diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 13565-0.txt | 14933 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/13565-8.txt | 15318 | ||||
| -rw-r--r-- | old/13565-8.zip | bin | 0 -> 292547 bytes |
6 files changed, 30267 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/13565-0.txt b/13565-0.txt new file mode 100644 index 0000000..c107117 --- /dev/null +++ b/13565-0.txt @@ -0,0 +1,14933 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 13565 *** + +JAAKKO JUTEINI JA HÄNEN KIRJALLINEN TOIMINTANSA + +Kirj. + +Kuuno A. Talvioja + + +A.G. Wäänäsen Kirjapaino, Heinola, 1915. + + + +[Kuva: Juteini.] + + +SISÄLLYS: + + Alkulause. +I. Johdatus. +II. Juteinin elämänvaiheita. +III. Juteini kääntyy kansansa puoleen suomenkielellä. +IV. Juteini kääntyy aikansa sivistyneiden puoleen ruotsinkielellä. +V. Juteinin mielipiteitä kasvatuksesta. +VI. Juteinin kielioppi ja Valittuja Suomalaisten Sananlaskuja. +VII. Lasten Kirja ja Lyhyt Neuwo Lapsen Opettajalle. +VIII. Juteini jättää kirjailemisen, mutta ei malta kuitenkaan kauan + pitää päätöstään. +IX. Anteckningar af Tankar uti Warianta Ämnen ja oikeuksien + päätökset. +X. Juteini kunniansa kukkuloilla. +XI. Yleiskatsaus Juteinin kirjailijatoimeen: + Juteinin runous. + Kirjallisuusluettelo. + A.) Juteinikirjallisuutta + B.) Juteinia käsittelevää kirjallisuutta + C.) Kirjallisuutta, jota J. on käyttänyt + Liitteitä. + + + + +ALKULAUSE. + + +Kiitollisena muistelen, että prof. E.N. Setälä v. 1887 syksyllä--ollen +silloin nuori yliopiston opettaja ja v.t. professori--antoi minulle +»laudatur»-väitöskirjotusta varten hauskan aineen »Jaakko Juteini +kirjailijana». Kun sitten Yliopiston konsistoori seuraavana syksynä oli +palkinnut kirjotukseni tästä aiheesta, oli tuo väitöskirjani +tarkastuksen alaisena keväällä v. 1889 Kotikielenseurassa, jossa +esimiehyyttä hoiti prof. Kaarle Krohn--hänkin silloin nuori dosentti ja +v.t. suomenkielen professori yliopistossamme. Hän lausui +tarkastustilaisuudessa toivomuksen, että julkaisisin kirjotukseni, +sillä suomalaisen kirjallisuutemme historioitsijat olivat senlaisten +monografiiojen tarpeessa. Vuosikymmeniä kuitenkin vierähti, ennenkun +minulla oli tilaisuutta kirjani julkaisemiseen. Kun sitten kirjani +alkuosan (113 sivua) v. 1910 keväällä painatin Heinolan Alkeiskoulun +vuosikertomuksen yhteyteen ja samalla otin pienen ylipainoksen siitä, +oli se jo jonkun verran laajentunut; sen selostukset Juteinin teosten +sisällyksestä olivat näet laajenneet sen takia, että olin niihin +lainaillut paljoa runsaammin näytteitä hänen kielestään, jos kirjaa +mahdollisesti voitaisiin käyttää jonkinverran joissakin kouluissa +lukemisena suomalaisen kirjallisuushistorian tunneilla.-- +Tänjälkeisenä aikana sain sitten tietooni muutamia seikkoja Juteinin +Anteckningar-kirjaa koskevasta jutusta. Näistä kävin ottamassa selkoa +prokuraattorinviraston- ja valtionarkistoissa sekä laajensin esitykseni +niistä ylipainoksessa ja painatin jäljennökset asiakirjoista teoksen +loppuun. Prof. Setälän erään lausuman johdosta ryhdyin sittemmin vielä +kirjottamaan Juteinin elämäkertaa--elämäkerrallisten tietojen puolesta +niin täydellistä kuin suinkin--ja matkustin sen takia Juteinin +kotipuolessa, sekä Viipurissa että Hattulassa, Hauholla ja +Hämeenlinnassa. Seurauksena matkasta oli, että sain julkisuuteen +Juteinin kuvan sekä yhtä ja toista hänen elämänsä taipaleelta ennen +julkaisematonta ja ennen julkaistuakin taas työni kestäessä +tarkistetuksi. Tämän elämäkerrallisen esityksen kautta kirjani +uudelleen laajeni tavattomasti, niin että se nyt, kun sen ensi osan +täten olen valmiiksi painattanut, muodostaa liitteineen noin 400 sivun +laajuisen teoksen. Tämä selitykseksi kirjani hieman omituisen +pagineerauksen johdosta. Syynä siihen, että tämän osan valmistuminen on +niin kovin viivähtynyt, on tietysti ensi sijassa ollut suurtöinen +virkani, mutta myöskin suuressa määrin sairaus. Toivon tulevaisuudessa +saavani tilaisuutta kirjani jatkon eli toisen osan julkaisemiseen. +Siinä esitän tarkemmin Juteinin mielipiteitä kasvatuksesta ja +tietoviisaudesta. + +Olen työni kestäessä saanut arvokastakin apua muutamilta henkilöiltä, +minkä täten kiitollisena tunnustan; mutta ennen muita on minun +mainittava kaksi ystävääni_ prof. E.N. Setälä sekä toht. A.V. +Koskimies, joiden neuvot ja kehotukset ovat olleet tehokkaina +kannustimina työni kestäessä. + +Heinolassa syyskuulla 1915. + +K. A. T. O. + + + + +I. + +JOHDATUS. + + +Voidaksemme ymmärtää ja oikealla tavalla arvostella Jaakko Juteinia +kirjailijana meidän täytyy tuntea aikakausi, jossa hän eli, tai ehkä +tarkemmin sanoen ne aatevirtaukset, mitkä 18:nnen vuosisadan +loppupuolella ja 19:nnen vuosisadan alkupuolella tunkeutuivat +Länsi-Euroopasta maahamme ja täällä etupäässä yliopistosivistyksen +välityksellä pääsivät valtaan. + +Aikakauden, josta on puhe, tunnemme »valistusajan» nimellä ja sen +tunnuslauseenahan oli: kaikesta taikauskosta ja ennakkoluuloista +vapautunut, terve, mutta vilpitön ihmisjärki on oikeutettu tutkimaan ja +ratkaisevastikin tuomionsa lausumaan kaikista asioista, mitkä kuuluvat +inhimillisen ajattelemisen piiriin ja voivat joutua saman ajattelemisen +esineiksi. Auktoriteettiuskoa ei siis saanut olla. Uskonnonkin alalla +tuli kaiken alistua järjen arvostelun alaiseksi tai voi korkeintaan +niitä tämän alan ilmiöitä myöntää oikeutetuiksi ja tosiksi, joita voi +omassa mielessään kokea. Ihmekö siis, että monen monet sen ajan papit +ja oppineet, jotka halusivat valistuneen nimeä kantaa, häpesivät +raamatun tavoin puhua »rististä», joka puhe jo apostoli Paavalin +aikoinakin »oli kreikkalaisille hulluutta»! Taikka, jos raamatun +selvistä sanoista ei mihinkään päässyt, vaan täytyi puhua Kristuksen +uhrikuolemasta ja ylösnousemisesta sekä muistakin ihmeistä, niin oli +niitä sellaisella tavalla selitettävä, että järki ne voi hyväksyä. Että +yhden »uhrilla», yhden kuuliaisuudella saatettaisiin sovittaa monen +syntivelka, monen tottelemattomuus, oli silloin samoin kuin kaikkina +aikoina järkiniekoille »hulluutta». Emme sen vuoksi oudoksune, ettei +Juteininkaan teoksissa tämmöistä tavata. + +Kun »järjen valo» milt'ei yksinomaan oli johtotähtenä,--kun ei +»gemyt'ille», tunne-elämälle tarpeellista oikeutusta järjen rinnalla +myönnetty, oli seurauksena, että »valistusmiesten» runoudesta puuttui +lämpöä, puuttui useimmiten arveluttavassa määrin kuvitusvoimaakin;-- +niissähän ei saanut olla mitään »mystillistä», salaperäistä--; +mielikuvituksen lentoa ei niistä tarvinnut etsiäkään. Runouden +tarkotuksena, samoin kuin kaiken henkisen ja hengellisen kirjailemisen, +oli muka hyödyttää. Sen tuli siis olla tarkotuksellista, eikä +erikoisesti ilmaista syvintä, mitä ihmishengessä liikkui, tai tulkita +kaikkea jaloa, minkä tunne-elämä sydämessä herättää ja ajatus tunnetta +palvellen kokee muille selvittää. Ei edes luonnonkuvausta yritetty, ja +mitäpä tuosta, kun sen tarkotus olisi ollut puhua tunteelle eikä +palvella »järjen valistusta». Sanakuvia saatettiin koristeena kyllä +käyttää samoin kuin yleensä ulkonaisia runon ja kirjailemisen +kaunistuskeinoja, mutta nämä kuvat kalskahtivat useimmin onttoina, kun +niiden tarkotuksena vain oli selvittää asiaa, ja kuta pitemmiksi +tämänluontoisia runoja venytettiin, sitä enemmän sanatulva sanakuvineen +teki tyhjän sanahelinän vaikutuksen. Jos kuitenkin sukkeluus runoissa +yleensä, ja pistävä iva pilkkarunoissa eritoten oli laatuaan oikeata, +oli todellista, niinkuin »runoilijoissa Jumalan armosta» kuten +Kellgren'issä, Lenngren'issä, kauempaa esimerkkiä hakematta, niin kävi +tietysti tällainenkin runous laatuun ja sellaisten mestarien kädestä +luonnollisesti syntyi »kuolemattomia» tekeleitä. Mutta valitettavasti +Juteinin runotar ei ollut sukua näiden »esprit'ä», sukkelaa, iloista +henkevyyttä uhkuville »hengettärille». Kuitenkin tehtäköön täyttä +oikeutta Juteinillekin! Jos nykyään annetaan runoilijan nimi ja hyvän +runoilijan arvo ja kunnia henkilöille, jotka julkaisevat satoja runoja, +mutta tarkoin katsovat, ett'ei heidän »jouluksi» julkaisemassaan +vihkossa vain löytyisi erikoisesti arvokasta enemmän kuin muutama +prosentti, niin on meidän monin verroin suurempi syy antaa +tunnustuksemme Juteinille, jolla ei suomenkielellä ainoatakaan +esikuvaa maallisen taiderunouden alalla ollut, ja joka kuitenkin on +ala-arvoisten runojensa suuressa joukossa meille tarjonnut helmiä, ja +montakin helmeä, joiden arvo ei milloinkaan vähene, ja jotka ovat +muuttuneet toiset kansallekin niin rakkaiksi, kuin harvojen nykyajan +runoniekkojen, joiden kirjailemisesta ja runotuotteista taas 100 vuoden +päästä ehk'ei tiedä mitään kukaan muu, kuin kenties +kirjallisuudentutkija. + +Yhteiskunnassa oli paljo epäkohtia: säätyero oli vielä suuri, tyhmän +ylpeä aatelisto ja useasti ahneuteen taipuva hengetön pappissääty +kohtelivat muita kansalaisryhmiä ilman arvonantoa ja epäinhimillisesti. +»Valistuksen miehet» kävivät sentähden aatelisten ja »hengellisten» +kimppuun. »Inhimillinen järki» ei voinut hyväksyä sellaisiakaan +»ennakko-otaksumisia», että joku pelkästään syntynsä kautta oli muita +muka jalompi, arvokkaampi; että joku vain syystä, että oli hengelliseen +säätyyn ruvennut, oli siitä arvokkaammaksi tullut, huolimatta onko +hänen elämänsä siveä, »hengellinen», huolimatta siitä, todistaako hänen +toimintansa, hänen ominaisuutensa henkevyyttä hänessä löytyvän. Koska +puolueeton arvostelu osottaa yhteiskunnan jäseniä yleensä yhtäläisiksi +sisällisten ominaisuuksiensa puolesta--ja niistä tietenkin ihmisarvon +tulisi riippua--, niin pitäisi luonnollisesti olla enemmän +yhtäläisyyttä ja tasa-arvoa ihmisten ulkonaisissakin olosuhteissa ja +oikeuksissa. Mitään sortoa ei saisi olla. Ei kansakuntainkaan sovi +toisia painaa alas, vaan tehdä heikommallekin, pienemmällekin oikeutta, +sillä »arvon mekin (suomalaiset) ansaitsemme», niinkuin Juteinikin +laulaa. + +Mutta ihana sana vapaushan ennen muita kaikui valistusmiesten huulilta +ja kaikui kauvas, ja sen sanan kantavuus oli suuri. Se sanahan +väärinkäsitettynä oli saanut paljon aikaan, tuonut surkeuttakin +jäljissään muualla Euroopassa.--Juteini sitä sanaa esitti oikeassa +merkityksessä, henkisessä mielessä, esitti sitä vapautuksena intohimojen +orjuudesta, ja siitä syystä ei saakaan hänen vaikutustaan maassamme +aikansa valistajana suinkaan aivan vähäiseksi arvioida. + +Suuri ihmisyyden aate, yleinen ihmisrakkaus tuli puheenaineeksi, ehkäpä +tuo puhe toisinaan aiheutuikin todellisuudessa harjotetusta +rakkaudentyöstä lähimmäisiä kohtaan. Se sai luonnollisesti Juteinista +ihailijansa ja sen ilkeä vastakohta moittijan. Etenkin eläimiä hän piti +ihmisen heikompina milt'ei veljinä, joita tuli niitäkin kohdella +hellyydellä. Rääkkääjä sai hänestä aina kostajan. + +»Filantropistit» olivat äskenmainitun inhimillisyyden apostoleja +kasvatuksen alalla. Lapset olivat hyvyydellä taivutettavat hyvyyteen, +hyveeseen; opetuksessa kaikkia keinoja käytettävä oppimisen saamiseksi +huvittavaksi ja helpoksi; kartettava huolella kaikkea, mikä sen tekisi +vastenmieliseksi; ankara kuri sen vuoksi poistettava; muistia ei niin +paljon rasitettava, vaan sen sijaan ymmärrystä kehitettävä, ja +opetettava saatettava itsenäiseen asiain käsittämiseen. Juteinin +kasvatusta käsittelevissä kirjasissa tapaamme myöskin jossain määrin +tähän suuntaan meneviä periaatteita, kuten tulemme myöhemmin näkemään. + +Valistusaikakauden vaatimus, että yhteiskunnallisen kehityksen tulisi +olla kansanvaltainen, johti hiljalleen luonnollisesti siihen, että +suurten sivistysmaiden kansat täysin vapautuivat muukalaisen kielen +ylivallasta. Kansankieli alkoi kelvata ilmaisemaan ajattelijain ja +runoilijain mietteitä ja tunteita, jopa siihen määrin, että suurinta ja +korkeinta, mitä kansanhenki milloinkaan näissä maissa oli yksilöittensä +kautta synnyttänyt ja ilmoille tuonut, silloin kansankielellä, s.o. +näiden ajattelijain ja runoilijain omalla äidinkielellä, esitettiin. +Kaikkihan tunnemme, miten esimerkiksi saksankieli sulavasti taipui +ilmaisemaan filosoofien Kant'in ja Fichte'n ajatuksia sekä suloisesti +sointui runoilijakuningasten Schiller'in ja Goethe'n runoissa. Tämä +kansallinen liike, joka antoi kansankielelle täydet oikeutensa, oli +kuitenkin vielä jonkun aikaa siksi itsetiedoton, ettei ymmärtänyt +kaikkia kansallishengen vaatimuksia toteuttaa. Vasta Hegel oli +kuunnellut Saksan kansallishengen sotahuutoa: pois kaikki vieras sorto, +missä ikänä se kansaa painaa, ja hän se vasta saattoikin saksalaiset +kansallisuusaatteen suurta merkitystä oivaltamaan kansan suurena +kasvattajana voimakkaaksi ja itsetietoiseksi, omaperäistä sivistystänsä +tuntevaksi ja arvossapitäväksi kansaksi.--Joskaan ei äskenmainittua +tämän aikakauden vaatimusta, että yhteiskuntaa olisi kehitettävä +kansanvaltaiseen henkeen, suorastaan tapaa mistään Juteinin kirjasta, +sillä hän ei esiinny suurpoliitikkona ensinkään, niin ovat kuitenkin +ajatukset Juteinilla yleensä kansanvaltaisia; talonpoikaisista +vanhemmista syntyneenä on hänen esityksensä kauttaaltaan kansanomaista, +suomalaista. Ja sehän nyt ainakin poliittisessa suhteessa jo tietänee +kansanvaltaisuuden vaatimusta, että hän ensimäisenä valittaa +suomenkielen sorrettua asemaa ja vaatii oppineita tätä suloista kieltä +viljelemään, vaikka hän ei vielä ymmärrä pukea vaatimustaan +suoranaisesti kansallisuusaatteen nimisiin pukimiin. Hän on siinäkin +itse asiassa aikansa lapsi, vaikka meidän maassamme aluksi vain +suomalaisuuden »huutavana äänenä» ruotsalaisuuden »korvessa», mikä +tietenkin tässä vertauksessa vastaa juuri ruotsalaistunutta +sivistynyttä säätyä. Juteinin rohkeimpiin toiveisiin kuului saada suomi +suloisesti helkkymään runoudessa, tietoviisauden, kasvatusopin ynnä +kaikilla muillakin maallisten tieteiden aloilla, niinkuin se Agricolan +päivistä saakka oli kaikunut saarnatuoleista, raamatusta ja +hengellisestä kirjallisuudesta yleensä. Suomalaisuus siis ikäänkuin +herää hänessä Suomen kansaa edustavana pitkästä ja sikeästä unestaan, +syvästä horrostilastaan ja alkaa pyrkiä alennuksestaan. Mutta +vasta J.V. Snellman ja hänen henkiheimolaisensa hankkivat paljoa +myöhemmin Suomessa kansankielen edustamalle kansallisuusaatteelle +täyden tunnustuksen sitkeän ja ankaran taistelun tuloksena, niinkuin +hänen oppi-isänsä Hegelkin oli Saksassa kohottanut korkealle +kansallisuusatteen lippua. + + +Ajatelkaamme kesäaamun ruskon koittavan, sen punertavan valon ja sen +säteiden leviävän seutujen yli! Jos kohta tämän valon ja näiden +säteiden lämpö ja valovoima eivät olekaan mainittavan voimakkaita, niin +ne kuitenkin ovat ikäänkuin enteinä siitä, että kirkas ja lämpöinen +päivä on niitä seuraava. Taivas on kaikkialla pilvessä paitsi +taivaankannen itäreunalla ja yön hämärä vastustaa päivänkoittoa. Tuo +ajatustemme kesäaamu vastaa Suomen onnellisempaa tilaa laajaa +sisällistä itsehallintoa omaavana valtiona viime vuosisadalla. Se on +antanut Suomen kansallisuudelle ja kansallishengelle tilaisuutta +kehittyä ja edistyä. Aamurusko taas on suomalaisuuden ensimäinen +heräys, sellaisena kuin se tapahtui meidän ensimäisen varsinaisen +suomenkielisen kirjailijamme Jaakko Juteinin kautta. + +Äskettäin mainitut pilvisä taivas ja yön hämärä, jotka vastustivat +aamuruskoa ja päivän koittoa, olivat sivistyneiden ja vallassa olevien +säätyluokkien rakkaus muukalaiseen kieleen sekä liiallinen +vanhoillisuus, joka ylimalkaan rehotti. Rakkaus ruotsinkieleen +muuttui ruotsikiihkoisuudeksi, joka sittemmin esiintyi mitä +häikäilemättömimmällä tavalla viime vuosisadan keskipaikoilla, +jolloin muu suomenkielinen kirjailijatoimi kiellettiin paitsi +hengellinen ja taloutta koskeva. Konservativismi taas esiintyi +siinä suvaitsemattomuudessa, joka ylimalkaan oli sen ajan +tunnusmerkkinä, ja jota Juteini suuressa määrässä sai kokea. + +Emme kuitenkaan saata olla huomauttamatta, ennenkun rupeamme puhumaan +hänestä ja erittäinkin hänen kirjailijatoimestaan, mitä tuo rakkaus +muukalaiseen kieleen, joka oli sivistyneissä yleinen täällä Suomessa, +olisi voinut vuosisatojen kuluessa saada aikaan, ell'ei mainittua +herätystä olisi tapahtunut. Suomen kansa olisi, näet, vieraantunut +omasta kielestänsä ja sen kansallistunne omituisen ja maassa yleisen +kielen puutteessa sitten myöskin heikentynyt. Emme sen vuoksi saata +olla kyllin iloisia siitä, että tämä ensimäinen heräys tapahtui. Sehän +koki pelastaa Suomen kansaa tulevasta mahdollisesta perikadosta +koettamalla auttaa sen kieltä oikeuksiinsa sekä tätä kieltä +viljelemällä. + + + + +II. + +JUTEININ ELÄMÄNVAIHEITA. + + +Kaukana Rahkoilan kylän metsäkulmalla, Hauhon rajalla, on Hattulassa +Juutilan noin kolmannesmanttaalin talo. Siinä syntyi Jaakko Juteini +heinäkuun 14 päivänä 1781. Hänen äitinsä oli kahdesti naimisissa, ja +Jaakko, viides hänen lapsistaan, syntyi toisesta aviosta. + +Kirkonkirjojen tietojen mukaan, jotka ovat viime vuosisadan alkuvuosien +aikuisia, oli Juteinin äiti Wesunnin kartanon Eerolan vuokraajan tytär +Elisabeth Juhontytär ja oli syntynyt 1751 sekä kuoli lokak. 22 p. 1816. +Hän vihittiin ensimäiseen avioliittoonsa tapaninpäivänä 1768 Rahkoilan +Juutilan talon lampuodin Yrjö (Jöran) Heikinpojan kanssa, joka oli +syntynyt v. 1740, ja oli heillä avioliitossaan pojat Antti, s. 25/11 +1770, Henrik, s. 14/6 1773, ja Yrjö (Jöran), s. 22/1 1778. + +Miehensä Yrjö Juutilan kuoltua halvaukseen helmik. 25 p. 1778 meni +leskeksi jäänyt Elisabeth Juhontytär uuteen avioliittoon helmik. 28 p. +1779 renkinsä Henrik Mikonpojan kanssa, joka oli syntynyt maalisk. +13 p. 1748 ja kuoli toukok. 11 p. 1790. Tästä aviosta syntyivät lapset: +Tuomas jouluk. 11 p. 1779, Jakob jo ennen mainittuna päivänä ja vuonna, +Anna heinäk. 28 p. 1783, Johan lokak. 24 p. 1787 ja Ulla tammik. 8 p. +1791; viimemainittu siis syntyi isän kuoleman jälkeen. + +Kertoman[1] mukaan oli talo sittemmin, jaettu äitinsä kautta veljeksiä +olevien Antin ja Tuomaan välillä, jotka kumpikin olivat Elisabeth +Juutilan kahdesta eri avioliitosta syntyneistä lapsista vanhimmat. +Vieretysten olivat näiden talonpuoliskojen päärakennukset Valteenjoen +Hauhonpuolisella korkealla rantatörmällä.[2] + +Kun talon näin piti joutua kahdelle vanhemmalle veljelle, oli +luonnollista, että Jaakko rupeaisi leipäänsä etsimään muualta. Mutta +ainakin vuoteen 1793:een asti oli hän kotonaan, toimien talon +paimenpoikana[3] »kolme kesäkautta» perätysten, kun oli tullut +sellaiseen ikään, että siihen kykeni. Ja vielä senkin ajankohdan +jälkeen hänen toimeentulonsa epäilemättä kokonaan kauan aikaa riippui +kodin ja äidin auliudesta, vaikk'ei hän suoranaisesti kotitalonsa +askareissa avustanutkaan, muuta kuin mahdollisesti kesäisin ehkä +vähemmässä määrässä. + +Miehensä kuoleman jälkeen keväällä 1790 uudestaan leskeksi jäänyt +Elisabeth Juutila sai näet näihin aikoihin nähtävästi huolehtia +talonpidosta, vaikka ehkäpä vanhimman poikansa Antin avustamana, koska +tämä juuri silloin tuli täysi-ikäiseksi. Hallinta-oikeuttaan tilaan hän +luultavasti ei kuitenkaan vielä luovuttanut Antille, päättäen siitä, +että hän todennäköisesti aina vuoteen 1800 syksyllä kustansi +tiedonhaluisen Jaakko-poikansa kaikki opinnot. Tähän silloisissa +talonpoikaisissa oloissa vielä suhteellisesti harvinaiseen tekoon poika +taivutti äitinsä, koskapa hän elokuun 24 p:nä 1793 sai lähteä +Hämeenlinnaan kouluun tiedonjanoaan tyydyttämään ja siellä vielä +leipähuolilta rauhassa opiskelemaan. Tarmokas oli tosiaankin tämä äiti, +joka pienen talon emäntänä elätti ja kasvatti kahdeksan lastaan ja +niistä yhden ylioppilaaksikin koulutti. + +Mutta jatketut luvut Turun lukiossa alkupuoliskolla vuotta 1800 täytyi +Jaakon kaikesta päättäen kuitenkin suorittaa tulisella kiireellä ja +lyhyessä ajassa hankkia itselleen yliopistotutkintoihin täydet +oikeudet, koska avustus kotoa nähtävästi lakkasi syksyllä samana +vuonna, kun Tuomas-velikin joulukuussa täytti 21 vuotta. Sillä +epäilemättä silloin, kun Elisabeth Juutila, ollen vasta 50:nnellä +ikävuodellaan, luovutti talonsa edellämainituille kahdelle pojalleen +jaettavaksi ja nähtävästi eleli elämänsä 16 loppuvuotta talosta +eläkettä nauttivana. + +Hämeenlinnan koulussa Jaakko Juutilalle oli heti laitettu ajan +vaatimusten mukainen muukalainen sukunimi Judén, joka tietenkin saatiin +»Juutilasta». Mutta poika ei näytä aluksi sitä rakastaneen, koska +kouluaikana oppikirjainsa kansissa muodosti sen suomalaissointuiseksi +Juteiniksi.[4] Tässä koulussa hän harjotti opintoja rehtorien +Borenius'en ja Ã…kerman'in johdon aikana vajaata 6 1/2 vuotta ja alussa +vuotta 1800 hän, niinkuin jo edellä näimme, pääsi oppilaaksi Turun +kouluun sekä otettiin syyskuun 10 p.[5] viimemainittuna vuonna »Turun +Akademian Oppivaiseksi», kuten Sanan Saattaja Viipurista v:lta 1840 +numerossaan 14 kertoo. Näin olivat nyt ne vaikeudet voitetut, mitkä +muukalainen koulukieli oli tuottanut, mutta mieleen oli jäänyt +katkeruutta tämän asiaintilan nurjuuden takia, ja se puhkesi myöhemmin +usein ilmoille, milloin ivana pilkkarunoissa, milloin vakavana +valituksena moniaissa muissa runoissa ja suorasanaisissa kirjotuksissa. + +Huhtikuun 13 p:ään asti v:na 1812 eli siis alun toistakymmentä vuotta +Juteini sitten oli yliopiston kirjoissa. Mutta vähävaraisuus esti häntä +korkeakoulun opetusta hyväksensä käyttämästä muuta kuin ehkä noin +kolmanneksen koko tästä pitkästä ajasta. Hänen täytyi, näet, +toimeentullakseen olla kotiopettajana eri paikoissa maatamme ja yleensä +kaukana yliopistokaupungista. Mutta jos niin onnellisesti sattuikin +kuin ensimäisenä ja toisena opintovuotena, että tämä opetustoimi sitoi +hänet itse yliopistokaupunkiin--hän oli näet silloin opettajana erään +kapteeni Mesterton'in perheessä Turussa--, niin hän tietysti siinäkin +tapauksessakin voi yliopistollisia opintoja harjottaa ainoastaan +kotiopettajatehtäväinsä lomassa. Ja sehän tietenkin haittasi niiden +menestymistä. + +Turusta pois Juteini joutui, vaikk'ei vielä varsin kauas, kun hän v. +1802 otti vastaan kotiopettajatoimen Nauvon pitäjässä kirkkoherran, +rovasti Mjödhen luona. Sekä rovasti itse että hänen koko talonväkensä +osottivat erikoista hyvyyttä nuorelle Juteinille, ja sitä tämä vielä +vanhoilla päivillään kiitollisuudella muisteli. Sieltäkäsin hän v. 1804 +kävi Turussa jatkaen opintojaan kevätpuolella vuotta; mutta näyttää +siltä, kuin hän muun osan tätäkin vuotta olisi oleskellut Nauvon +pappilassa, päättäen siitä että hänen elämäkerrassaan edellämainitussa +Sanan Saattajan numerossa sanotaan hänen olleen Mjödhen luona vuosina +1802-1804, Nauvossa ollessaan hän oli tehnyt ilmatieteellisiä +havaintoja. Ne hän oli merkinnyt muistiin ja nähtävästi +edellämainittuna vuonna käydessään Turussa saanut niistä Suomen +talousseuralta mitalin. Tällöin on tietysti syntynyt Porthan'in +kuoleman johdosta se muistorunokin, jonka myöhemmin esitämme. Runo +sai sen kunnian osakseen, että oikein joutui ruotsinkieliseen Ã…bo +Tidning-lehteen. + +Sittemmin Juteini siirtyi vielä kauemmas yliopiston lähettyviltä +Varsinais-Suomesta; sillä vuosina 1805-1806 hänet löydämme Savosta, +Juvan pitäjästä, missä hänelle taas opettaminen--tällä erää eversti +Grotenfelt'in lasten lukutielle ohjaaminen--tuottaa leivän, vaikka +tietenkään ei ylen runsasta. Kuitenkin näyttää siltä, kuin hän siellä +olisi voinut säästää jonkun verran varoja yliopisto-opintojaan varten, +koska etsiessämme tällä tavoin hänen jälkiään, retkillämme syksyllä +1806 ja keväällä 1807, tapaamme hänet Turusta. Mennessään Turkuun v. +1806 on hän arvatenkin poikennut synnyinpitäjäänsä Hattulaan, missä +lääninrovasti Polviander kauan sairastettuaan on heittänyt henkensä, ja +nähtävästi on Juteini silloin laulanut rakkaille »Hattulaisille» syvää +kaipausta osottavan, kauniin runonsa »Prowastin Polwianderin +muistoksi».[6] + +Vuosina 1807-1808, siis Suomen sodan alkaessa, Juteinin ilmotetaan +olleen Ruokolahden pitäjässä Viipurin lääniä erään maanmittari +StrÃ¥hlman'in lasten opettajana; mutta muutti vielä samana sodan +alkuvuonna 1808 takaisin Juvalle maanjako-oikeuden tuomarille +Hamarin'ille, jonka luota hän jo v. 1809 siirtyi yhä samoissa +kotiopettajan toimissa sotaneuvoksen Forselles'en tykö Peippolan +kartanoon Elimäelle, ja sieltä taas jo seuraavana vuonna viimeiseen +kotiopettajapaikkaansa vapaaherra Gustaf Wreden luo Anjalaan, missä oli +vuoteen 1812. + +Samoin kuin niin moni muukin köyhä ylioppilas oli siis Juteini, kuten +edellisestä näimme, ollut pakotettu hankkimaan elatuksensa +kotiopettajana. Niinkuin siihen jo viittasimmekin, hidastutti tietysti +tämä asianlaita sangen suuressa määrin hänen tutkintojansa +yliopistossa, jopa se sai senkin aikaan, että hän, vaikka olikin +ylioppilaskunnan jäsenenä niin kauan, ei ehtinyt sittenkään suorittaa +minkäänlaisia opinnäytteitä, ennenkun hän jo v. 1810 haki erästä +vakinaista virkaa. Sitä hän kyllä ei saanut, niinkuin alempana tulemme +näkemään, mutta kaksi vuotta myöhemmin hänestä kuitenkin tuli +virkamies, ja tutkintojen suorittamiset jäivät ikipäiviksi sikseen.-- +Yksi etu hänellä toki tuosta kotiopettajan toimesta maamme eri puolilla +oli ollut: se, näet, että hän perehtyi useaan kansankielemme +murteeseen. Ja tämä taas avasi hänen silmänsä näkemään, minkä vaaran +murteellisuus tuottaisi yhteiselle kirjakielelle, jos se valtaan +pääsisi, kuten hän myöhemmin kielioppinsa esipuheessakin osotti; +sentähden hänen teoksensa yhä täydellisemmin vapautuivat niistäkin +vähistä hämäläisyyksistä, joita niissä alussa oli havaittavissa. +Juteinin kieltä ovatkin sen vuoksi kaikki myöhemmät tutkijat, jotka +ovat ottaneet arvostellakseen häntä julkisesti, tunnustaneet hyväksi, +murteellisuudesta vapaaksi. + +Kun Juteinista, kuten jo näimme, v. 1800 oli tullut »civis academicus», +oli luultavasti hänen aikomuksensa alkuaan pyrkiä hengelliseen säätyyn; +olihan se tavallistakin, että rahvaanlapset antautuessaan opintielle, +papeiksi rupesivat; tällaiseen aikeeseen saattoi ehkä olo Mjödhenkin +luona antaa Juteinille vielä yllykettä; ja jumaluusopillisiin lukuihin +arvelee J. Krohn[7]--jonka väitteeseen tässä kokonaan nojaamme--hänen +jo kuluttaneen paljon aikaakin. Mutta kun »valistusajan» viisaustiede +vielä tällöin oli vallalla Suomessa, niin ei Juteinikaan ollut +tunnoton sen vaikutuksille, vaan joutui sen ansoihin ja alkoi +nähtävästi jo ylioppilasvuosinaan epäillä jumaluusoppineitten ja +kirkkomme käsityskannan oikeutusta muutamiin opinkohtiin nähden, +etenkin mitä tuli kirkkokunnissa yleisesti hyväksyttyyn ristuksen +uhri- (eli sovitus-)oppiin. Tämän Krohn'in esityksen luulemme oikeaksi, +koskapa Juteini myöhemminkin esittää näissä kohdin kirkonopista hieman +eriäviä mielipiteitä. Ja ollen liian totuutta ja rehellisyyttä +rakastava teeskennelläkseen tunteita ja uskoa, joita ei hänessä ollut +olemassa--ainakaan kirkkomme opin vaatimusten mukaisia--, kääntyi hän +toiselle uralle. + +Näin johdumme ajattelemaan, kun sekä professorin, sittemmin piispa +Frans M. Franzén'in että yliopiston konsistoorin todistuksista selviää, +että Juteini siihen saakka eli alkuvuoteen 1810 asti ahkerasti oli +harjottanut opintoja, jotka tarkottivat perehtymistä suomenkieleen ja +jälkimäisen todistuksen mukaan myös yleissivistäviin aineihin. (Franzén +lausuu: »että hän (J.) suomen kielessä on hankkinut itsellensä +harvinaiset tiedot ja taitavuuden», sekä Consistorium Academicum: »Että +hän täällä (yliopisto-)oloaikanansa ahkeruudella on opintojansa +harjottanut, jotka hän _etupäässä_ on sovelluttanut yleissivistäviin +aineisiin ja perehtyäkseen suomen kieleen»).[8] Kursivoimamme sana +konsistorin todistuksessa helmikuun 1 p:ltä 1810 oikeuttanee meitä +olettamaan, että Juteini aikaisemmin oli ehkä antautunut +jumaluusopillisia lukuja lukemaan J. Krohn'in väittämän mukaan, mutta +viimeksi ja pääasiallisesti olivat yleissivistävät (kaunotieteelliset, +viisaustieteelliset ja kielitieteelliset) opinnot hänen harrastuksensa +esineinä. Jonkun verran on nähtävästi myöskin historia häntä +huvittanut, kun se viisaustieteen rinnalla oli hänen opettajansa +Franzén'in aine ja koskapa hän jonkun aikaa myöhemmin Lähtölaulussaan +asiantuntemuksella puhuu virolaisesta Merkel'istä ja saksalaisesta +Rühs'istä, jonka viimemainitun Suomea koskevan historiallisen teoksen +hän myöhemmin (v. 1827) A.I. Arvidsson'in kääntämänä, uusimana ja +laajentamana laitoksena oli tilannutkin.[9] Tutustuminen näiden +tiedemiesten teoksiin on kuitenkin myöskin voinut johtua suomalaisista +kieli- ja kansatieteellisistä harrastuksista, joihin luultavasti +Porthan'in esimerkki ja ehkäpä tuttavuus juuri Franzén'in ja myöskin +Gustaf Renvallin kanssa yllyttivät; mutta näiden viimemainittujen +suhteista Juteiniin tulee vielä myöhemmin puhe. + +Franzén opetti Turun akatemiassa juuri »humaniora»-aineita. Sen +vuoksi emme suinkaan erehtyne, kun oletamme, että tämä suuri +runoilijaklassikkomme on opetuksellaan ja lyyrillisellä runoudellaan +ehkä paljonkin vaikutteita antanut Juteinille, ainakin niinä lyhyinä +aikoina, jolloin tällä oli tilaisuus nauttia yliopisto-opetusta. +Mutta Juteinin kaunotieteellisiin opintoihin on nähdäksemme ehkäpä +vielä enemmän saksalainen klassikko, lyyrikkona eteväksi tunnustettu +runoilija G.A. Bürger vaikuttanut, luultavasti jo Juteinin +ylioppilasaikana, samoin kuin epäilemättä sekä kauno- ja +viisaustieteellisiin että nähtävästi myöskin kasvatusopillisiin toinen +saksalainen klassikko, monipuolinen kirjailija Jean Paul. Paitsi että +Juteini itse heidät mainitsee, on jälkiä heidän vaikutuksestaan +havaittavissa paljonkin hänen teoksissaan. Saanemme myös tästä vielä +puhua toisessa yhteydessä. + +Milloin Juteini ennenmainitut jumaluusopilliset lukunsa jätti ja alkoi +lukea »humaniora»-aineita sekä tutkia äidinkieltänsä, suomen kieltä, +siitä ei meillä ole selvyyttä, mutta mahdollista ja todennäköistä on-- +jos hän ensinkään teologina oli ollut--että tämä tapahtui hänen +ollessaan Juvalla eversti Grotenfelt'illa v. 1805-1806. Juteini +kukaties vasta ollessaan siellä syventyi Jean Paul'in ja ehkäpä +varsinaistenkin Valistusajan miesten, teoksiin. Ainakin äidinkielensä +hyväksi on Juteinin harrastukset jo tällöin ilmiliekkeihin leimahtaneet, +päättäen hänen yleisesti tunnetusta senaikuisesta kehotuksestaan vielä +poikaiässä olevalle C.A. Gottlund'ille, että tämä runojansa runoilisi +vain suomen kielellä, niinkuin hän (Juteini) itsekin nähtävästi näihin +aikoihin jo ensimäisiä suomalaisia runokokeitansa yritteli. Sellaisina +esitettäköön jo ennen mainitut runot: Porthan'in muistoksi v:lta 1804 +ja Polviander'in muistoksi v:lta 1806, sekä Juteinin sepittämä ja +luultavasti hänen itsensä professorinrouva Lilli Franzén'in (o.s. Roos) +hautiaistilaisuudessa lausumakin muistoruno vuodelta 1806 syksyllä, +minkä runon hän sittemmin varusti otsakkeella: Nuoren rouwan haudalla, +josta jo ennen oli puhe. Näiden ohella ovat luultavasti senaikuisia +vielä Suomen Laulu (sama kuin »Arvon mekin ansaitsemme», mutta +8-säkeistöinen) ja runo Rupulista sekä Keisarille (ote laajemmasta +Suomalainen-runosta), mitkä kaikki kolme tapaamme liitettyinä erääseen +Juteinin hakemukseen, josta tässä nyt jo on aika puhua. + +Olemme ennen nähneet, että Juteini kolme eri kertaa jo oli ollut +Turussa harjöttamassa akateemisia opintoja. Nyt hän kevätpuolella +vuotta, 1810 oleskeli siellä samassa tarkotuksessa neljännen ja +viimeisen kerran, ja silloin hän nähtävästi myös oli Frenckell'in +kirjapainossa painattanut ensimäisen runovihkonsa. Mutta hänellä oli +tällä erää vielä kolmaskin syy Turunmatkaansa. Edellisenä vuonna oli +perustettu Suomeen hallituskonselji ja siihen tarvittiin suomentaja. +Juteini pyrki mainittuun suomentajanvirkaan. Hän olikin siihen aivan +omiansa ja olisi luultavasti saanutkin sen--olipa se, niin J. Krohn +kertoo, hänelle puoliksi jo luvattukin--; hänhän oli suomeksi juuri +julkaissut aika näppärän runovihon ja aikaisemmin runon sanomalehdessä. +Siis jo vähin tunnettu suomalaisena kirjailijana. Ystävätkin tietysti +jo onnittelivat »translatoria». Silloin havaittiin hänet +»vallankumoushengen» saastuttamaksi. Tuo poloinen oli +onnettomuudekseen, niinkuin edellä näimme, runovihkoonsa unohtanut +liian vähän vanhaa oikeinkirjotusta, noita komeita x:iä ja z:oja, ja +korjausluvussa huomannut melkein poikkeuksetta panna niiden tilalle +ks:t ja ts:t, tehden siten suomenkielen oikeinkirjotuksen kirjassaan +liian itsenäiseksi, muista kielistä, eritoten ruotsista, poikkeavaksi +ja riippumattomaksi. Se ei konseljikielessä käynyt päinsä! Tietysti +suomalaisesta tekstistä selvään tuli ilmetä, että se oli palvelevassa +asemassa, välittämässä yhdeltä puolen korkeata ruotsinkielistä virastoa +ja ruotsalaista sivistystä sekä toiselta suomalaista kansanainesta +maassamme. + +J. Krohn kertoo vielä, että Juteinia vaadittiin luopumaan noista +uudistuksista kirjotustavassaan, jos konseljitranslatoriksi halusi +päästä, mutta että tämä miehisenä miehenä ei siihen suostunut, kun tuo +olisi ollut vasten vakanmusta tehtyä tekoa, vaan mieluummin luopui +toiveistaankin saada virkaa. Miten sitten lienee! Joka tapauksessa on +Juteinin, tietysti ruotsalaiseen, hakemukseen liitetty suomalaisia sekä +käännös- että kirjallisia, niin hyvin runopukuisia kuin suorasanaisia, +näytteitä, joissa hän yrittää vaatimusta noudattaa, jopa niinkin että +kaikissa on x:ää käytetty ks-äännettä merkittäissä ja asetusten +käännösnäytteissä on koetettu niin paljon kuin suinkin suomalaista +vanhaa virkakieltä matkia. Niissä harvoissa kohdissa, missä +ts-äänneyhtymä on, hän tosin ei ole muistanut käyttää z:aa, mutta sen +sijaan hän kansliakieltä matkivissa käännöksissä sanoo esim.: »Sinä 25 +päivänä Syyskuussa», »Armollisesa Reglementisämme», »joka kaikki +asianomaisille alamaisexi jälkeenelämisexi tulee», »Turusa», »Lugusa» +j.n.e. Ainoastaan jo ennestään valmiita runojansa ei hän ole voinut +enää mennä perin pilaamaan ruotsalaisuuksilla, turkulaisuuksilla y.m. +Mutta x:n hän niihinkin uskollisesti pisti ks:n paikalle. Emme sen +vuoksi luulisi, että Krohn'in--ehkäpä jonkinnäköiseen perinnäistietoon +nojaava--kertomus hakemuksen hylkäämisen syistä täysin pitää +paikkaansa. + +Vaikka yhdeltä puolen kyllä voi olla mahdollista, että +hallituskonseljissa epäiltiin, ett'ei Juteini pitäisi, mitä hän näin +kielinäytteissään lupasi, kun hän kerran runovihkosessaan oli +kieliuudistuksiin ruvennut, niin toiselta, puolen oli kait +hallituskonseljin jäsenillä isäntinä epäilemättä tilaisuutta pitää +silmällä, että heidän alaisensa virkamies tekisi tehtävänsä heidän +tahtonsa mukaan virkaan päästyänsäkin. Ja olihan hän hyvää tahtoansa +osottanutkin jo hakupapereissaan. Ei tuo Krohn'in esittämä syy sen +vuoksi näytä täysin määräävältä, etenkin kun konseljin diariosta +päättäen luulisimme Juteinin olleen ainoana hakijana. Sen sijaan +otaksuisimme erään toisen määräävämmän syyn hylkäämiseen olleen +olemassa, vaikka Juteinille itselle ehkä suullisesti ilmotettiin vain +Krohn'in mainitsema. Tuon vaikuttavamman syyn esittämiseen tahdomme +palata vähän myöhemmin, kun olemme seuraavassa ensin esittäneet tässä +virkahakemusjutussa tarkoin kaiken sen minkä siitä varmasti tiedämme. + +Kun Juteini alkupuolella vuotta 1810 oli lähtenyt +kotiopettajantoimestaan sotaneuvos Forselles'en luona Elimäen +Peippolasta ja hän oli saapunut Turkuun, niin näkyy hän jo tammikuun 27 +päivänä käyneen opettajansa, professori Franzénin, luona ja näyttäneen +hänelle joukon runoja sekä luultavasti samalla kertoneen aikovansa +hakea edellämainittua kielenkääntäjänvirkaa. Silloin oli hän +mahdollisesti saanut ne ystävälliset neuvot Franzén'ilta, mitkä +J. Krohn mainitsee,[10] ja ehkäpä niistä rohkaistuna ja niitä hyväkseen +käyttäen ruvennut painattamaan ne 22 runoa, jotka sisältyvät jo edellä +mainitsemaamme Frenckell'in kirjapainossa painettuun runovihkoon. Mutta +pyynnöstään on Juteini samassa tilaisuudessa todistettavasti saanut +Franzén'ilta ainakin seuraavan kirjallisen suosittavan todistuksen +hakea aikomaansa kielenkääntäjänvirkaa varten. Todistus, josta jo +edellä lyhyen otteen julkaisimme, kuuluu kokonaisuudessaan +suomennettuna: »Että Ylioppilas Herra Jacob Judén, joka on esittänyt +minulle useita Suomalaisista runotuotteistaan, näyttää minusta omaavan +todellista kykyä (talang) runoiluun, joka ansaitsee isänmaallista +kehotusta, etenkin kun hänen (runo)kokeittensa myöskin aineiden +valinnan puolesta pitäisi voida melkoisesti vaikuttaa Suomalaisen +Yleisön sivistämisen hyväksi; sekä että hän Suomen kielessä on +itselleen hankkinut tavattomat tiedot ja taidon: siitä minä en ole +voinut häneltä evätä, hänen pyynnöstään, vaatimatonta arvolausettani. +Turussa tammikuun 27 p:nä 1810. + Frans M. Franzén + professori».[11] + +Ehkäpä on oppilas opettajaltaan lisäksi saanut lupauksen, että tämä +Yliopiston Konsistorin kokouksessa tulisi puoltamaan sitä hänen +anomustaan, jossa hän pyytää Konsistorin puoltolausetta +hallituskouseljille kielenkääntäjänvirkaa varten. Meillä on syytä +olettaa sitä, koskapa Konsistorin todistus seuraavan helmik. 1 p:ltä +onkin suosittava. Julkaisemme siitä tässä vain sen kohdan +suomennettuna, jossa suositus on, ja viittaamme muuten Liitteiden LXXIX +sivuun, jossa todistus on kokonaisuudessaan painettuna. Kohta kuuluu: +»... ja alamaisesti sulkea hänet Keisarill. Hallitus Conseljin +täydelliseen suosioon ja suopeuteen.» + +Näillä todistuksilla varustettuna sekä kirjotettuaan edellämainitut +käännös- ja muut kirjalliset näytteet, Juteini sitten helmikuun 10 p:nä +meni hallituskonseljiin jättämään hakupaperinsa,[12] niinkuin konseljin +diariosta on tilaisuus nähdä. Siinä sanotaan, näet, J:kirjaimen alla +»Helmikuun 10. Judén, Jacob, ylioppilas Turun Akatemiassa, pyytää +päästä Suomalaiseksi Kielenkääntäjäksi Keisarill. Hallitus +Conseljiin».[13] Ja seuraavalla rivillä: + +»Canc: Exped. (Kansliatoimituskunta) esittänyt ja päätös lopullisesti +tehty Huhtikuun 7 p:nä. Asiakirja palautettu.»[14] Mutta kun huhtikuun +7 päivän pöytäkirjaa etsii, niin on Juteinin asiasta konseljin +kantakirjassa tyhjä kohta, pelkkää puhdasta paperia vaan.[15] + +Kun hallituskonseljin puhtaaksikirjotettuun pöytäkirjaan ei ole +päätöksestä mitään merkitty, niin johtuu tämän nähtävästi tahallisen +laiminlyönnin syyksi ensiksi ajattelemaan, ett'ei asiaa ehkä katsottu +siksi tärkeäksi, että kannatti siitä tehdä oikea pöytäkirjaan otettava +päätös, vaan että arveltiin asian laadulle riittävän ratkaisu +pöytäkirjan ulkopuolella ja että puheenjohtaja sitten vain suullisesti +siitä asianomaiselle ilmotti. Taikka voipi sanotun laiminlyönnin +aiheuttajaksi myös arvella sen, että, kun konseljin mielestä Juteini ei +enää täysin kyennyt kirjotustavassaan palaamaan entiseen suomenkielen +kielikäyttöön--jos ainakaan vakaantuneesta sellaisesta ensinkään siihen +aikaan vielä saattoi puhua--ja kun ei virkaa sen vuoksi hänelle +tahdottu antaa, niin ei sitä kehdattu merkityttää hallituskonseljin +pöytäkirjaan, Juteini kun oli aikansa tunnetusti ja tunnustetusti +etevin suomenkielen käyttäjä, niinkuin vasta tulemme näkemään. Mutta +kuitenkin tekevät kaikki tällaiset syyt täysin verukkeitten vaikutuksen +ja, kuten jo ylempänä viittasimme, täytyi tekosyitten takana olla joku +toinen voimakkaampi vaikutin. Emme ole sen vuoksi voineet torjua +luotamme seuraavia ajatuksia. + +(Tämän pitkän kappaleen tilalle voi ajatella seuraavan valtioneuvos +Danielson-Kalmarin olettamuksen:) Kun hallituskonseljin +puhtaaksikirjoitetussa pöytäkirjassa paikka on jätetty tyhjäksi, niin +tarkoitus ilmeisesti on ollut tehdä selkoa asian käsittelystä, mutta +pöytäkirjuri ei ole tiennyt mitä kirjottaa eikä myöhemminkään sitä ole +hänelle ilmotettu. Syytä kieltoon ei käynytkään mainitseminen +pöytäkirjassa, jos alempana esitetty oletus on oikea. + +Näihin aikoihin kuullaan ensimäisiä kertoja puhetta »fennomaniasta». +Tukholmassa Carl Delén'in kirjapainossa painetussa, »Lyceum» +aikakautisessa kirjassa vuodelta 1810, ihan vuoden alussa, oli sivuilla +5 ja 6 seuraava lausunto, koskeva yliopistollisia lukuja, luentoja ja +väittelyjä, eli toisin sanoin yliopistollisia harrastuksia yleensä +Turun yliopistossa näihin aikoihin, minkä lausunnon suomennamme tähän +kokonaisuudessaan: »Täten liittyvät opinnot tässä (Upsalan) Akatemiassa +läheisesti niihin, joita etupäässä Turussa on harjotettu; sillä siellä +arvioitiin mainioimmiksi tiedot Isänmaan Historiassa. Sen ohessa on +ankaran viisaustieteen tutkimisen halu yleisimmin tässä yliopistossa +säilynyt, jonka ohella on ilmennyt runollisempi mieliala, ja sen vuoksi +on viisaustieteen kaunotieteellistä puolta etupäässä rakastettu, +niinkuin, mitä tulee uudenaikaiseen Kirjallisuuteen, Saksalainen +myöskin siellä, niinkuin Upsalassa, on enimmin vaikuttanut tieteitten +menettelytapaan, kun tanskalainen sitä vastoin Lund'issa lähinnä on +ollut arvossapidetty ja tunnettu. Mutta _Turun (Akatemiaan) hiipi +vähitellen, viimeisten vuosien kuluessa, yhä enemmän ja enemmän yltyvä +Suomikiihkoisuus (Fennomani), jonka vaikutuksia on myöskin ilmennyt +niin hyvin opiskelevien ajatustavassa kuin opintojen omassa +laadussa_.[16] Kun opintojen suunta ja luonne yliopistossa niin paljon +riippuu muutamien opettajien maineesta, niin aivan asian luonnosta +lankeaa, että sellaiset kuin Dahl, Afzelius, Nordmark, samoinkuin +Lundblad, Sjöberg ja Florman sekä Franzén, Porthan ja Calonius +tulisivat olemaan avullisia yleensä sen leiman antamisessa opiskelevien +ponnistuksille, mikä edellisessä on koetettu ilmaista, ja silloin on +tosiasioina oikeastaan tarkasteltu jokaisessa Korkeakoulussa ilmestyviä +Disputationes in genere, koska juuri väitelmien kautta sekä +opiskelevien että opettajien tiedot paljastuvat.»[17] + +Edelläolevan lausunnon mukaan siis opinnoilla Turun yliopistossa oli +samat hyvät puolet kuin vastaavilla Upsalassakin: isänmaan historia, +tietoviisaus kaunotieteellisine puolineen saavat osakseen ahkeraa +tutkistelua; runollisen mielialan vallitessa harrastetaan +uudenaikaiseen, etenkin saksalaiseen kirjallisuuteen syventymistä, ja +muistuttaisimme, että yleensä vielä valistusmiesten ja saksalaisista +Wolffiaanien ja filantropistien ja etenkin ennenmainitsemiemme +Bürger'in ja Jean Paul'in monilukuiset teokset siellä saavat hartaita +lukijoita ja luullaksemme ihailijoitakin, mutta myöskin Kant on siellä +tunnettu. Ja tuo kaikki on vielä tukholmalaistenkin mielestä hyvää. +Mutta Turussa julkaistuista väitöskirjoista havaitaan vielä eräs +harrastus, joka ei ole hyvä, ja se on fennomania, suomikiihkoisuus. +Syynä sen syntyyn tietysti ovat eräät opettajat, joista se on +luonnollisesti tarttunut oppilaisiin, koska nuo opettajat useat ovat +mainehikkaita miehiä. + +Oikein perikuvallinen esimerkki tällaisen suomikiihkoisuuden +tartuttamasta oppilaasta oli juuri Jaakko Juteini, joka ei tullut +ajatelleeksi, että siinä olisi kenenkään mielestä mitään pahaa, ja joka +epäilemättä ei myöskään aavistanut, että maassamme »fennomaniaa» +vastaan oli nähtävästi jo syntymässä »ruotsikiihkoisuutta». +Tämänhenkisille oli tietysti kuin punainen vaate härjälle Aleksanteri +I:sen ylistely ja sen silloisen tosiasian riemullinen julistaminen, +että Suomi oli yhdistämisen kautta Venäjän mahtavaan valtakuntaan +päässyt sodan jaloista ja saavuttanut mahdollisuuden voida rauhassa +kehittyä ja saada omakielisen sivistyksen. Se oli juuri viimemainittuja +mielipiteitä vierova ja niitä oudoksuva ruotsalainen yläluokka, jonka +edustajia enemmistönä v. 1810 istui hallituskonseljissa. Heissä +nähtävästi »Lyceum'in» äsken esittämämme sanat »fennomaniasta» löysivät +kiitollisen kaikupohjan. Ja Juteini joutui luullaksemme heidän +ruotsinmielisyytensä ensimäiseksi uhriksi ja on siten suomalaisuuden +ensimäinen »marttiira».[18] + +Juteini oli, näet, ennenmainittuun virka-anomukseensa liitettyihin +suomalaisiin kielinäytteihin pannut myöskin erään runonsa, nimeltä +»Keifarille», ja erään sepittämänsä puheentapaisen varustettuna +otsakkeella »Suomen kansalle, wuonna 1810».[19] Edellisessä hän laulaa +Aleksanteri I:sen ylistystä ja jälkimäisessä hän taas julistaa +kansallensa myöskin muita sen aikuisen »fennomanin» mielipiteitä. +Puheen ajatukset luullaksemme eivät voineet miellyttää toisia +hallituskonseljin jäseniä, jossa silloin istuivat: R.V. De Geer, K. von +Troil, C. Fr. Rotkirch, C. Mannerheim, E.E. Tulindberg ja H.C. +Nordenswan. Puhe onkin siksi merkillinen, että me sen, lyhyt kun on, +painatamme tähän kokonaisuudessaan: + +Rakkaat Suomalaiset! Nykyisillä ajoilla on tapahtunut meille suuri +tapaus. Jälkeentulevaiset saavat havaita, jos se on Suomalaisille onnexi +taikka onnettomuudexi. Hänen Keisarillinen Majesteetinsa Alexanderi +I:nen, joka on Itsevaldias Venäjäsä, on voiton kautta saanut Ruotsilda +koko Suuren Ruhtinaanmaan Suomen halduunsa. Hän on asettanut sen, aivan +rakkaasti meitä kohtaan, korkian ja laupiaan suojeluxensa ale. Se on +tosi, meillä oli ennengin hyvä, oikia ja armollinen hallitus, joka +vilpittömästi etsi meidän etuamme; ehkä se on myös tosi, _niin kauvan +kuin meidän kielemme on ylenkatseessa ollut, jonga perustus on kuitengin +aivan merkillinen, niin kauvan on yhteinen kansa ollut viellä paljon +hyvää paitsi; sillä omalla kielellänsä taita kukin kansa parhain +täydellisyyttänsä lähestyä. Nyt on meidän kuuluisa Pääkaupungimme, nyt +on meidän hyvä ja viisas Haldiamme omassa maassamme. Meillä on siis nyt +toivo, pikemmin kansain yhteiseen päämaaliin, nimittäin pysyväiseen +onneen ehtiä_. Mutta missä oli meillä ennen vakuutus tämän onnen +rauhallisesta nautinnosta? Totisesti, se oli meillä aina +huikendelevainen niin aukian Riikin rajan ohessa, kuin endinen Ruotsin +raja Suomessa oli. Se näkyy Suomenniemen rauhallisuuteen +_välttämättömäxi, että Pohjanlahden pitää oleman rajana Ruotsin ja +Venäjän valtakundain välillä_. Historian ja isäimme ilmoitusten kautta +on meille kyllä tietty, kuinga kauhistavaisesti meidän maamme ja +esivanhembaimme kanssa on muinen meneteldy niissä kapinoissa ja +riidoissa, jotka Ruotsin ja Venäjän kesken ovat ajoittain syttyneet +maata hävittämään. Koko Suomenmaan yhdistyxen kautta Venäjän valtakunnan +kanssa tulevat toivon jälkeen nämät hirmuisuudet tästäedes meidän +pääldämme poistetuixi. Se _isäimme verellä punattu maa, joka tähän asti +on sodan jaloissa verikangaana ollut, kukoistaa kuitengin viimmein +jälkeentulevildamme ilolla viljeldäväxi. Suomea valistuxen auringossa +myös vapaasti kulkea puolipäivään; sillä Alexanderi I:nen on nyt +Venäjässä Itsehaldiana, Joka meitä siitä vakuuttaa_.[20] Sama Alexander +on meidängin Valdiaamme, jonga sydän liekitsee rakkaudesta ihmisyyttä +kohtaan, Joka on meillekin armonsa niin runsaasti osottanut, että Hän on +Itse tullut meille Suurexi Ruhtinaaxi. Tämä Ruhtinas, Jonga valda +ulettuu maan ääriin, rakastaa oikeutta ja valvoo alamaistensa onnen +ylitse. Hän andaa järjellisiä asetuxia, perustaa Oppihuoneita, ja +kallistaa korvansa leskein ja orpolasten valitusääneen. Hän holhoo +ihmisyyden arvoa. Hän lunastaa orjat orjuudesta, jotka tähän saakka +turvatoina raskaasti huokailivat, mutta nyt siunailevat sitä hetkeä, +koska Alexanderi nousi Valdakunnan Keisarilliselle Hallitusistuimelle +uskollisten alammaistensa turvaxi ja Isäxi. Hän nousi ihanan valistuxen +ja ilon säteitä Isänmaansa hyväxi ja kunniaxi levittämään. Se on myös +Sinulle kunnia, o Suomenmaa! tulla Hänen kalliin Valdikkansa kautta +suojelluxi ja kutsua Händä Isäxesi, Hänen isällisen hailituxensa +alla--se on sinulle suurembi kunnia kuin itse Venäjälle, sillä Hän asuu +sinun luonasi Pietarin julkisissa muurissa Suomenlahden rannalla----, +rakastakan, kuulkan ja kunnioittakan siis Händä! + +Emme muuta voi kuin otaksua, että tämä puhe Juteinin itsensä sitä +aavistamatta oli kuin korvapuusti hallituskonseljin joidenkuiden +jäsenten mielipiteille ja tunteillekin. Ja tämän eroavaisuuden +poliittisissa mielipiteissä ja näkökannassa yleensä luulisimme +pohjimmaiseksi syyksi Juteinin hakemuksen hylkäämiseen, vaikk'ei sitä +sopinut julkisuudessa ilmaista helposti ymmärrettävistä syistä. Ja sen +vuoksi ei myöskään jälkimaailmalla ole tilaisuutta ottaa selkoa +hallituskonseljin huhtikuun 7 p:nä 1810 tekemän päätöksen perusteluista +kielenkääntäjän ottamiskysymyksessä. + +Olivatpa nyt nämät syyt Juteinin hakemuksen hylkäämiseen mitkä tahansa, +tosiasiaksi jää, että Juteinia ei hallituskonseljin kielenkääntäjäksi +otettu, vaikka hän siihen aikalaisistaan ansiokkain ollut olisi; hänet +päinvastoin »pudotettiin tika-puilda», kun hän »köyhyydessä koki leipää +kohden kuroitella», niinkuin hän katkerana laulaa runossaan +»Runolaisille Suomessa, kirjoitettu leiwättömyydessä» eli kaiketi juuri +tähän aikaan, vaikka se vasta v. 1816 on ilmestynyt painettuna +runovihkoon »Waikutuksia Suomalaisen sydämessä». Tämä runo on selvänä +todisteena hänen mielialastaan näihin aikoihin. Siinä arvellaan vanhan +Wäinämöisen jo niin köyhtyneen, ett'ei hän enää jaksa elättää +palvelijaansa, laulajaa, vaan tällä on »nälkä palkkana hengen +huvituksen» ja »kuiwan kunnian ohella», joka ei kuitenkaan »kelpaa +täällä ruumiin ravinnoksi». Sen sijaan omanvoiton pyytäjät, useinkin +mielettömät konnat, »itse äitinsä, isänsä kielen hyvängin» hyleksijät, +»miehet maassa muukalaiset» menestyvät hyvin ja voivat kiivetä +korkealle »pussi pohjaton kädessä.» Mutta siitä enemmän sivuilla 40 ja +41, jossa on tätä runoa vielä lyhyesti selosteltu.[21] Tämän runon +mukaan oli siis »muukalaisuuden» syy, että niin katkeria »vaikutuksia» +oli »Suomalaisen sydämessä», kun hänelle vääryyttä oli tehty. Ei +käytetä siinä suoraan »ruotsalaisuus»-sanaa, mutta itse asiassa juuri +sitä käsitettä tarkotetaan. Samoin seuraavienkin vuosien runoissa, +joissa näitä samoja »vaikutuksia» vielä monessakin tuntui. Muistutamme +vain yleisesti tunnettua Kiwipiirrosta Häpy-patsaassa Suomen Oppineille +v:lta 1817 ja samana vuonna myöskin julaistua runoa »Kolme aikaa», +molemmat Ajan Wiete-nimisessä runokokoelmassa. Viime mainitussa, +vähemmän tunnetussa runossa kiitetään »ensimmäistä aikaa», esi-isiemme +aikaa, sillä he olivat + + »rohkeat ja rehelliset, + kiitettäwät käytöksissä! + werellä ja woimallansa + suojeliwat sukuansa, + wapautta warjelivat, + koska Suomen koko seura + piti onnen yhteisenä.» + +Silloin olisi tietysti suomeksi runoilevainenkin leipänsä löytänyt. + +Mutta + + »Sitte tuli toinen aika-- + aika muita awarambi, + jossa Suomen joka sääty + etsi omaa etuansa, + hylkäs' toisen hyvän onnen-- + hylkäs' kansan kunniangin. + Moni wailla miehen mieldä + ylen kattoi koto-kielen + walistuksen wahingoksi.» + +Vieläpä niin myöhään kuin v. 1826 tuntui näitä samoja »vaikutuksia» +Juteinin sydämessä, sillä hän silloinkin Runotähteitä-nimisessä +runokokoelmassaan lauloi ivaa uhkuvat, katkerat sanansa, jotka tunnemme +J. Krohn'in usein mainitusta teoksesta, Suomal. Kirjallis. Vaiheet, +mutta joita tässä emme voi sivuuttaa silloisia nurjia kielioloja +kuvaavina: + + »Koskas kuulet kouluissamme + taikka lain tulkinnoista + oudon kielen kitisewän, + naura Nationaliteelle, + wirsku vieraille sanoille!» + +Näin nyt nähtyämme miten syviä jälkiä kärsitty vääryys jätti Juteinin +mieleen pitkiksi ajoiksi tulisi meidän seurata hänen toimiansa senkin +jälkeen, kun hänen toiveensa v:na 1810 keväällä saada valtion virka +raukesi. Näitten toiveittensa raunioilla ei Juteini itkeä +ruikuttelemaan ruvennut, vaan kävi kesällä samana vuonna Tukholmaa +katsomassa, koska hänelle näyttää tarjoutuneen tilaisuutta siihen. +Ehkäpä haihtuisi matkalla mieliharmi!--Edellä mainitsemamme vääryys, +mikä näin oli Juteinille tapahtunut, oli kuitenkin siksi suuri +loukkaus, ett'ei hän enää, kun oli Tukholmasta palannut, pyrkinytkään +valtion virkoihin, vaan meni, kuten olemme jo edellä nähneet, +vapaaherra Wredelle Anjalaan--jälleen kotiopettajan toimiin-- +loppuvuodeksi 1810 ja seuraaviksikin aina alkupuolelle vuotta 1812, +jolloin hän luultavasti itse pikimältään kävi taas Turussa hankkimassa +Yliopiston konsistorin todistuksen[22] hakeakseen erästä virkaa ja +tällä kertaa paremmalla menestyksellä. Lagus'en Matrikelin tiedonannon +mukaan on hän sellaisen todistuksen saanutkin konsistorilta huhtikuun +13 p:nä samana vuonna.[23] + +Silloisiin postioloihin nähden emme luulisi hänen tätä todistusta +hankkineen valtakirjalla valtuutetun kautta, sillä edellä +mainitsemassamme hänen elämäkerrassaan Sanan Saattajassa sanotaan hänen +jo kaksi päivää myöhemmin eli huhtikuun 15 p:nä »tulleen» jo mainittuun +virkaan, jonka hän siis onnistuikin tällä kertaa saamaan. Tosin oli +virka vain sijaisuus Haminan kaupungin maistraatin sihteerin toimessa, +johon »notarius publicus»-virka oli yhdistetty; mutta se tuotti toki +leivän, vaikk'ei tietenkään ylen runsasta; ja samalla saavutti Juteini +ansioita virkauralla, jotka luonnollisesti jotakin merkitsivät toista +samallaista vakinaista virkaa tavotellessa. + +Nähtävästi oli Juteini 1811 ja 1812 vuosien vaihteessa Hattulan +kirkkoherranvirastolle ilmottanut muutostansa synnyinseurakunnastaan, +koskapa hänen nimensä 1811 vuoden kirkonkirjassa vielä on merkittynä, +vaikkakin muistutuksella »oleskelee Venäjällä» (vistas i Ryssland), +mutta v. 1812 hänen nimeänsä sieltä ei enää löydä. Ehkäpä hän Hattulaan +taas on poikennut samalla matkalla, kuin hän edellä tekemämme +olettamuksen mukaan Turussakin kävi. Kirkonkirjassa ei tällöin tosin +ole tullut oikaistua tuo Sanan Saattajan elämäkerrallisten ja +epäilemättä sangen täydellisten tiedonantojen mukaan luultavasti väärä +ilmotus hänen oleskelustaan Venäjällä v. 1811, ehkäpä ei senkään +vuoksi, että hän kuitenkin Anjalassa on ollut sangen lähellä »Vanhan +Suomen» rajaa; mutta jos taas tämä otaksuma on oikea, lienevät toki +toiveet pääsemisestä Haminaan edellä viitattuun viransijaisuuteen jo +sanottujen vuosien vaihteessa olleet epäilemättä sangen suuret, koska +hänen nimensä on seuraavan vuoden kirkonkirjasta jo jätetty pois. Mutta +kun siinä taas ei sanota Juteinin mihinkään määrättyyn Suomen +seurakuntaan muuttaneen, niin voipi toiselta puolen olla mahdollista, +että Hattulan kirkkoherranvirasto on otaksunut hänen edelleen +oleskelevan Venäjällä ja ehkäpä sinne jäävän ja jättänyt sellaisen +olettamuksen nojalla hänen nimensä 1812 vuoden kirkonkirjasta pois.[24] + +Mutta oli nyt näiden asiain laita miten oli, Turussa Juteini nähtävästi +siis kuitenkin kävi alkupuolella vuotta 1812 ja Haminaan hän heti sen +jälkeen maistraatin sihteerin sijaiseksi pääsi, niinkuin edellä näimme. +Tällaisena sijaisena hänen ei kuitenkaan kovin kauan tarvinnut olla, +sillä hän joutui jo joulukuun 2 p:nä 1813 Viipurin kaupungin +maistraatin vakinaiseksi sihteeriksi ja notarius publicus'eksi. +Luultavasti perinnäistietoon perustuvan tietämän mukaan väittää +J. Krohn Juteinin saaneen siihen virkaan sanotun kaupungin porvariston +yksimielisen kutsun. Kaksi kuukautta myöhemmin Juteinin nimi on +merkittynä Viipurin kaupunkiseurakunnan kirkonkirjoihin, mutta +nähtävästi ei seurakunnan paimen ole saanut muuttokirjaa, kosk'ei +syntymäpäivää ole merkitty ja vuosikin on väärä. Tämä on kuitenkin +eräässä myöhemmässä kirkonkirjassa oikaistuna.[25] + +Kelpo virkamieheksi osottauduttuaan Juteini näkyy Viipurissa päässeen +kaupunkilaisten ja vallassaolevain kunnallisten viranomaisten suosioon, +niin että hän kesäk. 4 p:nä 1815 otettiin sanotun kaupungin +laivanmittaajaksi. + +Ell'emme ota lukuun Juteinin lukuisia julkaisuja vuosien 1813 ja 1818 +välisenä aikana, joita sekä suomen- että ruotsinkielisiäkin on painettu +yli parikymmentä ja joista esityksemme seuraavissa luvuissa on tarkempi +selostus, niin ei meillä hänestä ole mitään erikoista +elämäkerrallistakaan esitettävää, ennenkun saamme viimemainitulta +vuodelta muutaman tiedon, joka koskee yhdeltä puolen Juteinia +seuramiehenä ja toiselta muutamaa arvostelua hänestä suomenkielen +käyttäjänä ja tarkkana tuntijana. + +Kun näin tulee puhe Juteinista seuramiehenä, niin nousee meissä ensin +ihan niinkuin itsestään kysymys, minkä näköinen Juteini oli. Ja siihen +antaa meille jo edellämainittu vanhus Henrik Joel Juutila eli Pätiälä +vastauksen, sillä hän tämän kirjottajalle kertoi jo aikaisemmin +esitetyssä tilaisuudessa, että »Juteini oli pitkä, solakka mies ja +sinisilmäinen», minkä viimeksi mainitun seikan vahvistaa Juteinin +kansallismuseossa nykyisin säilössä oleva kuvakin. Ja tämä kuva kertoo +vielä senkin, että hänellä oli tumman ruskeat kutrit, ihonväri puhdas +ja posket hieman punaiset. Siis kaikin puolin hauska ilmiö. Ja +sellaisena hänestä tietenkin paljon pidettiin seuraelämässä. Kun siis +miellyttävään ulkomuotoon lisäksi tuli, että Juteini jo nuorena +ylioppilaana, kotiopettajana ollessaan, oli oppinut »sivistyneen +käytöstavan», kuten J. Krohn kertoo, jota tiedonantoa tietenkään ei +ensinkään ole syytä epäillä, niin emme silloin suinkaan sitä ihmettele, +että hänet nähtiin nähtävästi niin mielellään seurusteluissa, ehkäpä +vieraana perheissäkin ja jäsenenä eräässä »klubissa», poikamies kun +vielä oli, että esim. tanskalaisen oppineen, professori Rasmus Rask'in +maaliskuun loppupuolella v. 1818 oli vaikea saada niin usein häntä +tavata, kuin olisi halunnut. Rask, näet, silloin oleskeli Wiipurissa ja +kävi Juteinia tervehtimässä sekä toivoi tämän ohjaamana oppivansa +puhumaan suomea, mutta lähti äskemnainitusta syystä sieltä pois +aikaisemmin, kuin alkuaan aikonut oli. Juteinin luona tällöin jo +ensi kerralla käydessään Rask sai 16 hänen julkaisemaansa kirjasta; +2 lastenopetusta käsittelevää tekelettä, jotka jo olivat loppuun +myydyt,[26] ei juuri tästä syystä voitu antaa. Juteinin silloin +nähtävästi tekeillä olevan kieliopin ja ehkäpä jo painatuksen alaisena +olevan kokoelman Valittuja Suomalaisten Sanan laskuja Rask tilasi.[27] + +[Kuva: Tämä Juteinin kuva on taiteilija Tuhkasen tekemä jäljennös +Kansallismuseoon lunastetusta alkup. Jutein-kuvasta. Sen hän alkuaan +piirsi aikakauskirja »Aikaa» varten. Saman taiteilijan »Valvojaa» varten +piirtämä kuva on tämän kirjamme alussa.] + +Nähtyämme Juteinin tässä vilahdukselta seuramiehenä tapausten valossa +vuodelta 1818, jolloin hän professori Rask'in kanssa joutui tekemisiin, +on meidän nyt edellä antamamme lupauksen velvottamina mainittava myös +ne arvostelut Juteinista suomen kielen käyttäjänä ja tarkkana +tuntijana. jotka lausuttiin samana vuonna, sekä näiden arvostelujen +yhteydessä olevat seikat. + +Aikaisemmin eli jo kevättalvella tänä samana vuonna Turussa +tutustuttuaan yliopiston suomenkielen dosenttiin Gustaf Renvall'iin +sekä keksittyään hänen tavattoman työkykynsä sekä perinpohjaiset +tietonsa ja taitonsa suomen kielessä oli professori Rask toukokuun 17 +päivänä kirjottanut hänelle, ehdottaen että hän rupeaisi suurta +suomalaista sanakirjaa toimittamaan etupäässä tieteellistä tarkotusta +varten, jota sanakirjaa Venäjän valtakunnan kansleri, kreivi Rumjanzow +Pietarissa aikoi kustantaa. Avustajaksi Renvall'ille tähän työhön hän +esitti taitavaa suomen kielen käyttäjää, yliopiston apulaista R. von +Becker'iä. Renvall sanoi ihastuvansa, jos tulisi saamaan suuremmoisen +sanakirjatyön suoritettavakseen, mutta Becker'iä työtoveriksi ei hän +halunnut. Siitä sanoi hän vastauksessaan toukokuun 30 p:nä: »Minä +tiedän kyllä että hän (Becker), syntyneenä Savossa, on kielenkäytössä +hyvä suomalainen, mutta onko hän kiinnittänyt kielen Kielioppiin y.m. +mitään huomiota sitä en tunne. Maisteri Savenius olisi sellaisessa +suhteessa ajatukseni mukaan parempi. _Ensimäinen kaikista on kuitenkin +Sihteeri Judén, kieltämättä yksi meidän parhaita Suomalaisia, sekä +tietopuolisesti että käytöllisesti»[28] Mutta sitä paitsi katsoi +Renvall, että sellaista työtä, kuin kyseessä oleva, oli mahdoton jakaa +kahden tai useamman tehtäväksi. Sillä jos yhtenäisyyttä mielipiteissä, +suunnitelmassa, työtavassa y.m. on aikoihin saatava, niin on yhden +miehen suoritettava koko työ, joka sitten voidaan jättää jo ennen +painatusta muiden tarkastettavaksi. Kuitenkin olkoon tekijällä vapaus +valita tarkastajain huomautuksista vain ne, mitkä hyväksi näkee. + +Kun Renvall nähtävästi ei tiennyt, että professori Rask maaliskuun +loppupuolella oli käynyt Viipurissa Juteinin luona ja tilannut tämän +kieliopin ja sananlaskukokoelman, niin hän kirjeessä Rask'ille kesäk. +20 p:ltä eräässä kohdassa sanoo: »On hiljan minulle kerrottu, että +Herra Judén Viipurissa aikoo julkaista Suomalaisen Kieliopin ja +kokoelman Suomalaisia Sananlaskuja. Minä en kuitenkaan ole saanut +mitään tarkempaa tietoa siitä häneltä itseltä.» Ja taas ajatellen +suurta sanakirjatyötä, jota toivoi saavansa suoritettavakseen, sekä +kysymystä apulaisesta tähän työhön jatkaa hän vielä samassa +kappaleessa: »Jos hän (Juteini) olisi Turkua lähempänä, niin en +itselleni toivoisi mitään parempaa työtoveria, vaikk'ei hän tunne +Latinan kieltä.»[29] Tietysti tämä viimeinen arvostelu Juteinin +latinankielen taidosta tarkottaa kielen perinpohjaisempaa, +täydellisempää tuntemista, jommoinen luonnollisesti ainakin +päätoimittajan tuli omata osatakseen tieteellisessä sanakirjassa +tarkoin selittää sanojen merkitykset latinaksi. + +Juteinin kieliopin sitten saatuaan syyskuun 14 päivään mennessä +professori Rask kysyi kirjeessä viimemainitulta päivältä Renvall'in +mielipidettä tästä kieliopista. Renvall kun itse juuri paraillaan +valmisti suomen kielioppia ja oli siis pätevimpiä sitä arvostelemaan. +Saman kuukauden 23 p:nä Renvall vastasi, ett'ei hän vielä ollut nähnyt +Juteinin kielioppia eikä nyt vielä voinut lausuntoansa siis sen arvosta +antaa.[30] Mutta jo lokakuun 15 p:nä 1818 Renvall Rask'ille kirjotti +äskettäin juuri Juteinin sekä kieliopin että sananlaskut saaneensa. Hän +ei kuitenkaan vielä ollut ennättänyt niitä silmäillä läpi, mutta +muutama vilkaisu kielioppiin hänen mielestään oli osottanut, että +Juteini asiaansa oli käsitellyt verraten »löyhästi» (löst).[31] +Nähtävästi Renvall arvostelussaan tarkotti etupäässä puheenaolevan +kieliopin kokoonpanon hataruutta, sen suuria puutteita systemaattisena +eli järjestelmällisenä esityksenä, jos hän ensinkään nyt vielä niin +äkillisen tarkastelun nojalla mitään tuomiota teoksesta tahtoi lausua, +teoksesta, jonka tekijää hän juuri vähää ennen oli esittänyt parhaiden +suomen kieltä tutkineiden teoreetikkojen joukkoon luettavaksi.[32] +Juteinin kielioppia ei tietääkseni vieläkään ole asianmukaisesti +tarkastettu, mutta toivokaamme, että joku tehtävään täysin pätevä +kielimies vielä ottaa perinpohjin tutkiakseen, muihin verratakseen ja +sen nojalla arvostellakseen Juteinin kielioppia. + +Edellämainituista G. Renvall'in kirjeistä prof. Rask'ille ilmenee, +paitsi mitä nyt jo tässä olemme esittäneet, myöskin m.m. että Rask oli +ehdottanut hänelle, että hän suomalaisessa sanakirjassaan käyttäisi +samallaista ääntiöpituuden merkitsemistapaa, kuin unkarin kielessä oli +käytännössä, eli siis että vinopilkku ääntiön yläpuolella ilmaisisi +pitkää ääntiötä, jotta sen avulla päästäisiin Rask'in mielestä rumasta +kirjotustavasta, jossa vain kaksi ääntiömerkkiä ilmaisi pitkän ääntiön. +Renvall kyllä myönsi oikeaksi sen, että niin ääntiörikkaassa kielessä +kuin suomi alituiseen uusiintuvat pitkien ääntiöiden kaksoismerkit +olivat rumat silmälle nähdä, samoin kuin senkin vaatimuksen +oikeutuksen, että yksi ainoa äänne, vaikka olisikin pitkä, oikeastaan +olisi loogillisuuden, johdonmukaisuuden ja kieliopilliseltakin kannalta +myös merkittävä vain yhdellä ainoalla merkillä, mutta hän vastusti sen +käytäntöön ottamista sanakirjassa ensin sillä, että saksalaiset, +hollantilaiset, englantilaiset, jopa myöskin tanskalaiset itse +toisinaan merkitsevät pitkän vokaalin kahdella merkillä. Sittemmin hän +huomautti, ett'ei Turussa eikä Ruotsissakaan korkomerkillä varustettuja +kirjakkeita ollut saatavissa, vaikka arvelikin, että niitä ehkä +voitaisiin saada Saksasta. Eräässä myöhemmässä kirjeessä hän lisäksi +arveli vaikeaksi luopua vanhasta tavasta ja saattaa käytäntöön uuden, +jonka silloin tietenkin tulisi olla entistä ei ainoastaan paremman, +vaan myös sellaisen, että sen aivan yleisesti voi käytäntöön ottaa +ja että sitä myöskin sitten saattaa noudattaa. Ja ell'ei noita +korkomerkillä varustettuja kirjakkeita tarvita täällä (Suomessa) mitään +muuta kieltä varten, niin ei yksikään kirjanpainaja rupea niitä +hankkimaan suomea varten. Ja jos taas yksi tekisikin sen, niin ei +kaiketi kaikkia voitaisi saada siihen suostumaan. Sitten osotti hän +vielä monta uudesta merkitsemistavasta johtuvaa epäjohdonmukaisuutta. +Niiden joukossa ehkä pahimpia, että esim. ranskalainen ja muukalainen +yleensä uuden merkitsemistavan takia johtuisi varmaankin väärin +ääntämään sellaisia sanoja kuin _mutaa_ ja _pataa_ niitä merkittäissä +_mutá_ ja _patá_. Ja miten merkittäisiin uudella tavalla _puku, suku_ +ja _luku_ taivutuksissa, koska niissä (siihen aikaan) k taivuttaissa +katosi![33] Saataisiinko niistä genetiivissä _puun, suun_ ja _luun_ +sijasta (äännettyinä kahdella tavulla) _pún, sún_ ja _lún_, jotka +tietenkin myös olisivat genetiivejä _puu, suu_ ja _luu_ sanoille. +Lokakuun 14 päivän kirjeessä v. 1818 Renvall kuitenkin vihdoin lupasi +sanakirjatyössään koettaa totuttaa itseään tähän uuteen +merkitsemistapaan ja siten lähemmin koetella sen etuja, vihdoin sitten +puhtaaksikirjottaessaan ratkaistakseen, onko hän lopullisesti käyttävä +vanhaa vaiko uutta kirjotustapaa. Mutta niinkuin professori Setälä +esitelmässään »W. Kilpinen Suomen kielen uudistajana» sivulla 20 +huomauttaa, juuri näitä asioita myöskin esittäessään, ei Rask'in +ehdotus kuitenkaan johtanut mihinkään tulokseen. + +Olemme näinkin laajasti, jos kohta ei perinpohjaisesti, esittäneet +Rask'in oikeinkirjotusuudistusehdotuksen, mikäli siitä Renvall'in +kirjeistä selkoa saa, sillä Juteinille Rask luultavasti oli tehnyt +saman ehdotuksen, päättäen hänen esityksestään v. 1819 Lasten Kirjansa +toisessa painoksessa, että »latinaisia» eli antikva-kirjakkeita +käytettäissä suomessa sopisi merkitä pitkiä ääntiöitä korkomerkillä eli +vinopilkulla, niinkuin lukija esityksemme 76 ja 78 sivuilla on näkevä. +Rask'in Juteinille esittämän ehdotuksen tekee vielä uskottavammaksi +eräs Juteinin kirje Rask'ille maalisk. 5 p:ltä 1819, joka kirje +alkuperäisenä on säilyssä Kööpenhaminan yliopistonkirjastossa ja +käännöksenä kuuluu: + +»Maanmainio ja korkeastioppinut Herra Professori! + +Hartaimman kiitollisuuteni esitän minä kunnioittaen siitä että Herra +Professori on minulle osottanut suosiotansa ja minua muistanut erittäin +kiitettävällä teoksellansa. Minä en vielä ole ennättänyt selailla läpi +koko kirjaa, mutta mitä minä olen lukenut ja ymmärtänyt, on mainiosti +esitettyä. Minä en oikeastaan osaa arvostella, vaan ainoastaan ihailla +niin syvällistä kielten perusteiden tutkimista.--Mitä muuten tulee +Herra Professorin muistutuksiin pienen Kieliopillisen kokeeni johdosta, +näyttävät ne minusta, kirjainten suhteen, sangen oikeilta, ja olen minä +myös jotakin sellaista tuuminut, mutta en ole vielä uskaltanut panna +käytäntöön mitään uutta tapaa; en ole kuitenkaan unohtava ottaa asiaa +tarkemman harkinnan alaiseksi. Mutta, mitä tulee Teonsanoihin ja niiden +jakamiseen kolmeen Taivutusryhmään (_Conjugationer_) saman periaatteen +mukaan, kuin_ (nominien) Sijoittelussa, siihen en voi keksiä kyllin +tarkasti määrättyjä varmoja sääntöjä, enemmän kuin mitä minä niitä +kokeessani olen esittänyt. Tämä asianlaita täytyy minun jättää siis +sikseen kunnes asiaan--enempää selvitystä saatu on. Jakamattomalla +kiintymyksellä on minulla kunnia jatkuvasti olla + +Maankuulun ja korkeasti Kunnioitettavan Herra Professorin nöyrin +palvelija Jac. Judén».[34] + +Tämän kirjeen mukaan on Juteini nähtävästi juuri hiljan saanut prof. +Rask'ilta erään teoksen, ehkäpä hänen islantilaisen kielioppinsa, josta +Renvall kirjeessään lokak. 14 pää 1818 sanoo Rask'ille, ett'ei se +silloin vielä ollut ostettavissa Turun kirjakaupasta. Samassa kirjeessä +hän (Renvall) muutamaa riviä aikaisemmin ilmottaa, että saman +professorin tutkielma »Pohjoismaisen kielen synnystä» ei ole myytävänä +siellä, mutta että Anglosaksilaista kielioppia on vielä saatavissa-- +hänen näet piti lähettää nämä teokset Turun kirjakaupasta prof. +Raskille Pietariin, jossa Rask vielä v:na 1819-kin jonkun aikaa +oleskeli, matkustettuaan sinne jo kevätpuolella vuotta 1818. Kun +Renvall sitten kirjeessä tammikuun 2 p:ltä 1819 mainitsee prof. Rask'in +tutkimusta »Pohjolan vanhasta kielestä» Turussa luettavan +»mielihalulla», jopa niin että »Ehrström'in kappale (sitä) jo on +puoliksi kulunut»,[35] niin en voi näistä lauselmista johtua juuri +muuhun, kuin että Rask'in Juteinille lähettämä teos oli hänen islannin +kielioppinsa, vaikka Juteinin äsken esitetyn kirjeen puheesta +»syvällisestä kielten perusteiden tutkimisesta» voisi mahdollisesti +johtua ajattelemaan tutkielmaa »Pohjoismaisen kielen synnystä». + +Toisesta kohdasta Juteinin edellä esitettyä kirjettä Rask'ille taas voi +meidänkin mielestämme, kuten prof. Setälä ennen mainitussa +esitelmässään siv. 20 tekee--vaikka hänkin varoen, käyttäen sanaa +»näkyy»--, johtua jokseenkin suurella varmuudella Rask'in Juteinillekin +tekemään edelläkerrottuun uudistusehdotukseen, kun ottaa huomioon hänen +esityksensä Renvall'ille ja Juteinin kokeilun juuri v. 1819, merkiten +ääntiöpituuden antikvatekstissä vinopilkulla Lasten Kirjan toisessa +painoksessa, kuten edellä näimme. Mutta--täytyy meidänkin lisätä!-- +mahdollistahan on, että Rask'in »muistutukset kirjaintenkin suhteen» +sentään koskevat joitakin muita seikkoja. + +Juteinin vastauksesta samassa kirjeessään prof. Rask'ille luulisimme +vielä olevamme oikeutetut tekemään sen johtopäätöksen, että Rask on +ainakin jonkillaista tunnustusta Juteinille hänen kieliopistaan +antanut, ehkäpä sitä arvokkaaksikin suomen kielen tutkijalle +tunnustanut, kuten Snellman'in äänenkannattajassa »Kallavedessä»kin, +niinkuin tulemme myöhemmin näkemään, eräässä arvostelussa tästä +kieliopista sanotaan. Sillä tuskinpa Juteini muuten olisi kirjottanut +tällaista vastausta, jossa yleensä on niin altisna ottamaan huomioon +Rask'in huomautuksia eli, niinkuin hän sanoo, »muistutuksia». Nämä +Rask'in ystävälliset neuvot näkyvät pääasiallisesti koskeneen +teonsanojen taivutuskaavoja eli niiden ryhmitystä, siis yhtä seikkaa +kieliopin järjestelmällisessä esityksessä, joka tällöin vielä näyttää +olleen sangen vaikea tehtävä. Kaiketi samallaista systemaattisen +esityksen heikkoutta arvelimme jo edellä Renvall'inkin arvostelullaan +tarkottaneen. Mutta tällaiset »muistutukset», huomautukset, neuvot, +millä nimellä niitä nyt nimittäneekin, eivät tietenkään vielä riistä +Juteinin kieliopin monilta tarkoilta ja usein oikeiltakin +kielitieteellisiltä havainnoilta ja niistä johtuneilta säännöiltä +arvoansa. Samalla tavalla oli Rask Renvall'inkin kielioppia varten +juuri ennen, kuin Juteinin kielioppi julkisuuteen laskettiin, antanut +neuvoja, joista Renvall häntä kiittää kirjeessä elok. 19 p:ltä +1818,[36] eikä tietenkään Renvall'in kieliopin arvo aikalaisten +silmissä olisi vähentynyt, jos hän sen olisi heti julkaissut, siitä +että hän olisi tunnustanut Rask'ilta saaneensa neuvoja kielioppiansa +varten. Mutta Renvall ei tullut pitkiin aikoihin sitä julkaisseeksi, +ehkäpä siitä syystä, että hän, niinkuin hänen ennenmainituista +kirjeistään näemme, Rask'in kautta sai usean kielen kieliopin +tutkittavakseen ja että hän, niihin syventyessään ja niiden kautta +yleisiin kielilakeihin; tahtoi vielä kypsyttää tekelettään, ennenkun +sen julkaisisi; sitä paitsi sanakirjatyö monena vuonna häntä siitä +esti, ennenkun tuo laaja sanakirja vihdoin v. 1826 ilmestyi; on +mahdollista myös, että von Becker'in v. 1824 julkaisema kielioppi, +kuten J. Krohn arvelee, oli syynä lykkäykseen.[37] Yhdelle osalle +kielioppiaan, Prosodialle eli runo-opille, joka oli niin laajaksi +paisunut, ett'ei hän katsonut sitä enää kieliopin yhteydessä voitavan +julkaista, oli hän jo v:na 1818 etsinyt kustantajaa sellaista saamatta, +koska epäilivät yrityksen kannattavaisuutta. + +Suurta sanakirjaansa varten käyttämiensä lähteiden joukossa Renvall +mainitsee myös Juteinin julkaisuja, m.m. omien väitöskirjojensa +rinnalla hänen kielioppinsa v:lta 1818, josta hän epäilemättä on saanut +monen hyvän sanaselityksen. Tuohan jo on Renvallin puolelta aika +tunnustus Juteinille ja etenkin hänen kieliopilleen, että Renvall sitä +omien ansiokkaitten väitöskirjojensa ohella on voinut käyttää tärkeässä +tieteellisessä sanakirjatyössään ja mainitsee sen erittäin »uudempiin» +kuuluvana (recentiores).--Juteinin muka keräilemästä sanakokoelmasta +Renvall ei kirjeissään Rask'ille sano mitään, eikä Juteini itsekään +tietääkseni missään siitä puhu. Nähdäkseni on J. Krohn (Suom. Kirj. +Vaiheet siv. 198) ymmärtänyt Renvall'in sanat hänen sanakirjansa +alkulauseessa väärin. + +Mutta etsiessämme näin Juteinin kieliopille tunnustusta ja puoltoa +johdumme vihdoin täysin pätevän ja puolueettoman arvostelijan +lausuntoon, joka julkisuudessa nähtiin v:na 1821 ja joka annettiin +juuri sensuuntaisena, kuin olemme olettaneet Renvall'in ja Rask'inkin +oikeastaan käyneen, jos ne yksityiskohtiaan myöten olisivat meille +tunnetut, toisin sanoen Juteinin kieliopillisille havainnoille hekin +varmaan ovat tunnustuksensa antaneet. Sanoimme lausunnon antajaa täysin +päteväksi, koska hän aikansa etevimpiin kielimiehiin kuuluvana itse +sittemmin julkaisi useita kielioppeja ja Iitistä kotoisin olevana +suomalaissyntyisenä kansanlapsena tietysti tunsi äidinkielensä +perinpohjin. Sanoimme häntä myös puolueettomaksi, sillä hän ei +Renvall'in tavoin ollut juuri aikeissa julkaista suomalaista +kielioppia. Tämä arvostelija oli, kuten ehkä lukija jo on arvannut, A. +J. Sjögren, silloin nuori 27-vuotias maisteri, tällaiseksi kahta vuotta +aikaisemmin seppelöitty, sittemmin akateemikko Pietarin akatemiassa. +Sjögren, näet, sanoo ennenmainitulle kreivi Rumjanzow'ille[38] +omistetussa kirjassaan »Ueber die Finnische Sprache und ihre +Literatur», painettu Pietarissa v. 1821 (5 arkkia 8:o): sivulla 12, +että Juteini on painattanut suomalaisen kieliopin, jossa on »monta +oivallista huomiota, kuitenkin ilman ankaraa systemaattista +järjestystä».[39] + +Olemme näin Juteinin elämänvaiheita seuranneet vuosien 1818 ja 1819 +vaihteihin saakka ja huomauttaneet muutamasta seikastakin jälkeiseltä +ajalta. Samalla olemme puhuneet niistäkin henkilöistä, joihin hän +erittäin näihin aikoihin oli jossain suhteissa eli toisin sanoen, +joiden kanssa hänen tiedämme olleen tekemisissä. Mutta ainoastaan tähän +asti mainittuihin ei nämä »suhteet» rajotu. Sillä myöhemmin tulemme +näkemään, että Juteini pilkkalauluillaan oli papiston keskuudesta +itselleen hankkinut vihamiehiä, jotka häväistysrunoja hänestä noin +vuoden 1819 seutuvilla ja sen jälkeisenäkin aikana levittelivät. Ja +kuitenkin hän meistä juuri näihin aikoihin ainakin ulkonaisesti näyttää +kirkollis- ja uskonnollismieliseltä, siitä päättäen että hän on mukana +Viipurin Pipliaseuraa perustamassa sekä valitaan sen toiseksi +sihteeriksi. Sanan Saattajan Viipurista jo ennen mainitsemassamme +kertomuksessa Juteinin elämänvaiheista, minkä kertomuksen tiedonannot +ovat siksi tarkkoja ja yksityiskohtiin meneviä, ett'eivät ne hevillä +voi olla kenenkään muun kuin juuri Juteinin itsensä antamia, sanotaan +tästä asiasta seuraavasti: (Juteini) »oli 2:sta päivästä Huhtikuuta +v. 1819 21:een päivään asti Tammikuuta v. 1822 Viipurin Apu-Biblia +Seuran Sihtierinä». Täydentääksemme tätä tiedonantoa liitämme tähän +toisenkin, jonka olemme saaneet siitä kertomuksesta, minkä Viipurin +Pipliaseuran nykyinen sihteeri, pastori J. Friman, esittää sanotun +seuran toissa vuonna (1912) painattamassa julkaisussa »Viipurin +Pipliaseura vuosina 1818-1912». Oli ehdotettu, kuten tunnettua on, että +Turussa olevalle Suomen Raamattuseuralle perustettaisiin Viipuriin +haaraosasto (eli juuri »Apu-Biblia Seura»). Sen jälkeen kertomuksessa +sanotaan: »Ehdotus sai----Viipurissa heti alussa hyväksymisen. Sen +toteuttaminen viipyi kuitenkin silloisen maaherran, Walléen'in, +sairauden vuoksi vuoden 1818 kevääseen, jolloin Viipurin Pipliaseura +huhtikuun 20 p:nä täydellisesti järjestettiin.--Seuran puheenjohtajaksi +valittiin silloin maaherra Carl Walléen, sihteeriksi kimnaasinopettaja +Fr. Rönnbeck,[40] varapuheenjohtajaksi valtioneuvos Nic. Jaenisch, +toiseksi sihteeriksi maistraatinsihteeri Jac. Judén,[41] +rahastonhoitajaksi pastori J. StrÃ¥hlman». Juteini oli näihin aikoihin +siis saman seuran sihteerinä, vieläpä raamatunlevittämistä tarkottavan, +jonka puheenjohtajana oli mies, mikä häntä sittemmin pahimmin +kerettiläisyydestä kaikissa oikeusasteissa ahdisti. Tosin tämä tietysti +tapahtui viran vaatimuksesta.[42] + +Vaikka kuten edellä näimme Juteinista on tehty suurempi sankari x:n ja +z:n sekä vanhemman oikeinkirjotuksen vastustajana, kuin mitä hän +todella oli, niin on hän kuitenkin Renvall'in ja omienkin +mielipiteittensä toimeenpanijana ja lainakirjainten teoreettisenakin +vastustajana siksi merkittävä, että »Mnemosyne» v. 1820 »johtaa osaksi +hänestä suomen kielen oikeinkirjotuskriisin». Hän ei kuitenkaan +»Mnemosynessä» itse oikeinkirjotuskiistaan ottanut osaa. + +Juteinilla oli jo, kuten olemme nähneet, monta tointa: +maistraatinsihteerin, notarius publicus'en, laivanmittaajan ja +raamattuseuran sihteerin. Tästä viimemainitusta sihteerintoimesta hän +kuitenkin edellisenä kuukautena luopui, kun hänelle vielä näiden muiden +tehtäviensä lisäksi helmikuun 28 p:nä 1822 uskottiin sihteerin toimi +Viipurin majotuslautakunnassa. Tämän lautakunnan kirjurina hän sitten +oli vähän päälle 10 vuotta eli toukokuun 18 p:ään 1832.[43] + +V:na 1821 ilmestyi Viipurissa kuukauslehti Wiburgs Mancherley. Sen +palstoilta en ole mitään Juteinin kynästä lähtenyttä tavannut. Mutta +kun saksankielinen viikkolehti »Wiburgs Wochenblatt» ilmestyi vv. +1823-1832, niin Juteini sille v:na 1824 viehättyi antamaan yli 30 aika +pirteätä ja niistä monta kaunistakin runoaan, mitkä suomenkielisinä +painettiin 25 numeron lisälehteen hyvälle paperille. Niinkuin myöhemmin +näemme, Juteini niistä sekä uusista sepitelmistään sitten v:na 1826 +muodosti runovihkonsa »Runon Tähteitä», mistä kaikesta näemme Juteinin +mielentilan taas täysin tasapainossa ja hänen runoilijamaineensa +korkeimmillaan. + +»Ett'ei ihmisen ole hyvä yksinänsä olla», vaan että hän tarvitsee +»avun, joka on hänelle sopiva», se raamatun lausuma totuus näkyy +myöhään täysin Juteinille selvinneen, koska hän, jo kauan »avuttomana» +oltuaan, vasta 44 vuoden vanhana osasi sen omaan kohtaansa sovittaa, +poistaa tuon epäkohdan ja v. 1825 mennä naimisiin.[44] Hän solmi +silloin avioliiton itseänsä yhdeksän vuotta nuoremman, entisen +emännöitsijänsä Katharina Margaretha Blank'in kanssa. Tästä aviosta +heille syntyi marraskuun 18 p:nä 1827 heidän ainoa lapsensa: poika Joël +Jacob.[45] + +Vähin oli haihtunut se mielipaha, minkä Juteinissa pappien kesken +levitetyt, jo edellä mainitut häväistysrunot herättivät; ja vähitellen +oli hän, avioliiton rauhaisaan satamaan elonsa purren ankkuroituaan ja +vähä sitä ennenkin, taas alkanut etsiä viihdykettä hänelle jo niin +rakkaaksi käyneestä kirjallisesta toiminnasta, kun jo uusi rajumyrsky +hänen elämänsä merellä juuri tästä kirjailemisesta johtuneista syistä +taas tätä elonpurtta tuiverrutti ja sai sekä hänet itsensä että +tietenkin myös hänen elämänsä kumppanin jo avioliittonsa alkuaikoina +arkaillen kysymään, miten heidän elämänsä onnen kävisi, kaikkoaisiko +ehkä heidän perheonnensa heidän luotaan nyt kokonaan, kun rajusää +vinhana vallitsi heidän odottaessaan juuri samana syksynä perillistä, +ja voisiko odotettu suuri perhetapahtuma ensinkään tällaisissa +olosuhteissa onnistua. Lukija voi vähin ehkä jo aavistaa mitä Juteinin +elämää synkistävää tapausta tarkotamme, kun edellä jo viittasimme +siihen, että maamme prokuraattorinvirkaa silloin hoitava, hänen entinen +kuvernöörinsä, Carl Walléen häntä vainosi kerettiläisyydestä hänen +vuonna 1827 julkaisemansa kirjan »Anteckningar af Tankar uti Varianta +Ämnen» johdosta. Tämän kirjan luvattomasta julkaisemisesta sekä siitä +tavattavista kerettiläisyyksistä käytiin kauan oikeutta Walléen'in +alotteesta tai ehkäpä, niinkuin tämä eräässä kirjeessä mainitsee, +kenraalikuvernööri Zakrewskyn käskystä. Tästä oikeusjutusta ja myöskin +lyhyesti kirjan sisällyksestä on meillä myöhemmin eri luvussa selostus, +joten ei tarvitse tässä yhteydessä sitä laajemmin esittää, mutta koska +tämän Juteini-elämäkerran kirjottajalla, vasta sen jälkeen kun hän jo +tuon selostuksen oli painattanut, oli tilaisuutta käydä Viipurissa itse +tapahtumain paikalla ottamassa sikäläisistä arkistoista tarkemmin +selkoa oikeudenkäynnistä siellä sekä Anteckningar-kirjan ennen +kuulumattomasta lopullisesta kohtalosta, niin suotakoon hänelle oikeus +tässä esittää se, minkä hän tuossa mainitussa luvussa, jo ennen esille +tuotujen tietojen lisäksi asian valaisemiseksi kertoa voi. + +[Kuva: Tämä kuva on valokuvajäljennös kansallismuseon Juteini-kuvasta. +Kuvan vieressä oleva koriste nimikirjotuksineen on kuvan +norsunluulaatan takapuolelle tehty. (Vrt. A.V. Koskimiehen kirjotusta +näistä kuvista »Aika»-lehden maalisk. n:ssa 1913).] + +Syyskuun 13 päivänä 1827 jätti kaupunginviskaali J.A. Krogerus Viipurin +kämnerioikeudelle Suomen prokuraattoriviraston ruotsinkielisen +memoriaalin,[46] jonka sisällyksen suomeksi selostamme täydellisesti +myöhemmin, sekä pyysi, että kämnerioikeus määräisi ajan (»Termin») sitä +oikeusjuttua varten, minkä hän aikoi Juteinia ja kirjanpainaja Anders +Cedervaller'ia vastaan nostaa Juteinin luvattomasti julkaiseman ja +Cedervaller'in samoin luvatta painattaman »Anteckningar af Tankar uti +Varianta Ämnen» nimisen kirjan johdosta. Tätä Krogerus'en pyyntöä +noudattaen oikeus päätti, että hänen virallisena syyttäjänä tulisi +saman kuun 18 päiväksi sanotussa suhteessa samaan oikeuteen kutsua +Juteini ja Cedervaller. + +Kun sitten Juteini ja Cedervaller syyskuun 18 p:nä olivat oikeuden +edessä, luettiin heille edellisen istunnon pöytäkirja, mikäli se +heitä vastaan nostettua oikeusjuttua koski, sekä kehotettiin ensin +Juteinia jättämään selityksensä prokuraattorinviraston +virkamemoriaalissa esitettyihin syytöskohtiin. Juteini tunnusti +olevansa Anteckningar-kirjan tekijä; mutta koska sitä vastaan +syytteessä tehdyt muistutukset olivat sitä laatua ja sen arvoisia, +että ne vaativat vakavaa harkintaa, niin pyysi hän saada kirjallisesti +vastata niihin sekä, että kappale sanottua kirjaa, minkä +prokuraattorinvirasto virallisen syyttäjän kautta oli kämnerioikeudelle +jättänyt, annettaisiin hänelle apukeinoksi selityksen laatimista +varten.--Cedervaller vuorostaan ilmotti, että hän kirjapainostaan oli +julkaissut kaikki[47] Juteinin kirjottamat kirjat, ja että tämä +jokaisessa esiintyneessä tapauksessa oli sanonut Cedervaller'ille mikä +kirja olisi sensuroitava mikä ei. Kun Juteini oli painettavaksi +jättänyt kyseessäolevan kirjan, oli hän vakuuttanut, ett'ei se +sisältänyt sellaista esitystä, joka olisi alistettava sensuroitavaksi, +sekä luvannut vastata kaikista niistä seurauksista, joiden alaiseksi +Cedervaller saattaisi joutua. Ja tämä oli sitäkin vähemmän ruvennut +lukemaan käsikirjotuksen läpi, kuin hän otsakkeesta Anteckningar af +Tankar i Varianta ämnen ei mitenkään voinut aavistaa, että se +sisältäisi uskonnollista esitystä; minkä kaiken johdosta Cedervaller +pyysi saada lukea viattomuutensa hyväkseen.--Kun sitten Juteini oli +myöntänyt, että hän oli luvannut Cedervaller'ille vastata--ei +seurauksista, mutta kaikista niistä sakoista, joihin tämä voitaisiin +langettaa sanotun teoksen julkaisemisesta, niin oikeus päätti myöntää +hänelle lykkäystä kirjallisen selityksen antamista varten saman kuun 25 +p:ään, jolloin hänen 20 hopeatalarin sakon uhalla oli annettava +selityksensä sekä samansuuruisen uhkasakon uhkaamana myös tuotava +takaisin nyt lainaksi saamansa kappale Anteckningar-kirjaa. + +Kämnerioikeuden istunnossa syyskuun 25 p:nä jättikin Juteini tietysti +takaisin oikeudelle Anteckningar-kirjan sekä useita arkkia pitkän +»sanelun pöytäkirjaan» (Dictamen tili Protocollet!),[48] joka luettiin +julki. Virallinen syyttäjä Krogerus pyysi saada tämän tekeleen +perehtyäkseen siihen, koska hänellä sen laajuuteen nähden ei nyt ollut +siihen tilaisuutta, voidakseen tehdä niitä vaatimuksia, joihin hänellä +saattoi syytä olla. Juttu lykättiinkin seuraavan lokakuun 2 p:ään, +jolloin virallisen syyttäjän--hänenkin sakon uhalla--oli oikeudelle +tuotava takaisin Juteinin selitys sekä tehtävä loppuväitteensä. + +Tässä selityksessään Juteini ensiksi huomautti, että häntä syytettiin +Anteckningar-kirjassaan esittäneen sellaista, joka muka olisi +ristiriidassa kristinopin periaatteiden ja dogmien kanssa. Siihen hän +pyysi esittää seuraavaa: + +Mitään mikä soti meidän uskontunnustustamme ja puhdasta evankelista +oppia tai sen korkeaa henkeä vastaan, ei hän luullut koskaan +kirjottaneensa, sitä vähemmin, kuin sellainen jyrkästi poikkeaisi hänen +omasta käsityksestään siitä.[49] Hän oli ainoastaan hätäisesti +merkinnyt muistiin hetkellisiä ajatuksia, enimmin siveysfilosofiassa, +tahtomatta niissä esittää mitään ristiriitaista oikean uskonnon kanssa, +jota ainoastaan järjettömyys ahdistelee; jopa voi sanoa, että +saatanassa itsessä ilmeni tyhmyyttä ja ylpeyden henkeä, kun hän +antautui taisteluun korkeamman vallan kanssa. (Ilm. k. 12 v. 7.). + +Hän ei ollut tahtonut esittää mitään uskonnonvastaista, ja jos jostakin +hänen monista vähäisistä kirjotuksistaan jotakin vain näennäisestikin +senlaatuista löydettäisiin, niin hän juhlallisesti sen peruuttaisi ja +jättäisi kaiken vakavasti kumottavaksi. Hän toivoi, ettei vilpitöntä +mieltä erehdysten takia leimattaisi rikolliseksi; sillä myöskin hyvässä +pellossa voi kasvaa rikkaruohoa. Hän ei koskaan ollut halventanut sitä, +mikä oli kunnioitettavaa yleisessä mielipiteessä; hän oli ainoastaan +koettanut ahdistaa ja kykynsä mukaan estää väärinkäytöksiä ja +väärinymmärrystä, koettanut poistaa vääriä ja vahingollisia käsityksiä, +joita ennakkoluulo oli omaksunut, siten myöskin poistaakseen +järjettömän suruttomuuden paheita harjotettaissa. + +Toiminnassa sattuva hairahdus voi mahdollisesti löytää selityksensä +inhimillisestä heikkoudesta. Mutta tämän heikkouden puolustaminen tekee +anteeksiantamattomaksi hairahduksen, joka sen kautta saa tahallisuuden +leiman ja heikentää oikean periaatetta, minkä oikean kuitenkin aina +tulee olla meidän ojennusnuoranamme, meidän järkähtämättömänä +tarkotusperänämme, vaikkakin kyky sen ohella olisi puutteellinen; sillä +oikean ja toden tunnustaminen ainakin periaatteessa on jo eräs +täydellisyyden aste. Keksiä keinoja poiketakseen niistä on häpeällistä +ja avaa tien paheille,----ja ainoastaan omanvoitonpyyntö voi silloin +estää tai jouduttaa rikollisuutta. + +Vilpittömän ja hyvän tarkotuksen ohjaamana valituksenalaista +lentokirjasta (Brochure) kirjottaessaan hän luuli nyt voivansa poistaa +kaiken luulotellun epäiltävyyden, mikä oli katsottu sisältyvän sen +syytteenalaisiin kohtiin.[50] Niinpä, kun hän siv. 21 puhuu uhreista, +joita ensimäiset kristityt eivät voineet unohtaa ja joita Kristuksen +tullessa juutalaisten keskuudessa paljon väärinkäytettiin, jota +lauselmalla: _tahtoneet lahjoa vanhurskauden_ tahdotaan sanoa, +tarkottaa hän uhraamisella sitä aineellista ja hyödytöntä, jopa +vahingollista, jonka Kristus itse tahtoi poistaa, ja jota vastaan hän +myöskin templissä kiivaili. Ja sittekun Vapahtaja oli toteuttanut +korkean päämääränsä sekä uhrannut henkensä ihmiskunnan edestä, niin +pitivät, ainakin raamatullisen lauseparren mukaan, nämä kristityt tätä +uhrautumista myöskin uhrina, jota kuvasi _pääsiäislammas_, mikä oli +uhrieläin, ja luultavasti eivät useimmat heistä siis vielä ymmärtäneet +sovitustyön salaisuutta ja korkeutta. Näinhän siis Kristuksen kuolemaa +verrattiin uhriin, ja tätä on hän kutsunut _uhrin allegoriiaksi_. + +Ihmiset ovat jo pakanuudessa, aikaisempina aikakausina uhraamisella +koettaneet estää rikoksensa seurauksia (kohtaamasta itseään) ja pitivät +uhria sovituksena. Sitä hän on tarkottanut lauselmalla: _että muka +sovitus on saatu aikaan uhriverellä_, eikä tämä ollut tavatonta vielä +Vapahtajan tullessa. Siinä se, mitä hän oli tarkottanut; mutta ei hän +ole esittänyt Kristuksen ansiota väärinymmärretyksi allegoriiaksi, vaan +koettanut erottaa väärinymmärretyn allegoriian Kristuksen ansiosta. + +Muuten pitäisi koko esityksen, josta nämä lausunnot tavataan, todistaa +puhtaasta tarkotuksestaan, vaikka ajatukset ehkä sanojen kautta siellä +täällä ovat voineet tulla pimeästi ja vähemmän tavallisella tavalla +esitetyiksi sen sivistysmäärän mukaan, minkä hän suureksi osaksi itse +itselleen on hankkinut. Hän on joutohetkinä tutkinut kaikennäköisiä +aineita. Ellei hän ole kaikessa voinut saavuttaa selvyyttä, niin älköön +sitä valistuksen ja suvaitsevaisuuden aikakautena ankarasti +arvosteltako, vaan mieluummin annettakoon se anteeksi, koska tarkotus +on ollut hyvä. + +Mitä siv. 37 eräässä, sanoisiko hän sitä siksi, puoliksi filosofisessa +kirjotelmassa _syntien anteeksi antamisesta_ esitetään, niin sillä ei +suinkaan väitetä Kristuksen ansiota tyhjäksi. Siitä olisi mieluummin +pitänyt johtaa sellainen ajatus: että niin kauvan kuin ihminen on +synnissä paatunut ja ylenkatsoo Kristuksen opetuksia, niin kauvan häntä +ei voida pitää Vapahtajalle uskollisena, eikä hän voi silloin lukea +Jumalan mielisuosiota itselleen kuuluvaksi, koska sellainen periaate +olisi yhtä paljon Jumalaa herjaava kuin ihmissuvulle vaarallinen. +Kristus kehotti aina ihmistä parannukseen ja nöyryyteen. +Anteeksiantamus Kristuksen tähden, jota hän ei ole tässä käsitellyt, on +lahja korkeudesta, jota ei järki eikä filosofia voi selittää +(»öfverstigande förnuft och filosofie»). Mutta, todistaakseen väitteensä +parannukseen tarpeellisesta mielenmuutoksesta oikeaksi, tahtoi +hän tässä viitata apost. Paavalin sanoihin Ebrealaiskirj. 10: +26:nnessa,[51] jotka koskevat paatuneitten synnintekijäin +vaaranalaisuutta: _Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me +olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enää yhtään uhria +syntein edestä_. + +Juurimainitussa esityksessä olisi myöskin huomautus siv. 40 voitu tehdä +muistutuksen arvoiseksi syyttämistarkotuksessa, koska hän siinä oli +sanonut Jumalan kaikkitietäväisyyden liian korkeaksi, jotta voisimme +sitä ratkaisevasti arvostella. Vastaus siihen olisi kuulunut: ett'ei +hän sen kautta suinkaan ole tahtonut loukata Jumalan +kaikkitietäväisyyttä, vaan ainoastaan epäillyt ihmisen kykyä voida +käsittää (»omfatta») tätä hänen korkeaa ominaisuuttansa; sillä +luulotella tietävänsä mitä Jumala tietää, on järjettömyyttä, koska +ihmisen siinä tapauksessa tulisi olla ainakin Jumalan vertainen +tiedossa. + +Vielä siv. 45, mitä tulee _uskoon_ uskonnollisessa merkityksessä, +tarkottaa hän uskoa kaikissa kansoissa, viittaamatta mihinkään +määrättyyn uskontoon tai lahkoon, ja kutsuu sitä vain siksi +uskonnolliseksi, että jokaisella kansalla on uskoa Jumalasta (»tro om +Gud»), ja Jumala tietenkin (»visserligen») on päämääränä kaikessa +uskonnossa. Ja jos heidän uskonsa on vilpitön korkeimpaan olentoon +nähden, niin täytyy sen olla sielun sydämellinen mieltymys (Jumalaan) +ja luottava kunnioitus tätä olentoa kohtaan, elävä varmuus hänen +mielisuosiostaan parantunutta, hyveellistä ihmistä kohtaan. Johan uskoa +käsittelevän esityksen alkukin ilmaisee, että hän on tarkottanut uskoa +ylimalkaisesti, kun hän sanoo: _Harvoja sanoja ihmisten kielessä on +tärkeämpiä, ja kuitenkin merkitykseltään vaihtelevampia kuin usko_. Sen +sijaan sitä totista uskoa, jota kristinusko edellyttää ja joka on +pelkkää historiallista uskoa korkeampi, on hän ollut liian heikko +sanoin esittämään, ja sitä voitanee omaksua (»omfattas») vain +tunteella. Hän katsoo sentähden kohtuuttomaksi, että hän on joutunut +vastaamaan siitäkin, johon hän ei ollut kajonnut. + +Mitä vihdoin tulee esitykseen siv. 54 ja seur. edempänä Mietelmässä +Vapaauskoisuudesta, niin siinä kristillistä uskonto-oppia ei +tietystikään tarkoteta. Tämä kyhäelmä on filosofinen tutkimus, +kirjotettu vain tarkotuksella koettaa kietoa kaikkien aikojen +vapaa-ajattelijoita heidän omiin sanoihinsa (»för att söka beslÃ¥ alla +tiders fritänkare»), tai ainakin johtaa heidän mieltään hyveeseen, kuta +puhtaampaan sitä parempi, omanvoitonpyynnön (siihen) vaikuttamatta, +mikä heidän silloin on syrjäytettävä, vaikkakaan varmuus elämästä tämän +jälkeen, heidän todistelunsa horjuvaisuuden takia, ei heistä olisikaan +ehdoton. Jotavastoin hyvän vaikutin kristinuskossa, jota ei hän ole +käsitellyt, on sitä korkeampaa laatua, että se ylevyydessä kohoaa +hyvekäsitteen yläpuolelle, ja Kristuksen kautta yhdistää ihmisen +Jumalan kanssa, jolloin siveysperuste ei enää riipu, ei +omanvoitonpyynnöstä eikä -pyytämättömyydestä, vaan toiminnan hyvyys on +seurauksena puhtaasta mieltymyksestä taivaan ja maan hallitsijaan, +jolloin myöskin varmuus autuudesta on osotettu uskossa ja rakkaudessa +Kristukseen, niin myös usko ja rakkaus ovat kaiken kristillisen hyveen +perusteena; sillä ilman rakkautta ei ole mitään hyvettä olemassa, eikä +ilman hyveellistä mielenlaatua mitään rakkautta Jumalaan ja hänen +valittuihinsa. + +Sanotussa kirjassansa ei hän ole tahtonut opettaa ketään kristittyä, +mitä tämän tulee uskoa, vielä vähemmän eksytellä häntä niin +arkaluontoisessa asiassa; hän on ainoastaan koettanut +vapaa-ajattelijalta tukkia julkeuden ja paheen tien, jolle tämä +helposti horjuvien periaatteittensa kautta voi suistua, ellei edes hyve +ole häntä pidättämässä perikadosta. Ell'ei hän sokeudessaan voi käyttää +kristinuskon valoa, on hyve hänellä kuitenkin ohjaajana elämän +sekasorron läpi, kunnes hänen silmänsä ennemmin tai myöhemmin +avautuvat. Tämän kohtalon alaisia olivat muinaisajan filosofit, +ennenkun evankelisen opin lämmittävä sarastus syttyi. Siinä missä hän +siv. 54 sanoo: _Joka hyväntahtoisuuden elähyttämänä voi palkkiosta +välittämättäkin harjottaa hyvettä, hänen sielunsa liitelee +aistillisuuden rajotetun näköpiirin yli_ y.m., ei sitä suinkaan ole +niin selitettävä, kuin voisi ihminen hyveellänsä asettautua +jumalallisuuden yläpuolelle tai ylenkatsoa Kristuksen ansiota; +sitenhän suhde tulisi käännettyä ylösalaisin; sellaisen järjettömyyden +kauttahan hyvekin menettäisi arvonsa ja ihmisen ylpeys olisi Saatanan +röyhkeyden kaltainen tämän luopumuksessa. Hyve tekee ihmisen vain +jalostuneemmaksi, rakastettavammaksi, ja ikäänkuin kelvolliseksi +tarkotukseensa. + +Näin puolustettuaan itseään kantelukirjelmässä esiintyviä syytekohtia +vastaan Juteini toisessa osassa selitystään alkaa puolestansa hyökätä +ahdistajiensa kimppuun sanoen: »Edelläolevien lyhyitten ja +yksinkertaisten selitysten kautta lienee tullut toteen näytetyksi, että +minua syytekirjelmän esittämissä, pienestä teoksestani poimituissa, +kohdissa on surkuteltavalla tavalla ymmärretty väärin, sekä etteivät ne +mitään harhaoppista tai sopimatonta sisällä, vaikka ne yhteydestänsä +reväistyinä sen kautta ovat saaneet pahemman muodon, jota vastoin näen +itselläni olevan syytä vedota huhtik. 26 p:nä 1774 annetun kunink. +asetuksen 5 §:än, koskeva sanan- ja painovapautta, joka kohta +kuuluu:----_älköön kukaan paitse sen sananmukaista merkitystä millään +tavoin vääntäkö tai vääristelkö, vaan olkoon kaikki mikä ei selvästi +sodi sitä vastaan pidettävä luvallisena kirjottaa ja painattaa_.» +Juteini pyytää sentähden että oikeus hänet julistaisi syyttömäksi, +mikäli syyte koski kirjan sisällystä uskonnollisessa suhteessa. Ja sen +yhteydessä kysymys sen sensuroimisesta raukeaa itsestään, koska se +oikeastaan ei käsittele sitä uskontomme puolta, joka koskee oppia ja +kristillisen uskomme opinkappaleita, vaan siveysoppia yleensä, ja +etupäässä kristillistä, joka jalostuneena, perustuen hyväntahtoisuuteen +ja rakkauteen, kirkkaasti loistaa ennen kaikkia muita järjestelmiä +siinä. Tämän on hän kylläkin selvästi esittänyt siv. 12 (esityksessä): +Siveysfilosofian periaatteista. Ja se lämmin mieltymys, jolla hän aina +on suosinut tätä ihanaa siveysoppia, jonka hän aina luulee ohjanneen +mielialaansa, niin että hän uskaltaa vedota koko laajaan tuttavuuteensa +monissa paikoin maata todistamaan hänen inhimillisessä suhteessa +moitteettomasta vaelluksestansa ja niistä periaatteista, joita hän on +noudattanut esiin niinä monina vuosina, jolloin hän on harjottanut +lastenopetusta,----tämä lämmin harrastus on myös houkutellut häntä +filosofisen siveysopin kohottamiseksi tutkimuksissaan edistämään sitä +kristillisellä, jonka kautta hän on voinut aiheuttaa väärinymmärrystä. +Jos hänet näin havaitaan syylliseksi, niin lohduttaa häntä vain hänen +tarkotuksensa puhtaus; sillä hän toivoo ihmisen jalostumista ja +täydellistymistä jo tässä elämässä, siten valmistuakseen Vapahtajan +ansion osallisuuteen. + +Kun Jumala lahjotti kyvyn osata erottaa hyvän pahasta, oikean väärästä, +antoi hän ihmiselle myös tahdon vapauden, täydellistyttääkseen +siveydellistä luomustansa maan päällä. Nyt riippuu ihmisestä etsiikö +hän edelleen kehittymistänsä vaiko turmelustansa; sillä siveydellistä +arvoa ei tässä elämässä voida luoda, se on kehitettävä. Ilman +hyväntahtoisuutta ja rakkautta, jopa riettauden tilassa kuitenkin +havitella nautintoa ja autuutta, se ei ole sopusoinnussa Jumalan meille +määräämän suunnitelman kanssa, koska hän on asettanut hyveen +sukulaisuuteen onnellisuuden kanssa, sillä muuten olisi ollut sangen +helppoa hänelle heti tehdä ihmisestä taivaan asukas. + +[Kuva: Juutilan talo Valteenjoen puolelta.] + +Muuten sanoo Juteini Anteckningar-kirjansa sisältävän eri aineista +lyhyitä tutkimuksia, jossa tapauksessa hän on katsonut sensuroimisen +tarpeettomaksi, siihen nähden että sensuuntaiset kirjotelmat harvoin +havaitaan saatetuiksi sensuroitaviksi, vaikka ne sangen usein koskevat +jumaluusopillisia ja uskonnollisia aineita, niinkuin hänenkin +kyseessäoleva vähäinen teoksensa, jossa hän kyllä siellä täällä on +käyttänyt kalliita nimityksiä _Jumala, Kristus_ ja _uskonto_, mitkä +muuten usein voidaan tavata mitä maallismielisimmästä kirjotelmasta, +mutta hän ei suinkaan vastustavasti ole kosketellut voimassa olevia +uskonlauselmia, vielä vähemmän alentunut sopimattomasti pilkkaamaan +(»till ovärdigheten af blasfemie»). Hän ei ollut jumalankieitäjä eikä +uskonnon ylenkatsoja, mutta hän ei myöskään ole mikään sokea muitten +mielipiteitten puolenpitäjä. 1 Tess. ep. 5: 21 sanotaan: _Koetelkaa +kaikkea, ja pitäkää se, mikä hyvä on_. + +Kirjaa, jota näin niin paljon on väärinymmärretty, ja joka sen kautta +vielä tulevaisuudessa saattaisi antaa aihetta pahennukseen, vaikka +Juteini viime sivulla oikaisuissa mielestään koko selvästi on +ilmottanut, että erehdykset ovat siinä olleet mahdollisia, ei hän tahdo +pyytää vapaaksi takavarikkoon-otosta, joka jo onkin pantu toimeen, +ainakaan ei muulla tavoin, kuin sillä ehdolla, että tämä selitys vielä +lisäksi painetaan ja, enemmän väärinkäsityksen välttämiseksi, jokaiseen +kirjan kappaleeseen liitetään; sillä hän rakastaa järjestystä, rauhaa +ja sopua niin hyvin yksityisesti kuin julkisesti. Mutta hän jättää +sellaisen viranomaisten määrättäväksi ja pyytää ainoastaan +vapautustansa kaikesta enemmästä kanteesta, sekä ett'ei myöskään +kirjanpainaja Cedervaller'ille sen johdosta mitään viaksi luettaisi, +koska hän (Juteini), vaikka aikomuksetta ja vähimmässäkään määrin sitä +aavistamatta, yksin on ollut syypäänä kaikkeen siihen ikävyyteen, mikä +julkaistun teoksen kautta on syntynyt, ja jonka sisällystä Cedervaller +ei luullut kykenevänsä tarkastamaan ja arvostelemaan, vaan mukautui, +kuten tavallisesti hänen, (Juteinin) muitakin teoksia julkaistaissa, +enimmäkseen suomen kielellä, jota Cedervaller ei tunne, hänen +(Juteinin) siitä antaman lausunnon mukaan, niin sisällykseen kuin +muotoon nähden. Surettaisi Juteinia, jos hän olisi syypää +Cedervaller'in onnettomuuteen, niinkuin se jo pahottaa hänen mieltänsä, +että hän vähäpätöisellä teoksellansa on tuottanut niin paljon vaivaa +monelle arvon miehelle heidän virkatoimissaan; mutta jota hän, +murtuneessa mielentilassaan, on päättänyt tulevaisuudessa välttää. +karttamalla vaarallista kirjailijahuvia, joka sitäpaitse paljonkin +uutteruutta kysyvien virkatointen ohessa, joita hän ei suinkaan ole +laiminlyönyt, pitkä-aikaisuutensa kautta jo on vahingoittanut hänen +terveyttänsä ja milt'ei muuntanut hänen silmänsä valeikkunoiksi. + +Juteinia ja Cedervaller'ia vastaan nostetun jutun jatketussa +käsittelyssä lokakuun 2 p:nä 1827 jätti virallinen syyttäjä Krogerus +edelläesittämämme Juteinin selityksen takaisin kämnerioikeudelle, +vaatien Cedervaller'ille edesvastausta siitä, että tämä ilman +asianomaisen konsistorin tarkastusta oli painosta julkaissut +Anteckningar-kirjan, joka kieltämättä kosketteli uskonnollisia aineita, +mutta hän jätti jutun muuten oikeuden arvosteltavaksi. Syytetyt uusivat +aikaisemmin lausumansa, ja kun ei mitään uutta lisätty, antoi oikeus +päätöksensä. + +[Kuva: Juutilan talo pihan puolelta.] + +Kämnerioikeuden mielestä oli Juteini kyseessäolevan kirjansa sivuilla +21 ja 37 Kristuksen ansiota esittävästä opista lausunut mielipiteitä ja +käyttänyt lauselmia, mitkä ovat niin pimeästi esitetyt ja niin vähän +yhtäpitävät sen opin kanssa, joka perustuu meidän pyhään raamattuumme +ja jonka meidän kirkkomme on omaksunut, tunnustuskirjoissamme, ett'ei +hän itse antamassaan selityksessä ollut osannut tyydyttävästi +selvitellä niitä, vaan on ollut pakotettu tunnustamaan, että hän, »joka +enimmäkseen saa sivistyksestään kiittää itseään, ei ollut voinut +saavuttaa selvyyttä kaikessa», minkä kautta hän siis itse tunnustaa +erehdyksensä. Edelleen on hän siv. 45 esittänyt ajatuksensa uskosta +uskonnollisessa merkityksessä tavalla, joka on ristiriidassa meidän +seurakuntamme opinkäsityksen kanssa, eikä ole selityksessään esitetyllä +väitteellä, että hän tarkottaa uskoa kaikissa kansoissa, voinut +puolustaa itseään, kun kristinuskoa tunnustaa suuri osa kansoja, +etenkin ne joille kirja täytyy olla kirjotettu paikkaan ja kieleen +katsoen, ja heidän uskonsa välttämättömästi myös sisältyy tähän +uskonnollisen uskon yleiseen määritelmään. Vihdoin ovat siv. 54 +esitetyt väitteet meidän vastaisesta kohtalostamme ijäisyydessä, joskin +kuten hän selittää vain filosofisia, kuitenkin esityksensä kautta +ristiriitaisia kristinuskon ja meidän kirkkomme opin kanssa. Koska siis +sihteeri Judén tässä teoksessaan ei ollut merkinnyt ainoastaan +hetkellisiä ajatuksia siveysfilosofiassa, vaan monessa kohdin oli +antautunut mietiskelyihin uskonnollisista aineista, ja oli esittänyt +nämä tavalla, joka ei ollut yhtäpitävä meidän seurakuntamme +opinkäsityksen kanssa, niin katsoi kämnerioikeus, vaikka hän +juhlallisesti oli peruuttanut kaiken, jonka kautta joku uskonnollinen +ristiriitaisuus voi syntyä, koska tämä peruutus ei poistanut +rikollisuutta, mikä sen kautta oli tehty, että hän useinmainitun kirjan +oli painosta julkaissut, oikeaksi langettaa Juteini ja myöskin +Cedervaller sakkoihin, josta on tarkempi selostus myöhemmin. Tästä +tuomiosta ilmottivat sekä virallinen syyttäjä että vastaajat +tyytymättömyyttä. + +Myöhemmin esityksessämme on selostettu täydellisesti myöskin Turun +hovioikeuden langettama tuomio marraskuun 19 päivältä 1828 Juteinin ja +Cedervaller'in valitusten johdosta, josta tuomiosta selviää, että +Juteini vapautettiin kaikesta edesvastauksesta ja Cedervaller'iin +nähden Kämnerioikeuden tuomio vahvistettiin. Kun ei Juteini ollut +valittanut kirjansa takavarikkoonotosta ja hävittämistuomiosta, niin ei +hovioikeus lausunut mitään päätöstä siinä kohdin. Samana päivänä on +hovioikeudesta lähetetty Viipurin maaherralle Carl August Ramsay'lle +kirje, jonka mukana lähetetään kappale hovioikeuden päätöstä +annettavaksi viralliselle syyttäjälle Krogerus'elle; samalla ilmotetaan +maaherralle valittajien takuusta, jonka he ovat hovioikeudelle +jättäneet heille tuomittujen sakkojen suorittamisesta, päätöksen +toimeenpanoa varten. Tämä kirje saapui maaherra Ramsay'lle saman kuun +22 p:nä.[52] Neljä päivää myöhemmin maaherra lähetti tämän hovioikeuden +päätöksen Viipurin maistraatille annettavaksi äskenmainitulle +viralliselle syyttäjälle. Edellämainittu takuu seurasi myös maaherran +kirjettä. Sen ohessa hän pyysi panemaan sanotun päätöksen lailliseen +täytäntöön sekä sellaisessa tarkotuksessa aikanaan ilmottamaan hänelle, +ovatko Judén ja Cedervaller itse kohtaansa antaneet sanotun päätöksen +saada lain voiman vaiko ei, jotta edellisessä tapauksessa takavarikkoon +otetut ja siellä säilytetyt kappaleet Juteinin tekemää kirjelmää +voitaisiin lähettää maistraatille.[53] Vielä saman kuun 29 p:nä +maistraatt ilmottaa maaherralle menetelleensä hänen määräystensä mukaan +sekä että Juteini ja Cedervaller läsnä ollen, kun hovioikeuden päätös +luettiin ja viralliselle syyttäjälle jätettiin, olivat selittäneet +tyytyvänsä päätökseen, jonka ohessa Juteini vapaaehtoisesti oli +maksanut Cedervaller'ille tuomitut sakot 96 hopearuplaa 288 ruplalla +pankkiosotuksia, mistä myös tultaisiin asianmukaisesti tilittämään. + +[Kuva: Jaakko Juteinin ja hänen vaimonsa + hautakivi Ristimäen suomalaisella + hautausmaalla lähellä Viipuria.] + +Kun maaherra Ramsay täten on saanut tietää, että Juteini ja Cedervaller +olivat ilmottaneet tyytyvänsä Turun hovioikeuden päätökseen,[53] +niin hän seuraavan joulukuun 6 p:nä lähettää uudelleen kirjeen +Viipurin kaupungin maistraatille ja sen mukana 190 kappaletta +Anteckningar-kirjaa, joista 163 kppl. vielä sitomattomia ja 27 kppl. +nidottuja, sekä pyytää maistraattia nyt lopullisesti ja täydellisesti +panemaan toimeen hovioikeuden päätöksen, mikäli se koskee +takavarikkoon-otettuja ja hävitettäväksi tuomittuja kirjoja.[53] + +Tämän kirjeen saapumisesta on Juteini itse Viipurin raastuvanoikeudelle +ja maistraatille saapuneitten kirjeiden luetteloon vuodelta 1828 +(tietysti ruotsiksi) merkinnyt: »(kirje) lähetetty Jouluk. 6, saap. +Jouluk. 8. Maaherran Viraston memoriaali, koskeva Turun Hovi Oikeuden +Päätöstä Judén'in ja Cederwaller'in valituksiin.--(saap. kirje n:ro +616). Toimeenpantu Tammikuun 8 p:nä 1829.»[53] + +Sanotun jouluk. 8 p:nä 1828 saapuneen maaherran kirjeen johdosta piti +kunnallispormestari, kollegiasessori Buchman lauantaina saman joulukuun +13 p:nä maistraatin istunnon sekä oikeus- että kunnallisneuvosmiesten +saapuvilla ollessa, jossa istunnossa annettiin määräys v.t. +kaupunginvoudille vakaaja Andström'ille, että hänen yhdessä +kaupunginviskaali Krogerus'en ja poliisipäällysmies Strömberg'in kanssa +tulisi panna toimeen Juteinin Auteckningar-teoksen edellämainittujen +kappalten hävittäminen sekä siitä sitten maistraatille kertoa.[53] +Vielä samana päivänä Viipurin maistraatin oikeuspormestari Ekmark +maistraatin puolesta antoi kirjallisesti[53] tämän määräyksen v.t. +kaupunginvoudille Johan Jacob Andström'ille, joka _tammikuun 8 p:nä +1829_ pani samaisen määräyksen täytäntöön. Ja hänen kertomuksensa[53] +tästä »autodafé»sta, kirjotettuna edellämainitun määräyksen toiselle +puolelle paperia, kuuluu: + +»Sittekun Kaupunginviskaali Krogerus pitemmän ajan sairastettuaan +nyttemmin on tervehtynyt ovat edellämainitut todistetut kappaleet hänen +ja poliisipäällysmies Strömberg'in läsnäollessa poltetut: todistaa +Viipuri 8. p:nä Tammikuuta 1829. + J.J. Andström»[54] + +Myöhemmästä esityksestämme on lukija sitten näkevä, miten prokuraattori +Walléen ei tyytynyt hovioikeuden vapauttavaan tuomioon Juteinin +sakkorangaistuksen suhteen, vaan valitutti asiasta senaattiin, sekä +miten asian senaatissa kävi, että, näet, Juteini kokonaan sielläkin +vapautettiin enemmistä ikävyyksistä. + +Mitä Juteinin selitykseen hänen Anteckningar-kirjaansa vastaan +tehtyihin syytöksiin Viipurin Kämnerioikeuden edessä tulee, jota +selitystä liitettynä oikeuden pöytäkirjaan kutsutaan siinä »Dictamen +till protokollet,» niin ei voi kieltää, ett'eikö hän yleensä +selityksessään olisi onnistunut asiaansa koko hyvin puolustamaan: Häntä +on väärin ymmärretty, hänen sanojaan väärin selitetty. Hän ei ole +vanhurskauttamisopista, sovituksesta ja Kristuksen ansiosta sekä +anteeksiannosta tämän perusteella ensinkään puhunut. Ei hän ole +Kristuksen ansiota esittänyt väärinymmärretyksi allegoriiaksi. Hän on +vain hänen mielestään järjetöntä Kristuksen uhrin materialiseeraamista +sekä anteeksiantamusoppia ilman mielenmuutosta parannukseen vastustanut +ja tehnyt sitä järjen ja filosofian kannalta. Anteeksianto taas +Kristuksen ansiosta--hän sanoo--on lahja Korkeudesta, jota ei järki +eikä filosofia pysty selittämään. Usko-käsitettäkin on hän +esittänyt aivan yleiseltä kannalta. Tätäkin samoin kuin edellisiä +on hän tarkastellut siveysfilosofina. Niinikään ovat mietteet +vapaa-ajattelijoista täysin filosofisia. Muinaisajan filosofeille +esim., jotka eivät tunteneet evankelisen opin lämmittävää valoa, täytyi +hyveen olla johdattajana sekasortoisen elämän läpi. Kun Juteini näin +selittelee kirjansa esitystä, vie hän yleensä meidät mukaansa, ja +lukija tunnustaa mielellänsä, että hänellä on täytynyt olla oikeus +esittää uskonto- ja siveysfilosofiaa.--Vielä hän hyökkäävässä osassakin +selitystään saa lukijan puolelleen, kun hän vetoaa 5 §:än +kuninkaallisessa asetuksessa painovapaudesta, annettu huhtikuun 26 p:nä +1774, ja kun hän uskaltaa viitata inhimillisesti katsoen moitteettomaan +vaellukseensa, jonka pitäisi todistaa, että hänen lämmin harrastuksensa +todella kuuluu sanotulle ihanalle siveysopille, joka on hänen +mielialaansakin ohjaamassa. Mutta, sitten tulee heikko kohta. Hän +tunnustaa, että tämä lämmin myötätuntoisuus on houkutellut häntä +kohottamaan yleistä siveysfilosofista esitystään kristillisellä, jonka +kautta hän on voinut aiheuttaa väärinymmärtämistä. Jos hänet siis +havaitaan syylliseksi, niin on hänen lohdutuksenasn tarkotuksen +puhtaus. Ja mikä on tämä puhdas tarkotus? _Hän toivoo ihmisen +jalostumista ja täydellisentymistä jo tässä elämässä, jotta hän siten +valmistuisi osallisuuteen Vapahtajan ansiosta._ Ja tuolla lauselmalla +on Juteini kumonnut koko edellisen todistelunsa ja puolustelunsa tehnyt +tehottomaksi sekä antanut ahdistajilleen aseen käteen entistenkin +lauselmiensa sellaisiin selittelyihin, ett'ei hän niissä esitä +kirkkomme sovitusoppia oikealla tavalla, kun hän ei puolustelussaankaan +ole siinä kaikissa kohdin onnistunut. Sillä äskeisen lauseen ajatuksen +mukaan tulisi ihminen osalliseksi Kristuksen ansiosta--ja tietysti +siitä johtuvista hedelmistä--vasta, kun hän tässä elämässä, mikäli +voimme Juteinia ymmärtää, koko elinaikansa moraalisella (eli +siveellisellä) elämällä on siihen valmistautunut. Heti tämän lauselman +jälkeen seuraa toinen, jota kirkkomme opin kannalta myöskin voidaan +ahdistaa, kosk'ei Juteini sitä esittäessään ensinkään ota raamatun- ja +sitä selittävää kirkkoisä Augustinuksen oppia syntiinlankeemuksesta ja +sen seurauksista lukuun sanoessaan: _Kun Jumala lahjotti (ihmiselle) +kyvyn osata erottaa hyvän pahasta, oikean väärästä, antoi hän hänelle +myöskin tahdon vapauden, täydellistyttääksensä siveydellistä +luomustansa maan päällä_, puhumattakaan siitä, ett'ei Juteini tässä +kohdin näytä myöskään muistavan Luther'in esitystä hänen kirjassaan »De +servo arbitrio» eli orjuutetusta tahdostamme, jossa kirjassa Luther, +ollen jyrkästi deterministi, torjuu humanisti Erasmus Rotterdamilaisen +ja katolisen kirkonkin semipelagiolaisen, indeterministisen +katsantokannan. Luther'in mukaanhan luonnollinen ihminen on orjuutettu +eli epävapaa ja synnin orja, josta tilasta vasta Jumalan vapaa armo +Kristuksessa uskossa omistettuna vapauttaa ihmisen, niin että vasta +tällöin tuo Juteinin esittämä ihmisen täydellistyttäminen saa alkunsa. + +Tarkastaessamme kämnerioikeuden tuomion perusteluja taas emme voi olla +huomiotamme kiinnittämättä siihen oikeuden perin heikkoon väitteeseen, +ett'ei muka kristillisellä alueella ja kristityille ihmisille voida +esittää yleistä uskonnollisfilosofista uskokäsitettä, vaan ainoastaan +kristillistä, koska heidän uskonsa muka välttämättä sisältyy myös +yleiseen määritelmään uskonnollisesta uskosta. + +Ennenmainittu Henrik Joel Juutila eli Pätiälä kertoi jo aikaisemmin +myös esitetyssä tilaisuudessa tämän elämäkerran kirjottajalle, että +»Juteini työskenteli asianajajana, ja että hänellä oli (paljon) tuloja; +hyvin varakas hän oli». Myöskin ent. kirjakauppias Howing sen todisti; +asianajolla sanoi Juteinin »rikastuneen, niin että poikakin (sittemmin +kokonaan) eli isän kokoomilla varoilla». Ja todellakin on Juteinin +täytynyt asianajolla ansaita nämä varat, jotta hän jo näihin aikoihin +eli vuoden 1827 seutuvilla, joissa vasta olemme liikkuneet, on voinut +omistaa kivitalon Viipurin linnotuksen alueella eli kaupungin muurien +sisäpuolella, kuten myöhemmin tulemme näkemään, sillä hänen +varsinaisesta virkapalkastaan ei ole voinut liietä varoja muuhun, kuin +mahdollisesti riittää pienen perheen elatukseen. Tohtori J.W. Ruuth +»Wiborgs Stads Historia» nimisessä teoksessaan on sivulla 853 tehnyt +selkoa Viipurin maistraatin palkkaussäännöstä v:na 1827, »jonka mukaan +maistraatin sihteerillä, joka samalla oli notarius publicus, oli +palkkaa 166:66 2/3 hopearuplaa». Tämä palkkaussääntö oli silloin aivan +uusi sekä vahvistettu käskykirjeellä 21/3 1827; ja sitä ennen oli +palkka nähtävästi ollut pienempi. Vasta v. 1845, jolloin Juteini jo oli +sihteeritoimensa jättänyt, se taas kohosi. Joskin tähän palkkaan +Juteinin muista viroista jonkun verran tuloja tuli lisää, niin ne +epäilemättä eivät voineet olla ylen suuria, jotta hän niistä olisi +rikastunut. Me sen vuoksi täydellä syyllä luotamme Pätiälän ja +Howing'in kertomuksiin, että Juteini asianajolla rikkautensa kokosi. +Jos hän siis asianajolla aineellisesti vaurastui, niin hänen täytyi +olla hyvin käytetty asianajajana ja kaiketi myös verraten taitava tässä +toimessa. Jo edellä näimmekin, että hän koko hyvin omassa asiassaan +Viipurin kämnerioikeudessa osasi »Dictamen»illansa puolustaa itseään. +Eräs toinenkin Juteinin lausunto, joulukuun 4 p:ltä 1827----sillä +kertaa Viipurin maistraatin pöytäkirjaan on meillä tilaisuus esittää, +ja se koskee erästä talonomistajain yhteistä asiaa Viipurin +linnotusalueella. + +Juteini oli nähtävästi juuri hiljan--ehkäpä sentään mahdollisesti jo v. +1826--ostanut itselleen talon N:o 109 Viipurissa,[55] päättäen siitä +ett'ei hän v:n 1825 kirkonkirjaan vielä ole merkitty talonomistajaksi, +mutta jo joulukuun 4 päiväksi 1827 hän kaupungin muitten +talonomistajien kanssa on kutsuttu Viipurin kaupungin maistraatin eteen +kuultavaksi edellämainitun saman vuoden maaliskuun 21 päivän +käskykirjeen määräyksestä, että Viipurin kaupunki saisi »oikeuden +paitsi paljoa muuta kantaa n.k. tonttiäyrejä.» Kutsua tähän maistraatin +istuntoon oli noudattanut 29 talonomistajaa, joista kymmenellä näyttää. +olleen talonsa linnotuksen alueella. Näistä, näet, yhdeksän ilmotti +toistaiseksi kieltäytyvänsä maksamasta tonttiäyrejä kaupungin +rahastoon, koska he ymmärsivät käskykirjeen sanamuodon niin, että sen +määrääminen, olisiko tonttiäyrejä maksettava vaiko ei, riippuisi +kokonaan talonomistajista, ja sitä suuremmalla syyllä saattoivat he +kieltäytyä maksamasta, kun kaupungin rahasto silloin oli siinä +kunnossa, ett'ei se tarvinnut muita tuloja kuin siihen asti tavallisia. +Näiden ajatusten esittäjänä esiintyi ensin suullisesti +kihlakunnantuomari, laamanni Adolf Krogius, joka lausuntoonsa lisäsi, +että hän omasta puolestaan tulevaisuudessa kernaasti olisi valmis +suorittamaan sanotun suorituksen, jos kaupungin rahasto sattuneista +syistä joutuisi suurempia tuloja tarvitsemaan. Näin kuuluvan lausunnon +taas pöytäkirjaan otettavaksi jätti maistraatin sihteeri Judén: »Kun +Ruotsin hallitus muinoin perusti Viipurin linnotuksen kaupungiksi, ei +tämä kaupunki voinut jäädä asukkaita ja tuloja vaille, jos +perustamiselle haluttiin pysyvää merkitystä. Sentähden osotetttin +tontteja linnotuksessa rakennettaviksi, ja maata kaupungin ympäriltä +varattiin käytettäväksi. Edellisellä (toimenpiteellä) saatiin kaupunki +syntymään, ja jälkimäisellä oli sama kaupunki kunnossapidettävä. +Varattu maa oli tarpeellinen, jotta sen tuotteista saaduilla tuloilla +voitaisiin suorittaa satunnaiset menot ja yhteiskunnalliset ulosteot +asukasten tarvitsematta rasittaa itseään tonttiäyrien maksamisella, +joita ei linnotuksen alueella olekaan koskaan kannettu. Mutta kun +esikaupungit sittemmin ovat syntyneet, on talonpaikat +(»GÃ¥rdsplatserne»), samoin kuin kaupungin muu käyttökelpoinen maa, +luovutettu halullisille asukkaille vuotuisesta vuokrasta, ja on +luultavasti maksuehdot silloin, joko kaupungille joutuvine +kauppahintoineen tai ilman hinnatta, määrätty suoritettaviksi +pinta-alan laajuuden mukaan, ja siis olemaan tonttiäyrejä mukavimpana +verotusperusteena sellaisessa suhteessa. Tämän väitteen varmuus ilmenee +selvästi siitä asianlaidasta, etteivät tontit linnotuksen sisäpuolella, +vaan ainoastaan esikaupungeissa ole olleet tonttiäyreillä rasitetut, +niinkuin kantoluettelot sen useina vuosina takaperin osottanevat, +vaikka tonttiäyrejä myöskin esikaupungeissa sittemmin solkenaan on +lakattu kantamasta, ainakaan ei niitä ole säännöllisesti kannettu. +Useat esikaupunkien asukkaista voinevat kuitenkin näyttää +tämäntapaisten ulostekojen kuitteja, joita vielä läänin palauttamisen +jälkeen muun Suomen yhteyteen on kannettu muutamilta talonomistajilta, +etenkin taloja myytäissä. Kaikki talonasemat linnotuksen muurien +sisäpuolella, esivallan rakennettaviksi antamina, ovat siis katsottavat +vapaatonteiksi, eikä niitä voida vastoin omistajain myönnytystä +maksuilla rasittaa, jonka he myöskään tuskin katsonevat oikeaksi, niin +kauan kuin he ymmärtävät naurettavuuden siinä, että syyttä suotta ja +ikäänkuin vain muiden neuvosta rupeaisivat tyhjentämään toista taskua +täyttääkseen toisen. Koska nyt sellaista maksua ei myöskään kaupungin +viimeistä järjestelyä vahvistettaissa ole otettu lukuun, vaan tuo on +jätetty asianomaisten itsensä määrättäväksi, eikä kaupunginrahastoa +muuten katsota olevan missään sellaisessa varojen puutteessa, että +ylimääräisiä verotuksia tarvitsisi vaatia; niin tulisi tonttien +linnotuksen sisäpuolella olla siitä solkenaan vapautettuja ja niin +sanottua taksotusta voida sovelluttaa ainoastaan esikaupunkien +tontteihin ja muuhun kaupungin käyttökelpoiseen maahan, siinä +tapauksessa että kaupunki näkee hyväksi näin käyttää tiluksiaan». + +Kaikki muut läsnäolevat selittivät olevansa valmiit suorittamaan +taloistansa kyseessäolevan maksun; kuitenkin huomautti eräs sorvari +Stenberg, jonka talo nähtävästi myös oli linnotusalueella, että hänkin +kieltäytyisi maksamasta mainittua maksua, kuitenkin vain siinä +tapauksessa että linnotuksen sisäpuolella olevat talot vapautettaisiin +tästä maksusta. Maistraatti sitten julisti sellaisen päätöksen, ett'ei +ole kaupungin talonomistajain asia arvostella, onko kaupungin rahasto +suurempien tai pienempien tulojen tarpeessa; ja koska Viipurin +kaupungin edellämainitun käskykirjeen mukaan tulee kantaa kyseessäoleva +vero tonttiäyrin nimellä, niin maistraatti katsoo kohtuulliseksi käskeä +asianomaisia talonomistajia heti ehdottamaan sitä maksun määrää, mikä +kunkin talonomistajan tulee suorittaa. Laamanni Krogius ja ne, jotka +häneen olivat yhtyneet, ilmottivat päätökseen tyytymättömyyttä; +valitusaikaa kesti seuraavan vuoden tammikuun 3 päivään.[56] + +Niinkuin liitteenä olevasta pöytäkirjasta näkyy, on Juteini neljäntenä +lueteltu kuultavaksi kutsuttujen talonomistajain luettelossa. Kun +tunnemme ajan luonteeseen kuuluvan, että se tarkkaan pitää kiinni +arvojärjestyksestä, niin luulemme olevamme oikeutetut tekemään sen +johtopäätöksen, ettei maistraatin sihteerinvirkaa siihen aikaan +pidetty niinkään alhaisena eli »matalana», niinkuin J. Krohn siitä +Juteini-elämäkerrassaan sanoo. Jo se, että se oli virka, antoi sille +arvoa virkapuvun ohella. Virkamies oli aina kauppiaita ja käsityöläisiä +eli ammattilaisia korkeampi. Muistan vielä kuinka n. 40 vuotta sitten +maistraatinsihteeri Carl Tollet Turussa oli korkea-arvoinen virkamies. + +Mitä itse edellämainittuun Juteinin maistraatille jättämään lausuntoon +tulee, on esitys siinä selvä ja sitova sekä johdonmukainen, joskin se +alussa tuntuu jonkinverran naivilta. + +Juteinin kuntoa virkamiehenä todistaa meistä muutama seikka, minkä +tunnemme juuri näiltä ajoilta. Itse hän, kuten muistamme, +puolustuspuheessansa Viipurin kämnerioikeudessa uskaltaa sanoa, ettei +hän suinkaan ole laiminlyönyt paljonkin uutteruutta kysyviä +virkatoimiansa, vaikkakin hän niiden ohessa on jonkun verran +harjottanut »kirjailijahuvia». Ja jos hän on tunnontarkka virkamiehenä +ja sellaisena myös ankara vaatimuksissaan itseänsä kohtaan, niin +näyttää siltä, ett'ei hän myöskään mitenkään suosi tai ainakaan hyväksy +ja salli peitellä leväperäisyyttä, oli se kenen viranhoidossa tahansa. +Sitä osottaa ainakin tavallaan seuraava tapaus tammik. 12 p:ltä 1829. +Oikeusneuvosmies Carl Öijer, näet, oli laiminlyönyt laatia maistraatin +politiapöytäkirjat täysin valmiiseen kuntoon ja jättää ne maistraatille +siltä ajalta, jolloin hän oli raastuvanoikeuden ja maistraatin v.t. +notariona Viipurissa eli heinäkuun 3 p:stä asti vuonna 1827 aina +edellämainittuun maistraatinistuntopäivään asti; siis noin puolentoista +vuoden aikana. Neuvosmies Öijer selitti, ett'ei hän ollut voinut +pöytäkirjoja täydentää, koska maistraatinsihteeri Judén muka oli +kieltäytynyt hänelle jättämästä maaherran maistraatille lähettämiä +useita aineita koskevia memoriaaleja, jotta hän kotonaan käyttäisi +niitä sanottuja pöytäkirjoja laatiessaan, sekä että sittekun[57] se oli +tapahtunut ja hän raastuvanoikeuden määräämänä saman kaupungin +kämnerioikeuden ylimääräisenä puheenjohtajana oli ennättänyt toimittaa +muutamia hänelle tällaisena kuuluvia tehtäviä, tahtoi hän kiireimmiten +luotaan jättää kyseessäolevat pöytä- ja asiakirjat. Juteini tämän +kuultuaan puolestaan huomautti, että Öijer joka kerta, kun maaherran +memoriaaleja oli maistraatissa esitetty, oli kuittausta vastaan juuri +sitä varten olemassa olevaan kirjaan saanut nämä memoriaalit +käyttääkseen niitä valmistaessaan pöytäkirjoja. Sittenkun nämä +memoriaalit vuodelta 1827 jo olivat jätetyt takaisin ja sittemmin +tulleet sidotuiksi, oli neuvosmies Ö. tahtonut ottaa memoriaalinidoksen +kotiansa, mutta ei hän (J.) ollut siihen voinut suostua muuta kuin +maistraatin siihen myönnytyksensä annettua. Maistraatti sitten päätti +10 hopearuplan: sakon uhalla vaatia, että Öijer kahden viikon kuluessa +laatisi valmiiksi ja jättäisi Maistraatille kaikki heinäkuun alusta +vuonna 1827 saman vuoden loppuun pitämänsä pöytäkirjat sekä niihin +kuuluvat asiakirjat; samoin määräsi maistraatti samansuuruisen +uhkasakon, ell'ei Öijer ennen seuraavan helmikuun 14 päivää jättäisi +Maistraatille täysin kunnossa vuoden 1828 pöytäkirjat niihin kuuluvine +asiakirjoineen ja sakkoluetteloineen kuluneen vuoden jälkimäiseltä +puoliskolta.[58] Toisessa pykälässä sitten määrättiin, että Öijer'in +piti seuraavaksi lauvantaiksi valmistaa kuluvan vuoden pöytäkirjat +tarkistusta varten ja sittemmin joka lauvantaiksi edellisen, kuluneen +viikon pöytäkirjat ja kuukausittain ennen seuraavan kuukauden 8 päivää +jättää arkistoon politiapöytäkirjat niihin kuuluvine asiakirjoineen. +Kun sitten Öijer'illä ei kuitenkaan ollut alkuvuoden 1829 pöytäkirjat +valmiina ja hän taas esitti verukkeita ja m.m. että hän pyytää +memoriaalinidettä vuodelta 1827, niin päätti maistraatti antaa +tulevaisuudessa lausuntonsa siitä, milloin ja minkä ajan sisässä sen +vuoden (eli alkuvuoden 1829) pöytäkirjain tulisi olla valmiita +tarkistusta varten, sekä määräsi samalla, että maistraatin sihteeri +kuittia vastaan jättäisi Öijer'ille pyydetyn memoriaaliniteen. + +Olemme täten seuranneet Juteinin elämänvaiheita noin vuoden 1830 +seutuville, ja olemme niin tehdessämme jo edellisessäkin esityksessä +nähneet hänellä kirjailijana enimmäkseen olleen vastuksia, jos kohta +näistä laajemmin puhumme vasta hänen kirjallisten julkaisujensa +yhteydessä ja näitä selostavissa luvuissa. Valistuspyrinnöissäänkin +Juteini oli etupäässä saanut kiittämättömyyttä niittää. Mutta nyt +näyttää lehti kääntyvän; hänen suuressa oikeusjutussaan julistaa +senaatti vapauttavan päätöksensä v:na 1831 sekä sakkoihin että +Walléen'in kerettiläisyyssyytöksiin nähden, johon jo edellä toisessa +yhteydessä lyhyesti viittasimme ja josta myöhemmin erikoisessa luvussa +vielä tarkemmin teemme selkoa. Onnen aurinko näkyy täydeltä terältään +rupeavan hänelle paistamaan. Hän alkaa saada kansalaisiltaan +myötätuntoa ja tunnustusta yhä yleisemmin osakseen ja siitä on +seurauksena, että hän vaikka jo käyden kuudettakymmentä silloin tällöin +taas helkyttelee kanneltaan julkaisten Sanan Saattajassa Viipurista +runoja, toisinaan uusiakin, vaikka vain W.S:n nimimerkillä +varustettuja, kuten eräässä myöhemmässä luvussa osotamme. +Myötätuntoisuutta, Juteinin hyvien pyrkimysten ymmärtämistä ja hänen +suomalaisuuden hyväksi uhrautuvaa työnsä tunnustusta esim. osottaa +seuraava »lähetetty» runo, nimeltä Toivo ja Kiitos, jonka lukija on +löytäviä Sanan Saattajan Viipurista 11 n:osta v. 1833 maalisk. 16 p. +Painatamme siitä Juteinia koskevan kohdan tähän: + + ------»Waan en taida taivutella + Saataa olla sanomata + Judén'ista julkisesta, + Miehestä niin mainiosta. + Se on selvä Suomalainen, + Meidän kielemme kokia; + Hän on paljon työtä tehnyt + Vakaisesti valistanut + Meidän kansan kalloloita, + Aivan hyvyyden halusta, + Vaan ei palkinnon perästä».------ + +Ihmekö, että Juteini, tämäntapaisen tunnustuksen saatuaan, +suomenkielestä laulaa lirittää leivon lailla: »Helisewä, hellä kieli, +soma niin kuin linnun soitto». + +Ja jonkun aikaa myöhemmin tulee hänen osakseen, tietenkin etupäässä +hänen ruotsiksi suoritetusta tieteellisestä kirjailijatoimestaan, kuten +eräässä myöhemmässä luvussa likemmin saamme nähdä, taaskin julkinen +tunnustus, jonka vertaista hän ei aikaisemmin olisi voinut uneksuakaan. +Tarkotamme sitä tapahtumaa, kun hän yliopistomme 200-vuotisessa +riemujuhlassa v. 1840 seppelöidään kunniatohtoriksi. + +Mutta jo vähän ennen tätä hän samana vuonna sai ensin runoilijana +kehotusta ja sitten virkatoimistaankin tunnustusta, joista nyt sananen. + +Kehotus tuli taas, niinkuin edelläesittämämme runomuotoinen +tunnustuskin Sanan Saattajan palstoilta ja liittyi ennen mainittuun +vuonna 1840 julkaistuun elämäkertaan. Siinä annetaan täysi tunnustus +Juteinin tähänastisilla harrastuksille suomenkielen hyväksi ja +odotetaan vielä paljon hänen runottareltaan, kun hän maistraatin +sihteerivirkansa jättäneenä, kuten tulemme näkemään, on vapaa +antautumaan yksinomaan sen palvelukseen. Useissa kohdin +alkusoinnullinen ja kauttaaltaan runollinen kehotus kuuluu: +»Puolentoista kuukauden paikoille sitten päättyi siis J:nilta julkisen +viran toimitus. Ajatellessamme että hän, moninaisia esteitä ja +vastoinkäymisiä vastaan sotiessa ja tärkiäin viivyttämättömäin +virka-töidensäkin välillä säilytti halun ja rakkauden äidin kieleen +puhtaana ja palavana ja että hänen kanteleellansa oli heliä ääni ja +soittajalla silmä selkiä jo silläkin ajalla, kuin sormet melkein +lakkaamata olivat väsyttävissä virka-töissä kiini ja on taivas sangen +tymperä, niin lieneekin meillä syy toivoa häneltä Suomen kielelle uutta +ja runsasta vuoden tuloa nyt, kuin ei viran vaivat ja väsytykset enä +kiellä häntä Wäinämöisen kanteletta ylen-aikaa käsivarrella +kantelemasta, eikä elämän murheet estele häntä, sormet soittokielillä, +yhä ylös kirkkauteen katselemasta, josta valo alas-vaipuu soittajankin +sieluun selittämään hänelle oman sydämensä tuskin aavistettua syvyyttä, +ja nimeilemään nimettömiä ja sanoihin solmeilemaan tuolta ylhäältä +tuotettuja ihmet-ilmestyksiä, vähemmin näkeville kuolevaisuuden +matkakumppanille loisteeksi liikunnoillansa. Totta kyllä on meidän +mieheltä elämä-kulku jo kauvan puolen päivän paikkoja ohitse, mutta +kaukana on vielä hänestä elämän ehto-hämärä ja jokaiselle pohjan +pojalle tietty, että keski-illoista vasta alkaa taivas täällä oikein +seljetä ja sinertyä ja mieli mehuta ja liikunto oikein luokostua +liikkuvalta ja työ oikein käydä mieltä myöten työn tekevältä».-- +Kuitenkin Juteinin tuotteliain ja tärkein työkausi kirjailijana oli jo +ohi, vaikkakin hän tuota kehotusta vielä jonkun verran noudatti. + +Maistraatin sihteerin viran Juteini jätti helmikuun 17 päivänä 1840, +oltuaan sen haltijana 26 vuotta ja 2 1/2 kuukautta. Erotessaan hän oli +vanhin virkamies Viipurin maistraatissa ja jo ennen mainittu Sanan +Saattajan »Kertomus J. Juteinin elämän vaiheista» antaa hänestä +virkamiehenä sellaisen arvostelun ja tunnustuksen, että hän +toimekkuutensa kautta oli »viran toimituksissa ansaitun arvon voittanut +kaikilta----kaupungin asujamilta». Tämän arvonannon ja kiitollisuuden +näkyväksi osotteeksi »toimellisesta ja pitkällisestä palveluksesta» +lahjotti Viipurin kaupungin kauppias- ja porvarikunta Juteinille +sirotekoisen kannellisen hopeamaljan. Lahjan hän sai vastaanottaa itse +läänin herra kuvernöörin kädestä maistraatin huoneustossa saman vuoden +kesäkuun 26 päivänä. Malja, joka painoi 11 naulaa (eli noin 4,7 kiloa), +oli teetetty Pietarissa ja oli maksanut lähes 1,500 ruplaa. Se oli +sisältä kullattu, ja sen ulkopinta oli »paitsi muita kaunistuksia» +yhdelle puolelle koristeekseen saanut Viipurin kaupungin vaakunan ja +toisella luettiin seuraavat piirrokset: + + Jakob Juteinille. + Wiipurin kaupungin Sihtierille, + 26 vuotisista vaivoistansa, + Kaupungin kaupiaskunta. + 1840. + + Mitä hohtava kopia, + Kuta kulta kiiltäväinen, + Nepä muuttuvat moneksi. + Muistosi on muuttumatoin.[59] + +Tästä kunnianosotuksesta kertoo meille lauvantaina seuraavan heinäkuun +4 päivänä Sanan Saattaja Viipurista 27 numerossaan, eräässä +uutisentapaisessa tiedonannossaan, jonka jälkeen heti seuraa »_Jaakko +Juteinille_» omistettu pitkä ylistysruno.[59] Sen lopussa on merkki -g- +Runon luulisimme pastori K.H. Ignatius'en[60] sepittämäksi, johon +nimeen sen alla oleva merkkikin viitannee. Mainittu kunnianosotus onkin +se »uusi tilapää» (1. tilaisuus), kuten uutisessa sanotaan, joka on +panegyrisen runon aiheuttanut »puheen jatkannoksi» tuolle aikaisemmin +esitetylle hauskalle ja myöskin ylistävälle »Kertomukselle J. Juteinin +elämän vaiheista». Tämän taas Sanan Saattajan toimitus on aiheutunut +kirjottamaan, kuten edellä näimme, huhtikuun 4 p:n numeroon Juteinin +eroamisen johdosta maistraatin sihteerivirastaan. Ja tottahan se +(toimitus) »Sanoma-Seuransa»[61] jäsentäkin muistaa kirjotuksella +merkkitapauksen sattuessa. Ja jos ei enää »Sanoma-Seuraa» olisikaan +ollut olemassa entisen toimittajan, kappalaisen K.V. Virenius'en, +luovuttua lehden toimituksesta, niin täytyi uuden toimittajan, +nähtävästi juuri Ignatius'en, muistaa vanhaa ja monivuotista avustajaa, +Juteinia. Nuori ja innokas Ignatius onkin runollisesti hänestä puhunut, +kuten edellä näimme. + +Mutta pelkkään myötäkäymiseen ei Juteini milloinkaan ollut tottunut. +Jos hänelle näihin aikoihin olikin ollut, mikäli tiedämme, kaikki +myönteistä ja hän osakseen olikin saanut paljon kunniaa ja tunnustusta, +niin tuli jo seuraavana vuonna (1841) aika kova isku, silloin sattui +miehelle onnettomuus sellainen, joka on pahimpia, mitä ihmistä kohdata +voi. Hän kadotti vaimonsa! Tästä tapauksesta hän laulaa Runon +Tähteissänsä (painettu 1844): »Sydän sula syttyneenä Luojan luoksi +ylenee», ja »Kunnolla kulkewan maailman matkat onni on oiwa: hänelle +kuoleman hetkellä Herran lohdutus loistaa». Sitten: »Luonnon luja +Ryöstö-wouti, kutsuttuna kuolemaksi, lainan[62] wiepi laksohonsa»; +mutta vaikka se näin tekeekin, niin se »waan ei vaadi arwoamme, eikä +kunniaa kukista». Tästä »ryöstömiehestä» hän samassa kohdassa +ajattelee: »Eipä luowu elämästä kuolo muita murtawainen; wasta loppu +wanhan luonnon kuolemangin kukistaapi.» Toisessa kohdassa samaa kirjaa +hän kuolemasta taas kirjottaa: »Itse kuolo ihmisellä taudin tuskan +liewitessä käypi kerran keweäksi; erittäissä elämästä hengi wielä +wirkistyypi niin kuin kytö kynttilässä loppuwana leimahdellen, illan +suussa päiwä pilwet purppurallansa punaillen». Ja eräässä toisessa +paikassa: »Elon uuden uskojalda, taikka toisen toiwojalda taudin nuolet +taitetaan, kuolon voima voitetaan». + +On niinkuin hän omaa avioliittoansa olisi ajatellut, kun hän samalla +sivulla viimeistä edellisen runopätkän viereen sijottaa seuraavat +runopukuiset, oivalliset mietteet: »Siweys on side oiwa, wanne wahwa +ystäwyyden» ja »Syystä lapsen syndymässä awio on niin kuin aita +seisomassa säipäinensä (sic!), joita witsa, joka aika ymbärillä, +yhdistääpi». Ja ehkäpä hän oman vaimonsa suhteen on joutunut seuraavan +totuuden kokemaan, jonka hyvänä opetuksena tahtoo terottaa muiden +aviomiesten mieliin: »Waimoldasi waatiwainen kauan kestäwää hywyyttä! +ole itse oiwan lainen, etsi wirheissä wähyyttä; siitä nainen siwenee, +pahastakin paranee». + +Mutta Juteinin surullakin oivan vaimon kuoltua täytyy olla rajansa, +siksi hän samassa runokirjassa laulaa: »Pilvi päiwän pimittääpi, murhe +muodon mustendaa, siksi että ennättääpi aika huolen huojendaa». Ja +muistellen raamatun lohdullista opetusta kuolleiden ylösnousemisesta +hän riemastuneena jälleennäkemisen iloa ajatellen huudahtaa: + + »Kuolewa manalan majohin kulkee, + ystäwä hautansa huolella sulkee; + waan vielä ystäwät yhtywät kerran + heräten ilolla huudossa Herran». + +Ja hänen poikansakin Joël Jacob voi äidin kuoltua lohdutella itseään +seuraavalla, »Hauta-piirroksia» nimisestä kokoelmasta otetulla, +säkeistöllä, joka sitten myöhemmin sopi hänelle lohdukkeeksi isänkin +mentyä manalaan + + »Lapsilla on huoli, + kuin nyt isä (äiti) kuoli; + mutta taiwahassa jälle tawataan, + koska armon helma heille awataan». + +Niinkuin aikaisemmin osotimme, oli Juteini tullut rikkaaksi +asianajolla. Mutta epäilemättä oli hän, sen ohella että hän hyviä +tuloja nautti, myös ollut kaikessa säästäväinen, samoin kuin +luultavasti hänen vaimonsakin. Heillä nähtävästi oli ollut ohjeena se, +minkä Juteini Runon Tähteissäänkin meille kaikille yleensä suosittaa: +»Joka on jalo ja toimesta tarkka, sillä on tallella taskussa markka: +toimella puutokset poistellaan, onnelle ohjakset laitellaan». + +Niinikään näimme jo, että hän osakseen sai tunnustusta hyvistä +pyrkimyksistään ja suurta kunniaakin. Huolimatta kaikesta tästä on +hänen nähtävästi pohjaltaan vakava luonteensa kuitenkin, kaiketi +osaltaan sekä monista katkeroitumisista että kohdanneista suruistakin, +myöhemmällä iällä tullut vielä vakavammaksi ja milt'ei +uskonnollismieliseksi, niin että hänen runonsa sävel silloin usein on +tällainen: + + »Isän tykö ikäwöiten + hengi harras halajaa, + kiittäwänä kipinöiten + Luojan luoksi palajaa». + +Niinkuin eräässä myöhemmässä luvussa tarkemmin tulemme selostamaan, on +suomalaisuuden toinen heräys v. 1844 saanut Juteinin kirjalliset +harrastukset heräämään uudelleen eloon ja nyt hän omissa nimissään +lähettää julkisuuteen »Lauseita Jak. Juteinin Kirjoista» ja +»Sananlaskun Koetuksia ja Runon Tähteitä», josta juuri tässä edellä +lainasimme säkeitä, sekä 22 kappaletta arkkiveisun kokoisia vihkoja +runoja y.m. + +Tohtori J.W. Ruuth kertoo Viipurin kaupungin, jo ennen mainitsemassamme +historiassaan,[63] että Juteini jo v. 1845 oli saanut luvan perustaa +toisen kirjapainon, mutta ett'ei hän sellaista kuitenkaan perustanut. +Sen sijaan Viipuri saikin toisen kirjapainon v. 1850 siten, että +kirjanpainaja C.V. Holmström sinne muutti kirjapainonsa Sortavalasta. + +»Valistuksen virittäjänä», valon sytyttäjänä oli Juteini koko +miehuutensa ja tärkeimmän kirjailijaoloaikansa ollut. Sen vuoksi meitä +ihmetyttää suuresti, kun saamme tietää, että sama mies vanhoilla +päivillänsä, vaikka olikin varakas ja siis ilman sivutulojakin hyvin +toimeentuleva eikä ensinkään enää niiden tarpeessa, rupesi »valon +sammuttajaksi», painoasiamieheksi eli sensoriksi. Kuitenkin on hänen +kunniakseen mainittava, ett'ei hän kuuluisaa 1850-vuoden kieliasetusta +tai sen vaatimia samantapaisia kuristustoimenpiteitä koskaan alistunut +noudattamaan, kun sitä vaadittiin, vaan jo edellisenä vuonna luopui +sensorintoimesta. Kanavan lakkautuksen jälkeen, näet, oli Viipurissa +yritetty saada eloon aikaisempi Sanan Saattaja Viipurista. Mutta +Juteinin olisi pitänyt sensorina sitä ehkäistä. Tapauksesta kertoo +Europaeus Lönnrot'ille kirjeessä tammik. 31 p:ltä 1849 seuraavasti. +»Sanansaattajan ulosantamista kohtasi varsin outo este. Läänin +kuvernööri (Kasimir von Kothen) nimittäin antoi käskyn sensorille, +ett'ei hän saa painoon luvata lehteä, olkoon siinä kirjotukset mitkä +hyvänsä. Sensori Judén erosi järkiään virastansa. Sanansaattaja seisoo +valmiina kirjapainossa, mutta ei pääse hiiskumaan.».[64] + +Näin kaikista muista viroistansa eronneena paitsi nähtävästi helposti +hoidetusta laivanmittaajatoimestaan, jonka hän näkyy kuolemaansa asti +pitäneen, jo hyvin ijäkäs Juteini ajatteli kaikkien lukemattomien +kirjotelmiensa yhteistä painosta, jota varten hän, kuten jo edelläkin +näimme, oli mahdollisesti aikonut oman kirjapainon hankkia. Koottujen +suomenkielisten teostensa laitosta hän nähtävästi 1840-luvulla olikin +puuhaillut, ehkäpä sentään enimmin vuosien 1844:n ja 1847:n välisenä +aikana, koska hän v. 1844 painatti jo edellä mainitut julkaisut, +suureksi osaksi vain uusittuina tai uudelleen muodosteltuina laitelmina, +ja v. 1847 pani »kuluneen runo-weitsensä tauluun» selvästikin merkiksi +siitä, ett'ei hän »hanhensulkaansa» enää kirjailijana terottaisi. +Kaiketi juuri noina vuosina hän järjesteli, tarkasteli ja muunteli +entisiä kirjotuksiaan sanotunlaista painosta varten, vaikka hänen +elämäkertansa kirjottaja on olettanut hänen siinä työssä viettäneen +kaikki loppuvuotensa, kunnes kuolema katkaisi vanhukselta elämän +langan vuonna 1855. Mutta onhan sentään mahdollista, että tuo +tiedonanto onkin totuuden sisältävä perinnäistieto eikä pelkkä +olettamus, että, näet, 70-74 vuotias ukko vielä kykeni kirjalliseen +työhön; sillä onhan niitä ollut kaikkina aikoina poikkeuksia +vanhustenkin joukossa, jopa jokunen sellainenkin, joka 80-vuotiaana +vielä on kyennyt luennoimaan ja siinä suoriutumaan hyvin. Kuitenkin +olisin hyvin taipuvainen uskomaan Juteinin omaa tiedonantoa, että hänen +»runoveitsensä» vuoden 1847 jälkeen on saanut levätä rauhassa +»taulussaan» sekä ett'ei hänen »suomenkielisten teostensa +parantelemisesta»[65] enää voinut olla puhetta ja tuskin +muuntelemisestakaan edes huonommiksi; siksi vanha ukko jo siihen oli. +»Järjestelemisestä» en sen sijaan tahdo mennä sanomaan mitään. Nämä +järjestetyt kirjotukset, Juteinin kootut teokset, eivät kuitenkaan +hänen eläissään nähneet julkisuutta; vasta hänen kuoltuaan ne +painettiin. Mutta saanemme tähän palata toisessa yhteydessä. + +Renvall ja Juteini olivat suomenkielen oikeinkirjotuksen uudistajia, +edellinen etupäässä tietopuolisesti, jälkimäinen taas käytännössä. +Mutta Renvall meni pitemmälle uudistuksissa kuin Juteini ja hän niissä +sai yleisen käytännön lopulta puolelleen ja nykyään kirjotamme +jokseenkin hänen ehdotustensa mukaisesti. Juteini, vaikka olikin monia +tärkeitä uudistuksia rohkeasti ottanut käytäntöön, kuten jo +edellisessäkin näimme ja tulemme vielä edempänäkin näyttämään, ei +kuitenkaan tahtonut luopua b:stä m:n, g:stä n:n ja d:stä n:n ja l:n +jäljessä, koska hänestä tässä kansankielen käyttö antoi tukea +tällaiselle aikaisemman kirjakielen kirjotustavalle. Hän pysyi näin +aina kuolemaansa asti, niinkuin J. Krohn sanoo, »itsepintaisesti +vanhentuneen kirjotustavan ainoana viimeisenä mohikaanina». Tietysti +Juteinin mielen lopulta täytyi olla jonkun verran myrtynyt tästä, +vaikkakin vain osittaisesta, epäonnistumisesta oikeinkirjotustapaa +määräiltäissä ja siinä, että tässä yleinen käytäntö vähitellen yhä +enemmän ja enemmän muuttui hänen edustamastaan kannasta, kunnes hän +siinä oli yksin. Mutta toinenkin huolen aihe oli hänellä. »Murteitten +taistelua», joka aiheutui siitä, että kukin suomea käyttävä kynäniekka +käytti oman synnyinseutunsa kansankieltä, oli kestänyt jo vuosikymmeniä +eikä ollut vielä tauonnut, kun Juteini jo oli kirjailijauransa +lopputaipaleella. Juteini itse oli, kuten jo aikaisemmin näimme, +suomenkielen käytössä harvinaisen vapaa murteellisuudesta ja sen +kirjakieltäkin hän halusi siitä puhdistaa. Kun tämä ei onnistunut, niin +hän siitä v. 1844 valittaa, kuten tulemme näkemään vielä myöhemminkin +esittäessämme hänen kirjotustaan »Pari sanaa suomeksi 1844», joka +tietääksemme kuitenkin oli painettuna vasta hänen koottujen teostensa +4:nnessä osassa. J. Krohn sanoo kuulleensa »vastahakoisuuden tuota +kirjallisuudessa ilmaantuvaa kirjavuutta vastaan viimein tehneen koko +suomalaisuuden harrastuksen ukolle vastenmieliseksi». Ja toisenkin +suupuheen Krohn kertoo, vaikk'ei hän sen »luotettavaisuutta kuitenkaan +voi taata», ja sen mukaan »oli Juteini viime vuosinansa muuttunut +melkein suomalaisuuden vastustajaksi». Näillä vanhoilla päivillään, +joista tässä yleensä viimeksi on ollut puhetta, on Juteinilla toisinaan +vielä ollut kolmaskin syy suutahtaa, jotta hän äreänä joskus on jakanut +omankäden-oikeuttakin. Tarkotamme sitä, että hänen kerrotaan olleen +eläinsuojelija jo ennen, kuin maassamme eläinsuojelusasiaa oli aljettu +ajaa ja sen eteen järjestelmällisesti työtä tehdä. Jo v. 1810 hän +Kirjoituksia vihkoonsa ensimäiseksi pani runon Teurastamisesta elli +Lahtaamisesta, v. 1816 oli Pila-Kirjoituksia kirjassa pila Armeliaisuus +nimeltä ja v. 1817 oli Ajan Wiete runovihkosessa runo Kuoharista elli +Salwaajasta, joiden kaikkien sävy on eläimiä säälivä. Mutta +varsinaisemmin eläinsuojelusta tähtääviä jotkut hänen kirjotuksensa +ovat vasta hänen myöhemmällä ijällänsä. Ja se on epäilemättä myös vasta +tältä ajalta, kuin kertomukset hänen eläinsuojelusharrastuksestaan on +kotoisin. Tämän kirjottajalle esim. reistraattori O. Himmanen +Viipurissa (v. 1913) kertoi kuulleensa v. 1896 (siis: ennenkun Krohn'in +Suomal. Kirjallis. Vaiheet ilmestyi) silloiselta maistraatinsihteeri +Aschan'ilta, että ukko Juteini tullessaan Neitsytniemestä »Turun +sillalle» ja kohdatessaan markkinaväkeä, joka rääkkäsi hevosta, oli +kepistänsä »antanut» rääkkääjälle. Aschan oli sen kertonut osotteeksi +siitä, että Juteini oli vähän omituinen. Muuta »omituista» hän ei +sentään ollut kertonut. Kun ennenmainitulta ent. kirjakauppias +Howing'ilta kysyin: voiko tuossa kertomuksessa, jonka Krohn kertoo +vielä yleisemmässä muodossa, olla perää; saattoiko Juteini ilman +ikäviä seurauksia uskaltaa rangaista rääkkääjää, niin hän sanoi tuon +voineen olla hyvin mahdollista ja uskottavaa.[66] Ottaen huomioon +aikaisemmin esitetyt vastoinkäymiset, surun vaimon kuoleman johdosta ja +ehkäpä sensorina olonkin sekä vihdoinkin nuo pienemmät, viimeksi +kerrotut »kiusat», emme sitä ihmettelisi, joskin Juteinin luonne olisi +kehittynyt jonkun verran ihmisiä vierovaksi ja araksi, etenkin kun hän +voimansa päivinä kirjallisten harrastustensa takia paljon työskenteli +kirjojensa ääressä ja kynäänsä ahkerasti käytti, jotta, kuten +muistamme, hänen silmänsäkin liiasta rasituksesta vahingoittuivat, eikä +hän ehkä tarpeeksi paljon ehtinyt seurustelua harjottaa. Eikäpä tällöin +ollut myöskään mikään mahdottomuus, ett'eikö hän vanhoilla päivillään +voinutkin olla »vähän omituinen». + +Kun Juteini otti eron sensorinvirasta v. 1849 Kothen'in rettelöimisten +takia, niin Europaeus siitä kirjotti Lönnrot'ille. Europaeus seurasi +siis valppaasti Viipurin, koulukaupunkinsa, tapahtumia ja Juteinia +etenkin tässä tapauksessa koskevaa. Sen vuoksi olisimme valmiit +otaksumaan, että juuri hän v. 1855 ensimäisenä uutisessa ilmottaa +Suometar-lehdelle Helsinkiin Juteinin kuolemasta, jos hän kesäk. 25 p:n +seutuvilla on ollut Viipurissa[67] ja uutisen loppuun merkitty -t.-s. +voisi sopia hänen nimimerkikseen.[68] Hauskasti kirjotettu uutinen +lehden 27 n:ossa kuuluu: »--Wiipurista 25 p. kesäk.»...--Viime +keskiviikkona, 20. p. t.k. muutti täältä maanalan majoihin vanhus, koko +Suomen kansalle tuttu nimeltänsä, entinen maistraatin sihteeri, +viisausopin tohtori Jaakko Judén, eli paremin tunnettu nimellä Jaakoppi +Juteini. Tämä kunnioitettu ja ylistetty mies ja runoilia kuoli, jonkun +ajan sairastettuansa, hiljalleen vanhuuttansa ja oli eläissänsä +epäilemättä ensimäisiä miehiä niistä, jotka ovat uutterat ja rehelliset +virassansa ja kantavat sitte harmaat karvat kunnialla. Kaikki +suomalaiset sen nyt tietänee muistuttamattakin, että tämä vainaja oli +aikoinaan armaan äitimme kielen kohotuksessa kanssa yhtenä +nurkkakivenä, »Arwon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa», +lauletaan joka kulmalla ympäri maatamme ja tietänee sen kanssa kaikki, +että sen suositun laulun on tehnyt Jaakoppi Juteini, mainitsematta +monia muita tekemiänsä. Juteini on siis Suomen muistettavia miehiä, +jolle nyt siis toivottelemme kepiät mullat!» + +Seuraavassa eli heinäk. 13 p:n n:ossa oli sitten Suomettaren osastossa: +»Kotimaalta» toimituksen omissa nimissä julkaistuna näin kuuluvia +»muistosanoja vainajasta», jotka nähtävästi lehden silloinen, +suomalaiseen kirjallisuuteen perehtynyt, päätoimittaja itse, Fredrik +Polén, oli kirjottanut: »--_Jaakko Judén_, tämä ikimuistettava ja +rakastettu kirjaniekka, jonka kuolemasta 20 p. kesäk. jo viime n:rossa +kerroimme Viipurista, oli talonpojan poika syntynyt 15 p. kesäk. 1781 +Juutilan tilalla Hattulan pitäjässä Hämeetä. Omasta halustaan eikä +osaten muuta kuin äitinsä, suomen kieltä, tuli hän v. 1793 Hämeenlinnan +kouluun, kävi sitten koulua Turussa, kunne pääsi v. 1800 oppilaaksi +Turun yliopistossa, missä hän ensin aikoi lukea papiksi[69] vaan muutti +omantunnon syistä tämän aikomuksensa, ja alkoi valmistaa itsensä muihin +virkoihin. Vaan köyhyys pakoitti hänet lasten opettamalla hankkimaan +elatuksensa, ja näin sujui oman oppinsa hakeminen hitaasti. V. 1812 +pääsi hän v.t. majistraatin sihtieriksi Haminassa, kunne 2 p. jouluk. +1813 sai, porvariston yksimielisestä kutsumuksesta,[70] voimistuskirjan +majistraatin-sihtieriksi Viipurissa, josta virasta hän v. 1840 otti +eronsa, ja vietti senperästä loppu-ikänsä suomalaisen kirjallisuuden +hyödyksi[71] ja rauhassa. V. 1810 painatti hän ensimäisen suomalaisen +kirjansa, nimeltä »Kirjoituksia», Turussa. Sitä ennen eli v. 1804 oli +hän ikimuistettavan Porthanin kuolemasta painattanut Turun +ruotsalaisiin sanomiin huolirunonsa, alkava sanoilla: »Mies on ollut, +mies on mennyt». Viipuriin tultuansa toimitti hän yhden suomalaisen +kirjaisen toisensa perään aina vuoteen 1827, jolloin häntä alkoivat +kovasti ahdistaa ja syyttivät hänen kirjassansa: »Anteckningar af +tankar i hwarjehanda ämnen» (Maineita kaikenlaisissa aineissa) +rikkoneen kirkon oppia vastaan, ja kirja tuomittiin julkisesti +poltettavaksi. Sittemmin lakastui hänen palava intonsa isänmaan +kirjallisuuden hyödyttämiseksi kirjain toimittamisella. V. 1844 +toimitti hän kuitenki vielä kaksi teosta julkisuuteen, nim. »Lauseita» +ja »Sananlaskun koetuksia ja Runontähteitä».[72] Kuollessansa +likemmä[73] 74 vuoden ijässä, Jäi hänelle vaan yksi poika +perilliseksi.--Ruumis-arkun kannelle oli liitetty nämä vainajan omat +runon palaiset: + + »Uni ja kuolema, weljekset vanhat, + Ehtiwät alati awuksi meillen + Uni on virkistys wäsywän Warren, + Kuolema uudistus uupuwan hengen». + +»Me toivomme, että joku vainajan likimäisistä ystävistä ja tuttavista +toimittaa ansiollisen ja arvollisen kuvauksen tämän isänmaan uroon +kauniista elämästä ja vaikutuksesta, ja vakuutamme, että S:tar avoin +sylin tahtoo semmoisen julistaa lukijoillensa». + +Niinkuin edelläolevista muistosanoista selviää, pidettiin Juteinia hänen +kuollessaan aito »isänmaan uroona»; hän oli »ikimuistettava ja +rakastettu kirjaniekka»; hän oli »vanhus, koko Suomen kansalle tuttu +nimeltänsä»; hän oli »kunnioitettu ja ylistetty mies ja runoilia»; hän +»oli eläissänsä epäilemättä ensimäisiä miehiä niistä, jotka ovat +uutterat ja rehelliset virassansa ja kantavat sitte kunnialla harmaat +hapsensa.» Hän »on Suomen muistet tavia miehiä», sillä »kaikki +suomalaiset sen nyt tietänevät muistuttamattakin, että hän oli +aikoinaan armaan äitimme kielen kohotuksessa kanssa yhtenä +nurkkakivenä». + +Voikohan enempää tunnustusta pyytää! Onko monta Suomen miestä, jotka +eläessään ja kuollessaan ovat niin tunnettuja?! Kaiketi myöhempänä +aikana ja luultavasti Itä-Suomessa on syntynyt eräs Juteinia +kunnioittava runokin, joka alkaa sanoilla: »Jaakko Juteini jalo Herra +Viisas Viipurin isäntä». Sitä laulettiin aivan yleisesti vuoden 1876 +seutuvilla Kirvussa, kertojani, opettaja ja maallikkosaarnaaja Pietari +Kuusan kotipitäjässä hänen poikavuosinaan (tiedonantaja on syntynyt v. +1864). Tästä päättäen on Juteini ollut itäisessä Suomessa vielä kauan +aikaa tunnettu ja kaiketi vielä tänä päivänä vanhimman sukupolven +tuntema. Pohjanmaalla hän oli myös Pietari Päivärinnan nuoruudessa +tunnettu »Pila Pahoista Hengistä» nimisen kirjansa kautta, koska sen +osasi jokainen P:n kotipitäjässä ulkoa (»Elämäni» siv. 28). Lopella +tapasi prof. Setälä, ylioppilasvuosinaan siellä liikkuessaan, myös +erään henkilön, joka osasi sen. Tästä kaikesta saanemme tehdä sen +johtopäätöksen, että Juteinin nimi todellakin aikoinaan on ollut +tunnettu kautta Suomen niemen ainakin hänen teostensa takia. Ja että se +myöskin on ollut kunnioitettu, siitähän on esitetty jo monta +todistetta, m.m. yliopiston osottama kunnia. Niinikään on hän +suomalaisuudestaan saanut tunnustusta niiltä, jotka sille ymmärsivät +arvoa antaa. Sanan Saattaja ja Suometarhan häntä tästä kiittivät, ja +v:na 1861 J.V. Snellman Litteraturblad'in kirjotuksessa »Hvad var +Porthan» sanoi kunnioittavasti, että Juteinissa, tuossa Porthan'in +aikuisessa ylioppilaassa, heräsi halu jäljittelemään Topelius'en +keräämiä Suomen kansan runoja ja luomaan uudenaikainen suomalainen +runous, sekä että Topelius'en ja Juteinin esiintyminen herätti taas +Gottlund'in toimintaan suomalaisen kirjallisuuden edistämiseksi, ja +vihdoin lisää Snellman tähän vielä, että Lönnrot Gottlundin »Otavasta» +ja Juteinin lauluista sai ensi sysäyksen tuomaan päivän valoon +»Kalevalan» ja »Kantelettaren». + +Jo aikaisemmin olemme viitanneet siihen, että Juteini vanhoilla +päivillään oli järjestellyt, tarkastellut ja muunnellutkin entisiä +suomenkielisiä kirjotelmiaan uutta yhteistä painosta varten, vaikk'ei +niitä hänen eläissään enää painettu. Mutta isänsä kuoltua poika Joël +Jacob Judén[74] painatti nämä painokuntoon järjestetyt kirjotukset +vuosina 1856-1858 nimellä »Jak. Juteinin kirjoja», joita on kokonaista +9 osaa. + +Kun Juteinin henki vuonna 1855 kesäk. 20 p:nä löysi levon haudan +hiljaisuudessa, niinkuin jo aikaisemminkin on viitattu, niin hänen +maallinen tomunsa kätkettiin maan poveen Ristimäen suomalaisella +hautausmaalla lähellä Viipuria. Viereiseen hautaan oli hän ennen +haudannut vaimonsa ruumiin. Haudalla on korkealla jalustalla suuri +kivilaatta, jolle on piirretty:-- + +»Tässä lepäävät Maallisen Viisauden Tohtori Jaakko Juteini syndynyt 15 +päivänä Heinäkuussa 1781 kuollut 20 päivänä Kesäkuussa 1855 + + ja + +hänen puolisonsa Katharina Margaretha Juteini kuollut 7 päivänä +Kesäkuussa 1841. + + Tuskassa turva on tuonelan retki, + huoleta haudassa huokaus hetki, + jossa ei rasita rauhattomuus + endisen elämän levottomuus». + + + + +III. + +JUTEINI KÄÄNTYY KANSANSA PUOLEEN SUOMENKIELELLÄ. + + +Niinkuin lukija jo edellä huomasi, painaiti Juteini ensikerran jotakin +kynästään lähtenyttä v. 1804 salanimellä Hämäläinen. Kyhäelmä oli runo, +tehty hänen opettajansa Porthan'in muistoksi. Turun yliopiston +prosessori H.G. Porthan oli, näet, äskenmainittuna vuonna kuollut, ja +Juteini julkaisi sen johdosta ȁbo Tidningissä»[75] allaolevan surua +uhkuvan runon murheensa osotukseksi. Surun aihetta hänellä todellakin +oli, sillä opettaja oli opastanut ja kehotustakin antanut nuorelle +runoilemaan yrittelevälle.[76] + + »Mies on ollut, mies on mennyt + ah! kuin rindani ahdistuupi. + Tässä tosin tuhannetkin + ovat syngeät sydämet, + koska kuolema kowasti + kutsui tääldä tuonelahan + miehen kuuluisan kylissä, + kaupungissa kuuluisamman, + Walda-kunnissa walitun + tähden oppinsa tukewan, + hywän-suowan sydämensä, + ymmärryksens' ylimmäisen, + toimens' tarkan ja tulisen + ilman järjen järkähdystä; + sanall' yhdellä sanottu, + taikka puolella puheella: + eipä wertaista wedetä + joka ajan andimista, + eipä saata wuosi-sadat + tänne wainajan tapaista. + Tämä yksin yhtyänsä + oli kaikki kaikillekin; + oli siellä taikka täällä, + aina oikaisi asian + joka Opissa jalosti, + sekä tiesi että taisi, + sekä pyysi että pysty' + tehdä tempungin todella + selkeäksi syvimmängin + warsin wiisaalla tawalla; + aina omians' opetti, + ohjas' wielä outojakin + taidon tielle tasaisesti, + walmisteli wakaisesti, + johdatteli joukottaisin + ymmärryksen ystäviksi; + teki työtä työlähindä + ahkerasti aikanansa. + + Tämän tiettäwän totuuden + taitaa Turku todistella, + jonne saatti Suomalainen + muistomerkit muistettawat, + Kirja-huoneet hywät täytti + kaunihilla kappaleilla, + wahwisteli wiisaudet + luku-miehille lujille + Auran Akatemiassa, + jonga hän on isä ollut, + ollut tuki, ollut turwa, + aina etsinyt etua + lähteissänsäkin lepohon, + jold' on kowin kaiwattawa + rauhin majoin mendyänsä. + + Nyt on näändynyt elosta + mainittawa Mestarimme, + niin kuin ruoko runnelduna. + Oppi-isämme iloinen + on jo jättänyt hywästi + matkustajat maa-ilmassa, + ----pois on mennyt Porthanimme! + + Eipä pojat Pohjanmaalda,[77] + miehet muutkan Suomen maassa + taida suullansa sanella, + kuing' on kungin mieli karwas, + mieli karwas, rinda raskas, + koska saattawat surulla + mustan murheensa sumussa, + särjetyillä sydämillä + sielun parhaan puetusta + maaksi jäälle[78] maatumahan, + jost' on aineemme otettu. + Mutt' ei muutu nimi maaksi, + nimi miehen mainittavaan,-- + wuodet tähän woimattomat + owat ajassa alati; + sill' ei kuollut kuolemassa + sangen hywä sanomansa, + ehkä ruumis raukeneepi + mustan mullan muotoiseksi; + ei se muutu muistossamme, + lähde suomen sydämistä, + ehkä sielu säilytetty, + kaunistettu kunnialla, + maasta warahin waelsi.» + +Näin kaikui tämä Juteinin murheensävel uudessa painoksessa julkaistuna +»Lausumisia ja muita Wakaisia Runo-Kirjoituksia» nimisessä +runokokoelmassa, joka on »Wiipurissa Painettu And. Cedervallerin +tykönä, wuonna 1817.» Runo, joka alkuaan sanomalehdessä sai nimen: +»Edesmenneen muistoxexi,»[79] on tässä varastettu otsakkeella: +»Lausuminen Yli-Opettajan Porthanin muistoksi».[80] + +Kuuteen vuoteen jälkeen vuoden 1804 ei Juteini painattanut mitään +kirjotusta, mutta v. 1810, kun Suomi jo oli saavuttanut etuisan +asemansa, alkoi hänen teoksiaan ilmestyä toinen toisensa perästä, +etenkin sittenkun hän oli päässyt vakinaiseen virkaan Viipuriin v. +1813. + +Ensiksikin hän v. 1810 julkaisi siihen asti sepittämänsä runot nimeltä +»Kirjoituksia Jak. Juteinilda. Ensimmäinen Osa».[81] Kahdesta +viimeisestä sanasta päättäen Juteini aikoi jatkaa »Kirjoituksiansa», +mutta jatkoa ei moneen vuoteen tullutkaan. Hän eli siihen aikaan +»leivättömyydessä», jonka takia ei voinut kustantaa kirjojensa +painattamista. Mutta, kuten näimme jo edellä, hän v. 1813 sai +toimeentulonsa turvatuksi ja silloin alkaa hänen runolähteensä +pulpahdella tavan takaa. ȁbo Allmänna Tidningiin» ilmestyy, näet, +jo sinä vuonna »Suomalaisten Laulu Suurelle-Ruhtinaallensa».[82] Tämä +oli tosin vain mukailu F.M. Franzénin ainoasta suomenkielisestä +runosta,[83] mutta siksi itsenäisesti Juteini uudisti ja muunti sitä, +että runo on katsottava hänen omaksensa. Siitä tulikin pian tunnettu ja +rakastettu kansanlaulu. Kauniin ja todellakin viehättävän runon otsake +»Kandeleen Kaksoisissa elli Laulu ja Runokokouksessa» kuuluu: »Laulu +Suurelle Ruhtinaalle ja Suomelle» ja itse laulu:[84] + + »Eläkön armias + rakkahin Ruhtinas, + rauhallinen! + joka on onnemme, + Suomessa luojamme, + turwa ja toiwomme + täydellinen. + + Lausuttu linnoissa, + mainittu majoissa + Suomengin maan + hän isän innolla, + järjellä jalolla + walmis on walolla + wallitsemaan. + + Murhe jo muuttunut, + warjohon waipunut + unhotellaan; + mieldä nyt menoissa + taitoa tawoissa, + riemua rinnoissa + uudistellaan. + + Wahwa on waaroissa, + wakawa waiwoissa + Suomalainen, + uljas ja uudella + urhollisuudella, + uskollisuudella + alammainen. + + Maassamme mainiot, + wiljaiset wainiot + walmistellaan. + Toimella talossa, + suossa ja salossa + einettä elossa + kaswatellaan. + + Ruhtinas rauhainen, + Waldias wakainen + ja werraton, + onnessa ojennus, + waarassa warjelus, + pahasta pelastus + paras hän on. + + Suomella suojana, + tukena, turwana + eläkön hän! + Waeldain wieläkin + tuonelan tielläkin + muistossa meilläkin + eläkön hän!»[85] + +Onkohan kukaan hallitsija saanut osakseen syvemmin tunnettua ja +sievempää ylistyslaulua kuin jalo ensimäinen Aleksanterimme tässä; +suomalainen sydän siinä sykähtelee ja rakkautta sen syvyyksistä +uhkuilee ja yhdistää maamme ja sen ylevän Suuriruhtinaan +erottamattomasti toisiinsa. Mutta eipä ihmettä, että Suomessa keisaria +ylistettiin; olihan hän maaliskuun 15/27 p:nä 1810 antanut julistuksen, +joka alkaa näin: »Siitä hetkestä alkaen, jolloin Jumalallinen +Kaitselmus asetti käsiimme Suomen kohtalon, päätimme hallita tätä maata +vapaana kansana ja niitä oikeuksia nauttivana, jotka sen valtiomuoto +sille takaa.» + +Jo seuraavana vuonna (1814) täytyi uusi painos tätä runoa, +toimittaa.[86] Ja ihmekös tuo! Kannattaisi Aleksanteri I:n muistoa +vielä meidänkin päivinämme uusia tuon ihanan laulun levittämisellä! + +V. 1815 ilmaantui Juteinin ensimäinen kookkaampi runo: »Muisto-Patsas +Suomessa ALEKSANDERILLE! Keisarille ja Suurelle Ruhtinaalle. Koetus +Jac. Juteinilda».[87] Tähän oli liitettynä kolme pienempää runoa: +»Kiitos-Laulu Rauhan Rakendajalle,» »Laulu ALEKSANDERILLE I» ja +»Suomalaisten Laulu Suurelle Ruhtinaalle.» Viimeksimainittu sisälsi +kuitenkin ainoastaan 4 säkeistöä, niinkuin edellä viivanalaisesta +näimme. »Muisto-Patsas Suomessa j.n.e.» on kirjotettu Suomen vanhalla +runomitalla ja sisältää sekin keisari Aleksanteri I:n kiitosta. Hän +kuvataan siinä suureksi sankariksi, Napoleonin, »Ilmarisen pojan»[88] +voittajaksi. + + »Armas _Aleksanderimme_ + wiimein Woiton-Ruhtinaasta + astui Rauhan-Ruhtinaaksi + wapauden, walistuksen + wahwimmaksi wakuudeksi + Rauhan siemen siunattawa + ombi onnen kynnöksessä + kaswamahan kyhvettynä + kautta kallihin Isämme, + jok' on kerran joukkoinensa + lopettanut julmat juonet, + sodan wanginnut werisen, + joka Kaupungit kukisti, + liikutteli Linnain muurit, + poltti kodot paljahaksi, + käänsi nurjin nurkka-kiwet, + ryösti, riisti riiwattuna + maasta kaiken makeuden. + + Koska rauhan rakendanut + oli Isä ihmisyyden, + kansat kaikki keskenänsä + yhdistänyt ystäwiksi, + wasta säätti Walda-kunnat, + wanhat Istuimet warusti, + toiwon mukaan kungin kansan + sitte Ruhtinaat sioitti + Istuimille iäisille + rauhan suojassa suloisen, + jossa kaikki kukoistuwat, + walistuskin walkeneepi; + epä-luulon paksut pilwet + kallistuwat, kukistuwat + onnen (!) aamull' autuaalla, + päiwän koittaissa pysywän; + ilot, riemut ilmestywät + waiwan woiteeksi elossa; + siunaukset sadan kansan + langeawat loppumata + Rauhan Ruhtinaan ylitse.» + +Runo Kiitos-Laulu. Rauhan Rakendajalle.» on aika sievä ja kuuluu: + + »Sota nosnut surkeambi, + sortawambi + Wallat rundeli rumasti, + surun pilwi pimittäwä, + peljättäwä + meitä kauhisti kowasti. + + Mutta meille korkeimmalda + Kaitsialda + rauha annettiin anottu, + joka särki sodan kilwet, + käänsi pilwet; + jo on kahleissa kirottu. + + Siit' on sulle rauhan Suoja, + lewon Luoja + kiitos kaikkuwa kylissä, + kiitos kauan tulkittawa, + tunnettawa + sydämissäkin sywissä.» + +Kolmas tähän vuonna 1815 julkaistuun runovihkoon sisältyvä runo oli, +kuten edellä näimme, »Laulu ALEKSANDERILLE I.» Sen 8 säkeistöä, mitkä +1856 vuoden painoksessa ovat supistuneet vain 5:en ja mil'tei +tuntemattomiin muuntuneet, kuuluvat alkuperäisessä muodossaan: + + »Sota särki surullinen + ilon aiwan ihanan, + _Aleksander_ armollinen + päätti kansain kapinan. + + Walda-kundain wihat, wainot + pakenewat peljäten, + rauha, riemu, elon keinot + ilmestywät iloiten. + + Kansoill' onnen osottaja, + jota joukot kiittäwät, + on nyt sotain sowittaja, + jotka surman siittäwät. + + _Aleksander_ armollinen + surman ombi surmannut, + aina rakas, rauhallinen + arwon itse ansainnut. + + Rauha taikka raudan terä + Wenäjäll' on warjona, + mutta muilla joka erä + pelko, pako tarjona. + + Itse Isä ylistetty + osti onnen werellä, + Suomen maassa synnytetty + käytti miehen kädellä. + + Koko maa on mainitsewa + suuren suurta nimeä, + jok' on joukot hallitsewa + pitkin maamme piiriä. + + Eläkön nyt _Aleksander_, + Woiton, Rauhan Ruhtinas! + Elä, elä _Aleksander_, + woimallisin Waldias!» + +Samana vuonna Juteini myöskin julkaisi kokoelmaa omatekoisia »Uusia +Sanan Laskuja.»[89] Nämät tosiaankin ovat enemmän tai vähemmän +onnistumattomia, niinkuin Litteraturblat'issa A. Ahlqvist'kin +huomauttaa,[90] ja se onkin luonnollista, sillä ei viisaimmaltakaan +saata odottaa semmoista kokemusta, mikä on välttämättömän tarpeellinen +sille, joka koettaa sepittää sananlaskuja, sellaisia kuin kansan +sananlaskut ovat. Sillä niissä esiintuodaan vuosisatojen, saatammepa +melkein sanoa vuosituhansienkin kokemus; sentähden ne yleensä +osaavatkin sattuvasti kuvata ja lausua asian sellaisena, kuin se +todellisuudessa on.--Kaksi vuotta myöhemmin eli v. 1817 kuitenkin +»Toinen Parannettu ja lisätty ulos-ando»[91] näitä »Uusia Sanan +laskuja» seurasi ensimäistä painosta. Olivat siis toki saavuttaneet +kansamme suosiota, suomalainen kirjallisuus kun silloin vielä oli niin +tuiki köyhä. + +Vuosi 1816 oli satoisa vuosi. Juteini silloin julkaisi koko kahdeksan +kirjotusta. Näistä oli neljä runopukuista. Ajan suhteen ensimäinen +lienee »Suomalainen, elli Runo Ahkeruudesta Suomessa»[92] ollut. Se on +pitempi Kalevalan runomitalla kirjotettu kertovainen runo, joka kuvaa +suomalaisen kestävyyttä ja kärsivällisyyttä vastoinkäymisissä ja +osottaa, kuinka »ahkeruus ja työ ja toimi» vihdoinkin »johdattawat +Suomen kansan kohden yldä-kylläisyytä.»[93] Juteinin isänmaallinen ja +kansaansa ihaileva sydän viekottelee häntä siinä laulamaan: + + »Suuri suku ihmisyyden, + koko kansa ihmetteli + mieldä miehen suomalaisen, + pulskeutta puheen parren + asioita ajaissansa, + rohkeutta rinda-luissa + merkillisihin menohin.»[94] + +Suomalaisella ei ole ainoastaan tavallista ihmisarvoa, vaan hänen +ominaisuutensa monessa suhteessa kohottavat Juteinin mielestä hänet +vieläpä tavallista korkeammalle--vaikk'ei sitä juuri suorin sanoin +sanota--; hän on lyhyesti sanoen sangen arvokas mies, ja se kansa, +minkä tällaiset »urheat kasken kaatajat, korven raatajat, sotia, vihaa +ja vainoa kestävät» kansalaiset muodostavat, on hyvin arvossa pidettävä +kansa, kuten seuraavasta kuvauksesta selviää, jonka annamme etupäässä +Juteinin itsensä tehdä alkuperäisen runon mukaan. + + »Suku kunda suomalainen + ombi onneensa herännyt + lämbymillä laitumilla, + iän syngeän sylissä; + tullut ulos tyhjyydestä + lailla kungin Kansa-kunnan, + jotka aikansa alussa + ensin kaitsiwat kedoilla, + lapsiansa laumojansa, + niin kuin wanhain wahwa luulo, + ajan tieto todistaapi.» + +Kun sitten niitä karttui niin, että asuntopaikat tulivat heille liian +ahtaiksi »luonnon lämbymän lähellä,» niin muuttaa heitä eri +ilmansuuntiin, jolloin + + »ombi tarwe yhden osan + ------ + tulla kohden Kalnuakin. + ------ + + Mutta kuka kuljeskelle, + sanoi kansa keskenänsä, + kohden Otawan kotoa, + wiljelemään woimallansa + lumisia laitumia + pohjan kylmillä kedoilla? + Maa on siellä sangen saita, + wilu kowin koskewainen, + pitkä talwella pimeys.» + +Nälkä siellä näannyttää ja kamalan hallan kanssa sota syntyy; petoja +vastaan on taisteltava »metsän mustan sywyydessä.» + + »Muiden kanssa keskustellen + Suomalainen sorkeambi + ajatteli arwoansa, + tunsi luondonsa lujaksi; + kielen kautta kiitettäwän + itsestänsä ilmoittaapi + nämät sileät sanansa: + Minä lähden liikkehelle + kohden kylmää Otawata, + syngeyttä suuren metsän; + työllä näljän nännyttelen, + työllä hallangin häwitän. + + Tosin talwella pimeys + pohjan maita peitteleepi, + jonga kanssa walon kuwat, + rewon tulet rohkeasti + taistelewat taiwahalla; + waan on siellä waloakin, + jonga pidennän päreillä. + Kesällä on päiwä pitkä, + Suomen lämbymä suloinen; + illassa on aamun alku, + walo wiipyypi alati + auringongin aletessa.» + +Muut kansakunnat ihmettelivät suomalaisen rohkeutta ja + + »tuotti onnen toiwotukset + waellukseen weljellensä.» + + »Aika kuluu kulkewainen, + ero-päiwä ilmestyypi + ------ + seura mieli matkallensa, + ------ + Kansan kieli-kumppanina + keskenänsä kuljeskellen + moni suku, moni seura + otti Ungeriin olonsa, + moni kautta Kuurin maangin + tuli Wiroon wiljaisehen, + ehti myöskin Estin maahan, + maassa Ingerin iloitsi. + Kyllä maissa mainituissa + oli einettä eloksi, + mutta miehet miehewämmät, + Newan rannoilla runoillen, + ------ + yli wirrangin wäkewän; + ------ + lewiäwät lapsinensa + Suomalaiset Suomen maahan, + jossa mäet murretahan + metsät kaatuwat käsissä. + Warhain owat onnen lahjat, + elon keinot enennetyt + Suomen suurissa majoissa, + joissa ahkeruus asuupi, + wapauskin wallitseepi, + iloksemme iät, päiwät.» + +Kuitenkaan ei kestä kauan onnellinen elämä Suomessa. Kateellinen +vihollinen väijyy; katovuodet tuovat seurassaan näljän, joka havittelee +talven turvissa. Ja silloin kysytään älyä ja kestävyyttä. + + »Kyllä suuri Suomalainen + oli työssä toimellinen, + wihollisen wastukseksi + ahkeruudensa asetti; + turwaksensa, tarpeeksensa + kaiwoi soista mustan malmin; + kautta pätsin kuumendawan, + ahjon angaran awulla + weteläksi wellottuna + siitä rautansa silitti, + teki kowan teräksensä, + jolla kansan tarwe-kalut + warhain owat walmistetut; + puut ja kalliot kodatkin + muuttelewat muotoansa, + itse rauta, tehty teräs, + kaikki myöndywät menoissa.» + +Kansa saa maansa jälleen kynnetyksi, kylvetyksi ja kasvamaan. Silloin + + »kohta nälkä, kylmän kautta, + hallan häijyn lähettääpi + turmelemaan tuhansien + wilja-pellot wainioilla. + + Halla, pahan harjoittaja, + ilkeydestä iloitsi, + pehtaroitsi pesässänsä + korwen kylmemmän sisällä; + sieldä nousi surman hengi + sawun lailla salaisesti; + pedon pahimman tawalla + syöksi yöllä Suomen päälle, + hywät hedelmät häwitti; + oli paha ollessansa, + paetessansa pahembi; + tuotti tuskan tulduansa, + jätti jälkeensä ahingon. + + Tosin täytyi toimellisten + laihon, leiwän puuttehessa + männyn kuoria kokoilla, + syödä wehka-wellingiä + pettu-leipänsä lisäksi, + joka oli outo ruoka + rawinnoksi ruumihissa, + warsin huono wastukseksi + näljän kurjan kowuudelle, + joka aiwan angarasti + käwi päälle pakkaisella, + tarhat, aitat tyhjendeli; + mutt' ei tunne Suomen miehet + epäilystä elämässä; + tottuneina tyhjyyteengin. + puna-posket puutoksissa, + kukin itse kohdastansa + täytti tytywäisyydellä + onnen osan waillisengin.(!) + Kowin soti Suomalainen + aina työllä, toimellansa + näljän kanssa näändymätä. + + Kahden kauan keskenänsä + woiton tähden taistellessa, + riensi talwi, näljän turwa, + paksu ukko pohjaisesta, + Suomalaista sortamahan; + lumi-lakki, puikko-parta, + talvi, angara aroille, + viluisille vihaisembi, + hautas' hedelmät lumella, + peitti kannella kalatkin, + koski kaswoin, kylmäs kynttä, + paukkui nurkissa pihalla. + Mutta kesä kaunihimbi, + viitta päällä ruohon-päinen, + panda päässä kukkaisista, + oli Suomen suojelia, + hautoi pakkaiset pahatkin; + järven jäätä pehmitellen, + lunda liemeksi sulaten, + teki talven tuskaiseksi, + joka hiestä hikoili; + päivä poltti ukon päätä, + vesi virsuissa purisi; + suvi tuli siunattava + meille avuksi merestä, + ajoi talven taka-perin, + lisäs' leipämme varoja. + + Sitte woiton saatuansa + vasta Suomi varomahan + rupes' rauhaansa jalosti + vasten wanhaa wihollista, + jok' on nälkä nimeldänsä. + Työllä walmistaa wäkevä + kaskiksensa metsät kylmät, + niitut perkaa pelloksensa, + suot ja korwet kylmemmätkin + leivän avuksi awaapi; + toimen kanssa taitawasti + osas' kaiwella ojatkin, + jotka pojes juoksuttawat, + wievät wirtaan hallan woiman. + + Tällä lailla työnsä kautta + oli Suomi suuren arwon + saanut kansahin seassa. + Tällä lailla toimen kautta + ombi nälkä näännytetty, + häwitetään hallan pesät, + joka soissa salaisesti + mieli alati asua; + ahkeruus ja työ ja toimi + johdattawat kaiken kansan + kohden yldä-kylläisyytä + toiwon siiwillä suloisen.» + +Vaikka nyt nälkä kostettuna on ajettu pois Suomesta, koska sen + + »jalo Suomalainen + työllä peljätti pakohon + ------ + kituwana kulkemahan + erä-maihin edemmäksi,» + +niin + + »eipä kulje kurjuus wielä + kokonansa kotiansa;» + +vaan + + »halla usein häwytöinä, + aina yösillä ajoilla, + pellot paneepi pahasti, + turmeleepi täyden laihon + monen murheeksi majoissa. + + Tukela (!) on totisesti + peldo-miehen perheinensä + nähdä aamun aljettaissa, + punoittaissa päiwän portin, + toiwon turhaksi tulewan; + nähdä lasten lewätessä, + kuinga halla hirmuisesti + huurtehessa harmahana + ombi yönä yhtenäkin + vienyt eineet, elatukset, + kadottanut kauheasti + maasta makean rawinnon, + jota warten joka päiwä + aljettu on ahkerasti, + wuosi wietetty hi-essä. + + Kyllä peldo kiitollinen + olis' onnen lahjoittanut, + waivat palkinnut wakaasti, + mutta hallan haaskatessa + wuoden warat wainioilla, + hywät puidengin hedelmät, + ehti nälkä erä-maista, + Tapiolasta takaisin. + Wielä wainonsa lisäksi, + hallan kanssa kuljeskellen, + teki nälkä lujan liiton + kanssa petoen pahinden + sekä suurten että pienden; + kungin watsaan kulkeneena + yllytteli yhtä, toista + wainoamaan wihaisesti + Suomen miestä miehuullista, + waikuttamaan wahingoita, + murha-töitä täyttämähän + Suomen eläinden seassa. + + Karhu karjat turmeleepi, + murtaa miehildä hevoiset, + susi surmaa lammas-laumat. + Wielä muiden mukaisena + arka, juoksewa jäniskin + kalwoi puita kuiwamahan, + laihon oraatkin lyhensi. + Hiiri leipää hiwutteli, + hakkas waatteita wilussa; + kauhtanat ja willa-waipat + lewotoina läwisteli, + laski lämbymän läpitse + Kyhkyläinen, kurja lindu, + paitsi muita mainitani, + kynnnöksestä kylwettyinä + kokos' siemenet kupuunsa. + + Waan ei nälkä, wanha wieras, + halla, waarat, wahingotkan, + saata Suomeen epäilystä; + ------ + miehet maata wiljelewät, + waimot waatteita kutowat, + laulain pirtin lattialla + lapset tekewät lapetta. + Rakkaus se riemullinen + lämmittääpi rinda-luita. + Weisu kuuluu Wäinämöisen + Suomen kansan kunniaksi, + kaikkuu kandele iloksi, + josta rinnat rohwaistuina + saawat uutta uljautta; + ------ + + Weisun alla Wäinämöisen, + laulun kautta kandelella, + sydän pehmisi petoen, + jotka kukin korwiansa + kuroittiwat kuulemahan + miehen soittoa suloista, + unhoittiwat murhan menot + koska kandele kumisi. + Mutta jos ei joka peto + taukoa jo tappamasta, + muuta murha-menoansa, + koska puutkin keskenänsä, + kiwet suuret kallioilla + itse liikkuiwat ilosta + kautta soiton suloisimman, + kyllä loukku likistääpi, + kiristetään kindurilla + karhun kämmenet kowatkin; + susi raudoissa rumasti + käpälänsä katkaiseepi; + jänis wedetään wipuhun + kaulastansa kamalasti; + hiiri lepää laudan alla + kitisewä kuollessansa; + linnun pelko liikkuwainen, + pandu pellon wartiaksi, + karkoittaapi kyhkyläiset + pahan juoniset pakohon. + + Woiton waatii wiimeiseldä + Suomalainen susilda ja + karhuildakin kauheimmilda, + ------ + mutta turkit muutetahan + täällä toisen hartioille.» + ------ + +Kun pedoistakaan ei ollut apua eikä »nälkä» yksin tohdi tänne tulla, +hän luuli wielä + + »Suomen suuren woittawansa + sodan sortawan awulla, + jonga itse Ilmarinen + Suomen kansaa koetellen + andoi hänen halduhunsa. + + Sota, alku surkeuden, + jolla owat julmat kaswot, + tuli tuiskuu sieramista, + surma silmistä näkyypi. + Sota kaikki sortawainen, + pellot polkeepi pahasti; + jäljet sywät jättäissänsä + weri purskuupi punainen. + + Suomalainen surman alla + wasta arwonsa ylensi; + waaran kaswoin katsellessa + hänen luondonsa lujeni; + yksi warjeli wahingot + kilpi, keihäs käännettynä + kansan suojaksi kädessä, + toinen touko-pelloldakin + otti nuijan olallensa, + jolla soti Suomalainen, + sulki sodan majoistansa, + poisti maastansa pahuuden. + + Lewon alla Suomi leiwän + jälle kaswatti jalosti, + ------ + Itse wanha Wäinämöinen + lepytteli lapsiansa + kehoitteli kandeleella + sekä sotaan että työhön + onnen, elämän eduksi; + lisäs' aina lohdutellen + kärsimystä kowuudessa, + tyhjässä tytywäisyyttä. + Ukko lauloi lapsillensa + riemun alla rakkahasti, + käyrä polwilla kumisi; + kiristeli kiitoksella + kandeleessa kielet kaikki + kungin hywän kunniaksi, + jota harjoitti jokainen. + Kieldä sormin soitellessa, + Isän laulaissa lujasti + tukka päässä tutiseepi, + parta järisee jalombi, + wieriääpi willa-waipan + päälle paljon kyyneleitä,-- + Ukko itkeepi ilosta».[95] + +Uusiintuvat sitten samallaiset onnettomuudet ja sodan melskeet Suomelle +ja suomalaiselle, kuin aikaisemminkin on kuvattu, mutta samoilla +tuloksilla, jonka vuoksi + + »koetellen konstiansa + waati sota suuttuneena + wiimein wanhan Ilmarisen + pilwein luona puolellensa, + joka julmasti jyristä, + räjähteli rumemmasti, + koska liekki leimahteli + ilman sumuisen seassa. + Ilmarinen iski tulda, + ukko uhkaili kowasti; + tulen nuolet tulisemmat + maahan, mereen singoiliwat; + tuli tuulessa wirinnyt + poltti kirkot korkeammat, + poltti majatkin monesti.» + ------ + +Rakennettuaan kaikki kauniisti uudelleen turvautuu suomalainen +ukkosenjohdattimeen: + + »Wiimein ombi wiisas neuwo + ilmestynyt ihmisille, + tullut tiedoksi monelle, + kuinga ilmassa isäisen, + ukkoisemme uhatessa + wähennetään nuolen woima, + waikuttamata wahingon + maahan käännetään katoista.»[96] + +Tämä kuvaus rajuilmasta sekä siitä aiheutuneesta ukonjohdattimen +käytäntöönottamisesta on jätetty pois 1850-vuoden painoksen runosta ja +sitä seuraava kuvaus tavattomasti lyhennetty, menettäen sen kautta +eepillistä leveyttään ja selvyyttään. Runo päätetään mainitussa +painoksessa seuraaviin säkeihin: + + »Kansakunda kiitettäwä, + lausuttu nyt laulamalla! + arwos ombi aiwan suuri. + Maksa arwost' ansaitusta + wanha welka wanhemmilles, + esi-isilles isoille; + lahjoittele lapsilleskin + warhain mielen wakaisuutta + kestäwätä keskellänsä, + jota ombi omaisilda + polwl polwelda peritty; + saata heitä tunnon tielle, + rakkaudella rawitse, + että wielä wiisauden + nisät heruwat hywyyttä, + että aina enendyypi + wapaudessa walistus + wahwistuupi wapauskin, + jonga perustus ei petä, + nuljahtele nurkka-kivi + joskus ahtailla ajoilla.»[97] + +Alkuperäisessä Juteini 40 vuotta aikaisemmin edellisten säkeiden +sijalla on runoansa jatkanut vielä neljänneksellä sen koko pituudesta +ja siinä on meistä runon ehkä hauskin kuvaus. Siinä »sodan isä +Ilmarinen» mietti itseksensä, olisikohan suomalainen yhtä rohkea +meritaistelussa, kuin hän oli taitoa osottanut kaikissa toimissaan +maalla, joista Juteini laulaa: + + »Ukko isä uljauden---- + ihmetteli iloisesti + korkealla kotonansa + miesten miehuutta jaloa, + taitoakin toimellista + kansan kaikissa menoissa.» + +Kun ei tätä kuvausta, niinkuin jo edellisestä selvisi, ole Juteinin +kootuissa teoksissa, on meistä syytä ottaa siitä kohtia tähän:[98] + +Sodan raju ja luonnostaan luja isä Ilmarinen, joka joutilaana yksin +ollessaan havaitsi turmeluksenkin toisinansa huvitukseksi, tutki +asioita »awaralda.» + + »Paksun pilwen patsahalla + Ukko istui ajatellen: + Ongo Suomessa olendo + aina kowan kiiwauden? + Maalla ombi sitä ollut; + mutta mikä miesten mieli + liene mendäissä merelle? + mik' on meno sangarilla + allon harjoilla ajellen? + + Ukko, töitä tutkistellen + päällä ison Itä-meren, + korkeuden katon alla, + osas' nähdä Näkin märjän + päänsä alloist' ylendäwän. + Näkin posket pullistuiwat, + pärähtiwät paksut huulet, + wesi sumus' sieramista; + walo näytti partaa wasten + siinä seitsemän wäriä + taiwaan kaaren kuwaisia. + + Lainaa mulle wanha waldas, + kuului alhalle anomus, + iso ääni Ilmarisen,-- + lainaa mulle wanha waldas, + woimas wesillä wäkewä, + ettän kerran koettaisin + mik' on luondo Suomen miehen + metelissä merelläkin. + + [99]Saatuansa Suomen lahden + tätä warten waldahansa, + Ilmarinen iloisena, + niin kuin lapsi lahjan saanut, + laski kohta Laiwa-Linnat + kahden wahwan Walda-kunnan + ulos wäljälle wedelle. + + Siitä saatuna sanoma, + ett' on wainoja wesillä, + wieras meidän merellämme, + jok' on pyhä, niin kuin peldo, + kansan oma kynnettäwä, + Ruhtinaamme rohkeambi, + woiton halun waikutellen + meri-miesten sydämissä, + ilme andoi aiwoituksen, + ett' on meri estettäwä + wihollisen wallan alda, + Suomen arwo ansaittuna + pelastettawa pahasta. + + Miehet kohta miehuudella + lewittäwät liinat kaikki, + seilit ilmaan sowittawat + touwit terwatut, tukewat, + niin kuin kielet kandeleessa, + kiristäwät keskenänsä, + joissa tuulet juoksewaiset + niin kuin huilut huminalla + woiton virttä weisailewat. + + Laiwat suuret, siipiseljät, + waot walkoiset wetäwät + pitkin merta purjehtien, + aldo pieksee rinda-päitä + luowattaissa lainehilla. + Linnat puiset, liikkuwaiset + halkaisewat allon harjat + watsa-kedellä kowalla. + + Koska wiimein wiholliset + toinen toisensa tapaawat, + kohta nousee kauheasti + sota, surma surkeambi; + sauwun paksun pöllytessä + malmi mylwiipi merellä, + lähettelee leimahdellen + kuolemia kidastansa + wierahalle wieressänsä; + laistot(!) Laiwoista konista + singoilewat säjrettyinä,(!) + laudat lastuina säristen + lendelewät lainehille, + mastot kaatuwat merehen, + wesi kuohuu werisenä + Laiwa-Linnahin siwuilta. + + Rehellisin Ruhtinoista + voitti wiimein wihollisen + Suomen suureksi hywäksi, + llmarisen ihmeheksi, + joka muutti mielellänsä + wihat, wainot suosioksi; + rauha tehtiin riemullinen, + lepo lewisi merille. + Eipä enää wainon tähden + laiwat laineita likistä; + kaupan tähden kyndelewät + aina aldoja alukset, + joita Saksat juoksuttawat, + waan ei Ukko Ilmarinen, + joka pilwissä pysyypi» + +Kun sitten arwokkuus täten on Suomessa »säilytetty, leipä lisätty +lewossa,» niin »nälkä» koettaa »tuoda Suomeen turmeluksen», mutta ei +tuo »konna» jaksa, vaikka saa apulaisekseen »julman juopumuksen» ja +»pahat käytökset», sillä + + »ei tainneet tyhmyytehen + Suomen miehet mielistyä, + eikä tottua tapohin(!) + wasten järjen johdatusta».--- + »Suomalainen syöksi näljän + tosin työllä, toimellansa + majoistansa Lapin maahan + kylmän kanssa kitumahan; + Suomalaisen sukulainen, + Lappalainen lapsinensa + karkoittaapi kulkiamen + wiimein wilun kukkuloille, + jään ja kiwen kappaleita + kaivelemaan kallioilla + pohjan pakkaisten parissa, + jost' ei jaksa jäätyneenä + kauas maahan kuljeskella; + mutta halla, hävittäjä, + jok' on näljän juoksulainen, + joka kulkee kesälläkin + yöllä yöttyrin tawalla, + surman tuopi Suomen päälle + petoksella pesästänsä, + turmeleepi toisinansa + wielä hywät wilja-pellot; + waan ei koskaan wainollansa + woita suurta Suomalaista, + joll' on rinda rehellinen + ruumihissa rautaisessa, + sydän palawa powessa + kohden kaikkea hywyyttä, + joka rauhan, riemun alla + ahkeruuden arwonansa + pyhitettynä pitääpi.» + +Tähän »Suomalainen»-runoon Juteini oli liittänyt erään nykyään vielä +hyvin paljon lauletun ja kauniin lyyrillisen runon »Laulu +Suomessa»,[100] joka on yleisemmin saanut nimen ensimäisestä säkeestään +ja joka vielä ikäänkuin täydentää ja varmentaa todistelua suomalaisen +arvokkuudesta. Sillä + + »arwon mekin ansaitsemme + Suomen maassa suuressa, + ehk'ei riennä riemuksemme + laiho miesten maatessa; + leipä kaswaa kyndäjälle, + onni työnsä täyttäjälle. + + Suomen poika pellollansa + työtä tehdä jaksaapi, + korwet kylmät woimallansa + pelloksensa perkaapi; + rauhass' on hän riemullinen, + mies sodassa miehuullinen. + + Opin teillä oppineita + Suomessa on suuria, + Wäinämöisen kandeleita + täällä tehdään uusia; + walistus on wiritetty, + järki hywä herätetty. + + Suomen tytön poski-päihin + weri waatii kukkaiset, + hall' ei pysty harmaa näihin, + näit' ei pane pakkaiset; + luonnossa on lembeyttä + sydämessä siweyttä.» + +Suomalainen-runoa seurasi »Wenäläinen elli Runo Pohjan Sodasta, Aljettu +Wenäjässä ja Päätetty Parisissa Yhteiseksi Rauhaksi.»[101] Tämä on +myöskin Kalevalan runomitalla kirjotettu pitkä kertovainen runo, joka +kuvaa Wenäjän sotaa Napoleonia vastaan. Siinä Juteinilla taas on +tilaisuus ylistellä silloista keisaria Aleksanteri I:tä, jonka »armo +koitti kansoille Wenäjän», niinkuin »kirkas toivon tähti». Kun hän oli +hallitusohjaksissa, »pilwet, syngeät, sumuiset waiwuit warjoon +unhotuksen; laulellen lumengin maissa, töistä toisinans' wapaana, +lepäs' kukin leiwän luona ynnä yldäkylläisyyden; järjen walo +walistuskin, loistawainen lembeästi aamu-ruskonsa ylensi». + +Muuten tästä niinkuin monesta muustakin hänen runostaan näkee, että +Aleksanteri I:en viisas politiikka oli vaikuttanut lähentävästi, koska +hän täydestä sydämestä voi laulaa: + + Näitä surman sanomia, + menon julman mainioita + mielin minä muistutella + _weljilleni_ Wenäjässä + Suomalaisten suosiolla, + niinkuin muisto mieleen tuopi, + sydän tulkitsee sanoiksi; + sillä suuressa sodassa + oli onni molemmilla[102] + _isän yhteisen_[103] iloksi. + +Vielä hän pyytää Wäinämöistä apuun, jotta »soitto kandeleessa» ja +»sulka kädessä»[104] tulisi yhtä hyvin käytetyiksi tässä +ylistyslaulussa venäläisten taidosta ja urheudesta, + + »(niin) kuin weljen Wenäläinen + käytti miekan kiildäwäisen, + koska welwollisuus waati + warjelemaan wäkewästi + walda-kunnan wapautta.» + +Hän tekee laulunsa alkupuolella sen johtopäätöksen, ettei + + »wainon hengi suonut + lewon aina lepäilewän + wilja-pellolla Wenäjän, + joss' ei wielä wieras jalka + ole käynyt kostamata», + +se herätti sotaisan innon suuressa sotasankarissa, + + »Napoleon nimeldänsä, + joll' on ollut onni, woitto + werisinä weljeksinä,» + +niin että hän voitetuista kansoista muodostetuilla sotalaumoilla +ryntäsi Wenäjälle aina »Muskowaan» saakka, mutta + + »eipä tainnut miehen mieli + olla täällä tytywäinen + sadan woiton saallisihin: + miehen tahdon tarkoitusta, + onnen, woiton wietellessä, + awaruuskin ahdistaapi.» + +Sitä suunnatonta suuruutta Venäjän maa käyttääkin kostajana +»wainolaiselle.» Sodan nurmi on jo niellyt kyllä werta, kyyneleitä. +Huudosta: »Muskowa on murrettuna, hywä Kaupungi häwäisty!» herää toinen +huuto, joka vaatii kostoa. Ja vihdoin Venäjän kauan kärsinyt kotka +kostaa kovasti, kuten historiasta tunnemme. »Leipsin lakealla +laitumella» pantiin vielä ranskan keisari ahtaalle ja voitettiin. +Rauhan ehdot määrää Parisissa + + _Aleksander_ armiaambi + rakastettu Ruhtinoilda, + ihmisyydellä ilona, + joka woitti woittajangin, + lahjoitteli lembeästi + wapauden wainotuille. + +Hänen ansionsa se on, että + + »rauha riemullinen + ombi kauas karkoittanut + sodan, wainon waikutukset, + +ja että + + »ystäwyys jo yhdistääpi + Kansa-kunnat keskenänsä; + lewon engelit lepääwät + Walda-kundahin wälillä + wapauden wartioina; + konstit, opit keskenänsä(!) + (walistuksen suuret soitot + kungin wahwassa kädessä) + johdattawat joka maahan + onnen lahjat laweammat + ihmisyydelle iloksi.» + +Samaan vihkoon kuin runo »Wenäläinen» Juteini oli painattanut myöskin +erään viisisäkeistöisen lyyrillisen runon: »Walitus-laulu sodan +ylitse»,[105] mikä alkuperäisessä muodossaan kuuluu: + + »O! Sota, surma suuri, + kauhistus kanhela, + ett' julma olet juuri, + todistaa tuonela. + + Ei käy, ei käänny kielen + tunnustaan tuskassa, + kuinga on karwas mielen + murheessa mustassa. + + Turhasti tuiskuu tulda + kapinan kangaalla, + werellä musta mulda + punataan parhaalla. + + Ei maksa miesten murha + wainojan waiwoja; + sandahan työ on turha + kaiwelia kaiwoja. + + Yks' woittaa yhden kerran + taas toinen wuoronsa, + ja saawat saman werran + kuolossa kuoppaansa».[106] + +Juteini painatti v. 1816 vielä kaksi runokokoelmaa: »Waikutuksia +Suomalaisen sydämessä» ja »Pila-kirjoituksia».[107] + +Edelliseen kokoelmaan hän pani viisi pienempää runoelmaa: +»Aleksanderille I. Keisarille ja Suurelle Ruhtinaalle Suomen Kansalda», +»Suomalaisille», »Turun uuden Akatemian rakennuksesta», »Runo-niekoille +elli Runolaisille Suomessa. Kirjoitettu leiwättömyydessä» ja »Laulu +Elämän nautinnosta».[108] Viimeksimainittu näistä on tunnetuin sekä oli +aikanaan hyvin rakastettu kansan kesken.[109] Ensinmainitussa taas +Juteinilla vieläkin kerran on tilaisuus, kuten tämän runon otsakkeeseen +on 1856 vuoden painoksessa lisätty, kantaa »Kiitos-Uhri» Aleksanteri +I:lle. Alkuperäisen otsakkeesta viitataan viivanalaiseen, jossa +sanotaan: I anledning af Hans Kejserliga Majestäts NÃ¥diga Kungörelse, +dat. den 9 (21) Februarii 1816. (Hänen Keisarillisen Majesteettinsa +Armollisen Julistuksen johdosta, päivätty 9 (21) p:nä Helmikuuta 1816.) +Syystä Juteini tässä runossaan iloisena laulaa Aleksanteri I:lle: + + »Woittajana wihollisen + saatoit sinä lohdutuksen + koko kansalles kotia, + muutit Suomen suloisesti + ilon maaksi ihanaksi, + jossas wielä wahwistanut + olet lakimme lujasti, + wvarustanut wapauden + pysywäiseksi pyhästi.» + +Sillä mainitussa armollisessa julistuksessa keisarimme ja +hyväntekijämme Aleksanteri I palattuaan voitollisena sodasta Napoleonia +vastaan on »uudestaan mitä juhlallisimmin ja sitovimmin omaksi ja +kaikkein seuraajiensa hallitusajaksi vahvistanut Suomen itsenäisen +aseman, sen erinäisen oman hallituksen, sen valtiomuodon.[110] Ne +kohdat tätä Suomen »Magna Chartaa», joihin sanottu vahvistus sisältyy +ja joihin kaikkien suomalaisten ja _oikeamielisten_ venäläistenkin +kannattaa tutustua, kuuluvat: + +»Ollen vakuutettuina, että sitä valtiomuotoa ja niitä lakeja, jotka, +Suomen kansan tapoihin, sivistykseen ja henkeen sovitettuina, +ammoisista ajoista ovat perustaneet sen yhteiskunnallisen vapauden ja +laitokset, ei voida, saattamatta niitä häiriöön, vähentää eikä muuttaa, +olemme Me, ottaessamme vastaan tämän maan hallituksen, ei ainoastaan +mitä juhlallisimmasti vahvistaneet tämän valtiomuodon ja nämät lait +ynnä niitten nojalla itsekullekin Suomen kansalaiselle tulevat +erikois- ja etuoikeudet, vaan myös asettaneet, siitä ensin +keskusteltuamme tämän maan kokoutuneitten säätyjen kanssa, erityisen +Hallituksen, joka, Hallituskonseljin nimellä, synnynnäisistä +suomalaisista kokoonpantuna, tähän saakka on toimittanut tämän maan +siviilihallintoa ja ratkaissut oikeusasiat korkeimpana ylioikeutena, +riippumatta mistäkään muusta kuin lakien vallasta ja Meidän, niihin +perustuvasta, hallitsija-tahdostamme. Sillä tavoin osotettuamme sen +hyväntahtoisuutemme, jota olemme tunteneet ja jota vastakin tunnemme +uskollisia suomalaisia alamaisiamme kohtaan, toivomme Me, että kylliksi +olemme vahvistaneet ikuisiksi ajoiksi antamamme lupauksen tämän maan +erinäisen valtiomuodon pyhästä säilyttämisestä Meidän sekä Meidän +seuraajiemme hallitessa. Mutta nyt, liittolaisvaltojemme kanssa Jumalan +avulla onnellisesti päätettyämme ne toimet, joilla Meidän valtakuntamme +on turvattu ja koko Europan rauha saavutettu, ja saatuamme kauvan +kaivatun tilaisuuden, ulkonaisten huolten estämättä, käyttää +toimintaamme Valtakuntamme sisäisten, muun muassa Suomeakin erityisesti +koskevain asiain hoitoon, pidämme Me sopivana, paremmin näyttääksemme, +mitä Me tämän maan mainitulla Paikallisella hallituksella olemme +tarkottaneet, ja osottaaksemme sen välitöntä suhdetta Meidän +persoonaamme, antaa Suomenkin Korkeimmalle Hallitukselle, niin +Keisarikuntamme kuin myös siihen nykyisin yhdistetyn Puolan +kuningaskunnan Korkeimman Hallituksen nimityksen mukaan, nimen: Meidän +Suomen Senaattimme, kuitenkaan muuttamatta sen nykyistä järjestystä ja +vielä vähemmin sitä valtiomuotoa ja niitä lakeja, jotka Me Suomelle +olemme vahvistaneet ja tämän kautta uudelleen kaikin puolin +vahvistamme. Samalla kuin Me juhlallisiimmasti lupaamme, että tämän +Meidän Suomen Senaattimme jäsenet vastedes, samoin kuin tähänkin asti, +ovat valittavat ainoastaan synnynnäisistä suomalaisista tai Suomeen +asettuneista ja Suomen kansalaisoikeuden saaneista miehistä, käskemme +Me kaikkia uskollisia suomalaisia alamaisiamme kuin myöskin muita, +joihin tämä koskee, täyttämään kaikkia niitä määräyksiä, jotka +Keisarillinen Suomen Senaatti, joka tähän asti on ollut +Hallituskonselji, Meidän nimessämme ja Meidän puolestamme on +julkaiseva, ja tätä Meidän määräystämme tarkoin noudattamaan.»[111] + +Kun lukija on tutustunut edelläolevaan julistukseen, ei se häntä +ensinkään ihmetytä, että Juteini taas on puhjennut ylistysvirttä +laulamaan Aleksanteri I:lle. Myötätunnolla seuraakin tätä hänen +runoansa, joka alkuperäisenä kuuluu: + + Rakas Suuri Ruhtinaamme, + Suomen wahwa suojelia! + joka istut Istuimella + wanha Waldikka kädessäs, + niin kuin wielä wihertäwä + palmu wuoren patsahalla! + sadat kansat kiitoksella + lausuwat sun laupiuttas, + joka sytytät sydämet + aina uhri-alttarina + palamahan puuttumata + joka jo, kuin auringoinen, + puoli-päiwään ehtineenä, + annat armos ja hywyydes + wielä wuotaa Suomen päälle. + + Walistuksen waikuttaja, + rakendaja rauhan, riemun! + maassa kaikki kansa-kunnat + owat sinulle omaiset; + sinä Suomea rakastat, + ilahutat ihmisyyttä; + sinä syöksit wainon hengen + epäluulon erä-maihin + muukalaistengin majoista. + + Isä koko ihmisyyden! + jolla owat kansain ohjat + kaikki yhdessä kädessä, + perä-mela Suomen maangin + onnen merta meloissamme + kohden satamaa suloista, + sinä woitit wasta-tuulen, + joka oli wanhat Wallat + haksi-rikkoon hukuttanut, + wältit mustat waaran myrskyt, + koska wahwat Walda-kunnat + kukin selkäns' kumarsiwat + turmelian tika-puiksi + Wenäjätä wainotessa. + + Woittajana wihollisen + saatoit sinä lohdutuksen + koko kansalles kotia, + muutit Suomen suloisesti + ilon maaksi ihanaksi, + jossas wielä wahwistanut + olet lakimme lujasti, + warustanut wapauden + pysywäiseksi pyhästi. + + Suomen lapset lepytetyt, + unhotellen wanhat waarat, + sodan jäljet surkeatkin, + sinua nyt siunailewat; + sydämissä syttyneissä + kiitos-uhrimme kyteepi; + lasten lastengin hyminä + kuuluwa on kunniakses, + koska kaatuu kallis pääsi, + wanhuudesta waljenneena, + heldywät hopea-hiukses. + ----Kuitengin! pimeä päiwä + pojes pysykön ajasta; + kauan wiipykön kamala + hetki tämä tuonelassa + elämäskin ehtoholla. + + Sinä, joka jalommasti + olet leskein lohduttaja, + olet isä orpo-lasten, + olet turwa tuhansille! + wietä ikääsi ilolla, + jossa on nyt joukon toiwo. + onni kansan olewaisen, + tuki wasta tulewangin. + Menestykön menos, neuwos + wartiana Walda-kunnan, + kaikkein onnen kandajana! + Tunne tundos todistukset + harjoitetusta hywästä + eritessäs elämästä! + Elä jälken elämäskin + Suomalaisten sydämissä! + +Tämän runon alkuun on Juteini 1856-vuoden painoksessa pannut seuraavat +kauniit säkeet: + + Kiitollinen Suomen kansa + Ruhtinasta rakastaa, + uskollisna uhriansa + Waldiaalle walmistaa, + joka ijän ihanalla + lailla lapset lepyttää, + armollansa awaralla + sydämiä sytyttää. + +Koska runoja »Suomalaisille» ja »Turun uuden Akatemian rakennuksesta» +ei ole otettu Jak. Juteinin kirjojen yhteiseen painokseen vuodelta 1856 +ja niitä sen vuoksi on vaikea saada nähtäväksi, painatamme ne tähän, +varsinkin kun niitä lukee mielellään eikä kumpikaan ole pitkä; + + + SUOMALAISILLE. + + Nyt on käyty Ruotsin koulu, + nähty aika armollinen + Wenäjängin wallan alla. + Aina kullakin ajalla + ombi sulla, Suomalainen, + osa arwon ansiossa. + Sinä näytit Naapurilles, + Wenäjälle wäkewälle, + että mies on miehuullinen + sotimahan Suomessakin, + maansa wakaa warjelia; + näytä jälle nykyiselle + Waldiaallas (!) wiisahalle, + jok' on saanut suojatansa + armon siiwillä sinungin, + sekä sinun että Suomen, + lapset, lesket lohdutella,-- + näytä, ett' on Esiwalda + saanut sinuss alammaisen + urhollisen, uskollisen. + jok'ei ole orja ollut, + arka waaran asioissa, + niin kuin wanha Saksan sota, + moni surkea sanoma + tästä wielä todistawat. + + Kansa aina kiitettäwä! + anna arwo lapsilleskin, + jongas olet omaisildas + polwi polwelda perinyt; + maksa arwost' ansaitusta + wanha welka wanhemmilles, + esi-isilles isoille. + + Älä sure, Suomalainen, + yli kärsityn kowuuden + muilla mustilla ajoilla; + onni, ilo ihanainen, + karkoitetut kulkuwille, + kerran tulewat takaisin; + eipä riemu rinnoillemme + ole wielä wierastunut, + ehkä sota surmallansa + meitä muinen peljätteli, + musta tietämättömyyskin + olostamme, onnestamme + maalas' kaikki kauheinmaksi; + aika ajalda monesti + syöksi waara wihaisena, + niin kuin peto pesästänsä, + täyttämähän murha-töitä + Suomen suruisen majoissa, + kulki kurjalla tawalla + pitkin pohjan mandereita, + sekä uhkas' että pieksi + witsallansa werisellä. + ----Mutta, muista lohdutusta, + muista, ettäs murha-raudan + auras kynneksi asetat, + kosk' on lepo lahjotettu + meille murheemme perästä, + jotka sodan sortawaisen + astin lautana asuimme. + Nälkä, taudit tarttuwaiset, + sodan saastaiset sikiät, + peljätettiin pesihinsä + kautta rauhan rakkahamman; + sota kahleissa kirottu + talutettiin taka-perin + Suomen maasta siunatusta. + Pellot punatut werellä + wielä kyllä wihertäwät, + kaswawat ja kukoistuwat + lewon tuldua tykömme, + enenewät elon keinot, + wiisauskin wiriääpi. + + Isän maani mainittawa! + wanhat unhota wahingot, + murheelliset mustat päiwät; + Haldiasi hywyydessä + löytywä on lohdutukses. + Kansain kalliilla isällä, + jong' on maja mandereellas, + Linna Lahtes liepehellä, + paljon ombi oikeutta, + josta wääryys wäriseepi, + lembeyttä lapsillensa + Suomessakin suloisessa, + jossa syttywät sydämet + händä kohtan kiitolliset. + + Warhain owat waljenneina + päiwät Suomessa suruiset; + toiwo koittaa korkealle + kaiken hywän kyllyydestä, + että walkenee enemmän + aika toinen tulewainen + syngeästä sumustansa. + + + TURUN UUDEN AKATEMIAN RAKENNUKSESTA. + + Aika kaikki kadottawa + kaikki jälle kaswattaapi. + Auran wanha Oppi-huone, + muinen wahwa, warustettu, + josta lähti monda miestä + waikuttamaan walistusta + kansan luona kiitollisen, + rupes' wiimein riutumahan + alla wuosien ajoissa, + ahdistumaan Opillekin, + joka kerran juurtuneena + lewiääpi loppumata + lasten lastengin hywäksi. + Nyt on nurkka-kiwillensä + Yli-Koulu ylennetty, + Akatemia awara, + jossa wanhat wiisaudet, + Opit saawat uuden woiman, + niin kuin neste wanhan puungin + lakastuwan lahowaisen + ombi uusi uuden luona. + + Wasaran ja wisa-nuijan + nuotti kuului kestäwäinen + kallioilla Kaupungissa, + koska Suomi kuuluisasti + laski lujan perustuksen + maansa wiisasten majalle. + Wasaran ja wisa-nuijan + nuotin kauas kuuluessa + puut ja kiwi-pilaritkin + tanssasiwat tasaisesti. + Konsti Suomessa kotoinen + halkoi kowat kalliotkin; + kilkutellen, kalkutellen + wuoli, hiersi, hiwutteli + kiwen kyljet kiildäwiksi. + pyöritellen pystyssäkin + teki peiliksi pilarit, + nosti peilit paistawaiset + korkeuden kannatteiksi; + peitti katon pilwein alla + warsin waskella kowalla; + sisä-puolda silitellen + muutti seinät marmoriksi, + täytti lowet taitawasti + Suomen suurilla kuwilla. + + Auran uusi Oppi-huone + näin nyt endisen nojalla + waski-harjan wälkkywäisen + yli Kaupungin ylensi. + Selwä taito Suomen maassa, + Opit oikeat Turussa, + wasta saiwat lujan Linnan-- + arwon, ansion mukaisen. + Siellä saawat Suomalaiset + neuwot, taidot tarpeelliset; + pojat polwissa paraten + wiljelewät wiisautta, + jotka jälle kotonansa + järjen kalliin kipinällä + wirittäwät walistuksen, + wäärät menot wähendäwät + sytyttäwät hywän suonnon + kungin onneks', kunniaksi, + Isän maan ja ihmisyyden + arwon ainaisen lisäksi. + +Hauskassa runossa »Runo-niekoille elli Runolaisille Suomessa», jonka +Juteini oli kirjottanut nähtävästi jo vuoden 1810 vaiheilla,[112] +vaikka se vasta edellämainitsemaamme vihkoon »Waikutuksia» painettiin, +hän valittaa, että + + »nälkä sotii Suomen maassa + vasten lahjaa Wäinämöisen. + Onneta on Runolainen + nähty täällä taistelewan + kanssa puutosten pahinden,»------ + +kun sen sijaan + + »miehet mutka-seljät, + orjat oman woiton pyynnön, + kumarrellen kokoilewat + onnen yksin osaksensa.» + +Nämä »miehet maassa muukalaiset» omaavat kyllä »luonnolliset lahjat,» + + »waan ei weljeinsä hywäksi, + eikä kansan kunniaksi.» + +Heillä on pää vailla viisautta, täynnä tyhmyyden tomua, »rinda paljon +paisuneena ylpeyden tuulda täynnä.» He + + »järjen pilkkana pitäwät + hulluutena hywän suonnon, + itse äitinsä, isänsä + kielon hylkääwät hywänkin.(!)» + +Niinkuin ei kukaan »irwistämätä» katso aurinkoon; »niinkuin huilun +huminassa koirat ulwowat kowasti, + + »niinbä pahat panetellen + pahaksiwat paatuneina, + koska kaikkuu kaunihimbi + Suomen kieli suloisesti.» + + Kateus kalwawainen käärme, + »syöksee suusta, sydämestä + pahennuksen paisuwaisen + koto-kielengin ylitse.» + +Mutta »Rakastetut Runolaiset», joilla on runsaasti kärsimyksiä +osananne, + + »jos te Isän maalle, + itse onnela elossa, + mielitte onneksi olla, + perustatte puheen parren, + kielen kalliin kaunistatte[113] + walistukseks' Walda-kunnan, + kulkekai siis kunniaanne + järjen kautta korkealle,----- + kielellänsä kukin kansa + walistuksen wirittääpi, + wasta walistus wirinnyt + lämmittääpi rinda-luumme, + niin kuin päiwä puolellansa + luonnon kaiken lämmittääpi.» + +Kun te, runolaiset, valistuksen viritätte, niin + + »Eipä jaksa epä-luulon + tuulet sammuttaa sumulla + walistuksen walkeata, + waan se siitä wiriääpi, + että loiste lewinneenä + ylendyen yhdistyypi + kanssa walon kirkkahamman + tuolla taiwasten takana.» + +Runovihko »Waikutuksia Suomalaisen sydämessä» sisälsi vielä, kuten +edellä on mainittu, seuraavan soman »Laulun Elämän nautinnosta». + + Luonnon suuren lapsukaiset awaruuden alla, + nautitkamme elämätä iloll' ihanalla; + pois, pois karwaus, + wältä, weljen', huolet,-- + pois, pois walitus, + taita tuskan nuolet. + + Rakkaus on tuskan alla rinnassamme[114] täällä + aina niin kuin päiwän paiste syksyisellä säällä: + pois, pois wihainen + wälildämme waino,-- + pois, pois salainen + kateuskin kaino. + + Ilon aamu autuas on nytkin alkawainen, + riemun päiwä ruskottaapi kaunis, koittawainen; + pois, pois turmelus, + hywin hywä käytä,-- + pois, pois huokaus, + toiwoll' onni täytä. + + Hywä, niin kuin kuutamolla kuljeskellessamme, + ombi toiwo, sielun walo, waelluksessamme;[114] + pois, pois epäilys + erhetyksen yöstä,-- + pois, pois pimeys + tunnosta ja työstä. + + Kyllä kalma ennustaapi, ettäs olet mulda, + että kaikki katoaapi kauneus ja kulda; + pois, pois kuitengin + kuolon pelko peitä,-- + pois, pois pikemmin + murhe musta heitä. + + Mistä liene muuttumaton olo maamme päällä? + tytywäisyys ombi wasta onnen täyte täällä; + pois, pois wiipykön + murhe-päiwä meildä,-- + pois, pois pysykön + itku ilon teildä. + +Pila-Kirjoitukset sisältävät 31 pilkka-runoa ja muuta laulua,[115] +joista moni mielestämme on hauska ja sukkela, vaikkei kärki niissä +ylimalkaan ole sanottavan terävä. Monessa niistä on kuitenkin ivaa koko +runsaasti, niinkuin runoissa: Lääkitykset. Armeliaisuus, Kysymys, +Lahjain ottamisesta, Uutena vuotena, Nuuskasta, Wiinasta, Maailman +turmeluksesta, Nuorasta, Almusta y.m. + +»Lääkitykset»-runossa itse »Luoja, paras parandaja» estääkseen +tarttuvain tautien leviämistä + + »ombi kolmessa osassa + määrännyt metikamentit, + lähettänyt lääkitykset + toinen toistansa paremmat. + Nämät owat nimeldänsä + ensin: köyhyys, toinen: tauti, + kolmas: kuolo kolkuttawa. + Köyhyys estää ylpeyden, + tauti tuottaa tunnon lahjan, + kuolo kuolemattomuuden.» + +»Armeliaisuudessa» laulaa Juteini, ivaten eläimille muka armeliasta: + + »Arwe oli armelias + eläissänsä eläwille, + hywille ja huonoillekin + sukuns' suuren kunniaksi; + kerran haukan kynsistäkin + päästi wapaaksi wariksen, + jonga kunniaan koroitti, + ripusti nyt riistan syöjän + muille peloks' pellollensa + maan ja taiwahan wälille: + hirtti warpaista wariksen + pitkän seipähän siwulle + waakkumahan wainiolla. + ----Piru kiitti kulkeissansa + händä hywän tapaiseksi, + armeliaaksi alati, + kiitti konstia jaloksi, + lupas' kerran kotonansa + ripustajat ripustella.» + +Runossa »Kysymys» saapi hevosenrääkkääjä osansa: + + »Mitä sanois' mielipuoli, + hullu hewoisen ajaja, + jok'ei laske laupiaasti + toisen tuskaa tundohonsa, + jospa Luojamme lupaisi + tehdä muuton tuonelassa, + muuttaa mieheksi hewoisen, + miehen hullun hewoiseksi?» + +»Lahjain ottamisesta»-runo sisältää m.m. seuraavat pilat: + + »Raha muuttaa miehen mielen, + lahja liikuttaa sydämen, + ehkä sarwesta sahatun. + + Härkä hännin häiläseepi + talon-pojan taluttaissa + selwän silmän Tuomarilda. + + Woilla Pappi woiteleepi + ilon, autuuden awaimen, + lukun raswalla lujemman. + + Sielun laskeepi sisälle + iän-kaikkiseen ilohon, + kosk' on hinda hyppysissä. + + Komendanttikin kowembi + paiskaa auki Linnan portit, + kosk' on kulda kukkarossa.» + +»Uutena wuotena» Juteini mielellään sanoo jakavansa seuraavaa: + + »Pistäsin mä piwon täyden + järjen lahjaa juomarille. + + Sille jok' on siiwotoina + hywän sukunsa häwäistys, + kaksi kouraa kunniata. + + Waiwansa walittajalle, + joka ruikuttaa rumasti, + kapallisen kärsimystä. + + Mitan muutaman älyä + lääkitykseks' tyhmän miehen; + jok' on turmellut tapansa. + + Helmen werran häpyäkin + kerjäläisen kepin päähän, + jok' on tuhlaja tawaran. + + Pienen palan puhtautta + toimituksissa tytöille. + + Sitte wielä siweyttä + naulan, pari naitawille + lukuks' lijoille tavoille. + + Wiisi tuumaa wireyttä + joka laiskan lapa-luihin. + + Syldä seitsemän totuutta + joka walheen walajalle. + + Nelikon nöyryyttä niille, + joill' on enin ylpeyttä. + + Mielelläni minä soisin + wielä waroista jaella + Sielun paimenden powehen, + esi-merkiks' opetusten, + runsaasti rehellisyyttä. + + Tynnyrittäin Tuomarille + ostamatond' oikeutta. + + Rohkeutta rinda-luihin + Sota-miehelle monelle + itse miehuuden mitalla. + + Kuorman, kaksi köytettynä + riemullista rakkautta + pari-kunnille pahoille. + + Paljon puhdasta hywyyttä + koko kansan sydämehen.» + +»Nuuskasta (Yli-maan miehelle»[116] sekä sen käyttäjistä Juteini antaa +niin räikeän kuvauksen, ettei luulisi »yli-maan miehen» uskaltavan +nuuskaa ruveta käyttämäänkään. Sillä + + »koskas joskus joukon silmät + tahdot puolees taiwutella, + etsit kunniaa elossa, + wedä wäljästä powestas + välähyttäin wäärä sarwi, + päätä peukaloos kolista. + Nenäs sonnita sininen, + kanna kärsäs kätkettynä + kuiwan tupakan tomussa. + Täytä sinä tupakalla + lijat läwet Luojan töissä. + Se on kunnia sinuse, + koska suuret sieramesi + owat lijaksi likaiset, + joista ruskea, rutainen + neste huulilles heruupi.» + +»Wiinasta» ja sen vaikutuksista Juteini opettaa näin: + + »Wiina, neste woimallinen, + pyörryttäwä pisarainen, + liemi tehty leiwäksistä + waikuttaapi wäkevästi + meissä monella tawalla; + yhden tekee terweheksi, + toisen rundelee rumasti; + wiepi mielen miehen päästä, + kielen tyhmäksi tekeepi; + kehoittaapi riidan kautta + ratkaisemaan riidat suuret, + tappeluksella toratkin; + yllyttääpi ystäwäiset + riita-miehiksi rumiksi; + katkaiseepi kielen paulat, + sanat päästää saastaisimmat + siiwollisuuden siteistä. + + Mitata ja määrätöinä + wiina järjen jähdyttääpi, + sorkat saattaapi monelle, + muuttaa miehen mullikaksi, + ehk' on halpa härjäksikin, + hännättömäin hyljättävä, + hännällisille häwäistys.» + +»Maa-ilman turmeluksesta» on Juteinin mielestä se seuraus, ettei enään +tahdota uskoa mitään todeksi. Jos ennen oltiinkin liian herkkiä +uskomaan »asian, oli tosi taikka walhe», niin nykyään sen sijaan +kysytään kaikesta:--_mingätähden?» joten + + »tästä nähdään neuwot nurjat, + wammat valistuksestakin; + mist' on _sillä_ siepattawa, + waikka selwä _sembä tähden_ + joka totuuden tueksi, + jos ei estä uskon kilpi + kysymystä kelwotonda?---- + + Nyt on usko upotettu + epäilykseen elämässä; + ei nyt wiekkaan waimon miestä + luulla lasten isäksi. + Ei nyt luulla luiskaria + wirassansa wakaiseksi, + totiseksi Tuomaria, + eikä Pappia pyhäksi. + + Sielun paimen siunattawa + kandoi muinen pitkän kaawun, + ett'ei ensingän näkynyt + suden händä häily vainen; + mutta nyt on liewe lyhyt, + lyhyt saarnakin suloinen.---- + + Muinen ratkaistiin rahalla + sielu synnin sitehistä; + nyt on pitkäkin parannus + harvoin hywä, otollinen, + koska wiisaus, walistus + kajahtelee korwissamme. + + Muinen oman voiton pyyndö + harjoitettaissa hyvyyttä + wanhat Taivaaseen talutti; + nyt on sula hyvän-suondo + aina autuuden perustus, + ehkä harwa elämässä + tälle työnsä rakendaapi.---- + + Puolin kuuluu puhuttaman, + että isännän, emännän + saapi kuolema kituwan, + mutt'ei Pappi mullikkaansa. + + Niin kuin koira kalikkahan + usein wieraan wiskatessa + hambain hyökkyää kowasti, + niimbä syndinen sokea, + paha lammas laumassamme. + panettelee paimendansa, + koska Herra hengellinen, + karkoittaisi kansan tyhmän + mammonata maistamasta, + estäis' ehdon syndisiä + opettajansa osalda.» + +»Nuorasta» on se hyöty Juteinin mielestä, että + + »tällä kuormat köytetähän, + ett'ei hukkahan hajoile; + nälkä nuoran pätkäisellä + vähennetään vatsassamme + kiristettäissä kupeita; + tämän kautta tyhmä mieskin, + joka tuhlaa tawaransa, + pääsee awun anomata + pian pitkästä pahasta, + kosk' on pannut paulan mutkan + kahden kerran kaulahansa.» + +Kun lukkari »lukialda» kysyy huoneentaulu-läksyä ja samassa +tiedustelee, onko hänelle palkan ohessa almuakin annettava, saapi hän +Juteinin »Almusta»-nimisen pilarunon mukaan vastauksen, joka joskus on +kaikunut kirkkoherran saarnasta ja »selkeästi sanottuna ombi +taulussakin tässä»: + + »ett'ei suuta sidottaman + pidä harjan hännällisen + riihen työssä raskahassa; + Herra! vieläpä vähemmän + saapi härjän hännättömän, + joka ammuupi alati, + suuta sulkea siteellä.» + +Viekkaalle luikertelijalle, joka omaksi edukseen ja lähimmäisen +vahingoksi koettaa »yleistä mielipidettä» muodostaa panettelulla, +omistaa Juteini pilkkarunon + + + PAHENNUS JA KIITOS. + + Kalle moitti kaiken päiwän, + kateutta kandaissansa, + Matin taitawan tekoja. + Mutta Matti kiitti händä + muille monella tawalla. + Yksi muistutti Matille: + kuinga sinä händä kiität, + joka soimaa sadatellen, + paljon pahendaa sinua? + Matti mainitsi hänelle + solmituilla sanoillansa: + ei se paha paljon haita; + minulla on miehen arwo + aina muita moittimata; + mutta huonoa monesti + tarwitseepi totisesti + kaunistella kiitoksella. + +Pilakirjotuksessa »Kukkarosta» antaa Juteini seuraavan hyvän »opin»: + + Ȁlä kulje kullan tähden + tyhmän turhilla poluilla, + älkä hae harha-teildä + onnen viekast' olendoa, + ett'ets endistä kadota.» + +»Pila-Kir|oituksia»-runovihkosen loppuun oli Juteini liittänyt +lystikkäät »Juoma-Laulun» ja »Kesti-Laulun», jotka tähän painatamme. + + + JUOMA-LAULU. + + Juoma janon sammuttaa, + janotakin juoda saa + kuiva-kaulainen. + Poika-joukko, laula, juo; + kallis ombi kannu tuo + vahto-harjainen. + + Olut onnen vahvistaa, + kannu kestin kaunistaa + hurratessamme. + Riemu rinnat ylendää, + vaivammekin vähendää + lorutessamme. + + Kyllä joskus seura suo, + että poika-joukko juo + ämbäristäkin. + Älä näänny, naapurin, + laula, laula, toverin, + näändyneenäkin. + + + KESTI-LAULU. + + Nautitte, Naapurin, ilolla aina + elämän autuutta enendäin, + maljasta hunaja huulilles paina + waiwangin tundoa vähendäin. + + Päivämme julkiset, juhliksi pannut, + viettäkän riemua rakastain; + pöydäld' ei puutu nyt kinkut ei kannut + iloa elämän ennustain. + + Kannusta pojes on kaadettu kalja + kunniaa oluen kuuluttain. + Kannata käslläs makea malja + olutta huulilles heruttain. + + Unhota, ystäwän', murheetkin mustat + pikarit, pokaalit pyllistäin; + Kuoleta kannuhun tuimatkin tuskat, + oluell' upota vähittäin. + + Sauvamme nojalla, seuramme tähden + juokan me tynnyrit tyhjendäin + juokan näin julkisen tytöngin nähden + sydämet seurassa yhdistäin. + +Jossakussa pilkkarunossa taas valuu melkein enemmän suuttumusta kuin +pilaa eikä silloin haukkumanimiäkään puutu. Lausuntomme todisteeksi +mainittakoon runo »Kehoitus tupakkaa polttamaan».[117] Siinä lukija on +huomaava, kuinka Juteini on sattunut näkemään nuoria poikia +tupakoitsemassa. Hän laulaa vihoissaan: + + »Piippu tekee poika-nulkin + mieletäkin miehewäksi, + koroittaapi kunniahan, + koska paksu sauwu-pilwi + kuiwat posket pullistaapi, + pöllyäsipi puhaldaissa + ulos suusta, sieramista. + Kanna, poika, pienyydestä + piippu-nysä nyrkkisessäs + kotona ja kylässäkin. + Vietä aikas weitses kanssa + lehtisiä leikatessas. + Anna nenäs alttarina + olla aina pyhän sauwun, + ehk' ei mieldä miehen päähän + tule turhasta tomusta, + eikä öljystä älyä: + mutta mies on merkillinen, + jok' on silmäns' sauwuttanut; + kaunis myös on katseldawa, + kuinga kallis omaisuudes + sauwuna nyt sakeana + kymmenessä kiekurassa + kohden pilwiä katoopi». + +Jo ennenkun Juteini oli julkaissut »Pila-Kirjoituk»sensa, hän oli +painattanut kaksi pienempää kirjotusta: »Lyhyt Neuwo Lapsen +Opettajalle» ja »Lasten Kirja. Koetus Jak. Juteinilda.»[118] + + + + +IV. + +JUTEINI KÄÄNTYY AIKANSA SIVISTYNEIDEN PUOLEEN RUOTSINKIELELLÄ. + + +Jo edellä mainittuna vuonna (1816) Juteini toimitti painosta vielä +kaksi suorasanaista kirjotelmaa ruotsinkielellä: »Anmärkningar uti +Finska Skaldekonsten» (Muistutuksia suomalaiseen runotaitoon) ja +»Kritik öfver LÃ¥n-Bokstäfverna uti Finska SprÃ¥ket»[119] (Arvostelua +lainakirjaimista suomenkielessä). Näillä hän nähtävästi tahtoi herättää +harrastusta maamme sivistyneissä suomenkielen hyväksi. Edellinen +kirjanen on vähäarvoinen eikä mitenkään ansaitse runousopin nimeä. Kun +Juteini ei ollut taipeeksi perehtynyt runousoppiin, niin hän ei kyennyt +laatimaan mitään täydellistä runousoppiakaan. Parissa kohdin hän +»Muistutuksissaan» suorastaan erehtyykin. Hän m.m. ei hyväksy taiteen +kaunistuskeinojen käyttämistä muuta kuin aniharvoin, sillä »kauneus +paraiten säilyttää arvonsa ihmisten silmissä harvinaisuudellaan.» Sen +takia hän ei sanottavasti suosi esim. kertoa. Mutta vastoin suomalaisen +runon luontoa hän sen sijaan sallii kahdeksantavuisen sanan muodostaa +runosäkeen ja painattaa runousoppiinsa näytteeksi hyvästä säkeestä +sanan; »tytymättömyydessänsä.» Suomen vanha runomitta ei kuitenkaan +siedä tätä, vaan rakentaa säkeen joko 2:sta taikka useammasta +sanasta.[120] Liian vähän kauneutta tuottaa myös kuusimitalle Juteinin +mielestä tavallinen suomalainen sointu (nähtävästi hän tässä tarkottaa +alkusointua), »ell'ei tahdota käyttää ainakin kolme samoin alkavaa +sanaa tahi kaksi »apaarttisointua» samassa säkeessä, sillä sointujen +tavallinen lukumäärä ei saata riittää heksametrin monitavuisiin +säkeisiin.»[121] Juteini käyttääkin itse kuusimitassa liiallisesti +alkusointua, kuten esim. seuraava säe hänen runostaan »Nuija-sota +Suomessa 1597» osottaa: + + »Kuin kovat koivut ja korwes'a korkeat karsikko-kuuset.»[122] + +Jälkimäisessä kirjasessaan Kritik öfver LÃ¥n-bokstäfverna uti Finska +SprÃ¥ket Juteini tarkastaa, mitkä kirjaimet suomenkielessä ovat +lainattuja muukalaiskielistä. Hän tulee siihen johtopäätökseen, että +b, c, d, f, g, x ja z ovat lainakirjaimia. Mottona tähän kirjaseen hän +käyttää lausetta: »Bruket är heligt, men missbruket bör rättas.» (Käyttö +on pyhä, mutta väärinkäyttö on korjattava.) Ensiksikin hän huomauttaa +siinä, kuinka kirjaimia äännetään eri tavalla suomen- ja +ruotsinkielissä. Ruotsalainen ääntää esim. p:n toisen konsonantin +jäljessä yhtä kimeästi kuin suomalainen pp:nsä. Verratkaamme sanoja +_harpa_ ja _harppu_, joista edellinen on ruotsalainen ja jälkimäinen +suomalainen. Juteinin tarkka korva on vielä huomannut, että suomalainen +ääntää p:n, kun m sitä edeltää, melkein yhtä pehmeästi kuin ruotsalainen +b:nsä; esim. wampa-sanan ruotsalainen kirjottaisi wamba, kun hän +kuulisi suomalaisen ääntävän sen huolimatta siitä, voiko suomalainen +ensinkään ääntää b-äännettä yksinään. Sama on d:n laita l:n ja n:n +jäljessä sekä g:n n:n jäljessä. »On, näet, luultu, että d ruotsalaisen +ääntämisen mukaan olisi paremmassa sopusoinnussa l:n ja n:n kanssa kuin +t sekä g n:n kanssa kuin k; mutta niinkuin jo on viitattu, l, m ja n jo +itsestään vaikuttavat pehmennystä seuraavan kerakkeen ääntämisessä, jos +tämä on yksinkertainen ja kuuluu seuraavaan tavuuseen, kun sitävastoin +l, m ja n kuuluvat edelliseen; esim lampaan, valta, kanto ja lanka. +Toisin käy, jos jälkimäiset konsonantit ovat kaksinkertaiset, niinkuin +sanoissa: lamppu, waltti, wantti ja lenkku, sillä silloin ne aina ovat +kovia sekä äännetäänkin silloin kovemmin, kuin jos toinen tavuun +sulkemisen takia on poisheitetty: esim. lampun, valtin, wantin ja +lenkun.»[123] + +Että Juteinin väitteellä todellisuudessa on johonkin määrin perää, sen +huomaamme kohta, mutta saatamme toiselta puolen kysyä, tokkohan +suomalainen ääntää p:tä, t:tä ja k:ta edellä mainittujen kerakkeiden +jäljessä kuitenkaan siten, että olisi syytä ruveta kirjakielessä +käyttämään vastaavia b:tä, d:tä ja g:tä, joita Juteini koki saada +kirjakielessä käytäntöön.[124] Tähän kysymykseen on meidän vastaaminen: +ei; sillä, niinkuin nykyajan kehittynyt kirjakieli ja äänneoppikin +todistavat, oli Juteinin kritiikki tässä kohdin vienyt hänen askeleen +taaksepäin. Hänen aikalaisensa G. Renvallkin pani tähän jyrkän +vastalauseen ja teki päteviä muistutuksia tällaista oikeinkirjotustapaa +vastaan.[125] Mutta sitävastoin on eräs toinen huomautus hänen +Kritiikissään oikeutettu, vaikk'ei hänen parannusehdotuksensa olekaan +hyväksyttävä. Siihen aikaan, näet, kun Juteini kirjotti tämän +Kritiikkinsä, käytti moni kahden (samallaisen)[126] vokaalin heikossa +asteessa k:n vastineena g:tä, niin että saatiin esim. sanasta suku +genitiivissä _sugun_. Juteini sitävastoin huomautti, ett'ei g:tä +koskaan kuulu Suomen kielessä kahden vokaalin välissä. Hän vaati +sentähden, että tuosta väärästä tavasta luovuttaisiin. G:n asemesta hän +suosi tavumerkin käyttämistä, mutta ei sekään hänestä olisi +välttämättömän tarpeellinen, saattaisipa vielä senkin jättää pois. + +Samoin hän väittää d:nkin kahden vokaalin välissä kuuluvan puheessa +ainoastaan niissä Suomen maakunnissa, joissa kieli jo on ehtinyt +pilaantua. »Niin esim. kuuluu d monessa pitäjässä Hämeenlinnasta +itäänpäin joko r:ltä, t:ltä taikka l:ltäkin. Mutta osaksi Pohjanmaalla, +Pohjois-Hämeessä, koko Savossa, Karjalassa ja Inkerissä ei koko tätä +äännettä tunnetakaan jokapäiväisessä puheessa. Kirjotuksessakin on d +viimemainittujen maakuntien murteen mukaan luettava t:ksi, joka tapa +olisikin hyväksyttävä niin puheessa kuin kirjotuksessa, joll'ei d:tä +kahden vokaalin välissä tykkönään poisteta.[127] Niinmuodoin saataisiin +_meidän_ ja _pöydän_ asemesta, ei _meiän_ ja _pöyän_, vaan _meitän_ ja +_pöytän_.» + +C-merkkiä Juteini pitää aivan tarpeettomana niissä kielissä, joissa k:n +ja s:n avulla saattaa merkitä c:n näitä vastaavia äänteitä. + +F:n Juteini poistaa siitä syystä, että suomalaisen on vaikea sitä +ääntää, sekä että sen äänteen asemesta saattaa hyvällä menestyksellä +käyttää joko v-keraketta taikka hv-kerakkeita yhdessä. + +Samoin ei koskaan välttämättömästi tarvita x:ää ja z:aa suomenkielessä, +sillä edellistä vastaa täydelleen ks ja jälkimäistä ts, niinkuin jo +ennen olemme maininneet. Vaikka kohta kielitieteissä pidetäänkin +yleisenä sääntönä, että kaksi äännettä merkitään yhdellä merkillä, kun +suinkin vaan käy laatuun, niin on kuitenkin tarpeeksi syytä jättää pois +nämät kirjaimet suomenkielestä, kosk'ei mitään alkuperäistä suomalaista +sanaa ole olemassa, joka alkaisi kahdella kerakkeella. Tähän Juteini +vielä lisää kummastuksensa siitä, että monessa vieraassa kielessä +merkitään ainoastaan ks:n ja ts:n yhtymät yhdellä ainoalla merkillä +eikä samassa ole keksitty kaikille muillekin kerakeyhtymille eri +merkkejä. Johdonmukaisuus olisi sen vaatinut. Hän huomauttaa vielä +loppupuolella kritiikkiään, kuinka suomenkieli ainakin suureksi osaksi +kadottaisi omituisuutensa, jos kahta keraketta käytettäisiin sanojen +alussa. Se olisi haitallista erittäinkin runoudelle ja soinnulle, sillä +vokaalien säännöllisyyshän se on, joka kielen tekee heleäksi ja +sointuvaksi. + +Niinkuin jo tästä esityksestämme käyneekin selväksi, on Juteini monessa +kohdin Kritiikissään sattuvasti ja todenmukaisesti kuvannut +äänneopillisia seikkoja. Tähän pieneen kirjaseensa hän liitti runon: +»Suoneen Kielestä, elli Sana-Armeijan Kokous, Perustus-suomeksi», jossa +hän pilkka suomenkielen lainakirjaimia ja jättääkin siinä ne kaikki +pois. Hän huomauttaakin kohta alussa tästä, sillä hän lisää runon +nimeen: »Yli-maan puheen parrella» 1856 v:n painoksessa. + + »Moni sana Suomen kielen + ompi Ruotsin rupulista + taikka muista tarttumista.» + +Näin Juteini laulaa ja antaa loppupuolella runoa suomenkielen +sana-armeijan korkeana kenraalina lausua surullisesti + + »Kyllä minä kokouksen + olen oikean pitänyt; + mutta kuka, kulta veljen', + liene luja luonnostansa, + joka olin apunani, + joka taitais' johatella + sanat jälle Suomen tielle + kautta oppimme omaisen, + perustella puheen parret + kauan jalon kunniaksi, + walistuksemme waroksi? + --jo on kuollut Konaateri, + pois on mennyt Porthanimme. + Älä sure Suomen kieli! + sanoin minä miehuueella, + ehkä epäilyksen tähen + murhe munkin mielessäni; + joskus jalot johattajat, + parantajat puheen parren, + ilmestyvät Ijän maassa.» + +Hänen toiveensa ovatkin sittemmin toteutuneet ja kirja-kielemme +vakaantunut. + +V. 1817 Juteini taas julkaisi saman määrän kirjasia, kuin edellisenakin +vuotena, mutta kaikki suomeksi. Näistä sisälsi kolme runoja ja virsiä; +muut viisi taas suorasanaista esitystä. Edelliset olivat: »Lausumisia, +ja muita Wakaisia Runo-Kirjoituksia», »Wilpittömiä Kirjoituksia» ja +»Ajan Wiete, elli Moninainen Runo-kokous.[128] + +Ensinmainittu sisältää »lausumisia» muutamien vainajien muistoksi ynnä +muita vakavia runoja. Näiden joukkoon Juteini pani tuon jo v. 1804 +painattamansa runon Porthan'in muistoksi. Mainittakoon tästä +runokokoelmasta myös eräs pitempi runo »Uusi Luominen,» joka on +kirjotettu Suomen vanhalla runomitalla, sekä runovihon viimeinen hellää +tunnetta ilmaiseva ja hieno runo: »Lapsen Laulu Leskelle, Isän +kuoldua», johon on lukijan syytä tutustua sen kauneuden tähden: + + Älä itke, äitini, + älä, äiti kulda, + ett' on kuollut isäni, + puoliso myös sulda. + + Älä muista murhetta; + tuoll' on kirkas taiwas. + Poikas torjuu puutetta, + wähendää sun waiwas. + + Kätyläiset lapsella + wielä wahwistuwat, + miehuus, woima warrella + kerran kukoistuwat. + + Anna ajan ehtiä, + huoles minä maksan; + leipä paisuu lewiä, + koskan kyndää jaksan. + +Juteinin Wilpittömät Kirjoitukset taas sisältävät koko joukon hyveisiin +kehottavia virsiä, jotka hän kirjotti deistisen maailmankatsomuksen +läpitunkemana.[129] Niissä löytyy monta oikein kaunista virttä, +niinkuin Litteraturbladetkin[130] huomauttaa. Voimme osiksi yhtyä saman +aikakauslehden mielipiteeseen, että esim. »Katumus-Wirsi» on +mestariteos verrattuna moneen virteen sen aikuisessa eli vanhassa +virsikirjassa. Me panisimme vaan »muutamaan»-sanan »moneen» sanan +sijaan tuossa arvostelussa. Katumus-Wirsi[131] kuuluu: + + »O, Herra, hurskas Waldias + ei rietas riemu kestä. + Ah, mutta auta, Armias! + syndistä syistä estä. + Me neuwos, jälkes jätimme, + sielumme surmaan syöksimme, + hekuman hulluudessa. + + Jo muisto menon ilkeän + raskaasti rasittaapi + ja syillä synnin syngeän + tundoja tulistaapi. + Me kyyneleillä kastamme + nyt rauhattoman rindamme, + hawaiten halwat työmme. + + Waan estä, Isä wakainen, + epäilys eksyneildä; + suo meille armos ainainen + palata pahain teildä. + Huojenna huoli hätäisen + ja wiimein itkun iäisen + syyt poista sydämestä. + + Siis, kuin on tullut turmelus, + josta on murhe musta, + hywästi uusi hartaus + loistakon lohdutusta, + niin että lewon löydämme + ja uskon kilwen käännämme, + turwaksi oman tunnon. + + Wirheinen waan on heikkous; + nöyrille Luojan laupius + awaapi armo-helman. + Niin kurja kuin on paatumus + tunnossa tuomiolla, + niin wäärä ombi waatimus + autuutta ansiolla. + +Näemme jo tuostakin, samoin kuin esim. »Wirrestä Tuomarille», jos +lukija ottaa vaivakseen lukea sen Jak. Juteinin kirjoista, että Juteini +on usein virsissään sattunut kuvaamaan totuuden oikeassa muodossaan: +mutta sen sijaan niistä ei löydä sitä palavaa rakkautta Vapahtajaan ja +luottamusta hänen ansioonsa, joka käy ikäänkuin punaisena lankana +kaikkien kristillisten virsien läpi. + +Kolmas laji näitä Juteinin 1817 painattamia runoja: »Ajan Wiete, elli +Moninainen Runo-kokous,» sisältää pilkka- ja leikkilauluja suureksi +osaksi Kalevalan runomittaan puettuina. Onpa toki joku lyyrillinenkin +niiden joukossa, vaikk'ei sellaisten lukumäärä ole suuri, Tässä +runokokoelmassa on monta hauskaa ja kaunista runopätkää sekä +erittäinkin muudan merkillinen, vaikka aivan lyhyt runo »Kiwi-piirros +Häpy-patsaassa Suomen Oppineille,»[132] joka on siitä huomattava, että +se ilmaisee Juteinin ajatukset suomenkielen asemasta maassamme. Hän +valittaa sitä ylenkatsetta, jolla maamme oppineet ja sivistyneet +kohtelivat kansan kieltä »walistuksen wahingoksi, häpiäksi +kansa-kunnan.» Tätä hänen valitustaan oli jo parina vuonna +aikaisemminkin kuultu. + +Vaikka Juteinin runoissa ja suorasanaisissakin kirjotuksissa on niin +tavattoman paljon siveellisyyteen kehottavaa ja on ankaraakin +siveellisyyttä vaativaa, niin on kuitenkin kuullut jonkun väittävän, +että hän muka epäsiveellisyyttä edistäisi runolla sellaisella kuin +»Hulivili,» joka kuuluu juuri tähän kokoelmaan »Ajan Wiete,» ja ehkäpä +jollakin muullakin, jonka aihe on mahdollisesti vähemmän onnistuneesti +valittu, kuten esim. runo niin surkeasta aiheesta kuin »Kuoharista elli +Salwajasta» samassa kokoelmassa. Mutta lukiessaan sanottuja runoja, +huomaa heti, että näilläkin on tarkotuksena paheen vastustaminen +osottamalla sitä ilkeäksi, vaikkakin esitys on realistinen ja esim. +edellisessä runossa aste asteelta osotetaan miten himo syttyy ja sen +kanssa leikiteltäissä johtaa syntiin. Runon loppuun onkin juuri siitä +syystä liitetty varotus. Moniaita »Ajan Wietteessä» olevia kauniita +runoja emme tähän painata, vaan arvelemme lukijan hankkivan itselleen +tilaisuuden tutustua niihin. + + + + +V. + +JUTEININ MIELIPITEITÄ KASVATUKSESTA. + + +Mainitsimme Juteinin v. 1817 painattaneen paitsi yllämainittuja +runokokoelmia vielä viisi suorasanaistakin kirjotusta: »Puhe Lapsen +kaswatuksesta», »Tutkinnon Aineita», »Tutkindo kuolewaisuudesta», +»Perhe-Kunda. Pila-Kirjoitus Epä-luuloista, Kolmessa osassa» ja »Pila +Pahoista Hengistä, Kolmessa Kanssa-puheessa, Uskon +Wahwistukseksi».[133] + +Ensinmainitussa hän antaa ohjeita lapsen kasvatuksesta. Saatamme löytää +sen päämäärän, johon hänen mielestään kasvatuksen on vieminen, näistä +sanoista, jotka hän on pannut tämän kirjasen nimilehdelle: »Siweys ja +Jumalan tundo onnen tuowat». Esitämme tässä Puheen Lapsen Kaswatuksesta +pääkohdissaan 1858-vuoden painoksen mukaisesti. »Alkusanoissa» Juteini +sanoo »Suurembi hywän tekiä lapselle on se, joka hänen kaswattaa +ihmiseksi, kuin se, joka hänen maailmaan saattaa. Ei huone ole wielä +walmis, ehkä seinät nousewat». Ihmisessä ei ole ainoastaan »ilkeyden +alku», vaan myös »ehdon wapaus, josta taitaa sekä hywää että pahaa +ilmestyä». »Sen tähden ei pidä ihmisen luondoa yleti moittimalla +häwäistämän eikä lapsen kaswatusta laimiin lyötämän».----»Syytöinä +syndyy lapsi elämään. Lapsukaiset owat wielä puhtaat esimerkiksi +wiekkauden saastaisuudesta, ennen kuin he maailmalda owat tulleet +turmelluiksi. Heillä hawaitaan hywän suowuutta ja taipuwaisuutta +rakkauteen, ennen kuin elämän harha-tiet heitä hämmendävät.» Ensi askel +vääryyteen on vaikeampi kuin seuraavat, ensi kerralla on ikäänkuin +irrotuttava »rehellisyyden siteistä». Tällaista »wasta-hakoisuutta» +pahaan nähden ei hänessä olisi eikä hän sitä häpeisi, »jos ei hänessä +hywyyttä olisi.» + +Vaikka »ihmisellä on monda hyvää omaisuutta», niin »nämät omaisuudet +taidetaan wäärin käytettää.»----»Paratiisin kielletystä puusta on tehty +meille ehdon waaka: meille on wapaus suostua hywään taikka ryhtyä +pahaan, niin totisesti kuin hywästä on sydämen riemu ja pahasta tunnon +rasitus».----»Oman hyödyn halu----liikana vaikuttaa wiheliäisyyttä: +järjen johdattamata wetää se vääryyteen». Kun ei sitä hillitä, seuraa +siitä kateuskin ihmisyyden häpeäksi. + +Syynä kaikkeen väärinkäyttöön on »ihmisen heikko mieli». »Jolla on +wähän wiisautta, ei se tunne hekuman waarallisuutta, ei se taida walita +hywiä esimerkkiä seuratansa, niin kauan kuin tottumus on tullut +työläästi wastaan seisottawaksi tawaksi». »Hembeys» on ihmisessä +perintönä, mutta viisautta oppii ankaralla ahkeruudella ja tutkinnolla. +»Ei tuhma taida ajatella itseänsä toisen tilaisuuteen; hän näkee +wääryydessä ainoastansa oman hyötynsä. Ei hän tunne edellä päin, kuinga +welwollisuuttensa laimiin lyöjän sydändä kerran rasitetaan +lewottomuudella. Ei hän huomaitse saastaisuuden häpiällisyyttä, eikä +sitä raskasta oman tunnon tuskaa, kuin syndiä wiimein seuraa; sillä jos +hän tämän täydellisesti tundisi, ei luottaisi hän tehtäwään +parannukseensa, eikä muihin tietämättömiin pelastuksen neuwoin; jos hän +näkisi, mitä peljättäwää pimeyttä, mitä syngeää sywyyttä kohden hän +pyrkii, niin riendäisi hän totisesti aiwoituksestansa ja wapisisi joka +askeleella synnin tietä polkeissansa. + +Järki pitää siis walistettaman, se pitää walistettaman +johdatus-tähdeksi tunnolle ja tahdolle ihmisen waelluksessa, että ei +kukaan eläisi paatuneena luondo-kappaleen wertaisesti, oikeuden +unhotuksessa ja huolimatoina hywyydestä; sillä oikeus on ihmisen arwo +ja hywyys, sulana sydämessä, hänen kunniansa.» + +Onni saavutetaan sitä mukaa kuin lähestytään täydellisyyttä; kuta +aikaisemmin ruvetaan siihen pyrkimään, sitä pitemmälle ehditään. +Viisautta, joka ei ihmisessä ole synnynnäistä, on etsittävä. Ja sen +vuoksi lapsen kasvatuksesta seuraavat neuvot: Lapselle on jo varhain +annettava tieto Jumalasta ja hänen hyvistä töistänsä, jotta aikaisin +tottuisi Jumalan kasvoin edessä vaeltamaan. Mitä ruumiillisiin +tarpeisiin ja terveyteen tulee, niin järjellinen ymmärtää, että +»puutosten poistaminen ja puhtaus kaikista»----»owat ruumiin terweys ja +sielun wirwoitus; että ylen-paldisuus ihmisen turmelee ja kohtuus +kaikista kaikki woittaa. Mutta lasten wiattomuuden wartioitsemisessa, +tapain taiwuttamisessa ja järjen walistuksessa tarwitaan suurembi +tarkkaus ja wäsymätön huolen pito». Hyvä on, että vanhemmat valvovat +lastensa parasta, mutta vielä tärkeämpi on, ett'eivät omalla +käytöksellään »waiwaansa tyhjäksi tekisi ja täytyisi wiimein omia +wikojansa lasten wirheinä witsalla parandaa.» + +Ensimäisiä tehtäviä hyvässä kasvatuksessa on, »että lapset taiwutetaan +kuuliaisuuteen ja siiwolliseen nöyryyteen, ilman orjallista mieldä. +Joka ei ole tottunut näihin lapsuudesta, se on onneton olendo.» +Kuuliaisuutta ei ole sellaisessa, joka on saanut »irtaisuudessa ja +käskiänä» kasvaa. Sellaisesta tulee muille rasitus ja häntä tulee +maailmassa kohtaamaan »wastaisuutta» joka askeleella. + +Kun lapsi siivosti eikä röyhkeydellä jotakin pyytää, niin sen »mieldä +mahdetaan noudettaa». Jos kuitenkaan ei lasten toivomusta, täytetä, +niin »ei heidän kiiwaan walituksensa pidä ikänänsä liikuttaman +wanhemman sydändä turmelewaiseen helleyteen». Lapselle ei sovi antaa +järjettömiä käskyjä, sillä »ne tuottawat siemenen tottelemattomuuteen». +»Irtaisuus pitää estettämän, vaan ei kuitengan kaikkea wapautta heildä +kiellettämän; he ovat ihmisiä, heidän luondonsa waatii vapautta; he +etsiwät sitä kuitengin salaisuudessa, joka andaisi alun +ulkokuldaisuuteen ja silmäin palwelukseen. Ei heildä pidä waadittaman +ylellisyyttä, ei mahdottumuutta.(!) Mutta mitä myös, kungin lapsen +käsityksen ja voiman mukaan tehtäwäksi määrätään, siinä ei mahda +wiekkaus eikä uppiniskaisuus estää käskyn wilpitöndä täyttämistä.» + +Lapset ovat myös kasvatettavat totuudessa ja »oikeudessa.----Jokaisen +pitää estämän wiattomia sydämiä wiekkauden ja petoksen, valheen ja +vääryyden myrkystä, joka on ihmisyyden häwäistys ja elämän kirous.» + +»Sen jälkeen pitää siitä wisu vaari otettaman, että lasten sydämissä +löytyy laupius ja hywänsuomuus kaikkia kohtaan. Heille pitää annettaman +wahwa tieto siitä, että ei ihminen luonnostansa ole ihmistä ylembi, +waan että heidän alkunsa ja loppunsa owat yhtäläiset maan päällä, että +elämän wirwoitus kuohuu heille yhteisestä armo-lähteestä. Eroitus +heidän wälillänsä on ainoastansa ulkonaisessa elämässä, säädyissä, +wiroissa ja toimituksissa, mutta oikea arwo sydämen siweydessä. Ei pidä +sallittaman lapsen huonoakan ylenkatseella kohtaawan, ei käskewän +kowuudella, ennen kuin hän itse on tottunut kuuliaisuuteen; vaan sen +siaan neuwottoman(!) toisen apu ja hywät työt aina kiitollisuudella +muistamaan.» + +Tässäkin suhteessa on kuitenkin kasvattajan oma hyvä esimerkki +tehoisin. + +»Hyvän-suonnon ihanaisuutta» on lapselle kyllä sanoinkin esitettävä, +mutta paraiten tätä tunnetta kehittää heissä se, että he itse saavat +tutustua köyhyyden ja murheen koteihin. Ȁlkön (silloin) peljätkö äiti, +että hänen hedelmänsä sydän tulee surkeudelda särjetyksi, että sen +kyyneleet armeliaisuudesta wuotawat,----riemuitkai, vanhemmat! koska te +nämät kyyneleet lastenne silmistä hawaitsette; ne owat ihmisyyden +kunnia. Puettakai sanalla ja käytöksillänne kaikki julmuus +luondo-kappaleitakin kohtaan kauhistuksella heidän tunnoisansa, että ei +he eläwäistengän kärsimistä mitätöinä pitäisi ja paatuneilla sydämillä +näiden tuskalla joskus huwitustansa perustaisi: sillä nekin owat Jumalan +omaiset ja yhteisestä hengestä osalliset.» + +Lapsia on saatava harjaantumaan työhön, toimekkuuteen ja järjestykseen. +»Tällä lailla tulewat he (m.m.) estetyiksi hekuman turmioista, jotka +nuoruuden hembeys wiettelewäisyyden haamulla puettaa.» + +Jo varhain on meitä totutettava miehuullisuuteen ja siksi on meidän +raskaita ja vaivalloisiakin askareita suoritettava ja vaivoja +kestettävä. Jos joku pieni vahinko lastamme kohtaa, niin ei siitä pidä +asiaa tehdä; sillä sen mitättömänä pitäminen huojentaa lapsen +mielikarvautta. »Wähäinen wahingo on (sille) myös niin kuin waroitus +suurembia karttamaan. Muistuttakai heille, että ihminen taitaa +tuskastakin, sydämensä pehmitykseksi, hywyyttä oppia». + +Tähän selostamaamme »Puheeseen Lapsen kaswatuksesta» on liittynyt +1858-vuoden painoksessa »Muutama tutkinnon aine lapsen kaswatuksessa», +»Opettajan alkusanat lapsille koulusta» ja »Opettajan Sanat kuritusta +tarwittaissa». Ensinmainitussa onkin 13 hyvää neuvoa eli »tutkinnon +ainetta» kasvatusta varten. Esitämme niistä tässä muutaman: »Joka +esimerkillänsä mielii lasta hyödyttää, sen pitää ensin lapsen rakkauden +puoleensa wetämän. Tämä on suuri kehoitus hywässä, mutta waarallinen, +jos esimerkit wäärät ovat». + +»Kilwan teko opittaissa ei ole lapsille hyödyllinen; voittaja saa siitä +usein siemendä ylpeyteen ja woitetulda arwon tundo häwiää. Työ +tapahtukon siis waan hyödytyksensä tähden, ei muussa innossa sielua +turmellen. + +»Palkata lasta siweyteen, joka on hänen welwollisuudensa, on opettaa +händä myymään hywät työnsä.» + +Molemmat seuraavat Juteinin suorasanaisista vielä v. 1817 julkaisemista +kirjoista »Tutkinnon Aineita» ja »Tutkindo Kuolewaisuudesta» ovat +laadultaan myöskin opettavaisia. Ne ovat ensimäiset suomenkieliset +yritykset filosoofisella (tietoviisauden) alalla, jotka ovat nähneet +päivän valon.[134] Edellisessä Juteini selittää ensin sielutieteellisiä +seikkoja ja rupeaa sitten tutkimaan ihmisen ominaisuuksia sekä tulee +seuraavaan loppupäätelmään: »Tytywäiyys hywässä, kärsiwällisyys pahassa +ja turwa Jumalassa owat wiisaan wäli-kappaleet onnelliseen elämään ja +lohduiliseen kuolemaan.» + +»Tutkindo Kuolewaisuudesta» on saanut nimilehdelleen »moton»: »Elämän +toiwo Kuolemangin woittaa». Tässä Juteini kokee lohduttaa hyveisiin +taipuvaista ihmistä ja kehottaa tällaista urheasti »katsomaan kuolemaa +silmäterään». Sellaiselle ihmiselle on mitä riemuisin asunto +valmistettuna »pyhien olendojen parissa armo-istuimen edessä». Mutta +paheisiin taipuvaisia ihmisiä hän koettaa kaikkein kammottavimmilla +kertomuksilla niistä vaivoista, jotka heitä odottavat, herättää +synteinsä tuntemiseen ja parannukseen. Hän sanoo esim. näin: »synnin +kirous on kerran, jos ei tässä niin toisessa elämässä loppumata +liehuwaksi tuleksi wiriäwä. Silloin herää paatuneengin oma tundo ja +muuttuu pimeyden hengeksi, joka wainoo hänen sieluansa, tätä surkeasti +onnetonda sielua, painuen rikosten raskaan kuorman alla kohden +kadotusta, jonga kita on ammollansa nielemään händä sywvyyden +pimeyteen». + +»Perhe-Kunda» ja »Pila Pahoista Hengistä» sotivat sen aikuista +taikauskoa ja epäluuloja vastaan, jotka suuressa määrin vallitsivat +kansassa. Ne ovat ensimäisiä suomenkielisiä kokeita draamallisella +alalla, vaikk'eivät tietysti täytä niitä vaatimuksia, joita dramatiikka +näytelmälle asettaa. Edellinen on kolmeen »Osaan» jaettu näytelmä ja +jälkimäinen puettu dialoogin (keskustelun) muotoon ja sisältää kolme +»Kanssa-puhetta». Edellisessä Juteini antaa muutaman nuoren kansakoulua +käyneen talollisen pojan talon rengin kanssa pilkata kahden vanhan +naishenkilön taikauskoa. Renki pukeutuu naisvaatteisiin ja matkii +naisen ääntä. Sitten mennään talon tupaan, missä vanhat eukot par-aikaa +oleskelevat, toinen veisaten virttä ja toinen nakellen kortteja, +itsekseen noituen. Nuorukaiset--toinen naispuvussa--antautuvat +kiistelemään vanhojen akkain kanssa. Vanhukset väittävät aaveita olevan +ja uskovat taikatemppuja tehokkaiksi apukeinoiksi hämäriä asioita +selitettäissä, kun sitä vastoin nuorukaiset väittävät kaiken sellaisen +valheeksi ja todistavatkin sanansa, niin ett'eivät akat saata +puolustautua. Vihdoin vapauttaa renki itsensä valepuvusta ja +hämmästyttää siten eukkoja, jotka luulevat häntä paholaiseksi. Tapaus +päättyy kestiin, missä juodaan »walistuksen ja Suuren Ruhtinaan» malja +pihaan tehdyssä lehtimajassa, johon on saapunut naapureita vieraisiin. +Viimeinen »Näyttö» loppuu kauniiseen Talon-pojan Lauluun. + +»Pila Pahoista Hengistä» näkyy aikanaan olleen arvossa pidetty siitä +päättäen, että sitä v. 1827 ilmestyi uusi painos.[135] Tämä +näytelmäntapainen esittää kahden paholaisen keskustelua ja heidän +retkeänsä yhdessä ilman halki maata kohti. Tultuansa maan päälle erään +pajan tienoille he pyytävät, että seppä, joka on tullut ulos katsomaan, +mitä kummallista ilmassa huhuilee, antaisi heille »luwan lewätä» hänen +ahjossaan »tulevaan puoli-yöhön asti,» aika kun »jo on niin kulunut». +Seppä suostuu, mutta käskee paholaisten odottaa ulkopuolella, kunnes +hän on tulistanut ahjonsa kuumaksi ja pannut kaikki kuntoon karvaisten +herrain vastaanottamista varten. Pahat henget odottavat ulkona. Seppä +sulkee sill'aikaa oven, panee naulan lukon reikään, niin ett'ei avain +ota lukkoa auki, lataa pyssyn ruudilla ja huutaa paholaisia +ulkopuolelta avaamaan ovea, koska sitä on mahdoton sisäpuolelta saada +auki. Nämä koettavatkin aukaista ovea, mutta kokeet loppuvat siihen, +että avain katkee. Silloin seppä keksii keinon. Hän lupaa polttaa +raudalla reijän oveen, niin että paholaiset sen kautta pieniksi +muuntuneina pääsisivät pajaan. He suostuvatkin siihen. Seppä polttaa +läven, mutta pistää samassa ruudilla ladatun pyssynsä putkenaukon läven +eteen ja käskee heitä kiipeämään sen kautta pajaan. He tekevätkin niin. +Pyssynputkessa ollessansa paholaiset kummastelevat, kuinka reikä on +niin pitkä, ja mitenkä ruudin »hajsu» heitä vastaan lemuaa. Kun seppä +kuulee paholaisten olevan pyssynputkessa, niin hän laukaisee pyssyn ja +paholaiset työnnetään ruudin voimalla kauas pois pajan tienoilta. +Matkallaan he kiroilevat ja toivovat »murha-miesten pesään tuhannen +tuhatta Paawia». + + + + +VI. + +JUTEININ KIELIOPPI JA WALITTUJA SUOMALAISTEN SANAN LASKUJA. + + +V. 1818 ilmestyivät Wiipurissa Juteinin tekemä Julius Krohnin mielestä +vähäarvoinen[136] Suomen kielioppi ja hänen kokoomansa suomalaiset +sananlaskut. Ensinmainittu on kirjotettu ruotsinkielellä eikä näy +tahtovankaan käydä täydellisestä kieliopista, koska Juteini on antanut +sille nimeksi: »Försök till utredande af Finska SprÃ¥kets Grammatik» +(Suomen kieliopin selittämisen koe). + +Vaikkei sillä tietysti nykyään enää ole suurtakaan arvoa, niin siinä +kuitenkin on moniaita omituisuuksia, joiden tähden tässä kannattaa +kertoa sen pääpiirteet ja erittäinkin omituisuudet, koska ne saattavat +huvittaa nähdessämme, kuinka alkuperäisellä kannalla kielitutkimus +vielä Juteinin kieliopissa on. + +Juteini puhuu mainitun kirjan esipuheessa siitä, miten välttämättömän +tarpeellista on, että suomenkielen eri murteet yhdistetään yhdeksi +kirjakieleksi, jota on puheessakin noudatettava. Kirjakieli on +muodostettava niiden sääntöjen mukaan, jotka ovat yleisiä +suomenkielelle, ja se, joka on säännöllisintä ja parasta eri murteissa, +on kirjakieleen otettava. + +Kielioppinsa Juteini alkaa vokaaliopilla ja jakaa siinä vokaalit +kolmeen ryhmään: + + 1:o. vocales majores = a, o, u. + 2:o. » minores = ä, ö, y. + 3:o. » mediae = e, i. + +Toisessa kappaleessa hän selittää konsonanttien vaihtelut (»muutokset») +ja määrää niille neljäneljättä sääntöä. + +Sitten hän puhuu deklinatsiooneista ja sanoo, että on syytä olettaa +suomenkielessä kolme deklinatsioonia, joiden mukaan kaikki sekä +substantiiviset että adjektiiviset sanat helposti taivutetaan. + +_I:seen_ dekiinatsiooniin hän lukee kaikki ne sanat, joihin pääte +lisätään vartalon »muuntumatta»: esim. »kala, kalan, kalalle; keli, +kelin, kelille; tuonela, tuonelan, tuonelalle; nepaa, nepaan, +nepaalle». + +_II:seen_ hän sovittaa kaikki ne kaksitavuiset vokaaliin päättyväiset +sanat, jotka taivutettaissa »muuntavat» toisen tavun kerakkeen »joko +pehmentämällä tai tykkänään poisheittämällä»; esim. »rako, raon; mäki, +mäen; lakki, lakin; parta, parran; pöytä, pöydän». + +_III:teen_ hän taas latoo kaikki muut sanat. Näille sanoille on se +omituista, että niillä yksikön »Accusativus Partialis» sijassa on joku +päätteistä ta, tä, da, dä, sekä ett'eivät ne koskaan »Genetivissä» +vähennä äänteiden lukumäärää, vaan päinvastoin usein lisäävät; esim. +»käsi, käden, kättä; warras, wartaan, warrasta; side, siteen, sidettä; +wiikate, wiikatten, wiikatetta; kuusi, kuusen, kuusta; ihminen, +ihmisen, ihmistä; hirsi, hirren, hirttä; sydän, sydämen, sydändä; +kysymys, kysymyksen, kysymystä». + +Paitsi kaikkien deklinatsioonien monikon datiivi ja siitä muodostuvat +sijat, jotka »muuntavat» nominatiivin viimeisen a:n oi:ksi eli i:ksi, +o:n oi:ksi, u:n ui:ksi, (i pysyy muuntumatta), ö:n öi:ksi eli i:ksi, +ö:n öi:ksi, y:n i:ksi, ja genitiivin aa:n ai:ksi, e:n i:ksi, ee:n +ei:ksi, muodostetaan kaikki sijat _ensimäisessä deklinatsioonissa +nominatiivista, toisessa joko nominatiivista taikka genitiivista ja +kolmannessa nominatiivista, genitiivista ja partitiivista (»Accusativus +Partialis»). + +Juteini on kieliopissaan määrännyt suomenkielelle seuraavat +seitsemäntoista sijaa: + + »Nominativus» vastaa Genetz'in nominatiivia. + »Genetivus», » » genttiiviä. + »Dativus», » » allatiivia. + »Accusativus Partialis » partitiivia. + » Totalis » akkusatiivia. + »Vocativus vastaa » nominatiivia. + »Ablativus», » » elatiivia. + »Locativus Inesse » inessiiviä. + » Superesse » adessiivia. + »Possessivus» vastaa » » + »Mediativus», » » » + »Privativus», » ablatiivia. + »Negativus»,[137] » abessiivia. + Mutativus», » » translatiivia. + »Nuncupativus», » » essiiviä. + »Penetrativus», » » illatiivia, + »Descriptivus», » » instruktiivia. + +Ainoastaan kolmelle sijalle on Juteini muodostanut sääntöjä, jotka +kuuluvat näin: + +»Locativus Superesse'ä saattaa käyttää ainoastaan sellaisista sanoista, +jotka merkitsevät jotakin esinettä, jonka pinnalla jotakin voi olla.» + +»Sanoja taivutettaissa huomataan selvästi, että Descriptivus muodostuu +monikosta, mutta käytetään myöskin yksikössä. Tätä sijaa ei myöskään +saa käyttää mistä sanasta tahansa, niinkuin peldo, seinä j.n.e., jotka +ovat joko mahdottomia saada liikkeelle taikka muutoin sopimattomia +pidellä.» + +»Kaikilla niillä sanoilla, joilla on Genetivus-sijassa viimeinen tavu +pitkä, on -seen päätteenä Penetratiivissa».[138] + +Tuossa kaikki, mitä hän määrä sijoista! + +Päästyään substantiiveista Juteini tulee pronomineihin. Hän taivuttaa +erikseen nämä kaikki, kosk'ei, niinkuin hän sanoo, niitä käy +taivuttaminen samojen sääntöjen ja kaavojen mukaan kuin substantiiveja. + +Lukusanojen taivutuksessa on huomattava, että kardinaaliset taipuvat +sen deklinatsioonin sanojen tapaan, jonka sanojen muotoisia ne ovat, +mutta kaikki ordinaaliset taipuvat kolmannen luokan sääntöjen mukaan. + +Merkittävä on myöskin, että hän käyttää yksitoista kymmenes pro +yhdestoista j.n.e., kaksi kymmenes pro kahdeskymmenes j.n.e. (esim. +viisi kymmenes). + +Juteini panee merkille vielä senkin, että seitsemän, kahdeksan, +yhdeksän ja kymmenen eivät ole nominatiivimuotoja. + +Lukusanojen jälkeen hän selittää adjektiivin taivutuksen. Positiivi +taipuu niinkuin substantiivikin joko I, II taikka III deklinatsioonin +mukaan. Mutta komparatiivi ainoastaan II deklinatsioonin sanain +taivutusta noudattaen (»kun vaan m ja b tavallaan vaihtelevat») ja +superlatiivilla on samallainen taivutus kuin III deklinatsioonin +sanoilla »paitsi sanasta paras, joka on irregulare». Samalla Juteini +muistuttaa, että superlatiivin nominatiivi on aina päätteensä puolesta +samallainen kuin positiivin »Descriptivus», sekä että komparatiivi aina +säännöllisissä adjektiiveissa muodostetaan positiivin yksikön +genitiivistä. + +Seuraa sitten verbi. Juteini sanoo jokaisella täydellisellä verbillä +suomenkielessä olevan neljä pääluokkaa; jokainen näistä luokista on +jaettu aktiiviin ja passiiviin. Ne sanat, jotka kuuluvat näihin +luokkiin, taivutetaan kaikki pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta niiden +sanain mukaan, jotka kuuluvat ensimäiseen luokkaan. + +Luokat ovat: 1:o. »_Verbum Primitivum_»; 2:o. »_Verbum +Fregventativum_»; 3:o. »_Verbum Mediativum_»; 4:o. »_Verbum +Freqventative s. Diminutive Mediativum_». + +Verbien konjugatsioonin esittäminen on jokseenkin sekava Juteinin +kieliopissa. Verbinaikamuodot eli tempporit ovat harvalukuisia, sillä +niitä ei finiitti-verbissä ole muuta kuin kaksi: preesens ja +imperfekti.--Moodeja on oikeastaan myöskin vaan kaksi: indikatiivi ja +konjunktiivi.--Infinitiivi ja partisiippi ovat jonkinlaisia moodin +tapaisia muotoja, vaikk'ei Juteinin esityksestä saa oikein selvää +käsitystä, minä hän niitä pitää.--Imperatiivin asema on varsinkin +epävakava, sillä vaikka hän asettaa sen preesensin ja imperfektin +jälkeen, ikäänkuin se olisi kolmas temppori, niin hän ei kuitenkaan näy +lukevan sitä verbin-aikamuotojen joukkoon, koska hän sanoo +suomenkielessä olevan ainoastaan kaksi sellaista, eikä imperatiivi +myöskään näy olevan moodi, koska hän jakaa sen kahteen moodiin, +»Indicative» ja »Conjunctive».--Infinitiivin hän jakaa seitsemään +muotoon: »Praesens», »Imperfectum» »Praeteritum», »Futurum», »Supinum» +ja »Gerundium», jonka hän myöskin jakaa seitsemään muotoon.-- +Partisiipille hän taas saa kuusi muotoa: »Praesens», jota on kaksi +muotoa, »Participium commune», »Praeteritum», jota myöskin on kaksi +muotoa, ja »Futurum». + +Selvyyden vuoksi liitämme tähän taulun, josta lukija saa käsityksen +hänen kielioppinsa konjugatsioonista. Juteinin kieliopin ja Genetz'in +kieliopin II:n painoksen muodot panemme rinnakkain: + + Juteinin Genetz'in + + Praesens indic. vastaa praesens indic. + » conj. » » konjunkt. + Impergfectum ind. » impf. ind. + » conj. » » conj. + Imperativus ind:ve & conj:ve » praesens imperat. + Infinitivus praes. vastaa » I inf. lyhyempää muotoa. + » impf. » I partis. genit. + » praet. » II » » + » futur. » III infin. + » supin. » I » pitempää muotoa. + » gerund. 1. » III » illat. + » » 2. » » » elat. + » » 3. » » » iness. + » » 4. » » » adess. + » » 5. » » » ablat. + » » 6. » » » abess. + » » 7. » I partis. essiiv. + Participium praes 1. » II inf. instrukt. + » » 2. » » » iness. + » commune » » » partis. part. pass. + (esim. hakattua). + » praeter. 1. » » » partis. part. aktiv. + » » 2. » III inf. nomin. + » futurum » I partis. nomin. + +»Verbum auxiliare» taivutetaan samoin kuin yleensä muutkin verbit. + +»Verbum negativum»ia Juteini kommenteeraa seuraavasti; eivät-muotoa ei +käytetä, siis ei myöskään pidä käyttää emme- ja ette-muotoja, vaikka en +ja me vierekkäin hätäisessä puheessa kuuluvat kuin »emme», niinkuin »en +minä»kin kuuluu »emminä»ltä. + +Partisiipit ovat sukua adjektiivien kanssa ja niitä käytetäänkin +niinkuin adjektiiveja. »Participium praesens» ja »commune» tekevät +kuitenkin tässä suhteessa poikkeuksen. + +Sitten hän eri kappaleessa selvittää, mitä hän tarkottaa affikseilla. +»Ne ovat enkliitikan tapaisia partikkeleja--niitä sanotaan myöskin +suffikseiksi--, joilla yksinään seisovina ei ole mitään merkitystä, +mutta liitettyinä sanain loppuun ne merkitsevät persoonia, +konjunktsiooneja, kysymyksiä y.m.» Tämän jälkeen hän luettelee +erilaisia affikseja. Näistä ovat seuraavat »persoonaa merkkiviä +affikseja»: -n, -s (-si), -nsa t. -nsä, jotka ilmaisevat yksikköä, -me, +-ne, +-nsa t. -nsä, jotka viittaavat monikossa olevaan sanaan. Tähän hän +lisää sen huomautuksen, ett'eivät persoona-affiksit vaikuta +»konsonantin pehmennystä», mutta kuitenkin hän kirjotuksissaan niiden +edessä aina käyttää t:n sijalla d:tä, kun t on kahden vokaalin välillä, +joista edellinen on pitkä (-uu-, -yy-, -au-, +-ey-, -ou- j.n.e.) ja jälkimäinen on lyhyt (-e-): esim. +»welwollisuudeni», »kirkkaudes», »tytywäisyydensä», »kiitollisuudemme», +»welwollisuudenne», »siweydensä» j.n.e. + +Muut affiksit ovat: + + -kin t. -gin, -kan t. -gan, -kän t. -gin + -ka t. -gä, -ko t. -go, -kö t. -gö; + -han t. -hän; -pa t. -ba, -pä t. -bä; + -pi; -ma t. -mä; -n ja -s. + +Muoto-oppinsa lopetettuaan hän lisää siihen osaksi sääntöjä, osaksi +muitakin havaintoja ja kutsuu tätä kielioppinsa toista osaa näin: +»Utredningar i blandade ämnen» (Sekalaisten aineiden selityksiä). + +Siinä osassa hän mainitsee, kuinka ja mitkä sanat ensinnä ovat +syntyneet kieleen. Ensimäiset ovat interjektsioonit, sitten seuraa joku +osa verbejä, sittemmin taas substantiiveja ja adjektiiveja-- +onomatopoieettiset näistä tietysti ensin. + +Seuraa sitten muutamia havaintoja ja oikaisuja kielenkäyttöön. + +Juteini esim. pitää oikeampana sanan »aiwoitus kuin »aikoitus», ja sen +johdosta hän vaatii myöskin kirjottamaan »aiwoa, aiwon» eikä »aikoa». + +»Niin myöskin on aihetta kirjottaa sydämen sydänsanasta, ei sydämmen, +samoinkuin kirjotetaan kuusan, kuusamen: särwin, särpimen j.n.e. eikä +kuusammen, särpimmen.» + +»Weljen-sanan nominatiivi on tavallisten muodostuslakien mukaan oleva +welji, ei veli t. welii.» + +»Elli-sanasta (sama kuin nykyisen kirjakielen eli) ja negatsiooneista +en, et, ei muodostetaan sanat ellen, ellet, ellei, jotka merkitsevät +samaa kuin jos en, jos et, jos ei.» + +»Nurjin, Descriptivus nurja-sanasta, on parempi kuin nurin ja nuriin, +joilla ei ole mitään derivatsiooni-perustetta.» + +Jo näistäkin muutamista säännöistä huomaamme, että Juteini koki +perustaa kirjakieltä vankalle ja säännölliselle pohjalle, mutta useat +hänen muodostamistaan sanoista ovat sittemmin kuitenkin kirjakielessä +muuntuneet, kun niitä kansankieli ei käyttänyt. + +Juteini jakaa kielioppinsa vielä kolmanteenkin osaan, joka on +selvittävinään lauseopillisia seikkoja, ja jolle hän on pannut nimeksi +»NÃ¥gra reglor till syntaxen» (Muutamia lauseopillisia sääntöjä). + +Tässä lauseopillisessa osassa on sääntöjä tähän suuntaan: »Koska meidä +ja teidä ovat todellisia substantiiveja, sekä voidaan kääntää +ruotsiksi: »vÃ¥rt hem» ja »edert hem» (kotomme ja kotonne), vaikka ne +johtuvat pronomineista meidän ja teidän, niin ei kuitenkaan saa koskaan +liittää persoona-affiksia niiden »kanssasubstantiiveihin» (s.o. +pääsanaan), muulloin kuin meidän ja teidän pronomineina ollessa. Meidän +isändä on siis ihan toista kuin meidän isändämme». + +Kanssa-postpositsioonin Juteini sanoo vaativan totaaliakkusatiivia ja +kirjottaa sen hyvin usein yhdellä s:llä. + +»Olla-apuverbin »persoona», samoin kuin tavallisten aktiivisten +verbienkin, on nominatiivi, esim. hän on tehnyt, hän on luvannut tehdä. +Mutta kaikki muut apuverbit (»Auxiliaria») vaativat persoonan +totaaliakkusatiiviin, esim. minun tarvitsee tulla, miehen sopii mennä, +hänen sanotaan tekevän,[139] sinun pitää tekemän». + +Viittaamme tässä vielä kolmanteenkin sääntöön, jotta lukija saattaisi +nähdä, millainen käsitys Juteinilla oli partisiipi-järjestelmästä. Hän +sanoo, näet, näin: »verbin, joko finitum'in taikka infinitum'in, ja +infinitiivin imperfektin keralla on ensinmainitun verbin »persoona» +nominatiivissa ja imperfektin »persoona» taas totaaliakkusatiivissa, +mutta niiden »kasus» on tavallisuuden mukaan partsiaaliakkusatiivi, +esim. minä luulin hänen puhuvan pahaa». + +Mainittakoon vielä, että Juteini sanoo postpositsioonien ja +prepositsioonien vaativan joko partsiaali- taikka totaaliakkusatiivia. + +Juteinin kielioppi on tietysti kaikkina aikoina saava tunnustusta siitä +syystä, että se oli ensimäisiä suomenkieltä käsitteleviä uusia +yrityksiä. Ennen häntä olivat, näet, ainoastaan E. Petraeus, M. +Martinius, B. Vhaël ja J. Strahlmann raivanneet tietä tällä alalla. + +Että Juteinin kielioppia aikanaan pidettiin tutkijalle arvokkaana +lähteenä, todistaa jo muuan arvostelukin, jonka lukija on löytävä +»Kallavedestä» v:lta 1846. Se, näet, kuuluu: »myöskin Juteinin------ +teos (tässä tarkotetaan hänen kielioppiaan) sisältää tutkijalle +arvokkaita tietoja ja tutkimuksia». + +Jo aikaisemmin mainitsimme, että Juteini v. 1818 painatti myöskin +kokoelman »Walittuja Suomalaisten Sananlaskuja, Jotka on kokoillut ja +ulos andanut Jak. Juteini». Niitä on kaikkiaan 1140. Näiden +sananlaskujen joukossa on tietysti paljon sellaisia, joita löytää +Lönnrotinkin sananlaskukokoelmasta, mutta myöskin moni Lönnrotin +kokoelmalle tuntematon.[140] + +Sananlaskujensa jälkipuheessa Juteini kehotti isänmaallismielisiä +kansalaisia kokoilemaan sananlaskuja ja lähettämään hänelle keräilynsä +tulokset uutta lisättyä laitosta varten. Hänen kehotustaan +noudatettiinkin[141] ja hän saikin lisiä sananlaskuihinsa. Parannettu +ja lisätty kokoelma näkyy olleen valmiina painatusta varten jo v. 1842 +toisen painoksen jälkipuheesta päättäen, mutta tämä »Toinen painando, +parannettuna ja runsaasti lisättynä», ei ilmestynytkään, ennenkun v. +1858 yhteydessä »Jak. Juteinin Kirjain» kanssa. + + + + +VII. + +LASTEN KIRJA JA LYHYT NEUVO LAPSEN OPETTAJALLE. + + +Niinkuin jo ennen on esitetty, julkaisi Juteini jo vuonna 1816 aapisen +alkuopetusta varten nimellä Lasten Kirja ja opettajalle ohjeeksi +kirjasen: Lyhyt Neuwo Lapsen Opettajalle. Niillä näkyy olleen hyvä +menekki, koska hän jo vuonna 1819 sai julkaista uuden laitoksen. +Pääjulkaisuna on tietysti »Lasten Kirja» ja siihen liitteenä yhdistetty +»Lyhyt Neuvo Lapsen Opettajalle». Kirjanen on 52 sivun laajuinen ja +otsakkeeseen on jokseenkin suurella painettu: Toinen paino, jonga on +Parannettuna ja lisättynä ulos andanut Jak. Juteini. Porvoon +tuomiokapituli on sen hyväksynyt painettavaksi 24 p. helmik. 1819. + +Kolmannella sivulla lapselle opetetaan »Perustussuomen puustawit» ja +»perustussuomea» käytetään sitten oikeinkirjotuksessakin aina 11 sivun +loppuun saakka. Kirjaimista luetellaan »äänelliset» ensin: sitten +»yksinänsä äänettömät» ja nimiksi on näille tietysti annettu: ällä, +ämmä, ännä, ärrä, ässä, ho, ko, pe, te, je, we. + +»Pitkä-äänelliset puustawit» merkitään joko kahdella kirjaimella tai +korkomerkillä varustetulla yhdellä: siis esim. á, ó j.n.e. + +»Kaksi-äänelliset puustawit» eli diftongit luetellaan sitten. + +Koko neljäs sivu omistetaau tavuille, jotka muodostetaan niin, että +a:han liitetään vuoroon kaikki konsonantit; tästä muodostuu ensimäinen +rivi tavuja. Muihinkin vokaaleihin liittämällä samat konsonantit +saadaan 8 riviä tavuja, mitkä kaikki alkavat vokaalilla ja kukin rivi +samalla vokaalilla. Kun toisapäin tarkastetaan eri vokaalilla alkavien +rivien lukua, on niitä 9, riippuen siitä, että näin monella +konsonantilla »perustussuomeksi» sanojen tavuja muodostetaan. Toisessa +puoliskossa neljättä sivua muodostetaan sama määrä tavurivejä +asettamalla vokaalit toiselle sijalle: esim. la, lo, lu, le, li, lä, +lö, ly; mutta konsonanteilla alkavia rivejä ylhäällä alaspäin lukien +saadaan nyt 11, koska nyt voidaan ottaa lukuun j:llä ja w:llä alkavat +tavutkin. + +Viidennellä ja kuudennella sivulla on »yhteentavausta» ja sitä varten +muodostettujen kappaleiden otsakkeeksi on merkitty: »Al=ku +lu=ke=mi=seen». Havainnollisia kertomuksia ei Juteini ole niitä varten +muodostanut tai etsinyt, vaan päin vastoin hän niissä esittelee +mietelmiään. Seuraavat kuusi ajatelmaa ovat niissä tavuttain +esitettyinä: »Lapsi on pieni ihminen, jolla on ehto sekä hywään että +pahaan; hywästä on hänellä onni ja pahasta wahinko.» + +»Ihminen on wapaa olento maan päällä, jolla on sielu ja ruumis. Ruumis +elää ja kuolee, mutta sielu on järjellinen olento, jota ei kuolema +käsitä.» + +»Maa on kaikkein eläwäin, sekä suurten että pienten yhteinen +asumapaikka; mutta ihmisen oikea koto on taiwaassa.» + +»Taiwas merkitsee pysywäistä iloa ja autuutta. Taiwaan perilliset ovat +ne, jotka täällä nuhteetoina eläwät, ja hywyyttä rakastavat, Jumalan +mielen jälkeen, joka on herättänyt kaikki henkellänsä.»(!) + +»Jumala on korkein hywyys, joka on perustanut maan ja valmistanut +aurinkon.(!) Hän on rakentanut koko luonnon eläwäin hywäksi, ja +ihmisten onneksi, josta seuraa hänelle määrätön kiitos ja kunnia.» + +»Silloin Jumalaa oikein kiitoksella kunnioitetaan, koska hänen +hywyyttänsä kohtuullisesti ja sowinnossa ilolla nautitaan, pyhästi +muistellen Herran korkeutta ja armoa.» + +Seuraavatkin »perustussuomeksi» esitetyt sivut esittävät vielä asioita +(esim. Juteinin omia »tutkinnon aineita»), jotka eivät suinkaan ole +helppotajuisia lapselle. + +Kahdennellatoista sivulla vasta esitetään »Nykyiset suomen puustawit». +Konsonanttien joukkoon on näissä merkittynä myöskin k:n rinnalla g, p:n +vieressä b ja t:n vastineena d. + +Samalla sivulla hän vielä esittää »Uudet latinaiset puustawit» ja niissä +on ä merkitty ae:ksi ja ö oe:ksi kirjotettuina yhdeksi merkiksi. +Latinaisten pitkiä vokaaleja ei hän ensinkään ehdotakaan kahdella +kirjaimella merkittäväksi, vaan ainoastaan korkomerkillä +varustettaviksi. Tästä seikasta sekä ä:n ja ö:n merkistä »latinaisia» +kirjaimia käyttäissä suomenkielessäkin hän viivanalaisessa sanoo: +»Monia-päin asiaa ajatellen, ja etsien puhtautta, selkeyttä ja lyhyyttä +Suomen kielestä ja kirjoituksen muodossa, olen minä tämän muutoksen +latinaisten äänellisten puustawien seassa hyväksi hawainnut, ja tuotan +sen tässä Kirjaisessa, eniin wähäin esi-merkkien kautta, wiisasten +miesten tutkinnon alle.» + +Sivuilla 13-19 esitetään 7 hauskaa »juttua» hänen käyttämällään +tavallisella kielellä ja joka jutun loppuun on pantu äsken mainittuja +»wähäisiä esi-merkkiä» »latinaisten» kirjainten ja korkomerkin +käytöstä; painatamme tähän yhden lyhyen näytteen: + + Ystævýs ja yksi mieli + mássa paljon matkán sáwat. + +20:nnella sivulla ovat »Sekoitetut puustawit», joissa on myöskin c:t, +q:t, x:t ja z:tkin mukana. + +Sivuilla 21-27 on »Lyhykäinen Uskon-Opin Historia Lapsille +Kristi-kunnassa», josta ei suinkaan voi mitään pahaa sanoa. Tätä +raamatuahistorian-tapaista seuraa Jumalan Kymmenen Käskyä, Herran +Rukous, Synnin Tunnustus, rukouksia ja siunauksia, niinkuin muissakin, +sen ajan aapisissa ja vähässä katkismuksessa. + +35:nnelle sivulle on painettu 9 hyveeseen kehottavaa sananlaskua ja +seuraavalle kaunis 6-säkeistöinen »Laulu Lapselle». Tätä seuraa +»Nummerot elli Luku-merkit». Numeroista Juteini ei vielä tunne +miljoonaa, vaan puhuu »tuhannen tuhannesta». Luvun 123'456,789 hän +sanoin esittää näin: »Sata kaksi kymmendä kolme (kertaa) tuhannen +tuhatta, neljä sataa viisi kymmendä kuusi tuhatta, seitemän sataa +kahdeksan kymmendä yhdeksän». + +Niinkuin edellä olevasta luvusta näkyy, on miljoonamerkki asetettu +yläreunaan. Lukujen rinnalle on asetettu »Tawalliset Kirjoitus-merkit» +eli välimerkit. Ja seuraavalle sivulle »Luku-laskun Taulu» +(Kertotaulu). + +Huvittanee lukijaa ehkä tietää, mitä nimiä hän eri välimerkeille antaa. +Pilkku = »eroitus-merkki»; puolipiste = »wäli-m.»:[142] kaksoispiste +»seuraus-m.»; piste = »päätös-m.»; ? = »kyymys-m.»; huutomerkki = +»liikutus-m.»; korkomerkki = »pitkennys-m.»; lainaus-merkki = +»lainna-m.»; poisheittomerkki = »pois jättö-m.»: sulkumerkki = +»sulkiat»; ---- = »ajatus-m.»; ... = »taukous-m.»; - = »yhdistys-m»; += = »tawaus-m.»; ;:; = »kertaus-m.»: § = »jako-m.». + +39 ja 40 sivu uhrataan »Kirjoituksen Oppiin». + +Sivut 41-51 neuvovat opettajaa alkeita lapselle opettaissa, niinkuin jo +aikaisemmin on huomautettu Lasten Kirjan liitteestä puhuttaissa. + +»Neuvot» käyvät tähän suuntaan: + +»Ei tarwitse lukemista lapsen kanssa kowin warhain alkaa, jos ei +lapsella siehen (!) erinomaista halua ja taipumusta ole, ja sittekin +pitää sitä ensinmäldä wähitellen ja huwitukseksi tehtämän; sillä aiwan +nuorukainen on tähän työhön, koska se on pälle (!) pandu ja +rasittawainen, pikaisesti kylläyndywä. Se on melkein wälttämätön +parhaangin Opettajan johdatuksen alla. Ei taito ole lapselle niin +hyödyllinen kuin tahto ja halu taitoon. Sitte kuin lapsi on jo opetettu +ja tottunut kirjaa lukemaan, ei muulla kuin hywän ja kauniin puheen +tapaisella äänellä, aljetaan ulkoa lukeminen, sillä tawalla, että joka +kappale, kuin ulkoa lukemiseksi lapselle määrätään, pitää ensin +puhtaasti kirjasta luetettaman, ja sen sisällä pito hänelle niin +selitettämän, että hän asian itse hywin ymmärtää, ja taitaa kysymyksiin +oikein wastata.» + +»Opetuksen järjestyksestä» on kymmenen neuvoa. »_Ensiksi_, pitää +lapselle puustawien nimet selkeässä järjestyksessä, niin kuin +huwitukseksi, ulkoa opetettaman, joita on Suomen kielessä omasta kohden +19, mutta g, b, d ja pienen s kanssa 23, nimittäin: a, o, u, e, i, ä, +ö, y, l, m, n, r, vanha-s, s, h, k, g, p, b, t, d, j, w. Tämä järjestys +on endistä keweämbi, jossa äänelliset puustawit owat ensimmäiset, ja +yksinänsä äänettömät seuraawat sitte aina sen mukaan ja siinä +järjestyksessä kuin niistä äänellisiä puustawia tarvitaan.» + +Tähän huomautukseen liittyy pitempi selvittely lainakirjaimista, minkä +jo ennestään tunnemme hänen »kritiikistään lainakirjaimista». + +_Toisessa_ neuvossa kehotetaan »näyttämään lapselle puustawien muoto ja +tunnus-merkit»,----»sitte kuin nimet jo muistossa owat». Lapsi, näet, +ei saa tottua kirjasta »puustawia tundo-merkitä luettelemaan, jonga +kautta tarkkaus niiden eroituksessa tulisi wähennetyksi. Ihminen +käsittää ja oppii myös parhain yhden asian erällänsä.--Puustawit +opetetaan lapselle kirjasta ensin wähissä osissa, sitte kaikki yhteen, +wuorottain alusta loppuun ja lopusta alkuun.» + +_Kolmas_ neuvo koskee »tawaamista», joka oli tuota entis'ajan tavausta. + +Kun se on lapsella jo taitona, niin annetaan sille _neljänneksi_ tieto +»puustawien luonnosta» ja osiksi samoista + asioista, joita äsken mainitussa »Kritiikissäkin» on esitetty. + +»_Wiidenneksi_, tavataan ja yhteen sanotaan muu +tämä tawaus-merkitön lehti, niin että ne taitaan selkeästi yhteen +luettaa, ennen kuin ne siksensä jätetään. Tämä järjestys on seurattawa +niin kauan kuin yhteen lukeminen rupee käymään joksikin huokeasti. +Täydellisyys seuraa sitte itsestänsä ahkeruuden kautta.--Tawaaminen ja +yhteen lukeminen ovat itsestänsä melkein yhtä; edellisessä eroitetaan +puustawit ja tawaukset toinen toisestansa nimityksellä, jälkeisessä +silmä-näöllä.» + +»_Kuudenneksi_, annetaan lapselle tieto nummeroista elli +luku-merkistä.» + +»_Seitsemänneksi_, koska selkeästi, äändä meiningin mukaan taiwuttain, +lukea mielitään, on tieto tawallisista kirjoitus-merkistäkin sangen +hyödyllinen», jonka takia ne luetellaan ja niiden käyttöä tarkemmin +selitetään. »Puolipisteestä» esim. on seuraava huomautus: +»; _Wäli-merkki_. Tässä pisätetään enemmän, ja ääni alennetaan. Tätä +tarwitaan meiningien wälissä, enemmittäin koska _sillä_ seuraa taikka +seuraaman pitäisi. Niin myös joskus koska _mutta_ seuraa». Huomautukset +muihinkin välimerkkeihin ovat sangen huvittavia. Kaksoispisteen jälkeen +esim. »toisella nuotilla aljetaan». Kysymysmerkki oikeutta myöten olisi +Juteinista pantava lauseen alkuun. + +_Kahdeksanneksi_ pitää alkavan lukemisen tapahtua opettajan kuullen. +Luonnolliset syyt tähän mainitaan. Koska lapsen tarkasti tulee täyttää, +mitä hänelle määrätään, niin »ei pidä händä mahdottomuudella +wäsytettämän». + +_Yhdeksänneksi_ on vähän vokaalioppia esitettävä, kun lapsi jo osaa +lukea. »Eroitusta (vokaalien) välillä ei tarwitse sen tietää, joka +ei kirjoittaa ja uusia sanoja kokoon panna mieli. Mutta koska +kirjoitus-konsti on aivan hyödyllinen, ja moni talon-poikakin on jo +ruwennut sitä harjoittelemaan, niin ei ole neuwo turha tässäkän +asiassa». Vokaaliharmoniiaa esitetään useammassa kappaleessa ja +»_kymmenenneksi, on muistettawa, että suuret puustawit tarwitaan +ainoastansa, meiningiä, nimiä ja muita suuria sanoja aljettaissa, ja +pieni s tawauksia ja erinomattain sanoja lopetettaissa». Tätä seuraa +lämmin ja lasta kohtaan rakkautta uhkuva »Jälki Puhe». + + + + +VIII. + +JUTEINI JÄTTÄÄ KIRJAILEMISEN, MUTTA EI MALTA KUITENKAAN KAUAN +PITÄÄ PÄÄTÖSTÄÄN. + + +Vuonna 1819 ilmestyi Juteinilta 6 vihkoa, osaksi runoutta, osaksi +proosaa. Näistä on »Uusia Lauluja, Perustus-kielellä»[143] pieni +laulukokoelma, johon hän oli valikoinut 14 hauskinta ja, +lukuunottamatta pahennusta herättäneitä Juomalaulua ja Kestilaulua, +myöskin kauneinta runoa ennen julkaisemistaan teoksista.-- +»Huvitus-Sanomia» taas on kokoelma suomennettuja[144] hauskoja +suorasanaisia tarinoita, jotka mainiosti sopivat »Kaikellaisiksi» +sanomalehtiin. Niitä tuli v. 1827 »Toinen Ylöspanokin». Tässä +painoksessa on kuitenkin kieli hutiloitua eikä korrehtuuri myöskään +niin huolellista, kuin ylimalkaan Juteinin on. Sen vuoksi tekisi mieli +epäillä sitä Juteinin kynästä lähteneeksi, etenkin kun hän ei kirjan +nimilehdelle ole nimeänsä painattanut, ell'ei sitä ensimäisen painoksen +otsakelehdessä olisi ja ell'eivät Huvitussanomat kolmannen kerran +esiintyisi hänen poikansa toimesta julkaistuina Jak. Juteinin Kirjojen +IX:ssä osassa v:na 1858 nimellä »Tarinoita».--Kolmas Juteinin kirjanen +samalta vuodelta (1819) oli »Kummituksia, elli Luonnollisia +Aawis-Juttuja, Walistuksen lisäksi. Lyhykäisesti ja wapaasti Saksan +Kielestä Suomeksi tulkitut J. J----da».[145] Niinkuin nimi ilmottaa, on +kirjasessa joukko hupaisia saksankielestä käännettyjä kertomuksia +nähdyistä aaveista. Samalla selitetään luonnollisella tavalla, miten +»aawis-juttu» on syntynyt. Saatamme kyllä arvata, että nämä kertomukset +aikanaan olivat omiaan poistamaan syvällekin juurtunutta taikauskoa ja +epäluuloja, ja ovat ne vielä meidän päivinämmekin sopivia siihen.-- +Neljäs saman vuoden tuote oli 26 sivun laajuinen »Neuwo-Kirja, elli +Lyhykäinen Oppi Hywiin ja Siiwollisiin Ihmisten Tapoin; Nuoruudelle. +Toinen Paino, jonga on parannettuna toimittanut Wanha +Suomalainen».[146] Tässä kirjasessa on Juteini uusinut vuonna 1761 +ilmestyneen teoksen _Lyhykäinen Neuwo, Hywihin Ja Siiwollisihin +Ihmisten Tapoin; Nuorudelle_,[147] minkä esipuheessa sanotaan Erasmus +Rotterdamilaisen kirjottaneen latinaksi kirjasen samasta aineesta.[148] +Juteinin ansiot »parantajana» supistuvat kirjan suomalaiseen +kielelliseen asuun; mutta se oli siihen aikaan ansiota kylläkin! +»Neuvoista» painatamme tähän näytteeksi »2. Luwusta» seuraavat: »Kuinga +pitää puheen ulos toimituksen oleman? + +Lyhykäisen. Joka on aina pitkä-puheinen, ja yhtä asiaa niin kauan +jarmuttaa, että ei siehen ikänänsä tahdo loppua tulla, sitä on juuri +tukela kuullella. Mitäs ajattelet ja sanoa tahdot, sano lyhyeldä; sillä +se on wiisaille otollinen. + +Samalla muotoa langee järjelliselle ihmiselle juuri ikäwäksi sitä +kuullella, kuin yksi ja sama asia tulee monda kertaa matkituksi ja +kerroituksi. Kuins asian kerran sanonut olet, niin anna sen olla +sillänsä, ja älä sitä enää sitte monitellen kerro.» + +Yleensä lukee näitä neuvoja mielihyvällä emmekä ensinkään ihmettele, +että Juteini niitä painatti uuden painoksen, tahtoen niidenkin avulla +sivistää maamiehiään, ollen jo mielestään tarpeeksi »vanha» heille +opettajaksi, kuten nimimerkkikin kirjasen nimilehdessä ilmaisee. +Nykyaikaisessa asussa nämä neuvot olisivat myöskin hyödylliset +julkaista ja tekisivät esim. sanomalehdet yleisölle hyvän palveluksen +ottamalla sopivia neuvoja näistä palstoihinsa.--Uudelleen painettiin +»neuvot» Juteinin koottuihin teoksiin v:na 1858. + +Niinkuin sivulla 76 näimme; oli viides kirjanen, jonka Juteini v. 1819 +julkaisi, Lasten Kirjan toinen painos. Samana vuonna hän vielä ilmotti +päättäneensä lakata kaikesta runoilijatoimesta julkaisemalla runon +»Lähtö-Laulu, elli Hywästi-Jättö Wäinämöiselle.»[149] Syynä päätökseen +oli se, että hän pilkka- ja leikkilauluissaan pisteltyään eräitä +virkamiehiä, etenkin pappeja ja tuomareita, sai toisia heistä +suutuksiin, jotta rupesivat häntä vainoamaan. Sivuilla 41-46 +julkaisemissamme »Pila-Kirjoitusten» otteissa olemme paitsi Krohn'in +esittämiä, pappeja koskevia, vielä nähneet esim. seuraavat pahasti +asianomaisia virkamiehiä ärsyttävät lauselmat: »Raha muuttaa miehen +mielen, lahja liikuttaa sydämen, ehkä sarvesta sahatun. Härkä hännin +häiläseepi talonpojan taluttaissa selwän silmän Tuomarilda. Noilla Pappi +woiteleepi ilon autuuden awaimen, lukun raswalla lujemman.------ +Komendanttikin kowembi paiskaa auki Linnan portit, kosk'on kulda +kukkarossa» (Lahjain ottamisesta), »Mielelläni minä soisin----Sielun +paimenden powehen, esimerkiks' opetusten, runsaasti rehellisyyttä. +Tynnyrittäin Tuomarille ostamatond' oikeutta» (Uutena vuotena) ja »Ei +nyt luulla luiskaria wirassansa wakaiseksi, totiseksi Tuomaria, eikä +Pappia pyhäksi.----Puolin kuuluu puhuttawan, että isännän, emännän saapi +kuolema kituwan, mutt'ei Pappi mullikkaansa. Niin kuin koira kalikkahan +usein wieraan wiskatessa hambain hyökkyää kowasti, niimbä syndinen +sokea, paha lammas laumassamme, panettelee paimendansa, koska Herra +hengellinen, karkoittaisi kansan tyhmän mammonata maistamasta, estäis' +ehdon syndisiä opettajansa osalda»[150] (Maa-ilman turmeluksesta). Kun +kokonaisia virkamiesluokkia näin syytettiin lahjusten ottamisesta y.m., +niin ei voi ihmetellä, että syntyi katkeruutta, etenkin kun ei +nimenomaan oltu syytöksiä kohdistettu joihinkuihin kelvottomiksi +tunnettuihin, vaikka ehkä vielä yleisöltä rauhassa oleviin virkamiehiin. +Niiden nimeä ei tietenkään olisi tarvinnut mainita, mutta olisi selvään +runoista pitänyt ilmetä, että runoilija kyllä uskoi, että oli olemassa +vielä paljon rehellistä väkeä virkamiehissäkin: että oli harvassa +tuomareita, joilta »härkä hännin häiläseepi selvän silmän», ja yhtä +harvassa pappeja, jotka olivat »runsaasti» rehellisyyden tarpeessa, +kuten Juteini Lähtörunossa kyllä sitten myönsikin. Kun ei näin ollut +tapahtunut pilkkarunoissa, kävi niinkuin aina käy, kun ammutaan yli +maalin eikä osata sydämeen, uhri rupeaa hyökkääjäksi ja kääntää kyntensä +ampujaa vastaan. »Waino-miehiä, sala-purioita» ilmestyikin. +Käsinkirjotettuja, varsinkin Juteinin runoilua moittivia runoja +leviteltiin ympäri maata ja hänen tietoonsa tulleiden runojen +sisällyksestä ja muodosta oli selvää, että ne olivat kotoisin samasta +lähteestä. »Kateus on»--Juteinin luulon mukaan--»oudon pahendajan +yllyttänyt ynseäksi». »Kaukaa haukkuu huono koira, salaa pelkuri +pureepi; näin on nytkin pahendaja salaisesti, saastaisesti, +panetellut----sekä pila-puheitani epäluulon esteheksi, että töitä +tarkembia huwitukseksi hywille. Kieli-lakkari lewoton pimeästä +pesästänsä----pappein puolesta puhuupi,----huulillansa koston huuto». +Wirolahden kappalainen F.J. Ahlqvist oli tuo sala-ampuja. Hänen +moiterunoansa: »Voi sun juttujas, Juteini! Villitsijä vejsujaisi!»[151] +kopioitiin ja levitettiin, väliin toisinnettunakin ja suorasanaisilla +lisäyksillä; ja vaikka näissä toisinnoissa syytettiin Juteinia pappien +aiheettomasta pilkkaamisesta, väärän opin levittämisestä ja juoppouden +edistämisestä juuri juomalauluilla, niin muudan sapekas moittija itse +liittää suorasanaisella parannussaarnalla jatkettuun moiterunoon erään +paljoa siivottomamman juomalaulun »Ucko Noal», jossa raamatullista +aihetta suorastaan vedetään lokaan, vaikkakin ehkä tarkotuksettomasti. +Näistä moiterunoista Juteini suuttui ja lähetti julkisuuteen +Hyvästijättönsä, jossa arvelee hänen suomalaisista runoistaan olleen +edes se hyöty, että muukalaisen valittajan (ruotsin kieltä käyttävä +Suomessa) »awara kita on awattu edes kerran koto-kieldä» käyttämään +tuskissansa. Totta tämä kyllä puhuu siinä, että hänen kynänsä on tylsä, +eikä sen vuoksi ole vahinkoa siitä, että hän nyt on päättänyt tehdä +»uhrin ajastansa ja onnestansa äidinkielen alttarille». Ja hänen +työtänsäpä suomenkielen hyväksi ei enää tarvitakaan, kun Väinämöinen on +herättänyt rakkautta rikkaassa ja mahtavassa venäläisessä kreivi +Rumjanzow'issa kansaamme kohtaan, jotta hän kustantaa suomalaista +sanakirjaa ja »etsii jälkiä isäimme etelästä ja itä-mailla», jonne hänet +on »oikein osoitellut» tiedemiehet virolainen Merkel ja saksalainen +Rühs, molemmat ansioistansa Suomen historian alalla suomalaisten +kiitollisuuden ansainneina suuremmassa määrin kuin moni synnynnäinen +suomalainen. Kun vielä tämä Hyvästijättölaulu aiheutti Ahlqvist'in uuden +ivarunon »Wäinämöisen Onnentoivotus Juteinin Lähtöön»,[152] jossa +Ahlqvist on unessa kuulevinaan Wäinämöisen ivaavan Juteinia hänen +runoistaan ja »lähdöstään», niin tämä taukosi vähäksi aikaa kaikesta +kirjallisesta toiminnasta. Hyvästijättö-runoonsa hän liitti +»Sowindo-Laulun» sekä ruotsinkielisen suorasanaisen kirjotuksen: »Min +Öfvertygelse, eller Reflexion om Fritänkeri» (Vakaumukseni eli mietelmä +vapaa-ajattelusta). Viimemainitun, jonka hän sanoo kirjottaneensa +edellämainitun häväistysrunon (»pasquillen») johdosta, hän julkaisi +vielä toisenkin kerran ruotsinkielisessä teoksessa »Anteckningar af +Tankar uti Warianta Ämnen» (Muistiinpantuja mietelmiä eri aineista). Kun +myöhemmin tästä teoksesta tulee puhe, saamme silloin esittää myöskin +sanotun kirjotuksen. + +Kirjailemisesta taukoaminen ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä Juteini +oli auttamattomasti rakastunut runoilijatoimeen ja kirjottamiseen. +Hänen suuri halunsa saikin hänen sen vuoksi luopumaan v. 1819 tehdystä +päätöksestään, ja hän rupesi seuraavana vuonna taas runoilemaan. Hänen +runotuotteensa vuodelta 1820 oli »Huilun Humina, elli Takaisin Tulo +Wäinämöisen Hywästi Jätöstä»,[153] jossa hän ilmaisi mielenmuutoksensa. +Juteini kertoo siinä Kalevalan runomitalla, kuinka hän kääntyi +»kulkemasta runon tietä tappuraista» ja kantoi kanteleensa »luoksi +wanhan Wäinämöisen». Hän tulee siitä kuitenkin vain onnettomaksi, +niinkuin kansakuntakin, joka »ei palwele----wiisautta Wäinämöisen»; +sillä + + »oma arwo ombi kallis, + toisen hyödytys hupainen, + joita wailla waiwaisena-- + onnetoina kukin kanta + ombi niin kuin orpo-lapsi. + Orwot owat Suomalaiset, + jos ei palwele poloiset + wiisautta Wäinämöisen, + seuraa jalon johdatusta, + opetusta oikeata + kukin hywyyden halulla. + Orpo olen myöskin minä + wäsytetty waiwan kautta, + erinneenä, eksyneenä + Jumalasta julkisesta, + _Wäinämöisestä_ wakaasta, + jonga luona lohdullinen + meno löytyy loppumata, + juodaan mettä, mahalata, + kallihista kaukalosta, + järjen maljasta jalosta, + jonne minä mielitellen + soisin jälle joutuvani, + waan en jaksa woimatoina + tulla enää Isän tykö[154] + päästä pilwen pienderälle, + piendäräldä patsahalle + lähes Laulajan kotoa, + joss' on lepo leiwätöngin + itsestänsä ihanainen; + siell' on aina onnen pouta, + huwitusten päivän paiste, + siellä itketään ilosta, + niin kuin its' Isä suuri,-- + näytti muinen esi-merkin, + koska wuoti kyyneleensä + silmä-lähteistä sywistä-- + kaseammat karpaloita, + pyyngin munaa pyleämmät, + paljon wesi-pilareita + rippui silmä-ripsehissä,»------ + +Hän saakin sentähden Wäinämöiseltä »laupiaasti» seuraavan varotuksen: + + »Joll' on lahja joukon luona, + tehkön lahjasta tilinsä,-- + joll' on vara muita warten, + siitä laskekon lukunsa; + mutta älköt älyänsä + luulko täydeksi lujatkan + paitsi pyyndöä hyvyyden».[155] + +Tämän varotuksen Juteini käyttikin opikseen. Hän ei kirjottanut enään +pilkkarunoja ja koetti välttää yleistä pahennusta. Kyseenalaisessa +runossa hän myös vähän väliä muistelee äidinkielensä unohdettua tilaa +ja lähettää muiden muassa seuraavan kehotuksen kansalaisilleen, etenkin +niille, »jotka palwelevat Wäinämöisen wiisautta» + + »suojatkai jo suomen kiellä, + uudistakai unhotettu + laulun konstikin kotoinen». + +Sivulla 45 Huilun Humina-runossa hän tuohon tunnettuun valitakseen +»muukalaisesta Akatemiasta», »vieraista Kouluista» ja »lujasta +umbinaisesta Laista» viivanalaisessa esittää seuraavan ruotsinkielisen +ehdotuksen, jonka toteutumiseen on kokonainen vuosisata +kielitaisteluineen ollut tarpeellinen: För att smÃ¥ningom upphjelpa +finska sprÃ¥ket, som ännu är fattigt för Wettenskaper, wore det nödigt, +att dels odling wid Finlands Lärosäten med mera allmänt interesse (!) +omfattades, och för att engÃ¥ng bilda det äfven till juridiska +afhandlingar, borde det wara Finnarne obetagit, att t.e. vid Landets +Instancer fÃ¥ göra sina skrifteliga andraganden jemwäl pÃ¥ Nationens +modersmÃ¥l, som är dess heligaste egendom och öfvergÃ¥r i arf till +efterwerlden.--Skole wi dÃ¥ längre wanwÃ¥rda de tillkommande +generationernas sÃ¥ dyrbara tillhörighet? (Jotta vähitellen +kohotettaisiin suomenkieltä, joka vielä on köyhä tieteille, olisi +tarpeellista, että sen käyttöä Suomen oppilaitoksissa yleisemmin +harrastettaisiin, ja jotta se myös muodostuisi sopivaksi lainopillisia +esityksiä varten, pitäisi suomalaisilla olla oikeus saada esim. maan +oikeusasteissa esittää kirjalliset lausuntonsa myöskin kansan +äidinkielellä, joka on sen pyhintä omaisuutta ja menee perinnöksi +jälkimaailmalle.----Sopiiko meidän silloin kauemmin olla vaalimatta +tulevien sukupolvien erittäin kallista omaisuutta?) + +Ennen mainittuun Huilun Humina-runoon hän liitti 16-säkeistöisen +kauniin laulun »Elämän Muoto». + +Tämän jälkeen Juteinin teoksia alkoi ilmestyä harvemmalta kuin ennen. +Sattui monesti Juteinin viimeisenä kolmenakymmenenäviitenä ikävuotena +kulumaan useita vuosia, jolloin hänen kirjotuksiaan ei lainkaan +ilmaantunut. Niin nytkin vuoden 1820 jälkeen. Hän ei painattanut mitään +ennenkun v. 1824. Silloin hän, näet, julkaisi suorasanaisen kertomuksen +»Nimi-Päiwä, elli Hywä Elämä Howissa, jonka on kirjoittanut joutilaana +Jak. Juteini». Tämä kertomus eli »jutelma»[156] on keskustelun muotoon +puettu sekä on läpeensä opettavainen laadultaan. Siitä löytää paljon +hyödyttävää opetusta ja se kuuluukin hauskimpien ja viehättävimpien +kyhäelmien joukkoon, mitä Juteini ikinä on kirjottanut. Kertomuksen +sisällys on seuraava: Erään maatilan emäntä, jonka puoliso aikanaan on +ollut sotapäällikkönä (katteinina), mutta nyt elää maatilallaan +maanviljelijänä, on miehensä tietämättä kutsunut vieraita tämän +nimipäivää viettämään. Hän on myöskin valmistanut pienet kestit +puolisonsa kunniaksi ja odottamattomaksi iloksi. Mutta kun mies ei +tiedä mitään pidoista, niin hän menee tavallisuuden mukaan pyssy +olalla, aamupäivällä kävelemään metsään eikä saavu sieltä kotiin, +ennenkun vieraat jo ovat melkein poismenossa. Sill'aikaa kun isäntä oli +metsässä, syötiin kuitenkin päivällinen ja pidettiin pidot, vaikka +emäntä oli kovin mielipahoillaan siitä, ett'ei hän ollut ilmottanut +puolisolleen, että hän odotti vieraita. Päivällis- ja kestipöydässä +puhuttiin yhtä ja toista, kiitettiin talon isäntää ja emäntää sekä +juotiin heidän maljansa. Kohta päivällisen jälkeen isäntä tuli kotiin +ja näytti hyvin murheelliselta, vaikka hän koetti peitellä murhettaan +iloisella tervehdyksellä ja kasvojenilmeellä. Jättäessään pyssyn +palvelijan huostaan hän sanoi: »tämä ase on tänä päivänä _puolitoista +hengeä_ pelastanut». Kun kaikki läsnäolijat ihmettelivät tätä puhetta, +niin isäntä selitti, että hän metsässä pyssyllään oli pelastanut oman +henkensä sekä torpparinsa ja vanhan sotatoverinsa Hurtin pahoin +haavotettuna »karhun kourista». Hurtti oli kerran ennen sodassa +pelastanut nykyisen herransa ja silloisen _päällikkönsä_ varmasta +kuolemasta ja isäntä oli nyt iloinen siitä, että hän oli saattanut +maksaa Hurtille vanhan velkansa. Hurtti kuoli kuitenkin haavoistansa, +ja isäntä otti hänen lapsensa, kasvattaaksensa niitä kelpo ihmisiksi. +»Nimi-Päiwä» kertomuksen loppuun Juteini painatti »Työ- ja Ilo-Laulun» +sekä »Sota-Laulun». + +Samana vuonna eli siis v. 1824 oli Juteini ruvennut runoja antamaan +edellisenä vuonna ilmestyä alkaneelle saksankieliselle Wiburgschen +Wochenblatt'ille. Koska nähtävästi kaikki viipurilaiset säätyläiset +(niihin luettuina saksalaiset ammattienharjottajatkin) ymmärsivät +suomea, kuten J.W. Ruuth'kin Viipurin kaupungin historiassaan +huomauttaa, niin painettiin Juteinin runot lehteen suomenkielisinä; +kuitenkin niin, että liitettiin lehteen runo tai runot (joskus 2 pientä +yhtä haavaa) lisälehtenä; tämä usein pienempää kokoa kuin itse lehti, +mutta paremmalle paperille. Tällaisen »Beilagessa» olevan runon alla-- +ja, jos niitä oli kaksi, jälkimäisen--oli aina merkki J--i. Vuosikerran +52 numerosta on 25 saanut tällaisen lisälehden. Näissä 25 lehtisessä on +kaiken kaikkiaan 32 suurempaa ja pienempää runoa ja laulua, toisissa +lauluissa aina 17 säkeistöön asti ja jokunen runo, niinkuin »Luonnon +kurjuus Luojata», neljättä sivua pitkä; toisissa taas vain 4 á 6 +säkeistöä ja runoissa alle 10:kin säettä. Mutta järjestään Juteini +niissä tarjosi lukijoilleen uutta ja hauskaa, vaikka kyllä vakavaa +opetusta, eikä kertaakaan kehdannut uusia entisiä aikaisemmista +runovihkoista. Katsoi kait niiden vielä olevan tuoreessa muistissa. +Kuitenkin hän kaksi vuotta myöhemmin nämät painatti kaikki uudestaan. + +Vuonna 1826 hän, näet, julkaisi 96 sivun laajuisen kirjan »Jak. +Juteinin Runon Tähteitä», jossa uudelleen teemme tuttavuutta näiden +runojen kanssa. Niihin on johonkuhun jokin aivan pieni muutos tehty, +jota ei aina voi parannukseksikaan sanoa. Paitsi näitä, niinkuin siihen +jo viittasimme, yleensä hyviä runotuotteita on kirjan sisällystä +rikastuttamassa ja sen arvoa kohottamassa 12 uutta kirjallista lisää. +Huomattavin ja merkillisin näistä on kirjan alussa oleva pitempi runo +»Epäilys ja toiwo Suomesta», jossa esim. sivulla 15 lauletaan: + + »Olkon myöskin oma kieli + kansan wäli-kappaleena + walistukselle wakuutus. + Eihän olo orjallinen + kielen wieraan kitinässä + walmistele walistusta, + eikä edestakaisesti + waadi kukaan wapauden + töitä orjuuden tawoista; + eihän ennen siemendänsä + maassa laihokan menesty.» + + »Lennä maassa matalalla, + koska luulee kansakunda, + joll' on wielä wieras indo, + walistuksen walkenewan + kautta menon muukalaisen,-- + koska kestää keskellämme + on päiwä pimeänä-- + koska owat kurjuudeksi + juuret ilman Suomen kieldä, + meikäläiset mieldä wailla, + epä-luulot, erhetykset + säilyttäwät seassansa + paremmin kuin pahat henget, + sika-laumaan laskettuina, + muinen säilyiwät meressä.» + + »Toiwo, wiekas towerini! + joka lennät löyhytellen, + yksin ylenet lumesta, + wältä wielä Wäinämöistä, + tule taiwaasta takaisin, + kansa jäänyt jäätyneeksi + ombi hänelle häwäistys. + _Koskas kuulet Kouluissamme, + taikka lain tulkinnoista + oudon kielen kitisewän + ----naura nationaliteelle, + wirsku wieraille sanoille!» + +Viimeiset säkeethän ovat tuttuja Krohnin Suomal. Kirjall. Vaiheista. + +Viimemainittuna vuonna, siis: v. 1826, Juteini julkaisi myöskin +suorasanaisen »Wiisauden Waellus Maan päällä». + +Kertomuksessa Wiisaus vaeltaa ympäri maailmassa. Ulkomailla kulkeissaan +joutuu hän »Ajatusten waldakundaan». Rohkeitten neuvojensa takia hän +joutuu epäluulon alaiseksi, että hän muka on vaarallinen hallitukselle. +Hallituksen pitäjät: »Syndi, Oman woiton pyyndö, Ylpeys, Epä-luulo, +Hekuma, Wiekkaus, Waino ja Ahneus», päättävät kukistaa Wiisauden +väärällä tuomiolla. Erityinen oikeus asetetaan häntä tuomitsemaan; +tuomariksi siihen tehdään »Tyhmyys», Yleiseksi syyttäjäksi otetaan +»Wääryys» ja todistajiksi saadaan »Walhe» ja »Walapatto». + +Vaikk'ei Wiisautta voitukaan todistaa mihinkään rikokseen syylliseksi, +niin hän kuitenkin tuomittiin »maankulkeuteen». Maanpakolaisena hän +tapaa »Narrin». Kun Narri kuulee Wiisauden vaiheet Ajatusten +valtakunnassa, niin hän vakuuttaa Wiisaudelle, ett'ei tällaista +tuomiota olisi langetettu, jos hän olisi ollut kotona, hän kun oli +sukua tuomari Tyhmyyden kanssa. Tuosta Wiisaus tiesi hänet Narriksi, +jota ei ensin ollut huomannut, ja sanoi, ett'ei hänestä olisi ollut +»puolen pitäjää» sekä lisäsi:--»Narri hellä, heiluwainen, keweästi +keikkuwainen tawoistansa tunnetaan, luiskariksi luetaan» ja käänsi +hänelle selkänsä. Wiisaus neuvoo ihmisiä halajamaan »sisällistä +kunniaa» ja ihmisarvoa ja Juteini soisi sen »ehtiwän Suomengin +mandereille». + +Samana vuonna (1826) Juteini painatti myöskin runon »Kissan Poika», +joka on Kalevalan runomitalla kirjotettu ja osottaa, miten Juteini +luontokappaleita lempi. Niitä hän usein runoissaan kehottikin +kohtelemaan hellästi ja suojelemaan. »Lisäys» ja »Huokaus» ovat +täytteenä samassa runovihossa.[157] + +Ennen mainittujen lisäksi Juteini v. 1826 vielä julkaisi: »Lasten +Kirja. Kolmas paino,----Parannettuna toimittanut Jak. Juteini.» Kirja +oli noin puolta pienempi edellistä painosta. + +Seuraa nyt vihdoin Juteinin myöskin v. 1826 julkaisema runo: »Sangari +Sionissa, elli Walistuksen Woitto Pimeyden Wallan ylitse», pitkä +trokeisella runomitalla kirjotettu runo, joka esittää Vapahtajan +elämäkertaa. Tähän Juteini liitti tutkimuksen »Lisäys, Tutkinnoksi +Uskon laadusta Autuuden Opissa.»[158] Tämä tutkimus an epäilemättä +sama tai on ainakin ollut samansisältöinen kuin järjestysnumerolla +»31» merkitty, suorasanaiseksi ilmotettu, teos »Tutkindo uskon +laadusta».[159] Tänniminen kirja, näet, esitetään Juteinin +kirjottamaksi siinä hänen teostensa luettelossa, joka on liitettynä +hänen elämäkertaansa Sanan Saattajan Wiipurista 14 n:ossa v:lta 1840, +mutta sennimistä eri teosta emme ole tavanneet yliopiston- emmekä +ylioppilaskirjastosta tai toisaaltakaan. Ei myöskään sitä ole +Pipping'in Luettelossa eikä tietääksemme missään muuallakaan eri +teoksena mainittu. Sen vuoksi katsomme sen olevan saman kuin »Sangari +Sionissa» nimiseen runoon liitetty äskenmainittu »Lisäys», joka +Juteinin koottujen teosten v. 1857 painetussa V:ssä osassa on nimellä +»Tutkindo Uskon Tundo-merkistä Kansain Autuuden Opista.» + + + + +IX. + +ANTECKNINGAR AF TANKAR UTI WARIANTA ÄMNEN JA OIKEUKSIEN PÄÄTÖKSET. + + +Vuonna 1827 seuraavat Juteinin kirjailijatuotteet ilmestyivät painosta: +»Laulu Elämän Nautinnosta». »Erhetyksen Waikutus elli lapsen +Murha»[160] ja ruotsiksi »Anteckningar af Tankar uti Warianta +Ämnen».[161] »Laulun Elämän Nautinnosta» Juteini oli jo aikaisemmin +painattanut runovihkoon »Waikutuksia Suomalaisen sydämessä». Luultavaa +on, että tästä laulusta pidettiin, koska Juteini painatti sen nyt +erikseen ja seuraavana vuonna vielä julkaisi kaksi uutta laitosta +siitä.[162] Ei olekaan ihmeellistä, että se tosirunollisena ja sievänä +herätti suurta mieltymystä aikana, jolloin runous suomenkielellä oli +vasta alullaan, kosk'emme vielä nykyäänkään voi siltä kieltää kauniin +ja herttaisen laulun nimeä. + +»Erhetyksen Waikutus elli lapsen Murha» on suorasanainen kertomus +nuoren, viattomuudessa kasvatetun tytön lankeemuksesta. Hourupäissään +hän oli tukehduttanut lapsensa ja kuoli kivuistansa muutaman päivän +kuluttua sangen surkeassa, tilassa, sillä hän piti »syndinsä Jumalan +armoa» suurempana. Juteini liitti tähän kertomukseen runon »Oma tundo». + +Sanoimme jo, että v. 1827[163] Juteinin kädestä lähti myöskin +ruotsinkielinen kirja »Anteckningar af Tankar uti Warianta Ämnen». +Tämän pääasiallinen sisällys oli osiksi filosofinen, ossksi +uskonnollinen; ja Juteinin siinä lausumat mielipiteet oikeasta +kristillisyydestä ja tavaksi käyneestä opetuksesta kristikunnassa sekä +ennen kaikkea se, ett'ei kirjaa ennen sen ilmestymistä ja levittämistä +jätetty Porvoon tuomiokapitulille tarkastettavaksi, saivat aikaan sen, +että 99 sivun laajuisen kirjan julkaisemisesta syntyi monivuotinen +oikeusjuttu ja että se, kuten Juteini itse kertoo, v. 1829 poltettiin. +Koska tapaus on varhaisemman kirjallisuutemme historiassa ainoa +laatuaan, käymme sen vaiheita tarkemmin kuvaamaan sekä sittemmin +myöskin sen sisällystä esittämään. + +Suomen prokuraattoriviraston lähetekantakirjassa olevista useista, tätä +asiaa koskevista kirjeistä ilmenee, että maamme silloinen prokuraattori +Carl Walléen oli kirjan varsinainen vainooja, joka oikeuslaitoksemme +kaikissa asteissa yritti hankkia Juteinille vielä muutakin rangaistusta +kirjan luvattomasta ilmestymisestä, vaikka hän jo nähtävästi ensi +asteessa oli saanut sen tuhotuksi ja vaikka olisi luullut siinä jo +olevan rangaistusta tarpeeksi. Merkillisintä on, että prokuraattorin +huomion kirjaan oli kiinnittänyt itse kenraalikuvernööri Zakrewsky, +päättäen Walléen'in kirjeestä tälle syysk. 5 p:ltä 1827.[164] Kuka +ilmiannon kirjan sensuroimattomuudesta oli tehnyt, joku tuomiokapitulin +jäsenkö vaiko joku Juteinin pappisvihollisista, siitä en ole voinut +saada selkoa. Olen johtunut ajattelemaan pappeja, koskapa he niin +halusta levittelivät Ahlqvist'in ennenmainittuja pilkkarunoja ja koska +näissä syytettiin Juteinia väärän opin levittämisestäkin ja mainittiin +sellaisia kohtia hänen pilakirjotuksistaan, joissa oli väitetty pappien +myyvän autuutta rahasta, sekä vihasta kuohuvin sanoin kysyttiin, +milloin sellaista oli tapahtunut. Hänen ruotsinkielisille, opetusta +sisältäville teoksilleen taas kyllä oli sanotuissa moiterunoissakin +annettu tunnustusta. Mutta kun nyt tässä ruotsalaisessakin +»Anteckningar» nimisessä kirjassa oli yhtä ja toista, johon voi +jumaluusoppinut takertua, niin ilmianto nähtävästi tehtiin, etenkin kun +ei kirjanpainaja ollut kirjaa käyttänyt konsistoriossa tarkastamista +varten. + +Zakrewskyn kirje Walléen'ille kirjaa koskevista seikoista oli päivätty +syysk. 4 p:nä ja jo seuraavana päivänä saamme taas Walléen'in kirjeestä +edelliselle tietää mihin toimenpiteihin hän oli kirjan ilmestymisen +johdosta ryhtynyt. + +Ensiksikin sai Wiipurin läänin silloinen maaherra August Ramsay häneltä +käskyn[165] ensi tilassa ottaa takavarikkoon sanotun teoksen kaikki +kappaleet, kunnes nostettava oikeusjuttu tekijää Juteinia ja +kirjanpainajaa A. Cedervalleria vastaan lopullisesti päättyisi. +»Saatuaan tietää painoksen suuruuden oli hänen takavarikkoonotto +pantava toimeen siten, ett'ei ainoastaan kirjanpainajalla ja tekijällä +olevat, vaan vieläpä mahdollisesti yksityisille henkilöillekin läänissä +jaetut tai myydyt kappaleet otettaisiin talteen ja sinetillä +varustettuina säilytettäisiin joko maaherran luona tai muussa yleisessä +paikassa». Vihdoin prokuraattori kirjeessään myöskin pyysi aikanaan +tietoa maaherran toimenpiteistä asiassa, kirjan painajan ja tekijän +ilmottamasta painoksen kappalemäärästä sekä takavarikkoon saatujen +kappalten lukumäärästä. + +Toinen henkilö, jolle Walléen tätä kirjaa ja sen tekijää vainotessaan +oli myöskin käskyjä antanut toimenpiteitä varten jo syyskuun 3 p:nä +päivätyllä memoriaalilla, oli Viipurin kaupunginviskaali J.A. +Krogerus.[166] + +Memoriaali sisältää jo täydelliset ohjeet[167] syytteen tekoa varten +Viipurin kämnerioikeudessa: ja täytyy myöntää, että maamme silloisella +prokuraattorilla memoriaalissa olevista syytekohdista päättäen oli +erinomainen kirkkomme opin tuntemus ja tarkka oikeaoppisuuden vainu, +ell'ei kuten edellä sanoimme ilmiantoa teologiselta taholta tapahtunut +tai hän käyttänyt asiantuntijan apua.[168] Memoriaalissa nimittäin +sanotaan: »Ant.----nimisenä on kirjanpainaja A. Cedervaller'in +kirjapainosta Wiipurissa kuluvana vuonna ilmestynyt teos, joka muun +muassa sisältää kaikennäköistä uskontoa ja autuudenoppia koskevaa +esitettynä tavalla, joka ei pidä yhtä sen uskon kanssa, johon +seurakunta maassamme tunnustautuu ja johon minä sentähden en ole voinut +olla viran puolesta huomiotani kiinnittämättä. Niinpä lausuu tekijä +siv. 21. »Ensimäiset kristityt eivät voineet kokonaan unohtaa +uhraamista, jolla olivat tahtoneet lahjoa vanhurskauden----He ovat +aineellistuttaneet uhrin, jota Kristuksen kuolema ainoastaan kuvaa, +vakuudeksi siitä, että muka sovitus on saatu aikaan uhriverellä[169] +----Niin myöskin seuraavat kristityt; sen sijaan että Kristus autuaaksi +tekevän oppinsa kautta on jumalallinen välittäjä, ja unohtaen raamatun +allegoriian viimeisestä suuresta uhrista, allegoriian, joka lienee +ollut tarpeellinen heikoille mielille vielä pienessä seurakunnassa, +ovat he tehneet hänen ainoastaan ruumiilliseksi uhriksi»----jonka +kautta oppi lunastuksesta Kristuksen verellä ja ansiosta käsitetään +ainoastaan väärinymmärretyksi allegoriiaksi; samoinkuin sama oppi +selvästi hyljätään esityksessä »Syntein anteeksi antamisesta» siv. 37 +ja seur., jossa ainoastaan siveellinen mielenmuutos (»mielenparannus») +käsitetään ainoaksi Jumalan armon ja laupeuden mahdolliseksi +aiheuttajaksi. Tämän mukaisesti selitetään myös, siv. 45, Uskoa +uskonnollisessa mielessä »sielun sydämelliseksi mieltymykseksi Jumalaan +ja luottavaksi kunnioitukseksi häntä kohtaan sekä eläväksi varmuudeksi +hänen mielisuosiostaan, joka mielisuosio perustuu parantuneen ihmisen +siveelliseen tilaan ja vilpittömään pyrkimykseen hyvässä,»[170] +vaikk'ei, seurakunnan opinkäsityksen mukaan, mitään totista uskoa +kuitenkaan ole ilman luottamusta (l. »lujaa uskoa» l. »vakaumusta») +Kristuksen ansioon ja sovitukseen, mutta tämä vakaumus ei, yllämainitun +lausunnon mukaan, sisälly tekijän uskonnolliseen uskoon, sellaisena +kuin se on tullut esitetyksi ja edelleen ilmenee siv. 54, missä +»epätietoisuus hyveen palkitsemisesta» katsotaan »kohottavan ihmisen +siveellistä arvoa» ja missä etempänä seuraava lausunto löytyy: »Joka +hyväntahtoisuuden elähyttämänä voi palkkiosta välittämättäkin harjottaa +hyvettä----hänen sielunsa liitelee aistillisuuden rajotetun näköpiirin +yli. Hän voi suloisin toivein levollisesti kuvitella mielessään +vanhurskauden tuomioistuimen ihanteen, jonka edessä heikot voivat +turvautua laupeuteen. Hän voi ihmiselle kaikkein ratkaisevimpana +hetkenä, joka on kuolema, luottamuksella lähestyä kohtaloaan +ijäisyydessä, kun häntä yhdeltä puolen eivät vaivaa ansaitsemattoman +nautinnon vaatimukset, ja hän toiselta puolen löytää vaatimattoman +lohdutuksensa rehellisten tekojensa tarkotuksesta, jotka ovat +lähteneitä periaatteesta, mistä hän ei pelosta eikä etujenkaan +houkuttelemana ole voinut poiketa. Hän odottaa tulevaa kohtaloaan +toivossa, koska todistelun (aikaansaama) vakaumus on horjuva»----minkä +esityksen mukaan käsityksellä meidän tulevasta kohtalostamme +ijäisyydessä ei siis ole muuta perustusta kuin horjuva toivo, eikä +ihmisellä kuolinhetkellä mitään muuta lohdutusta kuin rehelliset +tekonsa, päin vastoin kuin mitä kristinusko siinä kohdin opettaa ja +seurakunta järkkymättömäksi uskonkappaleeksi on hyväksynyt. + +Tähän nähden ja koska yllämainittu ynnä useat kyseessäolevan teoksen +kappaleet riidattomasti koskevat oppia ja meidän kristinuskomme +opinkappaleita, mutta teosta siitä huolimatta tässä suhteessa ei ole +alistettu asianomaisen Konsistorion tarkastettavaksi, taikka sen +luvalla julkaistu, olen täten tahtonut Teille jättää viran puolesta +tehtäväksi laillisessa järjestyksessä syyttää Wiipurin +kämnerioikeudessa maistraatinsihteeri Judén'ia ja kirjanpainaja +Cedervaller'ia, edellistä sanotun kirjan tekijänä ja jälkimäistä sen +julkaisijana». Kanteessa oli nojauduttava 1 §:ään kuninkaallisessa +asetuksessa painovapaudesta, annettu huhtik. 26 p:nä 1774.[171] Tämän +memoriaalin ohella lähetti prokuraattori saamansa kappaleen kyseessä +olevaa kirjaa määräten samalla, että kaupunginviskaalin tulisi hänelle +kertoa ei ainoastaan jutun lopullisesta päättymisestä, vaan myöskin sen +lykkääntyessä joka kerta kuin juttu oli sanotussa oikeudessa ollut +käsittelyn alaisena, mitä siinä oli saatu aikaan sekä miksi se +lykkääntyi. Kirjan kaikkien ilmestyneiden kappalten takavarikkoon ottoa +tulisi Krogerus'en myös vaatia sekä lähettää saamansa kappale takaisin +prokuraattorille, kun hän sitä oikeudenkäyntiä varten ei enää +tarvitsisi. + +Hallussani olevista Walléen'in muiden läänien maaherroille lähettämien +kirjeiden jäljennöksistä käypi selville seuraavaa, kuten näkyy +Liitteistä: Ennenkun aikaisemmin mainittu, prokuraattorin kirjelmässä +oleva määräys Anteckningar-kirjan takavarikkoon otosta oli saapunut +Viipurin maaherralle, oli Juteini lähettänyt, tälle tekemänsä +ilmotuksen mukaan, 50 kappaletta tätä teostaan meritse kirjansitoja +Holmström'ille Ouluun oululaisen prikin Carl Alexander'in mukana, jota +alusta johti laivuri Mathias Löthman Raahesta. Prokuraattorin käskystä +Oulun varamaaherra tutki asiaa. Holmström ei kuitenkaan myöntänyt +tilanneensa kirjan sanottuja kappaleita, eikä myöskään sellaisia +saaneensa. Laiva purjehti Köpenhaminan kautta ja kirjalähetys oli +nähtävästi silloin vielä matkalla, kun maaherra Holmström asiaa tutki. +--Myös oli Juteini lähettänyt 1 kappaleen kirjaansa Kuopioon +kimnaasinopettaja Wegelius'elle, mutta asiasta selkoa otettaissa +saatiin tietää, että tämä oli lainannut sen velipuolelleen +filosofianmaisteri Fabritius'elle, joka asui Kiteen pitäjässä Kuopion +lääniä. Kuopion maaherra sai määräyksen ottaa takavarikkoon sanotun +kappaleen. Heinolan maaherra Gustaf Langenskjöld taas määrättiin +vaatimaan parooni Wredeltä Anjalassa[172] hänen saamaansa 1 kappaletta. +Turun maaherra Erik Wallenius'en piti vaatia ja prokuraattorille +lähettää Turun läänissä olevat 2 kappaletta, joista toinen oli Uskelan +kirkkoherralla, provasti ja professori Gustaf Renvall'illa, toinen taas +Mynämäen kirkkoherralla, tohtori Rönnbäck'illä. Walléen'in kirjeessä +syyskuun 5 p:ltä 1827 kenraalikuvernööri Zakrewskylle kerrotaan +aikaisemmin esittämäni lisäksi, että kirjaa oli painettu oli painettu +250 kappaletta, joista 189 oli saatu takavarikkoon jo v. 1827. Marrask. +13 p:nä s.v. Walléen vielä kertoo, miten kirjan oli Viipurin +kämnerioikeudessa käynyt ja Juteinille tuomia langennut. + +Miten sitten Krogerus Viipurin kämnerioikeudessa prokuraattorin +määräämää kannetta ajoi ja minkälaisen tuomion tämä oikeus langetti, +sitä olisi nyt hieman esitettävä. Siitä pöytäkirjasta, minkä olen Turun +hovioikeuden arkistosta saanut,[173] käypi selville, että +»kaupunginviskaali Julius Adolph Krogerus, Suomen Keisarillisen +Senaatin Prokuraattorin hänelle antaman käskyn mukaisesti» nosti +kanteen ja Viipurin kämnerioikeus julisti jutussa lokakuun 2 päivänä +1827 päätöksensä, jonka mukaan maistraatinsihteeri Judén ennen +mainitun painovapausasetuksen 1 §:n nojalla tuomittiin oikean +uskontunnustuksemme ja puhtaan evankelisen opin vastaisten +mielipiteiden esittämisestä 300 hopeatalarin, muutettuna 144 +hopearuplan, sakkoihin ja kirjanpainaja Cedervaller saman lakipykälän +nojalla edellisen kirjottaman kirjan »Anteckningar j.n.e.» luvattomasta +julkaisemisesta 200 talarin, muut. 96 hopearuplan, sakkoihin, joista +sakoista kaksikolmattaosaa oli lankeava Viipurin kaupungille ja +kolmannes syyttäjälle, kaupunginviskaali Krogerus'elle, taikka, varojen +puutteessa sakkojen korvaamiseen, kumpikin pidettäväksi 28 päivää +vesileipävankeudessa, jonka ohessa kämnerioikeus muuten määräsi, että +kaikki kappaleet sanottua kirjaa, joiden etsinnässä valtion huostaan +ottoa varten prokuraattori oli ryhtynyt erityisiin toimenpiteihin, oli +otettava takavarikkoon ja hävitettävä. Tästä päätöksestä--nähtävästi +kuitenkin vain, mikäli se sakkoja koski--valittivat Juteini ja +Cedervaller Turun hovioikeuteen, asettaen takuun sakkojen +suorituksesta. Takuumiehinä olivat kupariseppä Johan Lydeken ja +kelloseppä Carl Elfström Viipurista. + +Kun hovioikeus oli vaatinut ja saanut Krogerus'en selityksen sekä +prokuraattorin toimesta kappaleen kyseessä olevaa kirjaa, antoi se +marraskuun 19 p:nä 1828 päätöksensä. Siinä sanottiin että hovioikeus +oli havainnut, samoin kuin kämnerioikeuskin ennenmainitun, Juteinin +kirjottaman ja kirjanpainaja Cedervallerin painosta toimittaman teoksen +käsitelleen m.m. myöskin sellaisia aineita, jotka koskivat uskontoa ja +meidän kristinoppimme opinkappaleita, eikä sitä siis, kämnerioikeuden +osottaman §:n mukaisesti 1774-vuoden asetuksessa kirjotus- ja +painovapaudesta, olisi saanut, niinkuin tapahtunut oli, ilman +asianomaisen konsistorion tarkastelua ja myönnytystä, painattaa. Koska +kuitenkin kunink. julistus ja käskykirja,[174] annettu toukokuun 6 p:nä +1780 ja koskeva kirjanpainajain vastuuta rikoksista ja rikkomuksista +sanottua asetusta vastaan, sääsi, että kaikki rikkomukset, jotka +tehtiin samaa asetusta vastaan, lukuunottamatta niitä, jotka sen 2 §:ää +sekä 3:nnen §:n 1 ja 2 kohtaa vastaan voitiin tehdä, ja joista ei ollut +kysymys, olivat luettavat yksin kirjanpainajan syyksi, niin että hän +oli tuomittava sanotussa julistuksessa määrättyyn rangaistukseen, mutta +tekijä sen sijaan olisi oleva vapaa kanteesta ja rangaistuksesta; niin +katsoi hovioikeus oikeaksi »vapauttaa Juteinin kaikesta vastuusta +asiassa, ja sen sijaan, siihen nähden ett'ei kirjanpainaja Cedervaller +puolestansa ollut esittänyt riittävää syytä kämnerioikeuden päätöksen +muuttamiseen eikä siitä yleinen syyttäjäkään ollut valittanut, jättää +asian sanotulla päätökselle, mikäli se koski Cedervaller'ia, sekä, +koska Juteini ei ollut valittanut kämnerioikeuden lausunnosta valtion +haltuun otetun (kirjan) painoksen takavarikkoon ottamisesta ja +hävittämisestä, vaan päinvastoin sellaiseen toimenpiteeseen puolestaan +myöntynyt, jäi lausunnon antaminen siitä hovioikeudessa sikseen. + +Hovioikeuden päätöstä olivat kenraalikuvernööri ja prokuraattori jo +nähtävästi kärsimättömästi pitkin vuotta odottaneet, koska sen +viipyminen aiheutti kirjeenvaihtoakin. Zakrewskyn kirje on päivätty +heinäkuun 3/15 ja prokuraattorin siitä aiheutuva kyselymemoriaali +hovioikeuden kanneviskaali A.G. Barck'ille saman kuun 28 p:nä. Tämän +memoriaali taas, jossa hän ilmotti, ett'ei hovioikeus vielä ollut +juttua ratkaissut, oli elok. 1 p:ltä. Saman kuun 11 p:nä prokuraattori +lähetti virkamemoriaalin kanneviskaali Barck'ille, jossa pyysi tätä +muistuttamaan hovioikeutta kiireellisen ratkaisun tarpeellisuudesta +tässä asiassa sekä sen jälkeen lähettämään hänelle jäljennöksen +hovioikeuden päätöksestä, minkä hän samana elok. 11 päivänä päivätyssä +kirjeessä lupasi lähettää kenraalikuvernöörille, ilmottaen samalla +Barck'ille tekemästään pyynnöstä. Tämän prokuraattori sitten lähettikin +tammik. 15 p:nä 1829, kun oli saanut jäljennöksen äsken esittämästämme +Turun hovioikeuden päätöksestä marraskuun 19 p:ltä 1828. Samalla hän +ilmotti määränneensä, että asianomaisen (siis: Krogerus'en) tuli tehdä +siitä alamainen valitus laillisen ajan kuluessa »siihen vapautukseen +nähden asiassa, minkä Juteini oli samaisen päätöksen kautta nauttinut.» +Samana päivänä kuin prokuraattori oli kenraalikuvernöörille nämä +lähettänyt, meni hänen määräyksensä valituksenteosta Krogerus'elle, +joka häneltä myöskin taas sai viittauksen, mihin voimassa olevan +asetuksen pykäliin hänen oli nojauduttava. Mutta nähtävästi epäili +prokuraattori Krogerus'en kykyä toimia tarpeeksi nopeaan--valitusaikaa, +näet, oli enää lyhyeltä--, koska hän viisi päivää myöhemmin eli tammik. +20 p:nä lähetti Krogerus'elle uuden memoriaalin. Tämän yhteydessä +ohimennen huomautettakoon, että prokuraattori oli juuri näihin aikoihin +antanut maaviskaali A.H. Aschan'ille määräyksen olla samalla +varakaupunginviskaalina Viipurissa, koska Krogerus jo oli kovin vanha. +Tästä Krogerus'en iästä nyt tosin ei puhuttu tammik. 20 p:n +memoriaalissa mitään, mutta voi olla että prokuraattori sitäkin +ajatteli syyksi puuttuvaan innokkuuteen monesti mainitussa +valitusasiassa, ell'ei hän jo tykkänään epäillyt Krogerus'en enempää +halua rettelöimisiin Juteinin kanssa, koska hovioikeus oli hänet +vapauttanut ja hän oli selittänyt, ett'ei hän kirkkoa ollut tahtonut +soimata eikä väärää oppia tarkottanut esittää. Ehkäpä hän vielä oli +maistraatin sihteerin hyvä ystäväkin. Oli nyt miten oli; Krogerus sai +vapautuksen valituksen teosta, ja prokuraattori vaati häneltä selitystä +hänen hidasteluunsa, sen jälkeen kun hovioikeuden päätös oli langennut. + +Tuo merkillinen memoriaali tammik. 20 p:ltä 1829, joka meidät +tällaisiin mietteihin on saanut, kuuluu: »Tämän kuun 15 päivänä +lähettämässäni kirjelmässä olen minä tosin käskenyt teitä laillisen +ajan kuluessa tekemään alamaisen valituksen keis. Turun hovioikeuden +viime marraskuun 19 päivänä antamasta päätöksestä teidän syyttäjänä +toimeenpanemassanne jutussa----: mutta katsoen jäljelläolevan +valitusajan lyhyyteen ja jottei määräaika _teidän laiminlyöntinne_[175] +takia ennemmin alamaisuudessa ajaa Hänen Majesteettinsa luona asia +perille menisi umpeen, eikä hovioikeuden päätös siis voittaisi lain +voimaa, olen minä nyttemmin ryhtynyt siihen toimenpiteeseen, että +valituskirjelmän on laatinut erityinen sitä varten määrätty julkinen +syyttäjä, ja on se eilispäivänä jätetty keis. senaattiin, joten kaikki +enempi toiminta teidän puoleltanne tässä suhteessa raukeaa: Ollen +teidän velvollisuutenne ainoastaan viipymättä ilmottaa ja selittää, +milloinka te hovioikeuden päätöksestä tiedon saitte, sekä mistä syystä +te tähän asti olette laiminlyönyt tehdä ilmotusta sen sisällyksestä +minulle, taikka kysyä minun mieltäni siitä, onko valitusta siitä +tehtävä vai eikö, kun te, kuten näyttää, ette omasta puolestanne ole +luullut uskaltavanne samaan päätökseen hakea muutosta, siitä huolimatta +että teidän, minun määräykseni mukaan, nostamanne kanne sen kautta on +hyljätty ja Judén kaikesta vastuusta jutussa vapautettu.» + +Tuoksi erityiseksi »julkiseksi syyttäjäksi» oli Walléen jo saman +tammik. 17 p:nä määrännyt prokuraattorin sihteerin, tuomari N.E +Rancken'in, joka laati valituskirjelmän, nojautuen siinä samoihin +lainkohtiin, joihin prokuraattori Krogerus'elle saman kuun 15 p:nä +osottamassaan kirjeessä viittasi. Valituksissa huomautettiin, mitenkä +julistus ja käskykirja toukok. 6 p:ltä 1780, johon hovioikeus +vapauttaessaan Juteinin oli nojautunut, oli kumottu myöhemmän +asetuksen, Kunink. Majesteetin armollisen varotuksen kautta +rikkomuksista Hänen 11 p:nä heinäkuuta 1792 julistamaansa asetusta +vastaan, koskeva yleistä kirjotus- ja painovapautta, annettu saman +vuoden joulukuun 21 p:nä, mutta että taas samainen kunink. varotus[176] +oli saattanut jälleen täyteen voimaan ja vahvistanut 1774-vuoden +huhtikuun 26 p:n painovapausasetuksen kaikki kohdat. + +Senaatin istunnoissa huhtikuun 11 ja 16 päivinä 1829 oli Juteinin asia +Rancken'in valitusten johdosta esillä, mutta lykättiin takaisin +hovioikeuden tarkempaa käsittelyä varten osiksi Rancken'in +valituskirjelmässään esittämistä syistä, osiksi senaattorin, +esittelijäsihteeri de la Chapellen lisähuomautuksella, ettei hovioikeus +ollut tutkinut, oliko kirjan sisällys, niinkuin oli väitetty, +rikollinen vai eikö. Samainen esittelijäsihteeri--johon muut +mielipiteensä lausuneet senaattorit yhtyivät--ei katsonut olevansa +velvollinen suoraapäätä tästä seikasta lausuntoa antamaan, vaan piti +oikeana kumota hovioikeuden valituksenalaisen päätöksen, mikäli se +koski Juteinin väitettyä rikollisuutta, ja tässä kohden palauttaa asian +hovioikeuteen, jonka ilmotuksen saatua taas tulisi sitä käsitellä ja +sanotussa suhteessa lain ja asianlaadun mukaisesti uudelleen antaa +lausuntonsa. Saman vuoden kesäkuun 25 p:nä päivätyssä kirjeessä +prokuraattori tekikin »ilmotuksen» hovioikeudelle senaatin päätöksestä +ja pyysi samalla presidenttiä ja hovioikeutta uudelleen ryhtymään +kiireellisiin toimenpiteihin jutussa sekä, sittekun lopullinen päätös +asiassa oli tehty, lähettämään hänelle siitä oikeaksi todistetun +jäljennöksen. + +Turun hovioikeuden uuden käsittelyn tulos ilmenee sen päätöksestä +syyskuun 18 p:ltä 1830. Sen mukaan ei hovioikeus ollut havainnut +Juteinin kirjottamien ja edellä mainittuun kirjaan sisältyvien +esityksien, jotka koskivat uskontoa ja kristinopin kappaleita, olleen +sen luontoisia, että Juteini niiden takia olisi tehnyt itsensä +edesvastaukseen vikapääksi, jonka vuoksi hovioikeus kumosi +kämnerioikeuden päätöksen, mikäli se koski Juteinille vaadittua +rangaistusta. + +Tämän päätöksen lähetti prokuraattori kaksi päivää myöhemmin kirjeessä +N:o 229 Krogerus'elle Viipuriin, jotta hän »laillisessa järjestyksessä +valittaisi Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen»: valituskirjelmän +saisi hän lähettää prokuraattorille jätettäväksi senaattiin. Nyt ei +ollut valitusajan ennenaikaisesta umpeenmenosta pelkoa; siksi +kelpasikin Krogerus tekemään valituksen. Hän laati ja lähetti sen +määräpaikkaan, mutta nähtävästi unohti hän lähettää sen mukana +saamaansa hovioikeuden päätöstä, koska prokuraattori kirjeessä N:o 242 +vähäistä jälkeenpäin vaati sitä häneltä, liitettäväksi +valituskirjelmään, mikä prokuraattoriviraston toimesta sitten ajoissa +jätettiinkin senaattiin. + +Krogerus'en valituksen johdosta sai Juteini tilaisuuden antaa +selityksensä ja hovioikeudelta vaati senaatti vielä lausuntoa. Nämä +saatua käsitteli senaatin oikeusosasto asiaa lokakuun 20 ja 21 päivinä +1831 lopullisesti.[177] Istunnossa olivat läsnä: todellinen +valtioneuvos, vapaaherra Mellin, varapresidentti Avellan, todellinen +valtioneuvos Edelheim, valtioneuvokset Fabritius, Hising ja Richter +sekä hovioikeudenneuvos Winter. + +Hovioikeudenneuvos Winter oli Turun hovioikeudessa ottanut osaa tämän +jutun käsittelyyn ja nousi sen vuoksi paikaltaan ja poistui istunnosta +tämän jäävillisyytensä takia. Varapresidentti Avellan ei käsittelyssä +ollut hänkään osallisena, hän kun ei alunpitäen ollut kuulemassa +jutussa syntyneiden asiakirjain lukemista. Asiaa esitteli +protokollasihteeri Lethin. + +Itse käsittelyssä ilmeni erimielisyyttä senaattorien kesken, jonka +takia ryhdyttiin äänestykseen, jolloin senaattori Richter ensin lausui +mielipiteensä. Koska hänen mielestään kyseenalaisessa kirjassa olevat +kirjotukset uskonnosta ja kristinopista olivat »niin pimeästi ja +epäselvästi» esitetyt, ett'ei niistä saattanut päättää, mitä tekijä +niillä tarkotti, sekä Juteinin kämnerioikeudelle autamasta selityksestä +kirjan sisällystä vastaan tehtyihin muistutuksiin näytti siltä, kuin ei +hänellä olisi ollut tarkotusta sen julkaisemisella levittää +mielipiteitä, jotka olivat evankelisluterilaisen uskontunnustuksen +vastaisia, ja etenkin kun ilmestyneet kappaleet jo olivat hävitetyt +eikä tiettävästi mitään vahinkoa kirjan julkaisemisella ollut +tapahtunut, niin ei senaattorin mielestä näin ollen mitään +edesvastausta tai enempää seuraamusta tässä asiassa voitaisi Juteinille +määrätä, vaan tulisi sen jäädä hovioikeuden päätökselle. + +Senaattorit Hising, Fabritius ja Edelheim yhtyivät Richter'in +lausuntoon. + +Ainoastaan vapaaherra Mellin oli toista mieltä, vaikka myönsikin, että +»kirja kyllä on pimein ja epäselvin sanoin kirjotettu». Hän katsoi +oikeaksi kumota hovioikeuden valituksenalaisen päätöksen ja langettaa +Juteinin kämnerioikeuden määräämiin sakkoihin. + +Näistä esittämistämme oikeuksien pöytäkirjoista sekä Juteinin v. 1844 +julkaiseman, »Lauseita» nimisen kirjasen esipuheesta voimme vähin +seurata sekä johonkin määrin päättää hänen mielialastaan näinä +vastoinkäymisen vuosina. Ilmiannosta syksyllä v. 1827[178] sekä +Krogerus'en kämnerioikeudessa tekemästä syytteestä oli Juteini jo +ilmeisesti peloissaan ja masentunut, niin että hän selityksessään tälle +oikeudelle väitti, ett'ei hän kirjallaan tarkottanut levittää +evankelisluterilaisen uskontunnustuksen vastaisia mielipiteitä.[179] +Kuten on meille ennestään tunnettua, ei selitys auttanut, vaan Juteini +tuomittiin sakkoihin ja hänen kirjansa takavarikkoon otettavaksi ja +hävitettäväksi päätöksellä lokak. 2 p:ltä viimemainittuna vuonna. +Nähtävästi saman tuomion nojalla oli kirja sitten seuraavana vuonna eli +1829 poltettu,[180] kun Viipurin läänin maaherra otaksuttavasti oli +saanut tarpeeksi suuren kappalemäärän sitä takavarikkoon otetuksi. +Vaikk'emme prokuraattorinviraston lähetekantakirjasta tapaakaan mitään +kirjettä v:lta 1829, joka koskisi sen polttamista, niin teemme tämän +johtopäätöksen, koska Juteini itse yllämainitun »Lauseita» nimisen +kirjansa esipuheentapaisessa siitä puhuu ja samalla kertoo, että hän +»murtuneella mielellä» oli »käyttänyt myöskin jätteet muista +virkahuolten lomassa syntyneistä lentokirjasista polttouhriksi.»[181] +Ja hän on selvästikin vielä muutaman vuoden ajan niin pahoillaan siitä, +että on tullut kirjottaneeksi, tai ainakin julkaisseeksi tämän +kirjansa, ett'ei valituksessaan Turun hovioikeuteen, kämnerioikeuden +hänelle tuomitsemista sakoista, valita valtion huostaan otetun kirjan +painoksen takavarikkoonotosta ja hävittämisestä, vaan päin vastoin +sellaiseen toimenpiteeseen puolestaan myöntyy»,[182] kuten sanat +hovioikeuden pöytäkirjassa 19 päivältä marrask. 1828 kuuluvat, eikä +vaadi, niinkuin varmaankin olisi tehnyt, jos olisi katsonut vääryyttä +tässä suhteessa tapahtuneen, kirjojaan takaisin, saadakseen levittää +niitä. Merkillistä kyllä näyttää siltä, kuin hän vielä lisäksi kauan +aikaa olisi oikein hävennyt koko kirjaansa. Hän, näet, ei siitä +mainitse missään kirjotuksessaan eikä minkään kirjotuksensa yhteydessä +mitään vuoden 1833:n jälkeisenä aikana, jolloin hän Sanan Saattajassa +Viipurista taas julkaisi runojaan, sekä vanhoja että uusiakin. Koska +Juteini aikaisemmin Lähtölaulussaan sekä ylä- että alapuolella viivan +ja siihen liitetyn »Min Öfvertygelse eller Reflexion om Fritänkeri» +nimisen filosofisen kirjotelman viivanalaisessa huomautti, että +Ahlqvist'in jo ennenmainittu häväistysruno oli aiheuttanut nämä +kirjotukset, ja puolustautui niissä sen kohtuuttomuuksia vastaan, kun +ei katsonut mitenkään kirjailemisessaan kellekään vääryyttä tehneensä, +niin ajattelen, että hän olisi myöskin nyt julkaissut jonkun +puolustuksen Anteckningar-kirjalleen tai ainakin samanluontoisia +kirjotelmia kuin siinä oli, ell'ei olisi vielä senaatin vapauttavan +päätöksen jälkeenkin ollut häpeissään koko kirjastaan. Nämä ajatukset +tunkevat esille sitä suuremmalla voimalla, kun näemme tämän hänen +kirjansa jätetyn kokonaan mainitsematta siinä hänen teostensa +luettelossa, minkä, samoin kuin elämäkerralliset tiedotkin, hän +nähtävästi itse oli antanut »Sanan Saattajan Viipurista» 14 numeroon +4 p:ltä huhtik. 1840. Oletan, että näistä oli tietoja tahdottu sitä +promotsioonia varten, joka samana vuonna vietettiin Yliopiston +200-vuotisen olemassaolon riemujuhlan juhlistamiseksi ja jossa +Juteinilla oli tohtorinvihkiäisissä 6:s kunniasija, ja että +Sanansaattajan toimittajakin niitä pyysi, kun hän tahtoi lehdessään +jalkaista Juteinin elämäkerran tämän erottua saman vuoden helmikuun 17 +p:nä maistraatin sihteerin toimesta. + +Niinkuin tästä kaikesta näemme, on kuin ei Juteinin +Anteckningar-kirjasta tiedettäisi mitään näihin aikoihin, vaikka +meistä etupäässä sen olisi pitänyt aiheuttaa juuri esitetyn +kunnianosotuksen. Kirjaa ei mainita edes F.W. Pipping'in yleensä sangen +täydellisessä _Luettelossa Suomeksi präntätyistä kirjoista_ v:na 1857, +sillä Pipping tietenkään ei ollut saanut sitä käsiinsä,[183] vaikka hän +mainitsee Juteinin muut ruotsinkieliset teokset. Ja _Jak. Juteinin +Kirjoja_-nimisessä Juteinin teosten kokoelmassa ei siitä myöskään +mitään mainita. Vuonna 1844 ilmestyneen _Lauseita_-teoksensa +esipuheentapaisessa Juteini sen tosin kyllä mainitsee, kun hän esittää +»puolustuksensa» sen johdosta, että hän 16 vuoden perästä taas +julkaisee teoksen, kuten sivuilla 110 ja 111 tulemme näkemään, mutta +tällä Lauseita-teoksella ei ollut mitään uutuuden viehätystä ja jäi +nähtävästi sen vuoksi huomaamattomuuteen ja unohdukseen, kun siinä +julkaistiin uudestaan vain vanhoja, ennestään tunnettuja runoja. +Eikä Juteini itse asiassa näyttänyt haluavankaan pelastaa +Anteckningar-teostaan unohduksesta. Siihen otaksuisin syyksi seuraavan: +Juteini oli runoilijana ja kirjailijana yleensäkin tietysti arka. +kunniastansa. Vaikka hovioikeus ja senaatti hänet vapauttivatkin +sakoista, niin oli senaattorien tuomion perusteluissa kuitenkin +Juteinin etevyyttä ja mainetta kirjailijana loukkaava lausunto. +Tarkotan sitä, että kaikki joko väittivät tai myöntäen yhtyivät siihen +lausuntoon, että kirjassa olevat kirjotukset uskonnosta ja +kristinopista olivat »niin pimeästi ja epäselvästi» esitetyt, ett'ei +niistä saattanut päättää, mitä tekijä niillä tarkotti. Voi kyllä olla, +että tämä oli lausuttu etupäässä sitä varten, että voitaisiin hänet +helpommin vapauttaa vastuullisuudesta väärän opin levittäjänä, etenkin +kun päätökseen vielä lisättiin, että kirjan ilmestyneet kappaleet jo +olivat hävitetyt eikä tiettävästi mitään vahinkoa kirjan +julkaisemisella ollut tapahtunut sekä että hänen selityksestään +kämnerioikeudelle ilmeni, ett'ei hän tarkottanut kirjallaan levittää +harhaoppia. Mutta oli noiden sanojen takana varmaan niillä ilmaistu +käsityskin kirjan kirjotuksista; sillä täytyyhän puolueettoman joka +tapauksessa myöntää, että esityskin sanotussa kirjassa monessa kohdin +on kaikkea muuta kuin helppotajuista. + +Mutta vaikka Juteini 1827-vuoden ikävän tapahtuman jälkeen olikin kauan +aikaa masennuksissa, niin näyttää toiselta puolen hänen mieleensä aikaa +myöten tasapaino palajavan, ehk'ei kuitenkaan siihen määrään, että +hänen enään olisi tehnyt mieli filosofoida uskonnollisista +kysymyksistä. Ja sitä paitsi ennätti hän tuona pitkänä (16 vuoden) +»mykkyytensä» aikana--ajattelen tässä kirjajulkaisuja--jo siksi paljon +vanheta, ett'ei hänen ajatuksensa siihen enään olisi ollut tarpeeksi +terävä. Hengen joustavuutta ja mielen herkkyyttäkään ei tietysti enää +ollut samassa määrässä kuin ennen. Ja olihan tuo luonnollistakin! +Valittihan hän jo edelliselläkin kerralla, jolloin ajaksi taukosi +runoilustaan, että runoilukyky aleni[184] harjotuksen puutteesta. Sama +oli epäilemättä tällöin ajattelun terävyyden laita. Ja hallayönä hänen +runoilulleenkin oli tuo onneton aika ollut. Sen huomaa selvään, jos +vertaa sen tuotteita kummankinpuoliselta ajalta, puhumattakaan siitä +että, kuten aikaisemmin jo olemme huomauttaneet, ne hänen runonsa +kootuissa teoksissaan, jotka ovat alkuperäisistä pitemmiksi venyneet +tai hänen vanhoilla päivillään muuten enemmän muuntuneet, ovat +kokolailla vetistyneet ja menettäneet alkuperäistä runollista voimaa +ja tenhoa.--Mutta me sanoimme jo äsken, että Juteinin mielipaha +1827-vuoden tapahtuman johdosta ajan oloon ennätti haihtua; siihen +olisi meidän nyt hetkiseksi huomiomme kiinnitettävä. + +Niinkuin aikaisemmin näimme, oli senaatti Krogerus'en valitusten +johdosta vielä »kuullut» Juteinia, joka »alamaisuudessa selitteli» +asiaansa.[185] Minkälainen selityksen sisällys oli, sitä emme tunne. +Mutta on mahdollista, että hän rohkaistuna Turun hovioikeuden +kummastakin vapauttavasta päätöksestä, etenkin jälkimäisestä, syyskuun +18 p:nä 1830 annetusta, tunsi asiansa oikeammiksi kuin aikaisemmin oli +tuntenutkaan eikä sen vuoksi esiintynyt. niin »katuvaisena» kuin +ilmeisesti ensimäisessä, kämnerioikeudelle jättämässään selityksessä, +jolla tavallaan oli peruuttanut erehdyttävät lauselmansa +Anteckningar-kirjassaan. Tällaista peruutusta hän myöhemmin ei enää näy +muistavankaan, kun hän v. 1844 Lauseita-kirjan alkuun painetussa +»puolustuksessa» m.m. sanoo näin:----»minut----on (v. 1831)----kokonaan +julistettu vapaaksi----syytteestä, ilman että minun vapauttamiseni +olisi perustunut sellaiseen ajattelemattomaan _katuvaisuuteen».[186] Ja +vasta tähän aikaan, kun hän jo on 65 vuoden ikäinen vanhus, hän sanoo +saaneensa »mielen rauhan», sillä hän jatkaa samassa paikassa: +»nyttemmin saavutettuani jälleen mielen rauhan, kaikki parantavan ajan +vaikutuksen tuloksena,----tunnen----itseni kehotetuksi antaa nyt +siipeenammutun suomalaisen Pegasukseni taas nähdä päivänvalon». Mutta, +niinkuin jo äsken huomautimme, hänen sillä ratsastamisensa ei enää +sanottavaa huvia tuottanut muille kuin ehkä hänelle itsellensä; olihan +se kuitenkin todisteena saavutetusta »rauhasta». Anteckningar-kirja jäi +kuin jäikin sentään hautaansa ja sentapaiset kirjotukset, kuin siinä +oli, myös syntymättä. + +Tulemme sitten kysymykseen: olivatko Juteini ja Cedervaller tietoisia +siitä, että Anteckningar-kirja sisälsi luvatontakin julkaistavaa, vai +oliko se päässyt julkisuuteen »kaikessa viattomuudessa», s.o. olivatko +he siinä luulossa, että kirjan hengellisen osan sisällys kaikin puolin +oli kirkkomme opin mukainen, taikka ett'ei teokset yleensä Suomessa +siihen aikaan »imprimatur'ia» tarvinneet. Niinkuin edellä olemme +nähneet, sisälsi 1774-vuoden asetus, koskeva paino- ja sananvapautta, +sen määräyksen, ett'ei kirjallisuutta, jossa kosketeltiin »oikeata +kristillistä uskoamme ja puhdasta evankelista oppia» yleensä, saanut +julkaista ilman edelläkäyvää asianomaisen konsistorion tarkastelua sekä +että tarkastelusta johtunut lupa kirjan painattamiseen oli myös kirjaan +painettava. Tämä täytyi Juteinin ja Cedervaller'in tuntea, koska he jo +v. 1817, julkaistessaan Jak. Juteinin Vilpittömiä Kirjoituksia sekä v. +1819 Lasten Kirjan toisen painoksen,[187] olivat hankkineet niiden +julkaisemiseen luvan asianomaisilta virastoilta. Ainakin sen tiesivät +siis sekä Juteini että Cedervaller, että Anteckningar-kirja oli +lähetettävä tuomiokapituliin tarkastettavaksi; mutta otaksuttavasti +olivat he selvillä siitäkin, ettei se tarkastelussa tulisi +kokonaisuudessaan hyväksytyksi painattamista varten, koska se sisälsi +»oikeasta kristillisestä uskostammo» poikkeavaa, Tähän otaksumaan +johdumme siitä, että he näkyvät karttaneen tuomiokapitulin »sensuuria» +ja yrittäneen saada kirjan ihmisten luettavaksi samaa tietä kuin olivat +lähettäneet Juteinin maallisetkin kirjailemisen tuotteet. + +Mutta oliko nyt sitten Juteinin esitys Anteckningar-kirjassaan niin +poikkeavaa »meidän oikeasta uskontunnustuksestamme ja puhtaasta +evankelisesta opista», että kirja ehdottomasti oli hävitettävä, ja +oliko tuo hävittäminen sopusoinnussa oikean suvaitsevaisuuden kanssa? +Viimeistä osaa kysymystämme tahdomme harkita ensin ja sitten siitä +johtuvaa esitystä käyttää perusteena vastauksellemme kysymyksen +edelliseen osaan. Jos menisi väittämään, että oli oikein, että tuo +kirja hävitettiin, sekä ett'ei siitä suvaitsevaisuus mitään kärsinyt, +jos näin väittäisi meidän päivinämme, jolloin niin paljon +tunnustuksestamme ja evankelisesta opista suurestikin poikkeavaa sekä +kirjallisesti että etenkin suullisesti esitetään, niin sille +epäilemättä hymyiltäisiin tai ehkäpä oikein suututtaisiin--ja +syystäkin; sillä ajatuksen- ja sananvapaushan ovat siksi kallisarvoisia +kansalaisoikeuksia, että kannattaa suuttua ja vaikkapa--ainakin hengen +aseilla--taistella niiden puolesta, kun niitä poljetaan tai sorretaan. +Mutta Juteinin ja sitä edellisenä aikana ei vielä ollut niin. +Muistakaamme vain miten Ranskan parlamentti vähän enemmän kuin 60 +vuotta aikaisemmin oli tuominnut Rousseau'n Émile-kirjan poltettavaksi +ja sen tekijän vangittavaksi. Rousseau'n aatteethan taas osaltaan +valmistivat Ranskan vallankumousta, joka suurin piirtein katsottuna +ikäänkuin pyyhkäisi pois uskonnollisen suvaitsemattomuuden hänen +isänmaastaan ja valmisti alaa sekä saattoi voittoon suvaitsevaisuuden +siunauksen muuallakin Euroopassa. Meidän maassamme näkyvät suurten +aatteitten hyökyaallot kuitenkin tuntuvan milt'ei poikkeuksetta paljoa +myöhemmin kuin muualla. Siksipä saattoi vielä niin myöhään kuin v. 1829 +Émile'ä kohdannut tapaus meillä osiksi uusiintua Anteckningar-kirjaan +nähden ja--merkillistä!--kohdata miestä, joka tavallaan meidän +nähdäksemme oppi-isänsä, saksalaisen Jean Paulin kautta oli juuri +Rousseaun hengenheimolainen. Neologia, tuo deistinen »uusi valistus», +oli kyllä jo koko paljon vaikuttanut yliopistomme miesten, yksinpä +teologienkin uskonnolliseen katsantokantaan, jonka takia emme voi +otaksua Turun yliopiston miehiä ja hiippakunnan johtajia, sellaisia +kuin Tengström'iä, Gadolin'ia, Melartin'ia y.m.:kin, +suvaitsemattomuuden edustajiksi ja Juteinin ilmiantajiksi, vaikka +hekään eivät suinkaan suvainneet, että papit opetuksessaan kirkkomme +vahvistetusta opista poikkesivat tai että lahkolaisuus häiriöitä +seurakunnissa synnytti. Mutta sen sijaan ei meillä ole yhtä hyvää +ajatusta Porvoon piispasta J. Molander'ista, joka oppineisuudessakaan +ei ollut edellisiin verrattava ja jolta puuttui laajanäköisyyttä ja +itsenäisyyttä. Tämä mies näkyy piispanakin olleen oikein »virkamies», +siihen nähtävästi jo tottuneena oltuaan sitä ennen parikymmentä vuotta +tavallisena pappina (tosin kirkkoherrana) syntymäpitäjässään +Ilomantsissa. Senpä vuoksi ajattelemmekin, että hän se juuri olisi +_voinutkin_ olla tuo virkaintoinen, joka toimi Zakrewskyn luona +ilmiantajana Juteinin Anteckningar-kirjan suhteen, kun ei sitä Porvoon +tuomiokapitulille oltu jätetty tarkastettavaksi. Tähän ajatukseen +johtuu sitä kernaammin, kun näkee miten tuomiokapituli hänen +piispuutensa aikana kiertokirjeissään papistollekin, esim. juuri v. +1827, »kumartaa» Zakrewsky'a.[188] Edellisenä vuonna sama +tuomiokapituli tiedusteli lääninrovastein kautta kuuluivatko papit +vapaamuurareihin tai muihin salaisiin seuroihin, joita samoin kuin +uskonnollisia seuroja ja kokouksiakin silloin kovin peljättiin. +Molander'in kovuus Renqvist'iä kohtaan hengellisten kokousten +pitämisestä on myös tunnettu. Sehän epäilemättä johtui siitä, että +hallitsevissa piireissä oltiin epäluuloisia niitten suhteen. Kun näin +oli hiippakunnassa laita, niin ihmekö silloin, että ehkä löydettiin +Juteininkin kirjasta kerettiläisyyttä.--Puolueettomia ollaksemme täytyy +meidän kuitenkin tunnustaa, että Juteinin kirjasta Walléen'in +syytekirjelmään poimitut lauseet ovat kirkkomme opin vastaisia ja +ainakin irtireväistyinä yhteydestään tekevät kerettiläisyyden +vaikutuksen, mutta harva kirkkomme »maallikko» huomaisi nykyaikana +kirjassa mitään kirkkomme opista sanottavasti poikkeavaa, niinkuin +kirjasta käytyjen oikeusjuttujen aikana hovioikeuden, enemmän kuin +senaatin jäsenetkään eivät sitä huomanneet, paitsi että uskontoa +koskevat lauselmat olivat »pimeästi ja epäselvästi» esitetyt. Ja sen +vuoksi, kun »ei Juteinin mietteet» (tässä kirjassa), niinkuin J. Krohn +sanoo, »kuitenkaan olleet millään muotoa pilkkaavaiset, vaan ilmaisevat +totuutta etsivää henkeä, jota olisi ollut kunnioittaminen, vaikka +arvelisikin hänen olevan muutamissa kohdin eksyksissä»,[189] +vastaisimme edellä tekemäämme kysymykseen empimättä kieltävästi, ja +katsomme sitä häpeätahraksi, jota ei voida poistaa, että kirja +kämnerioikeuden tuomion nojalla hävitettiin. + +Mutta jo on aika tarkastaa harhaoppiseksi tuomitun kirjan sisällystä. + +Kirjan Juteini alkaa sananlaskuntapaisilla mietelmälauseilla +(»Tänke-SprÃ¥k»), joista moni on hauska ja sisältää monta hyvää +opetusta. Seuraa sitten kirjotus Siveysfilosofian perusteista (»Om +Grundsatser i Moralfilosofien»). Sen sisällystä emme tässä esitä, koska +se on aivan lyhyt ja sisältää osiksi toisistaan riippumattomia +lauselmia sekin, vaikkakin hyvin ihania totuuksia. + +Mutta kristinuskon viittausta parannuksen kautta Jumalan laupeuteen +(»Christendomens hänvisning genom bättring till Guds barmhertighet») +käsitellessään hän tutkii ainettansa selvästi ja usein hauskalla +tavallakin, jotta lukijalle saattaa olla hupaista tutustua sen +pääkohtiin. »Väärinkäytökset ovat etupäässä ihmisen suurimmat viat.» +Ihminen on olemassa kohotakseen aineellisuutta korkeammalle +»siveelliseen sivistykseen ja täydellisyyteen». Hänen tulee +välttämättömästi jo täällä maailmassa karttaa paheita ja rakastaa +hyvettä, jota hänen pitää myöskin harjottaa, niin ett'ei hän anna +synnin voittaa siveellistä tunnetta. + +Mutta vaikka ihminen on »begÃ¥fwad med begrepp om fullkomlighet uti +föreställningen, är hon bristfällig i werkligheten, ofta begrÃ¥tande sin +swaghet. Wi warseblifwa dygden endast i föresatsen och afsigten med +handlingen. Menniskan känner vägen----utan att kunna ernÃ¥ +fullkomligheten här i lifwet.» (Mutta vaikka ihmisen ajatus on +varustettu käsityksellä täydellisyydestä, on hän puuttuvainen +todellisuudessa, usein surren heikkouttansa. Me huomaamme hyveen +ainoastaan hänen tekonsa aikomuksessa ja tarkotuksessa. Ihminen tuntee +tien----voimatta saavuttaa täydellisyyttä tässä elämässä.) + +Mutta kun ei ihminen edes tahdo tehdä sitä, mikä on oikein, niin +Juteini näkee ihmiskunnan jo kadotettuna; ei mikään omateko auta sitä +enää. Silloin ilmestyy Vapahtaja, joka ilmottaa, että armoa ja +laupeutta vielä on saatavissa Jumalan luona, jos ihmiset vaan tekevät +parannuksen. Siitä saakka toivo taas herää ihmisessä. + +Tämän jälkeen Juteini esittää, kuinka Kristus on vapahtanut ihmisen, +kuinka apostolien innostus saavutetusta hengen valosta uudistuu maan +päällä, mutta kuinka myöskin ne, jotka Vapahtajaa kuulivat, erehtyivät, +sillä autuudenoppi ei silloin perustunut hyväntahtoisuuteen ja +hyveeseen, vaan se oli »palkkio-järjestys»,[190] joka enemmän muistutti +korkolaskua kuin autuudenoppia.--Kristus opetti tavan, millä lähestyä +Jumalaa; hän se myöskin muunti vanhan testamentin uhrimääräyksen +sydämen parannusvaatimukseksi. Mutta tottumuksesta on vaikea luopua. +Sen vuoksi ensi kristityt aineellistuttivat uhrin allegoriian +Kristuksen kuolemassa ja kutsuivat sitä uhriveren takeeksi ilman +vaatimusta, että ihmisen myöskin on elämällään seuraaminen Vapahtajaa. +Ihmiset, jatkaa hän, ovat tehneet Kristuksen ruumiilliseksi uhriksi, +joka sovittaa heidän törkeimmätkin syntinsä, jos kohta ovatkin +paatumuksen tilassa. He halajavat kyllä vapahdusta, mutta eivät +kuitenkaan kadu syntejänsä eivätkä myöskään harjota hyvettä. +Anastaessansa maallisia etuja he unohtavat taivaan eikä pahe inhota +heitä. Helvettiä he varmaankin kunnioittaisivat, jos he sillä voisivat +ansaita autuuden. + +Koska nyt ihmisellä on syntejä kosolta, ja koska hänen sydämensä on +taipuvainen paheisiin, kuinka hän asiain näin ollen saattaa luullakaan +saavansa osakseen säteitä armon auringosta tahi konsanaan saavuttavansa +Jumalan suosiota tekemättä samassa Häntä rikokseensa osalliseksi? + +»Vapise, eksynyt ihmissuku! Niin kauan kuin sinä olet kylmänä pysyvä +säälimättä eläimiä ja ihmisiä, omaa parastasi katsova aina +petollisuuteen saakka, niin kauan on sinun uskontosi jumaluuden +pilkkaamista. Tukehdutetulla siveydentunnolla ihminen on kelvoton +kantamaan nimeänsä ja kuvaansa; autuus on hänelle mahdoton.» + +Jos emme suosi totuutta, oikeutta, hyväntahtoisuutta ja keskinäistä +rakkautta, niin emme ole kristittyjä, eikä meillä ole mitään osuutta +taivaassa, sillä sen portit ovat suljetut omanvoitonpyynnön orjilta, +joilla ei ole oikeutta päästä sinne. + +Jos niin sattuisi, että Vapahtaja vielä esiintyisi maan päällä, niin +hän varmaankin hämmästyisi ajan kylmästä valistuksesta, jolta puuttuu +rakkautta, niinkuin revontuleltakin lämpöä. Rakkauden tulee voittaa +viha, samoin parannuksen pahennus, niinikään ennakkoluulojen pimeys on +poistettava ja totuuden valo sytytettävä ihmisyyden johtamiseksi +tarkotustansa kohti, joka on siveellinen täydellisyys siihen kuuluvine +etuineen nykyisyydessä ja ijankaikkisuudessa. + +Lopuksi Juteini sanoo suovansa, etteivät ihmiset antaisi sydämensä +jäykistyä vuorta kovemmiksi, joka kuitenkin näkyy murenevan ja +vähitellen muuntuvan hedelmälliseksi maaksi. Hän toivoo parannuksen ja +hyväntahtoisuuden nopeata syntymistä sydämmissämme sekä kehottaa +ihmiskuntaa iloitsemaan saavutetusta hyvityksestä, samoin kuin +toivottomuudesta vapautettu äiti, joka näkee lapsensa pelastuvan +perikadosta. Ȁidin kiitollisuudentunne pelastuksen hetkenä, Danielin +ylistysveisu jalopeurain luolassa olkoon meille herätyksenä +kiitollisuuteen Laupeuden istuimen edessä, niin syvään kiitollisuuteen, +että me innokkaasti seuraamme oppia, joka valaisee tietä autuuteen.» + +Näin ylevillä sanoilla Juteini lopettaa tutkimuksensa Kristinuskon +viittauksesta j.n.e. Hän on osannut panna tähän kirjotukseensa niin +paljon viehättävää tosirunollisuutta ja käsitellyt ainettansa +kaunopuheisesti, niin että se suuresti huvittaa lukijaa eikä +likimainkaan tunnu yksitoikkoiselta ja kuivalta, kuten mahdollisesti +joku muu hänen kirjotuksistaan. + +Ehkä yhtä hauska ja miellyttävä kuin edellinenkin on sitä seuraava +esitys Järjestä ja uskonnosta (»Förnuft och Religion»). Siinä on +seuraavallaisia ajatuksia: Järki on säde jumaluuden valosta, joka +valaisee totuuden uskonnollisissakin asioissa, ja uskonto on +turvautuminen Jumalaan, jota kunnioittaaksensa ihmiset ovat keksineet +jumalanpalveluksen ulkonaiset tavat ja juhlalliset menot. Näiden tulee +herättää tunne, jossa vasta todellinen jumalanpalvelus syntyy. +Näinmuodoin on ihmisellä järjen valistamana ja tunnon lämmittämänä +hyötyä uskonnosta. + +Juteini esittää samassa kirjotuksessa vielä katolisen uskonnon virheitä +mainitessaan, että pyhäin- ja muinaistarut eivät ole todenperäisiä, +sillä ne ovat joko järjettömyyden, ennakkoluulon, omanvoitonpyynnön +taikka petoksen keksimiä. Historiallinen totuus vaatii +traditsiooniltakin luonnollisuutta, jonka vuoksi se on ainoastaan +silloin luotettava, kun se ei sodi kokemusta ja tervettä järkeä +vastaan, joka on meille annettu johdattajaksi elämän läpi +vaeltaissamme. Kaikesta tästä seuraa siis, että järjen valo valaisee +meille kaikki, jopa totuuksien pyhyydenkin. Mutta kun ei järki johdata +ihmistä. joka kaipaa onnellisuutta ja on taipuvainen ennakolta arvaamaan +tulevaisuutta, niin hän lankee haaveksimisen ja ennakkoluulon synteihin +ja vaipuu aina syvemmä. Päästäksensä taas levollisuuteen ja varmuuteen +tulevaisuudestaan on ihmisen kohoaminen synnin syvyydestä lohdulliseen +järjen valistamaan uskontoon, joka tekee hänet levolliseksi +tulevaisuudestaan ja opastaa häntä taivaan kunniaan.--Luottavainen +kunnioitus Jumalaa kohtaan, oikeuden ja velvollisuuden tunto sekä +hyväntahtoisuus toiminnassa--kas, siinä on oikea kaikkialla +noudatettava uskonto, joka on meidän opastajanamme kadotuksesta, samoin +kuin enkeli muinoin oli Loth'in opastajana Sodomasta. + +Esityksessämme on nyt vuorossa Juteinin kirjottama »Religion och +Ceremonierna» (Uskonto ja kirkolliset menot). Tämä kirjotus näkyy +aiotun kaikkien uskontojen puolustamiseksi, mutta erittäinkin se kokee +todistaa, että näiden eri menot ja tavat Jumalaa palveltaissa ovat +Jumalan silmissä yhtä oikeutetut. Hän sanoo sentähden yhtä +mahdottomaksi kuin vääräksikin sen vaatimuksen, ett'ei saisi olla +olemassa muuta kuin yksi ainoa uskonto maailmassa, vaikka tavat ja +käsitykset ovatkin niin erilaisia, sillä eihän yksi ainoa +monarkkiakaan, joka olisi koko maailman suuruinen, kuulu +mahdollisuuksiin. + +Tutkimuksessa Syntein anteeksi antamisesta (»Om synders förlÃ¥telse») +Juteini vieläkin kerran ottaa tutkiakseen uskonnollista kysymystä ja +tulee seuraaviin johtopäätöksiin: katumus ja parannus ovat syntein +anteeksi saamisen ensimäisinä ehtoina. Anteeksi antaminen on taas eri +asia, joka riippuu Jumalan omasta ratkaisusta ja Hänen täydellisten +ominaisuuksiensa: vanhurskauden ja armahtavaisuuden, suhteista +rikokseen. Se, jolla ei ole taipumusta hyvään (t. hyveeseen), on jo +tuomittu ja erotettu yhteydestä jumaluuden kanssa, joka on hyvyyden ja +autuuden alku. Lopuksi hän lisää: »meidän on siis----uudestaan +kääntyminen----puhtaaseen hyveprinsiippiin, joka hyve säteilee valoa, +lämpöä ja autuutta.» + +Jätettyään uskonnolliset kysymykset luopi Juteini Katsahduksen +historiaan (»En blick pÃ¥ Historien»), jossa hän tutkii, mihinkä määrin +muinaistarulla on todenperäisyyttä, koska historiaa on uskominen, ja +koska sen antamat tiedot ovat luotettavia. Hän on sitä mieltä, että +välttämättömänä ehtona tässä suhteessa on, että terve järki saa niitä +tutkia ja tutkimuksen suoritettuaan joko hyväksyä taikk'ei. Vasta +järjen hyväksyminä ovat ne uskottavia. Muinaistarun pyhimysten tekemät +ihmetyöt ovat ennen kaikkea historiasta poistettavat, koska niiden +tarkotuksena todellisuudessa on ainoastaan pyhimysten ansion kuvaaminen +siveelliseen hyveeseen katsoen. Sentähden historia mahdollisten +erehdysten takia on epävarma pohja ihmisten autuuttamisopille. Sille on +pohja löydettävä lähempänä itse omissatunnoissamme. + +»Tärkeätä ja vaihtelevaa sanaa usko» Juteini eri kirjotuksessa[191] +rupeaa selittämään ja huomaa tuolla pienellä sanalla olevan koko viisi +eri merkitystä. 1:o Historiallinen usko, joka perustuu joko kokemukseen +taikka muinaistaruihin, on ainoastaan silloin hyväksyttävä, kun se on +yhtäpitävä tapahtumain mahdollisuuden kanssa. 2:o. Usko, joka käsillä +olevan todisteluainehiston avulla on muuttunut vakaumukseksi, on vielä +ehdottomampi, on tietoa, koska jokaisella on oikeus tarkastella sitä.-- +3:o. Usko uskonnollisessa mielessä on olemassa siinä, missä sielu +kokonaan on antautunut Jumalan haltuun ja kunnioittaa Häntä.--4:o. +Usko, joka pitää totena mielikuvituksessa kuvattuja yliluonnollisiakin +asioita, on arvelu, joka lähenee usein ennakkoluuloa. (utgör werkan af +en sannolik ansedd förmodan, men närmar sig till fördom, ju mera +widsträckt och grundlöst dess omrÃ¥de utwidgas.)--5:o. Vieläkin on +eräänlainen usko olemassa; tämä on vakaumus, joka on syntynyt tunteen +selityksestä. Tämä usko on ainoastaan siveellisesti sitova ja on +ihmiseen luotu sen vuoksi, että hän helpommin huomaisi oikeus- ja +velvollisuussuhteensa Luojaan. + +Kirjotuksessaan Yliluonnollinen (»Det öfvernaturliga») Juteini arvelee +yliluonnollisen olevan ulkopuolella inhimillisen kokemuksen piiriä. +Kuitenkin on ihminen halukas luomaan salaopillisia järjestelmiä +siitäkin, jota hän ei käsitä; tämä tapahtuu useinkin siitä syystä, että +on helpompi uskoa mahdottomuutta kuin tarkastella todellisuutta. + +Jo ennemmin olemme maininneet, että Juteini yhteydessä »Lähtö-Laulunsa» +kanssa v. 1819 painatti kirjotuksen »Min Öfvertygelse eller Reflexion +om Fritänkeri». Tämän hän nyt melkoisesti muunnettuna ja uudistettuna +liitti kirjaan »Anteckningar af Tankar etc.» sekä pani sille nimeksi: +»Betraktelser om Fritänkeri» (Mietelmiä vapaauskoisuudesta). Sen +sisällys on pääasiallisesti seuraava: sana vapaa-uskoja ajatuksen +pysyessä terveen järjen rajottamana sisältää ylevämmän käsitteen, kuin +moni, joka luulee olevansa vapaa-ajattelija, saattaa ymmärryksellään +käsittääkään: sillä oikean vapaa-uskojan päämääränä on totuuden +tutkiminen ihmiskunnan hyödyksi. Jalomielisyys ja ajatuksen voima ovat +todellisen vapaa-uskojan tunnusmerkkejä, kun sitävastoin +ajattelemattomuus ei sovellu hänelle, koska ajattelematon pian +paljastaa tuhmuutensa; rehellinen vapaa-ajattelija on aina rehellinen, +siveellinen ja totuutta rakastava: hän ei viisastele eikä kiellä +todellista olemassa oloa siltä, jonka olemista hän ei selvillä +todistuksilla voi kumota, sillä kun hänen ajatuksiinsa johtuvat +käsitteet: alku l. synty ja ijankaikkisuus, missä tapauksessa kaikki +todistaminen on mahdoton, niin hän seisahtuu hämmästyneenä näiden +äärettömyyksien välillä ja kummastuneena hän kääntyy takaisin, hän +palaa »om ej med begreppets, dock med känslans öfwertygelse om +Allmaktens tillwarelse» (ellei käsityksessään, niin ainakin tunteessaan +vakuutettuna Kaikkivallan olemassa olosta). Ihmisen järki on liian +heikko käsittääksensä loppumatonta ja ijankaikkista, jonka +ihmeellisistä vaikutuksista ainoastaan me luulemme voivamme muodostaa +jonkinlaisen ajatuksellisen käsitteen, ja jonka tarkotustaan +vastaavasta vaikutuksesta me päätämme järjellisen syyn olemassa olon. + +Tämä Juteinin filosoofinen kyhäelmä on monessa kohdin hyvinkin +viehättävä ja meidän mielipiteemme mukaan sopiva kelle hyvänsä +nautittavaksi sekä syvällisen aatteellisuutensa että mietiskelevän +järjellisyytensä vuoksi. Hän lopettaa mietelmänsä vapaauskoisuudesta +sillä kehotuksella, että jokaisen tulee rehellisesti tutkia +pyrkiessänsä vakaviin mielipiteisiin; niinikään toivoo hän, että +ijankaikkisuudessa on tili tehtävä uskosta, sekä että jokaisen on +korjaaminen oman käytöksensä hedelmät. Jos kohta ajatellaankin +erilailla tulevaisuudesta, niin ei kenenkään sentähden sovi vaikeuttaa +nykyisyyttä. + +Juteinin tutkimishalu kääntyy sitten luontoon ja kirjotuksessa +»Naturens Daningskraft» (Luonnon luomis- l. muodostamisvoima) hän +kuvaa, kuinka kaikki eläimet ja luodut ylimalkaan ovat kokoonpantuja +niistä aineksista, joista ne saavat elatuksensa. Hän väittää tämän +aatteen myöskin hyvin soveltuvan uskonnon ja kuolemattomuuskäsitteen +kanssa. + +Seuraavassa tutkimuksessaan hän taas rupee mietiskelemään jokseenkin +syvämielisesti: onko itsemurha rikollinen teko vai ei. Hän alkaakin +sentähden kirjotuksensa, jota hän kutsuu »Utkast till Afhandling om +Sjelfmord», kysymyksellä: »onko maailman Luoja antanut meille elämän +lahjaksi vai lainaksi? Lahjana», jatkaa hän, »se olisi ilman +vastuunalaisuutta ihmisen vapaasta tahdosta riippuva, ja sen lainana +ollen se taas voitaisiin jättää takaisin, kun huomaamme, ett'emme enää +hyödy siitä.» Asiain näin ollen ei itsemurhassa saattaisi löytää mitään +rikoksellista, kosk'emme saata sanoa rikokselliseksi sitä, joka karttaa +sellaista, joka ei hyödytä häntä tahi suorastaan ole hänelle haitaksi. +Mutta itsemurhan rikollisuus ilmenee vasta silloin, kun tiedämme, +ett'ei elämä ole annettu lainaksi eikä lahjaksi yksityiselle hänen +itsekkyytensä tyydyttämiseksi, vaan ihmissuvulle kokonaisuudessaan sen +auttamista varten täydellisyyteen ja onnellisuuteen. »Yksityishenkilö +on renkaana pitkässä ketjussa ja sentähden ei tätä rengasta saa koko +ketjun vahingoksi katkaista.» Mutta ei myöskään tule unohtaa niitä +vaatimuksia, joita Luoja on meille määrännyt täytettäviksi, sillä tämän +täyttämisen laiminlyöminen on yhtä suuri rikos kuin itsemurha. Näistä +mietteistä ja todistuksista Juteini päättää, ettei ihminen luonnon lain +mukaan saa murhata itseään, sillä se on luonnotonta, vaan hänen tulee +pitää elämää rakkaana velvollisuutenaan. + +Juteinin väitteet tässä kirjotuksessa ovat väliin kummallisiakin, niin +esim., kun hän pitää itsemurhaa sankarillisena tekona eikä johda sitä +pelkurimaisuudesta, jota se meistä ennemmin on, sillä eihän se ole +sankari, joka pelkää kärsimistä. + +Yhteiskunnallinen pahe, jota vastaan hän taisteli kynällään kirjotellen +sekä suorasanaisia että runon muotoon puettuja kirjotuksia, oli +eläinten rääkkääminen. Tätä epäkohtaa poistaaksensa hän nytkin kirjotti +esitelmän »Om wÃ¥ld emot djuren». Muun muassa hän siinä väittää +yksipuoliseksi sitä käsitystä, että ainoastaan ihmiset ovat +kuolemattomia ja jatkavat elämäänsä ijankaikkisuudessa, sekä vertaa +tätä käsitystä siihen kuluneeseen vaatimukseen, että muka aatelismiehet +yksinomaan ovat oikeutetut omistamaan veroista vapautettuja tiluksia. +»Edellinen» (se on ihmisten kuolemattomuus), sanoo hän, »riippuu +Jumalasta ja jälkimäinen hallitsijoista ja lainsäädännöistä». Jos +eläimillä oletettaisiin siveellistä tuntoa, ja jos niiden eläminen +tuolla puolen hautaa pidettäisiin mahdollisena, niin moni ajattelematon +luultavasti muuttaisi käytöstään niitä kohtaan, kun hän, näet, +muistaisi, että kova oikeus kostaa väkivallan, joka kohdistuu +heikompaan ja yleensä sellaiseen, joka ei saata puolustaa itseään. + +Armeliaisuudestakin (»Om Wälgörenhet») Juteinilla on vakavat ja--täytyy +myöntää se--hyvät ajatukset, mutta vaikeata ja milt'ei mahdotontakin on +niitä toteuttaa; niinikään on keino, jonka avulla armeliaisuutta +kehotetaan harjottamaan, jokseenkin epäkäytännöllinen. Sillä sen +järkevä ihminen kohta on huomaava, ett'ei ole mahdollista aina ottaa +selkoa, koska almunanoja on todellakin köyhä, koska ei. Juteini, näet, +on sellaista almunantamista vastaan, kun ei oteta selkoa syystä anojan +köyhyyteen, vaan annetaan umpimähkään almuja, sillä siten laiskuus saa +kehotusta. Hän puolestaan vaatii, että ihmistä lapsuudesta saakka +totutetaan ahkeruuteen; mutta ahkeruus tietysti ei kuitenkaan aina estä +kovan onnen kohtauksia, jonka vuoksi hän kehottaa ihmisiä auttamaan +niitä, jotka ovat joutuneet kovan onnen vainonalaisiksi. + +»Contraster i Prädicater»-kirjotuksessa Juteini selittää »von»-sanan +merkityksen, kieliopillisen aseman, ja kuinka sitä meillä myöskin +käytetään »predikaattina» aatelisten liikanimien edessä. Mutta siitä, +että nykyään aatelittomillakin on maatiluksia eikä monella aatelisella +olekaan sellaista, johtaa hän tuon »predikaatin» tarpeettomuuden. +Samoin ovat hänestä »epiteetit»: välboren, högvälboren, ädel ja högädel +oikeudettomia siinä merkityksessä kuin niitä yleensä käytetään. + +Kiihkeätä pelaajaa Juteini kyhäelmässään »Om Spelare af profession» +vertaa mieheen, joka menee kauppakumppaniksi tyhmälle »Hazardille», +joka, näet, antaa pettäväisen ja sokean onnen johdattaa itseänsä. Se ei +vielä ole mennyttä miestä, joka menettää omat tavaransa. mutta se, joka +hakee koronkiskoja »Risquen» takuuta voittaaksensa itselleen omaisuutta +ja sentähden panttaa oman ja omaistensa »maallisen onnen», kuuluu +hulluinhuoneeseen. Ennenkun joku muuttuu pelaajaksi ex professo, +hakekoon ajoissa itselleen meidän häviävistä metsistämme hyvän +kerjuusauvan, sillä muutoin saattaa olla liian myöhäistä. + +»Tankar om Poesie» (Mietelmiä runoudesta) on kirjotus, jossa Juteini +kuvaa runoilijaihannettansa. Hän vaatii, että järkeä ja kaikkea totta, +ylevää ja korkeata rakastavaa tunnetta pitää olla runossa, jos sitä +lainkaan voidaan sanoa onnistuneeksi. Seuraa sitten monta +definitsioonia runonkaunistussanoille, joista määritelmistä +mainittakoon seuraava: Järjellisyys, hyödyttäväisyys ja hauskuus +runoudessa pysyttää aina arvonsa, niinkauan kun järjellisiä ihmisiä on +olemassa maailmassa. + +Tutkimuksessaan »Om Finska SprÃ¥ket» (Suomen kielestä) Juteini surkeilee +suomenkielen unohdettua tilaa sekä suomalaisen kansallisuuden +hajaantumista omituisen yhtenäisen kirjakielen puutteesta. Hänestä tämä +kieli toki ansaitsisi paremman kohtalon, sillä sehän on niin suloista, +sopusointuista ja erinomaisen säännöllistä. »Yksinkertainen oli +tosiaankin Wäinämöisen kannel,--vertauskuva meidän yksinkertaisesta ja +sointuvasta kielestämme.» Käännämme vielä sanasta sanaan seuraavan +kappaleen, joka on täynnä totuutta ja osaksi vieläkin soveltuu +oloihimme. »Ruotsin kieli on nykyään kirjakielemme. Me olemme siis +niiden työmiesten kaltaisia, jotka työskentelevät vieraalla maalla. +Sadosta on ainoastaan vähäinen osa tullut kansan osaksi. Kieli on +kansan pyhin omaisuus: kieli on valistuksen soihtu, jota meillä ei +vielä ole viritetty.» Kas, tuossa sanoja, jotka kaikuvat samoin kuin +Adolf Ivar Arvidsson'in ja sittemmin Joh. Wilh. Snellmanin! + +Nämät mielipiteensä lausuttuaan hän kääntyy äänneopillisiin seikkoihin, +joita hän selittää kirjotelmassaan »Apologie för de sÃ¥kallade blöta +bokstäfverna uti Finska SprÃ¥ket» (Suomen kielen pehmeiden äänteiden +puolustus). Pehmeiksi äänteiksi Juteini tässä puolustuskirjotuksessaan +kutsuu konsonantteja b:tä, d:tä ja g:tä. joita hänen arvelunsa mukaan +alkuaan ei ole suomenkielessä ollut olemassa, ja joita kokemus on +havainnut liian pehmeiksi suomalaisen kielelle. On tahdottu säilyttää +d-kirjainta, vaikka b ja g ovat tulleet poistetuiksi, mutta tällainen +menettely on hänestä kuitenkin ihan väärä. Hänestä ovat joko kaikki +poistettavat taikka kaikki säilytettävät. Ei d:tä tarvitse säilyttää +sen paremmin kuin b:tä ja g:täkään, sillä eihän sisämaissakaan +säilytetä d:tä, vaan jätetään pois ja sanotaan siis esim. pöyän. +Kummalliselta senvuoksi tuntuu, että d on säilytetty sellaisissa +tapauksissa, joissa suomalaiset eivät oikeastaan saata käyttää sitä, ja +päinvastoin jätetty pois tapauksessa, »joka olisi omansa opettamaan +meille sen oikeata puhdasta ääntymistä.» Tämä tapahtuu, kun d seuraa +konsonantteja l:ää tahi n:ää, jotka äänteet yhtyvät t:n kanssa ja +pehmentävät sen kovuutta, niin että se johonkin määrin kuuluu yhtä +pehmeältä kuin d esim. sanoissa »walda ja lindu». Koska tämä pehmeämpi +äänne kerran on kielessä olemassa ja koska sitä »pakosta» on +säilytetty, niin miksi sitä silloin asiain näin ollen mielivaltaisesti +jätetään pois l:n ja n:n jäljestä, vaikka suomalainen jokseenkin voi +lausua sitä pehmeästi tahi kuitenkin tottua siihen, niin että sitä +kuitenkin saattaa kuulla, jos kohtakin kärsimällä, kun se on yksinänsä +vokaalien välillä, tahi kun t taivutettaissa muuntuu d:ksi; esim. +laudan sanasta lauta. + +Juteinin mielestä ei ole oikeata, että muutamain murteitten +»värinkäyttöä noudattaen koetetaan antaa d:lle d:n ja r:n sekaista +ääntä, sillä se ei konsonantteihin nähden ole sopusoinnussa kielen +yksinkertaisuuden kanssa, kosk'ei kahta konsonanttiäännettä +suomenkielessä koskaan satu yhteen.[192] Kun d:tä tavallisen vienosti +äännetään, niin ei tällaista kekselijäisyyttä tarvita.» + +Jos nyt d siis yleisesti voisi saada kannatusta l:n ja n:n jäljessä, +niin johdonmukaisuus vaatii, että b m:n ja g n:n jäljessä tulevat +yleisiksi kirjakielessä, sillä näiden vierekkäin seisovien +konsonanttien mb:n ja ng:n suhde toisiinsa on aivan sama kuin l:n tahi +n:n d:hen. Näiden perusteiden nojalla on hänestä kaikkein näiden +konsonanttien (b, d, q) käyttäminen suomenkielessä oikeutettu ja +vieläpä parempikin kuin kovien konsonanttien (p:n, t:n ja k:n) +käyttäminen m:n, l:n ja n:n jäljessä, kun näet nämät kerakkeet (p, t, +k) ovat lyhyitä. Jos ne taas ovat pitkiä, niin niitä pehmennetään +tavua suljettaissa ainoastaan lyhentämällä, esim. lanttu: lantun, +loukkaan: loukata. Näytteeksi ja samassa myöskin ikäänkuin todisteeksi +siihen, kuinka välttämättömän tarpeellinen g on suomenkielelle, Juteini +esittää seuraavan pienen jutun, joka oli painettuna Turun +Wiikkosanomien ensimäisessä vuosikerrassa. Oli, näet, kirkossa kerran +pieni kello sattunut haavista putoamaan lattialle, ja lukkari oli +matkinut sitä helinää, joka siitä syntyi, sanoilla: pingin-pingin. +Tämän onomatopoieetisen sanan oli silloinen lehdentoimittaja +kirjottanut g-merkillä n:n jäljessä, vaikkei hän ylimalkaan käyttänyt +suomenkielessä sitä kirjainta.--»Näin vaatii luonto oikeutta», lisää +Juteini, »myöskin silloin, kun sitä vastaan soditaan». + +Juteini jättää sitä paitse »tarkastajain» tutkinnon alaiseksi sen +seikan, tokkohan k:ta saa käyttää n:n jäljessä nominatiivissa ja +infinitiivissä muuttamalla sitä g:ksi genitiivissä ja indikatiivin +preesensissä sekä näiden johdannaisissa: esim. »Henki hengen, vanki +vangin, lanka langan, tanko tangon, onkia ongin, wonkua wongun». +Tavallisten konsonanttimuutosten sääntöjä saattaa pitää tukena +tällaiselle menettelylle, mutta vaikeata on tehdä sitä yleiseksi +säännöksi, »koska monta muuta sanaa on olemassa, jossa tätä suhdetta ei +tarvitse eikä saakaan ottaa huomioon; esim. tarha tarhan, kallo kallon, +killun killua. + +Runouden tutkiminen huvitti Juteinia ja hän antautui taas tälle alalle. +Ennen olemme nähneet, että hän kirjotti Muistutuksia suomalaiseen +runotaitoon, nyt hän ilmotti havaintonsa ja mielipiteensä Suomalaisen +runouden loppusoinnusta (»Om rimslut uti finsk poesie»). Hän väittää +sellaista käsitystä vääräksi, jopa vallan aiheettomaksikin, joka +arvelee loppusointua eli riimiä sopimattomaksi suomenkielelle. Tosin +ovat alkusointu eli alliteratsiooni ja poljento eli rytmi alkuaan +suomalaiselle runoudelle ominaisia, mutta väärin kuitenkin on hyljätä +loppusointua suomalaisesta runoudesta ainoastaan sentähden, ett'ei se +ole alkuperäisesti suomalainen. Loppusointukin korottaa runon sointua +heleämmäksi ja tekee sen täyteläisemmäksi. + +Anteckningar-kirjansa loppuun Juteini vielä pani erään +keskustelunmuotoon puetun kertomuksen, joka sotii eläinrääkkäystä ja +tällä kertaa erittäinkin koirain upottamista vastaan. Kirjotuksen nimi +on Koiran maailmastaero eli Schatten kuolema (»Hund-Hädanfärd, eller +Schattes död») ja siinä kuvataan erään koiranomistajan +omantunnonvaivoja siitä, että hän oli upottanut koiransa. + +Niinkuin osiksi jo ennen on esitettykin ja monesti mainitun »Lauseita» +nimisen kirjan 3:nnelta sivulta ilmenee, poltti Juteini painamatta +olevat »jätteet lentokirjasistaan»[193] ja »sanoi luopuvansa +kirjailijatoimesta», kun tuo onneton ja häpeällinen tapaus sattui hänen +Anteckningar-teoksellensa. Ja niin näkyy noina oikeudenkäyntivuosina +tapahtuneenkin, sillä ei »Wiburgschen Wochenblatt»kaan saanut enään +ainoatakaan runoa. Mutta 1832-vuoden viimeinen »Beilage zum Wiburgs +Wochenblatt N:o 52» sisältää seuraavan suomenkielisen tiedonannon, +jonka nähtävästi Juteinin kynä on kirjottanut, vaikka se esiintyykin +kirjanpainajan nimissä; siihen on otsakkeeseen painettu: »Aviisin +alku-sanat» ja sen perästä aito juteinilainen »motto»: »Kielellänsä +lindukin laulaa». Sitten seuraa: »Jokaisen kansan kieli on kungin paras +tavara ja kallein perindö jälkeen tulevaisille. Sen kautta sytytetään +Suomessakin järjen valistus lämbymäksi loisteeksi, jossa hyödytys ja +hyvä elämä meillä menestyvät; sen kautta on tie täydellisyyteen onnessa +ja hengen valossa. Sitä kohden kilvoitellen on myös Viipurin +kaupungissa yhdistynyt Sanoma-Seura, jolla on aivoitus, allekirjoitetun +kautta, alkain tulevan vuoden alusta Hänen Keisarillisen Majestetinsä +armollisella luvalla ulosandaa, puolen arkin päällä kerran viikossa, +suomalaisen Aviisin eli Lendo-lehden, Sanan Saattaja nimeldä, jossa +saavat siansa ei ainoastansa otolliset järjen hedelmät ja hengelliset +harjoitukset, vaan myös tiedot luonnon moninaisista vaikutuksista, +olkot kappaleet valmistetut joko tavallisella kielellä, taikka runon +solmituilla sanoilla. Tähän Lendo-lehteen vastaan otetaan +kiitollisuudella Maakunnasta kaikkinaisia hyviä aineita Suomen +kielellä, Ainoastansa tutkinnot Uskon Opin perustuksissa ja +epä-tietoiset asiat Valdakundain välillä ovat siitä ehdolla eroitetut. +Vahingoa vältellen, vaan ei voittoa etsien, on tämän Lehden +vuosi-kertainen hinda määrätty olemaan kaksi Rublaa ja 50 kopeikkaa +Venäjän Paperi Rahassa, johon vielä tulee luettavaksi vähäinen lisäys, +koska Aviisia Postin kautta lähetellään. Viipurissa 29 päivä +Joulu-Kuuta vuonna 1832. + Andreas Cederwalleri, + Kirjan Painaja.» + +Cederwaller ja luultavasti Juteinin muut viipurilaiset vanhat, hyvät +suomalaismieliset ystävät ovat ilmeisesti saaneet hänen kirjottamaan +»alku-sanat». Mutta eipä hänen runoilijaluontonsakaan enään sallinut +hänen pitää edellämainittua »luopumistansa» kauemmin kuin vuoteen 1833. +Olihan senaatin päätöskin pari vuotta aikaisemmin ollut vapauttava, +aika hälvensi mielen harmin ja juurimainittuna vuonna ilmestymään +ruvennut suomenkielinen lehti, Sanan Saattaja Viipurista, tarvitsi +suomeksi kirjottamaan kykenevän kynän apua. Mitä syytä oli silloin +kauemmin panna salpaa runosuonelle! Olihan se jo tarpeeksi kauan +»saattanut hänen onnensa vaaranalaiseksi».[194] Mutta eipä siitä +suonesta enää ylen paljo herunut! Muutamia kokonaan uusia runoja vain! +Koska sentään auttaa halusi, niin täytyi nyt käyttää tarpeeseen +vanhoja, muodostamalla niitä, sekä muuntamatta entisiäkin. Sanotuista +syistä Juteini rupesi mainitulle lehdelle tavan takaa antamaan ennen +julkaisemiaan runoja, mutta myöskin joitakin uusia, aluksi enimmäkseen +vakavia. Uusia ovat vuonna 1833: »Kirkon Rakennus Helsingin +Kaupungissa» ja »Vartian yö-huuto kellon lyötyä» sekä lystikäs +leikkilaulu »Maljan Juomingi». Jokunen pieni ennen julkaisematon runo +on nimenomaan mainittu syntyneeksi jo aikaisemmin, niinkuin esim. +»Kunnian Osotus Wäinämöisen Kuwalle Wanhassa Wiipurissa vuonna 1831», +kirjotettu nähtävästi kuvapatsaan pystyttämisen johdosta. Vuonna 1834 +sai lehti monen hengellisen virren ohella jo useita maallisia runoja ja +laulujakin Pilakirjoituksista ja Ajan Wietteestä; näihin maallisiin on +lisätty v. 1824 Wiburgschen Wochenblatt'in 9 n:on lisälehdessä ensi +kerran ja sitten v. 1826 Runon Tähteitä-nimisessä teoksessa ollut +17-säkeistöinen: »Lähetys-Kirja Hekumaiselle Tytölle», ja se vakava +ja varottava. Vuosina 1835 ja 1836 oli Sanan Saattajassa monta ennen +julkaistua ja m.m. seuraavat uudet runot: »Turun ja Oulun +Wiikko-Sanomain Muisto. Sanan Saattajalda Wiipurissa»,[195] »Tulipalo +Wiipurin Linnassa kewäillä 1834», »Keisarinnalle Aleksandralle»[196] ja +»Toistain heränneelle Oulun Wiikko-Sanomalle Sanan Saattajalda +Wiipurissa».[197] jotka ovat siitä huomattavat, että esittävät »päivän +tapahtumia», sekä kaunis ja reipas leikkilaulu, jolla on otsakkeena +vain »Laulu». ja alkaa sanoilla: »Kyllä on Suomessa luminen luondo, +vaan hyvän suondo riemulla rindoja lämmittää»; v. 1844 julkaistussa +arkkiweisun kokoisessa vihkosessa N:o 2 ja 1856-vuoden painoksessa se +on saanut nimekseen »Menestys Suomessa». »Leikki-Laulu Saksan viinasta +ja kaljasta» oli toinen v:na 1835 syntyneitä uusia leikkilauluja ja +kolmas »Neitoisen Laulu Merimiehelle». Vielä neljäskin samanluontoinen +ilmestyi, mutta vasta seuraavana vuonna, nimellä »Wanhan Pijan Laulu». +Samana vuonna nähtiin myös »Linnun Pesä» ensi kerran. Ȁidin Helma» +niminen ihana laulu on vakavaluontoinen ja oli luettavana 1835-vuoden +Sanan Saattajassa, oltuaan jo sitä ennen v. 1824 Wiburgschen +Wochenblatt'in 23 n:on lisälehdessä ja v. 1826 Runon Tähteissä. +Vaikk'ei siis enään uusi, mainittakoon se suloisuutensa takia tässä. +Sen nimenä kootuissa teoksissa on Ȁidin sydän». + +Kun Sanan Saattaja v. 1836 taukosi »viestiään viemästä», ei +Juteininkaan ääntä kuultu, ennenkun saman lehden jälleen herättyä eloon +v. 1840, jolloin hän julkaisi kaksi verraten huomattavaa runotuotetta, +siihen nähden, näet, että hän jo oli vanha. Vasta lehden 41 n:ossa oli +»Höyry-laiwa Wiipurissa 1839»[198] aika reipas ja sievä laulu, jossa on +8 säkeistöä ja jota ei suinkaan tarvitsisi hävetä missä +laulukokoelmassa tahansa, sekä 50 n:ossa »Nuijasota Suomessa 1597», +kuusimitalle rakennettu kertova runo. Muuten näkyy vuosi 1840 jo olevan +perin köyhä Juteinin runoista ja v. 1841 samoin, ainakin runoina +huomiota ansaitsevammista.[199] Neljä näiden kahden vuoden runoista +esittävät jonkin tapauksen Juteinin elämästä. Runopätkä »J----n wanha +kynä-weitsi tauluun liitettynä 1840» on sinä vuonna viimeinen avustus +lehdelle kaikkiaan 4:stä ja se kertoo, miten Juteini panetti tauluun +lasin alle kynäveitsen, jolla yli 26 vuotta oli terotellut itselleen +hanhensulkia sihteerivirkansa kirjotustöitä varten, mutta nyt »vanhat, +vailla wiran töitä, lewon löysiwät molemmat». Seuraavan vuoden +avustuksista kiintyy huomiomme ensiksi sellaiseen runonotsakkeeseen +kuin: »Herran Tohtorin Lönnrot'in tuldua Wiipuriin 27 p. Toukokuuta +1841»; runossa mainitaan Lönnrot arvotusten, sananlaskujen, runojen ja +laulujen kerääjänä ja lisätään, että Wiipurissa on »joka suomalaisen +sydän syttyneenä händä kohtahan kohoillen». Saman vuoden tuote on myös +»Tanssi-Laulu». 10 vuoden vanha tapahtuma, josta luultavasti jo +silloin, kun se tapahtui, oli syntynyt runo, esitetään sitten kolmessa +lyhyessä eri runossa; otsake kuuluu: »Kivi-piirros Suomen Kirkolle +Wiipurissa 1831». Runoissa sanotaan vanhan »manasterin muutetun» +Ruotsin vallan aikana »temppeliksi», josta nyt oli »kirkko kaunistettu» +ja »uskolle uudistettu». Yhtä vanhan tapauksen kertoo Juteini viimein +runossa »Wanha muiste», jonka otsakkeeseen 1856-vuoden painoksessa on +lisätty: »koska suomen kirkkoa Wiipurissa toistain rakennettaissa 1831 +etelä puolella muurin sisään suljettuina ihmisen raajat löydettiin». +8-säkeisessä runossa Juteini otaksuu ensin, että »harhailewa +kanssa-welji» oli muinen kauheaksi kostoksi »synnin syystä surkeasti +kirkon seinään suljettu» ja siten haudattu elävänä. Mutta +viivanalaisessa hän lisää: »Taitaisi niingin olla, että joku, waliten +pyhitetyn paikan, on suonut ruumiinsa kirkon seinään suljettaa.» + +Vuonna 1856 painetussa Jak. Juteinin Kirjojen I osassa olevista +muutamista runoista, joita ei ole julaistu Sanan Saattajassa +Wiipurista, opimme tuntemaan muutamia henkilöitä, joiden kanssa Juteini +oli vuosien 1835 ja 1847 välillä joutunut tekemisiin. »Kynäyksessä +Yli-Opettajan ja Tähti-miehen Herran Sjögren'in Muisto-kirjaan 1835» +ylisti Juteini tätä etevää suomalaista tiedemiestä ja akatemikkoa +seuraavin sanoin: »Weljeni wakainen! taiwahan tasainen kunnias Suomesta +kuumoittaa, arwoas alati ilmoittaa». Kaksi vuotta myöhemmin oli Juteini +tilaisuudessa tutustumaan kuuluisaan saksalaiseen »nuotittajaan» +Kaufmann'iin ja kirjottamaan neljä säettä hänenkin »muistokirjaansa». +Seuraavana vuonna juo Juteini neljäsäkeistöisen, kaunissisällyksisen +»Muisto-maljan Herran Tohtorin, Pispan ja Tähti-kunnan jäsenen +Ottelinin lähteissä Wiipurista 1838». Ennen mainitun »Höyry-laiwa +Wiipurista 1839» nimisen runon viimeisessä säkeistössä taas Juteini +tutustuttaa meidät neljään etevään, hänen aikuiseen viipurilaiseen +kauppiaaseen: »Rosenjus, Seseman, Hakmanni, Heino», joista ainoastaan +Hackmann'in suku enään on edustettuna Viipurissa. Heinon +»vihkimysjuhlaankin» hän näkyy v. 1847 kutsutun, jolloin hän on +kirjottanut ja ehkä häissä lausunutkin seuraavan pienen, soman runon: +»Etsien hywässä elämän wettä maistakat suosion maljasta mettä, jonga +nyt rakkaus riemulla tuo, ja onni tarjoten teillekin suo.» + +Nähtävästi on eräs ranskalainen oppinut, joka on Juteinin Wiipurissa +näihin aikoihin tavannut, pyytänyt häneltä suomenkielistä kirjotusta, +koska on syntynyt vielä kolmaskin »Kynäys Oppineen Waeldajan Parisista +Herran Gaimardin Muisto-kirjaan 1839». Kynäilyn nimi on »Sangarin hauta +Helenan saaressa» ja sen alla on lyhyt runo Napoleon'ista, joka on 8 +säkeestä 11:ksi laajennettu pieni runo, alkuaan v. 1824 painettuna +Wiburgschen Wochenblatt'in 25 n:on lisälehteen ja sitten myös v. 1826 +Runon Tähteisiin. V. 1840 vaiheilla Juteini yrittää puoskaroida ja +auttaa hammastaudista »Pekkoa Parkalasta» voiteella, jonka latinaisen +reseptin ja suomalaisen käyttöneuvon hän Pekolle kirjottaa, mutta +runosäkeissä osottaa reseptin kera apteekkiin. Parkalan Pekko oli +»vaatinut tietoa hammas-taudin woiteesta». Ja hän näkyy olleen +Juteinille tuttu runoniekka; sillä Juteini alkaa runonsa sanoilla: +»Rakas, runsas runoniekka, Pekko paras Parkalasta!» Vuonna 1841 Juteini +on tavannut »Suomessa waeldajan, Herran Regulin», joka »kuuluisana +kulkewainen» on »uusi weikko _Ungerista!_» Muistorunossaan hänelle hän +vielä sanoo: »Näöstäsi nähtäwästi olet Suomen sukulainen». Teemme +sitten pitkän hyppäyksen ajassa, aina vuoteen 1847, ennenkun taas +tapaamme taipaleellamme Juteinin runon, joka vasta tällöin oli +kirjotettu, »Endisen Lehtorin, Herran Rowastin _Alopaeuksen_ lähteissä +Wiipurista Juwan Pitäjääseen Kirkko-herraksi.» Runo on lyhyt, 14 +säettä, mutta varsin sydämellinen. »Kauppa-Kirjaajan Herran Aatami +Wilken Hauta-piirros 1847» on sangen kunnioitusta herättävä +viipurilaista koulunperustajaa kohtaan. Koruton runo kuuluu: +»Tawaroilla tallellansa Wilkke wielä kuollessansa pyysi kansan +kaswatusta, suomen kielen suojelusta, autti muita ainiaan, kulki itse +kunniaan.» + +Näyttää siltä kuin mainittu vuosi 1847 olisi ollut viimeinen, jolloin +hän enää mitään uutta kirjotti, koska löytyy pieni runo, jonka nimenä +on »Runo-weitsi taulusta 1847» ja jossa luemme: »Kuin on weitsi +kuluneena, miehen mieldä palwelleena kauan työssä kandeleen, niin on +huono halwenneena, pännän päitä leikanneena laulun lainen lauhtuneen.» + + + + +X. + +JUTEINI KUNNIANSA KUKKULOILLA. + + +Jos edellämainitut ikävät tapaukset vuosilta 1827 ja 1828 olivat +omiansa masentamaan Juteinin mieltä, oli sen sijaan niin suuri se +kunnia, jonka Yliopistomme riemujuhlassa vuonna 1840 filosofinen +tiedekunta hänelle osotti, kun se hänet seppelöi kunniatohtoriksi,[200] +että se monin verroin korvasi ja saattoi varjoon tuon vanhan häpeän. Ja +kunnianosotus oli sitäkin huomiotaherättävämpi, kun ei Juteini +ylioppilaaksi tultuaan ollut suorittanut mitään tutkintoa Yliopistossa. +Tästä seikasta merkki A. A(hlqvist) huomauttaa esitelmässään +Litteraturblad'issa v:lta 1852 sekä väittää sitä »tavattomaksi +tunnustukseksi Juteinin suomalaisille harrastuksille». Kuitenkin hän +sentään olettaa kunnianosotuksen osiksi johtuneen Juteinin ruotsiksi +suoritetusta kirjailemisesta.[201] Ja sen mekin uskomme, ajatellen +silloin hänen laajanlaista kielioppiaan, johon hän oli liittänyt +myös runo-oppinsa ja »Kritiikkinsä lainakirjaimista». Mutta +Anteckningar-kirja ei meidän nähdäksemme, kuten aikaisemminkin jo on +käynyt esityksestämme selväksi, ole sitä aiheuttanut; sillä jos niin +olisi ollut laita, niin Juteini siitä jossain varmaankin jollain tavoin +huomauttaisi, tuntien tätä asianlaitaa silloin jonkinlaiseksi +»lohdukkeeksi» ja »hyvikkeeksi» aikaisemmista kärsimyksistänsä, jotka +Anteckningar-kirjaa koskevasta oikeudenkäynnistä johtuivat. Sen sijaan +on hänen kielioppinsa epäilemättä aikoinaan ollut arvossapidetty ja +voinut etupäässä juuri olla syynä edelläesittämäämme kunnianosotukseen; +tämän päätämme paitsi »Kallaveden» vuonna 1846 antamasta arvostelusta +jo siitäkin, että sekin erikoisesti mainitaan suomenkieltä koskevan +kirjallisuuden joukossa saksalaisen professorin Friedr. Rühs'in Suomea +ja sen kansaa esittävässä siinä historiateoksessa, jonka Arwidsson oli +kääntänyt ruotsiksi (Kts. siv. 81 teoksessa: »Finland och dess +invÃ¥nare. Af Friedr. Rühs. Öfversättning. Andra Upplagan, tillökt och +omarbetad af Adolf Ivar Arwidsson. Andra Delen. 1827»). Kuitenkaan emme +tahdo kieltää Juteinin suomenkielisenkään kirjailijatoimen merkitystä +oppineen maailman silmissä; sillä juuri mainitussa teoksessa esitetään +lukijalle sivulla 80 myöskin hänen Uudet Sanan Laskunsa ja Valittuja +Suomalaisia Sananlaskuja, ja sivulla 83 luetaan vielä eräs lauselma, +joka suomennettuna kuuluu: »Sitäpaitsi on Jak. Judén julkaissut +suuremman määrän erilaatuisia pieniä kirjasia». Ja luonnollistahan on, +että häntä Renvall'in rinnalla kunnioitettiin nykyisen +oikeinkirjotuksemme niin sanoaksemme isänä. Heistähän sanoo meidän +päivinämmekin prof. Setälä: »Nykyisen kirjoitustavan varsinaiset +toimeenpanijat ovat kuitenkin Judén (Juteini) ja Renvall» (Kts. +Yhteissuomalaisten Klusiilien historia siv. 177. Vertaa saman teoksen +siv. 11). Mutta tämä jo viittaa tieteellisyyteen; ja että v. 1840 +Suomen yliopistopiireissä oppineisuutta osottavan työn rinnalla olisi +erikoisesti tahdottu antaa »tunnustusta suomalaisille harrastuksille» +sellaisinaan, sitä emme kernaasti ottaisi uskoaksemme, vaan pidämme +tätä väitettä Ahlqvist'in todistamattomana olettamuksena ylioppilaana +kirjottamassaan esitelmässä; tosin Ahlqvist--ohimennen sanoen--sitä, +julkaistessaan oli ollut sellaisena jo 8 vuotta, mutta näistä vain 6 +viimeistä omistanut yliopistollisilla tutkimuksille, joiden hedelmänä +seuraava vuosi kyllä tuotti filosofian kandidaattiarvon. + +Riemujuhlan jälkeisenä aikana näemme, että se uusi suomalaisuuden +herätys, jonka Snellman'in julkaisema aikakauslehti Saima sai aikaan, +niin suuresti innostutti vanhaa Juteinia, joka jo oli yli 60 vuoden +ikäinen, että hän v. 1844 painatti uudelleen omatekoiset sananlaskunsa, +kuitenkin koko joukon lisäiltyinä, ja tavattoman suuren määrän pieniä, +sieviä runopätkiä yhdessä kirjassa nimellä »Sanan Laskun Koetuksia ja +Runon Tähteitä» sekä toisenkin pienemmän kirjan »Lauseita Jak. Juteinin +Kirjoista».[202] Paitsi näitä hän vielä samana vuonna julkaisi painosta +suuren joukon--koko 22 numeroa--pieniä, ainoastansa puolen arkin +kokoisia, 8-taitteisia kirjasia, jotka sisältävät suurimmaksi osaksi +runoutta, mutta jokunen myöskin proosaa.[203] + +Kuten esityksemme alkupuolella näimme oli Juteini v. 1815 julkaissut +pienen kokoelman, ainoastaan puolen painoarkkia 8-taitteista kokoa, +omatekoisia sananlaskujaan. Jo v. 1817 uusi painos sisälsi niitä kaksi +kertaa enemmän eli täyden painoarkin 8-taitteista kokoa, luvultaan 148 +kappaletta. Ylläesittämiämme »Sanan Laskun Koetuksia», jotka +muodostivat kolmannen painoksen näitä hänen sepittämiänsä sananlaskuja, +oli jo 34 sivua eli 255 kappaletta. Kun ne sitten neljännen kerran +painettiin v. 1858, ei niiden lukumäärä ollut lisääntynyt enempää kuin +viidellä ja teki siis silloin kaiken kaikkiaan 260 sananlaskua. Tässä +viimeisessä painoksessa ne käyvät »Ajatuksen Alkeitten» nimellä, vaikka +muodostavat aivan saman kokoelman kuin 1844-vuoden painoksessakin: +sillä tuon pienen lukumäärän lisäyksen ohella niissä näkee vain jonkin +aivan pienen ja mitättömän muutoksen, joka ei aina tiedä +parannustakaan. Niin esim. v. 1844 eräs sananlasku kuuluu: »Haittana on +huoli häissä, kiwi kengässä kiwuksi»; mutta v. 1858: »H. o. h. h., kipu +kieldona ilolle». Edellinenhän kuulostaa oikein Suomen kansan +sananlaskulta; jälkimäisestähän on osiksi tuo kuulakas selkeys +kadonnut. Jokunen näistä 1844-vuoden sananlaskuista on sattuva ja +hauskakin. Monias vaikuttaa lystikkäästi; niinkuin esim: »Kaunis ombi +kallon halla, jos ei jähdy järki alla.» Eiköhän tuosta kaljupäät saane +lohduketta, jos muuten tietävät ansaitsevansa arvonantoa! + +Näiden Sanan Laskun Koetusten yhteyteen painettuja »Runon Tähteitä» ei +saa mitenkään sekottaa v. 1826 julkaistuihin Runon Tähteihin. jotka +olivat täydellisiä runoja ja lauluja ja joista useimmat olivat jo ennen +olleet »Wiburgschen Wochenblatt»in lisälehdessä painettuina, kuten +aikaisemmin on selvitetty. Sillä nämä v. 1844 painetut »Runon Tähteet» +olivatkin oikeita »runontähteitä», runopätkiä, jotka olivat ainoastaan +muutaman säkeen pituisia--muodostaen tosin kokonaisuuden, pienen runon, +mutta pienen pienen--ja varustetut alku- ja toiset loppusoinnullakin. +Niiden lukumäärä oli--voipi huoleti sanoa!--suunnattoman suuri; sillä +se lähentelee 600. Vaikka 1858-vuoden painoksesta on jokunen määrä +1844-vuoden painoksessa löytyvistä jätetty pois (niin että esim. +1858-vuoden painoksen 20 alkusivulta puuttuu 8, mitkä vielä löytyvät +1844-vuoden painoksen vastaavilla 26 sivulla), niin on niitä siinä +sittenkin vielä 562 kappaletta. Milt'ei muuntamatta ovat ne myös +painetut v. 1858. Näissä Runon Tähteissä on tavattoman monta kauniisti +ja sattuvasti lausuttua ajatusta sekä olisi mielestämme sula voitto +sivistykselle, että niitä sopivissa kohdin ruvettaisiin käyttämään +»mottoina» kirjotuksille tai ainakin että ne saisivat päästä +»deviisien» (useasti huonosti tekaistujen parin säkeisien +runopahaisten) tilalle, joita tapaa sokurileivoksiin käärityissä +papereissa ja joiden tarkotus nähtävästi on perhejuhlissa kohottaa +tunnelmaa.[204] + +Esimerkkinä näiden Runon Tähteiden joukossa olevista runollista +tunnetta ja henkevyyttä sisältävistä pikku runoista mainittakoon +seuraava mietelyriikkaan kuuluva säkeistö suvaitsevaisuudesta: + + »Joka järwi jäätä wailla + kuwan andaa auringosta, + waikka waan on auringoinen + yksi aina ylähällä. + Juuri näin nyt Jumalansa + kuwailewat uskokunnat + kukin sielussa sulassa.[205] + +Vakavan totuuden sanoo seuraava: + + »Kuningas on kungin turva, + kukin turwa Kuningaalle + waldakunnassa wapaassa.» + +Lystikkäällä tavalla ilmottaa seuraava Runon Tähde totuuden: + + »Hyvä lapsi lauhkeaugin + neuwon älyää äkisti, + waan ei paha pauhatengan, + jos ei paita pamahtele.».[206] + +Vieläkin yhden sukkelanlaisen esitämme lukijalle. Se pilkkaa +kirjailijain tapaa esipuheessa puolustaa, jopa miltei kiittääkin omaa +teostaan: + + »Kerskaten ja kehumalla + esipuhe ensin tehty + kiitokseksi kirjaiselle + muistuttaapi kuinga kukko + siiwin suotta paukutellen, + kaaristellen kaulahansa + laulunsa on laskewainen + warsin vanhalla tavalla.» + +Loppusoinnullisista otettakoon tähän vain seuraava lyhyt »Tähde» + + »Miehien kilwalla käänellen (!) muldaa + pellolda perivät kallista kuldaa.».[207] + +Mainitsimme jo edellä, että Juteini v. 1844 vielä julkaisi 22 numeroa +puolenarkin kokoisia, siis hyvin pieniä 8-taitteisia kirjasia, joita +nähtävästi oli tarkotus myydä kuljeskelevien kirjasten kauppaajain +kautta, samalla tavoin kuin arkkiveisujakin. Näihin hän painatti ennen +julkaisemiaan runoja, lauluja tai virsiä sekä johonkuhun +proosakappaleitakin Tutkinnon Aineistaan (N:o 17) ja kokoilemiaan +»Seka-Sanomia» (N:o 18). Mutta näkyypä tuo vanhus vielä saaneen aikaan +uusiakin runotuotteita, niinkuin näissä vihkosissa osottavat sellaiset +kuin esim. kaunis virsi »Kuolemattomuus», eläinsuojelusta tarkottavat +runot »Jäniksen valitus syksyllä», »Hewoisen huokaus Luojalle», +»Kannustajat» ynnä joku muu. Todisteena siitä, että Juteini vielä näin +vanhana verraten kaunista saattoi luoda, esitämme tässä äskenmainitun +virren: + + Kuolemattomuus + + Niinkuin sen toiwo todistaa + ja usko warsin wahwistaa + ei haita hauta meitä. + Waiwat waan + woitetaan; + kalma kungin + wangitungin + paulat päästää, + sielun säilytetyn säästää. + + Nyt kuljeskellen kuolemaan + ja tullen tääldä tuonelaan + juon wirwoitusta wielä; + autuaan aamun saan, + koska kerran + huuto Herran + korwin kuullaan + tuonen tieldä jälle tullaan. + + Siis syy on syitä estämään, + pyhyyttä aina pyytämään + matkalla maailmassa. + Hyödyttäin + nöyrä näin + laihon lailla, + waikka wailla, + kaswun kandaa, + joka arwon jalon andaa. + +Jo ennen mainittuun »Lauseita» nimiseen teokseen on Juteini ottanut +runon »Kiitos-Uhri ALEKSANDERILLE I:selle», kauniin »Laulun Suomelle», +runon »Muisto-Patsas Suomesta ALEKSANDERILLE I:selle», »Laulun Rauhan +Ruhtinaasta», »Runon Pohjan Sodasta, Aljettu Wenäjässä ja Päätetty +Parisissa Yhteiseksi rauhaksi» sekä »Kiitos-weisun rauhasta», kaikki +meille ennestään tuttuja julkaisuja. Mutta mikä tässä kirjassa enin +herättää huomiota, on alkusanaseksi tarkotettu 3 ja 4 sivuilla oleva +kirjotus »APOLOGIE för Ã…tertagen afsägelse frÃ¥n författareyrket». + +Annamme Juteinin tässä esittää »puolustuksensa» (Apologie). + +»Hemsökt om hösten Ã¥r 1827 med en för mig vÃ¥dlig riktning af +angifvelse, som, föranledd af min dÃ¥ utgifne och följande Ã¥ret +förbrände Brochure med rubrik Anteckningar af tankar i varianta ämnen, +antydde förbrytelse emot skrif- och tryck-friheten i Finland, har jag i +en förkrossad sinnesstämning användt qvarlefvorna jämväl af mina öfriga +emellan tjensteomsorger uppkomna ströskrifter till bränneoffer, och +lÃ¥tit undfalla mig afsägelse frÃ¥n författareyrket, hvarigenom jag +äfventyrat min välfärd. Men som jag medelst Hans Kejserliga Majestäts +nÃ¥diga Utslag af den 21 October 1831 blifvit ifrÃ¥n detta Ã¥tal slutligen +med allone frikänd, utan att mitt frikännande grundats Ã¥ sÃ¥dan +förhastad botfärdighet, och jag, vid numera Ã¥tervunnet lugn, sÃ¥som en +verkan af den allt helande tiden, vÃ¥gar anse en fruktlös tystnad, +döljandet äfven af ett ringare pund, för ett felsteg; sÃ¥ finner jag mig +anmanad, att nu, efter utverkadt afsked ifrÃ¥n tjensten och derigenom +yppad ledighet till tidsfördrif, lÃ¥ta min vingskutne (!) finska Pegasus +Ã¥terse dagsljuset. + +Häfvandet af min förenämnde afsägelse torde sÃ¥lunda vara nog väl +motiveradt, dÃ¥ dessutom kärleken till modersmÃ¥let uppväger all vidare +betänklighet dervid, och härtill ännu kommer känslan af gammal finsk +tacksamhet emot en välgörande, redan till evigheten hädan gÃ¥ngen, men i +minnet oförgänglig hög monark». (Kun minua kohtasi syksyllä v. 1827 +minun vahingottamistani tarkottava ilmianto, joka, johtuneena minun +silloin julkaisemastani ja seuraavana vuonna poltetusta kirjasestani +Anteckningar af tankar i varianta ämnen, viittasi rikkomukseen +sanan- ja painovapautta vastaan Suomessa, olen minä murtunein mielin +käyttänyt myöskin jätteet muista virkahuolten lomassa syntyneistä +lentokirjasista polttouhriksi, ja olen tullut sanoneeksi luopuvani +kirjailijatoimesta, jonka kautta olen saattanut oman onneni +vaaranalaiseksi. Mutta koska minut Hänen Keisarillisen Majesteettinsa +armollisen ratkaisun kautta, päivätty 21 päivänä lokakuuta 1831, on +vihdoinkin kokonaan julistettu vapaaksi tästä syytteestä, ilman että +minun vapauttamiseni olisi perustunut sellaiseen ajattelemattomaan +katuvaisuuteen, ja minä, nyttemmin saavutettuani jälleen mielen rauhan, +kaikki parantavan ajan vaikutuksen tuloksena, uskallan pitää turhaa +vaitioloa, vähäisemmänkin leiviskän kätkemistä, hairahduksena; niin +tunnen minä itseni kehotetuksi antamaan nyt siipeenammutun suomalaisen +Pegasukseni taas nähdä päivänvalon, saatuani eron virastani ja sen +kautta ilmestyttyä joutoaikaa ajanvietteeseen. + +Edellämainitun luopumukseni peruuttaminen lienee siis tarpeeksi hyvin +perusteltu, kun sitä paitsi rakkaus äidinkieleen sen ohessa poistaa +kaiken enemmän epäröimisen, ja tähän vielä tulee vanhan suomalaisen +kiitollisuuden tunne hyväntekeväistä, jo ijäisyyteen mennyttä, mutta +muistista katoamatonta korkeata hallitsijaa kohtaan.) + +Kuu suomalaisen kansallishengen toinen heräys tapahtui, tarttui +Juteinikin kynään sen valtaamana, kuten kirjotus »Pari sanaa suomeksi +1844» todistaa. Kirjotus on siksi merkillinen, että kannattaa siihen +tutustua. Siinä hän sanoo: »Näihin aikoin on aljettu enemmän kuin ennen +puhumaan suomen kielestä, jota moni moittaa, useambi kiittää, niin että +jo kuitengin on tullut tutkindoon sen sopiwaisuus yhteisille +klrjallisuuden töille. Tätä yksi toiwoo Suomalaisten hywäksi, tietäin +oman kielen olewan kullekin kansakunnalle walistuksen ja onnen +wälikappaleen, ja toinen pelkää Suomessa asettunetten Ruotsalaisten +puolesta. Mutta sekä toiwo että pelko owat tässä molemmat kyllä +puolinaiset. Edellisen täytyy siihen tytyä, että tämä kieli, sitte kuin +se maan osain laweuden tähden ja lähemmän kanssakäymisen puutteesta +kansan kesken on erinäiseksi tullut, ja nyt ei missäkän maan paikassa +ole virheistä vapaana, ei suingan yhteiseksi kirjoituskieleksi +nykyisessä tilassansa wielä hywin kelpaa, niin kauan kuin kirja-miehet +sitä eri-tavalla, kukin oman puheensa parren mukaan ja siihen tutkimata +tottuneena, ilman yhteyttä kirjoittawat. Ei kuorma kulje matkan päähän, +jos ei wetäjät yhtä pidä. Taas jälkeinen, joka luulee siitä wääryyttä +maan Ruotsalaisille tapahtuwan, jos suomen kieli wiimeingin wallan +saisi ja arwoonsa ylennettäisi, muistakon eniksi, että wirka-miehet +täällä kyllä kauan sengin jälkeen ruotsin kielen osaawat, ja että se +rasitus Ruotsalaisilda poistuu, jota Suomalaisilda tähän asti on +kärsitty, koska ei kaikki palkan ottajat ja syöjät Suomen leipää ole +suomea ymmärtäneet eikä huolineet ymmärtää. Toiseksi, ja sitte kuin +muutos tapahtuu, on hänellä se lohdutus, että wiisas ja armollinen +Hallitus woi asettaa ruotsin kielessä tarkasti koetellut wirka-miehet +niille maakunnille, joissa se kieli on tawallinen, ehkä hekin suomeksi +työnsä toimittavat. Näin on kaikki aiwan oikein; waan ei ollut muinen +niin oikein, kuin ei waadittu wirka-miehildä suomen kielen oppia +suomalaisen kansan hyödyksi, jonga luku on meillä suurin muiden +suhteen. Ei ole siis Ruotsalaisillamme ensingin syytä näissä asioissa +wääryyttä walittaa, eikä Suomalaisilla, ehkä owat maan alkuasujamet, +suurta toivoa, ennen kuin he kielensä moninaisen murteen parandawat ja +auttawat sen kirjalliseen yhteyteen, selwistäin meille puhtaan ja +suloisen kirjakielen omalle perustuksellensa, niin että lapsemme +woisiwat joskus laulella: + + Kauan on jo Suomen kansa + ollut wailla onneansa + walistusta waljennetta, + kanssa kielen karttunetta; + mutta nyt on muuttuneena + aika, toiwo alkaneena, + että riemu rinda-päällä + nähtäwänä on mailla näillä; + nyt on kohta koto-kieli + selvä niin kuin miesten mieli, + walmis walistuksen töille, + sielun, hengen sikiöille. + + + + +XI. + +YLEISKATSAUS JUTEININ KIRJAILIJA TOIMEEN. + + +1. _Juteinin runous_. Niinkuin jo edellisestä olemme nähneet, oli +Juteini sisäisestä halusta pakottunut runoilemiseen. Yleensä +runottomana aikana maassamme hän tarttui Väinämöisen kanteleeseen ja +lauloi ilmoille ilojansa kansansa kunnosta ja äidinkielensä +suloisuudesta, surujansa kaikellaisesta raakuudesta ja kehnoudesta, +missä niitä vain vielä ilmeni, sekä suomenkielen sorretusta asemasta ja +aivan yleisestä halveksimisesta; hän lauloi, hän loihti sydämensä +syvyydestä kumpuilevaa rakkauttansa kansansivistyksen hyväksi, hän +oikein raivostui laulamaan vihaansa ja kirousta sille, joka heikompaa +sorti; sanalla sanoen: hän ihaili hyvettä, kaikkea jaloa ja hyvää, joka +voi hänen kansaansa nostaa alennuksen tilasta ja kohottaa sivistykseen +muiden sivistyskansojen rinnalle, sivistykseen, johon hän itse oli +kansan »syvistä riveistä» noussut. + +Ett'eivät Juteinin työ ja ponnistukset runollisella alalla kuitenkaan +aina onnistuneet, ett'eivät toiset hänen runoistansa meistä tunnu +huvittavilta eikä siis nautittaviltakaan, siihen saanemme hakea syitä +monesta seikasta, mutta erittäinkin siitä, ett'ei suomenkieltä silloin +vielä oltu kirjallisesti käytetty runoudessa muuta kuin hengellisessä; +toiseksi hän nähtävästi ei hyväksynyt Porthan'in »De Poësi Fennicassa» +antamia ohjeita, jotka tämä oli määritellyt tutkimustensa tuloksina +Suomen vanhaa runomittaa varten, vaan hänellä oli aivan omat sääntönsä +tällä runoillessaan, kuten näemme hänen runo-opistaan »Anmärkningar uti +Finska Skaldekonsten».[208] Ja kolmanneksi ei hänessä useissa +tapauksissa ollut riittävää mielikuvitustakaan sekä korkealle +ihannemaailmoihin pyrkivää henkeä, jotka ovat välttämättömän +tarpeellisia lyyrilliselle runoilijalle ja varsinkin sellaiselle kuin +Juteini, joka usein yritti muillakin lyriikan aloilla kuin +tunnelyriikan. Hänen kertovaa laatua olevissa runoissaan taas ei +neljänneksi tapausten lukuisuus ja esityksen vilkkaus ole riittävä, jos +ankarasti näitäkin arvostelemme. Sitä paitsi on meidän viidenneksi +huomauttaminen, että hänen tavaton taitonsa loppusoinnun sepittäjänä ja +nähtävästi siitä johtunut halu täydellisen loppusoinnun käyttämiseen +taiderunoudessa useinkin ovat liiaksi vetäneet hänen huolellista +huomiotansa puoleensa tietysti esityksen sisällyksen tappioksi.[209] Ja +vihdoin hän kuudenneksi ei myöskään suuresti ole pitänyt lukua +runoaiheittensa huolellisesta valinnasta, joten tietysti on käynyt +vaikeaksi, uskallammepa sanoa miltei mahdottomaksikin niistä luoda +mitään ihanteellisia kuvia, oikeita taideluomia. + +Vaikka me siis Juteinin arvostelijoille myönnämmekin, ett'ei useissa +hänen runoistaan ole oikeata tenhoa, lumoavaa kuvausvoimaa, niin on +sitä toisissa, jos niitä arvostellaan myötätuntoisuudella ja +ymmärtämyksellä, ja asettumalla Juteinin aikalaisten kannalle. +Mainitunlaista tenhoa tahtoisimme väittää toisissa hänen runoistaan +olevan, etenkin niiden aikaisimmassa muodossa, runovihkojen +ensimäisissä painoksissa, joissa ne nähtävästi esiintyvät sellaisina, +kuin ne ovat lähteneet suoraan runoilijan runosuonesta. Niitä vieläkin +varsin mielellään lukee, vaikk'ei niistä ole olemassa oikein +onnistunutta valikoimaa nykyaikaisessa, nautittavassa asussa. +Sellaisista olemme edellisessä painattaneet useita näytteitä ja toisiin +vain viitanneet. Viimeisten väitteittemme tueksi--samoin kuin senkin, +että Juteini oli närkästynyt kielellisestä sorrosta sekä siitä +johtuneesta ymmärtämättömyydestä antaa arvoa omalle kielelleen--otamme +tähän vielä muutamia otteita m.m. hänen kertovasta runostaan +Lähtö-Laulu, jonka olemme jo ennen maininneet v. 1819 ilmestyneeksi: + + »Kansa kylmä-kiskoisena + ylen katsoo koto-kielen, + puheen parren puhtahamman, + johon jääpi suljettuna + joukon viisaus, valistus, + niin kuin sato siemenehen, + laiho juurtuva jyvähän. + + Missä taikka millä lailla + ombi Suomi siemenensä, + kielen siemenen kotoisen + kasvon kautta kartuttanut + silitellen sanat suuret + kaunistellut kandeleelle + kunniaksi luonnon luojan, + kirkkauden kiitokseksi, + mainitamme mainioita + kaiken kansamme seassa. + + Kalliolle kallis kieli, + siemen kielen suloisimman + kylvetty on kuivamahan, + katoamaan kansan luona, + muuttumahan muistossamme + muiden kielden mukaiseksi, + että Suomen suuret sanat + ovat oudot omaisille, + vierahat ja virheelliset, + joit' ei tunne tuttavatkan + murteen tähden moninaisen, + tähden turmellun näkönsä. + + Katsos, moni _huono Herra_ + häpeääpi hävytöinä + taitoansa tavallista, + että osaa oikeasti, + niin kuin moni meikäläinen, + kiellä kaunista puhua. + Moni tyhmä talon-poika, + suuta väärin väännistellen, + tahtoo olla taitavambi + muita miehiä kylässä, + kiskoo kielensä kapulan + poikki puolin poskillensa, + että saisi puheen parren + käändymähän karkeaksi, + sanat selvät saastumahan + vendo-vierasten vioilla. + + Viisas, vanha Väinämöinen, + Laulu-Jumala jalombi! + näin on laatu Suomen lasten, + tapa, tundo turmelduna. + Kerran tosin _katoaapi + sekä kieli että kansa, + jos et_ auta armos kautta, + tule turvaksi pikemmin, + _herätä Herraingin luona + rakkautta rehellistä + kohden kieldä kallihinda, + kohden kansaamme kotoista_.[210] + Voimas kautta, Väinämöinen! + tulisesta taivahasta + luja vaikutus lähetä, + niin kuin nuoli Ilmarisen,[211] + herättämään huolettomat + muukalaiset tällä maalla, + oman kansan kasvattamat, + unhotuksensa unesta, + pelastamaan paatuneetkin + oman onnen orjuudesta, + että aina ja enemmin + kukin etsis' yhteyttä, + hyödytystä ja hyvyyttä, + eikä hylkäis' hyvää kieldä, + miesten kieldä miehuullista-- + miehuullista, merkillistä, + kansan väli-kappaletta + valistukseen vaeldaissa. + Miss' on kieli keveämbi, + sopivambi, suloisembi, + kuin on kieli Suomen kansan? + ehkei konnat, kaihi-silmät, + tunne päivää paistehesta, + eikä sanain sileyttä + niiden nuotista havaitse; + kalvehessa kulkevalla + silmä-terät ovat oudot, + kirkkautta katsellessa + näkö pimenee peräti. + + Totisesti toinen aika, + toinen meno, toinen mieli + oli muinen Suomen maassa + ennen esi-isillämme, + koskas, vanha _Väinämöinen!_ + Valda-kunnassas vaelsit + villa-vaippa hartioillas, + kallis kandele kädessäs, + jotas aina joka kerta, + kumautit kuuluisasti + koska oli kansan luona + joko ilo taikka itku; + sinä lauloit laupiaasti, + lepytellen lohduttelit, + ilon enensit elossa. + Aina laulaissas lujasti + leukas liikkui lembeästi, + pääs ja partas järisivät, + paadet paukkuivat kovemmat + kallioilla kaljamilla, + randa-kivet rakoilivat, + kajahteli ilman kansi, + pohjan porttikin tärisi. + Hyödytyksen hyvän tähden + soitit sinä kandeletta, + ilahutit ihmisyyttä, + itkit itsekin ilosta, + että kyllä kyyneleitä, + linnun munan muotoisia, + kaseammat karpaloita, + vieris silmistäs sinungin, + vuoti maahan mandereelle + läpi viiden villa-vaipan, + kautta sarka-kauhtanasi, + niin kuin kallis aamu-kaste + runon kuivalle kedolle. + Silloin kansan kovemmangin, + kuullellessa kandelettas, + suli sydän suosioksi, + mieli muutettiin medeksi; + itse vedengin Emändä + riensi randaan riemuisesti, + rinnoin ruohoille rojahti, + linnut siivin sipsuttivat + yli pääs ja ymbärilläs, + kurkotellen, kotkotellen + nokka kotkangin norisi, + pirahteli pienen linnun; + meren peikot, metsän pedot, + murha-töihin mieldyväiset, + taukosivat tappamasta, + raatelemasta rumasti. + Kondiot ja karva-hassut-- + karva-hassut hallavammat, + kaikki pedot pahimmatkin, + kallistellen korviansa, + kuroittivat kurjan kaulan, + kita auki kiskottuna, + josta valui veri vielä, + kuuldelemaan kuminata, + sitä soittoa suloista, + jok' on tuotu taivahasta + lisäilemään lohdutusta, + kutsuttu korkeudesta + enendämään iloamme. + Silloin soiton helinässä, + tassutellen tasaisesti, + kouri maata korven poika + koveroilla kämmenillä, + käyden taka-käpälöillä + karhu aidalla kavahti. + Silloin kannot ja kivetkin + tepersivät tandereella, + lehdet puissa liehuttivat, + oikenivat oksat väärät, + ruohot maassa riemastuivat, + liikkui luondokin ilosta.»[212] + +Miten kuulakan kirkkaat ovatkaan kaikki tässä esittämämme säkeet! Eikä +tarvitsisi rajottua näihin, jos haluaisimme tällaisia säkeitä +enemmänkin esittää sekä tästä että muista Juteinin kertovista runoista! +Mutta riittäköön! Sen sijaan on syytä tutustua vielä muutamiin hänen +uudemmalla runomitalla sepittämiinsä lauluihin, joista esim. seuraava +Lähtö-Lauluun liittyvä kuuluu mietelyriikkaan ja on sangen soma ja +sujuva: + + »Sovindo-Laulu. + + Rauhan, riemun runsas valo + olkon meillä osana, + kosk' on sodan, surman palo + kadonnut ja kaukana,-- + virittäkön viisautta, + vahvistakon vapautta + nyt ja aina edespäin, + elon keinot enendäin. + + Sovinnoll' on suloisuutta, + riita rinnat raatelee; + veljen', vältä kavaluutta, + vaino tunnon turmelee. + Jätä vihat, heitä vainot, + heitä riidat, rumat, kainot, + syngeyteen syvyyden, + pimeyteen pahuuden. + + Ah! ett' olis' onnen tiellä + suosiohon Suomessa + aina portit auti (!) vielä + säätyemme seassa; + sillä kerran korkeudet, + luonnon pohjat, laveudet, + niin kuin ne nyt näkyvät, + silmistämme siirtyvät. + + Rinda, hyvän rakastaja, + jossa pyhyys palaapi, + ombi onnen ammendaja, + hyödytystä halaapi. + Sovindo on hyvä hetki, + rehellisyys paras retki, + joka iloon johdattaa, + vanhanakin virvoittaa. + + Valistuksen viritessä + paetkon jo pahennus, + hyvän suondo, syttyessä, + olkon tunnon ojennus, + että kävis' koittavainen + ylös päivä paistavainen + iloksemme iäti, + autuudeksi alati. + + Suosiossa maa ja mulda + lisää onnen laihoa. + _Ilmarinen!_ iske tulda, + välähytä valoa. + Soita, soita, _Väinämöinen!_ + jo nyt lepy, _Joukkavainen!_ + käyden käsi kädessä + ystävyyteen yhdessä.» + +Saman luontoinen on Äidin sydän-niminen hieno ja syviä tunteita +osottava laulu, jonka kolme ensimäist säejaksoa kuuluvat: + + »Syvembää ei salaisuutta + syngeyskän synnytä, + suurembaa ei suloisuutta + koko luondo käsitä, + kuin on kungin syndymä, + äidin sydän syttyvä. + + Rikas ombi äidin rinda + synnyttäissä sikiän, + jaa, sen suhteen halpa hinda + ombi kullan kiildävän: + heikkokin ja hembeä + lapselle on lembeä. + + Tunne tuosta kuolevainen, + onnen osa äidillä, + kuin on lapsi kuuliainen + iän pienen päivillä: + siitä sydän suloinen, + rakas ombi riemuinen.»[213] + +Tunnelyriikkaan kuuluvista Juteinin lauluista on usea hyvin onnistunut +ja niistä hän v. 1819 julkaisi valikoiman, johon otti muutamia muitakin +lauluja, niinkuin ennen mainitsemamme: »Eläkön armias», »Kesti-Laulun», +»Juoma-Laulun» y.m.. Kokoelman parhaita on ennen esittämämme »Laulu +Elämän nautinnosta», »Pojan Laulu Tytöllensä», »Laulu Rakkaudesta» ja +»Naima-Laulu». Kaikilla näillä on kyllä oma sulonsa, mutta painatamme +tähän vain »Pojan Laulun Tytöllensä» ja Juteinin myöhemmällä ijällä +(v. 1835) syntyneen sievän, eloisuutta uhkuvan »Menestys Suomessa»,[214] +joka on otettu hänen koottuihin teoksiinsa ja kuvaa elämän suloisuutta +rakkaassa isänmaassamme. Pojan Laulu Tytöllensä on alkuaan ollut +kokoelmassa »Ajan Viete»[215] ja kuuluu: + + »Tule tänne, tule tänne, tyttö toivovainen, + onnen aika ombi meillä aivan ihanainen: + rind' on rakas minulla, + sydän sula sinulla. + + Ikävä on yksinänsä olo maamme päällä, + kumppanita kuljeskellen turha kaikki täällä; + tule tänne, tuttavan', + jota ratki rakastan. + + Sydämessä suloisessa, armas ystäväisen' + kannan minä sinun kuvas kauan kestäväisen; + rindas on kuin rakkaus, + nimes huulden huvitus. + + Minun majan ombi tuolla tosin matalainen, + mutta sydämen' on täällä varsin sulavainen; + mesi-marjat kasvavat + majan luona makeat. + + Koivistokin siellä kaunis ombi kasvavainen, + jossa ilo aldis meille ain' on ihanainen; + onnen vesat venyvät + lumessakin leveät.» + + + »Menestys Suomessa. + + Kyllä on Suomessa luminen luondo, + vaan hyvän suondo + riemulla rindoja lämmittää. + Kulkekon talvella kylmänä kuukin + lämmin on luukin + kuin veri ystävät yhdistää. + + Kesällä leikkivät linnut ja karjat, + makeat marjat + varsista valmiina taitellaan; + kedolla kestävät lapset ja laumat, + pellolle aumat + korkeat, laveat laitellaan. + + Miehiksi nousevat poikamme norjat, + suorat ja sorjat, + miehinä mieldänsä kiitellään. + Pienestä pijasta paisuupi nainen, + jaa, saman lainen + kuin marja kukasta viljellään. + + Naitavan neitoisen lembeä laatu, + simasta saatu, + aina on sulava suosioon. + Ei ole elämä onnea vailla + Suomengan mailla; + avoina ovi on nautindoon.» + +Niinkuin jo yllä esitimme on Juteini monen monituisen tällaisen hauskan +ja onnistuneen runon ja laulun rinnalle runovihkoihinsa sepittänyt tai +--voisipa milt'ei sanoa--»laatinut» sangen proosallisia kappaleita +runomuotoon, tuo muoto kun on niin täysin ollut hänen vallassaan. +Niistä emme silloin tietenkään tapaa sitä miellyttävyyttä, sitä +lumoavaa voimaa, kuin äsken esittämissämme on, emmekä siis voi antaa +niille samaa arvoakaan, ne kun useastikin--etenkin kertovaiset runot-- +ovat pitkäveteisiä ja toisin paikoin lapsellisen yksinkertaisia; niissä +ei muuta kuin aniharvassa kohdin vallitse ylevää mielikuvitusta, eikä +lukija niitä lukiessansa voi ihailla runon sankaria, vaikka +hyväntahtoisuudesta sitä koettaisikin. Sellaisten joukkoon lukisimme +pitemmistä kertovaisista runoista »Muisto-Patsaan Suomessa», +suurimmaksi osaksi »Runon Pohjan Sodasta», »Nuija-sodan Suomessa», +»Sangarin Sionissa» ynnä jonkin muun. Juteinin pienemmistä runoista ja +lauluista tuskin tarvinnemme esimerkkejä esittää, sillä niitä on +kosolta. + +Pääsyynä tähän epäonnistumiseen runoilussa, niin ett'ei meidän +päivinämme enää voida useastakaan tällaisesta runosta nauttia, on +varmaankin, kuten jo aikaisemmin olemme huomauttaneet, ollut se, että +suomea niin perin vähän oli ennen Juteinia käytetty maallisessa +runoudessa[216] ja yleensä kirjallisesti: mutta eipä myöskään suuresti +voi kummeksua sitä, ett'ei Juteini ole ihanaa runoa saanut syntymään +aiheista sellaisista kuin esim. »Rupuli» (kirjotettu jo »Ruotsin vallan +aikana», siis hänen ylioppilasvuosinaan), »Vilutauti», »Pullo», ja jo +ennen mainitut »Kuohari», »Hulivili» y.m.m. + +Koska juuri edellä on kielenkäytöstä puhe, sopii meidän tässä +yhteydessä mainita, että Juteini varmaankin olisi voinut saada aikaan +jotain erikoista ja etevääkin runollisella alalla, jos hän olisi +tarkemmin tutkinut kansanrunouttamme, joka oli jo hänen päivinään +samoin kuin meidän aikanamme täyteläistä, tosirunollista ja kaunista +sekä tietysti käytti kieltä erinomaisesti, ja jos hän lisäksi olisi +käyttänyt hyväkseen Porthan'in mainioita tutkimuksia kansanrunoudesta +teoksessa »De Poësi Fennica». + +Näin mielestämme uskallamme väittää, sillä Juteini oli aikansa +etevimpiä suomen kielen käyttäjiä, ehkä etevinkin--hänhän oli +syntyperältään suomalaisesta kodista, ja hänestähän G. Renvallkin +sanakirjansa alkulauseessa mainitsee, että »Secretarius Wiburgi urbicus +Jac. Judén» oli »linguae Finnicae cultor nostri temporis dexterrimus.» +Hänelle ei sen vuoksi Kalevalan runomitan oikea käyttäminen olisi +pitänyt olla vaikeata, jos hän olisi sen todellisen luonteen tuntenut, +tai--ehkäpä on varovaisinta sanoa--jos hän olisi Porthan'in ohjeita +hyväksynyt. + +Mutta syytös, ettei Juteini Porthan'in runo-opin neuvoja noudattanut +eikä yleensä Suomen vanhaa runomittaa varten siinä määriteltyjä +sääntöjä tarkannut, vaatii myöskin todistelua, koska Juteinin nimellä +suomalaisen kirjallisuuden historiassa on kunnioitettu sija. Pääsisimme +tosin vähemmällä vaivalla vain viittaamalla prof. Ahlqvistin +tutkimuksiin julkaisussa »Suomalainen runous-oppi kielelliseltä +kannalta», jossa hän sanottua asiaakin pohtii, mutta ei liene syytä +jättää esitystämme tässä suhteessa vajavaiseksi. + +Juteini, näet, hyvin usein tekee virheen sitä suomalaisen kansanrunon +sääntöä vastaan, _ett'ei pidä pääkorollista lyhyttä tavua käyttää +nousuna edempänä ensimäistä runojalkaa_. Hän rakentaa runonsa +tavallisesti niin, kuin lukija on näkevä runosta: »Suomen Kielestä elli +Sana-Armeijan Kokous Perustus-suomeksi», josta aiempaan esitykseemme +olemme lainanneet kokonaista 19 säettä keskeytymättömässä jaksossa sekä +kursivoineet ne tavut, joista mainitun virheen löytää. Näistä 19 +säkeestä on ainoastaan 6 sanotussa suhteessa virheetöntä, jota vastoin +kaikilla muilla on joko yksi taikka kaksi sellaista virhettä. Ja +tällaisia säkeitä on hänen Kalevala-runomittaisissa runoissaan ylen +runsaasti. + +Toinen virhe, jonka Juteini myöskin tekee, vaikk'ei niin usein kuin +juuri mainittua, on oikeastaan sama kuin edellinen, mutta sopii mainita +tässä erittäin, »De Poësi Fennicassa» kun, näet, on erikoinen neljäs +sääntö, joka kieltää asettamasta säkeen loppuun kaksitavuiaia sanoja, +joiden molemmat tavut ovat laajuudeltaan lyhyitä. Esimerkkeinä +mainittakoon vain seuraavat säkeet: + + »Kuivakon jo kurja _käsi_.» + + »Sekä suuri Saksan _sota_.» + + »Jonga perustus ei _petä_, + nuljahtele nurkka-_kivi_.» + +Mainittua »De Poësi Fennican» neljättä sääntöä vastaan Juteini tekee +vielä muitakin virheitä, jotka tosin eivät ole suuria eivätkä aina +nykyisen kehittyneemmän runo-opin kannalta virheitäkään. Näihin +kuuluvat laajuudeltaan lyhyitten kolmitavuisten sanojen käyttäminen +säkeen lopussa. Tätä kuitenkaan ei ole virheeksi katsottava, sillä +sellaisia säkeitä löydämme Kalevalastakin, Erään toisen virheen suhteen +sanottua Porthan'in runo-opin neljättä sääntöä vastaan joudumme myöskin +epäilevälle kannalle onko sitäkään oikeastaan virheeksi katsottava, +kosk'ei sitä Kalevalassa karteta ja koska sitä runoilussa lieneekin +milt'ei mahdoton välttää, vaikk'ei se oikeastaan hyvään runoon sovi. +Tarkotamme sen säännön syrjäyttämistä, että runo rakastaa pitempiä +sanoja säkeen loppupuolella. Selvyyden vuoksi liitämme tähän »De Poësi +Fennican» neljännen säännön: »Olletikin pitää runoilijan sovittaa +sanansa niin, että viimeisen edellinen tavu säkeessä (s.o. viimeisen +jalan nousu) on pitkä, sillä laulettaessa viipyy laulu tällä tavulla +kauimmin. Kuitenkin voivat sellaiset sanat, joissa on neljä tavua eli +useampi, sovelijaasti seisoa säkeen lopussa, myöskin vaikkapa viimeisen +edellinen tavu olisikin lyhyt ja sen edellinen pitkä, sillä syrjäkorko +(euphonicus) viimeisen edellisellä tavulla antaa sille kumminkin +tarpeellisen pituuden. Ja tässä kohdin muistetaan, että runo rakastaa +pitempiä sanoja säkeen loppupuolella.»[217] + +Tämän yhteydessä on meidän vielä mainittava muutamia puutteellisuuksia, +jotka ovat havaittavissa Juteinin runoissa. Hän, näet, ei ylimalkaan +sanottavasti tahi ei ainakaan riittävässä määrin toista samaa ajatusta +eri sanoilla, s.o. hän ei käytä paljon kertoa eli parallelismia, kuten +jo aikaisemminkin olemme huomauttaneet. Tämä mitä tulee yksinkertaiseen +kertoon. Mutta vielä vähemmin löydämme hänen runoistansa puolisäkeisiä +kertopareja, joita kansanruno viljelee. + +Viittasimme aiemmin jo erääseen Juteinin kuusimitan vikaan, mikä on +aivan yleinen Juteinin muissakin runoissa. Samasta seikasta huomauttaa +jo prof. Ahlqvist ronous-oppinsa 40 sivulla. Asia koskee liikanaisen +alkusoinnun käyttämistä, johon Juteinin on houkutellut hänen tavaton +kykynsä helposti löytää soinnullisia sanoja, niin hyvin alku- kuin +loppusoinnullisia. Etenkin alkusoinnun käyttämisessä hän menee +sopivaisuuden rajan yli, sillä usein tapaamme kolme, jopa neljäkin +samalla äänteellä alkavaa sanaa säkeestä. Esimerkkeinä mainitsemme +muutamia säkeitä: + + »Vaivutettu vieras valda.» + + »Jännittävät--joutsen jäykän.» + + »Kansa-kunnat kaukaisetkin.» + + »Leipsin laajan laitumella + joukot jalot juondehissa.» »Koska kukin kansa-kunda.» + +(Ter!) »Näin nyt näändyi Napoleon.» + + »Kätki kannella kalatkin, + koski kasvoin, kylmäs kynttä.» + + »Sekä suuri Saksan sota.» + + »Kerran kohen koto-kieltä.» + + »Moitin minä maani miestä.» + + »Saa se siellä selvän muodon». j.n.e. + +Esitetyt säkeet riittäkööt todistamaan äskeisen huomautuksemme +todenperäisyyttä. Kun lukija runoa lukiessa tapaa tällaisia säkeitä, +vetää liikanainen alkusointu hänen huomionsa puoleensa, niin että +sisällys jää sivuasiaksi, joka tietenkään ei ole ollut runoilijan +tarkotus. + +Mikä myöskin vaikuttanee, ett'ei Juteinin runo aina ole niin +nautittavaa, kuin kansanruno on, on se, ett'ei hän ole runoillessaan +käyttänyt »runojen kieltä», joka johonkin määrin eroaa kirjakielestä. + +Sanoimme aikaisemmin, että Juteinilla runoillessaan Suomen vanhalla +runomitalla oli aivan omat sääntönsä, jotka poikkesivat »De Poësi +Fennicassa» annetuista ohjeista. Niitä tulisi meidän tässä sen vuoksi +hieman tarkastaa: + +Huvin vuoksi ensin huomautettakoon, että Juteini ennen mainitussa +runo-opissaan »Anmärkningar uti Finska Skaldekonsten», puhuessaan +suomalaisen runouden nimestä (»Om Finska Poesiens namn»), vielä uhraa +fennofiilien »vertailevan» kielitutkimuksen alttarille. Hän puhuu +erilaisista laulun nimityksistä ja määrittelee erittäin hyminä sanan +merkityksen seuraavasti: »Hyminä, hiljainen enimmin nenästä kuuluva +jymy eli ääni, joka sana monien yhtäläisyyksien takia kreikan ja Suomen +kielissä myöskin lienee johdannainen »hymn» sanasta, joka merkitsee +ylistyslaulua».[218] + +Mainittuaan otsakkeen alla »Om Runrimmets natur» (runon soinnun +luonteesta), miten suomalaisten vanhoissa runoissa vähintäin kaksi +sanaa säkeessä »alkaa samalla kirjaimella, jonka takia niitä on +helpompi muistaa, kun toinen sana joka rivissä ikäänkuin vaatii +toisen», Juteini lisää, että nämä samoin ääntyvät äänteet »oikeutta +myöten ovat runojalkojen alussa».--Miten erehdyttävä tämä vaatimus on, +huomaa heti sellaisesta Kalevalan mallisäkeestä kuin: »Miele/ni mi/nun +te/kevi». Juteini ei itsekään tarkoin voi tätä noudattaa, vaan +kirjottaa usein tähän tapaan: »Vaati/onnel/da o/sansa». + +Samassa luvussa Juteini vielä sanoo »runon olevan suomen kielen +tavallisen ja sen luonteelle sopivimman runolajin, muodostuen +kahdeksasta tavusta, jotka jakautuvat neljälle runojalalle, ja +muodostavan, varsinaisen kertovan runomitan». Tämän jälkeen hän neuvoo +»vaihteluna runotyylissä», ja kun tahtoo »esitykselle antaa suuremman +painon», käyttämään n.s. »meleerattua runoa» eli sitä tapaa, että +lisätään säkeen alle »nelitavuinen täyte» tai »puoli säettä», joka on +alkusoinnillinen loppupuoliskolle edellistä säettä tai +loppusoinnullinen edellisen säkeen viimeiselle runojalalle, jos se on +eri sanana; seuraava säe silloin päättyy kolmitavuiseen sanaan. Esim.: + + Pohjan poika Suomalainen + vasta työllä, toimellansa + taitavalla + vaati onnelda osansa. + +Tai + + Siitä sulle, rauhan luoja, + levon suoja + kiitos kaikkukon kylissä?[219] + +Niinkuin lukija heti huomaa, on tämä jo taiderunoa eikä enää Suomen +vanhaa runoa. Mutta Juteini sanookin nimenomaan, että tätä lajia +koristetta ei sovi käyttää säännöllisesti suomalaisessa runossa. + +Porthan'in ohjeista poikkeaa Juteini siinäkin, että hän arvelee +hyväksyttäväksi sellaisen säkeen, joka muodostuu yhdestä ainoasta +sanasta; ja tällaisen säkeen kauneutta kohottaa muka se, että muutamat +tavut ovat soinnullisia. + +Että Juteini halusi karttaa sananjakoa runossa, jota taas Porthan +puolsi, näkyy seuraavasta lausunnosta luvussa Runon rakeenteesta (»Om +Runans mekanik»): Kun ensimäinen sana on kolmitavuinen, toinen kaksi ja +kolmas kolmitavuinen säkeessä, niin sellainen runonsäe kyllä käy +laatuun, mutta on sellaisia harvoin käytettävä; sillä tässä asemassa +tulee joka sana jaetuksi, kun niiden tavut ovat jaettavat +runojalkoihin, mikä (seikka) tekee säkeen raskaaksi, aina sitä myöten +kuin on suuri lukumäärä sanoja, mitkä eivät luonnostaan sovellu säkeen +tahtiin, erittäinkin jos kaksitavuisen sanan edellinen tavu on +painollisempi------. Sitä paitsi eivät sanojen (alku-) soinnut tässä +koskaan sovi runojalkojen soinnuiksi, mikä on pääasia ja muodostaa +poljennon säkeessä.[220] + +Jos sananjakoa ei voi karttaa, niin tulee sanojen järjestyä niin, että +joka runojalka sanajaossa muodostaa trokeen. Kaksi- ja nelitavuiset +sanat ovat sopivimmat ja soinnukkaimmat runoihin. Jos sellaisia sanoja +käytetään ensimäisessä ja toisessa säkeessä ja niihin liitetään kolmas +ajatusta täydentämään, mikä säe on muodostunut kaksitavuisesta ja +kahdesta kolmitavuisesta sanasta, joista viimeisen sanan keskitavu on +painollinen (s.o. pitkä joko positsioonin tai vokaalin kautta), niin ei +säkeiltä puutu soinnukkuutta, esim. + + Kohta koitti onnen päivä + ihanainen ihmisille, + riemu ruskoitti enemmän. + +Kun Porthan sanoo, ett'ei säe saa päättyä yksitavuiseen sanaan, niin +Juteini on sitä mieltä, että se joskus, vaikka »harvoin», voi tapahtua; +yksitavuisten sanojen »lausunta on silloin ainakin oleva sangen lyhyt, +niinkuin: _se_ ja _jo_, ei suinkaan niinkuin: _me, te_ ja _he_,[221] +tai _on_, kun konsonantti seuraa». + +Vielä Juteini varottaa alottamasta säettä samallaisella tavulla, kuin +edellinen päättyy lauseissa, jotka ovat lähemmässä yhteydessä tai ilman +välimerkkiä; sillä muuten muuttuu siirto säkeestä toiseen +yksitoikkoiseksi. Jopa sitä on kartettava sanojen välisissä +suhteissakin. + +Esityksen tekee voimakkaammaksi se, että uusitaan seuraavan säkeen +alussa edellisen tärkein sana, tavallisesti viimeinen, joka siihen +soveliaimmaksi katsotaan, esim. + + Turha työksi tyhmän sota-- + sota surkeus sukumme. + +Tätä uusittua sanaa voi joskus seurata toinenkin, esim: + + Sulla on nyt suurin voima-- + suurin voima, vahvin valda. + +Juteinin mielestä on vielä seuraavat kaikessa kirjotuksessa tavalliset +seikat runoillessakin huomioonotettava: 1:o Kun tahtoo tehdä +kertomuksen eloisammaksi, esitetään presensissä jo tapahtuneita +tapauksia, johon esimerkkejä kyllä löytyy. 2:o Usein käytetään +yksikköä, vaikka ajatus lauseessa tähtää useihin tai kokonaiseen +sukuun, esim.: Ihminen on siitä laadusta, jolla tarkotetaan koko +ihmiskuntaa. 3:o Antaakseen enemmän merkitystä esitykselle, +muodostetaan myöskin silloin tällöin monikkomuotoja sanoista, joilla +oikeastaan voi olla ainoastaan yksiköllinen merkitys, esim.: iäisyydet, +ajat etc. + +Tällaisista säännöistä ja niiden mukaisesta menettelystä runoillessa ei +Porthan eikä Kalevalakaan tiedä mitään. + +Seuraavat Juteinin huomautukset runon rakenneoppiluvussa ovat ehkä +vielä erikoisuutensa vuoksi tässä esitettävät: »Muuten on taiteen +muodostamia kauneuksia, kuten etenkin sanan uusimista, käytettävä +harvoin, ainoastaan erittäin tärkeissä asioissa.» Runo on somnukkaampi +ja helpompi muistaa, jos käyttää sekä alku- että loppusointua. Näiden +takia ei kuitenkaan pidä ikävällä tavalla typistää sanoja tai yleensä +kieltä eikä jättää »naivia» lausetta käyttämättä loppusoinnun takia; +tämä koskee etenkin runoa, jonka säkeissä on pieni määrä tavuja. Ja jos +käyttää alkusointua myöskin muullaisessa runoudessa kuin suomalaisessa +runossa, niin voi loppusointua mielin määrin olla käyttämättä, niinkuin +muissakin kielissä. Sitten Juteini lisää: »Mutta minun täytyy tässä +tunnustaa: laulukappaleissa, joissa on useita säkeistöjä ja jotka ovat +muodostetut muiden kansojen laulutaiteen mukaan, on sangen vaikeata, ja +milt'ei mahdotonta, ell'ei silloin tällöin joko tapa ylevänlaista +ajatusta, tai pilaa kieltä, loppusoinnulla, ja vielä vaikeampaa +kummallakin soinnulla, aivan tarkoin, vääntämättä sanoja, saada +sopimaan joka tavu runomittaan kaikissa vastaavissa säkeissä, +nimittäin: aina voida löytää niille soinnullisia sanoja. Niin erilaisia +ovat suomenkielen tavallisesti pitkät sanat tavukorkonsa puolesta. +Kuitenkin on tärkeätä, että etenkin laulettaviksi tarkotetuissa +kappaleissa valitaan sanat niin, että tavu-korko niin paljon kuin +mahdollista sopii laulun tahtiin.»[222] + +Yleensä hyvänä suomen kielen käyttäjänä ja omatessaan todellisen +runosuonen ei Juteinilla tunnu olleen vähintäkään vaikeutta runon +rakentelussa kielen puolesta. Sen vuoksi hän runo-opissaan myös näyttää +olevan sangen vaativainen kielikäytön suhteen eikä runoilijoille myönnä +tässä suhteessa suuriakaan »vapauksia». Alottaessaan lukua näistä +vapauksista hän on sangen ankara sen suuntaisiin nähden, joita +aikaisemmin Petraeus ja Martinius kieliopeissaan olivat puoltanet +tehdäkseen runoilemisen suomen kielellä helpoksi. Juteini sanoo +sanotussa kohdassa: »Liiaksi runoudessa typistellä kieltä, ilmaisee +runoilijan heikkoa ja harjaantumatonta kykyä. Mutta ei mikään enemmän +runouden arvoa alenna, kuin pakottaa säkeeseen sanoja, etenkin vain +soinnun (»rimmets») takia.» Sitten hän kuitenkin luettelee koko joukon +vapauksia, joita hän ei itse sentään runoillessaan myöhemmin paljon +käytä. Yksi tällainen vapaus, jommoista emme muista hänen omissa +runoissaankaan tavanneemme ja jota nähdäksemme ei Porthankaan +hyväksynyt, on, että runossa voi käyttää pakeneen, anoon j.n.e. +pakenemaan- ja sanomaan-muotojen sijasta. Lähes kuusi sivua sanallisia +runonvapauksia esitettyään hän lopussa varottavasti sanoo: »Mutta näitä +vapauksia on viljeltävä säästeliäästi; sillä ne ovat aina vahingoksi +kielelle. Kielentaitava runoilija niitä tuskin tarvitsee, tai niitä +niin vähän käyttää, kuin jokaista muutakin pahaa, vain karttaaksensa +suurempaa». + +Runo-oppinsa luvussa Laulutaidosta Juteini aivan vähän selvittelee +suomalaisen runon sävelmää sen muunnelmineen, koska hän sen olettaa, +kuten hän sanoo, kansallisena yleisesti tunnetuksi. Hän arvelee runon +sävelmän kuuluvan kauneimmalta kahdella äänellä, kun jälkimäisellä, +vähän yleinmällä äänellä, ikäänkuin vastataan, edelliseen. Tämä +tapahtuu niin, että siinä aina uusitaan sama säe. Myöskin voidaan +vaihtelun vuoksi joka toinen rivi eli säe vastauksena uusia. Nähtävästi +oli Suomen kansan runojen laulaminen Juteinin aikana vielä aivan +yleiseen tapana, koska hän olettaa runon sävelmää kansallisena +tunnetuksi. Epäilemättä hän samalla sävelmällä on ajatellut omat +kansanrunomitalla kirjotetut runonsakin laulettaviksi. Mutta hänellä on +ehdotus edellämainitun uusimisen välttämiseksi vastauksena. Hän luulee +laulaessa syntyvän enemmän viehätystä, jos »vastaaja» laulaa joka +toisen tai joka kolmannen säkeen, minkä hänestä silloin tulee päättyä +kolmitavuiseen sanaan, kuten: + + Tukela on tuonen woima + synnin orjalle elossa. + +Tai: + + Tukela on tuonen woima + kuolon kowan kolkuttaissa + synnin orjalle elossa. + +Jos molemmat nämä viimeiset säkeistölajit asetetaan määrättyyn +järjestykseen kautta koko runon, voitaisiin epämääräisyyttä +tavallisessa runosävelmässä osiksi välttää, esim. + + Minä laulan lapsilleni + ihmisyydestä ilolla, + jolle omhi onni suotu, + toiwo, täyte puutostengin, + waiwan woiteeksi warottu. + + Ilo, riemu ruskoittiwat + onnen aamulla alusta. + Isä, äiti ensimmäinen, + wanhembamme wakaisimmat, + tunsit onneksi olonsa. + +»Viimeisissä säkeissä on tahtia korotettava asteettain, mutta +reippaasti, tai ikäänkuin hetkuttain,[223] nimittäin kolmannessa +enemmän kuin toisessa. Mutta jos säkeistön muodostaa vain kaksi riviä, +niin pitää jälkimäinen koko painon». Näiden ehdotusten ja järjestelyjen +mukaanhan toki runosta muodostuisi jonkillaista taiderunon tapaista.-- +Säe, joka kuuluu toiseen lauseeseen kuin edellinen, ei kelpaa +vastaussäkeeksi laulaessa. Eri lauseen muodostava säe on siis aina +erikseen uusittava vastauksena laulaessa. Runo-oppinsa lopussa Juteini +puhuu vielä sananlaskuista,[224] koska, kuten hän sanoo, »ne osiksi +ovat kokoonpannut soinnulla» (med rim). Ne hän jakaa: »varsinaisiin», +»vähemmän varsinaisiin» ja »epävarsinaisiin» (oegentliga). Niiden +luonnetta hän myös esittelee. + +Juteinin runoudesta tässä puhuttaissa sopii myös selvitellä hänen +suhdettaan runoilijaesikuviinsa Franzén'iin ja Bürger'iin lyyrikkona +ynnä mahdollisesti myös Anna Maria Lenngren'iin satiirikkona sekä +muuten kaunokirjailijana yleensä ainakin saksalaiseen Jean Paul'iin, +eli, niinkuin hänen täydellinen nimensä kuuluu, J.P. Fr. Richter'iin, +mutta mahdollisesti ja luultavastikin myös ruotsalaisiin J.H. +Kellgren'iin sekä muihinkin Kustaa III:nnen aikuisiin ja sitä +seuraavankin ajan kirjailijoihin; sillä selvää on, että hän yleensä on +niiden teoksia tuntenut. Muuta tuskin voi odottaa Porthan'in ja +Franzénin oppilaalta sekä »valistusajan» mieheltä maassamme yleensä. + +Niinkuin siihen jo aikaisemmin Juteinin elämänvaiheita esittäessämme +viittasimme, on selvän selvää, että hänellä on ollut Franzén'in +hauskat, mutta kohtuutta juomatavassa vaativat juomalaulut mielessään +kirjottaessaan samannimisiä laulujaan ja ehkäpä Lenngren'in pistävät +satiiriset runot omia »Pilakirjoituksiaan» tekaistessaan. Ell'emme +uskaltaisikaan väittää, että Juteinin runotar rakkauslauluissa-- +pelkästään niiden sisällystä silmälläpitäessämme--on suoranaisesti +sukulaisuussuhteissa Franzén'in viattomaan ja rakkaudesta ylen ylevästi +ajattelevaan runohenkeen, vaikka Juteini sitä epäilemättä on oikein +ihanteellisena ihaillut, niin hän meistä eroottisissa lauluissaan ja +runoissaan sen sijaan ilmeisesti on paljonkin sukua Bürger'ille, tuolle +muotovalmiille saksalaiselle klassikolle, jota tunnustetaan aivan +yleisesti »yhdeksi Saksan suurimmista lyyrikoista», vaikkakin +myönnetään, että Bürger'in suhteen Schiller'in väite, että häneltä +puuttuu ihanteellinen käsitys rakkaudesta ja kauneudesta, ei ole +kokonaan epäoikeutettu. Mitä taas tulee runon muotoon, niin on +Juteinilla se vallassaan yhtä hyvin kuin Franzén'illa ja +Bürger'illäkin, ell'emme ota lukuun lauluihin nähden sen suurempaa +vaihtelevaisuutta ja moninaisuutta. Että Schiller'in äskenmainitulla +väitteellä Bürger'iin nähden, joka jonkun aikaa kuten tunnettua eli +kaksinnaimisissakin kälynsä Auguste Leonhart'in (»Molly'n») kanssa +vaimonsa Dorette'n suostumuksella, on jonkun verran perää, todistaa +meistä esim. hänen muotokauniit runonsa »Golkondan kuningatar», +»Lenardo ja Blandine» y.m., joissa on rakkaudella monessa kohden varsin +aistillinen, jopa hekumoiva ja lihallinen sävy. Kun Juteinilla +nähdäksemme Bürger on ollut runoilijaesikuvana ainakin aikaisempina, +vuosina, niin ei ole ihmeteltävää, että hän hekumallisuudesta +puhtaampienkin rakkauslaulujen rinnalle on luonut rivon runon +»Hulivili», vaikka hän sillekin on opettavaisen leiman tahtonut antaa +loppuun liitetyllä varotuksella. Mutta kouraantuntuvampikin todistus on +meillä siitä, että Bürger on Juteinille hyvin tuttu. »Anteckningar af +Tankar uti Warianta Ämnen» kirjansa erääseen kirjotukseen »Om vÃ¥ld emot +djuren» (Väkivallasta eläimiä kohtaan) Juteini, näet, lainaa neljä +säettä eräästä Bürger'in runosta »Der wilde Jäger».[225] Säkeet +kuuluvat: + + »Lasz ab, lasz ab von dieser Spur! + Entweyhe Gottes Freystatt nicht! + Zum Himmel ächzt die Creatur + Und heischt von Gott dein Strafgericht». + +Tämä runo, »Der wilde Jäger», on muuten nähdäkssemme ainoa Bürger'in +runoista, mikä tavallaan eläinsuojelusajatuksen sisältää, koska siinä +»villiä» eli »hurjaa metsästäjää», erästä »Wild- und Rheingraf»ia, +ensin varottaa pyhäpäivänä lähtemästä jahtiin hänen oikealla +puolellaan oleva ratsastaja, »hyvä enkeli». Vasemmalla puolella oleva +taas vain kehottaa ja ollen luultavasti hänen intohimonsa voittaa +joka kerta kehotuksillaan »Wildgraf»in, niin että tämä tekee +sunnuntai-metsästysretkellään vain pahoja tekoja, huolimatta ensinkään +hyvän enkelin uusiintuvista varotuksista. Niinpä esim. sittemmin, kun +metsästykseen mentäissä valkoinen komea saksanhirvi etsii erään +talonpojan viljavainiosta suojaa sekä talonpoika sen takia nöyränä +rukoilee, ett'ei hänen viljaansa, hänen, köyhän miehen, »hien» ja työn +tulosta tallattaisi, yhtyen talonpojan anomukseen tuo hyvä enkeli taas +varottaa kreiviä väärin tekemästä; vielä kolmannen ja neljännenkin +kerran kieltää oikeanpuolinen ratsastaja »villikreiviä» väkivallan +töistä, kun häntä eräs paimen polvillaan pyytää armahtamaan hänen +karjalaumaansa, johon hirvi on paennut, ja kun sitten vielä eräs pyhä +erakko, jonka metsän keskellä olevaan »Jumalanmajaan» »otus» on +piiloutunut, lempeänä ja kauniisti esiintyy kreiviä viimeistä kertaa +varottaen vetämästä Jumalan tuomiota ylitsensä Juteininkin kirjaansa +lainaamilla ylläesitetyillä sanoilla. Kreivi ei kuitenkaan tottele +näitä, vaan noudattaa vasemmanpuolista neuvojaansa; ja silloin seuraa +tätä viimeistä tottelemattomuutta hirvittävä rangaistus, +»Jumalantuomio» toteutuu. + +Saksalainen kuuluisa kirjailija Jean Paul Richter on nähdäksemme +monessa suhteessa ollut Juteinin kirjailijaesikuvana. Juteini kyllä ei +hänen kirjotuksiinsa viittaa muuta kuin yhdessä ainoassa paikassa, ja +sen hän tekee Anteckningar-kirjassaan, mutta monet merkit meistä +viittaavat siihen, että hän Jean Paulin tuotantoa on ihaillut ja +tahtonut olla niin sanoaksemme toinen Jean Paul, joskin suomenkielinen. +Tätä todistaa esim. se, että Jean Paul on satiirikko ja monessa +kaunokirjallisessa tuotteessaan sangen hauska humoristi oikein +ranskalaisen »Aufklärung»in malliin. Sitähän Juteinikin yrittää paitsi +runomuotoisissa »Pilakirjoituksissaan» myöskin muutamissa +suorasanaisissa kynäilyissään, niinkuin esim. »Pila Pahoista Hengistä» +ja »Perhe-Kunda. Pila-Kirjoitus Epä-Luuloista» osottavat. Jean Paul on +kasvatusta harrastanut erittäinkin Levanassaan, mutta hän on +kokemuksiaan alkuopetuksenkin alalla sovittanut käytäntöön +aapisentapaisessa julkaisussa, jonka löytää hänen kootuista +teoksistaan. Olojen pakosta oli Juteini jonkun aikaa kasvattajana, +niinkuin Jean Paulkin; mutta varmaankin sisällinen halu hänet myöhemmin +sai julkaisemaan kasvatusopillisia »neuwoja» ja »Lasten Kirjan», kuten +hänen esikuvansakin oli tehnyt. Jean Paul oli viisaustieteellisiä +opintoja harjottanut ja julkaissut filosofisen kirjansa »Clavis +Fichtiana», jossa hän Fichten aatteita yleistajuisesti selvittelee; +Juteini on myös joukon filosofisia kirjotelmia julkaissut. Jean Paul'in +opetuksen yhtenä juonena oli, niinkuin W. Rein'in pedagogisesta +encyklopediastakin näemme, opettaa lasta jo koko aikaisin esittämään +»Witzejä», s.o. elämänviisautta sisältäviä iskulauseita (»Bildung zum +Witz», niinkuin »Levanassa» sanotaan). Tällaisia mietelmiä on Jean +Paulin kootuissa teoksissa useissa kohdin paljonkin: väliin +»Polymeter'in», väliin »Impromtü's» nimisinä, toisinaan taas ollen +otsikon alla: »Vermischte Gedanken», tai »Meiner abgerissener +Gedanken», »Meiner abgerissener Einfälle» tai ilman otsaketta. +Elämänviisautta pyrkivät Juteininkin »Sananlaskun Koetuksia ja Runon +Tähteitä» nimisen kokoelman mietteet esittämään, samoinkuin hänen +koottuihin teoksiinsa lisäksi kerätyt vakavat »Piirroksia» ja +»Ajatuksia» sekä hilpeämmät »Hupailemia» nimiset mietelmät. Juteinin +ajatelmat ovat enimmäkseen runopukuisia, kun sen sijaan Jean Paul'in +ovat järjestään suorasanaisia. Mutta tapaamme Juteinin filosofisista +teoksista suorasanaisiakin. + +Vaikka myöhemmin esityksessämme eri luvussa on tarkotuksenamme +tarkastaa Juteinin filosofisia mielipiteitä, jolloin luonnollisesti +samalla tulee erikoisesti puheeksi hänen filosofinen tyylinsä, niin +sopinee tässä, kun hänen kirjailijaesikuvistansa kerran puhe on, +ohimennen mainita, että hänellä filosofisissa kirjotelmissaan lähinnä +tyylillisenä esikuvana luultavasti on ollut Kellgren, kuten Aarne +Anttila huomauttaa kirjotuksessaan »Juteini filosofina».[226] Salaman +tavoin iskevä esitystapahan muuten oli valistusajan kirjallisuudessa +yleinen. Eipä sen vuoksi siis ihme, jos Juteinikin vielä sen ajan +miehenä sitä jonkun verran matki etenkin filosofisissa kirjotelmissaan. + +Kirjassaan »Kasvatusopilliset virtaukset ja koululaitoksen kehitys +Suomessa vuosina 1801-1843» Jaakko Pärssinen sivuilla 188, 396, 443-448 +ja 476 ensin ohimennen kertoo Juteinin kirjallisesta toiminnasta +Viipurin sanomalehdessä Wiburgs Wochenblatt ja sitten mainitsee miten +Viipurin kymnaasin kirjastossa oli »oppilaille ja opettajille +suomenkielistäkin Juteinin julkaisemaa kirjallisuutta, kuten Ajan +viete, Uusia sananlaskuja, Tutkinto kuolevaisuudesta, Pila pahoista +hengistä, Huvitussanomia., Uusia lauluja, Lähtölaulu, Valittuja +sananlaskuja», mutta myös että tätä kirjastoa vahingoitti tulipalo v. +1834, jolloin siellä myös oleva Juteinin kielioppi sekä edellä +luetellut kirjatkin paloivat. Sitten hän (Pärssinen) vielä +suhteellisesti laajasti selostaa Juteinin pieniä kirjasia: »Lyhyt Neuwo +Lapsen Opettajalle» sekä »Puhe Lapsen kaswatuksesta». Ja lopuksi hän +tekee johtopäätöksiä siitä, mitä vaikutuksia Juteini on saanut +uudemmista pedagogisista virtauksista, mitä suuntaa hän edustaa: +Juteini on muutamassa suhteessa »varsin lähellä valistusfilosofiaa» ja +Rousseaun oppia sekä (näiden yhteismuodostumaa)[227] filantropinismia +ynnä Ewald'in käsityskantaakin huolimatta siitä, että hänen +kirjotuksistaan tapaa mielipiteitä, joita Kant ja Fichte sekä heitä +seuraileva Herbart ynnä Suomessa Viipurin kymnaasin yliopettaja G.K. +Girgensohn edustavat. Nähdäksemme Pärssisen käsitys on myöskin se, että +näiden (paitsi luonnollisesti Girgensohn'in) aikaansaamat henkiset +virtaukset Ruotsin kautta tunkeutuivat maahamme. Saanemme Juteinin +kasvatusopillista kantaa koskevia seikkoja lähemmin käsitellä kirjamme +II:ssa osassa. + +Kun Juteinin runoutta tavalla tai toisella koskevaa tässä luvussa +pääasiallisesti olemme tutkistelleet, johdumme vihdoin kysymyksiin: +onko Juteinin runoelmia paljonkin levinnyt ja keihin niiden vaikutus on +ulottunut? + +Arvostellessaan Juteinin kirjailijatointa teoksessaan Suomalaisen +Kirjallisuuden Vaiheet sanoo J. Krohn sivulla 216 kahden vierekkäisen. +kappaleen alkusanoissa näin: »Juteinin runoelmia, niinkuin hän usein +valittaa, ei ostettu paljon», ja »hänen kirjansa ylipäätään eivät ole +voineet paljoa vaikuttaa kansaan». Mutta olemme Juteinin kirjoista +turhaan etsineet edes yhtä sellaista »valitusta», ettei hänen +runoelmiaan »ostettu»; ja tietysti on silloin vielä mahdottomampi +löytää »useita». Luulemmekin väitteen olevan ainoastaan otaksuman, joka +ehkä on johtunut aikaisin kirjotetusta, Juteinin »leivättömyyden» +aikuisesta runosta »Runolaisille», missä puhutaan runoilijain +ohdakkeisesta tiestä; ja mahdollisesti on tuo olettamus myös voinut +aiheutua v. 1820 painetusta Huilun Humina runosta, jossa taas parissa +kohden kerrotaan ajasta, jolloin Juteini vielä oli »onnen outo +poika-puoli», vastoinkäymisiä kokenut, nuori ja otaksuttavasti silloin +vielä köyhä runoilija. Mutta tahtoisimme kysyä: milloinka maassamme +ylimalkaan runoilijain--ja miks'ei sanottaisi kirjailijain yleensäkin! +--alkutaival ja vieläpä useimmissa tapauksissa koko elämänpolkukin on +ollut muuta kuin ohdakkeinen ja köyhyyden katkeroittama. Suurtakaan +eroa ei luullaksemme ole nykyisyyden ja menneisyyden välillä siinä +kohden. Mutta tämä kaiketi ei vielä tiedä sitä, ett'ei heidän kirjansa +olisi mennyt kaupan, vaikk'ei tietysti näin nuoressa sivistysmaassa +suuria painoksia niistä uskalleta ottaa. Ja mitä erikoisesti Juteinin +teoksiin tulee, niin ovat nähtävästi--päinvastoin kuin mitä Krohn on +olettanut--hänen kirjastensa (runoja sisältäväinkin) ensimäiset +painokset yleensä kyllä loppuunmyydyt; siitä on meillä mielestämme +todisteita, suoranaisiakin hänen myöhemmältä ikäkaudeltaan, mutta +myöskin välillisesti todistavia aikaisemmilta ajoilta. Mitäpä muuta +merkitsee esim. se, että kaikki hänen tärkeämmät runonsa ensimäisestä +runovihkosesta ovat ainakin kolmesti painetut, lukuunottamatta runoa +Turun uuden Akatemian rakennuksesta, joka on vain kahdesti julkaistu. +Samoin on yleisölle kolmesti tarjottu luettavaksi useimmat vuosina 1815 +ja 1816 julkaistuissa runovihkoissa olevat runot, sellaiset kuin +Muisto-Patsas ja siihen liittyvät kaikki kolme laulua, Laulu Suomessa, +Wenäläinen lauluineen ja Kiitos-Uhri; muut kahdesti. Nimissä on joku +muunnos ja sisällyskin on osiksi muuntunut. Laulu Elämän Nautinnosta on +tietääksemme kuudesti painettu. Näytelmäntapaista runoelmaa Pila +Pahoista Hengistä on otettu aikaisemmin kaksi painosta ja sitten +kolmannen kerran vielä painatettu koottuihin teoksiin. Kysymme sen +vuoksi vielä kerran: Mitäpä muuta merkitsee tuo kaikki, kuin että +runoelmilla on ollut sen aikuisiin oloihin nähden menekkiä?! Toinen +asia on sitten, jos kysytään painosten suuruutta ja siitä johtuvaa +runoteosten leviämismahdollisuutta. Tätä kysymystä tahdomme pohtia +vasta vähän myöhemmin. Nyt on meidän ensin esitettävä edellä +lupaamiamme suoranaisiakin todisteita vielä Juteinin runotuotteitten +menekistä. Sanan Saattajassa olevassa Juteinin elämäkerrassa v. 1840 +(Kts. Liitteitä) sanotaan: »J----n kirjapainosta ilmauntuneita +toimituksia ei ole enä kirja-kauppioilla eikä hänellä itsellä». Tämä +lause nyt ilmeisesti todistaa, että v. 1840 _kaikki_ Juteinin siihen +asti painosta julkaisemat _teokset, siis runoelmatkin, olivat +loppuunmyydyt_. Ja että hänen kirjoilleen arvoakin annettiin ja niillä +niin ollen silloin oli tilaisuutta vaikuttaa lukijoihinkin, joihin on +luettava varmaan rahvaanmiehiäkin--jos Krohn »kansa» sanalla juuri +rahvasta tarkottaa--, siitä on todisteena samassa elämäkerrassa vähän +aikaisemmin esitetty näin kuuluva lause: »----hän (Juteini) ei ole +ainoastaan toimellisuudensa suhteen viran toimituksissa ansaitun arvon +voittanut kaikilta meidän kaupungin asujamilta, vaan myöskin monelle ja +opäilemätä vielä usiammalle, Suomen kielen ystävälle mahtaa olla vanha +tuttu ja rakas sieluheimo Suomen kieltä ja kirjallisuutta +kunnioittavien kirjoitustensa ja toimitustensa kautta,----». Ja A.J. +Sjögren sanoo v. 1821, että suomalaisen kirjallisuuden suhteen erittäin +ansiokas Juteini on suomalaisen talonpoikaissäädyn sivistämistä +uutterasti edistänyt kirjailijatoimellansa.[228] Että kansa, itse +talonpoikainen väestö, Juteinin teoksia luki ja, kuten jo edellä +väitimme, itse asiassa niitä arvossa piti, sitä todistaa vielä seuraava +P. Päivärinnan lausunto syntymäpitäjänsä maallisesta kirjallisuudesta +hänen nuoruutensa aikana, vaikk'ei hän itse ikämiehenä, ja kirjailijana +mainitsemaansa Juteinin kirjaa enää sivistävänä pitänyt. Tähän +lausuntoon jo siv. 12 viittasimme toista tarkotusta varten ja se +kuuluu: »Ainoat kirjat siihen suuntaan (edellä puhutaan sivistyttävästä +maallisesta kirjallisuudesta) lienevät olleet siihen aikaan: Jutén'in +»Pila pahoista hengistä» ja »Hoberg'in äijä», jotka jokainen osasi +ulkoa».[229] Samansuuntaisen tiedon Lopelta juuri mainitusta Juteinin +kirjasta antoi tämän kirjottajalle kerran eräässä suullisessa +keskustelussa myöskin prof. Setälä ylioppilasajaltaan, johon tietämään +jo viittasimme samalla kertaa, kuin Päivärinnan tiedonannosta puhuimme, +vaikka tätäkin tietoa käytimme silloin todistaaksemme, että Juteinin +nimi aikoinaan oli tunnettu ympäri koko Suomen niemen. Vielä +viidennenkin todistuksen kansan arvonannosta, mutta tässä tapauksessa +Juteinin kirjasiin nähden _yleensä_, luemme merkin A. A(hlqvist'i)n jo +ennenmainitusta esitelmästä 1852-vuoden Litteraturblad'issa. Siinä +sanotaan, näet:»----(Juteini) on julkaissut joukon kirjotuksia, +varustettuina moninaisilla nimityksillä, joiden sekä sisällys että +ulkonainen asu ilmaisevat, että ne ovat aijotut kansalle. Tämä seikka +ei kuitenkaan estänyt niitä tulemasta tunnetuiksi ja arvossa pidetyiksi +myöskin säätyläishenkilöitten keskuudessa, joista moni silloin vielä +osotti myötätuntoisuuttaan samalle kirjallisuudelle kuin kansakin eikä +voinut siihen määrin, kuin nykyisin on laita, tyydyttää lukuhaluansa +ulkomaisella kirjallisuudella. Tämä seikka, että Judén'in kirjoja +levisi myöskin maan sivistyneemmän väestön keskuuteen, hankki hänelle +myös sen _yleisen arvonannon_,[230] minkä hän kirjailijana on osakseen +saanut.----».[231] Vähän aikaisemmin sama merkki sanoo samassa +esitelmässä vieläkin suoranaisemmin Juteinin (sekä Gottlund'in ja +Korhosen) _vaikutuksestakin kansaan_, että he ovat ennen muita +kirjailijoita huomiotaherättävällä tavalla vaikuttaneet osiksi +_kansaan_[230] sivistävästi, osiksi _sivistyneihin_[230] +kansallistunnetta eloonherättävästi ja kohottavasti. Ehkä kaikkein +pätevimmät todistukset Juteinin laulujen arvokkuudesta olemme kuitenkin +säästäneet tähän viimeiseksi. Todistukset ovat J.V. Snellman'in ja +lukija löytää nekin Litteraturblad'ista (v:lta 1856) siv. 368 ja (v:lta +1858) sivv. 447, 448. Ne kuuluvat: »Juteinin lauluja laajalti maassamme +tuntee, lukee ja laulaa--Suomen kansa, vaikka niitten tekijän +sivistyneitten enemmistö tuntee vain nimeksi»;[232] sekä »myöskin on +tunnettua, että Juteinin kirjotukset, levinneinä arkkikirjallisuutena, +ovat saavuttaneet sangen laajan lukijakunnan rahvaan joukosta eivätkä +varmaankaan ole olleet vaikuttamatta sen älylliseen ja siveydelliseen +sivistykseen. Ei yhtä sadasta niitä, jotka maailmassa loistavat +ylhäissukuisuudella, viroilla, arvonimillä ja ritarimerkeillä, voida +verrata vaatimattomaan maistraatinsihteeriin Viipurissa, eikä yksikään +noita samoja äskenmainittuja ole saava nimeänsä säilytetyksi +samallaisessa kiitollisessa jälkimaailman muistossa.»[233] + +Mitä tulee Juteinin runoelmien painosten suuruuteen ja niiden siitä +johtuvaan leviämismahdollisuuteen, emme me tunne hänen alkuperäisten +runovihkostensa painosten kappalemäärää. Mutta hänen ruotsiksi +kirjottamansa Anteckningar-kirjan painoksen suuruus on meillä tiedossa +samoin suunnilleen myös hänen koottujen teostensa, sekä sekin, että +painos ruotsiksi painettuja »Anmärkningar uti Finska Skaldekonsten» ja +»Kritik öfver LÃ¥n-Bokstäfverna uti Finska SprÃ¥ket» oli pieni +(»obetydlig»).[234] Juteinin koottujen teosten painoksesta tiesi +ennenmainittu ent. kirjakauppias Howing sanoa, että 1856-vuoden painos +Jak. Juteinin Kirjoja oli 500 kappaletta, 1857-vuoden »luultavasti +200» ja »viimeiset 200 kappaletta».[235] Anteckningar-kirjaa painettiin +vain 250 kappaletta, niinkuin jo edellä selvisi. Teoshan kuitenkin +olikin selvästi tarkotettu vain sivistyneitä varten, päättäen sekä sen +kielestä että yleensä vaikeatajuisemmasta sisällyksestä. Kansalle +tarkotettuja teoksia taas (juuri noita runoelmia sisältäviä kirjasia) +otaksuisimme painetun paljoa enemmän, kuitenkin huomioonottaen että +yleensä kestävä painopaperi, jota kauttaaltaan olemme Juteinin +kirjasissa tavanneet, tietenkin oli siihen aikaan suhteellisesti +kallista niinkuin painatuskin. Jos siis saanemme olettaa, ett'ei +näitäkään, kansalle, näet, tarkotettuja kirjasia, painettu niin suuria +painoksia kuin meidän päivinämme huomattavain kaunokirjailijain +teoksia, niin ei meillä kuitenkaan liene syytä luulla, että yleensä +lukutaitoinen Suomen kansa olisi niitä paljokaan vähemmän lukenut tai +toisten ääneen lukiessa kuulemallakin niiden sisällyksen omaksunut, +kuin mitä nykypäivinä itse rahvaassa parempien kirjailijaimme teosten +suhteen tapahtuu. Sjögren'in, Sanan Saattajan, Ahlqvist'in, Snellmanin. +Setälän ja Pietari Päivärinnan edellä esittämämme lausunnot ovat meistä +takeena siitä. + + * * * * * + +Niinkuin edellisestä jo on selvinnyt, oli Juteini sangen tuottelias +runoseppä; tuleva tutkimus on luullaksemme osottava, että hän sekä +runoissaan että muissakin suomenkielisissä kirjotelmissaan on +osottautunut myöskin onnistuneeksi _sanasepäksi_ ja että saamme häntä +kiittää monesta sattuvasta alkuperäisesti suomalaisesta sanasta,[236] +ainakin sellaisesta, jonka ensimäisenä hän on kansankielestä siirtänyt +kirjakieleen, mutta epäilemättä myöskin hänen itsensä muodostamasta. +Myöskin meille meidän päivinämme oudonlaisia mytologisia sanoja voimme +Juteinin kielestä tavata koko paljon, etenkin hänen runoistaan. Pariin +sellaiseen viittaa Setälä tutkimuksessaan »Studien aus dem Gebiet der +Lehnbeziehungen» (v. 1912) sivv. 24 ja 34 s., ja Virittäjässä v. 1911 +merkki K. N(ieminen). sivv. 61 ja 62 luettelee eräitä poimimiansa +sanoja J. Juteinin runoista sekä selittelee useampien merkitystä +Lönnrot'in sanakirjan avulla. Nämä sanat K.N. on esittänyt »näytteeksi, +että Juteinin kielestä voitaisiin ehkä saada poimintoja, jotka +valaisisivat mytologistenkin sanain käyttöä ja merkityksiä».[237] + +Kun tässä kerran Juteinin kielestä puhe on, sopinee tähän myös liittää +hänen kirjoistaan poimituista sanoista tehty luettelo, joka sisältää +nykyisestä kirjakielestä eroavaisimmat sanat--olkootpa ne sitten +nominativissa taikka jossakin muussa sijassa, presensin 1 personassa +tahi jossakin muussa verbimuodossa. Luettelo on myöskin selittävä +näiden sanojen merkitykset. Kuitenkaan emme ota niitä lukuun, jotka +ennen mainittujen sääntöjen takia poikkeavat nykyisestä kirjakielestä, +emmekä niitäkään, jotka arvelumme mukaan ovat painovirheen kautta +erilaisiksi muodostuneet.[238] + + Juteini. Nyk. kirjakieli. + + Aiwoi = aikoi. + aiwoituksemme = aikomuksemme. + aiwuissa = aivoissa. + aldis = alttiiksi; alttiit. + alennessa = aletessa. + ales = alas. + alensa = allensa. + allo = aalto. Jos kaksi samanlaista vokalia nykyään merkitään + sanan ensi tavussa eli se siis on pitkä, niin + J. usein lyhentää tuon tavun poistamalla toisen + vokalin. + ambuan = ammun. + ambusi = ampui. + andakon = antakoon. J. lyhentää myöskin aina imperativin oo:n o:ksi + ja öö:n ö:ksi. + aroistaapi = aristaapi. + awoina = avoinna. Tässä on huomautettava, että J. sietää -ime + päätteisten adjektivien nominativista muodostetussa + essivissä ainoastaan yhtä n:nää; sama on + karitivisten adjektivien essivin laita, esim. + awutoina = avutonna. + Ehkän = ehkä + 1 pers. typist. suff. + elli = eli. + empä = enpä. N muuntuu aina m:ksi p:n edellä ja p vuorostaan taas + b:ksi, niinkuin esim. sanassa ombi; mutta empä-sanassa + J. ei ole sääntöään seurannut. + enemmäldä = enemmän, enempää. + enin = (luult.) enimmiten. + ensimmäldä = ensin, ensinnä. + ensingän = ensinkään. J. lyhentää alinomaa liitepartikkeleita -kaan + ja -kään poistamalla toisen vokaalin. + että ei = ettei. + etuutta = etua. + Hara-huuli = (luult.) haarahuuli, jänis. Samoin esimerkki ensi tavun + lyhentämisestä. + hedelmöitkäi = hedelmöitkää. Päätteet -kai, -käi ovat saaneet -kaa, + -kää-päätteitten sijan imperat. mon. 2 + personassa. + hulluudena[239] = hulluutena. Kahden samallaisen (eli siis pitkän) + vokaalin jälkeen J. välistä panee + d-äänteen t:n asemasta, jos lyhyt + vokaali seuraa. + huojistaa = huojentaa. + Ilme = ilmi. + iäinen = ijäinen. + iän-kaikkisuudesta = ijäisyydestä. + Jokuu = joku (murt.). + juljistettu = julistettu, julaistu. L:n jälkeen i väliin paisuu + ji:ksi; esimerkkejä vielä tähän on velji = veli; + seljitti = selitti, selvitti. + juotsinensa = joutsinensa, jousinensa. + jälle = jälleen. + Kaitsialda = kaitsijalta. Tekijän päätteestä J. antaa j:n kadota -i + ja -e-päätteisistä vartalosanoista, mutta -e muuntuu + kuitenkin ensin i:ksi -e-päätteisissä. + kallaiseksi = kaltaiseksi (murt.). + kamoittaa = kammottaa. Väliin hän antaa vartalon alkupuolella + kahdesta samanlaisesta kerakkeestakin toisen kadota + (siis: pitkän lyhetä). + kansakundahin = kansakuntain. H äänteen J. usein pistää kahden + vokaalin väliin viime tavussa, sekä monik. 1 + genetivissä, nk tässä tapauksessa, että yksikön + partitivissä, esim. valdaha = valtaa. Olemme ennen + jo puhuneet tästä h:sta ja silloin viitanneet + Vhaël'in kielioppiin. + kasvoin = kasvoihin. + kaswoen = kasvojen. Mon. illativissa ja 2 genet. J. joskus taas + jättää pois päätteitten kerakkeet, h:n ja j:n. Vielä esim. + sikoin = sikoihin. + katsokat = katsokaat. Mon. 2 p:n imperativin pääte -kaat, -käät + lyhennetään aina -kat, -kät-päätteiksi. + kihdyttäissä = kiihdyttäissä. + kihoittaapi = kiihottaa. Taas esim. siitä, mitenkä J. usein ensi + tavussa lyhentää pitkän vokalin. + kiinitti = kiinnitti. Taas esim. toisen kerakkeen katoamisesta sanan + vartalosta, kun siinä on 2 samanlaista. + kuins = kuin + typist. sinä l. sä. + kuljeskiipi = kuljeksiipi. + kustä = kusta. Seuraava sana on sattunut alkamaan ä:llä. + Laimiin = laimin. + laksot = laaksot. Taas esim. ensi tavun lyhentämisestä. + leijoni = leijona. + lieska = liekki (murt.). + lietsari = saattaja, opas (murt.). + lijan = liian. Kahta i:tä J. ei mielellään käytä vierekkäin, kun + vokali niitä seuraa, vaan muuntaa jälkimäisen i:n + j:ksi; esim. pijasta = piiasta. + lijoista = ilkeistä. + luolda (luult.) abl. sanasta luo = luota. + lämpymänä = lämpimänä. + löynynee = löytynee. + Mahdata = mahdeta. + miitteleepi = miettiipi. + mitän = (luult.) mitä + minä tai mitä + nyt. + moittaa = moittii. + moitettiin = moitittiin. + mureeksi = murheeksi. + mängäi = menkää. + Ojennustie = oikotie. + onnesti = onnistui. + otrista = ohrista. + Perehet = perheet. + pidembää = pitempää. + pikuuden = piikuuden. Taas esim. siitä, kuinka hän lyhentää pitkän + vokaalin ensi tavussa. + pisareet = pisarat = kyyneleet. + pojes = pois. + purta = purra. + purten = purren. J. ei yleensä assimileraa t:tä r:ksi r:n jäljessä. + puumulia = puuvillaa. + pääsnyt = päässyt. Hän ei myöskään assimileraa n:ää s:ksi s:n + jäljessä; syösnyt = syössyt. + Rindu-luin = rinta-suin = vastapäätä. Olisimme halukkaita otaksumaan, + että u sanassa luin on vaikuttanut a:n muuntumisen + u:ksi sanassa rinta. + Saakais = saakaa = ottakaa. + saalita = saaliita. + sarannot = saranat. + sauvun = savun. + semmengin = semminkin. + sialla = sijalla. + siaan = sijaan. + siivistystä = sivistystä (murt.) + sioitti = sijotti. + suomuus = suonto. + suurennut = suurentunut. + säätettiin = säädettiin. + säättänyt = säätänyt. + Taindiomaksi l. taindiotoimaksi = tainnottomaksi. + taiten = taitaen = taitavasti. II inf. instr. J. ylimalkaan muodostaa + panemalla -en-päätteen typistyn. vartaloon tieten + = tietäen. + toinansa = toisinansa. + tyvenään = tyveneen. + työllähämbi = työläämpi. + täytyvät = täyttyvät. + Urho = uros. + uunna = uutena. + Waldikat = valtikkaat. + wamba = vamma. + vapa-sukuisten = vapaa sukuisten. + warahin = varhain. + waremmin = varhemmin, varhaammin (murt.) + warteni = vartaloni. + wierillekin = läheisyyteenkin. + wiljemmäldä = koso(mma)lta. + välein = väleen. + Ylenpaldisuus = ylenpalttisuus. + ylpäilee = ylpeilee. + Älkä = älä. + +Lauseita, jotka eroavat nykyajan kirjotustavasta, löytää sellaisia kuin +esim.: + + Alkaa lahomaan = alkaa lahota. + Ei händäkän haittaa = ei haita häntä. + eikö lienee = eikö liene. + en taida me muuta ajatella = emme taida muuta ajatella. + että hänen piti riemun tuhlaamaan = että hänen piti tuhlaaman + (l. tuhlata) riemun. + Hän meni siis metsään luulossa ei vielä synnyttämään = hän meni + siis metsään luullen ei vielä synnyttävänsä (l. ettei vielä + ssynnyttäisi.) + Jolle asia näytti pimeäksi = jolle asia näytti pimeältä. + Siunaten ruoka istukai päin pöytään = siunaten ruoan istukaa + pöydän ääreen. + Vaille paremman tietoa = parempaa tietoa vailla. + woidaan estettää = voidaan estää. + Älkä sinä luulko = älä sinä luule.[240] + + * * * * * + +Juteinin elämänvaiheita esittäessämme huomautimme, mitenkä hän sai +runokokeistansa hyvän arvostelun runoilija Franzén'ilta. Tämän mielestä +näytti hän »omaavan todellista kykyä runoiluun». Hän oli esittänyt +Franzén'ille »useita Suomalaisista runotuotteistaan», varmaankin +useimmat, ehkä kaikkikin vihkosessa Kirjoituksia samana vuonna 1810 +julkaisemistaan 22 runosta ja niiden lisäksi nähtävästi vielä +m.m. Suomen Laulun (Katso Liitteitä), jonka iloluontoisen +isänmaallismielisen hymnin Suomalaisen kunniaksi hän v. 1816 julkaisi +painosta uudessa muodossa Suomalainen nimisen runon yhteydessä. Hän, +näet, jätti siitä pois neljä lystikkäintä säkeistöä, antoi neljälle +jäljellejääneelle uudistamalleen vakavalle säkeistölle uuden nimen +Laulu Suomessa ja sai siten syntymään tuon yleisesti suositun laulun, +tunnettu ensimäisen säkeistön sanoilla: »Arvon mekin ansaitsemme». +Tämän jo siis noin sadan vuoden vanhan laulun säkeitä sanoo +vielä meidän päivinämme runoilija Eino Leino »liikuttaviksi, +patriarkallisiksi», joissa »Juteinin huomio käytännöllisenä miehenä on +enemmän keskittynyt itse kansaan» kuin maahan ja sen ihanaan luontoon. +Sen ohella Eino Leino tunnustaa runon olevan siitä merkillisen, että +isänmaallinen tunne siinä esiintyy jo ainakin yhtä voimakkaana kuin +»Maamme»-laulussa, vaikka se onkin niin paljon ennen sitä kirjotettu. +Ja hän väittää vielä, että se (Laulu Suomessa) puhtaasti suomalaisena +isänmaallisena hymninä (Kallion Oman maan ohella, jossa taas runollinen +ihailu kohdistui maamme luontoon) aivan erinomaisesti olisi sopinut +kansallislauluksemme, jonka ruotsinkielinen vallas-säätymmekin olisi +voinut Flora-juhlassa v. 1848 sydämensä pohjasta kaiuttaa.[241] Vuonna +1910 julkaisemassaan Suomalaisen kirjallisuuden historia-nimisessä +teoksessa Eino Leino myös mainitsee, että sanottu Juteinin »laulu ja +Luonnon suuret (pitää tietenkin olla: suuren!) lapsukaiset» ovat +hänelle ikuisen muistomerkin suomalaisen taiderunouden pyhäkössä +pystyttäneet, vaikkapa hänen »pääasiallinen tuotantonsa tosin lienee +kansaa-valistavaan kirjallisuuteen luettava», tarkottaen sillä +etupäässä hänen runouttaan. Ja luullaksemme J. Krohn'in vaikutuksesta +Eino Leino yleisarvostelussaan sanoo Juteinia järkeileväksi, +ratsionalistiseksi hengeksi. Tästä viimeisestä arvelusta huolimatta +tuntuu kuitenkin edellisistä Eino Leinon lausunnoista siltä, kuin hän +antaisi Juteinille runoilijana kylläkin tunnustusta. + +Jos sitten kolmanneksi tarkastelemme August Ahlqvist'in arvostelua +Juteinin runoudesta jo ennen mainitussa esitelmässä v:lta 1852, niin +hän alussa puhuu uranuurtajista kansallisrunouden alalla, varottaen +tuomitsemasta kirjailijoita, jotka ovat esiintyneet aikana, jolloin +luonnonrunouden kaiku vasta hiljan on tauonnut ja laulun alue on +muuttunut taistelutantereeksi erilaisille aineksille ja voimille, koska +vieraat katsantotavat ja uudet muodot koettavat saada jalansijaa +kansallisrunouden pyhäkössä. Tällöin tehdään moni epäonnistunut koe, +syntyy moni muodoton luomus, jopa voidaan sanoa, että milt'ei kaikki, +minkä sellainen alkava aika runoudessa synnyttää, on »hallaista tai +muuten vähemmän kaunista». Vaikkakaan tällaisen ajan kirjailijain +kirjallisesta tuotannosta jälkimaailma ei voi nauttia, niin on se +kuitenkin muodostanut täyteaineksen siihen suureen kuiluun, joka +luonnon- ja taiderunouden erottaa toisistaan, sekä sen pohjan, jolle +onnellisemmat nerot sittemmin nostattavat laulun temppelin. Ja vähän +edempänä Ahlqvist arvelee Juteinin runottaren pääominaisuuden olevan +tyyntä ja selkeää järkevyyttä. Hänen päämääränänsä ei ole kauneus, vaan +mieluummin hyvyys, ja harvoin hän antaa mielikuvituksensa kohota +jokapäiväisyyttä korkeammalle. Sitä vastoin on hänen varsinainen alansa +alemmat runouden lajit, pilkka- ja opetusrunous, joissa mielikuvituksen +ja kauneudenaistin toiminta on vähempiarvoinen ja järjen sen sijaan +vallitsevana. Hänen pilkka- ja opetusrunonsa huokuvat lämmintä +totuuden- ja isänmaanrakkautta, oikeudentuntoa ja uskonnollista mieltä, +ja vaikka hänen pilkkarunonsa kärki »ei ole niinkään harvoin +tylsänlainen», miellyttää tuo alkuperäinen ja useimmiten hyvälaatuinen +sävy miltei aina hänen lukijaansa, etenkin tämä täytyy tapahtua +lukijalle kansasta, jonka naurettavien puolien ja ennakkoluulojen +kimppuun hän käy sen omalta kannalta. Ja vieläkin edempänä Ahlqvist +sanoo taas, että monet hänen opetusrunoistaan ovat erinomaisia jalojen +ajatustapojen takia, joita niistä löytää, useat uhkuvat lämmintä +isänmaanrakkautta, niinkuin yleisesti pidetty laulu: _Arvon mekin +ansaitsemme_, toiset taas ovat syvemmin uskonnollisia ja lähentelevät +virttä, kuten laulu _Kirkkotarha_. Lopuksi Ahlqvist on sitä mieltä, +että Juteinin runomitta on yleensä moitteetonta, ja hänen kielensä on +joskus epämääräistä, mutta harvoin typistettyä ja aina sujuvaa ja +selvää. Niinkuin näemme: Paljonkin tunnustusta siis uranuurtavalle +taiderunoilijalle, varsinkin opettavaisen runouden alalla! + +J.V. Snellman'in arvostelut Juteinin runoudesta ovat Litteraturblad'in +kolmessa vuosikerrassa: vuosina 1856, 1857 ja 1858. Niissä hän +arvostelee vuosina 1856 ja 1857 ilmestyneitä Jak. Juteinin Kirjoja +sivuilla 366-368, 329 ja 93. Ja vuonna 1858 painetut osat VI-IX samojen +»kirjojen» jatkoa arvostellaan saman aikakauskirjan lokakuun vihkossa +N:o 10 samana vuonna sivuilla 446-448, mutta nimimerkkiä ei tämän +kotimaisen kirjallisuuskatsauksen lopussa ole, jonka katsauksen yhtenä +arvostelevana osana sanottu kyhäelmä on. Kuitenkin tuntuu sekä sisällys +ylimalkaan, edellisiä arvosteluja suurimmaksi osaksi uusivana, että +kirjotustapakin ja vielä jokunen viittauskin edelliseen kirjotukseen +osottavan, että tämäkin arvosteleva kirjotus on lähtenyt +Litteraturblad'in silloisen päätoimittajan taitavasta kynästä ja siis +olevan sekin Snellman'in. Ensinmainitussa arvostelevassa kirjotuksessa, +Litteraturblad'issa vuodelta 1856, on tarkimmin Juteinin runoutta +tarkasteltu, ja tämän tarkastelun tuloksia tahdomme tässä esittää. + +Ensin huomauttaa Snellman ohimennen, että »hän (Juteini) on vaeltanut +rauhaan täältä tuo vanhus, joka puolivuosisataa aikaisemmin oli +laulanut ensimäisiä suomalaisia laulujaan, ja jonka rakkaimpana +askaroimisena vielä hänen elämänsä iltana suomalaisen laulun +harjotteleminen oli». Sitten seuraa lause, josta selviää, että Juteini +vanhoilla päivillään, niinkuin me jo ennenkin olemme kertoneet, +kokoili, järjesteli, muunteli ja kirjotti uutta, hänen kuolemansa +jälkeen julkaistavaksi. Nämä kootut teokset olivat nyt päässeet +julkisuuteen. Ensimäinen osa sisälsi vakavia lauluja sekä kansan- että +uudemmalla runomitalla. Ja myöskin toisessa on kylläkin niin vakavia +kappaleita, jott'ei niitä juuri voi kutsua leikillisiksi tahi +lystikkäiksi. Ja niidenkin joukosta, jotka voitaisiin lukea +jälkimäisiin, kuuluu harva hauskoihin. Tuskin iloisimmat saavat +lukijassa hereille hiljaista hymyä. Huomaa selvästi, että Juteini +tahallaan on hyvin varovainen, niin että hän otsakkeesta »Leikki +lauluja» on etsinyt puolustusta ei ainoastaan lauluille, joiden +aineesta laulaminen voitaisiin katsoa vanhan miehen arvoa alentavaksi, +esim. viinistä ja rakkaudesta, vaan myöskin jokaiselle vapaammalle +käsitykselle mitä vakavimmista asioista. Monesta kohdin vilahtaa +näkyviin luonnostaan iloinen luonne; mutta on selvää, että laulaja, +harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, on sen purkauksille pannut lujia +salpoja. Lukiessa vakavia laulujakin saa usein vaikutelman niiden +pakonalaisuudesta. Ja sille, jolla esittäjän (J.V. S:n) tavoin on ollut +tilaisuutta kuulla tuon vapaamielisen ja vielä myöhäisessä +vanhuudessaan hilpeän ja iloisen miehen puhuvan, on tämä kokemus +näyttävä todeksi sen, minkä laulujen lukeminen ainoastaan antaa +aavistaa. Häntä olikin kohdannut sellainen tässä maassa ainoalaatuinen +varotus, että eräs ruotsalainen, hänen kädestään lähtenyt kirjallinen +esitys oli laillisen oikeudenkäynnin ja tuomion nojalla poltettu.[242] +Esittäjän (J.V. S:n) mielipide on sen vuoksi se, että toisenlaisten +yksityisten ja yleisten ulkonaisten olosuhteitten vallitessa Juteinin +laulut olisivat olleet jotakin paljoa enempää, kuin mitä ne nyt ovat. + +Snellman jatkaa: Runoilijalahjaa sanan korkeimmassa merkityksessä ei +voida myöntää Juteinin omanneen. Hänen laulunsa on siihen liiaksi +mietiskelevä ja tarkotuksellinen. Mutta hän _onnistuu usein erinomaisen +hyvin laulunesittäjänä, ja olisi epäilemättä onnistunut vielä +useamminkin, jos hän olisi antanut mielikuvituksensa toimia vähän +vapaammin ja laulanut täysin arastelematta ilmoille sen, minkä jo +luulee olevan hänen huulillaan. Myöskin ulkopuolella laulurunoutta on +hän[243] kirjottanut suomalaisessa runoudessa harvinaisen kauniita +lyyrillisiä kappaleita. Nuoremmille laulajille tuntemattomalla +keveydellä liikkuu hän kaikellaisissa runomuodoissa, luullaksemme +sellaisissakin, joita ei tavata kellään muulla_.[244] Tämän perästä +Snellman huomauttaa, että tähän »esteettömään liikuntoon» +(kaikennäköisissä runomuodoissa) on pääasiallisesti syynä se, ett'ei +Juteini luultavastikaan ole ottanut tarkemmin selkoa niistä kahleista, +joista sidotuksi nuorempi sukupolvi on joutunut omaksumansa +konstikkaan, vanhan kansanrunon mukaan muodostaman runomitan kautta. +Mutta, jatkaa Snellman eräässä seuraavassa kappaleessa, _Juteinin +laulun eivät kuitenkaan muodosta ainoastaan runomittaiset tai +soinnilliset mietelmät. Sitä tekee eloisaksi moni mielijohde ja sillä +on usein runsaasti määräyssanoja, kuvia ja vertauksia, mutta +yksinkertaisia ja luontevia_.[244] Ja vieläkin etempänä Snellman +väittää, että Juteinikin toisinaan, samoinkuin Kalevala ja hänen (S:n) +aikansa kansanrunonkirjottajat vanhalla runomitalla kirjottaessaan, +unohtaa kaiken muun runopuvun käytön paitsi runomitan, samoin kuin +myöskin hänen lyyrillisissä kappaleissaan tapaa kohtia, joissa +yhtenäisyys ei vaatisi juuri niitä sanoja, mitkä siinä kyllä tekevät +itse runomitan ja soinnun virheettömiksi. Mutta kuten edellä +mainituista esimerkeistä voidaan nähdä, _on hänen runorakentelunsa +tavattoman sujuva eikä hänen kykyänsä keksiä sointuja tapaa_, niin +pitkälle kuin Snellmanin tuntemus ulottui, _kenessäkään muussa +suomalaisessa runoilijassa. Hänen kielensä on puhdasta ja +rikasta_,[244] vaikka hän oikeinkirjotuksessa pysyttelee lähemmin +»raamatun suomessa» eikä ole omaksunut uudenaikaisen suomen sanoja ja +lauseparsia. + +Mainitessaan Jak. Juteinin Kirjojen 3:nnen ja 4:nnen Osan ilmestymisen +Snellman kertoo, että niissäkin olevien laajempien runojen sisällys +enimmäkseen on opettavaista, kehottaen isänmaalliseen henkeen ja +lauluun, rauhalliseen ja siveään elämään j.n.e., myöskin lempeään +mielenlaatuun lähimäisiä ja eläimiä kohtaan. Viimemainitussa suhteessa, +kun oli kysymyksessä kotieläinten hellä kohtelu, oli, näet, Juteini +jalo kiivailija, ja, sanoo Snellman, hän lienee joskus,[245] kun eivät +suusanalliset huomautukset auttaneet, pahoinpidellyn eläimen puolesta +kostanut sen kiusaajalle.[246] + +Jo v. 1881 painetussa »Kymölän seminarin opettajain albumissa I» on +merkki K. R(aitio) sivuilla 77-96 julkaissut Jaakko Juteinista +esitelmäntapaisen kirjotuksen, joka näkyy arvosteluissaankin perustuvan +J. Krohn'in esitykseen[247] Biografisessa Nimikirjassa sekä Ahlqvist'in +huomautuksiin hänen runousopissaan. Tästä syystä, ja jos ne (Raition +arvostelut) vielä, kuten mahdollista ja luultavaakin on, myöskin +nojautuvat Snellman'in edelläesittämiimme lausuntoihin +Litteraturblad'issa, emme tässä rupea niitä selostamaan; mainitsemme +vain sen, minkä Raitio esittää uutta ennen esitettyjen tietojen +lisäksi, että, näet, »Juteinin muista (juuri edellä on kerrottu laulun +»Arvon mekin ansaitsemme» käyneen Suomen kansalle rakkaaksi) +monilukuisista lauluista ovat jotkut muutkin vielä tänään suosittuja. +Niin muutamat lastenlaulut, esimerkiksi »Lapsi olen laulavainen», Ȁlä +itke äitini» ja »Isän ja pojan laulu». Tähän Raitio vielä lisää: »Laulu +»Elämän nautinnoista» (tulee tietenkin olla: nautinnosta!) oli aikanaan +hyvin rakastettu», sekä kiittää omasta puolestaan sitä hyvänä runona ja +painattaa sen esitykseensä kokonaisuudessaan Jak. Juteinin Kirjoista. + +Biografisessa Nimikirjassa ja Suomalaisen Kirjallisuuden Vaiheet +nimisessä teoksessa Julius Krohn arvostelee Juteinia runoilijana +osittain samoin kuin Snellman, mutta osiksi myöskin paljoa ankarammin. +Krohn sanoo jälkimäisessä teoksessa: »Niinkuin hänen teostensa +luettelosta ja parista esimerkistä on näkynyt,[248] oli Juteinin +runotar pääasiallisesti opettavainen. Se enimmiten saarnasi hyviä +tapoja ja taisteli turhia ennakkoluuloja vastaan. Yhtähyvin ei se ollut +mikään yksivakainen itkusuu, vaan salli leikkiäkin toden vaiheella, +salli viatonta iloa, vaikkapa oluthaarikan ja viinalasinkin ääressä, +hyväin ystäväin seurassa. Ja opetuksissansa, saarnoissansakin se +kaikkein mieluimmin aina käytti aseinaan pilkan teräviä nuolia. Näissä +pilkkarunoissaan ei Juteini säästänyt ketään, milloin tuomaria tokaisi, +milloin pisti pappiakin.» Ja toisessa kohtaa: »Todellista runoniekkaa +hänessä ei ollut: pikemmin oli hän luotu filosoofiksi ja +puhetaituriksi. Suorasanaiset kirjoituksensa------ovat hyvin +miellyttävät lukea, sen puolesta että niissä ajatus ilmautuu hyvin +omituisessa, välähdyksen tavoin valaisevilla vertauksilla kaunistetussa +muodossa. Mutta runoelmissa sitä vastaan on äly liiaksi +yksinvaltiaana.» Ja sitten taas vähän myöhemmin Krohn edelliseen vielä +lisää: »------hänen runoelmansa enimmäkseen ovat runomittaan puettua +proosaa, vaikka kyllä innokasta, kuvilla ja vertauksilla koristettua +proosaa. Aine niissä on enimmiten aivan ajatteellinen, filosoofinen, ja +opettavainen tarkoitus silmäänpistävä. Niinkuin olemme nähneet, +ilmautui tämä opettavainen tarkoitus alussa paraiten pilkan muodossa. +Se oli usein kehoittavinansa pahaan tapaan, tehdäksensä sitä oikein +naurettavaksi ja inhoittavaksi. Muutamat näistä pilkkarunoista ovat +jokseenkin onnistuneita. Mutta ylimalkaan ei Juteinin pilkka kuitenkaan +ollut oikein terävä; sen kärki oli useimmiten tylsänlainen. Myöhempinä +aikoina ei hän enää kirjoittanutkaan mitään pilkkarunoja, vaan antoi +opetuksensa aivan yksivakaisessa muodossa. Seurauksena Juteinin +runottaren filosoofisesta, opettavaisesta luonteesta oli myös sen +taipumus lyhyihin aforismeihin ja epigrammeihin.» + +»Runoissansa on Juteini sotinut kaikkia paheita ja pahoja tapoja +vastaan, mutta useimmin ja innokkaimmin moitti hän aina näitä +kolmea: omanvoiton-pyyntöä, taikauskoa ja eläintenrääkkäystä. +Omanvoiton-pyynnön syyksi hän luki senkin, että ylhäiset säädyt +Suomessa olivat hylänneet kansan kielen. Uskoa taikoihin ja +kummituksiin pilkkasi ja moitti hän yhtenään ja ylimalkain ei hän +uskonnonkaan suhteen sallinut sokeaa, ajattelematonta uskoa.» + +»Toinen puoli Juteinin runoilijaluonteessa on lapsellinen, viaton +iloisuus. Yksi hänen periajatuksiansa oli, että tässä mailmassa hyvää +ja pahaa on tasan, ja jos jälkimmäistä toisinaan tahtoo ollakin +enemmän, niin pitää tyytyväisyydellä ja toivolla jälleen saattaa vaaka +tasapainoon.» + +»------Muutamat (Juteinin runoista) ovat levinneet ympäri koko maan ja +tulleet kansan yhteiseksi omaisuudeksi enemmän kuin tuskin minkään muun +runoilijainme teokset tähän asti. Semmoisia ovat varsinkin +_Suomalaisten laulu Suurelle Ruhtinaalle, Laulu Suomessa (Arvon mekin +ansaitsemme)_ ja _Laulu elämän nautinnosta_, jotka aikanaan olivat +lauletut ja rakastetut, niin avaralta kuin suomenkieli kaikui.» + +»------Yhdessä kohdin Juteinin kirjallinen vaikutus on ollut +silminnähtävä ja suuri, nimittäin siinä että hän herätti +talonpojissamme kansallistunteen, näyttäen monessa runoelmassansa, että +Suomen kansa ei olekaan se halpa, mitätön rahvas, jona sitä on pidetty, +vaan että »Arvon mekin ansaitsemme». Myöskin oli hän melkein ainoa, +joka ennen vuotta 1844 suomenkielellä katkerasti moitti maassamme +vallitsevaa muukalaisuutta kielen suhteen ja innokkaasti vaati +suomenkielen koroittamista valtakieleksi. Sen ajan suomalaisissa +sanomalehdissä näkyy tosin joskus joku ainoa kirjoitus tästä aineesta, +mutta ne harvatkin ovat erinomaisen miedot ja varovaiset. Sentähden +sopinee pääasiallisesti Juteinin ansiona pitää, että jo kolmansilla +kymmenillä kieliliikkeen ensimäinen alku ilmausi talonpojissakin, +niinkuin näkyy tunnetusta Korhosen runosta.» + +Kun vertaa näitä arvosteluja keskenänsä, huomaa heti, että Julius Krohn +on ylipäänsä nojannut Snellman'iin. Juteinin laulu on kummankin +mielestä liian ajatteellinen ja tarkotuksellinen. Ja enimmin hänen +runoelmistaan tapaa opettavaisia, jota mieltä Ahlqvistkin oli ollut. +Mutta kun Snellman antaa Juteinille runoilijana yleensä tunnustusta, +joskin hän siirtää hänet niin sanoaksemme toisluokkaisten kykyjen +joukkoon, niin Krohn hänelle ei sitäkään tunnustusta suo, sanoo hänen +vain erinäisissä pilkka-runoissa ja muissakin runoelmissa jotakuinkin +onnistuneen ja luetteleekin niistä toisia, joiden ilmottaa tulleen +»kansamme yhteiseksi omaisuudeksi enemmän kuin tuskin minkään muun +runolijamme teokset tähän asti».--Snellman pitää tosin, ettei voi +tunnustaa Juteinilla olleen runoilijalahjaa sanan korkeimmassa +merkityksessä, mutta hän onnistuu usein erinomaisen hyvin laulujen +laulajana ja olisi epäilemättä sen tehnyt vieläkin useammin, jos olisi +antanut vapaamman vallan mielikuvitukselleen ja laulanut täydestä +sydämestään sen, minkä jo luulee ikäänkuin olevan hänen huulillaan: ja +Snellman esittää Juteinin lyyrillisistä runoista myöskin näytteitä, +joita hän ei enää lue laulurunoihin kuuluviksi ja jotka kuitenkin ovat +suomalaiseen runouteen kuuluvina harvinaisen ihania. Joka kirjottaa +suomalaista runoa, sellaista kuin Juteinin tunnetussa laulussa. »Arvon +mekin» tai »Luonnon suuren j.n.e.», voi, jos sisällyskin on arvokasta, +katsoa lahjottaneensa isänmaalliselle kirjallisuudelle katoamattoman +lahjan. Krohn taas väittää, ett'ei Juteinissa todellista runoniekkaa +ollut, vaan että hän pikemmin oli luotu filosofiksi ja puhetaituriksi; +hänen runoelmissaan on äly liiaksi yksinvaltiaana; ja luultavasti hänen +suurin ja tiettävästi pysyväisin ansionsa oli siinä, että hän viime +vuosisadan alkupuolella esiintyi kansallisena herättäjänä.--Snellman'in +mielestä Juteinin laulua eivät muodosta ainoastaan ranomittaiset tai +luppusoinnulliset mietteet, vaan sitä elähyttää moni mieleenjohtunut +kaunis ajatus, ja sillä on usein ylen runsaasti määräyssanoja, kuvia ja +vertauksia, mutta yksinkertaisia ja luontevia. Ja joskin täytyy +tunnustaa, että hänen kykynsä helposti keksiä sointuja--jonka vertaista +suomenkielistä ei toista löytyne--ja sujuvasti käyttää, runomitallista +kieltä ovat toisinaan häntä houkutelleet runon pukuun pukemaan +kaikenkaltaista yksitoikkoista, jokapäiväistä prosaa, etenkin kun hän +Suomen vanhalla runomitalla kirjottaa, mutta joskus myös lyyrillisissä +kappaleissa, niin on toiselta puolen hänen runonmuodostuksensa +harvinaisen sujuvaa ja luontevaa sekä hänen kielensä puhdasta ja +rikasta. Krohn taas katsoo puolestaan Juteinin runoelmain enimmäkseen +olevan runomittaan puettua prosaa, vaikka kylläkin innokasta, kuvilla +ja vertauksilla koristettua, eikä hän näytä tekevän eroa Juteinin +vanhalla runomitalla ja uudenaikaisemmilla kirjotettujen runojen +välillä. Tämä hänen viime mielipiteensähän menisi muuten milt'ei yhteen +Snellman'in juuri edellä selostamamme esityksen kanssa, jos tuo +Krohn'in käyttämä »enimmäkseen» sana hänen esityksessään saisi +tarkottaa samaa kuin sana »toisinaan» referaatissamme Snellman'in +mielipiteistä. Mutta sitä se ei kait tehne, ja silloin ei Krohn +myöntäne hyvän runoilijan arvoa ja kunniaa Juteinille.--Omat +mielipiteemme Juteinin runoudesta on lukija jo tämän luvun alkupuolella +nähnyt. Siinä esittämämme todistelun perusteella, samoin kuin juuri +kertomamme Snellman'in arvostelun nojalla sekä vielä Ahlqvist'in +antaman tunnustuksen johdosta uranuurtavalle taiderunoilijalle, +voinemme hyvällä syyllä väittää, että Franzén oli täysin oikeutettu +29-vuotiaalle runoilevalle Juteinille antamaan tuon ennen mainitsemamme +hyvän todistuksen, jossa hän tunnusti Juteinin omaavan todellista kykyä +runoiluun sekä että hän suomenkielessä oli hankkinut itselleen +tavattomat tiedot ja taidon. Huolimatta siis siitä, että J. Krohn +ymmärtääksemme ei hyvän runoilijan kunniaa Juteinille myönnä eikä +runoilijalahjojakaan sanan varsinaisessa merkityksessä tunnusta hänellä +olleen, vaan tuntuu pikemmin pitävän häntä vain jonkinlaisena riimi- ja +säeseppänä, joka tosin joskus on onnistuneenkin runon kirjottanut, +täytyy meidän noihin muihin arvostelijoihin vedoten väittää Juteinin +olleen hyvän runoilijan, joskaan ehk'ei ensiluokkaisen, ja +runoilijalahjoja hänellä oli, jos kohta osiksi olosuhteet ja tietysti +monet vaikeudet, jotka hänellä ensimäisenä varsinaisena suomenkielisenä +taiderunoilijana oli voitettavana, estivät häntä kehittymästä niin, +kuin hän suotuisammissa suhteissa olisi voinut. Myöskin olisi hänen +kootuille runoilleen ollut eduksi hyvin paljoa ankarampi valinta, kuten +1858-vuoden Litteraturblad'in arvostelukin arvelee. Ja mekin olemme jo +ennen viitanneet siihen, että Juteinin runoista voitaisiin saada aika +hyvä valikoima, josta saattaisivat meidän päiviemmekin ihmiset nauttia, +kun se julkaistaisiin ajanmukaisessa asussa. + +Näin olemme Juteinin elämänvaiheita esittäneet ja sen jälkeen +tarkastelleet hänen vaikutustansa maassamme kirjallisella +toiminnallaan, etenkin runoilijana. Olemme nähneet, ett'ei tuo iloinen +ja hilpeäluontoinen mies tosin ollut loistavassa yhteiskunnallisessa +asemassa, ei hän ollut maamme mahtavia ja siinä mielessä suuria. Eikä +hänen suuruutensa runoilijana ja kirjailijana yleensäkään tietysti vedä +vertoja maamme runoilijaruhtinaille ja kirjallisuuden sankareille, +sellaisille kuin Runeberg'ille, Topelius'elle ja Aleksis Kivelle. Mutta +suuruutta hänessäkin oli, ja suuria sai hänenkin isänmaallinen +kirjallinen toimintansa aikaan, mitkä ehdottomasti vaativat meidän +syvintä kunnioitustamme ja ihmettelevää ihailuamme. Hänessä oli se +suurta, että hän sitkeästi totuutta etsi, totuuteen ja tietoon pyrki ja +niitä julisti kansaansa valistaakseen, huolimatta häväistyksistä, +vastoinkäymisistä lannistumatta. Ja suuria sai hän isänmaallisella +kirjallisella toiminnallaankin aikaan. Paitsi ett'ei se +sellaisenaankaan silloisissa oloissa suinkaan ollut eikä vieläkään ole +mitätön (ajattelemme tässä varsinkin koko suurta määrää onnistuneita +runoja), niin olivat Juteinin suomalaista mieltä uhkuvat kirjaset +kansallistunnettamme herättämässä niin säätyläisissä kuin rahvaassakin +aikana, jolloin suomalaisuutta, rakkautta suomen kieleen oli tuskin +nimeksikään, joskopa juuri ensinkään, ja jolloin Suomessa muuta +sivistystyötä kuin hengellistä välitti kansan suurelle enemmistölle +muukalainen kieli. Että kansanmiehet nyt alkavat herätä, vaatia +kielelleen oikeuksia sekä sitä runoiluun käyttää, siitä kertoo meille +Paavo Korhonen. »Otava»nsa esipuheessa tunnustaa taas Kaarle Aksel +Gottlund, yksi sivistyneiden edustajia, saaneensa herätteitä Juteinilta +runoilemaan suomeksi. Jo poikana Elias Lönnrot lauloi Juteinin +lauluja[249] ja tämän kirjat sekä R. von Becker'in Turun Viikkosanomat +ne ensin hänessä halua herättivät äidinkielensä viljelemiseen.[250] +Suuria täytyy meidän myöskin väittää Juteinin saaneen aikaan sillä, +että hän kirjotuksisssan käytti suomen kieltä--ja käytti sitä hyvin-- +aikana, jolloin ei juuri kukaan muu sitä maallisessa kirjallisuudessa +tehnyt. Samalla kun nämä hänen kirjotuksensa herättivät nukkunutta +kansallistunnetta, levittivät ne valistusta, yrittäen juurruttaa +pois kansasta ennakkoluuloja, taikauskoa ja huonoja tapoja sekä +kylvää siihen tosisivistyksen siemeniä. Sen vuoksi voimme täydellä +syyllä yhtyä J.V. Snellman'iin, kun hän sanoo, että »Suomen +kirjallisuudenhistoria on kiitollisena säilyttävä Juteinin +muiston»[251] ja toisessa kohdassa: »Tämän nimen on hän (Juteini)--- +häviämättömästi piirtänyt Suomen kirjallisuus- ja sivistyshistoriaan.» +[252] + + + + +KIRJALLISUUSLUETTELO. + + +A) Juteinikirjallisuutta: + +1804. 1. _Ã…bo Tidning_, N:o 26, d. 31 Mars 1804. Edesmenneen + muistoxexi. Hämäläinen. + +1810. 2. _Kirjoituksia Jak. Juteinilda_. Ensimmäinen O ja... TURUSSA + Painettu Frenckellin Kirjapainossa Wuonna 1810. 3 a. 8. + +1813. 3. _Suomalaisten Laulu Suurelle-Ruhtinaallensa_. (pÃ¥ ton af + FolksÃ¥ngen.) Painettu lehdessä Ã…bo Allmänna Tidning. No 8. + Tisdagen den 19 Januarii 1813. + +1814. a. _Suomalaisten Laulu Suurelle Ruhtinaallensa_. Weisatan + kuin: Bewara, Gud, wÃ¥r Kung. Ur Ã…bo Tidning. Turusa 1814, + Prändätty J.C. Frenckellin tykönä. 1-1/4 a. 8. + +1815. 4. _Muisto-Patsas Suomessa ALEKSANDERILLE I Keisarille ja + Suurelle Ruhtinaalle_. Koetus Jac Juteinilda. TURUSA, 1815. + Painanut J.C. Frenckell ja Poika. 1-1/4 a. 8. + +1815. 5. _Uusia Sanan Laskuja_. Jak. Juteini. Wiipurissa, Walmistettu + A. Cederwallerin Kirja-painossa wuonna 1815. 1/2 a. 8. + +1817. a. _Uusia Sanan Laskuja_. Toinen Parannettu ja lisätty + ulos-ando Jak. Juteinilda Wiipurissa. Painettu And. + Cederwallerin Kirja-painossa wuonna 1817. 1 a. 8. + +1816. 6. _Suomalainen_, elli _Runo Ahkeruudesta Suomessa_. Jak. + Juteini. Wiipurissa, Walmistettu A. Cederwallerin + Kirja-painossa wuonna 1816. 2 a. 8. + +1816. 7. _Wenäläinen_, elli _Runo Pohjan Sodasta_, Aljettu Wenäjässä + ja Päätetty Parisissa Yhteiseksi Rauhaksi. Jak. Juteini. + Wiipuriswa, Walmistettu A. Cederwallerin Kirja-painossa + vuonna 1816. 2 a. 8. + +1816. 8 _Waikutukiia Suommalaisen sydämessä_. Jak. Juteini. + Wiipurissa, Painettu A. Cederwallerin tykönä vuonna 1816. + 1 a. 8. + +1816. 9. _Lyhyt Neuwo Lapsen Opettajalle_. Jak. Juteini. Wiipurissa, + ----Kirja-painossa wuonna 1816. 1 a. 8. + +1816. 10. _Lasten Kirja_. Koetus Jak. Juteinilda. Wiipurissa, + Walmistettu A. Cederwallerin Kirja-painossa wuonna 1816. + 1-1/2 a. 8. + +1819. a. _Lasten Kirja_. Toinen paino, jonga on Parannettuna ja + lisättynä ulos andanut Jak. Juteini. Wiipurissa, Painettu + And. Cederwallerin tykönä vuonna 1819. 3-1/4 a. 8. + +1826. b. _Lasten Kirja_. Kolmas Paino,----Parannettuna toimittanut + Jak. Juteini. Wiipurissa A. Cederwallerin Kirja-painossa + wuonna 1826. 1-5/6 a. 12. + +1816. 11. _Pila-Kirjoituksia_. Jak. Juteini. Wiipurissa, Painettu + A. Cederwallerin tykönä vuonna 1816. 3-1/2 a. 8. + +1816. 12. _Anmärkningar uti Finska Skaldekonsten_ af Jac. Judén. + Wiborg. 1816. Tryckt bos And. Cedervaller. 2-1/2 a. 8. + Jälkipuhe Kirjoittajalle (suomeksi). Elmgren'in mukaan: + 2-3/4 a. 8. (Eroavaisuus ehkäpä »Jälkip:sta» johtunut!) + +1816. 13. _Kritik över LÃ¥n-Bokstäfverna uti Finska SprÃ¥ket_ af Jac. + Judén. Wiborg. 1816. Tryckt hos And. Cedervaller. 1-3/4 a. 8. + Lopussa: Suomen kielestä, elli Sana-Armeijan Kokous, + Perustus-fuomeksi. »Koska minä koulun kautta». + +1817. 14. _Lausumisia, ja muita Wakaisia Runo-Kirjoituksia_. Jak. + Juteini. Wiipurissa. Painettu And. Cederwallerin tykönä, + wuonna 1817. 2 a. 8. + +1$17. 15. _Jak. Juteinin Wilpittömiä Kirjoituksia_. Wiipurissa. + Painettu A. Cederwallerin Kirja-painossa wuonna 1817. 1 a. 8. + +1817. 16. _Ajan Wiete_, elli _Moninainen Runo-kokous_. Jak. Juteini. + Wiipurissa, Ulos annettu And. Cederwallerin Kirja-painosta, + vuonna 1817. 3-1/4 a. 8. Elmgr. muk. 3 a. 8:o. + +1817. 17. _Puhe Lapsen kaswatuksesta_. Siweys ja Jumalan tundo onnen + tuowat. Jak. Juteini. Wiipurissa. Painettu A. Cederwallerin + Kirja-painossa wuonna 1817. 1 a. 8. + +1817. 18. _Tutkinnon Aineita_. Jak. Juteini. Wiipurissa. Painettu + A. Cederwallerin Kirja-painossa wuonna 1817. 1-1/2 a. 8. + +1817. 19. _Tutkindo Kuolewaisuudesta_. Elämän toiwo Kuolemangin + woittaa. Jak. Juteini. Wiipurissa. Painettu A. Cederwallerin + Kirja-painossa wuonna 1817. 3/4 a. 8. + +1817. 20. _Perhe-Kunda. Pila-Kirjoitus Epä-Luuloista_, Kolmessa Osassa, + Jak. Juteinilda. Wiipurissa. Painettu A. Cederwallerin + Kirja-painossa vuonna 1817. 2 a. 8. Elmgr. muk. 1-1/8 a. 8:o. + +1817. 21. _Pila Pahoista Hengistä_, Kolmessa Kanssa-puheessa, Uskon + Wahwistukseksi. Jak. Juteini Wiipurissa, Ulos annettu And. + Cederwallerin Kirja-painosta wuonna 1817. 1-1/8 a. 8. + +1827. a. _Pila_----Juteini. Toinen Ylöspano. Wiipurissa,----A.---- + 1827. 1 a. 12. + +1818. 22. _Försök till Utredande af Finska SprÃ¥kets Grammatik_. Jac. + Judén. Wiborg, Tryckt hos And. Cederwaller, 1818. 10 a. 8. + +1818. 23. _Walittuja Suomalaisten Sanan laskuja_, Jotka on kokoillut + ja ulosandanut Jak. Juteini. Wiipurissa. Painettu And. + Cederwallerin Kirja-painossa wuonna 1818. 5-1/2 a. 8. + +1819. 24. _Uusia Lauluja Perustus-kielellä_. Walitut Jak. Juteinin + Teoista. Wiipurissa. A. Cederwallerin Kirja-painosta annettu + wuonna 1819. 1-1/2 a. 12. + +1819. 25. _Huwitus-Sanomia_, jotka on kokoillut Jak. Juteini. + Wiipurissa And----1819. 1 a. 12. + +1827. a. _Huwitus-Sanomia_,----kokoillut Toinen Ylöspano. + Wiipurissa----Kirja-painosta annettu----1827. 1 a. 12. + +1819. 26. _Kummituksia_, elli _Luonnollisia Aawis-Juttuja, Walistuksen + lisäksi_. Lyhykäisesti ja vapaasti Saksan Kielestä Suomeksi + tulkitut J. J-------da. Wiipurissa And. Cederwallerin + Kirja-painosta annettu wuonna 1819. 2 a. 12. Elmgr. muk. + 1-1/3 a. 12:o. + +1819. 27. _Neuwo-Kirja_, elli _Lyhykäinen Oppi Hywiin ja Siiwollisiin + Ihmisten Tapoin; Nuoruudelle_. Toinen Paino, jonga on + parannettuna toimittanut Wanha Suomalainen. Wiipurissa + And. Cederwallerin Kirja-painosta annettu wuonna 1819. + 1-3/4 a. 12. (Uusi, kielen puolesta korjattu laitos toisen + henkilön v. 1760 julkaisemaa kirjaa). + +1819. 28. _Lähtö-Laulu_, elli _Hyvästi-Jättö Wäinämöiselle_. Jak. + Juteinilda. Annettu Wiipurissa A. Cederwallerin + Kirja-painosta wuonna 1819. Tähän liittyy: Min Öfwertygelse_, + eller _Reflexion om Fritänkeri_. Yhteensä: 2-3/4 a. 8. + +1820. 29. _Huilun Humina_, elli _Takaisin Tulo Wäinämöisen Hywästi + Jätöstä_. Jak. Juteini. Wiipurissa, Annettu And. + Cederwallerin Kirja-painosta wuonna 1820. 3-1/4 a. 8. + Elmgr. muk. 3 a. 8:o. + +1824. 30. _Nimi-Päiwä_, elli _Hywä Elämä Howissa, jonga on + kirjoittanut joutilaana Jak. Juteini. Wiipurissa, + And. Cederwallerin Kirja-painosta wuonna 1824. + 1-1/6 a. 12. + +1824. 31. »Beilage zum Wiburgschen Wochenblatt» sisälsi sinä vuonna + 25 numerossa Juteinin aivan uusia runoja, kaikkiaan yli + 30 kappaletta. Luettelemme ne tässä (n:o tarkottaa W. + Wochenblatt'in numeroa): N:o 9. _Lähetys-Kirja hekumaiselle + Tytölle_. N:o 10. _Elämän vaikeudesta_. N:o 11. _Haudan + kaiwajan Laulu_ ja _Ensimmäinen Rikos_. N:o 12. _Luotuen + Arwo_. N:o 14. _Kirkko-tarha_ ja _Tähdein syndy_. N:o 15. + _Neuwoksi Herran elämässä_ ja _Siunaus_. N:o 17. _Elämän + muoto_. N:o 20. _Toiwo_. N:o 22. _Ystäwyyden Muisto-merkki + Appellöwille_, j.n.e. N:o 23. _Äidin helma_. N:o 24. _Sairaan + Laulu_. N:o 25. _Hauta-Piirroksia_ (4 kpl.) ja _Napoleon'in + hauta_. N:o 27. _Luonnon kurjuus Luojata_. N:o 29. _Luondo + hywä lapsillensa_. N:o 31. _Kellon lyöminen_ ja _Ahneelle + wanhalle_. N:o 34. _Ihmisen arwo_. N:o 36. _Äidin hartaus_ + ja _Sanan laskuja_. N:o 38. _Hupauksia_. N:o 40 _Laulu + Ruhtinoille_. N:o 43. _Wiheliäisen Laulu_. N:o 46. _Mieli + maan-kulkeudessa_. N:o 48. _Elämän juoksu_. N:o 50. _Wiinan + syndy_. N:o 51. _Hautajaiset_. N:o 52. _Wainotun Testamentti_ + ja _Tutkinnon aineita_ (4 kpl; hyviä suorasanaisia neuvoja + kaikki tyyni.) + +1826. 32. _Jak. Juteinin Runon Tähteitä_. Wiipurissa A. Cederwallerin + Kirja-painosta, 1826. (F.W. Pipping'in mukaan vain 4 a. 12; + mutta Yliopiston kirjastossa olevassa kappaleessa on 96 siv., + siis:) 6 a. 12. + +1826. 33. _Wiisauden Waellus Maan päällä_. Jak. Juteinin Kirjoittama. + Wiipurissa----Kirja-painosta wuonna 1826. 1 a. 12. + +1826. 34. _Sangari Sionissa_, elli _Walistuksen Koitto Pimeyden Wallan + ylitse. Jak. Juteini. Wiipurissa,----Kirja-painosta 1826. + 1-2/3 a. 12. + +1826. 35. _Kissan Poika_. Jak. Juteinilda. Wiipurissa,---- + Kirja-painosta wuonna 1826. 1 a. 12. + +1827. 36. _Laulu Elämän Nautinnosta_.[253] Lauletaan kuin: Poschaluite + Sudarina. Wiipurissa, Painettu A. Cederwallerin tykönä; 1827. + 1/4 a. 8. + +1827. (?) a. _Laulu_----Sudarina. Präntätty tänä (Sic!) Wuonna. + 1/4 a. 8.-- + +1828. b. _Laulu----nautinnosta_. 1/4 a. 8. (vasta lopussa:) + Wiipurissa 1828. + +1827. 37. _Erhetyksen Waikutus_ elli _lapsen Murha_. Jak. Juteini. + Wiipurissa, And. Cederwallerin Kirja-painosta Wuonna 1827. + 5/6 a. 12. + +1827. 38. _Anteckningar af Tankar uti Warianta Ämnen_ af Jac. Judén. + Wiborg, hos And. Cederwaller Ã¥r 1827. 6-1/4 a. 8. Elmgr. muk. + 4 a. 12:o. + +1832. 39. »Beilage zum Wiburgs Wochenblatt N:o 52» sisälsi »_Awiisin + Alku-sanat_», minkä kirjotuksen epäilemättä Juteini on + kirjottanut, vaikka alla on Cederwallerin nimi. Kirjotuksen + mottona on: »Kielellänsä lindukin laula». + +1833. 40. »Sanan Saattajassa Wiipurissa» oli v:na 1833 ja seuraavina + vv:na seuraavat Juteinin runot, toiset vanhoja, toiset uusia: + »_Laulu Suurelle Ruhtinaalle. Kirkko-Tarha. Talonpojan Laulu. + Elämän Juoksu. Kirkon Rakennus Helsingin Kaupungista_ ja + _Toinen_ (samasta). _Miehen Arwo. Herran Rukous. Elämän + muoto_ ja _toiwo. Julkinen Jumalan kiitos. Huokaus. Yhteinen + Siunaus. Usko Jumalaan. Laulu Rakkaudesta. Wartian yö-huuto + kellon lyötyä. Wilu-Taudista. Laulu Elämän Nautinnosta. + Maljan Juomingi. Sanan Walo. Kunnian Osotus Wäinämöisen + Kuwalle Wanhassa Wiipurissa vuonna 1831. Kerjupoika. Uhri + Luojalle. Kysymys. Lääkitykset_». + +1834. V:na 1834 oli »Sanan Saattajassa» seuraavat runot: _Julistus + Jumalan kunniasta. Saarna-Wirsi. Päätös-Wirsi kirkossa. + Kehoitus tupakkaa polttamaan. Nuuskasta. Rukouksen jälkeen. + Hauta-Piirroksia (6 kppl.) Isän ja Pojan Laulu. Naima-Laulu. + Lähetys-Kirja Hekumaiselle Tytölle. Kesti-Laulu. Imatran + Koski, Ruokolahden Pitäjässä, Wiipurin Lääniä. Sota-Laulu. + Työ ja Ilo-Laulu. Hauta-Piirroksia. Alexanderille I j.n.e. + Wiheliäisen wirsi. Wiinasta. Näkö Wiimeisestä Tuomiosta + ajatuksen silmillä. Sowindo-Laulu. Laki ja Armo-liitto_. + +1835. V:na 1835 oli »Sanan Saattajassa» seuraavat: _Uuden wuoden + lahja. Luojan Kiitos. Katumus-Wirsi. Turun ja Oulun + Wiikko-Sanomain Muisto_. Sanan Saattajasda Wiipurista. + _Tulipalo Wiipurin Linnassa_ kewäillä wuonna 1834. _Wiinan + Syndy. Tytywäisyydestä. Laulu_ (»Kyllä on Suomessa luminen + luondo, waan hywän suondo riemulla rindoja lämmittää»). + _Laulu Suomessa_ (»Arwon mekin anfaitfemme»). _Äidin Helma. + Lapsen laulu_ (»Lapsi olen laulawainen»). _Leikki-Laulu + Saksan wiinasta ja kaljasta. Neitoisen Laulu Merimiehelle_. + +1836. V:na 1836 »Sanan Saattajassa» oli seuraavat: _Keisarinnalle + Aleksandralle. Toistain heränneelle Oulun Wiikko-Sanomalle_ + Sanan Saatajalda Wiipurista. _Wanhan Pijan Laulu. Laulu + Lasten Kirjasia. Mies. Rukous Nuorukaisen haudalla. Järjestä + ja Tyhmyydestä. Äidin Hartaus. Lapsen Laulu. Juoma-Laulu. + Ihmisen Arwo. Ruumiin Haudalla. Laulu Wiisaudesta. Lapsen + Laulu Leskelle. Isän kuoldua. Laulu Lapselle ja Opettajalle + Koulusta. Haudan Kaiwaja. Lohdutus kuolemasta. Linnun Pesä. + Hautaus-Wirsi. Suosio. Sielusta_. + +1840. V:na 1840 oli uudestaan eloon heränneen »Sanan Saattajan» + 41 n:ossa: _Höyry-laiwa Wiipurissa_ 1839. Alla: Wsnha + suomalainen. N:ossa 46: _Kysymys_. Toistain tehty. Alla: + W-S-. N:ossa 50: _Nuija-sota Suomessa_ 1597. N:ossa 51: + _J------n wanha kynäweitsi_ tauluun liitettynä 1840. + +1841. V:na 1841 oli »Sanan Saattajassa» seuraavat: _Löytö-lapsi. + W-S-. _Hopia-häissä_. W-S-. _Wanha ystäwä kaukaa ystäwälle_. + W.-S-. _Herran Tohtorin Lönnrotin tuldua Wiipuriin 27 p. + Toukokuuta 1841. Tuonelasta tulleen tarina Suomen kielestä_. + W-S-. _Elämä_. W-S-. _Palkollisen laulu_. -W.S-. + _Tanssi-laulu_. W-S-. _Wanha ystäwä kaukaa ystäwälle_. W-S-. + _Kiwipiirros Suomen Kirkolle Wiipurissa 1831_. (Toinen ja + Kolmas myös). _Wanha muiste_ j.n.e. W-S-. _Julkinen Jumalan + kiitos_, eli Latinaksi Te Deum laudamus. + +1844. 41. _Sanan Laskun Koetuksia ja Runon Tähteitä_. Jak. Juteini. + Wiipurissa. Cederwallerin Lesken ja Pojan Kirja-painosta, + wuonna 1844. 10 a. 8. + +1844. 42. _Lauseita Jak. Juteinin Kirjoista_. Wiipurissa Cederwallerin + Lesken ja Pojan Kirja-painosta, wuonna 1844. 3-1/2 a. 8. + +1844. 43. N:o 1. _Neljä Wirren Koetusta_ Jak. Juteinilda. Wiipurissa-- + 1844. Usko Jumalaan. Julkinen Jumalan kiitos, elli _Leksi_ + Te Deum laudamus. Kirkko-tarha elli kalmisto. Armon owi.-- + N:o 2. _Wiisi Laulun Laitosta_ J. J--da----1844. Laulu + Suomelle (Endinen aika). Laulu Suomessa (Arwon mekin + ansaitsemme). Menestys Suomessa (Kyllä on Suomessa luminen + luondo). Laulu elämän nautinnosta (Luonnon suuren + lapsukaiset). Tanssi laulu (Miesten, naisten merkillisten).-- + N:o 3. _Hengen Herätyksiä_. Jak. Juteini. Wiipurissa,---- + 1844. Huokaus. Katumus-wirsi. Murhe ja lohdutus. Sairaan + wirsi. Kuolemattomuus.--N:o 4 Jak. Juteinin _Pieniä + Piirroksia. Wiipurissa.----1844. Piirroksia Kirkon Asioissa + (nk. Kirkolle. Saarna-tölkille. Alttarille. J.n.e.). Hauta + Piirroksia.--N:o 5. _Wakaifia Wärsyn Päitä_ Jak. Juteinilda. + Wiipurissa.----1844.--N:o 6. _Leikillisiä Wärsyn Päitä_ Jak. + Juteinilda.---1844.--N:o 7. _Kaksi Wakaista Runoa_. Jak. + Juteini. Wiipurissa.----1844. Mainio teurastamisesta. + Kerju-poika.--N:o 8. _Kaksi Leikillistä Runoa_. Jak. + Juteini.----1844. Wilu-taudista. Wiinan syndy.--N:o 9. + _Wakaisia Runon Päitä_. Jak. Juteini.----1844. (Esim. »Joka + järwi jäätä wailla»).--N:o 10. _Leikillisiä Runon Päitä_. + Jak. Juteini.----1844.--N:o 11. Jak. Juteinin _Hupauksia_. + Wiipurissa----1844.--N:o 12. Jak. Juteinin _omatekoisia + Sanan-Laskuja_. Wiipurissa----1844. Ensimmäinen----kolmas + lai.--N:o 13. _Pieniä Runoja_. Jak. Juteinin Kirjoista. + Wiipurissa.--1844. Lääkitykset. Ensimmäinen rikos. Waroitus + Matka miehistä, Jäniksen walitus sykfyllä. Hewoisen huokaus + Luojalle. Kysymys. Kannustajat.--N:o 14. _Huwitus-Lauluja_. + Jak. Juteini. Wiipurissa.----1844, Työ ja ilolaulu. Mies. + Isän ja pojan laulu. Elämä. Suosio.--N:o 15. _Rakkauden + Lauluja_. Jak. Juteini. Wiipurissa----1844. Laulu + Rakkaudesta. Naiman neuwo. Naima-laulu. Pojan laulu + tytöllensä. Vanhan pijan laulu.--N:o 16. _JuomaLauluja_. + Jak. Juteini. Wiipurissa.----1844. Maljan juomingi. Saksan + wiinasta ja kaljasta. Laulu syötäissä ja juotaissa. + Juoma-laulu. Kesti-laulu.--N:o 17. _Muutama ajatus_ Jak. + Juteinin _Tutkinnon Aineista_. Wiipurissa----1844.--N:o 18. + _Seka-Sanomia_, Joita on kokoillut Jak. Juteini. Wiipurissa. + ----1844.--N:o 19. _Sydämen Sulatuksia Ihmiselle_. Jak. + Juteini. Wiipurissa.----1844. Kehoitus armahtamaan + kanssa-luotuja. Ihmisen arwo. Luotuen arwo. Linnun pesä.-- + N:o 20. _Kissan Poika_. Heikommatkin hengiwäiset, epä-pienet + eläwäiset owat Herran heimolaiset, Luojan suuren sukulaiset + armon kautta kaswaneina. Jak. Juteini. Wiipurissa.----1844.-- + N:o 21. _Markkinat_. Tullen, mennen tiedä ties, ostain, + myyden ole mies. Tiedä ties, ole mies. Jak. Juteini. + Wiipurissa.----1844.--N:o 22. _Mainioita Suomessa_. Jak. + Juteini. Wiipurissa.----1844.--Suomen Puku. Wiipurin pamaus + 1495. Nuija-Sota Suomesssa 1597. Kukin 1/2 a. 8. + +1856. 44. _Jak. Juteinin Kirjoja_. Ensimmäinen Osa. Tällä teoksella + alkaa Juteinin koottujen teosten sarja, jonka J. itse + painattamista varten oli järjestänyt, mutta hänen poikansa + hänen kuolemansa jälkeen painoon saattanut, Sen nimi oli: + _Kandeleen Kaksoiset_ elli _Laulu ja Runo-Kokous_. Jak. + Juteini. Wiipurissa. J. Alfthanin Kirja-painosta, wuonna + 1856. 9 a. 8. + +1856. 45. _Jak. Juteinin Kirjoja_. Toinen Osa. _Leikki-Lauluja_ ja + _Pila-Puheita_. Jak. Juteini. Wiipurissa. J. Alfthanin + Kirja-painosta, wuonna 1856 8 a. 8. + +1856. 46. _Jak. Juteinin Kirjoja_. Kolmas Osa. _Runo-Wihko_. Jak. + Juteini Wiipurissa. J. Alfthanin Kirja-painosta, wuonna 1856. + 8-1/4 a. 8. + +1857. 47. _Jak. Juteinin Kirjoja_. Neljäs Osa. _Jak. Juteinin + Huwitus-Kirja_. Wiipurissa. J. Alfthanin Kirja-painosta, + wuonna 1857. _Nimi-päivä. Jutelma Hywästä elämästä Howissa. + Wiisauden Waellus Maan päällä. Perhe-kunda. Pila-kirjoitus + Epä-luuloista Kolmessa Jaossa. Matkalaiset. Pila Pahoista + Hengistä_ Kolmessa Kanssa-puheessa.----Toistain tehty. + _Lisäys_ (sisältää useita runoja sekä:) _Runon aineita ja + Pari sanaa suomeksi_ 1844. Vastoin tavallisuutta on tässä + vihkossa myös lopussa lueteltu »_Paino-wirheitä_». + 10-1/4 a. 8. + +1857. 48. _Jak. Juteinin Kirjoja_. Wiides Osa. _Kirja Wakaisissa + Aineissa_ ja _Piirroksia_. Jak. Juteini. Wiipurissa. + J. Alfthanin Kirja-painosta, wuonna 1857. _Tutkinnon Aineita. + Erhetyksen Waikutus_, elli _Lapsen Murha. Tutkindo Uskon + Tundo-merkistä. Tutkindo Kuolevaisuudesta. Kehoitus + armahtamaan kanssa-luotuja. Tuomarin sanat kansakunnalle + Oikeuden istundoa aljettaissa y.m.. 7-1/4 a. 8. + +1858. 49. _Jak. Juteinin Kirjoja_. Kuudes Osa. _Kynä-Kokeita_ ja + _Kirja-Kokous_. Jak. Juteini. Wiipurissa. J. Alfthanin + Kirja-painosta, wuonna 1858. _Wirsiä. Sangari Sionissa. + Lasten Kirja. Lyhyt Neuwo Lapsen Opettajalle. Neuwo-Kirja_, + jossa on _Lyhykäinen johdatus Tapain siiwollisuuteen_. + Wanhasta parannettu. _Puhe Lapsen Kaswatuksesta. Muutama + tutkinnon aine lapsen kaswatuksessa. Opettajan alku-sanat + lapsille koulusta. Opettajan sanat kuritusta tarwittaissa. + 10-3/8 a. 8. + +1858. 50. _Jak. Juteinin Kirjoja_. Seitsemäs Osa. _Ajatuksia_ ja + _Hupailemia_. Jak. Juteini. Wiipurissa. J. Alfthanin + Kirja-painosta, wuonna 1858. 10-3/8 a. 8. + +1858. 51. _Jak. Juteinin Kirjoja_. Kahdeksas Osa. _Ajatuksen Alkeita_ + ja _Runon Tähteitä_. Jak. Juteini. Wiipurissa. J. Alfthanin + Kirja-painosta, wuonna 1858. 7-1/2 a. 8. + +1858. 52. _Jak. Juteinin Kirjoja_. Yhdeksäs ja wiimeinen Osa. _Tarina + ja Kummitus-Kirja. Suomalaisten Walittuja Sanan Laskuja_. + Jak. Juteini. Wiipurissa. J. Alfthanin Kirja-painosta, wuonna + 1858. 8-3/4 a. 8. + +Jak. Juteinin Kirjoja yhteen sidottuina, joko kahteen nidokseen tai +kolmeen: 80-1/2 a. 8. Elmgren'in muk. 79 a. + + +Valikoimia Juteinin runoista ovat julkaisseet: + +T.K. Forstén. _Juteinin eläinsuojelusta_ koskevia. + +V(uoritsal)o. _Valikoima Jaakko Juteinin Runoja_. Kuuluu sarjaan: +Humoristinen Kirjasto II. Helsingin Kustannusosakeyhtiö 1907. +2-1/2 a. 8. Useita J:n »pilakirjoituksia» on siihen painatettu. + + +Pseudojuteinilaisen kirjasen on »Suomen Raittiuden seura» kustantanut. +Kirjan kieltä tarkastaissa sen helposti huomaa »purjehtivan väärällä +lipulla». Kirjan nimilehti kuuluu: »_Eikö tämä ole kekäle, joka tulesta +temmattu on_,» Sakarias 3:2. Ruotsinkielestä suomentanut _J. Juteini_. +Turussa, Turun Kirjapainon Osakeyhtiö, 1883. Suomen Raittiuden Seuran +kustantama, 63 siv. l. siis: 4 a. 12. + + +Muutamat laulukirjat, kuten Hannikaisen »Sirkkunen» ja »Valistuksen +Laulukirja» ovat lainanneet moniaan kauneimpia Juteinin lauluista ja +näihin lukeneet ja hänen sepittämäkseen merkinneet laulun Kotomaamme, +joka alkaa sanoilla: Täällä pohjantähden alla». Niin kaunis ja +muotovalmis kuin tuo laulu onkin, ei se kuitenkaan ole Juteinin +teoksista tavattavissa.--Joistakin vakavista julkaisuista olen myöskin +tavannut Juteinin erinäisiä runoja, kuten »Jäniksen walitus syksyllä» +sekä eräästä pornografisesta pääsiäispilalehdestä »Huliwilin» ja +»Juomalaulun». + + +B.) JUTEINIA KÄSITTELEVÄÄ KIRJALLISUUTTA: + +_Biografisessa Nimikirjassa_ oleva J. K(rohn'i)n kirjotus. + +_Valvojassa_ 1891. »Jaakko Juteini». Kirjoittanut Julius Krohn. Sivv. +259-277. Sama kirjotus on osiksi toisin järjestettynä teoksessa + +_Suomalaisen Kirjallisuuden Vaiheet_. Kuvaeli Julius Krohn. +Helsingissä, Suomal. Kirjall. Seuran Kirjapainon Osakeyhtiö, 1897. + +Vielä kolmannen kerran on sama kirjotus, hajalle sirotellut kohdat ja +joku muukin poisjättämällä, painettu suurteokseen + +_Oma Maa_, Tietokirja Suomen Kodeille III Nidos. Kesäkuun 20 päivän +kirjotus. Sivv. 662-671. Porvoossa. Werner Söderström Osakeyhtiö. 1908. + +_Jaakko Juteini Kirjailijana_. Kirjottanut Kuuno A. Talvioja. +Heinolassa. A.G. Wäänäsen Kirjapainossa 1910. + +_Valvojassa_ 1913. »Juteinia Etsimässä». Kirjoittanut Kuuno A. +Talvioja. + +_Valvojan_ helmik. vihossa 1913 siv. 150 on E.N. Setälän kirjotus +Juteinin kuvasta. + +»_Aika_», 1913. A.V. Koskimiehen kirjotus »Jaakko Juteinin kuva». + +_Toukokuun 12 p. 1881_. »Suomalaisuuden ensimmäinen heräys». +J. K(rohn). + +_Kymölä_. Kymölän Seminaarin Opettajain Albumi. I. Sortavalassa 1881. +Sisältää myös kirjotuksen: »Jaakko Juteini». K. R(aitio). + +_Litteraturblad_ för Allmän Medborgerlig Bildning, Sjette Ã…rgÃ¥ngen. +1852. »NÃ¥gra drag ur Finska litteraturens historia, af A. A(hlqvist). +Föredrag, hÃ¥llet i akad. Läseföreningen den 22 okt. 1852.» + +_Litteraturblad_ j.n.e. vuosik. 1856-58. Sisältää arvosteluja »Jak. +Juteinin Kirjoista». + +_Kallavesi_. 1846. Arvostelu: »Inhemsk litteratur». + +_Oppikirja Suomalaisen Kirjallisuuden Historiassa_. Kirjoittanut B.F. +Godenhjelm. Helsingissä 1887. + +Luettelo enimmistä Juteinin teoksista on myös S.G. _Elmgren'in +kirjallisuuden historiassa_. + +_Luettelo Suomeksi Präntätyistä Kirjoista_. F.W. Pipping. 1857. + +Muut varsin lyhyet esitykset Juteinista sekä pelkät hänen nimensä +mainitsemiset monen monessa teoksessa (n.k. E.N. Setälän, K. Raition, +Eino Leinon, J.J. Meyer'in, O.A. Kallion, V. Tarkiaisen y.m. m.) +sivuutamme tässä. + +_Suomi_. Kirjoituksia isän-maallisista aineista. 1863. Sisältää myös +Juteinista moniaita tietoja sivv. 223-249 kirjekokoelmassa »_Bref_ +ifrÃ¥n _Gustaf Renvall_ till _Rasmus Rask_, Ã¥ren 1818-1819.» Meddelade af +R.A. Renvall. + +Wiborgs Stads Historia. J.W. Ruuth. Tietää myös moniaita asioita +Juteinista. Mutta siinä tavattava tieto, että Schröder'in runojen +rinnalla olisi »Kanavassa» vuosina 1845-1847 tavattavissa Juteinin +runoja, on luullakseni »tuulesta temmattu». + + +C.) Kirjallisuutta, jota Juteini todistettavasti on käyttänyt, paitsi +luonnollisesti G. Renvall'in, R. von Becker'in y.m., julkaisemaa sekä +Lönnrot'in Juteinin miehuuden aikana toimittamaa: + +Finnland und Seine Bewohner. Friedr. Rühs. 1809. Arvidsson'in suorittama +ruotsalainen käännös tästä Rühs'in teoksesta, jota hän Suomea koskevana +historiana korjasi sekä paljon laajensi ja jonka hän painatti v. 1827. + +G.A. Bürgers sämmtliche Werke. I-IV osaa. + +Jean Paul's sämmtliehe Werke. 1-XXXIII osaa. + + + + +LIITTEITÄ. + + + +»Anteckningar»-kirjan juttua Viipurin Kämneri +oikeudessa koskevia asiakirjoja: + + +»Vid Kämner Rättens i Wiborg session (Ã…r 1827 den 16 Januarii) voro +närvarande: Ordförande Justitiae RÃ¥dmannen A. StrÃ¥hlman, handlanden +Nicolaj Seliwerotoff och Guld och Silfver arbetaren Eric Stormgren. (Ja +tietysti sitten samat pitkin vuotta, kosk'ei muissa pöytäkirjoissa enää +mainita oik:n jäseniä). + + +Den 13 Sept. 1827. + + 6 §. + +Stadsfiskalen J.A. Krogerus ingaf härÃ¥ till K:r R(ätte)n följande af +Högloft. Kejserl. procurators Embetet i finland till Stadsfiscalen +aflÃ¥tne + + Memorial--Jns. + +(Sama, joka tässä myöhemmin seuraa). + +anhöll att K.R. ville utsätta »Termin» till företagande af det mÃ¥l---- +han ämnade mot Judén och Cedervaller utföra, i anl. hvaraf + + _Beslöts_: + +Aktor Krogerus äger till den 18:de dennes kl. X f.m. i förberördt +afseende till denne Rätt uppkalla J. & C. + + +Den 18 September. + + § 10. + +UppÃ¥ anmälan af Stadfiscalen J.A. Krogerus och uti öfvervaro af +Magistrats Secreteraren Hr. Jacob Judén samt Boktryckaren Hr Anders +Cedervaller företog K:r R:n nu till Ã¥tgärd det af Stadsfiscalen vid +sammanträdet den 13:de dennes § 6 anhängigt gjorde mÃ¥l om ansvars +pÃ¥stÃ¥ende emot------och enär nu protokollet för sedn. sammanträdet +uppläst blifvit, samt H:r Secreterarn Judén blifvit anmant att lemna +dess förklaring öfver de i Höglofl. Kejserl. proeurators Embetets +Memorial anmärkte punkter, erkände H:r secreterarn sig vara författare +till ifrÃ¥gavarande Skrift, men emedan de emot den samme gjorde +anmärkningar vore af den beskaffenheten och den vigt att de erfordrade +ett moget öfverläggande, sÃ¥ anhöll H:r secreterarn att skrifteligen fÃ¥ +bemöta dem och att det Exemplar af skriften hvilket Höglofl. Kejserl. +procurators Embetet genom actor tillställt K:r R(ätte)n honom till +hjelpreda vid förklaringen mÃ¥tte lemnas. + +H:r Boktryckarn Cedervaller tillkännagaf härÃ¥ uppÃ¥ gifven anledning att +han frÃ¥n dess Boktryckerie utgifvit alla de skrifter H:r secreterarn +Judén författat, och att denne vid hvarje förefallande tillfälle +tilllagt Cedervaller hvilken bok borde undergÃ¥ Censur eller ej; enär +H:r secreterarn till trycket lemnat ifrÃ¥gavarande skrift, har han +försäkrat att den ej innehöll sÃ¥dane ämnen som voro underkastade +Censur, samt lofvat ansvara för alla de följder som möjligen kunde +drabba Cedervaller, hvilken sÃ¥ mycket mindre genomläst manuseriptet som +han af Titeln Anteckningar af Tankar i Varianta ämnen alldrig kunnat +ana att den skulle innehÃ¥lla religieusa ämnen, i anledning af hvilket +allt Cedervaller anhöll att njuta sin oskuld till godo. Sedan Hr +Magistrats Secreterarn erkänt det han lofvat Hr Boktryckarn C. att vara +ansvarig icke för följderna men för alla de böter som kunde drabba +honom för ifrÃ¥gavarande skrifts utgifvande, samt för öfrigt Ã¥terhemtat +sitt förra, tillsades V:de afträda, emedan i R:n + + _Beflöts_: + +K:r R:n finner skäligt bifalla till H:r secreterarn Judéns gjorda +anhÃ¥llan att skrifteligen fÃ¥ bemöta de emot meranämnde dess skrift +gjorda anmärkningar och i grund deraf väckte ansvars pÃ¥stÃ¥enden och +skall H:r secreterarn i anledning deraf varda försedd med utdrag af +protocollet, i följe hvaraf med mÃ¥lets vidare handläggning uppskjutes +till den 25 dennes kl. X. f.m. dÃ¥ H:r secreterarn vid vite af 20 D.s.m. +äger inlemna den äskade förklaringen och vid samma vite Ã¥terlemna det +K:r R:n inhändigade Exemplar af oftanämde skrift, hvilket nu till honom +utlemnas. afs. Ã¥ ink.-- + + +Den 25:te September 1827. + + § 2. + +Enär K:n R:n till vidare Ã¥tgärd företog det frÃ¥n sammanträdet den 18:de +dennes § 10 härtill uppskjutne mÃ¥l angÃ¥ende det ansvarspÃ¥stÃ¥ende +hvilket stadsfiscalen J.A. Krogerus väckt emot Magistrats secreterarn +H:r Jacob Judén att hafva författat samt B:n H:r A:s C:r att genom +trycket hafva utgifvit en bok under titel Ant. a. t. i V. Ä. som ibland +annat innehÃ¥ller Ã¥tskilligt rörande Religion och salighetsläran, +framställt pÃ¥ ett sätt som ej öfverensstämmer med den Tro hvartill +församlingen i vÃ¥rt land sig bekänner; infunno sig härvid ej mindre +actor Krogerus än tilltalte Judén och Cedervaller, af hvilka den förre +till Rätten ingaf det honom till hjelpreda vid förklaringen lemnade +Exemplar af ifrÃ¥gavarande arbete, jemte ett sÃ¥ lydande Dict.-- + +Jns (Dictamen till Protocollet!) + +efter hvilkets uppläsande Actor Krogerus anhöll att detsamma erhÃ¥lla +till påögnande, emedan han i anseende till dess vidlyftighet nu ej vore +i tillfälle att gjöra (!) de pÃ¥stÃ¥enden hvartill han kunde äga fog, +hvarÃ¥ Vederbörande afträdde, emedan i Rätten + + _Beslöts_: + +Handläggningen uppskjutes till den 2:dra instundande October. Aktor fÃ¥r +Judéns förklaring mot att vid 20 D.s.m. vite Ã¥terlemna den samt bör dÃ¥ +»gjöra» sina slutpÃ¥stÃ¥enden. + + +Kämner Rätten den 25 Sept. 1827. + + 2 §. + +Dictamen till Protocollet. + +Till bemötande och upplysande af de, enligt Högvällofliga Prokurators +Embetets förordnande, utaf Herr Stads Fiscalen Adolph Julius Krogerus +vid Loflige Kämner Rätten sÃ¥som anklagelse-punkter emot mig anmärkta +ställen uti det af mig ifrÃ¥n trycket utgifna lilla arbete under +rubrique: Anteckningar af Tankar uti warianta Ämnen, liksom vore de +stridande emot den Christna Lärans grundsatser och dogmer, fÃ¥r jag +ödmjukast anföra följande: + +NÃ¥got som strider emot vÃ¥r Trosbekännelse och den rena Evangeliska +Läran eller dess höga anda, tror jag mig aldrig hafva skrifvit, sÃ¥ +mycket mindre, som sÃ¥dant högeligen skulle strida emot min egen +öfvertygelse derom. Jag har endast antecknat flygtiga tankar, mäst uti +Moralfilosofie, utan att deri vela yttra nÃ¥gon stridighet emot den +sanna Religionen, som endast af oförnuftet antastas och Satan sjelf +röjde dumhet och högmods anda, dÃ¥ han gaf sig i strid med en högre +Makt. Uppenb. B. 12 v. 7. + +Jag har icke velat yttra nÃ¥gon Religionsstridighet, och finnes uti +nÃ¥gon af mina mÃ¥nga smärre skrifter nÃ¥got blott till utseende af denna +beskaffenhet, sÃ¥ Ã¥terkallar jag det högtidligen, och öfverlemnar allt +till en alfvarlig vederläggning. Jag hoppas, att ett uppriktigt sinne +för misstag icke skall stemplas med brottslighet; ty äfven en god Ã¥ker +kan växa ogräs. Jag har aldrig förklenat det vördnadsvärda uti den +allmänna öfvertygelsen, jag har endast sökt antasta och efter min +förmÃ¥ga förebygga missbruk och missförstÃ¥nd, beifra de oriktiga och +skadliga begrepp, som fördomen fattat, för att sÃ¥medelst afvända den +oförnuftiga säkerheten vid utöfvandet af laster. + +Förseelse i handlingen kan möjligen finna sin ursäkt uti den menskliga +svagheten. Men att söka försvar för denna svaghet, gör förseelsen +oförlÃ¥tlig, som derigenom fÃ¥r utseende af uppsÃ¥tlighet och försvagar +principen om det rätta, hvilket dock alltid bör vara vÃ¥rt rättesnöre, +vÃ¥rt oryggliga syftemÃ¥l, om ock förmÃ¥gan dervid skulle vara bristande; +ty det är redan en grad i fullkomlighet, att Ã¥tminstone i princip +erkänna det rätta och sanna. Att söka utvägar till afvikelse derifrÃ¥n, +är vanhedrande och öppnar banan för lasterna,----och endast egen +vinning kan dÃ¥ afhÃ¥lla eller pÃ¥skynda brottsligheten. + +Ledd af uppriktighet och god afsigt vid författandet af den +öfverklagade Brochuren, tror jag mig nu kunna upplösa all den förmenta +tvetydighet, som blifvit tillagd de till anklagelse deri anmärkta +ställen. SÃ¥lunda, dÃ¥ jag pag. 21 talar om offer, som de första Christne +icke kunde förgäta och som vid Christi ankomst hos Judarne mycket +missbrukades, hvilket med uttrycket: _welat muta rättfärdigheten_ +Ã¥syftas, menar jag med offrande det materiela och onyttiga, ja +skadliga, som Christus sjelf ville afskaffa, och hvaremot han äfven i +Templet ifrade. Och sedan Frelsaren uppfyllt sin höga bestämmelse samt +uppoffrat sig för menskligheten ansÃ¥go, Ã¥tminstone efter benämning i +Bibeln, desse Christne detta uppoffrande äfven för offer under +allegorie af _PÃ¥skalamb_, hvilket var ett offerdjur, och troligen +förstodo de fleste af dem sÃ¥ledes ännu icke hemligheten och höjden af +Försoningsverket. SÃ¥lunda liknades ju Christi död vid offer, och detta +har jag kallat _offrets allegorie_. + +Menniskorna hafva redan i hedendomen, i de äldre tidehvarven medelst +offrande sökt förebygga brottets följder och ansÃ¥go offret för en +försoning. DerpÃ¥ har jag syftat med uttrycket: _den förmenta +försoningen genom offerblod_, och detta var icke ovanligt ännu vid +Frelsarens ankomst. Se der det hvad jag menat; men icke har jag +framställt Christi förtjenst sÃ¥som en missförstÃ¥dd allegorie, utan sökt +skilja en missförstÃ¥dd allegorie ifrÃ¥n Christi förtjenst. + +För öfrigt torde hela afhandlingen, der dessa utlÃ¥telser förefalla, +bära vittne om sitt rena syftemÃ¥l, ehuru ideerna genom ord här och der +kunnat blifva mörkt och pÃ¥ ett mindre vanligt sätt framställde efter +den bildning jag till en stor del mig sjelf förvärfvat. Jag har vid +lediga stunder anställt forskningar uti hvarjehanda ämnen. Har jag uti +allt icke kunnat hinna till klarhet, mÃ¥ sÃ¥dant uti upplysningens och +tolerancens tidehvarf, för en god afsigt, hellre ursäktas än hÃ¥rdt +bedömmas. + +Hvad Ã¥ pag. 37 uti en, om jag sÃ¥ mÃ¥ kalla det, half filosofisk +afhandling _om synders förlÃ¥telse_ anföres om den moraliska +sinnesförfattningen, sÃ¥ bestrides dermed ingalunda Christi förtjenst. +Deraf hade hellre bordt slutas till sÃ¥dan mening: att sÃ¥länge menniskan +är förhärdad i synden och föraktar Christi lärdomar, sÃ¥ länge kan hon +icke anses vara Frelsaren tillgifven, icke kunna tillräkna sig Guds +välbehag, emedan en slik princip vore likasÃ¥ försmädlig emot Gud som +vÃ¥dlig för menskligheten. Christus anmanade alltid menniskan till +bättring och ödmjukhet. FörlÃ¥telsen för Christi skull, som jag icke har +afhandlat, är en skänk ifrÃ¥n höjden, öfverstigande förnuft och +filosofie. Men, för att bestyrka mitt pÃ¥stÃ¥ende om den nödvändiga +sinnesförändringen till bättring, fÃ¥r jag här Ã¥beropa Aposteln Pauli +ord uti Ebr: 10:26: rörande vÃ¥dligheten för förhärdade syndare: _0m vi +sjelfviljande syndom, sedan vi förstÃ¥tt hafve sanningen, dÃ¥ stÃ¥r oss +intet offer igen för synden_. + +Uti nyssnämnde afhandling hade ock noten Ã¥ pag. 40 kunnat anmärkas till +anklagelse, emedan jag der anfört att Guds allvetenhet är för hög, att +af oss afgörande bedömmas. Svaret derÃ¥ skulle blifvit: att jag +derigenom ingalunda velat förnärma Guds allvetenhet, utan endast hyst +misstanka till menniskans förmÃ¥ga, att kunna omfatta denna hans höga +egenskap; ty att tro sig veta hvad Gud vet, är vanvett, emedan +menniskan i sÃ¥dant fall borde vara Ã¥tminstone Guds vederlike i +vetandet. + +Ytterligare Ã¥ pag. 45, hvad som angÃ¥r _tro_ i religieust hänseende, +menar jag tro hos alla folkslag, utan afseende Ã¥ nÃ¥gon viss Religion +eller Sect, och kallar den endast derföre religieus, emedan hvarje folk +har tro om Gud, och Gud visserligen är huvudmÃ¥let uti all Religion. Och +är deras tro uppriktig i anseende till det högsta Väsendet, sÃ¥ mÃ¥ste +den bestÃ¥ uti själens innerliga tillgifvenhet och förtröstande vördnad +för detta Väsende, uti en lefvande visshet om hans välbehag till den +förbättrade, dygdiga menniskan. Första början till afhandlingen om tro +ger ju redan tillkänna, att jag menat tro i allmänhet, dÃ¥ jag säger: +_FÃ¥ ord finnas i menniskornas sprÃ¥k af mera vigt, och likväl af mera +varierande betydelse än tro_. Deremot den sanna tro, som Christendomen +förutsätter, och som är högre än den blott historiska, har jag varit +för svag att med ord beskrifva, och torde endast med känslan kunna +omfattas. Jag anser derföre för obilligt, att ställas till ansvar äfven +för det jag icke vidrört. + +Slutligen, och hvad som beträffar anförandet Ã¥ pag. 54 och vidare +framÃ¥t uti _Betraktelsen om Fritänkeri_, finnes deri den Christna +Religions Läran visserligen icke Ã¥syftad. Denna uppsatts är en +filosofisk afhandling, skrifven allenast för att söka beslÃ¥ alla tiders +fritänkare, eller för att Ã¥tminstone leda deras hÃ¥g till dygden, ju +renare ju bättre, utan inverkan af all egennytta, som de dÃ¥ böra +Ã¥sidosätta, om ock vissheten om ett lif efter detta, i anseende till +deras vankelmod i bevisningen, för dem ej vore absolut. Hvaremot +bevekelsegrunden til det goda uti den Christna Religionen, som jag icke +afhandlat, är af den högre beskaffenhet, att den i det sublima öfvergÃ¥r +begreppet om dygd, och genom Christus förenar menniskan med Gud, dÃ¥ +moral-principen icke mera beror hvarken af egennytta eller icke +egennytta, utan det goda i handlingen blir en följd af den rena +tillgifvenheten för himmelens och jordens Beherskare, dÃ¥ ock vissheten +om salighet är Ã¥dagalagd genom tro och kärlek till Christus, äfvensom +tro och kärlek utgöra grunden för all Christlig dygd; ty utan kärlek +finnes ingen dygd, och utan en dygdig sinnesförfattning ingen kärlek +till Gud och hans Utkorade. + +Uti omförmälde afhandling har jag icke velat lära nÃ¥gon Christen hvad +han tro skall, än mindre förleda honom uti en sÃ¥ grannlaga punkt; jag +har endast för en fritänkare sökt stänga fräckhetens och lastens bana, +dit han genom vacklande grundsatser lätteligen kan störta, om ej helst +dygden skall afhÃ¥lla honom ifrÃ¥n förderfvet. Om han i sin blindhet icke +kan begagna Christendomenss ljus, är dygden honom dock en ledare genom +lifvets chaos, intill dess hans ögon förr eller senare öppnas. Detta +öde voro forntidens Filosofer underkastade, innan den Evangeliska +Lärans värmande ljusning antändes. Der jag Ã¥ pag. 54 säger: _Den som är +upplifvad af välviljan, sÃ¥ att han äfven utan belöning kan utöfva det +goda, hans själ sväfvar öfver sinnlighetens inskränkta synkrets_ m.m.: +bör det ingalunda sÃ¥ tagas, som kunde menniskan genom sin dygd sätta +sig öfver gudomligheten eller förakta Christi förtjenst; derigenom +bleve ju förhÃ¥llandet upp och nedvändt; genom slikt oförnuft skulle ju +äfven dygden förlora sitt värde och menniskans högmod likna Satans vid +dess affall. Dygden gör menniskan endast mera förädlad, mera +älskansvärd, och liksom qualificerad till sin bestämmelse. + +Genom föregÃ¥ende korta och enfalldiga commentarier torde det vara +utredt, att jag uti de angifne punkterne af mitt lilla arbete +beklagligen blifvit missförstÃ¥dd, och att de ingenting irrlärigt eller +anstötligt innehÃ¥lla, ehuru de sÃ¥som ryckta utur sitt sammanhang +derigenom fÃ¥tt ett svÃ¥rare utseende, hvaremot jag ser mig föranlÃ¥ten +Ã¥beropa 5 § uti Kongl: Förordningen af den 26 april 1774, angÃ¥ende +Skrif- och Tryckfriheten, der det heter:------_mÃ¥ ingen utom dess +bokstafliga innehÃ¥ll pÃ¥ nÃ¥got sätt draga eller förtyda, utan bör alt +hvad deremot icke klarligen strider anses lofgifvit att skrifva och +trycka_. AnhÃ¥llande fördenskull jag, att varda frikänd frÃ¥n klagomÃ¥let, +rörande bokens innehÃ¥ll i religieust hänseende. I sammanhang hvarmed +ock frÃ¥gan om dess censur af sig sjelf förfaller, emedan den egentligen +afhandlar icke den delen af vÃ¥r Religion, som angÃ¥r Läran och vÃ¥ra +Christendoms Stycken, utan moralen i allmänhet, och företrädesvis den +Christna, som förädlad, byggd pÃ¥ välvilja och kärlek, lyser klart +framför alla andra systemer deri. Detta har jag nogsamt uttydt pag. 12: +Om grundsatser i moral-filosofien. Och den varma tillgifvenhet, hvarmed +jag alltid omfattat denna sköna moral, som jag tror hafva riktat min +sinnesstämning, sÃ¥ att jag vÃ¥gar Ã¥beropa all min vidsträckta bekantskap +Ã¥ mÃ¥nga orter i landet, att vitsorda om min i menskligt hänseende +klanderfria vandel och de grundsatser jag beföljt t.e: under de mÃ¥nga +Ã¥r jag befattat mig med barna-undervisning,----denna varma +tillgifvenhet säger jag, har ock förledt mig, att till upphöjande af +den filosofiska moralen uti mina forskningar understödja densamma genom +den Christna, hvarigenom jag kunnat gifva anledning att bli +missförstÃ¥dd. Finnes jag sÃ¥lunda felaktig, sÃ¥ äger jag tröst endast uti +uppsÃ¥tets renhet; ty jag önskar menniskans förädling och fullkomnande +redan här i lifvet, för att sÃ¥lunda förberedas till delaktighet uti +Frelsarens förtjenst. + +DÃ¥ Gud begÃ¥fvade med förmÃ¥ga, att kunna inse skilnaden emellan godt och +ondt, rätt och orätt, gaf han henne jemväl viljans frihet, för att +fullkomna sin moraliska skapelse pÃ¥ jorden. Det beror nu af menniskan, +att söka antingen sin vidare utbildning eller sitt förderf; ty det +moraliska värdet här i lifvet kan icke skapas, det mÃ¥ste utvecklas. Att +likväl, utan välvilja och kärlek, ja, uti ett lastfullt tillstÃ¥nd +trakta efter njutning och salighet, är ej öfverensstämmande med den +plan Gud oss förelagt, i det han ställt dygden i förvandtskap med +sällheten, emedan det annars kunnat vara för honom en stor lätthet, att +göra menniskan genast till en himmelens innevÃ¥nare. + +För öfrigt är bokens innehÃ¥ll bestÃ¥ende af varianta ämnen, uti korta +afhandlingar, i hvilket fall jag ansett censuren öfverflödig, emedan +skrifter af dylik beskaffenhet sällan finnas dertill befordrade, ehuru +de ganska ofta angÃ¥ theologiska och religieusa ämnen, liksom mitt +ifrÃ¥gavarande obetydliga arbete, deri jag väl här och der anfört de +dyra benämningar Gud, Christus och Religion, som annars kunna ofta +förefalla uti den mÃ¥st profana skrift, men ingalunda motsägande vidrört +de gällande dogmerna, än mindre förnedrat mig till ovärdigheten af +blasfemie. Jag är hvarken atheist eller Religions föraktare, men jag är +ock ingen blind anhängare af andras meningar. Det heter uti 1 Thess: 5: +21: _Pröfver allting, och behÃ¥ller det godt är_. + +Boken, som sedan blifvit sÃ¥ mycket missförstÃ¥dd, och derigenom än +framdeles kunde gifva anledning till förargelse, ehuru jag Ã¥ sista +sidan, vid rättelserna, icke otydligen gifvit tillkänna, att mistag +deri varit möjliga, vill jag icke begära fri ifrÃ¥n sequestern, som alla +redan blifvit verkställd, Ã¥tminstone icke annorlunda, än med det +förbehÃ¥ll, att denna förklaring jemväl tryckes och, till undvikande af +vidare missförstÃ¥nd, hvarje exemplar af boken bifogas; ty jag älskar +ordning, lugn och sämja sÃ¥ i enskilt som allmänt afseende. Men jag +lemnar sÃ¥dant till vederbörandes godtfinnande och anhÃ¥ller endast om +mitt befriande ifrÃ¥n allt vidare Ã¥tal, och att jemväl Boktryckaren Herr +Anders Cederwaller i följd deraf ej mÃ¥tte nÃ¥got till last räknas, +emedan jag, ehuru sjelf utan afsigt och den ringaste aning derom, +allena varit upphof till all den obehaglighet, som genom det utgifna +arbetet blifvit väckt, och hvars innehÃ¥ll han icke tilltrott sig att +granska och bedömma, utan rättade sig, som vanligt vid utgifvandet af +mina öfriga arbeten, mäst pÃ¥ finska sprÃ¥ket, det han icke känner, efter +min utsago derom, sÃ¥ i anseende till ämnen som deras utförande. Det +skulle smärta mig att vara en orsak till hans ofärd, liksom det redan +smärtar mig, att genom det ansprÃ¥kslösa arbetet hafva vÃ¥llat sÃ¥ mycket +besvär för mÃ¥nga värdiga Män uti deras Embets befattning; men hvilket +jag, under min krossade sinnesstämning, föresatt mig att framdeles +undvika medelst undvikande af ett vÃ¥dligt författare-nöje, som dessutom +vid ganska trägna tjenstegöromÃ¥l, dem jag icke försummat, genom +lÃ¥ngvarighet redan skadat min helsa och sÃ¥när förvandlat mina ögon till +blindfenster. + Jac. Judén. + + +Den 2:dra October 1827. + + 1 §. + +Med föranledande af denne Rätts den 25:te sistlidne September § 2 +fattade Beslut uti det af Stadsfiskalen J.A. Krogerus emot Magistrats +Secreterarn H:r J. Judén och Boktryckarn H:r Anders Cederwaller +anhängigt gjorde mÃ¥l, emot den förre att hafva författat och emot den +sednare att genom trycket hafva utgifvit en bok under Titel +»Anteckningar af tankar i Varianta ämnen», som ibland annat innehÃ¥ller +Ã¥tskilligt rörande Religion och Salighets Läran framställt pÃ¥ ett sätt +som icke öfverensstämmer med den Tro hvartill församlingen i VÃ¥rt Land +sig bekänner, företog K:r R:n nu sagde mÃ¥l till vidare handläggning uti +öfvervaro af ej mindre Actor Krogerus, än tilltalte Judén och +Cederwaller; och Ã¥terlemnade nu Krogerus den honom till påögnande +lemnade förklaringen, jemte det han Ã¥ Boktryckaren Anders Cederwaller +yrkade ansvar för det han utan vederbörande Consistorii granskning +genom trycket utgifvit ifrÃ¥gavarande skrift hvilken onekligen rörde +religieusa ämnen, men öfverlemnade den öfriga delen af mÃ¥let till +Domstohlens bepröfvande. Sedan de tilltalte Ã¥terhemtat sitt förra, och +ej vidare tillades, afträdde vederbörande, emedan i Rätten öfverlades +till följande + + Utslag: + +Förevarande mÃ¥l har K:r R:n under öfvervägande tagit, och funnit att de +af författarn till ifrÃ¥gavarande skrift H:r Magistrats Secreterarn J. +Judén pag. 21 och 37 yttrade Ã¥sigter och nyttjade uttryck rörande Läran +om Christi förtjenst äro sÃ¥ mörkt framställde och sÃ¥ litet +öfverensstämmande med den i VÃ¥r heliga skrift grundade och i vÃ¥ra +symboliska böcker af vÃ¥r kyrka antagna Lära, att Hr Magistrats +Secreterarn sjelf i dess aflemnade förklaring ej kunnat nöjagtigt +utreda dem, utan nödsakats tillstÃ¥ att han »som mäst förtackade sin +bildning sig sjelf, icke kunnat hinna till klarhet uti allt» hvarigenom +han sÃ¥ledes sina misstag sjelf erkänner. Vidare har Hr Magistrats +Secreterarn pag. 45 framställt sina tankar om tro i religieust +hänseende pÃ¥ ett med de af vÃ¥r församling antagna Lärobegrepp stridande +sätt, och har icke genom genom det i sin förklaring uppställda +pÃ¥stÃ¥ende att mena tro hos alla folkslag, kunnat ursägta sig, dÃ¥ +Christna Religionen af en stor del af folkslag bekännes, i synnerhet af +dem för hvilka boken i hänsigt till Localen och sprÃ¥ket mÃ¥ste vara +skrifven, och deras tro nödvändigt under denna allmänna Definitionen om +religieus tro med inneslutes. Sluteligen äro de pag. 54 uppställda +satser om vÃ¥rt förestÃ¥ende öde i evigheten, om ock som Hr Magistrats +Secreterarn förklarar sig, blott philosophiska, ändock genom deras +framställning stridande emot Christendomen och VÃ¥r Kyrkas Lära. DÃ¥ +sÃ¥ledes Hr Magistrats Secreterarn Judén i detta arbete icke endast +antecknat flygtiga tankar i moralphilosophien, utan Ã¥ flera ställen +inlÃ¥tit sig i betraktelser om religieusa ämnen, och framställt dessa pÃ¥ +ett sätt som icke är öfverensstämmande med VÃ¥r församlings Lärobegrepp, +fördenskull pröfver K:r R:n oagtadt Magistrats Secreterarn Judén +högtidligen Ã¥terkallat allt hvarigenom nÃ¥gon Religions stridighet +uppkomma kan, dÃ¥ denna Ã¥terkallelse ej utplÃ¥nar brottsligheten, som +derigenom blifvit begÃ¥ngen att han oftanämde Skrift genom trycket +utgifvit, skäligt, fälla honom Hr Magistrats Secreterarn Judén att +jemlikt 1 § af Kongl. Tryckfrihetsförordningen af den 26 Aprill 1774. +böta 300 D.S.M. eller 144. Rub. S:r, till treskiftes, deraf 2 delar +tillfaller denne stad och 1/3 del Actor Stadsfiscaln Krogerus, och +hvilka vid bristande tillgÃ¥ng böra försonas med 28 dagars fängelse vid +vatten och bröd, hvarutom alla Exemplaren af ifrÃ¥gavarande skrift böra +confisceras och förstöras; beträffande Ã¥ter Boktryckarn Hr Anders +Cederwaller, sÃ¥ ock emedan han emot tydliga stadgandet i sednare +momentet af nyss Ã¥beropade paragraph och kongl. förordning utan +vederbörande consistorii tillÃ¥telse genom trycket utgifvit oftnämde +skrift som ostridigt angÃ¥r VÃ¥r Lära och Christendomsstycken, +fördenskull fällas Cederwaller i stöd af meranämde Kongl. förordning +att derföre böta 200 D.S.M. eller 96 Rub S:r likaledes till treskiftes, +och hvilka i brist av botum jemväl böra försonas med 28 dagars fängelse +vid vatten och bröd. Som Ã¥ inkallandet af sades hvaröfver S:derne +äfvensom Actor gÃ¥fvo missnöje tillkänna och fördenskull underrättades +att häröfver fÃ¥r besvär anföras uti Högl. Kejs. Ã…bo Hof Rätt innom 45 +dagar härefter, denne dock oräknad och sÃ¥ledes sikt den 16:de +instundande November Kl:n före XII om middagen; etc. etc. + + +Ank. den 22 nov. 1828. + +Wi, Adolph Fredric von Willebrand, President utii Kejserlige Ã…bo Hof +Rätt, Riddare af Kejserlige S:t Vladimirs Ordens Andra Class med stora +Korsset och Kejserliga S:t Annae Ordens Första Class; Vice President, +Ledamot uti Kejserliga Senaten för Finland, Riddare af Kejserlige S:t +Annae Ordens Andra Class; Hofrätts-RÃ¥d och Assessorer: Helse Herr +Landshöfdingen och Riddaren af Kejserlige Annae Ordens Andra och S:t +Vladimirs Ordens Fjerde Class, Välborne, Carl August Ramsay, med Gud +allsmäktig vänligen! Af Kejserliga Hof Rättens i dag gifne Utslag pÃ¥ +Magistrats-Secreteraren Jakob Judéns, och Boktryckaren Anders +Cedervallers besvär uti ett emot dem angifvet mÃ¥l om brott emot +skrif- och tryckfriheten, bifogas härhos ett exemplar, för att +tillställas Actor i mÃ¥let, Stads-Fiscalen Julius Adolph Krogerus, +hvarjemte den af Besväranderne hit ingifne borgen för de dem Ã¥dömde +böter, i afseende Ã¥ Utslagets befordrande till verkställighet. Herr +Landshöfdingen meddelas. Kejserliga Hof Rätten befaller Herr +Landshöfdingen och Riddaren Gud allsmäktig vänligen. Ã…bo, den 19 +November 1828. + +PÃ¥ Kejserliga Ã…ho Hof Rätts vägnar. + +A.F. v. WILLEBRAND. Torsten Molander. + + +Lofl. Magistraten i Wiborg. + +Af. H. K. Ã…bo Hof Rätts den 19 dennes meddelade utslag pÃ¥ +Magistratssecreteraren Jacob Judéns och Boktryckaren Anders +Cedervallers besvär uti ett emot dem angifvet mÃ¥l om brott emot +skrif- och tryckfriheten, bifogas härhos ett exemplar, för att +tillställas Actor i mÃ¥let stads-Fiscalen Julius Adolf Krogerus; Och +jemte det den af bemälde Besvärande uti H. K. Hof Rätten praesterade +borgen för de dem Ã¥dömda böter härhor jemväl bilägges, har jag skolat +anmoda Tit. att sagda Utslag till Laga verkställighet befordra, samt +att i sÃ¥dant afseende i sinom tid hos mig anmäla, huruvida Judén och +Cedervaller lÃ¥tit sagde Utslag emot sig vinna laga kraft, eller icke, +pÃ¥ det, i förra fallet, de confiscerade och härstädes förvarade +exemplaren af den utaf Judén författade skrift, mÃ¥ kunna Tit. +tillsändas. Wiborg Ã¥ Ls. den 26 November 1828. + +A. RAMSAY. G.C. Ekeblom. + + +Ödmjukt Memorial! + +Vid det Magistraten, till följe af Högvälborne Herr Landshöfdingen +och Riddarens Memorial af den 26 dennes N:o 5350, tillställt Actor +Stads-Fiscalen Adolph Julius Krogerus dess med Memorialet i sÃ¥dant +afseende, äfvensom till verkställighet, hit ankomna exemplar af +Högloflige Kejserlige Ã…bo Hof Rätts den 19 i denne mÃ¥nad meddelade +Utslag, pÃ¥ Magistrats Secreteraren Jacob Judéns och Boktryckaren Anders +Cedervallers besvär uti ett emot dem angifvit mÃ¥l om brott emot +Skrif- och Tryckfriheten, hafva jemväl de sistnämnde tillstädes varit +och förklarat sig belÃ¥tne med Utslagets innehÃ¥ll, hvarvid ock +Magistrats Secreteraren Judén sjelfmant afbördat de Boktryckaren +Cedervaller Ã¥dömde böterne Nittio sex Rubel Silfver med TvÃ¥hundrade +Ã¥ttatio Ã¥tta Rubel Banco Assignationer, hvarföre ock i Räkenskaperne +behörigen redovisas skall: hvilket allt Magistraten fÃ¥r hos Högvälborne +Herr Landshöfdingen och Riddaren härigenom ödmjukast tillkännagifva. +Wiborgs RÃ¥dhus den 29 November 1828. + +PÃ¥ Magistratens vägnar + +PEHR EKMARK. B. Gottf. Sandberg. + + +Till Lofl. Magistraten i Wiborg. + +I anledning af Tit. memorial af den 29 nästvikne November N:o 1370, +angÃ¥ende verkställighet af Högl. K. Ã…bo Hof Rätts den 19 i nämnde mÃ¥nad +meddelade Utslag uppÃ¥ Magistrats Secreteraren Jacob Judéns och +Boktryckaren Anders Cedervallers besvär uti ett emot dem angifvet mÃ¥l +om brott emot skrif- och tryckfriheten, har jag skolat anmoda Tit, att +nämnda Utslag, i hvad det rörer de confiscerade och härstädes förvarade +Exemplaren af den utaf bemälde Magistratssecreterare författade skrift, +jemväl till verkställighet befordra, i hvilket afseende sagde Exemplar, +utgörande (Etthundrade nittio (190) till antalet, deraf) 163 st. +obundna och 27 st. häftade, härjemte till Tit afgÃ¥. Wiborg Ã¥ Ls. den 6 +December 1828. + +A. RAMSAY G. C. Ekeblom. + + +I »Förteckning öfver alla de till Wiborgs RÃ¥dstuvu Rätt och Magistrat +ankomna Bref för Ã¥r 1828» stÃ¥r: »afs. Decemb. 6 anl. Decemb. 8. L:E:m: +rörande verkställigheten af Ã…bo Hof Rätts Utslag Ã¥ Judéns och +Cederwallers besvär.--(anl. bref n:r 616) Werkstäldt den 8 Januarii +1829». (Tämä on kirjotettu Juteinin omalla käsialalla.) + + +Ã…r 1828. Den 13 December Lördag, närvarande i Magistraten Politiae +Borgmästaren Collegii Assessoren och Riddaren Buchman Justitiae +RÃ¥dmännen Hällström och Öijer samt Politiae RÃ¥dmännen Ivanovsky och +Zincke. + +Protokollet fördes af undertecknad RÃ¥dman. + + § 6. + +Jemte memorial af den 6 dennes har Herr Landsh:gen i Länet tillsändt +Magist:n 163 sty. oinbundna och 27 sty. häftade exemplar af den utaf +Magistrats Secret. Judén författade och Confiscerade Skrift med anmodan +att i enlighet med höglofl. Kejserl. Ã…bo Hof Rätts Utslag af d. 19 +sistl. November, lÃ¥ta desamma förstöra. Och utfärdades nu ordres för +t.f. Stads Fogden Justeraren Andström, att med biträde af Stads +Fiscalen Krogerus och Police uppsyningsmannen Strömberg förstörelsen +verkställa, samt derom sedan till Magistraten inberätta. + + § 7. + +Magistraten Ã¥tskiljdes. + + In fidem + CARL ÖIJER. + + +Ordres! + +Tjenstförrättande Stadsfogden Johan Jacob Andström äger frÃ¥n +Magistraten uttaga de uti omstÃ¥ende Memorial omnämnde confiscerade +Etthundrade sextio tre stycken obundne och tjugu sju st. häftade +Exemplar af den, utaf herr Magistrats Secreteraren Jacob Judén +författade skrift, och de samma, i närvaro af Stadsfiscalen Krogerus +och Police Uppsyningsmannen Strömberg, genast förstöra, samt om +värkställigheten deraf sedermera skyndesammast till Magistraten +inberätta, Wiborgs RÃ¥dhus den 13 December 1828. + +PÃ¥ Magistratens vägnar + +PEHR EKMARK. B.G. Sandberg + + +Sedan Stadsfiscalen Krogerus efter en längre tids sjukdom nu +tillfrisknat äro förestÃ¥ende styrckta exemplar i hans och qvartal +uppsyningsman Strömbergs närvaro uppbrände: intyga Wiborg den 8:de +Januarii 1829. + J.J. Andström. + + + + +LIITTEITÄ. + + + +I. Turun Hovioikeuden päätös Juteinin valituksiin Wiipurin +Kämnerioikeuden langettaman tuomion johdosta hänen kirjastaan +»Anteckningar af Tankar uti Warianta Ämnen» kuuluu jäljennettynä +seuraavasti: + + Kejserlige Ã…bo Hof-Rätts, i Storfurstendömet Finland, Utslag pÃ¥ de + besvär, MagistratsSekreteraren i Wiborg Jakob Judén och Boktryckaren + Anders Cedervaller anfört öfver Kämner-Rättens i nämnde Stad den 2 + Oktober sistlidet Ã¥r afkunnade Utslag i anledning af Stads-Fiskalen + Julius Adolph Krogeri, enligt Prokuratorns i Kejserlige Senaten för + Finland honom meddelte befallning, vid Kämner-Rätten utförda + pÃ¥stÃ¥ende om ansvar sÃ¥väl Ã¥ Magistrats-Sekreteraren Judén, för det + han uti en sagde Ã¥r ifrÃ¥n Cedervallers tryckeri i Wiborg utkommen + bok, under titel: Anteckningar af tankar i varianta ämnen, af Jakob + Judén, hade framställt satser, som vore stridande emot vÃ¥r rätta + trosbekännelse och den rena evangeliska läran, sÃ¥som ock Ã¥ + Boktryckaren Cedervaller, för det han utan vederbörande Consistorii + tilllÃ¥telse genom trycket utgifvit nämnde arbete, ehuru detsamma i + särskilta delar rörde Religionsläran och vÃ¥ra christendomsstycken; + medelst hvilket Utslag Kämner-Rätten förklarat + Magistrats-Sekreteraren Judén och Boktryckaren Cedervaller om + nyssberörde förseelser förvunne, samt fördenskull, med Ã¥beropadt + stöd af 1 §: uti Kongl. förnyade Förordningen och PÃ¥budet angÃ¥ende + skrif--och tryckfriheten, dat. den 26 April 1774, dömt Judén och + Cedervaller att böta, den förre Trehundrade daler silfvermynt med + Etthundrade Fyratio Fyra Rubel silfver, och den sednare TvÃ¥hundrade + daler med Nittio Sex Rubel silfver, af hvilka böter tvÃ¥-tredjedelar + skulle tillfalla Wiborgs stad och en tredjedel Ã¥klagaren, + Stads-Fiskalen Krogerus, eller att, vid bristande tillgÃ¥ng till + böternas gäldande, hvardera hÃ¥llas Tjugu Ã…tta dagar i fängelse vid + vatten och bröd, jemte det KämnerRätten i öfrigt förordnat, att alla + exemplar af omförmälte skrift, om hvilkas seqvestrering Prokuratorn + vidtagit särskild författning, borde confisceras och förstöras; uti + hvilket utslag Magistrats-Sekreteraren Judén och Boktryckaren + Cedervaller, pÃ¥ ställd borgen för böterna, utgifven af + Kopparslagaren Johan Lydeken och Urmakaren Carl Elfström i Wiborg, + om ändring och rättelse anhÃ¥llit, hvaröfver Stads-Fiskalen Krogerus + blifvit hörd och sig förklarat, äfvensom ett exemplar af förenämnde + bok blifvit, efter derom vidtagen författning, af Prokuratorn + Kejserlige Hof Rätten meddeladt; Gifvet i Ã…bo, den 19 November 1828. + +Kejserlige Hof Rätten har lÃ¥tit handlingarna i mÃ¥let sig +föredragas, och finner, lika med Kämner-Rätten, ofvannämnda af +Magistrats-Sekreteraren Judén författade och af Boktryckaren +Cedervaller genom trycket utgifna arbete afhandla, bland annat, äfven +sÃ¥dana ämnen, som angÃ¥ Religionen och vÃ¥ra christendoms-stycken, och +sÃ¥ledes, enligt den af Kämner-Ratten Ã¥beropade §: uti 1774 Ã¥rs +Förordning om skrif- och tryckfriheten, icke hafva bordt, pÃ¥ sätt som +skett, utan vederbörande Consistorii granskning och tillstÃ¥nd till +tryckning befordras. Dock som Kongl. Majestäts den 6 Maj 1780 utfärdade +Kungörelse och PÃ¥bud angÃ¥ende Boktryckares ansvar för brott och +förseelser emot berörde Förordning stadgar, att alla förbrytelser emot +samma Förordning, med undantag af dem, som emot dess 2 §: samt 1 och 2 +mom. 3 §: begÃ¥s kunna, och om hvilka nu ej är frÃ¥ga, böra stanna +Boktryckaren allena till last, sÃ¥ att han skulle komma att beläggas med +det i berörde Kungörelse utsatte ansvar, men författaren deremot vara +för tilltal och straff fri; alltsÃ¥ pröfvar Kejserlige Hof-Rätten +rättvist befria Magistrats-Sekreteraren Judén frÃ¥n allt ansvar i saken, +och deremot, sÃ¥vida Boktryckaren Cedervaller för sin del ej företett +skäl till ändring uti Kämner-Rättens Utslag och detsamma icke blifvit +af Actor öfverklagadt, lÃ¥ta vid sagde Utslag, sÃ¥vidt det Cedervaller +angÃ¥r, bero; äfvensom, dÃ¥ Magistrats-Sekreteraren Judén icke klagat +öfver Kämner-Rättens yttrande om den i beslag tagna upplagans +confiscation och förstörande, utan fastmer en slik Ã¥tgärd Ã¥ sin sida +medgifvit, vidare utlÃ¥tande derom i Kejserlige Hof-Rätten förfaller. + + + +II. Prokuratorinviraston läheteluettelossa vuodelta 1827 on useita +kirjeitä, jotka koskevat Juteinin kirjaa Anteckningar af Tankar uti +Warianta Ämnens ja joista tähän painatamme seuraavat kolme jäljennöstä +sekä lyhyesti mainitsemme muiden sisällyksen: + + +Till Landshöfdingen i Wiborg Riddaren af s:t Annae Ordens andra och s:t +Wladimirs fjerde Class August Ramsay, att med seqvester belägga ett +ifrÃ¥n Boktryckeriet i Wiborg utkommet arbete. + +Hörsamt memorial. + +IfrÃ¥n A: Cedervallers Boktryckeri i Wiborg har, innevarande Ã¥r, +utkommit ett arbete, under titel: Anteckningar af Tankar i varianta +ämnen, af Jac: Judén 99 sidor in 8, som, ibland annat, innefattar +Ã¥tskilligt rörande religions och salighets läran, framställdt pÃ¥ ett +emot vÃ¥r trosbekännelse stridande sätt, och som, i allt fall, enligt +Författningarne, bordt, innan tryckningen, af vederbörande Dom Capitel +granskas, men hvilket likväl icke skedt, och hvarigenom ej mindre +författaren, än Boktryckaren, gjort sig till ansvar skyldige. Jemte det +jag derföre nu anbefallt Stads-Fiscalen Krogerus att mÃ¥let emot dem i +laga ordning utföra, har jag ansett alla exemplaren af ifrÃ¥gavarande +arbete genast böra indragas och med seqvester beläggas, intill dess +Domstoln sig sluteligan yttrat; och fÃ¥r jag altsÃ¥, i stöd af 8 §: uti +Kongl: Instructionen af den 23 Februarii 1802 anmoda Herr +Landshöfdingen och Riddaren, att efter inhemtad underrättelse om +upplagans storlek, med möjligaste första lÃ¥ta berörde seqvester sÃ¥lunda +verkställa, att ej mindre de hos Boktryckaren och Författaren +befintelige Exemplaren än de som till äfventyrs redan blifvit till +enskilde personer inom Länet utdelte eller försÃ¥lde, varda indragne +och, under försegling i förvar satte antingen hos Herr Landshöfdingen, +eller Ã¥ annat publikt ställe, intill dess Domstolen utlÃ¥tit sig +angÃ¥ende deras confiscation, hvarom pÃ¥stÃ¥ende äfven kommer att göras.-- +Om hvad Herr Landshöfdingen härvid tillgör, anhÃ¥ller jag att blifva +underrättad, sÃ¥som ock om antalet af de exemplar, hvaraf upplagan, +enligt Boktryckarens och Författarens uppgift, bestÃ¥tt, samt huru mÃ¥nga +som kunnat öfverkommas och med den begärdta seqvestern beläggas. +Helsingfors, af Procurators Embetet i Kejserl: Senaten för Finland, den +5 september 1827. + +CARL WALLÉEN. G.A. Wetterhoff. + + + +III. Till Stads-Fiskalen i W. J.A. Krogerus att vid Kämners-Rätten +derstädes tilltala Magistratss. Jac Judén och Boktr. A. C., den förre +sÃ¥som Författare och den senare sÃ¥som Utgifvare af ett, utan föregÃ¥ngen +Theologisk Censur, tryckt Arbete, kalladt----, hvari Ã¥tskilligt rörande +Religionen och salighets Läran förekommer. + +Memorial. + +Under titel af Ant.----har ifrÃ¥n Boktryckaren A. Cedervallers Tryckeri +i Wiborg, innevarande Ã¥r, utkommit ett arbete, som, ibland annat, +innehÃ¥ller Ã¥tskilligt rörande Religion och salighetsläran, framställts +pÃ¥ ett sätt som icke öfverensstämmer med den tro, hvartill Församlingen +i vÃ¥rt Land sig bekänner, och hvarvid jag derföre icke kunnat undgÃ¥ att +fästa min Embets uppmärksamhet. SÃ¥lunda yttrar sig Författaren pag. 21. +»De förste Christne kunde icke med allone förgäta offrandet, hvarmed de +velat muta rättfärdigheten----De hafva materialiserat offrets allegori +i Christi död till underpant för den förmenta försoningen genom +offerblod----SÃ¥ äfven de följande Christne; i stället för en gudomlig +medlare genom den saliggörande läran, och förgätande Skriftens +allegorie om det sista stora offret, en allegorie, som torde varit +nödvändig för de svaga sinnen i den ännu späda församlingen, hafva de +gjort Christus endast till ett lekamligt offer»----hvarigenom läran om +Ã¥terlösningen genom Christi blod och förtjenst föreställes endast sÃ¥som +en missförstÃ¥dd allegori; äfvensom samma lära icke otydligen förkastas +i afhandlingen om »Syndens förlÃ¥telse» pag. 37 och följ. der endast den +moraliska sinnesförbättringen föreställes sÃ¥som en möjlig anledning +till vinnande af Guds nÃ¥d och barmhertighet. I öfverensstämmelse härmed +förklaras äfven, pag. 45., Tro i religiöst hänseende sÃ¥som »själens +innerliga tillgifvenhet och förtröstande vördnad för Gud och en +lefvande visshet om hans välbehag med den förbättrade menniskans +moraliska tillstÃ¥nd och uppriktiga framsträfvande uti det goda», dÃ¥ +likväl, enligt församlingens lärobegrepp, ingen sann tro utan +öfvertygelse om Christi förtjenst och försoning finnes, men hvilken +öfvertygeise, enligt ofvannämnde yttrande, icke ingÃ¥r i Författarens +religiösa tro, sÃ¥dan den har blifvit framställd och vidare yttrar sig +pag. 54., der »ovissheten om belöning för dygden» anses »upphöja +menniskans moraliska värde» och der, längre fram följande yttrande +förekommer: »Den som upplifvad af välviljan, sÃ¥ att han äfven utan +afseende pÃ¥ belöning, kan utöfva det goda----hans själ sväfvar öfver +sinnlighetens inskränkta synkrets. Han kan, under ljufva förhoppningar, +med lugnt sinne föreställa sig idealet af rättfärdighetens domstol +inför hvilken de svaga hafva sin tillflygt i barmhertigheten. Han kan i +den för menniskan mest kritiska tidpunkt som är döden, med förtröstan +nalkas sitt öde i evigheten, dÃ¥ han pÃ¥ ena sidan icke besväras af +pretensioner till oförtjent njutning, och pÃ¥ den andra finner sin +ansprÃ¥kslösa tröst i afsigten af sina redliga handlingar, härrörde af +grundsatts, derifrÃ¥n han hvarken för fruktan eller fördelar kunnat +afvika. Han emotser sitt instundande öde uti hoppet, emedan +bevisningens öfvertygelse är vaklande»----enligt hvilken framställning +begreppet om vÃ¥rt förestÃ¥ende öde uti evigheten sÃ¥ledes icke äger nÃ¥gon +annan grund än en vacklande förhoppning, och menniskan, i dödsstunden, +ingen annan tröst än sina redlige handlingar, tvärtemot hvad +christendomen i denna del lärer och församlingen, sÃ¥som oryggelig +trosartikel, antagit. + +I anseende härtill och dÃ¥ ofvannämnde jemte flere stycken af +ifrÃ¥gavarande Arbete ostridigt angÃ¥ Läran och vÃ¥ra Christendomstycken, +men Arbetet, sÃ¥dant oaktadt, i denne del, icke undergÃ¥tt vederbörande +Consistorii granskning, eller med dess tillÃ¥telse blifvit utgifvit, har +jag härmedelst velat uppdraga Eder, att Ã¥ Embetets vägnar, inför +Kämners Rätten i Wiborg, i laga ordning tilltala magistrats +secreteraren Judén och Boktryckaren Cedervaller, den förre sÃ¥som +Författare och den sednaro sÃ¥some utgifvare af omförmÃ¥lte Arbete, med +pÃ¥stÃ¥ende om det ansvar Ã¥ dem 1 §: i Kungl: Tryckfrihets Förordningen +af den 26. April 1774 utsätter; i hvilket afseende det mig tillhanda +komne exemplar af sagde Arbete härhos bilägges: Ã¥liggande Eder att +mÃ¥let, efter utverkad stämning till Kämners Rättens Ã¥tgärd oförtöfvadt +anmäla samt sedan icke allenast om dess slutliga utgÃ¥ng till mig +inberätta, utan ock, i händelse af uppskof, hvarje gÃ¥ng mÃ¥let vid +bemälte Rätt förevarit hos mig tilkännagifva (!) hvad deri blifvit +tillgjordt och orsaken till uppskofvet. Immellertid (!) anmodar jag nu +Landshöfdingen i Länet att genast lÃ¥ta med seqvester under försegling +belägga alla exemplar af merberörde Arbete som kunna öfverkommas, och +hvilkas confiscation I, vid Kämners Rätten jemväl ägen yrka. Efter +slutad rättegÃ¥ng, och sedan behofvet af medföljande exemplar vid +Domstolen upphört, bör detsamma af Eder hit Ã¥tersändas. Helsingfors, af +Procurators Expeditionen i Kejs. Senaten för Finland, den 3. sept. +1827. + + + +IV. Till H.E. Herr General-Gouvernouren General-Adjutanten och Riddaren +m.m. Zakrewsky, med underrättelse om Ã¥tgärd, som i anledning af +skriften: Anteckningar af Tankar i varianta ämnen af Jac. Judén, +blifvit vidtagen. + +I följd af Eders Exellens förliden gÃ¥rdag till mig aflÃ¥tne skrifvelse +angÃ¥ende det hos Boktryckaren A. Cedervaller i Wiborg, innevarande Ã¥r, +utkomna arbete, under titel: Anteckningar af Tankar i varianta ämnen af +Jac. Judén, har jag genom afgÃ¥ende bref icke allenast anmodat +Landshöfdingen i Länet att genast lÃ¥ta indraga och med seqvester +belägga alla exemplar af berörde Arbete, som antingen hos Författaren, +Boktryckaren eller andre personer kunna öfverkommas, utan ock anbefallt +vederbörande Stads-Fiskal att vid Kämners Rätten i Wiborg i laga +ordning tilltala Magistrats Secreteraren Judén och Boktryckaren +Cedervaller, den förre för innehÃ¥llet af sagde arbete, i de delar +detsamma strider emot vÃ¥r antagna Christna troslära, och den sednare +för det han, utan föregÃ¥ngen tillÃ¥telse af närmaste Dom Capitel, der +Arbetet, sÃ¥ vidt detsamma angÃ¥r Religion och Salighetsläran, bordt +granskas, detsamma tryckt och utgifvit. Skolandes jag, efter sakens +slut, icke underlÃ¥ta att om utgÃ¥ngen deraf till Eders Exellence i +ödmjukhet inberätta. Helsingfors, af Procurators Expeditionen i Kejs. +Senaten för Finland, den 5 September 1827. + +CARL WALLÉEN. G. A. Wetterhoff. + + +Ennenkun edellämainittu, prokuraattorin kirjelmässä oleva määräys oli +saapunut Viipurin maaherralle, oli Juteini lähettänyt, tälle tekemänsä +ilmotuksen mukaan, 50 kappaletta teostaan meritse kirjansitoja +Holmström'ille Ouluun oululaisen priki Carl Alexanderin mukana, jota +alusta johti laivuri Mathias Löthman Raahesta. Prokuraattorin käskystä +Oulun varamaaherra tutki asiaa. Mainittu Holmström ei kuitenkaan +myöntänyt tilanneensa sanottuja kappaleita mainittua kirjaa, eikä +myöskään sellaisia saaneena.--Myös oli Juteini lähettänyt 1 kappaleen +kirjaansa Kuopioon kimnaasin opettaja Wegelius'elle, mutta asiasta +selkoa otettaissa saatiin tietää, että tämä oli lainannut sen +velipuolelleen filosofianmaisteri Fabritius'elle, joka asui Kiteen +pitäjässä Kuopion lääniä. Kuopion maaherra sai määräyksen ottaa +takavarikkoon sanotun kappaleen. Heinolan maaherra Gustaf Langenskjöld +taas määrättiin vaatimaan parooni Wredeltä Anjalassa hänen saamansa 1 +kappaleen. Turun maaherran Erik Wallenius'en piti vaatia ja +prokuraattorille lähettää Turun läänissä olevat kaksi kappaletta, +joista toinen oli Uskelan kirkkoherralle, provasti ja professori +Renvall'illa, toinen taas Mynämäen kirkkoherralla, tohtori +Rönnbäck'illä. Sen jälkeen kertoo prokuraattori kenraalikuvernööri +Zakrewskylle miten Viipurin kämnerioikeudessa oli kirjalle käynyt ja +Juteinille tuomio langennut. Kirjeistä saamme myös tietää, että kirjaa +oli painettu 250 kappaletta, joista 189 oli saatu takavarikkoon jo v. +1827, jolloin kaikki nämä kirjeet syksyllä vaihdettiin. + + + +V. Protokoll i Kejserl. Senat. Just. Depart. för Ã…R. 1831. siv. 2323. + +Den 20 October. + +»Sedan HofRätts RÃ¥det Winter, som i Ã…bo Hof Rätt deltagit uti +pröfningen af nästföljande mÃ¥l för sÃ¥dan jäfvighet uppstigit och +afträdt, föredrog Protokolls Secreteraren Lethin i underdÃ¥nighet. + +De besvär Stads Fiscalen Julius Adolph Krogerus, Ã¥ tjenstens vägnar, i +underdÃ¥nighet anfört deröfver, att sedan Kämner Rätten i Wiborgs Stad, +i anledning af Krogeri Ã¥talan, medelst Utslag den 2 October 1827: +förklarat, magistrats Secreteraren Jacob Judén vara öfvertygad att +hafva, uti en samma Ã¥r frÃ¥n Boktryckaren Anders Cedervallers tryckeri i +berörde Stad utkommen bok, under titel: »Anteckningar af tankar i +varianta ämnen af Jacob Judén», framställt satser, som vore stridande +emot Landets trosbekännelse, den Evangeliska Lutherska läran, samt +förty, och jemte det utlÃ¥tande blifvit meddeladt, rörande Boktryckaren +Cedervallers ansvar, för det han, utan vederbörande Corsistorii +tillÃ¥telse, genom trycket utgifvit nämde arbete, dömt Judén, i stöd af +1 §: uti Kongi. Förnyade Förordningen och PÃ¥budet, angÃ¥ende Skrif- och +Tryckfriheten, daterad den 26 April 1774, att böta Tre hundrade Daler +Silfver mynt med Ett hundrade fyratio fyra Rubel Silfver, hvarhos +Kämner Rätten förordnat att den i beslag tagne upplagan af i frÃ¥ga +varande arbete skulle föstöras; sÃ¥ har Hof Rätten i Ã…bo, dit mÃ¥let +genom besvär inkommit, efter den omgÃ¥ng handlingarne närmare utvisa, +medelst Utslag den 18: September sistlidet Ã¥r, funnit de af magistrats +Secreteraren Judén författade och uti ofvanberörde bok införda +afhandlingar, som röra Religionen och Christendomens stycken, icke vara +af sÃ¥dan beskaffenhet, att Judén för de samma gjort sig till ansvar +skyldig, kvarföre Hof Rätten upphäfvit Kämner Rättens Utslag, sÃ¥ vidt +det samma angÃ¥r det Ã¥ Judén yrkade ansvar, samt honom frÃ¥n allt tilltal +i mÃ¥let befriat: Deruti Stads Fiscalen Krogerus om ändring i +underdÃ¥nighet anhÃ¥llit, i anledning hvaraf Magistrats Secreteraren +Judén blifvit hörd och i underdÃ¥nighet sig förklarat, samt Hof Rätten +med affordradt underdÃ¥nigt utlÃ¥tande inkommit. + +Läsningen af handlingarne börjades, men dermed hanns ej i dag till +slut. Kejserliga Senatens Ledamöter nedgingo klockan Ett. + +Den 21 Oktober, Fredag, klockan x: f:m: tillstädeskommo uti Kejserliga +Senatens Justitiae Departement: verkelige Stats RÃ¥det Friherre Mellin, +Vice Presidenten Avellan, Werkeliga Stats RÃ¥det Edelheim, Stats RÃ¥derne +Fabritius, Hising och Richter samt Hof Rätts RÃ¥det Winter. + +Efter det Hof Rätts RÃ¥det Winter för förut i Protocollet antecknad +jäfvighet uti nästföljande mÃ¥l uppstigit och afträdt, fortfors med +läsningen af handlingarne hörande till Stads Fiscalen Julius Adolph +Krogeri nästleden gÃ¥rdag härstädes förevordne underdÃ¥niga besvär; och +sedan dermed hunnits till slut, yppades skiljaktighet i meningarne +Kejserliga Senatens Ledamöter emellan, hvarföre skreds till omröstning, +dÃ¥ Stats RÃ¥det Richter först yttrade sig:--Och emedan de uti i +frÃ¥gavarande Bok förekommande afhandlingar rörande Religionen och +Christendomens stycken, enligt Stats RÃ¥dets tanke, äro sÃ¥ mörkt och +otydligt framställde, att af de samma ej kunde slutas till författarens +dermed Ã¥syftade mening, samt af Magistrats Secreteraren Judéns inför +Kämner Rätten afgifne förklaring öfver de emot bokens innehÃ¥ll gjorde +anmärkningar, syntes som Judén ej haft för afsigt att genom densammas +utgifvande utsprida meningar som vore stridande emot den Evangeliska +Lutherska trosbekännelsen; ty och dÃ¥ enligt hvad handlingarne i mÃ¥let +utvisade, de utkomne exemplaren redan blifvit förstörde samt nÃ¥gon +skada genom bokens utgifvande veterligen icke skett, ansÃ¥g Stats RÃ¥det +vid sÃ¥dan beskaffenhet nÃ¥got ansvar eller vidare pÃ¥följd för Judén i +denna sak ej äga rum, utan komme det Hof Rättens deri gifne Utslag att +bero. + +Stats RÃ¥derne Hising och Fabritius äfvensom Werkelige Stats-RÃ¥det +Edelheim instemde hvar i sin ordning uti förestÃ¥ende utlÃ¥tande. + +Vice Presidenten Avellan deltog ej uti pröfningen af detta mÃ¥l, sÃ¥vida +Vice Presidenten icke frÃ¥n början öfvervarit läsningen af handlingarne +deri. + +Werkelige Stats RÃ¥det Friherre Mellin ansÃ¥g i frÃ¥gavarande bok väl vara +i mörka och otydliga ordalag författad; men som flere satser deri +likväl förekomme, hvilka, enligt Baron och Werkelige Stats RÃ¥dets +tanke, icke öfverenstämde med Evangeliska Lutherska Religionens +lärobegrepp; altsÃ¥ pröfvade Baron och Werkelige StatsRÃ¥det rättvist +att, med ändring af Hof Rättens öfverklagade Utslag, i stöd af den utaf +Kämner Rätten Ã¥beropade Förordning, fälla Magistrats Secreteraren Judén +att för meranämnde boks utgifvande genom trycket, böta Trehundrade +Daler Silfver mynt med Ett hundrade fyratio fyra Rubel Silfver, hvaraf +tvÃ¥ delar skulle tillfalla Wiborgs Stad och en tredje del Actor Stads +Fiscalen Krogerus; och som de af sagde bok utkomne exemplar, redan +blifvit confiscerade och förstörde, förfölle vid sÃ¥dan beskaffenhet +utlÃ¥tande i denne del. Skolande Utslag i mÃ¥let, jemlikt fleste +rösterne, uppsättas och Actors exemplar deraf Landshöfdingen i Wiborg +tillsändas». + + + +VI. Julkaisemme tässä seuraavan »Kertomuksen J. Juteinin elämän +vaiheista», joka löytyy N:osta 14 sanomalehteä Sanan Saattaja +Viipurista, päivätty 4 päivänä huhtikuuta 1840: + +»Edesmänneen Helmi-kuun 17:tenä päivänä pääsi vanhin virkamies meidän +kaupungin Magistratissa, Magistratin Sihtieri ja Notarius Publicus +Jacob Judén (Juteini), anottuansa, vapaaksi mainitusta virastansa. +Koska hän ei ole ainoastaan toimellisuudensa suhteen viran +toimituksissa ansaitun arvon voittanut kaikilta meidän kaupungin +asujamilta, vaan myöskin monelle ja epäilemätä vielä usiammalle, +Suomenkielen ystävälle mahtaa olla vanha tuttu ja rakas sielu-heimo +Suomen kieltä ja kirjallisuutta kunnioittavien kirjoitustensa ja +toimitustensa kautta,[254] niin tahdomme me, tätä varmaan heitä kaikkia +mokomin kuin itsiämme ilahuttavaista sanomaa ilmoittaissa, niille +maanmiehillemme tiedoksi, joilla tähän (!) asti ei liene ollut +tilapäätä saada häntä tuntemaan, lyhykäisyydessä tiettäväksi saatta +hänen elämänsä menon ja vaiheet. + +Jacob Judén, isänsä tolo-pojan (!) Heikki Jutilan 6:desta pojasta ja +2:desta tyttärestä ijän suhteen 5:des, syntyi Jutilan perintö-tilalla +Rahkoilan kylässä, Hattulan pitäjää 15:tenä päivänä Heinä-kuuta vuonna +1781, tuli kolme kesäkautta kotona paime-poikana oltua 24 p. Elokuuta +v. 1793 Hämeenlinnan kouluun, josta hän, niiden aikuisten koulun +hallitus-miesten (Rehtorien) Boreniuksen ja Ã…kermannin käden alla +kasvanut ja oppia halulla harjoitettua, vuoden 1800 alusta tuli Turun +kouluun ja siinä kevät-puolen vuotta oltua, otettiin 10:tenä päivänä +Syyskuuta samana vuonna Turun Akademiaan Oppivaiseksi, josta hän +erkani vasta 1:senä p. Helmi-kuuta vuonna 1810. Mutta kuin hän +vähä-varaisuudensa tähden ei voinut ylen-aikaa itsiänsä siellä +ylöspitää, niin täytyi hänen antaa itsensä välistäpäin muiden lapsia +opettamaan, ja joutui niin ensistikin jo kohta Akademiaan tultuansa +Turun kaupungissa asuvan Kapteni Mesterton'in taloon, sitten v. +1802-1804 Navon (Nagu) pitäjän Kirkkoherran, Rovasti Mjödhen tykö, +(jonka omaa ja hänen talo-väkensä hyvyyttä hän vielä nytkin +kiitollisuudella muistelee), siintä v. 1805-1806 Juvan (Jockas) +pitäjään Evesti Grotenfeltille, 1807-1808 Maamittarin StrÃ¥hlmannin tykö +Ruokolahdelle, 1808-1809 Maa-jako Oikeuden Tuomarille Hamarinille Juvan +pitäjässä, 1809-1810 Sota-Raadin (Krigs-RÃ¥d) Forselleksen tykö +Peippolan kartanoon Elimäen pitäjässä, 1810-1812 Baroni Gustaf Wreden +tykö Anjalaan. Ainoastaan väli-aikoina sai siis J. Akademian tienoissa +oppia harjoittaa, nimittäin: 1:i Kapteni Mesterton'illa ollessa, 2:i +1804 kevät-puolla vuotta, jona vuonna hän myös sai Suomen Huone +hallitus Seuralta metalin luonnon vaikutuksia merkitsemästänsä (för +Meteorologiska Observationer) 3:i 1806 syksyllä ja 1807 keväällä ja 4:i +tultuansa kevät-puolla v. 1810 Turkuun pyytämään Suomen kielen +kääntäjän (Translatorin) virkaa Suomen Hallitus Hallitus-oikeudessa +(Regerings-Conseil).--Samana vuonna kesällä kävi hän Tukholmia +kotsomassa(!). Vuonna 1812 15:tenä p. Huhti-kuuta Magistratin Sihtierin +siaiseksi Haminan kaupunkiin tultua, pääsi hän siintä 2:sena p. +Joulu-kuuta v. 1813 Magistratin Sihtieriksi Viipuriin, niin kuin myös +4:tenä p. Kesä-kuuta v. 1815 Laivan-mittaajaksi, oli 2:stä (!) päivästä +Huhti-kuuta v. 1819 21:een päivään asti Tammi-kuuta v. 1822 Viipurin +Apu-Biblia Seuran Sihtierinä ja Helmi-kuun 28:stä päivästä v. 1822 +hamaan Toukokuun 18:een päivään asti v. 1832 Viipurin +Korttieri-komitietin Sihtierinä. + +Puolen toista kuukauden paikoille sitten päättyi siis J----nilta +julkisen viran toimitus. Ajatellessamme että hän, moninaisia esteitä ja +vastoin-käymisiä vastaan sotiessa ja tärkiäin viivyttämättömäin +virka-töidensäkin välillä säilytti halun ja rakkauden äidin kieleen +puhtaana ja palavana ja että hänen kanteleellansa oli heliä ääni ja +soittajalla silmä selkiä jo silläkin ajalla, kuin sormet melkein +lakkaamata olivat väsyttävissä virka-töissä kiini ja on taivas sangen +tymperä, niin lieneehän meillä syy toivoa häneltä Suomen kielelle uutta +ja runsasta vuoden tuloa nyt, kuin ei viran vaivat ja väsytykset enä +kiellä häntä Wäinämöisen kanteletta ylen-aikaa käsivarrella +kantelemasta, eikä elämän murheet estele häntä, sormet soitto kielillä, +yhä ylös kirkkauteen katselemasta, josta valo alas-vaipuu soittajankin +sieluun selittämään hänelle oman sydämensä tuskin aavistettua syvyyttä, +ja nimeilemään nimettömiä ja sanoihin solmeilemaan tuolta ylhäältä +tuotettuja ihmet-ilmestyksiä, vähemmin näkeville kuolevaisuuden +matka-kumppanille loisteeksi liikunnoillansa. Totta kyllä on meidän +mieheltä elämä-kulku jo kauvan puolen päivän paikkoja ohitse, mutta +kaukana on vielä hänestä elämän ehto-hämärä ja jokaiselle pohjan +pojalle tietty, että keski-illoista vasta alkaa taivas täällä oikein +seljetä ja sinertyä ja mieli mehuta ja liikunto oikein luokostua +liikkuvalta ja työ oikein käydä mieltä myöten työn tekevältä».--Tämän +jälkeen on viittaus viivanalaiseen, jossa sanotaan: »Maininnemme myös +tässä, että meillä on toivona saada jonkun ajan perästä uusi tilapää +puheen jatkantoon samasta aineesta». Ja sitten julaistaan saman vuoden +Sanan Saattajan Viipurista 27 numerossa Lauvantaina Heinäkuun 4 päivänä +seuraava tiedonanto: »Viipurista. Äskettäin mainitsimme tässä Lehdessä, +että Magistraatin Sihtieri J. Juteini edesmenneen Helmi-kuun 17 p., +anottuansa, vapautettiin pitkällisestä virastansa, jossa myös hänen +elämänsä meno ja vaiheet lyhykäisyydessä tiettäväksi tehtiin, jonka +lisäykseksi tällä kertaa ilolla panemme, että Juteini 26 p. +edesmennyttä Kesä-kuuta Magistraatissa vastaanotti Läänin Kupernöriltä +yhden aivan kauniisti raketun kansiniekan Hopia-maljan, jonka tämän +kaupungin Kaupias- ja Porvari-kunta hänelle lahjoitti kiitollisuudensa +osoitukseksi hänen pitkällisen ja toimellisen palveluksensa edestä. +Tämä malja, tietetty Pietarissa lähes 1500 Ruplalla, paina (!) 11 +naulaa, on sisältä kullattu ja ulkoa, paitsi muita kaunistuksia, +yhdellä puolella varustettu Viipurin kaupungin vaakunalla ja toisella +luettaan seuraavaiset piirrokset: + + Jakob Jutelnille. + Wiipurin kaupungin Sihtierille, + 26 vuotisista vaivoistansa, + Kaupungin kaupiaskunta. + 1840. + + Mitä hohtava hopia, + Kuta kulta kiiltäväinen, + Nepä muuttuvat moneksi. + Muistosi on muuttumatoin. + +Heti tämän jälkeen seuraa »Jaakko Juteinille» omistettu pitkä +ylistysruno, jonka lopussa on merkki -g- ja jonka nähtävästi on +aiheuttanut juuri edellä mainittu »uusi tilapää puheen jatkantoon». +Se kuuluu näin: + + + JAAKKO JUTEINILLE. + + Pelto-maata pehmennyttä + Sekä auran terän alla, + Että astoimen ajolla, + Muokattua monistellen, + Peri-pohjin perattua + Vaotessa varsin totta + Kyllä kysyttänee vielä + Kaksi kättä kääntäjeltä(!), + Miehen kättä, miehen mieltä, + Eikä lainkaan lapsellista; + Muutoin aura ajaissansa, + Herja tämä heitteleepi + Monet polvet poikki kylvön, + Monet sikkelot sisähän, + Saarten kolkat konkkelille, + Luiskuu viintoon viskomalla, + Vellomalla Veteläisen, + Ruman rusko-mullan kanssa + Ruoka-mullan mullin mallin, + Kaatomalla kahden puolen. + Kivet, ravat raunioista. + + Mutta sinä siivon suopa, + Sinä jäykkä-jäseninen, + Suomalainen syntymästä, + Meidän mielenkin halusta. + Ennen muinon elämäsi + Laittelit keväällä kerran + Kaikki kalut taitavasti, + Kävit sitten vaan kädellä + Yhdellä ja yksinäsi + Oman nerosi ojassa, + Varustukset jo varana, + Yhdellä yrityksellä + Tuosta noin vaan tunkemahan + Auraa ahkerikko-maahan. + Mehuttomaan meidän kielen-- + Siksi sitä moni luuli-- + Urhollinen. uuras miesi! + Vaikka totta toinen käsi + Kiini oli oikeuden + Lento-kirjan kiehkeroissa, + Vaikka varsin terä toinen, + Toinen terä, toinen varsi, + Toiset tavat työ-kaluille, + Eväs-kontit erilaiset + Molempihin, mokomihin, + Miestä kyllä kysyvihin + Töihin totta tarvitaankin. + Niin nyt työtä tehtyäsi + Kahdenlaista, kahden miehen + Harteet heti hellimähän + Sekä käsnätkin käsihin + Saattavata saitpa Sinä + Pellon pinnan piirretyksi, + Turve-käntit käännetyksi, + Kuohkiaksi kovan kuoren, + Sekä pellon pehmiäksi, + Viljan kauniin kasvavaksi + Aivan vähässä ajassa; + Ettei keksiä kerinnyt + Mitä moni niittäjistä, + Moni myöskin myöhästyypi + Kaahiessa katsomaan ja + Kuulustamaan kuinka kummat + Toimeen saatti Suomalainen + Nurmen nurin kääntäissänsä + Oman korven kasvamilla, + Veitsen oman vuolemilla, + Oman pajan paahtamilla + Kestävillä kaluillansa. + + Jaakko, jalo viran töissä, + Laulun latoja Juteini! + Selvä seppä Wiipurissä,(!) + Sinä kalun kaunihimman + Sekä terien tekiä + Harvinainen, Hattulasta! + Kauvan nähnyt nuhjumista, + Kauvan kuullut kalkkumista, + Paljon palkeen pauhumista + Viipurista, viimein kerran + Kyllästyneenä kysyypi + Suomen suku jo Sinulta: + »Mitäs miitit, mies, niin kauvan? + Kyllä on jo odotettu + Saita saavan säästöstäsi + Rikkahasta riemuksemme, + Näpistäsi nähdäksemme + Oman pellon, perkaamasi, + Kaunihia kasvannoita. + Sillä vaikka kalut kaikki, + Vaiva, vahvuus käsi-varren + Sinun ovat osinkota, + Ystävämme, yhteisestä + Pelto-maasta maksettava + Ompi toki osa-lyhde. + Siihen päälle päätteheksi + Maksa poispa maksettava + Vero vielä viivytetty. + Miittimälla mitä voitat? + Pääset paremmin pahasta + Tulos', Jaakko, jakamalla + Koko suomen suvullesi. + Jopa siltä joutusasti, + Kohta tulee korjatuksi + Anti köyhällä ajalla, + Niin kuin nisu lintuisilta + Kylvettynä kynnykselle + Taka-talvena kovana. + Alä suutu Suomen maahan + Suomen kansaan suloisehen. + Maa on mettä makiampi, + Kansa koko kiitollinen, + Vaikka vuosien perästä + Sydämensä sytyttyä + Vasta saapi sanomahan + Poika täällä pohjan maalla, + Mitä mielessä makaapi. + Onnellisna ollessasi + Isiä ja ihmisiä, + Oivallisen osan saanut + Sekä riemun rikkahimman + Luojan meille lohkoessa + Kullekin oman osansa, + Empä tiedä toivotella + Sitä suurempaa Sinulle; + Olkoon vaan nyt olevainen + Puuttumata pysyväinen!-- + Mutta vielä viimmeheksi + Toivot tuotan maakuntamme + Sanoillansa sanoessa: + Jutuistapa nyt Juteini. + Vierallista vihkamoista + Kerran kätesi molemmat + Irti saanut itsellesi, + Koettele kyntöäsi + Kerran kahdella kädellä. + Tuota toinen kynä-veitsi,[255] + Vanha veitsi vaivoistansa + Lasin ala laskettua: + Vuole sillä Suomen sulka, + Sulka suihkuva, teräinen, + Jolla taidat taivutella + Uudet vaot vainiolle, + Ajamalla aika-miehen + Ajolla juur ahkerasti. + Ja jos pääsi palavahan + Tuosta tullut poltteleepi + Taikka kulkku kuivettuisi, + Eli kieli kiprimöissä + Kita-lakeen kiinittyisi, + Maistelekas maljastasi + Ryypyn reunasta repäise, + Aika-miehen astiasta. + Tohvisesta toimen miehen, + Jonkun kerran,--joudukkeeksi + Valmis tuossa vaollasi + Kaupunkimme kiitollisen, + Viipurin kalja-kapassa + Vesi, meteen verrattava, + Meistä maistava medelle, + Hunajalle huulissamme. + Sitten vielä siitönäkin + Kärkemmästi kyntö käypi, + Juosten jalan, juotuasi, + Että vaahti varsastasi + Vieressäsi vierteleipi.-- + Kyllä kynnät, kyntänetkin + Ilman muiden muistutusta, + Itse pellolle isäntä, + Eikä paha palkollinen, + Mutta, tiedät, tekeväistä + Kaikki kilpaan kiihkottavat + Laiskan aina laskemalla + Joutilaana juoksemahan + Mihin mieli vetäneepi.-- + Sanottua sanomalla, + Kerrattua kertomalla + Minäkin siis mielestäni + Toivottelen tuota vielä + Halun oman osottaissa: + Kynnä kelpo kyntäjämme, + Aja aina siihen asti + Että Sinun, elämäsi + Aurinkoinen alaville, + Laineisehen läskeissänsä, + Aina vielä ajamasta + Löydettyä löysänneepi!-- + + + +VII. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastossa on seuraavat +käsinkirjotetut kappalainen EY. Joh. Ahlqvistin runot: + +[Ahlqvist, Fr. JJ [_Jälkipuhe_--] Yhtä ja toista Sihterille Jacob +Juteinille hänen kelvottomain ja usein juuri hävyttömäin Runoinsa +päälle.--Kirjoitettu [mukaillen] Parickalassa sinä 8 päivänä +Maaliskuussa vuonna 1830 Manus Birkmannilda. Viito. 12 s. + +Ahlqvist, Fr. J. _Jälki-Puhe_ muutamista Sihtierin Jakob Juteinin +pilkka-Kirjoituxista, mainitulle Herralle, hyvässä aiwoituxessa +omistettu.--Tämä jälki-puhe on parannus Fr. J. Ahlqvistin +samannimisestä Jälki-puheosta kyhäilty hänen ystävältänsä Olli +Pesoniukselta. IV:o, 16 s.--A.E. Bernerin lahj. P.k.l. IX. 1858. + +[Ahlqvist, Fr. JJ »_Jälkipuheita_» Sihterin Jacob Juteinin muutamista +sopimattomista runoista ja kirjoituxista». VIII:o, 23 s.--»Af Kapellan +Aurén i Jääskis». Pk. 5. XII. 1849. + +[Ahlqvist, Fr. JJ 1) [_Jälkipuhe_, M. Birkmannin (?) mukaelma]. »Yhtä +ja Toista» Sihterille Jak: Juteinille vastauxexi hänen kelvottomain ja +usein juuri hävittömäin Runoinsa päälle.--IV:o, 19 s.--2) Suorasan. +lisäys ed:seen ss. 20-23. 3) »Ucko Noal, Ucko Noal oli mjehen mjel» ss. +24-28. Toht. Th. Sehwindt lahj. 95-96. + +Näistä Suomal. Kirjallis. Seuran hallussa olevista, kaikkiaan 5:stä +toisinnoista me painatamme vain seuraavan 32 sivua käsittävän +käsinkirjotetun kirjasen, joka ehkä enin lähentelee alkuperäistä: + + + JÄLKI-PUHEITA + +Sihtjerin Jakob Juteinin muutamista sopimattomista Runoista ja pilka +Kirjoituxista, mainitulle Herralle hyvässä aivoituxessa sanotut. + +(Toisellaisella käsialalla:) + + Fr. Joh. Ahlqvistilta. + Kapp. Wirolahdessa. + + Siv. 2 + + Voi sun juttujas, Juteini! + Villitsiä vejsujaisi! + Mitäs konna kirjoittelet? + Mitä leuvoistas laseksit + Aivan ilman ajatusta?-- + + Mitäs Pappeja paneksit + Koiran hampailla kaluilet + Valat paksulta valetta? + Eikös muistu mjelehesi, + Vain ett tjetäne todella. + Mitä Suomi seuranneepi + Mikä oppi, lje otettu? + Lukeneeko Lutherusta + Vain pitänee Paavin uskon? + Kuka voilla voiteleepi + Saarnamjestemme seassa + Koko Suomen seurakunnas + Ilon autuuden avaimen? + Voita Pappi palkaksensa + Saapi Sihtjerin suruksi. + Voi on voide voimallinen + Rasva ravinnoks hyväkin + Rakas myöskin riivarille, + Liukas, joka liikuttaapi, + Liikuttaapi, lijottaapi + Sihtjeringin kuivan kjelen, + Että vastaapi vakaasti, + Liukkahasti liehakoitsee, + Käändääpi kans kaunihiksi + Varsin väärängin asian. + Totta Sihtjeri, sinäkin + Jollonkullon joutessaisi + Olet ottanut halulla + Pappilassa pöydän päässä + Voita vahvasti tygöhös + Rasvaa vatsahas valanut-- + Kukin kiittääpi tavallans + Seuraa luondonsa lakia-- + Porsas paiskaapi kumohon + Kylläisenä kaukalonsa. + Koira nurkat kasteleepi + Saatuansa suuruksensa, + Kissa kiittääpi hajulla + Jongan jättääpi jälelle, + Paha ihminen puheilla + Että töillä törkehillä. + Kuka hitto hinnan tähden + Sjelun laskeepi sisälle + Jjankaikkiseen ilohon? + Älä Sihtjerin elosta + Päätä Pappejen menoihin. + Hinta hyvä hyppyisihin + Pitää pistettää pivohon + Kärkkään Sihtjerin kätehen + Puheen pjenengin edestä, + Jongan suustansa sanoopi + Taikka paperill' paneepi; + Vaikka vjelä vjekkasti + Aivan petoksell' peräti + Jonguun asiat ajaisi, + Eli paperill' paniisi + Kehnomangin kirjoituksen. + Vain vejsaatkot vjerahille + Puhut Paavin uskoisille? + Miks sit' Suomeksi sanelet + Suomen mjestä suututtelet? + Mitä Paavista puhunen, + Tjerait etehes vetelen? + Totta joutses jännittelet + Kohden Suomen Saarnaita; + Nuoles myrkyiset moniat, + Joita ambuilet alati, + Suomen Saarnaaihin satutat. + Paljon muutakin pappeista + Puhut pahoja sanoja, + Myrky hambaitas hivoksit + Ikeniäs irvistelet, + Saarnastakin soimaelet, + Kyllä kaappua hyväilet + Mullikkaasta muistuttelet + Muutta etten mainitsisi. + Pidä sinä pitkä saarna + Pidä pitkä ja suloinen. + Jos on otsassas älyä, + Toinda toiselle tarita + Ettes unehen upota + Laske wäkiä levolle. + Pahoin peljättäp' olisi + Ettei alla ensimäisen + Ikävästä ihmisille + Torku tarjoksi tuliisi. + Jopa joksikin nukutti + Haikiasti haukotteli, + Varsin vaipunut olisin, + Koska katselin puheitas + Luin Lasten kasvatuksest, + Ellen tappuroit tavannut, + Joihin tartuin ja takistuin + Noita suorin ja selitin, + Silmät selkeemään rupeisiit. + Viimein (!) päästyän peräti + Pistin tappurat tulellen + Torkun humahus hävitti, + Silmät selkeni unesta. + Jospa ottaisit opiksi + Saarnan lyhvengin sanaiset; + Myrky mjelestäs meniisi + Sydämestäs häjy hengi, + Etkä soimaisi enembi + Kjelell' kärmehen kiduttais + Ilman syytä ihmisiä. + Mitäs mullikkaast muriset? + Mullikas on mjehen muona + Pandu palkaksi Papille + Perheen Haldiain perästä. + Mullikasta mjeli tekis + Saada kyllä Sihtjeringin, + Vaikka harvoin vasikkakin + Hänell' teuraaksi tuleepi. + Oikein on tämä asia, + Pala suuri suun repiipi + Pian pjeneltä pedolta. + Älvös suotta soimaele + Panetuksilla pureksi + Koko Säätyä kovasti; + Itse ihmisten Isältä + Sääty sanans saattajaksi + Ihmisyydelle iloksi; + Vielä siitte vahvistettu. + Myöskin Riikin Ruhtinaita + Kautta Lakien lujasti + Kautta käskyn kaunehimman: + Muutoin taitaisi tavata + Paitsi häpiät häjyä, + Raukka päälles rangaistuskin, + Viha Herran Hallitsian. + Älä leukojas levitä + Pahat paljasta ikenes, + Kisko pilkahan kitaasi, + Ettes heikkoa herätä + Pahuutehen paisuttaisi, + Huonot veljesi vihoita, + Saattais sanan kuulioille + Paljon luuloja pahoja, + Väärät luulot, villitykset + Opistakin oikiasta. + Laske leukasi levolle + Hampaat höllitä häjyimmät + Päästä Herra Hengellinen + Kateutta on jo kyllä + Maassa määrätä monella + Pappeistakin aivan paljon. + Sama kalvaava kateus + Ombi sinungin sisässäs, + Koskas näitä kirjoittelet + Lanttaat läkkiäs loputa + Veden vuodatat tavalla + Härskyt peräti hävytä. + »Hyvä toista on torua, + Paha panna itsiänsä», + Sen nyt sinusta näemme, + Paljon Pappeja paneksit + Panettelet pahan suopa, + Vjelä muitakin muriset + Virkamjehiä mitata, + Kaikki haudan kaivajatkin + Saavat kiukkuas kokea; + Mutta Sihtjerin sinänsä + Jätät järin koskemata. + Kyllä haapun tarvitsisi + Sihtjerikin selkänänsä, + Jolla haisevan häpiän + Silloin peittäisi poloinen, + Koska tuhman talonpojan + Joll' on taskussa jotakin + Vejvihinsä vjetteleepi; + Johon peittäisi peräti + Suden kidan kelvottoman, + Joka aina ahnehtiipi + Saada salista (!) sisäänsä. + Ja on Sihtjerill' sopiva, + Peittäis hambahat peräti + Vahvast vatsahan vetävät. + + Vjelä sanaisen sanoisin + Ehkä parikin puhuisin + Jos ej juttuni jaloksi + Vejsun pitkäksi venyisi, + Ja niin mainittais minusta + Mitä soimataan sinusta: + Ett' on pitkäldä puhetta + Raipan kaltaiset runotkin, + Mutta meiningit vähäisen. + Tapahtukoon kungin tahto. + Kyllä sinä selkiästi + Ruotsin kjelellä kehoitat, + Että pitää pännä mjehen + Joka laskeepi lukuja + Taikka lauluja latoopi, + Joko neuvoa jotakin, + Joko johdattaa hyvähän + Taikka huvittaa hyvästi + Ilman virhetä iloittaa, + Taikka molemmat tarita. + Tosin sinä myös tätäkin + Tolsinansa toimittelet + Toimellisella tavalla: + Mutta mikäs mjelessäsi? + Mikä silloin meiningisi? + Mikä päässäsi poloinen, + Koskas Kestikin kehoitat + Juoma Lauluja latelet? + Kuhun tuhmia talutat? + Kuhun heikkoja kuletat? + Tunne ensin tarkemmasti + Kansa kulle kirjoittelet. + Kyll' on Suomessa kyliä + Pitäitä sangen paljon, + Joissa miehet joukottaisin + Ynnä pöydän ymbärillä + Istuuvat ilolla mjelin + Pöydän äärtä paineleevat + Kyynysvarsilla vakaasti, + Putelita palveleevat + Kapan kunnias pitäävät; + Joksikin jo olven juovat + Vjelä viinankin vetäävät + Nahkallansa narrin palat, + Pyllistäävät suuren pullin + Kohden kattoa kumoohon, + Kortelingin kumaiseevat + Aivan ahnaahan kitaahan, + Pulputtaatpa putelista + Kulkuhunskin kohdastansa, + Njelaiseevat norri kupin + Nappiansa nuoleskellen, + Paikoin punsinkin paneevat + Vatsahansa mjehet vahvat. + Piippu pjeni hambahissa, + Josta sauvua sysäävät + Karvahinta, katkerinta, + Puhaltaavat paksun pilven. + Posket joteskin punaiset, + Punaiset ja pullollansa, + Viinan karvaiset vihannat: + Tupakasta vahva tuppu + Häijy pallo hambahalla + Myrky-lehdeistä mädistä + Saksan vesiset vedestä, + Joita jauhaavat halulla, + Märehtiivat, mökeltäävät, + Että kuola konnain suusta + Vesi ruskia valuupi. + Nenä nuuskalla noettu + Sian siivo sjeramissa, + Räsähtelee räkä reijät, + Joita korjaavat kädellä + Pyhkäiseevät peukaloonsa + Hihan suuhun hivuttaavat, + Housut, helmat saastuttaavat. + Silmät pjenet sihkurassa, + Veren karvaiset, vesiset, + Huulet höpisee jalosti + Äändä kantaavat kovasti. + Vjelä vejsungin repäisee + Rölähyttää raskas rinda. + Jopa kortitkin kovasti + Paikoin pöytähän läjähtää, + Kortit viinasta vetelät + Ohran ljemestä lihavat + Tupakalla tuhratuna. + Tekeevät siit' toisinansa + Tappelungin taidottomat, + Että jyskinä, jytinä, + Kauvas kuuluupi kumina, + Äänen möyke ja älinä. + Tapa hyvä tappelussa + Lyöpi kuka kerkiääpi + Eikä vuoroa eroita. + Nyrkit niskahan lusahtaa + Kyllä korvillen kajahtaa, + Kannuustaavat kanta päillä + Kintut rikki kumpaneilta. + Piiput seinihin sirisee, + Ruki ruskaavat jaloissa + Poudat heiluuvat hädässä + Penkit paukaavat pakossa + Kovin keikkuuvat kapatkin. + Putelit ja pulli parat + Saavat lopun surkehimman; + Juoma juokseepi kapasta + Laviasti lainehtiipi + Viina virtaapi sekaahan, + Että kortitkin koriast + Pöydällä siit' purjehtiivat. + Muoto muuttumaan rupeepi + Kasvo käändyy kalveheksi + Nenää valkiaks vetääpi. + Monet viinasta väsyneet + Oluesta onduvana + Sekä rauvenneet sodasta + Painuuvat siit' pöydän ala + Lopuks lijalle menolle. + Tuonne syökseevät sisunsa + Olven ulos oksentaavat + Viinan koirille kokoovat. + Saavat saappahat osansa + Kauhtanatkin kauniit merkit + Pöksyt parahan tavaran. + Tuolta hiljangin heräävät + Tuolta viimein vilpastuuvat + Ylös kömpiä kokeevat + Mjehet pohmeloll' pahalla + Taudill' tehdyllä kovalla, + Miehet hyvin merkitytkin + Kauniit katsella peräti. + Paitsi kauhtanan koreutt' + Millä mustelma nenässä + Nocka nosnut korkialle, + Kulla kallo paljahana + Hiukset revityt hitollen, + Millä otsassa omena + Kulla kuhmu kulman päällä, + Millä huulikin halaistu + Kulta hammas kolistettu, + Millä silmäkin sininen + Kulta kasvot raamittuna. + Näitä tapahtuu todella + Suomen mjestenkin seassa. + Pitäävät näin pitkät kestit + Kapakoiskin kaiket päivät, + Ratki räyhäävät rajusti + Juoma penkissä pelaten, + Kuluttaavat kukkaronsa + Ajan aivan tarkiangin, + Pöksyt pantiksi paneevat + Kosk' on tuhlattu tavara. + Mitä mjehist' muistuttelen? + Monen pojatkin poloiset + Korvat vjelä kostiana, + Maitosuiksi mainittavat, + Kyll' jo kauniisti osaavat + Panna leuvan parrattoman + Kenohon ja keikallensa + Ottaa ryypyt oivalliset + Pullin pohjat paljastella, + Kyllä konnat kuola leuvat + Viinalla jo viruttaavat + Maito-hambahans halulla, + Viinan kulkuhuns valaavat + Veden vertana pitäävät, + Oppineet on olven juojat. + Ej siis tarvitse enembi + Kirjoitella Kesti Laului + Juoma Lauluja latoa, + Pyytää pahuutta enätä + Juopumukseen johdatella. + Kyllä mjehet meidän maassa + Juoma konstin jo osaavat + Ilman vejsun vjetellystä + Kirjan pahan kehoitusta, + Joka pahan pahemmaksi + Tuhman tekee turmelluksi. + Vjelä veikkonen kysyisin, + Kuingas kokonans unohdat + Säännöt suuren Hallitsian? + Käsky käypi korkialta + Esivallalta varoitus + Vastoin juopumust vakaasti; + Käsky pappejen kätehen, + Että estellä visusti + Tätä ilkiät eloa. + Sinä toista toimittelet + Painetuilla paperillas, + Joilla juuri julkisesti + Kestin pitoihin kehoitat + Vjetät viinahan vasetin + Juopumukseen johdattelet. + Vastoin vahvoja Lakeja + Säännön selkeitä sanoja. + Kuingas rohkenet ruveta + Näitä vastusta vapaasti?-- + + Mitäs luulet mjesi parka? + Onkos oikenin asia + Sekin tehtynä sinulda, + Vähitellen, vähätellen + Levitellä oudot opit + Edestuoda erhetykset + Suomen mjesten sydämmihin? + Pidät järjen parembana + Ilmoituksia isoja, + Pyydät helvetin hävittää, + Ottaa pojes perkeleengin. + Tulla töillä Taivahaasen. + Kuingas Raamatun kukistat, + Sanan selkiän sokaiset + Jutut jaloimman Jumalan + Itse Herran Ilmoitukset? + Vjelä syitä selviäkin + Joita Järki johdattaapi + Voidaan vastahas vedellä. + Kuhun järki kuljettaapi + Ilman Herran Ilmoitusta? + Opin peräti pimiän + Tjedon Luojasta lokaisen, + Uskon uudesta elosta + Sangen heikon, häälyväisen, + Kehnot hyvään kehoitukset + Lopen huonon lohdutuksen + Kovan kuolemaa käsissä + Järki saattaapi sinulle + Paitsi Juttuja Jumalan. + Tähän todistus totinen + Ovat vanhat viisahimmat + Kansat kaikkein kuuluisammat; + Vanhat vahvat Ruomalaiset + Kerkiätkin Krekiläiset + Että Egyptin eläjät. + Ota helvetti häjyltä + Kjellä perkele peräti-- + Etten petoksest' puhuisi + Engä suuresta surusta, + Vaivastakaan vaikiasta, + Johon joutuupi jokainen + Viimein tuolla tuonelassa, + Joka juttuhis, Juteini, + Suostuu, niitä seuraileepi-- + Kuingas tahdot tuhman kansan + Estää pojes pahuudesta + Turmelluksesta takaisin? + Ej vjel pimeys peräti + Ole hajonnut, hävinnyt, + Ej vjel' valkeuus valaisnut, + Loistanut kyll' lämbymästi, + Että tavat toimelliset + Paitsi muuta pakotusta + Kautta oman kauneuudens, + Tähden toimens ja hyvyydens + Suomalaisten sydämmissä + Aina saisivat siansa. + Jos sä helvetin hävität, + Pidät narunna pirungin; + Kussas palka on pahalle + Makso mjehelle häjylle, + Joka estetä eläissä + Paljon veljijäns vihaapi + Retket riivattuin kuleksii, + Istuu pilkaitten parissa, + Pitää pettäjät hyvinä + Pettää itsekkin ilolla, + Seuraa halujans häjyjä, + Synnis suruta makaapi, + Joist' ej erkane elossa + Joit' ej kadu kuolessakaan? + Pitääks vaivoista vapaaksi + Piinast' pääsemän peräti? + Kussa hurskaus on Herran. + Totuus Tuomarin totisen?-- + Päästä töillä Taivahasen + Anna autuuden perustus + Olla hyvän omatunnon, + Kuhun joutuu kurja mjesi, + Jok' on eksyksiin erennyt + Pojes totuuden poluilta + Haihtunut on harhateille? + Mistä toivo on tuleva, + Kusta löytänee lepoa? + Eli pitääkös poloisen, + Ett' on tundo tahrattuna, + Ensin epäilys elossa, + Sitten peljästys pimiä + Osa kuolessa oleman? + Eli kussas kurjan luulet + Saavan viimeingin siansa? + Pitääks loppuman peräti, + Vaikka retkensä vihaapi + Kauhistuupi käytöstänsä + Vaikka andeeksi anoopi, + Vaikk' on palainnut pahasta? + Kussa kärsimys Karitsan? + Kussa armo Armahtajan, + Armo Autuaks tekiän?-- + Jos et peljänne pirua + Etkä huoli helvetistä, + Jos et peljänne pahuutta, + Tuimaa Lakien totuutta + Raskahasta rangaistusta, + Joka seuraapi jokaista, + Joka julki johdattaapi + Kansan tuhman kuljettaapi + Haihduttaapi harha teille + Oppiin väärähän vetääpi; + Kuingas tundos tahraelet, + Saatat sydämmes suruuhun, + Levon karkotat kotoas + Että eksynnein tygöä, + Joita kirjoillas, Juteini + Poika parka, pahendanut? + Vjelä kertojen kysynen: + Kuingas tundos tahraelet, + Joka viimeingin vihassa + Sulle soimaapi surulla, + Sinun sisukses repiipi, + Ettäs kansaa eksyttänyt, + Olet ottanut käsistä + Parhaan autuuden avaimen + Mjehen monenkin mukoman + Olet turmellut todella?-- + Jos on pännälläs pituutta + Kyllä kynäsi terävä + Jos sen annat juoksennella + Päällä paperin pelata; + Jos on tölkis täytetynnä + Mustalla muillengin asti, + Jos on syyhy sormissasi, + Taikka kutku kukkarossa, + Jos on halu huudetuksi + Tulla kyllä kuuluisaksi + Kyllä saada kunniata; + Kirjoittele kaunihisti, + Toru turhia tapoja + Pane pahoja tekoja, + Jotka kansassa jotengin + Ovat ottaneet asunnon. + Naura nurjalle menolle + Näytä hambahas häjylle + Ilkivallalle ikenes + Pilkka kirves pahuudelle; + Anna oppi oivallinen, + Neuvo, nuhtele välistä. + Paikka paras on sinulla + Räntin vjeressä valittu, + Panna paperill' kokohon + Opit ojentaa paremmat, + Tjedot tarita hyvätkin. + Käännä kirjoja hyviä, + Joita kansa käsittääpi + Suomen kjelelle sovita. + Anna suomeksi Aviisi, + Jolla saattaisit sanomit' + Että tjetoja enemmin + Suomen mjehille monia, + Sanomita muilta mailta, + Että omasta ololta. + Kyllä kartuisi kalua, + Ainehita aivan paljon + Mjehelt' muultakin monelta + Lehden täytöksi leveimmän. + Olispa myös ottaita, + Löytyis lukioit' lujasti + Suuren Suomen maan kylissä. + Hyvä hyödytys perässä + Olispa teollas tällä. + Monet tjedot tarpeelliset, + Neuvot, opit, ojennukset + Tuliis kansalle tutuiksi, + Valo koittaisi väkevä. + Vaikkas olet virren sepäks + Runonjekaksi ruvennut, + Älä turhia taritse, + Joist' ej ensingään etua, + Niinkuin nimeltä tämäkin: + Saatat armejat sanoista + Kutsut mynstrinkiin kokohon. + Mitkä selkähän sovitat. + Määräät mjehiksi hevoisten + Kutka jalkaisin kuletat. + Ylös Nominat ylennät + Annat Komannon käsiihin + Ronominat reserviksi + Varamjehiksi varustat, + Verboiss herroja herätät. + Nauru estääpi enemmin + Näitä mainimast nimeldä. + Kulle hyväksi kulutus + Läkin tuhlaus tämäkin? + Vjelä puuttuupi vähäisen + Sanais joukosta jotakin: + Kersantit ja Keppi mjehet, + Välskäärit ja väntrikitkin, + Vaanuin kantajat vakavat, + Rumpuin pjeksäjät rutevat, + Pillein soittajat soriat + Muonan mukomat vetäjät. + Älä älytä ärise, + Luvattomia lorise, + Virkamjehetkin vihoita. + Joita vastaan vanhuudesta, + Vaikka vjelä virhettömät, + Kansall' ovat kurjat luulot + Epäilykset, epäuskot. + Pidä suusi pjenembänä + Kyllä kynääsi kurita, + Puhu, poikanen, puheita + Joitas vastaavas varonet. + Ota itsehes opetus + Jotas toisille tukitset, + Lahjas lahjoitan takaisin; + Syldä seitsemän totuutta + Joka valheen valajalle. + Kasvaispa kirjoja maahan + Sattuisipa sangen paljon, + Jos sais kaikki kirjoitella, + Jos sais kaikkia sanoa, + Mitä sylki suuhun tuopi + Vesi kjelelle vetääpi. + + Paljon sinulla sanoja + Monet myöskin puheen parret, + Aineet tutkia tarittu + Kokonaiset kappaleetkin, + Joit' ej tutki tuhma mjesi, + Tunne selvä Suomalainen + Yksinkertainen käsitä, + Vaikkas vjelä vaskessakin + Ulosantaisit asian; + Kysyy kohta kumpaniita + Vaikka ilman vastausta + Esimerkiksi sanottu: + Mikä toipa muisto Patsas + Kirjan muotoinen mukoma? + Kuka raamu Kivipiirros? + Kuka Pappi Pää Rovasti? + Mitä Pila merkinneepi, + Taikka Tappurat elämän? + Ketä Kehto koskenneepi? + Kuinga Kirjat painettanee? ¦ + Sinä painatat paperis + Paremmat ja pahematkin + Paitsi perään katsomusta, + Paitsi pjenintään luvata + Sedervallerill' vapaasti; + Minä pöksyt painattelen + Housu vaatteet ja hamehet, + Painattelen kangas pankat + Liina vyhdit, villa langat, + Painatan myös puumulliset + Painajan väri padassa. + Räntti runot ränttäileepi + Sitä varten valmistetut.-- + + Jo nyt lauluni lopetan, + Toimen neuvolla torani, + Armas Herra, Herr Juteini, + Runonjekka rohkiambi, + Lauluin kuuluisa latoja + Ota ojennus hyväksi + Otolliseksi opetus. + Jos on mjelestäs jotakin + Kovan kaltaisest' sanottu: + Totuus kynääni kuletti + Saattoi suuhuni sanoja + Joihin juttus joutavimmat + Mjelen murheella vetiivät, + Paniit kuria perähän + Luokse löylyä lisäisiit. + Etpä siivosti sinäkään + Ole punninut puheitas + Edes vääryyttä vetäissäs. + + + +VIII. Niinkuin edellä näkyy, on Birkman toisintoonsa liittänyt +seuraavan suorasanaisen »lisäyksen» ja »Ucko Noal» runon: + +Joka päivä istut sinä ojkeudessa ja kirjoitelet Lain duomioita sinä +siis mahdat tjetä, toivoisin minä, mitä se Laki jongan jälken Suomenmaa +nyt hallitan sisälläns pitäpi. Sinä mahdat tjetä mitä se määrä nijlle +jotka julkisesti yxinkertaiselle kansalle julistavat oppia jotka ovat +vastoin Pyhän Raamatun selkeitä todistuxia ja meidän maassa perustettua +Uskoa, Mahdat tjetä mitä niillä on odotettava, jotka perustamattomilla +ja häpemättömillä soimauxilla pytävät häväistä sitä säätyä joka +korkeimman Esivallan asetuxen jälken ja Hänen suojeluxensa alla Saarna +ja opetta meidän pyhän Christillisen uskon totuxia, mahdat myös ymärtä +mikä edesvastaus niillen edesseisopi, jotka julkisilla kirjoituxilla +ylöskehoittavat kansaa juopumuxen juuri silla ajalla koska Juhlina +julkisesti julistetsn meidän armollisimman Kejsarimme Isällisiä +varoituxia juopumusta vastaan, joka on yltymäisillänsa, ja koska Hänen +Maiiestetinsä oman käskyn jälken opetus Viralle vahvasti vaaditan, +neuvolla, opetuxilla ja omalla elämän esimerkillä, tätä ilkeyttä vastan +seisoman. Näitä tjetäissäs, Lacka jo oman ajallisen Rauhallisudes +tähden, edesvastaustas enendämästä. Alaspaina tykönäs turha kunnian +pyyndö ja häjy kateus. Se edellinen on jo vjedellyt monda, kunniata, +vahingollistein oppein ja muiden soimausten kautta etsimän. Ej tunnu +hyvä ystävä sinun pännäs niin leikatuxi, että se sinulle suurta +kunniata tuotais, lijatengin Runoilla, mitä protocolleilla tehne? sitä +en mahda tjetä. Se jälellinen taas, nimittäin kateus, ej vähenä toisen +etuja vaan enendä oman sisällisen vajvan. Älä sijs viisastele turhilla +puheilla Pyhän Raamatun todistuxia vastan. Älä ryvettele muiden +kunniata perustamattomilla soimauxilla: älä myös yllyttele +yxinkertaisia pahuteen. Joka tahto hyviä päiviä nähdä, hän hillitkön +kjelens sanoo yxi pyhä kirjoittaja. Tämä vaaroitus taidetan tähän +tilaan sovitetta, sillä muutoxella, hän hillitkön sormens ja pännäns. +Ja jäkät hyvästi nyt! hyvästi jääkät hyvä Herra Herr Siihteri! + + + Ucko Noal, Ucko Noal + oli mjehen mjel + Kuin hän läxi arkist + istutti hän tärkist + Viina puita, viina puita + joita kasva vjel. + + Noak sousi, Noak sousi + ulos arkistans + Teki viina leilin + Näköisen kuin keilin + juodaxensa, juodexensa + maalle pästyäns. + + Noak arwais, Noak arwais + että ihminen + Monest janostupi + niin että hän juopi + paljast viina, paljast viina + pienen tuopisen. + + Ucko Noak, Ucko Noak + asiansa tjes + Hän joi pito paikois + Eikä vjettäin ajkans + turhil puheil, turhil puheil + niinkuin moni mjes. + + Eucko Noan, Eucko Noan + kiitettävä työs, + Hän soi mjehens juowan + Ajoi poiat tuoman + toista viina, toista viina + monaist läpi yön. + + Ei hän sanon, ei hän sanon + Ucko pane pois + jo tuo viina leilis, + ei van näytti peilis + kuinga kaunist, kuinga kaunist + ukon kasvot loist. + + Noak oli, Noak oli + Perukitoin mjes + Pujo parta Ucko + punainen kuin kucko + joi hän aina, joi hän aina + pohjan joka tjes. + + Siilon sopi, silloin sopi + elä Mailmas + Silloin oli otta + vähintäkin oltta, + ejkä janost, ejkä janost + tjetty koko maas. + + Muiston juonti, Muiston juonti + ei ol' tuttu heil', + Vaan sellainen malja + jossa nyt on kalja + juotin pohjan, juotin pohjan + varsin tällä lail'. + + + +IX. Toinen kappalaisen A:n kirjottama häväistysruno, joka myös on +Suomal. kirjallis, seuran hallussa, kuuluu: + + +VÄINÄMÖISEN ONNEN TOIVOTUS JUTEININ LÄHTÖÖN. + +Virolahden kappalaiselta Fredrik Johan Ahlqvistilta. + + Halttuun Jumalan, Juteini, + Onnee matkalles osaksi, + Lykkyy lähtöhös luvattuun + Runonjekka reisulleisi. + Näitä vanha Väinämöinen + Seisoisansa silmissäni + Sanoi suulla nauravalla + Pilkan pisteli sanoilla + Kerran korvissan' unessa. + Väliin seuraksi sanoille + Nytkähytti niskojanskin + Painoi päätänsä kumarten. + Vjelä puheitans venytti + Jatkoi sanojans jalosti; + Nauru huulilta hävisi + Kulmat kurttuhun kokoonnuit + Ääni karkiast' ärisi + Jutut juoksivat visusti: + Onhan ottanut eronsa + Mjeskin moni merkellinen + Lauluin hyväkin latoja + Virren seppä voimallinen; + Mutta muodolla hyvällä + Paitsi pitkiä puheita + Vaikiata valitusta + Hiljaa jättänyt hyvästi + Siivost laulusta lakannut; + Vaikka vahvasti veteli + Lahjaks lauluja lateli + Soiton sorjasti sovitti. + Paljon itsestäs pitävä + Että konstistas kovasti + Sinä kehut, kerskaelet + Paljon palvellees minua + Suotta virsiä vetänees + Paitsi palkata peräti, + Joka, mjelessäs makaapi + Särkee sydämmes suruisen. + Mutta meiningit poilla + Sangen harvasti sopiivat + Ajatuksiin aika mjesten. + Minun mjelessan' makaapi + Tämä ajatus totinen: + Pitäis palkoja oleman + Kokoon ajettu kovasti, + Vara vahva palkinnoista + Tosin tuhlaten jaella: + Jos kaikk' huonotkin hörnäti + Ruman kanteleen räminät + Lahon käyrängin kominat + Kjelten katkennein kirinät + Äänen sortuneen ärinät + Rinnan raskahan rötinät + Veisut vjetteliät pahimmat + Pitäis palkituiks tuleman. + Pian aivanpa pitäisi + Palka oleman pivossa; + Vaikka vjeläkin välistä + Soitto jokuu sorjemmasti + Laulu laadullens käviisi + Vejsu viiltäiskin sydändä. + --Tässä vanhan Väinämöisen + Parta pöyhiä tärisi + Tukka hallava tutisi + Silmät kulmista säteili. + Vasta laulu liikuttaapi + Veisu käypi kaunihisti + Soitto sorjasti helisee + Voidaan palkasta puhua, + Lausui vanha Laulun Herra, + Koska kantele kovimpi + Tehty hongasta hyvästä + Ranta lepästä rakettu, + Taikka vanhojen tavalla + Tehty harppu hauvin luusta + Kantele kalan evästä, + Kjelet vahvat kanteleessa + Joko jouhista orihin, + Joko kullan karvalliset + Taikka teräksen näköiset + Päälle kinnatut kovasti + Kimahtaavat, kajahtaavat + Heliästi heliseevät, + Koska hengi höltiästi + Kulkee rinnasta kovasta + Ääni kaikuu kaunihisti + Paitsi pakota mäneepi + Taipuu huilujen tavalla, + Milloin matalast' mataapi + Höriseepi, möriseepi + Ukon muodolla urohon, + Kullon nousee korkialle + Vinkiästi vinkaiseepi + Pjenten piikaisten tavalla; + Kosk' on aine kelvollinen; + Puhdas, viatoin valittu, + Paha jaaritus jätetty, + Koska sanat selkiästi + Paitsi pakota sidotut, + Eikä väännetyt väkisen + Varsin kulkeevat vapaasti, + Milloin ryöhäävät runossa + Kosken kuohuvan tavalla, + Niinkuin varsin vahtoaapi + Vesi pöllyllä putoopi + Vuoksen koskessa kovassa + Iharissa ilkiässä + Kalarissa karkiassa + Rutiaii koskessa rumassa; + Milloin jouten juokseleevat + Niinkuin niitulla joessa + Hannun vjenossa vedessä + Tyvenessä Tynkylässä, + Pellon pjenessä ojassa + Vesi virtaava mäneepi. + + Mitkä onnet, omaisuudet, + Taikka tavarat hyvätkin, + --Sanoi vjelä vjekkahasti, + Sinä, poikainen poloinen, + Ljenet laskenut avuksi + Suomen kjelen saalihiksi + Suomen suvulle valoksi + Sepä varsin vanhatessa + Yli käypi ymmärryksen + Mänee mjeleni ohitse. + + Arvo korkia, avara + Raadi Sihtjerin ramakkaan + Aina paikallans pysyypi, + Eikä kateus kavala + Sitä suuresti sureile + Eikä paljongaan paheksi + Siitä pyydäkkään palaista. + Ole sentähden sinäkin + Tästä täydessä levossa + Hyvin huoleta, suruta, + Pidä arvoskin alati. + Usko, poikanen, puheeni, + Usko ukkoa totista. + Mutta mjehengin mukoman + Arvo pelehtyy piangin + Kaunis sanoma katoopi, + Koska kirjoja pahoja + Vejsujakin vjekkahita + Kansan käsihin paneepi: + Sillä kirjasta kokoopi + Lujan päätöksen lukia + Pännä mjehen mjelestäkin, + Eikä ensin tutkistele: + Ljekkö leikki leuvoisansa + Vainko valanee vakuutta; + Tavan tottuneen pitääpi + Seuraa vanhojen sanoja. + Työstä tekiä havaitaan + Kirjastansa kirjoittaja, + Suuhan selittää sydammen. + Jolla korvat kuulon tähden + Vaarin ottakaan visusti. + + Voi sä kurja Suomen kansa, + Sanoi samalla tavalla-- + Kansa kylmäksi kovonnut. + Kuin et kirkkaasta valosta + Etkä onnestas omasta + Ota vaaria visusti, + Jonga pannut on ovelles + Jalo tarjoksi Juteini, + Juoma Laulussa jalossa + Perhekunnassa paraassa, + Lahjain oivassa otossa + Joissa juuri kuin nisuja + Pyytää seuloa sinua, + Valon taritsee väkevän + Onnen oikian jakaapi. + Voi te kivet kelvottomat + Kannot Suomessa kovimmat + Paadet paattuneet lopetin, + Oksat kankioiks kovenneet + Lehdet ilman liikutusta, + Voi teit' Emännät vesissä + Pedot metsissä pahimmat + Linnut tylyt latvoissanne + Miksi muuttuneet olette! + Etten soittoa suloista, + Kainata kauniimbata + Veisun äändä Viiburista + Laske luondonne iloksi. + Pahat yksinäns penikat + Vjelä vanhuuden pitäävät. + Soitto korvihin sopinnut + Laulu luontoa lykännyt + Äänen antaavat avuksi + Ynnä yhtehen vetäävät + Sekä riukuttaat sekaahan; + Vaikka varsin työlähästi + Tästä taidetaan lukea + Enää soitolle etua + Kanteleelle kunniata + Hyvää veisulle vähääkän + Mettä soittajan sydämmeen + Laulajalle lohdutusta: + Sillä koirat kelvottomat + Pahat penikat nykyiset + Usein ulvovat vavisten + Myöskin seuraksi susille + Karvat siirassa selässä + Ikenetkin irvellänsä + Karhun ääntä kauhistuuvat + Pahan paiskaavat pärinän. + --Nauru rätkähti, remahti + Itse Laulujen Isältä + Vatsa tukeva tutisi + Parta keikistyi kenoohon. + + Turha pelko on povessas + Suomen kjelestä suruinen, + Kjelen sotkusta kotoisen, + Sanoi vanha Suomalainen. + Suomen kjeltä selvimbätä + Paitsi muutosta puhuttu + Sangen selvillä sanoilla + Ombi pitkäldä peräti. + Aina hamasta ajasta + Koska minä kanteletta + Soitin sormilla omilla + Vedin virttä suomalaista + Ombi sjemen suomen kjelen + Aikaa monta ja monoista + Aina puhtaana pysynyt. + Jos vjel' joku huono Herra + Hävennellen häpiäisi + Oikein osaavans puhua + Suomen kjeltä selkiästi; + Taikka taitteliis sanoja + Kaunistellen, koristellen + Kädet puuskassa pidellen, + Murtais mutkilla monilla, + Sekoitteliis, sokerteliis + Mjesten muodolla merellä + Kjeltä seitsemän sekaisin; + Jos taas jokuu talonpoika + Tyhmä, taidotoin, pönäkkä + Lästä kaupungit' kotoisin, + Taikka teitä kuljeskellut + Matkustellut maita paljon + Aina rahtia ajannut; + Eli uuden maan eläjä + Ranta kansojen rajoilta, + Kääntäis kjelensä kalikan + Pitkin taikka poikki puolin + Vaikka vyöllensä vetäisi, + Pullistelis poskiansa, + Vääntäis leukansa levälle + Ryyppy kynnyksen repiisi + Sinne, tänne sioiltansa + Huulet ryttyhyn rypistäis + Saadaksensa sanat oudot + Koto kjelen koreudeks + Suomen kjelehen sekaahan; + Eihän sentähden sekaannu + Suomi kokonans sekaisin + Vjelä vähemmin katoa. + Järin jäänyt on sinänsä + Tämä tapaus takaisin + Eikä edespäin tapahdu + Aivan aikoihin monihin. + Mäne maahan karjalaisten + Taikka Savohon syvähän + Taikka Hämehen taloihin, + Sjellä kjelen kelvollisen + Sanat selvät suomalaiset + Paitsi vjerasta puhetta + Suulta täydeltä sanotut + Laviasti laaittavan + Kuulet korvillas omilla. + Sjellä havaitset hävyllä + Kjelen kokonans kotoisen + Ylenkatseesta kovasta + Varsin olevan vapaana; + Sjeltä taitaisi todella + Teikäläinengin tavata + Vjelä vähän viisautta + Puheen puuttuvan avuksi. + Paha Baabelin rakennus + Torni Taivaaseen tapaava + Kerran kjelen ensimäisen + Puhtahimman puheen parren + Pojes peräti sekoitti. + Tätä työtä työlähintä + Rohkehinta rakennusta + Täytyi tehdä ahkerasti, + Että torni taivahaasen + Pistäis pilvien läpitse. + Totta tuossa huiskittiingin, + Mitkä muuria kutoivat + Kutka sotkivat savia + Mitkä tiiliä tekiivät + Kutka kantoivat kiviä. + Työtä tehdessä parahin + Päin hiessä huiskatessa + Varsin hartiat varinna + Kävi lustikin lusahus + Mjehet ällistyit äkisti. + Murre muuttui muuraailta + Sanat saven sotkioilta + Kjeli kiven kantailta + Outo tiilinkin tekiät + Puhe peräti sekoitti-- + Suuta aukoivat sanoihin + Tahtoit tarpeitans anoa; + Mutta mjehet työn tekiät + Kohta hämmästys käsitti + Sanat oudoimmat sanoovat + Varsin vjeraita puheita, + Eikä ensingään eroita + Toinen toisensa sanoja. + Mjehet silmiäns mulistens + Suut selälläns kuuldeleevat + Työhön tahtoovat tavoittaa; + Mutta kjelen muutoksesta + Toista kokonans tekeevät: + Tuovat toisensa avuksi + Kiven siahan savia + Saven siahan kiviä + Vettä tiilistä vetäävät. + Tuohon kohta tuskaantuvat + Mjehet tyhmän työn tekiät + Siihen paikkahan paneevat + Työnsä tyhmimmän käsistä + Alas muurilta mäneevät + Kaikki heittäävät hitolle + Kalut viskoovat vesiihin + Että tuiskiivat tuleehen, + Kaikki hajoovat hajalle + Kjelinensä kuljeskellen + Kukin kulmalle omalle. + Tätä tornia tylyä + Rohkiata rakennusta + Taikka mukoman tapaista + En nyt luulisi enemmin + Suomen kansan kaahittavan. + Jää siis kansa kaahituksen + Myöskin seuratkin sinänsä. + Tästä pelvosta pahasta + Myöskin mjelellä hyvällä + Ole oivassa levossa + Varsin murheesta vapaana. + Usko ukkoa totista + Ukon lujaa lohdutusta. + + Missä taikka millä lailla + Ombi Suomi sjemenensä + Kjelen sjemenen kotoisen + Kasvon kautta kartuttanut? + Kysymykset merkilliset + Tyhjän tynnyrin kuminat. + Jollon kullon joutessasi + Taikka leivästä levota + Surullisna suuruksesta + Ljenet joutunut jotenkin + Käymään kirkonkin läpitse + Seurakunnan suomalaisten. + Mitäs mjelestäs havaitsit + Sjellä viipyissäs vähäisen? + Mitäs korvissas kumahti, + Mitä silmäs selittivät? + Mitä mjehet veisaisiivat + Ukot römisiit uroosti, + Mitä mujat vinkaisivat + Neidot nuoremmat kimahti; + Lauloivatko latinata + Vainko Grekata vetiivät? + Eikö Saimit suomalaiset + Silloin korvissas kumisseet? + Mitä lukiivat lujasti + Puhuit Herralle pyhälle? + Eikö kjeltänsä kotoista + Suomen selviä sanoja? + Mistä virttänsä vetiivät + Luku sanojans lukiivat? + Eikö kirjoista käsissä + Suomen räntätyt sanoilla? + Joutunut on jollon kullon + Raamattukin räntättynä + Suomen kjelellä käsiihis + Aivan kourihis koviihin. + Eikö kjeltä kartutettu + Siliteltykin sanoja, + Koska vaivalla kovalla + Ajatellen ajut läpi + Kirjaa kallista tätäkin + Suomen käännettiin sanoille? + Eikö kjeltä kartutettu + Sanojakin silitelty + Ilo-Laulussa isossa, + Vjelä veisussa monessa + Kirjassakin kauniimmassa + Sekä hengelle hyväksi + Että ruumiinkin eduksi + Laki Kirjassa kovassa + Asetuksilta tuettu. + Kaikki kansalla käsissä + Laviasti levitetty + Kauvangin jo räntin kautta. + Myöskin muitakin runoja + Veisujakin vahvojakin + Maassa löytyypi monia. + Jotka jätetyt järingin + Pojes paperin parista + Vjelä sallittu vähemmin + Kaunistelta räntin kautta + Ainoastansa asuuvat + Otsa luussa laulaitten + Mjesten muistossa iloisten, + Sillä laadut laulumjehet + Virren sepät siivolliset + Tämän täytenä lakina + Aina päässänsä pitäävät: + Pysy pannasta erässä + Taikka toimella kynäile. + Toisin ylpiät tekeevät + Mjelestänsä Mestaritkin. + Työllä, tuskalla kokoovat + Saavat sanoja siteisin, + Jopa kiiruusti kynäävät + Päälle paperin paneevat + Jopa juokseevat ilolla + Kyllä ränttiä kysyyvät + Painattaavat paperinsa. + Sitten paisunneet peräti + Kyllä pönäkät kovinkin + Vähän vertanans pitäävät + Tuskin tunteevat nenäänsä. + Kaikki aivan kaunihiksi + Lopen lustiksi lukeevat + Mitä milloingin, mitengin + Päästäns purkaavat omasta + Laskeevatkin leuvoildansa + Kulkee kynästä kovasta; + Eivät luulekkaan enemmin + Maassa mjehiä olevan, + Joiden myöskin joten kuten + Sanat solmehen sopiivat, + Pännä pyöriipi käsissä + Kynä viiruja vetääpi. + --Tässä vanha Väinämöinen + Rykäis rinnasta kovasta, + Sylki suihkaisi sivulle. + + Jos se nuori Joukavainen + --Lausui Laulujen Isäntä-- + Muinen murisi minulle + Pyysi pulkailla pahasti + Tahtoi taistella halulla + Kansanikin kilvoitella + Vanhaa mjestä vastustella; + Vaikka minä mjelestäni + Koska Lauluja latelin + Aina asjoja valitsin + Sanojakin sovittelin, + Engä piikkiä pidellyt + Engä jousta jännittänyt + Engä ensinkään kävellyt + Neljäjalkaisten jälillä + Virkaa pyytänyt pedoilta + Valpahilta vartioilta, + Engä syytä soimaellut + Ketään puheilla pahoilla, + Annoin kaikkein kaunihisti + Ratki rauhassa asua:-- + Koska kuitengin minulle + Yhtähyvin ylpiältä + Tätä toisinans tapahtui; + Mitäs sinä siit muriset + Valitat niin vaikiasti, + Jos nyt nuoret Joukavaiset + Mjehet mjelestäns viata + Syystä tarttuuvat sinuuhun + Koiran ruoskahan rupeevat + Pojes pääldänsä hosuuvat + Pedon pahan nukuttavan, + Alas arvopatsahalta + Pahan juonisen paueevat + Johon järin huokiasti + Pääsnyt mjekkonen piangin + Kyllä kiiruusti kipunnut + Olis vaivalla vähällä; + Josta juttujans jakaisi + Pahat juonensa julistais, + Soimaais suulla rohkialla + Huutais häjyllä tavalla? + Otat oudoksi kovingin + Asian aivan luonnollisen + Seurat selvät Suomessakin: + Joka mjekalla mehuupi, + Saman saapi vastahansa, + Joka piikillä pelaapi + Piikki pistetään eteehen. + Pane mjelehes paremmin + Tämä tarkia asia + Älä kovin koirittele + Kelpo mjestä kelläele, + Ohhottele, hohhottele + Kateuudesta kovasta, + Koska kovilla puheillas + Juonikkahilla jutuillas + Kovan vastahas vetänyt + Olet syystä oikiasta, + Joka sotiipi samoilla + Ajaa päälliänsä aseilla + Joilla kohden karkaelet. + + Mitä kateuus kaluupi + Mitä muuta murhehtiipi, + Ellei etuja hyviä + Korkiata kunniata, + Konstiakin kuuluisata + Muita lahjoja monia, + Joita jollenkin, jotenkin + Lykky lykännyt osaksi? + Tästä lähteepi totinen + Seuraavainen selvä päätös: + Missä ej mitäkän näistä + Löydy lahjoista hyvistä + Siintä Kateuus katoopi. + Nyt on sinulda sanottu + Suulla omalla surulla, + Että onnes omaisuudes + Suomen kjeltä kartuttaaxes + Olet uhrannut uroosti; + Eipä kauppakaan kovinkaan + Painettujen paperien + Kulu kulkevan jalosti. + Kadonneet siis ovat kaikki + Tästä kynnet kateuuden. + Eikä kuulu kunniata + Suurta tulevan teoistas. + Harvoinpa se horjahtaapi + Palkaks kirjoille pahoille. + Ainoastansa aviisin + Tyhjän lehden täytökseksi + Kerran kirjojas nimeldä + Nimitettiin, poika parka; + Aine aivan kehnokainen + Kärsimätöin koskemista + Järin jätetty sinänsä + Kokonansa koskemata. + Kadonneet siis ovat kaikki + Tästä kynnet kateuuden. + Saman konstistas sanonen + Laulujes latomisesta + Jonga yksinäs ylennät + Aivan korkiaks korootat. + Se nyt selvästi näkyypi + Sinun suuresta surustas + Huudostaskin huikiasta + Vaikiasta valituksest' + Kateuttakin kovinta. + Luulet kaiken luonnon lahjan + Sinun saanehes osakses + Jota kuitengin jotengin + Vähän veisuisas näkyypi. + Luulet lopetin vähäisen + Maassa mjehiä olevan + Jotka verrakses vetäisit. + Juuri jutuistas näemme, + Ettäs ylpiä, ylennät + Itses ilman perustusta + Myöskin rinnalle minungin. + Toi on tarjonna poille, + Jotka rohkeevat ruveta + Vanhoillengin vastukseksi. + --Tässä vanha virren Seppä + Näytti nyrkkiä kovinta + Polki jalkaansa jalointa. + + Pahin kaikista pedoista, + --Puhui vanha halli parta-- + Salan puriat pahempi + Kaukaa haukkujat häjymbi + Ombi tuulen tavoittaja + Villi, kelvotoin, kamala. + Joka syytä, syyttömästi + Haukahtelee, houkahtelee, + Päälle karkaapi piangin + Tuttuakin tavoittaapi, + Vaikka täytyypi väkisen + Mjestä kovaa kohdatessa + Varustettua vavalla + Häjymmängin hämmästyä + Kohta syrjätä sivuuhun + Ääri puoleen älinällä. + Niinkuin muutamat nykyiset + Runonjekat rumemmat + Itse mjelestäns ihanat, + Mitä suustansa sanoovat + Leuvoistansa laseksiivat + Siihen suostuman pitäisi + Sitä siunaaman ilolla + Koko maakunnan majoissa. + Koska nyt kokonans toisin + Näille toisinans tapahtuu + Koska joitakin jotakin + Vastoin veisujans sanotaan; + Puheet mjelestäns paraatkin + Sukkelatkin laulun sanat + Vitkelätkin lakin viirut + Jokuu selvä Suomalainen + Siksi selvästi sanoopi + Kuin ne kokonans ovatkin, + Kateuuden karvaat jutut + Pahan juoniset pärinät + Pilka sanatkin pahimmat + Vjetellykset vjekkahimmat + Vaikka kohta vaan kynällä + Ombi ratoksi omaksi + Muistohon paperiin pannut:-- + --Koska nyt nämät näkeepi, + Saapi korvihins kehuja; + Kohta ylpiä kamoopi + Hämmästyypi huono hengi + Sangen heicko säikähtääpi; + Kohta harmissa kerääpi + Mitä suingin saada voipi + Murhe mjelensä iloksi; + Kohta aineensa kynääpi + Panee paperill' sanansa + Mitä tuska tuotteleepi + Mitä mjelehen herääpi + Hämmästynyt houraileepi + Niitä, näitäkin vetääpi + Syytä kaiken karvallista: + --Suotta nuorna soittaneensa-- + Ikään kuin iälle sille + Kaikki sallituks sopiisi, + Eikä enää vanhembana + Niitä tarvitsiis nurista; + --Pilkkaa Raamatun pyhimmän ¦¦ + Työläästi totuttu tapa + Pojes pannuksi tuleepi; + Lausuu kjeli lakkariksi + Nimittämätä nimensä. + Joka juttuns, jaarituksens + Panetuksensa pahimmat + Morkkaa loppuhun lopetin + Juurta myöden juurittaapi + Valheen valheeksi sanoopi. + Kumpi syyssä suuremmassa, + Joka päälle pöyhähtääpi + Vainko vastahan hotia? + Joka kellätä kovasti + Ensin alkaapi asian + Vainko vastahan sanoja? + Voispa nimittää nimensä + Paitsi pelvota, hävytä + Jälki puheenkin peräähän + Kova vastahas kokia, + Jos se tyhmien tavalla + Tahtois tulla kuuluisaksi + Turhan kauttakin tutuksi. + Voispa vastata sanansa + Näyttää todeksi toransa. + --Vjelä siivota sanoopi + Laulaneensa luulon tähden + Kirjoittaneensa todella + Epäluulon estehexi-- + Mitä luuloja lopetin + Ombi antanut opiksi, + Sepä selvästi näkyypi + Kirjoistansa kehutuista, + Valituista veisuistansa. + --Kehtaa kehua, sanoa, + Arvon saavan Sioninkin + Vaikka varsinkin kovasti + Panee kirjoissans pahoissa + Sättii sättimättömätkin.-- + Koska saanut on kokoohon + Näitä juttuja näpeitä + Puhdistuksia paraita, + Kohta juokseepi kovasti + Kiivahalla kiirehellä + Rientää ränttihin ilolla + Sedervallerill' visusti, + Painattaa taas paperinsa + Kirjoitukselle tutulle + Jälkipuheelle järingin + Sortamiseksi somaksi; + Jolla tyhmällä teolla + Näyttääpi närkästyneensä. + Varsin syttynens vihankin. + Tässä vihansa väessä + Panee pakkoans minulle + Suiskii tuskassans kovasti + Vaikka paitsi perustusta. + Vjelä päällen päätteheksi + Aivan pianpa paniisi + Lukiis leikillä lopetin + Minun mjehen voimallisen + Vaikka vanhan Väinämöisen + Raajarikkojen ratiihin + Ruho rampojen sekaahan, + Vanhan kalun vartiaksi + Ramun kaiken korjaajaksi + Vanhan kanteleen vähiksi. + Tähän sanonen sinulle + Neuvoks nuorille pokeille + Varsin vanhojen tavalla: + Jos on laulustas lopetin + Tuska tuonistas kovista, + Soittos soimaapi sydändä: + Heitä rampasi hitolle + Mitäs minulle taritset; + Iske kantelees katuhun + Kivi katuuhun kovaahan + Niveräiset nappulatkin + Rinki portihin rimaise + Vallin kylkehen kovasti + Linnan muurihin muserra. + Kaikki kappaleet kokoa + Poimi pjenetkin palaiset, + Visko vesiihin syviihin + Linnan sillalta sivalla + Paiskaa Papulan veteehen + Puna lähteeseen pudota. + Jos nyt loppu liaksikin + Tämä tuimaksi näkyisi, + Värkis vahva ja valittu + Varsin vaivatuks tuliisi + Alas mjeleskin maniisi; + Jos taas jotakin etua + Vjelä värkistäs vähäisen + Saada tahtoisit todella, + Pane pätsihin omahan + Tulen tuiman saalihiksi, + Siinä selkäs lämmittele + Käändele myös kylkiäskin + Vatsas varista hyvästi + Paista polvias paremmin, + Tuosta säästetyks tuliisi + Halko hyväkin halaistu + Taikka kyntilä kytevä. + Taikka toisella tavalla + Ehkä enemmin etua: + Lasi ruukkihin lähetä, + Jossa tämänkin tulella + Parhaan kappaleen palaissa + Vjelä Mestari mukoma + Vahva hengensä vedossa + Konstin oppinut osaapi + Taikka puhaltaa puteliin + Laskun lasista paraasta + Taikka pullin puhtahimman + Kirkahimman, kiiltävimmän. + + Halttuun Jumalan, Juteini, + Onnee matkalles osaksi + Lykkyy lähtöhös luvattuun + Runonjekka reisulleisi. + Ota hijestä hevonen + Varsa vuoresta valitse + Jong' ej jalat jäällä nulja + Kaviat räisky kalliolla. + Mäne matkahas majoille + Työstä turhasta levolle, + Jonga varsin vaatimata + Olet ottanut etehes. + Näitä wanhan Wäinämöisen + Lawiasti lausuessa. + Itse ilmestyi Juteini + Seisoi myöskin silmissäni + Melkein mjelellä pahalla. + Nenä näytti venynneeksi + Tahtoi tawata napaahan, + Pilka huulilta häwinnyt, + Sanat suuhun sammununna; + Silmät häwyltä sowaistut + Katsoit maahan kantapäihin + Wartioiwat warpahia, + Polwet pelwosta tutisi + Housut konnalla höpötti. + Koska wiimein kuuloitettu + Loppu kurja kanteleelle + Jalo tuomio jaettu. + Lykky suotu lähtewälle, + Minä makoosta heräisin + Silmät selkeni unesta. + Panin ylös paperiihin + Unen, uuden, merkillisen + Joka nähty on nykyisin + Sekä kirjaan kirjoitettu + Pimiässä pirttisessä + Säkiässä sauwusessa + Matti Maksasen majassa + Nauris Niileksen tygöna + Lauri Lantusen kotona + Pekko Piranan talossa + Tampu Tuomahan tuwassa + Kaali housun kammarissa. + + + +X. Näillä sivuilla esitämme Juteinin hakemuksen kielenkääntäjän virkaan +Hallituskonseljissa sekä kaikki hakemukseen liitetyt kielinäytteet ja +todistukset, + + +Stormägtigste, AllernÃ¥digste Kejsare och Stor-Furste! + +Genom annoncen uti Ã…bo allmänna Tidning underrättad, att en finsk +Translators sysla vid Eders Kejserliga Majestets Regerings-Conseil uti +Storfurstendömmet Finland skall inrättas, vÃ¥gar jag i djupaste +underdÃ¥nighet anhÃ¥lla, att till denna sysla blifva befordrad, hvarjemte +jag i lika underdÃ¥nighet fÃ¥r bifoga ett bevis och nÃ¥gra profstycken pÃ¥ +min kännedom af finska sprÃ¥ket. + +Förtröstande mig pÃ¥ Eder Kejserliga Majestets nÃ¥d framhärdar med +djupaste vördnad, trohet och nit + +Stormägtigste, AllernÃ¥digste Kejsare och Stor-Furste! + + Eders Kejserliga Majestets + allerunderdÃ¥nigste och tropligtigste undersÃ¥te + + Jacob Judén + Studerande vid Kejserl: + Universitetet i Ã…bo. + + + Hovirätille ja Yli-Oikeuxille yhteisesti, kuinga käytettämän pitää, + koska soimausanoja Kuningaallista Majestetiä ja Hallitusta kohtaan + ilme annetaan. Sinä 25 päivänä Syyskuussa 1777. + +Gustas etc: Sitte kuin Me Hallituxen vastaanotimme, on jo monda kertaa +Oikeuxilda tutkinnoita ja tuomioita niiden ihmisten ylitse Meille +ilmoitettu, joidenga päälle pahendavaisten soimausten ja siivottomain +puheitten tähden Meitä ja Hallitusta kohtaan on tullut kannetuixi. Jos +Me olemme yhdeldä puolen näitä asioita tutkittaisa mielisuosioxemme +havainneet enemmän mielen malttamattomuutta kuin pahaa sisua, usiasti +yxinäisen kateuden, mutta aina taitamattomuuden elli tyhmyyden niisä +ilme annetuisa soimauxisa; niin on se jällensä toiselda puolen aina +ollut meille mielikarvaudexi, havaita senkallaisten soimausten kanssa +niin angarasti menetetyxi, yxinkertaiset alamaiset rasittavaisiin +vangihuoneisiin sisälle suljetuixi ja pitkälle sen Oikeuden-käymisen +alla niin köyhtyneixi, että koska he kerran Meidän Armomme kautta +tulevat Lain rangaistuxesta vapautetuixi, on heidän kunniansa, +omaisuudensa ja terveydensä kadotus ollut kuitengin usiasti heidän +rangaistuxensa; Tätä liikuttavaisesti tutkiesamme, emme ole Me taineet +myöskään unhottaa, kuinga vihasa ja kiukusa taitaan senkallaisten +rikosten tähden vähimmästäkin syystä päälle kannattaa, sanan ja +meiningin väärän selityksen, vääräin todistusten ja muiden ilkiäin +neuvojen kautta vahvistettaa, myöskin niinmuodoin syyttömän vihamiehen +päälle, kiivauden muodon-alla Hallituxen puolesta, tuomio langetettaa: +ja viimexi kuinga Tuomarit, jotka vähemmän tundevat Meidän luondomme, +kuin he ovat kiindiät Lain sanasa ja alamaisellisesa nöyryydesä, +luulevat Meidän suosiomme ja heidän velvollisuudensa angaruuden kautta +asian tutkimisesa ja valvomisesa parhain täytetyixi. + +Se on armeliaisuuden ja oikeuden kautta kuin Me toivomme tehdä +uskollisten Alamaistemme sydämet Meille rakkaixi ja Asetustemme +vaikutuxen kautta vakuuttaa heitä sekä niiden hyödyllisyydestä että +Meidän väsymättömästä huolen pidostamme yhteisestä hyvästä. + +Wäkivalda ja kosto ei ole koskaan ne välikappaleet, joilla Me sen +hallituxen varustamme, jonga Me itse vapaudella ja vaarattomuudella +perustaneet olemme; ja koska Me sillä omantunnon rauhalla kuin +senkallaista päälletarkoitusta seuraa, annamme Meidän toimituxemme sen +korkeimman Tuomarin tutkinnon ale, emme pahoita Me mieldämme +vieteldyjen ja taitamattomain alamaisten soimausten ja +kiittämättömyyden tähden. + +Me olemme sentähden havainneet Hallituxemme kanssa yhteensopimattomaxi, +otta nimitettyjen rikosten ilme andamisista niin tarkkaa vaaria kuin +tähän asti; ja koska Me Itse parhain taidamme tutkia, kuinga tarkasti +niistä pitää vaari otettaman, niin olemme Me myös Armosa päättäneet, +että niin pian kuin jokuu senkallainen rikos josakin Oikeudesa ilme +annetaan, pitää Tuomarin, paitsi vähindäkän viivytystä, jutun +Justitiä-Revisionille tiedoxi andaman, misä rikos löytyy ja kuka sen +ilme andanut on; jonga jälkeen Me myös kohta tahdomme Armosa tietä +andaa, kuinga niiden läsnäolevaisten asiain laadun jälkeen asia +kokonansa unhotuxeen jätetään taikka sitä vielä tutkitaan; ja Me teemme +sen tämän kautta Teille Armosa tiettäväxi, sillä käskyllä, että Te +niille Teidän allanne olevaisille Oikeuxille seu myös ilmoitatte. Me +käskemme etc: + Ösversatt as + Judén. + + + KEISARILLE. + +(Fragment as ett längre Stycke kalladt: Suomalainen.] + + Pari vuott' on vietettynä + sitte kuin sota suruinen + meitä peljätti pahasti. + Ruoisin valda vaipui meildä, + vanha varjelus pakeni. + Kauhistus povessa kungin, + aivan musta epätieto + onnestamme elämässä + malas' kaikki kauheimmaxi. + Vaara kulki vaunuillansa + pitkin pohjan mandereita, + sekä uhkas' että piexi + vitsallansa verisellä. + Ilo katos' kaikki meildä + isätöinnä ollessamme. + ----Mutta vielä vaarassakin, + ah! ah! armas Isänmaja! + löytyi lohdutus sinulle, + oli onni orvollakin. + Viellä päivät valkenivat + syngiästä sumustansa, + koska rauha rakettihin, + koska korkein Keisarista + tuli Itse lsäxemme, + Suomen Suurex' Ruhtinaaxi, + jok' on Suomessa sijinnyt, + kasvanut kotokylässä-- + Kaupungissa kuulusassa + Suomen lahden liepehellä. + Terve kallis Kaitsiamme-- + terve tulduas' tykömme! + Hyvin me havaitsemme + sinun vahvan viisaudesi, + joka tunnet tarpehemme-- + hyvin me jo havaitsemme + hyvänsuovan sydämmesi, + joka kaikki kaunistaapi + ltsevaldiaan viraassa + kaikkein onnen kandajana. + ----Mutta mitä on hyvyyttä + korkeimmasta kunniasta? + vaivat ovat sangen suuret + arvon kanssa yhdistetyt; + työ on raskas, rasittava + tämän viraan valvojalla. + Kuuliaisuus kiitollinen, + tahto, toimi uskollinen + joka poikamme povessa + huojendakoot helpommaxi + kovan kuorman Haldiamme. + Olkoon ilo omantundos', + muistos' meidän mielessämme, + rakkauskin rinnoissamme + panttina myös palkastasi. + Suomen vahva Suojelia! + itse Isä valistuxen! + orjain Ostaja vapaaxi! + joka olet saanut ohjat-- + ohjat onnemme käteesi + ole leskein Lohduttaja, + ole Isä orpolasten, + ole turva turvattoman! + Saata Suomi siunatuxi, + Ihanax' ilon majaxi! + Suomen lapset siunailevat + sitte suuria tekojas', + lausuvat lastengin lapset + viisaita neuvojas' viellä-- + viellä illalla ikäsi, + koska kaatuu kallis pääsi + vanhuudesta vapiseva + koska kaatuu kallis pääsi, + heldyvät hopiahiuxes' + ----kuitengin pysyköön pojes + kauvan tämä karvas hetki! + vietä ikääsi ilolla, + jossa on nyt joukon toivo, + onni kansan olevaisen, + vapaus vasta tulevan! + vietä ehtoota elämäs' + maassa varsin monda vuotta + turvana monen tuhannen! + Elä jälkeen elämäskin + Suomalaisten sydämmissä! + + + RUPULISTA. + + Suurin surmaaja sukumme, + päästyänsä vallan päälle, + rusikoitsi Ruotsiakin,[256] + suomi suurta Suomenmaata. + Kuka täällä kotoperän + tienne tämän halvattavan? + mutta kurjax' kutsutahan, + rupulixi rumemmaxi, + jok' on kauan kauhistellut + ihmisiä ilman syytä. + Tämä taimet terveimmätkin + suurest' ihmisen sugusta + niinkuin naatit nahistutti. + Kuori kaiken kauneuden + punertavan poskipäistä + naurusuitten nuorukaisten. + Aina turmeli tuhannet, + salvas' sadat tuonen teille + ihmisistä Isänmaassa. + + Mutta, viellä vihollisen + Herra löytyi laitumella, + jonga taas on totisesti + nimi vakaa: (vaccinatio)-- + vahva varjelusrupuli, + jok' on taistellut todella + rokon kanssa rohkiasti; + tahtoi kohta kokonansa + pojes julman juuritella; + solmis' sanansa sopivat, + sanoi kovin ja kopeesti: + Sinä rivo rokkotauti! + rokkotauti raateleva! + kuka pahendaman pannut + on sun Luojan laitoxia? + + Kohta vitsa vierahalda + heldis' kourista kovembi + peljästyxessä pahassa. + + Voittaja saatuans' voiton + moitti viellä murhamiestä, + nuhteli näillä sanoilla: + + Sinä korvesta kotoisin, + peto julma, peljättävä! + Kuinga monda murhatyötä + olet sinä sivullasi + tehnyt kaikissa kylissä? + Kuinga monen mieli karvas + ombi kyllä kasvoistansa, + viellä kahta karvahambi + jäsenistä jäätyneistä? + Mutta nyt on mulia valda, + sun on valdas' vaipuneena; + vastus on jo kyllä vahva + vasten julmuuttas' varottu. + ----Anna edes armostasi, + itse armoton aneli + seljän kaari kiperänä, + koko Häme halduhuni, + taikka puoli Pohjanmaata. + Eipä iäisnä ikänä + aikain aikaini aluusta, + västas' tähän (Vaccinatio)-- + vahva Varjelusrupuli, + ole sulla sanomista + Suomen maidengan majoissa, + kussa köykäinen ikeeni + ombi vastaan otettuna. + + Näin on valda vahvistunut + tämän hyvän hyödyttäjän, + jok' on rauhan rakendaja + ihmisille ilman alla + kohta koko maailmassa. + + + SUOMEN LAULU. + + Aine on nyt aivussani + Suomenmaata mainita. + Väinämöinen, veisussani + itse solmet sovita, + ett' se olis' otollinen, + kaikumahan kelvollinen. + + Tääll' on leipää tarpehexi + Suomenmaassa suuressa, + ehk' ei elo einehexi + kasva miesten maatessa, + ilman sitä ilo suuri + juhlina on jalo juuri. + + Silloin kestiin kutsumata + ovat olven jakoiset, + laulu kuuluu lakkaamata, + posket ovat punaiset. + Veljein malja maistettava + täysi ain' on tarjottava. + + Suomalaisten suututtajat + saavat pahan palkkansa, + vihollisix' vihvoittajat + syystä kovan surmansa, + koska pyssyt pauhailevat, + tykit liiax' laukeilevat. + + Suomen poika pellollansa + miestä monda vastaapi, + korvet kylmät voimallansa + niitux' pellox' perkaapi. + Töissä on hän toimellinen, + onnest' aina osallinen. + + Opin teillä oppineita + Suomessa on suuria, + Väinämöisen kandeleita + valmiina on uusia. + Valistus on viritetty, + järki hyvä herätetty. + + Suomen tytön poskipäissä + marja pysyy punainen; + hal' ei viivy harmaa näissä, + näit ei pane pakkainen. + Likat kauniit kukoistavat, + joihin rinnat rakastuvat. + + Kestiss irtain iloisena + juo hän joka kannusta, + yxin kannun kumppanina + maistaa harvoin herkusta. + Ain' on ollut Suomalainen + tavoissansa taitavainen. + + + Hänen Keisarillisen Majestetinsä Armollinen Asetus, niistä + ulosteoista kuin Wirkamiesten silloin maxaman pitää, koska heitä + Wirkaan saatetaan. Annettu Turusa 5 (17) päivänä Marraskuusa 1809. + +Me Alexander I:nen Keisari ja Itsevaldias kaikkein Wenäläisten +ylitse etc: etc: Suuri Ruhtinas Suomesa, teemme tiettäväxi: että +niinkuin päähuolenpito yhteisestä vaivaisten holhouxesta on määrätty +Huonenhallitus-Departementin Cancellie-Expeditionille Meidän +Suomenmaahan asetetusa Hallitus-Raadisamme, niinkuin 4:jäs Momenti, +1:nen Luku, 3:mas Osa Meidän Armollisesa Reglementisämme osottaa, joka +on nimitetylle Hallitus-Raadille 6 (18) päivänä edesmenneesä Elokuusa +ulosannettu, ja jonga johdatuxesta, 9:nen Momentin jälkeen samasa +Lugusa ja Osasa, pitää todistuskirjat niistä vaivaisten holhouxexi +määrätyistä ja maxetuista ulosteoista, kuin Wirkamiehet heitä Wirkaan +saatettaisa maxavat, nimitetysä Expeditionisa kirjaan pandavaxi +näytettämän; niin tahdomme me vielä tämän kautta säätää ja käskeä: +1:xi että kaikki Wirkaan saattamisisa ennen tavalliset ulosteot, niin +hyvin Sotamiehen huoneeseen ja Lasarettiin, kuin myöskin se niin +kutsuttu Charta Sigillata recognitioni (elli vissi ulosteko Charta +paperista Wirkamiehen palkan suuruuden jälkeen) pitää siinä Maaherran +Läänisä, josa se Wirkaan saatettu tulee palvelustansa tekemään, Maan +Ränterihin sisälle pandaman, ja todistuskirjat sen päälle niildä, +joille joko Me itse, taikka Meidän Suomeen asetettu Hallitus-Raadimme +jonguun Wiraan Kruunun palkalla suoneet olemme, edellä nimitetysä +Cancellie-Expeditionisa kirjaan merkittää annettaman, jota vastaan taas +niiden virkamiesten, jotka Hovrätildä ja muilda Oikeuxilda ja +Wirkamiehildä ovat Kruunun palkalla Wirkaan saatetuixi tulleet, pitää +todistuskirjat niistä ulosteoista, kuin he Wirkaan saatettaisa maxavat, +sielä näyttämän, kusa he Wirkansa valan tekevät; ja 2:xi että ei +yhtäkän Wirkamiestä pidä hänelle eteenkirjoitetulle valalle +laskettaman, viellä vähemmän palvelusta tekemään, ennen kuin hän tällä +tavalla on osottanut, että ne velvolliset ja täsä ennen nimitetyt +Wirkaan saattamisen ulosteot häneldä täydellisesti maxetut ovat; joka +kaikki asianomaisille alamaisexi jälkeenelämisexi tulee. Turusa 5 (17) +päivänä Marras-kuusa 1809. + +Hänen Keisarillisen Majestetinsa korkian nimen puolesta: + +Hänen asetetun Hallitus-Raadinsa Huonenhallitus-Departementti: + +Robert Wilh. De Geer. Knut von Troil. +C. Fr. Rotkirch. C. Mannerheim. +Erik E. Tulindberg. H.C. Nordenswan. + Carl J. Idman. + + +Suomea Kansalle, vuonna 1810. + +Rakkaat Suomalaiset! + +Nykyisillä ajoilla on tapahtunut meille suuri tapaus. Jälkeentulevaiset +saavat havaita, jos se on Suomalaisille onnexi taikka onnettomuudexi. +Hänen Keisarillinen Majesteetinsä Alexanderi I:nen, joka on Itsevaldias +Venäjäsä, on voiton kautta saanut Ruotsilda koko Suuren Ruhtinaanmaan +Suomen halduunsa. Hän on asettanut sen, aivan rakkaasti meitä kohtaan, +korkian ja laupiaan suojeluxensa ale. Se on tosi, meillä oli ennengin +hyvä, oikia ja armollinen hallitus, joka vilpittömästi etsi meidän +etuamme; ehkä se on myös tosi, niin kauvan kuin meidän kielemme on +ylenkatseessa ollut, jonga perustus on kuitengin aivan merkillinen, +niin kauvan on yhteinen kansa ollut viellä paljon hyvää paitsi; sillä +omalla kielellänsä taita kukin kansa parhain täydellisyyttänsä +lähestyä. Nyt on meidän kuuluisa Pääkaupungimme, nyt on meidän hyvä ja +viisas Haldiamme omassa maassamme. Meillä on siis nyt toivo, pikemmin +kansain yhteiseen päämaaliin, nimittäin pysyväiseen onneen ehtiä. Mutta +missä oli meillä ennen vakuutus tämän onnen rauhallisesta nautinnosta? +Totisesti, se oli meillä aina huikendelevainen niin aukian Riikin rajan +ohessa, kuin endinen Ruotsin raja Suomessa oli. Se näkyy Suomenniemen +rauhallisuuteen välttämättömäxi, että Pohjanlahden pitää oleman rajana +Ruotsin ja Venäjän valtakundain välillä. Historian ja isäimme +ilmoitusten kautta on meille kyllä tietty, kuinga kauhistavaisesti +meidän maamme ja esivanhembaimme kanssa on muinen meneteldy niissä +kapinoissa ja riidoissa, jotka Ruotsin ja Venäjän kesken ovat ajoittain +syttyneet maata hävittämään. Koko Suomenmaan yhdistyxen kautta Venäjän +valtakunnan kanssa tulevat toivon jälkeen nämät hirmuisuudet tästäedes +meidän pääldämme poistetuixi. Se isäimme verellä punattu maa, joka +tähän asti on sodan jaloissa verikangaana ollut, kukoistaa kuitengin +viimmein jälkeentulevildamme ilolla viljeldäväxi. Suomen valistuxen +auringo saa myös vapaasti kulkea puolipäivään; sillä Alexanderi I:nen +on nyt Venäjässä Itsehaldiana, Joka meitä siitä vakuuttaa. Sama +Alexander on meidängin Valdiaamme, jonga sydän liekitsee rakkaudesta +ihmisyyttä kohtaan, Joka on meillekin armonsa niin runsaasti osottanut, +että Hän on Itse tullut meille Suurexi Ruhtinaaxi. Tämä Ruhtinas, Jonga +valda ulettuu maan ääriin, rakastaa oikeutta ja valvoo alamaistensa +onnen ylitse. Hän andaa järjellisiä asetuxia, perustaa Oppihuoneita, ja +kallistaa korvansa leskein ja orpolasten valitusääneen. Hän holhoo +ihmisyyden arvoa. Hän lunastaa orjat orjuudesta, jotka tähän saakka +turvatoina raskaasti huokailivat, mutta nyt siunailevat sitä hetkeä, +koska Alexanderi nousi Valdakunnan Keisarilliselle Hallitusistuimelle +uskollisten alammaistensa turvaxi ja Isäxi. Hän nousi ihanan valistuxen +ja ilon säteitä Isänmaansa hyväxi ja kunniaxi levittämään. Se on myös +Sinulle kunnia, o Suomenmaa! tulla Hänen kalliin Valdikkansa kautta +suojelluxi ja kutsua Händä Isäxesi, Hänen isällisen hallituxensa alla-- +se on sinulle suurembi kunnia kuin itse Venäjälle, sillä Hän asuu sinun +luonasi Pietarin julkisissa muurissa Suomenlahden rannalla------ +rakastakan, kuulkan ja kunnioittakan siis Händä! + + +Att Studeranden Herr Jacob Judén, som meddelat mig Ã¥tskilliga af sina +Finska skaldestycken, synes mig äga en verklig talang för poesien, som +förtjenar en patriotisk uppmuntran, helst hans försök äfven genom +ämnenas val torde kunna betydiigen verka pÃ¥ den Finska Allmänhetens +odling, samt att han i Finska sprÃ¥ket förvärfvat sig en ovanlig +färdighet och insigt: derom har jag ej kunnat vägra honom, pÃ¥ hans +begäran, mitt ansprÃ¥kslösa vitsord. Ã…bo d. 27 Januarii 1810. + + Frans M. Franzén. + Professor. + + +Rector och samtelige Professorer vid kejserl. Academien i Ã…bo göre +vitterligt: Att hos Consistorium Academicum har Studeranden af +Tavastländska Nationen Jacob Judén anmält, det han skall vara sinnad +att göra ansökning om Finska Translators Sysslan vid Kejserliga +Regerings Conseilen i Ã…bo, och i sÃ¥dant ändamÃ¥l om Academiskt +vittnesbörd anhÃ¥llit: Och alldenstund Consistorium Academicum inhämtat, +att bemälde Judén den 10 September 1800 blifvit vid härvarande Academie +inskrefven: Att han under sitt vistande härstädes med flit idkat sine +Studier, dem han till Litterae humaniores och kännedomen af det Finska +SprÃ¥ket förnämligast lämpat, samt tillika städse betygat ett i allo +mÃ¥tto ärbart och anständigt förhÃ¥llande; Fördenskull har Consistorium +Academicum bordt sÃ¥dant Honom, Studeranden Judén, till Bevis deröfver +härigenom meddela och Honom derjemte hos Kejserl: Regerings Conseilen +till all ynnest och bevÃ¥genhet underdÃ¥nigt anmäla. Till yttermera visso +varder detta med vanlig underskrift och Kejserl: Academiens Sigill +bekräftadt. Ã…bo den 1 Februari 1810. + +PÃ¥ Consistorii Academici Vägnar + Gustaf Gadolin. +Kejserl. Acad:s n.w. Rector. + (Sigill.) + + L.S. + Joh; Fredr; Ahlstedt. + +Vittnesbörd för Studeranden Jacob Judén, Tavastensis. + + + + +VIITESELITYKSET: + + +[1] Kertojamme on Hauhon Pätiälässä vielä nykyään (v. 1913) elävä +vanhus, yli 80 vuoden ikäinen, entinen talonisäntä Henrik Joel Juutila. +V. 1862 myi hän perimänsä osan Juutilan taloa vanhemman sisarensa +miehelle Antti Antinpoika Juutilalle, joka oli Juutilan talon nykyisen +omistajan Kustaa Antinpojan isä. Henrik Joel Juutila taas osti Pätiälän +talon Hauholla. Tämä vanhus, Pätiälän entinen isäntä, joka eläkkeen +varassa elää huvilassaan aivan lähellä taloa, minkä nykyään ent. +senaattori Charpentier omistaa, on kertonut tämän kirjan tekijälle +tapahtumia ynnä asioita, joita ylläolevassa elämäkerrallisessa +esityksessä, suoraan Juteinia koskevina, lukijalle tarjoamme, sekä sen +lisäksi hänen veljistänsä, edellä mainitsemistamme talonjakajista, +seuraavat tiedonannot, jotka välillisesti Juteinin elämäkertaa jollain +tavoin voivat valaista. Juutilan nykyisen isännän isoisä Antti, Jaakko +Juteinin velipuoli, oli ollut »hyvin puuhaava mies»; aivan toista maata +kuin kertojan Henrik Joel Pätiälän isän kasvatusisä Tuomas, Juteinin +vanhempi täysiveli, joka taas »oli enemmän viinaanmenevä»; olipa +»melkein oikein alkoholisti, kuitenkin vasta vanhoilla päivillä», kuten +sanat kuuluivat. Esimerkkinä Antti Juutilan toimekkuudesta mainittiin, +että, vaikk'ei paasikiveä ole lähitienoilla saatavissa, Antti oli +erästä kellaria varten, jonka hän rakensi talonsa päärakennuksen toisen +pään alle, hankkinut ja vuorannut sen takaseinän paadella, joka oli +»neljä kyynärää kanttiinsa», ja »kellarin halssin» kattoon käytti hän +myös paasia. + +Esitämme edellisen yhteydessä vielä muutamia muitakin Henrik Joel +Juutilan eli Pätiälän antamia tietoja: »Juteinin sisar Anna joutui +Tyrvännössä naimisiin Suotaalan kylän Mattilan taloon ja eli +myöhemmällä ajalla köyhyydessä ja puutteessa ja kävi Viipurissa +muutaman kerran ja sai Juteinilta aikaisemmin apua, mutta tuli +uudestaan pyytämään; silloin J. oli kiivastunut, niin että ajoi hänet +pois, eikä antanut edes yösijaa.» Tämän oli Juteinin täysiveli Tuomas +kertonut Henrik Joel Juutilalle, joka oli Tuomaan kasvattipojan poika +(Tuomaalla ei ollut omia lapsia). Pätiälän tietämiä ovat seuraavatkin: +»Yhden kerran olivat veljekset, velipuoli Antti ja veli Tuomas käyneet +Juteinin luona Viipurissa».--»Kun Juteini parin ja kolmen vuoden +väliajoilla--etupäässä talvisin omalla kuomureellä--kävi Hattulassa, +niin toi hän mukanaan muistoksi paljon lahjoja, etenkin kirjoja.» +Sellainen muistolahja oli esim. kertojan kehtolapsena saama hopeinen +helistin. »Juteini toi vasaroita ja kerran yhden näverin, jonka varsi +oli mahongista hienosti tehty.» Juteinin käyntien muistoina näytettiin +Juutilassa tämän teoksen tekijälle hänen käydessään siellä tämän vuoden +(1913) tammikuulla erästä vanhaa peiliä, jossa oli tahkottu lasi ja +koristeinen kehys mahonkia; samoin vanhaa kelloa ja hopeasankaisia +silmälaseja sekä sievää säilytintä: posliinista kanankuvaa. + +Niinikään näytettiin J:n aikana jo kodissa luultavasti ollutta suurta, +vanhaa oudonnäköistä kaappia, joka oli varustettu omituisella +kirjotuksella (Kats. saman vuoden Valvojan kirjotusta »Juteinia +etsimässä»). Samoin näytettiin tekijälle maanviljelijä Pätiälä +nuoremman leskellä Hämeenlinnassa J:n antamaa suurta peiliä, jonka +kehykset olivat mahongilla vaneeratut ja lasi tahkottu, sekä Juteinin +norsunluulle maalattua medaljonkikuvaa, jonka luultavasti on maalannut +taidemaalari Le Moine, joka oli ranskalaista sukujuurta ja Ruotsista +kotoisin sekä kävi täällä Suomessa ynnä Venäjällä viime vuosisadan +alkupuolella. (Kts. Valv. helmik. 1913 siv. 150 E.N. S(etälä)n kiij.) +Tämä Juteinin muotokuva on sittemmin lunastettu Kansallismuseolle +Helsingissä ja säilytetään siellä. + +Juutilan nykyinen isäntä Kustaa Antinpoika, edellämainitun Juteinin +velipuolen Antin pojanpoika, kertoi, että hänen isänsä Antti +Antinpoika, joka ei itse ollut mikään ryyppymies, usein sanoi, kun näki +toisen ryyppivän: »Juoden janottaa, sanoi Juteini», tarkottaen sillä, +että väkijuomat synnyttävät himon. Kustaa Juutila on 8 lapsesta (4 +poikaa ja 4 tyttöä) nuorimmasta edellinen ja on hänellä vain yksi +poika. + +[2] Jos nykypäivien Juutilan ulkomuodosta saa johtopäätöksiä tehdä, +olisivat vielä jaon jälkeenkin ainakin piha ja kaivo olleet yhteisiä, +mutta mahdollisesti yhtä ja toista muutakin, niinkuin karjapiha, +karjakeittiö y.m.. + +[3] Katso Liitettä VI. + +[4] Tätä suomalaista nimeä hän sittemmin aina käytti esiintyessään +suomenkielisenä kirjailijana; muuten hän sekä virkamiehenä että +ruotsinkielisissä teoksissaan oli sukunimeltään Judén. + +[5] Lagus'en Matrikelin tieto siv. 834: »Student 15/9 1800,», on +epäilemättä väärä. Hänen nimestään on siinä myös seuraavasti: »Judin +[Judén, Juteni], Jakob Tavastens.» En ole tavannut Judin ja Juteni +hänen nimensä muotoja missään, mutta kyllä P. Päivärinnan teoksesta +»Elämäni» siv. 28 Jutén. + +[6] Kts. »Kirjoituksia Jak. Juteinilda. Turussa 1810» sivv. 23 s. + +1817-vuoden painoksessa »Lausuminen Pää-Rowastin Polwianderin +muistoksi. (Hattulaisille).» + +1856-vuoden painoksessa »Lause Pää-Rowastin Polwianderin Muistoksi +1806.» Selvin, paras ja oikein kaunis on alkuperäinen 1810-vuoden +painoksessa oleva runo. Näille muille painoksille emme tahtoisi antaa +samaa runollista arvoa.--Tämän yhteydessä huomautettakoon, että paitsi +jo mainittua kahta Porthan'ille ja Polviander'ille omistettua runoa, +joiden syntymävuosi on ilmotettu, otaksuisimme vielä ainakin kolme +Kirjoituksia-vihkosen huomattavaa runoa syntyneen aikana ennen vuotta +1806, mutta mahdollisesti kaikki muut saman runovihkon 22 runosta sitä +jälkeisenä aikana vuoteen 1810 mennessä, jolloin ne painettiin. Tämä +olettamus johtuu siitä, ett'ei muissa ole vanhan kirjotustavan +merkkiäkään, kun sitä vastoin noista kolmesta niitä voi vielä löytää +muutamia 1810-vuoden painoksessa. Tämä meistä todistaa niiden +vanhemmuutta noiden toisten rinnalla, tai ainakin että ne ovat alkuaan +kirjotetut aikana, jolloin Jutein vielä käytti vanhaa oikeinkirjotusta. +Kuten esityksemme sivulla 14 tulemme näkemään, oli v. 1804 Ã…bo +Tidning'issä oleva runo Porthan'in muistoksi vielä kokonaan kirjotettu +vanhaa oikeinkirjotusta noudattaen x:ineen y.m., mutta 1810-vuoden +painoksessa on siinä oikeinkirjotus jo kauttaaltaan uusittua. Samoin on +yritetty tehdä siinä 1810-vuoden painoksen runossa, joka on v. 1806 +kirjotettu ja Polviander'in muistolle omistettu; mutta kuitenkin on +siihen vielä yksi merkki jäänyt vanhasta kirjotustavasta. Loppupuolella +runoa on, näet, sanamuoto sellainen kuin _hywyydensä_, mikä ilmeisesti +vielä on jäännös aikaisemmasta kirjotustavasta. Runot _Rupulista, +Wilutaudista_ ja _Nuoren Rouwan haudalla_ ovat nuo ennenmainitut kolme, +joissa myöskin olemme huomanneet vanhemman kirjotustavan merkkejä. +Rupulista-runon viivanalaisessa sanotaan nimenomaan, että se on +kirjotettu »Ruotsin wallan aikana», ja on siinä ainakin yksi selvä +vanhan oikeinkirjotustavan merkki jäljellä. Runon alkupuolella on sana +_sugusta_, jossa sanan sisässä suljetun tavun alussa on vokaalin +jäljessä puheäänellinen g. Wilutaudista-runossa on sanaan +_ryppykynnöxen_ vielä jäänyt x, vaikka muualla runossa tämä äänneyhtymä +jo onkin merkitty ks:llä, ja loppupuolella runoa on sanamuoto _kaawut_ +(1817-v:n pain:ssa: _kaakut_), ehkä ex anal. nk. _ruuvan_. Runossa +Nuoren rouwan haudalla, joka 1817-vuoden painoksessa on jonkinverran +muuntuneena saanut nimen Lausuminen Nuoren Rouwan haudalla ja +1856-vuoden laitoksessa vielä enemmän muutettuna otsakkeen Lause nuoren +äidin haudalla, on ensimäisessä painoksessa seuraavat aikaista +syntyperää todistavat merkit. Alkupuolella on sana _ildaha_, joka +viittaa aikaan, jolloin vielä noudatettiin Vhaël'in Suomalaisen +kieliopin sääntöä, että sai h:lla erottaa pitkät vokaalit useissa +nominien ja verbien päätteissä. Toisessa kohdassa noin keskellä runoa +on ensin _syöxi_, mutta sitten vähän alempana _syöksit_. Ihan runon +lopussa on sana _pugun_. Muuten koko tämä runo alkuperäisessä +muodossaan on liikuttavan kaunis. + +[7] Teoksessa Suomal. Kirjallis. vaiheet s. 204. + +[8] Franzén'in lausunto kuuluu alkuperäisenä ruotsinkielisenä: »att han +i Finska SprÃ¥ket förvärfvat sig en ovanlig färdighet och insigt», ja +konsistorin: »Att han under sitt vistande härstädes med flit idkat sine +Studier, dem han till Litterae humaniores och kännedom af det Finska +SprÃ¥ket förnämligast, lämpat.» Lagus'en Matrikelin tieto, »hvilket +sprÃ¥k (finskan) jemte humaniora han i sht studerat», perustuu +nähtävästi juuri konsistorin pöytäkirjaan. + +Katso tarkemmin näitä todistuksia »Liitteissä». + +[9] Finland och dess invÃ¥nare af Friedr. Rühs. Öfvers. Andra Upplagan, +tillökt och omarbetad af Adolf. Iwar Arwidsson. Stockholm. 1827. +Siv. VII. + +[10] Suomal. Kirjall. Vaiheet siv. 206. + +[11] Katso Liitteitä. + +[12] Juteinin hakesnus ja näytteet Liitteissä. + +[13] Februarii 10. Judén, Jacob, Studerande vid Academien i Ã…bo, +anhÃ¥ller att blifva befordrad till Finsk Translator vid Kejserl. +Regerings Conseilen. + +[14] Canc: Exped. föredragit och resol. finaliter den 7 April. Acten +Ã¥terld. + +[15] Näin valtioarkistossa! Minua neuvottiin tässä asiassa kääntymään +ministerivaltiosihteerinviraston arkivarion puoleen, minkä parissa +kirjeessä teinkin, kun en senaatin arkistostakaan mitään selvyyttä +asiaan saanut. Mutta Arkivario siellä ei löytänyt sieltäkään mitään +tiedonantoa Juteinin hakemuksen hylkäämisen syystä. + +[16] Meidän kursivoimaa. + +[17] »Härigenom sluta sig studierna vid denna Akademi nära till dem, +som förnämligast vid Ã…bo varit gängse; ty här värderades ypperst +kunskapen i Fäderneslandets Historia. Derjemte har under denna tiden +smak för det stränga filosofiska studium allmännast vid detta +universitet blifvit bibehÃ¥llen, hvarvid en mera poetisk stämning röjt +sig, och sÃ¥ledes den estetiska delen af filosofien förnämligast +älskats, liksom, hvad den moderna Litteraturen angÃ¥r, den Tyska äfven +här, sÃ¥som i Upsala, haft det mesta inflytande pÃ¥ vettenskapernas +behandlingssätt, dÃ¥ den danska deremot i Lund närmast varit aktad och +känd. Men vid Ã…bo insmög sig, smÃ¥ningom, under de sednare Ã¥ren, en allt +mer och mer tilltagande Fennomani, som äfven yttrat sin verkan sÃ¥ väl +pÃ¥ de studerandes tänkesätt som pÃ¥ studiernas eget skaplynne. DÃ¥ +studiernas riktning och lynne vid ett universitet sÃ¥ mycket beror af +vissa lärares anseende, sÃ¥ lÃ¥ter det naturligt sluta sig, att en Dahl, +en Afzelius, en Nordmark, liksom en Lundblad, Sjöberg och Florman samt +en Franzén, Porthan och Calonius skulle bidraga att i allmänhet gifva +de studerandes bemödanden den karakter, som man i det föregÃ¥ende sökt +att uttrycka, och hvarvid man som facta egentligen betraktat de vid +hvarje Högskola utkommande Disputationes in genere, emedan det är genom +Disputationer, som bÃ¥de de lärandes och lärarnes kunskaper läggas för +en dag.» + +[18] Miten lienee asian ollut? Eiköhän Franzén seuraavana vuonna (1811) +muuttanut Suomesta osiksi myöskin siitä syystä, että häntä näin +epäiltiin »fennomaniasta» ja leimattiin »fennomaniksi». + +[19] Katso Liitteitä. + +[20] Kaikki tässä puheessa meidän. + +[21] Kun Juteini tässä runossa sanoo: »Kyllä minä köyhyydessä/ olen +kolmesti kokenut / leipää kohden kuroitella, / kolmesti myös olen minä +/ tika-puilda pudotettu», niin emme tiedä selvitellä, mitkä nuo muut +kaksi kertaa olivat, sillä ei ole meillä tiedossa muuta kertaa, jolloin +hän virkaa tai tointa olisi hakenut sellaista saamatta. + +[22] Edellisestä Konsistorin todistuksesta, josta jo aikaisemmin on +ollut puhetta, sekä tästä toisesta viivan yläpuolella juuri mainitusta +on Lagus'en Matrikelissa e.m.p. seuraava tiedonanto: »Betyg 1/2 1810 +_att söka finska translatorstjensten_ vid reger. konselj., Ã¥ter 18/4 +1812 till befordran.» + +[23] Saman Matrikelin tieto, että Juteini v. 1812 olisi ollut +Hämeenlinnan maistraatin sihteerinä perustuu nähtävästi erehdykseen ja +tarkottaa hänen Haminan aikuista sihteerinäoloaan. Ettei Hämeenlinnan +maistraatin pöytäkirjat tiedä mitään Juteinista sihteerinä siellä, +siitä on hyväntahtoisesti Tohtorinrouva Verna Koskimies hankkinut +minulle varmuuden, samalla kuin hän on Juutilan talostakin kuvia +valokuvauttanut, minkä kaiken kiitollisena täten mainitsen. + +[24] Hattulan nykyinen (v. 1913) kirkkoherra J.J. Westerlund on +ystävällisesti paitsi edellä esittämiämme Juteinin sukua selvittäviä +kirkonkiijojen tiedonantoja kirjallisesti myöskin kertonut seuraavan, +johon jo viivan yläpuolella viittasimme: »Milloin ja mihin yllä +mainittu Jakob (Jaakko Judén) on Hattulasta muuttanut ei ole merkitty +kirkonkirjaan. 1811 vuoden kirk. kirjassa hän vielä on muistutuksella +»vistas i Rysslad», mutta 1812 vuoden kirk. kirjassa ei hänen +nimeänsä enää löydy.» Viivan yläpuolella olevan perustelun ja siitä +johtuneiden johtopäätösten tueksi on vielä mainittava, että Viipurin +lääni v. 1811 palautettiin muun Suomen yhteyteen. + +[25] »Viborgs stads Kommunionbok 1813-25» sisältää seuraavan tiedon +Juteinista: »Secr. Herr Jacob Judén / Födelsedag och Ã¥r /. + Att. pr. 2/2 1814 1782 + +»Viborgs stads svenska församlings Kommunionbok. 1835-45» taas esittää +meille Juteinin seuraavasti: »Magistr. Secret. Philosophiae Doctor +(syrjässä: +Enki.) Judén, Jacob. / Födelsedag och Ã¥r / +Egen gÃ¥rd N:o 109 i staden.» 1781 + +[26] Nämä kirjat olivat epäilemättä Juteinin v:na 1816 julkaisemat +Lyhyt Neuwo Lapsen Opettajalle ja Lasten Kirja. + +[27] Prof. Setälältä olen ystävällisesti käytettäväkseni jäljentämistä +varten saanut seuraavan otteen R. Rask'in päiväkirjasta maalisk. 23 +p:ltä 1818: »Ankom jeg dog med elendig Skyds, især paa sidste +Stationen, til Viborg, hvor jeg hilsede paa Sekretær _Iudén_, +subskriberte paa hans Grammatik (10 Ark.) og hans Samling af Ordsprog; +(8 Ark) og fik til Foræring 16 af hans smaa finske Pjeser, 2 vare +udsolgte nemlig Barneböger. Han introducerte mig i Klubben; hvor vi +drak Te; men han var engageret i Kortspil, hvorover jeg gik hjem. Næste +Dag afleverte jeg en Pakke fra Dr Haartman till Landshövdingen Vallén, +samt et Brev fra Vulfart til Baron Nikolay; dog uden at göre Lykke med +nogen af Delene; jeg havde siden et Besög af Sekr. Iudén, som jeg viste +mine Sager og ny Böger. Ieg kjedede mig hjemme især da Iudén ikke kom +som han havde lovet at öve mig i at tale Finsk, besluttede derfor, at +rejse og inviterte ham skriftlig (den fjerde gang som jag sögte ham +forgjæves) til om Aftenen kl. 6. og at blive til Aften hvilket han og +gjorde og gav mig en Del Hjælp og Oplysning i Finsk med det samme.»---- +Niinkuin näkyy, on sananlaskukokoelman arkkimäärä tässä liian suureksi +ilmotettu. + +Juuri esittämämme Rask'in päiväkirjaotteen sanamuodosta mielestämme voi +päättää, että Juteini luultavasti jo aikaisemmin oli lupautunut +osanottajaksi korttipeliin »Klubissa», ennenkun hän sinne vei mukaansa +Rask'in, ja että hän nähtävästi yhteisen teenjuonuin jälkeen liittyi +pelaajiin, mutta myöskin että Rask, joka ei näyttänyt haluavan pelata, +koko tähän joukkoon nyt ikävystyneenä ja toiveissaan hauskasta +illanvietosta pettyneenä meni kotia, kun »Klubissa» ei hänen mielestään +ollut tilaisuutta mihinkään henkevään seurusteluun. Tämä kohtaus johtaa +mieleemme Franzén'in v. 1801 runoileman Studentvisa-nimisen kauniin ja +perin hauskan laulun. Rask on tullut tähän seuraan, ehkä sellaisia +seurustelutapoja mielessä väikkyen, kuin Franzén'in juomalauluissa +»Till en yngling» ja »Glädjens ögonblick» kuvataan; ja luultavasti +näiden vaikutuksesta Juteini itse pari vuotta aikaisemmin, juoma- ja +Kesti lauluissaan oli esittänyt. Ja ne Rask epäilemättä oli juuri +lukenut, koska oli Juteinin Pilakirjoituksia-kirjankin hiljan saanut. +Saatammekin senvuoksi ajatella kuinka pettyneeksi R. tunsi itsensä, kun +Klubissa vallitsi toisellainen katsantotapa kuin se, mikä ilmenee +Juteinin omissa seuralauluissa sekä Franzén'in sepittämissä +samanhenkisissä, jotka varmaan olivat Rask'ille tunnetut, ja olivat +sopusointuiset hänen omien mielipiteittensä kanssa. Vertaa esim. +seuraavia kohtia: + + »Hvar dag med ädel visdomstörst + stÃ¥ främst vid Mimers källa», + +ja + + »FrÃ¥n skum skilj drycken som frÃ¥n stoft, + Sky sprätten som pedanten. + Bär pÃ¥ din frack ej cedrodoft, + ej dam af folianten!» + +ja + + »För moln af rök, der ruset bor, + fly alla gracer unnan. + Den Bacchus, som var Febi bror, + är icke den pÃ¥ tunnan. + Drick vid en högtid ett glas eller par + för att glädjas, ej blott för att dricka; + drick som du drucke, om munskänken var + din i brudstolen rodnande flicka!» + +Mutta Klubissa ollessa korttipelin aljettua kaikuvat saman laulun +säkeet: + + »Svär till allt spel ett osläckeligt hat, + bÃ¥d' din tid och din själ det föröder.» + +ja Rask jätti illatsun. + +Epäilemättä Juteinilla nuorena ylioppilaana oli ollut samat mielipiteet +jalostavasta ja henkevästä seuraelämästä, kuin hänen opettajallaan +Franzén'illakin oli; mutta nähtävästi olosuhteet ehkä jo hänen +kotiopettajana ollessaan saivat hänet seurapiirinsä makuun +mukaantumaan. Samoin kuin meidän päivinämme tähän asti on ollut, oli +näet varmaankin Juteininkin aikana aatelisten, laki- ja +sivilivirkamiesten piireissä korttipeli herrain kesken sangen +tavallisena seurahuvina. + +[28] »Suomi», Toinen jakso I:nen osa; sivuilla 225-226 kuuluu sanottu +kohta: Jag vet väl att han, sÃ¥som barnfödd i Savolax, är en god Finne +ex usu, men om han fästat nÃ¥gon uppmärksamhet vid sprÃ¥kets Grammatik +m.m. känner jag icke. Magister Savenius vore i sÃ¥dant afseende enligt +min tanke bättre. _Den första af alla är dock Secreteraren Judén, +onekligen en af vÃ¥ra bästa Finnar, bÃ¥de i theoretiskt och praktiskt +hänseende_. (Kursivointi meidän!) + +[29] »Suomi», e.m. jakso ja osa siv. 229. Viime kohta kuuluu +alkuperäisenä: »Vore han närmare till Ã…bo, sÃ¥ önskade jag mig icke +nÃ¥gon bättre medarbetare, ehuru han icke känner Latinska sprÃ¥ket.» + +[30] E.m.t. siv. 232. + +[31] E.m.t. siv. 238. + +[32] Niinkuin myöhemmin Juteinin kielioppia selostaissamme mainitsemme, +on J. Krohn'in arvostelu siitä Biogr. Nimikirjassa, että se »ei ollut +suuren-arvoinen». 1891-vuoden Valvojaan painetussa esitelmässä taas, +samoin kuin vähän lyhennetyssä muodossa v. 1897 julkaistussa Suomal. +Kirjall. Vaiheet-nimisessä teoksessa, J. Krohn'in arvostelu kuuluu: +»Hänen kielioppinsa näet ei millään muotoa ansaitse sijaa Beckerin ja +Renvallin teosten rinnalla, sillä se on suureksi osaksi vaan +järjestämätön kieliopillisten vaarin-ottojen ja ainesten kokoelma. +Mutta yhtä hyvin on sillä se ansio, että melkein sadan vuoden päästä +oli ensimmäisiä uusia yrityksiä ja että se Vhaël'in kieliopin perästä +oli askel eteenpäin.» »Oman Maan» Juteinia koskevasta kirjotuksesta tuo +arvostelu on poistettu ja kappale kieliopin esipuheesta pantu tilalle. + +[33] Nykyään sanottaisiin: koska niissä vahvan asteen k:ta heikossa +asteessa vastasi _kato_. + +[34] Ylläolevan kirjeen on prof. Setälä kopioinut Kööpenhaminan +yliopistonkijastossa ja kyväntahtoisesti antanut minun jäljentää se. +Ruotsinkielisenä se kuuluu: »Wiborg 21 Febr. / 5 Martii 1819. +Vidtberömde och Höglärde Herr Professor! + +Min lifligaste tacksamhet har jag äran aflägga för Herr Professorns mig +bevista ynnest och hogkommelse med dess högst berömvärda arbete. Jag +har ännu icke hunnit genombläddra hela Boken, men hvad jag läst och +förstÃ¥tt, är förträffeligen afhandladt. Jag kan egenteligen icke +bedöma, utan allenast beundra en sÃ¥ djup forskning af sprÃ¥kens +grunder.--Hvad för öfrigt Herr Professorns anmärkningar öfver mitt +lilla Grammaticaliska försök beträffar, finner jag dem, angÃ¥ende +bokstäfverna, ganska riktiga, och har jag äfven haft sÃ¥dant i project, +men ännu icke vÃ¥gat införa nÃ¥got nytt bruk; jag skall likväl icke +glömma att taga saken i närmare bepröfning. Men, rörande Verberna och +deras indelande i tre Conjugationer efter samma grund, som i +Declinationerna, dertill kan jag ej finna nog bestämda reglor, mer än +jag dem i mitt försök företedt. Denna omständighet mÃ¥ste jag sÃ¥ledes +lemma derhän tills vidare upplysning i saken erhÃ¥llits. Med odelad +tillgifvenhet har jag äran framhärda + +Vidtberömde och Högädle Herr Professorens + + ödmjukaste tjenare + Jac. Judén.» + +[35] »Herr Professorns afhandling om Nordens gamla sprÃ¥k läses här med +begärlighet. Ehrströms exemplar är redan halfslitet». Ehrström, jota +Renvall kirjeissään joskus sanoi maisteriksi ja jota hän +venäjänkielisistä teksteistä ja sanoista selkoa ottaissaan käytti +apunaan, oli tällöin jo yliopiston dosentti ja lehtori venäjän kielessä +ja kirjallisuudessa. + +Prof. Rask'in näihin aikoihin julkaisemia teoksia ovat: » Vejledning +til det Islandske eller gamle Nordiske Sprog» (56 + 282 siv.), 1811, +»Undersögelse om det gamle Nordiske eller Islandske Sprogs Oprindelse», +1818, käänteentekevä »Angelsaksisk Sproglaere», 1817 ja »Anvisning till +Isländskan». Stockholm 1818 (28 + 298 siv.), hänen itsensä ruotsiksi +suorittama uusittu laitos »Vejledning»'iä v:lta 1811. + +[36] »Min Finska sprÃ¥klära är numera till det mesta utarbetad, till och +med Prosodien. Jag bör tacka Herr Professorn för de nya +denominationerna pÃ¥ sprÃ¥kets casus, hvilka jag vid närmare pröfning +funnit vara lämpeligare, än de af mig förut i min disputation +föreslagna. För öfrigt har jag i det mesta bibehÃ¥llit den af Ã¥lder +brukliga Grammatikaliska terminologien.» Renvall julkaisi kielioppinsa +kuitenkin vasta vuotta ennen kuolemaansa eli v. 1840. Sen esipuheessa +hän vain mainitsee Juteinin kieliopin 5:ntenä suomen kieltä +käsittelevänä. + +[37] Suomal. Kirjall. Vaiheet siv. 196. + +[38] Kirjeessä 24/4 1819 Renvall suosittaa Sjögren'iä sopivaksi +lähetiksi suonialaissukuisten kansojen kieliä Venäjällä tutkimaan, +koska hän oli kuullut, että kreivi Rumjanzow oli ehdottanut, että prof. +Rask sinne lähtisi, mutta tämä taas oli katsonut siihen sopivammaksi +jotain suomenkielentaitoista ja tarkkaa tuntijaa. + +[39] Kohta kuuluu alkuperäisenä: (Judén) »hat----im Jahr 1812 in Wiburg +einen Versuch Zur Erörterung der finnischen Grammatik drucken lassen, +die viele treffliche Bemerkungen, jedoch ohne streng systematische +Ordnung enthält». Painatusvuoden on Sjögren muistanut väärin; sehän oli +1818. Kirjansa ensimäisillä sivuilla Sjögren puhuu samaan suuntaan kuin +Jutein puheessaan »Suomen Kansalle, wuonna 1810». Ajatukset ovat aivan +samoja. + +[40] Nähtävästi sama mies, jota myöhemmin (v. 1827) sanotaan, tällöin +prokuraattorina olevan Carl Walléen'in eräässä virkamemoriaalissa Turun +maaherralle, Mynämäen kirkkoherraksi, tohtori Rönnbäck'iksi, vaikkakin +nimen oikeinkirjotus on, kuten näkyy, hieman erilainen, (Kts! +Liitteitä.) Rönbäck'in nimen on Friman tässä kirjottanut väärin (katso +»Bibel Sällskapets i Wiborg protokoll» sivu. 54 ja 55!) + +[41] Sanan Saattajan Viipurista ensimäisessä päivämäärässä on +painovirhe: pitää olla 2 sijasta 20 p:stä huhtikuuta; ja Friman'in +kertomukseen on väärinymmärryksestä tullut väärä vuosiluku: Viipurin +Pipliaseura alkoi toimintansa varsinaisesti vasta 20 p:nä huhtik. 1819, +pidettyään helmik. 12 p:nä samana vuonna juhlallisen kokouksen +raatihuoneen salissa. (Kts. E.m. lähde!) + +[42] Ehkäpä Jutein oli lähettänyt erään sensuroimattoman +Anteckningar-nimisen kirjansa v. 1827 prokuraattori Walléen'illekin, +niinkuin eräässä edellisessä viivanalaisessa mainitulle Rönnbäck'ille, +minkä arvelun näin edellisen yhteydessä tahdomme esittää. + +[43] Kts. Liitteitä. + +[44] Ent. kirjakauppias Walter Howing'in Viipurista tiedonanto. + +[45] Koska »Viborgs stads Kommunionbok 1813-1825», niinkuin jo +aikaisemminkin näimme, ei tiedä vielä mitään Juteinin aviosta, niin on +mahdollista, että Howing'in tiedonannossa on muistiereys kysymyksessä +ja että puheena ollut liitto solmittiin vasta v. 1826. »Viborgs stads +svenska församlings Kommunionbok. 1835-45» tietää Juteinin vaimosta ja +pojasta seuraavaa, jonka tässä esitämme sen lisäksi, mitä sen mukaan +aikaisemmin olemme J:sta itsestä erääseen viivanalaiseen merkinneet: +»H:stru Cathr. Margr. Blank. f. 1790 död den 7 Junii 1841.--son Joël +Jacob Judén f. 18/11 1827». Sitten seuraa 14 täyttä ristiä (X) +lukemisen taidossa ja kristinopin tiedossa sekä sanat: »adm. med nöje +1844». + +[46] Katso Liitteitä. + +[47] Hän nähtävästi ei tuntenut, että Frenckell Turussa aikaisemmin oli +painattanut muutaman Juteinin julkaisun. + +[48] Katso Liitteitä. + +[49] »sÃ¥ mycket mindre, som sÃ¥dant högeligen skulle strida emot min +egen öfvertygelse derom». + +[50] »--upplösa all den förmenta tvetydighet, som blifvit tillagd de +till anklagelse deri anmärkta ställen.» + +[51] Juteini oli kuten näkyy yhtä mieltä usean jumaluusoppineen kanssa +siitä, että Heprealaisepistola olisi ap. Paavalin kirjottama. + +[52] Kats. Liitteitä. + +[53] Kats. Liitteitä. + +[54] J. Krohn kirjassaan Suomal. Kirjall. Vaiheet siv. 212 sanoo, että +Anteckningar-kirja »seuraavana vuonna (tarkottaa v:na 1828) +hovioikeuden päätöksestä poltettiin----julkisesti Turun torilla +pyövelin käden kautta». Nähtävästi tieto perustuu perinnäistietoihin. +Tuo »pyöveli» tässä nyt oli v.t. kaupunginvouti J.J. Andström; vuosi +taas oli Krogerus'en sairauden takia vasta 1829 ja tuosta »Turun +torista» tahdon esittää seuraavan arvelun, jonka esitti Viipurin +lääninkanslian vahtimestari. Hänen kanssaan, näet, jouduin tästä +asiasta keskusteluun, kun Viipurissa ollessani tammikuussa 1913 kävin +ottamassa selkoa maaherra Ramsayn ylläesittämistäni kirjeistä +sikäläisen lääninkanslian suuressa ja hyvin järjestetyssä arkistossa, +jossa sanottu vahtimestari oli opastajanani. Hän sanoi, että pitkää +siltaa, joka alkaa pienestä rantatorista, jolla Torkkeli Knuutinpojan +patsas on, ja johtaa Viipurinlinnan alueelle, kutsutaan Turun sillaksi +ja että epäilemättä tätä pientä toria sitten myös on sanottu »Turun +toriksi». Mahdollistahan siis on, että Andström kirjan painoksen poltti +tällä »Turun torilla» Viipurissa. + +[55] Niinkuin myöhemmistä (vv. 1835-45) kirkonkirjoista näkyy, on +Juteinin talo aikoinaan merkitty numerolla 109. Howing'in tiedonannon +mukaan on Juteinin talona ollut nykyinen viljakauppias ja +myllynomistaja Mielck'in talo n:o 19 Katariinankadun varrella, minkä +talon nykyisen (v. 1913) omistajan Mielck'in isä oli vaihtanut Juteinin +pojan kanssa. Jo ennenmainitussa tilaisuudessa tammikuulla v. 1913 kävi +tämän kirjottaja katsomassa tätä taloa ja oli hänellä opastajanaan +talon monivuotinen talonmies, jonka vaimo oii läheistä sukua +(muistaakseni: tytär) Juteinin ent. palvelijattarelle. Tämän +talonmiehen esittelyä sekä kirjottajan omia huomioitakin esitetään +tässä. Pituuttaan koko tontin mittainen kivirakennus antaa +Katariinankadulle päin. Holviportin yläpuolella kivitalon +linnanpuolisessa päässä oli rakennusta pihanpuolelta levitetty, ja +porstua pihan puolella portin vieressä uusittu. Tämä oli muistaakseni +tapahtunut sen takia, että sisäänkäytävä oli laitettu kadunpuolelta ja +rappuset olivat ylösjohdettaissa vaatineet sen laajennuksen. Juteinin +aikana oli heti pihan takana ollut muuri (näet linnotusmuurin yksi osa; +kaupungin taloja oli muurin sisäpuolella); tämän muurin päällä oli +Juteinin puutarha ollut. Nyt oli puutarha hävitetty ja muurissa olevaa +kalliota louhittu ja sinne tilalle rakennettu suuri jauhomakasiini, +talli ja vaunuliiteri, jonka yksi seinä vielä muodostui entisestä +munrista. Sen kiviäkin vielä oli näkyvissä. + +[56] Koko tämä pöytäkirja kuuluu alkuperäisenä: + +»Den 4 December 1827. + +§ 3. + +Sedan Hans Kejserliga Majestät genom nÃ¥digt rescript af den, 21 Martii +innevarande Ã¥r i nÃ¥der lemnat Wiborgs Stad rättighet att utom Ã¥tskiligt +annat uppbära sÃ¥ kallade Tomtören, hafva Stadens gÃ¥rdsägare till i dag +blifvit uppkallade för att i ämnet höras. Och infunno sig nu af desse +Herr Lagmannen och Häradshöfdingen Adolf Krogius, Herr Lagman Anders +Malm, Herr vice Landskamreraren Eric Johan Bäck, Herr Magistrats +Secreterarn Jacob Judén. Herr Collegii RÃ¥det och Riddaren Christian +Jaenisch, Herr Collegii Asessoren Johan Thesleff, Notarien Henrik +Sylviander, Handlanderne Johan Tuderman, Filip Listvennikoff, Henrik +Heitman, och Jemelian Koscheloff, Commerce RÃ¥det Timofei Tichanoff, +Handlanderne Merculei Schussin, Ã¥ fru Consulskan Maria Hackmans vägnar +dess Son Handels BokhÃ¥llaren Fredric Hackulan, Handlanderne Dimitri +Alenoff, Jonas Wrigstedt, Ivan Scorneikoff, Nicolaj Wlassoff, Andrej +Tschusoff, Michaila Budanoff, Commerce RÃ¥det Andreas Jaenisch, +Grosshandlaren Guftaf Johan Heyno, Bokbindaren Eusebius Suppius. +Kopparslagaren Carl Baltrusch, Uhrmakarene Johan Aqvilander och Carl +Elfström, Kakelungsmakaren Thomas Backström, och Svarfvaren Daniel +Stenberg och Färgaren Guftaf Nyman. + +HärÃ¥ och sedan ofvanberörde NÃ¥diga Rescript blifvit uppläst och +följande deraf här intagit:------ + +3:o det samtlige ifrÃ¥gavararande Städer utom de här ofvanföre +uppräknade afgifter och de som bero af Städernes eget bestämmande och +taxation, sÃ¥som Tomtören, Burskaps afgift, Tracteurs och +Näringsidkareafgift, Muhlbetespenningar samt Bodrums och MarknadsstÃ¥nds +penningar m.m.: jemväl äga att------förklarade Herr Lagman Krogius sig +af ordalydelsen häruti finna att det helt och hÃ¥llet berodde af +gÃ¥rdsägarene att bestämma om Tomtören böra utgÃ¥ eller icke, hvarföre +och dÃ¥ Stads Cassan för närvarande vore i det skick att den icke +behöfde andra inträder än de hitintills vanlige, Herr Lagmannen jemväl +tills vidare undandrog sig sagde afgift, men i händelse Stads Cassan +framdeles genom tillftötande omständigheter komme i behof af större +inkomster ville Herr Lagmannen för sin del gerna erlägga ifrÃ¥gavarande +afgift. + +Häruti förenade sig Herr Lagman Malm, vice Landskamreraren Bäck, +Collegii RÃ¥det Jaenisch, Asessoren Thesleff, Handlanderne Tuderman, +Listvennikoff, Heitman och Koscheloff samt Magistrats Secreterarn Judén +hvilken sistnämnde derhos ingaf ett sÃ¥lydande andragande till +Protocollet: + +»DÃ¥ Svenska Regeringen fordom anlade Fästningen Wiborg sÃ¥som Stad, +kunde denna Stad icke bli utan innevÃ¥nare och inkomster, om +anläggningen skulle äga bestÃ¥nd. Derföre anvistes Tomter i Fästningen +till bebyggande, och jord kring Staden anslogs till begagnande. Genom +det förra tillskapades en Stad, och genom det senare skulle Staden +vidmakthÃ¥llas. Den anslagne jorden var nödvändig, för att med inkomsten +deraf kunna bestrida de förefallande kostnaderne och borgerliga onera +utan att innevÃ¥narne behöfde belasta sig sjelfve med betalning af +Tomtören, hvaraf och uppbörden inom Fästningen aldrig existerat. Men dÃ¥ +förstäderna sedermera tillkommit, hafva GÃ¥rdsplatserne i likhet med +Stadens öfriga användbara mark, blifvit upplÃ¥tne till hugade bebyggare +emot Ã¥rligt arrende, och hafva förmodligen vilkoren dervid antingen med +eller utan köpeskilling till Staden, bestämts att utgÃ¥ efter areal +widd, och sÃ¥ledes bestÃ¥ i Tomtören sÃ¥som den beqvämaste norm till +debitering i sÃ¥dant afseende. Wissheten af detta pÃ¥stÃ¥ende framlyser +klarligen af den omständigheten att icke Tomterne inom Fästningen, utan +endast i Förstäderna varit med Tomtören belastade, sÃ¥som uppbörds +Längderne för Ã¥tskilliga Ã¥r tillbaka torde sÃ¥dant utvisa, ehuru +uppbörden af Tomtören äfven i Förstäderne sedermera alldeles upphört, +Ã¥tminstone hafva de med regelbundenhet icke blifvit indrifne. +Ã…tskillige af Förstädernas innevÃ¥nare böra likväl kunna uppvisa +Quittencer Ã¥ denna sorts utbetalning som ännu efter Länets förening med +det öfriga Finland, af en och annan GÃ¥rdägare blifvit uppburen, +synnerligen vid försäljningen af gÃ¥rdarne. Alla GÃ¥rdsplatser inom +Fästningens murar, sÃ¥som förlänte af Öfverheten till bebyggande, äro +sÃ¥ledes att anse sÃ¥som Fritomter, och kunna emot ägarenas samtycke med +afgifter icke betungas, hvartill de och svÃ¥rligen torde finna sig +befogade, sÃ¥länge de inse löjligheten af att utan anledning och liksom +blott pÃ¥ andras inrÃ¥dan tömma den ena fickan för att fylla den andra. +DÃ¥ nu en slik afgift äfven vid stadfästelsen af Stadens senaste +organisation icke blifvit pÃ¥räknad utan sÃ¥dant öfverlemnats till +vederbörandes eget godtfinnande och Stads Cassan för öfrigt icke finnes +vara i nÃ¥gon sädan brist af medel, att extraordinaira debiteringar +skulle behöfva pÃ¥kallas; sÃ¥ torde Tomterne inom Fästningen vara +derifrÃ¥n alldeles befriade och sÃ¥ beskaffad taxering kunna tillämpas +endast Förstädernas Tomter och annan Stadens brukbara jord, i händelse +det kan af Staden godtfinnas, att sÃ¥lunda begagna sina ägor». + +Som upplästes; hvaremot alle öfrige närvarande förklarade sig villige +att ifrÃ¥gavarande afgift för sine gÃ¥rdar erlägga; dock anmärkte +Svarfvaren Stenberg, att han endast i den händelse de inom fästningen +belägne gÃ¥rdar blefve befriade för denne afgift, jemväl undandrog sig +betalningen deraf. + +Wederbörande tillsades härÃ¥ afträda, medan öfverläggning skedde till +följande + + Utslag: + +Hvad af vederbörande anfördt och pÃ¥stÃ¥tt blifvit har Magistraten i +öfervägande tagit; och alldenstund Hans Kejserliga Majestät, genom +ofvanomförmäldte NÃ¥diga Rescript i NÃ¥der funnit godt förordna att +Wiborgs Stad äger uppbära ifrÃ¥gavarande afgift under namn af Tomtören; +fördenskull, och dÃ¥ det icke tillkommer Stadens GÃ¥rdsägare att pröfva +Stads Cassans behof af större eller mindre inkomster, ty finner +Magistraten skäligt Ã¥lägga vederbörande GÃ¥rdsägare att genast skrida +till förslag af bestämmande utaf det belopp, hvartill sagde afgift bör +af hvarje GÃ¥rdsägare utgÃ¥: Hvilket Ã¥ inkallandet afsades dÃ¥ Herr Lagman +Krogius och de hvilka med honom sig förenat emot Utslaget anmält +missnöje, som de underrättades att fullfölja medelst skriftliga besvär, +hvilka, Ã¥tföljde af detta Protocoll, böra till Herr Landshöfdingen i +Länet ingifvas inom trettio dagar härefter, denne dock oräknad och +sÃ¥ledes sist den tredje (3) Januarii nästkommande Ã¥r 1828; Och kommer +emellertid med vidare Ã¥tgärd i ärendet att anstÃ¥, tills erfaras fÃ¥r om +vederbörande fullfölja sitt missnöje, samt i sÃ¥dan händelse intilldess +ärendet blifvit Ã¥ vederbörlig ort sluteligen afgjordt». + +[57] Maistraatin pöytäkirjassa, jonka kyseessä olevaa asiaa koskevassa +kohdassa kunnallispormestari ja kollegiasessori Buchman itse on +kirjottanut, on sana »inan» (sic!), vaikka tietenkin tulisi olla +»sedan». + +[58] »Den 12 Januarii MÃ¥ndag närvarande i Magistraten Politiae +Borgmästaren Collegiiass. o. ridd. Buchman; Justitiae Borgm. o. ridd. +Ekmark Justit. RÃ¥dmännen Hällström och Öijer samt Politie RÃ¥dmännerne +Ivanoffskij och Zincke. Prot. fördes af Öijer». (Tämä on sitten +laatinut 7 §:ä, joiden jälkeen on pöytäkirjaan liitetty 1 1/2 arkkia +samalle päivämäärälle ja merkitty §§:llä 1 ja 2:) »1829 den 12 Januarii +Pol: Prot: + +Politiae Borgmästaren etc. Buchman amnälte huruledes tjenstförrättande +Notarien vid RÃ¥dstuvu Rätten och Magistraten Justitie RÃ¥dmannen Öijer +oaktadt af Borgmästaren tid efter annan gjorde pÃ¥minnelser och derpÃ¥ af +RÃ¥dmannen gifne löften, ännu icke utlemnat Politiae Protocollerne frÃ¥n +den tid, förningen af desamma honom blifvit ombetrodd, eller frÃ¥n den 3 +Julii Ã¥r 1827 till och med Ã¥r 1828 äfvensom alla dertill hörande +Handlingar och Diarier. RÃ¥dmannen Öijer härom tillspord uppsteg i frÃ¥n +dess i Rätten innehafda säte och förklarade att protocolerne icke +kunnat af honom Coumpletteras i saknad af Herr Landshöfdingens till +Magistraten i Ã¥tskillige ämnen aflÃ¥tne Memorialer som Magiftrats +secreteraren Judén skulle hafva vägrat till honom lämna, för att hemma +hos sig begagnas till Protocollernas deducerande, och att inan (!) +sÃ¥dant skedt och han sÃ¥som af RÃ¥dstufvu Rätten tillförordnad Extra +Ordförande vid Kämner Rätten här i staden, hunnit verkställa nÃ¥gra i +sÃ¥dan egenskap honom Ã¥liggande göromÃ¥l, ville han skyndesammast frÃ¥n +sig lemna ifrÃ¥gavarande Protocoller och handlingar. Magistr. Secr. +Judén detta förebärande Ã¥hörande, förklarade att hvarje gÃ¥ng dÃ¥ Herr +Landshöfdingens Memorialer blifvit Magistraten föredragne, har RÃ¥dman +Öijer emot qvitto, uti en dertill inrättad Bok, erhÃ¥llit Memorialerne +för att begagnas vid deduceringen af Protocollerna; sedan desse +memorialer för Ã¥r 1827 blifvit Ã¥terlenmade och sedermera inbundne, har +RÃ¥dmannen velat taga Memorial Bandet hem till sig, men M. Secr. har +dertill icke kunnat bifalla med mindre Magistraten för godt finner, +sÃ¥dant tillÃ¥ta.--RÃ¥dmannen Öijer tilllades att afträda hvarefter +uppstod skiljaktighet uti meningen Ledamöterne emellan och yttrade +Extra RÃ¥dmannen Zincke att RÃ¥dmannen Öijer med fästadt afseende Ã¥ +särskilda gifne Förordnanden att handleda mÃ¥l vid Kämner R:n borde +Ã¥läggas att aflemna Protocollerne och handlingarne för Ã¥r 1827 till den +26 dennes, fallit för Ã¥r 1828 till den nästkommande 14 Febr. vid vite +af 10 Rubel Silfver, RÃ¥dman Ivanoffsky deremot ansÃ¥g Öijer, som haft +mera än tillräckelig tid och tillfälle, att deducera Protocollerne och +i behörigt stÃ¥nd sätta handlingarne och Diarierne, böra Ã¥läggas af (!) +aflemna desamma för Ã¥r 1827 inom Ã¥tta och för 1828 inom fjorton dagar +härefter vid berörde vite, Justitiae RÃ¥dm. Hällström och Justit Borgm. +Ekmark förenade sig med Extra RÃ¥dmannen Zincke, samt Pol: Borgm. +Buchman med RÃ¥dnmannen Ivanoffsky; I anledning hvaraf + + Beslöts: + +Som herr Justitiae RÃ¥dmannen Öijer Ã¥tagit sig tillsvidare förrätta +notarie Tjensten i denne RÃ¥dstuvu Rätt och Magistrat emot Ã¥tnjutande af +den dertill anslagne lönen; men alltifrÃ¥n dess antagande eller frÃ¥n och +med Julii mÃ¥nads början Ã¥r 1827 intill närvarande tid ehuru särskilde +gÃ¥nger derom pÃ¥mind, Ã¥sidosatt till Magistraten aflämna de dervid förde +Protocoller; alitsÃ¥ varder han Justitiae RÃ¥dmannen Öijer Ã¥lagd att vid +vite af 10 Rubel i s:r, sist inom den 26:te i denne mÃ¥nad till +Magistraten hafva ingifvit alla de frÃ¥n Julii mÃ¥nads början Ã¥r 1827 +till sagde Ã¥rs slut förde Protokoller uppsatte jemte alla de dertill +ingifne hörande handlingar; äfvenledes Ã¥ligger det herr Justitiae +RÃ¥dmannen vid enahanda vite att inom den 14 nästkommande februarii +aflämna alla de vid Magistraten för sistlidet Ã¥r förde Protocoller +behörigen uppsatte jemte dertill hörande handlingar tillika med saköres +Längden för senare hälften af sistlidet Ã¥r, hvilket efter inkallandet +afsades». + +[59] Katso Liitteitä. + +[60] Ignatius, Kaarlo Henrik Jaakko, kirjailija, s. 23/12 1809. +Yliopistossa opintonsa lopetettuaan I. vihittiin papiksi 1533, tuli +vankilansaarnaajaksi Viipuriin 1836, työ- ja ojennuslaitoksen +saarnaajaksi samassa kaupungissa 1838. V. 1841 nimitettiin I. +apulaiseksi Viipurin lukioon. Hän kuoli 11/10 1856. Vaikka heikko ja +kivulloinen ruumiiltaan, työskenteli hän innolla kansan valistamiseksi, +jota todistaa hänen painattamansa _Lukemisia Suomen kansalle_. Tätä +teosta ilmestyi 1845 ainoastansa kaksi vihkoa, edellinen käsittävä +alkuperäisen novellin »Harjulan onnettomuus», toinen Martti Luther'in +elämäkerran. (Biogr. Nimikirja). + +[61] Katso tämän teoksen siv. 108. + +[62] Meidän kursivoima. + +[63] J.W. Ruuth. Wiborgs stads Historia. siv. 900. Ruuth mainitsee myös +»Kanavasta, Sanansaattajasta Viipurista 1845-1847», puhuessaan, että +»sen sisällyksen muodosti aluksi enimmäkseen kansantapain kuvaukset, +vaihdellen Juteinin ja Schröder'in runojen kanssa». Mutta mitään +Juteinin runoja ei ole siinä; ainoastaan Schröder'in. + +[64] Kaarle Krohn. Mikä oli Kalevalan palkka. »Otava», kuvall. kuuk. +lehti 1914. Siv. 56. + +[65] J. Krohn. Suom. Kirj. Vaiheet. Siv. 213. + +[66] Viipurin raastuvanoikeuden arkistonhoitaja, eräs vanha neiti +Svetichin kertoi myös kuulleensa, että Juteini oli ollut omituinen, +mutta mitään erikoisen omituista ei hän sentään tietänyt mainita. + +[67] Samana vuonna hän muuten oli matkoilla Skandinaaviassa. + +[68] Ehkäpä näin: D(avid) E.D. Europaeus. + +[69] Tämä lause tukee koko lailla J. Krohn'in väitettä ja meidän +aikaisemmin epäillen lausumaa arvelua Juteinin jumaluusopillisista +luvuista, vaikk'ei sekään tietysti varmaksi todista asiaa. Ellei +Krohn'in tiedonanto ole perinnäiskertomaa, on se kotoisin tästä +lähteestä. + +[70] Ellei J. Krohn'in tästä asiasta edellä esittämämme tiedonanto ole +taaskin perinnäiskertomaa, niin on sekin kotoisin tästä lähteestä. + +[71] Tämän epäkriitillisen lauseen löytää järkevämmässä muodossa +J. Krohn'in Juteini-elämäkerrasta. Siitä on jo edellä puhe. + +[72] »Suomettaren» toimituksella on nähtävästi kyllä ollut kirjanen +»Lauseita», mutta ei »Anteckningar» kirjaa, koska sen nimen on hieman +väärin esittänyt: käyttää, näet, »hvarjehanda» sanaa »varianta» sanan +sijasta, vaikka sen kyllä sanallisesti oikeana olisi saanut »Lauseita» +kirjan esipuheesta, mutta ei ole huolinut siihen katsoa, vaan on sen +siitä luultavasti ennen lukeneena muistista esittänyt. + +[73] Viisi päivää ennen kuolemaansa Juteini jo täytti 74 ikävuotta. + +[74] Tässä sopinee täydennykseksi erääseen edelliseen viivanalaiseen +lisätä, että Mielck'in talo, jonka Joël Jacob Judén sai vaihtoon +isältänsä saamaansa taloa N:o 109 (nyk. Katariinank. 19) vastaan, +sijaitsi Neitsytniemen esikaupungissa Viipurissa ja että vaihto ehkä +oli tapahtunut jo isän eläissä, koska Aschan'in kertomuksessa mainitaan +»ukko J:n tulleen Neitsytniemestä».--Joël Jacob Judén oli Howingin +tiedonannon mukaan naimisissa suomalaissyntyisen palvelijansa kanssa ja +muutti Ruotsiin 1860-luvulla. Saman tietämän mukaan ei hän ollut mikään +»kielten opettaja», kuten J. Krohn mainitsee, vaan eli isänsä +keräämillä varoilla, niinkuin eräässä kohdin aikaisemminkin kerromme. + +[75] Ã…bo Tidning,--N:o 26, d. 31 Mars 1804 ja V.W. Pipping'in Luettelo. +Kerron tässä, että tohtori A.V. Koskimies on huomauttanut minulle, että +Ã…bo Tidning'issä oleva tämän runon otsake »Edesmenneen muistoxexi,» on +siksi niin omituinen, että se on runomittaiseksi laadittu. + +[76] J. Krohn'in »Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet» siv. 206. + +[77] Tämä wainaja oli itse Pohjalainen. (Juteinin oma muistutus!) + +[78] Nähtävästi painovirhe pro »jälje». + +[79] F.W. Pipping'in Luettelo ja Ã…bo Tidning 1804 nr. 26 sekä Valvoja +v:lta 1882 siv. 373 Aug. Hjelt'in kirjotus, jossa viivanalaisessa +muistutuksessa kerrotaan Ã…bo Tidningin toimituksen seuraava arvostelu: +»runo on sekä vilpitön uhri yli koko maata kaivatulle opettajalle, joka +sen ohessa itse suojeli piakkoin kuoloon joutuvia suomalaista +mnotaitoa, että ilahuttava runollisen kyvyn osote, josta voipi +tulevaisuudessa odottaa monta onnistuvaa yritystä mainitun runouden +hyväksi.» + +[80] Jotta lukija voisi saada oikean käsityksen siitä, miten vähän +Juteini _oikeinkirjotustaan_ muutti koko pitkänä kirjailijatoimintansa +aikana, mutta taas miehuutensa päivinä _paljonkin_ oli antanut +»valistuksen aikakauden» _runoiluunsa_ vaikuttaa, painatamme tähän +ensin tohtori Aug. Hjeltin ȁbo Tidningistä» lainaamat 17 säettä tästä +Juteinin runosta vuodelta 1801 nekä sen jälkeen vertailtavaksi koko +runon 1856-vuoden painoksesta. Viimemainitun painoksen runot tuntuvat +yleensä venytetymmiltä, vetisemmiltä sekä (sallittakoon pieni pila!) +»järjen valon» valtaamilta. + +ȁbo Tidningin» äsken mainitut säkeet kuuluvat: + + »Mies on ollut, mies on mennyt! + Ah! kuin rintan ahdistuupi! + Täst on täynnä tuhannetkin + syystä syngiät sydämmet.------ + + Sanall yhdellä sanottu, + puhuin puolella puheella: + eipä wertaista wedetä + joka ajan antimista, + eipä saada sadoissakan + wuotten wuosissa tapaista. + Tämä yxin yhtyänsä + oli kaikki kaikillengin.------ + + Pois on mennyt Porthanimme! + Eipä pojat Pohjanmaalta, + yli suuren Suomenmaankan, + taida suullansa sanella, + murhettansa mainitakkan. + +1856-vuoden painos tätä runoa kuuluu: Lause Yli-Opettajan Porthanin +Muistoksi 1804. [Kursivoinnit meidän.] + + Täysi tundo, + kelpo kundo, + Oppi oiwa, + sana soiwa + walmistuiwat wainajalla, + joka kuoli kunnialla. + + Mies on ollut, mies on mennyt, + ah, ah! kuinga ahdistuupi + rinda kungin riemutoina. + Kalma, tullut tuonelasta, + Oppi-isän otti meildä. + + Tuosta tosin tuhansilla + syngeys on sydämessä, + rajittawa raskahasti, + koska kuolema kowasti + kutsui pojes kunnon miehen,-- + miehen kuuluisan kylissä, + kaupungissa kuuluisamman, + waldakunnissa walitun, + jolta oli opin teilä + järjen jalon johdattaissa + neuwo nuorten ystäwäinsä + hywän-suonnossa sulasta. + + Sanalla on sanottawa + taikka puolella puheella + oiwallisen olennosta, + miehen mennehen menosta: + Eipä wedä wertaistansa + joka aika andimeksi, + eikä jaata wuosi-sadat + tänne wainajan tapaista. + Tämä yksin yhtyänsä; + ilman innon järkähdystä + oli kaikki kaikillekin; + oli siellä taikka täällä, + aina ajoi asioita + opit korkeat ojaillen; + sekä tiesi että taisi, + pyysi, aina pystywäinen, + temput selvittää sywätkin, + _käytti järjen käsitykset + epä-luulon esteheksi, + walistukselle waroksi_. + Opettaissa omiansa + pohjan maiden mandereilda + ohjaili hän outojakin + taidon tielle tasaisesti, + warustellen, walmistellen + johdatteli joukottaisin + ymmärryksen ystäwiksi, + wartioiksi wakaisuuden, + teki työtä työlähindä + ahkerasti aikanansa + warsin wiisaalla tawalla. + + Tämän tunnetun totuuden + _Turku_ taitaa todistella, + jonne kaukaakin kokoili + opit, oiwat ohjaukset,-- + jonne saatti Suomalainen + muisto-merkit muilda mailda, + Kirja-huoneet hywät täytti + tunnon, taidon tawaroilla, + wirwoitteli wiisautta + Oppilaisille omille + _Auran_ Akatemiassa, + jonga hän on isä ollut,-- + ollut tuki, ollut turwa, + tehden sille testamentin + koki opin koroitusta + lepohongin lähteissänsä, + rauhan riemuisen majoille. + + Nyt on näändynyt elosta + mainittawa Mestarimme + niin kuin ruoko runnelduna. + _Wainaja on waloilansa_ + ollut hywä, _hyödyllinen_, + mutta kynttilän mukainen: + _walistusta waikutellen_ + oman olennon menetti. + Oppi-isämme iloinen, + walpas, wirkku, walwowainen + on jo jättänyt hywästi + matkustajat maailmassa, + --pois on mennyt Porthan'imme. + + Suomessa on käynyt surma + murtawainen murehella. + Eipä oiwat oppineetkan, + horjuwaiset huolessansa, + taida suullansa sanella, + kuinga ombi huoli kurja, + mieli musta, rinda raskas + katkerasti karvastellen, + koska saattavat surulla, + suuren murehen sumussa, + särjetyillä sydämillä + sielun parhaan puetusta + maatumahan jälle maaksi, + josta alkoi ainehensa + hywän hengensä majaksi. + + Waan ei muutu nimi maassa, + muisto miehen merkillisen. + Wähät owat wuosikunnat + tätä täyttämään ajassa; + mainittua Mestaria + kuolduakin kutsutahan + miesten mieheksi jaloksi. + Eipä kuollut kuolemana + sangen suuri sanomansa, + ehkä ruumis raukeneepi + mustan mullan muotoiseksi; + muistohomme muuttaneena + ei se mene mieleltämme, + eikä erkane elosta, + ehkä sielu säilytetty, + kaunistettu kunnialla + maalda warahin waelsi. + +[81] F.W. Pipping'in Luettelo. + +[82] Ibid. Sen hän lähetti Haminasta tammikuussa, siellä vielä +ollessaan v.t. maistr. sihteerinä. + +[83] Biograf. Nimik. + +[84] Jak. Jut. Kirj. I, siv. 1. + +[85] Miten tavattoman paljon Juteini eri painoksissa muutteli runoja, +niin etiä ne tulivat miltei tuntemattomiksi tai suoraan sanoen aivan +toisiksi runoiksi, siitä on ylläoleva 1856 vuoden painoksesta otettu +runo mitä selvin todistus, sillä 1815 vuotien painoksessa »Suomalaisten +Laula Suurelle Kuhtinaalle» kuuluu: + + Eläkön armias, + rakkahin Ruhtinas + rauhallinen! + jossa on onnemme, + jossa on ilomme, + turwa ja toiwomme + täydellinen! + + Osottain armonsa + wahwisti waldansa + Wartiamme; + on lewinnyt, + walistus wirinnyt, + elatus enennyt + majoissamme. + + Suojeldu sodassa + riemuitkon rauhassa + Suomalainen, + ollen taas uudella + uskollisuudella, + urhollisudella (!) + alammainen. + + O! Luoja laupias, + wahwista woimallas + Ruhtinaamme! + Aamuja enennä, + päiwiä pidennä, + waiwatkin wähennä + Waldiaamme! + +[86] F.W. Pippingä'in Luettelo. + +[87] F.W. Pipping'in Luettelo ja »Muisto-Patsas j.n.e. TURUSA, 1815. +Painanut J.C. Frenckell ja Poika.» Tässä painoisessa muutama +oikeinkirjotusseikka vetää huomiomme puoleensa. Kolmessa säkeessä runon +alkupuolella on s-kiriainta käytetty toisin kuin muualla; ehkäpä niissä +on painovirhe. Säkeet kuuluvat: »mutta koska kuuluisasti / nosti päänsä +Pietarista»------»nosti päänsä paistawaisen.» + +[88] Mnisto-Patsas j.n.e. 1815 s. 5. + +[89] F.W. Pipping'in Luettelo. + +[90] »NÃ¥gra drag etc.» Litteraturblad'issa v:lta 1852. + +[91] F.W. Pipping'in Luettelo. + +[92] Suomalainen, elli Runo j.n.e. Wiip. 1816. + +[93] Suomalainen j.n.e. Wiip, 1816 s. 11. + +[94] Suomalainen j.n.e. Wiip. 1816 s. 5. + +[95] Siinä kappaleessa tätä runoa vuodelta 1816, jonka olen lainannut +ylioppilaskirjastosta, on joku lyijykynällä klrjottanut sivun +alareunaan juuri tämän kuvauksen alle sanan: Ukkonen. Ehkäpä Juteini +»ukonilmaa» ja ukkosen virvottavaa sadetta tässä tahtookin kuvata, +vaikka, kuten toisista kohdin näkyy, hän antaa Ilmarisen »jylistää» ja +»iskeä tulda» l. salamoida. Olemme tästä monessa kohdin hauskasta +runosta esittäneet niin paljon ja etenkin juuri sellaista, josta +selviää minkälainen käsitys Wäinämöisestä ja Ilmarisesta ja heidän +toiminnastaan ia tehtävistään Juteinilla oli jo v. 1816 eli siis paljon +ennen, kuin Kalevala ilmestyi. + +[96] Koko tähänastinen kuvaus on otettu Juteinin kirjasesta Suomalainen +j.n.e. Wiip. 1816 ss. 1-22. + +[97] Jak. Juteinin Kirj. I s. 99. + +[98] Suomalainen j.n.e. Wiip. 1816. siv. 23 seur. + +[99] I saknad af orginal händelse till följande mÃ¥lning af en +sjöbatalj, behagade läsaren anse den blott som fyllnad tili tavlan. +(Alkuperäisen tapahtuman puutteessa seuraavaa meritappelun kuvausta +varten, pitaköön lukija sitä vain kuvauksen täytteenä.) (Juteinin oma +huomautus!) + +[100] Snomalainen, j.n.e. Wiip. 1816 s. 31. + +[101] F.W. Pipping'in luettelo ja Wenäläineu j.n.e. Wiip. 1816. + +[102] Venäläisillä ja suomalaisilla, näet, yhteinen. + +[103] Aleksanterin. + +[104] Hanhensulka, jolla bän kirjotti. + +[105] Wenäläinen j.n.e. Wiip. Ibid. + +[106] Tässä Juteinin kirjasessa »Wenäläinen» on nimilehdessä +epäjohdonmukaisesti käytetty kirjaimia s+vanha-s pitkää s-äännettä +merkittäissä, vaikka hän itse runossa kauttaaltaan sen merkitsee +vanha-s+vanha-s, joten otsakkeessa luemme »Wenäjäsfä», »Parisisfa ja +Wiipurisfa», »Walmistettu A. Cederwallerin kirjapainosfa wuonna 1816». +Tiedonannossa painatuspaikasta 1816 painetun runon »Suomalainen» +nimilehdessä on samoin sf, mutta muuten on samaisen runon otsakkeessa +esim. »Suomeffa» ja johdonmukaisesti koko runossa, samoin +kuin samana vuonna painetussa »Waikutukfia Suomalaifen fydämeffä», +pitkä s-äänne merkittynä ff-merkeillä. Yhteen aikaan vuonna 1816 +Juteini siis käytti yhdistettyinä ff-kirjaimia. + +[107] F.W. Pipping'in Luettelo ja Waikutuksia j.n.e. Wiip. 1810 +sekä Pila-Kirjoituksia. Wiip. 1810. + +[108] Waikutuksia j.n.e. Jak. Jut. Wiip. 1810. + +[109] Biograf. Nimik. + +[110] Joh. Rich. Danielson. Suomea yhdistäminen Venäjän valtakuntaan, +s. 13. + +[111] Joh. Rich. Danielson. Suomen yhdistäminen j.n e. ss. 189-191. + +[112] J. Krohn Suomal. Kirjallis. Vaiheet, s. 206. + +[113] Niinkuin Juteini itse runoilullaan oli tehnyt! + +[114] Juteini on jakanut kahdelle riville sanat: rinnassamme ja +waelluksessamme: siksi oikeinkirjotus nähtävästi tällainen; muuten +olisi sanoissa ff. + +[115] Pila-Kirjoit. Jak. Jut. Wiip. 1810. + +[116] Joka tietenkään ei ennen ole sitä ymmärtänyt käyttää. (Meidän +huomautuksemme!) + +[117] Jak. Jut. Pila-Kirjoituksia. Wiip. 1816 s. 20. + +[118] F.W. Pipping'in Luettelo. + +[119] Anmärkningar etc. ja Kritik etc. Viborg. 1816. + +[120] Suomalainen runousoppi j.n.e. A.E. Ahlqvist siv. 29. + +[121] Anmärkningar etc. Wiborg 1810. + +[122] Jak. Jut. kirj. I, siv. 108. + +[123] Kritik öfver LÃ¥n-Bokst. etc. Wib. 1810. + +[124] Hän on johdonmukaisesti käyttänytkin tätä kirjotustapaa paitsi v. +1819 julkaisemassaan ranovihkossa »Uusia Lauluja Perustuskielellä» ja +siinä runossa, jonka hän liitti oheenaolevaan Kritiikkiinsä. Runon nimi +on »Suomen kielestä elli Sana-Armeijan Kokous Perustus-suomeksi», josta +vastedes tulee puhe. + +[125] Liitämme tähän Renvall'in omat sanat, jotka otamme hänen +kirjottamastaan: »Lexicon linguae finnicaen» esipuheesta. Hän, näet, +sanoo: »Littera Consonans ubi sit aut simplex scribenda, aut +duplicanda, facile dijudicit auris in Finnicis teres, neque in ea re +inter nostrates unquam fuit dissensus, nisi in usu litterarum k, p, t +post m, n, l, utrum scil. mp, nk, nt. It, an ex imitatione exterorum +mb, ng, nd, ld, exaranda, e.c. utrum _rampa, lanka, ranta, silta_, an +_ramba, langa, randa, silta_. Diligentius vero vocem Finnorum exanimans +quisque, sine dubio judicet, p in _rampa, lampaan_ eodem modo +pronuntiari ac in _rapa, tapaan, halpa, warpaan, ylpiä_, it. k in +_lanka, henki_ haud aliter sorare qvam in _loka, lohko, alku, solki, +härkä, walkia_, it. t in _ranta, häntä, ilta, pelto_ ita efferri ac in +_rata, hätä, wirta, pirtin, vihta_, it. pp in _hamppu, kimppu_ ejusdem +esse soni atqve in _loppu, wilppi, kirppu_, it. kk in _lenkki, renkku, +lonkka, penkki_ ita sonare ac in _leikki, arkku, kirkko. nilkka, +sorkka_, it. tt in _kinttu, paatti, kiltti, waitti_ non dfferre a tt in +_matti, juttu, pirtti, karttaan_. Quae vero voce consentiunt, +consentiant etiam, necesse est, scriptura. Nos igitur analogiae rerum +analogarum studente semper scripsimus _rampa, lampaan, lanka, henki, +ranta, häntä, silta, pelto.» Tähän liittää Renvall muistutuksen: »Qvi +namque scribere amat _ramba, langa, randa, silda_, scribat etiam, +necesse est, si sibi contentiat, _raba, tabaan, halba, warbaan, ylbiä: +loga, algu, solgi, härgä, walgia: rada, hädä, wirda, parda, pirdin_. +Qvod vero a nemine huc usque est usurpatum. Differentia autem speciosa +soni k in _hanki_ et _halki, henki_ et _härkä, lanka_ et _loka_, non +est sita in k, sed in antecedente n nasali (ng), qvod k emollire +videtur.--De cetero facile patet, p, k, t in _rampa, lanka, ranta, +silta_ alio plane a Finnis genuinis efferri sono duriore, qvam b, g, d +in Svec. _vimba, ringa, landa, vilda_, mitiori tamen quam svec. p, k, +t, in _lumpor, lunka, lunta, salta»--»In Genit. tamen pinximus _langan, +hengen_, nam ibi excidit k (aeque ac in _jalka jalan, wirka wiran_ +etc.) nec restat nisi n nasale, qvod, deficiente typo alio aptiore, ope +litterarum ng designavimus. Eadem de causa scripsimus e.c. _kangas, +penger, ongin, langeta_ etc., quia in illis solum n nasale occurrit, +sed contra, accedente k, exaravimus _kankaan, penkereen, onkia, +lankean_ etc. haud aliter ac in _porras portaan, kinner kinteren, rewin +replä, rupean ruweta.» Näistä Renvall'in todistuksista ja +muistutuksista käyneekin selväksi, että Juteini oli erehtynyt, mitä +b:n, d:n ja g:n käyttämiseen m:n, l:n ja n:n jäljessä tulee. + +[126] Meidän lisäämä sana. + +[127] Juteini ei ole huomannut, ett'ei d:tä itämurteissa käytetä +myöskään esim. myöskin esim. h:n ja vokaalin välillä. + +[128] F.W. Pipping'in Lutttelo sekä itse kirjaset. + +[129] Biogr. Nimik. + +[130] Litteraturbladet v. 1858. + +[131] Jak. Juteinin Kirj. VI v. 1858 s. 27 ja 28. + +[132] Ajan Wiete, j.n.e. Jak. Jut. Wiip. 1817, ss. 22, 23. + +[133] F.W. Pipping'in Luettelo sekä itse kirjaset. + +[134] Biograf. Nimik. + +[135] F.W. Pipping'in Luettelo. + +[136] Biograf. Nimik. + +[137] Huomattava on, että Juteini antaa tälle sijalle päätteen -ta. + +[138] Tuosta olisimme halukkaat päättämään, ett'ei Juteininkaan aikana +kansankieli käyttänyt illatiivissa »sen»-päätettä. + +[139] Tämän esim. J. on pannut väärään paikkaan, sillä sen asema olisi +ennemmin oleva vasta seursavassa säännössä. + +[140] Litteraturbladet v:lta 1858. + +[141] Jak. Jut. Kirj. IX, siv. 137. + +[142] Lyhennämme joka kohdassa merkki-sanan näin. + +[143] F.W. Pipping'in Luettelo ja itse 24 siv. käsittävä teos. +Mainittakoon tämän yhteydessä että J. Krohn teoksessaan Suomalaisen +Kirjallisuuden Vaiheet sivulla 193 sanoo Juteinin painattaneen tämän +vihkosen v. 1817; aikamääräys mainitussa kohdassa on kuitenkin +nähtävästi syntynyt painovirheen kautta, koska Krohn myöhemmin sivulla +209 samassa teoksessa ilmottaa oikean painatusvuoden. Kun 1891-vuoden +Valvojassa oleva J. Krohn'in esitys Jutelnista on siirretty jo +mainittuun teokseen Suomalaisen Kirjallisuuden Vaiheet ja samaisessa +esityksessä (Valvojan siv. 267) löytyvä kappale lainakirjainten +poistamisesta suomenkielestä vähän muunnettuna sijotettu irralleen +Juteinin elämäkerrasta toiseen kohtaan sanottua teosta (Oman Maan +Juteini-elämäkerrasta se on kokonaan jäänyt pois, vaikka siihen eräässä +kohdin esitystä viitataankin!), niin edelläminittu virhe olisi myöskin +voinut syntyä siten, että useinmainitun teoksen toimittaja alkuaan oli +tarkottanut viitatussa kappaleessa »Uusien Laulujen» asemesta mainita +runon »Suomen Kielestä, elli Sana-Armeijan Kokous», joka myöskin on +julkaistu oikeinkirjotuksen puolesta »Perustus-suomeksi, niinkuin +edellämainittu teos »Uusia Laulujakin», ja joka runo liittyy vuonna +1816 painettuun kirjaseen »Kritik öfver LÃ¥n-bokstäfverna», mutta sitten +hän muistiereyksen takia oli tullutkin maininneeksi perustuskielellä +lauletut »Uudet Laulut», jotka tässä kieliasussa, niinkuin esipuheessa +sanotaan, »taipuvat huokeasti nuotille». Asia ei muuten olisi +huomauttamisen arvoinen, ell'ei samassa paikassa (Suomal. Kirjallis. +Vaiheet siv. 193) oleva hieman erehdyttävä esitys Juteinin kannasta +lainakirjainten b:n. d:n ja g:n käytön suhteen tavallaan saisi tukea +tämän virheellisen tiedon kautta. Krohn, näet, siinä sanoo Juteinin +ehdottaneen juurimainitussa Lainakirjainten kritiikissään b:n, d:n ja +g:n hyljättäviksi, kosk'ei niitä »vastaavia äänteitä löytynyt +alkuperäisessä suomenkielessä», ja painattaneen v. 1817 vihkosen +laulujansa tällä »perustuskielellä», ilman b:tä, d:tä ja g:tä. »Mutta +myöhemmin hän ne» muka »otti jälleen armoihin ja piti niistä sitten +lujasti kiinni, kirjoittaen: parembi, rauda» (pitää tietenkin olla +randa), »kuitengin, ikänsä loppuun asti». Näin Krohn! Tästä voi lukija +saada sen käsityksen, että Juteini kirjailijana jonkun aikaa hylkäsi +sanottujen kirjainten käytön, vaikka myöhemmin otti ne armoihin. +Kuitenkin on asian laita sellainen, että Juteini, mikäli ymmärrämme, +oikeastaan ei muuttanut tässä asiassa kantaansa; sillä ensiksikin tuo +hänen »hylkäämisehdotuksensa» kuului: »Minä esitän tässä------ +tarkastajain vastattavaksi kysymyksen: Eikö Suomen kieli voi mitään +varsinaista kotimaista tietä täydellistyä ilman ulkomaisia merkkejä ja +vieraita kaavoja? Epävarmana siitä, kuinka vastaus tulevaisuudessa +tulee kuulumaan, en ole uskaltanut sovelluttaa kaikkia tämän Kritikin +tuloksia muihin kokeihini Suomen kielellä, kuin mitä tämän (kirjan) +lopussa esimerkkinä esitetään» (Kritik öfver LÃ¥nbokstäfverna sivv. 5 ja +6 sekä Försök till Utredande af Finska SprÃ¥kets Grammatik sivv. 142 ja +143). Ja toiseksi hän v:na 1819 julkaisi kaikki muut teoksensa +tavallista oikeinkirjotustaan noudattaen paitsi Uudet Laulunsa ja jo +ennen mainitut muutamat sivut Lasten Kirjan toisessa painoksessa. +Edellisen mukaan siis Juteini kaipaa keinoja suomenkielen +kehittämiseksi usein mainittujen äänteiden oikeata ja johdonmukaista +merkitsemistä varten, niinkuin näkyy vielä hänen puolustuksestaankin +vuonna 1827 kirjotuksessa »Suomen kielen pehmeiden äänteiden puolustus» +(kirjassa »Anteckningar etc.» Katso tämän esityksemme sivuja 104-106!), +joka nähtävästi aiheutui Renvall'in muistutuksista edellisenä vuonna +hänen ja entisaikain tavasta käyttää b:tä, d:tä ja g:tä, eikä uskalla +sen vuoksi parempien välikappalten puutteessa vielä niistä luopua, +vaikka katsookin ne oikeutta myöten poistettaviksi. Yhden esimerkin hän +sentään esittää ikäänkuin koetteeksi, miltä suomenkieli näyttää ilman +lainakirjaimia, nimittäin ennenmainitun runon »Suomen Kielestä», mutta +karttaa siinä, vaikka se on 9 sivun laajuinen, huolellisesti +sanamuotoja, joissa olisi merkittävä suljetun tavun alussa tai edessä +vahvan asteen nk ng:llä ja samoin suljetun tavun alussa vahvan asteen t +d:llä lyhyen vokaalin jäljessä. Sen sijaan tapaamme 3 vuotta myöhemmin +Uusien Laulujen »Kewät-Laulussa» sanamuodon sellaisen kuin _aurinkon_ +ja laulussa »Hiljain naineille» sanan _hetelmöitkäi_. Ett'ei Uusien +Laulujenkaan julkaiseminen »perustuskielellä» tietänyt mitään +kannanmuutosta, sen näemme niiden esipuheesta, jossa syy »syvän ja +suloisen koto-kielen» (suomen kielen) käyttämiseen tässä asussa +ilmotetaan. Paitsi että laulut näin helpommin sujuvat laulaissa, niin +»on sen (suomen) helisevä puhtaus» vielä »säilytettävä muistoksi +jälkeentulevaisille, jotka kerran ihmetellen havaitsevat siinä monta +etusuutta, joita he muissa kielissä turhaan etsivät». Kirja on siis +oleva kielellisenä muistomerkkinä »perustussuomesta» eli puhtaasta +suomesta aikoina, jolloin suomi on oleva vallan pilaantunutta. +Sellaista aikaa Juteini ennustaa, sen vuoksi että »Suomen kieli on +Ruotsin monen wuosisataisen wallan aikana unhotettu ja suuresti +turmelluksi tullut», ja kun »sitä on työläs nytkin, _Wenäjän_ +hallituksen alla, ojentaa ja ylös auttaa, koska kansan lain käyminen ja +walistuksen menot owat meillä wieraisiin kieliin suljettuina», ja koska +kolmanneksi SSuomen kieli on siis (muukalaisen sivistyksen takia) +wieläkin waipuwainen, eikä jaksa tästä tilasta oikeaan ja omaan +arwoonsa ylentyä» ja--huudahtaa Juteini--»kuka woine sitä enää koskaan +wanhalle perustukselle kokonansa parantaa!» Lopuksi sanoo Juteini kyllä +tietävänsä, ett'ei tämä julkaiseminen »perustuskieleilä» »niille +otolliseksi näytä, jotka ennen opitun ja wieraan turmeluksen parempana +oman kielen puhtautta pitäwät; mutta, kuin yksikin wiisas asiaan +suostuu, siinä ei kymmenenkän tyhmän mieltä noutaa tarvitse». Että +Juteinin kanta pysyi muuttumattomana kautta hänen elämänsä b:n, d:n ja +g:nkin merkitsemisessä, samoinkuin se oli järkkymätön muiden +lainakirjainten täydellisessä poistamisessa, todistavat vielä seuraavat +otteet hänen Lasten Kirjaansa liitetystä »Lyhyestä Neuwosta Lapsen +Opettajalle», jotka ovat lainatut esitykseemme kirjasen kahdesta eri +painoksesta. D-äänteen äänneopillisessa tutkimisessa vain huomaa +jonkinlaisen kehityksen. Otteet otamme Lasten Kirjan 1819- ja +1858-vuoden painoksista ja kuuluvat: »Wieraista kielistä lainnattuja +puustawia on------: b, c, d, f, g, x ja z, joita ei suuresti, eikä +ensingän Suomessa tarwita; waan ne owat rasitukseksi kielelle, ehkä b, +d ja g, niin kuin wähemmän rasittawaiset, owat minuldakin endisen tawan +jälkeen tähän asti säilytetyt, koska d on kuitengin, nykyisen +kirjoituksen mukaan, t (teen) muutoksissa, useasti tarpeellinen, +esimerkiksi: _pöytä, pöydän_, joka on perustus-suomeksi: _pöytä, +pöyän_. Wiimeisiä (b, d, g) ei taida peri-suomalainen tässä, eikä +yksittäin koskaan selkeästi ulos sanoa, ehkä niihin muiden puustawien +seurassa, l, m ja n jäljessä, jotka itsestänsä niiden äänen +pehmittäwät, kieli joksikin taipuu, niin kuin näissä sanoissa: _kangi, +parembi, silda ja kando_. Muutoin perustus-suomeksi: kanki, parempi, +silta_ ja _kanto_» (Lasten Kirja. 1819. siv. 42.). Toinen ote: +»Wieraista kielistä lainattuja kirjaimia on----: b, c, d, f, g, x ja z, +joita ei suuresti eikä ensingän suomessa tarwita, waan owat outoja +kielelle, ehkä g, b ja d, _niin kuin puheen pehmittäjät, omaisten +merkindöen puutteessa, owat minuldakin endisellä tawalla tähän asti +säilytetyt_», (Meidän harventamaa!) »joista erittäin d on kuitengin, +nykyisen kirjoituksen mukaan, sanan wäändeissä ja t (teen) muutoksissa, +useasti tarpeellinen ja niistä kuuluwa niin kuin kielen kärjen hellä +täräys etu-hammasten juurella yli-ikenässä_,» (Meidän harventamaa!) +»esimerkiksi: _pöytä pöydän_, joka muutoin olisi _pöytä pöyän_. Ei +wiimeisiäkän (g, b, d) taida peri-suomalainen yksittäin warsin +pehmeästi äändää, ehkä niihin sanain sisällä, l, m ja n jäljessä, jotka +itsestänsä waatiwat seurawaisen kirjaimen laukkeutta, luondewasti kieli +taipuu, niin kuin näissä sanoissa: _kangi, wamba, silda_ ja _kando_. +Muutoin: kanki, wampa, silta ja kanto.» (Jak. Juteinin kirjoja. VI osa. +Sivv. 108 ja 109). + +[144] Biogr. Nimik. ja itse teos. + +[145] Itse teos. + +[146] Itse teos. + +[147] Samoin ja J. Krohn. Suomal. Kirjallis. Vaiheet. s. 153. + +[148] Erasmuksen kirja käännettiin suomeksi v. 1670. Kuten G. Palander +kirjottamassaan Porthan'in elämäkerrassakin ilmottaa, piti tämä +luentojakin siivoista tavoista. + +[149] F. W. Pipping'in Luettelo ja itse teos. + +[150] Tämä viimeinen lauselma on muodostettu eri runoksi 1856-vuoden +painoksessa nimellä »Paha lammas» eikä siis vielä sen nimellisenä ja +siinä muodossa ollut 1819 olemassa, niinkuin Krohn ennen mainitussa +teoksessa s. 210 mainitsee. Mutta pääasiassahan tuo lause muodostaa +koko runon. + +[151] Merkki A.A. = August Ahlqvist Litteraturblad'issa v:lta 1852 +sanoo tämän runon alkaneen sanoilla: »Voi Juteini juttujasi, Jaakko +jaarituksiasi». Katso kuitenkin Liitteitä tämän kirjan lopussa. + +[152] Katso Liitteitä. + +[153] F.W. Pippinng'in Luettelo ja itse kirja. + +[154] Huilun Humina s. 13. Tällä kohdalla on viivan alla seuraava +huomautus: Det will säga, den upphöjande kraften och inre njutande +känslan wid snilleöfningar hafva hos författaren aftagit (Se tahtoo +sanoa, kohottava voima ja sisällinen nautintoa tuottava tunne +neroharjotukslssa ovat tekijässä vähenneet.) + +[155] Jak. Jut. Huilun Humina s. 36. + +[156] Jak. Jut. Kirj. IV, s. 5. + +[157] Kissan Poika. Jak. Jut. Wiip. 1826. Mitä tulee itse kirjaan, on +se myöskin mainittuna F.W. Pipping'in Luettelossa. + +[158] Sangari Sionissa, j.n.e. Jak. Jut. Wiip. 1826. + +[159] Katso Liitteitä. + +[160] F.W. Pipping'in luettelo. + +[161] Biograf. Nimik. ja itse kirja Ant. af Tank. etc. Jac. Judén. +Wib. 1827. + +[162] F.W. Pipping'in Luettelo. + +[163] Merkki A. A(hlqvist) Litteraturblad'issa vita 1,452 sanoo +Anteckningar-nimisen kirjan ilmestyneen jo v. ,SiS, mikä tiedonanto +kuitenkin on väärä. + +[164] Katso Liitteitä. + +[165] Katso Liitteitä siv. IV N:o II. + +[166] Että kirje Krogerus'elle on päivätty jo 3 p:nä, vaikka +kenraalikuvernöörin kirje mainitaan Walléen'ille saapuneeksi vasta 4 +p:nä, riippunee kait siitä, että tämä oli ryhtynyt toimiin jo +suusanallisen keskustelun nojalla odottamatta kirjallista määräystä. + +[167] Katso Liitteitä. + +[168] Että prokuraattori W. mahdollisesti oli uskonuollismielinen, +todistaa seuraava piispa H. RÃ¥bergh'in lausunto kirjeessä minulle: +»Prokuraattori Walléen'in uskonnollisista suhteista tiedän minä, että +hänen tytärpnolensa, sittemmin Aurora Demidoff-Karamzine harjotti +jumalisuutta, pitäen polvistuneena iltarukouksia aina lapsuudesta asti: +että hänen vaimonsa, Aurora K:n äiti, aikaisemmin naimisissa maaherra +Stjernvall'in kanssa, piti jumalanpalveluksia kodissaan. Yleensä olivat +useat sen ajan ylhäisöön kuuluvat Suomessa hurskaita. Vaan heidän +uskonnollinen suuntansa oli ankaraa kirkollista laatua. Sentähden +heillä oli usein epäluuloja pietistejä kohtaan. Epäuskonnollisia +mietteitä he kokonaan hylkäsivät. (Katso RÃ¥hergh'in kirj. Aurora K:n +elämäkertaan K.F.F.K:n kalenterissa »Ljus» v:lta 1911.) Piispa R. on +myöskin ystävällisesti auttaakseen minua käynyt läpi Porvoon +Konsistoorin pöytäkirjain luettelon niiltä vuosilta, jolloin ilmianto +olisi voinut tapahtua, »mutta ei löytänyt mitään tietoja Juteinista». +Hän arvelee vielä: On mahdollista, että, jos Cons. Eccl:lla on ollut +osallisuutta toimenpiteessä, tämä on tapahtunut yksityisesti piispan +puolelta eikä sen vuoksi ole otettu pövtäkitjoihin. + +[169] »De hafva materialiserat offrets allegori i Christi död till +underpant för den förmenta försoningen genom offerblod. (Katso +Liitteitä.) + +[170] ----»och en lefvaade visshet om hans välbehag med den förbättrade +menniskans moraliska tillstÃ¥nd och uppriktiga framsträfvande uti det +goda.» + +[171] Sanottu pykälä tässä asetuksessa kuuluu alkuperäisenä +seuraavasti: »Ingen vare tillÃ¥tit nÃ¥got skrifva eller genom Trycket +utgifva, som strider emot vÃ¥r rätta Tros Bekännelse och den rena +Evangeliska Läran; Hvar, som dermed beträdes, vare til Tryhundrade +Daler Silfvermynts böter förfallen. + +InnehÃ¥ller skriften smädelse emot Gud, varde dömd efter almän Lag. Och +pÃ¥ det irrige Lärosatsers insmygande des bättre förekommas mÃ¥, skola +alla Manuscripter, som i nÃ¥gor mÃ¥tto angÃ¥ Läran och vÃ¥ra Christendoms +stycken, förut af närmaste Consistorio öfverses, och ingen Boktryckare, +vid Tuhundrade Dal. S:mts vite, sig fördrista, at utan Consistorii +pÃ¥skrifne tillÃ¥telse, hvilken ock tillika tryckas bör, sÃ¥dana skrifter +genom trycket utgifva.» + +[172] Anjala samoin kuin Elimäkikin oli Juteinin aikana Lovisan +kirkkoherrakunnan kappeli, mutta molempia nimitetään sen aikuisissa +asiakirjoissa pitäjiksi. Vapaaherra Gustaf Wreden maatila, missä +Juteini vuosina 1810-12 oleskeli kotiopettajana, oli juuri Anjalassa, +eikä Elimäellä, niinkuin Krohn sanoo e.m.t. sivuilla 204 ja 205. +(Katso Liitteitä N:o VI). Elimäellä Juteini oli ollut vähän +aikaisemmin eli vv. 1809-1810 sotaneuvos Forselles'en luona Peippolan +kartanossa. Tästä kotiopettajanpaikasta oli hän juuri keväällä 1810 +lähtenyt Turkuun pyytämään hallituskonseljin kielenkääntäjän virkaa, ja +kun ei sitä saanut, meni hän Wredelle Anjalaan kotiopettajaksi. + +[173] Katso Liitteitä. Asessori K.E. Raade on ystävällisesti minulle +etsinyt tämän pöytäkirjan hovioikeuden arkistossa, minkä täten +kiitollisena mainitsen. + +[174] Tämä julistus kuuluu alkuperäisenä: »Den 6 Maji 1780. Kongl. +Maj:ts Kungörelse och PÃ¥bud, angÃ¥ende Boktryckares ansvar för brott och +förseelser emot Kongl. Maj:ts Förordning om Skrif- och Tryckfriheten. + +Wi Gustaf &c. Göre veterligt: at som Wi utaf Ã¥tskillige tid efter annan +utkomne tryckte skrifter med missnöje förnummit, huru WÃ¥r nÃ¥diga +Förordning om skrif- och tryckfriheten af den 26 April 1774, emot des +rätta förstÃ¥nd, samt sanskyldiga ändamÃ¥l, i flerehanda slags mÃ¥tto, sÃ¥ +i anseende till ämnen, som skrifsätt, öfverskriden och missbrukad +blifvit; Hvilket Oss desto mera misshageligt förekommit, som Wi funnit +orsaken dertil förnämligast härröra frÃ¥n en del Boktryckares +öfverdrifne egennytta, i det de, för at öka sin afsättning och vinning, +oförsynt emottaga och nästan trycka alt, hvad dem i sÃ¥dant afseende +tilställes; AltsÃ¥ och pÃ¥ det en sÃ¥dan deras tiltagsenhet hämmas och +förekommas mÃ¥, samt tryckfrihetens rätta bruk icke uti missbruk af +ofvannämde orsak vidare förfalla; ty hafve Wi i nÃ¥der velat förordna, +at Boktryckarne ej mindre än Auctorne skola ansvara, och pÃ¥ sätt +Tryckfrihets Förordningen bjuder, straffas för de brott och förseelser, +hvilka emot des 2. § samt 1. och 2. mom. 3. § begÃ¥s kunna; men i alt +öfrigt, som emot berörde Förordning brytes, skall Auctoren för tiltal +och straff vara fri, och Boktryckaren allena til ansvar stÃ¥nda, samt pÃ¥ +det sättet anses, at han första gÃ¥ngen skal böta ethundrade riksd., +andra gÃ¥ngen dubbelt: men förbryter han sig tredje resan, vare icke +allenast sin Boktryckare-rätt förlustig, utan och derjemte skyldig, at +pÃ¥ minst tio eller flere Ã¥r hÃ¥llas pÃ¥ nÃ¥gon fästning, med eller utan +arbete, efter personens och brottets beskaffenhet. Det alle som +vederbör, o.s.v.» + +[175] Meidän kursivointimme! + +[176] Kunink. Majest arm. varotus, annettu jouluk. 21 p:nä 1792, +kyseessä olevassa kohdassa kuuluu: »------at vederbörande skulle ställa +sig til obrottslig efterrättelse, hvad vi i samma förordning tydeligen +undantagit, sÃ¥som otillÃ¥teligt at skrifva och trycka, nemligen: alt +det, som är anstöteligt, stridande och smädeligt emot det Högsta +Väsendet, emot vÃ¥r rätta trosbekännelse och den rena Evangeliska läran, +emot regeringssättet, emot moralen och goda seder, samt emot utrikes +Hof och Magter; men som Vi med högsta missnöje förnummit, huru som +Ã¥tskillige antingen oförstÃ¥ndige eller kitslige författare vÃ¥gat, at +uti deras skrifter drifva och försvara sÃ¥dane förgripelige satser, +hvilka icke mindre pÃ¥syfta än uphäfvandet af regeringssättet, af den i +samfundet faststälde ordningen, och af det lugn och den säkerhet, som +hvar man i samhället och under lagen njuta bör, sÃ¥ hafve Vi, likmätigt +VÃ¥r Konungsliga plikt, ansett Oss icke längre kunna upskjuta med at +öfverlemna slika fredsförstörande och uproriske skrifter til lagens +alfvarsamma Ã¥tgärd och straff. + +Sorgfällige derom, at denna af Oss utstakade Skrif- och Tryckfrihet +icke mÃ¥ yttermera dragas till nÃ¥got skadeligt och oanständigt missbruk, +vädeligt för allmänna lugnet och den medborgerliga förtroligheten, +hafve Vi tillika Ã¥ nyo velat varna samt derjemte alfvarligen befalla +dem af VÃ¥re trogne undersÃ¥tare, hvilka vilja nyttja denna tryckfrihet, +at afhÃ¥lla sig frÃ¥n sÃ¥dane ämnen, hvilka Vi i meranämnde VÃ¥r Förordning +sÃ¥ tydeligen undantagit, och som icke til tryckning kunna tillÃ¥tas, +ehvad de äro här i landet författade eller frÃ¥n fremmande sprÃ¥k +öfversatte; skolandes den som häremot bryter, utan skonsnÃ¥l anses med +de böter och det straff, sona VÃ¥r Högstsalig Herr Faders, Konung Gustaf +III. förnyade Förordning och PÃ¥bud, angÃ¥ende Skrif- och Tryckfriheten +af den 26 April 1774 förrgÃ¥r och stadgar i 1, 2 och 3 §§, hvilka till +deras innehÃ¥ll och efterlefnad i alla delar Vi härmedelst fastställa, +med den tilläggning, at Boktryckaren skal lika anses med Författaren om +den tryckte skriften innehÃ¥ller försök til Grundlagarnes tadlande och +angripande.» + +[177] Katso Liitteitä. + +[178] Katso esityksemme sivuja 110 ja 111. + +[179] Katso Liitteitä. + +[180] Katso esityksemme sivuilla 110 ja 111 olevaa tietoa. Luultavasti +on B.F. Godenhjelm Suomalaisen kirjallisuuden historiassaan oikeassa +siinä, että Anteckningar-kirja poltettiin Viipurin torilla. J. Krohn'in +tiedonanto (Suomal. Kirjallis. Vaiheet siv. 212), että se vasta +hovioikeuden päätöksestä olisi poltettu Turun torilla, on epäilemättä +väärä. + +[181] Katso taas esityksemme sivuja 110 ja 111. + +[182] Katso Liitteitä. + +[183] Tätä merkillistä, hävitettyä kirjaa on nykyisin yksi kappale +yliopistomme kirjastossa ja prof. Setälällä toinen. Olen yliopiston +kappaleen itselleni kokonaisuudessaan kopioinut. + +[184] Katso esityksemme sivua 86. + +[185] Katso Liitteitä. + +[186] Meidän kursivointimme! + +[187] _Lasten Kirjan_ ensi painos näkyy kyllä painetun ilman +»imprimatur'ia», riippuen kaiketi siitä, ett'ei siinä oikeastaan ollut +muuta hengellistä kuin »Isä meidän» rukous. + +[188] Till ödmjukaste följe af h. exc. generalgouverneuren m.m. +högvälborne Arsenii Zakrewskys till cons:m vördade skrifvelse. +Hornborg: Circulärbref siv. 142. + +[189] Valvoja 1891 siv. 273. + +[190] Katolisuskoisten (luultavaeti). + +[191] »Om ordet tro». Kts. Anteckningar j.n.e. + +[192] Luultavasti Juteini tässä tarkottaa, ett'ei kahden konsonantin +sulautumista yhdeksi ainoaksi äänteeksi lainkaan ole suomenkielessä +olemassa; mutta siinä kohden hän on erehtynyt, sillä ng-äännehän on +juuri sellainen äänne. Sitä paitse on huomattava, että »suomen d on +pehmeä, heikon r:n kaltainen ja vienoon äänelliseen s:ään vivahtava +äänne, siis toisellainen kuin ruotsin ja muiden vierasten kielten kova +d». (Genetz). + +[193] J. Krohn sanoo (e.m.t. siv. 212) Juteinin polttaneen »kaikki, +mitä hänellä oli painamattomia runoelmia», nmtta Juteini itse käyttää +yllämainitussa kohdassa sanoja: »qvarlefvorna af mina öfriga---- +_ströskrifter_» (Meid. kurs.!). + +[194] Katso taas sivv. 110 ja 111. + +[195] 1856-vuoden painoksessa lisäys: »1835». + +[196] 1856-vuoden painoksessa lisäys: »Käytyä Suomessa 1833». + +[197] 1856-vuoden painoksessa lisäys: »1836». + +[198] Laulun alla on: Wanha suomalainen». Tämän merkin hän yhdessä +saman vuoden ja useissa seuraavan vuoden runoissa lyhentää »W-S-»:ksi. + +[199] J. Krohn (e.m.t. siv. 213) sanoo: »Useammat hänen (Juteinin) +rakkaus----lauluistansa ovat tällä ajalla syntyneet; eikä hän voine +tarkottaa muuta kuin aikaa, jolloin Juteini antoi runojaan Sanan +Saattajaan. Mutta mitään uusia, varsinaisia rakkauslauluja en ole +lehdestä löytänyt, ellei »Vanhan Pijan laulua» ja »Neitoisen laulua +Meri-miehelle», molemmat pieniä leikkilauluja, sellaisiksi katsottaisi, +vaikka sisältävät pikemmin pilaa ja ivaa kuin erotiikkaa». + +[200] Promotori Carolus Reginaldus Sahlberg sanoo sivulla 11 heinäk. 20 +p:nä 1840 päivätyssä kutsumuskirjassaan: »I Philosophiae doctores +honorarii creandi». (Seuraa sitten kunniatohtorien luettelo, jossa +Israel Hwasser on 5:nä ja seuraavana:) »Jacobus Judén, Senatus +Friderico-Hafniensis antehac Secretarius urbisqve Notarius Pnblicus», +Erehdyksestä on siinä »Haminan», vaikka tulisi tietenkin olla +»Viipurin». + +[201] Kuten ennenkin jo on mainittu, löytyy Aug. Ahlgvist'in esitelmä +»Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning» nimisen +aikakauslehden n:ossa 8 elokuulla 1852. Sen täydellinen nimi on: »NÃ¥gra +drag ur Finska litteraturens historia. Föredrag, hÃ¥llet i akad. +Läseföreningen den 22 okt. 1852». Esitelmä oli nähtävästi +aikakauslehdelle annettu, ennenkun se todella oli »pidetty».--Koska +tässä tullaan viittaamaan ylläesitettyyn esitelmänkohtaan, niin +painatamme sen kohdan kokonaisuudessaan tähän. Se kuuluu: + +----det vackraste beviset är, att han (Judén) vid filosofiedoktors +promotionen under jubelfesten 1840 blef promoverad till +honorarie-doktor, ett ovanligt erkännade af Judéns finska sträfvanden, +helst han icke hade tagit nÃ¥gon examen vid universitetet. Den +uppmärksamhet, hans författarskap sÃ¥lunda Ã¥drog sig, var dock till en +del förorsakad genom de skrifter, han pÃ¥ svenska sprÃ¥ket utgaf, och bar +i detta hänseende äfven bittra frukter för författarn, i det han för +nÃ¥gra uttryck i en samling af aforismer kallad: _Anteckningar af tankar +i warianta ämnen_, som utkom 1818, invecklades i en process, hvilken +slutades dermed, att skriften blef i högsta instansen dömd att +uppbrännas. Denna skrift, hvars bedömande är utom detta föredrags +gränsor och enskildt för mig äfven omöjligt, emedan arbetet, till följe +af den deröfver fällda domen, är sällsynt, denna skrift tyckes hafva +innehÃ¥llit Ã¥tskilliga skarpa utfall mot presterskapet och för dessa +Ã¥dragit sig denna dom. Det kränkta stÃ¥ndet försmÃ¥dde dock icke heller +att bekämpa Judén pÃ¥ hans eget fält och angrep sin motstÃ¥ndare i föga +valda uttryck, sÃ¥som synes af den bekanta runon: _Voi Juteini +juttujasi, Jaakko jaarituksiasi!_ Bland hans öfriga, oantastade +skrifter finnas nÃ¥gra mot presterna riktade satirer pÃ¥ finska sprÃ¥ket, +hvilka utvisa, att han syftat Ã¥t embetets svagaste sidor, och häraf +blir det ocksÃ¥ lätt förklarligt, huru ett stÃ¥nd, som helst öfverlemnar +sig Ã¥t lugna och ostörda betraktelser, kunde till en sÃ¥dan grad oroas +genom nÃ¥gra vanvördiga uttryck af en simpel satirförfattare.» Jo +aikaisemmasta esityksestämmekin monessa kohdin selviää, että useat +Ahlqvist'in väitteet tässä ovat erehdyttäviä. Eikä ihmekään. Hänhän +nähtävästi ei ollut saanut käsiinsä Anteckningar-kirjaa, koska hän +sanoo kirjan arvostelemisen itselleen mahdottomaksi, se kun, näet, +polttamistuomion johdosta oli harvinainen. Kuitenkin katsomme +velvollisuudeksemme selvittää lukijalle ne nähdäksemme kuusi kohtaa, +joissa Ahlgvist'in edellä oleva esitys on harhaanvievä. Ja silloin emme +ota lukuun sitä seikkaa, josta esityksessämme viivan yläpuolella +mainitaan. 1. Vuosiluku on luultavasti vain _arvailtu_ samaksi kuin +kieliopin julkaisuvuosikin. 2. Ei Anteckningar-kirjaa »korkeimmassa +oikeusasteessa tuomittu poltettavaksi». 3. Ei Anteckningar-kirjassa ole +»monia ankaria hyökkäyksiä papistoa vastaan», vaan päinvastoin Juteini +siinä sellaisia karttaa, saatuaan tarpeekseen mieliharmia v. 1819 +kappalaisen Ahlgvist'in häväistysrunoista. 4. Ei kirja siis näiden +(oletettujen) »hyökkäystensä johdosta saanut tuota (korkeimman +oikeusasteen) tuomiota osakseen», kun ei siinä erityisesti pappien +kimppuun käytykään, vaan kuten jo tunnemme aivan toisista syistä. 5. Ei +tietysti »loukattu (pappis)säätv» _sanotun kirjan johdosta_ »katsonut +arvolleen sopiuiattomaksi taistella Juteinia vastaan hänen omalla +taistelutanterellaan» runossa: »Voi sun juttujas, Juteini! Villitsijä +vejsujaisi!» (Emme ole Aug. Ahlgvist'in esittämillä sanoilla alkavaa +toisintoa runosta ensinkään nähnyt!). 6. Aug. Ahlqvist'in esityksestä +lainaamaamme viimeistä lausetta johtuu lukija lauseyhteyden johdosta +jatkamaan ajatuksessaan jotenkin niin, kuin me sulkumerkkien välissä +tulemme sen esittämään, vaikka kuten ennestään tunnemme tällaista +ajatusta vastaava teko kuuluu ainoastaan tähän asti todistamattomiin +mahdollisuuksiin: »Bland hans öfriga, oantastade skrifter finnas nÃ¥gra +mot presterna riktade satirer pÃ¥ finska sprÃ¥ket, hvilka utvisa, att han +syftat Ã¥t embetets svagaste sidor, och häraf blir det ocksÃ¥ lätt +förklarligt, huru ett stÃ¥nd, som helst öfverlemnar sig Ã¥t lugna och +ostörda betraktelser, kunde till en sÃ¥dan grad oroas genom nÃ¥gra +vanvördiga uttryck af en simpel satirförfattare» (att det angifvit +denne, hvarigenom han blifvit »invecklad i en process» o.s v.). + +Sanoimme aiemmin, että on kuin ei Anteckningar-kirjasta v. 1840 ja sitä +seuraavana aikana yleensä mitään tiedettäisi, ja mielestämme näytimme +jo siinä toteen, että näin voi sanoa, huolimatta siitä että Juteini +itse Lauseita-kirjasessaan v. 1844 sen kohtalosta puhuu. Kun kuitenkin +vielä Aug. Ahlqvist'kin v. 1852 sen mainitsee, niinkuin edellisestä +selviää, niin heikentää tämä tieto ensi näkemältä tietysti lukijan +mielestä tuon väitteemme todenmukaisuutta. Mutta itse asiassa pidämme, +että Ahlgvist'in esitys vain vahvistaa käsitystämzne tässä asiassa, +sillä hänen tietonsa siitä, niinkuin edellä osotimme, ovat osiksi +vääriä otaksumia, osiksi nähtävästi myös lapsuudessa tai poikavuosina +kuulemia, jotka nyt tarvittaissa, kun hän 26 vuoden vanhana kirjottaa +esitelmänsä, hämärinä muistoina ensin palautuvat mieleen, mutta joita +hän sitten väkevällä kuvausvoimallaan saattaa tietoisuudessaan +ilmieläviksi ja selviksi tapauksiksi syineen ja seurauksineen. Hän ei +näytä tunteneen Juteinin Lauseita-kirjasta ja sen esitystä +Anteckningar-kirjan kohtalosta eikä myöskään katsoneen »akateemisessa +Lukuseurassa» pidettävää esitelmäänsä siksi tärkeäksi, että olisi sitä +varten tarkemmin tiedustellut vanhalta Juteinilta »kuulemiensa» ja +muistamansa oikeata suhdetta todellisuuteen, vaan luottaneen nähtävästi +hyvänkin muistinsa pettämättömyyteen. Millä seurauksella sen olemme +edellä nähneet. + +[202] F.W. Pipping'in Luettelo ja itse teokset, toinen 158 ja toinen 56 +sivua laaja. + +[203] F.W. Pipping'in Luettelo. Yliopiston kirjastossa ovat nämä +vihkoset sidotut yhdeksi 11 painoarkkia laajuiseksi kirjaksi. Luettelon +näistä pienistä arkkiveisujen kokoisista kirjasista olemme liittäneet +kirjotuksemme lähdeluetteloon. + +[204] Tällaista tarkotusta varten olisi vielä Juteinin kootuissa +teoksissa vakavia »Ajatuksia» 635 ja hieman hilpeämpiä »Hupailemia» 508 +kappaletta. + +[205] Sanan Laskun Koetuksia ja Runon Tähteitä. Jak. Juteini. +Viipurissa, 1844. Sivu 38. Tarkotetaan luonnollisesti kristittyjä +»uskokuntia». + +[206] Kaksi viimeksi esitettyä löytyy Juteinin e.m.t. siv. 59. + +[207] Molelmmat viimeksiesitetyt löydetään Juteinin e.m.t. siv. 50. + +[208] Tämän hän olikin laatinut siinä olevista lukuisista esimerkeistä +päättäen yksinomaan pitäen esikuvina omia runojaan, jotka kuitenkin +runomitan puolesta olivat virheellisiä. + +[209] Nykyisten runolakien mukaan hän on liiankin paljon pitänyt +loppusoinnun täydellisyyttä silmällä. + +[210] Meidän kursivoimaa! + +[211] Ilmarinen föreställes i Finska Mythologien sÃ¥som luftens, Ã¥skans +och vindarnas beherrskare. (I:ta Suomen jumalaistaruissa esitetään +ilman, ukkosen ja tuulien hallitsijana.) (Juteinin oma huomautus!) + +[212] Lähtö-Laulu sivv. 5-12. + +[213] Jak. Jut. Kirj. I, siv. 9. + +[214] Jak. Jut. Kirj. II, siv. 2. + +[215] Ajan Viete, siv. 47. + +[216] Tosin olivat jo edellisellä vuosisadalla Gabriel Calamnius, +Henrik Lilius ja Juhana Frosterus kirjottaneet muutamia tällaisiakin +runoja ja niiden joukossa toisia onnistuneitakin, mutta niiden +lukumäärä oli pieni; ja Kristfrid Ganander'inkin Kalevalan runomitalla +sepitetyt runot, vaikka tosin runomuodoltaan parempia kuin Juteinin, +olivat kuitenkin sisällykseltään siksi arkipäiväisiä, ett'eivät +Juteinin runoille voineet sen takia olla minään hyvinä esikuvina. +Calamnius'en kaunista Ilolaulua Jesuksesta on Juteini nähtävästi +käyttänyt esikuvanaan sepittäessään Sangarinsa Sionista, mutta huonolla +menestyksellä. + +[217] A.E. Ahlqvist. »Suomalainen runous-oppi j.n.e.» siv. 5. Olemme +tässä viitanneet »De Poësi Fennicaan», koska se oli Juteinin +käytettävissä. + +[218] Hyminä, ett sakta mest genom näsan sjungande dÃ¥n eller läte, +hvilket ord för de mÃ¥nga likheter emellan Grekiska och Finska sprÃ¥ken +torde äfven vara en derivation af Hymn, som betyder en lofsÃ¥ng. + +[219] Edellisen yhteydessä Juteini viittaa Cajanuksen kauniiseen +virteen »Etkös ole ihmis-parka» etc. Muuten ainoa kohta, jossa hän +esittää muiden runoista esimerkkiä. + +[220] »Första ordet af tre, andra af tvÃ¥, och tredje af tre stafvelser, +sÃ¥som: + + Mainitun ilon majoissa, + och + Hellittäin hyvän hedelmän, + +lÃ¥ta ock säga sig, men böra nyttjas sällan; ty i denna ställning kommer +hvarje ord att _söndras_, [meidän kurs.] dÃ¥ deras stafvelser skola +afdelas till pedes, hvilket gör versen tung, allt efter mängden af de +ord, som ej af naturen passa till tonfallet, i synnerhet om förra +stafvelsen af det tvÃ¥stafviga ordet är vigtigare än uti de anförde +verserne. Dessutom passa _ordens rim_ [meidän kurs.] här aldirg till +rim för pedes, som _är hufvudsaken_, [meidän kurs.] och utgör rythmen i +versen.» + +[221] Juteinin aikana siis äännettiin me, te, he pitkiksi, kuten vielä +muutama vuosi sitten kuulin vanhan rovasti A.E. Tarenius'en +säännöllisesti saarnoissaan tekevän. Hän kuoli Heinolan kirkkoherrana +v. 1909 ja oli enemmän kuin 30 vuotta aikaisemmin tullut Heinolaan +kotipitäjästään Mäntsälästä. + +[222] »Men jag mÃ¥ste här tillstÃ¥: i sÃ¥ngstycken af flere strofer, +bildade efter andra Nationers SÃ¥ngkonst, är det ganska svÃ¥rt, och +nästan gränsande till omöjlighet, om man ej dÃ¥ och dÃ¥ antingen dödar en +sublimare tanke, eller rÃ¥brÃ¥kar sprÃ¥ket, att med ändelse-rimmet, och +ännu svÃ¥rare med dem bägge, alldeles noga, utan vridning af ord, +afpassa hvarje stafvejse efter metern i alla motsvarande rader, +nämligen: att alltid kunna finna till dem lika fallande ord. SÃ¥ +skiljaktiga äro de vanligtvis lÃ¥nga finska orden i deras stafvelse +vigt. Likväl är det nödigt, att, i synnerhet uti stycken, ämnade till +sÃ¥ng, välja orden sÃ¥, att stafvelse-vigten, sÃ¥ mycket möjligt är, +öfverensstämmer med sjelfva tonfallet». + +[223] Juteinin oma ehdottama sana, jolla »svigtande» sana olisi +käännettävä. + +[224] Tämän yhteydessä huomautettakoon, että K.H. Asp'in kirjeen mukaan +Lönnrotille 1/11 1840 on Juteini sananlaskujulkaisussaan käyttänyt +Porthan'in sananlaskukoelmia hyväkseen. + +[225] G.A. Bürger's sämmtliche Gedichte herausgegeben von Eduard +Grifebach. I. Berlin. G. Grote'sche Verlagsbuchhandlung. 1889. s. 236. +Taikka: Bürgers sämtliche Werke in vier Banden. Mit einer Einleitung +und Anmerkungen herausgegeben von Dr Wolfgang von Wurzbach. Erster +Band. Leipzig Max Hesses Verlag. (Elämäkerran lopussa vuosiluku:) 1902. +Siv. 165. + +[226] Anttila sanoo eräässä viivanalaisessa: »Selvimmin ilmenee +vaikutus kirjotelmissa »TankesprÃ¥k. (tulee tietenkin olla: +»TänkesprÃ¥k»!) ja »Tutkinnon aineita.» Osa tätä Anttilan »laudatur» +arvosanaa varten tekemää kirjotusta on painettuna »Virittäjän» +kaksoisvihkoon (N:ot 5 ja 6) toukokuulla 1913. + +[227] Meidän sulkujen väliin lisäämät sanat. Vertaa: Th. Ziegler, +Kasvatusopin historia siv. 314 seur. + +[228] E.m.t. »Ueber die finnische Sprache und ihre Literatur» siv. 11: +»----der um die finnische Literatur hoch verdiente Jak. Judén, +Magistrats Secretär in Wiburg, welcher durch verschiedene, mit +Rücksicht auf sowohl seine eigene als seines Publicums äussere Lage, +einzeln herausgegebene kleine Gedichte und vermischte Aufsätze auf die +Bildung des Bauernstandes in Finnland thätig gewirkt hat». + +[229] P. Päivärinta, »Elämäni» siv. 28 ja Eino Ieino, »Suomalaisia +Kirjailijoita» siv. 108. Mitenkä erilailla sivistävää kirjallisuutta +arvostellaan, riippuen siitä, osataanko asettua historiallisten +olosuhteitten kannalle vai ei, siitä ovat yllämainitut Sanan Saattajan +toimituksen (luultavasti pastori Ignatius'en, kuten ennen olemme +osottaneet) ja Sjögren'in lausunnot yhdeltä sekä Päivärinnan toiselta +puolen todisteena. Sillä Päivärinnan esitys on edellä mainitussa +kohdassa seuraavanlainen: Hänen nuoruutensa aikana olivat hänen +kotipitäjässään kortinlyönti, juominen ja tappelu yleisiä. Ja kuu hän +oli joutunut vieraille ihmisille palvelukseen, niin hänkin joutui +niitä harjottamaan muka miehuutta osottavina hyveinä, joita pyhäöinä +ja -päivinä niin suosittiin, ett'ei silloin muuta ennätetty. Sitten hän +lisää: + +»Semmoinen se koulu oli, johon nyt jouduin.--Se ei ole kummakaan että se +niin oli, sillä siihen aikaan ei ollut vielä mitään sivistyttävää +maallista kirjallisuutta eikä kansallisia sanomalehtiä, ei +minkäänlaisia kouluja j.n.e., eikä hengelliset kirjat ja kristillisyys +yksistänsä voineet tyydyttää nuorison kaipaavaa henkeä, täytyi hakea +huvitusta jostakin, ja se meni paremman ohjauksen puutteessa väärälle +uralle. Ainoat kirjat siihen suuntaan lienevät olleet siihen aikaan: +Jutén'in »Piia pahoista hengistä» ja »Hoberg'in äijä», jotka jokainen +osasi ulkoa, mutta jotka taikamaisen ja kelvottoman sisältönsä puolesta +eivät liene kansaa paljon sivistäneet. Kun näin oli asiat, ei ollut +kansassa mitään kansallishenkeä, ei mitään käsitettä oikeuksistaan ja +velvollisuuksistaan, elettiin vaan melkein niin kuin luontokappaleet-- +semmoinen aikakausi se oli». (Kuten näkyy, on Lagus'en matrikelin +tietoon Juteinin nimien eri muodoista vielä lisättävä P:n käyttämä: +Jutén!) + +[230] Meidän harventamaa.-- + +[231] »(Judén) har utgifvit en mängd skrifter under mÃ¥ngahanda +benämningor, hvilkas bÃ¥de innehÃ¥ll och yttre utstyrsel antyda, att de +äro ämnade för folket.--Denna omständighet hindrade dem likväl icke att +blifva kända och värderade äfven bland stÃ¥ndspersonerna, af hvilka dÃ¥ +ännu mÃ¥nga delade folkets litterära sympatier och icke kunde till den +grad, som fallet nu är, tillfredsställa sin läslust med utländsk +litteratur. Denna omständighet, att Judéns skrifter blefvo spridda +äfven bland landets mer bildade befolkning, förskaffade ocksÃ¥ honom den +allmänna aktning, han sÃ¥som litteratör Ã¥tnjutit,------». + +[232] Judéns sÃ¥nger äro vida kring landet kända, lästa och sjungna--af +Finska folket, ehuru deras författare af flertalet bland de bildade är +känd endast till namnet. + +[233] »OcksÃ¥ är det kändt, att Judén's skrifter, spridda i +arklitteratur, tillvunnit sig en ganska vidsträckt krets af läsare +bland allmogen och säkert icke varit utan inflytande pÃ¥ dess +intellektuella och moraliska bildning. Icke en bland hundra af dem, som +i verlden lysa med börd, embeten, titlar och ordnar, kan i nyttig +verksamhet jemföras med den ansprÃ¥kslösa magistratssekreteraren i +Wiborg, skall icke heller fÃ¥ sitt namn bevaradt i samma tacksama minne +hos efterverlden». + +[234] Katso Juteinin kieliopin sivulla 118 olevaa viivanalaista, jossa +hän selittää, miksi hän uudelleen painatti kielioppinsa yhteyteen nämä +kirjaset. + +[235] Ylläesitetyn lisäksi kertoi Howing: »Kun kansa osti virsikirjan +tai hiukankaan isomman kirjan 1/2 ruplan tai parin markan arvosta, niin +saivat he arkkiveisun kaupanpäällisiksi. Ja sellaista he pyysivät». +Tämän ohella hän muisteli, että »Europaeus painatti (Pientä) +Runoseppäänsä 30,000 kappaletta. Hän myi koko painoksensa, sen +myymättömän osan (näet), Clouberg'ille (kirjakauppiaalle--Howing oli +tämän luona silloin kauppa-apulaisena) käärepaperin hinnasta sillä +ehdolla, että jos hän tahtoisi jotakin siitä, niin saisi hän samasta +hinnasta. (Herra Howing) vei sitten kerran Europaeus'elle 3 markan +arvosta suuren paketin, runsaasti 10 naulaa, (siis yli 4 kiloa)». + +[236] B.N. Setälä on esitelmässään »W. Kilpinen Suomen kielen +uudistajana» huomauttanut sivv. 9 ja 10, mitenkä Virolahden kappalainen +Fr. J. Ahlqist tunnetussa moiterunossaan teki pilkkaa »useista Juteinin +käytäntöön ottamista sanoista» niiden outouden vuoksi, vaikka ne +»meille nykyään ovat aivan jokapäiväistä leipää». + +[237] Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran käsikirjotuskokoelmien joukossa +on myös kokoelma Juteinin suomenkielisistä kirjoista poimituita sanoja, +mitkä on koonnut maisteri Väyrynen. Siis on jo esitöitä tehty sellaisia +vastaisia tutkimuksia varten, mitkä osottanevat Juteinin osuuden +suomenkielen uudistajana ja mytologistenkin sanojen käyttäjänä. + +[238] Luettelo on laadittu poimimalla sanat »Jak. Juteinin Kirjoista» +jo v. 1888 ja sen vuoksi selitykset myöskin ovat annetut siihen aikaan +käytännössä olleen Genetz'in kieliopin mukaan eikä nykyaikaistettu. + +[239] Jak. Jut. Kirj. III, siv. 43. + +[240] Tässä sopinee vihdoin huomauttaa, että Juteinin alussa +epäsäännöllinen pitkän s:n (f) käyttö hyvin pian tasaantui sellaiseksi, +kuin se nykyäänkin »fraktura»-kirjasinlajissa on, ja kaksinkertaista +v:tä (w) hän tietysti frakturassa aina käytti. + +[241] Eino Leino Suomalaisia kirjailijoita. Pikakuvia. Helsingissä. +1909. Sivut 155 ja 156. + +[242] J.V. S. nähtävästi muistaa tapauksen A. A:n esitelmästä. + +[243] Tässä viittaa Snellman jälkeenpäin kirjotuksessaan näytteinä +esittämiinsä otteihin ja kokonaisiin lainaamiinsa kauniisiin runoihin, +joita hän monella sattuvalla kehuvalla sanalla kiittää, sellaisia ovat +Luonnon suuren lapsukaiset, Menestys Suomessa, Lapsen laulu leskelle, +Levottomuus ja Panettelijalle. + +[244] Meidän kursivoimaa! + +[245] Snellman esittää tässä paljoa uskottavammassa muodossa kuin +J. Krohn Juteinin eläinsuojelusharrastuksen; sillä K. käyttää +vastaavassa kohdassa sanaa »usein». + +[246] Edellämainitun 1858-vuoden Litteraturblad'in arvostelun Jak. +Juteinin Kirjojen Osista VI-IX painatamme tähän verrattavaksi +ylläolevaan Snellmanin arvosteluun ja luulisimme, että lukija +verrattuaan niitä toisiinsa tulee samaan johtopäätökseen kuin mekin eli +siis siihen, että tämäkin on Snellmanin kynästä lähtöisin. Arvosteleva +kohta siv. 447 kuuluu: »Hvad man i Judéns skrifter öfverallt +Ã¥terfinner, är en tänkande ande. Ett lÃ¥ngt lifs erfarenhet i förening +med ett klart förstÃ¥nd har ingifvit honom reflexioner, öfver alla +menskliga förhÃ¥llanden, de betydelsefullaste som de mest hvardagliga. +Dessa reflexioner äro väl sällan snillrika och nya; men de äro alltid +frimodiga och sunda. Han skref för folket, och han skrifver nästan +alltid för att upplysa och lära. Hans poesi är derföre med fÃ¥ undantag +didaktisk. NÃ¥gon friare fantasins flygt och innerligare känsla fÃ¥r man +icke i den söka. Likväl egde han fantasi nog, för att Ã¥tminstone ofta +ikläda sin lefnadsvishet bildens drägt. Beundransvärd är den lätthet, +hvarmed han behandlar sprÃ¥ket; och vi tro icke, att nÃ¥gon Finsk poetisk +författare eller öfversättare frÃ¥n nyare tid öfverträffar honom i +versens ledighet och lättheten att finna rim. Det bör dock medgifvas, +att han icke alltid tager det sÃ¥ noga med rythmen, metern och sprÃ¥kets +klang. Der finnes i hans vers ringa omsorg och konst, och den uthärdar +icke jemförelse med t.ex. Kiljanders genomarbetade, fina versifikation. +Judéns vers hvilar uppenbart endast pÃ¥ sprÃ¥kgehör, utan medvetande om +den moderna striden mellan accenten och qvantiteten, men bryter sällan +svÃ¥rare mot nÃ¥gondera. + +Mycket bland de didaktiska styck ena kan med nöje och uppbyggelse läsas +äfven af den mest bildade; mycket af all ungdom. Men isynnerhet för +menige man och dess barn finnes i Judéns skrifter en rik visdomsskatt. +Äfven de prosaiska uppsatserna hafva sÃ¥som läsning för folket ett stort +praktiskt värde. I bÃ¥de prosa och vers rÃ¥der det bestämdaste syfte att +föra läsaren till frihet frÃ¥n fördomar, till ett rent menskligt +tänkesätt, och ett stilla, sedligt lefverne». (Edellämainittu Kaarle +Martti Kiljander, synt. 22/9 1817, Nilsiän kirkkoherra ja Kuopion +tuomiokapitulin asessori, kuoli 6/9 1879, suomentanut Stagnelius'en, +Nikanderin ja Runeberg'in runoelmia, joista ansioista v. 1877 vihittiin +filosofian tohtoriksi Upsalan yliopiston 400-vuotisessa riemujuhlassa, +missä itse oli läsnä. Biogr. Nimik.). + +[247] Niin tarkkaan on Raitio seurannut Biografisen Nimikirjan esitystä +(tai ehkäpä J. Krohn'in luentoja, koska Biogr. Nimik. ilmestyi vv. +1879-1883), että on joutunut sen virheellisvydetkin painattamaan, +joista kuitenkin olisi vapautunut, jos olisi Juteinin alkuperäisistä +runovihkoista lainojaan tehnyt eikä Jak. Juteinin Kirjoista. Biogr. +Ninlikirjasta on, näet, kotoisin tieto, että Huilun humina ilmestyi v. +1819, vaikka se todellisuudessa julkaistiin vasta seuraavana. Samasta +lähteestä on myös juhlallinen juttu »pyövelin kädestä» ja +painamattomien runojen polttamisesta, minkä Juteinin »Lauseita» nimisen +kirjan esipuheesta jo aikaisemmin näimme vääräksi. Mutta eihän Raition +esitys tahdokaan käydä tutkimuksesta!--Tämän yhteydessä sopii +huomauttaa, että uusi suurisuuntainen Tietosanakirjamme esittää +Juteini-artikkelissa useimmat Biografisen Nimikirjan Juteini-artikkelin +ja Suomal. Kirjallis. Vaiheitten Juteini-elämäkerran virheet ja on +niitä vielä lisäillyt väärinymmärrysten ja usean painovirheen kautta. + +[248] J. Krohn on juuri edellä luetellut Juteinin teokset sekä +esittänyt muutamia hänen runojansa, joissa moititaan suomenkielen +halveksijoita ja kiitetään oman kielen lämmintä loistetta ja valistusta +vaikuttavaa voimaa. + +[249] J. Krohn. Suomal. Kirjall. Vaiheet siv. 294. + +[250] J. Krohn. E.m.t. siv. 216. + +[251] Litteraturblad 1856, siv. 354. + +[252] Litteraturblad 1856, siv. 368. + +[253] O1i ensi kerran v. 1816 painettuna Juteinin _Waikutuksia +Suomalaisen sydämessä_ nimisessä runokokoelmassa. + +[254] Kuin J------n kirja-painosta ilmauntuneita toimituksia ei ole enä +kirja-kauppioilla eikä hänellä itsellä, niin lienee soveljas niitä +tässä ehkä nimeltä luetella(!). Niitä oli: A.) _Suomen kielisiä_ a) +Runo-sanoilla: 1 Kirjoituksia 1:nen Osa (ilman jatkantoa). 2 +Muisto-patsas Aleksanderille 1:selle. 3 Suomalainen. 4 Wenäläinen. 5 +Vaikutuksia Suomalaisen sydämessä. 6 Lausumisia ja muita vakaisia +runoja. 7 Vilpittömiä kirjoituksia. 8 Pila kirjoituksia. 9 Ajan viete, +eli moninainen Runo-kokous. 10 Lähtö-Laulu eli Hyvästi jättö +Wäinämöiselle. 11 Huilun Humina. 12 Uusia Lauluja perustus-kielellä. 13 +Sangari Sionissa. 14 Kissan Poika. 15 ja 16 Uusia Sanan Laskuja, l:nen +ja 2:nen ulos ando.--b) Tavallisella kielellä: 17 Valittuja +Suomalaisten Sanan Laskuja. 18 ja 19 Lasten kirja, I:nen ja 2:nen pano. +20 Puhe Lapsen kasvatuksesta. 21 Tutkinnon Aineita. 22 Tutkindo +kuolevaisuudesta. 23 Perhekunda. 24 ja 25 Pila pahoista hengistä, 1:nen +ja 2:nen paino. 6 Huvitus-Sanomia. 27 Aavis-juttuja. 28 Nimipäivä. 29 +Viisauden vaellus maan päällä. 30 Neuvo-kirja (uudistama). 31 Tutkindo +uskon laadusta. 32 Erhetyksen vaikutus eli Lapsen murha.--B) +Ruotsinkielisiä: 33 Anmärkningar uti Finska Skaldekonsten. 34 Kritik +öfver lÃ¥nbokstäfverne 1 Finska SprÃ¥ket. 35 Försök till utredande af +Finska SprÃ¥kets Grammatik. + +[255] Virasta vapaaksi päästyä panetti J----i vatihan kynä-veitsen, +joka oli häntä palvellut piammasti kaiken sen ajan kuin hän itse piti +Magistraatin Sihtierin virkaa Viipurissa, lasin ala seinälle, jossa +myös lyhyt Runo ilmoittaa syyn tähän erinomaiseen kunnianosotukseen. + +[256] Detta försök blef författadt under Svenska tiden. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Jaakko Juteini ja hänen kirjallinen +toimintansa, by Kuuno A. Talvioja + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 13565 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..6cd4911 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #13565 (https://www.gutenberg.org/ebooks/13565) diff --git a/old/13565-8.txt b/old/13565-8.txt new file mode 100644 index 0000000..1e8031e --- /dev/null +++ b/old/13565-8.txt @@ -0,0 +1,15318 @@ +The Project Gutenberg EBook of Jaakko Juteini ja hänen kirjallinen +toimintansa, by Kuuno A. Talvioja + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Jaakko Juteini ja hänen kirjallinen toimintansa + +Author: Kuuno A. Talvioja + +Release Date: October 1, 2004 [EBook #13565] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JAAKKO JUTEINI JA HÄNEN *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + +JAAKKO JUTEINI JA HÄNEN KIRJALLINEN TOIMINTANSA + +Kirj. + +Kuuno A. Talvioja + + +A.G. Wäänäsen Kirjapaino, Heinola, 1915. + + + +[Kuva: Juteini.] + + +SISÄLLYS: + + Alkulause. +I. Johdatus. +II. Juteinin elämänvaiheita. +III. Juteini kääntyy kansansa puoleen suomenkielellä. +IV. Juteini kääntyy aikansa sivistyneiden puoleen ruotsinkielellä. +V. Juteinin mielipiteitä kasvatuksesta. +VI. Juteinin kielioppi ja Valittuja Suomalaisten Sananlaskuja. +VII. Lasten Kirja ja Lyhyt Neuwo Lapsen Opettajalle. +VIII. Juteini jättää kirjailemisen, mutta ei malta kuitenkaan kauan + pitää päätöstään. +IX. Anteckningar af Tankar uti Warianta Ämnen ja oikeuksien + päätökset. +X. Juteini kunniansa kukkuloilla. +XI. Yleiskatsaus Juteinin kirjailijatoimeen: + Juteinin runous. + Kirjallisuusluettelo. + A.) Juteinikirjallisuutta + B.) Juteinia käsittelevää kirjallisuutta + C.) Kirjallisuutta, jota J. on käyttänyt + Liitteitä. + + + + +ALKULAUSE. + + +Kiitollisena muistelen, että prof. E.N. Setälä v. 1887 syksyllä--ollen +silloin nuori yliopiston opettaja ja v.t. professori--antoi minulle +»laudatur»-väitöskirjotusta varten hauskan aineen »Jaakko Juteini +kirjailijana». Kun sitten Yliopiston konsistoori seuraavana syksynä oli +palkinnut kirjotukseni tästä aiheesta, oli tuo väitöskirjani +tarkastuksen alaisena keväällä v. 1889 Kotikielenseurassa, jossa +esimiehyyttä hoiti prof. Kaarle Krohn--hänkin silloin nuori dosentti ja +v.t. suomenkielen professori yliopistossamme. Hän lausui +tarkastustilaisuudessa toivomuksen, että julkaisisin kirjotukseni, +sillä suomalaisen kirjallisuutemme historioitsijat olivat senlaisten +monografiiojen tarpeessa. Vuosikymmeniä kuitenkin vierähti, ennenkun +minulla oli tilaisuutta kirjani julkaisemiseen. Kun sitten kirjani +alkuosan (113 sivua) v. 1910 keväällä painatin Heinolan Alkeiskoulun +vuosikertomuksen yhteyteen ja samalla otin pienen ylipainoksen siitä, +oli se jo jonkun verran laajentunut; sen selostukset Juteinin teosten +sisällyksestä olivat näet laajenneet sen takia, että olin niihin +lainaillut paljoa runsaammin näytteitä hänen kielestään, jos kirjaa +mahdollisesti voitaisiin käyttää jonkinverran joissakin kouluissa +lukemisena suomalaisen kirjallisuushistorian tunneilla.-- +Tänjälkeisenä aikana sain sitten tietooni muutamia seikkoja Juteinin +Anteckningar-kirjaa koskevasta jutusta. Näistä kävin ottamassa selkoa +prokuraattorinviraston- ja valtionarkistoissa sekä laajensin esitykseni +niistä ylipainoksessa ja painatin jäljennökset asiakirjoista teoksen +loppuun. Prof. Setälän erään lausuman johdosta ryhdyin sittemmin vielä +kirjottamaan Juteinin elämäkertaa--elämäkerrallisten tietojen puolesta +niin täydellistä kuin suinkin--ja matkustin sen takia Juteinin +kotipuolessa, sekä Viipurissa että Hattulassa, Hauholla ja +Hämeenlinnassa. Seurauksena matkasta oli, että sain julkisuuteen +Juteinin kuvan sekä yhtä ja toista hänen elämänsä taipaleelta ennen +julkaisematonta ja ennen julkaistuakin taas työni kestäessä +tarkistetuksi. Tämän elämäkerrallisen esityksen kautta kirjani +uudelleen laajeni tavattomasti, niin että se nyt, kun sen ensi osan +täten olen valmiiksi painattanut, muodostaa liitteineen noin 400 sivun +laajuisen teoksen. Tämä selitykseksi kirjani hieman omituisen +pagineerauksen johdosta. Syynä siihen, että tämän osan valmistuminen on +niin kovin viivähtynyt, on tietysti ensi sijassa ollut suurtöinen +virkani, mutta myöskin suuressa määrin sairaus. Toivon tulevaisuudessa +saavani tilaisuutta kirjani jatkon eli toisen osan julkaisemiseen. +Siinä esitän tarkemmin Juteinin mielipiteitä kasvatuksesta ja +tietoviisaudesta. + +Olen työni kestäessä saanut arvokastakin apua muutamilta henkilöiltä, +minkä täten kiitollisena tunnustan; mutta ennen muita on minun +mainittava kaksi ystävääni_ prof. E.N. Setälä sekä toht. A.V. +Koskimies, joiden neuvot ja kehotukset ovat olleet tehokkaina +kannustimina työni kestäessä. + +Heinolassa syyskuulla 1915. + +K. A. T. O. + + + + +I. + +JOHDATUS. + + +Voidaksemme ymmärtää ja oikealla tavalla arvostella Jaakko Juteinia +kirjailijana meidän täytyy tuntea aikakausi, jossa hän eli, tai ehkä +tarkemmin sanoen ne aatevirtaukset, mitkä 18:nnen vuosisadan +loppupuolella ja 19:nnen vuosisadan alkupuolella tunkeutuivat +Länsi-Euroopasta maahamme ja täällä etupäässä yliopistosivistyksen +välityksellä pääsivät valtaan. + +Aikakauden, josta on puhe, tunnemme »valistusajan» nimellä ja sen +tunnuslauseenahan oli: kaikesta taikauskosta ja ennakkoluuloista +vapautunut, terve, mutta vilpitön ihmisjärki on oikeutettu tutkimaan ja +ratkaisevastikin tuomionsa lausumaan kaikista asioista, mitkä kuuluvat +inhimillisen ajattelemisen piiriin ja voivat joutua saman ajattelemisen +esineiksi. Auktoriteettiuskoa ei siis saanut olla. Uskonnonkin alalla +tuli kaiken alistua järjen arvostelun alaiseksi tai voi korkeintaan +niitä tämän alan ilmiöitä myöntää oikeutetuiksi ja tosiksi, joita voi +omassa mielessään kokea. Ihmekö siis, että monen monet sen ajan papit +ja oppineet, jotka halusivat valistuneen nimeä kantaa, häpesivät +raamatun tavoin puhua »rististä», joka puhe jo apostoli Paavalin +aikoinakin »oli kreikkalaisille hulluutta»! Taikka, jos raamatun +selvistä sanoista ei mihinkään päässyt, vaan täytyi puhua Kristuksen +uhrikuolemasta ja ylösnousemisesta sekä muistakin ihmeistä, niin oli +niitä sellaisella tavalla selitettävä, että järki ne voi hyväksyä. Että +yhden »uhrilla», yhden kuuliaisuudella saatettaisiin sovittaa monen +syntivelka, monen tottelemattomuus, oli silloin samoin kuin kaikkina +aikoina järkiniekoille »hulluutta». Emme sen vuoksi oudoksune, ettei +Juteininkaan teoksissa tämmöistä tavata. + +Kun »järjen valo» milt'ei yksinomaan oli johtotähtenä,--kun ei +»gemyt'ille», tunne-elämälle tarpeellista oikeutusta järjen rinnalla +myönnetty, oli seurauksena, että »valistusmiesten» runoudesta puuttui +lämpöä, puuttui useimmiten arveluttavassa määrin kuvitusvoimaakin;-- +niissähän ei saanut olla mitään »mystillistä», salaperäistä--; +mielikuvituksen lentoa ei niistä tarvinnut etsiäkään. Runouden +tarkotuksena, samoin kuin kaiken henkisen ja hengellisen kirjailemisen, +oli muka hyödyttää. Sen tuli siis olla tarkotuksellista, eikä +erikoisesti ilmaista syvintä, mitä ihmishengessä liikkui, tai tulkita +kaikkea jaloa, minkä tunne-elämä sydämessä herättää ja ajatus tunnetta +palvellen kokee muille selvittää. Ei edes luonnonkuvausta yritetty, ja +mitäpä tuosta, kun sen tarkotus olisi ollut puhua tunteelle eikä +palvella »järjen valistusta». Sanakuvia saatettiin koristeena kyllä +käyttää samoin kuin yleensä ulkonaisia runon ja kirjailemisen +kaunistuskeinoja, mutta nämä kuvat kalskahtivat useimmin onttoina, kun +niiden tarkotuksena vain oli selvittää asiaa, ja kuta pitemmiksi +tämänluontoisia runoja venytettiin, sitä enemmän sanatulva sanakuvineen +teki tyhjän sanahelinän vaikutuksen. Jos kuitenkin sukkeluus runoissa +yleensä, ja pistävä iva pilkkarunoissa eritoten oli laatuaan oikeata, +oli todellista, niinkuin »runoilijoissa Jumalan armosta» kuten +Kellgren'issä, Lenngren'issä, kauempaa esimerkkiä hakematta, niin kävi +tietysti tällainenkin runous laatuun ja sellaisten mestarien kädestä +luonnollisesti syntyi »kuolemattomia» tekeleitä. Mutta valitettavasti +Juteinin runotar ei ollut sukua näiden »esprit'ä», sukkelaa, iloista +henkevyyttä uhkuville »hengettärille». Kuitenkin tehtäköön täyttä +oikeutta Juteinillekin! Jos nykyään annetaan runoilijan nimi ja hyvän +runoilijan arvo ja kunnia henkilöille, jotka julkaisevat satoja runoja, +mutta tarkoin katsovat, ett'ei heidän »jouluksi» julkaisemassaan +vihkossa vain löytyisi erikoisesti arvokasta enemmän kuin muutama +prosentti, niin on meidän monin verroin suurempi syy antaa +tunnustuksemme Juteinille, jolla ei suomenkielellä ainoatakaan +esikuvaa maallisen taiderunouden alalla ollut, ja joka kuitenkin on +ala-arvoisten runojensa suuressa joukossa meille tarjonnut helmiä, ja +montakin helmeä, joiden arvo ei milloinkaan vähene, ja jotka ovat +muuttuneet toiset kansallekin niin rakkaiksi, kuin harvojen nykyajan +runoniekkojen, joiden kirjailemisesta ja runotuotteista taas 100 vuoden +päästä ehk'ei tiedä mitään kukaan muu, kuin kenties +kirjallisuudentutkija. + +Yhteiskunnassa oli paljo epäkohtia: säätyero oli vielä suuri, tyhmän +ylpeä aatelisto ja useasti ahneuteen taipuva hengetön pappissääty +kohtelivat muita kansalaisryhmiä ilman arvonantoa ja epäinhimillisesti. +»Valistuksen miehet» kävivät sentähden aatelisten ja »hengellisten» +kimppuun. »Inhimillinen järki» ei voinut hyväksyä sellaisiakaan +»ennakko-otaksumisia», että joku pelkästään syntynsä kautta oli muita +muka jalompi, arvokkaampi; että joku vain syystä, että oli hengelliseen +säätyyn ruvennut, oli siitä arvokkaammaksi tullut, huolimatta onko +hänen elämänsä siveä, »hengellinen», huolimatta siitä, todistaako hänen +toimintansa, hänen ominaisuutensa henkevyyttä hänessä löytyvän. Koska +puolueeton arvostelu osottaa yhteiskunnan jäseniä yleensä yhtäläisiksi +sisällisten ominaisuuksiensa puolesta--ja niistä tietenkin ihmisarvon +tulisi riippua--, niin pitäisi luonnollisesti olla enemmän +yhtäläisyyttä ja tasa-arvoa ihmisten ulkonaisissakin olosuhteissa ja +oikeuksissa. Mitään sortoa ei saisi olla. Ei kansakuntainkaan sovi +toisia painaa alas, vaan tehdä heikommallekin, pienemmällekin oikeutta, +sillä »arvon mekin (suomalaiset) ansaitsemme», niinkuin Juteinikin +laulaa. + +Mutta ihana sana vapaushan ennen muita kaikui valistusmiesten huulilta +ja kaikui kauvas, ja sen sanan kantavuus oli suuri. Se sanahan +väärinkäsitettynä oli saanut paljon aikaan, tuonut surkeuttakin +jäljissään muualla Euroopassa.--Juteini sitä sanaa esitti oikeassa +merkityksessä, henkisessä mielessä, esitti sitä vapautuksena intohimojen +orjuudesta, ja siitä syystä ei saakaan hänen vaikutustaan maassamme +aikansa valistajana suinkaan aivan vähäiseksi arvioida. + +Suuri ihmisyyden aate, yleinen ihmisrakkaus tuli puheenaineeksi, ehkäpä +tuo puhe toisinaan aiheutuikin todellisuudessa harjotetusta +rakkaudentyöstä lähimmäisiä kohtaan. Se sai luonnollisesti Juteinista +ihailijansa ja sen ilkeä vastakohta moittijan. Etenkin eläimiä hän piti +ihmisen heikompina milt'ei veljinä, joita tuli niitäkin kohdella +hellyydellä. Rääkkääjä sai hänestä aina kostajan. + +»Filantropistit» olivat äskenmainitun inhimillisyyden apostoleja +kasvatuksen alalla. Lapset olivat hyvyydellä taivutettavat hyvyyteen, +hyveeseen; opetuksessa kaikkia keinoja käytettävä oppimisen saamiseksi +huvittavaksi ja helpoksi; kartettava huolella kaikkea, mikä sen tekisi +vastenmieliseksi; ankara kuri sen vuoksi poistettava; muistia ei niin +paljon rasitettava, vaan sen sijaan ymmärrystä kehitettävä, ja +opetettava saatettava itsenäiseen asiain käsittämiseen. Juteinin +kasvatusta käsittelevissä kirjasissa tapaamme myöskin jossain määrin +tähän suuntaan meneviä periaatteita, kuten tulemme myöhemmin näkemään. + +Valistusaikakauden vaatimus, että yhteiskunnallisen kehityksen tulisi +olla kansanvaltainen, johti hiljalleen luonnollisesti siihen, että +suurten sivistysmaiden kansat täysin vapautuivat muukalaisen kielen +ylivallasta. Kansankieli alkoi kelvata ilmaisemaan ajattelijain ja +runoilijain mietteitä ja tunteita, jopa siihen määrin, että suurinta ja +korkeinta, mitä kansanhenki milloinkaan näissä maissa oli yksilöittensä +kautta synnyttänyt ja ilmoille tuonut, silloin kansankielellä, s.o. +näiden ajattelijain ja runoilijain omalla äidinkielellä, esitettiin. +Kaikkihan tunnemme, miten esimerkiksi saksankieli sulavasti taipui +ilmaisemaan filosoofien Kant'in ja Fichte'n ajatuksia sekä suloisesti +sointui runoilijakuningasten Schiller'in ja Goethe'n runoissa. Tämä +kansallinen liike, joka antoi kansankielelle täydet oikeutensa, oli +kuitenkin vielä jonkun aikaa siksi itsetiedoton, ettei ymmärtänyt +kaikkia kansallishengen vaatimuksia toteuttaa. Vasta Hegel oli +kuunnellut Saksan kansallishengen sotahuutoa: pois kaikki vieras sorto, +missä ikänä se kansaa painaa, ja hän se vasta saattoikin saksalaiset +kansallisuusaatteen suurta merkitystä oivaltamaan kansan suurena +kasvattajana voimakkaaksi ja itsetietoiseksi, omaperäistä sivistystänsä +tuntevaksi ja arvossapitäväksi kansaksi.--Joskaan ei äskenmainittua +tämän aikakauden vaatimusta, että yhteiskuntaa olisi kehitettävä +kansanvaltaiseen henkeen, suorastaan tapaa mistään Juteinin kirjasta, +sillä hän ei esiinny suurpoliitikkona ensinkään, niin ovat kuitenkin +ajatukset Juteinilla yleensä kansanvaltaisia; talonpoikaisista +vanhemmista syntyneenä on hänen esityksensä kauttaaltaan kansanomaista, +suomalaista. Ja sehän nyt ainakin poliittisessa suhteessa jo tietänee +kansanvaltaisuuden vaatimusta, että hän ensimäisenä valittaa +suomenkielen sorrettua asemaa ja vaatii oppineita tätä suloista kieltä +viljelemään, vaikka hän ei vielä ymmärrä pukea vaatimustaan +suoranaisesti kansallisuusaatteen nimisiin pukimiin. Hän on siinäkin +itse asiassa aikansa lapsi, vaikka meidän maassamme aluksi vain +suomalaisuuden »huutavana äänenä» ruotsalaisuuden »korvessa», mikä +tietenkin tässä vertauksessa vastaa juuri ruotsalaistunutta +sivistynyttä säätyä. Juteinin rohkeimpiin toiveisiin kuului saada suomi +suloisesti helkkymään runoudessa, tietoviisauden, kasvatusopin ynnä +kaikilla muillakin maallisten tieteiden aloilla, niinkuin se Agricolan +päivistä saakka oli kaikunut saarnatuoleista, raamatusta ja +hengellisestä kirjallisuudesta yleensä. Suomalaisuus siis ikäänkuin +herää hänessä Suomen kansaa edustavana pitkästä ja sikeästä unestaan, +syvästä horrostilastaan ja alkaa pyrkiä alennuksestaan. Mutta +vasta J.V. Snellman ja hänen henkiheimolaisensa hankkivat paljoa +myöhemmin Suomessa kansankielen edustamalle kansallisuusaatteelle +täyden tunnustuksen sitkeän ja ankaran taistelun tuloksena, niinkuin +hänen oppi-isänsä Hegelkin oli Saksassa kohottanut korkealle +kansallisuusatteen lippua. + + +Ajatelkaamme kesäaamun ruskon koittavan, sen punertavan valon ja sen +säteiden leviävän seutujen yli! Jos kohta tämän valon ja näiden +säteiden lämpö ja valovoima eivät olekaan mainittavan voimakkaita, niin +ne kuitenkin ovat ikäänkuin enteinä siitä, että kirkas ja lämpöinen +päivä on niitä seuraava. Taivas on kaikkialla pilvessä paitsi +taivaankannen itäreunalla ja yön hämärä vastustaa päivänkoittoa. Tuo +ajatustemme kesäaamu vastaa Suomen onnellisempaa tilaa laajaa +sisällistä itsehallintoa omaavana valtiona viime vuosisadalla. Se on +antanut Suomen kansallisuudelle ja kansallishengelle tilaisuutta +kehittyä ja edistyä. Aamurusko taas on suomalaisuuden ensimäinen +heräys, sellaisena kuin se tapahtui meidän ensimäisen varsinaisen +suomenkielisen kirjailijamme Jaakko Juteinin kautta. + +Äskettäin mainitut pilvisä taivas ja yön hämärä, jotka vastustivat +aamuruskoa ja päivän koittoa, olivat sivistyneiden ja vallassa olevien +säätyluokkien rakkaus muukalaiseen kieleen sekä liiallinen +vanhoillisuus, joka ylimalkaan rehotti. Rakkaus ruotsinkieleen +muuttui ruotsikiihkoisuudeksi, joka sittemmin esiintyi mitä +häikäilemättömimmällä tavalla viime vuosisadan keskipaikoilla, +jolloin muu suomenkielinen kirjailijatoimi kiellettiin paitsi +hengellinen ja taloutta koskeva. Konservativismi taas esiintyi +siinä suvaitsemattomuudessa, joka ylimalkaan oli sen ajan +tunnusmerkkinä, ja jota Juteini suuressa määrässä sai kokea. + +Emme kuitenkaan saata olla huomauttamatta, ennenkun rupeamme puhumaan +hänestä ja erittäinkin hänen kirjailijatoimestaan, mitä tuo rakkaus +muukalaiseen kieleen, joka oli sivistyneissä yleinen täällä Suomessa, +olisi voinut vuosisatojen kuluessa saada aikaan, ell'ei mainittua +herätystä olisi tapahtunut. Suomen kansa olisi, näet, vieraantunut +omasta kielestänsä ja sen kansallistunne omituisen ja maassa yleisen +kielen puutteessa sitten myöskin heikentynyt. Emme sen vuoksi saata +olla kyllin iloisia siitä, että tämä ensimäinen heräys tapahtui. Sehän +koki pelastaa Suomen kansaa tulevasta mahdollisesta perikadosta +koettamalla auttaa sen kieltä oikeuksiinsa sekä tätä kieltä +viljelemällä. + + + + +II. + +JUTEININ ELÄMÄNVAIHEITA. + + +Kaukana Rahkoilan kylän metsäkulmalla, Hauhon rajalla, on Hattulassa +Juutilan noin kolmannesmanttaalin talo. Siinä syntyi Jaakko Juteini +heinäkuun 14 päivänä 1781. Hänen äitinsä oli kahdesti naimisissa, ja +Jaakko, viides hänen lapsistaan, syntyi toisesta aviosta. + +Kirkonkirjojen tietojen mukaan, jotka ovat viime vuosisadan alkuvuosien +aikuisia, oli Juteinin äiti Wesunnin kartanon Eerolan vuokraajan tytär +Elisabeth Juhontytär ja oli syntynyt 1751 sekä kuoli lokak. 22 p. 1816. +Hän vihittiin ensimäiseen avioliittoonsa tapaninpäivänä 1768 Rahkoilan +Juutilan talon lampuodin Yrjö (Jöran) Heikinpojan kanssa, joka oli +syntynyt v. 1740, ja oli heillä avioliitossaan pojat Antti, s. 25/11 +1770, Henrik, s. 14/6 1773, ja Yrjö (Jöran), s. 22/1 1778. + +Miehensä Yrjö Juutilan kuoltua halvaukseen helmik. 25 p. 1778 meni +leskeksi jäänyt Elisabeth Juhontytär uuteen avioliittoon helmik. 28 p. +1779 renkinsä Henrik Mikonpojan kanssa, joka oli syntynyt maalisk. +13 p. 1748 ja kuoli toukok. 11 p. 1790. Tästä aviosta syntyivät lapset: +Tuomas jouluk. 11 p. 1779, Jakob jo ennen mainittuna päivänä ja vuonna, +Anna heinäk. 28 p. 1783, Johan lokak. 24 p. 1787 ja Ulla tammik. 8 p. +1791; viimemainittu siis syntyi isän kuoleman jälkeen. + +Kertoman[1] mukaan oli talo sittemmin, jaettu äitinsä kautta veljeksiä +olevien Antin ja Tuomaan välillä, jotka kumpikin olivat Elisabeth +Juutilan kahdesta eri avioliitosta syntyneistä lapsista vanhimmat. +Vieretysten olivat näiden talonpuoliskojen päärakennukset Valteenjoen +Hauhonpuolisella korkealla rantatörmällä.[2] + +Kun talon näin piti joutua kahdelle vanhemmalle veljelle, oli +luonnollista, että Jaakko rupeaisi leipäänsä etsimään muualta. Mutta +ainakin vuoteen 1793:een asti oli hän kotonaan, toimien talon +paimenpoikana[3] »kolme kesäkautta» perätysten, kun oli tullut +sellaiseen ikään, että siihen kykeni. Ja vielä senkin ajankohdan +jälkeen hänen toimeentulonsa epäilemättä kokonaan kauan aikaa riippui +kodin ja äidin auliudesta, vaikk'ei hän suoranaisesti kotitalonsa +askareissa avustanutkaan, muuta kuin mahdollisesti kesäisin ehkä +vähemmässä määrässä. + +Miehensä kuoleman jälkeen keväällä 1790 uudestaan leskeksi jäänyt +Elisabeth Juutila sai näet näihin aikoihin nähtävästi huolehtia +talonpidosta, vaikka ehkäpä vanhimman poikansa Antin avustamana, koska +tämä juuri silloin tuli täysi-ikäiseksi. Hallinta-oikeuttaan tilaan hän +luultavasti ei kuitenkaan vielä luovuttanut Antille, päättäen siitä, +että hän todennäköisesti aina vuoteen 1800 syksyllä kustansi +tiedonhaluisen Jaakko-poikansa kaikki opinnot. Tähän silloisissa +talonpoikaisissa oloissa vielä suhteellisesti harvinaiseen tekoon poika +taivutti äitinsä, koskapa hän elokuun 24 p:nä 1793 sai lähteä +Hämeenlinnaan kouluun tiedonjanoaan tyydyttämään ja siellä vielä +leipähuolilta rauhassa opiskelemaan. Tarmokas oli tosiaankin tämä äiti, +joka pienen talon emäntänä elätti ja kasvatti kahdeksan lastaan ja +niistä yhden ylioppilaaksikin koulutti. + +Mutta jatketut luvut Turun lukiossa alkupuoliskolla vuotta 1800 täytyi +Jaakon kaikesta päättäen kuitenkin suorittaa tulisella kiireellä ja +lyhyessä ajassa hankkia itselleen yliopistotutkintoihin täydet +oikeudet, koska avustus kotoa nähtävästi lakkasi syksyllä samana +vuonna, kun Tuomas-velikin joulukuussa täytti 21 vuotta. Sillä +epäilemättä silloin, kun Elisabeth Juutila, ollen vasta 50:nnellä +ikävuodellaan, luovutti talonsa edellämainituille kahdelle pojalleen +jaettavaksi ja nähtävästi eleli elämänsä 16 loppuvuotta talosta +eläkettä nauttivana. + +Hämeenlinnan koulussa Jaakko Juutilalle oli heti laitettu ajan +vaatimusten mukainen muukalainen sukunimi Judén, joka tietenkin saatiin +»Juutilasta». Mutta poika ei näytä aluksi sitä rakastaneen, koska +kouluaikana oppikirjainsa kansissa muodosti sen suomalaissointuiseksi +Juteiniksi.[4] Tässä koulussa hän harjotti opintoja rehtorien +Borenius'en ja Åkerman'in johdon aikana vajaata 6 1/2 vuotta ja alussa +vuotta 1800 hän, niinkuin jo edellä näimme, pääsi oppilaaksi Turun +kouluun sekä otettiin syyskuun 10 p.[5] viimemainittuna vuonna »Turun +Akademian Oppivaiseksi», kuten Sanan Saattaja Viipurista v:lta 1840 +numerossaan 14 kertoo. Näin olivat nyt ne vaikeudet voitetut, mitkä +muukalainen koulukieli oli tuottanut, mutta mieleen oli jäänyt +katkeruutta tämän asiaintilan nurjuuden takia, ja se puhkesi myöhemmin +usein ilmoille, milloin ivana pilkkarunoissa, milloin vakavana +valituksena moniaissa muissa runoissa ja suorasanaisissa kirjotuksissa. + +Huhtikuun 13 p:ään asti v:na 1812 eli siis alun toistakymmentä vuotta +Juteini sitten oli yliopiston kirjoissa. Mutta vähävaraisuus esti häntä +korkeakoulun opetusta hyväksensä käyttämästä muuta kuin ehkä noin +kolmanneksen koko tästä pitkästä ajasta. Hänen täytyi, näet, +toimeentullakseen olla kotiopettajana eri paikoissa maatamme ja yleensä +kaukana yliopistokaupungista. Mutta jos niin onnellisesti sattuikin +kuin ensimäisenä ja toisena opintovuotena, että tämä opetustoimi sitoi +hänet itse yliopistokaupunkiin--hän oli näet silloin opettajana erään +kapteeni Mesterton'in perheessä Turussa--, niin hän tietysti siinäkin +tapauksessakin voi yliopistollisia opintoja harjottaa ainoastaan +kotiopettajatehtäväinsä lomassa. Ja sehän tietenkin haittasi niiden +menestymistä. + +Turusta pois Juteini joutui, vaikk'ei vielä varsin kauas, kun hän v. +1802 otti vastaan kotiopettajatoimen Nauvon pitäjässä kirkkoherran, +rovasti Mjödhen luona. Sekä rovasti itse että hänen koko talonväkensä +osottivat erikoista hyvyyttä nuorelle Juteinille, ja sitä tämä vielä +vanhoilla päivillään kiitollisuudella muisteli. Sieltäkäsin hän v. 1804 +kävi Turussa jatkaen opintojaan kevätpuolella vuotta; mutta näyttää +siltä, kuin hän muun osan tätäkin vuotta olisi oleskellut Nauvon +pappilassa, päättäen siitä että hänen elämäkerrassaan edellämainitussa +Sanan Saattajan numerossa sanotaan hänen olleen Mjödhen luona vuosina +1802-1804, Nauvossa ollessaan hän oli tehnyt ilmatieteellisiä +havaintoja. Ne hän oli merkinnyt muistiin ja nähtävästi +edellämainittuna vuonna käydessään Turussa saanut niistä Suomen +talousseuralta mitalin. Tällöin on tietysti syntynyt Porthan'in +kuoleman johdosta se muistorunokin, jonka myöhemmin esitämme. Runo +sai sen kunnian osakseen, että oikein joutui ruotsinkieliseen Åbo +Tidning-lehteen. + +Sittemmin Juteini siirtyi vielä kauemmas yliopiston lähettyviltä +Varsinais-Suomesta; sillä vuosina 1805-1806 hänet löydämme Savosta, +Juvan pitäjästä, missä hänelle taas opettaminen--tällä erää eversti +Grotenfelt'in lasten lukutielle ohjaaminen--tuottaa leivän, vaikka +tietenkään ei ylen runsasta. Kuitenkin näyttää siltä, kuin hän siellä +olisi voinut säästää jonkun verran varoja yliopisto-opintojaan varten, +koska etsiessämme tällä tavoin hänen jälkiään, retkillämme syksyllä +1806 ja keväällä 1807, tapaamme hänet Turusta. Mennessään Turkuun v. +1806 on hän arvatenkin poikennut synnyinpitäjäänsä Hattulaan, missä +lääninrovasti Polviander kauan sairastettuaan on heittänyt henkensä, ja +nähtävästi on Juteini silloin laulanut rakkaille »Hattulaisille» syvää +kaipausta osottavan, kauniin runonsa »Prowastin Polwianderin +muistoksi».[6] + +Vuosina 1807-1808, siis Suomen sodan alkaessa, Juteinin ilmotetaan +olleen Ruokolahden pitäjässä Viipurin lääniä erään maanmittari +Stråhlman'in lasten opettajana; mutta muutti vielä samana sodan +alkuvuonna 1808 takaisin Juvalle maanjako-oikeuden tuomarille +Hamarin'ille, jonka luota hän jo v. 1809 siirtyi yhä samoissa +kotiopettajan toimissa sotaneuvoksen Forselles'en tykö Peippolan +kartanoon Elimäelle, ja sieltä taas jo seuraavana vuonna viimeiseen +kotiopettajapaikkaansa vapaaherra Gustaf Wreden luo Anjalaan, missä oli +vuoteen 1812. + +Samoin kuin niin moni muukin köyhä ylioppilas oli siis Juteini, kuten +edellisestä näimme, ollut pakotettu hankkimaan elatuksensa +kotiopettajana. Niinkuin siihen jo viittasimmekin, hidastutti tietysti +tämä asianlaita sangen suuressa määrin hänen tutkintojansa +yliopistossa, jopa se sai senkin aikaan, että hän, vaikka olikin +ylioppilaskunnan jäsenenä niin kauan, ei ehtinyt sittenkään suorittaa +minkäänlaisia opinnäytteitä, ennenkun hän jo v. 1810 haki erästä +vakinaista virkaa. Sitä hän kyllä ei saanut, niinkuin alempana tulemme +näkemään, mutta kaksi vuotta myöhemmin hänestä kuitenkin tuli +virkamies, ja tutkintojen suorittamiset jäivät ikipäiviksi sikseen.-- +Yksi etu hänellä toki tuosta kotiopettajan toimesta maamme eri puolilla +oli ollut: se, näet, että hän perehtyi useaan kansankielemme +murteeseen. Ja tämä taas avasi hänen silmänsä näkemään, minkä vaaran +murteellisuus tuottaisi yhteiselle kirjakielelle, jos se valtaan +pääsisi, kuten hän myöhemmin kielioppinsa esipuheessakin osotti; +sentähden hänen teoksensa yhä täydellisemmin vapautuivat niistäkin +vähistä hämäläisyyksistä, joita niissä alussa oli havaittavissa. +Juteinin kieltä ovatkin sen vuoksi kaikki myöhemmät tutkijat, jotka +ovat ottaneet arvostellakseen häntä julkisesti, tunnustaneet hyväksi, +murteellisuudesta vapaaksi. + +Kun Juteinista, kuten jo näimme, v. 1800 oli tullut »civis academicus», +oli luultavasti hänen aikomuksensa alkuaan pyrkiä hengelliseen säätyyn; +olihan se tavallistakin, että rahvaanlapset antautuessaan opintielle, +papeiksi rupesivat; tällaiseen aikeeseen saattoi ehkä olo Mjödhenkin +luona antaa Juteinille vielä yllykettä; ja jumaluusopillisiin lukuihin +arvelee J. Krohn[7]--jonka väitteeseen tässä kokonaan nojaamme--hänen +jo kuluttaneen paljon aikaakin. Mutta kun »valistusajan» viisaustiede +vielä tällöin oli vallalla Suomessa, niin ei Juteinikaan ollut +tunnoton sen vaikutuksille, vaan joutui sen ansoihin ja alkoi +nähtävästi jo ylioppilasvuosinaan epäillä jumaluusoppineitten ja +kirkkomme käsityskannan oikeutusta muutamiin opinkohtiin nähden, +etenkin mitä tuli kirkkokunnissa yleisesti hyväksyttyyn ristuksen +uhri- (eli sovitus-)oppiin. Tämän Krohn'in esityksen luulemme oikeaksi, +koskapa Juteini myöhemminkin esittää näissä kohdin kirkonopista hieman +eriäviä mielipiteitä. Ja ollen liian totuutta ja rehellisyyttä +rakastava teeskennelläkseen tunteita ja uskoa, joita ei hänessä ollut +olemassa--ainakaan kirkkomme opin vaatimusten mukaisia--, kääntyi hän +toiselle uralle. + +Näin johdumme ajattelemaan, kun sekä professorin, sittemmin piispa +Frans M. Franzén'in että yliopiston konsistoorin todistuksista selviää, +että Juteini siihen saakka eli alkuvuoteen 1810 asti ahkerasti oli +harjottanut opintoja, jotka tarkottivat perehtymistä suomenkieleen ja +jälkimäisen todistuksen mukaan myös yleissivistäviin aineihin. (Franzén +lausuu: »että hän (J.) suomen kielessä on hankkinut itsellensä +harvinaiset tiedot ja taitavuuden», sekä Consistorium Academicum: »Että +hän täällä (yliopisto-)oloaikanansa ahkeruudella on opintojansa +harjottanut, jotka hän _etupäässä_ on sovelluttanut yleissivistäviin +aineisiin ja perehtyäkseen suomen kieleen»).[8] Kursivoimamme sana +konsistorin todistuksessa helmikuun 1 p:ltä 1810 oikeuttanee meitä +olettamaan, että Juteini aikaisemmin oli ehkä antautunut +jumaluusopillisia lukuja lukemaan J. Krohn'in väittämän mukaan, mutta +viimeksi ja pääasiallisesti olivat yleissivistävät (kaunotieteelliset, +viisaustieteelliset ja kielitieteelliset) opinnot hänen harrastuksensa +esineinä. Jonkun verran on nähtävästi myöskin historia häntä +huvittanut, kun se viisaustieteen rinnalla oli hänen opettajansa +Franzén'in aine ja koskapa hän jonkun aikaa myöhemmin Lähtölaulussaan +asiantuntemuksella puhuu virolaisesta Merkel'istä ja saksalaisesta +Rühs'istä, jonka viimemainitun Suomea koskevan historiallisen teoksen +hän myöhemmin (v. 1827) A.I. Arvidsson'in kääntämänä, uusimana ja +laajentamana laitoksena oli tilannutkin.[9] Tutustuminen näiden +tiedemiesten teoksiin on kuitenkin myöskin voinut johtua suomalaisista +kieli- ja kansatieteellisistä harrastuksista, joihin luultavasti +Porthan'in esimerkki ja ehkäpä tuttavuus juuri Franzén'in ja myöskin +Gustaf Renvallin kanssa yllyttivät; mutta näiden viimemainittujen +suhteista Juteiniin tulee vielä myöhemmin puhe. + +Franzén opetti Turun akatemiassa juuri »humaniora»-aineita. Sen +vuoksi emme suinkaan erehtyne, kun oletamme, että tämä suuri +runoilijaklassikkomme on opetuksellaan ja lyyrillisellä runoudellaan +ehkä paljonkin vaikutteita antanut Juteinille, ainakin niinä lyhyinä +aikoina, jolloin tällä oli tilaisuus nauttia yliopisto-opetusta. +Mutta Juteinin kaunotieteellisiin opintoihin on nähdäksemme ehkäpä +vielä enemmän saksalainen klassikko, lyyrikkona eteväksi tunnustettu +runoilija G.A. Bürger vaikuttanut, luultavasti jo Juteinin +ylioppilasaikana, samoin kuin epäilemättä sekä kauno- ja +viisaustieteellisiin että nähtävästi myöskin kasvatusopillisiin toinen +saksalainen klassikko, monipuolinen kirjailija Jean Paul. Paitsi että +Juteini itse heidät mainitsee, on jälkiä heidän vaikutuksestaan +havaittavissa paljonkin hänen teoksissaan. Saanemme myös tästä vielä +puhua toisessa yhteydessä. + +Milloin Juteini ennenmainitut jumaluusopilliset lukunsa jätti ja alkoi +lukea »humaniora»-aineita sekä tutkia äidinkieltänsä, suomen kieltä, +siitä ei meillä ole selvyyttä, mutta mahdollista ja todennäköistä on-- +jos hän ensinkään teologina oli ollut--että tämä tapahtui hänen +ollessaan Juvalla eversti Grotenfelt'illa v. 1805-1806. Juteini +kukaties vasta ollessaan siellä syventyi Jean Paul'in ja ehkäpä +varsinaistenkin Valistusajan miesten, teoksiin. Ainakin äidinkielensä +hyväksi on Juteinin harrastukset jo tällöin ilmiliekkeihin leimahtaneet, +päättäen hänen yleisesti tunnetusta senaikuisesta kehotuksestaan vielä +poikaiässä olevalle C.A. Gottlund'ille, että tämä runojansa runoilisi +vain suomen kielellä, niinkuin hän (Juteini) itsekin nähtävästi näihin +aikoihin jo ensimäisiä suomalaisia runokokeitansa yritteli. Sellaisina +esitettäköön jo ennen mainitut runot: Porthan'in muistoksi v:lta 1804 +ja Polviander'in muistoksi v:lta 1806, sekä Juteinin sepittämä ja +luultavasti hänen itsensä professorinrouva Lilli Franzén'in (o.s. Roos) +hautiaistilaisuudessa lausumakin muistoruno vuodelta 1806 syksyllä, +minkä runon hän sittemmin varusti otsakkeella: Nuoren rouwan haudalla, +josta jo ennen oli puhe. Näiden ohella ovat luultavasti senaikuisia +vielä Suomen Laulu (sama kuin »Arvon mekin ansaitsemme», mutta +8-säkeistöinen) ja runo Rupulista sekä Keisarille (ote laajemmasta +Suomalainen-runosta), mitkä kaikki kolme tapaamme liitettyinä erääseen +Juteinin hakemukseen, josta tässä nyt jo on aika puhua. + +Olemme ennen nähneet, että Juteini kolme eri kertaa jo oli ollut +Turussa harjöttamassa akateemisia opintoja. Nyt hän kevätpuolella +vuotta, 1810 oleskeli siellä samassa tarkotuksessa neljännen ja +viimeisen kerran, ja silloin hän nähtävästi myös oli Frenckell'in +kirjapainossa painattanut ensimäisen runovihkonsa. Mutta hänellä oli +tällä erää vielä kolmaskin syy Turunmatkaansa. Edellisenä vuonna oli +perustettu Suomeen hallituskonselji ja siihen tarvittiin suomentaja. +Juteini pyrki mainittuun suomentajanvirkaan. Hän olikin siihen aivan +omiansa ja olisi luultavasti saanutkin sen--olipa se, niin J. Krohn +kertoo, hänelle puoliksi jo luvattukin--; hänhän oli suomeksi juuri +julkaissut aika näppärän runovihon ja aikaisemmin runon sanomalehdessä. +Siis jo vähin tunnettu suomalaisena kirjailijana. Ystävätkin tietysti +jo onnittelivat »translatoria». Silloin havaittiin hänet +»vallankumoushengen» saastuttamaksi. Tuo poloinen oli +onnettomuudekseen, niinkuin edellä näimme, runovihkoonsa unohtanut +liian vähän vanhaa oikeinkirjotusta, noita komeita x:iä ja z:oja, ja +korjausluvussa huomannut melkein poikkeuksetta panna niiden tilalle +ks:t ja ts:t, tehden siten suomenkielen oikeinkirjotuksen kirjassaan +liian itsenäiseksi, muista kielistä, eritoten ruotsista, poikkeavaksi +ja riippumattomaksi. Se ei konseljikielessä käynyt päinsä! Tietysti +suomalaisesta tekstistä selvään tuli ilmetä, että se oli palvelevassa +asemassa, välittämässä yhdeltä puolen korkeata ruotsinkielistä virastoa +ja ruotsalaista sivistystä sekä toiselta suomalaista kansanainesta +maassamme. + +J. Krohn kertoo vielä, että Juteinia vaadittiin luopumaan noista +uudistuksista kirjotustavassaan, jos konseljitranslatoriksi halusi +päästä, mutta että tämä miehisenä miehenä ei siihen suostunut, kun tuo +olisi ollut vasten vakanmusta tehtyä tekoa, vaan mieluummin luopui +toiveistaankin saada virkaa. Miten sitten lienee! Joka tapauksessa on +Juteinin, tietysti ruotsalaiseen, hakemukseen liitetty suomalaisia sekä +käännös- että kirjallisia, niin hyvin runopukuisia kuin suorasanaisia, +näytteitä, joissa hän yrittää vaatimusta noudattaa, jopa niinkin että +kaikissa on x:ää käytetty ks-äännettä merkittäissä ja asetusten +käännösnäytteissä on koetettu niin paljon kuin suinkin suomalaista +vanhaa virkakieltä matkia. Niissä harvoissa kohdissa, missä +ts-äänneyhtymä on, hän tosin ei ole muistanut käyttää z:aa, mutta sen +sijaan hän kansliakieltä matkivissa käännöksissä sanoo esim.: »Sinä 25 +päivänä Syyskuussa», »Armollisesa Reglementisämme», »joka kaikki +asianomaisille alamaisexi jälkeenelämisexi tulee», »Turusa», »Lugusa» +j.n.e. Ainoastaan jo ennestään valmiita runojansa ei hän ole voinut +enää mennä perin pilaamaan ruotsalaisuuksilla, turkulaisuuksilla y.m. +Mutta x:n hän niihinkin uskollisesti pisti ks:n paikalle. Emme sen +vuoksi luulisi, että Krohn'in--ehkäpä jonkinnäköiseen perinnäistietoon +nojaava--kertomus hakemuksen hylkäämisen syistä täysin pitää +paikkaansa. + +Vaikka yhdeltä puolen kyllä voi olla mahdollista, että +hallituskonseljissa epäiltiin, ett'ei Juteini pitäisi, mitä hän näin +kielinäytteissään lupasi, kun hän kerran runovihkosessaan oli +kieliuudistuksiin ruvennut, niin toiselta, puolen oli kait +hallituskonseljin jäsenillä isäntinä epäilemättä tilaisuutta pitää +silmällä, että heidän alaisensa virkamies tekisi tehtävänsä heidän +tahtonsa mukaan virkaan päästyänsäkin. Ja olihan hän hyvää tahtoansa +osottanutkin jo hakupapereissaan. Ei tuo Krohn'in esittämä syy sen +vuoksi näytä täysin määräävältä, etenkin kun konseljin diariosta +päättäen luulisimme Juteinin olleen ainoana hakijana. Sen sijaan +otaksuisimme erään toisen määräävämmän syyn hylkäämiseen olleen +olemassa, vaikka Juteinille itselle ehkä suullisesti ilmotettiin vain +Krohn'in mainitsema. Tuon vaikuttavamman syyn esittämiseen tahdomme +palata vähän myöhemmin, kun olemme seuraavassa ensin esittäneet tässä +virkahakemusjutussa tarkoin kaiken sen minkä siitä varmasti tiedämme. + +Kun Juteini alkupuolella vuotta 1810 oli lähtenyt +kotiopettajantoimestaan sotaneuvos Forselles'en luona Elimäen +Peippolasta ja hän oli saapunut Turkuun, niin näkyy hän jo tammikuun 27 +päivänä käyneen opettajansa, professori Franzénin, luona ja näyttäneen +hänelle joukon runoja sekä luultavasti samalla kertoneen aikovansa +hakea edellämainittua kielenkääntäjänvirkaa. Silloin oli hän +mahdollisesti saanut ne ystävälliset neuvot Franzén'ilta, mitkä +J. Krohn mainitsee,[10] ja ehkäpä niistä rohkaistuna ja niitä hyväkseen +käyttäen ruvennut painattamaan ne 22 runoa, jotka sisältyvät jo edellä +mainitsemaamme Frenckell'in kirjapainossa painettuun runovihkoon. Mutta +pyynnöstään on Juteini samassa tilaisuudessa todistettavasti saanut +Franzén'ilta ainakin seuraavan kirjallisen suosittavan todistuksen +hakea aikomaansa kielenkääntäjänvirkaa varten. Todistus, josta jo +edellä lyhyen otteen julkaisimme, kuuluu kokonaisuudessaan +suomennettuna: »Että Ylioppilas Herra Jacob Judén, joka on esittänyt +minulle useita Suomalaisista runotuotteistaan, näyttää minusta omaavan +todellista kykyä (talang) runoiluun, joka ansaitsee isänmaallista +kehotusta, etenkin kun hänen (runo)kokeittensa myöskin aineiden +valinnan puolesta pitäisi voida melkoisesti vaikuttaa Suomalaisen +Yleisön sivistämisen hyväksi; sekä että hän Suomen kielessä on +itselleen hankkinut tavattomat tiedot ja taidon: siitä minä en ole +voinut häneltä evätä, hänen pyynnöstään, vaatimatonta arvolausettani. +Turussa tammikuun 27 p:nä 1810. + Frans M. Franzén + professori».[11] + +Ehkäpä on oppilas opettajaltaan lisäksi saanut lupauksen, että tämä +Yliopiston Konsistorin kokouksessa tulisi puoltamaan sitä hänen +anomustaan, jossa hän pyytää Konsistorin puoltolausetta +hallituskouseljille kielenkääntäjänvirkaa varten. Meillä on syytä +olettaa sitä, koskapa Konsistorin todistus seuraavan helmik. 1 p:ltä +onkin suosittava. Julkaisemme siitä tässä vain sen kohdan +suomennettuna, jossa suositus on, ja viittaamme muuten Liitteiden LXXIX +sivuun, jossa todistus on kokonaisuudessaan painettuna. Kohta kuuluu: +»... ja alamaisesti sulkea hänet Keisarill. Hallitus Conseljin +täydelliseen suosioon ja suopeuteen.» + +Näillä todistuksilla varustettuna sekä kirjotettuaan edellämainitut +käännös- ja muut kirjalliset näytteet, Juteini sitten helmikuun 10 p:nä +meni hallituskonseljiin jättämään hakupaperinsa,[12] niinkuin konseljin +diariosta on tilaisuus nähdä. Siinä sanotaan, näet, J:kirjaimen alla +»Helmikuun 10. Judén, Jacob, ylioppilas Turun Akatemiassa, pyytää +päästä Suomalaiseksi Kielenkääntäjäksi Keisarill. Hallitus +Conseljiin».[13] Ja seuraavalla rivillä: + +»Canc: Exped. (Kansliatoimituskunta) esittänyt ja päätös lopullisesti +tehty Huhtikuun 7 p:nä. Asiakirja palautettu.»[14] Mutta kun huhtikuun +7 päivän pöytäkirjaa etsii, niin on Juteinin asiasta konseljin +kantakirjassa tyhjä kohta, pelkkää puhdasta paperia vaan.[15] + +Kun hallituskonseljin puhtaaksikirjotettuun pöytäkirjaan ei ole +päätöksestä mitään merkitty, niin johtuu tämän nähtävästi tahallisen +laiminlyönnin syyksi ensiksi ajattelemaan, ett'ei asiaa ehkä katsottu +siksi tärkeäksi, että kannatti siitä tehdä oikea pöytäkirjaan otettava +päätös, vaan että arveltiin asian laadulle riittävän ratkaisu +pöytäkirjan ulkopuolella ja että puheenjohtaja sitten vain suullisesti +siitä asianomaiselle ilmotti. Taikka voipi sanotun laiminlyönnin +aiheuttajaksi myös arvella sen, että, kun konseljin mielestä Juteini ei +enää täysin kyennyt kirjotustavassaan palaamaan entiseen suomenkielen +kielikäyttöön--jos ainakaan vakaantuneesta sellaisesta ensinkään siihen +aikaan vielä saattoi puhua--ja kun ei virkaa sen vuoksi hänelle +tahdottu antaa, niin ei sitä kehdattu merkityttää hallituskonseljin +pöytäkirjaan, Juteini kun oli aikansa tunnetusti ja tunnustetusti +etevin suomenkielen käyttäjä, niinkuin vasta tulemme näkemään. Mutta +kuitenkin tekevät kaikki tällaiset syyt täysin verukkeitten vaikutuksen +ja, kuten jo ylempänä viittasimme, täytyi tekosyitten takana olla joku +toinen voimakkaampi vaikutin. Emme ole sen vuoksi voineet torjua +luotamme seuraavia ajatuksia. + +(Tämän pitkän kappaleen tilalle voi ajatella seuraavan valtioneuvos +Danielson-Kalmarin olettamuksen:) Kun hallituskonseljin +puhtaaksikirjoitetussa pöytäkirjassa paikka on jätetty tyhjäksi, niin +tarkoitus ilmeisesti on ollut tehdä selkoa asian käsittelystä, mutta +pöytäkirjuri ei ole tiennyt mitä kirjottaa eikä myöhemminkään sitä ole +hänelle ilmotettu. Syytä kieltoon ei käynytkään mainitseminen +pöytäkirjassa, jos alempana esitetty oletus on oikea. + +Näihin aikoihin kuullaan ensimäisiä kertoja puhetta »fennomaniasta». +Tukholmassa Carl Delén'in kirjapainossa painetussa, »Lyceum» +aikakautisessa kirjassa vuodelta 1810, ihan vuoden alussa, oli sivuilla +5 ja 6 seuraava lausunto, koskeva yliopistollisia lukuja, luentoja ja +väittelyjä, eli toisin sanoin yliopistollisia harrastuksia yleensä +Turun yliopistossa näihin aikoihin, minkä lausunnon suomennamme tähän +kokonaisuudessaan: »Täten liittyvät opinnot tässä (Upsalan) Akatemiassa +läheisesti niihin, joita etupäässä Turussa on harjotettu; sillä siellä +arvioitiin mainioimmiksi tiedot Isänmaan Historiassa. Sen ohessa on +ankaran viisaustieteen tutkimisen halu yleisimmin tässä yliopistossa +säilynyt, jonka ohella on ilmennyt runollisempi mieliala, ja sen vuoksi +on viisaustieteen kaunotieteellistä puolta etupäässä rakastettu, +niinkuin, mitä tulee uudenaikaiseen Kirjallisuuteen, Saksalainen +myöskin siellä, niinkuin Upsalassa, on enimmin vaikuttanut tieteitten +menettelytapaan, kun tanskalainen sitä vastoin Lund'issa lähinnä on +ollut arvossapidetty ja tunnettu. Mutta _Turun (Akatemiaan) hiipi +vähitellen, viimeisten vuosien kuluessa, yhä enemmän ja enemmän yltyvä +Suomikiihkoisuus (Fennomani), jonka vaikutuksia on myöskin ilmennyt +niin hyvin opiskelevien ajatustavassa kuin opintojen omassa +laadussa_.[16] Kun opintojen suunta ja luonne yliopistossa niin paljon +riippuu muutamien opettajien maineesta, niin aivan asian luonnosta +lankeaa, että sellaiset kuin Dahl, Afzelius, Nordmark, samoinkuin +Lundblad, Sjöberg ja Florman sekä Franzén, Porthan ja Calonius +tulisivat olemaan avullisia yleensä sen leiman antamisessa opiskelevien +ponnistuksille, mikä edellisessä on koetettu ilmaista, ja silloin on +tosiasioina oikeastaan tarkasteltu jokaisessa Korkeakoulussa ilmestyviä +Disputationes in genere, koska juuri väitelmien kautta sekä +opiskelevien että opettajien tiedot paljastuvat.»[17] + +Edelläolevan lausunnon mukaan siis opinnoilla Turun yliopistossa oli +samat hyvät puolet kuin vastaavilla Upsalassakin: isänmaan historia, +tietoviisaus kaunotieteellisine puolineen saavat osakseen ahkeraa +tutkistelua; runollisen mielialan vallitessa harrastetaan +uudenaikaiseen, etenkin saksalaiseen kirjallisuuteen syventymistä, ja +muistuttaisimme, että yleensä vielä valistusmiesten ja saksalaisista +Wolffiaanien ja filantropistien ja etenkin ennenmainitsemiemme +Bürger'in ja Jean Paul'in monilukuiset teokset siellä saavat hartaita +lukijoita ja luullaksemme ihailijoitakin, mutta myöskin Kant on siellä +tunnettu. Ja tuo kaikki on vielä tukholmalaistenkin mielestä hyvää. +Mutta Turussa julkaistuista väitöskirjoista havaitaan vielä eräs +harrastus, joka ei ole hyvä, ja se on fennomania, suomikiihkoisuus. +Syynä sen syntyyn tietysti ovat eräät opettajat, joista se on +luonnollisesti tarttunut oppilaisiin, koska nuo opettajat useat ovat +mainehikkaita miehiä. + +Oikein perikuvallinen esimerkki tällaisen suomikiihkoisuuden +tartuttamasta oppilaasta oli juuri Jaakko Juteini, joka ei tullut +ajatelleeksi, että siinä olisi kenenkään mielestä mitään pahaa, ja joka +epäilemättä ei myöskään aavistanut, että maassamme »fennomaniaa» +vastaan oli nähtävästi jo syntymässä »ruotsikiihkoisuutta». +Tämänhenkisille oli tietysti kuin punainen vaate härjälle Aleksanteri +I:sen ylistely ja sen silloisen tosiasian riemullinen julistaminen, +että Suomi oli yhdistämisen kautta Venäjän mahtavaan valtakuntaan +päässyt sodan jaloista ja saavuttanut mahdollisuuden voida rauhassa +kehittyä ja saada omakielisen sivistyksen. Se oli juuri viimemainittuja +mielipiteitä vierova ja niitä oudoksuva ruotsalainen yläluokka, jonka +edustajia enemmistönä v. 1810 istui hallituskonseljissa. Heissä +nähtävästi »Lyceum'in» äsken esittämämme sanat »fennomaniasta» löysivät +kiitollisen kaikupohjan. Ja Juteini joutui luullaksemme heidän +ruotsinmielisyytensä ensimäiseksi uhriksi ja on siten suomalaisuuden +ensimäinen »marttiira».[18] + +Juteini oli, näet, ennenmainittuun virka-anomukseensa liitettyihin +suomalaisiin kielinäytteihin pannut myöskin erään runonsa, nimeltä +»Keifarille», ja erään sepittämänsä puheentapaisen varustettuna +otsakkeella »Suomen kansalle, wuonna 1810».[19] Edellisessä hän laulaa +Aleksanteri I:sen ylistystä ja jälkimäisessä hän taas julistaa +kansallensa myöskin muita sen aikuisen »fennomanin» mielipiteitä. +Puheen ajatukset luullaksemme eivät voineet miellyttää toisia +hallituskonseljin jäseniä, jossa silloin istuivat: R.V. De Geer, K. von +Troil, C. Fr. Rotkirch, C. Mannerheim, E.E. Tulindberg ja H.C. +Nordenswan. Puhe onkin siksi merkillinen, että me sen, lyhyt kun on, +painatamme tähän kokonaisuudessaan: + +Rakkaat Suomalaiset! Nykyisillä ajoilla on tapahtunut meille suuri +tapaus. Jälkeentulevaiset saavat havaita, jos se on Suomalaisille onnexi +taikka onnettomuudexi. Hänen Keisarillinen Majesteetinsa Alexanderi +I:nen, joka on Itsevaldias Venäjäsä, on voiton kautta saanut Ruotsilda +koko Suuren Ruhtinaanmaan Suomen halduunsa. Hän on asettanut sen, aivan +rakkaasti meitä kohtaan, korkian ja laupiaan suojeluxensa ale. Se on +tosi, meillä oli ennengin hyvä, oikia ja armollinen hallitus, joka +vilpittömästi etsi meidän etuamme; ehkä se on myös tosi, _niin kauvan +kuin meidän kielemme on ylenkatseessa ollut, jonga perustus on kuitengin +aivan merkillinen, niin kauvan on yhteinen kansa ollut viellä paljon +hyvää paitsi; sillä omalla kielellänsä taita kukin kansa parhain +täydellisyyttänsä lähestyä. Nyt on meidän kuuluisa Pääkaupungimme, nyt +on meidän hyvä ja viisas Haldiamme omassa maassamme. Meillä on siis nyt +toivo, pikemmin kansain yhteiseen päämaaliin, nimittäin pysyväiseen +onneen ehtiä_. Mutta missä oli meillä ennen vakuutus tämän onnen +rauhallisesta nautinnosta? Totisesti, se oli meillä aina +huikendelevainen niin aukian Riikin rajan ohessa, kuin endinen Ruotsin +raja Suomessa oli. Se näkyy Suomenniemen rauhallisuuteen +_välttämättömäxi, että Pohjanlahden pitää oleman rajana Ruotsin ja +Venäjän valtakundain välillä_. Historian ja isäimme ilmoitusten kautta +on meille kyllä tietty, kuinga kauhistavaisesti meidän maamme ja +esivanhembaimme kanssa on muinen meneteldy niissä kapinoissa ja +riidoissa, jotka Ruotsin ja Venäjän kesken ovat ajoittain syttyneet +maata hävittämään. Koko Suomenmaan yhdistyxen kautta Venäjän valtakunnan +kanssa tulevat toivon jälkeen nämät hirmuisuudet tästäedes meidän +pääldämme poistetuixi. Se _isäimme verellä punattu maa, joka tähän asti +on sodan jaloissa verikangaana ollut, kukoistaa kuitengin viimmein +jälkeentulevildamme ilolla viljeldäväxi. Suomea valistuxen auringossa +myös vapaasti kulkea puolipäivään; sillä Alexanderi I:nen on nyt +Venäjässä Itsehaldiana, Joka meitä siitä vakuuttaa_.[20] Sama Alexander +on meidängin Valdiaamme, jonga sydän liekitsee rakkaudesta ihmisyyttä +kohtaan, Joka on meillekin armonsa niin runsaasti osottanut, että Hän on +Itse tullut meille Suurexi Ruhtinaaxi. Tämä Ruhtinas, Jonga valda +ulettuu maan ääriin, rakastaa oikeutta ja valvoo alamaistensa onnen +ylitse. Hän andaa järjellisiä asetuxia, perustaa Oppihuoneita, ja +kallistaa korvansa leskein ja orpolasten valitusääneen. Hän holhoo +ihmisyyden arvoa. Hän lunastaa orjat orjuudesta, jotka tähän saakka +turvatoina raskaasti huokailivat, mutta nyt siunailevat sitä hetkeä, +koska Alexanderi nousi Valdakunnan Keisarilliselle Hallitusistuimelle +uskollisten alammaistensa turvaxi ja Isäxi. Hän nousi ihanan valistuxen +ja ilon säteitä Isänmaansa hyväxi ja kunniaxi levittämään. Se on myös +Sinulle kunnia, o Suomenmaa! tulla Hänen kalliin Valdikkansa kautta +suojelluxi ja kutsua Händä Isäxesi, Hänen isällisen hailituxensa +alla--se on sinulle suurembi kunnia kuin itse Venäjälle, sillä Hän asuu +sinun luonasi Pietarin julkisissa muurissa Suomenlahden rannalla----, +rakastakan, kuulkan ja kunnioittakan siis Händä! + +Emme muuta voi kuin otaksua, että tämä puhe Juteinin itsensä sitä +aavistamatta oli kuin korvapuusti hallituskonseljin joidenkuiden +jäsenten mielipiteille ja tunteillekin. Ja tämän eroavaisuuden +poliittisissa mielipiteissä ja näkökannassa yleensä luulisimme +pohjimmaiseksi syyksi Juteinin hakemuksen hylkäämiseen, vaikk'ei sitä +sopinut julkisuudessa ilmaista helposti ymmärrettävistä syistä. Ja sen +vuoksi ei myöskään jälkimaailmalla ole tilaisuutta ottaa selkoa +hallituskonseljin huhtikuun 7 p:nä 1810 tekemän päätöksen perusteluista +kielenkääntäjän ottamiskysymyksessä. + +Olivatpa nyt nämät syyt Juteinin hakemuksen hylkäämiseen mitkä tahansa, +tosiasiaksi jää, että Juteinia ei hallituskonseljin kielenkääntäjäksi +otettu, vaikka hän siihen aikalaisistaan ansiokkain ollut olisi; hänet +päinvastoin »pudotettiin tika-puilda», kun hän »köyhyydessä koki leipää +kohden kuroitella», niinkuin hän katkerana laulaa runossaan +»Runolaisille Suomessa, kirjoitettu leiwättömyydessä» eli kaiketi juuri +tähän aikaan, vaikka se vasta v. 1816 on ilmestynyt painettuna +runovihkoon »Waikutuksia Suomalaisen sydämessä». Tämä runo on selvänä +todisteena hänen mielialastaan näihin aikoihin. Siinä arvellaan vanhan +Wäinämöisen jo niin köyhtyneen, ett'ei hän enää jaksa elättää +palvelijaansa, laulajaa, vaan tällä on »nälkä palkkana hengen +huvituksen» ja »kuiwan kunnian ohella», joka ei kuitenkaan »kelpaa +täällä ruumiin ravinnoksi». Sen sijaan omanvoiton pyytäjät, useinkin +mielettömät konnat, »itse äitinsä, isänsä kielen hyvängin» hyleksijät, +»miehet maassa muukalaiset» menestyvät hyvin ja voivat kiivetä +korkealle »pussi pohjaton kädessä.» Mutta siitä enemmän sivuilla 40 ja +41, jossa on tätä runoa vielä lyhyesti selosteltu.[21] Tämän runon +mukaan oli siis »muukalaisuuden» syy, että niin katkeria »vaikutuksia» +oli »Suomalaisen sydämessä», kun hänelle vääryyttä oli tehty. Ei +käytetä siinä suoraan »ruotsalaisuus»-sanaa, mutta itse asiassa juuri +sitä käsitettä tarkotetaan. Samoin seuraavienkin vuosien runoissa, +joissa näitä samoja »vaikutuksia» vielä monessakin tuntui. Muistutamme +vain yleisesti tunnettua Kiwipiirrosta Häpy-patsaassa Suomen Oppineille +v:lta 1817 ja samana vuonna myöskin julaistua runoa »Kolme aikaa», +molemmat Ajan Wiete-nimisessä runokokoelmassa. Viime mainitussa, +vähemmän tunnetussa runossa kiitetään »ensimmäistä aikaa», esi-isiemme +aikaa, sillä he olivat + + »rohkeat ja rehelliset, + kiitettäwät käytöksissä! + werellä ja woimallansa + suojeliwat sukuansa, + wapautta warjelivat, + koska Suomen koko seura + piti onnen yhteisenä.» + +Silloin olisi tietysti suomeksi runoilevainenkin leipänsä löytänyt. + +Mutta + + »Sitte tuli toinen aika-- + aika muita awarambi, + jossa Suomen joka sääty + etsi omaa etuansa, + hylkäs' toisen hyvän onnen-- + hylkäs' kansan kunniangin. + Moni wailla miehen mieldä + ylen kattoi koto-kielen + walistuksen wahingoksi.» + +Vieläpä niin myöhään kuin v. 1826 tuntui näitä samoja »vaikutuksia» +Juteinin sydämessä, sillä hän silloinkin Runotähteitä-nimisessä +runokokoelmassaan lauloi ivaa uhkuvat, katkerat sanansa, jotka tunnemme +J. Krohn'in usein mainitusta teoksesta, Suomal. Kirjallis. Vaiheet, +mutta joita tässä emme voi sivuuttaa silloisia nurjia kielioloja +kuvaavina: + + »Koskas kuulet kouluissamme + taikka lain tulkinnoista + oudon kielen kitisewän, + naura Nationaliteelle, + wirsku vieraille sanoille!» + +Näin nyt nähtyämme miten syviä jälkiä kärsitty vääryys jätti Juteinin +mieleen pitkiksi ajoiksi tulisi meidän seurata hänen toimiansa senkin +jälkeen, kun hänen toiveensa v:na 1810 keväällä saada valtion virka +raukesi. Näitten toiveittensa raunioilla ei Juteini itkeä +ruikuttelemaan ruvennut, vaan kävi kesällä samana vuonna Tukholmaa +katsomassa, koska hänelle näyttää tarjoutuneen tilaisuutta siihen. +Ehkäpä haihtuisi matkalla mieliharmi!--Edellä mainitsemamme vääryys, +mikä näin oli Juteinille tapahtunut, oli kuitenkin siksi suuri +loukkaus, ett'ei hän enää, kun oli Tukholmasta palannut, pyrkinytkään +valtion virkoihin, vaan meni, kuten olemme jo edellä nähneet, +vapaaherra Wredelle Anjalaan--jälleen kotiopettajan toimiin-- +loppuvuodeksi 1810 ja seuraaviksikin aina alkupuolelle vuotta 1812, +jolloin hän luultavasti itse pikimältään kävi taas Turussa hankkimassa +Yliopiston konsistorin todistuksen[22] hakeakseen erästä virkaa ja +tällä kertaa paremmalla menestyksellä. Lagus'en Matrikelin tiedonannon +mukaan on hän sellaisen todistuksen saanutkin konsistorilta huhtikuun +13 p:nä samana vuonna.[23] + +Silloisiin postioloihin nähden emme luulisi hänen tätä todistusta +hankkineen valtakirjalla valtuutetun kautta, sillä edellä +mainitsemassamme hänen elämäkerrassaan Sanan Saattajassa sanotaan hänen +jo kaksi päivää myöhemmin eli huhtikuun 15 p:nä »tulleen» jo mainittuun +virkaan, jonka hän siis onnistuikin tällä kertaa saamaan. Tosin oli +virka vain sijaisuus Haminan kaupungin maistraatin sihteerin toimessa, +johon »notarius publicus»-virka oli yhdistetty; mutta se tuotti toki +leivän, vaikk'ei tietenkään ylen runsasta; ja samalla saavutti Juteini +ansioita virkauralla, jotka luonnollisesti jotakin merkitsivät toista +samallaista vakinaista virkaa tavotellessa. + +Nähtävästi oli Juteini 1811 ja 1812 vuosien vaihteessa Hattulan +kirkkoherranvirastolle ilmottanut muutostansa synnyinseurakunnastaan, +koskapa hänen nimensä 1811 vuoden kirkonkirjassa vielä on merkittynä, +vaikkakin muistutuksella »oleskelee Venäjällä» (vistas i Ryssland), +mutta v. 1812 hänen nimeänsä sieltä ei enää löydä. Ehkäpä hän Hattulaan +taas on poikennut samalla matkalla, kuin hän edellä tekemämme +olettamuksen mukaan Turussakin kävi. Kirkonkirjassa ei tällöin tosin +ole tullut oikaistua tuo Sanan Saattajan elämäkerrallisten ja +epäilemättä sangen täydellisten tiedonantojen mukaan luultavasti väärä +ilmotus hänen oleskelustaan Venäjällä v. 1811, ehkäpä ei senkään +vuoksi, että hän kuitenkin Anjalassa on ollut sangen lähellä »Vanhan +Suomen» rajaa; mutta jos taas tämä otaksuma on oikea, lienevät toki +toiveet pääsemisestä Haminaan edellä viitattuun viransijaisuuteen jo +sanottujen vuosien vaihteessa olleet epäilemättä sangen suuret, koska +hänen nimensä on seuraavan vuoden kirkonkirjasta jo jätetty pois. Mutta +kun siinä taas ei sanota Juteinin mihinkään määrättyyn Suomen +seurakuntaan muuttaneen, niin voipi toiselta puolen olla mahdollista, +että Hattulan kirkkoherranvirasto on otaksunut hänen edelleen +oleskelevan Venäjällä ja ehkäpä sinne jäävän ja jättänyt sellaisen +olettamuksen nojalla hänen nimensä 1812 vuoden kirkonkirjasta pois.[24] + +Mutta oli nyt näiden asiain laita miten oli, Turussa Juteini nähtävästi +siis kuitenkin kävi alkupuolella vuotta 1812 ja Haminaan hän heti sen +jälkeen maistraatin sihteerin sijaiseksi pääsi, niinkuin edellä näimme. +Tällaisena sijaisena hänen ei kuitenkaan kovin kauan tarvinnut olla, +sillä hän joutui jo joulukuun 2 p:nä 1813 Viipurin kaupungin +maistraatin vakinaiseksi sihteeriksi ja notarius publicus'eksi. +Luultavasti perinnäistietoon perustuvan tietämän mukaan väittää +J. Krohn Juteinin saaneen siihen virkaan sanotun kaupungin porvariston +yksimielisen kutsun. Kaksi kuukautta myöhemmin Juteinin nimi on +merkittynä Viipurin kaupunkiseurakunnan kirkonkirjoihin, mutta +nähtävästi ei seurakunnan paimen ole saanut muuttokirjaa, kosk'ei +syntymäpäivää ole merkitty ja vuosikin on väärä. Tämä on kuitenkin +eräässä myöhemmässä kirkonkirjassa oikaistuna.[25] + +Kelpo virkamieheksi osottauduttuaan Juteini näkyy Viipurissa päässeen +kaupunkilaisten ja vallassaolevain kunnallisten viranomaisten suosioon, +niin että hän kesäk. 4 p:nä 1815 otettiin sanotun kaupungin +laivanmittaajaksi. + +Ell'emme ota lukuun Juteinin lukuisia julkaisuja vuosien 1813 ja 1818 +välisenä aikana, joita sekä suomen- että ruotsinkielisiäkin on painettu +yli parikymmentä ja joista esityksemme seuraavissa luvuissa on tarkempi +selostus, niin ei meillä hänestä ole mitään erikoista +elämäkerrallistakaan esitettävää, ennenkun saamme viimemainitulta +vuodelta muutaman tiedon, joka koskee yhdeltä puolen Juteinia +seuramiehenä ja toiselta muutamaa arvostelua hänestä suomenkielen +käyttäjänä ja tarkkana tuntijana. + +Kun näin tulee puhe Juteinista seuramiehenä, niin nousee meissä ensin +ihan niinkuin itsestään kysymys, minkä näköinen Juteini oli. Ja siihen +antaa meille jo edellämainittu vanhus Henrik Joel Juutila eli Pätiälä +vastauksen, sillä hän tämän kirjottajalle kertoi jo aikaisemmin +esitetyssä tilaisuudessa, että »Juteini oli pitkä, solakka mies ja +sinisilmäinen», minkä viimeksi mainitun seikan vahvistaa Juteinin +kansallismuseossa nykyisin säilössä oleva kuvakin. Ja tämä kuva kertoo +vielä senkin, että hänellä oli tumman ruskeat kutrit, ihonväri puhdas +ja posket hieman punaiset. Siis kaikin puolin hauska ilmiö. Ja +sellaisena hänestä tietenkin paljon pidettiin seuraelämässä. Kun siis +miellyttävään ulkomuotoon lisäksi tuli, että Juteini jo nuorena +ylioppilaana, kotiopettajana ollessaan, oli oppinut »sivistyneen +käytöstavan», kuten J. Krohn kertoo, jota tiedonantoa tietenkään ei +ensinkään ole syytä epäillä, niin emme silloin suinkaan sitä ihmettele, +että hänet nähtiin nähtävästi niin mielellään seurusteluissa, ehkäpä +vieraana perheissäkin ja jäsenenä eräässä »klubissa», poikamies kun +vielä oli, että esim. tanskalaisen oppineen, professori Rasmus Rask'in +maaliskuun loppupuolella v. 1818 oli vaikea saada niin usein häntä +tavata, kuin olisi halunnut. Rask, näet, silloin oleskeli Wiipurissa ja +kävi Juteinia tervehtimässä sekä toivoi tämän ohjaamana oppivansa +puhumaan suomea, mutta lähti äskemnainitusta syystä sieltä pois +aikaisemmin, kuin alkuaan aikonut oli. Juteinin luona tällöin jo +ensi kerralla käydessään Rask sai 16 hänen julkaisemaansa kirjasta; +2 lastenopetusta käsittelevää tekelettä, jotka jo olivat loppuun +myydyt,[26] ei juuri tästä syystä voitu antaa. Juteinin silloin +nähtävästi tekeillä olevan kieliopin ja ehkäpä jo painatuksen alaisena +olevan kokoelman Valittuja Suomalaisten Sanan laskuja Rask tilasi.[27] + +[Kuva: Tämä Juteinin kuva on taiteilija Tuhkasen tekemä jäljennös +Kansallismuseoon lunastetusta alkup. Jutein-kuvasta. Sen hän alkuaan +piirsi aikakauskirja »Aikaa» varten. Saman taiteilijan »Valvojaa» varten +piirtämä kuva on tämän kirjamme alussa.] + +Nähtyämme Juteinin tässä vilahdukselta seuramiehenä tapausten valossa +vuodelta 1818, jolloin hän professori Rask'in kanssa joutui tekemisiin, +on meidän nyt edellä antamamme lupauksen velvottamina mainittava myös +ne arvostelut Juteinista suomen kielen käyttäjänä ja tarkkana +tuntijana. jotka lausuttiin samana vuonna, sekä näiden arvostelujen +yhteydessä olevat seikat. + +Aikaisemmin eli jo kevättalvella tänä samana vuonna Turussa +tutustuttuaan yliopiston suomenkielen dosenttiin Gustaf Renvall'iin +sekä keksittyään hänen tavattoman työkykynsä sekä perinpohjaiset +tietonsa ja taitonsa suomen kielessä oli professori Rask toukokuun 17 +päivänä kirjottanut hänelle, ehdottaen että hän rupeaisi suurta +suomalaista sanakirjaa toimittamaan etupäässä tieteellistä tarkotusta +varten, jota sanakirjaa Venäjän valtakunnan kansleri, kreivi Rumjanzow +Pietarissa aikoi kustantaa. Avustajaksi Renvall'ille tähän työhön hän +esitti taitavaa suomen kielen käyttäjää, yliopiston apulaista R. von +Becker'iä. Renvall sanoi ihastuvansa, jos tulisi saamaan suuremmoisen +sanakirjatyön suoritettavakseen, mutta Becker'iä työtoveriksi ei hän +halunnut. Siitä sanoi hän vastauksessaan toukokuun 30 p:nä: »Minä +tiedän kyllä että hän (Becker), syntyneenä Savossa, on kielenkäytössä +hyvä suomalainen, mutta onko hän kiinnittänyt kielen Kielioppiin y.m. +mitään huomiota sitä en tunne. Maisteri Savenius olisi sellaisessa +suhteessa ajatukseni mukaan parempi. _Ensimäinen kaikista on kuitenkin +Sihteeri Judén, kieltämättä yksi meidän parhaita Suomalaisia, sekä +tietopuolisesti että käytöllisesti»[28] Mutta sitä paitsi katsoi +Renvall, että sellaista työtä, kuin kyseessä oleva, oli mahdoton jakaa +kahden tai useamman tehtäväksi. Sillä jos yhtenäisyyttä mielipiteissä, +suunnitelmassa, työtavassa y.m. on aikoihin saatava, niin on yhden +miehen suoritettava koko työ, joka sitten voidaan jättää jo ennen +painatusta muiden tarkastettavaksi. Kuitenkin olkoon tekijällä vapaus +valita tarkastajain huomautuksista vain ne, mitkä hyväksi näkee. + +Kun Renvall nähtävästi ei tiennyt, että professori Rask maaliskuun +loppupuolella oli käynyt Viipurissa Juteinin luona ja tilannut tämän +kieliopin ja sananlaskukokoelman, niin hän kirjeessä Rask'ille kesäk. +20 p:ltä eräässä kohdassa sanoo: »On hiljan minulle kerrottu, että +Herra Judén Viipurissa aikoo julkaista Suomalaisen Kieliopin ja +kokoelman Suomalaisia Sananlaskuja. Minä en kuitenkaan ole saanut +mitään tarkempaa tietoa siitä häneltä itseltä.» Ja taas ajatellen +suurta sanakirjatyötä, jota toivoi saavansa suoritettavakseen, sekä +kysymystä apulaisesta tähän työhön jatkaa hän vielä samassa +kappaleessa: »Jos hän (Juteini) olisi Turkua lähempänä, niin en +itselleni toivoisi mitään parempaa työtoveria, vaikk'ei hän tunne +Latinan kieltä.»[29] Tietysti tämä viimeinen arvostelu Juteinin +latinankielen taidosta tarkottaa kielen perinpohjaisempaa, +täydellisempää tuntemista, jommoinen luonnollisesti ainakin +päätoimittajan tuli omata osatakseen tieteellisessä sanakirjassa +tarkoin selittää sanojen merkitykset latinaksi. + +Juteinin kieliopin sitten saatuaan syyskuun 14 päivään mennessä +professori Rask kysyi kirjeessä viimemainitulta päivältä Renvall'in +mielipidettä tästä kieliopista. Renvall kun itse juuri paraillaan +valmisti suomen kielioppia ja oli siis pätevimpiä sitä arvostelemaan. +Saman kuukauden 23 p:nä Renvall vastasi, ett'ei hän vielä ollut nähnyt +Juteinin kielioppia eikä nyt vielä voinut lausuntoansa siis sen arvosta +antaa.[30] Mutta jo lokakuun 15 p:nä 1818 Renvall Rask'ille kirjotti +äskettäin juuri Juteinin sekä kieliopin että sananlaskut saaneensa. Hän +ei kuitenkaan vielä ollut ennättänyt niitä silmäillä läpi, mutta +muutama vilkaisu kielioppiin hänen mielestään oli osottanut, että +Juteini asiaansa oli käsitellyt verraten »löyhästi» (löst).[31] +Nähtävästi Renvall arvostelussaan tarkotti etupäässä puheenaolevan +kieliopin kokoonpanon hataruutta, sen suuria puutteita systemaattisena +eli järjestelmällisenä esityksenä, jos hän ensinkään nyt vielä niin +äkillisen tarkastelun nojalla mitään tuomiota teoksesta tahtoi lausua, +teoksesta, jonka tekijää hän juuri vähää ennen oli esittänyt parhaiden +suomen kieltä tutkineiden teoreetikkojen joukkoon luettavaksi.[32] +Juteinin kielioppia ei tietääkseni vieläkään ole asianmukaisesti +tarkastettu, mutta toivokaamme, että joku tehtävään täysin pätevä +kielimies vielä ottaa perinpohjin tutkiakseen, muihin verratakseen ja +sen nojalla arvostellakseen Juteinin kielioppia. + +Edellämainituista G. Renvall'in kirjeistä prof. Rask'ille ilmenee, +paitsi mitä nyt jo tässä olemme esittäneet, myöskin m.m. että Rask oli +ehdottanut hänelle, että hän suomalaisessa sanakirjassaan käyttäisi +samallaista ääntiöpituuden merkitsemistapaa, kuin unkarin kielessä oli +käytännössä, eli siis että vinopilkku ääntiön yläpuolella ilmaisisi +pitkää ääntiötä, jotta sen avulla päästäisiin Rask'in mielestä rumasta +kirjotustavasta, jossa vain kaksi ääntiömerkkiä ilmaisi pitkän ääntiön. +Renvall kyllä myönsi oikeaksi sen, että niin ääntiörikkaassa kielessä +kuin suomi alituiseen uusiintuvat pitkien ääntiöiden kaksoismerkit +olivat rumat silmälle nähdä, samoin kuin senkin vaatimuksen +oikeutuksen, että yksi ainoa äänne, vaikka olisikin pitkä, oikeastaan +olisi loogillisuuden, johdonmukaisuuden ja kieliopilliseltakin kannalta +myös merkittävä vain yhdellä ainoalla merkillä, mutta hän vastusti sen +käytäntöön ottamista sanakirjassa ensin sillä, että saksalaiset, +hollantilaiset, englantilaiset, jopa myöskin tanskalaiset itse +toisinaan merkitsevät pitkän vokaalin kahdella merkillä. Sittemmin hän +huomautti, ett'ei Turussa eikä Ruotsissakaan korkomerkillä varustettuja +kirjakkeita ollut saatavissa, vaikka arvelikin, että niitä ehkä +voitaisiin saada Saksasta. Eräässä myöhemmässä kirjeessä hän lisäksi +arveli vaikeaksi luopua vanhasta tavasta ja saattaa käytäntöön uuden, +jonka silloin tietenkin tulisi olla entistä ei ainoastaan paremman, +vaan myös sellaisen, että sen aivan yleisesti voi käytäntöön ottaa +ja että sitä myöskin sitten saattaa noudattaa. Ja ell'ei noita +korkomerkillä varustettuja kirjakkeita tarvita täällä (Suomessa) mitään +muuta kieltä varten, niin ei yksikään kirjanpainaja rupea niitä +hankkimaan suomea varten. Ja jos taas yksi tekisikin sen, niin ei +kaiketi kaikkia voitaisi saada siihen suostumaan. Sitten osotti hän +vielä monta uudesta merkitsemistavasta johtuvaa epäjohdonmukaisuutta. +Niiden joukossa ehkä pahimpia, että esim. ranskalainen ja muukalainen +yleensä uuden merkitsemistavan takia johtuisi varmaankin väärin +ääntämään sellaisia sanoja kuin _mutaa_ ja _pataa_ niitä merkittäissä +_mutá_ ja _patá_. Ja miten merkittäisiin uudella tavalla _puku, suku_ +ja _luku_ taivutuksissa, koska niissä (siihen aikaan) k taivuttaissa +katosi![33] Saataisiinko niistä genetiivissä _puun, suun_ ja _luun_ +sijasta (äännettyinä kahdella tavulla) _pún, sún_ ja _lún_, jotka +tietenkin myös olisivat genetiivejä _puu, suu_ ja _luu_ sanoille. +Lokakuun 14 päivän kirjeessä v. 1818 Renvall kuitenkin vihdoin lupasi +sanakirjatyössään koettaa totuttaa itseään tähän uuteen +merkitsemistapaan ja siten lähemmin koetella sen etuja, vihdoin sitten +puhtaaksikirjottaessaan ratkaistakseen, onko hän lopullisesti käyttävä +vanhaa vaiko uutta kirjotustapaa. Mutta niinkuin professori Setälä +esitelmässään »W. Kilpinen Suomen kielen uudistajana» sivulla 20 +huomauttaa, juuri näitä asioita myöskin esittäessään, ei Rask'in +ehdotus kuitenkaan johtanut mihinkään tulokseen. + +Olemme näinkin laajasti, jos kohta ei perinpohjaisesti, esittäneet +Rask'in oikeinkirjotusuudistusehdotuksen, mikäli siitä Renvall'in +kirjeistä selkoa saa, sillä Juteinille Rask luultavasti oli tehnyt +saman ehdotuksen, päättäen hänen esityksestään v. 1819 Lasten Kirjansa +toisessa painoksessa, että »latinaisia» eli antikva-kirjakkeita +käytettäissä suomessa sopisi merkitä pitkiä ääntiöitä korkomerkillä eli +vinopilkulla, niinkuin lukija esityksemme 76 ja 78 sivuilla on näkevä. +Rask'in Juteinille esittämän ehdotuksen tekee vielä uskottavammaksi +eräs Juteinin kirje Rask'ille maalisk. 5 p:ltä 1819, joka kirje +alkuperäisenä on säilyssä Kööpenhaminan yliopistonkirjastossa ja +käännöksenä kuuluu: + +»Maanmainio ja korkeastioppinut Herra Professori! + +Hartaimman kiitollisuuteni esitän minä kunnioittaen siitä että Herra +Professori on minulle osottanut suosiotansa ja minua muistanut erittäin +kiitettävällä teoksellansa. Minä en vielä ole ennättänyt selailla läpi +koko kirjaa, mutta mitä minä olen lukenut ja ymmärtänyt, on mainiosti +esitettyä. Minä en oikeastaan osaa arvostella, vaan ainoastaan ihailla +niin syvällistä kielten perusteiden tutkimista.--Mitä muuten tulee +Herra Professorin muistutuksiin pienen Kieliopillisen kokeeni johdosta, +näyttävät ne minusta, kirjainten suhteen, sangen oikeilta, ja olen minä +myös jotakin sellaista tuuminut, mutta en ole vielä uskaltanut panna +käytäntöön mitään uutta tapaa; en ole kuitenkaan unohtava ottaa asiaa +tarkemman harkinnan alaiseksi. Mutta, mitä tulee Teonsanoihin ja niiden +jakamiseen kolmeen Taivutusryhmään (_Conjugationer_) saman periaatteen +mukaan, kuin_ (nominien) Sijoittelussa, siihen en voi keksiä kyllin +tarkasti määrättyjä varmoja sääntöjä, enemmän kuin mitä minä niitä +kokeessani olen esittänyt. Tämä asianlaita täytyy minun jättää siis +sikseen kunnes asiaan--enempää selvitystä saatu on. Jakamattomalla +kiintymyksellä on minulla kunnia jatkuvasti olla + +Maankuulun ja korkeasti Kunnioitettavan Herra Professorin nöyrin +palvelija Jac. Judén».[34] + +Tämän kirjeen mukaan on Juteini nähtävästi juuri hiljan saanut prof. +Rask'ilta erään teoksen, ehkäpä hänen islantilaisen kielioppinsa, josta +Renvall kirjeessään lokak. 14 pää 1818 sanoo Rask'ille, ett'ei se +silloin vielä ollut ostettavissa Turun kirjakaupasta. Samassa kirjeessä +hän (Renvall) muutamaa riviä aikaisemmin ilmottaa, että saman +professorin tutkielma »Pohjoismaisen kielen synnystä» ei ole myytävänä +siellä, mutta että Anglosaksilaista kielioppia on vielä saatavissa-- +hänen näet piti lähettää nämä teokset Turun kirjakaupasta prof. +Raskille Pietariin, jossa Rask vielä v:na 1819-kin jonkun aikaa +oleskeli, matkustettuaan sinne jo kevätpuolella vuotta 1818. Kun +Renvall sitten kirjeessä tammikuun 2 p:ltä 1819 mainitsee prof. Rask'in +tutkimusta »Pohjolan vanhasta kielestä» Turussa luettavan +»mielihalulla», jopa niin että »Ehrström'in kappale (sitä) jo on +puoliksi kulunut»,[35] niin en voi näistä lauselmista johtua juuri +muuhun, kuin että Rask'in Juteinille lähettämä teos oli hänen islannin +kielioppinsa, vaikka Juteinin äsken esitetyn kirjeen puheesta +»syvällisestä kielten perusteiden tutkimisesta» voisi mahdollisesti +johtua ajattelemaan tutkielmaa »Pohjoismaisen kielen synnystä». + +Toisesta kohdasta Juteinin edellä esitettyä kirjettä Rask'ille taas voi +meidänkin mielestämme, kuten prof. Setälä ennen mainitussa +esitelmässään siv. 20 tekee--vaikka hänkin varoen, käyttäen sanaa +»näkyy»--, johtua jokseenkin suurella varmuudella Rask'in Juteinillekin +tekemään edelläkerrottuun uudistusehdotukseen, kun ottaa huomioon hänen +esityksensä Renvall'ille ja Juteinin kokeilun juuri v. 1819, merkiten +ääntiöpituuden antikvatekstissä vinopilkulla Lasten Kirjan toisessa +painoksessa, kuten edellä näimme. Mutta--täytyy meidänkin lisätä!-- +mahdollistahan on, että Rask'in »muistutukset kirjaintenkin suhteen» +sentään koskevat joitakin muita seikkoja. + +Juteinin vastauksesta samassa kirjeessään prof. Rask'ille luulisimme +vielä olevamme oikeutetut tekemään sen johtopäätöksen, että Rask on +ainakin jonkillaista tunnustusta Juteinille hänen kieliopistaan +antanut, ehkäpä sitä arvokkaaksikin suomen kielen tutkijalle +tunnustanut, kuten Snellman'in äänenkannattajassa »Kallavedessä»kin, +niinkuin tulemme myöhemmin näkemään, eräässä arvostelussa tästä +kieliopista sanotaan. Sillä tuskinpa Juteini muuten olisi kirjottanut +tällaista vastausta, jossa yleensä on niin altisna ottamaan huomioon +Rask'in huomautuksia eli, niinkuin hän sanoo, »muistutuksia». Nämä +Rask'in ystävälliset neuvot näkyvät pääasiallisesti koskeneen +teonsanojen taivutuskaavoja eli niiden ryhmitystä, siis yhtä seikkaa +kieliopin järjestelmällisessä esityksessä, joka tällöin vielä näyttää +olleen sangen vaikea tehtävä. Kaiketi samallaista systemaattisen +esityksen heikkoutta arvelimme jo edellä Renvall'inkin arvostelullaan +tarkottaneen. Mutta tällaiset »muistutukset», huomautukset, neuvot, +millä nimellä niitä nyt nimittäneekin, eivät tietenkään vielä riistä +Juteinin kieliopin monilta tarkoilta ja usein oikeiltakin +kielitieteellisiltä havainnoilta ja niistä johtuneilta säännöiltä +arvoansa. Samalla tavalla oli Rask Renvall'inkin kielioppia varten +juuri ennen, kuin Juteinin kielioppi julkisuuteen laskettiin, antanut +neuvoja, joista Renvall häntä kiittää kirjeessä elok. 19 p:ltä +1818,[36] eikä tietenkään Renvall'in kieliopin arvo aikalaisten +silmissä olisi vähentynyt, jos hän sen olisi heti julkaissut, siitä +että hän olisi tunnustanut Rask'ilta saaneensa neuvoja kielioppiansa +varten. Mutta Renvall ei tullut pitkiin aikoihin sitä julkaisseeksi, +ehkäpä siitä syystä, että hän, niinkuin hänen ennenmainituista +kirjeistään näemme, Rask'in kautta sai usean kielen kieliopin +tutkittavakseen ja että hän, niihin syventyessään ja niiden kautta +yleisiin kielilakeihin; tahtoi vielä kypsyttää tekelettään, ennenkun +sen julkaisisi; sitä paitsi sanakirjatyö monena vuonna häntä siitä +esti, ennenkun tuo laaja sanakirja vihdoin v. 1826 ilmestyi; on +mahdollista myös, että von Becker'in v. 1824 julkaisema kielioppi, +kuten J. Krohn arvelee, oli syynä lykkäykseen.[37] Yhdelle osalle +kielioppiaan, Prosodialle eli runo-opille, joka oli niin laajaksi +paisunut, ett'ei hän katsonut sitä enää kieliopin yhteydessä voitavan +julkaista, oli hän jo v:na 1818 etsinyt kustantajaa sellaista saamatta, +koska epäilivät yrityksen kannattavaisuutta. + +Suurta sanakirjaansa varten käyttämiensä lähteiden joukossa Renvall +mainitsee myös Juteinin julkaisuja, m.m. omien väitöskirjojensa +rinnalla hänen kielioppinsa v:lta 1818, josta hän epäilemättä on saanut +monen hyvän sanaselityksen. Tuohan jo on Renvallin puolelta aika +tunnustus Juteinille ja etenkin hänen kieliopilleen, että Renvall sitä +omien ansiokkaitten väitöskirjojensa ohella on voinut käyttää tärkeässä +tieteellisessä sanakirjatyössään ja mainitsee sen erittäin »uudempiin» +kuuluvana (recentiores).--Juteinin muka keräilemästä sanakokoelmasta +Renvall ei kirjeissään Rask'ille sano mitään, eikä Juteini itsekään +tietääkseni missään siitä puhu. Nähdäkseni on J. Krohn (Suom. Kirj. +Vaiheet siv. 198) ymmärtänyt Renvall'in sanat hänen sanakirjansa +alkulauseessa väärin. + +Mutta etsiessämme näin Juteinin kieliopille tunnustusta ja puoltoa +johdumme vihdoin täysin pätevän ja puolueettoman arvostelijan +lausuntoon, joka julkisuudessa nähtiin v:na 1821 ja joka annettiin +juuri sensuuntaisena, kuin olemme olettaneet Renvall'in ja Rask'inkin +oikeastaan käyneen, jos ne yksityiskohtiaan myöten olisivat meille +tunnetut, toisin sanoen Juteinin kieliopillisille havainnoille hekin +varmaan ovat tunnustuksensa antaneet. Sanoimme lausunnon antajaa täysin +päteväksi, koska hän aikansa etevimpiin kielimiehiin kuuluvana itse +sittemmin julkaisi useita kielioppeja ja Iitistä kotoisin olevana +suomalaissyntyisenä kansanlapsena tietysti tunsi äidinkielensä +perinpohjin. Sanoimme häntä myös puolueettomaksi, sillä hän ei +Renvall'in tavoin ollut juuri aikeissa julkaista suomalaista +kielioppia. Tämä arvostelija oli, kuten ehkä lukija jo on arvannut, A. +J. Sjögren, silloin nuori 27-vuotias maisteri, tällaiseksi kahta vuotta +aikaisemmin seppelöitty, sittemmin akateemikko Pietarin akatemiassa. +Sjögren, näet, sanoo ennenmainitulle kreivi Rumjanzow'ille[38] +omistetussa kirjassaan »Ueber die Finnische Sprache und ihre +Literatur», painettu Pietarissa v. 1821 (5 arkkia 8:o): sivulla 12, +että Juteini on painattanut suomalaisen kieliopin, jossa on »monta +oivallista huomiota, kuitenkin ilman ankaraa systemaattista +järjestystä».[39] + +Olemme näin Juteinin elämänvaiheita seuranneet vuosien 1818 ja 1819 +vaihteihin saakka ja huomauttaneet muutamasta seikastakin jälkeiseltä +ajalta. Samalla olemme puhuneet niistäkin henkilöistä, joihin hän +erittäin näihin aikoihin oli jossain suhteissa eli toisin sanoen, +joiden kanssa hänen tiedämme olleen tekemisissä. Mutta ainoastaan tähän +asti mainittuihin ei nämä »suhteet» rajotu. Sillä myöhemmin tulemme +näkemään, että Juteini pilkkalauluillaan oli papiston keskuudesta +itselleen hankkinut vihamiehiä, jotka häväistysrunoja hänestä noin +vuoden 1819 seutuvilla ja sen jälkeisenäkin aikana levittelivät. Ja +kuitenkin hän meistä juuri näihin aikoihin ainakin ulkonaisesti näyttää +kirkollis- ja uskonnollismieliseltä, siitä päättäen että hän on mukana +Viipurin Pipliaseuraa perustamassa sekä valitaan sen toiseksi +sihteeriksi. Sanan Saattajan Viipurista jo ennen mainitsemassamme +kertomuksessa Juteinin elämänvaiheista, minkä kertomuksen tiedonannot +ovat siksi tarkkoja ja yksityiskohtiin meneviä, ett'eivät ne hevillä +voi olla kenenkään muun kuin juuri Juteinin itsensä antamia, sanotaan +tästä asiasta seuraavasti: (Juteini) »oli 2:sta päivästä Huhtikuuta +v. 1819 21:een päivään asti Tammikuuta v. 1822 Viipurin Apu-Biblia +Seuran Sihtierinä». Täydentääksemme tätä tiedonantoa liitämme tähän +toisenkin, jonka olemme saaneet siitä kertomuksesta, minkä Viipurin +Pipliaseuran nykyinen sihteeri, pastori J. Friman, esittää sanotun +seuran toissa vuonna (1912) painattamassa julkaisussa »Viipurin +Pipliaseura vuosina 1818-1912». Oli ehdotettu, kuten tunnettua on, että +Turussa olevalle Suomen Raamattuseuralle perustettaisiin Viipuriin +haaraosasto (eli juuri »Apu-Biblia Seura»). Sen jälkeen kertomuksessa +sanotaan: »Ehdotus sai----Viipurissa heti alussa hyväksymisen. Sen +toteuttaminen viipyi kuitenkin silloisen maaherran, Walléen'in, +sairauden vuoksi vuoden 1818 kevääseen, jolloin Viipurin Pipliaseura +huhtikuun 20 p:nä täydellisesti järjestettiin.--Seuran puheenjohtajaksi +valittiin silloin maaherra Carl Walléen, sihteeriksi kimnaasinopettaja +Fr. Rönnbeck,[40] varapuheenjohtajaksi valtioneuvos Nic. Jaenisch, +toiseksi sihteeriksi maistraatinsihteeri Jac. Judén,[41] +rahastonhoitajaksi pastori J. Stråhlman». Juteini oli näihin aikoihin +siis saman seuran sihteerinä, vieläpä raamatunlevittämistä tarkottavan, +jonka puheenjohtajana oli mies, mikä häntä sittemmin pahimmin +kerettiläisyydestä kaikissa oikeusasteissa ahdisti. Tosin tämä tietysti +tapahtui viran vaatimuksesta.[42] + +Vaikka kuten edellä näimme Juteinista on tehty suurempi sankari x:n ja +z:n sekä vanhemman oikeinkirjotuksen vastustajana, kuin mitä hän +todella oli, niin on hän kuitenkin Renvall'in ja omienkin +mielipiteittensä toimeenpanijana ja lainakirjainten teoreettisenakin +vastustajana siksi merkittävä, että »Mnemosyne» v. 1820 »johtaa osaksi +hänestä suomen kielen oikeinkirjotuskriisin». Hän ei kuitenkaan +»Mnemosynessä» itse oikeinkirjotuskiistaan ottanut osaa. + +Juteinilla oli jo, kuten olemme nähneet, monta tointa: +maistraatinsihteerin, notarius publicus'en, laivanmittaajan ja +raamattuseuran sihteerin. Tästä viimemainitusta sihteerintoimesta hän +kuitenkin edellisenä kuukautena luopui, kun hänelle vielä näiden muiden +tehtäviensä lisäksi helmikuun 28 p:nä 1822 uskottiin sihteerin toimi +Viipurin majotuslautakunnassa. Tämän lautakunnan kirjurina hän sitten +oli vähän päälle 10 vuotta eli toukokuun 18 p:ään 1832.[43] + +V:na 1821 ilmestyi Viipurissa kuukauslehti Wiburgs Mancherley. Sen +palstoilta en ole mitään Juteinin kynästä lähtenyttä tavannut. Mutta +kun saksankielinen viikkolehti »Wiburgs Wochenblatt» ilmestyi vv. +1823-1832, niin Juteini sille v:na 1824 viehättyi antamaan yli 30 aika +pirteätä ja niistä monta kaunistakin runoaan, mitkä suomenkielisinä +painettiin 25 numeron lisälehteen hyvälle paperille. Niinkuin myöhemmin +näemme, Juteini niistä sekä uusista sepitelmistään sitten v:na 1826 +muodosti runovihkonsa »Runon Tähteitä», mistä kaikesta näemme Juteinin +mielentilan taas täysin tasapainossa ja hänen runoilijamaineensa +korkeimmillaan. + +»Ett'ei ihmisen ole hyvä yksinänsä olla», vaan että hän tarvitsee +»avun, joka on hänelle sopiva», se raamatun lausuma totuus näkyy +myöhään täysin Juteinille selvinneen, koska hän, jo kauan »avuttomana» +oltuaan, vasta 44 vuoden vanhana osasi sen omaan kohtaansa sovittaa, +poistaa tuon epäkohdan ja v. 1825 mennä naimisiin.[44] Hän solmi +silloin avioliiton itseänsä yhdeksän vuotta nuoremman, entisen +emännöitsijänsä Katharina Margaretha Blank'in kanssa. Tästä aviosta +heille syntyi marraskuun 18 p:nä 1827 heidän ainoa lapsensa: poika Joël +Jacob.[45] + +Vähin oli haihtunut se mielipaha, minkä Juteinissa pappien kesken +levitetyt, jo edellä mainitut häväistysrunot herättivät; ja vähitellen +oli hän, avioliiton rauhaisaan satamaan elonsa purren ankkuroituaan ja +vähä sitä ennenkin, taas alkanut etsiä viihdykettä hänelle jo niin +rakkaaksi käyneestä kirjallisesta toiminnasta, kun jo uusi rajumyrsky +hänen elämänsä merellä juuri tästä kirjailemisesta johtuneista syistä +taas tätä elonpurtta tuiverrutti ja sai sekä hänet itsensä että +tietenkin myös hänen elämänsä kumppanin jo avioliittonsa alkuaikoina +arkaillen kysymään, miten heidän elämänsä onnen kävisi, kaikkoaisiko +ehkä heidän perheonnensa heidän luotaan nyt kokonaan, kun rajusää +vinhana vallitsi heidän odottaessaan juuri samana syksynä perillistä, +ja voisiko odotettu suuri perhetapahtuma ensinkään tällaisissa +olosuhteissa onnistua. Lukija voi vähin ehkä jo aavistaa mitä Juteinin +elämää synkistävää tapausta tarkotamme, kun edellä jo viittasimme +siihen, että maamme prokuraattorinvirkaa silloin hoitava, hänen entinen +kuvernöörinsä, Carl Walléen häntä vainosi kerettiläisyydestä hänen +vuonna 1827 julkaisemansa kirjan »Anteckningar af Tankar uti Varianta +Ämnen» johdosta. Tämän kirjan luvattomasta julkaisemisesta sekä siitä +tavattavista kerettiläisyyksistä käytiin kauan oikeutta Walléen'in +alotteesta tai ehkäpä, niinkuin tämä eräässä kirjeessä mainitsee, +kenraalikuvernööri Zakrewskyn käskystä. Tästä oikeusjutusta ja myöskin +lyhyesti kirjan sisällyksestä on meillä myöhemmin eri luvussa selostus, +joten ei tarvitse tässä yhteydessä sitä laajemmin esittää, mutta koska +tämän Juteini-elämäkerran kirjottajalla, vasta sen jälkeen kun hän jo +tuon selostuksen oli painattanut, oli tilaisuutta käydä Viipurissa itse +tapahtumain paikalla ottamassa sikäläisistä arkistoista tarkemmin +selkoa oikeudenkäynnistä siellä sekä Anteckningar-kirjan ennen +kuulumattomasta lopullisesta kohtalosta, niin suotakoon hänelle oikeus +tässä esittää se, minkä hän tuossa mainitussa luvussa, jo ennen esille +tuotujen tietojen lisäksi asian valaisemiseksi kertoa voi. + +[Kuva: Tämä kuva on valokuvajäljennös kansallismuseon Juteini-kuvasta. +Kuvan vieressä oleva koriste nimikirjotuksineen on kuvan +norsunluulaatan takapuolelle tehty. (Vrt. A.V. Koskimiehen kirjotusta +näistä kuvista »Aika»-lehden maalisk. n:ssa 1913).] + +Syyskuun 13 päivänä 1827 jätti kaupunginviskaali J.A. Krogerus Viipurin +kämnerioikeudelle Suomen prokuraattoriviraston ruotsinkielisen +memoriaalin,[46] jonka sisällyksen suomeksi selostamme täydellisesti +myöhemmin, sekä pyysi, että kämnerioikeus määräisi ajan (»Termin») sitä +oikeusjuttua varten, minkä hän aikoi Juteinia ja kirjanpainaja Anders +Cedervaller'ia vastaan nostaa Juteinin luvattomasti julkaiseman ja +Cedervaller'in samoin luvatta painattaman »Anteckningar af Tankar uti +Varianta Ämnen» nimisen kirjan johdosta. Tätä Krogerus'en pyyntöä +noudattaen oikeus päätti, että hänen virallisena syyttäjänä tulisi +saman kuun 18 päiväksi sanotussa suhteessa samaan oikeuteen kutsua +Juteini ja Cedervaller. + +Kun sitten Juteini ja Cedervaller syyskuun 18 p:nä olivat oikeuden +edessä, luettiin heille edellisen istunnon pöytäkirja, mikäli se +heitä vastaan nostettua oikeusjuttua koski, sekä kehotettiin ensin +Juteinia jättämään selityksensä prokuraattorinviraston +virkamemoriaalissa esitettyihin syytöskohtiin. Juteini tunnusti +olevansa Anteckningar-kirjan tekijä; mutta koska sitä vastaan +syytteessä tehdyt muistutukset olivat sitä laatua ja sen arvoisia, +että ne vaativat vakavaa harkintaa, niin pyysi hän saada kirjallisesti +vastata niihin sekä, että kappale sanottua kirjaa, minkä +prokuraattorinvirasto virallisen syyttäjän kautta oli kämnerioikeudelle +jättänyt, annettaisiin hänelle apukeinoksi selityksen laatimista +varten.--Cedervaller vuorostaan ilmotti, että hän kirjapainostaan oli +julkaissut kaikki[47] Juteinin kirjottamat kirjat, ja että tämä +jokaisessa esiintyneessä tapauksessa oli sanonut Cedervaller'ille mikä +kirja olisi sensuroitava mikä ei. Kun Juteini oli painettavaksi +jättänyt kyseessäolevan kirjan, oli hän vakuuttanut, ett'ei se +sisältänyt sellaista esitystä, joka olisi alistettava sensuroitavaksi, +sekä luvannut vastata kaikista niistä seurauksista, joiden alaiseksi +Cedervaller saattaisi joutua. Ja tämä oli sitäkin vähemmän ruvennut +lukemaan käsikirjotuksen läpi, kuin hän otsakkeesta Anteckningar af +Tankar i Varianta ämnen ei mitenkään voinut aavistaa, että se +sisältäisi uskonnollista esitystä; minkä kaiken johdosta Cedervaller +pyysi saada lukea viattomuutensa hyväkseen.--Kun sitten Juteini oli +myöntänyt, että hän oli luvannut Cedervaller'ille vastata--ei +seurauksista, mutta kaikista niistä sakoista, joihin tämä voitaisiin +langettaa sanotun teoksen julkaisemisesta, niin oikeus päätti myöntää +hänelle lykkäystä kirjallisen selityksen antamista varten saman kuun 25 +p:ään, jolloin hänen 20 hopeatalarin sakon uhalla oli annettava +selityksensä sekä samansuuruisen uhkasakon uhkaamana myös tuotava +takaisin nyt lainaksi saamansa kappale Anteckningar-kirjaa. + +Kämnerioikeuden istunnossa syyskuun 25 p:nä jättikin Juteini tietysti +takaisin oikeudelle Anteckningar-kirjan sekä useita arkkia pitkän +»sanelun pöytäkirjaan» (Dictamen tili Protocollet!),[48] joka luettiin +julki. Virallinen syyttäjä Krogerus pyysi saada tämän tekeleen +perehtyäkseen siihen, koska hänellä sen laajuuteen nähden ei nyt ollut +siihen tilaisuutta, voidakseen tehdä niitä vaatimuksia, joihin hänellä +saattoi syytä olla. Juttu lykättiinkin seuraavan lokakuun 2 p:ään, +jolloin virallisen syyttäjän--hänenkin sakon uhalla--oli oikeudelle +tuotava takaisin Juteinin selitys sekä tehtävä loppuväitteensä. + +Tässä selityksessään Juteini ensiksi huomautti, että häntä syytettiin +Anteckningar-kirjassaan esittäneen sellaista, joka muka olisi +ristiriidassa kristinopin periaatteiden ja dogmien kanssa. Siihen hän +pyysi esittää seuraavaa: + +Mitään mikä soti meidän uskontunnustustamme ja puhdasta evankelista +oppia tai sen korkeaa henkeä vastaan, ei hän luullut koskaan +kirjottaneensa, sitä vähemmin, kuin sellainen jyrkästi poikkeaisi hänen +omasta käsityksestään siitä.[49] Hän oli ainoastaan hätäisesti +merkinnyt muistiin hetkellisiä ajatuksia, enimmin siveysfilosofiassa, +tahtomatta niissä esittää mitään ristiriitaista oikean uskonnon kanssa, +jota ainoastaan järjettömyys ahdistelee; jopa voi sanoa, että +saatanassa itsessä ilmeni tyhmyyttä ja ylpeyden henkeä, kun hän +antautui taisteluun korkeamman vallan kanssa. (Ilm. k. 12 v. 7.). + +Hän ei ollut tahtonut esittää mitään uskonnonvastaista, ja jos jostakin +hänen monista vähäisistä kirjotuksistaan jotakin vain näennäisestikin +senlaatuista löydettäisiin, niin hän juhlallisesti sen peruuttaisi ja +jättäisi kaiken vakavasti kumottavaksi. Hän toivoi, ettei vilpitöntä +mieltä erehdysten takia leimattaisi rikolliseksi; sillä myöskin hyvässä +pellossa voi kasvaa rikkaruohoa. Hän ei koskaan ollut halventanut sitä, +mikä oli kunnioitettavaa yleisessä mielipiteessä; hän oli ainoastaan +koettanut ahdistaa ja kykynsä mukaan estää väärinkäytöksiä ja +väärinymmärrystä, koettanut poistaa vääriä ja vahingollisia käsityksiä, +joita ennakkoluulo oli omaksunut, siten myöskin poistaakseen +järjettömän suruttomuuden paheita harjotettaissa. + +Toiminnassa sattuva hairahdus voi mahdollisesti löytää selityksensä +inhimillisestä heikkoudesta. Mutta tämän heikkouden puolustaminen tekee +anteeksiantamattomaksi hairahduksen, joka sen kautta saa tahallisuuden +leiman ja heikentää oikean periaatetta, minkä oikean kuitenkin aina +tulee olla meidän ojennusnuoranamme, meidän järkähtämättömänä +tarkotusperänämme, vaikkakin kyky sen ohella olisi puutteellinen; sillä +oikean ja toden tunnustaminen ainakin periaatteessa on jo eräs +täydellisyyden aste. Keksiä keinoja poiketakseen niistä on häpeällistä +ja avaa tien paheille,----ja ainoastaan omanvoitonpyyntö voi silloin +estää tai jouduttaa rikollisuutta. + +Vilpittömän ja hyvän tarkotuksen ohjaamana valituksenalaista +lentokirjasta (Brochure) kirjottaessaan hän luuli nyt voivansa poistaa +kaiken luulotellun epäiltävyyden, mikä oli katsottu sisältyvän sen +syytteenalaisiin kohtiin.[50] Niinpä, kun hän siv. 21 puhuu uhreista, +joita ensimäiset kristityt eivät voineet unohtaa ja joita Kristuksen +tullessa juutalaisten keskuudessa paljon väärinkäytettiin, jota +lauselmalla: _tahtoneet lahjoa vanhurskauden_ tahdotaan sanoa, +tarkottaa hän uhraamisella sitä aineellista ja hyödytöntä, jopa +vahingollista, jonka Kristus itse tahtoi poistaa, ja jota vastaan hän +myöskin templissä kiivaili. Ja sittekun Vapahtaja oli toteuttanut +korkean päämääränsä sekä uhrannut henkensä ihmiskunnan edestä, niin +pitivät, ainakin raamatullisen lauseparren mukaan, nämä kristityt tätä +uhrautumista myöskin uhrina, jota kuvasi _pääsiäislammas_, mikä oli +uhrieläin, ja luultavasti eivät useimmat heistä siis vielä ymmärtäneet +sovitustyön salaisuutta ja korkeutta. Näinhän siis Kristuksen kuolemaa +verrattiin uhriin, ja tätä on hän kutsunut _uhrin allegoriiaksi_. + +Ihmiset ovat jo pakanuudessa, aikaisempina aikakausina uhraamisella +koettaneet estää rikoksensa seurauksia (kohtaamasta itseään) ja pitivät +uhria sovituksena. Sitä hän on tarkottanut lauselmalla: _että muka +sovitus on saatu aikaan uhriverellä_, eikä tämä ollut tavatonta vielä +Vapahtajan tullessa. Siinä se, mitä hän oli tarkottanut; mutta ei hän +ole esittänyt Kristuksen ansiota väärinymmärretyksi allegoriiaksi, vaan +koettanut erottaa väärinymmärretyn allegoriian Kristuksen ansiosta. + +Muuten pitäisi koko esityksen, josta nämä lausunnot tavataan, todistaa +puhtaasta tarkotuksestaan, vaikka ajatukset ehkä sanojen kautta siellä +täällä ovat voineet tulla pimeästi ja vähemmän tavallisella tavalla +esitetyiksi sen sivistysmäärän mukaan, minkä hän suureksi osaksi itse +itselleen on hankkinut. Hän on joutohetkinä tutkinut kaikennäköisiä +aineita. Ellei hän ole kaikessa voinut saavuttaa selvyyttä, niin älköön +sitä valistuksen ja suvaitsevaisuuden aikakautena ankarasti +arvosteltako, vaan mieluummin annettakoon se anteeksi, koska tarkotus +on ollut hyvä. + +Mitä siv. 37 eräässä, sanoisiko hän sitä siksi, puoliksi filosofisessa +kirjotelmassa _syntien anteeksi antamisesta_ esitetään, niin sillä ei +suinkaan väitetä Kristuksen ansiota tyhjäksi. Siitä olisi mieluummin +pitänyt johtaa sellainen ajatus: että niin kauvan kuin ihminen on +synnissä paatunut ja ylenkatsoo Kristuksen opetuksia, niin kauvan häntä +ei voida pitää Vapahtajalle uskollisena, eikä hän voi silloin lukea +Jumalan mielisuosiota itselleen kuuluvaksi, koska sellainen periaate +olisi yhtä paljon Jumalaa herjaava kuin ihmissuvulle vaarallinen. +Kristus kehotti aina ihmistä parannukseen ja nöyryyteen. +Anteeksiantamus Kristuksen tähden, jota hän ei ole tässä käsitellyt, on +lahja korkeudesta, jota ei järki eikä filosofia voi selittää +(»öfverstigande förnuft och filosofie»). Mutta, todistaakseen väitteensä +parannukseen tarpeellisesta mielenmuutoksesta oikeaksi, tahtoi +hän tässä viitata apost. Paavalin sanoihin Ebrealaiskirj. 10: +26:nnessa,[51] jotka koskevat paatuneitten synnintekijäin +vaaranalaisuutta: _Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me +olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enää yhtään uhria +syntein edestä_. + +Juurimainitussa esityksessä olisi myöskin huomautus siv. 40 voitu tehdä +muistutuksen arvoiseksi syyttämistarkotuksessa, koska hän siinä oli +sanonut Jumalan kaikkitietäväisyyden liian korkeaksi, jotta voisimme +sitä ratkaisevasti arvostella. Vastaus siihen olisi kuulunut: ett'ei +hän sen kautta suinkaan ole tahtonut loukata Jumalan +kaikkitietäväisyyttä, vaan ainoastaan epäillyt ihmisen kykyä voida +käsittää (»omfatta») tätä hänen korkeaa ominaisuuttansa; sillä +luulotella tietävänsä mitä Jumala tietää, on järjettömyyttä, koska +ihmisen siinä tapauksessa tulisi olla ainakin Jumalan vertainen +tiedossa. + +Vielä siv. 45, mitä tulee _uskoon_ uskonnollisessa merkityksessä, +tarkottaa hän uskoa kaikissa kansoissa, viittaamatta mihinkään +määrättyyn uskontoon tai lahkoon, ja kutsuu sitä vain siksi +uskonnolliseksi, että jokaisella kansalla on uskoa Jumalasta (»tro om +Gud»), ja Jumala tietenkin (»visserligen») on päämääränä kaikessa +uskonnossa. Ja jos heidän uskonsa on vilpitön korkeimpaan olentoon +nähden, niin täytyy sen olla sielun sydämellinen mieltymys (Jumalaan) +ja luottava kunnioitus tätä olentoa kohtaan, elävä varmuus hänen +mielisuosiostaan parantunutta, hyveellistä ihmistä kohtaan. Johan uskoa +käsittelevän esityksen alkukin ilmaisee, että hän on tarkottanut uskoa +ylimalkaisesti, kun hän sanoo: _Harvoja sanoja ihmisten kielessä on +tärkeämpiä, ja kuitenkin merkitykseltään vaihtelevampia kuin usko_. Sen +sijaan sitä totista uskoa, jota kristinusko edellyttää ja joka on +pelkkää historiallista uskoa korkeampi, on hän ollut liian heikko +sanoin esittämään, ja sitä voitanee omaksua (»omfattas») vain +tunteella. Hän katsoo sentähden kohtuuttomaksi, että hän on joutunut +vastaamaan siitäkin, johon hän ei ollut kajonnut. + +Mitä vihdoin tulee esitykseen siv. 54 ja seur. edempänä Mietelmässä +Vapaauskoisuudesta, niin siinä kristillistä uskonto-oppia ei +tietystikään tarkoteta. Tämä kyhäelmä on filosofinen tutkimus, +kirjotettu vain tarkotuksella koettaa kietoa kaikkien aikojen +vapaa-ajattelijoita heidän omiin sanoihinsa (»för att söka beslå alla +tiders fritänkare»), tai ainakin johtaa heidän mieltään hyveeseen, kuta +puhtaampaan sitä parempi, omanvoitonpyynnön (siihen) vaikuttamatta, +mikä heidän silloin on syrjäytettävä, vaikkakaan varmuus elämästä tämän +jälkeen, heidän todistelunsa horjuvaisuuden takia, ei heistä olisikaan +ehdoton. Jotavastoin hyvän vaikutin kristinuskossa, jota ei hän ole +käsitellyt, on sitä korkeampaa laatua, että se ylevyydessä kohoaa +hyvekäsitteen yläpuolelle, ja Kristuksen kautta yhdistää ihmisen +Jumalan kanssa, jolloin siveysperuste ei enää riipu, ei +omanvoitonpyynnöstä eikä -pyytämättömyydestä, vaan toiminnan hyvyys on +seurauksena puhtaasta mieltymyksestä taivaan ja maan hallitsijaan, +jolloin myöskin varmuus autuudesta on osotettu uskossa ja rakkaudessa +Kristukseen, niin myös usko ja rakkaus ovat kaiken kristillisen hyveen +perusteena; sillä ilman rakkautta ei ole mitään hyvettä olemassa, eikä +ilman hyveellistä mielenlaatua mitään rakkautta Jumalaan ja hänen +valittuihinsa. + +Sanotussa kirjassansa ei hän ole tahtonut opettaa ketään kristittyä, +mitä tämän tulee uskoa, vielä vähemmän eksytellä häntä niin +arkaluontoisessa asiassa; hän on ainoastaan koettanut +vapaa-ajattelijalta tukkia julkeuden ja paheen tien, jolle tämä +helposti horjuvien periaatteittensa kautta voi suistua, ellei edes hyve +ole häntä pidättämässä perikadosta. Ell'ei hän sokeudessaan voi käyttää +kristinuskon valoa, on hyve hänellä kuitenkin ohjaajana elämän +sekasorron läpi, kunnes hänen silmänsä ennemmin tai myöhemmin +avautuvat. Tämän kohtalon alaisia olivat muinaisajan filosofit, +ennenkun evankelisen opin lämmittävä sarastus syttyi. Siinä missä hän +siv. 54 sanoo: _Joka hyväntahtoisuuden elähyttämänä voi palkkiosta +välittämättäkin harjottaa hyvettä, hänen sielunsa liitelee +aistillisuuden rajotetun näköpiirin yli_ y.m., ei sitä suinkaan ole +niin selitettävä, kuin voisi ihminen hyveellänsä asettautua +jumalallisuuden yläpuolelle tai ylenkatsoa Kristuksen ansiota; +sitenhän suhde tulisi käännettyä ylösalaisin; sellaisen järjettömyyden +kauttahan hyvekin menettäisi arvonsa ja ihmisen ylpeys olisi Saatanan +röyhkeyden kaltainen tämän luopumuksessa. Hyve tekee ihmisen vain +jalostuneemmaksi, rakastettavammaksi, ja ikäänkuin kelvolliseksi +tarkotukseensa. + +Näin puolustettuaan itseään kantelukirjelmässä esiintyviä syytekohtia +vastaan Juteini toisessa osassa selitystään alkaa puolestansa hyökätä +ahdistajiensa kimppuun sanoen: »Edelläolevien lyhyitten ja +yksinkertaisten selitysten kautta lienee tullut toteen näytetyksi, että +minua syytekirjelmän esittämissä, pienestä teoksestani poimituissa, +kohdissa on surkuteltavalla tavalla ymmärretty väärin, sekä etteivät ne +mitään harhaoppista tai sopimatonta sisällä, vaikka ne yhteydestänsä +reväistyinä sen kautta ovat saaneet pahemman muodon, jota vastoin näen +itselläni olevan syytä vedota huhtik. 26 p:nä 1774 annetun kunink. +asetuksen 5 §:än, koskeva sanan- ja painovapautta, joka kohta +kuuluu:----_älköön kukaan paitse sen sananmukaista merkitystä millään +tavoin vääntäkö tai vääristelkö, vaan olkoon kaikki mikä ei selvästi +sodi sitä vastaan pidettävä luvallisena kirjottaa ja painattaa_.» +Juteini pyytää sentähden että oikeus hänet julistaisi syyttömäksi, +mikäli syyte koski kirjan sisällystä uskonnollisessa suhteessa. Ja sen +yhteydessä kysymys sen sensuroimisesta raukeaa itsestään, koska se +oikeastaan ei käsittele sitä uskontomme puolta, joka koskee oppia ja +kristillisen uskomme opinkappaleita, vaan siveysoppia yleensä, ja +etupäässä kristillistä, joka jalostuneena, perustuen hyväntahtoisuuteen +ja rakkauteen, kirkkaasti loistaa ennen kaikkia muita järjestelmiä +siinä. Tämän on hän kylläkin selvästi esittänyt siv. 12 (esityksessä): +Siveysfilosofian periaatteista. Ja se lämmin mieltymys, jolla hän aina +on suosinut tätä ihanaa siveysoppia, jonka hän aina luulee ohjanneen +mielialaansa, niin että hän uskaltaa vedota koko laajaan tuttavuuteensa +monissa paikoin maata todistamaan hänen inhimillisessä suhteessa +moitteettomasta vaelluksestansa ja niistä periaatteista, joita hän on +noudattanut esiin niinä monina vuosina, jolloin hän on harjottanut +lastenopetusta,----tämä lämmin harrastus on myös houkutellut häntä +filosofisen siveysopin kohottamiseksi tutkimuksissaan edistämään sitä +kristillisellä, jonka kautta hän on voinut aiheuttaa väärinymmärrystä. +Jos hänet näin havaitaan syylliseksi, niin lohduttaa häntä vain hänen +tarkotuksensa puhtaus; sillä hän toivoo ihmisen jalostumista ja +täydellistymistä jo tässä elämässä, siten valmistuakseen Vapahtajan +ansion osallisuuteen. + +Kun Jumala lahjotti kyvyn osata erottaa hyvän pahasta, oikean väärästä, +antoi hän ihmiselle myös tahdon vapauden, täydellistyttääkseen +siveydellistä luomustansa maan päällä. Nyt riippuu ihmisestä etsiikö +hän edelleen kehittymistänsä vaiko turmelustansa; sillä siveydellistä +arvoa ei tässä elämässä voida luoda, se on kehitettävä. Ilman +hyväntahtoisuutta ja rakkautta, jopa riettauden tilassa kuitenkin +havitella nautintoa ja autuutta, se ei ole sopusoinnussa Jumalan meille +määräämän suunnitelman kanssa, koska hän on asettanut hyveen +sukulaisuuteen onnellisuuden kanssa, sillä muuten olisi ollut sangen +helppoa hänelle heti tehdä ihmisestä taivaan asukas. + +[Kuva: Juutilan talo Valteenjoen puolelta.] + +Muuten sanoo Juteini Anteckningar-kirjansa sisältävän eri aineista +lyhyitä tutkimuksia, jossa tapauksessa hän on katsonut sensuroimisen +tarpeettomaksi, siihen nähden että sensuuntaiset kirjotelmat harvoin +havaitaan saatetuiksi sensuroitaviksi, vaikka ne sangen usein koskevat +jumaluusopillisia ja uskonnollisia aineita, niinkuin hänenkin +kyseessäoleva vähäinen teoksensa, jossa hän kyllä siellä täällä on +käyttänyt kalliita nimityksiä _Jumala, Kristus_ ja _uskonto_, mitkä +muuten usein voidaan tavata mitä maallismielisimmästä kirjotelmasta, +mutta hän ei suinkaan vastustavasti ole kosketellut voimassa olevia +uskonlauselmia, vielä vähemmän alentunut sopimattomasti pilkkaamaan +(»till ovärdigheten af blasfemie»). Hän ei ollut jumalankieitäjä eikä +uskonnon ylenkatsoja, mutta hän ei myöskään ole mikään sokea muitten +mielipiteitten puolenpitäjä. 1 Tess. ep. 5: 21 sanotaan: _Koetelkaa +kaikkea, ja pitäkää se, mikä hyvä on_. + +Kirjaa, jota näin niin paljon on väärinymmärretty, ja joka sen kautta +vielä tulevaisuudessa saattaisi antaa aihetta pahennukseen, vaikka +Juteini viime sivulla oikaisuissa mielestään koko selvästi on +ilmottanut, että erehdykset ovat siinä olleet mahdollisia, ei hän tahdo +pyytää vapaaksi takavarikkoon-otosta, joka jo onkin pantu toimeen, +ainakaan ei muulla tavoin, kuin sillä ehdolla, että tämä selitys vielä +lisäksi painetaan ja, enemmän väärinkäsityksen välttämiseksi, jokaiseen +kirjan kappaleeseen liitetään; sillä hän rakastaa järjestystä, rauhaa +ja sopua niin hyvin yksityisesti kuin julkisesti. Mutta hän jättää +sellaisen viranomaisten määrättäväksi ja pyytää ainoastaan +vapautustansa kaikesta enemmästä kanteesta, sekä ett'ei myöskään +kirjanpainaja Cedervaller'ille sen johdosta mitään viaksi luettaisi, +koska hän (Juteini), vaikka aikomuksetta ja vähimmässäkään määrin sitä +aavistamatta, yksin on ollut syypäänä kaikkeen siihen ikävyyteen, mikä +julkaistun teoksen kautta on syntynyt, ja jonka sisällystä Cedervaller +ei luullut kykenevänsä tarkastamaan ja arvostelemaan, vaan mukautui, +kuten tavallisesti hänen, (Juteinin) muitakin teoksia julkaistaissa, +enimmäkseen suomen kielellä, jota Cedervaller ei tunne, hänen +(Juteinin) siitä antaman lausunnon mukaan, niin sisällykseen kuin +muotoon nähden. Surettaisi Juteinia, jos hän olisi syypää +Cedervaller'in onnettomuuteen, niinkuin se jo pahottaa hänen mieltänsä, +että hän vähäpätöisellä teoksellansa on tuottanut niin paljon vaivaa +monelle arvon miehelle heidän virkatoimissaan; mutta jota hän, +murtuneessa mielentilassaan, on päättänyt tulevaisuudessa välttää. +karttamalla vaarallista kirjailijahuvia, joka sitäpaitse paljonkin +uutteruutta kysyvien virkatointen ohessa, joita hän ei suinkaan ole +laiminlyönyt, pitkä-aikaisuutensa kautta jo on vahingoittanut hänen +terveyttänsä ja milt'ei muuntanut hänen silmänsä valeikkunoiksi. + +Juteinia ja Cedervaller'ia vastaan nostetun jutun jatketussa +käsittelyssä lokakuun 2 p:nä 1827 jätti virallinen syyttäjä Krogerus +edelläesittämämme Juteinin selityksen takaisin kämnerioikeudelle, +vaatien Cedervaller'ille edesvastausta siitä, että tämä ilman +asianomaisen konsistorin tarkastusta oli painosta julkaissut +Anteckningar-kirjan, joka kieltämättä kosketteli uskonnollisia aineita, +mutta hän jätti jutun muuten oikeuden arvosteltavaksi. Syytetyt uusivat +aikaisemmin lausumansa, ja kun ei mitään uutta lisätty, antoi oikeus +päätöksensä. + +[Kuva: Juutilan talo pihan puolelta.] + +Kämnerioikeuden mielestä oli Juteini kyseessäolevan kirjansa sivuilla +21 ja 37 Kristuksen ansiota esittävästä opista lausunut mielipiteitä ja +käyttänyt lauselmia, mitkä ovat niin pimeästi esitetyt ja niin vähän +yhtäpitävät sen opin kanssa, joka perustuu meidän pyhään raamattuumme +ja jonka meidän kirkkomme on omaksunut, tunnustuskirjoissamme, ett'ei +hän itse antamassaan selityksessä ollut osannut tyydyttävästi +selvitellä niitä, vaan on ollut pakotettu tunnustamaan, että hän, »joka +enimmäkseen saa sivistyksestään kiittää itseään, ei ollut voinut +saavuttaa selvyyttä kaikessa», minkä kautta hän siis itse tunnustaa +erehdyksensä. Edelleen on hän siv. 45 esittänyt ajatuksensa uskosta +uskonnollisessa merkityksessä tavalla, joka on ristiriidassa meidän +seurakuntamme opinkäsityksen kanssa, eikä ole selityksessään esitetyllä +väitteellä, että hän tarkottaa uskoa kaikissa kansoissa, voinut +puolustaa itseään, kun kristinuskoa tunnustaa suuri osa kansoja, +etenkin ne joille kirja täytyy olla kirjotettu paikkaan ja kieleen +katsoen, ja heidän uskonsa välttämättömästi myös sisältyy tähän +uskonnollisen uskon yleiseen määritelmään. Vihdoin ovat siv. 54 +esitetyt väitteet meidän vastaisesta kohtalostamme ijäisyydessä, joskin +kuten hän selittää vain filosofisia, kuitenkin esityksensä kautta +ristiriitaisia kristinuskon ja meidän kirkkomme opin kanssa. Koska siis +sihteeri Judén tässä teoksessaan ei ollut merkinnyt ainoastaan +hetkellisiä ajatuksia siveysfilosofiassa, vaan monessa kohdin oli +antautunut mietiskelyihin uskonnollisista aineista, ja oli esittänyt +nämä tavalla, joka ei ollut yhtäpitävä meidän seurakuntamme +opinkäsityksen kanssa, niin katsoi kämnerioikeus, vaikka hän +juhlallisesti oli peruuttanut kaiken, jonka kautta joku uskonnollinen +ristiriitaisuus voi syntyä, koska tämä peruutus ei poistanut +rikollisuutta, mikä sen kautta oli tehty, että hän useinmainitun kirjan +oli painosta julkaissut, oikeaksi langettaa Juteini ja myöskin +Cedervaller sakkoihin, josta on tarkempi selostus myöhemmin. Tästä +tuomiosta ilmottivat sekä virallinen syyttäjä että vastaajat +tyytymättömyyttä. + +Myöhemmin esityksessämme on selostettu täydellisesti myöskin Turun +hovioikeuden langettama tuomio marraskuun 19 päivältä 1828 Juteinin ja +Cedervaller'in valitusten johdosta, josta tuomiosta selviää, että +Juteini vapautettiin kaikesta edesvastauksesta ja Cedervaller'iin +nähden Kämnerioikeuden tuomio vahvistettiin. Kun ei Juteini ollut +valittanut kirjansa takavarikkoonotosta ja hävittämistuomiosta, niin ei +hovioikeus lausunut mitään päätöstä siinä kohdin. Samana päivänä on +hovioikeudesta lähetetty Viipurin maaherralle Carl August Ramsay'lle +kirje, jonka mukana lähetetään kappale hovioikeuden päätöstä +annettavaksi viralliselle syyttäjälle Krogerus'elle; samalla ilmotetaan +maaherralle valittajien takuusta, jonka he ovat hovioikeudelle +jättäneet heille tuomittujen sakkojen suorittamisesta, päätöksen +toimeenpanoa varten. Tämä kirje saapui maaherra Ramsay'lle saman kuun +22 p:nä.[52] Neljä päivää myöhemmin maaherra lähetti tämän hovioikeuden +päätöksen Viipurin maistraatille annettavaksi äskenmainitulle +viralliselle syyttäjälle. Edellämainittu takuu seurasi myös maaherran +kirjettä. Sen ohessa hän pyysi panemaan sanotun päätöksen lailliseen +täytäntöön sekä sellaisessa tarkotuksessa aikanaan ilmottamaan hänelle, +ovatko Judén ja Cedervaller itse kohtaansa antaneet sanotun päätöksen +saada lain voiman vaiko ei, jotta edellisessä tapauksessa takavarikkoon +otetut ja siellä säilytetyt kappaleet Juteinin tekemää kirjelmää +voitaisiin lähettää maistraatille.[53] Vielä saman kuun 29 p:nä +maistraatt ilmottaa maaherralle menetelleensä hänen määräystensä mukaan +sekä että Juteini ja Cedervaller läsnä ollen, kun hovioikeuden päätös +luettiin ja viralliselle syyttäjälle jätettiin, olivat selittäneet +tyytyvänsä päätökseen, jonka ohessa Juteini vapaaehtoisesti oli +maksanut Cedervaller'ille tuomitut sakot 96 hopearuplaa 288 ruplalla +pankkiosotuksia, mistä myös tultaisiin asianmukaisesti tilittämään. + +[Kuva: Jaakko Juteinin ja hänen vaimonsa + hautakivi Ristimäen suomalaisella + hautausmaalla lähellä Viipuria.] + +Kun maaherra Ramsay täten on saanut tietää, että Juteini ja Cedervaller +olivat ilmottaneet tyytyvänsä Turun hovioikeuden päätökseen,[53] +niin hän seuraavan joulukuun 6 p:nä lähettää uudelleen kirjeen +Viipurin kaupungin maistraatille ja sen mukana 190 kappaletta +Anteckningar-kirjaa, joista 163 kppl. vielä sitomattomia ja 27 kppl. +nidottuja, sekä pyytää maistraattia nyt lopullisesti ja täydellisesti +panemaan toimeen hovioikeuden päätöksen, mikäli se koskee +takavarikkoon-otettuja ja hävitettäväksi tuomittuja kirjoja.[53] + +Tämän kirjeen saapumisesta on Juteini itse Viipurin raastuvanoikeudelle +ja maistraatille saapuneitten kirjeiden luetteloon vuodelta 1828 +(tietysti ruotsiksi) merkinnyt: »(kirje) lähetetty Jouluk. 6, saap. +Jouluk. 8. Maaherran Viraston memoriaali, koskeva Turun Hovi Oikeuden +Päätöstä Judén'in ja Cederwaller'in valituksiin.--(saap. kirje n:ro +616). Toimeenpantu Tammikuun 8 p:nä 1829.»[53] + +Sanotun jouluk. 8 p:nä 1828 saapuneen maaherran kirjeen johdosta piti +kunnallispormestari, kollegiasessori Buchman lauantaina saman joulukuun +13 p:nä maistraatin istunnon sekä oikeus- että kunnallisneuvosmiesten +saapuvilla ollessa, jossa istunnossa annettiin määräys v.t. +kaupunginvoudille vakaaja Andström'ille, että hänen yhdessä +kaupunginviskaali Krogerus'en ja poliisipäällysmies Strömberg'in kanssa +tulisi panna toimeen Juteinin Auteckningar-teoksen edellämainittujen +kappalten hävittäminen sekä siitä sitten maistraatille kertoa.[53] +Vielä samana päivänä Viipurin maistraatin oikeuspormestari Ekmark +maistraatin puolesta antoi kirjallisesti[53] tämän määräyksen v.t. +kaupunginvoudille Johan Jacob Andström'ille, joka _tammikuun 8 p:nä +1829_ pani samaisen määräyksen täytäntöön. Ja hänen kertomuksensa[53] +tästä »autodafé»sta, kirjotettuna edellämainitun määräyksen toiselle +puolelle paperia, kuuluu: + +»Sittekun Kaupunginviskaali Krogerus pitemmän ajan sairastettuaan +nyttemmin on tervehtynyt ovat edellämainitut todistetut kappaleet hänen +ja poliisipäällysmies Strömberg'in läsnäollessa poltetut: todistaa +Viipuri 8. p:nä Tammikuuta 1829. + J.J. Andström»[54] + +Myöhemmästä esityksestämme on lukija sitten näkevä, miten prokuraattori +Walléen ei tyytynyt hovioikeuden vapauttavaan tuomioon Juteinin +sakkorangaistuksen suhteen, vaan valitutti asiasta senaattiin, sekä +miten asian senaatissa kävi, että, näet, Juteini kokonaan sielläkin +vapautettiin enemmistä ikävyyksistä. + +Mitä Juteinin selitykseen hänen Anteckningar-kirjaansa vastaan +tehtyihin syytöksiin Viipurin Kämnerioikeuden edessä tulee, jota +selitystä liitettynä oikeuden pöytäkirjaan kutsutaan siinä »Dictamen +till protokollet,» niin ei voi kieltää, ett'eikö hän yleensä +selityksessään olisi onnistunut asiaansa koko hyvin puolustamaan: Häntä +on väärin ymmärretty, hänen sanojaan väärin selitetty. Hän ei ole +vanhurskauttamisopista, sovituksesta ja Kristuksen ansiosta sekä +anteeksiannosta tämän perusteella ensinkään puhunut. Ei hän ole +Kristuksen ansiota esittänyt väärinymmärretyksi allegoriiaksi. Hän on +vain hänen mielestään järjetöntä Kristuksen uhrin materialiseeraamista +sekä anteeksiantamusoppia ilman mielenmuutosta parannukseen vastustanut +ja tehnyt sitä järjen ja filosofian kannalta. Anteeksianto taas +Kristuksen ansiosta--hän sanoo--on lahja Korkeudesta, jota ei järki +eikä filosofia pysty selittämään. Usko-käsitettäkin on hän +esittänyt aivan yleiseltä kannalta. Tätäkin samoin kuin edellisiä +on hän tarkastellut siveysfilosofina. Niinikään ovat mietteet +vapaa-ajattelijoista täysin filosofisia. Muinaisajan filosofeille +esim., jotka eivät tunteneet evankelisen opin lämmittävää valoa, täytyi +hyveen olla johdattajana sekasortoisen elämän läpi. Kun Juteini näin +selittelee kirjansa esitystä, vie hän yleensä meidät mukaansa, ja +lukija tunnustaa mielellänsä, että hänellä on täytynyt olla oikeus +esittää uskonto- ja siveysfilosofiaa.--Vielä hän hyökkäävässä osassakin +selitystään saa lukijan puolelleen, kun hän vetoaa 5 §:än +kuninkaallisessa asetuksessa painovapaudesta, annettu huhtikuun 26 p:nä +1774, ja kun hän uskaltaa viitata inhimillisesti katsoen moitteettomaan +vaellukseensa, jonka pitäisi todistaa, että hänen lämmin harrastuksensa +todella kuuluu sanotulle ihanalle siveysopille, joka on hänen +mielialaansakin ohjaamassa. Mutta, sitten tulee heikko kohta. Hän +tunnustaa, että tämä lämmin myötätuntoisuus on houkutellut häntä +kohottamaan yleistä siveysfilosofista esitystään kristillisellä, jonka +kautta hän on voinut aiheuttaa väärinymmärtämistä. Jos hänet siis +havaitaan syylliseksi, niin on hänen lohdutuksenasn tarkotuksen +puhtaus. Ja mikä on tämä puhdas tarkotus? _Hän toivoo ihmisen +jalostumista ja täydellisentymistä jo tässä elämässä, jotta hän siten +valmistuisi osallisuuteen Vapahtajan ansiosta._ Ja tuolla lauselmalla +on Juteini kumonnut koko edellisen todistelunsa ja puolustelunsa tehnyt +tehottomaksi sekä antanut ahdistajilleen aseen käteen entistenkin +lauselmiensa sellaisiin selittelyihin, ett'ei hän niissä esitä +kirkkomme sovitusoppia oikealla tavalla, kun hän ei puolustelussaankaan +ole siinä kaikissa kohdin onnistunut. Sillä äskeisen lauseen ajatuksen +mukaan tulisi ihminen osalliseksi Kristuksen ansiosta--ja tietysti +siitä johtuvista hedelmistä--vasta, kun hän tässä elämässä, mikäli +voimme Juteinia ymmärtää, koko elinaikansa moraalisella (eli +siveellisellä) elämällä on siihen valmistautunut. Heti tämän lauselman +jälkeen seuraa toinen, jota kirkkomme opin kannalta myöskin voidaan +ahdistaa, kosk'ei Juteini sitä esittäessään ensinkään ota raamatun- ja +sitä selittävää kirkkoisä Augustinuksen oppia syntiinlankeemuksesta ja +sen seurauksista lukuun sanoessaan: _Kun Jumala lahjotti (ihmiselle) +kyvyn osata erottaa hyvän pahasta, oikean väärästä, antoi hän hänelle +myöskin tahdon vapauden, täydellistyttääksensä siveydellistä +luomustansa maan päällä_, puhumattakaan siitä, ett'ei Juteini tässä +kohdin näytä myöskään muistavan Luther'in esitystä hänen kirjassaan »De +servo arbitrio» eli orjuutetusta tahdostamme, jossa kirjassa Luther, +ollen jyrkästi deterministi, torjuu humanisti Erasmus Rotterdamilaisen +ja katolisen kirkonkin semipelagiolaisen, indeterministisen +katsantokannan. Luther'in mukaanhan luonnollinen ihminen on orjuutettu +eli epävapaa ja synnin orja, josta tilasta vasta Jumalan vapaa armo +Kristuksessa uskossa omistettuna vapauttaa ihmisen, niin että vasta +tällöin tuo Juteinin esittämä ihmisen täydellistyttäminen saa alkunsa. + +Tarkastaessamme kämnerioikeuden tuomion perusteluja taas emme voi olla +huomiotamme kiinnittämättä siihen oikeuden perin heikkoon väitteeseen, +ett'ei muka kristillisellä alueella ja kristityille ihmisille voida +esittää yleistä uskonnollisfilosofista uskokäsitettä, vaan ainoastaan +kristillistä, koska heidän uskonsa muka välttämättä sisältyy myös +yleiseen määritelmään uskonnollisesta uskosta. + +Ennenmainittu Henrik Joel Juutila eli Pätiälä kertoi jo aikaisemmin +myös esitetyssä tilaisuudessa tämän elämäkerran kirjottajalle, että +»Juteini työskenteli asianajajana, ja että hänellä oli (paljon) tuloja; +hyvin varakas hän oli». Myöskin ent. kirjakauppias Howing sen todisti; +asianajolla sanoi Juteinin »rikastuneen, niin että poikakin (sittemmin +kokonaan) eli isän kokoomilla varoilla». Ja todellakin on Juteinin +täytynyt asianajolla ansaita nämä varat, jotta hän jo näihin aikoihin +eli vuoden 1827 seutuvilla, joissa vasta olemme liikkuneet, on voinut +omistaa kivitalon Viipurin linnotuksen alueella eli kaupungin muurien +sisäpuolella, kuten myöhemmin tulemme näkemään, sillä hänen +varsinaisesta virkapalkastaan ei ole voinut liietä varoja muuhun, kuin +mahdollisesti riittää pienen perheen elatukseen. Tohtori J.W. Ruuth +»Wiborgs Stads Historia» nimisessä teoksessaan on sivulla 853 tehnyt +selkoa Viipurin maistraatin palkkaussäännöstä v:na 1827, »jonka mukaan +maistraatin sihteerillä, joka samalla oli notarius publicus, oli +palkkaa 166:66 2/3 hopearuplaa». Tämä palkkaussääntö oli silloin aivan +uusi sekä vahvistettu käskykirjeellä 21/3 1827; ja sitä ennen oli +palkka nähtävästi ollut pienempi. Vasta v. 1845, jolloin Juteini jo oli +sihteeritoimensa jättänyt, se taas kohosi. Joskin tähän palkkaan +Juteinin muista viroista jonkun verran tuloja tuli lisää, niin ne +epäilemättä eivät voineet olla ylen suuria, jotta hän niistä olisi +rikastunut. Me sen vuoksi täydellä syyllä luotamme Pätiälän ja +Howing'in kertomuksiin, että Juteini asianajolla rikkautensa kokosi. +Jos hän siis asianajolla aineellisesti vaurastui, niin hänen täytyi +olla hyvin käytetty asianajajana ja kaiketi myös verraten taitava tässä +toimessa. Jo edellä näimmekin, että hän koko hyvin omassa asiassaan +Viipurin kämnerioikeudessa osasi »Dictamen»illansa puolustaa itseään. +Eräs toinenkin Juteinin lausunto, joulukuun 4 p:ltä 1827----sillä +kertaa Viipurin maistraatin pöytäkirjaan on meillä tilaisuus esittää, +ja se koskee erästä talonomistajain yhteistä asiaa Viipurin +linnotusalueella. + +Juteini oli nähtävästi juuri hiljan--ehkäpä sentään mahdollisesti jo v. +1826--ostanut itselleen talon N:o 109 Viipurissa,[55] päättäen siitä +ett'ei hän v:n 1825 kirkonkirjaan vielä ole merkitty talonomistajaksi, +mutta jo joulukuun 4 päiväksi 1827 hän kaupungin muitten +talonomistajien kanssa on kutsuttu Viipurin kaupungin maistraatin eteen +kuultavaksi edellämainitun saman vuoden maaliskuun 21 päivän +käskykirjeen määräyksestä, että Viipurin kaupunki saisi »oikeuden +paitsi paljoa muuta kantaa n.k. tonttiäyrejä.» Kutsua tähän maistraatin +istuntoon oli noudattanut 29 talonomistajaa, joista kymmenellä näyttää. +olleen talonsa linnotuksen alueella. Näistä, näet, yhdeksän ilmotti +toistaiseksi kieltäytyvänsä maksamasta tonttiäyrejä kaupungin +rahastoon, koska he ymmärsivät käskykirjeen sanamuodon niin, että sen +määrääminen, olisiko tonttiäyrejä maksettava vaiko ei, riippuisi +kokonaan talonomistajista, ja sitä suuremmalla syyllä saattoivat he +kieltäytyä maksamasta, kun kaupungin rahasto silloin oli siinä +kunnossa, ett'ei se tarvinnut muita tuloja kuin siihen asti tavallisia. +Näiden ajatusten esittäjänä esiintyi ensin suullisesti +kihlakunnantuomari, laamanni Adolf Krogius, joka lausuntoonsa lisäsi, +että hän omasta puolestaan tulevaisuudessa kernaasti olisi valmis +suorittamaan sanotun suorituksen, jos kaupungin rahasto sattuneista +syistä joutuisi suurempia tuloja tarvitsemaan. Näin kuuluvan lausunnon +taas pöytäkirjaan otettavaksi jätti maistraatin sihteeri Judén: »Kun +Ruotsin hallitus muinoin perusti Viipurin linnotuksen kaupungiksi, ei +tämä kaupunki voinut jäädä asukkaita ja tuloja vaille, jos +perustamiselle haluttiin pysyvää merkitystä. Sentähden osotetttin +tontteja linnotuksessa rakennettaviksi, ja maata kaupungin ympäriltä +varattiin käytettäväksi. Edellisellä (toimenpiteellä) saatiin kaupunki +syntymään, ja jälkimäisellä oli sama kaupunki kunnossapidettävä. +Varattu maa oli tarpeellinen, jotta sen tuotteista saaduilla tuloilla +voitaisiin suorittaa satunnaiset menot ja yhteiskunnalliset ulosteot +asukasten tarvitsematta rasittaa itseään tonttiäyrien maksamisella, +joita ei linnotuksen alueella olekaan koskaan kannettu. Mutta kun +esikaupungit sittemmin ovat syntyneet, on talonpaikat +(»Gårdsplatserne»), samoin kuin kaupungin muu käyttökelpoinen maa, +luovutettu halullisille asukkaille vuotuisesta vuokrasta, ja on +luultavasti maksuehdot silloin, joko kaupungille joutuvine +kauppahintoineen tai ilman hinnatta, määrätty suoritettaviksi +pinta-alan laajuuden mukaan, ja siis olemaan tonttiäyrejä mukavimpana +verotusperusteena sellaisessa suhteessa. Tämän väitteen varmuus ilmenee +selvästi siitä asianlaidasta, etteivät tontit linnotuksen sisäpuolella, +vaan ainoastaan esikaupungeissa ole olleet tonttiäyreillä rasitetut, +niinkuin kantoluettelot sen useina vuosina takaperin osottanevat, +vaikka tonttiäyrejä myöskin esikaupungeissa sittemmin solkenaan on +lakattu kantamasta, ainakaan ei niitä ole säännöllisesti kannettu. +Useat esikaupunkien asukkaista voinevat kuitenkin näyttää +tämäntapaisten ulostekojen kuitteja, joita vielä läänin palauttamisen +jälkeen muun Suomen yhteyteen on kannettu muutamilta talonomistajilta, +etenkin taloja myytäissä. Kaikki talonasemat linnotuksen muurien +sisäpuolella, esivallan rakennettaviksi antamina, ovat siis katsottavat +vapaatonteiksi, eikä niitä voida vastoin omistajain myönnytystä +maksuilla rasittaa, jonka he myöskään tuskin katsonevat oikeaksi, niin +kauan kuin he ymmärtävät naurettavuuden siinä, että syyttä suotta ja +ikäänkuin vain muiden neuvosta rupeaisivat tyhjentämään toista taskua +täyttääkseen toisen. Koska nyt sellaista maksua ei myöskään kaupungin +viimeistä järjestelyä vahvistettaissa ole otettu lukuun, vaan tuo on +jätetty asianomaisten itsensä määrättäväksi, eikä kaupunginrahastoa +muuten katsota olevan missään sellaisessa varojen puutteessa, että +ylimääräisiä verotuksia tarvitsisi vaatia; niin tulisi tonttien +linnotuksen sisäpuolella olla siitä solkenaan vapautettuja ja niin +sanottua taksotusta voida sovelluttaa ainoastaan esikaupunkien +tontteihin ja muuhun kaupungin käyttökelpoiseen maahan, siinä +tapauksessa että kaupunki näkee hyväksi näin käyttää tiluksiaan». + +Kaikki muut läsnäolevat selittivät olevansa valmiit suorittamaan +taloistansa kyseessäolevan maksun; kuitenkin huomautti eräs sorvari +Stenberg, jonka talo nähtävästi myös oli linnotusalueella, että hänkin +kieltäytyisi maksamasta mainittua maksua, kuitenkin vain siinä +tapauksessa että linnotuksen sisäpuolella olevat talot vapautettaisiin +tästä maksusta. Maistraatti sitten julisti sellaisen päätöksen, ett'ei +ole kaupungin talonomistajain asia arvostella, onko kaupungin rahasto +suurempien tai pienempien tulojen tarpeessa; ja koska Viipurin +kaupungin edellämainitun käskykirjeen mukaan tulee kantaa kyseessäoleva +vero tonttiäyrin nimellä, niin maistraatti katsoo kohtuulliseksi käskeä +asianomaisia talonomistajia heti ehdottamaan sitä maksun määrää, mikä +kunkin talonomistajan tulee suorittaa. Laamanni Krogius ja ne, jotka +häneen olivat yhtyneet, ilmottivat päätökseen tyytymättömyyttä; +valitusaikaa kesti seuraavan vuoden tammikuun 3 päivään.[56] + +Niinkuin liitteenä olevasta pöytäkirjasta näkyy, on Juteini neljäntenä +lueteltu kuultavaksi kutsuttujen talonomistajain luettelossa. Kun +tunnemme ajan luonteeseen kuuluvan, että se tarkkaan pitää kiinni +arvojärjestyksestä, niin luulemme olevamme oikeutetut tekemään sen +johtopäätöksen, ettei maistraatin sihteerinvirkaa siihen aikaan +pidetty niinkään alhaisena eli »matalana», niinkuin J. Krohn siitä +Juteini-elämäkerrassaan sanoo. Jo se, että se oli virka, antoi sille +arvoa virkapuvun ohella. Virkamies oli aina kauppiaita ja käsityöläisiä +eli ammattilaisia korkeampi. Muistan vielä kuinka n. 40 vuotta sitten +maistraatinsihteeri Carl Tollet Turussa oli korkea-arvoinen virkamies. + +Mitä itse edellämainittuun Juteinin maistraatille jättämään lausuntoon +tulee, on esitys siinä selvä ja sitova sekä johdonmukainen, joskin se +alussa tuntuu jonkinverran naivilta. + +Juteinin kuntoa virkamiehenä todistaa meistä muutama seikka, minkä +tunnemme juuri näiltä ajoilta. Itse hän, kuten muistamme, +puolustuspuheessansa Viipurin kämnerioikeudessa uskaltaa sanoa, ettei +hän suinkaan ole laiminlyönyt paljonkin uutteruutta kysyviä +virkatoimiansa, vaikkakin hän niiden ohessa on jonkun verran +harjottanut »kirjailijahuvia». Ja jos hän on tunnontarkka virkamiehenä +ja sellaisena myös ankara vaatimuksissaan itseänsä kohtaan, niin +näyttää siltä, ett'ei hän myöskään mitenkään suosi tai ainakaan hyväksy +ja salli peitellä leväperäisyyttä, oli se kenen viranhoidossa tahansa. +Sitä osottaa ainakin tavallaan seuraava tapaus tammik. 12 p:ltä 1829. +Oikeusneuvosmies Carl Öijer, näet, oli laiminlyönyt laatia maistraatin +politiapöytäkirjat täysin valmiiseen kuntoon ja jättää ne maistraatille +siltä ajalta, jolloin hän oli raastuvanoikeuden ja maistraatin v.t. +notariona Viipurissa eli heinäkuun 3 p:stä asti vuonna 1827 aina +edellämainittuun maistraatinistuntopäivään asti; siis noin puolentoista +vuoden aikana. Neuvosmies Öijer selitti, ett'ei hän ollut voinut +pöytäkirjoja täydentää, koska maistraatinsihteeri Judén muka oli +kieltäytynyt hänelle jättämästä maaherran maistraatille lähettämiä +useita aineita koskevia memoriaaleja, jotta hän kotonaan käyttäisi +niitä sanottuja pöytäkirjoja laatiessaan, sekä että sittekun[57] se oli +tapahtunut ja hän raastuvanoikeuden määräämänä saman kaupungin +kämnerioikeuden ylimääräisenä puheenjohtajana oli ennättänyt toimittaa +muutamia hänelle tällaisena kuuluvia tehtäviä, tahtoi hän kiireimmiten +luotaan jättää kyseessäolevat pöytä- ja asiakirjat. Juteini tämän +kuultuaan puolestaan huomautti, että Öijer joka kerta, kun maaherran +memoriaaleja oli maistraatissa esitetty, oli kuittausta vastaan juuri +sitä varten olemassa olevaan kirjaan saanut nämä memoriaalit +käyttääkseen niitä valmistaessaan pöytäkirjoja. Sittenkun nämä +memoriaalit vuodelta 1827 jo olivat jätetyt takaisin ja sittemmin +tulleet sidotuiksi, oli neuvosmies Ö. tahtonut ottaa memoriaalinidoksen +kotiansa, mutta ei hän (J.) ollut siihen voinut suostua muuta kuin +maistraatin siihen myönnytyksensä annettua. Maistraatti sitten päätti +10 hopearuplan: sakon uhalla vaatia, että Öijer kahden viikon kuluessa +laatisi valmiiksi ja jättäisi Maistraatille kaikki heinäkuun alusta +vuonna 1827 saman vuoden loppuun pitämänsä pöytäkirjat sekä niihin +kuuluvat asiakirjat; samoin määräsi maistraatti samansuuruisen +uhkasakon, ell'ei Öijer ennen seuraavan helmikuun 14 päivää jättäisi +Maistraatille täysin kunnossa vuoden 1828 pöytäkirjat niihin kuuluvine +asiakirjoineen ja sakkoluetteloineen kuluneen vuoden jälkimäiseltä +puoliskolta.[58] Toisessa pykälässä sitten määrättiin, että Öijer'in +piti seuraavaksi lauvantaiksi valmistaa kuluvan vuoden pöytäkirjat +tarkistusta varten ja sittemmin joka lauvantaiksi edellisen, kuluneen +viikon pöytäkirjat ja kuukausittain ennen seuraavan kuukauden 8 päivää +jättää arkistoon politiapöytäkirjat niihin kuuluvine asiakirjoineen. +Kun sitten Öijer'illä ei kuitenkaan ollut alkuvuoden 1829 pöytäkirjat +valmiina ja hän taas esitti verukkeita ja m.m. että hän pyytää +memoriaalinidettä vuodelta 1827, niin päätti maistraatti antaa +tulevaisuudessa lausuntonsa siitä, milloin ja minkä ajan sisässä sen +vuoden (eli alkuvuoden 1829) pöytäkirjain tulisi olla valmiita +tarkistusta varten, sekä määräsi samalla, että maistraatin sihteeri +kuittia vastaan jättäisi Öijer'ille pyydetyn memoriaaliniteen. + +Olemme täten seuranneet Juteinin elämänvaiheita noin vuoden 1830 +seutuville, ja olemme niin tehdessämme jo edellisessäkin esityksessä +nähneet hänellä kirjailijana enimmäkseen olleen vastuksia, jos kohta +näistä laajemmin puhumme vasta hänen kirjallisten julkaisujensa +yhteydessä ja näitä selostavissa luvuissa. Valistuspyrinnöissäänkin +Juteini oli etupäässä saanut kiittämättömyyttä niittää. Mutta nyt +näyttää lehti kääntyvän; hänen suuressa oikeusjutussaan julistaa +senaatti vapauttavan päätöksensä v:na 1831 sekä sakkoihin että +Walléen'in kerettiläisyyssyytöksiin nähden, johon jo edellä toisessa +yhteydessä lyhyesti viittasimme ja josta myöhemmin erikoisessa luvussa +vielä tarkemmin teemme selkoa. Onnen aurinko näkyy täydeltä terältään +rupeavan hänelle paistamaan. Hän alkaa saada kansalaisiltaan +myötätuntoa ja tunnustusta yhä yleisemmin osakseen ja siitä on +seurauksena, että hän vaikka jo käyden kuudettakymmentä silloin tällöin +taas helkyttelee kanneltaan julkaisten Sanan Saattajassa Viipurista +runoja, toisinaan uusiakin, vaikka vain W.S:n nimimerkillä +varustettuja, kuten eräässä myöhemmässä luvussa osotamme. +Myötätuntoisuutta, Juteinin hyvien pyrkimysten ymmärtämistä ja hänen +suomalaisuuden hyväksi uhrautuvaa työnsä tunnustusta esim. osottaa +seuraava »lähetetty» runo, nimeltä Toivo ja Kiitos, jonka lukija on +löytäviä Sanan Saattajan Viipurista 11 n:osta v. 1833 maalisk. 16 p. +Painatamme siitä Juteinia koskevan kohdan tähän: + + ------»Waan en taida taivutella + Saataa olla sanomata + Judén'ista julkisesta, + Miehestä niin mainiosta. + Se on selvä Suomalainen, + Meidän kielemme kokia; + Hän on paljon työtä tehnyt + Vakaisesti valistanut + Meidän kansan kalloloita, + Aivan hyvyyden halusta, + Vaan ei palkinnon perästä».------ + +Ihmekö, että Juteini, tämäntapaisen tunnustuksen saatuaan, +suomenkielestä laulaa lirittää leivon lailla: »Helisewä, hellä kieli, +soma niin kuin linnun soitto». + +Ja jonkun aikaa myöhemmin tulee hänen osakseen, tietenkin etupäässä +hänen ruotsiksi suoritetusta tieteellisestä kirjailijatoimestaan, kuten +eräässä myöhemmässä luvussa likemmin saamme nähdä, taaskin julkinen +tunnustus, jonka vertaista hän ei aikaisemmin olisi voinut uneksuakaan. +Tarkotamme sitä tapahtumaa, kun hän yliopistomme 200-vuotisessa +riemujuhlassa v. 1840 seppelöidään kunniatohtoriksi. + +Mutta jo vähän ennen tätä hän samana vuonna sai ensin runoilijana +kehotusta ja sitten virkatoimistaankin tunnustusta, joista nyt sananen. + +Kehotus tuli taas, niinkuin edelläesittämämme runomuotoinen +tunnustuskin Sanan Saattajan palstoilta ja liittyi ennen mainittuun +vuonna 1840 julkaistuun elämäkertaan. Siinä annetaan täysi tunnustus +Juteinin tähänastisilla harrastuksille suomenkielen hyväksi ja +odotetaan vielä paljon hänen runottareltaan, kun hän maistraatin +sihteerivirkansa jättäneenä, kuten tulemme näkemään, on vapaa +antautumaan yksinomaan sen palvelukseen. Useissa kohdin +alkusoinnullinen ja kauttaaltaan runollinen kehotus kuuluu: +»Puolentoista kuukauden paikoille sitten päättyi siis J:nilta julkisen +viran toimitus. Ajatellessamme että hän, moninaisia esteitä ja +vastoinkäymisiä vastaan sotiessa ja tärkiäin viivyttämättömäin +virka-töidensäkin välillä säilytti halun ja rakkauden äidin kieleen +puhtaana ja palavana ja että hänen kanteleellansa oli heliä ääni ja +soittajalla silmä selkiä jo silläkin ajalla, kuin sormet melkein +lakkaamata olivat väsyttävissä virka-töissä kiini ja on taivas sangen +tymperä, niin lieneekin meillä syy toivoa häneltä Suomen kielelle uutta +ja runsasta vuoden tuloa nyt, kuin ei viran vaivat ja väsytykset enä +kiellä häntä Wäinämöisen kanteletta ylen-aikaa käsivarrella +kantelemasta, eikä elämän murheet estele häntä, sormet soittokielillä, +yhä ylös kirkkauteen katselemasta, josta valo alas-vaipuu soittajankin +sieluun selittämään hänelle oman sydämensä tuskin aavistettua syvyyttä, +ja nimeilemään nimettömiä ja sanoihin solmeilemaan tuolta ylhäältä +tuotettuja ihmet-ilmestyksiä, vähemmin näkeville kuolevaisuuden +matkakumppanille loisteeksi liikunnoillansa. Totta kyllä on meidän +mieheltä elämä-kulku jo kauvan puolen päivän paikkoja ohitse, mutta +kaukana on vielä hänestä elämän ehto-hämärä ja jokaiselle pohjan +pojalle tietty, että keski-illoista vasta alkaa taivas täällä oikein +seljetä ja sinertyä ja mieli mehuta ja liikunto oikein luokostua +liikkuvalta ja työ oikein käydä mieltä myöten työn tekevältä».-- +Kuitenkin Juteinin tuotteliain ja tärkein työkausi kirjailijana oli jo +ohi, vaikkakin hän tuota kehotusta vielä jonkun verran noudatti. + +Maistraatin sihteerin viran Juteini jätti helmikuun 17 päivänä 1840, +oltuaan sen haltijana 26 vuotta ja 2 1/2 kuukautta. Erotessaan hän oli +vanhin virkamies Viipurin maistraatissa ja jo ennen mainittu Sanan +Saattajan »Kertomus J. Juteinin elämän vaiheista» antaa hänestä +virkamiehenä sellaisen arvostelun ja tunnustuksen, että hän +toimekkuutensa kautta oli »viran toimituksissa ansaitun arvon voittanut +kaikilta----kaupungin asujamilta». Tämän arvonannon ja kiitollisuuden +näkyväksi osotteeksi »toimellisesta ja pitkällisestä palveluksesta» +lahjotti Viipurin kaupungin kauppias- ja porvarikunta Juteinille +sirotekoisen kannellisen hopeamaljan. Lahjan hän sai vastaanottaa itse +läänin herra kuvernöörin kädestä maistraatin huoneustossa saman vuoden +kesäkuun 26 päivänä. Malja, joka painoi 11 naulaa (eli noin 4,7 kiloa), +oli teetetty Pietarissa ja oli maksanut lähes 1,500 ruplaa. Se oli +sisältä kullattu, ja sen ulkopinta oli »paitsi muita kaunistuksia» +yhdelle puolelle koristeekseen saanut Viipurin kaupungin vaakunan ja +toisella luettiin seuraavat piirrokset: + + Jakob Juteinille. + Wiipurin kaupungin Sihtierille, + 26 vuotisista vaivoistansa, + Kaupungin kaupiaskunta. + 1840. + + Mitä hohtava kopia, + Kuta kulta kiiltäväinen, + Nepä muuttuvat moneksi. + Muistosi on muuttumatoin.[59] + +Tästä kunnianosotuksesta kertoo meille lauvantaina seuraavan heinäkuun +4 päivänä Sanan Saattaja Viipurista 27 numerossaan, eräässä +uutisentapaisessa tiedonannossaan, jonka jälkeen heti seuraa »_Jaakko +Juteinille_» omistettu pitkä ylistysruno.[59] Sen lopussa on merkki -g- +Runon luulisimme pastori K.H. Ignatius'en[60] sepittämäksi, johon +nimeen sen alla oleva merkkikin viitannee. Mainittu kunnianosotus onkin +se »uusi tilapää» (1. tilaisuus), kuten uutisessa sanotaan, joka on +panegyrisen runon aiheuttanut »puheen jatkannoksi» tuolle aikaisemmin +esitetylle hauskalle ja myöskin ylistävälle »Kertomukselle J. Juteinin +elämän vaiheista». Tämän taas Sanan Saattajan toimitus on aiheutunut +kirjottamaan, kuten edellä näimme, huhtikuun 4 p:n numeroon Juteinin +eroamisen johdosta maistraatin sihteerivirastaan. Ja tottahan se +(toimitus) »Sanoma-Seuransa»[61] jäsentäkin muistaa kirjotuksella +merkkitapauksen sattuessa. Ja jos ei enää »Sanoma-Seuraa» olisikaan +ollut olemassa entisen toimittajan, kappalaisen K.V. Virenius'en, +luovuttua lehden toimituksesta, niin täytyi uuden toimittajan, +nähtävästi juuri Ignatius'en, muistaa vanhaa ja monivuotista avustajaa, +Juteinia. Nuori ja innokas Ignatius onkin runollisesti hänestä puhunut, +kuten edellä näimme. + +Mutta pelkkään myötäkäymiseen ei Juteini milloinkaan ollut tottunut. +Jos hänelle näihin aikoihin olikin ollut, mikäli tiedämme, kaikki +myönteistä ja hän osakseen olikin saanut paljon kunniaa ja tunnustusta, +niin tuli jo seuraavana vuonna (1841) aika kova isku, silloin sattui +miehelle onnettomuus sellainen, joka on pahimpia, mitä ihmistä kohdata +voi. Hän kadotti vaimonsa! Tästä tapauksesta hän laulaa Runon +Tähteissänsä (painettu 1844): »Sydän sula syttyneenä Luojan luoksi +ylenee», ja »Kunnolla kulkewan maailman matkat onni on oiwa: hänelle +kuoleman hetkellä Herran lohdutus loistaa». Sitten: »Luonnon luja +Ryöstö-wouti, kutsuttuna kuolemaksi, lainan[62] wiepi laksohonsa»; +mutta vaikka se näin tekeekin, niin se »waan ei vaadi arwoamme, eikä +kunniaa kukista». Tästä »ryöstömiehestä» hän samassa kohdassa +ajattelee: »Eipä luowu elämästä kuolo muita murtawainen; wasta loppu +wanhan luonnon kuolemangin kukistaapi.» Toisessa kohdassa samaa kirjaa +hän kuolemasta taas kirjottaa: »Itse kuolo ihmisellä taudin tuskan +liewitessä käypi kerran keweäksi; erittäissä elämästä hengi wielä +wirkistyypi niin kuin kytö kynttilässä loppuwana leimahdellen, illan +suussa päiwä pilwet purppurallansa punaillen». Ja eräässä toisessa +paikassa: »Elon uuden uskojalda, taikka toisen toiwojalda taudin nuolet +taitetaan, kuolon voima voitetaan». + +On niinkuin hän omaa avioliittoansa olisi ajatellut, kun hän samalla +sivulla viimeistä edellisen runopätkän viereen sijottaa seuraavat +runopukuiset, oivalliset mietteet: »Siweys on side oiwa, wanne wahwa +ystäwyyden» ja »Syystä lapsen syndymässä awio on niin kuin aita +seisomassa säipäinensä (sic!), joita witsa, joka aika ymbärillä, +yhdistääpi». Ja ehkäpä hän oman vaimonsa suhteen on joutunut seuraavan +totuuden kokemaan, jonka hyvänä opetuksena tahtoo terottaa muiden +aviomiesten mieliin: »Waimoldasi waatiwainen kauan kestäwää hywyyttä! +ole itse oiwan lainen, etsi wirheissä wähyyttä; siitä nainen siwenee, +pahastakin paranee». + +Mutta Juteinin surullakin oivan vaimon kuoltua täytyy olla rajansa, +siksi hän samassa runokirjassa laulaa: »Pilvi päiwän pimittääpi, murhe +muodon mustendaa, siksi että ennättääpi aika huolen huojendaa». Ja +muistellen raamatun lohdullista opetusta kuolleiden ylösnousemisesta +hän riemastuneena jälleennäkemisen iloa ajatellen huudahtaa: + + »Kuolewa manalan majohin kulkee, + ystäwä hautansa huolella sulkee; + waan vielä ystäwät yhtywät kerran + heräten ilolla huudossa Herran». + +Ja hänen poikansakin Joël Jacob voi äidin kuoltua lohdutella itseään +seuraavalla, »Hauta-piirroksia» nimisestä kokoelmasta otetulla, +säkeistöllä, joka sitten myöhemmin sopi hänelle lohdukkeeksi isänkin +mentyä manalaan + + »Lapsilla on huoli, + kuin nyt isä (äiti) kuoli; + mutta taiwahassa jälle tawataan, + koska armon helma heille awataan». + +Niinkuin aikaisemmin osotimme, oli Juteini tullut rikkaaksi +asianajolla. Mutta epäilemättä oli hän, sen ohella että hän hyviä +tuloja nautti, myös ollut kaikessa säästäväinen, samoin kuin +luultavasti hänen vaimonsakin. Heillä nähtävästi oli ollut ohjeena se, +minkä Juteini Runon Tähteissäänkin meille kaikille yleensä suosittaa: +»Joka on jalo ja toimesta tarkka, sillä on tallella taskussa markka: +toimella puutokset poistellaan, onnelle ohjakset laitellaan». + +Niinikään näimme jo, että hän osakseen sai tunnustusta hyvistä +pyrkimyksistään ja suurta kunniaakin. Huolimatta kaikesta tästä on +hänen nähtävästi pohjaltaan vakava luonteensa kuitenkin, kaiketi +osaltaan sekä monista katkeroitumisista että kohdanneista suruistakin, +myöhemmällä iällä tullut vielä vakavammaksi ja milt'ei +uskonnollismieliseksi, niin että hänen runonsa sävel silloin usein on +tällainen: + + »Isän tykö ikäwöiten + hengi harras halajaa, + kiittäwänä kipinöiten + Luojan luoksi palajaa». + +Niinkuin eräässä myöhemmässä luvussa tarkemmin tulemme selostamaan, on +suomalaisuuden toinen heräys v. 1844 saanut Juteinin kirjalliset +harrastukset heräämään uudelleen eloon ja nyt hän omissa nimissään +lähettää julkisuuteen »Lauseita Jak. Juteinin Kirjoista» ja +»Sananlaskun Koetuksia ja Runon Tähteitä», josta juuri tässä edellä +lainasimme säkeitä, sekä 22 kappaletta arkkiveisun kokoisia vihkoja +runoja y.m. + +Tohtori J.W. Ruuth kertoo Viipurin kaupungin, jo ennen mainitsemassamme +historiassaan,[63] että Juteini jo v. 1845 oli saanut luvan perustaa +toisen kirjapainon, mutta ett'ei hän sellaista kuitenkaan perustanut. +Sen sijaan Viipuri saikin toisen kirjapainon v. 1850 siten, että +kirjanpainaja C.V. Holmström sinne muutti kirjapainonsa Sortavalasta. + +»Valistuksen virittäjänä», valon sytyttäjänä oli Juteini koko +miehuutensa ja tärkeimmän kirjailijaoloaikansa ollut. Sen vuoksi meitä +ihmetyttää suuresti, kun saamme tietää, että sama mies vanhoilla +päivillänsä, vaikka olikin varakas ja siis ilman sivutulojakin hyvin +toimeentuleva eikä ensinkään enää niiden tarpeessa, rupesi »valon +sammuttajaksi», painoasiamieheksi eli sensoriksi. Kuitenkin on hänen +kunniakseen mainittava, ett'ei hän kuuluisaa 1850-vuoden kieliasetusta +tai sen vaatimia samantapaisia kuristustoimenpiteitä koskaan alistunut +noudattamaan, kun sitä vaadittiin, vaan jo edellisenä vuonna luopui +sensorintoimesta. Kanavan lakkautuksen jälkeen, näet, oli Viipurissa +yritetty saada eloon aikaisempi Sanan Saattaja Viipurista. Mutta +Juteinin olisi pitänyt sensorina sitä ehkäistä. Tapauksesta kertoo +Europaeus Lönnrot'ille kirjeessä tammik. 31 p:ltä 1849 seuraavasti. +»Sanansaattajan ulosantamista kohtasi varsin outo este. Läänin +kuvernööri (Kasimir von Kothen) nimittäin antoi käskyn sensorille, +ett'ei hän saa painoon luvata lehteä, olkoon siinä kirjotukset mitkä +hyvänsä. Sensori Judén erosi järkiään virastansa. Sanansaattaja seisoo +valmiina kirjapainossa, mutta ei pääse hiiskumaan.».[64] + +Näin kaikista muista viroistansa eronneena paitsi nähtävästi helposti +hoidetusta laivanmittaajatoimestaan, jonka hän näkyy kuolemaansa asti +pitäneen, jo hyvin ijäkäs Juteini ajatteli kaikkien lukemattomien +kirjotelmiensa yhteistä painosta, jota varten hän, kuten jo edelläkin +näimme, oli mahdollisesti aikonut oman kirjapainon hankkia. Koottujen +suomenkielisten teostensa laitosta hän nähtävästi 1840-luvulla olikin +puuhaillut, ehkäpä sentään enimmin vuosien 1844:n ja 1847:n välisenä +aikana, koska hän v. 1844 painatti jo edellä mainitut julkaisut, +suureksi osaksi vain uusittuina tai uudelleen muodosteltuina laitelmina, +ja v. 1847 pani »kuluneen runo-weitsensä tauluun» selvästikin merkiksi +siitä, ett'ei hän »hanhensulkaansa» enää kirjailijana terottaisi. +Kaiketi juuri noina vuosina hän järjesteli, tarkasteli ja muunteli +entisiä kirjotuksiaan sanotunlaista painosta varten, vaikka hänen +elämäkertansa kirjottaja on olettanut hänen siinä työssä viettäneen +kaikki loppuvuotensa, kunnes kuolema katkaisi vanhukselta elämän +langan vuonna 1855. Mutta onhan sentään mahdollista, että tuo +tiedonanto onkin totuuden sisältävä perinnäistieto eikä pelkkä +olettamus, että, näet, 70-74 vuotias ukko vielä kykeni kirjalliseen +työhön; sillä onhan niitä ollut kaikkina aikoina poikkeuksia +vanhustenkin joukossa, jopa jokunen sellainenkin, joka 80-vuotiaana +vielä on kyennyt luennoimaan ja siinä suoriutumaan hyvin. Kuitenkin +olisin hyvin taipuvainen uskomaan Juteinin omaa tiedonantoa, että hänen +»runoveitsensä» vuoden 1847 jälkeen on saanut levätä rauhassa +»taulussaan» sekä ett'ei hänen »suomenkielisten teostensa +parantelemisesta»[65] enää voinut olla puhetta ja tuskin +muuntelemisestakaan edes huonommiksi; siksi vanha ukko jo siihen oli. +»Järjestelemisestä» en sen sijaan tahdo mennä sanomaan mitään. Nämä +järjestetyt kirjotukset, Juteinin kootut teokset, eivät kuitenkaan +hänen eläissään nähneet julkisuutta; vasta hänen kuoltuaan ne +painettiin. Mutta saanemme tähän palata toisessa yhteydessä. + +Renvall ja Juteini olivat suomenkielen oikeinkirjotuksen uudistajia, +edellinen etupäässä tietopuolisesti, jälkimäinen taas käytännössä. +Mutta Renvall meni pitemmälle uudistuksissa kuin Juteini ja hän niissä +sai yleisen käytännön lopulta puolelleen ja nykyään kirjotamme +jokseenkin hänen ehdotustensa mukaisesti. Juteini, vaikka olikin monia +tärkeitä uudistuksia rohkeasti ottanut käytäntöön, kuten jo +edellisessäkin näimme ja tulemme vielä edempänäkin näyttämään, ei +kuitenkaan tahtonut luopua b:stä m:n, g:stä n:n ja d:stä n:n ja l:n +jäljessä, koska hänestä tässä kansankielen käyttö antoi tukea +tällaiselle aikaisemman kirjakielen kirjotustavalle. Hän pysyi näin +aina kuolemaansa asti, niinkuin J. Krohn sanoo, »itsepintaisesti +vanhentuneen kirjotustavan ainoana viimeisenä mohikaanina». Tietysti +Juteinin mielen lopulta täytyi olla jonkun verran myrtynyt tästä, +vaikkakin vain osittaisesta, epäonnistumisesta oikeinkirjotustapaa +määräiltäissä ja siinä, että tässä yleinen käytäntö vähitellen yhä +enemmän ja enemmän muuttui hänen edustamastaan kannasta, kunnes hän +siinä oli yksin. Mutta toinenkin huolen aihe oli hänellä. »Murteitten +taistelua», joka aiheutui siitä, että kukin suomea käyttävä kynäniekka +käytti oman synnyinseutunsa kansankieltä, oli kestänyt jo vuosikymmeniä +eikä ollut vielä tauonnut, kun Juteini jo oli kirjailijauransa +lopputaipaleella. Juteini itse oli, kuten jo aikaisemmin näimme, +suomenkielen käytössä harvinaisen vapaa murteellisuudesta ja sen +kirjakieltäkin hän halusi siitä puhdistaa. Kun tämä ei onnistunut, niin +hän siitä v. 1844 valittaa, kuten tulemme näkemään vielä myöhemminkin +esittäessämme hänen kirjotustaan »Pari sanaa suomeksi 1844», joka +tietääksemme kuitenkin oli painettuna vasta hänen koottujen teostensa +4:nnessä osassa. J. Krohn sanoo kuulleensa »vastahakoisuuden tuota +kirjallisuudessa ilmaantuvaa kirjavuutta vastaan viimein tehneen koko +suomalaisuuden harrastuksen ukolle vastenmieliseksi». Ja toisenkin +suupuheen Krohn kertoo, vaikk'ei hän sen »luotettavaisuutta kuitenkaan +voi taata», ja sen mukaan »oli Juteini viime vuosinansa muuttunut +melkein suomalaisuuden vastustajaksi». Näillä vanhoilla päivillään, +joista tässä yleensä viimeksi on ollut puhetta, on Juteinilla toisinaan +vielä ollut kolmaskin syy suutahtaa, jotta hän äreänä joskus on jakanut +omankäden-oikeuttakin. Tarkotamme sitä, että hänen kerrotaan olleen +eläinsuojelija jo ennen, kuin maassamme eläinsuojelusasiaa oli aljettu +ajaa ja sen eteen järjestelmällisesti työtä tehdä. Jo v. 1810 hän +Kirjoituksia vihkoonsa ensimäiseksi pani runon Teurastamisesta elli +Lahtaamisesta, v. 1816 oli Pila-Kirjoituksia kirjassa pila Armeliaisuus +nimeltä ja v. 1817 oli Ajan Wiete runovihkosessa runo Kuoharista elli +Salwaajasta, joiden kaikkien sävy on eläimiä säälivä. Mutta +varsinaisemmin eläinsuojelusta tähtääviä jotkut hänen kirjotuksensa +ovat vasta hänen myöhemmällä ijällänsä. Ja se on epäilemättä myös vasta +tältä ajalta, kuin kertomukset hänen eläinsuojelusharrastuksestaan on +kotoisin. Tämän kirjottajalle esim. reistraattori O. Himmanen +Viipurissa (v. 1913) kertoi kuulleensa v. 1896 (siis: ennenkun Krohn'in +Suomal. Kirjallis. Vaiheet ilmestyi) silloiselta maistraatinsihteeri +Aschan'ilta, että ukko Juteini tullessaan Neitsytniemestä »Turun +sillalle» ja kohdatessaan markkinaväkeä, joka rääkkäsi hevosta, oli +kepistänsä »antanut» rääkkääjälle. Aschan oli sen kertonut osotteeksi +siitä, että Juteini oli vähän omituinen. Muuta »omituista» hän ei +sentään ollut kertonut. Kun ennenmainitulta ent. kirjakauppias +Howing'ilta kysyin: voiko tuossa kertomuksessa, jonka Krohn kertoo +vielä yleisemmässä muodossa, olla perää; saattoiko Juteini ilman +ikäviä seurauksia uskaltaa rangaista rääkkääjää, niin hän sanoi tuon +voineen olla hyvin mahdollista ja uskottavaa.[66] Ottaen huomioon +aikaisemmin esitetyt vastoinkäymiset, surun vaimon kuoleman johdosta ja +ehkäpä sensorina olonkin sekä vihdoinkin nuo pienemmät, viimeksi +kerrotut »kiusat», emme sitä ihmettelisi, joskin Juteinin luonne olisi +kehittynyt jonkun verran ihmisiä vierovaksi ja araksi, etenkin kun hän +voimansa päivinä kirjallisten harrastustensa takia paljon työskenteli +kirjojensa ääressä ja kynäänsä ahkerasti käytti, jotta, kuten +muistamme, hänen silmänsäkin liiasta rasituksesta vahingoittuivat, eikä +hän ehkä tarpeeksi paljon ehtinyt seurustelua harjottaa. Eikäpä tällöin +ollut myöskään mikään mahdottomuus, ett'eikö hän vanhoilla päivillään +voinutkin olla »vähän omituinen». + +Kun Juteini otti eron sensorinvirasta v. 1849 Kothen'in rettelöimisten +takia, niin Europaeus siitä kirjotti Lönnrot'ille. Europaeus seurasi +siis valppaasti Viipurin, koulukaupunkinsa, tapahtumia ja Juteinia +etenkin tässä tapauksessa koskevaa. Sen vuoksi olisimme valmiit +otaksumaan, että juuri hän v. 1855 ensimäisenä uutisessa ilmottaa +Suometar-lehdelle Helsinkiin Juteinin kuolemasta, jos hän kesäk. 25 p:n +seutuvilla on ollut Viipurissa[67] ja uutisen loppuun merkitty -t.-s. +voisi sopia hänen nimimerkikseen.[68] Hauskasti kirjotettu uutinen +lehden 27 n:ossa kuuluu: »--Wiipurista 25 p. kesäk.»...--Viime +keskiviikkona, 20. p. t.k. muutti täältä maanalan majoihin vanhus, koko +Suomen kansalle tuttu nimeltänsä, entinen maistraatin sihteeri, +viisausopin tohtori Jaakko Judén, eli paremin tunnettu nimellä Jaakoppi +Juteini. Tämä kunnioitettu ja ylistetty mies ja runoilia kuoli, jonkun +ajan sairastettuansa, hiljalleen vanhuuttansa ja oli eläissänsä +epäilemättä ensimäisiä miehiä niistä, jotka ovat uutterat ja rehelliset +virassansa ja kantavat sitte harmaat karvat kunnialla. Kaikki +suomalaiset sen nyt tietänee muistuttamattakin, että tämä vainaja oli +aikoinaan armaan äitimme kielen kohotuksessa kanssa yhtenä +nurkkakivenä, »Arwon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa», +lauletaan joka kulmalla ympäri maatamme ja tietänee sen kanssa kaikki, +että sen suositun laulun on tehnyt Jaakoppi Juteini, mainitsematta +monia muita tekemiänsä. Juteini on siis Suomen muistettavia miehiä, +jolle nyt siis toivottelemme kepiät mullat!» + +Seuraavassa eli heinäk. 13 p:n n:ossa oli sitten Suomettaren osastossa: +»Kotimaalta» toimituksen omissa nimissä julkaistuna näin kuuluvia +»muistosanoja vainajasta», jotka nähtävästi lehden silloinen, +suomalaiseen kirjallisuuteen perehtynyt, päätoimittaja itse, Fredrik +Polén, oli kirjottanut: »--_Jaakko Judén_, tämä ikimuistettava ja +rakastettu kirjaniekka, jonka kuolemasta 20 p. kesäk. jo viime n:rossa +kerroimme Viipurista, oli talonpojan poika syntynyt 15 p. kesäk. 1781 +Juutilan tilalla Hattulan pitäjässä Hämeetä. Omasta halustaan eikä +osaten muuta kuin äitinsä, suomen kieltä, tuli hän v. 1793 Hämeenlinnan +kouluun, kävi sitten koulua Turussa, kunne pääsi v. 1800 oppilaaksi +Turun yliopistossa, missä hän ensin aikoi lukea papiksi[69] vaan muutti +omantunnon syistä tämän aikomuksensa, ja alkoi valmistaa itsensä muihin +virkoihin. Vaan köyhyys pakoitti hänet lasten opettamalla hankkimaan +elatuksensa, ja näin sujui oman oppinsa hakeminen hitaasti. V. 1812 +pääsi hän v.t. majistraatin sihtieriksi Haminassa, kunne 2 p. jouluk. +1813 sai, porvariston yksimielisestä kutsumuksesta,[70] voimistuskirjan +majistraatin-sihtieriksi Viipurissa, josta virasta hän v. 1840 otti +eronsa, ja vietti senperästä loppu-ikänsä suomalaisen kirjallisuuden +hyödyksi[71] ja rauhassa. V. 1810 painatti hän ensimäisen suomalaisen +kirjansa, nimeltä »Kirjoituksia», Turussa. Sitä ennen eli v. 1804 oli +hän ikimuistettavan Porthanin kuolemasta painattanut Turun +ruotsalaisiin sanomiin huolirunonsa, alkava sanoilla: »Mies on ollut, +mies on mennyt». Viipuriin tultuansa toimitti hän yhden suomalaisen +kirjaisen toisensa perään aina vuoteen 1827, jolloin häntä alkoivat +kovasti ahdistaa ja syyttivät hänen kirjassansa: »Anteckningar af +tankar i hwarjehanda ämnen» (Maineita kaikenlaisissa aineissa) +rikkoneen kirkon oppia vastaan, ja kirja tuomittiin julkisesti +poltettavaksi. Sittemmin lakastui hänen palava intonsa isänmaan +kirjallisuuden hyödyttämiseksi kirjain toimittamisella. V. 1844 +toimitti hän kuitenki vielä kaksi teosta julkisuuteen, nim. »Lauseita» +ja »Sananlaskun koetuksia ja Runontähteitä».[72] Kuollessansa +likemmä[73] 74 vuoden ijässä, Jäi hänelle vaan yksi poika +perilliseksi.--Ruumis-arkun kannelle oli liitetty nämä vainajan omat +runon palaiset: + + »Uni ja kuolema, weljekset vanhat, + Ehtiwät alati awuksi meillen + Uni on virkistys wäsywän Warren, + Kuolema uudistus uupuwan hengen». + +»Me toivomme, että joku vainajan likimäisistä ystävistä ja tuttavista +toimittaa ansiollisen ja arvollisen kuvauksen tämän isänmaan uroon +kauniista elämästä ja vaikutuksesta, ja vakuutamme, että S:tar avoin +sylin tahtoo semmoisen julistaa lukijoillensa». + +Niinkuin edelläolevista muistosanoista selviää, pidettiin Juteinia hänen +kuollessaan aito »isänmaan uroona»; hän oli »ikimuistettava ja +rakastettu kirjaniekka»; hän oli »vanhus, koko Suomen kansalle tuttu +nimeltänsä»; hän oli »kunnioitettu ja ylistetty mies ja runoilia»; hän +»oli eläissänsä epäilemättä ensimäisiä miehiä niistä, jotka ovat +uutterat ja rehelliset virassansa ja kantavat sitte kunnialla harmaat +hapsensa.» Hän »on Suomen muistet tavia miehiä», sillä »kaikki +suomalaiset sen nyt tietänevät muistuttamattakin, että hän oli +aikoinaan armaan äitimme kielen kohotuksessa kanssa yhtenä +nurkkakivenä». + +Voikohan enempää tunnustusta pyytää! Onko monta Suomen miestä, jotka +eläessään ja kuollessaan ovat niin tunnettuja?! Kaiketi myöhempänä +aikana ja luultavasti Itä-Suomessa on syntynyt eräs Juteinia +kunnioittava runokin, joka alkaa sanoilla: »Jaakko Juteini jalo Herra +Viisas Viipurin isäntä». Sitä laulettiin aivan yleisesti vuoden 1876 +seutuvilla Kirvussa, kertojani, opettaja ja maallikkosaarnaaja Pietari +Kuusan kotipitäjässä hänen poikavuosinaan (tiedonantaja on syntynyt v. +1864). Tästä päättäen on Juteini ollut itäisessä Suomessa vielä kauan +aikaa tunnettu ja kaiketi vielä tänä päivänä vanhimman sukupolven +tuntema. Pohjanmaalla hän oli myös Pietari Päivärinnan nuoruudessa +tunnettu »Pila Pahoista Hengistä» nimisen kirjansa kautta, koska sen +osasi jokainen P:n kotipitäjässä ulkoa (»Elämäni» siv. 28). Lopella +tapasi prof. Setälä, ylioppilasvuosinaan siellä liikkuessaan, myös +erään henkilön, joka osasi sen. Tästä kaikesta saanemme tehdä sen +johtopäätöksen, että Juteinin nimi todellakin aikoinaan on ollut +tunnettu kautta Suomen niemen ainakin hänen teostensa takia. Ja että se +myöskin on ollut kunnioitettu, siitähän on esitetty jo monta +todistetta, m.m. yliopiston osottama kunnia. Niinikään on hän +suomalaisuudestaan saanut tunnustusta niiltä, jotka sille ymmärsivät +arvoa antaa. Sanan Saattaja ja Suometarhan häntä tästä kiittivät, ja +v:na 1861 J.V. Snellman Litteraturblad'in kirjotuksessa »Hvad var +Porthan» sanoi kunnioittavasti, että Juteinissa, tuossa Porthan'in +aikuisessa ylioppilaassa, heräsi halu jäljittelemään Topelius'en +keräämiä Suomen kansan runoja ja luomaan uudenaikainen suomalainen +runous, sekä että Topelius'en ja Juteinin esiintyminen herätti taas +Gottlund'in toimintaan suomalaisen kirjallisuuden edistämiseksi, ja +vihdoin lisää Snellman tähän vielä, että Lönnrot Gottlundin »Otavasta» +ja Juteinin lauluista sai ensi sysäyksen tuomaan päivän valoon +»Kalevalan» ja »Kantelettaren». + +Jo aikaisemmin olemme viitanneet siihen, että Juteini vanhoilla +päivillään oli järjestellyt, tarkastellut ja muunnellutkin entisiä +suomenkielisiä kirjotelmiaan uutta yhteistä painosta varten, vaikk'ei +niitä hänen eläissään enää painettu. Mutta isänsä kuoltua poika Joël +Jacob Judén[74] painatti nämä painokuntoon järjestetyt kirjotukset +vuosina 1856-1858 nimellä »Jak. Juteinin kirjoja», joita on kokonaista +9 osaa. + +Kun Juteinin henki vuonna 1855 kesäk. 20 p:nä löysi levon haudan +hiljaisuudessa, niinkuin jo aikaisemminkin on viitattu, niin hänen +maallinen tomunsa kätkettiin maan poveen Ristimäen suomalaisella +hautausmaalla lähellä Viipuria. Viereiseen hautaan oli hän ennen +haudannut vaimonsa ruumiin. Haudalla on korkealla jalustalla suuri +kivilaatta, jolle on piirretty:-- + +»Tässä lepäävät Maallisen Viisauden Tohtori Jaakko Juteini syndynyt 15 +päivänä Heinäkuussa 1781 kuollut 20 päivänä Kesäkuussa 1855 + + ja + +hänen puolisonsa Katharina Margaretha Juteini kuollut 7 päivänä +Kesäkuussa 1841. + + Tuskassa turva on tuonelan retki, + huoleta haudassa huokaus hetki, + jossa ei rasita rauhattomuus + endisen elämän levottomuus». + + + + +III. + +JUTEINI KÄÄNTYY KANSANSA PUOLEEN SUOMENKIELELLÄ. + + +Niinkuin lukija jo edellä huomasi, painaiti Juteini ensikerran jotakin +kynästään lähtenyttä v. 1804 salanimellä Hämäläinen. Kyhäelmä oli runo, +tehty hänen opettajansa Porthan'in muistoksi. Turun yliopiston +prosessori H.G. Porthan oli, näet, äskenmainittuna vuonna kuollut, ja +Juteini julkaisi sen johdosta »Åbo Tidningissä»[75] allaolevan surua +uhkuvan runon murheensa osotukseksi. Surun aihetta hänellä todellakin +oli, sillä opettaja oli opastanut ja kehotustakin antanut nuorelle +runoilemaan yrittelevälle.[76] + + »Mies on ollut, mies on mennyt + ah! kuin rindani ahdistuupi. + Tässä tosin tuhannetkin + ovat syngeät sydämet, + koska kuolema kowasti + kutsui tääldä tuonelahan + miehen kuuluisan kylissä, + kaupungissa kuuluisamman, + Walda-kunnissa walitun + tähden oppinsa tukewan, + hywän-suowan sydämensä, + ymmärryksens' ylimmäisen, + toimens' tarkan ja tulisen + ilman järjen järkähdystä; + sanall' yhdellä sanottu, + taikka puolella puheella: + eipä wertaista wedetä + joka ajan andimista, + eipä saata wuosi-sadat + tänne wainajan tapaista. + Tämä yksin yhtyänsä + oli kaikki kaikillekin; + oli siellä taikka täällä, + aina oikaisi asian + joka Opissa jalosti, + sekä tiesi että taisi, + sekä pyysi että pysty' + tehdä tempungin todella + selkeäksi syvimmängin + warsin wiisaalla tawalla; + aina omians' opetti, + ohjas' wielä outojakin + taidon tielle tasaisesti, + walmisteli wakaisesti, + johdatteli joukottaisin + ymmärryksen ystäviksi; + teki työtä työlähindä + ahkerasti aikanansa. + + Tämän tiettäwän totuuden + taitaa Turku todistella, + jonne saatti Suomalainen + muistomerkit muistettawat, + Kirja-huoneet hywät täytti + kaunihilla kappaleilla, + wahwisteli wiisaudet + luku-miehille lujille + Auran Akatemiassa, + jonga hän on isä ollut, + ollut tuki, ollut turwa, + aina etsinyt etua + lähteissänsäkin lepohon, + jold' on kowin kaiwattawa + rauhin majoin mendyänsä. + + Nyt on näändynyt elosta + mainittawa Mestarimme, + niin kuin ruoko runnelduna. + Oppi-isämme iloinen + on jo jättänyt hywästi + matkustajat maa-ilmassa, + ----pois on mennyt Porthanimme! + + Eipä pojat Pohjanmaalda,[77] + miehet muutkan Suomen maassa + taida suullansa sanella, + kuing' on kungin mieli karwas, + mieli karwas, rinda raskas, + koska saattawat surulla + mustan murheensa sumussa, + särjetyillä sydämillä + sielun parhaan puetusta + maaksi jäälle[78] maatumahan, + jost' on aineemme otettu. + Mutt' ei muutu nimi maaksi, + nimi miehen mainittavaan,-- + wuodet tähän woimattomat + owat ajassa alati; + sill' ei kuollut kuolemassa + sangen hywä sanomansa, + ehkä ruumis raukeneepi + mustan mullan muotoiseksi; + ei se muutu muistossamme, + lähde suomen sydämistä, + ehkä sielu säilytetty, + kaunistettu kunnialla, + maasta warahin waelsi.» + +Näin kaikui tämä Juteinin murheensävel uudessa painoksessa julkaistuna +»Lausumisia ja muita Wakaisia Runo-Kirjoituksia» nimisessä +runokokoelmassa, joka on »Wiipurissa Painettu And. Cedervallerin +tykönä, wuonna 1817.» Runo, joka alkuaan sanomalehdessä sai nimen: +»Edesmenneen muistoxexi,»[79] on tässä varastettu otsakkeella: +»Lausuminen Yli-Opettajan Porthanin muistoksi».[80] + +Kuuteen vuoteen jälkeen vuoden 1804 ei Juteini painattanut mitään +kirjotusta, mutta v. 1810, kun Suomi jo oli saavuttanut etuisan +asemansa, alkoi hänen teoksiaan ilmestyä toinen toisensa perästä, +etenkin sittenkun hän oli päässyt vakinaiseen virkaan Viipuriin v. +1813. + +Ensiksikin hän v. 1810 julkaisi siihen asti sepittämänsä runot nimeltä +»Kirjoituksia Jak. Juteinilda. Ensimmäinen Osa».[81] Kahdesta +viimeisestä sanasta päättäen Juteini aikoi jatkaa »Kirjoituksiansa», +mutta jatkoa ei moneen vuoteen tullutkaan. Hän eli siihen aikaan +»leivättömyydessä», jonka takia ei voinut kustantaa kirjojensa +painattamista. Mutta, kuten näimme jo edellä, hän v. 1813 sai +toimeentulonsa turvatuksi ja silloin alkaa hänen runolähteensä +pulpahdella tavan takaa. »Åbo Allmänna Tidningiin» ilmestyy, näet, +jo sinä vuonna »Suomalaisten Laulu Suurelle-Ruhtinaallensa».[82] Tämä +oli tosin vain mukailu F.M. Franzénin ainoasta suomenkielisestä +runosta,[83] mutta siksi itsenäisesti Juteini uudisti ja muunti sitä, +että runo on katsottava hänen omaksensa. Siitä tulikin pian tunnettu ja +rakastettu kansanlaulu. Kauniin ja todellakin viehättävän runon otsake +»Kandeleen Kaksoisissa elli Laulu ja Runokokouksessa» kuuluu: »Laulu +Suurelle Ruhtinaalle ja Suomelle» ja itse laulu:[84] + + »Eläkön armias + rakkahin Ruhtinas, + rauhallinen! + joka on onnemme, + Suomessa luojamme, + turwa ja toiwomme + täydellinen. + + Lausuttu linnoissa, + mainittu majoissa + Suomengin maan + hän isän innolla, + järjellä jalolla + walmis on walolla + wallitsemaan. + + Murhe jo muuttunut, + warjohon waipunut + unhotellaan; + mieldä nyt menoissa + taitoa tawoissa, + riemua rinnoissa + uudistellaan. + + Wahwa on waaroissa, + wakawa waiwoissa + Suomalainen, + uljas ja uudella + urhollisuudella, + uskollisuudella + alammainen. + + Maassamme mainiot, + wiljaiset wainiot + walmistellaan. + Toimella talossa, + suossa ja salossa + einettä elossa + kaswatellaan. + + Ruhtinas rauhainen, + Waldias wakainen + ja werraton, + onnessa ojennus, + waarassa warjelus, + pahasta pelastus + paras hän on. + + Suomella suojana, + tukena, turwana + eläkön hän! + Waeldain wieläkin + tuonelan tielläkin + muistossa meilläkin + eläkön hän!»[85] + +Onkohan kukaan hallitsija saanut osakseen syvemmin tunnettua ja +sievempää ylistyslaulua kuin jalo ensimäinen Aleksanterimme tässä; +suomalainen sydän siinä sykähtelee ja rakkautta sen syvyyksistä +uhkuilee ja yhdistää maamme ja sen ylevän Suuriruhtinaan +erottamattomasti toisiinsa. Mutta eipä ihmettä, että Suomessa keisaria +ylistettiin; olihan hän maaliskuun 15/27 p:nä 1810 antanut julistuksen, +joka alkaa näin: »Siitä hetkestä alkaen, jolloin Jumalallinen +Kaitselmus asetti käsiimme Suomen kohtalon, päätimme hallita tätä maata +vapaana kansana ja niitä oikeuksia nauttivana, jotka sen valtiomuoto +sille takaa.» + +Jo seuraavana vuonna (1814) täytyi uusi painos tätä runoa, +toimittaa.[86] Ja ihmekös tuo! Kannattaisi Aleksanteri I:n muistoa +vielä meidänkin päivinämme uusia tuon ihanan laulun levittämisellä! + +V. 1815 ilmaantui Juteinin ensimäinen kookkaampi runo: »Muisto-Patsas +Suomessa ALEKSANDERILLE! Keisarille ja Suurelle Ruhtinaalle. Koetus +Jac. Juteinilda».[87] Tähän oli liitettynä kolme pienempää runoa: +»Kiitos-Laulu Rauhan Rakendajalle,» »Laulu ALEKSANDERILLE I» ja +»Suomalaisten Laulu Suurelle Ruhtinaalle.» Viimeksimainittu sisälsi +kuitenkin ainoastaan 4 säkeistöä, niinkuin edellä viivanalaisesta +näimme. »Muisto-Patsas Suomessa j.n.e.» on kirjotettu Suomen vanhalla +runomitalla ja sisältää sekin keisari Aleksanteri I:n kiitosta. Hän +kuvataan siinä suureksi sankariksi, Napoleonin, »Ilmarisen pojan»[88] +voittajaksi. + + »Armas _Aleksanderimme_ + wiimein Woiton-Ruhtinaasta + astui Rauhan-Ruhtinaaksi + wapauden, walistuksen + wahwimmaksi wakuudeksi + Rauhan siemen siunattawa + ombi onnen kynnöksessä + kaswamahan kyhvettynä + kautta kallihin Isämme, + jok' on kerran joukkoinensa + lopettanut julmat juonet, + sodan wanginnut werisen, + joka Kaupungit kukisti, + liikutteli Linnain muurit, + poltti kodot paljahaksi, + käänsi nurjin nurkka-kiwet, + ryösti, riisti riiwattuna + maasta kaiken makeuden. + + Koska rauhan rakendanut + oli Isä ihmisyyden, + kansat kaikki keskenänsä + yhdistänyt ystäwiksi, + wasta säätti Walda-kunnat, + wanhat Istuimet warusti, + toiwon mukaan kungin kansan + sitte Ruhtinaat sioitti + Istuimille iäisille + rauhan suojassa suloisen, + jossa kaikki kukoistuwat, + walistuskin walkeneepi; + epä-luulon paksut pilwet + kallistuwat, kukistuwat + onnen (!) aamull' autuaalla, + päiwän koittaissa pysywän; + ilot, riemut ilmestywät + waiwan woiteeksi elossa; + siunaukset sadan kansan + langeawat loppumata + Rauhan Ruhtinaan ylitse.» + +Runo Kiitos-Laulu. Rauhan Rakendajalle.» on aika sievä ja kuuluu: + + »Sota nosnut surkeambi, + sortawambi + Wallat rundeli rumasti, + surun pilwi pimittäwä, + peljättäwä + meitä kauhisti kowasti. + + Mutta meille korkeimmalda + Kaitsialda + rauha annettiin anottu, + joka särki sodan kilwet, + käänsi pilwet; + jo on kahleissa kirottu. + + Siit' on sulle rauhan Suoja, + lewon Luoja + kiitos kaikkuwa kylissä, + kiitos kauan tulkittawa, + tunnettawa + sydämissäkin sywissä.» + +Kolmas tähän vuonna 1815 julkaistuun runovihkoon sisältyvä runo oli, +kuten edellä näimme, »Laulu ALEKSANDERILLE I.» Sen 8 säkeistöä, mitkä +1856 vuoden painoksessa ovat supistuneet vain 5:en ja mil'tei +tuntemattomiin muuntuneet, kuuluvat alkuperäisessä muodossaan: + + »Sota särki surullinen + ilon aiwan ihanan, + _Aleksander_ armollinen + päätti kansain kapinan. + + Walda-kundain wihat, wainot + pakenewat peljäten, + rauha, riemu, elon keinot + ilmestywät iloiten. + + Kansoill' onnen osottaja, + jota joukot kiittäwät, + on nyt sotain sowittaja, + jotka surman siittäwät. + + _Aleksander_ armollinen + surman ombi surmannut, + aina rakas, rauhallinen + arwon itse ansainnut. + + Rauha taikka raudan terä + Wenäjäll' on warjona, + mutta muilla joka erä + pelko, pako tarjona. + + Itse Isä ylistetty + osti onnen werellä, + Suomen maassa synnytetty + käytti miehen kädellä. + + Koko maa on mainitsewa + suuren suurta nimeä, + jok' on joukot hallitsewa + pitkin maamme piiriä. + + Eläkön nyt _Aleksander_, + Woiton, Rauhan Ruhtinas! + Elä, elä _Aleksander_, + woimallisin Waldias!» + +Samana vuonna Juteini myöskin julkaisi kokoelmaa omatekoisia »Uusia +Sanan Laskuja.»[89] Nämät tosiaankin ovat enemmän tai vähemmän +onnistumattomia, niinkuin Litteraturblat'issa A. Ahlqvist'kin +huomauttaa,[90] ja se onkin luonnollista, sillä ei viisaimmaltakaan +saata odottaa semmoista kokemusta, mikä on välttämättömän tarpeellinen +sille, joka koettaa sepittää sananlaskuja, sellaisia kuin kansan +sananlaskut ovat. Sillä niissä esiintuodaan vuosisatojen, saatammepa +melkein sanoa vuosituhansienkin kokemus; sentähden ne yleensä +osaavatkin sattuvasti kuvata ja lausua asian sellaisena, kuin se +todellisuudessa on.--Kaksi vuotta myöhemmin eli v. 1817 kuitenkin +»Toinen Parannettu ja lisätty ulos-ando»[91] näitä »Uusia Sanan +laskuja» seurasi ensimäistä painosta. Olivat siis toki saavuttaneet +kansamme suosiota, suomalainen kirjallisuus kun silloin vielä oli niin +tuiki köyhä. + +Vuosi 1816 oli satoisa vuosi. Juteini silloin julkaisi koko kahdeksan +kirjotusta. Näistä oli neljä runopukuista. Ajan suhteen ensimäinen +lienee »Suomalainen, elli Runo Ahkeruudesta Suomessa»[92] ollut. Se on +pitempi Kalevalan runomitalla kirjotettu kertovainen runo, joka kuvaa +suomalaisen kestävyyttä ja kärsivällisyyttä vastoinkäymisissä ja +osottaa, kuinka »ahkeruus ja työ ja toimi» vihdoinkin »johdattawat +Suomen kansan kohden yldä-kylläisyytä.»[93] Juteinin isänmaallinen ja +kansaansa ihaileva sydän viekottelee häntä siinä laulamaan: + + »Suuri suku ihmisyyden, + koko kansa ihmetteli + mieldä miehen suomalaisen, + pulskeutta puheen parren + asioita ajaissansa, + rohkeutta rinda-luissa + merkillisihin menohin.»[94] + +Suomalaisella ei ole ainoastaan tavallista ihmisarvoa, vaan hänen +ominaisuutensa monessa suhteessa kohottavat Juteinin mielestä hänet +vieläpä tavallista korkeammalle--vaikk'ei sitä juuri suorin sanoin +sanota--; hän on lyhyesti sanoen sangen arvokas mies, ja se kansa, +minkä tällaiset »urheat kasken kaatajat, korven raatajat, sotia, vihaa +ja vainoa kestävät» kansalaiset muodostavat, on hyvin arvossa pidettävä +kansa, kuten seuraavasta kuvauksesta selviää, jonka annamme etupäässä +Juteinin itsensä tehdä alkuperäisen runon mukaan. + + »Suku kunda suomalainen + ombi onneensa herännyt + lämbymillä laitumilla, + iän syngeän sylissä; + tullut ulos tyhjyydestä + lailla kungin Kansa-kunnan, + jotka aikansa alussa + ensin kaitsiwat kedoilla, + lapsiansa laumojansa, + niin kuin wanhain wahwa luulo, + ajan tieto todistaapi.» + +Kun sitten niitä karttui niin, että asuntopaikat tulivat heille liian +ahtaiksi »luonnon lämbymän lähellä,» niin muuttaa heitä eri +ilmansuuntiin, jolloin + + »ombi tarwe yhden osan + ------ + tulla kohden Kalnuakin. + ------ + + Mutta kuka kuljeskelle, + sanoi kansa keskenänsä, + kohden Otawan kotoa, + wiljelemään woimallansa + lumisia laitumia + pohjan kylmillä kedoilla? + Maa on siellä sangen saita, + wilu kowin koskewainen, + pitkä talwella pimeys.» + +Nälkä siellä näannyttää ja kamalan hallan kanssa sota syntyy; petoja +vastaan on taisteltava »metsän mustan sywyydessä.» + + »Muiden kanssa keskustellen + Suomalainen sorkeambi + ajatteli arwoansa, + tunsi luondonsa lujaksi; + kielen kautta kiitettäwän + itsestänsä ilmoittaapi + nämät sileät sanansa: + Minä lähden liikkehelle + kohden kylmää Otawata, + syngeyttä suuren metsän; + työllä näljän nännyttelen, + työllä hallangin häwitän. + + Tosin talwella pimeys + pohjan maita peitteleepi, + jonga kanssa walon kuwat, + rewon tulet rohkeasti + taistelewat taiwahalla; + waan on siellä waloakin, + jonga pidennän päreillä. + Kesällä on päiwä pitkä, + Suomen lämbymä suloinen; + illassa on aamun alku, + walo wiipyypi alati + auringongin aletessa.» + +Muut kansakunnat ihmettelivät suomalaisen rohkeutta ja + + »tuotti onnen toiwotukset + waellukseen weljellensä.» + + »Aika kuluu kulkewainen, + ero-päiwä ilmestyypi + ------ + seura mieli matkallensa, + ------ + Kansan kieli-kumppanina + keskenänsä kuljeskellen + moni suku, moni seura + otti Ungeriin olonsa, + moni kautta Kuurin maangin + tuli Wiroon wiljaisehen, + ehti myöskin Estin maahan, + maassa Ingerin iloitsi. + Kyllä maissa mainituissa + oli einettä eloksi, + mutta miehet miehewämmät, + Newan rannoilla runoillen, + ------ + yli wirrangin wäkewän; + ------ + lewiäwät lapsinensa + Suomalaiset Suomen maahan, + jossa mäet murretahan + metsät kaatuwat käsissä. + Warhain owat onnen lahjat, + elon keinot enennetyt + Suomen suurissa majoissa, + joissa ahkeruus asuupi, + wapauskin wallitseepi, + iloksemme iät, päiwät.» + +Kuitenkaan ei kestä kauan onnellinen elämä Suomessa. Kateellinen +vihollinen väijyy; katovuodet tuovat seurassaan näljän, joka havittelee +talven turvissa. Ja silloin kysytään älyä ja kestävyyttä. + + »Kyllä suuri Suomalainen + oli työssä toimellinen, + wihollisen wastukseksi + ahkeruudensa asetti; + turwaksensa, tarpeeksensa + kaiwoi soista mustan malmin; + kautta pätsin kuumendawan, + ahjon angaran awulla + weteläksi wellottuna + siitä rautansa silitti, + teki kowan teräksensä, + jolla kansan tarwe-kalut + warhain owat walmistetut; + puut ja kalliot kodatkin + muuttelewat muotoansa, + itse rauta, tehty teräs, + kaikki myöndywät menoissa.» + +Kansa saa maansa jälleen kynnetyksi, kylvetyksi ja kasvamaan. Silloin + + »kohta nälkä, kylmän kautta, + hallan häijyn lähettääpi + turmelemaan tuhansien + wilja-pellot wainioilla. + + Halla, pahan harjoittaja, + ilkeydestä iloitsi, + pehtaroitsi pesässänsä + korwen kylmemmän sisällä; + sieldä nousi surman hengi + sawun lailla salaisesti; + pedon pahimman tawalla + syöksi yöllä Suomen päälle, + hywät hedelmät häwitti; + oli paha ollessansa, + paetessansa pahembi; + tuotti tuskan tulduansa, + jätti jälkeensä ahingon. + + Tosin täytyi toimellisten + laihon, leiwän puuttehessa + männyn kuoria kokoilla, + syödä wehka-wellingiä + pettu-leipänsä lisäksi, + joka oli outo ruoka + rawinnoksi ruumihissa, + warsin huono wastukseksi + näljän kurjan kowuudelle, + joka aiwan angarasti + käwi päälle pakkaisella, + tarhat, aitat tyhjendeli; + mutt' ei tunne Suomen miehet + epäilystä elämässä; + tottuneina tyhjyyteengin. + puna-posket puutoksissa, + kukin itse kohdastansa + täytti tytywäisyydellä + onnen osan waillisengin.(!) + Kowin soti Suomalainen + aina työllä, toimellansa + näljän kanssa näändymätä. + + Kahden kauan keskenänsä + woiton tähden taistellessa, + riensi talwi, näljän turwa, + paksu ukko pohjaisesta, + Suomalaista sortamahan; + lumi-lakki, puikko-parta, + talvi, angara aroille, + viluisille vihaisembi, + hautas' hedelmät lumella, + peitti kannella kalatkin, + koski kaswoin, kylmäs kynttä, + paukkui nurkissa pihalla. + Mutta kesä kaunihimbi, + viitta päällä ruohon-päinen, + panda päässä kukkaisista, + oli Suomen suojelia, + hautoi pakkaiset pahatkin; + järven jäätä pehmitellen, + lunda liemeksi sulaten, + teki talven tuskaiseksi, + joka hiestä hikoili; + päivä poltti ukon päätä, + vesi virsuissa purisi; + suvi tuli siunattava + meille avuksi merestä, + ajoi talven taka-perin, + lisäs' leipämme varoja. + + Sitte woiton saatuansa + vasta Suomi varomahan + rupes' rauhaansa jalosti + vasten wanhaa wihollista, + jok' on nälkä nimeldänsä. + Työllä walmistaa wäkevä + kaskiksensa metsät kylmät, + niitut perkaa pelloksensa, + suot ja korwet kylmemmätkin + leivän avuksi awaapi; + toimen kanssa taitawasti + osas' kaiwella ojatkin, + jotka pojes juoksuttawat, + wievät wirtaan hallan woiman. + + Tällä lailla työnsä kautta + oli Suomi suuren arwon + saanut kansahin seassa. + Tällä lailla toimen kautta + ombi nälkä näännytetty, + häwitetään hallan pesät, + joka soissa salaisesti + mieli alati asua; + ahkeruus ja työ ja toimi + johdattawat kaiken kansan + kohden yldä-kylläisyytä + toiwon siiwillä suloisen.» + +Vaikka nyt nälkä kostettuna on ajettu pois Suomesta, koska sen + + »jalo Suomalainen + työllä peljätti pakohon + ------ + kituwana kulkemahan + erä-maihin edemmäksi,» + +niin + + »eipä kulje kurjuus wielä + kokonansa kotiansa;» + +vaan + + »halla usein häwytöinä, + aina yösillä ajoilla, + pellot paneepi pahasti, + turmeleepi täyden laihon + monen murheeksi majoissa. + + Tukela (!) on totisesti + peldo-miehen perheinensä + nähdä aamun aljettaissa, + punoittaissa päiwän portin, + toiwon turhaksi tulewan; + nähdä lasten lewätessä, + kuinga halla hirmuisesti + huurtehessa harmahana + ombi yönä yhtenäkin + vienyt eineet, elatukset, + kadottanut kauheasti + maasta makean rawinnon, + jota warten joka päiwä + aljettu on ahkerasti, + wuosi wietetty hi-essä. + + Kyllä peldo kiitollinen + olis' onnen lahjoittanut, + waivat palkinnut wakaasti, + mutta hallan haaskatessa + wuoden warat wainioilla, + hywät puidengin hedelmät, + ehti nälkä erä-maista, + Tapiolasta takaisin. + Wielä wainonsa lisäksi, + hallan kanssa kuljeskellen, + teki nälkä lujan liiton + kanssa petoen pahinden + sekä suurten että pienden; + kungin watsaan kulkeneena + yllytteli yhtä, toista + wainoamaan wihaisesti + Suomen miestä miehuullista, + waikuttamaan wahingoita, + murha-töitä täyttämähän + Suomen eläinden seassa. + + Karhu karjat turmeleepi, + murtaa miehildä hevoiset, + susi surmaa lammas-laumat. + Wielä muiden mukaisena + arka, juoksewa jäniskin + kalwoi puita kuiwamahan, + laihon oraatkin lyhensi. + Hiiri leipää hiwutteli, + hakkas waatteita wilussa; + kauhtanat ja willa-waipat + lewotoina läwisteli, + laski lämbymän läpitse + Kyhkyläinen, kurja lindu, + paitsi muita mainitani, + kynnnöksestä kylwettyinä + kokos' siemenet kupuunsa. + + Waan ei nälkä, wanha wieras, + halla, waarat, wahingotkan, + saata Suomeen epäilystä; + ------ + miehet maata wiljelewät, + waimot waatteita kutowat, + laulain pirtin lattialla + lapset tekewät lapetta. + Rakkaus se riemullinen + lämmittääpi rinda-luita. + Weisu kuuluu Wäinämöisen + Suomen kansan kunniaksi, + kaikkuu kandele iloksi, + josta rinnat rohwaistuina + saawat uutta uljautta; + ------ + + Weisun alla Wäinämöisen, + laulun kautta kandelella, + sydän pehmisi petoen, + jotka kukin korwiansa + kuroittiwat kuulemahan + miehen soittoa suloista, + unhoittiwat murhan menot + koska kandele kumisi. + Mutta jos ei joka peto + taukoa jo tappamasta, + muuta murha-menoansa, + koska puutkin keskenänsä, + kiwet suuret kallioilla + itse liikkuiwat ilosta + kautta soiton suloisimman, + kyllä loukku likistääpi, + kiristetään kindurilla + karhun kämmenet kowatkin; + susi raudoissa rumasti + käpälänsä katkaiseepi; + jänis wedetään wipuhun + kaulastansa kamalasti; + hiiri lepää laudan alla + kitisewä kuollessansa; + linnun pelko liikkuwainen, + pandu pellon wartiaksi, + karkoittaapi kyhkyläiset + pahan juoniset pakohon. + + Woiton waatii wiimeiseldä + Suomalainen susilda ja + karhuildakin kauheimmilda, + ------ + mutta turkit muutetahan + täällä toisen hartioille.» + ------ + +Kun pedoistakaan ei ollut apua eikä »nälkä» yksin tohdi tänne tulla, +hän luuli wielä + + »Suomen suuren woittawansa + sodan sortawan awulla, + jonga itse Ilmarinen + Suomen kansaa koetellen + andoi hänen halduhunsa. + + Sota, alku surkeuden, + jolla owat julmat kaswot, + tuli tuiskuu sieramista, + surma silmistä näkyypi. + Sota kaikki sortawainen, + pellot polkeepi pahasti; + jäljet sywät jättäissänsä + weri purskuupi punainen. + + Suomalainen surman alla + wasta arwonsa ylensi; + waaran kaswoin katsellessa + hänen luondonsa lujeni; + yksi warjeli wahingot + kilpi, keihäs käännettynä + kansan suojaksi kädessä, + toinen touko-pelloldakin + otti nuijan olallensa, + jolla soti Suomalainen, + sulki sodan majoistansa, + poisti maastansa pahuuden. + + Lewon alla Suomi leiwän + jälle kaswatti jalosti, + ------ + Itse wanha Wäinämöinen + lepytteli lapsiansa + kehoitteli kandeleella + sekä sotaan että työhön + onnen, elämän eduksi; + lisäs' aina lohdutellen + kärsimystä kowuudessa, + tyhjässä tytywäisyyttä. + Ukko lauloi lapsillensa + riemun alla rakkahasti, + käyrä polwilla kumisi; + kiristeli kiitoksella + kandeleessa kielet kaikki + kungin hywän kunniaksi, + jota harjoitti jokainen. + Kieldä sormin soitellessa, + Isän laulaissa lujasti + tukka päässä tutiseepi, + parta järisee jalombi, + wieriääpi willa-waipan + päälle paljon kyyneleitä,-- + Ukko itkeepi ilosta».[95] + +Uusiintuvat sitten samallaiset onnettomuudet ja sodan melskeet Suomelle +ja suomalaiselle, kuin aikaisemminkin on kuvattu, mutta samoilla +tuloksilla, jonka vuoksi + + »koetellen konstiansa + waati sota suuttuneena + wiimein wanhan Ilmarisen + pilwein luona puolellensa, + joka julmasti jyristä, + räjähteli rumemmasti, + koska liekki leimahteli + ilman sumuisen seassa. + Ilmarinen iski tulda, + ukko uhkaili kowasti; + tulen nuolet tulisemmat + maahan, mereen singoiliwat; + tuli tuulessa wirinnyt + poltti kirkot korkeammat, + poltti majatkin monesti.» + ------ + +Rakennettuaan kaikki kauniisti uudelleen turvautuu suomalainen +ukkosenjohdattimeen: + + »Wiimein ombi wiisas neuwo + ilmestynyt ihmisille, + tullut tiedoksi monelle, + kuinga ilmassa isäisen, + ukkoisemme uhatessa + wähennetään nuolen woima, + waikuttamata wahingon + maahan käännetään katoista.»[96] + +Tämä kuvaus rajuilmasta sekä siitä aiheutuneesta ukonjohdattimen +käytäntöönottamisesta on jätetty pois 1850-vuoden painoksen runosta ja +sitä seuraava kuvaus tavattomasti lyhennetty, menettäen sen kautta +eepillistä leveyttään ja selvyyttään. Runo päätetään mainitussa +painoksessa seuraaviin säkeihin: + + »Kansakunda kiitettäwä, + lausuttu nyt laulamalla! + arwos ombi aiwan suuri. + Maksa arwost' ansaitusta + wanha welka wanhemmilles, + esi-isilles isoille; + lahjoittele lapsilleskin + warhain mielen wakaisuutta + kestäwätä keskellänsä, + jota ombi omaisilda + polwl polwelda peritty; + saata heitä tunnon tielle, + rakkaudella rawitse, + että wielä wiisauden + nisät heruwat hywyyttä, + että aina enendyypi + wapaudessa walistus + wahwistuupi wapauskin, + jonga perustus ei petä, + nuljahtele nurkka-kivi + joskus ahtailla ajoilla.»[97] + +Alkuperäisessä Juteini 40 vuotta aikaisemmin edellisten säkeiden +sijalla on runoansa jatkanut vielä neljänneksellä sen koko pituudesta +ja siinä on meistä runon ehkä hauskin kuvaus. Siinä »sodan isä +Ilmarinen» mietti itseksensä, olisikohan suomalainen yhtä rohkea +meritaistelussa, kuin hän oli taitoa osottanut kaikissa toimissaan +maalla, joista Juteini laulaa: + + »Ukko isä uljauden---- + ihmetteli iloisesti + korkealla kotonansa + miesten miehuutta jaloa, + taitoakin toimellista + kansan kaikissa menoissa.» + +Kun ei tätä kuvausta, niinkuin jo edellisestä selvisi, ole Juteinin +kootuissa teoksissa, on meistä syytä ottaa siitä kohtia tähän:[98] + +Sodan raju ja luonnostaan luja isä Ilmarinen, joka joutilaana yksin +ollessaan havaitsi turmeluksenkin toisinansa huvitukseksi, tutki +asioita »awaralda.» + + »Paksun pilwen patsahalla + Ukko istui ajatellen: + Ongo Suomessa olendo + aina kowan kiiwauden? + Maalla ombi sitä ollut; + mutta mikä miesten mieli + liene mendäissä merelle? + mik' on meno sangarilla + allon harjoilla ajellen? + + Ukko, töitä tutkistellen + päällä ison Itä-meren, + korkeuden katon alla, + osas' nähdä Näkin märjän + päänsä alloist' ylendäwän. + Näkin posket pullistuiwat, + pärähtiwät paksut huulet, + wesi sumus' sieramista; + walo näytti partaa wasten + siinä seitsemän wäriä + taiwaan kaaren kuwaisia. + + Lainaa mulle wanha waldas, + kuului alhalle anomus, + iso ääni Ilmarisen,-- + lainaa mulle wanha waldas, + woimas wesillä wäkewä, + ettän kerran koettaisin + mik' on luondo Suomen miehen + metelissä merelläkin. + + [99]Saatuansa Suomen lahden + tätä warten waldahansa, + Ilmarinen iloisena, + niin kuin lapsi lahjan saanut, + laski kohta Laiwa-Linnat + kahden wahwan Walda-kunnan + ulos wäljälle wedelle. + + Siitä saatuna sanoma, + ett' on wainoja wesillä, + wieras meidän merellämme, + jok' on pyhä, niin kuin peldo, + kansan oma kynnettäwä, + Ruhtinaamme rohkeambi, + woiton halun waikutellen + meri-miesten sydämissä, + ilme andoi aiwoituksen, + ett' on meri estettäwä + wihollisen wallan alda, + Suomen arwo ansaittuna + pelastettawa pahasta. + + Miehet kohta miehuudella + lewittäwät liinat kaikki, + seilit ilmaan sowittawat + touwit terwatut, tukewat, + niin kuin kielet kandeleessa, + kiristäwät keskenänsä, + joissa tuulet juoksewaiset + niin kuin huilut huminalla + woiton virttä weisailewat. + + Laiwat suuret, siipiseljät, + waot walkoiset wetäwät + pitkin merta purjehtien, + aldo pieksee rinda-päitä + luowattaissa lainehilla. + Linnat puiset, liikkuwaiset + halkaisewat allon harjat + watsa-kedellä kowalla. + + Koska wiimein wiholliset + toinen toisensa tapaawat, + kohta nousee kauheasti + sota, surma surkeambi; + sauwun paksun pöllytessä + malmi mylwiipi merellä, + lähettelee leimahdellen + kuolemia kidastansa + wierahalle wieressänsä; + laistot(!) Laiwoista konista + singoilewat säjrettyinä,(!) + laudat lastuina säristen + lendelewät lainehille, + mastot kaatuwat merehen, + wesi kuohuu werisenä + Laiwa-Linnahin siwuilta. + + Rehellisin Ruhtinoista + voitti wiimein wihollisen + Suomen suureksi hywäksi, + llmarisen ihmeheksi, + joka muutti mielellänsä + wihat, wainot suosioksi; + rauha tehtiin riemullinen, + lepo lewisi merille. + Eipä enää wainon tähden + laiwat laineita likistä; + kaupan tähden kyndelewät + aina aldoja alukset, + joita Saksat juoksuttawat, + waan ei Ukko Ilmarinen, + joka pilwissä pysyypi» + +Kun sitten arwokkuus täten on Suomessa »säilytetty, leipä lisätty +lewossa,» niin »nälkä» koettaa »tuoda Suomeen turmeluksen», mutta ei +tuo »konna» jaksa, vaikka saa apulaisekseen »julman juopumuksen» ja +»pahat käytökset», sillä + + »ei tainneet tyhmyytehen + Suomen miehet mielistyä, + eikä tottua tapohin(!) + wasten järjen johdatusta».--- + »Suomalainen syöksi näljän + tosin työllä, toimellansa + majoistansa Lapin maahan + kylmän kanssa kitumahan; + Suomalaisen sukulainen, + Lappalainen lapsinensa + karkoittaapi kulkiamen + wiimein wilun kukkuloille, + jään ja kiwen kappaleita + kaivelemaan kallioilla + pohjan pakkaisten parissa, + jost' ei jaksa jäätyneenä + kauas maahan kuljeskella; + mutta halla, hävittäjä, + jok' on näljän juoksulainen, + joka kulkee kesälläkin + yöllä yöttyrin tawalla, + surman tuopi Suomen päälle + petoksella pesästänsä, + turmeleepi toisinansa + wielä hywät wilja-pellot; + waan ei koskaan wainollansa + woita suurta Suomalaista, + joll' on rinda rehellinen + ruumihissa rautaisessa, + sydän palawa powessa + kohden kaikkea hywyyttä, + joka rauhan, riemun alla + ahkeruuden arwonansa + pyhitettynä pitääpi.» + +Tähän »Suomalainen»-runoon Juteini oli liittänyt erään nykyään vielä +hyvin paljon lauletun ja kauniin lyyrillisen runon »Laulu +Suomessa»,[100] joka on yleisemmin saanut nimen ensimäisestä säkeestään +ja joka vielä ikäänkuin täydentää ja varmentaa todistelua suomalaisen +arvokkuudesta. Sillä + + »arwon mekin ansaitsemme + Suomen maassa suuressa, + ehk'ei riennä riemuksemme + laiho miesten maatessa; + leipä kaswaa kyndäjälle, + onni työnsä täyttäjälle. + + Suomen poika pellollansa + työtä tehdä jaksaapi, + korwet kylmät woimallansa + pelloksensa perkaapi; + rauhass' on hän riemullinen, + mies sodassa miehuullinen. + + Opin teillä oppineita + Suomessa on suuria, + Wäinämöisen kandeleita + täällä tehdään uusia; + walistus on wiritetty, + järki hywä herätetty. + + Suomen tytön poski-päihin + weri waatii kukkaiset, + hall' ei pysty harmaa näihin, + näit' ei pane pakkaiset; + luonnossa on lembeyttä + sydämessä siweyttä.» + +Suomalainen-runoa seurasi »Wenäläinen elli Runo Pohjan Sodasta, Aljettu +Wenäjässä ja Päätetty Parisissa Yhteiseksi Rauhaksi.»[101] Tämä on +myöskin Kalevalan runomitalla kirjotettu pitkä kertovainen runo, joka +kuvaa Wenäjän sotaa Napoleonia vastaan. Siinä Juteinilla taas on +tilaisuus ylistellä silloista keisaria Aleksanteri I:tä, jonka »armo +koitti kansoille Wenäjän», niinkuin »kirkas toivon tähti». Kun hän oli +hallitusohjaksissa, »pilwet, syngeät, sumuiset waiwuit warjoon +unhotuksen; laulellen lumengin maissa, töistä toisinans' wapaana, +lepäs' kukin leiwän luona ynnä yldäkylläisyyden; järjen walo +walistuskin, loistawainen lembeästi aamu-ruskonsa ylensi». + +Muuten tästä niinkuin monesta muustakin hänen runostaan näkee, että +Aleksanteri I:en viisas politiikka oli vaikuttanut lähentävästi, koska +hän täydestä sydämestä voi laulaa: + + Näitä surman sanomia, + menon julman mainioita + mielin minä muistutella + _weljilleni_ Wenäjässä + Suomalaisten suosiolla, + niinkuin muisto mieleen tuopi, + sydän tulkitsee sanoiksi; + sillä suuressa sodassa + oli onni molemmilla[102] + _isän yhteisen_[103] iloksi. + +Vielä hän pyytää Wäinämöistä apuun, jotta »soitto kandeleessa» ja +»sulka kädessä»[104] tulisi yhtä hyvin käytetyiksi tässä +ylistyslaulussa venäläisten taidosta ja urheudesta, + + »(niin) kuin weljen Wenäläinen + käytti miekan kiildäwäisen, + koska welwollisuus waati + warjelemaan wäkewästi + walda-kunnan wapautta.» + +Hän tekee laulunsa alkupuolella sen johtopäätöksen, ettei + + »wainon hengi suonut + lewon aina lepäilewän + wilja-pellolla Wenäjän, + joss' ei wielä wieras jalka + ole käynyt kostamata», + +se herätti sotaisan innon suuressa sotasankarissa, + + »Napoleon nimeldänsä, + joll' on ollut onni, woitto + werisinä weljeksinä,» + +niin että hän voitetuista kansoista muodostetuilla sotalaumoilla +ryntäsi Wenäjälle aina »Muskowaan» saakka, mutta + + »eipä tainnut miehen mieli + olla täällä tytywäinen + sadan woiton saallisihin: + miehen tahdon tarkoitusta, + onnen, woiton wietellessä, + awaruuskin ahdistaapi.» + +Sitä suunnatonta suuruutta Venäjän maa käyttääkin kostajana +»wainolaiselle.» Sodan nurmi on jo niellyt kyllä werta, kyyneleitä. +Huudosta: »Muskowa on murrettuna, hywä Kaupungi häwäisty!» herää toinen +huuto, joka vaatii kostoa. Ja vihdoin Venäjän kauan kärsinyt kotka +kostaa kovasti, kuten historiasta tunnemme. »Leipsin lakealla +laitumella» pantiin vielä ranskan keisari ahtaalle ja voitettiin. +Rauhan ehdot määrää Parisissa + + _Aleksander_ armiaambi + rakastettu Ruhtinoilda, + ihmisyydellä ilona, + joka woitti woittajangin, + lahjoitteli lembeästi + wapauden wainotuille. + +Hänen ansionsa se on, että + + »rauha riemullinen + ombi kauas karkoittanut + sodan, wainon waikutukset, + +ja että + + »ystäwyys jo yhdistääpi + Kansa-kunnat keskenänsä; + lewon engelit lepääwät + Walda-kundahin wälillä + wapauden wartioina; + konstit, opit keskenänsä(!) + (walistuksen suuret soitot + kungin wahwassa kädessä) + johdattawat joka maahan + onnen lahjat laweammat + ihmisyydelle iloksi.» + +Samaan vihkoon kuin runo »Wenäläinen» Juteini oli painattanut myöskin +erään viisisäkeistöisen lyyrillisen runon: »Walitus-laulu sodan +ylitse»,[105] mikä alkuperäisessä muodossaan kuuluu: + + »O! Sota, surma suuri, + kauhistus kanhela, + ett' julma olet juuri, + todistaa tuonela. + + Ei käy, ei käänny kielen + tunnustaan tuskassa, + kuinga on karwas mielen + murheessa mustassa. + + Turhasti tuiskuu tulda + kapinan kangaalla, + werellä musta mulda + punataan parhaalla. + + Ei maksa miesten murha + wainojan waiwoja; + sandahan työ on turha + kaiwelia kaiwoja. + + Yks' woittaa yhden kerran + taas toinen wuoronsa, + ja saawat saman werran + kuolossa kuoppaansa».[106] + +Juteini painatti v. 1816 vielä kaksi runokokoelmaa: »Waikutuksia +Suomalaisen sydämessä» ja »Pila-kirjoituksia».[107] + +Edelliseen kokoelmaan hän pani viisi pienempää runoelmaa: +»Aleksanderille I. Keisarille ja Suurelle Ruhtinaalle Suomen Kansalda», +»Suomalaisille», »Turun uuden Akatemian rakennuksesta», »Runo-niekoille +elli Runolaisille Suomessa. Kirjoitettu leiwättömyydessä» ja »Laulu +Elämän nautinnosta».[108] Viimeksimainittu näistä on tunnetuin sekä oli +aikanaan hyvin rakastettu kansan kesken.[109] Ensinmainitussa taas +Juteinilla vieläkin kerran on tilaisuus, kuten tämän runon otsakkeeseen +on 1856 vuoden painoksessa lisätty, kantaa »Kiitos-Uhri» Aleksanteri +I:lle. Alkuperäisen otsakkeesta viitataan viivanalaiseen, jossa +sanotaan: I anledning af Hans Kejserliga Majestäts Nådiga Kungörelse, +dat. den 9 (21) Februarii 1816. (Hänen Keisarillisen Majesteettinsa +Armollisen Julistuksen johdosta, päivätty 9 (21) p:nä Helmikuuta 1816.) +Syystä Juteini tässä runossaan iloisena laulaa Aleksanteri I:lle: + + »Woittajana wihollisen + saatoit sinä lohdutuksen + koko kansalles kotia, + muutit Suomen suloisesti + ilon maaksi ihanaksi, + jossas wielä wahwistanut + olet lakimme lujasti, + wvarustanut wapauden + pysywäiseksi pyhästi.» + +Sillä mainitussa armollisessa julistuksessa keisarimme ja +hyväntekijämme Aleksanteri I palattuaan voitollisena sodasta Napoleonia +vastaan on »uudestaan mitä juhlallisimmin ja sitovimmin omaksi ja +kaikkein seuraajiensa hallitusajaksi vahvistanut Suomen itsenäisen +aseman, sen erinäisen oman hallituksen, sen valtiomuodon.[110] Ne +kohdat tätä Suomen »Magna Chartaa», joihin sanottu vahvistus sisältyy +ja joihin kaikkien suomalaisten ja _oikeamielisten_ venäläistenkin +kannattaa tutustua, kuuluvat: + +»Ollen vakuutettuina, että sitä valtiomuotoa ja niitä lakeja, jotka, +Suomen kansan tapoihin, sivistykseen ja henkeen sovitettuina, +ammoisista ajoista ovat perustaneet sen yhteiskunnallisen vapauden ja +laitokset, ei voida, saattamatta niitä häiriöön, vähentää eikä muuttaa, +olemme Me, ottaessamme vastaan tämän maan hallituksen, ei ainoastaan +mitä juhlallisimmasti vahvistaneet tämän valtiomuodon ja nämät lait +ynnä niitten nojalla itsekullekin Suomen kansalaiselle tulevat +erikois- ja etuoikeudet, vaan myös asettaneet, siitä ensin +keskusteltuamme tämän maan kokoutuneitten säätyjen kanssa, erityisen +Hallituksen, joka, Hallituskonseljin nimellä, synnynnäisistä +suomalaisista kokoonpantuna, tähän saakka on toimittanut tämän maan +siviilihallintoa ja ratkaissut oikeusasiat korkeimpana ylioikeutena, +riippumatta mistäkään muusta kuin lakien vallasta ja Meidän, niihin +perustuvasta, hallitsija-tahdostamme. Sillä tavoin osotettuamme sen +hyväntahtoisuutemme, jota olemme tunteneet ja jota vastakin tunnemme +uskollisia suomalaisia alamaisiamme kohtaan, toivomme Me, että kylliksi +olemme vahvistaneet ikuisiksi ajoiksi antamamme lupauksen tämän maan +erinäisen valtiomuodon pyhästä säilyttämisestä Meidän sekä Meidän +seuraajiemme hallitessa. Mutta nyt, liittolaisvaltojemme kanssa Jumalan +avulla onnellisesti päätettyämme ne toimet, joilla Meidän valtakuntamme +on turvattu ja koko Europan rauha saavutettu, ja saatuamme kauvan +kaivatun tilaisuuden, ulkonaisten huolten estämättä, käyttää +toimintaamme Valtakuntamme sisäisten, muun muassa Suomeakin erityisesti +koskevain asiain hoitoon, pidämme Me sopivana, paremmin näyttääksemme, +mitä Me tämän maan mainitulla Paikallisella hallituksella olemme +tarkottaneet, ja osottaaksemme sen välitöntä suhdetta Meidän +persoonaamme, antaa Suomenkin Korkeimmalle Hallitukselle, niin +Keisarikuntamme kuin myös siihen nykyisin yhdistetyn Puolan +kuningaskunnan Korkeimman Hallituksen nimityksen mukaan, nimen: Meidän +Suomen Senaattimme, kuitenkaan muuttamatta sen nykyistä järjestystä ja +vielä vähemmin sitä valtiomuotoa ja niitä lakeja, jotka Me Suomelle +olemme vahvistaneet ja tämän kautta uudelleen kaikin puolin +vahvistamme. Samalla kuin Me juhlallisiimmasti lupaamme, että tämän +Meidän Suomen Senaattimme jäsenet vastedes, samoin kuin tähänkin asti, +ovat valittavat ainoastaan synnynnäisistä suomalaisista tai Suomeen +asettuneista ja Suomen kansalaisoikeuden saaneista miehistä, käskemme +Me kaikkia uskollisia suomalaisia alamaisiamme kuin myöskin muita, +joihin tämä koskee, täyttämään kaikkia niitä määräyksiä, jotka +Keisarillinen Suomen Senaatti, joka tähän asti on ollut +Hallituskonselji, Meidän nimessämme ja Meidän puolestamme on +julkaiseva, ja tätä Meidän määräystämme tarkoin noudattamaan.»[111] + +Kun lukija on tutustunut edelläolevaan julistukseen, ei se häntä +ensinkään ihmetytä, että Juteini taas on puhjennut ylistysvirttä +laulamaan Aleksanteri I:lle. Myötätunnolla seuraakin tätä hänen +runoansa, joka alkuperäisenä kuuluu: + + Rakas Suuri Ruhtinaamme, + Suomen wahwa suojelia! + joka istut Istuimella + wanha Waldikka kädessäs, + niin kuin wielä wihertäwä + palmu wuoren patsahalla! + sadat kansat kiitoksella + lausuwat sun laupiuttas, + joka sytytät sydämet + aina uhri-alttarina + palamahan puuttumata + joka jo, kuin auringoinen, + puoli-päiwään ehtineenä, + annat armos ja hywyydes + wielä wuotaa Suomen päälle. + + Walistuksen waikuttaja, + rakendaja rauhan, riemun! + maassa kaikki kansa-kunnat + owat sinulle omaiset; + sinä Suomea rakastat, + ilahutat ihmisyyttä; + sinä syöksit wainon hengen + epäluulon erä-maihin + muukalaistengin majoista. + + Isä koko ihmisyyden! + jolla owat kansain ohjat + kaikki yhdessä kädessä, + perä-mela Suomen maangin + onnen merta meloissamme + kohden satamaa suloista, + sinä woitit wasta-tuulen, + joka oli wanhat Wallat + haksi-rikkoon hukuttanut, + wältit mustat waaran myrskyt, + koska wahwat Walda-kunnat + kukin selkäns' kumarsiwat + turmelian tika-puiksi + Wenäjätä wainotessa. + + Woittajana wihollisen + saatoit sinä lohdutuksen + koko kansalles kotia, + muutit Suomen suloisesti + ilon maaksi ihanaksi, + jossas wielä wahwistanut + olet lakimme lujasti, + warustanut wapauden + pysywäiseksi pyhästi. + + Suomen lapset lepytetyt, + unhotellen wanhat waarat, + sodan jäljet surkeatkin, + sinua nyt siunailewat; + sydämissä syttyneissä + kiitos-uhrimme kyteepi; + lasten lastengin hyminä + kuuluwa on kunniakses, + koska kaatuu kallis pääsi, + wanhuudesta waljenneena, + heldywät hopea-hiukses. + ----Kuitengin! pimeä päiwä + pojes pysykön ajasta; + kauan wiipykön kamala + hetki tämä tuonelassa + elämäskin ehtoholla. + + Sinä, joka jalommasti + olet leskein lohduttaja, + olet isä orpo-lasten, + olet turwa tuhansille! + wietä ikääsi ilolla, + jossa on nyt joukon toiwo. + onni kansan olewaisen, + tuki wasta tulewangin. + Menestykön menos, neuwos + wartiana Walda-kunnan, + kaikkein onnen kandajana! + Tunne tundos todistukset + harjoitetusta hywästä + eritessäs elämästä! + Elä jälken elämäskin + Suomalaisten sydämissä! + +Tämän runon alkuun on Juteini 1856-vuoden painoksessa pannut seuraavat +kauniit säkeet: + + Kiitollinen Suomen kansa + Ruhtinasta rakastaa, + uskollisna uhriansa + Waldiaalle walmistaa, + joka ijän ihanalla + lailla lapset lepyttää, + armollansa awaralla + sydämiä sytyttää. + +Koska runoja »Suomalaisille» ja »Turun uuden Akatemian rakennuksesta» +ei ole otettu Jak. Juteinin kirjojen yhteiseen painokseen vuodelta 1856 +ja niitä sen vuoksi on vaikea saada nähtäväksi, painatamme ne tähän, +varsinkin kun niitä lukee mielellään eikä kumpikaan ole pitkä; + + + SUOMALAISILLE. + + Nyt on käyty Ruotsin koulu, + nähty aika armollinen + Wenäjängin wallan alla. + Aina kullakin ajalla + ombi sulla, Suomalainen, + osa arwon ansiossa. + Sinä näytit Naapurilles, + Wenäjälle wäkewälle, + että mies on miehuullinen + sotimahan Suomessakin, + maansa wakaa warjelia; + näytä jälle nykyiselle + Waldiaallas (!) wiisahalle, + jok' on saanut suojatansa + armon siiwillä sinungin, + sekä sinun että Suomen, + lapset, lesket lohdutella,-- + näytä, ett' on Esiwalda + saanut sinuss alammaisen + urhollisen, uskollisen. + jok'ei ole orja ollut, + arka waaran asioissa, + niin kuin wanha Saksan sota, + moni surkea sanoma + tästä wielä todistawat. + + Kansa aina kiitettäwä! + anna arwo lapsilleskin, + jongas olet omaisildas + polwi polwelda perinyt; + maksa arwost' ansaitusta + wanha welka wanhemmilles, + esi-isilles isoille. + + Älä sure, Suomalainen, + yli kärsityn kowuuden + muilla mustilla ajoilla; + onni, ilo ihanainen, + karkoitetut kulkuwille, + kerran tulewat takaisin; + eipä riemu rinnoillemme + ole wielä wierastunut, + ehkä sota surmallansa + meitä muinen peljätteli, + musta tietämättömyyskin + olostamme, onnestamme + maalas' kaikki kauheinmaksi; + aika ajalda monesti + syöksi waara wihaisena, + niin kuin peto pesästänsä, + täyttämähän murha-töitä + Suomen suruisen majoissa, + kulki kurjalla tawalla + pitkin pohjan mandereita, + sekä uhkas' että pieksi + witsallansa werisellä. + ----Mutta, muista lohdutusta, + muista, ettäs murha-raudan + auras kynneksi asetat, + kosk' on lepo lahjotettu + meille murheemme perästä, + jotka sodan sortawaisen + astin lautana asuimme. + Nälkä, taudit tarttuwaiset, + sodan saastaiset sikiät, + peljätettiin pesihinsä + kautta rauhan rakkahamman; + sota kahleissa kirottu + talutettiin taka-perin + Suomen maasta siunatusta. + Pellot punatut werellä + wielä kyllä wihertäwät, + kaswawat ja kukoistuwat + lewon tuldua tykömme, + enenewät elon keinot, + wiisauskin wiriääpi. + + Isän maani mainittawa! + wanhat unhota wahingot, + murheelliset mustat päiwät; + Haldiasi hywyydessä + löytywä on lohdutukses. + Kansain kalliilla isällä, + jong' on maja mandereellas, + Linna Lahtes liepehellä, + paljon ombi oikeutta, + josta wääryys wäriseepi, + lembeyttä lapsillensa + Suomessakin suloisessa, + jossa syttywät sydämet + händä kohtan kiitolliset. + + Warhain owat waljenneina + päiwät Suomessa suruiset; + toiwo koittaa korkealle + kaiken hywän kyllyydestä, + että walkenee enemmän + aika toinen tulewainen + syngeästä sumustansa. + + + TURUN UUDEN AKATEMIAN RAKENNUKSESTA. + + Aika kaikki kadottawa + kaikki jälle kaswattaapi. + Auran wanha Oppi-huone, + muinen wahwa, warustettu, + josta lähti monda miestä + waikuttamaan walistusta + kansan luona kiitollisen, + rupes' wiimein riutumahan + alla wuosien ajoissa, + ahdistumaan Opillekin, + joka kerran juurtuneena + lewiääpi loppumata + lasten lastengin hywäksi. + Nyt on nurkka-kiwillensä + Yli-Koulu ylennetty, + Akatemia awara, + jossa wanhat wiisaudet, + Opit saawat uuden woiman, + niin kuin neste wanhan puungin + lakastuwan lahowaisen + ombi uusi uuden luona. + + Wasaran ja wisa-nuijan + nuotti kuului kestäwäinen + kallioilla Kaupungissa, + koska Suomi kuuluisasti + laski lujan perustuksen + maansa wiisasten majalle. + Wasaran ja wisa-nuijan + nuotin kauas kuuluessa + puut ja kiwi-pilaritkin + tanssasiwat tasaisesti. + Konsti Suomessa kotoinen + halkoi kowat kalliotkin; + kilkutellen, kalkutellen + wuoli, hiersi, hiwutteli + kiwen kyljet kiildäwiksi. + pyöritellen pystyssäkin + teki peiliksi pilarit, + nosti peilit paistawaiset + korkeuden kannatteiksi; + peitti katon pilwein alla + warsin waskella kowalla; + sisä-puolda silitellen + muutti seinät marmoriksi, + täytti lowet taitawasti + Suomen suurilla kuwilla. + + Auran uusi Oppi-huone + näin nyt endisen nojalla + waski-harjan wälkkywäisen + yli Kaupungin ylensi. + Selwä taito Suomen maassa, + Opit oikeat Turussa, + wasta saiwat lujan Linnan-- + arwon, ansion mukaisen. + Siellä saawat Suomalaiset + neuwot, taidot tarpeelliset; + pojat polwissa paraten + wiljelewät wiisautta, + jotka jälle kotonansa + järjen kalliin kipinällä + wirittäwät walistuksen, + wäärät menot wähendäwät + sytyttäwät hywän suonnon + kungin onneks', kunniaksi, + Isän maan ja ihmisyyden + arwon ainaisen lisäksi. + +Hauskassa runossa »Runo-niekoille elli Runolaisille Suomessa», jonka +Juteini oli kirjottanut nähtävästi jo vuoden 1810 vaiheilla,[112] +vaikka se vasta edellämainitsemaamme vihkoon »Waikutuksia» painettiin, +hän valittaa, että + + »nälkä sotii Suomen maassa + vasten lahjaa Wäinämöisen. + Onneta on Runolainen + nähty täällä taistelewan + kanssa puutosten pahinden,»------ + +kun sen sijaan + + »miehet mutka-seljät, + orjat oman woiton pyynnön, + kumarrellen kokoilewat + onnen yksin osaksensa.» + +Nämä »miehet maassa muukalaiset» omaavat kyllä »luonnolliset lahjat,» + + »waan ei weljeinsä hywäksi, + eikä kansan kunniaksi.» + +Heillä on pää vailla viisautta, täynnä tyhmyyden tomua, »rinda paljon +paisuneena ylpeyden tuulda täynnä.» He + + »järjen pilkkana pitäwät + hulluutena hywän suonnon, + itse äitinsä, isänsä + kielon hylkääwät hywänkin.(!)» + +Niinkuin ei kukaan »irwistämätä» katso aurinkoon; »niinkuin huilun +huminassa koirat ulwowat kowasti, + + »niinbä pahat panetellen + pahaksiwat paatuneina, + koska kaikkuu kaunihimbi + Suomen kieli suloisesti.» + + Kateus kalwawainen käärme, + »syöksee suusta, sydämestä + pahennuksen paisuwaisen + koto-kielengin ylitse.» + +Mutta »Rakastetut Runolaiset», joilla on runsaasti kärsimyksiä +osananne, + + »jos te Isän maalle, + itse onnela elossa, + mielitte onneksi olla, + perustatte puheen parren, + kielen kalliin kaunistatte[113] + walistukseks' Walda-kunnan, + kulkekai siis kunniaanne + järjen kautta korkealle,----- + kielellänsä kukin kansa + walistuksen wirittääpi, + wasta walistus wirinnyt + lämmittääpi rinda-luumme, + niin kuin päiwä puolellansa + luonnon kaiken lämmittääpi.» + +Kun te, runolaiset, valistuksen viritätte, niin + + »Eipä jaksa epä-luulon + tuulet sammuttaa sumulla + walistuksen walkeata, + waan se siitä wiriääpi, + että loiste lewinneenä + ylendyen yhdistyypi + kanssa walon kirkkahamman + tuolla taiwasten takana.» + +Runovihko »Waikutuksia Suomalaisen sydämessä» sisälsi vielä, kuten +edellä on mainittu, seuraavan soman »Laulun Elämän nautinnosta». + + Luonnon suuren lapsukaiset awaruuden alla, + nautitkamme elämätä iloll' ihanalla; + pois, pois karwaus, + wältä, weljen', huolet,-- + pois, pois walitus, + taita tuskan nuolet. + + Rakkaus on tuskan alla rinnassamme[114] täällä + aina niin kuin päiwän paiste syksyisellä säällä: + pois, pois wihainen + wälildämme waino,-- + pois, pois salainen + kateuskin kaino. + + Ilon aamu autuas on nytkin alkawainen, + riemun päiwä ruskottaapi kaunis, koittawainen; + pois, pois turmelus, + hywin hywä käytä,-- + pois, pois huokaus, + toiwoll' onni täytä. + + Hywä, niin kuin kuutamolla kuljeskellessamme, + ombi toiwo, sielun walo, waelluksessamme;[114] + pois, pois epäilys + erhetyksen yöstä,-- + pois, pois pimeys + tunnosta ja työstä. + + Kyllä kalma ennustaapi, ettäs olet mulda, + että kaikki katoaapi kauneus ja kulda; + pois, pois kuitengin + kuolon pelko peitä,-- + pois, pois pikemmin + murhe musta heitä. + + Mistä liene muuttumaton olo maamme päällä? + tytywäisyys ombi wasta onnen täyte täällä; + pois, pois wiipykön + murhe-päiwä meildä,-- + pois, pois pysykön + itku ilon teildä. + +Pila-Kirjoitukset sisältävät 31 pilkka-runoa ja muuta laulua,[115] +joista moni mielestämme on hauska ja sukkela, vaikkei kärki niissä +ylimalkaan ole sanottavan terävä. Monessa niistä on kuitenkin ivaa koko +runsaasti, niinkuin runoissa: Lääkitykset. Armeliaisuus, Kysymys, +Lahjain ottamisesta, Uutena vuotena, Nuuskasta, Wiinasta, Maailman +turmeluksesta, Nuorasta, Almusta y.m. + +»Lääkitykset»-runossa itse »Luoja, paras parandaja» estääkseen +tarttuvain tautien leviämistä + + »ombi kolmessa osassa + määrännyt metikamentit, + lähettänyt lääkitykset + toinen toistansa paremmat. + Nämät owat nimeldänsä + ensin: köyhyys, toinen: tauti, + kolmas: kuolo kolkuttawa. + Köyhyys estää ylpeyden, + tauti tuottaa tunnon lahjan, + kuolo kuolemattomuuden.» + +»Armeliaisuudessa» laulaa Juteini, ivaten eläimille muka armeliasta: + + »Arwe oli armelias + eläissänsä eläwille, + hywille ja huonoillekin + sukuns' suuren kunniaksi; + kerran haukan kynsistäkin + päästi wapaaksi wariksen, + jonga kunniaan koroitti, + ripusti nyt riistan syöjän + muille peloks' pellollensa + maan ja taiwahan wälille: + hirtti warpaista wariksen + pitkän seipähän siwulle + waakkumahan wainiolla. + ----Piru kiitti kulkeissansa + händä hywän tapaiseksi, + armeliaaksi alati, + kiitti konstia jaloksi, + lupas' kerran kotonansa + ripustajat ripustella.» + +Runossa »Kysymys» saapi hevosenrääkkääjä osansa: + + »Mitä sanois' mielipuoli, + hullu hewoisen ajaja, + jok'ei laske laupiaasti + toisen tuskaa tundohonsa, + jospa Luojamme lupaisi + tehdä muuton tuonelassa, + muuttaa mieheksi hewoisen, + miehen hullun hewoiseksi?» + +»Lahjain ottamisesta»-runo sisältää m.m. seuraavat pilat: + + »Raha muuttaa miehen mielen, + lahja liikuttaa sydämen, + ehkä sarwesta sahatun. + + Härkä hännin häiläseepi + talon-pojan taluttaissa + selwän silmän Tuomarilda. + + Woilla Pappi woiteleepi + ilon, autuuden awaimen, + lukun raswalla lujemman. + + Sielun laskeepi sisälle + iän-kaikkiseen ilohon, + kosk' on hinda hyppysissä. + + Komendanttikin kowembi + paiskaa auki Linnan portit, + kosk' on kulda kukkarossa.» + +»Uutena wuotena» Juteini mielellään sanoo jakavansa seuraavaa: + + »Pistäsin mä piwon täyden + järjen lahjaa juomarille. + + Sille jok' on siiwotoina + hywän sukunsa häwäistys, + kaksi kouraa kunniata. + + Waiwansa walittajalle, + joka ruikuttaa rumasti, + kapallisen kärsimystä. + + Mitan muutaman älyä + lääkitykseks' tyhmän miehen; + jok' on turmellut tapansa. + + Helmen werran häpyäkin + kerjäläisen kepin päähän, + jok' on tuhlaja tawaran. + + Pienen palan puhtautta + toimituksissa tytöille. + + Sitte wielä siweyttä + naulan, pari naitawille + lukuks' lijoille tavoille. + + Wiisi tuumaa wireyttä + joka laiskan lapa-luihin. + + Syldä seitsemän totuutta + joka walheen walajalle. + + Nelikon nöyryyttä niille, + joill' on enin ylpeyttä. + + Mielelläni minä soisin + wielä waroista jaella + Sielun paimenden powehen, + esi-merkiks' opetusten, + runsaasti rehellisyyttä. + + Tynnyrittäin Tuomarille + ostamatond' oikeutta. + + Rohkeutta rinda-luihin + Sota-miehelle monelle + itse miehuuden mitalla. + + Kuorman, kaksi köytettynä + riemullista rakkautta + pari-kunnille pahoille. + + Paljon puhdasta hywyyttä + koko kansan sydämehen.» + +»Nuuskasta (Yli-maan miehelle»[116] sekä sen käyttäjistä Juteini antaa +niin räikeän kuvauksen, ettei luulisi »yli-maan miehen» uskaltavan +nuuskaa ruveta käyttämäänkään. Sillä + + »koskas joskus joukon silmät + tahdot puolees taiwutella, + etsit kunniaa elossa, + wedä wäljästä powestas + välähyttäin wäärä sarwi, + päätä peukaloos kolista. + Nenäs sonnita sininen, + kanna kärsäs kätkettynä + kuiwan tupakan tomussa. + Täytä sinä tupakalla + lijat läwet Luojan töissä. + Se on kunnia sinuse, + koska suuret sieramesi + owat lijaksi likaiset, + joista ruskea, rutainen + neste huulilles heruupi.» + +»Wiinasta» ja sen vaikutuksista Juteini opettaa näin: + + »Wiina, neste woimallinen, + pyörryttäwä pisarainen, + liemi tehty leiwäksistä + waikuttaapi wäkevästi + meissä monella tawalla; + yhden tekee terweheksi, + toisen rundelee rumasti; + wiepi mielen miehen päästä, + kielen tyhmäksi tekeepi; + kehoittaapi riidan kautta + ratkaisemaan riidat suuret, + tappeluksella toratkin; + yllyttääpi ystäwäiset + riita-miehiksi rumiksi; + katkaiseepi kielen paulat, + sanat päästää saastaisimmat + siiwollisuuden siteistä. + + Mitata ja määrätöinä + wiina järjen jähdyttääpi, + sorkat saattaapi monelle, + muuttaa miehen mullikaksi, + ehk' on halpa härjäksikin, + hännättömäin hyljättävä, + hännällisille häwäistys.» + +»Maa-ilman turmeluksesta» on Juteinin mielestä se seuraus, ettei enään +tahdota uskoa mitään todeksi. Jos ennen oltiinkin liian herkkiä +uskomaan »asian, oli tosi taikka walhe», niin nykyään sen sijaan +kysytään kaikesta:--_mingätähden?» joten + + »tästä nähdään neuwot nurjat, + wammat valistuksestakin; + mist' on _sillä_ siepattawa, + waikka selwä _sembä tähden_ + joka totuuden tueksi, + jos ei estä uskon kilpi + kysymystä kelwotonda?---- + + Nyt on usko upotettu + epäilykseen elämässä; + ei nyt wiekkaan waimon miestä + luulla lasten isäksi. + Ei nyt luulla luiskaria + wirassansa wakaiseksi, + totiseksi Tuomaria, + eikä Pappia pyhäksi. + + Sielun paimen siunattawa + kandoi muinen pitkän kaawun, + ett'ei ensingän näkynyt + suden händä häily vainen; + mutta nyt on liewe lyhyt, + lyhyt saarnakin suloinen.---- + + Muinen ratkaistiin rahalla + sielu synnin sitehistä; + nyt on pitkäkin parannus + harvoin hywä, otollinen, + koska wiisaus, walistus + kajahtelee korwissamme. + + Muinen oman voiton pyyndö + harjoitettaissa hyvyyttä + wanhat Taivaaseen talutti; + nyt on sula hyvän-suondo + aina autuuden perustus, + ehkä harwa elämässä + tälle työnsä rakendaapi.---- + + Puolin kuuluu puhuttaman, + että isännän, emännän + saapi kuolema kituwan, + mutt'ei Pappi mullikkaansa. + + Niin kuin koira kalikkahan + usein wieraan wiskatessa + hambain hyökkyää kowasti, + niimbä syndinen sokea, + paha lammas laumassamme. + panettelee paimendansa, + koska Herra hengellinen, + karkoittaisi kansan tyhmän + mammonata maistamasta, + estäis' ehdon syndisiä + opettajansa osalda.» + +»Nuorasta» on se hyöty Juteinin mielestä, että + + »tällä kuormat köytetähän, + ett'ei hukkahan hajoile; + nälkä nuoran pätkäisellä + vähennetään vatsassamme + kiristettäissä kupeita; + tämän kautta tyhmä mieskin, + joka tuhlaa tawaransa, + pääsee awun anomata + pian pitkästä pahasta, + kosk' on pannut paulan mutkan + kahden kerran kaulahansa.» + +Kun lukkari »lukialda» kysyy huoneentaulu-läksyä ja samassa +tiedustelee, onko hänelle palkan ohessa almuakin annettava, saapi hän +Juteinin »Almusta»-nimisen pilarunon mukaan vastauksen, joka joskus on +kaikunut kirkkoherran saarnasta ja »selkeästi sanottuna ombi +taulussakin tässä»: + + »ett'ei suuta sidottaman + pidä harjan hännällisen + riihen työssä raskahassa; + Herra! vieläpä vähemmän + saapi härjän hännättömän, + joka ammuupi alati, + suuta sulkea siteellä.» + +Viekkaalle luikertelijalle, joka omaksi edukseen ja lähimmäisen +vahingoksi koettaa »yleistä mielipidettä» muodostaa panettelulla, +omistaa Juteini pilkkarunon + + + PAHENNUS JA KIITOS. + + Kalle moitti kaiken päiwän, + kateutta kandaissansa, + Matin taitawan tekoja. + Mutta Matti kiitti händä + muille monella tawalla. + Yksi muistutti Matille: + kuinga sinä händä kiität, + joka soimaa sadatellen, + paljon pahendaa sinua? + Matti mainitsi hänelle + solmituilla sanoillansa: + ei se paha paljon haita; + minulla on miehen arwo + aina muita moittimata; + mutta huonoa monesti + tarwitseepi totisesti + kaunistella kiitoksella. + +Pilakirjotuksessa »Kukkarosta» antaa Juteini seuraavan hyvän »opin»: + + »Älä kulje kullan tähden + tyhmän turhilla poluilla, + älkä hae harha-teildä + onnen viekast' olendoa, + ett'ets endistä kadota.» + +»Pila-Kir|oituksia»-runovihkosen loppuun oli Juteini liittänyt +lystikkäät »Juoma-Laulun» ja »Kesti-Laulun», jotka tähän painatamme. + + + JUOMA-LAULU. + + Juoma janon sammuttaa, + janotakin juoda saa + kuiva-kaulainen. + Poika-joukko, laula, juo; + kallis ombi kannu tuo + vahto-harjainen. + + Olut onnen vahvistaa, + kannu kestin kaunistaa + hurratessamme. + Riemu rinnat ylendää, + vaivammekin vähendää + lorutessamme. + + Kyllä joskus seura suo, + että poika-joukko juo + ämbäristäkin. + Älä näänny, naapurin, + laula, laula, toverin, + näändyneenäkin. + + + KESTI-LAULU. + + Nautitte, Naapurin, ilolla aina + elämän autuutta enendäin, + maljasta hunaja huulilles paina + waiwangin tundoa vähendäin. + + Päivämme julkiset, juhliksi pannut, + viettäkän riemua rakastain; + pöydäld' ei puutu nyt kinkut ei kannut + iloa elämän ennustain. + + Kannusta pojes on kaadettu kalja + kunniaa oluen kuuluttain. + Kannata käslläs makea malja + olutta huulilles heruttain. + + Unhota, ystäwän', murheetkin mustat + pikarit, pokaalit pyllistäin; + Kuoleta kannuhun tuimatkin tuskat, + oluell' upota vähittäin. + + Sauvamme nojalla, seuramme tähden + juokan me tynnyrit tyhjendäin + juokan näin julkisen tytöngin nähden + sydämet seurassa yhdistäin. + +Jossakussa pilkkarunossa taas valuu melkein enemmän suuttumusta kuin +pilaa eikä silloin haukkumanimiäkään puutu. Lausuntomme todisteeksi +mainittakoon runo »Kehoitus tupakkaa polttamaan».[117] Siinä lukija on +huomaava, kuinka Juteini on sattunut näkemään nuoria poikia +tupakoitsemassa. Hän laulaa vihoissaan: + + »Piippu tekee poika-nulkin + mieletäkin miehewäksi, + koroittaapi kunniahan, + koska paksu sauwu-pilwi + kuiwat posket pullistaapi, + pöllyäsipi puhaldaissa + ulos suusta, sieramista. + Kanna, poika, pienyydestä + piippu-nysä nyrkkisessäs + kotona ja kylässäkin. + Vietä aikas weitses kanssa + lehtisiä leikatessas. + Anna nenäs alttarina + olla aina pyhän sauwun, + ehk' ei mieldä miehen päähän + tule turhasta tomusta, + eikä öljystä älyä: + mutta mies on merkillinen, + jok' on silmäns' sauwuttanut; + kaunis myös on katseldawa, + kuinga kallis omaisuudes + sauwuna nyt sakeana + kymmenessä kiekurassa + kohden pilwiä katoopi». + +Jo ennenkun Juteini oli julkaissut »Pila-Kirjoituk»sensa, hän oli +painattanut kaksi pienempää kirjotusta: »Lyhyt Neuwo Lapsen +Opettajalle» ja »Lasten Kirja. Koetus Jak. Juteinilda.»[118] + + + + +IV. + +JUTEINI KÄÄNTYY AIKANSA SIVISTYNEIDEN PUOLEEN RUOTSINKIELELLÄ. + + +Jo edellä mainittuna vuonna (1816) Juteini toimitti painosta vielä +kaksi suorasanaista kirjotelmaa ruotsinkielellä: »Anmärkningar uti +Finska Skaldekonsten» (Muistutuksia suomalaiseen runotaitoon) ja +»Kritik öfver Lån-Bokstäfverna uti Finska Språket»[119] (Arvostelua +lainakirjaimista suomenkielessä). Näillä hän nähtävästi tahtoi herättää +harrastusta maamme sivistyneissä suomenkielen hyväksi. Edellinen +kirjanen on vähäarvoinen eikä mitenkään ansaitse runousopin nimeä. Kun +Juteini ei ollut taipeeksi perehtynyt runousoppiin, niin hän ei kyennyt +laatimaan mitään täydellistä runousoppiakaan. Parissa kohdin hän +»Muistutuksissaan» suorastaan erehtyykin. Hän m.m. ei hyväksy taiteen +kaunistuskeinojen käyttämistä muuta kuin aniharvoin, sillä »kauneus +paraiten säilyttää arvonsa ihmisten silmissä harvinaisuudellaan.» Sen +takia hän ei sanottavasti suosi esim. kertoa. Mutta vastoin suomalaisen +runon luontoa hän sen sijaan sallii kahdeksantavuisen sanan muodostaa +runosäkeen ja painattaa runousoppiinsa näytteeksi hyvästä säkeestä +sanan; »tytymättömyydessänsä.» Suomen vanha runomitta ei kuitenkaan +siedä tätä, vaan rakentaa säkeen joko 2:sta taikka useammasta +sanasta.[120] Liian vähän kauneutta tuottaa myös kuusimitalle Juteinin +mielestä tavallinen suomalainen sointu (nähtävästi hän tässä tarkottaa +alkusointua), »ell'ei tahdota käyttää ainakin kolme samoin alkavaa +sanaa tahi kaksi »apaarttisointua» samassa säkeessä, sillä sointujen +tavallinen lukumäärä ei saata riittää heksametrin monitavuisiin +säkeisiin.»[121] Juteini käyttääkin itse kuusimitassa liiallisesti +alkusointua, kuten esim. seuraava säe hänen runostaan »Nuija-sota +Suomessa 1597» osottaa: + + »Kuin kovat koivut ja korwes'a korkeat karsikko-kuuset.»[122] + +Jälkimäisessä kirjasessaan Kritik öfver Lån-bokstäfverna uti Finska +Språket Juteini tarkastaa, mitkä kirjaimet suomenkielessä ovat +lainattuja muukalaiskielistä. Hän tulee siihen johtopäätökseen, että +b, c, d, f, g, x ja z ovat lainakirjaimia. Mottona tähän kirjaseen hän +käyttää lausetta: »Bruket är heligt, men missbruket bör rättas.» (Käyttö +on pyhä, mutta väärinkäyttö on korjattava.) Ensiksikin hän huomauttaa +siinä, kuinka kirjaimia äännetään eri tavalla suomen- ja +ruotsinkielissä. Ruotsalainen ääntää esim. p:n toisen konsonantin +jäljessä yhtä kimeästi kuin suomalainen pp:nsä. Verratkaamme sanoja +_harpa_ ja _harppu_, joista edellinen on ruotsalainen ja jälkimäinen +suomalainen. Juteinin tarkka korva on vielä huomannut, että suomalainen +ääntää p:n, kun m sitä edeltää, melkein yhtä pehmeästi kuin ruotsalainen +b:nsä; esim. wampa-sanan ruotsalainen kirjottaisi wamba, kun hän +kuulisi suomalaisen ääntävän sen huolimatta siitä, voiko suomalainen +ensinkään ääntää b-äännettä yksinään. Sama on d:n laita l:n ja n:n +jäljessä sekä g:n n:n jäljessä. »On, näet, luultu, että d ruotsalaisen +ääntämisen mukaan olisi paremmassa sopusoinnussa l:n ja n:n kanssa kuin +t sekä g n:n kanssa kuin k; mutta niinkuin jo on viitattu, l, m ja n jo +itsestään vaikuttavat pehmennystä seuraavan kerakkeen ääntämisessä, jos +tämä on yksinkertainen ja kuuluu seuraavaan tavuuseen, kun sitävastoin +l, m ja n kuuluvat edelliseen; esim lampaan, valta, kanto ja lanka. +Toisin käy, jos jälkimäiset konsonantit ovat kaksinkertaiset, niinkuin +sanoissa: lamppu, waltti, wantti ja lenkku, sillä silloin ne aina ovat +kovia sekä äännetäänkin silloin kovemmin, kuin jos toinen tavuun +sulkemisen takia on poisheitetty: esim. lampun, valtin, wantin ja +lenkun.»[123] + +Että Juteinin väitteellä todellisuudessa on johonkin määrin perää, sen +huomaamme kohta, mutta saatamme toiselta puolen kysyä, tokkohan +suomalainen ääntää p:tä, t:tä ja k:ta edellä mainittujen kerakkeiden +jäljessä kuitenkaan siten, että olisi syytä ruveta kirjakielessä +käyttämään vastaavia b:tä, d:tä ja g:tä, joita Juteini koki saada +kirjakielessä käytäntöön.[124] Tähän kysymykseen on meidän vastaaminen: +ei; sillä, niinkuin nykyajan kehittynyt kirjakieli ja äänneoppikin +todistavat, oli Juteinin kritiikki tässä kohdin vienyt hänen askeleen +taaksepäin. Hänen aikalaisensa G. Renvallkin pani tähän jyrkän +vastalauseen ja teki päteviä muistutuksia tällaista oikeinkirjotustapaa +vastaan.[125] Mutta sitävastoin on eräs toinen huomautus hänen +Kritiikissään oikeutettu, vaikk'ei hänen parannusehdotuksensa olekaan +hyväksyttävä. Siihen aikaan, näet, kun Juteini kirjotti tämän +Kritiikkinsä, käytti moni kahden (samallaisen)[126] vokaalin heikossa +asteessa k:n vastineena g:tä, niin että saatiin esim. sanasta suku +genitiivissä _sugun_. Juteini sitävastoin huomautti, ett'ei g:tä +koskaan kuulu Suomen kielessä kahden vokaalin välissä. Hän vaati +sentähden, että tuosta väärästä tavasta luovuttaisiin. G:n asemesta hän +suosi tavumerkin käyttämistä, mutta ei sekään hänestä olisi +välttämättömän tarpeellinen, saattaisipa vielä senkin jättää pois. + +Samoin hän väittää d:nkin kahden vokaalin välissä kuuluvan puheessa +ainoastaan niissä Suomen maakunnissa, joissa kieli jo on ehtinyt +pilaantua. »Niin esim. kuuluu d monessa pitäjässä Hämeenlinnasta +itäänpäin joko r:ltä, t:ltä taikka l:ltäkin. Mutta osaksi Pohjanmaalla, +Pohjois-Hämeessä, koko Savossa, Karjalassa ja Inkerissä ei koko tätä +äännettä tunnetakaan jokapäiväisessä puheessa. Kirjotuksessakin on d +viimemainittujen maakuntien murteen mukaan luettava t:ksi, joka tapa +olisikin hyväksyttävä niin puheessa kuin kirjotuksessa, joll'ei d:tä +kahden vokaalin välissä tykkönään poisteta.[127] Niinmuodoin saataisiin +_meidän_ ja _pöydän_ asemesta, ei _meiän_ ja _pöyän_, vaan _meitän_ ja +_pöytän_.» + +C-merkkiä Juteini pitää aivan tarpeettomana niissä kielissä, joissa k:n +ja s:n avulla saattaa merkitä c:n näitä vastaavia äänteitä. + +F:n Juteini poistaa siitä syystä, että suomalaisen on vaikea sitä +ääntää, sekä että sen äänteen asemesta saattaa hyvällä menestyksellä +käyttää joko v-keraketta taikka hv-kerakkeita yhdessä. + +Samoin ei koskaan välttämättömästi tarvita x:ää ja z:aa suomenkielessä, +sillä edellistä vastaa täydelleen ks ja jälkimäistä ts, niinkuin jo +ennen olemme maininneet. Vaikka kohta kielitieteissä pidetäänkin +yleisenä sääntönä, että kaksi äännettä merkitään yhdellä merkillä, kun +suinkin vaan käy laatuun, niin on kuitenkin tarpeeksi syytä jättää pois +nämät kirjaimet suomenkielestä, kosk'ei mitään alkuperäistä suomalaista +sanaa ole olemassa, joka alkaisi kahdella kerakkeella. Tähän Juteini +vielä lisää kummastuksensa siitä, että monessa vieraassa kielessä +merkitään ainoastaan ks:n ja ts:n yhtymät yhdellä ainoalla merkillä +eikä samassa ole keksitty kaikille muillekin kerakeyhtymille eri +merkkejä. Johdonmukaisuus olisi sen vaatinut. Hän huomauttaa vielä +loppupuolella kritiikkiään, kuinka suomenkieli ainakin suureksi osaksi +kadottaisi omituisuutensa, jos kahta keraketta käytettäisiin sanojen +alussa. Se olisi haitallista erittäinkin runoudelle ja soinnulle, sillä +vokaalien säännöllisyyshän se on, joka kielen tekee heleäksi ja +sointuvaksi. + +Niinkuin jo tästä esityksestämme käyneekin selväksi, on Juteini monessa +kohdin Kritiikissään sattuvasti ja todenmukaisesti kuvannut +äänneopillisia seikkoja. Tähän pieneen kirjaseensa hän liitti runon: +»Suoneen Kielestä, elli Sana-Armeijan Kokous, Perustus-suomeksi», jossa +hän pilkka suomenkielen lainakirjaimia ja jättääkin siinä ne kaikki +pois. Hän huomauttaakin kohta alussa tästä, sillä hän lisää runon +nimeen: »Yli-maan puheen parrella» 1856 v:n painoksessa. + + »Moni sana Suomen kielen + ompi Ruotsin rupulista + taikka muista tarttumista.» + +Näin Juteini laulaa ja antaa loppupuolella runoa suomenkielen +sana-armeijan korkeana kenraalina lausua surullisesti + + »Kyllä minä kokouksen + olen oikean pitänyt; + mutta kuka, kulta veljen', + liene luja luonnostansa, + joka olin apunani, + joka taitais' johatella + sanat jälle Suomen tielle + kautta oppimme omaisen, + perustella puheen parret + kauan jalon kunniaksi, + walistuksemme waroksi? + --jo on kuollut Konaateri, + pois on mennyt Porthanimme. + Älä sure Suomen kieli! + sanoin minä miehuueella, + ehkä epäilyksen tähen + murhe munkin mielessäni; + joskus jalot johattajat, + parantajat puheen parren, + ilmestyvät Ijän maassa.» + +Hänen toiveensa ovatkin sittemmin toteutuneet ja kirja-kielemme +vakaantunut. + +V. 1817 Juteini taas julkaisi saman määrän kirjasia, kuin edellisenakin +vuotena, mutta kaikki suomeksi. Näistä sisälsi kolme runoja ja virsiä; +muut viisi taas suorasanaista esitystä. Edelliset olivat: »Lausumisia, +ja muita Wakaisia Runo-Kirjoituksia», »Wilpittömiä Kirjoituksia» ja +»Ajan Wiete, elli Moninainen Runo-kokous.[128] + +Ensinmainittu sisältää »lausumisia» muutamien vainajien muistoksi ynnä +muita vakavia runoja. Näiden joukkoon Juteini pani tuon jo v. 1804 +painattamansa runon Porthan'in muistoksi. Mainittakoon tästä +runokokoelmasta myös eräs pitempi runo »Uusi Luominen,» joka on +kirjotettu Suomen vanhalla runomitalla, sekä runovihon viimeinen hellää +tunnetta ilmaiseva ja hieno runo: »Lapsen Laulu Leskelle, Isän +kuoldua», johon on lukijan syytä tutustua sen kauneuden tähden: + + Älä itke, äitini, + älä, äiti kulda, + ett' on kuollut isäni, + puoliso myös sulda. + + Älä muista murhetta; + tuoll' on kirkas taiwas. + Poikas torjuu puutetta, + wähendää sun waiwas. + + Kätyläiset lapsella + wielä wahwistuwat, + miehuus, woima warrella + kerran kukoistuwat. + + Anna ajan ehtiä, + huoles minä maksan; + leipä paisuu lewiä, + koskan kyndää jaksan. + +Juteinin Wilpittömät Kirjoitukset taas sisältävät koko joukon hyveisiin +kehottavia virsiä, jotka hän kirjotti deistisen maailmankatsomuksen +läpitunkemana.[129] Niissä löytyy monta oikein kaunista virttä, +niinkuin Litteraturbladetkin[130] huomauttaa. Voimme osiksi yhtyä saman +aikakauslehden mielipiteeseen, että esim. »Katumus-Wirsi» on +mestariteos verrattuna moneen virteen sen aikuisessa eli vanhassa +virsikirjassa. Me panisimme vaan »muutamaan»-sanan »moneen» sanan +sijaan tuossa arvostelussa. Katumus-Wirsi[131] kuuluu: + + »O, Herra, hurskas Waldias + ei rietas riemu kestä. + Ah, mutta auta, Armias! + syndistä syistä estä. + Me neuwos, jälkes jätimme, + sielumme surmaan syöksimme, + hekuman hulluudessa. + + Jo muisto menon ilkeän + raskaasti rasittaapi + ja syillä synnin syngeän + tundoja tulistaapi. + Me kyyneleillä kastamme + nyt rauhattoman rindamme, + hawaiten halwat työmme. + + Waan estä, Isä wakainen, + epäilys eksyneildä; + suo meille armos ainainen + palata pahain teildä. + Huojenna huoli hätäisen + ja wiimein itkun iäisen + syyt poista sydämestä. + + Siis, kuin on tullut turmelus, + josta on murhe musta, + hywästi uusi hartaus + loistakon lohdutusta, + niin että lewon löydämme + ja uskon kilwen käännämme, + turwaksi oman tunnon. + + Wirheinen waan on heikkous; + nöyrille Luojan laupius + awaapi armo-helman. + Niin kurja kuin on paatumus + tunnossa tuomiolla, + niin wäärä ombi waatimus + autuutta ansiolla. + +Näemme jo tuostakin, samoin kuin esim. »Wirrestä Tuomarille», jos +lukija ottaa vaivakseen lukea sen Jak. Juteinin kirjoista, että Juteini +on usein virsissään sattunut kuvaamaan totuuden oikeassa muodossaan: +mutta sen sijaan niistä ei löydä sitä palavaa rakkautta Vapahtajaan ja +luottamusta hänen ansioonsa, joka käy ikäänkuin punaisena lankana +kaikkien kristillisten virsien läpi. + +Kolmas laji näitä Juteinin 1817 painattamia runoja: »Ajan Wiete, elli +Moninainen Runo-kokous,» sisältää pilkka- ja leikkilauluja suureksi +osaksi Kalevalan runomittaan puettuina. Onpa toki joku lyyrillinenkin +niiden joukossa, vaikk'ei sellaisten lukumäärä ole suuri, Tässä +runokokoelmassa on monta hauskaa ja kaunista runopätkää sekä +erittäinkin muudan merkillinen, vaikka aivan lyhyt runo »Kiwi-piirros +Häpy-patsaassa Suomen Oppineille,»[132] joka on siitä huomattava, että +se ilmaisee Juteinin ajatukset suomenkielen asemasta maassamme. Hän +valittaa sitä ylenkatsetta, jolla maamme oppineet ja sivistyneet +kohtelivat kansan kieltä »walistuksen wahingoksi, häpiäksi +kansa-kunnan.» Tätä hänen valitustaan oli jo parina vuonna +aikaisemminkin kuultu. + +Vaikka Juteinin runoissa ja suorasanaisissakin kirjotuksissa on niin +tavattoman paljon siveellisyyteen kehottavaa ja on ankaraakin +siveellisyyttä vaativaa, niin on kuitenkin kuullut jonkun väittävän, +että hän muka epäsiveellisyyttä edistäisi runolla sellaisella kuin +»Hulivili,» joka kuuluu juuri tähän kokoelmaan »Ajan Wiete,» ja ehkäpä +jollakin muullakin, jonka aihe on mahdollisesti vähemmän onnistuneesti +valittu, kuten esim. runo niin surkeasta aiheesta kuin »Kuoharista elli +Salwajasta» samassa kokoelmassa. Mutta lukiessaan sanottuja runoja, +huomaa heti, että näilläkin on tarkotuksena paheen vastustaminen +osottamalla sitä ilkeäksi, vaikkakin esitys on realistinen ja esim. +edellisessä runossa aste asteelta osotetaan miten himo syttyy ja sen +kanssa leikiteltäissä johtaa syntiin. Runon loppuun onkin juuri siitä +syystä liitetty varotus. Moniaita »Ajan Wietteessä» olevia kauniita +runoja emme tähän painata, vaan arvelemme lukijan hankkivan itselleen +tilaisuuden tutustua niihin. + + + + +V. + +JUTEININ MIELIPITEITÄ KASVATUKSESTA. + + +Mainitsimme Juteinin v. 1817 painattaneen paitsi yllämainittuja +runokokoelmia vielä viisi suorasanaistakin kirjotusta: »Puhe Lapsen +kaswatuksesta», »Tutkinnon Aineita», »Tutkindo kuolewaisuudesta», +»Perhe-Kunda. Pila-Kirjoitus Epä-luuloista, Kolmessa osassa» ja »Pila +Pahoista Hengistä, Kolmessa Kanssa-puheessa, Uskon +Wahwistukseksi».[133] + +Ensinmainitussa hän antaa ohjeita lapsen kasvatuksesta. Saatamme löytää +sen päämäärän, johon hänen mielestään kasvatuksen on vieminen, näistä +sanoista, jotka hän on pannut tämän kirjasen nimilehdelle: »Siweys ja +Jumalan tundo onnen tuowat». Esitämme tässä Puheen Lapsen Kaswatuksesta +pääkohdissaan 1858-vuoden painoksen mukaisesti. »Alkusanoissa» Juteini +sanoo »Suurembi hywän tekiä lapselle on se, joka hänen kaswattaa +ihmiseksi, kuin se, joka hänen maailmaan saattaa. Ei huone ole wielä +walmis, ehkä seinät nousewat». Ihmisessä ei ole ainoastaan »ilkeyden +alku», vaan myös »ehdon wapaus, josta taitaa sekä hywää että pahaa +ilmestyä». »Sen tähden ei pidä ihmisen luondoa yleti moittimalla +häwäistämän eikä lapsen kaswatusta laimiin lyötämän».----»Syytöinä +syndyy lapsi elämään. Lapsukaiset owat wielä puhtaat esimerkiksi +wiekkauden saastaisuudesta, ennen kuin he maailmalda owat tulleet +turmelluiksi. Heillä hawaitaan hywän suowuutta ja taipuwaisuutta +rakkauteen, ennen kuin elämän harha-tiet heitä hämmendävät.» Ensi askel +vääryyteen on vaikeampi kuin seuraavat, ensi kerralla on ikäänkuin +irrotuttava »rehellisyyden siteistä». Tällaista »wasta-hakoisuutta» +pahaan nähden ei hänessä olisi eikä hän sitä häpeisi, »jos ei hänessä +hywyyttä olisi.» + +Vaikka »ihmisellä on monda hyvää omaisuutta», niin »nämät omaisuudet +taidetaan wäärin käytettää.»----»Paratiisin kielletystä puusta on tehty +meille ehdon waaka: meille on wapaus suostua hywään taikka ryhtyä +pahaan, niin totisesti kuin hywästä on sydämen riemu ja pahasta tunnon +rasitus».----»Oman hyödyn halu----liikana vaikuttaa wiheliäisyyttä: +järjen johdattamata wetää se vääryyteen». Kun ei sitä hillitä, seuraa +siitä kateuskin ihmisyyden häpeäksi. + +Syynä kaikkeen väärinkäyttöön on »ihmisen heikko mieli». »Jolla on +wähän wiisautta, ei se tunne hekuman waarallisuutta, ei se taida walita +hywiä esimerkkiä seuratansa, niin kauan kuin tottumus on tullut +työläästi wastaan seisottawaksi tawaksi». »Hembeys» on ihmisessä +perintönä, mutta viisautta oppii ankaralla ahkeruudella ja tutkinnolla. +»Ei tuhma taida ajatella itseänsä toisen tilaisuuteen; hän näkee +wääryydessä ainoastansa oman hyötynsä. Ei hän tunne edellä päin, kuinga +welwollisuuttensa laimiin lyöjän sydändä kerran rasitetaan +lewottomuudella. Ei hän huomaitse saastaisuuden häpiällisyyttä, eikä +sitä raskasta oman tunnon tuskaa, kuin syndiä wiimein seuraa; sillä jos +hän tämän täydellisesti tundisi, ei luottaisi hän tehtäwään +parannukseensa, eikä muihin tietämättömiin pelastuksen neuwoin; jos hän +näkisi, mitä peljättäwää pimeyttä, mitä syngeää sywyyttä kohden hän +pyrkii, niin riendäisi hän totisesti aiwoituksestansa ja wapisisi joka +askeleella synnin tietä polkeissansa. + +Järki pitää siis walistettaman, se pitää walistettaman +johdatus-tähdeksi tunnolle ja tahdolle ihmisen waelluksessa, että ei +kukaan eläisi paatuneena luondo-kappaleen wertaisesti, oikeuden +unhotuksessa ja huolimatoina hywyydestä; sillä oikeus on ihmisen arwo +ja hywyys, sulana sydämessä, hänen kunniansa.» + +Onni saavutetaan sitä mukaa kuin lähestytään täydellisyyttä; kuta +aikaisemmin ruvetaan siihen pyrkimään, sitä pitemmälle ehditään. +Viisautta, joka ei ihmisessä ole synnynnäistä, on etsittävä. Ja sen +vuoksi lapsen kasvatuksesta seuraavat neuvot: Lapselle on jo varhain +annettava tieto Jumalasta ja hänen hyvistä töistänsä, jotta aikaisin +tottuisi Jumalan kasvoin edessä vaeltamaan. Mitä ruumiillisiin +tarpeisiin ja terveyteen tulee, niin järjellinen ymmärtää, että +»puutosten poistaminen ja puhtaus kaikista»----»owat ruumiin terweys ja +sielun wirwoitus; että ylen-paldisuus ihmisen turmelee ja kohtuus +kaikista kaikki woittaa. Mutta lasten wiattomuuden wartioitsemisessa, +tapain taiwuttamisessa ja järjen walistuksessa tarwitaan suurembi +tarkkaus ja wäsymätön huolen pito». Hyvä on, että vanhemmat valvovat +lastensa parasta, mutta vielä tärkeämpi on, ett'eivät omalla +käytöksellään »waiwaansa tyhjäksi tekisi ja täytyisi wiimein omia +wikojansa lasten wirheinä witsalla parandaa.» + +Ensimäisiä tehtäviä hyvässä kasvatuksessa on, »että lapset taiwutetaan +kuuliaisuuteen ja siiwolliseen nöyryyteen, ilman orjallista mieldä. +Joka ei ole tottunut näihin lapsuudesta, se on onneton olendo.» +Kuuliaisuutta ei ole sellaisessa, joka on saanut »irtaisuudessa ja +käskiänä» kasvaa. Sellaisesta tulee muille rasitus ja häntä tulee +maailmassa kohtaamaan »wastaisuutta» joka askeleella. + +Kun lapsi siivosti eikä röyhkeydellä jotakin pyytää, niin sen »mieldä +mahdetaan noudettaa». Jos kuitenkaan ei lasten toivomusta, täytetä, +niin »ei heidän kiiwaan walituksensa pidä ikänänsä liikuttaman +wanhemman sydändä turmelewaiseen helleyteen». Lapselle ei sovi antaa +järjettömiä käskyjä, sillä »ne tuottawat siemenen tottelemattomuuteen». +»Irtaisuus pitää estettämän, vaan ei kuitengan kaikkea wapautta heildä +kiellettämän; he ovat ihmisiä, heidän luondonsa waatii vapautta; he +etsiwät sitä kuitengin salaisuudessa, joka andaisi alun +ulkokuldaisuuteen ja silmäin palwelukseen. Ei heildä pidä waadittaman +ylellisyyttä, ei mahdottumuutta.(!) Mutta mitä myös, kungin lapsen +käsityksen ja voiman mukaan tehtäwäksi määrätään, siinä ei mahda +wiekkaus eikä uppiniskaisuus estää käskyn wilpitöndä täyttämistä.» + +Lapset ovat myös kasvatettavat totuudessa ja »oikeudessa.----Jokaisen +pitää estämän wiattomia sydämiä wiekkauden ja petoksen, valheen ja +vääryyden myrkystä, joka on ihmisyyden häwäistys ja elämän kirous.» + +»Sen jälkeen pitää siitä wisu vaari otettaman, että lasten sydämissä +löytyy laupius ja hywänsuomuus kaikkia kohtaan. Heille pitää annettaman +wahwa tieto siitä, että ei ihminen luonnostansa ole ihmistä ylembi, +waan että heidän alkunsa ja loppunsa owat yhtäläiset maan päällä, että +elämän wirwoitus kuohuu heille yhteisestä armo-lähteestä. Eroitus +heidän wälillänsä on ainoastansa ulkonaisessa elämässä, säädyissä, +wiroissa ja toimituksissa, mutta oikea arwo sydämen siweydessä. Ei pidä +sallittaman lapsen huonoakan ylenkatseella kohtaawan, ei käskewän +kowuudella, ennen kuin hän itse on tottunut kuuliaisuuteen; vaan sen +siaan neuwottoman(!) toisen apu ja hywät työt aina kiitollisuudella +muistamaan.» + +Tässäkin suhteessa on kuitenkin kasvattajan oma hyvä esimerkki +tehoisin. + +»Hyvän-suonnon ihanaisuutta» on lapselle kyllä sanoinkin esitettävä, +mutta paraiten tätä tunnetta kehittää heissä se, että he itse saavat +tutustua köyhyyden ja murheen koteihin. »Älkön (silloin) peljätkö äiti, +että hänen hedelmänsä sydän tulee surkeudelda särjetyksi, että sen +kyyneleet armeliaisuudesta wuotawat,----riemuitkai, vanhemmat! koska te +nämät kyyneleet lastenne silmistä hawaitsette; ne owat ihmisyyden +kunnia. Puettakai sanalla ja käytöksillänne kaikki julmuus +luondo-kappaleitakin kohtaan kauhistuksella heidän tunnoisansa, että ei +he eläwäistengän kärsimistä mitätöinä pitäisi ja paatuneilla sydämillä +näiden tuskalla joskus huwitustansa perustaisi: sillä nekin owat Jumalan +omaiset ja yhteisestä hengestä osalliset.» + +Lapsia on saatava harjaantumaan työhön, toimekkuuteen ja järjestykseen. +»Tällä lailla tulewat he (m.m.) estetyiksi hekuman turmioista, jotka +nuoruuden hembeys wiettelewäisyyden haamulla puettaa.» + +Jo varhain on meitä totutettava miehuullisuuteen ja siksi on meidän +raskaita ja vaivalloisiakin askareita suoritettava ja vaivoja +kestettävä. Jos joku pieni vahinko lastamme kohtaa, niin ei siitä pidä +asiaa tehdä; sillä sen mitättömänä pitäminen huojentaa lapsen +mielikarvautta. »Wähäinen wahingo on (sille) myös niin kuin waroitus +suurembia karttamaan. Muistuttakai heille, että ihminen taitaa +tuskastakin, sydämensä pehmitykseksi, hywyyttä oppia». + +Tähän selostamaamme »Puheeseen Lapsen kaswatuksesta» on liittynyt +1858-vuoden painoksessa »Muutama tutkinnon aine lapsen kaswatuksessa», +»Opettajan alkusanat lapsille koulusta» ja »Opettajan Sanat kuritusta +tarwittaissa». Ensinmainitussa onkin 13 hyvää neuvoa eli »tutkinnon +ainetta» kasvatusta varten. Esitämme niistä tässä muutaman: »Joka +esimerkillänsä mielii lasta hyödyttää, sen pitää ensin lapsen rakkauden +puoleensa wetämän. Tämä on suuri kehoitus hywässä, mutta waarallinen, +jos esimerkit wäärät ovat». + +»Kilwan teko opittaissa ei ole lapsille hyödyllinen; voittaja saa siitä +usein siemendä ylpeyteen ja woitetulda arwon tundo häwiää. Työ +tapahtukon siis waan hyödytyksensä tähden, ei muussa innossa sielua +turmellen. + +»Palkata lasta siweyteen, joka on hänen welwollisuudensa, on opettaa +händä myymään hywät työnsä.» + +Molemmat seuraavat Juteinin suorasanaisista vielä v. 1817 julkaisemista +kirjoista »Tutkinnon Aineita» ja »Tutkindo Kuolewaisuudesta» ovat +laadultaan myöskin opettavaisia. Ne ovat ensimäiset suomenkieliset +yritykset filosoofisella (tietoviisauden) alalla, jotka ovat nähneet +päivän valon.[134] Edellisessä Juteini selittää ensin sielutieteellisiä +seikkoja ja rupeaa sitten tutkimaan ihmisen ominaisuuksia sekä tulee +seuraavaan loppupäätelmään: »Tytywäiyys hywässä, kärsiwällisyys pahassa +ja turwa Jumalassa owat wiisaan wäli-kappaleet onnelliseen elämään ja +lohduiliseen kuolemaan.» + +»Tutkindo Kuolewaisuudesta» on saanut nimilehdelleen »moton»: »Elämän +toiwo Kuolemangin woittaa». Tässä Juteini kokee lohduttaa hyveisiin +taipuvaista ihmistä ja kehottaa tällaista urheasti »katsomaan kuolemaa +silmäterään». Sellaiselle ihmiselle on mitä riemuisin asunto +valmistettuna »pyhien olendojen parissa armo-istuimen edessä». Mutta +paheisiin taipuvaisia ihmisiä hän koettaa kaikkein kammottavimmilla +kertomuksilla niistä vaivoista, jotka heitä odottavat, herättää +synteinsä tuntemiseen ja parannukseen. Hän sanoo esim. näin: »synnin +kirous on kerran, jos ei tässä niin toisessa elämässä loppumata +liehuwaksi tuleksi wiriäwä. Silloin herää paatuneengin oma tundo ja +muuttuu pimeyden hengeksi, joka wainoo hänen sieluansa, tätä surkeasti +onnetonda sielua, painuen rikosten raskaan kuorman alla kohden +kadotusta, jonga kita on ammollansa nielemään händä sywvyyden +pimeyteen». + +»Perhe-Kunda» ja »Pila Pahoista Hengistä» sotivat sen aikuista +taikauskoa ja epäluuloja vastaan, jotka suuressa määrin vallitsivat +kansassa. Ne ovat ensimäisiä suomenkielisiä kokeita draamallisella +alalla, vaikk'eivät tietysti täytä niitä vaatimuksia, joita dramatiikka +näytelmälle asettaa. Edellinen on kolmeen »Osaan» jaettu näytelmä ja +jälkimäinen puettu dialoogin (keskustelun) muotoon ja sisältää kolme +»Kanssa-puhetta». Edellisessä Juteini antaa muutaman nuoren kansakoulua +käyneen talollisen pojan talon rengin kanssa pilkata kahden vanhan +naishenkilön taikauskoa. Renki pukeutuu naisvaatteisiin ja matkii +naisen ääntä. Sitten mennään talon tupaan, missä vanhat eukot par-aikaa +oleskelevat, toinen veisaten virttä ja toinen nakellen kortteja, +itsekseen noituen. Nuorukaiset--toinen naispuvussa--antautuvat +kiistelemään vanhojen akkain kanssa. Vanhukset väittävät aaveita olevan +ja uskovat taikatemppuja tehokkaiksi apukeinoiksi hämäriä asioita +selitettäissä, kun sitä vastoin nuorukaiset väittävät kaiken sellaisen +valheeksi ja todistavatkin sanansa, niin ett'eivät akat saata +puolustautua. Vihdoin vapauttaa renki itsensä valepuvusta ja +hämmästyttää siten eukkoja, jotka luulevat häntä paholaiseksi. Tapaus +päättyy kestiin, missä juodaan »walistuksen ja Suuren Ruhtinaan» malja +pihaan tehdyssä lehtimajassa, johon on saapunut naapureita vieraisiin. +Viimeinen »Näyttö» loppuu kauniiseen Talon-pojan Lauluun. + +»Pila Pahoista Hengistä» näkyy aikanaan olleen arvossa pidetty siitä +päättäen, että sitä v. 1827 ilmestyi uusi painos.[135] Tämä +näytelmäntapainen esittää kahden paholaisen keskustelua ja heidän +retkeänsä yhdessä ilman halki maata kohti. Tultuansa maan päälle erään +pajan tienoille he pyytävät, että seppä, joka on tullut ulos katsomaan, +mitä kummallista ilmassa huhuilee, antaisi heille »luwan lewätä» hänen +ahjossaan »tulevaan puoli-yöhön asti,» aika kun »jo on niin kulunut». +Seppä suostuu, mutta käskee paholaisten odottaa ulkopuolella, kunnes +hän on tulistanut ahjonsa kuumaksi ja pannut kaikki kuntoon karvaisten +herrain vastaanottamista varten. Pahat henget odottavat ulkona. Seppä +sulkee sill'aikaa oven, panee naulan lukon reikään, niin ett'ei avain +ota lukkoa auki, lataa pyssyn ruudilla ja huutaa paholaisia +ulkopuolelta avaamaan ovea, koska sitä on mahdoton sisäpuolelta saada +auki. Nämä koettavatkin aukaista ovea, mutta kokeet loppuvat siihen, +että avain katkee. Silloin seppä keksii keinon. Hän lupaa polttaa +raudalla reijän oveen, niin että paholaiset sen kautta pieniksi +muuntuneina pääsisivät pajaan. He suostuvatkin siihen. Seppä polttaa +läven, mutta pistää samassa ruudilla ladatun pyssynsä putkenaukon läven +eteen ja käskee heitä kiipeämään sen kautta pajaan. He tekevätkin niin. +Pyssynputkessa ollessansa paholaiset kummastelevat, kuinka reikä on +niin pitkä, ja mitenkä ruudin »hajsu» heitä vastaan lemuaa. Kun seppä +kuulee paholaisten olevan pyssynputkessa, niin hän laukaisee pyssyn ja +paholaiset työnnetään ruudin voimalla kauas pois pajan tienoilta. +Matkallaan he kiroilevat ja toivovat »murha-miesten pesään tuhannen +tuhatta Paawia». + + + + +VI. + +JUTEININ KIELIOPPI JA WALITTUJA SUOMALAISTEN SANAN LASKUJA. + + +V. 1818 ilmestyivät Wiipurissa Juteinin tekemä Julius Krohnin mielestä +vähäarvoinen[136] Suomen kielioppi ja hänen kokoomansa suomalaiset +sananlaskut. Ensinmainittu on kirjotettu ruotsinkielellä eikä näy +tahtovankaan käydä täydellisestä kieliopista, koska Juteini on antanut +sille nimeksi: »Försök till utredande af Finska Språkets Grammatik» +(Suomen kieliopin selittämisen koe). + +Vaikkei sillä tietysti nykyään enää ole suurtakaan arvoa, niin siinä +kuitenkin on moniaita omituisuuksia, joiden tähden tässä kannattaa +kertoa sen pääpiirteet ja erittäinkin omituisuudet, koska ne saattavat +huvittaa nähdessämme, kuinka alkuperäisellä kannalla kielitutkimus +vielä Juteinin kieliopissa on. + +Juteini puhuu mainitun kirjan esipuheessa siitä, miten välttämättömän +tarpeellista on, että suomenkielen eri murteet yhdistetään yhdeksi +kirjakieleksi, jota on puheessakin noudatettava. Kirjakieli on +muodostettava niiden sääntöjen mukaan, jotka ovat yleisiä +suomenkielelle, ja se, joka on säännöllisintä ja parasta eri murteissa, +on kirjakieleen otettava. + +Kielioppinsa Juteini alkaa vokaaliopilla ja jakaa siinä vokaalit +kolmeen ryhmään: + + 1:o. vocales majores = a, o, u. + 2:o. » minores = ä, ö, y. + 3:o. » mediae = e, i. + +Toisessa kappaleessa hän selittää konsonanttien vaihtelut (»muutokset») +ja määrää niille neljäneljättä sääntöä. + +Sitten hän puhuu deklinatsiooneista ja sanoo, että on syytä olettaa +suomenkielessä kolme deklinatsioonia, joiden mukaan kaikki sekä +substantiiviset että adjektiiviset sanat helposti taivutetaan. + +_I:seen_ dekiinatsiooniin hän lukee kaikki ne sanat, joihin pääte +lisätään vartalon »muuntumatta»: esim. »kala, kalan, kalalle; keli, +kelin, kelille; tuonela, tuonelan, tuonelalle; nepaa, nepaan, +nepaalle». + +_II:seen_ hän sovittaa kaikki ne kaksitavuiset vokaaliin päättyväiset +sanat, jotka taivutettaissa »muuntavat» toisen tavun kerakkeen »joko +pehmentämällä tai tykkänään poisheittämällä»; esim. »rako, raon; mäki, +mäen; lakki, lakin; parta, parran; pöytä, pöydän». + +_III:teen_ hän taas latoo kaikki muut sanat. Näille sanoille on se +omituista, että niillä yksikön »Accusativus Partialis» sijassa on joku +päätteistä ta, tä, da, dä, sekä ett'eivät ne koskaan »Genetivissä» +vähennä äänteiden lukumäärää, vaan päinvastoin usein lisäävät; esim. +»käsi, käden, kättä; warras, wartaan, warrasta; side, siteen, sidettä; +wiikate, wiikatten, wiikatetta; kuusi, kuusen, kuusta; ihminen, +ihmisen, ihmistä; hirsi, hirren, hirttä; sydän, sydämen, sydändä; +kysymys, kysymyksen, kysymystä». + +Paitsi kaikkien deklinatsioonien monikon datiivi ja siitä muodostuvat +sijat, jotka »muuntavat» nominatiivin viimeisen a:n oi:ksi eli i:ksi, +o:n oi:ksi, u:n ui:ksi, (i pysyy muuntumatta), ö:n öi:ksi eli i:ksi, +ö:n öi:ksi, y:n i:ksi, ja genitiivin aa:n ai:ksi, e:n i:ksi, ee:n +ei:ksi, muodostetaan kaikki sijat _ensimäisessä deklinatsioonissa +nominatiivista, toisessa joko nominatiivista taikka genitiivista ja +kolmannessa nominatiivista, genitiivista ja partitiivista (»Accusativus +Partialis»). + +Juteini on kieliopissaan määrännyt suomenkielelle seuraavat +seitsemäntoista sijaa: + + »Nominativus» vastaa Genetz'in nominatiivia. + »Genetivus», » » genttiiviä. + »Dativus», » » allatiivia. + »Accusativus Partialis » partitiivia. + » Totalis » akkusatiivia. + »Vocativus vastaa » nominatiivia. + »Ablativus», » » elatiivia. + »Locativus Inesse » inessiiviä. + » Superesse » adessiivia. + »Possessivus» vastaa » » + »Mediativus», » » » + »Privativus», » ablatiivia. + »Negativus»,[137] » abessiivia. + Mutativus», » » translatiivia. + »Nuncupativus», » » essiiviä. + »Penetrativus», » » illatiivia, + »Descriptivus», » » instruktiivia. + +Ainoastaan kolmelle sijalle on Juteini muodostanut sääntöjä, jotka +kuuluvat näin: + +»Locativus Superesse'ä saattaa käyttää ainoastaan sellaisista sanoista, +jotka merkitsevät jotakin esinettä, jonka pinnalla jotakin voi olla.» + +»Sanoja taivutettaissa huomataan selvästi, että Descriptivus muodostuu +monikosta, mutta käytetään myöskin yksikössä. Tätä sijaa ei myöskään +saa käyttää mistä sanasta tahansa, niinkuin peldo, seinä j.n.e., jotka +ovat joko mahdottomia saada liikkeelle taikka muutoin sopimattomia +pidellä.» + +»Kaikilla niillä sanoilla, joilla on Genetivus-sijassa viimeinen tavu +pitkä, on -seen päätteenä Penetratiivissa».[138] + +Tuossa kaikki, mitä hän määrä sijoista! + +Päästyään substantiiveista Juteini tulee pronomineihin. Hän taivuttaa +erikseen nämä kaikki, kosk'ei, niinkuin hän sanoo, niitä käy +taivuttaminen samojen sääntöjen ja kaavojen mukaan kuin substantiiveja. + +Lukusanojen taivutuksessa on huomattava, että kardinaaliset taipuvat +sen deklinatsioonin sanojen tapaan, jonka sanojen muotoisia ne ovat, +mutta kaikki ordinaaliset taipuvat kolmannen luokan sääntöjen mukaan. + +Merkittävä on myöskin, että hän käyttää yksitoista kymmenes pro +yhdestoista j.n.e., kaksi kymmenes pro kahdeskymmenes j.n.e. (esim. +viisi kymmenes). + +Juteini panee merkille vielä senkin, että seitsemän, kahdeksan, +yhdeksän ja kymmenen eivät ole nominatiivimuotoja. + +Lukusanojen jälkeen hän selittää adjektiivin taivutuksen. Positiivi +taipuu niinkuin substantiivikin joko I, II taikka III deklinatsioonin +mukaan. Mutta komparatiivi ainoastaan II deklinatsioonin sanain +taivutusta noudattaen (»kun vaan m ja b tavallaan vaihtelevat») ja +superlatiivilla on samallainen taivutus kuin III deklinatsioonin +sanoilla »paitsi sanasta paras, joka on irregulare». Samalla Juteini +muistuttaa, että superlatiivin nominatiivi on aina päätteensä puolesta +samallainen kuin positiivin »Descriptivus», sekä että komparatiivi aina +säännöllisissä adjektiiveissa muodostetaan positiivin yksikön +genitiivistä. + +Seuraa sitten verbi. Juteini sanoo jokaisella täydellisellä verbillä +suomenkielessä olevan neljä pääluokkaa; jokainen näistä luokista on +jaettu aktiiviin ja passiiviin. Ne sanat, jotka kuuluvat näihin +luokkiin, taivutetaan kaikki pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta niiden +sanain mukaan, jotka kuuluvat ensimäiseen luokkaan. + +Luokat ovat: 1:o. »_Verbum Primitivum_»; 2:o. »_Verbum +Fregventativum_»; 3:o. »_Verbum Mediativum_»; 4:o. »_Verbum +Freqventative s. Diminutive Mediativum_». + +Verbien konjugatsioonin esittäminen on jokseenkin sekava Juteinin +kieliopissa. Verbinaikamuodot eli tempporit ovat harvalukuisia, sillä +niitä ei finiitti-verbissä ole muuta kuin kaksi: preesens ja +imperfekti.--Moodeja on oikeastaan myöskin vaan kaksi: indikatiivi ja +konjunktiivi.--Infinitiivi ja partisiippi ovat jonkinlaisia moodin +tapaisia muotoja, vaikk'ei Juteinin esityksestä saa oikein selvää +käsitystä, minä hän niitä pitää.--Imperatiivin asema on varsinkin +epävakava, sillä vaikka hän asettaa sen preesensin ja imperfektin +jälkeen, ikäänkuin se olisi kolmas temppori, niin hän ei kuitenkaan näy +lukevan sitä verbin-aikamuotojen joukkoon, koska hän sanoo +suomenkielessä olevan ainoastaan kaksi sellaista, eikä imperatiivi +myöskään näy olevan moodi, koska hän jakaa sen kahteen moodiin, +»Indicative» ja »Conjunctive».--Infinitiivin hän jakaa seitsemään +muotoon: »Praesens», »Imperfectum» »Praeteritum», »Futurum», »Supinum» +ja »Gerundium», jonka hän myöskin jakaa seitsemään muotoon.-- +Partisiipille hän taas saa kuusi muotoa: »Praesens», jota on kaksi +muotoa, »Participium commune», »Praeteritum», jota myöskin on kaksi +muotoa, ja »Futurum». + +Selvyyden vuoksi liitämme tähän taulun, josta lukija saa käsityksen +hänen kielioppinsa konjugatsioonista. Juteinin kieliopin ja Genetz'in +kieliopin II:n painoksen muodot panemme rinnakkain: + + Juteinin Genetz'in + + Praesens indic. vastaa praesens indic. + » conj. » » konjunkt. + Impergfectum ind. » impf. ind. + » conj. » » conj. + Imperativus ind:ve & conj:ve » praesens imperat. + Infinitivus praes. vastaa » I inf. lyhyempää muotoa. + » impf. » I partis. genit. + » praet. » II » » + » futur. » III infin. + » supin. » I » pitempää muotoa. + » gerund. 1. » III » illat. + » » 2. » » » elat. + » » 3. » » » iness. + » » 4. » » » adess. + » » 5. » » » ablat. + » » 6. » » » abess. + » » 7. » I partis. essiiv. + Participium praes 1. » II inf. instrukt. + » » 2. » » » iness. + » commune » » » partis. part. pass. + (esim. hakattua). + » praeter. 1. » » » partis. part. aktiv. + » » 2. » III inf. nomin. + » futurum » I partis. nomin. + +»Verbum auxiliare» taivutetaan samoin kuin yleensä muutkin verbit. + +»Verbum negativum»ia Juteini kommenteeraa seuraavasti; eivät-muotoa ei +käytetä, siis ei myöskään pidä käyttää emme- ja ette-muotoja, vaikka en +ja me vierekkäin hätäisessä puheessa kuuluvat kuin »emme», niinkuin »en +minä»kin kuuluu »emminä»ltä. + +Partisiipit ovat sukua adjektiivien kanssa ja niitä käytetäänkin +niinkuin adjektiiveja. »Participium praesens» ja »commune» tekevät +kuitenkin tässä suhteessa poikkeuksen. + +Sitten hän eri kappaleessa selvittää, mitä hän tarkottaa affikseilla. +»Ne ovat enkliitikan tapaisia partikkeleja--niitä sanotaan myöskin +suffikseiksi--, joilla yksinään seisovina ei ole mitään merkitystä, +mutta liitettyinä sanain loppuun ne merkitsevät persoonia, +konjunktsiooneja, kysymyksiä y.m.» Tämän jälkeen hän luettelee +erilaisia affikseja. Näistä ovat seuraavat »persoonaa merkkiviä +affikseja»: -n, -s (-si), -nsa t. -nsä, jotka ilmaisevat yksikköä, -me, +-ne, +-nsa t. -nsä, jotka viittaavat monikossa olevaan sanaan. Tähän hän +lisää sen huomautuksen, ett'eivät persoona-affiksit vaikuta +»konsonantin pehmennystä», mutta kuitenkin hän kirjotuksissaan niiden +edessä aina käyttää t:n sijalla d:tä, kun t on kahden vokaalin välillä, +joista edellinen on pitkä (-uu-, -yy-, -au-, +-ey-, -ou- j.n.e.) ja jälkimäinen on lyhyt (-e-): esim. +»welwollisuudeni», »kirkkaudes», »tytywäisyydensä», »kiitollisuudemme», +»welwollisuudenne», »siweydensä» j.n.e. + +Muut affiksit ovat: + + -kin t. -gin, -kan t. -gan, -kän t. -gin + -ka t. -gä, -ko t. -go, -kö t. -gö; + -han t. -hän; -pa t. -ba, -pä t. -bä; + -pi; -ma t. -mä; -n ja -s. + +Muoto-oppinsa lopetettuaan hän lisää siihen osaksi sääntöjä, osaksi +muitakin havaintoja ja kutsuu tätä kielioppinsa toista osaa näin: +»Utredningar i blandade ämnen» (Sekalaisten aineiden selityksiä). + +Siinä osassa hän mainitsee, kuinka ja mitkä sanat ensinnä ovat +syntyneet kieleen. Ensimäiset ovat interjektsioonit, sitten seuraa joku +osa verbejä, sittemmin taas substantiiveja ja adjektiiveja-- +onomatopoieettiset näistä tietysti ensin. + +Seuraa sitten muutamia havaintoja ja oikaisuja kielenkäyttöön. + +Juteini esim. pitää oikeampana sanan »aiwoitus kuin »aikoitus», ja sen +johdosta hän vaatii myöskin kirjottamaan »aiwoa, aiwon» eikä »aikoa». + +»Niin myöskin on aihetta kirjottaa sydämen sydänsanasta, ei sydämmen, +samoinkuin kirjotetaan kuusan, kuusamen: särwin, särpimen j.n.e. eikä +kuusammen, särpimmen.» + +»Weljen-sanan nominatiivi on tavallisten muodostuslakien mukaan oleva +welji, ei veli t. welii.» + +»Elli-sanasta (sama kuin nykyisen kirjakielen eli) ja negatsiooneista +en, et, ei muodostetaan sanat ellen, ellet, ellei, jotka merkitsevät +samaa kuin jos en, jos et, jos ei.» + +»Nurjin, Descriptivus nurja-sanasta, on parempi kuin nurin ja nuriin, +joilla ei ole mitään derivatsiooni-perustetta.» + +Jo näistäkin muutamista säännöistä huomaamme, että Juteini koki +perustaa kirjakieltä vankalle ja säännölliselle pohjalle, mutta useat +hänen muodostamistaan sanoista ovat sittemmin kuitenkin kirjakielessä +muuntuneet, kun niitä kansankieli ei käyttänyt. + +Juteini jakaa kielioppinsa vielä kolmanteenkin osaan, joka on +selvittävinään lauseopillisia seikkoja, ja jolle hän on pannut nimeksi +»Några reglor till syntaxen» (Muutamia lauseopillisia sääntöjä). + +Tässä lauseopillisessa osassa on sääntöjä tähän suuntaan: »Koska meidä +ja teidä ovat todellisia substantiiveja, sekä voidaan kääntää +ruotsiksi: »vårt hem» ja »edert hem» (kotomme ja kotonne), vaikka ne +johtuvat pronomineista meidän ja teidän, niin ei kuitenkaan saa koskaan +liittää persoona-affiksia niiden »kanssasubstantiiveihin» (s.o. +pääsanaan), muulloin kuin meidän ja teidän pronomineina ollessa. Meidän +isändä on siis ihan toista kuin meidän isändämme». + +Kanssa-postpositsioonin Juteini sanoo vaativan totaaliakkusatiivia ja +kirjottaa sen hyvin usein yhdellä s:llä. + +»Olla-apuverbin »persoona», samoin kuin tavallisten aktiivisten +verbienkin, on nominatiivi, esim. hän on tehnyt, hän on luvannut tehdä. +Mutta kaikki muut apuverbit (»Auxiliaria») vaativat persoonan +totaaliakkusatiiviin, esim. minun tarvitsee tulla, miehen sopii mennä, +hänen sanotaan tekevän,[139] sinun pitää tekemän». + +Viittaamme tässä vielä kolmanteenkin sääntöön, jotta lukija saattaisi +nähdä, millainen käsitys Juteinilla oli partisiipi-järjestelmästä. Hän +sanoo, näet, näin: »verbin, joko finitum'in taikka infinitum'in, ja +infinitiivin imperfektin keralla on ensinmainitun verbin »persoona» +nominatiivissa ja imperfektin »persoona» taas totaaliakkusatiivissa, +mutta niiden »kasus» on tavallisuuden mukaan partsiaaliakkusatiivi, +esim. minä luulin hänen puhuvan pahaa». + +Mainittakoon vielä, että Juteini sanoo postpositsioonien ja +prepositsioonien vaativan joko partsiaali- taikka totaaliakkusatiivia. + +Juteinin kielioppi on tietysti kaikkina aikoina saava tunnustusta siitä +syystä, että se oli ensimäisiä suomenkieltä käsitteleviä uusia +yrityksiä. Ennen häntä olivat, näet, ainoastaan E. Petraeus, M. +Martinius, B. Vhaël ja J. Strahlmann raivanneet tietä tällä alalla. + +Että Juteinin kielioppia aikanaan pidettiin tutkijalle arvokkaana +lähteenä, todistaa jo muuan arvostelukin, jonka lukija on löytävä +»Kallavedestä» v:lta 1846. Se, näet, kuuluu: »myöskin Juteinin------ +teos (tässä tarkotetaan hänen kielioppiaan) sisältää tutkijalle +arvokkaita tietoja ja tutkimuksia». + +Jo aikaisemmin mainitsimme, että Juteini v. 1818 painatti myöskin +kokoelman »Walittuja Suomalaisten Sananlaskuja, Jotka on kokoillut ja +ulos andanut Jak. Juteini». Niitä on kaikkiaan 1140. Näiden +sananlaskujen joukossa on tietysti paljon sellaisia, joita löytää +Lönnrotinkin sananlaskukokoelmasta, mutta myöskin moni Lönnrotin +kokoelmalle tuntematon.[140] + +Sananlaskujensa jälkipuheessa Juteini kehotti isänmaallismielisiä +kansalaisia kokoilemaan sananlaskuja ja lähettämään hänelle keräilynsä +tulokset uutta lisättyä laitosta varten. Hänen kehotustaan +noudatettiinkin[141] ja hän saikin lisiä sananlaskuihinsa. Parannettu +ja lisätty kokoelma näkyy olleen valmiina painatusta varten jo v. 1842 +toisen painoksen jälkipuheesta päättäen, mutta tämä »Toinen painando, +parannettuna ja runsaasti lisättynä», ei ilmestynytkään, ennenkun v. +1858 yhteydessä »Jak. Juteinin Kirjain» kanssa. + + + + +VII. + +LASTEN KIRJA JA LYHYT NEUVO LAPSEN OPETTAJALLE. + + +Niinkuin jo ennen on esitetty, julkaisi Juteini jo vuonna 1816 aapisen +alkuopetusta varten nimellä Lasten Kirja ja opettajalle ohjeeksi +kirjasen: Lyhyt Neuwo Lapsen Opettajalle. Niillä näkyy olleen hyvä +menekki, koska hän jo vuonna 1819 sai julkaista uuden laitoksen. +Pääjulkaisuna on tietysti »Lasten Kirja» ja siihen liitteenä yhdistetty +»Lyhyt Neuvo Lapsen Opettajalle». Kirjanen on 52 sivun laajuinen ja +otsakkeeseen on jokseenkin suurella painettu: Toinen paino, jonga on +Parannettuna ja lisättynä ulos andanut Jak. Juteini. Porvoon +tuomiokapituli on sen hyväksynyt painettavaksi 24 p. helmik. 1819. + +Kolmannella sivulla lapselle opetetaan »Perustussuomen puustawit» ja +»perustussuomea» käytetään sitten oikeinkirjotuksessakin aina 11 sivun +loppuun saakka. Kirjaimista luetellaan »äänelliset» ensin: sitten +»yksinänsä äänettömät» ja nimiksi on näille tietysti annettu: ällä, +ämmä, ännä, ärrä, ässä, ho, ko, pe, te, je, we. + +»Pitkä-äänelliset puustawit» merkitään joko kahdella kirjaimella tai +korkomerkillä varustetulla yhdellä: siis esim. á, ó j.n.e. + +»Kaksi-äänelliset puustawit» eli diftongit luetellaan sitten. + +Koko neljäs sivu omistetaau tavuille, jotka muodostetaan niin, että +a:han liitetään vuoroon kaikki konsonantit; tästä muodostuu ensimäinen +rivi tavuja. Muihinkin vokaaleihin liittämällä samat konsonantit +saadaan 8 riviä tavuja, mitkä kaikki alkavat vokaalilla ja kukin rivi +samalla vokaalilla. Kun toisapäin tarkastetaan eri vokaalilla alkavien +rivien lukua, on niitä 9, riippuen siitä, että näin monella +konsonantilla »perustussuomeksi» sanojen tavuja muodostetaan. Toisessa +puoliskossa neljättä sivua muodostetaan sama määrä tavurivejä +asettamalla vokaalit toiselle sijalle: esim. la, lo, lu, le, li, lä, +lö, ly; mutta konsonanteilla alkavia rivejä ylhäällä alaspäin lukien +saadaan nyt 11, koska nyt voidaan ottaa lukuun j:llä ja w:llä alkavat +tavutkin. + +Viidennellä ja kuudennella sivulla on »yhteentavausta» ja sitä varten +muodostettujen kappaleiden otsakkeeksi on merkitty: »Al=ku +lu=ke=mi=seen». Havainnollisia kertomuksia ei Juteini ole niitä varten +muodostanut tai etsinyt, vaan päin vastoin hän niissä esittelee +mietelmiään. Seuraavat kuusi ajatelmaa ovat niissä tavuttain +esitettyinä: »Lapsi on pieni ihminen, jolla on ehto sekä hywään että +pahaan; hywästä on hänellä onni ja pahasta wahinko.» + +»Ihminen on wapaa olento maan päällä, jolla on sielu ja ruumis. Ruumis +elää ja kuolee, mutta sielu on järjellinen olento, jota ei kuolema +käsitä.» + +»Maa on kaikkein eläwäin, sekä suurten että pienten yhteinen +asumapaikka; mutta ihmisen oikea koto on taiwaassa.» + +»Taiwas merkitsee pysywäistä iloa ja autuutta. Taiwaan perilliset ovat +ne, jotka täällä nuhteetoina eläwät, ja hywyyttä rakastavat, Jumalan +mielen jälkeen, joka on herättänyt kaikki henkellänsä.»(!) + +»Jumala on korkein hywyys, joka on perustanut maan ja valmistanut +aurinkon.(!) Hän on rakentanut koko luonnon eläwäin hywäksi, ja +ihmisten onneksi, josta seuraa hänelle määrätön kiitos ja kunnia.» + +»Silloin Jumalaa oikein kiitoksella kunnioitetaan, koska hänen +hywyyttänsä kohtuullisesti ja sowinnossa ilolla nautitaan, pyhästi +muistellen Herran korkeutta ja armoa.» + +Seuraavatkin »perustussuomeksi» esitetyt sivut esittävät vielä asioita +(esim. Juteinin omia »tutkinnon aineita»), jotka eivät suinkaan ole +helppotajuisia lapselle. + +Kahdennellatoista sivulla vasta esitetään »Nykyiset suomen puustawit». +Konsonanttien joukkoon on näissä merkittynä myöskin k:n rinnalla g, p:n +vieressä b ja t:n vastineena d. + +Samalla sivulla hän vielä esittää »Uudet latinaiset puustawit» ja niissä +on ä merkitty ae:ksi ja ö oe:ksi kirjotettuina yhdeksi merkiksi. +Latinaisten pitkiä vokaaleja ei hän ensinkään ehdotakaan kahdella +kirjaimella merkittäväksi, vaan ainoastaan korkomerkillä +varustettaviksi. Tästä seikasta sekä ä:n ja ö:n merkistä »latinaisia» +kirjaimia käyttäissä suomenkielessäkin hän viivanalaisessa sanoo: +»Monia-päin asiaa ajatellen, ja etsien puhtautta, selkeyttä ja lyhyyttä +Suomen kielestä ja kirjoituksen muodossa, olen minä tämän muutoksen +latinaisten äänellisten puustawien seassa hyväksi hawainnut, ja tuotan +sen tässä Kirjaisessa, eniin wähäin esi-merkkien kautta, wiisasten +miesten tutkinnon alle.» + +Sivuilla 13-19 esitetään 7 hauskaa »juttua» hänen käyttämällään +tavallisella kielellä ja joka jutun loppuun on pantu äsken mainittuja +»wähäisiä esi-merkkiä» »latinaisten» kirjainten ja korkomerkin +käytöstä; painatamme tähän yhden lyhyen näytteen: + + Ystævýs ja yksi mieli + mássa paljon matkán sáwat. + +20:nnella sivulla ovat »Sekoitetut puustawit», joissa on myöskin c:t, +q:t, x:t ja z:tkin mukana. + +Sivuilla 21-27 on »Lyhykäinen Uskon-Opin Historia Lapsille +Kristi-kunnassa», josta ei suinkaan voi mitään pahaa sanoa. Tätä +raamatuahistorian-tapaista seuraa Jumalan Kymmenen Käskyä, Herran +Rukous, Synnin Tunnustus, rukouksia ja siunauksia, niinkuin muissakin, +sen ajan aapisissa ja vähässä katkismuksessa. + +35:nnelle sivulle on painettu 9 hyveeseen kehottavaa sananlaskua ja +seuraavalle kaunis 6-säkeistöinen »Laulu Lapselle». Tätä seuraa +»Nummerot elli Luku-merkit». Numeroista Juteini ei vielä tunne +miljoonaa, vaan puhuu »tuhannen tuhannesta». Luvun 123'456,789 hän +sanoin esittää näin: »Sata kaksi kymmendä kolme (kertaa) tuhannen +tuhatta, neljä sataa viisi kymmendä kuusi tuhatta, seitemän sataa +kahdeksan kymmendä yhdeksän». + +Niinkuin edellä olevasta luvusta näkyy, on miljoonamerkki asetettu +yläreunaan. Lukujen rinnalle on asetettu »Tawalliset Kirjoitus-merkit» +eli välimerkit. Ja seuraavalle sivulle »Luku-laskun Taulu» +(Kertotaulu). + +Huvittanee lukijaa ehkä tietää, mitä nimiä hän eri välimerkeille antaa. +Pilkku = »eroitus-merkki»; puolipiste = »wäli-m.»:[142] kaksoispiste +»seuraus-m.»; piste = »päätös-m.»; ? = »kyymys-m.»; huutomerkki = +»liikutus-m.»; korkomerkki = »pitkennys-m.»; lainaus-merkki = +»lainna-m.»; poisheittomerkki = »pois jättö-m.»: sulkumerkki = +»sulkiat»; ---- = »ajatus-m.»; ... = »taukous-m.»; - = »yhdistys-m»; += = »tawaus-m.»; ;:; = »kertaus-m.»: § = »jako-m.». + +39 ja 40 sivu uhrataan »Kirjoituksen Oppiin». + +Sivut 41-51 neuvovat opettajaa alkeita lapselle opettaissa, niinkuin jo +aikaisemmin on huomautettu Lasten Kirjan liitteestä puhuttaissa. + +»Neuvot» käyvät tähän suuntaan: + +»Ei tarwitse lukemista lapsen kanssa kowin warhain alkaa, jos ei +lapsella siehen (!) erinomaista halua ja taipumusta ole, ja sittekin +pitää sitä ensinmäldä wähitellen ja huwitukseksi tehtämän; sillä aiwan +nuorukainen on tähän työhön, koska se on pälle (!) pandu ja +rasittawainen, pikaisesti kylläyndywä. Se on melkein wälttämätön +parhaangin Opettajan johdatuksen alla. Ei taito ole lapselle niin +hyödyllinen kuin tahto ja halu taitoon. Sitte kuin lapsi on jo opetettu +ja tottunut kirjaa lukemaan, ei muulla kuin hywän ja kauniin puheen +tapaisella äänellä, aljetaan ulkoa lukeminen, sillä tawalla, että joka +kappale, kuin ulkoa lukemiseksi lapselle määrätään, pitää ensin +puhtaasti kirjasta luetettaman, ja sen sisällä pito hänelle niin +selitettämän, että hän asian itse hywin ymmärtää, ja taitaa kysymyksiin +oikein wastata.» + +»Opetuksen järjestyksestä» on kymmenen neuvoa. »_Ensiksi_, pitää +lapselle puustawien nimet selkeässä järjestyksessä, niin kuin +huwitukseksi, ulkoa opetettaman, joita on Suomen kielessä omasta kohden +19, mutta g, b, d ja pienen s kanssa 23, nimittäin: a, o, u, e, i, ä, +ö, y, l, m, n, r, vanha-s, s, h, k, g, p, b, t, d, j, w. Tämä järjestys +on endistä keweämbi, jossa äänelliset puustawit owat ensimmäiset, ja +yksinänsä äänettömät seuraawat sitte aina sen mukaan ja siinä +järjestyksessä kuin niistä äänellisiä puustawia tarvitaan.» + +Tähän huomautukseen liittyy pitempi selvittely lainakirjaimista, minkä +jo ennestään tunnemme hänen »kritiikistään lainakirjaimista». + +_Toisessa_ neuvossa kehotetaan »näyttämään lapselle puustawien muoto ja +tunnus-merkit»,----»sitte kuin nimet jo muistossa owat». Lapsi, näet, +ei saa tottua kirjasta »puustawia tundo-merkitä luettelemaan, jonga +kautta tarkkaus niiden eroituksessa tulisi wähennetyksi. Ihminen +käsittää ja oppii myös parhain yhden asian erällänsä.--Puustawit +opetetaan lapselle kirjasta ensin wähissä osissa, sitte kaikki yhteen, +wuorottain alusta loppuun ja lopusta alkuun.» + +_Kolmas_ neuvo koskee »tawaamista», joka oli tuota entis'ajan tavausta. + +Kun se on lapsella jo taitona, niin annetaan sille _neljänneksi_ tieto +»puustawien luonnosta» ja osiksi samoista + asioista, joita äsken mainitussa »Kritiikissäkin» on esitetty. + +»_Wiidenneksi_, tavataan ja yhteen sanotaan muu +tämä tawaus-merkitön lehti, niin että ne taitaan selkeästi yhteen +luettaa, ennen kuin ne siksensä jätetään. Tämä järjestys on seurattawa +niin kauan kuin yhteen lukeminen rupee käymään joksikin huokeasti. +Täydellisyys seuraa sitte itsestänsä ahkeruuden kautta.--Tawaaminen ja +yhteen lukeminen ovat itsestänsä melkein yhtä; edellisessä eroitetaan +puustawit ja tawaukset toinen toisestansa nimityksellä, jälkeisessä +silmä-näöllä.» + +»_Kuudenneksi_, annetaan lapselle tieto nummeroista elli +luku-merkistä.» + +»_Seitsemänneksi_, koska selkeästi, äändä meiningin mukaan taiwuttain, +lukea mielitään, on tieto tawallisista kirjoitus-merkistäkin sangen +hyödyllinen», jonka takia ne luetellaan ja niiden käyttöä tarkemmin +selitetään. »Puolipisteestä» esim. on seuraava huomautus: +»; _Wäli-merkki_. Tässä pisätetään enemmän, ja ääni alennetaan. Tätä +tarwitaan meiningien wälissä, enemmittäin koska _sillä_ seuraa taikka +seuraaman pitäisi. Niin myös joskus koska _mutta_ seuraa». Huomautukset +muihinkin välimerkkeihin ovat sangen huvittavia. Kaksoispisteen jälkeen +esim. »toisella nuotilla aljetaan». Kysymysmerkki oikeutta myöten olisi +Juteinista pantava lauseen alkuun. + +_Kahdeksanneksi_ pitää alkavan lukemisen tapahtua opettajan kuullen. +Luonnolliset syyt tähän mainitaan. Koska lapsen tarkasti tulee täyttää, +mitä hänelle määrätään, niin »ei pidä händä mahdottomuudella +wäsytettämän». + +_Yhdeksänneksi_ on vähän vokaalioppia esitettävä, kun lapsi jo osaa +lukea. »Eroitusta (vokaalien) välillä ei tarwitse sen tietää, joka +ei kirjoittaa ja uusia sanoja kokoon panna mieli. Mutta koska +kirjoitus-konsti on aivan hyödyllinen, ja moni talon-poikakin on jo +ruwennut sitä harjoittelemaan, niin ei ole neuwo turha tässäkän +asiassa». Vokaaliharmoniiaa esitetään useammassa kappaleessa ja +»_kymmenenneksi, on muistettawa, että suuret puustawit tarwitaan +ainoastansa, meiningiä, nimiä ja muita suuria sanoja aljettaissa, ja +pieni s tawauksia ja erinomattain sanoja lopetettaissa». Tätä seuraa +lämmin ja lasta kohtaan rakkautta uhkuva »Jälki Puhe». + + + + +VIII. + +JUTEINI JÄTTÄÄ KIRJAILEMISEN, MUTTA EI MALTA KUITENKAAN KAUAN +PITÄÄ PÄÄTÖSTÄÄN. + + +Vuonna 1819 ilmestyi Juteinilta 6 vihkoa, osaksi runoutta, osaksi +proosaa. Näistä on »Uusia Lauluja, Perustus-kielellä»[143] pieni +laulukokoelma, johon hän oli valikoinut 14 hauskinta ja, +lukuunottamatta pahennusta herättäneitä Juomalaulua ja Kestilaulua, +myöskin kauneinta runoa ennen julkaisemistaan teoksista.-- +»Huvitus-Sanomia» taas on kokoelma suomennettuja[144] hauskoja +suorasanaisia tarinoita, jotka mainiosti sopivat »Kaikellaisiksi» +sanomalehtiin. Niitä tuli v. 1827 »Toinen Ylöspanokin». Tässä +painoksessa on kuitenkin kieli hutiloitua eikä korrehtuuri myöskään +niin huolellista, kuin ylimalkaan Juteinin on. Sen vuoksi tekisi mieli +epäillä sitä Juteinin kynästä lähteneeksi, etenkin kun hän ei kirjan +nimilehdelle ole nimeänsä painattanut, ell'ei sitä ensimäisen painoksen +otsakelehdessä olisi ja ell'eivät Huvitussanomat kolmannen kerran +esiintyisi hänen poikansa toimesta julkaistuina Jak. Juteinin Kirjojen +IX:ssä osassa v:na 1858 nimellä »Tarinoita».--Kolmas Juteinin kirjanen +samalta vuodelta (1819) oli »Kummituksia, elli Luonnollisia +Aawis-Juttuja, Walistuksen lisäksi. Lyhykäisesti ja wapaasti Saksan +Kielestä Suomeksi tulkitut J. J----da».[145] Niinkuin nimi ilmottaa, on +kirjasessa joukko hupaisia saksankielestä käännettyjä kertomuksia +nähdyistä aaveista. Samalla selitetään luonnollisella tavalla, miten +»aawis-juttu» on syntynyt. Saatamme kyllä arvata, että nämä kertomukset +aikanaan olivat omiaan poistamaan syvällekin juurtunutta taikauskoa ja +epäluuloja, ja ovat ne vielä meidän päivinämmekin sopivia siihen.-- +Neljäs saman vuoden tuote oli 26 sivun laajuinen »Neuwo-Kirja, elli +Lyhykäinen Oppi Hywiin ja Siiwollisiin Ihmisten Tapoin; Nuoruudelle. +Toinen Paino, jonga on parannettuna toimittanut Wanha +Suomalainen».[146] Tässä kirjasessa on Juteini uusinut vuonna 1761 +ilmestyneen teoksen _Lyhykäinen Neuwo, Hywihin Ja Siiwollisihin +Ihmisten Tapoin; Nuorudelle_,[147] minkä esipuheessa sanotaan Erasmus +Rotterdamilaisen kirjottaneen latinaksi kirjasen samasta aineesta.[148] +Juteinin ansiot »parantajana» supistuvat kirjan suomalaiseen +kielelliseen asuun; mutta se oli siihen aikaan ansiota kylläkin! +»Neuvoista» painatamme tähän näytteeksi »2. Luwusta» seuraavat: »Kuinga +pitää puheen ulos toimituksen oleman? + +Lyhykäisen. Joka on aina pitkä-puheinen, ja yhtä asiaa niin kauan +jarmuttaa, että ei siehen ikänänsä tahdo loppua tulla, sitä on juuri +tukela kuullella. Mitäs ajattelet ja sanoa tahdot, sano lyhyeldä; sillä +se on wiisaille otollinen. + +Samalla muotoa langee järjelliselle ihmiselle juuri ikäwäksi sitä +kuullella, kuin yksi ja sama asia tulee monda kertaa matkituksi ja +kerroituksi. Kuins asian kerran sanonut olet, niin anna sen olla +sillänsä, ja älä sitä enää sitte monitellen kerro.» + +Yleensä lukee näitä neuvoja mielihyvällä emmekä ensinkään ihmettele, +että Juteini niitä painatti uuden painoksen, tahtoen niidenkin avulla +sivistää maamiehiään, ollen jo mielestään tarpeeksi »vanha» heille +opettajaksi, kuten nimimerkkikin kirjasen nimilehdessä ilmaisee. +Nykyaikaisessa asussa nämä neuvot olisivat myöskin hyödylliset +julkaista ja tekisivät esim. sanomalehdet yleisölle hyvän palveluksen +ottamalla sopivia neuvoja näistä palstoihinsa.--Uudelleen painettiin +»neuvot» Juteinin koottuihin teoksiin v:na 1858. + +Niinkuin sivulla 76 näimme; oli viides kirjanen, jonka Juteini v. 1819 +julkaisi, Lasten Kirjan toinen painos. Samana vuonna hän vielä ilmotti +päättäneensä lakata kaikesta runoilijatoimesta julkaisemalla runon +»Lähtö-Laulu, elli Hywästi-Jättö Wäinämöiselle.»[149] Syynä päätökseen +oli se, että hän pilkka- ja leikkilauluissaan pisteltyään eräitä +virkamiehiä, etenkin pappeja ja tuomareita, sai toisia heistä +suutuksiin, jotta rupesivat häntä vainoamaan. Sivuilla 41-46 +julkaisemissamme »Pila-Kirjoitusten» otteissa olemme paitsi Krohn'in +esittämiä, pappeja koskevia, vielä nähneet esim. seuraavat pahasti +asianomaisia virkamiehiä ärsyttävät lauselmat: »Raha muuttaa miehen +mielen, lahja liikuttaa sydämen, ehkä sarvesta sahatun. Härkä hännin +häiläseepi talonpojan taluttaissa selwän silmän Tuomarilda. Noilla Pappi +woiteleepi ilon autuuden awaimen, lukun raswalla lujemman.------ +Komendanttikin kowembi paiskaa auki Linnan portit, kosk'on kulda +kukkarossa» (Lahjain ottamisesta), »Mielelläni minä soisin----Sielun +paimenden powehen, esimerkiks' opetusten, runsaasti rehellisyyttä. +Tynnyrittäin Tuomarille ostamatond' oikeutta» (Uutena vuotena) ja »Ei +nyt luulla luiskaria wirassansa wakaiseksi, totiseksi Tuomaria, eikä +Pappia pyhäksi.----Puolin kuuluu puhuttawan, että isännän, emännän saapi +kuolema kituwan, mutt'ei Pappi mullikkaansa. Niin kuin koira kalikkahan +usein wieraan wiskatessa hambain hyökkyää kowasti, niimbä syndinen +sokea, paha lammas laumassamme, panettelee paimendansa, koska Herra +hengellinen, karkoittaisi kansan tyhmän mammonata maistamasta, estäis' +ehdon syndisiä opettajansa osalda»[150] (Maa-ilman turmeluksesta). Kun +kokonaisia virkamiesluokkia näin syytettiin lahjusten ottamisesta y.m., +niin ei voi ihmetellä, että syntyi katkeruutta, etenkin kun ei +nimenomaan oltu syytöksiä kohdistettu joihinkuihin kelvottomiksi +tunnettuihin, vaikka ehkä vielä yleisöltä rauhassa oleviin virkamiehiin. +Niiden nimeä ei tietenkään olisi tarvinnut mainita, mutta olisi selvään +runoista pitänyt ilmetä, että runoilija kyllä uskoi, että oli olemassa +vielä paljon rehellistä väkeä virkamiehissäkin: että oli harvassa +tuomareita, joilta »härkä hännin häiläseepi selvän silmän», ja yhtä +harvassa pappeja, jotka olivat »runsaasti» rehellisyyden tarpeessa, +kuten Juteini Lähtörunossa kyllä sitten myönsikin. Kun ei näin ollut +tapahtunut pilkkarunoissa, kävi niinkuin aina käy, kun ammutaan yli +maalin eikä osata sydämeen, uhri rupeaa hyökkääjäksi ja kääntää kyntensä +ampujaa vastaan. »Waino-miehiä, sala-purioita» ilmestyikin. +Käsinkirjotettuja, varsinkin Juteinin runoilua moittivia runoja +leviteltiin ympäri maata ja hänen tietoonsa tulleiden runojen +sisällyksestä ja muodosta oli selvää, että ne olivat kotoisin samasta +lähteestä. »Kateus on»--Juteinin luulon mukaan--»oudon pahendajan +yllyttänyt ynseäksi». »Kaukaa haukkuu huono koira, salaa pelkuri +pureepi; näin on nytkin pahendaja salaisesti, saastaisesti, +panetellut----sekä pila-puheitani epäluulon esteheksi, että töitä +tarkembia huwitukseksi hywille. Kieli-lakkari lewoton pimeästä +pesästänsä----pappein puolesta puhuupi,----huulillansa koston huuto». +Wirolahden kappalainen F.J. Ahlqvist oli tuo sala-ampuja. Hänen +moiterunoansa: »Voi sun juttujas, Juteini! Villitsijä vejsujaisi!»[151] +kopioitiin ja levitettiin, väliin toisinnettunakin ja suorasanaisilla +lisäyksillä; ja vaikka näissä toisinnoissa syytettiin Juteinia pappien +aiheettomasta pilkkaamisesta, väärän opin levittämisestä ja juoppouden +edistämisestä juuri juomalauluilla, niin muudan sapekas moittija itse +liittää suorasanaisella parannussaarnalla jatkettuun moiterunoon erään +paljoa siivottomamman juomalaulun »Ucko Noal», jossa raamatullista +aihetta suorastaan vedetään lokaan, vaikkakin ehkä tarkotuksettomasti. +Näistä moiterunoista Juteini suuttui ja lähetti julkisuuteen +Hyvästijättönsä, jossa arvelee hänen suomalaisista runoistaan olleen +edes se hyöty, että muukalaisen valittajan (ruotsin kieltä käyttävä +Suomessa) »awara kita on awattu edes kerran koto-kieldä» käyttämään +tuskissansa. Totta tämä kyllä puhuu siinä, että hänen kynänsä on tylsä, +eikä sen vuoksi ole vahinkoa siitä, että hän nyt on päättänyt tehdä +»uhrin ajastansa ja onnestansa äidinkielen alttarille». Ja hänen +työtänsäpä suomenkielen hyväksi ei enää tarvitakaan, kun Väinämöinen on +herättänyt rakkautta rikkaassa ja mahtavassa venäläisessä kreivi +Rumjanzow'issa kansaamme kohtaan, jotta hän kustantaa suomalaista +sanakirjaa ja »etsii jälkiä isäimme etelästä ja itä-mailla», jonne hänet +on »oikein osoitellut» tiedemiehet virolainen Merkel ja saksalainen +Rühs, molemmat ansioistansa Suomen historian alalla suomalaisten +kiitollisuuden ansainneina suuremmassa määrin kuin moni synnynnäinen +suomalainen. Kun vielä tämä Hyvästijättölaulu aiheutti Ahlqvist'in uuden +ivarunon »Wäinämöisen Onnentoivotus Juteinin Lähtöön»,[152] jossa +Ahlqvist on unessa kuulevinaan Wäinämöisen ivaavan Juteinia hänen +runoistaan ja »lähdöstään», niin tämä taukosi vähäksi aikaa kaikesta +kirjallisesta toiminnasta. Hyvästijättö-runoonsa hän liitti +»Sowindo-Laulun» sekä ruotsinkielisen suorasanaisen kirjotuksen: »Min +Öfvertygelse, eller Reflexion om Fritänkeri» (Vakaumukseni eli mietelmä +vapaa-ajattelusta). Viimemainitun, jonka hän sanoo kirjottaneensa +edellämainitun häväistysrunon (»pasquillen») johdosta, hän julkaisi +vielä toisenkin kerran ruotsinkielisessä teoksessa »Anteckningar af +Tankar uti Warianta Ämnen» (Muistiinpantuja mietelmiä eri aineista). Kun +myöhemmin tästä teoksesta tulee puhe, saamme silloin esittää myöskin +sanotun kirjotuksen. + +Kirjailemisesta taukoaminen ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä Juteini +oli auttamattomasti rakastunut runoilijatoimeen ja kirjottamiseen. +Hänen suuri halunsa saikin hänen sen vuoksi luopumaan v. 1819 tehdystä +päätöksestään, ja hän rupesi seuraavana vuonna taas runoilemaan. Hänen +runotuotteensa vuodelta 1820 oli »Huilun Humina, elli Takaisin Tulo +Wäinämöisen Hywästi Jätöstä»,[153] jossa hän ilmaisi mielenmuutoksensa. +Juteini kertoo siinä Kalevalan runomitalla, kuinka hän kääntyi +»kulkemasta runon tietä tappuraista» ja kantoi kanteleensa »luoksi +wanhan Wäinämöisen». Hän tulee siitä kuitenkin vain onnettomaksi, +niinkuin kansakuntakin, joka »ei palwele----wiisautta Wäinämöisen»; +sillä + + »oma arwo ombi kallis, + toisen hyödytys hupainen, + joita wailla waiwaisena-- + onnetoina kukin kanta + ombi niin kuin orpo-lapsi. + Orwot owat Suomalaiset, + jos ei palwele poloiset + wiisautta Wäinämöisen, + seuraa jalon johdatusta, + opetusta oikeata + kukin hywyyden halulla. + Orpo olen myöskin minä + wäsytetty waiwan kautta, + erinneenä, eksyneenä + Jumalasta julkisesta, + _Wäinämöisestä_ wakaasta, + jonga luona lohdullinen + meno löytyy loppumata, + juodaan mettä, mahalata, + kallihista kaukalosta, + järjen maljasta jalosta, + jonne minä mielitellen + soisin jälle joutuvani, + waan en jaksa woimatoina + tulla enää Isän tykö[154] + päästä pilwen pienderälle, + piendäräldä patsahalle + lähes Laulajan kotoa, + joss' on lepo leiwätöngin + itsestänsä ihanainen; + siell' on aina onnen pouta, + huwitusten päivän paiste, + siellä itketään ilosta, + niin kuin its' Isä suuri,-- + näytti muinen esi-merkin, + koska wuoti kyyneleensä + silmä-lähteistä sywistä-- + kaseammat karpaloita, + pyyngin munaa pyleämmät, + paljon wesi-pilareita + rippui silmä-ripsehissä,»------ + +Hän saakin sentähden Wäinämöiseltä »laupiaasti» seuraavan varotuksen: + + »Joll' on lahja joukon luona, + tehkön lahjasta tilinsä,-- + joll' on vara muita warten, + siitä laskekon lukunsa; + mutta älköt älyänsä + luulko täydeksi lujatkan + paitsi pyyndöä hyvyyden».[155] + +Tämän varotuksen Juteini käyttikin opikseen. Hän ei kirjottanut enään +pilkkarunoja ja koetti välttää yleistä pahennusta. Kyseenalaisessa +runossa hän myös vähän väliä muistelee äidinkielensä unohdettua tilaa +ja lähettää muiden muassa seuraavan kehotuksen kansalaisilleen, etenkin +niille, »jotka palwelevat Wäinämöisen wiisautta» + + »suojatkai jo suomen kiellä, + uudistakai unhotettu + laulun konstikin kotoinen». + +Sivulla 45 Huilun Humina-runossa hän tuohon tunnettuun valitakseen +»muukalaisesta Akatemiasta», »vieraista Kouluista» ja »lujasta +umbinaisesta Laista» viivanalaisessa esittää seuraavan ruotsinkielisen +ehdotuksen, jonka toteutumiseen on kokonainen vuosisata +kielitaisteluineen ollut tarpeellinen: För att småningom upphjelpa +finska språket, som ännu är fattigt för Wettenskaper, wore det nödigt, +att dels odling wid Finlands Lärosäten med mera allmänt interesse (!) +omfattades, och för att engång bilda det äfven till juridiska +afhandlingar, borde det wara Finnarne obetagit, att t.e. vid Landets +Instancer få göra sina skrifteliga andraganden jemwäl på Nationens +modersmål, som är dess heligaste egendom och öfvergår i arf till +efterwerlden.--Skole wi då längre wanwårda de tillkommande +generationernas så dyrbara tillhörighet? (Jotta vähitellen +kohotettaisiin suomenkieltä, joka vielä on köyhä tieteille, olisi +tarpeellista, että sen käyttöä Suomen oppilaitoksissa yleisemmin +harrastettaisiin, ja jotta se myös muodostuisi sopivaksi lainopillisia +esityksiä varten, pitäisi suomalaisilla olla oikeus saada esim. maan +oikeusasteissa esittää kirjalliset lausuntonsa myöskin kansan +äidinkielellä, joka on sen pyhintä omaisuutta ja menee perinnöksi +jälkimaailmalle.----Sopiiko meidän silloin kauemmin olla vaalimatta +tulevien sukupolvien erittäin kallista omaisuutta?) + +Ennen mainittuun Huilun Humina-runoon hän liitti 16-säkeistöisen +kauniin laulun »Elämän Muoto». + +Tämän jälkeen Juteinin teoksia alkoi ilmestyä harvemmalta kuin ennen. +Sattui monesti Juteinin viimeisenä kolmenakymmenenäviitenä ikävuotena +kulumaan useita vuosia, jolloin hänen kirjotuksiaan ei lainkaan +ilmaantunut. Niin nytkin vuoden 1820 jälkeen. Hän ei painattanut mitään +ennenkun v. 1824. Silloin hän, näet, julkaisi suorasanaisen kertomuksen +»Nimi-Päiwä, elli Hywä Elämä Howissa, jonka on kirjoittanut joutilaana +Jak. Juteini». Tämä kertomus eli »jutelma»[156] on keskustelun muotoon +puettu sekä on läpeensä opettavainen laadultaan. Siitä löytää paljon +hyödyttävää opetusta ja se kuuluukin hauskimpien ja viehättävimpien +kyhäelmien joukkoon, mitä Juteini ikinä on kirjottanut. Kertomuksen +sisällys on seuraava: Erään maatilan emäntä, jonka puoliso aikanaan on +ollut sotapäällikkönä (katteinina), mutta nyt elää maatilallaan +maanviljelijänä, on miehensä tietämättä kutsunut vieraita tämän +nimipäivää viettämään. Hän on myöskin valmistanut pienet kestit +puolisonsa kunniaksi ja odottamattomaksi iloksi. Mutta kun mies ei +tiedä mitään pidoista, niin hän menee tavallisuuden mukaan pyssy +olalla, aamupäivällä kävelemään metsään eikä saavu sieltä kotiin, +ennenkun vieraat jo ovat melkein poismenossa. Sill'aikaa kun isäntä oli +metsässä, syötiin kuitenkin päivällinen ja pidettiin pidot, vaikka +emäntä oli kovin mielipahoillaan siitä, ett'ei hän ollut ilmottanut +puolisolleen, että hän odotti vieraita. Päivällis- ja kestipöydässä +puhuttiin yhtä ja toista, kiitettiin talon isäntää ja emäntää sekä +juotiin heidän maljansa. Kohta päivällisen jälkeen isäntä tuli kotiin +ja näytti hyvin murheelliselta, vaikka hän koetti peitellä murhettaan +iloisella tervehdyksellä ja kasvojenilmeellä. Jättäessään pyssyn +palvelijan huostaan hän sanoi: »tämä ase on tänä päivänä _puolitoista +hengeä_ pelastanut». Kun kaikki läsnäolijat ihmettelivät tätä puhetta, +niin isäntä selitti, että hän metsässä pyssyllään oli pelastanut oman +henkensä sekä torpparinsa ja vanhan sotatoverinsa Hurtin pahoin +haavotettuna »karhun kourista». Hurtti oli kerran ennen sodassa +pelastanut nykyisen herransa ja silloisen _päällikkönsä_ varmasta +kuolemasta ja isäntä oli nyt iloinen siitä, että hän oli saattanut +maksaa Hurtille vanhan velkansa. Hurtti kuoli kuitenkin haavoistansa, +ja isäntä otti hänen lapsensa, kasvattaaksensa niitä kelpo ihmisiksi. +»Nimi-Päiwä» kertomuksen loppuun Juteini painatti »Työ- ja Ilo-Laulun» +sekä »Sota-Laulun». + +Samana vuonna eli siis v. 1824 oli Juteini ruvennut runoja antamaan +edellisenä vuonna ilmestyä alkaneelle saksankieliselle Wiburgschen +Wochenblatt'ille. Koska nähtävästi kaikki viipurilaiset säätyläiset +(niihin luettuina saksalaiset ammattienharjottajatkin) ymmärsivät +suomea, kuten J.W. Ruuth'kin Viipurin kaupungin historiassaan +huomauttaa, niin painettiin Juteinin runot lehteen suomenkielisinä; +kuitenkin niin, että liitettiin lehteen runo tai runot (joskus 2 pientä +yhtä haavaa) lisälehtenä; tämä usein pienempää kokoa kuin itse lehti, +mutta paremmalle paperille. Tällaisen »Beilagessa» olevan runon alla-- +ja, jos niitä oli kaksi, jälkimäisen--oli aina merkki J--i. Vuosikerran +52 numerosta on 25 saanut tällaisen lisälehden. Näissä 25 lehtisessä on +kaiken kaikkiaan 32 suurempaa ja pienempää runoa ja laulua, toisissa +lauluissa aina 17 säkeistöön asti ja jokunen runo, niinkuin »Luonnon +kurjuus Luojata», neljättä sivua pitkä; toisissa taas vain 4 á 6 +säkeistöä ja runoissa alle 10:kin säettä. Mutta järjestään Juteini +niissä tarjosi lukijoilleen uutta ja hauskaa, vaikka kyllä vakavaa +opetusta, eikä kertaakaan kehdannut uusia entisiä aikaisemmista +runovihkoista. Katsoi kait niiden vielä olevan tuoreessa muistissa. +Kuitenkin hän kaksi vuotta myöhemmin nämät painatti kaikki uudestaan. + +Vuonna 1826 hän, näet, julkaisi 96 sivun laajuisen kirjan »Jak. +Juteinin Runon Tähteitä», jossa uudelleen teemme tuttavuutta näiden +runojen kanssa. Niihin on johonkuhun jokin aivan pieni muutos tehty, +jota ei aina voi parannukseksikaan sanoa. Paitsi näitä, niinkuin siihen +jo viittasimme, yleensä hyviä runotuotteita on kirjan sisällystä +rikastuttamassa ja sen arvoa kohottamassa 12 uutta kirjallista lisää. +Huomattavin ja merkillisin näistä on kirjan alussa oleva pitempi runo +»Epäilys ja toiwo Suomesta», jossa esim. sivulla 15 lauletaan: + + »Olkon myöskin oma kieli + kansan wäli-kappaleena + walistukselle wakuutus. + Eihän olo orjallinen + kielen wieraan kitinässä + walmistele walistusta, + eikä edestakaisesti + waadi kukaan wapauden + töitä orjuuden tawoista; + eihän ennen siemendänsä + maassa laihokan menesty.» + + »Lennä maassa matalalla, + koska luulee kansakunda, + joll' on wielä wieras indo, + walistuksen walkenewan + kautta menon muukalaisen,-- + koska kestää keskellämme + on päiwä pimeänä-- + koska owat kurjuudeksi + juuret ilman Suomen kieldä, + meikäläiset mieldä wailla, + epä-luulot, erhetykset + säilyttäwät seassansa + paremmin kuin pahat henget, + sika-laumaan laskettuina, + muinen säilyiwät meressä.» + + »Toiwo, wiekas towerini! + joka lennät löyhytellen, + yksin ylenet lumesta, + wältä wielä Wäinämöistä, + tule taiwaasta takaisin, + kansa jäänyt jäätyneeksi + ombi hänelle häwäistys. + _Koskas kuulet Kouluissamme, + taikka lain tulkinnoista + oudon kielen kitisewän + ----naura nationaliteelle, + wirsku wieraille sanoille!» + +Viimeiset säkeethän ovat tuttuja Krohnin Suomal. Kirjall. Vaiheista. + +Viimemainittuna vuonna, siis: v. 1826, Juteini julkaisi myöskin +suorasanaisen »Wiisauden Waellus Maan päällä». + +Kertomuksessa Wiisaus vaeltaa ympäri maailmassa. Ulkomailla kulkeissaan +joutuu hän »Ajatusten waldakundaan». Rohkeitten neuvojensa takia hän +joutuu epäluulon alaiseksi, että hän muka on vaarallinen hallitukselle. +Hallituksen pitäjät: »Syndi, Oman woiton pyyndö, Ylpeys, Epä-luulo, +Hekuma, Wiekkaus, Waino ja Ahneus», päättävät kukistaa Wiisauden +väärällä tuomiolla. Erityinen oikeus asetetaan häntä tuomitsemaan; +tuomariksi siihen tehdään »Tyhmyys», Yleiseksi syyttäjäksi otetaan +»Wääryys» ja todistajiksi saadaan »Walhe» ja »Walapatto». + +Vaikk'ei Wiisautta voitukaan todistaa mihinkään rikokseen syylliseksi, +niin hän kuitenkin tuomittiin »maankulkeuteen». Maanpakolaisena hän +tapaa »Narrin». Kun Narri kuulee Wiisauden vaiheet Ajatusten +valtakunnassa, niin hän vakuuttaa Wiisaudelle, ett'ei tällaista +tuomiota olisi langetettu, jos hän olisi ollut kotona, hän kun oli +sukua tuomari Tyhmyyden kanssa. Tuosta Wiisaus tiesi hänet Narriksi, +jota ei ensin ollut huomannut, ja sanoi, ett'ei hänestä olisi ollut +»puolen pitäjää» sekä lisäsi:--»Narri hellä, heiluwainen, keweästi +keikkuwainen tawoistansa tunnetaan, luiskariksi luetaan» ja käänsi +hänelle selkänsä. Wiisaus neuvoo ihmisiä halajamaan »sisällistä +kunniaa» ja ihmisarvoa ja Juteini soisi sen »ehtiwän Suomengin +mandereille». + +Samana vuonna (1826) Juteini painatti myöskin runon »Kissan Poika», +joka on Kalevalan runomitalla kirjotettu ja osottaa, miten Juteini +luontokappaleita lempi. Niitä hän usein runoissaan kehottikin +kohtelemaan hellästi ja suojelemaan. »Lisäys» ja »Huokaus» ovat +täytteenä samassa runovihossa.[157] + +Ennen mainittujen lisäksi Juteini v. 1826 vielä julkaisi: »Lasten +Kirja. Kolmas paino,----Parannettuna toimittanut Jak. Juteini.» Kirja +oli noin puolta pienempi edellistä painosta. + +Seuraa nyt vihdoin Juteinin myöskin v. 1826 julkaisema runo: »Sangari +Sionissa, elli Walistuksen Woitto Pimeyden Wallan ylitse», pitkä +trokeisella runomitalla kirjotettu runo, joka esittää Vapahtajan +elämäkertaa. Tähän Juteini liitti tutkimuksen »Lisäys, Tutkinnoksi +Uskon laadusta Autuuden Opissa.»[158] Tämä tutkimus an epäilemättä +sama tai on ainakin ollut samansisältöinen kuin järjestysnumerolla +»31» merkitty, suorasanaiseksi ilmotettu, teos »Tutkindo uskon +laadusta».[159] Tänniminen kirja, näet, esitetään Juteinin +kirjottamaksi siinä hänen teostensa luettelossa, joka on liitettynä +hänen elämäkertaansa Sanan Saattajan Wiipurista 14 n:ossa v:lta 1840, +mutta sennimistä eri teosta emme ole tavanneet yliopiston- emmekä +ylioppilaskirjastosta tai toisaaltakaan. Ei myöskään sitä ole +Pipping'in Luettelossa eikä tietääksemme missään muuallakaan eri +teoksena mainittu. Sen vuoksi katsomme sen olevan saman kuin »Sangari +Sionissa» nimiseen runoon liitetty äskenmainittu »Lisäys», joka +Juteinin koottujen teosten v. 1857 painetussa V:ssä osassa on nimellä +»Tutkindo Uskon Tundo-merkistä Kansain Autuuden Opista.» + + + + +IX. + +ANTECKNINGAR AF TANKAR UTI WARIANTA ÄMNEN JA OIKEUKSIEN PÄÄTÖKSET. + + +Vuonna 1827 seuraavat Juteinin kirjailijatuotteet ilmestyivät painosta: +»Laulu Elämän Nautinnosta». »Erhetyksen Waikutus elli lapsen +Murha»[160] ja ruotsiksi »Anteckningar af Tankar uti Warianta +Ämnen».[161] »Laulun Elämän Nautinnosta» Juteini oli jo aikaisemmin +painattanut runovihkoon »Waikutuksia Suomalaisen sydämessä». Luultavaa +on, että tästä laulusta pidettiin, koska Juteini painatti sen nyt +erikseen ja seuraavana vuonna vielä julkaisi kaksi uutta laitosta +siitä.[162] Ei olekaan ihmeellistä, että se tosirunollisena ja sievänä +herätti suurta mieltymystä aikana, jolloin runous suomenkielellä oli +vasta alullaan, kosk'emme vielä nykyäänkään voi siltä kieltää kauniin +ja herttaisen laulun nimeä. + +»Erhetyksen Waikutus elli lapsen Murha» on suorasanainen kertomus +nuoren, viattomuudessa kasvatetun tytön lankeemuksesta. Hourupäissään +hän oli tukehduttanut lapsensa ja kuoli kivuistansa muutaman päivän +kuluttua sangen surkeassa, tilassa, sillä hän piti »syndinsä Jumalan +armoa» suurempana. Juteini liitti tähän kertomukseen runon »Oma tundo». + +Sanoimme jo, että v. 1827[163] Juteinin kädestä lähti myöskin +ruotsinkielinen kirja »Anteckningar af Tankar uti Warianta Ämnen». +Tämän pääasiallinen sisällys oli osiksi filosofinen, ossksi +uskonnollinen; ja Juteinin siinä lausumat mielipiteet oikeasta +kristillisyydestä ja tavaksi käyneestä opetuksesta kristikunnassa sekä +ennen kaikkea se, ett'ei kirjaa ennen sen ilmestymistä ja levittämistä +jätetty Porvoon tuomiokapitulille tarkastettavaksi, saivat aikaan sen, +että 99 sivun laajuisen kirjan julkaisemisesta syntyi monivuotinen +oikeusjuttu ja että se, kuten Juteini itse kertoo, v. 1829 poltettiin. +Koska tapaus on varhaisemman kirjallisuutemme historiassa ainoa +laatuaan, käymme sen vaiheita tarkemmin kuvaamaan sekä sittemmin +myöskin sen sisällystä esittämään. + +Suomen prokuraattoriviraston lähetekantakirjassa olevista useista, tätä +asiaa koskevista kirjeistä ilmenee, että maamme silloinen prokuraattori +Carl Walléen oli kirjan varsinainen vainooja, joka oikeuslaitoksemme +kaikissa asteissa yritti hankkia Juteinille vielä muutakin rangaistusta +kirjan luvattomasta ilmestymisestä, vaikka hän jo nähtävästi ensi +asteessa oli saanut sen tuhotuksi ja vaikka olisi luullut siinä jo +olevan rangaistusta tarpeeksi. Merkillisintä on, että prokuraattorin +huomion kirjaan oli kiinnittänyt itse kenraalikuvernööri Zakrewsky, +päättäen Walléen'in kirjeestä tälle syysk. 5 p:ltä 1827.[164] Kuka +ilmiannon kirjan sensuroimattomuudesta oli tehnyt, joku tuomiokapitulin +jäsenkö vaiko joku Juteinin pappisvihollisista, siitä en ole voinut +saada selkoa. Olen johtunut ajattelemaan pappeja, koskapa he niin +halusta levittelivät Ahlqvist'in ennenmainittuja pilkkarunoja ja koska +näissä syytettiin Juteinia väärän opin levittämisestäkin ja mainittiin +sellaisia kohtia hänen pilakirjotuksistaan, joissa oli väitetty pappien +myyvän autuutta rahasta, sekä vihasta kuohuvin sanoin kysyttiin, +milloin sellaista oli tapahtunut. Hänen ruotsinkielisille, opetusta +sisältäville teoksilleen taas kyllä oli sanotuissa moiterunoissakin +annettu tunnustusta. Mutta kun nyt tässä ruotsalaisessakin +»Anteckningar» nimisessä kirjassa oli yhtä ja toista, johon voi +jumaluusoppinut takertua, niin ilmianto nähtävästi tehtiin, etenkin kun +ei kirjanpainaja ollut kirjaa käyttänyt konsistoriossa tarkastamista +varten. + +Zakrewskyn kirje Walléen'ille kirjaa koskevista seikoista oli päivätty +syysk. 4 p:nä ja jo seuraavana päivänä saamme taas Walléen'in kirjeestä +edelliselle tietää mihin toimenpiteihin hän oli kirjan ilmestymisen +johdosta ryhtynyt. + +Ensiksikin sai Wiipurin läänin silloinen maaherra August Ramsay häneltä +käskyn[165] ensi tilassa ottaa takavarikkoon sanotun teoksen kaikki +kappaleet, kunnes nostettava oikeusjuttu tekijää Juteinia ja +kirjanpainajaa A. Cedervalleria vastaan lopullisesti päättyisi. +»Saatuaan tietää painoksen suuruuden oli hänen takavarikkoonotto +pantava toimeen siten, ett'ei ainoastaan kirjanpainajalla ja tekijällä +olevat, vaan vieläpä mahdollisesti yksityisille henkilöillekin läänissä +jaetut tai myydyt kappaleet otettaisiin talteen ja sinetillä +varustettuina säilytettäisiin joko maaherran luona tai muussa yleisessä +paikassa». Vihdoin prokuraattori kirjeessään myöskin pyysi aikanaan +tietoa maaherran toimenpiteistä asiassa, kirjan painajan ja tekijän +ilmottamasta painoksen kappalemäärästä sekä takavarikkoon saatujen +kappalten lukumäärästä. + +Toinen henkilö, jolle Walléen tätä kirjaa ja sen tekijää vainotessaan +oli myöskin käskyjä antanut toimenpiteitä varten jo syyskuun 3 p:nä +päivätyllä memoriaalilla, oli Viipurin kaupunginviskaali J.A. +Krogerus.[166] + +Memoriaali sisältää jo täydelliset ohjeet[167] syytteen tekoa varten +Viipurin kämnerioikeudessa: ja täytyy myöntää, että maamme silloisella +prokuraattorilla memoriaalissa olevista syytekohdista päättäen oli +erinomainen kirkkomme opin tuntemus ja tarkka oikeaoppisuuden vainu, +ell'ei kuten edellä sanoimme ilmiantoa teologiselta taholta tapahtunut +tai hän käyttänyt asiantuntijan apua.[168] Memoriaalissa nimittäin +sanotaan: »Ant.----nimisenä on kirjanpainaja A. Cedervaller'in +kirjapainosta Wiipurissa kuluvana vuonna ilmestynyt teos, joka muun +muassa sisältää kaikennäköistä uskontoa ja autuudenoppia koskevaa +esitettynä tavalla, joka ei pidä yhtä sen uskon kanssa, johon +seurakunta maassamme tunnustautuu ja johon minä sentähden en ole voinut +olla viran puolesta huomiotani kiinnittämättä. Niinpä lausuu tekijä +siv. 21. »Ensimäiset kristityt eivät voineet kokonaan unohtaa +uhraamista, jolla olivat tahtoneet lahjoa vanhurskauden----He ovat +aineellistuttaneet uhrin, jota Kristuksen kuolema ainoastaan kuvaa, +vakuudeksi siitä, että muka sovitus on saatu aikaan uhriverellä[169] +----Niin myöskin seuraavat kristityt; sen sijaan että Kristus autuaaksi +tekevän oppinsa kautta on jumalallinen välittäjä, ja unohtaen raamatun +allegoriian viimeisestä suuresta uhrista, allegoriian, joka lienee +ollut tarpeellinen heikoille mielille vielä pienessä seurakunnassa, +ovat he tehneet hänen ainoastaan ruumiilliseksi uhriksi»----jonka +kautta oppi lunastuksesta Kristuksen verellä ja ansiosta käsitetään +ainoastaan väärinymmärretyksi allegoriiaksi; samoinkuin sama oppi +selvästi hyljätään esityksessä »Syntein anteeksi antamisesta» siv. 37 +ja seur., jossa ainoastaan siveellinen mielenmuutos (»mielenparannus») +käsitetään ainoaksi Jumalan armon ja laupeuden mahdolliseksi +aiheuttajaksi. Tämän mukaisesti selitetään myös, siv. 45, Uskoa +uskonnollisessa mielessä »sielun sydämelliseksi mieltymykseksi Jumalaan +ja luottavaksi kunnioitukseksi häntä kohtaan sekä eläväksi varmuudeksi +hänen mielisuosiostaan, joka mielisuosio perustuu parantuneen ihmisen +siveelliseen tilaan ja vilpittömään pyrkimykseen hyvässä,»[170] +vaikk'ei, seurakunnan opinkäsityksen mukaan, mitään totista uskoa +kuitenkaan ole ilman luottamusta (l. »lujaa uskoa» l. »vakaumusta») +Kristuksen ansioon ja sovitukseen, mutta tämä vakaumus ei, yllämainitun +lausunnon mukaan, sisälly tekijän uskonnolliseen uskoon, sellaisena +kuin se on tullut esitetyksi ja edelleen ilmenee siv. 54, missä +»epätietoisuus hyveen palkitsemisesta» katsotaan »kohottavan ihmisen +siveellistä arvoa» ja missä etempänä seuraava lausunto löytyy: »Joka +hyväntahtoisuuden elähyttämänä voi palkkiosta välittämättäkin harjottaa +hyvettä----hänen sielunsa liitelee aistillisuuden rajotetun näköpiirin +yli. Hän voi suloisin toivein levollisesti kuvitella mielessään +vanhurskauden tuomioistuimen ihanteen, jonka edessä heikot voivat +turvautua laupeuteen. Hän voi ihmiselle kaikkein ratkaisevimpana +hetkenä, joka on kuolema, luottamuksella lähestyä kohtaloaan +ijäisyydessä, kun häntä yhdeltä puolen eivät vaivaa ansaitsemattoman +nautinnon vaatimukset, ja hän toiselta puolen löytää vaatimattoman +lohdutuksensa rehellisten tekojensa tarkotuksesta, jotka ovat +lähteneitä periaatteesta, mistä hän ei pelosta eikä etujenkaan +houkuttelemana ole voinut poiketa. Hän odottaa tulevaa kohtaloaan +toivossa, koska todistelun (aikaansaama) vakaumus on horjuva»----minkä +esityksen mukaan käsityksellä meidän tulevasta kohtalostamme +ijäisyydessä ei siis ole muuta perustusta kuin horjuva toivo, eikä +ihmisellä kuolinhetkellä mitään muuta lohdutusta kuin rehelliset +tekonsa, päin vastoin kuin mitä kristinusko siinä kohdin opettaa ja +seurakunta järkkymättömäksi uskonkappaleeksi on hyväksynyt. + +Tähän nähden ja koska yllämainittu ynnä useat kyseessäolevan teoksen +kappaleet riidattomasti koskevat oppia ja meidän kristinuskomme +opinkappaleita, mutta teosta siitä huolimatta tässä suhteessa ei ole +alistettu asianomaisen Konsistorion tarkastettavaksi, taikka sen +luvalla julkaistu, olen täten tahtonut Teille jättää viran puolesta +tehtäväksi laillisessa järjestyksessä syyttää Wiipurin +kämnerioikeudessa maistraatinsihteeri Judén'ia ja kirjanpainaja +Cedervaller'ia, edellistä sanotun kirjan tekijänä ja jälkimäistä sen +julkaisijana». Kanteessa oli nojauduttava 1 §:ään kuninkaallisessa +asetuksessa painovapaudesta, annettu huhtik. 26 p:nä 1774.[171] Tämän +memoriaalin ohella lähetti prokuraattori saamansa kappaleen kyseessä +olevaa kirjaa määräten samalla, että kaupunginviskaalin tulisi hänelle +kertoa ei ainoastaan jutun lopullisesta päättymisestä, vaan myöskin sen +lykkääntyessä joka kerta kuin juttu oli sanotussa oikeudessa ollut +käsittelyn alaisena, mitä siinä oli saatu aikaan sekä miksi se +lykkääntyi. Kirjan kaikkien ilmestyneiden kappalten takavarikkoon ottoa +tulisi Krogerus'en myös vaatia sekä lähettää saamansa kappale takaisin +prokuraattorille, kun hän sitä oikeudenkäyntiä varten ei enää +tarvitsisi. + +Hallussani olevista Walléen'in muiden läänien maaherroille lähettämien +kirjeiden jäljennöksistä käypi selville seuraavaa, kuten näkyy +Liitteistä: Ennenkun aikaisemmin mainittu, prokuraattorin kirjelmässä +oleva määräys Anteckningar-kirjan takavarikkoon otosta oli saapunut +Viipurin maaherralle, oli Juteini lähettänyt, tälle tekemänsä +ilmotuksen mukaan, 50 kappaletta tätä teostaan meritse kirjansitoja +Holmström'ille Ouluun oululaisen prikin Carl Alexander'in mukana, jota +alusta johti laivuri Mathias Löthman Raahesta. Prokuraattorin käskystä +Oulun varamaaherra tutki asiaa. Holmström ei kuitenkaan myöntänyt +tilanneensa kirjan sanottuja kappaleita, eikä myöskään sellaisia +saaneensa. Laiva purjehti Köpenhaminan kautta ja kirjalähetys oli +nähtävästi silloin vielä matkalla, kun maaherra Holmström asiaa tutki. +--Myös oli Juteini lähettänyt 1 kappaleen kirjaansa Kuopioon +kimnaasinopettaja Wegelius'elle, mutta asiasta selkoa otettaissa +saatiin tietää, että tämä oli lainannut sen velipuolelleen +filosofianmaisteri Fabritius'elle, joka asui Kiteen pitäjässä Kuopion +lääniä. Kuopion maaherra sai määräyksen ottaa takavarikkoon sanotun +kappaleen. Heinolan maaherra Gustaf Langenskjöld taas määrättiin +vaatimaan parooni Wredeltä Anjalassa[172] hänen saamaansa 1 kappaletta. +Turun maaherra Erik Wallenius'en piti vaatia ja prokuraattorille +lähettää Turun läänissä olevat 2 kappaletta, joista toinen oli Uskelan +kirkkoherralla, provasti ja professori Gustaf Renvall'illa, toinen taas +Mynämäen kirkkoherralla, tohtori Rönnbäck'illä. Walléen'in kirjeessä +syyskuun 5 p:ltä 1827 kenraalikuvernööri Zakrewskylle kerrotaan +aikaisemmin esittämäni lisäksi, että kirjaa oli painettu oli painettu +250 kappaletta, joista 189 oli saatu takavarikkoon jo v. 1827. Marrask. +13 p:nä s.v. Walléen vielä kertoo, miten kirjan oli Viipurin +kämnerioikeudessa käynyt ja Juteinille tuomia langennut. + +Miten sitten Krogerus Viipurin kämnerioikeudessa prokuraattorin +määräämää kannetta ajoi ja minkälaisen tuomion tämä oikeus langetti, +sitä olisi nyt hieman esitettävä. Siitä pöytäkirjasta, minkä olen Turun +hovioikeuden arkistosta saanut,[173] käypi selville, että +»kaupunginviskaali Julius Adolph Krogerus, Suomen Keisarillisen +Senaatin Prokuraattorin hänelle antaman käskyn mukaisesti» nosti +kanteen ja Viipurin kämnerioikeus julisti jutussa lokakuun 2 päivänä +1827 päätöksensä, jonka mukaan maistraatinsihteeri Judén ennen +mainitun painovapausasetuksen 1 §:n nojalla tuomittiin oikean +uskontunnustuksemme ja puhtaan evankelisen opin vastaisten +mielipiteiden esittämisestä 300 hopeatalarin, muutettuna 144 +hopearuplan, sakkoihin ja kirjanpainaja Cedervaller saman lakipykälän +nojalla edellisen kirjottaman kirjan »Anteckningar j.n.e.» luvattomasta +julkaisemisesta 200 talarin, muut. 96 hopearuplan, sakkoihin, joista +sakoista kaksikolmattaosaa oli lankeava Viipurin kaupungille ja +kolmannes syyttäjälle, kaupunginviskaali Krogerus'elle, taikka, varojen +puutteessa sakkojen korvaamiseen, kumpikin pidettäväksi 28 päivää +vesileipävankeudessa, jonka ohessa kämnerioikeus muuten määräsi, että +kaikki kappaleet sanottua kirjaa, joiden etsinnässä valtion huostaan +ottoa varten prokuraattori oli ryhtynyt erityisiin toimenpiteihin, oli +otettava takavarikkoon ja hävitettävä. Tästä päätöksestä--nähtävästi +kuitenkin vain, mikäli se sakkoja koski--valittivat Juteini ja +Cedervaller Turun hovioikeuteen, asettaen takuun sakkojen +suorituksesta. Takuumiehinä olivat kupariseppä Johan Lydeken ja +kelloseppä Carl Elfström Viipurista. + +Kun hovioikeus oli vaatinut ja saanut Krogerus'en selityksen sekä +prokuraattorin toimesta kappaleen kyseessä olevaa kirjaa, antoi se +marraskuun 19 p:nä 1828 päätöksensä. Siinä sanottiin että hovioikeus +oli havainnut, samoin kuin kämnerioikeuskin ennenmainitun, Juteinin +kirjottaman ja kirjanpainaja Cedervallerin painosta toimittaman teoksen +käsitelleen m.m. myöskin sellaisia aineita, jotka koskivat uskontoa ja +meidän kristinoppimme opinkappaleita, eikä sitä siis, kämnerioikeuden +osottaman §:n mukaisesti 1774-vuoden asetuksessa kirjotus- ja +painovapaudesta, olisi saanut, niinkuin tapahtunut oli, ilman +asianomaisen konsistorion tarkastelua ja myönnytystä, painattaa. Koska +kuitenkin kunink. julistus ja käskykirja,[174] annettu toukokuun 6 p:nä +1780 ja koskeva kirjanpainajain vastuuta rikoksista ja rikkomuksista +sanottua asetusta vastaan, sääsi, että kaikki rikkomukset, jotka +tehtiin samaa asetusta vastaan, lukuunottamatta niitä, jotka sen 2 §:ää +sekä 3:nnen §:n 1 ja 2 kohtaa vastaan voitiin tehdä, ja joista ei ollut +kysymys, olivat luettavat yksin kirjanpainajan syyksi, niin että hän +oli tuomittava sanotussa julistuksessa määrättyyn rangaistukseen, mutta +tekijä sen sijaan olisi oleva vapaa kanteesta ja rangaistuksesta; niin +katsoi hovioikeus oikeaksi »vapauttaa Juteinin kaikesta vastuusta +asiassa, ja sen sijaan, siihen nähden ett'ei kirjanpainaja Cedervaller +puolestansa ollut esittänyt riittävää syytä kämnerioikeuden päätöksen +muuttamiseen eikä siitä yleinen syyttäjäkään ollut valittanut, jättää +asian sanotulla päätökselle, mikäli se koski Cedervaller'ia, sekä, +koska Juteini ei ollut valittanut kämnerioikeuden lausunnosta valtion +haltuun otetun (kirjan) painoksen takavarikkoon ottamisesta ja +hävittämisestä, vaan päinvastoin sellaiseen toimenpiteeseen puolestaan +myöntynyt, jäi lausunnon antaminen siitä hovioikeudessa sikseen. + +Hovioikeuden päätöstä olivat kenraalikuvernööri ja prokuraattori jo +nähtävästi kärsimättömästi pitkin vuotta odottaneet, koska sen +viipyminen aiheutti kirjeenvaihtoakin. Zakrewskyn kirje on päivätty +heinäkuun 3/15 ja prokuraattorin siitä aiheutuva kyselymemoriaali +hovioikeuden kanneviskaali A.G. Barck'ille saman kuun 28 p:nä. Tämän +memoriaali taas, jossa hän ilmotti, ett'ei hovioikeus vielä ollut +juttua ratkaissut, oli elok. 1 p:ltä. Saman kuun 11 p:nä prokuraattori +lähetti virkamemoriaalin kanneviskaali Barck'ille, jossa pyysi tätä +muistuttamaan hovioikeutta kiireellisen ratkaisun tarpeellisuudesta +tässä asiassa sekä sen jälkeen lähettämään hänelle jäljennöksen +hovioikeuden päätöksestä, minkä hän samana elok. 11 päivänä päivätyssä +kirjeessä lupasi lähettää kenraalikuvernöörille, ilmottaen samalla +Barck'ille tekemästään pyynnöstä. Tämän prokuraattori sitten lähettikin +tammik. 15 p:nä 1829, kun oli saanut jäljennöksen äsken esittämästämme +Turun hovioikeuden päätöksestä marraskuun 19 p:ltä 1828. Samalla hän +ilmotti määränneensä, että asianomaisen (siis: Krogerus'en) tuli tehdä +siitä alamainen valitus laillisen ajan kuluessa »siihen vapautukseen +nähden asiassa, minkä Juteini oli samaisen päätöksen kautta nauttinut.» +Samana päivänä kuin prokuraattori oli kenraalikuvernöörille nämä +lähettänyt, meni hänen määräyksensä valituksenteosta Krogerus'elle, +joka häneltä myöskin taas sai viittauksen, mihin voimassa olevan +asetuksen pykäliin hänen oli nojauduttava. Mutta nähtävästi epäili +prokuraattori Krogerus'en kykyä toimia tarpeeksi nopeaan--valitusaikaa, +näet, oli enää lyhyeltä--, koska hän viisi päivää myöhemmin eli tammik. +20 p:nä lähetti Krogerus'elle uuden memoriaalin. Tämän yhteydessä +ohimennen huomautettakoon, että prokuraattori oli juuri näihin aikoihin +antanut maaviskaali A.H. Aschan'ille määräyksen olla samalla +varakaupunginviskaalina Viipurissa, koska Krogerus jo oli kovin vanha. +Tästä Krogerus'en iästä nyt tosin ei puhuttu tammik. 20 p:n +memoriaalissa mitään, mutta voi olla että prokuraattori sitäkin +ajatteli syyksi puuttuvaan innokkuuteen monesti mainitussa +valitusasiassa, ell'ei hän jo tykkänään epäillyt Krogerus'en enempää +halua rettelöimisiin Juteinin kanssa, koska hovioikeus oli hänet +vapauttanut ja hän oli selittänyt, ett'ei hän kirkkoa ollut tahtonut +soimata eikä väärää oppia tarkottanut esittää. Ehkäpä hän vielä oli +maistraatin sihteerin hyvä ystäväkin. Oli nyt miten oli; Krogerus sai +vapautuksen valituksen teosta, ja prokuraattori vaati häneltä selitystä +hänen hidasteluunsa, sen jälkeen kun hovioikeuden päätös oli langennut. + +Tuo merkillinen memoriaali tammik. 20 p:ltä 1829, joka meidät +tällaisiin mietteihin on saanut, kuuluu: »Tämän kuun 15 päivänä +lähettämässäni kirjelmässä olen minä tosin käskenyt teitä laillisen +ajan kuluessa tekemään alamaisen valituksen keis. Turun hovioikeuden +viime marraskuun 19 päivänä antamasta päätöksestä teidän syyttäjänä +toimeenpanemassanne jutussa----: mutta katsoen jäljelläolevan +valitusajan lyhyyteen ja jottei määräaika _teidän laiminlyöntinne_[175] +takia ennemmin alamaisuudessa ajaa Hänen Majesteettinsa luona asia +perille menisi umpeen, eikä hovioikeuden päätös siis voittaisi lain +voimaa, olen minä nyttemmin ryhtynyt siihen toimenpiteeseen, että +valituskirjelmän on laatinut erityinen sitä varten määrätty julkinen +syyttäjä, ja on se eilispäivänä jätetty keis. senaattiin, joten kaikki +enempi toiminta teidän puoleltanne tässä suhteessa raukeaa: Ollen +teidän velvollisuutenne ainoastaan viipymättä ilmottaa ja selittää, +milloinka te hovioikeuden päätöksestä tiedon saitte, sekä mistä syystä +te tähän asti olette laiminlyönyt tehdä ilmotusta sen sisällyksestä +minulle, taikka kysyä minun mieltäni siitä, onko valitusta siitä +tehtävä vai eikö, kun te, kuten näyttää, ette omasta puolestanne ole +luullut uskaltavanne samaan päätökseen hakea muutosta, siitä huolimatta +että teidän, minun määräykseni mukaan, nostamanne kanne sen kautta on +hyljätty ja Judén kaikesta vastuusta jutussa vapautettu.» + +Tuoksi erityiseksi »julkiseksi syyttäjäksi» oli Walléen jo saman +tammik. 17 p:nä määrännyt prokuraattorin sihteerin, tuomari N.E +Rancken'in, joka laati valituskirjelmän, nojautuen siinä samoihin +lainkohtiin, joihin prokuraattori Krogerus'elle saman kuun 15 p:nä +osottamassaan kirjeessä viittasi. Valituksissa huomautettiin, mitenkä +julistus ja käskykirja toukok. 6 p:ltä 1780, johon hovioikeus +vapauttaessaan Juteinin oli nojautunut, oli kumottu myöhemmän +asetuksen, Kunink. Majesteetin armollisen varotuksen kautta +rikkomuksista Hänen 11 p:nä heinäkuuta 1792 julistamaansa asetusta +vastaan, koskeva yleistä kirjotus- ja painovapautta, annettu saman +vuoden joulukuun 21 p:nä, mutta että taas samainen kunink. varotus[176] +oli saattanut jälleen täyteen voimaan ja vahvistanut 1774-vuoden +huhtikuun 26 p:n painovapausasetuksen kaikki kohdat. + +Senaatin istunnoissa huhtikuun 11 ja 16 päivinä 1829 oli Juteinin asia +Rancken'in valitusten johdosta esillä, mutta lykättiin takaisin +hovioikeuden tarkempaa käsittelyä varten osiksi Rancken'in +valituskirjelmässään esittämistä syistä, osiksi senaattorin, +esittelijäsihteeri de la Chapellen lisähuomautuksella, ettei hovioikeus +ollut tutkinut, oliko kirjan sisällys, niinkuin oli väitetty, +rikollinen vai eikö. Samainen esittelijäsihteeri--johon muut +mielipiteensä lausuneet senaattorit yhtyivät--ei katsonut olevansa +velvollinen suoraapäätä tästä seikasta lausuntoa antamaan, vaan piti +oikeana kumota hovioikeuden valituksenalaisen päätöksen, mikäli se +koski Juteinin väitettyä rikollisuutta, ja tässä kohden palauttaa asian +hovioikeuteen, jonka ilmotuksen saatua taas tulisi sitä käsitellä ja +sanotussa suhteessa lain ja asianlaadun mukaisesti uudelleen antaa +lausuntonsa. Saman vuoden kesäkuun 25 p:nä päivätyssä kirjeessä +prokuraattori tekikin »ilmotuksen» hovioikeudelle senaatin päätöksestä +ja pyysi samalla presidenttiä ja hovioikeutta uudelleen ryhtymään +kiireellisiin toimenpiteihin jutussa sekä, sittekun lopullinen päätös +asiassa oli tehty, lähettämään hänelle siitä oikeaksi todistetun +jäljennöksen. + +Turun hovioikeuden uuden käsittelyn tulos ilmenee sen päätöksestä +syyskuun 18 p:ltä 1830. Sen mukaan ei hovioikeus ollut havainnut +Juteinin kirjottamien ja edellä mainittuun kirjaan sisältyvien +esityksien, jotka koskivat uskontoa ja kristinopin kappaleita, olleen +sen luontoisia, että Juteini niiden takia olisi tehnyt itsensä +edesvastaukseen vikapääksi, jonka vuoksi hovioikeus kumosi +kämnerioikeuden päätöksen, mikäli se koski Juteinille vaadittua +rangaistusta. + +Tämän päätöksen lähetti prokuraattori kaksi päivää myöhemmin kirjeessä +N:o 229 Krogerus'elle Viipuriin, jotta hän »laillisessa järjestyksessä +valittaisi Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen»: valituskirjelmän +saisi hän lähettää prokuraattorille jätettäväksi senaattiin. Nyt ei +ollut valitusajan ennenaikaisesta umpeenmenosta pelkoa; siksi +kelpasikin Krogerus tekemään valituksen. Hän laati ja lähetti sen +määräpaikkaan, mutta nähtävästi unohti hän lähettää sen mukana +saamaansa hovioikeuden päätöstä, koska prokuraattori kirjeessä N:o 242 +vähäistä jälkeenpäin vaati sitä häneltä, liitettäväksi +valituskirjelmään, mikä prokuraattoriviraston toimesta sitten ajoissa +jätettiinkin senaattiin. + +Krogerus'en valituksen johdosta sai Juteini tilaisuuden antaa +selityksensä ja hovioikeudelta vaati senaatti vielä lausuntoa. Nämä +saatua käsitteli senaatin oikeusosasto asiaa lokakuun 20 ja 21 päivinä +1831 lopullisesti.[177] Istunnossa olivat läsnä: todellinen +valtioneuvos, vapaaherra Mellin, varapresidentti Avellan, todellinen +valtioneuvos Edelheim, valtioneuvokset Fabritius, Hising ja Richter +sekä hovioikeudenneuvos Winter. + +Hovioikeudenneuvos Winter oli Turun hovioikeudessa ottanut osaa tämän +jutun käsittelyyn ja nousi sen vuoksi paikaltaan ja poistui istunnosta +tämän jäävillisyytensä takia. Varapresidentti Avellan ei käsittelyssä +ollut hänkään osallisena, hän kun ei alunpitäen ollut kuulemassa +jutussa syntyneiden asiakirjain lukemista. Asiaa esitteli +protokollasihteeri Lethin. + +Itse käsittelyssä ilmeni erimielisyyttä senaattorien kesken, jonka +takia ryhdyttiin äänestykseen, jolloin senaattori Richter ensin lausui +mielipiteensä. Koska hänen mielestään kyseenalaisessa kirjassa olevat +kirjotukset uskonnosta ja kristinopista olivat »niin pimeästi ja +epäselvästi» esitetyt, ett'ei niistä saattanut päättää, mitä tekijä +niillä tarkotti, sekä Juteinin kämnerioikeudelle autamasta selityksestä +kirjan sisällystä vastaan tehtyihin muistutuksiin näytti siltä, kuin ei +hänellä olisi ollut tarkotusta sen julkaisemisella levittää +mielipiteitä, jotka olivat evankelisluterilaisen uskontunnustuksen +vastaisia, ja etenkin kun ilmestyneet kappaleet jo olivat hävitetyt +eikä tiettävästi mitään vahinkoa kirjan julkaisemisella ollut +tapahtunut, niin ei senaattorin mielestä näin ollen mitään +edesvastausta tai enempää seuraamusta tässä asiassa voitaisi Juteinille +määrätä, vaan tulisi sen jäädä hovioikeuden päätökselle. + +Senaattorit Hising, Fabritius ja Edelheim yhtyivät Richter'in +lausuntoon. + +Ainoastaan vapaaherra Mellin oli toista mieltä, vaikka myönsikin, että +»kirja kyllä on pimein ja epäselvin sanoin kirjotettu». Hän katsoi +oikeaksi kumota hovioikeuden valituksenalaisen päätöksen ja langettaa +Juteinin kämnerioikeuden määräämiin sakkoihin. + +Näistä esittämistämme oikeuksien pöytäkirjoista sekä Juteinin v. 1844 +julkaiseman, »Lauseita» nimisen kirjasen esipuheesta voimme vähin +seurata sekä johonkin määrin päättää hänen mielialastaan näinä +vastoinkäymisen vuosina. Ilmiannosta syksyllä v. 1827[178] sekä +Krogerus'en kämnerioikeudessa tekemästä syytteestä oli Juteini jo +ilmeisesti peloissaan ja masentunut, niin että hän selityksessään tälle +oikeudelle väitti, ett'ei hän kirjallaan tarkottanut levittää +evankelisluterilaisen uskontunnustuksen vastaisia mielipiteitä.[179] +Kuten on meille ennestään tunnettua, ei selitys auttanut, vaan Juteini +tuomittiin sakkoihin ja hänen kirjansa takavarikkoon otettavaksi ja +hävitettäväksi päätöksellä lokak. 2 p:ltä viimemainittuna vuonna. +Nähtävästi saman tuomion nojalla oli kirja sitten seuraavana vuonna eli +1829 poltettu,[180] kun Viipurin läänin maaherra otaksuttavasti oli +saanut tarpeeksi suuren kappalemäärän sitä takavarikkoon otetuksi. +Vaikk'emme prokuraattorinviraston lähetekantakirjasta tapaakaan mitään +kirjettä v:lta 1829, joka koskisi sen polttamista, niin teemme tämän +johtopäätöksen, koska Juteini itse yllämainitun »Lauseita» nimisen +kirjansa esipuheentapaisessa siitä puhuu ja samalla kertoo, että hän +»murtuneella mielellä» oli »käyttänyt myöskin jätteet muista +virkahuolten lomassa syntyneistä lentokirjasista polttouhriksi.»[181] +Ja hän on selvästikin vielä muutaman vuoden ajan niin pahoillaan siitä, +että on tullut kirjottaneeksi, tai ainakin julkaisseeksi tämän +kirjansa, ett'ei valituksessaan Turun hovioikeuteen, kämnerioikeuden +hänelle tuomitsemista sakoista, valita valtion huostaan otetun kirjan +painoksen takavarikkoonotosta ja hävittämisestä, vaan päin vastoin +sellaiseen toimenpiteeseen puolestaan myöntyy»,[182] kuten sanat +hovioikeuden pöytäkirjassa 19 päivältä marrask. 1828 kuuluvat, eikä +vaadi, niinkuin varmaankin olisi tehnyt, jos olisi katsonut vääryyttä +tässä suhteessa tapahtuneen, kirjojaan takaisin, saadakseen levittää +niitä. Merkillistä kyllä näyttää siltä, kuin hän vielä lisäksi kauan +aikaa olisi oikein hävennyt koko kirjaansa. Hän, näet, ei siitä +mainitse missään kirjotuksessaan eikä minkään kirjotuksensa yhteydessä +mitään vuoden 1833:n jälkeisenä aikana, jolloin hän Sanan Saattajassa +Viipurista taas julkaisi runojaan, sekä vanhoja että uusiakin. Koska +Juteini aikaisemmin Lähtölaulussaan sekä ylä- että alapuolella viivan +ja siihen liitetyn »Min Öfvertygelse eller Reflexion om Fritänkeri» +nimisen filosofisen kirjotelman viivanalaisessa huomautti, että +Ahlqvist'in jo ennenmainittu häväistysruno oli aiheuttanut nämä +kirjotukset, ja puolustautui niissä sen kohtuuttomuuksia vastaan, kun +ei katsonut mitenkään kirjailemisessaan kellekään vääryyttä tehneensä, +niin ajattelen, että hän olisi myöskin nyt julkaissut jonkun +puolustuksen Anteckningar-kirjalleen tai ainakin samanluontoisia +kirjotelmia kuin siinä oli, ell'ei olisi vielä senaatin vapauttavan +päätöksen jälkeenkin ollut häpeissään koko kirjastaan. Nämä ajatukset +tunkevat esille sitä suuremmalla voimalla, kun näemme tämän hänen +kirjansa jätetyn kokonaan mainitsematta siinä hänen teostensa +luettelossa, minkä, samoin kuin elämäkerralliset tiedotkin, hän +nähtävästi itse oli antanut »Sanan Saattajan Viipurista» 14 numeroon +4 p:ltä huhtik. 1840. Oletan, että näistä oli tietoja tahdottu sitä +promotsioonia varten, joka samana vuonna vietettiin Yliopiston +200-vuotisen olemassaolon riemujuhlan juhlistamiseksi ja jossa +Juteinilla oli tohtorinvihkiäisissä 6:s kunniasija, ja että +Sanansaattajan toimittajakin niitä pyysi, kun hän tahtoi lehdessään +jalkaista Juteinin elämäkerran tämän erottua saman vuoden helmikuun 17 +p:nä maistraatin sihteerin toimesta. + +Niinkuin tästä kaikesta näemme, on kuin ei Juteinin +Anteckningar-kirjasta tiedettäisi mitään näihin aikoihin, vaikka +meistä etupäässä sen olisi pitänyt aiheuttaa juuri esitetyn +kunnianosotuksen. Kirjaa ei mainita edes F.W. Pipping'in yleensä sangen +täydellisessä _Luettelossa Suomeksi präntätyistä kirjoista_ v:na 1857, +sillä Pipping tietenkään ei ollut saanut sitä käsiinsä,[183] vaikka hän +mainitsee Juteinin muut ruotsinkieliset teokset. Ja _Jak. Juteinin +Kirjoja_-nimisessä Juteinin teosten kokoelmassa ei siitä myöskään +mitään mainita. Vuonna 1844 ilmestyneen _Lauseita_-teoksensa +esipuheentapaisessa Juteini sen tosin kyllä mainitsee, kun hän esittää +»puolustuksensa» sen johdosta, että hän 16 vuoden perästä taas +julkaisee teoksen, kuten sivuilla 110 ja 111 tulemme näkemään, mutta +tällä Lauseita-teoksella ei ollut mitään uutuuden viehätystä ja jäi +nähtävästi sen vuoksi huomaamattomuuteen ja unohdukseen, kun siinä +julkaistiin uudestaan vain vanhoja, ennestään tunnettuja runoja. +Eikä Juteini itse asiassa näyttänyt haluavankaan pelastaa +Anteckningar-teostaan unohduksesta. Siihen otaksuisin syyksi seuraavan: +Juteini oli runoilijana ja kirjailijana yleensäkin tietysti arka. +kunniastansa. Vaikka hovioikeus ja senaatti hänet vapauttivatkin +sakoista, niin oli senaattorien tuomion perusteluissa kuitenkin +Juteinin etevyyttä ja mainetta kirjailijana loukkaava lausunto. +Tarkotan sitä, että kaikki joko väittivät tai myöntäen yhtyivät siihen +lausuntoon, että kirjassa olevat kirjotukset uskonnosta ja +kristinopista olivat »niin pimeästi ja epäselvästi» esitetyt, ett'ei +niistä saattanut päättää, mitä tekijä niillä tarkotti. Voi kyllä olla, +että tämä oli lausuttu etupäässä sitä varten, että voitaisiin hänet +helpommin vapauttaa vastuullisuudesta väärän opin levittäjänä, etenkin +kun päätökseen vielä lisättiin, että kirjan ilmestyneet kappaleet jo +olivat hävitetyt eikä tiettävästi mitään vahinkoa kirjan +julkaisemisella ollut tapahtunut sekä että hänen selityksestään +kämnerioikeudelle ilmeni, ett'ei hän tarkottanut kirjallaan levittää +harhaoppia. Mutta oli noiden sanojen takana varmaan niillä ilmaistu +käsityskin kirjan kirjotuksista; sillä täytyyhän puolueettoman joka +tapauksessa myöntää, että esityskin sanotussa kirjassa monessa kohdin +on kaikkea muuta kuin helppotajuista. + +Mutta vaikka Juteini 1827-vuoden ikävän tapahtuman jälkeen olikin kauan +aikaa masennuksissa, niin näyttää toiselta puolen hänen mieleensä aikaa +myöten tasapaino palajavan, ehk'ei kuitenkaan siihen määrään, että +hänen enään olisi tehnyt mieli filosofoida uskonnollisista +kysymyksistä. Ja sitä paitsi ennätti hän tuona pitkänä (16 vuoden) +»mykkyytensä» aikana--ajattelen tässä kirjajulkaisuja--jo siksi paljon +vanheta, ett'ei hänen ajatuksensa siihen enään olisi ollut tarpeeksi +terävä. Hengen joustavuutta ja mielen herkkyyttäkään ei tietysti enää +ollut samassa määrässä kuin ennen. Ja olihan tuo luonnollistakin! +Valittihan hän jo edelliselläkin kerralla, jolloin ajaksi taukosi +runoilustaan, että runoilukyky aleni[184] harjotuksen puutteesta. Sama +oli epäilemättä tällöin ajattelun terävyyden laita. Ja hallayönä hänen +runoilulleenkin oli tuo onneton aika ollut. Sen huomaa selvään, jos +vertaa sen tuotteita kummankinpuoliselta ajalta, puhumattakaan siitä +että, kuten aikaisemmin jo olemme huomauttaneet, ne hänen runonsa +kootuissa teoksissaan, jotka ovat alkuperäisistä pitemmiksi venyneet +tai hänen vanhoilla päivillään muuten enemmän muuntuneet, ovat +kokolailla vetistyneet ja menettäneet alkuperäistä runollista voimaa +ja tenhoa.--Mutta me sanoimme jo äsken, että Juteinin mielipaha +1827-vuoden tapahtuman johdosta ajan oloon ennätti haihtua; siihen +olisi meidän nyt hetkiseksi huomiomme kiinnitettävä. + +Niinkuin aikaisemmin näimme, oli senaatti Krogerus'en valitusten +johdosta vielä »kuullut» Juteinia, joka »alamaisuudessa selitteli» +asiaansa.[185] Minkälainen selityksen sisällys oli, sitä emme tunne. +Mutta on mahdollista, että hän rohkaistuna Turun hovioikeuden +kummastakin vapauttavasta päätöksestä, etenkin jälkimäisestä, syyskuun +18 p:nä 1830 annetusta, tunsi asiansa oikeammiksi kuin aikaisemmin oli +tuntenutkaan eikä sen vuoksi esiintynyt. niin »katuvaisena» kuin +ilmeisesti ensimäisessä, kämnerioikeudelle jättämässään selityksessä, +jolla tavallaan oli peruuttanut erehdyttävät lauselmansa +Anteckningar-kirjassaan. Tällaista peruutusta hän myöhemmin ei enää näy +muistavankaan, kun hän v. 1844 Lauseita-kirjan alkuun painetussa +»puolustuksessa» m.m. sanoo näin:----»minut----on (v. 1831)----kokonaan +julistettu vapaaksi----syytteestä, ilman että minun vapauttamiseni +olisi perustunut sellaiseen ajattelemattomaan _katuvaisuuteen».[186] Ja +vasta tähän aikaan, kun hän jo on 65 vuoden ikäinen vanhus, hän sanoo +saaneensa »mielen rauhan», sillä hän jatkaa samassa paikassa: +»nyttemmin saavutettuani jälleen mielen rauhan, kaikki parantavan ajan +vaikutuksen tuloksena,----tunnen----itseni kehotetuksi antaa nyt +siipeenammutun suomalaisen Pegasukseni taas nähdä päivänvalon». Mutta, +niinkuin jo äsken huomautimme, hänen sillä ratsastamisensa ei enää +sanottavaa huvia tuottanut muille kuin ehkä hänelle itsellensä; olihan +se kuitenkin todisteena saavutetusta »rauhasta». Anteckningar-kirja jäi +kuin jäikin sentään hautaansa ja sentapaiset kirjotukset, kuin siinä +oli, myös syntymättä. + +Tulemme sitten kysymykseen: olivatko Juteini ja Cedervaller tietoisia +siitä, että Anteckningar-kirja sisälsi luvatontakin julkaistavaa, vai +oliko se päässyt julkisuuteen »kaikessa viattomuudessa», s.o. olivatko +he siinä luulossa, että kirjan hengellisen osan sisällys kaikin puolin +oli kirkkomme opin mukainen, taikka ett'ei teokset yleensä Suomessa +siihen aikaan »imprimatur'ia» tarvinneet. Niinkuin edellä olemme +nähneet, sisälsi 1774-vuoden asetus, koskeva paino- ja sananvapautta, +sen määräyksen, ett'ei kirjallisuutta, jossa kosketeltiin »oikeata +kristillistä uskoamme ja puhdasta evankelista oppia» yleensä, saanut +julkaista ilman edelläkäyvää asianomaisen konsistorion tarkastelua sekä +että tarkastelusta johtunut lupa kirjan painattamiseen oli myös kirjaan +painettava. Tämä täytyi Juteinin ja Cedervaller'in tuntea, koska he jo +v. 1817, julkaistessaan Jak. Juteinin Vilpittömiä Kirjoituksia sekä v. +1819 Lasten Kirjan toisen painoksen,[187] olivat hankkineet niiden +julkaisemiseen luvan asianomaisilta virastoilta. Ainakin sen tiesivät +siis sekä Juteini että Cedervaller, että Anteckningar-kirja oli +lähetettävä tuomiokapituliin tarkastettavaksi; mutta otaksuttavasti +olivat he selvillä siitäkin, ettei se tarkastelussa tulisi +kokonaisuudessaan hyväksytyksi painattamista varten, koska se sisälsi +»oikeasta kristillisestä uskostammo» poikkeavaa, Tähän otaksumaan +johdumme siitä, että he näkyvät karttaneen tuomiokapitulin »sensuuria» +ja yrittäneen saada kirjan ihmisten luettavaksi samaa tietä kuin olivat +lähettäneet Juteinin maallisetkin kirjailemisen tuotteet. + +Mutta oliko nyt sitten Juteinin esitys Anteckningar-kirjassaan niin +poikkeavaa »meidän oikeasta uskontunnustuksestamme ja puhtaasta +evankelisesta opista», että kirja ehdottomasti oli hävitettävä, ja +oliko tuo hävittäminen sopusoinnussa oikean suvaitsevaisuuden kanssa? +Viimeistä osaa kysymystämme tahdomme harkita ensin ja sitten siitä +johtuvaa esitystä käyttää perusteena vastauksellemme kysymyksen +edelliseen osaan. Jos menisi väittämään, että oli oikein, että tuo +kirja hävitettiin, sekä ett'ei siitä suvaitsevaisuus mitään kärsinyt, +jos näin väittäisi meidän päivinämme, jolloin niin paljon +tunnustuksestamme ja evankelisesta opista suurestikin poikkeavaa sekä +kirjallisesti että etenkin suullisesti esitetään, niin sille +epäilemättä hymyiltäisiin tai ehkäpä oikein suututtaisiin--ja +syystäkin; sillä ajatuksen- ja sananvapaushan ovat siksi kallisarvoisia +kansalaisoikeuksia, että kannattaa suuttua ja vaikkapa--ainakin hengen +aseilla--taistella niiden puolesta, kun niitä poljetaan tai sorretaan. +Mutta Juteinin ja sitä edellisenä aikana ei vielä ollut niin. +Muistakaamme vain miten Ranskan parlamentti vähän enemmän kuin 60 +vuotta aikaisemmin oli tuominnut Rousseau'n Émile-kirjan poltettavaksi +ja sen tekijän vangittavaksi. Rousseau'n aatteethan taas osaltaan +valmistivat Ranskan vallankumousta, joka suurin piirtein katsottuna +ikäänkuin pyyhkäisi pois uskonnollisen suvaitsemattomuuden hänen +isänmaastaan ja valmisti alaa sekä saattoi voittoon suvaitsevaisuuden +siunauksen muuallakin Euroopassa. Meidän maassamme näkyvät suurten +aatteitten hyökyaallot kuitenkin tuntuvan milt'ei poikkeuksetta paljoa +myöhemmin kuin muualla. Siksipä saattoi vielä niin myöhään kuin v. 1829 +Émile'ä kohdannut tapaus meillä osiksi uusiintua Anteckningar-kirjaan +nähden ja--merkillistä!--kohdata miestä, joka tavallaan meidän +nähdäksemme oppi-isänsä, saksalaisen Jean Paulin kautta oli juuri +Rousseaun hengenheimolainen. Neologia, tuo deistinen »uusi valistus», +oli kyllä jo koko paljon vaikuttanut yliopistomme miesten, yksinpä +teologienkin uskonnolliseen katsantokantaan, jonka takia emme voi +otaksua Turun yliopiston miehiä ja hiippakunnan johtajia, sellaisia +kuin Tengström'iä, Gadolin'ia, Melartin'ia y.m.:kin, +suvaitsemattomuuden edustajiksi ja Juteinin ilmiantajiksi, vaikka +hekään eivät suinkaan suvainneet, että papit opetuksessaan kirkkomme +vahvistetusta opista poikkesivat tai että lahkolaisuus häiriöitä +seurakunnissa synnytti. Mutta sen sijaan ei meillä ole yhtä hyvää +ajatusta Porvoon piispasta J. Molander'ista, joka oppineisuudessakaan +ei ollut edellisiin verrattava ja jolta puuttui laajanäköisyyttä ja +itsenäisyyttä. Tämä mies näkyy piispanakin olleen oikein »virkamies», +siihen nähtävästi jo tottuneena oltuaan sitä ennen parikymmentä vuotta +tavallisena pappina (tosin kirkkoherrana) syntymäpitäjässään +Ilomantsissa. Senpä vuoksi ajattelemmekin, että hän se juuri olisi +_voinutkin_ olla tuo virkaintoinen, joka toimi Zakrewskyn luona +ilmiantajana Juteinin Anteckningar-kirjan suhteen, kun ei sitä Porvoon +tuomiokapitulille oltu jätetty tarkastettavaksi. Tähän ajatukseen +johtuu sitä kernaammin, kun näkee miten tuomiokapituli hänen +piispuutensa aikana kiertokirjeissään papistollekin, esim. juuri v. +1827, »kumartaa» Zakrewsky'a.[188] Edellisenä vuonna sama +tuomiokapituli tiedusteli lääninrovastein kautta kuuluivatko papit +vapaamuurareihin tai muihin salaisiin seuroihin, joita samoin kuin +uskonnollisia seuroja ja kokouksiakin silloin kovin peljättiin. +Molander'in kovuus Renqvist'iä kohtaan hengellisten kokousten +pitämisestä on myös tunnettu. Sehän epäilemättä johtui siitä, että +hallitsevissa piireissä oltiin epäluuloisia niitten suhteen. Kun näin +oli hiippakunnassa laita, niin ihmekö silloin, että ehkä löydettiin +Juteininkin kirjasta kerettiläisyyttä.--Puolueettomia ollaksemme täytyy +meidän kuitenkin tunnustaa, että Juteinin kirjasta Walléen'in +syytekirjelmään poimitut lauseet ovat kirkkomme opin vastaisia ja +ainakin irtireväistyinä yhteydestään tekevät kerettiläisyyden +vaikutuksen, mutta harva kirkkomme »maallikko» huomaisi nykyaikana +kirjassa mitään kirkkomme opista sanottavasti poikkeavaa, niinkuin +kirjasta käytyjen oikeusjuttujen aikana hovioikeuden, enemmän kuin +senaatin jäsenetkään eivät sitä huomanneet, paitsi että uskontoa +koskevat lauselmat olivat »pimeästi ja epäselvästi» esitetyt. Ja sen +vuoksi, kun »ei Juteinin mietteet» (tässä kirjassa), niinkuin J. Krohn +sanoo, »kuitenkaan olleet millään muotoa pilkkaavaiset, vaan ilmaisevat +totuutta etsivää henkeä, jota olisi ollut kunnioittaminen, vaikka +arvelisikin hänen olevan muutamissa kohdin eksyksissä»,[189] +vastaisimme edellä tekemäämme kysymykseen empimättä kieltävästi, ja +katsomme sitä häpeätahraksi, jota ei voida poistaa, että kirja +kämnerioikeuden tuomion nojalla hävitettiin. + +Mutta jo on aika tarkastaa harhaoppiseksi tuomitun kirjan sisällystä. + +Kirjan Juteini alkaa sananlaskuntapaisilla mietelmälauseilla +(»Tänke-Språk»), joista moni on hauska ja sisältää monta hyvää +opetusta. Seuraa sitten kirjotus Siveysfilosofian perusteista (»Om +Grundsatser i Moralfilosofien»). Sen sisällystä emme tässä esitä, koska +se on aivan lyhyt ja sisältää osiksi toisistaan riippumattomia +lauselmia sekin, vaikkakin hyvin ihania totuuksia. + +Mutta kristinuskon viittausta parannuksen kautta Jumalan laupeuteen +(»Christendomens hänvisning genom bättring till Guds barmhertighet») +käsitellessään hän tutkii ainettansa selvästi ja usein hauskalla +tavallakin, jotta lukijalle saattaa olla hupaista tutustua sen +pääkohtiin. »Väärinkäytökset ovat etupäässä ihmisen suurimmat viat.» +Ihminen on olemassa kohotakseen aineellisuutta korkeammalle +»siveelliseen sivistykseen ja täydellisyyteen». Hänen tulee +välttämättömästi jo täällä maailmassa karttaa paheita ja rakastaa +hyvettä, jota hänen pitää myöskin harjottaa, niin ett'ei hän anna +synnin voittaa siveellistä tunnetta. + +Mutta vaikka ihminen on »begåfwad med begrepp om fullkomlighet uti +föreställningen, är hon bristfällig i werkligheten, ofta begråtande sin +swaghet. Wi warseblifwa dygden endast i föresatsen och afsigten med +handlingen. Menniskan känner vägen----utan att kunna ernå +fullkomligheten här i lifwet.» (Mutta vaikka ihmisen ajatus on +varustettu käsityksellä täydellisyydestä, on hän puuttuvainen +todellisuudessa, usein surren heikkouttansa. Me huomaamme hyveen +ainoastaan hänen tekonsa aikomuksessa ja tarkotuksessa. Ihminen tuntee +tien----voimatta saavuttaa täydellisyyttä tässä elämässä.) + +Mutta kun ei ihminen edes tahdo tehdä sitä, mikä on oikein, niin +Juteini näkee ihmiskunnan jo kadotettuna; ei mikään omateko auta sitä +enää. Silloin ilmestyy Vapahtaja, joka ilmottaa, että armoa ja +laupeutta vielä on saatavissa Jumalan luona, jos ihmiset vaan tekevät +parannuksen. Siitä saakka toivo taas herää ihmisessä. + +Tämän jälkeen Juteini esittää, kuinka Kristus on vapahtanut ihmisen, +kuinka apostolien innostus saavutetusta hengen valosta uudistuu maan +päällä, mutta kuinka myöskin ne, jotka Vapahtajaa kuulivat, erehtyivät, +sillä autuudenoppi ei silloin perustunut hyväntahtoisuuteen ja +hyveeseen, vaan se oli »palkkio-järjestys»,[190] joka enemmän muistutti +korkolaskua kuin autuudenoppia.--Kristus opetti tavan, millä lähestyä +Jumalaa; hän se myöskin muunti vanhan testamentin uhrimääräyksen +sydämen parannusvaatimukseksi. Mutta tottumuksesta on vaikea luopua. +Sen vuoksi ensi kristityt aineellistuttivat uhrin allegoriian +Kristuksen kuolemassa ja kutsuivat sitä uhriveren takeeksi ilman +vaatimusta, että ihmisen myöskin on elämällään seuraaminen Vapahtajaa. +Ihmiset, jatkaa hän, ovat tehneet Kristuksen ruumiilliseksi uhriksi, +joka sovittaa heidän törkeimmätkin syntinsä, jos kohta ovatkin +paatumuksen tilassa. He halajavat kyllä vapahdusta, mutta eivät +kuitenkaan kadu syntejänsä eivätkä myöskään harjota hyvettä. +Anastaessansa maallisia etuja he unohtavat taivaan eikä pahe inhota +heitä. Helvettiä he varmaankin kunnioittaisivat, jos he sillä voisivat +ansaita autuuden. + +Koska nyt ihmisellä on syntejä kosolta, ja koska hänen sydämensä on +taipuvainen paheisiin, kuinka hän asiain näin ollen saattaa luullakaan +saavansa osakseen säteitä armon auringosta tahi konsanaan saavuttavansa +Jumalan suosiota tekemättä samassa Häntä rikokseensa osalliseksi? + +»Vapise, eksynyt ihmissuku! Niin kauan kuin sinä olet kylmänä pysyvä +säälimättä eläimiä ja ihmisiä, omaa parastasi katsova aina +petollisuuteen saakka, niin kauan on sinun uskontosi jumaluuden +pilkkaamista. Tukehdutetulla siveydentunnolla ihminen on kelvoton +kantamaan nimeänsä ja kuvaansa; autuus on hänelle mahdoton.» + +Jos emme suosi totuutta, oikeutta, hyväntahtoisuutta ja keskinäistä +rakkautta, niin emme ole kristittyjä, eikä meillä ole mitään osuutta +taivaassa, sillä sen portit ovat suljetut omanvoitonpyynnön orjilta, +joilla ei ole oikeutta päästä sinne. + +Jos niin sattuisi, että Vapahtaja vielä esiintyisi maan päällä, niin +hän varmaankin hämmästyisi ajan kylmästä valistuksesta, jolta puuttuu +rakkautta, niinkuin revontuleltakin lämpöä. Rakkauden tulee voittaa +viha, samoin parannuksen pahennus, niinikään ennakkoluulojen pimeys on +poistettava ja totuuden valo sytytettävä ihmisyyden johtamiseksi +tarkotustansa kohti, joka on siveellinen täydellisyys siihen kuuluvine +etuineen nykyisyydessä ja ijankaikkisuudessa. + +Lopuksi Juteini sanoo suovansa, etteivät ihmiset antaisi sydämensä +jäykistyä vuorta kovemmiksi, joka kuitenkin näkyy murenevan ja +vähitellen muuntuvan hedelmälliseksi maaksi. Hän toivoo parannuksen ja +hyväntahtoisuuden nopeata syntymistä sydämmissämme sekä kehottaa +ihmiskuntaa iloitsemaan saavutetusta hyvityksestä, samoin kuin +toivottomuudesta vapautettu äiti, joka näkee lapsensa pelastuvan +perikadosta. »Äidin kiitollisuudentunne pelastuksen hetkenä, Danielin +ylistysveisu jalopeurain luolassa olkoon meille herätyksenä +kiitollisuuteen Laupeuden istuimen edessä, niin syvään kiitollisuuteen, +että me innokkaasti seuraamme oppia, joka valaisee tietä autuuteen.» + +Näin ylevillä sanoilla Juteini lopettaa tutkimuksensa Kristinuskon +viittauksesta j.n.e. Hän on osannut panna tähän kirjotukseensa niin +paljon viehättävää tosirunollisuutta ja käsitellyt ainettansa +kaunopuheisesti, niin että se suuresti huvittaa lukijaa eikä +likimainkaan tunnu yksitoikkoiselta ja kuivalta, kuten mahdollisesti +joku muu hänen kirjotuksistaan. + +Ehkä yhtä hauska ja miellyttävä kuin edellinenkin on sitä seuraava +esitys Järjestä ja uskonnosta (»Förnuft och Religion»). Siinä on +seuraavallaisia ajatuksia: Järki on säde jumaluuden valosta, joka +valaisee totuuden uskonnollisissakin asioissa, ja uskonto on +turvautuminen Jumalaan, jota kunnioittaaksensa ihmiset ovat keksineet +jumalanpalveluksen ulkonaiset tavat ja juhlalliset menot. Näiden tulee +herättää tunne, jossa vasta todellinen jumalanpalvelus syntyy. +Näinmuodoin on ihmisellä järjen valistamana ja tunnon lämmittämänä +hyötyä uskonnosta. + +Juteini esittää samassa kirjotuksessa vielä katolisen uskonnon virheitä +mainitessaan, että pyhäin- ja muinaistarut eivät ole todenperäisiä, +sillä ne ovat joko järjettömyyden, ennakkoluulon, omanvoitonpyynnön +taikka petoksen keksimiä. Historiallinen totuus vaatii +traditsiooniltakin luonnollisuutta, jonka vuoksi se on ainoastaan +silloin luotettava, kun se ei sodi kokemusta ja tervettä järkeä +vastaan, joka on meille annettu johdattajaksi elämän läpi +vaeltaissamme. Kaikesta tästä seuraa siis, että järjen valo valaisee +meille kaikki, jopa totuuksien pyhyydenkin. Mutta kun ei järki johdata +ihmistä. joka kaipaa onnellisuutta ja on taipuvainen ennakolta arvaamaan +tulevaisuutta, niin hän lankee haaveksimisen ja ennakkoluulon synteihin +ja vaipuu aina syvemmä. Päästäksensä taas levollisuuteen ja varmuuteen +tulevaisuudestaan on ihmisen kohoaminen synnin syvyydestä lohdulliseen +järjen valistamaan uskontoon, joka tekee hänet levolliseksi +tulevaisuudestaan ja opastaa häntä taivaan kunniaan.--Luottavainen +kunnioitus Jumalaa kohtaan, oikeuden ja velvollisuuden tunto sekä +hyväntahtoisuus toiminnassa--kas, siinä on oikea kaikkialla +noudatettava uskonto, joka on meidän opastajanamme kadotuksesta, samoin +kuin enkeli muinoin oli Loth'in opastajana Sodomasta. + +Esityksessämme on nyt vuorossa Juteinin kirjottama »Religion och +Ceremonierna» (Uskonto ja kirkolliset menot). Tämä kirjotus näkyy +aiotun kaikkien uskontojen puolustamiseksi, mutta erittäinkin se kokee +todistaa, että näiden eri menot ja tavat Jumalaa palveltaissa ovat +Jumalan silmissä yhtä oikeutetut. Hän sanoo sentähden yhtä +mahdottomaksi kuin vääräksikin sen vaatimuksen, ett'ei saisi olla +olemassa muuta kuin yksi ainoa uskonto maailmassa, vaikka tavat ja +käsitykset ovatkin niin erilaisia, sillä eihän yksi ainoa +monarkkiakaan, joka olisi koko maailman suuruinen, kuulu +mahdollisuuksiin. + +Tutkimuksessa Syntein anteeksi antamisesta (»Om synders förlåtelse») +Juteini vieläkin kerran ottaa tutkiakseen uskonnollista kysymystä ja +tulee seuraaviin johtopäätöksiin: katumus ja parannus ovat syntein +anteeksi saamisen ensimäisinä ehtoina. Anteeksi antaminen on taas eri +asia, joka riippuu Jumalan omasta ratkaisusta ja Hänen täydellisten +ominaisuuksiensa: vanhurskauden ja armahtavaisuuden, suhteista +rikokseen. Se, jolla ei ole taipumusta hyvään (t. hyveeseen), on jo +tuomittu ja erotettu yhteydestä jumaluuden kanssa, joka on hyvyyden ja +autuuden alku. Lopuksi hän lisää: »meidän on siis----uudestaan +kääntyminen----puhtaaseen hyveprinsiippiin, joka hyve säteilee valoa, +lämpöä ja autuutta.» + +Jätettyään uskonnolliset kysymykset luopi Juteini Katsahduksen +historiaan (»En blick på Historien»), jossa hän tutkii, mihinkä määrin +muinaistarulla on todenperäisyyttä, koska historiaa on uskominen, ja +koska sen antamat tiedot ovat luotettavia. Hän on sitä mieltä, että +välttämättömänä ehtona tässä suhteessa on, että terve järki saa niitä +tutkia ja tutkimuksen suoritettuaan joko hyväksyä taikk'ei. Vasta +järjen hyväksyminä ovat ne uskottavia. Muinaistarun pyhimysten tekemät +ihmetyöt ovat ennen kaikkea historiasta poistettavat, koska niiden +tarkotuksena todellisuudessa on ainoastaan pyhimysten ansion kuvaaminen +siveelliseen hyveeseen katsoen. Sentähden historia mahdollisten +erehdysten takia on epävarma pohja ihmisten autuuttamisopille. Sille on +pohja löydettävä lähempänä itse omissatunnoissamme. + +»Tärkeätä ja vaihtelevaa sanaa usko» Juteini eri kirjotuksessa[191] +rupeaa selittämään ja huomaa tuolla pienellä sanalla olevan koko viisi +eri merkitystä. 1:o Historiallinen usko, joka perustuu joko kokemukseen +taikka muinaistaruihin, on ainoastaan silloin hyväksyttävä, kun se on +yhtäpitävä tapahtumain mahdollisuuden kanssa. 2:o. Usko, joka käsillä +olevan todisteluainehiston avulla on muuttunut vakaumukseksi, on vielä +ehdottomampi, on tietoa, koska jokaisella on oikeus tarkastella sitä.-- +3:o. Usko uskonnollisessa mielessä on olemassa siinä, missä sielu +kokonaan on antautunut Jumalan haltuun ja kunnioittaa Häntä.--4:o. +Usko, joka pitää totena mielikuvituksessa kuvattuja yliluonnollisiakin +asioita, on arvelu, joka lähenee usein ennakkoluuloa. (utgör werkan af +en sannolik ansedd förmodan, men närmar sig till fördom, ju mera +widsträckt och grundlöst dess område utwidgas.)--5:o. Vieläkin on +eräänlainen usko olemassa; tämä on vakaumus, joka on syntynyt tunteen +selityksestä. Tämä usko on ainoastaan siveellisesti sitova ja on +ihmiseen luotu sen vuoksi, että hän helpommin huomaisi oikeus- ja +velvollisuussuhteensa Luojaan. + +Kirjotuksessaan Yliluonnollinen (»Det öfvernaturliga») Juteini arvelee +yliluonnollisen olevan ulkopuolella inhimillisen kokemuksen piiriä. +Kuitenkin on ihminen halukas luomaan salaopillisia järjestelmiä +siitäkin, jota hän ei käsitä; tämä tapahtuu useinkin siitä syystä, että +on helpompi uskoa mahdottomuutta kuin tarkastella todellisuutta. + +Jo ennemmin olemme maininneet, että Juteini yhteydessä »Lähtö-Laulunsa» +kanssa v. 1819 painatti kirjotuksen »Min Öfvertygelse eller Reflexion +om Fritänkeri». Tämän hän nyt melkoisesti muunnettuna ja uudistettuna +liitti kirjaan »Anteckningar af Tankar etc.» sekä pani sille nimeksi: +»Betraktelser om Fritänkeri» (Mietelmiä vapaauskoisuudesta). Sen +sisällys on pääasiallisesti seuraava: sana vapaa-uskoja ajatuksen +pysyessä terveen järjen rajottamana sisältää ylevämmän käsitteen, kuin +moni, joka luulee olevansa vapaa-ajattelija, saattaa ymmärryksellään +käsittääkään: sillä oikean vapaa-uskojan päämääränä on totuuden +tutkiminen ihmiskunnan hyödyksi. Jalomielisyys ja ajatuksen voima ovat +todellisen vapaa-uskojan tunnusmerkkejä, kun sitävastoin +ajattelemattomuus ei sovellu hänelle, koska ajattelematon pian +paljastaa tuhmuutensa; rehellinen vapaa-ajattelija on aina rehellinen, +siveellinen ja totuutta rakastava: hän ei viisastele eikä kiellä +todellista olemassa oloa siltä, jonka olemista hän ei selvillä +todistuksilla voi kumota, sillä kun hänen ajatuksiinsa johtuvat +käsitteet: alku l. synty ja ijankaikkisuus, missä tapauksessa kaikki +todistaminen on mahdoton, niin hän seisahtuu hämmästyneenä näiden +äärettömyyksien välillä ja kummastuneena hän kääntyy takaisin, hän +palaa »om ej med begreppets, dock med känslans öfwertygelse om +Allmaktens tillwarelse» (ellei käsityksessään, niin ainakin tunteessaan +vakuutettuna Kaikkivallan olemassa olosta). Ihmisen järki on liian +heikko käsittääksensä loppumatonta ja ijankaikkista, jonka +ihmeellisistä vaikutuksista ainoastaan me luulemme voivamme muodostaa +jonkinlaisen ajatuksellisen käsitteen, ja jonka tarkotustaan +vastaavasta vaikutuksesta me päätämme järjellisen syyn olemassa olon. + +Tämä Juteinin filosoofinen kyhäelmä on monessa kohdin hyvinkin +viehättävä ja meidän mielipiteemme mukaan sopiva kelle hyvänsä +nautittavaksi sekä syvällisen aatteellisuutensa että mietiskelevän +järjellisyytensä vuoksi. Hän lopettaa mietelmänsä vapaauskoisuudesta +sillä kehotuksella, että jokaisen tulee rehellisesti tutkia +pyrkiessänsä vakaviin mielipiteisiin; niinikään toivoo hän, että +ijankaikkisuudessa on tili tehtävä uskosta, sekä että jokaisen on +korjaaminen oman käytöksensä hedelmät. Jos kohta ajatellaankin +erilailla tulevaisuudesta, niin ei kenenkään sentähden sovi vaikeuttaa +nykyisyyttä. + +Juteinin tutkimishalu kääntyy sitten luontoon ja kirjotuksessa +»Naturens Daningskraft» (Luonnon luomis- l. muodostamisvoima) hän +kuvaa, kuinka kaikki eläimet ja luodut ylimalkaan ovat kokoonpantuja +niistä aineksista, joista ne saavat elatuksensa. Hän väittää tämän +aatteen myöskin hyvin soveltuvan uskonnon ja kuolemattomuuskäsitteen +kanssa. + +Seuraavassa tutkimuksessaan hän taas rupee mietiskelemään jokseenkin +syvämielisesti: onko itsemurha rikollinen teko vai ei. Hän alkaakin +sentähden kirjotuksensa, jota hän kutsuu »Utkast till Afhandling om +Sjelfmord», kysymyksellä: »onko maailman Luoja antanut meille elämän +lahjaksi vai lainaksi? Lahjana», jatkaa hän, »se olisi ilman +vastuunalaisuutta ihmisen vapaasta tahdosta riippuva, ja sen lainana +ollen se taas voitaisiin jättää takaisin, kun huomaamme, ett'emme enää +hyödy siitä.» Asiain näin ollen ei itsemurhassa saattaisi löytää mitään +rikoksellista, kosk'emme saata sanoa rikokselliseksi sitä, joka karttaa +sellaista, joka ei hyödytä häntä tahi suorastaan ole hänelle haitaksi. +Mutta itsemurhan rikollisuus ilmenee vasta silloin, kun tiedämme, +ett'ei elämä ole annettu lainaksi eikä lahjaksi yksityiselle hänen +itsekkyytensä tyydyttämiseksi, vaan ihmissuvulle kokonaisuudessaan sen +auttamista varten täydellisyyteen ja onnellisuuteen. »Yksityishenkilö +on renkaana pitkässä ketjussa ja sentähden ei tätä rengasta saa koko +ketjun vahingoksi katkaista.» Mutta ei myöskään tule unohtaa niitä +vaatimuksia, joita Luoja on meille määrännyt täytettäviksi, sillä tämän +täyttämisen laiminlyöminen on yhtä suuri rikos kuin itsemurha. Näistä +mietteistä ja todistuksista Juteini päättää, ettei ihminen luonnon lain +mukaan saa murhata itseään, sillä se on luonnotonta, vaan hänen tulee +pitää elämää rakkaana velvollisuutenaan. + +Juteinin väitteet tässä kirjotuksessa ovat väliin kummallisiakin, niin +esim., kun hän pitää itsemurhaa sankarillisena tekona eikä johda sitä +pelkurimaisuudesta, jota se meistä ennemmin on, sillä eihän se ole +sankari, joka pelkää kärsimistä. + +Yhteiskunnallinen pahe, jota vastaan hän taisteli kynällään kirjotellen +sekä suorasanaisia että runon muotoon puettuja kirjotuksia, oli +eläinten rääkkääminen. Tätä epäkohtaa poistaaksensa hän nytkin kirjotti +esitelmän »Om wåld emot djuren». Muun muassa hän siinä väittää +yksipuoliseksi sitä käsitystä, että ainoastaan ihmiset ovat +kuolemattomia ja jatkavat elämäänsä ijankaikkisuudessa, sekä vertaa +tätä käsitystä siihen kuluneeseen vaatimukseen, että muka aatelismiehet +yksinomaan ovat oikeutetut omistamaan veroista vapautettuja tiluksia. +»Edellinen» (se on ihmisten kuolemattomuus), sanoo hän, »riippuu +Jumalasta ja jälkimäinen hallitsijoista ja lainsäädännöistä». Jos +eläimillä oletettaisiin siveellistä tuntoa, ja jos niiden eläminen +tuolla puolen hautaa pidettäisiin mahdollisena, niin moni ajattelematon +luultavasti muuttaisi käytöstään niitä kohtaan, kun hän, näet, +muistaisi, että kova oikeus kostaa väkivallan, joka kohdistuu +heikompaan ja yleensä sellaiseen, joka ei saata puolustaa itseään. + +Armeliaisuudestakin (»Om Wälgörenhet») Juteinilla on vakavat ja--täytyy +myöntää se--hyvät ajatukset, mutta vaikeata ja milt'ei mahdotontakin on +niitä toteuttaa; niinikään on keino, jonka avulla armeliaisuutta +kehotetaan harjottamaan, jokseenkin epäkäytännöllinen. Sillä sen +järkevä ihminen kohta on huomaava, ett'ei ole mahdollista aina ottaa +selkoa, koska almunanoja on todellakin köyhä, koska ei. Juteini, näet, +on sellaista almunantamista vastaan, kun ei oteta selkoa syystä anojan +köyhyyteen, vaan annetaan umpimähkään almuja, sillä siten laiskuus saa +kehotusta. Hän puolestaan vaatii, että ihmistä lapsuudesta saakka +totutetaan ahkeruuteen; mutta ahkeruus tietysti ei kuitenkaan aina estä +kovan onnen kohtauksia, jonka vuoksi hän kehottaa ihmisiä auttamaan +niitä, jotka ovat joutuneet kovan onnen vainonalaisiksi. + +»Contraster i Prädicater»-kirjotuksessa Juteini selittää »von»-sanan +merkityksen, kieliopillisen aseman, ja kuinka sitä meillä myöskin +käytetään »predikaattina» aatelisten liikanimien edessä. Mutta siitä, +että nykyään aatelittomillakin on maatiluksia eikä monella aatelisella +olekaan sellaista, johtaa hän tuon »predikaatin» tarpeettomuuden. +Samoin ovat hänestä »epiteetit»: välboren, högvälboren, ädel ja högädel +oikeudettomia siinä merkityksessä kuin niitä yleensä käytetään. + +Kiihkeätä pelaajaa Juteini kyhäelmässään »Om Spelare af profession» +vertaa mieheen, joka menee kauppakumppaniksi tyhmälle »Hazardille», +joka, näet, antaa pettäväisen ja sokean onnen johdattaa itseänsä. Se ei +vielä ole mennyttä miestä, joka menettää omat tavaransa. mutta se, joka +hakee koronkiskoja »Risquen» takuuta voittaaksensa itselleen omaisuutta +ja sentähden panttaa oman ja omaistensa »maallisen onnen», kuuluu +hulluinhuoneeseen. Ennenkun joku muuttuu pelaajaksi ex professo, +hakekoon ajoissa itselleen meidän häviävistä metsistämme hyvän +kerjuusauvan, sillä muutoin saattaa olla liian myöhäistä. + +»Tankar om Poesie» (Mietelmiä runoudesta) on kirjotus, jossa Juteini +kuvaa runoilijaihannettansa. Hän vaatii, että järkeä ja kaikkea totta, +ylevää ja korkeata rakastavaa tunnetta pitää olla runossa, jos sitä +lainkaan voidaan sanoa onnistuneeksi. Seuraa sitten monta +definitsioonia runonkaunistussanoille, joista määritelmistä +mainittakoon seuraava: Järjellisyys, hyödyttäväisyys ja hauskuus +runoudessa pysyttää aina arvonsa, niinkauan kun järjellisiä ihmisiä on +olemassa maailmassa. + +Tutkimuksessaan »Om Finska Språket» (Suomen kielestä) Juteini surkeilee +suomenkielen unohdettua tilaa sekä suomalaisen kansallisuuden +hajaantumista omituisen yhtenäisen kirjakielen puutteesta. Hänestä tämä +kieli toki ansaitsisi paremman kohtalon, sillä sehän on niin suloista, +sopusointuista ja erinomaisen säännöllistä. »Yksinkertainen oli +tosiaankin Wäinämöisen kannel,--vertauskuva meidän yksinkertaisesta ja +sointuvasta kielestämme.» Käännämme vielä sanasta sanaan seuraavan +kappaleen, joka on täynnä totuutta ja osaksi vieläkin soveltuu +oloihimme. »Ruotsin kieli on nykyään kirjakielemme. Me olemme siis +niiden työmiesten kaltaisia, jotka työskentelevät vieraalla maalla. +Sadosta on ainoastaan vähäinen osa tullut kansan osaksi. Kieli on +kansan pyhin omaisuus: kieli on valistuksen soihtu, jota meillä ei +vielä ole viritetty.» Kas, tuossa sanoja, jotka kaikuvat samoin kuin +Adolf Ivar Arvidsson'in ja sittemmin Joh. Wilh. Snellmanin! + +Nämät mielipiteensä lausuttuaan hän kääntyy äänneopillisiin seikkoihin, +joita hän selittää kirjotelmassaan »Apologie för de såkallade blöta +bokstäfverna uti Finska Språket» (Suomen kielen pehmeiden äänteiden +puolustus). Pehmeiksi äänteiksi Juteini tässä puolustuskirjotuksessaan +kutsuu konsonantteja b:tä, d:tä ja g:tä. joita hänen arvelunsa mukaan +alkuaan ei ole suomenkielessä ollut olemassa, ja joita kokemus on +havainnut liian pehmeiksi suomalaisen kielelle. On tahdottu säilyttää +d-kirjainta, vaikka b ja g ovat tulleet poistetuiksi, mutta tällainen +menettely on hänestä kuitenkin ihan väärä. Hänestä ovat joko kaikki +poistettavat taikka kaikki säilytettävät. Ei d:tä tarvitse säilyttää +sen paremmin kuin b:tä ja g:täkään, sillä eihän sisämaissakaan +säilytetä d:tä, vaan jätetään pois ja sanotaan siis esim. pöyän. +Kummalliselta senvuoksi tuntuu, että d on säilytetty sellaisissa +tapauksissa, joissa suomalaiset eivät oikeastaan saata käyttää sitä, ja +päinvastoin jätetty pois tapauksessa, »joka olisi omansa opettamaan +meille sen oikeata puhdasta ääntymistä.» Tämä tapahtuu, kun d seuraa +konsonantteja l:ää tahi n:ää, jotka äänteet yhtyvät t:n kanssa ja +pehmentävät sen kovuutta, niin että se johonkin määrin kuuluu yhtä +pehmeältä kuin d esim. sanoissa »walda ja lindu». Koska tämä pehmeämpi +äänne kerran on kielessä olemassa ja koska sitä »pakosta» on +säilytetty, niin miksi sitä silloin asiain näin ollen mielivaltaisesti +jätetään pois l:n ja n:n jäljestä, vaikka suomalainen jokseenkin voi +lausua sitä pehmeästi tahi kuitenkin tottua siihen, niin että sitä +kuitenkin saattaa kuulla, jos kohtakin kärsimällä, kun se on yksinänsä +vokaalien välillä, tahi kun t taivutettaissa muuntuu d:ksi; esim. +laudan sanasta lauta. + +Juteinin mielestä ei ole oikeata, että muutamain murteitten +»värinkäyttöä noudattaen koetetaan antaa d:lle d:n ja r:n sekaista +ääntä, sillä se ei konsonantteihin nähden ole sopusoinnussa kielen +yksinkertaisuuden kanssa, kosk'ei kahta konsonanttiäännettä +suomenkielessä koskaan satu yhteen.[192] Kun d:tä tavallisen vienosti +äännetään, niin ei tällaista kekselijäisyyttä tarvita.» + +Jos nyt d siis yleisesti voisi saada kannatusta l:n ja n:n jäljessä, +niin johdonmukaisuus vaatii, että b m:n ja g n:n jäljessä tulevat +yleisiksi kirjakielessä, sillä näiden vierekkäin seisovien +konsonanttien mb:n ja ng:n suhde toisiinsa on aivan sama kuin l:n tahi +n:n d:hen. Näiden perusteiden nojalla on hänestä kaikkein näiden +konsonanttien (b, d, q) käyttäminen suomenkielessä oikeutettu ja +vieläpä parempikin kuin kovien konsonanttien (p:n, t:n ja k:n) +käyttäminen m:n, l:n ja n:n jäljessä, kun näet nämät kerakkeet (p, t, +k) ovat lyhyitä. Jos ne taas ovat pitkiä, niin niitä pehmennetään +tavua suljettaissa ainoastaan lyhentämällä, esim. lanttu: lantun, +loukkaan: loukata. Näytteeksi ja samassa myöskin ikäänkuin todisteeksi +siihen, kuinka välttämättömän tarpeellinen g on suomenkielelle, Juteini +esittää seuraavan pienen jutun, joka oli painettuna Turun +Wiikkosanomien ensimäisessä vuosikerrassa. Oli, näet, kirkossa kerran +pieni kello sattunut haavista putoamaan lattialle, ja lukkari oli +matkinut sitä helinää, joka siitä syntyi, sanoilla: pingin-pingin. +Tämän onomatopoieetisen sanan oli silloinen lehdentoimittaja +kirjottanut g-merkillä n:n jäljessä, vaikkei hän ylimalkaan käyttänyt +suomenkielessä sitä kirjainta.--»Näin vaatii luonto oikeutta», lisää +Juteini, »myöskin silloin, kun sitä vastaan soditaan». + +Juteini jättää sitä paitse »tarkastajain» tutkinnon alaiseksi sen +seikan, tokkohan k:ta saa käyttää n:n jäljessä nominatiivissa ja +infinitiivissä muuttamalla sitä g:ksi genitiivissä ja indikatiivin +preesensissä sekä näiden johdannaisissa: esim. »Henki hengen, vanki +vangin, lanka langan, tanko tangon, onkia ongin, wonkua wongun». +Tavallisten konsonanttimuutosten sääntöjä saattaa pitää tukena +tällaiselle menettelylle, mutta vaikeata on tehdä sitä yleiseksi +säännöksi, »koska monta muuta sanaa on olemassa, jossa tätä suhdetta ei +tarvitse eikä saakaan ottaa huomioon; esim. tarha tarhan, kallo kallon, +killun killua. + +Runouden tutkiminen huvitti Juteinia ja hän antautui taas tälle alalle. +Ennen olemme nähneet, että hän kirjotti Muistutuksia suomalaiseen +runotaitoon, nyt hän ilmotti havaintonsa ja mielipiteensä Suomalaisen +runouden loppusoinnusta (»Om rimslut uti finsk poesie»). Hän väittää +sellaista käsitystä vääräksi, jopa vallan aiheettomaksikin, joka +arvelee loppusointua eli riimiä sopimattomaksi suomenkielelle. Tosin +ovat alkusointu eli alliteratsiooni ja poljento eli rytmi alkuaan +suomalaiselle runoudelle ominaisia, mutta väärin kuitenkin on hyljätä +loppusointua suomalaisesta runoudesta ainoastaan sentähden, ett'ei se +ole alkuperäisesti suomalainen. Loppusointukin korottaa runon sointua +heleämmäksi ja tekee sen täyteläisemmäksi. + +Anteckningar-kirjansa loppuun Juteini vielä pani erään +keskustelunmuotoon puetun kertomuksen, joka sotii eläinrääkkäystä ja +tällä kertaa erittäinkin koirain upottamista vastaan. Kirjotuksen nimi +on Koiran maailmastaero eli Schatten kuolema (»Hund-Hädanfärd, eller +Schattes död») ja siinä kuvataan erään koiranomistajan +omantunnonvaivoja siitä, että hän oli upottanut koiransa. + +Niinkuin osiksi jo ennen on esitettykin ja monesti mainitun »Lauseita» +nimisen kirjan 3:nnelta sivulta ilmenee, poltti Juteini painamatta +olevat »jätteet lentokirjasistaan»[193] ja »sanoi luopuvansa +kirjailijatoimesta», kun tuo onneton ja häpeällinen tapaus sattui hänen +Anteckningar-teoksellensa. Ja niin näkyy noina oikeudenkäyntivuosina +tapahtuneenkin, sillä ei »Wiburgschen Wochenblatt»kaan saanut enään +ainoatakaan runoa. Mutta 1832-vuoden viimeinen »Beilage zum Wiburgs +Wochenblatt N:o 52» sisältää seuraavan suomenkielisen tiedonannon, +jonka nähtävästi Juteinin kynä on kirjottanut, vaikka se esiintyykin +kirjanpainajan nimissä; siihen on otsakkeeseen painettu: »Aviisin +alku-sanat» ja sen perästä aito juteinilainen »motto»: »Kielellänsä +lindukin laulaa». Sitten seuraa: »Jokaisen kansan kieli on kungin paras +tavara ja kallein perindö jälkeen tulevaisille. Sen kautta sytytetään +Suomessakin järjen valistus lämbymäksi loisteeksi, jossa hyödytys ja +hyvä elämä meillä menestyvät; sen kautta on tie täydellisyyteen onnessa +ja hengen valossa. Sitä kohden kilvoitellen on myös Viipurin +kaupungissa yhdistynyt Sanoma-Seura, jolla on aivoitus, allekirjoitetun +kautta, alkain tulevan vuoden alusta Hänen Keisarillisen Majestetinsä +armollisella luvalla ulosandaa, puolen arkin päällä kerran viikossa, +suomalaisen Aviisin eli Lendo-lehden, Sanan Saattaja nimeldä, jossa +saavat siansa ei ainoastansa otolliset järjen hedelmät ja hengelliset +harjoitukset, vaan myös tiedot luonnon moninaisista vaikutuksista, +olkot kappaleet valmistetut joko tavallisella kielellä, taikka runon +solmituilla sanoilla. Tähän Lendo-lehteen vastaan otetaan +kiitollisuudella Maakunnasta kaikkinaisia hyviä aineita Suomen +kielellä, Ainoastansa tutkinnot Uskon Opin perustuksissa ja +epä-tietoiset asiat Valdakundain välillä ovat siitä ehdolla eroitetut. +Vahingoa vältellen, vaan ei voittoa etsien, on tämän Lehden +vuosi-kertainen hinda määrätty olemaan kaksi Rublaa ja 50 kopeikkaa +Venäjän Paperi Rahassa, johon vielä tulee luettavaksi vähäinen lisäys, +koska Aviisia Postin kautta lähetellään. Viipurissa 29 päivä +Joulu-Kuuta vuonna 1832. + Andreas Cederwalleri, + Kirjan Painaja.» + +Cederwaller ja luultavasti Juteinin muut viipurilaiset vanhat, hyvät +suomalaismieliset ystävät ovat ilmeisesti saaneet hänen kirjottamaan +»alku-sanat». Mutta eipä hänen runoilijaluontonsakaan enään sallinut +hänen pitää edellämainittua »luopumistansa» kauemmin kuin vuoteen 1833. +Olihan senaatin päätöskin pari vuotta aikaisemmin ollut vapauttava, +aika hälvensi mielen harmin ja juurimainittuna vuonna ilmestymään +ruvennut suomenkielinen lehti, Sanan Saattaja Viipurista, tarvitsi +suomeksi kirjottamaan kykenevän kynän apua. Mitä syytä oli silloin +kauemmin panna salpaa runosuonelle! Olihan se jo tarpeeksi kauan +»saattanut hänen onnensa vaaranalaiseksi».[194] Mutta eipä siitä +suonesta enää ylen paljo herunut! Muutamia kokonaan uusia runoja vain! +Koska sentään auttaa halusi, niin täytyi nyt käyttää tarpeeseen +vanhoja, muodostamalla niitä, sekä muuntamatta entisiäkin. Sanotuista +syistä Juteini rupesi mainitulle lehdelle tavan takaa antamaan ennen +julkaisemiaan runoja, mutta myöskin joitakin uusia, aluksi enimmäkseen +vakavia. Uusia ovat vuonna 1833: »Kirkon Rakennus Helsingin +Kaupungissa» ja »Vartian yö-huuto kellon lyötyä» sekä lystikäs +leikkilaulu »Maljan Juomingi». Jokunen pieni ennen julkaisematon runo +on nimenomaan mainittu syntyneeksi jo aikaisemmin, niinkuin esim. +»Kunnian Osotus Wäinämöisen Kuwalle Wanhassa Wiipurissa vuonna 1831», +kirjotettu nähtävästi kuvapatsaan pystyttämisen johdosta. Vuonna 1834 +sai lehti monen hengellisen virren ohella jo useita maallisia runoja ja +laulujakin Pilakirjoituksista ja Ajan Wietteestä; näihin maallisiin on +lisätty v. 1824 Wiburgschen Wochenblatt'in 9 n:on lisälehdessä ensi +kerran ja sitten v. 1826 Runon Tähteitä-nimisessä teoksessa ollut +17-säkeistöinen: »Lähetys-Kirja Hekumaiselle Tytölle», ja se vakava +ja varottava. Vuosina 1835 ja 1836 oli Sanan Saattajassa monta ennen +julkaistua ja m.m. seuraavat uudet runot: »Turun ja Oulun +Wiikko-Sanomain Muisto. Sanan Saattajalda Wiipurissa»,[195] »Tulipalo +Wiipurin Linnassa kewäillä 1834», »Keisarinnalle Aleksandralle»[196] ja +»Toistain heränneelle Oulun Wiikko-Sanomalle Sanan Saattajalda +Wiipurissa».[197] jotka ovat siitä huomattavat, että esittävät »päivän +tapahtumia», sekä kaunis ja reipas leikkilaulu, jolla on otsakkeena +vain »Laulu». ja alkaa sanoilla: »Kyllä on Suomessa luminen luondo, +vaan hyvän suondo riemulla rindoja lämmittää»; v. 1844 julkaistussa +arkkiweisun kokoisessa vihkosessa N:o 2 ja 1856-vuoden painoksessa se +on saanut nimekseen »Menestys Suomessa». »Leikki-Laulu Saksan viinasta +ja kaljasta» oli toinen v:na 1835 syntyneitä uusia leikkilauluja ja +kolmas »Neitoisen Laulu Merimiehelle». Vielä neljäskin samanluontoinen +ilmestyi, mutta vasta seuraavana vuonna, nimellä »Wanhan Pijan Laulu». +Samana vuonna nähtiin myös »Linnun Pesä» ensi kerran. »Äidin Helma» +niminen ihana laulu on vakavaluontoinen ja oli luettavana 1835-vuoden +Sanan Saattajassa, oltuaan jo sitä ennen v. 1824 Wiburgschen +Wochenblatt'in 23 n:on lisälehdessä ja v. 1826 Runon Tähteissä. +Vaikk'ei siis enään uusi, mainittakoon se suloisuutensa takia tässä. +Sen nimenä kootuissa teoksissa on »Äidin sydän». + +Kun Sanan Saattaja v. 1836 taukosi »viestiään viemästä», ei +Juteininkaan ääntä kuultu, ennenkun saman lehden jälleen herättyä eloon +v. 1840, jolloin hän julkaisi kaksi verraten huomattavaa runotuotetta, +siihen nähden, näet, että hän jo oli vanha. Vasta lehden 41 n:ossa oli +»Höyry-laiwa Wiipurissa 1839»[198] aika reipas ja sievä laulu, jossa on +8 säkeistöä ja jota ei suinkaan tarvitsisi hävetä missä +laulukokoelmassa tahansa, sekä 50 n:ossa »Nuijasota Suomessa 1597», +kuusimitalle rakennettu kertova runo. Muuten näkyy vuosi 1840 jo olevan +perin köyhä Juteinin runoista ja v. 1841 samoin, ainakin runoina +huomiota ansaitsevammista.[199] Neljä näiden kahden vuoden runoista +esittävät jonkin tapauksen Juteinin elämästä. Runopätkä »J----n wanha +kynä-weitsi tauluun liitettynä 1840» on sinä vuonna viimeinen avustus +lehdelle kaikkiaan 4:stä ja se kertoo, miten Juteini panetti tauluun +lasin alle kynäveitsen, jolla yli 26 vuotta oli terotellut itselleen +hanhensulkia sihteerivirkansa kirjotustöitä varten, mutta nyt »vanhat, +vailla wiran töitä, lewon löysiwät molemmat». Seuraavan vuoden +avustuksista kiintyy huomiomme ensiksi sellaiseen runonotsakkeeseen +kuin: »Herran Tohtorin Lönnrot'in tuldua Wiipuriin 27 p. Toukokuuta +1841»; runossa mainitaan Lönnrot arvotusten, sananlaskujen, runojen ja +laulujen kerääjänä ja lisätään, että Wiipurissa on »joka suomalaisen +sydän syttyneenä händä kohtahan kohoillen». Saman vuoden tuote on myös +»Tanssi-Laulu». 10 vuoden vanha tapahtuma, josta luultavasti jo +silloin, kun se tapahtui, oli syntynyt runo, esitetään sitten kolmessa +lyhyessä eri runossa; otsake kuuluu: »Kivi-piirros Suomen Kirkolle +Wiipurissa 1831». Runoissa sanotaan vanhan »manasterin muutetun» +Ruotsin vallan aikana »temppeliksi», josta nyt oli »kirkko kaunistettu» +ja »uskolle uudistettu». Yhtä vanhan tapauksen kertoo Juteini viimein +runossa »Wanha muiste», jonka otsakkeeseen 1856-vuoden painoksessa on +lisätty: »koska suomen kirkkoa Wiipurissa toistain rakennettaissa 1831 +etelä puolella muurin sisään suljettuina ihmisen raajat löydettiin». +8-säkeisessä runossa Juteini otaksuu ensin, että »harhailewa +kanssa-welji» oli muinen kauheaksi kostoksi »synnin syystä surkeasti +kirkon seinään suljettu» ja siten haudattu elävänä. Mutta +viivanalaisessa hän lisää: »Taitaisi niingin olla, että joku, waliten +pyhitetyn paikan, on suonut ruumiinsa kirkon seinään suljettaa.» + +Vuonna 1856 painetussa Jak. Juteinin Kirjojen I osassa olevista +muutamista runoista, joita ei ole julaistu Sanan Saattajassa +Wiipurista, opimme tuntemaan muutamia henkilöitä, joiden kanssa Juteini +oli vuosien 1835 ja 1847 välillä joutunut tekemisiin. »Kynäyksessä +Yli-Opettajan ja Tähti-miehen Herran Sjögren'in Muisto-kirjaan 1835» +ylisti Juteini tätä etevää suomalaista tiedemiestä ja akatemikkoa +seuraavin sanoin: »Weljeni wakainen! taiwahan tasainen kunnias Suomesta +kuumoittaa, arwoas alati ilmoittaa». Kaksi vuotta myöhemmin oli Juteini +tilaisuudessa tutustumaan kuuluisaan saksalaiseen »nuotittajaan» +Kaufmann'iin ja kirjottamaan neljä säettä hänenkin »muistokirjaansa». +Seuraavana vuonna juo Juteini neljäsäkeistöisen, kaunissisällyksisen +»Muisto-maljan Herran Tohtorin, Pispan ja Tähti-kunnan jäsenen +Ottelinin lähteissä Wiipurista 1838». Ennen mainitun »Höyry-laiwa +Wiipurista 1839» nimisen runon viimeisessä säkeistössä taas Juteini +tutustuttaa meidät neljään etevään, hänen aikuiseen viipurilaiseen +kauppiaaseen: »Rosenjus, Seseman, Hakmanni, Heino», joista ainoastaan +Hackmann'in suku enään on edustettuna Viipurissa. Heinon +»vihkimysjuhlaankin» hän näkyy v. 1847 kutsutun, jolloin hän on +kirjottanut ja ehkä häissä lausunutkin seuraavan pienen, soman runon: +»Etsien hywässä elämän wettä maistakat suosion maljasta mettä, jonga +nyt rakkaus riemulla tuo, ja onni tarjoten teillekin suo.» + +Nähtävästi on eräs ranskalainen oppinut, joka on Juteinin Wiipurissa +näihin aikoihin tavannut, pyytänyt häneltä suomenkielistä kirjotusta, +koska on syntynyt vielä kolmaskin »Kynäys Oppineen Waeldajan Parisista +Herran Gaimardin Muisto-kirjaan 1839». Kynäilyn nimi on »Sangarin hauta +Helenan saaressa» ja sen alla on lyhyt runo Napoleon'ista, joka on 8 +säkeestä 11:ksi laajennettu pieni runo, alkuaan v. 1824 painettuna +Wiburgschen Wochenblatt'in 25 n:on lisälehteen ja sitten myös v. 1826 +Runon Tähteisiin. V. 1840 vaiheilla Juteini yrittää puoskaroida ja +auttaa hammastaudista »Pekkoa Parkalasta» voiteella, jonka latinaisen +reseptin ja suomalaisen käyttöneuvon hän Pekolle kirjottaa, mutta +runosäkeissä osottaa reseptin kera apteekkiin. Parkalan Pekko oli +»vaatinut tietoa hammas-taudin woiteesta». Ja hän näkyy olleen +Juteinille tuttu runoniekka; sillä Juteini alkaa runonsa sanoilla: +»Rakas, runsas runoniekka, Pekko paras Parkalasta!» Vuonna 1841 Juteini +on tavannut »Suomessa waeldajan, Herran Regulin», joka »kuuluisana +kulkewainen» on »uusi weikko _Ungerista!_» Muistorunossaan hänelle hän +vielä sanoo: »Näöstäsi nähtäwästi olet Suomen sukulainen». Teemme +sitten pitkän hyppäyksen ajassa, aina vuoteen 1847, ennenkun taas +tapaamme taipaleellamme Juteinin runon, joka vasta tällöin oli +kirjotettu, »Endisen Lehtorin, Herran Rowastin _Alopaeuksen_ lähteissä +Wiipurista Juwan Pitäjääseen Kirkko-herraksi.» Runo on lyhyt, 14 +säettä, mutta varsin sydämellinen. »Kauppa-Kirjaajan Herran Aatami +Wilken Hauta-piirros 1847» on sangen kunnioitusta herättävä +viipurilaista koulunperustajaa kohtaan. Koruton runo kuuluu: +»Tawaroilla tallellansa Wilkke wielä kuollessansa pyysi kansan +kaswatusta, suomen kielen suojelusta, autti muita ainiaan, kulki itse +kunniaan.» + +Näyttää siltä kuin mainittu vuosi 1847 olisi ollut viimeinen, jolloin +hän enää mitään uutta kirjotti, koska löytyy pieni runo, jonka nimenä +on »Runo-weitsi taulusta 1847» ja jossa luemme: »Kuin on weitsi +kuluneena, miehen mieldä palwelleena kauan työssä kandeleen, niin on +huono halwenneena, pännän päitä leikanneena laulun lainen lauhtuneen.» + + + + +X. + +JUTEINI KUNNIANSA KUKKULOILLA. + + +Jos edellämainitut ikävät tapaukset vuosilta 1827 ja 1828 olivat +omiansa masentamaan Juteinin mieltä, oli sen sijaan niin suuri se +kunnia, jonka Yliopistomme riemujuhlassa vuonna 1840 filosofinen +tiedekunta hänelle osotti, kun se hänet seppelöi kunniatohtoriksi,[200] +että se monin verroin korvasi ja saattoi varjoon tuon vanhan häpeän. Ja +kunnianosotus oli sitäkin huomiotaherättävämpi, kun ei Juteini +ylioppilaaksi tultuaan ollut suorittanut mitään tutkintoa Yliopistossa. +Tästä seikasta merkki A. A(hlqvist) huomauttaa esitelmässään +Litteraturblad'issa v:lta 1852 sekä väittää sitä »tavattomaksi +tunnustukseksi Juteinin suomalaisille harrastuksille». Kuitenkin hän +sentään olettaa kunnianosotuksen osiksi johtuneen Juteinin ruotsiksi +suoritetusta kirjailemisesta.[201] Ja sen mekin uskomme, ajatellen +silloin hänen laajanlaista kielioppiaan, johon hän oli liittänyt +myös runo-oppinsa ja »Kritiikkinsä lainakirjaimista». Mutta +Anteckningar-kirja ei meidän nähdäksemme, kuten aikaisemminkin jo on +käynyt esityksestämme selväksi, ole sitä aiheuttanut; sillä jos niin +olisi ollut laita, niin Juteini siitä jossain varmaankin jollain tavoin +huomauttaisi, tuntien tätä asianlaitaa silloin jonkinlaiseksi +»lohdukkeeksi» ja »hyvikkeeksi» aikaisemmista kärsimyksistänsä, jotka +Anteckningar-kirjaa koskevasta oikeudenkäynnistä johtuivat. Sen sijaan +on hänen kielioppinsa epäilemättä aikoinaan ollut arvossapidetty ja +voinut etupäässä juuri olla syynä edelläesittämäämme kunnianosotukseen; +tämän päätämme paitsi »Kallaveden» vuonna 1846 antamasta arvostelusta +jo siitäkin, että sekin erikoisesti mainitaan suomenkieltä koskevan +kirjallisuuden joukossa saksalaisen professorin Friedr. Rühs'in Suomea +ja sen kansaa esittävässä siinä historiateoksessa, jonka Arwidsson oli +kääntänyt ruotsiksi (Kts. siv. 81 teoksessa: »Finland och dess +invånare. Af Friedr. Rühs. Öfversättning. Andra Upplagan, tillökt och +omarbetad af Adolf Ivar Arwidsson. Andra Delen. 1827»). Kuitenkaan emme +tahdo kieltää Juteinin suomenkielisenkään kirjailijatoimen merkitystä +oppineen maailman silmissä; sillä juuri mainitussa teoksessa esitetään +lukijalle sivulla 80 myöskin hänen Uudet Sanan Laskunsa ja Valittuja +Suomalaisia Sananlaskuja, ja sivulla 83 luetaan vielä eräs lauselma, +joka suomennettuna kuuluu: »Sitäpaitsi on Jak. Judén julkaissut +suuremman määrän erilaatuisia pieniä kirjasia». Ja luonnollistahan on, +että häntä Renvall'in rinnalla kunnioitettiin nykyisen +oikeinkirjotuksemme niin sanoaksemme isänä. Heistähän sanoo meidän +päivinämmekin prof. Setälä: »Nykyisen kirjoitustavan varsinaiset +toimeenpanijat ovat kuitenkin Judén (Juteini) ja Renvall» (Kts. +Yhteissuomalaisten Klusiilien historia siv. 177. Vertaa saman teoksen +siv. 11). Mutta tämä jo viittaa tieteellisyyteen; ja että v. 1840 +Suomen yliopistopiireissä oppineisuutta osottavan työn rinnalla olisi +erikoisesti tahdottu antaa »tunnustusta suomalaisille harrastuksille» +sellaisinaan, sitä emme kernaasti ottaisi uskoaksemme, vaan pidämme +tätä väitettä Ahlqvist'in todistamattomana olettamuksena ylioppilaana +kirjottamassaan esitelmässä; tosin Ahlqvist--ohimennen sanoen--sitä, +julkaistessaan oli ollut sellaisena jo 8 vuotta, mutta näistä vain 6 +viimeistä omistanut yliopistollisilla tutkimuksille, joiden hedelmänä +seuraava vuosi kyllä tuotti filosofian kandidaattiarvon. + +Riemujuhlan jälkeisenä aikana näemme, että se uusi suomalaisuuden +herätys, jonka Snellman'in julkaisema aikakauslehti Saima sai aikaan, +niin suuresti innostutti vanhaa Juteinia, joka jo oli yli 60 vuoden +ikäinen, että hän v. 1844 painatti uudelleen omatekoiset sananlaskunsa, +kuitenkin koko joukon lisäiltyinä, ja tavattoman suuren määrän pieniä, +sieviä runopätkiä yhdessä kirjassa nimellä »Sanan Laskun Koetuksia ja +Runon Tähteitä» sekä toisenkin pienemmän kirjan »Lauseita Jak. Juteinin +Kirjoista».[202] Paitsi näitä hän vielä samana vuonna julkaisi painosta +suuren joukon--koko 22 numeroa--pieniä, ainoastansa puolen arkin +kokoisia, 8-taitteisia kirjasia, jotka sisältävät suurimmaksi osaksi +runoutta, mutta jokunen myöskin proosaa.[203] + +Kuten esityksemme alkupuolella näimme oli Juteini v. 1815 julkaissut +pienen kokoelman, ainoastaan puolen painoarkkia 8-taitteista kokoa, +omatekoisia sananlaskujaan. Jo v. 1817 uusi painos sisälsi niitä kaksi +kertaa enemmän eli täyden painoarkin 8-taitteista kokoa, luvultaan 148 +kappaletta. Ylläesittämiämme »Sanan Laskun Koetuksia», jotka +muodostivat kolmannen painoksen näitä hänen sepittämiänsä sananlaskuja, +oli jo 34 sivua eli 255 kappaletta. Kun ne sitten neljännen kerran +painettiin v. 1858, ei niiden lukumäärä ollut lisääntynyt enempää kuin +viidellä ja teki siis silloin kaiken kaikkiaan 260 sananlaskua. Tässä +viimeisessä painoksessa ne käyvät »Ajatuksen Alkeitten» nimellä, vaikka +muodostavat aivan saman kokoelman kuin 1844-vuoden painoksessakin: +sillä tuon pienen lukumäärän lisäyksen ohella niissä näkee vain jonkin +aivan pienen ja mitättömän muutoksen, joka ei aina tiedä +parannustakaan. Niin esim. v. 1844 eräs sananlasku kuuluu: »Haittana on +huoli häissä, kiwi kengässä kiwuksi»; mutta v. 1858: »H. o. h. h., kipu +kieldona ilolle». Edellinenhän kuulostaa oikein Suomen kansan +sananlaskulta; jälkimäisestähän on osiksi tuo kuulakas selkeys +kadonnut. Jokunen näistä 1844-vuoden sananlaskuista on sattuva ja +hauskakin. Monias vaikuttaa lystikkäästi; niinkuin esim: »Kaunis ombi +kallon halla, jos ei jähdy järki alla.» Eiköhän tuosta kaljupäät saane +lohduketta, jos muuten tietävät ansaitsevansa arvonantoa! + +Näiden Sanan Laskun Koetusten yhteyteen painettuja »Runon Tähteitä» ei +saa mitenkään sekottaa v. 1826 julkaistuihin Runon Tähteihin. jotka +olivat täydellisiä runoja ja lauluja ja joista useimmat olivat jo ennen +olleet »Wiburgschen Wochenblatt»in lisälehdessä painettuina, kuten +aikaisemmin on selvitetty. Sillä nämä v. 1844 painetut »Runon Tähteet» +olivatkin oikeita »runontähteitä», runopätkiä, jotka olivat ainoastaan +muutaman säkeen pituisia--muodostaen tosin kokonaisuuden, pienen runon, +mutta pienen pienen--ja varustetut alku- ja toiset loppusoinnullakin. +Niiden lukumäärä oli--voipi huoleti sanoa!--suunnattoman suuri; sillä +se lähentelee 600. Vaikka 1858-vuoden painoksesta on jokunen määrä +1844-vuoden painoksessa löytyvistä jätetty pois (niin että esim. +1858-vuoden painoksen 20 alkusivulta puuttuu 8, mitkä vielä löytyvät +1844-vuoden painoksen vastaavilla 26 sivulla), niin on niitä siinä +sittenkin vielä 562 kappaletta. Milt'ei muuntamatta ovat ne myös +painetut v. 1858. Näissä Runon Tähteissä on tavattoman monta kauniisti +ja sattuvasti lausuttua ajatusta sekä olisi mielestämme sula voitto +sivistykselle, että niitä sopivissa kohdin ruvettaisiin käyttämään +»mottoina» kirjotuksille tai ainakin että ne saisivat päästä +»deviisien» (useasti huonosti tekaistujen parin säkeisien +runopahaisten) tilalle, joita tapaa sokurileivoksiin käärityissä +papereissa ja joiden tarkotus nähtävästi on perhejuhlissa kohottaa +tunnelmaa.[204] + +Esimerkkinä näiden Runon Tähteiden joukossa olevista runollista +tunnetta ja henkevyyttä sisältävistä pikku runoista mainittakoon +seuraava mietelyriikkaan kuuluva säkeistö suvaitsevaisuudesta: + + »Joka järwi jäätä wailla + kuwan andaa auringosta, + waikka waan on auringoinen + yksi aina ylähällä. + Juuri näin nyt Jumalansa + kuwailewat uskokunnat + kukin sielussa sulassa.[205] + +Vakavan totuuden sanoo seuraava: + + »Kuningas on kungin turva, + kukin turwa Kuningaalle + waldakunnassa wapaassa.» + +Lystikkäällä tavalla ilmottaa seuraava Runon Tähde totuuden: + + »Hyvä lapsi lauhkeaugin + neuwon älyää äkisti, + waan ei paha pauhatengan, + jos ei paita pamahtele.».[206] + +Vieläkin yhden sukkelanlaisen esitämme lukijalle. Se pilkkaa +kirjailijain tapaa esipuheessa puolustaa, jopa miltei kiittääkin omaa +teostaan: + + »Kerskaten ja kehumalla + esipuhe ensin tehty + kiitokseksi kirjaiselle + muistuttaapi kuinga kukko + siiwin suotta paukutellen, + kaaristellen kaulahansa + laulunsa on laskewainen + warsin vanhalla tavalla.» + +Loppusoinnullisista otettakoon tähän vain seuraava lyhyt »Tähde» + + »Miehien kilwalla käänellen (!) muldaa + pellolda perivät kallista kuldaa.».[207] + +Mainitsimme jo edellä, että Juteini v. 1844 vielä julkaisi 22 numeroa +puolenarkin kokoisia, siis hyvin pieniä 8-taitteisia kirjasia, joita +nähtävästi oli tarkotus myydä kuljeskelevien kirjasten kauppaajain +kautta, samalla tavoin kuin arkkiveisujakin. Näihin hän painatti ennen +julkaisemiaan runoja, lauluja tai virsiä sekä johonkuhun +proosakappaleitakin Tutkinnon Aineistaan (N:o 17) ja kokoilemiaan +»Seka-Sanomia» (N:o 18). Mutta näkyypä tuo vanhus vielä saaneen aikaan +uusiakin runotuotteita, niinkuin näissä vihkosissa osottavat sellaiset +kuin esim. kaunis virsi »Kuolemattomuus», eläinsuojelusta tarkottavat +runot »Jäniksen valitus syksyllä», »Hewoisen huokaus Luojalle», +»Kannustajat» ynnä joku muu. Todisteena siitä, että Juteini vielä näin +vanhana verraten kaunista saattoi luoda, esitämme tässä äskenmainitun +virren: + + Kuolemattomuus + + Niinkuin sen toiwo todistaa + ja usko warsin wahwistaa + ei haita hauta meitä. + Waiwat waan + woitetaan; + kalma kungin + wangitungin + paulat päästää, + sielun säilytetyn säästää. + + Nyt kuljeskellen kuolemaan + ja tullen tääldä tuonelaan + juon wirwoitusta wielä; + autuaan aamun saan, + koska kerran + huuto Herran + korwin kuullaan + tuonen tieldä jälle tullaan. + + Siis syy on syitä estämään, + pyhyyttä aina pyytämään + matkalla maailmassa. + Hyödyttäin + nöyrä näin + laihon lailla, + waikka wailla, + kaswun kandaa, + joka arwon jalon andaa. + +Jo ennen mainittuun »Lauseita» nimiseen teokseen on Juteini ottanut +runon »Kiitos-Uhri ALEKSANDERILLE I:selle», kauniin »Laulun Suomelle», +runon »Muisto-Patsas Suomesta ALEKSANDERILLE I:selle», »Laulun Rauhan +Ruhtinaasta», »Runon Pohjan Sodasta, Aljettu Wenäjässä ja Päätetty +Parisissa Yhteiseksi rauhaksi» sekä »Kiitos-weisun rauhasta», kaikki +meille ennestään tuttuja julkaisuja. Mutta mikä tässä kirjassa enin +herättää huomiota, on alkusanaseksi tarkotettu 3 ja 4 sivuilla oleva +kirjotus »APOLOGIE för Återtagen afsägelse från författareyrket». + +Annamme Juteinin tässä esittää »puolustuksensa» (Apologie). + +»Hemsökt om hösten år 1827 med en för mig vådlig riktning af +angifvelse, som, föranledd af min då utgifne och följande året +förbrände Brochure med rubrik Anteckningar af tankar i varianta ämnen, +antydde förbrytelse emot skrif- och tryck-friheten i Finland, har jag i +en förkrossad sinnesstämning användt qvarlefvorna jämväl af mina öfriga +emellan tjensteomsorger uppkomna ströskrifter till bränneoffer, och +låtit undfalla mig afsägelse från författareyrket, hvarigenom jag +äfventyrat min välfärd. Men som jag medelst Hans Kejserliga Majestäts +nådiga Utslag af den 21 October 1831 blifvit ifrån detta åtal slutligen +med allone frikänd, utan att mitt frikännande grundats å sådan +förhastad botfärdighet, och jag, vid numera återvunnet lugn, såsom en +verkan af den allt helande tiden, vågar anse en fruktlös tystnad, +döljandet äfven af ett ringare pund, för ett felsteg; så finner jag mig +anmanad, att nu, efter utverkadt afsked ifrån tjensten och derigenom +yppad ledighet till tidsfördrif, låta min vingskutne (!) finska Pegasus +återse dagsljuset. + +Häfvandet af min förenämnde afsägelse torde sålunda vara nog väl +motiveradt, då dessutom kärleken till modersmålet uppväger all vidare +betänklighet dervid, och härtill ännu kommer känslan af gammal finsk +tacksamhet emot en välgörande, redan till evigheten hädan gången, men i +minnet oförgänglig hög monark». (Kun minua kohtasi syksyllä v. 1827 +minun vahingottamistani tarkottava ilmianto, joka, johtuneena minun +silloin julkaisemastani ja seuraavana vuonna poltetusta kirjasestani +Anteckningar af tankar i varianta ämnen, viittasi rikkomukseen +sanan- ja painovapautta vastaan Suomessa, olen minä murtunein mielin +käyttänyt myöskin jätteet muista virkahuolten lomassa syntyneistä +lentokirjasista polttouhriksi, ja olen tullut sanoneeksi luopuvani +kirjailijatoimesta, jonka kautta olen saattanut oman onneni +vaaranalaiseksi. Mutta koska minut Hänen Keisarillisen Majesteettinsa +armollisen ratkaisun kautta, päivätty 21 päivänä lokakuuta 1831, on +vihdoinkin kokonaan julistettu vapaaksi tästä syytteestä, ilman että +minun vapauttamiseni olisi perustunut sellaiseen ajattelemattomaan +katuvaisuuteen, ja minä, nyttemmin saavutettuani jälleen mielen rauhan, +kaikki parantavan ajan vaikutuksen tuloksena, uskallan pitää turhaa +vaitioloa, vähäisemmänkin leiviskän kätkemistä, hairahduksena; niin +tunnen minä itseni kehotetuksi antamaan nyt siipeenammutun suomalaisen +Pegasukseni taas nähdä päivänvalon, saatuani eron virastani ja sen +kautta ilmestyttyä joutoaikaa ajanvietteeseen. + +Edellämainitun luopumukseni peruuttaminen lienee siis tarpeeksi hyvin +perusteltu, kun sitä paitsi rakkaus äidinkieleen sen ohessa poistaa +kaiken enemmän epäröimisen, ja tähän vielä tulee vanhan suomalaisen +kiitollisuuden tunne hyväntekeväistä, jo ijäisyyteen mennyttä, mutta +muistista katoamatonta korkeata hallitsijaa kohtaan.) + +Kuu suomalaisen kansallishengen toinen heräys tapahtui, tarttui +Juteinikin kynään sen valtaamana, kuten kirjotus »Pari sanaa suomeksi +1844» todistaa. Kirjotus on siksi merkillinen, että kannattaa siihen +tutustua. Siinä hän sanoo: »Näihin aikoin on aljettu enemmän kuin ennen +puhumaan suomen kielestä, jota moni moittaa, useambi kiittää, niin että +jo kuitengin on tullut tutkindoon sen sopiwaisuus yhteisille +klrjallisuuden töille. Tätä yksi toiwoo Suomalaisten hywäksi, tietäin +oman kielen olewan kullekin kansakunnalle walistuksen ja onnen +wälikappaleen, ja toinen pelkää Suomessa asettunetten Ruotsalaisten +puolesta. Mutta sekä toiwo että pelko owat tässä molemmat kyllä +puolinaiset. Edellisen täytyy siihen tytyä, että tämä kieli, sitte kuin +se maan osain laweuden tähden ja lähemmän kanssakäymisen puutteesta +kansan kesken on erinäiseksi tullut, ja nyt ei missäkän maan paikassa +ole virheistä vapaana, ei suingan yhteiseksi kirjoituskieleksi +nykyisessä tilassansa wielä hywin kelpaa, niin kauan kuin kirja-miehet +sitä eri-tavalla, kukin oman puheensa parren mukaan ja siihen tutkimata +tottuneena, ilman yhteyttä kirjoittawat. Ei kuorma kulje matkan päähän, +jos ei wetäjät yhtä pidä. Taas jälkeinen, joka luulee siitä wääryyttä +maan Ruotsalaisille tapahtuwan, jos suomen kieli wiimeingin wallan +saisi ja arwoonsa ylennettäisi, muistakon eniksi, että wirka-miehet +täällä kyllä kauan sengin jälkeen ruotsin kielen osaawat, ja että se +rasitus Ruotsalaisilda poistuu, jota Suomalaisilda tähän asti on +kärsitty, koska ei kaikki palkan ottajat ja syöjät Suomen leipää ole +suomea ymmärtäneet eikä huolineet ymmärtää. Toiseksi, ja sitte kuin +muutos tapahtuu, on hänellä se lohdutus, että wiisas ja armollinen +Hallitus woi asettaa ruotsin kielessä tarkasti koetellut wirka-miehet +niille maakunnille, joissa se kieli on tawallinen, ehkä hekin suomeksi +työnsä toimittavat. Näin on kaikki aiwan oikein; waan ei ollut muinen +niin oikein, kuin ei waadittu wirka-miehildä suomen kielen oppia +suomalaisen kansan hyödyksi, jonga luku on meillä suurin muiden +suhteen. Ei ole siis Ruotsalaisillamme ensingin syytä näissä asioissa +wääryyttä walittaa, eikä Suomalaisilla, ehkä owat maan alkuasujamet, +suurta toivoa, ennen kuin he kielensä moninaisen murteen parandawat ja +auttawat sen kirjalliseen yhteyteen, selwistäin meille puhtaan ja +suloisen kirjakielen omalle perustuksellensa, niin että lapsemme +woisiwat joskus laulella: + + Kauan on jo Suomen kansa + ollut wailla onneansa + walistusta waljennetta, + kanssa kielen karttunetta; + mutta nyt on muuttuneena + aika, toiwo alkaneena, + että riemu rinda-päällä + nähtäwänä on mailla näillä; + nyt on kohta koto-kieli + selvä niin kuin miesten mieli, + walmis walistuksen töille, + sielun, hengen sikiöille. + + + + +XI. + +YLEISKATSAUS JUTEININ KIRJAILIJA TOIMEEN. + + +1. _Juteinin runous_. Niinkuin jo edellisestä olemme nähneet, oli +Juteini sisäisestä halusta pakottunut runoilemiseen. Yleensä +runottomana aikana maassamme hän tarttui Väinämöisen kanteleeseen ja +lauloi ilmoille ilojansa kansansa kunnosta ja äidinkielensä +suloisuudesta, surujansa kaikellaisesta raakuudesta ja kehnoudesta, +missä niitä vain vielä ilmeni, sekä suomenkielen sorretusta asemasta ja +aivan yleisestä halveksimisesta; hän lauloi, hän loihti sydämensä +syvyydestä kumpuilevaa rakkauttansa kansansivistyksen hyväksi, hän +oikein raivostui laulamaan vihaansa ja kirousta sille, joka heikompaa +sorti; sanalla sanoen: hän ihaili hyvettä, kaikkea jaloa ja hyvää, joka +voi hänen kansaansa nostaa alennuksen tilasta ja kohottaa sivistykseen +muiden sivistyskansojen rinnalle, sivistykseen, johon hän itse oli +kansan »syvistä riveistä» noussut. + +Ett'eivät Juteinin työ ja ponnistukset runollisella alalla kuitenkaan +aina onnistuneet, ett'eivät toiset hänen runoistansa meistä tunnu +huvittavilta eikä siis nautittaviltakaan, siihen saanemme hakea syitä +monesta seikasta, mutta erittäinkin siitä, ett'ei suomenkieltä silloin +vielä oltu kirjallisesti käytetty runoudessa muuta kuin hengellisessä; +toiseksi hän nähtävästi ei hyväksynyt Porthan'in »De Poësi Fennicassa» +antamia ohjeita, jotka tämä oli määritellyt tutkimustensa tuloksina +Suomen vanhaa runomittaa varten, vaan hänellä oli aivan omat sääntönsä +tällä runoillessaan, kuten näemme hänen runo-opistaan »Anmärkningar uti +Finska Skaldekonsten».[208] Ja kolmanneksi ei hänessä useissa +tapauksissa ollut riittävää mielikuvitustakaan sekä korkealle +ihannemaailmoihin pyrkivää henkeä, jotka ovat välttämättömän +tarpeellisia lyyrilliselle runoilijalle ja varsinkin sellaiselle kuin +Juteini, joka usein yritti muillakin lyriikan aloilla kuin +tunnelyriikan. Hänen kertovaa laatua olevissa runoissaan taas ei +neljänneksi tapausten lukuisuus ja esityksen vilkkaus ole riittävä, jos +ankarasti näitäkin arvostelemme. Sitä paitsi on meidän viidenneksi +huomauttaminen, että hänen tavaton taitonsa loppusoinnun sepittäjänä ja +nähtävästi siitä johtunut halu täydellisen loppusoinnun käyttämiseen +taiderunoudessa useinkin ovat liiaksi vetäneet hänen huolellista +huomiotansa puoleensa tietysti esityksen sisällyksen tappioksi.[209] Ja +vihdoin hän kuudenneksi ei myöskään suuresti ole pitänyt lukua +runoaiheittensa huolellisesta valinnasta, joten tietysti on käynyt +vaikeaksi, uskallammepa sanoa miltei mahdottomaksikin niistä luoda +mitään ihanteellisia kuvia, oikeita taideluomia. + +Vaikka me siis Juteinin arvostelijoille myönnämmekin, ett'ei useissa +hänen runoistaan ole oikeata tenhoa, lumoavaa kuvausvoimaa, niin on +sitä toisissa, jos niitä arvostellaan myötätuntoisuudella ja +ymmärtämyksellä, ja asettumalla Juteinin aikalaisten kannalle. +Mainitunlaista tenhoa tahtoisimme väittää toisissa hänen runoistaan +olevan, etenkin niiden aikaisimmassa muodossa, runovihkojen +ensimäisissä painoksissa, joissa ne nähtävästi esiintyvät sellaisina, +kuin ne ovat lähteneet suoraan runoilijan runosuonesta. Niitä vieläkin +varsin mielellään lukee, vaikk'ei niistä ole olemassa oikein +onnistunutta valikoimaa nykyaikaisessa, nautittavassa asussa. +Sellaisista olemme edellisessä painattaneet useita näytteitä ja toisiin +vain viitanneet. Viimeisten väitteittemme tueksi--samoin kuin senkin, +että Juteini oli närkästynyt kielellisestä sorrosta sekä siitä +johtuneesta ymmärtämättömyydestä antaa arvoa omalle kielelleen--otamme +tähän vielä muutamia otteita m.m. hänen kertovasta runostaan +Lähtö-Laulu, jonka olemme jo ennen maininneet v. 1819 ilmestyneeksi: + + »Kansa kylmä-kiskoisena + ylen katsoo koto-kielen, + puheen parren puhtahamman, + johon jääpi suljettuna + joukon viisaus, valistus, + niin kuin sato siemenehen, + laiho juurtuva jyvähän. + + Missä taikka millä lailla + ombi Suomi siemenensä, + kielen siemenen kotoisen + kasvon kautta kartuttanut + silitellen sanat suuret + kaunistellut kandeleelle + kunniaksi luonnon luojan, + kirkkauden kiitokseksi, + mainitamme mainioita + kaiken kansamme seassa. + + Kalliolle kallis kieli, + siemen kielen suloisimman + kylvetty on kuivamahan, + katoamaan kansan luona, + muuttumahan muistossamme + muiden kielden mukaiseksi, + että Suomen suuret sanat + ovat oudot omaisille, + vierahat ja virheelliset, + joit' ei tunne tuttavatkan + murteen tähden moninaisen, + tähden turmellun näkönsä. + + Katsos, moni _huono Herra_ + häpeääpi hävytöinä + taitoansa tavallista, + että osaa oikeasti, + niin kuin moni meikäläinen, + kiellä kaunista puhua. + Moni tyhmä talon-poika, + suuta väärin väännistellen, + tahtoo olla taitavambi + muita miehiä kylässä, + kiskoo kielensä kapulan + poikki puolin poskillensa, + että saisi puheen parren + käändymähän karkeaksi, + sanat selvät saastumahan + vendo-vierasten vioilla. + + Viisas, vanha Väinämöinen, + Laulu-Jumala jalombi! + näin on laatu Suomen lasten, + tapa, tundo turmelduna. + Kerran tosin _katoaapi + sekä kieli että kansa, + jos et_ auta armos kautta, + tule turvaksi pikemmin, + _herätä Herraingin luona + rakkautta rehellistä + kohden kieldä kallihinda, + kohden kansaamme kotoista_.[210] + Voimas kautta, Väinämöinen! + tulisesta taivahasta + luja vaikutus lähetä, + niin kuin nuoli Ilmarisen,[211] + herättämään huolettomat + muukalaiset tällä maalla, + oman kansan kasvattamat, + unhotuksensa unesta, + pelastamaan paatuneetkin + oman onnen orjuudesta, + että aina ja enemmin + kukin etsis' yhteyttä, + hyödytystä ja hyvyyttä, + eikä hylkäis' hyvää kieldä, + miesten kieldä miehuullista-- + miehuullista, merkillistä, + kansan väli-kappaletta + valistukseen vaeldaissa. + Miss' on kieli keveämbi, + sopivambi, suloisembi, + kuin on kieli Suomen kansan? + ehkei konnat, kaihi-silmät, + tunne päivää paistehesta, + eikä sanain sileyttä + niiden nuotista havaitse; + kalvehessa kulkevalla + silmä-terät ovat oudot, + kirkkautta katsellessa + näkö pimenee peräti. + + Totisesti toinen aika, + toinen meno, toinen mieli + oli muinen Suomen maassa + ennen esi-isillämme, + koskas, vanha _Väinämöinen!_ + Valda-kunnassas vaelsit + villa-vaippa hartioillas, + kallis kandele kädessäs, + jotas aina joka kerta, + kumautit kuuluisasti + koska oli kansan luona + joko ilo taikka itku; + sinä lauloit laupiaasti, + lepytellen lohduttelit, + ilon enensit elossa. + Aina laulaissas lujasti + leukas liikkui lembeästi, + pääs ja partas järisivät, + paadet paukkuivat kovemmat + kallioilla kaljamilla, + randa-kivet rakoilivat, + kajahteli ilman kansi, + pohjan porttikin tärisi. + Hyödytyksen hyvän tähden + soitit sinä kandeletta, + ilahutit ihmisyyttä, + itkit itsekin ilosta, + että kyllä kyyneleitä, + linnun munan muotoisia, + kaseammat karpaloita, + vieris silmistäs sinungin, + vuoti maahan mandereelle + läpi viiden villa-vaipan, + kautta sarka-kauhtanasi, + niin kuin kallis aamu-kaste + runon kuivalle kedolle. + Silloin kansan kovemmangin, + kuullellessa kandelettas, + suli sydän suosioksi, + mieli muutettiin medeksi; + itse vedengin Emändä + riensi randaan riemuisesti, + rinnoin ruohoille rojahti, + linnut siivin sipsuttivat + yli pääs ja ymbärilläs, + kurkotellen, kotkotellen + nokka kotkangin norisi, + pirahteli pienen linnun; + meren peikot, metsän pedot, + murha-töihin mieldyväiset, + taukosivat tappamasta, + raatelemasta rumasti. + Kondiot ja karva-hassut-- + karva-hassut hallavammat, + kaikki pedot pahimmatkin, + kallistellen korviansa, + kuroittivat kurjan kaulan, + kita auki kiskottuna, + josta valui veri vielä, + kuuldelemaan kuminata, + sitä soittoa suloista, + jok' on tuotu taivahasta + lisäilemään lohdutusta, + kutsuttu korkeudesta + enendämään iloamme. + Silloin soiton helinässä, + tassutellen tasaisesti, + kouri maata korven poika + koveroilla kämmenillä, + käyden taka-käpälöillä + karhu aidalla kavahti. + Silloin kannot ja kivetkin + tepersivät tandereella, + lehdet puissa liehuttivat, + oikenivat oksat väärät, + ruohot maassa riemastuivat, + liikkui luondokin ilosta.»[212] + +Miten kuulakan kirkkaat ovatkaan kaikki tässä esittämämme säkeet! Eikä +tarvitsisi rajottua näihin, jos haluaisimme tällaisia säkeitä +enemmänkin esittää sekä tästä että muista Juteinin kertovista runoista! +Mutta riittäköön! Sen sijaan on syytä tutustua vielä muutamiin hänen +uudemmalla runomitalla sepittämiinsä lauluihin, joista esim. seuraava +Lähtö-Lauluun liittyvä kuuluu mietelyriikkaan ja on sangen soma ja +sujuva: + + »Sovindo-Laulu. + + Rauhan, riemun runsas valo + olkon meillä osana, + kosk' on sodan, surman palo + kadonnut ja kaukana,-- + virittäkön viisautta, + vahvistakon vapautta + nyt ja aina edespäin, + elon keinot enendäin. + + Sovinnoll' on suloisuutta, + riita rinnat raatelee; + veljen', vältä kavaluutta, + vaino tunnon turmelee. + Jätä vihat, heitä vainot, + heitä riidat, rumat, kainot, + syngeyteen syvyyden, + pimeyteen pahuuden. + + Ah! ett' olis' onnen tiellä + suosiohon Suomessa + aina portit auti (!) vielä + säätyemme seassa; + sillä kerran korkeudet, + luonnon pohjat, laveudet, + niin kuin ne nyt näkyvät, + silmistämme siirtyvät. + + Rinda, hyvän rakastaja, + jossa pyhyys palaapi, + ombi onnen ammendaja, + hyödytystä halaapi. + Sovindo on hyvä hetki, + rehellisyys paras retki, + joka iloon johdattaa, + vanhanakin virvoittaa. + + Valistuksen viritessä + paetkon jo pahennus, + hyvän suondo, syttyessä, + olkon tunnon ojennus, + että kävis' koittavainen + ylös päivä paistavainen + iloksemme iäti, + autuudeksi alati. + + Suosiossa maa ja mulda + lisää onnen laihoa. + _Ilmarinen!_ iske tulda, + välähytä valoa. + Soita, soita, _Väinämöinen!_ + jo nyt lepy, _Joukkavainen!_ + käyden käsi kädessä + ystävyyteen yhdessä.» + +Saman luontoinen on Äidin sydän-niminen hieno ja syviä tunteita +osottava laulu, jonka kolme ensimäist säejaksoa kuuluvat: + + »Syvembää ei salaisuutta + syngeyskän synnytä, + suurembaa ei suloisuutta + koko luondo käsitä, + kuin on kungin syndymä, + äidin sydän syttyvä. + + Rikas ombi äidin rinda + synnyttäissä sikiän, + jaa, sen suhteen halpa hinda + ombi kullan kiildävän: + heikkokin ja hembeä + lapselle on lembeä. + + Tunne tuosta kuolevainen, + onnen osa äidillä, + kuin on lapsi kuuliainen + iän pienen päivillä: + siitä sydän suloinen, + rakas ombi riemuinen.»[213] + +Tunnelyriikkaan kuuluvista Juteinin lauluista on usea hyvin onnistunut +ja niistä hän v. 1819 julkaisi valikoiman, johon otti muutamia muitakin +lauluja, niinkuin ennen mainitsemamme: »Eläkön armias», »Kesti-Laulun», +»Juoma-Laulun» y.m.. Kokoelman parhaita on ennen esittämämme »Laulu +Elämän nautinnosta», »Pojan Laulu Tytöllensä», »Laulu Rakkaudesta» ja +»Naima-Laulu». Kaikilla näillä on kyllä oma sulonsa, mutta painatamme +tähän vain »Pojan Laulun Tytöllensä» ja Juteinin myöhemmällä ijällä +(v. 1835) syntyneen sievän, eloisuutta uhkuvan »Menestys Suomessa»,[214] +joka on otettu hänen koottuihin teoksiinsa ja kuvaa elämän suloisuutta +rakkaassa isänmaassamme. Pojan Laulu Tytöllensä on alkuaan ollut +kokoelmassa »Ajan Viete»[215] ja kuuluu: + + »Tule tänne, tule tänne, tyttö toivovainen, + onnen aika ombi meillä aivan ihanainen: + rind' on rakas minulla, + sydän sula sinulla. + + Ikävä on yksinänsä olo maamme päällä, + kumppanita kuljeskellen turha kaikki täällä; + tule tänne, tuttavan', + jota ratki rakastan. + + Sydämessä suloisessa, armas ystäväisen' + kannan minä sinun kuvas kauan kestäväisen; + rindas on kuin rakkaus, + nimes huulden huvitus. + + Minun majan ombi tuolla tosin matalainen, + mutta sydämen' on täällä varsin sulavainen; + mesi-marjat kasvavat + majan luona makeat. + + Koivistokin siellä kaunis ombi kasvavainen, + jossa ilo aldis meille ain' on ihanainen; + onnen vesat venyvät + lumessakin leveät.» + + + »Menestys Suomessa. + + Kyllä on Suomessa luminen luondo, + vaan hyvän suondo + riemulla rindoja lämmittää. + Kulkekon talvella kylmänä kuukin + lämmin on luukin + kuin veri ystävät yhdistää. + + Kesällä leikkivät linnut ja karjat, + makeat marjat + varsista valmiina taitellaan; + kedolla kestävät lapset ja laumat, + pellolle aumat + korkeat, laveat laitellaan. + + Miehiksi nousevat poikamme norjat, + suorat ja sorjat, + miehinä mieldänsä kiitellään. + Pienestä pijasta paisuupi nainen, + jaa, saman lainen + kuin marja kukasta viljellään. + + Naitavan neitoisen lembeä laatu, + simasta saatu, + aina on sulava suosioon. + Ei ole elämä onnea vailla + Suomengan mailla; + avoina ovi on nautindoon.» + +Niinkuin jo yllä esitimme on Juteini monen monituisen tällaisen hauskan +ja onnistuneen runon ja laulun rinnalle runovihkoihinsa sepittänyt tai +--voisipa milt'ei sanoa--»laatinut» sangen proosallisia kappaleita +runomuotoon, tuo muoto kun on niin täysin ollut hänen vallassaan. +Niistä emme silloin tietenkään tapaa sitä miellyttävyyttä, sitä +lumoavaa voimaa, kuin äsken esittämissämme on, emmekä siis voi antaa +niille samaa arvoakaan, ne kun useastikin--etenkin kertovaiset runot-- +ovat pitkäveteisiä ja toisin paikoin lapsellisen yksinkertaisia; niissä +ei muuta kuin aniharvassa kohdin vallitse ylevää mielikuvitusta, eikä +lukija niitä lukiessansa voi ihailla runon sankaria, vaikka +hyväntahtoisuudesta sitä koettaisikin. Sellaisten joukkoon lukisimme +pitemmistä kertovaisista runoista »Muisto-Patsaan Suomessa», +suurimmaksi osaksi »Runon Pohjan Sodasta», »Nuija-sodan Suomessa», +»Sangarin Sionissa» ynnä jonkin muun. Juteinin pienemmistä runoista ja +lauluista tuskin tarvinnemme esimerkkejä esittää, sillä niitä on +kosolta. + +Pääsyynä tähän epäonnistumiseen runoilussa, niin ett'ei meidän +päivinämme enää voida useastakaan tällaisesta runosta nauttia, on +varmaankin, kuten jo aikaisemmin olemme huomauttaneet, ollut se, että +suomea niin perin vähän oli ennen Juteinia käytetty maallisessa +runoudessa[216] ja yleensä kirjallisesti: mutta eipä myöskään suuresti +voi kummeksua sitä, ett'ei Juteini ole ihanaa runoa saanut syntymään +aiheista sellaisista kuin esim. »Rupuli» (kirjotettu jo »Ruotsin vallan +aikana», siis hänen ylioppilasvuosinaan), »Vilutauti», »Pullo», ja jo +ennen mainitut »Kuohari», »Hulivili» y.m.m. + +Koska juuri edellä on kielenkäytöstä puhe, sopii meidän tässä +yhteydessä mainita, että Juteini varmaankin olisi voinut saada aikaan +jotain erikoista ja etevääkin runollisella alalla, jos hän olisi +tarkemmin tutkinut kansanrunouttamme, joka oli jo hänen päivinään +samoin kuin meidän aikanamme täyteläistä, tosirunollista ja kaunista +sekä tietysti käytti kieltä erinomaisesti, ja jos hän lisäksi olisi +käyttänyt hyväkseen Porthan'in mainioita tutkimuksia kansanrunoudesta +teoksessa »De Poësi Fennica». + +Näin mielestämme uskallamme väittää, sillä Juteini oli aikansa +etevimpiä suomen kielen käyttäjiä, ehkä etevinkin--hänhän oli +syntyperältään suomalaisesta kodista, ja hänestähän G. Renvallkin +sanakirjansa alkulauseessa mainitsee, että »Secretarius Wiburgi urbicus +Jac. Judén» oli »linguae Finnicae cultor nostri temporis dexterrimus.» +Hänelle ei sen vuoksi Kalevalan runomitan oikea käyttäminen olisi +pitänyt olla vaikeata, jos hän olisi sen todellisen luonteen tuntenut, +tai--ehkäpä on varovaisinta sanoa--jos hän olisi Porthan'in ohjeita +hyväksynyt. + +Mutta syytös, ettei Juteini Porthan'in runo-opin neuvoja noudattanut +eikä yleensä Suomen vanhaa runomittaa varten siinä määriteltyjä +sääntöjä tarkannut, vaatii myöskin todistelua, koska Juteinin nimellä +suomalaisen kirjallisuuden historiassa on kunnioitettu sija. Pääsisimme +tosin vähemmällä vaivalla vain viittaamalla prof. Ahlqvistin +tutkimuksiin julkaisussa »Suomalainen runous-oppi kielelliseltä +kannalta», jossa hän sanottua asiaakin pohtii, mutta ei liene syytä +jättää esitystämme tässä suhteessa vajavaiseksi. + +Juteini, näet, hyvin usein tekee virheen sitä suomalaisen kansanrunon +sääntöä vastaan, _ett'ei pidä pääkorollista lyhyttä tavua käyttää +nousuna edempänä ensimäistä runojalkaa_. Hän rakentaa runonsa +tavallisesti niin, kuin lukija on näkevä runosta: »Suomen Kielestä elli +Sana-Armeijan Kokous Perustus-suomeksi», josta aiempaan esitykseemme +olemme lainanneet kokonaista 19 säettä keskeytymättömässä jaksossa sekä +kursivoineet ne tavut, joista mainitun virheen löytää. Näistä 19 +säkeestä on ainoastaan 6 sanotussa suhteessa virheetöntä, jota vastoin +kaikilla muilla on joko yksi taikka kaksi sellaista virhettä. Ja +tällaisia säkeitä on hänen Kalevala-runomittaisissa runoissaan ylen +runsaasti. + +Toinen virhe, jonka Juteini myöskin tekee, vaikk'ei niin usein kuin +juuri mainittua, on oikeastaan sama kuin edellinen, mutta sopii mainita +tässä erittäin, »De Poësi Fennicassa» kun, näet, on erikoinen neljäs +sääntö, joka kieltää asettamasta säkeen loppuun kaksitavuiaia sanoja, +joiden molemmat tavut ovat laajuudeltaan lyhyitä. Esimerkkeinä +mainittakoon vain seuraavat säkeet: + + »Kuivakon jo kurja _käsi_.» + + »Sekä suuri Saksan _sota_.» + + »Jonga perustus ei _petä_, + nuljahtele nurkka-_kivi_.» + +Mainittua »De Poësi Fennican» neljättä sääntöä vastaan Juteini tekee +vielä muitakin virheitä, jotka tosin eivät ole suuria eivätkä aina +nykyisen kehittyneemmän runo-opin kannalta virheitäkään. Näihin +kuuluvat laajuudeltaan lyhyitten kolmitavuisten sanojen käyttäminen +säkeen lopussa. Tätä kuitenkaan ei ole virheeksi katsottava, sillä +sellaisia säkeitä löydämme Kalevalastakin, Erään toisen virheen suhteen +sanottua Porthan'in runo-opin neljättä sääntöä vastaan joudumme myöskin +epäilevälle kannalle onko sitäkään oikeastaan virheeksi katsottava, +kosk'ei sitä Kalevalassa karteta ja koska sitä runoilussa lieneekin +milt'ei mahdoton välttää, vaikk'ei se oikeastaan hyvään runoon sovi. +Tarkotamme sen säännön syrjäyttämistä, että runo rakastaa pitempiä +sanoja säkeen loppupuolella. Selvyyden vuoksi liitämme tähän »De Poësi +Fennican» neljännen säännön: »Olletikin pitää runoilijan sovittaa +sanansa niin, että viimeisen edellinen tavu säkeessä (s.o. viimeisen +jalan nousu) on pitkä, sillä laulettaessa viipyy laulu tällä tavulla +kauimmin. Kuitenkin voivat sellaiset sanat, joissa on neljä tavua eli +useampi, sovelijaasti seisoa säkeen lopussa, myöskin vaikkapa viimeisen +edellinen tavu olisikin lyhyt ja sen edellinen pitkä, sillä syrjäkorko +(euphonicus) viimeisen edellisellä tavulla antaa sille kumminkin +tarpeellisen pituuden. Ja tässä kohdin muistetaan, että runo rakastaa +pitempiä sanoja säkeen loppupuolella.»[217] + +Tämän yhteydessä on meidän vielä mainittava muutamia puutteellisuuksia, +jotka ovat havaittavissa Juteinin runoissa. Hän, näet, ei ylimalkaan +sanottavasti tahi ei ainakaan riittävässä määrin toista samaa ajatusta +eri sanoilla, s.o. hän ei käytä paljon kertoa eli parallelismia, kuten +jo aikaisemminkin olemme huomauttaneet. Tämä mitä tulee yksinkertaiseen +kertoon. Mutta vielä vähemmin löydämme hänen runoistansa puolisäkeisiä +kertopareja, joita kansanruno viljelee. + +Viittasimme aiemmin jo erääseen Juteinin kuusimitan vikaan, mikä on +aivan yleinen Juteinin muissakin runoissa. Samasta seikasta huomauttaa +jo prof. Ahlqvist ronous-oppinsa 40 sivulla. Asia koskee liikanaisen +alkusoinnun käyttämistä, johon Juteinin on houkutellut hänen tavaton +kykynsä helposti löytää soinnullisia sanoja, niin hyvin alku- kuin +loppusoinnullisia. Etenkin alkusoinnun käyttämisessä hän menee +sopivaisuuden rajan yli, sillä usein tapaamme kolme, jopa neljäkin +samalla äänteellä alkavaa sanaa säkeestä. Esimerkkeinä mainitsemme +muutamia säkeitä: + + »Vaivutettu vieras valda.» + + »Jännittävät--joutsen jäykän.» + + »Kansa-kunnat kaukaisetkin.» + + »Leipsin laajan laitumella + joukot jalot juondehissa.» »Koska kukin kansa-kunda.» + +(Ter!) »Näin nyt näändyi Napoleon.» + + »Kätki kannella kalatkin, + koski kasvoin, kylmäs kynttä.» + + »Sekä suuri Saksan sota.» + + »Kerran kohen koto-kieltä.» + + »Moitin minä maani miestä.» + + »Saa se siellä selvän muodon». j.n.e. + +Esitetyt säkeet riittäkööt todistamaan äskeisen huomautuksemme +todenperäisyyttä. Kun lukija runoa lukiessa tapaa tällaisia säkeitä, +vetää liikanainen alkusointu hänen huomionsa puoleensa, niin että +sisällys jää sivuasiaksi, joka tietenkään ei ole ollut runoilijan +tarkotus. + +Mikä myöskin vaikuttanee, ett'ei Juteinin runo aina ole niin +nautittavaa, kuin kansanruno on, on se, ett'ei hän ole runoillessaan +käyttänyt »runojen kieltä», joka johonkin määrin eroaa kirjakielestä. + +Sanoimme aikaisemmin, että Juteinilla runoillessaan Suomen vanhalla +runomitalla oli aivan omat sääntönsä, jotka poikkesivat »De Poësi +Fennicassa» annetuista ohjeista. Niitä tulisi meidän tässä sen vuoksi +hieman tarkastaa: + +Huvin vuoksi ensin huomautettakoon, että Juteini ennen mainitussa +runo-opissaan »Anmärkningar uti Finska Skaldekonsten», puhuessaan +suomalaisen runouden nimestä (»Om Finska Poesiens namn»), vielä uhraa +fennofiilien »vertailevan» kielitutkimuksen alttarille. Hän puhuu +erilaisista laulun nimityksistä ja määrittelee erittäin hyminä sanan +merkityksen seuraavasti: »Hyminä, hiljainen enimmin nenästä kuuluva +jymy eli ääni, joka sana monien yhtäläisyyksien takia kreikan ja Suomen +kielissä myöskin lienee johdannainen »hymn» sanasta, joka merkitsee +ylistyslaulua».[218] + +Mainittuaan otsakkeen alla »Om Runrimmets natur» (runon soinnun +luonteesta), miten suomalaisten vanhoissa runoissa vähintäin kaksi +sanaa säkeessä »alkaa samalla kirjaimella, jonka takia niitä on +helpompi muistaa, kun toinen sana joka rivissä ikäänkuin vaatii +toisen», Juteini lisää, että nämä samoin ääntyvät äänteet »oikeutta +myöten ovat runojalkojen alussa».--Miten erehdyttävä tämä vaatimus on, +huomaa heti sellaisesta Kalevalan mallisäkeestä kuin: »Miele/ni mi/nun +te/kevi». Juteini ei itsekään tarkoin voi tätä noudattaa, vaan +kirjottaa usein tähän tapaan: »Vaati/onnel/da o/sansa». + +Samassa luvussa Juteini vielä sanoo »runon olevan suomen kielen +tavallisen ja sen luonteelle sopivimman runolajin, muodostuen +kahdeksasta tavusta, jotka jakautuvat neljälle runojalalle, ja +muodostavan, varsinaisen kertovan runomitan». Tämän jälkeen hän neuvoo +»vaihteluna runotyylissä», ja kun tahtoo »esitykselle antaa suuremman +painon», käyttämään n.s. »meleerattua runoa» eli sitä tapaa, että +lisätään säkeen alle »nelitavuinen täyte» tai »puoli säettä», joka on +alkusoinnillinen loppupuoliskolle edellistä säettä tai +loppusoinnullinen edellisen säkeen viimeiselle runojalalle, jos se on +eri sanana; seuraava säe silloin päättyy kolmitavuiseen sanaan. Esim.: + + Pohjan poika Suomalainen + vasta työllä, toimellansa + taitavalla + vaati onnelda osansa. + +Tai + + Siitä sulle, rauhan luoja, + levon suoja + kiitos kaikkukon kylissä?[219] + +Niinkuin lukija heti huomaa, on tämä jo taiderunoa eikä enää Suomen +vanhaa runoa. Mutta Juteini sanookin nimenomaan, että tätä lajia +koristetta ei sovi käyttää säännöllisesti suomalaisessa runossa. + +Porthan'in ohjeista poikkeaa Juteini siinäkin, että hän arvelee +hyväksyttäväksi sellaisen säkeen, joka muodostuu yhdestä ainoasta +sanasta; ja tällaisen säkeen kauneutta kohottaa muka se, että muutamat +tavut ovat soinnullisia. + +Että Juteini halusi karttaa sananjakoa runossa, jota taas Porthan +puolsi, näkyy seuraavasta lausunnosta luvussa Runon rakeenteesta (»Om +Runans mekanik»): Kun ensimäinen sana on kolmitavuinen, toinen kaksi ja +kolmas kolmitavuinen säkeessä, niin sellainen runonsäe kyllä käy +laatuun, mutta on sellaisia harvoin käytettävä; sillä tässä asemassa +tulee joka sana jaetuksi, kun niiden tavut ovat jaettavat +runojalkoihin, mikä (seikka) tekee säkeen raskaaksi, aina sitä myöten +kuin on suuri lukumäärä sanoja, mitkä eivät luonnostaan sovellu säkeen +tahtiin, erittäinkin jos kaksitavuisen sanan edellinen tavu on +painollisempi------. Sitä paitsi eivät sanojen (alku-) soinnut tässä +koskaan sovi runojalkojen soinnuiksi, mikä on pääasia ja muodostaa +poljennon säkeessä.[220] + +Jos sananjakoa ei voi karttaa, niin tulee sanojen järjestyä niin, että +joka runojalka sanajaossa muodostaa trokeen. Kaksi- ja nelitavuiset +sanat ovat sopivimmat ja soinnukkaimmat runoihin. Jos sellaisia sanoja +käytetään ensimäisessä ja toisessa säkeessä ja niihin liitetään kolmas +ajatusta täydentämään, mikä säe on muodostunut kaksitavuisesta ja +kahdesta kolmitavuisesta sanasta, joista viimeisen sanan keskitavu on +painollinen (s.o. pitkä joko positsioonin tai vokaalin kautta), niin ei +säkeiltä puutu soinnukkuutta, esim. + + Kohta koitti onnen päivä + ihanainen ihmisille, + riemu ruskoitti enemmän. + +Kun Porthan sanoo, ett'ei säe saa päättyä yksitavuiseen sanaan, niin +Juteini on sitä mieltä, että se joskus, vaikka »harvoin», voi tapahtua; +yksitavuisten sanojen »lausunta on silloin ainakin oleva sangen lyhyt, +niinkuin: _se_ ja _jo_, ei suinkaan niinkuin: _me, te_ ja _he_,[221] +tai _on_, kun konsonantti seuraa». + +Vielä Juteini varottaa alottamasta säettä samallaisella tavulla, kuin +edellinen päättyy lauseissa, jotka ovat lähemmässä yhteydessä tai ilman +välimerkkiä; sillä muuten muuttuu siirto säkeestä toiseen +yksitoikkoiseksi. Jopa sitä on kartettava sanojen välisissä +suhteissakin. + +Esityksen tekee voimakkaammaksi se, että uusitaan seuraavan säkeen +alussa edellisen tärkein sana, tavallisesti viimeinen, joka siihen +soveliaimmaksi katsotaan, esim. + + Turha työksi tyhmän sota-- + sota surkeus sukumme. + +Tätä uusittua sanaa voi joskus seurata toinenkin, esim: + + Sulla on nyt suurin voima-- + suurin voima, vahvin valda. + +Juteinin mielestä on vielä seuraavat kaikessa kirjotuksessa tavalliset +seikat runoillessakin huomioonotettava: 1:o Kun tahtoo tehdä +kertomuksen eloisammaksi, esitetään presensissä jo tapahtuneita +tapauksia, johon esimerkkejä kyllä löytyy. 2:o Usein käytetään +yksikköä, vaikka ajatus lauseessa tähtää useihin tai kokonaiseen +sukuun, esim.: Ihminen on siitä laadusta, jolla tarkotetaan koko +ihmiskuntaa. 3:o Antaakseen enemmän merkitystä esitykselle, +muodostetaan myöskin silloin tällöin monikkomuotoja sanoista, joilla +oikeastaan voi olla ainoastaan yksiköllinen merkitys, esim.: iäisyydet, +ajat etc. + +Tällaisista säännöistä ja niiden mukaisesta menettelystä runoillessa ei +Porthan eikä Kalevalakaan tiedä mitään. + +Seuraavat Juteinin huomautukset runon rakenneoppiluvussa ovat ehkä +vielä erikoisuutensa vuoksi tässä esitettävät: »Muuten on taiteen +muodostamia kauneuksia, kuten etenkin sanan uusimista, käytettävä +harvoin, ainoastaan erittäin tärkeissä asioissa.» Runo on somnukkaampi +ja helpompi muistaa, jos käyttää sekä alku- että loppusointua. Näiden +takia ei kuitenkaan pidä ikävällä tavalla typistää sanoja tai yleensä +kieltä eikä jättää »naivia» lausetta käyttämättä loppusoinnun takia; +tämä koskee etenkin runoa, jonka säkeissä on pieni määrä tavuja. Ja jos +käyttää alkusointua myöskin muullaisessa runoudessa kuin suomalaisessa +runossa, niin voi loppusointua mielin määrin olla käyttämättä, niinkuin +muissakin kielissä. Sitten Juteini lisää: »Mutta minun täytyy tässä +tunnustaa: laulukappaleissa, joissa on useita säkeistöjä ja jotka ovat +muodostetut muiden kansojen laulutaiteen mukaan, on sangen vaikeata, ja +milt'ei mahdotonta, ell'ei silloin tällöin joko tapa ylevänlaista +ajatusta, tai pilaa kieltä, loppusoinnulla, ja vielä vaikeampaa +kummallakin soinnulla, aivan tarkoin, vääntämättä sanoja, saada +sopimaan joka tavu runomittaan kaikissa vastaavissa säkeissä, +nimittäin: aina voida löytää niille soinnullisia sanoja. Niin erilaisia +ovat suomenkielen tavallisesti pitkät sanat tavukorkonsa puolesta. +Kuitenkin on tärkeätä, että etenkin laulettaviksi tarkotetuissa +kappaleissa valitaan sanat niin, että tavu-korko niin paljon kuin +mahdollista sopii laulun tahtiin.»[222] + +Yleensä hyvänä suomen kielen käyttäjänä ja omatessaan todellisen +runosuonen ei Juteinilla tunnu olleen vähintäkään vaikeutta runon +rakentelussa kielen puolesta. Sen vuoksi hän runo-opissaan myös näyttää +olevan sangen vaativainen kielikäytön suhteen eikä runoilijoille myönnä +tässä suhteessa suuriakaan »vapauksia». Alottaessaan lukua näistä +vapauksista hän on sangen ankara sen suuntaisiin nähden, joita +aikaisemmin Petraeus ja Martinius kieliopeissaan olivat puoltanet +tehdäkseen runoilemisen suomen kielellä helpoksi. Juteini sanoo +sanotussa kohdassa: »Liiaksi runoudessa typistellä kieltä, ilmaisee +runoilijan heikkoa ja harjaantumatonta kykyä. Mutta ei mikään enemmän +runouden arvoa alenna, kuin pakottaa säkeeseen sanoja, etenkin vain +soinnun (»rimmets») takia.» Sitten hän kuitenkin luettelee koko joukon +vapauksia, joita hän ei itse sentään runoillessaan myöhemmin paljon +käytä. Yksi tällainen vapaus, jommoista emme muista hänen omissa +runoissaankaan tavanneemme ja jota nähdäksemme ei Porthankaan +hyväksynyt, on, että runossa voi käyttää pakeneen, anoon j.n.e. +pakenemaan- ja sanomaan-muotojen sijasta. Lähes kuusi sivua sanallisia +runonvapauksia esitettyään hän lopussa varottavasti sanoo: »Mutta näitä +vapauksia on viljeltävä säästeliäästi; sillä ne ovat aina vahingoksi +kielelle. Kielentaitava runoilija niitä tuskin tarvitsee, tai niitä +niin vähän käyttää, kuin jokaista muutakin pahaa, vain karttaaksensa +suurempaa». + +Runo-oppinsa luvussa Laulutaidosta Juteini aivan vähän selvittelee +suomalaisen runon sävelmää sen muunnelmineen, koska hän sen olettaa, +kuten hän sanoo, kansallisena yleisesti tunnetuksi. Hän arvelee runon +sävelmän kuuluvan kauneimmalta kahdella äänellä, kun jälkimäisellä, +vähän yleinmällä äänellä, ikäänkuin vastataan, edelliseen. Tämä +tapahtuu niin, että siinä aina uusitaan sama säe. Myöskin voidaan +vaihtelun vuoksi joka toinen rivi eli säe vastauksena uusia. Nähtävästi +oli Suomen kansan runojen laulaminen Juteinin aikana vielä aivan +yleiseen tapana, koska hän olettaa runon sävelmää kansallisena +tunnetuksi. Epäilemättä hän samalla sävelmällä on ajatellut omat +kansanrunomitalla kirjotetut runonsakin laulettaviksi. Mutta hänellä on +ehdotus edellämainitun uusimisen välttämiseksi vastauksena. Hän luulee +laulaessa syntyvän enemmän viehätystä, jos »vastaaja» laulaa joka +toisen tai joka kolmannen säkeen, minkä hänestä silloin tulee päättyä +kolmitavuiseen sanaan, kuten: + + Tukela on tuonen woima + synnin orjalle elossa. + +Tai: + + Tukela on tuonen woima + kuolon kowan kolkuttaissa + synnin orjalle elossa. + +Jos molemmat nämä viimeiset säkeistölajit asetetaan määrättyyn +järjestykseen kautta koko runon, voitaisiin epämääräisyyttä +tavallisessa runosävelmässä osiksi välttää, esim. + + Minä laulan lapsilleni + ihmisyydestä ilolla, + jolle omhi onni suotu, + toiwo, täyte puutostengin, + waiwan woiteeksi warottu. + + Ilo, riemu ruskoittiwat + onnen aamulla alusta. + Isä, äiti ensimmäinen, + wanhembamme wakaisimmat, + tunsit onneksi olonsa. + +»Viimeisissä säkeissä on tahtia korotettava asteettain, mutta +reippaasti, tai ikäänkuin hetkuttain,[223] nimittäin kolmannessa +enemmän kuin toisessa. Mutta jos säkeistön muodostaa vain kaksi riviä, +niin pitää jälkimäinen koko painon». Näiden ehdotusten ja järjestelyjen +mukaanhan toki runosta muodostuisi jonkillaista taiderunon tapaista.-- +Säe, joka kuuluu toiseen lauseeseen kuin edellinen, ei kelpaa +vastaussäkeeksi laulaessa. Eri lauseen muodostava säe on siis aina +erikseen uusittava vastauksena laulaessa. Runo-oppinsa lopussa Juteini +puhuu vielä sananlaskuista,[224] koska, kuten hän sanoo, »ne osiksi +ovat kokoonpannut soinnulla» (med rim). Ne hän jakaa: »varsinaisiin», +»vähemmän varsinaisiin» ja »epävarsinaisiin» (oegentliga). Niiden +luonnetta hän myös esittelee. + +Juteinin runoudesta tässä puhuttaissa sopii myös selvitellä hänen +suhdettaan runoilijaesikuviinsa Franzén'iin ja Bürger'iin lyyrikkona +ynnä mahdollisesti myös Anna Maria Lenngren'iin satiirikkona sekä +muuten kaunokirjailijana yleensä ainakin saksalaiseen Jean Paul'iin, +eli, niinkuin hänen täydellinen nimensä kuuluu, J.P. Fr. Richter'iin, +mutta mahdollisesti ja luultavastikin myös ruotsalaisiin J.H. +Kellgren'iin sekä muihinkin Kustaa III:nnen aikuisiin ja sitä +seuraavankin ajan kirjailijoihin; sillä selvää on, että hän yleensä on +niiden teoksia tuntenut. Muuta tuskin voi odottaa Porthan'in ja +Franzénin oppilaalta sekä »valistusajan» mieheltä maassamme yleensä. + +Niinkuin siihen jo aikaisemmin Juteinin elämänvaiheita esittäessämme +viittasimme, on selvän selvää, että hänellä on ollut Franzén'in +hauskat, mutta kohtuutta juomatavassa vaativat juomalaulut mielessään +kirjottaessaan samannimisiä laulujaan ja ehkäpä Lenngren'in pistävät +satiiriset runot omia »Pilakirjoituksiaan» tekaistessaan. Ell'emme +uskaltaisikaan väittää, että Juteinin runotar rakkauslauluissa-- +pelkästään niiden sisällystä silmälläpitäessämme--on suoranaisesti +sukulaisuussuhteissa Franzén'in viattomaan ja rakkaudesta ylen ylevästi +ajattelevaan runohenkeen, vaikka Juteini sitä epäilemättä on oikein +ihanteellisena ihaillut, niin hän meistä eroottisissa lauluissaan ja +runoissaan sen sijaan ilmeisesti on paljonkin sukua Bürger'ille, tuolle +muotovalmiille saksalaiselle klassikolle, jota tunnustetaan aivan +yleisesti »yhdeksi Saksan suurimmista lyyrikoista», vaikkakin +myönnetään, että Bürger'in suhteen Schiller'in väite, että häneltä +puuttuu ihanteellinen käsitys rakkaudesta ja kauneudesta, ei ole +kokonaan epäoikeutettu. Mitä taas tulee runon muotoon, niin on +Juteinilla se vallassaan yhtä hyvin kuin Franzén'illa ja +Bürger'illäkin, ell'emme ota lukuun lauluihin nähden sen suurempaa +vaihtelevaisuutta ja moninaisuutta. Että Schiller'in äskenmainitulla +väitteellä Bürger'iin nähden, joka jonkun aikaa kuten tunnettua eli +kaksinnaimisissakin kälynsä Auguste Leonhart'in (»Molly'n») kanssa +vaimonsa Dorette'n suostumuksella, on jonkun verran perää, todistaa +meistä esim. hänen muotokauniit runonsa »Golkondan kuningatar», +»Lenardo ja Blandine» y.m., joissa on rakkaudella monessa kohden varsin +aistillinen, jopa hekumoiva ja lihallinen sävy. Kun Juteinilla +nähdäksemme Bürger on ollut runoilijaesikuvana ainakin aikaisempina, +vuosina, niin ei ole ihmeteltävää, että hän hekumallisuudesta +puhtaampienkin rakkauslaulujen rinnalle on luonut rivon runon +»Hulivili», vaikka hän sillekin on opettavaisen leiman tahtonut antaa +loppuun liitetyllä varotuksella. Mutta kouraantuntuvampikin todistus on +meillä siitä, että Bürger on Juteinille hyvin tuttu. »Anteckningar af +Tankar uti Warianta Ämnen» kirjansa erääseen kirjotukseen »Om våld emot +djuren» (Väkivallasta eläimiä kohtaan) Juteini, näet, lainaa neljä +säettä eräästä Bürger'in runosta »Der wilde Jäger».[225] Säkeet +kuuluvat: + + »Lasz ab, lasz ab von dieser Spur! + Entweyhe Gottes Freystatt nicht! + Zum Himmel ächzt die Creatur + Und heischt von Gott dein Strafgericht». + +Tämä runo, »Der wilde Jäger», on muuten nähdäkssemme ainoa Bürger'in +runoista, mikä tavallaan eläinsuojelusajatuksen sisältää, koska siinä +»villiä» eli »hurjaa metsästäjää», erästä »Wild- und Rheingraf»ia, +ensin varottaa pyhäpäivänä lähtemästä jahtiin hänen oikealla +puolellaan oleva ratsastaja, »hyvä enkeli». Vasemmalla puolella oleva +taas vain kehottaa ja ollen luultavasti hänen intohimonsa voittaa +joka kerta kehotuksillaan »Wildgraf»in, niin että tämä tekee +sunnuntai-metsästysretkellään vain pahoja tekoja, huolimatta ensinkään +hyvän enkelin uusiintuvista varotuksista. Niinpä esim. sittemmin, kun +metsästykseen mentäissä valkoinen komea saksanhirvi etsii erään +talonpojan viljavainiosta suojaa sekä talonpoika sen takia nöyränä +rukoilee, ett'ei hänen viljaansa, hänen, köyhän miehen, »hien» ja työn +tulosta tallattaisi, yhtyen talonpojan anomukseen tuo hyvä enkeli taas +varottaa kreiviä väärin tekemästä; vielä kolmannen ja neljännenkin +kerran kieltää oikeanpuolinen ratsastaja »villikreiviä» väkivallan +töistä, kun häntä eräs paimen polvillaan pyytää armahtamaan hänen +karjalaumaansa, johon hirvi on paennut, ja kun sitten vielä eräs pyhä +erakko, jonka metsän keskellä olevaan »Jumalanmajaan» »otus» on +piiloutunut, lempeänä ja kauniisti esiintyy kreiviä viimeistä kertaa +varottaen vetämästä Jumalan tuomiota ylitsensä Juteininkin kirjaansa +lainaamilla ylläesitetyillä sanoilla. Kreivi ei kuitenkaan tottele +näitä, vaan noudattaa vasemmanpuolista neuvojaansa; ja silloin seuraa +tätä viimeistä tottelemattomuutta hirvittävä rangaistus, +»Jumalantuomio» toteutuu. + +Saksalainen kuuluisa kirjailija Jean Paul Richter on nähdäksemme +monessa suhteessa ollut Juteinin kirjailijaesikuvana. Juteini kyllä ei +hänen kirjotuksiinsa viittaa muuta kuin yhdessä ainoassa paikassa, ja +sen hän tekee Anteckningar-kirjassaan, mutta monet merkit meistä +viittaavat siihen, että hän Jean Paulin tuotantoa on ihaillut ja +tahtonut olla niin sanoaksemme toinen Jean Paul, joskin suomenkielinen. +Tätä todistaa esim. se, että Jean Paul on satiirikko ja monessa +kaunokirjallisessa tuotteessaan sangen hauska humoristi oikein +ranskalaisen »Aufklärung»in malliin. Sitähän Juteinikin yrittää paitsi +runomuotoisissa »Pilakirjoituksissaan» myöskin muutamissa +suorasanaisissa kynäilyissään, niinkuin esim. »Pila Pahoista Hengistä» +ja »Perhe-Kunda. Pila-Kirjoitus Epä-Luuloista» osottavat. Jean Paul on +kasvatusta harrastanut erittäinkin Levanassaan, mutta hän on +kokemuksiaan alkuopetuksenkin alalla sovittanut käytäntöön +aapisentapaisessa julkaisussa, jonka löytää hänen kootuista +teoksistaan. Olojen pakosta oli Juteini jonkun aikaa kasvattajana, +niinkuin Jean Paulkin; mutta varmaankin sisällinen halu hänet myöhemmin +sai julkaisemaan kasvatusopillisia »neuwoja» ja »Lasten Kirjan», kuten +hänen esikuvansakin oli tehnyt. Jean Paul oli viisaustieteellisiä +opintoja harjottanut ja julkaissut filosofisen kirjansa »Clavis +Fichtiana», jossa hän Fichten aatteita yleistajuisesti selvittelee; +Juteini on myös joukon filosofisia kirjotelmia julkaissut. Jean Paul'in +opetuksen yhtenä juonena oli, niinkuin W. Rein'in pedagogisesta +encyklopediastakin näemme, opettaa lasta jo koko aikaisin esittämään +»Witzejä», s.o. elämänviisautta sisältäviä iskulauseita (»Bildung zum +Witz», niinkuin »Levanassa» sanotaan). Tällaisia mietelmiä on Jean +Paulin kootuissa teoksissa useissa kohdin paljonkin: väliin +»Polymeter'in», väliin »Impromtü's» nimisinä, toisinaan taas ollen +otsikon alla: »Vermischte Gedanken», tai »Meiner abgerissener +Gedanken», »Meiner abgerissener Einfälle» tai ilman otsaketta. +Elämänviisautta pyrkivät Juteininkin »Sananlaskun Koetuksia ja Runon +Tähteitä» nimisen kokoelman mietteet esittämään, samoinkuin hänen +koottuihin teoksiinsa lisäksi kerätyt vakavat »Piirroksia» ja +»Ajatuksia» sekä hilpeämmät »Hupailemia» nimiset mietelmät. Juteinin +ajatelmat ovat enimmäkseen runopukuisia, kun sen sijaan Jean Paul'in +ovat järjestään suorasanaisia. Mutta tapaamme Juteinin filosofisista +teoksista suorasanaisiakin. + +Vaikka myöhemmin esityksessämme eri luvussa on tarkotuksenamme +tarkastaa Juteinin filosofisia mielipiteitä, jolloin luonnollisesti +samalla tulee erikoisesti puheeksi hänen filosofinen tyylinsä, niin +sopinee tässä, kun hänen kirjailijaesikuvistansa kerran puhe on, +ohimennen mainita, että hänellä filosofisissa kirjotelmissaan lähinnä +tyylillisenä esikuvana luultavasti on ollut Kellgren, kuten Aarne +Anttila huomauttaa kirjotuksessaan »Juteini filosofina».[226] Salaman +tavoin iskevä esitystapahan muuten oli valistusajan kirjallisuudessa +yleinen. Eipä sen vuoksi siis ihme, jos Juteinikin vielä sen ajan +miehenä sitä jonkun verran matki etenkin filosofisissa kirjotelmissaan. + +Kirjassaan »Kasvatusopilliset virtaukset ja koululaitoksen kehitys +Suomessa vuosina 1801-1843» Jaakko Pärssinen sivuilla 188, 396, 443-448 +ja 476 ensin ohimennen kertoo Juteinin kirjallisesta toiminnasta +Viipurin sanomalehdessä Wiburgs Wochenblatt ja sitten mainitsee miten +Viipurin kymnaasin kirjastossa oli »oppilaille ja opettajille +suomenkielistäkin Juteinin julkaisemaa kirjallisuutta, kuten Ajan +viete, Uusia sananlaskuja, Tutkinto kuolevaisuudesta, Pila pahoista +hengistä, Huvitussanomia., Uusia lauluja, Lähtölaulu, Valittuja +sananlaskuja», mutta myös että tätä kirjastoa vahingoitti tulipalo v. +1834, jolloin siellä myös oleva Juteinin kielioppi sekä edellä +luetellut kirjatkin paloivat. Sitten hän (Pärssinen) vielä +suhteellisesti laajasti selostaa Juteinin pieniä kirjasia: »Lyhyt Neuwo +Lapsen Opettajalle» sekä »Puhe Lapsen kaswatuksesta». Ja lopuksi hän +tekee johtopäätöksiä siitä, mitä vaikutuksia Juteini on saanut +uudemmista pedagogisista virtauksista, mitä suuntaa hän edustaa: +Juteini on muutamassa suhteessa »varsin lähellä valistusfilosofiaa» ja +Rousseaun oppia sekä (näiden yhteismuodostumaa)[227] filantropinismia +ynnä Ewald'in käsityskantaakin huolimatta siitä, että hänen +kirjotuksistaan tapaa mielipiteitä, joita Kant ja Fichte sekä heitä +seuraileva Herbart ynnä Suomessa Viipurin kymnaasin yliopettaja G.K. +Girgensohn edustavat. Nähdäksemme Pärssisen käsitys on myöskin se, että +näiden (paitsi luonnollisesti Girgensohn'in) aikaansaamat henkiset +virtaukset Ruotsin kautta tunkeutuivat maahamme. Saanemme Juteinin +kasvatusopillista kantaa koskevia seikkoja lähemmin käsitellä kirjamme +II:ssa osassa. + +Kun Juteinin runoutta tavalla tai toisella koskevaa tässä luvussa +pääasiallisesti olemme tutkistelleet, johdumme vihdoin kysymyksiin: +onko Juteinin runoelmia paljonkin levinnyt ja keihin niiden vaikutus on +ulottunut? + +Arvostellessaan Juteinin kirjailijatointa teoksessaan Suomalaisen +Kirjallisuuden Vaiheet sanoo J. Krohn sivulla 216 kahden vierekkäisen. +kappaleen alkusanoissa näin: »Juteinin runoelmia, niinkuin hän usein +valittaa, ei ostettu paljon», ja »hänen kirjansa ylipäätään eivät ole +voineet paljoa vaikuttaa kansaan». Mutta olemme Juteinin kirjoista +turhaan etsineet edes yhtä sellaista »valitusta», ettei hänen +runoelmiaan »ostettu»; ja tietysti on silloin vielä mahdottomampi +löytää »useita». Luulemmekin väitteen olevan ainoastaan otaksuman, joka +ehkä on johtunut aikaisin kirjotetusta, Juteinin »leivättömyyden» +aikuisesta runosta »Runolaisille», missä puhutaan runoilijain +ohdakkeisesta tiestä; ja mahdollisesti on tuo olettamus myös voinut +aiheutua v. 1820 painetusta Huilun Humina runosta, jossa taas parissa +kohden kerrotaan ajasta, jolloin Juteini vielä oli »onnen outo +poika-puoli», vastoinkäymisiä kokenut, nuori ja otaksuttavasti silloin +vielä köyhä runoilija. Mutta tahtoisimme kysyä: milloinka maassamme +ylimalkaan runoilijain--ja miks'ei sanottaisi kirjailijain yleensäkin! +--alkutaival ja vieläpä useimmissa tapauksissa koko elämänpolkukin on +ollut muuta kuin ohdakkeinen ja köyhyyden katkeroittama. Suurtakaan +eroa ei luullaksemme ole nykyisyyden ja menneisyyden välillä siinä +kohden. Mutta tämä kaiketi ei vielä tiedä sitä, ett'ei heidän kirjansa +olisi mennyt kaupan, vaikk'ei tietysti näin nuoressa sivistysmaassa +suuria painoksia niistä uskalleta ottaa. Ja mitä erikoisesti Juteinin +teoksiin tulee, niin ovat nähtävästi--päinvastoin kuin mitä Krohn on +olettanut--hänen kirjastensa (runoja sisältäväinkin) ensimäiset +painokset yleensä kyllä loppuunmyydyt; siitä on meillä mielestämme +todisteita, suoranaisiakin hänen myöhemmältä ikäkaudeltaan, mutta +myöskin välillisesti todistavia aikaisemmilta ajoilta. Mitäpä muuta +merkitsee esim. se, että kaikki hänen tärkeämmät runonsa ensimäisestä +runovihkosesta ovat ainakin kolmesti painetut, lukuunottamatta runoa +Turun uuden Akatemian rakennuksesta, joka on vain kahdesti julkaistu. +Samoin on yleisölle kolmesti tarjottu luettavaksi useimmat vuosina 1815 +ja 1816 julkaistuissa runovihkoissa olevat runot, sellaiset kuin +Muisto-Patsas ja siihen liittyvät kaikki kolme laulua, Laulu Suomessa, +Wenäläinen lauluineen ja Kiitos-Uhri; muut kahdesti. Nimissä on joku +muunnos ja sisällyskin on osiksi muuntunut. Laulu Elämän Nautinnosta on +tietääksemme kuudesti painettu. Näytelmäntapaista runoelmaa Pila +Pahoista Hengistä on otettu aikaisemmin kaksi painosta ja sitten +kolmannen kerran vielä painatettu koottuihin teoksiin. Kysymme sen +vuoksi vielä kerran: Mitäpä muuta merkitsee tuo kaikki, kuin että +runoelmilla on ollut sen aikuisiin oloihin nähden menekkiä?! Toinen +asia on sitten, jos kysytään painosten suuruutta ja siitä johtuvaa +runoteosten leviämismahdollisuutta. Tätä kysymystä tahdomme pohtia +vasta vähän myöhemmin. Nyt on meidän ensin esitettävä edellä +lupaamiamme suoranaisiakin todisteita vielä Juteinin runotuotteitten +menekistä. Sanan Saattajassa olevassa Juteinin elämäkerrassa v. 1840 +(Kts. Liitteitä) sanotaan: »J----n kirjapainosta ilmauntuneita +toimituksia ei ole enä kirja-kauppioilla eikä hänellä itsellä». Tämä +lause nyt ilmeisesti todistaa, että v. 1840 _kaikki_ Juteinin siihen +asti painosta julkaisemat _teokset, siis runoelmatkin, olivat +loppuunmyydyt_. Ja että hänen kirjoilleen arvoakin annettiin ja niillä +niin ollen silloin oli tilaisuutta vaikuttaa lukijoihinkin, joihin on +luettava varmaan rahvaanmiehiäkin--jos Krohn »kansa» sanalla juuri +rahvasta tarkottaa--, siitä on todisteena samassa elämäkerrassa vähän +aikaisemmin esitetty näin kuuluva lause: »----hän (Juteini) ei ole +ainoastaan toimellisuudensa suhteen viran toimituksissa ansaitun arvon +voittanut kaikilta meidän kaupungin asujamilta, vaan myöskin monelle ja +opäilemätä vielä usiammalle, Suomen kielen ystävälle mahtaa olla vanha +tuttu ja rakas sieluheimo Suomen kieltä ja kirjallisuutta +kunnioittavien kirjoitustensa ja toimitustensa kautta,----». Ja A.J. +Sjögren sanoo v. 1821, että suomalaisen kirjallisuuden suhteen erittäin +ansiokas Juteini on suomalaisen talonpoikaissäädyn sivistämistä +uutterasti edistänyt kirjailijatoimellansa.[228] Että kansa, itse +talonpoikainen väestö, Juteinin teoksia luki ja, kuten jo edellä +väitimme, itse asiassa niitä arvossa piti, sitä todistaa vielä seuraava +P. Päivärinnan lausunto syntymäpitäjänsä maallisesta kirjallisuudesta +hänen nuoruutensa aikana, vaikk'ei hän itse ikämiehenä, ja kirjailijana +mainitsemaansa Juteinin kirjaa enää sivistävänä pitänyt. Tähän +lausuntoon jo siv. 12 viittasimme toista tarkotusta varten ja se +kuuluu: »Ainoat kirjat siihen suuntaan (edellä puhutaan sivistyttävästä +maallisesta kirjallisuudesta) lienevät olleet siihen aikaan: Jutén'in +»Pila pahoista hengistä» ja »Hoberg'in äijä», jotka jokainen osasi +ulkoa».[229] Samansuuntaisen tiedon Lopelta juuri mainitusta Juteinin +kirjasta antoi tämän kirjottajalle kerran eräässä suullisessa +keskustelussa myöskin prof. Setälä ylioppilasajaltaan, johon tietämään +jo viittasimme samalla kertaa, kuin Päivärinnan tiedonannosta puhuimme, +vaikka tätäkin tietoa käytimme silloin todistaaksemme, että Juteinin +nimi aikoinaan oli tunnettu ympäri koko Suomen niemen. Vielä +viidennenkin todistuksen kansan arvonannosta, mutta tässä tapauksessa +Juteinin kirjasiin nähden _yleensä_, luemme merkin A. A(hlqvist'i)n jo +ennenmainitusta esitelmästä 1852-vuoden Litteraturblad'issa. Siinä +sanotaan, näet:»----(Juteini) on julkaissut joukon kirjotuksia, +varustettuina moninaisilla nimityksillä, joiden sekä sisällys että +ulkonainen asu ilmaisevat, että ne ovat aijotut kansalle. Tämä seikka +ei kuitenkaan estänyt niitä tulemasta tunnetuiksi ja arvossa pidetyiksi +myöskin säätyläishenkilöitten keskuudessa, joista moni silloin vielä +osotti myötätuntoisuuttaan samalle kirjallisuudelle kuin kansakin eikä +voinut siihen määrin, kuin nykyisin on laita, tyydyttää lukuhaluansa +ulkomaisella kirjallisuudella. Tämä seikka, että Judén'in kirjoja +levisi myöskin maan sivistyneemmän väestön keskuuteen, hankki hänelle +myös sen _yleisen arvonannon_,[230] minkä hän kirjailijana on osakseen +saanut.----».[231] Vähän aikaisemmin sama merkki sanoo samassa +esitelmässä vieläkin suoranaisemmin Juteinin (sekä Gottlund'in ja +Korhosen) _vaikutuksestakin kansaan_, että he ovat ennen muita +kirjailijoita huomiotaherättävällä tavalla vaikuttaneet osiksi +_kansaan_[230] sivistävästi, osiksi _sivistyneihin_[230] +kansallistunnetta eloonherättävästi ja kohottavasti. Ehkä kaikkein +pätevimmät todistukset Juteinin laulujen arvokkuudesta olemme kuitenkin +säästäneet tähän viimeiseksi. Todistukset ovat J.V. Snellman'in ja +lukija löytää nekin Litteraturblad'ista (v:lta 1856) siv. 368 ja (v:lta +1858) sivv. 447, 448. Ne kuuluvat: »Juteinin lauluja laajalti maassamme +tuntee, lukee ja laulaa--Suomen kansa, vaikka niitten tekijän +sivistyneitten enemmistö tuntee vain nimeksi»;[232] sekä »myöskin on +tunnettua, että Juteinin kirjotukset, levinneinä arkkikirjallisuutena, +ovat saavuttaneet sangen laajan lukijakunnan rahvaan joukosta eivätkä +varmaankaan ole olleet vaikuttamatta sen älylliseen ja siveydelliseen +sivistykseen. Ei yhtä sadasta niitä, jotka maailmassa loistavat +ylhäissukuisuudella, viroilla, arvonimillä ja ritarimerkeillä, voida +verrata vaatimattomaan maistraatinsihteeriin Viipurissa, eikä yksikään +noita samoja äskenmainittuja ole saava nimeänsä säilytetyksi +samallaisessa kiitollisessa jälkimaailman muistossa.»[233] + +Mitä tulee Juteinin runoelmien painosten suuruuteen ja niiden siitä +johtuvaan leviämismahdollisuuteen, emme me tunne hänen alkuperäisten +runovihkostensa painosten kappalemäärää. Mutta hänen ruotsiksi +kirjottamansa Anteckningar-kirjan painoksen suuruus on meillä tiedossa +samoin suunnilleen myös hänen koottujen teostensa, sekä sekin, että +painos ruotsiksi painettuja »Anmärkningar uti Finska Skaldekonsten» ja +»Kritik öfver Lån-Bokstäfverna uti Finska Språket» oli pieni +(»obetydlig»).[234] Juteinin koottujen teosten painoksesta tiesi +ennenmainittu ent. kirjakauppias Howing sanoa, että 1856-vuoden painos +Jak. Juteinin Kirjoja oli 500 kappaletta, 1857-vuoden »luultavasti +200» ja »viimeiset 200 kappaletta».[235] Anteckningar-kirjaa painettiin +vain 250 kappaletta, niinkuin jo edellä selvisi. Teoshan kuitenkin +olikin selvästi tarkotettu vain sivistyneitä varten, päättäen sekä sen +kielestä että yleensä vaikeatajuisemmasta sisällyksestä. Kansalle +tarkotettuja teoksia taas (juuri noita runoelmia sisältäviä kirjasia) +otaksuisimme painetun paljoa enemmän, kuitenkin huomioonottaen että +yleensä kestävä painopaperi, jota kauttaaltaan olemme Juteinin +kirjasissa tavanneet, tietenkin oli siihen aikaan suhteellisesti +kallista niinkuin painatuskin. Jos siis saanemme olettaa, ett'ei +näitäkään, kansalle, näet, tarkotettuja kirjasia, painettu niin suuria +painoksia kuin meidän päivinämme huomattavain kaunokirjailijain +teoksia, niin ei meillä kuitenkaan liene syytä luulla, että yleensä +lukutaitoinen Suomen kansa olisi niitä paljokaan vähemmän lukenut tai +toisten ääneen lukiessa kuulemallakin niiden sisällyksen omaksunut, +kuin mitä nykypäivinä itse rahvaassa parempien kirjailijaimme teosten +suhteen tapahtuu. Sjögren'in, Sanan Saattajan, Ahlqvist'in, Snellmanin. +Setälän ja Pietari Päivärinnan edellä esittämämme lausunnot ovat meistä +takeena siitä. + + * * * * * + +Niinkuin edellisestä jo on selvinnyt, oli Juteini sangen tuottelias +runoseppä; tuleva tutkimus on luullaksemme osottava, että hän sekä +runoissaan että muissakin suomenkielisissä kirjotelmissaan on +osottautunut myöskin onnistuneeksi _sanasepäksi_ ja että saamme häntä +kiittää monesta sattuvasta alkuperäisesti suomalaisesta sanasta,[236] +ainakin sellaisesta, jonka ensimäisenä hän on kansankielestä siirtänyt +kirjakieleen, mutta epäilemättä myöskin hänen itsensä muodostamasta. +Myöskin meille meidän päivinämme oudonlaisia mytologisia sanoja voimme +Juteinin kielestä tavata koko paljon, etenkin hänen runoistaan. Pariin +sellaiseen viittaa Setälä tutkimuksessaan »Studien aus dem Gebiet der +Lehnbeziehungen» (v. 1912) sivv. 24 ja 34 s., ja Virittäjässä v. 1911 +merkki K. N(ieminen). sivv. 61 ja 62 luettelee eräitä poimimiansa +sanoja J. Juteinin runoista sekä selittelee useampien merkitystä +Lönnrot'in sanakirjan avulla. Nämä sanat K.N. on esittänyt »näytteeksi, +että Juteinin kielestä voitaisiin ehkä saada poimintoja, jotka +valaisisivat mytologistenkin sanain käyttöä ja merkityksiä».[237] + +Kun tässä kerran Juteinin kielestä puhe on, sopinee tähän myös liittää +hänen kirjoistaan poimituista sanoista tehty luettelo, joka sisältää +nykyisestä kirjakielestä eroavaisimmat sanat--olkootpa ne sitten +nominativissa taikka jossakin muussa sijassa, presensin 1 personassa +tahi jossakin muussa verbimuodossa. Luettelo on myöskin selittävä +näiden sanojen merkitykset. Kuitenkaan emme ota niitä lukuun, jotka +ennen mainittujen sääntöjen takia poikkeavat nykyisestä kirjakielestä, +emmekä niitäkään, jotka arvelumme mukaan ovat painovirheen kautta +erilaisiksi muodostuneet.[238] + + Juteini. Nyk. kirjakieli. + + Aiwoi = aikoi. + aiwoituksemme = aikomuksemme. + aiwuissa = aivoissa. + aldis = alttiiksi; alttiit. + alennessa = aletessa. + ales = alas. + alensa = allensa. + allo = aalto. Jos kaksi samanlaista vokalia nykyään merkitään + sanan ensi tavussa eli se siis on pitkä, niin + J. usein lyhentää tuon tavun poistamalla toisen + vokalin. + ambuan = ammun. + ambusi = ampui. + andakon = antakoon. J. lyhentää myöskin aina imperativin oo:n o:ksi + ja öö:n ö:ksi. + aroistaapi = aristaapi. + awoina = avoinna. Tässä on huomautettava, että J. sietää -ime + päätteisten adjektivien nominativista muodostetussa + essivissä ainoastaan yhtä n:nää; sama on + karitivisten adjektivien essivin laita, esim. + awutoina = avutonna. + Ehkän = ehkä + 1 pers. typist. suff. + elli = eli. + empä = enpä. N muuntuu aina m:ksi p:n edellä ja p vuorostaan taas + b:ksi, niinkuin esim. sanassa ombi; mutta empä-sanassa + J. ei ole sääntöään seurannut. + enemmäldä = enemmän, enempää. + enin = (luult.) enimmiten. + ensimmäldä = ensin, ensinnä. + ensingän = ensinkään. J. lyhentää alinomaa liitepartikkeleita -kaan + ja -kään poistamalla toisen vokaalin. + että ei = ettei. + etuutta = etua. + Hara-huuli = (luult.) haarahuuli, jänis. Samoin esimerkki ensi tavun + lyhentämisestä. + hedelmöitkäi = hedelmöitkää. Päätteet -kai, -käi ovat saaneet -kaa, + -kää-päätteitten sijan imperat. mon. 2 + personassa. + hulluudena[239] = hulluutena. Kahden samallaisen (eli siis pitkän) + vokaalin jälkeen J. välistä panee + d-äänteen t:n asemasta, jos lyhyt + vokaali seuraa. + huojistaa = huojentaa. + Ilme = ilmi. + iäinen = ijäinen. + iän-kaikkisuudesta = ijäisyydestä. + Jokuu = joku (murt.). + juljistettu = julistettu, julaistu. L:n jälkeen i väliin paisuu + ji:ksi; esimerkkejä vielä tähän on velji = veli; + seljitti = selitti, selvitti. + juotsinensa = joutsinensa, jousinensa. + jälle = jälleen. + Kaitsialda = kaitsijalta. Tekijän päätteestä J. antaa j:n kadota -i + ja -e-päätteisistä vartalosanoista, mutta -e muuntuu + kuitenkin ensin i:ksi -e-päätteisissä. + kallaiseksi = kaltaiseksi (murt.). + kamoittaa = kammottaa. Väliin hän antaa vartalon alkupuolella + kahdesta samanlaisesta kerakkeestakin toisen kadota + (siis: pitkän lyhetä). + kansakundahin = kansakuntain. H äänteen J. usein pistää kahden + vokaalin väliin viime tavussa, sekä monik. 1 + genetivissä, nk tässä tapauksessa, että yksikön + partitivissä, esim. valdaha = valtaa. Olemme ennen + jo puhuneet tästä h:sta ja silloin viitanneet + Vhaël'in kielioppiin. + kasvoin = kasvoihin. + kaswoen = kasvojen. Mon. illativissa ja 2 genet. J. joskus taas + jättää pois päätteitten kerakkeet, h:n ja j:n. Vielä esim. + sikoin = sikoihin. + katsokat = katsokaat. Mon. 2 p:n imperativin pääte -kaat, -käät + lyhennetään aina -kat, -kät-päätteiksi. + kihdyttäissä = kiihdyttäissä. + kihoittaapi = kiihottaa. Taas esim. siitä, mitenkä J. usein ensi + tavussa lyhentää pitkän vokalin. + kiinitti = kiinnitti. Taas esim. toisen kerakkeen katoamisesta sanan + vartalosta, kun siinä on 2 samanlaista. + kuins = kuin + typist. sinä l. sä. + kuljeskiipi = kuljeksiipi. + kustä = kusta. Seuraava sana on sattunut alkamaan ä:llä. + Laimiin = laimin. + laksot = laaksot. Taas esim. ensi tavun lyhentämisestä. + leijoni = leijona. + lieska = liekki (murt.). + lietsari = saattaja, opas (murt.). + lijan = liian. Kahta i:tä J. ei mielellään käytä vierekkäin, kun + vokali niitä seuraa, vaan muuntaa jälkimäisen i:n + j:ksi; esim. pijasta = piiasta. + lijoista = ilkeistä. + luolda (luult.) abl. sanasta luo = luota. + lämpymänä = lämpimänä. + löynynee = löytynee. + Mahdata = mahdeta. + miitteleepi = miettiipi. + mitän = (luult.) mitä + minä tai mitä + nyt. + moittaa = moittii. + moitettiin = moitittiin. + mureeksi = murheeksi. + mängäi = menkää. + Ojennustie = oikotie. + onnesti = onnistui. + otrista = ohrista. + Perehet = perheet. + pidembää = pitempää. + pikuuden = piikuuden. Taas esim. siitä, kuinka hän lyhentää pitkän + vokaalin ensi tavussa. + pisareet = pisarat = kyyneleet. + pojes = pois. + purta = purra. + purten = purren. J. ei yleensä assimileraa t:tä r:ksi r:n jäljessä. + puumulia = puuvillaa. + pääsnyt = päässyt. Hän ei myöskään assimileraa n:ää s:ksi s:n + jäljessä; syösnyt = syössyt. + Rindu-luin = rinta-suin = vastapäätä. Olisimme halukkaita otaksumaan, + että u sanassa luin on vaikuttanut a:n muuntumisen + u:ksi sanassa rinta. + Saakais = saakaa = ottakaa. + saalita = saaliita. + sarannot = saranat. + sauvun = savun. + semmengin = semminkin. + sialla = sijalla. + siaan = sijaan. + siivistystä = sivistystä (murt.) + sioitti = sijotti. + suomuus = suonto. + suurennut = suurentunut. + säätettiin = säädettiin. + säättänyt = säätänyt. + Taindiomaksi l. taindiotoimaksi = tainnottomaksi. + taiten = taitaen = taitavasti. II inf. instr. J. ylimalkaan muodostaa + panemalla -en-päätteen typistyn. vartaloon tieten + = tietäen. + toinansa = toisinansa. + tyvenään = tyveneen. + työllähämbi = työläämpi. + täytyvät = täyttyvät. + Urho = uros. + uunna = uutena. + Waldikat = valtikkaat. + wamba = vamma. + vapa-sukuisten = vapaa sukuisten. + warahin = varhain. + waremmin = varhemmin, varhaammin (murt.) + warteni = vartaloni. + wierillekin = läheisyyteenkin. + wiljemmäldä = koso(mma)lta. + välein = väleen. + Ylenpaldisuus = ylenpalttisuus. + ylpäilee = ylpeilee. + Älkä = älä. + +Lauseita, jotka eroavat nykyajan kirjotustavasta, löytää sellaisia kuin +esim.: + + Alkaa lahomaan = alkaa lahota. + Ei händäkän haittaa = ei haita häntä. + eikö lienee = eikö liene. + en taida me muuta ajatella = emme taida muuta ajatella. + että hänen piti riemun tuhlaamaan = että hänen piti tuhlaaman + (l. tuhlata) riemun. + Hän meni siis metsään luulossa ei vielä synnyttämään = hän meni + siis metsään luullen ei vielä synnyttävänsä (l. ettei vielä + ssynnyttäisi.) + Jolle asia näytti pimeäksi = jolle asia näytti pimeältä. + Siunaten ruoka istukai päin pöytään = siunaten ruoan istukaa + pöydän ääreen. + Vaille paremman tietoa = parempaa tietoa vailla. + woidaan estettää = voidaan estää. + Älkä sinä luulko = älä sinä luule.[240] + + * * * * * + +Juteinin elämänvaiheita esittäessämme huomautimme, mitenkä hän sai +runokokeistansa hyvän arvostelun runoilija Franzén'ilta. Tämän mielestä +näytti hän »omaavan todellista kykyä runoiluun». Hän oli esittänyt +Franzén'ille »useita Suomalaisista runotuotteistaan», varmaankin +useimmat, ehkä kaikkikin vihkosessa Kirjoituksia samana vuonna 1810 +julkaisemistaan 22 runosta ja niiden lisäksi nähtävästi vielä +m.m. Suomen Laulun (Katso Liitteitä), jonka iloluontoisen +isänmaallismielisen hymnin Suomalaisen kunniaksi hän v. 1816 julkaisi +painosta uudessa muodossa Suomalainen nimisen runon yhteydessä. Hän, +näet, jätti siitä pois neljä lystikkäintä säkeistöä, antoi neljälle +jäljellejääneelle uudistamalleen vakavalle säkeistölle uuden nimen +Laulu Suomessa ja sai siten syntymään tuon yleisesti suositun laulun, +tunnettu ensimäisen säkeistön sanoilla: »Arvon mekin ansaitsemme». +Tämän jo siis noin sadan vuoden vanhan laulun säkeitä sanoo +vielä meidän päivinämme runoilija Eino Leino »liikuttaviksi, +patriarkallisiksi», joissa »Juteinin huomio käytännöllisenä miehenä on +enemmän keskittynyt itse kansaan» kuin maahan ja sen ihanaan luontoon. +Sen ohella Eino Leino tunnustaa runon olevan siitä merkillisen, että +isänmaallinen tunne siinä esiintyy jo ainakin yhtä voimakkaana kuin +»Maamme»-laulussa, vaikka se onkin niin paljon ennen sitä kirjotettu. +Ja hän väittää vielä, että se (Laulu Suomessa) puhtaasti suomalaisena +isänmaallisena hymninä (Kallion Oman maan ohella, jossa taas runollinen +ihailu kohdistui maamme luontoon) aivan erinomaisesti olisi sopinut +kansallislauluksemme, jonka ruotsinkielinen vallas-säätymmekin olisi +voinut Flora-juhlassa v. 1848 sydämensä pohjasta kaiuttaa.[241] Vuonna +1910 julkaisemassaan Suomalaisen kirjallisuuden historia-nimisessä +teoksessa Eino Leino myös mainitsee, että sanottu Juteinin »laulu ja +Luonnon suuret (pitää tietenkin olla: suuren!) lapsukaiset» ovat +hänelle ikuisen muistomerkin suomalaisen taiderunouden pyhäkössä +pystyttäneet, vaikkapa hänen »pääasiallinen tuotantonsa tosin lienee +kansaa-valistavaan kirjallisuuteen luettava», tarkottaen sillä +etupäässä hänen runouttaan. Ja luullaksemme J. Krohn'in vaikutuksesta +Eino Leino yleisarvostelussaan sanoo Juteinia järkeileväksi, +ratsionalistiseksi hengeksi. Tästä viimeisestä arvelusta huolimatta +tuntuu kuitenkin edellisistä Eino Leinon lausunnoista siltä, kuin hän +antaisi Juteinille runoilijana kylläkin tunnustusta. + +Jos sitten kolmanneksi tarkastelemme August Ahlqvist'in arvostelua +Juteinin runoudesta jo ennen mainitussa esitelmässä v:lta 1852, niin +hän alussa puhuu uranuurtajista kansallisrunouden alalla, varottaen +tuomitsemasta kirjailijoita, jotka ovat esiintyneet aikana, jolloin +luonnonrunouden kaiku vasta hiljan on tauonnut ja laulun alue on +muuttunut taistelutantereeksi erilaisille aineksille ja voimille, koska +vieraat katsantotavat ja uudet muodot koettavat saada jalansijaa +kansallisrunouden pyhäkössä. Tällöin tehdään moni epäonnistunut koe, +syntyy moni muodoton luomus, jopa voidaan sanoa, että milt'ei kaikki, +minkä sellainen alkava aika runoudessa synnyttää, on »hallaista tai +muuten vähemmän kaunista». Vaikkakaan tällaisen ajan kirjailijain +kirjallisesta tuotannosta jälkimaailma ei voi nauttia, niin on se +kuitenkin muodostanut täyteaineksen siihen suureen kuiluun, joka +luonnon- ja taiderunouden erottaa toisistaan, sekä sen pohjan, jolle +onnellisemmat nerot sittemmin nostattavat laulun temppelin. Ja vähän +edempänä Ahlqvist arvelee Juteinin runottaren pääominaisuuden olevan +tyyntä ja selkeää järkevyyttä. Hänen päämääränänsä ei ole kauneus, vaan +mieluummin hyvyys, ja harvoin hän antaa mielikuvituksensa kohota +jokapäiväisyyttä korkeammalle. Sitä vastoin on hänen varsinainen alansa +alemmat runouden lajit, pilkka- ja opetusrunous, joissa mielikuvituksen +ja kauneudenaistin toiminta on vähempiarvoinen ja järjen sen sijaan +vallitsevana. Hänen pilkka- ja opetusrunonsa huokuvat lämmintä +totuuden- ja isänmaanrakkautta, oikeudentuntoa ja uskonnollista mieltä, +ja vaikka hänen pilkkarunonsa kärki »ei ole niinkään harvoin +tylsänlainen», miellyttää tuo alkuperäinen ja useimmiten hyvälaatuinen +sävy miltei aina hänen lukijaansa, etenkin tämä täytyy tapahtua +lukijalle kansasta, jonka naurettavien puolien ja ennakkoluulojen +kimppuun hän käy sen omalta kannalta. Ja vieläkin edempänä Ahlqvist +sanoo taas, että monet hänen opetusrunoistaan ovat erinomaisia jalojen +ajatustapojen takia, joita niistä löytää, useat uhkuvat lämmintä +isänmaanrakkautta, niinkuin yleisesti pidetty laulu: _Arvon mekin +ansaitsemme_, toiset taas ovat syvemmin uskonnollisia ja lähentelevät +virttä, kuten laulu _Kirkkotarha_. Lopuksi Ahlqvist on sitä mieltä, +että Juteinin runomitta on yleensä moitteetonta, ja hänen kielensä on +joskus epämääräistä, mutta harvoin typistettyä ja aina sujuvaa ja +selvää. Niinkuin näemme: Paljonkin tunnustusta siis uranuurtavalle +taiderunoilijalle, varsinkin opettavaisen runouden alalla! + +J.V. Snellman'in arvostelut Juteinin runoudesta ovat Litteraturblad'in +kolmessa vuosikerrassa: vuosina 1856, 1857 ja 1858. Niissä hän +arvostelee vuosina 1856 ja 1857 ilmestyneitä Jak. Juteinin Kirjoja +sivuilla 366-368, 329 ja 93. Ja vuonna 1858 painetut osat VI-IX samojen +»kirjojen» jatkoa arvostellaan saman aikakauskirjan lokakuun vihkossa +N:o 10 samana vuonna sivuilla 446-448, mutta nimimerkkiä ei tämän +kotimaisen kirjallisuuskatsauksen lopussa ole, jonka katsauksen yhtenä +arvostelevana osana sanottu kyhäelmä on. Kuitenkin tuntuu sekä sisällys +ylimalkaan, edellisiä arvosteluja suurimmaksi osaksi uusivana, että +kirjotustapakin ja vielä jokunen viittauskin edelliseen kirjotukseen +osottavan, että tämäkin arvosteleva kirjotus on lähtenyt +Litteraturblad'in silloisen päätoimittajan taitavasta kynästä ja siis +olevan sekin Snellman'in. Ensinmainitussa arvostelevassa kirjotuksessa, +Litteraturblad'issa vuodelta 1856, on tarkimmin Juteinin runoutta +tarkasteltu, ja tämän tarkastelun tuloksia tahdomme tässä esittää. + +Ensin huomauttaa Snellman ohimennen, että »hän (Juteini) on vaeltanut +rauhaan täältä tuo vanhus, joka puolivuosisataa aikaisemmin oli +laulanut ensimäisiä suomalaisia laulujaan, ja jonka rakkaimpana +askaroimisena vielä hänen elämänsä iltana suomalaisen laulun +harjotteleminen oli». Sitten seuraa lause, josta selviää, että Juteini +vanhoilla päivillään, niinkuin me jo ennenkin olemme kertoneet, +kokoili, järjesteli, muunteli ja kirjotti uutta, hänen kuolemansa +jälkeen julkaistavaksi. Nämä kootut teokset olivat nyt päässeet +julkisuuteen. Ensimäinen osa sisälsi vakavia lauluja sekä kansan- että +uudemmalla runomitalla. Ja myöskin toisessa on kylläkin niin vakavia +kappaleita, jott'ei niitä juuri voi kutsua leikillisiksi tahi +lystikkäiksi. Ja niidenkin joukosta, jotka voitaisiin lukea +jälkimäisiin, kuuluu harva hauskoihin. Tuskin iloisimmat saavat +lukijassa hereille hiljaista hymyä. Huomaa selvästi, että Juteini +tahallaan on hyvin varovainen, niin että hän otsakkeesta »Leikki +lauluja» on etsinyt puolustusta ei ainoastaan lauluille, joiden +aineesta laulaminen voitaisiin katsoa vanhan miehen arvoa alentavaksi, +esim. viinistä ja rakkaudesta, vaan myöskin jokaiselle vapaammalle +käsitykselle mitä vakavimmista asioista. Monesta kohdin vilahtaa +näkyviin luonnostaan iloinen luonne; mutta on selvää, että laulaja, +harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, on sen purkauksille pannut lujia +salpoja. Lukiessa vakavia laulujakin saa usein vaikutelman niiden +pakonalaisuudesta. Ja sille, jolla esittäjän (J.V. S:n) tavoin on ollut +tilaisuutta kuulla tuon vapaamielisen ja vielä myöhäisessä +vanhuudessaan hilpeän ja iloisen miehen puhuvan, on tämä kokemus +näyttävä todeksi sen, minkä laulujen lukeminen ainoastaan antaa +aavistaa. Häntä olikin kohdannut sellainen tässä maassa ainoalaatuinen +varotus, että eräs ruotsalainen, hänen kädestään lähtenyt kirjallinen +esitys oli laillisen oikeudenkäynnin ja tuomion nojalla poltettu.[242] +Esittäjän (J.V. S:n) mielipide on sen vuoksi se, että toisenlaisten +yksityisten ja yleisten ulkonaisten olosuhteitten vallitessa Juteinin +laulut olisivat olleet jotakin paljoa enempää, kuin mitä ne nyt ovat. + +Snellman jatkaa: Runoilijalahjaa sanan korkeimmassa merkityksessä ei +voida myöntää Juteinin omanneen. Hänen laulunsa on siihen liiaksi +mietiskelevä ja tarkotuksellinen. Mutta hän _onnistuu usein erinomaisen +hyvin laulunesittäjänä, ja olisi epäilemättä onnistunut vielä +useamminkin, jos hän olisi antanut mielikuvituksensa toimia vähän +vapaammin ja laulanut täysin arastelematta ilmoille sen, minkä jo +luulee olevan hänen huulillaan. Myöskin ulkopuolella laulurunoutta on +hän[243] kirjottanut suomalaisessa runoudessa harvinaisen kauniita +lyyrillisiä kappaleita. Nuoremmille laulajille tuntemattomalla +keveydellä liikkuu hän kaikellaisissa runomuodoissa, luullaksemme +sellaisissakin, joita ei tavata kellään muulla_.[244] Tämän perästä +Snellman huomauttaa, että tähän »esteettömään liikuntoon» +(kaikennäköisissä runomuodoissa) on pääasiallisesti syynä se, ett'ei +Juteini luultavastikaan ole ottanut tarkemmin selkoa niistä kahleista, +joista sidotuksi nuorempi sukupolvi on joutunut omaksumansa +konstikkaan, vanhan kansanrunon mukaan muodostaman runomitan kautta. +Mutta, jatkaa Snellman eräässä seuraavassa kappaleessa, _Juteinin +laulun eivät kuitenkaan muodosta ainoastaan runomittaiset tai +soinnilliset mietelmät. Sitä tekee eloisaksi moni mielijohde ja sillä +on usein runsaasti määräyssanoja, kuvia ja vertauksia, mutta +yksinkertaisia ja luontevia_.[244] Ja vieläkin etempänä Snellman +väittää, että Juteinikin toisinaan, samoinkuin Kalevala ja hänen (S:n) +aikansa kansanrunonkirjottajat vanhalla runomitalla kirjottaessaan, +unohtaa kaiken muun runopuvun käytön paitsi runomitan, samoin kuin +myöskin hänen lyyrillisissä kappaleissaan tapaa kohtia, joissa +yhtenäisyys ei vaatisi juuri niitä sanoja, mitkä siinä kyllä tekevät +itse runomitan ja soinnun virheettömiksi. Mutta kuten edellä +mainituista esimerkeistä voidaan nähdä, _on hänen runorakentelunsa +tavattoman sujuva eikä hänen kykyänsä keksiä sointuja tapaa_, niin +pitkälle kuin Snellmanin tuntemus ulottui, _kenessäkään muussa +suomalaisessa runoilijassa. Hänen kielensä on puhdasta ja +rikasta_,[244] vaikka hän oikeinkirjotuksessa pysyttelee lähemmin +»raamatun suomessa» eikä ole omaksunut uudenaikaisen suomen sanoja ja +lauseparsia. + +Mainitessaan Jak. Juteinin Kirjojen 3:nnen ja 4:nnen Osan ilmestymisen +Snellman kertoo, että niissäkin olevien laajempien runojen sisällys +enimmäkseen on opettavaista, kehottaen isänmaalliseen henkeen ja +lauluun, rauhalliseen ja siveään elämään j.n.e., myöskin lempeään +mielenlaatuun lähimäisiä ja eläimiä kohtaan. Viimemainitussa suhteessa, +kun oli kysymyksessä kotieläinten hellä kohtelu, oli, näet, Juteini +jalo kiivailija, ja, sanoo Snellman, hän lienee joskus,[245] kun eivät +suusanalliset huomautukset auttaneet, pahoinpidellyn eläimen puolesta +kostanut sen kiusaajalle.[246] + +Jo v. 1881 painetussa »Kymölän seminarin opettajain albumissa I» on +merkki K. R(aitio) sivuilla 77-96 julkaissut Jaakko Juteinista +esitelmäntapaisen kirjotuksen, joka näkyy arvosteluissaankin perustuvan +J. Krohn'in esitykseen[247] Biografisessa Nimikirjassa sekä Ahlqvist'in +huomautuksiin hänen runousopissaan. Tästä syystä, ja jos ne (Raition +arvostelut) vielä, kuten mahdollista ja luultavaakin on, myöskin +nojautuvat Snellman'in edelläesittämiimme lausuntoihin +Litteraturblad'issa, emme tässä rupea niitä selostamaan; mainitsemme +vain sen, minkä Raitio esittää uutta ennen esitettyjen tietojen +lisäksi, että, näet, »Juteinin muista (juuri edellä on kerrottu laulun +»Arvon mekin ansaitsemme» käyneen Suomen kansalle rakkaaksi) +monilukuisista lauluista ovat jotkut muutkin vielä tänään suosittuja. +Niin muutamat lastenlaulut, esimerkiksi »Lapsi olen laulavainen», »Älä +itke äitini» ja »Isän ja pojan laulu». Tähän Raitio vielä lisää: »Laulu +»Elämän nautinnoista» (tulee tietenkin olla: nautinnosta!) oli aikanaan +hyvin rakastettu», sekä kiittää omasta puolestaan sitä hyvänä runona ja +painattaa sen esitykseensä kokonaisuudessaan Jak. Juteinin Kirjoista. + +Biografisessa Nimikirjassa ja Suomalaisen Kirjallisuuden Vaiheet +nimisessä teoksessa Julius Krohn arvostelee Juteinia runoilijana +osittain samoin kuin Snellman, mutta osiksi myöskin paljoa ankarammin. +Krohn sanoo jälkimäisessä teoksessa: »Niinkuin hänen teostensa +luettelosta ja parista esimerkistä on näkynyt,[248] oli Juteinin +runotar pääasiallisesti opettavainen. Se enimmiten saarnasi hyviä +tapoja ja taisteli turhia ennakkoluuloja vastaan. Yhtähyvin ei se ollut +mikään yksivakainen itkusuu, vaan salli leikkiäkin toden vaiheella, +salli viatonta iloa, vaikkapa oluthaarikan ja viinalasinkin ääressä, +hyväin ystäväin seurassa. Ja opetuksissansa, saarnoissansakin se +kaikkein mieluimmin aina käytti aseinaan pilkan teräviä nuolia. Näissä +pilkkarunoissaan ei Juteini säästänyt ketään, milloin tuomaria tokaisi, +milloin pisti pappiakin.» Ja toisessa kohtaa: »Todellista runoniekkaa +hänessä ei ollut: pikemmin oli hän luotu filosoofiksi ja +puhetaituriksi. Suorasanaiset kirjoituksensa------ovat hyvin +miellyttävät lukea, sen puolesta että niissä ajatus ilmautuu hyvin +omituisessa, välähdyksen tavoin valaisevilla vertauksilla kaunistetussa +muodossa. Mutta runoelmissa sitä vastaan on äly liiaksi +yksinvaltiaana.» Ja sitten taas vähän myöhemmin Krohn edelliseen vielä +lisää: »------hänen runoelmansa enimmäkseen ovat runomittaan puettua +proosaa, vaikka kyllä innokasta, kuvilla ja vertauksilla koristettua +proosaa. Aine niissä on enimmiten aivan ajatteellinen, filosoofinen, ja +opettavainen tarkoitus silmäänpistävä. Niinkuin olemme nähneet, +ilmautui tämä opettavainen tarkoitus alussa paraiten pilkan muodossa. +Se oli usein kehoittavinansa pahaan tapaan, tehdäksensä sitä oikein +naurettavaksi ja inhoittavaksi. Muutamat näistä pilkkarunoista ovat +jokseenkin onnistuneita. Mutta ylimalkaan ei Juteinin pilkka kuitenkaan +ollut oikein terävä; sen kärki oli useimmiten tylsänlainen. Myöhempinä +aikoina ei hän enää kirjoittanutkaan mitään pilkkarunoja, vaan antoi +opetuksensa aivan yksivakaisessa muodossa. Seurauksena Juteinin +runottaren filosoofisesta, opettavaisesta luonteesta oli myös sen +taipumus lyhyihin aforismeihin ja epigrammeihin.» + +»Runoissansa on Juteini sotinut kaikkia paheita ja pahoja tapoja +vastaan, mutta useimmin ja innokkaimmin moitti hän aina näitä +kolmea: omanvoiton-pyyntöä, taikauskoa ja eläintenrääkkäystä. +Omanvoiton-pyynnön syyksi hän luki senkin, että ylhäiset säädyt +Suomessa olivat hylänneet kansan kielen. Uskoa taikoihin ja +kummituksiin pilkkasi ja moitti hän yhtenään ja ylimalkain ei hän +uskonnonkaan suhteen sallinut sokeaa, ajattelematonta uskoa.» + +»Toinen puoli Juteinin runoilijaluonteessa on lapsellinen, viaton +iloisuus. Yksi hänen periajatuksiansa oli, että tässä mailmassa hyvää +ja pahaa on tasan, ja jos jälkimmäistä toisinaan tahtoo ollakin +enemmän, niin pitää tyytyväisyydellä ja toivolla jälleen saattaa vaaka +tasapainoon.» + +»------Muutamat (Juteinin runoista) ovat levinneet ympäri koko maan ja +tulleet kansan yhteiseksi omaisuudeksi enemmän kuin tuskin minkään muun +runoilijainme teokset tähän asti. Semmoisia ovat varsinkin +_Suomalaisten laulu Suurelle Ruhtinaalle, Laulu Suomessa (Arvon mekin +ansaitsemme)_ ja _Laulu elämän nautinnosta_, jotka aikanaan olivat +lauletut ja rakastetut, niin avaralta kuin suomenkieli kaikui.» + +»------Yhdessä kohdin Juteinin kirjallinen vaikutus on ollut +silminnähtävä ja suuri, nimittäin siinä että hän herätti +talonpojissamme kansallistunteen, näyttäen monessa runoelmassansa, että +Suomen kansa ei olekaan se halpa, mitätön rahvas, jona sitä on pidetty, +vaan että »Arvon mekin ansaitsemme». Myöskin oli hän melkein ainoa, +joka ennen vuotta 1844 suomenkielellä katkerasti moitti maassamme +vallitsevaa muukalaisuutta kielen suhteen ja innokkaasti vaati +suomenkielen koroittamista valtakieleksi. Sen ajan suomalaisissa +sanomalehdissä näkyy tosin joskus joku ainoa kirjoitus tästä aineesta, +mutta ne harvatkin ovat erinomaisen miedot ja varovaiset. Sentähden +sopinee pääasiallisesti Juteinin ansiona pitää, että jo kolmansilla +kymmenillä kieliliikkeen ensimäinen alku ilmausi talonpojissakin, +niinkuin näkyy tunnetusta Korhosen runosta.» + +Kun vertaa näitä arvosteluja keskenänsä, huomaa heti, että Julius Krohn +on ylipäänsä nojannut Snellman'iin. Juteinin laulu on kummankin +mielestä liian ajatteellinen ja tarkotuksellinen. Ja enimmin hänen +runoelmistaan tapaa opettavaisia, jota mieltä Ahlqvistkin oli ollut. +Mutta kun Snellman antaa Juteinille runoilijana yleensä tunnustusta, +joskin hän siirtää hänet niin sanoaksemme toisluokkaisten kykyjen +joukkoon, niin Krohn hänelle ei sitäkään tunnustusta suo, sanoo hänen +vain erinäisissä pilkka-runoissa ja muissakin runoelmissa jotakuinkin +onnistuneen ja luetteleekin niistä toisia, joiden ilmottaa tulleen +»kansamme yhteiseksi omaisuudeksi enemmän kuin tuskin minkään muun +runolijamme teokset tähän asti».--Snellman pitää tosin, ettei voi +tunnustaa Juteinilla olleen runoilijalahjaa sanan korkeimmassa +merkityksessä, mutta hän onnistuu usein erinomaisen hyvin laulujen +laulajana ja olisi epäilemättä sen tehnyt vieläkin useammin, jos olisi +antanut vapaamman vallan mielikuvitukselleen ja laulanut täydestä +sydämestään sen, minkä jo luulee ikäänkuin olevan hänen huulillaan: ja +Snellman esittää Juteinin lyyrillisistä runoista myöskin näytteitä, +joita hän ei enää lue laulurunoihin kuuluviksi ja jotka kuitenkin ovat +suomalaiseen runouteen kuuluvina harvinaisen ihania. Joka kirjottaa +suomalaista runoa, sellaista kuin Juteinin tunnetussa laulussa. »Arvon +mekin» tai »Luonnon suuren j.n.e.», voi, jos sisällyskin on arvokasta, +katsoa lahjottaneensa isänmaalliselle kirjallisuudelle katoamattoman +lahjan. Krohn taas väittää, ett'ei Juteinissa todellista runoniekkaa +ollut, vaan että hän pikemmin oli luotu filosofiksi ja puhetaituriksi; +hänen runoelmissaan on äly liiaksi yksinvaltiaana; ja luultavasti hänen +suurin ja tiettävästi pysyväisin ansionsa oli siinä, että hän viime +vuosisadan alkupuolella esiintyi kansallisena herättäjänä.--Snellman'in +mielestä Juteinin laulua eivät muodosta ainoastaan ranomittaiset tai +luppusoinnulliset mietteet, vaan sitä elähyttää moni mieleenjohtunut +kaunis ajatus, ja sillä on usein ylen runsaasti määräyssanoja, kuvia ja +vertauksia, mutta yksinkertaisia ja luontevia. Ja joskin täytyy +tunnustaa, että hänen kykynsä helposti keksiä sointuja--jonka vertaista +suomenkielistä ei toista löytyne--ja sujuvasti käyttää, runomitallista +kieltä ovat toisinaan häntä houkutelleet runon pukuun pukemaan +kaikenkaltaista yksitoikkoista, jokapäiväistä prosaa, etenkin kun hän +Suomen vanhalla runomitalla kirjottaa, mutta joskus myös lyyrillisissä +kappaleissa, niin on toiselta puolen hänen runonmuodostuksensa +harvinaisen sujuvaa ja luontevaa sekä hänen kielensä puhdasta ja +rikasta. Krohn taas katsoo puolestaan Juteinin runoelmain enimmäkseen +olevan runomittaan puettua prosaa, vaikka kylläkin innokasta, kuvilla +ja vertauksilla koristettua, eikä hän näytä tekevän eroa Juteinin +vanhalla runomitalla ja uudenaikaisemmilla kirjotettujen runojen +välillä. Tämä hänen viime mielipiteensähän menisi muuten milt'ei yhteen +Snellman'in juuri edellä selostamamme esityksen kanssa, jos tuo +Krohn'in käyttämä »enimmäkseen» sana hänen esityksessään saisi +tarkottaa samaa kuin sana »toisinaan» referaatissamme Snellman'in +mielipiteistä. Mutta sitä se ei kait tehne, ja silloin ei Krohn +myöntäne hyvän runoilijan arvoa ja kunniaa Juteinille.--Omat +mielipiteemme Juteinin runoudesta on lukija jo tämän luvun alkupuolella +nähnyt. Siinä esittämämme todistelun perusteella, samoin kuin juuri +kertomamme Snellman'in arvostelun nojalla sekä vielä Ahlqvist'in +antaman tunnustuksen johdosta uranuurtavalle taiderunoilijalle, +voinemme hyvällä syyllä väittää, että Franzén oli täysin oikeutettu +29-vuotiaalle runoilevalle Juteinille antamaan tuon ennen mainitsemamme +hyvän todistuksen, jossa hän tunnusti Juteinin omaavan todellista kykyä +runoiluun sekä että hän suomenkielessä oli hankkinut itselleen +tavattomat tiedot ja taidon. Huolimatta siis siitä, että J. Krohn +ymmärtääksemme ei hyvän runoilijan kunniaa Juteinille myönnä eikä +runoilijalahjojakaan sanan varsinaisessa merkityksessä tunnusta hänellä +olleen, vaan tuntuu pikemmin pitävän häntä vain jonkinlaisena riimi- ja +säeseppänä, joka tosin joskus on onnistuneenkin runon kirjottanut, +täytyy meidän noihin muihin arvostelijoihin vedoten väittää Juteinin +olleen hyvän runoilijan, joskaan ehk'ei ensiluokkaisen, ja +runoilijalahjoja hänellä oli, jos kohta osiksi olosuhteet ja tietysti +monet vaikeudet, jotka hänellä ensimäisenä varsinaisena suomenkielisenä +taiderunoilijana oli voitettavana, estivät häntä kehittymästä niin, +kuin hän suotuisammissa suhteissa olisi voinut. Myöskin olisi hänen +kootuille runoilleen ollut eduksi hyvin paljoa ankarampi valinta, kuten +1858-vuoden Litteraturblad'in arvostelukin arvelee. Ja mekin olemme jo +ennen viitanneet siihen, että Juteinin runoista voitaisiin saada aika +hyvä valikoima, josta saattaisivat meidän päiviemmekin ihmiset nauttia, +kun se julkaistaisiin ajanmukaisessa asussa. + +Näin olemme Juteinin elämänvaiheita esittäneet ja sen jälkeen +tarkastelleet hänen vaikutustansa maassamme kirjallisella +toiminnallaan, etenkin runoilijana. Olemme nähneet, ett'ei tuo iloinen +ja hilpeäluontoinen mies tosin ollut loistavassa yhteiskunnallisessa +asemassa, ei hän ollut maamme mahtavia ja siinä mielessä suuria. Eikä +hänen suuruutensa runoilijana ja kirjailijana yleensäkään tietysti vedä +vertoja maamme runoilijaruhtinaille ja kirjallisuuden sankareille, +sellaisille kuin Runeberg'ille, Topelius'elle ja Aleksis Kivelle. Mutta +suuruutta hänessäkin oli, ja suuria sai hänenkin isänmaallinen +kirjallinen toimintansa aikaan, mitkä ehdottomasti vaativat meidän +syvintä kunnioitustamme ja ihmettelevää ihailuamme. Hänessä oli se +suurta, että hän sitkeästi totuutta etsi, totuuteen ja tietoon pyrki ja +niitä julisti kansaansa valistaakseen, huolimatta häväistyksistä, +vastoinkäymisistä lannistumatta. Ja suuria sai hän isänmaallisella +kirjallisella toiminnallaankin aikaan. Paitsi ett'ei se +sellaisenaankaan silloisissa oloissa suinkaan ollut eikä vieläkään ole +mitätön (ajattelemme tässä varsinkin koko suurta määrää onnistuneita +runoja), niin olivat Juteinin suomalaista mieltä uhkuvat kirjaset +kansallistunnettamme herättämässä niin säätyläisissä kuin rahvaassakin +aikana, jolloin suomalaisuutta, rakkautta suomen kieleen oli tuskin +nimeksikään, joskopa juuri ensinkään, ja jolloin Suomessa muuta +sivistystyötä kuin hengellistä välitti kansan suurelle enemmistölle +muukalainen kieli. Että kansanmiehet nyt alkavat herätä, vaatia +kielelleen oikeuksia sekä sitä runoiluun käyttää, siitä kertoo meille +Paavo Korhonen. »Otava»nsa esipuheessa tunnustaa taas Kaarle Aksel +Gottlund, yksi sivistyneiden edustajia, saaneensa herätteitä Juteinilta +runoilemaan suomeksi. Jo poikana Elias Lönnrot lauloi Juteinin +lauluja[249] ja tämän kirjat sekä R. von Becker'in Turun Viikkosanomat +ne ensin hänessä halua herättivät äidinkielensä viljelemiseen.[250] +Suuria täytyy meidän myöskin väittää Juteinin saaneen aikaan sillä, +että hän kirjotuksisssan käytti suomen kieltä--ja käytti sitä hyvin-- +aikana, jolloin ei juuri kukaan muu sitä maallisessa kirjallisuudessa +tehnyt. Samalla kun nämä hänen kirjotuksensa herättivät nukkunutta +kansallistunnetta, levittivät ne valistusta, yrittäen juurruttaa +pois kansasta ennakkoluuloja, taikauskoa ja huonoja tapoja sekä +kylvää siihen tosisivistyksen siemeniä. Sen vuoksi voimme täydellä +syyllä yhtyä J.V. Snellman'iin, kun hän sanoo, että »Suomen +kirjallisuudenhistoria on kiitollisena säilyttävä Juteinin +muiston»[251] ja toisessa kohdassa: »Tämän nimen on hän (Juteini)--- +häviämättömästi piirtänyt Suomen kirjallisuus- ja sivistyshistoriaan.» +[252] + + + + +KIRJALLISUUSLUETTELO. + + +A) Juteinikirjallisuutta: + +1804. 1. _Åbo Tidning_, N:o 26, d. 31 Mars 1804. Edesmenneen + muistoxexi. Hämäläinen. + +1810. 2. _Kirjoituksia Jak. Juteinilda_. Ensimmäinen O ja... TURUSSA + Painettu Frenckellin Kirjapainossa Wuonna 1810. 3 a. 8. + +1813. 3. _Suomalaisten Laulu Suurelle-Ruhtinaallensa_. (på ton af + Folksången.) Painettu lehdessä Åbo Allmänna Tidning. No 8. + Tisdagen den 19 Januarii 1813. + +1814. a. _Suomalaisten Laulu Suurelle Ruhtinaallensa_. Weisatan + kuin: Bewara, Gud, wår Kung. Ur Åbo Tidning. Turusa 1814, + Prändätty J.C. Frenckellin tykönä. 1-1/4 a. 8. + +1815. 4. _Muisto-Patsas Suomessa ALEKSANDERILLE I Keisarille ja + Suurelle Ruhtinaalle_. Koetus Jac Juteinilda. TURUSA, 1815. + Painanut J.C. Frenckell ja Poika. 1-1/4 a. 8. + +1815. 5. _Uusia Sanan Laskuja_. Jak. Juteini. Wiipurissa, Walmistettu + A. Cederwallerin Kirja-painossa wuonna 1815. 1/2 a. 8. + +1817. a. _Uusia Sanan Laskuja_. Toinen Parannettu ja lisätty + ulos-ando Jak. Juteinilda Wiipurissa. Painettu And. + Cederwallerin Kirja-painossa wuonna 1817. 1 a. 8. + +1816. 6. _Suomalainen_, elli _Runo Ahkeruudesta Suomessa_. Jak. + Juteini. Wiipurissa, Walmistettu A. Cederwallerin + Kirja-painossa wuonna 1816. 2 a. 8. + +1816. 7. _Wenäläinen_, elli _Runo Pohjan Sodasta_, Aljettu Wenäjässä + ja Päätetty Parisissa Yhteiseksi Rauhaksi. Jak. Juteini. + Wiipuriswa, Walmistettu A. Cederwallerin Kirja-painossa + vuonna 1816. 2 a. 8. + +1816. 8 _Waikutukiia Suommalaisen sydämessä_. Jak. Juteini. + Wiipurissa, Painettu A. Cederwallerin tykönä vuonna 1816. + 1 a. 8. + +1816. 9. _Lyhyt Neuwo Lapsen Opettajalle_. Jak. Juteini. Wiipurissa, + ----Kirja-painossa wuonna 1816. 1 a. 8. + +1816. 10. _Lasten Kirja_. Koetus Jak. Juteinilda. Wiipurissa, + Walmistettu A. Cederwallerin Kirja-painossa wuonna 1816. + 1-1/2 a. 8. + +1819. a. _Lasten Kirja_. Toinen paino, jonga on Parannettuna ja + lisättynä ulos andanut Jak. Juteini. Wiipurissa, Painettu + And. Cederwallerin tykönä vuonna 1819. 3-1/4 a. 8. + +1826. b. _Lasten Kirja_. Kolmas Paino,----Parannettuna toimittanut + Jak. Juteini. Wiipurissa A. Cederwallerin Kirja-painossa + wuonna 1826. 1-5/6 a. 12. + +1816. 11. _Pila-Kirjoituksia_. Jak. Juteini. Wiipurissa, Painettu + A. Cederwallerin tykönä vuonna 1816. 3-1/2 a. 8. + +1816. 12. _Anmärkningar uti Finska Skaldekonsten_ af Jac. Judén. + Wiborg. 1816. Tryckt bos And. Cedervaller. 2-1/2 a. 8. + Jälkipuhe Kirjoittajalle (suomeksi). Elmgren'in mukaan: + 2-3/4 a. 8. (Eroavaisuus ehkäpä »Jälkip:sta» johtunut!) + +1816. 13. _Kritik över Lån-Bokstäfverna uti Finska Språket_ af Jac. + Judén. Wiborg. 1816. Tryckt hos And. Cedervaller. 1-3/4 a. 8. + Lopussa: Suomen kielestä, elli Sana-Armeijan Kokous, + Perustus-fuomeksi. »Koska minä koulun kautta». + +1817. 14. _Lausumisia, ja muita Wakaisia Runo-Kirjoituksia_. Jak. + Juteini. Wiipurissa. Painettu And. Cederwallerin tykönä, + wuonna 1817. 2 a. 8. + +1$17. 15. _Jak. Juteinin Wilpittömiä Kirjoituksia_. Wiipurissa. + Painettu A. Cederwallerin Kirja-painossa wuonna 1817. 1 a. 8. + +1817. 16. _Ajan Wiete_, elli _Moninainen Runo-kokous_. Jak. Juteini. + Wiipurissa, Ulos annettu And. Cederwallerin Kirja-painosta, + vuonna 1817. 3-1/4 a. 8. Elmgr. muk. 3 a. 8:o. + +1817. 17. _Puhe Lapsen kaswatuksesta_. Siweys ja Jumalan tundo onnen + tuowat. Jak. Juteini. Wiipurissa. Painettu A. Cederwallerin + Kirja-painossa wuonna 1817. 1 a. 8. + +1817. 18. _Tutkinnon Aineita_. Jak. Juteini. Wiipurissa. Painettu + A. Cederwallerin Kirja-painossa wuonna 1817. 1-1/2 a. 8. + +1817. 19. _Tutkindo Kuolewaisuudesta_. Elämän toiwo Kuolemangin + woittaa. Jak. Juteini. Wiipurissa. Painettu A. Cederwallerin + Kirja-painossa wuonna 1817. 3/4 a. 8. + +1817. 20. _Perhe-Kunda. Pila-Kirjoitus Epä-Luuloista_, Kolmessa Osassa, + Jak. Juteinilda. Wiipurissa. Painettu A. Cederwallerin + Kirja-painossa vuonna 1817. 2 a. 8. Elmgr. muk. 1-1/8 a. 8:o. + +1817. 21. _Pila Pahoista Hengistä_, Kolmessa Kanssa-puheessa, Uskon + Wahwistukseksi. Jak. Juteini Wiipurissa, Ulos annettu And. + Cederwallerin Kirja-painosta wuonna 1817. 1-1/8 a. 8. + +1827. a. _Pila_----Juteini. Toinen Ylöspano. Wiipurissa,----A.---- + 1827. 1 a. 12. + +1818. 22. _Försök till Utredande af Finska Språkets Grammatik_. Jac. + Judén. Wiborg, Tryckt hos And. Cederwaller, 1818. 10 a. 8. + +1818. 23. _Walittuja Suomalaisten Sanan laskuja_, Jotka on kokoillut + ja ulosandanut Jak. Juteini. Wiipurissa. Painettu And. + Cederwallerin Kirja-painossa wuonna 1818. 5-1/2 a. 8. + +1819. 24. _Uusia Lauluja Perustus-kielellä_. Walitut Jak. Juteinin + Teoista. Wiipurissa. A. Cederwallerin Kirja-painosta annettu + wuonna 1819. 1-1/2 a. 12. + +1819. 25. _Huwitus-Sanomia_, jotka on kokoillut Jak. Juteini. + Wiipurissa And----1819. 1 a. 12. + +1827. a. _Huwitus-Sanomia_,----kokoillut Toinen Ylöspano. + Wiipurissa----Kirja-painosta annettu----1827. 1 a. 12. + +1819. 26. _Kummituksia_, elli _Luonnollisia Aawis-Juttuja, Walistuksen + lisäksi_. Lyhykäisesti ja vapaasti Saksan Kielestä Suomeksi + tulkitut J. J-------da. Wiipurissa And. Cederwallerin + Kirja-painosta annettu wuonna 1819. 2 a. 12. Elmgr. muk. + 1-1/3 a. 12:o. + +1819. 27. _Neuwo-Kirja_, elli _Lyhykäinen Oppi Hywiin ja Siiwollisiin + Ihmisten Tapoin; Nuoruudelle_. Toinen Paino, jonga on + parannettuna toimittanut Wanha Suomalainen. Wiipurissa + And. Cederwallerin Kirja-painosta annettu wuonna 1819. + 1-3/4 a. 12. (Uusi, kielen puolesta korjattu laitos toisen + henkilön v. 1760 julkaisemaa kirjaa). + +1819. 28. _Lähtö-Laulu_, elli _Hyvästi-Jättö Wäinämöiselle_. Jak. + Juteinilda. Annettu Wiipurissa A. Cederwallerin + Kirja-painosta wuonna 1819. Tähän liittyy: Min Öfwertygelse_, + eller _Reflexion om Fritänkeri_. Yhteensä: 2-3/4 a. 8. + +1820. 29. _Huilun Humina_, elli _Takaisin Tulo Wäinämöisen Hywästi + Jätöstä_. Jak. Juteini. Wiipurissa, Annettu And. + Cederwallerin Kirja-painosta wuonna 1820. 3-1/4 a. 8. + Elmgr. muk. 3 a. 8:o. + +1824. 30. _Nimi-Päiwä_, elli _Hywä Elämä Howissa, jonga on + kirjoittanut joutilaana Jak. Juteini. Wiipurissa, + And. Cederwallerin Kirja-painosta wuonna 1824. + 1-1/6 a. 12. + +1824. 31. »Beilage zum Wiburgschen Wochenblatt» sisälsi sinä vuonna + 25 numerossa Juteinin aivan uusia runoja, kaikkiaan yli + 30 kappaletta. Luettelemme ne tässä (n:o tarkottaa W. + Wochenblatt'in numeroa): N:o 9. _Lähetys-Kirja hekumaiselle + Tytölle_. N:o 10. _Elämän vaikeudesta_. N:o 11. _Haudan + kaiwajan Laulu_ ja _Ensimmäinen Rikos_. N:o 12. _Luotuen + Arwo_. N:o 14. _Kirkko-tarha_ ja _Tähdein syndy_. N:o 15. + _Neuwoksi Herran elämässä_ ja _Siunaus_. N:o 17. _Elämän + muoto_. N:o 20. _Toiwo_. N:o 22. _Ystäwyyden Muisto-merkki + Appellöwille_, j.n.e. N:o 23. _Äidin helma_. N:o 24. _Sairaan + Laulu_. N:o 25. _Hauta-Piirroksia_ (4 kpl.) ja _Napoleon'in + hauta_. N:o 27. _Luonnon kurjuus Luojata_. N:o 29. _Luondo + hywä lapsillensa_. N:o 31. _Kellon lyöminen_ ja _Ahneelle + wanhalle_. N:o 34. _Ihmisen arwo_. N:o 36. _Äidin hartaus_ + ja _Sanan laskuja_. N:o 38. _Hupauksia_. N:o 40 _Laulu + Ruhtinoille_. N:o 43. _Wiheliäisen Laulu_. N:o 46. _Mieli + maan-kulkeudessa_. N:o 48. _Elämän juoksu_. N:o 50. _Wiinan + syndy_. N:o 51. _Hautajaiset_. N:o 52. _Wainotun Testamentti_ + ja _Tutkinnon aineita_ (4 kpl; hyviä suorasanaisia neuvoja + kaikki tyyni.) + +1826. 32. _Jak. Juteinin Runon Tähteitä_. Wiipurissa A. Cederwallerin + Kirja-painosta, 1826. (F.W. Pipping'in mukaan vain 4 a. 12; + mutta Yliopiston kirjastossa olevassa kappaleessa on 96 siv., + siis:) 6 a. 12. + +1826. 33. _Wiisauden Waellus Maan päällä_. Jak. Juteinin Kirjoittama. + Wiipurissa----Kirja-painosta wuonna 1826. 1 a. 12. + +1826. 34. _Sangari Sionissa_, elli _Walistuksen Koitto Pimeyden Wallan + ylitse. Jak. Juteini. Wiipurissa,----Kirja-painosta 1826. + 1-2/3 a. 12. + +1826. 35. _Kissan Poika_. Jak. Juteinilda. Wiipurissa,---- + Kirja-painosta wuonna 1826. 1 a. 12. + +1827. 36. _Laulu Elämän Nautinnosta_.[253] Lauletaan kuin: Poschaluite + Sudarina. Wiipurissa, Painettu A. Cederwallerin tykönä; 1827. + 1/4 a. 8. + +1827. (?) a. _Laulu_----Sudarina. Präntätty tänä (Sic!) Wuonna. + 1/4 a. 8.-- + +1828. b. _Laulu----nautinnosta_. 1/4 a. 8. (vasta lopussa:) + Wiipurissa 1828. + +1827. 37. _Erhetyksen Waikutus_ elli _lapsen Murha_. Jak. Juteini. + Wiipurissa, And. Cederwallerin Kirja-painosta Wuonna 1827. + 5/6 a. 12. + +1827. 38. _Anteckningar af Tankar uti Warianta Ämnen_ af Jac. Judén. + Wiborg, hos And. Cederwaller år 1827. 6-1/4 a. 8. Elmgr. muk. + 4 a. 12:o. + +1832. 39. »Beilage zum Wiburgs Wochenblatt N:o 52» sisälsi »_Awiisin + Alku-sanat_», minkä kirjotuksen epäilemättä Juteini on + kirjottanut, vaikka alla on Cederwallerin nimi. Kirjotuksen + mottona on: »Kielellänsä lindukin laula». + +1833. 40. »Sanan Saattajassa Wiipurissa» oli v:na 1833 ja seuraavina + vv:na seuraavat Juteinin runot, toiset vanhoja, toiset uusia: + »_Laulu Suurelle Ruhtinaalle. Kirkko-Tarha. Talonpojan Laulu. + Elämän Juoksu. Kirkon Rakennus Helsingin Kaupungista_ ja + _Toinen_ (samasta). _Miehen Arwo. Herran Rukous. Elämän + muoto_ ja _toiwo. Julkinen Jumalan kiitos. Huokaus. Yhteinen + Siunaus. Usko Jumalaan. Laulu Rakkaudesta. Wartian yö-huuto + kellon lyötyä. Wilu-Taudista. Laulu Elämän Nautinnosta. + Maljan Juomingi. Sanan Walo. Kunnian Osotus Wäinämöisen + Kuwalle Wanhassa Wiipurissa vuonna 1831. Kerjupoika. Uhri + Luojalle. Kysymys. Lääkitykset_». + +1834. V:na 1834 oli »Sanan Saattajassa» seuraavat runot: _Julistus + Jumalan kunniasta. Saarna-Wirsi. Päätös-Wirsi kirkossa. + Kehoitus tupakkaa polttamaan. Nuuskasta. Rukouksen jälkeen. + Hauta-Piirroksia (6 kppl.) Isän ja Pojan Laulu. Naima-Laulu. + Lähetys-Kirja Hekumaiselle Tytölle. Kesti-Laulu. Imatran + Koski, Ruokolahden Pitäjässä, Wiipurin Lääniä. Sota-Laulu. + Työ ja Ilo-Laulu. Hauta-Piirroksia. Alexanderille I j.n.e. + Wiheliäisen wirsi. Wiinasta. Näkö Wiimeisestä Tuomiosta + ajatuksen silmillä. Sowindo-Laulu. Laki ja Armo-liitto_. + +1835. V:na 1835 oli »Sanan Saattajassa» seuraavat: _Uuden wuoden + lahja. Luojan Kiitos. Katumus-Wirsi. Turun ja Oulun + Wiikko-Sanomain Muisto_. Sanan Saattajasda Wiipurista. + _Tulipalo Wiipurin Linnassa_ kewäillä wuonna 1834. _Wiinan + Syndy. Tytywäisyydestä. Laulu_ (»Kyllä on Suomessa luminen + luondo, waan hywän suondo riemulla rindoja lämmittää»). + _Laulu Suomessa_ (»Arwon mekin anfaitfemme»). _Äidin Helma. + Lapsen laulu_ (»Lapsi olen laulawainen»). _Leikki-Laulu + Saksan wiinasta ja kaljasta. Neitoisen Laulu Merimiehelle_. + +1836. V:na 1836 »Sanan Saattajassa» oli seuraavat: _Keisarinnalle + Aleksandralle. Toistain heränneelle Oulun Wiikko-Sanomalle_ + Sanan Saatajalda Wiipurista. _Wanhan Pijan Laulu. Laulu + Lasten Kirjasia. Mies. Rukous Nuorukaisen haudalla. Järjestä + ja Tyhmyydestä. Äidin Hartaus. Lapsen Laulu. Juoma-Laulu. + Ihmisen Arwo. Ruumiin Haudalla. Laulu Wiisaudesta. Lapsen + Laulu Leskelle. Isän kuoldua. Laulu Lapselle ja Opettajalle + Koulusta. Haudan Kaiwaja. Lohdutus kuolemasta. Linnun Pesä. + Hautaus-Wirsi. Suosio. Sielusta_. + +1840. V:na 1840 oli uudestaan eloon heränneen »Sanan Saattajan» + 41 n:ossa: _Höyry-laiwa Wiipurissa_ 1839. Alla: Wsnha + suomalainen. N:ossa 46: _Kysymys_. Toistain tehty. Alla: + W-S-. N:ossa 50: _Nuija-sota Suomessa_ 1597. N:ossa 51: + _J------n wanha kynäweitsi_ tauluun liitettynä 1840. + +1841. V:na 1841 oli »Sanan Saattajassa» seuraavat: _Löytö-lapsi. + W-S-. _Hopia-häissä_. W-S-. _Wanha ystäwä kaukaa ystäwälle_. + W.-S-. _Herran Tohtorin Lönnrotin tuldua Wiipuriin 27 p. + Toukokuuta 1841. Tuonelasta tulleen tarina Suomen kielestä_. + W-S-. _Elämä_. W-S-. _Palkollisen laulu_. -W.S-. + _Tanssi-laulu_. W-S-. _Wanha ystäwä kaukaa ystäwälle_. W-S-. + _Kiwipiirros Suomen Kirkolle Wiipurissa 1831_. (Toinen ja + Kolmas myös). _Wanha muiste_ j.n.e. W-S-. _Julkinen Jumalan + kiitos_, eli Latinaksi Te Deum laudamus. + +1844. 41. _Sanan Laskun Koetuksia ja Runon Tähteitä_. Jak. Juteini. + Wiipurissa. Cederwallerin Lesken ja Pojan Kirja-painosta, + wuonna 1844. 10 a. 8. + +1844. 42. _Lauseita Jak. Juteinin Kirjoista_. Wiipurissa Cederwallerin + Lesken ja Pojan Kirja-painosta, wuonna 1844. 3-1/2 a. 8. + +1844. 43. N:o 1. _Neljä Wirren Koetusta_ Jak. Juteinilda. Wiipurissa-- + 1844. Usko Jumalaan. Julkinen Jumalan kiitos, elli _Leksi_ + Te Deum laudamus. Kirkko-tarha elli kalmisto. Armon owi.-- + N:o 2. _Wiisi Laulun Laitosta_ J. J--da----1844. Laulu + Suomelle (Endinen aika). Laulu Suomessa (Arwon mekin + ansaitsemme). Menestys Suomessa (Kyllä on Suomessa luminen + luondo). Laulu elämän nautinnosta (Luonnon suuren + lapsukaiset). Tanssi laulu (Miesten, naisten merkillisten).-- + N:o 3. _Hengen Herätyksiä_. Jak. Juteini. Wiipurissa,---- + 1844. Huokaus. Katumus-wirsi. Murhe ja lohdutus. Sairaan + wirsi. Kuolemattomuus.--N:o 4 Jak. Juteinin _Pieniä + Piirroksia. Wiipurissa.----1844. Piirroksia Kirkon Asioissa + (nk. Kirkolle. Saarna-tölkille. Alttarille. J.n.e.). Hauta + Piirroksia.--N:o 5. _Wakaifia Wärsyn Päitä_ Jak. Juteinilda. + Wiipurissa.----1844.--N:o 6. _Leikillisiä Wärsyn Päitä_ Jak. + Juteinilda.---1844.--N:o 7. _Kaksi Wakaista Runoa_. Jak. + Juteini. Wiipurissa.----1844. Mainio teurastamisesta. + Kerju-poika.--N:o 8. _Kaksi Leikillistä Runoa_. Jak. + Juteini.----1844. Wilu-taudista. Wiinan syndy.--N:o 9. + _Wakaisia Runon Päitä_. Jak. Juteini.----1844. (Esim. »Joka + järwi jäätä wailla»).--N:o 10. _Leikillisiä Runon Päitä_. + Jak. Juteini.----1844.--N:o 11. Jak. Juteinin _Hupauksia_. + Wiipurissa----1844.--N:o 12. Jak. Juteinin _omatekoisia + Sanan-Laskuja_. Wiipurissa----1844. Ensimmäinen----kolmas + lai.--N:o 13. _Pieniä Runoja_. Jak. Juteinin Kirjoista. + Wiipurissa.--1844. Lääkitykset. Ensimmäinen rikos. Waroitus + Matka miehistä, Jäniksen walitus sykfyllä. Hewoisen huokaus + Luojalle. Kysymys. Kannustajat.--N:o 14. _Huwitus-Lauluja_. + Jak. Juteini. Wiipurissa.----1844, Työ ja ilolaulu. Mies. + Isän ja pojan laulu. Elämä. Suosio.--N:o 15. _Rakkauden + Lauluja_. Jak. Juteini. Wiipurissa----1844. Laulu + Rakkaudesta. Naiman neuwo. Naima-laulu. Pojan laulu + tytöllensä. Vanhan pijan laulu.--N:o 16. _JuomaLauluja_. + Jak. Juteini. Wiipurissa.----1844. Maljan juomingi. Saksan + wiinasta ja kaljasta. Laulu syötäissä ja juotaissa. + Juoma-laulu. Kesti-laulu.--N:o 17. _Muutama ajatus_ Jak. + Juteinin _Tutkinnon Aineista_. Wiipurissa----1844.--N:o 18. + _Seka-Sanomia_, Joita on kokoillut Jak. Juteini. Wiipurissa. + ----1844.--N:o 19. _Sydämen Sulatuksia Ihmiselle_. Jak. + Juteini. Wiipurissa.----1844. Kehoitus armahtamaan + kanssa-luotuja. Ihmisen arwo. Luotuen arwo. Linnun pesä.-- + N:o 20. _Kissan Poika_. Heikommatkin hengiwäiset, epä-pienet + eläwäiset owat Herran heimolaiset, Luojan suuren sukulaiset + armon kautta kaswaneina. Jak. Juteini. Wiipurissa.----1844.-- + N:o 21. _Markkinat_. Tullen, mennen tiedä ties, ostain, + myyden ole mies. Tiedä ties, ole mies. Jak. Juteini. + Wiipurissa.----1844.--N:o 22. _Mainioita Suomessa_. Jak. + Juteini. Wiipurissa.----1844.--Suomen Puku. Wiipurin pamaus + 1495. Nuija-Sota Suomesssa 1597. Kukin 1/2 a. 8. + +1856. 44. _Jak. Juteinin Kirjoja_. Ensimmäinen Osa. Tällä teoksella + alkaa Juteinin koottujen teosten sarja, jonka J. itse + painattamista varten oli järjestänyt, mutta hänen poikansa + hänen kuolemansa jälkeen painoon saattanut, Sen nimi oli: + _Kandeleen Kaksoiset_ elli _Laulu ja Runo-Kokous_. Jak. + Juteini. Wiipurissa. J. Alfthanin Kirja-painosta, wuonna + 1856. 9 a. 8. + +1856. 45. _Jak. Juteinin Kirjoja_. Toinen Osa. _Leikki-Lauluja_ ja + _Pila-Puheita_. Jak. Juteini. Wiipurissa. J. Alfthanin + Kirja-painosta, wuonna 1856 8 a. 8. + +1856. 46. _Jak. Juteinin Kirjoja_. Kolmas Osa. _Runo-Wihko_. Jak. + Juteini Wiipurissa. J. Alfthanin Kirja-painosta, wuonna 1856. + 8-1/4 a. 8. + +1857. 47. _Jak. Juteinin Kirjoja_. Neljäs Osa. _Jak. Juteinin + Huwitus-Kirja_. Wiipurissa. J. Alfthanin Kirja-painosta, + wuonna 1857. _Nimi-päivä. Jutelma Hywästä elämästä Howissa. + Wiisauden Waellus Maan päällä. Perhe-kunda. Pila-kirjoitus + Epä-luuloista Kolmessa Jaossa. Matkalaiset. Pila Pahoista + Hengistä_ Kolmessa Kanssa-puheessa.----Toistain tehty. + _Lisäys_ (sisältää useita runoja sekä:) _Runon aineita ja + Pari sanaa suomeksi_ 1844. Vastoin tavallisuutta on tässä + vihkossa myös lopussa lueteltu »_Paino-wirheitä_». + 10-1/4 a. 8. + +1857. 48. _Jak. Juteinin Kirjoja_. Wiides Osa. _Kirja Wakaisissa + Aineissa_ ja _Piirroksia_. Jak. Juteini. Wiipurissa. + J. Alfthanin Kirja-painosta, wuonna 1857. _Tutkinnon Aineita. + Erhetyksen Waikutus_, elli _Lapsen Murha. Tutkindo Uskon + Tundo-merkistä. Tutkindo Kuolevaisuudesta. Kehoitus + armahtamaan kanssa-luotuja. Tuomarin sanat kansakunnalle + Oikeuden istundoa aljettaissa y.m.. 7-1/4 a. 8. + +1858. 49. _Jak. Juteinin Kirjoja_. Kuudes Osa. _Kynä-Kokeita_ ja + _Kirja-Kokous_. Jak. Juteini. Wiipurissa. J. Alfthanin + Kirja-painosta, wuonna 1858. _Wirsiä. Sangari Sionissa. + Lasten Kirja. Lyhyt Neuwo Lapsen Opettajalle. Neuwo-Kirja_, + jossa on _Lyhykäinen johdatus Tapain siiwollisuuteen_. + Wanhasta parannettu. _Puhe Lapsen Kaswatuksesta. Muutama + tutkinnon aine lapsen kaswatuksessa. Opettajan alku-sanat + lapsille koulusta. Opettajan sanat kuritusta tarwittaissa. + 10-3/8 a. 8. + +1858. 50. _Jak. Juteinin Kirjoja_. Seitsemäs Osa. _Ajatuksia_ ja + _Hupailemia_. Jak. Juteini. Wiipurissa. J. Alfthanin + Kirja-painosta, wuonna 1858. 10-3/8 a. 8. + +1858. 51. _Jak. Juteinin Kirjoja_. Kahdeksas Osa. _Ajatuksen Alkeita_ + ja _Runon Tähteitä_. Jak. Juteini. Wiipurissa. J. Alfthanin + Kirja-painosta, wuonna 1858. 7-1/2 a. 8. + +1858. 52. _Jak. Juteinin Kirjoja_. Yhdeksäs ja wiimeinen Osa. _Tarina + ja Kummitus-Kirja. Suomalaisten Walittuja Sanan Laskuja_. + Jak. Juteini. Wiipurissa. J. Alfthanin Kirja-painosta, wuonna + 1858. 8-3/4 a. 8. + +Jak. Juteinin Kirjoja yhteen sidottuina, joko kahteen nidokseen tai +kolmeen: 80-1/2 a. 8. Elmgren'in muk. 79 a. + + +Valikoimia Juteinin runoista ovat julkaisseet: + +T.K. Forstén. _Juteinin eläinsuojelusta_ koskevia. + +V(uoritsal)o. _Valikoima Jaakko Juteinin Runoja_. Kuuluu sarjaan: +Humoristinen Kirjasto II. Helsingin Kustannusosakeyhtiö 1907. +2-1/2 a. 8. Useita J:n »pilakirjoituksia» on siihen painatettu. + + +Pseudojuteinilaisen kirjasen on »Suomen Raittiuden seura» kustantanut. +Kirjan kieltä tarkastaissa sen helposti huomaa »purjehtivan väärällä +lipulla». Kirjan nimilehti kuuluu: »_Eikö tämä ole kekäle, joka tulesta +temmattu on_,» Sakarias 3:2. Ruotsinkielestä suomentanut _J. Juteini_. +Turussa, Turun Kirjapainon Osakeyhtiö, 1883. Suomen Raittiuden Seuran +kustantama, 63 siv. l. siis: 4 a. 12. + + +Muutamat laulukirjat, kuten Hannikaisen »Sirkkunen» ja »Valistuksen +Laulukirja» ovat lainanneet moniaan kauneimpia Juteinin lauluista ja +näihin lukeneet ja hänen sepittämäkseen merkinneet laulun Kotomaamme, +joka alkaa sanoilla: Täällä pohjantähden alla». Niin kaunis ja +muotovalmis kuin tuo laulu onkin, ei se kuitenkaan ole Juteinin +teoksista tavattavissa.--Joistakin vakavista julkaisuista olen myöskin +tavannut Juteinin erinäisiä runoja, kuten »Jäniksen walitus syksyllä» +sekä eräästä pornografisesta pääsiäispilalehdestä »Huliwilin» ja +»Juomalaulun». + + +B.) JUTEINIA KÄSITTELEVÄÄ KIRJALLISUUTTA: + +_Biografisessa Nimikirjassa_ oleva J. K(rohn'i)n kirjotus. + +_Valvojassa_ 1891. »Jaakko Juteini». Kirjoittanut Julius Krohn. Sivv. +259-277. Sama kirjotus on osiksi toisin järjestettynä teoksessa + +_Suomalaisen Kirjallisuuden Vaiheet_. Kuvaeli Julius Krohn. +Helsingissä, Suomal. Kirjall. Seuran Kirjapainon Osakeyhtiö, 1897. + +Vielä kolmannen kerran on sama kirjotus, hajalle sirotellut kohdat ja +joku muukin poisjättämällä, painettu suurteokseen + +_Oma Maa_, Tietokirja Suomen Kodeille III Nidos. Kesäkuun 20 päivän +kirjotus. Sivv. 662-671. Porvoossa. Werner Söderström Osakeyhtiö. 1908. + +_Jaakko Juteini Kirjailijana_. Kirjottanut Kuuno A. Talvioja. +Heinolassa. A.G. Wäänäsen Kirjapainossa 1910. + +_Valvojassa_ 1913. »Juteinia Etsimässä». Kirjoittanut Kuuno A. +Talvioja. + +_Valvojan_ helmik. vihossa 1913 siv. 150 on E.N. Setälän kirjotus +Juteinin kuvasta. + +»_Aika_», 1913. A.V. Koskimiehen kirjotus »Jaakko Juteinin kuva». + +_Toukokuun 12 p. 1881_. »Suomalaisuuden ensimmäinen heräys». +J. K(rohn). + +_Kymölä_. Kymölän Seminaarin Opettajain Albumi. I. Sortavalassa 1881. +Sisältää myös kirjotuksen: »Jaakko Juteini». K. R(aitio). + +_Litteraturblad_ för Allmän Medborgerlig Bildning, Sjette Årgången. +1852. »Några drag ur Finska litteraturens historia, af A. A(hlqvist). +Föredrag, hållet i akad. Läseföreningen den 22 okt. 1852.» + +_Litteraturblad_ j.n.e. vuosik. 1856-58. Sisältää arvosteluja »Jak. +Juteinin Kirjoista». + +_Kallavesi_. 1846. Arvostelu: »Inhemsk litteratur». + +_Oppikirja Suomalaisen Kirjallisuuden Historiassa_. Kirjoittanut B.F. +Godenhjelm. Helsingissä 1887. + +Luettelo enimmistä Juteinin teoksista on myös S.G. _Elmgren'in +kirjallisuuden historiassa_. + +_Luettelo Suomeksi Präntätyistä Kirjoista_. F.W. Pipping. 1857. + +Muut varsin lyhyet esitykset Juteinista sekä pelkät hänen nimensä +mainitsemiset monen monessa teoksessa (n.k. E.N. Setälän, K. Raition, +Eino Leinon, J.J. Meyer'in, O.A. Kallion, V. Tarkiaisen y.m. m.) +sivuutamme tässä. + +_Suomi_. Kirjoituksia isän-maallisista aineista. 1863. Sisältää myös +Juteinista moniaita tietoja sivv. 223-249 kirjekokoelmassa »_Bref_ +ifrån _Gustaf Renvall_ till _Rasmus Rask_, åren 1818-1819.» Meddelade af +R.A. Renvall. + +Wiborgs Stads Historia. J.W. Ruuth. Tietää myös moniaita asioita +Juteinista. Mutta siinä tavattava tieto, että Schröder'in runojen +rinnalla olisi »Kanavassa» vuosina 1845-1847 tavattavissa Juteinin +runoja, on luullakseni »tuulesta temmattu». + + +C.) Kirjallisuutta, jota Juteini todistettavasti on käyttänyt, paitsi +luonnollisesti G. Renvall'in, R. von Becker'in y.m., julkaisemaa sekä +Lönnrot'in Juteinin miehuuden aikana toimittamaa: + +Finnland und Seine Bewohner. Friedr. Rühs. 1809. Arvidsson'in suorittama +ruotsalainen käännös tästä Rühs'in teoksesta, jota hän Suomea koskevana +historiana korjasi sekä paljon laajensi ja jonka hän painatti v. 1827. + +G.A. Bürgers sämmtliche Werke. I-IV osaa. + +Jean Paul's sämmtliehe Werke. 1-XXXIII osaa. + + + + +LIITTEITÄ. + + + +»Anteckningar»-kirjan juttua Viipurin Kämneri +oikeudessa koskevia asiakirjoja: + + +»Vid Kämner Rättens i Wiborg session (År 1827 den 16 Januarii) voro +närvarande: Ordförande Justitiae Rådmannen A. Stråhlman, handlanden +Nicolaj Seliwerotoff och Guld och Silfver arbetaren Eric Stormgren. (Ja +tietysti sitten samat pitkin vuotta, kosk'ei muissa pöytäkirjoissa enää +mainita oik:n jäseniä). + + +Den 13 Sept. 1827. + + 6 §. + +Stadsfiskalen J.A. Krogerus ingaf härå till K:r R(ätte)n följande af +Högloft. Kejserl. procurators Embetet i finland till Stadsfiscalen +aflåtne + + Memorial--Jns. + +(Sama, joka tässä myöhemmin seuraa). + +anhöll att K.R. ville utsätta »Termin» till företagande af det mål---- +han ämnade mot Judén och Cedervaller utföra, i anl. hvaraf + + _Beslöts_: + +Aktor Krogerus äger till den 18:de dennes kl. X f.m. i förberördt +afseende till denne Rätt uppkalla J. & C. + + +Den 18 September. + + § 10. + +Uppå anmälan af Stadfiscalen J.A. Krogerus och uti öfvervaro af +Magistrats Secreteraren Hr. Jacob Judén samt Boktryckaren Hr Anders +Cedervaller företog K:r R:n nu till åtgärd det af Stadsfiscalen vid +sammanträdet den 13:de dennes § 6 anhängigt gjorde mål om ansvars +påstående emot------och enär nu protokollet för sedn. sammanträdet +uppläst blifvit, samt H:r Secreterarn Judén blifvit anmant att lemna +dess förklaring öfver de i Höglofl. Kejserl. proeurators Embetets +Memorial anmärkte punkter, erkände H:r secreterarn sig vara författare +till ifrågavarande Skrift, men emedan de emot den samme gjorde +anmärkningar vore af den beskaffenheten och den vigt att de erfordrade +ett moget öfverläggande, så anhöll H:r secreterarn att skrifteligen få +bemöta dem och att det Exemplar af skriften hvilket Höglofl. Kejserl. +procurators Embetet genom actor tillställt K:r R(ätte)n honom till +hjelpreda vid förklaringen måtte lemnas. + +H:r Boktryckarn Cedervaller tillkännagaf härå uppå gifven anledning att +han från dess Boktryckerie utgifvit alla de skrifter H:r secreterarn +Judén författat, och att denne vid hvarje förefallande tillfälle +tilllagt Cedervaller hvilken bok borde undergå Censur eller ej; enär +H:r secreterarn till trycket lemnat ifrågavarande skrift, har han +försäkrat att den ej innehöll sådane ämnen som voro underkastade +Censur, samt lofvat ansvara för alla de följder som möjligen kunde +drabba Cedervaller, hvilken så mycket mindre genomläst manuseriptet som +han af Titeln Anteckningar af Tankar i Varianta ämnen alldrig kunnat +ana att den skulle innehålla religieusa ämnen, i anledning af hvilket +allt Cedervaller anhöll att njuta sin oskuld till godo. Sedan Hr +Magistrats Secreterarn erkänt det han lofvat Hr Boktryckarn C. att vara +ansvarig icke för följderna men för alla de böter som kunde drabba +honom för ifrågavarande skrifts utgifvande, samt för öfrigt återhemtat +sitt förra, tillsades V:de afträda, emedan i R:n + + _Beflöts_: + +K:r R:n finner skäligt bifalla till H:r secreterarn Judéns gjorda +anhållan att skrifteligen få bemöta de emot meranämnde dess skrift +gjorda anmärkningar och i grund deraf väckte ansvars påståenden och +skall H:r secreterarn i anledning deraf varda försedd med utdrag af +protocollet, i följe hvaraf med målets vidare handläggning uppskjutes +till den 25 dennes kl. X. f.m. då H:r secreterarn vid vite af 20 D.s.m. +äger inlemna den äskade förklaringen och vid samma vite återlemna det +K:r R:n inhändigade Exemplar af oftanämde skrift, hvilket nu till honom +utlemnas. afs. å ink.-- + + +Den 25:te September 1827. + + § 2. + +Enär K:n R:n till vidare åtgärd företog det från sammanträdet den 18:de +dennes § 10 härtill uppskjutne mål angående det ansvarspåstående +hvilket stadsfiscalen J.A. Krogerus väckt emot Magistrats secreterarn +H:r Jacob Judén att hafva författat samt B:n H:r A:s C:r att genom +trycket hafva utgifvit en bok under titel Ant. a. t. i V. Ä. som ibland +annat innehåller åtskilligt rörande Religion och salighetsläran, +framställt på ett sätt som ej öfverensstämmer med den Tro hvartill +församlingen i vårt land sig bekänner; infunno sig härvid ej mindre +actor Krogerus än tilltalte Judén och Cedervaller, af hvilka den förre +till Rätten ingaf det honom till hjelpreda vid förklaringen lemnade +Exemplar af ifrågavarande arbete, jemte ett så lydande Dict.-- + +Jns (Dictamen till Protocollet!) + +efter hvilkets uppläsande Actor Krogerus anhöll att detsamma erhålla +till påögnande, emedan han i anseende till dess vidlyftighet nu ej vore +i tillfälle att gjöra (!) de påståenden hvartill han kunde äga fog, +hvarå Vederbörande afträdde, emedan i Rätten + + _Beslöts_: + +Handläggningen uppskjutes till den 2:dra instundande October. Aktor får +Judéns förklaring mot att vid 20 D.s.m. vite återlemna den samt bör då +»gjöra» sina slutpåståenden. + + +Kämner Rätten den 25 Sept. 1827. + + 2 §. + +Dictamen till Protocollet. + +Till bemötande och upplysande af de, enligt Högvällofliga Prokurators +Embetets förordnande, utaf Herr Stads Fiscalen Adolph Julius Krogerus +vid Loflige Kämner Rätten såsom anklagelse-punkter emot mig anmärkta +ställen uti det af mig ifrån trycket utgifna lilla arbete under +rubrique: Anteckningar af Tankar uti warianta Ämnen, liksom vore de +stridande emot den Christna Lärans grundsatser och dogmer, får jag +ödmjukast anföra följande: + +Något som strider emot vår Trosbekännelse och den rena Evangeliska +Läran eller dess höga anda, tror jag mig aldrig hafva skrifvit, så +mycket mindre, som sådant högeligen skulle strida emot min egen +öfvertygelse derom. Jag har endast antecknat flygtiga tankar, mäst uti +Moralfilosofie, utan att deri vela yttra någon stridighet emot den +sanna Religionen, som endast af oförnuftet antastas och Satan sjelf +röjde dumhet och högmods anda, då han gaf sig i strid med en högre +Makt. Uppenb. B. 12 v. 7. + +Jag har icke velat yttra någon Religionsstridighet, och finnes uti +någon af mina många smärre skrifter något blott till utseende af denna +beskaffenhet, så återkallar jag det högtidligen, och öfverlemnar allt +till en alfvarlig vederläggning. Jag hoppas, att ett uppriktigt sinne +för misstag icke skall stemplas med brottslighet; ty äfven en god åker +kan växa ogräs. Jag har aldrig förklenat det vördnadsvärda uti den +allmänna öfvertygelsen, jag har endast sökt antasta och efter min +förmåga förebygga missbruk och missförstånd, beifra de oriktiga och +skadliga begrepp, som fördomen fattat, för att såmedelst afvända den +oförnuftiga säkerheten vid utöfvandet af laster. + +Förseelse i handlingen kan möjligen finna sin ursäkt uti den menskliga +svagheten. Men att söka försvar för denna svaghet, gör förseelsen +oförlåtlig, som derigenom får utseende af uppsåtlighet och försvagar +principen om det rätta, hvilket dock alltid bör vara vårt rättesnöre, +vårt oryggliga syftemål, om ock förmågan dervid skulle vara bristande; +ty det är redan en grad i fullkomlighet, att åtminstone i princip +erkänna det rätta och sanna. Att söka utvägar till afvikelse derifrån, +är vanhedrande och öppnar banan för lasterna,----och endast egen +vinning kan då afhålla eller påskynda brottsligheten. + +Ledd af uppriktighet och god afsigt vid författandet af den +öfverklagade Brochuren, tror jag mig nu kunna upplösa all den förmenta +tvetydighet, som blifvit tillagd de till anklagelse deri anmärkta +ställen. Sålunda, då jag pag. 21 talar om offer, som de första Christne +icke kunde förgäta och som vid Christi ankomst hos Judarne mycket +missbrukades, hvilket med uttrycket: _welat muta rättfärdigheten_ +åsyftas, menar jag med offrande det materiela och onyttiga, ja +skadliga, som Christus sjelf ville afskaffa, och hvaremot han äfven i +Templet ifrade. Och sedan Frelsaren uppfyllt sin höga bestämmelse samt +uppoffrat sig för menskligheten ansågo, åtminstone efter benämning i +Bibeln, desse Christne detta uppoffrande äfven för offer under +allegorie af _Påskalamb_, hvilket var ett offerdjur, och troligen +förstodo de fleste af dem således ännu icke hemligheten och höjden af +Försoningsverket. Sålunda liknades ju Christi död vid offer, och detta +har jag kallat _offrets allegorie_. + +Menniskorna hafva redan i hedendomen, i de äldre tidehvarven medelst +offrande sökt förebygga brottets följder och ansågo offret för en +försoning. Derpå har jag syftat med uttrycket: _den förmenta +försoningen genom offerblod_, och detta var icke ovanligt ännu vid +Frelsarens ankomst. Se der det hvad jag menat; men icke har jag +framställt Christi förtjenst såsom en missförstådd allegorie, utan sökt +skilja en missförstådd allegorie ifrån Christi förtjenst. + +För öfrigt torde hela afhandlingen, der dessa utlåtelser förefalla, +bära vittne om sitt rena syftemål, ehuru ideerna genom ord här och der +kunnat blifva mörkt och på ett mindre vanligt sätt framställde efter +den bildning jag till en stor del mig sjelf förvärfvat. Jag har vid +lediga stunder anställt forskningar uti hvarjehanda ämnen. Har jag uti +allt icke kunnat hinna till klarhet, må sådant uti upplysningens och +tolerancens tidehvarf, för en god afsigt, hellre ursäktas än hårdt +bedömmas. + +Hvad å pag. 37 uti en, om jag så må kalla det, half filosofisk +afhandling _om synders förlåtelse_ anföres om den moraliska +sinnesförfattningen, så bestrides dermed ingalunda Christi förtjenst. +Deraf hade hellre bordt slutas till sådan mening: att sålänge menniskan +är förhärdad i synden och föraktar Christi lärdomar, så länge kan hon +icke anses vara Frelsaren tillgifven, icke kunna tillräkna sig Guds +välbehag, emedan en slik princip vore likaså försmädlig emot Gud som +vådlig för menskligheten. Christus anmanade alltid menniskan till +bättring och ödmjukhet. Förlåtelsen för Christi skull, som jag icke har +afhandlat, är en skänk ifrån höjden, öfverstigande förnuft och +filosofie. Men, för att bestyrka mitt påstående om den nödvändiga +sinnesförändringen till bättring, får jag här åberopa Aposteln Pauli +ord uti Ebr: 10:26: rörande vådligheten för förhärdade syndare: _0m vi +sjelfviljande syndom, sedan vi förstått hafve sanningen, då står oss +intet offer igen för synden_. + +Uti nyssnämnde afhandling hade ock noten å pag. 40 kunnat anmärkas till +anklagelse, emedan jag der anfört att Guds allvetenhet är för hög, att +af oss afgörande bedömmas. Svaret derå skulle blifvit: att jag +derigenom ingalunda velat förnärma Guds allvetenhet, utan endast hyst +misstanka till menniskans förmåga, att kunna omfatta denna hans höga +egenskap; ty att tro sig veta hvad Gud vet, är vanvett, emedan +menniskan i sådant fall borde vara åtminstone Guds vederlike i +vetandet. + +Ytterligare å pag. 45, hvad som angår _tro_ i religieust hänseende, +menar jag tro hos alla folkslag, utan afseende å någon viss Religion +eller Sect, och kallar den endast derföre religieus, emedan hvarje folk +har tro om Gud, och Gud visserligen är huvudmålet uti all Religion. Och +är deras tro uppriktig i anseende till det högsta Väsendet, så måste +den bestå uti själens innerliga tillgifvenhet och förtröstande vördnad +för detta Väsende, uti en lefvande visshet om hans välbehag till den +förbättrade, dygdiga menniskan. Första början till afhandlingen om tro +ger ju redan tillkänna, att jag menat tro i allmänhet, då jag säger: +_Få ord finnas i menniskornas språk af mera vigt, och likväl af mera +varierande betydelse än tro_. Deremot den sanna tro, som Christendomen +förutsätter, och som är högre än den blott historiska, har jag varit +för svag att med ord beskrifva, och torde endast med känslan kunna +omfattas. Jag anser derföre för obilligt, att ställas till ansvar äfven +för det jag icke vidrört. + +Slutligen, och hvad som beträffar anförandet å pag. 54 och vidare +framåt uti _Betraktelsen om Fritänkeri_, finnes deri den Christna +Religions Läran visserligen icke åsyftad. Denna uppsatts är en +filosofisk afhandling, skrifven allenast för att söka beslå alla tiders +fritänkare, eller för att åtminstone leda deras håg till dygden, ju +renare ju bättre, utan inverkan af all egennytta, som de då böra +åsidosätta, om ock vissheten om ett lif efter detta, i anseende till +deras vankelmod i bevisningen, för dem ej vore absolut. Hvaremot +bevekelsegrunden til det goda uti den Christna Religionen, som jag icke +afhandlat, är af den högre beskaffenhet, att den i det sublima öfvergår +begreppet om dygd, och genom Christus förenar menniskan med Gud, då +moral-principen icke mera beror hvarken af egennytta eller icke +egennytta, utan det goda i handlingen blir en följd af den rena +tillgifvenheten för himmelens och jordens Beherskare, då ock vissheten +om salighet är ådagalagd genom tro och kärlek till Christus, äfvensom +tro och kärlek utgöra grunden för all Christlig dygd; ty utan kärlek +finnes ingen dygd, och utan en dygdig sinnesförfattning ingen kärlek +till Gud och hans Utkorade. + +Uti omförmälde afhandling har jag icke velat lära någon Christen hvad +han tro skall, än mindre förleda honom uti en så grannlaga punkt; jag +har endast för en fritänkare sökt stänga fräckhetens och lastens bana, +dit han genom vacklande grundsatser lätteligen kan störta, om ej helst +dygden skall afhålla honom ifrån förderfvet. Om han i sin blindhet icke +kan begagna Christendomenss ljus, är dygden honom dock en ledare genom +lifvets chaos, intill dess hans ögon förr eller senare öppnas. Detta +öde voro forntidens Filosofer underkastade, innan den Evangeliska +Lärans värmande ljusning antändes. Der jag å pag. 54 säger: _Den som är +upplifvad af välviljan, så att han äfven utan belöning kan utöfva det +goda, hans själ sväfvar öfver sinnlighetens inskränkta synkrets_ m.m.: +bör det ingalunda så tagas, som kunde menniskan genom sin dygd sätta +sig öfver gudomligheten eller förakta Christi förtjenst; derigenom +bleve ju förhållandet upp och nedvändt; genom slikt oförnuft skulle ju +äfven dygden förlora sitt värde och menniskans högmod likna Satans vid +dess affall. Dygden gör menniskan endast mera förädlad, mera +älskansvärd, och liksom qualificerad till sin bestämmelse. + +Genom föregående korta och enfalldiga commentarier torde det vara +utredt, att jag uti de angifne punkterne af mitt lilla arbete +beklagligen blifvit missförstådd, och att de ingenting irrlärigt eller +anstötligt innehålla, ehuru de såsom ryckta utur sitt sammanhang +derigenom fått ett svårare utseende, hvaremot jag ser mig föranlåten +åberopa 5 § uti Kongl: Förordningen af den 26 april 1774, angående +Skrif- och Tryckfriheten, der det heter:------_må ingen utom dess +bokstafliga innehåll på något sätt draga eller förtyda, utan bör alt +hvad deremot icke klarligen strider anses lofgifvit att skrifva och +trycka_. Anhållande fördenskull jag, att varda frikänd från klagomålet, +rörande bokens innehåll i religieust hänseende. I sammanhang hvarmed +ock frågan om dess censur af sig sjelf förfaller, emedan den egentligen +afhandlar icke den delen af vår Religion, som angår Läran och våra +Christendoms Stycken, utan moralen i allmänhet, och företrädesvis den +Christna, som förädlad, byggd på välvilja och kärlek, lyser klart +framför alla andra systemer deri. Detta har jag nogsamt uttydt pag. 12: +Om grundsatser i moral-filosofien. Och den varma tillgifvenhet, hvarmed +jag alltid omfattat denna sköna moral, som jag tror hafva riktat min +sinnesstämning, så att jag vågar åberopa all min vidsträckta bekantskap +å många orter i landet, att vitsorda om min i menskligt hänseende +klanderfria vandel och de grundsatser jag beföljt t.e: under de många +år jag befattat mig med barna-undervisning,----denna varma +tillgifvenhet säger jag, har ock förledt mig, att till upphöjande af +den filosofiska moralen uti mina forskningar understödja densamma genom +den Christna, hvarigenom jag kunnat gifva anledning att bli +missförstådd. Finnes jag sålunda felaktig, så äger jag tröst endast uti +uppsåtets renhet; ty jag önskar menniskans förädling och fullkomnande +redan här i lifvet, för att sålunda förberedas till delaktighet uti +Frelsarens förtjenst. + +Då Gud begåfvade med förmåga, att kunna inse skilnaden emellan godt och +ondt, rätt och orätt, gaf han henne jemväl viljans frihet, för att +fullkomna sin moraliska skapelse på jorden. Det beror nu af menniskan, +att söka antingen sin vidare utbildning eller sitt förderf; ty det +moraliska värdet här i lifvet kan icke skapas, det måste utvecklas. Att +likväl, utan välvilja och kärlek, ja, uti ett lastfullt tillstånd +trakta efter njutning och salighet, är ej öfverensstämmande med den +plan Gud oss förelagt, i det han ställt dygden i förvandtskap med +sällheten, emedan det annars kunnat vara för honom en stor lätthet, att +göra menniskan genast till en himmelens innevånare. + +För öfrigt är bokens innehåll bestående af varianta ämnen, uti korta +afhandlingar, i hvilket fall jag ansett censuren öfverflödig, emedan +skrifter af dylik beskaffenhet sällan finnas dertill befordrade, ehuru +de ganska ofta angå theologiska och religieusa ämnen, liksom mitt +ifrågavarande obetydliga arbete, deri jag väl här och der anfört de +dyra benämningar Gud, Christus och Religion, som annars kunna ofta +förefalla uti den måst profana skrift, men ingalunda motsägande vidrört +de gällande dogmerna, än mindre förnedrat mig till ovärdigheten af +blasfemie. Jag är hvarken atheist eller Religions föraktare, men jag är +ock ingen blind anhängare af andras meningar. Det heter uti 1 Thess: 5: +21: _Pröfver allting, och behåller det godt är_. + +Boken, som sedan blifvit så mycket missförstådd, och derigenom än +framdeles kunde gifva anledning till förargelse, ehuru jag å sista +sidan, vid rättelserna, icke otydligen gifvit tillkänna, att mistag +deri varit möjliga, vill jag icke begära fri ifrån sequestern, som alla +redan blifvit verkställd, åtminstone icke annorlunda, än med det +förbehåll, att denna förklaring jemväl tryckes och, till undvikande af +vidare missförstånd, hvarje exemplar af boken bifogas; ty jag älskar +ordning, lugn och sämja så i enskilt som allmänt afseende. Men jag +lemnar sådant till vederbörandes godtfinnande och anhåller endast om +mitt befriande ifrån allt vidare åtal, och att jemväl Boktryckaren Herr +Anders Cederwaller i följd deraf ej måtte något till last räknas, +emedan jag, ehuru sjelf utan afsigt och den ringaste aning derom, +allena varit upphof till all den obehaglighet, som genom det utgifna +arbetet blifvit väckt, och hvars innehåll han icke tilltrott sig att +granska och bedömma, utan rättade sig, som vanligt vid utgifvandet af +mina öfriga arbeten, mäst på finska språket, det han icke känner, efter +min utsago derom, så i anseende till ämnen som deras utförande. Det +skulle smärta mig att vara en orsak till hans ofärd, liksom det redan +smärtar mig, att genom det anspråkslösa arbetet hafva vållat så mycket +besvär för många värdiga Män uti deras Embets befattning; men hvilket +jag, under min krossade sinnesstämning, föresatt mig att framdeles +undvika medelst undvikande af ett vådligt författare-nöje, som dessutom +vid ganska trägna tjenstegöromål, dem jag icke försummat, genom +långvarighet redan skadat min helsa och sånär förvandlat mina ögon till +blindfenster. + Jac. Judén. + + +Den 2:dra October 1827. + + 1 §. + +Med föranledande af denne Rätts den 25:te sistlidne September § 2 +fattade Beslut uti det af Stadsfiskalen J.A. Krogerus emot Magistrats +Secreterarn H:r J. Judén och Boktryckarn H:r Anders Cederwaller +anhängigt gjorde mål, emot den förre att hafva författat och emot den +sednare att genom trycket hafva utgifvit en bok under Titel +»Anteckningar af tankar i Varianta ämnen», som ibland annat innehåller +åtskilligt rörande Religion och Salighets Läran framställt på ett sätt +som icke öfverensstämmer med den Tro hvartill församlingen i Vårt Land +sig bekänner, företog K:r R:n nu sagde mål till vidare handläggning uti +öfvervaro af ej mindre Actor Krogerus, än tilltalte Judén och +Cederwaller; och återlemnade nu Krogerus den honom till påögnande +lemnade förklaringen, jemte det han å Boktryckaren Anders Cederwaller +yrkade ansvar för det han utan vederbörande Consistorii granskning +genom trycket utgifvit ifrågavarande skrift hvilken onekligen rörde +religieusa ämnen, men öfverlemnade den öfriga delen af målet till +Domstohlens bepröfvande. Sedan de tilltalte återhemtat sitt förra, och +ej vidare tillades, afträdde vederbörande, emedan i Rätten öfverlades +till följande + + Utslag: + +Förevarande mål har K:r R:n under öfvervägande tagit, och funnit att de +af författarn till ifrågavarande skrift H:r Magistrats Secreterarn J. +Judén pag. 21 och 37 yttrade åsigter och nyttjade uttryck rörande Läran +om Christi förtjenst äro så mörkt framställde och så litet +öfverensstämmande med den i Vår heliga skrift grundade och i våra +symboliska böcker af vår kyrka antagna Lära, att Hr Magistrats +Secreterarn sjelf i dess aflemnade förklaring ej kunnat nöjagtigt +utreda dem, utan nödsakats tillstå att han »som mäst förtackade sin +bildning sig sjelf, icke kunnat hinna till klarhet uti allt» hvarigenom +han således sina misstag sjelf erkänner. Vidare har Hr Magistrats +Secreterarn pag. 45 framställt sina tankar om tro i religieust +hänseende på ett med de af vår församling antagna Lärobegrepp stridande +sätt, och har icke genom genom det i sin förklaring uppställda +påstående att mena tro hos alla folkslag, kunnat ursägta sig, då +Christna Religionen af en stor del af folkslag bekännes, i synnerhet af +dem för hvilka boken i hänsigt till Localen och språket måste vara +skrifven, och deras tro nödvändigt under denna allmänna Definitionen om +religieus tro med inneslutes. Sluteligen äro de pag. 54 uppställda +satser om vårt förestående öde i evigheten, om ock som Hr Magistrats +Secreterarn förklarar sig, blott philosophiska, ändock genom deras +framställning stridande emot Christendomen och Vår Kyrkas Lära. Då +således Hr Magistrats Secreterarn Judén i detta arbete icke endast +antecknat flygtiga tankar i moralphilosophien, utan å flera ställen +inlåtit sig i betraktelser om religieusa ämnen, och framställt dessa på +ett sätt som icke är öfverensstämmande med Vår församlings Lärobegrepp, +fördenskull pröfver K:r R:n oagtadt Magistrats Secreterarn Judén +högtidligen återkallat allt hvarigenom någon Religions stridighet +uppkomma kan, då denna återkallelse ej utplånar brottsligheten, som +derigenom blifvit begången att han oftanämde Skrift genom trycket +utgifvit, skäligt, fälla honom Hr Magistrats Secreterarn Judén att +jemlikt 1 § af Kongl. Tryckfrihetsförordningen af den 26 Aprill 1774. +böta 300 D.S.M. eller 144. Rub. S:r, till treskiftes, deraf 2 delar +tillfaller denne stad och 1/3 del Actor Stadsfiscaln Krogerus, och +hvilka vid bristande tillgång böra försonas med 28 dagars fängelse vid +vatten och bröd, hvarutom alla Exemplaren af ifrågavarande skrift böra +confisceras och förstöras; beträffande åter Boktryckarn Hr Anders +Cederwaller, så ock emedan han emot tydliga stadgandet i sednare +momentet af nyss åberopade paragraph och kongl. förordning utan +vederbörande consistorii tillåtelse genom trycket utgifvit oftnämde +skrift som ostridigt angår Vår Lära och Christendomsstycken, +fördenskull fällas Cederwaller i stöd af meranämde Kongl. förordning +att derföre böta 200 D.S.M. eller 96 Rub S:r likaledes till treskiftes, +och hvilka i brist av botum jemväl böra försonas med 28 dagars fängelse +vid vatten och bröd. Som å inkallandet af sades hvaröfver S:derne +äfvensom Actor gåfvo missnöje tillkänna och fördenskull underrättades +att häröfver får besvär anföras uti Högl. Kejs. Åbo Hof Rätt innom 45 +dagar härefter, denne dock oräknad och således sikt den 16:de +instundande November Kl:n före XII om middagen; etc. etc. + + +Ank. den 22 nov. 1828. + +Wi, Adolph Fredric von Willebrand, President utii Kejserlige Åbo Hof +Rätt, Riddare af Kejserlige S:t Vladimirs Ordens Andra Class med stora +Korsset och Kejserliga S:t Annae Ordens Första Class; Vice President, +Ledamot uti Kejserliga Senaten för Finland, Riddare af Kejserlige S:t +Annae Ordens Andra Class; Hofrätts-Råd och Assessorer: Helse Herr +Landshöfdingen och Riddaren af Kejserlige Annae Ordens Andra och S:t +Vladimirs Ordens Fjerde Class, Välborne, Carl August Ramsay, med Gud +allsmäktig vänligen! Af Kejserliga Hof Rättens i dag gifne Utslag på +Magistrats-Secreteraren Jakob Judéns, och Boktryckaren Anders +Cedervallers besvär uti ett emot dem angifvet mål om brott emot +skrif- och tryckfriheten, bifogas härhos ett exemplar, för att +tillställas Actor i målet, Stads-Fiscalen Julius Adolph Krogerus, +hvarjemte den af Besväranderne hit ingifne borgen för de dem ådömde +böter, i afseende å Utslagets befordrande till verkställighet. Herr +Landshöfdingen meddelas. Kejserliga Hof Rätten befaller Herr +Landshöfdingen och Riddaren Gud allsmäktig vänligen. Åbo, den 19 +November 1828. + +På Kejserliga Åho Hof Rätts vägnar. + +A.F. v. WILLEBRAND. Torsten Molander. + + +Lofl. Magistraten i Wiborg. + +Af. H. K. Åbo Hof Rätts den 19 dennes meddelade utslag på +Magistratssecreteraren Jacob Judéns och Boktryckaren Anders +Cedervallers besvär uti ett emot dem angifvet mål om brott emot +skrif- och tryckfriheten, bifogas härhos ett exemplar, för att +tillställas Actor i målet stads-Fiscalen Julius Adolf Krogerus; Och +jemte det den af bemälde Besvärande uti H. K. Hof Rätten praesterade +borgen för de dem ådömda böter härhor jemväl bilägges, har jag skolat +anmoda Tit. att sagda Utslag till Laga verkställighet befordra, samt +att i sådant afseende i sinom tid hos mig anmäla, huruvida Judén och +Cedervaller låtit sagde Utslag emot sig vinna laga kraft, eller icke, +på det, i förra fallet, de confiscerade och härstädes förvarade +exemplaren af den utaf Judén författade skrift, må kunna Tit. +tillsändas. Wiborg å Ls. den 26 November 1828. + +A. RAMSAY. G.C. Ekeblom. + + +Ödmjukt Memorial! + +Vid det Magistraten, till följe af Högvälborne Herr Landshöfdingen +och Riddarens Memorial af den 26 dennes N:o 5350, tillställt Actor +Stads-Fiscalen Adolph Julius Krogerus dess med Memorialet i sådant +afseende, äfvensom till verkställighet, hit ankomna exemplar af +Högloflige Kejserlige Åbo Hof Rätts den 19 i denne månad meddelade +Utslag, på Magistrats Secreteraren Jacob Judéns och Boktryckaren Anders +Cedervallers besvär uti ett emot dem angifvit mål om brott emot +Skrif- och Tryckfriheten, hafva jemväl de sistnämnde tillstädes varit +och förklarat sig belåtne med Utslagets innehåll, hvarvid ock +Magistrats Secreteraren Judén sjelfmant afbördat de Boktryckaren +Cedervaller ådömde böterne Nittio sex Rubel Silfver med Tvåhundrade +åttatio åtta Rubel Banco Assignationer, hvarföre ock i Räkenskaperne +behörigen redovisas skall: hvilket allt Magistraten får hos Högvälborne +Herr Landshöfdingen och Riddaren härigenom ödmjukast tillkännagifva. +Wiborgs Rådhus den 29 November 1828. + +På Magistratens vägnar + +PEHR EKMARK. B. Gottf. Sandberg. + + +Till Lofl. Magistraten i Wiborg. + +I anledning af Tit. memorial af den 29 nästvikne November N:o 1370, +angående verkställighet af Högl. K. Åbo Hof Rätts den 19 i nämnde månad +meddelade Utslag uppå Magistrats Secreteraren Jacob Judéns och +Boktryckaren Anders Cedervallers besvär uti ett emot dem angifvet mål +om brott emot skrif- och tryckfriheten, har jag skolat anmoda Tit, att +nämnda Utslag, i hvad det rörer de confiscerade och härstädes förvarade +Exemplaren af den utaf bemälde Magistratssecreterare författade skrift, +jemväl till verkställighet befordra, i hvilket afseende sagde Exemplar, +utgörande (Etthundrade nittio (190) till antalet, deraf) 163 st. +obundna och 27 st. häftade, härjemte till Tit afgå. Wiborg å Ls. den 6 +December 1828. + +A. RAMSAY G. C. Ekeblom. + + +I »Förteckning öfver alla de till Wiborgs Rådstuvu Rätt och Magistrat +ankomna Bref för år 1828» står: »afs. Decemb. 6 anl. Decemb. 8. L:E:m: +rörande verkställigheten af Åbo Hof Rätts Utslag å Judéns och +Cederwallers besvär.--(anl. bref n:r 616) Werkstäldt den 8 Januarii +1829». (Tämä on kirjotettu Juteinin omalla käsialalla.) + + +År 1828. Den 13 December Lördag, närvarande i Magistraten Politiae +Borgmästaren Collegii Assessoren och Riddaren Buchman Justitiae +Rådmännen Hällström och Öijer samt Politiae Rådmännen Ivanovsky och +Zincke. + +Protokollet fördes af undertecknad Rådman. + + § 6. + +Jemte memorial af den 6 dennes har Herr Landsh:gen i Länet tillsändt +Magist:n 163 sty. oinbundna och 27 sty. häftade exemplar af den utaf +Magistrats Secret. Judén författade och Confiscerade Skrift med anmodan +att i enlighet med höglofl. Kejserl. Åbo Hof Rätts Utslag af d. 19 +sistl. November, låta desamma förstöra. Och utfärdades nu ordres för +t.f. Stads Fogden Justeraren Andström, att med biträde af Stads +Fiscalen Krogerus och Police uppsyningsmannen Strömberg förstörelsen +verkställa, samt derom sedan till Magistraten inberätta. + + § 7. + +Magistraten åtskiljdes. + + In fidem + CARL ÖIJER. + + +Ordres! + +Tjenstförrättande Stadsfogden Johan Jacob Andström äger från +Magistraten uttaga de uti omstående Memorial omnämnde confiscerade +Etthundrade sextio tre stycken obundne och tjugu sju st. häftade +Exemplar af den, utaf herr Magistrats Secreteraren Jacob Judén +författade skrift, och de samma, i närvaro af Stadsfiscalen Krogerus +och Police Uppsyningsmannen Strömberg, genast förstöra, samt om +värkställigheten deraf sedermera skyndesammast till Magistraten +inberätta, Wiborgs Rådhus den 13 December 1828. + +På Magistratens vägnar + +PEHR EKMARK. B.G. Sandberg + + +Sedan Stadsfiscalen Krogerus efter en längre tids sjukdom nu +tillfrisknat äro förestående styrckta exemplar i hans och qvartal +uppsyningsman Strömbergs närvaro uppbrände: intyga Wiborg den 8:de +Januarii 1829. + J.J. Andström. + + + + +LIITTEITÄ. + + + +I. Turun Hovioikeuden päätös Juteinin valituksiin Wiipurin +Kämnerioikeuden langettaman tuomion johdosta hänen kirjastaan +»Anteckningar af Tankar uti Warianta Ämnen» kuuluu jäljennettynä +seuraavasti: + + Kejserlige Åbo Hof-Rätts, i Storfurstendömet Finland, Utslag på de + besvär, MagistratsSekreteraren i Wiborg Jakob Judén och Boktryckaren + Anders Cedervaller anfört öfver Kämner-Rättens i nämnde Stad den 2 + Oktober sistlidet år afkunnade Utslag i anledning af Stads-Fiskalen + Julius Adolph Krogeri, enligt Prokuratorns i Kejserlige Senaten för + Finland honom meddelte befallning, vid Kämner-Rätten utförda + påstående om ansvar såväl å Magistrats-Sekreteraren Judén, för det + han uti en sagde år ifrån Cedervallers tryckeri i Wiborg utkommen + bok, under titel: Anteckningar af tankar i varianta ämnen, af Jakob + Judén, hade framställt satser, som vore stridande emot vår rätta + trosbekännelse och den rena evangeliska läran, såsom ock å + Boktryckaren Cedervaller, för det han utan vederbörande Consistorii + tilllåtelse genom trycket utgifvit nämnde arbete, ehuru detsamma i + särskilta delar rörde Religionsläran och våra christendomsstycken; + medelst hvilket Utslag Kämner-Rätten förklarat + Magistrats-Sekreteraren Judén och Boktryckaren Cedervaller om + nyssberörde förseelser förvunne, samt fördenskull, med åberopadt + stöd af 1 §: uti Kongl. förnyade Förordningen och Påbudet angående + skrif--och tryckfriheten, dat. den 26 April 1774, dömt Judén och + Cedervaller att böta, den förre Trehundrade daler silfvermynt med + Etthundrade Fyratio Fyra Rubel silfver, och den sednare Tvåhundrade + daler med Nittio Sex Rubel silfver, af hvilka böter två-tredjedelar + skulle tillfalla Wiborgs stad och en tredjedel åklagaren, + Stads-Fiskalen Krogerus, eller att, vid bristande tillgång till + böternas gäldande, hvardera hållas Tjugu Åtta dagar i fängelse vid + vatten och bröd, jemte det KämnerRätten i öfrigt förordnat, att alla + exemplar af omförmälte skrift, om hvilkas seqvestrering Prokuratorn + vidtagit särskild författning, borde confisceras och förstöras; uti + hvilket utslag Magistrats-Sekreteraren Judén och Boktryckaren + Cedervaller, på ställd borgen för böterna, utgifven af + Kopparslagaren Johan Lydeken och Urmakaren Carl Elfström i Wiborg, + om ändring och rättelse anhållit, hvaröfver Stads-Fiskalen Krogerus + blifvit hörd och sig förklarat, äfvensom ett exemplar af förenämnde + bok blifvit, efter derom vidtagen författning, af Prokuratorn + Kejserlige Hof Rätten meddeladt; Gifvet i Åbo, den 19 November 1828. + +Kejserlige Hof Rätten har låtit handlingarna i målet sig +föredragas, och finner, lika med Kämner-Rätten, ofvannämnda af +Magistrats-Sekreteraren Judén författade och af Boktryckaren +Cedervaller genom trycket utgifna arbete afhandla, bland annat, äfven +sådana ämnen, som angå Religionen och våra christendoms-stycken, och +således, enligt den af Kämner-Ratten åberopade §: uti 1774 års +Förordning om skrif- och tryckfriheten, icke hafva bordt, på sätt som +skett, utan vederbörande Consistorii granskning och tillstånd till +tryckning befordras. Dock som Kongl. Majestäts den 6 Maj 1780 utfärdade +Kungörelse och Påbud angående Boktryckares ansvar för brott och +förseelser emot berörde Förordning stadgar, att alla förbrytelser emot +samma Förordning, med undantag af dem, som emot dess 2 §: samt 1 och 2 +mom. 3 §: begås kunna, och om hvilka nu ej är fråga, böra stanna +Boktryckaren allena till last, så att han skulle komma att beläggas med +det i berörde Kungörelse utsatte ansvar, men författaren deremot vara +för tilltal och straff fri; alltså pröfvar Kejserlige Hof-Rätten +rättvist befria Magistrats-Sekreteraren Judén från allt ansvar i saken, +och deremot, såvida Boktryckaren Cedervaller för sin del ej företett +skäl till ändring uti Kämner-Rättens Utslag och detsamma icke blifvit +af Actor öfverklagadt, låta vid sagde Utslag, såvidt det Cedervaller +angår, bero; äfvensom, då Magistrats-Sekreteraren Judén icke klagat +öfver Kämner-Rättens yttrande om den i beslag tagna upplagans +confiscation och förstörande, utan fastmer en slik åtgärd å sin sida +medgifvit, vidare utlåtande derom i Kejserlige Hof-Rätten förfaller. + + + +II. Prokuratorinviraston läheteluettelossa vuodelta 1827 on useita +kirjeitä, jotka koskevat Juteinin kirjaa Anteckningar af Tankar uti +Warianta Ämnens ja joista tähän painatamme seuraavat kolme jäljennöstä +sekä lyhyesti mainitsemme muiden sisällyksen: + + +Till Landshöfdingen i Wiborg Riddaren af s:t Annae Ordens andra och s:t +Wladimirs fjerde Class August Ramsay, att med seqvester belägga ett +ifrån Boktryckeriet i Wiborg utkommet arbete. + +Hörsamt memorial. + +Ifrån A: Cedervallers Boktryckeri i Wiborg har, innevarande år, +utkommit ett arbete, under titel: Anteckningar af Tankar i varianta +ämnen, af Jac: Judén 99 sidor in 8, som, ibland annat, innefattar +åtskilligt rörande religions och salighets läran, framställdt på ett +emot vår trosbekännelse stridande sätt, och som, i allt fall, enligt +Författningarne, bordt, innan tryckningen, af vederbörande Dom Capitel +granskas, men hvilket likväl icke skedt, och hvarigenom ej mindre +författaren, än Boktryckaren, gjort sig till ansvar skyldige. Jemte det +jag derföre nu anbefallt Stads-Fiscalen Krogerus att målet emot dem i +laga ordning utföra, har jag ansett alla exemplaren af ifrågavarande +arbete genast böra indragas och med seqvester beläggas, intill dess +Domstoln sig sluteligan yttrat; och får jag altså, i stöd af 8 §: uti +Kongl: Instructionen af den 23 Februarii 1802 anmoda Herr +Landshöfdingen och Riddaren, att efter inhemtad underrättelse om +upplagans storlek, med möjligaste första låta berörde seqvester sålunda +verkställa, att ej mindre de hos Boktryckaren och Författaren +befintelige Exemplaren än de som till äfventyrs redan blifvit till +enskilde personer inom Länet utdelte eller försålde, varda indragne +och, under försegling i förvar satte antingen hos Herr Landshöfdingen, +eller å annat publikt ställe, intill dess Domstolen utlåtit sig +angående deras confiscation, hvarom påstående äfven kommer att göras.-- +Om hvad Herr Landshöfdingen härvid tillgör, anhåller jag att blifva +underrättad, såsom ock om antalet af de exemplar, hvaraf upplagan, +enligt Boktryckarens och Författarens uppgift, bestått, samt huru många +som kunnat öfverkommas och med den begärdta seqvestern beläggas. +Helsingfors, af Procurators Embetet i Kejserl: Senaten för Finland, den +5 september 1827. + +CARL WALLÉEN. G.A. Wetterhoff. + + + +III. Till Stads-Fiskalen i W. J.A. Krogerus att vid Kämners-Rätten +derstädes tilltala Magistratss. Jac Judén och Boktr. A. C., den förre +såsom Författare och den senare såsom Utgifvare af ett, utan föregången +Theologisk Censur, tryckt Arbete, kalladt----, hvari åtskilligt rörande +Religionen och salighets Läran förekommer. + +Memorial. + +Under titel af Ant.----har ifrån Boktryckaren A. Cedervallers Tryckeri +i Wiborg, innevarande år, utkommit ett arbete, som, ibland annat, +innehåller åtskilligt rörande Religion och salighetsläran, framställts +på ett sätt som icke öfverensstämmer med den tro, hvartill Församlingen +i vårt Land sig bekänner, och hvarvid jag derföre icke kunnat undgå att +fästa min Embets uppmärksamhet. Sålunda yttrar sig Författaren pag. 21. +»De förste Christne kunde icke med allone förgäta offrandet, hvarmed de +velat muta rättfärdigheten----De hafva materialiserat offrets allegori +i Christi död till underpant för den förmenta försoningen genom +offerblod----Så äfven de följande Christne; i stället för en gudomlig +medlare genom den saliggörande läran, och förgätande Skriftens +allegorie om det sista stora offret, en allegorie, som torde varit +nödvändig för de svaga sinnen i den ännu späda församlingen, hafva de +gjort Christus endast till ett lekamligt offer»----hvarigenom läran om +återlösningen genom Christi blod och förtjenst föreställes endast såsom +en missförstådd allegori; äfvensom samma lära icke otydligen förkastas +i afhandlingen om »Syndens förlåtelse» pag. 37 och följ. der endast den +moraliska sinnesförbättringen föreställes såsom en möjlig anledning +till vinnande af Guds nåd och barmhertighet. I öfverensstämmelse härmed +förklaras äfven, pag. 45., Tro i religiöst hänseende såsom »själens +innerliga tillgifvenhet och förtröstande vördnad för Gud och en +lefvande visshet om hans välbehag med den förbättrade menniskans +moraliska tillstånd och uppriktiga framsträfvande uti det goda», då +likväl, enligt församlingens lärobegrepp, ingen sann tro utan +öfvertygelse om Christi förtjenst och försoning finnes, men hvilken +öfvertygeise, enligt ofvannämnde yttrande, icke ingår i Författarens +religiösa tro, sådan den har blifvit framställd och vidare yttrar sig +pag. 54., der »ovissheten om belöning för dygden» anses »upphöja +menniskans moraliska värde» och der, längre fram följande yttrande +förekommer: »Den som upplifvad af välviljan, så att han äfven utan +afseende på belöning, kan utöfva det goda----hans själ sväfvar öfver +sinnlighetens inskränkta synkrets. Han kan, under ljufva förhoppningar, +med lugnt sinne föreställa sig idealet af rättfärdighetens domstol +inför hvilken de svaga hafva sin tillflygt i barmhertigheten. Han kan i +den för menniskan mest kritiska tidpunkt som är döden, med förtröstan +nalkas sitt öde i evigheten, då han på ena sidan icke besväras af +pretensioner till oförtjent njutning, och på den andra finner sin +anspråkslösa tröst i afsigten af sina redliga handlingar, härrörde af +grundsatts, derifrån han hvarken för fruktan eller fördelar kunnat +afvika. Han emotser sitt instundande öde uti hoppet, emedan +bevisningens öfvertygelse är vaklande»----enligt hvilken framställning +begreppet om vårt förestående öde uti evigheten således icke äger någon +annan grund än en vacklande förhoppning, och menniskan, i dödsstunden, +ingen annan tröst än sina redlige handlingar, tvärtemot hvad +christendomen i denna del lärer och församlingen, såsom oryggelig +trosartikel, antagit. + +I anseende härtill och då ofvannämnde jemte flere stycken af +ifrågavarande Arbete ostridigt angå Läran och våra Christendomstycken, +men Arbetet, sådant oaktadt, i denne del, icke undergått vederbörande +Consistorii granskning, eller med dess tillåtelse blifvit utgifvit, har +jag härmedelst velat uppdraga Eder, att å Embetets vägnar, inför +Kämners Rätten i Wiborg, i laga ordning tilltala magistrats +secreteraren Judén och Boktryckaren Cedervaller, den förre såsom +Författare och den sednaro såsome utgifvare af omförmålte Arbete, med +påstående om det ansvar å dem 1 §: i Kungl: Tryckfrihets Förordningen +af den 26. April 1774 utsätter; i hvilket afseende det mig tillhanda +komne exemplar af sagde Arbete härhos bilägges: åliggande Eder att +målet, efter utverkad stämning till Kämners Rättens åtgärd oförtöfvadt +anmäla samt sedan icke allenast om dess slutliga utgång till mig +inberätta, utan ock, i händelse af uppskof, hvarje gång målet vid +bemälte Rätt förevarit hos mig tilkännagifva (!) hvad deri blifvit +tillgjordt och orsaken till uppskofvet. Immellertid (!) anmodar jag nu +Landshöfdingen i Länet att genast låta med seqvester under försegling +belägga alla exemplar af merberörde Arbete som kunna öfverkommas, och +hvilkas confiscation I, vid Kämners Rätten jemväl ägen yrka. Efter +slutad rättegång, och sedan behofvet af medföljande exemplar vid +Domstolen upphört, bör detsamma af Eder hit återsändas. Helsingfors, af +Procurators Expeditionen i Kejs. Senaten för Finland, den 3. sept. +1827. + + + +IV. Till H.E. Herr General-Gouvernouren General-Adjutanten och Riddaren +m.m. Zakrewsky, med underrättelse om åtgärd, som i anledning af +skriften: Anteckningar af Tankar i varianta ämnen af Jac. Judén, +blifvit vidtagen. + +I följd af Eders Exellens förliden gårdag till mig aflåtne skrifvelse +angående det hos Boktryckaren A. Cedervaller i Wiborg, innevarande år, +utkomna arbete, under titel: Anteckningar af Tankar i varianta ämnen af +Jac. Judén, har jag genom afgående bref icke allenast anmodat +Landshöfdingen i Länet att genast låta indraga och med seqvester +belägga alla exemplar af berörde Arbete, som antingen hos Författaren, +Boktryckaren eller andre personer kunna öfverkommas, utan ock anbefallt +vederbörande Stads-Fiskal att vid Kämners Rätten i Wiborg i laga +ordning tilltala Magistrats Secreteraren Judén och Boktryckaren +Cedervaller, den förre för innehållet af sagde arbete, i de delar +detsamma strider emot vår antagna Christna troslära, och den sednare +för det han, utan föregången tillåtelse af närmaste Dom Capitel, der +Arbetet, så vidt detsamma angår Religion och Salighetsläran, bordt +granskas, detsamma tryckt och utgifvit. Skolandes jag, efter sakens +slut, icke underlåta att om utgången deraf till Eders Exellence i +ödmjukhet inberätta. Helsingfors, af Procurators Expeditionen i Kejs. +Senaten för Finland, den 5 September 1827. + +CARL WALLÉEN. G. A. Wetterhoff. + + +Ennenkun edellämainittu, prokuraattorin kirjelmässä oleva määräys oli +saapunut Viipurin maaherralle, oli Juteini lähettänyt, tälle tekemänsä +ilmotuksen mukaan, 50 kappaletta teostaan meritse kirjansitoja +Holmström'ille Ouluun oululaisen priki Carl Alexanderin mukana, jota +alusta johti laivuri Mathias Löthman Raahesta. Prokuraattorin käskystä +Oulun varamaaherra tutki asiaa. Mainittu Holmström ei kuitenkaan +myöntänyt tilanneensa sanottuja kappaleita mainittua kirjaa, eikä +myöskään sellaisia saaneena.--Myös oli Juteini lähettänyt 1 kappaleen +kirjaansa Kuopioon kimnaasin opettaja Wegelius'elle, mutta asiasta +selkoa otettaissa saatiin tietää, että tämä oli lainannut sen +velipuolelleen filosofianmaisteri Fabritius'elle, joka asui Kiteen +pitäjässä Kuopion lääniä. Kuopion maaherra sai määräyksen ottaa +takavarikkoon sanotun kappaleen. Heinolan maaherra Gustaf Langenskjöld +taas määrättiin vaatimaan parooni Wredeltä Anjalassa hänen saamansa 1 +kappaleen. Turun maaherran Erik Wallenius'en piti vaatia ja +prokuraattorille lähettää Turun läänissä olevat kaksi kappaletta, +joista toinen oli Uskelan kirkkoherralle, provasti ja professori +Renvall'illa, toinen taas Mynämäen kirkkoherralla, tohtori +Rönnbäck'illä. Sen jälkeen kertoo prokuraattori kenraalikuvernööri +Zakrewskylle miten Viipurin kämnerioikeudessa oli kirjalle käynyt ja +Juteinille tuomio langennut. Kirjeistä saamme myös tietää, että kirjaa +oli painettu 250 kappaletta, joista 189 oli saatu takavarikkoon jo v. +1827, jolloin kaikki nämä kirjeet syksyllä vaihdettiin. + + + +V. Protokoll i Kejserl. Senat. Just. Depart. för ÅR. 1831. siv. 2323. + +Den 20 October. + +»Sedan HofRätts Rådet Winter, som i Åbo Hof Rätt deltagit uti +pröfningen af nästföljande mål för sådan jäfvighet uppstigit och +afträdt, föredrog Protokolls Secreteraren Lethin i underdånighet. + +De besvär Stads Fiscalen Julius Adolph Krogerus, å tjenstens vägnar, i +underdånighet anfört deröfver, att sedan Kämner Rätten i Wiborgs Stad, +i anledning af Krogeri åtalan, medelst Utslag den 2 October 1827: +förklarat, magistrats Secreteraren Jacob Judén vara öfvertygad att +hafva, uti en samma år från Boktryckaren Anders Cedervallers tryckeri i +berörde Stad utkommen bok, under titel: »Anteckningar af tankar i +varianta ämnen af Jacob Judén», framställt satser, som vore stridande +emot Landets trosbekännelse, den Evangeliska Lutherska läran, samt +förty, och jemte det utlåtande blifvit meddeladt, rörande Boktryckaren +Cedervallers ansvar, för det han, utan vederbörande Corsistorii +tillåtelse, genom trycket utgifvit nämde arbete, dömt Judén, i stöd af +1 §: uti Kongi. Förnyade Förordningen och Påbudet, angående Skrif- och +Tryckfriheten, daterad den 26 April 1774, att böta Tre hundrade Daler +Silfver mynt med Ett hundrade fyratio fyra Rubel Silfver, hvarhos +Kämner Rätten förordnat att den i beslag tagne upplagan af i fråga +varande arbete skulle föstöras; så har Hof Rätten i Åbo, dit målet +genom besvär inkommit, efter den omgång handlingarne närmare utvisa, +medelst Utslag den 18: September sistlidet år, funnit de af magistrats +Secreteraren Judén författade och uti ofvanberörde bok införda +afhandlingar, som röra Religionen och Christendomens stycken, icke vara +af sådan beskaffenhet, att Judén för de samma gjort sig till ansvar +skyldig, kvarföre Hof Rätten upphäfvit Kämner Rättens Utslag, så vidt +det samma angår det å Judén yrkade ansvar, samt honom från allt tilltal +i målet befriat: Deruti Stads Fiscalen Krogerus om ändring i +underdånighet anhållit, i anledning hvaraf Magistrats Secreteraren +Judén blifvit hörd och i underdånighet sig förklarat, samt Hof Rätten +med affordradt underdånigt utlåtande inkommit. + +Läsningen af handlingarne börjades, men dermed hanns ej i dag till +slut. Kejserliga Senatens Ledamöter nedgingo klockan Ett. + +Den 21 Oktober, Fredag, klockan x: f:m: tillstädeskommo uti Kejserliga +Senatens Justitiae Departement: verkelige Stats Rådet Friherre Mellin, +Vice Presidenten Avellan, Werkeliga Stats Rådet Edelheim, Stats Råderne +Fabritius, Hising och Richter samt Hof Rätts Rådet Winter. + +Efter det Hof Rätts Rådet Winter för förut i Protocollet antecknad +jäfvighet uti nästföljande mål uppstigit och afträdt, fortfors med +läsningen af handlingarne hörande till Stads Fiscalen Julius Adolph +Krogeri nästleden gårdag härstädes förevordne underdåniga besvär; och +sedan dermed hunnits till slut, yppades skiljaktighet i meningarne +Kejserliga Senatens Ledamöter emellan, hvarföre skreds till omröstning, +då Stats Rådet Richter först yttrade sig:--Och emedan de uti i +frågavarande Bok förekommande afhandlingar rörande Religionen och +Christendomens stycken, enligt Stats Rådets tanke, äro så mörkt och +otydligt framställde, att af de samma ej kunde slutas till författarens +dermed åsyftade mening, samt af Magistrats Secreteraren Judéns inför +Kämner Rätten afgifne förklaring öfver de emot bokens innehåll gjorde +anmärkningar, syntes som Judén ej haft för afsigt att genom densammas +utgifvande utsprida meningar som vore stridande emot den Evangeliska +Lutherska trosbekännelsen; ty och då enligt hvad handlingarne i målet +utvisade, de utkomne exemplaren redan blifvit förstörde samt någon +skada genom bokens utgifvande veterligen icke skett, ansåg Stats Rådet +vid sådan beskaffenhet något ansvar eller vidare påföljd för Judén i +denna sak ej äga rum, utan komme det Hof Rättens deri gifne Utslag att +bero. + +Stats Råderne Hising och Fabritius äfvensom Werkelige Stats-Rådet +Edelheim instemde hvar i sin ordning uti förestående utlåtande. + +Vice Presidenten Avellan deltog ej uti pröfningen af detta mål, såvida +Vice Presidenten icke från början öfvervarit läsningen af handlingarne +deri. + +Werkelige Stats Rådet Friherre Mellin ansåg i frågavarande bok väl vara +i mörka och otydliga ordalag författad; men som flere satser deri +likväl förekomme, hvilka, enligt Baron och Werkelige Stats Rådets +tanke, icke öfverenstämde med Evangeliska Lutherska Religionens +lärobegrepp; altså pröfvade Baron och Werkelige StatsRådet rättvist +att, med ändring af Hof Rättens öfverklagade Utslag, i stöd af den utaf +Kämner Rätten åberopade Förordning, fälla Magistrats Secreteraren Judén +att för meranämnde boks utgifvande genom trycket, böta Trehundrade +Daler Silfver mynt med Ett hundrade fyratio fyra Rubel Silfver, hvaraf +två delar skulle tillfalla Wiborgs Stad och en tredje del Actor Stads +Fiscalen Krogerus; och som de af sagde bok utkomne exemplar, redan +blifvit confiscerade och förstörde, förfölle vid sådan beskaffenhet +utlåtande i denne del. Skolande Utslag i målet, jemlikt fleste +rösterne, uppsättas och Actors exemplar deraf Landshöfdingen i Wiborg +tillsändas». + + + +VI. Julkaisemme tässä seuraavan »Kertomuksen J. Juteinin elämän +vaiheista», joka löytyy N:osta 14 sanomalehteä Sanan Saattaja +Viipurista, päivätty 4 päivänä huhtikuuta 1840: + +»Edesmänneen Helmi-kuun 17:tenä päivänä pääsi vanhin virkamies meidän +kaupungin Magistratissa, Magistratin Sihtieri ja Notarius Publicus +Jacob Judén (Juteini), anottuansa, vapaaksi mainitusta virastansa. +Koska hän ei ole ainoastaan toimellisuudensa suhteen viran +toimituksissa ansaitun arvon voittanut kaikilta meidän kaupungin +asujamilta, vaan myöskin monelle ja epäilemätä vielä usiammalle, +Suomenkielen ystävälle mahtaa olla vanha tuttu ja rakas sielu-heimo +Suomen kieltä ja kirjallisuutta kunnioittavien kirjoitustensa ja +toimitustensa kautta,[254] niin tahdomme me, tätä varmaan heitä kaikkia +mokomin kuin itsiämme ilahuttavaista sanomaa ilmoittaissa, niille +maanmiehillemme tiedoksi, joilla tähän (!) asti ei liene ollut +tilapäätä saada häntä tuntemaan, lyhykäisyydessä tiettäväksi saatta +hänen elämänsä menon ja vaiheet. + +Jacob Judén, isänsä tolo-pojan (!) Heikki Jutilan 6:desta pojasta ja +2:desta tyttärestä ijän suhteen 5:des, syntyi Jutilan perintö-tilalla +Rahkoilan kylässä, Hattulan pitäjää 15:tenä päivänä Heinä-kuuta vuonna +1781, tuli kolme kesäkautta kotona paime-poikana oltua 24 p. Elokuuta +v. 1793 Hämeenlinnan kouluun, josta hän, niiden aikuisten koulun +hallitus-miesten (Rehtorien) Boreniuksen ja Åkermannin käden alla +kasvanut ja oppia halulla harjoitettua, vuoden 1800 alusta tuli Turun +kouluun ja siinä kevät-puolen vuotta oltua, otettiin 10:tenä päivänä +Syyskuuta samana vuonna Turun Akademiaan Oppivaiseksi, josta hän +erkani vasta 1:senä p. Helmi-kuuta vuonna 1810. Mutta kuin hän +vähä-varaisuudensa tähden ei voinut ylen-aikaa itsiänsä siellä +ylöspitää, niin täytyi hänen antaa itsensä välistäpäin muiden lapsia +opettamaan, ja joutui niin ensistikin jo kohta Akademiaan tultuansa +Turun kaupungissa asuvan Kapteni Mesterton'in taloon, sitten v. +1802-1804 Navon (Nagu) pitäjän Kirkkoherran, Rovasti Mjödhen tykö, +(jonka omaa ja hänen talo-väkensä hyvyyttä hän vielä nytkin +kiitollisuudella muistelee), siintä v. 1805-1806 Juvan (Jockas) +pitäjään Evesti Grotenfeltille, 1807-1808 Maamittarin Stråhlmannin tykö +Ruokolahdelle, 1808-1809 Maa-jako Oikeuden Tuomarille Hamarinille Juvan +pitäjässä, 1809-1810 Sota-Raadin (Krigs-Råd) Forselleksen tykö +Peippolan kartanoon Elimäen pitäjässä, 1810-1812 Baroni Gustaf Wreden +tykö Anjalaan. Ainoastaan väli-aikoina sai siis J. Akademian tienoissa +oppia harjoittaa, nimittäin: 1:i Kapteni Mesterton'illa ollessa, 2:i +1804 kevät-puolla vuotta, jona vuonna hän myös sai Suomen Huone +hallitus Seuralta metalin luonnon vaikutuksia merkitsemästänsä (för +Meteorologiska Observationer) 3:i 1806 syksyllä ja 1807 keväällä ja 4:i +tultuansa kevät-puolla v. 1810 Turkuun pyytämään Suomen kielen +kääntäjän (Translatorin) virkaa Suomen Hallitus Hallitus-oikeudessa +(Regerings-Conseil).--Samana vuonna kesällä kävi hän Tukholmia +kotsomassa(!). Vuonna 1812 15:tenä p. Huhti-kuuta Magistratin Sihtierin +siaiseksi Haminan kaupunkiin tultua, pääsi hän siintä 2:sena p. +Joulu-kuuta v. 1813 Magistratin Sihtieriksi Viipuriin, niin kuin myös +4:tenä p. Kesä-kuuta v. 1815 Laivan-mittaajaksi, oli 2:stä (!) päivästä +Huhti-kuuta v. 1819 21:een päivään asti Tammi-kuuta v. 1822 Viipurin +Apu-Biblia Seuran Sihtierinä ja Helmi-kuun 28:stä päivästä v. 1822 +hamaan Toukokuun 18:een päivään asti v. 1832 Viipurin +Korttieri-komitietin Sihtierinä. + +Puolen toista kuukauden paikoille sitten päättyi siis J----nilta +julkisen viran toimitus. Ajatellessamme että hän, moninaisia esteitä ja +vastoin-käymisiä vastaan sotiessa ja tärkiäin viivyttämättömäin +virka-töidensäkin välillä säilytti halun ja rakkauden äidin kieleen +puhtaana ja palavana ja että hänen kanteleellansa oli heliä ääni ja +soittajalla silmä selkiä jo silläkin ajalla, kuin sormet melkein +lakkaamata olivat väsyttävissä virka-töissä kiini ja on taivas sangen +tymperä, niin lieneehän meillä syy toivoa häneltä Suomen kielelle uutta +ja runsasta vuoden tuloa nyt, kuin ei viran vaivat ja väsytykset enä +kiellä häntä Wäinämöisen kanteletta ylen-aikaa käsivarrella +kantelemasta, eikä elämän murheet estele häntä, sormet soitto kielillä, +yhä ylös kirkkauteen katselemasta, josta valo alas-vaipuu soittajankin +sieluun selittämään hänelle oman sydämensä tuskin aavistettua syvyyttä, +ja nimeilemään nimettömiä ja sanoihin solmeilemaan tuolta ylhäältä +tuotettuja ihmet-ilmestyksiä, vähemmin näkeville kuolevaisuuden +matka-kumppanille loisteeksi liikunnoillansa. Totta kyllä on meidän +mieheltä elämä-kulku jo kauvan puolen päivän paikkoja ohitse, mutta +kaukana on vielä hänestä elämän ehto-hämärä ja jokaiselle pohjan +pojalle tietty, että keski-illoista vasta alkaa taivas täällä oikein +seljetä ja sinertyä ja mieli mehuta ja liikunto oikein luokostua +liikkuvalta ja työ oikein käydä mieltä myöten työn tekevältä».--Tämän +jälkeen on viittaus viivanalaiseen, jossa sanotaan: »Maininnemme myös +tässä, että meillä on toivona saada jonkun ajan perästä uusi tilapää +puheen jatkantoon samasta aineesta». Ja sitten julaistaan saman vuoden +Sanan Saattajan Viipurista 27 numerossa Lauvantaina Heinäkuun 4 päivänä +seuraava tiedonanto: »Viipurista. Äskettäin mainitsimme tässä Lehdessä, +että Magistraatin Sihtieri J. Juteini edesmenneen Helmi-kuun 17 p., +anottuansa, vapautettiin pitkällisestä virastansa, jossa myös hänen +elämänsä meno ja vaiheet lyhykäisyydessä tiettäväksi tehtiin, jonka +lisäykseksi tällä kertaa ilolla panemme, että Juteini 26 p. +edesmennyttä Kesä-kuuta Magistraatissa vastaanotti Läänin Kupernöriltä +yhden aivan kauniisti raketun kansiniekan Hopia-maljan, jonka tämän +kaupungin Kaupias- ja Porvari-kunta hänelle lahjoitti kiitollisuudensa +osoitukseksi hänen pitkällisen ja toimellisen palveluksensa edestä. +Tämä malja, tietetty Pietarissa lähes 1500 Ruplalla, paina (!) 11 +naulaa, on sisältä kullattu ja ulkoa, paitsi muita kaunistuksia, +yhdellä puolella varustettu Viipurin kaupungin vaakunalla ja toisella +luettaan seuraavaiset piirrokset: + + Jakob Jutelnille. + Wiipurin kaupungin Sihtierille, + 26 vuotisista vaivoistansa, + Kaupungin kaupiaskunta. + 1840. + + Mitä hohtava hopia, + Kuta kulta kiiltäväinen, + Nepä muuttuvat moneksi. + Muistosi on muuttumatoin. + +Heti tämän jälkeen seuraa »Jaakko Juteinille» omistettu pitkä +ylistysruno, jonka lopussa on merkki -g- ja jonka nähtävästi on +aiheuttanut juuri edellä mainittu »uusi tilapää puheen jatkantoon». +Se kuuluu näin: + + + JAAKKO JUTEINILLE. + + Pelto-maata pehmennyttä + Sekä auran terän alla, + Että astoimen ajolla, + Muokattua monistellen, + Peri-pohjin perattua + Vaotessa varsin totta + Kyllä kysyttänee vielä + Kaksi kättä kääntäjeltä(!), + Miehen kättä, miehen mieltä, + Eikä lainkaan lapsellista; + Muutoin aura ajaissansa, + Herja tämä heitteleepi + Monet polvet poikki kylvön, + Monet sikkelot sisähän, + Saarten kolkat konkkelille, + Luiskuu viintoon viskomalla, + Vellomalla Veteläisen, + Ruman rusko-mullan kanssa + Ruoka-mullan mullin mallin, + Kaatomalla kahden puolen. + Kivet, ravat raunioista. + + Mutta sinä siivon suopa, + Sinä jäykkä-jäseninen, + Suomalainen syntymästä, + Meidän mielenkin halusta. + Ennen muinon elämäsi + Laittelit keväällä kerran + Kaikki kalut taitavasti, + Kävit sitten vaan kädellä + Yhdellä ja yksinäsi + Oman nerosi ojassa, + Varustukset jo varana, + Yhdellä yrityksellä + Tuosta noin vaan tunkemahan + Auraa ahkerikko-maahan. + Mehuttomaan meidän kielen-- + Siksi sitä moni luuli-- + Urhollinen. uuras miesi! + Vaikka totta toinen käsi + Kiini oli oikeuden + Lento-kirjan kiehkeroissa, + Vaikka varsin terä toinen, + Toinen terä, toinen varsi, + Toiset tavat työ-kaluille, + Eväs-kontit erilaiset + Molempihin, mokomihin, + Miestä kyllä kysyvihin + Töihin totta tarvitaankin. + Niin nyt työtä tehtyäsi + Kahdenlaista, kahden miehen + Harteet heti hellimähän + Sekä käsnätkin käsihin + Saattavata saitpa Sinä + Pellon pinnan piirretyksi, + Turve-käntit käännetyksi, + Kuohkiaksi kovan kuoren, + Sekä pellon pehmiäksi, + Viljan kauniin kasvavaksi + Aivan vähässä ajassa; + Ettei keksiä kerinnyt + Mitä moni niittäjistä, + Moni myöskin myöhästyypi + Kaahiessa katsomaan ja + Kuulustamaan kuinka kummat + Toimeen saatti Suomalainen + Nurmen nurin kääntäissänsä + Oman korven kasvamilla, + Veitsen oman vuolemilla, + Oman pajan paahtamilla + Kestävillä kaluillansa. + + Jaakko, jalo viran töissä, + Laulun latoja Juteini! + Selvä seppä Wiipurissä,(!) + Sinä kalun kaunihimman + Sekä terien tekiä + Harvinainen, Hattulasta! + Kauvan nähnyt nuhjumista, + Kauvan kuullut kalkkumista, + Paljon palkeen pauhumista + Viipurista, viimein kerran + Kyllästyneenä kysyypi + Suomen suku jo Sinulta: + »Mitäs miitit, mies, niin kauvan? + Kyllä on jo odotettu + Saita saavan säästöstäsi + Rikkahasta riemuksemme, + Näpistäsi nähdäksemme + Oman pellon, perkaamasi, + Kaunihia kasvannoita. + Sillä vaikka kalut kaikki, + Vaiva, vahvuus käsi-varren + Sinun ovat osinkota, + Ystävämme, yhteisestä + Pelto-maasta maksettava + Ompi toki osa-lyhde. + Siihen päälle päätteheksi + Maksa poispa maksettava + Vero vielä viivytetty. + Miittimälla mitä voitat? + Pääset paremmin pahasta + Tulos', Jaakko, jakamalla + Koko suomen suvullesi. + Jopa siltä joutusasti, + Kohta tulee korjatuksi + Anti köyhällä ajalla, + Niin kuin nisu lintuisilta + Kylvettynä kynnykselle + Taka-talvena kovana. + Alä suutu Suomen maahan + Suomen kansaan suloisehen. + Maa on mettä makiampi, + Kansa koko kiitollinen, + Vaikka vuosien perästä + Sydämensä sytyttyä + Vasta saapi sanomahan + Poika täällä pohjan maalla, + Mitä mielessä makaapi. + Onnellisna ollessasi + Isiä ja ihmisiä, + Oivallisen osan saanut + Sekä riemun rikkahimman + Luojan meille lohkoessa + Kullekin oman osansa, + Empä tiedä toivotella + Sitä suurempaa Sinulle; + Olkoon vaan nyt olevainen + Puuttumata pysyväinen!-- + Mutta vielä viimmeheksi + Toivot tuotan maakuntamme + Sanoillansa sanoessa: + Jutuistapa nyt Juteini. + Vierallista vihkamoista + Kerran kätesi molemmat + Irti saanut itsellesi, + Koettele kyntöäsi + Kerran kahdella kädellä. + Tuota toinen kynä-veitsi,[255] + Vanha veitsi vaivoistansa + Lasin ala laskettua: + Vuole sillä Suomen sulka, + Sulka suihkuva, teräinen, + Jolla taidat taivutella + Uudet vaot vainiolle, + Ajamalla aika-miehen + Ajolla juur ahkerasti. + Ja jos pääsi palavahan + Tuosta tullut poltteleepi + Taikka kulkku kuivettuisi, + Eli kieli kiprimöissä + Kita-lakeen kiinittyisi, + Maistelekas maljastasi + Ryypyn reunasta repäise, + Aika-miehen astiasta. + Tohvisesta toimen miehen, + Jonkun kerran,--joudukkeeksi + Valmis tuossa vaollasi + Kaupunkimme kiitollisen, + Viipurin kalja-kapassa + Vesi, meteen verrattava, + Meistä maistava medelle, + Hunajalle huulissamme. + Sitten vielä siitönäkin + Kärkemmästi kyntö käypi, + Juosten jalan, juotuasi, + Että vaahti varsastasi + Vieressäsi vierteleipi.-- + Kyllä kynnät, kyntänetkin + Ilman muiden muistutusta, + Itse pellolle isäntä, + Eikä paha palkollinen, + Mutta, tiedät, tekeväistä + Kaikki kilpaan kiihkottavat + Laiskan aina laskemalla + Joutilaana juoksemahan + Mihin mieli vetäneepi.-- + Sanottua sanomalla, + Kerrattua kertomalla + Minäkin siis mielestäni + Toivottelen tuota vielä + Halun oman osottaissa: + Kynnä kelpo kyntäjämme, + Aja aina siihen asti + Että Sinun, elämäsi + Aurinkoinen alaville, + Laineisehen läskeissänsä, + Aina vielä ajamasta + Löydettyä löysänneepi!-- + + + +VII. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastossa on seuraavat +käsinkirjotetut kappalainen EY. Joh. Ahlqvistin runot: + +[Ahlqvist, Fr. JJ [_Jälkipuhe_--] Yhtä ja toista Sihterille Jacob +Juteinille hänen kelvottomain ja usein juuri hävyttömäin Runoinsa +päälle.--Kirjoitettu [mukaillen] Parickalassa sinä 8 päivänä +Maaliskuussa vuonna 1830 Manus Birkmannilda. Viito. 12 s. + +Ahlqvist, Fr. J. _Jälki-Puhe_ muutamista Sihtierin Jakob Juteinin +pilkka-Kirjoituxista, mainitulle Herralle, hyvässä aiwoituxessa +omistettu.--Tämä jälki-puhe on parannus Fr. J. Ahlqvistin +samannimisestä Jälki-puheosta kyhäilty hänen ystävältänsä Olli +Pesoniukselta. IV:o, 16 s.--A.E. Bernerin lahj. P.k.l. IX. 1858. + +[Ahlqvist, Fr. JJ »_Jälkipuheita_» Sihterin Jacob Juteinin muutamista +sopimattomista runoista ja kirjoituxista». VIII:o, 23 s.--»Af Kapellan +Aurén i Jääskis». Pk. 5. XII. 1849. + +[Ahlqvist, Fr. JJ 1) [_Jälkipuhe_, M. Birkmannin (?) mukaelma]. »Yhtä +ja Toista» Sihterille Jak: Juteinille vastauxexi hänen kelvottomain ja +usein juuri hävittömäin Runoinsa päälle.--IV:o, 19 s.--2) Suorasan. +lisäys ed:seen ss. 20-23. 3) »Ucko Noal, Ucko Noal oli mjehen mjel» ss. +24-28. Toht. Th. Sehwindt lahj. 95-96. + +Näistä Suomal. Kirjallis. Seuran hallussa olevista, kaikkiaan 5:stä +toisinnoista me painatamme vain seuraavan 32 sivua käsittävän +käsinkirjotetun kirjasen, joka ehkä enin lähentelee alkuperäistä: + + + JÄLKI-PUHEITA + +Sihtjerin Jakob Juteinin muutamista sopimattomista Runoista ja pilka +Kirjoituxista, mainitulle Herralle hyvässä aivoituxessa sanotut. + +(Toisellaisella käsialalla:) + + Fr. Joh. Ahlqvistilta. + Kapp. Wirolahdessa. + + Siv. 2 + + Voi sun juttujas, Juteini! + Villitsiä vejsujaisi! + Mitäs konna kirjoittelet? + Mitä leuvoistas laseksit + Aivan ilman ajatusta?-- + + Mitäs Pappeja paneksit + Koiran hampailla kaluilet + Valat paksulta valetta? + Eikös muistu mjelehesi, + Vain ett tjetäne todella. + Mitä Suomi seuranneepi + Mikä oppi, lje otettu? + Lukeneeko Lutherusta + Vain pitänee Paavin uskon? + Kuka voilla voiteleepi + Saarnamjestemme seassa + Koko Suomen seurakunnas + Ilon autuuden avaimen? + Voita Pappi palkaksensa + Saapi Sihtjerin suruksi. + Voi on voide voimallinen + Rasva ravinnoks hyväkin + Rakas myöskin riivarille, + Liukas, joka liikuttaapi, + Liikuttaapi, lijottaapi + Sihtjeringin kuivan kjelen, + Että vastaapi vakaasti, + Liukkahasti liehakoitsee, + Käändääpi kans kaunihiksi + Varsin väärängin asian. + Totta Sihtjeri, sinäkin + Jollonkullon joutessaisi + Olet ottanut halulla + Pappilassa pöydän päässä + Voita vahvasti tygöhös + Rasvaa vatsahas valanut-- + Kukin kiittääpi tavallans + Seuraa luondonsa lakia-- + Porsas paiskaapi kumohon + Kylläisenä kaukalonsa. + Koira nurkat kasteleepi + Saatuansa suuruksensa, + Kissa kiittääpi hajulla + Jongan jättääpi jälelle, + Paha ihminen puheilla + Että töillä törkehillä. + Kuka hitto hinnan tähden + Sjelun laskeepi sisälle + Jjankaikkiseen ilohon? + Älä Sihtjerin elosta + Päätä Pappejen menoihin. + Hinta hyvä hyppyisihin + Pitää pistettää pivohon + Kärkkään Sihtjerin kätehen + Puheen pjenengin edestä, + Jongan suustansa sanoopi + Taikka paperill' paneepi; + Vaikka vjelä vjekkasti + Aivan petoksell' peräti + Jonguun asiat ajaisi, + Eli paperill' paniisi + Kehnomangin kirjoituksen. + Vain vejsaatkot vjerahille + Puhut Paavin uskoisille? + Miks sit' Suomeksi sanelet + Suomen mjestä suututtelet? + Mitä Paavista puhunen, + Tjerait etehes vetelen? + Totta joutses jännittelet + Kohden Suomen Saarnaita; + Nuoles myrkyiset moniat, + Joita ambuilet alati, + Suomen Saarnaaihin satutat. + Paljon muutakin pappeista + Puhut pahoja sanoja, + Myrky hambaitas hivoksit + Ikeniäs irvistelet, + Saarnastakin soimaelet, + Kyllä kaappua hyväilet + Mullikkaasta muistuttelet + Muutta etten mainitsisi. + Pidä sinä pitkä saarna + Pidä pitkä ja suloinen. + Jos on otsassas älyä, + Toinda toiselle tarita + Ettes unehen upota + Laske wäkiä levolle. + Pahoin peljättäp' olisi + Ettei alla ensimäisen + Ikävästä ihmisille + Torku tarjoksi tuliisi. + Jopa joksikin nukutti + Haikiasti haukotteli, + Varsin vaipunut olisin, + Koska katselin puheitas + Luin Lasten kasvatuksest, + Ellen tappuroit tavannut, + Joihin tartuin ja takistuin + Noita suorin ja selitin, + Silmät selkeemään rupeisiit. + Viimein (!) päästyän peräti + Pistin tappurat tulellen + Torkun humahus hävitti, + Silmät selkeni unesta. + Jospa ottaisit opiksi + Saarnan lyhvengin sanaiset; + Myrky mjelestäs meniisi + Sydämestäs häjy hengi, + Etkä soimaisi enembi + Kjelell' kärmehen kiduttais + Ilman syytä ihmisiä. + Mitäs mullikkaast muriset? + Mullikas on mjehen muona + Pandu palkaksi Papille + Perheen Haldiain perästä. + Mullikasta mjeli tekis + Saada kyllä Sihtjeringin, + Vaikka harvoin vasikkakin + Hänell' teuraaksi tuleepi. + Oikein on tämä asia, + Pala suuri suun repiipi + Pian pjeneltä pedolta. + Älvös suotta soimaele + Panetuksilla pureksi + Koko Säätyä kovasti; + Itse ihmisten Isältä + Sääty sanans saattajaksi + Ihmisyydelle iloksi; + Vielä siitte vahvistettu. + Myöskin Riikin Ruhtinaita + Kautta Lakien lujasti + Kautta käskyn kaunehimman: + Muutoin taitaisi tavata + Paitsi häpiät häjyä, + Raukka päälles rangaistuskin, + Viha Herran Hallitsian. + Älä leukojas levitä + Pahat paljasta ikenes, + Kisko pilkahan kitaasi, + Ettes heikkoa herätä + Pahuutehen paisuttaisi, + Huonot veljesi vihoita, + Saattais sanan kuulioille + Paljon luuloja pahoja, + Väärät luulot, villitykset + Opistakin oikiasta. + Laske leukasi levolle + Hampaat höllitä häjyimmät + Päästä Herra Hengellinen + Kateutta on jo kyllä + Maassa määrätä monella + Pappeistakin aivan paljon. + Sama kalvaava kateus + Ombi sinungin sisässäs, + Koskas näitä kirjoittelet + Lanttaat läkkiäs loputa + Veden vuodatat tavalla + Härskyt peräti hävytä. + »Hyvä toista on torua, + Paha panna itsiänsä», + Sen nyt sinusta näemme, + Paljon Pappeja paneksit + Panettelet pahan suopa, + Vjelä muitakin muriset + Virkamjehiä mitata, + Kaikki haudan kaivajatkin + Saavat kiukkuas kokea; + Mutta Sihtjerin sinänsä + Jätät järin koskemata. + Kyllä haapun tarvitsisi + Sihtjerikin selkänänsä, + Jolla haisevan häpiän + Silloin peittäisi poloinen, + Koska tuhman talonpojan + Joll' on taskussa jotakin + Vejvihinsä vjetteleepi; + Johon peittäisi peräti + Suden kidan kelvottoman, + Joka aina ahnehtiipi + Saada salista (!) sisäänsä. + Ja on Sihtjerill' sopiva, + Peittäis hambahat peräti + Vahvast vatsahan vetävät. + + Vjelä sanaisen sanoisin + Ehkä parikin puhuisin + Jos ej juttuni jaloksi + Vejsun pitkäksi venyisi, + Ja niin mainittais minusta + Mitä soimataan sinusta: + Ett' on pitkäldä puhetta + Raipan kaltaiset runotkin, + Mutta meiningit vähäisen. + Tapahtukoon kungin tahto. + Kyllä sinä selkiästi + Ruotsin kjelellä kehoitat, + Että pitää pännä mjehen + Joka laskeepi lukuja + Taikka lauluja latoopi, + Joko neuvoa jotakin, + Joko johdattaa hyvähän + Taikka huvittaa hyvästi + Ilman virhetä iloittaa, + Taikka molemmat tarita. + Tosin sinä myös tätäkin + Tolsinansa toimittelet + Toimellisella tavalla: + Mutta mikäs mjelessäsi? + Mikä silloin meiningisi? + Mikä päässäsi poloinen, + Koskas Kestikin kehoitat + Juoma Lauluja latelet? + Kuhun tuhmia talutat? + Kuhun heikkoja kuletat? + Tunne ensin tarkemmasti + Kansa kulle kirjoittelet. + Kyll' on Suomessa kyliä + Pitäitä sangen paljon, + Joissa miehet joukottaisin + Ynnä pöydän ymbärillä + Istuuvat ilolla mjelin + Pöydän äärtä paineleevat + Kyynysvarsilla vakaasti, + Putelita palveleevat + Kapan kunnias pitäävät; + Joksikin jo olven juovat + Vjelä viinankin vetäävät + Nahkallansa narrin palat, + Pyllistäävät suuren pullin + Kohden kattoa kumoohon, + Kortelingin kumaiseevat + Aivan ahnaahan kitaahan, + Pulputtaatpa putelista + Kulkuhunskin kohdastansa, + Njelaiseevat norri kupin + Nappiansa nuoleskellen, + Paikoin punsinkin paneevat + Vatsahansa mjehet vahvat. + Piippu pjeni hambahissa, + Josta sauvua sysäävät + Karvahinta, katkerinta, + Puhaltaavat paksun pilven. + Posket joteskin punaiset, + Punaiset ja pullollansa, + Viinan karvaiset vihannat: + Tupakasta vahva tuppu + Häijy pallo hambahalla + Myrky-lehdeistä mädistä + Saksan vesiset vedestä, + Joita jauhaavat halulla, + Märehtiivat, mökeltäävät, + Että kuola konnain suusta + Vesi ruskia valuupi. + Nenä nuuskalla noettu + Sian siivo sjeramissa, + Räsähtelee räkä reijät, + Joita korjaavat kädellä + Pyhkäiseevät peukaloonsa + Hihan suuhun hivuttaavat, + Housut, helmat saastuttaavat. + Silmät pjenet sihkurassa, + Veren karvaiset, vesiset, + Huulet höpisee jalosti + Äändä kantaavat kovasti. + Vjelä vejsungin repäisee + Rölähyttää raskas rinda. + Jopa kortitkin kovasti + Paikoin pöytähän läjähtää, + Kortit viinasta vetelät + Ohran ljemestä lihavat + Tupakalla tuhratuna. + Tekeevät siit' toisinansa + Tappelungin taidottomat, + Että jyskinä, jytinä, + Kauvas kuuluupi kumina, + Äänen möyke ja älinä. + Tapa hyvä tappelussa + Lyöpi kuka kerkiääpi + Eikä vuoroa eroita. + Nyrkit niskahan lusahtaa + Kyllä korvillen kajahtaa, + Kannuustaavat kanta päillä + Kintut rikki kumpaneilta. + Piiput seinihin sirisee, + Ruki ruskaavat jaloissa + Poudat heiluuvat hädässä + Penkit paukaavat pakossa + Kovin keikkuuvat kapatkin. + Putelit ja pulli parat + Saavat lopun surkehimman; + Juoma juokseepi kapasta + Laviasti lainehtiipi + Viina virtaapi sekaahan, + Että kortitkin koriast + Pöydällä siit' purjehtiivat. + Muoto muuttumaan rupeepi + Kasvo käändyy kalveheksi + Nenää valkiaks vetääpi. + Monet viinasta väsyneet + Oluesta onduvana + Sekä rauvenneet sodasta + Painuuvat siit' pöydän ala + Lopuks lijalle menolle. + Tuonne syökseevät sisunsa + Olven ulos oksentaavat + Viinan koirille kokoovat. + Saavat saappahat osansa + Kauhtanatkin kauniit merkit + Pöksyt parahan tavaran. + Tuolta hiljangin heräävät + Tuolta viimein vilpastuuvat + Ylös kömpiä kokeevat + Mjehet pohmeloll' pahalla + Taudill' tehdyllä kovalla, + Miehet hyvin merkitytkin + Kauniit katsella peräti. + Paitsi kauhtanan koreutt' + Millä mustelma nenässä + Nocka nosnut korkialle, + Kulla kallo paljahana + Hiukset revityt hitollen, + Millä otsassa omena + Kulla kuhmu kulman päällä, + Millä huulikin halaistu + Kulta hammas kolistettu, + Millä silmäkin sininen + Kulta kasvot raamittuna. + Näitä tapahtuu todella + Suomen mjestenkin seassa. + Pitäävät näin pitkät kestit + Kapakoiskin kaiket päivät, + Ratki räyhäävät rajusti + Juoma penkissä pelaten, + Kuluttaavat kukkaronsa + Ajan aivan tarkiangin, + Pöksyt pantiksi paneevat + Kosk' on tuhlattu tavara. + Mitä mjehist' muistuttelen? + Monen pojatkin poloiset + Korvat vjelä kostiana, + Maitosuiksi mainittavat, + Kyll' jo kauniisti osaavat + Panna leuvan parrattoman + Kenohon ja keikallensa + Ottaa ryypyt oivalliset + Pullin pohjat paljastella, + Kyllä konnat kuola leuvat + Viinalla jo viruttaavat + Maito-hambahans halulla, + Viinan kulkuhuns valaavat + Veden vertana pitäävät, + Oppineet on olven juojat. + Ej siis tarvitse enembi + Kirjoitella Kesti Laului + Juoma Lauluja latoa, + Pyytää pahuutta enätä + Juopumukseen johdatella. + Kyllä mjehet meidän maassa + Juoma konstin jo osaavat + Ilman vejsun vjetellystä + Kirjan pahan kehoitusta, + Joka pahan pahemmaksi + Tuhman tekee turmelluksi. + Vjelä veikkonen kysyisin, + Kuingas kokonans unohdat + Säännöt suuren Hallitsian? + Käsky käypi korkialta + Esivallalta varoitus + Vastoin juopumust vakaasti; + Käsky pappejen kätehen, + Että estellä visusti + Tätä ilkiät eloa. + Sinä toista toimittelet + Painetuilla paperillas, + Joilla juuri julkisesti + Kestin pitoihin kehoitat + Vjetät viinahan vasetin + Juopumukseen johdattelet. + Vastoin vahvoja Lakeja + Säännön selkeitä sanoja. + Kuingas rohkenet ruveta + Näitä vastusta vapaasti?-- + + Mitäs luulet mjesi parka? + Onkos oikenin asia + Sekin tehtynä sinulda, + Vähitellen, vähätellen + Levitellä oudot opit + Edestuoda erhetykset + Suomen mjesten sydämmihin? + Pidät järjen parembana + Ilmoituksia isoja, + Pyydät helvetin hävittää, + Ottaa pojes perkeleengin. + Tulla töillä Taivahaasen. + Kuingas Raamatun kukistat, + Sanan selkiän sokaiset + Jutut jaloimman Jumalan + Itse Herran Ilmoitukset? + Vjelä syitä selviäkin + Joita Järki johdattaapi + Voidaan vastahas vedellä. + Kuhun järki kuljettaapi + Ilman Herran Ilmoitusta? + Opin peräti pimiän + Tjedon Luojasta lokaisen, + Uskon uudesta elosta + Sangen heikon, häälyväisen, + Kehnot hyvään kehoitukset + Lopen huonon lohdutuksen + Kovan kuolemaa käsissä + Järki saattaapi sinulle + Paitsi Juttuja Jumalan. + Tähän todistus totinen + Ovat vanhat viisahimmat + Kansat kaikkein kuuluisammat; + Vanhat vahvat Ruomalaiset + Kerkiätkin Krekiläiset + Että Egyptin eläjät. + Ota helvetti häjyltä + Kjellä perkele peräti-- + Etten petoksest' puhuisi + Engä suuresta surusta, + Vaivastakaan vaikiasta, + Johon joutuupi jokainen + Viimein tuolla tuonelassa, + Joka juttuhis, Juteini, + Suostuu, niitä seuraileepi-- + Kuingas tahdot tuhman kansan + Estää pojes pahuudesta + Turmelluksesta takaisin? + Ej vjel pimeys peräti + Ole hajonnut, hävinnyt, + Ej vjel' valkeuus valaisnut, + Loistanut kyll' lämbymästi, + Että tavat toimelliset + Paitsi muuta pakotusta + Kautta oman kauneuudens, + Tähden toimens ja hyvyydens + Suomalaisten sydämmissä + Aina saisivat siansa. + Jos sä helvetin hävität, + Pidät narunna pirungin; + Kussas palka on pahalle + Makso mjehelle häjylle, + Joka estetä eläissä + Paljon veljijäns vihaapi + Retket riivattuin kuleksii, + Istuu pilkaitten parissa, + Pitää pettäjät hyvinä + Pettää itsekkin ilolla, + Seuraa halujans häjyjä, + Synnis suruta makaapi, + Joist' ej erkane elossa + Joit' ej kadu kuolessakaan? + Pitääks vaivoista vapaaksi + Piinast' pääsemän peräti? + Kussa hurskaus on Herran. + Totuus Tuomarin totisen?-- + Päästä töillä Taivahasen + Anna autuuden perustus + Olla hyvän omatunnon, + Kuhun joutuu kurja mjesi, + Jok' on eksyksiin erennyt + Pojes totuuden poluilta + Haihtunut on harhateille? + Mistä toivo on tuleva, + Kusta löytänee lepoa? + Eli pitääkös poloisen, + Ett' on tundo tahrattuna, + Ensin epäilys elossa, + Sitten peljästys pimiä + Osa kuolessa oleman? + Eli kussas kurjan luulet + Saavan viimeingin siansa? + Pitääks loppuman peräti, + Vaikka retkensä vihaapi + Kauhistuupi käytöstänsä + Vaikka andeeksi anoopi, + Vaikk' on palainnut pahasta? + Kussa kärsimys Karitsan? + Kussa armo Armahtajan, + Armo Autuaks tekiän?-- + Jos et peljänne pirua + Etkä huoli helvetistä, + Jos et peljänne pahuutta, + Tuimaa Lakien totuutta + Raskahasta rangaistusta, + Joka seuraapi jokaista, + Joka julki johdattaapi + Kansan tuhman kuljettaapi + Haihduttaapi harha teille + Oppiin väärähän vetääpi; + Kuingas tundos tahraelet, + Saatat sydämmes suruuhun, + Levon karkotat kotoas + Että eksynnein tygöä, + Joita kirjoillas, Juteini + Poika parka, pahendanut? + Vjelä kertojen kysynen: + Kuingas tundos tahraelet, + Joka viimeingin vihassa + Sulle soimaapi surulla, + Sinun sisukses repiipi, + Ettäs kansaa eksyttänyt, + Olet ottanut käsistä + Parhaan autuuden avaimen + Mjehen monenkin mukoman + Olet turmellut todella?-- + Jos on pännälläs pituutta + Kyllä kynäsi terävä + Jos sen annat juoksennella + Päällä paperin pelata; + Jos on tölkis täytetynnä + Mustalla muillengin asti, + Jos on syyhy sormissasi, + Taikka kutku kukkarossa, + Jos on halu huudetuksi + Tulla kyllä kuuluisaksi + Kyllä saada kunniata; + Kirjoittele kaunihisti, + Toru turhia tapoja + Pane pahoja tekoja, + Jotka kansassa jotengin + Ovat ottaneet asunnon. + Naura nurjalle menolle + Näytä hambahas häjylle + Ilkivallalle ikenes + Pilkka kirves pahuudelle; + Anna oppi oivallinen, + Neuvo, nuhtele välistä. + Paikka paras on sinulla + Räntin vjeressä valittu, + Panna paperill' kokohon + Opit ojentaa paremmat, + Tjedot tarita hyvätkin. + Käännä kirjoja hyviä, + Joita kansa käsittääpi + Suomen kjelelle sovita. + Anna suomeksi Aviisi, + Jolla saattaisit sanomit' + Että tjetoja enemmin + Suomen mjehille monia, + Sanomita muilta mailta, + Että omasta ololta. + Kyllä kartuisi kalua, + Ainehita aivan paljon + Mjehelt' muultakin monelta + Lehden täytöksi leveimmän. + Olispa myös ottaita, + Löytyis lukioit' lujasti + Suuren Suomen maan kylissä. + Hyvä hyödytys perässä + Olispa teollas tällä. + Monet tjedot tarpeelliset, + Neuvot, opit, ojennukset + Tuliis kansalle tutuiksi, + Valo koittaisi väkevä. + Vaikkas olet virren sepäks + Runonjekaksi ruvennut, + Älä turhia taritse, + Joist' ej ensingään etua, + Niinkuin nimeltä tämäkin: + Saatat armejat sanoista + Kutsut mynstrinkiin kokohon. + Mitkä selkähän sovitat. + Määräät mjehiksi hevoisten + Kutka jalkaisin kuletat. + Ylös Nominat ylennät + Annat Komannon käsiihin + Ronominat reserviksi + Varamjehiksi varustat, + Verboiss herroja herätät. + Nauru estääpi enemmin + Näitä mainimast nimeldä. + Kulle hyväksi kulutus + Läkin tuhlaus tämäkin? + Vjelä puuttuupi vähäisen + Sanais joukosta jotakin: + Kersantit ja Keppi mjehet, + Välskäärit ja väntrikitkin, + Vaanuin kantajat vakavat, + Rumpuin pjeksäjät rutevat, + Pillein soittajat soriat + Muonan mukomat vetäjät. + Älä älytä ärise, + Luvattomia lorise, + Virkamjehetkin vihoita. + Joita vastaan vanhuudesta, + Vaikka vjelä virhettömät, + Kansall' ovat kurjat luulot + Epäilykset, epäuskot. + Pidä suusi pjenembänä + Kyllä kynääsi kurita, + Puhu, poikanen, puheita + Joitas vastaavas varonet. + Ota itsehes opetus + Jotas toisille tukitset, + Lahjas lahjoitan takaisin; + Syldä seitsemän totuutta + Joka valheen valajalle. + Kasvaispa kirjoja maahan + Sattuisipa sangen paljon, + Jos sais kaikki kirjoitella, + Jos sais kaikkia sanoa, + Mitä sylki suuhun tuopi + Vesi kjelelle vetääpi. + + Paljon sinulla sanoja + Monet myöskin puheen parret, + Aineet tutkia tarittu + Kokonaiset kappaleetkin, + Joit' ej tutki tuhma mjesi, + Tunne selvä Suomalainen + Yksinkertainen käsitä, + Vaikkas vjelä vaskessakin + Ulosantaisit asian; + Kysyy kohta kumpaniita + Vaikka ilman vastausta + Esimerkiksi sanottu: + Mikä toipa muisto Patsas + Kirjan muotoinen mukoma? + Kuka raamu Kivipiirros? + Kuka Pappi Pää Rovasti? + Mitä Pila merkinneepi, + Taikka Tappurat elämän? + Ketä Kehto koskenneepi? + Kuinga Kirjat painettanee? ¦ + Sinä painatat paperis + Paremmat ja pahematkin + Paitsi perään katsomusta, + Paitsi pjenintään luvata + Sedervallerill' vapaasti; + Minä pöksyt painattelen + Housu vaatteet ja hamehet, + Painattelen kangas pankat + Liina vyhdit, villa langat, + Painatan myös puumulliset + Painajan väri padassa. + Räntti runot ränttäileepi + Sitä varten valmistetut.-- + + Jo nyt lauluni lopetan, + Toimen neuvolla torani, + Armas Herra, Herr Juteini, + Runonjekka rohkiambi, + Lauluin kuuluisa latoja + Ota ojennus hyväksi + Otolliseksi opetus. + Jos on mjelestäs jotakin + Kovan kaltaisest' sanottu: + Totuus kynääni kuletti + Saattoi suuhuni sanoja + Joihin juttus joutavimmat + Mjelen murheella vetiivät, + Paniit kuria perähän + Luokse löylyä lisäisiit. + Etpä siivosti sinäkään + Ole punninut puheitas + Edes vääryyttä vetäissäs. + + + +VIII. Niinkuin edellä näkyy, on Birkman toisintoonsa liittänyt +seuraavan suorasanaisen »lisäyksen» ja »Ucko Noal» runon: + +Joka päivä istut sinä ojkeudessa ja kirjoitelet Lain duomioita sinä +siis mahdat tjetä, toivoisin minä, mitä se Laki jongan jälken Suomenmaa +nyt hallitan sisälläns pitäpi. Sinä mahdat tjetä mitä se määrä nijlle +jotka julkisesti yxinkertaiselle kansalle julistavat oppia jotka ovat +vastoin Pyhän Raamatun selkeitä todistuxia ja meidän maassa perustettua +Uskoa, Mahdat tjetä mitä niillä on odotettava, jotka perustamattomilla +ja häpemättömillä soimauxilla pytävät häväistä sitä säätyä joka +korkeimman Esivallan asetuxen jälken ja Hänen suojeluxensa alla Saarna +ja opetta meidän pyhän Christillisen uskon totuxia, mahdat myös ymärtä +mikä edesvastaus niillen edesseisopi, jotka julkisilla kirjoituxilla +ylöskehoittavat kansaa juopumuxen juuri silla ajalla koska Juhlina +julkisesti julistetsn meidän armollisimman Kejsarimme Isällisiä +varoituxia juopumusta vastaan, joka on yltymäisillänsa, ja koska Hänen +Maiiestetinsä oman käskyn jälken opetus Viralle vahvasti vaaditan, +neuvolla, opetuxilla ja omalla elämän esimerkillä, tätä ilkeyttä vastan +seisoman. Näitä tjetäissäs, Lacka jo oman ajallisen Rauhallisudes +tähden, edesvastaustas enendämästä. Alaspaina tykönäs turha kunnian +pyyndö ja häjy kateus. Se edellinen on jo vjedellyt monda, kunniata, +vahingollistein oppein ja muiden soimausten kautta etsimän. Ej tunnu +hyvä ystävä sinun pännäs niin leikatuxi, että se sinulle suurta +kunniata tuotais, lijatengin Runoilla, mitä protocolleilla tehne? sitä +en mahda tjetä. Se jälellinen taas, nimittäin kateus, ej vähenä toisen +etuja vaan enendä oman sisällisen vajvan. Älä sijs viisastele turhilla +puheilla Pyhän Raamatun todistuxia vastan. Älä ryvettele muiden +kunniata perustamattomilla soimauxilla: älä myös yllyttele +yxinkertaisia pahuteen. Joka tahto hyviä päiviä nähdä, hän hillitkön +kjelens sanoo yxi pyhä kirjoittaja. Tämä vaaroitus taidetan tähän +tilaan sovitetta, sillä muutoxella, hän hillitkön sormens ja pännäns. +Ja jäkät hyvästi nyt! hyvästi jääkät hyvä Herra Herr Siihteri! + + + Ucko Noal, Ucko Noal + oli mjehen mjel + Kuin hän läxi arkist + istutti hän tärkist + Viina puita, viina puita + joita kasva vjel. + + Noak sousi, Noak sousi + ulos arkistans + Teki viina leilin + Näköisen kuin keilin + juodaxensa, juodexensa + maalle pästyäns. + + Noak arwais, Noak arwais + että ihminen + Monest janostupi + niin että hän juopi + paljast viina, paljast viina + pienen tuopisen. + + Ucko Noak, Ucko Noak + asiansa tjes + Hän joi pito paikois + Eikä vjettäin ajkans + turhil puheil, turhil puheil + niinkuin moni mjes. + + Eucko Noan, Eucko Noan + kiitettävä työs, + Hän soi mjehens juowan + Ajoi poiat tuoman + toista viina, toista viina + monaist läpi yön. + + Ei hän sanon, ei hän sanon + Ucko pane pois + jo tuo viina leilis, + ei van näytti peilis + kuinga kaunist, kuinga kaunist + ukon kasvot loist. + + Noak oli, Noak oli + Perukitoin mjes + Pujo parta Ucko + punainen kuin kucko + joi hän aina, joi hän aina + pohjan joka tjes. + + Siilon sopi, silloin sopi + elä Mailmas + Silloin oli otta + vähintäkin oltta, + ejkä janost, ejkä janost + tjetty koko maas. + + Muiston juonti, Muiston juonti + ei ol' tuttu heil', + Vaan sellainen malja + jossa nyt on kalja + juotin pohjan, juotin pohjan + varsin tällä lail'. + + + +IX. Toinen kappalaisen A:n kirjottama häväistysruno, joka myös on +Suomal. kirjallis, seuran hallussa, kuuluu: + + +VÄINÄMÖISEN ONNEN TOIVOTUS JUTEININ LÄHTÖÖN. + +Virolahden kappalaiselta Fredrik Johan Ahlqvistilta. + + Halttuun Jumalan, Juteini, + Onnee matkalles osaksi, + Lykkyy lähtöhös luvattuun + Runonjekka reisulleisi. + Näitä vanha Väinämöinen + Seisoisansa silmissäni + Sanoi suulla nauravalla + Pilkan pisteli sanoilla + Kerran korvissan' unessa. + Väliin seuraksi sanoille + Nytkähytti niskojanskin + Painoi päätänsä kumarten. + Vjelä puheitans venytti + Jatkoi sanojans jalosti; + Nauru huulilta hävisi + Kulmat kurttuhun kokoonnuit + Ääni karkiast' ärisi + Jutut juoksivat visusti: + Onhan ottanut eronsa + Mjeskin moni merkellinen + Lauluin hyväkin latoja + Virren seppä voimallinen; + Mutta muodolla hyvällä + Paitsi pitkiä puheita + Vaikiata valitusta + Hiljaa jättänyt hyvästi + Siivost laulusta lakannut; + Vaikka vahvasti veteli + Lahjaks lauluja lateli + Soiton sorjasti sovitti. + Paljon itsestäs pitävä + Että konstistas kovasti + Sinä kehut, kerskaelet + Paljon palvellees minua + Suotta virsiä vetänees + Paitsi palkata peräti, + Joka, mjelessäs makaapi + Särkee sydämmes suruisen. + Mutta meiningit poilla + Sangen harvasti sopiivat + Ajatuksiin aika mjesten. + Minun mjelessan' makaapi + Tämä ajatus totinen: + Pitäis palkoja oleman + Kokoon ajettu kovasti, + Vara vahva palkinnoista + Tosin tuhlaten jaella: + Jos kaikk' huonotkin hörnäti + Ruman kanteleen räminät + Lahon käyrängin kominat + Kjelten katkennein kirinät + Äänen sortuneen ärinät + Rinnan raskahan rötinät + Veisut vjetteliät pahimmat + Pitäis palkituiks tuleman. + Pian aivanpa pitäisi + Palka oleman pivossa; + Vaikka vjeläkin välistä + Soitto jokuu sorjemmasti + Laulu laadullens käviisi + Vejsu viiltäiskin sydändä. + --Tässä vanhan Väinämöisen + Parta pöyhiä tärisi + Tukka hallava tutisi + Silmät kulmista säteili. + Vasta laulu liikuttaapi + Veisu käypi kaunihisti + Soitto sorjasti helisee + Voidaan palkasta puhua, + Lausui vanha Laulun Herra, + Koska kantele kovimpi + Tehty hongasta hyvästä + Ranta lepästä rakettu, + Taikka vanhojen tavalla + Tehty harppu hauvin luusta + Kantele kalan evästä, + Kjelet vahvat kanteleessa + Joko jouhista orihin, + Joko kullan karvalliset + Taikka teräksen näköiset + Päälle kinnatut kovasti + Kimahtaavat, kajahtaavat + Heliästi heliseevät, + Koska hengi höltiästi + Kulkee rinnasta kovasta + Ääni kaikuu kaunihisti + Paitsi pakota mäneepi + Taipuu huilujen tavalla, + Milloin matalast' mataapi + Höriseepi, möriseepi + Ukon muodolla urohon, + Kullon nousee korkialle + Vinkiästi vinkaiseepi + Pjenten piikaisten tavalla; + Kosk' on aine kelvollinen; + Puhdas, viatoin valittu, + Paha jaaritus jätetty, + Koska sanat selkiästi + Paitsi pakota sidotut, + Eikä väännetyt väkisen + Varsin kulkeevat vapaasti, + Milloin ryöhäävät runossa + Kosken kuohuvan tavalla, + Niinkuin varsin vahtoaapi + Vesi pöllyllä putoopi + Vuoksen koskessa kovassa + Iharissa ilkiässä + Kalarissa karkiassa + Rutiaii koskessa rumassa; + Milloin jouten juokseleevat + Niinkuin niitulla joessa + Hannun vjenossa vedessä + Tyvenessä Tynkylässä, + Pellon pjenessä ojassa + Vesi virtaava mäneepi. + + Mitkä onnet, omaisuudet, + Taikka tavarat hyvätkin, + --Sanoi vjelä vjekkahasti, + Sinä, poikainen poloinen, + Ljenet laskenut avuksi + Suomen kjelen saalihiksi + Suomen suvulle valoksi + Sepä varsin vanhatessa + Yli käypi ymmärryksen + Mänee mjeleni ohitse. + + Arvo korkia, avara + Raadi Sihtjerin ramakkaan + Aina paikallans pysyypi, + Eikä kateus kavala + Sitä suuresti sureile + Eikä paljongaan paheksi + Siitä pyydäkkään palaista. + Ole sentähden sinäkin + Tästä täydessä levossa + Hyvin huoleta, suruta, + Pidä arvoskin alati. + Usko, poikanen, puheeni, + Usko ukkoa totista. + Mutta mjehengin mukoman + Arvo pelehtyy piangin + Kaunis sanoma katoopi, + Koska kirjoja pahoja + Vejsujakin vjekkahita + Kansan käsihin paneepi: + Sillä kirjasta kokoopi + Lujan päätöksen lukia + Pännä mjehen mjelestäkin, + Eikä ensin tutkistele: + Ljekkö leikki leuvoisansa + Vainko valanee vakuutta; + Tavan tottuneen pitääpi + Seuraa vanhojen sanoja. + Työstä tekiä havaitaan + Kirjastansa kirjoittaja, + Suuhan selittää sydammen. + Jolla korvat kuulon tähden + Vaarin ottakaan visusti. + + Voi sä kurja Suomen kansa, + Sanoi samalla tavalla-- + Kansa kylmäksi kovonnut. + Kuin et kirkkaasta valosta + Etkä onnestas omasta + Ota vaaria visusti, + Jonga pannut on ovelles + Jalo tarjoksi Juteini, + Juoma Laulussa jalossa + Perhekunnassa paraassa, + Lahjain oivassa otossa + Joissa juuri kuin nisuja + Pyytää seuloa sinua, + Valon taritsee väkevän + Onnen oikian jakaapi. + Voi te kivet kelvottomat + Kannot Suomessa kovimmat + Paadet paattuneet lopetin, + Oksat kankioiks kovenneet + Lehdet ilman liikutusta, + Voi teit' Emännät vesissä + Pedot metsissä pahimmat + Linnut tylyt latvoissanne + Miksi muuttuneet olette! + Etten soittoa suloista, + Kainata kauniimbata + Veisun äändä Viiburista + Laske luondonne iloksi. + Pahat yksinäns penikat + Vjelä vanhuuden pitäävät. + Soitto korvihin sopinnut + Laulu luontoa lykännyt + Äänen antaavat avuksi + Ynnä yhtehen vetäävät + Sekä riukuttaat sekaahan; + Vaikka varsin työlähästi + Tästä taidetaan lukea + Enää soitolle etua + Kanteleelle kunniata + Hyvää veisulle vähääkän + Mettä soittajan sydämmeen + Laulajalle lohdutusta: + Sillä koirat kelvottomat + Pahat penikat nykyiset + Usein ulvovat vavisten + Myöskin seuraksi susille + Karvat siirassa selässä + Ikenetkin irvellänsä + Karhun ääntä kauhistuuvat + Pahan paiskaavat pärinän. + --Nauru rätkähti, remahti + Itse Laulujen Isältä + Vatsa tukeva tutisi + Parta keikistyi kenoohon. + + Turha pelko on povessas + Suomen kjelestä suruinen, + Kjelen sotkusta kotoisen, + Sanoi vanha Suomalainen. + Suomen kjeltä selvimbätä + Paitsi muutosta puhuttu + Sangen selvillä sanoilla + Ombi pitkäldä peräti. + Aina hamasta ajasta + Koska minä kanteletta + Soitin sormilla omilla + Vedin virttä suomalaista + Ombi sjemen suomen kjelen + Aikaa monta ja monoista + Aina puhtaana pysynyt. + Jos vjel' joku huono Herra + Hävennellen häpiäisi + Oikein osaavans puhua + Suomen kjeltä selkiästi; + Taikka taitteliis sanoja + Kaunistellen, koristellen + Kädet puuskassa pidellen, + Murtais mutkilla monilla, + Sekoitteliis, sokerteliis + Mjesten muodolla merellä + Kjeltä seitsemän sekaisin; + Jos taas jokuu talonpoika + Tyhmä, taidotoin, pönäkkä + Lästä kaupungit' kotoisin, + Taikka teitä kuljeskellut + Matkustellut maita paljon + Aina rahtia ajannut; + Eli uuden maan eläjä + Ranta kansojen rajoilta, + Kääntäis kjelensä kalikan + Pitkin taikka poikki puolin + Vaikka vyöllensä vetäisi, + Pullistelis poskiansa, + Vääntäis leukansa levälle + Ryyppy kynnyksen repiisi + Sinne, tänne sioiltansa + Huulet ryttyhyn rypistäis + Saadaksensa sanat oudot + Koto kjelen koreudeks + Suomen kjelehen sekaahan; + Eihän sentähden sekaannu + Suomi kokonans sekaisin + Vjelä vähemmin katoa. + Järin jäänyt on sinänsä + Tämä tapaus takaisin + Eikä edespäin tapahdu + Aivan aikoihin monihin. + Mäne maahan karjalaisten + Taikka Savohon syvähän + Taikka Hämehen taloihin, + Sjellä kjelen kelvollisen + Sanat selvät suomalaiset + Paitsi vjerasta puhetta + Suulta täydeltä sanotut + Laviasti laaittavan + Kuulet korvillas omilla. + Sjellä havaitset hävyllä + Kjelen kokonans kotoisen + Ylenkatseesta kovasta + Varsin olevan vapaana; + Sjeltä taitaisi todella + Teikäläinengin tavata + Vjelä vähän viisautta + Puheen puuttuvan avuksi. + Paha Baabelin rakennus + Torni Taivaaseen tapaava + Kerran kjelen ensimäisen + Puhtahimman puheen parren + Pojes peräti sekoitti. + Tätä työtä työlähintä + Rohkehinta rakennusta + Täytyi tehdä ahkerasti, + Että torni taivahaasen + Pistäis pilvien läpitse. + Totta tuossa huiskittiingin, + Mitkä muuria kutoivat + Kutka sotkivat savia + Mitkä tiiliä tekiivät + Kutka kantoivat kiviä. + Työtä tehdessä parahin + Päin hiessä huiskatessa + Varsin hartiat varinna + Kävi lustikin lusahus + Mjehet ällistyit äkisti. + Murre muuttui muuraailta + Sanat saven sotkioilta + Kjeli kiven kantailta + Outo tiilinkin tekiät + Puhe peräti sekoitti-- + Suuta aukoivat sanoihin + Tahtoit tarpeitans anoa; + Mutta mjehet työn tekiät + Kohta hämmästys käsitti + Sanat oudoimmat sanoovat + Varsin vjeraita puheita, + Eikä ensingään eroita + Toinen toisensa sanoja. + Mjehet silmiäns mulistens + Suut selälläns kuuldeleevat + Työhön tahtoovat tavoittaa; + Mutta kjelen muutoksesta + Toista kokonans tekeevät: + Tuovat toisensa avuksi + Kiven siahan savia + Saven siahan kiviä + Vettä tiilistä vetäävät. + Tuohon kohta tuskaantuvat + Mjehet tyhmän työn tekiät + Siihen paikkahan paneevat + Työnsä tyhmimmän käsistä + Alas muurilta mäneevät + Kaikki heittäävät hitolle + Kalut viskoovat vesiihin + Että tuiskiivat tuleehen, + Kaikki hajoovat hajalle + Kjelinensä kuljeskellen + Kukin kulmalle omalle. + Tätä tornia tylyä + Rohkiata rakennusta + Taikka mukoman tapaista + En nyt luulisi enemmin + Suomen kansan kaahittavan. + Jää siis kansa kaahituksen + Myöskin seuratkin sinänsä. + Tästä pelvosta pahasta + Myöskin mjelellä hyvällä + Ole oivassa levossa + Varsin murheesta vapaana. + Usko ukkoa totista + Ukon lujaa lohdutusta. + + Missä taikka millä lailla + Ombi Suomi sjemenensä + Kjelen sjemenen kotoisen + Kasvon kautta kartuttanut? + Kysymykset merkilliset + Tyhjän tynnyrin kuminat. + Jollon kullon joutessasi + Taikka leivästä levota + Surullisna suuruksesta + Ljenet joutunut jotenkin + Käymään kirkonkin läpitse + Seurakunnan suomalaisten. + Mitäs mjelestäs havaitsit + Sjellä viipyissäs vähäisen? + Mitäs korvissas kumahti, + Mitä silmäs selittivät? + Mitä mjehet veisaisiivat + Ukot römisiit uroosti, + Mitä mujat vinkaisivat + Neidot nuoremmat kimahti; + Lauloivatko latinata + Vainko Grekata vetiivät? + Eikö Saimit suomalaiset + Silloin korvissas kumisseet? + Mitä lukiivat lujasti + Puhuit Herralle pyhälle? + Eikö kjeltänsä kotoista + Suomen selviä sanoja? + Mistä virttänsä vetiivät + Luku sanojans lukiivat? + Eikö kirjoista käsissä + Suomen räntätyt sanoilla? + Joutunut on jollon kullon + Raamattukin räntättynä + Suomen kjelellä käsiihis + Aivan kourihis koviihin. + Eikö kjeltä kartutettu + Siliteltykin sanoja, + Koska vaivalla kovalla + Ajatellen ajut läpi + Kirjaa kallista tätäkin + Suomen käännettiin sanoille? + Eikö kjeltä kartutettu + Sanojakin silitelty + Ilo-Laulussa isossa, + Vjelä veisussa monessa + Kirjassakin kauniimmassa + Sekä hengelle hyväksi + Että ruumiinkin eduksi + Laki Kirjassa kovassa + Asetuksilta tuettu. + Kaikki kansalla käsissä + Laviasti levitetty + Kauvangin jo räntin kautta. + Myöskin muitakin runoja + Veisujakin vahvojakin + Maassa löytyypi monia. + Jotka jätetyt järingin + Pojes paperin parista + Vjelä sallittu vähemmin + Kaunistelta räntin kautta + Ainoastansa asuuvat + Otsa luussa laulaitten + Mjesten muistossa iloisten, + Sillä laadut laulumjehet + Virren sepät siivolliset + Tämän täytenä lakina + Aina päässänsä pitäävät: + Pysy pannasta erässä + Taikka toimella kynäile. + Toisin ylpiät tekeevät + Mjelestänsä Mestaritkin. + Työllä, tuskalla kokoovat + Saavat sanoja siteisin, + Jopa kiiruusti kynäävät + Päälle paperin paneevat + Jopa juokseevat ilolla + Kyllä ränttiä kysyyvät + Painattaavat paperinsa. + Sitten paisunneet peräti + Kyllä pönäkät kovinkin + Vähän vertanans pitäävät + Tuskin tunteevat nenäänsä. + Kaikki aivan kaunihiksi + Lopen lustiksi lukeevat + Mitä milloingin, mitengin + Päästäns purkaavat omasta + Laskeevatkin leuvoildansa + Kulkee kynästä kovasta; + Eivät luulekkaan enemmin + Maassa mjehiä olevan, + Joiden myöskin joten kuten + Sanat solmehen sopiivat, + Pännä pyöriipi käsissä + Kynä viiruja vetääpi. + --Tässä vanha Väinämöinen + Rykäis rinnasta kovasta, + Sylki suihkaisi sivulle. + + Jos se nuori Joukavainen + --Lausui Laulujen Isäntä-- + Muinen murisi minulle + Pyysi pulkailla pahasti + Tahtoi taistella halulla + Kansanikin kilvoitella + Vanhaa mjestä vastustella; + Vaikka minä mjelestäni + Koska Lauluja latelin + Aina asjoja valitsin + Sanojakin sovittelin, + Engä piikkiä pidellyt + Engä jousta jännittänyt + Engä ensinkään kävellyt + Neljäjalkaisten jälillä + Virkaa pyytänyt pedoilta + Valpahilta vartioilta, + Engä syytä soimaellut + Ketään puheilla pahoilla, + Annoin kaikkein kaunihisti + Ratki rauhassa asua:-- + Koska kuitengin minulle + Yhtähyvin ylpiältä + Tätä toisinans tapahtui; + Mitäs sinä siit muriset + Valitat niin vaikiasti, + Jos nyt nuoret Joukavaiset + Mjehet mjelestäns viata + Syystä tarttuuvat sinuuhun + Koiran ruoskahan rupeevat + Pojes pääldänsä hosuuvat + Pedon pahan nukuttavan, + Alas arvopatsahalta + Pahan juonisen paueevat + Johon järin huokiasti + Pääsnyt mjekkonen piangin + Kyllä kiiruusti kipunnut + Olis vaivalla vähällä; + Josta juttujans jakaisi + Pahat juonensa julistais, + Soimaais suulla rohkialla + Huutais häjyllä tavalla? + Otat oudoksi kovingin + Asian aivan luonnollisen + Seurat selvät Suomessakin: + Joka mjekalla mehuupi, + Saman saapi vastahansa, + Joka piikillä pelaapi + Piikki pistetään eteehen. + Pane mjelehes paremmin + Tämä tarkia asia + Älä kovin koirittele + Kelpo mjestä kelläele, + Ohhottele, hohhottele + Kateuudesta kovasta, + Koska kovilla puheillas + Juonikkahilla jutuillas + Kovan vastahas vetänyt + Olet syystä oikiasta, + Joka sotiipi samoilla + Ajaa päälliänsä aseilla + Joilla kohden karkaelet. + + Mitä kateuus kaluupi + Mitä muuta murhehtiipi, + Ellei etuja hyviä + Korkiata kunniata, + Konstiakin kuuluisata + Muita lahjoja monia, + Joita jollenkin, jotenkin + Lykky lykännyt osaksi? + Tästä lähteepi totinen + Seuraavainen selvä päätös: + Missä ej mitäkän näistä + Löydy lahjoista hyvistä + Siintä Kateuus katoopi. + Nyt on sinulda sanottu + Suulla omalla surulla, + Että onnes omaisuudes + Suomen kjeltä kartuttaaxes + Olet uhrannut uroosti; + Eipä kauppakaan kovinkaan + Painettujen paperien + Kulu kulkevan jalosti. + Kadonneet siis ovat kaikki + Tästä kynnet kateuuden. + Eikä kuulu kunniata + Suurta tulevan teoistas. + Harvoinpa se horjahtaapi + Palkaks kirjoille pahoille. + Ainoastansa aviisin + Tyhjän lehden täytökseksi + Kerran kirjojas nimeldä + Nimitettiin, poika parka; + Aine aivan kehnokainen + Kärsimätöin koskemista + Järin jätetty sinänsä + Kokonansa koskemata. + Kadonneet siis ovat kaikki + Tästä kynnet kateuuden. + Saman konstistas sanonen + Laulujes latomisesta + Jonga yksinäs ylennät + Aivan korkiaks korootat. + Se nyt selvästi näkyypi + Sinun suuresta surustas + Huudostaskin huikiasta + Vaikiasta valituksest' + Kateuttakin kovinta. + Luulet kaiken luonnon lahjan + Sinun saanehes osakses + Jota kuitengin jotengin + Vähän veisuisas näkyypi. + Luulet lopetin vähäisen + Maassa mjehiä olevan + Jotka verrakses vetäisit. + Juuri jutuistas näemme, + Ettäs ylpiä, ylennät + Itses ilman perustusta + Myöskin rinnalle minungin. + Toi on tarjonna poille, + Jotka rohkeevat ruveta + Vanhoillengin vastukseksi. + --Tässä vanha virren Seppä + Näytti nyrkkiä kovinta + Polki jalkaansa jalointa. + + Pahin kaikista pedoista, + --Puhui vanha halli parta-- + Salan puriat pahempi + Kaukaa haukkujat häjymbi + Ombi tuulen tavoittaja + Villi, kelvotoin, kamala. + Joka syytä, syyttömästi + Haukahtelee, houkahtelee, + Päälle karkaapi piangin + Tuttuakin tavoittaapi, + Vaikka täytyypi väkisen + Mjestä kovaa kohdatessa + Varustettua vavalla + Häjymmängin hämmästyä + Kohta syrjätä sivuuhun + Ääri puoleen älinällä. + Niinkuin muutamat nykyiset + Runonjekat rumemmat + Itse mjelestäns ihanat, + Mitä suustansa sanoovat + Leuvoistansa laseksiivat + Siihen suostuman pitäisi + Sitä siunaaman ilolla + Koko maakunnan majoissa. + Koska nyt kokonans toisin + Näille toisinans tapahtuu + Koska joitakin jotakin + Vastoin veisujans sanotaan; + Puheet mjelestäns paraatkin + Sukkelatkin laulun sanat + Vitkelätkin lakin viirut + Jokuu selvä Suomalainen + Siksi selvästi sanoopi + Kuin ne kokonans ovatkin, + Kateuuden karvaat jutut + Pahan juoniset pärinät + Pilka sanatkin pahimmat + Vjetellykset vjekkahimmat + Vaikka kohta vaan kynällä + Ombi ratoksi omaksi + Muistohon paperiin pannut:-- + --Koska nyt nämät näkeepi, + Saapi korvihins kehuja; + Kohta ylpiä kamoopi + Hämmästyypi huono hengi + Sangen heicko säikähtääpi; + Kohta harmissa kerääpi + Mitä suingin saada voipi + Murhe mjelensä iloksi; + Kohta aineensa kynääpi + Panee paperill' sanansa + Mitä tuska tuotteleepi + Mitä mjelehen herääpi + Hämmästynyt houraileepi + Niitä, näitäkin vetääpi + Syytä kaiken karvallista: + --Suotta nuorna soittaneensa-- + Ikään kuin iälle sille + Kaikki sallituks sopiisi, + Eikä enää vanhembana + Niitä tarvitsiis nurista; + --Pilkkaa Raamatun pyhimmän ¦¦ + Työläästi totuttu tapa + Pojes pannuksi tuleepi; + Lausuu kjeli lakkariksi + Nimittämätä nimensä. + Joka juttuns, jaarituksens + Panetuksensa pahimmat + Morkkaa loppuhun lopetin + Juurta myöden juurittaapi + Valheen valheeksi sanoopi. + Kumpi syyssä suuremmassa, + Joka päälle pöyhähtääpi + Vainko vastahan hotia? + Joka kellätä kovasti + Ensin alkaapi asian + Vainko vastahan sanoja? + Voispa nimittää nimensä + Paitsi pelvota, hävytä + Jälki puheenkin peräähän + Kova vastahas kokia, + Jos se tyhmien tavalla + Tahtois tulla kuuluisaksi + Turhan kauttakin tutuksi. + Voispa vastata sanansa + Näyttää todeksi toransa. + --Vjelä siivota sanoopi + Laulaneensa luulon tähden + Kirjoittaneensa todella + Epäluulon estehexi-- + Mitä luuloja lopetin + Ombi antanut opiksi, + Sepä selvästi näkyypi + Kirjoistansa kehutuista, + Valituista veisuistansa. + --Kehtaa kehua, sanoa, + Arvon saavan Sioninkin + Vaikka varsinkin kovasti + Panee kirjoissans pahoissa + Sättii sättimättömätkin.-- + Koska saanut on kokoohon + Näitä juttuja näpeitä + Puhdistuksia paraita, + Kohta juokseepi kovasti + Kiivahalla kiirehellä + Rientää ränttihin ilolla + Sedervallerill' visusti, + Painattaa taas paperinsa + Kirjoitukselle tutulle + Jälkipuheelle järingin + Sortamiseksi somaksi; + Jolla tyhmällä teolla + Näyttääpi närkästyneensä. + Varsin syttynens vihankin. + Tässä vihansa väessä + Panee pakkoans minulle + Suiskii tuskassans kovasti + Vaikka paitsi perustusta. + Vjelä päällen päätteheksi + Aivan pianpa paniisi + Lukiis leikillä lopetin + Minun mjehen voimallisen + Vaikka vanhan Väinämöisen + Raajarikkojen ratiihin + Ruho rampojen sekaahan, + Vanhan kalun vartiaksi + Ramun kaiken korjaajaksi + Vanhan kanteleen vähiksi. + Tähän sanonen sinulle + Neuvoks nuorille pokeille + Varsin vanhojen tavalla: + Jos on laulustas lopetin + Tuska tuonistas kovista, + Soittos soimaapi sydändä: + Heitä rampasi hitolle + Mitäs minulle taritset; + Iske kantelees katuhun + Kivi katuuhun kovaahan + Niveräiset nappulatkin + Rinki portihin rimaise + Vallin kylkehen kovasti + Linnan muurihin muserra. + Kaikki kappaleet kokoa + Poimi pjenetkin palaiset, + Visko vesiihin syviihin + Linnan sillalta sivalla + Paiskaa Papulan veteehen + Puna lähteeseen pudota. + Jos nyt loppu liaksikin + Tämä tuimaksi näkyisi, + Värkis vahva ja valittu + Varsin vaivatuks tuliisi + Alas mjeleskin maniisi; + Jos taas jotakin etua + Vjelä värkistäs vähäisen + Saada tahtoisit todella, + Pane pätsihin omahan + Tulen tuiman saalihiksi, + Siinä selkäs lämmittele + Käändele myös kylkiäskin + Vatsas varista hyvästi + Paista polvias paremmin, + Tuosta säästetyks tuliisi + Halko hyväkin halaistu + Taikka kyntilä kytevä. + Taikka toisella tavalla + Ehkä enemmin etua: + Lasi ruukkihin lähetä, + Jossa tämänkin tulella + Parhaan kappaleen palaissa + Vjelä Mestari mukoma + Vahva hengensä vedossa + Konstin oppinut osaapi + Taikka puhaltaa puteliin + Laskun lasista paraasta + Taikka pullin puhtahimman + Kirkahimman, kiiltävimmän. + + Halttuun Jumalan, Juteini, + Onnee matkalles osaksi + Lykkyy lähtöhös luvattuun + Runonjekka reisulleisi. + Ota hijestä hevonen + Varsa vuoresta valitse + Jong' ej jalat jäällä nulja + Kaviat räisky kalliolla. + Mäne matkahas majoille + Työstä turhasta levolle, + Jonga varsin vaatimata + Olet ottanut etehes. + Näitä wanhan Wäinämöisen + Lawiasti lausuessa. + Itse ilmestyi Juteini + Seisoi myöskin silmissäni + Melkein mjelellä pahalla. + Nenä näytti venynneeksi + Tahtoi tawata napaahan, + Pilka huulilta häwinnyt, + Sanat suuhun sammununna; + Silmät häwyltä sowaistut + Katsoit maahan kantapäihin + Wartioiwat warpahia, + Polwet pelwosta tutisi + Housut konnalla höpötti. + Koska wiimein kuuloitettu + Loppu kurja kanteleelle + Jalo tuomio jaettu. + Lykky suotu lähtewälle, + Minä makoosta heräisin + Silmät selkeni unesta. + Panin ylös paperiihin + Unen, uuden, merkillisen + Joka nähty on nykyisin + Sekä kirjaan kirjoitettu + Pimiässä pirttisessä + Säkiässä sauwusessa + Matti Maksasen majassa + Nauris Niileksen tygöna + Lauri Lantusen kotona + Pekko Piranan talossa + Tampu Tuomahan tuwassa + Kaali housun kammarissa. + + + +X. Näillä sivuilla esitämme Juteinin hakemuksen kielenkääntäjän virkaan +Hallituskonseljissa sekä kaikki hakemukseen liitetyt kielinäytteet ja +todistukset, + + +Stormägtigste, Allernådigste Kejsare och Stor-Furste! + +Genom annoncen uti Åbo allmänna Tidning underrättad, att en finsk +Translators sysla vid Eders Kejserliga Majestets Regerings-Conseil uti +Storfurstendömmet Finland skall inrättas, vågar jag i djupaste +underdånighet anhålla, att till denna sysla blifva befordrad, hvarjemte +jag i lika underdånighet får bifoga ett bevis och några profstycken på +min kännedom af finska språket. + +Förtröstande mig på Eder Kejserliga Majestets nåd framhärdar med +djupaste vördnad, trohet och nit + +Stormägtigste, Allernådigste Kejsare och Stor-Furste! + + Eders Kejserliga Majestets + allerunderdånigste och tropligtigste undersåte + + Jacob Judén + Studerande vid Kejserl: + Universitetet i Åbo. + + + Hovirätille ja Yli-Oikeuxille yhteisesti, kuinga käytettämän pitää, + koska soimausanoja Kuningaallista Majestetiä ja Hallitusta kohtaan + ilme annetaan. Sinä 25 päivänä Syyskuussa 1777. + +Gustas etc: Sitte kuin Me Hallituxen vastaanotimme, on jo monda kertaa +Oikeuxilda tutkinnoita ja tuomioita niiden ihmisten ylitse Meille +ilmoitettu, joidenga päälle pahendavaisten soimausten ja siivottomain +puheitten tähden Meitä ja Hallitusta kohtaan on tullut kannetuixi. Jos +Me olemme yhdeldä puolen näitä asioita tutkittaisa mielisuosioxemme +havainneet enemmän mielen malttamattomuutta kuin pahaa sisua, usiasti +yxinäisen kateuden, mutta aina taitamattomuuden elli tyhmyyden niisä +ilme annetuisa soimauxisa; niin on se jällensä toiselda puolen aina +ollut meille mielikarvaudexi, havaita senkallaisten soimausten kanssa +niin angarasti menetetyxi, yxinkertaiset alamaiset rasittavaisiin +vangihuoneisiin sisälle suljetuixi ja pitkälle sen Oikeuden-käymisen +alla niin köyhtyneixi, että koska he kerran Meidän Armomme kautta +tulevat Lain rangaistuxesta vapautetuixi, on heidän kunniansa, +omaisuudensa ja terveydensä kadotus ollut kuitengin usiasti heidän +rangaistuxensa; Tätä liikuttavaisesti tutkiesamme, emme ole Me taineet +myöskään unhottaa, kuinga vihasa ja kiukusa taitaan senkallaisten +rikosten tähden vähimmästäkin syystä päälle kannattaa, sanan ja +meiningin väärän selityksen, vääräin todistusten ja muiden ilkiäin +neuvojen kautta vahvistettaa, myöskin niinmuodoin syyttömän vihamiehen +päälle, kiivauden muodon-alla Hallituxen puolesta, tuomio langetettaa: +ja viimexi kuinga Tuomarit, jotka vähemmän tundevat Meidän luondomme, +kuin he ovat kiindiät Lain sanasa ja alamaisellisesa nöyryydesä, +luulevat Meidän suosiomme ja heidän velvollisuudensa angaruuden kautta +asian tutkimisesa ja valvomisesa parhain täytetyixi. + +Se on armeliaisuuden ja oikeuden kautta kuin Me toivomme tehdä +uskollisten Alamaistemme sydämet Meille rakkaixi ja Asetustemme +vaikutuxen kautta vakuuttaa heitä sekä niiden hyödyllisyydestä että +Meidän väsymättömästä huolen pidostamme yhteisestä hyvästä. + +Wäkivalda ja kosto ei ole koskaan ne välikappaleet, joilla Me sen +hallituxen varustamme, jonga Me itse vapaudella ja vaarattomuudella +perustaneet olemme; ja koska Me sillä omantunnon rauhalla kuin +senkallaista päälletarkoitusta seuraa, annamme Meidän toimituxemme sen +korkeimman Tuomarin tutkinnon ale, emme pahoita Me mieldämme +vieteldyjen ja taitamattomain alamaisten soimausten ja +kiittämättömyyden tähden. + +Me olemme sentähden havainneet Hallituxemme kanssa yhteensopimattomaxi, +otta nimitettyjen rikosten ilme andamisista niin tarkkaa vaaria kuin +tähän asti; ja koska Me Itse parhain taidamme tutkia, kuinga tarkasti +niistä pitää vaari otettaman, niin olemme Me myös Armosa päättäneet, +että niin pian kuin jokuu senkallainen rikos josakin Oikeudesa ilme +annetaan, pitää Tuomarin, paitsi vähindäkän viivytystä, jutun +Justitiä-Revisionille tiedoxi andaman, misä rikos löytyy ja kuka sen +ilme andanut on; jonga jälkeen Me myös kohta tahdomme Armosa tietä +andaa, kuinga niiden läsnäolevaisten asiain laadun jälkeen asia +kokonansa unhotuxeen jätetään taikka sitä vielä tutkitaan; ja Me teemme +sen tämän kautta Teille Armosa tiettäväxi, sillä käskyllä, että Te +niille Teidän allanne olevaisille Oikeuxille seu myös ilmoitatte. Me +käskemme etc: + Ösversatt as + Judén. + + + KEISARILLE. + +(Fragment as ett längre Stycke kalladt: Suomalainen.] + + Pari vuott' on vietettynä + sitte kuin sota suruinen + meitä peljätti pahasti. + Ruoisin valda vaipui meildä, + vanha varjelus pakeni. + Kauhistus povessa kungin, + aivan musta epätieto + onnestamme elämässä + malas' kaikki kauheimmaxi. + Vaara kulki vaunuillansa + pitkin pohjan mandereita, + sekä uhkas' että piexi + vitsallansa verisellä. + Ilo katos' kaikki meildä + isätöinnä ollessamme. + ----Mutta vielä vaarassakin, + ah! ah! armas Isänmaja! + löytyi lohdutus sinulle, + oli onni orvollakin. + Viellä päivät valkenivat + syngiästä sumustansa, + koska rauha rakettihin, + koska korkein Keisarista + tuli Itse lsäxemme, + Suomen Suurex' Ruhtinaaxi, + jok' on Suomessa sijinnyt, + kasvanut kotokylässä-- + Kaupungissa kuulusassa + Suomen lahden liepehellä. + Terve kallis Kaitsiamme-- + terve tulduas' tykömme! + Hyvin me havaitsemme + sinun vahvan viisaudesi, + joka tunnet tarpehemme-- + hyvin me jo havaitsemme + hyvänsuovan sydämmesi, + joka kaikki kaunistaapi + ltsevaldiaan viraassa + kaikkein onnen kandajana. + ----Mutta mitä on hyvyyttä + korkeimmasta kunniasta? + vaivat ovat sangen suuret + arvon kanssa yhdistetyt; + työ on raskas, rasittava + tämän viraan valvojalla. + Kuuliaisuus kiitollinen, + tahto, toimi uskollinen + joka poikamme povessa + huojendakoot helpommaxi + kovan kuorman Haldiamme. + Olkoon ilo omantundos', + muistos' meidän mielessämme, + rakkauskin rinnoissamme + panttina myös palkastasi. + Suomen vahva Suojelia! + itse Isä valistuxen! + orjain Ostaja vapaaxi! + joka olet saanut ohjat-- + ohjat onnemme käteesi + ole leskein Lohduttaja, + ole Isä orpolasten, + ole turva turvattoman! + Saata Suomi siunatuxi, + Ihanax' ilon majaxi! + Suomen lapset siunailevat + sitte suuria tekojas', + lausuvat lastengin lapset + viisaita neuvojas' viellä-- + viellä illalla ikäsi, + koska kaatuu kallis pääsi + vanhuudesta vapiseva + koska kaatuu kallis pääsi, + heldyvät hopiahiuxes' + ----kuitengin pysyköön pojes + kauvan tämä karvas hetki! + vietä ikääsi ilolla, + jossa on nyt joukon toivo, + onni kansan olevaisen, + vapaus vasta tulevan! + vietä ehtoota elämäs' + maassa varsin monda vuotta + turvana monen tuhannen! + Elä jälkeen elämäskin + Suomalaisten sydämmissä! + + + RUPULISTA. + + Suurin surmaaja sukumme, + päästyänsä vallan päälle, + rusikoitsi Ruotsiakin,[256] + suomi suurta Suomenmaata. + Kuka täällä kotoperän + tienne tämän halvattavan? + mutta kurjax' kutsutahan, + rupulixi rumemmaxi, + jok' on kauan kauhistellut + ihmisiä ilman syytä. + Tämä taimet terveimmätkin + suurest' ihmisen sugusta + niinkuin naatit nahistutti. + Kuori kaiken kauneuden + punertavan poskipäistä + naurusuitten nuorukaisten. + Aina turmeli tuhannet, + salvas' sadat tuonen teille + ihmisistä Isänmaassa. + + Mutta, viellä vihollisen + Herra löytyi laitumella, + jonga taas on totisesti + nimi vakaa: (vaccinatio)-- + vahva varjelusrupuli, + jok' on taistellut todella + rokon kanssa rohkiasti; + tahtoi kohta kokonansa + pojes julman juuritella; + solmis' sanansa sopivat, + sanoi kovin ja kopeesti: + Sinä rivo rokkotauti! + rokkotauti raateleva! + kuka pahendaman pannut + on sun Luojan laitoxia? + + Kohta vitsa vierahalda + heldis' kourista kovembi + peljästyxessä pahassa. + + Voittaja saatuans' voiton + moitti viellä murhamiestä, + nuhteli näillä sanoilla: + + Sinä korvesta kotoisin, + peto julma, peljättävä! + Kuinga monda murhatyötä + olet sinä sivullasi + tehnyt kaikissa kylissä? + Kuinga monen mieli karvas + ombi kyllä kasvoistansa, + viellä kahta karvahambi + jäsenistä jäätyneistä? + Mutta nyt on mulia valda, + sun on valdas' vaipuneena; + vastus on jo kyllä vahva + vasten julmuuttas' varottu. + ----Anna edes armostasi, + itse armoton aneli + seljän kaari kiperänä, + koko Häme halduhuni, + taikka puoli Pohjanmaata. + Eipä iäisnä ikänä + aikain aikaini aluusta, + västas' tähän (Vaccinatio)-- + vahva Varjelusrupuli, + ole sulla sanomista + Suomen maidengan majoissa, + kussa köykäinen ikeeni + ombi vastaan otettuna. + + Näin on valda vahvistunut + tämän hyvän hyödyttäjän, + jok' on rauhan rakendaja + ihmisille ilman alla + kohta koko maailmassa. + + + SUOMEN LAULU. + + Aine on nyt aivussani + Suomenmaata mainita. + Väinämöinen, veisussani + itse solmet sovita, + ett' se olis' otollinen, + kaikumahan kelvollinen. + + Tääll' on leipää tarpehexi + Suomenmaassa suuressa, + ehk' ei elo einehexi + kasva miesten maatessa, + ilman sitä ilo suuri + juhlina on jalo juuri. + + Silloin kestiin kutsumata + ovat olven jakoiset, + laulu kuuluu lakkaamata, + posket ovat punaiset. + Veljein malja maistettava + täysi ain' on tarjottava. + + Suomalaisten suututtajat + saavat pahan palkkansa, + vihollisix' vihvoittajat + syystä kovan surmansa, + koska pyssyt pauhailevat, + tykit liiax' laukeilevat. + + Suomen poika pellollansa + miestä monda vastaapi, + korvet kylmät voimallansa + niitux' pellox' perkaapi. + Töissä on hän toimellinen, + onnest' aina osallinen. + + Opin teillä oppineita + Suomessa on suuria, + Väinämöisen kandeleita + valmiina on uusia. + Valistus on viritetty, + järki hyvä herätetty. + + Suomen tytön poskipäissä + marja pysyy punainen; + hal' ei viivy harmaa näissä, + näit ei pane pakkainen. + Likat kauniit kukoistavat, + joihin rinnat rakastuvat. + + Kestiss irtain iloisena + juo hän joka kannusta, + yxin kannun kumppanina + maistaa harvoin herkusta. + Ain' on ollut Suomalainen + tavoissansa taitavainen. + + + Hänen Keisarillisen Majestetinsä Armollinen Asetus, niistä + ulosteoista kuin Wirkamiesten silloin maxaman pitää, koska heitä + Wirkaan saatetaan. Annettu Turusa 5 (17) päivänä Marraskuusa 1809. + +Me Alexander I:nen Keisari ja Itsevaldias kaikkein Wenäläisten +ylitse etc: etc: Suuri Ruhtinas Suomesa, teemme tiettäväxi: että +niinkuin päähuolenpito yhteisestä vaivaisten holhouxesta on määrätty +Huonenhallitus-Departementin Cancellie-Expeditionille Meidän +Suomenmaahan asetetusa Hallitus-Raadisamme, niinkuin 4:jäs Momenti, +1:nen Luku, 3:mas Osa Meidän Armollisesa Reglementisämme osottaa, joka +on nimitetylle Hallitus-Raadille 6 (18) päivänä edesmenneesä Elokuusa +ulosannettu, ja jonga johdatuxesta, 9:nen Momentin jälkeen samasa +Lugusa ja Osasa, pitää todistuskirjat niistä vaivaisten holhouxexi +määrätyistä ja maxetuista ulosteoista, kuin Wirkamiehet heitä Wirkaan +saatettaisa maxavat, nimitetysä Expeditionisa kirjaan pandavaxi +näytettämän; niin tahdomme me vielä tämän kautta säätää ja käskeä: +1:xi että kaikki Wirkaan saattamisisa ennen tavalliset ulosteot, niin +hyvin Sotamiehen huoneeseen ja Lasarettiin, kuin myöskin se niin +kutsuttu Charta Sigillata recognitioni (elli vissi ulosteko Charta +paperista Wirkamiehen palkan suuruuden jälkeen) pitää siinä Maaherran +Läänisä, josa se Wirkaan saatettu tulee palvelustansa tekemään, Maan +Ränterihin sisälle pandaman, ja todistuskirjat sen päälle niildä, +joille joko Me itse, taikka Meidän Suomeen asetettu Hallitus-Raadimme +jonguun Wiraan Kruunun palkalla suoneet olemme, edellä nimitetysä +Cancellie-Expeditionisa kirjaan merkittää annettaman, jota vastaan taas +niiden virkamiesten, jotka Hovrätildä ja muilda Oikeuxilda ja +Wirkamiehildä ovat Kruunun palkalla Wirkaan saatetuixi tulleet, pitää +todistuskirjat niistä ulosteoista, kuin he Wirkaan saatettaisa maxavat, +sielä näyttämän, kusa he Wirkansa valan tekevät; ja 2:xi että ei +yhtäkän Wirkamiestä pidä hänelle eteenkirjoitetulle valalle +laskettaman, viellä vähemmän palvelusta tekemään, ennen kuin hän tällä +tavalla on osottanut, että ne velvolliset ja täsä ennen nimitetyt +Wirkaan saattamisen ulosteot häneldä täydellisesti maxetut ovat; joka +kaikki asianomaisille alamaisexi jälkeenelämisexi tulee. Turusa 5 (17) +päivänä Marras-kuusa 1809. + +Hänen Keisarillisen Majestetinsa korkian nimen puolesta: + +Hänen asetetun Hallitus-Raadinsa Huonenhallitus-Departementti: + +Robert Wilh. De Geer. Knut von Troil. +C. Fr. Rotkirch. C. Mannerheim. +Erik E. Tulindberg. H.C. Nordenswan. + Carl J. Idman. + + +Suomea Kansalle, vuonna 1810. + +Rakkaat Suomalaiset! + +Nykyisillä ajoilla on tapahtunut meille suuri tapaus. Jälkeentulevaiset +saavat havaita, jos se on Suomalaisille onnexi taikka onnettomuudexi. +Hänen Keisarillinen Majesteetinsä Alexanderi I:nen, joka on Itsevaldias +Venäjäsä, on voiton kautta saanut Ruotsilda koko Suuren Ruhtinaanmaan +Suomen halduunsa. Hän on asettanut sen, aivan rakkaasti meitä kohtaan, +korkian ja laupiaan suojeluxensa ale. Se on tosi, meillä oli ennengin +hyvä, oikia ja armollinen hallitus, joka vilpittömästi etsi meidän +etuamme; ehkä se on myös tosi, niin kauvan kuin meidän kielemme on +ylenkatseessa ollut, jonga perustus on kuitengin aivan merkillinen, +niin kauvan on yhteinen kansa ollut viellä paljon hyvää paitsi; sillä +omalla kielellänsä taita kukin kansa parhain täydellisyyttänsä +lähestyä. Nyt on meidän kuuluisa Pääkaupungimme, nyt on meidän hyvä ja +viisas Haldiamme omassa maassamme. Meillä on siis nyt toivo, pikemmin +kansain yhteiseen päämaaliin, nimittäin pysyväiseen onneen ehtiä. Mutta +missä oli meillä ennen vakuutus tämän onnen rauhallisesta nautinnosta? +Totisesti, se oli meillä aina huikendelevainen niin aukian Riikin rajan +ohessa, kuin endinen Ruotsin raja Suomessa oli. Se näkyy Suomenniemen +rauhallisuuteen välttämättömäxi, että Pohjanlahden pitää oleman rajana +Ruotsin ja Venäjän valtakundain välillä. Historian ja isäimme +ilmoitusten kautta on meille kyllä tietty, kuinga kauhistavaisesti +meidän maamme ja esivanhembaimme kanssa on muinen meneteldy niissä +kapinoissa ja riidoissa, jotka Ruotsin ja Venäjän kesken ovat ajoittain +syttyneet maata hävittämään. Koko Suomenmaan yhdistyxen kautta Venäjän +valtakunnan kanssa tulevat toivon jälkeen nämät hirmuisuudet tästäedes +meidän pääldämme poistetuixi. Se isäimme verellä punattu maa, joka +tähän asti on sodan jaloissa verikangaana ollut, kukoistaa kuitengin +viimmein jälkeentulevildamme ilolla viljeldäväxi. Suomen valistuxen +auringo saa myös vapaasti kulkea puolipäivään; sillä Alexanderi I:nen +on nyt Venäjässä Itsehaldiana, Joka meitä siitä vakuuttaa. Sama +Alexander on meidängin Valdiaamme, jonga sydän liekitsee rakkaudesta +ihmisyyttä kohtaan, Joka on meillekin armonsa niin runsaasti osottanut, +että Hän on Itse tullut meille Suurexi Ruhtinaaxi. Tämä Ruhtinas, Jonga +valda ulettuu maan ääriin, rakastaa oikeutta ja valvoo alamaistensa +onnen ylitse. Hän andaa järjellisiä asetuxia, perustaa Oppihuoneita, ja +kallistaa korvansa leskein ja orpolasten valitusääneen. Hän holhoo +ihmisyyden arvoa. Hän lunastaa orjat orjuudesta, jotka tähän saakka +turvatoina raskaasti huokailivat, mutta nyt siunailevat sitä hetkeä, +koska Alexanderi nousi Valdakunnan Keisarilliselle Hallitusistuimelle +uskollisten alammaistensa turvaxi ja Isäxi. Hän nousi ihanan valistuxen +ja ilon säteitä Isänmaansa hyväxi ja kunniaxi levittämään. Se on myös +Sinulle kunnia, o Suomenmaa! tulla Hänen kalliin Valdikkansa kautta +suojelluxi ja kutsua Händä Isäxesi, Hänen isällisen hallituxensa alla-- +se on sinulle suurembi kunnia kuin itse Venäjälle, sillä Hän asuu sinun +luonasi Pietarin julkisissa muurissa Suomenlahden rannalla------ +rakastakan, kuulkan ja kunnioittakan siis Händä! + + +Att Studeranden Herr Jacob Judén, som meddelat mig åtskilliga af sina +Finska skaldestycken, synes mig äga en verklig talang för poesien, som +förtjenar en patriotisk uppmuntran, helst hans försök äfven genom +ämnenas val torde kunna betydiigen verka på den Finska Allmänhetens +odling, samt att han i Finska språket förvärfvat sig en ovanlig +färdighet och insigt: derom har jag ej kunnat vägra honom, på hans +begäran, mitt anspråkslösa vitsord. Åbo d. 27 Januarii 1810. + + Frans M. Franzén. + Professor. + + +Rector och samtelige Professorer vid kejserl. Academien i Åbo göre +vitterligt: Att hos Consistorium Academicum har Studeranden af +Tavastländska Nationen Jacob Judén anmält, det han skall vara sinnad +att göra ansökning om Finska Translators Sysslan vid Kejserliga +Regerings Conseilen i Åbo, och i sådant ändamål om Academiskt +vittnesbörd anhållit: Och alldenstund Consistorium Academicum inhämtat, +att bemälde Judén den 10 September 1800 blifvit vid härvarande Academie +inskrefven: Att han under sitt vistande härstädes med flit idkat sine +Studier, dem han till Litterae humaniores och kännedomen af det Finska +Språket förnämligast lämpat, samt tillika städse betygat ett i allo +måtto ärbart och anständigt förhållande; Fördenskull har Consistorium +Academicum bordt sådant Honom, Studeranden Judén, till Bevis deröfver +härigenom meddela och Honom derjemte hos Kejserl: Regerings Conseilen +till all ynnest och bevågenhet underdånigt anmäla. Till yttermera visso +varder detta med vanlig underskrift och Kejserl: Academiens Sigill +bekräftadt. Åbo den 1 Februari 1810. + +På Consistorii Academici Vägnar + Gustaf Gadolin. +Kejserl. Acad:s n.w. Rector. + (Sigill.) + + L.S. + Joh; Fredr; Ahlstedt. + +Vittnesbörd för Studeranden Jacob Judén, Tavastensis. + + + + +VIITESELITYKSET: + + +[1] Kertojamme on Hauhon Pätiälässä vielä nykyään (v. 1913) elävä +vanhus, yli 80 vuoden ikäinen, entinen talonisäntä Henrik Joel Juutila. +V. 1862 myi hän perimänsä osan Juutilan taloa vanhemman sisarensa +miehelle Antti Antinpoika Juutilalle, joka oli Juutilan talon nykyisen +omistajan Kustaa Antinpojan isä. Henrik Joel Juutila taas osti Pätiälän +talon Hauholla. Tämä vanhus, Pätiälän entinen isäntä, joka eläkkeen +varassa elää huvilassaan aivan lähellä taloa, minkä nykyään ent. +senaattori Charpentier omistaa, on kertonut tämän kirjan tekijälle +tapahtumia ynnä asioita, joita ylläolevassa elämäkerrallisessa +esityksessä, suoraan Juteinia koskevina, lukijalle tarjoamme, sekä sen +lisäksi hänen veljistänsä, edellä mainitsemistamme talonjakajista, +seuraavat tiedonannot, jotka välillisesti Juteinin elämäkertaa jollain +tavoin voivat valaista. Juutilan nykyisen isännän isoisä Antti, Jaakko +Juteinin velipuoli, oli ollut »hyvin puuhaava mies»; aivan toista maata +kuin kertojan Henrik Joel Pätiälän isän kasvatusisä Tuomas, Juteinin +vanhempi täysiveli, joka taas »oli enemmän viinaanmenevä»; olipa +»melkein oikein alkoholisti, kuitenkin vasta vanhoilla päivillä», kuten +sanat kuuluivat. Esimerkkinä Antti Juutilan toimekkuudesta mainittiin, +että, vaikk'ei paasikiveä ole lähitienoilla saatavissa, Antti oli +erästä kellaria varten, jonka hän rakensi talonsa päärakennuksen toisen +pään alle, hankkinut ja vuorannut sen takaseinän paadella, joka oli +»neljä kyynärää kanttiinsa», ja »kellarin halssin» kattoon käytti hän +myös paasia. + +Esitämme edellisen yhteydessä vielä muutamia muitakin Henrik Joel +Juutilan eli Pätiälän antamia tietoja: »Juteinin sisar Anna joutui +Tyrvännössä naimisiin Suotaalan kylän Mattilan taloon ja eli +myöhemmällä ajalla köyhyydessä ja puutteessa ja kävi Viipurissa +muutaman kerran ja sai Juteinilta aikaisemmin apua, mutta tuli +uudestaan pyytämään; silloin J. oli kiivastunut, niin että ajoi hänet +pois, eikä antanut edes yösijaa.» Tämän oli Juteinin täysiveli Tuomas +kertonut Henrik Joel Juutilalle, joka oli Tuomaan kasvattipojan poika +(Tuomaalla ei ollut omia lapsia). Pätiälän tietämiä ovat seuraavatkin: +»Yhden kerran olivat veljekset, velipuoli Antti ja veli Tuomas käyneet +Juteinin luona Viipurissa».--»Kun Juteini parin ja kolmen vuoden +väliajoilla--etupäässä talvisin omalla kuomureellä--kävi Hattulassa, +niin toi hän mukanaan muistoksi paljon lahjoja, etenkin kirjoja.» +Sellainen muistolahja oli esim. kertojan kehtolapsena saama hopeinen +helistin. »Juteini toi vasaroita ja kerran yhden näverin, jonka varsi +oli mahongista hienosti tehty.» Juteinin käyntien muistoina näytettiin +Juutilassa tämän teoksen tekijälle hänen käydessään siellä tämän vuoden +(1913) tammikuulla erästä vanhaa peiliä, jossa oli tahkottu lasi ja +koristeinen kehys mahonkia; samoin vanhaa kelloa ja hopeasankaisia +silmälaseja sekä sievää säilytintä: posliinista kanankuvaa. + +Niinikään näytettiin J:n aikana jo kodissa luultavasti ollutta suurta, +vanhaa oudonnäköistä kaappia, joka oli varustettu omituisella +kirjotuksella (Kats. saman vuoden Valvojan kirjotusta »Juteinia +etsimässä»). Samoin näytettiin tekijälle maanviljelijä Pätiälä +nuoremman leskellä Hämeenlinnassa J:n antamaa suurta peiliä, jonka +kehykset olivat mahongilla vaneeratut ja lasi tahkottu, sekä Juteinin +norsunluulle maalattua medaljonkikuvaa, jonka luultavasti on maalannut +taidemaalari Le Moine, joka oli ranskalaista sukujuurta ja Ruotsista +kotoisin sekä kävi täällä Suomessa ynnä Venäjällä viime vuosisadan +alkupuolella. (Kts. Valv. helmik. 1913 siv. 150 E.N. S(etälä)n kiij.) +Tämä Juteinin muotokuva on sittemmin lunastettu Kansallismuseolle +Helsingissä ja säilytetään siellä. + +Juutilan nykyinen isäntä Kustaa Antinpoika, edellämainitun Juteinin +velipuolen Antin pojanpoika, kertoi, että hänen isänsä Antti +Antinpoika, joka ei itse ollut mikään ryyppymies, usein sanoi, kun näki +toisen ryyppivän: »Juoden janottaa, sanoi Juteini», tarkottaen sillä, +että väkijuomat synnyttävät himon. Kustaa Juutila on 8 lapsesta (4 +poikaa ja 4 tyttöä) nuorimmasta edellinen ja on hänellä vain yksi +poika. + +[2] Jos nykypäivien Juutilan ulkomuodosta saa johtopäätöksiä tehdä, +olisivat vielä jaon jälkeenkin ainakin piha ja kaivo olleet yhteisiä, +mutta mahdollisesti yhtä ja toista muutakin, niinkuin karjapiha, +karjakeittiö y.m.. + +[3] Katso Liitettä VI. + +[4] Tätä suomalaista nimeä hän sittemmin aina käytti esiintyessään +suomenkielisenä kirjailijana; muuten hän sekä virkamiehenä että +ruotsinkielisissä teoksissaan oli sukunimeltään Judén. + +[5] Lagus'en Matrikelin tieto siv. 834: »Student 15/9 1800,», on +epäilemättä väärä. Hänen nimestään on siinä myös seuraavasti: »Judin +[Judén, Juteni], Jakob Tavastens.» En ole tavannut Judin ja Juteni +hänen nimensä muotoja missään, mutta kyllä P. Päivärinnan teoksesta +»Elämäni» siv. 28 Jutén. + +[6] Kts. »Kirjoituksia Jak. Juteinilda. Turussa 1810» sivv. 23 s. + +1817-vuoden painoksessa »Lausuminen Pää-Rowastin Polwianderin +muistoksi. (Hattulaisille).» + +1856-vuoden painoksessa »Lause Pää-Rowastin Polwianderin Muistoksi +1806.» Selvin, paras ja oikein kaunis on alkuperäinen 1810-vuoden +painoksessa oleva runo. Näille muille painoksille emme tahtoisi antaa +samaa runollista arvoa.--Tämän yhteydessä huomautettakoon, että paitsi +jo mainittua kahta Porthan'ille ja Polviander'ille omistettua runoa, +joiden syntymävuosi on ilmotettu, otaksuisimme vielä ainakin kolme +Kirjoituksia-vihkosen huomattavaa runoa syntyneen aikana ennen vuotta +1806, mutta mahdollisesti kaikki muut saman runovihkon 22 runosta sitä +jälkeisenä aikana vuoteen 1810 mennessä, jolloin ne painettiin. Tämä +olettamus johtuu siitä, ett'ei muissa ole vanhan kirjotustavan +merkkiäkään, kun sitä vastoin noista kolmesta niitä voi vielä löytää +muutamia 1810-vuoden painoksessa. Tämä meistä todistaa niiden +vanhemmuutta noiden toisten rinnalla, tai ainakin että ne ovat alkuaan +kirjotetut aikana, jolloin Jutein vielä käytti vanhaa oikeinkirjotusta. +Kuten esityksemme sivulla 14 tulemme näkemään, oli v. 1804 Åbo +Tidning'issä oleva runo Porthan'in muistoksi vielä kokonaan kirjotettu +vanhaa oikeinkirjotusta noudattaen x:ineen y.m., mutta 1810-vuoden +painoksessa on siinä oikeinkirjotus jo kauttaaltaan uusittua. Samoin on +yritetty tehdä siinä 1810-vuoden painoksen runossa, joka on v. 1806 +kirjotettu ja Polviander'in muistolle omistettu; mutta kuitenkin on +siihen vielä yksi merkki jäänyt vanhasta kirjotustavasta. Loppupuolella +runoa on, näet, sanamuoto sellainen kuin _hywyydensä_, mikä ilmeisesti +vielä on jäännös aikaisemmasta kirjotustavasta. Runot _Rupulista, +Wilutaudista_ ja _Nuoren Rouwan haudalla_ ovat nuo ennenmainitut kolme, +joissa myöskin olemme huomanneet vanhemman kirjotustavan merkkejä. +Rupulista-runon viivanalaisessa sanotaan nimenomaan, että se on +kirjotettu »Ruotsin wallan aikana», ja on siinä ainakin yksi selvä +vanhan oikeinkirjotustavan merkki jäljellä. Runon alkupuolella on sana +_sugusta_, jossa sanan sisässä suljetun tavun alussa on vokaalin +jäljessä puheäänellinen g. Wilutaudista-runossa on sanaan +_ryppykynnöxen_ vielä jäänyt x, vaikka muualla runossa tämä äänneyhtymä +jo onkin merkitty ks:llä, ja loppupuolella runoa on sanamuoto _kaawut_ +(1817-v:n pain:ssa: _kaakut_), ehkä ex anal. nk. _ruuvan_. Runossa +Nuoren rouwan haudalla, joka 1817-vuoden painoksessa on jonkinverran +muuntuneena saanut nimen Lausuminen Nuoren Rouwan haudalla ja +1856-vuoden laitoksessa vielä enemmän muutettuna otsakkeen Lause nuoren +äidin haudalla, on ensimäisessä painoksessa seuraavat aikaista +syntyperää todistavat merkit. Alkupuolella on sana _ildaha_, joka +viittaa aikaan, jolloin vielä noudatettiin Vhaël'in Suomalaisen +kieliopin sääntöä, että sai h:lla erottaa pitkät vokaalit useissa +nominien ja verbien päätteissä. Toisessa kohdassa noin keskellä runoa +on ensin _syöxi_, mutta sitten vähän alempana _syöksit_. Ihan runon +lopussa on sana _pugun_. Muuten koko tämä runo alkuperäisessä +muodossaan on liikuttavan kaunis. + +[7] Teoksessa Suomal. Kirjallis. vaiheet s. 204. + +[8] Franzén'in lausunto kuuluu alkuperäisenä ruotsinkielisenä: »att han +i Finska Språket förvärfvat sig en ovanlig färdighet och insigt», ja +konsistorin: »Att han under sitt vistande härstädes med flit idkat sine +Studier, dem han till Litterae humaniores och kännedom af det Finska +Språket förnämligast, lämpat.» Lagus'en Matrikelin tieto, »hvilket +språk (finskan) jemte humaniora han i sht studerat», perustuu +nähtävästi juuri konsistorin pöytäkirjaan. + +Katso tarkemmin näitä todistuksia »Liitteissä». + +[9] Finland och dess invånare af Friedr. Rühs. Öfvers. Andra Upplagan, +tillökt och omarbetad af Adolf. Iwar Arwidsson. Stockholm. 1827. +Siv. VII. + +[10] Suomal. Kirjall. Vaiheet siv. 206. + +[11] Katso Liitteitä. + +[12] Juteinin hakesnus ja näytteet Liitteissä. + +[13] Februarii 10. Judén, Jacob, Studerande vid Academien i Åbo, +anhåller att blifva befordrad till Finsk Translator vid Kejserl. +Regerings Conseilen. + +[14] Canc: Exped. föredragit och resol. finaliter den 7 April. Acten +återld. + +[15] Näin valtioarkistossa! Minua neuvottiin tässä asiassa kääntymään +ministerivaltiosihteerinviraston arkivarion puoleen, minkä parissa +kirjeessä teinkin, kun en senaatin arkistostakaan mitään selvyyttä +asiaan saanut. Mutta Arkivario siellä ei löytänyt sieltäkään mitään +tiedonantoa Juteinin hakemuksen hylkäämisen syystä. + +[16] Meidän kursivoimaa. + +[17] »Härigenom sluta sig studierna vid denna Akademi nära till dem, +som förnämligast vid Åbo varit gängse; ty här värderades ypperst +kunskapen i Fäderneslandets Historia. Derjemte har under denna tiden +smak för det stränga filosofiska studium allmännast vid detta +universitet blifvit bibehållen, hvarvid en mera poetisk stämning röjt +sig, och således den estetiska delen af filosofien förnämligast +älskats, liksom, hvad den moderna Litteraturen angår, den Tyska äfven +här, såsom i Upsala, haft det mesta inflytande på vettenskapernas +behandlingssätt, då den danska deremot i Lund närmast varit aktad och +känd. Men vid Åbo insmög sig, småningom, under de sednare åren, en allt +mer och mer tilltagande Fennomani, som äfven yttrat sin verkan så väl +på de studerandes tänkesätt som på studiernas eget skaplynne. Då +studiernas riktning och lynne vid ett universitet så mycket beror af +vissa lärares anseende, så låter det naturligt sluta sig, att en Dahl, +en Afzelius, en Nordmark, liksom en Lundblad, Sjöberg och Florman samt +en Franzén, Porthan och Calonius skulle bidraga att i allmänhet gifva +de studerandes bemödanden den karakter, som man i det föregående sökt +att uttrycka, och hvarvid man som facta egentligen betraktat de vid +hvarje Högskola utkommande Disputationes in genere, emedan det är genom +Disputationer, som både de lärandes och lärarnes kunskaper läggas för +en dag.» + +[18] Miten lienee asian ollut? Eiköhän Franzén seuraavana vuonna (1811) +muuttanut Suomesta osiksi myöskin siitä syystä, että häntä näin +epäiltiin »fennomaniasta» ja leimattiin »fennomaniksi». + +[19] Katso Liitteitä. + +[20] Kaikki tässä puheessa meidän. + +[21] Kun Juteini tässä runossa sanoo: »Kyllä minä köyhyydessä/ olen +kolmesti kokenut / leipää kohden kuroitella, / kolmesti myös olen minä +/ tika-puilda pudotettu», niin emme tiedä selvitellä, mitkä nuo muut +kaksi kertaa olivat, sillä ei ole meillä tiedossa muuta kertaa, jolloin +hän virkaa tai tointa olisi hakenut sellaista saamatta. + +[22] Edellisestä Konsistorin todistuksesta, josta jo aikaisemmin on +ollut puhetta, sekä tästä toisesta viivan yläpuolella juuri mainitusta +on Lagus'en Matrikelissa e.m.p. seuraava tiedonanto: »Betyg 1/2 1810 +_att söka finska translatorstjensten_ vid reger. konselj., åter 18/4 +1812 till befordran.» + +[23] Saman Matrikelin tieto, että Juteini v. 1812 olisi ollut +Hämeenlinnan maistraatin sihteerinä perustuu nähtävästi erehdykseen ja +tarkottaa hänen Haminan aikuista sihteerinäoloaan. Ettei Hämeenlinnan +maistraatin pöytäkirjat tiedä mitään Juteinista sihteerinä siellä, +siitä on hyväntahtoisesti Tohtorinrouva Verna Koskimies hankkinut +minulle varmuuden, samalla kuin hän on Juutilan talostakin kuvia +valokuvauttanut, minkä kaiken kiitollisena täten mainitsen. + +[24] Hattulan nykyinen (v. 1913) kirkkoherra J.J. Westerlund on +ystävällisesti paitsi edellä esittämiämme Juteinin sukua selvittäviä +kirkonkiijojen tiedonantoja kirjallisesti myöskin kertonut seuraavan, +johon jo viivan yläpuolella viittasimme: »Milloin ja mihin yllä +mainittu Jakob (Jaakko Judén) on Hattulasta muuttanut ei ole merkitty +kirkonkirjaan. 1811 vuoden kirk. kirjassa hän vielä on muistutuksella +»vistas i Rysslad», mutta 1812 vuoden kirk. kirjassa ei hänen +nimeänsä enää löydy.» Viivan yläpuolella olevan perustelun ja siitä +johtuneiden johtopäätösten tueksi on vielä mainittava, että Viipurin +lääni v. 1811 palautettiin muun Suomen yhteyteen. + +[25] »Viborgs stads Kommunionbok 1813-25» sisältää seuraavan tiedon +Juteinista: »Secr. Herr Jacob Judén / Födelsedag och år /. + Att. pr. 2/2 1814 1782 + +»Viborgs stads svenska församlings Kommunionbok. 1835-45» taas esittää +meille Juteinin seuraavasti: »Magistr. Secret. Philosophiae Doctor +(syrjässä: +Enki.) Judén, Jacob. / Födelsedag och år / +Egen gård N:o 109 i staden.» 1781 + +[26] Nämä kirjat olivat epäilemättä Juteinin v:na 1816 julkaisemat +Lyhyt Neuwo Lapsen Opettajalle ja Lasten Kirja. + +[27] Prof. Setälältä olen ystävällisesti käytettäväkseni jäljentämistä +varten saanut seuraavan otteen R. Rask'in päiväkirjasta maalisk. 23 +p:ltä 1818: »Ankom jeg dog med elendig Skyds, især paa sidste +Stationen, til Viborg, hvor jeg hilsede paa Sekretær _Iudén_, +subskriberte paa hans Grammatik (10 Ark.) og hans Samling af Ordsprog; +(8 Ark) og fik til Foræring 16 af hans smaa finske Pjeser, 2 vare +udsolgte nemlig Barneböger. Han introducerte mig i Klubben; hvor vi +drak Te; men han var engageret i Kortspil, hvorover jeg gik hjem. Næste +Dag afleverte jeg en Pakke fra Dr Haartman till Landshövdingen Vallén, +samt et Brev fra Vulfart til Baron Nikolay; dog uden at göre Lykke med +nogen af Delene; jeg havde siden et Besög af Sekr. Iudén, som jeg viste +mine Sager og ny Böger. Ieg kjedede mig hjemme især da Iudén ikke kom +som han havde lovet at öve mig i at tale Finsk, besluttede derfor, at +rejse og inviterte ham skriftlig (den fjerde gang som jag sögte ham +forgjæves) til om Aftenen kl. 6. og at blive til Aften hvilket han og +gjorde og gav mig en Del Hjælp og Oplysning i Finsk med det samme.»---- +Niinkuin näkyy, on sananlaskukokoelman arkkimäärä tässä liian suureksi +ilmotettu. + +Juuri esittämämme Rask'in päiväkirjaotteen sanamuodosta mielestämme voi +päättää, että Juteini luultavasti jo aikaisemmin oli lupautunut +osanottajaksi korttipeliin »Klubissa», ennenkun hän sinne vei mukaansa +Rask'in, ja että hän nähtävästi yhteisen teenjuonuin jälkeen liittyi +pelaajiin, mutta myöskin että Rask, joka ei näyttänyt haluavan pelata, +koko tähän joukkoon nyt ikävystyneenä ja toiveissaan hauskasta +illanvietosta pettyneenä meni kotia, kun »Klubissa» ei hänen mielestään +ollut tilaisuutta mihinkään henkevään seurusteluun. Tämä kohtaus johtaa +mieleemme Franzén'in v. 1801 runoileman Studentvisa-nimisen kauniin ja +perin hauskan laulun. Rask on tullut tähän seuraan, ehkä sellaisia +seurustelutapoja mielessä väikkyen, kuin Franzén'in juomalauluissa +»Till en yngling» ja »Glädjens ögonblick» kuvataan; ja luultavasti +näiden vaikutuksesta Juteini itse pari vuotta aikaisemmin, juoma- ja +Kesti lauluissaan oli esittänyt. Ja ne Rask epäilemättä oli juuri +lukenut, koska oli Juteinin Pilakirjoituksia-kirjankin hiljan saanut. +Saatammekin senvuoksi ajatella kuinka pettyneeksi R. tunsi itsensä, kun +Klubissa vallitsi toisellainen katsantotapa kuin se, mikä ilmenee +Juteinin omissa seuralauluissa sekä Franzén'in sepittämissä +samanhenkisissä, jotka varmaan olivat Rask'ille tunnetut, ja olivat +sopusointuiset hänen omien mielipiteittensä kanssa. Vertaa esim. +seuraavia kohtia: + + »Hvar dag med ädel visdomstörst + stå främst vid Mimers källa», + +ja + + »Från skum skilj drycken som från stoft, + Sky sprätten som pedanten. + Bär på din frack ej cedrodoft, + ej dam af folianten!» + +ja + + »För moln af rök, der ruset bor, + fly alla gracer unnan. + Den Bacchus, som var Febi bror, + är icke den på tunnan. + Drick vid en högtid ett glas eller par + för att glädjas, ej blott för att dricka; + drick som du drucke, om munskänken var + din i brudstolen rodnande flicka!» + +Mutta Klubissa ollessa korttipelin aljettua kaikuvat saman laulun +säkeet: + + »Svär till allt spel ett osläckeligt hat, + båd' din tid och din själ det föröder.» + +ja Rask jätti illatsun. + +Epäilemättä Juteinilla nuorena ylioppilaana oli ollut samat mielipiteet +jalostavasta ja henkevästä seuraelämästä, kuin hänen opettajallaan +Franzén'illakin oli; mutta nähtävästi olosuhteet ehkä jo hänen +kotiopettajana ollessaan saivat hänet seurapiirinsä makuun +mukaantumaan. Samoin kuin meidän päivinämme tähän asti on ollut, oli +näet varmaankin Juteininkin aikana aatelisten, laki- ja +sivilivirkamiesten piireissä korttipeli herrain kesken sangen +tavallisena seurahuvina. + +[28] »Suomi», Toinen jakso I:nen osa; sivuilla 225-226 kuuluu sanottu +kohta: Jag vet väl att han, såsom barnfödd i Savolax, är en god Finne +ex usu, men om han fästat någon uppmärksamhet vid språkets Grammatik +m.m. känner jag icke. Magister Savenius vore i sådant afseende enligt +min tanke bättre. _Den första af alla är dock Secreteraren Judén, +onekligen en af våra bästa Finnar, både i theoretiskt och praktiskt +hänseende_. (Kursivointi meidän!) + +[29] »Suomi», e.m. jakso ja osa siv. 229. Viime kohta kuuluu +alkuperäisenä: »Vore han närmare till Åbo, så önskade jag mig icke +någon bättre medarbetare, ehuru han icke känner Latinska språket.» + +[30] E.m.t. siv. 232. + +[31] E.m.t. siv. 238. + +[32] Niinkuin myöhemmin Juteinin kielioppia selostaissamme mainitsemme, +on J. Krohn'in arvostelu siitä Biogr. Nimikirjassa, että se »ei ollut +suuren-arvoinen». 1891-vuoden Valvojaan painetussa esitelmässä taas, +samoin kuin vähän lyhennetyssä muodossa v. 1897 julkaistussa Suomal. +Kirjall. Vaiheet-nimisessä teoksessa, J. Krohn'in arvostelu kuuluu: +»Hänen kielioppinsa näet ei millään muotoa ansaitse sijaa Beckerin ja +Renvallin teosten rinnalla, sillä se on suureksi osaksi vaan +järjestämätön kieliopillisten vaarin-ottojen ja ainesten kokoelma. +Mutta yhtä hyvin on sillä se ansio, että melkein sadan vuoden päästä +oli ensimmäisiä uusia yrityksiä ja että se Vhaël'in kieliopin perästä +oli askel eteenpäin.» »Oman Maan» Juteinia koskevasta kirjotuksesta tuo +arvostelu on poistettu ja kappale kieliopin esipuheesta pantu tilalle. + +[33] Nykyään sanottaisiin: koska niissä vahvan asteen k:ta heikossa +asteessa vastasi _kato_. + +[34] Ylläolevan kirjeen on prof. Setälä kopioinut Kööpenhaminan +yliopistonkijastossa ja kyväntahtoisesti antanut minun jäljentää se. +Ruotsinkielisenä se kuuluu: »Wiborg 21 Febr. / 5 Martii 1819. +Vidtberömde och Höglärde Herr Professor! + +Min lifligaste tacksamhet har jag äran aflägga för Herr Professorns mig +bevista ynnest och hogkommelse med dess högst berömvärda arbete. Jag +har ännu icke hunnit genombläddra hela Boken, men hvad jag läst och +förstått, är förträffeligen afhandladt. Jag kan egenteligen icke +bedöma, utan allenast beundra en så djup forskning af språkens +grunder.--Hvad för öfrigt Herr Professorns anmärkningar öfver mitt +lilla Grammaticaliska försök beträffar, finner jag dem, angående +bokstäfverna, ganska riktiga, och har jag äfven haft sådant i project, +men ännu icke vågat införa något nytt bruk; jag skall likväl icke +glömma att taga saken i närmare bepröfning. Men, rörande Verberna och +deras indelande i tre Conjugationer efter samma grund, som i +Declinationerna, dertill kan jag ej finna nog bestämda reglor, mer än +jag dem i mitt försök företedt. Denna omständighet måste jag således +lemma derhän tills vidare upplysning i saken erhållits. Med odelad +tillgifvenhet har jag äran framhärda + +Vidtberömde och Högädle Herr Professorens + + ödmjukaste tjenare + Jac. Judén.» + +[35] »Herr Professorns afhandling om Nordens gamla språk läses här med +begärlighet. Ehrströms exemplar är redan halfslitet». Ehrström, jota +Renvall kirjeissään joskus sanoi maisteriksi ja jota hän +venäjänkielisistä teksteistä ja sanoista selkoa ottaissaan käytti +apunaan, oli tällöin jo yliopiston dosentti ja lehtori venäjän kielessä +ja kirjallisuudessa. + +Prof. Rask'in näihin aikoihin julkaisemia teoksia ovat: » Vejledning +til det Islandske eller gamle Nordiske Sprog» (56 + 282 siv.), 1811, +»Undersögelse om det gamle Nordiske eller Islandske Sprogs Oprindelse», +1818, käänteentekevä »Angelsaksisk Sproglaere», 1817 ja »Anvisning till +Isländskan». Stockholm 1818 (28 + 298 siv.), hänen itsensä ruotsiksi +suorittama uusittu laitos »Vejledning»'iä v:lta 1811. + +[36] »Min Finska språklära är numera till det mesta utarbetad, till och +med Prosodien. Jag bör tacka Herr Professorn för de nya +denominationerna på språkets casus, hvilka jag vid närmare pröfning +funnit vara lämpeligare, än de af mig förut i min disputation +föreslagna. För öfrigt har jag i det mesta bibehållit den af ålder +brukliga Grammatikaliska terminologien.» Renvall julkaisi kielioppinsa +kuitenkin vasta vuotta ennen kuolemaansa eli v. 1840. Sen esipuheessa +hän vain mainitsee Juteinin kieliopin 5:ntenä suomen kieltä +käsittelevänä. + +[37] Suomal. Kirjall. Vaiheet siv. 196. + +[38] Kirjeessä 24/4 1819 Renvall suosittaa Sjögren'iä sopivaksi +lähetiksi suonialaissukuisten kansojen kieliä Venäjällä tutkimaan, +koska hän oli kuullut, että kreivi Rumjanzow oli ehdottanut, että prof. +Rask sinne lähtisi, mutta tämä taas oli katsonut siihen sopivammaksi +jotain suomenkielentaitoista ja tarkkaa tuntijaa. + +[39] Kohta kuuluu alkuperäisenä: (Judén) »hat----im Jahr 1812 in Wiburg +einen Versuch Zur Erörterung der finnischen Grammatik drucken lassen, +die viele treffliche Bemerkungen, jedoch ohne streng systematische +Ordnung enthält». Painatusvuoden on Sjögren muistanut väärin; sehän oli +1818. Kirjansa ensimäisillä sivuilla Sjögren puhuu samaan suuntaan kuin +Jutein puheessaan »Suomen Kansalle, wuonna 1810». Ajatukset ovat aivan +samoja. + +[40] Nähtävästi sama mies, jota myöhemmin (v. 1827) sanotaan, tällöin +prokuraattorina olevan Carl Walléen'in eräässä virkamemoriaalissa Turun +maaherralle, Mynämäen kirkkoherraksi, tohtori Rönnbäck'iksi, vaikkakin +nimen oikeinkirjotus on, kuten näkyy, hieman erilainen, (Kts! +Liitteitä.) Rönbäck'in nimen on Friman tässä kirjottanut väärin (katso +»Bibel Sällskapets i Wiborg protokoll» sivu. 54 ja 55!) + +[41] Sanan Saattajan Viipurista ensimäisessä päivämäärässä on +painovirhe: pitää olla 2 sijasta 20 p:stä huhtikuuta; ja Friman'in +kertomukseen on väärinymmärryksestä tullut väärä vuosiluku: Viipurin +Pipliaseura alkoi toimintansa varsinaisesti vasta 20 p:nä huhtik. 1819, +pidettyään helmik. 12 p:nä samana vuonna juhlallisen kokouksen +raatihuoneen salissa. (Kts. E.m. lähde!) + +[42] Ehkäpä Jutein oli lähettänyt erään sensuroimattoman +Anteckningar-nimisen kirjansa v. 1827 prokuraattori Walléen'illekin, +niinkuin eräässä edellisessä viivanalaisessa mainitulle Rönnbäck'ille, +minkä arvelun näin edellisen yhteydessä tahdomme esittää. + +[43] Kts. Liitteitä. + +[44] Ent. kirjakauppias Walter Howing'in Viipurista tiedonanto. + +[45] Koska »Viborgs stads Kommunionbok 1813-1825», niinkuin jo +aikaisemminkin näimme, ei tiedä vielä mitään Juteinin aviosta, niin on +mahdollista, että Howing'in tiedonannossa on muistiereys kysymyksessä +ja että puheena ollut liitto solmittiin vasta v. 1826. »Viborgs stads +svenska församlings Kommunionbok. 1835-45» tietää Juteinin vaimosta ja +pojasta seuraavaa, jonka tässä esitämme sen lisäksi, mitä sen mukaan +aikaisemmin olemme J:sta itsestä erääseen viivanalaiseen merkinneet: +»H:stru Cathr. Margr. Blank. f. 1790 död den 7 Junii 1841.--son Joël +Jacob Judén f. 18/11 1827». Sitten seuraa 14 täyttä ristiä (X) +lukemisen taidossa ja kristinopin tiedossa sekä sanat: »adm. med nöje +1844». + +[46] Katso Liitteitä. + +[47] Hän nähtävästi ei tuntenut, että Frenckell Turussa aikaisemmin oli +painattanut muutaman Juteinin julkaisun. + +[48] Katso Liitteitä. + +[49] »så mycket mindre, som sådant högeligen skulle strida emot min +egen öfvertygelse derom». + +[50] »--upplösa all den förmenta tvetydighet, som blifvit tillagd de +till anklagelse deri anmärkta ställen.» + +[51] Juteini oli kuten näkyy yhtä mieltä usean jumaluusoppineen kanssa +siitä, että Heprealaisepistola olisi ap. Paavalin kirjottama. + +[52] Kats. Liitteitä. + +[53] Kats. Liitteitä. + +[54] J. Krohn kirjassaan Suomal. Kirjall. Vaiheet siv. 212 sanoo, että +Anteckningar-kirja »seuraavana vuonna (tarkottaa v:na 1828) +hovioikeuden päätöksestä poltettiin----julkisesti Turun torilla +pyövelin käden kautta». Nähtävästi tieto perustuu perinnäistietoihin. +Tuo »pyöveli» tässä nyt oli v.t. kaupunginvouti J.J. Andström; vuosi +taas oli Krogerus'en sairauden takia vasta 1829 ja tuosta »Turun +torista» tahdon esittää seuraavan arvelun, jonka esitti Viipurin +lääninkanslian vahtimestari. Hänen kanssaan, näet, jouduin tästä +asiasta keskusteluun, kun Viipurissa ollessani tammikuussa 1913 kävin +ottamassa selkoa maaherra Ramsayn ylläesittämistäni kirjeistä +sikäläisen lääninkanslian suuressa ja hyvin järjestetyssä arkistossa, +jossa sanottu vahtimestari oli opastajanani. Hän sanoi, että pitkää +siltaa, joka alkaa pienestä rantatorista, jolla Torkkeli Knuutinpojan +patsas on, ja johtaa Viipurinlinnan alueelle, kutsutaan Turun sillaksi +ja että epäilemättä tätä pientä toria sitten myös on sanottu »Turun +toriksi». Mahdollistahan siis on, että Andström kirjan painoksen poltti +tällä »Turun torilla» Viipurissa. + +[55] Niinkuin myöhemmistä (vv. 1835-45) kirkonkirjoista näkyy, on +Juteinin talo aikoinaan merkitty numerolla 109. Howing'in tiedonannon +mukaan on Juteinin talona ollut nykyinen viljakauppias ja +myllynomistaja Mielck'in talo n:o 19 Katariinankadun varrella, minkä +talon nykyisen (v. 1913) omistajan Mielck'in isä oli vaihtanut Juteinin +pojan kanssa. Jo ennenmainitussa tilaisuudessa tammikuulla v. 1913 kävi +tämän kirjottaja katsomassa tätä taloa ja oli hänellä opastajanaan +talon monivuotinen talonmies, jonka vaimo oii läheistä sukua +(muistaakseni: tytär) Juteinin ent. palvelijattarelle. Tämän +talonmiehen esittelyä sekä kirjottajan omia huomioitakin esitetään +tässä. Pituuttaan koko tontin mittainen kivirakennus antaa +Katariinankadulle päin. Holviportin yläpuolella kivitalon +linnanpuolisessa päässä oli rakennusta pihanpuolelta levitetty, ja +porstua pihan puolella portin vieressä uusittu. Tämä oli muistaakseni +tapahtunut sen takia, että sisäänkäytävä oli laitettu kadunpuolelta ja +rappuset olivat ylösjohdettaissa vaatineet sen laajennuksen. Juteinin +aikana oli heti pihan takana ollut muuri (näet linnotusmuurin yksi osa; +kaupungin taloja oli muurin sisäpuolella); tämän muurin päällä oli +Juteinin puutarha ollut. Nyt oli puutarha hävitetty ja muurissa olevaa +kalliota louhittu ja sinne tilalle rakennettu suuri jauhomakasiini, +talli ja vaunuliiteri, jonka yksi seinä vielä muodostui entisestä +munrista. Sen kiviäkin vielä oli näkyvissä. + +[56] Koko tämä pöytäkirja kuuluu alkuperäisenä: + +»Den 4 December 1827. + +§ 3. + +Sedan Hans Kejserliga Majestät genom nådigt rescript af den, 21 Martii +innevarande år i nåder lemnat Wiborgs Stad rättighet att utom åtskiligt +annat uppbära så kallade Tomtören, hafva Stadens gårdsägare till i dag +blifvit uppkallade för att i ämnet höras. Och infunno sig nu af desse +Herr Lagmannen och Häradshöfdingen Adolf Krogius, Herr Lagman Anders +Malm, Herr vice Landskamreraren Eric Johan Bäck, Herr Magistrats +Secreterarn Jacob Judén. Herr Collegii Rådet och Riddaren Christian +Jaenisch, Herr Collegii Asessoren Johan Thesleff, Notarien Henrik +Sylviander, Handlanderne Johan Tuderman, Filip Listvennikoff, Henrik +Heitman, och Jemelian Koscheloff, Commerce Rådet Timofei Tichanoff, +Handlanderne Merculei Schussin, å fru Consulskan Maria Hackmans vägnar +dess Son Handels Bokhållaren Fredric Hackulan, Handlanderne Dimitri +Alenoff, Jonas Wrigstedt, Ivan Scorneikoff, Nicolaj Wlassoff, Andrej +Tschusoff, Michaila Budanoff, Commerce Rådet Andreas Jaenisch, +Grosshandlaren Guftaf Johan Heyno, Bokbindaren Eusebius Suppius. +Kopparslagaren Carl Baltrusch, Uhrmakarene Johan Aqvilander och Carl +Elfström, Kakelungsmakaren Thomas Backström, och Svarfvaren Daniel +Stenberg och Färgaren Guftaf Nyman. + +Härå och sedan ofvanberörde Nådiga Rescript blifvit uppläst och +följande deraf här intagit:------ + +3:o det samtlige ifrågavararande Städer utom de här ofvanföre +uppräknade afgifter och de som bero af Städernes eget bestämmande och +taxation, såsom Tomtören, Burskaps afgift, Tracteurs och +Näringsidkareafgift, Muhlbetespenningar samt Bodrums och Marknadsstånds +penningar m.m.: jemväl äga att------förklarade Herr Lagman Krogius sig +af ordalydelsen häruti finna att det helt och hållet berodde af +gårdsägarene att bestämma om Tomtören böra utgå eller icke, hvarföre +och då Stads Cassan för närvarande vore i det skick att den icke +behöfde andra inträder än de hitintills vanlige, Herr Lagmannen jemväl +tills vidare undandrog sig sagde afgift, men i händelse Stads Cassan +framdeles genom tillftötande omständigheter komme i behof af större +inkomster ville Herr Lagmannen för sin del gerna erlägga ifrågavarande +afgift. + +Häruti förenade sig Herr Lagman Malm, vice Landskamreraren Bäck, +Collegii Rådet Jaenisch, Asessoren Thesleff, Handlanderne Tuderman, +Listvennikoff, Heitman och Koscheloff samt Magistrats Secreterarn Judén +hvilken sistnämnde derhos ingaf ett sålydande andragande till +Protocollet: + +»Då Svenska Regeringen fordom anlade Fästningen Wiborg såsom Stad, +kunde denna Stad icke bli utan innevånare och inkomster, om +anläggningen skulle äga bestånd. Derföre anvistes Tomter i Fästningen +till bebyggande, och jord kring Staden anslogs till begagnande. Genom +det förra tillskapades en Stad, och genom det senare skulle Staden +vidmakthållas. Den anslagne jorden var nödvändig, för att med inkomsten +deraf kunna bestrida de förefallande kostnaderne och borgerliga onera +utan att innevånarne behöfde belasta sig sjelfve med betalning af +Tomtören, hvaraf och uppbörden inom Fästningen aldrig existerat. Men då +förstäderna sedermera tillkommit, hafva Gårdsplatserne i likhet med +Stadens öfriga användbara mark, blifvit upplåtne till hugade bebyggare +emot årligt arrende, och hafva förmodligen vilkoren dervid antingen med +eller utan köpeskilling till Staden, bestämts att utgå efter areal +widd, och således bestå i Tomtören såsom den beqvämaste norm till +debitering i sådant afseende. Wissheten af detta påstående framlyser +klarligen af den omständigheten att icke Tomterne inom Fästningen, utan +endast i Förstäderna varit med Tomtören belastade, såsom uppbörds +Längderne för åtskilliga år tillbaka torde sådant utvisa, ehuru +uppbörden af Tomtören äfven i Förstäderne sedermera alldeles upphört, +åtminstone hafva de med regelbundenhet icke blifvit indrifne. +Åtskillige af Förstädernas innevånare böra likväl kunna uppvisa +Quittencer å denna sorts utbetalning som ännu efter Länets förening med +det öfriga Finland, af en och annan Gårdägare blifvit uppburen, +synnerligen vid försäljningen af gårdarne. Alla Gårdsplatser inom +Fästningens murar, såsom förlänte af Öfverheten till bebyggande, äro +således att anse såsom Fritomter, och kunna emot ägarenas samtycke med +afgifter icke betungas, hvartill de och svårligen torde finna sig +befogade, sålänge de inse löjligheten af att utan anledning och liksom +blott på andras inrådan tömma den ena fickan för att fylla den andra. +Då nu en slik afgift äfven vid stadfästelsen af Stadens senaste +organisation icke blifvit påräknad utan sådant öfverlemnats till +vederbörandes eget godtfinnande och Stads Cassan för öfrigt icke finnes +vara i någon sädan brist af medel, att extraordinaira debiteringar +skulle behöfva påkallas; så torde Tomterne inom Fästningen vara +derifrån alldeles befriade och så beskaffad taxering kunna tillämpas +endast Förstädernas Tomter och annan Stadens brukbara jord, i händelse +det kan af Staden godtfinnas, att sålunda begagna sina ägor». + +Som upplästes; hvaremot alle öfrige närvarande förklarade sig villige +att ifrågavarande afgift för sine gårdar erlägga; dock anmärkte +Svarfvaren Stenberg, att han endast i den händelse de inom fästningen +belägne gårdar blefve befriade för denne afgift, jemväl undandrog sig +betalningen deraf. + +Wederbörande tillsades härå afträda, medan öfverläggning skedde till +följande + + Utslag: + +Hvad af vederbörande anfördt och påstått blifvit har Magistraten i +öfervägande tagit; och alldenstund Hans Kejserliga Majestät, genom +ofvanomförmäldte Nådiga Rescript i Nåder funnit godt förordna att +Wiborgs Stad äger uppbära ifrågavarande afgift under namn af Tomtören; +fördenskull, och då det icke tillkommer Stadens Gårdsägare att pröfva +Stads Cassans behof af större eller mindre inkomster, ty finner +Magistraten skäligt ålägga vederbörande Gårdsägare att genast skrida +till förslag af bestämmande utaf det belopp, hvartill sagde afgift bör +af hvarje Gårdsägare utgå: Hvilket å inkallandet afsades då Herr Lagman +Krogius och de hvilka med honom sig förenat emot Utslaget anmält +missnöje, som de underrättades att fullfölja medelst skriftliga besvär, +hvilka, åtföljde af detta Protocoll, böra till Herr Landshöfdingen i +Länet ingifvas inom trettio dagar härefter, denne dock oräknad och +således sist den tredje (3) Januarii nästkommande år 1828; Och kommer +emellertid med vidare åtgärd i ärendet att anstå, tills erfaras får om +vederbörande fullfölja sitt missnöje, samt i sådan händelse intilldess +ärendet blifvit å vederbörlig ort sluteligen afgjordt». + +[57] Maistraatin pöytäkirjassa, jonka kyseessä olevaa asiaa koskevassa +kohdassa kunnallispormestari ja kollegiasessori Buchman itse on +kirjottanut, on sana »inan» (sic!), vaikka tietenkin tulisi olla +»sedan». + +[58] »Den 12 Januarii Måndag närvarande i Magistraten Politiae +Borgmästaren Collegiiass. o. ridd. Buchman; Justitiae Borgm. o. ridd. +Ekmark Justit. Rådmännen Hällström och Öijer samt Politie Rådmännerne +Ivanoffskij och Zincke. Prot. fördes af Öijer». (Tämä on sitten +laatinut 7 §:ä, joiden jälkeen on pöytäkirjaan liitetty 1 1/2 arkkia +samalle päivämäärälle ja merkitty §§:llä 1 ja 2:) »1829 den 12 Januarii +Pol: Prot: + +Politiae Borgmästaren etc. Buchman amnälte huruledes tjenstförrättande +Notarien vid Rådstuvu Rätten och Magistraten Justitie Rådmannen Öijer +oaktadt af Borgmästaren tid efter annan gjorde påminnelser och derpå af +Rådmannen gifne löften, ännu icke utlemnat Politiae Protocollerne från +den tid, förningen af desamma honom blifvit ombetrodd, eller från den 3 +Julii år 1827 till och med år 1828 äfvensom alla dertill hörande +Handlingar och Diarier. Rådmannen Öijer härom tillspord uppsteg i från +dess i Rätten innehafda säte och förklarade att protocolerne icke +kunnat af honom Coumpletteras i saknad af Herr Landshöfdingens till +Magistraten i åtskillige ämnen aflåtne Memorialer som Magiftrats +secreteraren Judén skulle hafva vägrat till honom lämna, för att hemma +hos sig begagnas till Protocollernas deducerande, och att inan (!) +sådant skedt och han såsom af Rådstufvu Rätten tillförordnad Extra +Ordförande vid Kämner Rätten här i staden, hunnit verkställa några i +sådan egenskap honom åliggande göromål, ville han skyndesammast från +sig lemna ifrågavarande Protocoller och handlingar. Magistr. Secr. +Judén detta förebärande åhörande, förklarade att hvarje gång då Herr +Landshöfdingens Memorialer blifvit Magistraten föredragne, har Rådman +Öijer emot qvitto, uti en dertill inrättad Bok, erhållit Memorialerne +för att begagnas vid deduceringen af Protocollerna; sedan desse +memorialer för år 1827 blifvit återlenmade och sedermera inbundne, har +Rådmannen velat taga Memorial Bandet hem till sig, men M. Secr. har +dertill icke kunnat bifalla med mindre Magistraten för godt finner, +sådant tillåta.--Rådmannen Öijer tilllades att afträda hvarefter +uppstod skiljaktighet uti meningen Ledamöterne emellan och yttrade +Extra Rådmannen Zincke att Rådmannen Öijer med fästadt afseende å +särskilda gifne Förordnanden att handleda mål vid Kämner R:n borde +åläggas att aflemna Protocollerne och handlingarne för år 1827 till den +26 dennes, fallit för år 1828 till den nästkommande 14 Febr. vid vite +af 10 Rubel Silfver, Rådman Ivanoffsky deremot ansåg Öijer, som haft +mera än tillräckelig tid och tillfälle, att deducera Protocollerne och +i behörigt stånd sätta handlingarne och Diarierne, böra åläggas af (!) +aflemna desamma för år 1827 inom åtta och för 1828 inom fjorton dagar +härefter vid berörde vite, Justitiae Rådm. Hällström och Justit Borgm. +Ekmark förenade sig med Extra Rådmannen Zincke, samt Pol: Borgm. +Buchman med Rådnmannen Ivanoffsky; I anledning hvaraf + + Beslöts: + +Som herr Justitiae Rådmannen Öijer åtagit sig tillsvidare förrätta +notarie Tjensten i denne Rådstuvu Rätt och Magistrat emot åtnjutande af +den dertill anslagne lönen; men alltifrån dess antagande eller från och +med Julii månads början år 1827 intill närvarande tid ehuru särskilde +gånger derom påmind, åsidosatt till Magistraten aflämna de dervid förde +Protocoller; alitså varder han Justitiae Rådmannen Öijer ålagd att vid +vite af 10 Rubel i s:r, sist inom den 26:te i denne månad till +Magistraten hafva ingifvit alla de från Julii månads början år 1827 +till sagde års slut förde Protokoller uppsatte jemte alla de dertill +ingifne hörande handlingar; äfvenledes åligger det herr Justitiae +Rådmannen vid enahanda vite att inom den 14 nästkommande februarii +aflämna alla de vid Magistraten för sistlidet år förde Protocoller +behörigen uppsatte jemte dertill hörande handlingar tillika med saköres +Längden för senare hälften af sistlidet år, hvilket efter inkallandet +afsades». + +[59] Katso Liitteitä. + +[60] Ignatius, Kaarlo Henrik Jaakko, kirjailija, s. 23/12 1809. +Yliopistossa opintonsa lopetettuaan I. vihittiin papiksi 1533, tuli +vankilansaarnaajaksi Viipuriin 1836, työ- ja ojennuslaitoksen +saarnaajaksi samassa kaupungissa 1838. V. 1841 nimitettiin I. +apulaiseksi Viipurin lukioon. Hän kuoli 11/10 1856. Vaikka heikko ja +kivulloinen ruumiiltaan, työskenteli hän innolla kansan valistamiseksi, +jota todistaa hänen painattamansa _Lukemisia Suomen kansalle_. Tätä +teosta ilmestyi 1845 ainoastansa kaksi vihkoa, edellinen käsittävä +alkuperäisen novellin »Harjulan onnettomuus», toinen Martti Luther'in +elämäkerran. (Biogr. Nimikirja). + +[61] Katso tämän teoksen siv. 108. + +[62] Meidän kursivoima. + +[63] J.W. Ruuth. Wiborgs stads Historia. siv. 900. Ruuth mainitsee myös +»Kanavasta, Sanansaattajasta Viipurista 1845-1847», puhuessaan, että +»sen sisällyksen muodosti aluksi enimmäkseen kansantapain kuvaukset, +vaihdellen Juteinin ja Schröder'in runojen kanssa». Mutta mitään +Juteinin runoja ei ole siinä; ainoastaan Schröder'in. + +[64] Kaarle Krohn. Mikä oli Kalevalan palkka. »Otava», kuvall. kuuk. +lehti 1914. Siv. 56. + +[65] J. Krohn. Suom. Kirj. Vaiheet. Siv. 213. + +[66] Viipurin raastuvanoikeuden arkistonhoitaja, eräs vanha neiti +Svetichin kertoi myös kuulleensa, että Juteini oli ollut omituinen, +mutta mitään erikoisen omituista ei hän sentään tietänyt mainita. + +[67] Samana vuonna hän muuten oli matkoilla Skandinaaviassa. + +[68] Ehkäpä näin: D(avid) E.D. Europaeus. + +[69] Tämä lause tukee koko lailla J. Krohn'in väitettä ja meidän +aikaisemmin epäillen lausumaa arvelua Juteinin jumaluusopillisista +luvuista, vaikk'ei sekään tietysti varmaksi todista asiaa. Ellei +Krohn'in tiedonanto ole perinnäiskertomaa, on se kotoisin tästä +lähteestä. + +[70] Ellei J. Krohn'in tästä asiasta edellä esittämämme tiedonanto ole +taaskin perinnäiskertomaa, niin on sekin kotoisin tästä lähteestä. + +[71] Tämän epäkriitillisen lauseen löytää järkevämmässä muodossa +J. Krohn'in Juteini-elämäkerrasta. Siitä on jo edellä puhe. + +[72] »Suomettaren» toimituksella on nähtävästi kyllä ollut kirjanen +»Lauseita», mutta ei »Anteckningar» kirjaa, koska sen nimen on hieman +väärin esittänyt: käyttää, näet, »hvarjehanda» sanaa »varianta» sanan +sijasta, vaikka sen kyllä sanallisesti oikeana olisi saanut »Lauseita» +kirjan esipuheesta, mutta ei ole huolinut siihen katsoa, vaan on sen +siitä luultavasti ennen lukeneena muistista esittänyt. + +[73] Viisi päivää ennen kuolemaansa Juteini jo täytti 74 ikävuotta. + +[74] Tässä sopinee täydennykseksi erääseen edelliseen viivanalaiseen +lisätä, että Mielck'in talo, jonka Joël Jacob Judén sai vaihtoon +isältänsä saamaansa taloa N:o 109 (nyk. Katariinank. 19) vastaan, +sijaitsi Neitsytniemen esikaupungissa Viipurissa ja että vaihto ehkä +oli tapahtunut jo isän eläissä, koska Aschan'in kertomuksessa mainitaan +»ukko J:n tulleen Neitsytniemestä».--Joël Jacob Judén oli Howingin +tiedonannon mukaan naimisissa suomalaissyntyisen palvelijansa kanssa ja +muutti Ruotsiin 1860-luvulla. Saman tietämän mukaan ei hän ollut mikään +»kielten opettaja», kuten J. Krohn mainitsee, vaan eli isänsä +keräämillä varoilla, niinkuin eräässä kohdin aikaisemminkin kerromme. + +[75] Åbo Tidning,--N:o 26, d. 31 Mars 1804 ja V.W. Pipping'in Luettelo. +Kerron tässä, että tohtori A.V. Koskimies on huomauttanut minulle, että +Åbo Tidning'issä oleva tämän runon otsake »Edesmenneen muistoxexi,» on +siksi niin omituinen, että se on runomittaiseksi laadittu. + +[76] J. Krohn'in »Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet» siv. 206. + +[77] Tämä wainaja oli itse Pohjalainen. (Juteinin oma muistutus!) + +[78] Nähtävästi painovirhe pro »jälje». + +[79] F.W. Pipping'in Luettelo ja Åbo Tidning 1804 nr. 26 sekä Valvoja +v:lta 1882 siv. 373 Aug. Hjelt'in kirjotus, jossa viivanalaisessa +muistutuksessa kerrotaan Åbo Tidningin toimituksen seuraava arvostelu: +»runo on sekä vilpitön uhri yli koko maata kaivatulle opettajalle, joka +sen ohessa itse suojeli piakkoin kuoloon joutuvia suomalaista +mnotaitoa, että ilahuttava runollisen kyvyn osote, josta voipi +tulevaisuudessa odottaa monta onnistuvaa yritystä mainitun runouden +hyväksi.» + +[80] Jotta lukija voisi saada oikean käsityksen siitä, miten vähän +Juteini _oikeinkirjotustaan_ muutti koko pitkänä kirjailijatoimintansa +aikana, mutta taas miehuutensa päivinä _paljonkin_ oli antanut +»valistuksen aikakauden» _runoiluunsa_ vaikuttaa, painatamme tähän +ensin tohtori Aug. Hjeltin »Åbo Tidningistä» lainaamat 17 säettä tästä +Juteinin runosta vuodelta 1801 nekä sen jälkeen vertailtavaksi koko +runon 1856-vuoden painoksesta. Viimemainitun painoksen runot tuntuvat +yleensä venytetymmiltä, vetisemmiltä sekä (sallittakoon pieni pila!) +»järjen valon» valtaamilta. + +»Åbo Tidningin» äsken mainitut säkeet kuuluvat: + + »Mies on ollut, mies on mennyt! + Ah! kuin rintan ahdistuupi! + Täst on täynnä tuhannetkin + syystä syngiät sydämmet.------ + + Sanall yhdellä sanottu, + puhuin puolella puheella: + eipä wertaista wedetä + joka ajan antimista, + eipä saada sadoissakan + wuotten wuosissa tapaista. + Tämä yxin yhtyänsä + oli kaikki kaikillengin.------ + + Pois on mennyt Porthanimme! + Eipä pojat Pohjanmaalta, + yli suuren Suomenmaankan, + taida suullansa sanella, + murhettansa mainitakkan. + +1856-vuoden painos tätä runoa kuuluu: Lause Yli-Opettajan Porthanin +Muistoksi 1804. [Kursivoinnit meidän.] + + Täysi tundo, + kelpo kundo, + Oppi oiwa, + sana soiwa + walmistuiwat wainajalla, + joka kuoli kunnialla. + + Mies on ollut, mies on mennyt, + ah, ah! kuinga ahdistuupi + rinda kungin riemutoina. + Kalma, tullut tuonelasta, + Oppi-isän otti meildä. + + Tuosta tosin tuhansilla + syngeys on sydämessä, + rajittawa raskahasti, + koska kuolema kowasti + kutsui pojes kunnon miehen,-- + miehen kuuluisan kylissä, + kaupungissa kuuluisamman, + waldakunnissa walitun, + jolta oli opin teilä + järjen jalon johdattaissa + neuwo nuorten ystäwäinsä + hywän-suonnossa sulasta. + + Sanalla on sanottawa + taikka puolella puheella + oiwallisen olennosta, + miehen mennehen menosta: + Eipä wedä wertaistansa + joka aika andimeksi, + eikä jaata wuosi-sadat + tänne wainajan tapaista. + Tämä yksin yhtyänsä; + ilman innon järkähdystä + oli kaikki kaikillekin; + oli siellä taikka täällä, + aina ajoi asioita + opit korkeat ojaillen; + sekä tiesi että taisi, + pyysi, aina pystywäinen, + temput selvittää sywätkin, + _käytti järjen käsitykset + epä-luulon esteheksi, + walistukselle waroksi_. + Opettaissa omiansa + pohjan maiden mandereilda + ohjaili hän outojakin + taidon tielle tasaisesti, + warustellen, walmistellen + johdatteli joukottaisin + ymmärryksen ystäwiksi, + wartioiksi wakaisuuden, + teki työtä työlähindä + ahkerasti aikanansa + warsin wiisaalla tawalla. + + Tämän tunnetun totuuden + _Turku_ taitaa todistella, + jonne kaukaakin kokoili + opit, oiwat ohjaukset,-- + jonne saatti Suomalainen + muisto-merkit muilda mailda, + Kirja-huoneet hywät täytti + tunnon, taidon tawaroilla, + wirwoitteli wiisautta + Oppilaisille omille + _Auran_ Akatemiassa, + jonga hän on isä ollut,-- + ollut tuki, ollut turwa, + tehden sille testamentin + koki opin koroitusta + lepohongin lähteissänsä, + rauhan riemuisen majoille. + + Nyt on näändynyt elosta + mainittawa Mestarimme + niin kuin ruoko runnelduna. + _Wainaja on waloilansa_ + ollut hywä, _hyödyllinen_, + mutta kynttilän mukainen: + _walistusta waikutellen_ + oman olennon menetti. + Oppi-isämme iloinen, + walpas, wirkku, walwowainen + on jo jättänyt hywästi + matkustajat maailmassa, + --pois on mennyt Porthan'imme. + + Suomessa on käynyt surma + murtawainen murehella. + Eipä oiwat oppineetkan, + horjuwaiset huolessansa, + taida suullansa sanella, + kuinga ombi huoli kurja, + mieli musta, rinda raskas + katkerasti karvastellen, + koska saattavat surulla, + suuren murehen sumussa, + särjetyillä sydämillä + sielun parhaan puetusta + maatumahan jälle maaksi, + josta alkoi ainehensa + hywän hengensä majaksi. + + Waan ei muutu nimi maassa, + muisto miehen merkillisen. + Wähät owat wuosikunnat + tätä täyttämään ajassa; + mainittua Mestaria + kuolduakin kutsutahan + miesten mieheksi jaloksi. + Eipä kuollut kuolemana + sangen suuri sanomansa, + ehkä ruumis raukeneepi + mustan mullan muotoiseksi; + muistohomme muuttaneena + ei se mene mieleltämme, + eikä erkane elosta, + ehkä sielu säilytetty, + kaunistettu kunnialla + maalda warahin waelsi. + +[81] F.W. Pipping'in Luettelo. + +[82] Ibid. Sen hän lähetti Haminasta tammikuussa, siellä vielä +ollessaan v.t. maistr. sihteerinä. + +[83] Biograf. Nimik. + +[84] Jak. Jut. Kirj. I, siv. 1. + +[85] Miten tavattoman paljon Juteini eri painoksissa muutteli runoja, +niin etiä ne tulivat miltei tuntemattomiksi tai suoraan sanoen aivan +toisiksi runoiksi, siitä on ylläoleva 1856 vuoden painoksesta otettu +runo mitä selvin todistus, sillä 1815 vuotien painoksessa »Suomalaisten +Laula Suurelle Kuhtinaalle» kuuluu: + + Eläkön armias, + rakkahin Ruhtinas + rauhallinen! + jossa on onnemme, + jossa on ilomme, + turwa ja toiwomme + täydellinen! + + Osottain armonsa + wahwisti waldansa + Wartiamme; + on lewinnyt, + walistus wirinnyt, + elatus enennyt + majoissamme. + + Suojeldu sodassa + riemuitkon rauhassa + Suomalainen, + ollen taas uudella + uskollisuudella, + urhollisudella (!) + alammainen. + + O! Luoja laupias, + wahwista woimallas + Ruhtinaamme! + Aamuja enennä, + päiwiä pidennä, + waiwatkin wähennä + Waldiaamme! + +[86] F.W. Pippingä'in Luettelo. + +[87] F.W. Pipping'in Luettelo ja »Muisto-Patsas j.n.e. TURUSA, 1815. +Painanut J.C. Frenckell ja Poika.» Tässä painoisessa muutama +oikeinkirjotusseikka vetää huomiomme puoleensa. Kolmessa säkeessä runon +alkupuolella on s-kiriainta käytetty toisin kuin muualla; ehkäpä niissä +on painovirhe. Säkeet kuuluvat: »mutta koska kuuluisasti / nosti päänsä +Pietarista»------»nosti päänsä paistawaisen.» + +[88] Mnisto-Patsas j.n.e. 1815 s. 5. + +[89] F.W. Pipping'in Luettelo. + +[90] »Några drag etc.» Litteraturblad'issa v:lta 1852. + +[91] F.W. Pipping'in Luettelo. + +[92] Suomalainen, elli Runo j.n.e. Wiip. 1816. + +[93] Suomalainen j.n.e. Wiip, 1816 s. 11. + +[94] Suomalainen j.n.e. Wiip. 1816 s. 5. + +[95] Siinä kappaleessa tätä runoa vuodelta 1816, jonka olen lainannut +ylioppilaskirjastosta, on joku lyijykynällä klrjottanut sivun +alareunaan juuri tämän kuvauksen alle sanan: Ukkonen. Ehkäpä Juteini +»ukonilmaa» ja ukkosen virvottavaa sadetta tässä tahtookin kuvata, +vaikka, kuten toisista kohdin näkyy, hän antaa Ilmarisen »jylistää» ja +»iskeä tulda» l. salamoida. Olemme tästä monessa kohdin hauskasta +runosta esittäneet niin paljon ja etenkin juuri sellaista, josta +selviää minkälainen käsitys Wäinämöisestä ja Ilmarisesta ja heidän +toiminnastaan ia tehtävistään Juteinilla oli jo v. 1816 eli siis paljon +ennen, kuin Kalevala ilmestyi. + +[96] Koko tähänastinen kuvaus on otettu Juteinin kirjasesta Suomalainen +j.n.e. Wiip. 1816 ss. 1-22. + +[97] Jak. Juteinin Kirj. I s. 99. + +[98] Suomalainen j.n.e. Wiip. 1816. siv. 23 seur. + +[99] I saknad af orginal händelse till följande målning af en +sjöbatalj, behagade läsaren anse den blott som fyllnad tili tavlan. +(Alkuperäisen tapahtuman puutteessa seuraavaa meritappelun kuvausta +varten, pitaköön lukija sitä vain kuvauksen täytteenä.) (Juteinin oma +huomautus!) + +[100] Snomalainen, j.n.e. Wiip. 1816 s. 31. + +[101] F.W. Pipping'in luettelo ja Wenäläineu j.n.e. Wiip. 1816. + +[102] Venäläisillä ja suomalaisilla, näet, yhteinen. + +[103] Aleksanterin. + +[104] Hanhensulka, jolla bän kirjotti. + +[105] Wenäläinen j.n.e. Wiip. Ibid. + +[106] Tässä Juteinin kirjasessa »Wenäläinen» on nimilehdessä +epäjohdonmukaisesti käytetty kirjaimia s+vanha-s pitkää s-äännettä +merkittäissä, vaikka hän itse runossa kauttaaltaan sen merkitsee +vanha-s+vanha-s, joten otsakkeessa luemme »Wenäjäsfä», »Parisisfa ja +Wiipurisfa», »Walmistettu A. Cederwallerin kirjapainosfa wuonna 1816». +Tiedonannossa painatuspaikasta 1816 painetun runon »Suomalainen» +nimilehdessä on samoin sf, mutta muuten on samaisen runon otsakkeessa +esim. »Suomeffa» ja johdonmukaisesti koko runossa, samoin +kuin samana vuonna painetussa »Waikutukfia Suomalaifen fydämeffä», +pitkä s-äänne merkittynä ff-merkeillä. Yhteen aikaan vuonna 1816 +Juteini siis käytti yhdistettyinä ff-kirjaimia. + +[107] F.W. Pipping'in Luettelo ja Waikutuksia j.n.e. Wiip. 1810 +sekä Pila-Kirjoituksia. Wiip. 1810. + +[108] Waikutuksia j.n.e. Jak. Jut. Wiip. 1810. + +[109] Biograf. Nimik. + +[110] Joh. Rich. Danielson. Suomea yhdistäminen Venäjän valtakuntaan, +s. 13. + +[111] Joh. Rich. Danielson. Suomen yhdistäminen j.n e. ss. 189-191. + +[112] J. Krohn Suomal. Kirjallis. Vaiheet, s. 206. + +[113] Niinkuin Juteini itse runoilullaan oli tehnyt! + +[114] Juteini on jakanut kahdelle riville sanat: rinnassamme ja +waelluksessamme: siksi oikeinkirjotus nähtävästi tällainen; muuten +olisi sanoissa ff. + +[115] Pila-Kirjoit. Jak. Jut. Wiip. 1810. + +[116] Joka tietenkään ei ennen ole sitä ymmärtänyt käyttää. (Meidän +huomautuksemme!) + +[117] Jak. Jut. Pila-Kirjoituksia. Wiip. 1816 s. 20. + +[118] F.W. Pipping'in Luettelo. + +[119] Anmärkningar etc. ja Kritik etc. Viborg. 1816. + +[120] Suomalainen runousoppi j.n.e. A.E. Ahlqvist siv. 29. + +[121] Anmärkningar etc. Wiborg 1810. + +[122] Jak. Jut. kirj. I, siv. 108. + +[123] Kritik öfver Lån-Bokst. etc. Wib. 1810. + +[124] Hän on johdonmukaisesti käyttänytkin tätä kirjotustapaa paitsi v. +1819 julkaisemassaan ranovihkossa »Uusia Lauluja Perustuskielellä» ja +siinä runossa, jonka hän liitti oheenaolevaan Kritiikkiinsä. Runon nimi +on »Suomen kielestä elli Sana-Armeijan Kokous Perustus-suomeksi», josta +vastedes tulee puhe. + +[125] Liitämme tähän Renvall'in omat sanat, jotka otamme hänen +kirjottamastaan: »Lexicon linguae finnicaen» esipuheesta. Hän, näet, +sanoo: »Littera Consonans ubi sit aut simplex scribenda, aut +duplicanda, facile dijudicit auris in Finnicis teres, neque in ea re +inter nostrates unquam fuit dissensus, nisi in usu litterarum k, p, t +post m, n, l, utrum scil. mp, nk, nt. It, an ex imitatione exterorum +mb, ng, nd, ld, exaranda, e.c. utrum _rampa, lanka, ranta, silta_, an +_ramba, langa, randa, silta_. Diligentius vero vocem Finnorum exanimans +quisque, sine dubio judicet, p in _rampa, lampaan_ eodem modo +pronuntiari ac in _rapa, tapaan, halpa, warpaan, ylpiä_, it. k in +_lanka, henki_ haud aliter sorare qvam in _loka, lohko, alku, solki, +härkä, walkia_, it. t in _ranta, häntä, ilta, pelto_ ita efferri ac in +_rata, hätä, wirta, pirtin, vihta_, it. pp in _hamppu, kimppu_ ejusdem +esse soni atqve in _loppu, wilppi, kirppu_, it. kk in _lenkki, renkku, +lonkka, penkki_ ita sonare ac in _leikki, arkku, kirkko. nilkka, +sorkka_, it. tt in _kinttu, paatti, kiltti, waitti_ non dfferre a tt in +_matti, juttu, pirtti, karttaan_. Quae vero voce consentiunt, +consentiant etiam, necesse est, scriptura. Nos igitur analogiae rerum +analogarum studente semper scripsimus _rampa, lampaan, lanka, henki, +ranta, häntä, silta, pelto.» Tähän liittää Renvall muistutuksen: »Qvi +namque scribere amat _ramba, langa, randa, silda_, scribat etiam, +necesse est, si sibi contentiat, _raba, tabaan, halba, warbaan, ylbiä: +loga, algu, solgi, härgä, walgia: rada, hädä, wirda, parda, pirdin_. +Qvod vero a nemine huc usque est usurpatum. Differentia autem speciosa +soni k in _hanki_ et _halki, henki_ et _härkä, lanka_ et _loka_, non +est sita in k, sed in antecedente n nasali (ng), qvod k emollire +videtur.--De cetero facile patet, p, k, t in _rampa, lanka, ranta, +silta_ alio plane a Finnis genuinis efferri sono duriore, qvam b, g, d +in Svec. _vimba, ringa, landa, vilda_, mitiori tamen quam svec. p, k, +t, in _lumpor, lunka, lunta, salta»--»In Genit. tamen pinximus _langan, +hengen_, nam ibi excidit k (aeque ac in _jalka jalan, wirka wiran_ +etc.) nec restat nisi n nasale, qvod, deficiente typo alio aptiore, ope +litterarum ng designavimus. Eadem de causa scripsimus e.c. _kangas, +penger, ongin, langeta_ etc., quia in illis solum n nasale occurrit, +sed contra, accedente k, exaravimus _kankaan, penkereen, onkia, +lankean_ etc. haud aliter ac in _porras portaan, kinner kinteren, rewin +replä, rupean ruweta.» Näistä Renvall'in todistuksista ja +muistutuksista käyneekin selväksi, että Juteini oli erehtynyt, mitä +b:n, d:n ja g:n käyttämiseen m:n, l:n ja n:n jäljessä tulee. + +[126] Meidän lisäämä sana. + +[127] Juteini ei ole huomannut, ett'ei d:tä itämurteissa käytetä +myöskään esim. myöskin esim. h:n ja vokaalin välillä. + +[128] F.W. Pipping'in Lutttelo sekä itse kirjaset. + +[129] Biogr. Nimik. + +[130] Litteraturbladet v. 1858. + +[131] Jak. Juteinin Kirj. VI v. 1858 s. 27 ja 28. + +[132] Ajan Wiete, j.n.e. Jak. Jut. Wiip. 1817, ss. 22, 23. + +[133] F.W. Pipping'in Luettelo sekä itse kirjaset. + +[134] Biograf. Nimik. + +[135] F.W. Pipping'in Luettelo. + +[136] Biograf. Nimik. + +[137] Huomattava on, että Juteini antaa tälle sijalle päätteen -ta. + +[138] Tuosta olisimme halukkaat päättämään, ett'ei Juteininkaan aikana +kansankieli käyttänyt illatiivissa »sen»-päätettä. + +[139] Tämän esim. J. on pannut väärään paikkaan, sillä sen asema olisi +ennemmin oleva vasta seursavassa säännössä. + +[140] Litteraturbladet v:lta 1858. + +[141] Jak. Jut. Kirj. IX, siv. 137. + +[142] Lyhennämme joka kohdassa merkki-sanan näin. + +[143] F.W. Pipping'in Luettelo ja itse 24 siv. käsittävä teos. +Mainittakoon tämän yhteydessä että J. Krohn teoksessaan Suomalaisen +Kirjallisuuden Vaiheet sivulla 193 sanoo Juteinin painattaneen tämän +vihkosen v. 1817; aikamääräys mainitussa kohdassa on kuitenkin +nähtävästi syntynyt painovirheen kautta, koska Krohn myöhemmin sivulla +209 samassa teoksessa ilmottaa oikean painatusvuoden. Kun 1891-vuoden +Valvojassa oleva J. Krohn'in esitys Jutelnista on siirretty jo +mainittuun teokseen Suomalaisen Kirjallisuuden Vaiheet ja samaisessa +esityksessä (Valvojan siv. 267) löytyvä kappale lainakirjainten +poistamisesta suomenkielestä vähän muunnettuna sijotettu irralleen +Juteinin elämäkerrasta toiseen kohtaan sanottua teosta (Oman Maan +Juteini-elämäkerrasta se on kokonaan jäänyt pois, vaikka siihen eräässä +kohdin esitystä viitataankin!), niin edelläminittu virhe olisi myöskin +voinut syntyä siten, että useinmainitun teoksen toimittaja alkuaan oli +tarkottanut viitatussa kappaleessa »Uusien Laulujen» asemesta mainita +runon »Suomen Kielestä, elli Sana-Armeijan Kokous», joka myöskin on +julkaistu oikeinkirjotuksen puolesta »Perustus-suomeksi, niinkuin +edellämainittu teos »Uusia Laulujakin», ja joka runo liittyy vuonna +1816 painettuun kirjaseen »Kritik öfver Lån-bokstäfverna», mutta sitten +hän muistiereyksen takia oli tullutkin maininneeksi perustuskielellä +lauletut »Uudet Laulut», jotka tässä kieliasussa, niinkuin esipuheessa +sanotaan, »taipuvat huokeasti nuotille». Asia ei muuten olisi +huomauttamisen arvoinen, ell'ei samassa paikassa (Suomal. Kirjallis. +Vaiheet siv. 193) oleva hieman erehdyttävä esitys Juteinin kannasta +lainakirjainten b:n. d:n ja g:n käytön suhteen tavallaan saisi tukea +tämän virheellisen tiedon kautta. Krohn, näet, siinä sanoo Juteinin +ehdottaneen juurimainitussa Lainakirjainten kritiikissään b:n, d:n ja +g:n hyljättäviksi, kosk'ei niitä »vastaavia äänteitä löytynyt +alkuperäisessä suomenkielessä», ja painattaneen v. 1817 vihkosen +laulujansa tällä »perustuskielellä», ilman b:tä, d:tä ja g:tä. »Mutta +myöhemmin hän ne» muka »otti jälleen armoihin ja piti niistä sitten +lujasti kiinni, kirjoittaen: parembi, rauda» (pitää tietenkin olla +randa), »kuitengin, ikänsä loppuun asti». Näin Krohn! Tästä voi lukija +saada sen käsityksen, että Juteini kirjailijana jonkun aikaa hylkäsi +sanottujen kirjainten käytön, vaikka myöhemmin otti ne armoihin. +Kuitenkin on asian laita sellainen, että Juteini, mikäli ymmärrämme, +oikeastaan ei muuttanut tässä asiassa kantaansa; sillä ensiksikin tuo +hänen »hylkäämisehdotuksensa» kuului: »Minä esitän tässä------ +tarkastajain vastattavaksi kysymyksen: Eikö Suomen kieli voi mitään +varsinaista kotimaista tietä täydellistyä ilman ulkomaisia merkkejä ja +vieraita kaavoja? Epävarmana siitä, kuinka vastaus tulevaisuudessa +tulee kuulumaan, en ole uskaltanut sovelluttaa kaikkia tämän Kritikin +tuloksia muihin kokeihini Suomen kielellä, kuin mitä tämän (kirjan) +lopussa esimerkkinä esitetään» (Kritik öfver Lånbokstäfverna sivv. 5 ja +6 sekä Försök till Utredande af Finska Språkets Grammatik sivv. 142 ja +143). Ja toiseksi hän v:na 1819 julkaisi kaikki muut teoksensa +tavallista oikeinkirjotustaan noudattaen paitsi Uudet Laulunsa ja jo +ennen mainitut muutamat sivut Lasten Kirjan toisessa painoksessa. +Edellisen mukaan siis Juteini kaipaa keinoja suomenkielen +kehittämiseksi usein mainittujen äänteiden oikeata ja johdonmukaista +merkitsemistä varten, niinkuin näkyy vielä hänen puolustuksestaankin +vuonna 1827 kirjotuksessa »Suomen kielen pehmeiden äänteiden puolustus» +(kirjassa »Anteckningar etc.» Katso tämän esityksemme sivuja 104-106!), +joka nähtävästi aiheutui Renvall'in muistutuksista edellisenä vuonna +hänen ja entisaikain tavasta käyttää b:tä, d:tä ja g:tä, eikä uskalla +sen vuoksi parempien välikappalten puutteessa vielä niistä luopua, +vaikka katsookin ne oikeutta myöten poistettaviksi. Yhden esimerkin hän +sentään esittää ikäänkuin koetteeksi, miltä suomenkieli näyttää ilman +lainakirjaimia, nimittäin ennenmainitun runon »Suomen Kielestä», mutta +karttaa siinä, vaikka se on 9 sivun laajuinen, huolellisesti +sanamuotoja, joissa olisi merkittävä suljetun tavun alussa tai edessä +vahvan asteen nk ng:llä ja samoin suljetun tavun alussa vahvan asteen t +d:llä lyhyen vokaalin jäljessä. Sen sijaan tapaamme 3 vuotta myöhemmin +Uusien Laulujen »Kewät-Laulussa» sanamuodon sellaisen kuin _aurinkon_ +ja laulussa »Hiljain naineille» sanan _hetelmöitkäi_. Ett'ei Uusien +Laulujenkaan julkaiseminen »perustuskielellä» tietänyt mitään +kannanmuutosta, sen näemme niiden esipuheesta, jossa syy »syvän ja +suloisen koto-kielen» (suomen kielen) käyttämiseen tässä asussa +ilmotetaan. Paitsi että laulut näin helpommin sujuvat laulaissa, niin +»on sen (suomen) helisevä puhtaus» vielä »säilytettävä muistoksi +jälkeentulevaisille, jotka kerran ihmetellen havaitsevat siinä monta +etusuutta, joita he muissa kielissä turhaan etsivät». Kirja on siis +oleva kielellisenä muistomerkkinä »perustussuomesta» eli puhtaasta +suomesta aikoina, jolloin suomi on oleva vallan pilaantunutta. +Sellaista aikaa Juteini ennustaa, sen vuoksi että »Suomen kieli on +Ruotsin monen wuosisataisen wallan aikana unhotettu ja suuresti +turmelluksi tullut», ja kun »sitä on työläs nytkin, _Wenäjän_ +hallituksen alla, ojentaa ja ylös auttaa, koska kansan lain käyminen ja +walistuksen menot owat meillä wieraisiin kieliin suljettuina», ja koska +kolmanneksi SSuomen kieli on siis (muukalaisen sivistyksen takia) +wieläkin waipuwainen, eikä jaksa tästä tilasta oikeaan ja omaan +arwoonsa ylentyä» ja--huudahtaa Juteini--»kuka woine sitä enää koskaan +wanhalle perustukselle kokonansa parantaa!» Lopuksi sanoo Juteini kyllä +tietävänsä, ett'ei tämä julkaiseminen »perustuskieleilä» »niille +otolliseksi näytä, jotka ennen opitun ja wieraan turmeluksen parempana +oman kielen puhtautta pitäwät; mutta, kuin yksikin wiisas asiaan +suostuu, siinä ei kymmenenkän tyhmän mieltä noutaa tarvitse». Että +Juteinin kanta pysyi muuttumattomana kautta hänen elämänsä b:n, d:n ja +g:nkin merkitsemisessä, samoinkuin se oli järkkymätön muiden +lainakirjainten täydellisessä poistamisessa, todistavat vielä seuraavat +otteet hänen Lasten Kirjaansa liitetystä »Lyhyestä Neuwosta Lapsen +Opettajalle», jotka ovat lainatut esitykseemme kirjasen kahdesta eri +painoksesta. D-äänteen äänneopillisessa tutkimisessa vain huomaa +jonkinlaisen kehityksen. Otteet otamme Lasten Kirjan 1819- ja +1858-vuoden painoksista ja kuuluvat: »Wieraista kielistä lainnattuja +puustawia on------: b, c, d, f, g, x ja z, joita ei suuresti, eikä +ensingän Suomessa tarwita; waan ne owat rasitukseksi kielelle, ehkä b, +d ja g, niin kuin wähemmän rasittawaiset, owat minuldakin endisen tawan +jälkeen tähän asti säilytetyt, koska d on kuitengin, nykyisen +kirjoituksen mukaan, t (teen) muutoksissa, useasti tarpeellinen, +esimerkiksi: _pöytä, pöydän_, joka on perustus-suomeksi: _pöytä, +pöyän_. Wiimeisiä (b, d, g) ei taida peri-suomalainen tässä, eikä +yksittäin koskaan selkeästi ulos sanoa, ehkä niihin muiden puustawien +seurassa, l, m ja n jäljessä, jotka itsestänsä niiden äänen +pehmittäwät, kieli joksikin taipuu, niin kuin näissä sanoissa: _kangi, +parembi, silda ja kando_. Muutoin perustus-suomeksi: kanki, parempi, +silta_ ja _kanto_» (Lasten Kirja. 1819. siv. 42.). Toinen ote: +»Wieraista kielistä lainattuja kirjaimia on----: b, c, d, f, g, x ja z, +joita ei suuresti eikä ensingän suomessa tarwita, waan owat outoja +kielelle, ehkä g, b ja d, _niin kuin puheen pehmittäjät, omaisten +merkindöen puutteessa, owat minuldakin endisellä tawalla tähän asti +säilytetyt_», (Meidän harventamaa!) »joista erittäin d on kuitengin, +nykyisen kirjoituksen mukaan, sanan wäändeissä ja t (teen) muutoksissa, +useasti tarpeellinen ja niistä kuuluwa niin kuin kielen kärjen hellä +täräys etu-hammasten juurella yli-ikenässä_,» (Meidän harventamaa!) +»esimerkiksi: _pöytä pöydän_, joka muutoin olisi _pöytä pöyän_. Ei +wiimeisiäkän (g, b, d) taida peri-suomalainen yksittäin warsin +pehmeästi äändää, ehkä niihin sanain sisällä, l, m ja n jäljessä, jotka +itsestänsä waatiwat seurawaisen kirjaimen laukkeutta, luondewasti kieli +taipuu, niin kuin näissä sanoissa: _kangi, wamba, silda_ ja _kando_. +Muutoin: kanki, wampa, silta ja kanto.» (Jak. Juteinin kirjoja. VI osa. +Sivv. 108 ja 109). + +[144] Biogr. Nimik. ja itse teos. + +[145] Itse teos. + +[146] Itse teos. + +[147] Samoin ja J. Krohn. Suomal. Kirjallis. Vaiheet. s. 153. + +[148] Erasmuksen kirja käännettiin suomeksi v. 1670. Kuten G. Palander +kirjottamassaan Porthan'in elämäkerrassakin ilmottaa, piti tämä +luentojakin siivoista tavoista. + +[149] F. W. Pipping'in Luettelo ja itse teos. + +[150] Tämä viimeinen lauselma on muodostettu eri runoksi 1856-vuoden +painoksessa nimellä »Paha lammas» eikä siis vielä sen nimellisenä ja +siinä muodossa ollut 1819 olemassa, niinkuin Krohn ennen mainitussa +teoksessa s. 210 mainitsee. Mutta pääasiassahan tuo lause muodostaa +koko runon. + +[151] Merkki A.A. = August Ahlqvist Litteraturblad'issa v:lta 1852 +sanoo tämän runon alkaneen sanoilla: »Voi Juteini juttujasi, Jaakko +jaarituksiasi». Katso kuitenkin Liitteitä tämän kirjan lopussa. + +[152] Katso Liitteitä. + +[153] F.W. Pippinng'in Luettelo ja itse kirja. + +[154] Huilun Humina s. 13. Tällä kohdalla on viivan alla seuraava +huomautus: Det will säga, den upphöjande kraften och inre njutande +känslan wid snilleöfningar hafva hos författaren aftagit (Se tahtoo +sanoa, kohottava voima ja sisällinen nautintoa tuottava tunne +neroharjotukslssa ovat tekijässä vähenneet.) + +[155] Jak. Jut. Huilun Humina s. 36. + +[156] Jak. Jut. Kirj. IV, s. 5. + +[157] Kissan Poika. Jak. Jut. Wiip. 1826. Mitä tulee itse kirjaan, on +se myöskin mainittuna F.W. Pipping'in Luettelossa. + +[158] Sangari Sionissa, j.n.e. Jak. Jut. Wiip. 1826. + +[159] Katso Liitteitä. + +[160] F.W. Pipping'in luettelo. + +[161] Biograf. Nimik. ja itse kirja Ant. af Tank. etc. Jac. Judén. +Wib. 1827. + +[162] F.W. Pipping'in Luettelo. + +[163] Merkki A. A(hlqvist) Litteraturblad'issa vita 1,452 sanoo +Anteckningar-nimisen kirjan ilmestyneen jo v. ,SiS, mikä tiedonanto +kuitenkin on väärä. + +[164] Katso Liitteitä. + +[165] Katso Liitteitä siv. IV N:o II. + +[166] Että kirje Krogerus'elle on päivätty jo 3 p:nä, vaikka +kenraalikuvernöörin kirje mainitaan Walléen'ille saapuneeksi vasta 4 +p:nä, riippunee kait siitä, että tämä oli ryhtynyt toimiin jo +suusanallisen keskustelun nojalla odottamatta kirjallista määräystä. + +[167] Katso Liitteitä. + +[168] Että prokuraattori W. mahdollisesti oli uskonuollismielinen, +todistaa seuraava piispa H. Råbergh'in lausunto kirjeessä minulle: +»Prokuraattori Walléen'in uskonnollisista suhteista tiedän minä, että +hänen tytärpnolensa, sittemmin Aurora Demidoff-Karamzine harjotti +jumalisuutta, pitäen polvistuneena iltarukouksia aina lapsuudesta asti: +että hänen vaimonsa, Aurora K:n äiti, aikaisemmin naimisissa maaherra +Stjernvall'in kanssa, piti jumalanpalveluksia kodissaan. Yleensä olivat +useat sen ajan ylhäisöön kuuluvat Suomessa hurskaita. Vaan heidän +uskonnollinen suuntansa oli ankaraa kirkollista laatua. Sentähden +heillä oli usein epäluuloja pietistejä kohtaan. Epäuskonnollisia +mietteitä he kokonaan hylkäsivät. (Katso Råhergh'in kirj. Aurora K:n +elämäkertaan K.F.F.K:n kalenterissa »Ljus» v:lta 1911.) Piispa R. on +myöskin ystävällisesti auttaakseen minua käynyt läpi Porvoon +Konsistoorin pöytäkirjain luettelon niiltä vuosilta, jolloin ilmianto +olisi voinut tapahtua, »mutta ei löytänyt mitään tietoja Juteinista». +Hän arvelee vielä: On mahdollista, että, jos Cons. Eccl:lla on ollut +osallisuutta toimenpiteessä, tämä on tapahtunut yksityisesti piispan +puolelta eikä sen vuoksi ole otettu pövtäkitjoihin. + +[169] »De hafva materialiserat offrets allegori i Christi död till +underpant för den förmenta försoningen genom offerblod. (Katso +Liitteitä.) + +[170] ----»och en lefvaade visshet om hans välbehag med den förbättrade +menniskans moraliska tillstånd och uppriktiga framsträfvande uti det +goda.» + +[171] Sanottu pykälä tässä asetuksessa kuuluu alkuperäisenä +seuraavasti: »Ingen vare tillåtit något skrifva eller genom Trycket +utgifva, som strider emot vår rätta Tros Bekännelse och den rena +Evangeliska Läran; Hvar, som dermed beträdes, vare til Tryhundrade +Daler Silfvermynts böter förfallen. + +Innehåller skriften smädelse emot Gud, varde dömd efter almän Lag. Och +på det irrige Lärosatsers insmygande des bättre förekommas må, skola +alla Manuscripter, som i någor måtto angå Läran och våra Christendoms +stycken, förut af närmaste Consistorio öfverses, och ingen Boktryckare, +vid Tuhundrade Dal. S:mts vite, sig fördrista, at utan Consistorii +påskrifne tillåtelse, hvilken ock tillika tryckas bör, sådana skrifter +genom trycket utgifva.» + +[172] Anjala samoin kuin Elimäkikin oli Juteinin aikana Lovisan +kirkkoherrakunnan kappeli, mutta molempia nimitetään sen aikuisissa +asiakirjoissa pitäjiksi. Vapaaherra Gustaf Wreden maatila, missä +Juteini vuosina 1810-12 oleskeli kotiopettajana, oli juuri Anjalassa, +eikä Elimäellä, niinkuin Krohn sanoo e.m.t. sivuilla 204 ja 205. +(Katso Liitteitä N:o VI). Elimäellä Juteini oli ollut vähän +aikaisemmin eli vv. 1809-1810 sotaneuvos Forselles'en luona Peippolan +kartanossa. Tästä kotiopettajanpaikasta oli hän juuri keväällä 1810 +lähtenyt Turkuun pyytämään hallituskonseljin kielenkääntäjän virkaa, ja +kun ei sitä saanut, meni hän Wredelle Anjalaan kotiopettajaksi. + +[173] Katso Liitteitä. Asessori K.E. Raade on ystävällisesti minulle +etsinyt tämän pöytäkirjan hovioikeuden arkistossa, minkä täten +kiitollisena mainitsen. + +[174] Tämä julistus kuuluu alkuperäisenä: »Den 6 Maji 1780. Kongl. +Maj:ts Kungörelse och Påbud, angående Boktryckares ansvar för brott och +förseelser emot Kongl. Maj:ts Förordning om Skrif- och Tryckfriheten. + +Wi Gustaf &c. Göre veterligt: at som Wi utaf åtskillige tid efter annan +utkomne tryckte skrifter med missnöje förnummit, huru Wår nådiga +Förordning om skrif- och tryckfriheten af den 26 April 1774, emot des +rätta förstånd, samt sanskyldiga ändamål, i flerehanda slags måtto, så +i anseende till ämnen, som skrifsätt, öfverskriden och missbrukad +blifvit; Hvilket Oss desto mera misshageligt förekommit, som Wi funnit +orsaken dertil förnämligast härröra från en del Boktryckares +öfverdrifne egennytta, i det de, för at öka sin afsättning och vinning, +oförsynt emottaga och nästan trycka alt, hvad dem i sådant afseende +tilställes; Altså och på det en sådan deras tiltagsenhet hämmas och +förekommas må, samt tryckfrihetens rätta bruk icke uti missbruk af +ofvannämde orsak vidare förfalla; ty hafve Wi i nåder velat förordna, +at Boktryckarne ej mindre än Auctorne skola ansvara, och på sätt +Tryckfrihets Förordningen bjuder, straffas för de brott och förseelser, +hvilka emot des 2. § samt 1. och 2. mom. 3. § begås kunna; men i alt +öfrigt, som emot berörde Förordning brytes, skall Auctoren för tiltal +och straff vara fri, och Boktryckaren allena til ansvar stånda, samt på +det sättet anses, at han första gången skal böta ethundrade riksd., +andra gången dubbelt: men förbryter han sig tredje resan, vare icke +allenast sin Boktryckare-rätt förlustig, utan och derjemte skyldig, at +på minst tio eller flere år hållas på någon fästning, med eller utan +arbete, efter personens och brottets beskaffenhet. Det alle som +vederbör, o.s.v.» + +[175] Meidän kursivointimme! + +[176] Kunink. Majest arm. varotus, annettu jouluk. 21 p:nä 1792, +kyseessä olevassa kohdassa kuuluu: »------at vederbörande skulle ställa +sig til obrottslig efterrättelse, hvad vi i samma förordning tydeligen +undantagit, såsom otillåteligt at skrifva och trycka, nemligen: alt +det, som är anstöteligt, stridande och smädeligt emot det Högsta +Väsendet, emot vår rätta trosbekännelse och den rena Evangeliska läran, +emot regeringssättet, emot moralen och goda seder, samt emot utrikes +Hof och Magter; men som Vi med högsta missnöje förnummit, huru som +åtskillige antingen oförståndige eller kitslige författare vågat, at +uti deras skrifter drifva och försvara sådane förgripelige satser, +hvilka icke mindre påsyfta än uphäfvandet af regeringssättet, af den i +samfundet faststälde ordningen, och af det lugn och den säkerhet, som +hvar man i samhället och under lagen njuta bör, så hafve Vi, likmätigt +Vår Konungsliga plikt, ansett Oss icke längre kunna upskjuta med at +öfverlemna slika fredsförstörande och uproriske skrifter til lagens +alfvarsamma åtgärd och straff. + +Sorgfällige derom, at denna af Oss utstakade Skrif- och Tryckfrihet +icke må yttermera dragas till något skadeligt och oanständigt missbruk, +vädeligt för allmänna lugnet och den medborgerliga förtroligheten, +hafve Vi tillika å nyo velat varna samt derjemte alfvarligen befalla +dem af Våre trogne undersåtare, hvilka vilja nyttja denna tryckfrihet, +at afhålla sig från sådane ämnen, hvilka Vi i meranämnde Vår Förordning +så tydeligen undantagit, och som icke til tryckning kunna tillåtas, +ehvad de äro här i landet författade eller från fremmande språk +öfversatte; skolandes den som häremot bryter, utan skonsnål anses med +de böter och det straff, sona Vår Högstsalig Herr Faders, Konung Gustaf +III. förnyade Förordning och Påbud, angående Skrif- och Tryckfriheten +af den 26 April 1774 förrgår och stadgar i 1, 2 och 3 §§, hvilka till +deras innehåll och efterlefnad i alla delar Vi härmedelst fastställa, +med den tilläggning, at Boktryckaren skal lika anses med Författaren om +den tryckte skriften innehåller försök til Grundlagarnes tadlande och +angripande.» + +[177] Katso Liitteitä. + +[178] Katso esityksemme sivuja 110 ja 111. + +[179] Katso Liitteitä. + +[180] Katso esityksemme sivuilla 110 ja 111 olevaa tietoa. Luultavasti +on B.F. Godenhjelm Suomalaisen kirjallisuuden historiassaan oikeassa +siinä, että Anteckningar-kirja poltettiin Viipurin torilla. J. Krohn'in +tiedonanto (Suomal. Kirjallis. Vaiheet siv. 212), että se vasta +hovioikeuden päätöksestä olisi poltettu Turun torilla, on epäilemättä +väärä. + +[181] Katso taas esityksemme sivuja 110 ja 111. + +[182] Katso Liitteitä. + +[183] Tätä merkillistä, hävitettyä kirjaa on nykyisin yksi kappale +yliopistomme kirjastossa ja prof. Setälällä toinen. Olen yliopiston +kappaleen itselleni kokonaisuudessaan kopioinut. + +[184] Katso esityksemme sivua 86. + +[185] Katso Liitteitä. + +[186] Meidän kursivointimme! + +[187] _Lasten Kirjan_ ensi painos näkyy kyllä painetun ilman +»imprimatur'ia», riippuen kaiketi siitä, ett'ei siinä oikeastaan ollut +muuta hengellistä kuin »Isä meidän» rukous. + +[188] Till ödmjukaste följe af h. exc. generalgouverneuren m.m. +högvälborne Arsenii Zakrewskys till cons:m vördade skrifvelse. +Hornborg: Circulärbref siv. 142. + +[189] Valvoja 1891 siv. 273. + +[190] Katolisuskoisten (luultavaeti). + +[191] »Om ordet tro». Kts. Anteckningar j.n.e. + +[192] Luultavasti Juteini tässä tarkottaa, ett'ei kahden konsonantin +sulautumista yhdeksi ainoaksi äänteeksi lainkaan ole suomenkielessä +olemassa; mutta siinä kohden hän on erehtynyt, sillä ng-äännehän on +juuri sellainen äänne. Sitä paitse on huomattava, että »suomen d on +pehmeä, heikon r:n kaltainen ja vienoon äänelliseen s:ään vivahtava +äänne, siis toisellainen kuin ruotsin ja muiden vierasten kielten kova +d». (Genetz). + +[193] J. Krohn sanoo (e.m.t. siv. 212) Juteinin polttaneen »kaikki, +mitä hänellä oli painamattomia runoelmia», nmtta Juteini itse käyttää +yllämainitussa kohdassa sanoja: »qvarlefvorna af mina öfriga---- +_ströskrifter_» (Meid. kurs.!). + +[194] Katso taas sivv. 110 ja 111. + +[195] 1856-vuoden painoksessa lisäys: »1835». + +[196] 1856-vuoden painoksessa lisäys: »Käytyä Suomessa 1833». + +[197] 1856-vuoden painoksessa lisäys: »1836». + +[198] Laulun alla on: Wanha suomalainen». Tämän merkin hän yhdessä +saman vuoden ja useissa seuraavan vuoden runoissa lyhentää »W-S-»:ksi. + +[199] J. Krohn (e.m.t. siv. 213) sanoo: »Useammat hänen (Juteinin) +rakkaus----lauluistansa ovat tällä ajalla syntyneet; eikä hän voine +tarkottaa muuta kuin aikaa, jolloin Juteini antoi runojaan Sanan +Saattajaan. Mutta mitään uusia, varsinaisia rakkauslauluja en ole +lehdestä löytänyt, ellei »Vanhan Pijan laulua» ja »Neitoisen laulua +Meri-miehelle», molemmat pieniä leikkilauluja, sellaisiksi katsottaisi, +vaikka sisältävät pikemmin pilaa ja ivaa kuin erotiikkaa». + +[200] Promotori Carolus Reginaldus Sahlberg sanoo sivulla 11 heinäk. 20 +p:nä 1840 päivätyssä kutsumuskirjassaan: »I Philosophiae doctores +honorarii creandi». (Seuraa sitten kunniatohtorien luettelo, jossa +Israel Hwasser on 5:nä ja seuraavana:) »Jacobus Judén, Senatus +Friderico-Hafniensis antehac Secretarius urbisqve Notarius Pnblicus», +Erehdyksestä on siinä »Haminan», vaikka tulisi tietenkin olla +»Viipurin». + +[201] Kuten ennenkin jo on mainittu, löytyy Aug. Ahlgvist'in esitelmä +»Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning» nimisen +aikakauslehden n:ossa 8 elokuulla 1852. Sen täydellinen nimi on: »Några +drag ur Finska litteraturens historia. Föredrag, hållet i akad. +Läseföreningen den 22 okt. 1852». Esitelmä oli nähtävästi +aikakauslehdelle annettu, ennenkun se todella oli »pidetty».--Koska +tässä tullaan viittaamaan ylläesitettyyn esitelmänkohtaan, niin +painatamme sen kohdan kokonaisuudessaan tähän. Se kuuluu: + +----det vackraste beviset är, att han (Judén) vid filosofiedoktors +promotionen under jubelfesten 1840 blef promoverad till +honorarie-doktor, ett ovanligt erkännade af Judéns finska sträfvanden, +helst han icke hade tagit någon examen vid universitetet. Den +uppmärksamhet, hans författarskap sålunda ådrog sig, var dock till en +del förorsakad genom de skrifter, han på svenska språket utgaf, och bar +i detta hänseende äfven bittra frukter för författarn, i det han för +några uttryck i en samling af aforismer kallad: _Anteckningar af tankar +i warianta ämnen_, som utkom 1818, invecklades i en process, hvilken +slutades dermed, att skriften blef i högsta instansen dömd att +uppbrännas. Denna skrift, hvars bedömande är utom detta föredrags +gränsor och enskildt för mig äfven omöjligt, emedan arbetet, till följe +af den deröfver fällda domen, är sällsynt, denna skrift tyckes hafva +innehållit åtskilliga skarpa utfall mot presterskapet och för dessa +ådragit sig denna dom. Det kränkta ståndet försmådde dock icke heller +att bekämpa Judén på hans eget fält och angrep sin motståndare i föga +valda uttryck, såsom synes af den bekanta runon: _Voi Juteini +juttujasi, Jaakko jaarituksiasi!_ Bland hans öfriga, oantastade +skrifter finnas några mot presterna riktade satirer på finska språket, +hvilka utvisa, att han syftat åt embetets svagaste sidor, och häraf +blir det också lätt förklarligt, huru ett stånd, som helst öfverlemnar +sig åt lugna och ostörda betraktelser, kunde till en sådan grad oroas +genom några vanvördiga uttryck af en simpel satirförfattare.» Jo +aikaisemmasta esityksestämmekin monessa kohdin selviää, että useat +Ahlqvist'in väitteet tässä ovat erehdyttäviä. Eikä ihmekään. Hänhän +nähtävästi ei ollut saanut käsiinsä Anteckningar-kirjaa, koska hän +sanoo kirjan arvostelemisen itselleen mahdottomaksi, se kun, näet, +polttamistuomion johdosta oli harvinainen. Kuitenkin katsomme +velvollisuudeksemme selvittää lukijalle ne nähdäksemme kuusi kohtaa, +joissa Ahlgvist'in edellä oleva esitys on harhaanvievä. Ja silloin emme +ota lukuun sitä seikkaa, josta esityksessämme viivan yläpuolella +mainitaan. 1. Vuosiluku on luultavasti vain _arvailtu_ samaksi kuin +kieliopin julkaisuvuosikin. 2. Ei Anteckningar-kirjaa »korkeimmassa +oikeusasteessa tuomittu poltettavaksi». 3. Ei Anteckningar-kirjassa ole +»monia ankaria hyökkäyksiä papistoa vastaan», vaan päinvastoin Juteini +siinä sellaisia karttaa, saatuaan tarpeekseen mieliharmia v. 1819 +kappalaisen Ahlgvist'in häväistysrunoista. 4. Ei kirja siis näiden +(oletettujen) »hyökkäystensä johdosta saanut tuota (korkeimman +oikeusasteen) tuomiota osakseen», kun ei siinä erityisesti pappien +kimppuun käytykään, vaan kuten jo tunnemme aivan toisista syistä. 5. Ei +tietysti »loukattu (pappis)säätv» _sanotun kirjan johdosta_ »katsonut +arvolleen sopiuiattomaksi taistella Juteinia vastaan hänen omalla +taistelutanterellaan» runossa: »Voi sun juttujas, Juteini! Villitsijä +vejsujaisi!» (Emme ole Aug. Ahlgvist'in esittämillä sanoilla alkavaa +toisintoa runosta ensinkään nähnyt!). 6. Aug. Ahlqvist'in esityksestä +lainaamaamme viimeistä lausetta johtuu lukija lauseyhteyden johdosta +jatkamaan ajatuksessaan jotenkin niin, kuin me sulkumerkkien välissä +tulemme sen esittämään, vaikka kuten ennestään tunnemme tällaista +ajatusta vastaava teko kuuluu ainoastaan tähän asti todistamattomiin +mahdollisuuksiin: »Bland hans öfriga, oantastade skrifter finnas några +mot presterna riktade satirer på finska språket, hvilka utvisa, att han +syftat åt embetets svagaste sidor, och häraf blir det också lätt +förklarligt, huru ett stånd, som helst öfverlemnar sig åt lugna och +ostörda betraktelser, kunde till en sådan grad oroas genom några +vanvördiga uttryck af en simpel satirförfattare» (att det angifvit +denne, hvarigenom han blifvit »invecklad i en process» o.s v.). + +Sanoimme aiemmin, että on kuin ei Anteckningar-kirjasta v. 1840 ja sitä +seuraavana aikana yleensä mitään tiedettäisi, ja mielestämme näytimme +jo siinä toteen, että näin voi sanoa, huolimatta siitä että Juteini +itse Lauseita-kirjasessaan v. 1844 sen kohtalosta puhuu. Kun kuitenkin +vielä Aug. Ahlqvist'kin v. 1852 sen mainitsee, niinkuin edellisestä +selviää, niin heikentää tämä tieto ensi näkemältä tietysti lukijan +mielestä tuon väitteemme todenmukaisuutta. Mutta itse asiassa pidämme, +että Ahlgvist'in esitys vain vahvistaa käsitystämzne tässä asiassa, +sillä hänen tietonsa siitä, niinkuin edellä osotimme, ovat osiksi +vääriä otaksumia, osiksi nähtävästi myös lapsuudessa tai poikavuosina +kuulemia, jotka nyt tarvittaissa, kun hän 26 vuoden vanhana kirjottaa +esitelmänsä, hämärinä muistoina ensin palautuvat mieleen, mutta joita +hän sitten väkevällä kuvausvoimallaan saattaa tietoisuudessaan +ilmieläviksi ja selviksi tapauksiksi syineen ja seurauksineen. Hän ei +näytä tunteneen Juteinin Lauseita-kirjasta ja sen esitystä +Anteckningar-kirjan kohtalosta eikä myöskään katsoneen »akateemisessa +Lukuseurassa» pidettävää esitelmäänsä siksi tärkeäksi, että olisi sitä +varten tarkemmin tiedustellut vanhalta Juteinilta »kuulemiensa» ja +muistamansa oikeata suhdetta todellisuuteen, vaan luottaneen nähtävästi +hyvänkin muistinsa pettämättömyyteen. Millä seurauksella sen olemme +edellä nähneet. + +[202] F.W. Pipping'in Luettelo ja itse teokset, toinen 158 ja toinen 56 +sivua laaja. + +[203] F.W. Pipping'in Luettelo. Yliopiston kirjastossa ovat nämä +vihkoset sidotut yhdeksi 11 painoarkkia laajuiseksi kirjaksi. Luettelon +näistä pienistä arkkiveisujen kokoisista kirjasista olemme liittäneet +kirjotuksemme lähdeluetteloon. + +[204] Tällaista tarkotusta varten olisi vielä Juteinin kootuissa +teoksissa vakavia »Ajatuksia» 635 ja hieman hilpeämpiä »Hupailemia» 508 +kappaletta. + +[205] Sanan Laskun Koetuksia ja Runon Tähteitä. Jak. Juteini. +Viipurissa, 1844. Sivu 38. Tarkotetaan luonnollisesti kristittyjä +»uskokuntia». + +[206] Kaksi viimeksi esitettyä löytyy Juteinin e.m.t. siv. 59. + +[207] Molelmmat viimeksiesitetyt löydetään Juteinin e.m.t. siv. 50. + +[208] Tämän hän olikin laatinut siinä olevista lukuisista esimerkeistä +päättäen yksinomaan pitäen esikuvina omia runojaan, jotka kuitenkin +runomitan puolesta olivat virheellisiä. + +[209] Nykyisten runolakien mukaan hän on liiankin paljon pitänyt +loppusoinnun täydellisyyttä silmällä. + +[210] Meidän kursivoimaa! + +[211] Ilmarinen föreställes i Finska Mythologien såsom luftens, åskans +och vindarnas beherrskare. (I:ta Suomen jumalaistaruissa esitetään +ilman, ukkosen ja tuulien hallitsijana.) (Juteinin oma huomautus!) + +[212] Lähtö-Laulu sivv. 5-12. + +[213] Jak. Jut. Kirj. I, siv. 9. + +[214] Jak. Jut. Kirj. II, siv. 2. + +[215] Ajan Viete, siv. 47. + +[216] Tosin olivat jo edellisellä vuosisadalla Gabriel Calamnius, +Henrik Lilius ja Juhana Frosterus kirjottaneet muutamia tällaisiakin +runoja ja niiden joukossa toisia onnistuneitakin, mutta niiden +lukumäärä oli pieni; ja Kristfrid Ganander'inkin Kalevalan runomitalla +sepitetyt runot, vaikka tosin runomuodoltaan parempia kuin Juteinin, +olivat kuitenkin sisällykseltään siksi arkipäiväisiä, ett'eivät +Juteinin runoille voineet sen takia olla minään hyvinä esikuvina. +Calamnius'en kaunista Ilolaulua Jesuksesta on Juteini nähtävästi +käyttänyt esikuvanaan sepittäessään Sangarinsa Sionista, mutta huonolla +menestyksellä. + +[217] A.E. Ahlqvist. »Suomalainen runous-oppi j.n.e.» siv. 5. Olemme +tässä viitanneet »De Poësi Fennicaan», koska se oli Juteinin +käytettävissä. + +[218] Hyminä, ett sakta mest genom näsan sjungande dån eller läte, +hvilket ord för de många likheter emellan Grekiska och Finska språken +torde äfven vara en derivation af Hymn, som betyder en lofsång. + +[219] Edellisen yhteydessä Juteini viittaa Cajanuksen kauniiseen +virteen »Etkös ole ihmis-parka» etc. Muuten ainoa kohta, jossa hän +esittää muiden runoista esimerkkiä. + +[220] »Första ordet af tre, andra af två, och tredje af tre stafvelser, +såsom: + + Mainitun ilon majoissa, + och + Hellittäin hyvän hedelmän, + +låta ock säga sig, men böra nyttjas sällan; ty i denna ställning kommer +hvarje ord att _söndras_, [meidän kurs.] då deras stafvelser skola +afdelas till pedes, hvilket gör versen tung, allt efter mängden af de +ord, som ej af naturen passa till tonfallet, i synnerhet om förra +stafvelsen af det tvåstafviga ordet är vigtigare än uti de anförde +verserne. Dessutom passa _ordens rim_ [meidän kurs.] här aldirg till +rim för pedes, som _är hufvudsaken_, [meidän kurs.] och utgör rythmen i +versen.» + +[221] Juteinin aikana siis äännettiin me, te, he pitkiksi, kuten vielä +muutama vuosi sitten kuulin vanhan rovasti A.E. Tarenius'en +säännöllisesti saarnoissaan tekevän. Hän kuoli Heinolan kirkkoherrana +v. 1909 ja oli enemmän kuin 30 vuotta aikaisemmin tullut Heinolaan +kotipitäjästään Mäntsälästä. + +[222] »Men jag måste här tillstå: i sångstycken af flere strofer, +bildade efter andra Nationers Sångkonst, är det ganska svårt, och +nästan gränsande till omöjlighet, om man ej då och då antingen dödar en +sublimare tanke, eller råbråkar språket, att med ändelse-rimmet, och +ännu svårare med dem bägge, alldeles noga, utan vridning af ord, +afpassa hvarje stafvejse efter metern i alla motsvarande rader, +nämligen: att alltid kunna finna till dem lika fallande ord. Så +skiljaktiga äro de vanligtvis långa finska orden i deras stafvelse +vigt. Likväl är det nödigt, att, i synnerhet uti stycken, ämnade till +sång, välja orden så, att stafvelse-vigten, så mycket möjligt är, +öfverensstämmer med sjelfva tonfallet». + +[223] Juteinin oma ehdottama sana, jolla »svigtande» sana olisi +käännettävä. + +[224] Tämän yhteydessä huomautettakoon, että K.H. Asp'in kirjeen mukaan +Lönnrotille 1/11 1840 on Juteini sananlaskujulkaisussaan käyttänyt +Porthan'in sananlaskukoelmia hyväkseen. + +[225] G.A. Bürger's sämmtliche Gedichte herausgegeben von Eduard +Grifebach. I. Berlin. G. Grote'sche Verlagsbuchhandlung. 1889. s. 236. +Taikka: Bürgers sämtliche Werke in vier Banden. Mit einer Einleitung +und Anmerkungen herausgegeben von Dr Wolfgang von Wurzbach. Erster +Band. Leipzig Max Hesses Verlag. (Elämäkerran lopussa vuosiluku:) 1902. +Siv. 165. + +[226] Anttila sanoo eräässä viivanalaisessa: »Selvimmin ilmenee +vaikutus kirjotelmissa »Tankespråk. (tulee tietenkin olla: +»Tänkespråk»!) ja »Tutkinnon aineita.» Osa tätä Anttilan »laudatur» +arvosanaa varten tekemää kirjotusta on painettuna »Virittäjän» +kaksoisvihkoon (N:ot 5 ja 6) toukokuulla 1913. + +[227] Meidän sulkujen väliin lisäämät sanat. Vertaa: Th. Ziegler, +Kasvatusopin historia siv. 314 seur. + +[228] E.m.t. »Ueber die finnische Sprache und ihre Literatur» siv. 11: +»----der um die finnische Literatur hoch verdiente Jak. Judén, +Magistrats Secretär in Wiburg, welcher durch verschiedene, mit +Rücksicht auf sowohl seine eigene als seines Publicums äussere Lage, +einzeln herausgegebene kleine Gedichte und vermischte Aufsätze auf die +Bildung des Bauernstandes in Finnland thätig gewirkt hat». + +[229] P. Päivärinta, »Elämäni» siv. 28 ja Eino Ieino, »Suomalaisia +Kirjailijoita» siv. 108. Mitenkä erilailla sivistävää kirjallisuutta +arvostellaan, riippuen siitä, osataanko asettua historiallisten +olosuhteitten kannalle vai ei, siitä ovat yllämainitut Sanan Saattajan +toimituksen (luultavasti pastori Ignatius'en, kuten ennen olemme +osottaneet) ja Sjögren'in lausunnot yhdeltä sekä Päivärinnan toiselta +puolen todisteena. Sillä Päivärinnan esitys on edellä mainitussa +kohdassa seuraavanlainen: Hänen nuoruutensa aikana olivat hänen +kotipitäjässään kortinlyönti, juominen ja tappelu yleisiä. Ja kuu hän +oli joutunut vieraille ihmisille palvelukseen, niin hänkin joutui +niitä harjottamaan muka miehuutta osottavina hyveinä, joita pyhäöinä +ja -päivinä niin suosittiin, ett'ei silloin muuta ennätetty. Sitten hän +lisää: + +»Semmoinen se koulu oli, johon nyt jouduin.--Se ei ole kummakaan että se +niin oli, sillä siihen aikaan ei ollut vielä mitään sivistyttävää +maallista kirjallisuutta eikä kansallisia sanomalehtiä, ei +minkäänlaisia kouluja j.n.e., eikä hengelliset kirjat ja kristillisyys +yksistänsä voineet tyydyttää nuorison kaipaavaa henkeä, täytyi hakea +huvitusta jostakin, ja se meni paremman ohjauksen puutteessa väärälle +uralle. Ainoat kirjat siihen suuntaan lienevät olleet siihen aikaan: +Jutén'in »Piia pahoista hengistä» ja »Hoberg'in äijä», jotka jokainen +osasi ulkoa, mutta jotka taikamaisen ja kelvottoman sisältönsä puolesta +eivät liene kansaa paljon sivistäneet. Kun näin oli asiat, ei ollut +kansassa mitään kansallishenkeä, ei mitään käsitettä oikeuksistaan ja +velvollisuuksistaan, elettiin vaan melkein niin kuin luontokappaleet-- +semmoinen aikakausi se oli». (Kuten näkyy, on Lagus'en matrikelin +tietoon Juteinin nimien eri muodoista vielä lisättävä P:n käyttämä: +Jutén!) + +[230] Meidän harventamaa.-- + +[231] »(Judén) har utgifvit en mängd skrifter under mångahanda +benämningor, hvilkas både innehåll och yttre utstyrsel antyda, att de +äro ämnade för folket.--Denna omständighet hindrade dem likväl icke att +blifva kända och värderade äfven bland ståndspersonerna, af hvilka då +ännu många delade folkets litterära sympatier och icke kunde till den +grad, som fallet nu är, tillfredsställa sin läslust med utländsk +litteratur. Denna omständighet, att Judéns skrifter blefvo spridda +äfven bland landets mer bildade befolkning, förskaffade också honom den +allmänna aktning, han såsom litteratör åtnjutit,------». + +[232] Judéns sånger äro vida kring landet kända, lästa och sjungna--af +Finska folket, ehuru deras författare af flertalet bland de bildade är +känd endast till namnet. + +[233] »Också är det kändt, att Judén's skrifter, spridda i +arklitteratur, tillvunnit sig en ganska vidsträckt krets af läsare +bland allmogen och säkert icke varit utan inflytande på dess +intellektuella och moraliska bildning. Icke en bland hundra af dem, som +i verlden lysa med börd, embeten, titlar och ordnar, kan i nyttig +verksamhet jemföras med den anspråkslösa magistratssekreteraren i +Wiborg, skall icke heller få sitt namn bevaradt i samma tacksama minne +hos efterverlden». + +[234] Katso Juteinin kieliopin sivulla 118 olevaa viivanalaista, jossa +hän selittää, miksi hän uudelleen painatti kielioppinsa yhteyteen nämä +kirjaset. + +[235] Ylläesitetyn lisäksi kertoi Howing: »Kun kansa osti virsikirjan +tai hiukankaan isomman kirjan 1/2 ruplan tai parin markan arvosta, niin +saivat he arkkiveisun kaupanpäällisiksi. Ja sellaista he pyysivät». +Tämän ohella hän muisteli, että »Europaeus painatti (Pientä) +Runoseppäänsä 30,000 kappaletta. Hän myi koko painoksensa, sen +myymättömän osan (näet), Clouberg'ille (kirjakauppiaalle--Howing oli +tämän luona silloin kauppa-apulaisena) käärepaperin hinnasta sillä +ehdolla, että jos hän tahtoisi jotakin siitä, niin saisi hän samasta +hinnasta. (Herra Howing) vei sitten kerran Europaeus'elle 3 markan +arvosta suuren paketin, runsaasti 10 naulaa, (siis yli 4 kiloa)». + +[236] B.N. Setälä on esitelmässään »W. Kilpinen Suomen kielen +uudistajana» huomauttanut sivv. 9 ja 10, mitenkä Virolahden kappalainen +Fr. J. Ahlqist tunnetussa moiterunossaan teki pilkkaa »useista Juteinin +käytäntöön ottamista sanoista» niiden outouden vuoksi, vaikka ne +»meille nykyään ovat aivan jokapäiväistä leipää». + +[237] Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran käsikirjotuskokoelmien joukossa +on myös kokoelma Juteinin suomenkielisistä kirjoista poimituita sanoja, +mitkä on koonnut maisteri Väyrynen. Siis on jo esitöitä tehty sellaisia +vastaisia tutkimuksia varten, mitkä osottanevat Juteinin osuuden +suomenkielen uudistajana ja mytologistenkin sanojen käyttäjänä. + +[238] Luettelo on laadittu poimimalla sanat »Jak. Juteinin Kirjoista» +jo v. 1888 ja sen vuoksi selitykset myöskin ovat annetut siihen aikaan +käytännössä olleen Genetz'in kieliopin mukaan eikä nykyaikaistettu. + +[239] Jak. Jut. Kirj. III, siv. 43. + +[240] Tässä sopinee vihdoin huomauttaa, että Juteinin alussa +epäsäännöllinen pitkän s:n (f) käyttö hyvin pian tasaantui sellaiseksi, +kuin se nykyäänkin »fraktura»-kirjasinlajissa on, ja kaksinkertaista +v:tä (w) hän tietysti frakturassa aina käytti. + +[241] Eino Leino Suomalaisia kirjailijoita. Pikakuvia. Helsingissä. +1909. Sivut 155 ja 156. + +[242] J.V. S. nähtävästi muistaa tapauksen A. A:n esitelmästä. + +[243] Tässä viittaa Snellman jälkeenpäin kirjotuksessaan näytteinä +esittämiinsä otteihin ja kokonaisiin lainaamiinsa kauniisiin runoihin, +joita hän monella sattuvalla kehuvalla sanalla kiittää, sellaisia ovat +Luonnon suuren lapsukaiset, Menestys Suomessa, Lapsen laulu leskelle, +Levottomuus ja Panettelijalle. + +[244] Meidän kursivoimaa! + +[245] Snellman esittää tässä paljoa uskottavammassa muodossa kuin +J. Krohn Juteinin eläinsuojelusharrastuksen; sillä K. käyttää +vastaavassa kohdassa sanaa »usein». + +[246] Edellämainitun 1858-vuoden Litteraturblad'in arvostelun Jak. +Juteinin Kirjojen Osista VI-IX painatamme tähän verrattavaksi +ylläolevaan Snellmanin arvosteluun ja luulisimme, että lukija +verrattuaan niitä toisiinsa tulee samaan johtopäätökseen kuin mekin eli +siis siihen, että tämäkin on Snellmanin kynästä lähtöisin. Arvosteleva +kohta siv. 447 kuuluu: »Hvad man i Judéns skrifter öfverallt +återfinner, är en tänkande ande. Ett långt lifs erfarenhet i förening +med ett klart förstånd har ingifvit honom reflexioner, öfver alla +menskliga förhållanden, de betydelsefullaste som de mest hvardagliga. +Dessa reflexioner äro väl sällan snillrika och nya; men de äro alltid +frimodiga och sunda. Han skref för folket, och han skrifver nästan +alltid för att upplysa och lära. Hans poesi är derföre med få undantag +didaktisk. Någon friare fantasins flygt och innerligare känsla får man +icke i den söka. Likväl egde han fantasi nog, för att åtminstone ofta +ikläda sin lefnadsvishet bildens drägt. Beundransvärd är den lätthet, +hvarmed han behandlar språket; och vi tro icke, att någon Finsk poetisk +författare eller öfversättare från nyare tid öfverträffar honom i +versens ledighet och lättheten att finna rim. Det bör dock medgifvas, +att han icke alltid tager det så noga med rythmen, metern och språkets +klang. Der finnes i hans vers ringa omsorg och konst, och den uthärdar +icke jemförelse med t.ex. Kiljanders genomarbetade, fina versifikation. +Judéns vers hvilar uppenbart endast på språkgehör, utan medvetande om +den moderna striden mellan accenten och qvantiteten, men bryter sällan +svårare mot någondera. + +Mycket bland de didaktiska styck ena kan med nöje och uppbyggelse läsas +äfven af den mest bildade; mycket af all ungdom. Men isynnerhet för +menige man och dess barn finnes i Judéns skrifter en rik visdomsskatt. +Äfven de prosaiska uppsatserna hafva såsom läsning för folket ett stort +praktiskt värde. I både prosa och vers råder det bestämdaste syfte att +föra läsaren till frihet från fördomar, till ett rent menskligt +tänkesätt, och ett stilla, sedligt lefverne». (Edellämainittu Kaarle +Martti Kiljander, synt. 22/9 1817, Nilsiän kirkkoherra ja Kuopion +tuomiokapitulin asessori, kuoli 6/9 1879, suomentanut Stagnelius'en, +Nikanderin ja Runeberg'in runoelmia, joista ansioista v. 1877 vihittiin +filosofian tohtoriksi Upsalan yliopiston 400-vuotisessa riemujuhlassa, +missä itse oli läsnä. Biogr. Nimik.). + +[247] Niin tarkkaan on Raitio seurannut Biografisen Nimikirjan esitystä +(tai ehkäpä J. Krohn'in luentoja, koska Biogr. Nimik. ilmestyi vv. +1879-1883), että on joutunut sen virheellisvydetkin painattamaan, +joista kuitenkin olisi vapautunut, jos olisi Juteinin alkuperäisistä +runovihkoista lainojaan tehnyt eikä Jak. Juteinin Kirjoista. Biogr. +Ninlikirjasta on, näet, kotoisin tieto, että Huilun humina ilmestyi v. +1819, vaikka se todellisuudessa julkaistiin vasta seuraavana. Samasta +lähteestä on myös juhlallinen juttu »pyövelin kädestä» ja +painamattomien runojen polttamisesta, minkä Juteinin »Lauseita» nimisen +kirjan esipuheesta jo aikaisemmin näimme vääräksi. Mutta eihän Raition +esitys tahdokaan käydä tutkimuksesta!--Tämän yhteydessä sopii +huomauttaa, että uusi suurisuuntainen Tietosanakirjamme esittää +Juteini-artikkelissa useimmat Biografisen Nimikirjan Juteini-artikkelin +ja Suomal. Kirjallis. Vaiheitten Juteini-elämäkerran virheet ja on +niitä vielä lisäillyt väärinymmärrysten ja usean painovirheen kautta. + +[248] J. Krohn on juuri edellä luetellut Juteinin teokset sekä +esittänyt muutamia hänen runojansa, joissa moititaan suomenkielen +halveksijoita ja kiitetään oman kielen lämmintä loistetta ja valistusta +vaikuttavaa voimaa. + +[249] J. Krohn. Suomal. Kirjall. Vaiheet siv. 294. + +[250] J. Krohn. E.m.t. siv. 216. + +[251] Litteraturblad 1856, siv. 354. + +[252] Litteraturblad 1856, siv. 368. + +[253] O1i ensi kerran v. 1816 painettuna Juteinin _Waikutuksia +Suomalaisen sydämessä_ nimisessä runokokoelmassa. + +[254] Kuin J------n kirja-painosta ilmauntuneita toimituksia ei ole enä +kirja-kauppioilla eikä hänellä itsellä, niin lienee soveljas niitä +tässä ehkä nimeltä luetella(!). Niitä oli: A.) _Suomen kielisiä_ a) +Runo-sanoilla: 1 Kirjoituksia 1:nen Osa (ilman jatkantoa). 2 +Muisto-patsas Aleksanderille 1:selle. 3 Suomalainen. 4 Wenäläinen. 5 +Vaikutuksia Suomalaisen sydämessä. 6 Lausumisia ja muita vakaisia +runoja. 7 Vilpittömiä kirjoituksia. 8 Pila kirjoituksia. 9 Ajan viete, +eli moninainen Runo-kokous. 10 Lähtö-Laulu eli Hyvästi jättö +Wäinämöiselle. 11 Huilun Humina. 12 Uusia Lauluja perustus-kielellä. 13 +Sangari Sionissa. 14 Kissan Poika. 15 ja 16 Uusia Sanan Laskuja, l:nen +ja 2:nen ulos ando.--b) Tavallisella kielellä: 17 Valittuja +Suomalaisten Sanan Laskuja. 18 ja 19 Lasten kirja, I:nen ja 2:nen pano. +20 Puhe Lapsen kasvatuksesta. 21 Tutkinnon Aineita. 22 Tutkindo +kuolevaisuudesta. 23 Perhekunda. 24 ja 25 Pila pahoista hengistä, 1:nen +ja 2:nen paino. 6 Huvitus-Sanomia. 27 Aavis-juttuja. 28 Nimipäivä. 29 +Viisauden vaellus maan päällä. 30 Neuvo-kirja (uudistama). 31 Tutkindo +uskon laadusta. 32 Erhetyksen vaikutus eli Lapsen murha.--B) +Ruotsinkielisiä: 33 Anmärkningar uti Finska Skaldekonsten. 34 Kritik +öfver lånbokstäfverne 1 Finska Språket. 35 Försök till utredande af +Finska Språkets Grammatik. + +[255] Virasta vapaaksi päästyä panetti J----i vatihan kynä-veitsen, +joka oli häntä palvellut piammasti kaiken sen ajan kuin hän itse piti +Magistraatin Sihtierin virkaa Viipurissa, lasin ala seinälle, jossa +myös lyhyt Runo ilmoittaa syyn tähän erinomaiseen kunnianosotukseen. + +[256] Detta försök blef författadt under Svenska tiden. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Jaakko Juteini ja hänen kirjallinen +toimintansa, by Kuuno A. Talvioja + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK JAAKKO JUTEINI JA HÄNEN *** + +***** This file should be named 13565-8.txt or 13565-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/3/5/6/13565/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/13565-8.zip b/old/13565-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..9053d46 --- /dev/null +++ b/old/13565-8.zip |