikki muutkin astuimme sisään +suureen, matalaan, lehtereillä varustettuun saliin. Varovaisuuden +vuoksi oli kaikki irtonaiset aseiksi kelpaavat kapineet korjattu pois +ja tuolitkin vaihdettu puutarhan penkkeihin, joita oli rivittäin +puolilattiaan. Sähkö- ja kaasutulien valossa oli nyt tilaisuus +tarkastaa ystäviä ympärilläni. Joka puolelta piiritti minua miesjoukko. +Nuo ne siis nyt olivat niitä n.s. boulangistejä, revisionisteja, +sosialisteja, patriootteja y.m.s. Jos oikein osaan päättää, on tuo +lihavanläntä vähän olevinaan olevan näköinen mies jonkin pienen +ravintolan isäntä, joka pitää kapakassaan »Cocardea» ja +»L'Intransigeant'ia» ja laskee vuotuisiin tuloihinsa sievoisen summan +siitä, että maustaa jokaisen antamansa absinttilasin pienellä puheella +Boulangerin puolesta. Toinen päätyyppi on työmies samettihousuissa ja +työmekossa. Ja kolmas ammatiltaan jotenkin epämääräinen henkilö, +jonkinlainen puoliherra, jolla on kaulus ja kravatti muodinmukainen, +mutta ei juuri puhtaudella pilattu, jolla on kulunut knalli ja +rikkinäiset napinlävet, ja jonka silmässä on kiilto, mikä ei juuri +herätä luottamusta. Siellä täällä miesten keskellä näkyy naisen hattu. +Ainakin olen yhden näistä kasvoista ennen nähnyt. Totta tosiaankin, se +oli juuri äsken illan hämärässä, kun hän juoksi jälessäni boulevardin +puitten välissä. + +--Hiis tiesi, jos ei täällä vielä ennen illan loppua saa selkäänsä?-- +tulee minulle mieleeni katsellessani yleisöä. Ja minä sanon itselleni, +että heti kohta, kun vaan jokukaan huutaa tai taputtaa tai koputtaa +keppiään, niin minä säestän, säestän sydämeni pohjasta ja teen mitä +ikinä näen muittenkin tekevän. + +Aluksi ostivat he melkein kaikki sanomalehteä »La sentinelle de +Montmartre» (Montmartren vartiomies), jota myytiin joka haaralla. Minä +ostin myös. Ja se maksoi vaivan. Sen etusivua kaunisti korea kuva. Enkö +olisi ihaillut sitä, minä mies kansanvaltainen! Maassa lepää siinä +»yleinen äänivalta», lattiaan kahlehdittuna käsistään ja jaloistaan. +Häntä polkee rintaan Joffrin, pistooli kädessä. Vapaus ja oikeus +näyttää olevan viimeisillään. Mutta kun vaara on suurin, on pelastuskin +lähinnä. Kauempana kuvassa nähdään kansa rientämässä avuksi--myllyä +takaa. Kansalla on kädessään vasaroita, viitakkeita, kirveitä, luutia +ja lapioita. Ja kansan etupäässä astuu kenraali Boulanger, ruoska +kädessä. Vasta tänään olen uskaltanut olla huvitettu kuvasta. Eilen +panin kaikki voimani liikkeelle pysyäkseni totisena. + +Puhujalava pysyi vielä tyhjänä. Tai oikeastaan soittolava, jossa joka +ilta istuu orkesteri puhaltamassa valsseja ja polkkia. Eiliseltä +jäleltä oli arvattavasti vielä ruokapöytä lavan perällä ja sen edessä +olevalta ilmoitustaululta luin suurin kirjaimin: »Polkka». Nykyhetken +tarkoituksesta muistutti siellä ainoastaan viheriä pöytä. + +Me pysymme jotenkin rauhallisina kaikki »kansalaiset». Mutta yht'äkkiä +annetaan meille erinomainen syy ensimmäiseen mielenliikutukseen. +Ilmaantuu lavalle mies ja kiinnittää neulalla pöytäliinaan kenraali +Boulangerin kuvan, täysissä sotatamineissa, ristit ja kunniamerkit +rinnassa. Kuva, josta »La Presse» tänään ylpeillen kertoo, että se oli +lehden lahjapalkkio tilaajilleen, jää riippumaan yläpuolelle »Polkkaa». +Me kaikki boulangistit humahdamme seisoallemme, paljastamme päämme, +huudamme äärettömässä riemastuksessa: »Eläköön Boulanger!... Kuolkoon +Joffrin!» ja puhaltaumme laulamaan hänen lauluaan: »En revenant de la +revue!» + +Ensimmäisen innostukseni iloa häiritsee kuitenkin pieni hetkellinen +pelästys. Siellä on tuolla takana niitä, jotka vastaavat vihellyksillä. +Täällä on siis Joffrininkin ystäviä! Kuka ties ne ovat enemmistössä? Ja +minä, joka jo olin »merkinnyt» kantani. Mutta onneksi ne vaikenivat, +meillä boulangisteilla on ehdoton enemmistö, »valtaava enemmistö», +käyttääkseni Jonas Castrénin huulilta usein kuulemaamme sanaa. + +Samassa astuivat lavalle ne, joita olimme odottaneet: kokouksen +toimeenpanijat. Yksi boulangistisen puolueen pääjohtajia, edusmies +Laguerre saa aikaan sanoin selittämättömän metelin. Sitten huudamme me +sen minkä keuhkomme kestävät: Vive Laisant! Vive Susini! Vive Gabriel! +Vive Vergoin! Vive Youssot! Ne ovat nuo meidän miehiämme, meidän +johtajiamme ja kalliin asiamme ajajia, ne ovat niitä kansan todellisia +ystäviä, oikeita tasavaltalaisia, kunnon kansalaisia. Hienoilta +herroilta ne näyttävät, älykkäiltä ja eleganteilta. Suurin osa heistä +on edusmiehiä, joiden vaaleja edustajakamari ei ole hyväksynyt. Mutta +juuri sentähden he ovat meistä tuhat kertaa rakkaammat. Sillä me olemme +tulleet tänne protesteeraamaan, protesteeraamaan. En oikein tiedä, mitä +vastaan ja millä perusteella protesteeraamme. Mutta nuo tuolla +ylhäällä, ne sen kyllä tietävät ja sanovat kai myös, minkä tietävät. + +He ryhmittyvät kahden puolen pöytää. Joku pieni pienokainen mustaparta +nousee sanomaan jotakin. Asetettuaan kädellään myrskyn täällä alhaalla, +ehdottaa hän kokouksen kunniapresidentiksi Boulangerin ja kahdeksi +varakunniapresidentiksi Rochefortin ja Dillonin, jotka ovat paenneet +Ranskasta samoin kuin Boulangerkin. + +--Eläköön Boulanger! Eläköön Rochefort! Eläköön Dillon!--Alas Joffrin! +Alas Constans! Alas varkaat! + +Pieni mustaparta kiittää meitä kaikkia siitä, että olemme näin +lukuisasti tänne saapuneet panemaan vastalausettamme sitä eduskuntaa +vastaan, joka on häväissyt kansan yleistä äänestysoikeutta, hän lukee +kirjeitä eräiltä ystäviltä, joita »influensa» on estänyt saapuville +tulemasta, antaa puheenvuoron eräälle pitkälle herralle siellä ylhäällä +lavalla, ja niin on varsinainen kokous alkanut. + +He ovat verrattoman taitavia puhujia kaikki. Meidän suurimmat suupaltit +siellä kotona ovat oppipoikia näiden rinnalla. Eivät he etsi sanojaan, +hylkää tai ota uusia. Se käy kuin ulkoa opittujen nuottien mukaan. +Liikkeet, asennot, mimiikki tekevät sen, että koko mies kiireestä +kantapäähän näyttää puhuvan. Hänen koko ruumiinsa sulaa hänen +sanoihinsa. Jokainen kure vaatteissakin, joka syntyy ja siliää hänen +liikkuessaan, lisää eloa ja antaa vauhtia hänen lausumilleen +ajatuksille. + +Mutta on se heidän kielensäkin luotu kuin tätä tarkoitusta varten. Se +laulaa ja lirisee kuin puro, joka juoksee kivikkoa pitkin, se räiskyy +ja ritisee kuin kulo katajikossa, ja yht'äkkiä kurahtaa se siitä +paukkuen ja humisten kuivaan korpikuuseen. Se on todellista +ilotulitusta, ja siitä muistuttavat yleisön aplooditkin, jotka +säännöllisesti pamahtavat parhaimmissa paikoissa. + +En ymmärrä kieltä niin tarkoin, että voisin antaa kuvan joka +vivahduksesta. Ainoastaan äkäisimmät kipinät, kirkkaimmat tulikaaret +jäävät mieleeni. + +Marcel Habert, eräs vastavalittu edusmies, vertaa boulangismia »suuren +meren nousuveteen». Se saa voimaa niistä loukkauksista, joita yleinen +äänestysoikeus on saanut kärsiä. Edustajakamari on hylännyt sen, jonka +kansa hyväksyi. Joffrin, Boulangerin vastaehdokas täällä Montmartren +vaalipiirissä ei ole kansan valitsema, hän on hallituksen valitsema. +Nykyinen eduskunta ei tunnusta enää »ei lakia ei oikeutta, ei kykyä +eikä kuntoa». »He ovat saaneet Joffrininsa, suojelkoot nyt häntä! Me +muut, meillä on Boulangerimme ja me suojelemme häntä!» + +Maurice Vergoin on ihan äskettäin tuomittu kahdeksan kuukauden +vankeuteen siitä, että hän on liiaksi sättinyt Quesnay de Baurefaire'a +joka oli asianajajana Boulangerin, Dillonin ja Rochefortin jutussa. +Hänen puheensa on katkera, ivallinen ja pureva. Melkein joka lause +herättää päättyessään naurua ja ihastusta. + +Puheenjohtaja mainitsee jonkun nimen, mutta kansa huutaa Laguerrea ja +tahtoo kuulla häntä. Luulen, että huutajille oli siitä edeltäkäsin +annettu viittaus. + +Laguerre on solakka, pitkä gentlemanni. Hänen puheensa +edustajakamarissa Joffrinin vaalin hyväksymistä vastaan kuului olleen +mestariteos logiikkaa ja lakitietoja. Aine on sama nytkin. + +»On kuultu edusmiesten valtakirjoja hylättävän ennenkin. Mutta sitä ei +ole ennen kuultu, että eduskunta olisi itse valinnut edusmiehensä. Se +on nyt kuitenkin tapahtunut. Mutta minä olen iloinen siitä. Minä +onnittelen isänmaata ja puoluettamme näiden laittomuuksien, näiden +rikosten johdosta, jotka ovat loukanneet ja loanneet yleistä +äänioikeutta.» + +»Minä tahtoisin tehdä sananlaskuksi totuuden: älä loukkaa yleistä +äänioikeutta!» + +»Sillä se, joka tässä maassa on loukannut yleistä äänioikeutta, se on +samassa ollut hukassa». + +»Ne verivirrat, mitkä Pariisissa ovat vuotaneet loukatun äänioikeuden +kostoksi, todistavat tosiksi sanani.» + +»Niin pian kuin jokin hallitus on sitä loukannut, on se ollut hukassa.» + +»Vuosina 1830 ja 1848 se jo tapahtui. Ja viimeksi vuonna 1871.» + +»Keisarikunta pysyi pystyssä ainoastaan niin kauan kuin se kunnioitti +yleistä äänioikeutta. Mutta niin pian kuin se sitä häpäisi, se oli +hukassa.» + +»Nykyinen opportunistinen tasavalta peri keisarikunnan. Se on nyt +vuorostaan häväissyt yleistä äänestysoikeutta. Ja sen on käyvä samalla +lailla: sekin on oleva hukassa!» + +Puhetta seurasi pitkä, innokas mielenosoitus. Huudettiin, polettiin +jalkoja ja heilutettiin hattuja. Muuan työmies vierelläni huutaa niin, +että kasvot punottavat ja niskasuonet pullistuvat. Toinen on sivaltanut +hatun päästään, puristanut sen yhdeksi mytyksi käteensä, jota survoo +ylös ja alas ja eteenpäin, niinkuin tekisi säännöllisiä +voimisteluliikkeitä. Sähkökin näyttää ymmärtävän asemansa. Se tulee +levottomaksi, aikoo sammua, syttyy taas ja tirskuu ja rätäjää. + +Vaivoin saavat seuraavat puhujat sananvuoroa. Laisant esittää +Boulangerin merkityksen: On hänen ansionsa, että Ranska on kadottanut +tunteen uhkaavasta perikadosta. Juuri hän on saanut Ranskan taas +ymmärtämään oman arvonsa. Maa ei tahtonut sotaa, mutta maa ajatteli: +Saksa tahtoo käydä kimppuumme; mutta silloin se on löytävä meitä +johtamassa Boulangerin, joka on meidät yhdistänyt ja saanut meissä +viriämään koston tulen. Ja tämä mies, tämä ihmeteltävän suuri isänmaan +ystävä, hän on joutunut entisten ylistäjäinsä ja imartelijainsa +kateuden ja koston uhriksi! Mutta eläköön hän! Ja hän on vielä elävä! + +Susini, joka oli ministeri Constansin kilpailija Marseillessa, on +tulinen etelämaalainen ja purkaa kuohuvan sappensa voittajaansa +vastaan. »Meitä on peloitettu Boulangerin yksinvaltiudella, mutta +meillä on parhaallaan Constansin yksinvaltius!» + +Lopuksi astuu esiin kokouksen puheenjohtaja, tuo ennen mainittu pieni +mustaparta. On kuin sata saakelia telmäisi ja tappelisi hänen +sisässään. + +Youssot on hänen nimensä, eduskunta on hylännyt hänenkin vaalinsa +joidenkuiden laittomuuksien perusteella ja hän lopettaa puheensa näin: + +»Oli ennen olemassa lippu, lippu, johon oli kirjoitettu valtiollisten +ja yhteiskunnallisten olojen uudistus. Sitä kuljetti ennen muinoin +edessään radikaalinen puolue. Nyt se on antanut sen pudota maahan ja +nyt se lippu ei ole muuta kuin rääsy, jolla peitetään edusmiesten +persoonalliset pyyteet.» + +»Kansalaiset! Meidän on pelastettava tuo lippu ja sitä puolustettava. +Kohta ovat käsillä kunnalliset vaalit. Kantakaamme silloin tämä lippu +heilumaan Kaupungintalon katolle! Ja kun aika on täytetty ja kun +häpeällisten tekojen mitta on kukkurallaan, silloin ponnistakaamme +voimamme kaikki me patriootit ja boulangistit, ja kansanvallan +kohotetuilla käsivarsilla viekäämme se yhä eteenpäin ja nostakaamme se +heilumaan sinne, missä sen oikea paikka on, edustajahuoneen katon +harjalle!» + +Ja ennenkuin höyry on ehtinyt haihtua, esittää hän samassa henkäyksessä +kokouksen hyväksyttäväksi näin kuuluvan lausunnon: + +»Seinen departementin vaalimiehet, kokoontuneina Moulin de la +Gallette'n saliin lauantaina 21 p:nä joulukuuta 1889, luvultaan 500; +[Antiboulangistiset lehdet saavat tämän summan nousemaan 700:aan.] + +Lausuvat vihansa kelvotonta parlamenttia vastaan, joka uskaltaa tehdä +astinlaudakseen yleisen äänioikeuden ja julistaa valituksi miehen, joka +ei ole valittu; + +Lausuvat onnittelunsa niille muutamille edusmiehille, jotka ovat +jääneet uskollisiksi asialleen ja jotka ovat äänestäneet kenraali +Boulangerin, oikean kansanvalitun hyväksi; + +Lähettävät hänelle tervehdyksensä, kiitoksensa ja kunnianosoituksensa; + +Lausuvat vastalauseensa Maurice Vergoin'in tuomiota vastaan, joka olisi +saattanut keisarikunnankin punastumaan; + +Päättävät julistaa kaikkia luvallisia aseita käyttävän sodan sitä +häpeällistä yksinvaltiutta vastaan, jonka valtikan alle nykyinen +hallitus on saattanut meidän rakkaan Ranskanmaamme; + +Vetoovat kaikkiin Ranskan tasavallan ystäviin ja patriootteihin +kehoittaen heitä valmistamaan kansanvallan lopullista ja pikaista +voittoa; + +Eläköön kansanvaltainen, sosialistinen tasavalta! Eläköön yleinen +äänioikeus! + +Eläköön kenraali Boulanger, Clignancourt'in vaalipiirin ainoa oikea +edusmies!» + +Siinä se, ja mitäs muuta neuvoksi kuin taas huutaa se hyväksi ja +kiittää kauniiksi! Eläköön, kasvakoon ja karttukoon kernaasti meidänkin +puolestamme! + +Mutta tappelua ei tullutkaan. Olimme kaikki liiaksi yksimieliset. +Hihkuttiin ja hurrattiin vain, purkautuessamme ulos huoneesta pimeälle +kadulle. Mutta vartiojoukko oli äskeisestä kulmastaan siirtynyt oven +eteen ja muodosti käytävän kahden puolen. Aioin seisahtua katsomaan, +vieläkö piti mitään tuleman. Mutta totinen poliisimies ei sitä +sallinut. »Poistukaa!» sanoi hän käskevästi. Ja siihen loppui minun +puolestani tämä valtiollinen mielenosoitus. En tiedä, lienevätkö +hengenheimolaiseni sitä vielä jääneet jatkamaan. + +--Se on nyt oikeastaan verratonta ilveilyä tuo kaikki, nauroi toverini. +Noista »kansalaisista» tuolla ylhäällä puhujalavalla, luuletko, että +heistä yksikään teki tuota tosissaan! Oo, minä olen ollut puhujalavalla +minäkin! + +Mutta me olimme molemmat yksimieliset siitä, että heidän +näyttelijätaitonsa oli erinomainen. + + + + +RANSKAN EDUSTAJAKAMARISSA. + + +Pariisi, 8 p:nä maalisk. 1890. + +Rakennus ei ole ulkoa nähden kovinkaan komea. Mutta kokoonpantuna +harmaasta kivestä, vaikuttaa se arvokkaasti ja sopusuhtaisesti sitä +katseltaessa Concorden sillalta, joka Place de la Concorde'lta vie +toiselle puolen Seinevirran. + +Varustettuna sisäänpääsölipulla, joka on onnistuttu hankkia tuttavien +tuttavien avulla, joudutaan monien käytäväin kautta katsojain +lehterille. Jos on jokin tärkeä asia esillä, ovat paikat täytetyt jo +tunteja ennen istunnon alkamista. Pilarin suojasta katsellen, edessä +istuvain naisten niskojen taitse, tekee »kamari» vaikutuksen +samanlaisen kuin yliopiston juhlasali Helsingissä. Katosta puoliseinään +on pylväitä, joiden takana ovat katsojain istuimet kahdessa rivissä. +Alempana niitä, laskeutuen porras portaaltaan, ovat puoliympyrässä +edusmiesten punaisella veralla päällystetyt istuinrivit. Pieni aukea +pyörylä keskipisteessä, ja vastaisella seinämällä kohoaa suuri +monikerroksinen kateederi, kamarinpresidentin valta-istuin. Siinä on +eri osastonsa ylempänä ja alempana eduskunnan virkamiehiä: notarioita, +sihteerejä ja pikakirjureja varten. Valo tulee katosta suuren viuhkan +muotoisesta ikkunasta. Oikealla ja vasemmalla presidentin suuresta +pulpettirakennuksesta on iso mustakitainen ovi, josta auennee tie +tupakkahuoneisiin ja ravintoloihin. Katsellessa sinne alas muistuu +mieleen kuva vanhasta roomalaisesta sirkuksesta, ja tuo ovi näyttää +vievän johonkin maanalaiseen kellariholviin, mistä joka hetki odottaa +astuvan esiin tiikerin tai jalopeuran. Niiden vartioitako lienevät nuo +punarintaisiin univormuihin puetut miehet, jotka seisovat siellä +pihtipielissä tai tulevat silloin tällöin sisäänkin järjestämään +jotakin kohtaa taistelukentällä. + +Vähitellen alkaa ilmestyä edusmiehiä autioon huoneeseen. Hiljaisuus +siellä muuttuu ensin muutamien muminaksi, kasvaa siitä keskusteluksi, +kehittyy yhä uusien tullen, on vähän aikaa sointuvata ja vilkasta +sananvaihtoa ja päättyy lopulta melkein huumaavaan kohinaan, josta +erottaa kaksi pää-ääntä: tuon heleän tenorin ja miellyttävästi +sorahtelevan ranskalaisen »ärrän». Edusmiehiä kuohuu ja kihisee +pienessä puoliympyrässä keskellä lattiaa ja siitä ne leviävät mustina +ryhminä ylös istumasijoilleen. + +Katsojain parvella mainitaan nimiä ja lausutaan arvosteluja. Tuo +mustatukkainen, terhakan näköinen mies, joka istuu oikean puolen +alimmalle penkille, on Paul de Cassagnac, kuuluisa sanomalehtimies ja +kuninkuuden harrastaja. Hänen vieressään on muuan arkkipiispa, sininen +leveä vyö kiinnittämässä mustaa kauhtanaa. Ministerien penkillä istuvat +vierekkäin ulkoasiain ministeri lihava Spuller ja laiha Tirard. Tirard +on viime aikoina käynyt kärsivän näköiseksi ja kovin totiseksi. Vähän +vähä hieroelee hän hermostunutta otsaansa. Maanantaina olikin hänellä +kuuma päivä Constansin luopumisen johdosta ja joka hetki ovat +sanomalehdet olleet hänen kimpussaan. Äskettäin kuului hänellä olleen +kova hermotaudin kohtaus, mutta nähtävästi hän on jo parempi. Ei ole +kadehdittava tuokaan ammatti. + +Aivan meidän edessämme istuvat boulangistit, äärimmäisinä vasemmalla. +Heidän miehistään ovat etevimmät Naquet ja Laguerre. He tulevatkin +usein yhdessä, Naquet edellä, valkeatukkainen kyyryselkä juutalainen, +Laguerre jälessä, pitkä mies ja elegantti, etevä puhuja. Heidän +ympärilleen kiiruhtaa joukko ystäviä ja kättä paiskellaan. Kuulen +sitten nimitettävän niitä ja niitä, mutta en saa selkoa, missä hän on +tuolla alhaalla se tai se, neljänsadan miehen muurahaispesässä. +Ainoastaan kaksi kummallista tyyppiä tarttui eilen silmääni tuosta +kaljupäisestä, redangottipukuisesta seurakunnasta. Katsojain lehterillä +kuuluu pidätettyä naurua ja sen esineeksi huomaan vanhan +patalakkipäisen ukon, joka kuluneeseen palttooseen puettuna ja iso +sinikantinen kirja kainalossa kömpii aina ylimmäiselle penkkiriville. +Kuka on tuo kummitus täällä hienojen herrain seurassa, en tiedä, mutta +hullunkuriselta hän näyttää. Toinen, jota jo ennakolta kysellään, on +sosialisti Thivrier, jonka tiedetään esiintyvän työmiehen mekossa. Hän +tulee melkein juoksemalla paikalleen, ja nyt ovat kaikki uteliaat +saaneet nähdä tämän ihmeen, josta kaikki sanomalehdet parin viikon +kuluessa sisälsivät pitkiä tarinoita, keskustellen sekä leikillisesti +että totisestikin sen periaatteen pätevyyttä, minkä nojalla mainittu +edusmies oli poikennut tavallisesta muodista. Hänen uusi +kansanvaltainen muotinsa näkyy muuten ulottuvan ainoastaan mekkoon. +Sillä tämän »työmiehen» kengät ovat kiilloitetut, housut ovat kuin +muillakin herroilla ja tukka öljytty. + +Puhelu lakkaa, kun puhemies, presidentti, saapuu kokoushuoneeseen. Hän +on komea mies; iso harmaa tukka kuohuu kauniin pään ympärillä. +Seisoessaan estraadinsa huipulla on hän kuin korkein vaahtopäälaine +tuossa alhaalla olevassa kuohussa. Hän on »koristeellinen» ja +senkintähden sopii hän niin hyvin esimieheksi ranskalaisille, joilla +aina pitää olla silmän nautintoa. + +Itse toimessaankin on hän erinomainen. Sellaista kuumaveristä katrasta +ei hallita niinkuin meikäläisiä lauhkeita lampaita. Ei riitä vasaran +isku puhemiehen pöytään. Täytyy osata asettua johdettaviensa kannalle, +kuljettaa heitä houkuttelemalla. Sen osaa Floquet. Vähän väliä kohoo +hän seisoalleen, röyhistää rintaansa, takoo paperiveitsellä pöydän +laitaan tai soittaa kelloaan sitä mukaa kuin melu vaatii, mutta se ei +pitkälle auta. Kaukaa katsoen näyttää hän tosin hyvinkin tuikealta, +mutta kiikarilla tarkastaen ovat suupielet aina pienessä ivanaurussa, +vastakohtana vartalon viralliselle asennolle. Ja tuossa hänen +ivallisuudessaan on hänen peränpitotaitonsa. Tirkistäen kakkulainsa +läpi pahimman melun pitäjiä ja heittäen heille sattuvan sätkäyksen saa +hän sanoillaan meren asettumaan. Silloin tällöin hän kyllä +julmistuukin. Ja riitelee niin että heläjää niille, jotka eivät usko +hyvällä. On verrattoman koomillista nähdä sillä lailla vastakkain +harmaahapsinen presidentti ja joku kaljupää, yhtä vanha edusmies, +kiistelemässä keskenään yli salin, molemmat sähisten kuin kissa ja +koira, toinen toisella puolen koskea, joka estää äänen kuulumasta. + +Istunto alkaa kohta, kun presidentti on asettunut tuoliinsa. Hän alkaa +lukea jotakin, jota ei kukaan kuuntele, lienevätkö pöytäkirjoja vai +muita otteita. Hän ei koetakaan saada hiljaisuutta aikaan. Ainoastaan +suun käynnistä tietää, että hän on jotakin sanovinaan. + +Vasta sitten, kun päivän keskustelukysymys on esitetty ja ensimmäinen +puhuja nousee puhujalavalle, presidentin istuimen eteen, syntyy +hiljaisuus. + +Mutta ainoastaan lyhyeksi hetkeksi. Sillä vaikka puhuja tavallisesti +aina alkaa sävyisästi ja hitaasti ja sovittaa sanansa taitaviin +taitteisiin, niin kiihtyy hän kohta. Hän alkaa liikkua edestakaisin, +kulkea lavan yhdestä päästä toiseen, tekee jo liikkeitä käsillään ja +antaa niiden avulla vauhtia lauseilleen. Sanat ovat sitä mukaa +terävämmät, ja ei aikaakaan, niin katkeaa äänettömyys. Se on joko +paheksumista tai hyväksymistä, nurinata tai kättentaputusta ja +hyvä-huutoja. Koko tuo musta joukko tuolla alhaalla alkaa aaltoilla. +Liikutaan, noustaan ylös, nauretaan pilkallisesti tai käyvät kasvot +kiihkeiksi, vihaisiksi, ja tukat pörrötetään kiivailla käsien +tempauksilla. Aploodit tekevät aina vilkkaimman vaikutuksen katsojaan. +Kun puhuja on sanonut jonkin suuren, isänmaallisen sanan, kun hän on +puhunut onnistuneesti de l'honneur de la France [Ranskan kunniasta], +niin syttyvät sadat kämmenet rätäjämään kuin palava katajikko ja koko +tuo kalteva rinne on yhtenä valkeana mansettien väikkeenä. + +Puhuja odottaa asianhaarain mukaan joko tyytyväisenä tai suuttuneena. +Jos häntä keskeytetään vihamielisessä tarkoituksessa, vetoo hän ensin +presidenttiin ja koettaa odottaa siksi, kunnes tämä saa myrskyn +asettumaan. Mutta usein herättää hänen ensi sanansa uuden metelin, ja +jos on niin, ettei kamarin enemmistö tahdo kuulla häntä, niin ei se +kuule kiusallakaan ja sillä hyvä. Eivät auta presidentin ponnistukset +eivätkä mitkään ja niin saa puhuja laskeutua alas. Vielä istuimeltaan +heittää hän ja hänen puoluelaisensa sattuvia sanoja huutajalle. Eilen +kiljasi esim. Deroulede, joka muuten aina on ensimmäinen +keskeyttämässä; + +--Ette te osaa puhua ettekä edes kuunnellakaan! + +Tuollainen rähinä saattaa tuntua ulkopuolella olevasta kuuntelijasta +harmilliselta. Mutta on täällä kuitenkin hauskempi kuin meidän +talonpoikaissäädyssä, jossa täytyy samoja saarnoja kuunnella +tuntikausia, ainoastaan eri miesten huulilta. Ja siitä on siis se +hyöty, että ei turhia laverruksia kärsitä, vaan lopetetaan löpinä +lyhyeen. Saattaa tosin väittää, että sillä tavalla jää sanomatta moni +hyvä asia. Mutta kun enemmistö ei tahdo kuunnella, niin ei siihen +silloin enää syytkään vaikuta. + +Kun huudetaan äänestystä (»Aux voix! Aux voix!»), niin uskaltaa enää +harva puhuja esiintyä. Sillä huuto on merkki väsymyksestä, yleisö on +uupunut ja hermostunut ja ranskalainen ymmärtää antaa arvonsa +ranskalaisille hermoille. + +Päätökset eivät tietääkseni ole sen tyhmempiä ja ajattelemattomampia, +vaikka ne olisivatkin seurauksia myrskyisistä keskusteluista. Etenkin +näyttää nykyinen eduskunta ymmärtävän aran edesvastuullisen asemansa. +Se on tullut näkyviin varsinkin sen suhteesta Tirardin ministeristöön. +Ministeristö ei ole suosittu, mutta sitä ei kuitenkaan tahdota ensi +tilassa kumota. Tilaisuutta ei ole puuttunut. Viimeinen tarjoutui +eilen, jolloin käsiteltiin interpellatsionia Ranskan osanotosta Saksan +keisarin kokoonkutsumaan työmieskonferenssiin. Oppositsionin s.o. +boulangistien puheissa pamahti pyssyt ja haisi ruuti. »Elsas ja +Lothringen!» »Häpeä Ranskalle!» »L'honneur de la France!» Sanalla +sanoen: kaikki kiihoittavat elementit olivat liikkeellä. Mutta älykkään +miehen maltilla antoi eduskunta tukensa ministeristölle, joka siis +yhäkin vielä pysyy pystyssä. + +Ja niin ollen on, joka kerta tullessani noista meluisista istunnoista, +minulla ollut sama tunne kuin olisin nähnyt huvinäytelmän, jossa kaikki +uhkaavat pilvet hajoavat ja kappale päättyy päiväpaisteeseen ja +naimisiin. + + + + +SASU PUNANEN PARIISIN SAUNASSA. + +(Ote yksityisestä kirjeestä.) + + +Hyvä Veli!------ + + * * * * * + +Et voi kuvailla hämmästystäni, kun tässä eräänä iltana suuria +Boulevardeja kävellessäni yht'äkkiä tapaan yhteisen ystävämme Sasun. +Olin lentää selälleni asfalttikadulle. Hän täällä! Sasu Punanen-- +Pariisissa! Olinhan kuullut, että hän oli perinyt suuren omaisuuden +eräältä täti-vainajaltaan, joka häntä aina oli suositellut, kun hän oli +niin siivo poika. Mutta eihän hänen ulkomaanmatkastaan oltu mitään +mainittu sanomalehdissä, joissa kuitenkin kerrotaan kaikista ulkomailla +matkustaneista jatkolaisista ja musiikkiopiston oppilaista. Ja miten +hän oli muuttunut! Aivan vihoviimeistä muotia, päässä korkea +silkkiknalli, hirveän leveät keltaiset roimahousut, säkkiselkäinen +palttoo selässä ja mahdottoman suuri kirjava kravatti kaulassa. + +--Sinä täällä...! + +--Teällähän tuota näyn olevan, tuumaili hän musertavan rauhallisesti, +niinkuin olisimme olleet vain Helsingin esplanaadilla. + +--Mutta mitenkä ihmeen lailla ... milloinka ... joko sinä kauankin...? + +Viikon päivät oli hän ollut täällä »Paeriisissa», selitti hän minulle, +sittenkun olimme poikenneet ensimmäiseen kahvilaan. Hän oli jättänyt, +ainakin toistaiseksi, sikseen teologiset opintonsa ja lähtenyt maailmaa +katselemaan ja huvittelemaan. Vaan ei ollut vielä tähän saakka ilo +oikein ilolle tuntunut. Eihän tahtonut kieli oikein suussa kääntyä, ja +ne ainoat suomalaiset, jotka hän täällä oli tavannut, olivat olleet +niin ylpeitä, ettei niiden kanssa tullut mitenkään toimeen. + +Eikä ollut oikein niistä tämän valtakunnan ruuistakaan, kun ei rukiista +leipää saa nähdäkään ja täytyy nieleksiä palasensa ilman voita ja +piimää. Harmittavan sanoi hän itseään tämän maailman +kevytmielisyydenkin, ja hän oli aivan varma siitä, että Ranskan kansa +kulkee suurin askelin perikatoaan kohti. Tekevät työtä sunnuntaina ja +pitävät puotinsa auki keskellä kirkkoaikaa. Mutta suurin ikävyys oli +täällä se, ettei saanut edes kylpeäkään... Minä sanoin, ettei missään +ole niin mainioita saunoja kuin Pariisissa. Hänen silmänsä välähtivät +ilosta, hän katseli minua rukoilevasti, mutta kun hän pohjaltaan on +hienotuntoinen mies, ei hän nähtävästi tahtonut vaivata minua +pyytämällä, että veisin hänet saunaan. Kysäisi hän kuitenkin, +mahtaisiko tästä kaupungin paikasta olla sinne pitkältäkin. + +--Jos tahdot, voimme mennä yhdessä, ehdotin minä, minä tulen mukaasi. + +Hän suostui tietysti heti paikalla ja me menimme nyt Sasun kanssa +Pariisin saunaan. Sinä tiedät sen mainion saunan siellä rue Cadet'n +varrella; sinne me menimme. Vaikka minä tavallisesti käytän toista +vähän halvempaa saunaa Faubourg St. Denis'ssä, ymmärrät kuitenkin, että +tahdoin sellaiselle saunantuntijalle kuin Sasu on tarjota, mitä parasta +tällä alalla on tarjottavana, enkä, totta maar, kadukaan kauppojani. + +Ensin luuli Sasu, että tein hänestä pilaa. Tämähän oli komea hotellin +etehinen eikä mikään saunan porstua. Siinä olikin hienot punaiset matot +lattialla, kahden puolen marmoripilareita ja hiottua kiveä lattiana. +Pulska, hienosti puettu ovenvartija kiiruhti ottamaan päällystakkia, +hattua ja keppiä ja osoitti meidät pilettiluukulle, jossa istui nainen +kaunis kuin kuningatar. Näin, että Sasu ajatteli kukkaroaan, mutta +rauhoittui kuitenkin, kun kuuli, ettei sauna maksa kuin kaksi francia. +Ja niin pian kuin laitokset alkoivat ilmaantua, käsitti hän ne ja osasi +antaa niille oikean arvonsa. + +Erittäin mukava oli hänestä vaatteiden riisuntahuone. Se oli pitkä +lämmin käytävä täynnä pieniä kaappeja, joihin vaatteet pantiin ja avain +ripustettiin nauhaan kaulan ympärille. + +--No se, sanoi hän. Sehän on kerrassaan nerokasta! Minä pidän paljon +saunasta, mutta en ole koskaan voinut siitä täydellisesti nauttia +siellä kotona, kun minua aina on pelottanut, että jos saunapiika tai +joku muu pistäytyy hikoillessani lompakolleni. + +Palvelija toi soikean lakanan ja verhosi hänet sillä, niinkuin +roomalaiset ennen aikaan verhosivat itsensä toogalla. Sasu kysyi syytä +siihen, ja minä selitin, että kun tämä on roomalainen sauna, niin +täytyy pukeutuakin roomalaisittain. + +Kun hän kulki edelläni sisähuoneisiin pilariston välitse, niin hän +todella olikin kuin joku roomalainen keisari, niinkuin Nero tai +Tiberius. Ja mitä huomiota hän herätti! Kun tulimme siihen suureen +saliin, jonka keskellä on vesisäiliö ja ympärillä makuusijoja, +kohottivat kylpeneet väsyneitä päitään ja katselivat jälkeemme +huudahdellen puoliääneen: »mikä vartalo! mikä ruumis!» Ja palvelijat +kiiruhtivat edellämme tietä näyttämään. Ne luulivat varmaankin, että +Sasu Punanen oli jokin ulkomaalainen ruhtinas ja minä hänen +ajutanttinsa tai että me olimme ainakin joitakin amerikkalaisia +miljoonanomistajia. + +Omituista kyllä ei Sasu Punanen täällä saunassa osoittanut juuri +ollenkaan sitä saamattomuutta, joka aina pistää silmään vasta tulleista +suomalaisista täällä Pariisissa. Hän oli tässä oudossa komeassa +saunapalatsissa sama tottunut kylpijä kuin Maariansaunassa siellä +Helsingissä, tai ainakin koetti hän sitä olla. + +Edellämme kohotetun oviverhon alatse astuimme me juhlallisesti suureen +pyöreään, ylellisillä seinämaalauksilla koristettuun huoneeseen, jossa +jo oli kymmenkunta kylpijää ennen meitä. Toiset heistä istuivat +mukavilla sohvatuoleilla, jalat matalan, pyöreän pöydän päällä, jonka +alla olivat lämpöjohdot. Toiset käveleskelivät miettiväisinä +niinimatoilla peitettyä lattiaa pitkin ja tarttuivat tuon tuostakin +raskaisiin rautakuuliin niillä käsiään voimistellen ja saadakseen +hikoamista aikaan. Sasu luuli, että hänen tuli tehdä niinkuin muutkin, +hänelle tuli kai myöskin halu näyttää voimiaan, ja keräten niin monta +painoa kuin suinkin sai sormiensa väliin mahtumaan, nosti hän ne +vaivatta ensin olkapäänsä tasalle ja sitten siitä suoraan ylös. Se +herätti ansaittua huomiota, syntyi pieni kilpailu, mutta Sasua ei +kukaan voittanut, ja me nautimme molemmat menestyksestämme. + +Sasu oli muutenkin yleisen huomion esineenä. Nuo pienet +ranskalaiskääkkyrät, joiden jalat olivat hienot kuin rantasipin, selät +laihat, rinnat ontelot ja käsivarret jänteitä vailla, katselivat +silminnähtävällä kunnioituksella hänen paksuja pohkeitaan, pulleata +rintaansa, leveätä niskaansa ja uhkeata selkäänsä. »Mikä takalisto, +mikä takalisto!» kuulin heidän sanovan.--»Mitä ne puhhuu?» tiedusteli +Sasu.--»Ihmettelevät sitä pulskinta Suomen poikaa», selitin minä. +»Antaapa heijän voan ihmetellä ... näkköökö ne, että myö ollaan +Suomesta?» sanoi Sasu.--»Näkeehän ne toki.» + +Hetken aikaa istuttuamme ja lämmiteltyämme kysyi Sasu, eikö tässä +saunassa löylyä lyödäkään. Olin odottanut sitä kysymystä ja nautin jo +edeltäpäin siitä ilosta, jonka pian tulisin hänelle valmistamaan. + +--Kuuletko tuota kihinää? kysyin. Siellä se on oikea sauna, tämä on +vasta vain porstua. + +Ja minä vein hänet huoneeseen, jossa kohosivat lauteet kuin rappuset +lattiasta kattoon. Seinässä oli aukko, josta tuli höyryä. Sasu kiipesi +katon rajaan, minä jäin vähän alemma. + +--Katohan peijakkaita, puheli hän katon rajasta, katohan konnia, +millaiset niillä on vehkeet. Se ei tule tuo löyly yht'äkkiä +puhaltamalla, niin että sorkat ovat palaa, voan noin näet vain +verkalleen, yhä lämpimämmin ja lämpimämmin... Ka, kun se tuoksuu +tervalle ... enpä oo ikinän' tämmöistä löylyä ... ähhäh, jopahan +viimeinni alakaa hik' irtautua ... eihän tässä kohta ennee näe mittään +... nyt en ennee erota kuin hoamuja ... missee sinä oot? ka, sielläkö +... en minä vielä tule. + +Minä en tietysti kestänyt kuumuutta niinkuin hän ja juoksin +suihkuhuoneeseen. Sasu jäi sinne pilviinsä kuin mikä Olympon jumala, ja +silloin tällöin minä kuulin hänen päristyksensä, jonka ukkonen soi yli +höyryn sähinän ja suihkujen suhinan. Vasta sitten, kun höyryä oli +lakattu päästämästä ja ilma selvinnyt, laskeutui Sasu alas. + +Hän oli punainen kuin keitetty krapu, ei virkkanut mitään, asettui vain +suihkun alle ja antoi sen valella jäseniään.--Alkaako sinua miellyttää +tämä Pariisi? kysyin minä, kun taas palasimme lämmittelyhuoneeseen. + +--Enpä, enpä oes uskonna, että niillä oes tällaiset vehkeet. + +--Onhan niillä peijakkailla vehkeet, mutta ei tässä vielä ole läheskään +kaikkea koeteltu. + +Vielä oli pesu jälellä. Se suoritettiin taas eri huoneessaan, +marmoristen istuimien päällä, saippualla, joka tuoksui ruusulle ja +mandelille. Sen jälkeen vielä suihkua, jota saattoi ohjata milloin +mihinkin kohtaan ruumistaan, sekä vesisuihkua, että höyrysuihkua. + +Sasu oli aivan haltioissaan, mutta hän oli kuitenkin totinen, niin +totinen kuin voi olla ainoastaan syvälle juurtunut intohimo, silloinkun +sitä oikein tyydytetään. + +Ja vielä sittenkin oli hän saava tuta, että loppu oli kaikista +suloisin. + +Vein hänet takaisin entisille jälillemme siihen suureen huoneeseen, +jossa oli vesisäiliö. Paiskauttuamme sen yhdestä päästä umpisukkeloon +nousimme toisesta päästä ylös. Meidät otettiin siellä vastaan +lämmitetyin lakanoin, meitä pyyhittiin ja kuivattiin ja sitten puettiin +päällemme paksusta palttinasta tehty kotiviitta, jonka jälkeen +palvelija viittasi meidät seuraamaan häntä. + +--Minnekkä nyt? + +--Nyt mennään lepäämään. + +Ja meidät vietiin yläkertaan, asetettiin mukaville vuoteille, jotka +olivat kuin toisistaan erotetuita pilttuita, kaksi vuodetta kussakin +pilttuussa. Siinä meidät peitettiin, laitettiin tyynyt mukavasti selän +ja kyynäspäiden alle ja jätettiin nauttimaan olemisestamme. Se oli +suuri sali, niinkuin Kämpin hotellin juhlasali. Tuolla alhaalla lorisi +vesisäiliön suihku, sieltä täältä kuului puhelua, joka ei kuitenkaan +häirinnyt, me lepäsimme tässä tupakoiden ja maistellen olutta, jota +hieno edeskäypä oli meille tuonut. + +--No, Sasu? Mitäs sanot? + +--En sano mittään, en sano mittään. + +--Etkö kiitä minua, että olen tuonut sinut tänne? + +--Kiitänpä kiitän ... kiitänpä kiitän ... en oes uskonna, jos en oes +nähnä. + +--Ei ne ole ne Helsingin saunat mitään tähän verraten. + +--Eivätpä oo, eivätpä, eivätpä oo. + +--Olisi ollut vahinko, jos sinun olisi pitänyt lähteä täältä +kylpemättä. Aiotko lähteä pian takaisin Suomeen? + +--En tiiä ... aioinhan minä jo huomenna, vaan mikäpä tuonne lie niin +kiirekkään. + +--Jää sinä vain. Kylvetään joka päivä. + +--Riittää se joka toinennii. Sauna maistuu harvemmin kylpien +paremmalta, niinkuin ruokakin, kun sitä ei aina syö. + +Meitä painoi herttainen väsymys, me ummistimme silmämme ja nukahdimme +vähäksi aikaa. Sasulta ummistuivat silmät ennen kuin minulta. En ole +koskaan nähnyt niin onnellisia, rauhallisia ja viattoman tyytyväisiä +kasvoja kuin hänen kasvonsa. Suu oli niin sanotussa autuaassa hymyssä, +huulilla ja poskilla käherteli valkoinen parta ja otsa ei näyttänyt +koskaan tietäneen mitään tämän maailman murheista. + +Herättyämme pukeuduimme verkalleen, niinkuin Sasun tapa on, ja menimme +sitten syömään hienoon ravintolaan Boulevardien varrella. Sasu oli +pyytänyt saada tarjota ja minä soin sen mielelläni, sillä miehellä +näkyi olevan kukkaro yhtä pullollaan kuin posketkin. Tapansa mukaan oli +hän enimmäkseen vaiti kylvettyään. Mutta hän kuitenkin mietti ja +ilmaisi yht'äkkiä aatteensa kääntyen puoleeni kahvia juodessamme. + +--Ei oo siellä Suomessa semmoisia saunoja kuin teällä, sanoi hän. + +--Kaikessahan ne ovat täällä suuressa maailmassa meistä edellä. + +--Enpä oes uskonna sitä ... enpä, enpä oes sitä uskonna, jos en oes +nähnä. + +Oli siinä ehkä kateuttakin hänen äänessään, häntä nähtävästi hiukan +vaivasi se, ettei hänen maansa siinäkään suhteessa, niinkuin hän ehkä +oli luullut, ollut muista edellä. Sillä Sasu Punanen on hänkin +patriootti tavallaan. + +--Mutta eiköhän siellä meilläi sais aikaan tuommoisia saunoja? + +--Miksei, kun vain olisi tarpeeksi kapitaaleja. + +--Kapitaalejako? Eiköhän noita niitä aina sais hankituks ... pannaanhan +sitä paljon turhempaannii. + +Enempää ei hän puhunut sillä kertaa, mutta tuon tuostakin hän sitten +aina kylvettyämme palasi tähän aineeseensa. Ja jos olen oikein arvannut +hänen ajatustensa juoksun, niin hautoo hän mielessään jotakin +erikoista. Hän on joskus jälestäpäin tuumaillut, että paljokohan tuo +tuommoinen saunalaitos meillä tulisi maksamaan. Minä autoin häntä +taipaleelle ja kerroin, että ennen vanhaan vanhassa Roomassa ne +keisarit ja rikkaat ylimykset lahjoittivat kansalle paljoa komeampiakin +kylpylaitoksia kuin nämä pariisilaiset, jotka vain ovat niistä pieniä +jäljennöksiä. + +--Onhan sitä joutavampiakin lahjoituksia tehty, naurahti hän. Mitäpä ne +nyt oikeastaan ovat ne Antellinkaan kokoelmat, vaikka niistä niin +suurta eäntä on pietty. + +Sasu Punanen ei paljoa puhu aikeistaan. Mutta jos olen arvannut hänen +ajatuksensa, miettii hän suuren lahjoituksen tekemistä kansalleen. Ehkä +saatte piankin kuulla suurista saunahankkeista siellä Helsingissä. Jos +ne toteutuvat, niin vaatii oikeus ja kohtuus, että hän saa kaupungilta +tontin ilmaiseksi ja että hänen nimensä Biograafisen nimikirjan ensi +lisävihkossa mainitaan muiden suurten lahjoittajain joukossa.------ + + + + +POLKUPYÖRÄLLÄ PARIISISSA. + + +Kun heräsin aamulla--eräänä sunnuntai-aamuna toukokuun lopulla-- +sattuivat silmäni ensimmäiseksi uuteen pyörääni, joka seisoi huoneeni +seinämällä uutena ja välkkyvänä, vasta Amerikasta saavuttuaan. Se +näytti tahtovan sanoa jotakin, sillä näytti olevan jokin toivomus +lausuttavana. Oikein hieno polkupyörä, kaikkein uusinta mallia, osaa +näet joskaan ei puhua, niin ainakin ilmaista ajatuksensa. Se iskee +silmää, kirkasta, nikkelöityä silmää, kun auringonsäde sattuu kiiltävän +ohjaustangon käänteeseen. Ja kun vähän aikaa sitä katselet, niin totta +tosiaan kaaputtaa se poljinta, näyttää liikuttavan satulaa niinkuin +töpöhäntä koira häntänsä päätä, kun se houkuttelee isäntäänsä metsälle. +Kun minun on tapana haastatella pyörääni, kysyn minä: + +--Mitä sinä nyt sitten tahdot? + +Se näyttää tahtovan esitellä itsensä ja asiansa. + +--Nimeni on Columbus, sanoo se. Koko ristimänimeni on Columbus Cycle ja +sukunimeni Manufacturing Company. Se on rintaani kirjoitettu. Olen +tullut meren yli Englantiin, matkalla Suomeen, kuulin, että olet +Pariisissa ja lähdin kysymään, etkö tahtoisi tulla kanssani pienelle +löytöretkelle täällä maailmankaupungissa ja sen ympäristössä. Amerikan +ja Englannin minä tunnen, olen ruohoaavikolta myöten kantanut +ruskeaihoisia ratsastajia ja kilparatoja pitkin kiidättänyt +koukkuselkä-jokkeita. Nyt tekisi mieleni kerran omiksi huvikseni +katsella hiukan Pariisiakin. Ruvennet oppaakseni, niin käymme +koettamaan. + +--Saisihan tuota koettaa, mihin kelpaat. + +--Pane sitten päällesi, sanoi Columbus. Kyllä minä puoleni pidän, jos +vain sinä. + +Sillä on uudenaikaiset tomunpitävät laakerit, joita ei kuulema ole +tarvis puhdistaa kuin jouluna ja juhannussa. Vaihtopyörä suuri kuin +myllynratas, mutta sittenkin kuulema kevyt kuin väkkärä, pyörän kehät +puusta ja koko paino vain vähän yli kymmenen kilon. Semmoinen se on, ja +minulla on polvihousut ja ihopusero ja luimulakki. Tarjoan käteni +kaunottarelle, ja miten lieneekään kevyt polkea, kädessä kuljettaa se +on köykäinen kuin ruohokeppi. Lähdetään, lähdetään hotellin portin +edestä ylhäältä Pantheonin mäeltä sunnuntai-kävelylle. + +Tunnen jo vanhan pyöräni ajoilta vanhat reitit Pariisissa. Ensin alas +sivukatuja Boulevard St. Germain'ille, joka johtaa Place de la +Concorde'lle ja siitä Champs Elysées'tä ylös Place de l'Etoile'lle, +josta leveät tiet laskeutuvat Boulogne'n metsään. Koko tämä taival, +yksi maailman ihanimpia taipalia, on puulla peitettyä katua, sileää +kuin lattia. Kun pyörä, päästyään kivettyjä pikkukatuja tärisemästä, +luikuu alas Boulevardille, hytkähtää se somasti kuin venhe, teloiltaan +vesille työnnetty, ja ojennaikse selkä suorana laukkaan kuin +kilpahevonen. + +Mutta varovasti! ylen varovasti! Sillä tuskin on tietä toista niin +viehättävää ja samalla niin vaarallista. Vaarassa on viehätys, tässä +niinkuin koskessa, jota lasket. Kahden puolen Boulevardia kulkee +loppumaton jono vaunuja. Jos saisi rauhassa toista rantaa seurata, +edessä jokin valjakko, joka tasaista totuttua vauhtiaan pyörii +eteenpäin, ei olisi taito suurempi tarpeen kuin mikä sileää myötävirtaa +valuessa, venheen perässä selkä kenossa istuen ja mela kainalossa tietä +tehden. Mutta tuossa on poikkikatu, josta pursuaa hevosia ja vaunuja ja +joiden välitse täytyy pujotella kuin kuohujen välitse. Suuria +tavaravaunuja, joita yksin omnibussienkin täytyy odottaa, ajurien +vaunuja, jotka huolettomasti ja höllin ohjin lönkyttelevät, keskellä +boulevardia raitiovaunuja, kaikkien niiden välissä polkupyörä +kilisevine kelloineen. + +Täytyy pujahtaa jostakin rattaiden ja hevosten päiden välisestä +solasta. Sykähtäähän sydän vähän, mutta kun jalat tietävät tehtävänsä +ja ohjaustanko miehen tahtoa tottelee, niin pääseehän siitä, ja taas on +vähän matkaa aukeata katua, sileää virtaa--seuraavaan kadunkulmaan. On +sitä ainakin kilometri tuota Boulevard St. Germainia, jota reunustavat +Ranskan vanhan ylimystön totiset talot, joiden ikkunaluukut ja ovet +ovat melkein aina suljetut ja jotka nyt näyttävät entistään vielä +salaperäisemmiltä sen jälkeen kun suuri basaaritulipalo toi vainajan +melkein joka taloon. Mutta katuelämä, uusi aika ja ihmisten +välinpitämättömyys vierii katua pitkin mistään huolimatta;--ja samassa +olemme Ranskan edustajakamarin edustalla. Se on vaarallinen paikka, tuo +edustajakamari. Sen sisällä kuohuvat kaiken maailman intohimot ja joka +päivä koetetaan siellä jalkakammilla ministeristöjä suulleen syöstä. +Sen ulkopuolella on pyöräilijä ainaisessa vaarassa, sillä kamarin +edustalla oleva katujen aukea on salavihainen ja odottamattomia +pyörteitä täynnä. Liike Boulevard St. Germain'illa, liike +kahtaalta päin pitkin leveitä Seinen rannan puistokatuja ja liike +Concorde-sillalla, jossa se oikealta ja vasemmalta Seinen rannalta +tullen muodostuu loppumattomaksi vaunuvirraksi, mikä lakkaamatta kuohuu +kiiltäviä vaununkattoja, hevosten helaisia päitä ja kuskien hattuja,-- +yhtyy tähän ja tässä taas eroaa ja hajaantuu. Siinä tulee omnibusseja +ja raitiovaunuja vastakkain, siinä on taaskin alituinen jono ajureita, +mutta etenkin on siinä yksityisten korskuvia valjakolta, suuria, +pitkäkoipisia oriita, jotka jo pitkän matkan päässä peloittavat ja +näyttävät halveksivan kaikkia vastaantulijoita. Äkkiä pyörä aavistaa +vaaran, hiljentää vauhtinsa, hakee suojaa jonkin lähimmän vaunun +vanavedessä, pääsee sillan korvaan, mutta kun on muodostunut ruuhka +jossakin edempänä ja vaunujono pysähtynyt, täytyy pyöräratsun hiljaa +kallistua, laskea ajajansa maahan ja turvautua sen talutettavaksi +sillan yli jalkakäytävää myöten, joka on kuin maakannas pahan kuohun +kohdalla. Ainoastaan jotkut uskalikot pyörämiehet, jotka eivät älyä +pelätä pyöriään eivätkä henkeään, pujottelevat vastakkain tulevien +vaunujen vilinässä kadoten niiden väliin, sukeltaen hevosten kaulain +alitse ja alinomaa nelistäen kelloja ja viheltäen ja piiskuttaen kuin +koskikarat pyörteiden keskellä. + +Concorde-silta johtaa edustajakamarin edustalta Place de la +Concordelle. Kun siihen tullaan, on tultu ristiaallokosta väljemmille +vesille. + +En tiedä, mikä sen vaikuttaa, mutta on aivan erityinen viehätys hypätä +polkupyörän satulaan tämän historiallisen, maailmankuulun torin +laidassa ja tehdä kierros Kleopatran neulan ympäri, josta näkyy +yhtäällä Tuileries'n puisto ja Louvren museo ja toisaalta Champs +Elysées pitkine kaukaisuuksineen ja sen perällä Riemukaari, ynnä tuolla +tuonnempana Eiffeltorni. Mutta pyörä kai luulee olevansa kilparadalla, +kun tori on sileä kuin puulattia, ja lisää vauhtiaan välittämättä sikin +sokin kulkevista vaunuista. Se tahtoo, kerran paikalle päästyään, +pyyhkäistä koko torin ympäri voidakseen kotiin tultua kehua +kiertäneensä ympäri Place de la Concorden niinkuin minkä tavallisen +kilparadan--ollen siinä suhteessa oikea amerikkalainen. Minun täytyy +seurata mukana, mutta kun olemme kolme kierrosta tehneet, nielaisee +meidät vaunuvirta mukaansa ja me ojennamme ulos Elysealaisille +kentille, kokka Riemuporttia kohti. + +Tämän kuuluisan kymen ja sen rantain ihanuudet ja sen viehätyksen, +minkä sitä pitkin kulkiessaan tuntee, oivaltaa oikein vasta +polkupyörällä sitä myöten kiitäessään. Se on Pariisin ja kenties koko +vanhan maailman vilkkain liikeväylä, sitä myöten kun melkein kaikkina +aikoina päivästä ajaa kymmenittäin vaunuja rinnakkain ylös ja alas +katkeamattomassa kulussa. Mutta siitä huolimatta on siinä ajaminen yhtä +turvallista kuin omalla lattialla. Liike käy säännöllisesti yhtäänne +päin ja toisaanne päin eivätkä sivukadutkaan häiritse, joten ei ole +pelkoa vastaan tulevista eikä tien poikki asettuvista. Valitset vain +itsellesi jonkin nopeaa vauhtia ajavan valjakon ja sen selän suojassa +poljet tasaista tahtia niin kauan kuin haluttaa. Jos pyörä innostuu +isompaan nopeuteen, niinkuin nyt Columbus, joka on siinäkin rotuhevosen +tapainen, että se tahtoo kaikista muista hevosista edelle, niin ohjaat +vain ohi ja asetut toisen valjakon taa. Sillä tavalla sivuutellen +milloin pieniä kaksipyöräisiä, joita joku »impi» ajaa ystävänsä +vieressä istuen, milloin suuria Viktorioita, landoita y.m.s., joissa +tiesi mitä kuninkaitten poikia tai presidentin tyttäriä selkäkenossa +istuu, saavut sinä pari kilometriä hiljalleen kohottuasi Place de +l'Etoile'lle Riemuportin juureen, teet kauniin kaaren sen ympäri, +pysähdytät pyöräsi ja laskeut alas. + +Minulla on aina se hyvä tapa, että kun tulen jollekin merkkipaikalle +pyörineni, en aja ohi, vaan pysähdyn katselemaan--ja panen tupakan. Ja +jos missä, niin lie tässä syytä pysähtyä, tämän jättiläiskaaren alle, +josta eteesi aukeaa maailman merkillisin näköala. Ympyrän säteinä +juoksevat pitkät boulevardit ja avenyyt kaikille haaroille tästä +yhteisestä keskipisteestä, tästä Pariisin navasta. Siitä menevät yhdet +Montmartrea kohti, siitä toiset päinvastaiseen suuntaan Boulognen +metsään, jonka takana kohoo Mont Valerienin linnoitus, siitä taas +toiset Trocaderoon ja Eiffeltorniin päin, siitä sinne, siitä tänne, +mutta ennen kaikkea ja kaikkia muita katuja mahtavampana aukeaa Champs +Elysées taustanaan Concorden tori ja Tuileries. + +--Miltäs näyttää? kysyn minä Columbus Cyclelta, sillä minulla on +myöskin se hyvä tapa, että nauttiessani lepoani en unohda hepoani, vaan +pidän sille seuraa niinkuin arapialainen pitää seuraa orhilleen, sille +haastellen ja sitä taputellen. + +--Siinähän menee, vastaa Columbus, vähät minä muusta, mutta tie on +hyvää ja kulku helppoa ... olla tämmöistä aina allani. + +--Nythän se ilo vasta alkaa! + +--Lähdetään sitten taas! + +--Olet levoton ... niin minäkin. + +Lähdetään taas, lähdetään laskeutumaan Boulognen metsään. + +Vaan ennenkuin lähdemme, olkoon mainittuna muutama sana +polkupyöräoloista Pariisissa. Ne ovat täällä monessa suhteessa +mallikelpoiset. Ensiksikin kohdellaan täällä polkupyöräilijää niinkuin +järkevää ihmistä ja kunnon kansalaista eikä niinkuin raivoisaa koiraa. +Ei tarvitse mitään numerotaulua eikä mitään poliisin lupaa +liikkuakseen. Pyörä on kuin mikä muu ajopeli tahansa, jota on +väistettävä vastaantullessa, ja jalkamiehet ottavat sen, kadun yli +kulkiessaan, yhtä paljon lukuun kuin minkä muunkin ajopelin. Onpa +pyörällä vielä suuremmat oikeudet kuin muilla ajopeleillä siihen +nähden, että sen nopeus saa olla tavallista hevosella-ajon nopeutta +paljonkin suurempi, josta seuraa, että se voi mielensä mukaan ajaa +ohi. Pyörää saa taluttaa katukäytävällä vaikka vilkkaimmilla +boulevardeillakin, jossa suhteessa sillä on samat vapaudet kuin +lastenvaunuilla. Sen lisäksi on yksityisesti pidetty hyvää huolta +pyöräilijäin mukavuudesta. Tulitpa mihin hotelliin tai kahvilaan +tahansa, niin otetaan pyörä yhtä hyvin vastaan kuin sen isäntäkin ja +viedään se talteen joko huoneeseen tai pannaan katukäytävälle varta +vasten valmistettuun pilttuuseen; melkein jokaisessa kahvilassa on +sitäpaitsi ilmapumppu. Jos kotonasi ei ole tilaa pyörälle, voit sen +vähäistä maksua vastaan sijoittaa jonkun tallettajan luo, joka +puhdistaa ja voitelee sen joka ratsastuksen jälkeen. + +Mutta kaikista suurin todistus siitä merkityksestä, mikä polkupyörälle +Pariisissa jo tunnustetaan, on se tapa, jolla Boulognen metsää on +pyöräilijäin mukavuudeksi järjestetty. + +Heti kohta Riemukaarelta lähtee näet pitkä ja leveä Avenue de la Grande +Armée loivasti laskeutumaan Seineä kohti. Ellen erehdy, on se +pituudeltaan ainakin pari kilometriä. Pitkin koko tätä puistokatua on +erityinen asfaltista tehty polkupyörätie, joka sitten liittyy metsässä +olevaan tavallisen maantien tapaan tehtyyn tiehen, kiertää sen kokonaan +ja risteilee sen sisässä, ja jossa ei muilla ajokaluilla ole lupa +liikkua. + +Columbuskin käsittää kohteliaisuuden ja kiitää kaula suorana ja korvat +luimussa alas asfalttitietä. Ei kuulu luiskahdustakaan hyvin tehdyn +pyörän laakereista ja ketjukin kiertää äänetönnä rataansa. Kello vain +tuon tuostakin antaa vastaantulijalle varoittavan merkin. Parempaa +pyörätietä ei liene toista, en ainakaan minä ole ennen moista polkenut. +Entinen renki lausui hartaimpana toivomuksenaan: olla aina pyhä ja aina +pouta ja korkeat rengin palkat. Minä tässä pyörän selässä toivottelen: +olla aina asfalttitie alla, aina alamäki edessä ja aina ympärillä ihana +Pariisi! + +Mutta huiskaus vain ja pyörä karahtaa jo karkeampaan tiehen. Ollaan +Boulognen metsässä, kukkivien puiden siimeksessä, yht'äkkiä niin +hiljaisessa seudussa kuin jossakin maantiellä Suomessa. + +Koeta nyt voimiasi, Columbus, näytä nopeuttasi!... Ja korvat soi ja +ilma humisee ja metsän lyö silmissä viheriäksi lautaksi. + +Jo riittää! Jo näen sinut juoksijaksi, Columbus. Mutta Boulognen metsää +on tyynemmin tarkastettava. Se on pyörämiehen lumottu ja luvattu metsä, +aina vaihteleva ja aina uusi, kuinka monta kertaa sen käytäviä +kierrelletkin. Juuri kun ajat yksinäistä metsäpolkua ja luulet olevasi +jossakin etäisessä erämaassa, solahdat puitten siimeksestä, lehväisten +katon alta suurelle leveälle tielle, jossa vaunuja ajaa ja jossa +Pariisin koko hieno maailma selkä kenossa raitista ilmaa nauttii. +Seuraat mukana ja tulet järvelle, jossa venheitä soutelee ja +palkovenheitä suikkelehtii ja joutsenet ja sorsat ja hanhet +liukuilevat. Tuossa on pieni soma ravintola, jonka edustalle istahdat +levähtämään ja janoasi sammuttamaan. Nouset siitä taas satulaan, ajat +tietämättä minne, ja saavut suurelle vihreälle kentälle, joka on +mustanaan kansaa ja jossa parhaallaan näet puolikymmentä +suorakaulaista hevosta hurjassa laukassa--se on Longchamps'in +kilpa-ajokenttä--ohjaat eteenpäin, käännyt metsäpolulle, poljet hiljaa +ja huolettomasti ja olet taas yksin maailmassa, etäisessä lehdossa, +jossa peipot visertää ja satakielet säveltelee, et tiedä, missä olet, +eksyt, et siitä välitä, ja tulet taas suurelle tielle, jota myöten +sallit taas ratsusi pyyhältää ja pääset virtaisen veden rannalle, +Seinevirran vierteelle. Nyt noudatat sitä ja tulee silta eteesi. Ajat +sillan yli, olet toisella rannalla, ja siinä on pieni kaupunki sillan +korvassa. + +Se on Suresnes, yksi Pariisin hauskimpia etu-kaupunkeja, kaikkien +Pariisin sunnuntai-pyöräilijäin matkan määrä. Sadoittain, tuhansittain +istuu somiin urheilupukuihin puettuja naisia ja miehiä rantakahviloissa +ja niiden edustalla, iloista elämää pitäen. Pyörät annetaan niitä +varten asetettujen palvelijain haltuun ja muodostavat ne kahvilan +edustalla auringon valossa välkkyvän puoliympyrän, jonka somuutta vielä +ylentää melkein jokaisen pyörän ohjaustankoon kiinnitetty +kukkaiskimppu. + +Hauska on siinä istua, kahvilan verannalla, ja katsella elämää +edessään. Pyöriä tulee, toisia menee ja kuta enemmän päivä kuluu, sitä +vilkkaammaksi käy liike. Niitä välkähtelee tuolla Boulognen metsän +puitten lomassa, niitä ajaa Seinevirran rantoja pitkin, niitä keikkuu +siltaa pitkin. Kaikki on pyöräilijäin hallussa, kaikki saa niistä +leimansa tällaisena sunnuntaipäivänä, kun ilma on tyyni, viileä ja +kaunis. + +Tänä sunnuntaina on niitä vielä enemmän kuin muulloin, sillä joka hetki +odotetaan palaaviksi kilpailijoita, jotka ovat lähteneet Bordeaux'sta +ja joiden on tästä kautta määrä palata. Jännitys on suuri, sillä +sähkösanomat ovat jo kertoneet, että eräs ranskalainen on etunenässä. +Yht'-äkkiä syntyy levottomuutta kahviloissa, kadulla ja sillalla. On +kuin ukkonen olisi tulossa. Se lähenee, melu kovenee, hurraa-huudot +kiihtyvät ja samassa ajaa korskuen ohitse kauheaa pärinää pitäen +automobiili ja sen kintereillä pölyisen pyörän selässä melkein +mahallaan pieni, puolialaston nuorukainen--hän on voittaja, ensimmäinen +palkinto! ... hän suhahtaa ohi pirullisen melun seuraamana ja katoo +sillan yli päästyään Boulognen metsään. + +Osa yleisöä rientää hänen jälkeensä ollakseen mukana hänen perille +tullessaan Seine-velodromiin, joka on jossakin Eiffeltorin tienoilla. +Toiset jäävät paikoillaan odottamaan toisten kilpailijain tuloa ja +heille hurraamaan. Pyöräni ja minä lähdemme levähdyttyämme hiljaiselle +paluumatkalle takaisin Pariisiin. + +En aja samaa tietä, jota olin tullut. Halkaisen Boulognen metsän +merkittyäni suunnan Eiffeltornin mukaan, jonka ohitse on suorin tie +Quartier Latin'in ja Pantheonin mäelle. Monta kertaa on tämä majakka +samalla tavalla ollut viittanani, kun olen Pariisin ympäristöissä +harhailtuani hakenut itselleni suorinta tietä kotiin päin. + +Olisihan mukavin palata sitä tietä, jota olin tullut. Mutta minä +valitsen tahallani toisen tien, suoremman ja huonomman koetellakseni, +miten Columbus siinä suoriutuu, miten se on oleva Suomessa tarkoituksen +mukainen. Pariisissa on kaikkea tarjona; huonot pyörätiet ovat siellä +yhtä tavallisia kuin hyvätkin. Katu Boulognen metsästä Passyn portin +kautta Trocaderoon on kuoppaista ja kivitettyä, aivan niinkuin +Helsingissä. On oikein sääli hentojäsenistä ja hienojänteistä hepoani, +mutta hyvin se kestää koetuksen ja koettaa kantaa herraansa tärisyttäen +häntä niin vähän kuin mahdollista. Sulavasti, melkein viehättävästi +luistaa se kiveltä kivelle ja hyppää kuoppain poikki melkein niiden +pohjaan koskematta. Eikä ole vammaa, ei naarmua, ei koloa +kummikavioissa, kun näitä Trocaderon palatsin edustalla tarkastelen. + +Siitä alkaa taas parempi tie. Hurahdutan alas Alman sillalle, alatse +Eiffeltornin, teen kierroksen vanhalla näyttelyalueella, josta osa on +nyt luovutettu polkupyöräilijäin harjoituskentäksi, kampean siitä alas +Seinen rannalle, jota seuraten vähitellen saavun edustajakamarin +edustalle ja Boulevard St. Germainia myöten kotiin Pantheonin mäelle. + +--No, Columbus Cycle, oletko tyytyväinen retkeesi? + +Se näyttää iskevän nikkelöityä silmää ja kaaputtavan kampiaan, valmiina +lähtemään uudelle kiertomatkalle. Mutta minä olen saanut tarpeekseni +tällä kertaa ja olen aika tavalla uupunut. Sillä vaikka polkeminen +Pariisin parhaita katuja ei olekaan vaikeaa, käy ratsastus niitä myöten +kuitenkin aikalailla rasittavaksi sen jännityksen vuoksi, jossa +alinomainen varuillaanolo pitää hermoja;--mutta se jännitys se samalla +antaa aivan erityisen viehätyksen tällaisille retkille, joita voi +verrata ainoastaan kosken laskuun tai myrskyssä purjehtimiseen +karisilla vesillä. + + + + +VAIKUTELMIA VENÄJÄLTÄ. + + +Yleensä ei meidän suomalaisten tie mielellään mene itäänpäin. Liekö +siihen syynä se, että halumme aina on ollut idästä länteen, että +ihmisessä on jo synnynnäinen tuo vietti seurata auringon mukana, +ja että tuntuu siltä kuin ei meillä olisi mitään tekemistä noilla +korpi- ja aromailla, joiden läpi kulkumme on ollut niin vaivalloinen ja +jonne meidän veljistämme ja sukulaisistamme niin monet ovat hukkuneet +ja hävinneet teille tietymättömille. Kaikkien ulko-oviemme kynnyksiltä +kääntyvät tiet hetikohta länteen päin ja kun laskemme matkan pituuden +ulos Eurooppaan, niin otamme tavallisesti lukuun ainoastaan välin +Helsingistä tai Hankoniemestä Lyypekkiin tai Kööpenhaminaan. Pietarin +tie, se on meille kuin takaovi, jonka kautta vain hätätilassa +kiireimmittäin pujahdamme. Mitkä kaikki syyt siihen vaikuttanevatkin, +yksi lienee myöskin maamme muoto, jonka ranta ikäänkuin kulussaan +koukistuneena polvena astuu ulos ja pyrkii poispäin. + +Sentähdenkö tuntunee rinnassamme niin miellyttävä tyydytyksen tunne, +kun asiamme vaativat meitä lähtemään länttä kohti ja sentähdenkö +vuotanee niin luonnollisesti ja ikäänkuin itsestään siirtolaistulva +tähän suuntaan? Ei osaa ajatellakaan, että lähtiessään itäänpäin voisi +nauttia lähdön riemusta niinkuin sen tuntee lähtiessä »suureen +länteen». Pietarihan on maailmankaupunki sekin ja onhan sen kuullut ja +ymmärtäähän sen, että se kyllä voi tarjota samat ulkonaiset viehätykset +kuin muutkin maailmankaupungit. Sen teatterit, sen konsertit, oudot +ihmiset, täydellinen riippumattomuus tuttavista, vilkas ja aina kuohuva +ja vaihtuva katuelämä, ne ovat tietysti samat täällä kuin muissakin +suurkaupungeissa. Mutta oikea mieliala on poissa, sydän tekee työlakon +ja tunteet vetävät siipensä suppuun. Ainoastaan uteliaisuus jää +vireille ja ainoastaan sille voipi perustaa jonkinlaisen viihtymisen +mahdollisuuden. + +Ennen oli, omituista kyllä, aivan toisenlaista. Nykyisen miespolven +mielestä olivat haihtuneet muistot menneistä vainovuosista. Nurja väli +kahden erilaisen rodun kesken oli alkanut lauhtua. Lisääntyvä +kauppayhteys synnytti tuota molemminpuolisten etujen ystävyyttä, jonka +siteiden sanotaan olevan ja kenties ovatkin kaikista sitkeimmät. Sen +lisäksi ihmeteltiin ja rakastetiinkin meillä niinkuin muuallakin sitä +nerokasta uutta kirjallisuutta, joka yht'äkkiä hämmästytti koko +sivistyneen maailman ja joka yhäkin vielä viettää riemujuhlia, missä +sitä opitaan tuntemaan. + +Mutta sitten tuli se, mikä tuli, ja herttainen hymyily muuttui ensin +totisuudeksi ja sitten jäykkyydeksi. Kun ison talon isäntä ylpeilee ja +uhkailee isoudellaan, niin välttää vähävaraisempi astua hänen +alueilleen ja tekee kernaammin kierroksen aidannurkassa. Vaan jos hän +kuitenkin jostakin syystä on pakotettu taloon poikkeamaan, niin on +hänen halunsa tehdä olo siellä niin lyhytaikaiseksi kuin suinkin. +Siellä saattaa kyllä olla ja tietäähän sen, että suurin osa talon väkeä +onkin hyväntahtoisia ja herttaisia ihmisiä. Mutta yksi ainoa +epäkohtelias ja kylmä katse joidenkuiden muiden puolesta--ja niitä ei +voine välttää--tulee varmaankin tekemään sen, että katoaa halu +kehenkään lähemmin tutustua. + +Nuo tunteet täyttivät tämän kirjoittajan mielen, kun juna kiidätti +häntä asema asemalta itää kohti. Tuli yht'äkkiä rajaa lähetessä halu +heittäytyä pois ja jäädä Suomeen. Se sama tunne tulee tavallisesti +ainakin siirtyessä maasta toiseen ja siihen sekaantuu hiukan +epämääräistä surumielisyyttä. Mutta suomalaiselle, hänen vaikka vain +lyhyeksikin aikaa ja varsinkin ensi kerran ollessaan tätä askelta +ottamassa Suomesta Venäjälle, tulee siihen lisäksi vielä jotakin +muutakin. Vaan onhan toiselta puolen niinkin, että outoudella on oma +viehätyksensä, että koski aina vetää partaalleen ja että kääpiötkin +tekevät retkiä jättiläisten maahan. + +Joutua yht'äkkiä tuohon valtakuntaan, joka ulottuu yli kuudennen osan +maapalloa ja jonka asukasluvussa me emme ole enemmän kuin hietajyvä +meren rannalla, joutua siihen pääkaupunkiin, josta tuota maata +hallitaan ja josta kaikki käskyt käyvät tämän jättiläiseläimen +etäisimpiin jäseniin,--tuntea itsensä turvattomaksi näiden jäsenien +välissä--se on samalla hirvittävää ja puoleensa vetävää. + +Ja ne jäsenet, ne sormet, kynnet ja tuntosarvet, ne tuntuvat jo kaukana +toisella puolen Suomen rajan. Kaukaisille saloillemme ei venäläinen +vaikutus tosin vielä ole tunkeutunut. Mutta pienimmässäkin +maaseutukaupungissa sykkii jo jokin suoni suuresta ruumiista: jos ei +muuta, niin on ainakin sähkösanomakonttorin kyltti venäjänkielinen. Ja +Helsingissä on jo yhden ison valtasuonen pää, joka on jokapäiväisessä +ja suoranaisessa yhteydessä suuren sydämensä kanssa. Venäläinen kokardi +ja venäläinen univormu, venäläiset ajurien puvut, kylteistä ja katujen +nimistä puhumattakaan, ne ovat joka päivä silmäimme edessä. Oma on +kuitenkin aina voitolla, oma kieli kaikuu kaduilla ja toreilla, +talonpojilla on suomalaiset pukunsa ja kaikissa oloissa on kansallinen, +tuttu värityksensä. Vieras väritys on vain kuin poikkitelainen raide +kotimaisella pohjalla, jonka se saa sitä kirkkaammin astumaan esille. + +Mutta Kaipiaisissa tulevat junat vastakkain, toinen menee Helsinkiin, +toinen Pietariin. Ja se, joka menee Pietariin, se tuo jo piankin +leyhäyksiä Pietarista vastaamme. Lappeenrannasta ja Viipurista tuoksuaa +vaunuihin yhä enemmän venäläistä ilmaa. Sieltä tulee venäläisiä +pikkukauppiaita ja torisaksoja litteissä lippalakeissaan--ne näkyvät +muuten ranskalais-venäläisen ystävyyden merkiksi syntyneen +pariisilaismuodin mukana tulleen toistakin tietä kauppaan ja kaupasta +suomalaisten herrasmiestenkin käytäntöön; sieltä tulee kauhtanoihin, +leveihin housuihin ja leveäkantaisiin saappaisiin puettuja talonpoikia +ja niiden väliin istuutuu kirjavahameisia ja -huivisia naisia, jotka +levittävät nyyttinsä ja pussinsa--yhtä pehmoiset kuin he ovat itsekin-- +hyllyille ja penkeille, ja ristivät silmänsä syömään ruvetessaan. +Samalla ovat supisuomalaiset kolmannen luokan matkustajat vähitellen +tippuneet tielle; yhä harvemmin sattuu korvaan hämäläiskorkoinen +suomalainen sana ja vaunussa alkaa päästä voitolle ymmärtämättömän +kielen porina. Ja nekin, jotka suomea puhuvat, ne puhuvat sitä +vieraalla murteella; seassa on outoja sanoja ja ääntäminen soi +muukalaiselta. + +Käsitämmehän toisemme kuitenkin ja alamme puhella. He ovat +rajapitäjistä, Uudeltakirkolta, Valkeasaaresta, Parkalasta y.m. Tulevat +Suomesta, ovat käyneet Lappeenrannan markkinoilla, saavat tietää, että +olemme Helsingistä ja alkavat puhua Pietarista. Eivät voi käsittää, +ettemme me ole käyneet Pietarissa ja naurahtavat meille siitä kuin +säälitellen. He käyvät siellä kaksi, kolme kertaa viikossa, vievät +sinne voita ja maitoa ja kermaa. Saattaahan sitä Suomessakin asua, +mutta sehän se vasta kaupunki on Pietari! Siellähän ne vasta kadut on +ja suuret talot ja hovit, siellähän vasta rahaa on ja siellähän on +kaikki tavara »huotavampaa» kuin Suomessa. He puhuvat siitä sillä +innolla, jolla puhutaan omasta, ja laskevat tulonsa ja menonsa ruplissa +ja kopekoissa. + +Tuntuisi ehkä ikävämmältäkin, ellei heistä kuitenkin huomaisi, että he +sittenkin ovat suomalaisia, että kieli lausuu sekaan sotketut +venäläiset sanat suomalaisella korolla ja että vieras kansallisuus ei +ole vuosisatain kuluessa kyennyt tunkemaan kuorta syvemmälle. Vaikka +meri heittääkin hietansa rannalle ja peittää sen, niin tulee toinen +aalto ja vie sen takaisin ja kallio on aina sama--suomalainen. + +Tuo ajatus tuntui lohdutukselta eikä suinkaan niinkään laihalta. Kun ei +vapaaehtoinen venäläistyminen, jota ovat olleet auttamassa kaikki +ulkonaiset olosuhteet, ole sen suurempia hedelmiä kantanut näillä +rajamailla, niin voihan toivoa, ettei pakollinenkaan +venäläistyttäminen, jolla ovat vastassaan kaikki n.s. luonnon lait, ole +onnistuva pyyhkimään kokonaista kansaa pois kansojen joukosta. + +Ja kun olin saavinani tuon vakuutuksen itselleni, niin tuntui minusta +siltä kuin olisin paljoa levollisemmin voinut siirtyä rajan yli. + +Se tuli se raja niin päivän selvästi, niin yhtäkkisesti ja n.s. +kaikessa loistossaan näkyviin jo Valkeasaaren asemalla. Ensinkin +tullivirasto, jossa venäläisiin pukuihin puetut virkamiehet tuskin +osasivat suomenkieltä. Sitten ravintola, joka ryyppylaseineen ja +voileipineen oli järjestetty venäläiseen tapaan, jossa hinnat sanottiin +venäjäksi ja jossa palvelija--tuollainen mustaviiksinen, sileäposkinen +tiskintakainen punakka mies--ei ymmärtänyt muuta kuin venäjänkieltä. Ja +Suomi oli yht'äkkiä kuin kokonaan kadonnut. Vielähän olivat +rautatievaunut samat kuin Helsingissä, vielähän osasivat +rautatiepalvelijat Pietarin asemallakin suomenkieltä ja kelpasi siellä +Suomen raha. Mutta ulos tultua ilmoittivat ajurien huudot +vastaansanomattomasti, että oltiin Venäjällä, niinkuin todella +oltiinkin. Oli ehdottomasti siirrytty rajan yli ja muutettu maasta +toiseen. + +Mutta juuri se, että oli niin tapahtunut, että todellakin oli olemassa +raja, että se ei ollut umpeen kasvanut ja että se kuitenkin niin +selvästi näkyi, se teki sen, että alkumatkan alakuloisuus ja +hetkellinen pessimismi oli haihtunut. + +Eikä koskaan ole vierailla mailla matkusteleminen ja oudoissa oloissa +oleskeleminen niin turvallista kuin silloin, kun on oma evässäkki +mukana ja kun on luottamus siihen, että on jotakin, vaikka olisi +vähänkin. Siksipä ei Pietarikaan herättänyt muunlaisia mielialoja kuin +muutkaan suuret maailmankaupungit. + +Itää tuntui nyt voivan ruveta katselemaan samoilla silmillä, samoilla +tunteilla ja yhtä tyynesti ja puolueettomasti kuin oli ennen katsellut +länttä. + + * * * * * + +Mitenkä sitten itse Pietari vaikuttaa ensikertalaiseen? Sen kysymyksen +olin usein tehnyt itselleni ja koettanut sitä »kuvitella». Mutta +millaiseksi olin sitä kuvitellut, sitä en enää osaa sanoa. Sillä +tavallisesti käy aina niin, että samassa, kun on jotakin +todellisuudessa nähnyt, samassa unohtaa kaiken, millaiseksi oli sen +ajatellut. Saan siis kertoa vaikutelmani sellaisina kuin ne todella +tunsin. + +Suomen rautatieasema, joka on aivan kaupungin laidassa, on ainakin +siihen nähden hyvälle paikalle asetettu, että sieltä keskikylään +ajaessaan voi nähdä suuren osan varsinaista kaupunkia, jonka +luonteeseen siis jo ensi matkalla saa tilaisuuden tutustua. Niin pian +kuin ajuri oli muutaman tonttivälin ajanut, pisti silmään tien +tasaisuus. Sai hetikohta sen vaikutuksen, että Venäjän pääkaupunki on +tasangolle rakennettu. Tuon pitkän, huimaavan pitkän kadun varrella +kulkivat kaasulyhdyt kahtena yhdensuuntaisena viivana sekä eteen että +taakse niin pitkälle kuin silmä kantoi. Ei näy mutkaa eikä kukkulaa, ja +se näyttäisi voivan jatkua samalla lailla vaikka Uralin vuoriin, jos ei +jokia olisi estämässä. Tasankoja ja jokia--ja tuossa on jo jokikin, +itse Nevajoki. On pimeä eikä voi nähdä sen laineita, muuta kuin minkä +lyhdyt pitkältä ja leveältä sillalta niitä vähän valaisevat. Virtavat +ja mustat ne ovat ja liikettä siellä on myöhään illallakin. +Arvattavasti on tuo tuolla suuri raskas hinaajalaiva, jonka lyhdyt +tuskin liikkuvat, mutta tuo nopeasti lähenevä valopilkku on varmaankin +yksi noita suomalaisia pikkulaivoja, jotka kuuluvat välittävän +matkustajaliikettä Venäjän pääkaupungin vesillä. Jotakin hyväähän sitä +siis meistäkin lähtee: näkyyhän ainakin kelpaavan suomalaiset +kulkuneuvot, sillä jollen erehdy, niin on ajurini hevonenkin ruumiin +rakennuksesta päättäen puhdasta suomalaista rotua. Leveä ja mahtava-- +juuri semmoinen kuin jokien maan pääkaupungissa tulee ollakin--on +Nevajoki. Sen päätän noista tulista, jotka lukemattomina lyhtyinä +tuikkavat niinkuin tuikkaisivat Viaporin puolelta. Enkä muista koskaan +ajaneeni niin leveän sillan yli kuin tämä. + +Sen toisessa päässä oli pitkä kasarmimainen rakennus ja samanlainen +tulee vastaan toisellakin rannalla. Se on synkkä, harmaankeltainen +ryhmä, jonka unisista ikkunoista ei näy kuin muutamista vähän +epämääräistä valoa. + +Nurkassa on kaasulyhty ja porttikäytävän kamanassa tuikkaa toinen, +jonka valossa tähystävä silmä erottaa vahtikojun, ruskean sotamiehen ja +haamuja mustista tykeistä, jotka lavettiensa päältä ojentavat pyöreät +kitansa katua kohti. + +Tietysti pitää niin ollakin, sillä ollaanhan nyt tasankojen, jokien, +sotamiesten, kasarmien ja kanuunien maassa. Siinä on karakteeria +tuossa, tämän maan luontaisinta luonnetta. Ja tuo kostea pimeys ja +pitkät matkat valolyhtyjen välillä, se on kuvaavaa sekin. + +Ja pitkän aikaa ajaa hän, ajurimme, meitä samanlaista seutua myöten. +Kaikki talot näyttävät kasarmeilta ja kaikki on yhtä suoraa tasankoa. +Tuuli puskee vastaan niin leveästi ja voimakkaasti kuin ei sen koskaan +olisi tarvinnut uuvuttaa itseään mäkien yli kipuamalla; se on +vihuritonta, yhtämittaista tasangon viimaa, joka parhaillaan saapunee +tänne sisämaan aroilta ja on täällä yhtä kotonaan kuin sielläkin. + +Mutta tuossa on kupukattoinen kirkontorni, jonka kupari heikosti +kimaltelee kadulta tulevassa valossa. Ajuri ristii silmänsä, ja +luultavasti oli se jonkin pyhimyksen kuva tuo valopilkku oven kupeella +seinässä. + +Joet ja tasangot ... kasarmit ja kirkot ... ajattelen itsekseni. + +Mutta sitten alkaa katu vähän vilkastua ja tulla valoisammaksi. Voin jo +erottaa käytävältä ohikulkevia ja vastaantulevia ihmisiä. Ne olen +nähnyt usein ennenkin nuo samat vartalot, nuo samat litteät lakit, ja +tasaisiksi leikatut tukat, nuo punaiset paidat liivien alla, nuo pitkät +esiliinat ja leveät lahkeet kenkien varsien sisässä. Se on venäläinen +mushikka tuo, joka hedelmiä ja jäätelöä kaupalla liikkuu valtakunnan +eteläisimmistä osista sen pohjoisimpiin ja joka tulee vastaan +Suomessakin, missä vain lienee vähänkin väkeä koolla ja vähänkin +kulkuneuvoja. Täällä hän häärii joka paikassa ja on alituisessa +hommassa. Näin hänet jo Suomen rautatiellä, asemalla niitä jo tuli +vastaan useampia ja nyt niitä vilisee, mihin vain katsoo. Puotien +ikkunoista näen hänet vilahdukselta tiskin takana tavarakääryä +sitaisemassa, tuossa tulee toinen samanlainen puodista ulos ja kolmas +menee sinne sisään. Ne näkyvät olevan tavarakuskeina, kadunlakaisijoina +ja ryhmittäin seisoo niitä kadunkulmissa. Kaikki ne ovat niin +samanlaisia ja tarkemmin katsoen on niitä joka taholla. Ja minä en +luule erehtyväni päätelmässäni, että jo olen ehtinyt nähdä pääedustajan +Venäjän kansasta, päätyypin noista monista miljoonista, jotka +muurahaisina häärivät noilla tasangoilla, juoksentelevat noiden jokien +varsilla ja joita varten ovat nuo kirkot ja kasarmit. + +Siinä on omituisuutta tässä maassa, joka heti ensi näkemällä saa sen +niin selvästi vieraankin silmään pistämään. + +Ja kun sitten seuraavina päivinä olen kävellyt ja päällisin puolin +tarkastellut tätä kaupunkia, on sen omituisuus tullut yhä enemmän +näkyviin. + +Sillä kansallisempaa pääkaupunkia tuskin on toista Euroopassa. Paitsi +noita jo mainittuja muistuttavat maan oloista ja kansan luonteesta +lukemattomat muut seikat. Eivät missään ole kadut niin leveät kuin +Pietarissa, mutta ei missään ole maatakaan niin viljalta. Ei missään +tapaa sellaisia muodottomia rakennusryhmiä kuin täällä, mutta mikäs +kehittäisikään muotoaistia lakeitten arojen kansassa, jonka silmä aina +vain näkee taivaan sulavan maahan etäisten näköpiirien perillä. +Sellaista kullan kiiltoa ja kirkuvaa värien helakkuutta kuin täällä ei +liene muualla kuin itämailla, mutta sieltähän nämä ovat tulleetkin nämä +ja siellähän se tämän pään ruumis vielä vyötäisiään myöten seisookin. +Sitä makeutta ja lihavuutta, jota tiukkuvat ruokapuodit ja sitä +rasvaisuutta, jota kihoilee kyökeistä aina kadulle saakka, voisiko sitä +ollakaan muualla niinkuin täällä, jonne mustan mullan maa vyöryttää +kaikki parhaat tuotteensa! Ja sitä tyytyväisyyttä, sitä herttaisuutta +ja sitä mesisuloutta, joka on venäläiselle luonteelle niin omituinen, +mistä se tulisi muusta kuin siitä, että hänen maansa on runsasantinen +ja yleensä niin alttiisti palkitsee hänen vaivannäkönsä! Hän on +huoleton ja hyväluontoinen ja tulee niin helposti liikutetuksi, ja kun +hän on juonut vähän, niin ei hänen keveät verensä nouse vihan ja +katkeruuden raivona hänen päähänsä, vaan hän tahtoisi innossaan +suudella kaikkia ja koko maailmaa. Ja kun hän saa hyvän hevosen +eteensä--ja niitä hänellä on nopeita kuin hirviä--niin huikkaisee hän +sille ja laskee täyttä karkua pitkin rajatonta Nevskiään, jossa +varovainen muukalainen kääntyy hänen jälkeensä ja kysyy kummastellen, +kuinka tällainen meno on mahdollista. Mutta siksipä onkin hän sen +rakentanut niin pitkän ja leveän, että hän keskellä säädyllistä +Eurooppaakin saisi säilyttää esi-isiltä perityt omituisuutensa ja antaa +keuhkonsa puhjeta hänelle tarpeeksi tulleeseen hihkaisuhuutoon. + +Sanalla sanoen, Pietari on kyllä eurooppalainen kaupunki--niin +väitetään--mutta ennen kaikkea on se kuitenkin venäläis-kansallinen +kaupunki, ja se käy ilmi jo ensi kävelyllä sen suurimmillakin ja +länsimaisimmilla kaduilla. Eurooppalaiset muotimakasiinit ovat +rinnakkain perin venäläisten lauhkojen kanssa, länsimaiset +pariisilaisravintolat tuiki kotimaisten teenjuontipaikkojen ja +»traktiirien» kanssa, ja ulkona kävelee jälekkäin muotiherra ja +mushikka, muotinainen ja omamainen maatushka. Kiiltäviä, +neliskulmaisia, yleismaailmallisia herrain vaunuja kiitää ylös ja alas +Nevskiä pitkin kumipyörillään, mutta silmä livahtaa pian niiden sivu ja +seuraa raskasrakenteisia monimutkaisia lastivaunuja, joissa suuret +hevoset kulettavat avarana porttina päänsä päällä tuon leveän +kansallisen luokin. Jälkimmäinen omituisuus on aina voitolla ja antaa +sen vaikutuksen kuin se olisi heille itselleen rakasta ja kuin he +olisivat siitä itsetietoiset ja ylpeät, tästä omasta kuosistaan. + +Tämä kaupunki se on sen jättiläisen pää, jonka sydän on tuo kuuluisa +metropoli Moskova ja josta se ylläpitonsa imee. Sen pään ulkopiirteet +ovat ehkä hiukan hienontuneet eurooppalaisen sivistyksen vaikutuksesta, +mutta silmissä on aito venäläinen ilme ja otsaryppyjen alla asuu +aitovenäläisiä ajatuksia. + +Se olisi hauskaa nähdä ja se vaikuttaisi miellyttävästi, jos vain nämä +aivot ymmärtäisivät, että muutkin ja pienemmätkin rakastavat itsessään +samanlaatuista omaa omituisuuttaan ja että se, mikä heille itselleen on +kallista ja pyhänä pidettävää, se sama on yhtä kallista ja pyhää +muillekin. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Muistelmia ja matkakuvia, by Juhani Aho + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTELMIA JA MATKAKUVIA *** + +***** This file should be named 13919-8.txt or 13919-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/3/9/1/13919/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/13919-8.zip b/old/13919-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..ba4fb65 --- /dev/null +++ b/old/13919-8.zip |