diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 12688-0.txt | 6176 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/12688-8.txt | 6561 | ||||
| -rw-r--r-- | old/12688-8.zip | bin | 0 -> 86998 bytes |
6 files changed, 12753 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/12688-0.txt b/12688-0.txt new file mode 100644 index 0000000..8781215 --- /dev/null +++ b/12688-0.txt @@ -0,0 +1,6176 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 12688 *** + +VÄNRIKKI STOOLIN TARINAT + +Kirj. + +J. L. Runeberg + +Suomentanut Paavo Cajander + + +1918 (1889). + + + +SISÄLLYS: + +EDELLINEN KOKOELMA + +Maamme +Vänrikki Stool +Pilven veikko +Sotavanhus +Luutnantti Zidén +Torpan tyttö +Sven Dufva +Von Konow ja hänen korpraalinsa +Kuoleva soturi +Otto von Fieandt +Sandels +Kaksi rakuunaa +Hurtti ukko +Kulnev +Kuningas +Sotamarski +Döbeln Juuttaalla + +JÄLKIMÄINEN KOKOELMA + +Sotilaspoika +Porilaisten marssi +Vänrikin markkinamuisto +Lotta Svärd +Ukko Lode +Matkamiehen näky +Vänrikin tervehdys +Von Törne +Heinäkuun viides päivä +Munter +Von Essen +Kuormarenki +Wilhelm von Schwerin +Numero viisitoista Stolt +Veljekset +Viapori +Maaherra +Adlercreutz + +Tietoja mainituista henkilöistä y.m. selityksiä. + + + + + + +EDELLINEN KOKOELMA + + + +MAAMME. + +Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, +Soi sana kultainen! +Ei laaksoa, ei kukkulaa, +Ei vettä rantaa rakkaampaa, +Kuin kotimaa tää pohjoinen, +Maa kallis isien. + +On maamme köyhä, siksi jää, +Jos kultaa kaivannet. +Sen vieras kyllä hylkäjää, +Mut meille kallein maa on tää, +Sen salot, saaret, manteret +Ne meist' on kultaiset. + +Ovatpa meille rakkahat +Koskemme kuohuineen, +Ikuisten honkain huminat +Täht'yömme, kesät kirkkahat, +kaikk' kuvineen ja lauluineen, +mi painui sydämeen. + +Täss' auroin, miekoin, miettehin +isämme sotivat. +Kun päivä piili pilvihin +tai loisti onnen paistehin, +täss' Suomen kansan vaikeimmat +he vaivat kokivat. + +Tään kansan taistelut ken voi +ne kertoella, ken? +Kun sota laaksoissamme soi, +ja halla näläntuskan toi, +ken mittasi sen hurmehen +ja kärsimykset sen? + +Täss' on sen veri virrannut +hyväksi meidänkin, +täss' ilon on nauttinut +ja tässä huoliaan huokaillut +se kansa, jolle muinahin +kuormamme pantihin. + +Tääll' olo meill' on verraton +ja kalkki suotuisaa; +vaikk' onni mikä tulkohon, +maa, isänmaa se meillä on. +Mi maailmass' on armaampaa +ja mikä kalliimpaa? + +Ja tässä, täss' on tämä maa, +sen näkee silmämme; +me kättä voimme oijentaa, +ja vettä, rantaa osoittaa +ja sanoa: kas, tuoss' on se, +maa armas isäimme! + +Jos loistoon meitä saatettais, +vaikk' kultapilvihin, +miss' itkien ei huoattais, +vaan tähtein riemun sielu sais +ois tähän köyhään kotihin +halumme kuitenkin. + +Totuuden, runon kotimaa, +maa tuhatjärvinen, +miss' elämämme suojan saa, +sa muistojen, sa toivon maa, +ain' ollos, onnees tyytyen, +vapaa ja iloinen. + +Sun kukoistuksen kuorestaan +Kerrankin puhkeaa; +Viel' lempemme saa hehkullaan +Sun toivos, riemus nousemaan, +Ja kerran laulus, synnyinmaa, +Korkeemman kaiun saa. + + + +VÄNRIKKI STOOL. + +Mennyttä aikaa muistelen +niin mielelläni vielä; +niin moni armas tähtönen +minulle viittaa siellä. +Ken mua seuraa retkelle +nyt Näsijärven rannalle? + +Siell' opin miehen tuntemaan, +hän sotamies ol' ennen, +nyt vänrikki ol' arvoltaan, +vaikk' onni näytti menneen. +Ties kuinka samaan talohon +satuimme saamaan asunnon. + +Mies olin silloin kelvokas, +niin luulin, vaikka miksi, +Min' olin ylioppilas, +mainittiin maisteriksi; +hupaasti elin "mensallain", +Stool, hän söi armoleipää vain. + +Minulla oli "vaakunaa" +ja piippu merenvahaa; +Stool poltti kototupakkaa, +jos häll' ei pulaa pahaa; +mut silloin sai vaan sammaleen +niveräpiippu täytteekseen. + +Oi kulta-aika riemukas, +suloisin, armahain, +kun nuor' on ylioppilas, +ja puutetta ei laisin, +ja huolt' ei tuntis ollenkaan, +kun viikset vaan sain kasvamaan! + +En tiennyt muiden hädäst', en, +ilosta sydän sykki; +vahv' olin, punaposkinen, +ja kaikki suonet tykki. +Niin nuori olin, riehakas, +ja ylpeä kuin kuningas. + +Mut hyljättynä majassaan +Stool istui nurkumatta, +loi nuottaa, imi piippuaan, +meluumme puuttumatta, +Tuommoisen suhteen; sen mar ties, +min' olin oikein aika mies. + +Minusta näky hupaisin +ol' ukon käyrä varsi +ja kasvot, jäykät liikkeetkin +ja vanha vaateparsi, +vaan konkkanenä erikseen +sangattomine lasineen. + +Monasti menin ukon luo +ilveilemään suotta, +Mik' iloni, kun suuttui tuo, +la hältä ratkes nuotta, +kun kädest' ukon kävyn vein, +ja paikoin väärän silmän tein! + +Hän silloin ylös kavahtaa, +mun ovest' ulos työntää; +sananen, hitu vaakunaa, +ja taas hän rauhan myöntää. +Ma tulin taas kuin ennenkin +ja samoin taaskin ilveilin. + +Ett' oli nuori aikoinaan +myös ukko kerran ollut, +enemmän nähnyt matkallaan +ja kauemmaksi tullut, +en sitä silloin huomannut, +siks' olin liian oppinut. + +En myös, ett' ilomielin hän +verensä tuorehimman +vuodatti eestä maamme tän +nyt mulle rakkahimman, +Ma olin nuori, riehakas, +hän vänrikki, ma kuningas. + +Mut moisiin ilveilyksihin +vihdoinkin kyllästyin mä, +Kuink' oli, talvipäivääkin +lyhyttä pitkäksyin mä; +olipa oikein outoa, +ei tahtonut se loppua. + +Ma tartuin ensi kirjahan, +hakien huvitusta, +ol' teos tuntemattoman +se Suomen taistelusta; +armosta vaan tuo kansiton +lie päässyt muiden joukkohon. + +Mukaani vein sen, kääntelin +sivuja jonkun hetken, +en tiedä, kuin näin esihin +sain Savon miesten retken; +ma lu'in rivin lu'in kaks, +vereni tunsin kuumemmaks. + +Näin kansan kaikki koittavan +edestä kunniansa; +näin sotajoukon voittavan +nälissään, viluissansa. +Jokaista sanaa, lukeissain, +suudella tahdoin innossain. + +Vaarassa, tulen keskellä +tuon parven urhoutta! +Mill' ansaitsit, maa raukka, sä +noin suurta rakkautta, +noin kallis kuinka olla voit, +kun leiväks pettua vaan soit! + +Aloille aatteheni mun +vei tuntemattomille, +uus elo syttyi sieluhun, +aavistamaton sille; +kuin siivin lensi aikani, +kuink' ol' lyhyt kirjani! + +Se loppui, samoin iltakin, +vaan hehkuvalla miellä +mä lisää kuulla halusin +ja selvitystä vielä. +niin moniin kohtiin hämäriin. +Luo vanhan Stoolin läksin niin. + +Häll' oli paikka entinen +ja työkin samallainen. +Vastaani lensi ovellen +jo katse nurjamainen; +olipa, kuin ois kysynyt: +Vai yökskään ei saa rauhaa nyt? + +Mut muuttuneena tulin ma, +miel' oli toisenlainen: +"Luin Suomen viime sodasta, +olenhan Suomalainen. +Mua lisää kuulla haluttais, +kentiesi teiltä sitä sais?" + +Näin lausuin. Silmäns' ihmeissään +luo ukko nuotastansa; +ne loistavat, kuin seisois hän +edessä rintamansa: +"Jotakin ehkä tietäisin +olinhan sieltä minäkin." + +Ma istun olkivuoteellen; +sanella Dunckerista +hän alkaa, töistä urhojen +ja Malmi kapteenista; +hänellä kasvot kirkastuu, +oi, kuinka hän nyt kaunistuu! + +Hän veripäivät nähnyt on +ja käynyt surman tiellä, +ja voiton nähnyt, tappion, +jonk' äityy haavat vielä; +häll' on niin paljo muistissaan, +maailma mit' ei muistakaan. + +Siin' istuin hiljaa, kuultelin, +ei sanaa kadonnunna; +puol'yö, kun sieltä erkanin, +jo oli kulununna; +hän saattoi minut ovellen, +mua iloisesti kätellen. + +Nyt viettää yhdess' aljettiin +eloa hauskaa ratki, +murehet, riemut jaettiin +ja yksin "vaakunatki." +Nyt olin vain yl'oppilas, +hän suurempi kuin kuningas. + +Ja ukon suust' on tarutkin +ne, joita laulan tässä. +Niit' usein öisin kuultelin +pärehen liekinnässä. +Ne korutont' on kertomaa, +ne ota, kallis synnyinmaa! + + + +PILVEN VEIKKO. + + Enempi kuin elämä on lempi, + enempi kuin lempi moinen kuolo. + +Synkeässä metsäss' oli mökki, +salomaalla, syrjäss, aivan tiestä; +missä syksyst' alkain sota liikkui. +Vainolaisen silmä sit' ei nähnyt +tietä tallannut ei tänne vievää +vihamiehen jalka; sanan toi vaan +verisistä tappeluista kaarne +vaakkuin ilman alla, taikka kotka +joka kylläisenä kuusess' istui, +taikka hukka, joka hurmehista +saalistaan vei korven komeroihin. + +Tuvassaanpa pitkän pöydän päässä +isäntä nyt pyhä-aatton' istui, +huoahdellen arkihuolistansa. +Kiinteästi käteen nojaa poski, +lujaan kyynärpääkin pöydän päähän, +mutta silmä välin syrjään vilkkui, +pysymättä hiljaa paikallansa. +Tuvass' olijoist' ei tuota nähnyt, +perhekunnasta, ei kumpanenkaan, +tytär ei, ei myöskään ottopoika; +sylityksin istuivat he vaiti, +käsi kädessä ja poskitusten, +lieden luona aivan huoletonna. + +Vanhus viimein loihe lausumahan. +Viisahalle sanat oli selvät, +vaikka vaan kuin huvikseen hän lauloi, +niinkuin virsi vieri, sanat sattui: + +"Korven kuninkaaksi karhu syntyy", +niin hän lauloi, "kankaan kauneeks honka; +mutta ihmislapsesta et tiedä +suuruuteenko, voimaan valtaan, vaiko +tyhjään turhuutehen syntynevi. +Tupaan talvis-iltan' astui poika +outona kuin metsän lieto lintu, +eksyessään ihmis-asunnoille; +pää se paistoi lakin haljenteista, +kengän lumist' esiin pisti varvas, +rinta paljas nutun riepaleista. +Ken ja mistä?--Kysy: ken ja mistä, +rikkahalta, joll' on isä, koti. +Jokin tuuli kodistani tullee, +taivaan pilvi taitaa veljen' olla, +lunta vain yön jaloilla ma lienen, +jonka pois hän polkee tupaan tullen, +jaloilt' yön ei sulanutkaan lumi, +tuulen kansa' ei vierryt Pilven veikko, +poika jäi ja nuorukaiseks nousi. +Ensi vuotensa hän juoksi jouten, +toisna vuonna kaskea jo kaatoi, +eikä vierryt kesä neljäs vielä, +kun jo karhun tappoi, karjan surman. +Mutta missä nyt on miehen maine, +suurempi kuin seudun muiden miesten? +Missä kasvattajan toivo? Tässä +kyyryss' istuu vanhus, vuottain turhaan +sanan verran sotatöistä kuulla, +kuulla, kukistuuko maa vai kestää. +Tajua ei voi hän kotkan kieltä, +käsittää ei kaarneen vaakkumista, +saloon sanomaa ei vieras tuone; +nuorukainen, ainoo tuki, turva, +tytön mieltä vaan nyt tiedustaapi. + +Niinkuin kesäll' iltasella, milloin +luonto vaiti on kuin pyhäpäivä, +tuuliainen tulee näkymättä; +lentäin nuolena, ja lampeen iskee, +leht' ei liiku, eikä havu huoju, +jyrkän rannan ruohokaan ei häily, +tyynt' on kaikki, syvyys yksin kuohuu +niin, kun laulun kuuli, nuorukainen +äänet', umpimielin, liikkumatta, +kaihdoksissa istui, vaikka verta +sydämestä joka sana syöksi. +Tytön luona istui kaiken iltaa, +läksi levollen, kun muutkin läksi, +näkyi nukkunehen ennen muita, +mut jo aikaa ennen heitä nousten, +kohta aamun ensi koittehella, +hiipi tuvasta hän hiljaa yksin. + +Taivaan kannelle kun päivä pääsi +kaksi vain nyt nousi vuotehelta. +Tupa siivottiin ja eine tuotiin, +mutta kaksi vain nyt pöytään istui. +Louna tuli, kolmatt' ei vaan kuulu. +Kirkas oli vielä ukon otsa, +vedettömät vielä neidon silmät, +mut vaikk' oli pyhä, ruoan jälkeen +levolle ei kumpanenkaan mennyt. +Kului hetki, hidas kuin se hetki, +kunnes pilvi, ilmanrannall' astuin, +nousee, puhkee, raehtii ja raukee; +lohdutellen sitten ukko lausui: +"Kylän tie on pitkä, tyttäreni, +suotkin vettynehet satehista, +purot portahitta, vaarat jyrkät. +Kululle ken läksi koittehelle, +tuskin illaks jälleen joutunevi." +Näin hän virkkoi, mutta kuulematta +tytär istui, kukan kaltaisena. +joka yöksi kupuns' umpeen sulkee: +mitä mietti, itseksensä mietti. + +Mut ei kauan istunutkaan impi, +ei sen kauemmin, kuin rauko kasvi +kastett' oottaa paahdepäivän jälkeen, +niin jo vierähtikin poskipäille +kyynelhelmi, ja hän hiljaa lauloi: +"Tavannut kun sydämen on sydän, +halpaa kaikk' on, mikä kallist' ennen, +maa ja taivas, koti, isä, äiti. +Enempi kuin maa on sylinsaanti, +enempi kuin taivas silmän sini, +kuiskekin, tuo tuskin kuuluvainen, +enemp' on kuin isän, äidin käsky. +Mikä lumoovampi lemmen voimaa +mikä paula pitää lempiväistä? +Sorsana hän soutaa järven poikki, +yli vuorten kotkan siivin kiitää, +palajaa jo ennen puolta päivää +kun vast' yöksi tiettiin tulevaksi." + +Vanhuksenpa, kun hän virren kuuli, +huoli heräsi ja rauha rikkui; +kadonnutta etsimään hän riensi. +Vaiti tuvast' astui, vaiti korven +polkuakin puoli-umpinaista; +metsän latvoille jo päivä laski, +ennenkuin hän ensi taloon ehti. + +Kolkolta, kuin honka kankahalla, +mistä tuhoten on kulo käynyt, +näytti talo nyt, tuo rikas muinen; +emäntä se yksin tuvass' istui +lastaan nukkuvaista liekutellen. + +Niinkuin lintu, äkin kuultuansa +pyssyn paukkehen ja luodin lennon, +säpsähtää ja siivet lentoon luopi, +niin, kun kuuli oven käyvän, säikkyi +nuori vaimokin, mut kauhu muuttui +riemuksi, kun vanhuksen hän huomas. +Vastaan karkas hän ja käteen tarttui, +vedet vieri hänen poskillensa: + +"Terve", niin hän virkkoi, "terve, ukko, +tultuasi tuskahamme tänne, +kolminkertaisesti terve tuolle +kallihille, jonka kasvatit sa +avuks kurjain, turvaks turvatonten! +Istu, lepää, uupuneet on jalkas, +ilomielin kuulee mitä kerron: +Ankar' oli syksyst' alkain sota, +maata ryösti Suomen mies ja Ryssä, +turvatonten toki säilyi henki; +vaan ei vielä päivää siitä, milloin +lähipitäjästä parvi seuras +joukkojamme vihollista vastaan. +Taisteltiin, ja voitto meni meiltä, +harvat lähteneistä surma säästi, +nekin hajallaan on niinkuin lehdet, +Kevättulvana nyt kosto kuohui +koko seudun yli: miehet, vaimot, +aseeton ja aseellinen lyötiin. +Aamulla jo virta vyöryi meille; +Kirkkoon ensi kertaa soitettaissa +tännekin yks tuhon laine läikkyi. +Mutta surutiedot suo mun jättää! +Köysissä jo miehen' oli maassa, +verta virtas, väkivalta voitti, +hätä suurin, eikä turvaa missään. +Kättä kahdeksan jo mua raastoi +niinkuin petoparvi saalistansa; +silloin turva tuli, avun tuoja, +Pilven veikko vyörähti kuin myrsky, +väkivallan hääti, häijyt kaatoi. +Tuvass' istun ryöstetyssä tässä, +katon varpustakin köyhempänä; +iloisempi tok', kuin ennen koskaan +onnen päivinäni, oisin nyt ma, +jos tuo urho tulis tervehenä +puolisoni kanssa kylän mailta, +jonne vihollista vainosivat." + +Vanhus viime sanan kuultuansa, +nousi, kuin ois levännyt jo kyllin, +mutta silmiss' asui synkkä huoli. +Viipymään ei viihtyny, vaan suoraan +kylään rikkahasen päin hän riensi. +Sinisalon taa jo painui päivä +kun hän, toivon vaiheella ja tuskan, +kerkes asunnolle kirkkoherran. +Tyhjä, kolkko oli vankka talo, +raiskattu kuin paljaaksi pantu saari +järven jäältä nähden talvis-yönä. +Tuvass' yksin takan vieress' istui +rampa sotamiesi, vanha Miekka. +Nyt, kun ovi aukes ja hän vanhan +tunsi tuttavan, hän pystyyn katkas, +vaikka vaivain, haavain hervaamana. +"Vielä", virkkoi; "päivä meille paistaa, +polvi uus kun astuu polkujamme, +voimaa, miehuutta kun viel' on maassa. +Moinen kirkonmeno täss' on ollut, +että laps, kun kehdossaan sen kuulee, +lapsenlapsilleen sen kertoo vielä. +Katso, julmana, kuin petoparvi, +tuli voittoriemuin vainolainen, +tänne surmaa, turmiota tuoden. +Vähemmät nyt jääkööt virkkamatta, +vaikk' ei nekään muistostani menne; +mut kun murhiin muut jo kyllästyivät, +ja kun julmimmat vain jälkeen jäivät, +silloin kurjuus yli partaan paisui. +Kunnon kirkkoherra, siihen saakka +vielä säästettynä, sidottiin nyt +hurjaan hevospariin, siinä jalan +seuratakseen raakaa ratsumiestä. +Nopsa tuomio: jo hetkess' oisi +käsi turta ollut, jalka herpo, +harmaat hapset laahannehet maata. +Yksin vanhus seisoi, taivahasen +silmä katsoi, niinkuin katsoo silmä, +kun on kaikki maassa synkkää, mustaa. +Kiitos Herran! Silloin apu joutui; +hän mi kankaan karehena syntyi, +Pilven veikko lentäen kuin leimaus, +maahan iski, sorti sortajamme. +Vertaisteni turviss' elän täällä +niinkuin murtokuusi muiden päällä, +heille kuormaks, inhoks itselleni. +Arvo ois tok' elämällä vielä, +jos tuo poika palais voittajana +tappelusta kirkon tienohilta." + +Vanhus, viime sanan kuuttuansa, +riensi pois kuin tulen polttehelta; +vaan jo vaalennut ol' illan rusko, +ennenkuin hän kirkonkylään ehti. +Niin nyt savuun, tuleen kylä peittyi, +kuni pilveen hukkuu tähtitaivas; +niin nyt kirkko kummullansa siinti, +kuni pilvest' yksinäinen tähti; +niin ol' äänetön nyt synkkä seutu +kuni kolkko syksy kuutamassa. + +Kaatuneiden soturien kesken, +ystäväin ja vainoojain, kuin varjo +niitettyä vainiota myöten, +vanhus kulki. Kuollutt' oli kaikki, +hengen huoahdustakaan ei kuultu. +Vasta polun polvikkahan päässä, +raunioiden kautta raivaellun, +tiestä syrjäss' istui nuorukainen +verenvuodannosta uupuneena. +Kasvot kalvakat taas punehtuivat, +vienosti kuin illan valkopilvet, +silmä sammuvainen loisti jälleen, +kun hän havahtuen ukon huomas. +"Terve", virkkoi, "nyt on kuolo helppo, +nuorna kaatuen kun saapi kuolla +voittajana, maataan varjellessa. +Terve sä, maan turvan kasvattaja, +mutta kolmenkertaisesti terve +tuolle jalolle, mi meitä johti, +yksin mahtavampi kuin me kaikki. +Sorrettuna joukkomme jo seisoi, +hajallaan kuin karja kaitsijatta, +toivotonna, kuoloon tuomittuna. +Joukon järjestäjää meill' ei ollut, +käskyä ei annettu, ei kuultu, +kunnes korven komerosta ryntäs +poika kerjäläisen, sankarsilmä +ja meit' äänens otteluhun käski. +Into uusi sydämiin nyt syttyi, +pelko poistui, hänet tunsi kaikki, +hänen kanssaan miekan melskehesen +riensimme kuin ruovikkohon myrsky. +Katso kirkkoon päin kuin pitkin tietä +vihollist' on kaatuna kuin kortta +korren viereen niittomiehen tiellä; +siin' on ura sankarin, ma häntä +silmin seurasin, kun jalka petti, +kuolossakin aatos häntä seuraa." +Lausui näin, ja silmä hiljaa sammui. + +Hiljallensa sammui myöskin päivä, +valju kuu, yön aurinko, vaan yksin +matkamiestä kirkkotarhaan näytti. +Aituuksen kun sisään vanhus astui, +ristein keskellä hän siellä huomaa +kansajoukon kolkon, äänettömän +niinkuin nurmen alla nukkujatkin. +Vanhusta ei vastaan kenkään tullut, +tulijaa ei kenkään tervehtinyt, +silmäystäkään ei kenkään suonut. +Kansajoukkohon kun vanhus astui, +kaatuneen hän näki nuorukaisen; +verin tahratunkin tuon jo tunsi. +Kuni honka, närehikköön kaattu, +vielä maassa maaten verratonna, +virui vihollisten keskell' urho. + +Vaan kuin ukkosliekin lyömä seisoi +kasvoin vaalein, värisevin huulin, +kädet ristissä ja vaiti vanhus, +kunnes sanoiksi jo suru puhkes: +"Voi, nyt harja majastani murtui, +rae viljan sorti saraltani, +taloa nyt arvokkaamp' on hauta. +Voi kun tuollaisna sun näen jälleen, +kunniani, vanhuuteni turva, +taivaan lahja, äsken suuri, jalo, +nyt kuin hiekka halpa, jolla makaat." +Tuskissaan näin vaikeroitsi vanhus, +mutta kohta kuului ääni toinen, +ääni tyttärensä, äsken tulleen: + +"Kallein kaikesta mit' ompi maassa, +olit sylihini suljettuna, +kahta vertaa kalliimpi nyt vielä +olet mulle mullan sulhosena. +Enempi kuin elämä on lempi, +enempi kuin lempi, moinen kuolo!" + +Näin hän virkkoi vaikeroitsematta, +astui hiljaa kaatunehen luokse, +laski polvillensa, huivins' otti, +luodin lävistämän otsan peitti. +Äänetönnä sankarjoukko seisoi, +niinkuin metsä, miss' ei lehti liiku; +vaiti myöskin seisoi vaimoparvi, +tuskaa suurta suremahan tullut. +Mutta jalo tyttö virkkoi taasen: + +"Jospa joku toisi vähän vettä, +veret poskilt' että pestä saisin, +vielä kerran päätä silitellä, +silmät nähdä, sulot kuolossakin; +riemulla nyt näyttää tahtoisin ma +Pilven veikon, köyhän kerjäläisen, +josta kasvoi kotimaamme turva." + +Vanhus nää kun neidon sanat kuuli, +turvattoman näki vieressänsä, +taasen äänell' äänsi sortuneella: +"Voi nyt, voi nyt sua, tytär parka; +Auvon auvo, turvattoman turva, +huolten hoiva, isä, veikko, sulho, +kaikki tuossa kadonnut on sulta, +mennyt kaikk', ei mitään sulle jäänyt." + +Parkuun tuosta tyrskähti nyt parvi, +vedetönt' ei ollut silmää siellä, +mutta jalon immen kyynel kiilsi; +kuolleen käteen tarttuen hän lausui: +"Murheell' ei saa muistoasi viettää, +ei kuin sen, mi mentyään jää unhoon; +sua itkevä on isänmaasi, +niinkuin kasteen itkee suvi-ilta, +tyynnä, loistavana, laulullisna, +toivoin uuden aamun syleilystä." + + + +SOTAVANHUS. + +Hän korkeana nousi +pimeessä nurkassaan, +viel' oli köyrynäkin +hän kookas varreltaan; +mut muuttunut hän oli +täll' erää paljonkin, +soturiryhti jalo +ukossa nähtihin. + +Hän ruoturina muuten +eleli vanhoillaan; +sodista muinaisista +jäi saaliiks arvet vaan; +koditta käytyänsä +mont' aikaa eellehen, +hän Röikön torppaan viimein +pääs' Alavutehen. + +Nyt äkkiä hän nousi, +kuin herännyt hän ois, +ja päältään arkiryysyt +kaikk' alkoi heittää pois, +pan' ylleen pyhävaatteet, +mont' aikaa säästyneet, +ja jakoi kahtahalle +kähärät valjenneet. + +Näin sotamies nyt nähdään +valmiina matkallen: +jalolta näyttää puku +tuo sinikeltainen, +ja vaskihela-hattu +on päässä korkea, +muodossa tuonen tyynyys, +ja sauva kourassa. + +Päiv' ompi Elokuuta +seitsemästoista nyt; +taas aurinkokin paistaa, +mont' aikaa piileillyt, +vesillä, mailla tuuli +vain hiljaa henkäilee; +mihinkä kaunis ilma +nyt vanhaa viettelee? + +Mihinkä tällä kertaa +nyt ukon käynee tie? +Kotiko hälle kolkko +ja nurkka alus lie? +Miks pyhävaatteisinsa +pukeunut hän on, +olisko mieli hällä +nyt mennä kirkkohon? + +Mut Herran huonehessa +ei kellot soineet nyt, +ja kirkko oli tyhjä +ja ovet teljetyt. +Mit' oiskaan temppelissä +nyt ollut tehtävää, +kun mikään kirkkopyhä +ei ollut päivä tää? + +Mut palveltiinpa Herraa +tok' äijän mielestä; +ja jos ei kirkossakaan, +niin kirkon vieressä: +tuoss' seisoi harjanteella +ja siitä järvehen +nyt Suomen sankarjoukko +maatansa varjelen. + +Päiv' ompi Elokuuta +seitsemästoista tää, +ja pyhäks sitä katsoo +soturi harmaapää. +Miss' Suomen lippu liehuu, +hän sinne astelee, +nähdäkseen kuin nyt Herraa +Adlercreutz palvelee. + +Taas miel' on ukon kuulla +kalsketta kalpojen, +nuo vanhat tutut äänet, +sävelet tykkien, +näin muistiin johtaa nuoruus, +sen uljuus, urhakkuus, +ja nähdä verityössä +kuink' kestää polvi uus. + +Näin aikeens' selitellään, +niin ehkä olikin, +ei mietteit' ukon nähty, +vaan käynti nähtihin: +kuink' astui tyynnä aivan +ja viimein joutui niin +mäelle kirkon, missä +tuimimmin taisteltiin. + +Tiepuoleen siihen ukko +istahtaa katsomaan +uroja Suomen ynnä +väkeä vieraan maan; +miss' sota tuimin, siitä +ei silmä siirry pois, +ja usein muoto loistaa, +kuin kirkastettu ois. + +Yhäti luodit lentää +sivuitse äijän vaan +ylt'ympärillä tuoni +nyt leikkaa viljojaan; +mut ukko siinä istuu +pelotta, huvikseen, +ei ykskään luoti tohdi +kajota vanhukseen. + +Ja vaihtelevin vuoroin, +kuink' onni milloin suo +luo äijän läheneepi +tää joukko taikka tuo; +mut kuinka taistellaankin, +hän rauhass' olla saa, +Venäjän mies ja Suomen +suo hälle kunniaa. + +Niin aika kuluu, päivä +jo pyrkii maillehen, +silloinpa Suomen joukko +jo pääsee voitollen, +ja esteet kaikki sortuu, +ja Ryssät pakenee, +ja ukon ympärillä +taas melske vaikenee. + +Kun harjult' alas sitten +jo parvi viimeinen +sivuitse äijän marssii, +hän nousee seisaallen: +"Te Suomen urhot nuoret, +täss' onko ketäkään, +ken sanat tahtoo kuulla +soturin harmaapään?" + +Täst' ilopäivästänsä +ei ole koskaan nähnyt +hän työtä jalompaa. +Viel' osatahan voittaa, +oi, kiitos, Jumala! +Viel' elää isäin henki, +on Suomess' urhoja. + + + +LUUTNANTTI ZIDÉN. + +Zidén, tuo urhea luutnantti, +tavan ainaisen piti tään: +etumaisena kulkea tahtoopi. +"Hei, Vaasan-poikani, eespäin, +nyt joutua vaan kysytään!" + +Ens miehenä vaarahan ryntäilee, +väen käskevi seuraamaan. +Jumalauta, jos joku kuhnailee, +kun Zidén on huutanut kerran: +"hurraa, pojat, eespäin vaan!" + +Näin pient' oli joukkoa neuvoillut +miten itse hän parhain ties; +äkseerauksista et piitannut, +komentonsa se tää oli vainen: +"Mars, jäljissäin joka mies." + +Ei taakseen katsonut, eespäin vaan, +kun vaaraan ryntäsi näin; +ja seuraa saiko hän joukostaan, +sen harvoin huomasi ennen +kuin liekkiin karkasi päin. + +Nyt vasta, kun tultua Ryssäin luo +rupes lyömähän, hakkaamaan, +hän katsoi kuinkahan ehtivät nuo +hänen Vaasan-poikansa rakkaat, +joko joutuivat kahakkaan. + +Jos sattui niin, ett' ympärillään +näki nyt koko parvensa, +kas silloin huusi hän mielissään: +"Hurraa, sepä sukkela temppu, +nyt ollahan herroina!" + +Mut jos väki käy, kun juosten hän +sodan liekkihin ennättää: +"Jumal'auta, minkä nyt saan häpeän! +Kuin kilpikonnat he käyvät, +taas joukkoni jälkehen jää." + +Viiskymment' urhoa johti hän näin, +kun alkoi taistelu maan; +mut joukko se harventui vähittäin, +kakskymmentä Vaasan-poikaa +nyt jäljellä häll' oli vaan. + +Mut suuriko joukko vai pienempi, +Zidén mitä siitä ties? +Yhä niinkuin ennenkin komensi: +"Nyt joutu on tarpehen, pojat, +mars, jäljissäin joka mies!" + +Oli Virran tappelu parhaillaan, +hänen tuo oli viimeinen, +ja kaikki nyt riippui hetkestä vaan, +Fahlander, Malm ja Duncker, +ne ryntäsi rannallen. + +Ei ollut heitä kuin sataa kuus, +tuhat miestäpä Tutshkov toi; +mut näin tuo uljas Fahlander huus: +"Nyt mennähän kolmin joukoin, +kuka ensin ehtiä voi?" + +Fahlanderin lauseen kuuli Zidén, +pian kyllä sen nähdä saa. +"Edespäin!" hän huus, "jalat liikkeesen; +hurraa, pojat Vaasalaiset, +se nyt mies, joka kiiruhtaa!" + +Useastipa kyll' oli huutanut näin +sekä käskenyt joukkoaan, +ei ennen noin toki hurjin päin, +noin kiirein Ryssien kimppuun +hän rientänyt milloinkaan. + +Likikään ei muut viel' ennättänyt, +hän kun kolme jo haavaa sai. +Hänen voimans' uupui, taakseen nyt +hän katsoi, kuinka ne kulki, +pojat apuun ehtikö, vai. + +Hän vaipui maahan ja katsasti. +Mitä nyt! Tämä ihmeeks käy! +Vieressään vanha on korpraali, +yks ainoa Vaasan-poika, +mut toisia vaan ei näy. + +Tuli ryntäysjoukko jo kohdallen, +Zidén sitä tarkastaa: +"Mut tuosta ma mieheni kai tavannen?" +Vaan turhaa, ei näy heitä, +nyt ei malta hän kauempaa. + +"Näen muiden jo voittohon rientelevän, +mun miehiän' en vaan nää. +Jumal'auta, minkä nyt saan häpeän! +Kuin kilpikonnat he käyvät, +taas joukkoni jälkehen jää." + +Mut silmäns' sammuvan auki nyt luo +korpraali, kun kuulevi sen: +"Vait, herra, ei paikallaan puhe tuo, +häpeästä ei nyt sovi haastaa. +te urhoja johditten." + +"Väki muu jos näin olis ryntäillyt, +niin monta ei sortunut ois. +Joka mieshän meistä on kaatunut nyt, +etupääss' oli Vaasan joukko, +siis sen tuli korjasi pois." + +"Taaks ette te enää silmänneet, +kun käskitten: 'edespäin!' +mut teitäpä kaikk' ovat seuranneet, +eik' ykskään muuten jäänyt +kuin urhona kaatuen niin." + +Veriseltäpä hiekalta kättään vain +luutnantti se nyt kohottaa, +näkö kirkastuupi ja riemahtain +povi kuolinhetkenä nousee, +hän hattua heiluttaa: + +"Vai kunnialla he kaatuivat, +sekä ehtivät ensiksi, +ja jäljissäin mun seurasivat, +hurraa, sepä sukkela temppu, +nyt kuollahan herroiksi!" + + + +TORPAN TYTTÖ. + +Ja päivä laski, suvinen tul' ilta ihanainen, +majoille maille valahti jo rusko sammuvainen, +väsynyt päivän vaivoista miesjoukko vaeltaa, +työn tehtyään se kotihin iloiten palajaa. + +Työns' on se tehnyt, niittänyt on viljan kallihimman, +vihollisjoukon vanginnut tai lyönyt rohke'imman. +Kun päivä nous', se taisteluun jo oli lähtenyt, +kun voitto viimein saatihin, ol' ilta ehtinyt. + +Lähellä kenttää taistelun, tuon kestävän ja hurjan; +tiepuolessa sä töllin näit puol'aution ja kurjan. +Tuvanpa portaall' ääneti siin' istuu neitonen, +palausmatkaa hiljaista urosten katsellen. + +Hän katsoo niinkuin etsivä; mik' ompi huolenani? +Kirkkaampi illan ruskoa on hohto poskillansa. +Hän katsoo hartaast', ääneti;--jos kuuntelisi hän +niin kuin hän katsoo, kuulis hän sydämens' sykkivän. + +Mut joukko kulkee kulkuaan, ja tyttö silmillänsä +jokaiseen riviin, mieheenkin lähettää kyselmänsä; +kyselmä ujo, kaihtiva ja äänetön on tää, +hiljempi huokaustakin, povesta hiipivää. + +Miesjoukko siitä sivuitse kun kulkeneeksi saapi, +jo loppuu rauha raukan tuon, ja rinta raukeaapi; +ei vaikeroi hän, otsa vaan se vaipuu kätehen, +ja kyynelvirta kuumalle valuvi poskellen. + +"Mitäpä itket? Huoli pois! Viel' ompi toivomista, +oi, äitis ääntä kuulehan, ei tyhjää itkemistä; +hän, jota äsken joukossa ei silmäs keksinyt. +elossa on, sua muisti hän, ja siksi elää nyt." + +"Sua muisti hän, ja noutanut hän on sun äitis mieltä, +ja, niinkuin pyysin lähteissään, väistäinnyt vaaran tieltä. +Ei mielens' ollut sotimaan, pakosta seuras hän, +pois meist' ei kuolla tahtonut eik' ilost' elämän." + +Vavahtain tyttö heräsi suruisist' unelmista, +kuin aavistus ois häirinnyt sydämen kaipaamista. +Ei viipynyt hän, katseen loi pikaisen kentällen +ja läksi hiljaa, hiipi pois, hämyhyn kadoten. + +Kuluvi hetki, toinenkin, jo yö on ehtimässä, +hopeina pilvet hohtavat, mut maa on hämärässä. +"Hän viipyy vielä; turha on, oi tytär, tuskasi, +jo ennen päivän koittoa on täällä sulhosi." + +Ja tytär tulee, hiljalleen hän astuu äidin luokse; +ei enää sulosilmistä nyt kyynelvirrat luokse, +mut kylmä niinkuin tuuli yön käs' tervehtivä on +ja vaaleampi pilveä on "onki--rusoton. . + +"Tee hauta mulle, äitini, jo päättyy päivät multa; +paennut taistelua on tuo kurja sulho-kulta; +mua muistanut ja itseään, ja sua kuullut vaan, +ja veljein toivon pettänyt ja isiensä maan." + +"Kun tuli muut, mut armas ei, hänt' itkin kaipaellen, +ma luulin hänen kaatuneen uroona tanterellen; +suruni oli suloinen, ei haikea kuin nyt, +hänt' oisin tuhat vuottakin ma surra mielinyt.", + +"Voi äiti, yöhön pimeään ma etsin kaatuneista, +mut noita armaan kasvoja ei ollut kellään heistä. +Viekkaassa tässä maailmass' en viihdy kauempaa, +kuolleissa kosk' ei ollut hän, ma toivon kuolemaa." + + + +SVEN DUFVA. + +Sven Dufvan isä köyhä ol', viraton kersantti, +jo ikämies, kun Kustavin sodassa taisteli; +maatilkustansa niukan sai nyt leipäpalasen, +ja lasta häll' ol' yhdeksän, ja nuorin niistä Sven. + +Älyä kuinka äijällä lie ollut itsellään, +jaella lapsijoukolleen, ei tiedä yksikään; +mut vanhemmille varmaankin lie liiaks antanut, +kun nuorimmalle muuta ei kuin hiukka ripponut. + +Pojast tuli kuitenkin väkevä, harteva, +kuin orja raatoi pellolla ja kaatoi kaskea, +ol' iloisempi, nöyrempi kuin moni viisaskaan, +ja töitä teki kaikkia, päin mäntyyn kaikki vaan. + +"Miks, Herran nimess', aikonet sinäkin, poloinen?" +näin ukko Dufva useinkin saneli tuskaillen. +Kun laulu tuo ei loppunut, Sven maltin menettää +ja itse käypi miettimään, min parhain ymmärtää. + +Kun tuli Dufva kersantti siis kerran jällehen, +ja laski vanhaa virttänsä: "voi miksi aiot, Sven?" +niin aivan ukko ällistyi, kun poika aukaisi +leveän suunsa, vastaten: "he, sotamieheksi!" + +Ivaten vanhus hymyili: "Sinäkö nulikka, +sinäkö sotamieheksi? he, tiedä huutia!" +"Niin", lausui poika, "täällä teen ma kaikki hullusti, +ehk' eestä maan ja kuninkaan on kuolla selvempi". + +Tuost' ukko Dufva hämmästyi ja heltyi itkemään; +Sven, pussin selkääns' ottaen, läks' joukkoon lähimpään. +Hän terve oli, mittava, no, muusta huoli viis, +rekryytiks väkeen Dunckerin pääs' tinkimättä siis. + +Tulipa sotatemppuja nyt Dufvan harjoittaa, +se omituist' ol' laatuaan, ja nähdä hupaisaa; +korpraali huusi nauraen ja nauroi huutaen, +Sven toimessa ja leikissä ol' yhtä totinen. + +Niin uupumaton oli hän kuin tuskin yksikään, +hän maata polki tömisti ja astui hiessään; +mut käännöstä kun käskettiin, hän pettyi ainiaan, +tek' "oikeaan" ja "vasempaan" päin vastoin aina vaan. + +"Jalalle pyssy" oppi hän ja "pyssy olkahan", +tanahan laski painetin ja teki kunnian; +vaan "kunniaa" kun huudettiin, hän laski painetin, +kun pyssyn piti jalalle, se olkaan lensikin. + +Näin tuli Dufva kuuluksi äkseerauksestaan, +ja kaikki, miehet, päälliköt, ne häntä nauramaan. +Mut vakaana hän astui vaan ja tyytyi kaikkihin, +ja toivoi aikaa parempaa,--niin sota syttyikin. + +Kun joukon tuli lähteä, niin miehet miettimään, +kyllinkö viisas Dufva lie sotahan lähtemään. +Hän antoi heidän hölpöttää ja tyynnä tuumi vaan: +"Jos muiden kanss' en mennä saa, tok' yksin mennä saan." + +Omasta kohden kuitenkin sai pyssyn, rensselin, +leirissä teki rengin työt, sodassa soturin; +mut passaukset, tappelut käv' yhtä juoheaan, +eik' araks häntä mainittu, vaan hupsuks toisinaan. + +Paluuta tehtiin, Ryssä tuo hätyytti ahdistain, +ja jokivartta Sandels nyt peräytyi verkkaan vain. +Vähäisen matkan päässä siit' on porraskäytävä, +ja siinä seisoi miestä vain noin parikymmentä. + +Tien korjuu heillä toimena, ja, työnsä tehtyään, +etäällä sotain melskeestä pitivät lystiään +ja lähitalost' ottivat, mit' irti saivat vaan; +Sven Dufva myötä oli myös, hän pantiin passaamaan. + +Mut toista tuli törmältä, kun täyttä vauhtia, +riens' ajutantti Sandelsin, hevonen vahdossa: +"Jumalan tähden, portaallen, aseihin", huusi hän, +"vibollisjoukon tiedetään täst' yli pyrkivän." + +Päämiehelle hän lisäsi: "te silta purkakaa, +jos voitte, muuten viimeiseen verehen taistelkaa! +Hukassa kaikk' on, taaksemme jos Ryssät ennättää; +apua saatte, kenraali jo tulla lennättää." + +Hän kiiti pois. Mut ehdittiin töin tuskin sillallen, +kun Ryssä-parvi täyttävi jo rannan vastaisen. +Se laajenee, se taajenee, se tähtää, laukaisee; +jo Suomalaista kahdeksan ens' paukaus pyyhkäisee. + +Ei hyvä enää viipyä, jokainen häikähtää. +Taas paukaus ja jäljelle vain viisi miestä jää. +"Kivääri sojoon, taaksepäin!" nyt komennettihin. +Sven Dufva yksin hairahtui ja laski painetin. + +Käännöskin Dufvan taaksepäin ol' erinomainen, +peräymään kun käskettiin, hän hyökkäs sillallen +ja seisoi siinä jäykkänä, vakaana, vanhoillaan, +kaikille valmis neuvomaan paraita temppujaan. + +Ei aikaakaan, niin saakin hän jo niitä osoittaa, +kun silta täyteen Ryssiä samassa tuoksahtaa. +Yks toisen perään rynnähtää, mut heistä joka mies +sai oikeaan ja vasempaan, niin että tempun ties. + +Käsinpä tätä karhua ei voitu kukistaa, +ja lähin mies se luodilta hänt' aina varjoaa; +mut Ryssäin kiihtyy rohkeus, kun toivo heikkenee, +nyt Sandels saapuu, huomaapi, kuin Dufva ottelee. + +"Hyv' on", hän huutaa, "kas niin sa poika urhoinen. +Äl' yli päästä perhanaa, niin vielä hetkinen! +Noin Suomalainen taistelee, se vasta soturi. +Avuksi, pojat, rientäkää, tuo meidät pelasti!" + +Ja Ryssä huomas rynnäkön nyt tyhjään käynehen, +vihollisjoukko kääntyi pois, hitaasti kulkien. +Kun tyynt' on kaikki, ratsultaan käy Sandels rantahan +ja kysyy miestä, sillalla min näki sotivan. + +Sven Dufvaa näytetään. Hän on jo loppuun taistellut +ja taistellut kuin mies, ja nyt on taisto tauonnut; +hän näyttää siihen nukkuneen lepäämään leikistään. +Vakaampi ei, mut kalvaampi on paljon entistään. + +Ja Sandels silloin kumartuu kuollutta katsomaan +ei tuntematon ole tuo, vaan tuttu vanhastaan; +mut alla hänen rintansa punoittaa nurmi nyt, +on luoti käynyt sydämeen; on veri ehtynyt. + +"Se luoti tiesi paikkansa, sit' eipä kieltää voi, +enemmän tiesi se kuin me", näin kenraal' aprikoi, +"ei kajonnut se heikkohon ja huonoon otsahan, +parempahan se pyrki vaan, jalohon rintahan." + +Ne sanat sotajoukossa levisi yleiseen, +ja kaikki myönsi Sandelsin totuuden lausuneen: +"Älyä kyll' ei Dufvalla lie liiaks' ollutkaan, +pää huono oli", arveltiin, "mut sydän paikallaan." + + + +VON KONOW JA HÄNEN KORPRAALINSA. + +"Ma sinut nostanut olen liejustas +tuon tuikan varjon vuoks' sinun kulmillas, +ma sulle paikan hankin ja palkankin, +tein soturista halvasta korpraalin." + +"Ja joka taisteluss' olet seissyt näin +kuin vertainen ja kumppali vieressäin; +sua nopsaks, urheaks olen kiitellyt." +Näin Konow äissään Braskia sätti nyt: + +"Sinusta kannett' aina nyt kuulen vaan, +sua kaikkialla pöyhkeäks moititaan; +paraikaa tähdätessähän miestä lyöt +ja ylvästellen mälliä kahta syöt." + +Mut Brask hän saarnaa yrmivi majuurin: +"Mies halpa arvon sain tosin korpraalin, +mut alttiist' uljuudestani sain ma sen +ja hurmehesta nousin, mut liejust' en." + +"Jos lyönkin joskus, ken sitä kummaksuu? +teen niinkuin tekin teette ja moni muu; +vaikk' yksin löisittenkin, mä mairetyön +suon muiden tehtäväksi ja myöskin lyön." + +"Tuon vieruskumppanuuteni kunniaks +on kaikkein nähdä mälliä suussain kaks; +vaan halpaa jos se kunnia teistä ois, +voin toisen mällin suustani heittää pois." + +Ja Konow silmin katsovi säihkäävin: +"Mies oiva oot ja saakelin ylväskin. +Sun paikkas vastakin mua vierin on, +hädässä moisest' on apu verraton." + +Koht' alkoi taisto, jääkärijoukollans' +von Konow metsään ryntäsi, Braski kanss'. +Korpraali oli jylhä, ja majuuri +hän, huuli lerpass', ampui ja kiroili. + +Jo neljä tiimaa näin oli noituillut, +vaan viel' ei ollut taistelu muuttunut. +Hän tiellään kaatuneen näki jonkun vaan, +puu puulta Ryssä pois veti joukkojaan. + +"Hiis", ärjyi hän, "ei käy se nyt ensinkään, +männyistä kuoren lentävän kyllä nään, +vaan suojass' ompi Ryssä, hän pääsee pois; +te tähtäätte kuin silmiä teill' ei ois." + +Viimeisen sanan tuskin hän suustaan saa, +kun maahan Braskin tuustista kellahtaa; +kas siinä vastausta jo liiakskin, +moist' ei ois luullut tohtivan korpraalin. + +Vihasta kalvistuin kävi kalpaan nyt: +"Mit' olet, lurjus, tehdä sä hirvennyt? +Nyt perkeleelle luusi ja nahkas möit, +kun päällysmiestäs keskellä sotaa löit." + +Mut Brask hän seisoi tyynenä vanhallaan: +"Pidättäkäätte pamppua hetkeks vaan, +siks että palkan tuolle ma maksaisin, +jok' ampui teitä, juuri kun tuustaisin." + +Näin lausuin Brask nyt tähtäsi pyssyllään; +ja pensaan taakse huomasi äkkiään +von Konow miehen kaatuvan parrakkaan, +noin kaksikymment' askelta heistä vaan. + +"Vai tuonko luoti vinkasi korvissain, +kun äsken sulta, ystävä, tuustin sain? +Kas sepä miehen työt' oli kerrassaan, +sen tuskin unhotan minä milloinkaan." + +Brask Konowill' on vuosia viettänyt; +he yhdess' aina nähdähän käyvän nyt, +useinkin niinkuin ystävät rakkaimmat, +mut melkein yhtä taajahan jankkaavat. + + + +KUOLEVA SOTURI. + +Lemulla oli verinen +jo päivä päättynyt, +ja kaatuneitten viimeinen +valitus viihtynyt; +maa, meri, kaikki pimeni, +yö niinkuin hauta vaikeni. + +Ja rannalla, miss' oteltiin +tää päivä umpehen, +soturi vanha huomattiin +Suursaaren aikuinen; +käs' otsall' on, ja kelmennyt +on poski, veri ehtynyt. + +Ei hänen jäähyväisiään +omainen kuulla saa; +maa, jota kantaa verellään, +ei ole synnyinmaa. +Kotinsa Volgan rannan on, +tääll' on hän vieras suomaton. + +Hän sammuvan luo katsehen +välistä ylöspäin. +Hiekalla saman tanteren, +kanss' ukon vierekkäin, +on nuorukainen kylmennyt; +sitäpä ukko katsoo nyt. + +Kun sota riehaa, luodit soi, +he elon innoissaan +toisiinsa vihan tulta loi, +mitellen miekkojaan. +Nyt nuoren miel' ei sotihin, +ja rauhaa pitää vanhuskin. + +Kuluupi yhä hetket yön. +Mist' airon loiske tuo? +Kun tanterelle verityön +kuu valoansa luo, +vesillä nähdään venonen, +ja maalle soutaa neitonen. + +Hän käy kuin haamu rauhaton +kautt' tuonen niittomaan, +ruumiita katsoo, vaiti on +ja kyynelehtii vaan. +Hiljaista hänen käyntiään, +sit' ukko katsoo ihmeissään. + +Mut, kulkeiss' yhä neitosen, +hymyilee lempeemmin +suruinen silmä vanhuksen +ja miettiväisemmin. +Sydän se aavistanut lie, +mihinkä tytön kävi tie. + +Hän vartoi: tyttö läheni, +kuin sanan saanut ois, +niin suoraan, tyynest', ääneti, +kuin henki häntä tois, +hän tuli. Paistehella kuun +nyt silmä sattuu kaivattuun. + +Hän näkee, nimen huudahtaa, +ei sanaa vastaan soi; +hän syliin hälle suikahtaa, +syleillä ei se voi; +puhkaistu rint' on riutunut, +kaikk' ääneti ja kuihtunut. + +Kyynelpä silloin sotilaan +poskelle vierähtää, +hän silloin lausuu sanan vaan, +jok' yöhön häviää, +ja nousee, astuu askelen, +ja kuolee neidon etehen. + +Tulkitsematon sana tuo +ja katse suruinen, +sanoppa, mitä virkkoi nuo, +ja vedet silmien? +Ja neidon luo kun päästyään +hän kuoli, mitä miettikään? + +Mielenkö rauhaa kaivaten +viel' ääntään koroitti? +Sovintoako rukoillen +hän neitoon katsahti? +Suriko että lapset maan +vaan vaivaavat ja vaivataan? + +Viholliskalpaa kantaen +hän saapui sotimaan; +mut hälle, anteeks antaen, +ojenna kättä vaan! +Eloa kosto tarkoittaa, +mut hauta vihan sovittaa. + + + +OTTO VON FIEANDT. + +Ristiinasta oli mies, +Otto Fieandt, hänpä ties +antaa muille käskyjänsä, +ollen vanhin veljistänsä. + +Sodass' oli tosiaan +everstluutnantti hän vaan; +armeijass' ois olla suotu, +jos ois tottelemaan luotu. + +Mut hän piti päänsä ain', +omaa tietään kulki vain, +totellut ei sanaa toisen, +sai siis joukon erikoisen. + +Entä näkö? Pukunaan +harmaa lievetakki vaan, +tehty kotikankahista, +villat kotilampahista. + +Päässä isän hattu on, +kulunut ja nukaton, +peru saatu Lappehelta, +vaarin kuolintanterelta. + +Talvin lammasnahkaset +väljät, varsin lyhyet, +pikisauma-saappaat kanssa; +näin hän johti joukkoansa. + +Ei ois urhon näköinen +kansan nähdä nykyisen; +aika toinen, toinen tunto, +syvemmällä piili kunto. + +Miekka oli suotta vaan; +tokko sodass' ampuikaan +yhtäkään hän laukausta, +siit' ei ole kertomusta. + +Ruudit, raudat, lyijyt, ne +huoleks jäivät miehille; +ne, ne lauloi, hänpä soitti, +ruoska kourass' ukko voitti. + +Sillä läimähytti vaan +eestä maan ja kuninkaan, +niinkuin tammi vankkumatta, +leikistänsä uupumatta. + +Tapella hän kyllä tais, +huoli viis, ken voiton sais, +innon vaan pyys' saada voimaan, +siihen ruoska valmis soimaan. + +Kiireesen ei Suomen mies +ole luotu, sen hän ties; +miehuutt' ei, vaan tapaa moitti, +vauhtia siis auttaa koitti. + +Piippu piti olla vaan, +muuten hyv' ei ollutkaan; +sauhu suussa, voimin kaikin +ruhtoi, vaikka selkääns' saikin. + +Keskelläkin pauhinaa +otti uutta tupakkaa, +lähin mies sai viivähdellä, +tulta hälle viritellä. + +Joukossaan kun sitten hän +hiessä ja verissään, +sivaltaen ruoskallansa, +imeskellen piippuansa, + +miehensä sai janahan, +pajunetit tanahan, +ryntäs joukkoon taajimpahan, +oli niinkuin kotonahan, + +haastoi vahvaa suomeaan, +huusi niinkuin niitullaan, +kiitti, laitti, mitä milloin, +töliistää ei saatu silloin. + +Hyvä nyt ei ollutkaan +vihollisten, sanotaan; +silloin oli hitonlainen, +muulloin aivan moukkamainen. + +Niin hän viimein joukkoineen, +piippuineen ja takkineen, +tapeltuaan raivoisasti, +pääsi Karstulahan asti. + +Turva Suomen sotijain +tämä joukko oli vain, +toista tuhatt' tällä kertaa; +Vlastov hän toi kolme vertaa. + +Leikki oiva odottaa, +Fieandt pistää tupakkaa, +ruoskaa saappaankorkoon koittaa, +ryntäämähän mennä soittaa. + +Kuustoist' tiimaa kesti kai, +vihdoin selkähänsä sai, +täytyi täyttää pakosalle, +heittää kaikki perhanalle. + +Silloin, niinpä tiedetään, +enää ei hän lyönytkään, +hatun painoi alemmaksi, +muuttui muita lauhemmaksi. + +Möttöseen näin ratsasti, +Satulaan vaan tuijotti, +piti kättä povessansa, +muistanut ei piippuansa. + +Mitä silloin miettikään, +sit' ei tiennyt yksikään, +neuvotella yksin mahtoi, +väki kulki, kuinka tahtoi. + +Lintulahteen tultuaan +olkikuvon pyysi vaan, +tahtoi unta vaivoistansa, +maistanut ei ruokiansa. + +Näin hän päätti päivän tän. +Aamullapa varhain hän, +saatuansa unta vähän, +jo on toinen mieleltähän; + +taas häll' entinen on pää, +ovest' ulos tirkistää, +vanhan tuiman muodon saapi, +kulmiansa julmistaapi. + +Maistoi taskumatistaan, +tiuski nuorta veikkoaan, +joell' antoi puustin heti, +Perhossa jo sauhun veti. + +Oli, miten olikaan, +sodass' ase tarvitaan, +mut ei sukkeluutta vailla +sota Fieandtinkaan lailla. + +Miehet nytkin lausuvat, +vaivojaan kun muistavat, +pääarmeijan taantumusta, +kotimaansa kukistusta: + +"Toisin olin käynytkin, +johtaessa kenraalin, +jok' ois aikaa arvioinut, +tappelussa tupakoinut." + + + +SANDELS. + +Sandels, hän Partalass' istuvi vaan, +suurustaan huoleti syö. +"Nyt käydään Virralla taistelemaan, +heti kello kun yksi lyö.-- +Olen tänne teitä ma käskettänyt.-- +Hyvä pastori, lohtapa nyt!" + +"Tää päivä te luonani viipykää, +sitä pyydän ja vaadinkin; +On teille tuttua seutu tää, +Ja sen tietoja kaipaisin. +Ei pelkoa! Verta ei haistetakaan.-- +Madeerata maistellaan." + +"Tutshkov hän suopeast' ilmoittaa +välirauhan jo päättynehen. +No, mut syökää! Kastint', ah, suvatkaa +Kun syöty on, ratsaillen!-- +Täss' ottaa täytyvi minkä sai,-- +margootahan juotte kai?" + +Sana tuotihin nyt, sana kiireinen: +"Välirauhamme rikkunut on; +Brusin palas pois etuvahtinehen, +ja silta on purkamaton. +Kakstoist' oli meidän kellomme, vaan +yks Ryssäin on, sanotaan." + +Sandels hän istuvi herkkuillen, +tuost' ei ole ollakseen. +"No, pastori, hanhea hiukkaisen! +Sitä syö ihan mielikseen.-- +Dolgoruki se taasen nyt kiirehtää; +hänen terveikseen lasi tää!" + +Sanantuojapa virkkavi: "Kenraali, +min vastuun viedä ma saan?"-- +"Ett' everstillä on patteri, +ja siltakin kaita on vaan. +Hän tunnin, puolisen kestää saa. +Hyvä pastori, nyt vasikkaa!" + +Sanansaattaja läks,--meni tuokio näin, +joku taas tuli ratsastaen; +hän lentävi nuolena kiidättäin, +alas hyppävi portaillen; +näkö hällä on nuoren luutnantin, +ajutantt' on se Sandelsin. + +Salihin hän ompi jo kiiruhtanut, +hänen silmäns' säihkyelee. +"Kenraali, jo verta on virtaillut +ja vert' yhä virtailee. +Tapellaan, mut uljaammin tapeltais, +jos teit' edes nähdä sais." + +Sandels, hän huoleti katsahtaa: +"Kuin liesi te hohkaatten. +Ajo kai väsyttääpi ja hiuvottaa, +levätkäätte ja syökäätten! +Ken ruokaa, juomaa hylkisikään! +Siis, ryyppykö ensistään?" + +"Kov' on taistelu", jatkoi luutnantti, +"pian ryssä jo sillan saa, +etujoukkomme Kauppilass' horjuupi, +ylivoima sit' ahdistaa, +kaikk' on nurinpäin, väki hämmennyt; +min käskyn saan minä nyt?" + +"Sen, että nyt käykää istumaan, +ja lautanen käskekää +ja siten syökää huoleti vaan, +ja syötyä ryypätkää, +ja juotua syökää uudelleen, +se on käskyni ummelleen." + +Sydän nuoren kuohahtaa sotilaan, +viha silmistä liekehtii, +"Kenraali, ma jos toden lausua saan, +joka mies teitä halveksii. +Sotajoukossa kaikkein mieli on se: +oletten pahin pelkuri te." + +Sandelsin putos kahveli pois, +hän on vait, jopa naurahtaa. +"Kuin, herrani, Sandelsko pelkuri ois? +Vai niin! Sepä perhanaa! +Bijouni, mun ratsuni tuokaa, hoi! +Nyt pastori jäädä voi." + +On taistoa, ryskyä, paukkinaa +tuon Virran äyräällä; +savupilvehen peittyy järvi ja maa, +tult' iskevi pilvestä, +jyly ilmoiss' on kuni pitkäisen, +maa järkkyvi hurmeinen. + +Tuoss' Suomen joukko se seisoi vaan, +se ei vaaroja peljännyt; +mut miehestä miehen kuiskaillaan, +salanurkua kuuluu nyt +"Hän on poissa, hän piilohon taasen käy, +kenraalia viel' ei näy!" + +Mut hän näkyy, saapuvi, vallill' on, +lipun vierehen seisahtuu; +vaka silmä; ja kirkas otsakin on, +jalo kantavi häntä Bijou, +ja hän liikkumatt' istuu, seutua vain +näköputkella tarkastain. + +Ja kaukaa siinä hän huomaitaan,-- +tuhat kaatoi, ken hänet kaas,-- +ja tykkien paukkina kiihtyy vaan +vihollisten puolella taas, +yhä luoteja vinkuvi ympäri pään; +hän ei vilkuta silmääkään. + +Fahlander urho ei viipyillyt, +luo päällikön ratsasti hän: +"Kenraali, on vaarassa henkenne? nyt, +alas, teihin tähdätähän!" +"Alas, kenraali, turmio karttakaa", +väki myrskyten huudahtaa. + +Sandels ei liikkunut paikaltaan, +hän lausui vaan: "Mikä lie +tuon joukon, onko se pelvoissaan? +Jos se horjuu, surma sen vie. +Saa koittaa. Valmiit taistelohon! +Heti Ryssät täällä jo on." + +Tuo parvi, mi Kauppilass' on otellut, +ylivoimaa torjuillen, +se urhokkaasti on taistellut, +päin rientävi nyt paeten; +se jo patterillen on kerjennyt, +ohi siitäkin karkaa nyt. + +Sandels,--hän on yhä liikkumaton, +ylväänä hän istuvi vaan; +vaka silmä ja kirkas otsakin on, +ja hän loistavi ratsullaan, +sotalaumaa silmävi ryntääväin, +joka syöksevi vallia päin. + +Se jo saapuukin, liki tulvailee, +hän vaaraa ei näekään; +tuhat pyssyä hänt' yhä tähtäilee, +hän siit' ei tietävinään; +hän vartoo, katsovi kelloaan, +kuin tyyn' olis rauha vaan. + +Jopa hetki se löi, jota vartosi hän, +ja hän riensi Fahlanderin luo: +"Rivit onko nyt valmis se särkemähän, +kuten ennenkin, väki tuo? +Pöyhkeillä ma Ryssien annoin. Haa, +takaisin ne nyt viskatkaa!" + +Näin lausui hän, oli kylliks tää; +ilo kaikuvi ilmoihin. +Kuussataa miestä nyt rynnistää +alas Ryssihin ylpeihin; +pois parvi parvelta syöstähän nuo, +kunis sortuvat sillan luo. + +Sandels, hän luo väen voitokkaan +tuli rantahan ratsastaen. +Ohi joukkojen kun veripurpurassaan +nyt lens hepo valkoinen, +ja kun riemun hurmoma kenraali +urojansa nyt tervehti; + +salanurku se kaikk' oli hälvennyt, +kaikk'' ilkeät kuiskaukset, +ilo myrskyinen vaan kaikui nyt, +sekä hartahat kiitokset; +tuhat-ääninen huuto nyt soi: "Hurraa +kenraalia urhakkaa!" + + + +KAKSI RAKUUNAA. + +Stooli toinen oli, toinen +Luodiks nimitettihin; +miehuus, voima yhdenmoinen +kumpaisellakin. +Yhdess' Saimaan rantamalla +ovat kasvaneet, +saman kurkihirren alla +veikkoin' otelleet. + +Rakuunoiksi sitten tehtiin +yhtenä he päivänä; +kestävän he aina nähtiin +vaarat veljinä; +eipä jättänehet vielä +vanhaa riitaa pois, +kilpailivat sotatiellä, +kumpi uljaamp' ois. + +Miehuudesta joukossansa +olivat he mainitut, +siinä heit' ei voittavansa +kenkään kerskannut. +Kumpikin he korpraaliksi +kohta tehtihin, +mutta yhtä riitaisiksi +jäivät sittenkin. + +Keskenänsä heillä vielä +kilpa kesti muinainen, +toinen oli sotatiellä +toisen vertainen. +Kummallenkin sama rata +kulki kunniaan, +Luoti kun saa kunniata, +Stoolkin mainitaan. + +Jopa vihdoin vastaiseksi +Stoolin onni kiekahtaa; +Luoti hän jää terveheksi, +Stool se haavan saa. +Maata sairashuonehessa +saa nyt tuskissaan, +Luoti veikon otellessa +olla jouten vaan. + +Monta kuuta kurjaa siellä +näin kun oli viettänyt, +sotahan ol' urhomiellä +taas hän rientänyt; +mut ei ollut joukossansa +enää etevin: +Luotipa jo rinnassansa +kantoi mitalin. + +Stool hän näkee ystävänsä +onnen uuden, mainion; +mitä tuntee mielessänsä, +siitä vaiti on, +sit' ei sana, silmäykset +silloin ilmaisseet.-- +Nyt ol' yhdess' ystävykset +päivän retkeilleet. + +Kylliksi on partioita +käyty, aik' on kääntyä. +Tomu tuiskuu, kasakoita +alkaa näkyä. +Luoti lausuu: "Käänny tiestä, +muu ei autakaan; +veikko, heit' on viisi miestä, +meitä kaksi vaan." + +Stool hän nauroi katkerasti: +"Oikein, jos sa viivyt nyt, +vuotais veres, tähän asti +vielä säästynyt. +Mene, kell' on rinnassansa +merkki kunnian, +liian hyv' on käymään kanssa +heitä vastahan." + +Heti miekka kädessä hän +riensi kasakoita päin, +katsonut ei ystävähän, +lausuttuaan näin. +Ett' on toinen kiukuissansa, +siit' on huoleton; +jäikö tuo vai tuli kanssa, +hälle yhtä on. + +Seisahtua hän ei aio, +eteenpäin on matka vaan; +maistaa hänen miekkaans' sai jo +poika aromaan. +Parku, pauke kuuluu siellä, +kostoon rynnistää +Ryssät nuo; mut Stoolin vielä +pystyssä on pää. + +Mut on onnellakin raja, +voitto väistää voittajaa, +ratsuinensa ratsastaja +maahan kellahtaa. +Taistelee, vaikk' on se turhaa, +maassa vielä mies, +neljän peitsen vaikka murhaa +uhkaavan hän ties. + +Surman suu jo aukeaapi, +jäljell' on vain tuokio. +Mistä apua nyt saapi? +Siin' on Luoti jo! +Murhaajat tuo kohta suistaa +irti veikostaan; +ken nyt kaatunutta muistaa, +taas kun taistellaan? + +Sortui neljäst' yks, mut Luoti +silloin hänkin haavoittui; +veri virtanaan jo vuoti, +käsi hervahtui; +voiton toivoa nyt hällen +mistäkään ei näy;-- +pystyssäpä Stool on jällen, +taisteluhun käy. + +Loppuun leikki leikiteltiin: +taru kertoo vieläkin +illall' Luodin tulleen telttiin +Sandels kenraalin. +rintamerkki kourassansa: +"Ellei rahaa saa +myöskin Stool nyt rintahansa, +tääkin ottakaa." + + + +HURTTI UKKO. + +Nuotioll' ei Hurtti vanhukselle +jutun puutett' ollut milloinkaan; +usein yöhön istui valvehella, +kertoellen muistojaan, +nysääns' yhä sytytellen vain +ja sen kohta taasen unhottain. + +Kolmas Kustaa hänest' oli miesi: +"Venään rouvaa vastaan ylpeää +urheasti taistella hän tiesi; +aika toinen se kuin tää; +kuningas ol' altis vaaroihin, +kallis nyt on henki marskinkin." + +"Kunnian ja velvoituksen teiltä +jos ei herrat olin väistynyt, +käsist` ei ois voitto mennyt meiltä; +petos Kustaan surmas nyt +Karvaan palkan maailmalta saa, +sääli kuningasta uhkeaa." + +"Anjalassa puhui leppyisesti +kapinoitsevalle joukollen; +korpraal' Luoti häntä salaisesti +nykäis: 'joko laukaisen?' +'Älä', vastas' suopeasti hän, +Malttakaamme, vasta nähdähän.'" + +Näinpä laski iloisella miellä +tulen ääress' ukko juttujaan, +punaisena poski hohti vielä, +harmaa oli tukka vaan; +nuoremp' oli Kustaan aikoihin. +Tullut nyt ol' Oravaisihin. + +Yötä hongikossa synkeässä +ennen tappelua vietettiin. +Harva vaan nyt unta sai, mut tässä +Hurtti vaipui nukuksiin; +muulloin aina valppain valvomaan +ennen muita meni nukkumaan. + +Hetken iltaa oli istuskellut +hongan juuressa hän levähtäin, +nysääns' sytytellen valitellut +sodan käyvän nurinpäin; +sanoi ruvenneensa miettimään, +kuinka paon saisi päättymään. + +Näinpä sanat sattui: "Opetettu +kylläks on jo meitä taantumaan. +pohjaan päin jo ennen juoksutettu: +sinne taaskin samotaan. +Kurjaks toivoksemme pako jää, +lempo tiesi, mihin päättyy tää." + +"Huomenna, kun mennään taistelohon, +alkakohon silloin tapa uus. +Kellä halu, ajoon suostukohon, +Hurtin loppuu mahtavuus; +hävettää jo häntä alkaa nyt +ettei aikaa sitten väsynyt." + +"Vanhoillansa ukko neuvon keksi: +ajona ei mieli ollakkaan; +paras temppu paon vasteheksi +pysyminen paikallaan; +ken sen tempun oikein oivaltaa, +kaikki juoksemiset jättää saa." + +Kädet laski ristiin rinnoillensa +ukko, näin kun oli lausunut, +hongan juureen nukkui hiljallensa, +missä oli istunut, +luottain oivaan temppuhunsa vaan, +ettei pakenisi milloinkaan. + +Suomen joukko, taas kun joutui ilta, +viime taisteluns' on taistellut, +voima mennyt Suomen sankarilta, +toivokin jo rauennut; +niinkuin laine luotoon särkynyt, +taantumaan käy sotajoukko nyt. + +Missä kulki, kuului haike'inta +tuskaa, huolta, huokausta vaan; +rauhatonna riehui joka rinta, +Hurtti vaan on levollaan; +missä rivit lyötiin hajallen, +siihen vanhus vaipui unehen. + +Nukkui, niinkuin muisto Kustavista +ois jo mennyt hänen mielestään, +nukkui unta nyt niin rauhallista, +mit' ei viime yönäkään, +luottain oivaan temppuhunsa vaan +ettei pakenisi milloinkaan. + + + +KULNEV. + +Kun iltaa viel' on hetkinen +ja huvitusta muisto suo, +mä Kulnevista juttelen, +lie sulle tuttu tuo. +Sep' oli vasta kansan mies, +hän elää ja hän kuolla ties, +mies parhain, missä taisteltiin +tai maljaa maisteltiin. + +Yöt, päivät kun sai taistella +sit' ilonansa piti hän, +ja kaatumista kukkana +vaan sankar'elämän. +Jos mikä aseeks sattuikaan, +ol' yhtä, kunhan kaasi vaan, +jos miekka taikka pikari, +jos joi tai tappeli. + +Hän harras myös ol' lempimään, +nopeesti kullan valitsi; +tulesta tuskin pääsikään, +niin tanssit toimitti. +Yön sitten armasteltuaan, +hän kengän riisui kullaltaan, +ja viiniä sen täynnä toi +ja lähtömaljan joi. + +Ja miehen muodon, näitkö sen? +Monella vielä tuvassaan +on kuva kummanlaatuinen, +paljasta partaa vaan; +mut astu liki, näetpä kuin +se parran alta hymysuin +ja silmin loistaa lempe'in, +se kuva Kulnevin. + +Mut kylläp, outo vaalistui, +kun Kulnev päälle karkasi; +ken hiukan hiittä kammoksui, +se pelkän häntäki. +Viel' enemmän kuin keihäällään +peloitti hän jo näöllään, +mieluumpi hänen iskunsa +kuin musta tukkansa. + +Semmoinen hän, kun ratsuaan +kädessä kalpa kannusti, +ja samanmoinen, sanotaan, +kun joskus levähti, +kun, lyhyt turkki yllähän, +talosta toiseen kulki hän, +ja, missä piti parhaana, +viivähti vieraana. + +Mon' äiti kertoo kauhuaan, +kun kursaamatta Kulnev tuo +kehdolle astui suorastaan +pienoisen armaan luo; +mut lisää: "Lasta suuteli +hän vain ja nauroi lempeesti, +kuin kuvansaki seinällä, +jos astut lähemmä." + +Se varma, että luonteeltaan +ol' ukko Kulnev herttainen; +lisäksi juoneen moititaan, +syy oli sydämen; +ja sodassa ja rauhassa +se sydän oli mukana: +hän suuteli ja surmasi +ain' yhtä hartaasti. + +Mont' oli Venään urhoa, +joist' aikakirjat kertovat, +jotk' ennen sotaa maineessa +jo meillä olivat. +Barclay, Kamensky, Bagration, +tääll' oli tulleet huutohon; +ei pelkkä lasten leikki tuo, +sen ties, kun ryntää nuo. + +Vaan Kulnevist' ei tiettykään, +ennenkuin sota lähestyi; +kuin myrsky merell' äkkiään +hän silloin ilmestyi, +niin ankarana, outona +kuin pilvest ukkossalama, +ja nähtiin koht', ens' lyönnistään, +mit' oli miehiään. + +Ol' leikist' illall' uupunut +niin Suomen mies kuin Ryssäkin. +Jo luullen; "kaikk' on loppunut", +levossa maattihin; +mut unessa kun parhaillaan +hopeita, kultaa näemme vaan, +"aseihin!" huutaa vartio, +ja siin' on Kulnev jo. + +Tai Ryssäin teiltä kaukana +kun kuormain kanssa kuljettiin +ja syötiin, juotiin parhainta +ja oikein ahmattiin, +paraasen riemuhun yks, kaks +saa Kulnev kuokkavierahaks, +ja tomupilvi pölähtää, +ja keihäät välähtää. + +Jos silloin seistiin vankkana +ja tehtävämme tehtihin, +niin parta kestiss' ukolta +se kärvennettihin; +mut tuimana jos oltu ei, +niin hän se viinat meiltä vei +ja lupas lainan kuitata +Don-virran rannoilla. + +Jos tuiskut oli, satehet, +öin, päivin, suvin, talvisin, +ne kaikkialla kujehet +havaittiin Kulnevin; +ja sotarintaan vastakkain +kun saatiin rivit armeijaan, +niin tunnettiin koht' iskuistaan +tuo poika aromaan. + +Mut Suomen sotajoukossa +ei ollut ainoatakaan, +jok' ei ois Kulnev-ukkoa +pitänyt vertanaan. +Kun huomas tutut kasvot nuo, +niin ilost' irvisteli tuo, +tuo karhu Saimaan seutujen +kasakka-veljellen. + +Ja kokemiinsa kämmeniin +ilolla katsoi myöskin tää, +ja kun hän ryntäs, oli niin +kuin maksais yrittää. +Sitäpä nähdä kelpasi +kun Suomen mies ja Kulnevi, +ne kilvan kamppaelivat, +nuo vahvat molemmat. + +Kätensä raukes ainiaks, +hän kaatui miekan kalskeeseen, +mut nimens' yhä kunniaks +on hänen kansalleen; +ja missä häntä mainitaan, +hän "sankariksi" sanotaan; +oi kallis sana: "sankari," +kun saat sen maaltasi. + +Syviä meihin haavoja +vaikka usein pisti peitsellään, +on rakas meille maineensa, +kuin meidän oisi hän; +ei lippu niin eik' isänmaa +voi veljeyttä vahvistaa +välillä sotamiehien, +kuin miehuus yhteinen. + +Siis Kulneville hurraamme, +ei usein mointa löytää voi; +jos vuodattikin vertamme, +sen sota hälle soi. +Vihollinen jos olikin, +sitähän mekin oltihin; +hän löi, kuin mekin, riemuissaan, +ken tuost' ois pahoillaan? + +Vihattu olkoon pelkuri, +häpeän, pilkan saakoon hän, +mut eläköön, ken uljaasti +käy sankar'tietähän! +Iloinen hurraa, ponneton +osaksi kelpo urohon, +olipa sitten veljemme +tai vihollisemme! + + + +KUNINGAS. + +Kuningas Kustaa Aadolf +salissaan noussut on, +vait'olon lakkauttaa +ja alkaa lausunnon. +Hänellä kuulijoita +on kolme kaikkiaan: +Toll marski, Piper kreivi, +Karl Lagerbring, ne vaan. + +Kuningas silloin virkkoi, +vakaana lausui näin: +"Suomessa armeijamme +käy yhä taaksepäin; +toiveemme Klingsporista +on tyhjiin rauennut, +ja Viapori mennyt, +se pylväs kaatunut." + +"Olemme ilmestykseen +turvanneet yhtenään, +pää-enkeli vaan viipyy, +sit' ei näy vieläkään. +Kuitenkin sodan ryske +lähemmäks yhä saa; +se meistä, kuninkaasta, +on arveluttavaa." + +"Siis kuninkaallisesti +olemme päättäneet, +ja vakaan päätöksemme +myös täyttää tahtoneet; +me, näätte, tuottanehet +olemme puvun sen, +min Leijonamme vihki +Narvalla taistellen." + +"Kahdennentoista Kaarlen +nyt kintaat otamme, +sen miesnä, kuninkaana +me tehdä tahdomme, +tuon suuren urhon miekan +vyöllemme sidottaa, +kuin hänkin hämmästyttää +velttoa maailmaa." + +"Te Piper, toinen kinnas +käteemme vetäkää, +ja, Lagerbring, te toista +samaten käytelkää. +Toll, vanhuus ynnä maine +suo teille kunnian +sitoa vyötäisiimme +tuon miekan voittoisan." + +Kuningas juhlallisna, +kuin mikä jumala, +kahdennentoista Kaarlen +nyt nähtiin puvussa. +Täll' erää liian ylväs +hän oli puhumaan, +salissa pitkin astui +hän askeleilla vaan. + +Kun astuntansa loppui, +uus näky nähtihin: +hän kintahat ja miekan +taas antoi takaisin, +loi toisiin katseen, josta +ol' leikki kaukana, +ja vaiti-olon taaskin +lopetti armossa: + +"Nyt Lagerbring saa laittaa +sanoman Suomehen, +puvussa Leijonamme +jo meidän ollehen. +Toll marski, Piper kreivi, +ma teidän kumpaisen +todistajaksi kutsun +tekoni ylhäisen!" + +Ei tiedä aikakirjat, +hän saiko muuttumaan +teollaan uljahalla +asiat Suomenmaan; +vaan hämmästyipä kyllä +läheinen maailmans', +Karl Lagerbring, Toll marski +ja Piper kreivi kanss'. + + + +SOTAMARSKI. + +Rantsilassa riemu raikui, +leiriss' oli juhlan vietto; +voitost' oli Siikajoen +tullut Cronstedtille tieto; +eri seurueissa juotiin +isänmaalle rakkahalle, +onnen ensi koittehelle, +palanneelle kunnialla. + +Yhdessäpä siinä nähtiin +kaksi everstluutnanttia, +ukot Christjernin ja Lode, +kokeneita sankaria. +Vertaisena näiden rinnall' +Aminoffkin istui siellä, +piirin ympärille kertyi +parvi nuorempia vielä. + +Vapahasti niitä, näitä +juteltihin juotaessa, +suistaa tarvinnut ei kieltään +seurueessa semmoisessa; +päällikköiden heikkoutta +ilman vaaraa moitittihin, +nimist' ylpeist' ennen muita +marskin nimi mainittihin. + +Aflecht, joka Revonlahdell' +urhoretkeilynsä päätti, +ilkkui: "Malja Klingsporille! +tavat vanhat pois hän jätti; +hauska nähdä kuinka nyt hän +keikuttaapi niskojansa; +vihdoinkin hän seistä tohti, +pitkin maata juostuansa." + +Cronstedtinpa ajutantti, +Reiher luutnantt' tuohon tiesi: +"Lemmon valhe että Klingspor +seisahtanut on kuin miesi; +Adlercreutz ja Hertzen poisti +häpeämme kunnollansa; +marski, hitto vieköön, matkall' +oli vanhaan tapahansa." + +Majuur' Furumark hän lausui: +"Kuninkahan syy on tässä. +Miksi hänen armostansa +leikkiin pääs' tuo pata-ässä?" +Ladau virkkoi: "Sin' et kelpaa +arvostamaan marskin työtä; +sull' on sydän, hällä vatsa, +sä voit kuolla, hän vain syödä." + +Ehrnroth sanoi: "Muistelkaamme +missä loisti aikoinahan; +makasiinissa ei syty +halu harras kunniahan; +Klingsporinhan sankar'ura +oli komissariati, +ihmekö, jos rakas hälle +tappelu nyt ei, vaan vati." + +Tigerstedt, tuo Suomen poika +joka niinkuin Aflecht raukes, +kiristeli hampaitansa, +kiukust' irti kieli laukes: +"Totta, hän on muukalainen, +kasvanut ei laaksoissamme, +hän ei taida meidän kieltä, +eikä tunne tapojamme." + +"Mut on meidän maan hän nähnyt, +nähnyt on sen saaret, luodot, +niinkuin mekin vuoriltamme +tuhanten sen järvein muodot. +Sydämettä, Jumalatta +se on, jok' ei hartahasti +innostuisi puoltamahan +tätä maata kuoloon asti!" + +Christjernin nyt katsoi Lodeen: +"Nuoriapa kuule, veikka, +hampaiss' on taas Klingspor heillä, +sepä onkin vanha seikka. +Onneamme kiittää saamme, +vaikka veriin kaatunemme; +toista se kuin mit' on suotu +meidän marski raukallemme." + +Vanha Lode, jäykkä herra, +oli vaiti istununna; +nyt nousi ukko seisaallensa, +kasvoiltansa punastunna, +lasin täyden joi hän pohjaan, +voimalla sen pöytään laukas, +hatun pisti kainaloonsa, +suuttuneena suunsa aukas: + +"Pois ma joukostanne lähden, +pitäkäätte riemujanne; +Klingsporista moitett' aina +saapi kuulla seurassanne. +Sotamarski, sotamarski, +muut' ei ole haastamista; +häpeä ett' urhomiehet +kehtaa haastaa tuommoisista." + + + +DÖBELN JUUTTAALLA. + +Rovasti lausui: "Varman kadotuksen +tuo Döbeln uskoton saa kuoltuaan. +Ma tulen, neuvon, sanat lohdutuksen, +tuon hälle, hänpä, hetken kuultuaan, +nouseepi vuotehella ryntäillensä: +'Prelaatti pois' hän huutaa rengillensä, +'ja laita ettei täällä liehakoi.' +Näin käykö haastaa kuolemaisillansa? +Vaan itse vastatkoon hän onnestansa, +ma tein mink' ihminen ja pappi voi." + +Näin herkkupöydässänsä haasteleepi +rovasti herra, prameudessaan, +hän lausuu näin ja siihen huokaiseepi, +ja syö, ja leikkaa vielä paististaan. +Mut vuoteellaan on Döbeln tuskissansa, +ja tauti hehkuu hänen kasvoillansa, +raskaana nousee rinta levoton. +Väkensä oli Pohjaan kiirehtänyt, +ei vuorokauteen kahteen levähtänyt, +hän itse Joensuuhun tullut on. + +Suonissaan polte on, mut polttavampi, +on tulen hehku hänen mielessään, +ja tuska, taudin tuskaa ankarampi, +syvältä hohtaa hänen silmistään. +Hän hetkiä on lukemahan tarkka, +hän kuultelee ja vartoo, silmä arka +useesti kääntyy porstuahan päin. +Ov' aukenee ja siitä vakavainen +kenraalin luokse astuu nuorukainen, +ja Döbeln lausuu vieraallensa näin: + +"Turhuutta paljon, tohtor', uskotahan, +ma lienen vapaa-uskoja jos ken, +mut lääketaitoon sai mun luottamahan +tää otsani ja ystäväin Bjerkén. +Siis olen noudattanut tahtoanne, +kuin lapsi maannut, niellyt rohtojanne +ja niitä pöydälläni kärsinyt. +Te tiedettänne seuratten, sen tiedän, +mut päiviäkö senvuoks maaten vietän? +Ei, rikkokaa, kuin mies, sen säännöt nyt!" + +"Se tahton' on, mun täytyy taudin alta +nyt päästä, nousta vaikka haudastain. +Haa, kuulkaa! Tykkein jyske Juuttahalta! +Siell' arpaa lyödään Suomen sotijain. +Nyt estetyksi tulla joka hetki +voi Adlercreutzin palauksen retki. +Kuin käy sun sitten, väki urhoinen? +Ei, tohtor', ystäväni, keino keksi +mun sinne päästä, vaikka huomiseksi +ma kivun saisin kymmenkertaisen!" + +Sen kuuli lääkär' vastenmielisesti, +mut katse kirkastui jo kohdastaan +kätensä laski pöytään tyvenesti +ja pyyhkäis siitä kaikki kerrassaan. +"Nyt kenraali, ei estett' ole näissä." +Ja puna kirkkahampi poskipäissä, +jo Döbeln nousi jaloin horjuvin: +"Suur kiitos, ystävä, ja suuta sitte! +Te selvemmin kuin muut mun ymmärsitte, +olette mies, niin olen minäkin." + +Jo tykit Juuttahall' on vaienneina, +sielt' ensi viljan tuonen halla vei, +ja Suomen joukko hajan, pirstaleina, +on valmis kuolohon, vaan voittoon ei. +Vast' yhden rynnön torjui puoleltansa, +Ja Kosatshkovski sotalaumojansa +taas järjestääpi, kaikki murtaakseen. +On kolkko hiljaisuus kuin ukkossäällä, +kuin vaaru, paennut jo päämme päällä, +taas salamoineen uhkaa uudelleen. + +Jäännökset voitoistamme kallehista, +nuo rivit harvat, ken sain kokohon? +On voimaa, mieltä, miehuutt' uskollista, +mut järjestäjä itse poissa on. +Hän vaaroissamme kirkkain toivon tähti, +mies, jonka johdoss' urhot Porin lähti +satahan verileikkiin ihanaan, +hän miestensä ei näkis kaatumista, +urosten tyyntä kuoloon astumista, +ei hän, mut sattumus nyt ohjais vaan. + +Ei unhoon jää ett' olit sinä siellä, +jok' ennenkin veit vaaraan joukkoas, +sä, josta maamme riemuitsee nyt vielä, +vaikk' itki Eek sun kovaa onneas! +Mut sä ja ystävän, te urhosasti +tapella voitte kyllä kuoloon asti, +vaan sairas yksin taisi johdattaa. +Sä seisot vaiti, valmihina muuten, +Grönhagen miettii, kylmä on von Kothen, +Schantz ärjyy vaan, ja Konow kiroaa. + +Vait, kuule! Kummulla nyt hurratahan. +Mies ratsastavan nähdään. Ken se on? +Se vasta ääntä! Mistä riemuitahan, +kun miesten hurraa raikuu ponneton? +Se täyttää vuoret, vainiot ja loukot, +se kasvaa, paisuu, nielee sotajoukot +ja vyörykkeenä vierii laaksohon. +Haa, hän se tänne rientää ratsullansa, +mies pienokainen, vanne otsallansa, +se jalo, uljas, armas kenraal' on. + +Vaan hiljaa! Kuule kuinka joukollensa +hän äsken hajonneelle huutaa nyt! +Hän ratsastaa sen luo, ja paikallensa +riviinsä joka mies on rientänyt. +Tiheessä miestä välkkyy asehissa, +ja joukko musta ryysyvaattehissa +taas järjestyksessä on hirmuinen. +Ei taistella nyt vain aio se koittaa, +ei enää kuolla vain, mut myöskin voittaa, +uus henki innostuttanut on sen. + +Vahvistuneita rivejänsä pitkin +nyt rauhallisna Döbeln ratsastaa, +jokaisen parven kaikki soturitkin +terävin silmäyksin katsastaa. +Sen Suomen mies ja Ruotsin saattoi nähdä, +ett' aikoi jotakin hän suurta tehdä, +hän miettivämp' ei ollut milloinkaan; +mut lauheamp' oli myöskin entistänsä, +myhäillen usein jonkun nähdessänsä +jylseitä, arpipäitä tuttujaan. + +Sull' onpi, Kothen, joukossas sen moinen, +korpraali Standaar, numro seitsemäs, +jalassa saapas-ruoju on, mut toinen +on aivan kengättä ja verikäs. +Luo tultuansa Döbeln seisahtaapi, +hän avoin silmin ukkoon katsahtaapi, +käs' otsallaan, ja ensin hän on vait. +"Olithan", lausui viimein suuttumalla, +"sä Kauhajoella ja Lapualla; +tämänkö palkan voitoistamme sait?" + +"Kenraali", näinpä lausui vastaan ukko, +"täss' antamanne pyssy vielä on. +Sen piippu viel' on eheä, ja lukko +lyö tulta, siinä kylliks' olkohon. +Ei pukuani soimattane vainkaan; +ei muilla verho paremp' ole lainkaan, +ja miest' ei arvattane vaatteihin. +Kengässä taikka ei, ken huoli tuosta; +vaan laittakaatte, ett'ei täydy juosta, +niin jalka seisoo saappahattakin." + +Ja äänetönnä Döbeln hattuansa +vanhuksen kunniaksi kohottaa. +Luo Brakelin nyt rientää ratsullansa; +Larm rumpalin hän siellä nähdä saa. +Hän tämän tunsi Kustaan sodast' asti; +nyt ukon käsi liikkui kankeasti, +se pärrytykseen tuskin taipuikaan; +hän paraateissa harvoin nähtiin myötä, +vaan aina, missä tehtiin verityötä. +Näin kenraal' loihe hälle lausumaan: + +"Jo etkö, veikko, ole kyllästynnä, +tääll' eikö löydy miestä nuorempaa? +Täss' olet kaiken päivää köykistynnä, +et liikkumaan nyt palikoitas saa." +Puhetta kuuli urho mieliharmin: +"Kenraali, kyll' ei pärrätä käy Larmin, +kuin poikain ei se vanhan solju työ; +mut kaks on mulla kättä vahvaa, jäykkää. +Jos huudatte kuin Armfelt? 'Päälle käykää!' +Larm harvakseen, mut hartahasti lyö." + +Lapuan sankar' hymys, antain kättä +Armfeltin aikalaisen sankarin. +Joelle riensi sitte viipymättä +luo vapaajoukon Gyllenbögelin. +Siell' äsken maalta tuodun nuorukaisen +hän näki muodoltansa kalvakkaisen, +ja ratsultaan hän huusi ärjähtäin: +"Ken olet, moukka? Onko sulla selko, +kuin miehen kuolla käy, vai liekö pelko +sun kasvos, kurja, kalvistanut näin?" + +Mies nuori astui kenraalinsa luoksi, +avasi nutun vanhan, harmajan, +povesta paistoi haava, josta juoksi +nyt veri virtaellen hiekkahan. +"Kenraali, tuon sain tappelussa hiljan. +Kenties se verta vuotanut on viljan +ja kasvon' ehkä kalvistanut näin; +mut urhoin kanssa vielä käydä voisin, +tosinpa kaaduin, vaan nyt koittaa soisin, +ma toinnuin taasen, teidät nähtyäin." + +Nyt Döbelnillä kyynel kirkas loisti: +"Siis taisteluhun väki verraton! +Se, minkä näin, kaikk' arvelukset poisti, +tää Döbelnin, tää voiton päivä on! +On vilja kypsää; ajutantti lentäin, +mä'iltä, mailta, metsiköstä entäin, +kaikk' käskekäätte niittoon rientämään. +Tääll' ei, vaan tuolla miekkaa saamme koittaa +uroilla näillä maailmankin voittaa, +ei varrota, nyt itse rynnätään." + +Ja pitkin linjaa kohta riemu raikuu: +"Nyt, pojat, voittoon taikka kuolemaan!" +Standaarin ääni ukkosena kaikuu, +Larm miehen lailla lyöpi rumpuaan, +Ja nuorukainen haavoitetuin rinnoin, +veristä kenttää astuu sankar'innoin, +heit' etupäässä Döbeln voittoon vie. +Ja ennenkuin luo maahan varjons' ilta, +on karkoitettu Ryssä kankahilta, +ja au'aistuna Adlercreutzin tie. + +Ja seuduilt' olivat jo joukot poissa, +miss' ensin kohtasivat toisiaan; +kentällä, jok' ol' äsken salamoissa, +mies illan tyvenessä viipyi vaan. +Sidottuansa ratsun vierehensä, +hän tappotanterella itseksensä +kuolleiden kesken seisoo aatteissaan. +Kun tuuli kaukaa voittohuudot tuopi, +vakaisen katseen taivaasen hän luopi, +tää lause kuuluu hänen huuliltaan: + +"Työ tehty on, ma pääsin voittajaksi. +Yks viel' on toimi. Vapaaks sanotaan +mun uskoni; se mulle kunniaksi: +vapaana synnyinkin ma maailmaan. +Mut kunne kulloin aatokseni lähti, +Sä olit matkan pää, sen johtotähti, +Sä, tahdollas jok' ohjaat elämää. +Sun puolehes luon silmäni nyt tässä +miss' silmä kuolon vaan on näkemässä, +Sua kiittää saan täss' ilman näkijää." + +"Sä synnyinmaani jälleen annoit mulle, +kun yöhön vaipui toivo uupuen. +Sä kaikki tiedät, tutki, voinko Sulle +mä arvon antaa lahjastas vai en! +Työt' orjan olkoon Herraans' imarrella, +min' en voi kerjätä, en kumarrella, +en palkan toivoss' enkä suosion. +Iloisna tahdon etehesi tulla, +vapaalla miellä, päällä nostetulla, +se miehen suoraa rukousta on." + +"Sä voittoon soit mun sotajoukot viedä, +mun, joka vaivoistani vapisen; +ruumiini raihnas ponnistust' ei siedä, +mit' oisin yksin saanut toimehen? +Nyt miehill' äsken saarretuill' on voitto, +ja Suomellemme vapauden koitto +on viritetty toimestani mun; +mut voiton, voiman annoit Sinä yksin, +Jumala, veli, millä nimityksin +Sua maininnenkin, kunnia on Sun." + +Näin lausui mies, ja lähti ratsullansa, +kun tehty oli toinenkin jo työ; +ja kuolon pellon peitti varjollansa +ja kasti kyyneleillään kolkko yö. +Oi synnyinmaa, mik' osakses lie luotu, +iloko lie vai murhe sulle suotu, +salattu tuleviin on aikoihin. +Mut kuinka riemuinnet tai surret silloin, +niin kauniimpaa et päivää muista milloin +kuin päivää tätä, päivää Döbelnin. + + + + + + +JÄLKIMÄINEN KOKOELMA. + + + +SOTILASPOIKA. + +Mun isän' oli sotamies, ja nuori, kauniskin, +jo viisitoista vuotisna hän astui rivihin. +Tiens' aina kulki kunniaan, +iloisin mielin kärsi vaan +hän kylmää, nälkää, haavojaan, +mun isän armahin. + +Ma lapsi olin, kun hän läks', kun loppui rauha maan, +mut uljasta en käyntiään unhoita milloinkaan; +hattunsa muistan töyhtöineen +ja muodon ahavoittuneen +ja kulmakarvat varjoineen,-- +ne muistan ainiaan. + +Koht' armeija kun etelään taas kääntyi marssien, +sain kuulla, kuinka aina hän ol' uljas, urhoinen. +Ristinkin sai hän, kuulin näin, +ja toisen kohta jälkeenpäin. +"Ah," aattelin ma mielessäin, +"ken siellä oisi, ken!" + +Ja talvi lähti, suli jäät, näin kevään joutuvan, +niin kuulin isän kaatuneen kentälle kunnian. +Ma oudoin mielin aattelin, +ja huolehdin, ja riemuitsin, +ja viikon itki äitikin, +niin vaipui hautahan. + +Lapuan kentäll' isä kuol' lippunsa vierehen; +sodassa, kuulin, vaaleni sen kerran ainoisen. +Utilla, eestä Kustavin. +mun vaarin' uupui hurmeihin, +Lappeella isä vaarinkin, +mies Kaarlen aikuinen. + +Näin heidän kävi, kaikki sai he vertaan vuodattaa: +oi, suloista tok' elämää; suloista kuolemaa! +Ken täällä horjuis vanhuuttaan! +Ei, nuorna kuolla eestä maan +ja kunnian ja kuninkaan, +sep' oisi ihanaa! + +Ma köyhä olen orpo nyt, syön leipää vierahan, +ma turvan, kodin kadotin kanss' isä vainajan; +vaan vaikertaako huolisin! +Korkeemmaks aina kasvaakin, +ma kelpo poika sankarin +en joudu hukkahan. + +Kun viisitoista vuotta vaan ma kerran täyttää saan, +samaanpa käyn mä taisteluun ja nälkään, kuolemaan. +Miss' ankarimmin luodit soi, +Laajimmin tulta salamoi, +en sinne käymätt' olla voi +tiet' isäin astumaan. + + + +PORILAISTEN MARSSI. + +Pojat kansan urhokkaan, +mi Puolan, Lützenin ja Narvan tanterilla verta vuoti, +viel' on Suomi voimissaan, +voi vihollisen hurmehella peittää maan! +Pois, pois, toimet rauhaisat! +Jo tulta tuisku, myrsky käy, jo viuhkaa kanuunasta luoti. +Eespäin, miehet uljahat! +Meit' urhoollisten isäin henget seuraavat. +Kas kunnian +jo tähti maille hohtaa! +Tuttavahan +on verityö, mi kohtaa. +Eespäin kaikki rientäkää! +Vapautemme ikivanha tie on tää. +Voittoisa lippu meitä johtaa, +muinahis-aikain taisteluista ryysyinen. +Eespäin, sä jalo vaate verinen! +Viel' liehuu jäännös Suomen värein entisten. + +Suomi, maamme kotoinen, +et veren vuotamatta joudu koskaan väkivallan alle, +eikä ijäss' ikien +tää kansa väisty, vapauttaan hyljäten. +Kuolla voipi urho vaan, +ei vaaraa väistä, pakene, ei antau hän sortajalle. +Kuolo, onni sotilaan, +osamme olkoon, taistella kun saimme vaan! +Siis miekkahan +ja vastaan vainojaamme! +Tie kuoleman +vie kohden kunniaamme. +Viipymättä rynnätkää! +Nyt meidän aik' on, kallis elon aik' on tää. +Suojelematt' ei jäänyt maamme, +harvennut todistaa sen joukko urhokas. +Eespäin nyt jalo lippu uljakas! +Täss' suomalaiset on sun henkivartijas. + + + +VÄNRIKIN MARKKINAMUISTO. + +"Ystäväni, miehet, vaimot, onko tässä kuulijaa, +joka vanhan krenatöörin laulun kuulla haluaa?" +Näin se alkoi, nuorukainen, laulu viel' on muistossain; +kaupungissa käydessäni torilla sen kuulla sain. + +Oli markkinat ja täynnä kadut kansaa, kalua, +mull' ei katsomahan ollut eikä ostoon halua. +Ilman aikojani käyden joutuin kadun kulmahan, +missä väen tungoksessa vaunut nähtiin seisovan. + +Suottako ne seisattuivat, vaiko pakosta kenties? +Kuski piti ohjista, ja kansaa ärjyi vanttimies. +Mutta vaunuiss' istui herra, mukavasti nojallaan, +suopel-kaulus viitta yllään, tähtirivi rinnassaan. + +Katsoin, katsoin. Mennyt aika välähti nyt muistihin; +nähnyt olen kasvot nuo, mut milloin, missä, arvelin, +Salmellahan Lapualla joukoss' oli urhojen, +kapteeni hän oli silloin, nytpä kenraal' ylhäinen. + +Kovin oli muuttunutkin, ei niin paljon vanhuuttaan, +kuin tuon korskan näön kautta, jonka sai hän arvostaan. +Liekö ylpeyttä? Ehk' ei;--olo, käytös, muotokin +tyyntä oli, mutta suurta, jäykkää, kylmää kuitenkin. + +Sotatovereita aina iloll' olen kohdannut, +tuota katsoin ainoastaan, sydän siit' ei sulanut. +Loista, pöyhkeile, ma mietin; ennen yhdess' oltihin, +silloin verilläsi olit koristettu paremmin. + +Nytpä laulu kaikui, sanat, jotka kerroin, särähti, +väen hälinässä ääni kimakasti värähti: +"Ystäväni, miehet, vaimot, onko tässä kuulijaa, +joka vanhan krenatöörin laulun kuulla haluaa?" + +Minä olin yksi niitä, yksi hänen lajiaan, +ja ma ylpeästi käännyin selin herraan korkeaan, +astuin askeletta pari kautta väen tungoksen, +saavuin sotamiehen luokse, missä istui laulaen. + +Paljainpäin hän portaill' istui, ylevänä ryhdiltään, +piti hattukuluansa vasemmassa kädessään; +tämä käsi saattoi vielä ottaa suodun antimen, +käsi toinen oli poissa, sota oli vienyt sen. + +Ja hän lauloi rahvahalle, kutka kuulla tahtoivat. +Laulu huono, palkka halpa, halvat myöskin kuulijat; +minun kanssan' ystävyksin vieress' ukon seisoi vaan +nuori ylioppilas, ja pari poikaa risoissaan. + +Mutta muistoista hän lauloi loistopäiväin menneitten, +sankareista, urhotöistä aikain unhotettujen, +viime taistelusta lauloi isänmaamme armahan, +surun, voiton kultapäivist', ajoist' ikikunnian. + +"Kuusineljätt' olen", lauloi, "taistelua taistellut, +nälät, kylmät kärsinyt ja yöt ja päivät valvonut; +sotarinnass' olin miesi, nyt jo olen kelvoton, +käsi toinen Uumajall' on, toinen tässä voimaton. + +Onko nuoremmissa ketään, joka myötä olikaan, +milloin kuului: 'Miekkaan, miehet, rikottu on rauha maan', +Silloin miesten mielet hehkui, oli toista kuin on nyt, +silloin hehkui tääkin sydän, joka koht' on kylmennyt. + +Hämeenlinna, ensikerran kun sun kuutamassa näin +Hattelmalan harjanteilta, tuo ei mene mielestäin! +Oli myöhä, ilta kylmä, matkast' olin väsynyt, +mut en lepoa, en suojaa minä muistanutkaan nyt. + +Ei, sun jäilles, tantereilles mieleni se paloi vaan, +siell' ol' enempi kuin suoja, enempi kuin lepokaan, +siellä Suomen sotajoukko, nuori, uljas, urhoinen. +Meihin silloin Suomi katsoi, ja me kaikki Suomehen. + +Kunniata ukko Klercker ijät päivät saakohon! +Vanhus, vaivan nähnyt, näytti vielä mieltä urohon. +Muistan hänen harmaan päänsä, kun hän ympär' ratsasti +ja kuin isä sulosilmin poikiansa katsasti. + +Vihollisen vertaisena, pojin kuusin tuhansin, +riemuin viel' ois kunnialla käynyt verileikkihin. +Poiss' on pelko, epäilyskin, taistella nyt mielitään, +toinen luottaa toisehensa, häneen me ja meihin hän. + +Silloin Klingspor saapuu, marski, ylpeä kuin kuningas, +kaks' on leukaa, yksi silmä, sydäntä vain puolikas. +Silloin Klingspor saapuu, ottaa arvollansa komennon, +antaa käskyjä kuin Klercker, mutta käskee pakohon. + +Tähtiyö, min valvoa ma Hämeenlinnan jäillä sain, +aikain viertyäkin vielä kirkkaan' olet muistossain, +vaikka siellä miehuus turhaks, toivo tyhjäks' tehtihin, +vaikka kurjan raukan tähden unelmaks jäi voittokin. + +Milloin saa hän tuomionsa, milloin töistään vastata, +siitä että taappäin kulki, kun voi eespäin astua, +siit' ett' on hän miehuuttamme, mainettamme häväissyt; +että kyynel vuoti, miss' ois verta vuotaa pitänyt? + +Horjuimmeko Siikajoella, kun sai koittaa viimeinkin? +Jalkoihinko Revonlahdell' luotettiin vai käsihin? +Adlercreutz sen virkkaa voisi, Cronstedt myös ja moni muu, +mut ne sankarit on siellä, miss' on sanatonna suu. + +Jalot lausuin nimet, heille kiitosta ja kunniaa! +Monta heidän vertaistansa povehensa peitti maa, +Döbeln lepää, Duncker lepää: kysy heidän aikojaan, +niistä tietää, niinkuin tässä, halpa sotavanhus vaan. + +Miks en kaatua ma saanut missä monet urhot nuo, +missä juhliansa vietti Suomen sankarjoukko tuo, +miss' ol' onni meille lempein, maine kirkkaimmallahan, +kentill' Alavuden, Salmen, Siikajoen, Lapuan. + +Näin ei taas ois ollut pakko rientää Pohjaan kolkkohon, +eikä voittoriemuamme vaihtaa epätoivohon, +eikä surra tovereita, joita jäätyi tuhansin +jäillä Tornion tai suotta Kainuull' alttiiks pantihin. + +Raskas ero Suomenmaasta, karvas palkka vaivojen! +Meitä tuli pieni parvi Länsipohjan rannoillen; +uskollisna kastoin vielä Ruotsin hiekkaa verelläin, +nytpä torilla ma laulan, leipäpalaa pyydän näin. + +Herra maata varjelkohon! Vähät muusta huolikaan; +henki, onni, käsi, jalka sotamiehen menköön vaan! +Herra maata varjelkohon, se on ponsi virressäin, +sanat muut jos vaihteleekin, loppu aina kuuluu näin." + +Ja nyt nousi ukko, läksi palkkiotaan keräämään, +jotkut antoi äyrin hälle, useimmat ei sitäkään; +niin hän tuli vaunuillenkin, kääntyi herraan korkeaan, +syvään kumartuen pisti esiin hattukuluaan. + +Kenraalinpa, suuren herran, tähtiin, kultiin puetun, +muoto muuttui ja hän tempas ukon hatun oijetun, +katsoi häneen, katsoi kansaan,--samassapa heittikin +pitkin toria jo kaikki aarteet vanhan soturin. + +Vanhus seisoi hämmästyksin, herra loihe lausumaan: +"Kuulin laulus, taistellut ma olen eestä saman maan. +Muisto tuo ett' elähyttää vanhanakin minua, +siitä, näet, ylväs olen, ylvähämpi sinua." + +"Tosin verileikiss' usein toivehemme pettyivät, +tosin voittommekin pian tappioiksi kääntyivät; +mut ei siltä meidän tarvis kumarrella nöyrtyen, +hattuni ma pidän päässä; pidä sinä samaten!" + +Lausui näin, ja kirkastus nyt hohti hänen kasvoillaan, +ja hän hatun miehekkäästi päähän painoi sotilaan; +lausui sitten,--vielä ilost' ailahtaapi sydämen', +muotoaan kun aattelen ja puhettaan kun muistelen: + +"Tasan ei käy onnen lahjat, niin se Luojan sääntö on, +minä rikas, arvoss' olen, sinä köyhä, arvoton; +yhteistäpä meillä paras: horjumaton alttius, +kunto verin vahvistettu, omantunnon todistus." + +"Siksi kumppanukset ollaan, siis käy tähän istumaan! +Kallihin kun yhteist' ompi, halvemmatkin tasataan. +Leipää, suojaa mull' on sulle, kultaakin jos haluat, +mulle myöhä ilos säästä sekä laulus ihanat." + +Ja nyt vanha krenätööri nousi herran vierehen: +kansa, suoden kunniata, antoi tietä vaunuillen; +kuulin kuinka kulkivat ne torin poikki kulkuaan, +mutta näön multa peitti kyynelkaste sumullaan. + + + +LOTTA SVÄRD. + +Yhä vieläkin Lotta Svärdistä +puhe syntyvi toisinaan, +kun iltavalkean ääressä +sotakumppani kohdataan. + +Jos kuin on tuo juroluontoinen, +heti muoto se kirkastuu, +ja hienoiseen hymyn värveesen +käy harmaja viiksisuu. + +Veriseltä hän voiton kentältä, +sota jyskien miss' salamoi, +monest' uupuen saapui ja ryyppynsä +Lotan telttasen alla hän joi. + +Siis laskevi leikkiä mieluisaan +hän eukkoa muistellen; +mut suuttuu, jos ei naurusi vaan +ole vilpitön, herttainen. + +Näet, helmi hän oli se eukkonen, +ja helmipä kalliskin; +jos sietikin naurua hiukkaisen, +toki arvoa runsaammin. + +Ja oliko nuori ja kauniskaan? +Parhaillaan kukki jo hän, +kun kolmas Kustavi Ruotsinmaan +piti valtikkaa kädessään. + +Ennenkuin Suomessa taisteltiin, +tuli morsioksi hän sotilaan; +ja Svärd kun lähtöhön käskettiin, +hän Lottansa vei mukanaan. + +Heleät oli silloin posket nuo +sekä suu mitä herttaisin, +ja mustien silmien välke tuo +näön häikäisi uljaankin. + +Mut ei kevät kestä, ei kukkasetkaan, +pian Lottakin surkastui: +erin kolmin, hiukkasen kerraltaan, +sen kauneus kuivettui. + +Ens talven pakkanen siit' osan vei, +ylen tuima ja aikainen, +osa toinen ens kesän saalihiks jäi, +sen paahteli päiväinen. + +Ja kolmannesta, mi jäljell' ois, +ei paljoa hän pitänyt; +tuo kyynelvirtahan hukkui pois, +kun kaatunut Svärd oli nyt. + +Kun taas sota syttyi leimuamaan, +ja hän taas tuli meidän luo, +jopa tuskin muisti hän kauneuttaan, +niin mennyttä kaikk' oli tuo. + +Mut kaunis, vaikkapa toisemmin, +oli silmissä hän sotilaan, +kuten ennen hempeimmälläänkin, +ylistettihin hänt' yhä vaan, + +jo vaikk' oli ryppyjä siirtäynyt +hymykuoppihin pareittain, +ja kasvot kaikk' oli mustat nyt, +ei silmät ne yksin vain. + +Sota-onnea seurata mutkaisaa +sepä mielehen eukon tän, +ja joukkoa suosi hän harmajaa, +rakas meille siit' oli hän. + +Ja Svärdin kumppalit vierimmät, +nepä muisti hän parhaiten, +mitat heille hän kaatoi täydemmät, +ja näin tuli maineesen. + +Niin kulki hän karskine urhoinens' +uljaana ja innoissaan, +ja kun pyssyt paukkui ja luodit lens, +ei kaukana Lottakaan. + +Sill' urheus poikien rakkaitten, +sepä hälle riemua suo, +ja hän arveli kun tuli melskeesen: +"Etähämpänä ei ole nuo." + +Ja teltankin piti seisoa niin, +"ett' urhot tilkkasen sais, +jos ken tulis taisteluss' uuvuksiin, +tai haava jos vaivuttais." + +Ja jos teltan tilkkuja harmaita +sinä katselit tarkemmin, +näit luoteja käynehen vieraina, +sitäp' eukko se kerskaskin. + +Ma kerron vielä, jos sallit sä, +teon, jonka ma viimeks näin. +Oravaisten hurmekentiltä +taas käytihin pohjaan päin. + +Ja Lottakin myös; sai korjnuseen +tavaransa hän vaivoin vaan; +telttansa, kärryn lekkerineen +sekä ontuvan hiirokkaan. + +Levähdettiin. Hänpä se pauhas taas +tapahansa jo tunnettuun, +mut poiss' oli teltta, hän ryyppyjä kaas +all' uhkean kuusipuun. + +Suru hällä on, vaikkapa huulillaan +hymyn joskus piilevän näät; +suri urhojen huolta, ja nauraessaan +oli kosteat poskipäät. + +Niin silloin eukon luo läheten +tuli teikkari, ratsumies; +tuo katseen viskasi röyhkeisen, +sekä suutakin soittaa ties. + +"Ei hätää!" huusi hän, "viinaa hoi! +Tää poika se kustantaa. +Hei, kuulen kulta kuinka se soi! +Ja veikkoja niitäpä saa!" + +Mut Lotta se tiuskasi vimmoissaan: +"Sun tunnen jo ennestäin. +Olit pantuna äitiäs suojaamaan, +mut missä sun tänään näin?" + +"Mun luonani, haavojas vinkuillen, +rutiraukkana istuit sie. +Olit kalpea, nyt olet taas punanen, +ja missä ne haavan lie?" + +"Älä väitä, ett' äitisi kuollut on, +apuas ettei kysy hän; +tää maa se on äitisi turvaton, +olet pettänyt äidin tän." + +"Vaikk' kultia laukkusi täys sull' ois, +merikin niit' ammentaa, +Jumal'auta, tuommoiselle en sois, +en pienintäkään pisaraa!" + +Kupehellaan nyrkkiä vaan hän pui, +tapa moinen ol' eukon tään; +rikas öykkäri tuostapa lannistui, +liki ei nyt pyrkinytkään. + +Mut nuorukaisenpa uupunehen +tiepuoless' istuvan näin. +Lotan silmä, kuin lempe'in tähtöinen, +välin vilkkuvi sinnepäin. + +Nojaten vaan pyssyyn mies levähtää +puku yltään hurmeunut; +näit, että hän joukkoa rientelevää +oli vaivalla seurannut. + +Ja kuin emo lapseen, Lotta se loi +hänehen yhä katseitaan, +kuin ryypyt, jotka hän muille soi, +ois aikonut hällen vaan. + +Mut kun syvemmän yhä vaipui tää +suru-untensa heimoihin, +ei eukko se malttanut enempää, +pojan luoksehen kutsuikin. + +"Tule", eukon ääni se värvähtää, +"viel' löytyä tilkkanen vois; +juo, poikani, huolta se lieventää, +sitä tarve nyt kaikkein ois!" + +"Ujoksut? Mitä vielä! Ma tunnen sun, +ei kultia laukussais; +salon töllistä läksit taisteluhun, +ja täälläkö kultia sais?" + +"Mut et verityöss' ole viimeinen, +Lapualla se huomattiin; +ens' miehenä Ruonan sillallen +myös ryntäsit, eikö niin?" + +"Älä huoli millä sä maksaisit, +minä huoleksen' otan tuon; +Lapuasta sa ryypyn ansaitsit, +ja Ruonasta kaksikin suon." + +"Ja jos Svärdini lempeä, miehuukas. +näkemänsä nyt ollut ois +kuin, vaikka jo vuos veri haavastas, +sotimasta et luopunut pois, + +heti ottais hän sinut hoimeisin +omimpana lapsenaan, +ja sen arvoista kahta, sen vannonkin, +sais etsiä kautta maan." + +Ja saapunehelle Lotta se nyt +täpötäyteen kaas pikarin, +vähäll' ettei kukkuraks vierähtänyt +pari kyynelhelmeäkin. + +Jo on aikaa siitä kun eukon näin, +mut en häntä voi unhottaa; +hänt' aina ma muistelen mielelläin, +ja hän kyllä sen kannattaa. + +Niin, helmi hän oli se eukkonen +ja helmipä kalliskin; +jos sietikin naurua hiukkaisen, +toki arvoa runsaammin. + + + +UKKO LODE. + +Aina, taisteluun kun mennen +ryntökäskyn ilmoittaa, +Ukko Lode sitä ennen +harmaan päänsä paljastaa. +Hartahana, totisena +seisoo näin hän hetkisen, +niinkuin muinoin pienoisena, +vanhana nyt rukoillen. + +Pois nyt kaikkein päästä hattu! +Tyyni hartaus nyt on. +Luodit lentää, välin sattuu +viereen, välin joukkohon; +miestä kaatuu täällä, siellä, +seis! Ei liikahdustakaan! +Isämeitä ynnä vielä +siunauskin luetaan. + +Vasta kun ol' äänehensä +rukouksen päättänyt, +tuli ukko säntillensä, +hatun painoi päähän nyt: +"Syösköön vaikka lemmon kansa +vastahamme joukkojaan, +eipä hätää Herran kanssa, +hurraa pojat, eespäin vaan!" + +Sitten koitti ryntäystä +uskoineen ja miehineen; +pelkoa ja epäilystä +nyt ei päässyt sydämeen. +Ydin nuori, vanha pinta, +pilaa, totta vuorojaan, +lumitukka, tulirinta, +näin käv' ukko kulkuaan. + +Väki virkkoi: "Tulimmainen! +Nuor' on äijä jällehen; +sydämessä veitikkainen +vielä asuu entinen. +loistaa hänen katseestansa +voittoon meitä näyttämään: +äidin rukous huulillansa, +hän ei pelkää hiittäkään." + +Verityöt ol' lopetettu, +välin voittamallakin, +rukoukset suoritettu, +väki palas leirihin. +Ilolla se lepäs siellä +väsyneenä vaivoistaan. +Lode? Kentäll' yhä vielä +ukko kummitteli vaan. + +Useimmin hän kulkuansa +kulki hiljaa yksinään; +pari miestä vaan pääs kanssa, +parhaat hänen väestään. +Miss' ol' ollut pahin pinne, +päivä kuumin, raskahin, +sinne mieli paloi, sinne +hänet nyt vei jalkakin. + +Kylliksikö hän viel' ei saanut? +Niinkö oli kiihtypyt, +että, vaikk' on kaikki laannut, +viel' ei veriin kyltynyt! +Ihaellako hän mahtoi +tuonen työtä kauheaa? +Lode? Ei, hän auttaa tahtoi, +lähimmäistään pelastaa. + +Missä suoni sykki vielä, +hengen rahtu havaittiin, +siellä viivyttihin, siellä +hoidettiin ja autettiin. +Kaikki saivat huojennusta, +vihamies ja omainen, +täss' ei tehty erotusta, +veli oli jokainen. + +Moni valmis henkeänsä +hetken lainaks arvaamaan +katsoi hänen käyntiänsä +äänetönnä kaukaa vaan, +nousi kesken huviansa, +että saisi hetkisen +vilpitöntä nauruansa +nauraa tälle kummallen. + +Väki virkkoi: "Hakkaa päällen! +ukko huutaa ryntäissään, +mutta sitte paikkaa jällen, +minkä sattui särkemään. +Vaan--se onkin Lode toinen, +joka hakkaa, maahan lyö, +ei tää äijä hyvänmoinen: +hurjan pojan se on työ." + +Kunnon poika-veitikkapa, +sydämessä piilee tuo; +vanha usko, vanha tapa +siihen kotiin lämmön luo. +Tyyni, vakava on pinta, +mut jos silmiin katsahdat, +ne kuin peilit kirkkahinta +lapsenmieltä kuvaavat. + +Nuttu halpa, käytös rehti, +niin käv' ukko sotiaan. +Tuli rauha. Täytyi tähti +rintaan panna toisinaan. +Mutta kohta syksykylmiin +vaihtui kevät vanhuksen, +poika parka, itkusilmin, +rinnass' istui väristen. + +Kun hän juhlapuvussansa +ynseänä seisoi näin, +väki kaikki seisoi kanssa +unisilmin töllistäin, +jotain tempuiss' aina puuttui, +käänteet nurin tehtihin, +kunne viimein ukko suuttui, +kaikki hiiteen heittikin. + +Mutta näin vain paraateissa +toisinansa tapahtui; +muulloin väen harjoitteissa +vanhaan tapaan pukeutui. +Hei, se oli toinen juttu! +Nyt ei unta ollut kai; +vanha herra, vanha nuttu, +niistä toki selvän sai. + +Temput tehtiin rivakasti, +riemulla ja innolla, +aina paljo paremmasta, +kuin hän taisi toivoa. +Muut' ei hällä tehtävätä, +katsastaissaan miehiään: +parrasta vain nyki tätä, +tuota huiskas leikillään. + +Väki virkkoi! "Tulimmainen! +Vielä ukko nuori on. +Sydämessä veitikainen +vielä asuu vallaton. +Aika satoi lunta päähän, +ruumis raukes vaivoistaan, +mutta katso, pilkistäähän +poika silmist' aina vaan." + + + +MATKAMIEHEN NÄKY. + +Kenenkä linna se, jonk' äskettäin +tien varrell' illan hämärässä näin? +Niin komeaa ei tienoill' ollut toista. +Mut kolkoksi kuin haudan muistan sen, +ja synkäks', autioksi; akkunoista +vain valo loisti yhden huonehen. + +Ma seisahduin ja katsoin: kartanon +salista valo virtas varjoton. +Niin tarkkahan, kuin suinkin näkö jaksoi, +sielt' ihmisiä etsin silmilläin, +mut vaivaa tuskin tarkastus se maksoi, +ma haamua vain kaksi siellä näin. + +Ol' vaimo toinen, suruvaatteissaan +ylevä, vaikka kumarruksissaan; +hopeina valui pitkät suortuvansa. +Mies toinen oli mustissa myös tää, +pää pystyssä, vaikk' ikä lumillansa +sen peitti myös; hän kantoi kynttilää. + +Mä katsoin vielä. Salin seinähän +ol' asetettu kuva; taulun tän +likellä näin mä vielä taulun toisen. +Kun nainen ehti niiden etehen, +kohotti katsantonsa hän ja loi sen +kuin rukoellen niiden puolehen. + +Ken oli hän? On hetki kulunut: +hän mennyt on ja valo sammunut, +kuin kartanossa kaikki oisi maannut. +Kenties hän oli haamu rauhaton +tai kuvain kumartaja? Liekö saanut +vieraalla maalla vieraan uskonnon? + +Ei, haamu hän ei ollut rauhaton-- +min näit, se rauhaisaa ja totta on. +Mut samaa matkaa jos sä kuljet toiste +sivutse linnan samaan aikahan, +salista kohtaa sua sama loiste, +ja vanhuksen näät siellä kulkevan. + +Jo monta ajastaikaa peräkkäin, +tään saman palvelijan kanssa näin +hän ennen yötä astuu kaikin illoin. +Sen hetken päästä hänt' et nähdä saa; +kun hetki toinen kulkee, hän jo silloin +on ottamassa unta rauhaisaa. + +Ne kuvat, joita siinä katsoivat, +ne kaksi Ramsay veljest' olivat, +he kasvoivat tään linnan katon alla. +Lemulla toinen sortui kuolemaan, +ja toinen heti jälkeen Lapualla, +ja kumpanenkin eestä synnyinmaan. + +Heist' urhotöitä taru kertoilee, +ja Suomen runo vielä laulelee, +kuink' kuoloon nuorna veljespari moinen +maan eestä voittain oli lähtenyt, +ykskolmatta kun vuotta oli toinen, +yhdeksäntoista toinen täyttänyt. + +Vaan vaimo, jonka veljeksien luo +näit hiljalleen kuin haamun käyvän, tuo +ol' äiti urho-veljein. Yöt' ei voinut +hän käymätt' olla muisto-aarteilleen: +hän kuvia ei siellä jumaloinut, +hän hyvää yötä lausui lapsilleen. + + + +VÄNRIKIN TERVEHDYS. + +(Gregori Tigerstedtille Revonlahden tappelun +videntenäkymmenentenä vuosipäivänä). + +Tunsitko joskus, joukoss' ihmisten +kulkeissas täällä elon tanterella, +kuink' outo voima, pakko sisäinen +toist' ihmistä voi toiseen taivutella? +Näet muodon, äänen kuulet, riemastut, +vaan et voi virkkaa, miks niin ihastut. + +Mies oli Cronstedtilla väessään, +ilolla häntä vielä muistelenki. +ma vanhus olin, nuorukainen hän +mut kummassakin meiss' ol' yksi henki. +Ma helposti ja paljon unhotan, +mut Tigerstedtin muistan ainian. + +Sen kaikki näytti, silmä, käyntikin, +ett' oli miekkamieheks luotu poika; +häll' oli reipas muoto sankarin, +ja varsi kookas, vaikka vielä hoikka. +Hänt' ihastelin minä mielessän', +mä hänet tunsin, minua ei hän. + +Äänensä muistan, Pohjan kasvatin, +kuin pohjoinen se raikui joukon eessä; +sanansa lens' kuin luoti maalihin +ja sattui, sillä pontt' ol' ääntehessä; +tuost' äänestäkin huomata jo voi, +ett' urhokkaasta rinnasta se soi. + +Tie minne veikään, min sai koittaakaan, +kun pako meiltä turvan, toivon poisti, +tuo sama tuli hänen katseessaan +ja muodoss' aina sama rauha loisti; +kuin vaskikirjoitus se vakamoi: +viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. + +Kun väliin kiihtyi vauhti Pohjolaan, +ja vihan tuskast' itkein urhot kulki, +hän kiros silloin, puri hammastaan, +mut kyyneleet hän sydämeensä sulki; +huulilta vaan nuo sanat salamoi: +Viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. + +Ja päivä tuli, hänen juhlansa. +Taas kunnialla liehui lippu Suomen; +aseihin kaikui Revonlahdella, +ja paenneille koitti uusi huomen. +Riemahdus lensi kautta rivien, +se hetki se ol' ikimuistoinen. + +Mik' ihme! Sammunutta toivoaan +virittämähän joukot tuleen rientää,-- +tukittu virta; sortain sulkujaan, +esteitä vastaan aaltojansa työntää, +ja kansa, syösty epätoivohon, +maat' isäin suojaamahan noussut on. + +Valoksi idän rusko sulaantui, +lähemmäks siirtyi päivän sädesoitto, +allamme hanki silloin ruskottui, +se oli kunniamme aamukoitto: +syvemmin, aurinkoisen kohoten, +ain' aamukoi tää loisti verinen. + +Mut saman päivän ensivartio +taas näki sammuksissa sodan palon, +ja Siikajoen nuori soitto jo +sai tässä kaksoisveljen yhtä jalon. +Rivistä riemu kaikui rivihin, +näin tulokasta tervehdittihin. + +Kentällä seison. Kaikk' on tyyntynyt. +Miss' äsken viha riehui, oli rauhaa: +jo viihtyi vaino, unta maattiin nyt, +sit' unta, miss' ei enää myrskyt pauhaa; +jos valvoi ken, ol' ystävä vaan tuo, +jok' ystävän jäi nukkunehen luo. + +Mit' etsin, löysin nyt, ma tiedon sain, +jot' oli yhtä raskas kaipaella +riveistä Tigerstedtiä mä hain, +mut hän on tääll', ei ole valvehella. +Juur voittaessa, leikkiin innostuin, +hän tähän nukkui rinnoin puhkaistuin. + +Tuo urhokas! Viel' äsken hänen näin, +kun nuorna, uljahana rynnäkköhön +hän, esteet sortain, riensi eteenpäin +kanuunan liekkiin, miekan mittelöhön; +nyt kylmänä hän hangell' lepäsi, +miss' äsken Ryssäin tulet sammutti. + +Mut elon karvan kanss' ei kuitenkaan +kadonnut rauha hänen muodostansa, +vaaleissa vielä hänen kasvoissaan +näin uljuuden, tuon tutun vanhastansa: +tuo vakaa muoto mieleen mulle toi: +viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. + +Ja katso! Uusi päivä tulikin. +Hän synnyinmaalle suojaks säästyi vielä. +Ma hänt' en nähnyt enää sittemmin, +vaan sä, jos hänet kohtaat elon tiellä, +niin terveisiä sano Stoolilta, +ja urhotöiltä, Revonlahdelta." + +Näin kertoi Stool sinusta, urhokas, +sä kunniamme kulta-aikain jäänne. +Terveiset kätki ylioppilas,-- +ja harmaapäänä vihdoin esittää ne, +vuossataa puoli kun jo siitä on, +kun eestä maas näin astuit taistohon. + +Se lempees sulje, tervehdyksen tään +tuo sulle synnyinmaaskin; rivit luki +se niiden miesten, jotka verellään +sen muistot, toivot ja sen uskon tuki. +Ne harvenneet on hartaammin siis vaan +se muistaa eloon jääneit urhojaan. + +Kiitokset saa tuo alttius rajaton; +min hehku Pohjan jäälläkään ei laannut, +kiitokset kallis verikin, jok' on +turvaks vastaisuuden vuotaa saanut, +ett' aina sille toivon sanat soi: +viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. + + + +Von Törne. + +Von Törne ukon maininnutko lienen, +tuon miehen Mikkelistä, tuskin tiennen. +Uroja hänkin oli harmaita, +ja Savon varajoukon johtaja. + +Von Törne, näät, ol' aimo Suomalainen, +kuin vanha tervaskanto rustokkainen, +ei hevin saanut hänest' urakkaa, +kysyttiin iskua ja navakkaa. + +Hän tiesi sen, uskoi myös, kun lausui kansa, +ett' oli rautainen hän luonnoltansa, +ett' Törne vanhus piti puoliaan, +ol' everstluutnantti tai majuur' vaan. + +Ma ukon tunsin rauhan ajoist' asti, +hän pyylevänä liikkui vakavasti, +ois outo luullut pölkyn puetun +kannuksihin ja sotanuttuhun. + +Mut pölkyss' oli sydän saastumaton, +ja vakaa sydän, sydän murtumaton, +joss' aaltoeli veri tulinen, +niin, miehen sydän raitis, urhoinen. + +Ja synnyinmaata helliä se tiesi; +ken tälle arvon soi, se kunnon miesi. +Miks' niin? Hän syynkin tiesi ilmoittaa: +se hänen, hänen joukkons' oli maa. + +Mä muistan, kuinka kesken tuttujensa +hän tuskin tiesi määrää puheillensa +maast' tästä, "parhaimmasta päällä maan", +ja kansasta sen, "hänen kansastaan." + +Hän seisoi silloin hajasäärin, tätä +hän mielin käytti tapaa ylpeätä, +kosk' kieltää tohtinut ei yksikään, +ett suomalainen majuuri on hän. + +Ei vertaa tiennyt tälle kunnialle, +hän siitä päätään nosti korkealle; +maailmaa vastaan miekoin, miehineen +hän käynyt ois ja valtakirjoineen. + +Mut joskus, juttu kun tul' oikein vilkas, +hän Suomalaisen typeryyttä pilkkas, +kuink' ollaan rehdit, mutta tuhmatkin; +hän silloin päästi naurun raittihin. + +Mut annas, toinen moittia jos tahtoi,-- +vait! Moistahan vaan ukko yksin mahtoi. +Puhuja viel' ei ollut päättänyt, +kun vastuun sai: "Suu kiinni, herra, nyt!" + +"Pöyhkääjä, kysyn teiltä, kansaa kussa +maailmass' olette tai painetussa +kirjassa huomanneet niin ylevää, +niin viisast', uljasta, kuin kansa tää?" + +"Sen kanssa viran puolest' olkaa kerta, +miss' soivat luodit, missä sataa verta, +ja sanokaatte, onko, kuka ties, +älyä, tulta vailla Suomen mies!" + +Kuin rauhan, niin hän sodankin ol' aikaan +Mä pääsin luokseen majoittajan paikkaan; +monia tunnen hänen tekojaan, +Lapuan päivästä nyt kerron vaan. + +Me metsää puhtaaks oltiin perkaamassa, +kaikk' oli valmiit vaan ja vartomassa, +mut vanha herra käski seisomaan, +kosk' ampui Suomen mies niin ravakkaan. + +"Seis", huus hän, "pojat, saakaa tue puista +ja niittäkää, kuin niitetähän ruista; +nyt tulee hiiden hauska. Sihdatkaa! +Karskisti vaan! Nyt ruokaa korppi saa." + +Hälle tuttu oli kaikki väki, +ei nimelt' yksin, mutta näöltäki, +jokaista tarkkas, jonka nähdä voi, +kuin isä kullekin hän sanan soi: + +"Karl Hurtti, noin, tuo sattui kelpo lailla, +ei luodin saaja liene muuta vailla! +Kuin ennen ammut, korpraal' Flink! No kas, +jo Pekka Peitsi kaatui, peijakas!" + +"Voi, sääli kunnon poikaa tosiansa, +nyt isä saakoon torpan Pekastansa." +Näin lausui hän, näin johti joukkoaan, +hän, suomalainen koko sielultaan. + +Tul' Adlercreutzin sana: "Joutuisasti! +Väkenne eespäin, käykää kiiruummasti!" +Vastuunpa kumman ajutantti sai; +ja tyynesti ukko vastas vaan: "Niin vai!" + +Voi hauskaa! Lipun luona pyylevänä +hän seisoi hajasäärin, ylpeänä, +kuin iankaiken aikois seisoa, +ja lausuis luodille: "Seis, huutia!" + +Mitäpä sanantuoja mokomalle? +Tuo poika parka joutui ahtahalle: +hän päätäpahkaa oli samonnut, +vaan käskyä ei vanhus totellut. + +"Majuuri, eespäin!"--"No, no, veikko, malta! +Mi täällä näyttääkään niin kamalalta!" +"Kenraali käski."--"Hurraan saakohon +Karl Adlercreutz, hän kunnon miesi on!" + +Ne sanat päässeet juur' ol' äijän suusta, +niin naamaan lensi kaarnan pirsta puusta. +"Hoh, hoh, sit' odotinkin", lausui hän, +"kas, sepä mies on hyvä tähtäämään!" + +"Se melkein sattui, eipä paljon vailla; +sanoa voin nyt Hannu Klingan lailla, +kun kuula pyyhkäis hänen kulmiaan: +'Tuo hiis ei karta miehen naamaakaan!'" + +Nää sanat häntä aina huvitteli, +taas täyttä kurkkuaan hän hohotteli +ja vakaana taas kävi seisomaan, +käs' puuskassa ja sääret hajallaan. + +Ties hiis, kuin kauan kuhnaillut ois vielä, +mut juuri kun hän siin' on tulen tiellä, +pau, tuli taaskin luoti lentäen +välitse aivan äijän polvien. + +Takissaan vanhus huomaa heilahduksen, +hän katsoo, näkee läpi ammutuks sen, +lievettä nostaa, toista myös--no voi, +on reikä molemmissa, lempo soi! + +Hän närkästyi ja korvan juurta raapi: +"Kas, tästä Räätäli-Matti työtä saapi! +Vaan joudu, Juho-kulta, katsos sie, +mitenkä takapuolen laita lie!" + +Käy vanha Juho renki silmäämässä: +"No, hiisi, kahta hullummin on tässä; +edessä toki lieve jäljell' on, +repale tässä vaan on palteeton." + +Nyt Törne suuttui: "Sekös mokomakin, +niin ihan piloille kun ampuu takin, +jot' olen tuskin päivän pitänyt! +Siis, eespäin! Piru vie sen pirun nyt!" + + + +Heinäkuun viides päivä. + +"Nyt kesäpäivä loistavi, +niin oudoks muuttaa mieleni +tää aamu armahainen; +jos haluat, niin lehtohon, +suvisen ilman sulohon +nyt käymme, nuorukainen; +tää päivä juhlapäivä on." + +Soturi vanha lausui tään, +pois verkon laski kädestään +ja ääneti muu johti; +ja poikki kukkaniittyjen +sinisen järven rannallen, +mi kastehelmin hohti, +nyt kävi kulku hiljainen. + +Oi suloutta taivaan maan! +Ei vanhus hiisku sanaakaan, +vaan katsoo ihaellen. +Sai kyynel hälle silmähän, +kun käteheni tarttui hän +ja kuiskas hymyellen: +"Maan eestä kuolisitko tään?" + +Vait olin. Sydämellisen +vaan silmäilyn loin hänehen. +ei vaatinut hän muuta. +Ja hetken äänet' oltuaan +ja kummult' ihaeltuaan +taas seudun ihanuutta, +hän ääneen puhkes lausumaan: + +"Rannalta tältä palasen +maat' ihanaista isien +sa näet, nuorukainen: +kuin Virtain järvet ihanat +on Saimaan sadat lahdelmat, +Imatra pauhaavainen +ja Vuoksen aallot vaahtoisat." + +"Ja jos käyt Pohjan äärihin, +laelle tuiman tunturin, +yht' ihanaa siell' oisi; +ja jos sa rannan aukean +näet Pohjanlahden huuhtoman, +niin rakkautta loisi +sinulle Suomi rintahan." + +"Mut käsitätkö mieleni +ja kyynelen, mi vierevi +nyt hiljaa silmästäni, +ja muistoa miks herättää +niin suloista, niin synkeää +tää päivä mielessäni? +On viides Heinäkuuta tää." + +"Koittaapi päivä, loppuun käy; +monesta jälkeä ei näy, +kuin kulunut on suotta. +Vaan tää jäi mulle muistohon, +tää viides Heinäkuun, siit' on +nyt seitsentoista vuotta; +se Dunckerin vei kuolohon." + +"Tääll' oli kansa Suomessa, +viel' on se; surun tuttuna +se kaikk' on saanut koittaa: +sen alttius on rajaton, +se tyyni, vakaa, jäykkä on, +sen miehuus kuolon voittaa; +se kansa meidän kansa on." + +"Levossaan sinä nyt sen näät, +sit' ei nyt häiri synkät säät, +mut sitä hellit vainen; +ma näin sen koetuksissa, +tulessa, hallan kourissa, +se ain' ol' yhdenlainen; +arvaahan, mitä tunsin ma." + +"Ma näin sen verta vuotavan, +näin voittavan, näin sortuvan, +mut pettäjää en lainkaan; +maill', joita päivä pakeni, +viel' urho hyinen taisteli, +ja väistynyt ei vainkaan, +vaikk' ihan toivo raukesi." + +"Mik' urhoisuus, mi kestävyys, +mik' into, mikä ylevyys +ja vakuus vaiheissansa +sill' olikaan, jot' ihanoi +ja jolle sankar'nimen soi, +nää miehet, tämä kansa, +ja kuoltuakin jumaloi!" + +"Mut kysy, jos sa milloinkaan +urhoisan vanhan sotilaan +ajalta tapaat tältä: +oliko miestä kuitenkin, +jok' oli kaikist' urhoisin? +Saat vakaan vastuun häitä: +niin, herra, tunsin Dunckerin." + +"Kodista köyhäst' oli hän, +laps saloseudun synkeän, +ei suvultansa suuri, +vaan tuli kunniaksi maan, +nous' arvoon arvaamattomaan, +ol' lujin Suomen muuri, +ja muistons' elää ainiaan." + +"Ja tämän maineen kirkkahan, +sen omaks hälle hehkuvan +sydämen lämpö antoi; +ja synnyinmaallen armaallen +kuin morsiolle, äidillen +hän kaikki uhriks kantoi;-- +näin saavutti hän suuruuden." + +"Hän kaatui; mutta kuolemaa +oi suloista, kun kuolla saa +noin loistehessa maineen! +Ei huku unhojärveen hän, +vaan lailla luodon vihreän +kohoopi alta laineen; +kuoleepi, eikä kuole hän." + +"Maa, kukkaisissas loistaos! +Suv'aalloissasi nostaos +vihanta lehtiranta, +rusoittaa vaarojesi suo. +ja välkkyelköön virtais vuo, +ja kohti taivaan kantta +sininen Saimaa-silmäs luo." + +"Niin että muisto vastakin, +kun mainitseepi Dunckerin, +ylpeillen virkkaa saisi: +maa kaunis tuo, se hymyllään +sai urhon lemmen syttymään; +ken sit' ei armastaisi? +Hän kuoli eestä kullan tään." + + + +MUNTER. + +Hautajaisihin näin kerran-- +sekin muisto maksaa vaivan-- +Adlercreutzin, jalon herran +käyvän hiljaa, vaiti aivan; +haudalle hän päästyänsä +katsoi, hattu kädessänsä, +kuinka sijaa soturille +tehtiin, Hannu Munterille. + +Mont' ei tullut saattajaksi +tälle viime matkallansa: +hautaa kaivoi miestä kaksi, +neljä kulki arkun kanssa; +kunniaksi oli vielä +kenraali ja pappi siellä, +kolme korpraal'otusta ja +neljäs minä, majoittaja. + +Koruton ol' laitos haudan; +vaatteissansa ryysyisissä +välissä nyt neljän laudan +Munter makas pintehissä: +vakaa oli näöltänsä +niinkuin ennen eläissänsä, +sama urho vielä, mutta +yhtä puuttui--nopeutta. + +Majaan näin kun oli mennyt +Munter sodan pauhinasta, +Buss korpraali haudallen nyt +astui, puhui vainajasta: +mikä hällä suku, tunto, +puhe, sydän, voima, kunto, +kuink' ol' urhoks luotu heti-- +kuuluviin Buss kaikki veti. + +Sanat kävi sydämille, +vaiti seistiin, hymyeltiin +vainaan ponsilausehille, +viiksiäkin väänneskeltiin. +Suurta ei se maksa juttu, +jokapäiväinen ja tuttu; +suonet sitä sentään kuulla, +kerrottuna Bussin suulla. + +"Miehet, uljain veikko tää nyt, +Munter kuuluisa on poissa, +takalaitahan on jäänyt, +makaa kuolon kammitsoissa; +päätti marssit, sodat kaikki, +käskyn seista vihdoin saiki, +tähän retkeilystään lakkas, +ketaransa pystyyn nakkas. + +Meillä, jotka siellä kanssa +liekiss' oltiin, meill' on selko, +kestikö hän paikallansa, +vaiko pakoon ajoi pelko, +kalpeniko taistellessa, +vaiko kuolon uhatessa +seisoi tummanruskeana, +varsin vaskipatsahana. + +Jörömäisenä hän meille +saapui tuolta saloltahan, +läksi isäin ikiteille +hän, kuin hekin, sotimahan; +puhe oli harvanlainen, +silmä vilkkui poikamainen, +sanaa kolme erällensä +lausui, vaan ne täsmällensä. + +Koko suku semmoisina +eli, kaikki yhtä luuta, +soti, kaatui alhaisina, +miekoin haastoi, säästi suuta; +kahdestoista Kaarle kerran +yhdestä jo teki herran, +korpraaliks se Munter tehtiin; +alaspäin taas siitä lähtiin. + +Moni virkaan outo vielä +kotiin kauan haluaapi, +alla päin käy, murhemiellä, +kunnes mieheks karkeaapi. +Näin ei Munter aikanansa; +kun läks sotaan Kustaan kanssa, +kohta, vaikka vasta tuotu, +oli soturiks kuin luotu. + +Joi, ja särki iltasella +kiväärinsä iloissansa; +vääpelinsä aamusella +antoi hälle pampustansa, +virkkoi: 'Ällös olko arka, +näin on virka, poika parka! +Norjenitko?'--Vastus Hanne: +'Kyllä, kiitos rasvastanne!' + +Viinaan tuosta Munter suuttui, +ain' ol' uuras, nopsa kanssa. +Ensi kahakassa puuttui +luoti hänen olkahansa. +Döbeln kuulan vinkuvaisen +kuuli: 'Pojat, kuka sai sen?'-- +Munter olkapäätään kaappas, +virkkoi: 'tuostahan se raappas.' + +Tuskin lientyi haavan vaivat, +taas käv' onni ankaraksi +kasakat kun vangiks saivat, +juosta sai hän virstaa kaksi +kilpaa arovarsan kanssa +leve'illä jaloillansa, +kunnes uljaat veikot tästä +taas tok' auttoi pälkähästä. + +Rinta huokui, hiki juoksi, +kun hän melkein viimeisillään +taas pääs omiensa luoksi; +vaan ei tuosta ollut millään. +Kumppalit huus ilkkuin vielä: +'Lämpisitkö? Taisi tiellä +juoksu käydä keveästi?'-- +Munter vastus: 'Välttävästi!' + +Kenraal' Armfelt lyötiin kerta; +silloin lippuamme likin +oli Munter, vuosi verta; +hän se lipun pelastikin. +Nytpä sai hän vihdoin kanssa +rahan rehtiin rintahansa; +Munterill' on vanha viisi, +virkkoi tuohon vain: 'No hiisi!' + +Näin hän vakaast', uljahasti, +niinkuin kahakoissa noissa, +liikkui viimeisiinsä asti, +kasvaen vaan kunnioissa; +harmaa ol' jo parraltansa, +niukemp' ehkä lauseissansa, +vaan kun sauhuun, liekkiin lähtiin, +samaks kuoloon asti nähtiin. + +Oli muuan kevät-ilta, +vanha äiti leiriin tuli, +silmä vettyi Munterilta, +jäykkyys hältä kaikki suli; +ääneti hän aamuun asti +katsoi ämmään hartahasti. +Täältä kun on poika mennyt, +äiti kuollee murheesen nyt. + +Munter siinä kaiken yötä +hymyillen vaan istuskeli, +kuuntel', antoi kaikki myötä, +kunnes eukko varoitteli: +'Poika kulta, liiku huolla, +väistää paremp' on kuin kuolla!' +Näin kun lauloi vanha rastas, +'Eihän toki!' Munter vastas. + +Mut ol' luoti hällen tehty, +loppu joutui, tuli turma; +vaiheissamme Munter nähty +myötä ain' on, nyt vei surma. +Karskina viel' eilen eli, +mälliänsä pureskeli +vartiona kenraalille, +missä oltiin neuvosilla. + +Päiväkäsky kertoi juuri, +kuinka herrain pöytään kieppas +viuhahtaen pommi suuri, +puhevallan ottaa sieppas. +Tulen tuttu vanhastansa, +Munter sylkee kourahansa, +kiinni koppaa, alkaa tuosta +mokoman kanss' ulos juosta. + +Oven sai hän auki sille, +sen jo porstuaankin saatti, +vaan kun pääsi portahille, +lensi pirstoiksi kranaatti. +Siin' ol' äijän töitten loppu, +vaan ei vielä tullut hoppu; +maaten siinä mullin, mallin, +Munter virkkoi: 'Hiis vei pallin!' + +Vielä hän, kun aamu koitti, +oli henkitoreissansa; +jo nyt surma voiman voitti. +'Kas kun pommi äijän karsi: +poiss' on toinen käsivarsi, +rintahankin sattui siru!' +Munter vaan: 'Se halkes, piru.' + +Näin hän kuoli, näin hän eli, +miesnä loppuun alust' asti, +sanoissaan hän vitkasteli, +vaaroiss' suori nopsahasti. +Teki työnsä kerskaamatta, +puutteet kesti nurkumatta, +kärsi vaivaa, rasitusta, +yhtä vaan ei,--valitusta. + +Maailma jos maksaa voisi +kovat päivämme ja yömme, +verikenttämme jos toisi +julkitiettäviksi työmme, +lippumme jos kuulla antaa +vois, mink' arvon Munter kantaa, +moni, jonka kaulus loistaa, +saisi kumarrella moista. + +Vielä häntä muistellessa +vanha sydämeni paisuu. +Surman sarkaa vakoillessa +hän vast' oli varsa raisu; +painanut ei pelko mieltä, +aina 'Hei!' vaan ja 'Pois tieltä!' +rummun jälkeen vaikka mihin, +kun vaan eespäin käskettihin. + +Tok' ei ystävää niin varmaa, +lujaa, vakaat', uskollista. +Niinkuin lapsi, vaikka harmaa, +vihas tuskin vihollista. +Kourin Munter Ryssiänsä, +niinkuin hampain mällejänsä, +survoi, vatkas kaikin hetkin, +rakkaat toki kumpasetkin. + +Kunniata sankarille! +Kunnioittuna hän maatkoon! +Miehuus, miehen kunto sille +pysyväisen muiston taatkoon! +Orjan jalka ei saa painaa +hautaa, miss' on Munter vainaa. +Vanha kantasuku tulkoon +suojaks sille! Amen olkoon!" + +Laannut korpraali kun on nyt, +haudalt' alas käynyt taasen, +kenraalipa lapion nyt +käteen ottaa voitokkaasen, +hiekkaa hiljaa viimeks heittää, +Suomen mullall' urhon peittää; +sanaa hän ei virka monta, +mutta meille verratonta. + +Puhe silloin lausueltu, +syvään liikutti se mieltä, +vaikk' ei pitkä, koristeltu, +Munterin vaan omaa kieltä: +kunniamme todisteeksi, +soturinkin ylisteeksi +riitti tuo, kun lausui vainen +näin: "Hän oli Suomalainen!" + + + +VON ESSEN. + +Hän portahilleen saapuu, +häll' lakki nyt on sotilaan, +kannukset ja ratsaskaapu; +hän aikovi ratsastamaan. + +Tuoss' seisovi vanha sorja, +uros katseellaan, sävyltään, +lumipäinen, kookas, norja-- +sen moinen hän on näöltään. + +Mut miksipä ukko nyt pauhaa? +Miks polkevi jalkaa nyt? +Eletäänpähän keskellä rauhaa,-- +mikä vimman on synnyttänyt? + +Älä huoli, ei vaaraa tässä, +älä tuost' ole milläsikään; +tavan ainaisen näet tässä, +näet Essenin harmaapään. + +Jo huutavi raittihisti, +syyn virkkavi selvälleen: +"Sinä Matti, sen päiväinen risti, +lopun nyt sinust' oitis teen!" + +"Vai vartoa näin unes tähden +ijänkaiken tässä mä saan! +Sinä tietänet, milloin lähden +jokapäivä ma ratsastamaan?" + +Ja tallista renki se pikaa +nyt uljaan tuo orihin; +hän ei nukkunut, siinä ei vikaa, +heräs ehk' ylen aikaisin. + +Pää pystyss', ääneti aivan +edes orhin ohjaelee. +Jalo ratsu--no leimaus taivaan!-- +väriseepi ja vaahtoilee. + +Alas portailtaan hän saapuu, +asu yllään, kenraali tuo, +ja kannukset, ratsaskaapu; +nyt orhiin katsehen luo. + +Vait on hän, liikkumatonna, +ei usko hän silmiään: +"Näkö pettikö mun, sano, konna, +sun työtäsi näinkö ma nään?" + +"Mut jos kudot valheen viekkaan +ja mulle nyt syötät sen, +niin lähden ja tartun miekkaan +ja pääs heti halkaisen!" + +Vaan Mattipa, tuo sotamiesi, +hätäpoika ei ollutkaan; +työn kyllä hän tehneens' tiesi, +mut vastasi myös teostaan. + +"Kuin?--Valhetellako voisin? +Hävettää jo kun epäillään. +Isommassakin syyssä jos oisin, +ei valhetta sittenkään." + +"Kasakan näin tuossa ma tiellä, +hän kerskasi virkustaan. +Sitä kärsiskö mies? Mitä vielä! +Heti läksin mä kilpaamaan." + +Von Essen, se vanhus sorja, +tuli hehkuva rinnassaan, +lumipäinen, kookas, norja, +hän kimmosi kiukuissaan. + +"Pois", huusi hän, "lurjus, pian, +pois tallihin käy takasin, +ja myötäsi, ratsun sijaan, +heti ruoska sa tuo tukevin." + +Tuo Matti on mies, joka tuonaan +oli luoteja kestellyt, +kuninkaalt' oli saanut muonan, +vaikk' Essenin leivässä nyt. + +Ihan ääneti läksi hän alas, +mut silmä se vaan salamoi, +saman tien hän läksi ja palas, +tukevimman nyt ruoskan toi. + +Sen laski hän kourastansa: +"Sotamies olin myös minäkin; +minä ammutess' ampusin kanssa, +ja lyödessä löin takasin." + +"Jos kuin orhi nyt ruoskaa saankin, +kun tein mitä parhaiten, +niin potkaisenpa ma vaankin, +ja kuin orhi ma potkaisen." + +Kenraali kun uhkan on kuullut, +taaks' suorana astahtaa; +mut ei suutu hän, kuin ois luullut: +miest' ääneti tarkastaa. + +Ja kun katsovi, suoremmaksi +vars' sorja se suoristuu; +ja hän vait on, ja kirkkaammaksi +yhä katsanto kirkastuu. + +"Mies, kuules", huusi hän, "mistä +sait moisen sä miehuuden? +se on ajoist' entisistä, +sikes keskellä hurmetten." + +"Ei mulle tuo ole uutta, +sen tunnen jo vanhastaan; +samanlaistapa urhoisuutta +moni ilmaisi kaatuissaan." + +"Sen näin mä, kun voiton tiellä +liput riemusi liehuillen, +näin tappioissakin vielä, +näin Pohjolan hangilla sen." + +"Ja kuinka, kun urhokkaasti +sinä itseäs käytät noin, +noin katselet uskaliaasti, +sua ruoskalla herätä voin?" + +"Jumal'auta, näinpähän vasta +en kehtaisi mainitakaan +sitä joukkoa urhokasta, +jota vein minä taistelemaan." + +"Käy kumppali etsimässä, +mies reima ja vankkumaton, +juo kunniaksemme, he, tässä +tukaatti, se palkkas on!" + +"Ja kiitos, kun mieleni täytit +taas kaunihin muistelmin +ja kun näin sisus yrmeän näytit-- +ja nyt mene helvettihin!" + +Hän pyyhkäisi silmiänsä, +tais käydä ne himmemmäks, +ja, yrmistäin näköänsä, +pois kääntyi ja sisään läks. + +Samaisen tuon urhean herran +minä tunsin jo ennestäin, +saman tuon von Essenin kerran +sotivan Savonmaassa ma näin. + +Oli nopsa hän muulloin kyllä, +mut nyt tuli peijakkaat. +Vilun tähden häll' oli yllä +sudennahkat ja vuotikkaat. + +Kun näin hän pakkassäässä +etumaisena riens tulehen, +ja jok' ainoan askelen päässä +vajos pohjahan nietosten, + +hiki äijän jo otsasta juoksi-- +kovin raskas virka on tää; +välin kauhean painonsa vuoksi +hänen täytyvi viivähtää. + +Mut "Eespäin!" vaan tulisella +hän innolla huudahtaa, +"jos en jaksa ma astuskella, +pojat, hoi, mua kannelkaa!" + +Nämä kolme äijällä tällä +oli murheissaan, iloissaan: +miel' ylväs ja luonne hellä, +veri kiehuva kuumuuttaan. + + + +KUORMARENKI. + +Vanha Speltkö unohtuis? Ei kumminkaan! +Ylhäinen ei ollut, kuormarenki vaan; +vertaistensa lailla unhottua saiskin, +jollei heistä kaikist' oisi ollut laiskin. + +Vaivaa maksoi heitä nähdä tosiaan, +itse ukkoa ja hänen hevostaan. +Josko hintaa kaksijalan askelella, +taksaa ollenkaan ei nelijalkaisella. + +Asu, ruokko oli vauhdin kaltainen, +pörröss' ukon pää ja häntä hevosen: +tomunsa toi Harmo kototallistansa, +noen nenällään toi ukko pankoltansa. + +Viimeisinä näin he aina kulkivat, +naurua, arvaa, saivat molemmat; +hepo torkkuin astui, unta veti miesi, +miten kuormall' ukko pysyi, Herra tiesi. + +Hiljaa kuljettihin sentään eteenpäin, +pohjoisemmaks yhä tultiin vähittäin: +ukko, vaikka puoleen Pohjanmaata ehti, +sama on, kuin milloin Uusimaalta lähti. + +Matkakin se samaan tapaan tapahtuu: +naurua jos kulkee hän tai seisattuu; +nauraissa--se tietty--ruoskaa heilutellaan, +selkää konin, äijän vuoroin koetellaan. + +Vauhti, tyyneys ei muutu sittenkään. +Spelt on auttamaton, yhä ennellään; +ukon virkanuttuun ruosk' ei pysty mikään, +nahka paksu Harmon virassaan niin ikään. + +Siikajoellen näin viimein joudutaan, +jäljell' isänmaast' on jäinen kulma vaan, +tätäkin jo puolustaa on turha koittaa; +mut voi vahva murtua, voi heikko voittaa. + +Ennen iltaa ensi kerta taisteltiin, +paon päivä voiton päiväks muutettiin; +aalto ajeltu taas taapäin kuohahtaapi, +virta kääntyy, vainottu nyt vainoaapi. + +Miehestä käy mieheen sana riemuinen: +"Aamull' olkaa valmiit lähtöön jällehen! +Väki, kuormat kuntoon illan kuluessa, +reippaast' etelähän aamun koittehessa!" + +Kaikk' on tehty, yö jo joutuu, nukutaan; +nuori Blume vänrikki ei maannut vaan. +Innon tuli hehkui mieless' urhoisassa, +rauhaa ei hän saanut tuvass' ahtahassa. + +Ulos astui. Hiljaist' on ja pimeää, +tyynet, kylmät taivaan tähdet kimeltää; +koitteen juova vaan, jos katsoit itää kohti, +metsän laivoilla jo vaaleana hohti. + +Näkyviss' ei ketään, rattaat, kuormat vaan +hevositta, pohjaa kohden, paikallaan: +muutosta ei laisin, kaikk' on vanhoillansa, +niinkuin sama kulku alkais uudestansa. + +Eipä--vähän toisin oli sentään nyt, +vaikka sit' ei silmä kohta keksinyt: +käännettyinä, hepo valjahissa, siellä +rattaat perimmäiset seisoivat jo tiellä. + +Mies ol' ohjihin jo käynyt kärryin luo. +Blume silmiään ei usko,--Speltkö tuo? +Spelt, jok' ajoi kautta Suomen kyyryllänsä, +päätä korkeampi nyt on entistänsä. + +Suora on kuin nuoren ryhti vanhuksen, +lumiharmaat hapset valuu harteillen; +nenä puhtaaks, leuka sileäks on tullut, +kirkkaamp' yöll' on muoto, kuin on päiväll' ollut. + +Nuori Blume joutui aivan ymmällen: +"Mikä ihme tehnyt on tuon muutoksen? +Sinä, kaikkein nokisin ja laiskin muinen, +olet ensinnä nyt puhdas, kiiruhuinen!" + +Ken on noen, pölyn pessyt kasvoiltas, +ken on kamman iskenyt sun tukkahas? +Ken--se kumma suurin--valveille sun saanut, +jok' et päivälläkään torkkumasta laannut?" + +"Nuori herra", vastas ukko juoheaan, +"verkkaan kulkee mies, kun jättää oman maan; +kansansa kun näkee häpein pakoisilla, +maata paremp' on kuin olla valvehilla." + +"Miksi kasvoni ma pessyt olisin? +Häpy niissä ois vaan nähty selvemmin, +tiusketta ja pilkkaa nurkumatta kannoin; +surin, siksi nenän noess' olla annoin." + +"Nyt on toisin, joukkomme on taistellut, +Suomi avaraks on meille auennut; +nyt ei mikään tahraa kunniata maamme, +otsan kirkkahan ja puhtaan näyttää saamme" + +"Rumpu käymään nyt, ja miehet kokohon, +yö on kulunut, jo kirkas päivä on!-- +Kun tul' levähtää, ei laattu juoksemasta; +jalo, nuori herra, nyt on kiire vasta." + + + +WILHELM VON SCHWERIN. + +Ja everstluutnantti Drufva hän nyt +näin huoahtaa: +"Täss' ei sydän kelpaa särkeynyt, +se halkeaa. +Vihollisten tänne jo käyvän nään +monivertaisin joukoin ryntäämään, +ja mieheen viimeisimpään +mun taistella käsketään." + +"Ja jos tykkien luon' edes harjaunut +sotavanhus ois, +joku mies, jok' on ruutia haistellut, +johon luottaa vois; +mut ei, vaan poikapa hento nyt siin' +viistoistavuotias, kreivi Schwerin, +saa vastata patterista-- +voiko turvata semmoisiin?" + +Luo nuorukaisen jo rientää hän, +kätt' oijentaa: +"Pian arpa kuolon tai elämän +tääll' lankeaa, +elon ehkä, jos tarkkaan tähtäätte, +mut kuoleman varman, jos horjutte. +Eläkää tai kuolkaa,--mutta +voi teitä, jos väistytte!" + +"Kuin myrskyssä ruoko on hentoinen, +niin teillenkin +tää outoa leikkiä on, näen sen +ja huolehdin. +Se leikki se ei ole rattoisaa, +siis, kas' sydämelle, ja vastatkaa: +rohkeetteko, jos on tarvis, +pois henkenne lahjoittaa?" + +"Teiss', everstluutnantti, riutunehen +jo voiman nään; +toki henkenne tarjota rohkeetten +maan eestä tään; +elon aamu se mulla on parhaillaan-- +viistoist' ikävuottahan mull' on vaan-- +tuot' enköhän tarjota rohkeis, +sitä tokkohan halveksitaan?" + +Ukon silmä se säihkyvi: "Raudallen +tuo kalskahti! +Sana tuo sepä sattui paikallen, +kuin sattuiki, +siis heikoks teitä en mainita saa, +vaan kiittää teistä ma voin Jumalaa: +sydän onpi se, ei käsivarsi, +joka voimia kasvattaa!" + +Tykit paukkuivat, ens-taisteluaan +Schwerin kävi nyt; +rivit pirstotut väistyi jo, hänpä se vaan +ei väistynyt, +oli hälle patteri kuin kotilies, +sen tulta kuin viisi hän hoitaa ties; +kasakoit' tuli parvi, hän niiltä +jo parran poltti kuin mies. + +Lomahetken sai ja nyt kiiruhtaa +paenneitten luo, +ja mielet malttuvat, kun kajahtaa +vihan ääni tuo. +Taas hetki, ja kalkki jo muuttunut on: +paenneet taas ryhtyvät taistelohon, +ja lieden rakkahan suusta +tuli räiskyvi loppumaton. + +Sitä Drufva hän katsoi ihmeissään, +vaikk' kaukaakin: +"Jopa mestarintyöks jalon kokeen tään +minä arvaisin. +Joka noin heti kunnian saavuttaa, +mihin ehtii vielä, jos elää saa? +Hänt' auttaos, Herra, hän vielä +armeijoja johdattaa." + +Sai ilta jo taistelon taukoamaan, +palas pois Schwerin; +vesa hento ei murtunut ollutkaan +sodan hyrskeisin. +Kun hän jälleen tykkinsä leirihin toi, +hänt' urhot harmajapäät ihannoi, +sylihins hänet Drufva sulki, +ja huikea hurraa soi. + +Nimi nuoren sankarin loistettaan +näin varhain loi; +kirkkaampaa toivoa milloinkaan +ei nähdä voi. +Mut voi, pian hältä jo päättyi tie! +Kuu tuskin ehtinyt puoleen lie, +lähisimpähän hautausholviin +hänet matkan määrä jo vie. + +Mut ainetta antaa lauleluun +jo kerkes hän; +läks kerran vieläkin taisteluun +ylevimpähän, +elo nuori se ennenkuin lakastui, +ja jääks veri lämpeä kohmettui, +ja kesken sankaritöitään +käsi kuolohon hervahtui. + +Veripäiv' Oravaisten kun murehin +nous' onneton, +joka toivot mursi ja voitostakin +teki tappion, +siell' uljuus häll' oli loistossaan, +siell' luoti ei eksynyt ainoakaan, +siell' lämpö tykkien kiihtyi, +kun hän kasti ne hurmeillaan. + +Tykin vierehen vaipui vihdoinkin, +makas siinä maass', +mut kun vihamies tuli patterihin, +ylös karkas taas, +huus miehillensä ja hyökkäs päin, +avas tien läpi joukkojen piirittäväin, +ja kaatui vasta, kun ehti +väen riemuvan luokse näin. + +Ei ollut hän kuuttatoistakaan, +nuor' urho tää, +mut ikää siinäkin, työ jalo vaan +jos on elämää: +moni harmeni kiillossa kunnian, +joka seppelehens' olis loistoisan +tuon poikasen voitonkruunuun +iloll' altis vaihtamahan. + +Niin, kuuttatoista ei täyttää hän +viel' ehtinyt, +kovan kärsinyt joukkopa tuo verissään +suri häntä nyt, +ja ruutuihin ympäri seisoivat +siin' ääneti sankarit parhaimmat; +kuink' kallis hän oli heille, +sen silloin ilmaisivat. + +Valitus ei kuulunut miehuuton, +syvä kaipaus vaan, +kehuks nuorena kaatunehen urohon +ei sanaakaan; +elon aamua Vegesack vaan ylistää, +ja paaria Adlercreutz silittää, +ja Drufvasta harvoin nähty +helo kyynel herkähtää. + + + +NUMERO VIISITOISTA STOLT. + +Ihanainen päiv' oli päättynyt +Lapualla, ja riemuiten +von Döbeln voittaja ratsasti nyt, +sotarintaans' silmäillen. + +Joka joukkoa kiitteli lempeimmin-- +sanat suorat ne on sotilaan-- +sen kuntoa, miehuutt', intoakin +kotimaataan suojelemaan. + +Sotarintans' ääreen ehti jo hän, +kun päiv' oli laskussans, +kävi joukkoa sielläkin kiittämähän, +jota johtavi kapteeni Schantz. + +Oli harvennut se, hän huomas sen, +näki aukkoja paljonkin; +mut silmä jo kääntyi toisaallen, +mitä mietti, hän lausuikin. + +Jo kiittäessään hänen huomattiin +yhä syrjähän katselleen: +repaleinen raukka se seisoi siin' +ihan ääneti, itsekseen. + +Sitä miestä hän viittasi luokseen nyt: +"Mies hoi, tule tännemmäks! +Et taannoin syrjässä noin pysynyt, +verityöhön kun joukkoni läks." + +"Sinä pyssyn--muistatko?--tempaisit +kädest' uupunehen sotilaan +ja miesteni jälkehen kiiruhdit +sodan löylyhyn kuumimpaan." + +"Sukeltaissamme peltoon, ennätit luo, +kuni muut sinä myös sukelsit, +ja kun taas näkyviin tuli urhoni nuo, +eturinnassa ryntäilit." + +"Kylän päälle kun käytihin hyökkäämään, +ja ma silmäsin sinnepäin, +etumaisena nuttusi reiäkkään +taas patterin harjalla näin." + +"Sepä miehen työ, koe semmoinen +pian kunnian, mainehen tuo. +Puhu julki nyt vaan, poik' urhoinen, +nimes ensin kuulua suo."-- + +"Min lie nimen pappi se antanutkaan, +sitä ihmiset ei kysyneet; +enimmält' ovat aikani kaiken vaan +mua Lurjukseks sanoneet" + +"Hyvä! Lyö nimi silmihin herjaajan, +ja siit' ole vaan suruton. +Mut missäs, mies, kotis, lausuhan, +ja missä sun turvasi on?" + +Mäkirinteen tiehen viittasi hän: +"Tuoss' on kotipaikkani mun": +ja vahvaa näytti hän nyrkkiähän: +"Tähän näin minä turvaudun." + +"Kotis laatuun käy, hyv' on turvas myös, +vaan mist' elatuksesi sait? +Näpistyskö vai kirkkojen ryöstö on työs +vai maantierosvous kait?"-- + +"Jos suurta tai pientä ma rosvoilin, +ropo toki on taskussain; +ja jos kerjäläisenki paljastin, +eheämp' olis nuttukin vain!" + +Tuli säihkyi silmistä Döbelnin: +"Schantz, kapteeni, kuulkaahan; +Ken kaatunehist' oli urhoisin +urohist' tämän komppanian?" + +"Sen pyssy, ja nuttu ja rensseli sen +nyt tänne te toimittakaa; +nimen hältä ja sankarikalleuden +perinnöksehen tää nyt saa." + +Kalut tuotiin; viidennentoistapa nuo, +Stolt vainaan on soturin. +Hymysuin von Döbeln katsehen luo +oman turvatin ryysyihin. + +"Veriss' on tuo nuttu, se mies peloton, +ken tohtivi ottaa sen; +mut vertapa, näen minä, paksult' on +myös ryysyissä Lurjuksen." + +"Univormu sä siis pue ylles, mies, +nyt nähdessä komppanian; +rivin eessäpä äsken kulki sun ties, +nyt riviin sun asetan." + +Puvun muutti hän, posket ne hohtoa loi, +kun hän täysiss' ol' aseissaan; +ja Döbeln ääneti miehen toi +nyt paikkaan Stolt sotilaan. + +"Kas nyt olet oiva ja täys sotilas +olennolta ja katsannolt', +olet myös sotaveljemme arvoltas, +ja viidestoist' olet, Stolt." + +"Sydämeltäsi, mieleltäs ole vaan +yhä entisen kaltainen, +mut vielä jos Lurjukseks sanotaan, +vedä miekkasi tiuskaisten." + +Tähän hetkeen uuden tään soturin +povi tyynest' aaltosi vaan; +mut kuultua nyt sanat kenraalin +järähtääpi se pohjiltaan. + +Ikinään ei riemua ollut hän +edes maistanut varkaisin; +jo lapsena kolkkoudess' elämän +oli jäätynyt kyynelkin. + +Enskertaa miehen nyt sydämeen +kevät-aurinko pilkehtii, +sulaneista nyt lähteist' ehtimiseen +vedet uhkuen tulvehtii. + +"Ja jos murheess', onnessa olla saan +mies joukossa sankarien, +sotahan olen valmis ja kuolemaan; +sois Herra jo huomenna sen!" + + + +VELJEKSET. + +Sua Wadenstjernan nimi kauhistaa? +Tarua julmaa tarkoitat, ma pelkään: +kuink' elon myrskyss' etsein valkamaa +käy veli, mutta veli karkoittaa +takaisin hänet tuiskuhun yön selkään. + +Meneppä Joutsijärven tiennoillen, +taloa siellä ikäkoivut varjoo; +jos synkk' on yö tai päivä valoinen, +majahan käy vain, suojaa vieraallen +Juhani Wadenstjerna vanhus tarjoa. + +Totisen uskon, suoran sydämen +hänessä huomaat ensi katsannolla, +ja hyv' on olla sun, niin rauhainen +kuin alla oman kotikatoksen +ja oman isän turvissa on olla. + +Yht' älä nimeä sä lausu vaan, +se muistost' ikipäiviks haihtukahan: +hän valmis kaikkea on kuulemaan, +mut Viaporia jos mainitaan, +on rauha poissa, myrsky valloillahan. + +Mik' ennen lumos hänen sydäntään, +maa, kansa, kansan kunto, voima, väki, +mik' intoon nosti hänen henkeään, +tuon vuoren hautaan kaikki häpeään +ja pilkkaan, sortoon poljetuks hän näki. + +Ja senvuoks vavahtaapi vanhus tää, +kun haudan nimenkin vaan kuulla saapi; +ja hänen sydäntänsä kirveltää, +ja hänen hiuksiansa pöyristää, +jos Viaporista ken muistuttaapi. + +On ilta myöhä, kolkko, talvinen. +Tää vanhus, jonka omantunnon rauhaa +ei syyt, ei pelko katua, hiiloksen +edessä huolet' istuu, kuunnellen +kuink' ikkunoita piesten tuisku pauhaa. + +Hän istuu yksin. Hiljan heittänyt +hän turviin Jumalan on armahansa, +kun, herättäin hänt' unelmistaan, nyt +ov' aukenee, mies lumeen peittynyt +yöks anoo suojaa hänen majassansa. + +Hän katsoo katsomistaan. Kauhistuin +sydäntä värisyttää hirmu jäinen. +Se vieraita ei ole, veli vain, +laps yksien se ompi vanhempain +tuo hänen majaans' yöksi pyrkiväinen. + +Tää sama veli entis-aikoihin, +viel' yhdessä kun kasvoivat he ko'issa, +veljeksist' oli hälle rakkahin, +nyt eloss' yksin tää, ja tämäkin +yhdeksäntoista vuotta ollut poissa. + +Mut syytön muukalainenkaan ei jäis +niin oven suuhun, kuin tää vieras jääpi, +niin äänet' outokaan ei tervehtäis, +niin nöyräst' oottais, niin ei säikähtäis +kuin veli veljeään nyt säikähtääpi. + +Ei äänt', ei sanaa. Hetken vuorottain +saa tulla, mennä niinkuin kuolon mailla, +siks kunnes vieras etähältä vain +vihdoinkin veljellensä arostain +sylinsä avaa rukoilevan lailla. + +Juhani kieltä tajus sydämen. +Se näyttää hetken liikuttavan mieltä, +vain hetken aikaa; kuluttua sen +tylynä kääntyy hän ja viitaten +avoimen sylin pois hän luotaan kieltää. + +Hylätyn ääni vihdoin värähtää +kamalan kolkosti kuin huokaus maasta: +"Oi murra, veli, rinnastasi jää, +äl' ylenkatso turvan etsijää, +ja kuolemaan äl' onnetonta raasta." + +"Oon syynpää. Häväistystä kantaa saan +ma siitä päivin, jolloin heittäyivät +veristymättä miehet Suomenmaan +ja, ennenkuin lens' siihen kuulakaan, +komean Svean linnan pettäin myivät. + +"Mut minäkö voin murtaa sulut lain, +anastaa ohjat kohtalon, ma heikko? +Minunko esiin nousta piti? Vain +sit' etten tehnyt, pidä vikanain, +mut--vihall' älä mua sorra, veikko!" + +Hän vaikenee, pää painuu rinnoillen, +ja kuumaan kyynelvirtaan ääni raukee. +On lausunut hän kylläks veljellen, +avoinna syli, astuu askelen +odottain että veljen syli aukee. + +Mut kuohuin povi nousee Juhanin, +hänessä kiukku, tuska raivoaapi; +ja seinält' olan takaa vihdoinkin +hän tempaa viritetyn pistuolin +ja vastineeks sen veljeen ojentaapi. + +Näin taru julma näist' on kulkenut +viel' ehkä kertomustaan kolkompana, +jos sä, jok' olet tätä kuunnellut, +kovasti olet kovaa tuominnut, +niin lievikkeeksi kuule rauhan sana. + +Kun toinen oli mennyt, kerrotaan, +silmänsä käsin peitti tyly veli +ja unetonna, valveill' istui vaan +ja illan itki, yönkin kokonaan +ja aamulla kuin laps viel' itkeskeli. + + + +VIAPORI. + +Kun päivä oli päättynyt, +luon' iltavalkean +Stool-ukon kanssa istuin nyt +totuttuun tapahan. +Iloiltiin, pilaa laskettiin, +niin Viapori mainittiin. + +Ma mainitsin sen nimen vaan +mut ilo loppuikin: +"Oletko nähnyt milloinkaan +linnoitust' Ehrnsvärdin, +Gibraltaria Pohjolan?" +Hän synkän alkoi kertoman: + +"Se silmää ulapalle päin +graniittikatseillaan, +ja Kustaanmiekkaans' ylentäin +se uhkaa: tules vaan! +Ei lyömään laskeu miekka tää, +se surmaa, kun se välkähtää. + +Äl' uhall' astu saaren luo, +kun maassa vaino käy, +kun merten kuningatar tuo +ei leppyisältä näy: +tuhansin kanuunoita soi +ja surman tulta salamoi. + +Pakohon Pohjan rajoillen +väkemme syöstihin, +mut vielä väikkyi toivo sen, +Ja hehkui intokin. +Ei hätääkään, niin arvellaan, +kun meidän Viapor' on vaan. + +Jokaisen silmä leimahtaa, +kun kuulee nimen tään, +ei silloin tuskaa, nurinaa, +ei kylmää, nälkääkään. +Taas Suomen karhu elämöi, +pudisti kämmentään ja löi. + + +Useinkin urhon harmajan +etäällä kodistaan +tuon nimen kuulin lausuvan, +yöt hangell' istuissaan; +viluhun lämmintä se loi, +se kodin, kaikki hälle toi. + +Mut etelästä kuiskaillen +nyt huhu luikertaa, +se aseitamme häväisten +maanpetost' ilmoittaa; +se kaikkialla herättää +vaan ylenkatsett' ylpeää. + +Ijäti päivä muistetaan, +milloinka varmuuden +tuo huhu sai, ja kertomaan +käv' äänell' ukkosen: +maan viime pylväs kukistui, +jo Viapori antautui. + +Sen kuiluunsako nielaissut +on syvyys pohjaton? +Ukonko nuoli murskannut +sen vahvat muurit on? +Ken valleilta sen miehet vei? +Kysyttiin,--vastausta ei. + +Mut huokaus se puhkes nyt +sydämest' urhonkin, +ja silmä, harvoin vettynyt, +nyt valui kyynelin; +olihan kuollut synnyinmaa, +sen hautaa kyynel kostuttaa. + +Voi miestä, joka juoksemaan +tuon saattoi kyynelen! +Hän kerran voitti kunnollaan +jaloimman seppelen: +hän Ruotsinsalmen voittohon +johdatti Ruotsin laivaston. + +Mut vaikk' ois miekoin maailman +hän loistoon nostanut +ja auringonkin kirkkahan +kiillollaan huikaissut, +niin häpeän hän kuitenkin +saa työstään haudall' Ehrnsvärdin. + +Runoja, muinais-aikaakin +rakastat, nuori mies, +sen, minkä tässä kertoilin, +sa laulatkin kenties; +tuo silloin julki musta työ, +mut nimen peittäköhön yö. + +Suvusta vait! Ei vierittää +rikosta sille saa; +ei muut, hän yksin häpeää +saa työstään kannattaa. +Ken kavaltanut maansa on, +on suvuton ja lapseton. + +Kavala käsi, pantuna +tueksi Suomenmaan, +häväistys, kammo, kuolema, +kirous, patto vaan +ne hänen nimens' olkahan, +näin säästät korvaa kuulijan. + +Kaikk' ota haudan synkeys +ja tuskat elämän, +tee niistä hälle nimitys: +surua vähemmän +se nimi tuopi kuitenkin +kuin Viaporin petturin." + + + +MAAHERRA. + +Kasvaako maine tanterella vaan, +jot' uljaan urhon veri kostuttaa, +ja eikö aseetonkin toisinaan +voi miehuutt' osoittaa? + +Syvällä Suomess' oli kätkynyt +mies, rauhan mies jo nuorest' ijästään; +rauhassa vanhenneena hoiti nyt +maaherranlääniään. + +Wibelius nimensä,--se korkean +ei suvun ollut, arvokas tok' on: +se hänen nimenään sai kunnian +ja nousi arvohon. + +Kultaiset päivät vankan miehuuden +hän rauhan toimiss' oli viettänyt. +Nyt sota riehui maassa isien, +hän vanhus oli nyt. + +Saaliina raastettuna ystävän +ja vihollisen kesken vuorottain, +sai levon, rauhan antaa alttiiks hän +hyväksi voittajan. + +Lakia suojella, ja huojentaa +maan kuormaa, pyhä tehtävänsä on, +siks ei hän päivin koskaan rauhaa saa +siks yökin uneton. + +Näin kerran yksin virkahuoneessaan +hän istuu kera kahden sihteerin; +hän murtuneelta näyttää, vait on vaan; +ja vaiti toisetkin. + +Lepoa ois hän suonut, hetkeks vaan; +se liikaa on. Taas ovi avaantuu, +ja, aseellinen joukko seurassaan +soturi ilmaantuu. + +Soturi tuo se Ryssäin voimien +pääkenraal' on, ei mikään halvempi; +perällen astuu hän ja uhaten +tuiskaisee jyrkästi: + +Maaherra, taistelu on päättynyt, +tän maan jo meille asevoima soi; +kuin taistella sen miehet vielä nyt +riveissä Ruotsin voi?" + +"Kas, tuoss' on kynä, tuohon istukaa +ja kirjoittakaa käsky ankarin: +se tavaran ja hengen pitää saa, +ken palaa kotihin; + +mut hurjana ken vielä niskurois +herraansa, keisaria vastahan, +sen suku armott' ajetahan pois +talostaan, maaltahan." + +"Te ymmärrätte, kirjoittakaa niin." +Hän päätti, uhkan hymy huulillaan. +Wibelius katsoo tuomar'pöytään, siin' +on laki Ruotsin maan. + +Kätensä lujaan laskee kannellen, +ja silmä, kirjaan luotu, välkähtää: +"Kenraali, niillä, joita uhkaatten, +on suoja vahva tää." + +"Meill' aarre kallis, turva aseeton +se on, kuink' ikään onni vaihettuu; +sen valtiaanne vahvistanut on, +se häneen turvaantuu." + +"Siin' ikivanhuudesta säädetään: +jos rikkoo ken, niin syy on hänen vaan; +ei vaimo vastuuss' ole miehestään, +ei miesi vaimostaan." + +"Jos rikosta on maataan puolustaa, +jot' ei voi kelpo sydän myönnyttää, +miest' aseellista silloin rangaiskaa, +laps, vaimo säästäkää!" + +"Te voiton saitte. Teill' on valta nyt, +siis minun tehkää, miten miellyttää! +Mut laki, ennen mua syntynyt, +myös jälkeheni jää." + +Näin lausui. Säikähtäen vavahtaa +nyt sydän nuorten miesten molempain; +mut kirkkaat silmäns' ukko kohottaa, +kenraaliin katsahtain. + +Tuon kasvoist' uhka oli hävinnyt, +ja katsanto jo muuttui lempeäks, +hän lujast' ukon kättä puisti nyt +ja kumarsi ja läks. + +Mut kädet ristissä kuin rukoillen +nyt vanhus vaipui tuomar'istuimeen; +hän voittajana ylimaallisen +sai rauhan palkakseen. + +Ja läsnä olleet todistivat niin-- +he kertoivat sen usein innoissaan-- +kirkastus ihmeellinen huomattiin +nyt hänen kasvoillaan. + +Ett' oli valo taivaan ihanin, +siit' oli heillä yksi ajatus; +mut mistä kaunis kohde syntyisin, +siit' eri arvelus. + +Sen toinen sanoi loisteeks auringon, +mi kirkkaan paistehensa heihin loi; +vaan toinen sanoi: "sisäistä se on, +sen omatunto toi." + + + +ADLERCREUTZ. + +Ken joen rannall' on tuo miesi ylhäinen, +jok' yli vetten, maiden katsahtaapi? +Jo ryhti, huulten uhka, säihke silmien, +kädessä miehekkäässä miekka tulinen +urosta, sotilasta muistuttaapi. +Hän yksinään on, ilman seuraajaa, +mies nuori tullen mennen herrallensa +vaan aika ajoin sanaa kuljettaa; +mut takana ja eessä kaksi armeijaa +veristä surmaa uhkaa toisillensa. + +Hän tuossa näkee Siikajoen maiseman +niin kolkkona kuin ruumiin laudoillansa, +hän Suomen sodan muistaa vielä kolkomman, +häpeän, paon, hylyks jääneen kunnian, +ja Ryssäin pilkkanaurun takanansa. +Se syynä, miks niin synkkä otsa on, +miks varjo musta huolihunnun vetää +peitteheksi urhon jaloon muotohon +hän näkee kuinka Suomi, äiti turvaton, +nyt alttiiks jää, kun poikain miehuus pettää. + +Ja hänen, tämän hävityksen näkijän, +ei tapa tehtävistään horjahdella. +Uskollisempaa miestä löytäisitköhän? +Hän vaarat koitti, soti, voitti, vertaan hän +jo nuorna valoi maineen tanterella. +Näät miehen, jot' ei riemut, murheen säät, +ei mielet suurimman, ei alhaisimman +voi murtaa, taivuttaa, sä hengen näät, +min lentohon vaan nosti myrskyn tuulispäät:-- +näät Adlercreutzin, urhoist' urhoisimman. + +Ja hänen, hänen käskystänsä jällehen +on alkava tuo ilme kurjavainen, +tuo kulku levoton, tuo retki tuskainen, +isänmaan, maineen, kaiken kadottaminen, +jot' itkemätt' on epätoivo vainen. +Hän, täyttäin mit' on toinen määrännyt, +taas pakoon käskee, säästää miesten verta, +jo taisteluun ne oli säädetyt, +mut taistella ei saa ne, niiden täytyy nyt +taas paeta kuin ennen joka kerta. + +Hän näkee sotarinnan taajan, tasapään +taas pirstoiksi ja hajallensa menneen. +Hän tuntee joka ruodun, rivin väessään, +sen toivot toivoi hän, sen liittyi elämään +ei yksin tänään, vaan jo kauvan ennen. +Hän tietää, ettei mielin tyvenin +se häpäisevää askelt' astu tätä, +sen rintaa painaa murhe katkerin, +sydäntä kalvaa haava tuskastuttavin +tuimemmin tuonen miekan iskemätä. + +Ja väki tuo! On uljuutta ja voimaa sen +hän entis-aikaan saanut koetella, +hän muistaa kuin sen kanssa Kustaa kolmannen +tulehen riemull' astui, tiensä piirtäen +riveihin murtuneihin hurmehella. +Väkeä samaa nyt hän johdattaa, +polveltaan uutta, vanhaa mieleltänsä, +se mitä sois ja vois, hän arvajaa, +siis, kun se peräytyy, hän synkän näön saa, +ja otsa jalo painuu häpeissänsä. + +Jo Döbeln lähtenyt on vihaa hehkuen, +jo marssiin Palmfelt joukkons' alkaa viedä, +jo vaipuu Gripenbergin miekka voittoinen. +On hetket kalliit. Sotalaumat Ryssien +jään yli ryntää sulkemahan tietä. +Mut Adlercreutz viel' alallensa jää, +yks toimi häll' on valvottava vielä: +joella viel' yks joukko viivähtää, +ei liiku askelta, ei peräydy tää, +lippunsa luona vaan se seisoo siellä. + +Sen johtaja jo väsyi pakoon, häpeään, +kun vaihtoi sotatannert' yhtä päätä, +paluunsa päätti hän, nyt vaiti, mietteissään +hän joukkons' eessä seisoo, käydä ryntäämään +hän tahtoo, muuten siihen paikkaan jäädä. +Hän jähmettyiskö Pohjan hankihin? +Ei, sodan liekkiin kuolla paremp' oisi. +Kaarnaksi jäiskö meren hyrskyihin? +Ei, taistella kuin mies ja miesnä kuollakin +hän sois, ja joukkonsakin samaa soisi. + +Väk' on se Hertzenin. Sen tuntee kenraali, +sit ei hän tänne hukkaan henno jättää: +nuo miehet hänen kotiseutuns' synnytti, +hän kutsuu, käskee, rukoilee,--ne viipyvi, +kuin kuolema myös häntä pelkäämättä. +Mik' ihme! Eikö niskoittelu tää +sytytä vimmaa? Ei, vaan ihastusta! +Kas, silmä loistaa, otsa selkiää, +valloillaan tuli povess' on ja liekehtää, +ja kasvoiss' ilmestyy sen kajastusta. + +Eik' aikaakaan, niin liekki jo on levinnyt +niin kauas leimahtain kuin silmä kantaa; +sanoja lentää, uusia taas lähtee nyt, +takaisin kääntyy joukot, pois jo käsketyt, +ja Hertzenkin jo ryntää vasten rantaa. +Kaikk' esteet sortaa voittokulku tuo, +jo katkaistu on sotavoima suuri, +ja avuks Turun urhot rientää luo, +ja Gripenberg hän Hämeen poikiansa tuo +hurraten, rivit vankkana kuin muuri. + +Kas noita! Essen uljas, miekka kourassaan, +ja Heideman ja Ramsay kilvoin koittaa. +Kas, kuin ne ryntää yli hurmeilevan maan! +Ja Lange, Kihlström, Bremer, Bröijer, Nordensvan +ja sadat muut, noill' eikö voimaa voittaa? +Jo vihdoin heltyy pakko toivoton, +vihdoinkin voiton seppel' loistaa kerta +häpeä pitkä oli, ponneton, +nyt päivä kunnian heille noussut on, +työ tehdään, joll' ei ikäkausiin vertaa. + +Ja turhaan ponnistaen Ryssät vastustaa, +ens kertaa ahdingossa näillä mailla. +Rajevskin tulet ei voi enää kauhistaa, +pelätty, kuulu nimens' sammua nyt saa, +se tenhoaan ja voimaansa on vailla. +Mut vielä koitos. Laumat Ryssien +ne pakenee, mut uudet sijaan saapi; +jo hiiltyy vauhti Suomen urhojen; +mut kaukaa, hetki hetkelt' yhä paisuen, +nyt Porin uljas marssi raikahtaapi. + +Avuksi Döbeln joutuu. Sanan saatuaan +hän väkimarssin tänne riensi kohta. +Tutulle nuotille jo, kuules, hurrataan. +Hän näkyy.--Adlercreutzpa innostuksissaan +nyt hänen kanssaan joukot tuleen johtaa. +Viel' leimuu sodan soihtu tuokion, +mut kohta sammuu se ja maahan kaatuu; +taas Siikajoen tanner meidän on, +taas kunniamme verin pesty, tahraton, +ja ensimmäinen, suuri voitto saatu. + +Hän, joka jäiselläkin hangell' astuen +rakasti maataan mieltä palavalla, +jok' iloin sille verens' antoi lämpöisen +ja, kaikkein horjuessa, Suomen mainehen +pelasti vielä voimall' urhoisalla, +hän lepää. Rauhaan pääsi sankari, +maa Svean hänet kätki turvahansa; +jalosti sielläkin hän taisteli, +ja tuskinpa se päivä koskaan koittavi, +kun hänt' ei muista Svean jalo kansa. + +Mut sankar'maassa vaikka unhotuksiin jäis +tää muisto suurempien muistoin kautta, +nimensä jos ei sydänt' enää sytyttäis, +ja kuluneine kirjaimineen hyljättäis +tuon uskollisen suomalaisen hauta; +ei miehen maine kuolis kuitenkaan, +ei, henki rientäis ylpeällä miellä +laineiden poikki syliin synnyinmaan: +tääll' ei hän unhotukseen joudu milloinkaan, +tääll' elää hän, vaikk' onkin hauta siellä. + + + + +TIETOJA RUNOISSA MAINITUISTA HENKILÖISTÄ JA PAIKOISTA YM. + + +Adlercreutz, Kaarle Juhana, oli v:n 1808 sodan kunniakkaissa vaiheissa +suomalaisen pääjoukon varsinaisena johtajana. Hän oli syntynyt +Uudellamaalla lähellä Porvoon kaupunkia 1757. Hän, samoin kuin useat +muut "Tarinaimme" sankareista, harjaantui ensiksi sodan urhotöihin ja +osoitti miehuuttaan jo edellisessä Ruotsin sodassa Venäjää vastaan vv. +1788-90, kuningas Kustaa Kolmannen hallitessa Ruotsin valtakuntaa, +johtaessaan ensin kapteenin ja sitten majurin arvoisena Karjalan +rakuunia; silloin kunnosti itseään esim. Porrassalmen ja Pirttimäen +tappeluissa. Kun sotaa Venäjää vastaan taas käytiin 1808, sattui niin +että 16. p. huhtik. suomalaisen sotajoukon yliajutantti, eräs kreivi +Löwenhjelm, joutui Venäläisten vangiksi, ja silloin nimitettiin +Adlercreutz hänen sijaansa. Tässä virassa hänen velvollisuutensa olisi +ollut pitää huolta siitä, että sotamarsalkka Klingsporin käskyt ja +hankkeet nopeasti ja täsmällisesti pantaisiin toimeen, mutta koska +Klingspor oli kykenemätön sodan pääjohtajaksi, ryhtyi Adlercreutz +toimeliaasti ja urheasti koko sodan johtamiseen. Jo 18 p. huhtik. löi +hän Venäläiset Siikajoen tappelussa (katso tarkemmin kertomusta siitä +Siikajoen alla), jonka jälkeen sai kenraalimajurin arvon; voitti sitte +vielä nuo kauniit voitot Lapualla ja Alavudella, taisteli miehuullisesti +joukkonsa etunenässä Ruonassa, Salmella ja Oravaisissa, ynnä muissa +paikoissa. Hän osoitti itse aina suurta urhoutta, nähtiin aina +kuumimmassa taistelumelskeessä kehoittavan, tyynnyttävän ja johtavan. +Sentähden kaikki soturit hartaasti häntä rakastivat ja ihailivat. Sen +jälkeen kun Suomen armeijan uudestaan oli täytynyt peräytyä, jätti A. +tammikuun ensi päivinä 1809 päällikönvirkansa ja meni Tukholmaan. Hän +oli sitten niiden joukossa, jotka 13. p. maalisk. 1809 vangitsivat tuon +ymmärtämättömän hallitsijan Kustaa IV Aadolfin ja panivat toimeen uuden +hallituksen Ruotsin valtakunnassa. Sittemmin hän eli vielä muutamia +vuosia Ruotsissa ja sai siellä valtakunnan korkeimpia arvoja, mm. +ylennettiin kreiviksi; kuoli v. 1815. + +Aflecht, Juhana Henrik, synt. v. 1756, oli kapteeni Savon +jalkaväkirykmentissä ja sai kuolinhaavan Revonlahden tappelussa 27 p. +huhtik. 1808, kohta sodan alussa. + +Alavus: Alavudella, aivan lähellä pitäjän kirkkoa, voitti Adlercreutz +Venäläiset 17 p. elok. 1808. + +Aminoff, Kustaa, synt. Taalain maakunnassa Ruotsissa 1771, oli 1808-09 +vuosien sodan aikana Karjalan jääkärien päällikkönä, arvoltaan +everstiluutnantti, ja sittemmin eversti, johtaen kunnolla heitä +Revonlahden, Lapuan, Alavuden ynnä muissa tappeluissa. Sodan jälkeen hän +jäi Suomeen asumaan, oli Kuopion läänin maaherrana 1810-27 ja kuoli +Ruoveden pitäjässä 1836. + +Anjala, talo Elimäen pitäjässä, lähellä Kymijokea; siinä yhtyi, kun +kuningas Kustaa III v. 1788 oli ruvennut sotaan Venäjää vastaan, joukko +upseereja niin sanottuun "Anjalan liittoon" vastustaaksensa kuninkaan +hankkeita ja pakottaaksensa häntä kohta paikalla tekemään rauhan. + +Armfelt, Kustaa Mauri, synt. Marttilan pitäjässä Turun läänissä 1757, +oli aikoinaan Ruotsin valtakunnan kaikkein etevin ja loistavin ylimys, +kuningas Kustaa III:n lähin suosikki ja ystävä. Sodassa 1788-90 oli hän +päällikkönä ja osoitti monesti uljuutta. Nähtyään monenlaisia kohtalon +vaiheita hän kuoli 1814. Vuosien 1808-9 sodan aikana hän oli Ruotsissa, +mutta muutti rauhan jälkeen Suomen alamaiseksi, ja oli sitten 1811-14 +esimiehenä Suomen asiain komiteassa Pietarissa sekä toimitti myöskin +jonkun aikaa (1812-13) Suomen kenraalikuvernöörin virkaa. + +Bagration, Pietari, venäläinen ruhtinas, synt. 1765, oli sodan aikana +enimmäkseen Etelä-Suomeen sijoitettujen sotajoukkojen päällikkönä, niin +ettei ollut itse päätaisteluissa mukana. Sen jälkeen hän taisteli +urheasti toisissa Venäjän sodissa ja kuoli 1812 taistelussa saadusta +haavasta. + +Barclay de Tolly, Mikael, venäläinen ruhtinas ja sotapäällikkö, synt. +Liivinmaalla luultavasti 1761. Oli Venäjän huomatuimpia sotapäälliköitä +ja otti osaa useihin sotiin, mm. Ruotsia vastaan 1790. V. 1808 hän +keväällä ja kesällä kenraaliluutnanttina taisteli Sandelsia vastaan, vei +maalisk. 1809 venäläisen sotajoukon jäätyneen Merenkurkun yli Ruotsiin +ja palasi takaisin muutamien viikkojen kuluttua. Tämän jälkeen hänestä +tuli koko Suomessa olevan armeijan ylipäällikkö. Hän oli Suomen +kenraalikuvernöörinä 1809-10. Kuoli 1818 oltuaan vielä ylipäällikkönä +Venäjän Napoleonia vastaan käymässä suuressa sodassa 1812. + +Bijou (lue: bizuu), Sandelsin hevosen ranskalainen nimi (merk. 'koru, +kalleus'). + +Bjerkén, Pietari af, synt. 1765, oli aikoinaan Ruotsin taitavimpia +lääkäreitä. Sodassa hän oli Suomen pohjoisen armeijan ylilääkärinä; +kuoli 1818. + +"Blume vänrikki"; otaksutaan että Runeberg tarkoitti Mikael Aadolf +Blumea, joka syntyi 1785, taisteli vänrikkinä ja sitten luutnanttina +Siikajoella, Lapualla, Kalajoella, Juuttaalla ym., eli myöhemmin +Ruotsissa ja kuoli 1864. Sodassa oli läsnä myös kaksi hänen veljeänsä, +Juhana Berndt ja Mauno Fredrik; viimemainittu, synt. 1779, taisteli +Revonlahdella ja kaatui Lapualla. + +Brakel, Kaarle Aadolf, synt. 1774, kunnosti itseään jo sodassa 1788-90, +oli 1808-9 luutnanttina Porin rykmentissä, kuoli majurin arvoisena 1861. +Kirjoitti vanhoina päivinänsä muistiinpanoja sodasta, jotka julkaistiin +1862 ja ovat arvokas lähde sodan historiaan. + +Brask, "von Konowin korpraali"; ei tarkoittane ketään määrättyä +henkilöä; ei tiedetä urhoollisen korpraalin asuneen Konowin luona rauhan +tultua. + +Bremer, Iisak Konrad, synt. 1773, kapteeni Porin rykmentissä; kuoli +everstinä 1825. Sotaan ottivat myös osaa hänen serkkunsa, veljekset +August, synt. 1787, kuoli 1861, ja Josef B., synt. 1789, kuoli 1874; +edellinen oli vänrikkinä Turun rykmentissä ja haavoittui Salmella, +jälkimmäinen tykistönjunkkarina ja haavoittui Alavudella; hän tuli +myöhemmin tunnetuksi tehtailijana. + +Brusin, Kaarle Vilho, synt. 1782. Virran tappelun aikana hän oli +kapteeni ja teki ajutantin palvelusta (katso Virran tappelu); sodan +päätyttyä B. meni Venäläiseen sotapalvelukseen ja ammuttiin kuoliaaksi +Dresdenin tappelussa 1813. + +Bröijer: joko Kaarle Eerik B., synt. 1749, kuoli 1827, joka oli kapteeni +Hämeen rykmentissä, tai Aadolf Juhana B., synt. Asikkalassa 1766, niin +ikään kapteeni samassa rykmentissä, kuoli Iitissä 1824 majurina. + +Christjernin, Aadolf Ludvik, synt. 1765, oli läsnä sodassa 1788-90. V. +1808 hän oli Karjalan keveän rakuunarykmentin päällikkö, arvoltaan +everstiluutnantti. Kunnosti itseään varsinkin Revonlahden tappelussa, +samoin kuin muutkin "Sotamarski" -runoelmassa mainitut upseerit. Eli +sodan jälkeen Suomessa ja kuoli 1842. + +Cronstedt, Juhana Aadam, kreivi, syntyi Tukholmassa 1749. Otti +kapteenina osaa sotaan 1788-90. V. 1808 hän oli Savon prikaatin +päällikkö ja peräytyi sen kanssa Ouluun, kunnostautui sitten +Revonlahdella ja ylennettiin kenraalimajuriksi sekä myöhemmin Lapualla +ja Alavudella; viimeksimainitussa paikassa hän rohkeasti hyökätessään +pahasti haavoittui. Hän oli urhoollinen upseeri, mutta päällikön taito +heikonlainen. Kuoli Ruotsissa 1836. + +Dolgoruki, Mikael Petrovitsh, venäläinen ruhtinas ja yliadjutantti, +synt. 1780, kaatui etujoukon päällikkönä Virran tappelussa 27 p. lokak. +1808 tykinluodista. Hänen kuolinpaikalleen on pystytetty rautainen +muistopatsas. Tämä nuori ylimys oli jo ehtinyt nousta korkeaan arvoon ja +keisarin suureen suosioon. Toinen lähde mainitsee, luultavasti väärin, +hänen syntyneen 1766. + +Don, iso virta Kaakkois-Venäjällä. + +Drufva, Pietari Tuure Gerhard, syntyi Ruotsissa 1767; 1789, +Ruotsinsalmen tappelussa, hän joutui vangiksi Venäjälle, josta palasi +Ruotsiin seur. vuonna. V. 1808 hän oli erään Uplannin pataljoonan +päällikkönä, joka oli läsnä ensin muutamissa vähemmissä taisteluissa, +sitten Oravaisissa. Hän oli sittemmin Ruotsissa maaherrana, korotettiin +vapaaherraksi ja kuoli 1822. + +Dufva, sotilasnimi, merkitsee kyyhkynen. + +Duncker, Joakim Sakari, kaikin puolin etevä upseeri, synt. 1774 +Ristiinan pitäjässä. Moni urotyö säilyttää hänen muistoaan. Huomatuksi +hän tuli ensiksi Pirttimäen taistelussa 1790. V. 1808 hän oli +kapteenina, korotettiin sodan kestäessä everstiluutnantiksi. Mainio on +se taito, jolla hän maaliskuussa 1808 johti Cronstedtin sotajoukon +jälkiosan Mikkelistä Leppävirtain ja Iisalmen kautta Ouluun. Pulkkilan +tappelussa 2 p. toukok. hän käyttäytyi niin miehuullisesti, että Sandels +siitä syystä lähetti hänet kuriirina viemään voitonsanoman kuninkaalle, +jolloin hänet nimitettiin Miekkatähdistön ritariksi. Kuuluen sitten +Sandelsin osastoon sai hän Virran tappelussa varsinaisen kunniapäivänsä +(katso Virran tappelu). Kaatui 5 p. heinäk. 1809 tappelussa Hörneforsin +tehtaan luona, joka paikka on muutama peninkulma Uumajan kaupungin +eteläpuolella Pohjois-Ruotsissa. Uumajan kirkkomaalla hautasivat +venäläiset, sotilaskunniaa osoittaen, vierekkäin D:n sekä samana päivänä +kaatuneen kasakkapäällikön Aerekovin. + +Döbeln, Yrjö Kaarle von, (alkusananen "von" äännetään fon) synt. +Länsigötinmaalla 1758. Porrassalmen tappelussa 1789 sai otsaansa +kiväärinkuulan, jonka tekemä haava ei koskaan oikein umpeen mennyt, vaan +toisinaan pakotti; hän piti sentähden aina mustan silkkivanteen otsalla. +Mutta senkin jälkeen hän osoitti sotapäällikkönä erinomaista neroa, +etenkin Suomen sodassa 1808-9, jossa oli Adlercreutzin jälkeen toisen +prikaatin (Porin rykmentin ym.) päällikkönä. Hänellä oli, vielä +suuremmassa määrässä kuin Adlercreutzilla, tuommoinen johtajan +neronsilmäys, että keskellä aseitten melskettä yhdessä silmänräpäyksessä +käsitti ikäänkuin aavistamalla näki ja käsitti, kuinka tappelun riehunaa +oli johtaminen niin, että se voitolla päättyisi. Sotamiesten luottamus +häneen oli rajaton. Luonteensa oli vilkas, nopea niin vihaan kuin +kyyneleihin; suurin virheensä oli kiivaus. Lapualla, missä monet +upseerit ja rykmentit itseään kunnostivat, vei kuitenkin Döbeln ja hänen +osastonsa muiden edellä kunniaseppeleen, tekemällä päähyökkäyksen, joka +taistelun ratkaisi ("Lapuan sankari"). Samaten hän taisteli Siikajoella +ym. ja oli Kauhajoen ja Juuttaan tappeluissa ylipäällikkö paikalla. V. +1809 hän oli kenraalimajuriksi korotettuna Ahvenanmaalla olevien +sotajoukkojen päällikkönä. Kuuluisa on se jäähyväispuhe, jonka hän +rauhanteon jälkeen, kun Suomi oli Ruotsista erotettu, piti Uumajassa +armeijalle ja Suomalaisille sotilaille. Suuressa sodassa Napoleonia +vastaan 1813 hän oli erään ruotsalaisen osaston päällikkönä, lähetti +omin luvin väkensä eräälle retkeilylle, ja tuomittiin tästä +itsevaltaisuudesta ammuttavaksi. Tuomio lievennettiin vuoden +vankeudeksi, ja erityisestä käskystä hän päästettiin pikemminkin +vapaaksi. Kuoli Tukholmassa 1820. + +Eek, Juhana Fredrik, synt. Raumalla 1758, otti Porin rykmentissä +uljaasti osaa sotiin, 1788-90 sekä, ensin majurina, vihdoin +everstiluutnanttina 1808-9. Sodan jälkeen hän joutui kovaan köyhyyteen, +jonka ohessa kävi sairaaksi, ja kuoli kurjuudessa Tukholmassa 1820. + +Ehrnrooth, huomattavin tämänniminen osanottaja sotaan oli Kustaa Aadolf +Ehrnrooth, synt. 1779 Rantasalmella Savossa. Taisteli majurina Savon +jalkaväkirykmentissä ja haavoittui Oravaisissa. Rauhan tultua hän muutti +Suomeen, kohosi venäläisessä sotapalveluksessa kenraalimajuriksi ja +Suomen joukkojen osastonpäälliköksi; kuoli Loviisassa 1848. + +Ehrnsvärd, t. Ehrensvärd, Augustin, Suomessa syntyneen everstin Juh. +Jaakko Ehrensvärdin poika, synt. 1710 Vestmanlandissa ja on erittäin +merkillinen Viaporin linnan rakentajana. Työn johto oli alusta alkaen +hänen käsissään ja vaikka hän pari erää oli ollut poissa, toisen kerran +ottamassa osaa Pommerin sotaan, toisen valtiollisista syistä vuosina +1766-70, johti hän sen jälkeen taasen työtä kuolemaansa asti, joka +tapahtui v. 1772 Mynämäen pitäjässä. Kustaa III:n käskystä hän +haudattiin Viaporissa. + +Essen, Odert Reinhold von, synt. 1755 Hollolassa. Oli sodan alkaessa +eversti ja Hämeen jääkäripataljoonan päällikkö; kunnostautui mm. +Yppärin, Siikajoen ja Oravaisten taisteluissa, kuoli kenraalimajurina +Porvoossa 1837. Hän oli, niinkuin häntä runossa kuvataan, vielä +vanhuksenakin kiivas, mutta hyvänsuopa ja lämminsydäminen kunnon ukko. + +Fahlander, Kustaa, synt. Ruotsissa 1764. Oli mukana vv:n 1788-90 sodassa +ja seuraavassa sodassa Sandelsin prikaatin kykenevimpiä upseereja. +Ylennettiin Pulkkilan taistelun jälkeen everstiksi. Hän oli Sandelsin +lähin mies päällikkyydessä Virralla. V. 1809 hän vielä taisteli +Pohjois-Ruotsissa. Korotettiin samana vuonna aatelisarvoon ja sai +silloin nimen Edelstam; eli sitten Ruotsissa, oli maaherrana ja kuoli +1825. Hän oli urhea, jalomielinen ja tunnollinen mies. + +Fieandt, Otto Henrik von, (lue: fon fiiant) synt. Ristiinassa Savossa +1762. Hänen luonteensa kuvailemiseksi runo kyllä riittää; kärkäs hänen +kätensä tosiaankin kuuluu olleen ruoskaan tarttumaan, kun joku vain ei +osannut puhua niinkuin piti. Sodan alkaessa hän oli Hämeen rykmentin +majuri. Kesällä 1808 tämä omapäinen upseeri johti menestyksellisiä +partioretkiä. Karstulassa hän kovan taistelun jälkeen joutui tappiolle +ylivoimaista vihollista vastaan. Kuoli everstinä Viipurin pitäjässä +1823. Hänen Lappeenrannassa ("Lappehella" s. 51, vuonna 1741) +kaatuneeksi mainittu esi-isänsä Juhana Henrik Fieandt (synt. 1683) oli +ollut mukana monissa suuren pohjan sodan vaiheissa, mm. puolustanut +sankarillisesti Kajaanin-linnaa. Fieandtin osastossa palveli myös hänen +nuorempi veljensä luutnantti Yrjö Mauno v. F., synt. 1777, kuoli 1840. + +Furumark, Juhana Henrik, synt. Suomessa 1770, taisteli Revonlahdella, +nimitettiin everstiluutnantiksi, haavoittui Karstulassa ja otti 1809 +osaa taisteluihin Ruotsin Länsipohjassa. Eli rauhan tultua everstinä +Mikkelin pitäjässä ja kuoli 1835. + +Gripenberg, Hannu Henrik, synt. Huittisissa Satakunnassa 1754, johti +1788-90 majurina osastoa Hämeen jalkaväessä. Vv:n 1808-09 sodassa hän +kolmannen prikaatin (Hämeen rykmentin ym.) päällikkönä kunnostautui +useissa taisteluissa; hän oli silloin eversti, myöhemmin kenraalimajuri. +Tammik. 1809 hänelle Adlercreutzin ja Döbelnin ym. lähdettyä pois +määrättiin raskas tehtävä olla armeijan ylipäällikkönä. Tällöin hän +teki, pari päivää sen jälkeen kun talvella kestänyt aselepo oli +loppunut, 25 p. maaliskuuta liian hätäisesti venäläisten päällikköjen +kanssa Kainuun antautumissopimuksen, jonka mukaan suomalainen joukko +jätti aseensa ja palasi kotipaikoilleen. Sen johdosta on Gripenbergiä +syytetty taitamattomuudesta, vieläpä, tosin aiheetta, pelkuruudesta ja +kavalluksestakin. Hänellä ei ollut pääjohtajan kykyä, mutta hänen +tunnollisuuttaan ja urhoollisuuttaan ei voida epäillä. G. oleskeli sodan +loputtua osaksi Suomessa, osaksi Tukholmassa ja kuoli siellä 1813. + +Grönhagen, Juhana Aadolf, synt. Taivassalossa Varsinais-Suomessa 1753, +oli Porin rykmentin majuri ja kuoli Mouhijärvellä Satakunnassa 1826. + +Gyllenbögel, Antti, synt. Lempäälässä 1770, johti kesällä 1808 +kapteenina vapaaehtoista suomalaista pataljoonaa ja taisteli myöhemmin +Döbelnin alaisena Juuttaalla. Hän eli everstiluutnanttina Porin +seuduilla, kuoli 1852. + +Hatelmaa, Hattelma eli Hattelmala, harju Hämeenlinnan eteläpuolella; +kulkee pitkin Vanajan vesijakson lounaisrantaa. + +Heidemann, sodassa oli kaksi veljestä; Yrjö Gillis H., syntyi Iitissä +1787, oli Uudenmaan jääkäripataljoonan aliluutnantti, kohosi Ruotsissa +everstiksi ja rykmentinpäälliköksi, kuoli 1856; ja Kaarle Reinhold H., +s. Iitissä 1790 (tai 1786), oli 1808-9 Hämeen rykmentin vänrikki, yleni +Ruotsissa everstiluutnantiksi, kuoli 1877. Molemmat kunnostautuivat +Siikajoella. + +Heinäkuun viides päivä; sinä päivänä 1809 oli tappelu Hörneforsin +tehtaan luona Pohjois-Ruotsissa, Uumajan kaupungista joku peninkulma +etelään päin, jossa Duncker kaatui. + +Hertzen, Ernst Kustaa von, synt. Lapinjärvellä Uudellamaalla 1765. Oli +mukana vv:n 1788-90 sodassa palvellen jo silloin Uudenmaan +jääkäripataljoonassa. Majurina tässä joukossa hän haavoittui 1807 +Pommerin sodassa. Voitti mainetta Siikajoen tappelussa johtaessaan sitä +hyökkäystä, joka mursi Venäläisten keskustan ja ratkaisi tappelun. Erosi +sodan päätyttyä everstinä armeijasta ja kuoli Ruotsin-Pyhtäällä +Itä-Uudellamaalla 1834. + +Hurtti, sotilasnimi; ruotsalainen sana "hurtig", rivakka, reipas. + +Hämeenlinnaan kokoontui sodan syttyessä 1808 Suomen pääarmeija +vastustaakseen venäläisten hyökkäämistä maahan. Sieltä se peräytyi +kuitenkin aina Pohjanmaalle, Siikajoelle asti. + +"Hämeen poikia"; H. H. Gripenberg komensi koko kolmatta prikaatia, jonka +päävoiman muodostivat Hämeen läänin jalkaväkirykmentti sekä Hämeen +jääkäripataljoona. + +Imatra, tuo kuuluisa mahtava koski, jonka Vuoksi muodostaa muutamia +kilometrejä juostuaan Saimaan järvestä ulos. + +Joensuun kaupunki sama kuin Uus-Kaarlepyy. + +Joutsijärvi, Hartolan ja Sysmän rajaseuduilla Itä-Hämeessä. + +Juutas on kestikievaritalo kolme kilometriä etelään päin Uus-Kaarlepyyn +kaupungista, pari kilometriä meren rannalta. Taistelu tapahtui 13. p. +syysk.; 14. päivänä oli Oravaisten tappelu. Venäläiset olivat +lähettäneet Kosatshkovskin joukon saartamaan Suomalaisten päävoimaa, +joka vielä oli Oravaisten etupuolella, ja Kosatshkovski olikin jo +sulkemaisillaan Adlercreutzilta kaikki tiet pohjoiseen päin, kun Döbeln +Juuttaan voiton kautta kokonaan esti saartamistuuman ja aukaisi +Adlercreutzin armeijalle esteettömän kulun pohjoiseen. Muuten olisi +koko suomalainen sotajoukko kohta Oravaisten onnettoman tappelun +jälkeen joutunut venäläisten vangiksi. + +Kaarle XII (Kahdestoista), "Ruotsin Leijona", Ruotsin ja Suomen +kuningas, kävi Venäjää vastaan sitä pitkällistä sotaa, joka on tunnettu +"ison vihan" nimellä. Ollen mainio erinomaisesta urhollisuudestaan on +hän, suuremmassa määrässä kuin kukaan muu ruotsalainen kuningas tai +sotapäällikkö, ollut Ruotsin kansan ihailtu mielisankari. + +Kainuu (ruots. Kalix), pitäjä Länsipohjassa 6 peninkulmaa Torniosta +länteen päin. Siinä tekivät sotapäälliköt 25 p. maalisk. 1809 sovinnon, +jonka johdosta suomalaisten soturien täytyi lähteä kotipaikoillensa ja +luvata, ett'eivät tekisi sotapalvelusta Venäjää vastaan. Tämä suostumus +herätti katkeraa mielipahaa ja epätoivoa sotureissa, joiden mielet, +huolimatta heidän kärsimyksistään, olivat innokkaat ja murtumattomat; he +arvelivat, että he sitten "alttiiks pantihin". Vrt. Gripenberg. + +Kamensky, Nikolai Mihailovitsh, synt. 1778, oli varsin taitava +venäläisten päällikkö. Toimittuaan keväällä 1808 Etelä-Suomessa hän sai +heinäkuussa venäläisten pääjoukon päällikkyyden, joka pääjoukko taisteli +Adlercreutzia vastaan. Hän oli silloin kenraaliluutnantti. Hän rupesi +käymään sotaa niin tarmokkaasti ja kokoamaan niin suuria sotajoukkoja, +että suomalaiset eivät voineet ajan pitkään pitää puoliaan. K. johti +venäläisiä Ruonassa, Salmella, Oravaisissa ja 1809 Länsipohjassa.-- +Sittemmin v. 1810 hän sai voittoja turkissa, mutta kuoli jo 1811. + +Karstula, silloin kappelikirkko Saarijärven alla luoteisessa Hämeessä, +jonka lähellä Fieandt (ks. häntä) 21 p. elok. 1808 voitettiin ankarassa +tappelussa. + +Kauhajoki, seurakunta Vaasan läänin etelärajalla; kirkon tienoossa sai +Döbeln 10 p. elok. 1808 kauniin voiton Venäläisten yli. + +Kauppilan talo Iisalmen pitäjässä on aivan Virran sillan vieressä, sen +länsipäässä. Virran tappelussa Venäläiset, tungettuaan sillan yli, +valloittivat rynnäköllä tämän talon, mutta ajettiin sitten taas siitä +pois. + +Kihlström, Antti Yrjö, synt. 1762, oli luutnantti Hämeen rykmentissä. +Siikajoen tappelussa hän sai Hertzenin kanssa tehdä päähyökkäyksen +vihollisten keskustaa vastaan; tässä hän kaatui, kuoliaaksi ammuttuna. + +Klercker, Kaarle Natanael af, alkuansa Klerck, synt. Etelä-Ruotsissa +1734, oli siis iäkäs soturivanhus ja olikin jo 1757-62 taistellut +Pommerissa. Vv. 1788-90 hän osoitti taitoa etenkin laivaston +varustamisessa sotaa varten ja sen korjaamisessa Ruotsinsalmen +ensimmäisen taistelun jälkeen. Sodan syttyessä 1808 hän oli +kenraaliluutnantti ja ylipäällikkö Suomessa. Hän oli jo ennen +sodanjulistusta ruvennut kokoamaan armeijaa rajalle ja aikoi +Hämeenlinnassa käydä ratkaisevaan taisteluun; vihollinen oli tosin +hiukan lukuisampi, mutta suomalaiset olivat täynnä palavaa +taisteluintoa. Silloin tuli paikalle Klingspor, jonka kuningas oli +määrännyt ylipäälliköksi; ohjeisiinsa vedoten hän käski armeijan +peräytymään huolimatta siitä, että Klercker lausui panevansa harmaan +päänsä pantiksi, että urhea vastustus tällä hetkellä pelastaisi isänmaan +ja päättyisi onnellisesti. Sitten Klercker taas tuli ylipäälliköksi v:n +1808 lopussa saamatta enää mitään mainittavaa toimeen. Hänet aateloitiin +1780 ja korotettiin 1809 vapaaherraksi. Kuoli Tukholmassa 1817. + +Klingspor, Vilho Mauri, "sotamarski", oli synt. 1744. Vv. 1788-90 hän +oli hoitanut armeijan varastohuoneita ja näkyy siinä virassa toimineen +onnellisesti sekä taidokkaasti (muutaman kumminkin väittävät hänen siinä +varastaneen kruunulta melkoisia summia). Nimitettynä v. 1808 suomalaisen +sotajoukon ylipäälliköksi, on hän saanut surkean maineen tässä +osoittamastaan kykenemättömyydestä. Sotilaat pitivät häntä äärettömänä +pelkurina, ja todella hän pysyikin aina pitkän matkan päässä +tappelukentistä. Koska kuningas oli käskenyt hänen koettaa, etenkin +talven kestäessä, säilyttää suomalainen armeija eheänä, pelkäsi hän myös +kuninkaan oikullisuutta, eikä sentähden tohtinut ruveta tappeluun, vaan +sotajoukko peräytyi hänen käskystään varsinaisesti vastustukseen +ryhtymättä tuon äärettömän pitkän matkan Hämeenlinnasta aina Siikajoelle +asti, enemmän kuin kuusikymmentä peninkulmaa. Ne voitot, joita sitten +Adlercreutzin y.m. melkein vastoin ylipäällikön tahtoa voittivat, jäivät +myös suureksi osaksi juuri hänen taitamattomuutensa ja ylenmääräisen +varovaisuutensa takia käyttämättä kyllin pontevasti. Lohtajan aselevon +jälkeen hänet erotettiin päällikkyydestä. Klingspor oli yksisilmäinen; +toinen silmä oli mennyt puhki tapaturmasta--ei maineen tanterella. Hän +oli ystävällinen seurustelussa, taitava hovimies ja yleensä hyvänsuopa +luonteeltaan, mutta taipuvainen herkkuilemisiin. Kuoli 1814. + +Konow (lue: kuunov), Kaarle Juhana von, synt. Akaassa 1773. Otti jo +1788-90 osaa moniin taisteluihin. Porin rykmentin kapteenina hän 1808 +kunnostautui varsinkin Lapualla. Rauhan tultua hän asui Suomessa ja +toimi täällä vielä pataljoonanpäällikkönä. Kuoli Helsingissä everstinä +1855. Oli kuulu karskista esiintymistavastaan. + +Kosatshkovski, Kiril, venäläinen kenraalimajuri, päällikkö Juuttaalla. + +Kothen (lue: kuuten), Kustaa Konstantin von, synt. 1771, oli Porin +rykmentin kapteeni ja kunnostautui Lapualla; jäi sodan jälkeen Suomeen +ja kohosi täällä majuriksi; hukkui 1815. + +Kulnev, Jaakko Petrovitsh, oli synt. 1764. Taisteltuaan Venäjän sodissa +turkkilaisia, puolalaisia ja ranskalaisia vastaan hän saavutti mainetta +Suomen sodassa venäläisten etujoukon rohkeana päällikkönä. Hänen +johdossaan oli husaareja tai kasakoita. Hänen mainitaan harrastaneen +inhimillistä sodankäyntiä, suojelleen aseettomia ja vankeja sekä +rangaisseen ryöstämisiä. Talvella 1809 hän Ahvenanmaalta käsin hyökkäsi +jään yli Ruotsiin, mutta sai heti käskyn palata takaisin. Korotettiin +sodan aikana kenraalimajuriksi. Kaatui v:n 1812 sodassa. + +Kustaa III hallitsi Suomea ja Ruotsia 1771-92 ja kävi 1788-90, ja kävi +Suomenmaassa ankaran, kolmivuotisen sodan Venäjää vastaan, jossa suurin +osa vv:n 1808-09 sodan sotureista ja johtajista sai sotilas-ammattiin +harjaantua; he tunsivat toistensa kuntoa aina "Kustaan sodast' asti". +Kustaa oli jäntevä ja nerokas hallitsija, ja sotaa "Venään rouvaa" +vastaan käytiin silloin pontevasti, jonka tähden sotilaat astuivat +taisteluun riemulla ja Hurtti ukko ihastuksella muistelee hänen +aikaansa. Anjalassa tehdystä salaliitosta upseerien joukossa ks. Anjala. +Kustaa kuningas sai surmansa salamurhaajan luodista, joka hänet ampui +eräässä hovijuhlassa v. 1792; hän oli synt. 1746. + +Kustaa IV Aadolf, Ruotsin ja Suomen kuningas 1792-1809, oli itsepäinen, +oikullinen ja kummallinen herra. Hän oli Kustaa III:n poika, syntynyt +Tukholmassa 1778; yleensä oli hän kokonaan taitamaton johtamaan +valtakuntaa kovissa sotavaiheissa, jonka tähden suomalainen armeija ei +saanut kylliksi apua Ruotsista; aikaa voittaen hänen oikkunsa kävivät +yhä järjettömämmiksi. Hän luuli itsensä "Ruotsin Leijonan", Kaarle +Kahdennentoista, vertaiseksi, vaikk'ei kyennyt toimittamaan mitään +soturintekoja, uskoi varmasti että maailman viimeiset ajat olivat +käsissä ja että hänen vihollisensa olivat juuri ne pedot, joista +ilmestysraamatussa puhutaan, jonka tähden odotti "pääenkeliä" taivaasta +avuksensa tulevaksi. Hän ei ollenkaan ymmärtänyt niitä vaaroja ja +kärsimyksiä, jotka sota tuotti isänmaalle ja kansalle, vaan tahtoi +ruveta sotaan vaikkapa kaikkia maailman mahtavimpia valtakuntia vastaan. +Kun kuninkaan mielettömyys oli saattamaisillaan Ruotsin valtakunnan +perikatoon, ottivat muutamat upseerit, Adlercreutz etunenässä, hänet +vangiksi; hän pantiin pois kuninkaanvirasta ja Ruotsissa asetettiin uusi +hallitus. Sitten hän lähti Saksaan ynnä muille maille, ja kuoli 1837. + +Kustaanmiekka (ruotsiksi Gustafssvärd), Viaporin päälinnoitus, jonka +alla on varsinainen laivakulkuväylä Helsinkiin. Aljettu rakentaa v. +1748, valmistunut Kustaa III:n aikana. + +Ladau, Kaarle Reinhold, synt. 1762, oli Savon jalkaväkirykmentin +kapteeni, otti osaa jo edelliseen Venäjän sotaan, haavoittui +Karstulassa, erosi sotapalveluksesta 1810 everstiluutnanttina ja kuoli +Heinolan postimestarina 1823. + +Lagerbring, Kaarle, synt. 1751, oli sota-asioiden valtiosihteeri, +sittemmin maamarsalkka, valtioneuvos ja kreivi, kuoli 1822. + +Lange, Kaarle Henrik, synt. luultavasti 1767, oli Hämeen rykmentin +kapteeni ja Adlercreutzin adjutantti, muutti sodan jälkeen majurina +Suomeen ja kuoli 1835. + +Lappehelta, Lappeella tarkoittaa Lappeenrannan kaupunkia, jonka +vieressä niin sanotun "pikku vihan" sodassa v. 1741 oli verinen +ja tärkeä tappelu, missä Venäläiset voittivat ja hajoittivat +ruotsalais-suomalaisen sotajoukon. + +Lapuan kirkon luona Etelä-Pohjanmaalla voittivat Suomalaiset +Adlercreutzin johdolla kauniin voiton 14. p. heinäkuuta 1808. Edellisinä +päivinä oli oteltu Kauhavassa, pari peninkulmaa pohjoisempana; kun +sitten 14. p. Suomalaiset marssivat eteläänpäin, olivat Venäläiset heitä +vastustamassa maantien varrella Lapuan kirkon pohjoispuolella ja jonkun +peninkulman päässä; siitä kohdasta asti yhä ammuttiin ja taisteltiin, +Suomalaisten edetessä Lapuaa kohti. Kirkonkylään asti päästyään +iltapäivällä klo 4:n tienoissa he tässä tapasivat Venäläisten pääjoukon +ja kävivät tämän kimppuun ja tappeluun. Urhealla rynnäköllä valloitti +Döbeln Porilaisineen itse kirkonkylän, ja Venäläisten oli kiittäminen +Rajevskin taitoa ja tyynimielisyyttä siitä että pääsivät peräytymään +hyvässä järjestyksessä. + +Lemun kylän luona Ala-Lemun niemellä, muutamien kilometrien päässä +Turusta kaakkoiseen (erotettava Lemun pitäjästä), astui 19 p. kesäk. +1808 maihin kenraalimajuri Vegesack ruotsalainen sotajoukon kanssa; +hänen tarkoituksensa oli valloittaa Venäläisiltä takaisin Turun +kaupunki, joka jo muutamia kuukausia oli ollut heidän hallussaan, ja +ruveta ahdistamaan venäläisten sotajoukkoja etelästä päin. Mutta illalla +tuli vastustamaan voimallinen vihollisjoukko, joka yhä sai vahvistusta +Turun kaupungista, ja Ruotsalaisten täytyi, taisteltuaan läpi koko yön, +väistyä ylivoiman alla, mennä uudestaan laivoihin ja lähteä pois. + +Lintulahti, pari taloa Karstulassa, pari peninkulmaa luoteispohjaan päin +Vaasan ja Kokkolan teiden risteyksessä. Siellä Fieandt kärsi tappion 3 +p. heinäk. 1808. + +Lode, Kaarle Leonard, oli syntynyt Turussa 1752. Kolmivuotisessa sodassa +1788-90 hän ansaitsi majurin, 1808 everstin arvon. Alavudella hän sai +vaarallisen haavan. Tämä yleisesti kunnioitettu ja rakastettu soturi, +"lumitukka, tulirinta", jonka lapsellinen hurskaus varsinkin ihastutti +hänen tovereitansa, kuoli Kuopion tienoilla 1816. + +Lützenin kaupungin lähellä Saksanmaalla oli v. 1632 se tappelu, jossa +Ruotsin ja Suomen mainio kuningas, uskonsankari Kustaa II Aadolf kaatui, +mutta hänen soturinsa saivat verisen voiton. + +Länsipohja, Ruotsin pohjoisin rannikkomaakunta. Se luetaan ulottuvaksi +hiukan matkaa Suomenmaahankin, Kaakamajoen paikoille asti, joka on +pienoinen joki vähä länteenpäin Kemijoelta. + +Malm, Kaarle Vilho, synt. Kerimäellä 1772, oli muassa taistelemassa ja +johtamassa melkein kaikkialla, missä vaan Sandelsin osasto toimitti +jonkun urostyön. Hänen soturi-uransa loistokohtana oli etenkin, kun hän +partioretkeilyllä toukokuussa 1808 valloitti parin sadan miehen voimalla +Kuopion kaupungin Venäläisiltä. Ollen sodan alussa kapteeni, korotettiin +hän muutamia päiviä ennen Virran tappelua everstiluutnantiksi. Kaksi +viikkoa viime mainitun ottelun jälkeen M. yöllisessä kahakassa saman +sillan vieressä haavoittui ja joutui Venäläisten vangiksi. Loppu-ikänsä +rauhan jälkeen hän asui Joroisissa, missä kuoli 1826. Malm oli koko +armeijan nerokkaimpia upseereja. + +Matkamiehen näky, ks. Ramsay. + +Mensa, latinalainen sana merkitsee "pöytää"; käytetään kieliopeissa +taivus-esimerkkinä, jonka kaikkia sijamuotoja oppilaille opetetaan +kohta, kun rupeavat latinan kielen oppimiseen. + +Munter, sotilasnimi, merkitsee ilomielinen. + +Möttönen eli Isomöttölä, kylä Karstulassa, toista peninkulmaa kirkosta +pohjoiseen päin. + +Narvan luona Inkerinmaalla voittivat Ruotsalaiset ja Suomalaiset +kuningas Kaarle XII:n johdolla v. 1700 loistavan voiton monin kerroin +lukuisamman venäläisen sotajoukon yli. + +Nordensvan, Sakari, synt. 1767, oli kapteeni, haavoittui Karstulassa +pahasti käsivarteen, palasi Suomeen takaisin majurin arvoisena ja kuoli +Hausjärvellä 1823. + +Näsijärvi; Runeberg asui ylioppilaana, loppuvuodesta 1825, +kotiopettajana kapteeni Enehjelmin perheessä Ritoniemen talossa Ruoveden +kirkonkylässä, ihanassa paikassa Näsijärven seudulla. Siinä pitäjässä +hän tutustui useaan soturivanhukseen. Ks. Stool. + +Oravaisten kirkko Etelä-Pohjanmaalla on meren rannalla melkein +puolivälissä Vaasan ja Uus-Kaarlepyyn välimatkalla. Sen eteläpuolella +tapahtui 14 p. syysk. 1808 viimeinen suuri, ratkaiseva tappelu koko +sodassa, jossa Suomalainen sotajoukko 14:n tunnin verisen ottelun +perästä joutui kokonaan tappiolle. Jo olivat Ruotsalaiset (joita oli +tässä paikassa muassa muutamia rykmenttejä kenraalimajuri Vegesackin +johdolla) ja Suomalaiset torjuneet muutamia vihollisten hyökkäyksiä; +vihdoin rupesivat he ajamaan ahdistajia takaa, ja tunkeusivat +voitollisesti eteenpäin pari virstaa. Mutta silloin sai Kamensky +vereksiä apujoukkoja, uusi taistelu syttyi; ruotsalais-suomalaiset +soturit olivat peräti väsyneet pitkällisistä ponnistuksistaan eivätkä +jaksaneet enää pysyä koossa; he peräytyivät, joutuivat epäjärjestykseen, +heidän rintamansa murrettiin ja hajoitettiin. Yön saapuva pimeys lopetti +verenvuodatuksen ja esti vihollisia pahemmin ahdistamasta. + +Palmfelt, Aukusti Fredrik, synt. Mikkelissä 1767, johti everstinä +Siikajoella yhtä prikaatia. V. 1809, kun tuo epäedullinen Kainuun +sovinto tehtiin, oli hän Gripenbergin yliajutantti. Siinä tilassa hän +käyttäytyi suorastaan konnamaisesti; hän ei ainoastaan kehottanut kaikin +mokomin G:iä hätäiseen pakkosovintoon suostumaan, vaan petti +keskustelemisissa röyhkeästi G:iä. Sittemmin tuli Palmfelt Suomessa +senaattoriksi, kuoli 1814. + +Partala, kylä Iisalmessa, noin virstan päässä Virran sillasta +pohjoiseen. + +Perho, siihen aikaan kappeli Etelä-Pohjanmaalla, Karstulasta +luoteispohjaan päin viidettä peninkulmaa. + +Piper, Kaarle Klaus, synt. 1770, oli v. 1808 everstin arvoinen, ja +kapteeniluutnantti henkivartiossa, nousi sitten yli-kamarijunkariksi +y.m.; kuoli 1850. + +Porin urhot, Porilaisten marssi. Porilaisten päällikkönä oli Döbeln. +Todisteena heidän tunnustetusta sotamaineestaan kerrotaan esim., että +Lapuan päivänä Savon jääkärit olivat koko aamupäivän kulkeneet armeijan +etunenässä, yhä taistellen peräytyviä Venäläisiä vastaan, niin pyysivät +Porilaiset hekin vuorostaan saada käydä siihen sijaan; mutta Savolaiset +vastasivat: "Porilaisten urhoollisuus on tunnettu; mutta me tahdomme +osoittautua heidän vertaisikseen". Iltapäivällä saivat sitten +Porilaisetkin näyttää kuntoaan ja tehdä vaarallisen pääryntäyksen +kirkonkylässä seisovia Venäläisiä vastaan. + +Rajevski, Nikolai Nikolajevitsh, kenraalimajuri, sittemmin ratsuväen +kenraali, synt. 1771, oli kesän alussa 1808, toukokuusta heinäkuuhun, +Venäläisten pääjoukon johtaja. Hän oli yksinkertainen, vakava ja +kunnioitusta herättävä soturi. Leipzigin tappelussa hän haavoitettiin. +Kuoli 1829. Kuoli 1829. + +Ramsay (lue ramse) veljekset, kaksi nuorta etevää upseeria, jotka +kaatuivat Suomen sodassa melkein samaan aikaan, vaikka eri paikoissa. +Antero Vilho, synt. 1777, oli voittanut arvon muun muassa eräällä +kirjoituksella sotatieteessä ja oli jo majurina, kun hän 20 p. kesäk. +1808 Vegesackin yliajutanttina kaatui Lemulla; Kaarle Kustaa, synt. +1783, oli luutnantin arvoinen ja palveli sodassa toisen prikaatin +ajutanttina sekä sai kuolinhaavan Lapualla 14 p. heinäk.; Siikajoella he +olivat kumpikin läsnä ja kumpikin muassa ryntäyksessä tappelun lopussa. +Heidän äitinsä Sofia Loviisa R. asui sittemmin Espoon kartanossa +Uudellamaalla, jossa siis "Matkamiehen näky" tapahtuu. + +Rantsila (Frantsila), silloin kappeli Siikajoen varrella, noin neljä +peninkulmaa yläpuolella Revonlahtea. Cronstedtin joukko piti siinä +leiriä juuri Siikajoen taistelun jälkeen. Muutamia päiviä jäljemmin +hyökkäsi Cronstedtin joukko Venäläisten päälle Revonlahdella ja sai +siellä voiton, jossa tilaisuudessa kaikki "Sotamarskissa" mainitut +upseerit itseään kunnostivat. + +Reiher, Kaarle Juhana, synt. Savossa 1781, luutnantti tai vänrikki, +mainitaan miehuudestaan Karstulassa, sai Ruotsin sotapalveluksesta +eronsa majurina ja kuoli Sulkavan pitäjässä 1846. + +Revonlahti, kappelikirkko Siikajoen varrella, lähes kaksi peninkulmaa +Siikajoen kirkolta. Sen luona löi everstin, kreivi Cronstedtin osasto +Venäläiset 27 p. huhtik. 1808. + +Ristiinan pitäjä Mikkelin läänissä, Fieandtin ja Dunckerin +syntymäpaikka. + +Ruonan silta, Ruonan kylän vieressä Kuortaneella. Siinä ahdisti Kamensky +1 p. syysk. 1808 kovasti Adlercreutzin johtamaa suomalaista sotajoukkoa, +joka urhoollisesti torjui kaikki Venäläisten hyökkäykset. Yöllä vetäytyi +Adlercreutz kuitenkin pois, peräytyen Salmelle. + +Ruotsinsalmi, nykyisen Kotkan edustalla, on tunnettu kahdesta verisestä +meritaistelusta, 24 p. elok. 1789 ja 9-10 p. heinäk. 1790. Edellinen +päättyi Ruotsalaisten tappioksi, mutta jälkimäistä pidettiin +loistavimpana voittona, minkä ruotsalaiset aseet olivat saavuttaneet +Narvan tappion jälkeen. Siinä kunnosti itseään etenkin Kaarle Olavi +Cronstedt, joka sittemmin 1808 oli Viaporin päällikkönä. + +Röikön torppa Alavudella, aivan lähellä tai keskellä sitä paikkaa, jossa +17. elok. taisteltiin, on Röikön talo, mitään Röikön torppaa ei tätä +nykyä näillä paikoin löytyne. + +"Salmen sadat lahdelmat"; nuo avarat vedet, jotka ulottuvat +Lappeenrannasta Mikkeliin asti ja Savonlinnaan päin, sekä vielä +Savonlinnan ohitse aina Joroisiin saakka, ovat niin monilahtiset ja +monisaariset, ett'ei voi määrätäkään, missä varsinainen Saimaan järvi +loppuu ja toiset vähemmät järvet alkavat. + +Salmi, kylä Kuortaneella, puolen peninkulman päässä Ruonasta länteen ja +luoteeseen päin. Siinä taisteltiin ankarasti 2 p. syysk. 1808. Illalla +vetäytyi suomalainen sotajoukko Klingsporin käskystä pois meren +rannikolle päin ennen taistelun päättymistä ja tärkeä tienristeys joutui +Venäläisille. + +Sandels, Juhana Aukusti, synt. Tukholmassa 1764, oli eversti ja Savon +jääkärirykmentin päällikkö sekä johti 1808 sitä erityistä +armeijaosastoa, joka taisteli Itä-Suomessa, enimmäkseen Pohjois-Savossa. +Tämä osasto voitti ensin 2. p. toukok. Venäläiset Pulkkilassa, +Pohjanmaalla ja tunkeusi sitten Kuopioon asti, joka kaupunki +valloitettiin (ks. Malm), sekä kauas sen etelä- ja itäpuolellekin. +Sittenkin, kun Venäläiset heitä vastaan kokosivat monta kertaa +lukuisamman sotajoukon, piti S. koko kesän puoltansa Barclay de Tollya +ja Tutshkovia vastaan Kuopion tienoilla. Hän pakotettiin sitten +peräytymään sen epäedullisen suostumuksen kautta, minkä ylipäälliköt +olivat tehneet Lohtajalla. Voitti vielä tuon loistavan voiton Virran +luona, mutta koska pääarmeija kokonaan vetäytyi Suomenmaasta pois, +täytyi hänenkin siihen yhtyä ja siirtyä Ruotsiin. Sodan päätyttyä hän +nousi Ruotsin ja Norjan korkeimpiin valtiovirkoihin ja kuoli 1831. Hän +oli urhea ja taitava sotapäällikkö, osasi suuressa määrässä voittaa +sotilaitten rakkautta ja innostuttaa heidän mieltään taistelussa. +Taistelun välissä hän kernaasti piti hauskaa elämää, rakasti vilkasta +seurustelua, juhlailemista ja herkkuatrioita.--Tarkoittaako Sandelsin +ajutantti, "nuori luutnantti", ketään määrättyä henkilöä, ei voi varmaan +sanoa. Brusin (ks. häntä) teki siihen aikaan ajutantin palvelusta, mutta +hänen luonteensa ei kuvaan soveltune. + +Savon miehet; Savon rykmenteistä seurasi osa Cronstedtin johdolla +pääarmeijaa, toinen osa kuului Sandelsin osastoon ja taisteli Savossa. +Vrt. Porilaiset. + +Savon varajoukko, ks. Varajoukko. + +Schantz; Porin rykmentissä palveli kaksi veljestä. Kapteeni Kaarle +Konstantin von S., synt. 1773, sai Lapuan taistelun päivänä, 14 p. +heinäk. 1808, kultaisen urheusmitalin, haavoitettiin kahakassa +Lapvärtissä, sai virkaeronsa everstiluutnanttina, eli sitten Suomessa +kruununmakasiinin hoitajana ja kuoli Turussa 1851. Luutnantti Juhana +Eberhard v. S., synt. 1774, kunnosti itseänsä Lapualla, mutta joutui +Venäläisten vangiksi eikä liene ollut muassa Juuttaalla, vaikka Runeberg +häntä tarkoittaneekin runossa "Döbeln Juuttaalla". Palattuaan Ruotsista +sodan jälkeen Suomeen S. meni sotapalvelukseen ja kohosi täällä +everstiluutnantiksi, kuoli Porissa 1837. + +Schwerin, Vilhelm Juhana Ludvig von, kreivi, oli synt. jouluk. 1792. +Sodan syttyessä hän oli kadetti Karlbergin opistossa. Sinne tuli silloin +käsky, että ne kadetit, joiden arveltiin voivan palvella sodassa, +päästettäisiin kesällä 1808 opistosta; näiden joukossa oli Schwerin. Hän +tuli elok. 1808 Suomeen kenraalimajuri Vegesackin osaston kanssa. Hänen +lyhyt soturi-uransa on kerrottu runoelmassa. Ensimmäinen taistelunsa oli +Lapvärtin tienoilla, missä Drufva vähäisellä joukolla vastusti vahvempaa +venäläistä osastoa. Toinen soturikokeensa oli Oravaisissa 14 p. syysk. +Siellä hän sai kaksi haavaa ja kuoli niistä sekä sotataudista 27 p. +syysk. 1808. Runo perustuu säilyneeseen Schwerinin kirjeeseen. + +Siikajoen kirkko on meren rannalla, muutamien peninkulmien päässä +Oulusta lounaaseen päin. Taistelu täällä 18 p. huhtik. 1808 oli +ensimmäinen alku Suomalaisten voittoretkeen, mikä sitten kesti kesäajan +1808. Taistelun kulku, joka kuvataan "Adlercreutz'issa", oli seuraava: +Suomalaisilla oli yhä Klingsporin käsky peräytyä, jota Adlercreutz oli +toimeenpanemassa. Jo joen eteläpuolella rupesivat Venäläiset Suomalaisia +ahdistamaan ja kova ampuminen syntyi. Kulnev, joka Venäläisten etujoukon +päällikkönä oli Venäläisten ylin johtajansa paikalla, lähetti joukkoja +kiertämään Suomalaisia ja ahdistamaan heidän siipiänsä sivulta. Siten +Venäläisten keskusta heikontui, ja silloin Adlercreutz lähetti +joukkojansa keskustaa vastaan ankaraan hyökkäykseen, joka täydellisesti +onnistui; Venäläisten täytyi nopeasti peräytyä ja heitä ajettiin takaa +puolen peninkulman matka. + +Stolt; kerrotaan v:n 1808 sodassa usein todella tapahtuneen, että +tuntemattomat miehet asettuivat sotilaitten riviin ja ottivat osaa +tappeluihin. + +Stool, vänrikki. Asuessaan Näsijärven seuduilla, Ruovedellä (ks. +Näsijärvi) tutustui Runeberg useihin vanhoihin sotureihin, joilta kuuli +juttuja sodasta. Samassa talossa asui entinen aliupseeri Adolf Fredrik +Pelander, "vänrikki arvoltaan, vaikk' onni näytti menneen". Hänen +tavallisena toimenansa oli kutoa nuottaa y.m. semm., ja yleensä kuvaus +vänrikki Stoolin ulkoasusta ja R:n ilveilemisistä ukon kanssa kuvannee +häntä. Samaan aikaan asui näillä seuduin monta muutakin soturia. Itse +kapt. Enehjelm, jonka perheessä R. oli opettajana, oli luutnanttina +ottanut osaa sotaan ja R. kuuli paljon häneltä sen tapahtumista. Kurun +kappelissa, Hainarin talossa löytyi eräs entinen lipunkantaja Kaarle +Kustaa Polviander, jonka kanssa R. seurusteli metsästysretkillään ja +joka osasi runsaasti sotajutelmia kertoella. Vielä muutamat luulevat +tietävänsä että miehekäs luutnantti Kaarle Palmroth, joka myös asui +Ruovedellä, kertomuksillaan sodasta suuresti sytytti R:n innostusta. +Itse R. lausuu kirjeessä Montgomerylle: "Mitä lähteihini tulee olen +seurannut arv. veljeäni (Montgomeryn historiaa sodasta) sekä +suusanallisia kertomuksia. Vänr. Stool on johonkin määrin +historiallinen, kumminkin on hän kertonut minulle paljon toistenkin suun +kautta. Myöskin tuo runossani mainittu kirjanen on ymmärrettävä +yleisemmässä merkityksessä. Kun nuorena ylioppilaana olin kotiopettajana +yhden luona noista sodan urhoista ["bussar"], olin tilaisuudessa lukea +moniaita lyhyempiä kertomuksia sotatapahtumista." + +"Suursaaren aikuinen"; Suursaaren lähellä, keskellä Suomenlahtea, oli +heinäk. 1788 ratkaisematta jäänyt meritappelu Ruotsin ja Venäjän +laivastojen välillä. Siis "Suursaaren aikuinen" on sama kuin "soturi +1788 v:n sodassa". + +"Svean maa", "Svean kansa", Ruotsin maa ja kansa. "Svean linna" on +Viapori, nykyään Suomenlinna, ruotsiksi "Sveaborg" se on "Ruotsin +linna". + +Tigerstedt, Eerik Aleksanteri, synt. Pieksämäellä 1781, mainittu +"Sotamarskissa", oli luutnantti Savon jalkaväessä, kaatui luodista +Revonlahdella 27 p. huhtik. 1808. + +Tigerstedt, Gregori Fredrik, synt. 1784 Joroisissa, vänrikki Savon +jalkaväessä, oli edellisen serkku; hän pahasti haavoittui Revonlahdella +kahdesta painetinpistoksesta, niin että parani vasta sodan loputtua. +Siirtyi takaisin Suomeen ja oli täällä taas sotapalveluksessa, josta +erottuaan eli everstiluutnanttina Helsingissä; kuoli täällä 1863. + +"Toll marski", synt. 1743, toimitti osaansa v:n 1772 vallankumouksessa, +kun Kustaa III lavensi kuninkaallista valtaa Ruotsissa; korotettiin +sittemmin vapaaherraksi ja kreiviksi, oli 1801-09 SkÃ¥nen +kenraalikuvernööri ja hoiti samaan aikaan korkeita sotapäällikön toimia. +Oli yleensä tiedokas ja etevä virka- ja valtiomies; kuoli 1817. + +Tornio; joulukuun keskipaikoilla 1808 sijoittui suomalainen armeija +sitten kun Olkijoen aselepo oli Venäläisten kanssa tehty, talvimajoihin +Tornion kaupunkiin ynnä läheisiin pitäjiin. Siinä se viipyi siksi, +kunnes aselepo loppui maaliskuun loppupuoliskolla. Talvi oli ankaran +kylmä, majat riittämättömät, ravitsevia ruoka-aineitakaan ei ollut +kylliksi. Niin urhoolliset soturit saivat täällä nähdä kovia +kärsimyksiä, ja heidän joukossaan syntyi sotatauteja, jotka tappoivat +väkeä suurin joukoin. + +Turun urhot, "Turun läänin jalkaväkirykmentti", jota tässä tarkoitetaan, +ei käsittänyt Porilaisia eikä siis koko lääniä, vaan ainoastaan sen +Turunpuolisen osan. Tämä rykmentti kuului Siikajoella, ynnä Uudenmaan +rykmentin kanssa, siihen prikaatiin, jonka päällikkö Palmfelt oli. + +Tutshkov, Nikolai Aleksejevitsh, synt. 1761, venäläinen +kenraaliluutnantti; johti keväällä 1808 jonkun aikaa, huhti- ja +toukokuussa, Klingsporia vastaan taistelevaa venäläistä joukkoa. +Sittemmin hän, heinäkuusta asti, sai päällikkyyden Sandelsia vastaan. +Kuoli 1812. + +Törne, Juhana Reinhold von, synt. Kirkkonummella Uudellamaalla 1752, +Savon rykmentin majuri, ylennetty sodan kestäessä everstiluutnantiksi, +kuoli Porvoossa 1810. Hänen kankean arvokkainen käytöksensä nosti +valloilleen toverien pilan, joka sitten säilytti ja yhä paranteli +naurettavia juttuja hänestä. Takin läpiampuminen jutellaan tapahtuneen +Oravaisissa. + +Utin kankaalla Valkealan pitäjässä (jossa nyt on rautatieasema), saivat +Ruotsalaiset Kustaa III:n johdolla 1789 voiton Venäläisistä. Valkeala +kuuluu "vanhaan Suomeen", joka siihen aikaan oli Venäjän alusmaata. + +Uumaja (UmeÃ¥), kaupunki Ruotsin rannikolla melkein vastapäätä Vaasaa. +Sen läheisyydessä tapahtui kahakoita maaliskuussa ja elokuussa 1809; +krenatööri-vanhuksen käsivarsi oli siinä ammuttu pois. + +Vaasan pojat; Vaasan uusi rykmentti (erotettava Pohjanmaan rykmentistä) +järjestettiin vasta talvella 1807-8; reipas, miehuullinen henki elähytti +tätä nuorta väkeä, kun se maaliskuussa 1808 oli kokoontunut Pietarsaaren +kaupunkiin ja siellä harjoitettiin sotapalvelukseen. + +Wadenstjerna; molemmat tässä mainitut Wadenstjernat eivät olleet itse +teossa veljeksiä, vaan soturitovereita sekä tavallansa otto-isä ja +ottopoika, vanhempi heistä, Kaarle Vilho W., syntyi 1751, oli kunnolla +taistellut 1788-90 ja kohonnut everstiluutnantiksi; hän oli läsnä +Viaporissa ja istui siellä sotaneuvoston jäsenenä, kun hyväksyttiin tuo +onneton suostumus, jonka johdosta Viapori joutui Venäläisille. Hän asui +sodan jälkeen yksityisenä miehenä Suomessa ja kuoli Laukaalla 1819. +Kaarle Vilho W. oli ruotsalaisen Wadenstjerna-aatelissuvun +viimeinen miesjäsen; mutta 1802 aateloitiin ja kirjoittiin +Wadenstjerna-aatelissuvun jäseneksi, Kaarle Vilho W:n lailliseksi +"ottopojaksi", hänen sotatoverinsa ja lankonsa Otto Juhana Colliander, +joka on toinen "veljeksistä", "Juhana Wadenstjerna vanhus". Tämä Juhana +Colliander-Wadenstjerna oli synt. 1764 ja taisteli myöskin +Kustaa-kuninkaan sodassa; sitten hän oli ottanut eron sotapalveluksesta +majurina ja eli Kalhon kartanossa Hartolan pitäjässä likellä +Joutsijärveä, mutta kuoli jo huhtik. 1809, siis sodan vielä kestäessä, +noin vuosi Viaporin heittäymyksen jälkeen. Kerrotaan, että iloisessa +seurassa tähän aikaan J. Colliander-Wadenstjerna oli ankarasti moittinut +K. V. Wadenstjernaa Viaporin antaumuksen johdosta, niin että he +joutuivat kiivaaseen sanakiistaan; tämä tapaus on antanut runoilijalle +aiheen runoelmaan. + +Varajoukot olivat rykmenttien melkein paraat soturit; nuorta väkeä, +mutta olivat kumminkin monta vuotta harjoitetut. + +Vegesack (lue: feisak), Eberhard Ernst Gotthard von, synt. Saksassa +1763. Hän taisteli urheasti, jopa uhkarohkeasti Suomessa 1788-90, +Saksassa 1806-7 ja Norjassa 1808. Sittemmin kenraalimajuri Vegesack +viimemainittuna vuonna oli niiden joukkojen päällikkönä, jotka Ruotsista +lähetettiin laivoilla Suomeen. Kesäkuussa koetti hän turhaan nousta +maalle Lemulla (ks. Lemu). Elokuussa toi hän laivoilla Kristiinan +kaupunkiin ruotsalaisen sotajoukon, joka sitten oli läsnä esim. +Oravaisissa. Sodassa hän sitten oli vielä Saksassa 1813, Norjassa 1814. +Kuoli 1818. V. oli tulinen ja pelkäämätön päällikkö, joka ei säästänyt +sotilaitaan, vaan uhkasi rangaistusta ja kuolemaa sille, ken väistyi. +Mutta hän ei myöskään säästänyt itseään; oli sen ohessa niin vapaa +itsekkyydestä, että kuoli kovassa köyhyydessä. + +"Venään rouva ylpeä"; Kustaa III:n hallitessa Ruotsissa hallitsi +Venäjällä keisaritar Katariina, joka oli jäntevä ja toimelias hallitsia. + +Viapori, linnoitus meren saarissa Helsingin ulkopuolella, Augustin +Ehrensvärdin rakennuttama. Surkein kohta 1808 vuoden sotatapauksissa on +tämän erinomaisen vahvan linnan heittäymys; se ei tehnyt Venäläisille +ollenkaan mitään kunnollista vastustusta, vaan päällikkö, amiraali K. O. +Cronstedt, antautui ja koko linna jätettiin toukokuussa Venäläisten +haltuun. + +Wibelius, Olavi, synt. 1752 Ruotsissa, mutta oli jo palvellut 27 vuotta +lakimiestoimissa Suomessa, kun hän 1803 tuli Kuopion maaherraksi. Siinä +virassa hän oli keväällä 1808, kun Venäläiset jo olivat valloittaneet +maan, ja puolusti väsymättömällä huolella, pelkäämättä, asukkaiden +oikeuksia sekä koetti lieventää sodan tuottamia rasituksia. Venäläisten +ylipäällikköä kreivi Buxhövdeniä W. ei liene henkilökohtaisesti +kohdannut, mutta esitti kirjallisesti miehekkään vakaumuksensa +venäläisten suunnittelemien kostotoimien laittomuudesta, joita ei sitten +pantukaan täytäntöön. Kun Sandelsin sotajoukko valloitettuaan takaisin +nämä seudut syksyllä uudestaan peräytyi niiltä pois, seurasi Wibelius +Sandelsia. Hän oli sen jälkeen muutamia vuosia Ruotsissa, Vermlannissa, +maaherrana. Erosi siitä virasta 1813, eli sitten yksityisenä miehenä ja +kuoli 1823. + +Virran eli Koljonvirran tappelu oli merkillisimpiä ja loistavimpia +voittoja sodassa; siinä taisteli 1,400 Suomalaista 6-8,000 Venäläistä +vastaan. Virran silta on noin virstan päässä Iisalmen kirkosta luoteesen +ja kulkee yli Koljonvirran; tämä on salmi eli aivan lyhyt joki, joka +yhdistää kaksi järveä. Aamupäivällä 27. p. lokak. lähetti Sandels +ajutantti Brusinin Tutshkovin luo viemään muutamia yksityisiä kirjeitä; +mutta varsinainen tarkoitusperä oi siinä, että samalla Brusin sai +tehtäväkseen peräyttää palatessaan muutamia etuvartioita sekä hajoittaa +Virran sillan. Mutta venäläinen upseeri, joka otti vastaan kirjeet, +kieltäytyi rupeamasta mihinkään pitempiin puheisin ja sanoi välirauhan +jo olevan lopussa, väittämällä että Venäläisten kellot muka olivat +tunnin määrää Ruotsalaisten kellojen edellä. Brusinin täytyi joutuisasti +palata, venäläinen ratsuväki kantapäillään, niin ett'ei ehditty +täydellisesti siltaa hajoittaa. Venäläiset tunkeusivat, huolimatta +luotituiskusta, sillan yli ja valloittivat rynnäköllä Kauppilan talon, +ajaen siitä pois Suomalaisten etujoukon; talon suojassa Venäläiset +sitten taas kokoontuivat ja ryntäsivät suoraan vastoin Suomalaisten +pattereja, jotka olivat ylempänä. Heitä ei voitu pidättää, ennenkuin +tehtiin heitä vastaan kiivas painettihyökkäys.--600 miestä, etunenässä +tuo "urhea, hyvin tunnettu kolmonen: Fahlander, Malm ja Duncker". Ja +tämä onnistui niin, että Venäläiset täydellisesti viskattiin takaisin ja +sorrettiin aina jokeen asti. + +"Virtain järvet"; Virtain kappeli kuuluu Ruoveden alle ja on Ruoveden +kirkosta luoteesen päin; se on järvirikasta ja kaunista samoin kuin +Ruoveden kirkonkylän seudut. "Virtain järvet" merkitsee tässä melkein +samaa kuin "Näsijärven rannat", s.o. niitä seutuja, joissa Runeberg ja +vänrikki Stool toisensa tapasivat. + +Vlastov, Jegor Ivanovitsh, synt. 1770, eversti, Venäläisten päällikkö +Karstulassa; kuoli 1837. + +Volga, iso joki Venäjällä. + +Vuoksi, tuo Saimaasta Laatokkaan juokseva virta, on vesirikkain ja +mahtavin joki Suomenmaassa. + +Vänrikki; tätä arvonimeä on käytetty eri aikoina vähän eroavalla +tavalla, mutta yleensä kahdessa eri merkityksessä: alin yliupseerin +arvo, joka on nuorimmilla oppineilla upseereilla; arvonimi, joka +annetaan kokeneille, ansiokkaille aliupseereille tai vääpeleille +("ala-vänrikki"). Entisaikoina kuitenkin erotus aliupseerein ja +yliupseerein välillä oli paljon vähemmin jyrkkä kuin nykyänsä; tapahtui +paljon useammin että aliupseerit kohosivat yliupseereiksi. + +Zidén, Jaakko Henrik, synt. 1785, otti sotaan osaa vänrikkinä tai +luutnanttina Vaasan rykmentissä. Hän oli pojasta pitäen osoittanut +vallattomuutta ja uhkarohkeaa mieltä; sitä jälkimmäistä hän myöskin +sodassa aina osoitti. Palveluksessaan hän kuuluu olleen hiukan +huolimaton, mutta sotamiehet häntä kiittivät hyvästä kohtelusta. Kaatui +Virralla useista haavoista. + + + + + +End of Project Gutenberg's Vänrikki Stoolin tarinat, by J. L. Runeberg + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 12688 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..032699b --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #12688 (https://www.gutenberg.org/ebooks/12688) diff --git a/old/12688-8.txt b/old/12688-8.txt new file mode 100644 index 0000000..ae46c15 --- /dev/null +++ b/old/12688-8.txt @@ -0,0 +1,6561 @@ +The Project Gutenberg EBook of Vänrikki Stoolin tarinat, by J. L. Runeberg + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Vänrikki Stoolin tarinat + +Author: J. L. Runeberg + +Release Date: June 22, 2004 [EBook #12688] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄNRIKKI STOOLIN TARINAT *** + + + + +Produced by Tapio Riikonen + + + + + +VÄNRIKKI STOOLIN TARINAT + +Kirj. + +J. L. Runeberg + +Suomentanut Paavo Cajander + + +1918 (1889). + + + +SISÄLLYS: + +EDELLINEN KOKOELMA + +Maamme +Vänrikki Stool +Pilven veikko +Sotavanhus +Luutnantti Zidén +Torpan tyttö +Sven Dufva +Von Konow ja hänen korpraalinsa +Kuoleva soturi +Otto von Fieandt +Sandels +Kaksi rakuunaa +Hurtti ukko +Kulnev +Kuningas +Sotamarski +Döbeln Juuttaalla + +JÄLKIMÄINEN KOKOELMA + +Sotilaspoika +Porilaisten marssi +Vänrikin markkinamuisto +Lotta Svärd +Ukko Lode +Matkamiehen näky +Vänrikin tervehdys +Von Törne +Heinäkuun viides päivä +Munter +Von Essen +Kuormarenki +Wilhelm von Schwerin +Numero viisitoista Stolt +Veljekset +Viapori +Maaherra +Adlercreutz + +Tietoja mainituista henkilöistä y.m. selityksiä. + + + + + + +EDELLINEN KOKOELMA + + + +MAAMME. + +Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, +Soi sana kultainen! +Ei laaksoa, ei kukkulaa, +Ei vettä rantaa rakkaampaa, +Kuin kotimaa tää pohjoinen, +Maa kallis isien. + +On maamme köyhä, siksi jää, +Jos kultaa kaivannet. +Sen vieras kyllä hylkäjää, +Mut meille kallein maa on tää, +Sen salot, saaret, manteret +Ne meist' on kultaiset. + +Ovatpa meille rakkahat +Koskemme kuohuineen, +Ikuisten honkain huminat +Täht'yömme, kesät kirkkahat, +kaikk' kuvineen ja lauluineen, +mi painui sydämeen. + +Täss' auroin, miekoin, miettehin +isämme sotivat. +Kun päivä piili pilvihin +tai loisti onnen paistehin, +täss' Suomen kansan vaikeimmat +he vaivat kokivat. + +Tään kansan taistelut ken voi +ne kertoella, ken? +Kun sota laaksoissamme soi, +ja halla näläntuskan toi, +ken mittasi sen hurmehen +ja kärsimykset sen? + +Täss' on sen veri virrannut +hyväksi meidänkin, +täss' ilon on nauttinut +ja tässä huoliaan huokaillut +se kansa, jolle muinahin +kuormamme pantihin. + +Tääll' olo meill' on verraton +ja kalkki suotuisaa; +vaikk' onni mikä tulkohon, +maa, isänmaa se meillä on. +Mi maailmass' on armaampaa +ja mikä kalliimpaa? + +Ja tässä, täss' on tämä maa, +sen näkee silmämme; +me kättä voimme oijentaa, +ja vettä, rantaa osoittaa +ja sanoa: kas, tuoss' on se, +maa armas isäimme! + +Jos loistoon meitä saatettais, +vaikk' kultapilvihin, +miss' itkien ei huoattais, +vaan tähtein riemun sielu sais +ois tähän köyhään kotihin +halumme kuitenkin. + +Totuuden, runon kotimaa, +maa tuhatjärvinen, +miss' elämämme suojan saa, +sa muistojen, sa toivon maa, +ain' ollos, onnees tyytyen, +vapaa ja iloinen. + +Sun kukoistuksen kuorestaan +Kerrankin puhkeaa; +Viel' lempemme saa hehkullaan +Sun toivos, riemus nousemaan, +Ja kerran laulus, synnyinmaa, +Korkeemman kaiun saa. + + + +VÄNRIKKI STOOL. + +Mennyttä aikaa muistelen +niin mielelläni vielä; +niin moni armas tähtönen +minulle viittaa siellä. +Ken mua seuraa retkelle +nyt Näsijärven rannalle? + +Siell' opin miehen tuntemaan, +hän sotamies ol' ennen, +nyt vänrikki ol' arvoltaan, +vaikk' onni näytti menneen. +Ties kuinka samaan talohon +satuimme saamaan asunnon. + +Mies olin silloin kelvokas, +niin luulin, vaikka miksi, +Min' olin ylioppilas, +mainittiin maisteriksi; +hupaasti elin "mensallain", +Stool, hän söi armoleipää vain. + +Minulla oli "vaakunaa" +ja piippu merenvahaa; +Stool poltti kototupakkaa, +jos häll' ei pulaa pahaa; +mut silloin sai vaan sammaleen +niveräpiippu täytteekseen. + +Oi kulta-aika riemukas, +suloisin, armahain, +kun nuor' on ylioppilas, +ja puutetta ei laisin, +ja huolt' ei tuntis ollenkaan, +kun viikset vaan sain kasvamaan! + +En tiennyt muiden hädäst', en, +ilosta sydän sykki; +vahv' olin, punaposkinen, +ja kaikki suonet tykki. +Niin nuori olin, riehakas, +ja ylpeä kuin kuningas. + +Mut hyljättynä majassaan +Stool istui nurkumatta, +loi nuottaa, imi piippuaan, +meluumme puuttumatta, +Tuommoisen suhteen; sen mar ties, +min' olin oikein aika mies. + +Minusta näky hupaisin +ol' ukon käyrä varsi +ja kasvot, jäykät liikkeetkin +ja vanha vaateparsi, +vaan konkkanenä erikseen +sangattomine lasineen. + +Monasti menin ukon luo +ilveilemään suotta, +Mik' iloni, kun suuttui tuo, +la hältä ratkes nuotta, +kun kädest' ukon kävyn vein, +ja paikoin väärän silmän tein! + +Hän silloin ylös kavahtaa, +mun ovest' ulos työntää; +sananen, hitu vaakunaa, +ja taas hän rauhan myöntää. +Ma tulin taas kuin ennenkin +ja samoin taaskin ilveilin. + +Ett' oli nuori aikoinaan +myös ukko kerran ollut, +enemmän nähnyt matkallaan +ja kauemmaksi tullut, +en sitä silloin huomannut, +siks' olin liian oppinut. + +En myös, ett' ilomielin hän +verensä tuorehimman +vuodatti eestä maamme tän +nyt mulle rakkahimman, +Ma olin nuori, riehakas, +hän vänrikki, ma kuningas. + +Mut moisiin ilveilyksihin +vihdoinkin kyllästyin mä, +Kuink' oli, talvipäivääkin +lyhyttä pitkäksyin mä; +olipa oikein outoa, +ei tahtonut se loppua. + +Ma tartuin ensi kirjahan, +hakien huvitusta, +ol' teos tuntemattoman +se Suomen taistelusta; +armosta vaan tuo kansiton +lie päässyt muiden joukkohon. + +Mukaani vein sen, kääntelin +sivuja jonkun hetken, +en tiedä, kuin näin esihin +sain Savon miesten retken; +ma lu'in rivin lu'in kaks, +vereni tunsin kuumemmaks. + +Näin kansan kaikki koittavan +edestä kunniansa; +näin sotajoukon voittavan +nälissään, viluissansa. +Jokaista sanaa, lukeissain, +suudella tahdoin innossain. + +Vaarassa, tulen keskellä +tuon parven urhoutta! +Mill' ansaitsit, maa raukka, sä +noin suurta rakkautta, +noin kallis kuinka olla voit, +kun leiväks pettua vaan soit! + +Aloille aatteheni mun +vei tuntemattomille, +uus elo syttyi sieluhun, +aavistamaton sille; +kuin siivin lensi aikani, +kuink' ol' lyhyt kirjani! + +Se loppui, samoin iltakin, +vaan hehkuvalla miellä +mä lisää kuulla halusin +ja selvitystä vielä. +niin moniin kohtiin hämäriin. +Luo vanhan Stoolin läksin niin. + +Häll' oli paikka entinen +ja työkin samallainen. +Vastaani lensi ovellen +jo katse nurjamainen; +olipa, kuin ois kysynyt: +Vai yökskään ei saa rauhaa nyt? + +Mut muuttuneena tulin ma, +miel' oli toisenlainen: +"Luin Suomen viime sodasta, +olenhan Suomalainen. +Mua lisää kuulla haluttais, +kentiesi teiltä sitä sais?" + +Näin lausuin. Silmäns' ihmeissään +luo ukko nuotastansa; +ne loistavat, kuin seisois hän +edessä rintamansa: +"Jotakin ehkä tietäisin +olinhan sieltä minäkin." + +Ma istun olkivuoteellen; +sanella Dunckerista +hän alkaa, töistä urhojen +ja Malmi kapteenista; +hänellä kasvot kirkastuu, +oi, kuinka hän nyt kaunistuu! + +Hän veripäivät nähnyt on +ja käynyt surman tiellä, +ja voiton nähnyt, tappion, +jonk' äityy haavat vielä; +häll' on niin paljo muistissaan, +maailma mit' ei muistakaan. + +Siin' istuin hiljaa, kuultelin, +ei sanaa kadonnunna; +puol'yö, kun sieltä erkanin, +jo oli kulununna; +hän saattoi minut ovellen, +mua iloisesti kätellen. + +Nyt viettää yhdess' aljettiin +eloa hauskaa ratki, +murehet, riemut jaettiin +ja yksin "vaakunatki." +Nyt olin vain yl'oppilas, +hän suurempi kuin kuningas. + +Ja ukon suust' on tarutkin +ne, joita laulan tässä. +Niit' usein öisin kuultelin +pärehen liekinnässä. +Ne korutont' on kertomaa, +ne ota, kallis synnyinmaa! + + + +PILVEN VEIKKO. + + Enempi kuin elämä on lempi, + enempi kuin lempi moinen kuolo. + +Synkeässä metsäss' oli mökki, +salomaalla, syrjäss, aivan tiestä; +missä syksyst' alkain sota liikkui. +Vainolaisen silmä sit' ei nähnyt +tietä tallannut ei tänne vievää +vihamiehen jalka; sanan toi vaan +verisistä tappeluista kaarne +vaakkuin ilman alla, taikka kotka +joka kylläisenä kuusess' istui, +taikka hukka, joka hurmehista +saalistaan vei korven komeroihin. + +Tuvassaanpa pitkän pöydän päässä +isäntä nyt pyhä-aatton' istui, +huoahdellen arkihuolistansa. +Kiinteästi käteen nojaa poski, +lujaan kyynärpääkin pöydän päähän, +mutta silmä välin syrjään vilkkui, +pysymättä hiljaa paikallansa. +Tuvass' olijoist' ei tuota nähnyt, +perhekunnasta, ei kumpanenkaan, +tytär ei, ei myöskään ottopoika; +sylityksin istuivat he vaiti, +käsi kädessä ja poskitusten, +lieden luona aivan huoletonna. + +Vanhus viimein loihe lausumahan. +Viisahalle sanat oli selvät, +vaikka vaan kuin huvikseen hän lauloi, +niinkuin virsi vieri, sanat sattui: + +"Korven kuninkaaksi karhu syntyy", +niin hän lauloi, "kankaan kauneeks honka; +mutta ihmislapsesta et tiedä +suuruuteenko, voimaan valtaan, vaiko +tyhjään turhuutehen syntynevi. +Tupaan talvis-iltan' astui poika +outona kuin metsän lieto lintu, +eksyessään ihmis-asunnoille; +pää se paistoi lakin haljenteista, +kengän lumist' esiin pisti varvas, +rinta paljas nutun riepaleista. +Ken ja mistä?--Kysy: ken ja mistä, +rikkahalta, joll' on isä, koti. +Jokin tuuli kodistani tullee, +taivaan pilvi taitaa veljen' olla, +lunta vain yön jaloilla ma lienen, +jonka pois hän polkee tupaan tullen, +jaloilt' yön ei sulanutkaan lumi, +tuulen kansa' ei vierryt Pilven veikko, +poika jäi ja nuorukaiseks nousi. +Ensi vuotensa hän juoksi jouten, +toisna vuonna kaskea jo kaatoi, +eikä vierryt kesä neljäs vielä, +kun jo karhun tappoi, karjan surman. +Mutta missä nyt on miehen maine, +suurempi kuin seudun muiden miesten? +Missä kasvattajan toivo? Tässä +kyyryss' istuu vanhus, vuottain turhaan +sanan verran sotatöistä kuulla, +kuulla, kukistuuko maa vai kestää. +Tajua ei voi hän kotkan kieltä, +käsittää ei kaarneen vaakkumista, +saloon sanomaa ei vieras tuone; +nuorukainen, ainoo tuki, turva, +tytön mieltä vaan nyt tiedustaapi. + +Niinkuin kesäll' iltasella, milloin +luonto vaiti on kuin pyhäpäivä, +tuuliainen tulee näkymättä; +lentäin nuolena, ja lampeen iskee, +leht' ei liiku, eikä havu huoju, +jyrkän rannan ruohokaan ei häily, +tyynt' on kaikki, syvyys yksin kuohuu +niin, kun laulun kuuli, nuorukainen +äänet', umpimielin, liikkumatta, +kaihdoksissa istui, vaikka verta +sydämestä joka sana syöksi. +Tytön luona istui kaiken iltaa, +läksi levollen, kun muutkin läksi, +näkyi nukkunehen ennen muita, +mut jo aikaa ennen heitä nousten, +kohta aamun ensi koittehella, +hiipi tuvasta hän hiljaa yksin. + +Taivaan kannelle kun päivä pääsi +kaksi vain nyt nousi vuotehelta. +Tupa siivottiin ja eine tuotiin, +mutta kaksi vain nyt pöytään istui. +Louna tuli, kolmatt' ei vaan kuulu. +Kirkas oli vielä ukon otsa, +vedettömät vielä neidon silmät, +mut vaikk' oli pyhä, ruoan jälkeen +levolle ei kumpanenkaan mennyt. +Kului hetki, hidas kuin se hetki, +kunnes pilvi, ilmanrannall' astuin, +nousee, puhkee, raehtii ja raukee; +lohdutellen sitten ukko lausui: +"Kylän tie on pitkä, tyttäreni, +suotkin vettynehet satehista, +purot portahitta, vaarat jyrkät. +Kululle ken läksi koittehelle, +tuskin illaks jälleen joutunevi." +Näin hän virkkoi, mutta kuulematta +tytär istui, kukan kaltaisena. +joka yöksi kupuns' umpeen sulkee: +mitä mietti, itseksensä mietti. + +Mut ei kauan istunutkaan impi, +ei sen kauemmin, kuin rauko kasvi +kastett' oottaa paahdepäivän jälkeen, +niin jo vierähtikin poskipäille +kyynelhelmi, ja hän hiljaa lauloi: +"Tavannut kun sydämen on sydän, +halpaa kaikk' on, mikä kallist' ennen, +maa ja taivas, koti, isä, äiti. +Enempi kuin maa on sylinsaanti, +enempi kuin taivas silmän sini, +kuiskekin, tuo tuskin kuuluvainen, +enemp' on kuin isän, äidin käsky. +Mikä lumoovampi lemmen voimaa +mikä paula pitää lempiväistä? +Sorsana hän soutaa järven poikki, +yli vuorten kotkan siivin kiitää, +palajaa jo ennen puolta päivää +kun vast' yöksi tiettiin tulevaksi." + +Vanhuksenpa, kun hän virren kuuli, +huoli heräsi ja rauha rikkui; +kadonnutta etsimään hän riensi. +Vaiti tuvast' astui, vaiti korven +polkuakin puoli-umpinaista; +metsän latvoille jo päivä laski, +ennenkuin hän ensi taloon ehti. + +Kolkolta, kuin honka kankahalla, +mistä tuhoten on kulo käynyt, +näytti talo nyt, tuo rikas muinen; +emäntä se yksin tuvass' istui +lastaan nukkuvaista liekutellen. + +Niinkuin lintu, äkin kuultuansa +pyssyn paukkehen ja luodin lennon, +säpsähtää ja siivet lentoon luopi, +niin, kun kuuli oven käyvän, säikkyi +nuori vaimokin, mut kauhu muuttui +riemuksi, kun vanhuksen hän huomas. +Vastaan karkas hän ja käteen tarttui, +vedet vieri hänen poskillensa: + +"Terve", niin hän virkkoi, "terve, ukko, +tultuasi tuskahamme tänne, +kolminkertaisesti terve tuolle +kallihille, jonka kasvatit sa +avuks kurjain, turvaks turvatonten! +Istu, lepää, uupuneet on jalkas, +ilomielin kuulee mitä kerron: +Ankar' oli syksyst' alkain sota, +maata ryösti Suomen mies ja Ryssä, +turvatonten toki säilyi henki; +vaan ei vielä päivää siitä, milloin +lähipitäjästä parvi seuras +joukkojamme vihollista vastaan. +Taisteltiin, ja voitto meni meiltä, +harvat lähteneistä surma säästi, +nekin hajallaan on niinkuin lehdet, +Kevättulvana nyt kosto kuohui +koko seudun yli: miehet, vaimot, +aseeton ja aseellinen lyötiin. +Aamulla jo virta vyöryi meille; +Kirkkoon ensi kertaa soitettaissa +tännekin yks tuhon laine läikkyi. +Mutta surutiedot suo mun jättää! +Köysissä jo miehen' oli maassa, +verta virtas, väkivalta voitti, +hätä suurin, eikä turvaa missään. +Kättä kahdeksan jo mua raastoi +niinkuin petoparvi saalistansa; +silloin turva tuli, avun tuoja, +Pilven veikko vyörähti kuin myrsky, +väkivallan hääti, häijyt kaatoi. +Tuvass' istun ryöstetyssä tässä, +katon varpustakin köyhempänä; +iloisempi tok', kuin ennen koskaan +onnen päivinäni, oisin nyt ma, +jos tuo urho tulis tervehenä +puolisoni kanssa kylän mailta, +jonne vihollista vainosivat." + +Vanhus viime sanan kuultuansa, +nousi, kuin ois levännyt jo kyllin, +mutta silmiss' asui synkkä huoli. +Viipymään ei viihtyny, vaan suoraan +kylään rikkahasen päin hän riensi. +Sinisalon taa jo painui päivä +kun hän, toivon vaiheella ja tuskan, +kerkes asunnolle kirkkoherran. +Tyhjä, kolkko oli vankka talo, +raiskattu kuin paljaaksi pantu saari +järven jäältä nähden talvis-yönä. +Tuvass' yksin takan vieress' istui +rampa sotamiesi, vanha Miekka. +Nyt, kun ovi aukes ja hän vanhan +tunsi tuttavan, hän pystyyn katkas, +vaikka vaivain, haavain hervaamana. +"Vielä", virkkoi; "päivä meille paistaa, +polvi uus kun astuu polkujamme, +voimaa, miehuutta kun viel' on maassa. +Moinen kirkonmeno täss' on ollut, +että laps, kun kehdossaan sen kuulee, +lapsenlapsilleen sen kertoo vielä. +Katso, julmana, kuin petoparvi, +tuli voittoriemuin vainolainen, +tänne surmaa, turmiota tuoden. +Vähemmät nyt jääkööt virkkamatta, +vaikk' ei nekään muistostani menne; +mut kun murhiin muut jo kyllästyivät, +ja kun julmimmat vain jälkeen jäivät, +silloin kurjuus yli partaan paisui. +Kunnon kirkkoherra, siihen saakka +vielä säästettynä, sidottiin nyt +hurjaan hevospariin, siinä jalan +seuratakseen raakaa ratsumiestä. +Nopsa tuomio: jo hetkess' oisi +käsi turta ollut, jalka herpo, +harmaat hapset laahannehet maata. +Yksin vanhus seisoi, taivahasen +silmä katsoi, niinkuin katsoo silmä, +kun on kaikki maassa synkkää, mustaa. +Kiitos Herran! Silloin apu joutui; +hän mi kankaan karehena syntyi, +Pilven veikko lentäen kuin leimaus, +maahan iski, sorti sortajamme. +Vertaisteni turviss' elän täällä +niinkuin murtokuusi muiden päällä, +heille kuormaks, inhoks itselleni. +Arvo ois tok' elämällä vielä, +jos tuo poika palais voittajana +tappelusta kirkon tienohilta." + +Vanhus, viime sanan kuuttuansa, +riensi pois kuin tulen polttehelta; +vaan jo vaalennut ol' illan rusko, +ennenkuin hän kirkonkylään ehti. +Niin nyt savuun, tuleen kylä peittyi, +kuni pilveen hukkuu tähtitaivas; +niin nyt kirkko kummullansa siinti, +kuni pilvest' yksinäinen tähti; +niin ol' äänetön nyt synkkä seutu +kuni kolkko syksy kuutamassa. + +Kaatuneiden soturien kesken, +ystäväin ja vainoojain, kuin varjo +niitettyä vainiota myöten, +vanhus kulki. Kuollutt' oli kaikki, +hengen huoahdustakaan ei kuultu. +Vasta polun polvikkahan päässä, +raunioiden kautta raivaellun, +tiestä syrjäss' istui nuorukainen +verenvuodannosta uupuneena. +Kasvot kalvakat taas punehtuivat, +vienosti kuin illan valkopilvet, +silmä sammuvainen loisti jälleen, +kun hän havahtuen ukon huomas. +"Terve", virkkoi, "nyt on kuolo helppo, +nuorna kaatuen kun saapi kuolla +voittajana, maataan varjellessa. +Terve sä, maan turvan kasvattaja, +mutta kolmenkertaisesti terve +tuolle jalolle, mi meitä johti, +yksin mahtavampi kuin me kaikki. +Sorrettuna joukkomme jo seisoi, +hajallaan kuin karja kaitsijatta, +toivotonna, kuoloon tuomittuna. +Joukon järjestäjää meill' ei ollut, +käskyä ei annettu, ei kuultu, +kunnes korven komerosta ryntäs +poika kerjäläisen, sankarsilmä +ja meit' äänens otteluhun käski. +Into uusi sydämiin nyt syttyi, +pelko poistui, hänet tunsi kaikki, +hänen kanssaan miekan melskehesen +riensimme kuin ruovikkohon myrsky. +Katso kirkkoon päin kuin pitkin tietä +vihollist' on kaatuna kuin kortta +korren viereen niittomiehen tiellä; +siin' on ura sankarin, ma häntä +silmin seurasin, kun jalka petti, +kuolossakin aatos häntä seuraa." +Lausui näin, ja silmä hiljaa sammui. + +Hiljallensa sammui myöskin päivä, +valju kuu, yön aurinko, vaan yksin +matkamiestä kirkkotarhaan näytti. +Aituuksen kun sisään vanhus astui, +ristein keskellä hän siellä huomaa +kansajoukon kolkon, äänettömän +niinkuin nurmen alla nukkujatkin. +Vanhusta ei vastaan kenkään tullut, +tulijaa ei kenkään tervehtinyt, +silmäystäkään ei kenkään suonut. +Kansajoukkohon kun vanhus astui, +kaatuneen hän näki nuorukaisen; +verin tahratunkin tuon jo tunsi. +Kuni honka, närehikköön kaattu, +vielä maassa maaten verratonna, +virui vihollisten keskell' urho. + +Vaan kuin ukkosliekin lyömä seisoi +kasvoin vaalein, värisevin huulin, +kädet ristissä ja vaiti vanhus, +kunnes sanoiksi jo suru puhkes: +"Voi, nyt harja majastani murtui, +rae viljan sorti saraltani, +taloa nyt arvokkaamp' on hauta. +Voi kun tuollaisna sun näen jälleen, +kunniani, vanhuuteni turva, +taivaan lahja, äsken suuri, jalo, +nyt kuin hiekka halpa, jolla makaat." +Tuskissaan näin vaikeroitsi vanhus, +mutta kohta kuului ääni toinen, +ääni tyttärensä, äsken tulleen: + +"Kallein kaikesta mit' ompi maassa, +olit sylihini suljettuna, +kahta vertaa kalliimpi nyt vielä +olet mulle mullan sulhosena. +Enempi kuin elämä on lempi, +enempi kuin lempi, moinen kuolo!" + +Näin hän virkkoi vaikeroitsematta, +astui hiljaa kaatunehen luokse, +laski polvillensa, huivins' otti, +luodin lävistämän otsan peitti. +Äänetönnä sankarjoukko seisoi, +niinkuin metsä, miss' ei lehti liiku; +vaiti myöskin seisoi vaimoparvi, +tuskaa suurta suremahan tullut. +Mutta jalo tyttö virkkoi taasen: + +"Jospa joku toisi vähän vettä, +veret poskilt' että pestä saisin, +vielä kerran päätä silitellä, +silmät nähdä, sulot kuolossakin; +riemulla nyt näyttää tahtoisin ma +Pilven veikon, köyhän kerjäläisen, +josta kasvoi kotimaamme turva." + +Vanhus nää kun neidon sanat kuuli, +turvattoman näki vieressänsä, +taasen äänell' äänsi sortuneella: +"Voi nyt, voi nyt sua, tytär parka; +Auvon auvo, turvattoman turva, +huolten hoiva, isä, veikko, sulho, +kaikki tuossa kadonnut on sulta, +mennyt kaikk', ei mitään sulle jäänyt." + +Parkuun tuosta tyrskähti nyt parvi, +vedetönt' ei ollut silmää siellä, +mutta jalon immen kyynel kiilsi; +kuolleen käteen tarttuen hän lausui: +"Murheell' ei saa muistoasi viettää, +ei kuin sen, mi mentyään jää unhoon; +sua itkevä on isänmaasi, +niinkuin kasteen itkee suvi-ilta, +tyynnä, loistavana, laulullisna, +toivoin uuden aamun syleilystä." + + + +SOTAVANHUS. + +Hän korkeana nousi +pimeessä nurkassaan, +viel' oli köyrynäkin +hän kookas varreltaan; +mut muuttunut hän oli +täll' erää paljonkin, +soturiryhti jalo +ukossa nähtihin. + +Hän ruoturina muuten +eleli vanhoillaan; +sodista muinaisista +jäi saaliiks arvet vaan; +koditta käytyänsä +mont' aikaa eellehen, +hän Röikön torppaan viimein +pääs' Alavutehen. + +Nyt äkkiä hän nousi, +kuin herännyt hän ois, +ja päältään arkiryysyt +kaikk' alkoi heittää pois, +pan' ylleen pyhävaatteet, +mont' aikaa säästyneet, +ja jakoi kahtahalle +kähärät valjenneet. + +Näin sotamies nyt nähdään +valmiina matkallen: +jalolta näyttää puku +tuo sinikeltainen, +ja vaskihela-hattu +on päässä korkea, +muodossa tuonen tyynyys, +ja sauva kourassa. + +Päiv' ompi Elokuuta +seitsemästoista nyt; +taas aurinkokin paistaa, +mont' aikaa piileillyt, +vesillä, mailla tuuli +vain hiljaa henkäilee; +mihinkä kaunis ilma +nyt vanhaa viettelee? + +Mihinkä tällä kertaa +nyt ukon käynee tie? +Kotiko hälle kolkko +ja nurkka alus lie? +Miks pyhävaatteisinsa +pukeunut hän on, +olisko mieli hällä +nyt mennä kirkkohon? + +Mut Herran huonehessa +ei kellot soineet nyt, +ja kirkko oli tyhjä +ja ovet teljetyt. +Mit' oiskaan temppelissä +nyt ollut tehtävää, +kun mikään kirkkopyhä +ei ollut päivä tää? + +Mut palveltiinpa Herraa +tok' äijän mielestä; +ja jos ei kirkossakaan, +niin kirkon vieressä: +tuoss' seisoi harjanteella +ja siitä järvehen +nyt Suomen sankarjoukko +maatansa varjelen. + +Päiv' ompi Elokuuta +seitsemästoista tää, +ja pyhäks sitä katsoo +soturi harmaapää. +Miss' Suomen lippu liehuu, +hän sinne astelee, +nähdäkseen kuin nyt Herraa +Adlercreutz palvelee. + +Taas miel' on ukon kuulla +kalsketta kalpojen, +nuo vanhat tutut äänet, +sävelet tykkien, +näin muistiin johtaa nuoruus, +sen uljuus, urhakkuus, +ja nähdä verityössä +kuink' kestää polvi uus. + +Näin aikeens' selitellään, +niin ehkä olikin, +ei mietteit' ukon nähty, +vaan käynti nähtihin: +kuink' astui tyynnä aivan +ja viimein joutui niin +mäelle kirkon, missä +tuimimmin taisteltiin. + +Tiepuoleen siihen ukko +istahtaa katsomaan +uroja Suomen ynnä +väkeä vieraan maan; +miss' sota tuimin, siitä +ei silmä siirry pois, +ja usein muoto loistaa, +kuin kirkastettu ois. + +Yhäti luodit lentää +sivuitse äijän vaan +ylt'ympärillä tuoni +nyt leikkaa viljojaan; +mut ukko siinä istuu +pelotta, huvikseen, +ei ykskään luoti tohdi +kajota vanhukseen. + +Ja vaihtelevin vuoroin, +kuink' onni milloin suo +luo äijän läheneepi +tää joukko taikka tuo; +mut kuinka taistellaankin, +hän rauhass' olla saa, +Venäjän mies ja Suomen +suo hälle kunniaa. + +Niin aika kuluu, päivä +jo pyrkii maillehen, +silloinpa Suomen joukko +jo pääsee voitollen, +ja esteet kaikki sortuu, +ja Ryssät pakenee, +ja ukon ympärillä +taas melske vaikenee. + +Kun harjult' alas sitten +jo parvi viimeinen +sivuitse äijän marssii, +hän nousee seisaallen: +"Te Suomen urhot nuoret, +täss' onko ketäkään, +ken sanat tahtoo kuulla +soturin harmaapään?" + +Täst' ilopäivästänsä +ei ole koskaan nähnyt +hän työtä jalompaa. +Viel' osatahan voittaa, +oi, kiitos, Jumala! +Viel' elää isäin henki, +on Suomess' urhoja. + + + +LUUTNANTTI ZIDÉN. + +Zidén, tuo urhea luutnantti, +tavan ainaisen piti tään: +etumaisena kulkea tahtoopi. +"Hei, Vaasan-poikani, eespäin, +nyt joutua vaan kysytään!" + +Ens miehenä vaarahan ryntäilee, +väen käskevi seuraamaan. +Jumalauta, jos joku kuhnailee, +kun Zidén on huutanut kerran: +"hurraa, pojat, eespäin vaan!" + +Näin pient' oli joukkoa neuvoillut +miten itse hän parhain ties; +äkseerauksista et piitannut, +komentonsa se tää oli vainen: +"Mars, jäljissäin joka mies." + +Ei taakseen katsonut, eespäin vaan, +kun vaaraan ryntäsi näin; +ja seuraa saiko hän joukostaan, +sen harvoin huomasi ennen +kuin liekkiin karkasi päin. + +Nyt vasta, kun tultua Ryssäin luo +rupes lyömähän, hakkaamaan, +hän katsoi kuinkahan ehtivät nuo +hänen Vaasan-poikansa rakkaat, +joko joutuivat kahakkaan. + +Jos sattui niin, ett' ympärillään +näki nyt koko parvensa, +kas silloin huusi hän mielissään: +"Hurraa, sepä sukkela temppu, +nyt ollahan herroina!" + +Mut jos väki käy, kun juosten hän +sodan liekkihin ennättää: +"Jumal'auta, minkä nyt saan häpeän! +Kuin kilpikonnat he käyvät, +taas joukkoni jälkehen jää." + +Viiskymment' urhoa johti hän näin, +kun alkoi taistelu maan; +mut joukko se harventui vähittäin, +kakskymmentä Vaasan-poikaa +nyt jäljellä häll' oli vaan. + +Mut suuriko joukko vai pienempi, +Zidén mitä siitä ties? +Yhä niinkuin ennenkin komensi: +"Nyt joutu on tarpehen, pojat, +mars, jäljissäin joka mies!" + +Oli Virran tappelu parhaillaan, +hänen tuo oli viimeinen, +ja kaikki nyt riippui hetkestä vaan, +Fahlander, Malm ja Duncker, +ne ryntäsi rannallen. + +Ei ollut heitä kuin sataa kuus, +tuhat miestäpä Tutshkov toi; +mut näin tuo uljas Fahlander huus: +"Nyt mennähän kolmin joukoin, +kuka ensin ehtiä voi?" + +Fahlanderin lauseen kuuli Zidén, +pian kyllä sen nähdä saa. +"Edespäin!" hän huus, "jalat liikkeesen; +hurraa, pojat Vaasalaiset, +se nyt mies, joka kiiruhtaa!" + +Useastipa kyll' oli huutanut näin +sekä käskenyt joukkoaan, +ei ennen noin toki hurjin päin, +noin kiirein Ryssien kimppuun +hän rientänyt milloinkaan. + +Likikään ei muut viel' ennättänyt, +hän kun kolme jo haavaa sai. +Hänen voimans' uupui, taakseen nyt +hän katsoi, kuinka ne kulki, +pojat apuun ehtikö, vai. + +Hän vaipui maahan ja katsasti. +Mitä nyt! Tämä ihmeeks käy! +Vieressään vanha on korpraali, +yks ainoa Vaasan-poika, +mut toisia vaan ei näy. + +Tuli ryntäysjoukko jo kohdallen, +Zidén sitä tarkastaa: +"Mut tuosta ma mieheni kai tavannen?" +Vaan turhaa, ei näy heitä, +nyt ei malta hän kauempaa. + +"Näen muiden jo voittohon rientelevän, +mun miehiän' en vaan nää. +Jumal'auta, minkä nyt saan häpeän! +Kuin kilpikonnat he käyvät, +taas joukkoni jälkehen jää." + +Mut silmäns' sammuvan auki nyt luo +korpraali, kun kuulevi sen: +"Vait, herra, ei paikallaan puhe tuo, +häpeästä ei nyt sovi haastaa. +te urhoja johditten." + +"Väki muu jos näin olis ryntäillyt, +niin monta ei sortunut ois. +Joka mieshän meistä on kaatunut nyt, +etupääss' oli Vaasan joukko, +siis sen tuli korjasi pois." + +"Taaks ette te enää silmänneet, +kun käskitten: 'edespäin!' +mut teitäpä kaikk' ovat seuranneet, +eik' ykskään muuten jäänyt +kuin urhona kaatuen niin." + +Veriseltäpä hiekalta kättään vain +luutnantti se nyt kohottaa, +näkö kirkastuupi ja riemahtain +povi kuolinhetkenä nousee, +hän hattua heiluttaa: + +"Vai kunnialla he kaatuivat, +sekä ehtivät ensiksi, +ja jäljissäin mun seurasivat, +hurraa, sepä sukkela temppu, +nyt kuollahan herroiksi!" + + + +TORPAN TYTTÖ. + +Ja päivä laski, suvinen tul' ilta ihanainen, +majoille maille valahti jo rusko sammuvainen, +väsynyt päivän vaivoista miesjoukko vaeltaa, +työn tehtyään se kotihin iloiten palajaa. + +Työns' on se tehnyt, niittänyt on viljan kallihimman, +vihollisjoukon vanginnut tai lyönyt rohke'imman. +Kun päivä nous', se taisteluun jo oli lähtenyt, +kun voitto viimein saatihin, ol' ilta ehtinyt. + +Lähellä kenttää taistelun, tuon kestävän ja hurjan; +tiepuolessa sä töllin näit puol'aution ja kurjan. +Tuvanpa portaall' ääneti siin' istuu neitonen, +palausmatkaa hiljaista urosten katsellen. + +Hän katsoo niinkuin etsivä; mik' ompi huolenani? +Kirkkaampi illan ruskoa on hohto poskillansa. +Hän katsoo hartaast', ääneti;--jos kuuntelisi hän +niin kuin hän katsoo, kuulis hän sydämens' sykkivän. + +Mut joukko kulkee kulkuaan, ja tyttö silmillänsä +jokaiseen riviin, mieheenkin lähettää kyselmänsä; +kyselmä ujo, kaihtiva ja äänetön on tää, +hiljempi huokaustakin, povesta hiipivää. + +Miesjoukko siitä sivuitse kun kulkeneeksi saapi, +jo loppuu rauha raukan tuon, ja rinta raukeaapi; +ei vaikeroi hän, otsa vaan se vaipuu kätehen, +ja kyynelvirta kuumalle valuvi poskellen. + +"Mitäpä itket? Huoli pois! Viel' ompi toivomista, +oi, äitis ääntä kuulehan, ei tyhjää itkemistä; +hän, jota äsken joukossa ei silmäs keksinyt. +elossa on, sua muisti hän, ja siksi elää nyt." + +"Sua muisti hän, ja noutanut hän on sun äitis mieltä, +ja, niinkuin pyysin lähteissään, väistäinnyt vaaran tieltä. +Ei mielens' ollut sotimaan, pakosta seuras hän, +pois meist' ei kuolla tahtonut eik' ilost' elämän." + +Vavahtain tyttö heräsi suruisist' unelmista, +kuin aavistus ois häirinnyt sydämen kaipaamista. +Ei viipynyt hän, katseen loi pikaisen kentällen +ja läksi hiljaa, hiipi pois, hämyhyn kadoten. + +Kuluvi hetki, toinenkin, jo yö on ehtimässä, +hopeina pilvet hohtavat, mut maa on hämärässä. +"Hän viipyy vielä; turha on, oi tytär, tuskasi, +jo ennen päivän koittoa on täällä sulhosi." + +Ja tytär tulee, hiljalleen hän astuu äidin luokse; +ei enää sulosilmistä nyt kyynelvirrat luokse, +mut kylmä niinkuin tuuli yön käs' tervehtivä on +ja vaaleampi pilveä on "onki--rusoton. . + +"Tee hauta mulle, äitini, jo päättyy päivät multa; +paennut taistelua on tuo kurja sulho-kulta; +mua muistanut ja itseään, ja sua kuullut vaan, +ja veljein toivon pettänyt ja isiensä maan." + +"Kun tuli muut, mut armas ei, hänt' itkin kaipaellen, +ma luulin hänen kaatuneen uroona tanterellen; +suruni oli suloinen, ei haikea kuin nyt, +hänt' oisin tuhat vuottakin ma surra mielinyt.", + +"Voi äiti, yöhön pimeään ma etsin kaatuneista, +mut noita armaan kasvoja ei ollut kellään heistä. +Viekkaassa tässä maailmass' en viihdy kauempaa, +kuolleissa kosk' ei ollut hän, ma toivon kuolemaa." + + + +SVEN DUFVA. + +Sven Dufvan isä köyhä ol', viraton kersantti, +jo ikämies, kun Kustavin sodassa taisteli; +maatilkustansa niukan sai nyt leipäpalasen, +ja lasta häll' ol' yhdeksän, ja nuorin niistä Sven. + +Älyä kuinka äijällä lie ollut itsellään, +jaella lapsijoukolleen, ei tiedä yksikään; +mut vanhemmille varmaankin lie liiaks antanut, +kun nuorimmalle muuta ei kuin hiukka ripponut. + +Pojast tuli kuitenkin väkevä, harteva, +kuin orja raatoi pellolla ja kaatoi kaskea, +ol' iloisempi, nöyrempi kuin moni viisaskaan, +ja töitä teki kaikkia, päin mäntyyn kaikki vaan. + +"Miks, Herran nimess', aikonet sinäkin, poloinen?" +näin ukko Dufva useinkin saneli tuskaillen. +Kun laulu tuo ei loppunut, Sven maltin menettää +ja itse käypi miettimään, min parhain ymmärtää. + +Kun tuli Dufva kersantti siis kerran jällehen, +ja laski vanhaa virttänsä: "voi miksi aiot, Sven?" +niin aivan ukko ällistyi, kun poika aukaisi +leveän suunsa, vastaten: "he, sotamieheksi!" + +Ivaten vanhus hymyili: "Sinäkö nulikka, +sinäkö sotamieheksi? he, tiedä huutia!" +"Niin", lausui poika, "täällä teen ma kaikki hullusti, +ehk' eestä maan ja kuninkaan on kuolla selvempi". + +Tuost' ukko Dufva hämmästyi ja heltyi itkemään; +Sven, pussin selkääns' ottaen, läks' joukkoon lähimpään. +Hän terve oli, mittava, no, muusta huoli viis, +rekryytiks väkeen Dunckerin pääs' tinkimättä siis. + +Tulipa sotatemppuja nyt Dufvan harjoittaa, +se omituist' ol' laatuaan, ja nähdä hupaisaa; +korpraali huusi nauraen ja nauroi huutaen, +Sven toimessa ja leikissä ol' yhtä totinen. + +Niin uupumaton oli hän kuin tuskin yksikään, +hän maata polki tömisti ja astui hiessään; +mut käännöstä kun käskettiin, hän pettyi ainiaan, +tek' "oikeaan" ja "vasempaan" päin vastoin aina vaan. + +"Jalalle pyssy" oppi hän ja "pyssy olkahan", +tanahan laski painetin ja teki kunnian; +vaan "kunniaa" kun huudettiin, hän laski painetin, +kun pyssyn piti jalalle, se olkaan lensikin. + +Näin tuli Dufva kuuluksi äkseerauksestaan, +ja kaikki, miehet, päälliköt, ne häntä nauramaan. +Mut vakaana hän astui vaan ja tyytyi kaikkihin, +ja toivoi aikaa parempaa,--niin sota syttyikin. + +Kun joukon tuli lähteä, niin miehet miettimään, +kyllinkö viisas Dufva lie sotahan lähtemään. +Hän antoi heidän hölpöttää ja tyynnä tuumi vaan: +"Jos muiden kanss' en mennä saa, tok' yksin mennä saan." + +Omasta kohden kuitenkin sai pyssyn, rensselin, +leirissä teki rengin työt, sodassa soturin; +mut passaukset, tappelut käv' yhtä juoheaan, +eik' araks häntä mainittu, vaan hupsuks toisinaan. + +Paluuta tehtiin, Ryssä tuo hätyytti ahdistain, +ja jokivartta Sandels nyt peräytyi verkkaan vain. +Vähäisen matkan päässä siit' on porraskäytävä, +ja siinä seisoi miestä vain noin parikymmentä. + +Tien korjuu heillä toimena, ja, työnsä tehtyään, +etäällä sotain melskeestä pitivät lystiään +ja lähitalost' ottivat, mit' irti saivat vaan; +Sven Dufva myötä oli myös, hän pantiin passaamaan. + +Mut toista tuli törmältä, kun täyttä vauhtia, +riens' ajutantti Sandelsin, hevonen vahdossa: +"Jumalan tähden, portaallen, aseihin", huusi hän, +"vibollisjoukon tiedetään täst' yli pyrkivän." + +Päämiehelle hän lisäsi: "te silta purkakaa, +jos voitte, muuten viimeiseen verehen taistelkaa! +Hukassa kaikk' on, taaksemme jos Ryssät ennättää; +apua saatte, kenraali jo tulla lennättää." + +Hän kiiti pois. Mut ehdittiin töin tuskin sillallen, +kun Ryssä-parvi täyttävi jo rannan vastaisen. +Se laajenee, se taajenee, se tähtää, laukaisee; +jo Suomalaista kahdeksan ens' paukaus pyyhkäisee. + +Ei hyvä enää viipyä, jokainen häikähtää. +Taas paukaus ja jäljelle vain viisi miestä jää. +"Kivääri sojoon, taaksepäin!" nyt komennettihin. +Sven Dufva yksin hairahtui ja laski painetin. + +Käännöskin Dufvan taaksepäin ol' erinomainen, +peräymään kun käskettiin, hän hyökkäs sillallen +ja seisoi siinä jäykkänä, vakaana, vanhoillaan, +kaikille valmis neuvomaan paraita temppujaan. + +Ei aikaakaan, niin saakin hän jo niitä osoittaa, +kun silta täyteen Ryssiä samassa tuoksahtaa. +Yks toisen perään rynnähtää, mut heistä joka mies +sai oikeaan ja vasempaan, niin että tempun ties. + +Käsinpä tätä karhua ei voitu kukistaa, +ja lähin mies se luodilta hänt' aina varjoaa; +mut Ryssäin kiihtyy rohkeus, kun toivo heikkenee, +nyt Sandels saapuu, huomaapi, kuin Dufva ottelee. + +"Hyv' on", hän huutaa, "kas niin sa poika urhoinen. +Äl' yli päästä perhanaa, niin vielä hetkinen! +Noin Suomalainen taistelee, se vasta soturi. +Avuksi, pojat, rientäkää, tuo meidät pelasti!" + +Ja Ryssä huomas rynnäkön nyt tyhjään käynehen, +vihollisjoukko kääntyi pois, hitaasti kulkien. +Kun tyynt' on kaikki, ratsultaan käy Sandels rantahan +ja kysyy miestä, sillalla min näki sotivan. + +Sven Dufvaa näytetään. Hän on jo loppuun taistellut +ja taistellut kuin mies, ja nyt on taisto tauonnut; +hän näyttää siihen nukkuneen lepäämään leikistään. +Vakaampi ei, mut kalvaampi on paljon entistään. + +Ja Sandels silloin kumartuu kuollutta katsomaan +ei tuntematon ole tuo, vaan tuttu vanhastaan; +mut alla hänen rintansa punoittaa nurmi nyt, +on luoti käynyt sydämeen; on veri ehtynyt. + +"Se luoti tiesi paikkansa, sit' eipä kieltää voi, +enemmän tiesi se kuin me", näin kenraal' aprikoi, +"ei kajonnut se heikkohon ja huonoon otsahan, +parempahan se pyrki vaan, jalohon rintahan." + +Ne sanat sotajoukossa levisi yleiseen, +ja kaikki myönsi Sandelsin totuuden lausuneen: +"Älyä kyll' ei Dufvalla lie liiaks' ollutkaan, +pää huono oli", arveltiin, "mut sydän paikallaan." + + + +VON KONOW JA HÄNEN KORPRAALINSA. + +"Ma sinut nostanut olen liejustas +tuon tuikan varjon vuoks' sinun kulmillas, +ma sulle paikan hankin ja palkankin, +tein soturista halvasta korpraalin." + +"Ja joka taisteluss' olet seissyt näin +kuin vertainen ja kumppali vieressäin; +sua nopsaks, urheaks olen kiitellyt." +Näin Konow äissään Braskia sätti nyt: + +"Sinusta kannett' aina nyt kuulen vaan, +sua kaikkialla pöyhkeäks moititaan; +paraikaa tähdätessähän miestä lyöt +ja ylvästellen mälliä kahta syöt." + +Mut Brask hän saarnaa yrmivi majuurin: +"Mies halpa arvon sain tosin korpraalin, +mut alttiist' uljuudestani sain ma sen +ja hurmehesta nousin, mut liejust' en." + +"Jos lyönkin joskus, ken sitä kummaksuu? +teen niinkuin tekin teette ja moni muu; +vaikk' yksin löisittenkin, mä mairetyön +suon muiden tehtäväksi ja myöskin lyön." + +"Tuon vieruskumppanuuteni kunniaks +on kaikkein nähdä mälliä suussain kaks; +vaan halpaa jos se kunnia teistä ois, +voin toisen mällin suustani heittää pois." + +Ja Konow silmin katsovi säihkäävin: +"Mies oiva oot ja saakelin ylväskin. +Sun paikkas vastakin mua vierin on, +hädässä moisest' on apu verraton." + +Koht' alkoi taisto, jääkärijoukollans' +von Konow metsään ryntäsi, Braski kanss'. +Korpraali oli jylhä, ja majuuri +hän, huuli lerpass', ampui ja kiroili. + +Jo neljä tiimaa näin oli noituillut, +vaan viel' ei ollut taistelu muuttunut. +Hän tiellään kaatuneen näki jonkun vaan, +puu puulta Ryssä pois veti joukkojaan. + +"Hiis", ärjyi hän, "ei käy se nyt ensinkään, +männyistä kuoren lentävän kyllä nään, +vaan suojass' ompi Ryssä, hän pääsee pois; +te tähtäätte kuin silmiä teill' ei ois." + +Viimeisen sanan tuskin hän suustaan saa, +kun maahan Braskin tuustista kellahtaa; +kas siinä vastausta jo liiakskin, +moist' ei ois luullut tohtivan korpraalin. + +Vihasta kalvistuin kävi kalpaan nyt: +"Mit' olet, lurjus, tehdä sä hirvennyt? +Nyt perkeleelle luusi ja nahkas möit, +kun päällysmiestäs keskellä sotaa löit." + +Mut Brask hän seisoi tyynenä vanhallaan: +"Pidättäkäätte pamppua hetkeks vaan, +siks että palkan tuolle ma maksaisin, +jok' ampui teitä, juuri kun tuustaisin." + +Näin lausuin Brask nyt tähtäsi pyssyllään; +ja pensaan taakse huomasi äkkiään +von Konow miehen kaatuvan parrakkaan, +noin kaksikymment' askelta heistä vaan. + +"Vai tuonko luoti vinkasi korvissain, +kun äsken sulta, ystävä, tuustin sain? +Kas sepä miehen työt' oli kerrassaan, +sen tuskin unhotan minä milloinkaan." + +Brask Konowill' on vuosia viettänyt; +he yhdess' aina nähdähän käyvän nyt, +useinkin niinkuin ystävät rakkaimmat, +mut melkein yhtä taajahan jankkaavat. + + + +KUOLEVA SOTURI. + +Lemulla oli verinen +jo päivä päättynyt, +ja kaatuneitten viimeinen +valitus viihtynyt; +maa, meri, kaikki pimeni, +yö niinkuin hauta vaikeni. + +Ja rannalla, miss' oteltiin +tää päivä umpehen, +soturi vanha huomattiin +Suursaaren aikuinen; +käs' otsall' on, ja kelmennyt +on poski, veri ehtynyt. + +Ei hänen jäähyväisiään +omainen kuulla saa; +maa, jota kantaa verellään, +ei ole synnyinmaa. +Kotinsa Volgan rannan on, +tääll' on hän vieras suomaton. + +Hän sammuvan luo katsehen +välistä ylöspäin. +Hiekalla saman tanteren, +kanss' ukon vierekkäin, +on nuorukainen kylmennyt; +sitäpä ukko katsoo nyt. + +Kun sota riehaa, luodit soi, +he elon innoissaan +toisiinsa vihan tulta loi, +mitellen miekkojaan. +Nyt nuoren miel' ei sotihin, +ja rauhaa pitää vanhuskin. + +Kuluupi yhä hetket yön. +Mist' airon loiske tuo? +Kun tanterelle verityön +kuu valoansa luo, +vesillä nähdään venonen, +ja maalle soutaa neitonen. + +Hän käy kuin haamu rauhaton +kautt' tuonen niittomaan, +ruumiita katsoo, vaiti on +ja kyynelehtii vaan. +Hiljaista hänen käyntiään, +sit' ukko katsoo ihmeissään. + +Mut, kulkeiss' yhä neitosen, +hymyilee lempeemmin +suruinen silmä vanhuksen +ja miettiväisemmin. +Sydän se aavistanut lie, +mihinkä tytön kävi tie. + +Hän vartoi: tyttö läheni, +kuin sanan saanut ois, +niin suoraan, tyynest', ääneti, +kuin henki häntä tois, +hän tuli. Paistehella kuun +nyt silmä sattuu kaivattuun. + +Hän näkee, nimen huudahtaa, +ei sanaa vastaan soi; +hän syliin hälle suikahtaa, +syleillä ei se voi; +puhkaistu rint' on riutunut, +kaikk' ääneti ja kuihtunut. + +Kyynelpä silloin sotilaan +poskelle vierähtää, +hän silloin lausuu sanan vaan, +jok' yöhön häviää, +ja nousee, astuu askelen, +ja kuolee neidon etehen. + +Tulkitsematon sana tuo +ja katse suruinen, +sanoppa, mitä virkkoi nuo, +ja vedet silmien? +Ja neidon luo kun päästyään +hän kuoli, mitä miettikään? + +Mielenkö rauhaa kaivaten +viel' ääntään koroitti? +Sovintoako rukoillen +hän neitoon katsahti? +Suriko että lapset maan +vaan vaivaavat ja vaivataan? + +Viholliskalpaa kantaen +hän saapui sotimaan; +mut hälle, anteeks antaen, +ojenna kättä vaan! +Eloa kosto tarkoittaa, +mut hauta vihan sovittaa. + + + +OTTO VON FIEANDT. + +Ristiinasta oli mies, +Otto Fieandt, hänpä ties +antaa muille käskyjänsä, +ollen vanhin veljistänsä. + +Sodass' oli tosiaan +everstluutnantti hän vaan; +armeijass' ois olla suotu, +jos ois tottelemaan luotu. + +Mut hän piti päänsä ain', +omaa tietään kulki vain, +totellut ei sanaa toisen, +sai siis joukon erikoisen. + +Entä näkö? Pukunaan +harmaa lievetakki vaan, +tehty kotikankahista, +villat kotilampahista. + +Päässä isän hattu on, +kulunut ja nukaton, +peru saatu Lappehelta, +vaarin kuolintanterelta. + +Talvin lammasnahkaset +väljät, varsin lyhyet, +pikisauma-saappaat kanssa; +näin hän johti joukkoansa. + +Ei ois urhon näköinen +kansan nähdä nykyisen; +aika toinen, toinen tunto, +syvemmällä piili kunto. + +Miekka oli suotta vaan; +tokko sodass' ampuikaan +yhtäkään hän laukausta, +siit' ei ole kertomusta. + +Ruudit, raudat, lyijyt, ne +huoleks jäivät miehille; +ne, ne lauloi, hänpä soitti, +ruoska kourass' ukko voitti. + +Sillä läimähytti vaan +eestä maan ja kuninkaan, +niinkuin tammi vankkumatta, +leikistänsä uupumatta. + +Tapella hän kyllä tais, +huoli viis, ken voiton sais, +innon vaan pyys' saada voimaan, +siihen ruoska valmis soimaan. + +Kiireesen ei Suomen mies +ole luotu, sen hän ties; +miehuutt' ei, vaan tapaa moitti, +vauhtia siis auttaa koitti. + +Piippu piti olla vaan, +muuten hyv' ei ollutkaan; +sauhu suussa, voimin kaikin +ruhtoi, vaikka selkääns' saikin. + +Keskelläkin pauhinaa +otti uutta tupakkaa, +lähin mies sai viivähdellä, +tulta hälle viritellä. + +Joukossaan kun sitten hän +hiessä ja verissään, +sivaltaen ruoskallansa, +imeskellen piippuansa, + +miehensä sai janahan, +pajunetit tanahan, +ryntäs joukkoon taajimpahan, +oli niinkuin kotonahan, + +haastoi vahvaa suomeaan, +huusi niinkuin niitullaan, +kiitti, laitti, mitä milloin, +töliistää ei saatu silloin. + +Hyvä nyt ei ollutkaan +vihollisten, sanotaan; +silloin oli hitonlainen, +muulloin aivan moukkamainen. + +Niin hän viimein joukkoineen, +piippuineen ja takkineen, +tapeltuaan raivoisasti, +pääsi Karstulahan asti. + +Turva Suomen sotijain +tämä joukko oli vain, +toista tuhatt' tällä kertaa; +Vlastov hän toi kolme vertaa. + +Leikki oiva odottaa, +Fieandt pistää tupakkaa, +ruoskaa saappaankorkoon koittaa, +ryntäämähän mennä soittaa. + +Kuustoist' tiimaa kesti kai, +vihdoin selkähänsä sai, +täytyi täyttää pakosalle, +heittää kaikki perhanalle. + +Silloin, niinpä tiedetään, +enää ei hän lyönytkään, +hatun painoi alemmaksi, +muuttui muita lauhemmaksi. + +Möttöseen näin ratsasti, +Satulaan vaan tuijotti, +piti kättä povessansa, +muistanut ei piippuansa. + +Mitä silloin miettikään, +sit' ei tiennyt yksikään, +neuvotella yksin mahtoi, +väki kulki, kuinka tahtoi. + +Lintulahteen tultuaan +olkikuvon pyysi vaan, +tahtoi unta vaivoistansa, +maistanut ei ruokiansa. + +Näin hän päätti päivän tän. +Aamullapa varhain hän, +saatuansa unta vähän, +jo on toinen mieleltähän; + +taas häll' entinen on pää, +ovest' ulos tirkistää, +vanhan tuiman muodon saapi, +kulmiansa julmistaapi. + +Maistoi taskumatistaan, +tiuski nuorta veikkoaan, +joell' antoi puustin heti, +Perhossa jo sauhun veti. + +Oli, miten olikaan, +sodass' ase tarvitaan, +mut ei sukkeluutta vailla +sota Fieandtinkaan lailla. + +Miehet nytkin lausuvat, +vaivojaan kun muistavat, +pääarmeijan taantumusta, +kotimaansa kukistusta: + +"Toisin olin käynytkin, +johtaessa kenraalin, +jok' ois aikaa arvioinut, +tappelussa tupakoinut." + + + +SANDELS. + +Sandels, hän Partalass' istuvi vaan, +suurustaan huoleti syö. +"Nyt käydään Virralla taistelemaan, +heti kello kun yksi lyö.-- +Olen tänne teitä ma käskettänyt.-- +Hyvä pastori, lohtapa nyt!" + +"Tää päivä te luonani viipykää, +sitä pyydän ja vaadinkin; +On teille tuttua seutu tää, +Ja sen tietoja kaipaisin. +Ei pelkoa! Verta ei haistetakaan.-- +Madeerata maistellaan." + +"Tutshkov hän suopeast' ilmoittaa +välirauhan jo päättynehen. +No, mut syökää! Kastint', ah, suvatkaa +Kun syöty on, ratsaillen!-- +Täss' ottaa täytyvi minkä sai,-- +margootahan juotte kai?" + +Sana tuotihin nyt, sana kiireinen: +"Välirauhamme rikkunut on; +Brusin palas pois etuvahtinehen, +ja silta on purkamaton. +Kakstoist' oli meidän kellomme, vaan +yks Ryssäin on, sanotaan." + +Sandels hän istuvi herkkuillen, +tuost' ei ole ollakseen. +"No, pastori, hanhea hiukkaisen! +Sitä syö ihan mielikseen.-- +Dolgoruki se taasen nyt kiirehtää; +hänen terveikseen lasi tää!" + +Sanantuojapa virkkavi: "Kenraali, +min vastuun viedä ma saan?"-- +"Ett' everstillä on patteri, +ja siltakin kaita on vaan. +Hän tunnin, puolisen kestää saa. +Hyvä pastori, nyt vasikkaa!" + +Sanansaattaja läks,--meni tuokio näin, +joku taas tuli ratsastaen; +hän lentävi nuolena kiidättäin, +alas hyppävi portaillen; +näkö hällä on nuoren luutnantin, +ajutantt' on se Sandelsin. + +Salihin hän ompi jo kiiruhtanut, +hänen silmäns' säihkyelee. +"Kenraali, jo verta on virtaillut +ja vert' yhä virtailee. +Tapellaan, mut uljaammin tapeltais, +jos teit' edes nähdä sais." + +Sandels, hän huoleti katsahtaa: +"Kuin liesi te hohkaatten. +Ajo kai väsyttääpi ja hiuvottaa, +levätkäätte ja syökäätten! +Ken ruokaa, juomaa hylkisikään! +Siis, ryyppykö ensistään?" + +"Kov' on taistelu", jatkoi luutnantti, +"pian ryssä jo sillan saa, +etujoukkomme Kauppilass' horjuupi, +ylivoima sit' ahdistaa, +kaikk' on nurinpäin, väki hämmennyt; +min käskyn saan minä nyt?" + +"Sen, että nyt käykää istumaan, +ja lautanen käskekää +ja siten syökää huoleti vaan, +ja syötyä ryypätkää, +ja juotua syökää uudelleen, +se on käskyni ummelleen." + +Sydän nuoren kuohahtaa sotilaan, +viha silmistä liekehtii, +"Kenraali, ma jos toden lausua saan, +joka mies teitä halveksii. +Sotajoukossa kaikkein mieli on se: +oletten pahin pelkuri te." + +Sandelsin putos kahveli pois, +hän on vait, jopa naurahtaa. +"Kuin, herrani, Sandelsko pelkuri ois? +Vai niin! Sepä perhanaa! +Bijouni, mun ratsuni tuokaa, hoi! +Nyt pastori jäädä voi." + +On taistoa, ryskyä, paukkinaa +tuon Virran äyräällä; +savupilvehen peittyy järvi ja maa, +tult' iskevi pilvestä, +jyly ilmoiss' on kuni pitkäisen, +maa järkkyvi hurmeinen. + +Tuoss' Suomen joukko se seisoi vaan, +se ei vaaroja peljännyt; +mut miehestä miehen kuiskaillaan, +salanurkua kuuluu nyt +"Hän on poissa, hän piilohon taasen käy, +kenraalia viel' ei näy!" + +Mut hän näkyy, saapuvi, vallill' on, +lipun vierehen seisahtuu; +vaka silmä; ja kirkas otsakin on, +jalo kantavi häntä Bijou, +ja hän liikkumatt' istuu, seutua vain +näköputkella tarkastain. + +Ja kaukaa siinä hän huomaitaan,-- +tuhat kaatoi, ken hänet kaas,-- +ja tykkien paukkina kiihtyy vaan +vihollisten puolella taas, +yhä luoteja vinkuvi ympäri pään; +hän ei vilkuta silmääkään. + +Fahlander urho ei viipyillyt, +luo päällikön ratsasti hän: +"Kenraali, on vaarassa henkenne? nyt, +alas, teihin tähdätähän!" +"Alas, kenraali, turmio karttakaa", +väki myrskyten huudahtaa. + +Sandels ei liikkunut paikaltaan, +hän lausui vaan: "Mikä lie +tuon joukon, onko se pelvoissaan? +Jos se horjuu, surma sen vie. +Saa koittaa. Valmiit taistelohon! +Heti Ryssät täällä jo on." + +Tuo parvi, mi Kauppilass' on otellut, +ylivoimaa torjuillen, +se urhokkaasti on taistellut, +päin rientävi nyt paeten; +se jo patterillen on kerjennyt, +ohi siitäkin karkaa nyt. + +Sandels,--hän on yhä liikkumaton, +ylväänä hän istuvi vaan; +vaka silmä ja kirkas otsakin on, +ja hän loistavi ratsullaan, +sotalaumaa silmävi ryntääväin, +joka syöksevi vallia päin. + +Se jo saapuukin, liki tulvailee, +hän vaaraa ei näekään; +tuhat pyssyä hänt' yhä tähtäilee, +hän siit' ei tietävinään; +hän vartoo, katsovi kelloaan, +kuin tyyn' olis rauha vaan. + +Jopa hetki se löi, jota vartosi hän, +ja hän riensi Fahlanderin luo: +"Rivit onko nyt valmis se särkemähän, +kuten ennenkin, väki tuo? +Pöyhkeillä ma Ryssien annoin. Haa, +takaisin ne nyt viskatkaa!" + +Näin lausui hän, oli kylliks tää; +ilo kaikuvi ilmoihin. +Kuussataa miestä nyt rynnistää +alas Ryssihin ylpeihin; +pois parvi parvelta syöstähän nuo, +kunis sortuvat sillan luo. + +Sandels, hän luo väen voitokkaan +tuli rantahan ratsastaen. +Ohi joukkojen kun veripurpurassaan +nyt lens hepo valkoinen, +ja kun riemun hurmoma kenraali +urojansa nyt tervehti; + +salanurku se kaikk' oli hälvennyt, +kaikk'' ilkeät kuiskaukset, +ilo myrskyinen vaan kaikui nyt, +sekä hartahat kiitokset; +tuhat-ääninen huuto nyt soi: "Hurraa +kenraalia urhakkaa!" + + + +KAKSI RAKUUNAA. + +Stooli toinen oli, toinen +Luodiks nimitettihin; +miehuus, voima yhdenmoinen +kumpaisellakin. +Yhdess' Saimaan rantamalla +ovat kasvaneet, +saman kurkihirren alla +veikkoin' otelleet. + +Rakuunoiksi sitten tehtiin +yhtenä he päivänä; +kestävän he aina nähtiin +vaarat veljinä; +eipä jättänehet vielä +vanhaa riitaa pois, +kilpailivat sotatiellä, +kumpi uljaamp' ois. + +Miehuudesta joukossansa +olivat he mainitut, +siinä heit' ei voittavansa +kenkään kerskannut. +Kumpikin he korpraaliksi +kohta tehtihin, +mutta yhtä riitaisiksi +jäivät sittenkin. + +Keskenänsä heillä vielä +kilpa kesti muinainen, +toinen oli sotatiellä +toisen vertainen. +Kummallenkin sama rata +kulki kunniaan, +Luoti kun saa kunniata, +Stoolkin mainitaan. + +Jopa vihdoin vastaiseksi +Stoolin onni kiekahtaa; +Luoti hän jää terveheksi, +Stool se haavan saa. +Maata sairashuonehessa +saa nyt tuskissaan, +Luoti veikon otellessa +olla jouten vaan. + +Monta kuuta kurjaa siellä +näin kun oli viettänyt, +sotahan ol' urhomiellä +taas hän rientänyt; +mut ei ollut joukossansa +enää etevin: +Luotipa jo rinnassansa +kantoi mitalin. + +Stool hän näkee ystävänsä +onnen uuden, mainion; +mitä tuntee mielessänsä, +siitä vaiti on, +sit' ei sana, silmäykset +silloin ilmaisseet.-- +Nyt ol' yhdess' ystävykset +päivän retkeilleet. + +Kylliksi on partioita +käyty, aik' on kääntyä. +Tomu tuiskuu, kasakoita +alkaa näkyä. +Luoti lausuu: "Käänny tiestä, +muu ei autakaan; +veikko, heit' on viisi miestä, +meitä kaksi vaan." + +Stool hän nauroi katkerasti: +"Oikein, jos sa viivyt nyt, +vuotais veres, tähän asti +vielä säästynyt. +Mene, kell' on rinnassansa +merkki kunnian, +liian hyv' on käymään kanssa +heitä vastahan." + +Heti miekka kädessä hän +riensi kasakoita päin, +katsonut ei ystävähän, +lausuttuaan näin. +Ett' on toinen kiukuissansa, +siit' on huoleton; +jäikö tuo vai tuli kanssa, +hälle yhtä on. + +Seisahtua hän ei aio, +eteenpäin on matka vaan; +maistaa hänen miekkaans' sai jo +poika aromaan. +Parku, pauke kuuluu siellä, +kostoon rynnistää +Ryssät nuo; mut Stoolin vielä +pystyssä on pää. + +Mut on onnellakin raja, +voitto väistää voittajaa, +ratsuinensa ratsastaja +maahan kellahtaa. +Taistelee, vaikk' on se turhaa, +maassa vielä mies, +neljän peitsen vaikka murhaa +uhkaavan hän ties. + +Surman suu jo aukeaapi, +jäljell' on vain tuokio. +Mistä apua nyt saapi? +Siin' on Luoti jo! +Murhaajat tuo kohta suistaa +irti veikostaan; +ken nyt kaatunutta muistaa, +taas kun taistellaan? + +Sortui neljäst' yks, mut Luoti +silloin hänkin haavoittui; +veri virtanaan jo vuoti, +käsi hervahtui; +voiton toivoa nyt hällen +mistäkään ei näy;-- +pystyssäpä Stool on jällen, +taisteluhun käy. + +Loppuun leikki leikiteltiin: +taru kertoo vieläkin +illall' Luodin tulleen telttiin +Sandels kenraalin. +rintamerkki kourassansa: +"Ellei rahaa saa +myöskin Stool nyt rintahansa, +tääkin ottakaa." + + + +HURTTI UKKO. + +Nuotioll' ei Hurtti vanhukselle +jutun puutett' ollut milloinkaan; +usein yöhön istui valvehella, +kertoellen muistojaan, +nysääns' yhä sytytellen vain +ja sen kohta taasen unhottain. + +Kolmas Kustaa hänest' oli miesi: +"Venään rouvaa vastaan ylpeää +urheasti taistella hän tiesi; +aika toinen se kuin tää; +kuningas ol' altis vaaroihin, +kallis nyt on henki marskinkin." + +"Kunnian ja velvoituksen teiltä +jos ei herrat olin väistynyt, +käsist` ei ois voitto mennyt meiltä; +petos Kustaan surmas nyt +Karvaan palkan maailmalta saa, +sääli kuningasta uhkeaa." + +"Anjalassa puhui leppyisesti +kapinoitsevalle joukollen; +korpraal' Luoti häntä salaisesti +nykäis: 'joko laukaisen?' +'Älä', vastas' suopeasti hän, +Malttakaamme, vasta nähdähän.'" + +Näinpä laski iloisella miellä +tulen ääress' ukko juttujaan, +punaisena poski hohti vielä, +harmaa oli tukka vaan; +nuoremp' oli Kustaan aikoihin. +Tullut nyt ol' Oravaisihin. + +Yötä hongikossa synkeässä +ennen tappelua vietettiin. +Harva vaan nyt unta sai, mut tässä +Hurtti vaipui nukuksiin; +muulloin aina valppain valvomaan +ennen muita meni nukkumaan. + +Hetken iltaa oli istuskellut +hongan juuressa hän levähtäin, +nysääns' sytytellen valitellut +sodan käyvän nurinpäin; +sanoi ruvenneensa miettimään, +kuinka paon saisi päättymään. + +Näinpä sanat sattui: "Opetettu +kylläks on jo meitä taantumaan. +pohjaan päin jo ennen juoksutettu: +sinne taaskin samotaan. +Kurjaks toivoksemme pako jää, +lempo tiesi, mihin päättyy tää." + +"Huomenna, kun mennään taistelohon, +alkakohon silloin tapa uus. +Kellä halu, ajoon suostukohon, +Hurtin loppuu mahtavuus; +hävettää jo häntä alkaa nyt +ettei aikaa sitten väsynyt." + +"Vanhoillansa ukko neuvon keksi: +ajona ei mieli ollakkaan; +paras temppu paon vasteheksi +pysyminen paikallaan; +ken sen tempun oikein oivaltaa, +kaikki juoksemiset jättää saa." + +Kädet laski ristiin rinnoillensa +ukko, näin kun oli lausunut, +hongan juureen nukkui hiljallensa, +missä oli istunut, +luottain oivaan temppuhunsa vaan, +ettei pakenisi milloinkaan. + +Suomen joukko, taas kun joutui ilta, +viime taisteluns' on taistellut, +voima mennyt Suomen sankarilta, +toivokin jo rauennut; +niinkuin laine luotoon särkynyt, +taantumaan käy sotajoukko nyt. + +Missä kulki, kuului haike'inta +tuskaa, huolta, huokausta vaan; +rauhatonna riehui joka rinta, +Hurtti vaan on levollaan; +missä rivit lyötiin hajallen, +siihen vanhus vaipui unehen. + +Nukkui, niinkuin muisto Kustavista +ois jo mennyt hänen mielestään, +nukkui unta nyt niin rauhallista, +mit' ei viime yönäkään, +luottain oivaan temppuhunsa vaan +ettei pakenisi milloinkaan. + + + +KULNEV. + +Kun iltaa viel' on hetkinen +ja huvitusta muisto suo, +mä Kulnevista juttelen, +lie sulle tuttu tuo. +Sep' oli vasta kansan mies, +hän elää ja hän kuolla ties, +mies parhain, missä taisteltiin +tai maljaa maisteltiin. + +Yöt, päivät kun sai taistella +sit' ilonansa piti hän, +ja kaatumista kukkana +vaan sankar'elämän. +Jos mikä aseeks sattuikaan, +ol' yhtä, kunhan kaasi vaan, +jos miekka taikka pikari, +jos joi tai tappeli. + +Hän harras myös ol' lempimään, +nopeesti kullan valitsi; +tulesta tuskin pääsikään, +niin tanssit toimitti. +Yön sitten armasteltuaan, +hän kengän riisui kullaltaan, +ja viiniä sen täynnä toi +ja lähtömaljan joi. + +Ja miehen muodon, näitkö sen? +Monella vielä tuvassaan +on kuva kummanlaatuinen, +paljasta partaa vaan; +mut astu liki, näetpä kuin +se parran alta hymysuin +ja silmin loistaa lempe'in, +se kuva Kulnevin. + +Mut kylläp, outo vaalistui, +kun Kulnev päälle karkasi; +ken hiukan hiittä kammoksui, +se pelkän häntäki. +Viel' enemmän kuin keihäällään +peloitti hän jo näöllään, +mieluumpi hänen iskunsa +kuin musta tukkansa. + +Semmoinen hän, kun ratsuaan +kädessä kalpa kannusti, +ja samanmoinen, sanotaan, +kun joskus levähti, +kun, lyhyt turkki yllähän, +talosta toiseen kulki hän, +ja, missä piti parhaana, +viivähti vieraana. + +Mon' äiti kertoo kauhuaan, +kun kursaamatta Kulnev tuo +kehdolle astui suorastaan +pienoisen armaan luo; +mut lisää: "Lasta suuteli +hän vain ja nauroi lempeesti, +kuin kuvansaki seinällä, +jos astut lähemmä." + +Se varma, että luonteeltaan +ol' ukko Kulnev herttainen; +lisäksi juoneen moititaan, +syy oli sydämen; +ja sodassa ja rauhassa +se sydän oli mukana: +hän suuteli ja surmasi +ain' yhtä hartaasti. + +Mont' oli Venään urhoa, +joist' aikakirjat kertovat, +jotk' ennen sotaa maineessa +jo meillä olivat. +Barclay, Kamensky, Bagration, +tääll' oli tulleet huutohon; +ei pelkkä lasten leikki tuo, +sen ties, kun ryntää nuo. + +Vaan Kulnevist' ei tiettykään, +ennenkuin sota lähestyi; +kuin myrsky merell' äkkiään +hän silloin ilmestyi, +niin ankarana, outona +kuin pilvest ukkossalama, +ja nähtiin koht', ens' lyönnistään, +mit' oli miehiään. + +Ol' leikist' illall' uupunut +niin Suomen mies kuin Ryssäkin. +Jo luullen; "kaikk' on loppunut", +levossa maattihin; +mut unessa kun parhaillaan +hopeita, kultaa näemme vaan, +"aseihin!" huutaa vartio, +ja siin' on Kulnev jo. + +Tai Ryssäin teiltä kaukana +kun kuormain kanssa kuljettiin +ja syötiin, juotiin parhainta +ja oikein ahmattiin, +paraasen riemuhun yks, kaks +saa Kulnev kuokkavierahaks, +ja tomupilvi pölähtää, +ja keihäät välähtää. + +Jos silloin seistiin vankkana +ja tehtävämme tehtihin, +niin parta kestiss' ukolta +se kärvennettihin; +mut tuimana jos oltu ei, +niin hän se viinat meiltä vei +ja lupas lainan kuitata +Don-virran rannoilla. + +Jos tuiskut oli, satehet, +öin, päivin, suvin, talvisin, +ne kaikkialla kujehet +havaittiin Kulnevin; +ja sotarintaan vastakkain +kun saatiin rivit armeijaan, +niin tunnettiin koht' iskuistaan +tuo poika aromaan. + +Mut Suomen sotajoukossa +ei ollut ainoatakaan, +jok' ei ois Kulnev-ukkoa +pitänyt vertanaan. +Kun huomas tutut kasvot nuo, +niin ilost' irvisteli tuo, +tuo karhu Saimaan seutujen +kasakka-veljellen. + +Ja kokemiinsa kämmeniin +ilolla katsoi myöskin tää, +ja kun hän ryntäs, oli niin +kuin maksais yrittää. +Sitäpä nähdä kelpasi +kun Suomen mies ja Kulnevi, +ne kilvan kamppaelivat, +nuo vahvat molemmat. + +Kätensä raukes ainiaks, +hän kaatui miekan kalskeeseen, +mut nimens' yhä kunniaks +on hänen kansalleen; +ja missä häntä mainitaan, +hän "sankariksi" sanotaan; +oi kallis sana: "sankari," +kun saat sen maaltasi. + +Syviä meihin haavoja +vaikka usein pisti peitsellään, +on rakas meille maineensa, +kuin meidän oisi hän; +ei lippu niin eik' isänmaa +voi veljeyttä vahvistaa +välillä sotamiehien, +kuin miehuus yhteinen. + +Siis Kulneville hurraamme, +ei usein mointa löytää voi; +jos vuodattikin vertamme, +sen sota hälle soi. +Vihollinen jos olikin, +sitähän mekin oltihin; +hän löi, kuin mekin, riemuissaan, +ken tuost' ois pahoillaan? + +Vihattu olkoon pelkuri, +häpeän, pilkan saakoon hän, +mut eläköön, ken uljaasti +käy sankar'tietähän! +Iloinen hurraa, ponneton +osaksi kelpo urohon, +olipa sitten veljemme +tai vihollisemme! + + + +KUNINGAS. + +Kuningas Kustaa Aadolf +salissaan noussut on, +vait'olon lakkauttaa +ja alkaa lausunnon. +Hänellä kuulijoita +on kolme kaikkiaan: +Toll marski, Piper kreivi, +Karl Lagerbring, ne vaan. + +Kuningas silloin virkkoi, +vakaana lausui näin: +"Suomessa armeijamme +käy yhä taaksepäin; +toiveemme Klingsporista +on tyhjiin rauennut, +ja Viapori mennyt, +se pylväs kaatunut." + +"Olemme ilmestykseen +turvanneet yhtenään, +pää-enkeli vaan viipyy, +sit' ei näy vieläkään. +Kuitenkin sodan ryske +lähemmäks yhä saa; +se meistä, kuninkaasta, +on arveluttavaa." + +"Siis kuninkaallisesti +olemme päättäneet, +ja vakaan päätöksemme +myös täyttää tahtoneet; +me, näätte, tuottanehet +olemme puvun sen, +min Leijonamme vihki +Narvalla taistellen." + +"Kahdennentoista Kaarlen +nyt kintaat otamme, +sen miesnä, kuninkaana +me tehdä tahdomme, +tuon suuren urhon miekan +vyöllemme sidottaa, +kuin hänkin hämmästyttää +velttoa maailmaa." + +"Te Piper, toinen kinnas +käteemme vetäkää, +ja, Lagerbring, te toista +samaten käytelkää. +Toll, vanhuus ynnä maine +suo teille kunnian +sitoa vyötäisiimme +tuon miekan voittoisan." + +Kuningas juhlallisna, +kuin mikä jumala, +kahdennentoista Kaarlen +nyt nähtiin puvussa. +Täll' erää liian ylväs +hän oli puhumaan, +salissa pitkin astui +hän askeleilla vaan. + +Kun astuntansa loppui, +uus näky nähtihin: +hän kintahat ja miekan +taas antoi takaisin, +loi toisiin katseen, josta +ol' leikki kaukana, +ja vaiti-olon taaskin +lopetti armossa: + +"Nyt Lagerbring saa laittaa +sanoman Suomehen, +puvussa Leijonamme +jo meidän ollehen. +Toll marski, Piper kreivi, +ma teidän kumpaisen +todistajaksi kutsun +tekoni ylhäisen!" + +Ei tiedä aikakirjat, +hän saiko muuttumaan +teollaan uljahalla +asiat Suomenmaan; +vaan hämmästyipä kyllä +läheinen maailmans', +Karl Lagerbring, Toll marski +ja Piper kreivi kanss'. + + + +SOTAMARSKI. + +Rantsilassa riemu raikui, +leiriss' oli juhlan vietto; +voitost' oli Siikajoen +tullut Cronstedtille tieto; +eri seurueissa juotiin +isänmaalle rakkahalle, +onnen ensi koittehelle, +palanneelle kunnialla. + +Yhdessäpä siinä nähtiin +kaksi everstluutnanttia, +ukot Christjernin ja Lode, +kokeneita sankaria. +Vertaisena näiden rinnall' +Aminoffkin istui siellä, +piirin ympärille kertyi +parvi nuorempia vielä. + +Vapahasti niitä, näitä +juteltihin juotaessa, +suistaa tarvinnut ei kieltään +seurueessa semmoisessa; +päällikköiden heikkoutta +ilman vaaraa moitittihin, +nimist' ylpeist' ennen muita +marskin nimi mainittihin. + +Aflecht, joka Revonlahdell' +urhoretkeilynsä päätti, +ilkkui: "Malja Klingsporille! +tavat vanhat pois hän jätti; +hauska nähdä kuinka nyt hän +keikuttaapi niskojansa; +vihdoinkin hän seistä tohti, +pitkin maata juostuansa." + +Cronstedtinpa ajutantti, +Reiher luutnantt' tuohon tiesi: +"Lemmon valhe että Klingspor +seisahtanut on kuin miesi; +Adlercreutz ja Hertzen poisti +häpeämme kunnollansa; +marski, hitto vieköön, matkall' +oli vanhaan tapahansa." + +Majuur' Furumark hän lausui: +"Kuninkahan syy on tässä. +Miksi hänen armostansa +leikkiin pääs' tuo pata-ässä?" +Ladau virkkoi: "Sin' et kelpaa +arvostamaan marskin työtä; +sull' on sydän, hällä vatsa, +sä voit kuolla, hän vain syödä." + +Ehrnroth sanoi: "Muistelkaamme +missä loisti aikoinahan; +makasiinissa ei syty +halu harras kunniahan; +Klingsporinhan sankar'ura +oli komissariati, +ihmekö, jos rakas hälle +tappelu nyt ei, vaan vati." + +Tigerstedt, tuo Suomen poika +joka niinkuin Aflecht raukes, +kiristeli hampaitansa, +kiukust' irti kieli laukes: +"Totta, hän on muukalainen, +kasvanut ei laaksoissamme, +hän ei taida meidän kieltä, +eikä tunne tapojamme." + +"Mut on meidän maan hän nähnyt, +nähnyt on sen saaret, luodot, +niinkuin mekin vuoriltamme +tuhanten sen järvein muodot. +Sydämettä, Jumalatta +se on, jok' ei hartahasti +innostuisi puoltamahan +tätä maata kuoloon asti!" + +Christjernin nyt katsoi Lodeen: +"Nuoriapa kuule, veikka, +hampaiss' on taas Klingspor heillä, +sepä onkin vanha seikka. +Onneamme kiittää saamme, +vaikka veriin kaatunemme; +toista se kuin mit' on suotu +meidän marski raukallemme." + +Vanha Lode, jäykkä herra, +oli vaiti istununna; +nyt nousi ukko seisaallensa, +kasvoiltansa punastunna, +lasin täyden joi hän pohjaan, +voimalla sen pöytään laukas, +hatun pisti kainaloonsa, +suuttuneena suunsa aukas: + +"Pois ma joukostanne lähden, +pitäkäätte riemujanne; +Klingsporista moitett' aina +saapi kuulla seurassanne. +Sotamarski, sotamarski, +muut' ei ole haastamista; +häpeä ett' urhomiehet +kehtaa haastaa tuommoisista." + + + +DÖBELN JUUTTAALLA. + +Rovasti lausui: "Varman kadotuksen +tuo Döbeln uskoton saa kuoltuaan. +Ma tulen, neuvon, sanat lohdutuksen, +tuon hälle, hänpä, hetken kuultuaan, +nouseepi vuotehella ryntäillensä: +'Prelaatti pois' hän huutaa rengillensä, +'ja laita ettei täällä liehakoi.' +Näin käykö haastaa kuolemaisillansa? +Vaan itse vastatkoon hän onnestansa, +ma tein mink' ihminen ja pappi voi." + +Näin herkkupöydässänsä haasteleepi +rovasti herra, prameudessaan, +hän lausuu näin ja siihen huokaiseepi, +ja syö, ja leikkaa vielä paististaan. +Mut vuoteellaan on Döbeln tuskissansa, +ja tauti hehkuu hänen kasvoillansa, +raskaana nousee rinta levoton. +Väkensä oli Pohjaan kiirehtänyt, +ei vuorokauteen kahteen levähtänyt, +hän itse Joensuuhun tullut on. + +Suonissaan polte on, mut polttavampi, +on tulen hehku hänen mielessään, +ja tuska, taudin tuskaa ankarampi, +syvältä hohtaa hänen silmistään. +Hän hetkiä on lukemahan tarkka, +hän kuultelee ja vartoo, silmä arka +useesti kääntyy porstuahan päin. +Ov' aukenee ja siitä vakavainen +kenraalin luokse astuu nuorukainen, +ja Döbeln lausuu vieraallensa näin: + +"Turhuutta paljon, tohtor', uskotahan, +ma lienen vapaa-uskoja jos ken, +mut lääketaitoon sai mun luottamahan +tää otsani ja ystäväin Bjerkén. +Siis olen noudattanut tahtoanne, +kuin lapsi maannut, niellyt rohtojanne +ja niitä pöydälläni kärsinyt. +Te tiedettänne seuratten, sen tiedän, +mut päiviäkö senvuoks maaten vietän? +Ei, rikkokaa, kuin mies, sen säännöt nyt!" + +"Se tahton' on, mun täytyy taudin alta +nyt päästä, nousta vaikka haudastain. +Haa, kuulkaa! Tykkein jyske Juuttahalta! +Siell' arpaa lyödään Suomen sotijain. +Nyt estetyksi tulla joka hetki +voi Adlercreutzin palauksen retki. +Kuin käy sun sitten, väki urhoinen? +Ei, tohtor', ystäväni, keino keksi +mun sinne päästä, vaikka huomiseksi +ma kivun saisin kymmenkertaisen!" + +Sen kuuli lääkär' vastenmielisesti, +mut katse kirkastui jo kohdastaan +kätensä laski pöytään tyvenesti +ja pyyhkäis siitä kaikki kerrassaan. +"Nyt kenraali, ei estett' ole näissä." +Ja puna kirkkahampi poskipäissä, +jo Döbeln nousi jaloin horjuvin: +"Suur kiitos, ystävä, ja suuta sitte! +Te selvemmin kuin muut mun ymmärsitte, +olette mies, niin olen minäkin." + +Jo tykit Juuttahall' on vaienneina, +sielt' ensi viljan tuonen halla vei, +ja Suomen joukko hajan, pirstaleina, +on valmis kuolohon, vaan voittoon ei. +Vast' yhden rynnön torjui puoleltansa, +Ja Kosatshkovski sotalaumojansa +taas järjestääpi, kaikki murtaakseen. +On kolkko hiljaisuus kuin ukkossäällä, +kuin vaaru, paennut jo päämme päällä, +taas salamoineen uhkaa uudelleen. + +Jäännökset voitoistamme kallehista, +nuo rivit harvat, ken sain kokohon? +On voimaa, mieltä, miehuutt' uskollista, +mut järjestäjä itse poissa on. +Hän vaaroissamme kirkkain toivon tähti, +mies, jonka johdoss' urhot Porin lähti +satahan verileikkiin ihanaan, +hän miestensä ei näkis kaatumista, +urosten tyyntä kuoloon astumista, +ei hän, mut sattumus nyt ohjais vaan. + +Ei unhoon jää ett' olit sinä siellä, +jok' ennenkin veit vaaraan joukkoas, +sä, josta maamme riemuitsee nyt vielä, +vaikk' itki Eek sun kovaa onneas! +Mut sä ja ystävän, te urhosasti +tapella voitte kyllä kuoloon asti, +vaan sairas yksin taisi johdattaa. +Sä seisot vaiti, valmihina muuten, +Grönhagen miettii, kylmä on von Kothen, +Schantz ärjyy vaan, ja Konow kiroaa. + +Vait, kuule! Kummulla nyt hurratahan. +Mies ratsastavan nähdään. Ken se on? +Se vasta ääntä! Mistä riemuitahan, +kun miesten hurraa raikuu ponneton? +Se täyttää vuoret, vainiot ja loukot, +se kasvaa, paisuu, nielee sotajoukot +ja vyörykkeenä vierii laaksohon. +Haa, hän se tänne rientää ratsullansa, +mies pienokainen, vanne otsallansa, +se jalo, uljas, armas kenraal' on. + +Vaan hiljaa! Kuule kuinka joukollensa +hän äsken hajonneelle huutaa nyt! +Hän ratsastaa sen luo, ja paikallensa +riviinsä joka mies on rientänyt. +Tiheessä miestä välkkyy asehissa, +ja joukko musta ryysyvaattehissa +taas järjestyksessä on hirmuinen. +Ei taistella nyt vain aio se koittaa, +ei enää kuolla vain, mut myöskin voittaa, +uus henki innostuttanut on sen. + +Vahvistuneita rivejänsä pitkin +nyt rauhallisna Döbeln ratsastaa, +jokaisen parven kaikki soturitkin +terävin silmäyksin katsastaa. +Sen Suomen mies ja Ruotsin saattoi nähdä, +ett' aikoi jotakin hän suurta tehdä, +hän miettivämp' ei ollut milloinkaan; +mut lauheamp' oli myöskin entistänsä, +myhäillen usein jonkun nähdessänsä +jylseitä, arpipäitä tuttujaan. + +Sull' onpi, Kothen, joukossas sen moinen, +korpraali Standaar, numro seitsemäs, +jalassa saapas-ruoju on, mut toinen +on aivan kengättä ja verikäs. +Luo tultuansa Döbeln seisahtaapi, +hän avoin silmin ukkoon katsahtaapi, +käs' otsallaan, ja ensin hän on vait. +"Olithan", lausui viimein suuttumalla, +"sä Kauhajoella ja Lapualla; +tämänkö palkan voitoistamme sait?" + +"Kenraali", näinpä lausui vastaan ukko, +"täss' antamanne pyssy vielä on. +Sen piippu viel' on eheä, ja lukko +lyö tulta, siinä kylliks' olkohon. +Ei pukuani soimattane vainkaan; +ei muilla verho paremp' ole lainkaan, +ja miest' ei arvattane vaatteihin. +Kengässä taikka ei, ken huoli tuosta; +vaan laittakaatte, ett'ei täydy juosta, +niin jalka seisoo saappahattakin." + +Ja äänetönnä Döbeln hattuansa +vanhuksen kunniaksi kohottaa. +Luo Brakelin nyt rientää ratsullansa; +Larm rumpalin hän siellä nähdä saa. +Hän tämän tunsi Kustaan sodast' asti; +nyt ukon käsi liikkui kankeasti, +se pärrytykseen tuskin taipuikaan; +hän paraateissa harvoin nähtiin myötä, +vaan aina, missä tehtiin verityötä. +Näin kenraal' loihe hälle lausumaan: + +"Jo etkö, veikko, ole kyllästynnä, +tääll' eikö löydy miestä nuorempaa? +Täss' olet kaiken päivää köykistynnä, +et liikkumaan nyt palikoitas saa." +Puhetta kuuli urho mieliharmin: +"Kenraali, kyll' ei pärrätä käy Larmin, +kuin poikain ei se vanhan solju työ; +mut kaks on mulla kättä vahvaa, jäykkää. +Jos huudatte kuin Armfelt? 'Päälle käykää!' +Larm harvakseen, mut hartahasti lyö." + +Lapuan sankar' hymys, antain kättä +Armfeltin aikalaisen sankarin. +Joelle riensi sitte viipymättä +luo vapaajoukon Gyllenbögelin. +Siell' äsken maalta tuodun nuorukaisen +hän näki muodoltansa kalvakkaisen, +ja ratsultaan hän huusi ärjähtäin: +"Ken olet, moukka? Onko sulla selko, +kuin miehen kuolla käy, vai liekö pelko +sun kasvos, kurja, kalvistanut näin?" + +Mies nuori astui kenraalinsa luoksi, +avasi nutun vanhan, harmajan, +povesta paistoi haava, josta juoksi +nyt veri virtaellen hiekkahan. +"Kenraali, tuon sain tappelussa hiljan. +Kenties se verta vuotanut on viljan +ja kasvon' ehkä kalvistanut näin; +mut urhoin kanssa vielä käydä voisin, +tosinpa kaaduin, vaan nyt koittaa soisin, +ma toinnuin taasen, teidät nähtyäin." + +Nyt Döbelnillä kyynel kirkas loisti: +"Siis taisteluhun väki verraton! +Se, minkä näin, kaikk' arvelukset poisti, +tää Döbelnin, tää voiton päivä on! +On vilja kypsää; ajutantti lentäin, +mä'iltä, mailta, metsiköstä entäin, +kaikk' käskekäätte niittoon rientämään. +Tääll' ei, vaan tuolla miekkaa saamme koittaa +uroilla näillä maailmankin voittaa, +ei varrota, nyt itse rynnätään." + +Ja pitkin linjaa kohta riemu raikuu: +"Nyt, pojat, voittoon taikka kuolemaan!" +Standaarin ääni ukkosena kaikuu, +Larm miehen lailla lyöpi rumpuaan, +Ja nuorukainen haavoitetuin rinnoin, +veristä kenttää astuu sankar'innoin, +heit' etupäässä Döbeln voittoon vie. +Ja ennenkuin luo maahan varjons' ilta, +on karkoitettu Ryssä kankahilta, +ja au'aistuna Adlercreutzin tie. + +Ja seuduilt' olivat jo joukot poissa, +miss' ensin kohtasivat toisiaan; +kentällä, jok' ol' äsken salamoissa, +mies illan tyvenessä viipyi vaan. +Sidottuansa ratsun vierehensä, +hän tappotanterella itseksensä +kuolleiden kesken seisoo aatteissaan. +Kun tuuli kaukaa voittohuudot tuopi, +vakaisen katseen taivaasen hän luopi, +tää lause kuuluu hänen huuliltaan: + +"Työ tehty on, ma pääsin voittajaksi. +Yks viel' on toimi. Vapaaks sanotaan +mun uskoni; se mulle kunniaksi: +vapaana synnyinkin ma maailmaan. +Mut kunne kulloin aatokseni lähti, +Sä olit matkan pää, sen johtotähti, +Sä, tahdollas jok' ohjaat elämää. +Sun puolehes luon silmäni nyt tässä +miss' silmä kuolon vaan on näkemässä, +Sua kiittää saan täss' ilman näkijää." + +"Sä synnyinmaani jälleen annoit mulle, +kun yöhön vaipui toivo uupuen. +Sä kaikki tiedät, tutki, voinko Sulle +mä arvon antaa lahjastas vai en! +Työt' orjan olkoon Herraans' imarrella, +min' en voi kerjätä, en kumarrella, +en palkan toivoss' enkä suosion. +Iloisna tahdon etehesi tulla, +vapaalla miellä, päällä nostetulla, +se miehen suoraa rukousta on." + +"Sä voittoon soit mun sotajoukot viedä, +mun, joka vaivoistani vapisen; +ruumiini raihnas ponnistust' ei siedä, +mit' oisin yksin saanut toimehen? +Nyt miehill' äsken saarretuill' on voitto, +ja Suomellemme vapauden koitto +on viritetty toimestani mun; +mut voiton, voiman annoit Sinä yksin, +Jumala, veli, millä nimityksin +Sua maininnenkin, kunnia on Sun." + +Näin lausui mies, ja lähti ratsullansa, +kun tehty oli toinenkin jo työ; +ja kuolon pellon peitti varjollansa +ja kasti kyyneleillään kolkko yö. +Oi synnyinmaa, mik' osakses lie luotu, +iloko lie vai murhe sulle suotu, +salattu tuleviin on aikoihin. +Mut kuinka riemuinnet tai surret silloin, +niin kauniimpaa et päivää muista milloin +kuin päivää tätä, päivää Döbelnin. + + + + + + +JÄLKIMÄINEN KOKOELMA. + + + +SOTILASPOIKA. + +Mun isän' oli sotamies, ja nuori, kauniskin, +jo viisitoista vuotisna hän astui rivihin. +Tiens' aina kulki kunniaan, +iloisin mielin kärsi vaan +hän kylmää, nälkää, haavojaan, +mun isän armahin. + +Ma lapsi olin, kun hän läks', kun loppui rauha maan, +mut uljasta en käyntiään unhoita milloinkaan; +hattunsa muistan töyhtöineen +ja muodon ahavoittuneen +ja kulmakarvat varjoineen,-- +ne muistan ainiaan. + +Koht' armeija kun etelään taas kääntyi marssien, +sain kuulla, kuinka aina hän ol' uljas, urhoinen. +Ristinkin sai hän, kuulin näin, +ja toisen kohta jälkeenpäin. +"Ah," aattelin ma mielessäin, +"ken siellä oisi, ken!" + +Ja talvi lähti, suli jäät, näin kevään joutuvan, +niin kuulin isän kaatuneen kentälle kunnian. +Ma oudoin mielin aattelin, +ja huolehdin, ja riemuitsin, +ja viikon itki äitikin, +niin vaipui hautahan. + +Lapuan kentäll' isä kuol' lippunsa vierehen; +sodassa, kuulin, vaaleni sen kerran ainoisen. +Utilla, eestä Kustavin. +mun vaarin' uupui hurmeihin, +Lappeella isä vaarinkin, +mies Kaarlen aikuinen. + +Näin heidän kävi, kaikki sai he vertaan vuodattaa: +oi, suloista tok' elämää; suloista kuolemaa! +Ken täällä horjuis vanhuuttaan! +Ei, nuorna kuolla eestä maan +ja kunnian ja kuninkaan, +sep' oisi ihanaa! + +Ma köyhä olen orpo nyt, syön leipää vierahan, +ma turvan, kodin kadotin kanss' isä vainajan; +vaan vaikertaako huolisin! +Korkeemmaks aina kasvaakin, +ma kelpo poika sankarin +en joudu hukkahan. + +Kun viisitoista vuotta vaan ma kerran täyttää saan, +samaanpa käyn mä taisteluun ja nälkään, kuolemaan. +Miss' ankarimmin luodit soi, +Laajimmin tulta salamoi, +en sinne käymätt' olla voi +tiet' isäin astumaan. + + + +PORILAISTEN MARSSI. + +Pojat kansan urhokkaan, +mi Puolan, Lützenin ja Narvan tanterilla verta vuoti, +viel' on Suomi voimissaan, +voi vihollisen hurmehella peittää maan! +Pois, pois, toimet rauhaisat! +Jo tulta tuisku, myrsky käy, jo viuhkaa kanuunasta luoti. +Eespäin, miehet uljahat! +Meit' urhoollisten isäin henget seuraavat. +Kas kunnian +jo tähti maille hohtaa! +Tuttavahan +on verityö, mi kohtaa. +Eespäin kaikki rientäkää! +Vapautemme ikivanha tie on tää. +Voittoisa lippu meitä johtaa, +muinahis-aikain taisteluista ryysyinen. +Eespäin, sä jalo vaate verinen! +Viel' liehuu jäännös Suomen värein entisten. + +Suomi, maamme kotoinen, +et veren vuotamatta joudu koskaan väkivallan alle, +eikä ijäss' ikien +tää kansa väisty, vapauttaan hyljäten. +Kuolla voipi urho vaan, +ei vaaraa väistä, pakene, ei antau hän sortajalle. +Kuolo, onni sotilaan, +osamme olkoon, taistella kun saimme vaan! +Siis miekkahan +ja vastaan vainojaamme! +Tie kuoleman +vie kohden kunniaamme. +Viipymättä rynnätkää! +Nyt meidän aik' on, kallis elon aik' on tää. +Suojelematt' ei jäänyt maamme, +harvennut todistaa sen joukko urhokas. +Eespäin nyt jalo lippu uljakas! +Täss' suomalaiset on sun henkivartijas. + + + +VÄNRIKIN MARKKINAMUISTO. + +"Ystäväni, miehet, vaimot, onko tässä kuulijaa, +joka vanhan krenatöörin laulun kuulla haluaa?" +Näin se alkoi, nuorukainen, laulu viel' on muistossain; +kaupungissa käydessäni torilla sen kuulla sain. + +Oli markkinat ja täynnä kadut kansaa, kalua, +mull' ei katsomahan ollut eikä ostoon halua. +Ilman aikojani käyden joutuin kadun kulmahan, +missä väen tungoksessa vaunut nähtiin seisovan. + +Suottako ne seisattuivat, vaiko pakosta kenties? +Kuski piti ohjista, ja kansaa ärjyi vanttimies. +Mutta vaunuiss' istui herra, mukavasti nojallaan, +suopel-kaulus viitta yllään, tähtirivi rinnassaan. + +Katsoin, katsoin. Mennyt aika välähti nyt muistihin; +nähnyt olen kasvot nuo, mut milloin, missä, arvelin, +Salmellahan Lapualla joukoss' oli urhojen, +kapteeni hän oli silloin, nytpä kenraal' ylhäinen. + +Kovin oli muuttunutkin, ei niin paljon vanhuuttaan, +kuin tuon korskan näön kautta, jonka sai hän arvostaan. +Liekö ylpeyttä? Ehk' ei;--olo, käytös, muotokin +tyyntä oli, mutta suurta, jäykkää, kylmää kuitenkin. + +Sotatovereita aina iloll' olen kohdannut, +tuota katsoin ainoastaan, sydän siit' ei sulanut. +Loista, pöyhkeile, ma mietin; ennen yhdess' oltihin, +silloin verilläsi olit koristettu paremmin. + +Nytpä laulu kaikui, sanat, jotka kerroin, särähti, +väen hälinässä ääni kimakasti värähti: +"Ystäväni, miehet, vaimot, onko tässä kuulijaa, +joka vanhan krenatöörin laulun kuulla haluaa?" + +Minä olin yksi niitä, yksi hänen lajiaan, +ja ma ylpeästi käännyin selin herraan korkeaan, +astuin askeletta pari kautta väen tungoksen, +saavuin sotamiehen luokse, missä istui laulaen. + +Paljainpäin hän portaill' istui, ylevänä ryhdiltään, +piti hattukuluansa vasemmassa kädessään; +tämä käsi saattoi vielä ottaa suodun antimen, +käsi toinen oli poissa, sota oli vienyt sen. + +Ja hän lauloi rahvahalle, kutka kuulla tahtoivat. +Laulu huono, palkka halpa, halvat myöskin kuulijat; +minun kanssan' ystävyksin vieress' ukon seisoi vaan +nuori ylioppilas, ja pari poikaa risoissaan. + +Mutta muistoista hän lauloi loistopäiväin menneitten, +sankareista, urhotöistä aikain unhotettujen, +viime taistelusta lauloi isänmaamme armahan, +surun, voiton kultapäivist', ajoist' ikikunnian. + +"Kuusineljätt' olen", lauloi, "taistelua taistellut, +nälät, kylmät kärsinyt ja yöt ja päivät valvonut; +sotarinnass' olin miesi, nyt jo olen kelvoton, +käsi toinen Uumajall' on, toinen tässä voimaton. + +Onko nuoremmissa ketään, joka myötä olikaan, +milloin kuului: 'Miekkaan, miehet, rikottu on rauha maan', +Silloin miesten mielet hehkui, oli toista kuin on nyt, +silloin hehkui tääkin sydän, joka koht' on kylmennyt. + +Hämeenlinna, ensikerran kun sun kuutamassa näin +Hattelmalan harjanteilta, tuo ei mene mielestäin! +Oli myöhä, ilta kylmä, matkast' olin väsynyt, +mut en lepoa, en suojaa minä muistanutkaan nyt. + +Ei, sun jäilles, tantereilles mieleni se paloi vaan, +siell' ol' enempi kuin suoja, enempi kuin lepokaan, +siellä Suomen sotajoukko, nuori, uljas, urhoinen. +Meihin silloin Suomi katsoi, ja me kaikki Suomehen. + +Kunniata ukko Klercker ijät päivät saakohon! +Vanhus, vaivan nähnyt, näytti vielä mieltä urohon. +Muistan hänen harmaan päänsä, kun hän ympär' ratsasti +ja kuin isä sulosilmin poikiansa katsasti. + +Vihollisen vertaisena, pojin kuusin tuhansin, +riemuin viel' ois kunnialla käynyt verileikkihin. +Poiss' on pelko, epäilyskin, taistella nyt mielitään, +toinen luottaa toisehensa, häneen me ja meihin hän. + +Silloin Klingspor saapuu, marski, ylpeä kuin kuningas, +kaks' on leukaa, yksi silmä, sydäntä vain puolikas. +Silloin Klingspor saapuu, ottaa arvollansa komennon, +antaa käskyjä kuin Klercker, mutta käskee pakohon. + +Tähtiyö, min valvoa ma Hämeenlinnan jäillä sain, +aikain viertyäkin vielä kirkkaan' olet muistossain, +vaikka siellä miehuus turhaks, toivo tyhjäks' tehtihin, +vaikka kurjan raukan tähden unelmaks jäi voittokin. + +Milloin saa hän tuomionsa, milloin töistään vastata, +siitä että taappäin kulki, kun voi eespäin astua, +siit' ett' on hän miehuuttamme, mainettamme häväissyt; +että kyynel vuoti, miss' ois verta vuotaa pitänyt? + +Horjuimmeko Siikajoella, kun sai koittaa viimeinkin? +Jalkoihinko Revonlahdell' luotettiin vai käsihin? +Adlercreutz sen virkkaa voisi, Cronstedt myös ja moni muu, +mut ne sankarit on siellä, miss' on sanatonna suu. + +Jalot lausuin nimet, heille kiitosta ja kunniaa! +Monta heidän vertaistansa povehensa peitti maa, +Döbeln lepää, Duncker lepää: kysy heidän aikojaan, +niistä tietää, niinkuin tässä, halpa sotavanhus vaan. + +Miks en kaatua ma saanut missä monet urhot nuo, +missä juhliansa vietti Suomen sankarjoukko tuo, +miss' ol' onni meille lempein, maine kirkkaimmallahan, +kentill' Alavuden, Salmen, Siikajoen, Lapuan. + +Näin ei taas ois ollut pakko rientää Pohjaan kolkkohon, +eikä voittoriemuamme vaihtaa epätoivohon, +eikä surra tovereita, joita jäätyi tuhansin +jäillä Tornion tai suotta Kainuull' alttiiks pantihin. + +Raskas ero Suomenmaasta, karvas palkka vaivojen! +Meitä tuli pieni parvi Länsipohjan rannoillen; +uskollisna kastoin vielä Ruotsin hiekkaa verelläin, +nytpä torilla ma laulan, leipäpalaa pyydän näin. + +Herra maata varjelkohon! Vähät muusta huolikaan; +henki, onni, käsi, jalka sotamiehen menköön vaan! +Herra maata varjelkohon, se on ponsi virressäin, +sanat muut jos vaihteleekin, loppu aina kuuluu näin." + +Ja nyt nousi ukko, läksi palkkiotaan keräämään, +jotkut antoi äyrin hälle, useimmat ei sitäkään; +niin hän tuli vaunuillenkin, kääntyi herraan korkeaan, +syvään kumartuen pisti esiin hattukuluaan. + +Kenraalinpa, suuren herran, tähtiin, kultiin puetun, +muoto muuttui ja hän tempas ukon hatun oijetun, +katsoi häneen, katsoi kansaan,--samassapa heittikin +pitkin toria jo kaikki aarteet vanhan soturin. + +Vanhus seisoi hämmästyksin, herra loihe lausumaan: +"Kuulin laulus, taistellut ma olen eestä saman maan. +Muisto tuo ett' elähyttää vanhanakin minua, +siitä, näet, ylväs olen, ylvähämpi sinua." + +"Tosin verileikiss' usein toivehemme pettyivät, +tosin voittommekin pian tappioiksi kääntyivät; +mut ei siltä meidän tarvis kumarrella nöyrtyen, +hattuni ma pidän päässä; pidä sinä samaten!" + +Lausui näin, ja kirkastus nyt hohti hänen kasvoillaan, +ja hän hatun miehekkäästi päähän painoi sotilaan; +lausui sitten,--vielä ilost' ailahtaapi sydämen', +muotoaan kun aattelen ja puhettaan kun muistelen: + +"Tasan ei käy onnen lahjat, niin se Luojan sääntö on, +minä rikas, arvoss' olen, sinä köyhä, arvoton; +yhteistäpä meillä paras: horjumaton alttius, +kunto verin vahvistettu, omantunnon todistus." + +"Siksi kumppanukset ollaan, siis käy tähän istumaan! +Kallihin kun yhteist' ompi, halvemmatkin tasataan. +Leipää, suojaa mull' on sulle, kultaakin jos haluat, +mulle myöhä ilos säästä sekä laulus ihanat." + +Ja nyt vanha krenätööri nousi herran vierehen: +kansa, suoden kunniata, antoi tietä vaunuillen; +kuulin kuinka kulkivat ne torin poikki kulkuaan, +mutta näön multa peitti kyynelkaste sumullaan. + + + +LOTTA SVÄRD. + +Yhä vieläkin Lotta Svärdistä +puhe syntyvi toisinaan, +kun iltavalkean ääressä +sotakumppani kohdataan. + +Jos kuin on tuo juroluontoinen, +heti muoto se kirkastuu, +ja hienoiseen hymyn värveesen +käy harmaja viiksisuu. + +Veriseltä hän voiton kentältä, +sota jyskien miss' salamoi, +monest' uupuen saapui ja ryyppynsä +Lotan telttasen alla hän joi. + +Siis laskevi leikkiä mieluisaan +hän eukkoa muistellen; +mut suuttuu, jos ei naurusi vaan +ole vilpitön, herttainen. + +Näet, helmi hän oli se eukkonen, +ja helmipä kalliskin; +jos sietikin naurua hiukkaisen, +toki arvoa runsaammin. + +Ja oliko nuori ja kauniskaan? +Parhaillaan kukki jo hän, +kun kolmas Kustavi Ruotsinmaan +piti valtikkaa kädessään. + +Ennenkuin Suomessa taisteltiin, +tuli morsioksi hän sotilaan; +ja Svärd kun lähtöhön käskettiin, +hän Lottansa vei mukanaan. + +Heleät oli silloin posket nuo +sekä suu mitä herttaisin, +ja mustien silmien välke tuo +näön häikäisi uljaankin. + +Mut ei kevät kestä, ei kukkasetkaan, +pian Lottakin surkastui: +erin kolmin, hiukkasen kerraltaan, +sen kauneus kuivettui. + +Ens talven pakkanen siit' osan vei, +ylen tuima ja aikainen, +osa toinen ens kesän saalihiks jäi, +sen paahteli päiväinen. + +Ja kolmannesta, mi jäljell' ois, +ei paljoa hän pitänyt; +tuo kyynelvirtahan hukkui pois, +kun kaatunut Svärd oli nyt. + +Kun taas sota syttyi leimuamaan, +ja hän taas tuli meidän luo, +jopa tuskin muisti hän kauneuttaan, +niin mennyttä kaikk' oli tuo. + +Mut kaunis, vaikkapa toisemmin, +oli silmissä hän sotilaan, +kuten ennen hempeimmälläänkin, +ylistettihin hänt' yhä vaan, + +jo vaikk' oli ryppyjä siirtäynyt +hymykuoppihin pareittain, +ja kasvot kaikk' oli mustat nyt, +ei silmät ne yksin vain. + +Sota-onnea seurata mutkaisaa +sepä mielehen eukon tän, +ja joukkoa suosi hän harmajaa, +rakas meille siit' oli hän. + +Ja Svärdin kumppalit vierimmät, +nepä muisti hän parhaiten, +mitat heille hän kaatoi täydemmät, +ja näin tuli maineesen. + +Niin kulki hän karskine urhoinens' +uljaana ja innoissaan, +ja kun pyssyt paukkui ja luodit lens, +ei kaukana Lottakaan. + +Sill' urheus poikien rakkaitten, +sepä hälle riemua suo, +ja hän arveli kun tuli melskeesen: +"Etähämpänä ei ole nuo." + +Ja teltankin piti seisoa niin, +"ett' urhot tilkkasen sais, +jos ken tulis taisteluss' uuvuksiin, +tai haava jos vaivuttais." + +Ja jos teltan tilkkuja harmaita +sinä katselit tarkemmin, +näit luoteja käynehen vieraina, +sitäp' eukko se kerskaskin. + +Ma kerron vielä, jos sallit sä, +teon, jonka ma viimeks näin. +Oravaisten hurmekentiltä +taas käytihin pohjaan päin. + +Ja Lottakin myös; sai korjnuseen +tavaransa hän vaivoin vaan; +telttansa, kärryn lekkerineen +sekä ontuvan hiirokkaan. + +Levähdettiin. Hänpä se pauhas taas +tapahansa jo tunnettuun, +mut poiss' oli teltta, hän ryyppyjä kaas +all' uhkean kuusipuun. + +Suru hällä on, vaikkapa huulillaan +hymyn joskus piilevän näät; +suri urhojen huolta, ja nauraessaan +oli kosteat poskipäät. + +Niin silloin eukon luo läheten +tuli teikkari, ratsumies; +tuo katseen viskasi röyhkeisen, +sekä suutakin soittaa ties. + +"Ei hätää!" huusi hän, "viinaa hoi! +Tää poika se kustantaa. +Hei, kuulen kulta kuinka se soi! +Ja veikkoja niitäpä saa!" + +Mut Lotta se tiuskasi vimmoissaan: +"Sun tunnen jo ennestäin. +Olit pantuna äitiäs suojaamaan, +mut missä sun tänään näin?" + +"Mun luonani, haavojas vinkuillen, +rutiraukkana istuit sie. +Olit kalpea, nyt olet taas punanen, +ja missä ne haavan lie?" + +"Älä väitä, ett' äitisi kuollut on, +apuas ettei kysy hän; +tää maa se on äitisi turvaton, +olet pettänyt äidin tän." + +"Vaikk' kultia laukkusi täys sull' ois, +merikin niit' ammentaa, +Jumal'auta, tuommoiselle en sois, +en pienintäkään pisaraa!" + +Kupehellaan nyrkkiä vaan hän pui, +tapa moinen ol' eukon tään; +rikas öykkäri tuostapa lannistui, +liki ei nyt pyrkinytkään. + +Mut nuorukaisenpa uupunehen +tiepuoless' istuvan näin. +Lotan silmä, kuin lempe'in tähtöinen, +välin vilkkuvi sinnepäin. + +Nojaten vaan pyssyyn mies levähtää +puku yltään hurmeunut; +näit, että hän joukkoa rientelevää +oli vaivalla seurannut. + +Ja kuin emo lapseen, Lotta se loi +hänehen yhä katseitaan, +kuin ryypyt, jotka hän muille soi, +ois aikonut hällen vaan. + +Mut kun syvemmän yhä vaipui tää +suru-untensa heimoihin, +ei eukko se malttanut enempää, +pojan luoksehen kutsuikin. + +"Tule", eukon ääni se värvähtää, +"viel' löytyä tilkkanen vois; +juo, poikani, huolta se lieventää, +sitä tarve nyt kaikkein ois!" + +"Ujoksut? Mitä vielä! Ma tunnen sun, +ei kultia laukussais; +salon töllistä läksit taisteluhun, +ja täälläkö kultia sais?" + +"Mut et verityöss' ole viimeinen, +Lapualla se huomattiin; +ens' miehenä Ruonan sillallen +myös ryntäsit, eikö niin?" + +"Älä huoli millä sä maksaisit, +minä huoleksen' otan tuon; +Lapuasta sa ryypyn ansaitsit, +ja Ruonasta kaksikin suon." + +"Ja jos Svärdini lempeä, miehuukas. +näkemänsä nyt ollut ois +kuin, vaikka jo vuos veri haavastas, +sotimasta et luopunut pois, + +heti ottais hän sinut hoimeisin +omimpana lapsenaan, +ja sen arvoista kahta, sen vannonkin, +sais etsiä kautta maan." + +Ja saapunehelle Lotta se nyt +täpötäyteen kaas pikarin, +vähäll' ettei kukkuraks vierähtänyt +pari kyynelhelmeäkin. + +Jo on aikaa siitä kun eukon näin, +mut en häntä voi unhottaa; +hänt' aina ma muistelen mielelläin, +ja hän kyllä sen kannattaa. + +Niin, helmi hän oli se eukkonen +ja helmipä kalliskin; +jos sietikin naurua hiukkaisen, +toki arvoa runsaammin. + + + +UKKO LODE. + +Aina, taisteluun kun mennen +ryntökäskyn ilmoittaa, +Ukko Lode sitä ennen +harmaan päänsä paljastaa. +Hartahana, totisena +seisoo näin hän hetkisen, +niinkuin muinoin pienoisena, +vanhana nyt rukoillen. + +Pois nyt kaikkein päästä hattu! +Tyyni hartaus nyt on. +Luodit lentää, välin sattuu +viereen, välin joukkohon; +miestä kaatuu täällä, siellä, +seis! Ei liikahdustakaan! +Isämeitä ynnä vielä +siunauskin luetaan. + +Vasta kun ol' äänehensä +rukouksen päättänyt, +tuli ukko säntillensä, +hatun painoi päähän nyt: +"Syösköön vaikka lemmon kansa +vastahamme joukkojaan, +eipä hätää Herran kanssa, +hurraa pojat, eespäin vaan!" + +Sitten koitti ryntäystä +uskoineen ja miehineen; +pelkoa ja epäilystä +nyt ei päässyt sydämeen. +Ydin nuori, vanha pinta, +pilaa, totta vuorojaan, +lumitukka, tulirinta, +näin käv' ukko kulkuaan. + +Väki virkkoi: "Tulimmainen! +Nuor' on äijä jällehen; +sydämessä veitikkainen +vielä asuu entinen. +loistaa hänen katseestansa +voittoon meitä näyttämään: +äidin rukous huulillansa, +hän ei pelkää hiittäkään." + +Verityöt ol' lopetettu, +välin voittamallakin, +rukoukset suoritettu, +väki palas leirihin. +Ilolla se lepäs siellä +väsyneenä vaivoistaan. +Lode? Kentäll' yhä vielä +ukko kummitteli vaan. + +Useimmin hän kulkuansa +kulki hiljaa yksinään; +pari miestä vaan pääs kanssa, +parhaat hänen väestään. +Miss' ol' ollut pahin pinne, +päivä kuumin, raskahin, +sinne mieli paloi, sinne +hänet nyt vei jalkakin. + +Kylliksikö hän viel' ei saanut? +Niinkö oli kiihtypyt, +että, vaikk' on kaikki laannut, +viel' ei veriin kyltynyt! +Ihaellako hän mahtoi +tuonen työtä kauheaa? +Lode? Ei, hän auttaa tahtoi, +lähimmäistään pelastaa. + +Missä suoni sykki vielä, +hengen rahtu havaittiin, +siellä viivyttihin, siellä +hoidettiin ja autettiin. +Kaikki saivat huojennusta, +vihamies ja omainen, +täss' ei tehty erotusta, +veli oli jokainen. + +Moni valmis henkeänsä +hetken lainaks arvaamaan +katsoi hänen käyntiänsä +äänetönnä kaukaa vaan, +nousi kesken huviansa, +että saisi hetkisen +vilpitöntä nauruansa +nauraa tälle kummallen. + +Väki virkkoi: "Hakkaa päällen! +ukko huutaa ryntäissään, +mutta sitte paikkaa jällen, +minkä sattui särkemään. +Vaan--se onkin Lode toinen, +joka hakkaa, maahan lyö, +ei tää äijä hyvänmoinen: +hurjan pojan se on työ." + +Kunnon poika-veitikkapa, +sydämessä piilee tuo; +vanha usko, vanha tapa +siihen kotiin lämmön luo. +Tyyni, vakava on pinta, +mut jos silmiin katsahdat, +ne kuin peilit kirkkahinta +lapsenmieltä kuvaavat. + +Nuttu halpa, käytös rehti, +niin käv' ukko sotiaan. +Tuli rauha. Täytyi tähti +rintaan panna toisinaan. +Mutta kohta syksykylmiin +vaihtui kevät vanhuksen, +poika parka, itkusilmin, +rinnass' istui väristen. + +Kun hän juhlapuvussansa +ynseänä seisoi näin, +väki kaikki seisoi kanssa +unisilmin töllistäin, +jotain tempuiss' aina puuttui, +käänteet nurin tehtihin, +kunne viimein ukko suuttui, +kaikki hiiteen heittikin. + +Mutta näin vain paraateissa +toisinansa tapahtui; +muulloin väen harjoitteissa +vanhaan tapaan pukeutui. +Hei, se oli toinen juttu! +Nyt ei unta ollut kai; +vanha herra, vanha nuttu, +niistä toki selvän sai. + +Temput tehtiin rivakasti, +riemulla ja innolla, +aina paljo paremmasta, +kuin hän taisi toivoa. +Muut' ei hällä tehtävätä, +katsastaissaan miehiään: +parrasta vain nyki tätä, +tuota huiskas leikillään. + +Väki virkkoi! "Tulimmainen! +Vielä ukko nuori on. +Sydämessä veitikainen +vielä asuu vallaton. +Aika satoi lunta päähän, +ruumis raukes vaivoistaan, +mutta katso, pilkistäähän +poika silmist' aina vaan." + + + +MATKAMIEHEN NÄKY. + +Kenenkä linna se, jonk' äskettäin +tien varrell' illan hämärässä näin? +Niin komeaa ei tienoill' ollut toista. +Mut kolkoksi kuin haudan muistan sen, +ja synkäks', autioksi; akkunoista +vain valo loisti yhden huonehen. + +Ma seisahduin ja katsoin: kartanon +salista valo virtas varjoton. +Niin tarkkahan, kuin suinkin näkö jaksoi, +sielt' ihmisiä etsin silmilläin, +mut vaivaa tuskin tarkastus se maksoi, +ma haamua vain kaksi siellä näin. + +Ol' vaimo toinen, suruvaatteissaan +ylevä, vaikka kumarruksissaan; +hopeina valui pitkät suortuvansa. +Mies toinen oli mustissa myös tää, +pää pystyssä, vaikk' ikä lumillansa +sen peitti myös; hän kantoi kynttilää. + +Mä katsoin vielä. Salin seinähän +ol' asetettu kuva; taulun tän +likellä näin mä vielä taulun toisen. +Kun nainen ehti niiden etehen, +kohotti katsantonsa hän ja loi sen +kuin rukoellen niiden puolehen. + +Ken oli hän? On hetki kulunut: +hän mennyt on ja valo sammunut, +kuin kartanossa kaikki oisi maannut. +Kenties hän oli haamu rauhaton +tai kuvain kumartaja? Liekö saanut +vieraalla maalla vieraan uskonnon? + +Ei, haamu hän ei ollut rauhaton-- +min näit, se rauhaisaa ja totta on. +Mut samaa matkaa jos sä kuljet toiste +sivutse linnan samaan aikahan, +salista kohtaa sua sama loiste, +ja vanhuksen näät siellä kulkevan. + +Jo monta ajastaikaa peräkkäin, +tään saman palvelijan kanssa näin +hän ennen yötä astuu kaikin illoin. +Sen hetken päästä hänt' et nähdä saa; +kun hetki toinen kulkee, hän jo silloin +on ottamassa unta rauhaisaa. + +Ne kuvat, joita siinä katsoivat, +ne kaksi Ramsay veljest' olivat, +he kasvoivat tään linnan katon alla. +Lemulla toinen sortui kuolemaan, +ja toinen heti jälkeen Lapualla, +ja kumpanenkin eestä synnyinmaan. + +Heist' urhotöitä taru kertoilee, +ja Suomen runo vielä laulelee, +kuink' kuoloon nuorna veljespari moinen +maan eestä voittain oli lähtenyt, +ykskolmatta kun vuotta oli toinen, +yhdeksäntoista toinen täyttänyt. + +Vaan vaimo, jonka veljeksien luo +näit hiljalleen kuin haamun käyvän, tuo +ol' äiti urho-veljein. Yöt' ei voinut +hän käymätt' olla muisto-aarteilleen: +hän kuvia ei siellä jumaloinut, +hän hyvää yötä lausui lapsilleen. + + + +VÄNRIKIN TERVEHDYS. + +(Gregori Tigerstedtille Revonlahden tappelun +videntenäkymmenentenä vuosipäivänä). + +Tunsitko joskus, joukoss' ihmisten +kulkeissas täällä elon tanterella, +kuink' outo voima, pakko sisäinen +toist' ihmistä voi toiseen taivutella? +Näet muodon, äänen kuulet, riemastut, +vaan et voi virkkaa, miks niin ihastut. + +Mies oli Cronstedtilla väessään, +ilolla häntä vielä muistelenki. +ma vanhus olin, nuorukainen hän +mut kummassakin meiss' ol' yksi henki. +Ma helposti ja paljon unhotan, +mut Tigerstedtin muistan ainian. + +Sen kaikki näytti, silmä, käyntikin, +ett' oli miekkamieheks luotu poika; +häll' oli reipas muoto sankarin, +ja varsi kookas, vaikka vielä hoikka. +Hänt' ihastelin minä mielessän', +mä hänet tunsin, minua ei hän. + +Äänensä muistan, Pohjan kasvatin, +kuin pohjoinen se raikui joukon eessä; +sanansa lens' kuin luoti maalihin +ja sattui, sillä pontt' ol' ääntehessä; +tuost' äänestäkin huomata jo voi, +ett' urhokkaasta rinnasta se soi. + +Tie minne veikään, min sai koittaakaan, +kun pako meiltä turvan, toivon poisti, +tuo sama tuli hänen katseessaan +ja muodoss' aina sama rauha loisti; +kuin vaskikirjoitus se vakamoi: +viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. + +Kun väliin kiihtyi vauhti Pohjolaan, +ja vihan tuskast' itkein urhot kulki, +hän kiros silloin, puri hammastaan, +mut kyyneleet hän sydämeensä sulki; +huulilta vaan nuo sanat salamoi: +Viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. + +Ja päivä tuli, hänen juhlansa. +Taas kunnialla liehui lippu Suomen; +aseihin kaikui Revonlahdella, +ja paenneille koitti uusi huomen. +Riemahdus lensi kautta rivien, +se hetki se ol' ikimuistoinen. + +Mik' ihme! Sammunutta toivoaan +virittämähän joukot tuleen rientää,-- +tukittu virta; sortain sulkujaan, +esteitä vastaan aaltojansa työntää, +ja kansa, syösty epätoivohon, +maat' isäin suojaamahan noussut on. + +Valoksi idän rusko sulaantui, +lähemmäks siirtyi päivän sädesoitto, +allamme hanki silloin ruskottui, +se oli kunniamme aamukoitto: +syvemmin, aurinkoisen kohoten, +ain' aamukoi tää loisti verinen. + +Mut saman päivän ensivartio +taas näki sammuksissa sodan palon, +ja Siikajoen nuori soitto jo +sai tässä kaksoisveljen yhtä jalon. +Rivistä riemu kaikui rivihin, +näin tulokasta tervehdittihin. + +Kentällä seison. Kaikk' on tyyntynyt. +Miss' äsken viha riehui, oli rauhaa: +jo viihtyi vaino, unta maattiin nyt, +sit' unta, miss' ei enää myrskyt pauhaa; +jos valvoi ken, ol' ystävä vaan tuo, +jok' ystävän jäi nukkunehen luo. + +Mit' etsin, löysin nyt, ma tiedon sain, +jot' oli yhtä raskas kaipaella +riveistä Tigerstedtiä mä hain, +mut hän on tääll', ei ole valvehella. +Juur voittaessa, leikkiin innostuin, +hän tähän nukkui rinnoin puhkaistuin. + +Tuo urhokas! Viel' äsken hänen näin, +kun nuorna, uljahana rynnäkköhön +hän, esteet sortain, riensi eteenpäin +kanuunan liekkiin, miekan mittelöhön; +nyt kylmänä hän hangell' lepäsi, +miss' äsken Ryssäin tulet sammutti. + +Mut elon karvan kanss' ei kuitenkaan +kadonnut rauha hänen muodostansa, +vaaleissa vielä hänen kasvoissaan +näin uljuuden, tuon tutun vanhastansa: +tuo vakaa muoto mieleen mulle toi: +viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. + +Ja katso! Uusi päivä tulikin. +Hän synnyinmaalle suojaks säästyi vielä. +Ma hänt' en nähnyt enää sittemmin, +vaan sä, jos hänet kohtaat elon tiellä, +niin terveisiä sano Stoolilta, +ja urhotöiltä, Revonlahdelta." + +Näin kertoi Stool sinusta, urhokas, +sä kunniamme kulta-aikain jäänne. +Terveiset kätki ylioppilas,-- +ja harmaapäänä vihdoin esittää ne, +vuossataa puoli kun jo siitä on, +kun eestä maas näin astuit taistohon. + +Se lempees sulje, tervehdyksen tään +tuo sulle synnyinmaaskin; rivit luki +se niiden miesten, jotka verellään +sen muistot, toivot ja sen uskon tuki. +Ne harvenneet on hartaammin siis vaan +se muistaa eloon jääneit urhojaan. + +Kiitokset saa tuo alttius rajaton; +min hehku Pohjan jäälläkään ei laannut, +kiitokset kallis verikin, jok' on +turvaks vastaisuuden vuotaa saanut, +ett' aina sille toivon sanat soi: +viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. + + + +Von Törne. + +Von Törne ukon maininnutko lienen, +tuon miehen Mikkelistä, tuskin tiennen. +Uroja hänkin oli harmaita, +ja Savon varajoukon johtaja. + +Von Törne, näät, ol' aimo Suomalainen, +kuin vanha tervaskanto rustokkainen, +ei hevin saanut hänest' urakkaa, +kysyttiin iskua ja navakkaa. + +Hän tiesi sen, uskoi myös, kun lausui kansa, +ett' oli rautainen hän luonnoltansa, +ett' Törne vanhus piti puoliaan, +ol' everstluutnantti tai majuur' vaan. + +Ma ukon tunsin rauhan ajoist' asti, +hän pyylevänä liikkui vakavasti, +ois outo luullut pölkyn puetun +kannuksihin ja sotanuttuhun. + +Mut pölkyss' oli sydän saastumaton, +ja vakaa sydän, sydän murtumaton, +joss' aaltoeli veri tulinen, +niin, miehen sydän raitis, urhoinen. + +Ja synnyinmaata helliä se tiesi; +ken tälle arvon soi, se kunnon miesi. +Miks' niin? Hän syynkin tiesi ilmoittaa: +se hänen, hänen joukkons' oli maa. + +Mä muistan, kuinka kesken tuttujensa +hän tuskin tiesi määrää puheillensa +maast' tästä, "parhaimmasta päällä maan", +ja kansasta sen, "hänen kansastaan." + +Hän seisoi silloin hajasäärin, tätä +hän mielin käytti tapaa ylpeätä, +kosk' kieltää tohtinut ei yksikään, +ett suomalainen majuuri on hän. + +Ei vertaa tiennyt tälle kunnialle, +hän siitä päätään nosti korkealle; +maailmaa vastaan miekoin, miehineen +hän käynyt ois ja valtakirjoineen. + +Mut joskus, juttu kun tul' oikein vilkas, +hän Suomalaisen typeryyttä pilkkas, +kuink' ollaan rehdit, mutta tuhmatkin; +hän silloin päästi naurun raittihin. + +Mut annas, toinen moittia jos tahtoi,-- +vait! Moistahan vaan ukko yksin mahtoi. +Puhuja viel' ei ollut päättänyt, +kun vastuun sai: "Suu kiinni, herra, nyt!" + +"Pöyhkääjä, kysyn teiltä, kansaa kussa +maailmass' olette tai painetussa +kirjassa huomanneet niin ylevää, +niin viisast', uljasta, kuin kansa tää?" + +"Sen kanssa viran puolest' olkaa kerta, +miss' soivat luodit, missä sataa verta, +ja sanokaatte, onko, kuka ties, +älyä, tulta vailla Suomen mies!" + +Kuin rauhan, niin hän sodankin ol' aikaan +Mä pääsin luokseen majoittajan paikkaan; +monia tunnen hänen tekojaan, +Lapuan päivästä nyt kerron vaan. + +Me metsää puhtaaks oltiin perkaamassa, +kaikk' oli valmiit vaan ja vartomassa, +mut vanha herra käski seisomaan, +kosk' ampui Suomen mies niin ravakkaan. + +"Seis", huus hän, "pojat, saakaa tue puista +ja niittäkää, kuin niitetähän ruista; +nyt tulee hiiden hauska. Sihdatkaa! +Karskisti vaan! Nyt ruokaa korppi saa." + +Hälle tuttu oli kaikki väki, +ei nimelt' yksin, mutta näöltäki, +jokaista tarkkas, jonka nähdä voi, +kuin isä kullekin hän sanan soi: + +"Karl Hurtti, noin, tuo sattui kelpo lailla, +ei luodin saaja liene muuta vailla! +Kuin ennen ammut, korpraal' Flink! No kas, +jo Pekka Peitsi kaatui, peijakas!" + +"Voi, sääli kunnon poikaa tosiansa, +nyt isä saakoon torpan Pekastansa." +Näin lausui hän, näin johti joukkoaan, +hän, suomalainen koko sielultaan. + +Tul' Adlercreutzin sana: "Joutuisasti! +Väkenne eespäin, käykää kiiruummasti!" +Vastuunpa kumman ajutantti sai; +ja tyynesti ukko vastas vaan: "Niin vai!" + +Voi hauskaa! Lipun luona pyylevänä +hän seisoi hajasäärin, ylpeänä, +kuin iankaiken aikois seisoa, +ja lausuis luodille: "Seis, huutia!" + +Mitäpä sanantuoja mokomalle? +Tuo poika parka joutui ahtahalle: +hän päätäpahkaa oli samonnut, +vaan käskyä ei vanhus totellut. + +"Majuuri, eespäin!"--"No, no, veikko, malta! +Mi täällä näyttääkään niin kamalalta!" +"Kenraali käski."--"Hurraan saakohon +Karl Adlercreutz, hän kunnon miesi on!" + +Ne sanat päässeet juur' ol' äijän suusta, +niin naamaan lensi kaarnan pirsta puusta. +"Hoh, hoh, sit' odotinkin", lausui hän, +"kas, sepä mies on hyvä tähtäämään!" + +"Se melkein sattui, eipä paljon vailla; +sanoa voin nyt Hannu Klingan lailla, +kun kuula pyyhkäis hänen kulmiaan: +'Tuo hiis ei karta miehen naamaakaan!'" + +Nää sanat häntä aina huvitteli, +taas täyttä kurkkuaan hän hohotteli +ja vakaana taas kävi seisomaan, +käs' puuskassa ja sääret hajallaan. + +Ties hiis, kuin kauan kuhnaillut ois vielä, +mut juuri kun hän siin' on tulen tiellä, +pau, tuli taaskin luoti lentäen +välitse aivan äijän polvien. + +Takissaan vanhus huomaa heilahduksen, +hän katsoo, näkee läpi ammutuks sen, +lievettä nostaa, toista myös--no voi, +on reikä molemmissa, lempo soi! + +Hän närkästyi ja korvan juurta raapi: +"Kas, tästä Räätäli-Matti työtä saapi! +Vaan joudu, Juho-kulta, katsos sie, +mitenkä takapuolen laita lie!" + +Käy vanha Juho renki silmäämässä: +"No, hiisi, kahta hullummin on tässä; +edessä toki lieve jäljell' on, +repale tässä vaan on palteeton." + +Nyt Törne suuttui: "Sekös mokomakin, +niin ihan piloille kun ampuu takin, +jot' olen tuskin päivän pitänyt! +Siis, eespäin! Piru vie sen pirun nyt!" + + + +Heinäkuun viides päivä. + +"Nyt kesäpäivä loistavi, +niin oudoks muuttaa mieleni +tää aamu armahainen; +jos haluat, niin lehtohon, +suvisen ilman sulohon +nyt käymme, nuorukainen; +tää päivä juhlapäivä on." + +Soturi vanha lausui tään, +pois verkon laski kädestään +ja ääneti muu johti; +ja poikki kukkaniittyjen +sinisen järven rannallen, +mi kastehelmin hohti, +nyt kävi kulku hiljainen. + +Oi suloutta taivaan maan! +Ei vanhus hiisku sanaakaan, +vaan katsoo ihaellen. +Sai kyynel hälle silmähän, +kun käteheni tarttui hän +ja kuiskas hymyellen: +"Maan eestä kuolisitko tään?" + +Vait olin. Sydämellisen +vaan silmäilyn loin hänehen. +ei vaatinut hän muuta. +Ja hetken äänet' oltuaan +ja kummult' ihaeltuaan +taas seudun ihanuutta, +hän ääneen puhkes lausumaan: + +"Rannalta tältä palasen +maat' ihanaista isien +sa näet, nuorukainen: +kuin Virtain järvet ihanat +on Saimaan sadat lahdelmat, +Imatra pauhaavainen +ja Vuoksen aallot vaahtoisat." + +"Ja jos käyt Pohjan äärihin, +laelle tuiman tunturin, +yht' ihanaa siell' oisi; +ja jos sa rannan aukean +näet Pohjanlahden huuhtoman, +niin rakkautta loisi +sinulle Suomi rintahan." + +"Mut käsitätkö mieleni +ja kyynelen, mi vierevi +nyt hiljaa silmästäni, +ja muistoa miks herättää +niin suloista, niin synkeää +tää päivä mielessäni? +On viides Heinäkuuta tää." + +"Koittaapi päivä, loppuun käy; +monesta jälkeä ei näy, +kuin kulunut on suotta. +Vaan tää jäi mulle muistohon, +tää viides Heinäkuun, siit' on +nyt seitsentoista vuotta; +se Dunckerin vei kuolohon." + +"Tääll' oli kansa Suomessa, +viel' on se; surun tuttuna +se kaikk' on saanut koittaa: +sen alttius on rajaton, +se tyyni, vakaa, jäykkä on, +sen miehuus kuolon voittaa; +se kansa meidän kansa on." + +"Levossaan sinä nyt sen näät, +sit' ei nyt häiri synkät säät, +mut sitä hellit vainen; +ma näin sen koetuksissa, +tulessa, hallan kourissa, +se ain' ol' yhdenlainen; +arvaahan, mitä tunsin ma." + +"Ma näin sen verta vuotavan, +näin voittavan, näin sortuvan, +mut pettäjää en lainkaan; +maill', joita päivä pakeni, +viel' urho hyinen taisteli, +ja väistynyt ei vainkaan, +vaikk' ihan toivo raukesi." + +"Mik' urhoisuus, mi kestävyys, +mik' into, mikä ylevyys +ja vakuus vaiheissansa +sill' olikaan, jot' ihanoi +ja jolle sankar'nimen soi, +nää miehet, tämä kansa, +ja kuoltuakin jumaloi!" + +"Mut kysy, jos sa milloinkaan +urhoisan vanhan sotilaan +ajalta tapaat tältä: +oliko miestä kuitenkin, +jok' oli kaikist' urhoisin? +Saat vakaan vastuun häitä: +niin, herra, tunsin Dunckerin." + +"Kodista köyhäst' oli hän, +laps saloseudun synkeän, +ei suvultansa suuri, +vaan tuli kunniaksi maan, +nous' arvoon arvaamattomaan, +ol' lujin Suomen muuri, +ja muistons' elää ainiaan." + +"Ja tämän maineen kirkkahan, +sen omaks hälle hehkuvan +sydämen lämpö antoi; +ja synnyinmaallen armaallen +kuin morsiolle, äidillen +hän kaikki uhriks kantoi;-- +näin saavutti hän suuruuden." + +"Hän kaatui; mutta kuolemaa +oi suloista, kun kuolla saa +noin loistehessa maineen! +Ei huku unhojärveen hän, +vaan lailla luodon vihreän +kohoopi alta laineen; +kuoleepi, eikä kuole hän." + +"Maa, kukkaisissas loistaos! +Suv'aalloissasi nostaos +vihanta lehtiranta, +rusoittaa vaarojesi suo. +ja välkkyelköön virtais vuo, +ja kohti taivaan kantta +sininen Saimaa-silmäs luo." + +"Niin että muisto vastakin, +kun mainitseepi Dunckerin, +ylpeillen virkkaa saisi: +maa kaunis tuo, se hymyllään +sai urhon lemmen syttymään; +ken sit' ei armastaisi? +Hän kuoli eestä kullan tään." + + + +MUNTER. + +Hautajaisihin näin kerran-- +sekin muisto maksaa vaivan-- +Adlercreutzin, jalon herran +käyvän hiljaa, vaiti aivan; +haudalle hän päästyänsä +katsoi, hattu kädessänsä, +kuinka sijaa soturille +tehtiin, Hannu Munterille. + +Mont' ei tullut saattajaksi +tälle viime matkallansa: +hautaa kaivoi miestä kaksi, +neljä kulki arkun kanssa; +kunniaksi oli vielä +kenraali ja pappi siellä, +kolme korpraal'otusta ja +neljäs minä, majoittaja. + +Koruton ol' laitos haudan; +vaatteissansa ryysyisissä +välissä nyt neljän laudan +Munter makas pintehissä: +vakaa oli näöltänsä +niinkuin ennen eläissänsä, +sama urho vielä, mutta +yhtä puuttui--nopeutta. + +Majaan näin kun oli mennyt +Munter sodan pauhinasta, +Buss korpraali haudallen nyt +astui, puhui vainajasta: +mikä hällä suku, tunto, +puhe, sydän, voima, kunto, +kuink' ol' urhoks luotu heti-- +kuuluviin Buss kaikki veti. + +Sanat kävi sydämille, +vaiti seistiin, hymyeltiin +vainaan ponsilausehille, +viiksiäkin väänneskeltiin. +Suurta ei se maksa juttu, +jokapäiväinen ja tuttu; +suonet sitä sentään kuulla, +kerrottuna Bussin suulla. + +"Miehet, uljain veikko tää nyt, +Munter kuuluisa on poissa, +takalaitahan on jäänyt, +makaa kuolon kammitsoissa; +päätti marssit, sodat kaikki, +käskyn seista vihdoin saiki, +tähän retkeilystään lakkas, +ketaransa pystyyn nakkas. + +Meillä, jotka siellä kanssa +liekiss' oltiin, meill' on selko, +kestikö hän paikallansa, +vaiko pakoon ajoi pelko, +kalpeniko taistellessa, +vaiko kuolon uhatessa +seisoi tummanruskeana, +varsin vaskipatsahana. + +Jörömäisenä hän meille +saapui tuolta saloltahan, +läksi isäin ikiteille +hän, kuin hekin, sotimahan; +puhe oli harvanlainen, +silmä vilkkui poikamainen, +sanaa kolme erällensä +lausui, vaan ne täsmällensä. + +Koko suku semmoisina +eli, kaikki yhtä luuta, +soti, kaatui alhaisina, +miekoin haastoi, säästi suuta; +kahdestoista Kaarle kerran +yhdestä jo teki herran, +korpraaliks se Munter tehtiin; +alaspäin taas siitä lähtiin. + +Moni virkaan outo vielä +kotiin kauan haluaapi, +alla päin käy, murhemiellä, +kunnes mieheks karkeaapi. +Näin ei Munter aikanansa; +kun läks sotaan Kustaan kanssa, +kohta, vaikka vasta tuotu, +oli soturiks kuin luotu. + +Joi, ja särki iltasella +kiväärinsä iloissansa; +vääpelinsä aamusella +antoi hälle pampustansa, +virkkoi: 'Ällös olko arka, +näin on virka, poika parka! +Norjenitko?'--Vastus Hanne: +'Kyllä, kiitos rasvastanne!' + +Viinaan tuosta Munter suuttui, +ain' ol' uuras, nopsa kanssa. +Ensi kahakassa puuttui +luoti hänen olkahansa. +Döbeln kuulan vinkuvaisen +kuuli: 'Pojat, kuka sai sen?'-- +Munter olkapäätään kaappas, +virkkoi: 'tuostahan se raappas.' + +Tuskin lientyi haavan vaivat, +taas käv' onni ankaraksi +kasakat kun vangiks saivat, +juosta sai hän virstaa kaksi +kilpaa arovarsan kanssa +leve'illä jaloillansa, +kunnes uljaat veikot tästä +taas tok' auttoi pälkähästä. + +Rinta huokui, hiki juoksi, +kun hän melkein viimeisillään +taas pääs omiensa luoksi; +vaan ei tuosta ollut millään. +Kumppalit huus ilkkuin vielä: +'Lämpisitkö? Taisi tiellä +juoksu käydä keveästi?'-- +Munter vastus: 'Välttävästi!' + +Kenraal' Armfelt lyötiin kerta; +silloin lippuamme likin +oli Munter, vuosi verta; +hän se lipun pelastikin. +Nytpä sai hän vihdoin kanssa +rahan rehtiin rintahansa; +Munterill' on vanha viisi, +virkkoi tuohon vain: 'No hiisi!' + +Näin hän vakaast', uljahasti, +niinkuin kahakoissa noissa, +liikkui viimeisiinsä asti, +kasvaen vaan kunnioissa; +harmaa ol' jo parraltansa, +niukemp' ehkä lauseissansa, +vaan kun sauhuun, liekkiin lähtiin, +samaks kuoloon asti nähtiin. + +Oli muuan kevät-ilta, +vanha äiti leiriin tuli, +silmä vettyi Munterilta, +jäykkyys hältä kaikki suli; +ääneti hän aamuun asti +katsoi ämmään hartahasti. +Täältä kun on poika mennyt, +äiti kuollee murheesen nyt. + +Munter siinä kaiken yötä +hymyillen vaan istuskeli, +kuuntel', antoi kaikki myötä, +kunnes eukko varoitteli: +'Poika kulta, liiku huolla, +väistää paremp' on kuin kuolla!' +Näin kun lauloi vanha rastas, +'Eihän toki!' Munter vastas. + +Mut ol' luoti hällen tehty, +loppu joutui, tuli turma; +vaiheissamme Munter nähty +myötä ain' on, nyt vei surma. +Karskina viel' eilen eli, +mälliänsä pureskeli +vartiona kenraalille, +missä oltiin neuvosilla. + +Päiväkäsky kertoi juuri, +kuinka herrain pöytään kieppas +viuhahtaen pommi suuri, +puhevallan ottaa sieppas. +Tulen tuttu vanhastansa, +Munter sylkee kourahansa, +kiinni koppaa, alkaa tuosta +mokoman kanss' ulos juosta. + +Oven sai hän auki sille, +sen jo porstuaankin saatti, +vaan kun pääsi portahille, +lensi pirstoiksi kranaatti. +Siin' ol' äijän töitten loppu, +vaan ei vielä tullut hoppu; +maaten siinä mullin, mallin, +Munter virkkoi: 'Hiis vei pallin!' + +Vielä hän, kun aamu koitti, +oli henkitoreissansa; +jo nyt surma voiman voitti. +'Kas kun pommi äijän karsi: +poiss' on toinen käsivarsi, +rintahankin sattui siru!' +Munter vaan: 'Se halkes, piru.' + +Näin hän kuoli, näin hän eli, +miesnä loppuun alust' asti, +sanoissaan hän vitkasteli, +vaaroiss' suori nopsahasti. +Teki työnsä kerskaamatta, +puutteet kesti nurkumatta, +kärsi vaivaa, rasitusta, +yhtä vaan ei,--valitusta. + +Maailma jos maksaa voisi +kovat päivämme ja yömme, +verikenttämme jos toisi +julkitiettäviksi työmme, +lippumme jos kuulla antaa +vois, mink' arvon Munter kantaa, +moni, jonka kaulus loistaa, +saisi kumarrella moista. + +Vielä häntä muistellessa +vanha sydämeni paisuu. +Surman sarkaa vakoillessa +hän vast' oli varsa raisu; +painanut ei pelko mieltä, +aina 'Hei!' vaan ja 'Pois tieltä!' +rummun jälkeen vaikka mihin, +kun vaan eespäin käskettihin. + +Tok' ei ystävää niin varmaa, +lujaa, vakaat', uskollista. +Niinkuin lapsi, vaikka harmaa, +vihas tuskin vihollista. +Kourin Munter Ryssiänsä, +niinkuin hampain mällejänsä, +survoi, vatkas kaikin hetkin, +rakkaat toki kumpasetkin. + +Kunniata sankarille! +Kunnioittuna hän maatkoon! +Miehuus, miehen kunto sille +pysyväisen muiston taatkoon! +Orjan jalka ei saa painaa +hautaa, miss' on Munter vainaa. +Vanha kantasuku tulkoon +suojaks sille! Amen olkoon!" + +Laannut korpraali kun on nyt, +haudalt' alas käynyt taasen, +kenraalipa lapion nyt +käteen ottaa voitokkaasen, +hiekkaa hiljaa viimeks heittää, +Suomen mullall' urhon peittää; +sanaa hän ei virka monta, +mutta meille verratonta. + +Puhe silloin lausueltu, +syvään liikutti se mieltä, +vaikk' ei pitkä, koristeltu, +Munterin vaan omaa kieltä: +kunniamme todisteeksi, +soturinkin ylisteeksi +riitti tuo, kun lausui vainen +näin: "Hän oli Suomalainen!" + + + +VON ESSEN. + +Hän portahilleen saapuu, +häll' lakki nyt on sotilaan, +kannukset ja ratsaskaapu; +hän aikovi ratsastamaan. + +Tuoss' seisovi vanha sorja, +uros katseellaan, sävyltään, +lumipäinen, kookas, norja-- +sen moinen hän on näöltään. + +Mut miksipä ukko nyt pauhaa? +Miks polkevi jalkaa nyt? +Eletäänpähän keskellä rauhaa,-- +mikä vimman on synnyttänyt? + +Älä huoli, ei vaaraa tässä, +älä tuost' ole milläsikään; +tavan ainaisen näet tässä, +näet Essenin harmaapään. + +Jo huutavi raittihisti, +syyn virkkavi selvälleen: +"Sinä Matti, sen päiväinen risti, +lopun nyt sinust' oitis teen!" + +"Vai vartoa näin unes tähden +ijänkaiken tässä mä saan! +Sinä tietänet, milloin lähden +jokapäivä ma ratsastamaan?" + +Ja tallista renki se pikaa +nyt uljaan tuo orihin; +hän ei nukkunut, siinä ei vikaa, +heräs ehk' ylen aikaisin. + +Pää pystyss', ääneti aivan +edes orhin ohjaelee. +Jalo ratsu--no leimaus taivaan!-- +väriseepi ja vaahtoilee. + +Alas portailtaan hän saapuu, +asu yllään, kenraali tuo, +ja kannukset, ratsaskaapu; +nyt orhiin katsehen luo. + +Vait on hän, liikkumatonna, +ei usko hän silmiään: +"Näkö pettikö mun, sano, konna, +sun työtäsi näinkö ma nään?" + +"Mut jos kudot valheen viekkaan +ja mulle nyt syötät sen, +niin lähden ja tartun miekkaan +ja pääs heti halkaisen!" + +Vaan Mattipa, tuo sotamiesi, +hätäpoika ei ollutkaan; +työn kyllä hän tehneens' tiesi, +mut vastasi myös teostaan. + +"Kuin?--Valhetellako voisin? +Hävettää jo kun epäillään. +Isommassakin syyssä jos oisin, +ei valhetta sittenkään." + +"Kasakan näin tuossa ma tiellä, +hän kerskasi virkustaan. +Sitä kärsiskö mies? Mitä vielä! +Heti läksin mä kilpaamaan." + +Von Essen, se vanhus sorja, +tuli hehkuva rinnassaan, +lumipäinen, kookas, norja, +hän kimmosi kiukuissaan. + +"Pois", huusi hän, "lurjus, pian, +pois tallihin käy takasin, +ja myötäsi, ratsun sijaan, +heti ruoska sa tuo tukevin." + +Tuo Matti on mies, joka tuonaan +oli luoteja kestellyt, +kuninkaalt' oli saanut muonan, +vaikk' Essenin leivässä nyt. + +Ihan ääneti läksi hän alas, +mut silmä se vaan salamoi, +saman tien hän läksi ja palas, +tukevimman nyt ruoskan toi. + +Sen laski hän kourastansa: +"Sotamies olin myös minäkin; +minä ammutess' ampusin kanssa, +ja lyödessä löin takasin." + +"Jos kuin orhi nyt ruoskaa saankin, +kun tein mitä parhaiten, +niin potkaisenpa ma vaankin, +ja kuin orhi ma potkaisen." + +Kenraali kun uhkan on kuullut, +taaks' suorana astahtaa; +mut ei suutu hän, kuin ois luullut: +miest' ääneti tarkastaa. + +Ja kun katsovi, suoremmaksi +vars' sorja se suoristuu; +ja hän vait on, ja kirkkaammaksi +yhä katsanto kirkastuu. + +"Mies, kuules", huusi hän, "mistä +sait moisen sä miehuuden? +se on ajoist' entisistä, +sikes keskellä hurmetten." + +"Ei mulle tuo ole uutta, +sen tunnen jo vanhastaan; +samanlaistapa urhoisuutta +moni ilmaisi kaatuissaan." + +"Sen näin mä, kun voiton tiellä +liput riemusi liehuillen, +näin tappioissakin vielä, +näin Pohjolan hangilla sen." + +"Ja kuinka, kun urhokkaasti +sinä itseäs käytät noin, +noin katselet uskaliaasti, +sua ruoskalla herätä voin?" + +"Jumal'auta, näinpähän vasta +en kehtaisi mainitakaan +sitä joukkoa urhokasta, +jota vein minä taistelemaan." + +"Käy kumppali etsimässä, +mies reima ja vankkumaton, +juo kunniaksemme, he, tässä +tukaatti, se palkkas on!" + +"Ja kiitos, kun mieleni täytit +taas kaunihin muistelmin +ja kun näin sisus yrmeän näytit-- +ja nyt mene helvettihin!" + +Hän pyyhkäisi silmiänsä, +tais käydä ne himmemmäks, +ja, yrmistäin näköänsä, +pois kääntyi ja sisään läks. + +Samaisen tuon urhean herran +minä tunsin jo ennestäin, +saman tuon von Essenin kerran +sotivan Savonmaassa ma näin. + +Oli nopsa hän muulloin kyllä, +mut nyt tuli peijakkaat. +Vilun tähden häll' oli yllä +sudennahkat ja vuotikkaat. + +Kun näin hän pakkassäässä +etumaisena riens tulehen, +ja jok' ainoan askelen päässä +vajos pohjahan nietosten, + +hiki äijän jo otsasta juoksi-- +kovin raskas virka on tää; +välin kauhean painonsa vuoksi +hänen täytyvi viivähtää. + +Mut "Eespäin!" vaan tulisella +hän innolla huudahtaa, +"jos en jaksa ma astuskella, +pojat, hoi, mua kannelkaa!" + +Nämä kolme äijällä tällä +oli murheissaan, iloissaan: +miel' ylväs ja luonne hellä, +veri kiehuva kuumuuttaan. + + + +KUORMARENKI. + +Vanha Speltkö unohtuis? Ei kumminkaan! +Ylhäinen ei ollut, kuormarenki vaan; +vertaistensa lailla unhottua saiskin, +jollei heistä kaikist' oisi ollut laiskin. + +Vaivaa maksoi heitä nähdä tosiaan, +itse ukkoa ja hänen hevostaan. +Josko hintaa kaksijalan askelella, +taksaa ollenkaan ei nelijalkaisella. + +Asu, ruokko oli vauhdin kaltainen, +pörröss' ukon pää ja häntä hevosen: +tomunsa toi Harmo kototallistansa, +noen nenällään toi ukko pankoltansa. + +Viimeisinä näin he aina kulkivat, +naurua, arvaa, saivat molemmat; +hepo torkkuin astui, unta veti miesi, +miten kuormall' ukko pysyi, Herra tiesi. + +Hiljaa kuljettihin sentään eteenpäin, +pohjoisemmaks yhä tultiin vähittäin: +ukko, vaikka puoleen Pohjanmaata ehti, +sama on, kuin milloin Uusimaalta lähti. + +Matkakin se samaan tapaan tapahtuu: +naurua jos kulkee hän tai seisattuu; +nauraissa--se tietty--ruoskaa heilutellaan, +selkää konin, äijän vuoroin koetellaan. + +Vauhti, tyyneys ei muutu sittenkään. +Spelt on auttamaton, yhä ennellään; +ukon virkanuttuun ruosk' ei pysty mikään, +nahka paksu Harmon virassaan niin ikään. + +Siikajoellen näin viimein joudutaan, +jäljell' isänmaast' on jäinen kulma vaan, +tätäkin jo puolustaa on turha koittaa; +mut voi vahva murtua, voi heikko voittaa. + +Ennen iltaa ensi kerta taisteltiin, +paon päivä voiton päiväks muutettiin; +aalto ajeltu taas taapäin kuohahtaapi, +virta kääntyy, vainottu nyt vainoaapi. + +Miehestä käy mieheen sana riemuinen: +"Aamull' olkaa valmiit lähtöön jällehen! +Väki, kuormat kuntoon illan kuluessa, +reippaast' etelähän aamun koittehessa!" + +Kaikk' on tehty, yö jo joutuu, nukutaan; +nuori Blume vänrikki ei maannut vaan. +Innon tuli hehkui mieless' urhoisassa, +rauhaa ei hän saanut tuvass' ahtahassa. + +Ulos astui. Hiljaist' on ja pimeää, +tyynet, kylmät taivaan tähdet kimeltää; +koitteen juova vaan, jos katsoit itää kohti, +metsän laivoilla jo vaaleana hohti. + +Näkyviss' ei ketään, rattaat, kuormat vaan +hevositta, pohjaa kohden, paikallaan: +muutosta ei laisin, kaikk' on vanhoillansa, +niinkuin sama kulku alkais uudestansa. + +Eipä--vähän toisin oli sentään nyt, +vaikka sit' ei silmä kohta keksinyt: +käännettyinä, hepo valjahissa, siellä +rattaat perimmäiset seisoivat jo tiellä. + +Mies ol' ohjihin jo käynyt kärryin luo. +Blume silmiään ei usko,--Speltkö tuo? +Spelt, jok' ajoi kautta Suomen kyyryllänsä, +päätä korkeampi nyt on entistänsä. + +Suora on kuin nuoren ryhti vanhuksen, +lumiharmaat hapset valuu harteillen; +nenä puhtaaks, leuka sileäks on tullut, +kirkkaamp' yöll' on muoto, kuin on päiväll' ollut. + +Nuori Blume joutui aivan ymmällen: +"Mikä ihme tehnyt on tuon muutoksen? +Sinä, kaikkein nokisin ja laiskin muinen, +olet ensinnä nyt puhdas, kiiruhuinen!" + +Ken on noen, pölyn pessyt kasvoiltas, +ken on kamman iskenyt sun tukkahas? +Ken--se kumma suurin--valveille sun saanut, +jok' et päivälläkään torkkumasta laannut?" + +"Nuori herra", vastas ukko juoheaan, +"verkkaan kulkee mies, kun jättää oman maan; +kansansa kun näkee häpein pakoisilla, +maata paremp' on kuin olla valvehilla." + +"Miksi kasvoni ma pessyt olisin? +Häpy niissä ois vaan nähty selvemmin, +tiusketta ja pilkkaa nurkumatta kannoin; +surin, siksi nenän noess' olla annoin." + +"Nyt on toisin, joukkomme on taistellut, +Suomi avaraks on meille auennut; +nyt ei mikään tahraa kunniata maamme, +otsan kirkkahan ja puhtaan näyttää saamme" + +"Rumpu käymään nyt, ja miehet kokohon, +yö on kulunut, jo kirkas päivä on!-- +Kun tul' levähtää, ei laattu juoksemasta; +jalo, nuori herra, nyt on kiire vasta." + + + +WILHELM VON SCHWERIN. + +Ja everstluutnantti Drufva hän nyt +näin huoahtaa: +"Täss' ei sydän kelpaa särkeynyt, +se halkeaa. +Vihollisten tänne jo käyvän nään +monivertaisin joukoin ryntäämään, +ja mieheen viimeisimpään +mun taistella käsketään." + +"Ja jos tykkien luon' edes harjaunut +sotavanhus ois, +joku mies, jok' on ruutia haistellut, +johon luottaa vois; +mut ei, vaan poikapa hento nyt siin' +viistoistavuotias, kreivi Schwerin, +saa vastata patterista-- +voiko turvata semmoisiin?" + +Luo nuorukaisen jo rientää hän, +kätt' oijentaa: +"Pian arpa kuolon tai elämän +tääll' lankeaa, +elon ehkä, jos tarkkaan tähtäätte, +mut kuoleman varman, jos horjutte. +Eläkää tai kuolkaa,--mutta +voi teitä, jos väistytte!" + +"Kuin myrskyssä ruoko on hentoinen, +niin teillenkin +tää outoa leikkiä on, näen sen +ja huolehdin. +Se leikki se ei ole rattoisaa, +siis, kas' sydämelle, ja vastatkaa: +rohkeetteko, jos on tarvis, +pois henkenne lahjoittaa?" + +"Teiss', everstluutnantti, riutunehen +jo voiman nään; +toki henkenne tarjota rohkeetten +maan eestä tään; +elon aamu se mulla on parhaillaan-- +viistoist' ikävuottahan mull' on vaan-- +tuot' enköhän tarjota rohkeis, +sitä tokkohan halveksitaan?" + +Ukon silmä se säihkyvi: "Raudallen +tuo kalskahti! +Sana tuo sepä sattui paikallen, +kuin sattuiki, +siis heikoks teitä en mainita saa, +vaan kiittää teistä ma voin Jumalaa: +sydän onpi se, ei käsivarsi, +joka voimia kasvattaa!" + +Tykit paukkuivat, ens-taisteluaan +Schwerin kävi nyt; +rivit pirstotut väistyi jo, hänpä se vaan +ei väistynyt, +oli hälle patteri kuin kotilies, +sen tulta kuin viisi hän hoitaa ties; +kasakoit' tuli parvi, hän niiltä +jo parran poltti kuin mies. + +Lomahetken sai ja nyt kiiruhtaa +paenneitten luo, +ja mielet malttuvat, kun kajahtaa +vihan ääni tuo. +Taas hetki, ja kalkki jo muuttunut on: +paenneet taas ryhtyvät taistelohon, +ja lieden rakkahan suusta +tuli räiskyvi loppumaton. + +Sitä Drufva hän katsoi ihmeissään, +vaikk' kaukaakin: +"Jopa mestarintyöks jalon kokeen tään +minä arvaisin. +Joka noin heti kunnian saavuttaa, +mihin ehtii vielä, jos elää saa? +Hänt' auttaos, Herra, hän vielä +armeijoja johdattaa." + +Sai ilta jo taistelon taukoamaan, +palas pois Schwerin; +vesa hento ei murtunut ollutkaan +sodan hyrskeisin. +Kun hän jälleen tykkinsä leirihin toi, +hänt' urhot harmajapäät ihannoi, +sylihins hänet Drufva sulki, +ja huikea hurraa soi. + +Nimi nuoren sankarin loistettaan +näin varhain loi; +kirkkaampaa toivoa milloinkaan +ei nähdä voi. +Mut voi, pian hältä jo päättyi tie! +Kuu tuskin ehtinyt puoleen lie, +lähisimpähän hautausholviin +hänet matkan määrä jo vie. + +Mut ainetta antaa lauleluun +jo kerkes hän; +läks kerran vieläkin taisteluun +ylevimpähän, +elo nuori se ennenkuin lakastui, +ja jääks veri lämpeä kohmettui, +ja kesken sankaritöitään +käsi kuolohon hervahtui. + +Veripäiv' Oravaisten kun murehin +nous' onneton, +joka toivot mursi ja voitostakin +teki tappion, +siell' uljuus häll' oli loistossaan, +siell' luoti ei eksynyt ainoakaan, +siell' lämpö tykkien kiihtyi, +kun hän kasti ne hurmeillaan. + +Tykin vierehen vaipui vihdoinkin, +makas siinä maass', +mut kun vihamies tuli patterihin, +ylös karkas taas, +huus miehillensä ja hyökkäs päin, +avas tien läpi joukkojen piirittäväin, +ja kaatui vasta, kun ehti +väen riemuvan luokse näin. + +Ei ollut hän kuuttatoistakaan, +nuor' urho tää, +mut ikää siinäkin, työ jalo vaan +jos on elämää: +moni harmeni kiillossa kunnian, +joka seppelehens' olis loistoisan +tuon poikasen voitonkruunuun +iloll' altis vaihtamahan. + +Niin, kuuttatoista ei täyttää hän +viel' ehtinyt, +kovan kärsinyt joukkopa tuo verissään +suri häntä nyt, +ja ruutuihin ympäri seisoivat +siin' ääneti sankarit parhaimmat; +kuink' kallis hän oli heille, +sen silloin ilmaisivat. + +Valitus ei kuulunut miehuuton, +syvä kaipaus vaan, +kehuks nuorena kaatunehen urohon +ei sanaakaan; +elon aamua Vegesack vaan ylistää, +ja paaria Adlercreutz silittää, +ja Drufvasta harvoin nähty +helo kyynel herkähtää. + + + +NUMERO VIISITOISTA STOLT. + +Ihanainen päiv' oli päättynyt +Lapualla, ja riemuiten +von Döbeln voittaja ratsasti nyt, +sotarintaans' silmäillen. + +Joka joukkoa kiitteli lempeimmin-- +sanat suorat ne on sotilaan-- +sen kuntoa, miehuutt', intoakin +kotimaataan suojelemaan. + +Sotarintans' ääreen ehti jo hän, +kun päiv' oli laskussans, +kävi joukkoa sielläkin kiittämähän, +jota johtavi kapteeni Schantz. + +Oli harvennut se, hän huomas sen, +näki aukkoja paljonkin; +mut silmä jo kääntyi toisaallen, +mitä mietti, hän lausuikin. + +Jo kiittäessään hänen huomattiin +yhä syrjähän katselleen: +repaleinen raukka se seisoi siin' +ihan ääneti, itsekseen. + +Sitä miestä hän viittasi luokseen nyt: +"Mies hoi, tule tännemmäks! +Et taannoin syrjässä noin pysynyt, +verityöhön kun joukkoni läks." + +"Sinä pyssyn--muistatko?--tempaisit +kädest' uupunehen sotilaan +ja miesteni jälkehen kiiruhdit +sodan löylyhyn kuumimpaan." + +"Sukeltaissamme peltoon, ennätit luo, +kuni muut sinä myös sukelsit, +ja kun taas näkyviin tuli urhoni nuo, +eturinnassa ryntäilit." + +"Kylän päälle kun käytihin hyökkäämään, +ja ma silmäsin sinnepäin, +etumaisena nuttusi reiäkkään +taas patterin harjalla näin." + +"Sepä miehen työ, koe semmoinen +pian kunnian, mainehen tuo. +Puhu julki nyt vaan, poik' urhoinen, +nimes ensin kuulua suo."-- + +"Min lie nimen pappi se antanutkaan, +sitä ihmiset ei kysyneet; +enimmält' ovat aikani kaiken vaan +mua Lurjukseks sanoneet" + +"Hyvä! Lyö nimi silmihin herjaajan, +ja siit' ole vaan suruton. +Mut missäs, mies, kotis, lausuhan, +ja missä sun turvasi on?" + +Mäkirinteen tiehen viittasi hän: +"Tuoss' on kotipaikkani mun": +ja vahvaa näytti hän nyrkkiähän: +"Tähän näin minä turvaudun." + +"Kotis laatuun käy, hyv' on turvas myös, +vaan mist' elatuksesi sait? +Näpistyskö vai kirkkojen ryöstö on työs +vai maantierosvous kait?"-- + +"Jos suurta tai pientä ma rosvoilin, +ropo toki on taskussain; +ja jos kerjäläisenki paljastin, +eheämp' olis nuttukin vain!" + +Tuli säihkyi silmistä Döbelnin: +"Schantz, kapteeni, kuulkaahan; +Ken kaatunehist' oli urhoisin +urohist' tämän komppanian?" + +"Sen pyssy, ja nuttu ja rensseli sen +nyt tänne te toimittakaa; +nimen hältä ja sankarikalleuden +perinnöksehen tää nyt saa." + +Kalut tuotiin; viidennentoistapa nuo, +Stolt vainaan on soturin. +Hymysuin von Döbeln katsehen luo +oman turvatin ryysyihin. + +"Veriss' on tuo nuttu, se mies peloton, +ken tohtivi ottaa sen; +mut vertapa, näen minä, paksult' on +myös ryysyissä Lurjuksen." + +"Univormu sä siis pue ylles, mies, +nyt nähdessä komppanian; +rivin eessäpä äsken kulki sun ties, +nyt riviin sun asetan." + +Puvun muutti hän, posket ne hohtoa loi, +kun hän täysiss' ol' aseissaan; +ja Döbeln ääneti miehen toi +nyt paikkaan Stolt sotilaan. + +"Kas nyt olet oiva ja täys sotilas +olennolta ja katsannolt', +olet myös sotaveljemme arvoltas, +ja viidestoist' olet, Stolt." + +"Sydämeltäsi, mieleltäs ole vaan +yhä entisen kaltainen, +mut vielä jos Lurjukseks sanotaan, +vedä miekkasi tiuskaisten." + +Tähän hetkeen uuden tään soturin +povi tyynest' aaltosi vaan; +mut kuultua nyt sanat kenraalin +järähtääpi se pohjiltaan. + +Ikinään ei riemua ollut hän +edes maistanut varkaisin; +jo lapsena kolkkoudess' elämän +oli jäätynyt kyynelkin. + +Enskertaa miehen nyt sydämeen +kevät-aurinko pilkehtii, +sulaneista nyt lähteist' ehtimiseen +vedet uhkuen tulvehtii. + +"Ja jos murheess', onnessa olla saan +mies joukossa sankarien, +sotahan olen valmis ja kuolemaan; +sois Herra jo huomenna sen!" + + + +VELJEKSET. + +Sua Wadenstjernan nimi kauhistaa? +Tarua julmaa tarkoitat, ma pelkään: +kuink' elon myrskyss' etsein valkamaa +käy veli, mutta veli karkoittaa +takaisin hänet tuiskuhun yön selkään. + +Meneppä Joutsijärven tiennoillen, +taloa siellä ikäkoivut varjoo; +jos synkk' on yö tai päivä valoinen, +majahan käy vain, suojaa vieraallen +Juhani Wadenstjerna vanhus tarjoa. + +Totisen uskon, suoran sydämen +hänessä huomaat ensi katsannolla, +ja hyv' on olla sun, niin rauhainen +kuin alla oman kotikatoksen +ja oman isän turvissa on olla. + +Yht' älä nimeä sä lausu vaan, +se muistost' ikipäiviks haihtukahan: +hän valmis kaikkea on kuulemaan, +mut Viaporia jos mainitaan, +on rauha poissa, myrsky valloillahan. + +Mik' ennen lumos hänen sydäntään, +maa, kansa, kansan kunto, voima, väki, +mik' intoon nosti hänen henkeään, +tuon vuoren hautaan kaikki häpeään +ja pilkkaan, sortoon poljetuks hän näki. + +Ja senvuoks vavahtaapi vanhus tää, +kun haudan nimenkin vaan kuulla saapi; +ja hänen sydäntänsä kirveltää, +ja hänen hiuksiansa pöyristää, +jos Viaporista ken muistuttaapi. + +On ilta myöhä, kolkko, talvinen. +Tää vanhus, jonka omantunnon rauhaa +ei syyt, ei pelko katua, hiiloksen +edessä huolet' istuu, kuunnellen +kuink' ikkunoita piesten tuisku pauhaa. + +Hän istuu yksin. Hiljan heittänyt +hän turviin Jumalan on armahansa, +kun, herättäin hänt' unelmistaan, nyt +ov' aukenee, mies lumeen peittynyt +yöks anoo suojaa hänen majassansa. + +Hän katsoo katsomistaan. Kauhistuin +sydäntä värisyttää hirmu jäinen. +Se vieraita ei ole, veli vain, +laps yksien se ompi vanhempain +tuo hänen majaans' yöksi pyrkiväinen. + +Tää sama veli entis-aikoihin, +viel' yhdessä kun kasvoivat he ko'issa, +veljeksist' oli hälle rakkahin, +nyt eloss' yksin tää, ja tämäkin +yhdeksäntoista vuotta ollut poissa. + +Mut syytön muukalainenkaan ei jäis +niin oven suuhun, kuin tää vieras jääpi, +niin äänet' outokaan ei tervehtäis, +niin nöyräst' oottais, niin ei säikähtäis +kuin veli veljeään nyt säikähtääpi. + +Ei äänt', ei sanaa. Hetken vuorottain +saa tulla, mennä niinkuin kuolon mailla, +siks kunnes vieras etähältä vain +vihdoinkin veljellensä arostain +sylinsä avaa rukoilevan lailla. + +Juhani kieltä tajus sydämen. +Se näyttää hetken liikuttavan mieltä, +vain hetken aikaa; kuluttua sen +tylynä kääntyy hän ja viitaten +avoimen sylin pois hän luotaan kieltää. + +Hylätyn ääni vihdoin värähtää +kamalan kolkosti kuin huokaus maasta: +"Oi murra, veli, rinnastasi jää, +äl' ylenkatso turvan etsijää, +ja kuolemaan äl' onnetonta raasta." + +"Oon syynpää. Häväistystä kantaa saan +ma siitä päivin, jolloin heittäyivät +veristymättä miehet Suomenmaan +ja, ennenkuin lens' siihen kuulakaan, +komean Svean linnan pettäin myivät. + +"Mut minäkö voin murtaa sulut lain, +anastaa ohjat kohtalon, ma heikko? +Minunko esiin nousta piti? Vain +sit' etten tehnyt, pidä vikanain, +mut--vihall' älä mua sorra, veikko!" + +Hän vaikenee, pää painuu rinnoillen, +ja kuumaan kyynelvirtaan ääni raukee. +On lausunut hän kylläks veljellen, +avoinna syli, astuu askelen +odottain että veljen syli aukee. + +Mut kuohuin povi nousee Juhanin, +hänessä kiukku, tuska raivoaapi; +ja seinält' olan takaa vihdoinkin +hän tempaa viritetyn pistuolin +ja vastineeks sen veljeen ojentaapi. + +Näin taru julma näist' on kulkenut +viel' ehkä kertomustaan kolkompana, +jos sä, jok' olet tätä kuunnellut, +kovasti olet kovaa tuominnut, +niin lievikkeeksi kuule rauhan sana. + +Kun toinen oli mennyt, kerrotaan, +silmänsä käsin peitti tyly veli +ja unetonna, valveill' istui vaan +ja illan itki, yönkin kokonaan +ja aamulla kuin laps viel' itkeskeli. + + + +VIAPORI. + +Kun päivä oli päättynyt, +luon' iltavalkean +Stool-ukon kanssa istuin nyt +totuttuun tapahan. +Iloiltiin, pilaa laskettiin, +niin Viapori mainittiin. + +Ma mainitsin sen nimen vaan +mut ilo loppuikin: +"Oletko nähnyt milloinkaan +linnoitust' Ehrnsvärdin, +Gibraltaria Pohjolan?" +Hän synkän alkoi kertoman: + +"Se silmää ulapalle päin +graniittikatseillaan, +ja Kustaanmiekkaans' ylentäin +se uhkaa: tules vaan! +Ei lyömään laskeu miekka tää, +se surmaa, kun se välkähtää. + +Äl' uhall' astu saaren luo, +kun maassa vaino käy, +kun merten kuningatar tuo +ei leppyisältä näy: +tuhansin kanuunoita soi +ja surman tulta salamoi. + +Pakohon Pohjan rajoillen +väkemme syöstihin, +mut vielä väikkyi toivo sen, +Ja hehkui intokin. +Ei hätääkään, niin arvellaan, +kun meidän Viapor' on vaan. + +Jokaisen silmä leimahtaa, +kun kuulee nimen tään, +ei silloin tuskaa, nurinaa, +ei kylmää, nälkääkään. +Taas Suomen karhu elämöi, +pudisti kämmentään ja löi. + + +Useinkin urhon harmajan +etäällä kodistaan +tuon nimen kuulin lausuvan, +yöt hangell' istuissaan; +viluhun lämmintä se loi, +se kodin, kaikki hälle toi. + +Mut etelästä kuiskaillen +nyt huhu luikertaa, +se aseitamme häväisten +maanpetost' ilmoittaa; +se kaikkialla herättää +vaan ylenkatsett' ylpeää. + +Ijäti päivä muistetaan, +milloinka varmuuden +tuo huhu sai, ja kertomaan +käv' äänell' ukkosen: +maan viime pylväs kukistui, +jo Viapori antautui. + +Sen kuiluunsako nielaissut +on syvyys pohjaton? +Ukonko nuoli murskannut +sen vahvat muurit on? +Ken valleilta sen miehet vei? +Kysyttiin,--vastausta ei. + +Mut huokaus se puhkes nyt +sydämest' urhonkin, +ja silmä, harvoin vettynyt, +nyt valui kyynelin; +olihan kuollut synnyinmaa, +sen hautaa kyynel kostuttaa. + +Voi miestä, joka juoksemaan +tuon saattoi kyynelen! +Hän kerran voitti kunnollaan +jaloimman seppelen: +hän Ruotsinsalmen voittohon +johdatti Ruotsin laivaston. + +Mut vaikk' ois miekoin maailman +hän loistoon nostanut +ja auringonkin kirkkahan +kiillollaan huikaissut, +niin häpeän hän kuitenkin +saa työstään haudall' Ehrnsvärdin. + +Runoja, muinais-aikaakin +rakastat, nuori mies, +sen, minkä tässä kertoilin, +sa laulatkin kenties; +tuo silloin julki musta työ, +mut nimen peittäköhön yö. + +Suvusta vait! Ei vierittää +rikosta sille saa; +ei muut, hän yksin häpeää +saa työstään kannattaa. +Ken kavaltanut maansa on, +on suvuton ja lapseton. + +Kavala käsi, pantuna +tueksi Suomenmaan, +häväistys, kammo, kuolema, +kirous, patto vaan +ne hänen nimens' olkahan, +näin säästät korvaa kuulijan. + +Kaikk' ota haudan synkeys +ja tuskat elämän, +tee niistä hälle nimitys: +surua vähemmän +se nimi tuopi kuitenkin +kuin Viaporin petturin." + + + +MAAHERRA. + +Kasvaako maine tanterella vaan, +jot' uljaan urhon veri kostuttaa, +ja eikö aseetonkin toisinaan +voi miehuutt' osoittaa? + +Syvällä Suomess' oli kätkynyt +mies, rauhan mies jo nuorest' ijästään; +rauhassa vanhenneena hoiti nyt +maaherranlääniään. + +Wibelius nimensä,--se korkean +ei suvun ollut, arvokas tok' on: +se hänen nimenään sai kunnian +ja nousi arvohon. + +Kultaiset päivät vankan miehuuden +hän rauhan toimiss' oli viettänyt. +Nyt sota riehui maassa isien, +hän vanhus oli nyt. + +Saaliina raastettuna ystävän +ja vihollisen kesken vuorottain, +sai levon, rauhan antaa alttiiks hän +hyväksi voittajan. + +Lakia suojella, ja huojentaa +maan kuormaa, pyhä tehtävänsä on, +siks ei hän päivin koskaan rauhaa saa +siks yökin uneton. + +Näin kerran yksin virkahuoneessaan +hän istuu kera kahden sihteerin; +hän murtuneelta näyttää, vait on vaan; +ja vaiti toisetkin. + +Lepoa ois hän suonut, hetkeks vaan; +se liikaa on. Taas ovi avaantuu, +ja, aseellinen joukko seurassaan +soturi ilmaantuu. + +Soturi tuo se Ryssäin voimien +pääkenraal' on, ei mikään halvempi; +perällen astuu hän ja uhaten +tuiskaisee jyrkästi: + +Maaherra, taistelu on päättynyt, +tän maan jo meille asevoima soi; +kuin taistella sen miehet vielä nyt +riveissä Ruotsin voi?" + +"Kas, tuoss' on kynä, tuohon istukaa +ja kirjoittakaa käsky ankarin: +se tavaran ja hengen pitää saa, +ken palaa kotihin; + +mut hurjana ken vielä niskurois +herraansa, keisaria vastahan, +sen suku armott' ajetahan pois +talostaan, maaltahan." + +"Te ymmärrätte, kirjoittakaa niin." +Hän päätti, uhkan hymy huulillaan. +Wibelius katsoo tuomar'pöytään, siin' +on laki Ruotsin maan. + +Kätensä lujaan laskee kannellen, +ja silmä, kirjaan luotu, välkähtää: +"Kenraali, niillä, joita uhkaatten, +on suoja vahva tää." + +"Meill' aarre kallis, turva aseeton +se on, kuink' ikään onni vaihettuu; +sen valtiaanne vahvistanut on, +se häneen turvaantuu." + +"Siin' ikivanhuudesta säädetään: +jos rikkoo ken, niin syy on hänen vaan; +ei vaimo vastuuss' ole miehestään, +ei miesi vaimostaan." + +"Jos rikosta on maataan puolustaa, +jot' ei voi kelpo sydän myönnyttää, +miest' aseellista silloin rangaiskaa, +laps, vaimo säästäkää!" + +"Te voiton saitte. Teill' on valta nyt, +siis minun tehkää, miten miellyttää! +Mut laki, ennen mua syntynyt, +myös jälkeheni jää." + +Näin lausui. Säikähtäen vavahtaa +nyt sydän nuorten miesten molempain; +mut kirkkaat silmäns' ukko kohottaa, +kenraaliin katsahtain. + +Tuon kasvoist' uhka oli hävinnyt, +ja katsanto jo muuttui lempeäks, +hän lujast' ukon kättä puisti nyt +ja kumarsi ja läks. + +Mut kädet ristissä kuin rukoillen +nyt vanhus vaipui tuomar'istuimeen; +hän voittajana ylimaallisen +sai rauhan palkakseen. + +Ja läsnä olleet todistivat niin-- +he kertoivat sen usein innoissaan-- +kirkastus ihmeellinen huomattiin +nyt hänen kasvoillaan. + +Ett' oli valo taivaan ihanin, +siit' oli heillä yksi ajatus; +mut mistä kaunis kohde syntyisin, +siit' eri arvelus. + +Sen toinen sanoi loisteeks auringon, +mi kirkkaan paistehensa heihin loi; +vaan toinen sanoi: "sisäistä se on, +sen omatunto toi." + + + +ADLERCREUTZ. + +Ken joen rannall' on tuo miesi ylhäinen, +jok' yli vetten, maiden katsahtaapi? +Jo ryhti, huulten uhka, säihke silmien, +kädessä miehekkäässä miekka tulinen +urosta, sotilasta muistuttaapi. +Hän yksinään on, ilman seuraajaa, +mies nuori tullen mennen herrallensa +vaan aika ajoin sanaa kuljettaa; +mut takana ja eessä kaksi armeijaa +veristä surmaa uhkaa toisillensa. + +Hän tuossa näkee Siikajoen maiseman +niin kolkkona kuin ruumiin laudoillansa, +hän Suomen sodan muistaa vielä kolkomman, +häpeän, paon, hylyks jääneen kunnian, +ja Ryssäin pilkkanaurun takanansa. +Se syynä, miks niin synkkä otsa on, +miks varjo musta huolihunnun vetää +peitteheksi urhon jaloon muotohon +hän näkee kuinka Suomi, äiti turvaton, +nyt alttiiks jää, kun poikain miehuus pettää. + +Ja hänen, tämän hävityksen näkijän, +ei tapa tehtävistään horjahdella. +Uskollisempaa miestä löytäisitköhän? +Hän vaarat koitti, soti, voitti, vertaan hän +jo nuorna valoi maineen tanterella. +Näät miehen, jot' ei riemut, murheen säät, +ei mielet suurimman, ei alhaisimman +voi murtaa, taivuttaa, sä hengen näät, +min lentohon vaan nosti myrskyn tuulispäät:-- +näät Adlercreutzin, urhoist' urhoisimman. + +Ja hänen, hänen käskystänsä jällehen +on alkava tuo ilme kurjavainen, +tuo kulku levoton, tuo retki tuskainen, +isänmaan, maineen, kaiken kadottaminen, +jot' itkemätt' on epätoivo vainen. +Hän, täyttäin mit' on toinen määrännyt, +taas pakoon käskee, säästää miesten verta, +jo taisteluun ne oli säädetyt, +mut taistella ei saa ne, niiden täytyy nyt +taas paeta kuin ennen joka kerta. + +Hän näkee sotarinnan taajan, tasapään +taas pirstoiksi ja hajallensa menneen. +Hän tuntee joka ruodun, rivin väessään, +sen toivot toivoi hän, sen liittyi elämään +ei yksin tänään, vaan jo kauvan ennen. +Hän tietää, ettei mielin tyvenin +se häpäisevää askelt' astu tätä, +sen rintaa painaa murhe katkerin, +sydäntä kalvaa haava tuskastuttavin +tuimemmin tuonen miekan iskemätä. + +Ja väki tuo! On uljuutta ja voimaa sen +hän entis-aikaan saanut koetella, +hän muistaa kuin sen kanssa Kustaa kolmannen +tulehen riemull' astui, tiensä piirtäen +riveihin murtuneihin hurmehella. +Väkeä samaa nyt hän johdattaa, +polveltaan uutta, vanhaa mieleltänsä, +se mitä sois ja vois, hän arvajaa, +siis, kun se peräytyy, hän synkän näön saa, +ja otsa jalo painuu häpeissänsä. + +Jo Döbeln lähtenyt on vihaa hehkuen, +jo marssiin Palmfelt joukkons' alkaa viedä, +jo vaipuu Gripenbergin miekka voittoinen. +On hetket kalliit. Sotalaumat Ryssien +jään yli ryntää sulkemahan tietä. +Mut Adlercreutz viel' alallensa jää, +yks toimi häll' on valvottava vielä: +joella viel' yks joukko viivähtää, +ei liiku askelta, ei peräydy tää, +lippunsa luona vaan se seisoo siellä. + +Sen johtaja jo väsyi pakoon, häpeään, +kun vaihtoi sotatannert' yhtä päätä, +paluunsa päätti hän, nyt vaiti, mietteissään +hän joukkons' eessä seisoo, käydä ryntäämään +hän tahtoo, muuten siihen paikkaan jäädä. +Hän jähmettyiskö Pohjan hankihin? +Ei, sodan liekkiin kuolla paremp' oisi. +Kaarnaksi jäiskö meren hyrskyihin? +Ei, taistella kuin mies ja miesnä kuollakin +hän sois, ja joukkonsakin samaa soisi. + +Väk' on se Hertzenin. Sen tuntee kenraali, +sit ei hän tänne hukkaan henno jättää: +nuo miehet hänen kotiseutuns' synnytti, +hän kutsuu, käskee, rukoilee,--ne viipyvi, +kuin kuolema myös häntä pelkäämättä. +Mik' ihme! Eikö niskoittelu tää +sytytä vimmaa? Ei, vaan ihastusta! +Kas, silmä loistaa, otsa selkiää, +valloillaan tuli povess' on ja liekehtää, +ja kasvoiss' ilmestyy sen kajastusta. + +Eik' aikaakaan, niin liekki jo on levinnyt +niin kauas leimahtain kuin silmä kantaa; +sanoja lentää, uusia taas lähtee nyt, +takaisin kääntyy joukot, pois jo käsketyt, +ja Hertzenkin jo ryntää vasten rantaa. +Kaikk' esteet sortaa voittokulku tuo, +jo katkaistu on sotavoima suuri, +ja avuks Turun urhot rientää luo, +ja Gripenberg hän Hämeen poikiansa tuo +hurraten, rivit vankkana kuin muuri. + +Kas noita! Essen uljas, miekka kourassaan, +ja Heideman ja Ramsay kilvoin koittaa. +Kas, kuin ne ryntää yli hurmeilevan maan! +Ja Lange, Kihlström, Bremer, Bröijer, Nordensvan +ja sadat muut, noill' eikö voimaa voittaa? +Jo vihdoin heltyy pakko toivoton, +vihdoinkin voiton seppel' loistaa kerta +häpeä pitkä oli, ponneton, +nyt päivä kunnian heille noussut on, +työ tehdään, joll' ei ikäkausiin vertaa. + +Ja turhaan ponnistaen Ryssät vastustaa, +ens kertaa ahdingossa näillä mailla. +Rajevskin tulet ei voi enää kauhistaa, +pelätty, kuulu nimens' sammua nyt saa, +se tenhoaan ja voimaansa on vailla. +Mut vielä koitos. Laumat Ryssien +ne pakenee, mut uudet sijaan saapi; +jo hiiltyy vauhti Suomen urhojen; +mut kaukaa, hetki hetkelt' yhä paisuen, +nyt Porin uljas marssi raikahtaapi. + +Avuksi Döbeln joutuu. Sanan saatuaan +hän väkimarssin tänne riensi kohta. +Tutulle nuotille jo, kuules, hurrataan. +Hän näkyy.--Adlercreutzpa innostuksissaan +nyt hänen kanssaan joukot tuleen johtaa. +Viel' leimuu sodan soihtu tuokion, +mut kohta sammuu se ja maahan kaatuu; +taas Siikajoen tanner meidän on, +taas kunniamme verin pesty, tahraton, +ja ensimmäinen, suuri voitto saatu. + +Hän, joka jäiselläkin hangell' astuen +rakasti maataan mieltä palavalla, +jok' iloin sille verens' antoi lämpöisen +ja, kaikkein horjuessa, Suomen mainehen +pelasti vielä voimall' urhoisalla, +hän lepää. Rauhaan pääsi sankari, +maa Svean hänet kätki turvahansa; +jalosti sielläkin hän taisteli, +ja tuskinpa se päivä koskaan koittavi, +kun hänt' ei muista Svean jalo kansa. + +Mut sankar'maassa vaikka unhotuksiin jäis +tää muisto suurempien muistoin kautta, +nimensä jos ei sydänt' enää sytyttäis, +ja kuluneine kirjaimineen hyljättäis +tuon uskollisen suomalaisen hauta; +ei miehen maine kuolis kuitenkaan, +ei, henki rientäis ylpeällä miellä +laineiden poikki syliin synnyinmaan: +tääll' ei hän unhotukseen joudu milloinkaan, +tääll' elää hän, vaikk' onkin hauta siellä. + + + + +TIETOJA RUNOISSA MAINITUISTA HENKILÖISTÄ JA PAIKOISTA YM. + + +Adlercreutz, Kaarle Juhana, oli v:n 1808 sodan kunniakkaissa vaiheissa +suomalaisen pääjoukon varsinaisena johtajana. Hän oli syntynyt +Uudellamaalla lähellä Porvoon kaupunkia 1757. Hän, samoin kuin useat +muut "Tarinaimme" sankareista, harjaantui ensiksi sodan urhotöihin ja +osoitti miehuuttaan jo edellisessä Ruotsin sodassa Venäjää vastaan vv. +1788-90, kuningas Kustaa Kolmannen hallitessa Ruotsin valtakuntaa, +johtaessaan ensin kapteenin ja sitten majurin arvoisena Karjalan +rakuunia; silloin kunnosti itseään esim. Porrassalmen ja Pirttimäen +tappeluissa. Kun sotaa Venäjää vastaan taas käytiin 1808, sattui niin +että 16. p. huhtik. suomalaisen sotajoukon yliajutantti, eräs kreivi +Löwenhjelm, joutui Venäläisten vangiksi, ja silloin nimitettiin +Adlercreutz hänen sijaansa. Tässä virassa hänen velvollisuutensa olisi +ollut pitää huolta siitä, että sotamarsalkka Klingsporin käskyt ja +hankkeet nopeasti ja täsmällisesti pantaisiin toimeen, mutta koska +Klingspor oli kykenemätön sodan pääjohtajaksi, ryhtyi Adlercreutz +toimeliaasti ja urheasti koko sodan johtamiseen. Jo 18 p. huhtik. löi +hän Venäläiset Siikajoen tappelussa (katso tarkemmin kertomusta siitä +Siikajoen alla), jonka jälkeen sai kenraalimajurin arvon; voitti sitte +vielä nuo kauniit voitot Lapualla ja Alavudella, taisteli miehuullisesti +joukkonsa etunenässä Ruonassa, Salmella ja Oravaisissa, ynnä muissa +paikoissa. Hän osoitti itse aina suurta urhoutta, nähtiin aina +kuumimmassa taistelumelskeessä kehoittavan, tyynnyttävän ja johtavan. +Sentähden kaikki soturit hartaasti häntä rakastivat ja ihailivat. Sen +jälkeen kun Suomen armeijan uudestaan oli täytynyt peräytyä, jätti A. +tammikuun ensi päivinä 1809 päällikönvirkansa ja meni Tukholmaan. Hän +oli sitten niiden joukossa, jotka 13. p. maalisk. 1809 vangitsivat tuon +ymmärtämättömän hallitsijan Kustaa IV Aadolfin ja panivat toimeen uuden +hallituksen Ruotsin valtakunnassa. Sittemmin hän eli vielä muutamia +vuosia Ruotsissa ja sai siellä valtakunnan korkeimpia arvoja, mm. +ylennettiin kreiviksi; kuoli v. 1815. + +Aflecht, Juhana Henrik, synt. v. 1756, oli kapteeni Savon +jalkaväkirykmentissä ja sai kuolinhaavan Revonlahden tappelussa 27 p. +huhtik. 1808, kohta sodan alussa. + +Alavus: Alavudella, aivan lähellä pitäjän kirkkoa, voitti Adlercreutz +Venäläiset 17 p. elok. 1808. + +Aminoff, Kustaa, synt. Taalain maakunnassa Ruotsissa 1771, oli 1808-09 +vuosien sodan aikana Karjalan jääkärien päällikkönä, arvoltaan +everstiluutnantti, ja sittemmin eversti, johtaen kunnolla heitä +Revonlahden, Lapuan, Alavuden ynnä muissa tappeluissa. Sodan jälkeen hän +jäi Suomeen asumaan, oli Kuopion läänin maaherrana 1810-27 ja kuoli +Ruoveden pitäjässä 1836. + +Anjala, talo Elimäen pitäjässä, lähellä Kymijokea; siinä yhtyi, kun +kuningas Kustaa III v. 1788 oli ruvennut sotaan Venäjää vastaan, joukko +upseereja niin sanottuun "Anjalan liittoon" vastustaaksensa kuninkaan +hankkeita ja pakottaaksensa häntä kohta paikalla tekemään rauhan. + +Armfelt, Kustaa Mauri, synt. Marttilan pitäjässä Turun läänissä 1757, +oli aikoinaan Ruotsin valtakunnan kaikkein etevin ja loistavin ylimys, +kuningas Kustaa III:n lähin suosikki ja ystävä. Sodassa 1788-90 oli hän +päällikkönä ja osoitti monesti uljuutta. Nähtyään monenlaisia kohtalon +vaiheita hän kuoli 1814. Vuosien 1808-9 sodan aikana hän oli Ruotsissa, +mutta muutti rauhan jälkeen Suomen alamaiseksi, ja oli sitten 1811-14 +esimiehenä Suomen asiain komiteassa Pietarissa sekä toimitti myöskin +jonkun aikaa (1812-13) Suomen kenraalikuvernöörin virkaa. + +Bagration, Pietari, venäläinen ruhtinas, synt. 1765, oli sodan aikana +enimmäkseen Etelä-Suomeen sijoitettujen sotajoukkojen päällikkönä, niin +ettei ollut itse päätaisteluissa mukana. Sen jälkeen hän taisteli +urheasti toisissa Venäjän sodissa ja kuoli 1812 taistelussa saadusta +haavasta. + +Barclay de Tolly, Mikael, venäläinen ruhtinas ja sotapäällikkö, synt. +Liivinmaalla luultavasti 1761. Oli Venäjän huomatuimpia sotapäälliköitä +ja otti osaa useihin sotiin, mm. Ruotsia vastaan 1790. V. 1808 hän +keväällä ja kesällä kenraaliluutnanttina taisteli Sandelsia vastaan, vei +maalisk. 1809 venäläisen sotajoukon jäätyneen Merenkurkun yli Ruotsiin +ja palasi takaisin muutamien viikkojen kuluttua. Tämän jälkeen hänestä +tuli koko Suomessa olevan armeijan ylipäällikkö. Hän oli Suomen +kenraalikuvernöörinä 1809-10. Kuoli 1818 oltuaan vielä ylipäällikkönä +Venäjän Napoleonia vastaan käymässä suuressa sodassa 1812. + +Bijou (lue: bizuu), Sandelsin hevosen ranskalainen nimi (merk. 'koru, +kalleus'). + +Bjerkén, Pietari af, synt. 1765, oli aikoinaan Ruotsin taitavimpia +lääkäreitä. Sodassa hän oli Suomen pohjoisen armeijan ylilääkärinä; +kuoli 1818. + +"Blume vänrikki"; otaksutaan että Runeberg tarkoitti Mikael Aadolf +Blumea, joka syntyi 1785, taisteli vänrikkinä ja sitten luutnanttina +Siikajoella, Lapualla, Kalajoella, Juuttaalla ym., eli myöhemmin +Ruotsissa ja kuoli 1864. Sodassa oli läsnä myös kaksi hänen veljeänsä, +Juhana Berndt ja Mauno Fredrik; viimemainittu, synt. 1779, taisteli +Revonlahdella ja kaatui Lapualla. + +Brakel, Kaarle Aadolf, synt. 1774, kunnosti itseään jo sodassa 1788-90, +oli 1808-9 luutnanttina Porin rykmentissä, kuoli majurin arvoisena 1861. +Kirjoitti vanhoina päivinänsä muistiinpanoja sodasta, jotka julkaistiin +1862 ja ovat arvokas lähde sodan historiaan. + +Brask, "von Konowin korpraali"; ei tarkoittane ketään määrättyä +henkilöä; ei tiedetä urhoollisen korpraalin asuneen Konowin luona rauhan +tultua. + +Bremer, Iisak Konrad, synt. 1773, kapteeni Porin rykmentissä; kuoli +everstinä 1825. Sotaan ottivat myös osaa hänen serkkunsa, veljekset +August, synt. 1787, kuoli 1861, ja Josef B., synt. 1789, kuoli 1874; +edellinen oli vänrikkinä Turun rykmentissä ja haavoittui Salmella, +jälkimmäinen tykistönjunkkarina ja haavoittui Alavudella; hän tuli +myöhemmin tunnetuksi tehtailijana. + +Brusin, Kaarle Vilho, synt. 1782. Virran tappelun aikana hän oli +kapteeni ja teki ajutantin palvelusta (katso Virran tappelu); sodan +päätyttyä B. meni Venäläiseen sotapalvelukseen ja ammuttiin kuoliaaksi +Dresdenin tappelussa 1813. + +Bröijer: joko Kaarle Eerik B., synt. 1749, kuoli 1827, joka oli kapteeni +Hämeen rykmentissä, tai Aadolf Juhana B., synt. Asikkalassa 1766, niin +ikään kapteeni samassa rykmentissä, kuoli Iitissä 1824 majurina. + +Christjernin, Aadolf Ludvik, synt. 1765, oli läsnä sodassa 1788-90. V. +1808 hän oli Karjalan keveän rakuunarykmentin päällikkö, arvoltaan +everstiluutnantti. Kunnosti itseään varsinkin Revonlahden tappelussa, +samoin kuin muutkin "Sotamarski" -runoelmassa mainitut upseerit. Eli +sodan jälkeen Suomessa ja kuoli 1842. + +Cronstedt, Juhana Aadam, kreivi, syntyi Tukholmassa 1749. Otti +kapteenina osaa sotaan 1788-90. V. 1808 hän oli Savon prikaatin +päällikkö ja peräytyi sen kanssa Ouluun, kunnostautui sitten +Revonlahdella ja ylennettiin kenraalimajuriksi sekä myöhemmin Lapualla +ja Alavudella; viimeksimainitussa paikassa hän rohkeasti hyökätessään +pahasti haavoittui. Hän oli urhoollinen upseeri, mutta päällikön taito +heikonlainen. Kuoli Ruotsissa 1836. + +Dolgoruki, Mikael Petrovitsh, venäläinen ruhtinas ja yliadjutantti, +synt. 1780, kaatui etujoukon päällikkönä Virran tappelussa 27 p. lokak. +1808 tykinluodista. Hänen kuolinpaikalleen on pystytetty rautainen +muistopatsas. Tämä nuori ylimys oli jo ehtinyt nousta korkeaan arvoon ja +keisarin suureen suosioon. Toinen lähde mainitsee, luultavasti väärin, +hänen syntyneen 1766. + +Don, iso virta Kaakkois-Venäjällä. + +Drufva, Pietari Tuure Gerhard, syntyi Ruotsissa 1767; 1789, +Ruotsinsalmen tappelussa, hän joutui vangiksi Venäjälle, josta palasi +Ruotsiin seur. vuonna. V. 1808 hän oli erään Uplannin pataljoonan +päällikkönä, joka oli läsnä ensin muutamissa vähemmissä taisteluissa, +sitten Oravaisissa. Hän oli sittemmin Ruotsissa maaherrana, korotettiin +vapaaherraksi ja kuoli 1822. + +Dufva, sotilasnimi, merkitsee kyyhkynen. + +Duncker, Joakim Sakari, kaikin puolin etevä upseeri, synt. 1774 +Ristiinan pitäjässä. Moni urotyö säilyttää hänen muistoaan. Huomatuksi +hän tuli ensiksi Pirttimäen taistelussa 1790. V. 1808 hän oli +kapteenina, korotettiin sodan kestäessä everstiluutnantiksi. Mainio on +se taito, jolla hän maaliskuussa 1808 johti Cronstedtin sotajoukon +jälkiosan Mikkelistä Leppävirtain ja Iisalmen kautta Ouluun. Pulkkilan +tappelussa 2 p. toukok. hän käyttäytyi niin miehuullisesti, että Sandels +siitä syystä lähetti hänet kuriirina viemään voitonsanoman kuninkaalle, +jolloin hänet nimitettiin Miekkatähdistön ritariksi. Kuuluen sitten +Sandelsin osastoon sai hän Virran tappelussa varsinaisen kunniapäivänsä +(katso Virran tappelu). Kaatui 5 p. heinäk. 1809 tappelussa Hörneforsin +tehtaan luona, joka paikka on muutama peninkulma Uumajan kaupungin +eteläpuolella Pohjois-Ruotsissa. Uumajan kirkkomaalla hautasivat +venäläiset, sotilaskunniaa osoittaen, vierekkäin D:n sekä samana päivänä +kaatuneen kasakkapäällikön Aerekovin. + +Döbeln, Yrjö Kaarle von, (alkusananen "von" äännetään fon) synt. +Länsigötinmaalla 1758. Porrassalmen tappelussa 1789 sai otsaansa +kiväärinkuulan, jonka tekemä haava ei koskaan oikein umpeen mennyt, vaan +toisinaan pakotti; hän piti sentähden aina mustan silkkivanteen otsalla. +Mutta senkin jälkeen hän osoitti sotapäällikkönä erinomaista neroa, +etenkin Suomen sodassa 1808-9, jossa oli Adlercreutzin jälkeen toisen +prikaatin (Porin rykmentin ym.) päällikkönä. Hänellä oli, vielä +suuremmassa määrässä kuin Adlercreutzilla, tuommoinen johtajan +neronsilmäys, että keskellä aseitten melskettä yhdessä silmänräpäyksessä +käsitti ikäänkuin aavistamalla näki ja käsitti, kuinka tappelun riehunaa +oli johtaminen niin, että se voitolla päättyisi. Sotamiesten luottamus +häneen oli rajaton. Luonteensa oli vilkas, nopea niin vihaan kuin +kyyneleihin; suurin virheensä oli kiivaus. Lapualla, missä monet +upseerit ja rykmentit itseään kunnostivat, vei kuitenkin Döbeln ja hänen +osastonsa muiden edellä kunniaseppeleen, tekemällä päähyökkäyksen, joka +taistelun ratkaisi ("Lapuan sankari"). Samaten hän taisteli Siikajoella +ym. ja oli Kauhajoen ja Juuttaan tappeluissa ylipäällikkö paikalla. V. +1809 hän oli kenraalimajuriksi korotettuna Ahvenanmaalla olevien +sotajoukkojen päällikkönä. Kuuluisa on se jäähyväispuhe, jonka hän +rauhanteon jälkeen, kun Suomi oli Ruotsista erotettu, piti Uumajassa +armeijalle ja Suomalaisille sotilaille. Suuressa sodassa Napoleonia +vastaan 1813 hän oli erään ruotsalaisen osaston päällikkönä, lähetti +omin luvin väkensä eräälle retkeilylle, ja tuomittiin tästä +itsevaltaisuudesta ammuttavaksi. Tuomio lievennettiin vuoden +vankeudeksi, ja erityisestä käskystä hän päästettiin pikemminkin +vapaaksi. Kuoli Tukholmassa 1820. + +Eek, Juhana Fredrik, synt. Raumalla 1758, otti Porin rykmentissä +uljaasti osaa sotiin, 1788-90 sekä, ensin majurina, vihdoin +everstiluutnanttina 1808-9. Sodan jälkeen hän joutui kovaan köyhyyteen, +jonka ohessa kävi sairaaksi, ja kuoli kurjuudessa Tukholmassa 1820. + +Ehrnrooth, huomattavin tämänniminen osanottaja sotaan oli Kustaa Aadolf +Ehrnrooth, synt. 1779 Rantasalmella Savossa. Taisteli majurina Savon +jalkaväkirykmentissä ja haavoittui Oravaisissa. Rauhan tultua hän muutti +Suomeen, kohosi venäläisessä sotapalveluksessa kenraalimajuriksi ja +Suomen joukkojen osastonpäälliköksi; kuoli Loviisassa 1848. + +Ehrnsvärd, t. Ehrensvärd, Augustin, Suomessa syntyneen everstin Juh. +Jaakko Ehrensvärdin poika, synt. 1710 Vestmanlandissa ja on erittäin +merkillinen Viaporin linnan rakentajana. Työn johto oli alusta alkaen +hänen käsissään ja vaikka hän pari erää oli ollut poissa, toisen kerran +ottamassa osaa Pommerin sotaan, toisen valtiollisista syistä vuosina +1766-70, johti hän sen jälkeen taasen työtä kuolemaansa asti, joka +tapahtui v. 1772 Mynämäen pitäjässä. Kustaa III:n käskystä hän +haudattiin Viaporissa. + +Essen, Odert Reinhold von, synt. 1755 Hollolassa. Oli sodan alkaessa +eversti ja Hämeen jääkäripataljoonan päällikkö; kunnostautui mm. +Yppärin, Siikajoen ja Oravaisten taisteluissa, kuoli kenraalimajurina +Porvoossa 1837. Hän oli, niinkuin häntä runossa kuvataan, vielä +vanhuksenakin kiivas, mutta hyvänsuopa ja lämminsydäminen kunnon ukko. + +Fahlander, Kustaa, synt. Ruotsissa 1764. Oli mukana vv:n 1788-90 sodassa +ja seuraavassa sodassa Sandelsin prikaatin kykenevimpiä upseereja. +Ylennettiin Pulkkilan taistelun jälkeen everstiksi. Hän oli Sandelsin +lähin mies päällikkyydessä Virralla. V. 1809 hän vielä taisteli +Pohjois-Ruotsissa. Korotettiin samana vuonna aatelisarvoon ja sai +silloin nimen Edelstam; eli sitten Ruotsissa, oli maaherrana ja kuoli +1825. Hän oli urhea, jalomielinen ja tunnollinen mies. + +Fieandt, Otto Henrik von, (lue: fon fiiant) synt. Ristiinassa Savossa +1762. Hänen luonteensa kuvailemiseksi runo kyllä riittää; kärkäs hänen +kätensä tosiaankin kuuluu olleen ruoskaan tarttumaan, kun joku vain ei +osannut puhua niinkuin piti. Sodan alkaessa hän oli Hämeen rykmentin +majuri. Kesällä 1808 tämä omapäinen upseeri johti menestyksellisiä +partioretkiä. Karstulassa hän kovan taistelun jälkeen joutui tappiolle +ylivoimaista vihollista vastaan. Kuoli everstinä Viipurin pitäjässä +1823. Hänen Lappeenrannassa ("Lappehella" s. 51, vuonna 1741) +kaatuneeksi mainittu esi-isänsä Juhana Henrik Fieandt (synt. 1683) oli +ollut mukana monissa suuren pohjan sodan vaiheissa, mm. puolustanut +sankarillisesti Kajaanin-linnaa. Fieandtin osastossa palveli myös hänen +nuorempi veljensä luutnantti Yrjö Mauno v. F., synt. 1777, kuoli 1840. + +Furumark, Juhana Henrik, synt. Suomessa 1770, taisteli Revonlahdella, +nimitettiin everstiluutnantiksi, haavoittui Karstulassa ja otti 1809 +osaa taisteluihin Ruotsin Länsipohjassa. Eli rauhan tultua everstinä +Mikkelin pitäjässä ja kuoli 1835. + +Gripenberg, Hannu Henrik, synt. Huittisissa Satakunnassa 1754, johti +1788-90 majurina osastoa Hämeen jalkaväessä. Vv:n 1808-09 sodassa hän +kolmannen prikaatin (Hämeen rykmentin ym.) päällikkönä kunnostautui +useissa taisteluissa; hän oli silloin eversti, myöhemmin kenraalimajuri. +Tammik. 1809 hänelle Adlercreutzin ja Döbelnin ym. lähdettyä pois +määrättiin raskas tehtävä olla armeijan ylipäällikkönä. Tällöin hän +teki, pari päivää sen jälkeen kun talvella kestänyt aselepo oli +loppunut, 25 p. maaliskuuta liian hätäisesti venäläisten päällikköjen +kanssa Kainuun antautumissopimuksen, jonka mukaan suomalainen joukko +jätti aseensa ja palasi kotipaikoilleen. Sen johdosta on Gripenbergiä +syytetty taitamattomuudesta, vieläpä, tosin aiheetta, pelkuruudesta ja +kavalluksestakin. Hänellä ei ollut pääjohtajan kykyä, mutta hänen +tunnollisuuttaan ja urhoollisuuttaan ei voida epäillä. G. oleskeli sodan +loputtua osaksi Suomessa, osaksi Tukholmassa ja kuoli siellä 1813. + +Grönhagen, Juhana Aadolf, synt. Taivassalossa Varsinais-Suomessa 1753, +oli Porin rykmentin majuri ja kuoli Mouhijärvellä Satakunnassa 1826. + +Gyllenbögel, Antti, synt. Lempäälässä 1770, johti kesällä 1808 +kapteenina vapaaehtoista suomalaista pataljoonaa ja taisteli myöhemmin +Döbelnin alaisena Juuttaalla. Hän eli everstiluutnanttina Porin +seuduilla, kuoli 1852. + +Hatelmaa, Hattelma eli Hattelmala, harju Hämeenlinnan eteläpuolella; +kulkee pitkin Vanajan vesijakson lounaisrantaa. + +Heidemann, sodassa oli kaksi veljestä; Yrjö Gillis H., syntyi Iitissä +1787, oli Uudenmaan jääkäripataljoonan aliluutnantti, kohosi Ruotsissa +everstiksi ja rykmentinpäälliköksi, kuoli 1856; ja Kaarle Reinhold H., +s. Iitissä 1790 (tai 1786), oli 1808-9 Hämeen rykmentin vänrikki, yleni +Ruotsissa everstiluutnantiksi, kuoli 1877. Molemmat kunnostautuivat +Siikajoella. + +Heinäkuun viides päivä; sinä päivänä 1809 oli tappelu Hörneforsin +tehtaan luona Pohjois-Ruotsissa, Uumajan kaupungista joku peninkulma +etelään päin, jossa Duncker kaatui. + +Hertzen, Ernst Kustaa von, synt. Lapinjärvellä Uudellamaalla 1765. Oli +mukana vv:n 1788-90 sodassa palvellen jo silloin Uudenmaan +jääkäripataljoonassa. Majurina tässä joukossa hän haavoittui 1807 +Pommerin sodassa. Voitti mainetta Siikajoen tappelussa johtaessaan sitä +hyökkäystä, joka mursi Venäläisten keskustan ja ratkaisi tappelun. Erosi +sodan päätyttyä everstinä armeijasta ja kuoli Ruotsin-Pyhtäällä +Itä-Uudellamaalla 1834. + +Hurtti, sotilasnimi; ruotsalainen sana "hurtig", rivakka, reipas. + +Hämeenlinnaan kokoontui sodan syttyessä 1808 Suomen pääarmeija +vastustaakseen venäläisten hyökkäämistä maahan. Sieltä se peräytyi +kuitenkin aina Pohjanmaalle, Siikajoelle asti. + +"Hämeen poikia"; H. H. Gripenberg komensi koko kolmatta prikaatia, jonka +päävoiman muodostivat Hämeen läänin jalkaväkirykmentti sekä Hämeen +jääkäripataljoona. + +Imatra, tuo kuuluisa mahtava koski, jonka Vuoksi muodostaa muutamia +kilometrejä juostuaan Saimaan järvestä ulos. + +Joensuun kaupunki sama kuin Uus-Kaarlepyy. + +Joutsijärvi, Hartolan ja Sysmän rajaseuduilla Itä-Hämeessä. + +Juutas on kestikievaritalo kolme kilometriä etelään päin Uus-Kaarlepyyn +kaupungista, pari kilometriä meren rannalta. Taistelu tapahtui 13. p. +syysk.; 14. päivänä oli Oravaisten tappelu. Venäläiset olivat +lähettäneet Kosatshkovskin joukon saartamaan Suomalaisten päävoimaa, +joka vielä oli Oravaisten etupuolella, ja Kosatshkovski olikin jo +sulkemaisillaan Adlercreutzilta kaikki tiet pohjoiseen päin, kun Döbeln +Juuttaan voiton kautta kokonaan esti saartamistuuman ja aukaisi +Adlercreutzin armeijalle esteettömän kulun pohjoiseen. Muuten olisi +koko suomalainen sotajoukko kohta Oravaisten onnettoman tappelun +jälkeen joutunut venäläisten vangiksi. + +Kaarle XII (Kahdestoista), "Ruotsin Leijona", Ruotsin ja Suomen +kuningas, kävi Venäjää vastaan sitä pitkällistä sotaa, joka on tunnettu +"ison vihan" nimellä. Ollen mainio erinomaisesta urhollisuudestaan on +hän, suuremmassa määrässä kuin kukaan muu ruotsalainen kuningas tai +sotapäällikkö, ollut Ruotsin kansan ihailtu mielisankari. + +Kainuu (ruots. Kalix), pitäjä Länsipohjassa 6 peninkulmaa Torniosta +länteen päin. Siinä tekivät sotapäälliköt 25 p. maalisk. 1809 sovinnon, +jonka johdosta suomalaisten soturien täytyi lähteä kotipaikoillensa ja +luvata, ett'eivät tekisi sotapalvelusta Venäjää vastaan. Tämä suostumus +herätti katkeraa mielipahaa ja epätoivoa sotureissa, joiden mielet, +huolimatta heidän kärsimyksistään, olivat innokkaat ja murtumattomat; he +arvelivat, että he sitten "alttiiks pantihin". Vrt. Gripenberg. + +Kamensky, Nikolai Mihailovitsh, synt. 1778, oli varsin taitava +venäläisten päällikkö. Toimittuaan keväällä 1808 Etelä-Suomessa hän sai +heinäkuussa venäläisten pääjoukon päällikkyyden, joka pääjoukko taisteli +Adlercreutzia vastaan. Hän oli silloin kenraaliluutnantti. Hän rupesi +käymään sotaa niin tarmokkaasti ja kokoamaan niin suuria sotajoukkoja, +että suomalaiset eivät voineet ajan pitkään pitää puoliaan. K. johti +venäläisiä Ruonassa, Salmella, Oravaisissa ja 1809 Länsipohjassa.-- +Sittemmin v. 1810 hän sai voittoja turkissa, mutta kuoli jo 1811. + +Karstula, silloin kappelikirkko Saarijärven alla luoteisessa Hämeessä, +jonka lähellä Fieandt (ks. häntä) 21 p. elok. 1808 voitettiin ankarassa +tappelussa. + +Kauhajoki, seurakunta Vaasan läänin etelärajalla; kirkon tienoossa sai +Döbeln 10 p. elok. 1808 kauniin voiton Venäläisten yli. + +Kauppilan talo Iisalmen pitäjässä on aivan Virran sillan vieressä, sen +länsipäässä. Virran tappelussa Venäläiset, tungettuaan sillan yli, +valloittivat rynnäköllä tämän talon, mutta ajettiin sitten taas siitä +pois. + +Kihlström, Antti Yrjö, synt. 1762, oli luutnantti Hämeen rykmentissä. +Siikajoen tappelussa hän sai Hertzenin kanssa tehdä päähyökkäyksen +vihollisten keskustaa vastaan; tässä hän kaatui, kuoliaaksi ammuttuna. + +Klercker, Kaarle Natanael af, alkuansa Klerck, synt. Etelä-Ruotsissa +1734, oli siis iäkäs soturivanhus ja olikin jo 1757-62 taistellut +Pommerissa. Vv. 1788-90 hän osoitti taitoa etenkin laivaston +varustamisessa sotaa varten ja sen korjaamisessa Ruotsinsalmen +ensimmäisen taistelun jälkeen. Sodan syttyessä 1808 hän oli +kenraaliluutnantti ja ylipäällikkö Suomessa. Hän oli jo ennen +sodanjulistusta ruvennut kokoamaan armeijaa rajalle ja aikoi +Hämeenlinnassa käydä ratkaisevaan taisteluun; vihollinen oli tosin +hiukan lukuisampi, mutta suomalaiset olivat täynnä palavaa +taisteluintoa. Silloin tuli paikalle Klingspor, jonka kuningas oli +määrännyt ylipäälliköksi; ohjeisiinsa vedoten hän käski armeijan +peräytymään huolimatta siitä, että Klercker lausui panevansa harmaan +päänsä pantiksi, että urhea vastustus tällä hetkellä pelastaisi isänmaan +ja päättyisi onnellisesti. Sitten Klercker taas tuli ylipäälliköksi v:n +1808 lopussa saamatta enää mitään mainittavaa toimeen. Hänet aateloitiin +1780 ja korotettiin 1809 vapaaherraksi. Kuoli Tukholmassa 1817. + +Klingspor, Vilho Mauri, "sotamarski", oli synt. 1744. Vv. 1788-90 hän +oli hoitanut armeijan varastohuoneita ja näkyy siinä virassa toimineen +onnellisesti sekä taidokkaasti (muutaman kumminkin väittävät hänen siinä +varastaneen kruunulta melkoisia summia). Nimitettynä v. 1808 suomalaisen +sotajoukon ylipäälliköksi, on hän saanut surkean maineen tässä +osoittamastaan kykenemättömyydestä. Sotilaat pitivät häntä äärettömänä +pelkurina, ja todella hän pysyikin aina pitkän matkan päässä +tappelukentistä. Koska kuningas oli käskenyt hänen koettaa, etenkin +talven kestäessä, säilyttää suomalainen armeija eheänä, pelkäsi hän myös +kuninkaan oikullisuutta, eikä sentähden tohtinut ruveta tappeluun, vaan +sotajoukko peräytyi hänen käskystään varsinaisesti vastustukseen +ryhtymättä tuon äärettömän pitkän matkan Hämeenlinnasta aina Siikajoelle +asti, enemmän kuin kuusikymmentä peninkulmaa. Ne voitot, joita sitten +Adlercreutzin y.m. melkein vastoin ylipäällikön tahtoa voittivat, jäivät +myös suureksi osaksi juuri hänen taitamattomuutensa ja ylenmääräisen +varovaisuutensa takia käyttämättä kyllin pontevasti. Lohtajan aselevon +jälkeen hänet erotettiin päällikkyydestä. Klingspor oli yksisilmäinen; +toinen silmä oli mennyt puhki tapaturmasta--ei maineen tanterella. Hän +oli ystävällinen seurustelussa, taitava hovimies ja yleensä hyvänsuopa +luonteeltaan, mutta taipuvainen herkkuilemisiin. Kuoli 1814. + +Konow (lue: kuunov), Kaarle Juhana von, synt. Akaassa 1773. Otti jo +1788-90 osaa moniin taisteluihin. Porin rykmentin kapteenina hän 1808 +kunnostautui varsinkin Lapualla. Rauhan tultua hän asui Suomessa ja +toimi täällä vielä pataljoonanpäällikkönä. Kuoli Helsingissä everstinä +1855. Oli kuulu karskista esiintymistavastaan. + +Kosatshkovski, Kiril, venäläinen kenraalimajuri, päällikkö Juuttaalla. + +Kothen (lue: kuuten), Kustaa Konstantin von, synt. 1771, oli Porin +rykmentin kapteeni ja kunnostautui Lapualla; jäi sodan jälkeen Suomeen +ja kohosi täällä majuriksi; hukkui 1815. + +Kulnev, Jaakko Petrovitsh, oli synt. 1764. Taisteltuaan Venäjän sodissa +turkkilaisia, puolalaisia ja ranskalaisia vastaan hän saavutti mainetta +Suomen sodassa venäläisten etujoukon rohkeana päällikkönä. Hänen +johdossaan oli husaareja tai kasakoita. Hänen mainitaan harrastaneen +inhimillistä sodankäyntiä, suojelleen aseettomia ja vankeja sekä +rangaisseen ryöstämisiä. Talvella 1809 hän Ahvenanmaalta käsin hyökkäsi +jään yli Ruotsiin, mutta sai heti käskyn palata takaisin. Korotettiin +sodan aikana kenraalimajuriksi. Kaatui v:n 1812 sodassa. + +Kustaa III hallitsi Suomea ja Ruotsia 1771-92 ja kävi 1788-90, ja kävi +Suomenmaassa ankaran, kolmivuotisen sodan Venäjää vastaan, jossa suurin +osa vv:n 1808-09 sodan sotureista ja johtajista sai sotilas-ammattiin +harjaantua; he tunsivat toistensa kuntoa aina "Kustaan sodast' asti". +Kustaa oli jäntevä ja nerokas hallitsija, ja sotaa "Venään rouvaa" +vastaan käytiin silloin pontevasti, jonka tähden sotilaat astuivat +taisteluun riemulla ja Hurtti ukko ihastuksella muistelee hänen +aikaansa. Anjalassa tehdystä salaliitosta upseerien joukossa ks. Anjala. +Kustaa kuningas sai surmansa salamurhaajan luodista, joka hänet ampui +eräässä hovijuhlassa v. 1792; hän oli synt. 1746. + +Kustaa IV Aadolf, Ruotsin ja Suomen kuningas 1792-1809, oli itsepäinen, +oikullinen ja kummallinen herra. Hän oli Kustaa III:n poika, syntynyt +Tukholmassa 1778; yleensä oli hän kokonaan taitamaton johtamaan +valtakuntaa kovissa sotavaiheissa, jonka tähden suomalainen armeija ei +saanut kylliksi apua Ruotsista; aikaa voittaen hänen oikkunsa kävivät +yhä järjettömämmiksi. Hän luuli itsensä "Ruotsin Leijonan", Kaarle +Kahdennentoista, vertaiseksi, vaikk'ei kyennyt toimittamaan mitään +soturintekoja, uskoi varmasti että maailman viimeiset ajat olivat +käsissä ja että hänen vihollisensa olivat juuri ne pedot, joista +ilmestysraamatussa puhutaan, jonka tähden odotti "pääenkeliä" taivaasta +avuksensa tulevaksi. Hän ei ollenkaan ymmärtänyt niitä vaaroja ja +kärsimyksiä, jotka sota tuotti isänmaalle ja kansalle, vaan tahtoi +ruveta sotaan vaikkapa kaikkia maailman mahtavimpia valtakuntia vastaan. +Kun kuninkaan mielettömyys oli saattamaisillaan Ruotsin valtakunnan +perikatoon, ottivat muutamat upseerit, Adlercreutz etunenässä, hänet +vangiksi; hän pantiin pois kuninkaanvirasta ja Ruotsissa asetettiin uusi +hallitus. Sitten hän lähti Saksaan ynnä muille maille, ja kuoli 1837. + +Kustaanmiekka (ruotsiksi Gustafssvärd), Viaporin päälinnoitus, jonka +alla on varsinainen laivakulkuväylä Helsinkiin. Aljettu rakentaa v. +1748, valmistunut Kustaa III:n aikana. + +Ladau, Kaarle Reinhold, synt. 1762, oli Savon jalkaväkirykmentin +kapteeni, otti osaa jo edelliseen Venäjän sotaan, haavoittui +Karstulassa, erosi sotapalveluksesta 1810 everstiluutnanttina ja kuoli +Heinolan postimestarina 1823. + +Lagerbring, Kaarle, synt. 1751, oli sota-asioiden valtiosihteeri, +sittemmin maamarsalkka, valtioneuvos ja kreivi, kuoli 1822. + +Lange, Kaarle Henrik, synt. luultavasti 1767, oli Hämeen rykmentin +kapteeni ja Adlercreutzin adjutantti, muutti sodan jälkeen majurina +Suomeen ja kuoli 1835. + +Lappehelta, Lappeella tarkoittaa Lappeenrannan kaupunkia, jonka +vieressä niin sanotun "pikku vihan" sodassa v. 1741 oli verinen +ja tärkeä tappelu, missä Venäläiset voittivat ja hajoittivat +ruotsalais-suomalaisen sotajoukon. + +Lapuan kirkon luona Etelä-Pohjanmaalla voittivat Suomalaiset +Adlercreutzin johdolla kauniin voiton 14. p. heinäkuuta 1808. Edellisinä +päivinä oli oteltu Kauhavassa, pari peninkulmaa pohjoisempana; kun +sitten 14. p. Suomalaiset marssivat eteläänpäin, olivat Venäläiset heitä +vastustamassa maantien varrella Lapuan kirkon pohjoispuolella ja jonkun +peninkulman päässä; siitä kohdasta asti yhä ammuttiin ja taisteltiin, +Suomalaisten edetessä Lapuaa kohti. Kirkonkylään asti päästyään +iltapäivällä klo 4:n tienoissa he tässä tapasivat Venäläisten pääjoukon +ja kävivät tämän kimppuun ja tappeluun. Urhealla rynnäköllä valloitti +Döbeln Porilaisineen itse kirkonkylän, ja Venäläisten oli kiittäminen +Rajevskin taitoa ja tyynimielisyyttä siitä että pääsivät peräytymään +hyvässä järjestyksessä. + +Lemun kylän luona Ala-Lemun niemellä, muutamien kilometrien päässä +Turusta kaakkoiseen (erotettava Lemun pitäjästä), astui 19 p. kesäk. +1808 maihin kenraalimajuri Vegesack ruotsalainen sotajoukon kanssa; +hänen tarkoituksensa oli valloittaa Venäläisiltä takaisin Turun +kaupunki, joka jo muutamia kuukausia oli ollut heidän hallussaan, ja +ruveta ahdistamaan venäläisten sotajoukkoja etelästä päin. Mutta illalla +tuli vastustamaan voimallinen vihollisjoukko, joka yhä sai vahvistusta +Turun kaupungista, ja Ruotsalaisten täytyi, taisteltuaan läpi koko yön, +väistyä ylivoiman alla, mennä uudestaan laivoihin ja lähteä pois. + +Lintulahti, pari taloa Karstulassa, pari peninkulmaa luoteispohjaan päin +Vaasan ja Kokkolan teiden risteyksessä. Siellä Fieandt kärsi tappion 3 +p. heinäk. 1808. + +Lode, Kaarle Leonard, oli syntynyt Turussa 1752. Kolmivuotisessa sodassa +1788-90 hän ansaitsi majurin, 1808 everstin arvon. Alavudella hän sai +vaarallisen haavan. Tämä yleisesti kunnioitettu ja rakastettu soturi, +"lumitukka, tulirinta", jonka lapsellinen hurskaus varsinkin ihastutti +hänen tovereitansa, kuoli Kuopion tienoilla 1816. + +Lützenin kaupungin lähellä Saksanmaalla oli v. 1632 se tappelu, jossa +Ruotsin ja Suomen mainio kuningas, uskonsankari Kustaa II Aadolf kaatui, +mutta hänen soturinsa saivat verisen voiton. + +Länsipohja, Ruotsin pohjoisin rannikkomaakunta. Se luetaan ulottuvaksi +hiukan matkaa Suomenmaahankin, Kaakamajoen paikoille asti, joka on +pienoinen joki vähä länteenpäin Kemijoelta. + +Malm, Kaarle Vilho, synt. Kerimäellä 1772, oli muassa taistelemassa ja +johtamassa melkein kaikkialla, missä vaan Sandelsin osasto toimitti +jonkun urostyön. Hänen soturi-uransa loistokohtana oli etenkin, kun hän +partioretkeilyllä toukokuussa 1808 valloitti parin sadan miehen voimalla +Kuopion kaupungin Venäläisiltä. Ollen sodan alussa kapteeni, korotettiin +hän muutamia päiviä ennen Virran tappelua everstiluutnantiksi. Kaksi +viikkoa viime mainitun ottelun jälkeen M. yöllisessä kahakassa saman +sillan vieressä haavoittui ja joutui Venäläisten vangiksi. Loppu-ikänsä +rauhan jälkeen hän asui Joroisissa, missä kuoli 1826. Malm oli koko +armeijan nerokkaimpia upseereja. + +Matkamiehen näky, ks. Ramsay. + +Mensa, latinalainen sana merkitsee "pöytää"; käytetään kieliopeissa +taivus-esimerkkinä, jonka kaikkia sijamuotoja oppilaille opetetaan +kohta, kun rupeavat latinan kielen oppimiseen. + +Munter, sotilasnimi, merkitsee ilomielinen. + +Möttönen eli Isomöttölä, kylä Karstulassa, toista peninkulmaa kirkosta +pohjoiseen päin. + +Narvan luona Inkerinmaalla voittivat Ruotsalaiset ja Suomalaiset +kuningas Kaarle XII:n johdolla v. 1700 loistavan voiton monin kerroin +lukuisamman venäläisen sotajoukon yli. + +Nordensvan, Sakari, synt. 1767, oli kapteeni, haavoittui Karstulassa +pahasti käsivarteen, palasi Suomeen takaisin majurin arvoisena ja kuoli +Hausjärvellä 1823. + +Näsijärvi; Runeberg asui ylioppilaana, loppuvuodesta 1825, +kotiopettajana kapteeni Enehjelmin perheessä Ritoniemen talossa Ruoveden +kirkonkylässä, ihanassa paikassa Näsijärven seudulla. Siinä pitäjässä +hän tutustui useaan soturivanhukseen. Ks. Stool. + +Oravaisten kirkko Etelä-Pohjanmaalla on meren rannalla melkein +puolivälissä Vaasan ja Uus-Kaarlepyyn välimatkalla. Sen eteläpuolella +tapahtui 14 p. syysk. 1808 viimeinen suuri, ratkaiseva tappelu koko +sodassa, jossa Suomalainen sotajoukko 14:n tunnin verisen ottelun +perästä joutui kokonaan tappiolle. Jo olivat Ruotsalaiset (joita oli +tässä paikassa muassa muutamia rykmenttejä kenraalimajuri Vegesackin +johdolla) ja Suomalaiset torjuneet muutamia vihollisten hyökkäyksiä; +vihdoin rupesivat he ajamaan ahdistajia takaa, ja tunkeusivat +voitollisesti eteenpäin pari virstaa. Mutta silloin sai Kamensky +vereksiä apujoukkoja, uusi taistelu syttyi; ruotsalais-suomalaiset +soturit olivat peräti väsyneet pitkällisistä ponnistuksistaan eivätkä +jaksaneet enää pysyä koossa; he peräytyivät, joutuivat epäjärjestykseen, +heidän rintamansa murrettiin ja hajoitettiin. Yön saapuva pimeys lopetti +verenvuodatuksen ja esti vihollisia pahemmin ahdistamasta. + +Palmfelt, Aukusti Fredrik, synt. Mikkelissä 1767, johti everstinä +Siikajoella yhtä prikaatia. V. 1809, kun tuo epäedullinen Kainuun +sovinto tehtiin, oli hän Gripenbergin yliajutantti. Siinä tilassa hän +käyttäytyi suorastaan konnamaisesti; hän ei ainoastaan kehottanut kaikin +mokomin G:iä hätäiseen pakkosovintoon suostumaan, vaan petti +keskustelemisissa röyhkeästi G:iä. Sittemmin tuli Palmfelt Suomessa +senaattoriksi, kuoli 1814. + +Partala, kylä Iisalmessa, noin virstan päässä Virran sillasta +pohjoiseen. + +Perho, siihen aikaan kappeli Etelä-Pohjanmaalla, Karstulasta +luoteispohjaan päin viidettä peninkulmaa. + +Piper, Kaarle Klaus, synt. 1770, oli v. 1808 everstin arvoinen, ja +kapteeniluutnantti henkivartiossa, nousi sitten yli-kamarijunkariksi +y.m.; kuoli 1850. + +Porin urhot, Porilaisten marssi. Porilaisten päällikkönä oli Döbeln. +Todisteena heidän tunnustetusta sotamaineestaan kerrotaan esim., että +Lapuan päivänä Savon jääkärit olivat koko aamupäivän kulkeneet armeijan +etunenässä, yhä taistellen peräytyviä Venäläisiä vastaan, niin pyysivät +Porilaiset hekin vuorostaan saada käydä siihen sijaan; mutta Savolaiset +vastasivat: "Porilaisten urhoollisuus on tunnettu; mutta me tahdomme +osoittautua heidän vertaisikseen". Iltapäivällä saivat sitten +Porilaisetkin näyttää kuntoaan ja tehdä vaarallisen pääryntäyksen +kirkonkylässä seisovia Venäläisiä vastaan. + +Rajevski, Nikolai Nikolajevitsh, kenraalimajuri, sittemmin ratsuväen +kenraali, synt. 1771, oli kesän alussa 1808, toukokuusta heinäkuuhun, +Venäläisten pääjoukon johtaja. Hän oli yksinkertainen, vakava ja +kunnioitusta herättävä soturi. Leipzigin tappelussa hän haavoitettiin. +Kuoli 1829. Kuoli 1829. + +Ramsay (lue ramse) veljekset, kaksi nuorta etevää upseeria, jotka +kaatuivat Suomen sodassa melkein samaan aikaan, vaikka eri paikoissa. +Antero Vilho, synt. 1777, oli voittanut arvon muun muassa eräällä +kirjoituksella sotatieteessä ja oli jo majurina, kun hän 20 p. kesäk. +1808 Vegesackin yliajutanttina kaatui Lemulla; Kaarle Kustaa, synt. +1783, oli luutnantin arvoinen ja palveli sodassa toisen prikaatin +ajutanttina sekä sai kuolinhaavan Lapualla 14 p. heinäk.; Siikajoella he +olivat kumpikin läsnä ja kumpikin muassa ryntäyksessä tappelun lopussa. +Heidän äitinsä Sofia Loviisa R. asui sittemmin Espoon kartanossa +Uudellamaalla, jossa siis "Matkamiehen näky" tapahtuu. + +Rantsila (Frantsila), silloin kappeli Siikajoen varrella, noin neljä +peninkulmaa yläpuolella Revonlahtea. Cronstedtin joukko piti siinä +leiriä juuri Siikajoen taistelun jälkeen. Muutamia päiviä jäljemmin +hyökkäsi Cronstedtin joukko Venäläisten päälle Revonlahdella ja sai +siellä voiton, jossa tilaisuudessa kaikki "Sotamarskissa" mainitut +upseerit itseään kunnostivat. + +Reiher, Kaarle Juhana, synt. Savossa 1781, luutnantti tai vänrikki, +mainitaan miehuudestaan Karstulassa, sai Ruotsin sotapalveluksesta +eronsa majurina ja kuoli Sulkavan pitäjässä 1846. + +Revonlahti, kappelikirkko Siikajoen varrella, lähes kaksi peninkulmaa +Siikajoen kirkolta. Sen luona löi everstin, kreivi Cronstedtin osasto +Venäläiset 27 p. huhtik. 1808. + +Ristiinan pitäjä Mikkelin läänissä, Fieandtin ja Dunckerin +syntymäpaikka. + +Ruonan silta, Ruonan kylän vieressä Kuortaneella. Siinä ahdisti Kamensky +1 p. syysk. 1808 kovasti Adlercreutzin johtamaa suomalaista sotajoukkoa, +joka urhoollisesti torjui kaikki Venäläisten hyökkäykset. Yöllä vetäytyi +Adlercreutz kuitenkin pois, peräytyen Salmelle. + +Ruotsinsalmi, nykyisen Kotkan edustalla, on tunnettu kahdesta verisestä +meritaistelusta, 24 p. elok. 1789 ja 9-10 p. heinäk. 1790. Edellinen +päättyi Ruotsalaisten tappioksi, mutta jälkimäistä pidettiin +loistavimpana voittona, minkä ruotsalaiset aseet olivat saavuttaneet +Narvan tappion jälkeen. Siinä kunnosti itseään etenkin Kaarle Olavi +Cronstedt, joka sittemmin 1808 oli Viaporin päällikkönä. + +Röikön torppa Alavudella, aivan lähellä tai keskellä sitä paikkaa, jossa +17. elok. taisteltiin, on Röikön talo, mitään Röikön torppaa ei tätä +nykyä näillä paikoin löytyne. + +"Salmen sadat lahdelmat"; nuo avarat vedet, jotka ulottuvat +Lappeenrannasta Mikkeliin asti ja Savonlinnaan päin, sekä vielä +Savonlinnan ohitse aina Joroisiin saakka, ovat niin monilahtiset ja +monisaariset, ett'ei voi määrätäkään, missä varsinainen Saimaan järvi +loppuu ja toiset vähemmät järvet alkavat. + +Salmi, kylä Kuortaneella, puolen peninkulman päässä Ruonasta länteen ja +luoteeseen päin. Siinä taisteltiin ankarasti 2 p. syysk. 1808. Illalla +vetäytyi suomalainen sotajoukko Klingsporin käskystä pois meren +rannikolle päin ennen taistelun päättymistä ja tärkeä tienristeys joutui +Venäläisille. + +Sandels, Juhana Aukusti, synt. Tukholmassa 1764, oli eversti ja Savon +jääkärirykmentin päällikkö sekä johti 1808 sitä erityistä +armeijaosastoa, joka taisteli Itä-Suomessa, enimmäkseen Pohjois-Savossa. +Tämä osasto voitti ensin 2. p. toukok. Venäläiset Pulkkilassa, +Pohjanmaalla ja tunkeusi sitten Kuopioon asti, joka kaupunki +valloitettiin (ks. Malm), sekä kauas sen etelä- ja itäpuolellekin. +Sittenkin, kun Venäläiset heitä vastaan kokosivat monta kertaa +lukuisamman sotajoukon, piti S. koko kesän puoltansa Barclay de Tollya +ja Tutshkovia vastaan Kuopion tienoilla. Hän pakotettiin sitten +peräytymään sen epäedullisen suostumuksen kautta, minkä ylipäälliköt +olivat tehneet Lohtajalla. Voitti vielä tuon loistavan voiton Virran +luona, mutta koska pääarmeija kokonaan vetäytyi Suomenmaasta pois, +täytyi hänenkin siihen yhtyä ja siirtyä Ruotsiin. Sodan päätyttyä hän +nousi Ruotsin ja Norjan korkeimpiin valtiovirkoihin ja kuoli 1831. Hän +oli urhea ja taitava sotapäällikkö, osasi suuressa määrässä voittaa +sotilaitten rakkautta ja innostuttaa heidän mieltään taistelussa. +Taistelun välissä hän kernaasti piti hauskaa elämää, rakasti vilkasta +seurustelua, juhlailemista ja herkkuatrioita.--Tarkoittaako Sandelsin +ajutantti, "nuori luutnantti", ketään määrättyä henkilöä, ei voi varmaan +sanoa. Brusin (ks. häntä) teki siihen aikaan ajutantin palvelusta, mutta +hänen luonteensa ei kuvaan soveltune. + +Savon miehet; Savon rykmenteistä seurasi osa Cronstedtin johdolla +pääarmeijaa, toinen osa kuului Sandelsin osastoon ja taisteli Savossa. +Vrt. Porilaiset. + +Savon varajoukko, ks. Varajoukko. + +Schantz; Porin rykmentissä palveli kaksi veljestä. Kapteeni Kaarle +Konstantin von S., synt. 1773, sai Lapuan taistelun päivänä, 14 p. +heinäk. 1808, kultaisen urheusmitalin, haavoitettiin kahakassa +Lapvärtissä, sai virkaeronsa everstiluutnanttina, eli sitten Suomessa +kruununmakasiinin hoitajana ja kuoli Turussa 1851. Luutnantti Juhana +Eberhard v. S., synt. 1774, kunnosti itseänsä Lapualla, mutta joutui +Venäläisten vangiksi eikä liene ollut muassa Juuttaalla, vaikka Runeberg +häntä tarkoittaneekin runossa "Döbeln Juuttaalla". Palattuaan Ruotsista +sodan jälkeen Suomeen S. meni sotapalvelukseen ja kohosi täällä +everstiluutnantiksi, kuoli Porissa 1837. + +Schwerin, Vilhelm Juhana Ludvig von, kreivi, oli synt. jouluk. 1792. +Sodan syttyessä hän oli kadetti Karlbergin opistossa. Sinne tuli silloin +käsky, että ne kadetit, joiden arveltiin voivan palvella sodassa, +päästettäisiin kesällä 1808 opistosta; näiden joukossa oli Schwerin. Hän +tuli elok. 1808 Suomeen kenraalimajuri Vegesackin osaston kanssa. Hänen +lyhyt soturi-uransa on kerrottu runoelmassa. Ensimmäinen taistelunsa oli +Lapvärtin tienoilla, missä Drufva vähäisellä joukolla vastusti vahvempaa +venäläistä osastoa. Toinen soturikokeensa oli Oravaisissa 14 p. syysk. +Siellä hän sai kaksi haavaa ja kuoli niistä sekä sotataudista 27 p. +syysk. 1808. Runo perustuu säilyneeseen Schwerinin kirjeeseen. + +Siikajoen kirkko on meren rannalla, muutamien peninkulmien päässä +Oulusta lounaaseen päin. Taistelu täällä 18 p. huhtik. 1808 oli +ensimmäinen alku Suomalaisten voittoretkeen, mikä sitten kesti kesäajan +1808. Taistelun kulku, joka kuvataan "Adlercreutz'issa", oli seuraava: +Suomalaisilla oli yhä Klingsporin käsky peräytyä, jota Adlercreutz oli +toimeenpanemassa. Jo joen eteläpuolella rupesivat Venäläiset Suomalaisia +ahdistamaan ja kova ampuminen syntyi. Kulnev, joka Venäläisten etujoukon +päällikkönä oli Venäläisten ylin johtajansa paikalla, lähetti joukkoja +kiertämään Suomalaisia ja ahdistamaan heidän siipiänsä sivulta. Siten +Venäläisten keskusta heikontui, ja silloin Adlercreutz lähetti +joukkojansa keskustaa vastaan ankaraan hyökkäykseen, joka täydellisesti +onnistui; Venäläisten täytyi nopeasti peräytyä ja heitä ajettiin takaa +puolen peninkulman matka. + +Stolt; kerrotaan v:n 1808 sodassa usein todella tapahtuneen, että +tuntemattomat miehet asettuivat sotilaitten riviin ja ottivat osaa +tappeluihin. + +Stool, vänrikki. Asuessaan Näsijärven seuduilla, Ruovedellä (ks. +Näsijärvi) tutustui Runeberg useihin vanhoihin sotureihin, joilta kuuli +juttuja sodasta. Samassa talossa asui entinen aliupseeri Adolf Fredrik +Pelander, "vänrikki arvoltaan, vaikk' onni näytti menneen". Hänen +tavallisena toimenansa oli kutoa nuottaa y.m. semm., ja yleensä kuvaus +vänrikki Stoolin ulkoasusta ja R:n ilveilemisistä ukon kanssa kuvannee +häntä. Samaan aikaan asui näillä seuduin monta muutakin soturia. Itse +kapt. Enehjelm, jonka perheessä R. oli opettajana, oli luutnanttina +ottanut osaa sotaan ja R. kuuli paljon häneltä sen tapahtumista. Kurun +kappelissa, Hainarin talossa löytyi eräs entinen lipunkantaja Kaarle +Kustaa Polviander, jonka kanssa R. seurusteli metsästysretkillään ja +joka osasi runsaasti sotajutelmia kertoella. Vielä muutamat luulevat +tietävänsä että miehekäs luutnantti Kaarle Palmroth, joka myös asui +Ruovedellä, kertomuksillaan sodasta suuresti sytytti R:n innostusta. +Itse R. lausuu kirjeessä Montgomerylle: "Mitä lähteihini tulee olen +seurannut arv. veljeäni (Montgomeryn historiaa sodasta) sekä +suusanallisia kertomuksia. Vänr. Stool on johonkin määrin +historiallinen, kumminkin on hän kertonut minulle paljon toistenkin suun +kautta. Myöskin tuo runossani mainittu kirjanen on ymmärrettävä +yleisemmässä merkityksessä. Kun nuorena ylioppilaana olin kotiopettajana +yhden luona noista sodan urhoista ["bussar"], olin tilaisuudessa lukea +moniaita lyhyempiä kertomuksia sotatapahtumista." + +"Suursaaren aikuinen"; Suursaaren lähellä, keskellä Suomenlahtea, oli +heinäk. 1788 ratkaisematta jäänyt meritappelu Ruotsin ja Venäjän +laivastojen välillä. Siis "Suursaaren aikuinen" on sama kuin "soturi +1788 v:n sodassa". + +"Svean maa", "Svean kansa", Ruotsin maa ja kansa. "Svean linna" on +Viapori, nykyään Suomenlinna, ruotsiksi "Sveaborg" se on "Ruotsin +linna". + +Tigerstedt, Eerik Aleksanteri, synt. Pieksämäellä 1781, mainittu +"Sotamarskissa", oli luutnantti Savon jalkaväessä, kaatui luodista +Revonlahdella 27 p. huhtik. 1808. + +Tigerstedt, Gregori Fredrik, synt. 1784 Joroisissa, vänrikki Savon +jalkaväessä, oli edellisen serkku; hän pahasti haavoittui Revonlahdella +kahdesta painetinpistoksesta, niin että parani vasta sodan loputtua. +Siirtyi takaisin Suomeen ja oli täällä taas sotapalveluksessa, josta +erottuaan eli everstiluutnanttina Helsingissä; kuoli täällä 1863. + +"Toll marski", synt. 1743, toimitti osaansa v:n 1772 vallankumouksessa, +kun Kustaa III lavensi kuninkaallista valtaa Ruotsissa; korotettiin +sittemmin vapaaherraksi ja kreiviksi, oli 1801-09 Skånen +kenraalikuvernööri ja hoiti samaan aikaan korkeita sotapäällikön toimia. +Oli yleensä tiedokas ja etevä virka- ja valtiomies; kuoli 1817. + +Tornio; joulukuun keskipaikoilla 1808 sijoittui suomalainen armeija +sitten kun Olkijoen aselepo oli Venäläisten kanssa tehty, talvimajoihin +Tornion kaupunkiin ynnä läheisiin pitäjiin. Siinä se viipyi siksi, +kunnes aselepo loppui maaliskuun loppupuoliskolla. Talvi oli ankaran +kylmä, majat riittämättömät, ravitsevia ruoka-aineitakaan ei ollut +kylliksi. Niin urhoolliset soturit saivat täällä nähdä kovia +kärsimyksiä, ja heidän joukossaan syntyi sotatauteja, jotka tappoivat +väkeä suurin joukoin. + +Turun urhot, "Turun läänin jalkaväkirykmentti", jota tässä tarkoitetaan, +ei käsittänyt Porilaisia eikä siis koko lääniä, vaan ainoastaan sen +Turunpuolisen osan. Tämä rykmentti kuului Siikajoella, ynnä Uudenmaan +rykmentin kanssa, siihen prikaatiin, jonka päällikkö Palmfelt oli. + +Tutshkov, Nikolai Aleksejevitsh, synt. 1761, venäläinen +kenraaliluutnantti; johti keväällä 1808 jonkun aikaa, huhti- ja +toukokuussa, Klingsporia vastaan taistelevaa venäläistä joukkoa. +Sittemmin hän, heinäkuusta asti, sai päällikkyyden Sandelsia vastaan. +Kuoli 1812. + +Törne, Juhana Reinhold von, synt. Kirkkonummella Uudellamaalla 1752, +Savon rykmentin majuri, ylennetty sodan kestäessä everstiluutnantiksi, +kuoli Porvoossa 1810. Hänen kankean arvokkainen käytöksensä nosti +valloilleen toverien pilan, joka sitten säilytti ja yhä paranteli +naurettavia juttuja hänestä. Takin läpiampuminen jutellaan tapahtuneen +Oravaisissa. + +Utin kankaalla Valkealan pitäjässä (jossa nyt on rautatieasema), saivat +Ruotsalaiset Kustaa III:n johdolla 1789 voiton Venäläisistä. Valkeala +kuuluu "vanhaan Suomeen", joka siihen aikaan oli Venäjän alusmaata. + +Uumaja (Umeå), kaupunki Ruotsin rannikolla melkein vastapäätä Vaasaa. +Sen läheisyydessä tapahtui kahakoita maaliskuussa ja elokuussa 1809; +krenatööri-vanhuksen käsivarsi oli siinä ammuttu pois. + +Vaasan pojat; Vaasan uusi rykmentti (erotettava Pohjanmaan rykmentistä) +järjestettiin vasta talvella 1807-8; reipas, miehuullinen henki elähytti +tätä nuorta väkeä, kun se maaliskuussa 1808 oli kokoontunut Pietarsaaren +kaupunkiin ja siellä harjoitettiin sotapalvelukseen. + +Wadenstjerna; molemmat tässä mainitut Wadenstjernat eivät olleet itse +teossa veljeksiä, vaan soturitovereita sekä tavallansa otto-isä ja +ottopoika, vanhempi heistä, Kaarle Vilho W., syntyi 1751, oli kunnolla +taistellut 1788-90 ja kohonnut everstiluutnantiksi; hän oli läsnä +Viaporissa ja istui siellä sotaneuvoston jäsenenä, kun hyväksyttiin tuo +onneton suostumus, jonka johdosta Viapori joutui Venäläisille. Hän asui +sodan jälkeen yksityisenä miehenä Suomessa ja kuoli Laukaalla 1819. +Kaarle Vilho W. oli ruotsalaisen Wadenstjerna-aatelissuvun +viimeinen miesjäsen; mutta 1802 aateloitiin ja kirjoittiin +Wadenstjerna-aatelissuvun jäseneksi, Kaarle Vilho W:n lailliseksi +"ottopojaksi", hänen sotatoverinsa ja lankonsa Otto Juhana Colliander, +joka on toinen "veljeksistä", "Juhana Wadenstjerna vanhus". Tämä Juhana +Colliander-Wadenstjerna oli synt. 1764 ja taisteli myöskin +Kustaa-kuninkaan sodassa; sitten hän oli ottanut eron sotapalveluksesta +majurina ja eli Kalhon kartanossa Hartolan pitäjässä likellä +Joutsijärveä, mutta kuoli jo huhtik. 1809, siis sodan vielä kestäessä, +noin vuosi Viaporin heittäymyksen jälkeen. Kerrotaan, että iloisessa +seurassa tähän aikaan J. Colliander-Wadenstjerna oli ankarasti moittinut +K. V. Wadenstjernaa Viaporin antaumuksen johdosta, niin että he +joutuivat kiivaaseen sanakiistaan; tämä tapaus on antanut runoilijalle +aiheen runoelmaan. + +Varajoukot olivat rykmenttien melkein paraat soturit; nuorta väkeä, +mutta olivat kumminkin monta vuotta harjoitetut. + +Vegesack (lue: feisak), Eberhard Ernst Gotthard von, synt. Saksassa +1763. Hän taisteli urheasti, jopa uhkarohkeasti Suomessa 1788-90, +Saksassa 1806-7 ja Norjassa 1808. Sittemmin kenraalimajuri Vegesack +viimemainittuna vuonna oli niiden joukkojen päällikkönä, jotka Ruotsista +lähetettiin laivoilla Suomeen. Kesäkuussa koetti hän turhaan nousta +maalle Lemulla (ks. Lemu). Elokuussa toi hän laivoilla Kristiinan +kaupunkiin ruotsalaisen sotajoukon, joka sitten oli läsnä esim. +Oravaisissa. Sodassa hän sitten oli vielä Saksassa 1813, Norjassa 1814. +Kuoli 1818. V. oli tulinen ja pelkäämätön päällikkö, joka ei säästänyt +sotilaitaan, vaan uhkasi rangaistusta ja kuolemaa sille, ken väistyi. +Mutta hän ei myöskään säästänyt itseään; oli sen ohessa niin vapaa +itsekkyydestä, että kuoli kovassa köyhyydessä. + +"Venään rouva ylpeä"; Kustaa III:n hallitessa Ruotsissa hallitsi +Venäjällä keisaritar Katariina, joka oli jäntevä ja toimelias hallitsia. + +Viapori, linnoitus meren saarissa Helsingin ulkopuolella, Augustin +Ehrensvärdin rakennuttama. Surkein kohta 1808 vuoden sotatapauksissa on +tämän erinomaisen vahvan linnan heittäymys; se ei tehnyt Venäläisille +ollenkaan mitään kunnollista vastustusta, vaan päällikkö, amiraali K. O. +Cronstedt, antautui ja koko linna jätettiin toukokuussa Venäläisten +haltuun. + +Wibelius, Olavi, synt. 1752 Ruotsissa, mutta oli jo palvellut 27 vuotta +lakimiestoimissa Suomessa, kun hän 1803 tuli Kuopion maaherraksi. Siinä +virassa hän oli keväällä 1808, kun Venäläiset jo olivat valloittaneet +maan, ja puolusti väsymättömällä huolella, pelkäämättä, asukkaiden +oikeuksia sekä koetti lieventää sodan tuottamia rasituksia. Venäläisten +ylipäällikköä kreivi Buxhövdeniä W. ei liene henkilökohtaisesti +kohdannut, mutta esitti kirjallisesti miehekkään vakaumuksensa +venäläisten suunnittelemien kostotoimien laittomuudesta, joita ei sitten +pantukaan täytäntöön. Kun Sandelsin sotajoukko valloitettuaan takaisin +nämä seudut syksyllä uudestaan peräytyi niiltä pois, seurasi Wibelius +Sandelsia. Hän oli sen jälkeen muutamia vuosia Ruotsissa, Vermlannissa, +maaherrana. Erosi siitä virasta 1813, eli sitten yksityisenä miehenä ja +kuoli 1823. + +Virran eli Koljonvirran tappelu oli merkillisimpiä ja loistavimpia +voittoja sodassa; siinä taisteli 1,400 Suomalaista 6-8,000 Venäläistä +vastaan. Virran silta on noin virstan päässä Iisalmen kirkosta luoteesen +ja kulkee yli Koljonvirran; tämä on salmi eli aivan lyhyt joki, joka +yhdistää kaksi järveä. Aamupäivällä 27. p. lokak. lähetti Sandels +ajutantti Brusinin Tutshkovin luo viemään muutamia yksityisiä kirjeitä; +mutta varsinainen tarkoitusperä oi siinä, että samalla Brusin sai +tehtäväkseen peräyttää palatessaan muutamia etuvartioita sekä hajoittaa +Virran sillan. Mutta venäläinen upseeri, joka otti vastaan kirjeet, +kieltäytyi rupeamasta mihinkään pitempiin puheisin ja sanoi välirauhan +jo olevan lopussa, väittämällä että Venäläisten kellot muka olivat +tunnin määrää Ruotsalaisten kellojen edellä. Brusinin täytyi joutuisasti +palata, venäläinen ratsuväki kantapäillään, niin ett'ei ehditty +täydellisesti siltaa hajoittaa. Venäläiset tunkeusivat, huolimatta +luotituiskusta, sillan yli ja valloittivat rynnäköllä Kauppilan talon, +ajaen siitä pois Suomalaisten etujoukon; talon suojassa Venäläiset +sitten taas kokoontuivat ja ryntäsivät suoraan vastoin Suomalaisten +pattereja, jotka olivat ylempänä. Heitä ei voitu pidättää, ennenkuin +tehtiin heitä vastaan kiivas painettihyökkäys.--600 miestä, etunenässä +tuo "urhea, hyvin tunnettu kolmonen: Fahlander, Malm ja Duncker". Ja +tämä onnistui niin, että Venäläiset täydellisesti viskattiin takaisin ja +sorrettiin aina jokeen asti. + +"Virtain järvet"; Virtain kappeli kuuluu Ruoveden alle ja on Ruoveden +kirkosta luoteesen päin; se on järvirikasta ja kaunista samoin kuin +Ruoveden kirkonkylän seudut. "Virtain järvet" merkitsee tässä melkein +samaa kuin "Näsijärven rannat", s.o. niitä seutuja, joissa Runeberg ja +vänrikki Stool toisensa tapasivat. + +Vlastov, Jegor Ivanovitsh, synt. 1770, eversti, Venäläisten päällikkö +Karstulassa; kuoli 1837. + +Volga, iso joki Venäjällä. + +Vuoksi, tuo Saimaasta Laatokkaan juokseva virta, on vesirikkain ja +mahtavin joki Suomenmaassa. + +Vänrikki; tätä arvonimeä on käytetty eri aikoina vähän eroavalla +tavalla, mutta yleensä kahdessa eri merkityksessä: alin yliupseerin +arvo, joka on nuorimmilla oppineilla upseereilla; arvonimi, joka +annetaan kokeneille, ansiokkaille aliupseereille tai vääpeleille +("ala-vänrikki"). Entisaikoina kuitenkin erotus aliupseerein ja +yliupseerein välillä oli paljon vähemmin jyrkkä kuin nykyänsä; tapahtui +paljon useammin että aliupseerit kohosivat yliupseereiksi. + +Zidén, Jaakko Henrik, synt. 1785, otti sotaan osaa vänrikkinä tai +luutnanttina Vaasan rykmentissä. Hän oli pojasta pitäen osoittanut +vallattomuutta ja uhkarohkeaa mieltä; sitä jälkimmäistä hän myöskin +sodassa aina osoitti. Palveluksessaan hän kuuluu olleen hiukan +huolimaton, mutta sotamiehet häntä kiittivät hyvästä kohtelusta. Kaatui +Virralla useista haavoista. + + + + + +End of Project Gutenberg's Vänrikki Stoolin tarinat, by J. L. Runeberg + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄNRIKKI STOOLIN TARINAT *** + +***** This file should be named 12688-8.txt or 12688-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/2/6/8/12688/ + +Produced by Tapio Riikonen + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/12688-8.zip b/old/12688-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..f20c937 --- /dev/null +++ b/old/12688-8.zip |