diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 12838-0.txt | 5066 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/12838-8.txt | 5455 | ||||
| -rw-r--r-- | old/12838-8.zip | bin | 0 -> 71787 bytes |
6 files changed, 10537 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/12838-0.txt b/12838-0.txt new file mode 100644 index 0000000..9b1cf1e --- /dev/null +++ b/12838-0.txt @@ -0,0 +1,5066 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 12838 *** + +KIROT + +YHDEKSÄN-KATKELMAINEN UNELMA + +Kirj. + +Johannes Linnankoski + + +1908. + + + +HENKILÖT: + +URMAS, Mervien johtaja +ORPA, hänen äitinsä +HELJÄ, Urmaan vaimo +MERTSI, veeni-valio +EILA, veeni-neito +URDIS, veeni-neito +SÄTENE, Urmaan orjatar +TAAKANKANTAJA +ROUKA, mervi-vanhin +HALLO, mervi-vanhin +HORMA, mervi-vanhin +HÄMERI, mervi-vanhin +KOVAS, mervi +KURKIA, mervi +HORHOJA, mervi +TAARO, mervi +LYYLY, mervi +IMARI, mervi +TOSISININEN +FLÖIDE, veeni-runoniekka +TIETÄJÄ +PUISMA, nuori mervi +RIPSÄ, mervi-neito +ILVI, mervi-neito +VUORI-MERVI +LAAKSO-MERVI +VANHA MERVI +NIITTY-MERVI +VANHIMMAINEN +VANHA UKKO +VIERASMAJAN ISÄNTÄ +VIERASMAJAN EMÄNTÄ +VEITAAN SANANTUOJA +JOLMA, orja +JÖNKÄ, orja +UVAS, orja +VERONHALTIJA +KAKSI MUUKALAISTA +KAKSI TORVIMIESTÄ +VEENI-VALLAKSIA +VEENEJÄ +MERVEJÄ +KIIRIKKA-POIKIA +NUORUKAISIA +NEITOJA +TIETÄJIÄ +ORJIA +KANSAA + + + + +1. VALA. + + +_Kansan kokoontumispaikka Mervian valta-uhrilehdossa Laakso-Merviassa. +Lehtoalanne, jonka oikealla reunalla on suurehko kivi, sen juuressa +lähde ja takana puistikkoa--vasemmalla liepeellä kunnas, jolla kasvaa +tammia, tuomia ja pihlajoita. Taustalla maankenkä kohoaa loivaksi +mäenrinteeksi punervankeltaisine petäjineen ja solakoine kuusineen. +Rinteen molemmitse sivuitse johtaa tiet, jotka yhtyvät lehdossa ja +jatkuvat leveämpänä valtatienä etualan läpi vasemmalle. Siellä, kunnaan +takana, on uhrilehto ja käräjämäki. Vasemmalla etualalla pieniä +kiemurtelevia lehtopolkuja. + +On kevät. Puut keinuvat hiljaisessa tuulenvireessä, tuomet ja pihlajat +ovat valkosissaan. + +Lehdossa vallitsee hiljaisuus. Sitten ääniä, huudahduksia ja iskujen +mäjähdyksiä vasemmanpuoleisella tiellä. Tietä pitkin vierii lehtoon +vinhasti visainen kiirikka. Sen jälessä juoksee neljä 16-17 vuoden +ikäistä nuorukaista, päähineettömin päin, liehuvin hiuksin, kurikat +kädessä. Muuan on täysikuntoisen miehen puvussa, toisilla vain lähelle +polvia ulottuva paidantapainen mekko--vyö uumenilla, rinnukset avoinna. +Juoksua, huutoja: Ohi vilahti! Iskekää, iskekää! + +Saavat kiirikan pysäytetyksi teiden yhtymäkohdassa. Mäen laella näkyy +toisen joukon päät._ + +ENSIM. POIKA +Oli se hiidenmoinen huipaus! + +TOINEN +Myötä-maa. + +KOLMAS +Nyt pane suuruksenvoimaa heittoosi, Jorri! + +JORRI +_Heiluttelee kiirikkaa_: Panenpa, taatto avita, yhdeksän miehen voimat! +_Viskaa_: Niin lentää kuin siipiorava! + +TOINEN POIKA +Kuin ulvova susi--se oli heitto! + +_Mäen takaa kuuluu kova mäjähdys, kiirikka lentää ilmassa takaisin ja +putoaa rinteen kohdalle tielle._ + +MÄELLÄ +Kuulitteko? Metsä kimahti kun iskin! _Juoksevat kiirikan luo_: Niin +mervit huhkivat! Veenit järveen! Ei armoa yhtään! + +LEHDOSSA +Tuosta kivestä otamme vastuksen! _Juoksevat alaspäin_. + +MÄELLÄ +_Kiirikanheittäjä_: Veenit järveen! Alta lutoa, päältä putoaa! Nyt +varokaa kinttujanne! _Kuuristuu viskatakseen_. + +TORVIMIES +_Juoksee toverinsa kera alhaalta uhrilehdosta, kohottaa molemmat +kätensä_: Seis, tulimaisen vekarat! Vai kiirikkatalkoolla pyhään +juhlapuistoon, juukelit! Kyllä minä opetan! _Pojat keskeyttävät +kiirikanlyönnin ja kokoontuvat tienristeykseen_. + +Kurikat pois, kurikat pois, taikka lempo perii! _Pojat heittävät kurikat +puitten väliin_. + +Ja minkäs olette näköisiä, kaskitontut? Tukka torholla, sarvet otsassa, +mustat vaot poskilla--ne on juhlaväkeä! + +TOINEN TORVIMIES +Ja paljain kintuin kuin karvakoipiset kyöpelit! + +MUUAN POIKA +Jorrilla ei ole vielä housuja! + +TOINEN +Eikä minulla. + +KOLMAS +Eikä minulla. + +JORRI +Mutta voimaa on että hartioita pakottaa! _Sylkäsee kouraansa_: Tules, +mies, painimaan! + +ENSIM. TORVIMIES +Kyllä sinut painitan! _Pojat syöksähtävät pakoon_. No, no... Mutta +lähteelle naamanne pesemään, mustat kyöpelit! Ja sitten syrjään, kun +ihmiset tulevat. _Menevät kiireesti taustarinnettä kohti_. + +ENSIM. POIKA + +Juhlan jälkeen jatkamme! + +TOINEN POIKA +Ja housut pois joka mies että välähtää! _Menevät lähteelle päin_. + +TORVIMIEHET +_Ovat nousseet rinteen laelle. He kääntyvät toinen itään, toinen +länteen, kohottavat torvensa ja puhaltavat kaksijaksoisen toitauksen. +Hiljaisuus. + +Sitten kuuluu jalankapsetta ja puheensorinaa--kumpaisellakin tiellä +näkyy ryhmä lehtoon laskeutuvia mervejä_. + + [Miehillä on leveäreunuksiset liinamekot, lyhytvartiset paulakurpposet, + valtoimilla hiuksilla matala, pyöreähkö lakki. Vyössä veitsi, + tulustuhnio ja tulirauta. Naisilla liivi, naineilla naisilla lyhyt + hihallinen vaippa. Tytöillä on tukka valtoimena tai leteillä, naineilla + naisilla sykeröllä, hunnulla peitetty--kaulassa helmi- tai helynauhat. + Olkasolkien vitjoissa tai vyössä riippuu kampa, pienet keritsimet, + neulakotelo ja veitsi. Reunustuksissa, pauloissa, nauhoissa y.m. + sininen väri vallitsevana.] + +LAAKSO-MERVI +_Vasemmaisessa ryhmässä katselee oikealta tulevia vuori-mervejä, +pysähtyy_: Kas!? _Heilauttaa iloisesti kättään_: Hei! + +VUORI-MERVI +_Tuntee_: Hei hei! + +LAAKSO-MERVI +Mistäs nyt tuulee, kun vuorikauriita laaksossa näkee? + +VUORI-MERVI +_Hilpeästi_: Ka, vuorilta tuulee, vuorilta!--Terve kättä! _Kattelevat, +käyvät yhdessä alaspäin_. + +LAAKSO-MERVI +Ja mitäs vuorille? + +VUORI-MERVI +_Synkistyen_: Harmaata! Rajariitaa ja veripäistä painia metsä-mervien +kanssa, karhunmörinää, kaskensauhua--_sylkäsee_--ja kaarnanmaku aina +suussa! + +LAAKSO-MERVI +_Huokaa_: Jumalat eivät totisesti suoneet meille lihavata asuinsijaa. + +VUORI-MERVI +Jumalainko syy vai ihmisten. Kaikki nousee ja paisuu kuin sienet +sateella, mervan suku yksin kasvaa alaspäin kuin jäärän häntä. + +LAAKSO-MERVI +No no, tokko alaspäinkään! + +VUORI-MERVI +Alaspäin. Niin koikumme kuin nälkäiset kaarneenpojat suon ympärillä. +Mutta ne teidän keltaiset kotikärppänne--ne lihoovat ja pesivät joka +loukkoon. + +TOINEN LAAKSO-MERVI +_Nauraen_: Onpa, lempo vie, pihkanmakua puheessasi! Ei ymmärrä laakson +mies tuollaista. + +VUORI-MERVI +_Pysähtyy, tuikeasti_: Ei ymmärrä? Niin, sen olen kyllä matkallani +havainnut. _Osottaa erästä ohikulkevaa veeniryhmää_: Täällä Kreekan +silkit huiskaa ja Aravian helmet paistaa, täällä ylpeä hymy huulilla +heiskataan. Millä heiskataan? Meidän taljoillamme, sarvillamme ja +linnuillamme, meidän kaskiemme ydelmällä! _Lähtevät eteenpäin_: Ja mitä +me täällä juhlilla? Torkkuvaa karhuvaakunaamme näyttämässä, että +sokeakin näkisi kuinka mervankarhu nukkuu! Jumalat varjelkoot +kaarnanmaun nousemasta kesken juhlan suuhuni, silloin en----_Katoavat +oikealle puiden väliin--teiden risteyksestä kuuluu naurua. + +Kansaa on yhä karttunut. Muuan ryhmä veeni-vallaksia hitain, rauhallisin +askelin._ + + [Puku samantapainen kuin merveilläkin, mutta paljoa loistavampi, jopa + hopealla ja kullalla kirjailtu. Useilla miehillä hopeavartainen tai + metallikiskoinen kaularengas, naisilla samoin tai helminauha. Naisilla + sitäpaitsi rannerenkaat, eräillä kultaiset tai hopeaiset ohimorenkaat, + hameiden helmuksissa pieniä kellohelyjä, runsaasti vitjoja y.m. + koristeita. Somisteissa y.m. päävärinä keltainen.] + +ENSIM. VEENI +_Nauraa ylhäistä, hillittyä naurua_: Hah-hah-hah-hah-hah-hah! Etelän +vesiltä, valtakansojen vilinästä tänne kotoisten kaskinärhiemme ja +suokurppiemme juhlaan ... hah-hah-hah. Katsellaksemme kuinka he kerta +vuodessa tuulettavat noita isiltä perimiään mekkoja ja sinisiä +hetaleitaan--hah-hah-hah! + +TOINEN VEENI +_Naurahtaen_: Eipä hullummasti! Mutta yksi asia, hyvät ystävät, meidän +on aina myöntäminen. _Pysähtyy, osottaa eräitä ohikulkevia mervejä_: +Katsokaas noita hartioita, tuonkin äijän-karilaan ja tuon toisen! +Niillä totisesti on oma tehtävänsä tässä maassa. + +ENSIM. VEENI +Niin, no niin. Mutta nämä yhteiset juhlat ja narrinkulkueet! Kevätuhrin +voisi yhtä hyvin toimittaa paikallisissa lehdoissa ja vaalin toimittavat +joka tapauksessa vanhimmat.--Vaikka se nyt on samantekevä! + +KOLMAS VEENI +Minustakin ... jotain hupia heilläkin pitää olla. Kun lapsi on tyytyväinen +lastu kädessä, älä virka mitään--voisihan se potkiakin. + +ENSIM. VEENI +Nekö potkia, hah-hah-haa! Silloin ne varmaan potkivat toisiaan; +hah-hah-haa! + +TOISET +Hah-hah-hah-haa! _Häipyvät vasemmalle uhrilehtoon menevälle tielle._ + +_Muuan mervi-ryhmä, innokkaasti keskustellen etualan poikki oikealle._ + +VANHA MERVI +_Nilkuttaa kainalosauvan varassa:_ Miehestä se riippuu, veljet! Kansa on +kuin seisova vesi, jonka pinnalle pitkällä tyynellä jopa nousee haiseva +keltainen kanajas. Mutta annas tulee tuulispää--pois on kanajas, vedet +kuohussa pohjia myöten. Sellainen on mies, kansan tuulispää! + +TOINEN MERVI +Sepä! Ei ole miestä--koko mervan suvun seitsemässä heimossa! + +KOLMAS +_Vilkkaasti:_ Mitäs, miehet, Kiirosta arvelette? + +TOINEN +Ajattele vanhaa kantoa! + +VANHA MERVI +Ei se ajattelemalla löydy, veljet. Se on syntymästä ja iskee kuin +haukka, kun hetkensä tulee. Kuka tietää--vaikka vielä tänään ilmestyisi! + +TOINEN MERVI +Uhrilehdossa...? + +VANHA MERVI +Loukas, joka liittualaiset löi ja sukumme nosti, lähti +uhrilehdosta--niin on isäni kertonut. + +TOINEN MERVI +Se oli Loukas! Kaski ei kasva kahta samallaista viljaa. + +VANHA MERVI +Turhaa aprikoimme--kun hetki tulee, se ilmestyy! Ja sinnes minä +äijän-käkkyrä elän--elän ukko-avita kuin kuiva oravannahka orrella ja +nilkutan tänne jok'ainoa----_Torventoitaus._ + +_Torvimiehet rinteen laella soittavat lehtoon päin kääntyneinä +ilmotustoitauksen. Kansa pysähtyy._ + +ENSIM. TORVIMIES +Veenien seppelpäät, nuorukaiset ja neidot saapuvat! + +_Kansa kokoontuu kiireisesti lehdon liepeille._ + +JOKU JOUKOSTA +Kuka vaakunankantajana, airut? + +ENSIM. TORVIMIES +Mertsi vaakunankantajana! + +_Joukosta huudahduksia: Mertsi? Fylkken Mertsi! Puheensorinaa._ + +_Oikeanpuoleiselta tieltä kuuluu rivakkaa, nopeatahtista astuntaa. +Näkyviin sukeltautuu veeni-nuoriso, etunenässä tummakutrinen +Mertsi-valio, kantaen varren nenään köynnöksistä punottua, keltaisin +nauhoin somistettua veenien vaakunaa, joka esittää ilvestä. Tulijat +astuvat 4-henkisissä riveissä, joka toinen nuorukaisia, joka toinen +neitoja. Useiden hiuksia kiertää keltaisista kukista solmittu seppel. He +tulevat iloisesti huudahtellen ja pysähtyvät tienristeykseen oikealle, +jääden hilpeästi puhellen odottamaan._ + +MUUAN MERVI +_Vastapäätä veeni-nuorisoa tovereilleen:_ Missä viipynevät meidän +nuoret? + +MUUAN VEENI-NUORUKAINEN +_Murtaen:_ Minkä sille mahtaa, ystävä, jos viivähtää puuropurtilon +ääressä! _Naurua veenien joukossa._ + +MERVI +_Astuu kiivaasti puoleen:_ Mitä...? Mitä sanoit? + +VEENI-NUORUKAINEN +Ei mitään, ystävä kulta.. Puuro on hyvä ruoka, vallan hyvä! _Osa +veeni-nuorisoa tirskahtaa hillittyyn nauruun._ + +MERTSI +_Kääntyy päin:_ Veenit! + +_Torventoitaus rinteeltä._ + +TOINEN TORVIMIES +Mervien seppelpäät, nuorukaiset ja neidot saapuvat! + +VEENI-NUORUKAINEN +Nyt saamme piimää päälle! _Naurunpyrskähdys_. + +JOKU MERVI +Ken karhuvaakunan varressa, torvimies? + +TOINEN TORVIMIES +Ken...? _Katselee tietä pitkin_: Urmas karhuvaakunan varressa! + +_Vasemmaiselta tieltä kuuluu harvatahtista astuntaa ja keinuvaa +verkkaista laulua. Joukon etupäässä kulkee Urmas, kantaen mervien +karhuvaakunaa, jossa liehuu sinisiä nauhoja. Tytöt oikealla 2-henkisenä +pitkänärivinä, nuorukaiset rinnalla vasemmalla. Useilla sinikukkainen +seppel. + + Tytöt: Joutsen, joutsen, joutsenelintu, + Pojat: allipa alliinpoika! + + Joutsenlintu jokea soutaa, + aalloilla allinpoika. + + Joutsenlintu valkea lintu, + allipa aallonkarva. + + Joutsen, joutsen salmelle saapi, + allipa ruovon rintaan. + +Pysähtyvät vasemmalle, veeni-nuorisoa vastapäätä. Mertsi ja Urmas +astuvat keskelle._ + +MERTSI +_Tervehtii vaakunalla_: Veenien ilves tervehtii mervien karhua! Niinkuin +kevättaivas on tummia hattaroita paitsi, niin olkoon elämämme, Valdun +harjanteilta aina Peipen rannoille! Terve! + +VEENI-NUORISO +Terve! + +VEENI-KANSA +Terve! + +URMAS +Mervian uudeksi onneksi kohotan mervien karhun! _Värähtäen_: Ehompi +entistään olkoon elämämme, ei niinkuin isännän ja orjan, käskijän ja +käskettävän, vaan niinkuin kahden vapaan liittoveljen. Mitä tänään on +vajaa, se huomenna täyttyköön--sen jumalat meille suokoot! Terve! + +MERVI-NUORISO JA MERVI-KANSA +Terve! + +_Mertsi ja Urmas vaihtavat vaakunoita ja vievät ne yhdessä lähdekivelle, +jota vasten asettavat ne vastakkain. Kansa hajoaa vilkkaasti, paikoin +kiivaasti keskustellen. + +Mertsi, Urmas ja veeni-neito Eila tulevat puhellen lähteeltä._ + +URMAS +Älä siitä enää, Mertsi! Tuskin tiesin itsekään mitä sanoin, mutta minun +täytyi se sanoa. + +MERTSI +Tiedän, muuten et olisi sanonutkaan. Ja kukapa ei mervi-kansalle hyvää +soisi--mutta sinun vertauksesi, Urmas... _Pudistaa päätään_. + +URMAS +Minun vertaukseni! Oliko se niin outo? _Miettii hetkisen_: Täytyykö olla +mervi tuon kaiken tunteakseen? Olla nähnyt nuo äänettömät suot ja +korvet, joissa suku suvun perään hiipuu yksinäisenä ja unhotettuna +hautaansa? Ymmärtäisittekö paremmin erään toisen----_Häipyvät uhrilehdon +tielle. + +Muuan veenivallas-ryhmä tulee kiivaasti._ + +ENSIM. VEENI +Se oli hävytöntä! Oliko se vastaus tervehdykseen? + +TOINEN VEENI +Rauhotu, ystävä! Ei kannata. + +KOLMAS +Varsinkaan kun nuorukainen joko tavotti poikamaista mahtipontta, taikka +se oli noita tunnettuja mietelmä-käenpoikasia, joita ne niin mielellään +hautovat--tunnemmehan kansan luonnonlaadun. + +ENSIM. VEENI +Se ei ollut sillä äänelläkään! Ja tuollaiset huuhkaimenpoikaset ovat +nytistettävät heti paikkaansa. Annas tyhmän kansan kuullen---- + +_Entinen mervi-ryhmä sauvan varassa kulkevine vanhuksineen._ + +VANHA MERVI +Mitäs minä sanoin: sammalen alla kytee, vedet liikahtelevat! + +TOINEN MERVI +Urmaan mielessä totisesti läikähti. + +VANHA MERVI +Poika iski kuin vanha mies. Minne hävisi hän--kättä tahtoisin kaapaista, +minä vanha tervaskanto. Kas, Kiiro! _Viittaa vastaantulevalle +mervi-ryhmälle:_ Kiiro! _Puhuvat alennetulla äänellä, vetäytyvät +syrjemmälle. + +Mertsi, Urmas ja Eila palaavat, kulkien lehdon poikki oikealle._ + +MERTSI +_Lämpimästi_: Nyt alan ymmärtää! _Pysähtyy, miettivästi_: Ei toinen +alla, toinen päällä, vaan rinnakkain, lomakkain kuin sormet kahdessa +yhteen liittyvässä kädessä--se oli kaunis ajatus! _Kuin itsekseen +haaveillen_: Se oli todella kaunis.. Elää tuollaiselle ajatukselle.. + +URMAS +Sanotko sinä, Mertsi, niin...? + +MERTSI +_Mieleenjohtuman äkkivälke silmissä_: Mutta jos se ei olekkaan niin, +Urmas! Eikö voi toisinkin syntyä lujaa kokonaisuutta? _Riemuisesti_: +Voipi, voipas! Olen katsellut, kun isäni laivoja rakennetaan. Raskas +tammipölkky anturaksi alle--niin aina pannaan. Vankat tervaksiset +honkalaudat pohjaksi ja laidoiksi--alle. Mutta uljas, kevyt kuusi +mastoksi päälle. Valkoisin purjein, huippu korkeuksissa ... se se on, +joka näkyy, kulettaa, etäisille ulapoille johtaa! + +URMAS +_Hymyillen_: Mutta kumpi riistan kantaa, mihin mastot +nojaavat----_Torventoitaus rinteen laelta_. + +ENSIM. TORVIMIES +Tietäjät saapuvat, kevätuhrin hetki on tullut! + +_Mertsi ja Urmas hakevat vaakunansa, kansa kokoontuu tienristeyksen +molemmin puolin. + +Vasemmanpuoleista tietä saapuu hitain, juhlallisin askelin 9 tietäjää. +He ovat puetut pitkiin, punaisella reunustettuihin valkoisiin +viittoihin, rinnassa 6-säteinen kultatähti, päässä pienet, turkiksella +reunustetut lakit. Ensimäisenä kulkee tietäjäin vanhin, kantaen hopeista +maljakkoa. Häntä seuraa kaksi tietäjää taluttaen keskellään valkoista +uhri-orhitta. Muut jälessä parittain, eräällä pitkä veitsi, toisella +kirves vyöllä, kolmannella jousi olalla.--Kansa kahden puolen tervehtii +kättä sydämelle painamalla ja liittyy jatkona kulkueeksi, nuoriso +vaakunoineen edellä, muut jälessä. Menevät uhrilehtoon. Lehto hetken +tyhjänä. + +Parvi hilpeätä mervi-nuorisoa palaa takaisin._ + +ENSIM. NUORUKAINEN +Mitäs me siellä--uhri on ikävä! + +TOINEN NUORUK. +Vaalit samoin. Kävellään täällä. + +ENSIM. NEITO +Kun päästäisiin pian kisakentälle! No, ei se kauvan kestä. + +TOINEN NEITO +Saas nähdä, pojat, kummatko tänä vuonna keihäsveikassa voittavat? + +KOLMAS NUORUK. +No mervit, sen tietää näkemättä! + +TOINEN NEITO +Älä yhtään! Lujille se otti viime kerrallakin. + +KOLMAS NUORUK. +Lujille? Se ei ole totta! Ei mervi anna koskaan veenille perää, ei +vaikka taittuis! + +TOISET NUORUK. +Ei! + +ENSIM. NEITO +Mutta mitäs se Urmas sanoi--kuulittekos te, pojat? + +ENSIM. NUORUK. +Etkö sinä muka kuullut? + +ENSIM. NEITO +Ka kuulin, mutta ymmärsittekös? Se ei ollut tavallista. + +ENSIM. NUORUK. +Mitä lie ollut olevinaan! + +TOINEN NEITO +Minusta siinä oli joku pistos. Äänikin oli sen makuinen. + +TOINEN NUORUK. +_Nauraen_: Pistospa pistos. Ne olivat niitä Urmaan ja Mertsin välisiä +pistoksia! Komia tyttö! + +ENSIM. NUORUK. +_Lyö näppiä_: Nyt sanoit! _Juhlallisesti_: Mitä meidän välillämme tänään +on vajaata, se huomenna täyttyköön--se on yhtä paljon kuin häitä vailla, +hah hah hah! _Räjähtävät kaikin pitkälliseen nauruun_. + +_Uhrilehdosta kuuluu torventoitotus._ + +TOINEN NUORUK. +Nyt se on tehty! Nyt käräjämäelle soitetaan. + +ENSIM. NUORUK. +Kierrämme tuolta sillaikaa. _Menevät oikealle puistikkoon.--Uhrilehdosta +palaa muutamia vanhuksia, mennen esilehdon läpi pois. + +Mertsi, Eila ja eräs kolmas veeni-neito Urdis tulevat kiireisesti +uhrilehdosta ja poikeevat kunnaan rinteelle vasemmalle._ + +EILA +_Mertsille, joka rientää edellä_: Miksi tänne, Mertsi? Lähempänä olisi +ollut parempi. + +URDIS +Niin, kuullutkin paremmin. + +MERTSI +_Kääntyy--omituisessa, jännittyneessä mielenvireessä_: Kuuleehan +tännekkin ... ja näkee ... yhtä hyvin... Tulkaa, Eila ja Urdis! + +_Saapuvat kunnaan laelle muutamien puitten alle. Ihastuneena_: Katsokaa, +paremmin näkee! Kuinka kauniilta käräjämäki tänne näyttää! Eikö +näytäkkin, Eila? + +EILA +Mertsi on oikeassa! Kuinka juhlallisina vanhimmat istuvat puolipyörössä +paasillaan. + +MERTSI +Niinkuin suuri ratsunkenkä mäen rinteellä! + +URDIS +Ja kansa alempana kahden puolen kuin leveät hokkaimet. Onko mervejä +noin paljon enemmän kuin meikäläisiä...? + +MERTSI +On, mervejä on monta vertaa-- + +EILA +Hiljaa! Vanhimmainen nousee puhumaan. _Kuuristautuvat kuuntelemaan_. +Neljän vanhimman on vuoro erota... Kiltje ... ja Anno ... ja--Mertsi, +sinun isäsi on yksi! + +MERTSI +Minä tiedän. + +URDIS +_Jännittyneenä_: Ketähän nyt valitaan? + +EILA +Käskevät vanhimpain ehdottaa... Hst! _Varottaa kädellään_. Jötra ja +sinun isäsi uudestaan ... ja Nordvi ja Serker-- + +MERTSI +_Hiljaa_: Miksei yhtään merviä...? + +EILA +_Kääntyy säihkyvin silmin_: Mervejä!? + +URDIS +_Katselee_: Mervit ovat levottomia... Joku puhuu... Kukahan se mahtaa +olla? + +MERTSI +_Kuuristuu lähemmä_: Minä luulen ne sanovat sitä Kiiroksi-- + +EILA +Kuinka jöleästi, kuin karjanpaimen! + +MERTSI +_Kuuntelee jännittyneenä, toistaa itsekseen_: Kaksi merviä. Ei ole +vanhimpainpirtissä yhtään merviä... Se on oikeus ja kohtuus-- + +EILA +_Kiivaasti_: Karjahattu! Nyt veenit suuttuvat. Näittekö kuinka päät +kohoutuivat? + +MERTSI +_Varottaa_: Vanhimmainen puhuu... + +EILA +Kuinka ylhäisenä hän seisoo! Nyt hän nostaa kätensä päätökseen: koska +kukaan ei ole Kiiron ehdotusta puolustanut-- + +_Käräjämäeltä kuuluu jymeä joukkohuuto: Tyytymättömyyttä on_! + +MERTSI +_Vääntelee käsiään_: Mitäs nyt...? + +URDIS +Joku nousee veenienpuoleiselle kansankivelle. Aikooko hän puhua? + +EILA +Se on Leijet! _Kuuntelevat_: Noin veeni puhuu! _loistaa_: +»Tyytymättömyyttä on» ... mutta ei häpyä... Maailman takaperäisin +heimo... Raaka metsäläis-kieli ... teidän joutsenlaulunne, unilaulunne-- + +MERTSI +_Tulistuen_: Tuo on liikaa! + +EILA +Naulankantaan joka sana! _Kuuntelee, toistaa painokkaasti_: Kukaan ei +estä... Missä kokeneet miehenne? Astukaa nokisilta pankoiltanne alas. +_Riemastuneena_: Hyvä, hyvä! Jokos häpeätte! + +MERTSI +_Hiljaisen jännittyneenä_: Eikö mervien puolelta kukaan vastaa? + +URDIS +Joku vanha mervi sanoo jotain. + +EILA +Katsokaa kuinka äkäisesti hänen silmänsä mulkoilevat kulmapehkojen alta! +Kuin vihainen vuoritonttu, hah hah! Veenit nauravat ... ja mervit +seisovat noloina... _Äänettömyys_. + +MERTSI +_Huudahtaa äkkiä_: Kuka se oli...? Mitä hän? + +URDIS +Se oli mervien puolelta-- + +EILA +Veenit vaativat hänet kivelle. »Poikanen kivelle!» ... ja nauravat. +_Jäävät jännittyneinä odottamaan_. + +MERTSI +_Huudahtaa_: Urmas!? + +EILA +Urmas, hah hah!... Katsokaa, katsokaa kuinka neuvottomana hän seisoo... +Kaikki nauravat. _Mertsi vetäytyy hämillään puunrungon taa_. + +URDIS +Jo puhuu! _Toistaa_: Meillä on oikeus puolellamme. Jokaisen heimon pää +on valitsematta oikeutettu... Niin oli ennen... Kuka muutti?... Kuka +polki isäin säännön? + +EILA +Varo! Veenien nyrkit kohoovat. + +MERTSI +Hän puhuu niin vakuuttavasti! _Kuuntelee, toistaa_: Mitä te olette?... +Sirpale ... kauppiaita, laivanrakentajia, ammatintaitajia ... itse +kutsuimme... Ei hallitsemaan, vallitsemaan, polkemaan, pilkkaamaan, +nauramaan... Tämä on Mervia ... mervit ovat perisuku-- + +EILA +Se on vale! + +_Käräjäkummulta kuuluu voimakas: Astu alas_! + +EILA +_Harmistuneena_: Hän ei tottele! + +URDIS +Nyt meikäläiset ryntäävät esiin, voi voi! + +EILA +_Jännittyneenä_: Joku vanhin vaatii puheenvuoroa-- + +URDIS +Sinun isäsi, Mertsi! + +MERTSI +_Tuskaisena_: Isä!? Mitähän hän...? + +URDIS +_Kuuntelee_: Suostuu luopumaan ... että sovinto syntyisi-- + +MERTSI +_Riemuisesti_: Isä on aina oikea! + +_Käräjämäeltä huuto: Ei yhtään! Toinen huuto: Kaksi miestä!_ + +URDIS +Urmas aikoo jatkaa. + +_Käräjämäeltä: Alas! Sitten: Ei, jatka!_ + +MERTSI +_Voitollisesti_: Hän jatkaa! _Toistaa_: Tahdon jatkaa vaikka-- + +EILA +_Intoutuneena_: Nyt aikovat vetää hänet alas! Oikein, suurisuinen +kaarneenpoika! + +MERTSI +_Värähtäen_: Se on häpeällistä! Miksei hän saisi-- + +URDIS +Mervit uhkaavat: jatka! + +MERTSI +Kuinka varmana hän seisoo! _Toistaa_: Se on kerran sanottava! Kirous ... +veeniläisyyden kirous... Valta, rikkaus, oman heimon etu, suuret +orjajoukot, kauppareitit, kalavedet, tämän poljetun suvun polkeminen... +Ovatko orjat elämänaatos? Ovatko--_Mertsi nojautuu kiihkeästi +liikutettuna puuhun. Äänettömyys_. + +_Toistaa taas hiljaa_: Muronnien veronalaisuus painaa... Jos vaino-ajat +tulisivat... Kuka iskisi?... Tekö? Olette kuin kaarna laineilla!... +Mekö? Teidän rikkautenne hyväksi, teidän vallanhalunne hyväksi?... +Kiitos! _Mäeltä kuuluu hälinäisiä ääniä. Mertsi painaa molemmin käsin +ohauksiaan. Eila on vetäytynyt syrjemmäksi, heristää kiivaasti nyrkkiä_. + +_Mertsi toistaa jännittyneenä_: Heimojen kuopus... Mutta emme aina... +Tänäpänä jännitämme mieskuntoisuutemme jousen! Kaksi miestä! Odotamme +vastausta. + +_Käräjämäeltä kuuluu pitkäaikaista hälinää_ + +URDIS +_Hätääntyneenä_: Veeni ja mervi käyvät toisiinsa käsiksi ... kansa +juoksee... Voi jumalat ja kaikki hyvät haltijat, nyt tulee tappelu! + +MERTSI +_Tyyntyen_: Ne jo erotettiin... Vanhimmainen vaati hiljaisuutta... +_Kuuntelevat_. + +EILA +_Toistaa värähtävällä äänellä_: Semmoisiin käsiinkö kansakunnan +kohtalo?... Ei, raakuuden edestä emme väisty... Julistan vanhimpain +ehdotuksen päätökseksi. + +_Mäeltä jyrisevä: Emme hyväksy! Sitten hälinää_. + +EILA +Nyt veenit lähtevät. He ovat vihaiset. + +MERTSI +_Taempana_: Se on kurjaa! Eikö kukaan sovintoa yritä? + +URDIS +Suurin osa mervejäkin menee-- + +EILA +Tuolta luikkivat häpeissään metsän läpi! + +_Mertsi on kääntynyt erilleen, silmät kyyneleissä. Veenit tulevat +vinhasti uhrilehdon tietä ja kulkevat esilehdon läpi oikealle. Useat +repivät seppeleet hiuksistaan ja heittävät ne maahan. Huudahduksia: +Raakalaiset--Juhlan häpäisijät--Urmas hirtehinen--Nulikka--Kyllä vielä +opetamme!_ + +EILA +Joudu, Mertsi! + +MERTSI +_Seisoo tuskaisena etualalle kääntyneenä_. + +EILA +Mertsi! + +MERTSI +_Yhä tuskaisempana--kääntyy, astuu pari askelta, pysähtyy_: Ei ei ... +menemme jälemmin. + +EILA +_Kiivaasti_: Miksi? + +URDIS +_On kääntynyt taas käräjämäelle katselemaan_: Mervit ovat siellä +vielä... Urmas seisoo yksin... Nyt tulee muita... Puhuvat kiivaasti... +Urmas... _huudahtaa_: mitä hän tännepäin tulee...? + +_Mertsi ja Eila rientävät kunnaan laelle_. + +URDIS +_Osottaa_: Tuolla! Hän tulee uhrikivelle päin. + +EILA +_Vetäytyy äkkiä taapäin, huudahtaa kauhistuneena_: Oh! Mikä tuo on? + +MERTSI +Missä...? + +EILA +_Osottaa aivan lähelle, käräjämäen puoleiselle kunnaan rinteelle_: +Tuo... Kuinka pelottavan näköinen! + +MERTSI +Ah, kuin metsän peikko! Kuinka hänen silmänsä palavat. _Vetäytyvät +takaperin, mutta kurkistavat kuitenkin uteliaina_. + +TUNTEMATON ÄÄNI. +_Kunnaan takaa, kireän vihlovasti_: Minä olen ... minä olen ... minä +olen korven yksinäisyydessä teidän kiroustanne kantanut. Sinä +valehtelit, sinä valehtelit Urmas! Oman sukunne kirot teitä painaa. +Teidän kanta-isänne näki Oudan järvellä veljensä vedenhädässä. Selän +käänsi, sinne heitti, sillä hänen mieltänsä poltti veljen riista ja +vaimo. Sieltä, sieltä tulee kirot! Kukin tonkii oman kärsänsä mukaan. +Olette kuin nälkäiset kurjet kaiken maailman soilla. Missä ovat +Majatrit, missä mahtava Röydön heimo? Huuda hulluja jälestä! Nokkivat, +missä nokkivat, samoja kirojen marjoja kuin te. Nokitte, nokitte +maailman loppuun saakka... Kulette, kulette suolta suolle, kunnes tulee +maailman-äären meri vastaan, te kirotut! + +Tuliko nyt meri vastaan, te mervien kissat ja koirat? Joko teille nyt +kasvaa hampaat? Jo--toisianne repiä, te sudenpenikat! Katsokaa! Tämän +iski kirveellä minun rakas veljeni--sulasta rakkaudesta hah hah hah! +Minulla oli viisi poikaa--ne vierasta syöttävät, minä olen saanut +korvessa juuria järsiä ja lutikkain punaamilla pahnoilla viereksiä. + +Urmas! Sinä seisot siellä. Jauha, jauha näitä kirouksen +kuopuksia--luuletkohan sinä, pätö mies, jauhavasi hyvinkin tasaisia +jauhoja, kun kivien välissä kiljuu kirot, kirot, kirot! + +_Mertsi tovereineen peräytyy kauhuissaan. Kunnaan laella näkyy takaperin +nouseva, pienikokoinen, kyömyhartiainen Tuntematon--nyrkkiin puristetut +kädet koholla, hampaitaan kiristäen:_ + +Kuuletteko! Mervian soissa makaa kirot--ja sieltä ne sumuna nousee, +nousee, nousee! _Tulee kiivaasti kunnaalta alas, menee oikeanpuoleiselle +tielle._ + +MERTSI +_Vavisten_: Se oli kamalaa! + +URDIS +Tämä on kauhistuksen päivä! + +EILA +Kaikki hornan henget ovat valloillaan! + +URDIS +_On hiipinyt ylös kunnaalle_: Jumalat! Urmas on noussut uhrikivelle! + +EILA +_Rientää Mertsin kera ylös_: Kuinka hän uskaltaa! + +MERTSI +_Tyyntyen_: Hän puhuu--merveille. _Toistaa_: Kirot, kirot kaikkialla... +Sukumme perintökirot ... eriheimoisuuden verikirot... Tahdomme kirot +suistaa ... sirpaleet liittää.. suureksi, kokonaiseksi Mervan +kansaksi... Arpa on heitetty... _Kirkasee_: Jumalat, hän tempasi +puukkonsa! + +EILA +Hän on tullut hulluksi ja tappaa itsensä. + +URDIS +Voi, voi, voi, voi! + +MERTSI +Nyt hän iski käsivar... _Peittää käsillään silmänsä. Urdis itkee_. + +EILA +_Kylmäverisesti_: Hän vaan vuodattaa käsivarrestaan verta maahan. + +URDIS +Niinkö...? _Katsoo. Vavisten_: Niinkuin verivalaa tehtäessä? + +MERTSI +Nyt hän kohottaa kätensä... Kaikki mervit kohottavat. _Toistaa_: +Liittää mervan hajanaiset heimot lujaksi, kokonaiseksi Mervan +kansaksi--vannomme! + +_Uhrilehdosta voimakkaasti, innostuneesti: Vannomme!_ + +_Toistaa, lämpimästi_: Nostaa Mervan päivän.. merviläisyyden hengen.. +tämän halveksitun suvun mielen ja ponnen--vannomme! + +_Uhrilehdosta: Vannomme!_ + +_Yhä lämpimämmin_: Sille maalle, joka tämän veren imee ... suvulle, joka +sille nimen antoi ... kaiken työmme, varamme, voimamme--vannomme! + +_Uhrilehdosta: Vannomme, vannomme!_ + +EILA +Jo loppui hullujen meno. + +URDIS +Nyt he kohottavat Urmaan ilmaan! + +_Lehdosta kuuluu pitkällistä, riemukasta huutoa._ + +MERTSI +_Kohottaa innoissaan kätensä ja yhtyy huutoon._ + +EILA +_Tarttuu kiivaasti hänen käsivarteensa_: Mertsi! + +MERTSI +_Kääntyy masentuneena poispäin, painaa päänsä alas._ + + + + +2. NIMETÖN SUORTUVA. + + +_Urmaan pirtti. Keskellä pirtinpatsas: kasvava honka, jonka latva on +katkaistu katon yläpuolelta. Patsaan rungon molemmin puolin, vankkojen +oksien haarukoissa ylhäällä lepää kaksi pitkin pirttiä juoksevaa ortta, +pirtin emosta, joiden päihin seinärakenteen ristikkokehys tukeutuu. Itse +seinämä on paksua olkipannikkoa, katto emosten kantama. + +Pirtin vasemmassa ylänurkassa on koristelaudoin vyötetty kivikiuvas. Sen +edessä kahden juurakon puitokseen punottu matala liesiverho. Vasemmalla +ulko-ovi. Ovenpuolella on polettu maalattia, patsaasta oikealle sekä +perällä kiukaan etureunaan saakka puinen korokesilta kaksine +askelmalautoineen. Korokesillalla, oikealla seinällä, on pitkä pöytä, +jota kantaa kaksi laajajuurista juurakkojalkaa. Pöydän takana +seluksellinen seinärahi, molemmissa päissä raskaat, käyristä +puunrungoista muodostetut nojaistuimet. Oikeassa ylänurkassa samoin +muodostettu avokaappi. Kaapin ja uunin välillä perällä uutimilla +varustettu vuode, kaapin ja pöydän välillä oikealla ovi kylkeissuojaan. +Pirtinpatsaaseen lyödyissä vaarnoissa riippuvat Urmaan aseet, torvi y.m. +Oviseinällä on rahvaanrahi, uunin luona pari juurakko-istuinta._ + +_Valo lankeaa osaksi vasemmalla olevasta, rakolla verhotusta +leveänmatalasta ikkunasta, osaksi suuresta lakeisaukosta pirtinpatsaan +vieressä._ + +URMAS +_Istuu kahden toverinsa Rouan ja Horhojan kanssa pöydän ääressä, +iskee kätensä pöytään_: Heidän täytyy! Jokaisen mervin täytyy taipua +yhteisyyden alle! + +ROUKA +Mutta mitä sanomme noille metsäläisille? + +URMAS +_Lujasti_: Te kysytte eivätkö he vielä ole kuulleet mitä täällä +neljän viimeisen kuun kuluessa on tapahtunut. + +ROUKA +Vastauksen tiedämme: mitä laakso heitä liikuttaa, heillä on omat +asiansa! + +URMAS +_Yhä lujemmin_: Te sanotte ettei ole yhtään kiveä eikä kantoa koko +Merviassa, joka ei nyt liikuta jokaista! Sinä, Rouka, kerrot kuinka +Niitty-Mervian ja Järvi-Mervian miehet miekan iskutta sopivat kuumaksi +tulistuneen kiistansa. Te kerrotte mitä täällä on uhrattu, mitä tehty ja +toimeen saatu. Te vannotte että ne, jotka näin tekevät, eivät voi sallia +heidän siellä toisiaan veristävän! _Nousee_: Niin, itse tiedätte. + +Olkoon matkanne onnekas--minä puolestani lähden huomenna +Viiron-Merviaan. + +HORHOJA +Viiron Merviaan? Uskotko siitäkin jotain syntyvän? + +URMAS +En tällä kertaa, Horhoja. He ovat asuneet liian kauvan liittualaisten +kanssa vieri vierin mitään tajutakseen. Mutta minä isken ensi loven +tuohon kovaan kamaraan. Usko, toverit! Kun itse uskoo, uskovat muut. + +ROUKA +Ja me uskomme! Jää hyvästi. _Lähtevät_. + +URMAS +_Joka on saattanut heitä ovelle, palaa jälleen korokesillalle. Käy +etualalle päin_: Nyt vasta tunnen eläväni! Mervia on kuin käypä +olut-allas, pohjia myöten kuohuksissa. + +_Seisoo hetkisen mietteissään_: Kuinka kireäntäpärä tämä aika ja tehtävä +on! Olemme kuin hajainen heinäsuova nälkäisten laumojen keskellä. +Liittua ei koskaan unohda että olemme kerran sille veroa maksaneet. +Veenia on pieni, mutta vahvuu vuosi vuodelta kuin matalajalkainen jäärä. +Muronnian verot tosin eivät meitä maahan lyyhistä, mutta Muronnia vasta +kokoo laajoja liepeitään.--_Katsahtaa ovelle, josta joku tulee, ja +huudahtaa iloisen hämmästyneenä_: Orpa! Sinä, äiti...? _Rientää nopeasti +vastaan. + +Sisään on orjatytön saattamana astunut vanha vaimo. Hänellä on lempeä +katse ja hopeata hiuksissa._ + +Tule tervennä, äiti! + +ORPA +Jumalat taloon, lapseni! _Puristavat pitkään toistensa molempia käsiä._ + +URMAS +Hartaasti olen sinua kaivannut näinä ihmeellisinä aikoina.--Onko enoni +nyt tervehtynyt? + +ORPA +Hän on ... vihdoinkin. _Hymyilee lämpimästi_: Ja minä olen taas kotona. +_Käyvät sillannetta kohti._ + +URMAS +_Osottaa verhottomia seiniä_: Tällaiset ovat nyt seinäni! Kaikki riistin: +verhot, taljat, omat ja isänikin kaatamat. + +ORPA +_Nyökäyttää päätään_: Olen siitä iloinnut, lapseni! + +URMAS +_Auttaa hänet askelmista ylös_: Vain yksin karvasteli sydäntäni... +_Asettaa pöydän päässä olevan istuimen mukavasti Orvalle_... Sinun +heleät antisi, äiti! Niitä riisuessani epäröin. + +ORPA +_Nyökäyttää hiljaa_: Olen sinusta ylpeä, poikani! + +URMAS +Arvasin mielesi--sinustahan se kaikki on minussakin. Ja niin se +alkoi. Kymmenet tempasi sama into, ja nyt--niin, sinähän et vielä +tiedäkkään! + +ORPA +Mitä, hyvä lapsi...? + +URMAS +_Kuohuvan riemuisena_: »Mervan karhu», sukumme ensimäinen kauppahaaksi, +lähti eilen etelään ja »Mervan havukka» lepää Uiron rannassa teloillaan, +odottaen vain päiväänsä. Siellä, niiden mastoina ja laitoina, on kaikki +mitä Mervan köyhästä suvusta irti saatiin. + +ORPA +_Painaa hiljaisen riemuisesti kätensä rintaa vasten_: Suvussamme +siis on vielä voimaa nousta! + +URMAS +On, jokainen päivä tuo jotain uutta. Se on kuin uusi usko, äiti! Sitten +käräjämäenpäivän se on kulkenut kuin arpakapula kylästä kylään, kutsuen +miehiä taisteluun. + +ORPA +Jumalat siunatkoot hehkuvan intosi! Ja oikea asia aina menestyy. +_Hiljaisen kiinteästi_: Mutta omat asiasi, Urmas...? Sinä niistä ilmotit +lyhyesti orjamme kautta. + +URMAS +_Raskaasti_: Niin ... ne asiat. Ne ovat minulta riistäneet monen yön unen. +Mutta siinä oli niin tehtävä eikä toisin. + +ORPA +Monen yön unen...? _Katsoo pitkään_: Oletko nyt varma? + +URMAS +Olen. Sekin oli lopulta kansan asia ja liittyi erottamattomasti +heimojemme onneen. + +ORPA +_Ihmetellen_: Heimojemme...? Kuuluuko sekin heimoihin? + +URMAS +Kuuluu. Mertsi on sen heimon tytär, jonka kanssa taistelu käy. Minä ja +Mertsi--ei äiti, se olisi saanut monen pudistamaan päätänsä. + +ORPA +Olisiko sinua sentähden epäilty? + +URMAS +Ei, ei minua. Mutta veeni-naiset mervien pirteissä ovat syöneet +merviläisyyttä niinkuin salainen kotivarkaus. On pantava heikoille +sulku, on nostettava yhteisyyden henki! Urmas ja kaukaisten vuorimervien +mahtavimman miehen tytär on liitto, joka tempaa vuorelaiset mukaan, ja +tuon suvun monet haarat ovat kuin syttyvät tervaslastut siellä täällä +muualla. Urmas ja ylevä Heljä on kuin kerän pohja, jonka ympärillä +merviläisyyden langat yhtyvät. + +ORPA +Totta poikani. Ja sentään on kysymys jostain muusta, joka kuuluu +ainoastaan sinuun! _Katsoo kiinteästi_: Ketä rakastat...? + +URMAS +_Tuskaisena_: Äiti! Mertsi oli minun nuoruuteni unelma. Mutta sen +unelman täytyi särkyä. + +ORPA +Täytyikö sen? Ja voitko sen noin särkeä--myös häneen nähden? + +URMAS +_On hetken vaiti_: Voin. Meidän välillämme ei ole siitä asiasta +koskaan sanaa vaihdettu. + +ORPA +_Hiljaa_: Puhutaan joskus sanoittakin ... enemmän kuin sanoin. + +URMAS +Puhutaan, puhutaan--ja meidän välillämme on puhuttu. Siksi olen +ystävämme Mannon kautta saattanut tekoni syyt hänen tietoonsa. + +ORPA +_Jännittyneenä_: Onko hän jotain vastannut...? + +URMAS +Ei ... ei vielä... + +ORPA +_Kuin itsekseen_: Moni ei vastaa koskaan... _Äänettömyys_. Entä Heljä? +Mitä hän on sinulle? + +URMAS +_Lämpimästi_: Hän on jalo, äiti! Olen häneen mieltynyt ja sukumme asia +liittää meitä päivä päivältä lujittuvin sitein. + +ORPA +Sukumme asia, taas...? Niin niin... _Hiljaisen värähtävästi_: Ennen +meitä raastettiin väkisin miehen taljoille, sitten meitä myytiin +suurista lunnaista. Tuleeko nyt asiat, kaikkinaiset asiat ... ei koskaan +se yksi? Sekin olisi ollut uusi usko, poikani. _Hiljaa_: Täytyykö minun +nyt jäädä minun uskoineni? + +URMAS +_Lyhyen äänettömyyden jälkeen_: Sinun täytynee, äiti--ellet tyydy +siihen, ettei meidänkään välimme ole kokonaan sitä uskoa vailla. Heljä +se on oleva! Hän, kirkas mervi-nainen, minun pirtissäni paistaa ja +kotini hiiloksessa merviläisyyden lieskaa kanssani vaalii. + +ORPA +_Hiljaa_: Niin, sinun pirttisi, teidän hiiloksenne--vaan Mertsi...? +Tiedätkö sinä miten syvästi hän on tästä asiasta unelmoinut? Pettyneen +sydämen polut ... pettyneen sydämen kirot, poikani----_Katkeaa +äänettömäksi._ + +URMAS _On pitkän aikaa vaiti, ankara mielenliikutus kasvoillaan_: Minä +olen taisteluni taistellut ja päätökseni tehnyt. Kohtaako minua sen +vuoksi onni vai onnettomuus, sitä en kysy. Enkä sitäkään, kärsiikö ehkä +joku toinenkin sydän. Olen uhrikivellä leikannut itseni irti kaikesta +muusta paitsi kansani asiasta. Jos minua sen vuoksi kirot kohtaavat, ne +kohdatkoot--ne ovat kansani onnen kirot! + +ORPA +_Syvästi liikutettuna_: Ymmärrän--sinun kohtalosi on ratkaistu. + +URMAS +_Käy äkkiä sillanteen reunalle--sisään on astunut muuan orja._ + +ORJA +Isäntäni Orhas tervehtii sinua! On saapunut Metsä-Merviasta miehiä +iloisin uutisin, tärkein asioin. He odottavat sinua. + +URMAS +Tulen heti--niin tervehdi isäntääsi! _Orja poistuu_. + +Iloisia uutisia, tärkeitä asioita--kuulitko sinä, äiti? Niin, se kasvaa +kuin vyöryvä lumipallo! Miehiä menee, miehiä tulee, kirot suistuu, +kiistat talttuu. Ja vaikka se nyt on veeniläisyyttä vastaan, niin se +kuitenkin sulkee ja lopulta itseensä sulattaa kaikki, veenit ja mervit. +Ja niin nousee vapaa, voimakas Mervian kansakunta, jonka ei tarvitse +kumartaa itään eikä länteen, vaan joka on kerran näyttävä mikä on +Mervian miehuus ja ponsi! + +ORPA +_Hiljaa_: Taivas suokoon, että niin kävisi! _Pyyhkäsee kyyneleen +silmänurkastaan_: Nyt minä menen omaan pirttiini, lapseni. _Nousee_. + +URMAS +Nytkö jo...? _Tarttuu heltyneenä hänen käsiinsä, katsovat hetkisen +ääneti toistensa silmiin. Menevät sillanteelta alas. + +Orjattarelle, joka on seisonut sen aikaa oven luona:_ Sätene! Saata +Orpa-valtijatar ja tule sitten tänne--pirttini jää sinun vastuullesi. +_Hiljemmin_: Jos Heljä-valio sillaikaa tulee, pyydä istumaan--sano että +viivyn tuskin hetkeä. + +SÄTENE +Sanon. _Poistuu Orvan kera_. + +URMAS +_Palaa sillanteelle, käy pirtinpatsaalta päähineensä, menee. + +Huone on hetkisen tyhjänä. Sitten ovi avautuu hiljan-hiljaa raolleen ja +aukeamassa näkyy hunnuntapaisella pääliinalla suojaavasti verhotut +naisen kasvot. Hän kurkistaa varovasti ympäri huonetta, vetäytyy sitten +sisään, huoahtaa vapautuneesti ja työntää pääliinansa syrjemmä._ + +MERTSI +_Kalpeana, jännittynyt ilme kasvoillaan. Katsahtaa tarkastellen +ympärilleen, hämmästyneenä_: Näinkö köyhää ja autiota Urmaan kotona...? +Peittämätön olki seinänä...? Missä ovat sarvet, taljat, uutimet ja +peitot? Missä Orpa-äidin kirjoverhot, joista jo lapsena kuulin +puhuttavan? _Äänettömyys. + +Muistaa äkkiä_: »Mervan karhu», »Mervan havukka»! Näinkö alastomaksi, +näinkö kaikki...? _Äänettömyys. Liikutettuna_: Mikä ihana voima, mikä +säälimätön ankaruus! Nyt ymmärrän senkin... Sinun seinäsi ovat puhuneet, +Urmas! + +_Astuu nopeasti sillannetta kohti, mutta kääntyy säikähtyneenä ympäri +kuullessaan oven avautuvan_: Ken...? Talon orjatarko? + +SÄTENE +Orjatar.--Isäntäni ei ole kotona. + +MERTSI +Tiedän. _Pieni äänettömyys_. Minulla on isännällesi viesti--heitän +tänne pöydälle--jätä minut hetkiseksi! + +SÄTENE +En voi--niin on isäntäni käsky. + +MERTSI +_Neuvottomana_: Et voi...? + +SÄTENE +En. _Pienen äänettömyyden jälkeen_: Mutta tahdon olla niinkuin minua ei +olisi. _Kääntyy kiukaaseen päin_. + +MERTSI +_Iloisesti liikutettuna_: Niin ... ole niin!--Mikä onkaan nimesi, tyttö? + +SÄTENE +Sätene. + +MERTSI +Sätene! Isäntäsi antama? + +SÄTENE +_Loistavin silmin_: Isäntäni! + +MERTSI +_Nousee sillanteelle ja pysähtyy pöydän päähän. Ottaa povestaan pienen +hopealangoilla somistetun tuohilippaan, jonka ympäriltä irrottaa +silkkisen siteen. Laskee lippaan pöydälle, side kädessä tuskaisena_: +Kuinka vaikeata, kun hetki lähenee... _Nojaa pöydän päässä olevan +istuimen käsinojaan, hämmästyy_: Tämä on hänen paikkansa...? _Heltyen_: +Niin, tässä hän istuu... Ja tuolla on... _Menee lapsellisen innostuneena +pöydän taa, istuutuu rahille_: Näin...? Ei, lähempänä! _Siirtyy, +hymyilee, nyökäyttää päätään--niinkuin istuisi toisen kanssa pöydässä. + +Nousee, käy nopeasti peräalaa kohti_: Tuolla liesi! Kuinka suuri... Puut +räiskyvät... Loimon punerrus askelmissa, hongan kylessä ... ehkä aina +täällä saakka? + +_Katse siirtyy vuoteeseen, sitten kaappiin. Käy sen luo ja sivelee +kädellään kuin pölyä koetellen: Kas! Pyyhkäsee tulusturmiollaan +kepeästi. + +Käy patsashongan luo, katselee. Ottaa säilän vaarnasta, ojentaa kuin +tarjoten_: Tässä, Urmas!... Onpa se painava. _Panee pois. + +Astuu kylkeissuojan ovelle, seisoo hetkisen. Kääntyy pää koholla, kasvot +säteilevinä. Astuu ripein askelin sillanteen reunalle. Käskevän +kutsuvasti_: Sätene! + +SÄTENE +_Nousee nopeasti_: Mitä käsket, valio? + +MERTSI +_Kuin havahtuen, painaa kädet ohimoilleen_: Ah!! Ei mitään, ei mitään, +istu rauhassa. _Kääntyy äkkiä pöydän ääreen ja purskahtaa hiljaiseen +itkuun. Kohottaa sitten päättävästi päänsä_: Nytkö itkisin? +_Astuu pari askelta eteenpäin. + +Samassa ulko-ovi avautuu--sisään astuu nuori vaalea nainen orjattaren +saattamana._ + +TULIJA +_Huomaa Sätenen_: Onko isäntäsi kotona, orjatar? + +SÄTENE +_Kumartaa syvään_: Ei ... mutta saapuu hetken päästä. Isäntäni-- +_Keskeyttää havaitessaan hänen kasvonilmeensä muutoksen. + +Tulija on huomannut Merisin. Molemmat naiset katsovat toisiinsa kalpeina +ja jäykistyneen jännittyneinä. Sitten leimahtava välähdys silmissä, +sitten katseitten nopeata puhelua._ + +MERTSI +_Koettaen tyyntyä_: Olet Heljä... Tunnetko minua? + +HELJÄ +Olen nähnyt... Olen kuullut... _Äänettömyys_. + +MERTSI +_Voittaa kuohuntansa, käy päättävästi sillanteelta alas ja ojentaa +kätensä_: Terve! + +HELJÄ +Terve itsellesi! _Äänettömyys_. + +MERTSI +Orjattaret! Jättäkää meidät. _Toinen orjatar menee_. + +SÄTENE +En saata, valiot... En häiritse. _Kääntyy perälle päin._ + +MERTSI +_Tarttuu Heljän käsivarteen, vie hänet etualalle_: Heljä! Me voisimme +vihata toisiamme! + +HELJÄ +En tiedä... + +MERTSI +_Kiihtyen_: Me voisimme otella elämästä ja kuolemasta! Me voisimme +murskata toisemme sen onnen tähden, jota emme voi jakaa!--Etkö tunne +vihaavasi minua? _Äänettömyys_. + +HELJÄ +_Varmasti_: En. Enkä soisi sinunkaan. Tiedät asian ja syyt... + +MERTSI +Tiedän. Mutta tiedätkö sinäkin erään asian...? + +HELJÄ +Tiedän ... kaikki. Ellet olisi veeni-tytär-- + +MERTSI +_Kuohuen_: Niin, ellen olisi veeni, niin!! Mutta jos sinä olisit veeni +etkä mervi, niinkuin olet, niin sinä et olisi ... niin me emme olisi +koskaan joutuneet toistemme tielle! + +HELJÄ +_Hiljaa, kyyneltyvästi kuohahtaen_: Miksi solvaat minua, Mertsi! Mistä +sinä tiedät mitä minä olen ... olenko minä tahtonut, olenko minä +pyrkinyt? Mistä sinä tiedät kumpi meistä on enemmän kärsinyt, ennenkun +olen tämän tehnyt? Mervi olen ja kohtaloni tietä astun, mutta sinun +kanssasi en ole vihoin. + +MERTSI +_Katselee häntä pitkän aikaa vaijeten, ojentaa sitten liikutettuna +molemmat kätensä_: Anna minulle anteeksi, Heljä! Totta: me emme ole +vihoin. Minulla oli rakkaus, sinulla merviläisyys, kohtalo ratkaisi +meitä kumpaakaan kysymättä... _Taas hiljaa kiihtyen_: Yhden asian +tahdon sinulle kuitenkin sanoa. _Vetää hänet oviseinän rahille +istumaan_. Se on minua loukannut, se on minua kuohuttanut! _Hiljaisen +kiinteästi_: Olen veeni, vaan tuskinpa minä olisin tässä tapauksessa +ollut huonompi mervi kuin sinä tai kuka muu tahansa! _Äänettömyys_. + +HELJÄ +Minäkin tahtoisin sanoa sinulle--se on minua loukannut. Minäkin +rakastan, ja tuskinpa minun rakkauteni on pienempi kuin sinun ... ehkä +myöhempi, ehkä hiljaisempi. + +MERTSI +_Pienen jännittävän äänettömyyden jälkeen, värähtäen_: Uskon ... emme +pääse niitä koskaan vertailemaan. + +_Nousee_: Nyt hyvästi, Heljä--tahdon olla hetken yksin. _Katselee häntä +pitkään, sulkee sitten omituisesti liikutettuna hiljaa syliinsä ja +katsoo syvälle silmiin_: Meidän tiemme nyt eroovat ... ole onnellinen! + +HELJÄ +_Liikutettuna_: Sinä sanoit sen sydämestäsi? + +MERTSI +Sanoin. _Puristaa hänen käsiään_: Ole onnellinen! _Kääntyy kiireesti +etualalle päin. Heljä menee. + +Mertsi seisoo pitkän aikaa liikahtamatta. Käy sitten päättävästi +sillanteelle, pysähtyen pöydän ääreen_: Näin nuorena kuolla...? Lapsena +aina aattelin: kun kasvaisin, kun kasvaisin, tekisin tekemätöntä! Sitten +tulit sinä ... sitten sinun aatteesi kuin leiskuva uhrituli. Siinä se +on, ajattelin! Se on sinun työsi, mutta siihen liittyy minunkin työni, +veenitytön--teen tekemättömiä: liityn, heimoni liitän! _Käy mietteissään +eteenpäin_: Tähänkö se nyt päätyikin...? Valui kuin leikatut rihmat +käsistäni... + +_Avaa hiussiteen ja irrottaa erään suortuvan esiin_: Kuinka olenkaan +teitä vaalinut... Aattelin aina: hänelle, hänelle ne hoidan! Hän kerran +armain käsin niitä hellii, väsyneen päänsä niille nojaa, sanoo: kauniit +ovat! Saattaisin itkeä... _Äänettömyys_. + +Hupsu olen--sinähän ne saat! _Tarttuu rintavitjoissa riippuviin +keritsimiin. Syvästi tuskaisena_: Urmas! Lähelläsi olen nyt. Kun morsian +äidilleen leikkaa suortuvan, niin emo tietää eron hetken tulleen--kun + +neito armaalleen tämän nimettömän viestin lähettää, armas tietää mitä +vain tuonelaiset tietävät. _Työntää suortuvan keritsinten väliin._ + +SÄTENE +_Joka on seurannut jännittyneenä, sitten tuskaisena_: Valio! +Minä rukoilen-- + +MERTSI +_Hievahtamatta_: Älä häiritse, orja! + +SÄTENE +Oi, elämä on suuri, elämä on rakas-- + +MERTSI +_Kuin ennen_: Onko elämä orjallekin rakas...? + +SÄTENE +Jokaiselle... Kun olemme nuoria... + +MERTSI +_Keritsimet ja suortuva vaipuvat. Tuijottaa hetken vaiti eteensä. +Yhä tuskaisempana_: Elämä on rakas! Miksi minulle suotiin tämä kohtalon +kovuus, etten voi elää enkä kuolla... Minä--tunsin tehtävän ... minäkin +tahdoin nousta uhrikivelle... Synnyinkö minä liian aikaiseen...? _Kädet +rinnoilla ristissä, rukoillen_: Jumalat, kuinka minä olen avuton!... +Eikö ole ... sitä elämän ja kuoleman välistä saarta ... jossa voisi +piillä elämää ... kun se ei meidän uhristamme huoli...? _Jäykistyy pää +taaksepäin sanattomaksi, eleettömäksi, verettömäksi,_ Niin, niin se on +oleva! _Kietoo kuin unissaan suortuvan kätensä ympäri, tapaa toisella +keritsimet, leikkaa huudahtaen hiljaisen »ah»--suoristautuu, hengittää +syvään._ + +SÄTENE +_Kääntyy selin, itkee._ + +MERTSI +_Peräytyy pöydän päähän ja panee suortuvan lippaaseen, sitoo +lippaan nauhalla ja laskee sen pöydälle. Käy sitten sillanteelta ovelle. + +Oudolla, muuttuneella äänellä Sätenelle, joka yhä itkee:_ Jää hyvästi! +_Vetää liinan kasvojensa suojaksi ja lähtee, mutta kääntyy vielä ovella +ja luo pikaisen, harhailevan katseen huoneeseen. Nyökäyttää hiljaa +Sätenelle, menee._ + +SÄTENE +_Painaa alas kyyneleiset kasvonsa. Hetkisen päästä_: Kaikki +lienemme orjia--elämän orjia. _Istuutuu. Äänettömyys._ + +URMAS +_Tulee iloisena_: Onko Heljä-valio käynyt? + +SÄTENE +_Levottomasti_: On... Lupasi tulla myöhemmin... + +URMAS +_Nyökäyttää hymyillen päätään, nousee sillanteelle ja vie päähineensä +patsaaseen_: Eikö muita ole käynyt? + +SÄTENE +_Neuvottomana_: On... viesti ... pöydällä. _Purskahtaa itkuun, menee +kiireesti ulos._ + +URMAS +_Katsoo hämmästyneenä hänen jälkeensä--rientää pöydän luo--ottaa lippaan +käteensä--irrottaa siteen--_ + + + + +3. SOIHTUJEN VALOSSA. + + +_20 vuotta myöhemmin._ + +_Vanhimpainpirtin edusta. Avoin tanhua--oikealla muutamia mataloita +rakennuksia, vasemmalla harvaltaan puita kasvavan kunnaan reuna. +Taustalla häämöttää vanhimpainpirtti, jonka harjalla pirtinpatsaan +nenässä kohoaa lakeisaukkoa suojaava pikku katoke. Pirtin molemmissa +päissä kasvaa suuret pirttikuuset. Keskellä on leveät portaat ja +suurehko valta-ovi--molemmin puolin ikkunoista tuikottaa tuli. + +Edusta on valaistu sinne tänne pistetyin soihduin, taivaalla kiitävät +raskaat pilvet. Tanhualla paljon kansaa vilkkaassa liikkeessä ja +keskustelussa. + +Muuan ryhmä on pysähtynyt etualalle._ + +ENSIM. MERVI +Mitä luulet hetken olevan? + +TOINEN MERVI +_Haukottelee_: Puoliyöksi tuon kohta luulisi--hoh hoh! + +ENSIM. MERVI +Ja me, lempo soi, tässä yhä tepsutamme! Iltas-eineestä pitäin olemme +samoja jälkiä hioneet. + +TOINEN MERVI +_Osottaa pirttiin päin_: Ja ne ovat istuneet puoliltapäiviltä. Kaikki +vanhimmat ovat koolla, aina Vuori-Merviasta saakka. + +KOLMAS MERVI +Eikä synny valmista! Mikäs hornan koukku siinä pitelee? + +ENSIM. MERVI +Muronni on kavala mies! En ole koskaan uskonut että meidän ikämme menisi +kolinoitta. + +NELJÄS MERVI +Olkaas nyt! _Pirtin puolelta kuuluu hälinäisiä ääniä, kaikki kääntyvät +jännittyneinä._ Ei mitään, kiinni pysyy ovi. Kireät on paikat! + +KOLMAS MERVI +Hitto kans! Asia on selvä kuin otrainen leipä: tämä on minun, tuo sinun +--istu ja ime omaasi! + +ENSIM. MERVI +Oikein! Emme myönnä itikan istuma-alaa. + +VIIDES MERVI +Emme, vaikka tulisi tupenrapinat! Rajakorpi on Mervian! + +USEAT +_Painokkaasti_: Rajakorpi on Mervian! + +NELJÄS MERVI +Onkos se ihka selvä? + +KOLMAS MERVI +On. Rajat ovat olleet sillaan hamasta Liittuan suuresta taistelusta. +Muronnien kanssa ryskiessämme emme mitään menettäneet, ainoastaan +verollisiksi häädyimme--niin haastavat vanhat. + +NELJÄS MERVI +Mitäs ne sitten kyselevätkään? + +KOLMAS MERVI +Muka kalaa, lintua pyytääkseen, niinkuin mekin. Ketunhäntä koipien +välissä, sanon minä! Siin' on metku! + +ENSIM. MERVI +Varmasti. + +KUUDES MERVI +_Tulee muutamain seuralaisten kanssa_: Mitäs miehet tuumivat? + +ENSIM. MERVI +Harmaat ovat tuumat--istuvat siellä liian kauvan. + +SEITSEMÄS MERVI +No, pelkoon toki ei ole syytä. Mutta sen sanon minäkin, että jos +keltaiset olisivat yksin valtijaina, niinkuin olivat kaksikymmentä +vuotta takaperin, niin jumal-avita Rajakorpi menisi vielä tänä yönä! + +VIIDES MERVI +Älä houni! + +SEITSEMÄS MERVI +Rajakorpi menisi! Mitä korvet heitä liikuttaa, ei siellä rikastuta. + +KOLMAS MERVI +Juuri niin. Mutta ei hätää.--_Osottaa pirttiin päin_: Meidän miehiä on +nyt tuolla enempi puoli. + +KUUDES MERVI +Ja on Urmas! Kyllä Urmas pitää pyörät raitteilla. + +MUUT +_Innostuneina_: Kyllä, kyllä! Se on meidän Urmas! + +SEITSEMÄS MERVI +Niin, kyllä meidän Urmas tietää mitä tekee! _Hytistelee_: Mennään--vilu +tässä tulee! + +TOINEN MERVI +Ja minä arvelen että taitaisi olla kaikkein viisainta, kun menisi tästä +eukon viereen, heh-heh--ei ainakaan kurpposet kuluisi, heh-heh-heh! +_Räjähtävä kaikin hiljalleen nauramaan, menevät. Eräs veeni-ryhmä +kiivaasti keskustellen._ + +ENSIM. VEENI +En luota, en taar-avita! He vaikka itsensä myyvät, kun vaan kauppa +tehdään mervaksi. + +TOINEN VEENI +No no, liika on liikaa! + +ENSIM. VEENI +Mikä on liikaa? Eivätkö he valtaan päästäkseen ole ryskänneet ja +rynnänneet kuin metsäläiset. + +KOLMAS VEENI +Johtajana mies, joka ei mitään häikäile! + +ENSIM. VEENI +Ja tässä sitä ollaan! Kun olivat meidän miehet ohjaksissa, siivolla oli +muronni--nyt likakärpäset loikkivat silmillemme. + +TOINEN VEENI +Liika on liikaa! Tosin Urmas on iskenyt ja keskinäiset kiistamme lienevät +muronneja rohkaisseet, mutta olen minä tänä iltana nähnyt muutakin. + +USEAT +No...? + +TOINEN VEENI +Että olemme tässä asiassa yhtä ja että kansakin ymmärtää mistä on +kysymys. Ilman Urmasta, luulen, se makaisi kiukaillaan, tänä iltana +niinkuin kaksikymmentä vuotta takaperin. + +ENSIM. VEENI +Ja jos makaisi, mitähän siitä? + +TOINEN VEENI +Jos tästä tulisi jotain enempää, niin onkohan yhdentekevää maataanko +täällä vai valvotaan? + +ENSIM. VEENI +Ja minä sanon: Jos tulee, silloin he kyllä makaavat tai pakoilevat +metsissä. _Myrkyllisesti_: Ja mitä Urmaaseen tulee--no, perästä kuuluu +mikä tuolla tänä iltanakin pitelee. Sanon vaan: koira on ketun sukua! + +MUUAN MERVI +_Sivukulkevasta mervi-ryhmästä kiivaasti_: Mitä sanot...? + +USEAT VEENIT +Hst!--Ei riitaa.--Lähdetään! + +ENSIM. VEENI +_Kiivaasti_: Sanon vaan että jos tuolla tänä iltana tehdään joku +tyhmyys, niin se on teidän jumalanne Urmas, joka antaa Rajakorven +muronneille! + +USEAT MERVIT +Häpeämätöntä! + +ENSIM. MERVI +Sano se vielä kerran, keltainen kukonpoika! + +ENSIM. VEENI +Sanon kerran ja kaksi--pois tieltä sininen nauris! + +_Käyvät toisiinsa käsiksi, muitakin sekaantuu temmellykseen. Hälinää, +huutoja: hiljaa, hiljaa, erotkaa! Kansaa juoksee joka taholta paikalle: +mitä, mitä täällä? Riitelijät erotetaan._ + +MUUAN VEENI +Että kehtaattekin tällaisena iltana! + +RIITELEVÄ MERVI +Mitäs hän mervejä solvaa! + +MUUAN MERVI +Mitä tahansa, hävetkää sanon minäkin! Tänä iltana ei olla veenejä eikä +mervejä, vaan olemme kaikki Mervian miehiä. + +KANSA +Hyvä, hyvä! _Kansa hajoaa_. + +ERÄS +Tämä pitkä odotus ei ole hyväksi, kansa käy levottomaksi. + +TOINEN MERVI +Niin käy, niin käy... + +ERÄS MIES +_Kunnaan rinteeltä_: Kuulkaa Mervian miehet, kuulkaa! + +KANSA +_Alkaa pysähtyä ja kertyä kunnaan luo_: Kuka se?--Havohan tuo!--Eikä, +Kovas on!--Hiljaa, kuunnellaan! + +KOVAS +Asian jokainen tuntee. Eri mieliä ei myöskään ole siitä, mikä vastaus +tässä on annettava-- + +KANSA +Ei! Yhtä ollaan. + +KOVAS +Seikka on selvä kuin päivä. Tämä mekko on minun, tämä vyö ja puukko on +minun. Jos joku teidän joukostanne kuitenkin julkeaisi tulla niitä +minulta vaatimaan, niin tiedättehän mitä hänelle vastaisin? + +KANSA +_Riemuisesti_: Tiedämme! Hyvä, hyvä! + +KOVAS +Nyt sanovat naapurimme: meillä on kalan ja metsänriistan puute. Saattaa +olla. Niinpä koettakaamme heitä auttaa. Antakaamme osa vuotuisesta +verosta kalana ja metsänviljana, mutta Rajakorvesta emme luovu!--Mitäs +sanotte, Mervian miehet? + +KANSA +Oikein! Hyvin harkittu! + +KOVAS +Jos heillä on mielessä mitä kielellä, niin tämä kelpaa. Jos ei, minä +sanon: siellä punotaan juonien rihmaa! Mutta meidän vanhimpamme yhä +istuvat ja harkitsevat. Mitä tämä merkitsee? Mitä he epäilevät? Ja niin +on tässä miesten kesken tuumailtu, että lähettäisimme tuonne sisään +muutamia tällä sanomalla: sanokaa suorat sanat suorassa asiassa, koko +kansa on takana!--Kelpaako? + +KANSA +Juuri niin!--Kovas menköön!--Ja Havo mukana! Hyvä, hyvä!--Ja veenejä +samoin! Herjöö ja Karkils! Hyvä, hyvä! + +KOVAS +Ja niin sanomme kuin puhuttu on--kansa vastaa? + +KANSA +_Innostuneesti_: Kansa vastaa! + +KOVAS +Että jos siksi kääntyy, tahdomme miekan terällä ja keihään tutkaimella +omaisuuttamme puolustaa? + +KANSA +_Myrskyisesti_: Miekan terällä ja keihään tutkaimella! Menkää! + +_Kovas kumppaneineen menee valtaovesta sisään. Kansa kokoontuu pirtin +edustalle, jääden hiljaa puhellen odottamaan. + +Kaksi muukalaista hiipii varovin askelin erään huoneen nurkkauksen takaa +oikealta. Heillä on päällään pitkät tummat viitat ja päähuput +alaslaskettuina, niin että vain osa kasvoja näkyy._ + +ENSIM. MUUKAL. +_Kurkistaa_: Siellä ne ovat... + +TOINEN MUUKAL. +_Tarttuu äkkiä hänen käsivarteensa_: Soihtu, veli, soihtu! + +ENSIM. MUUKAL. +_Peräytyy hiukan_: O' varon, varon!--Hukka matka. Voimme heti kavuta +ratsuille ja lähteä. + +TOINEN MUUKAL. +Nolo juttu! + +ENSIM. MUUKAL. +_Liikuttelee sormiaan_: Pitäisi kova kovaa vastaan! + +TOINEN MUUKAL. +Ei noita pelota. + +ENSIM. MUUKAL. +He' noita ... siellä sisällä! + +TOINEN MUUKAL. +Ei auta. Kansa päättää. + +ENSIM. MUUKAL. +Kiila, hyvä veli, kiila! Astumme esiin: vastaus? Miksi viipyy vastaus? +Onko Muronnian ruhtinas koira? Ratsumme satuloidut--siellä tuhannet +ratsut satuloidut, odottavat... No, itse ymmärrätte jos mitään +ymmärrätte... + +TOINEN MUUKAL. +Ah sukkela pää, sukkela! Mutta kustas kulet? Et noista portaista tänä +iltana. + +ENSIM. MUUKAL. +He' takatietä, takatietä--tule! + +TOINEN MUUKAL. +Aaah, hyvä veli! _Menevät kiireesti oikealle_. + +KANSA +_Pirtin luona_: Jo tulevat, jo tulevat! _Tulijat laskeutuvat portaita +alas, kansa tungeksii kysellen ja soristen ympärillä._ + +KOVAS +_Kunnaan rinteeltä_: Hiljaisuutta!--Varmaa vastausta ei meille annettu. +Siltä toki näytti, että useimmat ovat samaa mieltä kuin kansa. + +JOUKOSTA +_Äkäisesti_: Mitä hiiden mieltä he sitten voisivat olla! + +TOINEN +Sanoitteko lujaan? + +KOVAS +Lujemmin kuin aattelimme. + +KOLMAS +Mikseivät vastaa suoraan? On heillä suu! + +KOVAS +Olkaa levollisia. Päätös ei voi toisin olla. _Poistuu._ + +KANSA +Ei, ei! + +JOUKOSTA +_Rajusti_: Ja jos on, niin puretaan, jumal-avita! Käräjämäelle, ja +puretaan! Ja vanhimmat eroon! + +KANSA +_Myrskyten_: Oikein! Kansa vastaa! _Hajautuvat ympäri tanhuaa kiivaasti +keskustellen._ + +KOVAS +_Seuralaisilleen_: Totta puhuen ne tuskin olivat hyvillään että siellä +kävimme. + +TOINEN MERVI +Niinkö...? + +KOVAS +Useat tosin nyökäyttivät meille päätä, mutta toiset istuivat muoto +mustana niinkuin olisivat karpion karstaa syöneet. Ja Varsti, +ovenvartija, kertoi että-- + +_Lyhyt torventoitaus vanhimpainpirtin portailta. Kansa rientää pirtin +edustalle. Valtaovi avautuu ja portaille astuu joukko vanhimpia, kahden +soihdunkantajan seuraamana. Syvä hiljaisuus._ + +VANHIMMAINEN +Mervian miehet! Raskas on tämä päivä ollut niin meille kuin teille. Ja +raskas on päätös, johonka olemme tulleet. Rauhallinen elo on kansalle +rakas ja ystävälliset välit mahtavan naapurimme kanssa tuiki tähdelliset, +niinkuin sen jokainen hyvin ymmärtää. Ja niin olemme me, tuntomme mukaan +harkiten, tulleet siihen päätökseen että ruhtinaan vaatimukseen on tällä +kertaa suostuminen. Ottakaa asia tyynesti, niinkuin me, jotka seikat +tunnemme, olemme sen ottaneet. Ja nyt menköön kukin rauhassa kotiinsa. +_Vanhimmat poistuvat, ovi sulkeutuu. + +Haudan hiljaisuus, kansa seisoo kuin iskun tapaama. Hiljaisuutta yhä +jatkuu, ihmiset katsovat neuvottomasti toistensa silmiin._ + +JOKU JOUKOSTA +Mitäs tämä oikein oli...? + +TOINEN +Sanoiko se että on...? + +KOLMAS +Miksi he näin tekivät...? + +USEAT +Oliko se päätös...? + +NELJÄS +Miksi he meidät pettivät? + +VIIDES +Mitä nyt on tekeminen? + +USEAT +Vaadimme syyt tietoon! + +YHÄ USEAMMAT +Syyt tietoon! + +KOKO KANSA +_Myrskyten_: Syyt! Kuuletteko: syyt, syyt! _Äänetön +hiljaisuus. Odottavat._ + +JOKU +Mikseivät ilmota? Eikö ole ilmottamista? + +USEAT +Syyt! Syyt! + +KANSA +_Hurjasti_: Syyt! Syyt! Syyt! _Hiljaisempaa hälinää. + +Valtaovi avautuu, portaille ilmestyy soihdunkantajat ja muuan vanhin._ + +USEAT +Hiljaa, hiljaa! Se on Urmas, hiljaa! + +URMAS +_Hän on noin 50 ikäinen, mutta näyttää laihanterävine kasvoineen ja +harvahkoine partoineen vanhemmalta. Alussa hiukan ärsyytyneesti, sitten +lujan painokkaasti_: + +Huudatte syitä, vaikka olisi teidän sopinut huutamattakin uskoa että +vanhimpain päätös seisoo vakavan harkinnan pohjalla! + +Mistä on kysymys? Kansan jokapäiväisestä toimeentulosta ja +elämäntarpeistako? Ei, sillä jokainen tietää että Rajakorvesta riittää +riistaa sekä meille että heille. + +Onko kysymys Mervian sisällisestä olemuksesta, sen vastaisen elämän +pohjasta? Ei, sillä Rajakorpi on syrjäinen eräalue, jota emme aijo +koskaan asua. + +Mutta, sanotte, on kysymys _omistuksesta_, ja se on kunniassa pidettävä! +Niin on... _Miettii silmänräpäyksen_: Mutta mikä _on omaa_? Rajakorpi on +meidän, mutta järvet ja metsät riistoinensa siellä ovat jumalain +kuohuttamat--emme ole niiden tähden virsua hajalle astuneet. Näin voi +myös ajatella, näin voi _naapuri_ ajatella. _Todella omaa_, sanon minä, +on ainoastaan se, minkä kansa omin käsin raataa--kaikki täällä: pellot, +kasket, niityt, pirtit ... kaikki. Se on asian ydin. Siksi antakaamme +syrjäseikoissa myöten, voidaksemme sitä lujemmin pitää pääasiasta +kiinni, ja Mervia on seisova entistä kokonaisempana todella omansa +pohjalla. Mutta _niiden_ rajojen yli jos kuka kurkottaa, silloin +sanomme: seis! + +Tämä on vanhimpain ajatus. Täällä on puhuttu miekoista ja keihäistä. +Täytynee siis huomauttaa, vaikka sen lapsikin ymmärtää, että meidän +miekkamme ja keihäämme hukkuvat kuin näre muronnien asemetsän varjoon. +Älkää kutsuko niitä tänne--sanon, ja ymmärtäkää puolesta +sanasta--_viittaa kädellään etäisyyteen_:--voisivathan ne olla jo +ojennetut! _Poistuu pirttiin.--Kansa seisoo hetken ääneti._ + +JOKU +Se oli painava puhe! + +USEAT +Ei, ei! Ei kelpaa! + +TOINEN +Oliko se Urmas, joka noin puhui...? + +KOLMAS +Hornan henki se oli! + +NELJÄS +Kansa lupasi vastata! + +VIIDES +Voi onnettomuuden yötä! + +KUUDES +_Tukkaansa repien, itkunkiehuttamalla äänellä_: Aukasitte veräjät, +aukasitte veräjät, pelkurit! + +_Kansa on lähtenyt liikkeelle. Kutka repivät tukkaansa tai vaatteitaan, +kutka polkevat raivoissaan päähineitään maahan, jotkut harmissaan +itkevätkin. Yleistä sekasortoa ja huutoja kaikkialla._ + +VANHA UKKO +_Kummun reunalla, pui nyrkkiä pirttiä kohti, raivoisasti_: Petitte, +petitte, petitte, kurjat! Suku huononee! Isät tappelivat Liittuan +rajalla--pirtinpituinen hirsi veressä ui--voittivat, miehiä olivat! Me +tappelimme muronnien kanssa--veressä uimme, hävisimme, mutta miehiä +olimme! Nyt pojat pelkäävät ongenpahlaa, ongenpahlaa, ongenpahlaa! + +JOUKOSTA +_Ristiin rastiin huutoja_: Kun Urmas sen kerran sanoo, niin se on niin! +--Urmas hornaan!--Hiljaa!--Mervit pettivät! Koira on koira!--Suus kiinni! +Veenit pettivät!--Hiljaa, kansa on yhtä!--Urmas-konna! Konnalla on konnan +koukut!--Hiljaa!--Jumal-avita!--Taar-avita! + +KOVAS +_Kunnaan rinteeltä_: Hiljaa, hiljaa hurjat! Kansa on yhtä. Huomenna +käräjämäelle joka mies--päätös kumoon! + +KANSA +Päätös kumoon! Kumoon! Kumoon! + +JOKU +Petturit eroon! + +KANSA +Eroon! Eroon! + +JOTKUT +Ei, ei! + +JOKU +Revimme pirtin! + +KANSA +_Yhtaikaa hurjasti--Toiset_: Revimme, revimme! _Toiset_: Ei, ei, ei! + + + + +4. RUUMISARKKU. + + +_Urmaan pirtti. Muuten entisellään, paitsi että seinät ovat verhotut +taljoilla sekä erilaatuisilla ryijy- ja punontakudoksilla. Kiukaan +edessä on suuri talja, jonka päällä muutamia matalia istuimia. +Korokesillalla perällä vuoteen sijalla valtava raudotettu arkku, pöydän +edessä matala rahi._ + +URMAS +_Joka harmahtavine partoineen ja hiuksineen näyttää vanhettuneelta +ja rasittuneelta, puhelee kahden oven luona seisovan matkapukuisen +miehen kanssa. Omituisesti liikutettuna_: + +Kiitän tiedonannoistanne. Ikävätkin viestit ovat tätä nykyä maalle +tärkeät. Me ehkä taas pian teitä tarvitsemme--jääkää hyvästi! _Miehet +kumartavat ja poistuvat. + +Urmas nousee sillanteelle ja kävelee kuohuvan kiihottuneena +edestakaisin. Pysähtyy_: Se vielä puuttui! Olen niellyt tyynenä kaikki +ne sapet ja oksennukset, mitä he ovat päälleni syytäneet. Sillä ne +koskivat ainoastaan minua, mutta nyt--_polkee jalkaa_--nyt! + +_Käy kiivaasti kerran edestakaisin_: Millaista ihmeitten aikaa nämä +kaksikymmentä vuotta ovatkaan olleet! Kaksikymmentä vuotta lisää, ja +Mervia olisi seisonut lujana liitoksiltaan--pakosta, kutka eivät +halusta! Kaksikymmentä vuotta lisää, ja nämä katalat salajuonet olisivat +olleet mahdottomat. _Jää synkästi eteensä tuijottamaan._ + +HELJÄ +_On tullut omasta suojastaan ja seisoo avoimen sivuoven luona. Hiljaa_: +Urmas! + +URMAS +_Säpsähtää, koettaa tyyntyä_: Sinäkö, Heljä...? _Käy häntä kohti_: Olin +niin ajatuksissani... + +HELJÄ +_Käy vastaan, hiljaisen värähtävästi_: Sinä olet nykyään niin +paljon poissa... Ja kun olet kotona, niin täällä on aina muita ... +miehiä, asioita--minun pirttini sinua turhaan odottaa. + +URMAS +Totta. Emme ole näinä aikoina joutaneet itseämme muistamaan. + +HELJÄ +_Lämpimästi_: Minä niin sydämestäni toivon, että tänään pääsisitte +yksimielisiksi. Tuo onneton Rajakorven yö! Me emme tätä enää kestä, +Urmas. Ja sinä olet ainoa mies koko Merviassa, joka voit kaikki +liittää-- + +URMAS +_Kuohahtaen_: Kaikki...? Tarkotatko veenitkin? + +HELJÄ +_Ihmetellen_: Tietysti... Sehän oli sinun elämäntyösi ajatus... + +URMAS +_Katkeran naurahtavasti_: Niin, oli, oli, oli, mutta... _Niellen +kiihtymystään_: Sinun sydämesi voittaa järkesi, Heljä. Uskotko sinä että +niitä, jotka ovat yksinpä sinua häväisseet ja »petturin-vaimoa» +huudelleet, että niitä voisi yhdistää, vaikka itse Ukko pilvistä astuisi +keskellemme? _Kääntyy närkästyneenä syrjin_. + +HELJÄ +Älä kiivastu, Urmas! Juuri sen vuoksi, että kaikki on niin... +_Katsoo pitkään_: Mutta miksi sinä olet noin...? Onko jotain +tapahtunut...? + +URMAS +_Astuu kiivasti muutamia askeleita edestakaisin_: Ei--ei mitään! +Pieni viesti-- + +HELJÄ +Mikä sitten...? + +URMAS +Ei mitään erikseen, puhumme toiste. _Lähtee taas astumaan._ + +HELJÄ +_Kuin itsekseen_: Kun palaisivat taas ne entiset ajat! Sinä taas +istuisit minun lieteni ääressä, minä taas ymmärtäisin ... eläisin. +_Urmaaseen kääntyen, hiljaa_: Minä toivoin tästä päivästä niin paljon, +Urmas. Minä aamulla kävin uhraamassa-- + +SÄTENE +_Tulee ulko-ovesta_: Vieraat tulevat! + +URMAS +Hyvä! _Heljälle, liikutettuna_: Niinkö...? Niin, Heljä--tahdon olla +niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Kun vaan _mervit_ pitävät yhtä, +silloin ... niin, he tulevat. + +HELJÄ +_Nyökäyttää lämpimästi_: Niin, yksimielisyyttä ... kaikkien kesken. +_Menee_. + +ROUKA +_Tulee Kovaksen, Kurkian ja useiden muiden kanssa_: Terveppä taloon! + +URMAS +Terve! _Käy vastaan, kättelevät._ + +ROUKA +_Katsoo pitkään_: Mikä noin on mielesi liikuttanut, ystävä? Onko-- + +URMAS +Oh, mielialat ovat tätä nykyä monet, mutta asiat samat! _Nousevat +sillanteelle_: Ja uusia karttuu... + +KOVAS +Uusia karttuu!--Oletteko huomanneet orjainne keskuudessa mitään? + +USEAT +Orjainko...? _Urmas kääntyy uusia tulijoita tervehyttämään, miehet jäävät +hiljalleen puhelemaan. Urmas palaa Hallon, Horhojan y.m. kanssa._ + +ROUKA +_Tulijoille_: Kovas täällä tietää kummia, miehet! Vuori-Merviassa +kuuluu olevan jotain orjain kesken. + +HORHOJA +On laaksossakin.--Terve!--Kuisketta, supinaa ja salaisia silmäniskuja. + +HORMA +Outoja miehiä hiipii öisin heidän luonaan. Asiasta en vielä ole päässyt +selville. + +KURKIA +_Painokkaasti_: Muronnien salaisia yllyttäjiä ovat--se on asia! + +URMAS +_Hämmästyneenä_: Ollaanko todesti niin pitkällä...? + +KOVAS +Niin pitkällä ollaan. + +KURKIA +Änetsän orjilla oli toissa yönä salainen kokous. Niissä haudotaan +meille pahoja pajuja. Siksi olisi sinun ajatuksesi, Urmas, nyt +toteutettava ja Mervian orjat vapautettava. + +USEAT +Orjatko vapaiksi...? No no! + +TAARO +Hätäilette pojat, sanon minä. Orjat ovat maailman ajan supisseet omia +supinoitaan. Minulla on kolmekymmentä ostettua orjaa--kysynpä kuka +ne minulle maksaa? + +HALLO +_Hiukan pistävästi_: Tahdon sitä pait huomauttaa, että puhe +meikäläisistä orjista tuskin on paikallaan--moni ei enää edes +polta heihin merkkiään. + +KURKIA +_Nuorekkaan tulisesti_: Se on heillä polttamatta! Sitä häpeällisempi +että se poltetaan satojen omien veljiemme ja sisariemme otsaan, vaikka +orjattarilla synnytettyjen!--Mutta mitä sanoo Urmas? Tämä on sinun +ajatuksesi. + +URMAS +_Joka on seisonut mietteissään_: Hm, taas yksi asia.--Mutta istukaa, +miehet! _Tulijat istuutuvat pöydän molemmin puolin raheille. Urmas yhä +seisoo noja-istuimen vieressä_: Se oli minun nuoruuteni ajatus, mutta +elämä usein tinkii rakkaimpiakin ajatuksiamme. Mervi ei saa tehdä mitään, +ei vihasta eikä rakkaudesta, aina kysymättä mitenkä se vaikuttaa sukumme +asiaan. Mikäli näinä taistelun vuosina aloimme orjia hankkia, sikäli +varallisuutemme karttui ja asiamme voitti. Emme ole vielä kyllin +varakkaita, ei ole taistelumme loppuun suoritettu. Asia olisi siis +lykättävä tuonnemmaksi ja tyytymättömyyden aiheet mieskohtaisesti +poistettava. + +USEIMMAT +_Innostuneesti_: Oikein! Hyvä! Urmas istuutuu. _Kovas ja Kurkia +puhuvat hiljaa keskenään, Hallo tarkastaa heitä vaanivin katsein +toiselta puolen pöytää._ + +KURKIA +Niin, yksimielisyys ennen kaikkea--käykäämme asiaan. + +URMAS +Olemme joutuneet jatkuvien ahdistusten kiiraisiin. Siksi kutsuin +teidät neuvottelemaan, ennenkun asia joutuu vanhimpain pirttiin. Mikä +on, miehet, mielenne muronnien uusien vaatimusten suhteen? + +TAARO +_Huokaa_: Verojen korottaminen kolmannella osalla on aivan liian ankara +köyhälle maalle--aivan liian ankara. + +KOVAS +Meidän mielestämme--puhun muidenkin vuori-mervien puolesta, sillä olemme +asiasta tuumailleet-- + +HALLO +_Purevasti_: Vai oikein te pidätte omia tuumianne siellä vuorilla...? + +KOVAS +Oi-kein ... ja se onkin hyödyllisempää kuin muutamanlaiset +ihmettelemiset ja kyselemiset!--Meidän mielestämme on annettava jyrkkä +epuu kumpaankin kohtaan. Emme halua veronlisäystä, ja vielä vähemmin +voimme myöntää ahdistajillemme lupaa hankkia täällä maaomaisuutta, sillä +mikä sen juonen takana on, arvaa helposti. Tämä on kantamme. Mutta ellei +täyttä yksimielisyyttä muuten saavutettaisi, voisimme veroasiaa toki +harkita, eri mieliä kun on omassakin keskuudessamme ja veenien jyrkän +kannan tiedämme vanhastaan. + +URMAS +_Lyhyen kuivasti_: Toivon ettemme puhuisi veeneista, vaan asiasta! + +KOVAS +_Sovittavasti_: Unohda, Urmas, nuo veenien häpeämättömyydet! Nehän ovat +enimmästään olleet ajattelemattomien poikasten tekoja. + +HALLO +_Pistävän ivallisesti_: Mielestäni se »veeni» puhui liiaksi hyvää +mervaa, joka vaati käräjämäelle vanhimpia erottamaan--kuka »poikanen» +lie ollutkaan! + +KOVAS +_Nousee kiivaasti_: Hallo! Miksi pistelet peitetyin sanoin? Jokainen +tietää että se olin minä. Enkä sitä häpeä--päinvastoin: jos silloin +käräjämäellä kävimme, meidän ei nyt tarvitsisi tässä istua! _Istahtaa. +Tyyntyneenä_: Äläkä sinä, Urmas, välitä tuommoisista--et ole ennenkään. + +URMAS +Enkä välitä nytkään. _Iskee nyrkkinsä pöytään_: Mutta siitä minä +välitän, että he itse tahtovat kulkea omia polkujaan--meidän selkämme +takana! + +MUUT +Mitä...? Mitä se...? + +URMAS +_Nousee tulistuneena_: Minä kysyn: tietääkö kukaan, onko kukaan +osallinen niissä salaisissa sopimuksissa, joita paraikaa hierotaan +Veenian kanssa? + +MUUT +Ei! Sopimuksia Veenian kanssa...? _Useat nousevat kiihkeästi +liikutettuina._ + +ROUKA +Onko se mahdollista!? + +URMAS +On. Puoli hetkeä sitten sain tarkat viestit. He aikovat vielä kerran +tehdä tässä maassa hyvät kaupat! Veenia auttaa meitä muronneja vastaan +--Veenia saa korvaukseksi pienen veron--ja vuosikymmenen päästä veenit +ovat tämän maan ainaisia isäntiä. Manala! _Lähtee kiihtyneenä astumaan. +Monet muutkin nousevat liikkeelle._ + +HALLO +_Riemukkaasti_: Joko nyt uskot, Urmas! + +KOVAS +_Huoahtaen_: Se ei ollut heidän ensimäinen, tokko viimeinenkään +kolttosensa!--_Urmaalle_: Mutta kutka ovat puuhan takana? Nuo +samaiset nulikatko? + +URMAS +_Tuimasti_: Onko Karkilskin nulikka? + +KOVAS +Ei, se myönnettäköön. Entä muut? + +URMAS +Enimmästään nuorempia, mutta salajuonet ovat käymässä! + +KOVAS +Sanoisinpa: muutamien hullujen puuhia, joista ei tule mitään--kun +vaan me olemme yhtä. Käydään rauhassa tuumimaan! + +URMAS +_Pienen, jännittävän äänettömyyden jälkeen_: Hyvä! Tahdon olla +niinkuin heitä ei olisi olemassa. _Istuutuu, samoin muut._ + +KURKIA +Ja minä voisin sinulle, Urmas, kertoa että siellä on monta kelpo +miestä, jotka ymmärtävät työsi ja tajuavat nykyisen ajan. + +HALLO +Minusta tuntuu niinkuin täällä olisi eräitä, joilla on hyvin ikävä +noiden »kelpo miesten» seuraa! + +ROUKA +_Harmistuneena_: Ei kelpaa tämä, käykäämme asiaan!--Kovas on +esittänyt vuori-mervien kannan. + +TAARO +Kovas on, ja komiasti--kaikki vuori-mervit ovat komioita. Mutta minä, +vanha mies, tahtoisin sanoa kaikille komioille: karhua ei ole äimällä +pistelemistä! + +USEAT +Oikein! Karhua ei ole pistelemistä! + +URMAS +Kovaksen kanta on miehen kanta. Mutta voimmeko me veronalaiset +asettua sille kannalle--nyt on siitä kysymys? + +KOVAS +Voimme. Vero on vero eikä velvota muuhun! + +URMAS +Entä seuraukset? + +KOVAS +Seuraukset! Rajakorven asiassa meitä petettiin pelottamalla. Niin +tässäkin. Tänään maata, huomenna mekko, ylihuomenna miekka. Ei! + +URMAS +Mutta jos saamme ryöpyn niskaamme--tiedät kuinka käy. + +KOVAS +Se ei ole niinkään tiettyä! Linnota sinä, Urmas, salaa Valdun +rotkot--siellä on kiviä. Päästä sinä orjat vapaiksi-- + +TAARO +Siitä ei tule mitään! + +KOVAS +Päästä sinä orjat vapaiksi, anna ase käteen, ja me emme ole mikään +kourallinen mekään! + +JOTKUT +_Innostuneesti_: Emme, emme! + +LYYLY +Ei aseita, ei aseita, nuoret miehet! Kaikki on jumalien sallimuksesta. +Kärsimyksien ja kovien koettelemusten kautta he sallivat meidän näille +onnen maille kulkea. Kuinka nyt voisivat meidät hyljätä. + +URMAS +Väkevä on aseiden voima, mutta on toinen väkevämpi. Se on kansan +_sisällisen yhteistunnon voima_. Siihen ainoaan olen nuoruudestani +luottanut. Lietsokaamme se voima niin väkeväksi, että jos todella joku +muronni tänne pyrkii, kukaan mervi ei myy hänelle maata, ja jos joku +myy, niin ne tulokkaat me sulatamme itseemme niinkuin raudan tulisessa +ahjossa. + +KOVAS +Samaa voimaa mekin tarkotamme. _Ojentaa nyrkkinsä_: Mutta tuolla, jo +käsivarren päässä, eikä vasta sitten kun polkevat jo ryntäitämme. Usko +minua, Urmas: kansa, joka ei mitään uskalla, menettää lopulta uskon +itseensä. + +URMAS +Ei, juuri sitä uskoa me tahdomme hiljaisuudessa lietsoa! Mutta kun +tunnen käsivarteni liian heikoksi, silloin on minun tieni _varovaisen +viisauden tie_. + +HALLO +_Näppiä lyöden, välähdys silmissä_: Se oli johtajan sana, Urmas! +Hiisi on väkevä, mutta hiittä voi vetää nenästä. _Kumartaen_: Tehkää +hyvin!--mutta selän takana huolehdimme ettei kukaan myy tilkkuakaan, +sieppaamme saaliin aivan nenän edestä. Ja niin me, pieni orava, +painiskelemme älyn voimilla metsien suurimman korpikarhun kanssa, +hypellen ehjinä oksalta oksalle. _Useat nyökäyttävät ihastuneina +päätään._ + +KOVAS +_Kääntyy syrjin Halloon, Urmaaseen päin. Liikutuksesta värähtäen_: +Viisaus, Urmas, niinkuin edessämme nähdään, vie ... »oravanpoluille»! +Urmas! Sinä tämän suvun nostit ja kokosit, älä nyt päästä painumaan ja +hajoamaan. Tahdon muistuttaa mitä kerran käräjämäellä lausuit--olin +silloin lapsi, mutta sieluuni se jäi. Tahdon muistuttaa mitä +vanhimpainpirtin portailla lausuit siitä, koska sanoisimme »seis». Se +aika on nyt tullut. Sano »seis», ja kansa seisoo ympärilläsi! _Jotkut +osottavat hyväksymistään._ + +KURKIA +Ja jos omia voimiamme epäilemme, voimme aina selkämme tueksi tehdä +aseliiton läntisten naapuriemme Liittuan ja Kasarrian kanssa. + +URMAS +_Nousee liikutettuna_: Ette näy vieläkään minua käsittävän, ja +vaaran suuruuden te liiottelette. Minä sanon »seis», vaikka toisella +äänellä kuin te haluaisitte. Kaiken vieraan tuen minä hylkään, sillä +lännen ystävyys on meille vaarallisempi kuin idän kavaluus! Kaiken +kunnian kiillon ja aseiden kalistuksen minä jätän veeneille, sillä he +voivat mennä samaa tietä kuin ovat tulleetkin, mutta meille tämä maa on +ainoa paikka maailmassa. Kaiken varomattoman uhmailun minä hylkään, +sillä me emme enää tahdo työntyä verisinä ja revittyinä uusia soita ja +korpia kohti. Lyhyesti: alistumme välttämättömyyteen, kunnes +onnellisempi päivä koittaa! + +USEAT +_Innostuneesti_: Hyvin puhuttu, hyvin! + +KOVAS +_Liikutettuna_: Onko tämä sinun järkähtämätön mielesi, Urmas? + +URMAS +On. _Pitkähkö äänettömyys._ + +KOVAS +_Nousee, raskaasti_: Sillä tiellä emme voi sinua seurata! _Eräitä +muitakin nousee._ + +URMAS +_Hämmästyneenä_: Ette voi...? + +KOVAS +Emme, sillä sitä tietä astuen ei Mervialle koskaan päivä koita. + +HORHOJA +_Värisevällä äänellä_: Täytyykö meidän nyt erota, Urmas? Me olemme +liian kauvan rinnan vetäneet... _Äänettömyys._ + +KOVAS +_Käy Urmaan luo, lämpimästi_: Ei, näin ei saa tapahtua, tämä ei saa +olla viimeinen sana! Mutta olemme liian kiihtyneitä, jatkakaamme +huomenna. Te tuumitte täällä, me muualla, ja me ehkä puhumme +joidenkuiden malttavien veenienkin kanssa. + +URMAS +_Kuohahtaen_: Veenien!? + +KOVAS +_Tuskaisen kuohuvasti_: Jumalain armo meitä suojelkoon, Urmas--täytyyhän +meidän koettaa yksimielisyyttä rakentaa! Hyvästi huomiseen! + +URMAS +_Mietteissään, katsettaan kohottamatta_: Hyvästi! _Kovas, Horhoja, +Kurkia ja kolme muuta menee. Jälelle jääneet ovat nousseet ja seisovat +äänettöminä. + +Urmas, joka on seisonut syvän mielenliikutuksen valtaamana, katsahtaa +etsien jälellejääneihin_: Menikö Horhojakin...? + +HALLO +_Ilkkuvasti_: He menivät, eivätkä koskaan palaa, sillä heitä on jo +kauvan odottanut veenien avattu syli! + +URMAS +_Käy muutamia kertoja kiivaasti sillanteen poikki, pysähtyy_: Ei, +se ei ole mahdollista! He palaavat ja me tahdomme olla yksimielisiä! +_Miehille_: Totta, jätämme nyt kaikki huomiseen, tuumimme kukin +tyynesti kotonamme. + +SÄTENE +_Tulee_: Muutamia puheille pyrkijöitä! + +URMAS +Anna tulla! + +_Neljä nuorukaista kantaa suurehkoa, upeaan kirjovaippaan käärittyä +esinettä._ + +TUOJAIN JOHTAJA +Lahja Urmaalle, mervien johtajalle! Minne saamme laskea? + +URMAS +_Iloisesti hämmästyneenä_: Lahja! _Osottaa korokesiltaa_: Tänne +nostakaa. _Hilpeätä hiljaista puhelua. Miehet nostavat._ + +TUOJAIN JOHTAJA +Joukko Mervian miehiä tahtoo näin ilmaista mitä he elämäntyöstäsi +ajattelevat! + +URMAS +Sano heille kiitokseni! _Tuojat menevät_. + +HALLO +Nyt, Urmas, näet mitä ne ajattelevat, joiden puolesta olet ikäsi +taistellut!--Saammehan avata? + +URMAS +Avatkaa, avatkaa! + +_Irrottavat hopealla kirjaillun vyön peitteen ympäriltä._ + +HALLO +No nyt, ystävät! _Vetää peitteen pois. + +Kaikki jäävät kivettyneinä tuijottamaan: edessä on leveä, puunrungosta +veistetty ruumisarkku, jommoisia varakkaiden hautaamisessa +käytetään--arkun kannella irvistävä pääkallo. Seisovat pitkän aikaa +sanattomina._ + +URMAS +_Syöksyy patsaan luo ja kumauttaa kurikalla kiivaasti siellä riippuvaan +metallikilpeen. Sisääntulevalle Sätenelle_: Huuda kantajat takaisin! + +SÄTENE +En tavota enää, lähtivät juosten. + +URMAS +_Kasvot mustanpuhuvina, kamalan raivon kuohuttamana_: Hyvä, te +veenien kyykäärmeet! Teidän myrkkynne on virrannut kuin hornan +tyhjentymätön lähde. Te tiedätte tarkalleen mistä hinnasta minä Mervian +muronneille möin, vaikka teidän omat vanhimpanne istuivat saman pöydän +ääressä. Minä veljeni myrkytin, vaikkei minulla ole veljeä +ollutkaan--minä Mertsin surmautin--isäni minut kuolinvuoteellaan +kirosi--äitini sortui surusta hautaan--ei ole sitä konnantekoa, jossa en +olisi päämiehenä ollut. Sekään ei riittänyt. Mutta te valmistitte liian +aikaiset hautajaiset--minä vielä elän, vielä elää merviläisyys! + +JOTKUT +_Tarttuvat suuttuneina arkkuun_: Heitämme ulos! + +URMAS +_Kammottavasti naurahtaen_: Ei, ei lahjaa niin--nostakaa se tuonne +kunniapaikalle! _Polkee jalkaa_: Se joka hetki siellä muistuttakoon +minkä jo olimme unohtaa, että niin kauvan kun sen lähettäjillä on pasman +vertaa sanansijaa tässä maassa, he veistävät tämän kansan tulevaisuuden +ruumisarkkua. Minä kerran vannoin: mervit ovat nostettavat isänniksi +omassa pirtissään! _Kohottaa kätensä_: Minä tänä hetkenä vannon: +veeneillä ei pidä tässä maassa oleman orjankaan osaa!--_Osottaa arkkua_: +Niin, se on ruumisarkku, mutta siitä tuli--teidän ruumisarkkunne! + +_Astuu kiivaasti sillanteen reunalle, viittaa kädellään_: Ja menkää, +menkää te Kovakset ja Kurkiat, te äitinnepettäjät äpärämielet! Rientäkää +kilvan sen vanhan tuliporton pehmeälle vuoteelle, joka on ennenkin +mervan miesten miehuuden vienyt. Me vannomme teitä vastaan saman +taistelun kuin heitä, me tästä päivästä nimitämme teitä sillä nimellä, +mikä teille kuuluu--te salaveenit! + +ROUKA +Mutta, vanha ystävä, eiväthän he veenejä ole, vaikka ovatkin tuossa +asiassa eri mieltä. + +TOISET +Ovat, ovat! Johtajansa hylkäsivät! + +URMAS +Porton kiharat ovat porttoa! Joka ei ole meidän kanssamme, hän on +meitä vastaan--muuta jakoa ei tässä maassa ole ollut eikä ole! + +USEAT +Ei, ei! + +HALLO +_Riemuiten_: Nyt, Urmas, olet entisesi! Olemme taas merviläisyyden +selvällä polulla. + +URMAS +Ja nyt, ystävät! _Osottaa arkkua_: Saattakaa tämä teko kansan tietoon, +saattakaa heidän tietoonsa mistä lopullisesti on kysymys. Huomenna +päätämme tarkemmin mitä tietä astumme--me astumme nyt omaa tietämme! + + + + +5. TAAKANKANTAJAT. + + +_Vuorhaaran vierasmaja Vuori-Merviassa, kauppavaltareittien +risteyksessä. Hirsipirtti, oikealla ulko-ovi, oikeassa ylänurkassa +kiuvas. Kiukaan ja vasemman seinän välillä perällä korokesillanne, +siellä suuri kaappi, hylly, kaksi altaantapaista juomansäilytysastiata +ja pieni pöytä. Pirtinpatsas lakeisaukkoineen korokesillan reunassa +keskellä. Keskellä pirttiä maalattialla pitkä pöytä, molemmin puolin +rahit. Seinävierellä pitkät rahit; ylempänä, lähellä kattoa +makuulavalaudat. Vasemmalla ovi kylkeissuojaan. + +Kiukaassa, jonka luona hyörii majan emäntä, palaa tuli--lakeisaukon +lähistöllä leijailee vieno savu. On ilta, huonetta valaisevat muutamat +soihdut._ + +VIERASMAJAN ISÄNTÄ +_Korjaa haarikoita pöydältä_: Nyt saa pitää silmänsä auki! + +EMÄNTÄ +No meikäläisellä ne pitää olla aina auki, nukkuessakin. + +ISÄNTÄ +Tarkotin oikeastaan: nyt saa pitää suunsa kiinni! + +EMÄNTÄ +_Kääntyy, kivakasti_: Hä? + +ISÄNTÄ +Jaa-a--tarkotanpa että sinä puhut liian paljo, muoriseni, ja +liian ykssukaan. + +EMÄNTÄ +Siitä äskeisestäkö sinä nyt ääntä pidät? + +ISÄNTÄ +Siitä. + +EMÄNTÄ +Hy! Kun on reima luonnonlaatu niin on--vaikka tuon itsekin sanon! + +ISÄNTÄ +_Tyynnytellen_: No no! Ei hyvässä laittoa, mutta Vuorhaaran vierasmajan +väellä ei tätä nykyä saa olla mitään luonnonlaatua--taikka oikeammin: +täytyy olla vähän joka laatua... + +EMÄNTÄ +Häpiä! Mervian puolesta minä olen--ja kun on jotain, niin on jotain! + +ISÄNTÄ +_Lähtee kiivaasti astumaan_: On jotain! Hitto ollen; jos minä +ymmärrän mitä nuo kaikki keltaiset, siniset ja senkin seitsemän +karvalliset ovat näinä vuosina olleet ja mitä ne nyt ovat. Nyt ne +alkavat miekoista. _Pysähtyy_: Yksi hosuu: täytyy antaa; toinen: jos +annat, olet konna! Ota sitten selvä, ole nyt jotain! Siihen likoon minä +en pane mekkoani, en! _Käy lähemmäksi, hiljemmin_: Kuules! Minä olen +kaiken varmuudeksi tänään ostanut toisenkin. Jos vaativat, niin annan +sen huonomman, toisen piilotan. Mutta jos se toinen puoli voittaa, niin +voin aina näyttää että minulla on miekka-- + +_Ulkoa kuuluu ääniä ja oven haparoimista. Rientää ovea kohti_: Hoi hoi! +Täälläpäin se on ovi--käydään sisään vaan. + +_Kolme matkustajaa: Imari, veeni-runoniekka Flöide ja eräs kolmas +tulee--viittoihin puettuina, märkinä, miekka vyöllä._ + +IMARI +Terve tupaan! + +ISÄNTÄ +Jumalain terve, hyvät vieraat! Taitaa olla pimeä.? + +IMARI +Ja sataa. + +ISÄNTÄ +Vai satamaan rupesi. Antaapas nyt tänne päällysvaatteet... Ja +tuolla on tuli--panes, muori, istuimia! + +IMARI +Antaa olla, emäntä, ei meidän ole vilu.--Mutta kuules, isäntä! +Asuuhan täällä muuan Puonnin Keltti niminen? + +ISÄNTÄ +Asuu oikein, hyvä vieras! + +IMARI +Tämä kolmas kävisi tapaamassa, kun saisi opasta. + +ISÄNTÄ +Saapi, saa. _Huutaa ovesta ulos_: Hoi, pojat, hoi! Tuleppas Uvas tänne +ja joutuun! _Vieraille_: Ei sinne pitkältä ole, ei. _Sisään tulevalle +Uvaalle_: Vie tämä vieras Puonnin Keltin luo, kylläs tiedät? + +UVAS +Tiedän. _Menevät_. + +ISÄNTÄ +Vieraat käyvät istumaan. Ja milläs minä saan palvella? Ollaanhan +sitä yötä? + +IMARI +Ei ole aikaa! Mutta haarikka olutta ei olisi hullummaksi, ja hiukan +palasta. + +FLÖIDE +Minulle simaa--hiisi teidän oluvianne juokoon! + +IMARI +_Nauraen_: Tämä, näes, on runoniekka--ne juovat ainoastaan linnunpiimää! + +ISÄNTÄ +Ahaa--heti, heti! _Rientää sillanteelle ja ottaa kaksi haarikkaa_: Muori +hoi, pötyä pöytään! _Vieraille_: Nyt on paljo matkantekijöitä... + +IMARI + Ai! _Käy sillanteen luo, alennetulla äänellä_: Onkos tästä mennyt +äskettäin ... kuinka sanoisin ... muutamia pitkän matkan tekijöitä? +Sen näköisiä? + +ISÄNTÄ +_Vilkuttaa silmää_: Rajalle päin?--On, pari hetkeä sitten. +_Tuo haarikat_. + +IMARI +Hyvä, hyvä! _Vieraat vaihtavat merkitsevän silmäyksen, juovat._ + +IMARI +_Laskien haarikan pöydälle_: Nyt on kovat ajat Merviassa! + +ISÄNTÄ +Kovat on, kovat.--Kuuluukos maailmaan mitä? + +IMARI +Ei päivää, ettei uutta. Jokos olette kuulleet että vanhimpainpirtti +poltettiin? + +ISÄNTÄ +Jo kuultiin--jotain huuhua. Vaan minkäs tautta? + +IMARI +Minkä tautta? Hm. _Katsoo pitkään_: Mutta mikäs sinä olet miehiäsi? + +ISÄNTÄ +Jaa minäkö, jaa? Hm ... jaa... Olen, niinkuin näet, vierasmajan +pitäjä... + +IMARI +_Tiukasti_: Vaan oletko myöskin mies, se on: seisotko Mervian puolesta? + +ISÄNTÄ +_Käsiään hykertäen_: No nyt sattui ... että satuttiin samaa mieltä! +Mervian puolesta seison, lujasti, molemmin jaloin, ja vaikka juoksenkin +--siitä oli juuri tässä eukon kanssa puhe... + +IMARI +Hyvä on!--Vanhimpainpirtti poltettiin, selvällä mervankielellä haastaen, +koska se oli kettujen pesä! + +ISÄNTÄ +Kettujakos siellä olikin...? + +IMARI +_Rajusti_: Mitä muuta sellaiset ovat! Antavat riistametsät, kalavedet, +maat mannut ja lopuksi sen viimeisenkin miehuuden merkin, mikä kansalla +vielä on--miekat. Toiset eivät suostuneet, mutta Urmas miehineen! +Kerskuivat etteivät mitään pelkää--silloin se pistettiin pesä tuleen! + +ISÄNTÄ +Armias! Paloivatkos ne nekin? + +FLÖIDE +_Purevan ivallisesti_: Koskas sinä, hyvä mies, olet kuullut ketun +omia häntäkarvojaan polttaneen! + +IMARI +Kun olisivatkin, jumal-avita, palaneet! Muronni, oikein meitä +pilkatakseen, vaatii miekat--veronalainen ei muka tarvitse miekkoja, he +muka suojelevat. Ja nämä harmaapartaiset jänissielut pääpättävät-- +_marisevan matkivasti_: se on väärin, se on väärin, mutta kun väkisin, +niin ... ottakaa. Surma! + +EMÄNTÄ +_Tuoden ruokia pöytään_: No sitä samaa minä olen aina sanonut, että kun +kerran on mies, niin käyköön housut jalassa!--Ottakaas, hyvät vieraat, +nyt olisi! + +FLÖIDE +Siin' on emäntää, taar-avita! Sellaisia eukkoja kun olisikin +vanhimpainpirtissä ollut, ei meidän nyt tarvitsisi tässä hävetä! + +ISÄNTÄ +_Hymähtäen_: No no!--Mutta minkäs luulette tästä lopuksi tulevan? + +IMARI +_Tulisesti_: Tulee tulenkiukkunen taistelu! Ja se on jo käymässä--me +olemme nyt niillä asioilla. Kansa on nostettava, emme anna ainoata +miekan kahvaa!---Milläs mielellä tämän puolen miehet ovat? + +ISÄNTÄ +_Salaperäisesti_: No niin luulen että vastaan--vaikka puhutaan hiljaa... + +IMARI +Ei, kovasti nyt pitää puhua! Ja niin pitää sinunkin, joka miehelle joka +täällä käy. Sillä ketut ovat myös liikkeellä. + +FLÖIDE +_Katkeran ivallisesti_: Oikein jumalien nimissä ja valkoisissa +tietäjänviitoissa--horna! + +ISÄNTÄ +Älä! Onkos tuo totta? + +IMARI +Totta. Urmas panee jumalat ja manalat liikkeelle, saadakseen miehet +käymään--hameissa! + +FLÖIDE +_Ylenkatseellisesti_: Koiralla on koiran polku! Lemmittynsä +surmaamisella alotti, kansansa murhaamisella lopettaa--hyi! + +IMARI +Älä viitsi, Flöide ... siitä kerrotaan niin monella tavalla! +_Isännälle_: Katsos Mertsi, Urinaan ensimäinen lemmitty, katosi +tietämättömiin, niinkuin luullaan: hukutti itsensä rakkaudesta. Nyt +kerrotaan Urmaan surmauttaneen hänet orjillaan ja sitten omin käsin-- + +ISÄNTÄ +Ai ai ai-- + +FLÖIDE +_Iskee nyrkkinsä pöytään_: Lopeta, taar-avita! Joka ei Mertsistä taida +sen soreammin kertoa, ei saa puhua samana päivänäkään! Siitä on monta +surunihanaa runoa laulettu. + +IMARI +Minähän, veliseni, en ole runoniekka ja minusta tuommoinen vanha +naisjuttu-- + +FLÖIDE +_Nousee kuohahtaen_: Tietysti, tietysti--vanhoja juttujahan ne kaikki +ovat, jotka meitä koskevat! Joko merveillä nyt on tarpeeksi +laivoja--vanha juttu! Joko te maanmyyrät nyt osaatte kauppareiteillä +kulkea--vanha juttu! Joko täällä nyt on järjestystä ja ihmistapoja-- +vanha juttu! Mutta on, taar-avita, sentään yksi uusikin juttu, joka +meidän täytyy teidän päähänne ajaa--miehuus ja kunniantunto! + +IMARI +_Isännälle_: Runoniekka, niinkuin näet! _Käy Flöiden luo ja lyö häntä +olalle_: Heitä hornaan nuo vanhat, niistä emme koskaan sovi! Ja voisinpa +muistuttaa, että se teidän ruumisarkkujuttunne oli jokseenkin tyhmä +juttu. Mutta menneistä ei sanaakaan. Nykyisestä olemme yksimielisiä ja +urhokkaita olette miehiä! + +ISÄNTÄ +No minustakin niin peijakkaan karskia poikia! + +IMARI +Karskia miehiä, ja veljiä ollaan! Ne sateessa ja myrskyssä täällä +ponnistelevat Mervian vapauden puolesta, kun nämä hirtehisen tosimervit +makaavat taljojensa alla ja myyvät maansa muronneille.--Terve, +runoniekka! _Juo_. + +FLÖIDE +Olkoon menneet--terve, Imari! _Juo_. + +ISÄNTÄ +_Uteliaasti_: Mutta mitäs sinä, hyvä vieras, siitä myymisestä puhuit? + +IMARI +Niin siitä? Kuinkas sanottiin: kukaan ei myy murenneille maata. Katso +nyt ympärillesi kutka myyvät--Urmaan miehet suurista rahoista! +Ymmärrätkös yskän...? Ja miksi ne nyt taas miekat antavat? Siksi että +saavat jokainoasta miekasta--muronneilta maksun! + +ISÄNTÄ +_Päätään viipottaen_: Oh hoh hoh! + +IMARI +Sellainen on tämän kurjuuden pohja. Muuan noita jo silloin uhrikivellä +oli tämän kaiken Urmaasta ennustanut. Tekee ensin paljon hyvää, niin oli +sanonut--mutta varokaa: sitten hänestä tulee tämän maan kirous! Ja +tuli-- + +KOLMAS MATKUSTAJA +_Palaa. Luoksensa rientävälle Imarille ja Flöidelle_: Kunnossa on! Oiva +mies--vaikka kyventä konnien nurkan alle, jos tarvitaan! + +IMARI +Hyvä!--No niin isäntä, nyt lähdemme! _Maksaa_: Olkaa avullinen Puonnin +Keltille ja muistakaa mistä on kysymys: Mervian tulevaisuuden taakka on +nyt meidän hartioillamme. Jos ne pettävät, silloin on kaikki hukassa. +Kansan kunnian ja vapauden edestä kaikki!--Näkemiin. _Lähtevät_. + +_Kaksi matkustajaa, muuan mervi ja eräs tietäjä, tulee. Sattuvat ovessa +lähtijäin kanssa vastakkain._ + +TOINEN TULIJA +Oh! + +IMARI +Oho! + +TULIJA +_Touhukkaasti_: Sinäkö se oletkin, veli hopia? No se sattui--terve, +terve! _Kättelevät_. Samoilla asioilla tietysti--katsos minäkin jo +jätin sen kirotun veenijoukon ja olen nyt tosi-sininen Urmaan mies! + +IMARI +_Tuiki hämmästyneenä_: Vai niin...? _Purevasti_: Minäkin jo jätin-- +maansamyyjät! _Menevät_. + +TOSISININEN +_Ällistyneenä_: Vai niin...? _Katsoo pitkään heidän jälkeensä. Sylkäsee_: +Hyi horna! Ryökäleen veeniheittiö!--Hyvät illat, hyvä isäntäväki! Koiran +ilma ulkona--ja koirat juoksevat ovissa vastaan. _Hieroo käsiään_: Hei, +emännällä on lämmintä, hyvä juttu!--Mutta kuules, isäntä! Tämän minun +toverini pitäisi saada muuttaa kuivaa. Minä kyllä kestän, minä +tuulenpurema tervaskanto, mutta-- + +ISÄNTÄ +_Ehättäen_: Ja meillä kun sattuu olemaan juuri niinkuin teitä varten +tämä toinen suoja. Niin että jos suvaitset, arvon tietäjä... _Vie +tietäjän tavaroineen kylkeissuojaan_. + +TOSISININEN +Katsos, emäntä, se riippuu mielialasta! Kaikki riippuu mielialasta. +Housut märkinä, mutta aina iloinen mieli! oli minun isävainajani sana. +Ja niin on nyt näissä suurissakin asioissa. Kas, isäntä jo palaa! Panes +nyt, taatto, pöytä koreaksi--nyt ollaan isänmaan asioilla! + +ISÄNTÄ +Vai niillä, minä juuri arvasin.--Hei eukko, joudutappas ruokaa tälle +isänmaan miehelle! + +TOSISININEN +Oikein, sinulla on isänmaallinen mieli! Nyt on kovat ajat, hiton kovat! +Katsos, muronni ahdistaa, ja veeni-lurjuksia ja tuommoisia noin +isännättömiä koiria juoksee joka nurkassa. Tuokin roisto! Isänmaan +mies oli ennen, nyt möi itsensä veeneille. + +ISÄNTÄ +Älä hulluja! Onkos se totta? _Tuo haarikan_: Terveydeksesi! + +TOSISININEN +Isänmaan ja merviläisyyden tosi onneksi! _Juo pitkään_. Myyvät, myyvät +koko maan Veenialle että roikaa, siksi ne täällä yhdessä juoksevat.-- +Kas, emäntä ... kiitos vaan! _Istuu syömään_. Ja myyvät toisellekin +taholle--saavat murenneiltakin rahaa! + +ISÄNTÄ +Nyt en usko enää korviani! + +TOSISININEN +Totta joka sana! Katsos, se on tyhmyyttä. Siellä on muka ystäviä, +antavat rahaa, hokevat: pankaa lujasti vastaan--että saisivat, juukelit, +lähettää tänne sotamiestä niinkuin salkoa. Mutta meidän Urmas sanoi: ei +pojat! Meitä ei pistetä veenien ruumisarkkuun, eikä meitä pistetä +muronnien. Odotetaan pojat--henki ja merviläisyys se on pääasia. Kun se +säilyy, niin aina sitä--Hei, heilautappas lisää! + +ISÄNTÄ +Totisesti, kun oikein aattelee, niin eihän henkeä paitsi tule ensinkään +toimeen! + +TOSISININEN +Ei ei.--No, tämän hölmökin ymmärtää, mutta ymmärrätkös sinä mies-- +älytikkaa? + +ISÄNTÄ +_Hölmistyneenä_: Älytikkaa...? En ole edes kuullut. + +TOSISININEN +Ohhoh miesparka, et sitten paljo ymmärrä! No, minä selitän. Katsos, kun +joku ahdistaa, niinkuin nyt muronni meitä, niin pannaan suu edessä +makeaksi, että joo-joo-joo. Mutta takana onkin semmoinen hienokärkinen +älyn tikka että: älä nokkase ennenkun tipahtaa! + +ISÄNTÄ +_Viekkaanvälkkyvin silmin_: Ahaa, nyt minä alan ymmärtää! + +TOSISININEN +_Heittää syöntinsä, nousee innostuneena_: Et veikkonen vielä mitään +ymmärrä! Katsos nyt, tulee muronni, sanoo: anna miekat! No, nämä +yks-oikeat pässinpäät heti: ei, kunnia, miehuus! Mutta meidän Urmas +sanoo: joo pojat, kunniata ne ovat sonnin suuret sarvet, mutta kun +niistä peijakkaista tarttuu kiinni! Vaan nupopää, pojat, se puikahtaa +vaikka aidanraosta. Antaa sarvien mennä, keihäät jääpi, ja jos me joskus +nostamme jymyn, niin jumal-avita me hutkimme muronneja keihäillä niin +vietävästi! + +ISÄNTÄ +_Käsiään hykertäen_: Mutta tottatotisesti, siinä Urmaassa on poikaa! + +TOSISININEN +Siin' on. Katsos, me ollaan sen kanssa hyvät tutut. Sanoo kerran: karhu +on suuri ja vahva, Veitas ... ei ole äimällä pistelemistä. Mutta +peijakkaan tyhmä--nenä näppien väliin, ymmärrätkös? Ymmärrän, sanon minä +--ja me vedetään nenästä niin vietävästi! + +ISÄNTÄ +_Innostuneena_: No niin-niin-niin-niin vietävästi! + +TOSISININEN +Ei sinulla, ystävä, ole älytikasta vielä kuin pikkusen hajua. +_Alennetulla äänellä_: Katsos, siihen tarvitaan salatietoja. Siell' on +kummat jutkut, sadat paulat. Nämä urhoolliset sarvipäät vapisevat kuin +haavanlehti, mutta meidän Urmas, joka kaikki tietää, se poika vaan +sipasee noinikään pehmeällä kädellä, ja taas on vaara ohitse.--Ai, +kuules! Kenenkäs me saamme tähän kylään semmoisen tosi-isänmaanmiehen, +joka rupeaa toimimaan ja lähettämään tietoja? + +ISÄNTÄ +Minkälaisia tietoja? + +TOSISININEN +Ihan kaikkia: kutka ovat vastaan, mitä tekevät, mitä aikovat tehdä +--se on älytikkaa! Katsos, ei sitä kaikki ymmärrä. _Alennetulla +äänellä_: Tuokin tietäjä tuolla, se poika vaan paukuttaa sitä suoraa +köyttä. No no, hyvä mies, mutta ilman älytikkaa on niinkuin olisi aina +märät housut jalassa ja täytyisi niitä kuivatella toisessa huoneessa, +kun älytikkamies sillaikaa toimittaa paljon asioita.--No, mihinkäs me +jääriinkään? Ai niin, Urmas sanoi että koeta nyt, Veitas, saada sinne +Vuori-Mervian kulmalle sopivat miehet. Niin että kyllä kai sinä, hyvä +ystävä, rupeat? + +ISÄNTÄ +_Hätääntyneenä_: Jaa minäkö...? Ei, ei--kun en minä oikein ymmärrä sitä +älytikkaakaan-- + +TOSISININEN +Älä lörpöttele, sinä olet jo oikein hyvällä alulla! + +ISÄNTÄ +Mutta sittenkin ... ei, ei minulle sovellu. _Hiljemmin_: Vaan minä +hankin jonkun toisen, sillä asiaa minä kyllä kannatan ... näin +hissuksiin. + +TOSISININEN +No, hyvä sekin. Katsos, meill' on sadat raudat tulessa, sillä Mervian +tulevaisuuden raskas taakka painaa nyt meidän hartioitamme. _Hätäisenä_: +Mutta tulen turkanen, ne koirathan ennättävät ennen meitä! Minnekkäspäin +ne menivätkään? + +ISÄNTÄ +En minä vaan-- + +TOSISININEN +Älä viisastele, mies! Eivätkös ne menneet Änetsään päin? + +ISÄNTÄ +_Salaperäisesti myhäillen_: No taisivat.--Mutta ettekös te yöksi-- + +TOSISININEN +Vai makailemaan tämmöisenä aikana! _Huomaa tietäjän, joka on tullut +sisään_: No niinkuin suuhun ja käteen! Meidän täytyy heti lähteä, +muuten ne veenilurjukset... Odottelehan, kun laitan hevoset kuntoon. +_Menee kiireisesti ulos._ + +ISÄNTÄ +_Tietäjälle, joka kävelee mietteissään_: Nyt on vaikeat ajat. Mitäs sinä +tästä ajattelet, jumalien mies? + +TIETÄJÄ +_Pysähtyy_: Vaikeat ovat ajat, ystävä. Minäkin kauvan tutkistelin ja +jumalien neuvoa tiedustelin. Nyt olen varma. Vilja arvostellaan jyväinsä +laadusta. Toisella puolella murhapoltot ja omankäden oikeus, miekanusko, +röyhkeys ja kansan villitseminen johtomiehiä vastaan, jotka ovat +jumalilta. Toisella totinen nöyryys ja usko korkeampien voimien +sallimukseen. Helppo on valita. + +ISÄNTÄ +Jaa, jaa, kun se noin syvästi selitetään. + +TOSISININEN +_Tulee_: No nyt on kaikki kunnossa! _Tarttuu haarikkaan, hartaan +innostuneesti_: Olkoon toimillamme menestys, vahvistukoon isänmaa ja +tosimerviläisyys! _Juo_. Hei, päin tuulta isänmaan puolesta! Eletään +tervennä! + +ISÄNTÄ +Samoin. _Raapii korvallistaan_: Mutta tuotanoin: minun maksuni...? + +TOSISININEN +Katsos peijakasta! Siinä nyt näet kuinka isänmaana ajatus viepi kaikki +muut ajatukset.--Tässä... No terveppä terve! _Menevät_. + +EMÄNTÄ +Sen minä vaan sanon, etteivät tuommoiset miehet minua miellytä, olkoot +ne älytikkoja taikka mitä hälyhippoja! + +ISÄNTÄ +Hy, pitäisikö sinun sitten kaiken maailman miehiin mielistyä--hy, sanon +vieläkin! + +_Oven takaa kuuluu vienoa tiukujen helinää--joku haparoi ovea. Tulija +avaa, mutta ei pääse sisään, sillä hänellä on selässä jotain, joka ei +mahdu. Pääsee vihdoin kylittäin--sisään astuu käräjämäen _Tuntematon_. +Hän on kovin vanha ja laiha, tukka ja parta valkosissaan. Kymäräisillä +hartioillaan hän kantaa tuohiköysin kiinnitettyä, pölkystä veistettyä +raskasta taakkaa. Taakan tasaisella laella on turpeessa kasvava +kuusennäre, sen vieressä toisella puolella altaantapainen, toisella kasa +turkisnahkoja ja puusta kyhätty pieni talo. Taakan sivuilla riippuu +kaksi pitkää miekkaa, jotka liikkuessa hiljaa narisevat +rautahahloissaan. Hatun reunassa on kauttaaltaan pieniä tiukuja, jotka +liikkuessa vienosti soivat._ + +EMÄNTÄ +_Pelästyneenä_: Jumalat, mikäs se!? + +TAAKANKANTAJA +_Läähättäen, värjyvän kuiskaavasti_: Taakankantaja! Ihmisten auttaja! +Mikäs emäntää painaa? _Nauraa outoa, äänetöntä, ihmishengen yöpuolen +mailla harhailevaa naurua._ + +ISÄNTÄ +_Epäröivänä_: Mutta mitäs vieraalla oikein on...? + +TAAKANKANTAJA +Taakkaa! Ihmisillä on niin paljon taakkaa. Kun kuun sarvet ovat näin ja +Otavan häntä noin ... silloin on aina taakkaa. _Osottaa taakkaansa_: +Rajakorven metsä putosi alas, eikä ihmiset jaksa kantaa. Tuolla on se +suuri kalajärvi, joka juoksi ylös. Ja tuolla istuu Mervian veronahat. +Näetkös tuota Hiiden taloa? Hiisi ostaa nyt taloja ja muuttaa hornan +Merviaan. Ja nämä miekat täytyy viedä Hiiden linnaan. Hiisi pelkää +miekkoja ... nyt ne ovat kahleissa ... kuulkaas kuinka ne itkevät, +Mervian miekat... Ah, painaa, painaa, painaa... _Lyyhistyy läähättäen, +tuskanhiki otsalla_. + +ISÄNTÄ +Istu jumalien laupeuden nimessä, miesparka, ja levähdä! + +TAAKANKANTAJA +Ei ole aikaa... Täytyy auttaa ... kaikki muut kiroovat poloisia. Ah, +painaa... Katsos, tuolla toisella puolella on enemmän, mutta kyllä taas +kohta tulee toiselle lisää ... _nauraa outoa naurua.--Istuu sitten +pöydän ääreen. Lempeästi_: Mikäs teitä nyt painaa, ystävät? + +ISÄNTÄ +Laske, hyvä mies, taakkasi siksi aikaa alas, kun levähdät--minä autan. + +TAAKANKANTAJA +_Torjuen_: Ei, ei ... silloin se painaa ihmisiä. _Valittaen_: Minun +täytyy näin nukkuakin... + +EMÄNTÄ +_Tarjoo oluthaarikan_: Juo, vierasparka, juo! _Koettaa sillävälin +nostaa taakkaa molemmin käsin, mutta ei saa hievahtamaankaan_: Kaikki +hyvät haltiat armahtakaa! _Kääntyy poispäin._ + +TAAKANKANTAJA +_Keskeyttää äkkiä juontinsa, kuuntelee_: Äh ... äh ... äh! Kuuletteko, +kuuletteko kuinka ne ulvovat ja huutavat apua? Minä kuulen kaikki +ihmisten äänet koko Merviassa. _Pudottaa haarikan, ryntää ylös_: Apuun, +apuun! _Menee kiireisesti, miekat narisevat, tiuvut soivat.--Pitkä +äänettömyys._ + +ISÄNTÄ +Oh-hoh! _Korjaa haarikan lattialta_. + +EMÄNTÄ +_Silmiään pyyhkien_: Hoh-hoi-jaa! + +_Ulkoa kuulua laulaa_: + + Heliheli, heliheli, heliheli hei! + Vuorilla nuoria + kuusia suoria, + heliheli, heliheli hei! + +_Joukko nuoria miehiä ryntää iloisesti huudahdellen sisään._ + +ENSIMÄINEN +Hyvät illat, kuin Mervian sillat!--Hei altaantappi, annas herua! + +ISÄNTÄ +Olkaa siivolla, en ole nyt sillä päällä... + +MUUAN VANHEMPI +No no! Me vaan tultiin hiukan juttuamaan. + +ISÄNTÄ +No, kun siivolla istutte. _Menee laskemaan. Nuoret miehet istuvat pöydän +ympärille_. + +ENSIMÄINEN +_Osottaa toiselle puolelle pöytää_: Ja nuo raukat aikovat antaa +miekkansa! Jumal-avita, tästä puoleen ei vuorilla enää tarvita +housuntekijää! + +TOINEN +_Vastakkaisella puolella pöytää_: Ja nuo raukat aikovat kaivaa miekkansa +maahan--ne, jumal-avita, miehiä ovat! Mutta me pojat, me uskalletaan +lyödä miekka pöytään ja sanoa: siin' on rauta, mutta--mies on täällä! + +JOUKOSTA +Hyvä, hyvä! _Naurua ja pakinaa. Isäntä tuo haarikat_. + +KOLMAS +Hei, terveeks pojat! Oli mitä oli, mutta meistä se nyt riippuu Mervian +tulevaisuus! _Juovat innostuneesti. Laulavat:_ + + Heliheli, heliheli, heliheli hei! + Vuorilla nuoria + poikia suoria, + heliheli, heliheli hei! + +_Ulkoa kuuluu meluisia ääniä ja askeleita--ovi reväistään auki. Sisään +ryntää mies, jonka pään ympärillä on verinen side. Hänen jälessään kaksi +miestä kantaa verta valuvaa kolmatta, jälessä tulee vielä yksi mies. +Vievät haavotetun penkille_. + +ENSIMÄINEN TULIJA +Näin nyt kävi, isäntä! Tulkaas apuun, että saadaan sidotuksi. Vettä +emäntä, joutuun! Urmaan miehet hirtehiset! Väijyivät metsässä juuri kun +rajan yli ajettiin. Sillä ne koiransielut ovat vannoneet, että Merviä +on nyt Manan hurtille myytävä! + +EMÄNTÄ +Jumalat meitä armahtakoot! _Rientävät apuun_. + + + + +6. KUOHILAITTEN TANSSI. + + +_Urmaan pirtti.--Urmas ovenpuolella tervehtää Roukaa, Halloa ja erästä +kolmatta vanhinta Hämeriä._ + +ROUKA +Huonoa! Metsä-Merviasta on saatu tuskin kolmatta osaa. + +URMAS +_Kiivaasti_: Tuskin kolmatta saa...? _Nousevat sillanteelle_. + +HÄMERI +Minun kuulumiseni ovat vielä huonommat. Viiron kulmalta ei ole +saatu sitäkään. + +URMAS +_Polkee jalkaa_: Mutta sen täytyy onnistua! _Kuin anteeksi pyytäen_: +Istukaa, ystävät!--Minä en tätä ymmärrä...? + +ROUKA +Monet pienet seikat vaikuttavat. Jo vanhimpainpirtin polttaminen +heitä suuresti rohkaisi. Sitten parjaus-- + +URMAS +_Kuohuen_: Niin, se parjaus--sitä vastaan ovat jumalatkin voimattomat! + +HALLO +_Olkapäitään kohauttaen_: Parjaus ei paljon paina--toimekkaat miehet +tässä kolttoset tekevät! Imari-heittiö Änetsässä on villinnyt +kokonaisen kulmakunnan. + +HORMA +_Tulee kiireisesti_: Terve! Myöhästyin, vaan tuonpa sitten uutisiakin! + +KAIKKI +No...? _Nousevat uteliaina. Urmas käy vastaan._ + +HORMA +Malttakaa, malttakaa! _Tervehtii Urmasta. Riemukkaasti_: Veenit +lähtevät tästä maasta, ja ainiaaksi! + +TOISET +_Hämmästyneinä_: Mitä...? Älä! + +HALLO +_Nauraa myrkyllisesti_: Hyh hyh hyh hy-hy-hy... Vai sankarit +käpälämäkeen, hy-hy-hy-hy-hy-hy-hy. + +HÄMERI +_Viipottaa kättään_: Jumalat tuulta purjeisiin pullistakoot! + +URMAS +_Joka on seisonut mietteissään, Hormalle tiukasti_: Leikkiäkö lasket, +mies? + +HORMA +Kaukana siitä! Muuttavat aina Itariaan saakka. Ensimäistä alusta jo +varustetaan ja tietoa levitetään kansaan. + +URMAS +Vai Itariaan...? _Raivostuneena_: Kun menisivät,--mutta he eivät mene! +Sillä aluksissa ei kule ne maat, ne pirtit, kaikki se hyvyys, minkä he +täällä ovat koonneet. Mutta: tietoa levitetään kansaan! Niin juuri, te +maineensairaat suupaltit, se oli oiva temppu! Taas röyhkeys nousee, +taas muutamia kymmeniä-satoja miekkoja maahan kaivetaan--koska sankarit +pääsevät meren taa turviin. Horna! + +SÄTENE +Sanantuoja Vuori-Merviasta kiireisellä asialla! + +URMAS +Anna astua! _Käy sillanteen reunalle_. + +SANANTUOJA +_Tulee pölyisenä ja hengästyneenä_: Olen Veitaan sanantuoja. Meidät +yllätti onnettomuus-- + +URMAS +_Kärsimättömästi_: Sen näen päältäsi! Etkö osaa kertoa? + +SANANTUOJA +Meiltä kaikki ryöstettiin Siiranteen ahteessa. Päällemme hyökkäsi +aseellinen joukko-- + +URMAS +Manala! Miksette pitäneet puolianne? + +SANANTUOJA +Meitä oli liian vähän. Emme arvanneet-- + +URMAS +Tyhmät, pöllöt!--Missä isäntäsi, eikö hän uskaltanut itse tulla! + +SANANTUOJA +Isäntäni makaa haavottuneena. Yksi kuoli, kaikki muut ovat haavottuneet +pait minä.--Minkä tiedon saan viedä isännälleni? + +URMAS +_Hurjistuneena_: Sen tiedon että hän on... _Malttuu_: Mene lepäämään, +saat myöhemmin tietosi. _Sanantuoja lähtee._ + +Varro! Paljoko teillä oli? + +SANANTUOJA +Vähän kahdeksatta sataa. + +URMAS +_Huutaen_: Kahdeksatta sataa? Koko Vuori-Merviasta? Mitä te olette +tehneet, miehet? + +SANANTUOJA +Kaikki mitä ihmisestä irti saa! Siellä tietäjät villitsivät. + +URMAS +Tietäjät..?--Saat mennä. + +_Nousee korokesillalle, kiihtyneenä_: Tietysti, tietysti heidänkin pitää +Hiittä palvella, kun maa on vaarassa! + +HORMA +Sen pahempi he ovat koskemattomat. + +URMAS +He eivät saa olla koskemattomat! Riistämme niskottelevilta +uhrintoimituksen! + +HALLO +Ja siihen loppuu uhriannit, heidän hengenpitimensä--tepsii, tepsii! + +ROUKA +_Urmaalle_: Mutta, hyvä ystävä, eihän meillä ole oikeutta-- + +URMAS +_Rajusti_: Sen oikeuden otamme, Mervian nimessä! Vastustus on +murrettava--miekkoja, miekkoja, vaikka maan alta! + +SÄTENE +Kaksi orjaa pyrkii puheille! + +URMAS +Orjia...? _Katsoo kysyvästi toisiin_. No, anna tulla. _Käy sillanteelta +alas. + +Kaksi vanhahkoa orjaa tulee, kumartavat._ + +TOINEN ORJA +Minä olen Jolma, Horhojan isäntäorja ja niinkuin orjain johtomiehiä ... +tämä kumppani on Jönkä. Me tultiin puhumaan siitä, että asiat nyt ovat +hullusti-- + +URMAS +Orjainko asiat...? + +JOLMA +Niin. Muronni yllyttää ja lupaa vapauden-- + +URMAS +_Kivahtaen_: Hullujako olette? Ovatko he vapauttaneet omat orjansa? + +JOLMA +Jaa, jaa, mutta se vapauden asia-- + +JÖNKÄ +Siinä se juuri on solmu! + +JOLMA +Ja me kuultiin että sinä olisit sen puolesta, että orjat +vapaiksi.. + +URMAS +Minä olen sen asian puolella, mutta aika ei ole nyt sopiva. + +JOLMA +Meidän mielestämme se on nyt juuri kaikkein sopivin. Katsos, se +vapauden ja vastaaniskemisen henki, joka nyt on maassa, on meissäkin-- + +URMAS +_Kiivaasti_: Vastaaniskemisen...? + +JOLMA +_Välttelevästi_: Tarkotin että meidän keskuudessamme asiat ovat nyt +niinpäin ... kuinka sanoisin ... että me emme tiedä mitä tuleva on... + +URMAS +_Nousee sillanteelle toisten luo. Neuvottelevat hiljaa keskenään, +josta kuuluu ainoastaan katkonaiset: ei koskaan--täytyy, täytyy!_ + +_Palaa orjain luo_: Me otamme asian harkittavaksi. Ehdotamme että +kaksikymmentäviisi täyttäneet pääsevät heti vapaiksi ja muut sitä mukaa +kuin tämän ijän täyttävät. Siis kahdenkymmenenviiden vuoden päästä ovat +kaikki vapaat. + +JOLMA +_Korvallistaan raapien_: Se on joteskin pitkä aika. Me kuolemme +ennen sitä me... + +URMAS +_Kiusaantuneena_: Mutta itsehän te pääsette heti! Hyvä jos saamme +tähänkään suostumaan. Menkää, menkää, ja selittäkää tämä kaikille! + +JOLMA +_Kumartaa, hätäisesti_: Kyliähän me... _Jöngälle_: Niin, kyllä kai +me ... _hiljemmin_: ei me muronnien kautta kuitenkaan...--Niin, kyllähän +me koetetaan. Mutta ilmottakaa nyt pian, sillä me ... emme tiedä mitä +tuleva on... _Menevät_. + +URMAS +Kaikki yhtaikaa, sakeana ja sekaisena kuin kevättulva! Vaikka minulla +ei ole mitään vastaan, se vain vahvistaa sukumme voimaa. + +HALLO +_Olkapäätään kohauttaen_: Haaveilet, kuin runonruikuttaja kanteleen +ääressä! Joukot ovat joukkoja ja pysyvät joukkoina. _Osottaa maahan_: +Tuolla on niiden paikka, kansan varallisuuden maaperänä, josta se itse +kohoaa korkeana ja kauvas näkyvänä! + +URMAS +Heitä--emme sovi siinä yksiin.--Mutta miekkoja, miekkoja! + +ROUKA +Paljoko meidän pitäisi vähintään saada? + +URMAS +Ainakin puolet. + +HALLO +_Lyhyesti_: On etsittävä kätköpaikat, on annettava palkkio niille, +jotka ovat avullisia! + +URMAS +Oh jumalat tätä kurjuutta! _Lauhtuen_: Niin niin--onhan parempi +että me etsimme, kuin että muronnit tulevat etsimään. + +HALLO +Mitä aijot ryöstettyjen miekkojen suhteen? + +URMAS +On koetettava saada takaisin. + +HALLO +Anna takoa yhtä monta sijaan--se on kohtuus! + +HÄMERI +_Ihastuneeena_: Oiva keksintö! + +URMAS +No niin, no niin--kunhan pääsemme rauhaan. + +HALLO +_Olkansa yli_: Antaisin saman tien takoa minkä kerkiävät! + +URMAS +_Kiivaasti_: Ei, siihen en suostu!--Mutta meidän täytyy vielä +tänään kokoontua. Kutsukaa vanhimmat koolle, käyn itse tietäjäin +vanhimman luona.--Näkemiin! _Toiset menevät._ + +_Urmas yksikseen_: Jumalat varjelkoot pientä joutumasta suuren +jalkoihin! Se on kuin painajainen--ei saa edes huudetuksi. + +_Nousee sillanteelle_: Kuinka pahuus on voimakas, kun se on kokonainen! +_Katkerasti_: Te luopiot, te luopiot! Miksi te säritte minun aatteeni, +miksi te tämän suvun uudelleen pirstasitte! + +SÄTENE +Joukko niitty-mervejä pyytää puheille! + +URMAS +Taas...? Ei hengähdyksen lomaa!--Niin niin, anna tulla! _Käy vastaan. + +Joukko vanhoja miehiä tulee._ + +URMAS +_Lämpimästi_: Tulkaa terveinä, kansan miehet! + +VANHA NIITTY-MERVI +Niin että sinä se sitten olet se Urmas. Emme ole koskaan nähneet, mutta +kuultu on. Tulimme nyt näkemään ja puhumaan, kun emme ole enää elämästä +selvillä. + +URMAS +_Kättelee_: Raskasta, raskasta on elämä. Istukaa! _Viittaa istumaan +rahvaanpenkille, tuo itselleen istuimen kiukaan luota._ + +NIITTY-MERVI +Puhumme sinulle niinkuin isälle. Luonnon järjestys on vierähtänyt, +rajutuulet puhaltaa ja rankkasateet lankee, kuun ympärillä säärii kuuma +sappi! Eilisvuotena poltti kuivuus, tänä vuonna vesi viepi. Jo keväällä +tulvi Auree, nyt itse Ilmoka nousi ryntäilleen, kaikki niityt peitti-- + +URMAS +Onko kansa joutunut hätään...? + +NIITTY-MERVI +Ei se hätä olisi pahin, toinen on pahempi. Sopu on hävinnyt, kiistan ja +vainon henki sijalla. Tämä miekkajuttu oli pahin. + +URMAS +_Kiihkeästi_: Onko, onko annettu miekat...? + +NIITTY-MERVI +On annettu ja on pidetty--kahakäteen on. Ja siinä se juuri on. Veli +antaa, toinen pitää, naapuri luovuttaa, toinen kaivaa, vaimo on eri +mieltä kuin mies. Osa poikiamme piileksii metsissä, pirttejä poltetaan +--ja on huonoja miehiä joukossamme, käyvät vieraan asioita. Jumalat +meitä armahtakoot! + +URMAS +_Kiivaasti_: Siinä nyt näette mihin veenien yllytys vie! + +NIITTY-MERVI +Ei ole veenejä nähty ei kuultu, vaan tämä eri mieli on meidän kesken. +Sanottiin taas olevan jotain tulossa, niin käytiin kysymään että mitenkä +ne asiat oikein ovat. + +URMAS +Tehän viivytte huomiseen?--_Nousee_: Niin, minä selitän illalla kaikki. +Sanon nyt vaan, että mitään uutta ei ole tulossa--kun saamme tämän +miekka-jutun loppuun, on rauha maassa. Mutta miekat on annettava! Ja +teidän täytyy luottaa, sillä omat miehenne ovat nyt ohjaksissa. + +NIITTY-MERVI _Nousevat_: Kyllähän me... Ja hyvä on, että on omat miehet. +Mutta kun me emme tiedä mitä nämä omat miehet-- + +URMAS +Niin niin, selitän kaikki illalla. Levätkää terveydeksenne! +_Miehet menevät. + +Urmas nousee sillanteelle_: Kaikki sekasorrossa! Voisin tehdä rikoksen, +voisin takoa noita kirottuja miekkoja yöt päivät, voisin niitä varastaa +ja ryöstää. Sen täytyy perille! Kärsimystä on, mutta pohja säilyy. +_Miltei riemukkaasti_: Kauppareitit ovat nyt hallussamme, +vanhimpainpirtissä ei ole enää yhtään veeniä--pohja säilyy, pohja +säilyy! _Käy patsaan luo ottaakseen vyönsä ja päähineensä._ + +ULKOA +_Kentältä kuuluu meluista puhelua ja hihkuvia huutoja, jotka yltyvät +hurjaksi lauluksi ja tanssin töminäksi_: + + Hah hah hah, hih hih hih, + hauskoja poikia ollaan! + Heh heh heh, hih hih hih, + Mervian poikia ollaan--hih! + +URMAS +_Ryntää ovelle ja huutaa Sätenen_: Ketä ne? Mikä elämä siellä? + +SÄTENE +En tunne, näyttävät nuorilta miehiltä. + +URMAS +Kuinka ne uskaltavat!? Käske paikalla tiehensä! + +HELJÄ +_Tulee suojansa ovelle, hätäisenä_: Mitä ääniä ne? Ketä siellä, Urmas? + +URMAS +En tiedä. Lähetin juuri Sätenen poiskäskemään. _Ulkoa kuuluu hälinää, +puheen sorinaa._ + +SÄTENE +_Palaa_: Eivät lähde. Ne ovat miekanviejiä, ovat kauhean päihdyksissä. + +ULKOA +_Hurjasti_: Hah hah hah, hih hih hih, + Mervian poikia ollaan! + Heh heh heh, hih hih hih, + Mervian puolesta ollaan--hih! + +URMAS +_Tuskaisena_: Mene, Heljä, omaan suojaasi! _Sulkee ikkunan juoksulaudan +--huone käy hämäräksi. Käy korokesillalle ja laskee lakeisaukon +sulkulaudan--huone käy miltei pimeäksi, vain lakeisaukon ja ikkunan +seuduilla kumottaa heikot valovirrat. Ulkoiset äänet himmenevät, +sorinan keskeltä kuuluu kuitenkin:_ + +MIEHEN ÄÄNI +Hei, tulkaas tytöt karkeloimaan! + +NAISEN ÄÄNI +Teidän kanssanne!? Hävetkää--kuohilaat, miekkanne myyjät! + +MIESTEN ÄÄNIÄ +Mitä se sanoi...?--Jumal-avita! + +NAISEN ÄÄNI +Kuohilaita, kuohilaita! Miehuutenne myyneitä raukkoja! + +MIEHEN ÄÄNI +Tuosta saat, hornan kämäleuka! _Kuuluu kimeä naisen kirkasu._ + +MIESTEN ÄÄNIÄ! +Se oli oikein!--Veenien koina!--Me ollaan Mervian miehiä, me ollaan +Urmaan poikia--hih! + +NAISTEN ÄÄNIÄ +Kuohilaita, kuohilaita, kuohilaita!--Hyppikää, hullut! + +MIEHEN ÄÄNIÄ +Mitäs me tuommoisista! + +TOINEN +Niin, iloitaan pojat! Hauskempi onkin näin--hah hah hah... + +_Hurjasti_: Hah hah hah, hih hih hih, + urheita poikia ollaan! + heh heh heh, hih hih hih, + miekkojen viennistä tullaan--hih! + +HELJÄ +_Joka on hämyssä katsellut kuinka Urmas kävelee etualalla ja +väänteleksen tuskissaan, menee kiireisesti ulos. Laulu ja tanssi taukoo. +Kuuluu hetkisen puheen sorinaa, sitten kaikki vaimenee hiljaiseksi. +Heljä palaa ja työntää ikkunan juoksulaudan syrjään: heikko valo virtaa +huoneeseen. Astuu sitten Urmasta kohti, joka istuu pää käsien varassa +sillanteen reunalla:_ + +Älä ole enää murheellinen, Urmas! He jo menivät... + +URMAS +_Kuin itsekseen:_ Ja sittenkin on parempi että he hyppivät, kuin että +täällä hyppisivät muronnien asestetut pedot. + +HELJÄ +_Läheten:_ Epäilemättä.. He sitäpaitsi olivat päihdyksissä.. + +URMAS +Me olemme kaikki päihdyksissä! Tämän kansan sisus on sairas. + +HELJÄ +_Liikutettuna:_ Niin, sairaita me olemme. Ystävämme +Lyylykin----_Keskeyttää pelästyneenä._ + +URMAS +_Kavahtaen:_ Mitä Lyylystä...? + +HELJÄ +_Välttäen:_ On .. sairastunut... Luultavasti sentään paranee.--Minun +täytyy nyt lähteä, Urmas... + +URMAS +_Lujasti:_ Miksi salaat minulta jotakin? Tahdon kuulla--tule, Heljä! + +HELJÄ +_Tulee vitkaan ja istuutuu hänen luokseen alimmalle korokeaskelmalle. +Hiljaa:_ Ystävämme Lyyly on ... surmannut itsensä mielenhäiriössä... + +URMAS +Lyyly...? Manalla? Omin käsin?--Jumalat, millaisia uhreja tämä aika +vaatii! + +HELJÄ +_Silittää hiljaa hänen kättään, katselee pitkään:_ Me olemme kaikki ajan +uhreja. Kuinka sinä olet vanhettunut, Urmas! Kuinka kansasi kohtalo on +sinut harmaaksi purrut. + +URMAS +_Kuin havahtuen_: Olenko minä jo niin vanha...? + +HELJÄ +_Silittää hänen kättään_: Me olemme jo vanhoja. + +URMAS +Mutta mihinkä meidän nuoruutemme on mennyt? Milloinka me olemme +itsellemme eläneet? + +HELJÄ +_Silittää hiljaa_: Silloin kun olemme eläneet muille... + +SÄTENE +_Tulee_: Rouka-vanhin! + +URMAS +Saata sisään! _Nousevat_. + +ROUKA +_Katselee oudostellen ympärilleen_: Onpa täällä hämärä...? + +URMAS +Hämärä, ystävä, ympäröi meitä joka taholla! + +ROUKA +Totta puhut--Muronniasta on taas saapunut sanantuojia! + +URMAS ja HELJÄ +Taas...? _Jäävät kuin kivettyneinä paikoilleen._ + +ROUKA +_Hiljaisen kiivastuneesti:_ Taas! Tahtovat lähettää eri veronhaltijan, +joka kerää verot. Nahat ja taljat muka alamittoja. Mutta se on ilmetty +vale! Tarkastin jok'ainoan omin käsin, ennenkun ne laitettiin. Kavaluus, +kavaluus takana! Tästä täytyy tulla loppu! + +URMAS +_Vääntelee neuvottomana käsiään:_ Ja kuitenkin.. + + + + +7. ALASTOMAT VETÄJÄT. + + +_Ilmoka-järven ranta--sillä kohti missä Namangan kannas erottaa sen +Lautu-järvestä. Paikka on aukea, molemmin puolin harvahkoa metsää. +Oikealla metsän laidassa järveen juokseva kuivunut puron-uoma, jonka +aukeanpuoleisella reunalla etualalla kasvaa muutamia puita ja pensaita. +Itse lahdelma aukeaa takana tyynenä ja rauhallisena, oikea ranta +loivasti yleten, vasemmalla kuusikkoa kasvavan vaaran korkea rinne. +Jonkun matkaa selälle päin keskellä lahdelmaa on pieni saari, jonka +oikeanpuoleista kuvetta kulkee kiireisesti kaksi soutuvenettä, +eellimäisessä paitsi soutajia myös pieni keulapurje. + +Aurinko juuri laskee, palaen keltaisena vaaran puitten takana ja valaen +niiden lomitse kultavirtaansa maiseman hiljaiseen tyveneen._ + +VIESTINVIEJÄ +_Juoksee järven rannalta, niemekkeen takaa vasemmalta vinosti aukean +poikki etualaa kohti oikealle_: Voi turman päivää! + +_Vastakkaiselta puolelta metsästä kuuluu risahduksia ja kiireistä +juoksua._ + +ÄÄNI +_Metsässä_: Hei hei, tännepäin! + +TOINEN ÄÄNI +_Taempana:_ Onko järvi siellä? + +ENSIM. ÄÄNI +Uoma näkyy--joutukaa! _Puiden välissä vilahtaa juoksevia asestettuja +miehiä._ + +VIESTINVIEJÄ +_Juoksee aukeanpuolelta uomaan:_ Hei! Sieltähän jo tullaan.. + +ENSIM. TULIJA +_Syöksyy metsästä uomaan:_ Hei! Mitä on tapahtunut? + +TOINEN TULIJA +Tytöt tajuttomina kylään juoksivat.. + +KOLMAS +Onko se totta...? + +VIESTINTUOJA +_Epätoivoisesti käsiään heilutellen:_ On. Tuho on tullut! + +ÄÄNIÄ METSÄSTÄ +Tänne, tänne! _Yhä useampia juoksee paikalle._ + +VIESTINTUOJA +Teidän metsällä ollessanne tulivat, vaativat tytöt veroriistoja +kannaksen poikki kantamaan. Sitten-- + +UUSI TULIJA +Mitä on, kuinka on? + +ENSIM. TULIJA +_Malttamattomana:_ Mitä sitten? + +VIESTINTUOJA +Sitten veronhaltijan venettä vetämään kannaksen yli Laudusta Ilmokaan-- + +JOKU +Häpeämätöntä! + +VIESTINTUOJA +Alasti pakottivat, sotamiehet riisuivat-- + +JOUKKO +_Raivostuneena:_ Alasti...? Hirtehinen! Julkikonna! + +VIESTINTUOJA +Vetohihnoista vetivät--konna itse taljoilla veneessä--pitkä vaateruoska +kädessä. Sillä viskoi alastomia--nyki--nauroi-- + +JOUKKO +_Hurjana:_ Rietta! Hirtehinen! Surma! + +JOKU +_Uoman pohjaa tarkastellen:_ Tästä ovat kulkeneet, anturan jälki näkyy! + +VIESTINTUOJA +Tuolla rannassa muut pääsivät--Ilvin raastoivat taljoille-- + +JOUKKO +_Yhtaikaa:_ Hornansusi! Maksa maalle! Vielä näkyy veneet! Jousenne, +jousenne, joutukaa! _Lähtevät juoksemaan järvelle päin._ + +JOKU +_Huutaen:_ Hei, tuolla on jotain! _Osottaa aukealle._ + +USEAT +Mitä!? _Kääntyvät._ + +VIESTINTUOJA +Tuhojen tuho! _Juoksevat kaikin aukealle._ + +_Siellä kolme miestä, joiden vaatteet valuvat vettä, kantaa järveltäpäin +kuollutta tyttöä. Tytön alastoman ruumiin yli on levitetty pieni +vaate--märät hiukset lepäävät epäjärjestyksessä rinnoilla. Kantajain +jälessä kulkee toinen tyttö, ainoastaan hame ja paita verhona. Hän +peittää käsillään kasvojaan ja itkeä tyrskyttää hiljalleen._ + +USEAT +_Kauhistuneina:_ Ilvi!? + +TOISET +Kuollut...?--Mitä tämä!? + +ENSIM. KANTAJA +Hukuttautui, tyttörukka. _Laskevat ruumiin maahan vasemmalle._ + +TOINEN KANTAJA +Järveen syöksyi. Juuri saavuimme paikalle, kun tämä toinen juoksi +hulluna rannalla. Ei ollut venettä--kahlaamalla etsimme--henki poissa. + +PUISMA +_Juoksee erään seuralaisen kera oikealta, huutaa kaukaa:_ Missä on Ilvi? +Onko kukaan Ilviä nähnyt? + +JOKU +Jumalat poika-parkaa armahtakoot! + +PUISMA +_Saapuu luo, naulautuu kauhistuneena paikkaansa:_ Siis totta!? _Heittää +jousensa maahan, syöksyy ruumiin ääreen:_ Ilvi, Ilvi! _Parkasee:_ Kylmä! +Minä tulen hulluksi! Ilvi, Ilvi! _Hypähtää ylös:_ Missä konna? Läpi +maksan ammun, miekkaan seivästän! _Tempaa jousensa:_ Ääh--siellä vielä +näkyvät! Kosto! _Lähtee juoksemaan rantaan päin._ + +USEAT +Kosto, kosto! _Juoksevat mukana._ + +PUISMA +_Työntää nuolen valmiiksi viritettyyn jouseensa, tähtää._ + +JOKU +Hullu! Ei yllä puoliväliinkään. + +PUISMA +_Laskee jousensa, hurjana:_ Niin, hullu, hullu, ja hulluksi minä tulen! +Vene vesille! _Lähtee juoksemaan rantaan._ + +TOINEN +Ei ole venettä rannassa! + +KOLMAS +Vene Laudusta! + +JOUKKO +_Kiihkeästi:_ Vene Laudusta! + +PUISMA +_Juoksee takaisin, heittää jousensa:_ Aseet pois! Joutuun! + +JOUKKO +Joutuun, joutuun! _Heittävät aseensa sikin sokin kentälle, juoksevat +uoman vartta oikealle. Kantajat ja eräitä vanhempia miehiä jääpi._ + +MUUAN JÄÄNYT +_Huutaa:_ Ottakaa Jousseron seitsenhankainen! _Toisille:_ Jo tuli +elämästä loppu! + +ENSIM. KANTAJA +Loppu. _Toisille kantajille:_ Lähtään, ilta joutuu! Nostavat Ilvin, +lähtevät oikealle. + +RIPSÄ +_Käy jälessä, itkee ääneen._ + +TOINEN JÄÄNYT +Tyynny, Ripsä--ei se itkusta parane, tyttöparka! _Jälelle jääneille +raivostuneena:_ Nyt hornan verisusi temmeltää keskellämme! Veroja +riistää kaksin verroin, uusilla uhkaa, tyttäremme raiskaa.. + +ENSIMÄINEN JÄÄNYT +Entäs Imari, uljas poika? Niin telotti kuin koiran. Entä Kovas, Kurkia +ja Herjöö? Siellä viruvat Muronnian tyrmissä parhaat miehet! + +MUUAN VANHUS +_On istahtanut kivelle, syvän värähtävästi:_ Kyllä olemme nyt alasti +riisuttuja joka mies. _Osottaa kädellään:_ Katsokaa noita vesiä ja +vaaroja!.. Mikäs olisi eläessä täällä.. Mutta kuinka elämme?.. Niinkuin +hornan tulisen lammen partaalla! + +ENSIMÄINEN +_Kiivaasti:_ Ainakaan tuo konnien konna ei enää puolen hetken päästä ole +elävien ilmoilla! + +KOLMAS +Mutta aatellaanpas, miehet, onko se sentään harkittu teko? + +NELJÄS +_Tuimasti:_ Mitä tarkotat!? + +KOLMAS +Tarkotan että hirmu on muronnien päämiehiä ja ruhtinaan lähettämä--että +voimmeko me Laudun miehet noin vaan käydä kaulukseen? + +USEAT +_Korvallistaan raapien:_ Jaa .. jaa .. Asialla on monta puolta.. + +TOINEN +Horna teidän puolianne! Henki hengestä! + +ENSIMÄINEN +Jospa sentään olisi ensin mentävä Urmaan ja vanhimpain puheille? + +KOLMAS +Niin on tehtävä--pojille on puhuttava järkeä.--Kas, taitavat jo tulla! + +_Nuoret miehet tulevat rajusti uomaa pitkin, vetäen miltei juoksujalassa +suurta venettä molemmin puolin hangoista._ + +ENSIMÄINEN MIES +_Viipottaa kättään:_ Hei, pojat! + +MUUAN VETÄJISTÄ +Ei nyt ole aikaa! _Kiidättävät veneen vinhasti rantaan. Vanhemmat +miehet rientävät jälessä._ + +ENSIM. VETÄJÄ +Neljätoista ja melamies! + +TOINEN VETÄJÄ +Kaikki jouset veneeseen! _Jotkut juoksevat aseita hakemaan._ + +ENSIM. MIES +On harkittu niin, että tämä tuuma onkin jätettävä toiseen kertaan. +Olisi ensin mentävä Urmaan ja vanhimpain puheille. + +VETÄJÄT +Mitä...?--Urmaanko pakeille, Jumal-avita!--Ei, me isketään! + +TOISET +Ei ei! + +TOISET +Vene vesille! _Työntävät._ + +TOISET +Ei! _Pitävät vastaan._ + +TOISET +Vene vesille, taikka tässä tulee-- + +TOISET +Ei! _Syöksähtävät uhaten vastakkain._ + +MUUAN VETÄJÄ +Malttakaa, malttakaa! Aatelkaas sentään, pojat, tämä on arka paikka. +_Kiistelijät asettuvat._ + +MUUAN VANHA MIES +Eikä äkkipikaista tekoa saa takaisin. Käydään ensin vanhimpain puheilla; +ellei sieltä apua, sitten nytistetään. + +USEAT +Olkoon niin. + +JOKU +Hornaan vanhimmat! + +PUISMA +_Joka on tällä välin hakenut jousensa, tulee juosten ja tarttuu +rajusti veneeseen._ + +JOTKUT +_Pidättävät._ + +PUISMA +_Julmistuneena:_ Kynnet irti! + +PIDÄTTÄJÄT +Ei, maltu hurja! + +PUISMA +Kynnet irti, taikka tulee lihaa! + +PIDÄTTÄJÄT +Ei! + +PUISMA +_Tempaa miekan huotrastaan:_ Niin tulkoon lihaa! _Huitoo +miekallaan hurjana. Jotkut tarttuvat häneen takaapäin ja vääntävät +miekan pois._ + +PUISMA +_Reutoo raivona toisten pidellessä:_ Kurjat, raukat, petturit! + +VANHA MIES +Poika on vietävä kotiin rauhottumaan. _Kiertävät tuppivyön Puisman +käsien ympäri. Kaksi miestä lähtee viemään. Osa jääneitä seisoo +alakuloisena, toiset synkkinä, kolmannet ovat kääntyneet voimattoman +harmistuneina selin._ + +PUISMA +_Raivona metsänlaidassa:_ Jumalat kirotkoot, Tuonen mustat +kaarneet nokkikoot! + +ÄLYTIKKA +_Joka on sillaikaa saapunut veneellä niemen taitse vasemmalta rantaan, +hilpeästi:_ Hei pojat, hei! Mikäs nyt on hätänä? _Hypähtää ketterästi +rannalle._ + +VANHA MIES +Kirous ja hulluus on hätänä! Verohurtta miesten poissaollessa tuli +kylään, tyttäremme valjasti alasti venettään vetämään, yhden tärväsi, +että raukka järveen juoksi--pojat tahtoivat kostaa. + +ÄLYTIKKA +Ei tuhmuuksia pojat, ei tuhmuuksia!--Hm, tytöt, hm... Katsokaas, se oli +omaa tyhmyyttänne kaikki tyyni. Annas lähettää nuoria hempukoita +ihraista roikaletta vetämään--katsokaas, äly, äly joka asiassa! _Huomaa +miesten vyöllä miekkoja_: Aah, noin paljon miekkoja! Tästähän tulee +oikein sievä saalis.. + +MUUAN KESKI-IKÄINEN MIES +Taitaa tulla! _Tarttuu häntä kaulukseen rajusti:_ Mikä olet miehiäsi? + +ÄLYTIKKA +Noh noh, ystävä!--Ettekös te Veitaasta ole kuulleet? Tosisininen +isänmaan mies, neuvoo tyhmälle kansalle älyä, kerää miekkoja enemmän +kuin kukaan koko Merviassa-- + +KESKI-IKÄINEN +_Tarttuu molemmin käsin_: Hyvä on, jo riittää keruusi! _Toisille_: Tämä +Ȁlytikka» on yksi niitä hirtehisiä, jotka tämän hornan ovat meille +valmistaneet. Minun sanani on: hirteen! + +JOUKKO +_Vapautuneen hurjana_: Hirteen! _Joku_: Veroista ja miekoista! +_Toinen_: Imarista ja Ilvistä! _Kolmas_: Kaikesta kurjuudesta! _Neljäs_: +Puunkylkeen kaikki lemmon tikat! _Käyvät raivostuneina käsiksi._ + +ÄLYTIKKA +No no, ei sentään leikkiä lasketa! + +ERÄS +Ei--ala astua! + +TOINEN +_Tuo rannalta pitkän hihnan:_ Tässä on naru, veronhaltijan vetohihnoja! + +JOUKKO +_Hurjan riemuisena:_ Hyvä, hyvä, hyvä! + +ÄLYTIKKA +_Silmät pyöreinä, rukoilee hätääntyneenä_: Oikeinko te tosissanne? +Tyhmyyttä, tyhmyyttä! Mervian hyväksi olen kaikki tehnyt, yöt päivät +kulkenut! Jos toisinpäin on älykkäämpää, tehdään toisin-- + +KESKI-IKÄINEN +_Karjasee kauheasti_: Ei mitään porutikkaa! _Vievät kiireisesti metsään +vasemmalle._ + +ÄLYTIKKA +_Itkien ja hätäisesti rukoillen_: Väärin, väärin... Viaton olen... En +kellekkään pahaa tehnyt... Puhutaan vielä--_huutaa_: niistä isommista +ja viisaammista! _Äänettömyys._ + +VANHA MIES +Nyt Urmaan puheille! Kutka tulevat mukaan? _Työntävät veneen vesille, +useita miehiä hyppää veneeseen._ + + + + +8. KANSAN SINETTI + + +_Urmaan pirtti._ + +URMAS +_Seisoo kalpeana ja tuskaisena pöydän luona:_ Kun pääsisi taas +tämänkin päivän! _Käy mietteissään eteenpäin:_ Jos ne, jotka tämän +meille tuottivat, omin silmin näkisivät mihinkä kärsimysten kuiluun he +kokonaisen kansan syöksivät, totisesti: he kauhistuisivat astua Tuonen +maille! + +_Muistaa jotain, käy Heljän ovelle ja huutaa häntä._ + +HELJÄ +_Tulee, katsahtaa hänen liikutettuihin kasvoihinsa:_ Sinulla on +taas vaikea päivä, Urmas. + +URMAS +Vaikein kaikista--sen inhotuksen tähden, mitä tunnen! Voisin +melkein uskoa jonkun äkki-ihmeen tapahtuvan, joka meidät tästä +kurjuudesta pelastaisi. + +HELJÄ +_Elävästi:_ Sinäkin...? Minulla se on jokapäiväisenä palavana rukouksena. +Joku suuri, leimahtava ilmestys, joka taas kohottaisi ja puhdistaisi! + +URMAS +_Keventyvästi:_ Niin, jumalain sallimukset ovat monet. Hänhän voisi +sairastua... Tai voisi sattua vielä ratkaisevampaa: nousta myrsky +järvellä--nyt tuulee, on tuullut kaiken yötä... + +HELJÄ +_Katsoo häneen hämmästyneenä. Masentuneesti:_ Niin ... niin... +_Lämpimämmin:_ Niin, voisihan niinkin sattua. + +URMAS +Tai ruhtinas äkkiä kuolla... Uusi ruhtinas, uudet toivot... +_Tuskaisena:_ Mutta tästä päivästä ei sekään pelastaisi! _Miltei +rukoilevasti:_ Tulethan kuitenkin häntä tervehyttämään...? + +HELJÄ +_Hiljaa, mutta päättävästi:_ En saata, Urmas! + +URMAS +Mutta ajattele: veronhaltija--ruhtinaan edusmies--maan tapa-- + +HELJÄ +_Värähtävin äänin:_ En voi--kansani häpäisijää--kodissamme--en! + +_Oven takaa kuuluu puheen ääntä, reutomista ja tiukujen helinää. Sisään +tunkeutuu Taakankantaja Sätenen koettaessa häntä pidättää._ + +URMAS +Mitä tämä? Kuka se? + +SÄTENE +Taakankantaja ... en voinut mitään... + +HELJÄ +Anna onnettoman tulla.--Minä olen kuullut hänestä, Urmas. _Sätene +poistuu. Urmas käy korokesillalta alas._ + +TAAKANKANTAJA +_Joka on muuten entisellään, paitsi taakassa entisen lisäksi molemmissa +päissä riippuvat kahleenkappaleet ja laella pieni vetohihnoilla +varustettu vene, läähättää hiljaa taakkansa alla, vilkasee hätäisesti +ympäri huonetta, salaperäisen kiihkeästi:_ + +Siis tämä se on se paikka... Kas äänet, äänet!... _Kääntyy Urmaaseen:_ +Ja sinä olet Urmas? + +URMAS +Minä... Onko asiata? + +TAAKANKANTAJA +_Häntä kuulematta, sillanteen reunalla seisovaa Heljää osottaen:_ +Ja tuo tuolla on Mertsi! + +URMAS +_Hätkähtää, vaihtaa silmäyksen Heljän kanssa:_ Ei--Mertsi on kuollut. + +TAAKANKANTAJA +_Varjostaa kädellä silmiään, ihmetellen:_ Kuinkas minä väärin näin...? +Vai on Mertsi kuollut ... _nauraa outoa naurua.--Astuu sitten Urmaan +luo, kiivaan läähättävästi:_ Taakka, Urmas, taakka? Sinulla sanotaan +olevan niin paljon ... en ole ennen ennättänyt. _Osottaa taakkaansa:_ +Katsos: _tunnethan sinä nämät_...? Ah, painaa, painaa... + +URMAS +_Omituisesti liikutettuna:_ Niin ... taakkaa meillä on, mies-rukka... + +TAAKANKANTAJA +_Kiivaasti, outo palo silmissä:_ Urmas! _Tarttuu hänen mekkonsa hihaan +ja vetää kiireesti muutamia askeleita etualalle päin. Kiinteästi +silmiin tuijottaen:_ Urmas! Kissat syövät ruohoa! + +URMAS +_Vähän levottomasti:_ Niin niin. + +TAAKANKANTAJA +_Yhä kiinteämmin:_ Kissat syövät ruohoa! + +URMAS +Niin niin ... kyllä olen huomannut. + +TAAKANKANTAJA +Kissat syövät ruohoa--_sähähtäen:_ tulee sade! _Jää takanojoon +vetäytyneenä tuijottamaan kammottavasti avoimin silmin.--Hätkähtää +äkkiä, kuuntelee:_ Kuulitteko, kuulitteko!? Kiire, kiire, kiire... +_Ryntää ulos, tiuvut rajusti soivat._ + +HELJÄ +_Kalpeana:_ Se oli tavatonta! Minä vähällä pelkäsin, vähällä säälistä +itkin. + +URMAS +_Raskaasti:_ Ja kuitenkin--kuka tietää vaikka hän olisi tätä nykyä +onnellisin ihminen koko Merviassa! + +SÄTENE +Muuan vanha vaimo pyrkii puheille! + +URMAS +Odottakoon hetkisen.. Ei, anna tulla heti.--Puhumme siitä sitten, Heljä. +_Heljä menee._ + +VAIMO +_Tulee. Hän on vanhanpuoleinen, niukan kumarainen rahvaannainen, päässä +täyshuntu, joka varjostaa jossain määrin kasvojakin. Katse maahan +luotuna, syvä mielenliikutus äänessä:_ + +Olen Laudusta--sen tytön äiti, joka-- + +URMAS +Sinä...? _Tyyntyy, käy luo ja ottaa häntä kädestä, jonka vaimo ojentaa +suuresti hämillään:_ Se tapaus on minuun koskenut.--Istu, äiti parka! + +VAIMO +_Hievahtamatta_: Kuulin että tyttöni turmioon saattaja aikoo käydä +luonasi. Että aijot ottaa hänet täällä vastaan niinkuin ystävän ja +vieraan-- + +URMAS +Tietäisit, vaimo, kuinka se itseänikin inhottaa! Ja kuitenkin--enhän voi +sulkea oveani ruhtinaan edusmieheltä. + +VAIMO +_Värähtäen_: Rukoilen tyttäreni ruumiin kautta.--Kuulin muidenkin käyneen +siitä puhumassa.--Elleivät miehemme olisi luottaneet, ei olisi mitään +vastaan otettavaa. + +URMAS +Ymmärrän--koettakaa tekin minua ymmärtää. Lupasin miehillenne että +sanon tästä asiasta ankarat sanat. Mutta voidakseni niin tehdä, +saattamatta maata vaaraan, minun täytyy ottaa hänet vastaan, koska hän +on ilmottanut tänne tulevansa. + +VAIMO +Rukoilen: älä päästä häpäisijää kotiemme kynnyksen yli. + +URMAS +Liikutettuna: Kun tämä on ainoastaan _minun_ kotini, eihän kellään +pitäisi olla valittamista. + +VAIMO +_Hiljaa kuohahtaen_: Sinun kotisi, vanhimmainen, on Mervian ensimäinen! +--_Miltei tukahtuneesti_: Sinä siis et tahdo...? + +URMAS +_Tuskastuneena_: Tahdo...? Minä en voi! + +VAIMO +_Työntää huntunsa niskaan, jolloin mustat suortuvat tulevat näkyviin, +astuu askeleen, suoristautuu täyteen mittaansa. Muuttuneella äänellä_: +Urmas! + +URMAS +_Peräytyy kauhistuneena taapäin, kohottaa torjuvasti kätensä_: Mitä...? +Nousevatko kuolleet haudoistaan...? + +MERTSI +_Hiljaisen läpitunkevasti_: Ei, vaan elävät, jotka ovat yksinäisyydessä +odottaneet hetkeänsä. + +URMAS +_Yhä kauhuissaan_: Mitä tahdot minusta, Mertsi...? + +MERTSI +Tahdon sinut siirtää puoli ihmis-ikää takaperin. Minä, elämästä +irtileikattu, jäin eloon, koska Mervian tulevaisuus oli minulle liian +rakas. Tahdon sinua muistuttaa siitä nuoresta miehestä, joka kerran +lupasi tämän Mervian liittää lujaksi ja kokonaiseksi, mutta joka nyt +seisoo sekasorron ja hajaannuksen keskellä, horjuen oman itsensäkin +edessä. + +URMAS +_Tyytyneempänä, mutta syvästi liikutettuna_: Silloin myöskin tiedät +miksi minun nuoruuteni unelma särkyi. + +MERTSI +Tiedän. Siksi, että hylkäsit nuoruutesi uskon ja eksyit laskelmien +poluille. Siksi että horjahdit vihaan, silloin kun olisi enin rakkautta +kaivattu. + +URMAS +_Sisäisestä kuohunnasta vavisten_: Mertsi! Jos tämä oli minun +hairahdukseni, mikä silloin on sinun heimosi osa tässä hajaannuksessa? + +MERTSI +Minun heimoni...? _Pienen äänettömyyden jälkeen_: Olin jo unohtanut +kuuluneeni johonkin heimoon... Niin, »minun» heimoni syyt ovat monet +ja raskaat. Mutta pitikö sinun, jolle jumalat olivat uskoneet suuren +ajatuksen, painua niiden tasalle, joilla oli vain sirpaleajatus? +Pitikö sinun, joka rakensit kansakunnan suurta tulevaisuuden pirttiä, +kompastua ... matalaan arkkuun? Ja oletko sinä, joka nousit kiroja +poistamaan, koskaan ymmärtänyt _minun_ heimoni kiroja? + +URMAS +_Hämmästyneenä_: Sinun heimosi kiroja...? + +MERTSI +Niin. Juuristaan irtireväistyn sirpaleen epätoivoisuuden kiroja! + +URMAS +_Kuin itsekseen_: Niitä kiroja minä totisesti en ole tullut +ajatelleeksi... _Äänettömyys_. + +MERTSI +Menneet menneinä. _Astuu askeleen lähemmäksi_: Urmas! Sirpaleet +huutavat ympärilläsi. Se rakennus, jonka rakkaudellesi kohotit, on +sortumaisillaan. Se kansa, jonka korpien hajanaisista joukoista liitit +ja nostit, on epätoivoon painumaisillaan. Anna sille tänään uskonsa +takaisin, anna sille merkki! + +URMAS +Merkki...? Ja se olisi...? + +MERTSI +_Kuohahtaen_: Miksi kysyt? Kyselitkö silloin, kun uhrikivellä +annoit merkin? + +URMAS +_Liikutuksesta vavisten_: Ajat ovat nyt toiset, Mertsi. + +MERTSI +Ajat ovat samat! Minä tulen suoraan uhrikiveltä, uhrikiven usko +sielussani! + +URMAS +_Katsoo häneen hämmästyneenä_: _Sinä_...? Uhrikiveltä...? + +MERTSI +_Nyökäyttää hiljaa_. + +URMAS +_Tuskaisena_: Mutta etkö ymmärrä että hänellä voi olla ruhtinaan asia? + +MERTSI +Hän käyköön vanhimpain pirttiin. Mutta Mervian kodeissa, _sinun_ +kodissasi ei sen tytärten raastajalla ja miesten telottajalla pidä +oleman jalan sijaa! + +URMAS +_Levottomasti_: Miksi tämä päähänpisto? Olen noista kaikista sanova. + +MERTSI +Sanat ovat ilmaa. Ainoastaan teot seisovat. Anna merkki! + +URMAS +_Käy käsiään väännellen edestakaisin_: Miksi kiusaatte minua? Miksi +vaaditte tekoa, josta ei ole maalle mitään hyötyä, vaan varmasti +turmiota? + +MERTSI +_Astuu aivan hänen eteensä. Hiljaa_: Minä tulen uhrikiveltä ... minäkin +kohotin silloin käteni. _Kansan häpeällä ja alennuksella on joku raja, +josta se joko painuu ainiaaksi taikka alkaa taas nousta_. Se raja on nyt +meillä. Anna merkki! + +URMAS +_Sitä_ merkkiä minä en voi antaa. + +MERTSI +_Mitään muuta ei ole_. _Äänettömyys.--Rukoillen_: Urmas! Sinä tiedät +mitä Laudussa oli vähällä tapahtua... Tämä on viimeinen säije, josta +pidämme yhteisesti kiinni--älä anna sen katketa! _Jää eteenpäin +kurottuneena, jännittyneenä odottamaan_. + +URMAS +_Lyhyen ankaran mielenliikutuksen jälkeen_: Minä rukoilen jumalilta sitä +armoa, ettei minun tarvitsisi häntä koskaan nähdä. Mutta jos hän tulee-- +minä en ole oikeutettu saattamaan maata vaaraan. + +MERTSI +_Lyyhistyy takaperin, kalpeana_: Onko se sinun viimeinen sanasi, +Urmas...? + +URMAS +Sen _täytyy_ olla--ymmärrä minua. + +MERTSI +_Suoristautuu ja katsoo häneen hetkisen ääneti. Jäykistyy sitten +kalmankarvaiseksi, silmät sulkeutuvat._ + +URMAS +_Hätääntyneenä_: Mitä...? Mikä sinun tuli, Mertsi? + +MERTSI +_Avaa silmänsä, tuskin kuuluvasti_: Ei .,. mikään. _Kohottaa +hunnun päähänsä, nyökäyttää vitkaan--poistuu sanaa sanomatta._ + +URMAS +_Joka on seisonut hetkisen paikkaansa jähmettyneenä, rientää muutamia +askeleita hänen jälkeensä_: Mertsi, Mertsi! Miksi sinä noin menit...? +_Pysähtyy, kääntyy takaisin_: Sinä tulet kuin haudan takaa, etkä minua +ymmärrä... Mutta sinun pitää vielä kuuleman ja ymmärtämän! + +_Rientää jäntevästi korokesillalle kylkeissuojan oven luo ja huutaa. +Sisääntulevalle Heljälle: _En vaadi sinua enää, Heljä. Jos hänellä on +siitä jotain sanomista, hän on saapa vastauksen! + +HELJÄ +_Katsoo ihmeissään hänen silmiinsä, sitten riemuisesti_: Niinkö...? +Ja sinä olet sanova hänelle rohkeasti totuuden? + +URMAS +Olen sanova niin, että hän sen kerrankin kuulee! + +HELJÄ +_Yhä riemuisemmin_: Ja minä riennän koko tanhualta kuin pahaa unta +pakoon! + +SÄTENE +_Tulee_: Rouka- ja Hallo-vanhimmat ovat tulleet! + +URMAS +Joko? Pyydä sisään!--Juuri niin, Heljä! On kyllin, kun minun täytyy +olla hänen kanssaan samojen ortten alla. + +_Heljä ojentaa hänelle molemmat kätensä, nyökäyttää kevein mielin, +menee. + +Rouka ja Hallo tulevat_. + +ROUKA +Terve! Tulimme varalta hyvissä ajoin. Kattelevat. + +URMAS +Kunpa pian tulisikin, että hänestä pääsisimme! _Nousevat sillanteelle._ + +Minä olen päättänyt tänä päivänä sanoa vakavat sanat. Tästä on kerran +tehtävä loppu! + +ROUKA +Tuiki välttämätöntä, ystävä. Jo on aika! + +HALLO +Tuosta naisjutustakin...? + +URMAS +_Lujasti_: Niin. + +HALLO +_Olkapäätään kohauttaen_: No, tapaus oli ikävä. Mutta enpä totisesti +tiedä kannattaako muutamien tyttösten tähden panna koko neuvottelua +alttiiksi--ja soveltuuko se ylipäätään meidän asemassamme olevien +miesten puheitten pasmoihin. Naisjuttu ... yksityisluontoinen asia-- + +URMAS +_Kiivaasti riehahtaen_: Vaikene! Ellet halua kuulla, ummista korvasi! + +HALLO +_Katsoo pitkään kylmäntutkivin silmäyksin_: Neuvon sinua joka +tapauksessa punnitsemaan mitä sanot. + +_Ulkoa kuuluu voimakas torventoitotus._ + +URMAS +Nytkö jo...? _Rientää seuralaisineen ovelle_. + +VERONHALTIJA +_Tulee. Hän on kookas, miltei hyllyvän lihava mies, turkisreunaisessa +viitassa, miekka veltosti vyöllä riippuen. Murtavalla soinnulla_: +Tervehdän ruhtinaan nimessä! Hupa tavata, nimi tuttu, mieli tuttu, +vaikkei mies nähty. Kaikki ruhtinaani tiedossa, muistossa--hyvä muisto! +_Kättelee Urmasta, joka on karahtanut ohauksiltaan punaiseksi. Sitten +Roukaa ja Halloa._ + +URMAS +_Väkinäisen kohteliaasti_: Pyydän istumaan. _Nousevat sillanteelle_. + +VERONHALTIJA +_Istuutuu mukavaan noja-asentoon pöydänpään noja-istuimeen_: Istukaa, +ystävät, myös! _Toiset istuutuvat, paitsi Urmas, joka jää omituisen +jännittyneenä lähelle seisomaan_. + +Minä olen paljo kulkenut. Minä olen hyvin mielistynyt teidän maahan. +Hyvä maa, rikas maa, paljo nahkaa, paljo kalaa, paljo viljaa, oikein +hyvä maa--ihana matka! + +URMAS +Toivon ettette pidä outona, että minun heti tämän yhteydessä täytyy +koskettaa asiaan, joka on meitä syvästi loukannut. Ehkä ette tunne +tapojamme, ehkä teidän maassanne kohdellaan naista toisin-- + +VERONHALTIJA +Ah se--ah tytöt, Mervian tytöt! Sangen sievät, oikein sievät! _Huomaa +Urmaan silmissä harmin välkähdyksen, kääntyy puoleen_: Eikö ymmärrä +Mervian mies vaimon, raton päälle...? Luulin minä. Tyttö-ihminen +ovenvartijana--hyvä maku, aattelin, oikein hyvä maku! Nyt näen: ei +ymmärrä. Liian vakava, liian vakava--elämä ikävä. No, me jätetään se +asia. + +URMAS +_Painokkaasti_: Mutta me puolestamme emme missään tapauksessa-- + +VERONHALTIJA +_Heilauttaa huolettomasti kättään, ilkkuvan painokkaasti_: Me jätetään +se, hyvä ystävä! Ei ymmärrä raton päälle, ei kannata haastella. + +URMAS +_Katsahtaa neuvotonna Roukaan. Lujasti_: Meillä on itse veronkannonkin +suhteen vakavan muistutuksen syytä. Veromme ruhtinaalle on tarkoin +määrätty. Nyt kuitenkin kuuluu joka taholta että kannetaan isot erät +liikoja, niinkuin ei-- + +VERONHALTIJA +_Naurahtaen_: Eikö ymmärrä sitäkään...? Määrävero ruhtinaalle, oma +vaivanpalkka päälle. Ei ymmärrä? No, saapi oppia ymmärtämään! _Nauraen_: +Kansa ymmärtää. Tuopi enempi, aina enempi--rikas kansa. Ei kelpaa tämä! +Muronnia köyhä maa, suuri vero. Tämä rikas maa, lämmin pirtti, hyvä +ruoka, vähä työ, vähä vero--ei kelpaa, ei kelpaa! Ei tarvis miekkaa +kantaa, ei maata puolustaa--tarvis maksaa, paljon maksaa. Puhun +ruhtinaalle, ruhtinas käskee. Puhun teille: itse tarjota--olis somempi +itsellenne-- + +SÄTENE +_Tulee_: Kirjeentuoja--arvoisalle veron haltijalle! + +URMAS +_Katsoo kysyvästi veronhaltijaan._ + +VERONHALTIJA +Saapi tulla. Jatkamme sitten. + +KIRJEENTUOJA +_Vaaleatukkainen, sorjavartinen nuorukainen tulee. Kumartaa syvään +oven luona._ + +VERONHALTIJA +_Viittaa kädellään luokseen. Urmaalle, joka seisoo syrjempänä_: Uljaat +nuorukaiset teillä--minä kaikesta kauniista pidän! + +NUORUKAINEN +_Ojentaa hänelle kumartaen kirjeen. Jää odottamaan_. + +VERONHALTIJA +_Murtaa sinetit ja avaa siteet, lukee. Kohoutuu äkkiä lepoasennostaan_: +Mitä...? Mitä tämä...? + +NUORUKAINEN +_Kohottaa oikean kätensä ylös_: + +Jumalain tuomio, jonka alle kansa ... painaa sinettinsä! + +_Iskee povestaan tempaamansa tikarin kahvaa myöten veronhaltijan +rintaan. Tämä vetää muutamia kertoja kiivaasti ilmaa, vaipuu hengetönnä +taapäin. + +Nuorukainen peräytyy kiireesti pari askelta, suoristautuu, syvän +värähtävästi_: Urmas! Kansalla on taas uskonsa! _Urmas, joka tuntee +nuorukaisen Mertsiksi, huudahtaa tukahtuneen »ah», Hallo aikoo rynnätä +ovea kohti. Nuorukainen astuu tielle_: Säästä vaivasi, kurja! _Osottaa +tikarin kärellä rintaansa_: Olen oma tuomitsijani, niinkuin tuon +toisenkin. _Astuu Urmaaseen päin, kohottaa tikarin rintaansa kohti_: +Urmas! Elämän polut yhtyvät ja eroovat... _Kuuristautuu hämmästyneenä ja +katsoo syvälle Urmaan pelokkaisiin silmiin, tikari vaipuu_: Mitä...? +Etkö vieläkään ymmärrä, etkö vieläkään usko? _Kohoutuu vitkalleen +suoraksi_: Minun tehtäväni siis ei ole vielä lopussa... _Työntää tikarin +poveensa, lähtee kiireisesti sillanteelta ovea kohti._ + +HALLO +_On hiipinyt patsaan luo, lyö rajusti kurikalla kilpeen ja huutaa_: Apua! +Apua! Murha! + +_Urmas rientää hätääntyneenä Halloa kohti, sitten sillanteen reunalle. +Ovesta ryntää sisään veronhaltijan asestettuja sotamiehiä. Nuorukainen +katsahtaa neuvotonna ympärilleen. Hallo osottaa, huutaa_: Murhaaja +kiinni! _Urmas vääntelee tuskaisena käsiään, syöksyy kuin apuun +rientääkseen sillanteen askelmille. Nuorukainen ryntää ikkunaa kohti, +survasee kätensä rakkoruutujen läpi--sotamiehet tointuvat, syöksähtävät +päin--nuorukainen riuhtasee ikkunan puitteet ja heittää ne +lattialle--hyppää ikkunasta ulos._ + + + + +9. KIROJEN KUMPU. + + +_Urmaan pirtti.--Patsaan luona on matala, uutimeton juurakkovuode, jolta +Urmas on vastikään noussut. Vuoteen vieressä matala istuin, jonka päällä +pari maljaa. Pöydän etupäässä olevalla noja-istuimella lepää Urmas, +nojaten päätään istuimen selukseen kiinnitettyyn pielukseen, jalat +pienelle jakkaralle kohotettuina. Hänellä on päällään ainoastaan pitkä, +valkoinen yöviitta ja peurannahkavirsut jalassa. Hän on hyvin +vanhettunut ja riutunut--tukka ja parta lähes valkoiset. Vastapäätä, +pöydänedusrahilla, istuu Rouka. + +On varhainen aamuhetki. Ulkona vielä hämärtää, huonetta valaisee kaksi +soihtua._ + +URMAS +_Ylös kattoon tuijottaen, painokkaasti_: Tämä matka meidän olisi pitänyt +jo aikoja sitten tehdä! + +ROUKA +Niin, ystävä. Mutta vielä ei ole myöhäistä. + +URMAS +_Kiihtyen_: Ei myöhäistä? Kuka sen tietää! _Raivona_: Miksi? Miksi minua +estitte? Mikä salajuoni se oli? Vastatkaa, taikka murskaan teidät! + +ROUKA +_Rauhottaen_: Se oli erehdys, ystävä, paha erehdys. Mutta kaikki tulee +vielä hyväksi ... mehän juuri valmistaudum-- + +URMAS +_Keskeyttää kiivaasti_: Vanha? Minä liian vanha? Se on vale! Se on +niitä teidän ainaisia parjauksianne. Niin juuri. Vale, vale! Istun +satulassa yhtä hyvin kuin kukaan. _Nostaa molemmat kätensä, huutaa_: +Miksi hevosia pidätätte, antakaa laukata! _On tempaavinaan suitsista_: +Hei, Purmo, täyttä neliä! _Ratsastaa, jännitettyjä käsiään +nelistyksen tahdissa liikuttaen, niin että koko ruumis väräjää, +kiivaasti läähättäen_: Hih-hih-hih-hih-hih ... kovemmin! ... +hih-hih-hih-hih-hih-hiiii. _Painuu hiljaiseksi. Rouka, joka on noussut +häntä rauhottaakseen, istuutuu._ + +_Urmas kohoutuu lepoasennosta istualleen ja kumartaa syvään. Puhuu +miehekkäällä, väliin värähtävällä äänellä_: Niin, Merviasta olemme, +ruhtinas--siitä maasta, joka on niin paljon kärsinyt. Puhumme nyt +suoraan. Kansa ei voi tätä kauvemmin kestää ... _kauppareitit ovat +Mervian viimeinen valtasuoni_! + +_Äänettömyys, kuuntelee jännittyneenä_. + +Me olemme sen arvanneet... Aivan niin... Jos olisit tämän kaiken +tietänyt, et olisi koskaan voinut sallia ... sellaisen kurjuuden +kirouksen ... et koskaan! _Äänettömyys_. Kiitämme! _Kumartaa, vaipuu +lepoasentoon, silmät sulkeutuvat. Alkaa vääntelehtiä tuskissaan, +tukehtuneesti_: Ei ei! Väärä syytös! En minä armoa pyytänyt, en minä +palkintoa määrännyt! _Huutaa_: Hallo, Hallo, Hallo, se jääsilmä se +oli!... Ei sinne, ei sinne! Käärmeitä, Rajakorven käärmeitä! Nyt ne +tarttuvat ... auttakaa! _Niinkuin vääntäisi jotain rinnoiltaan irti_: +Puristaa, puristaa ... irrottakaa pää ... minä tukehdun... _Räytyy +hiljaiseksi_. + +_Ponnahtaa äkkiä istualleen_: Parjausta, parjausta! Kaksikymmentäviisi +vuotta...? Se on vale! Kuka uskaltaa minun työni särkeä? _Pui nyrkkiä_: +Veenit, veenit, te Mervian kirous! Mutta _tänään_ se on tapahtuva... +Mervian päivän koittoa ei kukaan voi sumentaa! _Vaipuu taaksepäin, kuin +haaveillen_: Ja merviläisyyden ihana puu kohoaa suurena ja mahtavana +Rajakorven väkevästä mullasta... _Äänettömyys. Rouka, joka on ollut +hänen istuimensa ääressä, palaa paikalleen._ + +_Urmas avaa silmänsä ja katselee ympärilleen, tuntee Rouan. Nousee +pontevasti seisoalleen_: Joko hevoset ovat satuloidut? + +ROUKA +_Painaa hänet hiljaa takaisin_: Orjat juuri sukivat--kyllä pian +joutuu. _Huokaa raskaasti_. + +URMAS +_Raukeasti_: Levähdämme vielä sillaikaa... Pitkä on meillä matka... +_Vaipuu horros-uneen_. + +HELJÄ +_Kurkistaa oman huoneensa ovesta, tule varpasillaan, kuiskaa_: +Nukkuuko hän? Kuinka on nyt? + +ROUKA +Huonosti, valtijatar, huonosti. On raivonnut melkein koko aamuhetken, +juuri rauhottui. + +HELJÄ +_Tulee Urmaan luo, katselee häntä_: Voi jumalat, kuinka syvästi meitä +koettelette! + +ROUKA +Ei sinun, valtijatar, pidä olla noin toivoton. Minä luulen että se on +ohimenevää. + +HELJÄ +Kunpa olisi! Minä toivoin niin paljon tuosta matkasta. + +ROUKA +Samoin minä. Siinä asiassa hänen ajunsa on nytkin selvä ja kirkas. +Juuri kysyi ovatko hevoset jo satuloidut. + +HELJÄ +Voi, ystävä, ei hänestä enää ole matkan tekijäksi. Tämä hänen sielunsa +mursi. _Hyväilee hiljaa hänen päänojapielustaansa, pyyhkäsee kyyneleen_. + +ROUKA +Tuo onneton armonpyyntö, johon hänetkin saatiin yhtymään, sitten Hallon +katalat puuhat nuorukaisen kiinniottamiseksi-- + +HELJÄ +_Jännittyneenä_: Mutta häntä ei ole saavutettu...? + +ROUKA +Ei, eikä saavutettanekkaan... _Alennetulla äänellä_: Kansalla on siitä +asiasta oma uskonsa... + +HELJÄ +_Tulee luo_: Mitä...? + +ROUKA +_Hiljaa_: Ettei se ollut ihminen--niin uskovat. Katsos, kukaan ei +nähnyt ikkunasta hyppäävän eikä pakoon juoksevan, vaikka sotamiehiä +seisoi aivan ääressä ja tiet vilisi väkeä. + +HELJÄ +Niinkö...? _Katsoo ylös, nyökäyttää päätään_: Niin ... ihme, ilmestys! +--Hän nukkuu niin rauhallisesti. Tule, Rouka, saamaan virvoketta, +pitkän yön valvottuasi! _Lähtee, kääntyy_: Ulkona jo sarastaa, täällä +vielä soihdut palaa. _Avaa lakeisaukon sulkulaudan, sammuttaa soihdut. +Kirkas aamuvalo tunkeutuu pirttiin.--Ovella_: Jätämme raolleen, niin +kuulemme milloin herää. _Menevät. Lyhyt äänettömyys._ + +URMAS +_Unissaan_: Mertsi! Mertsi! Sinäkö se olitkin, Mertsi...? _Äänettömyys_. + +_Tuskissaan_: Joka nuoruutensa uskon hylkää ... joka itsensä pettää ... +ah painaa, painaa! _Vääntelehtii_: Mervian soitten sumut ... tukehtaa, +tukehtaa, tukehtaaa... + +_Kuuluu vienoa tiukujen helinää: pöydän toiseen päähän on ilmestynyt +Taakankantaja. Hänellä ei ole enää taakkaansa. Hän nyökäyttää +ystävällisesti ja hymyilee_. + +TAAKANKANTAJA +_Lähenee hiljaa, tiuvut vienosti soivat_: Urmas! + +URMAS +_Kohottaa päätään, kuuntelee--raukeaa takaisin_: Väsyttää ... painaa... + +TAAKANKANTAJA +Urmas! + +URMAS +_Liikuttelee silmäluomiaan, mutta jaksaa ainoastaan hiukan raottaa. +Kauhistuneena, käsillään torjuen_: Pois, pois! Mitä sinä tahdot? _On +paremmin tuntevinaan_: Sinäkö se oletkin...? _Hivelee otsaansa_: +Olenhan minä sinut jossain nähnyt? + +TAAKANKANTAJA +Nyökäyttää, hymyilee: Eh-kä. + +URMAS +_Lämpimästi muistellen_: Sinä kävit meillä ... ja äiti antoi +sinulle ruokaa... Sinä istuit pankolla ... ja kerroit Mervan suvun +muinaisista... _Hivelee taas otsaansa_: Olenko minä sinut joskus +muulloinkin nähnyt? + +TAAKANKANTAJA +_Nyökäyttää_: Eh-kä. + +URMAS +_Kuin haaveillen_: Nyt minä muistan! Sinä ihanana keväänä, jolloin +minä näin sen kauniin unen uhrikivestä ja Mervan suvun suuresta +valasta... + +TAAKANKANTAJA +_Nyökäyttää hiljaa_: Aivan niin. + +URMAS +Mutta siitä on jo pitkä aika! _Tuskaisena_: Nyt on toiset ajat, taatto! +Kirot, kirot! _Torjuu molemmin käsin ylöspäin_: Etkö näe tuota kirojen +kalliota? Nyt se putoo ... ah, ah, aah... _Lyyhistyy istuimeen_. + +TAAKANKANTAJA +_Käy istuimen taa ja sivelee lempeästi hymyillen hiljaa hänen +tuskan-helmeilevää otsaansa_. + +URMAS +_Hengittää syvään, hymyilee_: Nyt on niin hyvä ... niin hyvä... + +TAAKANKANTAJA +_Poistuu hiljaa takaperin, nyökäyttää päätään, tiuvut vienosti soivat_: +Olet väsynyt, Urmas. Näe hyviä unia! _Viittaa kädellään_: Rauha! _Katoo_. + +URMAS +_Hymyilee unissaan, kasvoilla vilkas jännitys_: Katsokaa, katsokaa! Noin +mervit ryntäävät! Kas kuinka orjat hyökkäävät! Jo murtuu, murtuu +sortajain rivit! _Kohoutuu lepoasennostaan, heilauttaa kättään ja huutaa +kovasti_: Voitto--voitto--Mervian päivä on noussut! + +HELJÄ ja ROUKA +_Juoksevat kiireisesti sisään ja painavat hänet hiljaa lepoasentoon_. + +URMAS +_Innostuneesti_: Se oli kuuma ottelu, ystävät! Mutta yksikään ei +horjunut, joka mies oli sankari! + +ROUKA ja HELJÄ +_Nyökäyttävät myönnyttäen. Heljä kostuttaa rahilla olevassa kulhossa +liinan ja käärii sen Urmaan pään ympäri_. + +URMAS _Kohoaa virkeänä istualleen, koettelee käärettä, hymyilee +onnellisena_: Se oli liikaa, aivan liikaa! _Nyökäyttää Heljälle_: Mutta +kiitos, kiitos--te Mervian nuoret neitoset! On ihanata puhua seppel +päässä, on ihanata puhua Mervian vapauden juhlassa! + +_Katselee, kädellä silmiään varjostaen, ovelle päin, viittaa +riemuisesti_: Katsokaa tuota kansanpaljoutta, kaikki kukkulat ja rinteet +täynnä! Sellaista juhlaa ei ole ennen Merviassa vietetty. Kas ... yhä +uusia joukkoja... + +_Kaukaa kuuluu pitkä, voimakas torventoitotus._ + +HELJÄ +_Säpsähtää, katsoo kysyvästi Roukaan._ + +ROUKA +En ymmärrä... Mitä ihmettä tämä tiennee...? + +URMAS +_Nousee seisoalleen_: Nyt minun täytyy--kuulittehan, torvi jo kutsuu +puhujakivelle. _Painaa Rouan ja Heljän itsestään irti_: Minun täytyy, +ystävät--kansa odottaa----_Lähtee perällepäin_. + +_Pysähtyy, silmissä outo loiste_: Niinkuin seisoisin ijäisyyden niityn +veräjällä!--Suokaa, jumalat, minun lausua julki mitä nämä tuhannet tänä +hetkenä tuntevat. _Astuu pöydän takapäähän, jonka kuvittelee +puhujapaikaksi. Rouka ja Heljä katsovat toisiinsa neuvottomina, jäävät +lähelle_. + +Mervian lapset! Matala olen minä tänä hetkenä puhumaan, matala jokainen +ihmisestä syntynyt. Onko tämä unta? Katsokaa Mervian vapaudenpäivän +aamunkoittoa! Syleilkää toisianne te uudestaan syntyneen Mervian lapset! + +_Oven takaa kuuluu pieni kahakan temmellys, sitten ovi riuhtaistaan +voimakkaasti auki ja sisään ryntää: Vaalea nuorukainen, Kovas, Kurkia, +Horhoja ja kolme muuta. He ovat miekkavyöllä, eräällä köysikäärö olalla. +Heljä on nopeasti rientänyt pirtinpatsaan luo ja temmannut viritetyn +jousen, johon työntää nuolen ja ojentaa jousen uhaten tulijoita kohti. +Rouka on tarttunut Urmaaseen, koettaen vetää häntä taapäin. Vaalea +nuorukainen astuu Urmasta kohti. + +Urmas irrottaa itsensä pontevasti Rouasta ja ojentaa riemuisesti kätensä +tulijoita kohti_: Terve teille, Mervian aamunkoiton miehet! _Vaalea +nuorukainen ja muut jäävät hämmästyneinä seisomaan._ + +Eikö niin, ystävät: olemme nähneet pahaa unta? Mistä on ollut kysymys? +Jokainen Mervian lapsikin voi tänäpänä vastata: _siitä että kansan +täytyy olla uskollinen itselleen_! Emmekö sitä ennen tietäneet? +Tiesimme, emmekä kuitenkaan tietäneet. Ei se niin vaarallista ole, +sanoimme, jos vähän myöstääkin. Ja me myöstimme--myöstimme tämän, tuon +säilyttääksemme--myöstimme tuonkin, vielä jotain säilyttääksemme. Sitten +tuli tyhjyys eteen, hulluus käteen. Silloin vasta ymmärsimme ne kansan +elämänehdoiksi ja otimme ne yksimielisellä ryntäyksellä takaisin. + +_Kaukaa kuuluu toinen torventoitotus. Oven luona olevat katsahtavat +merkitsevästi toisiinsa, Rouka ja Heljä ihmetellen. + +Urmas riemuisesti_: Noin vapaudenaamun torvet pauhaavat! _Varjostaa +kädellä silmiään_: Kas, Vuori-Mervian miehet! Terve, te asiamme +uskollisimmat! + +_Hivelee miettien otsaansa_: Mutta miksi olemme olleet niinkuin +mielipuolet ja hullut miehet, miksi olemme toisiamme repineet niinkuin +nälkäiset sudet paukkuvana pakkasyönä? Siksi, että meitä ovat painaneet +keskeneräisyyden raskaat kirot. Olimme vasta kansakunnan raakale. Me, +jotka olemme seisoneet lujin rinnoin muronnien juonia vastaan, kysymme +ihmetellen miksi osa veljiämme poikkesi toisille teille? Mutta +katsokaas: kansalla on itsensä suojelemisen vaisto myös _sisäänpäin_ +eikä ainoastaan _ulospäin_. Ulospäin! sanoimme me, ja se oli totinen +tosi. Mutta veeniläisyyden kirous oli meitä painanut niin kauvan, ettei +toinen osa tuntenut itseään sisäänpäin turvatuksi. Sisäänpäin! huusivat +he ja erkanivat omille mutkaisille poluilleen. _Vaalea nuorukainen +kääntyy liikutettuna, toiset vaihtavat hiljaa jonkun sanan._ + +Nyt sen ymmärrämme. Kansa, joka ei ole sisältä kokonainen, ei ole ehjä +ulospäinkään. Siksi ovat nämät karkeat jauhinkivet olleet tarpeen. +Jumalat, kuinka karkeat ja raskaat ne ovat olleet! _On silmänräpäyksen +liikutuksesta vaiti._ + +Olemmeko jo tarpeeksi jauhetut? Minä vannotan teitä, Mervian miehet, +että ymmärtäisitte tämän hetken tärkeyden, jolloin sydämemme taas kerran +sulana läikkyvät. Jos te kiellätte niiltä, jotka heikkoudesta olivat +toista mieltä, ihmisarvon ja teette heistä heittiöitä, niin te yritätte +leikata heidät kansakunnan ruumiista irti--ja katso, he tekevät +heikkoudesta hyveen, jonka puolesta ottelevat kuin pedot pentujensa. Ja +heidän jatkokseen hiipivät kaikki onnenonkijat, kaikki kehnouden ruoppa +ja sakka--kaikki he kulkevat päät pystyssä ja julistavat etteivät he +mitään häpeä! _Äänettömyys_. + +_Katsoo ylöspäin kohottaen hiljaa kätensä, silmät syttyvät_: Kuinka +ihmeellistä! Nyt uskon olevan hetkiä, jolloin kohoamme kirkkauden vuoren +tutkaimille ja näemme sumujen läpi. _Kuuluu taas voimakas +torventoitotus. Urmas katsoo kauvas etäisyyteen_: Ah orjat, terve työn +raatajat! Me epäilimme, me puhuimme kahdestakymmenestä viidestä +vuodesta. Sumua, sumua! Kuinka kaikki näyttää toiselta, kun jumalat +meitä jauhavat. Kuinka raskaasti veenit huokailivat niin kauvan, kun he +yhä käänsivät kasvonsa Veeniaan päin ja tahtoivat eri joukkona elää. +Kuinka nyt on selvää ettei pensas voi metsää hallita, eikä taas mitään +hävittämällä hävittää, mikä elämään luotu on. Katsokaa kuinka kansan +uusi elämänusko kulkee kohotetuin otsin päämääräänsä. Sillä sen otsaan +on poltettu _kansakunnan kokonaisuuden_ elämänmerkki. _Äänettömyys_. + +Kansakunnan kokonaisuus, yksimielinen kansa! Siitä isät huokailivat, sen +vuoksi me lapset vihasimme ja rakastimme. Nyt se on saavutettu.--Me +vaikeroimme suuresta onnettomuudesta, raskaista kohtalon kiroista. Oliko +tämä onnettomuus ja kirous, vai oliko se siunaus? Siunaus, sanon minä! +Mikä muu kuin tämä aika olisi avannut korvamme orjien huokauksia +kuulemaan? Mikä muu veeniemme silmät näkemään että kourallinen on vain +kourallinen? Mikä muu meihin niin väkevästi kokonaisuuden tuntoa iskenyt +ja luontomme syvät perintökirot paljastanut?... + +Tämä, Mervian miehet, on tarina siitä kuinka sirpaleita kansaksi +jauhetaan. Paljon on meissä ollut harhaa, mutta me painumme näiden +kirovuosien hiljaiseen hautakumpuun. Siellä me lepäämme: veenit ja +mervit, orjat ja vapaat, vihamme ja rakkautemme, harhamme ja kirkkaat +tekomme. Mutta sen yli kulkee kansan uusi tulevaisuuden tie, sen +vainaittenpuun oksalla kukahtelee kevään käki. + +_Osottaa, silmät intomielisesti säteillen, kauvas etäisyyteen_: Katsokaa +kuinka kirkkaana taivaanranta aukeaa! Sen huikaisevassa valossa viha +sammuu, taistelu raukee, kaikki kehno karisee--kansa elää! + +_Kaukaa kuuluu voimakkaita riemuhuutoja._ + +Kuuletteko, kuuletteko Mervian tulevaisuuden ääniä! Niinpä huutakaa, en +tahdo kauemmin pidättää. Eläköön Mervia, uutena, lujana, +kirkkaana--eläköön! + +_Kohottaa kätensä ja huutaa, mutta kaatuu äkkiä suulleen, kirkas +verisuihku ruiskahtaa suusta lattialle.--Toiset seisovat silmänräpäyksen +kivettyneinä, rientävät sitten luo._ + +HELJÄ +Ah, Urmas! + +HORHOJA +Tuonen tummilla vesillä! + +KOVAS +_Kyynelettä murtaen_: Missä viha sammuu, taistelu taukoo! + +_Nostavat kuolleen vuoteelle. Heljä viereen polvistuneena pyyhkii veren +hänen suunsa ympäriltä._ + +VAALEA NUORUKAINEN +_On siirtynyt pöydän luo ja purskahtanut hiljaiseen nyyhkytykseen. +Kääntyy kasvoiltaan lumivalkoisena vainajaan päin_: Tulimme sinua +vangitsemaan--sinut vangitsi toinen voima. Kiitän teitä siitä, +jumalat--kiitän teitä siitä armon langasta, jonka minulle itselleni +soitte... + +_Läheltä kuuluu torventoitotus._ + +Mervian päivä nousee!... Minun tehtäväni on loppuun suoritettu... Kaikki +painuu kumpuun--kansa elää! _Huudahtaa äkkiä hiljaisen »ah» ja painaa +kädellä rintaansa, tarttuu toisella istuimen nojaan, vaipuu hervotonna +istuimeen. Raukeana, vienosti hymyillen_: Ja ihminen itse oli ... vain +nimetön suortuva! _Painuu hengetönnä taapäin_. + +_Toiset rientävät hämmästyneinä luo. Nuorukaisen pään vaipuessa alas +putoaa hänen vaalea peitetukkansa lattiaan ja mustat suortuvat +valahtavat esiin._ + +HELJÄ +_Lyyhistyy, kuin aaveen näkisi_: Mertsi...? + +TOISET +_Hämmästyksen valtaamina_: Mertsi!? + +ROUKA +_Liikutuksesta vavisten_: Tikari-nuorukainen!--Tunsin hänet heti kun +ovesta sisään astui. + +TOINEN +_Yhä enemmän hämmästyneinä_: Tikari-nuorukainen...? _Äänettömyys. +Katselevat toistensa silmiin._ + +HORHOJA +Niin kaihtelematta keskellämme liikkui, ettei kukaan mitään aavistanut! + +TOINEN +Leimuavin innoin nuo äänet nosti, jotka nyt lähenevät! + +KOVAS +Sanansaattajan kautta meidät Muronnian tyrmästä kutsui. + +HELJÄ +Me näemme unta! + +Ulkoa pirtin takaa kuuluu häliseviä ääniä, puheensorinaa ja +jalankapsetta. Sisällä olevat nostavat Heljän viittauksesta +pöydänedus-rahin Urmaan vuoteen viereen ja kantavat Mertsin sille. + +HORHOJA +_Syvästi liikutettuna_: Kansa elää... Rauha heille! + +TOISET +Rauha! + +ULKOA +_Raivoisia huutoja_: Petturi! Konna! Vielä on Merviassa miekkoja! +Repikää! Tilinteon päivä on tullut! + +_Samassa kuuluu valtava räsähdys: koko pirtin takaseinä reväistään +maahan, niin että jälelle jää vain kehys- ja kiinnikepuut. Aamuauringon +häikäisevässä valossa näkyy ääretön asestettu kansanpaljous, joka huitoo +käsiään ja huutaa vimmatusti_: Noin petturin käy! Surma armonpyytäjille! + +KOVAS +_Rientää peräsillanteelle_: Mitä tämä, te hullut? Käräjämäelle +teidän piti! + +VEENI-RUNONIEKKA FLÖJDE +Sinne menemmekin, mutta tilinteon päivä on tullut! + +KOVAS +_Osottaa Urmaan ruumista_: Kuolleet eivät tee eläville tiliä! +_Paljastaa päänsä_: Kunniata kuolemalle! + +JOUKKO +Kuollut...? Hän kuollut...? _Paljastavat päänsä, paitsi Flöide ja +eräät muut_. + +FLÖIDE +Konnan edessä ei pääni paljastu, ei elävänä eikä kuolleena! + +KOVAS +_Kiivaasti_: Vaikene!--_Kansalle_: Meillä on hänen tervehdyksensä. +Ja erään toisenkin. Käräjämäelle! + +_Käy joukon etunenään. Toiset huoneessa olevat, paitsi Heljä ja Rouka, +seuraavat. Kansanjoukko kulkee paljastetuin päin ohitse, oikeaan +kaartuvalle rinnetielle. Käräjämäeltä kuuluu pitkällistä +torventoitotustä. + +Heljä ja Rouka vaihtavat muutamia sanoja, jonka jälkeen Rouka menee +ulos. Sisään tulee Sätene, jonka Heljä viittaa luokseen._ + +SÄTENE +_Pysähtyy Mertsin ruumiin nähdessään hämmästyneenä ja kauhistuneena, +katsoo epätietoisena Heljään_. + +HELJÄ +_Nyökäyttää hiljaa_: Mertsi-valio! + +SÄTENE +_Huudahtaa tukehtuneen »Mertsi-valio!» ja vaipuu kuolleen viereen +hyväillen liikutettuna hänen suortuviaan._ + +TIEN KÄÄNTEESTÄ +_Vasemmalta kuuluu raskasta askeleitten töminää ja häliseviä ääniä, +joiden joukosta erottaa selvästi_: Pois sortajat! Pois tietäjät! +Pois jumalat! Rautainen nyrkki lakaisee kuin myrsky! + +_Tiellä näkyy orjain joukko. He ovat asestetut: millä miekat, millä +keihäät tai nuijat, useilla ainoastaan kanget olalla. He tulevat vinhaa +vauhtia rinnettä alas, laulaen uhmaavaa, kiihdyttävää laulua, jonka +loppupoljennot jymähtävät kuin nuijan iskut._ + +Orjain laulu: + + Ei-ei, ei! + Ei-ei, ei! + Ei-ei auta + ei jumalaiset, + ei manalaiset! + Ei-ei auta + ei jumal-auta + muu kuin rauta, + orjan nyrkin, + orjan nyrkin + raudanraskas paino! + +JOUKOSTA +_Huutoja_: Hei, Urmas! Kakskymmentäviis vuotta, Urmas! _Pysähtyvät ja +jäävät hälisten ällistyneinä katsomaan._ + +JOKU +_Hiukan päihtyneesti_: Se oli oikein pojat! Pois seinät, pois katot, +nyt on vapaus--helee! + +JOUKKO +Helee, helee! + +HELJÄ +_Kuohuvan värähtävästi_: Kuolemalle kunniata! Eikä hän ollut teidän +vastustajanne. + +JOUKOSTA +_Huutoja_: Entäs kakskymmentviis vuotta!--Mitäs se ämmä nääköttää?--Kun +ottais ja panis pakaroille että paukkuis! + +JOLMA +_Rajusti_: Huutia, pojat! _Astuu esiin_: Älä pane pahaksi, valtijatar! +He ovat nyt vähän hurjalla päällä--tänään, ja ehkä vielä huomennakin. +_Osottaa orjien otsia_: Katsos, nuo arvet kutkuavat yhden ihmisijän.-- +Mutta nyt on vapaus Merviassa! + +JOUKKO +Nyt on vapaus--helee! + +JOLMA +Nyt mennään käräjämäelle, nyt ajetaan sortaja maasta. Hei, pojat, +eteenpäin! Maahan sortajat! + +JOUKKO +Maahan sortajat! Helee! _Kiertävät oikeaan menevälle tielle_: + + Ei-ei, ei! + Ei-ei, ei! + Ei nyt estä + sorron pahlat, + Hornan hahlat! + Ei-ei estä, + ei hiis kestä, + kun nyt vestää + orjan nyrkin, + orjan nyrkin + raudanraskas paino! + +HELJÄ +_Seisoo Urmaan ja Mertsin ruumiitten ääressä katsellen orjain jälkeen, +jotka katoavat näkyvistä. + +Käräjämäeltä kuuluu valtava torvien pauhu ja sen lomitse orjien +uhmalaulun jymähtelevät poljennot._ + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kirot, by Johannes Linnankoski + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 12838 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..21289d4 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #12838 (https://www.gutenberg.org/ebooks/12838) diff --git a/old/12838-8.txt b/old/12838-8.txt new file mode 100644 index 0000000..b0d4c8e --- /dev/null +++ b/old/12838-8.txt @@ -0,0 +1,5455 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kirot, by Johannes Linnankoski + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kirot + +Author: Johannes Linnankoski + +Release Date: July 7, 2004 [EBook #12838] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KIROT *** + + + + +Produced by Miranda van de Heijning, Tapio Riikonen and PG Distributed +Proofreaders + + + + + + +KIROT + +YHDEKSÄN-KATKELMAINEN UNELMA + +Kirj. + +Johannes Linnankoski + + +1908. + + + +HENKILÖT: + +URMAS, Mervien johtaja +ORPA, hänen äitinsä +HELJÄ, Urmaan vaimo +MERTSI, veeni-valio +EILA, veeni-neito +URDIS, veeni-neito +SÄTENE, Urmaan orjatar +TAAKANKANTAJA +ROUKA, mervi-vanhin +HALLO, mervi-vanhin +HORMA, mervi-vanhin +HÄMERI, mervi-vanhin +KOVAS, mervi +KURKIA, mervi +HORHOJA, mervi +TAARO, mervi +LYYLY, mervi +IMARI, mervi +TOSISININEN +FLÖIDE, veeni-runoniekka +TIETÄJÄ +PUISMA, nuori mervi +RIPSÄ, mervi-neito +ILVI, mervi-neito +VUORI-MERVI +LAAKSO-MERVI +VANHA MERVI +NIITTY-MERVI +VANHIMMAINEN +VANHA UKKO +VIERASMAJAN ISÄNTÄ +VIERASMAJAN EMÄNTÄ +VEITAAN SANANTUOJA +JOLMA, orja +JÖNKÄ, orja +UVAS, orja +VERONHALTIJA +KAKSI MUUKALAISTA +KAKSI TORVIMIESTÄ +VEENI-VALLAKSIA +VEENEJÄ +MERVEJÄ +KIIRIKKA-POIKIA +NUORUKAISIA +NEITOJA +TIETÄJIÄ +ORJIA +KANSAA + + + + +1. VALA. + + +_Kansan kokoontumispaikka Mervian valta-uhrilehdossa Laakso-Merviassa. +Lehtoalanne, jonka oikealla reunalla on suurehko kivi, sen juuressa +lähde ja takana puistikkoa--vasemmalla liepeellä kunnas, jolla kasvaa +tammia, tuomia ja pihlajoita. Taustalla maankenkä kohoaa loivaksi +mäenrinteeksi punervankeltaisine petäjineen ja solakoine kuusineen. +Rinteen molemmitse sivuitse johtaa tiet, jotka yhtyvät lehdossa ja +jatkuvat leveämpänä valtatienä etualan läpi vasemmalle. Siellä, kunnaan +takana, on uhrilehto ja käräjämäki. Vasemmalla etualalla pieniä +kiemurtelevia lehtopolkuja. + +On kevät. Puut keinuvat hiljaisessa tuulenvireessä, tuomet ja pihlajat +ovat valkosissaan. + +Lehdossa vallitsee hiljaisuus. Sitten ääniä, huudahduksia ja iskujen +mäjähdyksiä vasemmanpuoleisella tiellä. Tietä pitkin vierii lehtoon +vinhasti visainen kiirikka. Sen jälessä juoksee neljä 16-17 vuoden +ikäistä nuorukaista, päähineettömin päin, liehuvin hiuksin, kurikat +kädessä. Muuan on täysikuntoisen miehen puvussa, toisilla vain lähelle +polvia ulottuva paidantapainen mekko--vyö uumenilla, rinnukset avoinna. +Juoksua, huutoja: Ohi vilahti! Iskekää, iskekää! + +Saavat kiirikan pysäytetyksi teiden yhtymäkohdassa. Mäen laella näkyy +toisen joukon päät._ + +ENSIM. POIKA +Oli se hiidenmoinen huipaus! + +TOINEN +Myötä-maa. + +KOLMAS +Nyt pane suuruksenvoimaa heittoosi, Jorri! + +JORRI +_Heiluttelee kiirikkaa_: Panenpa, taatto avita, yhdeksän miehen voimat! +_Viskaa_: Niin lentää kuin siipiorava! + +TOINEN POIKA +Kuin ulvova susi--se oli heitto! + +_Mäen takaa kuuluu kova mäjähdys, kiirikka lentää ilmassa takaisin ja +putoaa rinteen kohdalle tielle._ + +MÄELLÄ +Kuulitteko? Metsä kimahti kun iskin! _Juoksevat kiirikan luo_: Niin +mervit huhkivat! Veenit järveen! Ei armoa yhtään! + +LEHDOSSA +Tuosta kivestä otamme vastuksen! _Juoksevat alaspäin_. + +MÄELLÄ +_Kiirikanheittäjä_: Veenit järveen! Alta lutoa, päältä putoaa! Nyt +varokaa kinttujanne! _Kuuristuu viskatakseen_. + +TORVIMIES +_Juoksee toverinsa kera alhaalta uhrilehdosta, kohottaa molemmat +kätensä_: Seis, tulimaisen vekarat! Vai kiirikkatalkoolla pyhään +juhlapuistoon, juukelit! Kyllä minä opetan! _Pojat keskeyttävät +kiirikanlyönnin ja kokoontuvat tienristeykseen_. + +Kurikat pois, kurikat pois, taikka lempo perii! _Pojat heittävät kurikat +puitten väliin_. + +Ja minkäs olette näköisiä, kaskitontut? Tukka torholla, sarvet otsassa, +mustat vaot poskilla--ne on juhlaväkeä! + +TOINEN TORVIMIES +Ja paljain kintuin kuin karvakoipiset kyöpelit! + +MUUAN POIKA +Jorrilla ei ole vielä housuja! + +TOINEN +Eikä minulla. + +KOLMAS +Eikä minulla. + +JORRI +Mutta voimaa on että hartioita pakottaa! _Sylkäsee kouraansa_: Tules, +mies, painimaan! + +ENSIM. TORVIMIES +Kyllä sinut painitan! _Pojat syöksähtävät pakoon_. No, no... Mutta +lähteelle naamanne pesemään, mustat kyöpelit! Ja sitten syrjään, kun +ihmiset tulevat. _Menevät kiireesti taustarinnettä kohti_. + +ENSIM. POIKA + +Juhlan jälkeen jatkamme! + +TOINEN POIKA +Ja housut pois joka mies että välähtää! _Menevät lähteelle päin_. + +TORVIMIEHET +_Ovat nousseet rinteen laelle. He kääntyvät toinen itään, toinen +länteen, kohottavat torvensa ja puhaltavat kaksijaksoisen toitauksen. +Hiljaisuus. + +Sitten kuuluu jalankapsetta ja puheensorinaa--kumpaisellakin tiellä +näkyy ryhmä lehtoon laskeutuvia mervejä_. + + [Miehillä on leveäreunuksiset liinamekot, lyhytvartiset paulakurpposet, + valtoimilla hiuksilla matala, pyöreähkö lakki. Vyössä veitsi, + tulustuhnio ja tulirauta. Naisilla liivi, naineilla naisilla lyhyt + hihallinen vaippa. Tytöillä on tukka valtoimena tai leteillä, naineilla + naisilla sykeröllä, hunnulla peitetty--kaulassa helmi- tai helynauhat. + Olkasolkien vitjoissa tai vyössä riippuu kampa, pienet keritsimet, + neulakotelo ja veitsi. Reunustuksissa, pauloissa, nauhoissa y.m. + sininen väri vallitsevana.] + +LAAKSO-MERVI +_Vasemmaisessa ryhmässä katselee oikealta tulevia vuori-mervejä, +pysähtyy_: Kas!? _Heilauttaa iloisesti kättään_: Hei! + +VUORI-MERVI +_Tuntee_: Hei hei! + +LAAKSO-MERVI +Mistäs nyt tuulee, kun vuorikauriita laaksossa näkee? + +VUORI-MERVI +_Hilpeästi_: Ka, vuorilta tuulee, vuorilta!--Terve kättä! _Kattelevat, +käyvät yhdessä alaspäin_. + +LAAKSO-MERVI +Ja mitäs vuorille? + +VUORI-MERVI +_Synkistyen_: Harmaata! Rajariitaa ja veripäistä painia metsä-mervien +kanssa, karhunmörinää, kaskensauhua--_sylkäsee_--ja kaarnanmaku aina +suussa! + +LAAKSO-MERVI +_Huokaa_: Jumalat eivät totisesti suoneet meille lihavata asuinsijaa. + +VUORI-MERVI +Jumalainko syy vai ihmisten. Kaikki nousee ja paisuu kuin sienet +sateella, mervan suku yksin kasvaa alaspäin kuin jäärän häntä. + +LAAKSO-MERVI +No no, tokko alaspäinkään! + +VUORI-MERVI +Alaspäin. Niin koikumme kuin nälkäiset kaarneenpojat suon ympärillä. +Mutta ne teidän keltaiset kotikärppänne--ne lihoovat ja pesivät joka +loukkoon. + +TOINEN LAAKSO-MERVI +_Nauraen_: Onpa, lempo vie, pihkanmakua puheessasi! Ei ymmärrä laakson +mies tuollaista. + +VUORI-MERVI +_Pysähtyy, tuikeasti_: Ei ymmärrä? Niin, sen olen kyllä matkallani +havainnut. _Osottaa erästä ohikulkevaa veeniryhmää_: Täällä Kreekan +silkit huiskaa ja Aravian helmet paistaa, täällä ylpeä hymy huulilla +heiskataan. Millä heiskataan? Meidän taljoillamme, sarvillamme ja +linnuillamme, meidän kaskiemme ydelmällä! _Lähtevät eteenpäin_: Ja mitä +me täällä juhlilla? Torkkuvaa karhuvaakunaamme näyttämässä, että +sokeakin näkisi kuinka mervankarhu nukkuu! Jumalat varjelkoot +kaarnanmaun nousemasta kesken juhlan suuhuni, silloin en----_Katoavat +oikealle puiden väliin--teiden risteyksestä kuuluu naurua. + +Kansaa on yhä karttunut. Muuan ryhmä veeni-vallaksia hitain, rauhallisin +askelin._ + + [Puku samantapainen kuin merveilläkin, mutta paljoa loistavampi, jopa + hopealla ja kullalla kirjailtu. Useilla miehillä hopeavartainen tai + metallikiskoinen kaularengas, naisilla samoin tai helminauha. Naisilla + sitäpaitsi rannerenkaat, eräillä kultaiset tai hopeaiset ohimorenkaat, + hameiden helmuksissa pieniä kellohelyjä, runsaasti vitjoja y.m. + koristeita. Somisteissa y.m. päävärinä keltainen.] + +ENSIM. VEENI +_Nauraa ylhäistä, hillittyä naurua_: Hah-hah-hah-hah-hah-hah! Etelän +vesiltä, valtakansojen vilinästä tänne kotoisten kaskinärhiemme ja +suokurppiemme juhlaan ... hah-hah-hah. Katsellaksemme kuinka he kerta +vuodessa tuulettavat noita isiltä perimiään mekkoja ja sinisiä +hetaleitaan--hah-hah-hah! + +TOINEN VEENI +_Naurahtaen_: Eipä hullummasti! Mutta yksi asia, hyvät ystävät, meidän +on aina myöntäminen. _Pysähtyy, osottaa eräitä ohikulkevia mervejä_: +Katsokaas noita hartioita, tuonkin äijän-karilaan ja tuon toisen! +Niillä totisesti on oma tehtävänsä tässä maassa. + +ENSIM. VEENI +Niin, no niin. Mutta nämä yhteiset juhlat ja narrinkulkueet! Kevätuhrin +voisi yhtä hyvin toimittaa paikallisissa lehdoissa ja vaalin toimittavat +joka tapauksessa vanhimmat.--Vaikka se nyt on samantekevä! + +KOLMAS VEENI +Minustakin ... jotain hupia heilläkin pitää olla. Kun lapsi on tyytyväinen +lastu kädessä, älä virka mitään--voisihan se potkiakin. + +ENSIM. VEENI +Nekö potkia, hah-hah-haa! Silloin ne varmaan potkivat toisiaan; +hah-hah-haa! + +TOISET +Hah-hah-hah-haa! _Häipyvät vasemmalle uhrilehtoon menevälle tielle._ + +_Muuan mervi-ryhmä, innokkaasti keskustellen etualan poikki oikealle._ + +VANHA MERVI +_Nilkuttaa kainalosauvan varassa:_ Miehestä se riippuu, veljet! Kansa on +kuin seisova vesi, jonka pinnalle pitkällä tyynellä jopa nousee haiseva +keltainen kanajas. Mutta annas tulee tuulispää--pois on kanajas, vedet +kuohussa pohjia myöten. Sellainen on mies, kansan tuulispää! + +TOINEN MERVI +Sepä! Ei ole miestä--koko mervan suvun seitsemässä heimossa! + +KOLMAS +_Vilkkaasti:_ Mitäs, miehet, Kiirosta arvelette? + +TOINEN +Ajattele vanhaa kantoa! + +VANHA MERVI +Ei se ajattelemalla löydy, veljet. Se on syntymästä ja iskee kuin +haukka, kun hetkensä tulee. Kuka tietää--vaikka vielä tänään ilmestyisi! + +TOINEN MERVI +Uhrilehdossa...? + +VANHA MERVI +Loukas, joka liittualaiset löi ja sukumme nosti, lähti +uhrilehdosta--niin on isäni kertonut. + +TOINEN MERVI +Se oli Loukas! Kaski ei kasva kahta samallaista viljaa. + +VANHA MERVI +Turhaa aprikoimme--kun hetki tulee, se ilmestyy! Ja sinnes minä +äijän-käkkyrä elän--elän ukko-avita kuin kuiva oravannahka orrella ja +nilkutan tänne jok'ainoa----_Torventoitaus._ + +_Torvimiehet rinteen laella soittavat lehtoon päin kääntyneinä +ilmotustoitauksen. Kansa pysähtyy._ + +ENSIM. TORVIMIES +Veenien seppelpäät, nuorukaiset ja neidot saapuvat! + +_Kansa kokoontuu kiireisesti lehdon liepeille._ + +JOKU JOUKOSTA +Kuka vaakunankantajana, airut? + +ENSIM. TORVIMIES +Mertsi vaakunankantajana! + +_Joukosta huudahduksia: Mertsi? Fylkken Mertsi! Puheensorinaa._ + +_Oikeanpuoleiselta tieltä kuuluu rivakkaa, nopeatahtista astuntaa. +Näkyviin sukeltautuu veeni-nuoriso, etunenässä tummakutrinen +Mertsi-valio, kantaen varren nenään köynnöksistä punottua, keltaisin +nauhoin somistettua veenien vaakunaa, joka esittää ilvestä. Tulijat +astuvat 4-henkisissä riveissä, joka toinen nuorukaisia, joka toinen +neitoja. Useiden hiuksia kiertää keltaisista kukista solmittu seppel. He +tulevat iloisesti huudahtellen ja pysähtyvät tienristeykseen oikealle, +jääden hilpeästi puhellen odottamaan._ + +MUUAN MERVI +_Vastapäätä veeni-nuorisoa tovereilleen:_ Missä viipynevät meidän +nuoret? + +MUUAN VEENI-NUORUKAINEN +_Murtaen:_ Minkä sille mahtaa, ystävä, jos viivähtää puuropurtilon +ääressä! _Naurua veenien joukossa._ + +MERVI +_Astuu kiivaasti puoleen:_ Mitä...? Mitä sanoit? + +VEENI-NUORUKAINEN +Ei mitään, ystävä kulta.. Puuro on hyvä ruoka, vallan hyvä! _Osa +veeni-nuorisoa tirskahtaa hillittyyn nauruun._ + +MERTSI +_Kääntyy päin:_ Veenit! + +_Torventoitaus rinteeltä._ + +TOINEN TORVIMIES +Mervien seppelpäät, nuorukaiset ja neidot saapuvat! + +VEENI-NUORUKAINEN +Nyt saamme piimää päälle! _Naurunpyrskähdys_. + +JOKU MERVI +Ken karhuvaakunan varressa, torvimies? + +TOINEN TORVIMIES +Ken...? _Katselee tietä pitkin_: Urmas karhuvaakunan varressa! + +_Vasemmaiselta tieltä kuuluu harvatahtista astuntaa ja keinuvaa +verkkaista laulua. Joukon etupäässä kulkee Urmas, kantaen mervien +karhuvaakunaa, jossa liehuu sinisiä nauhoja. Tytöt oikealla 2-henkisenä +pitkänärivinä, nuorukaiset rinnalla vasemmalla. Useilla sinikukkainen +seppel. + + Tytöt: Joutsen, joutsen, joutsenelintu, + Pojat: allipa alliinpoika! + + Joutsenlintu jokea soutaa, + aalloilla allinpoika. + + Joutsenlintu valkea lintu, + allipa aallonkarva. + + Joutsen, joutsen salmelle saapi, + allipa ruovon rintaan. + +Pysähtyvät vasemmalle, veeni-nuorisoa vastapäätä. Mertsi ja Urmas +astuvat keskelle._ + +MERTSI +_Tervehtii vaakunalla_: Veenien ilves tervehtii mervien karhua! Niinkuin +kevättaivas on tummia hattaroita paitsi, niin olkoon elämämme, Valdun +harjanteilta aina Peipen rannoille! Terve! + +VEENI-NUORISO +Terve! + +VEENI-KANSA +Terve! + +URMAS +Mervian uudeksi onneksi kohotan mervien karhun! _Värähtäen_: Ehompi +entistään olkoon elämämme, ei niinkuin isännän ja orjan, käskijän ja +käskettävän, vaan niinkuin kahden vapaan liittoveljen. Mitä tänään on +vajaa, se huomenna täyttyköön--sen jumalat meille suokoot! Terve! + +MERVI-NUORISO JA MERVI-KANSA +Terve! + +_Mertsi ja Urmas vaihtavat vaakunoita ja vievät ne yhdessä lähdekivelle, +jota vasten asettavat ne vastakkain. Kansa hajoaa vilkkaasti, paikoin +kiivaasti keskustellen. + +Mertsi, Urmas ja veeni-neito Eila tulevat puhellen lähteeltä._ + +URMAS +Älä siitä enää, Mertsi! Tuskin tiesin itsekään mitä sanoin, mutta minun +täytyi se sanoa. + +MERTSI +Tiedän, muuten et olisi sanonutkaan. Ja kukapa ei mervi-kansalle hyvää +soisi--mutta sinun vertauksesi, Urmas... _Pudistaa päätään_. + +URMAS +Minun vertaukseni! Oliko se niin outo? _Miettii hetkisen_: Täytyykö olla +mervi tuon kaiken tunteakseen? Olla nähnyt nuo äänettömät suot ja +korvet, joissa suku suvun perään hiipuu yksinäisenä ja unhotettuna +hautaansa? Ymmärtäisittekö paremmin erään toisen----_Häipyvät uhrilehdon +tielle. + +Muuan veenivallas-ryhmä tulee kiivaasti._ + +ENSIM. VEENI +Se oli hävytöntä! Oliko se vastaus tervehdykseen? + +TOINEN VEENI +Rauhotu, ystävä! Ei kannata. + +KOLMAS +Varsinkaan kun nuorukainen joko tavotti poikamaista mahtipontta, taikka +se oli noita tunnettuja mietelmä-käenpoikasia, joita ne niin mielellään +hautovat--tunnemmehan kansan luonnonlaadun. + +ENSIM. VEENI +Se ei ollut sillä äänelläkään! Ja tuollaiset huuhkaimenpoikaset ovat +nytistettävät heti paikkaansa. Annas tyhmän kansan kuullen---- + +_Entinen mervi-ryhmä sauvan varassa kulkevine vanhuksineen._ + +VANHA MERVI +Mitäs minä sanoin: sammalen alla kytee, vedet liikahtelevat! + +TOINEN MERVI +Urmaan mielessä totisesti läikähti. + +VANHA MERVI +Poika iski kuin vanha mies. Minne hävisi hän--kättä tahtoisin kaapaista, +minä vanha tervaskanto. Kas, Kiiro! _Viittaa vastaantulevalle +mervi-ryhmälle:_ Kiiro! _Puhuvat alennetulla äänellä, vetäytyvät +syrjemmälle. + +Mertsi, Urmas ja Eila palaavat, kulkien lehdon poikki oikealle._ + +MERTSI +_Lämpimästi_: Nyt alan ymmärtää! _Pysähtyy, miettivästi_: Ei toinen +alla, toinen päällä, vaan rinnakkain, lomakkain kuin sormet kahdessa +yhteen liittyvässä kädessä--se oli kaunis ajatus! _Kuin itsekseen +haaveillen_: Se oli todella kaunis.. Elää tuollaiselle ajatukselle.. + +URMAS +Sanotko sinä, Mertsi, niin...? + +MERTSI +_Mieleenjohtuman äkkivälke silmissä_: Mutta jos se ei olekkaan niin, +Urmas! Eikö voi toisinkin syntyä lujaa kokonaisuutta? _Riemuisesti_: +Voipi, voipas! Olen katsellut, kun isäni laivoja rakennetaan. Raskas +tammipölkky anturaksi alle--niin aina pannaan. Vankat tervaksiset +honkalaudat pohjaksi ja laidoiksi--alle. Mutta uljas, kevyt kuusi +mastoksi päälle. Valkoisin purjein, huippu korkeuksissa ... se se on, +joka näkyy, kulettaa, etäisille ulapoille johtaa! + +URMAS +_Hymyillen_: Mutta kumpi riistan kantaa, mihin mastot +nojaavat----_Torventoitaus rinteen laelta_. + +ENSIM. TORVIMIES +Tietäjät saapuvat, kevätuhrin hetki on tullut! + +_Mertsi ja Urmas hakevat vaakunansa, kansa kokoontuu tienristeyksen +molemmin puolin. + +Vasemmanpuoleista tietä saapuu hitain, juhlallisin askelin 9 tietäjää. +He ovat puetut pitkiin, punaisella reunustettuihin valkoisiin +viittoihin, rinnassa 6-säteinen kultatähti, päässä pienet, turkiksella +reunustetut lakit. Ensimäisenä kulkee tietäjäin vanhin, kantaen hopeista +maljakkoa. Häntä seuraa kaksi tietäjää taluttaen keskellään valkoista +uhri-orhitta. Muut jälessä parittain, eräällä pitkä veitsi, toisella +kirves vyöllä, kolmannella jousi olalla.--Kansa kahden puolen tervehtii +kättä sydämelle painamalla ja liittyy jatkona kulkueeksi, nuoriso +vaakunoineen edellä, muut jälessä. Menevät uhrilehtoon. Lehto hetken +tyhjänä. + +Parvi hilpeätä mervi-nuorisoa palaa takaisin._ + +ENSIM. NUORUKAINEN +Mitäs me siellä--uhri on ikävä! + +TOINEN NUORUK. +Vaalit samoin. Kävellään täällä. + +ENSIM. NEITO +Kun päästäisiin pian kisakentälle! No, ei se kauvan kestä. + +TOINEN NEITO +Saas nähdä, pojat, kummatko tänä vuonna keihäsveikassa voittavat? + +KOLMAS NUORUK. +No mervit, sen tietää näkemättä! + +TOINEN NEITO +Älä yhtään! Lujille se otti viime kerrallakin. + +KOLMAS NUORUK. +Lujille? Se ei ole totta! Ei mervi anna koskaan veenille perää, ei +vaikka taittuis! + +TOISET NUORUK. +Ei! + +ENSIM. NEITO +Mutta mitäs se Urmas sanoi--kuulittekos te, pojat? + +ENSIM. NUORUK. +Etkö sinä muka kuullut? + +ENSIM. NEITO +Ka kuulin, mutta ymmärsittekös? Se ei ollut tavallista. + +ENSIM. NUORUK. +Mitä lie ollut olevinaan! + +TOINEN NEITO +Minusta siinä oli joku pistos. Äänikin oli sen makuinen. + +TOINEN NUORUK. +_Nauraen_: Pistospa pistos. Ne olivat niitä Urmaan ja Mertsin välisiä +pistoksia! Komia tyttö! + +ENSIM. NUORUK. +_Lyö näppiä_: Nyt sanoit! _Juhlallisesti_: Mitä meidän välillämme tänään +on vajaata, se huomenna täyttyköön--se on yhtä paljon kuin häitä vailla, +hah hah hah! _Räjähtävät kaikin pitkälliseen nauruun_. + +_Uhrilehdosta kuuluu torventoitotus._ + +TOINEN NUORUK. +Nyt se on tehty! Nyt käräjämäelle soitetaan. + +ENSIM. NUORUK. +Kierrämme tuolta sillaikaa. _Menevät oikealle puistikkoon.--Uhrilehdosta +palaa muutamia vanhuksia, mennen esilehdon läpi pois. + +Mertsi, Eila ja eräs kolmas veeni-neito Urdis tulevat kiireisesti +uhrilehdosta ja poikeevat kunnaan rinteelle vasemmalle._ + +EILA +_Mertsille, joka rientää edellä_: Miksi tänne, Mertsi? Lähempänä olisi +ollut parempi. + +URDIS +Niin, kuullutkin paremmin. + +MERTSI +_Kääntyy--omituisessa, jännittyneessä mielenvireessä_: Kuuleehan +tännekkin ... ja näkee ... yhtä hyvin... Tulkaa, Eila ja Urdis! + +_Saapuvat kunnaan laelle muutamien puitten alle. Ihastuneena_: Katsokaa, +paremmin näkee! Kuinka kauniilta käräjämäki tänne näyttää! Eikö +näytäkkin, Eila? + +EILA +Mertsi on oikeassa! Kuinka juhlallisina vanhimmat istuvat puolipyörössä +paasillaan. + +MERTSI +Niinkuin suuri ratsunkenkä mäen rinteellä! + +URDIS +Ja kansa alempana kahden puolen kuin leveät hokkaimet. Onko mervejä +noin paljon enemmän kuin meikäläisiä...? + +MERTSI +On, mervejä on monta vertaa-- + +EILA +Hiljaa! Vanhimmainen nousee puhumaan. _Kuuristautuvat kuuntelemaan_. +Neljän vanhimman on vuoro erota... Kiltje ... ja Anno ... ja--Mertsi, +sinun isäsi on yksi! + +MERTSI +Minä tiedän. + +URDIS +_Jännittyneenä_: Ketähän nyt valitaan? + +EILA +Käskevät vanhimpain ehdottaa... Hst! _Varottaa kädellään_. Jötra ja +sinun isäsi uudestaan ... ja Nordvi ja Serker-- + +MERTSI +_Hiljaa_: Miksei yhtään merviä...? + +EILA +_Kääntyy säihkyvin silmin_: Mervejä!? + +URDIS +_Katselee_: Mervit ovat levottomia... Joku puhuu... Kukahan se mahtaa +olla? + +MERTSI +_Kuuristuu lähemmä_: Minä luulen ne sanovat sitä Kiiroksi-- + +EILA +Kuinka jöleästi, kuin karjanpaimen! + +MERTSI +_Kuuntelee jännittyneenä, toistaa itsekseen_: Kaksi merviä. Ei ole +vanhimpainpirtissä yhtään merviä... Se on oikeus ja kohtuus-- + +EILA +_Kiivaasti_: Karjahattu! Nyt veenit suuttuvat. Näittekö kuinka päät +kohoutuivat? + +MERTSI +_Varottaa_: Vanhimmainen puhuu... + +EILA +Kuinka ylhäisenä hän seisoo! Nyt hän nostaa kätensä päätökseen: koska +kukaan ei ole Kiiron ehdotusta puolustanut-- + +_Käräjämäeltä kuuluu jymeä joukkohuuto: Tyytymättömyyttä on_! + +MERTSI +_Vääntelee käsiään_: Mitäs nyt...? + +URDIS +Joku nousee veenienpuoleiselle kansankivelle. Aikooko hän puhua? + +EILA +Se on Leijet! _Kuuntelevat_: Noin veeni puhuu! _loistaa_: +»Tyytymättömyyttä on» ... mutta ei häpyä... Maailman takaperäisin +heimo... Raaka metsäläis-kieli ... teidän joutsenlaulunne, unilaulunne-- + +MERTSI +_Tulistuen_: Tuo on liikaa! + +EILA +Naulankantaan joka sana! _Kuuntelee, toistaa painokkaasti_: Kukaan ei +estä... Missä kokeneet miehenne? Astukaa nokisilta pankoiltanne alas. +_Riemastuneena_: Hyvä, hyvä! Jokos häpeätte! + +MERTSI +_Hiljaisen jännittyneenä_: Eikö mervien puolelta kukaan vastaa? + +URDIS +Joku vanha mervi sanoo jotain. + +EILA +Katsokaa kuinka äkäisesti hänen silmänsä mulkoilevat kulmapehkojen alta! +Kuin vihainen vuoritonttu, hah hah! Veenit nauravat ... ja mervit +seisovat noloina... _Äänettömyys_. + +MERTSI +_Huudahtaa äkkiä_: Kuka se oli...? Mitä hän? + +URDIS +Se oli mervien puolelta-- + +EILA +Veenit vaativat hänet kivelle. »Poikanen kivelle!» ... ja nauravat. +_Jäävät jännittyneinä odottamaan_. + +MERTSI +_Huudahtaa_: Urmas!? + +EILA +Urmas, hah hah!... Katsokaa, katsokaa kuinka neuvottomana hän seisoo... +Kaikki nauravat. _Mertsi vetäytyy hämillään puunrungon taa_. + +URDIS +Jo puhuu! _Toistaa_: Meillä on oikeus puolellamme. Jokaisen heimon pää +on valitsematta oikeutettu... Niin oli ennen... Kuka muutti?... Kuka +polki isäin säännön? + +EILA +Varo! Veenien nyrkit kohoovat. + +MERTSI +Hän puhuu niin vakuuttavasti! _Kuuntelee, toistaa_: Mitä te olette?... +Sirpale ... kauppiaita, laivanrakentajia, ammatintaitajia ... itse +kutsuimme... Ei hallitsemaan, vallitsemaan, polkemaan, pilkkaamaan, +nauramaan... Tämä on Mervia ... mervit ovat perisuku-- + +EILA +Se on vale! + +_Käräjäkummulta kuuluu voimakas: Astu alas_! + +EILA +_Harmistuneena_: Hän ei tottele! + +URDIS +Nyt meikäläiset ryntäävät esiin, voi voi! + +EILA +_Jännittyneenä_: Joku vanhin vaatii puheenvuoroa-- + +URDIS +Sinun isäsi, Mertsi! + +MERTSI +_Tuskaisena_: Isä!? Mitähän hän...? + +URDIS +_Kuuntelee_: Suostuu luopumaan ... että sovinto syntyisi-- + +MERTSI +_Riemuisesti_: Isä on aina oikea! + +_Käräjämäeltä huuto: Ei yhtään! Toinen huuto: Kaksi miestä!_ + +URDIS +Urmas aikoo jatkaa. + +_Käräjämäeltä: Alas! Sitten: Ei, jatka!_ + +MERTSI +_Voitollisesti_: Hän jatkaa! _Toistaa_: Tahdon jatkaa vaikka-- + +EILA +_Intoutuneena_: Nyt aikovat vetää hänet alas! Oikein, suurisuinen +kaarneenpoika! + +MERTSI +_Värähtäen_: Se on häpeällistä! Miksei hän saisi-- + +URDIS +Mervit uhkaavat: jatka! + +MERTSI +Kuinka varmana hän seisoo! _Toistaa_: Se on kerran sanottava! Kirous ... +veeniläisyyden kirous... Valta, rikkaus, oman heimon etu, suuret +orjajoukot, kauppareitit, kalavedet, tämän poljetun suvun polkeminen... +Ovatko orjat elämänaatos? Ovatko--_Mertsi nojautuu kiihkeästi +liikutettuna puuhun. Äänettömyys_. + +_Toistaa taas hiljaa_: Muronnien veronalaisuus painaa... Jos vaino-ajat +tulisivat... Kuka iskisi?... Tekö? Olette kuin kaarna laineilla!... +Mekö? Teidän rikkautenne hyväksi, teidän vallanhalunne hyväksi?... +Kiitos! _Mäeltä kuuluu hälinäisiä ääniä. Mertsi painaa molemmin käsin +ohauksiaan. Eila on vetäytynyt syrjemmäksi, heristää kiivaasti nyrkkiä_. + +_Mertsi toistaa jännittyneenä_: Heimojen kuopus... Mutta emme aina... +Tänäpänä jännitämme mieskuntoisuutemme jousen! Kaksi miestä! Odotamme +vastausta. + +_Käräjämäeltä kuuluu pitkäaikaista hälinää_ + +URDIS +_Hätääntyneenä_: Veeni ja mervi käyvät toisiinsa käsiksi ... kansa +juoksee... Voi jumalat ja kaikki hyvät haltijat, nyt tulee tappelu! + +MERTSI +_Tyyntyen_: Ne jo erotettiin... Vanhimmainen vaati hiljaisuutta... +_Kuuntelevat_. + +EILA +_Toistaa värähtävällä äänellä_: Semmoisiin käsiinkö kansakunnan +kohtalo?... Ei, raakuuden edestä emme väisty... Julistan vanhimpain +ehdotuksen päätökseksi. + +_Mäeltä jyrisevä: Emme hyväksy! Sitten hälinää_. + +EILA +Nyt veenit lähtevät. He ovat vihaiset. + +MERTSI +_Taempana_: Se on kurjaa! Eikö kukaan sovintoa yritä? + +URDIS +Suurin osa mervejäkin menee-- + +EILA +Tuolta luikkivat häpeissään metsän läpi! + +_Mertsi on kääntynyt erilleen, silmät kyyneleissä. Veenit tulevat +vinhasti uhrilehdon tietä ja kulkevat esilehdon läpi oikealle. Useat +repivät seppeleet hiuksistaan ja heittävät ne maahan. Huudahduksia: +Raakalaiset--Juhlan häpäisijät--Urmas hirtehinen--Nulikka--Kyllä vielä +opetamme!_ + +EILA +Joudu, Mertsi! + +MERTSI +_Seisoo tuskaisena etualalle kääntyneenä_. + +EILA +Mertsi! + +MERTSI +_Yhä tuskaisempana--kääntyy, astuu pari askelta, pysähtyy_: Ei ei ... +menemme jälemmin. + +EILA +_Kiivaasti_: Miksi? + +URDIS +_On kääntynyt taas käräjämäelle katselemaan_: Mervit ovat siellä +vielä... Urmas seisoo yksin... Nyt tulee muita... Puhuvat kiivaasti... +Urmas... _huudahtaa_: mitä hän tännepäin tulee...? + +_Mertsi ja Eila rientävät kunnaan laelle_. + +URDIS +_Osottaa_: Tuolla! Hän tulee uhrikivelle päin. + +EILA +_Vetäytyy äkkiä taapäin, huudahtaa kauhistuneena_: Oh! Mikä tuo on? + +MERTSI +Missä...? + +EILA +_Osottaa aivan lähelle, käräjämäen puoleiselle kunnaan rinteelle_: +Tuo... Kuinka pelottavan näköinen! + +MERTSI +Ah, kuin metsän peikko! Kuinka hänen silmänsä palavat. _Vetäytyvät +takaperin, mutta kurkistavat kuitenkin uteliaina_. + +TUNTEMATON ÄÄNI. +_Kunnaan takaa, kireän vihlovasti_: Minä olen ... minä olen ... minä +olen korven yksinäisyydessä teidän kiroustanne kantanut. Sinä +valehtelit, sinä valehtelit Urmas! Oman sukunne kirot teitä painaa. +Teidän kanta-isänne näki Oudan järvellä veljensä vedenhädässä. Selän +käänsi, sinne heitti, sillä hänen mieltänsä poltti veljen riista ja +vaimo. Sieltä, sieltä tulee kirot! Kukin tonkii oman kärsänsä mukaan. +Olette kuin nälkäiset kurjet kaiken maailman soilla. Missä ovat +Majatrit, missä mahtava Röydön heimo? Huuda hulluja jälestä! Nokkivat, +missä nokkivat, samoja kirojen marjoja kuin te. Nokitte, nokitte +maailman loppuun saakka... Kulette, kulette suolta suolle, kunnes tulee +maailman-äären meri vastaan, te kirotut! + +Tuliko nyt meri vastaan, te mervien kissat ja koirat? Joko teille nyt +kasvaa hampaat? Jo--toisianne repiä, te sudenpenikat! Katsokaa! Tämän +iski kirveellä minun rakas veljeni--sulasta rakkaudesta hah hah hah! +Minulla oli viisi poikaa--ne vierasta syöttävät, minä olen saanut +korvessa juuria järsiä ja lutikkain punaamilla pahnoilla viereksiä. + +Urmas! Sinä seisot siellä. Jauha, jauha näitä kirouksen +kuopuksia--luuletkohan sinä, pätö mies, jauhavasi hyvinkin tasaisia +jauhoja, kun kivien välissä kiljuu kirot, kirot, kirot! + +_Mertsi tovereineen peräytyy kauhuissaan. Kunnaan laella näkyy takaperin +nouseva, pienikokoinen, kyömyhartiainen Tuntematon--nyrkkiin puristetut +kädet koholla, hampaitaan kiristäen:_ + +Kuuletteko! Mervian soissa makaa kirot--ja sieltä ne sumuna nousee, +nousee, nousee! _Tulee kiivaasti kunnaalta alas, menee oikeanpuoleiselle +tielle._ + +MERTSI +_Vavisten_: Se oli kamalaa! + +URDIS +Tämä on kauhistuksen päivä! + +EILA +Kaikki hornan henget ovat valloillaan! + +URDIS +_On hiipinyt ylös kunnaalle_: Jumalat! Urmas on noussut uhrikivelle! + +EILA +_Rientää Mertsin kera ylös_: Kuinka hän uskaltaa! + +MERTSI +_Tyyntyen_: Hän puhuu--merveille. _Toistaa_: Kirot, kirot kaikkialla... +Sukumme perintökirot ... eriheimoisuuden verikirot... Tahdomme kirot +suistaa ... sirpaleet liittää.. suureksi, kokonaiseksi Mervan +kansaksi... Arpa on heitetty... _Kirkasee_: Jumalat, hän tempasi +puukkonsa! + +EILA +Hän on tullut hulluksi ja tappaa itsensä. + +URDIS +Voi, voi, voi, voi! + +MERTSI +Nyt hän iski käsivar... _Peittää käsillään silmänsä. Urdis itkee_. + +EILA +_Kylmäverisesti_: Hän vaan vuodattaa käsivarrestaan verta maahan. + +URDIS +Niinkö...? _Katsoo. Vavisten_: Niinkuin verivalaa tehtäessä? + +MERTSI +Nyt hän kohottaa kätensä... Kaikki mervit kohottavat. _Toistaa_: +Liittää mervan hajanaiset heimot lujaksi, kokonaiseksi Mervan +kansaksi--vannomme! + +_Uhrilehdosta voimakkaasti, innostuneesti: Vannomme!_ + +_Toistaa, lämpimästi_: Nostaa Mervan päivän.. merviläisyyden hengen.. +tämän halveksitun suvun mielen ja ponnen--vannomme! + +_Uhrilehdosta: Vannomme!_ + +_Yhä lämpimämmin_: Sille maalle, joka tämän veren imee ... suvulle, joka +sille nimen antoi ... kaiken työmme, varamme, voimamme--vannomme! + +_Uhrilehdosta: Vannomme, vannomme!_ + +EILA +Jo loppui hullujen meno. + +URDIS +Nyt he kohottavat Urmaan ilmaan! + +_Lehdosta kuuluu pitkällistä, riemukasta huutoa._ + +MERTSI +_Kohottaa innoissaan kätensä ja yhtyy huutoon._ + +EILA +_Tarttuu kiivaasti hänen käsivarteensa_: Mertsi! + +MERTSI +_Kääntyy masentuneena poispäin, painaa päänsä alas._ + + + + +2. NIMETÖN SUORTUVA. + + +_Urmaan pirtti. Keskellä pirtinpatsas: kasvava honka, jonka latva on +katkaistu katon yläpuolelta. Patsaan rungon molemmin puolin, vankkojen +oksien haarukoissa ylhäällä lepää kaksi pitkin pirttiä juoksevaa ortta, +pirtin emosta, joiden päihin seinärakenteen ristikkokehys tukeutuu. Itse +seinämä on paksua olkipannikkoa, katto emosten kantama. + +Pirtin vasemmassa ylänurkassa on koristelaudoin vyötetty kivikiuvas. Sen +edessä kahden juurakon puitokseen punottu matala liesiverho. Vasemmalla +ulko-ovi. Ovenpuolella on polettu maalattia, patsaasta oikealle sekä +perällä kiukaan etureunaan saakka puinen korokesilta kaksine +askelmalautoineen. Korokesillalla, oikealla seinällä, on pitkä pöytä, +jota kantaa kaksi laajajuurista juurakkojalkaa. Pöydän takana +seluksellinen seinärahi, molemmissa päissä raskaat, käyristä +puunrungoista muodostetut nojaistuimet. Oikeassa ylänurkassa samoin +muodostettu avokaappi. Kaapin ja uunin välillä perällä uutimilla +varustettu vuode, kaapin ja pöydän välillä oikealla ovi kylkeissuojaan. +Pirtinpatsaaseen lyödyissä vaarnoissa riippuvat Urmaan aseet, torvi y.m. +Oviseinällä on rahvaanrahi, uunin luona pari juurakko-istuinta._ + +_Valo lankeaa osaksi vasemmalla olevasta, rakolla verhotusta +leveänmatalasta ikkunasta, osaksi suuresta lakeisaukosta pirtinpatsaan +vieressä._ + +URMAS +_Istuu kahden toverinsa Rouan ja Horhojan kanssa pöydän ääressä, +iskee kätensä pöytään_: Heidän täytyy! Jokaisen mervin täytyy taipua +yhteisyyden alle! + +ROUKA +Mutta mitä sanomme noille metsäläisille? + +URMAS +_Lujasti_: Te kysytte eivätkö he vielä ole kuulleet mitä täällä +neljän viimeisen kuun kuluessa on tapahtunut. + +ROUKA +Vastauksen tiedämme: mitä laakso heitä liikuttaa, heillä on omat +asiansa! + +URMAS +_Yhä lujemmin_: Te sanotte ettei ole yhtään kiveä eikä kantoa koko +Merviassa, joka ei nyt liikuta jokaista! Sinä, Rouka, kerrot kuinka +Niitty-Mervian ja Järvi-Mervian miehet miekan iskutta sopivat kuumaksi +tulistuneen kiistansa. Te kerrotte mitä täällä on uhrattu, mitä tehty ja +toimeen saatu. Te vannotte että ne, jotka näin tekevät, eivät voi sallia +heidän siellä toisiaan veristävän! _Nousee_: Niin, itse tiedätte. + +Olkoon matkanne onnekas--minä puolestani lähden huomenna +Viiron-Merviaan. + +HORHOJA +Viiron Merviaan? Uskotko siitäkin jotain syntyvän? + +URMAS +En tällä kertaa, Horhoja. He ovat asuneet liian kauvan liittualaisten +kanssa vieri vierin mitään tajutakseen. Mutta minä isken ensi loven +tuohon kovaan kamaraan. Usko, toverit! Kun itse uskoo, uskovat muut. + +ROUKA +Ja me uskomme! Jää hyvästi. _Lähtevät_. + +URMAS +_Joka on saattanut heitä ovelle, palaa jälleen korokesillalle. Käy +etualalle päin_: Nyt vasta tunnen eläväni! Mervia on kuin käypä +olut-allas, pohjia myöten kuohuksissa. + +_Seisoo hetkisen mietteissään_: Kuinka kireäntäpärä tämä aika ja tehtävä +on! Olemme kuin hajainen heinäsuova nälkäisten laumojen keskellä. +Liittua ei koskaan unohda että olemme kerran sille veroa maksaneet. +Veenia on pieni, mutta vahvuu vuosi vuodelta kuin matalajalkainen jäärä. +Muronnian verot tosin eivät meitä maahan lyyhistä, mutta Muronnia vasta +kokoo laajoja liepeitään.--_Katsahtaa ovelle, josta joku tulee, ja +huudahtaa iloisen hämmästyneenä_: Orpa! Sinä, äiti...? _Rientää nopeasti +vastaan. + +Sisään on orjatytön saattamana astunut vanha vaimo. Hänellä on lempeä +katse ja hopeata hiuksissa._ + +Tule tervennä, äiti! + +ORPA +Jumalat taloon, lapseni! _Puristavat pitkään toistensa molempia käsiä._ + +URMAS +Hartaasti olen sinua kaivannut näinä ihmeellisinä aikoina.--Onko enoni +nyt tervehtynyt? + +ORPA +Hän on ... vihdoinkin. _Hymyilee lämpimästi_: Ja minä olen taas kotona. +_Käyvät sillannetta kohti._ + +URMAS +_Osottaa verhottomia seiniä_: Tällaiset ovat nyt seinäni! Kaikki riistin: +verhot, taljat, omat ja isänikin kaatamat. + +ORPA +_Nyökäyttää päätään_: Olen siitä iloinnut, lapseni! + +URMAS +_Auttaa hänet askelmista ylös_: Vain yksin karvasteli sydäntäni... +_Asettaa pöydän päässä olevan istuimen mukavasti Orvalle_... Sinun +heleät antisi, äiti! Niitä riisuessani epäröin. + +ORPA +_Nyökäyttää hiljaa_: Olen sinusta ylpeä, poikani! + +URMAS +Arvasin mielesi--sinustahan se kaikki on minussakin. Ja niin se +alkoi. Kymmenet tempasi sama into, ja nyt--niin, sinähän et vielä +tiedäkkään! + +ORPA +Mitä, hyvä lapsi...? + +URMAS +_Kuohuvan riemuisena_: »Mervan karhu», sukumme ensimäinen kauppahaaksi, +lähti eilen etelään ja »Mervan havukka» lepää Uiron rannassa teloillaan, +odottaen vain päiväänsä. Siellä, niiden mastoina ja laitoina, on kaikki +mitä Mervan köyhästä suvusta irti saatiin. + +ORPA +_Painaa hiljaisen riemuisesti kätensä rintaa vasten_: Suvussamme +siis on vielä voimaa nousta! + +URMAS +On, jokainen päivä tuo jotain uutta. Se on kuin uusi usko, äiti! Sitten +käräjämäenpäivän se on kulkenut kuin arpakapula kylästä kylään, kutsuen +miehiä taisteluun. + +ORPA +Jumalat siunatkoot hehkuvan intosi! Ja oikea asia aina menestyy. +_Hiljaisen kiinteästi_: Mutta omat asiasi, Urmas...? Sinä niistä ilmotit +lyhyesti orjamme kautta. + +URMAS +_Raskaasti_: Niin ... ne asiat. Ne ovat minulta riistäneet monen yön unen. +Mutta siinä oli niin tehtävä eikä toisin. + +ORPA +Monen yön unen...? _Katsoo pitkään_: Oletko nyt varma? + +URMAS +Olen. Sekin oli lopulta kansan asia ja liittyi erottamattomasti +heimojemme onneen. + +ORPA +_Ihmetellen_: Heimojemme...? Kuuluuko sekin heimoihin? + +URMAS +Kuuluu. Mertsi on sen heimon tytär, jonka kanssa taistelu käy. Minä ja +Mertsi--ei äiti, se olisi saanut monen pudistamaan päätänsä. + +ORPA +Olisiko sinua sentähden epäilty? + +URMAS +Ei, ei minua. Mutta veeni-naiset mervien pirteissä ovat syöneet +merviläisyyttä niinkuin salainen kotivarkaus. On pantava heikoille +sulku, on nostettava yhteisyyden henki! Urmas ja kaukaisten vuorimervien +mahtavimman miehen tytär on liitto, joka tempaa vuorelaiset mukaan, ja +tuon suvun monet haarat ovat kuin syttyvät tervaslastut siellä täällä +muualla. Urmas ja ylevä Heljä on kuin kerän pohja, jonka ympärillä +merviläisyyden langat yhtyvät. + +ORPA +Totta poikani. Ja sentään on kysymys jostain muusta, joka kuuluu +ainoastaan sinuun! _Katsoo kiinteästi_: Ketä rakastat...? + +URMAS +_Tuskaisena_: Äiti! Mertsi oli minun nuoruuteni unelma. Mutta sen +unelman täytyi särkyä. + +ORPA +Täytyikö sen? Ja voitko sen noin särkeä--myös häneen nähden? + +URMAS +_On hetken vaiti_: Voin. Meidän välillämme ei ole siitä asiasta +koskaan sanaa vaihdettu. + +ORPA +_Hiljaa_: Puhutaan joskus sanoittakin ... enemmän kuin sanoin. + +URMAS +Puhutaan, puhutaan--ja meidän välillämme on puhuttu. Siksi olen +ystävämme Mannon kautta saattanut tekoni syyt hänen tietoonsa. + +ORPA +_Jännittyneenä_: Onko hän jotain vastannut...? + +URMAS +Ei ... ei vielä... + +ORPA +_Kuin itsekseen_: Moni ei vastaa koskaan... _Äänettömyys_. Entä Heljä? +Mitä hän on sinulle? + +URMAS +_Lämpimästi_: Hän on jalo, äiti! Olen häneen mieltynyt ja sukumme asia +liittää meitä päivä päivältä lujittuvin sitein. + +ORPA +Sukumme asia, taas...? Niin niin... _Hiljaisen värähtävästi_: Ennen +meitä raastettiin väkisin miehen taljoille, sitten meitä myytiin +suurista lunnaista. Tuleeko nyt asiat, kaikkinaiset asiat ... ei koskaan +se yksi? Sekin olisi ollut uusi usko, poikani. _Hiljaa_: Täytyykö minun +nyt jäädä minun uskoineni? + +URMAS +_Lyhyen äänettömyyden jälkeen_: Sinun täytynee, äiti--ellet tyydy +siihen, ettei meidänkään välimme ole kokonaan sitä uskoa vailla. Heljä +se on oleva! Hän, kirkas mervi-nainen, minun pirtissäni paistaa ja +kotini hiiloksessa merviläisyyden lieskaa kanssani vaalii. + +ORPA +_Hiljaa_: Niin, sinun pirttisi, teidän hiiloksenne--vaan Mertsi...? +Tiedätkö sinä miten syvästi hän on tästä asiasta unelmoinut? Pettyneen +sydämen polut ... pettyneen sydämen kirot, poikani----_Katkeaa +äänettömäksi._ + +URMAS _On pitkän aikaa vaiti, ankara mielenliikutus kasvoillaan_: Minä +olen taisteluni taistellut ja päätökseni tehnyt. Kohtaako minua sen +vuoksi onni vai onnettomuus, sitä en kysy. Enkä sitäkään, kärsiikö ehkä +joku toinenkin sydän. Olen uhrikivellä leikannut itseni irti kaikesta +muusta paitsi kansani asiasta. Jos minua sen vuoksi kirot kohtaavat, ne +kohdatkoot--ne ovat kansani onnen kirot! + +ORPA +_Syvästi liikutettuna_: Ymmärrän--sinun kohtalosi on ratkaistu. + +URMAS +_Käy äkkiä sillanteen reunalle--sisään on astunut muuan orja._ + +ORJA +Isäntäni Orhas tervehtii sinua! On saapunut Metsä-Merviasta miehiä +iloisin uutisin, tärkein asioin. He odottavat sinua. + +URMAS +Tulen heti--niin tervehdi isäntääsi! _Orja poistuu_. + +Iloisia uutisia, tärkeitä asioita--kuulitko sinä, äiti? Niin, se kasvaa +kuin vyöryvä lumipallo! Miehiä menee, miehiä tulee, kirot suistuu, +kiistat talttuu. Ja vaikka se nyt on veeniläisyyttä vastaan, niin se +kuitenkin sulkee ja lopulta itseensä sulattaa kaikki, veenit ja mervit. +Ja niin nousee vapaa, voimakas Mervian kansakunta, jonka ei tarvitse +kumartaa itään eikä länteen, vaan joka on kerran näyttävä mikä on +Mervian miehuus ja ponsi! + +ORPA +_Hiljaa_: Taivas suokoon, että niin kävisi! _Pyyhkäsee kyyneleen +silmänurkastaan_: Nyt minä menen omaan pirttiini, lapseni. _Nousee_. + +URMAS +Nytkö jo...? _Tarttuu heltyneenä hänen käsiinsä, katsovat hetkisen +ääneti toistensa silmiin. Menevät sillanteelta alas. + +Orjattarelle, joka on seisonut sen aikaa oven luona:_ Sätene! Saata +Orpa-valtijatar ja tule sitten tänne--pirttini jää sinun vastuullesi. +_Hiljemmin_: Jos Heljä-valio sillaikaa tulee, pyydä istumaan--sano että +viivyn tuskin hetkeä. + +SÄTENE +Sanon. _Poistuu Orvan kera_. + +URMAS +_Palaa sillanteelle, käy pirtinpatsaalta päähineensä, menee. + +Huone on hetkisen tyhjänä. Sitten ovi avautuu hiljan-hiljaa raolleen ja +aukeamassa näkyy hunnuntapaisella pääliinalla suojaavasti verhotut +naisen kasvot. Hän kurkistaa varovasti ympäri huonetta, vetäytyy sitten +sisään, huoahtaa vapautuneesti ja työntää pääliinansa syrjemmä._ + +MERTSI +_Kalpeana, jännittynyt ilme kasvoillaan. Katsahtaa tarkastellen +ympärilleen, hämmästyneenä_: Näinkö köyhää ja autiota Urmaan kotona...? +Peittämätön olki seinänä...? Missä ovat sarvet, taljat, uutimet ja +peitot? Missä Orpa-äidin kirjoverhot, joista jo lapsena kuulin +puhuttavan? _Äänettömyys. + +Muistaa äkkiä_: »Mervan karhu», »Mervan havukka»! Näinkö alastomaksi, +näinkö kaikki...? _Äänettömyys. Liikutettuna_: Mikä ihana voima, mikä +säälimätön ankaruus! Nyt ymmärrän senkin... Sinun seinäsi ovat puhuneet, +Urmas! + +_Astuu nopeasti sillannetta kohti, mutta kääntyy säikähtyneenä ympäri +kuullessaan oven avautuvan_: Ken...? Talon orjatarko? + +SÄTENE +Orjatar.--Isäntäni ei ole kotona. + +MERTSI +Tiedän. _Pieni äänettömyys_. Minulla on isännällesi viesti--heitän +tänne pöydälle--jätä minut hetkiseksi! + +SÄTENE +En voi--niin on isäntäni käsky. + +MERTSI +_Neuvottomana_: Et voi...? + +SÄTENE +En. _Pienen äänettömyyden jälkeen_: Mutta tahdon olla niinkuin minua ei +olisi. _Kääntyy kiukaaseen päin_. + +MERTSI +_Iloisesti liikutettuna_: Niin ... ole niin!--Mikä onkaan nimesi, tyttö? + +SÄTENE +Sätene. + +MERTSI +Sätene! Isäntäsi antama? + +SÄTENE +_Loistavin silmin_: Isäntäni! + +MERTSI +_Nousee sillanteelle ja pysähtyy pöydän päähän. Ottaa povestaan pienen +hopealangoilla somistetun tuohilippaan, jonka ympäriltä irrottaa +silkkisen siteen. Laskee lippaan pöydälle, side kädessä tuskaisena_: +Kuinka vaikeata, kun hetki lähenee... _Nojaa pöydän päässä olevan +istuimen käsinojaan, hämmästyy_: Tämä on hänen paikkansa...? _Heltyen_: +Niin, tässä hän istuu... Ja tuolla on... _Menee lapsellisen innostuneena +pöydän taa, istuutuu rahille_: Näin...? Ei, lähempänä! _Siirtyy, +hymyilee, nyökäyttää päätään--niinkuin istuisi toisen kanssa pöydässä. + +Nousee, käy nopeasti peräalaa kohti_: Tuolla liesi! Kuinka suuri... Puut +räiskyvät... Loimon punerrus askelmissa, hongan kylessä ... ehkä aina +täällä saakka? + +_Katse siirtyy vuoteeseen, sitten kaappiin. Käy sen luo ja sivelee +kädellään kuin pölyä koetellen: Kas! Pyyhkäsee tulusturmiollaan +kepeästi. + +Käy patsashongan luo, katselee. Ottaa säilän vaarnasta, ojentaa kuin +tarjoten_: Tässä, Urmas!... Onpa se painava. _Panee pois. + +Astuu kylkeissuojan ovelle, seisoo hetkisen. Kääntyy pää koholla, kasvot +säteilevinä. Astuu ripein askelin sillanteen reunalle. Käskevän +kutsuvasti_: Sätene! + +SÄTENE +_Nousee nopeasti_: Mitä käsket, valio? + +MERTSI +_Kuin havahtuen, painaa kädet ohimoilleen_: Ah!! Ei mitään, ei mitään, +istu rauhassa. _Kääntyy äkkiä pöydän ääreen ja purskahtaa hiljaiseen +itkuun. Kohottaa sitten päättävästi päänsä_: Nytkö itkisin? +_Astuu pari askelta eteenpäin. + +Samassa ulko-ovi avautuu--sisään astuu nuori vaalea nainen orjattaren +saattamana._ + +TULIJA +_Huomaa Sätenen_: Onko isäntäsi kotona, orjatar? + +SÄTENE +_Kumartaa syvään_: Ei ... mutta saapuu hetken päästä. Isäntäni-- +_Keskeyttää havaitessaan hänen kasvonilmeensä muutoksen. + +Tulija on huomannut Merisin. Molemmat naiset katsovat toisiinsa kalpeina +ja jäykistyneen jännittyneinä. Sitten leimahtava välähdys silmissä, +sitten katseitten nopeata puhelua._ + +MERTSI +_Koettaen tyyntyä_: Olet Heljä... Tunnetko minua? + +HELJÄ +Olen nähnyt... Olen kuullut... _Äänettömyys_. + +MERTSI +_Voittaa kuohuntansa, käy päättävästi sillanteelta alas ja ojentaa +kätensä_: Terve! + +HELJÄ +Terve itsellesi! _Äänettömyys_. + +MERTSI +Orjattaret! Jättäkää meidät. _Toinen orjatar menee_. + +SÄTENE +En saata, valiot... En häiritse. _Kääntyy perälle päin._ + +MERTSI +_Tarttuu Heljän käsivarteen, vie hänet etualalle_: Heljä! Me voisimme +vihata toisiamme! + +HELJÄ +En tiedä... + +MERTSI +_Kiihtyen_: Me voisimme otella elämästä ja kuolemasta! Me voisimme +murskata toisemme sen onnen tähden, jota emme voi jakaa!--Etkö tunne +vihaavasi minua? _Äänettömyys_. + +HELJÄ +_Varmasti_: En. Enkä soisi sinunkaan. Tiedät asian ja syyt... + +MERTSI +Tiedän. Mutta tiedätkö sinäkin erään asian...? + +HELJÄ +Tiedän ... kaikki. Ellet olisi veeni-tytär-- + +MERTSI +_Kuohuen_: Niin, ellen olisi veeni, niin!! Mutta jos sinä olisit veeni +etkä mervi, niinkuin olet, niin sinä et olisi ... niin me emme olisi +koskaan joutuneet toistemme tielle! + +HELJÄ +_Hiljaa, kyyneltyvästi kuohahtaen_: Miksi solvaat minua, Mertsi! Mistä +sinä tiedät mitä minä olen ... olenko minä tahtonut, olenko minä +pyrkinyt? Mistä sinä tiedät kumpi meistä on enemmän kärsinyt, ennenkun +olen tämän tehnyt? Mervi olen ja kohtaloni tietä astun, mutta sinun +kanssasi en ole vihoin. + +MERTSI +_Katselee häntä pitkän aikaa vaijeten, ojentaa sitten liikutettuna +molemmat kätensä_: Anna minulle anteeksi, Heljä! Totta: me emme ole +vihoin. Minulla oli rakkaus, sinulla merviläisyys, kohtalo ratkaisi +meitä kumpaakaan kysymättä... _Taas hiljaa kiihtyen_: Yhden asian +tahdon sinulle kuitenkin sanoa. _Vetää hänet oviseinän rahille +istumaan_. Se on minua loukannut, se on minua kuohuttanut! _Hiljaisen +kiinteästi_: Olen veeni, vaan tuskinpa minä olisin tässä tapauksessa +ollut huonompi mervi kuin sinä tai kuka muu tahansa! _Äänettömyys_. + +HELJÄ +Minäkin tahtoisin sanoa sinulle--se on minua loukannut. Minäkin +rakastan, ja tuskinpa minun rakkauteni on pienempi kuin sinun ... ehkä +myöhempi, ehkä hiljaisempi. + +MERTSI +_Pienen jännittävän äänettömyyden jälkeen, värähtäen_: Uskon ... emme +pääse niitä koskaan vertailemaan. + +_Nousee_: Nyt hyvästi, Heljä--tahdon olla hetken yksin. _Katselee häntä +pitkään, sulkee sitten omituisesti liikutettuna hiljaa syliinsä ja +katsoo syvälle silmiin_: Meidän tiemme nyt eroovat ... ole onnellinen! + +HELJÄ +_Liikutettuna_: Sinä sanoit sen sydämestäsi? + +MERTSI +Sanoin. _Puristaa hänen käsiään_: Ole onnellinen! _Kääntyy kiireesti +etualalle päin. Heljä menee. + +Mertsi seisoo pitkän aikaa liikahtamatta. Käy sitten päättävästi +sillanteelle, pysähtyen pöydän ääreen_: Näin nuorena kuolla...? Lapsena +aina aattelin: kun kasvaisin, kun kasvaisin, tekisin tekemätöntä! Sitten +tulit sinä ... sitten sinun aatteesi kuin leiskuva uhrituli. Siinä se +on, ajattelin! Se on sinun työsi, mutta siihen liittyy minunkin työni, +veenitytön--teen tekemättömiä: liityn, heimoni liitän! _Käy mietteissään +eteenpäin_: Tähänkö se nyt päätyikin...? Valui kuin leikatut rihmat +käsistäni... + +_Avaa hiussiteen ja irrottaa erään suortuvan esiin_: Kuinka olenkaan +teitä vaalinut... Aattelin aina: hänelle, hänelle ne hoidan! Hän kerran +armain käsin niitä hellii, väsyneen päänsä niille nojaa, sanoo: kauniit +ovat! Saattaisin itkeä... _Äänettömyys_. + +Hupsu olen--sinähän ne saat! _Tarttuu rintavitjoissa riippuviin +keritsimiin. Syvästi tuskaisena_: Urmas! Lähelläsi olen nyt. Kun morsian +äidilleen leikkaa suortuvan, niin emo tietää eron hetken tulleen--kun + +neito armaalleen tämän nimettömän viestin lähettää, armas tietää mitä +vain tuonelaiset tietävät. _Työntää suortuvan keritsinten väliin._ + +SÄTENE +_Joka on seurannut jännittyneenä, sitten tuskaisena_: Valio! +Minä rukoilen-- + +MERTSI +_Hievahtamatta_: Älä häiritse, orja! + +SÄTENE +Oi, elämä on suuri, elämä on rakas-- + +MERTSI +_Kuin ennen_: Onko elämä orjallekin rakas...? + +SÄTENE +Jokaiselle... Kun olemme nuoria... + +MERTSI +_Keritsimet ja suortuva vaipuvat. Tuijottaa hetken vaiti eteensä. +Yhä tuskaisempana_: Elämä on rakas! Miksi minulle suotiin tämä kohtalon +kovuus, etten voi elää enkä kuolla... Minä--tunsin tehtävän ... minäkin +tahdoin nousta uhrikivelle... Synnyinkö minä liian aikaiseen...? _Kädet +rinnoilla ristissä, rukoillen_: Jumalat, kuinka minä olen avuton!... +Eikö ole ... sitä elämän ja kuoleman välistä saarta ... jossa voisi +piillä elämää ... kun se ei meidän uhristamme huoli...? _Jäykistyy pää +taaksepäin sanattomaksi, eleettömäksi, verettömäksi,_ Niin, niin se on +oleva! _Kietoo kuin unissaan suortuvan kätensä ympäri, tapaa toisella +keritsimet, leikkaa huudahtaen hiljaisen »ah»--suoristautuu, hengittää +syvään._ + +SÄTENE +_Kääntyy selin, itkee._ + +MERTSI +_Peräytyy pöydän päähän ja panee suortuvan lippaaseen, sitoo +lippaan nauhalla ja laskee sen pöydälle. Käy sitten sillanteelta ovelle. + +Oudolla, muuttuneella äänellä Sätenelle, joka yhä itkee:_ Jää hyvästi! +_Vetää liinan kasvojensa suojaksi ja lähtee, mutta kääntyy vielä ovella +ja luo pikaisen, harhailevan katseen huoneeseen. Nyökäyttää hiljaa +Sätenelle, menee._ + +SÄTENE +_Painaa alas kyyneleiset kasvonsa. Hetkisen päästä_: Kaikki +lienemme orjia--elämän orjia. _Istuutuu. Äänettömyys._ + +URMAS +_Tulee iloisena_: Onko Heljä-valio käynyt? + +SÄTENE +_Levottomasti_: On... Lupasi tulla myöhemmin... + +URMAS +_Nyökäyttää hymyillen päätään, nousee sillanteelle ja vie päähineensä +patsaaseen_: Eikö muita ole käynyt? + +SÄTENE +_Neuvottomana_: On... viesti ... pöydällä. _Purskahtaa itkuun, menee +kiireesti ulos._ + +URMAS +_Katsoo hämmästyneenä hänen jälkeensä--rientää pöydän luo--ottaa lippaan +käteensä--irrottaa siteen--_ + + + + +3. SOIHTUJEN VALOSSA. + + +_20 vuotta myöhemmin._ + +_Vanhimpainpirtin edusta. Avoin tanhua--oikealla muutamia mataloita +rakennuksia, vasemmalla harvaltaan puita kasvavan kunnaan reuna. +Taustalla häämöttää vanhimpainpirtti, jonka harjalla pirtinpatsaan +nenässä kohoaa lakeisaukkoa suojaava pikku katoke. Pirtin molemmissa +päissä kasvaa suuret pirttikuuset. Keskellä on leveät portaat ja +suurehko valta-ovi--molemmin puolin ikkunoista tuikottaa tuli. + +Edusta on valaistu sinne tänne pistetyin soihduin, taivaalla kiitävät +raskaat pilvet. Tanhualla paljon kansaa vilkkaassa liikkeessä ja +keskustelussa. + +Muuan ryhmä on pysähtynyt etualalle._ + +ENSIM. MERVI +Mitä luulet hetken olevan? + +TOINEN MERVI +_Haukottelee_: Puoliyöksi tuon kohta luulisi--hoh hoh! + +ENSIM. MERVI +Ja me, lempo soi, tässä yhä tepsutamme! Iltas-eineestä pitäin olemme +samoja jälkiä hioneet. + +TOINEN MERVI +_Osottaa pirttiin päin_: Ja ne ovat istuneet puoliltapäiviltä. Kaikki +vanhimmat ovat koolla, aina Vuori-Merviasta saakka. + +KOLMAS MERVI +Eikä synny valmista! Mikäs hornan koukku siinä pitelee? + +ENSIM. MERVI +Muronni on kavala mies! En ole koskaan uskonut että meidän ikämme menisi +kolinoitta. + +NELJÄS MERVI +Olkaas nyt! _Pirtin puolelta kuuluu hälinäisiä ääniä, kaikki kääntyvät +jännittyneinä._ Ei mitään, kiinni pysyy ovi. Kireät on paikat! + +KOLMAS MERVI +Hitto kans! Asia on selvä kuin otrainen leipä: tämä on minun, tuo sinun +--istu ja ime omaasi! + +ENSIM. MERVI +Oikein! Emme myönnä itikan istuma-alaa. + +VIIDES MERVI +Emme, vaikka tulisi tupenrapinat! Rajakorpi on Mervian! + +USEAT +_Painokkaasti_: Rajakorpi on Mervian! + +NELJÄS MERVI +Onkos se ihka selvä? + +KOLMAS MERVI +On. Rajat ovat olleet sillaan hamasta Liittuan suuresta taistelusta. +Muronnien kanssa ryskiessämme emme mitään menettäneet, ainoastaan +verollisiksi häädyimme--niin haastavat vanhat. + +NELJÄS MERVI +Mitäs ne sitten kyselevätkään? + +KOLMAS MERVI +Muka kalaa, lintua pyytääkseen, niinkuin mekin. Ketunhäntä koipien +välissä, sanon minä! Siin' on metku! + +ENSIM. MERVI +Varmasti. + +KUUDES MERVI +_Tulee muutamain seuralaisten kanssa_: Mitäs miehet tuumivat? + +ENSIM. MERVI +Harmaat ovat tuumat--istuvat siellä liian kauvan. + +SEITSEMÄS MERVI +No, pelkoon toki ei ole syytä. Mutta sen sanon minäkin, että jos +keltaiset olisivat yksin valtijaina, niinkuin olivat kaksikymmentä +vuotta takaperin, niin jumal-avita Rajakorpi menisi vielä tänä yönä! + +VIIDES MERVI +Älä houni! + +SEITSEMÄS MERVI +Rajakorpi menisi! Mitä korvet heitä liikuttaa, ei siellä rikastuta. + +KOLMAS MERVI +Juuri niin. Mutta ei hätää.--_Osottaa pirttiin päin_: Meidän miehiä on +nyt tuolla enempi puoli. + +KUUDES MERVI +Ja on Urmas! Kyllä Urmas pitää pyörät raitteilla. + +MUUT +_Innostuneina_: Kyllä, kyllä! Se on meidän Urmas! + +SEITSEMÄS MERVI +Niin, kyllä meidän Urmas tietää mitä tekee! _Hytistelee_: Mennään--vilu +tässä tulee! + +TOINEN MERVI +Ja minä arvelen että taitaisi olla kaikkein viisainta, kun menisi tästä +eukon viereen, heh-heh--ei ainakaan kurpposet kuluisi, heh-heh-heh! +_Räjähtävä kaikin hiljalleen nauramaan, menevät. Eräs veeni-ryhmä +kiivaasti keskustellen._ + +ENSIM. VEENI +En luota, en taar-avita! He vaikka itsensä myyvät, kun vaan kauppa +tehdään mervaksi. + +TOINEN VEENI +No no, liika on liikaa! + +ENSIM. VEENI +Mikä on liikaa? Eivätkö he valtaan päästäkseen ole ryskänneet ja +rynnänneet kuin metsäläiset. + +KOLMAS VEENI +Johtajana mies, joka ei mitään häikäile! + +ENSIM. VEENI +Ja tässä sitä ollaan! Kun olivat meidän miehet ohjaksissa, siivolla oli +muronni--nyt likakärpäset loikkivat silmillemme. + +TOINEN VEENI +Liika on liikaa! Tosin Urmas on iskenyt ja keskinäiset kiistamme lienevät +muronneja rohkaisseet, mutta olen minä tänä iltana nähnyt muutakin. + +USEAT +No...? + +TOINEN VEENI +Että olemme tässä asiassa yhtä ja että kansakin ymmärtää mistä on +kysymys. Ilman Urmasta, luulen, se makaisi kiukaillaan, tänä iltana +niinkuin kaksikymmentä vuotta takaperin. + +ENSIM. VEENI +Ja jos makaisi, mitähän siitä? + +TOINEN VEENI +Jos tästä tulisi jotain enempää, niin onkohan yhdentekevää maataanko +täällä vai valvotaan? + +ENSIM. VEENI +Ja minä sanon: Jos tulee, silloin he kyllä makaavat tai pakoilevat +metsissä. _Myrkyllisesti_: Ja mitä Urmaaseen tulee--no, perästä kuuluu +mikä tuolla tänä iltanakin pitelee. Sanon vaan: koira on ketun sukua! + +MUUAN MERVI +_Sivukulkevasta mervi-ryhmästä kiivaasti_: Mitä sanot...? + +USEAT VEENIT +Hst!--Ei riitaa.--Lähdetään! + +ENSIM. VEENI +_Kiivaasti_: Sanon vaan että jos tuolla tänä iltana tehdään joku +tyhmyys, niin se on teidän jumalanne Urmas, joka antaa Rajakorven +muronneille! + +USEAT MERVIT +Häpeämätöntä! + +ENSIM. MERVI +Sano se vielä kerran, keltainen kukonpoika! + +ENSIM. VEENI +Sanon kerran ja kaksi--pois tieltä sininen nauris! + +_Käyvät toisiinsa käsiksi, muitakin sekaantuu temmellykseen. Hälinää, +huutoja: hiljaa, hiljaa, erotkaa! Kansaa juoksee joka taholta paikalle: +mitä, mitä täällä? Riitelijät erotetaan._ + +MUUAN VEENI +Että kehtaattekin tällaisena iltana! + +RIITELEVÄ MERVI +Mitäs hän mervejä solvaa! + +MUUAN MERVI +Mitä tahansa, hävetkää sanon minäkin! Tänä iltana ei olla veenejä eikä +mervejä, vaan olemme kaikki Mervian miehiä. + +KANSA +Hyvä, hyvä! _Kansa hajoaa_. + +ERÄS +Tämä pitkä odotus ei ole hyväksi, kansa käy levottomaksi. + +TOINEN MERVI +Niin käy, niin käy... + +ERÄS MIES +_Kunnaan rinteeltä_: Kuulkaa Mervian miehet, kuulkaa! + +KANSA +_Alkaa pysähtyä ja kertyä kunnaan luo_: Kuka se?--Havohan tuo!--Eikä, +Kovas on!--Hiljaa, kuunnellaan! + +KOVAS +Asian jokainen tuntee. Eri mieliä ei myöskään ole siitä, mikä vastaus +tässä on annettava-- + +KANSA +Ei! Yhtä ollaan. + +KOVAS +Seikka on selvä kuin päivä. Tämä mekko on minun, tämä vyö ja puukko on +minun. Jos joku teidän joukostanne kuitenkin julkeaisi tulla niitä +minulta vaatimaan, niin tiedättehän mitä hänelle vastaisin? + +KANSA +_Riemuisesti_: Tiedämme! Hyvä, hyvä! + +KOVAS +Nyt sanovat naapurimme: meillä on kalan ja metsänriistan puute. Saattaa +olla. Niinpä koettakaamme heitä auttaa. Antakaamme osa vuotuisesta +verosta kalana ja metsänviljana, mutta Rajakorvesta emme luovu!--Mitäs +sanotte, Mervian miehet? + +KANSA +Oikein! Hyvin harkittu! + +KOVAS +Jos heillä on mielessä mitä kielellä, niin tämä kelpaa. Jos ei, minä +sanon: siellä punotaan juonien rihmaa! Mutta meidän vanhimpamme yhä +istuvat ja harkitsevat. Mitä tämä merkitsee? Mitä he epäilevät? Ja niin +on tässä miesten kesken tuumailtu, että lähettäisimme tuonne sisään +muutamia tällä sanomalla: sanokaa suorat sanat suorassa asiassa, koko +kansa on takana!--Kelpaako? + +KANSA +Juuri niin!--Kovas menköön!--Ja Havo mukana! Hyvä, hyvä!--Ja veenejä +samoin! Herjöö ja Karkils! Hyvä, hyvä! + +KOVAS +Ja niin sanomme kuin puhuttu on--kansa vastaa? + +KANSA +_Innostuneesti_: Kansa vastaa! + +KOVAS +Että jos siksi kääntyy, tahdomme miekan terällä ja keihään tutkaimella +omaisuuttamme puolustaa? + +KANSA +_Myrskyisesti_: Miekan terällä ja keihään tutkaimella! Menkää! + +_Kovas kumppaneineen menee valtaovesta sisään. Kansa kokoontuu pirtin +edustalle, jääden hiljaa puhellen odottamaan. + +Kaksi muukalaista hiipii varovin askelin erään huoneen nurkkauksen takaa +oikealta. Heillä on päällään pitkät tummat viitat ja päähuput +alaslaskettuina, niin että vain osa kasvoja näkyy._ + +ENSIM. MUUKAL. +_Kurkistaa_: Siellä ne ovat... + +TOINEN MUUKAL. +_Tarttuu äkkiä hänen käsivarteensa_: Soihtu, veli, soihtu! + +ENSIM. MUUKAL. +_Peräytyy hiukan_: O' varon, varon!--Hukka matka. Voimme heti kavuta +ratsuille ja lähteä. + +TOINEN MUUKAL. +Nolo juttu! + +ENSIM. MUUKAL. +_Liikuttelee sormiaan_: Pitäisi kova kovaa vastaan! + +TOINEN MUUKAL. +Ei noita pelota. + +ENSIM. MUUKAL. +He' noita ... siellä sisällä! + +TOINEN MUUKAL. +Ei auta. Kansa päättää. + +ENSIM. MUUKAL. +Kiila, hyvä veli, kiila! Astumme esiin: vastaus? Miksi viipyy vastaus? +Onko Muronnian ruhtinas koira? Ratsumme satuloidut--siellä tuhannet +ratsut satuloidut, odottavat... No, itse ymmärrätte jos mitään +ymmärrätte... + +TOINEN MUUKAL. +Ah sukkela pää, sukkela! Mutta kustas kulet? Et noista portaista tänä +iltana. + +ENSIM. MUUKAL. +He' takatietä, takatietä--tule! + +TOINEN MUUKAL. +Aaah, hyvä veli! _Menevät kiireesti oikealle_. + +KANSA +_Pirtin luona_: Jo tulevat, jo tulevat! _Tulijat laskeutuvat portaita +alas, kansa tungeksii kysellen ja soristen ympärillä._ + +KOVAS +_Kunnaan rinteeltä_: Hiljaisuutta!--Varmaa vastausta ei meille annettu. +Siltä toki näytti, että useimmat ovat samaa mieltä kuin kansa. + +JOUKOSTA +_Äkäisesti_: Mitä hiiden mieltä he sitten voisivat olla! + +TOINEN +Sanoitteko lujaan? + +KOVAS +Lujemmin kuin aattelimme. + +KOLMAS +Mikseivät vastaa suoraan? On heillä suu! + +KOVAS +Olkaa levollisia. Päätös ei voi toisin olla. _Poistuu._ + +KANSA +Ei, ei! + +JOUKOSTA +_Rajusti_: Ja jos on, niin puretaan, jumal-avita! Käräjämäelle, ja +puretaan! Ja vanhimmat eroon! + +KANSA +_Myrskyten_: Oikein! Kansa vastaa! _Hajautuvat ympäri tanhuaa kiivaasti +keskustellen._ + +KOVAS +_Seuralaisilleen_: Totta puhuen ne tuskin olivat hyvillään että siellä +kävimme. + +TOINEN MERVI +Niinkö...? + +KOVAS +Useat tosin nyökäyttivät meille päätä, mutta toiset istuivat muoto +mustana niinkuin olisivat karpion karstaa syöneet. Ja Varsti, +ovenvartija, kertoi että-- + +_Lyhyt torventoitaus vanhimpainpirtin portailta. Kansa rientää pirtin +edustalle. Valtaovi avautuu ja portaille astuu joukko vanhimpia, kahden +soihdunkantajan seuraamana. Syvä hiljaisuus._ + +VANHIMMAINEN +Mervian miehet! Raskas on tämä päivä ollut niin meille kuin teille. Ja +raskas on päätös, johonka olemme tulleet. Rauhallinen elo on kansalle +rakas ja ystävälliset välit mahtavan naapurimme kanssa tuiki tähdelliset, +niinkuin sen jokainen hyvin ymmärtää. Ja niin olemme me, tuntomme mukaan +harkiten, tulleet siihen päätökseen että ruhtinaan vaatimukseen on tällä +kertaa suostuminen. Ottakaa asia tyynesti, niinkuin me, jotka seikat +tunnemme, olemme sen ottaneet. Ja nyt menköön kukin rauhassa kotiinsa. +_Vanhimmat poistuvat, ovi sulkeutuu. + +Haudan hiljaisuus, kansa seisoo kuin iskun tapaama. Hiljaisuutta yhä +jatkuu, ihmiset katsovat neuvottomasti toistensa silmiin._ + +JOKU JOUKOSTA +Mitäs tämä oikein oli...? + +TOINEN +Sanoiko se että on...? + +KOLMAS +Miksi he näin tekivät...? + +USEAT +Oliko se päätös...? + +NELJÄS +Miksi he meidät pettivät? + +VIIDES +Mitä nyt on tekeminen? + +USEAT +Vaadimme syyt tietoon! + +YHÄ USEAMMAT +Syyt tietoon! + +KOKO KANSA +_Myrskyten_: Syyt! Kuuletteko: syyt, syyt! _Äänetön +hiljaisuus. Odottavat._ + +JOKU +Mikseivät ilmota? Eikö ole ilmottamista? + +USEAT +Syyt! Syyt! + +KANSA +_Hurjasti_: Syyt! Syyt! Syyt! _Hiljaisempaa hälinää. + +Valtaovi avautuu, portaille ilmestyy soihdunkantajat ja muuan vanhin._ + +USEAT +Hiljaa, hiljaa! Se on Urmas, hiljaa! + +URMAS +_Hän on noin 50 ikäinen, mutta näyttää laihanterävine kasvoineen ja +harvahkoine partoineen vanhemmalta. Alussa hiukan ärsyytyneesti, sitten +lujan painokkaasti_: + +Huudatte syitä, vaikka olisi teidän sopinut huutamattakin uskoa että +vanhimpain päätös seisoo vakavan harkinnan pohjalla! + +Mistä on kysymys? Kansan jokapäiväisestä toimeentulosta ja +elämäntarpeistako? Ei, sillä jokainen tietää että Rajakorvesta riittää +riistaa sekä meille että heille. + +Onko kysymys Mervian sisällisestä olemuksesta, sen vastaisen elämän +pohjasta? Ei, sillä Rajakorpi on syrjäinen eräalue, jota emme aijo +koskaan asua. + +Mutta, sanotte, on kysymys _omistuksesta_, ja se on kunniassa pidettävä! +Niin on... _Miettii silmänräpäyksen_: Mutta mikä _on omaa_? Rajakorpi on +meidän, mutta järvet ja metsät riistoinensa siellä ovat jumalain +kuohuttamat--emme ole niiden tähden virsua hajalle astuneet. Näin voi +myös ajatella, näin voi _naapuri_ ajatella. _Todella omaa_, sanon minä, +on ainoastaan se, minkä kansa omin käsin raataa--kaikki täällä: pellot, +kasket, niityt, pirtit ... kaikki. Se on asian ydin. Siksi antakaamme +syrjäseikoissa myöten, voidaksemme sitä lujemmin pitää pääasiasta +kiinni, ja Mervia on seisova entistä kokonaisempana todella omansa +pohjalla. Mutta _niiden_ rajojen yli jos kuka kurkottaa, silloin +sanomme: seis! + +Tämä on vanhimpain ajatus. Täällä on puhuttu miekoista ja keihäistä. +Täytynee siis huomauttaa, vaikka sen lapsikin ymmärtää, että meidän +miekkamme ja keihäämme hukkuvat kuin näre muronnien asemetsän varjoon. +Älkää kutsuko niitä tänne--sanon, ja ymmärtäkää puolesta +sanasta--_viittaa kädellään etäisyyteen_:--voisivathan ne olla jo +ojennetut! _Poistuu pirttiin.--Kansa seisoo hetken ääneti._ + +JOKU +Se oli painava puhe! + +USEAT +Ei, ei! Ei kelpaa! + +TOINEN +Oliko se Urmas, joka noin puhui...? + +KOLMAS +Hornan henki se oli! + +NELJÄS +Kansa lupasi vastata! + +VIIDES +Voi onnettomuuden yötä! + +KUUDES +_Tukkaansa repien, itkunkiehuttamalla äänellä_: Aukasitte veräjät, +aukasitte veräjät, pelkurit! + +_Kansa on lähtenyt liikkeelle. Kutka repivät tukkaansa tai vaatteitaan, +kutka polkevat raivoissaan päähineitään maahan, jotkut harmissaan +itkevätkin. Yleistä sekasortoa ja huutoja kaikkialla._ + +VANHA UKKO +_Kummun reunalla, pui nyrkkiä pirttiä kohti, raivoisasti_: Petitte, +petitte, petitte, kurjat! Suku huononee! Isät tappelivat Liittuan +rajalla--pirtinpituinen hirsi veressä ui--voittivat, miehiä olivat! Me +tappelimme muronnien kanssa--veressä uimme, hävisimme, mutta miehiä +olimme! Nyt pojat pelkäävät ongenpahlaa, ongenpahlaa, ongenpahlaa! + +JOUKOSTA +_Ristiin rastiin huutoja_: Kun Urmas sen kerran sanoo, niin se on niin! +--Urmas hornaan!--Hiljaa!--Mervit pettivät! Koira on koira!--Suus kiinni! +Veenit pettivät!--Hiljaa, kansa on yhtä!--Urmas-konna! Konnalla on konnan +koukut!--Hiljaa!--Jumal-avita!--Taar-avita! + +KOVAS +_Kunnaan rinteeltä_: Hiljaa, hiljaa hurjat! Kansa on yhtä. Huomenna +käräjämäelle joka mies--päätös kumoon! + +KANSA +Päätös kumoon! Kumoon! Kumoon! + +JOKU +Petturit eroon! + +KANSA +Eroon! Eroon! + +JOTKUT +Ei, ei! + +JOKU +Revimme pirtin! + +KANSA +_Yhtaikaa hurjasti--Toiset_: Revimme, revimme! _Toiset_: Ei, ei, ei! + + + + +4. RUUMISARKKU. + + +_Urmaan pirtti. Muuten entisellään, paitsi että seinät ovat verhotut +taljoilla sekä erilaatuisilla ryijy- ja punontakudoksilla. Kiukaan +edessä on suuri talja, jonka päällä muutamia matalia istuimia. +Korokesillalla perällä vuoteen sijalla valtava raudotettu arkku, pöydän +edessä matala rahi._ + +URMAS +_Joka harmahtavine partoineen ja hiuksineen näyttää vanhettuneelta +ja rasittuneelta, puhelee kahden oven luona seisovan matkapukuisen +miehen kanssa. Omituisesti liikutettuna_: + +Kiitän tiedonannoistanne. Ikävätkin viestit ovat tätä nykyä maalle +tärkeät. Me ehkä taas pian teitä tarvitsemme--jääkää hyvästi! _Miehet +kumartavat ja poistuvat. + +Urmas nousee sillanteelle ja kävelee kuohuvan kiihottuneena +edestakaisin. Pysähtyy_: Se vielä puuttui! Olen niellyt tyynenä kaikki +ne sapet ja oksennukset, mitä he ovat päälleni syytäneet. Sillä ne +koskivat ainoastaan minua, mutta nyt--_polkee jalkaa_--nyt! + +_Käy kiivaasti kerran edestakaisin_: Millaista ihmeitten aikaa nämä +kaksikymmentä vuotta ovatkaan olleet! Kaksikymmentä vuotta lisää, ja +Mervia olisi seisonut lujana liitoksiltaan--pakosta, kutka eivät +halusta! Kaksikymmentä vuotta lisää, ja nämä katalat salajuonet olisivat +olleet mahdottomat. _Jää synkästi eteensä tuijottamaan._ + +HELJÄ +_On tullut omasta suojastaan ja seisoo avoimen sivuoven luona. Hiljaa_: +Urmas! + +URMAS +_Säpsähtää, koettaa tyyntyä_: Sinäkö, Heljä...? _Käy häntä kohti_: Olin +niin ajatuksissani... + +HELJÄ +_Käy vastaan, hiljaisen värähtävästi_: Sinä olet nykyään niin +paljon poissa... Ja kun olet kotona, niin täällä on aina muita ... +miehiä, asioita--minun pirttini sinua turhaan odottaa. + +URMAS +Totta. Emme ole näinä aikoina joutaneet itseämme muistamaan. + +HELJÄ +_Lämpimästi_: Minä niin sydämestäni toivon, että tänään pääsisitte +yksimielisiksi. Tuo onneton Rajakorven yö! Me emme tätä enää kestä, +Urmas. Ja sinä olet ainoa mies koko Merviassa, joka voit kaikki +liittää-- + +URMAS +_Kuohahtaen_: Kaikki...? Tarkotatko veenitkin? + +HELJÄ +_Ihmetellen_: Tietysti... Sehän oli sinun elämäntyösi ajatus... + +URMAS +_Katkeran naurahtavasti_: Niin, oli, oli, oli, mutta... _Niellen +kiihtymystään_: Sinun sydämesi voittaa järkesi, Heljä. Uskotko sinä että +niitä, jotka ovat yksinpä sinua häväisseet ja »petturin-vaimoa» +huudelleet, että niitä voisi yhdistää, vaikka itse Ukko pilvistä astuisi +keskellemme? _Kääntyy närkästyneenä syrjin_. + +HELJÄ +Älä kiivastu, Urmas! Juuri sen vuoksi, että kaikki on niin... +_Katsoo pitkään_: Mutta miksi sinä olet noin...? Onko jotain +tapahtunut...? + +URMAS +_Astuu kiivasti muutamia askeleita edestakaisin_: Ei--ei mitään! +Pieni viesti-- + +HELJÄ +Mikä sitten...? + +URMAS +Ei mitään erikseen, puhumme toiste. _Lähtee taas astumaan._ + +HELJÄ +_Kuin itsekseen_: Kun palaisivat taas ne entiset ajat! Sinä taas +istuisit minun lieteni ääressä, minä taas ymmärtäisin ... eläisin. +_Urmaaseen kääntyen, hiljaa_: Minä toivoin tästä päivästä niin paljon, +Urmas. Minä aamulla kävin uhraamassa-- + +SÄTENE +_Tulee ulko-ovesta_: Vieraat tulevat! + +URMAS +Hyvä! _Heljälle, liikutettuna_: Niinkö...? Niin, Heljä--tahdon olla +niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Kun vaan _mervit_ pitävät yhtä, +silloin ... niin, he tulevat. + +HELJÄ +_Nyökäyttää lämpimästi_: Niin, yksimielisyyttä ... kaikkien kesken. +_Menee_. + +ROUKA +_Tulee Kovaksen, Kurkian ja useiden muiden kanssa_: Terveppä taloon! + +URMAS +Terve! _Käy vastaan, kättelevät._ + +ROUKA +_Katsoo pitkään_: Mikä noin on mielesi liikuttanut, ystävä? Onko-- + +URMAS +Oh, mielialat ovat tätä nykyä monet, mutta asiat samat! _Nousevat +sillanteelle_: Ja uusia karttuu... + +KOVAS +Uusia karttuu!--Oletteko huomanneet orjainne keskuudessa mitään? + +USEAT +Orjainko...? _Urmas kääntyy uusia tulijoita tervehyttämään, miehet jäävät +hiljalleen puhelemaan. Urmas palaa Hallon, Horhojan y.m. kanssa._ + +ROUKA +_Tulijoille_: Kovas täällä tietää kummia, miehet! Vuori-Merviassa +kuuluu olevan jotain orjain kesken. + +HORHOJA +On laaksossakin.--Terve!--Kuisketta, supinaa ja salaisia silmäniskuja. + +HORMA +Outoja miehiä hiipii öisin heidän luonaan. Asiasta en vielä ole päässyt +selville. + +KURKIA +_Painokkaasti_: Muronnien salaisia yllyttäjiä ovat--se on asia! + +URMAS +_Hämmästyneenä_: Ollaanko todesti niin pitkällä...? + +KOVAS +Niin pitkällä ollaan. + +KURKIA +Änetsän orjilla oli toissa yönä salainen kokous. Niissä haudotaan +meille pahoja pajuja. Siksi olisi sinun ajatuksesi, Urmas, nyt +toteutettava ja Mervian orjat vapautettava. + +USEAT +Orjatko vapaiksi...? No no! + +TAARO +Hätäilette pojat, sanon minä. Orjat ovat maailman ajan supisseet omia +supinoitaan. Minulla on kolmekymmentä ostettua orjaa--kysynpä kuka +ne minulle maksaa? + +HALLO +_Hiukan pistävästi_: Tahdon sitä pait huomauttaa, että puhe +meikäläisistä orjista tuskin on paikallaan--moni ei enää edes +polta heihin merkkiään. + +KURKIA +_Nuorekkaan tulisesti_: Se on heillä polttamatta! Sitä häpeällisempi +että se poltetaan satojen omien veljiemme ja sisariemme otsaan, vaikka +orjattarilla synnytettyjen!--Mutta mitä sanoo Urmas? Tämä on sinun +ajatuksesi. + +URMAS +_Joka on seisonut mietteissään_: Hm, taas yksi asia.--Mutta istukaa, +miehet! _Tulijat istuutuvat pöydän molemmin puolin raheille. Urmas yhä +seisoo noja-istuimen vieressä_: Se oli minun nuoruuteni ajatus, mutta +elämä usein tinkii rakkaimpiakin ajatuksiamme. Mervi ei saa tehdä mitään, +ei vihasta eikä rakkaudesta, aina kysymättä mitenkä se vaikuttaa sukumme +asiaan. Mikäli näinä taistelun vuosina aloimme orjia hankkia, sikäli +varallisuutemme karttui ja asiamme voitti. Emme ole vielä kyllin +varakkaita, ei ole taistelumme loppuun suoritettu. Asia olisi siis +lykättävä tuonnemmaksi ja tyytymättömyyden aiheet mieskohtaisesti +poistettava. + +USEIMMAT +_Innostuneesti_: Oikein! Hyvä! Urmas istuutuu. _Kovas ja Kurkia +puhuvat hiljaa keskenään, Hallo tarkastaa heitä vaanivin katsein +toiselta puolen pöytää._ + +KURKIA +Niin, yksimielisyys ennen kaikkea--käykäämme asiaan. + +URMAS +Olemme joutuneet jatkuvien ahdistusten kiiraisiin. Siksi kutsuin +teidät neuvottelemaan, ennenkun asia joutuu vanhimpain pirttiin. Mikä +on, miehet, mielenne muronnien uusien vaatimusten suhteen? + +TAARO +_Huokaa_: Verojen korottaminen kolmannella osalla on aivan liian ankara +köyhälle maalle--aivan liian ankara. + +KOVAS +Meidän mielestämme--puhun muidenkin vuori-mervien puolesta, sillä olemme +asiasta tuumailleet-- + +HALLO +_Purevasti_: Vai oikein te pidätte omia tuumianne siellä vuorilla...? + +KOVAS +Oi-kein ... ja se onkin hyödyllisempää kuin muutamanlaiset +ihmettelemiset ja kyselemiset!--Meidän mielestämme on annettava jyrkkä +epuu kumpaankin kohtaan. Emme halua veronlisäystä, ja vielä vähemmin +voimme myöntää ahdistajillemme lupaa hankkia täällä maaomaisuutta, sillä +mikä sen juonen takana on, arvaa helposti. Tämä on kantamme. Mutta ellei +täyttä yksimielisyyttä muuten saavutettaisi, voisimme veroasiaa toki +harkita, eri mieliä kun on omassakin keskuudessamme ja veenien jyrkän +kannan tiedämme vanhastaan. + +URMAS +_Lyhyen kuivasti_: Toivon ettemme puhuisi veeneista, vaan asiasta! + +KOVAS +_Sovittavasti_: Unohda, Urmas, nuo veenien häpeämättömyydet! Nehän ovat +enimmästään olleet ajattelemattomien poikasten tekoja. + +HALLO +_Pistävän ivallisesti_: Mielestäni se »veeni» puhui liiaksi hyvää +mervaa, joka vaati käräjämäelle vanhimpia erottamaan--kuka »poikanen» +lie ollutkaan! + +KOVAS +_Nousee kiivaasti_: Hallo! Miksi pistelet peitetyin sanoin? Jokainen +tietää että se olin minä. Enkä sitä häpeä--päinvastoin: jos silloin +käräjämäellä kävimme, meidän ei nyt tarvitsisi tässä istua! _Istahtaa. +Tyyntyneenä_: Äläkä sinä, Urmas, välitä tuommoisista--et ole ennenkään. + +URMAS +Enkä välitä nytkään. _Iskee nyrkkinsä pöytään_: Mutta siitä minä +välitän, että he itse tahtovat kulkea omia polkujaan--meidän selkämme +takana! + +MUUT +Mitä...? Mitä se...? + +URMAS +_Nousee tulistuneena_: Minä kysyn: tietääkö kukaan, onko kukaan +osallinen niissä salaisissa sopimuksissa, joita paraikaa hierotaan +Veenian kanssa? + +MUUT +Ei! Sopimuksia Veenian kanssa...? _Useat nousevat kiihkeästi +liikutettuina._ + +ROUKA +Onko se mahdollista!? + +URMAS +On. Puoli hetkeä sitten sain tarkat viestit. He aikovat vielä kerran +tehdä tässä maassa hyvät kaupat! Veenia auttaa meitä muronneja vastaan +--Veenia saa korvaukseksi pienen veron--ja vuosikymmenen päästä veenit +ovat tämän maan ainaisia isäntiä. Manala! _Lähtee kiihtyneenä astumaan. +Monet muutkin nousevat liikkeelle._ + +HALLO +_Riemukkaasti_: Joko nyt uskot, Urmas! + +KOVAS +_Huoahtaen_: Se ei ollut heidän ensimäinen, tokko viimeinenkään +kolttosensa!--_Urmaalle_: Mutta kutka ovat puuhan takana? Nuo +samaiset nulikatko? + +URMAS +_Tuimasti_: Onko Karkilskin nulikka? + +KOVAS +Ei, se myönnettäköön. Entä muut? + +URMAS +Enimmästään nuorempia, mutta salajuonet ovat käymässä! + +KOVAS +Sanoisinpa: muutamien hullujen puuhia, joista ei tule mitään--kun +vaan me olemme yhtä. Käydään rauhassa tuumimaan! + +URMAS +_Pienen, jännittävän äänettömyyden jälkeen_: Hyvä! Tahdon olla +niinkuin heitä ei olisi olemassa. _Istuutuu, samoin muut._ + +KURKIA +Ja minä voisin sinulle, Urmas, kertoa että siellä on monta kelpo +miestä, jotka ymmärtävät työsi ja tajuavat nykyisen ajan. + +HALLO +Minusta tuntuu niinkuin täällä olisi eräitä, joilla on hyvin ikävä +noiden »kelpo miesten» seuraa! + +ROUKA +_Harmistuneena_: Ei kelpaa tämä, käykäämme asiaan!--Kovas on +esittänyt vuori-mervien kannan. + +TAARO +Kovas on, ja komiasti--kaikki vuori-mervit ovat komioita. Mutta minä, +vanha mies, tahtoisin sanoa kaikille komioille: karhua ei ole äimällä +pistelemistä! + +USEAT +Oikein! Karhua ei ole pistelemistä! + +URMAS +Kovaksen kanta on miehen kanta. Mutta voimmeko me veronalaiset +asettua sille kannalle--nyt on siitä kysymys? + +KOVAS +Voimme. Vero on vero eikä velvota muuhun! + +URMAS +Entä seuraukset? + +KOVAS +Seuraukset! Rajakorven asiassa meitä petettiin pelottamalla. Niin +tässäkin. Tänään maata, huomenna mekko, ylihuomenna miekka. Ei! + +URMAS +Mutta jos saamme ryöpyn niskaamme--tiedät kuinka käy. + +KOVAS +Se ei ole niinkään tiettyä! Linnota sinä, Urmas, salaa Valdun +rotkot--siellä on kiviä. Päästä sinä orjat vapaiksi-- + +TAARO +Siitä ei tule mitään! + +KOVAS +Päästä sinä orjat vapaiksi, anna ase käteen, ja me emme ole mikään +kourallinen mekään! + +JOTKUT +_Innostuneesti_: Emme, emme! + +LYYLY +Ei aseita, ei aseita, nuoret miehet! Kaikki on jumalien sallimuksesta. +Kärsimyksien ja kovien koettelemusten kautta he sallivat meidän näille +onnen maille kulkea. Kuinka nyt voisivat meidät hyljätä. + +URMAS +Väkevä on aseiden voima, mutta on toinen väkevämpi. Se on kansan +_sisällisen yhteistunnon voima_. Siihen ainoaan olen nuoruudestani +luottanut. Lietsokaamme se voima niin väkeväksi, että jos todella joku +muronni tänne pyrkii, kukaan mervi ei myy hänelle maata, ja jos joku +myy, niin ne tulokkaat me sulatamme itseemme niinkuin raudan tulisessa +ahjossa. + +KOVAS +Samaa voimaa mekin tarkotamme. _Ojentaa nyrkkinsä_: Mutta tuolla, jo +käsivarren päässä, eikä vasta sitten kun polkevat jo ryntäitämme. Usko +minua, Urmas: kansa, joka ei mitään uskalla, menettää lopulta uskon +itseensä. + +URMAS +Ei, juuri sitä uskoa me tahdomme hiljaisuudessa lietsoa! Mutta kun +tunnen käsivarteni liian heikoksi, silloin on minun tieni _varovaisen +viisauden tie_. + +HALLO +_Näppiä lyöden, välähdys silmissä_: Se oli johtajan sana, Urmas! +Hiisi on väkevä, mutta hiittä voi vetää nenästä. _Kumartaen_: Tehkää +hyvin!--mutta selän takana huolehdimme ettei kukaan myy tilkkuakaan, +sieppaamme saaliin aivan nenän edestä. Ja niin me, pieni orava, +painiskelemme älyn voimilla metsien suurimman korpikarhun kanssa, +hypellen ehjinä oksalta oksalle. _Useat nyökäyttävät ihastuneina +päätään._ + +KOVAS +_Kääntyy syrjin Halloon, Urmaaseen päin. Liikutuksesta värähtäen_: +Viisaus, Urmas, niinkuin edessämme nähdään, vie ... »oravanpoluille»! +Urmas! Sinä tämän suvun nostit ja kokosit, älä nyt päästä painumaan ja +hajoamaan. Tahdon muistuttaa mitä kerran käräjämäellä lausuit--olin +silloin lapsi, mutta sieluuni se jäi. Tahdon muistuttaa mitä +vanhimpainpirtin portailla lausuit siitä, koska sanoisimme »seis». Se +aika on nyt tullut. Sano »seis», ja kansa seisoo ympärilläsi! _Jotkut +osottavat hyväksymistään._ + +KURKIA +Ja jos omia voimiamme epäilemme, voimme aina selkämme tueksi tehdä +aseliiton läntisten naapuriemme Liittuan ja Kasarrian kanssa. + +URMAS +_Nousee liikutettuna_: Ette näy vieläkään minua käsittävän, ja +vaaran suuruuden te liiottelette. Minä sanon »seis», vaikka toisella +äänellä kuin te haluaisitte. Kaiken vieraan tuen minä hylkään, sillä +lännen ystävyys on meille vaarallisempi kuin idän kavaluus! Kaiken +kunnian kiillon ja aseiden kalistuksen minä jätän veeneille, sillä he +voivat mennä samaa tietä kuin ovat tulleetkin, mutta meille tämä maa on +ainoa paikka maailmassa. Kaiken varomattoman uhmailun minä hylkään, +sillä me emme enää tahdo työntyä verisinä ja revittyinä uusia soita ja +korpia kohti. Lyhyesti: alistumme välttämättömyyteen, kunnes +onnellisempi päivä koittaa! + +USEAT +_Innostuneesti_: Hyvin puhuttu, hyvin! + +KOVAS +_Liikutettuna_: Onko tämä sinun järkähtämätön mielesi, Urmas? + +URMAS +On. _Pitkähkö äänettömyys._ + +KOVAS +_Nousee, raskaasti_: Sillä tiellä emme voi sinua seurata! _Eräitä +muitakin nousee._ + +URMAS +_Hämmästyneenä_: Ette voi...? + +KOVAS +Emme, sillä sitä tietä astuen ei Mervialle koskaan päivä koita. + +HORHOJA +_Värisevällä äänellä_: Täytyykö meidän nyt erota, Urmas? Me olemme +liian kauvan rinnan vetäneet... _Äänettömyys._ + +KOVAS +_Käy Urmaan luo, lämpimästi_: Ei, näin ei saa tapahtua, tämä ei saa +olla viimeinen sana! Mutta olemme liian kiihtyneitä, jatkakaamme +huomenna. Te tuumitte täällä, me muualla, ja me ehkä puhumme +joidenkuiden malttavien veenienkin kanssa. + +URMAS +_Kuohahtaen_: Veenien!? + +KOVAS +_Tuskaisen kuohuvasti_: Jumalain armo meitä suojelkoon, Urmas--täytyyhän +meidän koettaa yksimielisyyttä rakentaa! Hyvästi huomiseen! + +URMAS +_Mietteissään, katsettaan kohottamatta_: Hyvästi! _Kovas, Horhoja, +Kurkia ja kolme muuta menee. Jälelle jääneet ovat nousseet ja seisovat +äänettöminä. + +Urmas, joka on seisonut syvän mielenliikutuksen valtaamana, katsahtaa +etsien jälellejääneihin_: Menikö Horhojakin...? + +HALLO +_Ilkkuvasti_: He menivät, eivätkä koskaan palaa, sillä heitä on jo +kauvan odottanut veenien avattu syli! + +URMAS +_Käy muutamia kertoja kiivaasti sillanteen poikki, pysähtyy_: Ei, +se ei ole mahdollista! He palaavat ja me tahdomme olla yksimielisiä! +_Miehille_: Totta, jätämme nyt kaikki huomiseen, tuumimme kukin +tyynesti kotonamme. + +SÄTENE +_Tulee_: Muutamia puheille pyrkijöitä! + +URMAS +Anna tulla! + +_Neljä nuorukaista kantaa suurehkoa, upeaan kirjovaippaan käärittyä +esinettä._ + +TUOJAIN JOHTAJA +Lahja Urmaalle, mervien johtajalle! Minne saamme laskea? + +URMAS +_Iloisesti hämmästyneenä_: Lahja! _Osottaa korokesiltaa_: Tänne +nostakaa. _Hilpeätä hiljaista puhelua. Miehet nostavat._ + +TUOJAIN JOHTAJA +Joukko Mervian miehiä tahtoo näin ilmaista mitä he elämäntyöstäsi +ajattelevat! + +URMAS +Sano heille kiitokseni! _Tuojat menevät_. + +HALLO +Nyt, Urmas, näet mitä ne ajattelevat, joiden puolesta olet ikäsi +taistellut!--Saammehan avata? + +URMAS +Avatkaa, avatkaa! + +_Irrottavat hopealla kirjaillun vyön peitteen ympäriltä._ + +HALLO +No nyt, ystävät! _Vetää peitteen pois. + +Kaikki jäävät kivettyneinä tuijottamaan: edessä on leveä, puunrungosta +veistetty ruumisarkku, jommoisia varakkaiden hautaamisessa +käytetään--arkun kannella irvistävä pääkallo. Seisovat pitkän aikaa +sanattomina._ + +URMAS +_Syöksyy patsaan luo ja kumauttaa kurikalla kiivaasti siellä riippuvaan +metallikilpeen. Sisääntulevalle Sätenelle_: Huuda kantajat takaisin! + +SÄTENE +En tavota enää, lähtivät juosten. + +URMAS +_Kasvot mustanpuhuvina, kamalan raivon kuohuttamana_: Hyvä, te +veenien kyykäärmeet! Teidän myrkkynne on virrannut kuin hornan +tyhjentymätön lähde. Te tiedätte tarkalleen mistä hinnasta minä Mervian +muronneille möin, vaikka teidän omat vanhimpanne istuivat saman pöydän +ääressä. Minä veljeni myrkytin, vaikkei minulla ole veljeä +ollutkaan--minä Mertsin surmautin--isäni minut kuolinvuoteellaan +kirosi--äitini sortui surusta hautaan--ei ole sitä konnantekoa, jossa en +olisi päämiehenä ollut. Sekään ei riittänyt. Mutta te valmistitte liian +aikaiset hautajaiset--minä vielä elän, vielä elää merviläisyys! + +JOTKUT +_Tarttuvat suuttuneina arkkuun_: Heitämme ulos! + +URMAS +_Kammottavasti naurahtaen_: Ei, ei lahjaa niin--nostakaa se tuonne +kunniapaikalle! _Polkee jalkaa_: Se joka hetki siellä muistuttakoon +minkä jo olimme unohtaa, että niin kauvan kun sen lähettäjillä on pasman +vertaa sanansijaa tässä maassa, he veistävät tämän kansan tulevaisuuden +ruumisarkkua. Minä kerran vannoin: mervit ovat nostettavat isänniksi +omassa pirtissään! _Kohottaa kätensä_: Minä tänä hetkenä vannon: +veeneillä ei pidä tässä maassa oleman orjankaan osaa!--_Osottaa arkkua_: +Niin, se on ruumisarkku, mutta siitä tuli--teidän ruumisarkkunne! + +_Astuu kiivaasti sillanteen reunalle, viittaa kädellään_: Ja menkää, +menkää te Kovakset ja Kurkiat, te äitinnepettäjät äpärämielet! Rientäkää +kilvan sen vanhan tuliporton pehmeälle vuoteelle, joka on ennenkin +mervan miesten miehuuden vienyt. Me vannomme teitä vastaan saman +taistelun kuin heitä, me tästä päivästä nimitämme teitä sillä nimellä, +mikä teille kuuluu--te salaveenit! + +ROUKA +Mutta, vanha ystävä, eiväthän he veenejä ole, vaikka ovatkin tuossa +asiassa eri mieltä. + +TOISET +Ovat, ovat! Johtajansa hylkäsivät! + +URMAS +Porton kiharat ovat porttoa! Joka ei ole meidän kanssamme, hän on +meitä vastaan--muuta jakoa ei tässä maassa ole ollut eikä ole! + +USEAT +Ei, ei! + +HALLO +_Riemuiten_: Nyt, Urmas, olet entisesi! Olemme taas merviläisyyden +selvällä polulla. + +URMAS +Ja nyt, ystävät! _Osottaa arkkua_: Saattakaa tämä teko kansan tietoon, +saattakaa heidän tietoonsa mistä lopullisesti on kysymys. Huomenna +päätämme tarkemmin mitä tietä astumme--me astumme nyt omaa tietämme! + + + + +5. TAAKANKANTAJAT. + + +_Vuorhaaran vierasmaja Vuori-Merviassa, kauppavaltareittien +risteyksessä. Hirsipirtti, oikealla ulko-ovi, oikeassa ylänurkassa +kiuvas. Kiukaan ja vasemman seinän välillä perällä korokesillanne, +siellä suuri kaappi, hylly, kaksi altaantapaista juomansäilytysastiata +ja pieni pöytä. Pirtinpatsas lakeisaukkoineen korokesillan reunassa +keskellä. Keskellä pirttiä maalattialla pitkä pöytä, molemmin puolin +rahit. Seinävierellä pitkät rahit; ylempänä, lähellä kattoa +makuulavalaudat. Vasemmalla ovi kylkeissuojaan. + +Kiukaassa, jonka luona hyörii majan emäntä, palaa tuli--lakeisaukon +lähistöllä leijailee vieno savu. On ilta, huonetta valaisevat muutamat +soihdut._ + +VIERASMAJAN ISÄNTÄ +_Korjaa haarikoita pöydältä_: Nyt saa pitää silmänsä auki! + +EMÄNTÄ +No meikäläisellä ne pitää olla aina auki, nukkuessakin. + +ISÄNTÄ +Tarkotin oikeastaan: nyt saa pitää suunsa kiinni! + +EMÄNTÄ +_Kääntyy, kivakasti_: Hä? + +ISÄNTÄ +Jaa-a--tarkotanpa että sinä puhut liian paljo, muoriseni, ja +liian ykssukaan. + +EMÄNTÄ +Siitä äskeisestäkö sinä nyt ääntä pidät? + +ISÄNTÄ +Siitä. + +EMÄNTÄ +Hy! Kun on reima luonnonlaatu niin on--vaikka tuon itsekin sanon! + +ISÄNTÄ +_Tyynnytellen_: No no! Ei hyvässä laittoa, mutta Vuorhaaran vierasmajan +väellä ei tätä nykyä saa olla mitään luonnonlaatua--taikka oikeammin: +täytyy olla vähän joka laatua... + +EMÄNTÄ +Häpiä! Mervian puolesta minä olen--ja kun on jotain, niin on jotain! + +ISÄNTÄ +_Lähtee kiivaasti astumaan_: On jotain! Hitto ollen; jos minä +ymmärrän mitä nuo kaikki keltaiset, siniset ja senkin seitsemän +karvalliset ovat näinä vuosina olleet ja mitä ne nyt ovat. Nyt ne +alkavat miekoista. _Pysähtyy_: Yksi hosuu: täytyy antaa; toinen: jos +annat, olet konna! Ota sitten selvä, ole nyt jotain! Siihen likoon minä +en pane mekkoani, en! _Käy lähemmäksi, hiljemmin_: Kuules! Minä olen +kaiken varmuudeksi tänään ostanut toisenkin. Jos vaativat, niin annan +sen huonomman, toisen piilotan. Mutta jos se toinen puoli voittaa, niin +voin aina näyttää että minulla on miekka-- + +_Ulkoa kuuluu ääniä ja oven haparoimista. Rientää ovea kohti_: Hoi hoi! +Täälläpäin se on ovi--käydään sisään vaan. + +_Kolme matkustajaa: Imari, veeni-runoniekka Flöide ja eräs kolmas +tulee--viittoihin puettuina, märkinä, miekka vyöllä._ + +IMARI +Terve tupaan! + +ISÄNTÄ +Jumalain terve, hyvät vieraat! Taitaa olla pimeä.? + +IMARI +Ja sataa. + +ISÄNTÄ +Vai satamaan rupesi. Antaapas nyt tänne päällysvaatteet... Ja +tuolla on tuli--panes, muori, istuimia! + +IMARI +Antaa olla, emäntä, ei meidän ole vilu.--Mutta kuules, isäntä! +Asuuhan täällä muuan Puonnin Keltti niminen? + +ISÄNTÄ +Asuu oikein, hyvä vieras! + +IMARI +Tämä kolmas kävisi tapaamassa, kun saisi opasta. + +ISÄNTÄ +Saapi, saa. _Huutaa ovesta ulos_: Hoi, pojat, hoi! Tuleppas Uvas tänne +ja joutuun! _Vieraille_: Ei sinne pitkältä ole, ei. _Sisään tulevalle +Uvaalle_: Vie tämä vieras Puonnin Keltin luo, kylläs tiedät? + +UVAS +Tiedän. _Menevät_. + +ISÄNTÄ +Vieraat käyvät istumaan. Ja milläs minä saan palvella? Ollaanhan +sitä yötä? + +IMARI +Ei ole aikaa! Mutta haarikka olutta ei olisi hullummaksi, ja hiukan +palasta. + +FLÖIDE +Minulle simaa--hiisi teidän oluvianne juokoon! + +IMARI +_Nauraen_: Tämä, näes, on runoniekka--ne juovat ainoastaan linnunpiimää! + +ISÄNTÄ +Ahaa--heti, heti! _Rientää sillanteelle ja ottaa kaksi haarikkaa_: Muori +hoi, pötyä pöytään! _Vieraille_: Nyt on paljo matkantekijöitä... + +IMARI + Ai! _Käy sillanteen luo, alennetulla äänellä_: Onkos tästä mennyt +äskettäin ... kuinka sanoisin ... muutamia pitkän matkan tekijöitä? +Sen näköisiä? + +ISÄNTÄ +_Vilkuttaa silmää_: Rajalle päin?--On, pari hetkeä sitten. +_Tuo haarikat_. + +IMARI +Hyvä, hyvä! _Vieraat vaihtavat merkitsevän silmäyksen, juovat._ + +IMARI +_Laskien haarikan pöydälle_: Nyt on kovat ajat Merviassa! + +ISÄNTÄ +Kovat on, kovat.--Kuuluukos maailmaan mitä? + +IMARI +Ei päivää, ettei uutta. Jokos olette kuulleet että vanhimpainpirtti +poltettiin? + +ISÄNTÄ +Jo kuultiin--jotain huuhua. Vaan minkäs tautta? + +IMARI +Minkä tautta? Hm. _Katsoo pitkään_: Mutta mikäs sinä olet miehiäsi? + +ISÄNTÄ +Jaa minäkö, jaa? Hm ... jaa... Olen, niinkuin näet, vierasmajan +pitäjä... + +IMARI +_Tiukasti_: Vaan oletko myöskin mies, se on: seisotko Mervian puolesta? + +ISÄNTÄ +_Käsiään hykertäen_: No nyt sattui ... että satuttiin samaa mieltä! +Mervian puolesta seison, lujasti, molemmin jaloin, ja vaikka juoksenkin +--siitä oli juuri tässä eukon kanssa puhe... + +IMARI +Hyvä on!--Vanhimpainpirtti poltettiin, selvällä mervankielellä haastaen, +koska se oli kettujen pesä! + +ISÄNTÄ +Kettujakos siellä olikin...? + +IMARI +_Rajusti_: Mitä muuta sellaiset ovat! Antavat riistametsät, kalavedet, +maat mannut ja lopuksi sen viimeisenkin miehuuden merkin, mikä kansalla +vielä on--miekat. Toiset eivät suostuneet, mutta Urmas miehineen! +Kerskuivat etteivät mitään pelkää--silloin se pistettiin pesä tuleen! + +ISÄNTÄ +Armias! Paloivatkos ne nekin? + +FLÖIDE +_Purevan ivallisesti_: Koskas sinä, hyvä mies, olet kuullut ketun +omia häntäkarvojaan polttaneen! + +IMARI +Kun olisivatkin, jumal-avita, palaneet! Muronni, oikein meitä +pilkatakseen, vaatii miekat--veronalainen ei muka tarvitse miekkoja, he +muka suojelevat. Ja nämä harmaapartaiset jänissielut pääpättävät-- +_marisevan matkivasti_: se on väärin, se on väärin, mutta kun väkisin, +niin ... ottakaa. Surma! + +EMÄNTÄ +_Tuoden ruokia pöytään_: No sitä samaa minä olen aina sanonut, että kun +kerran on mies, niin käyköön housut jalassa!--Ottakaas, hyvät vieraat, +nyt olisi! + +FLÖIDE +Siin' on emäntää, taar-avita! Sellaisia eukkoja kun olisikin +vanhimpainpirtissä ollut, ei meidän nyt tarvitsisi tässä hävetä! + +ISÄNTÄ +_Hymähtäen_: No no!--Mutta minkäs luulette tästä lopuksi tulevan? + +IMARI +_Tulisesti_: Tulee tulenkiukkunen taistelu! Ja se on jo käymässä--me +olemme nyt niillä asioilla. Kansa on nostettava, emme anna ainoata +miekan kahvaa!---Milläs mielellä tämän puolen miehet ovat? + +ISÄNTÄ +_Salaperäisesti_: No niin luulen että vastaan--vaikka puhutaan hiljaa... + +IMARI +Ei, kovasti nyt pitää puhua! Ja niin pitää sinunkin, joka miehelle joka +täällä käy. Sillä ketut ovat myös liikkeellä. + +FLÖIDE +_Katkeran ivallisesti_: Oikein jumalien nimissä ja valkoisissa +tietäjänviitoissa--horna! + +ISÄNTÄ +Älä! Onkos tuo totta? + +IMARI +Totta. Urmas panee jumalat ja manalat liikkeelle, saadakseen miehet +käymään--hameissa! + +FLÖIDE +_Ylenkatseellisesti_: Koiralla on koiran polku! Lemmittynsä +surmaamisella alotti, kansansa murhaamisella lopettaa--hyi! + +IMARI +Älä viitsi, Flöide ... siitä kerrotaan niin monella tavalla! +_Isännälle_: Katsos Mertsi, Urinaan ensimäinen lemmitty, katosi +tietämättömiin, niinkuin luullaan: hukutti itsensä rakkaudesta. Nyt +kerrotaan Urmaan surmauttaneen hänet orjillaan ja sitten omin käsin-- + +ISÄNTÄ +Ai ai ai-- + +FLÖIDE +_Iskee nyrkkinsä pöytään_: Lopeta, taar-avita! Joka ei Mertsistä taida +sen soreammin kertoa, ei saa puhua samana päivänäkään! Siitä on monta +surunihanaa runoa laulettu. + +IMARI +Minähän, veliseni, en ole runoniekka ja minusta tuommoinen vanha +naisjuttu-- + +FLÖIDE +_Nousee kuohahtaen_: Tietysti, tietysti--vanhoja juttujahan ne kaikki +ovat, jotka meitä koskevat! Joko merveillä nyt on tarpeeksi +laivoja--vanha juttu! Joko te maanmyyrät nyt osaatte kauppareiteillä +kulkea--vanha juttu! Joko täällä nyt on järjestystä ja ihmistapoja-- +vanha juttu! Mutta on, taar-avita, sentään yksi uusikin juttu, joka +meidän täytyy teidän päähänne ajaa--miehuus ja kunniantunto! + +IMARI +_Isännälle_: Runoniekka, niinkuin näet! _Käy Flöiden luo ja lyö häntä +olalle_: Heitä hornaan nuo vanhat, niistä emme koskaan sovi! Ja voisinpa +muistuttaa, että se teidän ruumisarkkujuttunne oli jokseenkin tyhmä +juttu. Mutta menneistä ei sanaakaan. Nykyisestä olemme yksimielisiä ja +urhokkaita olette miehiä! + +ISÄNTÄ +No minustakin niin peijakkaan karskia poikia! + +IMARI +Karskia miehiä, ja veljiä ollaan! Ne sateessa ja myrskyssä täällä +ponnistelevat Mervian vapauden puolesta, kun nämä hirtehisen tosimervit +makaavat taljojensa alla ja myyvät maansa muronneille.--Terve, +runoniekka! _Juo_. + +FLÖIDE +Olkoon menneet--terve, Imari! _Juo_. + +ISÄNTÄ +_Uteliaasti_: Mutta mitäs sinä, hyvä vieras, siitä myymisestä puhuit? + +IMARI +Niin siitä? Kuinkas sanottiin: kukaan ei myy murenneille maata. Katso +nyt ympärillesi kutka myyvät--Urmaan miehet suurista rahoista! +Ymmärrätkös yskän...? Ja miksi ne nyt taas miekat antavat? Siksi että +saavat jokainoasta miekasta--muronneilta maksun! + +ISÄNTÄ +_Päätään viipottaen_: Oh hoh hoh! + +IMARI +Sellainen on tämän kurjuuden pohja. Muuan noita jo silloin uhrikivellä +oli tämän kaiken Urmaasta ennustanut. Tekee ensin paljon hyvää, niin oli +sanonut--mutta varokaa: sitten hänestä tulee tämän maan kirous! Ja +tuli-- + +KOLMAS MATKUSTAJA +_Palaa. Luoksensa rientävälle Imarille ja Flöidelle_: Kunnossa on! Oiva +mies--vaikka kyventä konnien nurkan alle, jos tarvitaan! + +IMARI +Hyvä!--No niin isäntä, nyt lähdemme! _Maksaa_: Olkaa avullinen Puonnin +Keltille ja muistakaa mistä on kysymys: Mervian tulevaisuuden taakka on +nyt meidän hartioillamme. Jos ne pettävät, silloin on kaikki hukassa. +Kansan kunnian ja vapauden edestä kaikki!--Näkemiin. _Lähtevät_. + +_Kaksi matkustajaa, muuan mervi ja eräs tietäjä, tulee. Sattuvat ovessa +lähtijäin kanssa vastakkain._ + +TOINEN TULIJA +Oh! + +IMARI +Oho! + +TULIJA +_Touhukkaasti_: Sinäkö se oletkin, veli hopia? No se sattui--terve, +terve! _Kättelevät_. Samoilla asioilla tietysti--katsos minäkin jo +jätin sen kirotun veenijoukon ja olen nyt tosi-sininen Urmaan mies! + +IMARI +_Tuiki hämmästyneenä_: Vai niin...? _Purevasti_: Minäkin jo jätin-- +maansamyyjät! _Menevät_. + +TOSISININEN +_Ällistyneenä_: Vai niin...? _Katsoo pitkään heidän jälkeensä. Sylkäsee_: +Hyi horna! Ryökäleen veeniheittiö!--Hyvät illat, hyvä isäntäväki! Koiran +ilma ulkona--ja koirat juoksevat ovissa vastaan. _Hieroo käsiään_: Hei, +emännällä on lämmintä, hyvä juttu!--Mutta kuules, isäntä! Tämän minun +toverini pitäisi saada muuttaa kuivaa. Minä kyllä kestän, minä +tuulenpurema tervaskanto, mutta-- + +ISÄNTÄ +_Ehättäen_: Ja meillä kun sattuu olemaan juuri niinkuin teitä varten +tämä toinen suoja. Niin että jos suvaitset, arvon tietäjä... _Vie +tietäjän tavaroineen kylkeissuojaan_. + +TOSISININEN +Katsos, emäntä, se riippuu mielialasta! Kaikki riippuu mielialasta. +Housut märkinä, mutta aina iloinen mieli! oli minun isävainajani sana. +Ja niin on nyt näissä suurissakin asioissa. Kas, isäntä jo palaa! Panes +nyt, taatto, pöytä koreaksi--nyt ollaan isänmaan asioilla! + +ISÄNTÄ +Vai niillä, minä juuri arvasin.--Hei eukko, joudutappas ruokaa tälle +isänmaan miehelle! + +TOSISININEN +Oikein, sinulla on isänmaallinen mieli! Nyt on kovat ajat, hiton kovat! +Katsos, muronni ahdistaa, ja veeni-lurjuksia ja tuommoisia noin +isännättömiä koiria juoksee joka nurkassa. Tuokin roisto! Isänmaan +mies oli ennen, nyt möi itsensä veeneille. + +ISÄNTÄ +Älä hulluja! Onkos se totta? _Tuo haarikan_: Terveydeksesi! + +TOSISININEN +Isänmaan ja merviläisyyden tosi onneksi! _Juo pitkään_. Myyvät, myyvät +koko maan Veenialle että roikaa, siksi ne täällä yhdessä juoksevat.-- +Kas, emäntä ... kiitos vaan! _Istuu syömään_. Ja myyvät toisellekin +taholle--saavat murenneiltakin rahaa! + +ISÄNTÄ +Nyt en usko enää korviani! + +TOSISININEN +Totta joka sana! Katsos, se on tyhmyyttä. Siellä on muka ystäviä, +antavat rahaa, hokevat: pankaa lujasti vastaan--että saisivat, juukelit, +lähettää tänne sotamiestä niinkuin salkoa. Mutta meidän Urmas sanoi: ei +pojat! Meitä ei pistetä veenien ruumisarkkuun, eikä meitä pistetä +muronnien. Odotetaan pojat--henki ja merviläisyys se on pääasia. Kun se +säilyy, niin aina sitä--Hei, heilautappas lisää! + +ISÄNTÄ +Totisesti, kun oikein aattelee, niin eihän henkeä paitsi tule ensinkään +toimeen! + +TOSISININEN +Ei ei.--No, tämän hölmökin ymmärtää, mutta ymmärrätkös sinä mies-- +älytikkaa? + +ISÄNTÄ +_Hölmistyneenä_: Älytikkaa...? En ole edes kuullut. + +TOSISININEN +Ohhoh miesparka, et sitten paljo ymmärrä! No, minä selitän. Katsos, kun +joku ahdistaa, niinkuin nyt muronni meitä, niin pannaan suu edessä +makeaksi, että joo-joo-joo. Mutta takana onkin semmoinen hienokärkinen +älyn tikka että: älä nokkase ennenkun tipahtaa! + +ISÄNTÄ +_Viekkaanvälkkyvin silmin_: Ahaa, nyt minä alan ymmärtää! + +TOSISININEN +_Heittää syöntinsä, nousee innostuneena_: Et veikkonen vielä mitään +ymmärrä! Katsos nyt, tulee muronni, sanoo: anna miekat! No, nämä +yks-oikeat pässinpäät heti: ei, kunnia, miehuus! Mutta meidän Urmas +sanoo: joo pojat, kunniata ne ovat sonnin suuret sarvet, mutta kun +niistä peijakkaista tarttuu kiinni! Vaan nupopää, pojat, se puikahtaa +vaikka aidanraosta. Antaa sarvien mennä, keihäät jääpi, ja jos me joskus +nostamme jymyn, niin jumal-avita me hutkimme muronneja keihäillä niin +vietävästi! + +ISÄNTÄ +_Käsiään hykertäen_: Mutta tottatotisesti, siinä Urmaassa on poikaa! + +TOSISININEN +Siin' on. Katsos, me ollaan sen kanssa hyvät tutut. Sanoo kerran: karhu +on suuri ja vahva, Veitas ... ei ole äimällä pistelemistä. Mutta +peijakkaan tyhmä--nenä näppien väliin, ymmärrätkös? Ymmärrän, sanon minä +--ja me vedetään nenästä niin vietävästi! + +ISÄNTÄ +_Innostuneena_: No niin-niin-niin-niin vietävästi! + +TOSISININEN +Ei sinulla, ystävä, ole älytikasta vielä kuin pikkusen hajua. +_Alennetulla äänellä_: Katsos, siihen tarvitaan salatietoja. Siell' on +kummat jutkut, sadat paulat. Nämä urhoolliset sarvipäät vapisevat kuin +haavanlehti, mutta meidän Urmas, joka kaikki tietää, se poika vaan +sipasee noinikään pehmeällä kädellä, ja taas on vaara ohitse.--Ai, +kuules! Kenenkäs me saamme tähän kylään semmoisen tosi-isänmaanmiehen, +joka rupeaa toimimaan ja lähettämään tietoja? + +ISÄNTÄ +Minkälaisia tietoja? + +TOSISININEN +Ihan kaikkia: kutka ovat vastaan, mitä tekevät, mitä aikovat tehdä +--se on älytikkaa! Katsos, ei sitä kaikki ymmärrä. _Alennetulla +äänellä_: Tuokin tietäjä tuolla, se poika vaan paukuttaa sitä suoraa +köyttä. No no, hyvä mies, mutta ilman älytikkaa on niinkuin olisi aina +märät housut jalassa ja täytyisi niitä kuivatella toisessa huoneessa, +kun älytikkamies sillaikaa toimittaa paljon asioita.--No, mihinkäs me +jääriinkään? Ai niin, Urmas sanoi että koeta nyt, Veitas, saada sinne +Vuori-Mervian kulmalle sopivat miehet. Niin että kyllä kai sinä, hyvä +ystävä, rupeat? + +ISÄNTÄ +_Hätääntyneenä_: Jaa minäkö...? Ei, ei--kun en minä oikein ymmärrä sitä +älytikkaakaan-- + +TOSISININEN +Älä lörpöttele, sinä olet jo oikein hyvällä alulla! + +ISÄNTÄ +Mutta sittenkin ... ei, ei minulle sovellu. _Hiljemmin_: Vaan minä +hankin jonkun toisen, sillä asiaa minä kyllä kannatan ... näin +hissuksiin. + +TOSISININEN +No, hyvä sekin. Katsos, meill' on sadat raudat tulessa, sillä Mervian +tulevaisuuden raskas taakka painaa nyt meidän hartioitamme. _Hätäisenä_: +Mutta tulen turkanen, ne koirathan ennättävät ennen meitä! Minnekkäspäin +ne menivätkään? + +ISÄNTÄ +En minä vaan-- + +TOSISININEN +Älä viisastele, mies! Eivätkös ne menneet Änetsään päin? + +ISÄNTÄ +_Salaperäisesti myhäillen_: No taisivat.--Mutta ettekös te yöksi-- + +TOSISININEN +Vai makailemaan tämmöisenä aikana! _Huomaa tietäjän, joka on tullut +sisään_: No niinkuin suuhun ja käteen! Meidän täytyy heti lähteä, +muuten ne veenilurjukset... Odottelehan, kun laitan hevoset kuntoon. +_Menee kiireisesti ulos._ + +ISÄNTÄ +_Tietäjälle, joka kävelee mietteissään_: Nyt on vaikeat ajat. Mitäs sinä +tästä ajattelet, jumalien mies? + +TIETÄJÄ +_Pysähtyy_: Vaikeat ovat ajat, ystävä. Minäkin kauvan tutkistelin ja +jumalien neuvoa tiedustelin. Nyt olen varma. Vilja arvostellaan jyväinsä +laadusta. Toisella puolella murhapoltot ja omankäden oikeus, miekanusko, +röyhkeys ja kansan villitseminen johtomiehiä vastaan, jotka ovat +jumalilta. Toisella totinen nöyryys ja usko korkeampien voimien +sallimukseen. Helppo on valita. + +ISÄNTÄ +Jaa, jaa, kun se noin syvästi selitetään. + +TOSISININEN +_Tulee_: No nyt on kaikki kunnossa! _Tarttuu haarikkaan, hartaan +innostuneesti_: Olkoon toimillamme menestys, vahvistukoon isänmaa ja +tosimerviläisyys! _Juo_. Hei, päin tuulta isänmaan puolesta! Eletään +tervennä! + +ISÄNTÄ +Samoin. _Raapii korvallistaan_: Mutta tuotanoin: minun maksuni...? + +TOSISININEN +Katsos peijakasta! Siinä nyt näet kuinka isänmaana ajatus viepi kaikki +muut ajatukset.--Tässä... No terveppä terve! _Menevät_. + +EMÄNTÄ +Sen minä vaan sanon, etteivät tuommoiset miehet minua miellytä, olkoot +ne älytikkoja taikka mitä hälyhippoja! + +ISÄNTÄ +Hy, pitäisikö sinun sitten kaiken maailman miehiin mielistyä--hy, sanon +vieläkin! + +_Oven takaa kuuluu vienoa tiukujen helinää--joku haparoi ovea. Tulija +avaa, mutta ei pääse sisään, sillä hänellä on selässä jotain, joka ei +mahdu. Pääsee vihdoin kylittäin--sisään astuu käräjämäen _Tuntematon_. +Hän on kovin vanha ja laiha, tukka ja parta valkosissaan. Kymäräisillä +hartioillaan hän kantaa tuohiköysin kiinnitettyä, pölkystä veistettyä +raskasta taakkaa. Taakan tasaisella laella on turpeessa kasvava +kuusennäre, sen vieressä toisella puolella altaantapainen, toisella kasa +turkisnahkoja ja puusta kyhätty pieni talo. Taakan sivuilla riippuu +kaksi pitkää miekkaa, jotka liikkuessa hiljaa narisevat +rautahahloissaan. Hatun reunassa on kauttaaltaan pieniä tiukuja, jotka +liikkuessa vienosti soivat._ + +EMÄNTÄ +_Pelästyneenä_: Jumalat, mikäs se!? + +TAAKANKANTAJA +_Läähättäen, värjyvän kuiskaavasti_: Taakankantaja! Ihmisten auttaja! +Mikäs emäntää painaa? _Nauraa outoa, äänetöntä, ihmishengen yöpuolen +mailla harhailevaa naurua._ + +ISÄNTÄ +_Epäröivänä_: Mutta mitäs vieraalla oikein on...? + +TAAKANKANTAJA +Taakkaa! Ihmisillä on niin paljon taakkaa. Kun kuun sarvet ovat näin ja +Otavan häntä noin ... silloin on aina taakkaa. _Osottaa taakkaansa_: +Rajakorven metsä putosi alas, eikä ihmiset jaksa kantaa. Tuolla on se +suuri kalajärvi, joka juoksi ylös. Ja tuolla istuu Mervian veronahat. +Näetkös tuota Hiiden taloa? Hiisi ostaa nyt taloja ja muuttaa hornan +Merviaan. Ja nämä miekat täytyy viedä Hiiden linnaan. Hiisi pelkää +miekkoja ... nyt ne ovat kahleissa ... kuulkaas kuinka ne itkevät, +Mervian miekat... Ah, painaa, painaa, painaa... _Lyyhistyy läähättäen, +tuskanhiki otsalla_. + +ISÄNTÄ +Istu jumalien laupeuden nimessä, miesparka, ja levähdä! + +TAAKANKANTAJA +Ei ole aikaa... Täytyy auttaa ... kaikki muut kiroovat poloisia. Ah, +painaa... Katsos, tuolla toisella puolella on enemmän, mutta kyllä taas +kohta tulee toiselle lisää ... _nauraa outoa naurua.--Istuu sitten +pöydän ääreen. Lempeästi_: Mikäs teitä nyt painaa, ystävät? + +ISÄNTÄ +Laske, hyvä mies, taakkasi siksi aikaa alas, kun levähdät--minä autan. + +TAAKANKANTAJA +_Torjuen_: Ei, ei ... silloin se painaa ihmisiä. _Valittaen_: Minun +täytyy näin nukkuakin... + +EMÄNTÄ +_Tarjoo oluthaarikan_: Juo, vierasparka, juo! _Koettaa sillävälin +nostaa taakkaa molemmin käsin, mutta ei saa hievahtamaankaan_: Kaikki +hyvät haltiat armahtakaa! _Kääntyy poispäin._ + +TAAKANKANTAJA +_Keskeyttää äkkiä juontinsa, kuuntelee_: Äh ... äh ... äh! Kuuletteko, +kuuletteko kuinka ne ulvovat ja huutavat apua? Minä kuulen kaikki +ihmisten äänet koko Merviassa. _Pudottaa haarikan, ryntää ylös_: Apuun, +apuun! _Menee kiireisesti, miekat narisevat, tiuvut soivat.--Pitkä +äänettömyys._ + +ISÄNTÄ +Oh-hoh! _Korjaa haarikan lattialta_. + +EMÄNTÄ +_Silmiään pyyhkien_: Hoh-hoi-jaa! + +_Ulkoa kuulua laulaa_: + + Heliheli, heliheli, heliheli hei! + Vuorilla nuoria + kuusia suoria, + heliheli, heliheli hei! + +_Joukko nuoria miehiä ryntää iloisesti huudahdellen sisään._ + +ENSIMÄINEN +Hyvät illat, kuin Mervian sillat!--Hei altaantappi, annas herua! + +ISÄNTÄ +Olkaa siivolla, en ole nyt sillä päällä... + +MUUAN VANHEMPI +No no! Me vaan tultiin hiukan juttuamaan. + +ISÄNTÄ +No, kun siivolla istutte. _Menee laskemaan. Nuoret miehet istuvat pöydän +ympärille_. + +ENSIMÄINEN +_Osottaa toiselle puolelle pöytää_: Ja nuo raukat aikovat antaa +miekkansa! Jumal-avita, tästä puoleen ei vuorilla enää tarvita +housuntekijää! + +TOINEN +_Vastakkaisella puolella pöytää_: Ja nuo raukat aikovat kaivaa miekkansa +maahan--ne, jumal-avita, miehiä ovat! Mutta me pojat, me uskalletaan +lyödä miekka pöytään ja sanoa: siin' on rauta, mutta--mies on täällä! + +JOUKOSTA +Hyvä, hyvä! _Naurua ja pakinaa. Isäntä tuo haarikat_. + +KOLMAS +Hei, terveeks pojat! Oli mitä oli, mutta meistä se nyt riippuu Mervian +tulevaisuus! _Juovat innostuneesti. Laulavat:_ + + Heliheli, heliheli, heliheli hei! + Vuorilla nuoria + poikia suoria, + heliheli, heliheli hei! + +_Ulkoa kuuluu meluisia ääniä ja askeleita--ovi reväistään auki. Sisään +ryntää mies, jonka pään ympärillä on verinen side. Hänen jälessään kaksi +miestä kantaa verta valuvaa kolmatta, jälessä tulee vielä yksi mies. +Vievät haavotetun penkille_. + +ENSIMÄINEN TULIJA +Näin nyt kävi, isäntä! Tulkaas apuun, että saadaan sidotuksi. Vettä +emäntä, joutuun! Urmaan miehet hirtehiset! Väijyivät metsässä juuri kun +rajan yli ajettiin. Sillä ne koiransielut ovat vannoneet, että Merviä +on nyt Manan hurtille myytävä! + +EMÄNTÄ +Jumalat meitä armahtakoot! _Rientävät apuun_. + + + + +6. KUOHILAITTEN TANSSI. + + +_Urmaan pirtti.--Urmas ovenpuolella tervehtää Roukaa, Halloa ja erästä +kolmatta vanhinta Hämeriä._ + +ROUKA +Huonoa! Metsä-Merviasta on saatu tuskin kolmatta osaa. + +URMAS +_Kiivaasti_: Tuskin kolmatta saa...? _Nousevat sillanteelle_. + +HÄMERI +Minun kuulumiseni ovat vielä huonommat. Viiron kulmalta ei ole +saatu sitäkään. + +URMAS +_Polkee jalkaa_: Mutta sen täytyy onnistua! _Kuin anteeksi pyytäen_: +Istukaa, ystävät!--Minä en tätä ymmärrä...? + +ROUKA +Monet pienet seikat vaikuttavat. Jo vanhimpainpirtin polttaminen +heitä suuresti rohkaisi. Sitten parjaus-- + +URMAS +_Kuohuen_: Niin, se parjaus--sitä vastaan ovat jumalatkin voimattomat! + +HALLO +_Olkapäitään kohauttaen_: Parjaus ei paljon paina--toimekkaat miehet +tässä kolttoset tekevät! Imari-heittiö Änetsässä on villinnyt +kokonaisen kulmakunnan. + +HORMA +_Tulee kiireisesti_: Terve! Myöhästyin, vaan tuonpa sitten uutisiakin! + +KAIKKI +No...? _Nousevat uteliaina. Urmas käy vastaan._ + +HORMA +Malttakaa, malttakaa! _Tervehtii Urmasta. Riemukkaasti_: Veenit +lähtevät tästä maasta, ja ainiaaksi! + +TOISET +_Hämmästyneinä_: Mitä...? Älä! + +HALLO +_Nauraa myrkyllisesti_: Hyh hyh hyh hy-hy-hy... Vai sankarit +käpälämäkeen, hy-hy-hy-hy-hy-hy-hy. + +HÄMERI +_Viipottaa kättään_: Jumalat tuulta purjeisiin pullistakoot! + +URMAS +_Joka on seisonut mietteissään, Hormalle tiukasti_: Leikkiäkö lasket, +mies? + +HORMA +Kaukana siitä! Muuttavat aina Itariaan saakka. Ensimäistä alusta jo +varustetaan ja tietoa levitetään kansaan. + +URMAS +Vai Itariaan...? _Raivostuneena_: Kun menisivät,--mutta he eivät mene! +Sillä aluksissa ei kule ne maat, ne pirtit, kaikki se hyvyys, minkä he +täällä ovat koonneet. Mutta: tietoa levitetään kansaan! Niin juuri, te +maineensairaat suupaltit, se oli oiva temppu! Taas röyhkeys nousee, +taas muutamia kymmeniä-satoja miekkoja maahan kaivetaan--koska sankarit +pääsevät meren taa turviin. Horna! + +SÄTENE +Sanantuoja Vuori-Merviasta kiireisellä asialla! + +URMAS +Anna astua! _Käy sillanteen reunalle_. + +SANANTUOJA +_Tulee pölyisenä ja hengästyneenä_: Olen Veitaan sanantuoja. Meidät +yllätti onnettomuus-- + +URMAS +_Kärsimättömästi_: Sen näen päältäsi! Etkö osaa kertoa? + +SANANTUOJA +Meiltä kaikki ryöstettiin Siiranteen ahteessa. Päällemme hyökkäsi +aseellinen joukko-- + +URMAS +Manala! Miksette pitäneet puolianne? + +SANANTUOJA +Meitä oli liian vähän. Emme arvanneet-- + +URMAS +Tyhmät, pöllöt!--Missä isäntäsi, eikö hän uskaltanut itse tulla! + +SANANTUOJA +Isäntäni makaa haavottuneena. Yksi kuoli, kaikki muut ovat haavottuneet +pait minä.--Minkä tiedon saan viedä isännälleni? + +URMAS +_Hurjistuneena_: Sen tiedon että hän on... _Malttuu_: Mene lepäämään, +saat myöhemmin tietosi. _Sanantuoja lähtee._ + +Varro! Paljoko teillä oli? + +SANANTUOJA +Vähän kahdeksatta sataa. + +URMAS +_Huutaen_: Kahdeksatta sataa? Koko Vuori-Merviasta? Mitä te olette +tehneet, miehet? + +SANANTUOJA +Kaikki mitä ihmisestä irti saa! Siellä tietäjät villitsivät. + +URMAS +Tietäjät..?--Saat mennä. + +_Nousee korokesillalle, kiihtyneenä_: Tietysti, tietysti heidänkin pitää +Hiittä palvella, kun maa on vaarassa! + +HORMA +Sen pahempi he ovat koskemattomat. + +URMAS +He eivät saa olla koskemattomat! Riistämme niskottelevilta +uhrintoimituksen! + +HALLO +Ja siihen loppuu uhriannit, heidän hengenpitimensä--tepsii, tepsii! + +ROUKA +_Urmaalle_: Mutta, hyvä ystävä, eihän meillä ole oikeutta-- + +URMAS +_Rajusti_: Sen oikeuden otamme, Mervian nimessä! Vastustus on +murrettava--miekkoja, miekkoja, vaikka maan alta! + +SÄTENE +Kaksi orjaa pyrkii puheille! + +URMAS +Orjia...? _Katsoo kysyvästi toisiin_. No, anna tulla. _Käy sillanteelta +alas. + +Kaksi vanhahkoa orjaa tulee, kumartavat._ + +TOINEN ORJA +Minä olen Jolma, Horhojan isäntäorja ja niinkuin orjain johtomiehiä ... +tämä kumppani on Jönkä. Me tultiin puhumaan siitä, että asiat nyt ovat +hullusti-- + +URMAS +Orjainko asiat...? + +JOLMA +Niin. Muronni yllyttää ja lupaa vapauden-- + +URMAS +_Kivahtaen_: Hullujako olette? Ovatko he vapauttaneet omat orjansa? + +JOLMA +Jaa, jaa, mutta se vapauden asia-- + +JÖNKÄ +Siinä se juuri on solmu! + +JOLMA +Ja me kuultiin että sinä olisit sen puolesta, että orjat +vapaiksi.. + +URMAS +Minä olen sen asian puolella, mutta aika ei ole nyt sopiva. + +JOLMA +Meidän mielestämme se on nyt juuri kaikkein sopivin. Katsos, se +vapauden ja vastaaniskemisen henki, joka nyt on maassa, on meissäkin-- + +URMAS +_Kiivaasti_: Vastaaniskemisen...? + +JOLMA +_Välttelevästi_: Tarkotin että meidän keskuudessamme asiat ovat nyt +niinpäin ... kuinka sanoisin ... että me emme tiedä mitä tuleva on... + +URMAS +_Nousee sillanteelle toisten luo. Neuvottelevat hiljaa keskenään, +josta kuuluu ainoastaan katkonaiset: ei koskaan--täytyy, täytyy!_ + +_Palaa orjain luo_: Me otamme asian harkittavaksi. Ehdotamme että +kaksikymmentäviisi täyttäneet pääsevät heti vapaiksi ja muut sitä mukaa +kuin tämän ijän täyttävät. Siis kahdenkymmenenviiden vuoden päästä ovat +kaikki vapaat. + +JOLMA +_Korvallistaan raapien_: Se on joteskin pitkä aika. Me kuolemme +ennen sitä me... + +URMAS +_Kiusaantuneena_: Mutta itsehän te pääsette heti! Hyvä jos saamme +tähänkään suostumaan. Menkää, menkää, ja selittäkää tämä kaikille! + +JOLMA +_Kumartaa, hätäisesti_: Kyliähän me... _Jöngälle_: Niin, kyllä kai +me ... _hiljemmin_: ei me muronnien kautta kuitenkaan...--Niin, kyllähän +me koetetaan. Mutta ilmottakaa nyt pian, sillä me ... emme tiedä mitä +tuleva on... _Menevät_. + +URMAS +Kaikki yhtaikaa, sakeana ja sekaisena kuin kevättulva! Vaikka minulla +ei ole mitään vastaan, se vain vahvistaa sukumme voimaa. + +HALLO +_Olkapäätään kohauttaen_: Haaveilet, kuin runonruikuttaja kanteleen +ääressä! Joukot ovat joukkoja ja pysyvät joukkoina. _Osottaa maahan_: +Tuolla on niiden paikka, kansan varallisuuden maaperänä, josta se itse +kohoaa korkeana ja kauvas näkyvänä! + +URMAS +Heitä--emme sovi siinä yksiin.--Mutta miekkoja, miekkoja! + +ROUKA +Paljoko meidän pitäisi vähintään saada? + +URMAS +Ainakin puolet. + +HALLO +_Lyhyesti_: On etsittävä kätköpaikat, on annettava palkkio niille, +jotka ovat avullisia! + +URMAS +Oh jumalat tätä kurjuutta! _Lauhtuen_: Niin niin--onhan parempi +että me etsimme, kuin että muronnit tulevat etsimään. + +HALLO +Mitä aijot ryöstettyjen miekkojen suhteen? + +URMAS +On koetettava saada takaisin. + +HALLO +Anna takoa yhtä monta sijaan--se on kohtuus! + +HÄMERI +_Ihastuneeena_: Oiva keksintö! + +URMAS +No niin, no niin--kunhan pääsemme rauhaan. + +HALLO +_Olkansa yli_: Antaisin saman tien takoa minkä kerkiävät! + +URMAS +_Kiivaasti_: Ei, siihen en suostu!--Mutta meidän täytyy vielä +tänään kokoontua. Kutsukaa vanhimmat koolle, käyn itse tietäjäin +vanhimman luona.--Näkemiin! _Toiset menevät._ + +_Urmas yksikseen_: Jumalat varjelkoot pientä joutumasta suuren +jalkoihin! Se on kuin painajainen--ei saa edes huudetuksi. + +_Nousee sillanteelle_: Kuinka pahuus on voimakas, kun se on kokonainen! +_Katkerasti_: Te luopiot, te luopiot! Miksi te säritte minun aatteeni, +miksi te tämän suvun uudelleen pirstasitte! + +SÄTENE +Joukko niitty-mervejä pyytää puheille! + +URMAS +Taas...? Ei hengähdyksen lomaa!--Niin niin, anna tulla! _Käy vastaan. + +Joukko vanhoja miehiä tulee._ + +URMAS +_Lämpimästi_: Tulkaa terveinä, kansan miehet! + +VANHA NIITTY-MERVI +Niin että sinä se sitten olet se Urmas. Emme ole koskaan nähneet, mutta +kuultu on. Tulimme nyt näkemään ja puhumaan, kun emme ole enää elämästä +selvillä. + +URMAS +_Kättelee_: Raskasta, raskasta on elämä. Istukaa! _Viittaa istumaan +rahvaanpenkille, tuo itselleen istuimen kiukaan luota._ + +NIITTY-MERVI +Puhumme sinulle niinkuin isälle. Luonnon järjestys on vierähtänyt, +rajutuulet puhaltaa ja rankkasateet lankee, kuun ympärillä säärii kuuma +sappi! Eilisvuotena poltti kuivuus, tänä vuonna vesi viepi. Jo keväällä +tulvi Auree, nyt itse Ilmoka nousi ryntäilleen, kaikki niityt peitti-- + +URMAS +Onko kansa joutunut hätään...? + +NIITTY-MERVI +Ei se hätä olisi pahin, toinen on pahempi. Sopu on hävinnyt, kiistan ja +vainon henki sijalla. Tämä miekkajuttu oli pahin. + +URMAS +_Kiihkeästi_: Onko, onko annettu miekat...? + +NIITTY-MERVI +On annettu ja on pidetty--kahakäteen on. Ja siinä se juuri on. Veli +antaa, toinen pitää, naapuri luovuttaa, toinen kaivaa, vaimo on eri +mieltä kuin mies. Osa poikiamme piileksii metsissä, pirttejä poltetaan +--ja on huonoja miehiä joukossamme, käyvät vieraan asioita. Jumalat +meitä armahtakoot! + +URMAS +_Kiivaasti_: Siinä nyt näette mihin veenien yllytys vie! + +NIITTY-MERVI +Ei ole veenejä nähty ei kuultu, vaan tämä eri mieli on meidän kesken. +Sanottiin taas olevan jotain tulossa, niin käytiin kysymään että mitenkä +ne asiat oikein ovat. + +URMAS +Tehän viivytte huomiseen?--_Nousee_: Niin, minä selitän illalla kaikki. +Sanon nyt vaan, että mitään uutta ei ole tulossa--kun saamme tämän +miekka-jutun loppuun, on rauha maassa. Mutta miekat on annettava! Ja +teidän täytyy luottaa, sillä omat miehenne ovat nyt ohjaksissa. + +NIITTY-MERVI _Nousevat_: Kyllähän me... Ja hyvä on, että on omat miehet. +Mutta kun me emme tiedä mitä nämä omat miehet-- + +URMAS +Niin niin, selitän kaikki illalla. Levätkää terveydeksenne! +_Miehet menevät. + +Urmas nousee sillanteelle_: Kaikki sekasorrossa! Voisin tehdä rikoksen, +voisin takoa noita kirottuja miekkoja yöt päivät, voisin niitä varastaa +ja ryöstää. Sen täytyy perille! Kärsimystä on, mutta pohja säilyy. +_Miltei riemukkaasti_: Kauppareitit ovat nyt hallussamme, +vanhimpainpirtissä ei ole enää yhtään veeniä--pohja säilyy, pohja +säilyy! _Käy patsaan luo ottaakseen vyönsä ja päähineensä._ + +ULKOA +_Kentältä kuuluu meluista puhelua ja hihkuvia huutoja, jotka yltyvät +hurjaksi lauluksi ja tanssin töminäksi_: + + Hah hah hah, hih hih hih, + hauskoja poikia ollaan! + Heh heh heh, hih hih hih, + Mervian poikia ollaan--hih! + +URMAS +_Ryntää ovelle ja huutaa Sätenen_: Ketä ne? Mikä elämä siellä? + +SÄTENE +En tunne, näyttävät nuorilta miehiltä. + +URMAS +Kuinka ne uskaltavat!? Käske paikalla tiehensä! + +HELJÄ +_Tulee suojansa ovelle, hätäisenä_: Mitä ääniä ne? Ketä siellä, Urmas? + +URMAS +En tiedä. Lähetin juuri Sätenen poiskäskemään. _Ulkoa kuuluu hälinää, +puheen sorinaa._ + +SÄTENE +_Palaa_: Eivät lähde. Ne ovat miekanviejiä, ovat kauhean päihdyksissä. + +ULKOA +_Hurjasti_: Hah hah hah, hih hih hih, + Mervian poikia ollaan! + Heh heh heh, hih hih hih, + Mervian puolesta ollaan--hih! + +URMAS +_Tuskaisena_: Mene, Heljä, omaan suojaasi! _Sulkee ikkunan juoksulaudan +--huone käy hämäräksi. Käy korokesillalle ja laskee lakeisaukon +sulkulaudan--huone käy miltei pimeäksi, vain lakeisaukon ja ikkunan +seuduilla kumottaa heikot valovirrat. Ulkoiset äänet himmenevät, +sorinan keskeltä kuuluu kuitenkin:_ + +MIEHEN ÄÄNI +Hei, tulkaas tytöt karkeloimaan! + +NAISEN ÄÄNI +Teidän kanssanne!? Hävetkää--kuohilaat, miekkanne myyjät! + +MIESTEN ÄÄNIÄ +Mitä se sanoi...?--Jumal-avita! + +NAISEN ÄÄNI +Kuohilaita, kuohilaita! Miehuutenne myyneitä raukkoja! + +MIEHEN ÄÄNI +Tuosta saat, hornan kämäleuka! _Kuuluu kimeä naisen kirkasu._ + +MIESTEN ÄÄNIÄ! +Se oli oikein!--Veenien koina!--Me ollaan Mervian miehiä, me ollaan +Urmaan poikia--hih! + +NAISTEN ÄÄNIÄ +Kuohilaita, kuohilaita, kuohilaita!--Hyppikää, hullut! + +MIEHEN ÄÄNIÄ +Mitäs me tuommoisista! + +TOINEN +Niin, iloitaan pojat! Hauskempi onkin näin--hah hah hah... + +_Hurjasti_: Hah hah hah, hih hih hih, + urheita poikia ollaan! + heh heh heh, hih hih hih, + miekkojen viennistä tullaan--hih! + +HELJÄ +_Joka on hämyssä katsellut kuinka Urmas kävelee etualalla ja +väänteleksen tuskissaan, menee kiireisesti ulos. Laulu ja tanssi taukoo. +Kuuluu hetkisen puheen sorinaa, sitten kaikki vaimenee hiljaiseksi. +Heljä palaa ja työntää ikkunan juoksulaudan syrjään: heikko valo virtaa +huoneeseen. Astuu sitten Urmasta kohti, joka istuu pää käsien varassa +sillanteen reunalla:_ + +Älä ole enää murheellinen, Urmas! He jo menivät... + +URMAS +_Kuin itsekseen:_ Ja sittenkin on parempi että he hyppivät, kuin että +täällä hyppisivät muronnien asestetut pedot. + +HELJÄ +_Läheten:_ Epäilemättä.. He sitäpaitsi olivat päihdyksissä.. + +URMAS +Me olemme kaikki päihdyksissä! Tämän kansan sisus on sairas. + +HELJÄ +_Liikutettuna:_ Niin, sairaita me olemme. Ystävämme +Lyylykin----_Keskeyttää pelästyneenä._ + +URMAS +_Kavahtaen:_ Mitä Lyylystä...? + +HELJÄ +_Välttäen:_ On .. sairastunut... Luultavasti sentään paranee.--Minun +täytyy nyt lähteä, Urmas... + +URMAS +_Lujasti:_ Miksi salaat minulta jotakin? Tahdon kuulla--tule, Heljä! + +HELJÄ +_Tulee vitkaan ja istuutuu hänen luokseen alimmalle korokeaskelmalle. +Hiljaa:_ Ystävämme Lyyly on ... surmannut itsensä mielenhäiriössä... + +URMAS +Lyyly...? Manalla? Omin käsin?--Jumalat, millaisia uhreja tämä aika +vaatii! + +HELJÄ +_Silittää hiljaa hänen kättään, katselee pitkään:_ Me olemme kaikki ajan +uhreja. Kuinka sinä olet vanhettunut, Urmas! Kuinka kansasi kohtalo on +sinut harmaaksi purrut. + +URMAS +_Kuin havahtuen_: Olenko minä jo niin vanha...? + +HELJÄ +_Silittää hänen kättään_: Me olemme jo vanhoja. + +URMAS +Mutta mihinkä meidän nuoruutemme on mennyt? Milloinka me olemme +itsellemme eläneet? + +HELJÄ +_Silittää hiljaa_: Silloin kun olemme eläneet muille... + +SÄTENE +_Tulee_: Rouka-vanhin! + +URMAS +Saata sisään! _Nousevat_. + +ROUKA +_Katselee oudostellen ympärilleen_: Onpa täällä hämärä...? + +URMAS +Hämärä, ystävä, ympäröi meitä joka taholla! + +ROUKA +Totta puhut--Muronniasta on taas saapunut sanantuojia! + +URMAS ja HELJÄ +Taas...? _Jäävät kuin kivettyneinä paikoilleen._ + +ROUKA +_Hiljaisen kiivastuneesti:_ Taas! Tahtovat lähettää eri veronhaltijan, +joka kerää verot. Nahat ja taljat muka alamittoja. Mutta se on ilmetty +vale! Tarkastin jok'ainoan omin käsin, ennenkun ne laitettiin. Kavaluus, +kavaluus takana! Tästä täytyy tulla loppu! + +URMAS +_Vääntelee neuvottomana käsiään:_ Ja kuitenkin.. + + + + +7. ALASTOMAT VETÄJÄT. + + +_Ilmoka-järven ranta--sillä kohti missä Namangan kannas erottaa sen +Lautu-järvestä. Paikka on aukea, molemmin puolin harvahkoa metsää. +Oikealla metsän laidassa järveen juokseva kuivunut puron-uoma, jonka +aukeanpuoleisella reunalla etualalla kasvaa muutamia puita ja pensaita. +Itse lahdelma aukeaa takana tyynenä ja rauhallisena, oikea ranta +loivasti yleten, vasemmalla kuusikkoa kasvavan vaaran korkea rinne. +Jonkun matkaa selälle päin keskellä lahdelmaa on pieni saari, jonka +oikeanpuoleista kuvetta kulkee kiireisesti kaksi soutuvenettä, +eellimäisessä paitsi soutajia myös pieni keulapurje. + +Aurinko juuri laskee, palaen keltaisena vaaran puitten takana ja valaen +niiden lomitse kultavirtaansa maiseman hiljaiseen tyveneen._ + +VIESTINVIEJÄ +_Juoksee järven rannalta, niemekkeen takaa vasemmalta vinosti aukean +poikki etualaa kohti oikealle_: Voi turman päivää! + +_Vastakkaiselta puolelta metsästä kuuluu risahduksia ja kiireistä +juoksua._ + +ÄÄNI +_Metsässä_: Hei hei, tännepäin! + +TOINEN ÄÄNI +_Taempana:_ Onko järvi siellä? + +ENSIM. ÄÄNI +Uoma näkyy--joutukaa! _Puiden välissä vilahtaa juoksevia asestettuja +miehiä._ + +VIESTINVIEJÄ +_Juoksee aukeanpuolelta uomaan:_ Hei! Sieltähän jo tullaan.. + +ENSIM. TULIJA +_Syöksyy metsästä uomaan:_ Hei! Mitä on tapahtunut? + +TOINEN TULIJA +Tytöt tajuttomina kylään juoksivat.. + +KOLMAS +Onko se totta...? + +VIESTINTUOJA +_Epätoivoisesti käsiään heilutellen:_ On. Tuho on tullut! + +ÄÄNIÄ METSÄSTÄ +Tänne, tänne! _Yhä useampia juoksee paikalle._ + +VIESTINTUOJA +Teidän metsällä ollessanne tulivat, vaativat tytöt veroriistoja +kannaksen poikki kantamaan. Sitten-- + +UUSI TULIJA +Mitä on, kuinka on? + +ENSIM. TULIJA +_Malttamattomana:_ Mitä sitten? + +VIESTINTUOJA +Sitten veronhaltijan venettä vetämään kannaksen yli Laudusta Ilmokaan-- + +JOKU +Häpeämätöntä! + +VIESTINTUOJA +Alasti pakottivat, sotamiehet riisuivat-- + +JOUKKO +_Raivostuneena:_ Alasti...? Hirtehinen! Julkikonna! + +VIESTINTUOJA +Vetohihnoista vetivät--konna itse taljoilla veneessä--pitkä vaateruoska +kädessä. Sillä viskoi alastomia--nyki--nauroi-- + +JOUKKO +_Hurjana:_ Rietta! Hirtehinen! Surma! + +JOKU +_Uoman pohjaa tarkastellen:_ Tästä ovat kulkeneet, anturan jälki näkyy! + +VIESTINTUOJA +Tuolla rannassa muut pääsivät--Ilvin raastoivat taljoille-- + +JOUKKO +_Yhtaikaa:_ Hornansusi! Maksa maalle! Vielä näkyy veneet! Jousenne, +jousenne, joutukaa! _Lähtevät juoksemaan järvelle päin._ + +JOKU +_Huutaen:_ Hei, tuolla on jotain! _Osottaa aukealle._ + +USEAT +Mitä!? _Kääntyvät._ + +VIESTINTUOJA +Tuhojen tuho! _Juoksevat kaikin aukealle._ + +_Siellä kolme miestä, joiden vaatteet valuvat vettä, kantaa järveltäpäin +kuollutta tyttöä. Tytön alastoman ruumiin yli on levitetty pieni +vaate--märät hiukset lepäävät epäjärjestyksessä rinnoilla. Kantajain +jälessä kulkee toinen tyttö, ainoastaan hame ja paita verhona. Hän +peittää käsillään kasvojaan ja itkeä tyrskyttää hiljalleen._ + +USEAT +_Kauhistuneina:_ Ilvi!? + +TOISET +Kuollut...?--Mitä tämä!? + +ENSIM. KANTAJA +Hukuttautui, tyttörukka. _Laskevat ruumiin maahan vasemmalle._ + +TOINEN KANTAJA +Järveen syöksyi. Juuri saavuimme paikalle, kun tämä toinen juoksi +hulluna rannalla. Ei ollut venettä--kahlaamalla etsimme--henki poissa. + +PUISMA +_Juoksee erään seuralaisen kera oikealta, huutaa kaukaa:_ Missä on Ilvi? +Onko kukaan Ilviä nähnyt? + +JOKU +Jumalat poika-parkaa armahtakoot! + +PUISMA +_Saapuu luo, naulautuu kauhistuneena paikkaansa:_ Siis totta!? _Heittää +jousensa maahan, syöksyy ruumiin ääreen:_ Ilvi, Ilvi! _Parkasee:_ Kylmä! +Minä tulen hulluksi! Ilvi, Ilvi! _Hypähtää ylös:_ Missä konna? Läpi +maksan ammun, miekkaan seivästän! _Tempaa jousensa:_ Ääh--siellä vielä +näkyvät! Kosto! _Lähtee juoksemaan rantaan päin._ + +USEAT +Kosto, kosto! _Juoksevat mukana._ + +PUISMA +_Työntää nuolen valmiiksi viritettyyn jouseensa, tähtää._ + +JOKU +Hullu! Ei yllä puoliväliinkään. + +PUISMA +_Laskee jousensa, hurjana:_ Niin, hullu, hullu, ja hulluksi minä tulen! +Vene vesille! _Lähtee juoksemaan rantaan._ + +TOINEN +Ei ole venettä rannassa! + +KOLMAS +Vene Laudusta! + +JOUKKO +_Kiihkeästi:_ Vene Laudusta! + +PUISMA +_Juoksee takaisin, heittää jousensa:_ Aseet pois! Joutuun! + +JOUKKO +Joutuun, joutuun! _Heittävät aseensa sikin sokin kentälle, juoksevat +uoman vartta oikealle. Kantajat ja eräitä vanhempia miehiä jääpi._ + +MUUAN JÄÄNYT +_Huutaa:_ Ottakaa Jousseron seitsenhankainen! _Toisille:_ Jo tuli +elämästä loppu! + +ENSIM. KANTAJA +Loppu. _Toisille kantajille:_ Lähtään, ilta joutuu! Nostavat Ilvin, +lähtevät oikealle. + +RIPSÄ +_Käy jälessä, itkee ääneen._ + +TOINEN JÄÄNYT +Tyynny, Ripsä--ei se itkusta parane, tyttöparka! _Jälelle jääneille +raivostuneena:_ Nyt hornan verisusi temmeltää keskellämme! Veroja +riistää kaksin verroin, uusilla uhkaa, tyttäremme raiskaa.. + +ENSIMÄINEN JÄÄNYT +Entäs Imari, uljas poika? Niin telotti kuin koiran. Entä Kovas, Kurkia +ja Herjöö? Siellä viruvat Muronnian tyrmissä parhaat miehet! + +MUUAN VANHUS +_On istahtanut kivelle, syvän värähtävästi:_ Kyllä olemme nyt alasti +riisuttuja joka mies. _Osottaa kädellään:_ Katsokaa noita vesiä ja +vaaroja!.. Mikäs olisi eläessä täällä.. Mutta kuinka elämme?.. Niinkuin +hornan tulisen lammen partaalla! + +ENSIMÄINEN +_Kiivaasti:_ Ainakaan tuo konnien konna ei enää puolen hetken päästä ole +elävien ilmoilla! + +KOLMAS +Mutta aatellaanpas, miehet, onko se sentään harkittu teko? + +NELJÄS +_Tuimasti:_ Mitä tarkotat!? + +KOLMAS +Tarkotan että hirmu on muronnien päämiehiä ja ruhtinaan lähettämä--että +voimmeko me Laudun miehet noin vaan käydä kaulukseen? + +USEAT +_Korvallistaan raapien:_ Jaa .. jaa .. Asialla on monta puolta.. + +TOINEN +Horna teidän puolianne! Henki hengestä! + +ENSIMÄINEN +Jospa sentään olisi ensin mentävä Urmaan ja vanhimpain puheille? + +KOLMAS +Niin on tehtävä--pojille on puhuttava järkeä.--Kas, taitavat jo tulla! + +_Nuoret miehet tulevat rajusti uomaa pitkin, vetäen miltei juoksujalassa +suurta venettä molemmin puolin hangoista._ + +ENSIMÄINEN MIES +_Viipottaa kättään:_ Hei, pojat! + +MUUAN VETÄJISTÄ +Ei nyt ole aikaa! _Kiidättävät veneen vinhasti rantaan. Vanhemmat +miehet rientävät jälessä._ + +ENSIM. VETÄJÄ +Neljätoista ja melamies! + +TOINEN VETÄJÄ +Kaikki jouset veneeseen! _Jotkut juoksevat aseita hakemaan._ + +ENSIM. MIES +On harkittu niin, että tämä tuuma onkin jätettävä toiseen kertaan. +Olisi ensin mentävä Urmaan ja vanhimpain puheille. + +VETÄJÄT +Mitä...?--Urmaanko pakeille, Jumal-avita!--Ei, me isketään! + +TOISET +Ei ei! + +TOISET +Vene vesille! _Työntävät._ + +TOISET +Ei! _Pitävät vastaan._ + +TOISET +Vene vesille, taikka tässä tulee-- + +TOISET +Ei! _Syöksähtävät uhaten vastakkain._ + +MUUAN VETÄJÄ +Malttakaa, malttakaa! Aatelkaas sentään, pojat, tämä on arka paikka. +_Kiistelijät asettuvat._ + +MUUAN VANHA MIES +Eikä äkkipikaista tekoa saa takaisin. Käydään ensin vanhimpain puheilla; +ellei sieltä apua, sitten nytistetään. + +USEAT +Olkoon niin. + +JOKU +Hornaan vanhimmat! + +PUISMA +_Joka on tällä välin hakenut jousensa, tulee juosten ja tarttuu +rajusti veneeseen._ + +JOTKUT +_Pidättävät._ + +PUISMA +_Julmistuneena:_ Kynnet irti! + +PIDÄTTÄJÄT +Ei, maltu hurja! + +PUISMA +Kynnet irti, taikka tulee lihaa! + +PIDÄTTÄJÄT +Ei! + +PUISMA +_Tempaa miekan huotrastaan:_ Niin tulkoon lihaa! _Huitoo +miekallaan hurjana. Jotkut tarttuvat häneen takaapäin ja vääntävät +miekan pois._ + +PUISMA +_Reutoo raivona toisten pidellessä:_ Kurjat, raukat, petturit! + +VANHA MIES +Poika on vietävä kotiin rauhottumaan. _Kiertävät tuppivyön Puisman +käsien ympäri. Kaksi miestä lähtee viemään. Osa jääneitä seisoo +alakuloisena, toiset synkkinä, kolmannet ovat kääntyneet voimattoman +harmistuneina selin._ + +PUISMA +_Raivona metsänlaidassa:_ Jumalat kirotkoot, Tuonen mustat +kaarneet nokkikoot! + +ÄLYTIKKA +_Joka on sillaikaa saapunut veneellä niemen taitse vasemmalta rantaan, +hilpeästi:_ Hei pojat, hei! Mikäs nyt on hätänä? _Hypähtää ketterästi +rannalle._ + +VANHA MIES +Kirous ja hulluus on hätänä! Verohurtta miesten poissaollessa tuli +kylään, tyttäremme valjasti alasti venettään vetämään, yhden tärväsi, +että raukka järveen juoksi--pojat tahtoivat kostaa. + +ÄLYTIKKA +Ei tuhmuuksia pojat, ei tuhmuuksia!--Hm, tytöt, hm... Katsokaas, se oli +omaa tyhmyyttänne kaikki tyyni. Annas lähettää nuoria hempukoita +ihraista roikaletta vetämään--katsokaas, äly, äly joka asiassa! _Huomaa +miesten vyöllä miekkoja_: Aah, noin paljon miekkoja! Tästähän tulee +oikein sievä saalis.. + +MUUAN KESKI-IKÄINEN MIES +Taitaa tulla! _Tarttuu häntä kaulukseen rajusti:_ Mikä olet miehiäsi? + +ÄLYTIKKA +Noh noh, ystävä!--Ettekös te Veitaasta ole kuulleet? Tosisininen +isänmaan mies, neuvoo tyhmälle kansalle älyä, kerää miekkoja enemmän +kuin kukaan koko Merviassa-- + +KESKI-IKÄINEN +_Tarttuu molemmin käsin_: Hyvä on, jo riittää keruusi! _Toisille_: Tämä +»Älytikka» on yksi niitä hirtehisiä, jotka tämän hornan ovat meille +valmistaneet. Minun sanani on: hirteen! + +JOUKKO +_Vapautuneen hurjana_: Hirteen! _Joku_: Veroista ja miekoista! +_Toinen_: Imarista ja Ilvistä! _Kolmas_: Kaikesta kurjuudesta! _Neljäs_: +Puunkylkeen kaikki lemmon tikat! _Käyvät raivostuneina käsiksi._ + +ÄLYTIKKA +No no, ei sentään leikkiä lasketa! + +ERÄS +Ei--ala astua! + +TOINEN +_Tuo rannalta pitkän hihnan:_ Tässä on naru, veronhaltijan vetohihnoja! + +JOUKKO +_Hurjan riemuisena:_ Hyvä, hyvä, hyvä! + +ÄLYTIKKA +_Silmät pyöreinä, rukoilee hätääntyneenä_: Oikeinko te tosissanne? +Tyhmyyttä, tyhmyyttä! Mervian hyväksi olen kaikki tehnyt, yöt päivät +kulkenut! Jos toisinpäin on älykkäämpää, tehdään toisin-- + +KESKI-IKÄINEN +_Karjasee kauheasti_: Ei mitään porutikkaa! _Vievät kiireisesti metsään +vasemmalle._ + +ÄLYTIKKA +_Itkien ja hätäisesti rukoillen_: Väärin, väärin... Viaton olen... En +kellekkään pahaa tehnyt... Puhutaan vielä--_huutaa_: niistä isommista +ja viisaammista! _Äänettömyys._ + +VANHA MIES +Nyt Urmaan puheille! Kutka tulevat mukaan? _Työntävät veneen vesille, +useita miehiä hyppää veneeseen._ + + + + +8. KANSAN SINETTI + + +_Urmaan pirtti._ + +URMAS +_Seisoo kalpeana ja tuskaisena pöydän luona:_ Kun pääsisi taas +tämänkin päivän! _Käy mietteissään eteenpäin:_ Jos ne, jotka tämän +meille tuottivat, omin silmin näkisivät mihinkä kärsimysten kuiluun he +kokonaisen kansan syöksivät, totisesti: he kauhistuisivat astua Tuonen +maille! + +_Muistaa jotain, käy Heljän ovelle ja huutaa häntä._ + +HELJÄ +_Tulee, katsahtaa hänen liikutettuihin kasvoihinsa:_ Sinulla on +taas vaikea päivä, Urmas. + +URMAS +Vaikein kaikista--sen inhotuksen tähden, mitä tunnen! Voisin +melkein uskoa jonkun äkki-ihmeen tapahtuvan, joka meidät tästä +kurjuudesta pelastaisi. + +HELJÄ +_Elävästi:_ Sinäkin...? Minulla se on jokapäiväisenä palavana rukouksena. +Joku suuri, leimahtava ilmestys, joka taas kohottaisi ja puhdistaisi! + +URMAS +_Keventyvästi:_ Niin, jumalain sallimukset ovat monet. Hänhän voisi +sairastua... Tai voisi sattua vielä ratkaisevampaa: nousta myrsky +järvellä--nyt tuulee, on tuullut kaiken yötä... + +HELJÄ +_Katsoo häneen hämmästyneenä. Masentuneesti:_ Niin ... niin... +_Lämpimämmin:_ Niin, voisihan niinkin sattua. + +URMAS +Tai ruhtinas äkkiä kuolla... Uusi ruhtinas, uudet toivot... +_Tuskaisena:_ Mutta tästä päivästä ei sekään pelastaisi! _Miltei +rukoilevasti:_ Tulethan kuitenkin häntä tervehyttämään...? + +HELJÄ +_Hiljaa, mutta päättävästi:_ En saata, Urmas! + +URMAS +Mutta ajattele: veronhaltija--ruhtinaan edusmies--maan tapa-- + +HELJÄ +_Värähtävin äänin:_ En voi--kansani häpäisijää--kodissamme--en! + +_Oven takaa kuuluu puheen ääntä, reutomista ja tiukujen helinää. Sisään +tunkeutuu Taakankantaja Sätenen koettaessa häntä pidättää._ + +URMAS +Mitä tämä? Kuka se? + +SÄTENE +Taakankantaja ... en voinut mitään... + +HELJÄ +Anna onnettoman tulla.--Minä olen kuullut hänestä, Urmas. _Sätene +poistuu. Urmas käy korokesillalta alas._ + +TAAKANKANTAJA +_Joka on muuten entisellään, paitsi taakassa entisen lisäksi molemmissa +päissä riippuvat kahleenkappaleet ja laella pieni vetohihnoilla +varustettu vene, läähättää hiljaa taakkansa alla, vilkasee hätäisesti +ympäri huonetta, salaperäisen kiihkeästi:_ + +Siis tämä se on se paikka... Kas äänet, äänet!... _Kääntyy Urmaaseen:_ +Ja sinä olet Urmas? + +URMAS +Minä... Onko asiata? + +TAAKANKANTAJA +_Häntä kuulematta, sillanteen reunalla seisovaa Heljää osottaen:_ +Ja tuo tuolla on Mertsi! + +URMAS +_Hätkähtää, vaihtaa silmäyksen Heljän kanssa:_ Ei--Mertsi on kuollut. + +TAAKANKANTAJA +_Varjostaa kädellä silmiään, ihmetellen:_ Kuinkas minä väärin näin...? +Vai on Mertsi kuollut ... _nauraa outoa naurua.--Astuu sitten Urmaan +luo, kiivaan läähättävästi:_ Taakka, Urmas, taakka? Sinulla sanotaan +olevan niin paljon ... en ole ennen ennättänyt. _Osottaa taakkaansa:_ +Katsos: _tunnethan sinä nämät_...? Ah, painaa, painaa... + +URMAS +_Omituisesti liikutettuna:_ Niin ... taakkaa meillä on, mies-rukka... + +TAAKANKANTAJA +_Kiivaasti, outo palo silmissä:_ Urmas! _Tarttuu hänen mekkonsa hihaan +ja vetää kiireesti muutamia askeleita etualalle päin. Kiinteästi +silmiin tuijottaen:_ Urmas! Kissat syövät ruohoa! + +URMAS +_Vähän levottomasti:_ Niin niin. + +TAAKANKANTAJA +_Yhä kiinteämmin:_ Kissat syövät ruohoa! + +URMAS +Niin niin ... kyllä olen huomannut. + +TAAKANKANTAJA +Kissat syövät ruohoa--_sähähtäen:_ tulee sade! _Jää takanojoon +vetäytyneenä tuijottamaan kammottavasti avoimin silmin.--Hätkähtää +äkkiä, kuuntelee:_ Kuulitteko, kuulitteko!? Kiire, kiire, kiire... +_Ryntää ulos, tiuvut rajusti soivat._ + +HELJÄ +_Kalpeana:_ Se oli tavatonta! Minä vähällä pelkäsin, vähällä säälistä +itkin. + +URMAS +_Raskaasti:_ Ja kuitenkin--kuka tietää vaikka hän olisi tätä nykyä +onnellisin ihminen koko Merviassa! + +SÄTENE +Muuan vanha vaimo pyrkii puheille! + +URMAS +Odottakoon hetkisen.. Ei, anna tulla heti.--Puhumme siitä sitten, Heljä. +_Heljä menee._ + +VAIMO +_Tulee. Hän on vanhanpuoleinen, niukan kumarainen rahvaannainen, päässä +täyshuntu, joka varjostaa jossain määrin kasvojakin. Katse maahan +luotuna, syvä mielenliikutus äänessä:_ + +Olen Laudusta--sen tytön äiti, joka-- + +URMAS +Sinä...? _Tyyntyy, käy luo ja ottaa häntä kädestä, jonka vaimo ojentaa +suuresti hämillään:_ Se tapaus on minuun koskenut.--Istu, äiti parka! + +VAIMO +_Hievahtamatta_: Kuulin että tyttöni turmioon saattaja aikoo käydä +luonasi. Että aijot ottaa hänet täällä vastaan niinkuin ystävän ja +vieraan-- + +URMAS +Tietäisit, vaimo, kuinka se itseänikin inhottaa! Ja kuitenkin--enhän voi +sulkea oveani ruhtinaan edusmieheltä. + +VAIMO +_Värähtäen_: Rukoilen tyttäreni ruumiin kautta.--Kuulin muidenkin käyneen +siitä puhumassa.--Elleivät miehemme olisi luottaneet, ei olisi mitään +vastaan otettavaa. + +URMAS +Ymmärrän--koettakaa tekin minua ymmärtää. Lupasin miehillenne että +sanon tästä asiasta ankarat sanat. Mutta voidakseni niin tehdä, +saattamatta maata vaaraan, minun täytyy ottaa hänet vastaan, koska hän +on ilmottanut tänne tulevansa. + +VAIMO +Rukoilen: älä päästä häpäisijää kotiemme kynnyksen yli. + +URMAS +Liikutettuna: Kun tämä on ainoastaan _minun_ kotini, eihän kellään +pitäisi olla valittamista. + +VAIMO +_Hiljaa kuohahtaen_: Sinun kotisi, vanhimmainen, on Mervian ensimäinen! +--_Miltei tukahtuneesti_: Sinä siis et tahdo...? + +URMAS +_Tuskastuneena_: Tahdo...? Minä en voi! + +VAIMO +_Työntää huntunsa niskaan, jolloin mustat suortuvat tulevat näkyviin, +astuu askeleen, suoristautuu täyteen mittaansa. Muuttuneella äänellä_: +Urmas! + +URMAS +_Peräytyy kauhistuneena taapäin, kohottaa torjuvasti kätensä_: Mitä...? +Nousevatko kuolleet haudoistaan...? + +MERTSI +_Hiljaisen läpitunkevasti_: Ei, vaan elävät, jotka ovat yksinäisyydessä +odottaneet hetkeänsä. + +URMAS +_Yhä kauhuissaan_: Mitä tahdot minusta, Mertsi...? + +MERTSI +Tahdon sinut siirtää puoli ihmis-ikää takaperin. Minä, elämästä +irtileikattu, jäin eloon, koska Mervian tulevaisuus oli minulle liian +rakas. Tahdon sinua muistuttaa siitä nuoresta miehestä, joka kerran +lupasi tämän Mervian liittää lujaksi ja kokonaiseksi, mutta joka nyt +seisoo sekasorron ja hajaannuksen keskellä, horjuen oman itsensäkin +edessä. + +URMAS +_Tyytyneempänä, mutta syvästi liikutettuna_: Silloin myöskin tiedät +miksi minun nuoruuteni unelma särkyi. + +MERTSI +Tiedän. Siksi, että hylkäsit nuoruutesi uskon ja eksyit laskelmien +poluille. Siksi että horjahdit vihaan, silloin kun olisi enin rakkautta +kaivattu. + +URMAS +_Sisäisestä kuohunnasta vavisten_: Mertsi! Jos tämä oli minun +hairahdukseni, mikä silloin on sinun heimosi osa tässä hajaannuksessa? + +MERTSI +Minun heimoni...? _Pienen äänettömyyden jälkeen_: Olin jo unohtanut +kuuluneeni johonkin heimoon... Niin, »minun» heimoni syyt ovat monet +ja raskaat. Mutta pitikö sinun, jolle jumalat olivat uskoneet suuren +ajatuksen, painua niiden tasalle, joilla oli vain sirpaleajatus? +Pitikö sinun, joka rakensit kansakunnan suurta tulevaisuuden pirttiä, +kompastua ... matalaan arkkuun? Ja oletko sinä, joka nousit kiroja +poistamaan, koskaan ymmärtänyt _minun_ heimoni kiroja? + +URMAS +_Hämmästyneenä_: Sinun heimosi kiroja...? + +MERTSI +Niin. Juuristaan irtireväistyn sirpaleen epätoivoisuuden kiroja! + +URMAS +_Kuin itsekseen_: Niitä kiroja minä totisesti en ole tullut +ajatelleeksi... _Äänettömyys_. + +MERTSI +Menneet menneinä. _Astuu askeleen lähemmäksi_: Urmas! Sirpaleet +huutavat ympärilläsi. Se rakennus, jonka rakkaudellesi kohotit, on +sortumaisillaan. Se kansa, jonka korpien hajanaisista joukoista liitit +ja nostit, on epätoivoon painumaisillaan. Anna sille tänään uskonsa +takaisin, anna sille merkki! + +URMAS +Merkki...? Ja se olisi...? + +MERTSI +_Kuohahtaen_: Miksi kysyt? Kyselitkö silloin, kun uhrikivellä +annoit merkin? + +URMAS +_Liikutuksesta vavisten_: Ajat ovat nyt toiset, Mertsi. + +MERTSI +Ajat ovat samat! Minä tulen suoraan uhrikiveltä, uhrikiven usko +sielussani! + +URMAS +_Katsoo häneen hämmästyneenä_: _Sinä_...? Uhrikiveltä...? + +MERTSI +_Nyökäyttää hiljaa_. + +URMAS +_Tuskaisena_: Mutta etkö ymmärrä että hänellä voi olla ruhtinaan asia? + +MERTSI +Hän käyköön vanhimpain pirttiin. Mutta Mervian kodeissa, _sinun_ +kodissasi ei sen tytärten raastajalla ja miesten telottajalla pidä +oleman jalan sijaa! + +URMAS +_Levottomasti_: Miksi tämä päähänpisto? Olen noista kaikista sanova. + +MERTSI +Sanat ovat ilmaa. Ainoastaan teot seisovat. Anna merkki! + +URMAS +_Käy käsiään väännellen edestakaisin_: Miksi kiusaatte minua? Miksi +vaaditte tekoa, josta ei ole maalle mitään hyötyä, vaan varmasti +turmiota? + +MERTSI +_Astuu aivan hänen eteensä. Hiljaa_: Minä tulen uhrikiveltä ... minäkin +kohotin silloin käteni. _Kansan häpeällä ja alennuksella on joku raja, +josta se joko painuu ainiaaksi taikka alkaa taas nousta_. Se raja on nyt +meillä. Anna merkki! + +URMAS +_Sitä_ merkkiä minä en voi antaa. + +MERTSI +_Mitään muuta ei ole_. _Äänettömyys.--Rukoillen_: Urmas! Sinä tiedät +mitä Laudussa oli vähällä tapahtua... Tämä on viimeinen säije, josta +pidämme yhteisesti kiinni--älä anna sen katketa! _Jää eteenpäin +kurottuneena, jännittyneenä odottamaan_. + +URMAS +_Lyhyen ankaran mielenliikutuksen jälkeen_: Minä rukoilen jumalilta sitä +armoa, ettei minun tarvitsisi häntä koskaan nähdä. Mutta jos hän tulee-- +minä en ole oikeutettu saattamaan maata vaaraan. + +MERTSI +_Lyyhistyy takaperin, kalpeana_: Onko se sinun viimeinen sanasi, +Urmas...? + +URMAS +Sen _täytyy_ olla--ymmärrä minua. + +MERTSI +_Suoristautuu ja katsoo häneen hetkisen ääneti. Jäykistyy sitten +kalmankarvaiseksi, silmät sulkeutuvat._ + +URMAS +_Hätääntyneenä_: Mitä...? Mikä sinun tuli, Mertsi? + +MERTSI +_Avaa silmänsä, tuskin kuuluvasti_: Ei .,. mikään. _Kohottaa +hunnun päähänsä, nyökäyttää vitkaan--poistuu sanaa sanomatta._ + +URMAS +_Joka on seisonut hetkisen paikkaansa jähmettyneenä, rientää muutamia +askeleita hänen jälkeensä_: Mertsi, Mertsi! Miksi sinä noin menit...? +_Pysähtyy, kääntyy takaisin_: Sinä tulet kuin haudan takaa, etkä minua +ymmärrä... Mutta sinun pitää vielä kuuleman ja ymmärtämän! + +_Rientää jäntevästi korokesillalle kylkeissuojan oven luo ja huutaa. +Sisääntulevalle Heljälle: _En vaadi sinua enää, Heljä. Jos hänellä on +siitä jotain sanomista, hän on saapa vastauksen! + +HELJÄ +_Katsoo ihmeissään hänen silmiinsä, sitten riemuisesti_: Niinkö...? +Ja sinä olet sanova hänelle rohkeasti totuuden? + +URMAS +Olen sanova niin, että hän sen kerrankin kuulee! + +HELJÄ +_Yhä riemuisemmin_: Ja minä riennän koko tanhualta kuin pahaa unta +pakoon! + +SÄTENE +_Tulee_: Rouka- ja Hallo-vanhimmat ovat tulleet! + +URMAS +Joko? Pyydä sisään!--Juuri niin, Heljä! On kyllin, kun minun täytyy +olla hänen kanssaan samojen ortten alla. + +_Heljä ojentaa hänelle molemmat kätensä, nyökäyttää kevein mielin, +menee. + +Rouka ja Hallo tulevat_. + +ROUKA +Terve! Tulimme varalta hyvissä ajoin. Kattelevat. + +URMAS +Kunpa pian tulisikin, että hänestä pääsisimme! _Nousevat sillanteelle._ + +Minä olen päättänyt tänä päivänä sanoa vakavat sanat. Tästä on kerran +tehtävä loppu! + +ROUKA +Tuiki välttämätöntä, ystävä. Jo on aika! + +HALLO +Tuosta naisjutustakin...? + +URMAS +_Lujasti_: Niin. + +HALLO +_Olkapäätään kohauttaen_: No, tapaus oli ikävä. Mutta enpä totisesti +tiedä kannattaako muutamien tyttösten tähden panna koko neuvottelua +alttiiksi--ja soveltuuko se ylipäätään meidän asemassamme olevien +miesten puheitten pasmoihin. Naisjuttu ... yksityisluontoinen asia-- + +URMAS +_Kiivaasti riehahtaen_: Vaikene! Ellet halua kuulla, ummista korvasi! + +HALLO +_Katsoo pitkään kylmäntutkivin silmäyksin_: Neuvon sinua joka +tapauksessa punnitsemaan mitä sanot. + +_Ulkoa kuuluu voimakas torventoitotus._ + +URMAS +Nytkö jo...? _Rientää seuralaisineen ovelle_. + +VERONHALTIJA +_Tulee. Hän on kookas, miltei hyllyvän lihava mies, turkisreunaisessa +viitassa, miekka veltosti vyöllä riippuen. Murtavalla soinnulla_: +Tervehdän ruhtinaan nimessä! Hupa tavata, nimi tuttu, mieli tuttu, +vaikkei mies nähty. Kaikki ruhtinaani tiedossa, muistossa--hyvä muisto! +_Kättelee Urmasta, joka on karahtanut ohauksiltaan punaiseksi. Sitten +Roukaa ja Halloa._ + +URMAS +_Väkinäisen kohteliaasti_: Pyydän istumaan. _Nousevat sillanteelle_. + +VERONHALTIJA +_Istuutuu mukavaan noja-asentoon pöydänpään noja-istuimeen_: Istukaa, +ystävät, myös! _Toiset istuutuvat, paitsi Urmas, joka jää omituisen +jännittyneenä lähelle seisomaan_. + +Minä olen paljo kulkenut. Minä olen hyvin mielistynyt teidän maahan. +Hyvä maa, rikas maa, paljo nahkaa, paljo kalaa, paljo viljaa, oikein +hyvä maa--ihana matka! + +URMAS +Toivon ettette pidä outona, että minun heti tämän yhteydessä täytyy +koskettaa asiaan, joka on meitä syvästi loukannut. Ehkä ette tunne +tapojamme, ehkä teidän maassanne kohdellaan naista toisin-- + +VERONHALTIJA +Ah se--ah tytöt, Mervian tytöt! Sangen sievät, oikein sievät! _Huomaa +Urmaan silmissä harmin välkähdyksen, kääntyy puoleen_: Eikö ymmärrä +Mervian mies vaimon, raton päälle...? Luulin minä. Tyttö-ihminen +ovenvartijana--hyvä maku, aattelin, oikein hyvä maku! Nyt näen: ei +ymmärrä. Liian vakava, liian vakava--elämä ikävä. No, me jätetään se +asia. + +URMAS +_Painokkaasti_: Mutta me puolestamme emme missään tapauksessa-- + +VERONHALTIJA +_Heilauttaa huolettomasti kättään, ilkkuvan painokkaasti_: Me jätetään +se, hyvä ystävä! Ei ymmärrä raton päälle, ei kannata haastella. + +URMAS +_Katsahtaa neuvotonna Roukaan. Lujasti_: Meillä on itse veronkannonkin +suhteen vakavan muistutuksen syytä. Veromme ruhtinaalle on tarkoin +määrätty. Nyt kuitenkin kuuluu joka taholta että kannetaan isot erät +liikoja, niinkuin ei-- + +VERONHALTIJA +_Naurahtaen_: Eikö ymmärrä sitäkään...? Määrävero ruhtinaalle, oma +vaivanpalkka päälle. Ei ymmärrä? No, saapi oppia ymmärtämään! _Nauraen_: +Kansa ymmärtää. Tuopi enempi, aina enempi--rikas kansa. Ei kelpaa tämä! +Muronnia köyhä maa, suuri vero. Tämä rikas maa, lämmin pirtti, hyvä +ruoka, vähä työ, vähä vero--ei kelpaa, ei kelpaa! Ei tarvis miekkaa +kantaa, ei maata puolustaa--tarvis maksaa, paljon maksaa. Puhun +ruhtinaalle, ruhtinas käskee. Puhun teille: itse tarjota--olis somempi +itsellenne-- + +SÄTENE +_Tulee_: Kirjeentuoja--arvoisalle veron haltijalle! + +URMAS +_Katsoo kysyvästi veronhaltijaan._ + +VERONHALTIJA +Saapi tulla. Jatkamme sitten. + +KIRJEENTUOJA +_Vaaleatukkainen, sorjavartinen nuorukainen tulee. Kumartaa syvään +oven luona._ + +VERONHALTIJA +_Viittaa kädellään luokseen. Urmaalle, joka seisoo syrjempänä_: Uljaat +nuorukaiset teillä--minä kaikesta kauniista pidän! + +NUORUKAINEN +_Ojentaa hänelle kumartaen kirjeen. Jää odottamaan_. + +VERONHALTIJA +_Murtaa sinetit ja avaa siteet, lukee. Kohoutuu äkkiä lepoasennostaan_: +Mitä...? Mitä tämä...? + +NUORUKAINEN +_Kohottaa oikean kätensä ylös_: + +Jumalain tuomio, jonka alle kansa ... painaa sinettinsä! + +_Iskee povestaan tempaamansa tikarin kahvaa myöten veronhaltijan +rintaan. Tämä vetää muutamia kertoja kiivaasti ilmaa, vaipuu hengetönnä +taapäin. + +Nuorukainen peräytyy kiireesti pari askelta, suoristautuu, syvän +värähtävästi_: Urmas! Kansalla on taas uskonsa! _Urmas, joka tuntee +nuorukaisen Mertsiksi, huudahtaa tukahtuneen »ah», Hallo aikoo rynnätä +ovea kohti. Nuorukainen astuu tielle_: Säästä vaivasi, kurja! _Osottaa +tikarin kärellä rintaansa_: Olen oma tuomitsijani, niinkuin tuon +toisenkin. _Astuu Urmaaseen päin, kohottaa tikarin rintaansa kohti_: +Urmas! Elämän polut yhtyvät ja eroovat... _Kuuristautuu hämmästyneenä ja +katsoo syvälle Urmaan pelokkaisiin silmiin, tikari vaipuu_: Mitä...? +Etkö vieläkään ymmärrä, etkö vieläkään usko? _Kohoutuu vitkalleen +suoraksi_: Minun tehtäväni siis ei ole vielä lopussa... _Työntää tikarin +poveensa, lähtee kiireisesti sillanteelta ovea kohti._ + +HALLO +_On hiipinyt patsaan luo, lyö rajusti kurikalla kilpeen ja huutaa_: Apua! +Apua! Murha! + +_Urmas rientää hätääntyneenä Halloa kohti, sitten sillanteen reunalle. +Ovesta ryntää sisään veronhaltijan asestettuja sotamiehiä. Nuorukainen +katsahtaa neuvotonna ympärilleen. Hallo osottaa, huutaa_: Murhaaja +kiinni! _Urmas vääntelee tuskaisena käsiään, syöksyy kuin apuun +rientääkseen sillanteen askelmille. Nuorukainen ryntää ikkunaa kohti, +survasee kätensä rakkoruutujen läpi--sotamiehet tointuvat, syöksähtävät +päin--nuorukainen riuhtasee ikkunan puitteet ja heittää ne +lattialle--hyppää ikkunasta ulos._ + + + + +9. KIROJEN KUMPU. + + +_Urmaan pirtti.--Patsaan luona on matala, uutimeton juurakkovuode, jolta +Urmas on vastikään noussut. Vuoteen vieressä matala istuin, jonka päällä +pari maljaa. Pöydän etupäässä olevalla noja-istuimella lepää Urmas, +nojaten päätään istuimen selukseen kiinnitettyyn pielukseen, jalat +pienelle jakkaralle kohotettuina. Hänellä on päällään ainoastaan pitkä, +valkoinen yöviitta ja peurannahkavirsut jalassa. Hän on hyvin +vanhettunut ja riutunut--tukka ja parta lähes valkoiset. Vastapäätä, +pöydänedusrahilla, istuu Rouka. + +On varhainen aamuhetki. Ulkona vielä hämärtää, huonetta valaisee kaksi +soihtua._ + +URMAS +_Ylös kattoon tuijottaen, painokkaasti_: Tämä matka meidän olisi pitänyt +jo aikoja sitten tehdä! + +ROUKA +Niin, ystävä. Mutta vielä ei ole myöhäistä. + +URMAS +_Kiihtyen_: Ei myöhäistä? Kuka sen tietää! _Raivona_: Miksi? Miksi minua +estitte? Mikä salajuoni se oli? Vastatkaa, taikka murskaan teidät! + +ROUKA +_Rauhottaen_: Se oli erehdys, ystävä, paha erehdys. Mutta kaikki tulee +vielä hyväksi ... mehän juuri valmistaudum-- + +URMAS +_Keskeyttää kiivaasti_: Vanha? Minä liian vanha? Se on vale! Se on +niitä teidän ainaisia parjauksianne. Niin juuri. Vale, vale! Istun +satulassa yhtä hyvin kuin kukaan. _Nostaa molemmat kätensä, huutaa_: +Miksi hevosia pidätätte, antakaa laukata! _On tempaavinaan suitsista_: +Hei, Purmo, täyttä neliä! _Ratsastaa, jännitettyjä käsiään +nelistyksen tahdissa liikuttaen, niin että koko ruumis väräjää, +kiivaasti läähättäen_: Hih-hih-hih-hih-hih ... kovemmin! ... +hih-hih-hih-hih-hih-hiiii. _Painuu hiljaiseksi. Rouka, joka on noussut +häntä rauhottaakseen, istuutuu._ + +_Urmas kohoutuu lepoasennosta istualleen ja kumartaa syvään. Puhuu +miehekkäällä, väliin värähtävällä äänellä_: Niin, Merviasta olemme, +ruhtinas--siitä maasta, joka on niin paljon kärsinyt. Puhumme nyt +suoraan. Kansa ei voi tätä kauvemmin kestää ... _kauppareitit ovat +Mervian viimeinen valtasuoni_! + +_Äänettömyys, kuuntelee jännittyneenä_. + +Me olemme sen arvanneet... Aivan niin... Jos olisit tämän kaiken +tietänyt, et olisi koskaan voinut sallia ... sellaisen kurjuuden +kirouksen ... et koskaan! _Äänettömyys_. Kiitämme! _Kumartaa, vaipuu +lepoasentoon, silmät sulkeutuvat. Alkaa vääntelehtiä tuskissaan, +tukehtuneesti_: Ei ei! Väärä syytös! En minä armoa pyytänyt, en minä +palkintoa määrännyt! _Huutaa_: Hallo, Hallo, Hallo, se jääsilmä se +oli!... Ei sinne, ei sinne! Käärmeitä, Rajakorven käärmeitä! Nyt ne +tarttuvat ... auttakaa! _Niinkuin vääntäisi jotain rinnoiltaan irti_: +Puristaa, puristaa ... irrottakaa pää ... minä tukehdun... _Räytyy +hiljaiseksi_. + +_Ponnahtaa äkkiä istualleen_: Parjausta, parjausta! Kaksikymmentäviisi +vuotta...? Se on vale! Kuka uskaltaa minun työni särkeä? _Pui nyrkkiä_: +Veenit, veenit, te Mervian kirous! Mutta _tänään_ se on tapahtuva... +Mervian päivän koittoa ei kukaan voi sumentaa! _Vaipuu taaksepäin, kuin +haaveillen_: Ja merviläisyyden ihana puu kohoaa suurena ja mahtavana +Rajakorven väkevästä mullasta... _Äänettömyys. Rouka, joka on ollut +hänen istuimensa ääressä, palaa paikalleen._ + +_Urmas avaa silmänsä ja katselee ympärilleen, tuntee Rouan. Nousee +pontevasti seisoalleen_: Joko hevoset ovat satuloidut? + +ROUKA +_Painaa hänet hiljaa takaisin_: Orjat juuri sukivat--kyllä pian +joutuu. _Huokaa raskaasti_. + +URMAS +_Raukeasti_: Levähdämme vielä sillaikaa... Pitkä on meillä matka... +_Vaipuu horros-uneen_. + +HELJÄ +_Kurkistaa oman huoneensa ovesta, tule varpasillaan, kuiskaa_: +Nukkuuko hän? Kuinka on nyt? + +ROUKA +Huonosti, valtijatar, huonosti. On raivonnut melkein koko aamuhetken, +juuri rauhottui. + +HELJÄ +_Tulee Urmaan luo, katselee häntä_: Voi jumalat, kuinka syvästi meitä +koettelette! + +ROUKA +Ei sinun, valtijatar, pidä olla noin toivoton. Minä luulen että se on +ohimenevää. + +HELJÄ +Kunpa olisi! Minä toivoin niin paljon tuosta matkasta. + +ROUKA +Samoin minä. Siinä asiassa hänen ajunsa on nytkin selvä ja kirkas. +Juuri kysyi ovatko hevoset jo satuloidut. + +HELJÄ +Voi, ystävä, ei hänestä enää ole matkan tekijäksi. Tämä hänen sielunsa +mursi. _Hyväilee hiljaa hänen päänojapielustaansa, pyyhkäsee kyyneleen_. + +ROUKA +Tuo onneton armonpyyntö, johon hänetkin saatiin yhtymään, sitten Hallon +katalat puuhat nuorukaisen kiinniottamiseksi-- + +HELJÄ +_Jännittyneenä_: Mutta häntä ei ole saavutettu...? + +ROUKA +Ei, eikä saavutettanekkaan... _Alennetulla äänellä_: Kansalla on siitä +asiasta oma uskonsa... + +HELJÄ +_Tulee luo_: Mitä...? + +ROUKA +_Hiljaa_: Ettei se ollut ihminen--niin uskovat. Katsos, kukaan ei +nähnyt ikkunasta hyppäävän eikä pakoon juoksevan, vaikka sotamiehiä +seisoi aivan ääressä ja tiet vilisi väkeä. + +HELJÄ +Niinkö...? _Katsoo ylös, nyökäyttää päätään_: Niin ... ihme, ilmestys! +--Hän nukkuu niin rauhallisesti. Tule, Rouka, saamaan virvoketta, +pitkän yön valvottuasi! _Lähtee, kääntyy_: Ulkona jo sarastaa, täällä +vielä soihdut palaa. _Avaa lakeisaukon sulkulaudan, sammuttaa soihdut. +Kirkas aamuvalo tunkeutuu pirttiin.--Ovella_: Jätämme raolleen, niin +kuulemme milloin herää. _Menevät. Lyhyt äänettömyys._ + +URMAS +_Unissaan_: Mertsi! Mertsi! Sinäkö se olitkin, Mertsi...? _Äänettömyys_. + +_Tuskissaan_: Joka nuoruutensa uskon hylkää ... joka itsensä pettää ... +ah painaa, painaa! _Vääntelehtii_: Mervian soitten sumut ... tukehtaa, +tukehtaa, tukehtaaa... + +_Kuuluu vienoa tiukujen helinää: pöydän toiseen päähän on ilmestynyt +Taakankantaja. Hänellä ei ole enää taakkaansa. Hän nyökäyttää +ystävällisesti ja hymyilee_. + +TAAKANKANTAJA +_Lähenee hiljaa, tiuvut vienosti soivat_: Urmas! + +URMAS +_Kohottaa päätään, kuuntelee--raukeaa takaisin_: Väsyttää ... painaa... + +TAAKANKANTAJA +Urmas! + +URMAS +_Liikuttelee silmäluomiaan, mutta jaksaa ainoastaan hiukan raottaa. +Kauhistuneena, käsillään torjuen_: Pois, pois! Mitä sinä tahdot? _On +paremmin tuntevinaan_: Sinäkö se oletkin...? _Hivelee otsaansa_: +Olenhan minä sinut jossain nähnyt? + +TAAKANKANTAJA +Nyökäyttää, hymyilee: Eh-kä. + +URMAS +_Lämpimästi muistellen_: Sinä kävit meillä ... ja äiti antoi +sinulle ruokaa... Sinä istuit pankolla ... ja kerroit Mervan suvun +muinaisista... _Hivelee taas otsaansa_: Olenko minä sinut joskus +muulloinkin nähnyt? + +TAAKANKANTAJA +_Nyökäyttää_: Eh-kä. + +URMAS +_Kuin haaveillen_: Nyt minä muistan! Sinä ihanana keväänä, jolloin +minä näin sen kauniin unen uhrikivestä ja Mervan suvun suuresta +valasta... + +TAAKANKANTAJA +_Nyökäyttää hiljaa_: Aivan niin. + +URMAS +Mutta siitä on jo pitkä aika! _Tuskaisena_: Nyt on toiset ajat, taatto! +Kirot, kirot! _Torjuu molemmin käsin ylöspäin_: Etkö näe tuota kirojen +kalliota? Nyt se putoo ... ah, ah, aah... _Lyyhistyy istuimeen_. + +TAAKANKANTAJA +_Käy istuimen taa ja sivelee lempeästi hymyillen hiljaa hänen +tuskan-helmeilevää otsaansa_. + +URMAS +_Hengittää syvään, hymyilee_: Nyt on niin hyvä ... niin hyvä... + +TAAKANKANTAJA +_Poistuu hiljaa takaperin, nyökäyttää päätään, tiuvut vienosti soivat_: +Olet väsynyt, Urmas. Näe hyviä unia! _Viittaa kädellään_: Rauha! _Katoo_. + +URMAS +_Hymyilee unissaan, kasvoilla vilkas jännitys_: Katsokaa, katsokaa! Noin +mervit ryntäävät! Kas kuinka orjat hyökkäävät! Jo murtuu, murtuu +sortajain rivit! _Kohoutuu lepoasennostaan, heilauttaa kättään ja huutaa +kovasti_: Voitto--voitto--Mervian päivä on noussut! + +HELJÄ ja ROUKA +_Juoksevat kiireisesti sisään ja painavat hänet hiljaa lepoasentoon_. + +URMAS +_Innostuneesti_: Se oli kuuma ottelu, ystävät! Mutta yksikään ei +horjunut, joka mies oli sankari! + +ROUKA ja HELJÄ +_Nyökäyttävät myönnyttäen. Heljä kostuttaa rahilla olevassa kulhossa +liinan ja käärii sen Urmaan pään ympäri_. + +URMAS _Kohoaa virkeänä istualleen, koettelee käärettä, hymyilee +onnellisena_: Se oli liikaa, aivan liikaa! _Nyökäyttää Heljälle_: Mutta +kiitos, kiitos--te Mervian nuoret neitoset! On ihanata puhua seppel +päässä, on ihanata puhua Mervian vapauden juhlassa! + +_Katselee, kädellä silmiään varjostaen, ovelle päin, viittaa +riemuisesti_: Katsokaa tuota kansanpaljoutta, kaikki kukkulat ja rinteet +täynnä! Sellaista juhlaa ei ole ennen Merviassa vietetty. Kas ... yhä +uusia joukkoja... + +_Kaukaa kuuluu pitkä, voimakas torventoitotus._ + +HELJÄ +_Säpsähtää, katsoo kysyvästi Roukaan._ + +ROUKA +En ymmärrä... Mitä ihmettä tämä tiennee...? + +URMAS +_Nousee seisoalleen_: Nyt minun täytyy--kuulittehan, torvi jo kutsuu +puhujakivelle. _Painaa Rouan ja Heljän itsestään irti_: Minun täytyy, +ystävät--kansa odottaa----_Lähtee perällepäin_. + +_Pysähtyy, silmissä outo loiste_: Niinkuin seisoisin ijäisyyden niityn +veräjällä!--Suokaa, jumalat, minun lausua julki mitä nämä tuhannet tänä +hetkenä tuntevat. _Astuu pöydän takapäähän, jonka kuvittelee +puhujapaikaksi. Rouka ja Heljä katsovat toisiinsa neuvottomina, jäävät +lähelle_. + +Mervian lapset! Matala olen minä tänä hetkenä puhumaan, matala jokainen +ihmisestä syntynyt. Onko tämä unta? Katsokaa Mervian vapaudenpäivän +aamunkoittoa! Syleilkää toisianne te uudestaan syntyneen Mervian lapset! + +_Oven takaa kuuluu pieni kahakan temmellys, sitten ovi riuhtaistaan +voimakkaasti auki ja sisään ryntää: Vaalea nuorukainen, Kovas, Kurkia, +Horhoja ja kolme muuta. He ovat miekkavyöllä, eräällä köysikäärö olalla. +Heljä on nopeasti rientänyt pirtinpatsaan luo ja temmannut viritetyn +jousen, johon työntää nuolen ja ojentaa jousen uhaten tulijoita kohti. +Rouka on tarttunut Urmaaseen, koettaen vetää häntä taapäin. Vaalea +nuorukainen astuu Urmasta kohti. + +Urmas irrottaa itsensä pontevasti Rouasta ja ojentaa riemuisesti kätensä +tulijoita kohti_: Terve teille, Mervian aamunkoiton miehet! _Vaalea +nuorukainen ja muut jäävät hämmästyneinä seisomaan._ + +Eikö niin, ystävät: olemme nähneet pahaa unta? Mistä on ollut kysymys? +Jokainen Mervian lapsikin voi tänäpänä vastata: _siitä että kansan +täytyy olla uskollinen itselleen_! Emmekö sitä ennen tietäneet? +Tiesimme, emmekä kuitenkaan tietäneet. Ei se niin vaarallista ole, +sanoimme, jos vähän myöstääkin. Ja me myöstimme--myöstimme tämän, tuon +säilyttääksemme--myöstimme tuonkin, vielä jotain säilyttääksemme. Sitten +tuli tyhjyys eteen, hulluus käteen. Silloin vasta ymmärsimme ne kansan +elämänehdoiksi ja otimme ne yksimielisellä ryntäyksellä takaisin. + +_Kaukaa kuuluu toinen torventoitotus. Oven luona olevat katsahtavat +merkitsevästi toisiinsa, Rouka ja Heljä ihmetellen. + +Urmas riemuisesti_: Noin vapaudenaamun torvet pauhaavat! _Varjostaa +kädellä silmiään_: Kas, Vuori-Mervian miehet! Terve, te asiamme +uskollisimmat! + +_Hivelee miettien otsaansa_: Mutta miksi olemme olleet niinkuin +mielipuolet ja hullut miehet, miksi olemme toisiamme repineet niinkuin +nälkäiset sudet paukkuvana pakkasyönä? Siksi, että meitä ovat painaneet +keskeneräisyyden raskaat kirot. Olimme vasta kansakunnan raakale. Me, +jotka olemme seisoneet lujin rinnoin muronnien juonia vastaan, kysymme +ihmetellen miksi osa veljiämme poikkesi toisille teille? Mutta +katsokaas: kansalla on itsensä suojelemisen vaisto myös _sisäänpäin_ +eikä ainoastaan _ulospäin_. Ulospäin! sanoimme me, ja se oli totinen +tosi. Mutta veeniläisyyden kirous oli meitä painanut niin kauvan, ettei +toinen osa tuntenut itseään sisäänpäin turvatuksi. Sisäänpäin! huusivat +he ja erkanivat omille mutkaisille poluilleen. _Vaalea nuorukainen +kääntyy liikutettuna, toiset vaihtavat hiljaa jonkun sanan._ + +Nyt sen ymmärrämme. Kansa, joka ei ole sisältä kokonainen, ei ole ehjä +ulospäinkään. Siksi ovat nämät karkeat jauhinkivet olleet tarpeen. +Jumalat, kuinka karkeat ja raskaat ne ovat olleet! _On silmänräpäyksen +liikutuksesta vaiti._ + +Olemmeko jo tarpeeksi jauhetut? Minä vannotan teitä, Mervian miehet, +että ymmärtäisitte tämän hetken tärkeyden, jolloin sydämemme taas kerran +sulana läikkyvät. Jos te kiellätte niiltä, jotka heikkoudesta olivat +toista mieltä, ihmisarvon ja teette heistä heittiöitä, niin te yritätte +leikata heidät kansakunnan ruumiista irti--ja katso, he tekevät +heikkoudesta hyveen, jonka puolesta ottelevat kuin pedot pentujensa. Ja +heidän jatkokseen hiipivät kaikki onnenonkijat, kaikki kehnouden ruoppa +ja sakka--kaikki he kulkevat päät pystyssä ja julistavat etteivät he +mitään häpeä! _Äänettömyys_. + +_Katsoo ylöspäin kohottaen hiljaa kätensä, silmät syttyvät_: Kuinka +ihmeellistä! Nyt uskon olevan hetkiä, jolloin kohoamme kirkkauden vuoren +tutkaimille ja näemme sumujen läpi. _Kuuluu taas voimakas +torventoitotus. Urmas katsoo kauvas etäisyyteen_: Ah orjat, terve työn +raatajat! Me epäilimme, me puhuimme kahdestakymmenestä viidestä +vuodesta. Sumua, sumua! Kuinka kaikki näyttää toiselta, kun jumalat +meitä jauhavat. Kuinka raskaasti veenit huokailivat niin kauvan, kun he +yhä käänsivät kasvonsa Veeniaan päin ja tahtoivat eri joukkona elää. +Kuinka nyt on selvää ettei pensas voi metsää hallita, eikä taas mitään +hävittämällä hävittää, mikä elämään luotu on. Katsokaa kuinka kansan +uusi elämänusko kulkee kohotetuin otsin päämääräänsä. Sillä sen otsaan +on poltettu _kansakunnan kokonaisuuden_ elämänmerkki. _Äänettömyys_. + +Kansakunnan kokonaisuus, yksimielinen kansa! Siitä isät huokailivat, sen +vuoksi me lapset vihasimme ja rakastimme. Nyt se on saavutettu.--Me +vaikeroimme suuresta onnettomuudesta, raskaista kohtalon kiroista. Oliko +tämä onnettomuus ja kirous, vai oliko se siunaus? Siunaus, sanon minä! +Mikä muu kuin tämä aika olisi avannut korvamme orjien huokauksia +kuulemaan? Mikä muu veeniemme silmät näkemään että kourallinen on vain +kourallinen? Mikä muu meihin niin väkevästi kokonaisuuden tuntoa iskenyt +ja luontomme syvät perintökirot paljastanut?... + +Tämä, Mervian miehet, on tarina siitä kuinka sirpaleita kansaksi +jauhetaan. Paljon on meissä ollut harhaa, mutta me painumme näiden +kirovuosien hiljaiseen hautakumpuun. Siellä me lepäämme: veenit ja +mervit, orjat ja vapaat, vihamme ja rakkautemme, harhamme ja kirkkaat +tekomme. Mutta sen yli kulkee kansan uusi tulevaisuuden tie, sen +vainaittenpuun oksalla kukahtelee kevään käki. + +_Osottaa, silmät intomielisesti säteillen, kauvas etäisyyteen_: Katsokaa +kuinka kirkkaana taivaanranta aukeaa! Sen huikaisevassa valossa viha +sammuu, taistelu raukee, kaikki kehno karisee--kansa elää! + +_Kaukaa kuuluu voimakkaita riemuhuutoja._ + +Kuuletteko, kuuletteko Mervian tulevaisuuden ääniä! Niinpä huutakaa, en +tahdo kauemmin pidättää. Eläköön Mervia, uutena, lujana, +kirkkaana--eläköön! + +_Kohottaa kätensä ja huutaa, mutta kaatuu äkkiä suulleen, kirkas +verisuihku ruiskahtaa suusta lattialle.--Toiset seisovat silmänräpäyksen +kivettyneinä, rientävät sitten luo._ + +HELJÄ +Ah, Urmas! + +HORHOJA +Tuonen tummilla vesillä! + +KOVAS +_Kyynelettä murtaen_: Missä viha sammuu, taistelu taukoo! + +_Nostavat kuolleen vuoteelle. Heljä viereen polvistuneena pyyhkii veren +hänen suunsa ympäriltä._ + +VAALEA NUORUKAINEN +_On siirtynyt pöydän luo ja purskahtanut hiljaiseen nyyhkytykseen. +Kääntyy kasvoiltaan lumivalkoisena vainajaan päin_: Tulimme sinua +vangitsemaan--sinut vangitsi toinen voima. Kiitän teitä siitä, +jumalat--kiitän teitä siitä armon langasta, jonka minulle itselleni +soitte... + +_Läheltä kuuluu torventoitotus._ + +Mervian päivä nousee!... Minun tehtäväni on loppuun suoritettu... Kaikki +painuu kumpuun--kansa elää! _Huudahtaa äkkiä hiljaisen »ah» ja painaa +kädellä rintaansa, tarttuu toisella istuimen nojaan, vaipuu hervotonna +istuimeen. Raukeana, vienosti hymyillen_: Ja ihminen itse oli ... vain +nimetön suortuva! _Painuu hengetönnä taapäin_. + +_Toiset rientävät hämmästyneinä luo. Nuorukaisen pään vaipuessa alas +putoaa hänen vaalea peitetukkansa lattiaan ja mustat suortuvat +valahtavat esiin._ + +HELJÄ +_Lyyhistyy, kuin aaveen näkisi_: Mertsi...? + +TOISET +_Hämmästyksen valtaamina_: Mertsi!? + +ROUKA +_Liikutuksesta vavisten_: Tikari-nuorukainen!--Tunsin hänet heti kun +ovesta sisään astui. + +TOINEN +_Yhä enemmän hämmästyneinä_: Tikari-nuorukainen...? _Äänettömyys. +Katselevat toistensa silmiin._ + +HORHOJA +Niin kaihtelematta keskellämme liikkui, ettei kukaan mitään aavistanut! + +TOINEN +Leimuavin innoin nuo äänet nosti, jotka nyt lähenevät! + +KOVAS +Sanansaattajan kautta meidät Muronnian tyrmästä kutsui. + +HELJÄ +Me näemme unta! + +Ulkoa pirtin takaa kuuluu häliseviä ääniä, puheensorinaa ja +jalankapsetta. Sisällä olevat nostavat Heljän viittauksesta +pöydänedus-rahin Urmaan vuoteen viereen ja kantavat Mertsin sille. + +HORHOJA +_Syvästi liikutettuna_: Kansa elää... Rauha heille! + +TOISET +Rauha! + +ULKOA +_Raivoisia huutoja_: Petturi! Konna! Vielä on Merviassa miekkoja! +Repikää! Tilinteon päivä on tullut! + +_Samassa kuuluu valtava räsähdys: koko pirtin takaseinä reväistään +maahan, niin että jälelle jää vain kehys- ja kiinnikepuut. Aamuauringon +häikäisevässä valossa näkyy ääretön asestettu kansanpaljous, joka huitoo +käsiään ja huutaa vimmatusti_: Noin petturin käy! Surma armonpyytäjille! + +KOVAS +_Rientää peräsillanteelle_: Mitä tämä, te hullut? Käräjämäelle +teidän piti! + +VEENI-RUNONIEKKA FLÖJDE +Sinne menemmekin, mutta tilinteon päivä on tullut! + +KOVAS +_Osottaa Urmaan ruumista_: Kuolleet eivät tee eläville tiliä! +_Paljastaa päänsä_: Kunniata kuolemalle! + +JOUKKO +Kuollut...? Hän kuollut...? _Paljastavat päänsä, paitsi Flöide ja +eräät muut_. + +FLÖIDE +Konnan edessä ei pääni paljastu, ei elävänä eikä kuolleena! + +KOVAS +_Kiivaasti_: Vaikene!--_Kansalle_: Meillä on hänen tervehdyksensä. +Ja erään toisenkin. Käräjämäelle! + +_Käy joukon etunenään. Toiset huoneessa olevat, paitsi Heljä ja Rouka, +seuraavat. Kansanjoukko kulkee paljastetuin päin ohitse, oikeaan +kaartuvalle rinnetielle. Käräjämäeltä kuuluu pitkällistä +torventoitotustä. + +Heljä ja Rouka vaihtavat muutamia sanoja, jonka jälkeen Rouka menee +ulos. Sisään tulee Sätene, jonka Heljä viittaa luokseen._ + +SÄTENE +_Pysähtyy Mertsin ruumiin nähdessään hämmästyneenä ja kauhistuneena, +katsoo epätietoisena Heljään_. + +HELJÄ +_Nyökäyttää hiljaa_: Mertsi-valio! + +SÄTENE +_Huudahtaa tukehtuneen »Mertsi-valio!» ja vaipuu kuolleen viereen +hyväillen liikutettuna hänen suortuviaan._ + +TIEN KÄÄNTEESTÄ +_Vasemmalta kuuluu raskasta askeleitten töminää ja häliseviä ääniä, +joiden joukosta erottaa selvästi_: Pois sortajat! Pois tietäjät! +Pois jumalat! Rautainen nyrkki lakaisee kuin myrsky! + +_Tiellä näkyy orjain joukko. He ovat asestetut: millä miekat, millä +keihäät tai nuijat, useilla ainoastaan kanget olalla. He tulevat vinhaa +vauhtia rinnettä alas, laulaen uhmaavaa, kiihdyttävää laulua, jonka +loppupoljennot jymähtävät kuin nuijan iskut._ + +Orjain laulu: + + Ei-ei, ei! + Ei-ei, ei! + Ei-ei auta + ei jumalaiset, + ei manalaiset! + Ei-ei auta + ei jumal-auta + muu kuin rauta, + orjan nyrkin, + orjan nyrkin + raudanraskas paino! + +JOUKOSTA +_Huutoja_: Hei, Urmas! Kakskymmentäviis vuotta, Urmas! _Pysähtyvät ja +jäävät hälisten ällistyneinä katsomaan._ + +JOKU +_Hiukan päihtyneesti_: Se oli oikein pojat! Pois seinät, pois katot, +nyt on vapaus--helee! + +JOUKKO +Helee, helee! + +HELJÄ +_Kuohuvan värähtävästi_: Kuolemalle kunniata! Eikä hän ollut teidän +vastustajanne. + +JOUKOSTA +_Huutoja_: Entäs kakskymmentviis vuotta!--Mitäs se ämmä nääköttää?--Kun +ottais ja panis pakaroille että paukkuis! + +JOLMA +_Rajusti_: Huutia, pojat! _Astuu esiin_: Älä pane pahaksi, valtijatar! +He ovat nyt vähän hurjalla päällä--tänään, ja ehkä vielä huomennakin. +_Osottaa orjien otsia_: Katsos, nuo arvet kutkuavat yhden ihmisijän.-- +Mutta nyt on vapaus Merviassa! + +JOUKKO +Nyt on vapaus--helee! + +JOLMA +Nyt mennään käräjämäelle, nyt ajetaan sortaja maasta. Hei, pojat, +eteenpäin! Maahan sortajat! + +JOUKKO +Maahan sortajat! Helee! _Kiertävät oikeaan menevälle tielle_: + + Ei-ei, ei! + Ei-ei, ei! + Ei nyt estä + sorron pahlat, + Hornan hahlat! + Ei-ei estä, + ei hiis kestä, + kun nyt vestää + orjan nyrkin, + orjan nyrkin + raudanraskas paino! + +HELJÄ +_Seisoo Urmaan ja Mertsin ruumiitten ääressä katsellen orjain jälkeen, +jotka katoavat näkyvistä. + +Käräjämäeltä kuuluu valtava torvien pauhu ja sen lomitse orjien +uhmalaulun jymähtelevät poljennot._ + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kirot, by Johannes Linnankoski + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KIROT *** + +***** This file should be named 12838-8.txt or 12838-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/2/8/3/12838/ + +Produced by Miranda van de Heijning, Tapio Riikonen and PG Distributed +Proofreaders + + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/12838-8.zip b/old/12838-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..74c6f54 --- /dev/null +++ b/old/12838-8.zip |