diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 13780-0.txt | 2799 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/13780-8.txt | 3184 | ||||
| -rw-r--r-- | old/13780-8.zip | bin | 0 -> 70587 bytes |
6 files changed, 5999 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/13780-0.txt b/13780-0.txt new file mode 100644 index 0000000..3c88da4 --- /dev/null +++ b/13780-0.txt @@ -0,0 +1,2799 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 13780 *** + +MINKÄ MITÄKIN ITALIASTA + +Kirj. + +Juhani aho + + +WSOY, Porvoo, 1921. + + + +SISÄLLYS: + +Rautatiematka Semmering-vuoristossa +Ensimmäinen vaikutelma Italiasta +Venetsiassa +Näköala Pietarinkirkon tornista +Rooman katakombit +Rooman karnevaali +Paavin viisikymmen-vuotinen riemujuhla +Pyhän Paavalin kirkko ulkopuolella muurien +Mikael Angelo ja Rafael +Freskomaalauksista +Fiesolen luostari +Kirkkoja ja kirkonmenoja +Pisan Campo Santo +Käynti Genovan hautausmaalla +Laululintuja +Kuvaus Kaprista + + + + +RAUTATIEMATKA SEMMERING-VUORISTOSSA. + + +On ilta myöhä, kun lähdetään Wienistä etelään päin. + +Sinne tullessa on halu päästä päiväiseen etelään kiihtymistään +kiihtynyt. Yhtä samaa suomalaista talvea oli ollut melkein sinne +saakka. Unkarikin, jota palanen vilahdukselta sivuutettiin, näytti +lumen peittämältä tasangolta. Ja Wienissä oli lunta yhtä paljon kuin +Helsingissä tammikuun pyryjen aikana. Miehen korkuiset kinokset +kohosivat likaisina ja rumentavina. Jos tässä mieli päästä kesämaahan, +niin täytyy kiirehtiä. + +Mutta ei juuri siltä näyttänyt, että pian oltaisiin etelässä. Junassa +oli kylmä ja seura kolmannessa luokassa aivan kotimainen. Ihmeellistä +sentään, kuinka ihmiset kaikkialla ovat samannäköisiä. Puhumattakaan +herrasväestä ja keskisäädystä, näyttävät talonpojatkin olevan samaa +sukua. Niitä on junassa useita. Ne ovat jostakin Etelä-Itävallan +vuoristosta ja pukuna niillä on housut selvää sarkaa ja turkki +lammasnahkaa. Eivät juuri paljon puhu toisilleen, istuvat ja tupakoivat +ja evästään syötyään paneutuvat penkille pitkäkseen. Epäilemättä on +heillä vuoristoissaan samanlainen elämä kuin meillä järviemme ja +jokiemme rannoilla: karu luonto, kylmät talvet, leipä tiukassa. On +tuossa sentään muuan mies, joka näyttää vähän erikoisemmalta. Hänellä +on koukkuisempi, etelämaalaisempi profiili, parta musta, silmät ruskeat +ja valppaat ja vilttihatussa höyhentöyhtö. Kuvailen, että hän on +vuorimaiden metsästäjä, kauriiden ampuja. Ja tuon tuostakin katsastaa +hän ikkunasta ulos. Luonto näyttää vetävän häntä niinkuin sitä, joka on +tottunut sitä rakastamaan sen seurassa eläessään. + +On yö, mutta onneksi sentään paistaa kuu ja maisema on mitä +harvinaisin. Matkakirjan mukaan pitäisi rautatiematkan Wienistä Italian +rajalle olla harvinainen niillekin, jotka ovat paljon maailmata +nähneet, eikä ainoastaan minulle, joka en ole nähnyt muita vuoriseutuja +kuin Puijot ja Kolivaarat. Semmering-radan sanotaan olevan maailman +omituisimpia ja suurenmoisimpia. + +Tasangolla oli vähän aikaa lumi kadoksissa, siellä täällä vain pellon +ojien pohjassa kiilui jokin vanha kinos. Mutta pian on maisema taas +täysin talvinen. Vaivoin saapi ikkunanruudun sulana pysymään siihen +hengittämällä. Se, minkä siitä näkee, palkitsee kuitenkin sen pienen +vaivan, minkä se tuottaa. + +Juna kulkee laaksossa kahden kukkulajonon välissä. Kun taivas on +pilvessä eikä kuu pääse esille, erotan vain haamut kukkuloista. Ne ovat +vielä loivia, niiden rinteillä on kai viljelyksiä, koska metsäin +välissä on aukkoja. On siellä kyliä ja kaupunkejakin, joista tuikkaa +tulia. Mutta ihmisiä ei näy pienillä asemilla enemmän kuin meillä +kotonakaan. Ja kun asemahuoneen takana kasvaa härmäinen koivu ja +kuusien oksat oikeavat lumen alla, niin ei voi kuvailemallakaan +kuvailla, että olisi lähes viikon päivät matkustanut melkein suoraan +etelää kohti ja että huomeniltana olisi jo määrä soudella gondolassa +Venetsian laguuneja pitkin. + +Yhä kauemmas näyttää kesämaa poistuvan. Vedän kasvoni pois ikkunasta, +nojaan penkkiini ja panen tupakan. Sen sammuttua menen hetkeksi unen +horroksiin, nukun ehkä tunnin tai toista, kun herään--Kuusamossa. + +On ensiksikin niin kylmä, että puistattaa sielua ja ruumista. Sitten ei +näy ikkunasta niin mitään, sillä se on käyttänyt tilaisuutta hyväkseen +ja vetäytynyt paksuun riitteeseen. Ja kun vihdoin saan sen sulaksi, +luulen olevani varma siitä, että ollaan kaukana Kajaanin takana. + +Laakso on jäänyt tuonne alas ja juna kohonnut vuoren kylkeä kiipeämään. +Oikealla puolella on jyrkkä metsäinen rinne. Vasemmalla on huimaava +putous, niin että näyttää siltä kuin kulkisi kuusien latvoja myöten. Ja +alhaalla luminen tasanko, josta ei tiedä, onko se peltoa, niittyä vai +jäätynyttä järveä. Tasangon toisella puolen on samanlainen vuori kuin +mikä on tämä, jota juna kulkee. Sen takana on samanlaisia, jotka jo +selvästi erottaa selvinneeltä taivaalta paistavan kuun valossa. + +Mitä mahtavia tuntureita ne ovatkaan! Kuusta ja mäntyä ne kasvavat, ja +niiden muodostuskin on tuttu suomalaisen silmälle. Se on kuin onkin +tämä meidän kotoista alppiseutua. Hyvin harvassa häämöttää jokin maja +tai pienempi kylä ja ehdottomasti tulee ajatelleeksi, etteivät kai ne, +jotka ovat tämän rautatien rakentaneet, ole rakentaneet sitä +paikallisliikkeen takia, sillä mitäpä hyötyä olisi muulla maailmalla +yhteydestä näiden kivikkomännikköjen kanssa. + +Mutta sinne jäävät pian kuvailut Kuusamosta ja kotimaasta. + +Juna on yhä vaivalloisemmin ahertanut ylöspäin päästäkseen. Muutamalla +asemalla on valjastettu kaksi veturia eteen, mutta ei vauhti siitäkään +ole suuresti enentynyt. Tehtävä matka ei olekaan leikintekoa. +Mäkirinteet ovat muodostuneet vuorien kyljiksi. Kuta ylemmä on noustu, +sitä ylemmä nousevat huiput. Ollen äsken pyöreitä ja lempeitä, ovat ne +nyt kulmikkaita, jyrkkiä ja uhkaavia. Paljas puuton kallio putoo +mustanpuhuvana huimaavasta korkeudesta, melkein yhdensuuntaisesti +vaunun seinien kanssa yhtä huimaavaan syvyyteen. + +Viljelyksestä ei näy paljon jälkiä. Jollakin niityntapaisella +pyörylällä on pieniä heinäsuovia, jotka hukkuvat lumen alle. Mutta sen +sijaan ilmaantuu kallioiden huipuille ja kuilujen reunoille +haaveellisia, kummallisia muotoja, jotka vasta useamman nähtyään silmä +viimein ymmärtää selittää vanhoiksi ritarilinnoiksi. Kuta +louhuisemmaksi tulee maisema, sitä tiheämmässä niitä näyttää olevan. +Jos olisivat ajat entiset vanhat, niin varmaan saisimme monet +matkaverot maksaa ennenkuin pääsisimme niiden ohi. + +Tie ei enää pääse suorasti nousemaan, sen täytyy kiertää kuin +karjanuran. Parastaan tehden menee se pitkissä kiemuroissa vuoren +ympäri, nousten ja yhä vain nousten. Pari kolme kierrosta tehtyään +saman keilan kylkiä pitkin ei sen matka eteenpäin ole ollenkaan +edistynyt. Mutta sen täytyy päästä eteenkinpäin, päästä tuolle toiselle +vuorelle, jonka rinteillä hanget kuunvalossa kimmeltävät. Eikä siinä +muu auta kuin harpata kuilun yli, joka erottaa vuoren toisesta. Sitä +varten on siinä kaksi kaitaista rautariukua, joita myöten juostaan +toisen vuoren rintaa vasten kuin putoamisen pelossa ja niin kiirettä +vauhtia, että juoksuunsa jäätynyt koski satain askelien syvyydessä +tuskin ennättää silmään tarttua. + +Toisella vuorella alkaa sama leikki, sama kiertokulku ja sitä seuraa +sitten samanlainen harppaus kolmannelle ja niin aina eteenpäin. Viimein +näyttävät veturit kuitenkin tähän kiipeilemiseen kyllästyvän. Matka +heidän mielestään edistyy ehkä liian hitaasti vai hermostuttaako heitä +kenties kulku ammottavain kuilujen yli. + +Sillä kuin yhteisestä tuumasta puskevat he yht'äkkiä päänsä +pystysuoraan kallioon ja laskevat sen läpi kuin pyssyn luoti läpi +lahoneen seinän. Ja kerran siihen keksintöönsä päästyään innostumaan +eivät heille enää muut keinot näytä kelpaavankaan. Tunneli seuraa +tunnelia, tuskin on yhdestä päästy, niin jo toiseen upotaan, ja jos ei +siihen ole tilaisuutta yhdellä puolen laaksoa, niin haetaan puhkaistava +vuorenseinä toiselta puolen. + +Sillä välin on kuukin päässyt pilvistä vapaaksi ja paistaa nyt +vuoriseudun kirkkaassa yöilmassa kirkkaampana kuin minä sen koskaan +ennen olen nähnyt. Se on vanha ilotulittaja ja tietää, milloin sen on +edullisinta esiintyä. Hyvin se on laskenutkin jättäessään +ilmestymisensä siihen asti, kunnes me ehdimme tulemaan +tunneliseuduille. Vaikutus, joka syntyy, kun pilkkopimeästä umpiosta +yht'äkkiä puhallutetaan mitä heleimpään kuutamoon, jossa vuoret kuin +ukkospilvet vyöryvät toistensa hartioilla ja jossa valo ja varjo +vaihtelevat, on niitä, joita ei kernaasti käy kuvaamaan. + +Koko yön kestää tätä nousua. Ja kuta ylemmä tullaan, sitä korkeammiksi +ja paksummiksi kasvavat vuoret, sitä likemmin ne liittyvät toisiinsa ja +sitä ahtaammiksi käyvät laaksot, muuttuen lopulta vain halkeamiksi. +Lumikinokset kasvavat samassa määrässä. Paikoitellen näyttää siltä kuin +mentäisiin alasvyöryneiden kinosten läpi. Muutamia päiviä sitten oli +kaikki kulku keskeytynyt, kun rinnettä alas syösseet lumivuoret +sulkivat väylän ahtailla solateillä. + +Aamu alkaa koittaa. Yö on kulunut pikemmin kuin sitä ehti ajatellakaan. + +Päivän valjetessa pysähtyy kulkue pienelle asemalle, joka on korkein +paikka tällä välillä ja jota ylemmä ei tarvitse enää pyrkiä. Siellä on +hiljaista ja juhlallista. Melkein kaikki junassa olijat nukkuvat. +Ainoastaan muutamia rautatievirkamiehiä liikkuu asemasillalla +sill'aikaa, kun hienoääninen sähkötiuku yhtä mittaa soi asemahuoneen +seinässä. + +En malta olla hiipimättä ulos. Taivas on kuulakka, lumi narskahtelee +jalkain alla. Ensiksi en erota muuta kuin asemasillan katoksen, jossa +on vielä puolipimeä. Kuljen sen päähän ja näen, että on pysähdytty kuin +mahdottoman suuren jättiläisuunin pankolle, johon asema on kiinnitetty +kuin linnun pesä. Vuorenhuippua ei kuonnu näkymään, mutta sen rinne +melkein riippuu pään päällä. Katsahdan toisaalle. Siellä on taas toinen +samanlainen vuori, yksi ainoa keskeytymätön lumipatsas, ja takana ja +kupeella lukematon joukko samanlaisia. Silmä mittailee niitä +puolihämärästä laaksosta aina ylös huippuun, jossa aurinko jo punaisena +ruskona ilmaisee tuloaan. + +Ne vaikuttavat melkein kuin hirviöt, ne eivät tunnu ainoastaan eläviltä +olennoilta, vaan puolijumalilta. Linnoja ja kyliä siellä täällä. Mutta +ne ovat niin turvattomia ja pieniä, että vuori ainoastaan säälistä ei +pudistane niitä pois. + +Juna seisoo kauan. Veturit ajetaan talliinsa saamaan ansaittua lepoa. +Sijaan tuodaan toinen, nyt enää vain yksi, sillä tästä alkaa alamäki. +Sitä tehtäessä kuluu aikaa jokin puoli tuntia. Sillä välin punettuvat +punettumistaan vuorten huiput. Valoa heijastuu laaksoonkin. +Aamuhämärässä esiytyy siellä yhä useampia taloja, kyliä ja kaikkein +alimmaisena pieni kaupunki, jonka keskestä pistää esiin kirkontorni, +kumpuilee savukiemuroita lämpiävien huoneiden piipuista ja kuuluu +heikkoa, himmeätä ääntä alkavasta liikkeestä. + +»Fertig!» huutaa junan johtaja, toinen puhaltaa jahtitorveen, veturi +viheltää ja me lähdemme tästä puoleen laskeutumaan yhtä jyrkkää tietä +alas kuin olimme tähän asti nousseet sitä tänne ylös. + +1893. + + + + +ENSIMMÄINEN VAIKUTELMA ITALIASTA. + + +Lukemattomat ovat ne vaikutelmat, jotka matkustaja saa vähänkään tässä +maassa liikkuessaan. Oudoksestaan ovat ne niin voimakkaita ja +huumaavia, että kestää päiviä itse kuhunkin seutuun tultua ennenkuin +ehtii ne selvittää itselleen. Pitkät ajat tuntuu siltä kuin +takaraivossa olisi jonkinlainen kovaksi kivettynyt kudos, jota ei +koskaan luule voivansa päästä auki kerimään. + +Mutta kaikista vaikutuksista voimakkaimpia oli kuitenkin ensimmäinen, +jonka sain silloin, kun tunsin olevani Italiassa. + +Olimme lähteneet Itävallan ja Italian rajalta vuoristosta laskeutumaan +Lombardian tasankoja kohti. Maisema oli kuitenkin vielä jonkin aikaa +sama kuin se oli ollut Itävallan puolellakin. Laaksot olivat lumen +peitossa, vuorten rinteillä näytti puroja kuohuvan ja putouksissa vesi +keltaisena vaahtona kulkevan, mutta kun niitä tarkemmin katseli, +olivatkin ne liikkumattomina ja juoksuunsa jäätyneitä. Turkki päällä +siellä liikkuivat ihmiset ja reellä ajettiin rinteitä pitkin +luikertelevilla teillä. + +Juna kiiti kauheata vauhtia alaspäin. Jarrut vonkuivat vaunun pyörissä +niin, että tuntui siltä kuin ne pikemmin olisivat liukuneet kuin +pyörineet. Kun olisi ollut edes suora mäki laskettavana. Mutta se +mutkitteli nyt alas niinkuin oli äsken mutkitellut ylös, nakkasihe +milloin yhdelle puolen laaksoa milloin toiselle, puski milloin tunnelin +seinään milloin siitä ulos ja näytti vain vauhtinsa avulla pysyvän +kiinni kohtisuorissa kallioissa. + +Siinä menossa ei kauan kestänyt ennenkuin lumet hävisivät ja maisema +alkoi saada uusia muotoja. Puuhuoneet katosivat ja sijaan tuli kivestä +rakennettuja kyliä. Samalla tein sen huomion, että vuorten rinteiltä +väheni metsät. Pitkät matkat oli vain kaljua ruskeata kalliota, joka +monissa paikoin oli murennut kuin rapakivi. Sitä mukaa tulivat +näköpiirin ääriviivat pyöreämmiksi ja pitkulaisemmiksi, joka kaikki +ennusti sitä, että oli tulemaisillaan alanko. Rautatien myötämaat eivät +myöskään olleet niin törmäisiä kuin ennen. Tie oikeni oikenemistaan ja +löysi jokilaaksoja, seurasi niitä ja sen mutkat kävivät +pitkäveteisemmiksi. + +Uupuneena yön valvomisesta ja alituisesta katselemisesta vetäysin pois +ikkunasta ja paneusin pitkälleni nukkuakseni. + +Lienenkö siinä nukkunut muutamia tunteja, kun heräsin ja--heräsin +Italiassa. + +Lukemalla entisaikain kirjailijain kertomuksia heidän tulostaan +Italiaan olin kuvaillut, että se tapahtuisi vähitellen ja asteittain, +että ensin tulisivat ensi tuulahdukset ja sitten toiset, kukin vähän +voimakkaampana, kunnes vihdoinkin oltaisiin Italiassa, oikein +tietämättä, missä se oli alkanut. Olin jo edeltäpäin siitä nauttinut. + +Mutta näinä nopean kulun aikoina saattaa tapahtua, että kun nukkuu +yhdessä maassa, niin herää jo toisessa. Enkä tahdo sanoa, että nautinto +siitä olisi pienempi. + +Kun olen avannut vaunun ikkunan ja nojautunut siitä katselemaan ulos, +en tosin ensin näe muuta kuin pienen aseman ja muutamia talonpoikia, +jotka seisovat häkkiaitaa vastaan nojaten ja katselevat junaa sillä +joutilaan ihmisen katseella, jolla he arvatenkin joka päivä samanlaista +junaa katselevat. Aseman takana on laakea kenttä, jonkinlainen harvaan +ja säännöllisesti istutettuja puita kasvava pelto, jonka ruskeasta +pinnasta pistää esiin mataloita, valkoisia rakennuksia. Siinä ei ole +vielä mitään erinomaista. + +Mutta missä on lumi ja missä ovat vuoret? + +Ennenkuin kuitenkaan ehdin siihen kysymykseen vastata, tunkee eräs +toinen vaikutus päälleni ja saa minut vähäksi aikaa kokonaan valtaansa, +niin kokonaan, että se melkein herpaisee sielun ja ruumiin ja sulattaa +ne kuin yhteen. Ja se on ilma ja sen ilman ihana tuoksu, joka sen +tekee. Kukkain tuoksua se ei voi olla, sillä kaikki on ympärillä +kulona. Heilimöivän ilman hajua ei myöskään, sillä vilja on jo aikoja +sitten korjattu. Eikähän täällä ole myrttipuitakaan, jotka sen tuoksun +antaisivat. Mutta kuitenkin tuntuu siltä kuin ne kaikki ja kaikki +maailman suloisimmat lemut yhteensä olisivat alkaneet maasta kohota ja +ilmaan levitä. Heikosti muistelen sen joskus ennen tunteneeni tyyninä, +kuivina kesä-iltoina siellä kotona, kun jostakin kaukana palaneesta +suosta tai metsästä tai kaskesta kantautuu niiden ilman autereeseen +yhdistynyt lemu. Mutta tämä on hienompaa, puhtaampaa ja niin sanoakseni +jalompaa. Se on jotakin vahakynttilän ja suitsutuksen sekaista, sen +voisi myöskin ajatella nousevaksi ruusupuista tehdyn rovion sijalta; +mutta arvatenkin on se vain itse maan mehua ja noiden hedelmäpuiden +hengitystä. + +Tekisi mieli sulkea silmät, estää näköaistin sekoittamasta sitä +tunnelmaa, johonka ainoastaan hengittämällä voi tulla. Mutta silmä +hakee sekin osansa ja löytää sen. + +Lumi ja vuoret? Äskenhän olimme niiden keskessä, mihinkä ne nyt ovat +joutuneet? + +Tuollahan ne ovatkin... Pitkin vaunun kuvetta ja rautatierataa pitkin +katsellen näkyy ensin tuossa lähellä olevan sillan kaaret ja vähän +edempänä toisen. Ne ovat vanhoja harmaita holveja, kuka tietää, kuinka +monta sataa vuotta sitten rakennetuita. Niiden alitse siintää muutamia +majoja ja jokin tuuhea puu. Ja ylitse ... siellä ovat vuoret ja lumi. + +Nuo julmat jättiläiset, jotka äsken olivat tukehduttaa syleilyynsä, +jotka tuntuivat niin kömpelöiltä, raaoilta ja epäystävällisiltä +huokuessaan kylmyyttään ja kolkkouttaan, ovat nyt muuttuneet hienoksi, +lempeäksi, herttaiseksi kaukaisuudeksi. Se on leveä, sinisen ruskea +ryhmä, joka asteittain kohoaa ja kohotessaan väriltään vaalenee. Siinä, +mihin aurinko sattuu, on vaaleita pitkulaisia pilkkuja. Kuta ylemmä +silmä nousee, sitä enemmän niitä ilmaantuu ja viimein ne muuttuvat +yhdeksi ainoaksi lakanaksi. Lakana on silkkiä, ja pinnat, joita se +peittää, hohtelevat kuin sametti. Silmä luulee tuntevansa samaa +hyväilyä kuin minkä tuntee käsi, kun se silkkiä ja samettia hivelee. +Siinä näkee ensin vain värejä niinkuin gobeliinimatossa, mutta kun +vähän aikaa sitä tarkastaa, niin esiintyvät muodot ja pienetkin +yksityiskohdat lähempänä rinteillä: vaaleat kirkontornit ja pienet +kaupungit, matalat selänteet ja vähän korkeammat mustemmat metsät ja +lumiset lakeudet niiden välissä. + +Mutta kaikkein ylimpänä on itse rajaviiva. Ja se rajaviiva saa minut +yhdessä hetkessä ymmärtämään kaikki, mitä on sanottu, ja mitä olen +nähnyt Italian taiteesta: sen hienoudesta, sopusuhtaisuudesta, +ihanteellisuudesta ja muotojen puhtaudesta. Se tuskin erottuu tuo viiva +taivaasta ja pilvistä. Mutta se erottuu siitä kuitenkin kuin tuskin +näkyvä liitos maan ja taivaan välillä. Samalla kun se on toisen +viimeinen huippu ylöspäin, on se toisen ensimmäinen aste alaspäin. Enkä +minä enää ihmettele, miksi ne vanhat mestarit katsoivat luonnolliseksi +sovittaa samaan kehykseen taivaat ja maat ja asuttaa ne molemmat ja +miksi heidän taulunsa kuitenkin tuntuvat niin inhimillisen +luonnollisilta. + +Junan taas kulkiessa eteenpäin poistuu maisema poistumistaan ja +laskeutuu alppien ääriviiva yhä alemma, muuttuen lopulta +sinenpunertavaksi aallon harjaksi, joka ei liiku, mutta kuitenkin elää +--niinkuin vanhoissa freskomaalauksissa elää suuren taiteilijan vetämä +kauneuden viiva vielä sittenkin, kun vuosisatain vaikutukset ovat siitä +kuluttaneet pois sen värit ja aivan näkymättömiksi hanganneet niiden +hellemmät vivahdukset. + +1893. + + + + +VENETSIASSA. + + +Illalla en ollut vielä saanut oikeaa käsitystä siitä, minne olin +tullut. Rautatieaseman puolipimeässä rannassa oli ollut rivi soikeita +korkeakokkaisia venheitä, mustia kuin ruumiskirstuja. Tietämättä +oikein, kuinka se oli tapahtunut, tapasimme itsemme istumasta yhdessä +niistä, puoleksi makaavassa asennossa katoksen alla eteen vedettyjen +uutimien takana. Kun ne siirrettiin syrjään ja katsottiin ulos +ikkunasta, oli venhe jo liikkeessä, vaikkei kuljettajaa näkynyt. +Ainoastaan melan loiske, hitainen ja määrä-aikainen, kuului selän takaa +perän puolelta. Katuhan se kai oli, jota myöten kuljettiin, koska oli +taloja kahden puolen, haaveellisia, kummallisia, kuutamon valaisemia-- +ja koska oli katulyhtyjä, jotka veteen kuvastuivat. + +Mutta ei kuulunut sitä yöllistä myrinää, joka ei koskaan lakkaa +suurissa kaupungeissa, ei kavion kalsketta, ei pyöräin kolinaa. Ei +muuta kuin soutajan huuto silloin tällöin vastaantulijalle, ja gondolat +suhahtavat toistensa ohitse salaperäisesti kuin kaksi ankeriasta kivien +lomassa; tai kulustamme syntyneen laineen loiskaus, kun gondolamme +hiljaa hipui jonkin vanhan palatsin seinäviertä. + +Onko tämä todellakin aina näin olevaa? ajattelin. Eikö kaupunki, jokin +rantakaupunki, sattumalta ole joutunut veden alle? Mutta onhan tuossa +rappuset, jotka varta vasten vievät veden rajaan, on paalurivi jokaisen +edustalla, jossa levollisesti keinuu venheitä ja pursia. Ja onhan aina +vähän päässä siltoja yhdistämässä rakennuksia toisiinsa. Heikon +kuutamon valossa luulen näkeväni, että nuo talot ovat melkein kaikki +marmorista niinkuin sillatkin. Niiden päädyissä ja harjoilla häämöttää +veistoksia, toiset rauhallisissa asennoissa, toiset heittäen jalkaa tai +nostaen kättä, yhä vielä niinkuin monta sataa vuotta takaperin. Mutta +ne vilahtavat vain, samalla kun toisia tulee sijaan, joista muutamat +kasvavat kirkon torneiksi, kupooleiksi tai selittämättömiksi +huippu-olennoiksi. + +Poiketaan sivukanaville, kaitaisille ja ahtaille, luikerrellaan +loppumattomiin, milloin oikealle, milloin vasemmalle, ohi ovien ja +veden rajaan ulottuvien ikkunoiden. Rakennukset näyttävät häipyvän +pilviin, missä asuu varmaankin koko kansa ihmisiä yhteen sullottuina, +mutta tulia ei näy missään, ei kuulu hiiskahdustakaan, vaikkei ole +vielä puoliyökään käsissä. Ei, kyllä tämä sittenkin on autio kaupunki, +jonka asukkaat ovat vedenpaisumusta paenneet. + +Ne olivat yöllisiä epämääräisiä vaikutuksia. + + * * * * * + +Mutta nyt on aamu, ja astuttuani ulos asunnostani näen minä olevani +leveällä kadulla, oikealla kadulla tai oikeammin siltarannalla. Se +kääntyy kaareksi sisään päin, ja niin pitkälle kuin silmä kantaa, +kulkee sitä myöten edestakaisin alituinen leveä ihmisjono aina tuon +tuostakin luokille kohoten ja ahtautuen yhteen siltain kohdalla, joita +on rakennettu mereen päättyvien kanavien poikki. + +Se näky, mikä tässä aukeaa, on maailman satumaisimpia. + +Rannaton, autio meren selkä siintää yhtäältä, toisaalla, tuossa +likempänä, on suuria purje- ja höyrylaivoja, pieniä purje- ja +höyrypursia, mitkä ankkurissa, mitkä kulkemassa, ja niiden välissä kuin +salakkoina suurten kalojen lomassa lukematon parvi gondoloita sinne +tänne suikkelehtamassa. + +Gondolan perässä pienellä kapealla kannella nyökkää kuljettajan vartalo +sopusointuisessa, plastillisessa soudussa. Se on niin säännöllistä ja +viihdyttävän tuudittavaa, että tulee vastustamaton halu lähteä sen +keinuteltavaksi. + + * * * * * + +Ei kuulu maailman melua, ei huutoja, ei kärryjen kolinaa, vesi vain +lipattaa ja gondolan kuljettajan airo vain silloin tällöin loiskahtaa. +Ollaan vesillä ja kuitenkin kaupungin keskessä. Palatsit kohoavat taas +kahden puolen, mutta ei painavina ja uhkaavina niinkuin yöllä, vaan +keveinä ja ystävällisinä ja niinkuin uisivat veden pinnalla ja +aikoisivat siinä paikassa vielä ylemmäkin kohota ja liikkeelle lähteä. + +Kuinka monta kertaa on sanottu ja kuitenkin aina uudelleen sanottava: +mikä mainio ympäristö viihdyttämään uupunutta mieltä! Todellisuus +muotoineen, väreineen ja liikkuvine elämineen ei ole liian kaukana +unohtuakseen, sillä rannoilla, veden pinnalla ja silloilla ja +parvekkeilla on liikettä ja elämää, mutta ei myöskään liian lähellä +häiritäkseen ja hermostuttaakseen ja sekoittaakseen omia aatteitani. + +Soudellaan syvälle kaupungin sisään, väylä kapenee, rannat puristuvat +toisiinsa, vesi muuttuu virtavaksi, pakovesi pyrkii ulos, käännytään +takaisin, annetaan virran viedä, lasketaan kivisen laiturin kylkeen, +jätetään gondola ja noustaan maihin, syvennytään kaupunkiin, ja ollaan +aivan toisessa maailmassa, jossa ei ole aavistustakaan merestä. + +Kapeat pienet kadut kuin solat luikertavat eksyttävässä harhalinnassa, +et tiedä, minne menet, mutta menet sinne, minne vie vahvin ihmisvirta. +Välistä ei mahdu kuin yksi toistaan sivuuttamaan, välistä levenee sola +kuin pieneksi pihamaaksi, johon silloin ovista ja ikkunoista vuotaa +hedelmä- ja kukkaisvirta, jossa iloista kansaa kihisee huutaen, +tarinoiden ja laulahdellen ja sitroja ja mandoliineja soitellen. +Välistä tulee vastaan laajempi tori, jossa vanhan vanha, homehtunut, +sammalinen veistokuva seisoo alituisesti lirittävän vesisäiliön +keskessä, minkä reunoilla päiväpaisteessa istuu joutilaita avopäisiä +vaimoja ja leikkii pajattava lapsiparvi, ryysyinen, kiherätukkainen ja +mustasilmäinen. + +Siinä on kirkko, sen ovi on auki, käyt sinne, kaikki melu katoo. +Himmeässä valossa hiipii äänettömiä olentoja, siellä täällä tuikkii +muutamia kynttilöitä ja heikosti kuuluu jostakin messupapin etäistä +hyminää. + +Tulet ulos, syvennyt uudelleen äskeisille sokkeloisille urille, seuraat +nimettömien katukanavien reunoja, kiipeät sillan poikki, kuljet ja +kuljet tietämättä ja tahtomattakaan tietää, minnekä tulet. + +Ja tietämättäsi tulet yht'äkkiä suurelle, soikealle torille. On +niinkuin tulisit takapihalta suoraan kuninkaan linnaan, satumaiseen, +häikäisevään, itämaiseen. Koko lattia laskettuna hienolla sileällä +kivellä, joka niin viihdyttävästi ottaa vastaan jalkaa, joka sitä +koskettaa. Tori tohvelien ja silkkikenkien kävellä, ja jota ei koskaan +hevosen kavio eikä vaunun pyörä ole kuluttanut. Kolmella kulmalla +pilarikäytävä, kolmen yhtämittaisen palatsiseinän sivulla, sisällä +kaikki Bagdadin kivet, kullat ja hopeat kimallellen siloisten lasien +läpi. Neljännellä kulmalla kummallinen epäsäännöllinen kirkko, jonka +päädyssä paistaa kultaiselle pohjalle sovitettuja mosaikkimaalauksia, +jonka seinät ovat moniväristä marmoria, jonka sadoissa kolpperoissa, +räystäissä ja kulmakkeissa elää kokonainen kaupunki ihmisiä, enkeleitä, +pyhimyksiä, lintuja ja muita usein ymmärtämättömiä eläimiä marmoriin +veistettyinä ja metalliin valettuina. + +Päivä paistaa heleästi. Satamäärin kyyhkysiä lentelee ilmassa tai +juoksentelee avonaisella torilla. Käyskentelet siinä heidän keskessään, +heittäen jyvän sinne, toisen tänne, istahdat penkille, ojennat kätesi +ja annat heidän tulla siitä noukkimaan. Näet käännähtäessäsi, että +selkäsi takana on toinen tori, jonka kahden puolen kohoaa samanlaiset +palatsit kuin tämän ja jonka perillä siintää meri, missä taas +lepattelee purjeita, kiitelee pieniä höyrypursia ja nuokkuu gondolan +kuljettajain solakoita vartaloita sopusointuisessa, tuudittavassa +soudussa. + +Tekee mielesi alkaa uudelleen sama matka, tehdä vielä kerran sama +kiertokulku tässä kummallisen haaveellisessa satukaupungissa, lähteä +tästä ja tulla tähän aina takaisin--tänään, huomenna, ylihuomenna... + +Soudella, kävellä ja liikkua, istua, aprikoida ja uneksia, katsella +liikettä ja vilinää ympärillään, ja samalla elää niissä aatoksissa, +jotka tulevat ja menevät, mutta jättävät aina askelensa sijat +jäljelleen--liekö siihen missään sopivampaa paikkaa kuin tässä? + +1893. + + + + +NÄKÖALA PIETARINKIRKON TORNISTA. + + +Siirtäisin ja siirtäisin mielelläni ottamasta kuvatakseni itse Roomaa, +joka lepää tuossa jalkojen alla. Mutta uudestaan ja aina uudestaan +kääntyy siihen silmä ja takertuu sen yksityiskohtiin. Näin täältä +katsellen ei se kuitenkaan ole se, miksi sitä olin kuvaillut ja joksi +sitä luultavasti kaikki muukalaiset kuvailevat. Sillä se ei tee +ollenkaan sen »vanhan» Rooman vaikutusta, jota siltä odottaisi. Vanha +on täälläkin, kaiken vanhan pesäpaikassa, peittynyt uuden alle. Uudet +palatsit, uudet kivimuurit ja vähän vanhemmat kirkon tornit, joita on +kuin seipäitä suuressa pieleksessä, peittävät ne rauniot, joita niin +mielellään näkisi. Forumista ei löydä kuin muutamia pilareita tarkalla +etsimisellä. Riemuportit ja voittajakeisarien kunniapatsaat peittyvät +laaksoihin. Ainoastaan muuan pyöreä lasikatto ilmaisee, missä seisoo +Panteon, johon kaiken maailman jumalat olivat kokoontuneet nauttimaan +suvaitsevaisuudesta, mihin maailma kerran oli päässyt, mutta mistä se +nyt taas on niin kauaksi eksynyt. Mutta on kuitenkin yksi raunio, jota +eivät vuosisadatkaan ole saaneet alleen haudatuksi. Se on Kolosseum, +flavilaisten keisarien vanha sirkus, jossa gladiaattorit taistelivat, +jossa jalopeuroja ruokittiin kristittyjen lihalla, joka on saanut +palvella keskiajan paroonien linnoituksena ja josta on vedetty +suunnattomat määrät rakennusaineita palatseihin ja kirkkoihin. Mutta ei +sittenkään ole siitä saatu lohkotuksi kuin puolet. Toinen seinä seisoo +vielä miltei entisensä korkuisena, se on kuin vuori rotkoineen, on +jättiläispääkallo onteloineen, on niinkuin vanhan maailman valtiaan +aivokoppa, josta sisältö on juossut kuiviin ja jonka silmän reiät +tuijottavat loistottomina ja aatteettomina tyhjyyteen. Kaikista päivän +häikäisemistä valkoseinistä huolimatta erottuu sen ruskea ryhmä, joka, +kun päivän säteet siihen sattuvat, on kuin hehkuva tiilikoko. Olen +nähnyt sen toisessakin valossa, ilotulien hehkussa. Karnevaalin aikana +se valaistiin bengaalitulilla. Silloin oli se, kun tulta ja tulikiviä +näytti syöksyvän kaikista sen aukoista, kuin maanalaisen tulivuoren, +kuin itsensä helvetin hehkuva kita. + +Kolosseumin luona on Konstantinin riemuportti, ja sen alitse alkaa +ikivanha, maailman kenties vanhin ja vankin maantie Via Appia. Alkuosa +sitä on peitossa tai hävitetty, vasta tuolla, missä Campanian laidassa +ylenee pyöreä, linnoituksen tapainen Sesilia Metellan hautahuone, alkaa +erottaa tuon sotatien pohjaa, joka suorana linjana juoksee läpi koko +Italian. Sen tien varressa ovat katakombit ja jätteitä Roomalaisten +hautakammioista, kolumbaarioista. Siellä on myöskin Karakalla-keisarin +rakentama kylpylaitos, johon aikoinaan mahtui kolmetuhatta uimamiestä +ja jonka rauniot vieläkin vetävät vertoja Kolosseumille. Mitä ovatkaan +kaikki nykyajan mukavuudet tämän saunarakennuksen rinnalla. Viileäin +palatsimaisten holvien alla voivat siellä vapaat kansalaiset viettää +päivät päästään kylpien, kävellen, voimistellen, lukien ja keskustellen +päivän tapahtumista. Nykyaikaiset klubiolot ovat vain heikkoa +jäljittelyä siitä, mihin Roomassa sillä alalla jo oli kehitytty. + +Tuolla näkyy sitten Kolosseumin yli monista kirkolliskokouksistaan +mainion Lateraanin kirkon katto, jonka harjalla seisoo koko uusi +testamentti kaksinetoista edusmiehineen. Siellä on sen yhteydessä nyt +museoksi muodostettu vanha Vatikaani, joka yksinkertaisuudellaan +muistuttaa niitä aikoja, jolloin katolinen kirkkokin vielä oli +yksinkertainen ja hallitsi maailmaa sisällisellä mahdillaan. Aivan +lähellä sitä on sitten kirkkorakennus, joka kätkee sisässään tämän +saman kirkon ja koko maailmankin suurimman humbuugin. Siellä ovat pyhät +portaat eli scala santa, jotka tarun mukaan ovat Jerusalemin +temppelistä tuodut ja joita myöten polvillaan nousevalle suodaan +vuosikausien, en muista monenko, synninpäästö. Niitä myöten konttasi +aikoinaan Lutheruskin, mutta kääntyi päähän päästyään kivakasti ympäri +päättäen tiukasti mielessään, että jos ei usko auta, niin eivät +ainakaan tämmöiset teot; ja niitä myöten näin minä vielä +nykyaikaistenkin syntisten pyrkivän autuuttaan kohti. + +Ja kun silmä kerran on kirkontorneihin kiintynyt, niin alkaa se hypellä +rististä ristiin. Ja ne ne ovatkin, jotka muodostavat päävaikutuksen +Rooman kaupungin katselijaan. Koetan niitä lukea, mutta haihdun pian. +Eikähän se ole kuin pieni osa, joka nousee yli palatsien ja muiden +rakennusten. Suuri joukko kaikkein vanhimpia on aikojen kuluessa +hautautunut asuinhuoneiden seinien väliin. Vasta silloin, kun on tullut +rukoushetki illoin tai aamuin ja kaikkien kirkkojen kellot ilmoittavat +siitä, tuntee niiden paljouden. Tänne kuuluu se nytkin niin selvästi, +suuret äänet sulavat pieniin ja kaikki pyrkivät kuin yhtyneenä virtana +Pietarin kirkon kupoolia syleilemään. + +Jo olisi aika astua alas. Johan on ehtinyt tarttua mieleen tuo kuva, +jonka muodostaa sininen meri, ruskea tasanko, sinisen vihreät, +vaaleahuippuiset vuoret ja punertavan valkea kaupunki lukemattomine +ikkunoineen ja huippuineen, ja siellä täällä kohoaa jostakin puistosta +suippo kuusen muotoinen sypressi ja petäjän sukuinen pinia, jonka +solakan varren päässä oleva tuuhea latva on kuin aukaistu sateenvarjo. + +Mutta heitämme vielä silmäyksen ihan jalkojemme alle. Siinä on Pietarin +kirkon edustori, kahden pilarikäytävän syleilemänä, jonka keskustassa +on suippo obeliski, Egyptistä tuotu, ja kaksi suihkulähdettä, jotka +eivät koskaan lakkaa utuista vettä ilmaan puhaltamasta. Siinä ovat +toisella puolella Vatikaanin pitkät huonerivit, laajat pihat ja vielä +taampana korkeiden muurien ympäröiminä paavin yksityiset puutarhat, +jonne ei ketään vieraita päästetä ja joiden piireistä ei astu ulos +maailman ensimmäinen vanki, joka samalla kenties on maailman mahtavin +hallitsija. Tornin vartija viittaa sinne sormellaan ja näyttelee, mitä +teitä hän siellä ajelee ja käyskentelee kahden kardinaalin tukemana. +Olisimme hänet nähneet mekin, jos tulimme aikaisemmin aamulla. Mutta +nyt hän luultavasti istuu tuon ikkunan takana, josta joka ilta tuikkaa +tuli puoleen yöhön, jossa hän silloin tällöin itsekin näyttäytyy ja +josta on näköala yli sen Rooman, mikä ei enää ole hänen, mutta mitä hän +ei vieläkään ole lakannut toivomasta. Onnistuneeko se koskaan, mutta on +se ainakin toiveiden arvoinen, vaikkeivät ne toteutuisikaan--ja +tuskinpa on ihminen kauniimman näköalan edessä milloinkaan turhempia +haaveillut. + +1893. + + + + +ROOMAN KATAKOMBIT. + + +Olimme laskeutuneet alas Pietarin kirkon kupoolista ja käyskennelleet +kirkossa itsessään. Siellä kristityn maailman mahtavimmassa +ulkonaisessa huippupaikassa, sen komeimmassa temppelissä tuli mieleemme +ajatus mennä sinne, missä ovat tämän saman maailman matalimmat majat, +ja me päätimme mennä katakombeja katsomaan. + +Tiemme sinne kulki vanhan Forum romanumin kautta, läpi tuon maan +sisästä kaivetun laakson, jossa ei enää ole paljon mitään jäljellä +siitä, mitä se ennen aikaan oli. Ainoastaan joitakuita pystyssä +säilyneitä pilareita, vähän useampia pilarien jalustoja, jotka +osoittavat, missä se ja se temppeli ennen seisoi. Sitten muuan jotenkin +säilynyt riemuportti myöhemmiltä ajoilta ja lyhyt palanen Via sacran +(pyhän tien) kivitystä--siinä kaikki. Mutta on siinä kuitenkin +tarpeeksi voidakseen karttain, kuvain ja etenkin ympäristön avulla +täydentää, mitä puuttuu, ja ainakin likimain saada esille, millainen +tämä roomalaisen maailman keskipiste on mahtanut olla. Ja kaunis paikka +se lienee ollut. Tuolla toisessa päässä Kapitolium temppeleineen ja +marmorisine jumalankuvineen, toisessa päässä riemuportti, josta kaikki +voittajat tulevat sisään, vasemmalla Palatinon kukkula ja siinä +sijaitsevat keisarien palatsit, oikealla taas temppeleitä, kaikki +luultavasti marmorista tai ainakin marmorilla vuoratut. Kokoontua +sellaiseen ympäristöön, Italian sinisen taivaan alle, kuuntelemaan +sellaisia puhujoita kuin Cicero ja Cato ja vapaana kansalaisena +päättämään koko maailman asioista--se mahtoi olla miehen arvoista +tehtävätä. Ja sehän se olikin sitä ihannoitua antiikkia, jota me vielä +tänäkin päivänä haikealla mielellä kuvittelemme sen raunioita +kävellessämme. + +Mutta samaan aikaan kuin Forum oli komeimmillaan ja Rooma +mahtavimmillaan, alettiin sen perustuksia jo hiljalleen jäytää ja sitä +sitkeästi piirittää lopullista valloitusta varten. Alettiin kaivaa +noita maanalaisia vallihautoja, jotka kerran koko vanhan maailman +pohjan kovertaisivat ja saisivat sen siihen paikkaansa luuhahtamaan. +Ruvettiin kaivamaan katakombeja. + +Katakombit ovat kaukana ulkopuolella kaupunkia. Sinne on pitkä ikävä +tie kahden yksitoikkoisen muurin välissä ja tuntuu sitä kävellessä kuin +todella olisi vuosisadat kuljettavana yhdestä aikakaudesta toiseen. +Tien varressa tapaa vain muutamia harvoja muistomerkkejä, joista +suurimmat Karakallan rakentaman kylpylaitoksen rauniot ja kolumbaariot, +vanhat roomalaiset haudat. Sitten alenevat muurit ja Campania alkaa +aueta eteen. Siinä, missä se varsinaisesti alkaa, on Pyhän Sebastianon +luostari ja kirkko. Tämän kirkon alla on yksi katakombiryhmä, jonne +mennään itsensä kirkon kautta. Siellä varustetaan meidät ja muut samaan +seuraan sattuneet vahakynttilöillä, ja pieni rähjäinen munkki lähtee +oppaaksi, varoitettuaan ensiksi, että pysyisimme tarkkaan hänen +kintereillään, sillä kuuluu välistä tapahtuneen, että oudot ovat tänne +eksyneet. + +Varoitus onkin hyvään tarpeeseen, sillä munkki, jolla ei ole muuta +tehtävää kuin luotsata muukalaisia, kiiruhtaa minkä ennättää meidän +edellämme joutuakseen uusia tulijoita vastaanottamaan ja uusia +juomarahoja ansaitsemaan. + +Ei voi juuri olla jyrkempää vastakohtaa kuin se näky, mikä äsken oli +silmäimme edessä, ja tämä, jossa nyt olemme emmekä näe mitään. Täytyi +varmaan olla vankka usko niillä, jotka sen tähden vaihtoivat elämän +Italian sinitaivaan alla näihin komeroihin ja ahtaisiin käytäviin, +vaikkapa vain lyhemmäksikin ajaksi. + +Alussa on aivan mahdoton saada mitään selkoa siitä, missä ollaan ja +mitä nähdään. On täysi työ varoessa, ettei jalka joka hetki kompastuisi +johonkin kynnykseen ja pää kolahtaisi matalaan kattoon. Mutta kun silmä +vähän alkaa tottua heikkoon valaistukseen, näemme me kulkevamme +kaitaista, mutkittelevaa käytävää, joka parahiksi on kahden olkapään +levyinen. Käytävän seinissä on molemmissa tuon tuostakin koverrus tai +kolppero, johon aikoinaan on ollut haudattuna joku ensimmäinen +kristitty, mutta jonka kirstu ja ruumis tai jokin jäännös niistä nyt +lepää jonkin luostarin tai kirkon seinämässä tai sillan alla. Aikoinaan +kuuluu seinissä myöskin olleen kivilaattoja kirjoituksineen ja +maalauksineenkin, joita ensimmäiset kristityt maalarit ovat niihin +sommitelleet, mutta ne kaikki ovat jo aikoja sitten irti revityt. +Raakalaiset ovat kultaa ja kalleuksia etsiessään olleet osaltaan +hävitystyötä tekemässä, mutta suurimman osan siitä ovat kuitenkin +kristityt tehneet pyhäin luita etsiessään ja pois viedessään. Jäljelle +jääneet ovat paavien pois korjaamia, ja suurin osa hautatauluja on +paavillisissa museoissa. Jos niitä jokin määrä olisikin vielä +paikoillaan, ei niitä oppaan hätäisyyden tähden ehtisi tarkastaa. + +Vihdoin hän kuitenkin pysähtyy. Hän on tullut pienelle mustalle +aukolle, josta antaa meidän astua sisään. Kun kaikki olemme tulleet +muutamia rappuja alemma, näemme seisovamme pyöreän huoneen keskessä. + +Niinkuin tunnettua, rakennettiin katakombit alkujaan haudoiksi. +Kristityt, jotka kaikessa tahtoivat erottautua pakanoista ja jotka +uskoivat ruumiinkin ylösnousemiseen kuoleman jälkeen, eivät tahtoneet +polttaa kuolleitaan. Kun maanpäälliset hautausmaat eivät olisi saaneet +olla rauhassa, tehtiin ne näin maan alle, ja siten syntyi kokonaisia +maanalaisia kuolleitten kaupunkeja, joiden yhteenlaskettu hautaluku +noussee ainakin kuuteen miljoonaan. Mutta tulivat sitten vainojen ajat. +Kristityitä ajettiin takaa kuin koirat ajavat saaliitaan. Silloin +olivat katakombit mainioita lymypaikkoja, silloin siellä tarvittiin +vähän väljempiäkin suojia, ja yksi niitä sellaisia on se, mihin nyt +laskeuduimme. + +Alkujaan lienee tämä tällainen huone ollut perhehauta, koska seinissä +on vieläkin kirstujen sijoja. Sitten ovat sitä pakolaiset käyttäneet +lymypaikkanaan, eläneet täällä luolassa ja jumalansanaa harjoittaneet +paossa esivallan tieltä. Mutta keisarilliset verikoirat osasivat +tännekin tien, tulivat tuosta samasta aukosta, mistä mekin, tuli +soihtuineen sisään niinkuin mekin, ja tuolla seinämällä kertoo opas sen +ja sen marttyyrin saaneen surmansa. Mutta siitä paikan maine vain +kasvoi. Se muuttui pyhäksi merkkipaikaksi, se laitettiin kappeliksi ja +siihen pystytettiin alttari ja risti. Kun vainot olivat ohitse, kun +ruumiit uskallettiin haudata maanpäällisiin hautausmaihin eikä +katakombeissa enää tarvinnut turvaa hakea, tultiin tänne kuitenkin +messuja pitämään ja rukoilemaan. Silloin sai katakombien maine +varsinaisesti alkunsa, ja pyhiinvaeltajia ovat sitten seuranneet +matkailijat. + +Mutta matkailijoilla on kiire, ne eivät jouda kauan viipymään +kuolleitten haudassa, vaan kömpivät jo ulos, herrat silkkinallejaan +suojellen ja naiset hameitaan käärien, estäen niitä koskemasta +kosteihin seiniin. Täytyy joutua mukaan, sillä vaikka usko olisi kuinka +luja, ei tänne tuntuisi haluttavan jäädä eksyksissä vaeltamaan +maanalaisessa miljoonakaupungissa. + +Eikähän siellä ole juuri enempää nähtävääkään. Sillä vaikka käydään +kahdessa kolmessa kerroksessa, noustaan rappuja ja lasketaan niitä, ja +pistäytään vielä muissakin kappeleissa, niin eivät ne ainakaan +myöhemmin muistellen eroa suuresti toisistaan. + +Mutta vaikutus, minkä hätäisestäkin käynnistä katakombeissa saa, on +pysyvä ja omansa antamaan aihetta monenlaisiin mietteisiin. Täällä, +näissä ahtaissa komeroissa kehittyi ja kasvoi siis se valta, joka repi +alas nuo temppelit ja patsaat, joista äsken näimme surkeat rauniot +Forumilla. Täällä istutettiin veriin se tulinen innostus, joka pani +koko vanhan maailman ylösalasin, mutta joka samalla rakensi sen päälle +uuden, ulkonaisestikin melkein yhtä ehon. Jupiterin temppeli +jaoitettiin maan tasalle, mutta ei kaukana siitä seisoo nyt Pietarin +kirkko. Keisarikunta kukistui, mutta paavikunta nousi sen tuhkasta. +Niiden jälkeläiset, jotka ennen täällä alhaalla huoneettomina piilivät, +istuivat maailman valtiaina kultaisten kupoolien alla Rooman muurien +sisässä, ja Rooma oli heidän. + +On niillä siellä vieläkin monet vallat hallussaan. Lähes puolen +maailman asioita Jumalan kanssa välittää vielä paavi Vatikaanissaan. +Harppaus on ollut huimaava täältä alhaalta sinne ylös. En sano, että +suuri asia olisi tästä vallan siirtymisestä voittanut. Mutta voittohan +se sittenkin on, voitto, joka itsessään kantaa tappion siementä. Eihän +tiedä, ilmaantuuko vielä jokin uusi ja suurempi ja puhtaampi ja +kristillisempi aate, joka kovertaa kristikunnan perustuksen ja sen +oppien pohjalle rakennettujen yhteiskuntien suhteen tekee saman työn +kuin kristinusko antiikin maailman suhteen. Tulleeko ehkä kerran vielä +aika, jolloin kristityn Rooman raunioita kävellään niinkuin me nyt +kävelimme pakanallisen Rooman raunioita? Mahtanevatko tuon aatteen +edustajat vainoja paossa jo itselleen katakombeja jossakin kaivaa? + +1893. + + + + +ROOMAN KARNEVAALI. + + +Roomassa, helmikuulla 1893. + +Suuresti on karnevaali menettänyt entistä loistoaan. Ennen aikaan oli +se koko kansan juhla ja muodostui niin komeaksi varsinkin siten, että +siihen ottivat osaa rikkaimmat ylimykset tuhlaten tuhansia +suurenmoisiin valmistuksiin. Ne ajat olivat niitä, jolloin paavit +hallitsivat maata yhdessä ylimysten kanssa ja jolloin kirkko melkein +kaikkina vuoden aikoina pani juhlakulkueita toimeen. Nyt on Italiakin +muuttumassa länsimaiseksi, kansanvaltaiseksi valtioksi, jossa hyöty +asetetaan ensi sijaan ja huvi toiseen. Viimeisten vallanmuutosten +jälkeen on aatelisto joko köyhtynyt tai vetäytynyt palatsiensa +rautaporteilla suljettujen holvien taakse. Niinpä luin eräässä +sanomalehtiuutisessa, että muutaman ruhtinas Lancelottin toimeenpanemat +tanssiaiset hänen palatsissaan kyllä olivat olleet komeat, mutta että +vieraiden oli pitänyt kulkea sisään ja ulos pienestä takaportista, +»sillä syyskuun 20 p:n v. 1870 jälkeen on pääovi ollut ainaiseksi +suljettuna vastalauseeksi nykyistä hallitusta vastaan». Papisto taas on +sekin vetäytynyt nahkaansa samoinkuin paavikin, joka kuten tunnettu +tekeytyy vangiksi Vatikaanissaan. Kaikista näistä syistä tarjoo +karnevaali samoinkuin yleensä muutkin juhlimisyritykset jotenkin +surullisen nähtävän. + +Nykyinen hallitus koettaa kuitenkin noudattaa entisiä tapoja ja tarjota +kansalle sekä leipää että huvituksia. Mutta sen toimeenpanemilta +karnevaaleilta puuttuu niiden onnistumisen ensimmäinen ehto: +yksityisten osanotto. Demokratia on täällä niin uusi, ettei se vielä +ole ehtinyt kehittää varakasta keskisäätyä, joka esim. Pariisissa tekee +paljon karnevaalien hyväksi. Varsinkin suuret kauppahuoneet, teatterit +y.m.s. siellä rakentavat mahdottoman ylellisiä juhlavaunuja, jotka, +vaikka ovatkin ainoastaan vain ilmoituskoneita, kuitenkin suuresti +elähyttävät laskiaisjuhlaa. Mutta niitä sellaisia ei ole Roomassa tai +eivät ne ainakaan näy välittävän edustaa itseään tässä vanhassa +kansallisjuhlassa. Eivät auta suuret palkinnotkaan, joita luvataan +parhaista ryhmistä. + +Rahaa niihin muuten näytään saatavan hyvin omituisella tavalla. On, +arvattavasti korkeimman vallan suojeluksen ja valvonnan alla toimiva, +osakeyhtiö, joka johtaa karnevaalipuuhia. Se toimeenpanee kahden viikon +kuluessa koko joukon iloja niinkuin naamiohuveja erityisissä +teattereissa, yöllisiä tanssiaisia, sirkusnäytäntöjä y.m.s., joihin +pääsymaksut ovat jotenkin korkeat niille, jotka eivät ole yhtiön +osakkaita, mutta joihin osakkaat pääsevät kolmea neljännestä +halvemmalla kuin muut. Kun osakkeita saa ostaa kuka tahansa eli toisin +sanoen lunastaa itselleen helppohintaisia ennakkopilettejä, niin +tekevätkin sen useimmat, jotka aikovat karnevaalin aikana huvitella, ja +siten saa yhtiö rahoja palkintojensa jakamiseen. + +Niitä on useita kymmeniä, joitakuita kutakin päivää varten, ja +nousevat ne 50 markasta aina 1,500 markkaan. Suuremmat niistä +annetaan onnistuneimmista vaunuista ja parhaiten koristetuista +parvekkeista Korsokadulla, joka on juhlakulkueitten ja varsinaisten +karnevaali-ilojen karkelopaikka; pienemmät annetaan yksityisille +naamioitetuille ja sirkus- y.m. kilpailussa esiintyville. Mutta näistä +houkutuksista huolimatta eivät ilolinnut näy oikein tahtovan laulaa. + +Piatsa del Popolo-nimisellä kaupungin pohjoispäässä olevalla torilla on +karnevaalielämän keskusta. Se on laitettu suuren suureksi +kesäsirkukseksi. Kun on kaunis ilma, niinkuin täällä melkein aina on, +niin tekee kyllä paistava aurinko, helakka taivas ja aistikkaasti +muodostunut Pintsio-kukkulan rinne uusine kuvapatsaineen parastaan +silmää viihdyttääkseen. Mutta lautasirkus on aina lautasirkus, jota +väkisinkin tulee vertailleeksi niihin entisiin sirkuksiin, joista, +niinkuin esim. Kolosseumista, on vielä säilynyt niin isot tähteet, että +mielikuvitus helposti voi luoda eteensä siinä tapahtuneet leikit. +Vertailuun vie sitten vielä väkisinkin se, että täällä nyt yritetään +uudistaa entisajan leikkejä. Täällä on m.m. kaksipyöräisiä +kilpakärryjä, joiden eteen valjastetaan kaksi hevosta ja joihin mies +nousee seisomaan ja ajamaan. Mutta hevoset ovat näöltään tavallisia +ajurihevosia ja ajajat vanhoiksi roomalaisiksi epäonnistuneesti +naamioituja tallirenkejä. Hauskempia ovat irtaallaan laukkaavat +kilpahevoset, jotka huimaavalla vauhdilla kiitävät soikeaa rataa +pitkin, kunnes heidät otetaan kiinni eteen asetettuun esirippuun. +Parhaiten vastasivat karnevaalin aatetta muutamat talonpojat, +jonkunlaiset italialaiset kasakat, jotka laihoilla, mutta nopeilla +hevosillaan saapuvat tänne karnevaalin aikana ratsastamaan ja pieniä +palkintoja voittamaan. + +Useampia kertoja oli kahden karnevaaliviikon kuluessa n.k. Korso s.o. +juhlakulkue samannimisellä kadulla. Katsojia varten oli siinä toreille +ja muille väljemmille paikoille rakennettu istumasijoja. Suuri joukko +ikkunoita oli myöskin vuokrattavana. Entiseen kultaiseen aikaan +kuuluttiin yhdestä ikkunasta maksetun satoja markkoja. Nyt ei menekki +kuitenkaan näkynyt olevan sen suurempi kuin että ikkunain omistajat +itse saivat niitä käyttää omiksi huvikseen. Vasta viimeisenä +karnevaalipäivänä eli laskiaistiistaina olivat ne jotakuinkin täydet. + +Silloin näkyi koko Rooma tai ainakin puolet siitä laskeutuneen +seitsemältä kukkulaltaan tälle jotenkin ahtaalle kadulle. Päästä päähän +on se ainakin kilometriä pitkä ja nyt se oli väkeä niin pakaten täynnä +kuin suinkin sopi. Liika väki sai vuotaa sivukaduillekin. Suurin osa +näkyy kuitenkin tulleen enemmän toisia katsomaan kuin itse osaa +ottamaan. Katsominen ei kuitenkaan erittäin suurta huvia tuottanut. +Olisiko ollut kaikkiaan kymmenkunta juhlavaunua liikkeellä. Onnistunein +ja vanhoja loistoaikoja enin muistuttava oli ehkä muuan venetsialainen +jättiläissoutuvenhe, jossa kulki komea doosi loistavan seurueensa +ympäröimänä. Siinä kiilsi kultaa ja hohti silkkiä ja samettia ja +osanottajain hienoista kasvonpiirteistä päättäen olivat ne »hienompaa» +väkeä. Tämä ryhmä saikin ensimmäisen palkinnon. Toisista herätti eniten +huomiota muuan päivän tapahtumiin, valtion varkauksiin, liittyvä vaunu, +jossa karnevaalin alkupäivinä nähtiin joukko hienoja herroja +heittelemässä kaikelle maailmalle makeisia, mutta jotka viimeisenä +päivänä olivat suljetut omaan huoneeseensa--rautaristikkojen taa. Sille +taputti yleisö käsiään. + +Nämä ja jotkut muut vaunut vielä lisäksi hankasivat edestakaisin Korsoa +pitkin, heittäen ja vastaanottaen kukkaiskimppuja, joita yhtä mittaa +lenteli ilmassa. Välistä ne olivat kiinnitetyt värillisiin +paperiliuskoihin, jotka muodostivat kuin raketteja lentäessään katujen +poikki ikkunasta ikkunaan ja usein jääden telefoonilankojen päälle +riippumaan. Joissakuissa vaunuissa ja joillakuilla parvekkeilla oli +aika sieviä tyttöjä, toisissa kasvoiltaan ja vartaloltaan jotenkin +virheettömiä nuorukaisia. Näiden kesken oli kukkaissade vilkkain, ja ne +näkyivät kyllä nauttivankin karnevaalistaan. + +Katupojat siitä kuitenkin enimmin nauttivat. Niitä on Roomassa ehkä +enemmän kuin missään muualla, ja täällä ne parhaiten aatettaan +vastaavatkin, sillä ne ovat sekä likaisempia että äänekkäämpiä kuin +muualla. Heidän tehtävänään oli kerätä kaikki murut, joita rikkaiden +pöydältä putosi. Niin pian kuin ilmassa suhahti jokin kukkaiskimppu tai +tuli vaunuista tai ikkunoista alas jokin konvehti, heti hyökkäsi tämä +lauma sinne ojennetuin käsin. Kun monta oli ottamassa ja harva +antamassa, syntyi siinä suoranainen pelikiihko. Ne, joilla oli jotakin +alas heitettävää, näkyivät nauttivan siitä niinkuin nauttii +kananpoikain syöttäjä joka murusta, minkä hän nakkaa syötettävänsä +eteen. Tuon leikin katsominen oli syrjäisistäkin hauskaa, ja ihme +kyllä, ettei siinä koskaan syntynyt tappelua tai epäsopua, vaikka +kasvoista ja säihkyvistä silmistä päättäen intohimot olivat +ylimmillään. + +Iloisin ja todellakin onnistunein osa karnevaalissa oli sen viimeinen +vaihe. Tuskin oli ilta tullut, kun kaikissa vaunuissa, kaikissa +ikkunoissa ja kaikilla parvekkeilla pantiin toimeen ilotulitus. Koko +tuo pitkä katu hohti milloin sinisenä, milloin viheriäisenä. Jos voisi +sanoa, että tällä karnevaalilla on ollut paisteinen päivänsä--jota ei +kuitenkaan voi sanoa--niin voisi tätä viimeistä näkyä kutsua sen +iltaruskoksi. + +Ja hetkeksi näkyi yleisökin saaneen esi-isiltä perimänsä +karnevaaliluonnon nousemaan. Vanhan tavan mukaan päättyvät nämä ilot +n.k. moccoli-(kynttilä)iloilla. Ostetaan pieni vahakynttilä, sytytetään +se ja lähdetään kulkemaan katua pitkin. Samassa kiiruhtavat muut +jäljestä ja koettavat tulta sammuttaa. Siinä syntyy paljon naurua ja +paljon viatonta pilaa, varsinkin kun siihen ottavat yhtä suurella +innolla osaa sekä vanhat että nuoret. Sammutuskokeita tehdään jos +jollakin tavalla. Mitkä puhaltavat, mitkä heilauttavat hatullaan ilmaa, +mitkä huiskuttavat nenäliinojaan, joita korkeammalle ylettääkseen +kiinnitetään keppien ja pitkien riukujen nenään. Sammuneita kynttilöitä +on turha yrittääkään sytyttää ylhäällä ilmassa. Hetikohta on siinä joku +liinaansa liehuttamassa. Sentähden liittyy aina useita yhteen, +kuukistuvat maahan ja koettavat toistensa turvissa tulta virittää. +Mutta juuri kun se on onnistumaisillaan, puikahtaa joku poika takaapäin +säärien lomasta, puhaltaa tulen sammuksiin ja tekee tyhjäksi yhteiset +vaivannäöt. + +Se oli tämä hauskinta koko karnevaalissa. Mutta siinäkin näkyi olevan +enemmän sammuttajia kuin sytyttäjiä, joka sekin mielestäni on merkki +siitä, että karnevaali itsekin on sammumaisillaan. + + + + +PAAVIN VIISIKYMMEN-VUOTINEN RIEMUJUHLA. + + +Roomassa, 20 p. helmik. 1893. + +Tuskin on päästy hurraamasta ja huijaamasta karnevaali-ilossa, kun +huomenna jo on paasto ja sen tuottama totisuus. Yhtä täynnä kuin eilen +olivat teatterit, sirkukset ja tanssisalit, yhtä täynnä ovat tänään +kirkot. Viime viikolla vilisi kadulla ja toreilla naamioita ja +klovneja. Tämä viikko on pyhitetty papeille, munkeille ja +pyhiinvaeltajille, joita tapaa kaikkialla, minne poikkeaa. Tuhansittain +on niitä tänne saapunut, varsinkin Ranskasta, Etelä-Italiasta ja +Englannista. Ruhtinaita ja hienoa yleisöä, piispoja ja apotteja, +maalaispappeja, kerjäläismunkkeja, pikkuporvareita ja tavallisia +talonpoikia, jotka tuntee sekä puvuistaan että siitä viattomasta +uteliaisuudesta, jolla he ikuisen kaupungin rakennuksia tarkastelevat, +on näinä päivinä tulvinut tänne. + +Tavallisestikin syntyy tämä pyhiinvaeltajain tulva heti karnevaalin +päätyttyä ja paastoajan alettua. Tänä vuonna oli erityinen syy, Leo +XIII:n riemujuhla. Oli kulunut 50 vuotta siitä, kun hän astui kirkon +palvelukseen. + + * * * * * + +Rooman aivan äärimmäisessä luoteisessa laidassa kohoaa pyhän Pietarin +kirkon kupooli. Sen takana on Vatikaani museoineen ja paavin +yksityisine asuntoineen, jotka käytäväin kautta ovat yhteydessä kirkon +kanssa. Kirkkoa sanotaan maailman suurimmaksi. Siihen mahtunee liki +satatuhatta henkeä seisomaan. Sen edustalla on laajan laaja, kahden +pilariston ympäröimä avonainen tori. + +Katsellessani tätä jättiläisrakennusta, en voinut käsittää, mihin +tarpeeseen se sellainen olisi välttämätön. Vasta riemujuhlan +paavillisessa messussa ollessani ymmärsin sen aatteen: koota +erityisissä tilaisuuksissa sisäänsä kaikki ne, jotka eri maailman +ääristä kokoontuvat tänne paavillista messua kuulemaan. Samalla +ymmärsin senkin, että kirkko tätä tarvetta tyydyttääkseen nykyisten +kulkuneuvojen aikana, joita ei rakentaja ollut lukuun ottanut, saisi +olla vielä toista puolta suurempi. + +Luulen, että ainoastaan suurten maailmannäyttelyjen juhlatilaisuuksissa +saattaa sellainen väenpaljous olla yht'aikaa koolla. Jo kello 6:sta +aamulla alkoi kirkkomiesten saapuminen, ja kirjavaa joukkoa se oli. +Suuri osa on puettuna tavallisiin vaatteisiin. Mutta ainakin neljäs osa +sadastatuhannesta on pappeja pitkissä kauhtanoissaan ja mustissa +lierilakeissaan ja munkkeja erivärisissä: valkeissa, mustissa ja +ruskeissa kaavuissaan. Näkee siellä tulipunaisiakin kirkollisia pukuja, +näkee nunnia ja avojalkaisia ja paljaspäisiä hurskaita. Kaikki +kiiruhtavat ne, mitkä tullen raitiovaunuissa, mitkä ajaen ylpeissä +ajopeleissä, mitkä jalan kulkien, kirkkotornin keskustaa kohden, jossa +on aukko vahtisotamiesten muodostamassa solassa ja jossa edellisinä +päivinä jaetut pääsyliput tarkastetaan. Siitä läpi päästyään kiipeää +väkijoukko mustana muurahaisjonona pääovea kohden, josta se ainoastaan +vitkalleen pääsee sisään valumaan. + +Tulen jo tuntia ennen juhlallisuuksien alkamista, mutta saan tuskin +enää sijaa kirkossa. Yhdellä silmäyksellä ja yhdestä paikasta on +mahdotonta saada käsitystä sen suuruudesta. Vaikka saisi vapaastikin +kävellä, kestäisi kuitenkin hyvä rupeama, ennenkuin voisi sen kaikkiin +osastoihin ja sokkeloihin pintapuolisestikaan tutustua. Tarvittaisiin +kuukausia, ennenkuin saisi selvän käsityksen niistä sadoista +seinämaalauksista, veistoksista, kuvapatsaista ja hautakoristeista, +joita vuosisatain kuluessa on laitettu ja koottu sekä kirkon keskiosiin +että sen kymmeniin sivukappeleihin. + +Mutta niihin ei nyt huomio joudu kiinnittymään, minun yhtä vähän kuin +muidenkaan. Madonnat saavat itsekseen hymyillä, enkelit lennellä omiksi +iloikseen ja jättiläisen suuret apostolit kulmiaan rypistää. Kaikkia +läsnäolijoita hallitsee vain yksi ainoa intohimo: päästä niin paljon +kuin mahdollista kirkon keskustassa olevan alttarin läheisyyteen, jossa +paavi tulee messunsa pitämään tai edes sen sotamiesten muodostaman +käytävän luo, jota myöten hän tulee tuolillaan esille kannettavaksi. Se +halu on niin voimakas, että kaikki nuo pyhät sivualttarit muuttuvat +astinlaudoiksi ja telineiksi, joilta kukin parhaansa mukaan koettaa +saada mieleistään näköalaa. + +Odotus kestää ja kestää. Juhlatunteet ehtivät haihtua ja väsymys tulee +yhä painavammaksi. Naisia pyörtyilee ja kannetaan ulos. Ihmiset +puhelevat keskenään kuin markkinoilla ja yksi ainoa suuri humina nousee +ylös kupooleihin, missä muutamassakin pyhä henki kyyhkysen muodossa +levittää siipiään. Tavallisten ihmisten päitä vähän ylempänä +heilahtelee siellä täällä valkoisia töyhtöjä vartijasotamiesten +kypäreistä, heidän kulkiessaan edestakaisin käytävää pitkin. + +Mutta yht'äkkiä leimahtaa muutamasta kirkon kolkasta kiihkeä riemuhuuto +ja tuossa tuokiossa räiskää sama tuli kaikkialla. Eräästä +sivukappelista, joka on ollut punaisella veralla vaatetettuna, ilmestyy +päivän sankari tuolilla kannettuna. Hänellä kuuluu olevan loistava +seurue sekä edessään että takanaan. Etäiseltä paikaltani en kuitenkaan +näe muuta kuin suuren kantotuolin, jonka päällä vaakkuu kaksi +mahdottoman suurta viuhkatöyhtöä. Kun saan katseeni teroitetuksi, näen +kantotuolissa pienen olennon, joka verkalleen liikuttelee käsiään edes +ja takaisin niinkuin siunauksia jakaakseen. Vien kiikarin silmiini ja +tunnen hänet samaksi, jonka valokuvan olen nähnyt kaikissa +kirjakauppain ikkunoissa näinä päivinä. Hän on vanha, ryppykasvoinen +äijä, silmät terävät ja pienet, käsi hieno ja lumivalkoinen. Korkeaan +hiippaan ja väljään viittaan puettuna näyttää hän pikku pojalta, joka +on puettu äitinsä hameeseen. Mutta ne, jotka seisovat ympärilläni, ne +näkevät hänessä maailman mahtavimman ruhtinaan, ainoan oikeauskoisen +kirkon päämiehen, puolijumalansa--Paavin. + +Tuntuu siltä kuin etelämaisen luonteen kaikki intohimot olisivat +päässeet liikkeelle. Innostus on todellakin »rajaton». Eläköön-huudot-- +»Viva il Papa Re!» s.o. eläköön paavi-kuningas--käsien taputukset, +liehuvat liinat, sadantuhannen yhdenaikainen mielenosoitus--siinä on +todellakin katsomista ja kuulemista. Kuta keskemmä kirkkoa hän etenee, +sitä suuremmaksi kasvaa melu. Soittava orkesteri ylhäältä lehteriltä ei +kuulu mihinkään sen rinnalla. Päät tutisevat, posket pullistuvat, +silmät ovat päästä pudota noiden riemun huutajain. Enkä kadu ollenkaan, +että tulin tuota näkemään. Kuinka hyvin ymmärrän nyt nuo +uskonpuhdistajat, joiden uskonnollisia tunteita loukkasi tällainen +ihmisen jumaloiminen. Kuinka oudolta sentään tuntuu nähdä, että +tavallista ihmistä sotamiesten ja hoviherrain muodostamassa käytävässä +kannetaan juhlakulussa kirkon läpi ja asetetaan alttarille, joka +meikäläisten käsitysten mukaan on niin kokonaan toisia tarkoituksia +varten rakennettu. Mutta heikäläisistä siinä ei tietysti voi olla +mitään loukkaavaa, ovathan he joka päivä tässä samassa kirkossa +tottuneet näkemään kymmenien paavien komeat hautakappelit, jotka ovat +yhtä ylellisesti koristetut kuin se alttari, mikä on Vapahtajalle +vihitty. + +Kun kulkue on päässyt ohitseni ja vaeltanut kirkon päästä päähän, +lasketaan kantotuoli maahan ja paavi nousee suurelle kirkon keskessä +olevalle alttarille. Silloin lakkaa myöskin melu ja messutoimitus +alkaa. En siitä kuitenkaan voi mitään nähdä, tiedän vain ohjelmasta, +että paavi kaikkine kardinaaleineen ja läsnäolevine arkkipiispoineen +toimittaa messunsa, rukoilee, polvistuu ja jakelee siunauksiaan +toisessa päässä kirkkoa. Soitto ja kuoripoikain laulu sitävastoin +kuuluu kaikkialle. Se on kyllä kaunista ja vaikuttavaa, tuntuu kuin +tulisi ylhäältä pilvistä tänne, missä seison paksun pilarin juuressa. +Ja minä koetan asettua kaikkien niiden kannalle, jotka tästä löytävät +sisältöä elämälleen. + +Mutta huolimatta siitä, että valo tulee kattoikkunoista kuin +avonaisesta taivaasta, että sopusointuinen taiteellinen »väreily» +väreilee ympärilläni ja hieno vahakynttiläin ja pyhänsavun tuoksu +lemuaa, ei tunnelma kuitenkaan ota oikein tullakseen. Sitä häiritsee se +yleisö, jota varten kaikki tämä on aiottu. Sillä niin pian kuin kulkue +meni näkymättömiin, näytti sen lumous kadonneen. Siellä täällä +polvistuu joku harva lukien rukoustaan ja sormien helminauhaansa. +Kaikki muut liikkuvat, työnneskelevät, puhelevat, haukottelevat ja +näyttävät aivan välinpitämättömiltä. On kuin välinäytös teatterissa +esiripun laskettua. + +Pari kertaa kiinnittyy huomio ja virkistyvät mielet, kun tulee +sellainen paikka messussa, että seurakunta voi siihen äänellään yhtyä. +Ja kerran painuvat päät rintoja vastaan, kun ohjelmasta tiedetään, että +paavi nyt siunaa kaikki syntiset ja antaa heille anteeksi. + +Vasta sitten, kun pitkänlainen messu on päättynyt, ja paavi uudelleen +kannetaan kirkon läpi, leimahtaa taas innostus ja puhkeaa vielä +rajummin esille kuin äsken, sammuakseen taas siihen heti, kun tuo +»kaunis näky on kadonnut». + +Siinä oli paavin riemujuhla syrjästä katsottuna. Jotenkin samanlaisia +lienevät kaikki muutkin suuret juhlametkut Pietarin kirkossa. Ja siinä +se päätapaus, jota varten niin monet merien ja maiden takalaiset olivat +tänne saapuneet. Missä määrin matkan vaikeudet ovat maksetut, sen +laskenee jokainen itsekseen. Ehkäpä tulopuoli sentään on suurikin, kun +ajattelee, että paitsi riemujuhlasta ja Pietarin kirkosta voipi +pyhiinvaeltaja nauttia Roomastakin ja kaikista sen merkillisyyksistä. +Ja siitä tungoksesta päättäen, joka on ollut kaikissa museoissa, +katakombeissa, vanhoilla raunioilla ja monissa kävelypaikoissa, eivät +nykyaikaiset pyhiinvaeltajat näy unohtaneen, että tänä +käytännöllisyyden aikana voi varsin hyvin sovittaa yhden tien kahteen +asiaan. + +Mutta saaneehan sen kuitenkin uskoa, että ne tuhannet hurskaat, jotka +mukavissa rautatievaunuissa saapuvat tänne, saapuvat todellakin paavin +edessä polvistuakseen ja vakuuttaen hänelle uskonnollista +uskollisuuttaan. + +Paras todistus siitä on kai se uhraavaisuus, jota he samalla ovat +kirkon hyväksi osoittaneet. Ne summat, joita paavi vapaaehtoisina +lahjoina on saanut riemujuhlansa aikana vastaanottaa, nousevat näet +viiteen miljoonaan. Todella kaunis kolehti! + + + + +PYHÄN PAAVALIN KIRKKO ULKOPUOLELLA MUURIEN + + +Kaikki katsottavat paikat Roomassa ovat kaupungin laidassa. Siellä ovat +melkein ulkomuureissa kiinni Pietarinkirkko ja Vatikaani museoineen, +toisaalla on taas aivan portin luona Lateraanin kirkko ja museo ja +laitapuolilla ovat myöskin Forum ja Kapitolium ja siihen kuuluvat +kokoelmat. Samoin monet vanhimmat kirkot, joissa vanhinta taidetta on +kätkettynä. Tuon sijoituksen sanotaan kirkkoihin nähden syntyneen +siitä, että kristityt kaikkein ensimmäisinä alkuaikoinaan saivat +pysytellä syrjässä ja rakentaa sananharjoituspaikkansa niin loitolle +kuin suinkin, usein ulkopuolelle kaupunkiakin, jonne sitäpaitsi useat +tarun- ja historiantakaiset merkkitapahtumat sijoitettiin. Sillä +tavalla on myöskin yksi Rooman komeimmista kirkoista, Pyhän Paavalin +kirkko, ulkopuolella muurien joutunut usean kilometrin päähän +kaupungista. + +Kulkuneuvot Roomassa eivät siihen aikaan, kun tämä käynti tapahtui, +olleet kehottavat. Pyhän Paavalin kirkolle vie kuitenkin raitiotie. Sen +rakentamiseen on luultavasti antanut aihetta se suuri pyhiinvaeltajain +joukko, joka tälle paikalle tulvii, sillä paikkaa pidetään yhtenä +katolisen maailman pyhimmistä. + +Hyppäämme mekin vanhan Forumin kohdalla raitiovaunuun, joka +uudenaikaisuudellaan tekee omituisen vastakohdan vaikutuksen tässä +antiikkisessa ympäristössä. Vaunu vyöryy matkallaan ikivanhoja +historiallisia seutuja. Se sivuuttaa Palatinon kukkulat, joilla vielä +näkyy keisarivallan aikuisten palatsien raunioita, se kulkee Aventinon +alitse, jossa asui alhaisempi kansa, vaikkei sen asunnoista ole juuri +mitään jäljellä, ja menee ohi Sirkus Maksimuksen, jonka sijan nyt +osaksi peittää--kaasutehdas. Sitten ajetaan vähän matkaa keltavetisen +Tiberin rantaa, missä näkyy muutamia »saaristolais-jaaloja», +lastattuina viinitynnöreillä. Kun on päästy jykevätekoisen porttiholvin +alitse ulkopuolelle muurien, nousee siinä tien vieressä eteen yht'äkkiä +omituinen rakennus, jota ei olisi odottanut täällä näkevänsä. Se on +pieni pyramiidi, vaikkei olekaan kovin vanha, ainoastaan vuodelta 12 +ennen Kristusta, ja kantaa nimeään jonkun Sekstiuksen mukaan, joka +arvellaan sen alle haudatuksi. Kun on tämä merkillisyys jäänyt +jäljelle, ei tie enää tarjoa mitään erityistä nähtävää, se kun kulkee +tasaista viljeltyä Campaniaa. + +On sitä hauskempi katsella sitä seuraa, joka istuu raitiovaunussa. Ne +ovat kaikki pyhiinvaeltajia ja niistä suurin osa pappeja. Puhutaanhan +me välistä pappisvallasta meilläkin, mutta ei se todella maksaisi +vaivaa, kun ajattelee, millaista pappisvalta on ennen ollut +pappisvallan pääpaikassa Roomassa. Eikä se nytkään liene vähäksi +arvattava, sillä vaikka Italiassa ei olekaan julkisessa valtiollisessa +elämässä edustettua pappispuoluetta, toimii se kuitenkin hiljaisuudessa +sitä sitkeämmin. Nyt oli paavin riemujuhlan aika, eikä täällä tähän +aikaan näyttänyt muita miehiä paljon olevankaan kuin pappeja. Mihin +vain kääntyy, näkee kauhtanoita, ja munkkikaapuja ei ainoastaan +kaduilla ja kirkoissa, vaan myöskin ravintoloissa ja kahviloissa, +varsinkin Vatikaanin läheisyydessä, joissa niitä päiväkaudet istuu ja +syö ja nuuskaa--sillä papit nuuskaavat, vaikka eivät näy saavan +polttaa. Kaikki maat ovat edustettuina tässäkin vaunussa. Tuossa on +ensiksikin hyvin maallikon näköinen englantilainen, jonka tuntee +laihuudestaan ja pituudestaan sekä punakantisesta Baedekeristään. Häntä +vastapäätä istuu saksalainen, jonka vaaleaverisyys ja hyväntahtoisuus +heti pistää silmään. Hänen vieressään on vilkas ranskalainen--kaikki +samaan pukuun puettuina, päässä matala lierilakki ja yllä musta, kaiken +muun puvun peittävä kauhtana. Ne ovat maallikkopappeja, ulkopuolella +luostarin eläviä, ja ihmeellistä, kuinka sama ammatti kaikissa maissa +ja kaikissa kansoissa muodostaa pääpiirteiltään samat kasvonjuonteet. +Suutarit ja räätälit tuntee kaikkialla suutareiksi ja räätäleiksi, ja +näiden pappien tuntomerkkinä on tuo alituisesta parranajosta +tiukoittunut poski- ja leukanahka sekä jonkinlainen hyvää suopa laupeus +silmissä. + +Vähän erilaisia ovat munkit, joita niitäkin on useita mukana. Heidän +kasvoissaan ja silmissään on aivan erityinen leima, ja se ei suinkaan +ole naivisuutta. Näyttää siltä kuin he tuntisivat maailmansa ja +tietäisivät ihmishengen kaikki salaisuudet ja toimisivat jonkin +erityisen hengen johtamina. Kun tuokin fransiskaani, joka istuu vaunun +perällä, katsahtaa meihin, niin tuntuu siltä kuin hän siinä +silmänräpäyksessä olisi selvillä siitä, mitä me olemme. Se herättää +jonkinlaista pelon ja harmin sekaista kunnioituksen tunnetta. Jos nuo +kaikkien uskovaisten uskotut miehet voisivat ja saisivat ilmaista, mitä +kaikkea he rippituolissaan ovat kuulleet, mitä ihmissielujen ja niiden +salaisuuksien syvyyksissä ovat nähneet, se olisi sielunelämän kuvausta, +jonka rinnalla n.k. psykologisten kirjailijain analyysit olisivat +aloittelijain kokeita. Kirkko ja kirkonmiehet eivät julkaise +tutkimuksiaan, vaan pitävät tietonsa omina tietoinaan ja perustavat +niihin valtansa ihmisten yli. + +Kuinka tyylikäs hän on ulkonäöltään tuo munkki! Yksi ainoa ruskea kaapu +on hänellä yllään kesänsä talvensa, karkealla nuoralla keskeltä +sidottu, josta riippuu hänen »henkensä» miekka: ristiin kiinnitetty +rukousnauha. Pää on paljas, sen laki kaljuksi ajettu, jalat myöskin +paljaat, ainoastaan ohuet sandaalit alla. Eri munkkikuntain pukujen +kuosi ei suuresti vaihtele. Väri vain vaihtelee ja voi välistä olla +ihan lumivalkoinen, jolloin se tuollaisen suurikasvuisen, mustaverisen +luostariveljen päällä, joka istuu rinnallani, tekee kerrassaan komean +vaikutuksen. Hän on oikea Kristuksen sotamies, vieläpä vanhinta +kaartia, temppeliherra, kalpaveli, luulisi hänen millä hetkellä hyvänsä +voivan tapparaan tarttua. + + * * * * * + +Raitiovaunu pysähtyy kuin asemalle kirkon ulkopilariston reunaan. +Näyttää kuitenkin siltä kuin olisi tullut johonkin tehtaaseen tai +kasarmiin, sillä ulkopuoli ei ainakaan anna mitään selitystä siihen +maineeseen, jonka tämä paikka on saavuttanut. + +Mutta kun astut sisään... + +Sanotaan, että tämä temppeli ennen paloaan, joka tapahtui v. 1823 ja +jolloin sen katto putosi sisään, oli Rooman kauneimpia kirkkoja. +Mitenhän lie silloin ollutkaan, mutta ei se nytkään ole mikään +sydänmaan kappeli. Suuruudeltaan lienee se lähinnä Pietarin kirkkoa ja +on siinä kävelemistä, ennenkuin ehtii isolta ovelta alttarille. Ja kun +on sinne ehtinyt, huomaa, että matka on vasta puolessa, että se vasta +on ristin keskusta, johon olemme tulleet. + +Nämä avarat alat ovat pilarien välissä, jotka ovat pitkät kuin +korpikuuset, ja jotka latvoillaan kuin taivasta kannattavat. Ikkunoita +siellä ylhäällä lie satoja, kaikki erivärisistä laseista, joissa +esitetään lasimaalauksissa yhtä monta pyhimystä tai raamatullista +aihetta. Kaikki hohtaa kullalle ja hopealle tuolla ylhäällä ja lattia +on hienointa kiveä ja mosaikkia. Alttarin edessä kohoo jättiläissuuria +marmoriveistoksia apostoleista, jotka yksinkertaiset kalamiehet eivät +koskaan liene aavistaneet kerran tämmöisessäkin kunniassa täytyvänsä +esiintyä. Heidän ympärillään on pilareita, jotka ovat tehdyt +puhtaimmasta alabasterista, porfyyristä ja malakiitistä. Mihin vain +katselee, tuntuvat miljoonat säteilevän vastaan. Kuuluu ehkä oudolta +näin rahassa arvostella pyhää paikkaa. Mutta kun kulta ja hopea ja +kalliit kivet tulevat vastaan, täytyy väkisinkin puhua kullasta ja +hopeasta. Ei siitä pääse sivu muissakaan kirkoissa, mutta täällä se +pistää silmään enemmän kuin muualla. Sillä ensiksi se kiiluu ja hohtaa, +kun tämä kirkko on valoisampi ja luultavasti juuri sitä varten +valoisampi kuin muut kirkot. Sitten on kaikki täällä uudenaikaista, ja +korjattua eikä vuosisatain kuluessa keräytynyttä ja ränstynyttä. Syy +paikan pyhiinvaeltajatulvaan näkyy olevankin juuri tämä komeus. Mitä +pyhimysten luita ja muita kirkollisia muistoaarteita alttarin alla +säilytettäneekin, ainoastaan ohimennen näkyvät hurskaat niiden kohdalla +polvistuvan ja silmiään ristivän ja sitä suuremmalla hartaudella ja +uteliaisuudella antautuvan oppaiden kuljetettaviksi, jotka vievät heitä +yhdestä kalleudesta toiseen ja puhuvat kaikista niistä miljooneista, +joita nämä kaikki ihanuudet ovat maksaneet. Paavilla kuuluu olevan +mosaikki-, kuvanveisto- ja muita kirkollisia koristetöitä varten +erityiset tehtaansa, jotka toimittavat niitä kaiken maailman +pyhättöihin. Ja senpätähden tuntuukin tämä paikka enemmän +suurenmoiselta pysyvältä näyttelyitä kuin Herran huoneelta. + +Väsyttämään rupeaa sentähden piankin kaikki tuo komeus ja suuruus. +Siinä on jotakin amerikkalaista kehuskelevaa ja on sentähden oikein +helpotus, kun sattumalta löydän aukinaisen oven, joka kuin +taikavoimalla vie minut aivan toiseen maailmaan ja aivan uuteen +ympäristöön. + +Melkein kaikkien keskiajan kirkkojen yhteydessä on ollut luostari, ja +sellaiseen tuo pieni portti minut nyt veikin. Me seisomme luostarin +sisäpihalla. Se on neliö, joka on muodostunut rakennusten keskeen ja +siitä menee ovia suoraan munkkien kammioihin. Kun ne siellä pienissä +komeroissaan olivat uupuneet työskentelemään, tulivat ne tälle +pihalleen vilvoittelemaan ja lepuuttamaan aivojaan. Mikä rauhallinen, +viihdyttävä kävelypaikka! Räystäät ovat ympäriinsä levennetyt +katoksiksi, joita pylväistö kannattaa. Ja mikä pylväistö kirkon +pylväistöön verrattuna! Pilarit ovat hienoja, solakoita ja keveitä, +niissä ei ole mitään muuta ylellisyyttä kuin tekotavan puhtaus ja +tyylin somuus, mutta juuri sen vuoksi on niissä oma henkensä ja kuin +oma tahtonsakin, ja ne näyttävät kuin itsetietoisesti kattoa +kannattavan. Hienot freskomaalaukset pylväskäytävän katossa ja seinissä +lisäävät mielen kevennystä ja ylennystä. Avonainen paikka seinien +välissä on pieni puutarha, ja sen keskessä on ikivanha kaivo, jonka +kansi on kellastuneesta marmorista ja kohokuvilla koristettu. Ja +kaikkeen tähän tulee päivänvalo ylhäältä eikä koskaan kuonnu pylväistöä +kuumentamaan, jossa helteisimpänäkin vuodenaikana on viileää ja +varjokasta istuskella, astuskella, miettiä ja nukahtaakin--jopa +ikuiseen uneenkin. + +Sillä tänne näkyvät ihmiset pyrkineen kuolemansakin jälkeen lepäämään. +Lattiassa ja seinissä tapaa hautoja, tiiviisti kiinni muuratuita, +joiden sijan ilmaisee ainoastaan marmoriin hakattu kirjoitus, kohokuva +tai pieni veistos. Samalla kun tuollaiset kohokuvat tekevät paikan kuin +taidekokoelmaksi, luovat ne niihin totisuutta ja viehkeää +surumielisyyttä. + +Tuo suuri kirkko kalleuksineen on unohtunut, ja kun sen läpi taas on +mentävä ulos päästäkseen, tuntuukin se enää vain eteiseltä, joka +haihtuu mielestä, silloinkun pysyväksi vaikutelmaksi jää luostarin +yksinkertainen pihamaa. + +1893. + + + + +MIKAEL ANGELO JA RAFAEL. + + +Italia on museoiden ja taidenäyttelyjen luvattu maa. Tuskin on sitä +pientä kaupunkia, jossa ei olisi ainakin jokin julkinen taidekokoelma, +puhumattakaan kirkoista, luostareista ja yleisölle auki olevista +yksityisistä kokoelmista vanhoissa ja uusissa palatseissa. + +Mutta kaikki voittaa kuitenkin Vatikaani ja sen kokoelmat, joissa muun +muassa Mikael Angelon ja Rafaelin etevimmät maalaukset ovat +tavattavina. + +Pietarin kirkko seisoo kahden pilaririvin keskessä, jotka kuin +ojennetut käsivarret »hyvän paimenen» kuvassa kutsuvat kaikkea maailmaa +luokseen tulemaan. Kun aamuisin saapuu sinne, näkee kuitenkin, ettei se +ole kirkko, johon suurin joukko kiiruhtaa. Suurin joukko katoo +oikeanpuolisen pilariston kätköön, sillä siitä menee tie sekä paavin +itsensä puheille että niihin kappeleihin ja huoneistoihin, joihin +maailman arvokkaimmat taideaarteet ovat kätketyt. Siellä ovat sekä +Sistinan kappeli että Rafaelin stanssit ja loggiat. + +Paavin kuuluisa sveitsiläinen kaarti seisoo ovella vartioimassa +keskiaikaisissa puvuissaan, jotka sanotaan tehdyiksi itse Mikael +Angelon piirustusten mukaan. Muodon vuoksi asettuu painettipyssyllä +varustettu mies eteen ja kysyy. »minne matka?»--»Mikael Angelo, +Rafael», vastataan ja hän ymmärtää ja antaa mennä, osoittaen rappua, +jonka päässä jo seisottaa toinen vartija ja neuvoo sivuhuoneeseen, +jossa kolmas vartija on vastassa. + +Sistinan kappeli, jonne monia mutkaisia portaita tullaan, on soikea +huone. Kun astuu ovesta sisään, niin tuntuu ensin pieni pettymys. +Tämäkö yksinkertainen, sileäseinäinen kaikkia tavallisia +kirkkokoristeita vailla oleva huone nyt on se kuulun kuulu paikka, jota +maailman kaikkein suurimmat taideteokset koristavat? Se on jaettu +kahteen osaan, joista toinen jotenkin yksinkertaisine penkkiriveineen +on aiottu yleisölle, toinen taas aitauksella erotettuna kuin kuoriksi, +missä on muutamia vähän komeampia penkkirivejä korkeampia hengellisiä +herroja varten jumalanpalvelusten aikoina. Mutta kun vähän kauemmin +katselee ympärilleen, niin huomaa, että tämä sittenkin on maailman +kenties kaikkein kallisarvoisimmin sisustettu temppeli. Sillä se on +sisustettu puhtaimmalla ja jaloimmalla taiteella katosta lattiaan; sekä +peräseinä että katto ovat peitetyt Mikael Angelon freskoilla. + +Katossa on esitetty koko raamatun historia maailman ja ihmisen +luomisesta alkaen. Jättiläiskokoisina vaeltavat siellä silmäin editse +nuo suuret tapahtumat: Luoja erottaa suurenmoisella kätensä liikkeellä +valkeuden pimeydestä, luopi auringon ja kuun, luopi miehen ja näyttää +hänelle hänen vastaluodun toverinsa, käärme viettelee Aatamia ja Eevaa +ottamaan omenaa, enkeli ajaa heidät paratiisista y.m. Nämä kuvat ovat +katon keskiosassa ja alempana niitä molemmilla sivuilla nähdään +profeetoita, sibylloja ja muita raamatun henkilöitä. + +Mutta niin ahneesti kuin silmä katseleekin näitä kattokuvia, joita +tehdessä mitä suurimmat sekä katon muodon että sen korkeuden tuottamat +teknilliset vaikeudet ovat olleet voitettavina ja joita oikein +nähdäkseen täytyisi heittäytyä selälleen niinkuin taivaan kupukantta +katsellessa, siirtyy se kuitenkin pian alttariseinään, jossa »Viimeinen +tuomio» on esitettynä. + +Johan on itse aihekin rohkeimpia ja suurenmoisempia, mitä inhimillinen +taide voi ottaa esittääkseen. Mutta senkin voittaa mielestäni vielä +tekotavan rohkeus ja suurenmoisuus. Huimaa silmää ja pyörryttää päätä +sitä katsellessa. Tuntuu siltä kuin maa järähtäisi jalkojen alla, ja +seinät alkaisivat huojua kaatuakseen samassa. Mutta kaikista +ihmeellisintä on nähdä, millä keinoilla taiteilija on tämän illusion +saavuttanut. Koko viimeisen tuomion esitys näet on vain alastomien +ruumiiden mylläkkää. Mutta ne ovatkin kuin kallioita maailman seinästä, +jotka juuri ovat lohjenneet irti toisistaan ja ovat putoamaisillaan +syvyyteen. + +Taulun yläosassa näkyy vihan jumala kuin myrskytuulena syöksyvän esiin +kulmat rypyssä ja käsi tuimassa liikkeessä. Hän syöksähtää esiin +tuomiolle ja samassa on jo tuomio lausuttu ja oikeus tapahtunut ja +parhaallaan etenemässä täytäntöön. Kun toiset ihmiset kaunein +plastillisin liikkein kohotetaan ylös taivaaseen, missä enkelit ottavat +heitä vastaan, vaipuvat toiset, ruumis ja jäsenet epätoivoisissa +kouristuksissa, alas syvyyteen, ja näitä jälkimmäisiä näyttää olevan +monta kertaa enemmän kuin edellisiä. Toiset niistä putoavat pää edellä, +toiset takertuvat vielä viimeisellä epätoivollaan kiinni ylös nousevien +jalkoihin. Mutta kamalat pirut ovat jo iskeneet heihinkin kyntensä ja +he vaipuvat ja vaipuvat auttamattomasti. Alimpana nähdään ne, jotka +eivät enää yritäkään pelastautua ja joita Kaaron viepi täyden +venelastin manalaan. Tämä viimeinen osa taulusta on ehkä kaikista +vaikuttavin. Onnettomia syntisiä on venhe kukkuranaan, niitä on mätetty +siihen pitkin ja poikin kamalissa epätoivoisissa asennoissa, muutamat +jo veteen pudonneina, niin ettei näy kuin kantapäitä vähän, muutamat +vielä turhaan iskien kyntensä venheen laitaan, joka juuri lähtee +liikkeelle rannasta ja pian on tyhjentävä lastinsa kuoleman rannalle. + +Se on synkkä pessimistinen taulu, sillä vaikka »viimeisen tuomion» +toinenkin puoli, autuaitten pelastus on yhtä rintaa esitetty, ei siitä +ainakaan minuun ole jäänyt muuta muistoa kuin muisto ankarasta, +leppymättömästä vihasta ja ihmiskunnan peruuttamattomasta kadosta. +Taiteilija maalasikin sen vanhoilla päivillään, kun murheet ja +vastoinkäymiset olivat hänen mielensä murtaneet. Tuntuu melkein kuin +»viimeinen tuomio» olisi hänen uhkauksensa, hänen testamenttinsa +jälkimaailmalle. + +Miettiväisenä, ikäänkuin ahdistettuna poistuu katsoja hänen työnsä +äärestä ja aivan vaistomaisesti haluaa hän nähdä jotakin, joka voisi +tuudittaa, viihdyttää ja antaa toivoa jostakin iloisemmasta ja +onnellisemmasta. Ja hän löytääkin sen kerrosta ylempää, jossa Rafaelin +hento, soinnukas taide piankin vie meidät keveitten ihanteittensa +taivaaseen. + +Samaan aikaan, kun Mikael Angelo koristeli synkkää kirkkoholvia, johon +niukka valo tuli vain muutamista katonraja-ikkunoista ja jossa hän +kuukausmääriä murjotti ihmisarkana erakkona, siveli nuori Rafael, onnen +lempilapsi, vihellellen ja lukuisain oppilastensa kanssa iloisesti +seurustellen, aukinaisten palatsikäytävien ja parvekkeiden seiniä, +voiden telineiltään milloin hyvänsä heittää silmäyksen yli Rooman ja +sen ihanien ympäristöjen. + +Hänen luomansa ovatkin sitä mukaa keveitä, lempeitä ja iloisia. Tuo +tunnettu tulipalo Incendio del Borgo on, vaikka aihe on kamala, +kuitenkin hauska laatukuva, jota katsellessa unohtaa kokonaan, mitä +siinä tahdotaan esittää, ja kiintyy vain ihailemaan jäsenten +plastiikkaa ja taitavaa ryhmitystä. Toisella seinällä taas nähdään +Disputassa avonainen taivas ja kohta sen alla onnellinen maa, eikä +niiden välillä näytä mikään häiriö koskaan olevan mahdollinen. Sitten +soittaa siellä Apollo viuluaan laulun ja soiton haltiattarien +ympäröimänä. Ja »Athenan koulussa» vallitsee täydellinen antiikki +rauha, eikä sen tekijä näytä tietävän mistään muusta kuin elämän +sopusoinnusta. + +Kun hän sitten pääsee raamatun aiheita käsittelemään ja sen henkilöitä +kuvaamaan, niin tekee hän sen samalla hempeydellä ja valoisuudella ja +ikäänkuin hymyhuulin. + +Järisyttävät kohtaukset, joita muuten ei ole monta, sulautuvat +viehättäviin ja hauskoihin. Rafaelin raamatunkuvat ovat todellakin kuin +»kuvia», joita huviksensa katselee, selailee. Ja hänen madonnansa +sitten! Kuka ei tuntisi noita onnellisia ja autuaita nuoria äitejä! + +Mutta siksipä hänen taidettaan niin rakastettiin ja rakastetaan yhä +vielä. Yhtä mittaa kuuluu katsojain suusta ihastuksen huudahduksia, kun +tuolla alhaalla Sistinan kappelissa kaikki käyskentelivät totisina ja +hiljaisina ja henkeään pidätellen, uskaltamatta sanallakaan ilmaista +tunteitaan. Yläkerrassa kun niin sanoaksemme evankeliumin sulous +hellytteli, niin alikerrassa tuntui kuin olisi laki joka hetki uhannut. + +Kumpi on näistä aikakautensa suurista mestareista suurin? Sitä tulee +heidän teoksiaan katsellessa ajatelleeksi ja kysyneeksi, ja onhan +maailma siitä vuosisatoja väitellyt. Mutta mitä varten kysyä! Sillä +eihän se ole muuta kuin mielialan asia. Kun mieliala on kevyt ja elämä +päivänpaisteinen, silloin se kernaasti liihoittelee vielä ylemmä +Rafaelin enkelien siivillä. Kun mieli on musta ja elämä tuntuu +epätoivoiselta, silloin se hakee itselleen sympatiaa Mikael Angelon +totisesta ja synkästä taiteesta ja syventyy siihen. + +1893. + + + + +FRESKOMAALAUKSISTA. + + +Italian ihanuuksia muistelevalle astuu ensi sijaan sen taide. Mutta +taidetta muistellessani, sulkiessani silmäni ja antaessani erilaisten +kuvain vaeltaa editseni, en näe mitään niin kirkkaasti kuin ne monen +monet freskokuvat, jotka kaikkialla ovat viehättämässä. Vaikken ollut +nähnyt yhtä ainoata oikeata freskomaalausta ennen tuloani Italiaan, +niin oli minulla niitä kohtaan kuitenkin salainen kunnioituksen tunne. +Olin muistaakseni jostakin estetiikasta aikoinani lukenut, että se oli +öljyvärimaalaus, joka hävitti oikean maalaustaiteen, se kun, sallimatta +tehdyn erehdyksen korjausta, hävitti vaatimukset käden ja silmän +ehdottomasta tarkkuudesta. Taiteilija saa eteensä seinän, joka on +kirkon, palatsin tai muun hienon huoneen seinä, ja hänen käsketään se +koristaa. Hänellä ei ole mitään mahdollisuutta väärän viivan tai väärän +värin oikaisemiseen tai peittämiseen, vaan pysyy hänen kerran tekemä +vetonsa peruuttamattomasti paikoillaan. Mikä edesvastuu taideteoksen +tilaajaa kohtaan, mikä harmi, kun tehtyä ei koskaan saa tekemättömäksi! +Mutta mikä kiihoitin samalla tarkasti mittaamaan määrät, laskemaan +suhteet, koulitsemaan kätensä ja silmänsä ja varomaan hutiloimista ja +keskeneräisyyttä. Jos mieli saada vähänkin kunnollista työtä, täytyy se +suorittaa inspiratsioonin täydellä painolla. + +Senkö tähden ne heti nähtyäni lienevät tehneet niin välittömän ja +syvällisen vaikutuksen? Tuntui melkein aina niiden edessä seisoessani, +että ne olivat ikäänkuin suoraan taiteilijan aivoista tuohon seinään +painuneet, täysivalmiiksi mietittyinä ja kehittyneinä. Hänen muotonsa +ja värinsä eivät näytä jäljennöksiltä siitä, mitä hän luonnossa on +nähnyt, vaan niinkuin hänen kauttaan kulkeneilta ja hänen sielussaan +kirkastuneilta aatteilta. Kun nykyajan realistisessa taiteessa näkee +niin paljon aatteetonta luonnon kopioimista, niin paljon turhaa ja +hengetöntä detaljityötä, on niin viileätä ja virkistävää antautua +tuohon puhtaaseen taiteen nautintoon, jonka freskomaalaukset +synnyttävät. Sitä tehdessä haihtuu kokonaan halu sentapaiseen +arvosteluun, johon uudenaikainen taide niin helposti antaa aihetta. +Ei tee mieli ruveta viisastelemaan, niinkuin yleisö ja +taidearvostelijatkin usein tekevät, siitä, miten on maalattu tuo kivi +ja kanto ja kuinka virheettömästi on piirustettu tuo käsi tai nenä. +Hakee vain sitä aatetta, jota taiteilija on tahtonut esittää, etsii +niitä näkyjä, joita hänen mielikuvituksensa on nähnyt. Ei siinä takerru +yksityiskohtiin, vaan antaa kokonaisuuden vaikuttaa. + +Saattaa kyllä olla, että tämä yksityiskohtien unohtaminen tulee +siitäkin, että tekniikka todella ainakin parhaimmissa freskoissa on +yläpuolella kaiken arvostelun, tai että antaa virheen anteeksi, kun +tietää, että se on seuraus työtavasta ja niistä vaikeuksista, joita +materiaali vaatii voitettavaksi. Mutta on se haettava toisaaltakin. +Yksi ominaisuus, joka tekee freskomaalaukset niin viehättäviksi, on +niiden koristeellinen eli dekoratiivinen puoli. + +Tähän aikaan, kun tehdään öljyväri- tai muu kehyksiin pantava taulu, +taiteilija harvoin voi tai saa ajatella sitä ympäristöä, johon taulu +tulee sijoitettavaksi. Enintään pitää hän huolen kehyksestä. Ostaja +saakoon ripustaa sen paikkaan ja valaistukseen, jonka hän parhaaksi +näkee. Vanhalla freskomaalarilla sitävastoin oli aina tiedossaan seinä, +johon hänen teoksensa oli ainaiseksi sidottu ja johon sen täytyi sopia. +Sentähden täytyi hänen ottaa huomioonsa, miten maalaus juuri siinä +tulisi vaikuttamaan, laskea valon ja värin vaikutus ja sovittaa +muodotkin seinän mukaan. Samalla kun maalaus on itsenäinen, puhtaasti +aatteellinen taideteos, on se myöskin seinäkoriste, tapetti, ja täytyy +sen vaikuttaa seinään puhtaasti dekoratiivisena. Tämä kaiken +maalaustaiteen alkutarkoitus onkin usein niin ihmeellisesti otettu +lukuun, että silmä sittenkin, kun se jo kenties on uupunut itse +aiheeseen, nauttii vielä tietämättään ainoastaan viivoista ja väreistä +semmoisinaan. Siihen pyrkivätkin etevimmät freskomaalarit ja sen he +saavuttivatkin. Olen usein vaeltanut uudestaan ja aina uudestaan +luostarien pihatoissa ja istuskellut kirkoissa ja kappeleissa, jotka +ovat tällä tavalla koristetut, ja antanut seinien heijastaa tuota +maalauksiensa salaperäistä kauneutta, joka on niin kainoa, ettei se +huutamalla huuda huomiota puoleensa, ei tungettele eikä pyri +häikäisemään, mutta jonka kuitenkin tuntee ilmassa olevaksi ja josta +samalla saa esille mitä suurenmoisimmat aatteet ja aiheet, jos mieli +tekee ruveta niitä tarkastelemaan. + +Kuulee usein sanottavan, ettei käsitellyn aiheen laatu saa vaikuttaa +taideteosta arvosteltaessa ja että ainoastaan käsittely ja tekotapa +määrätkööt sen taidearvon. Mutta tuskinpa vanhaa taidetta ihailtaisiin +niin, tuskinpa se vaikuttaisi meihin niin voimakkaasti, ellei se olisi +ottanut aiheitaan niin korkealta kuin se ne otti. Me olemme jo niin +tottuneet niihin, ettemme enää tule ajatelleeksikaan, mitä rohkeutta ja +taiteellisia inspiratsioonia sentään mahdettiin tarvita luomaan sitä, +mitä luotiin. Vai voiko taiteilija todellakaan kurottaa kätensä +korkeammalle kuin silloin, kun hän ottaa itse Jumalan alas taivaasta, +ryhtyy kuvaamaan hänen ainoata poikaansa, neitsyt Mariaa ja apostoleja +ja pyhimyksiä? Niitä kaikkia ja suurimmaksi osaksi ainoastaan niitä +ynnä sen lisäksi raamatullisia aiheita katsoivat senaikaiset +taiteilijat kyllin arvokkaiksi siveltimensä esineiksi. Arkailematta +avasi taiteilija taivaan ja asutti sen, hänen mielikuvituksensa tunki +maan sisään ja löysi sieltä helvetin, jonka empimättä esitti, hän +tahtoi olla mukana maailman luomisessa ja tiesi täsmälleen, millaista +oli elämä paratiisissa, eikä hän kammonnut loihtia esiin sellaistakaan +tapausta kuin viimeinen tuomio. Kunnia sille, jolle se tulee, ja +annettakoon kunnia kernaasti niillekin aiheille, joita nykyaika +rakastaa, mutta älköön ihmeteltäkö, jos aate nousee ja tunne avartuu +enemmän silloin, kun katsoja joutuu n.s. silmästä silmään katselemaan +elämän ja kuoleman suurimpia kysymyksiä ja niiden edustajia taivaassa +ja maan päällä. + +Me olemme siihen jo tottuneita ja me selailemme kuvallista +raamattua niinkuin muutakin kuvakirjaa, mutta silloin, kun tuo +uskonnollis-kirkollinen taidesuunta ensiksi syntyi, kohtasi se varmaan +syvästi uskonnollisia tunteita ja kulumatonta mielikuvitusta yleisössä. +Se sytytti sydämiä niinkuin meillä nykyjään sytyttää niitä +»kansallinen» taide, mutta innostuksen aihe oli kuitenkin ylempi ja +vaikutus sitä mukaa syvempi. Se oli niin voimakas, että taideteos +saattoi nousta kuvatun sijalle--ilmiö, jonka vielä tänäkin päivänä +näkee hartaasti katolisissa maissa. Eikähän se ihme olekaan, että niin +tapahtui yleisössä ja että madonnan kuvia kannettiin juhlasaatoissa +kaupunkien läpi, kun itse taiteilijakin saattoi joutua tuollaisen +hurmauksen valtaan. Yksi esimerkki on siitä ennen Rafaelia elänyt +maalarimunkki Angeliko da Fiesole, jonka kerrotaan niin sulautuneen +aiheeseensa, että hän esimerkiksi Kristusta ristinpuulle maalatessaan +ratkesi kyyneliin oman taulunsa edessä. + +Tämän munkin ja hänen aikalaistensa freskomaalaukset muuten mielestäni +parhaiten vastaavat tämän taidelajin aatetta. Ne vaikuttavat väriensä +ja muotojensa miltei etsityllä yksinkertaisuudella; ne ovat +neitseellisen kainot, uskonnollisesti syvät ja hartaat ja liittyvät +ihmeellisen vaatimattomasti seinään. Kaikki ovat ne kirkoissa ja +luostareissa. Pyhän Markuksen luostarin käytävät ja munkkikammiot +Firenzessä ovat hänen koristamansa ja siellä on hänen kenties paras +teoksensa: enkelin ilmestyminen Marialle. Nyt ne ovat kaiken maailman +ihailtavina, ja alituinen ihmisvirta vaeltaa noiden ristinpuun alla +polvistuvien apostolien ja Jumalan äidin ja Jumalan pojan ohitse. +Taiteilija on saanut jälkimaailmaltakin täyden tunnustuksensa, joka ei +ole paljon pienempi kuin Rafaelille ja Mikael Angelolle annettu. Mutta +sittenkin tuntuu siltä kuin tämä tunnustus olisi vähempi kuin se, minkä +hänelle varmaankin antoivat hänen aikalaisensa, nuo hiljaiset munkit, +joiden yksitoikkoisia kammioita eivät elähyttäneet muut nähtävät kuin +ne yksi tai kaksi pientä freskoa, joita taiteilijan sivellin oli +valkeille kiville luonut erakon silmää hivelemään ja mieltä ylentämään. + + + + +FIESOLEN LUOSTARI. + + +Vähän matkaa Firenzestä on korkealla, kauas näkyvällä kukkulalla +Fiesolen pikkukaupunki ja sitä vielä vähän ylempänä samanniminen +fransiskaaniluostari. Sen kirkkojen tornit, sen puutarhoista kohoavat +sypressit ja piiniat ja rakennusten valkoiset seinät näkyvät aina tuon +tuostakin Firenzen katuja kävelevän silmään. + +Olimme kulkeneet sinne laajaa ajotietä, joka ensin loivia mutkia tehden +polveili hiljalleen kohoavia rinteitä myöten, täynnä huviloita ja +maataloja ja niitä ympäröiviä viinitarhoja. Kaupunki on vuoren selällä +kuin kirkon harjalla, luostari sen yläpuolella kuin tornissa, jonne +jyrkkä jalkatie johtaa. Seuraan sitä ja seison pian luostarin edessä +ulkopihalla, jota totiset, juhlalliset sypressit vartioivat. + +Luostarin portti on suljettu, samoin kirkon ovikin, joka tavallisesti +muulloin on auki, vastaanottaakseen kaikkia niitä, jotka tahtovat tulla +tänne rukoilemaan. Mutta nyt onkin keskipäivä, munkkien aamumessut ovat +jo pidetyt, aamusoitot soitettu eivätkä vielä ole alkaneet iltapäivän +kirkonmenot. Kellot tornissa riippuvat äänettöminä odotellen +auringonlaskua, joka on taas vapauttava niiden kaiun. + +Istahdan rappusille levähtämään ja odottamaan minäkin. Takanani on +suuri luostari, niinkuin autio linnoitus, josta ei kuulu +hiiskahdustakaan. Ei näy elämää missään, ei ole täällä nyt edes noita +matkailijan tielle alinomaa tulevia kerjäläisiäkään, jotka luultavasti +ovat laskeutuneet Firenzeen, missä parhaillaan vietetään juhlaa. +Ainoastaan silloin tällöin kuuluu jossakin kaukana ammahtavan aasin +ääni ja alhaalla syvässä laaksossa viheltää juna. + +Mutta sypressien runkojen välitse aukeaa näköala Firenzeen päin ... ja +mikä näköala...! + +Alhaalla Arnon laaksossa lepää siellä, aaltomaisten, tummansinertävien +vuortenharjanteiden välissä kuin jättiläisen suuren kukkaismaljan +pohjassa kaupunkien helmi. Kuinka kauniisti muodosteltu, kuinka +hienosti hiottu on tuo helmi! Näen marmorisen temppelin kupoolin ja sen +vieressä kellotapulin, näen keskiaikaisen linnan solakkakaulaisen +tornin. Kaikkialla palatsien ja luostarien ruskeita tiilikattoja ja +niiden välissä puutarhan ainaista vihreyttä. Kaupunki hymyilee kuin +hilpeässä ainaisessa onnessa, kukkivan ja kukkiaan lemuavan laakson +ympäröimänä, ja muuttuu vähitellen ja kuin huomaamatta maaseuduksi, +josta paistaa vaahdon valkeita maalaiskyliä ja pikkukaupunkeja, joita +yhdistävät toisiinsa kapeina nauhoina poimuilevat vaaleankeltaiset +maantiet. + +Hauska huoleton elämä jäi meistä äsken sinne vilisemään kivitetyille +toreille ja viileille varjoisille kaduille. Kaiken maailman rikkaat ja +joutilaat olivat tulleet sinne viettämään etelän ihanaa kevättä, +hengittämään vastapuhjenneiden lehtien lemua ja ahmimaan kukkien +hurmaavaa tuoksua, joka muurien ulkopuolelta puutarhoista tulvii +kaupungin sisimpiin osiin ja tuntuu Arnovirran vihreän vedenkin mukana +valuvan sen läpi. Heillä oli siellä parhaillaan kukkaisjuhla, ja kadut +kuohuivat iloista, kirjavapukuista kansaa, toreilla ja kadunkulmissa +soitettiin ja tanssittiin. Ikkunat, katuovet, parvekkeet, katot ja +räystäätkin olivat täynnä väkeä odottamassa corso di fiorin tuloa. Se +tulee, kaksi-, kolmi- ja nelivaljakoita tungeskelee väkijoukon läpi, +hevoset, kuskit ja vaunuissa istujat kukilla koristettuina ja vaunut +niinkuin kukkaislähteestä nostettuina ja vielä kuin sen märkyyttä +valuen, pyörät ja istuimet ruusuja tihkuen: punaisia, valkoisia, ja +muuankin pelkkiä sinisiä muistikukkia. Värit välkkyvät, tuoksut +temmeltävät ilmassa ja noiden liikkuvien kukkaismaljojen sisässä istuu +onnen ja iloisen elämän poutaperhosia: nuori ihana äiti kahden pienen +tyttärensä kanssa, toisessa yksinäinen pieni prinsessa, kokonainen +perhe, kaksi rakastunutta... + +Ne jäivät sinne karkelemaan liputettuja katuja pitkin, ja täältä sinne +katsellessa näyttää siltä kuin aurinko heijastellessaan ja varjoja ja +valoja vaihdellessaan ottaisi sekin osaa ihmisten iloihin ja niinkuin +koko tuo lakeus olisi ihanuuden meri, jossa värejä lainehtii ja +karehtelee kauneutta. + +Mutta me täällä--me istumme kuin erämaassa. Ei ota luostari osaa +maallisiin menoihin, ei näy se tietävän eikä tahtovan niistä tietää. +Sen ikkunat ovat suljetut, sen asukkaat vaikenevat, ja ainoastaan +sypressi kuiskaa jonkin salaperäisen sanan vierustoverilleen, kun +heikko tuulahdus tästä kautta kulkiessaan sitä koskettaa. + +Mutta se ajattelee, miettii omia mietteitään, ja kun se niistä herää, +tulkitsee se ne omalla tavallaan. Kello pienen tornin huipussa +heilahtaa ja alkaa soida, luostarin ovi aukeaa ja sieltä sisältä kuuluu +messua. Hetken kuluttua ja kellon yhä soidessa tulee jono munkkeja +ulos, ne tekevät kierroksen pienellä pihatolla, laskeutuvat tietä alas +ja katoavat. Vienevätkö viimeistä voitelua jollekin kuolevalle, +käynevätkö siunaamaan jotakin kuollutta vai laskeutunevatko laaksoon +rukoilemaan sadetta vainioille, joita madonna viime aikoina on poudalla +rasittanut? Kellon soitto saattaa heitä heidän retkelleen, ja kun +messun nuotti on lakannut kuulumasta, vaikenee kellokin. + +Mutta luostarin ovi on jäänyt raolleen, ja minä hiivin siitä sisään. Ei +näy portinvartijata eikä kukaan tule estämään. Tulen holvin alatse +neliskulmaiselle pihamaalle, jota reunustaa pilarikäytävä ja jonka +seiniä hienoväriset, ujosti esiintyvät freskomaalaukset koristavat. +Jotkut ovet ovat auki, ja yhden ohi astuessani näen pienen +kappelikirkon, jonka perällä lepattaa vahakynttilä palamassa alttarin +vieressä. Toiset ovet veivät munkkien kammioihin. Ne ovat ahtaat ja +matalat, ikkunat pienet kuin vankien kammioissa, yhdellä seinämällä +rukouspöytä ristiinnaulitun kuvan tai madonnan kanssa, toisella +kaitainen rautavuode. Tulen rohkeammaksi ja kuljen edemmä toiselle +neliskulmaiselle pihalle. Se on samalla puutarha, ja sen keskellä on +kaivo, jonka kivisen kannen päällä ruskeakaapuinen avopäinen munkki +nostaa vettä astiaan ja ruiskuttaa sitä taimilavoihinsa. Takaportista +tulee toinen ajaen edellään aasia, joka kantaa itsekokoistaan +risukimppua. + +Joudun harhaillessani luostarin ulkopuistoon, joka on kukkulan toisella +rinteellä, poispäin Arnon laaksosta ja Firenzestä. Kaikki äskeinen +ihana hempeys on luonnosta kadonnut. Alhaalla on hedelmätön laakso, +jonka pohjassa on punaiselle hiedalle kuivunut jokivirta. Taampana +toisella puolella laakson on erämainen vuoristo, kovaa karua kalliota, +jonka kasvullisuus on heikkoa ja kuihtunutta. Mitä aurinko ei ole +kärventänyt, sen on vesi vienyt muassaan uurtaen pitkiä syviä naarmuja +vuorten rinteisiin. Jyrkkää polkua alas laaksoon siellä täällä +kasvavien piiniain välissä vaeltaa äskeinen munkkien jono hitaasti +kulkien selät koukussa. + +Mutta täällä puistossa on varjoisia tammia, kukkivia mantelipuita, +myrttilehtoja, oliiveja, oranssipuita ja lehteviä viikunapuita. Täällä +on nurmikkoa ja hyvin hoidetuita polkuja ja niiden varrella mukavia, +kiveen hakatuita istumapaikkoja. Vähän väliä on rakennettu huvimajoja +madonnalle ja hänen pienelle »bambinolleen». Yksinäinen munkki +käyskentelee tuonnempana puitten välissä ja noukkii kukkasia, jotka hän +sitten vie madonnan huvimajaan. Hän huomaa minut, mutta ei tule +häiritsemään. Painun vielä syvemmälle metsän sisään, jonne ei näy +luostaria. Luostarissa aletaan soittaa iltakirkkoon. Ja samalla kuuluu +toisen luostarin kello vastaavan jostakin laakson yli. Hetken aikaa ne +juttelevat siinä niinkuin kaksi uskovaista, jotka ymmärtävät toisensa +ja ovat yhtä mieltä elämän suurimmissa kysymyksissä. Vuosisatoja ovat +ne kai sillä tavalla ajatuksiaan ja tunteitaan vaihtaneet niitä aina +samaan äänilajiin ja samaan sointuun ilmaistessaan. + +Sitä kuunnellen, tuota iltasoittoa, alkaa näyttää siltä kuin katoliset +legendat muuttuisivat todellisuudeksi, kuin tämä metsikkö kansoittuisi, +kuin enkeli liihoitteleisi maahan Marialle ilmoittamaan, että hän on +löytänyt armon Jumalan tykönä, ja madonna nojaa, Jeesuslapsi +käsivarrellaan, tammea vastaan, ja tietäjät itäiseltä maalta saapuvat +lahjoineen. Kaikki ne monet taulut, joita joka päivä on nähnyt +kirkoissa ja luostareissa ja joita mielikuvitus ja muisto on täynnä, +alkavat elää. Kuinka hyvin ymmärrän nyt nuo näyt, joita hurskaat munkit +ja taiteilijat näkivät ja esittivät sekä sanoin että värein. Kuinka se +täällä näyttää luonnolliselta tuo likeinen yhteys taivaan ja maan +välillä, täällä, josta ei tunnu olevan kuin lyhyt askel ja pieni +hyppäys avonaiseen taivaaseen. Tämmöisestä luostarista, siitähän jo +näkyy kuin matkan määrä ja se on vain viimeinen pysäkki. Sellaisena +sitä ainakin sen omat asukkaat pitävät ja semmoisen vaikutuksen se +hetkellisenä miellyttävänä tunnelmana tekee satunnaiseen +matkamieheenkin. + +1893 + + + + +KIRKKOJA JA KIRKONMENOJA. + + +En ole koskaan ollut niin uuttera kirkossakävijä kuin täällä Italiassa. +Tuskin menee sitä päivää, ettei tulisi jotakuta kertaa kirkossa +pistäydytyksi. Siihen on luonnolliset syynsä. Sillä tuskin on sitä +kadunkulmaa, jossa ei jokin kirkko kohoisi, ja avarampien torien +ympärillä niitä on useampiakin. Sitten ovat kirkkojen ovet auki aamusta +iltaan, ja alituinen ulos ja sisään tulviva ihmisvirta vie helposti +mukaansa. Kirkoissa on sitäpaitsi kätkettynä suurimmat ja omituisimmat +taideaarteet. Se kaikki on syynä siihen, että niihin tulee niin usein +poikenneeksi. Kun niihin tulee poikenneeksi, niin tulee niitä +katselleeksi, ja kun niitä tulee katselleeksi, niin tarttuvat ne +mieleen ja jättävät siihen vaikutuksensa. + +Niistä vaikutuksista pantakoon tähän muutamia otteita. + +Millainen on italialainen kirkko? + +Kysymys on sopimattomasti tehty, sanoo varmaankin kirkollisen +rakennustaiteen tuntija, sillä italialaisia kirkkoja on monenmuotoisia +ja monenlaisia, jotka varsin monessa suhteessa eroavat toisistaan. +Onhan siellä goottilaisia, on renessanssikirkkoja, on antiikin malliin +tehtyjä ja onpa niitäkin, joiden muotojen aate on lainattu itämailta. +Mutta on niiden ulko- ja sisämuodoista kuitenkin säilynyt mielessäni +muutamia kuvia, joiden pääpiirteet ovat sulaneet jonkinlaiseksi +kokonaisvaikutukseksi. + +Kun me ajattelemme kirkkoa, niin näemme sen tavallisesti seisovaksi +joko jollakin avonaisella tai korkealla paikalla, joka on ikäänkuin +raivannut oman maansa (hautausmaansa) ympärilleen, minkä keskellä se +sitten kohoaa jotenkin loitolla ihmisasunnoista ja mistä se useinkin +kivijalkaansa myöten näkyy tietä kulkevan silmään. Alkujaan lienevät +kirkot täälläkin seisoneet vapaina. Mutta kun ihmiset vuosisatojen +kuluessa ovat samoilla sijoillaan pyörineet kirkko keskipisteenään, +niin ovat ne lopulta sitä lähennelleet ja piirittäneet sen omilla +asunnoillaan niin, että siitä ainoastaan korkein kupooli ja ylin huippu +ylenee kattojen takaa--jos siinä näet on tuollainen huippu ja kupooli. +Se kuitenkin puuttuu hyvinkin usein. Olen nähnyt koko joukon suuria +komeita kaupunkikirkkoja, varsinkin Roomassa, joihin ovi aukeaa kadulta +niinkuin mihin suurempaan hotelliin tahansa ja jota ei ihmisasunnoista +erota muu kuin pyhimysten kuvilla tai maalauksilla ja ristillä +koristettu pääty. Kirkon ulkopuolinen rakennekauneus, jos sitä alun +pitäen on ollutkin, katoaa kokonaan ja ainoastaan muutamissa kaikkein +suurimmissa ja kaikkein komeimmissa se pääsee useammilta puoliltaan +vaikuttamaan. Mutta niissäkin on tavallisimmasti jokin niihin kiinni +muurattu luostari kokonaisvaikutusta häiritsemässä. Usein on kirkon +sivuseinillä alikerrassa kauppapuoteja, vaunuliitereitä t.m.s. ja +ylemmissä kerroksissa tarjotaan huoneita vuokrattavaksi. + +Uskonto ja sen harjoitus on katolilaiselle jokapäiväinen asia ja +arkinen toimitus ja se on tehnyt heille kirkon kotoisemmaksi kuin +mitä se on meille. Meille se on Herran huone, jonkinlainen +sunnuntai-uskontoamme palveleva juhlasali, johon kerran viikossa +kokoonnutaan; heille se on jokapäiväinen lepopaikka, niinkuin julkinen +puisto tai puutarha, johon he ohikulkiessaan istahtavat nauttimaan +varjoa ja viileyttä ja jossa musiikki monta kertaa päivässä soittaa +heidän huvikseen. + +Ja kaunis puutarha se kyllä onkin. Yhtä vähäpätöinen ja vaatimaton kuin +italialainen kirkon ulkokuori on, yhtä suurenmoinen ja ylellinen on +usein sen sisusta. Tietysti vaihtelee sisä-asu yhtä monen aikakauden ja +taidelajin mukaan kuin ulkoasukin, mutta useat eri vaikutukset +yhteensulattamalla syntyy siitä sentään seuraava kokonaiskuva. + +Tavallisesti on täkäläinen kirkko latinalaisen ristin muotoon +rakennettu. Kun astuu ovesta sisään--jonka pielessä ohimennen sanoen +istuu aina joku vaivainen kerjäläinen almua anomassa--on siinä edessä +soikea käytävä, tai oikeammin kolme sellaista: kaksi laitimmaista ja +kapeampaa ja yksi keskimmäinen ja leveämpi, jotka pilarien tai kaarien +kautta eroavat toisistaan. + +Tuo keskimmäinen on kirkon avarin osa, josta silmä kantaa kirkon +perille saakka, missä ovat alttari, kuori ja kupooli. Se on yksi ainoa +suuri lattia, useinkin kuin autio tori, jossa vain siellä täällä on +pieni rukouspenkki, mihin kirkkomies kuoria kohden pyrkiessään vain +hetkeksi polvistuu jatkaakseen sitten matkaansa eteenpäin. Kirkon varsi +on sen molemmilla seinämillä ja sen risteyksistä lähtevissä +sivuhaaroissa. Sillä siellä ne ovat nuo kaikki pienet eri kappelit, nuo +niin sanoakseni varjoiset lehtimajat, jotka antavat katoliselle +kirkolle sen varsinaisen luonteen, jossa varsinaista hartautta +harjoitetaan ja jossa varsinaiset kirkonmenot tapahtuvat. Sinne kääntyy +tavallisesti aina sekin, joka vain matkailijan ja taiteenharrastajan +silmillä katselee. + +Sillä se on kokonainen taidemuseo tuollainen yksi ainoa kirkon +sivuseinämä. Sen kappaleista muodostaa useinkin jokainen erityisen +pienoiskirkon. Näissä kappeleissa on oma alttarinsa, omat +alttaritaulunsa, ja seinät ovat peitetyt joko veistoksilla tai +freskomaalauksilla. Elleivät ne ole jonkun vanhan, kuuluisan, rikkaan +suvun erityistä omaisuutta, ovat ne omistetut jollekin merkilliselle +madonnalle tai jollekin pyhimykselle, jonka elämä ja ihmetyöt ovat +siihen kuuluvissa taideteoksissa esitetyt. Kullakin kirkossakävijällä +on hänen sukunsa traditsionien tai yksityisten taipumustensa mukaisesti +oma lempikappelinsa, johon hän poikkeaa polvistumaan, rukoustaan +lukemaan ja vahakynttilänsä sytyttämään. Ja kun koettaa asettua hänen +kannalleen, niin ymmärtääkin sen varsin hyvin tämän omituisen tavan, +sillä kirkko kokonaisuudessaan korkeine holveineen ja laajoine +muotoineen hajoittaa mieltä ja hartautta, jotavastoin tuollainen +pikkukammio sitä kokoo ja keskittää. Tuolla suuressa kuorissa ja ison +pääalttarin ympärillä asuu kaukainen, ankara, suuri Jumala; täällä ovat +hänen pienet, enemmän inhimilliset välittäjänsä, joiden puoleen on +turvallisempaa ja kodikkaampaa kääntyä. + +Mutta paitsi madonnia ja pyhimyksiä, jotka asuvat noissa kappeleissa ja +joiden läsnäolon katolinen niin elävästi luo eteensä vilkkaan +mielikuvituksensa avulla, asuu kirkoissa paljon muitakin »henkiä». +Suuri joukko suuria miehiä, hurskaita kirkon ystäviä ja sen +hyväntekijöitä on haudattu kaikkien kirkkojen seinämiin. Se osa kirkon +seinästä, joka jää kahden kappelin väliin, on tähän tarpeeseen +käytetty. Köyhemmissä ja pienimmissä kirkoissa on vain marmorilaatta +kirjoituksineen leposijaa merkitsemässä ja sen päällä kenties vainajan +rintakuva. Mutta vähänkin suuremmissa on siinä sillä sijalla kokonainen +hautakivi-taideteos muistuttamassa vainajasta. Ja nämä n.s. sarkofaagit +ne ovat useinkin mitä suurinta ja hienointa taidetta. Kuuluisimmat +taiteilijat ovat monestikin niissä luoneet elämänsä etevimmän +mestariteoksen. + +Niitä silmäillen siirtyy katselija hiljalleen kirkon varsinaista +ristikkoa kohden. Kupoolin alla tapaa hän kuorin, joka on joko +koko- tai puoliympyrä ja jossa kirkon kaikki komeus kokoontuu kuin +polttopisteeseensä. Siinä on pääalttari, joka hohtaa kultaa ja hopeaa +ja jonka katosta kannattavat ylellisesti silaillut pilarit ja johon +useinkin on asetettu kirkon kaikkein pyhin muistomerkki: jokin kuuluisa +taideteos tai ihmeitä tekevä pyhä esine. Alttarin edessä kirkon sillan +alla on joskus hautakammio, mihin on--tai ainakin sanotaan olleen-- +kirkon suojeluspyhimys haudattu ja missä vahakynttilät yötä päivää +palavat. Jos kirkko on oikein vanha tai muuten kuuluisa ja jos sen +alttarikammioon haudattu suojeluspyhä on joku apostoli, esim. pyhä +Pietari Pietarinkirkossa Roomassa, niin muuttuu tällainen kammio +varsinaiseksi pyhiinvaelluspaikaksi, jossa päivät päästään näkee +äänettömiä rukoilijoita. + +Sen edustalla toimitetaan myöskin pääjumalanpalvelus eli n.s. messu. + +Matkamies, joka ei jouda kauan aikaa yhdessä paikassa viipymään ja +jolla ei ole erityistä halua tutkia monimutkaisten katolisten +kirkonmenojen merkitystä, ei saa siitä suurtakaan vaikutusta mukaansa, +varsinkin kun hän ei ole pakotettu pysähtymään sitä kuullakseen, vaan +saapi vapaasti kulkea ja katsella sitä, mikä häntä huvittaa. + +Seuraava kuva on siitä kuitenkin jäänyt mieleeni. + +Alkaa kuulua kirkossa laulua, milloin heleitä lasten ääniä, milloin +karkeita miesten bassoja, joiden rinnalla vakavimmat M.M:n bassot ovat +kuin lampaan vuonan valitus vihastuneen härän mörinään verrattuna. +Yht'äkkiä lakkaa laulu ja kuuluu lukemista, jonka jälkeen taas sata +ääntä yhtyy yhteen virteen. Silloin tällöin soittavat jossakin kätketyt +urutkin jonkin sävelen. + +Mistä ne tulevat nuo äänet? + +Kuljen niitä kohti ja näen, että kirkon peräseinä muodostaa alttarin +takana puoliympyräisen holvin--sekin ylhäältä alas asti koristettu +maalauksilla, usein mitä etevimmillä--mikä on kehyksellä erotettu +muusta kirkosta. Siellä istuu tai seisoo suurilla, mukavilla, seinään +kiinnitetyillä tuoleilla tai penkeillä kokonainen hiippakunta pappeja +pikkuisine poikineen. Suuret kirjat edessään ne lukevat vuoron ja +toisen vuoron veisaavat ja kolmannen--haukottelevat. Sill'aikaa toiset +papit alttarilla tekevät melkein samaa ja sen lisäksi heiluttavat pyhää +savua suitsuavista astioista, lankeilevat polvilleen ja jakavat +siunauksiaan alttarin ympärillä seisovalle kansalle. + +Nämä tällaiset suuret juhlamessut, joissa kirkon koko varusväki astuu +aseisiin, joissa kaikki sen ulkonainen loisto esiytyy ja jotka eivät +ole muuta kuin »kirkkoparaateja», jättävät katselijan enimmäkseen +kylmäksi ja välinpitämättömäksi. Ainoastaan soitto ja laulu, +kuunneltuna jostakin kirkon etäisestä kulmasta, jonkin hautakiven +suojassa, jonne vain pääsävelet tunkevat eikä mitään näy, saattaa +sentään välistä jäädä pysyväiseksikin vaikutelmaksi. + +Paljon enemmän rakastan noita pienempiä kotikemuja, joita kirkoissa +niin usein pannaan toimeen milloin mistäkin syystä. Ne eivät esiinny +millään totisuuden tai syvyyden vaatimuksillakaan eivätkä siis vaikuta +vastenmielisesti, jos eivät voi niitä täyttää. + +Niitä näkee melkein joka päivä, ja tavallisesti pannaan ne toimeen +jonkun pyhimyksen kunniaksi. On esim. joku madonna, josta on se maine, +että hän on tehnyt sen tai sen hyvän työn, parantanut sen taudin t.m.s. +Hänellä on oma aikansa, jolloin hän mielellään vastaanottaa kiitollisia +uskovaisiaan. Joku munkki, pappi tai kirkonpalvelija, jonka erityisenä +toimena on tämän madonnan ja hänen kappelinsa vaaliminen, nähdään +juhlan aattona olevan suuressa hommassa. Hän puhdistaa alttaria, +kiilloittaa kulta- ja hopeakaluja, pystyttää kokonaisen metsän +kynttilöitä alttarin ympärille, häärii niinkuin emäntä, joka odottaa +vieraita luokseen. Tulen toisena päivänä samaan paikkaan ja näen, että +odotetut vieraat ovat saapuneet. Suuri joukko naisia, lapsia ja siellä +täällä joku vanhempi mieskin piirittävät nyt paikkaa. Madonna loistaa +kynttiläin keskellä kaikessa komeudessaan. Hänen kuvansa kehys on +verhottu köynnöksillä ja kukkasilla (sekä luonnollisilla että +papereista tehdyillä), ja sen ympärille on ripustettu uhrilahjoja jos +jonkinlaisia. Siinä voi nähdä lasisia sydämiä, helminauhoja, ristejä, +sormuksia, mutta siinä voi myöskin nähdä puusta tai paperista tehtyjä +sormia, korvia, varpaita, jopa vatsankin jäljennöksiä--ne ovat pantuina +merkeiksi niistä ruumiinosista, jotka kaikkein äitien esikuva on +joistakin niihin kuuluvista taudeista ja vammoista vapauttanut. + +Kun näkee sen totisuuden, millä kaikkien näiden pikkulahjain antajat +lukevat rukouksiaan kappelin edustalla ja miten tosissaan he pienille +lapsilleen osoittavat Kristuslasta Marian sylissä, niin ei tälle +kaikelle voikaan vetää suutaan nauruun niinkuin ensin oli tehnyt mieli, +vaan täytyy se ottaa semmoisena kuin se on: yksinkertaisen, lapsellisen +hartauden naiivisena ilmauksena. + +Tällaisista näkemistäni pikkukemuista vielä pari esimerkkiä. Niinpä +näin pitkänä perjantaina erään kappelin edustalla Firenzessä kokonaisen +ryytimaan, joka arvatenkin kuvasi Getsemanen yrttitarhaa. Lattia oli +peitetty valkealla pellavalla ja pumpulilla. Tässä lattiassa kasvoi +punaisia ja valkoisia ruusuja, lehdet kulta- ja hopeapaperista. +Keskellä tarhaa oli läpikuultava Vapahtajan pään kuva +orjantappurakruunuineen ja veripisaroineen ja kahden puolen sitä kaksi +paitaa, toinen veripunainen, toinen lumivalkoinen. Ja kaikkialla +kynttilöitä sekä pienen pieniä että suuren suuria. Tällä esityksellä +oli loistava vaikutus niihin pienokaisiin, joita varten se oli aiottu. +Ne juoksentelivat siinä kuin joulukuusen ympärillä ja taputtivat +käsiään, kun äidit osoittivat heille tätä ihmettä. Olihan se vähän +omituinen tapa esittää Kristuksen kärsimyksen historiaa ja hänen +verisovitustaan. Mutta lapsille aiottuna tuskin olisi sopivampaa voinut +keksiä. + +Vielä hupaisemmalta tuntui minusta se, minkä näin itse pääsiäispäivänä +eräässä saman kaupungin suurimmista kirkoista, Santa Crocessa eli Pyhän +Ristin kirkossa. Kun se on vastapäätä asuntoani, kaitainen katu vain +väliä, menin sinne tietysti päasiäiskirkkoon. Suuri messu siellä kävi +parhaillaan. Syistä, joita yllä olen esittänyt, ei se kuitenkaan +suuresti minua huvittanut. Sen sijaan herätti huomiotani joukko naisia, +joita yhtä mittaa puikkelehti sakastin ovesta ulos ja sisään. Kaikilla +oli niillä pieni myttynen kädessään. Uteliaana menin heidän mukanaan ja +tulin sakastiin. Se on suuri kuin pienen pitäjän kirkko, ja sen seiniä +koristavat kuuluisat vanhat freskot. Ei nyt kuitenkaan ollut aikaa +niitä katsella. Paitsi lukuisia kuoripoikia, jotka täällä telmivät ja +hilskasivat, näin siellä useita pappeja pienten tilapäisten alttarien +edessä lukemassa siunauksia ja sirottelemassa elämän vedellä naisia, +jotka heidän edessään polvistuivat. Tietysti otaksuin, että heitä +kirkoteltiin. Pian kuitenkin huomasin, että toimitus ei tarkoittanut +naisia, vaan niitä myttyjä, joita he olivat tuoneet mukanaan. Mytyissä +oli kätkettynä pääsiäismunia. Ja kun palasin ruokapaikkaani, pieneen +ravintolaan lähellä kirkkoa, oli minulla ilo saada aamiaisekseni niitä +munia, joita ruokarouvani vähän ennen oli käynyt sakastissa +siunauttamassa. + +Uskonto ja sen menot tuskin voinevat tulla kodikkaammiksi kuin minkä +tämä esimerkki osoittaa. Kun keittiö on niin likeisesti liittynyt +kirkkoon, niin on samalla kirkkokin liittynyt yhtä likeisesti +keittiöön, ja tätä ystävällistä suhdetta, jota vuosisatain kuluessa on +osattu niin taitavasti kehittää, saanee katolinen kirkko kiittää siitä, +että se kaikista »puhdistuksista» huolimatta niin kauan on voinut +säilyä miltei rikkomattomana etelän herkkämielisten, lapsellisten +kansojen keskuudessa. + +1893 + + + + +PISAN CAMPO SANTO. + + +Paikka, mihin vainajain viimeiset jäännökset sijoitetaan, antaa +useinkin selvän käsityksen siitä, millaiseksi kuolemaa missäkin +ajatellaan. + +Suomalainen ja yleensä pohjoismainen hautausmaa on aina suruvoittoinen +ja totisen alakuloinen. Synkkäoksainen kuusi, joka pienimmänkin tuulen +henkäyksen siihen puhaltaessa kohahtaa raskaasti, on tavallisin koriste +haudoillamme. Haapa, jonka lehvät lepattavat niinkuin kuolleiden henget +niissä kuiskaisivat, on toinen yhtä suosittu puu vainajain haudoilla. +Nuo puiset ristit, jotka piipottavat niin avuttomina talvisten hankien +keskestä, lisäävät vielä sitä haikean mielen tunnetta, joka niin +likeisesti liittyy meidän käsityksiimme kuolemasta. Uskonnolliset +käsityksemme kuolemasta estävät meitä yleensä rakentamasta komeita +muistomerkkejä poismenneille sukulaisillemme. Se, joka on meidät +jättänyt, on maasta tullut ja maaksi on hän jälleen tuleva. Meillä ei +ole mitään yhteyttä hänen kanssaan ylläpidettävänä, sillä vasta +viimeisenä päivänä on hänet kuolleista herätettävä. Sille, jolle +hautausmaa on jotakin muuta kuin kamala, kummitteleva »kalmisto», sille +on vainaja vain muistutus omasta katoavaisuudesta. Häntä, joka siellä +on maaksi muuttunut, eivät toisten rukoukset eivätkä kunnianosoitukset +ja uhrit enää voi auttaa. + +Ei edes sekään, että me jälkeenjääneiltämme toivoisimme näkyviä +muistomerkkejä itsellemme, kehoita meitä tekemään mitään heille, jotka +ovat ennen meitä mailleen menneet, sillä meistä on yleensä +yhdentekevää, miten meitä kuoltuamme kohdellaan. Hetikohta kun on +viimeinen huokaus rinnastamme lähtenyt, on korkein oikeus meistä +peruuttamattoman tuomionsa julistanut. + +Katolilaisten käsitys kuolemasta on hiukan toinen. Syntisen sielu ei +mene suoraan kadotukseen, se vaeltaa vielä kauan sen etehisessä, +Haadeksessa, Purgatariossa, josta se voidaan pelastaakin esirukouksia +lukemalla ja uhreja tekemällä. Siitä seuraa, että kuolema ei ole niin +kammottava ja ettei se siirrä vainajata niin kauaksi sukulaisistaan ja +ystävistään. Elävien ja kuolleiden välit pysyvät läheisinä vielä +kuolemankin jälkeen. Tuohon elävien ja kuolleiden läheisyyteen +vaikuttanee vielä sekin, että katolinen uskonto tunnustaa lukemattoman +joukon pyhimyksiä, jotka hyvinä henkinä vaeltavat elävien seurassa, +välittävät yhteyttä kahden maailman välillä ja auttavat ihmisiä heidän +pienimmissäkin huolissaan. Mutta siitä johtuu helposti, että muutkin +kuin pyhimykset ajatellaan ikäänkuin »elävän» kuolemansa jälkeen. Rakas +sukulainen, uskollinen ystävä muuttuu häntä kaipaavan suojelushengeksi. + +Tämä käsitys kuolemasta esiintyy jo vanhoilla roomalaisilla. He eivät +näy pelänneen aaveita, sillä he sijoittivat kuolleittensa tuhkat aivan +keskelleen, useinpa omiin huoneisiinsa. Rooman vilkasliikkeisin +valtatie Via appia, joka toi etelästä päin maailman pääkaupunkiin, on +niin sanoaksemme samalla hautausmaa. Sen varrella on vieläkin kosolta +raunioita, jotka osoittavat, että niiden alle oli kätketty kuolleita. +Eikä tämä hautausmaa suinkaan ollut mikään surullinen, alakuloisuuteen +kehoittava paikka. Nyt se kyllä, hävitettynä kun on ja kun kulkee +aution, myrkyllisen Campanian halki, voi tehdä sen vaikutuksen, mutta +silloin hohti siinä kahden puolen tien valkoinen marmori, ympäristö oli +vihreää, asuttua viljelysmaata ja läheinen vuoristo oli silloinkin sen +ihanana kehyksenä. + +Sama käsitys kuolemasta ja vainajista näkyy säilyneen tähän päivään +saakka kaikilla klassillisilla alueilla. Hautausmaat, missä heitä +käyneekin katselemassa, ovat kaikkein kauneimmilla paikoilla, ne ovat +aina taiteellisesti, jopa ylellisestikin koristetut ja tekevät +vaikutuksen, joka ei ole ainoastaan lohduttava, vaan milteipä +iloinenkin. + + * * * * * + +Vanhemmista hautausmaista on epäilemättä kuuluisin Pisan Campo santo. +Se on kaikkien matkustajain käymäpaikka yhtä hyvin kuin saman kaupungin +kallistuva torni ja tuomiokirkko. Sen se ansaitseekin, sillä se on +täydellinen taidemuseo, täydellinen taulukokoelma. + +Täytyy jättää pois kaikki käsitykset meikäläisistä hautausmaista +ymmärtääkseen, miten hautausmaa voi taulukokoelmaksi muuttua. Pisan +hautausmaa ei olekaan hautausmaa, vaan katettu hautauspilaristo. Kun +näet tullaan ovesta sisään, joka aukeaa korkeaan muuriin tuomiokirkkoa +ympäröivältä kentältä, ollaan suuressa soikeassa rakennuksessa, joka on +seinämiltään katettu, mutta keskeltä avonainen. Tämä avonainen paikka +on vihreä nurmikko, jota sade aina pääsee kostuttamaan. Siinä kasvaa +useita solakoita sypressejä, jotka hiukan muistuttavat meidän +kuusiamme, tai paremmin Etelä-Suomen solakoita katajoita, mutta ovat +keveämpiä ja ystävällisempiä silmälle nähdä. Multa siihen on +ristiretkien aikana tuotu pyhästä maasta, Palestiinasta. Joitakuita +hautoja on tällä nurmikollakin. Useimmat ovat kuitenkin tuon katoksen +alla, marmoriseinissä ja marmorilattiassa, joissa niiden paikkaa +merkitsevät lukemattomat kirjoitukset ja taideteokset. + +Taideteokset ovat usein symboolisia kuvauksia kuolemasta, mutta yhtä +usein tapaa hautoja kattavissa marmorilaatoissa niiden alla lepäävien +vainajien muoto- ja vartalokuvia, jotka milloin ovat pystyssä olevia +rintakuvia milloin taas kohokuvia. + +Nämä eivät kuitenkaan anna tälle hautausmaalle sen varsinaista +merkitystä. Pisan Pyhän kentän suurin viehätys on niissä maalauksissa, +jotka sen seiniä kaunistavat. Useat niistä ovat näet Italian vanhimpia +freskomaalauksia, ja ovat ne niinmuodoin jo taidehistoriallisestikin +suuriarvoisia. Mutta varsinkin aiheidensa vuoksi ne minua huvittivat. +Kun en voi kaikkia maalauksia luetella, kerron vain muutamasta. + +Viimeistä tuomiota on usein maalattu ja maalattu paljon taiteellisemmin +kuin Pisan hautausmaan seinässä. Vähän väliä tapaa tämän suurenmoisen +aiheen esitettynä katolisissa kirkkomaalauksissa, ja kuuluisin niistä +on Mikael Angelon mainio fresko Vatikaanissa. Mutta liekö tuota +tapausta sentään koskaan esitetty niin pöyristyttävän vaikuttavasti +kuin Pisan hautausmaalla? + +Eri osastoissa, jotka kukin ovat niin suuria, että esineet esiytyvät +luonnollisessa koossaan, on kuvattu itse tuomio, autuaiden taivas ja +kadotettujen helvetti. Viimemainitusta on jäänyt mieleeni pari taulua. +Yksi näistä kuvaa sitä hetkeä, kun pikku pirut eli »pahat enkelit» ovat +saaneet luvan ottaa kadotukseen tuomitut haltuunsa. Mitä kauheimmasti +irvistellen lentävät ne ilmojen halki kantaen kynsissään ja hampaissaan +syntisparkojen sieluja, jotka ovat kuvatut pienten lasten muotoisiksi. +Keskellä taulua on ryhmä tulivuorien huippuja, jotka suitsuttavat tulta +ja tulikiveä ja jonne pirut kantavat saaliitaan kuin petolinnut +pesiinsä, työntäen niitä noista aukoista sisään kuin savutorvista. +Aivan selvästi on tässä kuvassa ajateltu oikeita tulivuoria niiksi +lakeistorviksi, joiden kautta liika kuumuus maanalaisesta pätsistä +suitsuaa ulkoilmaan. Ajatus on todellakin nerokas, olkoonpa se sitten +taiteilijan oma keksimä taikka vain illustratsioni kirkon tai kansan +omasta käsityksestä. Hyvin ymmärrettävä onkin, että se on syntynyt +maassa, jossa tulivuoria suitsuaa ja jossa maanjäristykset kuuluvat +päivän tapahtumiin. + +Toinen helvettitauluista kuvaa itseään helvettiä ja sen haltijaa. +Kattiloidensa keskellä ja pikku pirujensa ympäröimänä istuu pimeyden +ruhtinas jättiläisen kokoisena hirviönä keskellä taulua. Kuka ei olisi +kerran elämässään koettanut mielessään kuvitella, miltä tuo mies +näyttäisi! Taiteilijat ja kirjailijat ovat koettaneet keksiä hänelle +mitä kauheimpia muotoja. Ei kukaan ainakaan niistä, joita minä olen +nähnyt, ole kuitenkaan mielestäni osannut paholaisen aatetta +kuvaannollisemmin esittää kuin nyt puheena oleva. Piru on kuvattu +sielujen syöjäksi ja syöminen tapahtuu mitä realistisimmalla tavalla. + +Hän on osaksi härkä, osaksi petoeläin, osaksi apina. Hänellä on +päässään sarvet, suu on tiikerin, vartalo gorillan. Hän on jotakin +vihreän keltaista ainetta, paikoitellen läpikuultavaa kuin veden +mädännys, tuollaista muodotonta vesihyytelöä. Parhaallaan on hän +aterialla. Kummallakin kädellään on hän kiehuvasta kattilasta, jossa +porisee sekaisin päitä ja jalkoja, ottanut lapsen ja puree vasemman +suupielen hampailla toiselta päätä, oikean suupielen hampailla toiselta +jalkaa. Hän on ahne ja nälkäinen, ja samalla kun hän toisia puree, +näkyvät ennen puremansa luistavan alas kurkusta. + +Ne valuvat kurkusta vatsaan ja kiemurtelevat siellä päällekkäin ja +poikittain (kaiken sen voi kuvassa nähdä), jatkaakseen sitten matkaansa +yhä eteenpäin aina maahan saakka (jonka senkin voi nähdä). Mutta +kaikista kamalin on hänen katseensa. Silmät ovat kierot ja seuraavat +katsojaa minne hän vetäytyneekin. Niiden ilmeessä on jotakin +yliluonnollisen julmaa ja samalla älytöntä. Ne seurasivat minua +viikkokausia jälkeenpäin samoin kuin koko tuo kuvakin. + +Kun se vaikutti minuun noin, niin mitä se mahtoikaan vaikuttaa +katsojiin aikoina, jolloin tuollaiset kuvat pidettiin kopioina olemassa +olevasta todellisuudesta. Kaikkialla olisi sellainen kuva syntisten +elämästä kuoleman jälkeen vaikuttanut pöyristyttävästi, mutta vaikutus +oli varmaankin moninkertainen tuossa ympäristössä, hautojen ja kuoleman +keskellä. Ja tietysti oli se tehtykin siihen havainnolliseksi +parannussaarnaksi ja muistutukseksi mahdollisesti niillekin aiotusta +kohtalosta, jotka tänne toivat sukulaisiaan ja tuttaviaan. + +Tästä kamalasta taulusta huolimatta ei hautausmaa kokonaisuudessaan +kuitenkaan tee kaameaa, ei edes surullistakaan vaikutusta. Ihmeen +viihdyttävältä tuntuu se, ettei tästä kuolleitten huoneesta näy mitään +muuta kuin korkea sininen taivas. Ei sinne kuulu melua kaupungista, ei +koskaan revi tuuli noiden uinuvien sypressien latvoja. Ainoastaan +kellojen ääni läheisen kellotapulin korkeasta tornista tunkee sinne +kuin yläilmoista tullen. Kaikista miellyttävimmin liikuttaa kuitenkin +mieltä tieto siitä, että elävät ovat ehdoin tahdoin tämän tällaisen +tyynen lepopaikan kuolleilleen valmistaneet. Kunkin aikakauden parhaat +taiteilijat ovat olleet sitä koristamassa siveltimellään ja taltallaan. +Kaupunki on mahtavuutensa aikana siihen tarpeeseen suuria summia +uhrannut, ja yhäkin hoitaa sitä nykyinen sukupolvi mitä hellimmällä +huolenpidolla. + +1893. + + + +KÄYNTI GENOVAN HAUTAUSMAALLA. + + +Kuvailkaa mielessänne kahden vuoren välissä oleva syvä laakso, jonka +pohjaa kostuttelee kirkkainta, sinisintä vuorivettä vuotava virta, jota +ympäröivien alempien rinteiden vierteillä on viinitarhoja ja +sypressimetsiä, ja jota ylinnä taivasta kohti rajoittavat kaljut, +vanhojen ritarilinnojen koristamat vuorten huiput. Kuvailkaa tämä +laakso ulkopuolella suurta kaupunkia, jonka siitä erottavat korkeat +kukkulat siten, että kun kaupunki on niiden mereen päin viettävällä +rinteellä, laakso jää maan puolelle. Astelemme tämän laakson pohjaa, +etenemme kaupungista ja kadotamme vähitellen kuuluvistamme meren +kohinan, laivain huudot ja kärryjen ja raitiovaunujen kolinan. Jätämme +vielä esikaupunginkin jäljellemme ja olemme maaseudulla. Silloin, +eräässä tien käänteessä, avartuu laakso, joki tekee polvekkeen ja sysää +ulomma toisistaan vuoren rinteitä. Nostamme silmämme ja siinä on +edessämme maailman kenties ihanin hautausmaa, kenties kaikista +viehättävin vainajain lepopaikka, Genovan kaupungin kirkkomaa. + + * * * * * + +Loitolta sitä katsellen sattuu silmäämme toisella noista vastakkain +olevista rinteistä, juuri siinä, missä se alkaa laaksosta kohota, +valkoinen marmorinen kirkko ja sen ilta-auringon paisteessa kimmeltävä +kupooli. Kahden puolen tätä pilarien ympäröimää kirkkoa kulkee hiukan +alempana marmoripylväitä kahdessa siivessä ja sen edustalla on +neliskulmainen, suuren suuri, vihreä, tasainen pihatto, sekin +marmoripilarien rajoittamana. Tämä pilaristo ja tämä pihatto se on +hautausmaa, se on tuo kuuluisa »kuolleitten kaupunki». + +Kuinka sopusointuisa se on muodoiltaan, kuinka puhdas suhteiltaan, +kuinka taiteellisesti kaareutuvat nuo pilariviivat keskustaansa, tuohon +kirkon kupooliin, tuohon hautauskappeliin, missä vainajien tomu +siunataan ja ruumissaarna luetaan! Kuinka viattomalta, kuinka puhtaan +puhtaalta näyttää tuo marmorin valkoisuus vihreää vuorta vastaan! Se on +kuin kaunis kangastus, se on kuin aaveiden kaupunki--niinkuin se kyllä +onkin--jonne ohikulkijaa vetämällä vetää ja jota kaukaa katsellessa +tuntuu siltä kuin hennoisi sinne tulla jo eläessään haudatuksi. + + * * * * * + +Olemme tulleet sisään portista, jonka edustalla on ainainen vartija ja +hänen asuntonsa. Olemme kääntyneet tuohon pilarikäytävään, joka ympäröi +suurta nelikulmaista pihattoa, minkä keskessä, teiden risteyksessä, +seisoo jättiläiskokoinen Suruttaren kuvapatsas. + +Pilarikäytävä on katettu, ulkopuoleltaan on se vahva muuri, johon +kuolleet ovat haudatut, mutta sisäpuolelta pihattoon päin on se +aukinainen. + +Alamme tarkastaa hautoja, joita täälläkin, niinkuin Pisassa, on sekä +seinässä että lattiassa. Melkein kaikki hautakivet ja -patsaat ovat +marmoria, mustaa tai valkoista, ja melkein kaikissa on veistettyjä +kuvioita. Harvoin vain näkee siellä täällä jonkin yksinkertaisen sileän +kiven. Kaikkein tavallisin hautakoriste on murrettu pilari, itkevä +enkeli, surun jumalatar tai jokin muu samanlainen vertauksellinen +kuvio. Nuo kuviot ovat asetetut kuin vartioimaan seinässä olevaa kiinni +muurattua aukkoa, jonne arkku on kätketty. + +Usein tapaamme myöskin vainajan muoto- tai vartalokuvan ja sen alla +hautakirjoituksen, jossa useimmiten mitä ylistävimmällä tavalla tehdään +selkoa vainajan avuista ja hyvistä puolista. Nämä tällaiset +hautapatsaat eivät vielä eroa tavallisista, muuallakin nähtävistä +hautapatsaista. Mutta aivan omituisia Genovan hautausmaalle ovat +eräänlaiset hautapatsaat, jotka siellä myöskin ovat lukuisimmat. + +Ne ovat niitä, joissa esitetään tuota likeistä yhteyttä vainajan ja +häntä suremaan jääneiden välillä, mistä jo edellisessä kuvauksessani +huomautin. Suremaan jääneet sukulaiset eivät ole hennoneet jättää +rakastettuaan yksin kuolon käsiin, vaan ovat seuranneet häntä hänen +viimeiseen lepopaikkaansa ja jääneet sinne. Tämä on tapahtunut siten, +että kun esim. rakastetun miehen kuva on hakattu keskelle suurta +marmoritaulua, on hänen puolisonsa, joka patsaan pystytti, antanut +samaan marmorilohkareeseen hakata omankin kuvansa joko maahan +vajonneena tai vainajata seppelöivänä. Toinen muistomerkki esittää +vainajan lepäävässä asennossa suuren marmorilohkareen päällä, jonka +sivuihin on hakattu koko hänen perheensä suremassa. Perheen jäsenet +ovat kuvatut marmoriin täysissä vaatteissaan, joka nappi, jokainen +pitsi on siihen kaiverrettu. Kolmas taas näyttää meille vainajan +kohoamassa taivasta kohti, siivet hartioilla, mutta muuten hänen +näköisenään, ja enkeli laskeutuu häntä vastaan saattaaksensa eteenpäin. +Alempana patsaan juuressa on realistinen ryhmä, kohtaus hänen +elämästään. On tahdottu jälkimaailmalle säilyttää muisto hänen +hyväntekeväisyydestään, ja hänet on pantu siihen, ojentamaan täyttä +kukkaroa köyhälle vaimolle, joka lastensa ympäröimänä ottaa sen +vastaan. Neljäs ryhmä, joka on jäänyt mieleeni monista sadoista +samanlaisista, antaa kuvan isästä, joka on haudannut ainoan poikansa: +poika on astumassa ovesta sisään kuoleman huoneeseen. Hän on parhaassa +iässään oleva nuorukainen, puettuna viimeisen muodin mukaan, silinteri +päässä, redangotti päällä, kaulus ja kaulahuivi kaulassa. Hän ojentaa +isälleen, joka on palttoo yllä ja hänkin yhtä tarkasti marmoriin +veistetty, kätensä hyvästiksi hattuaan kohottaen. Ja siinä ne seisovat +nuo jokapäiväiset ihmiset, mitä hienoimpaan marmoriin ikuistettuina! + +Ei voi kieltää, että se vaikuttaa hiukan naurettavasti eikä oikein +sovellu ainakaan meidän käsityksiimme kuoleman totisuudesta ja +vainajain kunnioittamisesta. Meistä tuntuu oudolta varsinkin se, että +sekä näissä että myöskin monissa muissa samanlaisissa vainajan +sukulaiset, ne, jotka ovat tuon komean, kallisarvoisen patsaan +pystyttäneet, näyttävät muistaneen itseään enemmän kuin kuollutta. +Heillä on näet muistopatsaassa yhtä huomattava, usein huomattavampikin +paikka kuin sen takana lepäävällä. Tulee kuitenkin muistaa, että +patsaan tarkoitus on osoittaa sitä surua ja kaipausta, jonka poismennyt +on jättänyt eläviin, ja luonnollistahan on, että sitä on tahdottu tehdä +niin näkyvässä muodossa kuin mahdollista. + +Jos tämä oman itsensä esillä pitäminen ja tunteillaan loisteleminen +eräissä mauttomissa, suuren suurissa marmoriryhmissä vaikuttaakin +vastenmielisesti, on kuitenkin toisia hyvin naiivia ja yksinkertaisia +tapoja tämän tunteen ilmaisemiseen, jotka lapsellisuudessaan tekevät +liikuttavan vaikutuksen. Köyhäin haudoilla, joiden päällä on vain +yksinkertainen risti tai hautakivi, riippuu näet usein lasisten +kehyksien sisässä vain vainajan valokuva sekä suremaan jääneiden +perheen jäsenten valokuvat. Vaikka tuolle ensin tekisi mieli hymähtää, +ei sitä kuitenkaan voi tehdä, kun ajattelee, että tämä ei suinkaan ole +tapahtunut turhamaisuudesta eikä pöyhkeilemisen halusta. + +Olemme kävellessämme kulkeneet pilariston läpi aina siihen paikkaan, +mistä portaat alkavat nousta tuohon kupoolikirkkoon hautausmaan +perällä. Aiomme ruveta sinne nousemaan, kun käytävän kulmassa tapaamme +hautakuvan, joka on kaikista kummallisin niistä, joita tähän saakka +olemme nähneet. Siinä on luonnollisessa koossaan vanha rypistynyt ämmä, +talonpoikaispuvussa, rinkelinippu kädessään. Hautakirjoituksesta saamme +tietää, että hän on leipurin leski, joka jatkoi liikettä miehensä +kuoltua ja itse jo eläessään teetti tämän muistomerkin omalle +haudalleen asetettavaksi. Kun ajattelee, että hän itse on seisonut +mallina taiteilijan edessä, nähnyt ryppyiset kasvonsa, koukkuisen +vartalonsa ja jokapäiväiset vaatteensa asteettain astuvan esiin +marmorin peitosta, kun ajattelee hänen mielihyväänsä päästä ikuisiksi +ajoiksi seisomaan rikkaiden pohattavainajain keskelle, hautausmaan +näkyvimmällä paikalla, vaikuttaa tuo kuva niin puhtaan humoristisesti, +että se on melkein liikuttavaa. Turhaan koetamme saada vastausta +kysymyksiin, luuliko hän todellakin luovansa itsestään jotakin +erityisen komeaa, vai tekikö hän hautapatsaansa sellaiseksi +vaatimattomuudesta, vai paneutuiko hän siihen mielenosoitukseksi noita +komeita pöyhkeileviä suurporvareita ja aatelisia vastaan, jotka +eläessään eivät olisi häntä seuroihinsa huolineet? Itsenäinen, +erinomainen eukko hän vain mahtoi olla. + +Sanoin jo äsken, että tämä hautausmaan rakennus vihreän vuoren +rinteellä tekee kaukaa katsoen sopusointuisen kokonaisvaikutuksen. +Hautausmaan rakennusta laativalla arkkitehdillä on nähtävästi ollut +verissään vielä kansansa vanhaa taideaistia. Sitä ei kuitenkaan voi +sanoa siitä suuresta yleisöstä, joka edellä kuvaamillamme +hautapatsailla on käynyt tuota kehystä yksityiskohdissaan täyttelemään. +Taide on siinä suurimmaksi osaksi tusinataidetta ja antaa liiankin +selvän käsityksen siitä alennustilasta, jossa nykyaikainen italialainen +taide ja sen viljeleminen elää. Harva on näet se hauta, jossa puhdas +tyyli tulisi näkyviin. Jo yksistään se seikka, että marmoriin hakataan +pitsejä, että siinä koetetaan jäljitellä verkaa, trikoota ja harsoja ja +kaikenlaisten vaatteiden pienimpiäkin poimuja, osoittaa dekadanssia ja +pilaantunutta makua. Sentähden siihen kyllästyykin pian ja ajattelee +sitä suuremmalla ihastuksella niitä yksinkertaisia, arvokkaita uurnia +ja sarkofaageja, joita antiikki loi ja joita on säilynyt niin monessa +muussa paikassa Italiassa. Yksi hyvä puoli tällä taidelajilla kuitenkin +on, se, että se on tulevia sukupolvia varten luonut muistomerkkejä +jokapäiväisestä elämästä ja jokapäiväisistä ihmisistä. Kun kerran +kaikki painettu ja maalattu ja kirjoitettu on kadonnut, kulunut tai +palanut, pysyy vielä marmorin kuva. + + * * * * * + +Mutta ettei taiteen ja hienon, puhtaan runouden kotimaassa kuitenkaan +runollisuus ole kokonaan unohtunut nykyiseltäkään sukupolvelta, se käy +sentään vielä esiin eräästä viehättävästä ilmiöstä Genovankin +hautausmaalla. + +Sisus siinä suuressa neliössä, jota kaikilta puolin rajoittavat nuo +pilaristot, joiden välissä olemme vaeltaneet, ja jonka neliön keskessä +kohoaa ennen mainitsemani Suruttaren kuvapatsas, on, samoinkuin +Pisassakin, vihreä niitty. Tälle niitylle, korkeaan ruohistoon, +loitolla toisistaan kasvavien sypressien väliin, on pystytetty +ainoastaan pieniä valkoisia ristejä, jotka pistävät sieltä esiin kuin +elävät kukkaset. Tässä ei ole mitään ylpeilevää komeutta, ei mitään +liioiteltua tunteellisuutta. Lapset saavat eläessään olla ja elää ja +leikkiä aikaihmisten puuhain ja pyrintöjen keskellä, niihin +sekoittumatta, niitä käsittämättä, niistä kärsimättä. Kuoltuaankin on +niille samanlainen sija annettu, ja siinä näyttää niin oikeaan osatun. + +Risteissä ei ole suuria koristeita eikä kovin ylisteleviä +kirjoituksiakaan. On niissä kuitenkin useammassa riippumassa jokin +pieni värillinen lamppu. Kun isät tai äidit yhteisinä surupäivinä, +niinkuin esim. pyhäin miesten päivänä, saapuvat haudalle kukkasia +tuomaan, täytetään lamppu ja sytytetään palamaan. Siinä se saa palaa +sen päivän, sen illan ja vielä sen yönkin. Kun sukulaiset ovat +poistuneet, palavat nuo korkeaan heinään kätkeytyneet tulet yksinään +hiljaisella hautausmaalla, tumman taivaan alla, korkeiden vuorien +välissä, kunnes öljy loppuu ja tulet sammuvat toinen toisensa perästä +niinkuin lapset, jotka hengen hiiskumatta nukahtavat siihen, missä +sattuivat olemaan silloin, kun uni heidät saavutti. + +1893 + + + + +LAULULINTUJA. + + +Oltiin Veronassa, tuossa Italian etehisessä, jossa tämän maan luonnon +ja taiteen ihanuus meitä tänne tullessamme ensi kerran tervehtää. Siinä +on Piazza dell' Erbe ikivanhoine rakennuksineen, lorisevine kaivoineen, +tori, jossa aamuisin on kukkais-, hedelmä- ja vihannesmarkkinat somien +telttojen alla, jossa liikkuu soreita, hauskoja ihmisiä ja kuuluu +sointuvia huutoja ja--lintujen lauluakin. + +Olin jostakin lukenut, että harvoin kuulee Italiassa lintujen laulua, +ja ihastuin. Kävin viserrystä kohti ja tapasin peippoja, leivoja, +sirkkuja, satakieliä häkin toisensa vieressä ja joka häkissä--sokean +linnun. Niiltä oli tulisilla neuloilla puhkaistu silmät sitä varten, +että paremmin laulaisivat. Näkevä lintu ei aina laula, mutta sokea, +nälällä kiusattu laulaa kohta, kun ulos tuotuna tuntee päivän valon. +Laulaa halusta ja ikävästä ja toivosta sitä nähdäkseen. Ja kutsuu siten +näkevät luokseen. + +Sillä nyt on täällä niinkuin muuallakin metsästysaika käsissä ja ne +ovat nämä häkkeihin suljetut sokeat linnut myytäviä houkuttelulintuja, +eläviä kuvia, joilta toisia ammutaan. Houkuttelulintu maksaa +parikymmentä markkaa. Miksi niin kallis? Siksi, että niitä kuolee monta +ennenkuin yhden operatsiooni onnistuu.--Toisessa myymälässä riippuu +ammuttuja peippoja, hemppuja, satakieliä, sirkkuja ja leivosia, +kauloistaan kimppuihin sidottuina--osoitteena siitä, että sokeat +laulajat eivät ole turhaan säveliään virittäneet. + +Tällä Piazza dell' Erbellä, vanhalla roomalaisella forumilla, josta +Baedeker sanoo, että se on yksi Italian kauniimpia paikkoja--»einer der +malerischsten Plätze Italiens»--on sen keskellä ikivanha marmorinen +kaivorakennus, jonka muutamassa patsaassa on miehen korkeudella miehen +kaulan paksuinen ruostunut rautarengas. Se on vanha kaakinpuu, +häpeäpaalu, jossa ennen muinoin pahantekijöitä seisotettiin... +Tietäisin, kenen siihen seisomaan kytkisin, jos minulla olisi se +valta... + + * * * * * + +On ihana paikka Firenzessä, vähän matkaa kaupungista: +auringonpaisteinen mäenrinne, joka alhaalta ylös laelleen saakka on +viini- ja hedelmäpuutarhana. Siinä kasvaa omenia, viikunoita, +persikoita, päärynöitä, siinä nuokkuu sinisen ruskeita rypäleitä. +Ylempänä mäen laella kuvastuvat tumman vihreät sypressit ja vanhan +linnan katonharjat sarastelevaa aamutaivasta vastaan. Ihailen sitä +näköalaa ikkunastani, katselen sitä kuin kuvaa luonnon ja kulttuurin +kihlautumisesta, sillä tuolla toisaalla on Firenze torneineen, +kirkkoineen, kupooleineen. Ihmeellinen tuoksu täyttää ilman, +hedelmäpuiden hengitys tunkee keuhkoihin hurmaavalla lemullaan. + +Nyt siellä visertää lintu puutarhan keskessä, visertää niinkuin +parhaana pesimisensä aikana, niinkuin majaa rakentaessaan suomalaisessa +lehdossa. Jo kuuluu vastauksia, arkoja, epäileviä, aivan ikkunain alta +viikunapuusta, sen oksain sisästä. Yksinäinen viserrys tuolla +tuonnempana siitä kiihtymistään kiihtyy, on epätoivoisen houkutteleva: +»tulkaa, tulkaa! auttakaa, auttakaa! täällä olen, minä olen täällä!» +Viikunapuun lehdissä hurahtaa ja pieni lintuparvi lentää ääntä kohti. +Olivat varmaankin tulleet Suomesta koko perhe, pienoinen poikue, +matkalla tänne ja tästä vielä edemmä, kuulivat tutun äänen, ymmärsivät +oman kielen, joka vierailla mailla niin soreasti korvissamme soi, +lensivät sitä kohti, kohti--kuolemaansa. Pamahti ja pölähti savupilvi +ampumamajasta, kivisestä hökkelistä keskellä viinimaata. Jokin putosi +maahan, liekö pudonnut parikin, toiset lensivät toiseen viinitarhaan, +siellä pamahti myös kaksi laukausta peräkkäin--tuolta tulevat ne +takaisin, ei ole enää kuin kolme linnuista jäljellä--lentävät suoraan +surman suuhun, sillä taas putoo heitä kaksi ja yksi on enää vain +perheestä jäljellä. + +Hieno herra olkihatussa ja urheilupuvussa syöksee ulos ampumamajasta, +savuava kaksipiippuinen haulikko kädessä, ja häärii kiihkein liikkein +edestakaisin nurmikolla, hedelmäpuiden alla. Saalis nähtävästi pakenee, +on haavoitettu--nyt hän saavuttaa sen, on kaatua nenälleen, oikaseikse, +kiikuttaa jotakin räpyttelevää kädessään.--»All's todt!»--sinä uljas +metsästäjä, sinä suuri Nimrod! + +Yksinäinen häkkilintu piipittää yhä, mutta nyt ei enää kuulu mitään +vastausta, herra kantaa häkin ampumamajaan, sulkee oven ja lähtee +saaliinsa kanssa salolta kotiinsa samoamaan. Tyytyväisenä vihellellen +ja taivasta tähystellen saapuu hän taakkansa kanssa muurille, joka +ympäröi hänen metsästysmaatansa. Miten voittaa vastus? Kuinka päästä +esteestä yli? Hänellä on siellä tikapuut muuria vasten, hän kiipee sen +päälle, laskeutuu toiselle puolelle, on saapunut kadulle ja rientää +tikapuut olalla vastapäätä olevan huvilan portille. + +Bravo, signore, bravo bravissimo!--vastaukseksi hymyilee hän +ystävällisesti ylös ikkunaani, iskee ymmärtävästi minulle silmää ja +näyttää saalistaan, triumfaattori. Hetken kuluttua palaa hän kadulle +mukanaan polkupyörä, hyppää sen selkään ja ajaa kaupunkiin, selkä +koukussa, perä pystyssä. Olisi minulla haulikkoni tässä, raesuoloilla +ladattuna, tietäisin mihin tähtäisin... + + * * * * * + +Söin eräänä päivänä illallista hotellipensionissa tuon saman +viinitarhan rinteellä. Pensioni on sijoitettu tuohon vanhaan linnaan, +joka on vuokrattu ravintolan pitäjälle. Terveyttään ja sairauksiaan +hoitavia, sekä matkailijoita että firenzeläisiä, elelee siellä nauttien +syyskauden suloisesta ilmasta ja hienojen, valikoitujen ateriain +iloista viineineen, vihanneksineen, hedelmineen. Tahdoin nähdä tuotakin +elämää kerran, kohota hetkeksi yliluokan piiriin työväen trattorioista. + +Hienoissa toaleteissa istui heitä siinä kukitetussa pöydässä tuuhean +tammen alla muuan pankkiiri rouvineen, joku vanha kreivitär tyttärineen +ja tyttärentyttärineen, nuori häämatkalla oleva pariskunta, lomalla +oleva sotilashenkilö ja joitakuita muita, kaikki tuota varakasta +porvaristoa, jota varten nykyinen yhteiskunta on järjestetty, joka sitä +hallitsee ja määrää sen lait ja yleensä maailman menot mielipiteineen. +Heillä on täällä joka päivä juhla-ateria, ainakin meikäläisen kannalta +katsottuna. Siinä oli monet sopat ja liemet ja lihat ja väliruuat ja +imelät, vaikeat oikeilla nimillään nimittää, mutta hyvin sulavat +suomalaisenkin suussa kianttiviinin kera. Nuo tosin rypistelivät +huippuisia neniään, lähettivät pois monta makupalaa, mikä ei +miellyttänyt. Minä ajattelin, että mies syöpi, mitä saapi ja mitä +hänelle Jumala antaa. Mutta yht'äkkiä kirkastuivat pöytäkumppanieni +kasvot, kun keittiön ovesta keikahti esille itse hotellin isäntä, +hopeinen vati kämmenellä. + +--Lintupaistia, hyvät herrasväet! + +--O-ooh! + +Kaikenlaisten ryytilehtien väliin on asetettu pieniä, kurjia, +palsamoituja muumioita: satakielten, leivojen, peippojen, sirkkujen +paistetuita ruumiita pienine nokkineen, jalkoineen, siipipankkoineen. + +--Ei kiitoksia! + +--Ette syö lintupaistia? + +--Rakastan enemmän heidän lauluaan kuin lihaansa. + +Se ei tee mitään vaikutusta noihin hienoihin herrasväkiin, jotka nyt +ovat päässeet himoruokaansa käsiksi. Yhtä vähän kuin sekään, kun +kerron, että eräässä kaukaisessa maassa, jonka nimi on Suomi, kieltää +laki ja yleinen mielipide pikkulintuja tappamasta ja että siellä +tuonnoin eli vanha, lempeä runoilija, joka kirjoitti kauniin kirjeen +kuningatar Margeritalle, pyytäen häntä vaikuttamaan siihen suuntaan, +ettei pieniä lintuja Italiassakaan tapettaisi. + +--Mutta sittenhän emme koskaan saisi lintupaistia, sanoo pankkiiri. + +--Täytyisi aina syödä kananpaistia tai fasaaneja, huomauttaa kreivitär. + +--Joka on liian lihavaa. + +Sen sanoo rouva, kreivittären tytär, joka on täällä laihtumassa, ei syö +eikä juo kuin määrän perästä, ja jolle laiha laululinnun paisti on +»hygieenistä» ravintoa. Luineen päivineen panee hän sen menemään +sievästä suustaan, imee ensin ja musertaa sitten hienoilla terävillä +hampaillaan, eikä hänen lautaselleen jää muuta kuin nokat jäljelle. +Eteeni astuu yht'äkkiä tuo kuva vanhasta freskosta Pisan hautausmaalla, +jonka muuriin on kuvattu yksisilmäinen paholainen suurella nautinnolla +pureskelemassa pienten lasten ruumiita, ihmissieluja, joita pahat +enkelit hänelle kantavat ja joilla hän täyttää vatsansa, niin että--. +Ja taas on minulla paha toivotus ilkeässä mielessäni: että olisi +taikavoima tuon pikkulinnun lihassa semmoinen, että paisuttaisi sinut +niin, ettet pääsisi tästä pöydästä ilman rullatuolia liikkeelle. + +Yhden ainoan hetkiseksi totistuneen nuoren neitosen, hänen tyttärensä, +silmän pohjassa näen ilmeen, josta tahdon päättää, että hänen sielunsa +jossakin sopessa on herännyt hämärä tunne siitä, että vanhan runoilijan +kirjeessä kuningatar Margeritalle oli jotakin, jota hän ei ollut tullut +ajatelleeksi. + +Mutta kaikki muut ovat tapahtuman johdosta saaneet aihetta vilkkaaseen +herkkutieteelliseen keskusteluun siitä, mikä pikku lintu on makoisin. +Ja yleinen mielipide kuulostaa kallistuvan siihen suuntaan, että +makoisimmat linnut ovat ne, jotka kauneimmin laulavat--satakieli ja +leivonen. + +1903 + + + + +KUVAUS KAPRISTA. + + +Olimme Napolissa. Ikkunastamme näimme edessämme tuon meren lahdelman, +josta niin paljon oli kuultu puhuttavan, jota oli siihen määrin +kiitetty ja kehuttu, että pelkäsimme sen ei enää vaikuttavan. Mutta se +kuitenkin vaikutti niin, että menimme mykiksi sitä silmäillessämme. En +osaa tehdä selkoa siitä, miksi se niin vaikutti. Eihän siinä ollut +muuta kuin aava, päivänpaisteessa kimalteleva sininen ulappa. Eihän +siinä ollut kuin muutamia suuria purjeita ja vähän useampia pieniä. Ja +tuolla etäällä yksi ainoa saari, jonka jyrkät ääriviivat vain heikosti +erotti vedestä kohoaviksi. Siinä kaikki, mihin sana voi turvautua ja +saada pohjaa esitykselleen. Mutta se olisi liian vähän, ja sentähden +kykenisi se vain kovin heikosti luomaan sitä mielentilaa, jonka tämä +näköala synnyttää. Maalari sen ehkä voisi tehdä, mutta vielä paremmin +säveltäjä. Sillä se tunnelma, jonka Napolin lahdelma jättää mieleen, se +on ennen kaikkea soitannollinen ja sen voi ainoastaan soinnuissa +esittää. + +Olen sentähden kirjailijan kannalta katsoen iloinen, että tulin +Napolista käsin Kaprissa käyneeksi. Sillä siinä on jo äärensä ja +muotonsa, se ei ole paljasta taivaan ja veden väriä, ja siinä on niitä +pykäliä, joita sana tarvitsee kiinni tarttuakseen. + +Se oli näet Kapri tuo saari, joka meren keskestä häämötti edessämme. +Eräänä kirkkaana, vähän kylmänä aamuna soudatimme itsemme laivaan, joka +Napolin rannasta lähtee kerta päivässä sinisen luolan saareen. + +Tuuli oli virkeä maatuuli ja tuli vuorilta, joiden rinteet olivat +vaalenneet yöllä sataneesta lumesta. Vesuviuskin oli lumen peitossa, ja +sen savu, joka muuten niin uljaasti kohoo korkeuteen, painui nyt sen +merenpuoleista rinnettä myöten ja levisi laajana viuhkana vettä pitkin. + +Laine, jonka tuuli ajoi telmimään, oli kipakka ja virma. Mutta sen +vaahto oli niin heleän valkea ja sen väri niin viattoman sininen, ettei +sen suuttumusta osannut todeksi ottaa. Olihan se vain kuin keikaileva +kaunis tyttö, joka on vihastuvinaan, mutta jonka vihaa ei kukaan usko. +Kuinka hyvin ymmärsin nyt nuo muinaiset runoniekat, jotka täyttivät +meren nereiideillä ja ilman sefiireillä--tai mitä kaikkia ne ovat nuo +vanhojen iloiset haltijattaret! Ne näyttivät olevan kaikki nyt +aamukävelyllään, karkelemassa kilpaa delfiinien kanssa, joita tuon +tuostakin puhaltausi veden pinnalle laivan kupeella. + +Laiva lähenee Kapria. Saaren kallioiset ääriviivat alkavat saada +sisältöä. Valkoisia kyliä erottuu ruskean vuoren rinteestä, puita ja +puutarhoja astuu esiin ja rannalla kuohuva vaahtovyö näyttää jo +liikkuvan. Kierrämme muutaman niemen, jossa kallio nousee sata syltä +kohtisuorana ilmaan ja tulemme satamaan parin vuoripilarin välitse, +jotka jokin maanjäristys aikoinaan lienee maasta irroittanut ja +heittänyt suunnattoman suurina keiloina iät päivät meressä seisomaan. + +Rannasta vie vaivalloinen vuoripolku saaren keskessä olevaan pikku +kaupunkiin. Se on ihana asuinpaikka valkoisine huoneineen, joitten +parvekkeilta näkyy koko Napolin lahdelma, Napoli itse kukkuloittensa +rinteille ladottuine huoneineen, Vesuvius ja sanalla sanoen kaiken +tämän maailman ihanuus. Sillä saanenhan sen sanoa minäkin, minkä niin +monet tuhannet ovat ennen minua sanoneet, että joshan liekin maailmaa +muualla, ihanampaa maailmaa ei voi missään olla. + +Mutta näköala ei kuitenkaan voi kauan puolessaan pysytellä. Saari itse +vaatii kaiken huomiomme. Vaikka kaupunki onkin jo korkealla +selänteellä, on se kuitenkin vain laaksossa niihin vuoriin verraten, +jotka saaren molemmissa päissä selkäänsä köyristävät. Sinne alkaa mieli +hillittömästi vetää. Ne ovat kuin kaksi toisistaan revennyttä +jättiläiskiveä, yhtä ainoata kivimassaa, ja niiden kupeilla kasvavat +puut ovat alhaalta katsoen kuin kiveen takertunutta sammalta. Täällä +alempana on viinitarhoja ja vihertäviä puistoja, tuolla ylhäällä on +karu erämaa, niin karu, autio ja jylhä, kuin se voi olla ainoastaan +Italiassa, missä luonto tuskin ehtii huulensa hymyyn vetää, kun se jo +samassa otsansa rypistää. + +Kaprin kaupungista vie vuoren kylkeen hakattu ajotie toiseen pieneen +kaupunkiin, Ana-Kapriin. Mutkitellen loivissa poimuissa kohoo se +kohoamistaan. Sen alla kuohuva meri jää sitä mukaa yhä alemmaksi. Ei +kuulu enää aallon kuohu kiviseen rantaan; hetken kuluttua näyttää siltä +kuin ei meri enää lainehtisikaan. Se on vain kuin suuri sininen +silkkipeite, mihin on lukemattomia valkeita pumpulikukkia kiinni +ommeltuna. Mutta ei tämäkään näköala ole kuvattavissa. Se on niin oudon +ihana, että se melkein itkettää. Haluttaisi nakkautua tiekaiteen yli +vuoren rinnettä pitkin suoraa päätä aaltojen syliin. Tuntuu siltä kuin +se olisi ainoa uhri, joka olisi sen arvoinen. »Kuolla kauneudessa»-- +siinä nyt olisi vasta siihen oikea tilaisuus... + +Meillä oli kuitenkin matkamme määränä pyrkiä yhä ylöspäin. +Matkakirjastamme olimme lukeneet, että viisisataa metriä merenpintaa +ylempänä yhdellä näistä haaveellisista vuorenhuipuista, jotka mereltä +päin tänne tullessamme olivat alituisesti huomiotamme kiinnittäneet, +asuu erakko yksinäisessä majassaan. Ja sinne meidän mielemme veti. + +Sen suuren tien päässä, jota olimme nousseet, satunnaisella tasangolla, +joka on kuin hylly vuoren kyljessä, on Ana-Kaprin pikku kaupunki. Se on +yksi lajiaan noita italialaisia maakyliä, joissa asuu melkein vain +pelkkiä talonpoikia viinitarhojensa ja hedelmäpuistojensa keskessä, +joita he kaupungista käsin viljelevät. Nyt on sunnuntai ja kaikki väki +kotosalla. Toiset viettävät sitä kirkossa kuunnellen messupappien +hyminää, toiset istuskelevat pienissä ravintoloissa viiniä juoden ja +katsellen nuorta väkeä ja lapsia, jotka kadulla mellakoivat. + +Muutama satakunta askelta kirkkotorilta alkoivat jo viinitarhat. Porras +portaaltaan, lava lavaltaan kohoten ne lekottivat siinä +päivänpaisteisella rinteellä. Multa oli vasta muokattua, rungot ja +oksat huolellisesti puhdistetut ja sidotut niitä tukemaan asetettuihin +keppeihin. Pujottelimme niiden välitse aina vähän päästä istuutuen +nurmipenkereille ja nauttien siitä omituisen hienosta tuoksusta, jonka +aina tapaa Italiassa ja joka luultavasti osaksi saa alkunsa näistä +jaloista köynnöksistä, joiden hedelmäkin kätkee niiden kukkien hyvää +hajua. + +Sitä mukaa kuta ylemmä tulemme, alkaa kuitenkin viiniviljelys harveta. +Sijaan tulee hedelmäpuita, kunnes nekin lopulta katoavat ja niitä +seuraa melkein pohjoismainen kasvivyöhyke. Onhan siinä yhä +kivikkoisemmaksi käyneellä rinteellä meidän kotoinen petäjä, kunnes +sekin lakkaa olemasta ja me ainoastaan noin tunnin verran kohottuamme +olemme täydellisessä vuorierämaassa. + +On niin outoa ja omituista yht'äkkiä kavuta kiveltä kivelle +mutkittelevaa polkua, jonka vieressä ei edes kanervakaan kasva. Olen +nähnyt vain kuvissa Lapin tuntureita, mutta minusta tuntuu kuin eivät +nekään voisi olla sen tylymmät kuin tämä maisema. Toisessa polttavat +pohjoisnavan viimat heinän juuren, toisessa polttaa sen aurinko, mutta +seuraus on sama. + +Tie näyttää kuin kiirehtivän päämaaliaan kohti: yksinäisen erakon +maailmaan. Ainoastaan lyhyitä mutkia tehden se melkein kohtisuorasti +kapuaa ylöspäin. Hetken päästä se jo johtaa solaan kahden kallioharkon +välissä, jossa se ikäänkuin heittää hyvästinsä myhäilevälle maailmalle +tuolla alhaalla, lähteäksensä sitten kivistä uomaa pitkin viemään +poikki saaren sen toiselle rannalle. Ja siinä näyttää olevan kahden +maailman ja kahden maailmankatsannon raja. + +Tuolla alhaalla ... siellä ovat kyllyydestään hehkuvat hedelmä- ja +viinivainiot, siellä on se äskeinen meri ja sen vaahtopilkut, siellä +heloittaa vielä Napoli ... ja sieltä kuuluu vielä silloin tällöin +Ana-Kaprissa karkelevien lapsien sointuisia huudahduksia. Täällä +ylhäällä ... ei muuta kuin kiveä kiven päällä niin ylös kuin silmä +kantaa. Ja tässä rajalla, tässä on rajapatsaskin. + +Se on kivistä laitettu komero, joka on muurattu vuoreen ja johon on +kätketty itkevän madonnan kuva. Taideteos se ei ole, ei ole muuta kuin +lasin taakse puisen kehyksen sisään sovitettu puupiirros. Mutta +vaikutus, minkä se tekee, on suurempi ja syvällisempi kuin ikinä +minkään Rafaelin tekemän kaunottaren. Sen sydän on nuolella lävistetty, +sen silmästä vuotaa kyynel. Lohdutukseksi on joku ohi kulkeva +uskovainen kantanut sille kimpun tuoreita tuoksuvia kukkia. Se katselee +solaa pitkin ulos avaraan maailmaan, se kuontuu näkemään sekä sinisen +meren että valkean iloisina heloittavat Napolin talot. Se on pantu +siihen kuin vertauskuvaksi niistä kahdesta vastakkaisesta tunteesta, +jotka aina taistelevat vallasta katolilaisen sydämessä: täydellisestä +elämän ilosta ja täydellisestä maailman kieltämisestä, samalla kun se +on vertauskuva siitä kahdenlaisesta luonnosta, joka meitä tässä +parhaallaan ympäröi. + +Meille pohjolan lapsille on tuo karu luonto ja sen herättämä mielentila +yhtäkkiä kotoisempi ja tutumpi. Olemmehan me siellä erämaidemme +keskessä ja autioiden metsäjärviemme rannoilla oikeastaan vain erakoita +kaikki ja ikävöimme sinne takaisin, jos sieltä joskus lähdemmekin, ja +voimme siis täysin ymmärtää sen halun, joka melskeisinä aikoina pakotti +niin monet maailmaan kyllästyneet joko yksikseen tai suuremmissa tai +pienemmissä seuroissa vetäytymään luostarimuurien hiljaisuuteen tai +kätkeytymään erämaisiin majoihinsa. + +Ja me alamme yhä uteliaammin hakea sitä erakon asuntoa, joka piankin +pitäisi täältä löytyä. + + * * * * * + +Kauan emme tarvitsekaan seurata matkakirjan osoittamaa tietä, kun +vuoristossa, jossa ei nyt näy muuta kuin tätä vuoristoa itseään, +erotamme sen harmaan ruskeasta seinämästä vähän helakammin paistavan +muurin. Sen takana, niin sanoo matkakirjamme, asuu erakko Anshelmus, +joka tarjoo vieraalle viiniä ja leipää ja ottaa heiltä kiitollisin +mielin pienen lahjan, jos he suvaitsevat sen antaa. + +Jo näkyykin valkoisen muurin yli pienoinen kupooli ja risti, ja portti +ja sen rautaristikko ja sen läpi pieni pihatto. + +Mutta portti näyttää olevan kiinni. Jos on kiinni, niin kolkutetaan. + +Seisomme ristikon takana, kolkutamme, mutta ei kuulu vastausta. Olisiko +asukas kyllästynyt yksinäisyyteensä ja laskeutunut alas maailmaan. +Mutta piha on ruohoittunut, niinkuin ei siellä pitkään aikaan olisi +kukaan liikkunut. Keskellä pihaa on hautaristi, nähtävästi vasta +pystytetty. Olisiko hän kuollut? Olisiko tuo hänen hautansa? Niin +onkin, saamme sittemmin tietää. Vanha erakko on muuttanut pois, eikä +ole uutta ilmestynyt hänen sijalleen. + +Ulkopuolella porttia on kiveen hakattu penkki. Istuudumme siihen ja +tarkastelemme rautaristikon läpi erakon entistä asuntoa. + +Se on kuin kotkan pesä kiinnitetty melkein kohtisuorasti mereen +putoavalle kallion kielekkeelle. Oli hän kuitenkin saanut siihen +sopimaan kokonaisen pikku luostarin. Toiselta puolen luonnollisen, +toiselta tekemällä tehdyn muurin keskessä oleva pihatto on vain +muutamia syliä laidasta toiseen, mutta on siinä ollut tarpeeksi tilaa +hänen pienille viljelyksilleen. Pihaton takana on pieni porstua, josta +yksi ovi näkyy vievän kirkkoon, toinen hänen majaansa sen kupeella. +Emme pääse näkemään, millainen lienee hänen kirkkonsa. Mutta on siinä +pieni tapulikin ja tapulin aukinaisessa luukussa pieni kellokin--joka +kaikki nyt kuitenkin on muuttunut siksi, miksi se oikeastaan lienee +ollut aiottukin, hänen hautapatsaakseen. + +Liekö hän saanut rauhansa tässä, liekö ollut tyytyväinen elämäänsä ja +tehtäväänsä, kun ne molemmat päättyivät? Niinpä melkein luulisi. + +Sillä voihan olla, että hän, niinkuin monet muutkin erakot, oli mies, +joka aikoinaan oli kaiken maailman ilot iloinnut ja tyhjentänyt +kaikkien nautintojensa maljan tuolla alhaalla tuon Napolin lahdelman +aina iloitsevalla rannalla, mikä alusta ei näytä olleen muuhun kuin +iloon aiottukaan ja mihin melkein kaikki maailman kansat ovat kuin sitä +varten pyrkineet. + +Hän kyllästyi siihen, niinkuin kaikki muutkin ovat kyllästyneet. + +Hän vetäytyi pois siitä, työnsi ulos purtensa, souti saarehen +merellisehen, kiipesi läpi viinimaiden ja hedelmäpuistojen, tunki +kiviseen erämaahan, heitti viimeiset hyvästinsä siinä, mihin on itkevän +madonnan kuva pystytetty, löysi suojaisan paikan kalliossa ja rakensi +siihen majansa. + +Maailman huumaavasta melusta ei tänne mitään kuulunut. Mutta tänne +_näkyi_ kuitenkin kaikki, näkyi kaikki se, missä hän oli elänyt ja +nauttinut: Napoli, Vesuviuksen rinteet, Kastellamare, koko Kapri ja +sitä ympäröivä ääretön sininen meren pinta. + +Mutta se näkyi kuin kaukaisena muistona, niinkuin ihanana unelmana, +jota hän ei enää kaivannut takaisin, kun oli varma toivossaan +herätäkseen siitä toiseen, hänen tietääkseen vielä ihanampaan +todellisuuteen. + +En tiedä, liekö hän eläessään näin ajatellut. Mutta siltä minusta +ainakin tuntui istuessani hänen minulle suljetun majansa edustalla, +jonka rautaristikossa sunnuntai-illan hiljainen tuuli humahteli kuin +harppua soitellen. + +1893. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Minkä mitäkin Italiasta, by Juhani Aho + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 13780 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..5efc149 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #13780 (https://www.gutenberg.org/ebooks/13780) diff --git a/old/13780-8.txt b/old/13780-8.txt new file mode 100644 index 0000000..04c83aa --- /dev/null +++ b/old/13780-8.txt @@ -0,0 +1,3184 @@ +The Project Gutenberg EBook of Minkä mitäkin Italiasta, by Juhani Aho + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Minkä mitäkin Italiasta + +Author: Juhani Aho + +Release Date: October 18, 2004 [EBook #13780] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MINKÄ MITÄKIN ITALIASTA *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + +MINKÄ MITÄKIN ITALIASTA + +Kirj. + +Juhani aho + + +WSOY, Porvoo, 1921. + + + +SISÄLLYS: + +Rautatiematka Semmering-vuoristossa +Ensimmäinen vaikutelma Italiasta +Venetsiassa +Näköala Pietarinkirkon tornista +Rooman katakombit +Rooman karnevaali +Paavin viisikymmen-vuotinen riemujuhla +Pyhän Paavalin kirkko ulkopuolella muurien +Mikael Angelo ja Rafael +Freskomaalauksista +Fiesolen luostari +Kirkkoja ja kirkonmenoja +Pisan Campo Santo +Käynti Genovan hautausmaalla +Laululintuja +Kuvaus Kaprista + + + + +RAUTATIEMATKA SEMMERING-VUORISTOSSA. + + +On ilta myöhä, kun lähdetään Wienistä etelään päin. + +Sinne tullessa on halu päästä päiväiseen etelään kiihtymistään +kiihtynyt. Yhtä samaa suomalaista talvea oli ollut melkein sinne +saakka. Unkarikin, jota palanen vilahdukselta sivuutettiin, näytti +lumen peittämältä tasangolta. Ja Wienissä oli lunta yhtä paljon kuin +Helsingissä tammikuun pyryjen aikana. Miehen korkuiset kinokset +kohosivat likaisina ja rumentavina. Jos tässä mieli päästä kesämaahan, +niin täytyy kiirehtiä. + +Mutta ei juuri siltä näyttänyt, että pian oltaisiin etelässä. Junassa +oli kylmä ja seura kolmannessa luokassa aivan kotimainen. Ihmeellistä +sentään, kuinka ihmiset kaikkialla ovat samannäköisiä. Puhumattakaan +herrasväestä ja keskisäädystä, näyttävät talonpojatkin olevan samaa +sukua. Niitä on junassa useita. Ne ovat jostakin Etelä-Itävallan +vuoristosta ja pukuna niillä on housut selvää sarkaa ja turkki +lammasnahkaa. Eivät juuri paljon puhu toisilleen, istuvat ja tupakoivat +ja evästään syötyään paneutuvat penkille pitkäkseen. Epäilemättä on +heillä vuoristoissaan samanlainen elämä kuin meillä järviemme ja +jokiemme rannoilla: karu luonto, kylmät talvet, leipä tiukassa. On +tuossa sentään muuan mies, joka näyttää vähän erikoisemmalta. Hänellä +on koukkuisempi, etelämaalaisempi profiili, parta musta, silmät ruskeat +ja valppaat ja vilttihatussa höyhentöyhtö. Kuvailen, että hän on +vuorimaiden metsästäjä, kauriiden ampuja. Ja tuon tuostakin katsastaa +hän ikkunasta ulos. Luonto näyttää vetävän häntä niinkuin sitä, joka on +tottunut sitä rakastamaan sen seurassa eläessään. + +On yö, mutta onneksi sentään paistaa kuu ja maisema on mitä +harvinaisin. Matkakirjan mukaan pitäisi rautatiematkan Wienistä Italian +rajalle olla harvinainen niillekin, jotka ovat paljon maailmata +nähneet, eikä ainoastaan minulle, joka en ole nähnyt muita vuoriseutuja +kuin Puijot ja Kolivaarat. Semmering-radan sanotaan olevan maailman +omituisimpia ja suurenmoisimpia. + +Tasangolla oli vähän aikaa lumi kadoksissa, siellä täällä vain pellon +ojien pohjassa kiilui jokin vanha kinos. Mutta pian on maisema taas +täysin talvinen. Vaivoin saapi ikkunanruudun sulana pysymään siihen +hengittämällä. Se, minkä siitä näkee, palkitsee kuitenkin sen pienen +vaivan, minkä se tuottaa. + +Juna kulkee laaksossa kahden kukkulajonon välissä. Kun taivas on +pilvessä eikä kuu pääse esille, erotan vain haamut kukkuloista. Ne ovat +vielä loivia, niiden rinteillä on kai viljelyksiä, koska metsäin +välissä on aukkoja. On siellä kyliä ja kaupunkejakin, joista tuikkaa +tulia. Mutta ihmisiä ei näy pienillä asemilla enemmän kuin meillä +kotonakaan. Ja kun asemahuoneen takana kasvaa härmäinen koivu ja +kuusien oksat oikeavat lumen alla, niin ei voi kuvailemallakaan +kuvailla, että olisi lähes viikon päivät matkustanut melkein suoraan +etelää kohti ja että huomeniltana olisi jo määrä soudella gondolassa +Venetsian laguuneja pitkin. + +Yhä kauemmas näyttää kesämaa poistuvan. Vedän kasvoni pois ikkunasta, +nojaan penkkiini ja panen tupakan. Sen sammuttua menen hetkeksi unen +horroksiin, nukun ehkä tunnin tai toista, kun herään--Kuusamossa. + +On ensiksikin niin kylmä, että puistattaa sielua ja ruumista. Sitten ei +näy ikkunasta niin mitään, sillä se on käyttänyt tilaisuutta hyväkseen +ja vetäytynyt paksuun riitteeseen. Ja kun vihdoin saan sen sulaksi, +luulen olevani varma siitä, että ollaan kaukana Kajaanin takana. + +Laakso on jäänyt tuonne alas ja juna kohonnut vuoren kylkeä kiipeämään. +Oikealla puolella on jyrkkä metsäinen rinne. Vasemmalla on huimaava +putous, niin että näyttää siltä kuin kulkisi kuusien latvoja myöten. Ja +alhaalla luminen tasanko, josta ei tiedä, onko se peltoa, niittyä vai +jäätynyttä järveä. Tasangon toisella puolen on samanlainen vuori kuin +mikä on tämä, jota juna kulkee. Sen takana on samanlaisia, jotka jo +selvästi erottaa selvinneeltä taivaalta paistavan kuun valossa. + +Mitä mahtavia tuntureita ne ovatkaan! Kuusta ja mäntyä ne kasvavat, ja +niiden muodostuskin on tuttu suomalaisen silmälle. Se on kuin onkin +tämä meidän kotoista alppiseutua. Hyvin harvassa häämöttää jokin maja +tai pienempi kylä ja ehdottomasti tulee ajatelleeksi, etteivät kai ne, +jotka ovat tämän rautatien rakentaneet, ole rakentaneet sitä +paikallisliikkeen takia, sillä mitäpä hyötyä olisi muulla maailmalla +yhteydestä näiden kivikkomännikköjen kanssa. + +Mutta sinne jäävät pian kuvailut Kuusamosta ja kotimaasta. + +Juna on yhä vaivalloisemmin ahertanut ylöspäin päästäkseen. Muutamalla +asemalla on valjastettu kaksi veturia eteen, mutta ei vauhti siitäkään +ole suuresti enentynyt. Tehtävä matka ei olekaan leikintekoa. +Mäkirinteet ovat muodostuneet vuorien kyljiksi. Kuta ylemmä on noustu, +sitä ylemmä nousevat huiput. Ollen äsken pyöreitä ja lempeitä, ovat ne +nyt kulmikkaita, jyrkkiä ja uhkaavia. Paljas puuton kallio putoo +mustanpuhuvana huimaavasta korkeudesta, melkein yhdensuuntaisesti +vaunun seinien kanssa yhtä huimaavaan syvyyteen. + +Viljelyksestä ei näy paljon jälkiä. Jollakin niityntapaisella +pyörylällä on pieniä heinäsuovia, jotka hukkuvat lumen alle. Mutta sen +sijaan ilmaantuu kallioiden huipuille ja kuilujen reunoille +haaveellisia, kummallisia muotoja, jotka vasta useamman nähtyään silmä +viimein ymmärtää selittää vanhoiksi ritarilinnoiksi. Kuta +louhuisemmaksi tulee maisema, sitä tiheämmässä niitä näyttää olevan. +Jos olisivat ajat entiset vanhat, niin varmaan saisimme monet +matkaverot maksaa ennenkuin pääsisimme niiden ohi. + +Tie ei enää pääse suorasti nousemaan, sen täytyy kiertää kuin +karjanuran. Parastaan tehden menee se pitkissä kiemuroissa vuoren +ympäri, nousten ja yhä vain nousten. Pari kolme kierrosta tehtyään +saman keilan kylkiä pitkin ei sen matka eteenpäin ole ollenkaan +edistynyt. Mutta sen täytyy päästä eteenkinpäin, päästä tuolle toiselle +vuorelle, jonka rinteillä hanget kuunvalossa kimmeltävät. Eikä siinä +muu auta kuin harpata kuilun yli, joka erottaa vuoren toisesta. Sitä +varten on siinä kaksi kaitaista rautariukua, joita myöten juostaan +toisen vuoren rintaa vasten kuin putoamisen pelossa ja niin kiirettä +vauhtia, että juoksuunsa jäätynyt koski satain askelien syvyydessä +tuskin ennättää silmään tarttua. + +Toisella vuorella alkaa sama leikki, sama kiertokulku ja sitä seuraa +sitten samanlainen harppaus kolmannelle ja niin aina eteenpäin. Viimein +näyttävät veturit kuitenkin tähän kiipeilemiseen kyllästyvän. Matka +heidän mielestään edistyy ehkä liian hitaasti vai hermostuttaako heitä +kenties kulku ammottavain kuilujen yli. + +Sillä kuin yhteisestä tuumasta puskevat he yht'äkkiä päänsä +pystysuoraan kallioon ja laskevat sen läpi kuin pyssyn luoti läpi +lahoneen seinän. Ja kerran siihen keksintöönsä päästyään innostumaan +eivät heille enää muut keinot näytä kelpaavankaan. Tunneli seuraa +tunnelia, tuskin on yhdestä päästy, niin jo toiseen upotaan, ja jos ei +siihen ole tilaisuutta yhdellä puolen laaksoa, niin haetaan puhkaistava +vuorenseinä toiselta puolen. + +Sillä välin on kuukin päässyt pilvistä vapaaksi ja paistaa nyt +vuoriseudun kirkkaassa yöilmassa kirkkaampana kuin minä sen koskaan +ennen olen nähnyt. Se on vanha ilotulittaja ja tietää, milloin sen on +edullisinta esiintyä. Hyvin se on laskenutkin jättäessään +ilmestymisensä siihen asti, kunnes me ehdimme tulemaan +tunneliseuduille. Vaikutus, joka syntyy, kun pilkkopimeästä umpiosta +yht'äkkiä puhallutetaan mitä heleimpään kuutamoon, jossa vuoret kuin +ukkospilvet vyöryvät toistensa hartioilla ja jossa valo ja varjo +vaihtelevat, on niitä, joita ei kernaasti käy kuvaamaan. + +Koko yön kestää tätä nousua. Ja kuta ylemmä tullaan, sitä korkeammiksi +ja paksummiksi kasvavat vuoret, sitä likemmin ne liittyvät toisiinsa ja +sitä ahtaammiksi käyvät laaksot, muuttuen lopulta vain halkeamiksi. +Lumikinokset kasvavat samassa määrässä. Paikoitellen näyttää siltä kuin +mentäisiin alasvyöryneiden kinosten läpi. Muutamia päiviä sitten oli +kaikki kulku keskeytynyt, kun rinnettä alas syösseet lumivuoret +sulkivat väylän ahtailla solateillä. + +Aamu alkaa koittaa. Yö on kulunut pikemmin kuin sitä ehti ajatellakaan. + +Päivän valjetessa pysähtyy kulkue pienelle asemalle, joka on korkein +paikka tällä välillä ja jota ylemmä ei tarvitse enää pyrkiä. Siellä on +hiljaista ja juhlallista. Melkein kaikki junassa olijat nukkuvat. +Ainoastaan muutamia rautatievirkamiehiä liikkuu asemasillalla +sill'aikaa, kun hienoääninen sähkötiuku yhtä mittaa soi asemahuoneen +seinässä. + +En malta olla hiipimättä ulos. Taivas on kuulakka, lumi narskahtelee +jalkain alla. Ensiksi en erota muuta kuin asemasillan katoksen, jossa +on vielä puolipimeä. Kuljen sen päähän ja näen, että on pysähdytty kuin +mahdottoman suuren jättiläisuunin pankolle, johon asema on kiinnitetty +kuin linnun pesä. Vuorenhuippua ei kuonnu näkymään, mutta sen rinne +melkein riippuu pään päällä. Katsahdan toisaalle. Siellä on taas toinen +samanlainen vuori, yksi ainoa keskeytymätön lumipatsas, ja takana ja +kupeella lukematon joukko samanlaisia. Silmä mittailee niitä +puolihämärästä laaksosta aina ylös huippuun, jossa aurinko jo punaisena +ruskona ilmaisee tuloaan. + +Ne vaikuttavat melkein kuin hirviöt, ne eivät tunnu ainoastaan eläviltä +olennoilta, vaan puolijumalilta. Linnoja ja kyliä siellä täällä. Mutta +ne ovat niin turvattomia ja pieniä, että vuori ainoastaan säälistä ei +pudistane niitä pois. + +Juna seisoo kauan. Veturit ajetaan talliinsa saamaan ansaittua lepoa. +Sijaan tuodaan toinen, nyt enää vain yksi, sillä tästä alkaa alamäki. +Sitä tehtäessä kuluu aikaa jokin puoli tuntia. Sillä välin punettuvat +punettumistaan vuorten huiput. Valoa heijastuu laaksoonkin. +Aamuhämärässä esiytyy siellä yhä useampia taloja, kyliä ja kaikkein +alimmaisena pieni kaupunki, jonka keskestä pistää esiin kirkontorni, +kumpuilee savukiemuroita lämpiävien huoneiden piipuista ja kuuluu +heikkoa, himmeätä ääntä alkavasta liikkeestä. + +»Fertig!» huutaa junan johtaja, toinen puhaltaa jahtitorveen, veturi +viheltää ja me lähdemme tästä puoleen laskeutumaan yhtä jyrkkää tietä +alas kuin olimme tähän asti nousseet sitä tänne ylös. + +1893. + + + + +ENSIMMÄINEN VAIKUTELMA ITALIASTA. + + +Lukemattomat ovat ne vaikutelmat, jotka matkustaja saa vähänkään tässä +maassa liikkuessaan. Oudoksestaan ovat ne niin voimakkaita ja +huumaavia, että kestää päiviä itse kuhunkin seutuun tultua ennenkuin +ehtii ne selvittää itselleen. Pitkät ajat tuntuu siltä kuin +takaraivossa olisi jonkinlainen kovaksi kivettynyt kudos, jota ei +koskaan luule voivansa päästä auki kerimään. + +Mutta kaikista vaikutuksista voimakkaimpia oli kuitenkin ensimmäinen, +jonka sain silloin, kun tunsin olevani Italiassa. + +Olimme lähteneet Itävallan ja Italian rajalta vuoristosta laskeutumaan +Lombardian tasankoja kohti. Maisema oli kuitenkin vielä jonkin aikaa +sama kuin se oli ollut Itävallan puolellakin. Laaksot olivat lumen +peitossa, vuorten rinteillä näytti puroja kuohuvan ja putouksissa vesi +keltaisena vaahtona kulkevan, mutta kun niitä tarkemmin katseli, +olivatkin ne liikkumattomina ja juoksuunsa jäätyneitä. Turkki päällä +siellä liikkuivat ihmiset ja reellä ajettiin rinteitä pitkin +luikertelevilla teillä. + +Juna kiiti kauheata vauhtia alaspäin. Jarrut vonkuivat vaunun pyörissä +niin, että tuntui siltä kuin ne pikemmin olisivat liukuneet kuin +pyörineet. Kun olisi ollut edes suora mäki laskettavana. Mutta se +mutkitteli nyt alas niinkuin oli äsken mutkitellut ylös, nakkasihe +milloin yhdelle puolen laaksoa milloin toiselle, puski milloin tunnelin +seinään milloin siitä ulos ja näytti vain vauhtinsa avulla pysyvän +kiinni kohtisuorissa kallioissa. + +Siinä menossa ei kauan kestänyt ennenkuin lumet hävisivät ja maisema +alkoi saada uusia muotoja. Puuhuoneet katosivat ja sijaan tuli kivestä +rakennettuja kyliä. Samalla tein sen huomion, että vuorten rinteiltä +väheni metsät. Pitkät matkat oli vain kaljua ruskeata kalliota, joka +monissa paikoin oli murennut kuin rapakivi. Sitä mukaa tulivat +näköpiirin ääriviivat pyöreämmiksi ja pitkulaisemmiksi, joka kaikki +ennusti sitä, että oli tulemaisillaan alanko. Rautatien myötämaat eivät +myöskään olleet niin törmäisiä kuin ennen. Tie oikeni oikenemistaan ja +löysi jokilaaksoja, seurasi niitä ja sen mutkat kävivät +pitkäveteisemmiksi. + +Uupuneena yön valvomisesta ja alituisesta katselemisesta vetäysin pois +ikkunasta ja paneusin pitkälleni nukkuakseni. + +Lienenkö siinä nukkunut muutamia tunteja, kun heräsin ja--heräsin +Italiassa. + +Lukemalla entisaikain kirjailijain kertomuksia heidän tulostaan +Italiaan olin kuvaillut, että se tapahtuisi vähitellen ja asteittain, +että ensin tulisivat ensi tuulahdukset ja sitten toiset, kukin vähän +voimakkaampana, kunnes vihdoinkin oltaisiin Italiassa, oikein +tietämättä, missä se oli alkanut. Olin jo edeltäpäin siitä nauttinut. + +Mutta näinä nopean kulun aikoina saattaa tapahtua, että kun nukkuu +yhdessä maassa, niin herää jo toisessa. Enkä tahdo sanoa, että nautinto +siitä olisi pienempi. + +Kun olen avannut vaunun ikkunan ja nojautunut siitä katselemaan ulos, +en tosin ensin näe muuta kuin pienen aseman ja muutamia talonpoikia, +jotka seisovat häkkiaitaa vastaan nojaten ja katselevat junaa sillä +joutilaan ihmisen katseella, jolla he arvatenkin joka päivä samanlaista +junaa katselevat. Aseman takana on laakea kenttä, jonkinlainen harvaan +ja säännöllisesti istutettuja puita kasvava pelto, jonka ruskeasta +pinnasta pistää esiin mataloita, valkoisia rakennuksia. Siinä ei ole +vielä mitään erinomaista. + +Mutta missä on lumi ja missä ovat vuoret? + +Ennenkuin kuitenkaan ehdin siihen kysymykseen vastata, tunkee eräs +toinen vaikutus päälleni ja saa minut vähäksi aikaa kokonaan valtaansa, +niin kokonaan, että se melkein herpaisee sielun ja ruumiin ja sulattaa +ne kuin yhteen. Ja se on ilma ja sen ilman ihana tuoksu, joka sen +tekee. Kukkain tuoksua se ei voi olla, sillä kaikki on ympärillä +kulona. Heilimöivän ilman hajua ei myöskään, sillä vilja on jo aikoja +sitten korjattu. Eikähän täällä ole myrttipuitakaan, jotka sen tuoksun +antaisivat. Mutta kuitenkin tuntuu siltä kuin ne kaikki ja kaikki +maailman suloisimmat lemut yhteensä olisivat alkaneet maasta kohota ja +ilmaan levitä. Heikosti muistelen sen joskus ennen tunteneeni tyyninä, +kuivina kesä-iltoina siellä kotona, kun jostakin kaukana palaneesta +suosta tai metsästä tai kaskesta kantautuu niiden ilman autereeseen +yhdistynyt lemu. Mutta tämä on hienompaa, puhtaampaa ja niin sanoakseni +jalompaa. Se on jotakin vahakynttilän ja suitsutuksen sekaista, sen +voisi myöskin ajatella nousevaksi ruusupuista tehdyn rovion sijalta; +mutta arvatenkin on se vain itse maan mehua ja noiden hedelmäpuiden +hengitystä. + +Tekisi mieli sulkea silmät, estää näköaistin sekoittamasta sitä +tunnelmaa, johonka ainoastaan hengittämällä voi tulla. Mutta silmä +hakee sekin osansa ja löytää sen. + +Lumi ja vuoret? Äskenhän olimme niiden keskessä, mihinkä ne nyt ovat +joutuneet? + +Tuollahan ne ovatkin... Pitkin vaunun kuvetta ja rautatierataa pitkin +katsellen näkyy ensin tuossa lähellä olevan sillan kaaret ja vähän +edempänä toisen. Ne ovat vanhoja harmaita holveja, kuka tietää, kuinka +monta sataa vuotta sitten rakennetuita. Niiden alitse siintää muutamia +majoja ja jokin tuuhea puu. Ja ylitse ... siellä ovat vuoret ja lumi. + +Nuo julmat jättiläiset, jotka äsken olivat tukehduttaa syleilyynsä, +jotka tuntuivat niin kömpelöiltä, raaoilta ja epäystävällisiltä +huokuessaan kylmyyttään ja kolkkouttaan, ovat nyt muuttuneet hienoksi, +lempeäksi, herttaiseksi kaukaisuudeksi. Se on leveä, sinisen ruskea +ryhmä, joka asteittain kohoaa ja kohotessaan väriltään vaalenee. Siinä, +mihin aurinko sattuu, on vaaleita pitkulaisia pilkkuja. Kuta ylemmä +silmä nousee, sitä enemmän niitä ilmaantuu ja viimein ne muuttuvat +yhdeksi ainoaksi lakanaksi. Lakana on silkkiä, ja pinnat, joita se +peittää, hohtelevat kuin sametti. Silmä luulee tuntevansa samaa +hyväilyä kuin minkä tuntee käsi, kun se silkkiä ja samettia hivelee. +Siinä näkee ensin vain värejä niinkuin gobeliinimatossa, mutta kun +vähän aikaa sitä tarkastaa, niin esiintyvät muodot ja pienetkin +yksityiskohdat lähempänä rinteillä: vaaleat kirkontornit ja pienet +kaupungit, matalat selänteet ja vähän korkeammat mustemmat metsät ja +lumiset lakeudet niiden välissä. + +Mutta kaikkein ylimpänä on itse rajaviiva. Ja se rajaviiva saa minut +yhdessä hetkessä ymmärtämään kaikki, mitä on sanottu, ja mitä olen +nähnyt Italian taiteesta: sen hienoudesta, sopusuhtaisuudesta, +ihanteellisuudesta ja muotojen puhtaudesta. Se tuskin erottuu tuo viiva +taivaasta ja pilvistä. Mutta se erottuu siitä kuitenkin kuin tuskin +näkyvä liitos maan ja taivaan välillä. Samalla kun se on toisen +viimeinen huippu ylöspäin, on se toisen ensimmäinen aste alaspäin. Enkä +minä enää ihmettele, miksi ne vanhat mestarit katsoivat luonnolliseksi +sovittaa samaan kehykseen taivaat ja maat ja asuttaa ne molemmat ja +miksi heidän taulunsa kuitenkin tuntuvat niin inhimillisen +luonnollisilta. + +Junan taas kulkiessa eteenpäin poistuu maisema poistumistaan ja +laskeutuu alppien ääriviiva yhä alemma, muuttuen lopulta +sinenpunertavaksi aallon harjaksi, joka ei liiku, mutta kuitenkin elää +--niinkuin vanhoissa freskomaalauksissa elää suuren taiteilijan vetämä +kauneuden viiva vielä sittenkin, kun vuosisatain vaikutukset ovat siitä +kuluttaneet pois sen värit ja aivan näkymättömiksi hanganneet niiden +hellemmät vivahdukset. + +1893. + + + + +VENETSIASSA. + + +Illalla en ollut vielä saanut oikeaa käsitystä siitä, minne olin +tullut. Rautatieaseman puolipimeässä rannassa oli ollut rivi soikeita +korkeakokkaisia venheitä, mustia kuin ruumiskirstuja. Tietämättä +oikein, kuinka se oli tapahtunut, tapasimme itsemme istumasta yhdessä +niistä, puoleksi makaavassa asennossa katoksen alla eteen vedettyjen +uutimien takana. Kun ne siirrettiin syrjään ja katsottiin ulos +ikkunasta, oli venhe jo liikkeessä, vaikkei kuljettajaa näkynyt. +Ainoastaan melan loiske, hitainen ja määrä-aikainen, kuului selän takaa +perän puolelta. Katuhan se kai oli, jota myöten kuljettiin, koska oli +taloja kahden puolen, haaveellisia, kummallisia, kuutamon valaisemia-- +ja koska oli katulyhtyjä, jotka veteen kuvastuivat. + +Mutta ei kuulunut sitä yöllistä myrinää, joka ei koskaan lakkaa +suurissa kaupungeissa, ei kavion kalsketta, ei pyöräin kolinaa. Ei +muuta kuin soutajan huuto silloin tällöin vastaantulijalle, ja gondolat +suhahtavat toistensa ohitse salaperäisesti kuin kaksi ankeriasta kivien +lomassa; tai kulustamme syntyneen laineen loiskaus, kun gondolamme +hiljaa hipui jonkin vanhan palatsin seinäviertä. + +Onko tämä todellakin aina näin olevaa? ajattelin. Eikö kaupunki, jokin +rantakaupunki, sattumalta ole joutunut veden alle? Mutta onhan tuossa +rappuset, jotka varta vasten vievät veden rajaan, on paalurivi jokaisen +edustalla, jossa levollisesti keinuu venheitä ja pursia. Ja onhan aina +vähän päässä siltoja yhdistämässä rakennuksia toisiinsa. Heikon +kuutamon valossa luulen näkeväni, että nuo talot ovat melkein kaikki +marmorista niinkuin sillatkin. Niiden päädyissä ja harjoilla häämöttää +veistoksia, toiset rauhallisissa asennoissa, toiset heittäen jalkaa tai +nostaen kättä, yhä vielä niinkuin monta sataa vuotta takaperin. Mutta +ne vilahtavat vain, samalla kun toisia tulee sijaan, joista muutamat +kasvavat kirkon torneiksi, kupooleiksi tai selittämättömiksi +huippu-olennoiksi. + +Poiketaan sivukanaville, kaitaisille ja ahtaille, luikerrellaan +loppumattomiin, milloin oikealle, milloin vasemmalle, ohi ovien ja +veden rajaan ulottuvien ikkunoiden. Rakennukset näyttävät häipyvän +pilviin, missä asuu varmaankin koko kansa ihmisiä yhteen sullottuina, +mutta tulia ei näy missään, ei kuulu hiiskahdustakaan, vaikkei ole +vielä puoliyökään käsissä. Ei, kyllä tämä sittenkin on autio kaupunki, +jonka asukkaat ovat vedenpaisumusta paenneet. + +Ne olivat yöllisiä epämääräisiä vaikutuksia. + + * * * * * + +Mutta nyt on aamu, ja astuttuani ulos asunnostani näen minä olevani +leveällä kadulla, oikealla kadulla tai oikeammin siltarannalla. Se +kääntyy kaareksi sisään päin, ja niin pitkälle kuin silmä kantaa, +kulkee sitä myöten edestakaisin alituinen leveä ihmisjono aina tuon +tuostakin luokille kohoten ja ahtautuen yhteen siltain kohdalla, joita +on rakennettu mereen päättyvien kanavien poikki. + +Se näky, mikä tässä aukeaa, on maailman satumaisimpia. + +Rannaton, autio meren selkä siintää yhtäältä, toisaalla, tuossa +likempänä, on suuria purje- ja höyrylaivoja, pieniä purje- ja +höyrypursia, mitkä ankkurissa, mitkä kulkemassa, ja niiden välissä kuin +salakkoina suurten kalojen lomassa lukematon parvi gondoloita sinne +tänne suikkelehtamassa. + +Gondolan perässä pienellä kapealla kannella nyökkää kuljettajan vartalo +sopusointuisessa, plastillisessa soudussa. Se on niin säännöllistä ja +viihdyttävän tuudittavaa, että tulee vastustamaton halu lähteä sen +keinuteltavaksi. + + * * * * * + +Ei kuulu maailman melua, ei huutoja, ei kärryjen kolinaa, vesi vain +lipattaa ja gondolan kuljettajan airo vain silloin tällöin loiskahtaa. +Ollaan vesillä ja kuitenkin kaupungin keskessä. Palatsit kohoavat taas +kahden puolen, mutta ei painavina ja uhkaavina niinkuin yöllä, vaan +keveinä ja ystävällisinä ja niinkuin uisivat veden pinnalla ja +aikoisivat siinä paikassa vielä ylemmäkin kohota ja liikkeelle lähteä. + +Kuinka monta kertaa on sanottu ja kuitenkin aina uudelleen sanottava: +mikä mainio ympäristö viihdyttämään uupunutta mieltä! Todellisuus +muotoineen, väreineen ja liikkuvine elämineen ei ole liian kaukana +unohtuakseen, sillä rannoilla, veden pinnalla ja silloilla ja +parvekkeilla on liikettä ja elämää, mutta ei myöskään liian lähellä +häiritäkseen ja hermostuttaakseen ja sekoittaakseen omia aatteitani. + +Soudellaan syvälle kaupungin sisään, väylä kapenee, rannat puristuvat +toisiinsa, vesi muuttuu virtavaksi, pakovesi pyrkii ulos, käännytään +takaisin, annetaan virran viedä, lasketaan kivisen laiturin kylkeen, +jätetään gondola ja noustaan maihin, syvennytään kaupunkiin, ja ollaan +aivan toisessa maailmassa, jossa ei ole aavistustakaan merestä. + +Kapeat pienet kadut kuin solat luikertavat eksyttävässä harhalinnassa, +et tiedä, minne menet, mutta menet sinne, minne vie vahvin ihmisvirta. +Välistä ei mahdu kuin yksi toistaan sivuuttamaan, välistä levenee sola +kuin pieneksi pihamaaksi, johon silloin ovista ja ikkunoista vuotaa +hedelmä- ja kukkaisvirta, jossa iloista kansaa kihisee huutaen, +tarinoiden ja laulahdellen ja sitroja ja mandoliineja soitellen. +Välistä tulee vastaan laajempi tori, jossa vanhan vanha, homehtunut, +sammalinen veistokuva seisoo alituisesti lirittävän vesisäiliön +keskessä, minkä reunoilla päiväpaisteessa istuu joutilaita avopäisiä +vaimoja ja leikkii pajattava lapsiparvi, ryysyinen, kiherätukkainen ja +mustasilmäinen. + +Siinä on kirkko, sen ovi on auki, käyt sinne, kaikki melu katoo. +Himmeässä valossa hiipii äänettömiä olentoja, siellä täällä tuikkii +muutamia kynttilöitä ja heikosti kuuluu jostakin messupapin etäistä +hyminää. + +Tulet ulos, syvennyt uudelleen äskeisille sokkeloisille urille, seuraat +nimettömien katukanavien reunoja, kiipeät sillan poikki, kuljet ja +kuljet tietämättä ja tahtomattakaan tietää, minnekä tulet. + +Ja tietämättäsi tulet yht'äkkiä suurelle, soikealle torille. On +niinkuin tulisit takapihalta suoraan kuninkaan linnaan, satumaiseen, +häikäisevään, itämaiseen. Koko lattia laskettuna hienolla sileällä +kivellä, joka niin viihdyttävästi ottaa vastaan jalkaa, joka sitä +koskettaa. Tori tohvelien ja silkkikenkien kävellä, ja jota ei koskaan +hevosen kavio eikä vaunun pyörä ole kuluttanut. Kolmella kulmalla +pilarikäytävä, kolmen yhtämittaisen palatsiseinän sivulla, sisällä +kaikki Bagdadin kivet, kullat ja hopeat kimallellen siloisten lasien +läpi. Neljännellä kulmalla kummallinen epäsäännöllinen kirkko, jonka +päädyssä paistaa kultaiselle pohjalle sovitettuja mosaikkimaalauksia, +jonka seinät ovat moniväristä marmoria, jonka sadoissa kolpperoissa, +räystäissä ja kulmakkeissa elää kokonainen kaupunki ihmisiä, enkeleitä, +pyhimyksiä, lintuja ja muita usein ymmärtämättömiä eläimiä marmoriin +veistettyinä ja metalliin valettuina. + +Päivä paistaa heleästi. Satamäärin kyyhkysiä lentelee ilmassa tai +juoksentelee avonaisella torilla. Käyskentelet siinä heidän keskessään, +heittäen jyvän sinne, toisen tänne, istahdat penkille, ojennat kätesi +ja annat heidän tulla siitä noukkimaan. Näet käännähtäessäsi, että +selkäsi takana on toinen tori, jonka kahden puolen kohoaa samanlaiset +palatsit kuin tämän ja jonka perillä siintää meri, missä taas +lepattelee purjeita, kiitelee pieniä höyrypursia ja nuokkuu gondolan +kuljettajain solakoita vartaloita sopusointuisessa, tuudittavassa +soudussa. + +Tekee mielesi alkaa uudelleen sama matka, tehdä vielä kerran sama +kiertokulku tässä kummallisen haaveellisessa satukaupungissa, lähteä +tästä ja tulla tähän aina takaisin--tänään, huomenna, ylihuomenna... + +Soudella, kävellä ja liikkua, istua, aprikoida ja uneksia, katsella +liikettä ja vilinää ympärillään, ja samalla elää niissä aatoksissa, +jotka tulevat ja menevät, mutta jättävät aina askelensa sijat +jäljelleen--liekö siihen missään sopivampaa paikkaa kuin tässä? + +1893. + + + + +NÄKÖALA PIETARINKIRKON TORNISTA. + + +Siirtäisin ja siirtäisin mielelläni ottamasta kuvatakseni itse Roomaa, +joka lepää tuossa jalkojen alla. Mutta uudestaan ja aina uudestaan +kääntyy siihen silmä ja takertuu sen yksityiskohtiin. Näin täältä +katsellen ei se kuitenkaan ole se, miksi sitä olin kuvaillut ja joksi +sitä luultavasti kaikki muukalaiset kuvailevat. Sillä se ei tee +ollenkaan sen »vanhan» Rooman vaikutusta, jota siltä odottaisi. Vanha +on täälläkin, kaiken vanhan pesäpaikassa, peittynyt uuden alle. Uudet +palatsit, uudet kivimuurit ja vähän vanhemmat kirkon tornit, joita on +kuin seipäitä suuressa pieleksessä, peittävät ne rauniot, joita niin +mielellään näkisi. Forumista ei löydä kuin muutamia pilareita tarkalla +etsimisellä. Riemuportit ja voittajakeisarien kunniapatsaat peittyvät +laaksoihin. Ainoastaan muuan pyöreä lasikatto ilmaisee, missä seisoo +Panteon, johon kaiken maailman jumalat olivat kokoontuneet nauttimaan +suvaitsevaisuudesta, mihin maailma kerran oli päässyt, mutta mistä se +nyt taas on niin kauaksi eksynyt. Mutta on kuitenkin yksi raunio, jota +eivät vuosisadatkaan ole saaneet alleen haudatuksi. Se on Kolosseum, +flavilaisten keisarien vanha sirkus, jossa gladiaattorit taistelivat, +jossa jalopeuroja ruokittiin kristittyjen lihalla, joka on saanut +palvella keskiajan paroonien linnoituksena ja josta on vedetty +suunnattomat määrät rakennusaineita palatseihin ja kirkkoihin. Mutta ei +sittenkään ole siitä saatu lohkotuksi kuin puolet. Toinen seinä seisoo +vielä miltei entisensä korkuisena, se on kuin vuori rotkoineen, on +jättiläispääkallo onteloineen, on niinkuin vanhan maailman valtiaan +aivokoppa, josta sisältö on juossut kuiviin ja jonka silmän reiät +tuijottavat loistottomina ja aatteettomina tyhjyyteen. Kaikista päivän +häikäisemistä valkoseinistä huolimatta erottuu sen ruskea ryhmä, joka, +kun päivän säteet siihen sattuvat, on kuin hehkuva tiilikoko. Olen +nähnyt sen toisessakin valossa, ilotulien hehkussa. Karnevaalin aikana +se valaistiin bengaalitulilla. Silloin oli se, kun tulta ja tulikiviä +näytti syöksyvän kaikista sen aukoista, kuin maanalaisen tulivuoren, +kuin itsensä helvetin hehkuva kita. + +Kolosseumin luona on Konstantinin riemuportti, ja sen alitse alkaa +ikivanha, maailman kenties vanhin ja vankin maantie Via Appia. Alkuosa +sitä on peitossa tai hävitetty, vasta tuolla, missä Campanian laidassa +ylenee pyöreä, linnoituksen tapainen Sesilia Metellan hautahuone, alkaa +erottaa tuon sotatien pohjaa, joka suorana linjana juoksee läpi koko +Italian. Sen tien varressa ovat katakombit ja jätteitä Roomalaisten +hautakammioista, kolumbaarioista. Siellä on myöskin Karakalla-keisarin +rakentama kylpylaitos, johon aikoinaan mahtui kolmetuhatta uimamiestä +ja jonka rauniot vieläkin vetävät vertoja Kolosseumille. Mitä ovatkaan +kaikki nykyajan mukavuudet tämän saunarakennuksen rinnalla. Viileäin +palatsimaisten holvien alla voivat siellä vapaat kansalaiset viettää +päivät päästään kylpien, kävellen, voimistellen, lukien ja keskustellen +päivän tapahtumista. Nykyaikaiset klubiolot ovat vain heikkoa +jäljittelyä siitä, mihin Roomassa sillä alalla jo oli kehitytty. + +Tuolla näkyy sitten Kolosseumin yli monista kirkolliskokouksistaan +mainion Lateraanin kirkon katto, jonka harjalla seisoo koko uusi +testamentti kaksinetoista edusmiehineen. Siellä on sen yhteydessä nyt +museoksi muodostettu vanha Vatikaani, joka yksinkertaisuudellaan +muistuttaa niitä aikoja, jolloin katolinen kirkkokin vielä oli +yksinkertainen ja hallitsi maailmaa sisällisellä mahdillaan. Aivan +lähellä sitä on sitten kirkkorakennus, joka kätkee sisässään tämän +saman kirkon ja koko maailmankin suurimman humbuugin. Siellä ovat pyhät +portaat eli scala santa, jotka tarun mukaan ovat Jerusalemin +temppelistä tuodut ja joita myöten polvillaan nousevalle suodaan +vuosikausien, en muista monenko, synninpäästö. Niitä myöten konttasi +aikoinaan Lutheruskin, mutta kääntyi päähän päästyään kivakasti ympäri +päättäen tiukasti mielessään, että jos ei usko auta, niin eivät +ainakaan tämmöiset teot; ja niitä myöten näin minä vielä +nykyaikaistenkin syntisten pyrkivän autuuttaan kohti. + +Ja kun silmä kerran on kirkontorneihin kiintynyt, niin alkaa se hypellä +rististä ristiin. Ja ne ne ovatkin, jotka muodostavat päävaikutuksen +Rooman kaupungin katselijaan. Koetan niitä lukea, mutta haihdun pian. +Eikähän se ole kuin pieni osa, joka nousee yli palatsien ja muiden +rakennusten. Suuri joukko kaikkein vanhimpia on aikojen kuluessa +hautautunut asuinhuoneiden seinien väliin. Vasta silloin, kun on tullut +rukoushetki illoin tai aamuin ja kaikkien kirkkojen kellot ilmoittavat +siitä, tuntee niiden paljouden. Tänne kuuluu se nytkin niin selvästi, +suuret äänet sulavat pieniin ja kaikki pyrkivät kuin yhtyneenä virtana +Pietarin kirkon kupoolia syleilemään. + +Jo olisi aika astua alas. Johan on ehtinyt tarttua mieleen tuo kuva, +jonka muodostaa sininen meri, ruskea tasanko, sinisen vihreät, +vaaleahuippuiset vuoret ja punertavan valkea kaupunki lukemattomine +ikkunoineen ja huippuineen, ja siellä täällä kohoaa jostakin puistosta +suippo kuusen muotoinen sypressi ja petäjän sukuinen pinia, jonka +solakan varren päässä oleva tuuhea latva on kuin aukaistu sateenvarjo. + +Mutta heitämme vielä silmäyksen ihan jalkojemme alle. Siinä on Pietarin +kirkon edustori, kahden pilarikäytävän syleilemänä, jonka keskustassa +on suippo obeliski, Egyptistä tuotu, ja kaksi suihkulähdettä, jotka +eivät koskaan lakkaa utuista vettä ilmaan puhaltamasta. Siinä ovat +toisella puolella Vatikaanin pitkät huonerivit, laajat pihat ja vielä +taampana korkeiden muurien ympäröiminä paavin yksityiset puutarhat, +jonne ei ketään vieraita päästetä ja joiden piireistä ei astu ulos +maailman ensimmäinen vanki, joka samalla kenties on maailman mahtavin +hallitsija. Tornin vartija viittaa sinne sormellaan ja näyttelee, mitä +teitä hän siellä ajelee ja käyskentelee kahden kardinaalin tukemana. +Olisimme hänet nähneet mekin, jos tulimme aikaisemmin aamulla. Mutta +nyt hän luultavasti istuu tuon ikkunan takana, josta joka ilta tuikkaa +tuli puoleen yöhön, jossa hän silloin tällöin itsekin näyttäytyy ja +josta on näköala yli sen Rooman, mikä ei enää ole hänen, mutta mitä hän +ei vieläkään ole lakannut toivomasta. Onnistuneeko se koskaan, mutta on +se ainakin toiveiden arvoinen, vaikkeivät ne toteutuisikaan--ja +tuskinpa on ihminen kauniimman näköalan edessä milloinkaan turhempia +haaveillut. + +1893. + + + + +ROOMAN KATAKOMBIT. + + +Olimme laskeutuneet alas Pietarin kirkon kupoolista ja käyskennelleet +kirkossa itsessään. Siellä kristityn maailman mahtavimmassa +ulkonaisessa huippupaikassa, sen komeimmassa temppelissä tuli mieleemme +ajatus mennä sinne, missä ovat tämän saman maailman matalimmat majat, +ja me päätimme mennä katakombeja katsomaan. + +Tiemme sinne kulki vanhan Forum romanumin kautta, läpi tuon maan +sisästä kaivetun laakson, jossa ei enää ole paljon mitään jäljellä +siitä, mitä se ennen aikaan oli. Ainoastaan joitakuita pystyssä +säilyneitä pilareita, vähän useampia pilarien jalustoja, jotka +osoittavat, missä se ja se temppeli ennen seisoi. Sitten muuan jotenkin +säilynyt riemuportti myöhemmiltä ajoilta ja lyhyt palanen Via sacran +(pyhän tien) kivitystä--siinä kaikki. Mutta on siinä kuitenkin +tarpeeksi voidakseen karttain, kuvain ja etenkin ympäristön avulla +täydentää, mitä puuttuu, ja ainakin likimain saada esille, millainen +tämä roomalaisen maailman keskipiste on mahtanut olla. Ja kaunis paikka +se lienee ollut. Tuolla toisessa päässä Kapitolium temppeleineen ja +marmorisine jumalankuvineen, toisessa päässä riemuportti, josta kaikki +voittajat tulevat sisään, vasemmalla Palatinon kukkula ja siinä +sijaitsevat keisarien palatsit, oikealla taas temppeleitä, kaikki +luultavasti marmorista tai ainakin marmorilla vuoratut. Kokoontua +sellaiseen ympäristöön, Italian sinisen taivaan alle, kuuntelemaan +sellaisia puhujoita kuin Cicero ja Cato ja vapaana kansalaisena +päättämään koko maailman asioista--se mahtoi olla miehen arvoista +tehtävätä. Ja sehän se olikin sitä ihannoitua antiikkia, jota me vielä +tänäkin päivänä haikealla mielellä kuvittelemme sen raunioita +kävellessämme. + +Mutta samaan aikaan kuin Forum oli komeimmillaan ja Rooma +mahtavimmillaan, alettiin sen perustuksia jo hiljalleen jäytää ja sitä +sitkeästi piirittää lopullista valloitusta varten. Alettiin kaivaa +noita maanalaisia vallihautoja, jotka kerran koko vanhan maailman +pohjan kovertaisivat ja saisivat sen siihen paikkaansa luuhahtamaan. +Ruvettiin kaivamaan katakombeja. + +Katakombit ovat kaukana ulkopuolella kaupunkia. Sinne on pitkä ikävä +tie kahden yksitoikkoisen muurin välissä ja tuntuu sitä kävellessä kuin +todella olisi vuosisadat kuljettavana yhdestä aikakaudesta toiseen. +Tien varressa tapaa vain muutamia harvoja muistomerkkejä, joista +suurimmat Karakallan rakentaman kylpylaitoksen rauniot ja kolumbaariot, +vanhat roomalaiset haudat. Sitten alenevat muurit ja Campania alkaa +aueta eteen. Siinä, missä se varsinaisesti alkaa, on Pyhän Sebastianon +luostari ja kirkko. Tämän kirkon alla on yksi katakombiryhmä, jonne +mennään itsensä kirkon kautta. Siellä varustetaan meidät ja muut samaan +seuraan sattuneet vahakynttilöillä, ja pieni rähjäinen munkki lähtee +oppaaksi, varoitettuaan ensiksi, että pysyisimme tarkkaan hänen +kintereillään, sillä kuuluu välistä tapahtuneen, että oudot ovat tänne +eksyneet. + +Varoitus onkin hyvään tarpeeseen, sillä munkki, jolla ei ole muuta +tehtävää kuin luotsata muukalaisia, kiiruhtaa minkä ennättää meidän +edellämme joutuakseen uusia tulijoita vastaanottamaan ja uusia +juomarahoja ansaitsemaan. + +Ei voi juuri olla jyrkempää vastakohtaa kuin se näky, mikä äsken oli +silmäimme edessä, ja tämä, jossa nyt olemme emmekä näe mitään. Täytyi +varmaan olla vankka usko niillä, jotka sen tähden vaihtoivat elämän +Italian sinitaivaan alla näihin komeroihin ja ahtaisiin käytäviin, +vaikkapa vain lyhemmäksikin ajaksi. + +Alussa on aivan mahdoton saada mitään selkoa siitä, missä ollaan ja +mitä nähdään. On täysi työ varoessa, ettei jalka joka hetki kompastuisi +johonkin kynnykseen ja pää kolahtaisi matalaan kattoon. Mutta kun silmä +vähän alkaa tottua heikkoon valaistukseen, näemme me kulkevamme +kaitaista, mutkittelevaa käytävää, joka parahiksi on kahden olkapään +levyinen. Käytävän seinissä on molemmissa tuon tuostakin koverrus tai +kolppero, johon aikoinaan on ollut haudattuna joku ensimmäinen +kristitty, mutta jonka kirstu ja ruumis tai jokin jäännös niistä nyt +lepää jonkin luostarin tai kirkon seinämässä tai sillan alla. Aikoinaan +kuuluu seinissä myöskin olleen kivilaattoja kirjoituksineen ja +maalauksineenkin, joita ensimmäiset kristityt maalarit ovat niihin +sommitelleet, mutta ne kaikki ovat jo aikoja sitten irti revityt. +Raakalaiset ovat kultaa ja kalleuksia etsiessään olleet osaltaan +hävitystyötä tekemässä, mutta suurimman osan siitä ovat kuitenkin +kristityt tehneet pyhäin luita etsiessään ja pois viedessään. Jäljelle +jääneet ovat paavien pois korjaamia, ja suurin osa hautatauluja on +paavillisissa museoissa. Jos niitä jokin määrä olisikin vielä +paikoillaan, ei niitä oppaan hätäisyyden tähden ehtisi tarkastaa. + +Vihdoin hän kuitenkin pysähtyy. Hän on tullut pienelle mustalle +aukolle, josta antaa meidän astua sisään. Kun kaikki olemme tulleet +muutamia rappuja alemma, näemme seisovamme pyöreän huoneen keskessä. + +Niinkuin tunnettua, rakennettiin katakombit alkujaan haudoiksi. +Kristityt, jotka kaikessa tahtoivat erottautua pakanoista ja jotka +uskoivat ruumiinkin ylösnousemiseen kuoleman jälkeen, eivät tahtoneet +polttaa kuolleitaan. Kun maanpäälliset hautausmaat eivät olisi saaneet +olla rauhassa, tehtiin ne näin maan alle, ja siten syntyi kokonaisia +maanalaisia kuolleitten kaupunkeja, joiden yhteenlaskettu hautaluku +noussee ainakin kuuteen miljoonaan. Mutta tulivat sitten vainojen ajat. +Kristityitä ajettiin takaa kuin koirat ajavat saaliitaan. Silloin +olivat katakombit mainioita lymypaikkoja, silloin siellä tarvittiin +vähän väljempiäkin suojia, ja yksi niitä sellaisia on se, mihin nyt +laskeuduimme. + +Alkujaan lienee tämä tällainen huone ollut perhehauta, koska seinissä +on vieläkin kirstujen sijoja. Sitten ovat sitä pakolaiset käyttäneet +lymypaikkanaan, eläneet täällä luolassa ja jumalansanaa harjoittaneet +paossa esivallan tieltä. Mutta keisarilliset verikoirat osasivat +tännekin tien, tulivat tuosta samasta aukosta, mistä mekin, tuli +soihtuineen sisään niinkuin mekin, ja tuolla seinämällä kertoo opas sen +ja sen marttyyrin saaneen surmansa. Mutta siitä paikan maine vain +kasvoi. Se muuttui pyhäksi merkkipaikaksi, se laitettiin kappeliksi ja +siihen pystytettiin alttari ja risti. Kun vainot olivat ohitse, kun +ruumiit uskallettiin haudata maanpäällisiin hautausmaihin eikä +katakombeissa enää tarvinnut turvaa hakea, tultiin tänne kuitenkin +messuja pitämään ja rukoilemaan. Silloin sai katakombien maine +varsinaisesti alkunsa, ja pyhiinvaeltajia ovat sitten seuranneet +matkailijat. + +Mutta matkailijoilla on kiire, ne eivät jouda kauan viipymään +kuolleitten haudassa, vaan kömpivät jo ulos, herrat silkkinallejaan +suojellen ja naiset hameitaan käärien, estäen niitä koskemasta +kosteihin seiniin. Täytyy joutua mukaan, sillä vaikka usko olisi kuinka +luja, ei tänne tuntuisi haluttavan jäädä eksyksissä vaeltamaan +maanalaisessa miljoonakaupungissa. + +Eikähän siellä ole juuri enempää nähtävääkään. Sillä vaikka käydään +kahdessa kolmessa kerroksessa, noustaan rappuja ja lasketaan niitä, ja +pistäytään vielä muissakin kappeleissa, niin eivät ne ainakaan +myöhemmin muistellen eroa suuresti toisistaan. + +Mutta vaikutus, minkä hätäisestäkin käynnistä katakombeissa saa, on +pysyvä ja omansa antamaan aihetta monenlaisiin mietteisiin. Täällä, +näissä ahtaissa komeroissa kehittyi ja kasvoi siis se valta, joka repi +alas nuo temppelit ja patsaat, joista äsken näimme surkeat rauniot +Forumilla. Täällä istutettiin veriin se tulinen innostus, joka pani +koko vanhan maailman ylösalasin, mutta joka samalla rakensi sen päälle +uuden, ulkonaisestikin melkein yhtä ehon. Jupiterin temppeli +jaoitettiin maan tasalle, mutta ei kaukana siitä seisoo nyt Pietarin +kirkko. Keisarikunta kukistui, mutta paavikunta nousi sen tuhkasta. +Niiden jälkeläiset, jotka ennen täällä alhaalla huoneettomina piilivät, +istuivat maailman valtiaina kultaisten kupoolien alla Rooman muurien +sisässä, ja Rooma oli heidän. + +On niillä siellä vieläkin monet vallat hallussaan. Lähes puolen +maailman asioita Jumalan kanssa välittää vielä paavi Vatikaanissaan. +Harppaus on ollut huimaava täältä alhaalta sinne ylös. En sano, että +suuri asia olisi tästä vallan siirtymisestä voittanut. Mutta voittohan +se sittenkin on, voitto, joka itsessään kantaa tappion siementä. Eihän +tiedä, ilmaantuuko vielä jokin uusi ja suurempi ja puhtaampi ja +kristillisempi aate, joka kovertaa kristikunnan perustuksen ja sen +oppien pohjalle rakennettujen yhteiskuntien suhteen tekee saman työn +kuin kristinusko antiikin maailman suhteen. Tulleeko ehkä kerran vielä +aika, jolloin kristityn Rooman raunioita kävellään niinkuin me nyt +kävelimme pakanallisen Rooman raunioita? Mahtanevatko tuon aatteen +edustajat vainoja paossa jo itselleen katakombeja jossakin kaivaa? + +1893. + + + + +ROOMAN KARNEVAALI. + + +Roomassa, helmikuulla 1893. + +Suuresti on karnevaali menettänyt entistä loistoaan. Ennen aikaan oli +se koko kansan juhla ja muodostui niin komeaksi varsinkin siten, että +siihen ottivat osaa rikkaimmat ylimykset tuhlaten tuhansia +suurenmoisiin valmistuksiin. Ne ajat olivat niitä, jolloin paavit +hallitsivat maata yhdessä ylimysten kanssa ja jolloin kirkko melkein +kaikkina vuoden aikoina pani juhlakulkueita toimeen. Nyt on Italiakin +muuttumassa länsimaiseksi, kansanvaltaiseksi valtioksi, jossa hyöty +asetetaan ensi sijaan ja huvi toiseen. Viimeisten vallanmuutosten +jälkeen on aatelisto joko köyhtynyt tai vetäytynyt palatsiensa +rautaporteilla suljettujen holvien taakse. Niinpä luin eräässä +sanomalehtiuutisessa, että muutaman ruhtinas Lancelottin toimeenpanemat +tanssiaiset hänen palatsissaan kyllä olivat olleet komeat, mutta että +vieraiden oli pitänyt kulkea sisään ja ulos pienestä takaportista, +»sillä syyskuun 20 p:n v. 1870 jälkeen on pääovi ollut ainaiseksi +suljettuna vastalauseeksi nykyistä hallitusta vastaan». Papisto taas on +sekin vetäytynyt nahkaansa samoinkuin paavikin, joka kuten tunnettu +tekeytyy vangiksi Vatikaanissaan. Kaikista näistä syistä tarjoo +karnevaali samoinkuin yleensä muutkin juhlimisyritykset jotenkin +surullisen nähtävän. + +Nykyinen hallitus koettaa kuitenkin noudattaa entisiä tapoja ja tarjota +kansalle sekä leipää että huvituksia. Mutta sen toimeenpanemilta +karnevaaleilta puuttuu niiden onnistumisen ensimmäinen ehto: +yksityisten osanotto. Demokratia on täällä niin uusi, ettei se vielä +ole ehtinyt kehittää varakasta keskisäätyä, joka esim. Pariisissa tekee +paljon karnevaalien hyväksi. Varsinkin suuret kauppahuoneet, teatterit +y.m.s. siellä rakentavat mahdottoman ylellisiä juhlavaunuja, jotka, +vaikka ovatkin ainoastaan vain ilmoituskoneita, kuitenkin suuresti +elähyttävät laskiaisjuhlaa. Mutta niitä sellaisia ei ole Roomassa tai +eivät ne ainakaan näy välittävän edustaa itseään tässä vanhassa +kansallisjuhlassa. Eivät auta suuret palkinnotkaan, joita luvataan +parhaista ryhmistä. + +Rahaa niihin muuten näytään saatavan hyvin omituisella tavalla. On, +arvattavasti korkeimman vallan suojeluksen ja valvonnan alla toimiva, +osakeyhtiö, joka johtaa karnevaalipuuhia. Se toimeenpanee kahden viikon +kuluessa koko joukon iloja niinkuin naamiohuveja erityisissä +teattereissa, yöllisiä tanssiaisia, sirkusnäytäntöjä y.m.s., joihin +pääsymaksut ovat jotenkin korkeat niille, jotka eivät ole yhtiön +osakkaita, mutta joihin osakkaat pääsevät kolmea neljännestä +halvemmalla kuin muut. Kun osakkeita saa ostaa kuka tahansa eli toisin +sanoen lunastaa itselleen helppohintaisia ennakkopilettejä, niin +tekevätkin sen useimmat, jotka aikovat karnevaalin aikana huvitella, ja +siten saa yhtiö rahoja palkintojensa jakamiseen. + +Niitä on useita kymmeniä, joitakuita kutakin päivää varten, ja +nousevat ne 50 markasta aina 1,500 markkaan. Suuremmat niistä +annetaan onnistuneimmista vaunuista ja parhaiten koristetuista +parvekkeista Korsokadulla, joka on juhlakulkueitten ja varsinaisten +karnevaali-ilojen karkelopaikka; pienemmät annetaan yksityisille +naamioitetuille ja sirkus- y.m. kilpailussa esiintyville. Mutta näistä +houkutuksista huolimatta eivät ilolinnut näy oikein tahtovan laulaa. + +Piatsa del Popolo-nimisellä kaupungin pohjoispäässä olevalla torilla on +karnevaalielämän keskusta. Se on laitettu suuren suureksi +kesäsirkukseksi. Kun on kaunis ilma, niinkuin täällä melkein aina on, +niin tekee kyllä paistava aurinko, helakka taivas ja aistikkaasti +muodostunut Pintsio-kukkulan rinne uusine kuvapatsaineen parastaan +silmää viihdyttääkseen. Mutta lautasirkus on aina lautasirkus, jota +väkisinkin tulee vertailleeksi niihin entisiin sirkuksiin, joista, +niinkuin esim. Kolosseumista, on vielä säilynyt niin isot tähteet, että +mielikuvitus helposti voi luoda eteensä siinä tapahtuneet leikit. +Vertailuun vie sitten vielä väkisinkin se, että täällä nyt yritetään +uudistaa entisajan leikkejä. Täällä on m.m. kaksipyöräisiä +kilpakärryjä, joiden eteen valjastetaan kaksi hevosta ja joihin mies +nousee seisomaan ja ajamaan. Mutta hevoset ovat näöltään tavallisia +ajurihevosia ja ajajat vanhoiksi roomalaisiksi epäonnistuneesti +naamioituja tallirenkejä. Hauskempia ovat irtaallaan laukkaavat +kilpahevoset, jotka huimaavalla vauhdilla kiitävät soikeaa rataa +pitkin, kunnes heidät otetaan kiinni eteen asetettuun esirippuun. +Parhaiten vastasivat karnevaalin aatetta muutamat talonpojat, +jonkunlaiset italialaiset kasakat, jotka laihoilla, mutta nopeilla +hevosillaan saapuvat tänne karnevaalin aikana ratsastamaan ja pieniä +palkintoja voittamaan. + +Useampia kertoja oli kahden karnevaaliviikon kuluessa n.k. Korso s.o. +juhlakulkue samannimisellä kadulla. Katsojia varten oli siinä toreille +ja muille väljemmille paikoille rakennettu istumasijoja. Suuri joukko +ikkunoita oli myöskin vuokrattavana. Entiseen kultaiseen aikaan +kuuluttiin yhdestä ikkunasta maksetun satoja markkoja. Nyt ei menekki +kuitenkaan näkynyt olevan sen suurempi kuin että ikkunain omistajat +itse saivat niitä käyttää omiksi huvikseen. Vasta viimeisenä +karnevaalipäivänä eli laskiaistiistaina olivat ne jotakuinkin täydet. + +Silloin näkyi koko Rooma tai ainakin puolet siitä laskeutuneen +seitsemältä kukkulaltaan tälle jotenkin ahtaalle kadulle. Päästä päähän +on se ainakin kilometriä pitkä ja nyt se oli väkeä niin pakaten täynnä +kuin suinkin sopi. Liika väki sai vuotaa sivukaduillekin. Suurin osa +näkyy kuitenkin tulleen enemmän toisia katsomaan kuin itse osaa +ottamaan. Katsominen ei kuitenkaan erittäin suurta huvia tuottanut. +Olisiko ollut kaikkiaan kymmenkunta juhlavaunua liikkeellä. Onnistunein +ja vanhoja loistoaikoja enin muistuttava oli ehkä muuan venetsialainen +jättiläissoutuvenhe, jossa kulki komea doosi loistavan seurueensa +ympäröimänä. Siinä kiilsi kultaa ja hohti silkkiä ja samettia ja +osanottajain hienoista kasvonpiirteistä päättäen olivat ne »hienompaa» +väkeä. Tämä ryhmä saikin ensimmäisen palkinnon. Toisista herätti eniten +huomiota muuan päivän tapahtumiin, valtion varkauksiin, liittyvä vaunu, +jossa karnevaalin alkupäivinä nähtiin joukko hienoja herroja +heittelemässä kaikelle maailmalle makeisia, mutta jotka viimeisenä +päivänä olivat suljetut omaan huoneeseensa--rautaristikkojen taa. Sille +taputti yleisö käsiään. + +Nämä ja jotkut muut vaunut vielä lisäksi hankasivat edestakaisin Korsoa +pitkin, heittäen ja vastaanottaen kukkaiskimppuja, joita yhtä mittaa +lenteli ilmassa. Välistä ne olivat kiinnitetyt värillisiin +paperiliuskoihin, jotka muodostivat kuin raketteja lentäessään katujen +poikki ikkunasta ikkunaan ja usein jääden telefoonilankojen päälle +riippumaan. Joissakuissa vaunuissa ja joillakuilla parvekkeilla oli +aika sieviä tyttöjä, toisissa kasvoiltaan ja vartaloltaan jotenkin +virheettömiä nuorukaisia. Näiden kesken oli kukkaissade vilkkain, ja ne +näkyivät kyllä nauttivankin karnevaalistaan. + +Katupojat siitä kuitenkin enimmin nauttivat. Niitä on Roomassa ehkä +enemmän kuin missään muualla, ja täällä ne parhaiten aatettaan +vastaavatkin, sillä ne ovat sekä likaisempia että äänekkäämpiä kuin +muualla. Heidän tehtävänään oli kerätä kaikki murut, joita rikkaiden +pöydältä putosi. Niin pian kuin ilmassa suhahti jokin kukkaiskimppu tai +tuli vaunuista tai ikkunoista alas jokin konvehti, heti hyökkäsi tämä +lauma sinne ojennetuin käsin. Kun monta oli ottamassa ja harva +antamassa, syntyi siinä suoranainen pelikiihko. Ne, joilla oli jotakin +alas heitettävää, näkyivät nauttivan siitä niinkuin nauttii +kananpoikain syöttäjä joka murusta, minkä hän nakkaa syötettävänsä +eteen. Tuon leikin katsominen oli syrjäisistäkin hauskaa, ja ihme +kyllä, ettei siinä koskaan syntynyt tappelua tai epäsopua, vaikka +kasvoista ja säihkyvistä silmistä päättäen intohimot olivat +ylimmillään. + +Iloisin ja todellakin onnistunein osa karnevaalissa oli sen viimeinen +vaihe. Tuskin oli ilta tullut, kun kaikissa vaunuissa, kaikissa +ikkunoissa ja kaikilla parvekkeilla pantiin toimeen ilotulitus. Koko +tuo pitkä katu hohti milloin sinisenä, milloin viheriäisenä. Jos voisi +sanoa, että tällä karnevaalilla on ollut paisteinen päivänsä--jota ei +kuitenkaan voi sanoa--niin voisi tätä viimeistä näkyä kutsua sen +iltaruskoksi. + +Ja hetkeksi näkyi yleisökin saaneen esi-isiltä perimänsä +karnevaaliluonnon nousemaan. Vanhan tavan mukaan päättyvät nämä ilot +n.k. moccoli-(kynttilä)iloilla. Ostetaan pieni vahakynttilä, sytytetään +se ja lähdetään kulkemaan katua pitkin. Samassa kiiruhtavat muut +jäljestä ja koettavat tulta sammuttaa. Siinä syntyy paljon naurua ja +paljon viatonta pilaa, varsinkin kun siihen ottavat yhtä suurella +innolla osaa sekä vanhat että nuoret. Sammutuskokeita tehdään jos +jollakin tavalla. Mitkä puhaltavat, mitkä heilauttavat hatullaan ilmaa, +mitkä huiskuttavat nenäliinojaan, joita korkeammalle ylettääkseen +kiinnitetään keppien ja pitkien riukujen nenään. Sammuneita kynttilöitä +on turha yrittääkään sytyttää ylhäällä ilmassa. Hetikohta on siinä joku +liinaansa liehuttamassa. Sentähden liittyy aina useita yhteen, +kuukistuvat maahan ja koettavat toistensa turvissa tulta virittää. +Mutta juuri kun se on onnistumaisillaan, puikahtaa joku poika takaapäin +säärien lomasta, puhaltaa tulen sammuksiin ja tekee tyhjäksi yhteiset +vaivannäöt. + +Se oli tämä hauskinta koko karnevaalissa. Mutta siinäkin näkyi olevan +enemmän sammuttajia kuin sytyttäjiä, joka sekin mielestäni on merkki +siitä, että karnevaali itsekin on sammumaisillaan. + + + + +PAAVIN VIISIKYMMEN-VUOTINEN RIEMUJUHLA. + + +Roomassa, 20 p. helmik. 1893. + +Tuskin on päästy hurraamasta ja huijaamasta karnevaali-ilossa, kun +huomenna jo on paasto ja sen tuottama totisuus. Yhtä täynnä kuin eilen +olivat teatterit, sirkukset ja tanssisalit, yhtä täynnä ovat tänään +kirkot. Viime viikolla vilisi kadulla ja toreilla naamioita ja +klovneja. Tämä viikko on pyhitetty papeille, munkeille ja +pyhiinvaeltajille, joita tapaa kaikkialla, minne poikkeaa. Tuhansittain +on niitä tänne saapunut, varsinkin Ranskasta, Etelä-Italiasta ja +Englannista. Ruhtinaita ja hienoa yleisöä, piispoja ja apotteja, +maalaispappeja, kerjäläismunkkeja, pikkuporvareita ja tavallisia +talonpoikia, jotka tuntee sekä puvuistaan että siitä viattomasta +uteliaisuudesta, jolla he ikuisen kaupungin rakennuksia tarkastelevat, +on näinä päivinä tulvinut tänne. + +Tavallisestikin syntyy tämä pyhiinvaeltajain tulva heti karnevaalin +päätyttyä ja paastoajan alettua. Tänä vuonna oli erityinen syy, Leo +XIII:n riemujuhla. Oli kulunut 50 vuotta siitä, kun hän astui kirkon +palvelukseen. + + * * * * * + +Rooman aivan äärimmäisessä luoteisessa laidassa kohoaa pyhän Pietarin +kirkon kupooli. Sen takana on Vatikaani museoineen ja paavin +yksityisine asuntoineen, jotka käytäväin kautta ovat yhteydessä kirkon +kanssa. Kirkkoa sanotaan maailman suurimmaksi. Siihen mahtunee liki +satatuhatta henkeä seisomaan. Sen edustalla on laajan laaja, kahden +pilariston ympäröimä avonainen tori. + +Katsellessani tätä jättiläisrakennusta, en voinut käsittää, mihin +tarpeeseen se sellainen olisi välttämätön. Vasta riemujuhlan +paavillisessa messussa ollessani ymmärsin sen aatteen: koota +erityisissä tilaisuuksissa sisäänsä kaikki ne, jotka eri maailman +ääristä kokoontuvat tänne paavillista messua kuulemaan. Samalla +ymmärsin senkin, että kirkko tätä tarvetta tyydyttääkseen nykyisten +kulkuneuvojen aikana, joita ei rakentaja ollut lukuun ottanut, saisi +olla vielä toista puolta suurempi. + +Luulen, että ainoastaan suurten maailmannäyttelyjen juhlatilaisuuksissa +saattaa sellainen väenpaljous olla yht'aikaa koolla. Jo kello 6:sta +aamulla alkoi kirkkomiesten saapuminen, ja kirjavaa joukkoa se oli. +Suuri osa on puettuna tavallisiin vaatteisiin. Mutta ainakin neljäs osa +sadastatuhannesta on pappeja pitkissä kauhtanoissaan ja mustissa +lierilakeissaan ja munkkeja erivärisissä: valkeissa, mustissa ja +ruskeissa kaavuissaan. Näkee siellä tulipunaisiakin kirkollisia pukuja, +näkee nunnia ja avojalkaisia ja paljaspäisiä hurskaita. Kaikki +kiiruhtavat ne, mitkä tullen raitiovaunuissa, mitkä ajaen ylpeissä +ajopeleissä, mitkä jalan kulkien, kirkkotornin keskustaa kohden, jossa +on aukko vahtisotamiesten muodostamassa solassa ja jossa edellisinä +päivinä jaetut pääsyliput tarkastetaan. Siitä läpi päästyään kiipeää +väkijoukko mustana muurahaisjonona pääovea kohden, josta se ainoastaan +vitkalleen pääsee sisään valumaan. + +Tulen jo tuntia ennen juhlallisuuksien alkamista, mutta saan tuskin +enää sijaa kirkossa. Yhdellä silmäyksellä ja yhdestä paikasta on +mahdotonta saada käsitystä sen suuruudesta. Vaikka saisi vapaastikin +kävellä, kestäisi kuitenkin hyvä rupeama, ennenkuin voisi sen kaikkiin +osastoihin ja sokkeloihin pintapuolisestikaan tutustua. Tarvittaisiin +kuukausia, ennenkuin saisi selvän käsityksen niistä sadoista +seinämaalauksista, veistoksista, kuvapatsaista ja hautakoristeista, +joita vuosisatain kuluessa on laitettu ja koottu sekä kirkon keskiosiin +että sen kymmeniin sivukappeleihin. + +Mutta niihin ei nyt huomio joudu kiinnittymään, minun yhtä vähän kuin +muidenkaan. Madonnat saavat itsekseen hymyillä, enkelit lennellä omiksi +iloikseen ja jättiläisen suuret apostolit kulmiaan rypistää. Kaikkia +läsnäolijoita hallitsee vain yksi ainoa intohimo: päästä niin paljon +kuin mahdollista kirkon keskustassa olevan alttarin läheisyyteen, jossa +paavi tulee messunsa pitämään tai edes sen sotamiesten muodostaman +käytävän luo, jota myöten hän tulee tuolillaan esille kannettavaksi. Se +halu on niin voimakas, että kaikki nuo pyhät sivualttarit muuttuvat +astinlaudoiksi ja telineiksi, joilta kukin parhaansa mukaan koettaa +saada mieleistään näköalaa. + +Odotus kestää ja kestää. Juhlatunteet ehtivät haihtua ja väsymys tulee +yhä painavammaksi. Naisia pyörtyilee ja kannetaan ulos. Ihmiset +puhelevat keskenään kuin markkinoilla ja yksi ainoa suuri humina nousee +ylös kupooleihin, missä muutamassakin pyhä henki kyyhkysen muodossa +levittää siipiään. Tavallisten ihmisten päitä vähän ylempänä +heilahtelee siellä täällä valkoisia töyhtöjä vartijasotamiesten +kypäreistä, heidän kulkiessaan edestakaisin käytävää pitkin. + +Mutta yht'äkkiä leimahtaa muutamasta kirkon kolkasta kiihkeä riemuhuuto +ja tuossa tuokiossa räiskää sama tuli kaikkialla. Eräästä +sivukappelista, joka on ollut punaisella veralla vaatetettuna, ilmestyy +päivän sankari tuolilla kannettuna. Hänellä kuuluu olevan loistava +seurue sekä edessään että takanaan. Etäiseltä paikaltani en kuitenkaan +näe muuta kuin suuren kantotuolin, jonka päällä vaakkuu kaksi +mahdottoman suurta viuhkatöyhtöä. Kun saan katseeni teroitetuksi, näen +kantotuolissa pienen olennon, joka verkalleen liikuttelee käsiään edes +ja takaisin niinkuin siunauksia jakaakseen. Vien kiikarin silmiini ja +tunnen hänet samaksi, jonka valokuvan olen nähnyt kaikissa +kirjakauppain ikkunoissa näinä päivinä. Hän on vanha, ryppykasvoinen +äijä, silmät terävät ja pienet, käsi hieno ja lumivalkoinen. Korkeaan +hiippaan ja väljään viittaan puettuna näyttää hän pikku pojalta, joka +on puettu äitinsä hameeseen. Mutta ne, jotka seisovat ympärilläni, ne +näkevät hänessä maailman mahtavimman ruhtinaan, ainoan oikeauskoisen +kirkon päämiehen, puolijumalansa--Paavin. + +Tuntuu siltä kuin etelämaisen luonteen kaikki intohimot olisivat +päässeet liikkeelle. Innostus on todellakin »rajaton». Eläköön-huudot-- +»Viva il Papa Re!» s.o. eläköön paavi-kuningas--käsien taputukset, +liehuvat liinat, sadantuhannen yhdenaikainen mielenosoitus--siinä on +todellakin katsomista ja kuulemista. Kuta keskemmä kirkkoa hän etenee, +sitä suuremmaksi kasvaa melu. Soittava orkesteri ylhäältä lehteriltä ei +kuulu mihinkään sen rinnalla. Päät tutisevat, posket pullistuvat, +silmät ovat päästä pudota noiden riemun huutajain. Enkä kadu ollenkaan, +että tulin tuota näkemään. Kuinka hyvin ymmärrän nyt nuo +uskonpuhdistajat, joiden uskonnollisia tunteita loukkasi tällainen +ihmisen jumaloiminen. Kuinka oudolta sentään tuntuu nähdä, että +tavallista ihmistä sotamiesten ja hoviherrain muodostamassa käytävässä +kannetaan juhlakulussa kirkon läpi ja asetetaan alttarille, joka +meikäläisten käsitysten mukaan on niin kokonaan toisia tarkoituksia +varten rakennettu. Mutta heikäläisistä siinä ei tietysti voi olla +mitään loukkaavaa, ovathan he joka päivä tässä samassa kirkossa +tottuneet näkemään kymmenien paavien komeat hautakappelit, jotka ovat +yhtä ylellisesti koristetut kuin se alttari, mikä on Vapahtajalle +vihitty. + +Kun kulkue on päässyt ohitseni ja vaeltanut kirkon päästä päähän, +lasketaan kantotuoli maahan ja paavi nousee suurelle kirkon keskessä +olevalle alttarille. Silloin lakkaa myöskin melu ja messutoimitus +alkaa. En siitä kuitenkaan voi mitään nähdä, tiedän vain ohjelmasta, +että paavi kaikkine kardinaaleineen ja läsnäolevine arkkipiispoineen +toimittaa messunsa, rukoilee, polvistuu ja jakelee siunauksiaan +toisessa päässä kirkkoa. Soitto ja kuoripoikain laulu sitävastoin +kuuluu kaikkialle. Se on kyllä kaunista ja vaikuttavaa, tuntuu kuin +tulisi ylhäältä pilvistä tänne, missä seison paksun pilarin juuressa. +Ja minä koetan asettua kaikkien niiden kannalle, jotka tästä löytävät +sisältöä elämälleen. + +Mutta huolimatta siitä, että valo tulee kattoikkunoista kuin +avonaisesta taivaasta, että sopusointuinen taiteellinen »väreily» +väreilee ympärilläni ja hieno vahakynttiläin ja pyhänsavun tuoksu +lemuaa, ei tunnelma kuitenkaan ota oikein tullakseen. Sitä häiritsee se +yleisö, jota varten kaikki tämä on aiottu. Sillä niin pian kuin kulkue +meni näkymättömiin, näytti sen lumous kadonneen. Siellä täällä +polvistuu joku harva lukien rukoustaan ja sormien helminauhaansa. +Kaikki muut liikkuvat, työnneskelevät, puhelevat, haukottelevat ja +näyttävät aivan välinpitämättömiltä. On kuin välinäytös teatterissa +esiripun laskettua. + +Pari kertaa kiinnittyy huomio ja virkistyvät mielet, kun tulee +sellainen paikka messussa, että seurakunta voi siihen äänellään yhtyä. +Ja kerran painuvat päät rintoja vastaan, kun ohjelmasta tiedetään, että +paavi nyt siunaa kaikki syntiset ja antaa heille anteeksi. + +Vasta sitten, kun pitkänlainen messu on päättynyt, ja paavi uudelleen +kannetaan kirkon läpi, leimahtaa taas innostus ja puhkeaa vielä +rajummin esille kuin äsken, sammuakseen taas siihen heti, kun tuo +»kaunis näky on kadonnut». + +Siinä oli paavin riemujuhla syrjästä katsottuna. Jotenkin samanlaisia +lienevät kaikki muutkin suuret juhlametkut Pietarin kirkossa. Ja siinä +se päätapaus, jota varten niin monet merien ja maiden takalaiset olivat +tänne saapuneet. Missä määrin matkan vaikeudet ovat maksetut, sen +laskenee jokainen itsekseen. Ehkäpä tulopuoli sentään on suurikin, kun +ajattelee, että paitsi riemujuhlasta ja Pietarin kirkosta voipi +pyhiinvaeltaja nauttia Roomastakin ja kaikista sen merkillisyyksistä. +Ja siitä tungoksesta päättäen, joka on ollut kaikissa museoissa, +katakombeissa, vanhoilla raunioilla ja monissa kävelypaikoissa, eivät +nykyaikaiset pyhiinvaeltajat näy unohtaneen, että tänä +käytännöllisyyden aikana voi varsin hyvin sovittaa yhden tien kahteen +asiaan. + +Mutta saaneehan sen kuitenkin uskoa, että ne tuhannet hurskaat, jotka +mukavissa rautatievaunuissa saapuvat tänne, saapuvat todellakin paavin +edessä polvistuakseen ja vakuuttaen hänelle uskonnollista +uskollisuuttaan. + +Paras todistus siitä on kai se uhraavaisuus, jota he samalla ovat +kirkon hyväksi osoittaneet. Ne summat, joita paavi vapaaehtoisina +lahjoina on saanut riemujuhlansa aikana vastaanottaa, nousevat näet +viiteen miljoonaan. Todella kaunis kolehti! + + + + +PYHÄN PAAVALIN KIRKKO ULKOPUOLELLA MUURIEN + + +Kaikki katsottavat paikat Roomassa ovat kaupungin laidassa. Siellä ovat +melkein ulkomuureissa kiinni Pietarinkirkko ja Vatikaani museoineen, +toisaalla on taas aivan portin luona Lateraanin kirkko ja museo ja +laitapuolilla ovat myöskin Forum ja Kapitolium ja siihen kuuluvat +kokoelmat. Samoin monet vanhimmat kirkot, joissa vanhinta taidetta on +kätkettynä. Tuon sijoituksen sanotaan kirkkoihin nähden syntyneen +siitä, että kristityt kaikkein ensimmäisinä alkuaikoinaan saivat +pysytellä syrjässä ja rakentaa sananharjoituspaikkansa niin loitolle +kuin suinkin, usein ulkopuolelle kaupunkiakin, jonne sitäpaitsi useat +tarun- ja historiantakaiset merkkitapahtumat sijoitettiin. Sillä +tavalla on myöskin yksi Rooman komeimmista kirkoista, Pyhän Paavalin +kirkko, ulkopuolella muurien joutunut usean kilometrin päähän +kaupungista. + +Kulkuneuvot Roomassa eivät siihen aikaan, kun tämä käynti tapahtui, +olleet kehottavat. Pyhän Paavalin kirkolle vie kuitenkin raitiotie. Sen +rakentamiseen on luultavasti antanut aihetta se suuri pyhiinvaeltajain +joukko, joka tälle paikalle tulvii, sillä paikkaa pidetään yhtenä +katolisen maailman pyhimmistä. + +Hyppäämme mekin vanhan Forumin kohdalla raitiovaunuun, joka +uudenaikaisuudellaan tekee omituisen vastakohdan vaikutuksen tässä +antiikkisessa ympäristössä. Vaunu vyöryy matkallaan ikivanhoja +historiallisia seutuja. Se sivuuttaa Palatinon kukkulat, joilla vielä +näkyy keisarivallan aikuisten palatsien raunioita, se kulkee Aventinon +alitse, jossa asui alhaisempi kansa, vaikkei sen asunnoista ole juuri +mitään jäljellä, ja menee ohi Sirkus Maksimuksen, jonka sijan nyt +osaksi peittää--kaasutehdas. Sitten ajetaan vähän matkaa keltavetisen +Tiberin rantaa, missä näkyy muutamia »saaristolais-jaaloja», +lastattuina viinitynnöreillä. Kun on päästy jykevätekoisen porttiholvin +alitse ulkopuolelle muurien, nousee siinä tien vieressä eteen yht'äkkiä +omituinen rakennus, jota ei olisi odottanut täällä näkevänsä. Se on +pieni pyramiidi, vaikkei olekaan kovin vanha, ainoastaan vuodelta 12 +ennen Kristusta, ja kantaa nimeään jonkun Sekstiuksen mukaan, joka +arvellaan sen alle haudatuksi. Kun on tämä merkillisyys jäänyt +jäljelle, ei tie enää tarjoa mitään erityistä nähtävää, se kun kulkee +tasaista viljeltyä Campaniaa. + +On sitä hauskempi katsella sitä seuraa, joka istuu raitiovaunussa. Ne +ovat kaikki pyhiinvaeltajia ja niistä suurin osa pappeja. Puhutaanhan +me välistä pappisvallasta meilläkin, mutta ei se todella maksaisi +vaivaa, kun ajattelee, millaista pappisvalta on ennen ollut +pappisvallan pääpaikassa Roomassa. Eikä se nytkään liene vähäksi +arvattava, sillä vaikka Italiassa ei olekaan julkisessa valtiollisessa +elämässä edustettua pappispuoluetta, toimii se kuitenkin hiljaisuudessa +sitä sitkeämmin. Nyt oli paavin riemujuhlan aika, eikä täällä tähän +aikaan näyttänyt muita miehiä paljon olevankaan kuin pappeja. Mihin +vain kääntyy, näkee kauhtanoita, ja munkkikaapuja ei ainoastaan +kaduilla ja kirkoissa, vaan myöskin ravintoloissa ja kahviloissa, +varsinkin Vatikaanin läheisyydessä, joissa niitä päiväkaudet istuu ja +syö ja nuuskaa--sillä papit nuuskaavat, vaikka eivät näy saavan +polttaa. Kaikki maat ovat edustettuina tässäkin vaunussa. Tuossa on +ensiksikin hyvin maallikon näköinen englantilainen, jonka tuntee +laihuudestaan ja pituudestaan sekä punakantisesta Baedekeristään. Häntä +vastapäätä istuu saksalainen, jonka vaaleaverisyys ja hyväntahtoisuus +heti pistää silmään. Hänen vieressään on vilkas ranskalainen--kaikki +samaan pukuun puettuina, päässä matala lierilakki ja yllä musta, kaiken +muun puvun peittävä kauhtana. Ne ovat maallikkopappeja, ulkopuolella +luostarin eläviä, ja ihmeellistä, kuinka sama ammatti kaikissa maissa +ja kaikissa kansoissa muodostaa pääpiirteiltään samat kasvonjuonteet. +Suutarit ja räätälit tuntee kaikkialla suutareiksi ja räätäleiksi, ja +näiden pappien tuntomerkkinä on tuo alituisesta parranajosta +tiukoittunut poski- ja leukanahka sekä jonkinlainen hyvää suopa laupeus +silmissä. + +Vähän erilaisia ovat munkit, joita niitäkin on useita mukana. Heidän +kasvoissaan ja silmissään on aivan erityinen leima, ja se ei suinkaan +ole naivisuutta. Näyttää siltä kuin he tuntisivat maailmansa ja +tietäisivät ihmishengen kaikki salaisuudet ja toimisivat jonkin +erityisen hengen johtamina. Kun tuokin fransiskaani, joka istuu vaunun +perällä, katsahtaa meihin, niin tuntuu siltä kuin hän siinä +silmänräpäyksessä olisi selvillä siitä, mitä me olemme. Se herättää +jonkinlaista pelon ja harmin sekaista kunnioituksen tunnetta. Jos nuo +kaikkien uskovaisten uskotut miehet voisivat ja saisivat ilmaista, mitä +kaikkea he rippituolissaan ovat kuulleet, mitä ihmissielujen ja niiden +salaisuuksien syvyyksissä ovat nähneet, se olisi sielunelämän kuvausta, +jonka rinnalla n.k. psykologisten kirjailijain analyysit olisivat +aloittelijain kokeita. Kirkko ja kirkonmiehet eivät julkaise +tutkimuksiaan, vaan pitävät tietonsa omina tietoinaan ja perustavat +niihin valtansa ihmisten yli. + +Kuinka tyylikäs hän on ulkonäöltään tuo munkki! Yksi ainoa ruskea kaapu +on hänellä yllään kesänsä talvensa, karkealla nuoralla keskeltä +sidottu, josta riippuu hänen »henkensä» miekka: ristiin kiinnitetty +rukousnauha. Pää on paljas, sen laki kaljuksi ajettu, jalat myöskin +paljaat, ainoastaan ohuet sandaalit alla. Eri munkkikuntain pukujen +kuosi ei suuresti vaihtele. Väri vain vaihtelee ja voi välistä olla +ihan lumivalkoinen, jolloin se tuollaisen suurikasvuisen, mustaverisen +luostariveljen päällä, joka istuu rinnallani, tekee kerrassaan komean +vaikutuksen. Hän on oikea Kristuksen sotamies, vieläpä vanhinta +kaartia, temppeliherra, kalpaveli, luulisi hänen millä hetkellä hyvänsä +voivan tapparaan tarttua. + + * * * * * + +Raitiovaunu pysähtyy kuin asemalle kirkon ulkopilariston reunaan. +Näyttää kuitenkin siltä kuin olisi tullut johonkin tehtaaseen tai +kasarmiin, sillä ulkopuoli ei ainakaan anna mitään selitystä siihen +maineeseen, jonka tämä paikka on saavuttanut. + +Mutta kun astut sisään... + +Sanotaan, että tämä temppeli ennen paloaan, joka tapahtui v. 1823 ja +jolloin sen katto putosi sisään, oli Rooman kauneimpia kirkkoja. +Mitenhän lie silloin ollutkaan, mutta ei se nytkään ole mikään +sydänmaan kappeli. Suuruudeltaan lienee se lähinnä Pietarin kirkkoa ja +on siinä kävelemistä, ennenkuin ehtii isolta ovelta alttarille. Ja kun +on sinne ehtinyt, huomaa, että matka on vasta puolessa, että se vasta +on ristin keskusta, johon olemme tulleet. + +Nämä avarat alat ovat pilarien välissä, jotka ovat pitkät kuin +korpikuuset, ja jotka latvoillaan kuin taivasta kannattavat. Ikkunoita +siellä ylhäällä lie satoja, kaikki erivärisistä laseista, joissa +esitetään lasimaalauksissa yhtä monta pyhimystä tai raamatullista +aihetta. Kaikki hohtaa kullalle ja hopealle tuolla ylhäällä ja lattia +on hienointa kiveä ja mosaikkia. Alttarin edessä kohoo jättiläissuuria +marmoriveistoksia apostoleista, jotka yksinkertaiset kalamiehet eivät +koskaan liene aavistaneet kerran tämmöisessäkin kunniassa täytyvänsä +esiintyä. Heidän ympärillään on pilareita, jotka ovat tehdyt +puhtaimmasta alabasterista, porfyyristä ja malakiitistä. Mihin vain +katselee, tuntuvat miljoonat säteilevän vastaan. Kuuluu ehkä oudolta +näin rahassa arvostella pyhää paikkaa. Mutta kun kulta ja hopea ja +kalliit kivet tulevat vastaan, täytyy väkisinkin puhua kullasta ja +hopeasta. Ei siitä pääse sivu muissakaan kirkoissa, mutta täällä se +pistää silmään enemmän kuin muualla. Sillä ensiksi se kiiluu ja hohtaa, +kun tämä kirkko on valoisampi ja luultavasti juuri sitä varten +valoisampi kuin muut kirkot. Sitten on kaikki täällä uudenaikaista, ja +korjattua eikä vuosisatain kuluessa keräytynyttä ja ränstynyttä. Syy +paikan pyhiinvaeltajatulvaan näkyy olevankin juuri tämä komeus. Mitä +pyhimysten luita ja muita kirkollisia muistoaarteita alttarin alla +säilytettäneekin, ainoastaan ohimennen näkyvät hurskaat niiden kohdalla +polvistuvan ja silmiään ristivän ja sitä suuremmalla hartaudella ja +uteliaisuudella antautuvan oppaiden kuljetettaviksi, jotka vievät heitä +yhdestä kalleudesta toiseen ja puhuvat kaikista niistä miljooneista, +joita nämä kaikki ihanuudet ovat maksaneet. Paavilla kuuluu olevan +mosaikki-, kuvanveisto- ja muita kirkollisia koristetöitä varten +erityiset tehtaansa, jotka toimittavat niitä kaiken maailman +pyhättöihin. Ja senpätähden tuntuukin tämä paikka enemmän +suurenmoiselta pysyvältä näyttelyitä kuin Herran huoneelta. + +Väsyttämään rupeaa sentähden piankin kaikki tuo komeus ja suuruus. +Siinä on jotakin amerikkalaista kehuskelevaa ja on sentähden oikein +helpotus, kun sattumalta löydän aukinaisen oven, joka kuin +taikavoimalla vie minut aivan toiseen maailmaan ja aivan uuteen +ympäristöön. + +Melkein kaikkien keskiajan kirkkojen yhteydessä on ollut luostari, ja +sellaiseen tuo pieni portti minut nyt veikin. Me seisomme luostarin +sisäpihalla. Se on neliö, joka on muodostunut rakennusten keskeen ja +siitä menee ovia suoraan munkkien kammioihin. Kun ne siellä pienissä +komeroissaan olivat uupuneet työskentelemään, tulivat ne tälle +pihalleen vilvoittelemaan ja lepuuttamaan aivojaan. Mikä rauhallinen, +viihdyttävä kävelypaikka! Räystäät ovat ympäriinsä levennetyt +katoksiksi, joita pylväistö kannattaa. Ja mikä pylväistö kirkon +pylväistöön verrattuna! Pilarit ovat hienoja, solakoita ja keveitä, +niissä ei ole mitään muuta ylellisyyttä kuin tekotavan puhtaus ja +tyylin somuus, mutta juuri sen vuoksi on niissä oma henkensä ja kuin +oma tahtonsakin, ja ne näyttävät kuin itsetietoisesti kattoa +kannattavan. Hienot freskomaalaukset pylväskäytävän katossa ja seinissä +lisäävät mielen kevennystä ja ylennystä. Avonainen paikka seinien +välissä on pieni puutarha, ja sen keskessä on ikivanha kaivo, jonka +kansi on kellastuneesta marmorista ja kohokuvilla koristettu. Ja +kaikkeen tähän tulee päivänvalo ylhäältä eikä koskaan kuonnu pylväistöä +kuumentamaan, jossa helteisimpänäkin vuodenaikana on viileää ja +varjokasta istuskella, astuskella, miettiä ja nukahtaakin--jopa +ikuiseen uneenkin. + +Sillä tänne näkyvät ihmiset pyrkineen kuolemansakin jälkeen lepäämään. +Lattiassa ja seinissä tapaa hautoja, tiiviisti kiinni muuratuita, +joiden sijan ilmaisee ainoastaan marmoriin hakattu kirjoitus, kohokuva +tai pieni veistos. Samalla kun tuollaiset kohokuvat tekevät paikan kuin +taidekokoelmaksi, luovat ne niihin totisuutta ja viehkeää +surumielisyyttä. + +Tuo suuri kirkko kalleuksineen on unohtunut, ja kun sen läpi taas on +mentävä ulos päästäkseen, tuntuukin se enää vain eteiseltä, joka +haihtuu mielestä, silloinkun pysyväksi vaikutelmaksi jää luostarin +yksinkertainen pihamaa. + +1893. + + + + +MIKAEL ANGELO JA RAFAEL. + + +Italia on museoiden ja taidenäyttelyjen luvattu maa. Tuskin on sitä +pientä kaupunkia, jossa ei olisi ainakin jokin julkinen taidekokoelma, +puhumattakaan kirkoista, luostareista ja yleisölle auki olevista +yksityisistä kokoelmista vanhoissa ja uusissa palatseissa. + +Mutta kaikki voittaa kuitenkin Vatikaani ja sen kokoelmat, joissa muun +muassa Mikael Angelon ja Rafaelin etevimmät maalaukset ovat +tavattavina. + +Pietarin kirkko seisoo kahden pilaririvin keskessä, jotka kuin +ojennetut käsivarret »hyvän paimenen» kuvassa kutsuvat kaikkea maailmaa +luokseen tulemaan. Kun aamuisin saapuu sinne, näkee kuitenkin, ettei se +ole kirkko, johon suurin joukko kiiruhtaa. Suurin joukko katoo +oikeanpuolisen pilariston kätköön, sillä siitä menee tie sekä paavin +itsensä puheille että niihin kappeleihin ja huoneistoihin, joihin +maailman arvokkaimmat taideaarteet ovat kätketyt. Siellä ovat sekä +Sistinan kappeli että Rafaelin stanssit ja loggiat. + +Paavin kuuluisa sveitsiläinen kaarti seisoo ovella vartioimassa +keskiaikaisissa puvuissaan, jotka sanotaan tehdyiksi itse Mikael +Angelon piirustusten mukaan. Muodon vuoksi asettuu painettipyssyllä +varustettu mies eteen ja kysyy. »minne matka?»--»Mikael Angelo, +Rafael», vastataan ja hän ymmärtää ja antaa mennä, osoittaen rappua, +jonka päässä jo seisottaa toinen vartija ja neuvoo sivuhuoneeseen, +jossa kolmas vartija on vastassa. + +Sistinan kappeli, jonne monia mutkaisia portaita tullaan, on soikea +huone. Kun astuu ovesta sisään, niin tuntuu ensin pieni pettymys. +Tämäkö yksinkertainen, sileäseinäinen kaikkia tavallisia +kirkkokoristeita vailla oleva huone nyt on se kuulun kuulu paikka, jota +maailman kaikkein suurimmat taideteokset koristavat? Se on jaettu +kahteen osaan, joista toinen jotenkin yksinkertaisine penkkiriveineen +on aiottu yleisölle, toinen taas aitauksella erotettuna kuin kuoriksi, +missä on muutamia vähän komeampia penkkirivejä korkeampia hengellisiä +herroja varten jumalanpalvelusten aikoina. Mutta kun vähän kauemmin +katselee ympärilleen, niin huomaa, että tämä sittenkin on maailman +kenties kaikkein kallisarvoisimmin sisustettu temppeli. Sillä se on +sisustettu puhtaimmalla ja jaloimmalla taiteella katosta lattiaan; sekä +peräseinä että katto ovat peitetyt Mikael Angelon freskoilla. + +Katossa on esitetty koko raamatun historia maailman ja ihmisen +luomisesta alkaen. Jättiläiskokoisina vaeltavat siellä silmäin editse +nuo suuret tapahtumat: Luoja erottaa suurenmoisella kätensä liikkeellä +valkeuden pimeydestä, luopi auringon ja kuun, luopi miehen ja näyttää +hänelle hänen vastaluodun toverinsa, käärme viettelee Aatamia ja Eevaa +ottamaan omenaa, enkeli ajaa heidät paratiisista y.m. Nämä kuvat ovat +katon keskiosassa ja alempana niitä molemmilla sivuilla nähdään +profeetoita, sibylloja ja muita raamatun henkilöitä. + +Mutta niin ahneesti kuin silmä katseleekin näitä kattokuvia, joita +tehdessä mitä suurimmat sekä katon muodon että sen korkeuden tuottamat +teknilliset vaikeudet ovat olleet voitettavina ja joita oikein +nähdäkseen täytyisi heittäytyä selälleen niinkuin taivaan kupukantta +katsellessa, siirtyy se kuitenkin pian alttariseinään, jossa »Viimeinen +tuomio» on esitettynä. + +Johan on itse aihekin rohkeimpia ja suurenmoisempia, mitä inhimillinen +taide voi ottaa esittääkseen. Mutta senkin voittaa mielestäni vielä +tekotavan rohkeus ja suurenmoisuus. Huimaa silmää ja pyörryttää päätä +sitä katsellessa. Tuntuu siltä kuin maa järähtäisi jalkojen alla, ja +seinät alkaisivat huojua kaatuakseen samassa. Mutta kaikista +ihmeellisintä on nähdä, millä keinoilla taiteilija on tämän illusion +saavuttanut. Koko viimeisen tuomion esitys näet on vain alastomien +ruumiiden mylläkkää. Mutta ne ovatkin kuin kallioita maailman seinästä, +jotka juuri ovat lohjenneet irti toisistaan ja ovat putoamaisillaan +syvyyteen. + +Taulun yläosassa näkyy vihan jumala kuin myrskytuulena syöksyvän esiin +kulmat rypyssä ja käsi tuimassa liikkeessä. Hän syöksähtää esiin +tuomiolle ja samassa on jo tuomio lausuttu ja oikeus tapahtunut ja +parhaallaan etenemässä täytäntöön. Kun toiset ihmiset kaunein +plastillisin liikkein kohotetaan ylös taivaaseen, missä enkelit ottavat +heitä vastaan, vaipuvat toiset, ruumis ja jäsenet epätoivoisissa +kouristuksissa, alas syvyyteen, ja näitä jälkimmäisiä näyttää olevan +monta kertaa enemmän kuin edellisiä. Toiset niistä putoavat pää edellä, +toiset takertuvat vielä viimeisellä epätoivollaan kiinni ylös nousevien +jalkoihin. Mutta kamalat pirut ovat jo iskeneet heihinkin kyntensä ja +he vaipuvat ja vaipuvat auttamattomasti. Alimpana nähdään ne, jotka +eivät enää yritäkään pelastautua ja joita Kaaron viepi täyden +venelastin manalaan. Tämä viimeinen osa taulusta on ehkä kaikista +vaikuttavin. Onnettomia syntisiä on venhe kukkuranaan, niitä on mätetty +siihen pitkin ja poikin kamalissa epätoivoisissa asennoissa, muutamat +jo veteen pudonneina, niin ettei näy kuin kantapäitä vähän, muutamat +vielä turhaan iskien kyntensä venheen laitaan, joka juuri lähtee +liikkeelle rannasta ja pian on tyhjentävä lastinsa kuoleman rannalle. + +Se on synkkä pessimistinen taulu, sillä vaikka »viimeisen tuomion» +toinenkin puoli, autuaitten pelastus on yhtä rintaa esitetty, ei siitä +ainakaan minuun ole jäänyt muuta muistoa kuin muisto ankarasta, +leppymättömästä vihasta ja ihmiskunnan peruuttamattomasta kadosta. +Taiteilija maalasikin sen vanhoilla päivillään, kun murheet ja +vastoinkäymiset olivat hänen mielensä murtaneet. Tuntuu melkein kuin +»viimeinen tuomio» olisi hänen uhkauksensa, hänen testamenttinsa +jälkimaailmalle. + +Miettiväisenä, ikäänkuin ahdistettuna poistuu katsoja hänen työnsä +äärestä ja aivan vaistomaisesti haluaa hän nähdä jotakin, joka voisi +tuudittaa, viihdyttää ja antaa toivoa jostakin iloisemmasta ja +onnellisemmasta. Ja hän löytääkin sen kerrosta ylempää, jossa Rafaelin +hento, soinnukas taide piankin vie meidät keveitten ihanteittensa +taivaaseen. + +Samaan aikaan, kun Mikael Angelo koristeli synkkää kirkkoholvia, johon +niukka valo tuli vain muutamista katonraja-ikkunoista ja jossa hän +kuukausmääriä murjotti ihmisarkana erakkona, siveli nuori Rafael, onnen +lempilapsi, vihellellen ja lukuisain oppilastensa kanssa iloisesti +seurustellen, aukinaisten palatsikäytävien ja parvekkeiden seiniä, +voiden telineiltään milloin hyvänsä heittää silmäyksen yli Rooman ja +sen ihanien ympäristöjen. + +Hänen luomansa ovatkin sitä mukaa keveitä, lempeitä ja iloisia. Tuo +tunnettu tulipalo Incendio del Borgo on, vaikka aihe on kamala, +kuitenkin hauska laatukuva, jota katsellessa unohtaa kokonaan, mitä +siinä tahdotaan esittää, ja kiintyy vain ihailemaan jäsenten +plastiikkaa ja taitavaa ryhmitystä. Toisella seinällä taas nähdään +Disputassa avonainen taivas ja kohta sen alla onnellinen maa, eikä +niiden välillä näytä mikään häiriö koskaan olevan mahdollinen. Sitten +soittaa siellä Apollo viuluaan laulun ja soiton haltiattarien +ympäröimänä. Ja »Athenan koulussa» vallitsee täydellinen antiikki +rauha, eikä sen tekijä näytä tietävän mistään muusta kuin elämän +sopusoinnusta. + +Kun hän sitten pääsee raamatun aiheita käsittelemään ja sen henkilöitä +kuvaamaan, niin tekee hän sen samalla hempeydellä ja valoisuudella ja +ikäänkuin hymyhuulin. + +Järisyttävät kohtaukset, joita muuten ei ole monta, sulautuvat +viehättäviin ja hauskoihin. Rafaelin raamatunkuvat ovat todellakin kuin +»kuvia», joita huviksensa katselee, selailee. Ja hänen madonnansa +sitten! Kuka ei tuntisi noita onnellisia ja autuaita nuoria äitejä! + +Mutta siksipä hänen taidettaan niin rakastettiin ja rakastetaan yhä +vielä. Yhtä mittaa kuuluu katsojain suusta ihastuksen huudahduksia, kun +tuolla alhaalla Sistinan kappelissa kaikki käyskentelivät totisina ja +hiljaisina ja henkeään pidätellen, uskaltamatta sanallakaan ilmaista +tunteitaan. Yläkerrassa kun niin sanoaksemme evankeliumin sulous +hellytteli, niin alikerrassa tuntui kuin olisi laki joka hetki uhannut. + +Kumpi on näistä aikakautensa suurista mestareista suurin? Sitä tulee +heidän teoksiaan katsellessa ajatelleeksi ja kysyneeksi, ja onhan +maailma siitä vuosisatoja väitellyt. Mutta mitä varten kysyä! Sillä +eihän se ole muuta kuin mielialan asia. Kun mieliala on kevyt ja elämä +päivänpaisteinen, silloin se kernaasti liihoittelee vielä ylemmä +Rafaelin enkelien siivillä. Kun mieli on musta ja elämä tuntuu +epätoivoiselta, silloin se hakee itselleen sympatiaa Mikael Angelon +totisesta ja synkästä taiteesta ja syventyy siihen. + +1893. + + + + +FRESKOMAALAUKSISTA. + + +Italian ihanuuksia muistelevalle astuu ensi sijaan sen taide. Mutta +taidetta muistellessani, sulkiessani silmäni ja antaessani erilaisten +kuvain vaeltaa editseni, en näe mitään niin kirkkaasti kuin ne monen +monet freskokuvat, jotka kaikkialla ovat viehättämässä. Vaikken ollut +nähnyt yhtä ainoata oikeata freskomaalausta ennen tuloani Italiaan, +niin oli minulla niitä kohtaan kuitenkin salainen kunnioituksen tunne. +Olin muistaakseni jostakin estetiikasta aikoinani lukenut, että se oli +öljyvärimaalaus, joka hävitti oikean maalaustaiteen, se kun, sallimatta +tehdyn erehdyksen korjausta, hävitti vaatimukset käden ja silmän +ehdottomasta tarkkuudesta. Taiteilija saa eteensä seinän, joka on +kirkon, palatsin tai muun hienon huoneen seinä, ja hänen käsketään se +koristaa. Hänellä ei ole mitään mahdollisuutta väärän viivan tai väärän +värin oikaisemiseen tai peittämiseen, vaan pysyy hänen kerran tekemä +vetonsa peruuttamattomasti paikoillaan. Mikä edesvastuu taideteoksen +tilaajaa kohtaan, mikä harmi, kun tehtyä ei koskaan saa tekemättömäksi! +Mutta mikä kiihoitin samalla tarkasti mittaamaan määrät, laskemaan +suhteet, koulitsemaan kätensä ja silmänsä ja varomaan hutiloimista ja +keskeneräisyyttä. Jos mieli saada vähänkin kunnollista työtä, täytyy se +suorittaa inspiratsioonin täydellä painolla. + +Senkö tähden ne heti nähtyäni lienevät tehneet niin välittömän ja +syvällisen vaikutuksen? Tuntui melkein aina niiden edessä seisoessani, +että ne olivat ikäänkuin suoraan taiteilijan aivoista tuohon seinään +painuneet, täysivalmiiksi mietittyinä ja kehittyneinä. Hänen muotonsa +ja värinsä eivät näytä jäljennöksiltä siitä, mitä hän luonnossa on +nähnyt, vaan niinkuin hänen kauttaan kulkeneilta ja hänen sielussaan +kirkastuneilta aatteilta. Kun nykyajan realistisessa taiteessa näkee +niin paljon aatteetonta luonnon kopioimista, niin paljon turhaa ja +hengetöntä detaljityötä, on niin viileätä ja virkistävää antautua +tuohon puhtaaseen taiteen nautintoon, jonka freskomaalaukset +synnyttävät. Sitä tehdessä haihtuu kokonaan halu sentapaiseen +arvosteluun, johon uudenaikainen taide niin helposti antaa aihetta. +Ei tee mieli ruveta viisastelemaan, niinkuin yleisö ja +taidearvostelijatkin usein tekevät, siitä, miten on maalattu tuo kivi +ja kanto ja kuinka virheettömästi on piirustettu tuo käsi tai nenä. +Hakee vain sitä aatetta, jota taiteilija on tahtonut esittää, etsii +niitä näkyjä, joita hänen mielikuvituksensa on nähnyt. Ei siinä takerru +yksityiskohtiin, vaan antaa kokonaisuuden vaikuttaa. + +Saattaa kyllä olla, että tämä yksityiskohtien unohtaminen tulee +siitäkin, että tekniikka todella ainakin parhaimmissa freskoissa on +yläpuolella kaiken arvostelun, tai että antaa virheen anteeksi, kun +tietää, että se on seuraus työtavasta ja niistä vaikeuksista, joita +materiaali vaatii voitettavaksi. Mutta on se haettava toisaaltakin. +Yksi ominaisuus, joka tekee freskomaalaukset niin viehättäviksi, on +niiden koristeellinen eli dekoratiivinen puoli. + +Tähän aikaan, kun tehdään öljyväri- tai muu kehyksiin pantava taulu, +taiteilija harvoin voi tai saa ajatella sitä ympäristöä, johon taulu +tulee sijoitettavaksi. Enintään pitää hän huolen kehyksestä. Ostaja +saakoon ripustaa sen paikkaan ja valaistukseen, jonka hän parhaaksi +näkee. Vanhalla freskomaalarilla sitävastoin oli aina tiedossaan seinä, +johon hänen teoksensa oli ainaiseksi sidottu ja johon sen täytyi sopia. +Sentähden täytyi hänen ottaa huomioonsa, miten maalaus juuri siinä +tulisi vaikuttamaan, laskea valon ja värin vaikutus ja sovittaa +muodotkin seinän mukaan. Samalla kun maalaus on itsenäinen, puhtaasti +aatteellinen taideteos, on se myöskin seinäkoriste, tapetti, ja täytyy +sen vaikuttaa seinään puhtaasti dekoratiivisena. Tämä kaiken +maalaustaiteen alkutarkoitus onkin usein niin ihmeellisesti otettu +lukuun, että silmä sittenkin, kun se jo kenties on uupunut itse +aiheeseen, nauttii vielä tietämättään ainoastaan viivoista ja väreistä +semmoisinaan. Siihen pyrkivätkin etevimmät freskomaalarit ja sen he +saavuttivatkin. Olen usein vaeltanut uudestaan ja aina uudestaan +luostarien pihatoissa ja istuskellut kirkoissa ja kappeleissa, jotka +ovat tällä tavalla koristetut, ja antanut seinien heijastaa tuota +maalauksiensa salaperäistä kauneutta, joka on niin kainoa, ettei se +huutamalla huuda huomiota puoleensa, ei tungettele eikä pyri +häikäisemään, mutta jonka kuitenkin tuntee ilmassa olevaksi ja josta +samalla saa esille mitä suurenmoisimmat aatteet ja aiheet, jos mieli +tekee ruveta niitä tarkastelemaan. + +Kuulee usein sanottavan, ettei käsitellyn aiheen laatu saa vaikuttaa +taideteosta arvosteltaessa ja että ainoastaan käsittely ja tekotapa +määrätkööt sen taidearvon. Mutta tuskinpa vanhaa taidetta ihailtaisiin +niin, tuskinpa se vaikuttaisi meihin niin voimakkaasti, ellei se olisi +ottanut aiheitaan niin korkealta kuin se ne otti. Me olemme jo niin +tottuneet niihin, ettemme enää tule ajatelleeksikaan, mitä rohkeutta ja +taiteellisia inspiratsioonia sentään mahdettiin tarvita luomaan sitä, +mitä luotiin. Vai voiko taiteilija todellakaan kurottaa kätensä +korkeammalle kuin silloin, kun hän ottaa itse Jumalan alas taivaasta, +ryhtyy kuvaamaan hänen ainoata poikaansa, neitsyt Mariaa ja apostoleja +ja pyhimyksiä? Niitä kaikkia ja suurimmaksi osaksi ainoastaan niitä +ynnä sen lisäksi raamatullisia aiheita katsoivat senaikaiset +taiteilijat kyllin arvokkaiksi siveltimensä esineiksi. Arkailematta +avasi taiteilija taivaan ja asutti sen, hänen mielikuvituksensa tunki +maan sisään ja löysi sieltä helvetin, jonka empimättä esitti, hän +tahtoi olla mukana maailman luomisessa ja tiesi täsmälleen, millaista +oli elämä paratiisissa, eikä hän kammonnut loihtia esiin sellaistakaan +tapausta kuin viimeinen tuomio. Kunnia sille, jolle se tulee, ja +annettakoon kunnia kernaasti niillekin aiheille, joita nykyaika +rakastaa, mutta älköön ihmeteltäkö, jos aate nousee ja tunne avartuu +enemmän silloin, kun katsoja joutuu n.s. silmästä silmään katselemaan +elämän ja kuoleman suurimpia kysymyksiä ja niiden edustajia taivaassa +ja maan päällä. + +Me olemme siihen jo tottuneita ja me selailemme kuvallista +raamattua niinkuin muutakin kuvakirjaa, mutta silloin, kun tuo +uskonnollis-kirkollinen taidesuunta ensiksi syntyi, kohtasi se varmaan +syvästi uskonnollisia tunteita ja kulumatonta mielikuvitusta yleisössä. +Se sytytti sydämiä niinkuin meillä nykyjään sytyttää niitä +»kansallinen» taide, mutta innostuksen aihe oli kuitenkin ylempi ja +vaikutus sitä mukaa syvempi. Se oli niin voimakas, että taideteos +saattoi nousta kuvatun sijalle--ilmiö, jonka vielä tänäkin päivänä +näkee hartaasti katolisissa maissa. Eikähän se ihme olekaan, että niin +tapahtui yleisössä ja että madonnan kuvia kannettiin juhlasaatoissa +kaupunkien läpi, kun itse taiteilijakin saattoi joutua tuollaisen +hurmauksen valtaan. Yksi esimerkki on siitä ennen Rafaelia elänyt +maalarimunkki Angeliko da Fiesole, jonka kerrotaan niin sulautuneen +aiheeseensa, että hän esimerkiksi Kristusta ristinpuulle maalatessaan +ratkesi kyyneliin oman taulunsa edessä. + +Tämän munkin ja hänen aikalaistensa freskomaalaukset muuten mielestäni +parhaiten vastaavat tämän taidelajin aatetta. Ne vaikuttavat väriensä +ja muotojensa miltei etsityllä yksinkertaisuudella; ne ovat +neitseellisen kainot, uskonnollisesti syvät ja hartaat ja liittyvät +ihmeellisen vaatimattomasti seinään. Kaikki ovat ne kirkoissa ja +luostareissa. Pyhän Markuksen luostarin käytävät ja munkkikammiot +Firenzessä ovat hänen koristamansa ja siellä on hänen kenties paras +teoksensa: enkelin ilmestyminen Marialle. Nyt ne ovat kaiken maailman +ihailtavina, ja alituinen ihmisvirta vaeltaa noiden ristinpuun alla +polvistuvien apostolien ja Jumalan äidin ja Jumalan pojan ohitse. +Taiteilija on saanut jälkimaailmaltakin täyden tunnustuksensa, joka ei +ole paljon pienempi kuin Rafaelille ja Mikael Angelolle annettu. Mutta +sittenkin tuntuu siltä kuin tämä tunnustus olisi vähempi kuin se, minkä +hänelle varmaankin antoivat hänen aikalaisensa, nuo hiljaiset munkit, +joiden yksitoikkoisia kammioita eivät elähyttäneet muut nähtävät kuin +ne yksi tai kaksi pientä freskoa, joita taiteilijan sivellin oli +valkeille kiville luonut erakon silmää hivelemään ja mieltä ylentämään. + + + + +FIESOLEN LUOSTARI. + + +Vähän matkaa Firenzestä on korkealla, kauas näkyvällä kukkulalla +Fiesolen pikkukaupunki ja sitä vielä vähän ylempänä samanniminen +fransiskaaniluostari. Sen kirkkojen tornit, sen puutarhoista kohoavat +sypressit ja piiniat ja rakennusten valkoiset seinät näkyvät aina tuon +tuostakin Firenzen katuja kävelevän silmään. + +Olimme kulkeneet sinne laajaa ajotietä, joka ensin loivia mutkia tehden +polveili hiljalleen kohoavia rinteitä myöten, täynnä huviloita ja +maataloja ja niitä ympäröiviä viinitarhoja. Kaupunki on vuoren selällä +kuin kirkon harjalla, luostari sen yläpuolella kuin tornissa, jonne +jyrkkä jalkatie johtaa. Seuraan sitä ja seison pian luostarin edessä +ulkopihalla, jota totiset, juhlalliset sypressit vartioivat. + +Luostarin portti on suljettu, samoin kirkon ovikin, joka tavallisesti +muulloin on auki, vastaanottaakseen kaikkia niitä, jotka tahtovat tulla +tänne rukoilemaan. Mutta nyt onkin keskipäivä, munkkien aamumessut ovat +jo pidetyt, aamusoitot soitettu eivätkä vielä ole alkaneet iltapäivän +kirkonmenot. Kellot tornissa riippuvat äänettöminä odotellen +auringonlaskua, joka on taas vapauttava niiden kaiun. + +Istahdan rappusille levähtämään ja odottamaan minäkin. Takanani on +suuri luostari, niinkuin autio linnoitus, josta ei kuulu +hiiskahdustakaan. Ei näy elämää missään, ei ole täällä nyt edes noita +matkailijan tielle alinomaa tulevia kerjäläisiäkään, jotka luultavasti +ovat laskeutuneet Firenzeen, missä parhaillaan vietetään juhlaa. +Ainoastaan silloin tällöin kuuluu jossakin kaukana ammahtavan aasin +ääni ja alhaalla syvässä laaksossa viheltää juna. + +Mutta sypressien runkojen välitse aukeaa näköala Firenzeen päin ... ja +mikä näköala...! + +Alhaalla Arnon laaksossa lepää siellä, aaltomaisten, tummansinertävien +vuortenharjanteiden välissä kuin jättiläisen suuren kukkaismaljan +pohjassa kaupunkien helmi. Kuinka kauniisti muodosteltu, kuinka +hienosti hiottu on tuo helmi! Näen marmorisen temppelin kupoolin ja sen +vieressä kellotapulin, näen keskiaikaisen linnan solakkakaulaisen +tornin. Kaikkialla palatsien ja luostarien ruskeita tiilikattoja ja +niiden välissä puutarhan ainaista vihreyttä. Kaupunki hymyilee kuin +hilpeässä ainaisessa onnessa, kukkivan ja kukkiaan lemuavan laakson +ympäröimänä, ja muuttuu vähitellen ja kuin huomaamatta maaseuduksi, +josta paistaa vaahdon valkeita maalaiskyliä ja pikkukaupunkeja, joita +yhdistävät toisiinsa kapeina nauhoina poimuilevat vaaleankeltaiset +maantiet. + +Hauska huoleton elämä jäi meistä äsken sinne vilisemään kivitetyille +toreille ja viileille varjoisille kaduille. Kaiken maailman rikkaat ja +joutilaat olivat tulleet sinne viettämään etelän ihanaa kevättä, +hengittämään vastapuhjenneiden lehtien lemua ja ahmimaan kukkien +hurmaavaa tuoksua, joka muurien ulkopuolelta puutarhoista tulvii +kaupungin sisimpiin osiin ja tuntuu Arnovirran vihreän vedenkin mukana +valuvan sen läpi. Heillä oli siellä parhaillaan kukkaisjuhla, ja kadut +kuohuivat iloista, kirjavapukuista kansaa, toreilla ja kadunkulmissa +soitettiin ja tanssittiin. Ikkunat, katuovet, parvekkeet, katot ja +räystäätkin olivat täynnä väkeä odottamassa corso di fiorin tuloa. Se +tulee, kaksi-, kolmi- ja nelivaljakoita tungeskelee väkijoukon läpi, +hevoset, kuskit ja vaunuissa istujat kukilla koristettuina ja vaunut +niinkuin kukkaislähteestä nostettuina ja vielä kuin sen märkyyttä +valuen, pyörät ja istuimet ruusuja tihkuen: punaisia, valkoisia, ja +muuankin pelkkiä sinisiä muistikukkia. Värit välkkyvät, tuoksut +temmeltävät ilmassa ja noiden liikkuvien kukkaismaljojen sisässä istuu +onnen ja iloisen elämän poutaperhosia: nuori ihana äiti kahden pienen +tyttärensä kanssa, toisessa yksinäinen pieni prinsessa, kokonainen +perhe, kaksi rakastunutta... + +Ne jäivät sinne karkelemaan liputettuja katuja pitkin, ja täältä sinne +katsellessa näyttää siltä kuin aurinko heijastellessaan ja varjoja ja +valoja vaihdellessaan ottaisi sekin osaa ihmisten iloihin ja niinkuin +koko tuo lakeus olisi ihanuuden meri, jossa värejä lainehtii ja +karehtelee kauneutta. + +Mutta me täällä--me istumme kuin erämaassa. Ei ota luostari osaa +maallisiin menoihin, ei näy se tietävän eikä tahtovan niistä tietää. +Sen ikkunat ovat suljetut, sen asukkaat vaikenevat, ja ainoastaan +sypressi kuiskaa jonkin salaperäisen sanan vierustoverilleen, kun +heikko tuulahdus tästä kautta kulkiessaan sitä koskettaa. + +Mutta se ajattelee, miettii omia mietteitään, ja kun se niistä herää, +tulkitsee se ne omalla tavallaan. Kello pienen tornin huipussa +heilahtaa ja alkaa soida, luostarin ovi aukeaa ja sieltä sisältä kuuluu +messua. Hetken kuluttua ja kellon yhä soidessa tulee jono munkkeja +ulos, ne tekevät kierroksen pienellä pihatolla, laskeutuvat tietä alas +ja katoavat. Vienevätkö viimeistä voitelua jollekin kuolevalle, +käynevätkö siunaamaan jotakin kuollutta vai laskeutunevatko laaksoon +rukoilemaan sadetta vainioille, joita madonna viime aikoina on poudalla +rasittanut? Kellon soitto saattaa heitä heidän retkelleen, ja kun +messun nuotti on lakannut kuulumasta, vaikenee kellokin. + +Mutta luostarin ovi on jäänyt raolleen, ja minä hiivin siitä sisään. Ei +näy portinvartijata eikä kukaan tule estämään. Tulen holvin alatse +neliskulmaiselle pihamaalle, jota reunustaa pilarikäytävä ja jonka +seiniä hienoväriset, ujosti esiintyvät freskomaalaukset koristavat. +Jotkut ovet ovat auki, ja yhden ohi astuessani näen pienen +kappelikirkon, jonka perällä lepattaa vahakynttilä palamassa alttarin +vieressä. Toiset ovet veivät munkkien kammioihin. Ne ovat ahtaat ja +matalat, ikkunat pienet kuin vankien kammioissa, yhdellä seinämällä +rukouspöytä ristiinnaulitun kuvan tai madonnan kanssa, toisella +kaitainen rautavuode. Tulen rohkeammaksi ja kuljen edemmä toiselle +neliskulmaiselle pihalle. Se on samalla puutarha, ja sen keskellä on +kaivo, jonka kivisen kannen päällä ruskeakaapuinen avopäinen munkki +nostaa vettä astiaan ja ruiskuttaa sitä taimilavoihinsa. Takaportista +tulee toinen ajaen edellään aasia, joka kantaa itsekokoistaan +risukimppua. + +Joudun harhaillessani luostarin ulkopuistoon, joka on kukkulan toisella +rinteellä, poispäin Arnon laaksosta ja Firenzestä. Kaikki äskeinen +ihana hempeys on luonnosta kadonnut. Alhaalla on hedelmätön laakso, +jonka pohjassa on punaiselle hiedalle kuivunut jokivirta. Taampana +toisella puolella laakson on erämainen vuoristo, kovaa karua kalliota, +jonka kasvullisuus on heikkoa ja kuihtunutta. Mitä aurinko ei ole +kärventänyt, sen on vesi vienyt muassaan uurtaen pitkiä syviä naarmuja +vuorten rinteisiin. Jyrkkää polkua alas laaksoon siellä täällä +kasvavien piiniain välissä vaeltaa äskeinen munkkien jono hitaasti +kulkien selät koukussa. + +Mutta täällä puistossa on varjoisia tammia, kukkivia mantelipuita, +myrttilehtoja, oliiveja, oranssipuita ja lehteviä viikunapuita. Täällä +on nurmikkoa ja hyvin hoidetuita polkuja ja niiden varrella mukavia, +kiveen hakatuita istumapaikkoja. Vähän väliä on rakennettu huvimajoja +madonnalle ja hänen pienelle »bambinolleen». Yksinäinen munkki +käyskentelee tuonnempana puitten välissä ja noukkii kukkasia, jotka hän +sitten vie madonnan huvimajaan. Hän huomaa minut, mutta ei tule +häiritsemään. Painun vielä syvemmälle metsän sisään, jonne ei näy +luostaria. Luostarissa aletaan soittaa iltakirkkoon. Ja samalla kuuluu +toisen luostarin kello vastaavan jostakin laakson yli. Hetken aikaa ne +juttelevat siinä niinkuin kaksi uskovaista, jotka ymmärtävät toisensa +ja ovat yhtä mieltä elämän suurimmissa kysymyksissä. Vuosisatoja ovat +ne kai sillä tavalla ajatuksiaan ja tunteitaan vaihtaneet niitä aina +samaan äänilajiin ja samaan sointuun ilmaistessaan. + +Sitä kuunnellen, tuota iltasoittoa, alkaa näyttää siltä kuin katoliset +legendat muuttuisivat todellisuudeksi, kuin tämä metsikkö kansoittuisi, +kuin enkeli liihoitteleisi maahan Marialle ilmoittamaan, että hän on +löytänyt armon Jumalan tykönä, ja madonna nojaa, Jeesuslapsi +käsivarrellaan, tammea vastaan, ja tietäjät itäiseltä maalta saapuvat +lahjoineen. Kaikki ne monet taulut, joita joka päivä on nähnyt +kirkoissa ja luostareissa ja joita mielikuvitus ja muisto on täynnä, +alkavat elää. Kuinka hyvin ymmärrän nyt nuo näyt, joita hurskaat munkit +ja taiteilijat näkivät ja esittivät sekä sanoin että värein. Kuinka se +täällä näyttää luonnolliselta tuo likeinen yhteys taivaan ja maan +välillä, täällä, josta ei tunnu olevan kuin lyhyt askel ja pieni +hyppäys avonaiseen taivaaseen. Tämmöisestä luostarista, siitähän jo +näkyy kuin matkan määrä ja se on vain viimeinen pysäkki. Sellaisena +sitä ainakin sen omat asukkaat pitävät ja semmoisen vaikutuksen se +hetkellisenä miellyttävänä tunnelmana tekee satunnaiseen +matkamieheenkin. + +1893 + + + + +KIRKKOJA JA KIRKONMENOJA. + + +En ole koskaan ollut niin uuttera kirkossakävijä kuin täällä Italiassa. +Tuskin menee sitä päivää, ettei tulisi jotakuta kertaa kirkossa +pistäydytyksi. Siihen on luonnolliset syynsä. Sillä tuskin on sitä +kadunkulmaa, jossa ei jokin kirkko kohoisi, ja avarampien torien +ympärillä niitä on useampiakin. Sitten ovat kirkkojen ovet auki aamusta +iltaan, ja alituinen ulos ja sisään tulviva ihmisvirta vie helposti +mukaansa. Kirkoissa on sitäpaitsi kätkettynä suurimmat ja omituisimmat +taideaarteet. Se kaikki on syynä siihen, että niihin tulee niin usein +poikenneeksi. Kun niihin tulee poikenneeksi, niin tulee niitä +katselleeksi, ja kun niitä tulee katselleeksi, niin tarttuvat ne +mieleen ja jättävät siihen vaikutuksensa. + +Niistä vaikutuksista pantakoon tähän muutamia otteita. + +Millainen on italialainen kirkko? + +Kysymys on sopimattomasti tehty, sanoo varmaankin kirkollisen +rakennustaiteen tuntija, sillä italialaisia kirkkoja on monenmuotoisia +ja monenlaisia, jotka varsin monessa suhteessa eroavat toisistaan. +Onhan siellä goottilaisia, on renessanssikirkkoja, on antiikin malliin +tehtyjä ja onpa niitäkin, joiden muotojen aate on lainattu itämailta. +Mutta on niiden ulko- ja sisämuodoista kuitenkin säilynyt mielessäni +muutamia kuvia, joiden pääpiirteet ovat sulaneet jonkinlaiseksi +kokonaisvaikutukseksi. + +Kun me ajattelemme kirkkoa, niin näemme sen tavallisesti seisovaksi +joko jollakin avonaisella tai korkealla paikalla, joka on ikäänkuin +raivannut oman maansa (hautausmaansa) ympärilleen, minkä keskellä se +sitten kohoaa jotenkin loitolla ihmisasunnoista ja mistä se useinkin +kivijalkaansa myöten näkyy tietä kulkevan silmään. Alkujaan lienevät +kirkot täälläkin seisoneet vapaina. Mutta kun ihmiset vuosisatojen +kuluessa ovat samoilla sijoillaan pyörineet kirkko keskipisteenään, +niin ovat ne lopulta sitä lähennelleet ja piirittäneet sen omilla +asunnoillaan niin, että siitä ainoastaan korkein kupooli ja ylin huippu +ylenee kattojen takaa--jos siinä näet on tuollainen huippu ja kupooli. +Se kuitenkin puuttuu hyvinkin usein. Olen nähnyt koko joukon suuria +komeita kaupunkikirkkoja, varsinkin Roomassa, joihin ovi aukeaa kadulta +niinkuin mihin suurempaan hotelliin tahansa ja jota ei ihmisasunnoista +erota muu kuin pyhimysten kuvilla tai maalauksilla ja ristillä +koristettu pääty. Kirkon ulkopuolinen rakennekauneus, jos sitä alun +pitäen on ollutkin, katoaa kokonaan ja ainoastaan muutamissa kaikkein +suurimmissa ja kaikkein komeimmissa se pääsee useammilta puoliltaan +vaikuttamaan. Mutta niissäkin on tavallisimmasti jokin niihin kiinni +muurattu luostari kokonaisvaikutusta häiritsemässä. Usein on kirkon +sivuseinillä alikerrassa kauppapuoteja, vaunuliitereitä t.m.s. ja +ylemmissä kerroksissa tarjotaan huoneita vuokrattavaksi. + +Uskonto ja sen harjoitus on katolilaiselle jokapäiväinen asia ja +arkinen toimitus ja se on tehnyt heille kirkon kotoisemmaksi kuin +mitä se on meille. Meille se on Herran huone, jonkinlainen +sunnuntai-uskontoamme palveleva juhlasali, johon kerran viikossa +kokoonnutaan; heille se on jokapäiväinen lepopaikka, niinkuin julkinen +puisto tai puutarha, johon he ohikulkiessaan istahtavat nauttimaan +varjoa ja viileyttä ja jossa musiikki monta kertaa päivässä soittaa +heidän huvikseen. + +Ja kaunis puutarha se kyllä onkin. Yhtä vähäpätöinen ja vaatimaton kuin +italialainen kirkon ulkokuori on, yhtä suurenmoinen ja ylellinen on +usein sen sisusta. Tietysti vaihtelee sisä-asu yhtä monen aikakauden ja +taidelajin mukaan kuin ulkoasukin, mutta useat eri vaikutukset +yhteensulattamalla syntyy siitä sentään seuraava kokonaiskuva. + +Tavallisesti on täkäläinen kirkko latinalaisen ristin muotoon +rakennettu. Kun astuu ovesta sisään--jonka pielessä ohimennen sanoen +istuu aina joku vaivainen kerjäläinen almua anomassa--on siinä edessä +soikea käytävä, tai oikeammin kolme sellaista: kaksi laitimmaista ja +kapeampaa ja yksi keskimmäinen ja leveämpi, jotka pilarien tai kaarien +kautta eroavat toisistaan. + +Tuo keskimmäinen on kirkon avarin osa, josta silmä kantaa kirkon +perille saakka, missä ovat alttari, kuori ja kupooli. Se on yksi ainoa +suuri lattia, useinkin kuin autio tori, jossa vain siellä täällä on +pieni rukouspenkki, mihin kirkkomies kuoria kohden pyrkiessään vain +hetkeksi polvistuu jatkaakseen sitten matkaansa eteenpäin. Kirkon varsi +on sen molemmilla seinämillä ja sen risteyksistä lähtevissä +sivuhaaroissa. Sillä siellä ne ovat nuo kaikki pienet eri kappelit, nuo +niin sanoakseni varjoiset lehtimajat, jotka antavat katoliselle +kirkolle sen varsinaisen luonteen, jossa varsinaista hartautta +harjoitetaan ja jossa varsinaiset kirkonmenot tapahtuvat. Sinne kääntyy +tavallisesti aina sekin, joka vain matkailijan ja taiteenharrastajan +silmillä katselee. + +Sillä se on kokonainen taidemuseo tuollainen yksi ainoa kirkon +sivuseinämä. Sen kappaleista muodostaa useinkin jokainen erityisen +pienoiskirkon. Näissä kappeleissa on oma alttarinsa, omat +alttaritaulunsa, ja seinät ovat peitetyt joko veistoksilla tai +freskomaalauksilla. Elleivät ne ole jonkun vanhan, kuuluisan, rikkaan +suvun erityistä omaisuutta, ovat ne omistetut jollekin merkilliselle +madonnalle tai jollekin pyhimykselle, jonka elämä ja ihmetyöt ovat +siihen kuuluvissa taideteoksissa esitetyt. Kullakin kirkossakävijällä +on hänen sukunsa traditsionien tai yksityisten taipumustensa mukaisesti +oma lempikappelinsa, johon hän poikkeaa polvistumaan, rukoustaan +lukemaan ja vahakynttilänsä sytyttämään. Ja kun koettaa asettua hänen +kannalleen, niin ymmärtääkin sen varsin hyvin tämän omituisen tavan, +sillä kirkko kokonaisuudessaan korkeine holveineen ja laajoine +muotoineen hajoittaa mieltä ja hartautta, jotavastoin tuollainen +pikkukammio sitä kokoo ja keskittää. Tuolla suuressa kuorissa ja ison +pääalttarin ympärillä asuu kaukainen, ankara, suuri Jumala; täällä ovat +hänen pienet, enemmän inhimilliset välittäjänsä, joiden puoleen on +turvallisempaa ja kodikkaampaa kääntyä. + +Mutta paitsi madonnia ja pyhimyksiä, jotka asuvat noissa kappeleissa ja +joiden läsnäolon katolinen niin elävästi luo eteensä vilkkaan +mielikuvituksensa avulla, asuu kirkoissa paljon muitakin »henkiä». +Suuri joukko suuria miehiä, hurskaita kirkon ystäviä ja sen +hyväntekijöitä on haudattu kaikkien kirkkojen seinämiin. Se osa kirkon +seinästä, joka jää kahden kappelin väliin, on tähän tarpeeseen +käytetty. Köyhemmissä ja pienimmissä kirkoissa on vain marmorilaatta +kirjoituksineen leposijaa merkitsemässä ja sen päällä kenties vainajan +rintakuva. Mutta vähänkin suuremmissa on siinä sillä sijalla kokonainen +hautakivi-taideteos muistuttamassa vainajasta. Ja nämä n.s. sarkofaagit +ne ovat useinkin mitä suurinta ja hienointa taidetta. Kuuluisimmat +taiteilijat ovat monestikin niissä luoneet elämänsä etevimmän +mestariteoksen. + +Niitä silmäillen siirtyy katselija hiljalleen kirkon varsinaista +ristikkoa kohden. Kupoolin alla tapaa hän kuorin, joka on joko +koko- tai puoliympyrä ja jossa kirkon kaikki komeus kokoontuu kuin +polttopisteeseensä. Siinä on pääalttari, joka hohtaa kultaa ja hopeaa +ja jonka katosta kannattavat ylellisesti silaillut pilarit ja johon +useinkin on asetettu kirkon kaikkein pyhin muistomerkki: jokin kuuluisa +taideteos tai ihmeitä tekevä pyhä esine. Alttarin edessä kirkon sillan +alla on joskus hautakammio, mihin on--tai ainakin sanotaan olleen-- +kirkon suojeluspyhimys haudattu ja missä vahakynttilät yötä päivää +palavat. Jos kirkko on oikein vanha tai muuten kuuluisa ja jos sen +alttarikammioon haudattu suojeluspyhä on joku apostoli, esim. pyhä +Pietari Pietarinkirkossa Roomassa, niin muuttuu tällainen kammio +varsinaiseksi pyhiinvaelluspaikaksi, jossa päivät päästään näkee +äänettömiä rukoilijoita. + +Sen edustalla toimitetaan myöskin pääjumalanpalvelus eli n.s. messu. + +Matkamies, joka ei jouda kauan aikaa yhdessä paikassa viipymään ja +jolla ei ole erityistä halua tutkia monimutkaisten katolisten +kirkonmenojen merkitystä, ei saa siitä suurtakaan vaikutusta mukaansa, +varsinkin kun hän ei ole pakotettu pysähtymään sitä kuullakseen, vaan +saapi vapaasti kulkea ja katsella sitä, mikä häntä huvittaa. + +Seuraava kuva on siitä kuitenkin jäänyt mieleeni. + +Alkaa kuulua kirkossa laulua, milloin heleitä lasten ääniä, milloin +karkeita miesten bassoja, joiden rinnalla vakavimmat M.M:n bassot ovat +kuin lampaan vuonan valitus vihastuneen härän mörinään verrattuna. +Yht'äkkiä lakkaa laulu ja kuuluu lukemista, jonka jälkeen taas sata +ääntä yhtyy yhteen virteen. Silloin tällöin soittavat jossakin kätketyt +urutkin jonkin sävelen. + +Mistä ne tulevat nuo äänet? + +Kuljen niitä kohti ja näen, että kirkon peräseinä muodostaa alttarin +takana puoliympyräisen holvin--sekin ylhäältä alas asti koristettu +maalauksilla, usein mitä etevimmillä--mikä on kehyksellä erotettu +muusta kirkosta. Siellä istuu tai seisoo suurilla, mukavilla, seinään +kiinnitetyillä tuoleilla tai penkeillä kokonainen hiippakunta pappeja +pikkuisine poikineen. Suuret kirjat edessään ne lukevat vuoron ja +toisen vuoron veisaavat ja kolmannen--haukottelevat. Sill'aikaa toiset +papit alttarilla tekevät melkein samaa ja sen lisäksi heiluttavat pyhää +savua suitsuavista astioista, lankeilevat polvilleen ja jakavat +siunauksiaan alttarin ympärillä seisovalle kansalle. + +Nämä tällaiset suuret juhlamessut, joissa kirkon koko varusväki astuu +aseisiin, joissa kaikki sen ulkonainen loisto esiytyy ja jotka eivät +ole muuta kuin »kirkkoparaateja», jättävät katselijan enimmäkseen +kylmäksi ja välinpitämättömäksi. Ainoastaan soitto ja laulu, +kuunneltuna jostakin kirkon etäisestä kulmasta, jonkin hautakiven +suojassa, jonne vain pääsävelet tunkevat eikä mitään näy, saattaa +sentään välistä jäädä pysyväiseksikin vaikutelmaksi. + +Paljon enemmän rakastan noita pienempiä kotikemuja, joita kirkoissa +niin usein pannaan toimeen milloin mistäkin syystä. Ne eivät esiinny +millään totisuuden tai syvyyden vaatimuksillakaan eivätkä siis vaikuta +vastenmielisesti, jos eivät voi niitä täyttää. + +Niitä näkee melkein joka päivä, ja tavallisesti pannaan ne toimeen +jonkun pyhimyksen kunniaksi. On esim. joku madonna, josta on se maine, +että hän on tehnyt sen tai sen hyvän työn, parantanut sen taudin t.m.s. +Hänellä on oma aikansa, jolloin hän mielellään vastaanottaa kiitollisia +uskovaisiaan. Joku munkki, pappi tai kirkonpalvelija, jonka erityisenä +toimena on tämän madonnan ja hänen kappelinsa vaaliminen, nähdään +juhlan aattona olevan suuressa hommassa. Hän puhdistaa alttaria, +kiilloittaa kulta- ja hopeakaluja, pystyttää kokonaisen metsän +kynttilöitä alttarin ympärille, häärii niinkuin emäntä, joka odottaa +vieraita luokseen. Tulen toisena päivänä samaan paikkaan ja näen, että +odotetut vieraat ovat saapuneet. Suuri joukko naisia, lapsia ja siellä +täällä joku vanhempi mieskin piirittävät nyt paikkaa. Madonna loistaa +kynttiläin keskellä kaikessa komeudessaan. Hänen kuvansa kehys on +verhottu köynnöksillä ja kukkasilla (sekä luonnollisilla että +papereista tehdyillä), ja sen ympärille on ripustettu uhrilahjoja jos +jonkinlaisia. Siinä voi nähdä lasisia sydämiä, helminauhoja, ristejä, +sormuksia, mutta siinä voi myöskin nähdä puusta tai paperista tehtyjä +sormia, korvia, varpaita, jopa vatsankin jäljennöksiä--ne ovat pantuina +merkeiksi niistä ruumiinosista, jotka kaikkein äitien esikuva on +joistakin niihin kuuluvista taudeista ja vammoista vapauttanut. + +Kun näkee sen totisuuden, millä kaikkien näiden pikkulahjain antajat +lukevat rukouksiaan kappelin edustalla ja miten tosissaan he pienille +lapsilleen osoittavat Kristuslasta Marian sylissä, niin ei tälle +kaikelle voikaan vetää suutaan nauruun niinkuin ensin oli tehnyt mieli, +vaan täytyy se ottaa semmoisena kuin se on: yksinkertaisen, lapsellisen +hartauden naiivisena ilmauksena. + +Tällaisista näkemistäni pikkukemuista vielä pari esimerkkiä. Niinpä +näin pitkänä perjantaina erään kappelin edustalla Firenzessä kokonaisen +ryytimaan, joka arvatenkin kuvasi Getsemanen yrttitarhaa. Lattia oli +peitetty valkealla pellavalla ja pumpulilla. Tässä lattiassa kasvoi +punaisia ja valkoisia ruusuja, lehdet kulta- ja hopeapaperista. +Keskellä tarhaa oli läpikuultava Vapahtajan pään kuva +orjantappurakruunuineen ja veripisaroineen ja kahden puolen sitä kaksi +paitaa, toinen veripunainen, toinen lumivalkoinen. Ja kaikkialla +kynttilöitä sekä pienen pieniä että suuren suuria. Tällä esityksellä +oli loistava vaikutus niihin pienokaisiin, joita varten se oli aiottu. +Ne juoksentelivat siinä kuin joulukuusen ympärillä ja taputtivat +käsiään, kun äidit osoittivat heille tätä ihmettä. Olihan se vähän +omituinen tapa esittää Kristuksen kärsimyksen historiaa ja hänen +verisovitustaan. Mutta lapsille aiottuna tuskin olisi sopivampaa voinut +keksiä. + +Vielä hupaisemmalta tuntui minusta se, minkä näin itse pääsiäispäivänä +eräässä saman kaupungin suurimmista kirkoista, Santa Crocessa eli Pyhän +Ristin kirkossa. Kun se on vastapäätä asuntoani, kaitainen katu vain +väliä, menin sinne tietysti päasiäiskirkkoon. Suuri messu siellä kävi +parhaillaan. Syistä, joita yllä olen esittänyt, ei se kuitenkaan +suuresti minua huvittanut. Sen sijaan herätti huomiotani joukko naisia, +joita yhtä mittaa puikkelehti sakastin ovesta ulos ja sisään. Kaikilla +oli niillä pieni myttynen kädessään. Uteliaana menin heidän mukanaan ja +tulin sakastiin. Se on suuri kuin pienen pitäjän kirkko, ja sen seiniä +koristavat kuuluisat vanhat freskot. Ei nyt kuitenkaan ollut aikaa +niitä katsella. Paitsi lukuisia kuoripoikia, jotka täällä telmivät ja +hilskasivat, näin siellä useita pappeja pienten tilapäisten alttarien +edessä lukemassa siunauksia ja sirottelemassa elämän vedellä naisia, +jotka heidän edessään polvistuivat. Tietysti otaksuin, että heitä +kirkoteltiin. Pian kuitenkin huomasin, että toimitus ei tarkoittanut +naisia, vaan niitä myttyjä, joita he olivat tuoneet mukanaan. Mytyissä +oli kätkettynä pääsiäismunia. Ja kun palasin ruokapaikkaani, pieneen +ravintolaan lähellä kirkkoa, oli minulla ilo saada aamiaisekseni niitä +munia, joita ruokarouvani vähän ennen oli käynyt sakastissa +siunauttamassa. + +Uskonto ja sen menot tuskin voinevat tulla kodikkaammiksi kuin minkä +tämä esimerkki osoittaa. Kun keittiö on niin likeisesti liittynyt +kirkkoon, niin on samalla kirkkokin liittynyt yhtä likeisesti +keittiöön, ja tätä ystävällistä suhdetta, jota vuosisatain kuluessa on +osattu niin taitavasti kehittää, saanee katolinen kirkko kiittää siitä, +että se kaikista »puhdistuksista» huolimatta niin kauan on voinut +säilyä miltei rikkomattomana etelän herkkämielisten, lapsellisten +kansojen keskuudessa. + +1893 + + + + +PISAN CAMPO SANTO. + + +Paikka, mihin vainajain viimeiset jäännökset sijoitetaan, antaa +useinkin selvän käsityksen siitä, millaiseksi kuolemaa missäkin +ajatellaan. + +Suomalainen ja yleensä pohjoismainen hautausmaa on aina suruvoittoinen +ja totisen alakuloinen. Synkkäoksainen kuusi, joka pienimmänkin tuulen +henkäyksen siihen puhaltaessa kohahtaa raskaasti, on tavallisin koriste +haudoillamme. Haapa, jonka lehvät lepattavat niinkuin kuolleiden henget +niissä kuiskaisivat, on toinen yhtä suosittu puu vainajain haudoilla. +Nuo puiset ristit, jotka piipottavat niin avuttomina talvisten hankien +keskestä, lisäävät vielä sitä haikean mielen tunnetta, joka niin +likeisesti liittyy meidän käsityksiimme kuolemasta. Uskonnolliset +käsityksemme kuolemasta estävät meitä yleensä rakentamasta komeita +muistomerkkejä poismenneille sukulaisillemme. Se, joka on meidät +jättänyt, on maasta tullut ja maaksi on hän jälleen tuleva. Meillä ei +ole mitään yhteyttä hänen kanssaan ylläpidettävänä, sillä vasta +viimeisenä päivänä on hänet kuolleista herätettävä. Sille, jolle +hautausmaa on jotakin muuta kuin kamala, kummitteleva »kalmisto», sille +on vainaja vain muistutus omasta katoavaisuudesta. Häntä, joka siellä +on maaksi muuttunut, eivät toisten rukoukset eivätkä kunnianosoitukset +ja uhrit enää voi auttaa. + +Ei edes sekään, että me jälkeenjääneiltämme toivoisimme näkyviä +muistomerkkejä itsellemme, kehoita meitä tekemään mitään heille, jotka +ovat ennen meitä mailleen menneet, sillä meistä on yleensä +yhdentekevää, miten meitä kuoltuamme kohdellaan. Hetikohta kun on +viimeinen huokaus rinnastamme lähtenyt, on korkein oikeus meistä +peruuttamattoman tuomionsa julistanut. + +Katolilaisten käsitys kuolemasta on hiukan toinen. Syntisen sielu ei +mene suoraan kadotukseen, se vaeltaa vielä kauan sen etehisessä, +Haadeksessa, Purgatariossa, josta se voidaan pelastaakin esirukouksia +lukemalla ja uhreja tekemällä. Siitä seuraa, että kuolema ei ole niin +kammottava ja ettei se siirrä vainajata niin kauaksi sukulaisistaan ja +ystävistään. Elävien ja kuolleiden välit pysyvät läheisinä vielä +kuolemankin jälkeen. Tuohon elävien ja kuolleiden läheisyyteen +vaikuttanee vielä sekin, että katolinen uskonto tunnustaa lukemattoman +joukon pyhimyksiä, jotka hyvinä henkinä vaeltavat elävien seurassa, +välittävät yhteyttä kahden maailman välillä ja auttavat ihmisiä heidän +pienimmissäkin huolissaan. Mutta siitä johtuu helposti, että muutkin +kuin pyhimykset ajatellaan ikäänkuin »elävän» kuolemansa jälkeen. Rakas +sukulainen, uskollinen ystävä muuttuu häntä kaipaavan suojelushengeksi. + +Tämä käsitys kuolemasta esiintyy jo vanhoilla roomalaisilla. He eivät +näy pelänneen aaveita, sillä he sijoittivat kuolleittensa tuhkat aivan +keskelleen, useinpa omiin huoneisiinsa. Rooman vilkasliikkeisin +valtatie Via appia, joka toi etelästä päin maailman pääkaupunkiin, on +niin sanoaksemme samalla hautausmaa. Sen varrella on vieläkin kosolta +raunioita, jotka osoittavat, että niiden alle oli kätketty kuolleita. +Eikä tämä hautausmaa suinkaan ollut mikään surullinen, alakuloisuuteen +kehoittava paikka. Nyt se kyllä, hävitettynä kun on ja kun kulkee +aution, myrkyllisen Campanian halki, voi tehdä sen vaikutuksen, mutta +silloin hohti siinä kahden puolen tien valkoinen marmori, ympäristö oli +vihreää, asuttua viljelysmaata ja läheinen vuoristo oli silloinkin sen +ihanana kehyksenä. + +Sama käsitys kuolemasta ja vainajista näkyy säilyneen tähän päivään +saakka kaikilla klassillisilla alueilla. Hautausmaat, missä heitä +käyneekin katselemassa, ovat kaikkein kauneimmilla paikoilla, ne ovat +aina taiteellisesti, jopa ylellisestikin koristetut ja tekevät +vaikutuksen, joka ei ole ainoastaan lohduttava, vaan milteipä +iloinenkin. + + * * * * * + +Vanhemmista hautausmaista on epäilemättä kuuluisin Pisan Campo santo. +Se on kaikkien matkustajain käymäpaikka yhtä hyvin kuin saman kaupungin +kallistuva torni ja tuomiokirkko. Sen se ansaitseekin, sillä se on +täydellinen taidemuseo, täydellinen taulukokoelma. + +Täytyy jättää pois kaikki käsitykset meikäläisistä hautausmaista +ymmärtääkseen, miten hautausmaa voi taulukokoelmaksi muuttua. Pisan +hautausmaa ei olekaan hautausmaa, vaan katettu hautauspilaristo. Kun +näet tullaan ovesta sisään, joka aukeaa korkeaan muuriin tuomiokirkkoa +ympäröivältä kentältä, ollaan suuressa soikeassa rakennuksessa, joka on +seinämiltään katettu, mutta keskeltä avonainen. Tämä avonainen paikka +on vihreä nurmikko, jota sade aina pääsee kostuttamaan. Siinä kasvaa +useita solakoita sypressejä, jotka hiukan muistuttavat meidän +kuusiamme, tai paremmin Etelä-Suomen solakoita katajoita, mutta ovat +keveämpiä ja ystävällisempiä silmälle nähdä. Multa siihen on +ristiretkien aikana tuotu pyhästä maasta, Palestiinasta. Joitakuita +hautoja on tällä nurmikollakin. Useimmat ovat kuitenkin tuon katoksen +alla, marmoriseinissä ja marmorilattiassa, joissa niiden paikkaa +merkitsevät lukemattomat kirjoitukset ja taideteokset. + +Taideteokset ovat usein symboolisia kuvauksia kuolemasta, mutta yhtä +usein tapaa hautoja kattavissa marmorilaatoissa niiden alla lepäävien +vainajien muoto- ja vartalokuvia, jotka milloin ovat pystyssä olevia +rintakuvia milloin taas kohokuvia. + +Nämä eivät kuitenkaan anna tälle hautausmaalle sen varsinaista +merkitystä. Pisan Pyhän kentän suurin viehätys on niissä maalauksissa, +jotka sen seiniä kaunistavat. Useat niistä ovat näet Italian vanhimpia +freskomaalauksia, ja ovat ne niinmuodoin jo taidehistoriallisestikin +suuriarvoisia. Mutta varsinkin aiheidensa vuoksi ne minua huvittivat. +Kun en voi kaikkia maalauksia luetella, kerron vain muutamasta. + +Viimeistä tuomiota on usein maalattu ja maalattu paljon taiteellisemmin +kuin Pisan hautausmaan seinässä. Vähän väliä tapaa tämän suurenmoisen +aiheen esitettynä katolisissa kirkkomaalauksissa, ja kuuluisin niistä +on Mikael Angelon mainio fresko Vatikaanissa. Mutta liekö tuota +tapausta sentään koskaan esitetty niin pöyristyttävän vaikuttavasti +kuin Pisan hautausmaalla? + +Eri osastoissa, jotka kukin ovat niin suuria, että esineet esiytyvät +luonnollisessa koossaan, on kuvattu itse tuomio, autuaiden taivas ja +kadotettujen helvetti. Viimemainitusta on jäänyt mieleeni pari taulua. +Yksi näistä kuvaa sitä hetkeä, kun pikku pirut eli »pahat enkelit» ovat +saaneet luvan ottaa kadotukseen tuomitut haltuunsa. Mitä kauheimmasti +irvistellen lentävät ne ilmojen halki kantaen kynsissään ja hampaissaan +syntisparkojen sieluja, jotka ovat kuvatut pienten lasten muotoisiksi. +Keskellä taulua on ryhmä tulivuorien huippuja, jotka suitsuttavat tulta +ja tulikiveä ja jonne pirut kantavat saaliitaan kuin petolinnut +pesiinsä, työntäen niitä noista aukoista sisään kuin savutorvista. +Aivan selvästi on tässä kuvassa ajateltu oikeita tulivuoria niiksi +lakeistorviksi, joiden kautta liika kuumuus maanalaisesta pätsistä +suitsuaa ulkoilmaan. Ajatus on todellakin nerokas, olkoonpa se sitten +taiteilijan oma keksimä taikka vain illustratsioni kirkon tai kansan +omasta käsityksestä. Hyvin ymmärrettävä onkin, että se on syntynyt +maassa, jossa tulivuoria suitsuaa ja jossa maanjäristykset kuuluvat +päivän tapahtumiin. + +Toinen helvettitauluista kuvaa itseään helvettiä ja sen haltijaa. +Kattiloidensa keskellä ja pikku pirujensa ympäröimänä istuu pimeyden +ruhtinas jättiläisen kokoisena hirviönä keskellä taulua. Kuka ei olisi +kerran elämässään koettanut mielessään kuvitella, miltä tuo mies +näyttäisi! Taiteilijat ja kirjailijat ovat koettaneet keksiä hänelle +mitä kauheimpia muotoja. Ei kukaan ainakaan niistä, joita minä olen +nähnyt, ole kuitenkaan mielestäni osannut paholaisen aatetta +kuvaannollisemmin esittää kuin nyt puheena oleva. Piru on kuvattu +sielujen syöjäksi ja syöminen tapahtuu mitä realistisimmalla tavalla. + +Hän on osaksi härkä, osaksi petoeläin, osaksi apina. Hänellä on +päässään sarvet, suu on tiikerin, vartalo gorillan. Hän on jotakin +vihreän keltaista ainetta, paikoitellen läpikuultavaa kuin veden +mädännys, tuollaista muodotonta vesihyytelöä. Parhaallaan on hän +aterialla. Kummallakin kädellään on hän kiehuvasta kattilasta, jossa +porisee sekaisin päitä ja jalkoja, ottanut lapsen ja puree vasemman +suupielen hampailla toiselta päätä, oikean suupielen hampailla toiselta +jalkaa. Hän on ahne ja nälkäinen, ja samalla kun hän toisia puree, +näkyvät ennen puremansa luistavan alas kurkusta. + +Ne valuvat kurkusta vatsaan ja kiemurtelevat siellä päällekkäin ja +poikittain (kaiken sen voi kuvassa nähdä), jatkaakseen sitten matkaansa +yhä eteenpäin aina maahan saakka (jonka senkin voi nähdä). Mutta +kaikista kamalin on hänen katseensa. Silmät ovat kierot ja seuraavat +katsojaa minne hän vetäytyneekin. Niiden ilmeessä on jotakin +yliluonnollisen julmaa ja samalla älytöntä. Ne seurasivat minua +viikkokausia jälkeenpäin samoin kuin koko tuo kuvakin. + +Kun se vaikutti minuun noin, niin mitä se mahtoikaan vaikuttaa +katsojiin aikoina, jolloin tuollaiset kuvat pidettiin kopioina olemassa +olevasta todellisuudesta. Kaikkialla olisi sellainen kuva syntisten +elämästä kuoleman jälkeen vaikuttanut pöyristyttävästi, mutta vaikutus +oli varmaankin moninkertainen tuossa ympäristössä, hautojen ja kuoleman +keskellä. Ja tietysti oli se tehtykin siihen havainnolliseksi +parannussaarnaksi ja muistutukseksi mahdollisesti niillekin aiotusta +kohtalosta, jotka tänne toivat sukulaisiaan ja tuttaviaan. + +Tästä kamalasta taulusta huolimatta ei hautausmaa kokonaisuudessaan +kuitenkaan tee kaameaa, ei edes surullistakaan vaikutusta. Ihmeen +viihdyttävältä tuntuu se, ettei tästä kuolleitten huoneesta näy mitään +muuta kuin korkea sininen taivas. Ei sinne kuulu melua kaupungista, ei +koskaan revi tuuli noiden uinuvien sypressien latvoja. Ainoastaan +kellojen ääni läheisen kellotapulin korkeasta tornista tunkee sinne +kuin yläilmoista tullen. Kaikista miellyttävimmin liikuttaa kuitenkin +mieltä tieto siitä, että elävät ovat ehdoin tahdoin tämän tällaisen +tyynen lepopaikan kuolleilleen valmistaneet. Kunkin aikakauden parhaat +taiteilijat ovat olleet sitä koristamassa siveltimellään ja taltallaan. +Kaupunki on mahtavuutensa aikana siihen tarpeeseen suuria summia +uhrannut, ja yhäkin hoitaa sitä nykyinen sukupolvi mitä hellimmällä +huolenpidolla. + +1893. + + + +KÄYNTI GENOVAN HAUTAUSMAALLA. + + +Kuvailkaa mielessänne kahden vuoren välissä oleva syvä laakso, jonka +pohjaa kostuttelee kirkkainta, sinisintä vuorivettä vuotava virta, jota +ympäröivien alempien rinteiden vierteillä on viinitarhoja ja +sypressimetsiä, ja jota ylinnä taivasta kohti rajoittavat kaljut, +vanhojen ritarilinnojen koristamat vuorten huiput. Kuvailkaa tämä +laakso ulkopuolella suurta kaupunkia, jonka siitä erottavat korkeat +kukkulat siten, että kun kaupunki on niiden mereen päin viettävällä +rinteellä, laakso jää maan puolelle. Astelemme tämän laakson pohjaa, +etenemme kaupungista ja kadotamme vähitellen kuuluvistamme meren +kohinan, laivain huudot ja kärryjen ja raitiovaunujen kolinan. Jätämme +vielä esikaupunginkin jäljellemme ja olemme maaseudulla. Silloin, +eräässä tien käänteessä, avartuu laakso, joki tekee polvekkeen ja sysää +ulomma toisistaan vuoren rinteitä. Nostamme silmämme ja siinä on +edessämme maailman kenties ihanin hautausmaa, kenties kaikista +viehättävin vainajain lepopaikka, Genovan kaupungin kirkkomaa. + + * * * * * + +Loitolta sitä katsellen sattuu silmäämme toisella noista vastakkain +olevista rinteistä, juuri siinä, missä se alkaa laaksosta kohota, +valkoinen marmorinen kirkko ja sen ilta-auringon paisteessa kimmeltävä +kupooli. Kahden puolen tätä pilarien ympäröimää kirkkoa kulkee hiukan +alempana marmoripylväitä kahdessa siivessä ja sen edustalla on +neliskulmainen, suuren suuri, vihreä, tasainen pihatto, sekin +marmoripilarien rajoittamana. Tämä pilaristo ja tämä pihatto se on +hautausmaa, se on tuo kuuluisa »kuolleitten kaupunki». + +Kuinka sopusointuisa se on muodoiltaan, kuinka puhdas suhteiltaan, +kuinka taiteellisesti kaareutuvat nuo pilariviivat keskustaansa, tuohon +kirkon kupooliin, tuohon hautauskappeliin, missä vainajien tomu +siunataan ja ruumissaarna luetaan! Kuinka viattomalta, kuinka puhtaan +puhtaalta näyttää tuo marmorin valkoisuus vihreää vuorta vastaan! Se on +kuin kaunis kangastus, se on kuin aaveiden kaupunki--niinkuin se kyllä +onkin--jonne ohikulkijaa vetämällä vetää ja jota kaukaa katsellessa +tuntuu siltä kuin hennoisi sinne tulla jo eläessään haudatuksi. + + * * * * * + +Olemme tulleet sisään portista, jonka edustalla on ainainen vartija ja +hänen asuntonsa. Olemme kääntyneet tuohon pilarikäytävään, joka ympäröi +suurta nelikulmaista pihattoa, minkä keskessä, teiden risteyksessä, +seisoo jättiläiskokoinen Suruttaren kuvapatsas. + +Pilarikäytävä on katettu, ulkopuoleltaan on se vahva muuri, johon +kuolleet ovat haudatut, mutta sisäpuolelta pihattoon päin on se +aukinainen. + +Alamme tarkastaa hautoja, joita täälläkin, niinkuin Pisassa, on sekä +seinässä että lattiassa. Melkein kaikki hautakivet ja -patsaat ovat +marmoria, mustaa tai valkoista, ja melkein kaikissa on veistettyjä +kuvioita. Harvoin vain näkee siellä täällä jonkin yksinkertaisen sileän +kiven. Kaikkein tavallisin hautakoriste on murrettu pilari, itkevä +enkeli, surun jumalatar tai jokin muu samanlainen vertauksellinen +kuvio. Nuo kuviot ovat asetetut kuin vartioimaan seinässä olevaa kiinni +muurattua aukkoa, jonne arkku on kätketty. + +Usein tapaamme myöskin vainajan muoto- tai vartalokuvan ja sen alla +hautakirjoituksen, jossa useimmiten mitä ylistävimmällä tavalla tehdään +selkoa vainajan avuista ja hyvistä puolista. Nämä tällaiset +hautapatsaat eivät vielä eroa tavallisista, muuallakin nähtävistä +hautapatsaista. Mutta aivan omituisia Genovan hautausmaalle ovat +eräänlaiset hautapatsaat, jotka siellä myöskin ovat lukuisimmat. + +Ne ovat niitä, joissa esitetään tuota likeistä yhteyttä vainajan ja +häntä suremaan jääneiden välillä, mistä jo edellisessä kuvauksessani +huomautin. Suremaan jääneet sukulaiset eivät ole hennoneet jättää +rakastettuaan yksin kuolon käsiin, vaan ovat seuranneet häntä hänen +viimeiseen lepopaikkaansa ja jääneet sinne. Tämä on tapahtunut siten, +että kun esim. rakastetun miehen kuva on hakattu keskelle suurta +marmoritaulua, on hänen puolisonsa, joka patsaan pystytti, antanut +samaan marmorilohkareeseen hakata omankin kuvansa joko maahan +vajonneena tai vainajata seppelöivänä. Toinen muistomerkki esittää +vainajan lepäävässä asennossa suuren marmorilohkareen päällä, jonka +sivuihin on hakattu koko hänen perheensä suremassa. Perheen jäsenet +ovat kuvatut marmoriin täysissä vaatteissaan, joka nappi, jokainen +pitsi on siihen kaiverrettu. Kolmas taas näyttää meille vainajan +kohoamassa taivasta kohti, siivet hartioilla, mutta muuten hänen +näköisenään, ja enkeli laskeutuu häntä vastaan saattaaksensa eteenpäin. +Alempana patsaan juuressa on realistinen ryhmä, kohtaus hänen +elämästään. On tahdottu jälkimaailmalle säilyttää muisto hänen +hyväntekeväisyydestään, ja hänet on pantu siihen, ojentamaan täyttä +kukkaroa köyhälle vaimolle, joka lastensa ympäröimänä ottaa sen +vastaan. Neljäs ryhmä, joka on jäänyt mieleeni monista sadoista +samanlaisista, antaa kuvan isästä, joka on haudannut ainoan poikansa: +poika on astumassa ovesta sisään kuoleman huoneeseen. Hän on parhaassa +iässään oleva nuorukainen, puettuna viimeisen muodin mukaan, silinteri +päässä, redangotti päällä, kaulus ja kaulahuivi kaulassa. Hän ojentaa +isälleen, joka on palttoo yllä ja hänkin yhtä tarkasti marmoriin +veistetty, kätensä hyvästiksi hattuaan kohottaen. Ja siinä ne seisovat +nuo jokapäiväiset ihmiset, mitä hienoimpaan marmoriin ikuistettuina! + +Ei voi kieltää, että se vaikuttaa hiukan naurettavasti eikä oikein +sovellu ainakaan meidän käsityksiimme kuoleman totisuudesta ja +vainajain kunnioittamisesta. Meistä tuntuu oudolta varsinkin se, että +sekä näissä että myöskin monissa muissa samanlaisissa vainajan +sukulaiset, ne, jotka ovat tuon komean, kallisarvoisen patsaan +pystyttäneet, näyttävät muistaneen itseään enemmän kuin kuollutta. +Heillä on näet muistopatsaassa yhtä huomattava, usein huomattavampikin +paikka kuin sen takana lepäävällä. Tulee kuitenkin muistaa, että +patsaan tarkoitus on osoittaa sitä surua ja kaipausta, jonka poismennyt +on jättänyt eläviin, ja luonnollistahan on, että sitä on tahdottu tehdä +niin näkyvässä muodossa kuin mahdollista. + +Jos tämä oman itsensä esillä pitäminen ja tunteillaan loisteleminen +eräissä mauttomissa, suuren suurissa marmoriryhmissä vaikuttaakin +vastenmielisesti, on kuitenkin toisia hyvin naiivia ja yksinkertaisia +tapoja tämän tunteen ilmaisemiseen, jotka lapsellisuudessaan tekevät +liikuttavan vaikutuksen. Köyhäin haudoilla, joiden päällä on vain +yksinkertainen risti tai hautakivi, riippuu näet usein lasisten +kehyksien sisässä vain vainajan valokuva sekä suremaan jääneiden +perheen jäsenten valokuvat. Vaikka tuolle ensin tekisi mieli hymähtää, +ei sitä kuitenkaan voi tehdä, kun ajattelee, että tämä ei suinkaan ole +tapahtunut turhamaisuudesta eikä pöyhkeilemisen halusta. + +Olemme kävellessämme kulkeneet pilariston läpi aina siihen paikkaan, +mistä portaat alkavat nousta tuohon kupoolikirkkoon hautausmaan +perällä. Aiomme ruveta sinne nousemaan, kun käytävän kulmassa tapaamme +hautakuvan, joka on kaikista kummallisin niistä, joita tähän saakka +olemme nähneet. Siinä on luonnollisessa koossaan vanha rypistynyt ämmä, +talonpoikaispuvussa, rinkelinippu kädessään. Hautakirjoituksesta saamme +tietää, että hän on leipurin leski, joka jatkoi liikettä miehensä +kuoltua ja itse jo eläessään teetti tämän muistomerkin omalle +haudalleen asetettavaksi. Kun ajattelee, että hän itse on seisonut +mallina taiteilijan edessä, nähnyt ryppyiset kasvonsa, koukkuisen +vartalonsa ja jokapäiväiset vaatteensa asteettain astuvan esiin +marmorin peitosta, kun ajattelee hänen mielihyväänsä päästä ikuisiksi +ajoiksi seisomaan rikkaiden pohattavainajain keskelle, hautausmaan +näkyvimmällä paikalla, vaikuttaa tuo kuva niin puhtaan humoristisesti, +että se on melkein liikuttavaa. Turhaan koetamme saada vastausta +kysymyksiin, luuliko hän todellakin luovansa itsestään jotakin +erityisen komeaa, vai tekikö hän hautapatsaansa sellaiseksi +vaatimattomuudesta, vai paneutuiko hän siihen mielenosoitukseksi noita +komeita pöyhkeileviä suurporvareita ja aatelisia vastaan, jotka +eläessään eivät olisi häntä seuroihinsa huolineet? Itsenäinen, +erinomainen eukko hän vain mahtoi olla. + +Sanoin jo äsken, että tämä hautausmaan rakennus vihreän vuoren +rinteellä tekee kaukaa katsoen sopusointuisen kokonaisvaikutuksen. +Hautausmaan rakennusta laativalla arkkitehdillä on nähtävästi ollut +verissään vielä kansansa vanhaa taideaistia. Sitä ei kuitenkaan voi +sanoa siitä suuresta yleisöstä, joka edellä kuvaamillamme +hautapatsailla on käynyt tuota kehystä yksityiskohdissaan täyttelemään. +Taide on siinä suurimmaksi osaksi tusinataidetta ja antaa liiankin +selvän käsityksen siitä alennustilasta, jossa nykyaikainen italialainen +taide ja sen viljeleminen elää. Harva on näet se hauta, jossa puhdas +tyyli tulisi näkyviin. Jo yksistään se seikka, että marmoriin hakataan +pitsejä, että siinä koetetaan jäljitellä verkaa, trikoota ja harsoja ja +kaikenlaisten vaatteiden pienimpiäkin poimuja, osoittaa dekadanssia ja +pilaantunutta makua. Sentähden siihen kyllästyykin pian ja ajattelee +sitä suuremmalla ihastuksella niitä yksinkertaisia, arvokkaita uurnia +ja sarkofaageja, joita antiikki loi ja joita on säilynyt niin monessa +muussa paikassa Italiassa. Yksi hyvä puoli tällä taidelajilla kuitenkin +on, se, että se on tulevia sukupolvia varten luonut muistomerkkejä +jokapäiväisestä elämästä ja jokapäiväisistä ihmisistä. Kun kerran +kaikki painettu ja maalattu ja kirjoitettu on kadonnut, kulunut tai +palanut, pysyy vielä marmorin kuva. + + * * * * * + +Mutta ettei taiteen ja hienon, puhtaan runouden kotimaassa kuitenkaan +runollisuus ole kokonaan unohtunut nykyiseltäkään sukupolvelta, se käy +sentään vielä esiin eräästä viehättävästä ilmiöstä Genovankin +hautausmaalla. + +Sisus siinä suuressa neliössä, jota kaikilta puolin rajoittavat nuo +pilaristot, joiden välissä olemme vaeltaneet, ja jonka neliön keskessä +kohoaa ennen mainitsemani Suruttaren kuvapatsas, on, samoinkuin +Pisassakin, vihreä niitty. Tälle niitylle, korkeaan ruohistoon, +loitolla toisistaan kasvavien sypressien väliin, on pystytetty +ainoastaan pieniä valkoisia ristejä, jotka pistävät sieltä esiin kuin +elävät kukkaset. Tässä ei ole mitään ylpeilevää komeutta, ei mitään +liioiteltua tunteellisuutta. Lapset saavat eläessään olla ja elää ja +leikkiä aikaihmisten puuhain ja pyrintöjen keskellä, niihin +sekoittumatta, niitä käsittämättä, niistä kärsimättä. Kuoltuaankin on +niille samanlainen sija annettu, ja siinä näyttää niin oikeaan osatun. + +Risteissä ei ole suuria koristeita eikä kovin ylisteleviä +kirjoituksiakaan. On niissä kuitenkin useammassa riippumassa jokin +pieni värillinen lamppu. Kun isät tai äidit yhteisinä surupäivinä, +niinkuin esim. pyhäin miesten päivänä, saapuvat haudalle kukkasia +tuomaan, täytetään lamppu ja sytytetään palamaan. Siinä se saa palaa +sen päivän, sen illan ja vielä sen yönkin. Kun sukulaiset ovat +poistuneet, palavat nuo korkeaan heinään kätkeytyneet tulet yksinään +hiljaisella hautausmaalla, tumman taivaan alla, korkeiden vuorien +välissä, kunnes öljy loppuu ja tulet sammuvat toinen toisensa perästä +niinkuin lapset, jotka hengen hiiskumatta nukahtavat siihen, missä +sattuivat olemaan silloin, kun uni heidät saavutti. + +1893 + + + + +LAULULINTUJA. + + +Oltiin Veronassa, tuossa Italian etehisessä, jossa tämän maan luonnon +ja taiteen ihanuus meitä tänne tullessamme ensi kerran tervehtää. Siinä +on Piazza dell' Erbe ikivanhoine rakennuksineen, lorisevine kaivoineen, +tori, jossa aamuisin on kukkais-, hedelmä- ja vihannesmarkkinat somien +telttojen alla, jossa liikkuu soreita, hauskoja ihmisiä ja kuuluu +sointuvia huutoja ja--lintujen lauluakin. + +Olin jostakin lukenut, että harvoin kuulee Italiassa lintujen laulua, +ja ihastuin. Kävin viserrystä kohti ja tapasin peippoja, leivoja, +sirkkuja, satakieliä häkin toisensa vieressä ja joka häkissä--sokean +linnun. Niiltä oli tulisilla neuloilla puhkaistu silmät sitä varten, +että paremmin laulaisivat. Näkevä lintu ei aina laula, mutta sokea, +nälällä kiusattu laulaa kohta, kun ulos tuotuna tuntee päivän valon. +Laulaa halusta ja ikävästä ja toivosta sitä nähdäkseen. Ja kutsuu siten +näkevät luokseen. + +Sillä nyt on täällä niinkuin muuallakin metsästysaika käsissä ja ne +ovat nämä häkkeihin suljetut sokeat linnut myytäviä houkuttelulintuja, +eläviä kuvia, joilta toisia ammutaan. Houkuttelulintu maksaa +parikymmentä markkaa. Miksi niin kallis? Siksi, että niitä kuolee monta +ennenkuin yhden operatsiooni onnistuu.--Toisessa myymälässä riippuu +ammuttuja peippoja, hemppuja, satakieliä, sirkkuja ja leivosia, +kauloistaan kimppuihin sidottuina--osoitteena siitä, että sokeat +laulajat eivät ole turhaan säveliään virittäneet. + +Tällä Piazza dell' Erbellä, vanhalla roomalaisella forumilla, josta +Baedeker sanoo, että se on yksi Italian kauniimpia paikkoja--»einer der +malerischsten Plätze Italiens»--on sen keskellä ikivanha marmorinen +kaivorakennus, jonka muutamassa patsaassa on miehen korkeudella miehen +kaulan paksuinen ruostunut rautarengas. Se on vanha kaakinpuu, +häpeäpaalu, jossa ennen muinoin pahantekijöitä seisotettiin... +Tietäisin, kenen siihen seisomaan kytkisin, jos minulla olisi se +valta... + + * * * * * + +On ihana paikka Firenzessä, vähän matkaa kaupungista: +auringonpaisteinen mäenrinne, joka alhaalta ylös laelleen saakka on +viini- ja hedelmäpuutarhana. Siinä kasvaa omenia, viikunoita, +persikoita, päärynöitä, siinä nuokkuu sinisen ruskeita rypäleitä. +Ylempänä mäen laella kuvastuvat tumman vihreät sypressit ja vanhan +linnan katonharjat sarastelevaa aamutaivasta vastaan. Ihailen sitä +näköalaa ikkunastani, katselen sitä kuin kuvaa luonnon ja kulttuurin +kihlautumisesta, sillä tuolla toisaalla on Firenze torneineen, +kirkkoineen, kupooleineen. Ihmeellinen tuoksu täyttää ilman, +hedelmäpuiden hengitys tunkee keuhkoihin hurmaavalla lemullaan. + +Nyt siellä visertää lintu puutarhan keskessä, visertää niinkuin +parhaana pesimisensä aikana, niinkuin majaa rakentaessaan suomalaisessa +lehdossa. Jo kuuluu vastauksia, arkoja, epäileviä, aivan ikkunain alta +viikunapuusta, sen oksain sisästä. Yksinäinen viserrys tuolla +tuonnempana siitä kiihtymistään kiihtyy, on epätoivoisen houkutteleva: +»tulkaa, tulkaa! auttakaa, auttakaa! täällä olen, minä olen täällä!» +Viikunapuun lehdissä hurahtaa ja pieni lintuparvi lentää ääntä kohti. +Olivat varmaankin tulleet Suomesta koko perhe, pienoinen poikue, +matkalla tänne ja tästä vielä edemmä, kuulivat tutun äänen, ymmärsivät +oman kielen, joka vierailla mailla niin soreasti korvissamme soi, +lensivät sitä kohti, kohti--kuolemaansa. Pamahti ja pölähti savupilvi +ampumamajasta, kivisestä hökkelistä keskellä viinimaata. Jokin putosi +maahan, liekö pudonnut parikin, toiset lensivät toiseen viinitarhaan, +siellä pamahti myös kaksi laukausta peräkkäin--tuolta tulevat ne +takaisin, ei ole enää kuin kolme linnuista jäljellä--lentävät suoraan +surman suuhun, sillä taas putoo heitä kaksi ja yksi on enää vain +perheestä jäljellä. + +Hieno herra olkihatussa ja urheilupuvussa syöksee ulos ampumamajasta, +savuava kaksipiippuinen haulikko kädessä, ja häärii kiihkein liikkein +edestakaisin nurmikolla, hedelmäpuiden alla. Saalis nähtävästi pakenee, +on haavoitettu--nyt hän saavuttaa sen, on kaatua nenälleen, oikaseikse, +kiikuttaa jotakin räpyttelevää kädessään.--»All's todt!»--sinä uljas +metsästäjä, sinä suuri Nimrod! + +Yksinäinen häkkilintu piipittää yhä, mutta nyt ei enää kuulu mitään +vastausta, herra kantaa häkin ampumamajaan, sulkee oven ja lähtee +saaliinsa kanssa salolta kotiinsa samoamaan. Tyytyväisenä vihellellen +ja taivasta tähystellen saapuu hän taakkansa kanssa muurille, joka +ympäröi hänen metsästysmaatansa. Miten voittaa vastus? Kuinka päästä +esteestä yli? Hänellä on siellä tikapuut muuria vasten, hän kiipee sen +päälle, laskeutuu toiselle puolelle, on saapunut kadulle ja rientää +tikapuut olalla vastapäätä olevan huvilan portille. + +Bravo, signore, bravo bravissimo!--vastaukseksi hymyilee hän +ystävällisesti ylös ikkunaani, iskee ymmärtävästi minulle silmää ja +näyttää saalistaan, triumfaattori. Hetken kuluttua palaa hän kadulle +mukanaan polkupyörä, hyppää sen selkään ja ajaa kaupunkiin, selkä +koukussa, perä pystyssä. Olisi minulla haulikkoni tässä, raesuoloilla +ladattuna, tietäisin mihin tähtäisin... + + * * * * * + +Söin eräänä päivänä illallista hotellipensionissa tuon saman +viinitarhan rinteellä. Pensioni on sijoitettu tuohon vanhaan linnaan, +joka on vuokrattu ravintolan pitäjälle. Terveyttään ja sairauksiaan +hoitavia, sekä matkailijoita että firenzeläisiä, elelee siellä nauttien +syyskauden suloisesta ilmasta ja hienojen, valikoitujen ateriain +iloista viineineen, vihanneksineen, hedelmineen. Tahdoin nähdä tuotakin +elämää kerran, kohota hetkeksi yliluokan piiriin työväen trattorioista. + +Hienoissa toaleteissa istui heitä siinä kukitetussa pöydässä tuuhean +tammen alla muuan pankkiiri rouvineen, joku vanha kreivitär tyttärineen +ja tyttärentyttärineen, nuori häämatkalla oleva pariskunta, lomalla +oleva sotilashenkilö ja joitakuita muita, kaikki tuota varakasta +porvaristoa, jota varten nykyinen yhteiskunta on järjestetty, joka sitä +hallitsee ja määrää sen lait ja yleensä maailman menot mielipiteineen. +Heillä on täällä joka päivä juhla-ateria, ainakin meikäläisen kannalta +katsottuna. Siinä oli monet sopat ja liemet ja lihat ja väliruuat ja +imelät, vaikeat oikeilla nimillään nimittää, mutta hyvin sulavat +suomalaisenkin suussa kianttiviinin kera. Nuo tosin rypistelivät +huippuisia neniään, lähettivät pois monta makupalaa, mikä ei +miellyttänyt. Minä ajattelin, että mies syöpi, mitä saapi ja mitä +hänelle Jumala antaa. Mutta yht'äkkiä kirkastuivat pöytäkumppanieni +kasvot, kun keittiön ovesta keikahti esille itse hotellin isäntä, +hopeinen vati kämmenellä. + +--Lintupaistia, hyvät herrasväet! + +--O-ooh! + +Kaikenlaisten ryytilehtien väliin on asetettu pieniä, kurjia, +palsamoituja muumioita: satakielten, leivojen, peippojen, sirkkujen +paistetuita ruumiita pienine nokkineen, jalkoineen, siipipankkoineen. + +--Ei kiitoksia! + +--Ette syö lintupaistia? + +--Rakastan enemmän heidän lauluaan kuin lihaansa. + +Se ei tee mitään vaikutusta noihin hienoihin herrasväkiin, jotka nyt +ovat päässeet himoruokaansa käsiksi. Yhtä vähän kuin sekään, kun +kerron, että eräässä kaukaisessa maassa, jonka nimi on Suomi, kieltää +laki ja yleinen mielipide pikkulintuja tappamasta ja että siellä +tuonnoin eli vanha, lempeä runoilija, joka kirjoitti kauniin kirjeen +kuningatar Margeritalle, pyytäen häntä vaikuttamaan siihen suuntaan, +ettei pieniä lintuja Italiassakaan tapettaisi. + +--Mutta sittenhän emme koskaan saisi lintupaistia, sanoo pankkiiri. + +--Täytyisi aina syödä kananpaistia tai fasaaneja, huomauttaa kreivitär. + +--Joka on liian lihavaa. + +Sen sanoo rouva, kreivittären tytär, joka on täällä laihtumassa, ei syö +eikä juo kuin määrän perästä, ja jolle laiha laululinnun paisti on +»hygieenistä» ravintoa. Luineen päivineen panee hän sen menemään +sievästä suustaan, imee ensin ja musertaa sitten hienoilla terävillä +hampaillaan, eikä hänen lautaselleen jää muuta kuin nokat jäljelle. +Eteeni astuu yht'äkkiä tuo kuva vanhasta freskosta Pisan hautausmaalla, +jonka muuriin on kuvattu yksisilmäinen paholainen suurella nautinnolla +pureskelemassa pienten lasten ruumiita, ihmissieluja, joita pahat +enkelit hänelle kantavat ja joilla hän täyttää vatsansa, niin että--. +Ja taas on minulla paha toivotus ilkeässä mielessäni: että olisi +taikavoima tuon pikkulinnun lihassa semmoinen, että paisuttaisi sinut +niin, ettet pääsisi tästä pöydästä ilman rullatuolia liikkeelle. + +Yhden ainoan hetkiseksi totistuneen nuoren neitosen, hänen tyttärensä, +silmän pohjassa näen ilmeen, josta tahdon päättää, että hänen sielunsa +jossakin sopessa on herännyt hämärä tunne siitä, että vanhan runoilijan +kirjeessä kuningatar Margeritalle oli jotakin, jota hän ei ollut tullut +ajatelleeksi. + +Mutta kaikki muut ovat tapahtuman johdosta saaneet aihetta vilkkaaseen +herkkutieteelliseen keskusteluun siitä, mikä pikku lintu on makoisin. +Ja yleinen mielipide kuulostaa kallistuvan siihen suuntaan, että +makoisimmat linnut ovat ne, jotka kauneimmin laulavat--satakieli ja +leivonen. + +1903 + + + + +KUVAUS KAPRISTA. + + +Olimme Napolissa. Ikkunastamme näimme edessämme tuon meren lahdelman, +josta niin paljon oli kuultu puhuttavan, jota oli siihen määrin +kiitetty ja kehuttu, että pelkäsimme sen ei enää vaikuttavan. Mutta se +kuitenkin vaikutti niin, että menimme mykiksi sitä silmäillessämme. En +osaa tehdä selkoa siitä, miksi se niin vaikutti. Eihän siinä ollut +muuta kuin aava, päivänpaisteessa kimalteleva sininen ulappa. Eihän +siinä ollut kuin muutamia suuria purjeita ja vähän useampia pieniä. Ja +tuolla etäällä yksi ainoa saari, jonka jyrkät ääriviivat vain heikosti +erotti vedestä kohoaviksi. Siinä kaikki, mihin sana voi turvautua ja +saada pohjaa esitykselleen. Mutta se olisi liian vähän, ja sentähden +kykenisi se vain kovin heikosti luomaan sitä mielentilaa, jonka tämä +näköala synnyttää. Maalari sen ehkä voisi tehdä, mutta vielä paremmin +säveltäjä. Sillä se tunnelma, jonka Napolin lahdelma jättää mieleen, se +on ennen kaikkea soitannollinen ja sen voi ainoastaan soinnuissa +esittää. + +Olen sentähden kirjailijan kannalta katsoen iloinen, että tulin +Napolista käsin Kaprissa käyneeksi. Sillä siinä on jo äärensä ja +muotonsa, se ei ole paljasta taivaan ja veden väriä, ja siinä on niitä +pykäliä, joita sana tarvitsee kiinni tarttuakseen. + +Se oli näet Kapri tuo saari, joka meren keskestä häämötti edessämme. +Eräänä kirkkaana, vähän kylmänä aamuna soudatimme itsemme laivaan, joka +Napolin rannasta lähtee kerta päivässä sinisen luolan saareen. + +Tuuli oli virkeä maatuuli ja tuli vuorilta, joiden rinteet olivat +vaalenneet yöllä sataneesta lumesta. Vesuviuskin oli lumen peitossa, ja +sen savu, joka muuten niin uljaasti kohoo korkeuteen, painui nyt sen +merenpuoleista rinnettä myöten ja levisi laajana viuhkana vettä pitkin. + +Laine, jonka tuuli ajoi telmimään, oli kipakka ja virma. Mutta sen +vaahto oli niin heleän valkea ja sen väri niin viattoman sininen, ettei +sen suuttumusta osannut todeksi ottaa. Olihan se vain kuin keikaileva +kaunis tyttö, joka on vihastuvinaan, mutta jonka vihaa ei kukaan usko. +Kuinka hyvin ymmärsin nyt nuo muinaiset runoniekat, jotka täyttivät +meren nereiideillä ja ilman sefiireillä--tai mitä kaikkia ne ovat nuo +vanhojen iloiset haltijattaret! Ne näyttivät olevan kaikki nyt +aamukävelyllään, karkelemassa kilpaa delfiinien kanssa, joita tuon +tuostakin puhaltausi veden pinnalle laivan kupeella. + +Laiva lähenee Kapria. Saaren kallioiset ääriviivat alkavat saada +sisältöä. Valkoisia kyliä erottuu ruskean vuoren rinteestä, puita ja +puutarhoja astuu esiin ja rannalla kuohuva vaahtovyö näyttää jo +liikkuvan. Kierrämme muutaman niemen, jossa kallio nousee sata syltä +kohtisuorana ilmaan ja tulemme satamaan parin vuoripilarin välitse, +jotka jokin maanjäristys aikoinaan lienee maasta irroittanut ja +heittänyt suunnattoman suurina keiloina iät päivät meressä seisomaan. + +Rannasta vie vaivalloinen vuoripolku saaren keskessä olevaan pikku +kaupunkiin. Se on ihana asuinpaikka valkoisine huoneineen, joitten +parvekkeilta näkyy koko Napolin lahdelma, Napoli itse kukkuloittensa +rinteille ladottuine huoneineen, Vesuvius ja sanalla sanoen kaiken +tämän maailman ihanuus. Sillä saanenhan sen sanoa minäkin, minkä niin +monet tuhannet ovat ennen minua sanoneet, että joshan liekin maailmaa +muualla, ihanampaa maailmaa ei voi missään olla. + +Mutta näköala ei kuitenkaan voi kauan puolessaan pysytellä. Saari itse +vaatii kaiken huomiomme. Vaikka kaupunki onkin jo korkealla +selänteellä, on se kuitenkin vain laaksossa niihin vuoriin verraten, +jotka saaren molemmissa päissä selkäänsä köyristävät. Sinne alkaa mieli +hillittömästi vetää. Ne ovat kuin kaksi toisistaan revennyttä +jättiläiskiveä, yhtä ainoata kivimassaa, ja niiden kupeilla kasvavat +puut ovat alhaalta katsoen kuin kiveen takertunutta sammalta. Täällä +alempana on viinitarhoja ja vihertäviä puistoja, tuolla ylhäällä on +karu erämaa, niin karu, autio ja jylhä, kuin se voi olla ainoastaan +Italiassa, missä luonto tuskin ehtii huulensa hymyyn vetää, kun se jo +samassa otsansa rypistää. + +Kaprin kaupungista vie vuoren kylkeen hakattu ajotie toiseen pieneen +kaupunkiin, Ana-Kapriin. Mutkitellen loivissa poimuissa kohoo se +kohoamistaan. Sen alla kuohuva meri jää sitä mukaa yhä alemmaksi. Ei +kuulu enää aallon kuohu kiviseen rantaan; hetken kuluttua näyttää siltä +kuin ei meri enää lainehtisikaan. Se on vain kuin suuri sininen +silkkipeite, mihin on lukemattomia valkeita pumpulikukkia kiinni +ommeltuna. Mutta ei tämäkään näköala ole kuvattavissa. Se on niin oudon +ihana, että se melkein itkettää. Haluttaisi nakkautua tiekaiteen yli +vuoren rinnettä pitkin suoraa päätä aaltojen syliin. Tuntuu siltä kuin +se olisi ainoa uhri, joka olisi sen arvoinen. »Kuolla kauneudessa»-- +siinä nyt olisi vasta siihen oikea tilaisuus... + +Meillä oli kuitenkin matkamme määränä pyrkiä yhä ylöspäin. +Matkakirjastamme olimme lukeneet, että viisisataa metriä merenpintaa +ylempänä yhdellä näistä haaveellisista vuorenhuipuista, jotka mereltä +päin tänne tullessamme olivat alituisesti huomiotamme kiinnittäneet, +asuu erakko yksinäisessä majassaan. Ja sinne meidän mielemme veti. + +Sen suuren tien päässä, jota olimme nousseet, satunnaisella tasangolla, +joka on kuin hylly vuoren kyljessä, on Ana-Kaprin pikku kaupunki. Se on +yksi lajiaan noita italialaisia maakyliä, joissa asuu melkein vain +pelkkiä talonpoikia viinitarhojensa ja hedelmäpuistojensa keskessä, +joita he kaupungista käsin viljelevät. Nyt on sunnuntai ja kaikki väki +kotosalla. Toiset viettävät sitä kirkossa kuunnellen messupappien +hyminää, toiset istuskelevat pienissä ravintoloissa viiniä juoden ja +katsellen nuorta väkeä ja lapsia, jotka kadulla mellakoivat. + +Muutama satakunta askelta kirkkotorilta alkoivat jo viinitarhat. Porras +portaaltaan, lava lavaltaan kohoten ne lekottivat siinä +päivänpaisteisella rinteellä. Multa oli vasta muokattua, rungot ja +oksat huolellisesti puhdistetut ja sidotut niitä tukemaan asetettuihin +keppeihin. Pujottelimme niiden välitse aina vähän päästä istuutuen +nurmipenkereille ja nauttien siitä omituisen hienosta tuoksusta, jonka +aina tapaa Italiassa ja joka luultavasti osaksi saa alkunsa näistä +jaloista köynnöksistä, joiden hedelmäkin kätkee niiden kukkien hyvää +hajua. + +Sitä mukaa kuta ylemmä tulemme, alkaa kuitenkin viiniviljelys harveta. +Sijaan tulee hedelmäpuita, kunnes nekin lopulta katoavat ja niitä +seuraa melkein pohjoismainen kasvivyöhyke. Onhan siinä yhä +kivikkoisemmaksi käyneellä rinteellä meidän kotoinen petäjä, kunnes +sekin lakkaa olemasta ja me ainoastaan noin tunnin verran kohottuamme +olemme täydellisessä vuorierämaassa. + +On niin outoa ja omituista yht'äkkiä kavuta kiveltä kivelle +mutkittelevaa polkua, jonka vieressä ei edes kanervakaan kasva. Olen +nähnyt vain kuvissa Lapin tuntureita, mutta minusta tuntuu kuin eivät +nekään voisi olla sen tylymmät kuin tämä maisema. Toisessa polttavat +pohjoisnavan viimat heinän juuren, toisessa polttaa sen aurinko, mutta +seuraus on sama. + +Tie näyttää kuin kiirehtivän päämaaliaan kohti: yksinäisen erakon +maailmaan. Ainoastaan lyhyitä mutkia tehden se melkein kohtisuorasti +kapuaa ylöspäin. Hetken päästä se jo johtaa solaan kahden kallioharkon +välissä, jossa se ikäänkuin heittää hyvästinsä myhäilevälle maailmalle +tuolla alhaalla, lähteäksensä sitten kivistä uomaa pitkin viemään +poikki saaren sen toiselle rannalle. Ja siinä näyttää olevan kahden +maailman ja kahden maailmankatsannon raja. + +Tuolla alhaalla ... siellä ovat kyllyydestään hehkuvat hedelmä- ja +viinivainiot, siellä on se äskeinen meri ja sen vaahtopilkut, siellä +heloittaa vielä Napoli ... ja sieltä kuuluu vielä silloin tällöin +Ana-Kaprissa karkelevien lapsien sointuisia huudahduksia. Täällä +ylhäällä ... ei muuta kuin kiveä kiven päällä niin ylös kuin silmä +kantaa. Ja tässä rajalla, tässä on rajapatsaskin. + +Se on kivistä laitettu komero, joka on muurattu vuoreen ja johon on +kätketty itkevän madonnan kuva. Taideteos se ei ole, ei ole muuta kuin +lasin taakse puisen kehyksen sisään sovitettu puupiirros. Mutta +vaikutus, minkä se tekee, on suurempi ja syvällisempi kuin ikinä +minkään Rafaelin tekemän kaunottaren. Sen sydän on nuolella lävistetty, +sen silmästä vuotaa kyynel. Lohdutukseksi on joku ohi kulkeva +uskovainen kantanut sille kimpun tuoreita tuoksuvia kukkia. Se katselee +solaa pitkin ulos avaraan maailmaan, se kuontuu näkemään sekä sinisen +meren että valkean iloisina heloittavat Napolin talot. Se on pantu +siihen kuin vertauskuvaksi niistä kahdesta vastakkaisesta tunteesta, +jotka aina taistelevat vallasta katolilaisen sydämessä: täydellisestä +elämän ilosta ja täydellisestä maailman kieltämisestä, samalla kun se +on vertauskuva siitä kahdenlaisesta luonnosta, joka meitä tässä +parhaallaan ympäröi. + +Meille pohjolan lapsille on tuo karu luonto ja sen herättämä mielentila +yhtäkkiä kotoisempi ja tutumpi. Olemmehan me siellä erämaidemme +keskessä ja autioiden metsäjärviemme rannoilla oikeastaan vain erakoita +kaikki ja ikävöimme sinne takaisin, jos sieltä joskus lähdemmekin, ja +voimme siis täysin ymmärtää sen halun, joka melskeisinä aikoina pakotti +niin monet maailmaan kyllästyneet joko yksikseen tai suuremmissa tai +pienemmissä seuroissa vetäytymään luostarimuurien hiljaisuuteen tai +kätkeytymään erämaisiin majoihinsa. + +Ja me alamme yhä uteliaammin hakea sitä erakon asuntoa, joka piankin +pitäisi täältä löytyä. + + * * * * * + +Kauan emme tarvitsekaan seurata matkakirjan osoittamaa tietä, kun +vuoristossa, jossa ei nyt näy muuta kuin tätä vuoristoa itseään, +erotamme sen harmaan ruskeasta seinämästä vähän helakammin paistavan +muurin. Sen takana, niin sanoo matkakirjamme, asuu erakko Anshelmus, +joka tarjoo vieraalle viiniä ja leipää ja ottaa heiltä kiitollisin +mielin pienen lahjan, jos he suvaitsevat sen antaa. + +Jo näkyykin valkoisen muurin yli pienoinen kupooli ja risti, ja portti +ja sen rautaristikko ja sen läpi pieni pihatto. + +Mutta portti näyttää olevan kiinni. Jos on kiinni, niin kolkutetaan. + +Seisomme ristikon takana, kolkutamme, mutta ei kuulu vastausta. Olisiko +asukas kyllästynyt yksinäisyyteensä ja laskeutunut alas maailmaan. +Mutta piha on ruohoittunut, niinkuin ei siellä pitkään aikaan olisi +kukaan liikkunut. Keskellä pihaa on hautaristi, nähtävästi vasta +pystytetty. Olisiko hän kuollut? Olisiko tuo hänen hautansa? Niin +onkin, saamme sittemmin tietää. Vanha erakko on muuttanut pois, eikä +ole uutta ilmestynyt hänen sijalleen. + +Ulkopuolella porttia on kiveen hakattu penkki. Istuudumme siihen ja +tarkastelemme rautaristikon läpi erakon entistä asuntoa. + +Se on kuin kotkan pesä kiinnitetty melkein kohtisuorasti mereen +putoavalle kallion kielekkeelle. Oli hän kuitenkin saanut siihen +sopimaan kokonaisen pikku luostarin. Toiselta puolen luonnollisen, +toiselta tekemällä tehdyn muurin keskessä oleva pihatto on vain +muutamia syliä laidasta toiseen, mutta on siinä ollut tarpeeksi tilaa +hänen pienille viljelyksilleen. Pihaton takana on pieni porstua, josta +yksi ovi näkyy vievän kirkkoon, toinen hänen majaansa sen kupeella. +Emme pääse näkemään, millainen lienee hänen kirkkonsa. Mutta on siinä +pieni tapulikin ja tapulin aukinaisessa luukussa pieni kellokin--joka +kaikki nyt kuitenkin on muuttunut siksi, miksi se oikeastaan lienee +ollut aiottukin, hänen hautapatsaakseen. + +Liekö hän saanut rauhansa tässä, liekö ollut tyytyväinen elämäänsä ja +tehtäväänsä, kun ne molemmat päättyivät? Niinpä melkein luulisi. + +Sillä voihan olla, että hän, niinkuin monet muutkin erakot, oli mies, +joka aikoinaan oli kaiken maailman ilot iloinnut ja tyhjentänyt +kaikkien nautintojensa maljan tuolla alhaalla tuon Napolin lahdelman +aina iloitsevalla rannalla, mikä alusta ei näytä olleen muuhun kuin +iloon aiottukaan ja mihin melkein kaikki maailman kansat ovat kuin sitä +varten pyrkineet. + +Hän kyllästyi siihen, niinkuin kaikki muutkin ovat kyllästyneet. + +Hän vetäytyi pois siitä, työnsi ulos purtensa, souti saarehen +merellisehen, kiipesi läpi viinimaiden ja hedelmäpuistojen, tunki +kiviseen erämaahan, heitti viimeiset hyvästinsä siinä, mihin on itkevän +madonnan kuva pystytetty, löysi suojaisan paikan kalliossa ja rakensi +siihen majansa. + +Maailman huumaavasta melusta ei tänne mitään kuulunut. Mutta tänne +_näkyi_ kuitenkin kaikki, näkyi kaikki se, missä hän oli elänyt ja +nauttinut: Napoli, Vesuviuksen rinteet, Kastellamare, koko Kapri ja +sitä ympäröivä ääretön sininen meren pinta. + +Mutta se näkyi kuin kaukaisena muistona, niinkuin ihanana unelmana, +jota hän ei enää kaivannut takaisin, kun oli varma toivossaan +herätäkseen siitä toiseen, hänen tietääkseen vielä ihanampaan +todellisuuteen. + +En tiedä, liekö hän eläessään näin ajatellut. Mutta siltä minusta +ainakin tuntui istuessani hänen minulle suljetun majansa edustalla, +jonka rautaristikossa sunnuntai-illan hiljainen tuuli humahteli kuin +harppua soitellen. + +1893. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Minkä mitäkin Italiasta, by Juhani Aho + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MINKÄ MITÄKIN ITALIASTA *** + +***** This file should be named 13780-8.txt or 13780-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/3/7/8/13780/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/13780-8.zip b/old/13780-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..21c4e36 --- /dev/null +++ b/old/13780-8.zip |