initial commit of ebook 11152HEADmain

6 files changed, 10292 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/11152-0.txt b/11152-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..293e1f0
--- /dev/null
+++ b/11152-0.txt
@@ -0,0 +1,4929 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 11152 ***
+
+NUMMISUUTARIT
+
+Näytelmä viidessä näytöksessä
+
+
+Kirj.
+
+ALEKSIS KIVI
+
+
+1919.
+
+
+
+
+JÄSENET:
+
+SEPETEUS, lukkari.
+TOPIAS, suutarimestari.
+MARTTA, hänen vaimonsa.
+ESKO,    |  hänen poikansa.
+IIVARI.  |
+MIKKO VILKASTUS, puhemies.
+NIKO, merimies.
+JAANA, hänen tyttärensä, Topiaksen hoitolapsi.
+KRISTO, nuori seppä.
+KARRI, talonisäntä.
+KREETA, kasvatteensa.
+JAAKKO, puusuutari.
+SAKERI, Martan veli, viralta pantu polisi.
+ANTRES, kraatari ja klanetin-puhaltaja.
+TEEMU, viulun-soittaja.
+EERIKKI, lautamies.
+LEENAN-KALLE.
+TEEMUN isä.
+ANNA-muori.
+Eräs nainen Karrin talossa.
+Häämiehiä ja kuokkavieraita.
+
+Näytelmäpaikka Hämeessä.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+(Topiaksen huone: perällä ovi ja akkuna, oikealla pöytä, vasemmalla
+sivu-ovi ja enemmän edessä samalla sivulla rahi ja siinä suutarin
+kaluja. Jaana istuu pöydän ääressä, kutoen sukkaa, Esko rahin vieressä,
+neuloen).
+
+ESKO. Jaana! Käskihän äitini, lähteissänsä kylään, että matkalle,
+nimittäin hääretkelleni, itsiäni sonnustan, ja sulhais-vaatteisin
+puettuna olen, koska hän takaisin palajaa?
+
+JAANA. Ja käski sun ullakosta ottaa päälles isäs hännystakin, hatun,
+punaisen västin ja polvipöksyt.
+
+ESKO. (panee työnsä pois). Peijakas! Tästä rientää täytyy, sillä
+askeleen otan, jota ei nauraa tule. (Menee perältä ulos).
+
+JAANA. Ennen minua hän nai ja on hänellä siis oikeus periä viisisataa
+riksiä, niinkuin määrää jälkeensäätös, ja minä paitsi jään. Mutta
+riksit monet tuhannet eivät ole Kristoni verranvastaiset, kuin vaan
+hänen kerran omakseni saan ja omaksensa joudun minä; ja nytpä, luulen,
+kohta toivoni perille pääsen. (Kristo tulee). Kristo! Kuinka rohkenet
+tulla tänne!
+
+KRISTO. Onhan ämmä tiessään?
+
+JAANA. Läksi kirkonkylään.
+
+KRISTO. Ja Topias itse perunamaata perkaavan näkyy. Mutta missä ovat
+poikansa, missä se harjastukkainen Esko?
+
+JAANA. Hiljaa! Ullakossa hän parhaallaan pukee itsiänsä sulhaiseksi.
+
+KRISTO. Sulhaiseksi?
+
+JAANA. Hän paikalla lähtee häihinsä Mikko Vilkastuksen kanssa.
+
+KRISTO. Asiasta tulee siis jotain?
+
+JAANA. Tulee kaiketi. Nyt kiirehtivät, koska suutarille käskyn käräjiin
+annoit, saadaksesi naimalupaa.
+
+KRISTO. Ja sentään ala-ikäisenä naittavat poikansa; mynti on hän vasta
+puolen vuoden päästä.
+
+JAANA. Nytpä äitinsä on kutsumassa tänne lukkaria lupauskirjaa isän
+puolesta tekemään.
+
+KRISTO. Niin menee meiltä viisisataa riksiä. Nummisuutarin poika ne
+riistää meiltä, ja sinä olet kuitenkin vanhempi häntä. Tuhat
+tulimmaista! Se kaistapäinen korpraali, miksi teki hän näin kummallisen
+jälkisäätöksen? »Kumpi heistä ennen naiduksi tulee», niin seisoo
+säätös-kirjassa. Onko tämä järjellinen ehto, jolle hän perintö-oikeuden
+perustaa! Kaikki yhdelle tai puolet kummallenkin määrätty, niin emmepä
+tietäisi tästä sydäntä karvastelevasta kiusasta nyt. Vahingosta en
+huoli, mutta se kiusa!--Olispa toisin toki, luulen minä, käynyt, jos ei
+kova onni sulle suutaria edusmieheksi pannut olis, mutta tätä ehkä
+äitisi kuollessa jo tarkoittivat ja ovat siis tarkoituksensa päässä nyt.
+Rutto sen suutarin niskaan!
+
+JAANA. Marttaa enemmin kuin Topiasta meidän moittia tulee; vaimonsapa
+tässä vallitsee ja neuvot antaa, ja totella saa niin suutari kuin
+poikansa ja minä. Minua on hän aina tuimasti kohdellut, etenkin siitä
+asti, koska näkivät, ettei ollut heillä toivoa minusta tyhmän poikansa
+vaimoksi, ja tätä varroit he kauvan.
+
+KRISTO. Hän on se mainittu suutarin Martta.
+
+JAANA. Olis nyt isäni tässä, mutta voi että taisi hän jättää vaimon ja
+lapsen ja karata vieraille maille!
+
+KRISTO. Hänestä olen jotain kuullut.
+
+JAANA. Isästäni! Mitä olet kuullut?
+
+KRISTO. Että löytyy hän Suomessa taas; Turussa hänen nähneet ovat,
+niinkuin kerrotaan.
+
+JAANA. Mutta rangaistus uhkaa häntä.
+
+KRISTO. Muutaman vuorokauden vettä-leipää laki matruusille määrää,
+joka laivastansa karkaa. Mutta hänen asiansa saa vielä helpomman muodon
+siitä, että enemmin kuin puolet miehistöstä saman laivan jätit ja
+samalla matkalla, joka näyttää päällysmiehissä olleen syyn.--Mutta
+Martta tulee.
+
+JAANA. Riennä tästä, Kristo!
+
+KRISTO. Hän on jo portaalla.
+
+JAANA. Meidän hukka perii.
+
+KRISTO. Eipä hätää tässä. (Martta tulee).
+
+MARTTA. Kristo huoneessani? Ulos! Tuossa on ovi edessäs.
+
+KRISTO. Takanain se on, mutta edessäni on se kuuluisa suutarin Martta ja
+tässä on ottotyttärensä sulhainen, Kristo, nuori ja uljas seppä.
+Vävyksenne taidatte häntä kutsua.
+
+MARTTA. Ulos tuvastani, lurjus!
+
+JAANA. Lähe kiireesti, Kristo, ja elä kanssansa riitele!
+
+KRISTO. Mutta ollaan tästälähin ystäviä, Marttani, koska en enään seiso
+tiellänne viiteen sataan riksiin; ne kereitten niin vikkelästi
+Eskollenne.
+
+MARTTA. Sinä kirottu mies, etkö tahdo tästä lähteä?
+
+JAANA. Tottele minua, Kristo!
+
+KRISTO. Mutta saakeli sun perii vielä niiden viiden sadan tähden. Koko
+pitäjämme ja vielä monen naapuripitäjänkin kohta kaikuman pitää
+veisusta, jonka nimitän: »Suutarin Martta». (Menee. Martta heittää
+haarun peräänsä).
+
+MARTTA. Nokitonttu! (Eskon ääni ullakosta: »Mikä meteli siellä
+alhaalla?») (Jaanalle). Sinä lunttu! Enkö ole sua kieltänyt
+kanssakäymistä pitämästä kanssansa?
+
+JAANA. Mitä taisin tehdä? Ei ollut hän tässä käskystäni.
+
+MARTTA. Kitas kiinni ja sukankudin kynsistäsi pois!--Onko se edes
+tuumaakaan tänään joutunut eteenpäin? Pois! ja laita itses
+Nummikoppeliin perkaamaan ja käske Topias sisään. (Jaana menee). Mitä
+teet sinä siellä ylhäällä? (Eskon ääni: »Hä' puen itseni häävaatteisin,
+niinkuin sanottu oli»). Tee sitten joutua ja elä kuhnaile siellä,
+kilpikonna! Kohta ovat lukkari ja Vilkastuksen Mikko tässä. (Eskon
+ääni: »Hetken päästä olen valmis; isän housuja vedän parhaallaan
+jalkaani»). (Martta itsekseen.) Mutta tästä hääreisustansa taasen, sen
+varmaan tiedän, monta naurujuttua nousta pitää, sillä hän on aika
+tolvana, itsepintainen kuin vanha sonni ja joka irvihampaan leikkikalu.
+Kylläpä häntä kohtaan, sen tiekköön Jumal', parastani koettanut olen,
+sekä neuvoilla että köydenpäällä, mutta turhaan kaikki: kannettu vesi ei
+kaivossa pysy.--Mutta eipä näy vielä Iivaria kotona, ja eilän läksi hän
+jo kylään, se noiduttu penikka; mutta tuleppas sieltä, niin pamppuni
+selkäs taasen pehmittämän pitää, sen lupaan. Koettaa täytyy. Rikos
+rangaistusta vaatii; joko se sitten auttaa tai kaataa, mutta rangaistus
+tulkoon.--Niin on mulla kaksi poikaa, toinen ukulina tässä edessäni
+töllöttelee, toinen, vallassa riettauden hengen, kylästä kylään
+kekkaloittee. (Topias tulee).
+
+TOPIAS. Johan olet kotona, Martta. Mitä sanoi kanttoori?
+
+MARTTA. Niin, mitä sanoi hän. Näinpä maat ja mantereet juosta saan, ja
+sinä istut kotona kuin pataässä, huolimatta mistään.
+
+TOPIAS. No Martta, tämä oli oma tahtos.
+
+MARTTA. Mitäs teen, koska olen ainoa asian-ajaja tässä huoneessa, te
+toiset viheliäisiä nahjuja.
+
+TOPIAS. Tuleekos kanttoori?
+
+MARTTA. Miksi ei hän tule, kuin toimitetaan?
+
+TOPIAS. Kuinka tuumailet siis Eskon matkasta?
+
+MARTTA. Että haarapussi olalla hän tästä lähtee morsiustaloon Mikko
+Vilkastuksen seurassa.
+
+TOPIAS. Jos pistouvaisimme heille hevoisen.
+
+MARTTA. Vasta häistä takaisin tultuansa nuoren-muorin kanssa, ottakoot
+kyytihevoisen, mutta tästä sinnen jalkataneissa marssia saavat.
+
+TOPIAS. Mutta näetkös, Martta, hän on mestarin poika ja itse kohta
+samaan arvoon astuva, ja sentähden ehkä näyttäis tämä jalka-marssinsa
+vähän sopimattomaksi ja kenties pistäis turmellun ihmisen sydämmelle
+hieman häpeäksi.
+
+MARTTA. Häpeäksi! Hyväpä jos ei häpeä suurempi tällä retkellä kohtais
+häntä, mutta pelkään, että tusinoittain hän pilkkahistorjia peräänsä
+jättää, sillä hän on tyhmää alkujuurta, näetkös.
+
+TOPIAS. Eskoni tyhmä? Tämä on vale ja vihapuhe kateudesta nousnut.
+»Olenko minä hullu, vaikka minä hulluksi huuttaan», lauletaan Sionissa.
+--Eskoa et tyhmäksi maininne, yhtä viisas on hän aina kuin isänsäkin,
+minä nimittäin; hän on ihan kaltaiseni, niin sielun kuin ruumiin
+puolesta. Hän ei ole tyhmä, vaan vähän itsepäinen, ja sen taitaa
+tukastansakin nähdä, joka on valkoinen ja harjaskankea, niinkuin ukolla
+itse tässä. Sanalla sanoin: hän on oikea isän poika, hän on kuvani elävä.
+(Esko tulee puettuna häävaatteisin).
+
+MARTTA. Aika könsikkä. Mutta tässä ei auta kainostella; koska kosee asia
+viittä sataa riksiä. Ja Jaanan hyväksi en niitä laske, en vaikka hame
+pääni päälle säkkinä kiinni-sidottaisiin ja minä viskattaisiin
+syvyyden kaivoon.
+
+ESKO. Mitäs mamma nyt tykkää minusta?
+
+TOPIAS. Heisaa, Esko! Oikein minun hatussani ja hännystakissani! samassa
+hännystakissa, jossa minä vuosia takaisin kakskymmentä ja yksi seisoin
+vihillä Martan rinnalla. Tuntuupa minulle kuin sinun muodossas tuossa
+nyt itsiäni katselisin yksi ja kakskymmentä vuotta ajassa taaksepäin, ja
+silloin olit sinä vasta nyrkin kokoinen, ja viisi kuukautta puuttui
+vielä ennenkuin hengen sait. Mutta niin muuttuu mailma; silloin kuin
+nyljetty orava, nyt mahdut hädintuskin tähän samaan hännystakkiin; niin
+muuttuu mailma, Eskoni.
+
+ESKO. Mitäs mamma nyt tykkää minusta?
+
+MARTTA. (istuu pöydän ääressä ja kutoo sukkaa, jonka Jaana jätti). Niin;
+mitä minä tykkään. Se vaatetus kelpaa, könsikkä.
+
+ESKO. Kuinka istuu selkäpuoleni käydessäni tänne ovenpieltä kohden?
+Katselkaa minua tarkasti taakse. (Käy ovelle).
+
+TOPIAS. Oivallisesti! Sinä käyt komeasti kuin rakuunahevoinen.
+
+ESKO. Mutta kysymys on, näkeekös pappa, kuinka hännystakki istuu
+seljässäni.
+
+MARTTA. Se istuu niinkuin se parhain ilman satulata taitaa, sinä
+puuhevoinen.
+
+TOPIAS. Hyvin istuu, hyvin!
+
+ESKO. (kääntyen takaisin ja kiirehtii isän luoksi). Onkos papalla nyt
+oikein tietoa ja käsitystä mihin minä lähden?
+
+TOPIAS. Oojah! Onnea matkallesi, onnea! sanon minä. Sinä aina kukoistaa
+mahdat ja kauvan elää! Jaa, kaiketi ehdit sinä korkean ijän, minä tiedän
+sen, sillä ensimäinen sana, jonka lasna ulos suustasi sopersit, oli
+»leipää».
+
+ESKO. Pitää myös oleman viimeiseni, toivon.--Minä lähden häihini, pappa.
+
+TOPIAS. Jumala olkoon kanssas, poikani, ja suokoon sulle menestystä! Me
+mahdamme kaikki sinun edestäsi rukoilla, sinun, joka nyt käyt sisään
+uuteen elämään. Tällä matkalla, johon nyt lähdet, sinua monta vaaraa
+kohdata taitaa, kuolemakin tulla suittaa, ja muista, että sinäkin olet
+suuri syntinen.
+
+ESKO. Me olemme kaikki syntisiä, Jumala paratkoon.--Minä otan tärkeän
+askeleen, pappa.
+
+TOPIAS. Minä ymmärrän.
+
+ESKO. En tarkoita tämmöistä konkari-askelta jaloillani, en.
+
+TOPIAS. Minä ymmärrän. Sinä tarkoitat sitä suurta muutosta kuin sinulle
+nyt tapahtuva on, koska aviosäätyyn rupeet; tämä on se tärkeä askel.
+
+ESKO. Sitähän minä tarkoitan.
+
+TOPIAS. Me ymmärrämme toinen toisemme tarkoitukset, ehkä välisti vähän
+haastelemmekin esikuvain ja tunnusmerkkein kautta; emme ole niin tyhmiä.
+
+ESKO. Tyhmyydelle minä olen vihainen ja äreä kuin rakkikoira; mutta
+viisaus ei ole kaikille annettu.
+
+TOPIAS. Oikein, poikani!--Kuules, niin tahdon sulle kertoa tapauksen
+pipliasta: Oli eräs hurskas mies nimeltä Topias ja hänellä poika, jonka
+tuli naimaan lähteä. Malta, Esko, että minäkin olen Topias ja on minulla
+poikakin, jonka myös on lähteminen kosio-retkelle.
+
+ESKO. Ihmeellinen yhtäpitäväisyys asiassa! Molemmat olit he suutaria
+myös?
+
+TOPIAS. Sitä en varmaan tiedä, mutta luulen toki, että niin oli
+laita.--Mutta, niinkuin sanoin, he olit hurskaita miehiä; ja koska nyt
+poika naista kosimaan läksi, jolla jo seitsemän sulhaista ollut oli,
+mutt' perkele heidän kaikki surmannut, että oli rakkautensa tyttöä
+kohtaan saastainen ...
+
+ESKO. Mutta minun rakkauteni on puhdas, vaan ei lihan himo eikä silmäin
+pyyntö.
+
+TOPIAS. Luulenhan, että niin on laita, mutta saatana taitaa kuitenkin
+surmakses tällä retkellä eteesi heittää verkkonsa ja paulansa.
+
+ESKO. Mutta enemmin kuin saatanata verkkoinensa, pelkään puusuutaria
+samassa kylässä, jossa Kreeta palvelee. Reppuryssältä, Timoteukselta,
+olen kuullut, että on toukalla kerno silmä tyttöä kohtaan. Mutta onpa
+hän vaan puusuutari, viheliäinen nakertaja, jolla ei koskaan ole toivoa
+mestariksi, johon arvoon minä taidan astua jo ensimäisissä käräjissä.
+Niin, hän on hangoittelijani, mutta luullakseni ei aivan vaarallinen.
+
+TOPIAS. Oikein haasteltu ja viisaasti. Yhteen vetävät luontomme aina ja
+joka tempussa. Kuraasi kasvaa sinussa, kasvaa!--Mutta missä katkaisin
+kertomukseni?--Niin; riettauden henki niitä seitsemää kiusasi ja
+sentähden he surmattiin.--Kuuntele hartaudella, Esko, minä haastelen
+pipliasta.
+
+ESKO. Minä vaikenen kuin muuri.
+
+TOPIAS. Mutta koska nyt Topiaksen poika naimaan läksi, niin tulipa
+Herran enkeli. Kuules, Esko!
+
+ESKO. Niinkuin muuri.
+
+TOPIAS. Enkeli taivaasta tuli ja tarjoi itsensä puhemieheksi nuorelle
+Topiakselle, joka kernaasti suostui kauppaan; ja astelit he tapsuttelit
+kahdenkesken kivistä tietä myöden, mutta koska ehdeit viimein erään
+virran, niin huusi Topiaksen poika peloissaan korkealla äänellä, sillä
+suuri kala ...
+
+ESKO. (Martalle). Panikos mamma silakoita myös eväspussiini?
+
+MARTTA. Te narrit, niin isä kuin poika. Lukkari tulee. (Eskolle). Sinun
+silakoita leiviskä laukkuusi saaman pitää, koska tiedän, ettei vähät
+sulle riitä. (Menee vasemmalle).
+
+TOPIAS. (Katsellen ulos akkunasta). Totta sanoi Martta. Kanttoori tulee
+nummella; minä otan ja käyn häntä vastaan. (Menee).
+
+ESKO. (Yksin). »Niin muuttuu mailma», sanoi pappa. Varjele minua! Tärkeä
+askel! Jaa, totisesti, jos sitä oikein sydämen pohjasta mietiskelee;
+sillä tässä ei ole leikin sijaa, ei ole tässä leikin sijaa. Tunteet
+erinomaiset tällä hetkellä pitkin ruumistani käyvät päästä kantapäähän
+ylös alas. Tämä on hääilon esimakua. (Käy edestakasin). Haa! kuin
+Nummisuutarin Esko vihitään, niin silloinpa mailma päällensä
+mällistelee. Messuttaman ja laulettaman silloin pitää ja vihkimisen
+päätettyä alotan minä itse virren »Koko mailma iloit' mahtaa». Minun,
+täytyy itkeä. (Pyhkii silmiänsä). Mutta auttaisko itku, koska asia
+kerran on näin pitkälle ehtinyt? Ei yhtään; sentähden itseni miehistää
+tahdon ja laulaa sen hääveisun, jonka jo lapsena opin. Tämä veisu on
+kaunis ja suloinen, sitä ei taida kieltää, mutta mielisinpä sitä
+kuitenkin lisätä muutamalla peräkaneetilla antaen sillä kurilla nuotille
+enemmin kiivautta ja voimaa. Mutta asiaan. (Laulaa).
+
+    Häätoimis' kaikk' hyörii ja pyörii,
+    Mut' murheissa neitonen käy;
+      Hän itkee kotoo jättääksens',
+      Mut' vartoo toki sulhaistans',
+    Ja portilla pellon on sulhainen,
+    Jo loistavat leimuvat lyhteet.
+
+Niin. Mutta tähänpä tahtoisin lisätä tämän (Laulaa).
+Tilulii, tilulii, tilulilu lilulii!
+
+Toinen värssy sitten:
+
+    Niin nousee nyt ankara pauhu
+    Ja riemusta hääsali soi.
+      Ei itke enään morsian,
+      Ei muistel' menneit' päivii hän,
+    Vaan väikkyvi tanssissa, kultasuu,
+    Ja päässään on kunnian kruunu.
+      Tilulii, tilulii,
+      Tilulilu lilulii!
+
+Kolmas värssy:
+
+    Mut mennyt on ihana vuosi,
+    On mennyt, kuin unien maas'.
+      Ja morsian nyt laulelee
+      Ja lapsellensa kertoilee
+    Mis' löytyvi Onnela kaukainen,
+    Mis' siintää sen korkeat vuoret.
+      Tilulii, tilulii
+      Tilulilu, lilulii!
+
+ja sitten neljäs värssy ...
+
+MARTTA. (Sivu-ovelta). Tahdotko pitää kitas kiinni sinä sammakko, taikka
+tulenko taas ja tanssitan patukkaani seljässäs? Katso vaan itses hyvän
+sään aikana. Vai sinä tässä keekoilemaan rupeet, könsikkä. (Kutoo).
+
+ESKO. (Yksin). Kovin tunnen tällä hetkellä itseni liikutetuksi, ja
+sydämeni on kuin palava pikipallo ja tämä on siitä, että mieltäni
+polttaa Kreeta ja häät.--Kreeta! pääni pyörään käy, koska muistelen,
+että kohta olen yhtä kanssas, eli toisin, minä tulen sinuksi ja sinä
+minuksi, sanalla sanoen, Esko on Kreeta ja Kreeta on Esko; ja kutsukoot
+meitä sitten joko Eskokreetaksi eli Kreetaeskoksi. Niin.--Ijäisen
+uskollisuuden sua kohtaan vannon, Kreetani; ja jos se ilkeä saatana,
+joka käy ja nuuskii ympärillämme aina tuomiopäivään asti, jos hän, sanon
+minä, niin riiviöön mun saattais, että sokeudessani toista naista
+suutelisin, niin lyö mua vast' kuonoa, lyö mua vast' kuonoa, Kreeta,
+että hampaat kidassani kalisevat. Sillä hän, joka vapaasta tahdosta on
+tehnyt pyhän uskollisuuden valan ja sen rikkonut, hän taivaalta ja
+maalta kirottu olkoon ja päänsä survottakoon nuuskaksi; se on sanottu.
+(Topias ja Sepeteus tulevat).
+
+TOPIAS. (Avaten oven Sepeteukselle). Tehkäät niin hyvin, kanttoori!
+
+SEPETEUS. Päivää, poika!
+
+ESKO. Terve tuloa, kanttoori! Tärkeät ja kiireet asiat huutavat tällä
+hetkellä taitoanne tänne, että kaikki laillisesti käytettäis. Minä olen
+nyt--Jumala varjelkoon meitä nuoria!--ruvennut vähän hulluttelemaan,
+minä kans', ja tuumailen matkaansaattaa Vilkastuksen Mikolle uuden
+paidan.
+
+TOPIAS. Kas kuinka kautta rantain poika ilmoittaa aikeensa. Hi hi hi!--
+Mutta kanttoori tietää asian juuresta alkaen, hän tietää.
+
+ESKO. Laita on tämä, näkeekö kanttoori.
+
+SEPETEUS. Minä asian tunnen, sen olen kuullut isältäsi; niin, tunnen
+ja olen sen visusti harkkinut ja tuumaillut, kuinka lupauskirjan
+isältäsi kokoonpanen.
+
+ESKO. Tässä on päätarkoitus se, että kaikki laillisesti käytetyksi
+tulee.
+
+SEPETEUS. Hyvin ymmärretty. Minä kirjoitan täkstin, isäsi pistää
+puumerkkinsä alle, joka todistetaan.
+
+ESKO. Hän pistää puumerkkinsä alle ja minä samoin.
+
+SEPETEUS. Sinun puumerkkiäs siinä ei tarvita.
+
+ESKO. Mutta minun tyhmän järkeni mukaan, täytyy se siinä löytyä
+laillisuuden tähden.
+
+SEPETEUS. Poika, tahdotko kinata vanhain ihmisten kanssa?
+
+TOPIAS. Esko!
+
+ESKO. Kinata en tahdo, mutta enpä saa sitä päähäni, ettei oman käteni
+painamaa puumerkkiä tässä kirjassa tarvita. Minäpä tämän asian alku ja
+juuri, ja sentähden täytyy nimeni seistä supliikissa myös.
+
+SEPETEUS. Kaiketi sen siinä seistä täytyy, mutta täkstissä; alla on isäs
+nimi ja puumerkki, sen rinnalla taasen todistajan nimi, ja alimaisena
+kaikista seisoo: »Sepeteus, kanttoori».
+
+TOPIAS. Nyt mahdat asian käsittää?
+
+SEPETEUS. Niin tässä kirjallisesti menetettävä on. Mutta kenen panemme
+todistajaksi?
+
+TOPIAS. Mikko Vilkastus on siihen soveliain; hän on Eskon puhemies ja
+seuraa häntä häihin myös. Puheen jälkeen pitäis hänen jo oleman tässä
+varustettuna häihin. Esko, läheppäs vaan häntä kuulustelemaan.
+
+SEPETEUS. Käy toimeen, poika.
+
+ESKO. Minä riennän, sillä aikaa ei ole enään siekailla. (Menee).
+
+SEPETEUS. Olitko kirkossa eilän?
+
+TOPIAS. Enhän ollut, jumala paratkoon!
+
+SEPETEUS. Vahinko, vahinko, suuri vahinko. Siellä Kurkelan Juho
+saarnasi, että kajahtelit Herran temppelin seinät.
+
+TOPIAS. Kurkelan Juho! Kas niinpä rikas lapsensa mieheksi saa; mutta
+mitä auttaa täällä köyhän?--Vai jo mar Juho puusäkissä paukutteli? Hänen
+tunsin jo pienestä nallikasta ja tuntui hän mielestäni aina vähän
+tölhömäiseksi, mutta nyt on hän maisteri.
+
+SEPETEUS. Kimnasisti, kimnasisti vasta; mutta siinä pojassa asuu Herran
+henki. Jos olisit häntä katsellut saarnastuolissa ja sanansa kuullut,
+niin takaanpa, että olis hän selkämunaskin vapisemaan pannut. Tosin oli
+ensin nenänsä vähän kelmeä ja äänensä tärähteli hieman. Mutta pianpa
+perehtyi poika, ja nyt hän punotti kuin tulinen muuri ja, ravistellen
+päätänsä, hän kovasti huusi: »heräjä sinä, joka makaat, heräjä sinä,
+joka makaat».--Kahteen osaan jakasi hän saarnansa, ensimäinen oli
+helvetin vaivasta, toinen taivaan ilosta.--Oih, oih! sitä poikaa,
+Herran enkeliksi hän tuntui, koska hän pohti, hikoili ja pohti ja
+puhalteli innossansa. Mutta näitpä huudostansa vaikutuksen viimein:
+kävipä äkisti ihana liikutuksen humaus yli naisväen puolen kirkkoa, ja
+humauksen perään pientä ja kestävää pirinätä kuulit, niinkuin sanan
+sattuessa tapahtuvan tiedämme.
+
+TOPIAS. Entäs miehet?
+
+SEPETEUS. He istuivat kauvan jäykkinä kuin kannot.
+
+TOPIAS. Kas sen mä luulen. Vaimo on onnellinen täällä. Hän taipuvan
+sydämensä tähden sielunsa viimein pelastaa; meitä, sen varmaan päättää
+taidan, löytyy kuitenkin kaksi vertaa enemmin kuin akkoja kadotuksen
+syvyydessä. Uskooko kanttoori sitä?
+
+SEPETEUS. Valitettavasti kyllä mun se täytyy uskoa, koska jokapäiväiset
+esimerkit todistavat sanas. Sen tästäkin näemme, että tuon nuoren
+apulaisemme luona--totisesti herännyt mies--käy monet verrat naisia
+enemmän kuin miehiä kokouksissa lauvantai-ehtoina; sinne akkoja
+kirjavana liehtoo mennä, mutta harvoin miehen sinne könöttävän näet. He
+ovat sitä paatunutta sukua, niin, paatunutta, mutta kas kuin kova tulee,
+niin koiraskin poikii, sanoo sananlasku, ja niinpä kävi nytkin Juhon
+saarnatessa. Kauvan hän naisia itketti ennenkuin sana pystyi miehiin,
+mutta antoipas hän heille muutaman kiivaan silmän-mulkauksen ja huusi
+kovasti, että »tästäkin saarnasta teidän kerran tulee tehdä ankara
+tili», ja järähtipä, järähtipä muutaman ukon leuka ja siellä ja täällä
+tutisi joku karhea tukka; ja koska hän nyt tuli saarnansa toiseen osaan
+ja taivasta oikein eteemme maalailemaan rupesi, niin kohina raskas
+kuului yli koko kirkon, kuin metsässä, koska rakeita sataa, ja ukkonen
+pauhaa, herran voima korkeudessa jylisee; ja yksikään silmä ei kuivaksi
+jäänyt. Tämän kaltainen eilinen kirkonmeno, jonka ihanuutta sinä,
+Topias, et saanut maistaa.
+
+TOPIAS. Kaiketi mun esti siitä perkele, se vanha juoniniekka. Mutta
+kaikkivalta suojelkoon tätä poikaa, joka kerran ehkä kääntää puolen
+mailmaa.--Kuinka suoritti hän itsensä kuulutuksissa?
+
+SEPETEUS. Totta sanoen, niin saattoipa hänen suomentaminen kovaan
+puuhaan, mutta eipä ihme vasta-alkavalta. Mutta kovissa kiipaleissa oli
+poika, ja, ilman apuani, tiesi kuinka käynyt olis.
+
+TOPIAS. Kuinka kävi häneltä Eskon naima-atestin kuuluttaminen?
+
+SEPETEUS. Kävihän se.--Niin, sinä naimaan lähetät poikas, mutta
+tahdonpa sinulta kysyä: oletko tarkkoja tietoja kiehtoillut tulevan
+miniäs mielen-laadusta, luonnosta? Muista, että parempi tippuvan
+räystään alla kuin yhteenliitettynä häijyn ämmän kanssa.
+
+TOPIAS. Häntä sanotaan siveäksi tytöksi. Se on se Karrin Kreeta. Siveä
+ja sävykäs neito; mutta ken olis asian luullut näin pitkälle käyvän? Se
+ensin oli kuin kärpänen, mutta kasvoipa kuin härkänen, ja näin se
+syntyi. Keväällä, tietäjissä käydessänsä Mikko Vilkastuksen kanssa,
+kohtasi Esko tytön, koska oli heillä kortteeri samassa talossa,
+vartoessaan tietäjätä kotiin. Mutta havaitsipa tällä ajalla Mikko
+joitakuita silmäyksiä Eskon ja tytön välillä. Hän arvasi asian, tempasi
+uljaasti sen päästä kiinni, rupesi puhemieheksi ja toimensa onnistui
+oivallisesti.
+
+SEPETEUS. Lepääkö siis kaikki tällä perustalla?
+
+TOPIAS. Ei juuri sillä; vaan kesällä, pari viikkoa jälkeen juhanneksen
+asia oikein vahvistettiin minun ja Karrin välillä. Ja tapahtui se
+Puol'matkan krouvissa yhteenjoutuissamme kaupunki-tiellä. Mutta kas
+siinäkös kättä puristeltiin ja harjakannuja tyhjennettiin ja olipa
+armottoman lysti sinä päivänä ja vähän vielä toisenakin päivänä.
+Hi hi hi!
+
+SEPETEUS. Mutta kummaksi mainitsen tytön tässä valtuus-kirjassa, Karrin
+piiaksi vai kasvatteeksi?
+
+TOPIAS. Kasvatteen kannalla on häntä talossa pidetty, eikä kuulu hän
+olevan juuri ilman kapioitakaan; luhtissaan sanotaan löytyvän yhtä ja
+toista. Pari päivää jälkeen häitten, niinkuin on keskusteltu, ovat
+kuormat tässä.--Tänään lähtevät tästä Esko ja Mikko Vilkastus, huomenna
+ovat he morsiustalossa hyvin siksi, että ehtivät vielä tekemään
+kuulutuskartan sunnuntaiksi, koska ensikerran kuulutetaan. Kuulutuksen
+ajan häihin asti viettää Mikko sukulaistensa luona siellä ja Esko
+morsius-talossa, suutaroiten; ja hauskaksi, luulen minä, pitää hänelle
+tuntuman tämä aika.
+
+SEPETEUS. Hauskaksi tuntui Jaakopille aika vartoessaan neitsykäistä
+Raakkelia.--Mutta suo anteeksi, suutari! Tapani on puhua aatokseni aina
+suoraan suustani ulos, katsoen siinä ei miehen mieltä, vaan asian
+oikeata laitaa.--Minä tiedän, että muuan erinomainen säätös pakoittaa
+sekä poikaasi, Eskoa, että hoitotytärtäsi, Jaanaa, rientämään naimisiin,
+koska nimittäin sille, joka heistä ensin avioskäskyn täyttää, on
+lankeeva viiden sadan riksin perintö. Näkyypä nyt kuin kävisi kaikki
+poikasi onneksi, mutta malta, Topias: Esko on mies, hänellä on isä, äiti,
+koto ja virka, ja tulevaisuutensa on siis joteskin luotettava; Jaana
+taasen on orpo, turvaton tyttö, hänellä on »suo, siellä, vetelä täällä,
+eikä kuivaa kussaan»; ja malta vielä, että hän on Eskoa vanhempi. Minä
+en sano enempää. Sinä ymmärrät meininkini?
+
+TOPIAS. Sen hyvin ymmärrän. Mutta jokainenpa tässä mailmassa, hyvä
+kanttoori, jokapäiväistä leipää itsepuolestansa rukoilee. Ei auta; me
+asumme nummella, kuivalla nummella, naskali-kynä kourassa. Mutta
+suutaria löytyy tähän aikaan kuin kirjavia kissoja, valmiit repimään
+silmät toinen toiseltansa, ja kiukkuinen nälkäpä tässä naukuis, jos ei
+olisi mulla peruna-mukulaa pelto-muruistani ja heinän-karvaa kahdesta
+niittu-plätystä, tuolla suon rannalla, että taidan elättää lehmä-mullin;
+vaikka on siinä hyörimistä ja pyörimistä pensaissa ja kannistossa,
+mutta saanpa siitä toki viimein maidon-tipan kippooni ja silloin tällöin
+vielä voin-kirpunkin leipäsmurenani päälle. Jaa, hyvä kanttoori;
+kynsineen ja hampaineen täytyy tässä köyhän elon syrjässä kinnustella.
+
+SEPETEUS. Tosin ei ole köyhyys rikos eikä häpeä, mutta kuitenkin
+kuorma raskas, ja rikas onneansa kiittäköön. Sentähdenpä, suutari,
+rohkenen sanoa sinulle muutaman sanan, rohkenen nuhdella sinua
+kiittämättömyydestä häntä kohtaan, jolta kaikki hyvyys tulee. Sillä
+sinua taitaa kutsua varakkaaksi, vaan ei köyhäksi; leipä ei koskaan
+sinulta puuttunut ole, sinulla on hevoinen ja lehmä ja aina joka syksy
+jukuripää mullikka ja sikaporsas penkkiin lyötävä, niinkuin tiedän ja
+tunnen; mutta kuitenkin kutsut sinä itseäs köyhäksi.
+
+TOPIAS. Hi hi hi! Köyhyyttä ei saa syyttää, sitä ei saa syyttää; sillä
+totta sanoen, niin leipä-kultaa ei koskaan ole puuttunut ja löytyypä
+aina joku hopea-kolikkakin pussin pohjassa. Ja Jumalalle kiitos kaiken
+tämän edestä!
+
+SEPETEUS. Niinmuodoin, kuin varallinen mies, taidat sinä siis uhrata
+puolestasi tämän kysymyksessä olevan perinnön onneksi köyhälle tytölle,
+ja se tulee sinun tehdä eikä vääryydellä sitä puoleesi kietoa.
+
+TOPIAS. Tämä on Martan asia; sillä temppuja löytyy, joissa annan vallan
+hänen tehdä ja käytää itsensä, miten hän parhaaksi näkee, ja tämä on
+yksi niistä. Silloinpa minä en asiaan kuurra enkä kaarra.
+
+SEPETEUS. Sinäpä kirjoissa neitosen edusmies, vaan ei vaimosi, Martta.
+
+TOPIAS. Kaikki on Martan vallassa ja minun täytyy tehdä niinkuin hän
+tahtoo; ei auta. Ja siksi toiseksi, ken taitaa sanoa minun vääryydellä
+perintöä puoleeni kietovan? Minä annan pojalleni naimalupauksen, koska
+hän sitä nöyrästi anoo, ja naituansa ennen Jaanaa on perintö hänen,
+niinkuin säätöskirjassa seisoo selvillä sanoilla. Minä kysyn kerran
+vielä, onko tämä vääryys?
+
+SEPETEUS. Sitä ei juuri sanoa taida, jos et hoito-tytärtäsi syyttä
+estele naimiseen joutumasta ennenkuin oma poikas. Suo anteeksi! mutta
+olenpa kuullut seppä Kriston rakastavan tyttöä ja tytön myös mielellään
+suostuvan häneen, mutta että sinä kaikin voimin koet estellä tätä
+yhdistystä.
+
+TOPIAS. Tosi kyllä; mutta Jaanan omaksi onneksi ponnistelen tässä
+asiassa vastaan. Seppä on kiero mies, suuri junkkari ja juonia täynnä,
+paljaita juonia; ja ennustanpa kurjat päivät sille tytölle, jonka hän
+aviosiipaksensa narraa. Uskokaat minua, hyvä kanttoori, hän on se
+suurin kanalja pitäjässämme. Kuulkaatpas muutama hänen eljistänsä.
+Kanttoori, esimerkiksi, istuu pajassa, hän tarjoo teille piipun, te
+poltatte, poltatte hetken aikaa, yks' kaks' niin paukahtaapa nokkanne
+edessä, ja te seisotte keskellä kruutisavua, ja kiittäkäät onneanne jos
+pääsette ainoastaan karvastelevalla kuonolla ja poltetuilla
+silmäkarvoilla. Mitäs teki hän Mahlamäen Maijalle, joka vähän oli
+kannellut päällensä luku-kinkerillä? Hän viskasi Maija-raiskan omettaan
+erään pienen pussin, jonka sisässä löytyi suoloja, maltaita, yksi
+messinkinen sormus ja kolme hevoisen hammasta. Hän itse kyllä tiesi
+tuommoisen välikappaleen ei mitään vaikuttavan, mutta hän tunsi myös
+Maijan taika-uskon. Ja mitä teki Maija? Läksi pappilaan kuin tuulispää
+noita-pussi kourassa; ja tahtoipa peijakas Kriston ottaa, kuin
+provastimme kylään tuli.--Kas semmoinen se mies on.
+
+SEPETEUS. Vakamielisyys ja totisuus on elon pylväs, ja minä vihaan
+kevytmielisiä juonia, mutta niistä ei kuitenkaan saa päättää miestä
+kelvottomaksi.
+
+TOPIAS. Mutta minä tunnen hänen hyvin, enkä anna hänelle hoitolastani
+vaimoksi, ennenkuin laki mun siihen pakoittaa, ja sitten syyttäköön
+tyttö itsiänsä, koska minä olen koettanut parastansa. Mutta koska nyt
+Jaanan asia näin juonittelee, tapahtuupa, että poikani saa kiivaan,
+vastustamattoman halun naimiseen, ja minä en taida häntä estää
+pääsemästä tähän juhlalliseen säätyyn.
+
+SEPETEUS. Sen taidat, jos tahdot, kunnes poikas on täyttänyt
+yksikolmatta.
+
+TOPIAS. Tämä asia kuuluu Martalle ja minun täytyy myöntyä tahtoonsa, ei
+auta. Ja meitä ei taida moittia, meitä ei taida moittia siitä, että
+luvallisella tavalla omaa parastamme katsomme. Ja moittikoon nyt Jaana
+itsiänsä, ettei hän suostunut sekä Eskon että minun ja Martan toivoon,
+joka oli: saada hänestä miniä huoneesemme ja sitä, ken tiesi, tarkoitti
+korpraalikin säätöksellään. Hän oli ihmeellinen mies, synkeämielinen ja
+usein äkeä, kirjoitteli värsyjä ja sanoi itsensä aina onnettomimmaksi
+mailmassa. Mutta hän piti paljon Eskosta ja Jaanasta, molemmat silloin
+pienet paitaressut. Hän imehti Eskon ympyrjäisiä, vakaita silmiä ja
+valkeata harjastukkaa, hän sanoi rakastuneensa Jaanan lempeään ja
+viisaaseen katsantoon ja kirjoitteli niistä värsyjä.--Hän oli vähän
+käynyt koulua nuoruudessaan.--Noh, mitäs tapahtui? Muutama viikko ennen
+kuolemaansa määräsi hän lapset perillisiksensä, mutta erinomaisella
+ehdolla. »Sen heistä--niin määräys kuuluu--joka ennen aviosäätyyn
+joutuu, tulee periä viisi sataa riksiä». Tuommoisen tempun hän teki, ja
+nähtävästi hän siinä tarkoitti jotain sukkeluutta; sillä miehellä oli
+aina kova taipumus kaikkeen, mikä kummastutti muita. Niin teki tämä
+korpraali. Ja mikä soveltuisi paremmin nyt kuin näiden molempain nuorten
+naiminen? Esko puolestansa on parastansa koettanut, mutta Jaana on
+hänelle aina kääntänyt nurjan sivun. Sentähden, Eskon naitua, käyn minä
+hyvällä omalla-tunnolla provastin luoksi ja nostan häneltä riksit,
+jotka meille laillisesti kuuluu.
+
+SEPETEUS. Saatpa tehdä miten parhaaksi näet; minä olen sanonut
+aatokseni, sanonut vasten naamaa, niinkuin tapani on. Suo minulle
+anteeksi, suutari Topias, suo anteeksi!
+
+TOPIAS. No noh, no noh!
+
+SEPETEUS. Minä vaikenen nyt ja rupean toimeeni viipymättä. (Ottaa
+taskuistansa kirjoitusaineita ja asettaa niitä pöydälle).
+
+TOPIAS. Yksi sana ajallansa, herra kanttoori.
+
+SEPETEUS. Mielinpä kuulla.
+
+TOPIAS. Pieni kulaus ehkä panisi ajatuksenne oikein hyville teloille.
+Tiehaaran Priita asuu tästä ainoastaan muutama sata askel, niinkuin
+tiedätte.
+
+SEPETEUS. Topias, leipä on luotu meille syötäväksi, vesi juotavaksi,
+vaikka ihmissuku, tämä kurja ihmissuku, on kenties ijankaikkisesti
+eksynyt luonnon tieltä.
+
+TOPIAS. Ihminen on poiskadonnut lammas. Mutta yksi naukki, hyvä
+kanttoori, ei tee pahaa, vaan antaapa meille uusia voimia.
+
+SEPETEUS. Uusia voimia! Kuinka lyhytmielisesti haasteltu! Uusia
+voimia!--Mutta eihän tule minun toki kovin tätä ihmetellä; sillä näinhän
+haastelevat kaikki muutkin, muistamatta joka mullerruksen ruumiissamme,
+veressämme ikivoimaa kuluttavan ja että tämä kulutus on palkitsematon.
+Mahdamme alati mieleemme painaa tämän: jo äitin-kohdussa on jokaiselle
+annettu ikivoimasta vissi määrä, ja tämän varan käytöksen mukaan ikämme
+mitta myös asettuu, ja koska se tyhjennetty on, katkee elämän lanka.
+Tämä on totuus, jonka havaitsen luonnossa ja johon vahvistuksen
+kirjoissa löydän. Tämä muistoos pane ja harvemmin käsivartesi koukistuu.
+
+TOPIAS. Hyvin meille, jos elämme sanan jälkeen! Mutta teemmekö niin?
+Ihminen on kovakorvainen, niskuri ja tyhmä myös, tyhmä, koska ei ymmärrä
+hän mitä rauhaansa tulee. Jaa, kanttoori; ihmissuvun tyhmyys on suuri ja
+ympäri mailmaa mainittu asia. Sentähden tulee meidän ottaa esimerkistä
+vaari.--Mutta tässä ovat Esko ja Mikko. (Esko ja Mikko Vilkastus
+tulevat).
+
+SEPETEUS. Kauvan heidän ei odottaa tarvitse. (Istuu kirjoittamaan).
+
+TOPIAS. Kas Mikkoa vaan! Kaksi uljasta poikaa naimaan lähtee.
+
+MIKKO. Viipymättä tulee meidän lähteä nyt.
+
+TOPIAS. Paikalla, Mikko, paikalla.--Kaksi uljasta poikaa, jotka eivät
+pelkää, vaikka kohtaisivat joukon nälkäisiä ryöväriä.
+
+ESKO. Minä en pelkää koskaan, isä.
+
+TOPIAS. Sen tiedän.--Mutta tahdonpa teille muistuttaa jotain. Hiljan,
+niinkuin tiedätte, kävi kirkon kuulutus sen suuren varkaan perään, joka
+eräältä ulkomaan kreiviltä varasti niin monta tuhatta; aatelkaas nyt,
+jos kohtaisitte hänen tiellä, ottaisitte junkkarin kiinni ja saisitte
+palkinnon kouraanne. Kuinka paljon luvattiin sille, joka käsittäisi
+julmettuneen?
+
+MIKKO. Seitsemän sataa riksiä.
+
+TOPIAS. Seitsemän sataa riksiä! Minä sanon teille: teroittakaat
+silmänne tarkasti jokaisen päälle, joka vastaanne tulee. Muistakaat myös
+muotonsa: tiivisti keritty tukka, pieni piikkiparta ja muhea pilkku
+lähellä vasempaa sierainta, niinkuin kuulutuksessa mainittiin.
+Käykäätpäs myös kyselemään tietäjältä jotain, joka asuu samassa kylässä
+kuin Eskon morsian. Ja tapaisitteko tämän varkaan--joka tosin olisi
+erinomainen sattumus--niin tiedänpä, että taitaisitte hänen korjata, te
+kaksi.
+
+ESKO. Mies nuoriin vaan. Yksin hänen kiikkiin panisin, sitoisin hänen
+koreasti kuin lapsen kapaloon. Vai luuletteko, että pelkään yhtä miestä?
+Mikko, tunnustas tuota käsivartta, tunnustas tuota reittä, tunnustas
+tuota polvea!
+
+MIKKO (tunnustelee niinkuin Esko käskee). Ja-ah!
+
+ESKO. Ja-ah, Mikko! Sillä polvella, ihan paljaalla polvella minä
+vasaralla nahkaa kalkuttelen. Uskotko sitä?
+
+MIKKO. Minä uskon sinun vahvaksi mieheksi.
+
+TOPIAS. Vahva, vahva peijakas se on, minä tiedän sen.
+
+ESKO. Katsos näitä poskia sitten; sillä sinä mahdat tietää, Mikko, tämä
+kurkku ei ole viinan tippaa vielä tuntenut, minua ei ole krouvissa nähty
+eikä yö-kyöpelinä kävelevän ja luhtien ovia kolkuttavan, niinkuin moni
+muu, mutta ne kuuluvatkin siihen laumaan, jonka täytyy viimein seisoa
+vasemmalla puolella, ne kuuluvat vuohi-pukkien laumaan.
+
+TOPIAS. Totta, Esko, totta! Minä takaan sen.
+
+MIKKO. Luulenpa, Esko, sinun vielä joku aika sitten olleen siinä
+uskossa, että lapset löydetään saunan laattian alta.
+
+ESKO. Juuri niin uskoinkin.
+
+MIKKO. Ja ett'es vieläkään oikein tiedä, mitä tietä ihminen tähän
+mailmaan tulee.
+
+ESKO. Tähän syntiseen mailmaan. Juuri niin.--Mitä olet kuullut minusta
+neulomusretkilläni pitäjällä?
+
+MIKKO. Paljasta hyvää.
+
+ESKO. Minä en varasta, en.
+
+TOPIAS. Se ei tule kysymykseenkään, ei ensinkään.
+
+ESKO. Minä en varasta. Jumal' avita! sitä en tee.
+
+SEPETEUS. Hscht!
+
+TOPIAS. Hiljaa, pojat! Kanttoori kirjoittaa.
+
+ESKO. Sitä en tee.
+
+SEPETEUS. Topias!
+
+TOPIAS. Tarvitaanko puumerkkiä?
+
+SEPETEUS. Tuohon piirrät sen. (Topias panee puumerkkinsä merkkinsä
+valtuuskirjaan).
+
+MIKKO (itsekseen). Mitä tästä hääretkestä viimein tulee, sitä en tiedä,
+mutta että koko asia, sekä tytön että isäntänsä puolesta, oli puhdasta
+pilaa, ehkä Eskon mielestä ankara totuus, sen tiedän varmaan.--Mutta
+käyköön miten tahansa, minä seuraa teen ja sulhasmiehen matkarahaa
+hoidan.
+
+SEPETEUS. Se kelpaa.
+
+TOPIAS. Se on vaan tuommoinen vuohen-sorkka, mutta piirtäköön sen siihen
+joku toinen.
+
+SEPETEUS. Kunnia pois!
+
+TOPIAS. Kunnia pois ja kelmi mies! Tuima laki! Mutta kuka käski, kuka
+käski toisen puumerkkiä väärin käyttämään? Se on vaan puumerkki,
+esimerkiksi tuommoinen vuohen-sorkka, mutta sen merkitys on suuri.
+
+SEPETEUS. Mikko Vilkastus!
+
+TOPIAS. Mikko, tules panemaan puumerkkis. Sinä todistat, että minä annan
+pojalleni naima-luvan.
+
+MIKKO. Sen todistan ja, jos tarvitaan, valallani vahvistaa tahdon.
+(Piirtää puumerkkinsä).
+
+ESKO (itsekseen). Sinne minunki puumerkkini vielä tuleman pitää.
+
+SEPETEUS. Lupauskirja on niinmuodoin valmis. (Topiakselle). Minä annan
+tämän sinulle ja sinulla on sitten valta antaa se kelle mielit, se ei
+koske enään minua.
+
+TOPIAS. Minä annan sen Eskolle. (Antaa lupauskirjan Eskolle).
+
+ESKO. Kanttoorin olisi pitänyt kirjoittaa, että minä otan tämän askeleen
+omasta, vapaasta tahdostani.
+
+SEPETEUS. Mitä minä kirjoitin sen minä kirjoitin.
+
+TOPIAS. Kaikki hyvin; eikä puutu enään, kuin eväänne, ja se on valmis
+paikalla.--Että saatte lähteä jalka-taneissa, ei ole minun syyni; mutta
+tulettepa takaisin aika jyryllä, sen tiedän varmaan. Morsiustalosta
+tänne teille kyllä annetaan hevoinen.
+
+MIKKO. Minä luulen, että antavat meille sieltä hyvän kyydin.
+
+TOPIAS. Ilman epäilystä, Mikko. Ja koska lähdette sieltä, niin lähtekäät
+kuin tuulis' ja pilvis', että morsiamen kaulaliina liehuu kuin
+sotalippu; se näyttää komealta, ylpeältä.
+
+MIKKO. Lähdemmepä vauhdilla, ettei yhdenkään silmä morsiusparia
+eroittaman pidä.
+
+TOPIAS. Uljaasti lausuttu, poikani. (Esko on istunut pöydän ääreen ja
+aikoo panna puumerkkinsä lupauskirjaan). Mitä tekee Esko?
+
+ESKO. Puumerkkini täytyy löytyä kirjassa.
+
+TOPIAS. Esko on villitty. (Tempaa kädestänsä valtuuskirjan).
+
+SEPETEUS. Mikä rohkeus, mikä hävyttömyys!
+
+TOPIAS. Sinä klöntti, lurjus, juutas! Onko tämä viisaan käytöstä? Sinä
+pöllö!
+
+ESKO. Jos et olisi isäni, niin löisin sinua, vasten kuonoa minä
+antaisin; mutta että olet isäni, niin en suinkaan sitä tehdä tahdo.
+
+SEPETEUS. Ynseys kova!
+
+TOPIAS. Esko, minä sanon sinulle: katso, etten anna sinulle hääporsaita,
+jaa-a minä sanon sen.
+
+ESKO. Hääporsaita.--Vihani rupeaa vähitellen kiehumaan. (Ottaa tuolin ja
+lyö sen permantoon). Tämä mies ei huoli mistään. (Menee ulos).
+
+TOPIAS. Herran Kiesus sitä poikaa!
+
+SEPETEUS. Hävytön ja uppiniskainen poika.
+
+TOPIAS. Onpa lasten kanssa tekemistä. Sitä ei usko se, jolla ei heitä
+ole.--Kiittäkäät onneanne, kanttoori, että olette jääneet naimattomaksi
+mieheksi.
+
+SEPETEUS. Se onkin minulle parasta, nimittäin siltä kannalta katsottu,
+että minä olisin kova isä, ankaran kova.
+
+TOPIAS. Kiivas isä on minunki nimeni. Mutta auttaako tässä kiivaus aina?
+Se on luonto, joka vetää tikan poikaista puuhun. Ja puut metsässä, ehkä
+kaikki yhden ja saman viisaan käsi-alaa, ovat toki yksi oikea, toinen
+väärä.
+
+SEPETEUS. Mutta paljon riippuu myös siinä kohdassa, kuinka puu vesasta
+vääristyä saa.
+
+TOPIAS. Oikein haasteltu ja viisaasti. Jaa, kanttoori, niin on laita
+tässä mailmassa kuin sanon. Meitä vanhempia pitäisi jokaisen, jolla ei
+lapsia ole, katkerasti valittaman ja kunniassa pitämän. Mutta kuinka
+moni ajattelee sen päälle? (Esko tulee). Tuletko sisään vielä, juupeli?
+
+ESKO (itsekseen). Mielisinpä osoittaa vihaani kauvemmin; mutta tämä
+hetki on tärkeä.
+
+MIKKO (erittäin Eskolle). Käy sovintoon, Esko!
+
+ESKO. Koetanpa mieltäni murtaa. (Topiakselle) Antakaat minulle anteeksi
+tämä tapaus, isä!
+
+TOPIAS. Sinä pyydät sitä sydämestäs?
+
+ESKO. Niin, minä pyydän sydämestäni sitä asiaa.
+
+TOPIAS. Noh, minä en ole se, joka pistää jotain hampaan koloon ja
+kävelee kuin lautapää härkä. Mutta pyydä myös anteeksi kanttoorilta.
+
+ESKO. Antakaat minulle anteeksi, kanttoori, elkäät pistäkää mitään
+hampaanne koloon ja elkäät kävelkää kuin lautapää härkä! Se tapa ei käy
+kontoon tässä mailmassa. Sovinto ja ystävyys on paras. (Huokaavalla
+äänellä). Heijuuh!
+
+TOPIAS. Hän juttelee kuin poika. Mitä sanoo kanttoori hänestä nyt?
+
+SEPETEUS. Minä en vihaa häntä, en ensinkään, mutta mielipiteeni
+luontonsa laadusta on järkähtämätön.
+
+Topias. Niin niin. Mutta äsköinen mutina on nyt unohdettu; ei sanaakaan
+enään menneistä asioista, vaan kaikki olemme drastu-kamraatia taas. Ja
+miksi pitäisi isän ja pojan vihamiehinä eroaman toinen toisestansa? Ja
+eronhetkihän on tämä. Esko jättää isänsä ja äitinsä ja vaimoonsa kiinni
+liittyy. Mutta yhtä tahdon sinulta kysyä, tässä vierasmiesten kuullessa.
+Mitä ajattelit Jaanasta ennen Kreetaa?
+
+ESKO. Olisin nainut hänen, mutta pilkkaa teki hän vaan minusta, kutsui
+minun tarhapöllöksi.
+
+TOPIAS. Niin niin. Minä tiedän, että moni irvi-hammas tahtoisi antaa
+sinulle nimen yksitotinen ja tyhmä, mutta tämä tapahtuu heidän
+kiukustansa sinua kohtaan, jonka elämä on ollut siivo ja nuhteeton.
+Mutta sinulla on tavallinen, terve järki, sen takaan minä.--Tutkikaat
+häntä, kanttoori, koettakaat pistää häntä pussiin kysymyksillä ja
+solmusanoilla; tehkäät se tässä meidän kuullessamme!
+
+SEPETEUS. Mitä kyselisin häneltä?
+
+TOPIAS. Esimerkiksi häistä ja niiden tarkoituksesta.
+
+SEPETEUS. Vastaa minua, poika! Mikä on häitten tarkoitus?
+
+ESKO. Sillä on monta tarkoitusta.
+
+SEPETEUS. Sen päätarkoitus?
+
+MIKKO (erittäin Eskolle). Että mies tulee vaimonsa pääksi.
+
+ESKO. Että mies tulee vaimonsa pääksi.
+
+SEPETEUS. Mutta sen taivaallinen, sen juhlallinen tarkoitus?
+
+MIKKO (erittäin Eskolle). Peli ja musiiki ja palavat olkilyhteet.
+
+ESKO. Peli ja musiiki ja palavat olkilyhteet aidan-seipäissä.
+
+SEPETEUS. Poika! Punnitse sanasi!
+
+TOPIAS. Esko!
+
+ESKO (itseksensä ja heittäen epäilevän katsannon Mikkoa kohden). Hän
+narraa minua, tai on hän tyhmä pässi koko mies. (Poistuu hänestä
+matkan).
+
+TOPIAS: Kyselkäätpäs häneltä mailman luomisesta, Aabramista ja
+Iisakista.
+
+SEPETEUS. Minä kysyn sinulta: mistä on mailma luotu?
+
+ESKO. Se on, niinkuin Hannuksen ruoto-ukko sanoi, luotu saven palasta,
+vaan ei tyhjästä.
+
+SEPETEUS. Mutta mistä on sitten tämä saven pala luotu?
+
+ESKO. No no, ei nyt sentähden niin pitkälle mennä!--Ja siksi toiseksi,
+sitä ei taitaisi sanoa kukaan, vaikka olisi hän niin lukenut kuin pispat
+ja kirjan painajat. Se on ylönluonnollinen asia, ja ihminen on sokea,
+Jumala paratkoon!
+
+TOPIAS. Sokea, sokea! (Martta tulee vasemmalta, kädessä haarapussi,
+jonka molemmat puolet ovat täytetyt). Tuossa on eväänne, pojat; ja nyt
+pitkin kruunun sarkaa.
+
+ESKO. Minä kannan pussin. (Ottaa Martalta pussin ja panee sen
+olallensa).
+
+MARTTA. Tässä on teille kaksitoista riksiä matka- ja häärahoiksi.
+(Eskolle). Mutta sinä älliökö rahaa osaisit lukea?
+
+TOPIAS. Hän ei ole harjaantunut siihen. Rahan käytös tulkoon Mikon
+toimeksi.
+
+ESKO. Pitäköön Mikko rahat, minä kannan pussin.
+
+MARTTA. Tässä, Mikko! Katsokaat, ettette niitä turhuuksiin menetä.
+(Antaa Mikolle rahat).
+
+MIKKO. Välttämättömiin tarpeisin ne panen. (Iivari tulee).
+
+ESKO (itseks.) Tuossa tulee Iivari yökengältä.
+
+MARTTA (ottaa pampun, joka rippuu seinässä). Sinä roisto, missä olet
+taas kuleksinut ja kenen luvalla? Missä olet ollut?
+
+IIVARI. En missään turmeluksen tiellä, äiti. Menin vaan Junttihuhtaan
+koiranpenikkoja katsomaan, ja koska oli siellä sauna valmis, niin jäin
+kylpömään ja makasin yöseen talossa.
+
+MARTTA. Kyllä minä sinun penikoitsen ja kylvön. (Aikoo piestä häntä).
+
+TOPIAS (estellen). Martta, annetaan hänelle anteeksi tämä kerta vielä.
+Hän lupaa itsensä parantaa. Lupaatko sinä?
+
+IIVARI. Lupaan.
+
+MARTTA. Hänen lupauksistansa! Hän on kiusan-henkemme; kylästä kylään
+hän lurvailee, meille häpeäksi ja vahingoksi.
+
+ESKO. Ehkä on hän käynyt Junttihuhdassa koiran-penikkoja katsomassa.
+
+IIVARI. Juuri niin kuin sanot. (Itsekseen). Peijakas kuinka viina
+päässäni kivistelee. Siellä oli joteskin huikea elämä, siellä Anttilan
+yli-luhtissa.
+
+ESKO. Ehkä kylpöi hän myös samassa, ja sopihan se hyvinki.
+
+IIVARI. Hyvin juuri ja hyvää löylyä olikin, vaikka sain vähän höyryä
+päähäni.
+
+MARTTA. Viinan höyryä. Sinä vintiö, miksi valehtelet edessäni? Mutta
+minäpä sun selkäs lämmitän.
+
+TOPIAS. Martta! Muista, että kanttoori on huoneessamme.
+
+SEPETEUS. Minun läsnä-oloni ei tarvitse olla esteenä kohtuulliselle
+kuritukselle, joka, koska se aikanansa tulee, on hyväksi ja kauniita
+hedelmiä kantaa taitaa.
+
+IIVARI. Lukkari tahtoisi nähdä kauniita, kirjavia kukkaisia selässäni;
+mutta säästäkäät hartioitani vielä tämä kerta, muori; minä lupaan itseni
+parantaa, niinkuin parhain taidan.
+
+ESKO. Niin.--Mitä sanot sinä, Mikko?
+
+MIKKO. Minä rukoilen Iivarin edestä.
+
+ESKO. Minä rukoilen myös. Ei nyt mitään pahaa menoa tällä hetkellä, joka
+on minun jäähyväishetkeni.
+
+MARTTA. Lähtekäät sitten matkaanne. Mitä kuhnailette tässä enään?
+
+MIKKO. Nyt lähdemme.
+
+TOPIAS. Tulevasta tiistaista kolme viikkoa vartoomme teitä takaisin.
+Siksi rakennamme tähän pienen tervetuliais-juhlan. Silloinpa vähän
+loiskimmeki kraatari Antreksen klaneetin mukaan, ja jos ei tilaa
+töllissämme, niin onpa väljyyttä nummella tässä.--Toivomme on myös, että
+kanttoorikin meitä silloin läsnä-olollansa kunnioittaa.
+
+SEPETEUS. Minä kiitän.
+
+TOPIAS. Ja Iivari pääsee kaupunkiin, ostamaan pidoiksi yhtä ja toista.
+Mutta näytä silloin, että olet vielä toimelias mies!
+
+IIVARI. Parastani koettaa tahdon.
+
+TOPIAS. Niin, kaikki hyvin! Ja nyt, pojat, matkalle.
+
+ESKO. Sallikaat, että jäähyväisiksi luen edessänne muutaman
+korpraali-vainaan sepittämän värsyn.
+
+MARTTA. Ei yhtään jäähyväispuhetta, vaan lähe tiehes.
+
+TOPIAS. Kuullaan, Martta, kuullaan! Ne ovat korpraalin tekemät, ja
+meidän tulee muistollensa kiitollisuutta osoittaa.--Annappas paukkua,
+Esko, joku rakkauden veisu!
+
+ESKO. Sotalaulu tämä on:
+
+    Jo sotatorvi pauhaa,
+    Sieluni ei saa rauhaa;
+    Vaan sotaan täytyy lähtee,
+    Koska kapteeni käskee.
+
+    Jo vihan tuli syttyy,
+    Katsos kuolon rautapyttyy ...
+
+Rautapytty, se on kanuuna... Näkikös kanttoori niitä mitaalikanuunia,
+joita Ryssät kiskoivat ohitse kirkon menneellä viikolla? Mikä solina
+ja kolina, mikä meteli ja pauhu siinä oli!
+
+MARTTA. Kitasi kiinni, ja marsikaat matkaanne, sanon minä!
+
+MIKKO. Nyt lähemme, Esko.
+
+TOPIAS. Menkäät siunauksella!
+
+ESKO. Nyt menemme, kuin saakeli peräänsoittais.--Onko kaikki muassani,
+mitä tarvitsen? Jääkö jälkeeni mitään?
+
+MARTTA. Ei mitään, vaan lähe tästä nyt tavallista vikkelämmin ja käske
+Jaana sisään laiskottelemasta perunamurulla!
+
+ESKO. Minä käsken.--Jaana sanoi minun tarha-pöllöksi.--Onko kaikki
+tarpeelliset kappaleet muassani?
+
+TOPIAS. Kaikki, kaikki, Esko. Hyvästi nyt vaan, poikani!
+
+ESKO. Niin, hyvästi! Terveisiä! (Mikko ja Esko lähtevät).
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+(Avara pirtti Karrin talossa, pirtissä hääväkeä sekä miehiä että naisia.
+Jaakon ja Kreetan häitä vietetään. Esiripun noustessa tanssitaan
+polskaa; Teemu pelaa. Pirtin ovi on auki ja tanssin aikana näkyy
+porstuvassa Esko, pussi olalla, ja Mikko Vilkastus).
+
+KARRI (tanssin herettyä). Kas niin! Nuoret, iloitkaat ja vanhat
+hauskasti nuorten iloa katselkaat, tai, jos mieli tekee, niin olkoon
+menneeksi, antakaat polvenne letkua myös. Tämä on Jaakon ja Kreetan
+kunnianpäivä, tämä kirkas elokuun päivä. (Pari pyssyn paukausta kuuluu
+ulkoa). Ampukaat, pojat, mutta ampukaat hiljaa. Ei! Ampukaat, että
+huone jyskyy ja sydän rinnassa leiskahtelee! Ja katsokaat, tytöt, ettei
+puutu pojilta olvi siellä ulkona. (Yksi naisista menee oikealle). No,
+Jaakko, mille tuntuu sulle tämä päivä?
+
+JAAKKO. Hääpäiväksi se tuntuu, isäntä; mieleni iloitsee.
+
+KARRI. Ja aina toki sama vakaa mies. Mutta tunnenpa luontos. Tämän
+karhean kamaran alla asuu toista kuin luulis. Mutta minä sanon sinulle:
+syy on sinulla iloita, saatpa oivan vaimon.
+
+JAAKKO. Minä toivon niin.--
+
+KARRI. Oivan vaimon!--Tuleppas tänne, Kreeta. No, piikaseni, kuinka
+tuntuu sinulle akkana olla?
+
+KREETA. Käypä se laatuun vielä.
+
+KARRI. Saa käydä tästä lähinkin; sillä nyt on asia päätetty, nyt istuu
+se kiinni kuin piki ja terva, kuin kissa tuoreessa terressä.--
+Muistakaat: tätä sidettä ei katkaista, ja onpa se oivallinen, ehkä
+vähän peloittava asia. Mutta se liitolle arvon antaa, ja silloin vasta
+ystävän omanani pitää taidan, koska ainoastaan kuolema hänen minusta
+eroittaa voi, ja kestääpä se vielä kuolemanki jälkeen. Liisani kuoli,
+kuoli varhain, mutta muistella häntä, se salainen iloni on, ja toiseen
+silmäni ei enään iskeä mieli.--Mutta nyt on riemu-juhla, ja kaikki
+murheelliset jutut pankaamme pois. Mutta juuri tämä juhla talostani
+Kreetan vieroittaa, ja kauvan kaivataan sua tässä.
+
+KREETA. Kaipauksella mä itse eroon, kaivaten jätän pienet, kiltit
+lapsenne.
+
+KARRI. Kuin oma äitinsä sinä heitä kohdellut olet ja hoitanut.
+
+KREETA. Kuin oma kotoni on ollut tämä talo.
+
+KARRI. Ja uskollisesti kuin talon oma tytär olet sinä palvellut. Mutta
+koetanpa palkita kaiken tämän.--Jaakko, minä tiedän, ettei tämä
+käsityösi, tämä toukan nakerrus sua oikein tyydytä, vaan mielisitpä
+ennen möyriä soita ja kantoja väännellä.
+
+JAAKKO. Enpä paljon pidä tästä virasta, johon mun lapsena määräsivät,
+ja, niinkuin tiedätte, se kostaa miehensä kehnosti.
+
+KARRI. Sentähden, heitä puupölkyt hiiteen ja kätees kuokka ja kirves!
+Kaiken Koutinmäen taustan annan sulle alaksi. Sinne rakenna itsellesi
+torppa, ja verotta nauttikaat sitä aina kuolinpäiväänne asti. Kauniken
+ometastani saatte ja tallistani kakstalvias varsan, ja tahdonpa teitä
+alkurakennossa autella sekä hevoisella että miesvoimalla, aina kuinka
+aika myöntää.
+
+JAAKKO. Oivallinen lupaus!
+
+KARRI. Hääpäivänänne lupaan sen.
+
+JAAKKO. Kaksinkertainen on syy meillä tänään iloita.
+
+KREETA. Isäntäni, emmehän taida teitä kylliksi kiittää.
+
+KARRI. Minä vaan maksan mitä olen velkaa. Mutta yhtä toki Jaakolta
+vaadin. Pidä Kreetasta; oiva tyttö on hän, niinkuin sanoin, ja taitaa
+myöskin olla pieni veitikka; sen näin, koska suutarin pojan pään hän
+kovin pani pyörään, ja mies ehkä piti asian totenaki. Mutta luulenpa
+toki, että hän viimein ymmärsi kaikki vaan leikiksi. (Tällä aikaa on
+olvihaarikka käynyt ympäri vieraitten seassa). Oltta, Jaakko! Ja sinä,
+Teemu, anna viulusi vinkua!
+
+TEEMU. Se tietään, ettei Teemu säästä sompaansa. Mutta yhtä tahdon
+teille sanoa, niin morsius-parille kuin isännälle ja kaikille vieraille
+tässä. Kuulkaat minua koko häähuone! Asian laita on tämä. Minun
+isäni--hän asuu tuossa mökissä toisella puolella kylää ja siellä asun
+minä myös--isäni, sanon minä, vihaa kaikenlaista mailmallista musiikia
+ja on minun kovin kieltänyt pelaamasta viulua, olkoon se missä
+tilaisuudessa tahansa. Hän ei tiedä minulla viulua olevankaan; minä
+säilyttelen sitä naapuri-Kallen piironkiloorassa. Mutta käydäänpäs
+pää-asiaan taasen. Tulisi jo nyt tämä tieto hänen korviinsa, että minä
+näissä häissä pelailen, niin peijakas minun perisi. Ilman armoa ottais
+hän kohta pojasta kirjavan takin mittaa, peittois minun hyvän omaksi,
+että jos näkisitte minun sen, saunoituksen perään, niin, peto vieköön!
+luulisittepa minun mustalaisen puhalletuksi hevoiseksi. Semmoinen ukko
+hän on. Mutta sentähden tahdon teitä varoittaa hänelle mitään
+ilmoittamasta, että minä olin näiden häitten soittomiehenä. Jos hän nyt
+kohtaisi jonkun teistä ja kysyisi: »kuka oli pelimannina häissä?» niin
+vastatkaat, ettette tunteneet häntä, eli sanokaat, että se oli
+Vilukselan Matti tai Viuvalan Eero. Mutta karttakaat itsenne tarkasti
+haastelemasta ristiin.--Tämä oli asia, jonka tahdoin teille yhteisesti
+ilmoittaa.
+
+KARRI. Ole hyvässä rauhassa, Teemu, ja hellitäppä taasen viulustasi
+iloinen polska!
+
+TEEMU. Minä en säästele sompaani. (Pelaa).
+
+ERÄS NAISISTA. Isäntä, kokki tahtoo ehtoollisen esiin.
+
+KARRI. Me teemme niinkuin hän käskee. Siis atrioitsemme ensin ja sitten
+tanssimme. (Teemu taukoo pelaamasta). Rakentakaat ehtoollispöytä.
+(Pöytää rakennetaan). Mutta ketä vieraita näin tuolla porstuassa?
+Käskekäät heitä sisään! (Yksi naisista menee ulos). Hää-talon ohitse ei
+yksikään pääse kaulaa kastamatta; se on vanha tapa. (Mikko ja Esko
+tulevat). Keväiset kortteerivieraamme! Astukaat sisään, astukaat sisään!
+
+ESKO. Iloitse sinä häähuone!
+
+KARRI. Terve miehiä!
+
+MIKKO. Suokaat anteeksi!
+
+ESKO. Me emme tahdo häiritä juhlaanne. Emmehän tienneet, että vietettiin
+täällä häitä.
+
+KARRI. Ei yhtään anteeksi pyytöä teiltä eikä pahaksi panemista meiltä.
+Olkaa tervetulleet, painakaat puuta ja riemuitkaat kanssamme!--Oltta
+vieraillemme, piikaset!--Me vietämme kasvate-tyttäreni, Kreetan, ja
+puusuutari Jaakon häitä.
+
+ESKO. Iloitse sinä, häähuone!--Mutta älkäät uskokaa, isäntä, meitä
+tulleeksi tänne norkailemaan, ei, meillä on muita ja tärkeämpiä asioja.
+
+KARRI. Sen tiedän kyllä. Mutta minä käsken teitä häihin, ja nyt olette
+yhtä arvokkaita vieraita kuin muutkin tässä.
+
+MIKKO. Me kiitämme.
+
+ESKO. Kiitämme nöyrimmästi tämän kunnian edestä. (Oltta tuodaan).
+
+KARRI. Jättäkäät kiitokset ja keventäkäät haarikkaamme hieman.
+
+ESKO (katsahtaen salaa Kreetan päälle. Itseksensä). Hän on kaunis kuin
+ruusu ja kukkainen. Ja kultakruunu päässä! Sydäntäni karvastelee vähän.
+Minulle on tehty vähän petoskauppaa. Mutta enpä tahdo toki ruveta tässä
+mekastamaan, en sanaakaan hiiskua tästä asiasta, jos eivät he minua
+vihoita jollain tavalla. (Ottaen Mikolta haarikan). Mutta sille ei
+kohtelemisensa meitä kohtaan näytä. Käskiväthän meitä häihinki. Minä
+olen vait kuin ahvena kivellä. (Juo).
+
+KARRI. Saanko luvan kysyä, mitkä asiat ovat saattaneet teitä matkalle?
+
+ESKO. Meillä on yhtä ja toista toimitettavaa täällä.
+
+KARRI. Kentiesi tavoitatte taasen meidän kylän kuuluisaa tietäjätä
+kohden?
+
+ESKO. Oikein arvattu.
+
+KARRI. Teiltä on varastettu?
+
+ESKO. Ei meiltä, mutta eräältä ulkomaan kreiviltä Tampereen kaupungissa
+on varastettu monta kymmentä tuhatta. Eikö ole kuulutus vielä ehtinyt
+teidän pitäjään?
+
+KARRI. Nyt muistan; se on meilläkin jo kuulutettu.
+
+ESKO. Juuri sentähden olemme lähteneet tähän jalkajuoneen, tutkimaan
+tietäjältä, mikä mies tämä varas on ja missä hänen saavuttaisi.
+
+MIKKO. Minulla on kuitenkin muuta asiaa sukulaisilleni täällä.
+
+ESKO. Seitsemän sataa riksiä luvattiin palkinnoksi sille, joka
+käsittäisi lurjuksen ja saattaisi hänen kruunun kouriin.
+
+KARRI. Niinpä luvattiin.
+
+ESKO. Tämä kreivi sanotaan äärettömän rikkaaksi.
+
+KARRI. Sentähden antaa hän vielä mennä muutaman sadan riksin, kuin vaan
+varasta kohtaa rangaistus. Ja minä toivon sinun toimessasi onnistuvan.
+--Mutta pöytä vartoo meitä. Nyt atrialle kaikki astukaamme. (Kaikki
+istuvat pöytään). Nyt, vieraani, elkäät säästäkää talon tammi-pöytyriä,
+vaan ravitkaat itsenne, että seisoo vatsanne kuin papin säkki, viisto
+ja pullea, edessänne!
+
+MIKKO. Siinäpä säkissä sitten oiva tuki väsyneelle päälle.
+
+KARRI. Juuri niin, Mikko Vilkastus.
+
+ESKO. Sitten maata ja vatsa syliin, sanoo sanan-lasku. Mutta kun ei
+kävisi meille kuin Korppilan Paavolle Peltolan häissä. Kaksi päivää
+ennen pitoja paastoi hän kuin mies, ei suuruksen tomuakaan nauttinut.
+Mutta tulipa hää-ilta, niin söi hän taas kuin mies, ja noustuaan viimein
+pöydästä, tallusteli ales niitulle, kaivoi kuopan maahan, sovitti siihen
+vatsansa, nukkui sikeästi ja makasi näin seuraavan yöseen ja päivän. Niin
+teki Paavo.
+
+KARRI. Samoin tehkäät tekin nyt; mutta maata ette pääse, vaan tanssi
+alentakoon vatsan, ja vauhtia antakoon Teemun viulu.
+
+ESKO. Koska lähestyimme taloa, niin kuulimmepa viulun vinkunan jo tuonne
+riihimäelle ja kyselimme toinen toiseltamme: mikähän juhla Karrissa,
+koska siellä näin soitto pauhaa ja riemu raikuu? Ja täällä oli häät ja
+iloinen musiiki.
+
+KARRI. Teemu on niitä ensimäisiä viuluniekkoja.
+
+ESKO. Entäs Oinasmäen Jooseppi meidän kylässä. Virstan matkaa kuuluu
+hänen pelinsä, se käy ytimiin ja munaskuihin, ja ihminen luulee
+olevansa taivaan ilossa.
+
+TEEMU. Taivaan ilossa! Kas se mar vasta mies on. Vahinko, ettes tuonut
+häntä myötäs häihimme tänne, koska on hän niin ihmeellinen soittoniekka.
+
+ESKO. Minä en tiennyt täällä vietettävän häitä, ja siksi toiseksi: se ei
+ollut minun asiani toimittaa tänne viulun-soittajaa.
+
+TEEMU. Mitäs sitten puhut?
+
+ESKO. Henkirahan maksan minäkin edestäni.
+
+TEEMU. Elä sinä mökötä, koska pääs on kuin vihalaispesä.
+
+1:N HÄÄMIES. Tahdothan riitaa, Teemu?
+
+2:N HÄÄMIES. Aina juonikas mies, kuin hänellä on vähän päässä.
+
+TEEMU. Viisi ryyppiä on miehen päässä, ei enemmän.
+
+KARRI. Enemmän sinun saaman pitää, jos tahdot.
+
+TEEMU. Tarpeeksi olen saanut.--Mutta minä en kärsi tuota miestä.
+
+KARRI. Saatpa luvan kärsiä häntä; hän on käsketty vieras niinkuin
+sinäkin.
+
+TEEMU. Hän mököttelee tyhmyyksiä.
+
+KARRI. Sinäpä tässä itsesi tyhmästi käytät; se täytyy sinulle sanoa.
+
+TEEMU. Oinasmäen Jooseppi ... taivaan ilossa. Kaikki tässä musiikista
+juttelis', vaikk'ei ymmärrä konstin päälle enemmän kuin porsas
+hopealuskan.
+
+ESKO. Niin, herra tirehtööri.
+
+TEEMU. Sinä olet kiero mies, Turkki, Isoturkki ja Kalmukki.
+
+ESKO. Niin, herra tirehtööri.
+
+KARRI (itsekseen). Molemmat yhtä yksinkertaiset.
+
+JAAKKO. Minäkin mielisin sanoa sanan. Tämä on hääpöytäni, minulle
+iloisin atria ijässäni, ja samoin, luulen minä, Kreetalle myös, ja
+sydämestäni suon sen iloiseksi muillenki. Mutta pitääkö nyt sen hauskuus
+hämmentymän turhasta, mitättömästä syystä, paljaan lorujutun kautta?
+Pois se! Elkäät olkaa ämmäkkäitä, pojat, vaan jättäkäät tämä leukain
+nalkutus ja syökäät ja juokaat kuin ystävät!
+
+ESKO. Oikein, puusuutari! Sinä olet puusuutari ja minä olen
+nahkasuutari, me vedätämme siis vähän virkaveljiksi.--Mutta yhden asian
+tahdon hyväntahtoisesti sinulle sanoa. Vanhempasi tekivät vähän
+tyhmästi pannessansa sinua puusuutarin oppiin ja ei nahkasuutarin. Usko
+minua, puusuutarin virka ei lyö leiville tähän mailman aikaan, mutta
+saappaita ja pieksuja nahasta tarvitaan aina tuomiopäivään asti.
+Nahkasuutariksi olis sinun pitänyt ruveta.
+
+TEEMU. Nahkasuutari! Mikä on nahkasuutari? Vihelijäinen pikikuono.
+
+KARRI. Teemu!
+
+ESKO. Sano mitä tahdot, Teemu, mutta nahkasuutareita ei kasva vaan
+jokaisella oksalla.
+
+TEEMU. Aina semmoisia kuin sinä. Sinä olet juuri se sama suutari, jonka
+käsi-alasta minä olen kuullut hyvin huonoja juttuja.
+
+ESKO. Sano suoraan, mitä kuullut olet.
+
+TEEMU. Eräs mies, talonpoika, minä en sano kuka hän oli, mutta hänpä
+kaupunkitiellä kertoi minulle, että koska hän ensi kerran otti jalkaansa
+sinun tekemäsi saappaat, ja käytyänsä tuvasta tallin parsille havaitsipa
+mies, että toisesta saappaastansa oli antura pois; se oli, näetkös,
+jäänyt tielle tuvan ja tallin parsien välille.
+
+ESKO. Se on vale ja väärä puhe, jyrkästi väärä. Enkeli taivaasta ei tee
+parempaa saapasta kuin minä.--Sinä, Mikko, tunnet työni ja tekoni;
+todista, mitä tiedät!
+
+MIKKO. Suutariksi hyväksi sinun tiedän, ja sen myöntää koko pitäjämme,
+mutta en takaa toki, että kiistan kestäisit, jos oikein pääsuutari
+enkeleistä astuisi ales tänne kanssas kilvoittelemaan.
+
+ESKO. Mutta siinä lujana pysyt, mitä todistit sekä itses että pitäjämme
+puolesta?
+
+MIKKO. Siinä pysyn.
+
+ESKO. Noh.--Mutta jääköön tämä tähän. Minä olen aina kovin vastakynsinen
+omaan kiitokseen; se, niinkuin tietään, haisee pahalle. Kuitenkin tulee
+arvomiehen itsiänsä jalosti puolustaa, koska mailma häntä sortaa tahtoo.
+--Mutta ihmetellä täytyy tuon miehen häijyä sisua. Kuin takkiainen hän
+iski puheeseni kiinni, koska minä ihan hyvänsuosiosta tahdoin osoitella
+tälle sulhaiselle, että nahkasuutarin virka olisi, kentiesi, ollut
+hänelle hyödyllisempi kuin puusuutarin ammatti.
+
+KARRI. Suutaroitsemisen niin nahassa kuin puussa heittää hän nyt
+Helssinkiin ja rupeaa kuin myyri maita möyrimään. Se on päätöksensä
+tänään.
+
+ESKO. Se on ero asiassa.
+
+KARRI (olvihaarikka kädessä). Jaakko, sinun maljas juon ja toivon, että
+vuoden päästä jo huoneesi valmis on ja sinä isäntänä Koutinkorvessa
+vallitset. Kuusisto ympäriltäs kaatukoon ja kontio maristen sijansa
+muuttakoon vähän sinnemmäksi; siellä on tilaa teille molemmille. Ryskyen
+kaskes palakoon ja nouskoon korkeuteen sakea sauhu, että ihmiset
+taitavat sanoa: tuolla palaa Koutinkorven Jaakon kaski. Kymmenen vuoden
+päästä olkoon huhdat pelloiksi muuttuneet, jossa vilja lainehtii, ja
+siinä, missä nyt on harmaa suo ja kurjet pesiä tekee, seisköön silloin
+heinäsuovat. Emäntäsi koivopäitä ja kyytöselkiä mäen syrjässä lypsäköön,
+kivisellä tanterella leikitköön iloinen lapsiliutas ja Halli portilla
+haukkukoon, koska sinä itse huoneesi portaalla viikatettas niot ja
+aurinko länteen laskee. Ja päivä nouskoon taas ja laskekoon; niin
+vuodet menköön, niin aika aina onnen suojassa kulukoon, kunnes viimein
+päänne vaipuu rauhalliseen hautaan; ja kaipauksen kyynel silloin
+kastakoon hautanne kummun.--Minä muistoksenne juon. (Juo).
+
+ESKO (itseks.) Herrajesta! Pääni käy pyörään, koska aattelen, että,
+ilman petoskauppaa, kaikki tämä onni olis langennut minulle.--Mutta
+minä olen vaiti.
+
+KARRI. Entistä totisemmaksi saattoi juttuni Jaakon. Heitä Hiiteen tämä
+tuumaileva muoto, ja katso rohkeasti tulevaa aikaa vasten naamaa.
+
+JAAKKO. Niin juuri, isäntä. Kerran käsiin käytyäni enpä taakseni katsoa
+aio ja toivon, että otsani hiestä viimein palkinnon saan. Mutta en taida
+toki unohtaa niitä vastuksia, jotka saattavat mua kohdata, ja hirvein
+niistä on kesäinen halla-yö, joka parissa hetkessä voi tyhjäksi tehdä
+vuotisen vaivan, hedelmöitsevän laihon lakastuneeksi korreksi muuttaa.
+
+KARRI. Totta sanot, mutta malta, että toivo mielii aina haastella
+koreata kieltä. Vastoinkäymisiä on meille alati tarjona, siitä ei
+kysymystä; harmaa halla viljas menettää taitaa, mutta sekoita silloin
+kaarnaa leipääsi ja raivaa vielä enemmän soita ja maita. Te'e työtä ja
+säästä ja käytä itses aina kuin rehellinen mies, niin kaikki viimein
+päättyy hyvin.
+
+ESKO. Laittamattomasti haasteltu ja viisaasti, sen taidan vakuuttaa.
+Kuin me vaan aina itsemme rehellisesti käytämme, sovintoa ja suosioa
+rakennamme, emmekä koskaan pidä suden eikä lampaan puolta, niin
+kukkuupa, kukkuupa viimein lähellä hautaamme kiviaidan turpeella
+kunnian käki.
+
+TEEMU. Kuku sinä siellä ja kuku sinä täällä.
+
+ESKO. Minä en puhu sinulle.
+
+TEEMU. Mutta minä puhun sinulle.
+
+ESKO. Sinun ei tarvitse puhua minulle, sinä et saa, minä kiellän sen.
+
+TEEMU. Taidatko kieltää suuni käymästä? Eikö ole minulla valta puhua?
+
+ESKO. Sama valta kuin minullaki.
+
+TEEMU. Sinä et saa puhua, kuin vanhempain ihmisten luvalla.
+
+ESKO. Mistä syystä? Olenhan sanonut, että henki-rahan minäkin edestäni
+maksan.
+
+TEEMU. Sinä? Yksi esivallan pienemmistä; jonka taidan tappaa koska
+hyväänsä, kuin vaan jätän viisi kopekkaa rintas päälle.
+
+ESKO. Siihen taidan vastata Mooseksen laista näillä sanoilla: jos tapat
+yhden näistä pienemmistä, niin myllynkivi sinun kaulaas ripustetaan ja
+sinä upotetaan meren syvyyteen.
+
+KARRI. Minä pidän sinusta, Esko; sinä olet vakaa ja pitkämielinen mies.
+
+ESKO. Annetaan hänen olla rauhassa, isäntä. Hän ei tiedä laista eikä
+sakramenteistä. Tässä oli puhe myllynkivestä, mutta juuri hänen
+sydämensä on kova kuin alimainen myllynkivi. Hän on surkeasti
+synteihinsä paatunut mies.
+
+TEEMU. Sinä hunsvotti!
+
+ESKO. Minäkö hunsvotti?
+
+TEEMU. Sinä kenkäraja!
+
+ESKO. Minäkö kenkäraja?
+
+TEEMU. Sen sanoin.
+
+
+ESKO. Kuulkaat, ihmiset!
+
+KARRI. Olemmeko kaikki ravitut? (Hetki äänettömyyttä).
+
+1:N HÄÄMIES. Tottahan jo mahdamme olla.
+
+2:N HÄÄMIES. Koskas sitten, jos ei jo?
+
+KARRI. Siunatkaamme sitten. (Siunaavat istuessaan, nousevat pöydästä).
+
+ESKO. Kiitoksia vaan, isäntä!--Nämät ovat hauskat häät, ja hauskemmiksi
+tuntuisivat vielä, jos ei soittomiehenne olisi niin äkeässä
+mielenlaadussa.
+
+KARRI. Me annamme hänelle anteeksi.
+
+ESKO. Me annamme hänelle anteeksi. Mutta pahoin on hän minua haukkunut,
+hävyttömästi koettanut kunniaani lokaan tuhria, ja rupeisinko retumaan
+kanssansa käräjätuvan ovissa, (taputtaen hiljaa Teemua päähän, joka
+istuu rahilla) niin kalliiksi, hyvin kalliiksi tulisi sinulle tämä
+atria, mies.
+
+TEEMU. Katsokaat päälle, hän tukistaa minua.
+
+ESKO. En tukista, vaan taputan.
+
+TEEMU (nousten rahilta). Taputat. Pidätkö minua poikanulkkina, kakarana,
+koska taputtelet minua päähän? Katso, ettes makaa tuolla pöydän alla ja
+kuultele mesiäisiä!
+
+ESKO. Minä en pelkää sinua, minä en ole mikään jänis enkä oravakaan.
+Olenpa Nummisuutarin poika ja kannan tynnörin ja kakskymmentä vakkaa
+rukiita.
+
+TEEMU. Minä kannan kaksi tynnöriä täyteensä.
+
+ESKO. Sen kannan minäkin, jos oikein pahan pääni päälleni otan.
+
+MIKKO. Oiva mies ei kerskaile, vaan näyttää voimansa, jos niin
+tarvitaan.
+
+ESKO. Tuokaat tänne kaksi tynnöriä.
+
+MIKKO. Onhan muitakin keinoja, voimia osoitella. Menkäät painimaan!
+
+ESKO. Tules painimaan!
+
+TEEMU. Pelkäisinkö?
+
+1:N HÄÄMIES. Iskekäät yhteen kuin kaksi karhua sammaleisella kalliolla.
+Mutta olkoon se kunniallinen paini.
+
+2:N HÄÄMIES. Ja tämä katkaiskoon hammasnuottanne. Heikompi olkoon sitten
+äänetön kuin hiiri.
+
+KARRI (erittäin Mikolle). Pelkäänpä tulevan tästä painistansa huonon
+lopun; kädet ja koipeet taitavat he runtoa toinen toiseltansa. Ja
+toveris ei tiedä Teemua pitäjämme vahvimmiksi miehiksi.
+
+MIKKO. Ei yhtään vaaraa. Koettakoot voimiansa; tuleepa siitä jotain
+lystiä katsella. (Eskolle ja Teemulle). No, mitä kyräilevät sonnit?
+
+ESKO. Minä olen valmis.
+
+TEEMU. Minä myös.
+
+KARRI. Minua ei miellytä tämä temmellys, mutta jos en taida haluanne
+pidättää, niin painikaat ja syyttäkäät itsiänne, vaikka selät taittuisi
+ja sääret murtuisi. Kuitenkaan ei saa tämä tiimelys, niinkuin usein
+tapahtuu, loppua tappeluksella ja verellä. Sentähden tahdon teille
+ilmoittaa: joka painin riidaksi kääntää, hänen heitämme ulos tunkiolle.
+
+1:N HÄÄMIES. Sen teemme.
+
+TEEMU. Olkoon niin.--Tule nyt. (He käyvät toinen toisensa kaulukseen ja
+painivat).
+
+MIKKO. Seis' kannallasi, Esko!
+
+1:N HÄÄMIES. Näytä Teemulle, ettei miestä, jolla ei vertaista!
+
+MIKKO. Meidän kylän poika voittaa.
+
+2:N HÄÄMIES. Ei, meidän kylän poika, sanon minä.
+
+ESKO. Elä kurista minua! (Pidättävät paininsa).
+
+MIKKO. Hiiteen tämä kaulusheitto. Pankaatpas oikein rakasta ristipainia.
+
+ESKO. Sitähän minäkin tahtoisin.
+
+TEEMU. Sitä sinun saaman pitää. (Painivat ristipainia).
+
+MIKKO. Kas niin, Esko!
+
+2:N HÄÄMIES. Teemu, elä häväise kyläämme.
+
+MIKKO. Muista, Esko, että olet Nummisuutarin poika!
+
+1:N HÄÄMIES. Tasavoimat, tasavoimat!
+
+KARRI. Pojat, pojat! Kaikaleet permannostani heltivät. Noh, olkoon
+menneeksi! Kuka voittaa? (Teemu heittää Eskon allensa).
+
+MIKKO. Esko! Mitä täytyy minun nähdä! (Painiat nousevat ylös).
+
+TEEMU. Minä olen Teemu.
+
+2:N HÄÄMIES. Uljas poika!
+
+TEEMU. Näitkös? minä likistin hänen laattiaan jo juuri niinkuin
+talluksen.
+
+ESKO. Niin, herra tirehtööri!
+
+TEEMU. Kylläs sen tiedät, ettei meidänkään pitäjässä kaalia syödä.
+
+ESKO. Niin, herra tirehtööri!
+
+TEEMU. Kaksi Eskoa kuitenkin minä aina korjaan.
+
+ESKO. Juuri niin, herra tirehtööri!
+
+TEEMU. Kylläs sen tiedät!--Hyvät ystävät ja hää-miehet! näittekö
+minun heittoani? Se meni vaan noin, juuri niinkuin leikin teossa. Niin
+minä poikia opetan!
+
+ESKO. Elä veli kulta puhu niin kopeasti, vaikka voitatkin!
+
+TEEMU. Kiitä, ettäs kävelet vielä kahdella töppösellä!--Kylläs sen
+tiedät.--Makasithan tuossa kinttaana vaan. Eikä miestä leikillä kumota,
+ei vaankaan miestä leikillä kumota.
+
+ESKO. Tules toinen kerta!
+
+MIKKO. Niin, Esko, elä anna perään!
+
+ESKO. Tules toinen kerta, mies!
+
+TEEMU. Ei maksa se vaivaa.
+
+ESKO. Hän ei uskalla enään!
+
+TEEMU. Uskalla! (Käyvät kiivaasti painiin).
+
+MIKKO. Nyt, Esko, ponnista takaisin miehuutesi arvo! (Teemun isä tulee,
+käy poikansa kaulukseen ja kiskoo hänen ulos).
+
+KARRI. Teemu parka!
+
+MIKKO. Esko, nyt kadotit miehuutesi.
+
+ESKO. Pahasti, että pääsi hän näin kynsistäni!--Oliko se isänsä?
+
+KARRI. Isänsä; ja aika-mekosti, luulen minä, hän poikansa nyt sukii.
+
+ESKO. Se ei haita hänelle!--Mutta onhan se sopimatonta näin peuhata
+toisen häissä. Mitä sanoo morsian? Minä pyydän anteeksi!
+
+KREETA. Minulla ei ole mitään anteeksi annettavaa!
+
+ESKO. Sydämeni on kovin kipeä. Minä en voi ymmärtää, kuinka hän sai
+minun allensa.
+
+KARRI. Hän on vahva!
+
+ESKO. Minä olen vahvempi. Mutta millä keinolla sai hän minun allensa?
+
+MIKKO (erittäin Eskolle). Usko minua, jos tahdot, mutta se ei käynyt
+rehellisellä tavalla. Hän kamppasi.
+
+ESKO. Sitähän pelkään minäkin.--Sinä taidat sen todistaa?
+
+MIKKO. Hän kamppasi.
+
+ESKO. Jaa, hän kamppasi. Mutta minä hänen opetan.--Missä asuu se mies?
+
+2:N HÄÄMIES (osoittaen akkunasta). Tuo pikkuinen tönö mäen syrjässä
+tuolla, jonka ovella näet rehevän koivun, on hänen kotonsa.
+
+ESKO. Nyt minä menen sinne ja opetan pojan kamppailemaan kunniallisessa
+painissa. Lurjus! Tappeluksessa voitan hänen juuri vissiin.
+
+MIKKO. Epäilemättä.
+
+ESKO. Eikö ole hän ansainnut köniinsä?
+
+MIKKO. Aika tavalla.
+
+ESKO. Heitellä painissa vekarajalkaa! Silloin tarvittis niin kuranssia,
+niin kuranssia.--Minä tulen pian takaisin.
+
+KARRI. Esko, kuule varoitukseni: anna miehen olla! muutoin taitaa sinun
+käydä pahoin.
+
+ESKO. Häntä en pelkää. Tuonne mäen syrjään juoksen niinkuin ilves ja
+haen ylös sen kavalan ketun luolastansa. Tahdonpa näyttää, mitä se
+maksaa, että salakoukkuja tekee.--Minä tulen pian takaisin. (Menee).
+
+KARRI. Enpä havainnut minä mitään kamppausta painissa. Pahoin meiltä,
+jos yllytämme yksinkertaisia kumppania hurjiin käytöksiin.
+
+MIKKO. Se ei vahingoita, isäntä. Hän on vimmatun itsepintainen ja
+voimaansa aina luottava. Ei vahingoita, vaikka saisi hän pienen
+muistutuksen.
+
+KARRI. Luulenpa, että tarpeeksi hänen nyt höyhentävät. Mutta niitä
+kaloja, joita ongimme, niitä saamme.
+
+MIKKO. Suotteko minun kysyä yhtä asiaa?
+
+KARRI. Mielellä.
+
+MIKKO. Oletteko te tavannut Eskon isää, Nummisuutari Topiasta,
+Puol'matkan krouvissa?
+
+KARRI. Tapasinpa hänen tultuamme kaupungista.
+
+MIKKO. Oliko tässä tilaisuudessa jotain keskustelemista välillänne
+jostain naimakaupasta, koskeva Eskoa ja kasvate-tytärtänne Kreetaa? Ehkä
+leikin vuoksi?
+
+KARRI. Senkaltaista jotain siinä haasteltiin, ja lausuinpa silloin yhtä
+ja toista, jota en tehnyt olisi ilman vähän häkää ylikammarissa tässä.
+Totta sanoen, mua huvitti lyödä hieman leikkiä ukon kanssa, mutta jos
+hän leikin otti todeksi ja sen mukaan on nyt työksennellyt, niin
+paheksinpa tätä poikamaista käytöstäni krouvissa.
+
+MIKKO. Ei vaaraa. Mutta ovatpa he molemmat, sekä isä että poika, kaksi
+yksinkertaista kumppania, ja yksinkertainen, niinkuin tietään, pitää
+usein leikin totena.
+
+KARRI. Ja tästä syystä kenties olette nyt naima-teillä täällä?
+
+MIKKO. Mutta asiassa ei ole tärkeyttä, ei yhtään. Te näette, ettei se
+ensinkään käy sydämellensä. Hän syö ja juo ja painiskelee ja viimein
+kiittää hän teitä koreasti lähteissänsä. Minä tunnen luontonsa ja
+taidan teitä vakuuttaa, ettei hiisku hän sanaakaan koko asiasta, kuin
+ette vaan häntä jollain tavalla loukkaa. Sammukoon se tähän, ja
+kaikkein vähin katkaiskoon se hää-iloanne.
+
+KARRI. Paras ilo on nyt tiessään, kuin vietiin meiltä musikantti.--
+Jaakko, mistä saisimme toisen?
+
+JAAKKO. Minun mielestäni on tarpeeksi jo tanssittu. Jotain muuta nyt
+tahtoisin esitellä.
+
+KARRI. Sanoppas!
+
+JAAKKO. Tuossa seisoo niittunne odottaen viikatetta, tässä miehiä
+tusinoittain; laskekaatpa heitä lakasemaan ennen katoomista
+aamukasteen ja parissa hetkessä on heinä maassa.
+
+1:N HÄÄMIES. Tehkäät niin, Karri.
+
+KARRI. Minäkö häävieraani työhön panisin?
+
+JAAKKO. Iloleikkiin, vaan ei työhön, sekä häävieraat että kuokat;
+valmiit ovat he kaikki käymään käsiin, miehet edellä viikatteilla ja
+naiset perässä harava kouras', ja atrian miestä kohtaan maksoi se
+niittu.
+
+2:N HÄÄMIES. Tästäpä nousee iloiset talkoot.
+
+1:N HÄÄMIES. Nyt naapuritaloista viikatteita toimeen. (Osa häämiehiä
+menee perältä ulos).
+
+KARRI. Noh, jos mielitte, niin olkoon menneeksi. Käykäämme sitten
+itsiämme varustamaan. (Karri, Jaakko, Kreeta ja m. menevät oikealle).
+
+MIKKO (yksin). Esko viipyy vielä riitaretkellänsä. Onpa lysti nähdä
+millä muodolla hän sieltä palaa.--Eroisinpa koko miehestä, jos ei
+matkakassa meitä yhteenliittäisi. Mutta päivä päivältä se vähenee, sillä
+enpä juuri kovin sitä säästele, ja koska se kerran on tyhjennetty,
+silloin katoo Mikko Vilkastus. (Esko tulee kiivaasti hattu kädessä,
+tukkansa on hajalla ja näyttää revitylle, ja silmänsä alla näkyy
+punainen naarmu).
+
+ESKO. Mikko, katsos näin olen minä nyt revitty! Mutta tästä nousee
+hirmuinen prosessi.
+
+MIKKO. Varjelkoon sinua Jumala, Esko! Miestä seuraa tänäpänä kiero onni,
+näen minä.
+
+ESKO. Olipa heitä kaksi yhtä vastaan, ja se ei ollut rehellinen
+tappelus. Tosin annoin minäkin puolestani, annoin, että mäki tärähteli,
+mutta taistelinhan ylivoiman kanssa.
+
+MIKKO. Kuinka oli tapaus?
+
+ESKO. Mökkiin juoksin niinkuin luoti ja näin selvästi, että poika oli
+saanut isältänsä aika saunan, mutta kas kun karkasin minä pojan niskaan,
+niin tulipa heistä molemmista toverit jälleen, ja nyt yhdessä peittomaan
+minua.
+
+MIKKO. Niin niin, yhteinen vihamies saattoi Heroodeksen ja Kaiphaan
+ystäviksi.
+
+ESKO. Kutsu heitä perkeleiksi, vaan ei Heroodekseksi ja Kaiphaaksi. He
+olisit minun syöneet nahkoineni ja karvoineni, jos en olis pääsnyt
+viimein käpälämäkeen kynsistänsä.
+
+MIKKO. Ikävä asia vaan.
+
+ESKO. Mutta olis Jusolan Aapo, minun paras ystäväni, ollut siinä, niin
+eipä olis minua näin surkeasti hanssattu.--Kirkas leimaus, Mikko, tämä
+viha on sammumaton. Ihminen, se saatana, on vihoissansa kuin nuijalla
+tupattu säkki, jonka sisällä sappi se karvas kiehuu ja kuohuu, hörisee
+ja pörisee, juuri niinkuin kiukkuinen ampiaispesä turpeen alla.--Ja
+syytä on minulla vihaan kahdelta haaralta. Selkääni sain kuin mies
+tuolla mökissä ja talossa tässä on minulle tehty hävytön petoskauppa.
+Morsiameni, niin hyvä kuin kihlattu morsiameni, on annettu toiselle.
+Kirous ja kauhistus! Minun ovat viheliäisesti pettäneet, ja tahdonpa
+kysyä sen asian perään, tahdon kostaa.
+
+MIKKO. Jos olet viisas, niin pidä suusi kiinni koko asiasta ja jätetään
+talo ja mennään herraamme.
+
+ESKO. Enpä helli tästä juuri niin. Aatteles, Mikko!--(Jaakko hiasillaan,
+tulee oikealta). Jassoo, puusuutari! (Käy kiivaasti Jaakon eteen). »Yks
+tuhat kahdeksan sataa, puusuutari poltti nahkansa edestä ja takaa».
+
+JAAKKO. Mitä meinaat?
+
+ESKO. »Yks tuhat kahdeksan sataa, puusuutari poltti nahkansa edestä ja
+takaa». Ymmärrätkös yskää?
+
+JAAKKO. Tämän lauseen olen kuullut, mutta siinä sanotaan hän vaan
+suutariksi, joka nahkansa poltti.
+
+ESKO. Hän poltti sekä maha- että selkänahkansa.
+
+JAAKKO. Nahkasuutari.
+
+ESKO. Puusuutari. Elä kopeile, mies! Tiedätkös, kuka tässä on laillinen
+sulhanen?
+
+JAAKKO. Sen mahdan minä parhain tietää.
+
+ESKO. Tiedätkös, minkätähden minä olen tässä?
+
+JAAKKO. Sen mahdat sinä parhain tietää.
+
+ESKO. Teethän minun aina hullummaksi. Mutta elä huuda vielä: hoi, koska
+oja on edessäsi, syvä suvanto on edessäs, ja katso, ettes joudu pahoihin
+puliin, ennenkuin pääset sen ylitse.
+
+MIKKO. Esko, kuule minua!
+
+ESKO. Nyt en kuule sinua enkä paljon koskaan enään. Rupeanpa vähitellen
+havaitsemaan, minä miehenä sinä käyt.--Minä pelkään, ettei Teemu
+painissa kampannutkaan; olisinhan tuntenut sen itse. Mutta sinä olet
+kettu, oikein aika kettu, ja sinulla on reisukassani hallussa; no no,
+tuleepa siitä tilinteon päivä, tilinteon päivä tulee.
+
+MIKKO. Mutta tässä on minulla ensin toinen asia suoritettavana.
+(Kääntyen Jaakon puoleen). Jaa, arvaappas minkätähden minä olen tässä.
+
+JAAKKO. Sitä ei tarvitse arvata, koska tunnen asian omasta
+kertomuksestas. Olethan käynyt tänne tietäjätä kohden, saadaksesi
+tietoja kreivin varkaasta ja voittaaksesi seitsemän sataa riksiä.
+
+ESKO. Minä annan palttua kreiville ja hänen varkaallensa. Siitä syystä
+en ole tässä, vaan asia on toinen ja ankarampi.
+
+JAAKKO. Sinä olet siis valehtelija.
+
+ESKO. Elä ylvästele, mies! Minä en ole valehtelija, mutta sinä olet
+ryöväri. Morsiamen, melkein kihlatun morsiamen olet sinä ryövännyt
+minulta, Kreetan ryöväsit minulta.
+
+JAAKKO. Hän itse todistakoon, jos olen hänen ryövännyt.
+
+ESKO. Hän taitaa valehdella niinkuin sinäkin.
+
+JAAKKO. Jos hän valehtelee, niin miellyttipä häntä tämä ryöväys.
+
+ESKO. Kas niin, nyt puhut itses kiikkiin koreasti. Kuules, Mikko
+Vilkastus; sillä iskenpä kiinni joka koukkuun ja solmuun, jotka ovat
+mulle tarjona tässä asiassa.--Sanoppas, missä asuu tämän kylän
+lautamies!
+
+JAAKKO. Tässä ei tarvita lautamiestä.
+
+ESKO. Minä tarvitsen häntä.--Sanoppas koreasti, missä lautamies asuu!
+Sillä näetpäs, poikani, tästä nousee keräjän juoksut; kruunun
+rautakouran huudan minä avukseni, ja luulenpa, ettes juuri naureskele,
+koska kontillaan edessäni ryömit lakituvan laattialla, rukoillen
+rikostasi anteeksi minulta. Juuri niin sinua opetan, tansmestari!--Ettes
+vähän häpee narrata itsellesi toisen kunniallista morsianta, sinä,
+sonnivaska, puuhevoinen, tervattu kuusen juurikko! Vai sinä tässä minua
+leukaani pyhkeilemään panisit, sonnivaska!
+
+JAAKKO. Minäkö sonnivaska?
+
+ESKO. Sonnivaska, sonnivaska, iso-sonni, sarveton, nuijapää Laukki,
+valmis marsimaan Anianpellon markkinoille.--Mitä sanot siihen?
+
+JAAKKO. Sinä etsit riitaa, minä taasen tahdon aina sitä kartella, ja
+lapsikaspa olisin, jos huolisin sanoista tuommoisen miehen kuin sinä.
+
+ESKO. Minkämoisen miehen? Sanoppas!
+
+JAAKKO. Tuommoisen mettäksen pojan.
+
+ESKO. Kuules taas, Mikko! Hän sanoi minun mettäksen pojaksi.
+
+MIKKO. Sano sinä häntä vuorostasi taasen sonnivaskaksi.
+
+ESKO (katsellen Mikkoa epäillen. Jaakolle). Enpä pidä lukua, miksi minun
+kutsut. Minä olen mies, joka pysyn virassani, jonka kerran olen oppinut.
+Ei tarvitse minun, työn puutteen tähden, ruveta pyllyilemään soissa ja
+maissa, niinkuin erään toisen, jonka hyvin tunnen. Ja tässä taidamme
+muistutella sananlaskua: viisi virkaa, kuusi nälkää.--Niin sanotaan.
+Mutta asia on tämä: kukin seurakunta pitäköön kerjäläisistänsä murheen,
+päästämättä heitä toisen pitäjän hartioille. Se on oikeus ja kohtuus;
+sillä kerjäläinen on ruismato, jota ei löytyisi, jos vaan jokainen, joka
+ottaa itsellensä ämmän ja laittelee lapsinulikkoja tähän mailmaan,
+pitäisi virastansa vaarin eikä hyppelisi sinne ja tänne, niinkuin ketun
+edessä nuori rengassilmäinen jänis. Hän tekee koukun oikealle, hän tekee
+koukun vasemmalle, mutta kettu, keveä kuin pellavatutti ja täynnä
+sukkeluutta, juoksee suoraan uhriansa kohden; molemmat katoovat he pian
+silmistäsi, mutta äkisti kuulet pienen parauksen: jäniksen poika on
+nypistetty.--Niin käy. Ja kettu on jänikselle sama kuin meille nälkä,
+joka niin monta ihmisen lasta on saavuttanut ja viimein surmannut.
+Mutta niinpä käy täällä sille, joka kevytmielisesti sinne ja tänne
+tanssiilemaan rupeaa tässä murheen laaksossa.--Sentähden ei luovu
+virastansa tämä mies, vaan naskali ja pikilanka kourassa hän viimein
+kuoleekin lestinsä niskaan.
+
+JAAKKO. Tapahtukoon hänelle niin, ja kuoltuansa tulkoon lesti vielä
+arkkuunsakin.
+
+ESKO. Ei sen arkuunsa sentähden tarvitse tulla. Katsos kiukkua, joka
+sisälläsi kiehuu. Teethän minun kaistapääksi paljaan vihan vimman
+kautta, joka povessani kihisee ja polttaa, puhkaisethan silmät päästäni
+näillä pistopuheillasi, sinä vintiö, sinä hunsvotti. Mitä sinusta
+sanoisin? Sinä... Tees minulle yksi pari puukenkiä!
+
+JAAKKO. Miksi en, koska vaan hääni olen viettänyt.
+
+ESKO. Jaa, tee minulle yksi pari puukenkiä, puusuutari. Minä maksan
+enemmän kuin tahdotkaan.
+
+JAAKKO. Tavallinen hinta, ei enemmän.
+
+ESKO. Enemmän kuin tahdotkaan, kaksinkertaisesti maksan sinun, lurjus,
+sarvijaakko.--Taivaan ukko, varjele minua! Hulluksihan tekee miehen tämä
+päivä. (Puristaen nyrkkiä Jaakon edessä). Jaakko!
+
+JAAKKO. Mitä tahdot?
+
+ESKO Jaakko!
+
+JAAKKO. Sinä riehut turhaan!
+
+ESKO. Jaakko! Ukko varjelkoon meitä!
+
+JAAKKO. Ole puristelematta nyrkkiäsi nokkani edessä. Mies! näköni
+synkenee, nyt ole siivosti!
+
+ESKO. Levittele vaan sieraimias; minä en pelkää sinua; nouskoon tästä
+huimaava tappelus; minä en ensinkään pelkää sinua, sinä konna, tuhat
+kertaa konna. (Karri, myös hiasillaan, tulee oikealta).
+
+KARRI. Luulenpa poikain vähän kiivastuneiksi.--Jaakko, mikä vaivaa sua?
+Seisothan kalveana kuin kyöpeli tuossa.
+
+ESKO. Karri kulta, minua hierotaan tänään tulisissa tauloissa. Kirottu
+olkoon tämä päivä! olenhan saanut selkääni, saanut oikein Porvoon
+mitalla. Teemu ja hänen isänsä, juureva ukko, he minua peittosivat kuin
+matoa.
+
+KARRI. Oma syys, poikani. Miksi et totellut minua?
+
+ESKO. Ollaanpa viisaita maalla vahingon kohdatessa merellä. Mutta
+olisinpa tainnut niellä kaiken tämän ilman erästä toista asiaa, joka
+tekee, etten vääjää ketään, vaan harjastaa minua vihan rohkeudella
+aina päälaelta häntäluuhun asti.
+
+KARRI. Mikä asia on tämä?
+
+ESKO. Suoraan sanottu: petoskauppaa minua kohtaan tässä hierottu on, ja
+morsiameni narrattu pois. Kreeta oli morsiameni, mutta tuo tuossa hänen
+veivasi minulta.
+
+KARRI. Sinä olet erehtynyt. Kaikki olikin vaan leikintekoa Kreetalta.
+
+ESKO. Ja teiltä myös isäni kanssa Puol'matkan krouvissa, jossa
+harjakannuja tyhjensitte, kättä ravistaen kaupan vahvitteeksi, mutta
+kaikki tämä oli vaan leikintekoa?
+
+KARRI. Sulaa leikkiä viinalasin ääressä, ja siksihän luulin isäskin
+asian ymmärtävän.
+
+ESKO. Mies vakaa hän on niinkuin poikansakin eikä turhaa leikkiä kärsi
+enemmän kuin minäkään, ja ettemme olekkaan edessänne leikkikaluja, sen
+tahdon teille näyttää!--Minä käsken teidän keräjiin, Karri, minä käsken
+sinun keräjiin, Jaakko, ja samoin vaimosi Kreetan myös, ja tulkoot
+yhteen iloon vielä Teemu ja isänsä, juureva ukko, jotka minua niin
+hävyttömästi rusikoitsit. Kaikki summassa vaan, ja kamala prosessi siitä
+nousee, oikein himphamppu syntyy siitä, josta ette vapaiksi käy, vaikka
+multahirretkin menettäisitte. Jaa, nyt olette apajassa ja suola vartoo
+teitä; sillä asia on vaikea, kovin vaikea. Jouduttepa piukkaan, hyvät
+ystävät!
+
+KARRI. Puheestasi kuuluu, ettes tunne vielä lakia ja sääntöjä.
+
+ESKO. Tarpeeksi ne tunnen. Kylläpä opetan teidät, te ... Mikä tämän
+kylän nimi taasen on?
+
+KARRI. Tämä on Hätylän kylä!
+
+ESKO. Jaa-ah, kyllä minä teidät opetan, te Hätylän koiran-penikat!
+
+KARRI. Jos tunnet lait, niin mahdat myöskin tietää, mikä rangaistus on
+sille määrätty, joka naapurinsa juhlan, niinkuin häät, ristiäiset tahi
+peijaiset, hämmentää tahtoo. Minä olen rauhallinen mies ja juuri
+sentähden lain arvossa pidän, ja tiedänpä sen voimaan vedota, jos joku
+mun oikeuttani häiritä mielii.--Minä en sano enemmän, vaan varoitan
+sinua rakentamasta tässä mitään närkästystä.--Tule, Jaakko! (Karri ja
+Jaakko menevät).
+
+ESKO. Mutta minä sanon niinkuin Koiranojan Matti, miesmurhan tehtyänsä:
+me emme kuule lain uhkaavaa ääntä, koska sappemme paisuu ja koston
+hunajakaste mielessämme palaa. Niin se on, ja se on se synnin sitkeä
+juuri, joka istuu meissä, sen tunnustan, mutta en voi sitä auttaa enkä
+kovin lukuakaan pidä; sillä eihän ole minun syyni, että Aatami lankesi.
+--Kostaa tahdon tämän petoskaupan, tahdon tehdä tässä jonkun tuntuvan
+päätösmerkin, oikein rossauksen, joka vähän keventäisi sydäntäni.--Mutta
+tahdonpa vielä haastella morsiamen kanssa. (Lähenee sivu-ovea oikealle.)
+
+MIKKO. Yksi sana, Esko!
+
+ESKO. Ei yhtään sanaa, Mikko! Korppioonit tänään rikerakkoot.--Aatteles,
+mikä päivä, mikä historia tämä! Vietänhän omia häitäni, mutta en
+olekkaan sulhainen niissä häissä, morsiameni on kaunis, kaunis kuin
+kukkainen niitulla, mutta kuitenkaan ei ole hän minun morsiameni;
+puusuutarin oma hän on. Katsos, Mikko, se aatus taitaa polttaa.--Mutta
+tahdonpa jutella kanssaan muutaman sanan. (Menee sivu-ovelle). Onko
+morsian täällä? Tulkaas vähän tupaan tänne; minulla on teille jotain
+sanottavaa. (Kreeta tulee). Tunnetkos minua?
+
+KREETA. Olettehan Esko?
+
+ESKO. Esko, Nummisuutarin poika, kunniallinen mies, vaan ei kenenkään
+pilkka, vaikka yksi ja toinen tahtoisi häntä pilkkana pitää, mutta se ei
+käy kontoon!
+
+KREETA. Mikä on tarkoitus tällä puheellanne?
+
+ESKO. Vaimo, sinä olet minun pettänyt ja täyttänyt poveni kyykärmeillä,
+sisiliskoilla ja sammakoilla, kaikenlaisilla elävillä, jotka maassa
+matelevat tahi loiskivat. Sinä kukoistavan peltoni ohdake-maaksi
+muuttanut olet, vehnävellini tamppu-puuroksi tehnyt, ja koko mailman
+edessä tähtesi nyt hävetä saan.--Mutta rikosta seuraa rangaistus, ja
+omatuntos sinun rangaiskoon! Ei öitten lepoa sen rautanuija sinulle
+suoman pidä. Ja minäpä olen se painajainen, se pikimusta perkele, joka
+sinua öisillä likistelen ja nuijiilen, ei, naputtelen, naputtelen, noin
+hiljaksiin kenenkään tietämättä. Jaa, piikaseni, tämä petoskauppa sinua
+vielä hampaattomana, keukkaleukana ämmänäkin nakerteleman pitää. Sanani
+muista.
+
+KREETA. Minulla ei mitään tekemistä kanssanne, te hävytön mies!' (Menee
+oikealle).
+
+ESKO. Hävytön mies! Hän, joka oikeutta myöten pitäisi morsiameni oleman,
+haukkuu minua nyt suut ja silmät täyteen. (Viskasee nuriin ruoka-pöydän).
+
+MIKKO. Esko! Oletko mieletön? (Kreeta ja yksi naisista tulevat
+oikealta).
+
+NAINEN. Herra varjele! Tuollahan makaa nyt kaikki; siellä herneruoka ja
+lihanpalat.
+
+KREETA. Juokse kiireesti niitulle ja käske miehiä ylös! (Nainen menee).
+Hänen pitää saaman kyytinsä!
+
+ESKO. Teemun viulu! (Ottaa viulun ja lyö sen murskaksi seinään).
+
+MIKKO. Malta mielesi, Esko! haethan onnettomuuttas.
+
+ESKO. Akkunat säpäleiksi myös! (Ottaa laattialta rahin, jolla hän särkee
+akkunan lasit). Kas noin, noin!
+
+KREETA. Rientäkäät apuun, pian! Hän kukistaa koko huoneemme!
+
+ESKO. Ja toinen akkuna sitten. (Särkee myös toisen akkunan).
+
+MIKKO. Nyt saakeli sun perii kuitenkin. Katsos! Liikkeillä on koko
+miesliuta! Tänne, näetkös, juoksevat kaikin voimin.--Sinä olet myyty!
+(Esko panee kiireesti hatun päähänsä ja haarapussin olallensa).
+
+ESKO. Tule peräs, Mikko! Minä menen nyt! (Juoksee pois, ja kohta
+nähdään miehiä hiasillaan hyppäävän perässä ohitse pirtin oven,
+huutaen ja menoten).
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+(Katu Hämeenlinnassa. Iivari pohmeloissa, istuu eräällä porttikivellä).
+
+IIVARI. Mikä päivä lienee tänään? Luulen, maanantai, ja huomenna on Esko
+vaimonensa kotona häistä, ja täältäpä pöhnää tuliais-kestiksi varrotaan,
+mutta hukkaan. Kaikki on juotu, niin nauriskuorman hinta kuin sekä kodon
+että kylän säntirahat, ei äyriä jälellä löydy. Tyhjä on kukkaro, mutta
+täynnä on pää täynnä myrkkyä ja kirousta!--Nyt perkele on irti ja
+helvetin porstuassa seison minä ja rautahaaruin kilinän kuulen sieltä
+kuumasta tuvasta. Uh! Tämä ompi ilkeätä! Sentähden kaik' katseleminen ja
+aatus pois, ja tahdonpa elää sen hyönteisen eloa, joka, tuskin syntynyt,
+poikia tekee ja kuolee, huolimatta, kuinka on talossa toimi. Maata
+silmäni katselkoon, katselkoon se tuota sannan-jyvää tuossa tuon toisen
+sannanjyvän vieressä!--Ken tulee? Hyvä enoni, Sakeri, juomatoverini
+tällä onnettomalla retkellä. Hän on paljon syypää siihen, että näin on
+nyt miehen laita. (Sakeri' tulee).
+
+SAKERI. Kuinka jaksat poika ja mitä arvelet tässä?
+
+IIVARI. Arvelenpa selvän miehen elon tässä mailmassa parhaaksi! Nyt
+koittaa mulle taase raittiuden päivä, mutta kauhistunpa nähdäkseni
+kaiken viheliäisyyteni tämän päivän täydessä valossa. Peijakas! Olis
+raittiuden liitto tässä, niin kohta pyhän lupauksen tekisin ja uutta
+uskallusta saisin, pukea taasen päälleni ihmishaamun!
+
+SAKERI. Olin minäkin kerran jäsen raittiuden liitossa, mutta paninpa
+sisään apskeetin.
+
+IIVARI. Olittepa kerran polisikin, mutta panitte myös sisään apskeetin!
+
+SAKERI. Teinpä pienen, ihan viattoman sommauksen ja sen melkein ehdolla,
+koska ei miellyttänyt minua polisin virka.
+
+IIVARI. Minä tiedän asian.
+
+SAKERI. Sanoppas, mitä tiedät!
+
+IIVARI. Te vaan vähän ryypiskelitte luvattomasti pois otettua viinaa sen
+miehen kanssa, joka viinan luvattomasti ottanut oli, ja jota junkkaria
+juuri teidän oli määrä kiinnisaattaa.
+
+SAKERI. Niinpä tapahtui leppyisän sydämeni tähden! Taisinko kiristää
+kruunun hanskoilla häntä, joka mulle ystävällisesti ryypin tarjoi?
+
+IIVARI. Ei kernaasti se, joka niin paljon ryypistä pitää!
+
+SAKERI. En tehnyt sitä itse ryypin tähden, vaan sen ystävyyden, sen
+hyväntahdon tähden, jota hänen tarjomuksensa osoitti.
+
+IIVARI. Yhden ryypin ainoastaan saitte?
+
+SAKERI. Sainpa, että olin aika tellukassa, sain vielä täytetyn matin
+taskuunikin!
+
+IIVARI. Mitä on se, että luvattomasti jotain pois-otetaan?
+
+SAKERI. Varastamista!
+
+IIVARI. Mikä on hän, joka jotain luvattomasti pois-ottaa?
+
+SAKERI. Varas.
+
+IIVARI. Mikä on hän, joka varkaan kanssa yhtä pitää?
+
+SAKERI. Varas! Mutta tässä on perin toinen laita.
+
+IIVARI. Yleinen totuus on tämä: joka varkaan kanssa yhtä pitää, hän on
+varas! Mutta teidän asianne, niinkuin sanoitte, on perin toista laatua;
+niinmuodoin näin: te varkaan kanssa yhtä piditte, sentähden ette ole
+varas!
+
+SAKERI. Sinä nokkaviisas nallikka, tiedä, että olen enos, että lepää
+kiireelläni enemmän kuin viisikymmentä talvea, ja sinä tahdot toki
+tutkistella minua, tahdot minua varkaaksi soimata. Mikä hävyttömyys!
+
+IIVARI. Eno! Olemmehan olleet tähän asti oikein hyvät ystävät, ja
+yhdessä juoneet kaikki rahani, ja yhdessä, kuin porsaat pahnoissa,
+kieriskelleet ylisniskoin krouvin nurkissa. Pitäiskö siis nyt meistä
+tuleman vihan veljet jonkun sopimattoman sanan kautta, pikaisuudessa
+sanottu?
+
+SAKERI. Sinä olet suuri kanalja; mutta minä en koskaan rakenna
+eripuraisuutta.--Ystävät siis vielä eteenpäin!--Sano minulle vakaasti:
+käskikö isäs minua Eskon tuliais-pitoihin?
+
+IIVARI. Sen teki hän, mutta äiti kielsi.
+
+SAKERI. Hyvä! Minä tulen kanssas, ja vietämmepä iloista tuliais-juhlaa
+maakyläisessä majassanne siellä nummella!
+
+IIVARI. Mutta jos äiti ajaa teidän maantielle?
+
+SAKERI. Ole sinä surematta siitä! Me olemme veli ja sisar, ja vaikka
+riitelemmekin, vaikka tappelisimme kuin koira ja kissa, niin olemme
+kuitenkin veli ja sisar!--Minä tulen kanssas. Nyt riennämme matkalle
+vaan. Missä on hevoises?
+
+IIVARI. Porvari Nyylunnin kartanolla seisoo se luukasa, ruskea nahka
+päällä.
+
+SAKERI. Se seisoo kuitenkin vielä!
+
+IIVARI. Seisoo ja liikahtaakin välillä, josta nähdään, että kurja elää.
+Peijakas! sydäntä nipistelee, katsella eläintä korvat lotkassa ja
+roikkuvalla alihuulellaan, jota ei ketun kauvan vartoa tarvitse.
+
+SAKERI. Minä annan sille uutta vireyttä; heiniä ja kauroja sen saaman
+pitää!
+
+IIVARI. Onko teillä rahaa?
+
+SAKERI. Vähän taisin itselleni toimittaa tuhansilla vaiheilla ja
+koukuilla.
+
+IIVARI. Sitten teemme ne tärkeimmät ostokset!
+
+SAKERI. Ei yhtään varaa ostoksiin, ei yhtään! Näillä rahoilla saamme
+vaan kaasia hevoiselle ja tuopin viinaa tiellä, jonka ostamme
+Puol'matkan krouvissa.
+
+IIVARI. Kaikki hyvin, mutta minun ei kotiin lähtemistä!
+
+SAKERI. Miksi haastelet lapsikkaita? Vikkelä mies itsensä suorittaa
+vaikeammastakin tempusta kuin tämä.
+
+IIVARI. Mahdotonta tästä kiikistä päästä! Kuorman hinta on juotu, juotu
+on säntirahat, ja tässä toimessa olette te olleet minulle hyvin avulias!
+
+SAKERI. Ja olenpa avulias vieläkin sua päästämään tästä pulasta!
+
+IIVARI. Taidatteko saattaa minulle kymmenen riksiä?
+
+SAKERI. En äyriäkään, siinä keinossa olen perin voimaton!
+
+IIVARI. Ja ainoastaan tämä keino minun pelastaa taitaa!
+
+SAKERI. Yksi toinen on jälellä vielä.--Kuule minua! Kotimatkalla ryöstit
+meidät ryövärit perin pohjin ja löit meitä pahoin, että täytyi meidän
+viipyä jonkun päivän jossain metsätorpassa ja parannella haavojamme, ja
+niitä lahjoja on, Jumalalle kiitos, molemmilla meillä tarpeeksi sekä
+päässä että kasvoilla.
+
+IIVARI. Sanokaat: viinalle kiitos!
+
+SAKERI. Mutta mitä meinaat tuumastani?
+
+IIVARI. Epäilenpä, että uskovat tämän historian.
+
+SAKERI. Muuta eivät taida, kuin ohjat vielä leikkaamme poikki, ja
+teemme veitsellä Ruskon reiteen pienen viilloksen, jonka sai hän
+kärhämässä, koska tappelimme ryövärten kanssa. Kaikki tämä tekee asian
+hyvin uskottavaksi, ja omat ruvettuneet arpemme lyövät viimein naulaa
+kantaan, ole varma siitä!--Se on sanottu, ja hyvin kaikki onnistuu.
+Vakaalla mielellä lähemme nyt matkaan kotoas kohden!
+
+IIVARI. Olkoon menneeksi! Juoneen suostun, onnistukoon tahi ei. Hiiteen
+menköön kaikki!--Eno, kuinka saisimme korttelin viinaa?
+
+SAKERI. Ei enään pisaraakaan, ennen Puol'matkan krouvia!
+
+IIVARI. Riennetäänpä sitte. Huikeasti, Eno! Mitä huolin minä!
+
+SAKERI. Me lähemme, mutta muista, että käytät itses siivosti tiellä
+matkustavia kohtaan. Sinulla on äitis kuraasi ja mielenlaatu; hyvä
+kuraasi, mutta eipä hänen leveitä hartioitansa, voimaa ei enemmin kuin
+kärpällä, ja vaaralliset ovat semmoisen miehen retket. Ei ketään, jota
+hän ei päällensä ärrytä, ei ketään, joka pelkäisi päällensä karata eikä
+ketään, jonka käsivartensa pitäisi matkan päässä; jaa, Iivari, sinun
+seuras on vaarallinen!
+
+IIVARI. Lupaanhan olla siivo kaiken tien!
+
+SAKERI. Ole aina niin; usko minua, se on sinulta viisaimmasti!--Heikko
+tekee kaarroksia, nielee monta karvasta marjaa, monta huutisanaa,
+mitaten aina herjaukset vähäväkisyytensä mukaan, ja niin hän pujoo läpi
+mailman ehjemmällä nahalla kuin jättiläs, joka voimaansa luotti.
+
+IIVARI. Mutta kas kuin sappi karvastelee!
+
+SAKERI. Heikolla sekä on että ei ole sappea. Hän vasta silloin sen
+katkeruuden tuntee, koska hän tietysti on herra mielensä ylitse ja
+silloin on hän perkele; eikä ihme, hän ottaa vahinkonsa takaisin.--Usko
+mitä sanon: heikkous on onni, kuin vaan oikein sitä lahjaa käyttelemme.
+
+IIVARI. Onni suurempi vielä, jos voima ja tarkkuus yhtä seuraisit.
+Olisin vahva kuin kontio, siivo kuin lammas ja viisas ja varova kuin
+kettu, pensaston tulisilmäinen heilahäntä, niin koskematta kuin noidan
+vasama kulkisin halki tuhannet mailmat.
+
+SAKERI. Niin monta hyvää ei kernaasti yhdelle jaeta; se on elon
+laki!--Mutta tielle nyt, ja olkoon siunaus kanssamme! Vähän pelkään,
+kuinka matkamme päättyy!
+
+IIVARI. Saisimme vaan tytön korean rattaillemme!
+
+SAKERI. Mitä vielä, sinä könsikkä! Kuin ei olisi meissä kahdessa jo
+kuormaa hevoiskaakillesi. Ei yhtään narssua rattaillemme, poikani, ei
+yhtään! Nyt menemme! (Menevät. Niko tulee vasemmalta, Eerikki oikealta).
+
+NIKO. Terve, vanha toverini! Mitä uusia teidän kylästä?
+
+EERIKKI. En tunne teitä!
+
+NIKO. Vaikka yhdessä savikukkoja tehneet olemme varastelleet mäkimuijain
+kananpesiä ja niinkuin suokukot toinentoisemme tukkaa kiskoneet,
+tapelleet kuin aika pojat. Tunnenpa sinun, vanha kelmi.
+
+EERIKKI. Kuka olen?
+
+NIKO. Se suuri kanalja, Keihäskosken Eero!
+
+EERIKKI. Kuka olet sitte sinä?
+
+NIKO. Se vielä suurempi kanalja, Järvelän Niko, jos muistat häntä!
+
+EERIKKI. No terve miestä!
+
+NIKO. Tässä kopero, sinä mannermaan turvikko!
+
+EERIKKI. Elä helkkonas likistä niin kovin!
+
+NIKO. Nyt on maamyyrin kääppä merikravun saksissa. Jaa jaa, opetanpa
+miestä tuntemaan entisiä ystäviä.
+
+EERIKKI. Ken peijakas olis tainnut nähdä Nikon muotoa tuon partavihon
+takaa?
+
+NIKO. Tämä on vaan turha ripsu sen suhteen, jota pari vuotta sitten
+kannoin, ja joka ulettui aina polvilleni ales. Se naiset hulluiksi tehdä
+tahtoi; käydessäni kaupunkien kaduilla olipa heitä aina jälesssäni
+ääretön liuta, niinkuin lukematon lauma pientä kalaa, valaskalan
+pyörrevettä seuraa, koska meren jättiläs, kuin kumottu laiva, laineita
+kyntelee. Olipa se parta, ja katkerasti kadun vielä, että niin
+kevytmielisesti siitä erosin. Mutta mitä ei tehdä rahan tähden?
+
+EERIKKI. Mitä teit sinä rahan tähden?
+
+NIKO. Myin soman partani hatun-töyhdöksi Turkin sulttaanille, ja sataan
+piastiin, mieletön, sen mennä annoin.
+
+EERIKKI. Mutta toivothan sen kasvavan ja ehtivän saman mitan kerran
+vielä?
+
+NIKO. Ei kasva se enään tätä pidemmäksi, sen kauppa pilasi; sillä
+lahja-kalua ei myydä saa, ja parta on pyhä lahja, jonka alku ja juuri on
+ylhäällä; korkeudesta sen kasvanto riippuu, päinvastoin esimerkiksi
+pilviä tuolla taivaan alla, joiden karttuminen riippuu siitä kohdasta,
+kuinka paljon sumua, josta pilvi syntyy, nousee alhaalta ylös. Ei,
+entistä partaani en takaisin enään saa; mutta lohdutanpa itsiäni toki
+sillä kunnialla, jossa hän nyt heiluu. Tiedäthän mua ahneeksi kunnialle,
+ja aatteles: miljoonittain päitä nyt kumartelee partaani, joka Turkin
+keisarin kiireellä keikkuu!
+
+EERIKKI. Sano minulle vakaasti, oletko ollut sinä Turkin maalla?
+
+NIKO. Sen pääkaupungissa hummannut olen kuukausia kolme, ja iloinen,
+peijakkaan iloinen oli se aika. Joka päivä siellä uhrijuhlaa
+vietettiin, ja siinäpä kaikkia yltäkyllin; siinä sianlihaa, peloittavan
+lihavaa, syötiin ja kalliita viiniä juotiin niin paljon kuin kutakin
+miellytti. Öisiltä taasen naisten kanssa tanssittiin ja kaikenlaista
+uisakkaa lyötiin, ja pulskeita ovat Turkin tytöt. Pää ja rinta on
+heillä aina peitossa, mutta rinnasta polviin ovat he ihan paljaat.
+
+EERIKKI. Paljaat?
+
+NIKO. Alastomat juuri; mutta polvista alespäin alkaa taasen mustat
+sukat, ja jaloissaan on heillä punaiset kengät.--Juuri niin, niin
+eletään Turkin maalla, eletään, kuin vuohet huhdassa; ja ikäväksi pisti
+sieltä seilata pois. Roomiin sieltä seilasimme, mannaa ja hunajaa
+lastina, ja tultuamme tähän mailman-kaupunkiin meitä kohtasi kova
+pauhina ja ryske. Tiedä, että vietettiin siellä paavin häitä, ja juuri
+täksi juhlaksi oli manna- ja hunajalastimme tilattu itäisiltä mailta.
+Sentähden olimmekin hyvin tervetultuja vieraita, paavi itse ja
+morsiamensa kiitit meitä sydämellisesti ja käskit meitä kaikella muotoa
+vaan pysäymään häihinsä. Otimmepa käskyn hyväksi ja hummasimmepa nytkin
+aika tavalla, kunnes viimein taasen tuli meille aika purjehtia pois.
+Täydessä tohussa jätimme Roomin ja kovin oli laivamme lastattu,
+synti-kuiteilla ja sideavaimilla. Kirjeet tuli meidän jättää Hispanian
+maahan, mutta avaimet viedä Englantiin. Niin teimme myös ja Englannista
+purjehdimme taasen pohjaan, sen napaan kivihiili-tervaa kaatamaan; sillä
+se on Englanti, joka maan akselin tervassa pitää. Laiva, jolla
+seilasimme, mailman hirvein oli; sen kromeli, tervaa täynnä, kuin puinen
+jättiläis-linna meressä uiskenteli ja maston kärjet pilviä
+piirsit.--Mutta onni kova meitä kohtasi toki. Jäävuorten keskellä pohjan
+synkeillä merillä eräs valas-kala, mailman hirvein, meitä tervehtimään
+kävi ja hännällänsä laivamme kyljen auki löi, jotta rupesimme vaipumaan,
+ja juuri tätä peto tavoittikin häntä-iskullansa, sillä vaipuessamme hän
+miehistä yhden toisensa perään nielasi, mutta pelastuinpa minä. Ylös
+mastoon kiipesin kuin orava--laiva oli herennyt vaipumasta, ehkä tervan
+tähden--huipun ehdin viimein ja pilvien rajalla istuin, sallimustani
+vartoen. Ja niin lähestyi mua musta ukon-pilvi, minä loiskasin sen
+niskaan, ja jyristen ja tulta iskein se minun Englannin kliituvuorille
+takaisin vei. Läksinpä sieltä kotimaahan taasen, ja tässä seison nyt!
+
+EERIKKI. Mutta merimiestä, joka laivastansa karkaa, uhkaa kova
+rangaistus!
+
+NIKO. Sen olen kärsinyt; kymmenen päivää vettä-leipää Turun linnassa
+söin.
+
+EERIKKI. Se ei tyijä; kovemmat ovat asetukset siinä kohdassa!
+
+NIKO. Mitä? Luulenpa, että olet tullut oikein lakimieheksi!
+
+EERIKKI. Tunnenhan, mitä yleisesti lautamiehen tuntea tulee!
+
+NIKO. Sinäkö lautamies? Suurin hulivili nuorna ollessamme, eikä
+maa-lappua omaa jalkamme alla sinulla enemmin kuin minullakaan!
+
+EERIKKI. Ystäväni, siitä asti, koska erosimme, on elämäni kertomus
+lyhyesti tämä: Eräs tyttö, talon perillinen, korea ja nuori, taisi
+ihastua minuun, hurjapäähän. Niinpä tapahtui. Minä nain hänen, unohdin
+lasin, tein ja toimitin ja parhaaksi kääntyi kaikki. Arvoni pitäjässä
+eneni päiväpäivältä, ja lautamieheksi määrättiin poika viimein, josta,
+ymmärräthän, pöyhistyin kuin kalkkuuna-kukko!
+
+NIKO. Sinulla on liian paljon järkeä kalkkuunaksi.--Siis tuli sinusta
+mies, ja, niinkuin tuntuu, oiva. Hyvin sinulle! Minä myös yhtä ja toista
+kokenut olen, olenpa monessa huhmarissa pehmitetty, josta kaikesta
+pitäisi seurauksen oleman: perään-aatus, mutta Jumal' tiesi toki, missä
+nahkani viimein naulitaan!--Kuitenkin, neuvot eivät ole kaikki vielä, se
+muuttumaton, vakaa aika mittailevi vielä sylihini ijäisestä langastansa,
+vielä nousee päivä toisen perään ja sydän raikkaasti rinnassa lyö;
+kaikki taitaa hyvin päättyy vielä! Seisonhan taasen isänmaani kamaralla,
+ja onneani kiitän tällä hinnalla päästyäni sen turvetta polkemaan vielä.
+
+EERIKKI. Sitähän ihmettelen, ettäs pulasta itsesi niin helposti
+suoritit.
+
+NIKO. Tämä on asia: Tuli minun kertoa oikeuden edessä retkistäni ja
+menoistani karkutiellä, ja kerroinpa tuomarille, ihan samoin kuin
+äsken sinulle, matkani merellä, ja tämä ilautti ankarasti koko
+oikeus-kuntaa, ja olenpa varma siitä, että juuri tämä juoni nahkani
+pelasti; sillä panipa tuomari esiin kaikenlaisia lievittäviä kohtia
+asiassani ja, niinkuin sanoin, kymmenen päivän vesileipään karkurin
+tuomitsi vaan.
+
+EERIKKI. Nytpä taidat sanoa sitäkin leipää syöneekses, ja likistipä,
+luulen, nämät päivät vähän miehen kärsimystä.
+
+NIKO. Ei yhtään hätää, Eero!
+
+EERIKKI. Olethan harras tupakkimies!
+
+NIKO. Siihenkin seikkaan neuvo pian keksittiin. Palanutta leivänkuorta
+rikki jauhettiin, siihen puoliksi tuhkaa sekaan, ja nuuska oli valmis,
+oiva vapsriikin nuuska. Talvista aikaa taasen ei ensinkään hätää sen,
+joka mälliä pureksii; joutuupa sisään haapanen halko, sen kimppuun kohta
+miehet niinkuin jänikset, ja pian on jokaisen poskessa aika märepala,
+ja käypä se laatuun tupakin puutteissa. Sanalla sanoen, koko elämä
+vesikoijussa käy laatuun, vaan että kaasi on joteskin tiukka. Olinpa
+valmis toki kärsimään enemmän, paljon enemmän päästäkseni kurjan
+tyttäreni luoksi, joka, niinkuin kuullut olen, on nyt suojaton, ilman
+äitiä ja isää.
+
+EERIKKI. Olet siis kuullut vaimos kuolon?
+
+NIKO. Albionin rannalla sanoman sain, muistelin, mitä tehnyt olin, ja
+kotimaahani kohta purjehdin.--Eerikki, sinä kaiketi tiedät, missä ja
+kuinka tyttöni nyt elää!
+
+EERIKKI. Äitinsä kuoltua, perintönsä, niin huone kuin irtain tavara,
+myytiin huutokaupassa; suutari Topias, lähin naapuri, esimieheksensä
+joutui, ja haltuunsa otti hän sekä tyttärenne että tyttären rahat.
+Kuinka rahat ovat käytetyt, sitä ei tietä, mutta niinkuin orja on
+tyttö raiska saanut työtä tehdä suutarin huoneessa.
+
+NIKO. Tulenpa kohta ja sun pelastan ja suutarin tilintekoon vedän.
+--Muistatko jotain kummallista jälkeensäätöstä siltä vanhalta
+korpraalilta, säätöstä joko tyttären tahi suutarin pojan hyödyksi,
+aina ken ensin heistä joutuisi naimisiin?
+
+EERIKKI. Asian tiedän! Kaikki näyttää toki käyvän suutarin pojan
+hyväksi. Hän on nyt parhaillaan naimaretkellänsä, jonne vanhempansa
+kiivaasti joudutit häntä, estäin tytärtäsi saamasta Kristoa, eräs nuori
+seppä, oiva mies. He tiesit, kuinka toimitit.
+
+NIKO. Sen tiesit; mutta kulta on multa. Sinä Kristos saat; naittajas on
+tässä. Sua himoon nähdä, Jaana-kynäsein.
+
+EERIKKI. Seuraa minua, niin pääset kyydillä, mutta tiellä viivymme toki
+kaksi tahi kolme päivää. Asiaini tähden täytyy mun koukku tehdä!
+
+NIKO. Suoraan kotokylää kohden koukkuja tekemättä!--Nyt, toverini,
+hyvästi!
+
+EERIKKI. Pian taasen toinen toisemme kohdataan!
+
+NIKO. Niiden tuttavien mäkien, kivien ja kantoin vaiheilla.--Hyvästi
+jää! (Menevät kumpanenkin eri haaralle).
+
+
+VÄLIVERHO.
+
+(Puol'matkan krouvi. Kummallakin sivulla vähäinen pöytä. Oikealla istuu
+Sakeri ja Iivari, viinaputelli ja lasit edessä; vasemmalla sivulla Niko
+olvihaarikan ääressä).
+
+NIKO (itsekseen, juotuansa haarikasta). Saakelin väsyksissä vaan; mutta
+eihän ole merimiehen työ, mäkistä maantietä mittailla, tomussa ja
+pöllyssä.--Peijakas! kangistuuhan miehen kintut kuin ajetun jäniksen,
+enkäpä tiedä koska matkani päässä olen, ellen pääse jonkun maanmoukan
+reteliin. Mutta meneepä tähän haarikkaan viimeinen äyrini, ja sitten on
+puhdas hyvä.--Mutta hätää ei vielä, ei yhtään; aika neuvoja antaa.
+(Juo). Mitä narriahan lienevät nuo kaksi tuossa pöydän ääressä?
+
+IIVARI. Aatelkaas perään, eno Sakeri, tänä ehtoona, juuri tänä ehtoona
+tulee Esko kotiin naimaretkeltänsä nuoren vaimonsa kanssa, mutta minä,
+jonka, niinkuin tiedätte, piti tuoman höystettä jälkihäihin, olen tässä
+kahdella tyhjällä kouralla. Kirkas tuli ja leimaus, eno Sakeri!
+
+SAKERI. Kaikki käy hyvin, jos teemme niinkuin olen sanonut. Luota minuun
+vaan, Iivari poika! Kaikki käy hyvin! (Iivari ryyppää).
+
+NIKO (itseks.) Suutari Topiaksen nuorempi poika ja Martan veli; nyt
+tunnen seuran!--Näyttää kuin ei olisi laitansa juuri niinkuin pitäis.
+(Krouvari tulee).
+
+IIVARI. Mitä sanot, krouvari, sinä hyväntahtoinen ihminen, niin avulias
+kaikkia vastaan; mutta saatpa palkkas viimeisenä päivänä sinäkin, täyden
+palkkas saat, sillä sinä pientä janoovata lähimmäistäs täällä juottanut
+olet!
+
+KROUVARI. Hi hi hi! sinä veitikka!--Mutta onpa minulla teille jotain
+ilmoitettavaa.
+
+IIVARI. Mitä? Eikö ole kaikki maksettu?
+
+KROUVARI. Kaikki maksettu!
+
+IIVARI. No, mitä mutiset sitten?
+
+KROUVARI. Mutisenpa, että jos tahtoisi nyt onni, niin taitaispa hän
+antaa meille aika potkauksen!
+
+IIVARI. Jos hän potkaisis sinun helvettiin, niin olispa se meille
+kaikille onni suuri!
+
+SAKERI. Nyt olet päissäs, Iivari!
+
+IIVARI. Siitä kiitän krouvaria, sitä Pelssepuupin tullimiestä!
+
+SAKERI. Kitas kiinni, poika!
+
+KROUVARI. Ei, hyvä vieras; sanavalta on tässä kaikilla ja lupa
+leikin-laskuun! Ei mitään vaaraa, vieraani, ei yhtään!
+
+SAKERI. Haastelittepa jotain onnen potkauksesta, mikä oli
+tarkoituksenne?
+
+KROUVARI. Asia on tämä: niinkuin kerrotaan, on näillä seuduilla ihan
+äskettäin nähty se suuri varas, joka eräältä ulkomaan kreiviltä varasti
+niin äärettömän summan, ja jonka kiinniottajalle luvattiin seitsemän
+sataa riksiä.
+
+SAKERI. Milliseksi kertoivat miehen muodon?
+
+KROUVARI. Keritty, tumpuri tukka, pieni piikkiparta, ja musta pilkku
+lähellä vasenta sierainta!
+
+IIVARI. Niinkuin naulaan!
+
+SAKERI. Sama mies!
+
+KROUVARI. Pitäkäämme tarkka vahti; hän ehkä astuu huoneeseni pianki. Ja
+jos saisimme pojan kiinni, niin eikö olisi se onnen potkaus?
+
+SAKERI. Aika potkaus!
+
+IIVARI. Joutuisi hän kynsiini vaan, niin nuoriin panisin miehen kohta,
+istuttaisin hänen koreasti rattailleni ja riemuten kotoa kohden
+karsisin rahakuormallani, ja sitten nimismiehelle hänen kanssaan!
+
+NIKO (itseks.) Tuhat tulimmaista! Johtuupa mieleeni kuje, saakelin
+lystikäs, ja taitaa minulle vielä antaa ilmatteeksi kyydin kotia, jos se
+vaan onnistuu.--Koettaa kelpaa! Päin tuuleen vaan, Niko, ja ole yhtä
+sukkela kuin ennenkin!--Krouvari auttakoon minua juonessa.
+(Krouvarille). Kuulkaatpa, isäntä!
+
+KROUVARI. Kernaasti.
+
+NIKO (mennen erillensä krouvarin kanssa). Luullakseni, ette tunne minua?
+
+KROUVARI. Näen teidän ensi kerran!
+
+NIKO. Erehdys, isäntäni. Monta kannua olemme yhdessä tyhjentäneet!
+
+KROUVARI. Sitä en muista. Sanokaa nimenne.
+
+NIKO. Jos tempaisitte pois tämän parran, niin luulenpa, että löytäisitte
+sen takaa entisen Järvelän Nikon kasvot.
+
+KROUVARI. No koira vieköön! (Kättelevät).
+
+NIKO. Mutta hiljaa, isäntä!--Minulla on mielessä vikkelä, viaton juoni,
+johon pyydän teidän apuanne! Nyt käymme porstuakamariinne, ja minun
+ajaessani tätä partaani, te keritsette tukkani ja annatte päälleni
+toisen takin ja hatun. Leukapäähäni jätän piikkiparran ja teen pienen,
+mustan pilkun nenäni viereen, ja se suuri varas on valmis. Minä astun
+taasen sisään, nuot tuossa ottavat minun kiinni, ja sitokoot minun
+nuoriinki, se ei tee mitään, mutta kotia pääsen vapaalla kyydillä. Ja
+aatelkaas: se nauru ja riemumeteli sitten kaikelle tälle!
+
+KROUVARI. Tuo taitaa olla saakelin vikkelätä, mutta katso, ettei saata
+se sinua pitempiin kiusauksiin. Taidatko kohta ja varmaan toteennäyttää
+kuka olet?
+
+NIKO. Kuinka hyväänsä, mutta enpä ylen-anna tätä juonta jonkun pienen
+kiusauksen tähden, ja toiseksi, niin varkauden tapahtuessa istuin minä
+Turun linnassa, söin vettä-leipää ja Turkuun tulin suoraan Engelsmannin
+laivalta.
+
+KROUVARI. Hyvä! Me käymme käsiin!
+
+NIKO. Malta! (Korkeammalla äänellä). Mitä olen velkaa?
+
+KROUVARI. Kuusi kopekkaa, hyvä vieras!
+
+NIKO (maksaa). Nyt hyvästi!
+
+KROUVARI. Onnea matkalle! (Niko menee).
+
+IIVARI. Mielisinpä tietää, mikä partaleiju tuo oli!
+
+KROUVARI. Jos oikein muistan, niin on hän merimies. (Katsellen ulos
+akkunasta). Sille näyttää käymisensä myös.
+
+IIVARI. Hän näytti minusta kuin kelpaisi hänelle toisen miehen koni.
+
+KROUVARI. Minä luulen hänen kunnialliseksi mieheksi. (Menee).
+
+SAKERI. Mutta nyt lähemme, poikani!
+
+IIVARI. Mitä kohden?
+
+SAKERI. Kotoa kohden, tiedäthän!
+
+IIVARI. Ei koskaan!
+
+SAKERI. Mitä sanoit?
+
+IIVARI. Ei koskaan, eno Sakeri, ei koskaan kotoa kohden!
+
+SAKERI. Mihen sitten?
+
+IIVARI. Hirteen!
+
+SAKERI. Poika, pidä suusi, sanon minä, semmoisista puheista!--Hei!
+olethan vielä nurrumielissä, vaikkas olet jo kumonnut usean ryypin!
+
+IIVARI. Kaikki on nyt entistä toisin, kaikki edestakaisin, nurinniskoin,
+niinkuin Jaakkolan muorin tallukka. Ei askelta, ei hiiren tolaakaan
+enään menneitten päiväin muotoista. Ennen, nieltyäni kaksi, kolme
+ryyppiä, olinpa iloinen ja kielevä kuin pääsky, mutta nyt, vaikka
+kauhalla kitaani kaataisin, niin harmaiksi käyvät silmäni vaan, ja
+entisen suloisen liehauksen sijaan tunnen nyt ainoastaan tuommoisen
+humajavan sekamelskan päässäni, ja mieli on aina musta kuin viinapannun
+kylki.
+
+SAKERI. Hiiteen kaikki mielen mustuus, me ruoritamme itsemme tästä
+retkestä kuin enkelit. Asiat käyvät hyvin, peijakkaan hyvin, eikä yhtään
+syytä päätä kallistella!
+
+IIVARI. Kaikki hyvin, jos toimitatte minulle kymmenen riksiä!
+
+SAKERI. Ennen taidan kääntää auringon juoksun, kuin saada sinulle kokoon
+kymmenen riksiä!
+
+IIVARI. Mutta juuri sen summan tekee sekä kuorman hinta että kylän
+säntirahat yhteiseen, jotka me yhdessä olemme juoneet kaikki viimeiseen
+äyriin!--Pitihän minun ostaa Leenan-Kallelle kruutia ja haulia
+linturahoillansa, Anna-muorille naulan nuuskaa munien edestä, Ali-talon
+Maija-rukalle naula kahveeta--ja puoli sokeria, ja virolais-ukko
+Hanssulle kaksi naulaa tupakkia ja kolme ryssän-limppua, ja monta muuta
+säntiä vielä. Herra armahda minua! Minä olen hukassa!
+
+SAKERI. Kaikki ottivat ryövärit, kaikki!
+
+IIVARI. Se konsti ei kestä. Kerrottaisi minulle tämänkaltainen historia,
+niin uumoisinpa kohta toista ja arvaisin pian asian oikean laadun; ja
+tiedänhän löytyvän muita yhtä viisaita kuin minäkin. Ei, tämä vale ei
+pelasta meitä. Hummaustamme Hämeenlinnassa, jonka niin moni todistaa
+taitaa, ei voida salata, ei millään voimalla; se tulee tietyksi!
+
+SAKERI. Mutta malta, että silloin on jo ajan vileä käsi ehtinyt tulla
+väliin, asia jymisee heikeesti kuin kaukainen ukonilma, ja siksi on
+kentiesi uusia neuvoja keksitty paranteeksi kaikelle; mutta jos me nyt
+kohta sanoisimme alastoman totuuden, niin tiedä, että paukkuu, ja
+karttakaamme vasamaa!
+
+IIVARI. Se vasama on tervapamppu.
+
+SAKERI. Mutta siitä ei yhtään pelkoa, jos vaan oikein käytämme sukkelan
+neuvoni!
+
+IIVARI. Huono neuvo! He ehkä tietävät jo kaikki.
+
+SAKERI. Mahdotonta.--Tielle nyt vaan, poikani!
+
+IIVARI. Ei!--Kymmenen riksiä tänne!
+
+SAKERI. Sitä en taida!
+
+IIVARI. Teidän täytyy, en päästä teitä muutoin. Te tähän hävitykseen mun
+narranneet olette, teiltä tulkoon apu myös!--Kymmenen riksiä, eno!
+
+SAKERI. Sula mahdottomuus! Ota niskani ennen!
+
+IIVARI. Olkoon menneeksi! Niska maksakoon kaikki; juuri niin aattelen
+minäkin, ja nyt seuraamme minun neuvoani, nyt lähemme koreasti hirteen
+molemmat, yhdessä menemme, seuraa teemme aina kuolemaan asti!
+
+SAKERI. Vaiti, Iivari, vaiti!
+
+IIVARI. Sittenpä vaikenemme ja nukumme makeasti, ja suokoon Jumal',
+että taidamme molemmat riippua samassa puussa; sentähden mennään nyt ja
+etsitään joku väärä-oksainen, järeä, kaikin tavoin sopiva mänty. Itse
+työssä, työssä viimeisessä, lupaan auttaa teitä, miestä vanhaa, ja
+sitten vasta pidän huolta itsestäni, ja enpä tarvitse apua minä,
+taidanpa silpoa kuin tikka.--Nyt mennään, eno!
+
+SAKERI. Poika!
+
+IIVARI. Te luulette mun lyövän leikkiä, että kuuluu puheeni hieman niin.
+Nojah! taidanpa leikitä keskellä kuolon kurimusta, taidan nauraa
+Manalaista vasten partaa; sillä niin on luontoni. Mutta onpa aikeeni
+vakaa, järkähtämättömän vakaa. Kuoloon menen! Tunnin päästä mua taittaan
+polttopuuna pistää kattilan alle.--Mustaan kuoloon. Mutta ensin pitää
+teidän saaman hyvin ansaittu osanne! (Uhaten Sakeria). Tämän nyrkin
+nimessä! Te olette ollut minulle perkele, kiusaava pimeyden enkeli!
+
+SAKERI (käyden pelästyen ovea kohden). Älä, Iivari, älä! Minä huudan
+krouvarin avuksi! (Niko, tukka keritty, piikkiparta leualla, pieni
+pilkku lähellä vasempaa sierainta ja toinen hattu ja takki päällä, astuu
+sisään. Sakeri katselee häntä suurilla silmillä).
+
+SAKERI (itsekseen). Se on hän!
+
+IIVARI (itsekseen). Seittemän sataa riksiä, jos vaan onnistuu!
+
+SAKERI (itsekseen). Mailmani rupeaa valkenemaan!
+
+IIVARI. Siinä on minulle pelastuksen kallio! (Sakeri ja Iivari tekevät
+tärkeitä viittauksia toinen toisellensa. Iivari asettaa itsensä ovelle).
+
+NIKO. Onko talossa viinaa?
+
+SAKERI. Sepä kysymys. Tämä on krouvi, iloinen krouvi. (Itseks.) Hikoonpa
+ankarasti. Jos nyt vaan kaikki kävis hyvin!
+
+NIKO. Missä ovat tämän huoneen haltiat?
+
+SAKERI. Krouvari tulee kohta; olkaa hyvä ja vartokaa!
+
+NIKO. Aikani on tärkki!
+
+SAKERI. Ei niin, ettette hetkeä levätä jouda.--(Itseks.) Se on hän!
+
+NIKO. Meillä on kaunis ilma!
+
+SAKERI (itseks.) Ko'okas mies. Minä tulen kovin levottomaksi!
+(Ääneensä). Se käy laatuun, se ilma!
+
+IIVARI (itseksensä ovella). Onnetar, sua rukoilen, näytä mulle etupuoles
+kerran vielä, hetken aikaa sen loistaa anna! Näytä edes pieni vilaus,
+minä rukoilen!--Kaikki käy hyvin!
+
+SAKERI. Suokaat anteeksi: mistä kaukaa on vieras?
+
+NIKO. Naantaalista!
+
+SAKERI. Mihin kulkee tie?
+
+NIKO. Naantaaliin!
+
+SAKERI. Kotomatkalla siis!
+
+NIKO. Kotomatkalla Käkisalmen kaupungista!
+
+SAKERI. Arvattavasti ovat hyvin tärkeät asiat teitä pakoittaneet tälle
+matkalle?
+
+NIKO. Kuolihan multa täti siellä, ja luulin saavani periä ämmän, mutta,
+saakeli soikoon! tulenpa takaisin tyhjempänä kuin mentyäni. Miehensä
+sukulaiset veivät kaikki ja minun haukkuivat he hyvän omaksi; sillä
+kaikkialla, hyvät ystävät, vääryys parastansa koettaa!
+
+SAKERI. Kohtaloonne surkettelen. Ja käynyt olette kaiken tien?
+
+NIKO. Käynyt kuin Jerusalemin suutari!
+
+SAKERI. Ei konttia selässä eikä nyttyä kädessä?
+
+NIKO. Köyhä saatana, köyhä saatana!
+
+SAKERI (itseks.) Ei yhtään epäilystä enään! (Häristää nyrkkiinsä,
+varoittaen Iivarille. Ääneensä). Lait ja oikeudet ovat kiivaat, hyvä
+naapuri; näyttäkää minulle passinne!
+
+NIKO. Mitä huolimme passista; olemmehan Suomalaisia kaikki!
+
+SAKERI. Tosin haastat kieltämme, mutta ken taitaa vaan siitä sua vannoa
+Suomalaiseksi? Ja luulenpa havaitsevani niinkuin jotain vierasta
+murrosta puheesi laadussa.--Näytäppäs minulle passis, mies! (Niko
+katsahtelee levottomasti ympärillensä). Passi!
+
+NIKO. Sinä et taida sitä lukea!
+
+SAKERI. Taidan, jos se vaan on äitimme kieltä!
+
+NIKO. Se on ruotsia!
+
+SAKERI. Näytä se kuitenkin! (Niko juoksee ovea kohden, Iivari ja Sakeri
+karkaavat päällensä. Sakeri huutaa).
+
+IIVARI. Seis, mies! (Kaikki kolme yhdessä kimpussa kiertoilevat
+rynnistellen ympäri teateria).
+
+SAKERI. Pidä kiinni kuin kuolema, Iivari, pidä kiinni! (Krouvari tulee).
+Köysi tänne, krouvari! Jumalan tähden, köyttä ja nuoraa tänne!
+
+KROUVARI. Paikalla paikalla! Elkäät laskekaa häntä! (Menee).
+
+SAKERI. Iske häneen kyntesi, Iivari! Elä hellitä, elä hellitä!
+
+IIVARI. En hellitä; en, vaikka lapani lähtis kylkiluita myöten. (Aina
+tuimempi temmellys).
+
+SAKERI (valittavalla äänellä). Hän pääsee meiltä karkuun, karkuun hän
+meiltä pääsee. Rientäkäät apuun meitä kaikki ihmiset! (Krouvari tulee
+nuoran kanssa).
+
+KROUVARI. So, so, hiljaa, junkkari! (Ottelus pysäytyy). Sinä hukkaan
+ponnistelet, mies parka!--Käpäleet koreasti tänne vaan!
+
+IIVARI. Antakaas nuora minulle! (Sitoo Nikon kädet nuoriin).
+
+KROUVARI. Vain niin, tässäkö on nyt lintumme, ja niin pahasti
+takerrettuna paulaan? Ahaa, sinä veitikka! (Itseks.) Peijakas! kuinka
+hän taitaa pitää vakavan suun!
+
+NIKO. Elä sido niin kovasti!
+
+KROUVARI. Eläpäs sentään kiristä pahoin kurjan saatanan käsiä!
+
+SAKERI. Niin kuitenkin, että istuvat kiinni, kiinni kuin
+kruuvi-penkissä!--Haa, onpa mies kädessämme kuitenkin ja seittemän
+sataa riksiä!
+
+IIVARI. Seittemän sataa riksiä! (Niko tekee äkkinäisen rynnistyksen
+tavoittaen ovea kohden, Sakeri huutaa; kaikki karkaavat päällensä estäen
+pakonsa).
+
+IIVARI. Ei juuri niin, poikani!
+
+SAKERI. Siivosti vaan! Saatpa muutoin korvillesi!
+
+NIKO. Noh, olenpa siivo, siivo kuin lammas!--Olkoon menneeksi ja
+tulkoon mitä tuleman pitää! Suru ja murhe ei luontooni kuulu.
+
+SAKERI. Mielisitkö sanoa meille nimes?
+
+NIKO. Nimi seisoo passissa!
+
+SAKERI. Missä on passis?
+
+NIKO. Povitaskussani!
+
+SAKERI (ottaa taskusta passin). Hyvä hyvä! Tämä tulee sulle kalliiksi
+passiksi; sillä hyvin tietysti on se oma kättes työ.--Se pistetään
+talteen! (Panee passin omaan taskuunsa).
+
+NIKO. Mutta mitä aivotte nyt parhaakseni?
+
+IIVARI. Panen sinun koreasti rattaille ja kyyditän kotiani ja siitä
+saatan sinun meidän pitäjän vallesmannin haltuun!
+
+NIKO. Minkävuoksi hänen haltuunsa?
+
+IIVARI. Miksi kysyt syytä, jonka tiesit ennen kuin me?
+
+NIKO. En tiedä syytä; viaton olen kuin taivaan tähti!
+
+KROUVARI. Ha ha ha!
+
+SAKERI (itsekseen). Hävytön vintiö mieheksi. Tahdonpa hieman ilveillä
+kanssaan. (Ääneensä). Minä kysyn sinulta, mies: tunnetko yhtään ulkomaan
+rikasta herraa?
+
+NIKO. Monta!
+
+SAKERI. Tässä Suomessa?
+
+NIKO. Monta!
+
+SAKERI. Niin niin! Mutta yhdeltä varastettiin ankara rahasumma, ja
+sentähden kysyn sinulta nyt jos tunnet yhtään suurta, suurta lurjusta?
+
+NIKO. Yhden tunnen parhaasta sortista, ja hän ehkä hoitaa sitä
+kadonnutta rahasummaa!
+
+SAKERI. Miehen muoto?
+
+NIKO. Pää on kiireeltä otsaan niinkuin kapin paljastama, alipuolella
+otsaa kaksi pientä, punaista silmää killistelee, ja oikean alla on
+parhaillaan joku keltasininen koristus; muutoin on kasvoillansa nauriin
+haamu ja viinan karva. Se on miehen muoto, ja, sen takaan, suurimman
+lurjuksen muoto maapallon päällä!
+
+IIVARI. Enon kuva. Minä julmistun. Mitään lurjuksen elkeä ei ole laki
+vielä koskaan tainnut oikein saada Sakerin päähän. Minä julmistun enoni
+puolesta!
+
+SAKERI (Nikolle). Sanoitko mun varkaaksi?
+
+NIKO. Sanoinko sun varkaaksi?
+
+SAKERI. Kysynpä sinulta: sanoitko mun varkaaksi?
+
+NIKO. Kysynpä sinulta: sanoinko sun varkaaksi?
+
+SAKERI. Sen teit, päävaras!
+
+NIKO. Se todista, ja todista myös että olen päävaras!
+
+IIVARI (itseks.) Enemmin tätä lajia, enemmin!
+
+SAKERI (itseks.) Ryökäle!
+
+IIVARI. Eno, me teemme tamppua tuosta häpeemättömästä miehestä!
+
+SAKERI. Ei, Iivari! Miksi olisimme lapsekkaita ja saattaisimme tuhon
+narrin puheista?--Mutta onpa hän hieman vikkeläkin. Hi hi hi! Totisesti,
+hieman, ja saakoon hän ryypin siitä! Yksi ryyppi, krouvari, yksi ryyppi
+miehelle! (Krouvari kaataa Nikon suuhun ryypin). Jokainen neron merkki,
+vaikka pieni kuin saivar, pitää oikeutensa saaman; ei auta! Ja
+sukkeluuspa tämäkin, ehkä joteskin laiha. Noh, se taitaa kuitenkin
+ansaita ryypin!--Iivari! Onpa aika lähteä, ja riemuten nyt lähemme;
+kotiasi, sen tiedän, nyt halaat päästä, ja äsken vielä pelkäsit
+lähestyä sitä! Vilauksessa kaikki muuttui.
+
+IIVARI. Äsken köyhä niinkuin rotta, nyt seittemän sadan riksin mies!
+Pelkäisinkö kotoa nyt, vaikka olisin hävittänyt kymmenen kertaa
+enemmän?
+
+SAKERI. Me tulemme sinne kuin herrat!
+
+IIVARI. He ottavat mun vastaan kuin patruunan!
+
+SAKERI. Hyvin kaikki!--Mutta rientäkäämme!
+
+KROUVARI (itseks.) Mielinpä vähän lisätä tämän leikin hulluutta.
+(Ääneensä). Suokaat anteeksi; mutta malttakaat: mies otettiin kiinni
+minun huoneessani, ja itse kiinniottamisessa teitä autoin myös;
+pyydänpä sentähden tulla osalliseksi luvatun palkinnon kolmannesta
+osasta.
+
+IIVARI. Huuti, krouvari!
+
+SAKERI. Tydy viiteen riksiin!
+
+KROUVARI. Naapurini, muistakaat, mikä on oikeus ja kohtuus! Minä pyydän
+kolmatta osaa, enkä ansaitsematta.
+
+IIVARI. Mene hiiteen, krouvari! Tahdotko pilata onneni, sinä saatana
+keskellä sinisiä liekkiä?
+
+SAKERI. Hiljaa hänen huoneessansa! (Erittäin Iivarille). Annas kuin
+minä kuittaan hänen! (Menee krouvarin kanssa sivulle). Neljän silmän
+välillä taittaan sanoa ja tehdä mitä hyväänsä. Sen tiedätte?--
+Kuulkaatpas: Minä olen mies, joka on kappaleiksi purrut hävyn pään ja
+varoiksi parkinnut selkänahkani tuuman paksuksi, ja taidan siis tehdä
+ihmeitä, jos tarvitaan.--Uskokaa, mitä sanon, ja kuulkaatpa vielä: jos
+ette kohta luovu kaikista vaatimuksistanne tämän vangitun miehen kautta,
+niin tuleen huoneenne leimahtaman pitää joku pimeä syksy-yö, olkaat
+varma siitä.--Minä olen vimmatuilta kohtauksilta kiusattu mies!
+
+KROUVARI (pelästyvinään). Suokaat anteiksi, jos olin nenäkäs! Minä
+rukoilen!
+
+SAKERI. Sinä et ensinkään tahdo sekautua tähän asiaan?
+
+KROUVARI. En äyriäkään pyydä!
+
+SAKERI. Kuule, Iivari, mitä hän ilmoittaa!
+
+KROUVARI. En äyriäkään pyydä!
+
+IIVARI. Se on häneltä viisaimmin tehty.
+
+SAKERI.. Nyt on meitä vaan kaksi osamiestä!
+
+IIVARI. Kaksi! Kutka ovat he?
+
+SAKERI. Minä ja sinä, tietysti. Kuin veljekset me jakaamme
+palkintosumman; kolme sataa viisikymmentä kummalleki tulee.
+
+IIVARI. Minä julmistun uudestaan!
+
+SAKERI. Sinä juonikas nallikka, emmekö häntä yhdessä ottaneet kiinni?
+
+IIVARI. Minäpä hänen hallitsin ja minun hevoiseni ja rattaani saattaa
+hänen kruunun korjuun!
+
+SAKERI. Enkö auttanut sinua miten jaksoin?
+
+IIVARI. Sentähden langetkoon teille viisikymmentä.
+
+SAKERI. Puoli kummalleki, poika, puoli kummalleki.
+
+IIVARI (käy Sakerin kaulukseen ja uhkaa häntä veitsellä). Kannu verta!
+
+SAKERI. Iivari!
+
+IIVARI. Tuli ja leimaus! Nyt en takaa, mitä veitsi tekee.
+
+SAKERI (polvillansa). Minä rukoilen sinua, rukoilen.
+
+IIVARI. Kannu verta! jos mielitte mutkistella.
+
+SAKERI. Minä sataan tydyn.
+
+IIVARI. Viiteenkymmeneen.
+
+SAKERI. Olkoon menneeksi!
+
+IIVARI. Hyvä! Nyt taidamme taasen jatkaa tiemme yhdessä.
+
+SAKERI (itsekseen). Nielköön sinun perkel' kerran, sinä peikkoin sikiö!
+--Mutta lain kautta kuitenkin sinulta osani vaadin.
+
+IIVARI. Käy rattailleni, varas!
+
+NIKO. Minä seuraan teitä, mutta muistakaat, että olen sidottu ja saakeli
+teidän ottaa jos pahoin kanssani menettelette.
+
+IIVARI. Kuin kuningasta sinua kuljetan; sillä olethan kallis aarteeni.
+
+KROUVARI. Katsokaat vaan, ettei pääse hän teiltä karkuun. Aatelkaas:
+seittemän sataa riksiä!
+
+SAKERI. Seittemän sataa riksiä!
+
+IIVARI. Seittemän sataa riksiä! (Menevät).
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS
+
+(Metsänen seutu. Vasemmalla tienhaara ja siinä viitta-patsas. Sepeteus
+ja Topias tulevat oikeata haaraa).
+
+TOPIAS. Tämä tienhaara, hyvä kanttoori, on minulle merkillinen esikuva.
+Tuo oikea, katsokaas, on kaitasempi vasempaa tuossa, ja tuolta vartoon
+Eskoa ja häitä, mutta tuolta tulee meitä vastaan Iivari ja krouvien
+helvetti. Se juutas on vielä kaupunkimatkalla, jonne hän lähti jo viikko
+takaisin. Aatelkaas kiusausta, jonka hän saattoi meille. Häätavarain
+ostoon hänen lähetimme kaupunkiin, ja vartosipa Martta aina eilänaamuun,
+mutta silloin kävi muija liesuun, kaapasi kuin pyry naapurista naapuriin,
+toimittain yhtä sieltä, toista täältä, ja valmiina seisoo nyt
+harjallinen hääpöytä vieraitten tulemaksi. Toimikas eukko, se meidän
+eukko, sitä ei taida kieltää.
+
+SEPETEUS. Mutta tulkaamme takaisin siihen nuorempaan poikaas, joka,
+murheellista kyllä, povestansa kaikki siveyden henget karkoittanut on.
+
+TOPIAS. Hänen ylitsensä en ensinkään sure, koska tiedän, kuinka elämänsä
+viimein kääntyy. Hän tulee setäänsä, joka myös nuorena villitysti klasia
+kallisteli, mutta nyt kolmekymmentä vuotta takaisin ei pisarata
+maistunut ole. Setäänsä hän tulee, sen näen kaikista kujeistansa, ja
+sentähden toivon hänestä vielä paljon hyvää. Kuitenkin vartoo häntä nyt
+kotiin tultuansa aika pieksiäiset, jaa-ah, saakoon hän oikein Sipin
+saunan, ja sitten aatelkoon hän vähän asiaa. Mutta unohtakaamme se
+kanalja ja muistelkaamme vanhempaa poikaani, Eskoa, joka saattaa meille
+tänä ehtoona iloa ja riemua. Hän lähestyy kohta korean vaimonsa kanssa.
+Tässä tienhaarassa lupasi kraatari Antres vartoa heitä, ja sitten pillin
+pauhinalla nuoren parin nummitölliimme tuoda. Me riennämme valmiiksi
+vastaanottamaan heitä. Te, kanttoori, veisaatte ruokavirren juhlan
+korotteeksi poikani häissä.--Me menemme! (Menevät. Mikko ja Esko tulevat.
+Eskon eväspussi on tyhjä. Mikko istuu kivelle).
+
+MIKKO. Väsynyt kuin koira!
+
+ESKO. Ja minä nälkänen kuin talvinen susi, mutta ennenkuin tiedänkään,
+muistuu taasen mieleeni tämän hääretken monet kiusaukset, ja nälän kita
+on hetkeksi tukittu.
+
+MIKKO. Unohda menneet asiat ja kiitä, ettäs pääsit sillä hinnalla.
+Olisivat sun saaneet kiinni Karrin kujalla, josta eivät juuri kaukana
+olleet, niin luulenpa, ettes tassuttelis tässä nyt.
+
+ESKO. Enpä kadu vielä mitä tein, koska hierottiin minua kohtaan siellä
+niin hävytöntä petoskauppaa. Karrin kumottu ruokapöytä ja särjetyt
+akkunat ja Teemun murskattu viulu, ne asiat eivät ensinkään tuntoani
+soimaa; mutta olentoni käy synkeäksi, muistellessani kotoa, josta olen
+ollut pois enemmin kuin kolme viikkoa.--Mikko! onpa mieleni melkein kuin
+miestappajan. Juttele minulle jotain hauskaa, Mikko Vilkastus, ja
+ilauta ihmissydäntä.
+
+MIKKO. Tahdotko kuulla jotain herra Munkhausista ja hänen matkoistansa?
+
+ESKO. Jutteleppas!--Ei, elä mistään juttele, nyt en siedä kuulla mitään,
+vaan mykistän itseni äänettömäksi murhepatsaaksi tienviereen tähän,
+nukun ijäksi enkä tiedä ihmisten naurusta tämän hääretken
+ylitse.--Tuhannen sarvipäätä, Mikko! Olisin nyt mäkimökkiläinen jossain
+vuoren vinkalossa Amerikan maassa.
+
+MIKKO. Sinnenpä pian tultais, jos minulla vaan vielä olisi jälellä
+parooni Munkhausin noitalinko. Sen omistaja olin muutama vuosi sitten ja
+tein sillä monta lystireisua; sillä tiesinpä käyttää sitä vielä paremmin
+kuin Munkhausi, minä linkoilin itseäni mihin tahdoin.
+
+ESKO. Nyt valehtelet, ja tällä valheellasi on, niinkuin sananlasku
+sanoo, hyvin lyhykäiset jäljet.
+
+MIKKO. Ei yhtään jälkiä. Läpi ilman menin vinkuen kuin nuoli.--Olisi se
+nyt tässä vaan, niin pianpa seisoisimme molemmat Amerikan mantereella.
+Minä linkoisin itseni sinne ensin, sinä kohta perässäni.
+
+ESKO. Maltas, poika: kuinka pääsisin perässäs, koska sinulla olis linko?
+
+MIKKO. Sinä tulisit sen perään minulta ja linkoisit itses sitten tästä
+Amerikkaan.
+
+ESKO. Jos näin sinä haastelet vakaasta mielestäs, niin Jumal' järkeäsi
+varjelkoon, mies! Mutta enhän ihmettele, jos oliskin aatuksen voimas
+hieman hämmentynyt, koska en ole itsekään kaukana siitä, ja molemmat
+olemme samassa puristimessa. Sinun tulee tili tehdä rahoista, ja minun
+kaikesta muusta, ja nyt on kysymys, kuinka rohkenemme lähestyä kotoa.
+
+MIKKO. Ketä pelkää mies?
+
+ESKO. Sinä tiedät, että on minulla karhu äitiksi, jonka kanssa ei ole hyvä
+leikitä.
+
+MIKKO. Jaa-ah, naaraskarhu kaksi penikkaa hännässä, sen kanssa ei ole
+juuri hyvä leikitä.
+
+ESKO. Tiedänpä hänen kanssaan harvan miehen vertoja vetävän, mutta
+tiedänpä toki, että voittaisin hänen minä, mutta enpä tahdo häntä kohden
+kättäni nostaa; sillä olla äiti, se on pyhä ja korkea asianhaara.
+
+MIKKO. Hänpä, luulen, teidän huoneen pitää kurituksessa ja Herran
+nuhteessa.
+
+ESKO. Yhden asian sinulle salaisuutena ilmoittaa tahdon.--Äitilläni on
+patukka, tuon pituinen terva-pamppu, jota meidän kaikkein, niin isän
+kuin poikien, syystä pelätä tulee; sillä totta sanoen, niin saammepa
+silloin tällöin--milloin yksi tahi kaksi milloin koko nummisuutarin
+huone--tuntea tämän pampun pienempää päätä. Ja aavistanpa siitä nousevan
+taasen aika pampputanssin, ehdittyäni kerran kotiini vaan. Selkätauluni,
+siitä olen varma, saa tämän onnettoman hääretken maksaa.
+
+MIKKO. Mutta vanhempasi, niinkuin järjelliset ihmiset, muistakoot asiain
+ei aina käyvän toivon mukaan. Luoti ei satu aina pilkkuun.
+
+ESKO. Haasteletpa oikein. Luoti ei satu aina pilkkuun. Mutta kuinka
+selitämme tämän kauvallisen viipymisemme, koska olisimme tainneet
+kääntyä takaisin kohta, nähtyämme millä kannalla asiamme seisoit, ja
+olla kotona kolmantena tahi neljäntenä päivänä, luettu siitä asti, koska
+läksimme häihin? Aatteles, nyt olemme viipyneet kolme viikkoa ja juuri
+sinun tähtes, Mikko. Niinkuin ruoto-ukko olet sinä kulkenut sukulaisista
+sukulaisiin ja krouvista krouviin, ja minä, näethän, en ole tahtonut
+jättää puhemiestäni.
+
+MIKKO. Esko, minä sairastuin tiellä ja sentähden viivyimme.
+
+ESKO. Mutta rahat, mihin sanottaisiin niiden menneiksi?
+
+MIKKO. Sööterskalle.
+
+ESKO. Mutta mitä olisin tehnyt minä sairauteni aikana?
+
+MIKKO. Istuit vuoteeni ääressä ja itkit etkä tahtonut jättää uskollista
+puhemiestäs.
+
+ESKO. Se vale ei auta meitä kauvas, ja toiseksi, tiedäthän lupaukseni
+pyhän, etten koskaan valheen kengillä kuljeskele.--Totta puhukaamme ja
+olkaamme sitten valmiit ottamaan vastaan mitä annetaan.
+
+MIKKO. Ota sinä; minä en ole äitisi pampun alaa.
+
+ESKO. Et siis aio tulla kanssani kotia?
+
+MIKKO. En selkääni saamaan. Mutta jos tulen, niin totta täytyy puhua
+minun myös. Nyt kysytään minulta asian laitaa, minä kerron kaikki,
+ja, valitettavasti kyllä, täytyy mun lopettaa kertomukseni sinun
+ilkivaltaisuuksillasi Karrissa, täytyypä mainita siitä nuriin
+viskatusta pöydästä, särjetystä viulusta ja akkunoista.
+
+ESKO. Sitä sinun ei tarvitse, vaan sano, että läksimme Karrista vähän
+ennen kuin minä ruokapöydän nuriin viskasin.
+
+MIKKO. Ole sitten olevanas äitis ja kysy minulta milloin jätimme Karrin.
+
+ESKO. Mikko Vilkastus, koska läksit poikani, Eskon, kanssa Karrista?
+
+MIKKO. Me läksimme vähän ennen kuin Esko ruokapöydän nuriin viskasi.
+
+ESKO. Mikko, tässä ei ole pilkan paikka.--Sano, että läksimme sieltä
+silloin, koska talonväki heinään meni.
+
+MIKKO. »Elä opeta minua valehtelemaan».
+
+ESKO. Valetta pistänyt olet tuhannet kerrat ennen tätä, ja tämä on
+viaton sana, ei vahingoksi kellenkään.
+
+MIKKO. Sinä et tiedä lupauksestani pyhästä, jonka tein pari sekuntia
+sitten, ja se kuuluu: etten koskaan valheen kengillä kulje.
+
+ESKO. Asiaani et pahentaa saa, sitä et tehdä saa, vaan yhdessä käymme
+isäni huoneesen nyt ja koetamme kaikki parhaaksi kääntää.--Mutta varro
+minua tässä hetken aikaa; minä, näetkös, menen poimimaan pussiini
+riisiä, joita tiedän löytyvän tuossa metsässä muutama syltä tiestä.
+
+MIKKO. Mitä riisillä sinä?
+
+ESKO. Niitä vien äitilleni, joka kenties taitaa vähän leppyä siitä
+asiasta.
+
+MIKKO. Mitä tekee äitisi niillä?
+
+ESKO. Tahdonpa sinulle vielä toisen asian salaisuutena ilmoittaa. Sinä
+tiedät isälläni olevan tavan välillä vähän ryypiskellä, ja synnin himo
+tahtoo joskus saada kovankin vallan, mutta silloin juottaa hänelle äiti
+riisivettä kaljan seassa, joka siemaus pian saattaa ukon sänkyyn, ja hän
+hikoilee kuin saunanlöylyssä, puhkaa ja oksentaa ja mullistelee
+silmiänsä kuin härkä teuraspenkissä. Kuitenkin kestää tämä ainoastaan
+muutaman tunnin ja hän on raitis taas, mutta, usko minua, sen tempun
+perään, ei siedä hän nähdä viinaa moneen kuukauteen. Mutta tottumus
+tekee, että hän tarvitsee yhä voimallisemman annoksen jota vanhemmaksi
+hän tulee, ja muorilta menee riisiä päivä päivältä aina enemmän, ja
+sentähden juuri, luulen minä, on pussillinen tätä ainetta hänelle hyvin
+terve-tullut. Minä ehkä olen keksinyt oivallisen hyvityksen.--Varro
+tässä hieman! (Menee).
+
+MIKKO (Yksin). Varronko sinua, vai pistänkö itseni koreasti sivulle nyt
+ja omaan kotooni tavoitan? Mutta taitaapa se toki näyttää niinkuin vähän
+varkaan kujeelta.--Minä varron sinua, mutta koska sieltä tulet, niin
+rakennan välillemme pienen riidan. Syytä löytään aina. Riidan rakennan
+ja sitten jätän sinun omalle onnelles. Nummisuutarin mökkiin en kanssas
+tule, en askeltakaan sua seuraa enään. (Kristo tulee). Hei, Kristo! Mihen
+kulkee ties?
+
+KRISTO. Kuokkimaan Eskon häitä; perässä tulee nuoria muitakin.
+
+MIKKO. Tässä on puhemies!
+
+KRISTO. Missä sulhainen?
+
+MIKKO. Metsässä tuossa!
+
+KRISTO. Entäs nuori-muori, se entinen Karrin Kreeta?
+
+MIKKO. Miehensä sylissä!
+
+KRISTO. Soo-oh! He ovat rakkaita, tulisia. Ja sinä pidät vahtia tässä,
+varrot, kunnes nuori pari käy metsästä ulos?
+
+MIKKO. Ei yhtään paria, yksinään ja pariton on Esko, niinkuin
+suora-lesti.--Tuolla hän istuu ja noukkii pussiinsa riisiä hyvitteiksi
+äitilleen, jonka vihaa hän pelkää kovin, viivyttyään niin kauvan
+hääretkellänsä, tuomatta toki nuorta-muoria huoneesen.
+
+KRISTO. No peijakas! Kuinka ovat asiat? Eikö saanut hän Kreetaansa?
+
+MIKKO. Puusuutari hänen kieppasi, ja heidän häitään vietettiin paraikaa,
+koska tulimme Karrille, minä ja Esko, eväspussi selässä. Mutta sepä
+lystikästä, että käskettiin meitä häihin vielä ja me tottelimme
+kernaasti käskyä ja annoimme kaikki maistua hyvin.
+
+KRISTO (nauraa). Oivallista, kaikki oivallista! Mitä sitten, Mikko?
+
+MIKKO. Tähän asti olemme nyt viipyneet kotomatkallamme, muuttaen yhdestä
+lysti-paikasta toiseen, häärahoja liotellen, mutta nyt on kassa kaikki,
+aina viimeiseen ropoon.
+
+KRISTO. Ryyppäsikö Esko myös?
+
+MIKKO. Ei pisaraakaan, mutta seurasi minua toki uskollisesti kaikkialle;
+sillä pitipä hän häpeänä sulhaiselle jättää puhemiestänsä tielle. Tosin
+närkästyi hän usein päälleni, ja motkotteli kuin punainen kukko, mutta
+enpä huolinut siitä, vaan hummasin miten jaksoin; ja nämät kolme viikkoa
+ovat menneet kuin säkissä.--Siinä, Kristo, on Nummisuutarin Eskon
+hääretki.
+
+KRISTO. Niinpä jo alusta vähän arvelin asian käyvän, kuultuani
+morsius-talosta yhtä ja toista, ja sentähden olen nyt kaikin voimin
+koettanut jouduttaa naimistani Jaanan kanssa. Suutarin keräjiin vein, ja
+kaksi kertaa olemme jo kuulutetut minä ja tyttö, mutta nyt provastimme,
+virkansa toimessa turhan tarkka, vaatii vielä Topiakselta naimalupausta,
+pidätellen kolmatta kuulutustamme.--Nyt ovat tosin Eskon häätuumat
+käyneet aivan toivoni mukaan, mutta kaikki taitaa äkisti muuttua vielä.
+Nyt tulee poika takaisin asiaansa toimittamatta, ja äiti, muistellen
+kuinka lähellä viiden sadan perintöä minä olen, taitaa vimmassansa
+naittaa Eskon jonkun viheliäisimmän naasikan kanssa. Ja tämä tapahtuu
+provastin vartoessa tytön naimalupaa Topiakselta, ja minä jään viimein
+kuitenkin kaikesta paitsi. Olis nyt neidon isä tässä, mahtavin
+naittajansa, niin kaikki kävis hyvin. Tulevana sunnuntaina kuulutettais
+kolmas kerta, ja samana päivänä häämme vietettäisiin myös.
+
+MIKKO. Minä ennustan sun voittavan!
+
+KRISTO. Jos totta ennustat, niin oletpa häitteni paras vieras!--
+
+MIKKO. Niin toivon, ja »niinkuin sinä toivot, niin sinulle tapahtuu»,
+sanoo Esko, selittäin raamattua muistonsa mukaan, se komea sulhainen,
+jota tänään kotiinsa varrotaan täydessä kunnian kemussa.--Katsos,
+Kristo, kuinka sukkelasti soveltui: samana päivänä, jona meitä varrotaan
+nuoren emännän kanssa, me tulemme myös, mutta niinkuin sissit liassa ja
+nälkäisinä, ja mitä naisväkeen kuuluu, niin on Esko vielä yhtä viaton
+kuin mentyänsä.
+
+KRISTO. Kaikki hyvin! Nouseepa tästä hauskat vehkeet ehdittyämme
+suutarille. Minä käyn kanssanne, Mikko, lisäksi mustan ämmän kiukuille!
+
+MIKKO. Parempi vielä, jos lähet edellä Eskon kotiin, ja ilmoitat hääväen
+lähestyvän; sanot heidän pysäyneiksi levähtämään Peltolan pihalle.
+
+KRISTO. Niinpä teen ja saatan heille aina pidemmän nokan ja oikeat
+ukulin silmät.--Kiirehtikäät jälessäni vaan! (Menee).
+
+MIKKO (yksin). Minua vartoa saat; sillä enpä juuri vähällä hinnalla nyt
+tahtoisi liketä sitä kuuluisaa suutarin Marttaa. Totuuden tunnustaen,
+häntä pelkää enemmin kuin paholaista. Ja ken ei tee sitä?--Ny omaan
+pesääni vaan, ja Eskon, riisipussi selässä, lähetän sekä minun että
+itsensä puolesta sen mustan traakin kitaan.--Hän viipyy vielä.
+(Huutaen). Esko!
+
+ESKO (metsästä). Tulen paikalla!
+
+MIKKO. Kuin sieltä tulet, niin juotanpa sun täyteen kuin kiiliäisen, ja
+nähkööt sitten kotonasi, etten yksin ole juonut rahoja ylös, minä!--
+(Esko tulee; pussinsa toinen haara on täytetty).
+
+ESKO. Siellä oli hyvä riisin saanti!
+
+MIKKO (tarjoo Eskolle viinapulloa). Tässä, mies! Itse ryyppäsin vasta!
+
+ESKO. Mikä on tarkoitukses?
+
+MIKKO. Että otat hyvän kulauksen pullostani!
+
+ESKO. Minä?
+
+MIKKO. Sama mies!
+
+ESKO. Sinä tiedät, ettei vielä koskaan mitään karvasta ole huulilleni
+tullut tähän päivään asti.
+
+MIKKO. Tänä päivänä tulkoon!
+
+ESKO. Minäkö ryyppäisin? Ei!--Usko minua, Mikko Vilkastus, minä tuskin
+tiedän mille viina maistuu.
+
+MIKKO. Maista nyt, niin tiedät! Otappas, poika, tuosta kirkkaasta
+pullosta!
+
+ESKO. Minä vihaan viinapulloa kaikesta sydämestäni, sielustani ja
+mielestäni!
+
+MIKKO. Se tulee siitä, ettes paremmin tunne sen sisällistä luontoa.
+
+ESKO. Nakkisten vanha-setä, koska hän juomisen pois-kielsi, kiroili
+viinaa kauheasti. Hän kutsui sen myrkyksi syvyyden kaivosta.
+
+MIKKO. Ole surutonna; koska taas hän alkaa juomisensa, kutsuu hän sen
+hunajan-pisaraksi korkeuden kalliosta.
+
+ESKO. Niin hän sitä kiroili. Ja viinapotellin nimitti hän
+pirun-sarveksi.
+
+MIKKO. Ole surutonna; koska taas hän alkaa juomisensa, hän
+autuuden-sarveksi sen nimittää.
+
+ESKO. Nyt haastelet tyhmästi, Mikko! Viina ei tarvitse puolusmiestä.
+
+MIKKO. Ei yhtään, niinkuin ei mikään hyvä ja rehellinen asia.
+
+ESKO. Kirottu asia, se viinan asia! Sanotaan erään lääkärin keksineeksi
+konstin, polttaa viinaa. Olis se lääkäri tässä, miehen hirttäisin kohta!
+
+MIKKO. Ja minä kohta edestänsä hirteen menisin; kuin vaan on päässäni
+silloin pieni viinan huimaus, joka uskallusta antaa, vaikka kohtais
+meitä suurin vaara; rallaten me käymme päälle vaan väkirynnäköllä.
+Sinäpä nyt tuommoisen rohkeuden tarvitset tullessasi hirmuisen äitis
+kasvoin eteen; sentähden juo!
+
+ESKO. Olisko siitä apua?
+
+MIKKO. Täysi apu.--Juo!
+
+ESKO. En juo!
+
+MIKKO. Sitten eroomme, enkä seuraa sinua kauvemmas. Jää hyvästi!
+(Aikoo mennä).
+
+ESKO. Seis, mies, seis! Ilman seuraas kotia!
+
+MIKKO. Tahdotko juoda?
+
+ESKO. Tuo tänne pullos! Olkoon se niin viimeinen, kuin on se ensimäinen
+kerta. (Juo).
+
+MIKKO (itseks.) Hyvä!
+
+ESKO. Näitkös, että join?
+
+MIKKO. Vielä muutama nielaus, koska on tämä ensimäinen ja viimeinen
+kerta! (Esko juo. Itsekseen). Kas niin! Nyt pieni riita ja sitten ero.
+
+ESKO. Enkös juonut?
+
+MIKKO. Sen teit, ja olipa se kovin tarpeellista, nytpä otat vastaan
+äitiltäsi löylytyksen, niinkuin mies; sillä selkääs saat, että roikaa,
+ole vissi siitä!
+
+ESKO. Mikko Vilkastus ei olekkaan tietäjä.
+
+MIKKO. Eipä tarvitse olla tietäjä, ennustaissa sinulle tänäpänä aika
+saunan. Mutta ei hätää, nyt on värkkiä päässäs; anna tulla vaan, kaikki
+käy sievästi kuin öljy Libanoonissa.
+
+ESKO. Sinä uskot siis, että täytyy minun välttämättömästi saada
+selkääni tänä-ehtoona, sinä uskot sen?
+
+MIKKO. Uskon ja luotan!
+
+ESKO. Ja iloitset ja riemuitset?
+
+MIKKO. Iloitsisko puhemies, koska sulhainen selkäänsä saa?
+
+ESKO. Miksi puhut sitten näin?
+
+MIKKO. Syvästä sydämeni katkeruudesta lörpöttelen; sillä asia on ikävä.
+
+ESKO. Vain niin. Minä saan selkääni! Entäs sinä?
+
+MIKKO. Täytyy katsella päälle vaan, ei auta!
+
+ESKO. Vain niin! Mutta kuka meistä kahdesta on oikein syypää, minä vai
+sinä?
+
+MIKKO. En tiedä; sillä viaton olen minä.
+
+ESKO. Viaton? Sinunpa syysi tähän pitkälliseen kotimatkaamme. Talosta
+taloon olet kulkenut kuin mustalainen ja minä hännässä.
+
+MIKKO. Mustalainen! Sinä koira; aatteles kuinka monet kerrat ja kuinka
+hävyttömästi olet minua haukkunut tällä matkalla. Käypä se viimein
+sydämelle. Kirkas tuli ja leimaus!
+
+ESKO. Taidatko sanoa omantuntos nimessä, ettes ole syypää tähän
+surkeuteen, jossa nyt oljentelemme?
+
+MIKKO. Syypää! Minä yksin?
+
+ESKO. Olethan menettänyt kaikki rahatkin!
+
+MIKKO. Enin osa rahoista meni keskivarissa, jossa söimme päivällistä,
+niinkuin suuret herrat, ja joimme putelin oltta päälle. Semmoinen atria,
+sen tiedätkin, maksoi plootuja.--Mutta kenen oli syy, että jouduimme
+keskivariin? Eikö sinun?
+
+ESKO. Enpä tarkoittanut muuta kuin saada piirretyksi puumerkkini
+lupauskirjaan, jonka täytyy siellä löytyä; mutta tehtyäni tämän, miksi
+emme jatkaneet kohta taasen tietämme morsius-taloa kohden?
+
+MIKKO. Kaikki tämä ei kuulu tänne; kysymys on, kenen oli syy, että
+poikkesimme keskivariin?
+
+ESKO. Kas kas, mikä ääni nyt on kellossa!
+
+MIKKO. Kellossa! Onko ääneni kellon ääni, sinä juonikas ja takaviisas
+suutarin poika, onko ääneni kellon ääni?
+
+ESKO. Ääni on lahja Herralta, liioinkin laulun-ääni.--Mutta ymmärrä
+vertaukseni oikein; sillä haastelenpa usein esikuvien ja tunnusmerkkien
+kautta. Niinpä tahdoin nytkin lausua miten vaihtelee täällä ihmisten
+mieli, niinkuin metsässä kuullaan sekä koleita että kileitä
+karjan-kelloja.
+
+MIKKO. Sinä tyhmä pässi, kuuleppas tätä kelloa!
+
+(Lyö Eskoa korvalle ja juoksee pois. Esko rientää perässä.--Kraatari
+Antres tulee klanetti kainalossa).
+
+ANTRES (yksin). Tässä siis pitää minun vartoa hääväkeä, ja, koska
+tulevat viimein, seurata heitä suutarin huoneesen; niin on ukon tahto.
+Mutta pitääkö minun seisoman tässä vaikka puoleen yöhön asti, pilli
+kourassa vartoen heitä?--Vaiti! Tuossa ovat; sulhainen kuitenkin.
+Tahdonpa antaa hänelle pienen kunnia-töräyksen. (Esko tulee, Antres
+puhaltaa hänelle pari jaksoa).
+
+ESKO. Oletko nähnyt Mikko Vilkastusta?
+
+ANTRES. Puhemiestänne? Eikö ole hän seurassanne?
+
+ESKO. Hän jätti minun kuin susi poikansa, ja antoi minulle vielä
+korvapuustin lähteissä.
+
+ANTRES. Miksi erositte vihassa?
+
+ESKO. Hän on lyhy-nokkanen mies, eikä salli syntejänsä soimata.--
+Korvalleni sain häneltä. Hyvä!--Olisin ehtinyt hänen kiinni, niin
+kasvujen kanssa olisin maksanut kaikki. Mutta vaaran tullessa on hän
+aina nopea-jalkainen. Ei kanna hän turhaan nimeä: Vilkastus.
+
+ANTRES. Uuspeili, koko mies!--Minä kutsuttiin häihinne puhaltajaksi, ja
+käskyn mukaan kävin vartomaan teitä tähän. Nyt tapaan sinun, mutta en
+morsiantas.
+
+ESKO. Ei yhtään morsianta. Hän jätti minun jo ennen vihkimistä ja otti
+itsellensä toisen. Ilkeä petos, tunnoton petos! Mutta asiasta nousee
+tuima prosessi.
+
+ANTRES. Kenen otti hän?
+
+ESKO. Puusuutarin; olimmehan häissänsä.
+
+ANTRES. Minä surkuttelen tappioos, joka on suuri sydämesi puolesta.
+
+ESKO. Sanomaton!--Se peevelin Mikko, kuin piti pääsemän kynsistäni!
+Minä olisin pannut hänen noin, noin! (Hän tulee päihinsä).
+
+ANTRES. Suuri uuspeili!--Mitä siitä vaikkei tyttö ollut rikkaampia?
+Veisussa laulamme: »kuin meil' vaan on rakkaut', kyl' Jumalal' on
+rikkaut'». Niin se on. Uskotko sinä myös sen?
+
+ESKO. Niin se kaiketi olla mahtaa.--Mikon käsken keräjiin myös. Ehkä
+näit puitten välistä sinä hänen lyövän minua korvalle?
+
+ANTRES. En nähnyt!
+
+ESKO. Sano järkähtämätön totuus!
+
+ANTRES. En minä nähnyt, en minä nähnyt!
+
+ESKO. Aatteles, jos täytyy sun panna kaksi sormea kirjan päälle!
+
+ANTRES. En nähnyt sittenkään.--Elä Herran tähden minua saata keräjiin;
+lakitupaa kamoon niinkuin helvettiä.
+
+ESKO. Asiaa tahdon tuumailla.--Mutta minä ehkä kuolen nyt!
+
+ANTRES. Jumal' varjel' meitä! Miksi niin?
+
+ESKO. Tuntuuhan kuin ruumiini ja sieluni sulaisivat yhteen ilman kanssa.
+
+ANTRES. Oletpa vielä koossa!
+
+ESKO. Minä siivet selkääni saan ja pyllyyni pitkän pyrstön, ja kohoon
+korkeukiin ylös.
+
+ANTRES. Tanterella seisot vielä niinkuin minäkin, syntinen ihminen.
+
+ESKO. Ääntäsi en oikein kuule tänne ylös. Mitä sanoit?
+
+ANTRES. Sinä tanterella seisot.
+
+ESKO. Mutta henkeni taivaan navalla pyörii.
+
+ANTRES. Sinä teet minun kovin murheelliseksi!
+
+ESKO. Tämä on niin lystiä. Maa ja taivas lyövät kupperkeikkaa ja sinä,
+kraatari Antres, pyörit silmissäni kuin apina markkinoilla ja kuitenkin
+tahtoisin sinua hellästi suudella. Kyllä tämä on kuolema; ja minä saan
+saatanan kuraasin. Hih! Nyt tappelisin legioonien kanssa.
+
+ANTRES. Olethan ryypännyt, mies?
+
+ESKO. Olenhan senkin tehnyt. Kaksi oivaa kulausta otin äsken juuri Mikon
+taskumatista.--Mutta nyt on aika tullut, ja kerran meidän kaikkein
+kuolla pitää; usko minua!
+
+ANTRES. Esko, oletko koskaan ennen ollut humalassa?--
+
+ESKO. Totta sanoen, en koskaan!
+
+ANTRES. Nyt olet, naapurini!
+
+ESKO. Olisko tämä humalaa?
+
+ANTRES. Samaa sorttia, ole varma siitä!
+
+ESKO. Näin ihanata, näin taivaallista, näin rautarohkeata! Olis koko
+mailma sylissäni, niin suutelisinpa sitä kuin veljeä rakasta. Peijakas!
+taitaisinpa loiskata tuon kuusen kärkeen tai tuon pilven köyrylle
+istumaan ja sieltä taasen ales kuin ukon vasama aina maan tunkkasen
+ytimeen. Elämä on iloleikki! Antres, mitä olemme me, mitä olentoja
+täällä, että jumala meistä huolen pitää?--Hih! Tässä on aika poika
+Kokkolasta. Eikös niin? Mitä sanot, kraatari?
+
+ANTRES. En juuri mitään sano.
+
+ESKO. Onko kraatari parempi mies kuin suutari?
+
+ANTRES. Molemmat tarpeelliset tässä mailmassa!
+
+ESKO. Sinulla on tapa moittia suutaria ja panna kraatarin pykälän
+ylemmäs, mutta katsos, jos ei olis saappaita; niin eipä taitais olla
+jalkojakaan. Siinä sinulle yksi piikkaus niin hyvä kuin kaksi.
+
+ANTRES. Tahdotpa välillemme suukopua ja riitaa. Niin, niin, kyllä
+ymmärrän; mutta minä en puhu mitään.
+
+ESKO. Ei yhtään riitaa; sillä nyt on ilon päivä. (Saarnaavalla äänellä):
+
+    »Ole, sielun', iloinen,
+    Luota sinuas härjän pääl',
+    Härkä vie sun mäen pääl'.»
+
+Olinpa kovin lapsikas peljätessä mennäkseni kotiin, niinkuin tarvitsisi
+minun se tehdä. Koto jääköön hiiteen! Mailma on avara ja leipää löytyy
+joka haaralla.
+
+ANTRES. Käy koreasti kotiis vaan, Esko, se on sulta paras!
+
+ESKO. Ei tuumaakaan enään kotoa kohden, vaan tästä käännyn ympäri ja
+vaellan kauvas, kauvemmas vielä kuin se etäinen kulta-nummi, jonka
+pappilan mamsselli näki unissansa.--Vie sinä heille terveiseni, kiitä
+heitä puolestani ylöskasvatuksen edestä, sano, että siunasin heitä
+mennessäni ja olin iloinen kuin oinas. (Ylpeästi ja keikuttaen päätänsä).
+
+    »Ole, sielun', iloinen,
+    Luota sinuas härjän pääl',
+    Härkä vie sun mäen pääl'.»
+
+Hih, vaan! Karrin hyllyssä oli kymmenen ruoka-luskaa, minä luin
+ne.--Antres, ollaanpas oikein iloisia!--Katsos, kuinka nopea minä olen
+juoksemaan. (Juoksee kiivaasti pois).
+
+ANTRES (yksin). Rupeanpa häntä pelkäämän. Kovin irstasluontoinen mies,
+ja vahva, hirmuisen vahva. (Esko tulee juosten takaisin ilman hattua ja
+toista kenkää).
+
+ESKO. Herran Kiesus, Antres, juostaankos päämme mäntyyn?
+
+ANTRES. Kuinka on laitas? Olethan ilman hattua ja toista kenkää!
+
+ESKO. Olkoon niin!
+
+ANTRES. Ne etsimme ylös.
+
+ESKO. Ei, kraatari, metsä saantinsa pitäköön! Huolisinko yhdestä hatusta
+ja kengästä? Peeveli! jos oikein vihastun, niin kaikki nutut päältäni
+heitän ja myyn itseni Ryssälle. Sataan plootuun!
+
+ANTRES. Ole siivosti, ystäväni, ja haastele niinkuin järjellisen tulee.
+--Minä menen ja etsin ylös hattus.
+
+ESKO. Elä tee sitä, meistä tulee muutoin vihan veljet.
+
+ANTRES. Taitaisitko ihmisten näkyviin?
+
+ESKO. Se tukka kelpaa, vaikka teit siitä kerran kovin pilkkaa, sinä. Sen
+muistan aina.
+
+ANTRES. Silloin olin vähän päissäni.
+
+ESKO. Sinä naureskelit tätä pystyssä seisovaa töyhtöä päälaellani tässä.
+Miehuuden ja kiivauden merkki. Myös pilkkasit silloin silmiäni, kutsuen
+niitä ympyrjäisiksi maapässin silmiksi. Hyvä! Katseleppas niitä silmiä!
+
+ANTRES. Ne olen nähnyt!
+
+ESKO. Katsele minua hetki tarkasti ja äänetönnä vasten silmiä. Tee se
+pian, muutoin ei käy sun hyvin, Antres!
+
+ANTRES. Minä katselen. (Hetken aikaa äänettömyyttä, jona he katselevat
+toinen toistaan vasten silmiä).
+
+ESKO. Niin, semmoiset silmät ne ovat. Tunnustas myös tuota tupsua
+päässäni!
+
+ANTRES. Mitä vasten? näin tukka pystyssä käydä
+
+ESKO. Se käy laatuun sitä tunnustaa. Tee se hyvän sään aikana.
+
+ANTRES. Sinä olet erinomainen mies!
+
+ESKO. Tämmöinen tupsupää. Pistä kouras tänne; siitä et saa kipeätä!
+
+ANTRES. Mutta mitä se meriteeraa?
+
+ESKO. En tiedä itsekkään. Mutta tee se kiireesti, jos selkäs syhyy.
+
+ANTRES. Minä tunnustan! (Hän tunnustaa).
+
+ESKO. Toinen kerta! (Antres tunnustaa). Niin. Entäs kolmas kerta!
+
+ANTRES. Sinä hulluttelet, mies! Olenhan jo tunnustanut.
+
+ESKO. Tunnustas vielä kolmas kerta!
+
+ANTRES. Voi minua poloista miestä, mihin olen joutunut!
+
+ESKO. Kolmas kerta.--Tunnustappas!
+
+ANTRES. Minä tunnustan! (Tunnustaa).
+
+ESKO. Niin, semmoinen tukka se on, ja itseppä sen kannan niinkuin
+silmätkin.
+
+ANTRES. Enpä olis luullut sinua näin kovaksi mieheksi!
+
+ESKO. Kova ja kiivas luonnosta.
+
+ANTRES. Enkä näin kiukkuiseksi ja juonikkaaksi.
+
+ESKO. Tuhannen peeveliä! koko mailma on kuin noiduttu mua kohtaan.
+(Ottaa kraataria kauluksesta kiinni). Minun Karri petti, oma morsiameni
+minun petti, kutsuen minua hävyttömäksi mieheksi, ja kujalle minun
+ajoivat kuin kylän koiran. Niin kanssani tehneet ovat, ja Mikko
+Vilkastushan koko saatana oli. Rahat juotuans löi hän minua korvalle ja
+juoksi tiehensä kuin peto. Ja meidän välillä, Antres, on jotain vanhaa
+hapatusta myös.
+
+ANTRES. Elä kiristä minua kurkusta!
+
+ESKO. Herran Kiesus, kraatari! Mikko Vilkastus on täyttänyt sydämeni
+niin. (Kiristää aina kovemmin Antresta, joka koettaa rynnistellä
+vastaan).
+
+ANTRES. Elä kiristä!
+
+ESKO. Tierätkös, kraatari.
+
+ANTRES. Tulkaat minua apuun!
+
+ESKO. Noin minä miehiä panen; katsos! (Painaa kraatarin maahan, kraatari
+pyörtyy ja jää makaamaan liikkumatonna). Kiusa kiusan päälle viimein
+mieheltä järjen vie. (Katselee kraataria). Liikkumaton niin kuin kivi.
+Aatteles jos... (Ravistaa häntä). Nouse ylös, Antres, ja ollaan ystävät
+taas!--Hän ei hengitä enään. Se on tehty! Toinen laudoissa, toinen
+raudoissa, niin tämä hääreisu päättyi. Kuollut on hän! Se on tehty!
+(Iivari, Sakeri ja Niko tulevat ajaen, kaikki istuen rattailla). Tulkaat
+ja nähkäät rikostani suurta.
+
+SAKERI. Pysäytä! (Iivari pysäyttää). Mitä on tapahtunut tässä?
+
+ESKO. Tulkaat katsomaan vihan ja synnin hedelmiä!
+
+IIVARI. Veljeni, Esko! Mitä hirmutöitä?
+
+ESKO. Se on tehty!
+
+SAKERI. Ales rattailta kaikki! (Astuvat ales). Sido Rusko mäntyyn
+tuolla. (Iivari ajaa pois hevoisen oikealle. Sakeri, taluttaen Nikoa
+köydestä, joka on sidottu vangin jalkaan, lähestyy Eskoa). Esko, minun
+sisareni poika, mitä olet tehnyt?
+
+ESKO: Hyvää päivää!--Tekoni on tuossa. Siinä makaa kraatari niinkuin
+vihani uhrilammas. Mutta tämä on minulle rangaistukseksi. (Iivari tulee).
+
+IIVARI. Oletko tappanut kraatarin?
+
+ESKO. Hyvää päivää! Vaikka ehtoo jo taitaakin olla.--Niin, Iivari; sinä
+olet nuorempi, ota vaari minusta ja elä koskaan himoillesi valtaa
+anna.--Minä miehen tapoin, ja tämä tapahtui minulle rangaistukseksi.
+Mutta voi kraataria, jonka henkensä panna täytyi kuritukseksi minulle!
+(Sakeri kuiskaa Eskoa korvaan, Esko lähtee juoksemaan, mutta kääntyy
+jälleen kohta takaisin neljän viiden askeleen päästä). Ei, eno; en tahdo
+karata. Tunnon vaivat lievii esivallan meitä rangaistessa. Siis tulkoon
+kuuskorttelisia täysi kippu selälleni; sillä sen olen ansainnut. Ja
+sitten: marssi sinne, missä pilvet maata lamaa ja peuroilla ajetaan.
+Sinne, sinne kruunu omansa korjaa. Humala katoo päästäni, haihtuu kuin
+tuhka tuulessa. Nyt olen ihan selvä. (Antres liikuttelee itsiänsä).
+Kraatari elää vielä! Mun ystäväni, Antres!
+
+ANTRES (nousee istumaan huoaten raskaasti). Olemmeko tässä vielä?
+
+ESKO. Tässä, ystäväni! Mutta kiitos luojan, ettäs vielä hengen sait!
+Minä pyydän sinulta anteiksi, kraatari, kaikesta sydämestäni!
+
+ANTRES. Minä kaukaisilla mailmoilla käynyt olen, vieraita kieliä
+haastellut ja paljon ihmeitä nähnyt.--Kuinka kauvan sitten, Esko, kuin
+sinä minua kurkusta kruuvasit?
+
+ESKO. Tuskin kolme minutia!
+
+ANTRES. Sano kolmekymmentä vuotta kuitenkin!
+
+ESKO. Ei yli kolmen minutin, usko mitä sanon!
+
+Antres. Kas ihmettä taas!
+
+ESKO. Nouseppa seisomaan, veljeni! (Auttaa Antresta seisomaan). Kuinka
+jaksat nyt?
+
+ANTRES. Minä olen terve ja raitis!
+
+ESKO. Terve ja raitis! Mikä onnen hetki!--Mutta ottaispa mun peijakas,
+jos rupeisit minua laillisesti hakemaan!
+
+ANTRES. En minä rupee.
+
+ESKO. Kiristää toista kurkusta, se on pedon tapaista, ja tarvitsisinpa
+loittiini aika lailla. Ei haittaisi se yhtään. Mutta minä rukoilen sinua,
+elä vie minua keräjiin tästä asiasta!
+
+ANTRES. En minä vie, en minä vie.
+
+ESKO. Sinä kunnon mies! Mitä maksan sinulle?
+
+ANTRES. Et mitään, et tarvitse!
+
+ESKO. Verraton mies! Ilmatteeksi sulle saappaita teen aina kuolemaan asti.
+
+ANTRES. Jos niin tahdot!
+
+ESKO. Sen teen minä!--Kas niin, eno ja nuorempi veljeni, Iivari,
+sallimus auttoi minun tästä onnettomuudesta kuitenkin.--Mutta mistä
+tulette ja kuka on tämä?
+
+SAKERI. Kaupungista tullaan!
+
+IIVARI. Ja tämä on ystävämme, joka meidät onnellisiksi tekee.
+
+ESKO. Miksi eno häntä nuorasta hallitsee?
+
+IIVARI. Ystävyyden liite, näetkös.
+
+ESKO. Selittäkäät minulle asia.
+
+IIVARI. Etkö huomaa lyhyttä tukkaansa, piikkipartaansa ja pilkkua
+nenänsä vieressä?
+
+ESKO. Se suuri varas.
+
+SAKERI; Sama veitikka!
+
+IIVARI. Hänenpä nypistimme koreasti Puol'matkan krouvissa.
+
+ESKO. Mikä onni!
+
+IIVARI. Seittemän sataa riksiä vaan.
+
+ESKO (itseks.) Mikä onni! Tästä nousee isäni huoneesen ilo suuri, ja
+minäkin olen pelastettu sillä samalla.
+
+SAKERI. Mutta kuuleppa, mun sisareni poika, tänä päivänähän pitäisi
+vietettämän jälkihäitäs?
+
+IIVARI. Jaa peijakas! Mutta miksi seisot tässä?
+
+ESKO. Ettäs sanot. Mutta minua on kohdannut kova vastoinkäyminen.
+Morsiameni annettiin petollisesti toiselle ja minä sain kääntyä nuorena
+miehenä takaisin; tähän asti olen viipynyt kotomatkallani ja juuri Mikko
+Vilkastuksen tähden. Hän minun petti myös. Kaksitoista riksiä, jotka
+äiti antoi minulle häärahoiksi, joi hän ylös, sitten löi hän minua
+korvalle ja juoksi tiehensä, ja se tapahtui juuri tässä. Päätinpä,
+etten enään lähtisi kotia, vaan vaeltaisin kaukamaille, mutta luulen
+toki asiain kääntyvän nyt toisin.
+
+IIVARI. Nyt ei yhtään hätää sinullakaan, ei yhtään! Me myös teimme
+huonon retken, mutta tämä onnemme lintu tässä (osoittaen Nikoa) saattoi
+kaikki parhaalle kannalle taas. Nyt en ensinkään pelkää tullakseni
+kotia, sanonpa kohta suoraan, että kaikki joimme, mutta tässä on sen
+sijaan seittemän sataa riksiä,--ja isämme mökissä ilosta hurrataan.
+
+SAKERI. Elä sentähden ilmoita minun olleen seurassasi juomakengilläsi
+kaupungissa!
+
+IIVARI. En, vaan sanon, että kohtasin teidän vasta ihan tullipuun
+alla, tullessani ulos kaupungista. Olkaat hyvässä turvassa, eno; minä
+pelastan selkänne.
+
+SAKERI. Minun selkäni?
+
+IIVARI. Niin teidän kuin Eskon ja omani!
+
+ESKO. Kas kas, mikä ihmeellinen käännös! Nyt himoomme päästä kotia kuin
+voiton-sankarit sodasta. Tätä onnea emme olisi ansainneet. Mutta
+kiittäkäämme sallimusta!
+
+IIVARI. Kiittäkäämme sallimusta, se tämän miehen varkauteen veti,
+pelastaaksensa meitä, kurjia.--Mutta minua kouristelee kiukkuinen nälkä.
+Onko pussissasi ruokaa?
+
+ESKO. Ei yhtään, vaan on siellä ainoastaan riisi-ruohoja.--Kovin nälkä
+minunkin. Konna vieköön! taidanpa kuin paras lintukoira haistaa leivän
+hajun matkamiesten eväspussissa, ja makean uutishajun olenkin tuntenut
+kaiken tien. Totta, veljeni, näin kiivasta nälkää en muista vielä
+koettaneeni. Mutta kärsikäämme hetki vielä, kohta antaa meille äitimme
+ruokaa.
+
+IIVARI. Voileipää hän antaa meille, niinkuin hyville lapsille.--Kotia
+kuin Hiien pohtimessa! Minä päästän hevoisen. (Aikoo mennä oikealle).
+Mutta katsokaat, ettette hukkaa kultapalloamme, eno; jos sen teette,
+niin sitten kuitenkin ilman armoa me molemmat hirteen. (Menee).
+
+SAKERI. Hänestä vaarin pidän kyllä!
+
+NIKO (itseks.) Saakeli olkoon! tyhjentäisinpä minäkin kernaasti pöytyrin
+hernevelliä, sillä olenpa tyhjä kuin vesikoijussa pari viikkoa sitten.
+Mutta taidanhan nälän pahimman kauvaksi unohtaa vielä katsellessani
+tässä lapsuuteni teitä ja polkuja.
+
+ESKO (Nikolle). Vai sinäkö sama junkkari. Aatteles mikä kamala rikos,
+luvattomasti ottaa toisen omaisuutta, pistää taskuunsa ja hiipistellä
+tiehens'. Aatteles sitä, sinä kurja mies!
+
+NIKO. Pidä kitasi sinä, kananvaras, mällistelevä huhkain siinä;
+tempasenpa muutoin käteni nuorista, käyn sun tukkaas ja hajoitan sen
+tuulenpesän ilmaan.
+
+ESKO. Elä kopeile! Tunnenpa humalan tulevan päähäni takaisin, se kanalja
+tulee, antaen uutta kuraasia.--Sinä lurjus! haukutko minua? Katso
+etten iske kurkkuus! Mitäs tekisit? Kätes ovat kiinni.
+
+SAKERI. Siivosti, Esko, ja muista, että on hän vankimme!
+
+IIVARI (on peräyttänyt hevoisen rattaineen teaterille). Mitä torelee
+Esko?
+
+ESKO. Tuo hävytön mies kun rupesi minua haukkumaan siitä, että
+kristillisellä tavalla nuhtelin häntä varkaudesta.
+
+IIVARI. Hän ei kärsi yksinkertaisia, ja yksinkertaisiapa olemme, jos
+häntä nuhtelemme siitä, josta meidän häntä kiittää tulee.--Nyt kaikki
+rattaille; orhini levottomuudesta pyrskii ja raappii! (Kaikki istuvat
+rattaille). Minä, ajajanne, istun nokalle tähän, eno, kultakukkomme
+kanssa, istuu keskellemme, sitten Esko, ja sinä, pillinesi, sovita itses
+tuonne taakse ja puhalla, että taivas repee!
+
+ANTRES. Minä puhallan!
+
+IIVARI. Mutta katso, ettes putoo sieltä, koska orhini nelisiin juoksee!
+
+ANTRES. En minä putoo.
+
+IIVARI. Missä on hattus, Esko?
+
+ESKO. Tuonne metsään se jäi, mutta jääköön heitä vaikka kymmenen.
+
+IIVARI. Niin juuri. Tästä lähin käymme silkki-hatussa.
+
+ESKO. Ja kultakellossa. Ostammepa itsellemme kruunun puustellin tai
+arenteeraamme jonkun herran kartanon.
+
+IIVARI. Sen teen minä kohta.
+
+ESKO. Minä tulen pehtoorikses, Iivari!
+
+IIVARI. Sinun otan pehtooriksi, enon metsäviskaalikseni vannotan, isäni
+panen voudiksi ja huushollerskamme olkoon voudin vaimo!
+
+ESKO. Kuka voudin vaimo?
+
+IIVARI. Äitimme, ymmärräthän?
+
+ESKO. Niin niin, nyt äkkään!
+
+IIVARI. Olkaat varolla, nyt isken. Katso vaan, ettes helli sieltä, sinä,
+takapuhaltaja.
+
+ANTRES. En minä helli, en minä helli!
+
+IIVARI. Nyt mennään! Pois tieltä! tässä tulee rikasta väkeä.--Ilomarsi,
+kraatari, ilomarsi! (Menevät; Antres puhaltaa porin-marsia, toiset
+loilottavat.--Kaksi kuokkavierasta, tavoittaen Eskon häihin, tulee
+vasemmalta).
+
+1:N KUOKKA. Klanetti pauhaa, joutukaamme! (Mikon valitus-huuto kuuluu
+metsästä). Kuka valittaa siellä?
+
+2:N KUOKKA. Jotain kuulin minäkin.
+
+1:N KUOKKA. Käydäänpäs katsomaan! (Kuokat menevät. Hetken perästä
+tulevat he, kantaen Mikkoa, joka on taittanut jalkansa).
+
+MIKKO. Minä olen taittanut jalkani, viekäät minua kanttoorin luoksi!
+
+1:N KUOKKA. Kanttoori on häissä Nummisuutarilla. Sinne kannamme sinun!
+
+MIKKO. Tuhannen tulimmaista, pitääkö minun sinne!
+
+2:N KUOKKA. Hän on siellä, sen tiedämme varmaan.--Onko jalkasi pahoin
+taittunut?
+
+MIKKO. Onpa tässä kärsimystä.
+
+1:N KUOKKA. Se onkin vaan murrettu. Mutta kuinka tapahtui se?
+
+MIKKO. Juoksin, mieletön, naarasterren perässä, joka hyppäsi saakelin
+vikkelästi, viekotellen sillä kurilla minua poika-parvestansa. Minä
+kompastuin ja mursin jalkani. (Itseks.) Kirottu Esko, kuin hätäytit
+minua ja matkaansaatoit kaiken tämän! Onni, ettei nähnyt hän
+lankeemistani. (Ääneensä). Mutta tämä on vimmattua, jalkani kimoilee ja
+polttaa kuin pahalaisen makkarakattilassa.
+
+1:N KUOKKA. Sentähden riennämme kanssas Nummisuutarille!
+
+MIKKO. Peikot ja perkeleet! en tahtoisi sinne!
+
+1:N KUOKKA. Sinne kiireesti, jos parannusta toivot. Jalkas pitää
+sidottaa lastoihin, mutta pienikin viivytys taitaa pahentaa kaikki,
+tehdä sinusta ontuvan Huuperin äijän.--Ota kanssani kiinni hänestä sinä,
+ja rientäkäämme! (Kuokat, kantaen Mikkoa, menevät).
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+(Ulkopuolella Topiaksen huonetta, joka seisoo oikealla. Vasemmalla on
+pöytä, siinä viinapotelli, kaksi lasia, vehnäleivän-pytkyjä ja sokeria.
+Perällä näkyy honka-nummi.--Topias ja Sepeteus tulevat vasemmalta).
+
+TOPIAS. Kas kas Marttaa vaan, kuin on rakentanut eri viinapöydän, ja
+ulos pihalle sitten. Herrasväen konstia ja temppuja istuu hänessä vielä
+nuoruuden päivistä, koska tyttö palveli Riutalan kartanossa, ja palveli
+seittemän vuotta. Kapteenska piti hänestä paljon, samoin kapteeni itse,
+vaikka saivat hekin pitää suunsa kiinni, koska Martta oikein
+vihuripäänsä päällensä otti. Semmoinen likka hän oli. Silloinpa mekin,
+minun käydessäni kartanossa neulomassa, tulimme keskenämme tuttavuuteen,
+ja aina paremmiksi ja paremmiksi ystäviksi ja viimein pariskunnaksi, ja
+sainpa, koira vieköön! maksaa tervarahaa Eskon tähden, kirkkoa tervata
+sain. No, no! »Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus», sanoo
+sananlasku. Nuori mies, hän on kuin metsävuohi, hurjapäinen. Hän ryntää
+päälle vaan, aattelematta perään, liioinkin tähän aikaan.
+
+SEPETEUS. Ennen nyrkki pystyssä ja suu mytyssä himojamme vastaan sotaa
+käytiin, ja rautaa kasvoi miehen mieleen, mutta tällä suvulla ei ole
+tahdon voimaa, vaan tanssii se halujensa pillin mukaan.
+
+TOPIAS. Niin niin.--Muistaakos kanttoori, kuinka Peltolan
+hirsi-talkoossa sekä nuoret että vanhat tanssivat virolais-ukon,
+Hanssun, säkkipillin mukaan?
+
+SEPETEUS. Minä jouduin sinne virka-retkilläni.
+
+TOPIAS. Tehtiinpä siellä yhtäkin konstia ja juonta. Siellähän seppä
+minun silmäni noki, juuri talosta lähteissäni. Junkkari! Enkä tiennyt
+asioistakaan, ennens kuin kotona sain Martan kimppuuni siitä
+syystä.--Noh, ne ovat menneitä asioja, ja olkoot unohduksessa. Mutta
+saapa tässä mies koetella yhtä ja toista, sekä leikkiä että totta, tässä
+mailmassa, jonka oppineet sanovat ymmyrjäiseksi kuin minun pääni ja
+pyörivän tyhjässä ilmassa. Mitä aattelee kanttoori siitä asiasta?
+
+SEPETEUS. Minä kiinniriipun sanassa, jossa veisaamme: »ei patsast' eikä
+napaa, vaan vahva virta vapaa».
+
+TOPIAS. Niin uskon minäkin.--Vetten päällä se pyörii, suuri kuin
+joulukaakku.--Niin on tämä mailma ymmyrjäinen ja soppia ja solia täynnä,
+joissa pian masennetaan mies. (Täyttää molemmat lasit viinalla). Mutta
+kas, kuin kaikki viimein ympäri käy, niin otammepa ryypin ja unohdamme
+kaikki. Ryypin otamme ja nauramme ja itkemme yhtaikaa elinkautemme
+retkille.--Kanttoori, olkaat niin hyvä! Elkäät hirttäkää Eskon häitä,
+minä muutoin närkästyn poikani puolesta.
+
+SEPETEUS. Maistaa tahdon!
+
+TOPIAS. Lasi kumoon, kanttoori, kumoon!
+
+SEPETEUS. Ei, Topias; maistan vaan!
+
+TOPIAS. Niinkuin tahdotte, mutta Eskon muistoksi! (Ryyppäävät, Sepeteus
+maistaen).
+
+TOPIAS. Sokeria tahi vehnäleipää päälle; kumpaa vaan haluttaa; sillä
+takakontoni, näettekö, ei ole juuri niin tyhjä kuin luulis, sieltä heruu
+koska heruman pitää. Mikä on suutari Topiaksen eläessä? Hänen konstinsa
+istuu päässä, sen käytös kourassa tässä; terve ruumis, silmät, korvat ja
+kaikki muut jäsenet; uljas vaimo ja kaksi poikaa, ja omalla kannallansa
+asuu hän tässä, tässä vapaalla, kaikuvalla honka-nummella.--Tässä on
+ankara kaiku, herättäkääs se äänellänne, kanttoori.
+
+SEPETEUS. Nyt ei veisaamiseen aika eikä paikka.
+
+TOPIAS. Vähän vaan loilotusta, että kaiku kuuluu.
+
+SEPETEUS. La la la laa! (Kaiku.)
+
+TOPIAS La la la laa!
+       (laulaen). »Mutta me Mänttälän pojat...»
+Hih! (Viskasee lakkinsa ilmaan. Martta tulee huoneesta ja tukistaa häntä).
+
+MARTTA. Pidätkö suus kiinni, sinä poutahaukka.--Mitä teette tässä
+ulkona? Kanttoori on hyvä ja tulee sisään. (Menee huoneesen).
+
+TOPIAS (ottaa ylös lakkinsa). Eskon iso-lippunen lakki; hän sai hattuni
+häihin. (Ryyppää).
+
+SEPETEUS. Mutta usko minua, pöllähdinpä tästä tapauksesta, tukistuksesta
+nimittäin.
+
+TOPIAS. Tuosta etu-tupsusta hän minua vähän nujusti, mutta annanpa
+hänelle sen anteeksi; sillä onpa hän kovin kiivas ja kiukkuinen
+häätoimien hyörinässä. Hän on kun tulen leimaus. Huomasitteko, kuinka
+pikaisesti tämä temppu oli tehty häneltä? Kuin luoti oli hän tässä, kuin
+luoti oli hän sekuntin päästä tuvassa jälleen, ja sillä aikaa ehti hän
+tukistaa minua.
+
+SEPETEUS. Nais-valtikka on murheellinen merkki; se maakuntain häviöö
+ennustaa. Roomassa, koska tämä ankara valta lankeemukseensa kallistui,
+hallitsit portot, narssut ja naasikat, ja mies vapisi vaimon edessä.
+Mikä häpeä! Mutta kaikki hekuman ja huvituksen työ.--Topias! minä vaimon
+arvossa pidän, mutta sanon, että mailman loppu, hävitys ja ikuinen
+sekamelska meitä lähestyy, koska hän housut päällensä pukee ja rupeevi
+meitä könistämään, meille korvapuusteja jakelee ja--(katsoen
+merkillisesti Topiasta kohden) meitä tukistelee.
+
+TOPIAS. Kuin oikein peräänaattelen, niin olipa se hävyttömästi tehty
+Martalta. Peijakas! minä närkästyn. Tukistaa minua! Sinä mustalainen!
+No no, otanpa sinun tästä koviin kouriin, kuin vaan tämä paha pääs on
+ohitse mennyt. Nyt ei ole hyvä hiiskua asiasta mitään.--Mutta astukaat
+sisään, kanttoori, astukaat sisään! (Avaa oven Sepeteukselle, joka menee
+sisään). Minä tulen kohta perässä! (Menee ja ottaa ryypin, ja puree
+sokerinpalasta päälle. Martta tulee). Minä tässä tirkistelen,
+tirkistelen katsella pitkin tietä, vartoen häämiehiä kuin päivän nousua.
+
+MARTTA. Heitä kentiesi vartoa saamme!
+
+TOPIAS. Tänä ehtoona heidän täytyy tulla, niinkuin päätetty oli.
+
+MARTTA. He saattavat tulla tänään tahi huomenna tahi koska niin
+tapahtuu, mutta aatteles, jos tulisivat ilman morsianta!
+
+TOPIAS. Ilman morsianta?
+
+MARTTA. Tytön tahi kasvatusisänsä pää olisi tainnut kääntyä!
+
+TOPIAS. Mahdotonta! Asia päätettiin kättä lyöden miehuullisesti.
+
+MARTTA. Ei mikään mahdottomuus. Mutta tapahtuisi niin, niin onpa Jaana
+paljon likempänä perintöä kuin poikamme, Esko; kolmas kuulutus vaan
+puuttuu. Että hän ja seppä, se kirottu, meiltä kieppaisivat viisi sataa
+riksiä pois, se aatus sydäntäni polttaa kuin helvetin tuli. Mutta
+Jumal' avita! minä vannon, niin ei käymän pidä. Jos ei könsikkä
+aviosiippaa muassaan tuo, niin tyytyköön siihen, jonka hänelle annan.
+Minulla on hänelle varoina ystävä, joka ahneesti kuin nälkänen kotka
+hänen vastaanottaman pitää. Naimiseen kohta, mutta siksi täytyy sinun
+vielä juonitella provastin kanssa.
+
+TOPIAS. Minä teen niinkuin tahdot. Mutta tämänkaltaisia hankkeita ei
+meidän pelätä tarvitse; he tulevat kohta, ja morsian Eskon rinnalla
+istuu, kaunis kuin Saaronin-kukkainen. He ovat vihitty pari, ijäisesti
+yhdistetyt, muutoin eivät olisi viipyneet matkalla viikkoa kolme. Kohta
+he tulevat pillin kirkunalla. Kraatari Antres, klanetti kourassa, vartoo
+heitä tien-haaralla tuolla. Ja minä vannon, Martta, että tanssin tänä
+ehtoona vielä polskaa kanssas tässä tasaisella tanterella.--Mutta mitä
+aattelemme Iivarista, joka ei ole vieläkään tullut?
+
+MARTTA. Että hän elää, sen tiedämme; ovathan nähneet hänen Hämeenlinnan
+kaduilla, mutta kaakertelevan juovuksissa.
+
+TOPIAS. Sinä kanalja pojaksi, nyt täytyy sinun saada pieni ryöpäys, ei
+auta. Saatpa, saakeli vie! kuin sieltä vaan tulet kerran kotia.
+
+MARTTA. Hänen suomin nipampulla, että makaa hän viikon päivät
+jäsentäkään liikuttamatta.--Mutta mene sisään sinä seuraksi lukkarille.
+Yhtä toki sinulle muistutan: elä juo itsiäsi tänään juovuksiin, jos et
+mieli tulla teljetyksi sikapahnaan.
+
+TOPIAS. Sikapahnaan? Elä, Marttani, haastele niin sikamaisesti tällä
+juhlallisella hetkellä.
+
+MARTTA. Mene sisään ja elä mököttele! (Topias menee. Martta yksin). Sinä
+viivyt vielä, lunttu. Jos vilauksessa et ole tässä, niin niskas nuriin
+kierrän; sillä tänään ei ole mieleni leikittävä.--(Jaana tulee). Mutta
+tuossa hän tulee. Kiitä onneasi, ettes kauvemmin viipynyt!--Saitko
+siirappia?
+
+JAANA. Enpä saanut; hän sanoi itsellään ei olevan.
+
+MARTTA. Sinä volpana, ethän taida koskaan mitään matkaansaattaa.
+
+JAANA. Minä en saanut.
+
+MARTTA. Sentähden, ettäs olet saamaton.
+
+JAANA. Mitä taisin tehdä?
+
+MARTTA. Ääneti! ja mene Priitan luoksi, muistuta häntä niistä kymmenestä
+munasta, jotka hän on minulle velkaa, ja sano hänelle, jos ei hän anna
+niin tulenpa ja reväisen silmän päästänsä kuin perkele Kittelän noidalta
+ennen. (Jaana menee oikealle. Leenan-Kalle tulee).
+
+LEENAN-KALLE. Iivari, luulen, ei ole vielä palannut kaupungista.
+
+MARTTA. Ei vielä.
+
+LEENAN-KALLE. Olenpa varma siitä, että hän on juonut ylös lintu-rahani
+ja jään nyt ilman ampuvaroja.
+
+MARTTA. Niin taitaa käydä!
+
+LEENAN-KALLE. Mutta teidän tulee maksaa vahinkoni, jonka kärsin poikanne
+kautta!
+
+MARTTA. Sen saamme nähdä! (Anna-muori tulee).
+
+ANNA-MUORI. Hyvää päivää, Nummisuutarin-muori! Onko kaupunkimiehestä
+jo mitään kuultu? Minä pelkään, etten saa nuuskaa, enkä rahojani
+takaisin enään!
+
+MARTTA. Niin luulen minäkin tapahtuvan.
+
+ANNA-MUORI. Se viheliäinen poika, missä mahtaanee hän, kaupungin vai
+tievarren krouvissa, aikansa näin synnin humussa menettää?
+
+MARTTA. Häntä käykäät etsimään, jos tahdotte tietoa siitä.
+
+ANNA-MUORI. Se on ennen teitin tehtävänne, joka olette äitinsä.
+
+MARTTA. Vaiti, ämmä! sun muutoin yhdellä potkauksella tästä mökkiisi
+linkoon! (Kristo tulee vasemmalta). Mitä tahdot sinä?
+
+KRISTO. Ei niin vihaisesti, Nummi-Martta; sillä tuonpa teille iloisen
+sanoman. Esko lähestyy nuoren vaimonsa kanssa; kaunis tyttö, kuin
+aamurusko punertavat poskensa ja silmät säteilee kuin kaksi aurinkoa.
+Kohta ovat tässä. Peltolan pihalla Esko hevoistansa juotti.
+
+MARTTA. Sinä valehtelet, mies!
+
+KRISTO. Totta puhun! (Klanetin ääni kuuluu). Siinä ovat! (Itsekseen).
+Kuulenpa ratasten jyrinän myös. Mitä aattelen tästä? Oliskohan Mikko
+minua vietellyt? Sitten totta valehtelen tässä. (Topias ja Sepeteus
+tulevat huoneesta, edellinen joteskin päissään).
+
+TOPIAS. Klanetin äänen kuulin; he lähestyvät.
+
+KRISTO. Paikalla ovat he tässä!
+
+TOPIAS. Kuinka häitten tapaista! Mitä marssia puhaltaa kraatari?
+
+SEPETEUS. Porilaista!
+
+TOPIAS. Porilaista marssia! Ja nummi pauhaa kuin suden-ajossa!--Mutta
+mikä loilotus siellä?
+
+KRISTO. Juuri niinkuin suden-ajossa.
+
+TOPIAS. Tämä loilotus?
+
+KRISTO. Ilon ja surun huuto!
+
+TOPIAS. Niin, seppä! »Iloitkaat ja riemuitkaat! nyt on meillä joulu!»
+Ollaan ystävät taas, seppä! Nyt annan anteiksi kaikille, itse
+saatanallekin, joka meitä kiusaa ja heijailee pitkin myötä-virtaa
+alespäin.--Tässä on tassuni, seppä!
+
+KRISTO. Tässä minun! (Kättelevät).
+
+TOPIAS. Ystävät olemme aina!
+
+KRISTO. Niinkauvan kuin kestää vaan!
+
+TOPIAS. Niin, seppä!
+
+SEPETEUS (itseks.) Ystävyys ja vesi, he ovat tähän aikaan yhtä.
+
+TOPIAS. Eskon häät!
+
+MARTTA. Sinä nauta, olethan juonut itses juovuksiin, vaikka kielsin
+kovin?
+
+TOPIAS. Nauta! Elä, Martta kulta, saata itsellesi tänä ehtoona sitä
+häpeää, että vihoissani karkaan sinusta kuuksi päiväksi!
+
+MARTTA. Marssi matkaan, jos mieles tekee!
+
+TOPIAS. Mitä minun tarvitsee? Minä olen herra huoneessani. Sinua en
+pelkää, meitä on monta nyt, sinun voitamme kyllä.--Nauta! Elä saata
+sydäntäni kiehumaan!
+
+MARTTA. Kitasi kiinni, sanon minä!
+
+SEPETEUS. Malttakaat mielenne, mies ja vaimo! Nyt riita pois ja
+kristillisellä tavalla ottakaamme vastaan ylkä ja morsian!
+
+TOPIAS. Kristillisellä tavalla, palavat lamput kädessä. Ylkä tulee!--
+Mutta mikä mustalaiskuorma tulee sieltä? (Iivari, Sakeri, Niko, Esko
+ja Antres, kaikki istuen rattailla, tulevat loilottaen ja klanetin
+pauhinalla. He pysäyvät perälle; Sakeri ja Antres nostavat lakkiansa).
+
+MARTTA (itseks.) Jumal' avita! rupeanpa arvelemaan, ettei ole laita
+oikein!
+
+TOPIAS. Minä kysyn: mikä on tämä mustalaiskuorma?
+
+IIVARI. Rahakuormahan tämä on.--Ales rattailta kaikki. Minä tahdon
+päästä syömään! (Astuvat rattailta, Iivari vie hevoisen pois
+teaterilta).
+
+TOPIAS. Selittäkäät minulle tämä näkö, jos taidatte!
+
+SAKERI (osoittaen Nikoa kohden). Katseles tätä kuvaa! Etkö huomaa jotain?
+
+TOPIAS. Kaikki on unta! Miksi on hän sidottu, ja miksi hallitset häntä
+jalasta?
+
+SAKERI. Se on kallis kalu! (Iivari tulee takaisin). Ilmoita asia,
+Iivari!
+
+IIVARI. Kuulkaat, kuulkaat ilon sanomaa! Villitysti elänyt olen,
+pahemmin kuin ennen tuhlaaja-poika. Tuhat tulimmaista! joinpa kaikki
+ylös, kuorman, rahat ja säntit mennä annoin, mutta tässä on se, joka
+täyttää kaikki lävet taas, tässä on seittemän sataa riksiä!
+
+TOPIAS. Seittemän sataa! Minkätähden, minkätähden poikani, Iivari!
+
+IIVARI. Hän on se ulkomaan kreivin varas, hänen otin kiinni Puol'matkan
+krouvissa, ja luvattu palkinto on minun. Me tulemme rikkaiksi, isä!
+
+TOPIAS. Keritty tukka, piikkiparta ja pilkku tuossa, juuri niinkuin
+pitää. Nyt iske kirkasta tulta ja jysky, riemun päivä on tullut ja
+ilosta silmäni mustenee! Koira vieköön! eipä paljon puutu, etten suutele
+sinua ilosta, varas!--Seittemän sataa, ja viisi sataa siihen luoksi
+vielä!
+
+IIVARI. Me ostamme talon!
+
+TOPIAS. Talon oivallisen!--Kas niin, Martta, minun kiltti Marttani, nyt
+olemme onnen myyriä.
+
+IIVARI. Isä ja äiti, teitä pyydän unohtamaan mitä rikkonut olen!
+
+TOPIAS. Kaikki on unohdettu, sinä uljas poika. Nyt muistelemme tätä
+onnen tempausta vaan!
+
+IIVARI. Myös tahdon puhua Eskon puolesta. Asiansa kävi huonosti, hänen
+pettivät ja annoit morsiamensa toiselle, mutta se ei ollut hänen syynsä
+eikä sekään, että hän on viipynyt matkalla näin kauvan. Mikko oli
+petollinen myös. juotuaan kaikki Eskon rahat, erosi hän kumppanistaan
+kuin rosvo, annoi hänelle kaupanpäälliseksi vielä korvapuustin. Niin
+teki hän!
+
+TOPIAS. Tosin kuuluu tämä vähän kiusattavalta...
+
+MARTTA. He olkoot kirotut, niin morsian kuin Mikko!
+
+TOPIAS. Ikävätä; mutta kaikki olkoon unohdettu ja sovittu tällä ilon
+hetkellä!
+
+MARTTA (itsekseen). Jos asia on niinkuin se näyttää, niin pelastuu mar
+todella sekä Iivarin että Eskon selkä! (Jaana tulee).
+
+TOPIAS. Jaana piikaseni, tules kuulemaan, mikä onni on kohdannut meitä.
+Tässä on se suuri varas kiikissä!
+
+NIKO. Sinäkö Jaanani, pieni enkelini? Tule ja päästä isäs kädet, että
+hän saa sinua halailla!
+
+TOPIAS. Mitä hän sanoo?
+
+JAANA. Te isäni?
+
+NIKO. Merimies Niko, karkuri, mutta ei varas. Ole lohdutettu, tyttäreni!
+
+ANNA-MUORI. No sinä suuri jumala! Totisesti Järvelän Niko, vaikka paljon
+muuttunut.--Tunnetko minua vielä?
+
+NIKO. Vanha Anna-muori, luulen!
+
+ANNA-MUORI. Sama muori, joka kerran sinunki auttoi mailman valkeuteen
+pääsemään!
+
+TOPIAS. Tunnetko minua sitten?
+
+NIKO. Sinua en koskaan ole unohtanut. Koska aavalla merellä ystäviäni
+muistelen kotomaassani täällä, niin usein kaipauksen kyyneliä vuodatin.
+
+TOPIAS. Mies parka! Minä surkuttelen sinua nytkin niinkuin ystävä.
+
+NIKO. Kiitoksia vaan. Mutta koska sinua muistelin, sun tukkaas, totisia
+silmiäs ja pikistä naamaas, niin itku nauruksi muuttui, nauroin, että
+kojuni kajahteli.
+
+TOPIAS. Vai niin, sinä vanha varas. Mutta etpä tunnekkaan minua. Kellen
+kuuluu tämä pikinen naama?
+
+NIKO. Nummisuutarin-Martan miehelle.
+
+TOPIAS. Sen taidat arvata; kyseleppäs jotain elämäni vaiheista.
+
+NIKO. Onko selkäs hiljan Martan pamppua maistanut?
+
+TOPIAS. Aha haha; kuinka vihaa täynnä! Nyt tunnen sinun, entinen
+naapurini. Löisitpä minua, mutta katsos kätes ovat koreasti sidotut.
+
+NIKO. Minä en tahdo lyödä toisen vaimon miestä.--Mutta päästäkäät mua
+siteistä.
+
+JAANA (itsekseen). Isänikö näkisin, mutta varkaana? Minä kauhistun.
+
+KRISTO (itsekseen). Minä onnea toivon ja pahinta pelkään toki.
+
+NIKO. Mua päästäkäät, muutoin hävitystä ympärilleni saatan, kuin
+juoksussaan kappaleiksi lentävä myllynkivi.--Päästäkäät!
+
+SAKERI. Sinä olet vankimme.
+
+NIKO. Miksi olette mun vanginneet?
+
+SAKERI. Että olet varas.
+
+NIKO. Varas! (Katkaisee siteensä). Sinä ryökäle! todista sanas, sitä
+muutoin kadut, ja hellitä jalkani, mies. (Tempasee jalkanuorallaan
+Sakerin nurin, Iivari ja Topias aikovat karata päällensä). Pysykäät
+matkan päässä, jos mielitte säästää pääkallojanne!
+
+KRISTO. Elkäät koskekaa häneen, vaan sanokaat syy, miksi olette sitoneet
+hänen. Tässä seison minä ja tahdon häntä puolustaa.
+
+SAKERI. Katsokaamme, ettei pääse hän pakoon.
+
+TOPIAS. Hän ei pääse.
+
+IIVARI. Hänen kyllä pitelemme.
+
+NIKO. Kohta menen.--Mutta sinäkö tyttäreni? (Syleilee Jaanaa). Jaanani,
+taidatko minulle anteeksi antaa?
+
+JAANA. Kaikki kaikki, kuin ette vaan ole se, miksi nämät teitä syyttää.
+
+NIKO. Kunniallinen olen, muusta rikoksesta en tiedä, kuin että kerran
+laivastani karkasin ja siitäpä söin jo vettä-leipää Turun linnassa,
+juuri silloin koska tapahtui tämä varkaus, jota nämät nyt tahtovat
+saattaa päähäni. Siellä istuin silloin ja sinnen tulin suoraan
+Engelsmannin laivalla. Kaikki todistaa taidan; tämä seisoo passissani
+myös, jonka vaadin takaisin tuolta mieheltä.
+
+SAKERI. Sen saat koska annan.
+
+IIVARI (itsekseen). Liukuisiko kulta kädestäni vielä? Mutta sitä en
+usko.
+
+ESKO (joka seisoo ta'empana muita jäseniä. Itsekseen). Minä pelkään,
+minä pelkään. (Lautamies Eerikki tulee).
+
+TOPIAS. Tuossa lautamies kuin käsketty.--Minä manaan oikeuden nimessä
+teitä ottamaan tarkan vaarin tästä miehestä, joka on se peräänkuulutettu
+kreivin varas. Poikani, Iivari, otti hänen kiinni.
+
+EERIKKI. Mitä turhia leksottelet? Se varas kiinni-otettiin eilän Vanajan
+kirkolla, sen näin itse.
+
+IIVARI (itsekseen). Tulinen helvetti! Nyt on soppa edessäni taas.
+
+ESKO (itsekseen). Minä olen onneton!
+
+NIKO. Mitä tuijottelet noin päälleni, ystävä Eerikki.
+
+EERIKKI. Mitä konstia taas, Niko? Mihen on partas joutunut, sinä
+kanalja? Missä on ryhevä partas, jota Hämeenlinnassa sun, pari päivää
+sitten, näin kantavan?
+
+NIKO. Kuule pieni kertomus, ja nämät toiset kuulkoot myös, jos se heitä
+miellyttää. Näille kahdelle, jotka tulit kaupungista, tein pienen
+keppoisen Puol'matkan krouvissa. Siinä haasteltiin eräästä varkaasta,
+jonka sanottiin löytyvän niillä seuduilla ja jonka he toivoit saavansa
+kouriinsa, ansaitakseen sen suuren luvatun palkinnon. Tuo mustahiuksinen
+ystävä tuossa lupasi, jos hän käsittäisi varkaan, hänen kohta istuttaa
+rattaillensa ja kyydittää hänen kotopitäjän nimismiehen luoksi. Minä
+äkkäsin hänen olevan samasta pitäjästä kuin minä itse ja, koska olin
+kovin väsyksissä, mielin päästä kyydillä kotiin; sentähdenpä kävin
+salaliittoon krouvarin kanssa, saadakseni itseni oikein tämän mainitun
+varkaan muotoiseksi. Kaikki kävi kuin tulta pohtaen. Krouvarin tukkaani
+keritessä partani ajoin, ainoastaan tämän piikin jätin ja painoin tämän
+pilkun nenäni viereen,--ja se kadokkoon taas! (Pyhkäisee pois
+pilkun).--Toinen hattu ja takki vielä, jotka sain krouvista, ja se suuri
+varas astui sisään krouvitupaan. Nämät kohta kuin kotkat niskaani,
+sidoit minun, ja riemun metelillä, sillä luulivatpa käsittäneensä
+kalliin aarteen, kyyditit he minun kotiin. Tässä seison nyt ja kiitän
+kyydin edestä!
+
+EERIKKI (nauraa). Sinä veitikka!
+
+JAANA. Isäni, olkaat terve-tullut!
+
+KRISTO. Terve tuloa. Ja tulittepa otolliseen aikaan. Oi onnen hetki!
+Tässä on siis Jaanan isä, tytön oikea naittaja. (Lautamiehelle).
+Lautamies, käykäät puhemiehekseni.
+
+EERIKKI. Kernaasti. Tässä, Niko, seppä Kristo, oiva ja vikkelä mies,
+rakastaa tytärtäsi; anna hänen saada se, hän on ansaitseva hyvän vaimon.
+
+NIKO. Mitä sanot itse, Jaanani?
+
+JAANA. Suorasti puhua tahdon. Oi! olettehan oma isäni, tukeni ja
+turvani? Eihän tarvitse mun enään pelätä vieraan vihaa? Sydämeni
+aatukset teille sanoa tahdon.--Tätä miestä kauvan rakastanut olen, hän
+yöt ja päivät on ainoa aatukseni ollut, ja armahin toivoni on, joutua
+vaimoksensa; mutta karmeasti on meitä estetty yhtymästä avioliittoon.
+Oi, isäni! minä paljon kärsinyt olen.
+
+NIKO. Sen uskon. Sun silmäs katse on kärsivän seraahvin.
+
+JAANA. Mutta en toki kannella tahdo, en, sitä en tee. Onhan kaikki hyvin
+taas.
+
+SEPETEUS. Tosin on tyttö päiviä tuimia koettaa saanut; mutta ankara
+sananlasku sanoo: »silakka ei pahene suolassa».
+
+NIKO. Jaa, kanttoori, hän on kelpo tyttö, sen näen.--Ota ystävääsi
+kädestä; minä kihlaan teidät, minä myös. (Kristo ja Jaana ottavat toinen
+toistaan kädestä).
+
+MARTTA (itseks.) Siis kaikki kadotettu. Kirous, kirous! Tätä en kestää
+voi.
+
+NIKO. Tulevana sunnuntaina käyköön kolmas kuulutus.
+
+KRISTO. Silloin vietämme häämme myös ja sitten nostamme viisi sataa
+riksiä. Se on nyt varma saaliimme, sillä eihän taida Esko enään
+kanssamme kilvoitella. Jos päättäiskin hän itsensä kihlata paikalla,
+niin on kuitenkin häihinsä viikkoja kolme, mutta meillä ainoastaan
+viisi päivää. Voitto on meidän! Mutta mitä on kaikki tämä sinun suhteen,
+tyttöni, jonka nyt vissisti omakseni tiedän.--Kuitenkin, voitto on
+meidän!
+
+SEPETEUS. Sallimuksen käsi, sallimuksen vilpitön käsi!--Totuuden kieltä
+lausun. Tältä turvattomalta tytöltä koetettiin juonilla monikoukkuisilla
+oikeutensa kietoa pois, estellen laillista liittoa, mutta kaikki toisin
+kääntyi.--Te, jotka kiellätte löytyvän sallimuksen johtavaa perämelaa,
+käykäät tänne, käykäät Nummisuutarin pihalle, näkemään esimerkkiä
+edessänne, sen teitä sokeudella lyömän pitää kuin ukkosen sinertävä
+salava.--Suuri ompi vääryyden voima, mutta oikeuden suurempi vielä. Ja
+tämä on lohdutus!--Mutta mitä joulupukkia tuodaan tuolta? (Kuokat,
+kantaen Mikkoa, tulevat vasemmalta).
+
+ESKO. Olethan siinä, Mikko? (Asettavat Mikon istumaan maahan).
+
+1:N KUOKKA. Kanttoorille sidottavaksi tuomme miehen; hän on murtanut
+jalkansa.
+
+ESKO. Vai niin, Mikko! Noh, enpä tahdo pititellä, sinä olet saanut
+osas.
+
+TOPIAS. Sinä juutas! Mutta olethan kaatunut vihamieheni, sentähden
+istu rauhassa siinä.
+
+SEPETEUS. Niin, tässä taasen välähtelee koston-enkelin miekka. Taivas,
+sinua kiitän, ettäs rankaiset, muutoin vääryys, pilkka, riettaus ja
+petos täällä röyhistyisit ylös pilvihin, anastaisit korkeuden
+istuimen, ja hävityksen pimeys tulis meille perinnöksi ikuiseksi, mutta
+tasapainon, o taivas! pitää täällä rankaiseva henkes.--Niin, Mikko
+Vilkastus, tämä on niitto kylvöstä, pistelevä ohdakkeinen niitto, mutta
+kylvä tästälähin viisaammin. (Katselee jalkaansa). Paha murros.
+Seittemän viikon perästä sinä kenties vuoteesi jättää taidat, mutta ole
+varma siitä, että hautaas saakka ykskolmatta astelet. Ontuvana kuolet,
+mies.--Mutta kantakaa hän Tiehaaran Priitan luoksi; muijalla on
+tavallisesti yhtä ja toista rohto-ainetta. Viekäät hän sinne; itse tulen
+perässä kohta. (Kuokat menevät, kantaen Mikkoa).
+
+EERIKKI. Minä teen, mitä virkaani kuuluu.--Esko, sinun Karri antaa
+käskeä keräjiin, vastaamaan koirantöittesi edestä kasvate-tyttärensä
+häissä. Keräjät alkaa kolmas päivä syyskuussa, Marttilan talossa Hätylän
+kylässä.--Tästä vedät tuiman sakon, poikani.
+
+TOPIAS. Mitä kuulen minä?
+
+MARTTA (itseks.) Tämäkö vielä?
+
+TOPIAS (Eskolle). Mutta sinua en taida uskoa pojakseni. Kuka olet sinä?
+
+ESKO. Esko.
+
+TOPIAS. Sano: Eskon haamu, hänen ennuksensa.--Ilman hattua ja toista
+kenkää! Kuka olet, mies?
+
+ESKO. Esko.
+
+TOPIAS. Oletko lihaa, luuta ja verta? Tule, että saan sinua tunnustaa,
+ennen en usko sinua Eskoksi.--Tule!
+
+SEPETEUS. Tee niinkuin isäs käskee. (Esko lähestyy hitaasti isäänsä).
+
+TOPIAS (Joltisesti päissään. Laskee tunnustellen molemmat kätensä Eskon
+olkapäälle). Jaa, me olemme nyt eroitetut. Mene mene, ja elköön sinä
+ilmoisna ikänä silmäni sinua nähkö enään! Mene!
+
+SEPETEUS. Te'e niinkuin isäs käskee. (Esko poistuu muutaman askeleen
+isästänsä).
+
+TOPIAS. Ja ota myötäs, mitä sinulle kuuluu. Tässä on lakkis. (Viskasee
+lakin päästään Eskon jalkoihin, Esko kääntyy ympäri, ottaa sen ylös ja
+panee sen päähänsä). Sinustako naimisiin! Köntti!--Annappas takaisin
+valtuuskirja; lupauskirjani tänne! (Esko antaa hänelle kirjan, Topias
+katsoo siihen). Mikä on tämä variksen-jalka?--Ei vastausta. Tämä
+variksen-jalka? kysyn minä.
+
+ESKO. Kyllä se on minun puumerkkini. Sen luulin siinä tarvittavan
+laillisuuden tähden.
+
+SEPETEUS. Mikä kopea rohkeus!
+
+TOPIAS (rikkirepii kirjan ja viskasee kappaleet Eskon silmille). Sinä
+peeveli!
+
+ESKO. Puhu puolestani, Iivari!
+
+TOPIAS. Jaa, kas Iivari. Paras puolustajas.--(Iivarille). Otanpa
+kynsiini sinun myös.--Missä on kuorman hinta?
+
+ANNA-MUORI. Missä on minun nuuskanaulani?
+
+LEENAN-KALLE. Ja minun ampuvarani, kruuti ja haulit?
+
+IIVARI (itseks.) Nyt olen kiinni.--Koetanpa tehdä itseni hulluksi, se
+kenties pelastaa selkäni. (Mullistelee silmiänsä).
+
+TOPIAS. Te'e tili kuormasta ja ostoksista, mies sinä; sinä onneton mies
+ja Esko samoin. Taivas varjelkoon minua teistä!
+
+IIVARI (teeskennellen itsensä hulluksi). Taivaan-kierukka putosi pilvistä
+alas, että mötkähti, ja jalka poikki.
+
+TOPIAS. Kuka?
+
+IIVARI. Taivaan-kierukka.
+
+TOPIAS. Häh?
+
+IIVARI. Tämä mailma on käynyt ylös-alas, niinkuin pyhä Pietari sanoo.
+
+TOPIAS. Elä, elä poikani koe pettää meitä tänlaisilla konsteilla.
+
+IIVARI. Päässäni krapisee paistettuja herneitä.
+
+SEPETEUS. Suuri veijari, suuri kanalja!
+
+ESKO. Ehkä on tässä täydet käsissä; sillä hänellä on tällä hetkellä
+paljon surua niinkuin minullakin.
+
+IIVARI. Suru pannaan säkkiin, säkki lättiin ja iso tynkö oven päälle.
+--Mutta kuulekkos mitään täältä päästäni?
+
+ESKO. En mitään.
+
+IIVARI. Sieltä kuuluu jotain.
+
+ESKO. Mitäs sieltä kuuluu?
+
+IIVARI. Ei mitään liikoja.
+
+ESKO. Elä mullistele silmiäs noin. Muotosi on hirveä.
+
+IIVARI. Ja sinun muotos on punainen kuin turkin-lanka.--»Punainen mustaa
+tuikkii», mikä on se arvoitus?
+
+ESKO. Nyt ei huolita siitä.
+
+IIVARI. Minä rukoilen sinua: selitä minulle se arvoitus, »punainen
+mustaa tuikkii».
+
+ESKO. Se on liekki, joka tuikkeilee mustaa pataa.--Mutta veli kulta,
+sano minulle, oletko sinä totisesti hullu?
+
+SEPETEUS. Hän hullu! Suuri veijari!
+
+TOPIAS. Yhtä viisas kuin minäkin.
+
+IIVARI (itseks.) Näkyy kuin ei auttais tämäkään.
+
+TOPIAS. Kas tämmöisiä poikia minulla on, kanttoori! Kuritukseksi ovat
+he minulle annetut.
+
+SEPETEUS. »Kurita tääl', säästä siel'!»
+
+TOPIAS. Niin veisaamme, mutta kova on tämä kuritus.--Millä maksan,
+Iivari, puolestasi kylän sänti-rahat, jotka olet hävittänyt, millä
+maksan sakkos, Esko? Te peijoonit! pampusta pitää teidän saaman, että
+mökkimme huiskuu.--Esko, millä maksan sakkos?
+
+EERIKKI. Häärauhan rikkominen sakottaa kovin.
+
+ESKO. Sakosta ei niin paljon puhetta, lautamies. Minä en ole juuri vielä
+täys-ikänen, siis taidan päästä koko asiasta pienellä pieksiäis-saunalla
+lakituvan porstuassa, jos niin tahdon. Mutta tämä olis häpeä.--Minä
+sanon toki: ei niin paljon kopeilemista sakosta.
+
+EERIKKI. Siitä suorita itses miten parhain taidat. Minä olen tehnyt
+tehtäväni.
+
+SEPETEUS. Niin, tänäpänä ansio palkkansa saanut on ja rangaistuksensa
+pahuus. Sinä oikeuden päivä!
+
+TOPIAS. Kanttoori, minä käskin teidät poikani häihin; tosin kyllä
+näyttää kuin ei nousis tästä mitään juhlaa, mutta minä käskin teidät
+kuitenkin.
+
+SEPETEUS. Siitä kiitän sinua! Mutta luulenpa itseni vieraaksi, jonka
+puhetta ja käytöstä ei tarvitse sun hävetä. Minä totuuden kieltä puhun,
+sanoen, että tämä tapaus on sinulle ja vielä muillekin kurittava
+rangaistus ja varoitus, mutta tytölle tässä ansaittu onni.--Iloitse,
+Jaana!
+
+JAANA. On siis tullut ilon päivä, jota ennen kaukaisena valona
+synkeästä laaksosta katselin, eikä mua lähestyä tahtonut. Se tullut on
+ja vierastanpa sitä vielä, sen lempeässä paisteessa kainostelen kuin
+pieni lapsi.--Nyt yht'aikaa ystäväni omakseni sain ja isän armaan
+löysin. Isäni, teille kuolleen äitini terveykset saatan! Ei kironnut
+hän teitä, ei, vaan siunasi ja sanoi: »jos sun isäs luoksesi palaa
+vielä, niin sano hänelle terveiseni, sano: terve-tuloa mereltä
+eksyttävältä!» Niin hän haasteli hetkeä ennen kuin silmä-kantensa
+umpeen kävit.
+
+NIKO (pyhkien kyyneliänsä). Sovinnon kihara-hiuksinen enkeli tänään
+vallitsee. Liehutellen lumivalkeata viiriänsä, hän haakseni mereltä
+myrskyiseltä johtaa rauhan satamaan, ja ympärilläni seisoo lapsuuteni
+tienoot taas ja näyt, ahot, kankaat, pellot leikatut, aumat pelloilla ja
+sauhuvat riihet, kaiken tämän näen ja korvissani kielen lempeän kuulen.
+Päivää toista tämänkaltaista en elinkaudessani enään näe, sentähden sen
+tahdon iloisesti viettää ja vihamiestä, onneni kadehtijaa ei silloin
+oleman pidä.--Tämän huoneen asukkaat, teidän kaikkein kanssanne
+sovintoon käydä tahdon. Silmämme vihainen isku ystävyyden loisteeksi
+muuttukoon! Toverit ja kylänmiehet, tehkäämme niin!
+
+SEPETEUS. Minä panen sanansa sydämellenne, sinä Nummisuutarin perhe!
+
+TOPIAS (itseks.) Totisesti, niin eikö koske puheensa sydäntäni!
+
+NIKO. Tämä on vielä Jaanan koto, suokaat, että on se myös minun kotoni
+tänä ehtoona.--Jaanani, sinun kauttas elköön tässä närkästystä olko!
+Sinä sanoit, ettes kantele, niin tahdon minä myös; sinä
+elatus-vanhempias et moittia saa; sillä malta, heissäpä toki on ollut
+tukes ja suojas, heidän kädestänsä elos ja vaattees saanut olet!
+
+JAANA. Sentähden olen heille kiitollinen, kiitollinen kuolemaan asti!
+
+TOPIAS (itsekseen). Kelpo tyttö, sen olen aina sanonut!
+
+MARTTA. Jaana, eipä minun juuri edessäsi tiliä tehdä tarvitse, mutta
+yhtä kysyn sinulta toki. Sinua puheella tuimalla ja kiukkuisella--sillä
+äkeä on tuntoni--kohdellut olen, sen todistan, mutta olenko koskaan
+kättäni päälles laskenut?
+
+JAANA. Ette koskaan, elatus-äitini!
+
+MARTTA. Toisen lasta en lyö, vaikka peittoisinki omiani kuin hallia, he
+omiani ovat, ja löisinkö heidät vaikka rammoiksi, niin eipä kose se
+muihin, heidän elätän itse!
+
+JAANA. Teitä kiinteän kohtelemisen edestä kiitän ja myös! jos hempeyttä
+mua kohtaan osoittaneet olisitte, mun sallineet heittäyä riettauden
+helmaan, niin olisinpa kentiesi nyt tyttö kurja, ylenkatsetta ansaitseva
+kaikilta. Mutta teitä kiitän, että näin vapaasti nyt isääni ja
+sulhaistani kasvoihin katsoa taidan.
+
+MARTTA (itseks.) Jumal' avita! puheensa mieltäni lämmittää!
+
+NIKO. Sinä päivä soma! Hyminän kuulen honkien kruunuista nummella.
+Soitto menneistä päivistä!--Naapurimme, huomaitkaat, että aurinko
+laskuunsa likenee, siis heittäkäämme hiiteen kaikki viha ja vaino
+ennenkuin päivän ruhtinas kasvonsa peittää. Sovintoa tahdon!
+
+TOPIAS. Minä myös, entinen kasvukumppanini. Tässä on käteni!
+
+NIKO. Terve, Topias, terve!
+
+ESKO (itseks.) Myös minun kivikova sydämeni liikkuu, niinkuin kivikin
+koska sitä liikutetaan. (Ääneensä). Sopikaamme kaikki!--Terve, Kristo,
+terve!
+
+KRISTO. Terve!
+
+ESKO. Niin!--Entäs, Iivari?
+
+IIVARI. Olkoon menneeksi! Terve, eno Sakeri! Kätelkäämme miehissä, niin
+saamme juoda kättiäisiä.
+
+SEPETEUS. Iivari! Tässä on totuus käsissä.
+
+IIVARI. Suokaat anteiksi, vaikka löin vähän leikkiä. Sovintoa tahdon
+todenteolla minäkin. Ennen ystävien kasvoja ympärillämme kuin
+vihamiesten!
+
+TOPIAS. Martta, sinä myös sydämesi lievetä anna! Sinä olet ääneti.
+
+SEPETEUS. Topiaksen vaimo, sinulle sanasen lausun. Kaikkein povessa sinä
+itsiäsi kohtaan pahuutta ja ilkeyttä löytyvän luulet ja tämä aatus
+veresi lakkaamatta kuohinassa pitää; mutta käyppäs omaan povehes, vaimo,
+ja alkusyyn mielesi kiukkuun ja vimmaan siellä sinun löytämän pitää.
+Usko tämä!
+
+TOPIAS. Martta, jos on sinulla korvat, niin kuule!
+
+MARTTA. Eikö ole tämä kiusan ja murheen päivä? Poikamme viimein kotia
+tulleet ovat, tuoden meille häpeän ja viimeisen häviön!
+
+ESKO. Antakaat meille anteeksi!
+
+MARTTA. Anteeksi teille! Ja olisko sillä kaikki parannettu? Ennenko
+pahat elkenne näiltä retkiltänne maksaneet olemme, niin onpa kädessämme
+kerjäläissauva! (Jaana kuiskaa isäänsä korvaan).
+
+NIKO. Juuri niin, Jaanani! Kuulkaat mitä mulle tyttöni kuiskasi ja mitä
+jo itsekkin mietiskelin.--Onhan ystäväin tapa, jakaa saalis tasan. Kahda
+pankaamme voitto. Kaksi sataa viisikymmentä riksiä teille ja sama
+meille! Mitä sanot, Kristo?
+
+KRISTO. Olkoon niin!
+
+NIKO. Siis suoriutte hyvin, Topias ja Martta, poikienne nuoruuden
+hulluuksista. Ja elkööt tehkö enään niin!
+
+TOPIAS. Niko, Niko! (Puristaa häntä kädestä). Sinä olet oivallisempi
+kuin luulinkaan. Puolet voitosta!
+
+NIKO. Sanassani pysyn, ja se on Jaanan tahto!
+
+TOPIAS. Sinä kevät-illan kukkainen! annas kuin syleilen sinua.
+Äijä-karru tahtoo sinua syleillä! (Syieilee Jaanaa).
+
+MARTTA (itseks.) Sinä hyvä lapsi! Hyvyytes mua enemmin liikuttaa kuin
+tämä raha-voitto.
+
+EERIKKI. Parhain näin! Kaikki tulkoon hyville teloille taas! Käy, Esko,
+koska aikaa saat, käy ja sovi Karri pois! Minä tunnen hänen; sovintoja
+ei sinun maksaa tarvitse, ainoastaan, mitä hävittänyt olet. Mene ja tee
+sovinto!
+
+ESKO. Sen teen niin pian kuin mahdollista.
+
+TOPIAS. ja teidän vahinkonne, Anna-muori ja Leenan-Kalle ja jonkun muun
+vielä, teidän vahinkonne pitää palkituksi tuleman!--Mutta sinä, Iivari,
+muista tästälähin!
+
+IIVARI. Isä, minä häpeen! Tämä vaikuttaa enemmin kuin kuritus, tuhat
+vertaa enemmin. Minä häpeen kuin koira muistellessani yhtä ja toista.--
+Pois, entinen elämä!
+
+SEPETEUS. Jaa, Iivari; nuori nallikka ja niin kiltisti klasia
+kallistella! Poika, katso, ettes saa sauvastani!
+
+IIVARI. Hyvästi antakaa!
+
+SEPETEUS. Noh, näetpä, että kaivetaan vielä puun juuren ympärillä, mutta
+näytä pian hyviä hedelmiä!
+
+IIVARI. Minä jotain teen!
+
+SEPETEUS. Tee ja te'e se niinkuin mies!
+
+IIVARI. Minä merelle lähen, Niko!
+
+NIKO. Oikein ja uljaasti päätetty, Iivari! Siellä sun leipäs, sen näen
+luonteestasi!
+
+IIVARI. Minä merelle lähen, ja koska sieltä palaan tervehtimään heimoani
+täällä, niin olenpa merimies komea ja kultaa on kukkarossa; ja monen
+profetan häpeälle saatan.
+
+NIKO. Hyvä!
+
+TOPIAS. Ha ha ha, sinä Iivari poikani!--Tee niin, te'e niin ja ole
+terve-tullut takaisin!
+
+IIVARI. Se on päätetty.
+
+ESKO. Iivari lähteköön merelle, minä neuloskelen täällä isän kanssa,
+enkä nai koskaan, en koskaan. Mitä vaimosta? Minä tunnen sen suvun nyt.
+Petturia ovat he.
+
+SEPETEUS. Sinä kentiesi harkitset myöskin parhain.
+
+ESKO. En koskaan nai, en, se on päätetty.
+
+MARTTA. Hääpöydän huoneesemme rakensin, mutta muuttukoon se nyt Kriston
+ja Jaanan kihlauspöydäksi. Sinne käsken teitä kaikkia. Tehkäät hyvin ja
+astukaat sisään! (Menee huoneesen, jättäen oven auki).
+
+NIKO. Kaikki kaikki! Elköön yksikään jääkö seinän taa.--Te myös, vanha
+Anna-muori, ja sinä, poika, sinua en tunne, sinä olet nuorempaa juurta.
+
+LEENAN-KALLE. Minua kutsutaan Leenan-Kalleksi!
+
+NIKO. Tule sisään, Leenan-Kalle! Kaikki sisään, ja ilon edestä
+välttyköön ynseys ja murhe!
+
+ESKO. Onpa tänä päivänä murhe ja ilo, epäilys ja toivo vaihdelleet.
+Kirjava se on ollut kuin lammaslauma.
+
+SEPETEUS. Sinä suuri päivä! Rangaistuksen leimauksia ja jyrinätä seurasi
+sovinnon kirkas taivas. Muistakaamme tätä suurta päivää!
+
+TOPIAS. Pöytään, ystävät!--Astu edellä, Antres, ja puhalla klanetias,
+jälessäs tulee pestiäiskestin juhlakulku! (Kaikki menevät huoneesen,
+kraatari edellä puhaltaen Porin-marssia).
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Nummisuutarit, by Aleksis Kivi
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 11152 ***
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..da51e8d
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #11152 (https://www.gutenberg.org/ebooks/11152)
diff --git a/old/11152-8.txt b/old/11152-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..f705e99
--- /dev/null
+++ b/old/11152-8.txt
@@ -0,0 +1,5347 @@
+The Project Gutenberg EBook of Nummisuutarit, by Aleksis Kivi
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Nummisuutarit
+
+Author: Aleksis Kivi
+
+Release Date: February 18, 2004 [EBook #11152]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NUMMISUUTARIT ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+NUMMISUUTARIT
+
+Näytelmä viidessä näytöksessä
+
+
+Kirj.
+
+ALEKSIS KIVI
+
+
+1919.
+
+
+
+
+JÄSENET:
+
+SEPETEUS, lukkari.
+TOPIAS, suutarimestari.
+MARTTA, hänen vaimonsa.
+ESKO,    |  hänen poikansa.
+IIVARI.  |
+MIKKO VILKASTUS, puhemies.
+NIKO, merimies.
+JAANA, hänen tyttärensä, Topiaksen hoitolapsi.
+KRISTO, nuori seppä.
+KARRI, talonisäntä.
+KREETA, kasvatteensa.
+JAAKKO, puusuutari.
+SAKERI, Martan veli, viralta pantu polisi.
+ANTRES, kraatari ja klanetin-puhaltaja.
+TEEMU, viulun-soittaja.
+EERIKKI, lautamies.
+LEENAN-KALLE.
+TEEMUN isä.
+ANNA-muori.
+Eräs nainen Karrin talossa.
+Häämiehiä ja kuokkavieraita.
+
+Näytelmäpaikka Hämeessä.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+(Topiaksen huone: perällä ovi ja akkuna, oikealla pöytä, vasemmalla
+sivu-ovi ja enemmän edessä samalla sivulla rahi ja siinä suutarin
+kaluja. Jaana istuu pöydän ääressä, kutoen sukkaa, Esko rahin vieressä,
+neuloen).
+
+ESKO. Jaana! Käskihän äitini, lähteissänsä kylään, että matkalle,
+nimittäin hääretkelleni, itsiäni sonnustan, ja sulhais-vaatteisin
+puettuna olen, koska hän takaisin palajaa?
+
+JAANA. Ja käski sun ullakosta ottaa päälles isäs hännystakin, hatun,
+punaisen västin ja polvipöksyt.
+
+ESKO. (panee työnsä pois). Peijakas! Tästä rientää täytyy, sillä
+askeleen otan, jota ei nauraa tule. (Menee perältä ulos).
+
+JAANA. Ennen minua hän nai ja on hänellä siis oikeus periä viisisataa
+riksiä, niinkuin määrää jälkeensäätös, ja minä paitsi jään. Mutta
+riksit monet tuhannet eivät ole Kristoni verranvastaiset, kuin vaan
+hänen kerran omakseni saan ja omaksensa joudun minä; ja nytpä, luulen,
+kohta toivoni perille pääsen. (Kristo tulee). Kristo! Kuinka rohkenet
+tulla tänne!
+
+KRISTO. Onhan ämmä tiessään?
+
+JAANA. Läksi kirkonkylään.
+
+KRISTO. Ja Topias itse perunamaata perkaavan näkyy. Mutta missä ovat
+poikansa, missä se harjastukkainen Esko?
+
+JAANA. Hiljaa! Ullakossa hän parhaallaan pukee itsiänsä sulhaiseksi.
+
+KRISTO. Sulhaiseksi?
+
+JAANA. Hän paikalla lähtee häihinsä Mikko Vilkastuksen kanssa.
+
+KRISTO. Asiasta tulee siis jotain?
+
+JAANA. Tulee kaiketi. Nyt kiirehtivät, koska suutarille käskyn käräjiin
+annoit, saadaksesi naimalupaa.
+
+KRISTO. Ja sentään ala-ikäisenä naittavat poikansa; mynti on hän vasta
+puolen vuoden päästä.
+
+JAANA. Nytpä äitinsä on kutsumassa tänne lukkaria lupauskirjaa isän
+puolesta tekemään.
+
+KRISTO. Niin menee meiltä viisisataa riksiä. Nummisuutarin poika ne
+riistää meiltä, ja sinä olet kuitenkin vanhempi häntä. Tuhat
+tulimmaista! Se kaistapäinen korpraali, miksi teki hän näin kummallisen
+jälkisäätöksen? »Kumpi heistä ennen naiduksi tulee», niin seisoo
+säätös-kirjassa. Onko tämä järjellinen ehto, jolle hän perintö-oikeuden
+perustaa! Kaikki yhdelle tai puolet kummallenkin määrätty, niin emmepä
+tietäisi tästä sydäntä karvastelevasta kiusasta nyt. Vahingosta en
+huoli, mutta se kiusa!--Olispa toisin toki, luulen minä, käynyt, jos ei
+kova onni sulle suutaria edusmieheksi pannut olis, mutta tätä ehkä
+äitisi kuollessa jo tarkoittivat ja ovat siis tarkoituksensa päässä nyt.
+Rutto sen suutarin niskaan!
+
+JAANA. Marttaa enemmin kuin Topiasta meidän moittia tulee; vaimonsapa
+tässä vallitsee ja neuvot antaa, ja totella saa niin suutari kuin
+poikansa ja minä. Minua on hän aina tuimasti kohdellut, etenkin siitä
+asti, koska näkivät, ettei ollut heillä toivoa minusta tyhmän poikansa
+vaimoksi, ja tätä varroit he kauvan.
+
+KRISTO. Hän on se mainittu suutarin Martta.
+
+JAANA. Olis nyt isäni tässä, mutta voi että taisi hän jättää vaimon ja
+lapsen ja karata vieraille maille!
+
+KRISTO. Hänestä olen jotain kuullut.
+
+JAANA. Isästäni! Mitä olet kuullut?
+
+KRISTO. Että löytyy hän Suomessa taas; Turussa hänen nähneet ovat,
+niinkuin kerrotaan.
+
+JAANA. Mutta rangaistus uhkaa häntä.
+
+KRISTO. Muutaman vuorokauden vettä-leipää laki matruusille määrää,
+joka laivastansa karkaa. Mutta hänen asiansa saa vielä helpomman muodon
+siitä, että enemmin kuin puolet miehistöstä saman laivan jätit ja
+samalla matkalla, joka näyttää päällysmiehissä olleen syyn.--Mutta
+Martta tulee.
+
+JAANA. Riennä tästä, Kristo!
+
+KRISTO. Hän on jo portaalla.
+
+JAANA. Meidän hukka perii.
+
+KRISTO. Eipä hätää tässä. (Martta tulee).
+
+MARTTA. Kristo huoneessani? Ulos! Tuossa on ovi edessäs.
+
+KRISTO. Takanain se on, mutta edessäni on se kuuluisa suutarin Martta ja
+tässä on ottotyttärensä sulhainen, Kristo, nuori ja uljas seppä.
+Vävyksenne taidatte häntä kutsua.
+
+MARTTA. Ulos tuvastani, lurjus!
+
+JAANA. Lähe kiireesti, Kristo, ja elä kanssansa riitele!
+
+KRISTO. Mutta ollaan tästälähin ystäviä, Marttani, koska en enään seiso
+tiellänne viiteen sataan riksiin; ne kereitten niin vikkelästi
+Eskollenne.
+
+MARTTA. Sinä kirottu mies, etkö tahdo tästä lähteä?
+
+JAANA. Tottele minua, Kristo!
+
+KRISTO. Mutta saakeli sun perii vielä niiden viiden sadan tähden. Koko
+pitäjämme ja vielä monen naapuripitäjänkin kohta kaikuman pitää
+veisusta, jonka nimitän: »Suutarin Martta». (Menee. Martta heittää
+haarun peräänsä).
+
+MARTTA. Nokitonttu! (Eskon ääni ullakosta: »Mikä meteli siellä
+alhaalla?») (Jaanalle). Sinä lunttu! Enkö ole sua kieltänyt
+kanssakäymistä pitämästä kanssansa?
+
+JAANA. Mitä taisin tehdä? Ei ollut hän tässä käskystäni.
+
+MARTTA. Kitas kiinni ja sukankudin kynsistäsi pois!--Onko se edes
+tuumaakaan tänään joutunut eteenpäin? Pois! ja laita itses
+Nummikoppeliin perkaamaan ja käske Topias sisään. (Jaana menee). Mitä
+teet sinä siellä ylhäällä? (Eskon ääni: »Hä' puen itseni häävaatteisin,
+niinkuin sanottu oli»). Tee sitten joutua ja elä kuhnaile siellä,
+kilpikonna! Kohta ovat lukkari ja Vilkastuksen Mikko tässä. (Eskon
+ääni: »Hetken päästä olen valmis; isän housuja vedän parhaallaan
+jalkaani»). (Martta itsekseen.) Mutta tästä hääreisustansa taasen, sen
+varmaan tiedän, monta naurujuttua nousta pitää, sillä hän on aika
+tolvana, itsepintainen kuin vanha sonni ja joka irvihampaan leikkikalu.
+Kylläpä häntä kohtaan, sen tiekköön Jumal', parastani koettanut olen,
+sekä neuvoilla että köydenpäällä, mutta turhaan kaikki: kannettu vesi ei
+kaivossa pysy.--Mutta eipä näy vielä Iivaria kotona, ja eilän läksi hän
+jo kylään, se noiduttu penikka; mutta tuleppas sieltä, niin pamppuni
+selkäs taasen pehmittämän pitää, sen lupaan. Koettaa täytyy. Rikos
+rangaistusta vaatii; joko se sitten auttaa tai kaataa, mutta rangaistus
+tulkoon.--Niin on mulla kaksi poikaa, toinen ukulina tässä edessäni
+töllöttelee, toinen, vallassa riettauden hengen, kylästä kylään
+kekkaloittee. (Topias tulee).
+
+TOPIAS. Johan olet kotona, Martta. Mitä sanoi kanttoori?
+
+MARTTA. Niin, mitä sanoi hän. Näinpä maat ja mantereet juosta saan, ja
+sinä istut kotona kuin pataässä, huolimatta mistään.
+
+TOPIAS. No Martta, tämä oli oma tahtos.
+
+MARTTA. Mitäs teen, koska olen ainoa asian-ajaja tässä huoneessa, te
+toiset viheliäisiä nahjuja.
+
+TOPIAS. Tuleekos kanttoori?
+
+MARTTA. Miksi ei hän tule, kuin toimitetaan?
+
+TOPIAS. Kuinka tuumailet siis Eskon matkasta?
+
+MARTTA. Että haarapussi olalla hän tästä lähtee morsiustaloon Mikko
+Vilkastuksen seurassa.
+
+TOPIAS. Jos pistouvaisimme heille hevoisen.
+
+MARTTA. Vasta häistä takaisin tultuansa nuoren-muorin kanssa, ottakoot
+kyytihevoisen, mutta tästä sinnen jalkataneissa marssia saavat.
+
+TOPIAS. Mutta näetkös, Martta, hän on mestarin poika ja itse kohta
+samaan arvoon astuva, ja sentähden ehkä näyttäis tämä jalka-marssinsa
+vähän sopimattomaksi ja kenties pistäis turmellun ihmisen sydämmelle
+hieman häpeäksi.
+
+MARTTA. Häpeäksi! Hyväpä jos ei häpeä suurempi tällä retkellä kohtais
+häntä, mutta pelkään, että tusinoittain hän pilkkahistorjia peräänsä
+jättää, sillä hän on tyhmää alkujuurta, näetkös.
+
+TOPIAS. Eskoni tyhmä? Tämä on vale ja vihapuhe kateudesta nousnut.
+»Olenko minä hullu, vaikka minä hulluksi huuttaan», lauletaan Sionissa.
+--Eskoa et tyhmäksi maininne, yhtä viisas on hän aina kuin isänsäkin,
+minä nimittäin; hän on ihan kaltaiseni, niin sielun kuin ruumiin
+puolesta. Hän ei ole tyhmä, vaan vähän itsepäinen, ja sen taitaa
+tukastansakin nähdä, joka on valkoinen ja harjaskankea, niinkuin ukolla
+itse tässä. Sanalla sanoin: hän on oikea isän poika, hän on kuvani elävä.
+(Esko tulee puettuna häävaatteisin).
+
+MARTTA. Aika könsikkä. Mutta tässä ei auta kainostella; koska kosee asia
+viittä sataa riksiä. Ja Jaanan hyväksi en niitä laske, en vaikka hame
+pääni päälle säkkinä kiinni-sidottaisiin ja minä viskattaisiin
+syvyyden kaivoon.
+
+ESKO. Mitäs mamma nyt tykkää minusta?
+
+TOPIAS. Heisaa, Esko! Oikein minun hatussani ja hännystakissani! samassa
+hännystakissa, jossa minä vuosia takaisin kakskymmentä ja yksi seisoin
+vihillä Martan rinnalla. Tuntuupa minulle kuin sinun muodossas tuossa
+nyt itsiäni katselisin yksi ja kakskymmentä vuotta ajassa taaksepäin, ja
+silloin olit sinä vasta nyrkin kokoinen, ja viisi kuukautta puuttui
+vielä ennenkuin hengen sait. Mutta niin muuttuu mailma; silloin kuin
+nyljetty orava, nyt mahdut hädintuskin tähän samaan hännystakkiin; niin
+muuttuu mailma, Eskoni.
+
+ESKO. Mitäs mamma nyt tykkää minusta?
+
+MARTTA. (istuu pöydän ääressä ja kutoo sukkaa, jonka Jaana jätti). Niin;
+mitä minä tykkään. Se vaatetus kelpaa, könsikkä.
+
+ESKO. Kuinka istuu selkäpuoleni käydessäni tänne ovenpieltä kohden?
+Katselkaa minua tarkasti taakse. (Käy ovelle).
+
+TOPIAS. Oivallisesti! Sinä käyt komeasti kuin rakuunahevoinen.
+
+ESKO. Mutta kysymys on, näkeekös pappa, kuinka hännystakki istuu
+seljässäni.
+
+MARTTA. Se istuu niinkuin se parhain ilman satulata taitaa, sinä
+puuhevoinen.
+
+TOPIAS. Hyvin istuu, hyvin!
+
+ESKO. (kääntyen takaisin ja kiirehtii isän luoksi). Onkos papalla nyt
+oikein tietoa ja käsitystä mihin minä lähden?
+
+TOPIAS. Oojah! Onnea matkallesi, onnea! sanon minä. Sinä aina kukoistaa
+mahdat ja kauvan elää! Jaa, kaiketi ehdit sinä korkean ijän, minä tiedän
+sen, sillä ensimäinen sana, jonka lasna ulos suustasi sopersit, oli
+»leipää».
+
+ESKO. Pitää myös oleman viimeiseni, toivon.--Minä lähden häihini, pappa.
+
+TOPIAS. Jumala olkoon kanssas, poikani, ja suokoon sulle menestystä! Me
+mahdamme kaikki sinun edestäsi rukoilla, sinun, joka nyt käyt sisään
+uuteen elämään. Tällä matkalla, johon nyt lähdet, sinua monta vaaraa
+kohdata taitaa, kuolemakin tulla suittaa, ja muista, että sinäkin olet
+suuri syntinen.
+
+ESKO. Me olemme kaikki syntisiä, Jumala paratkoon.--Minä otan tärkeän
+askeleen, pappa.
+
+TOPIAS. Minä ymmärrän.
+
+ESKO. En tarkoita tämmöistä konkari-askelta jaloillani, en.
+
+TOPIAS. Minä ymmärrän. Sinä tarkoitat sitä suurta muutosta kuin sinulle
+nyt tapahtuva on, koska aviosäätyyn rupeet; tämä on se tärkeä askel.
+
+ESKO. Sitähän minä tarkoitan.
+
+TOPIAS. Me ymmärrämme toinen toisemme tarkoitukset, ehkä välisti vähän
+haastelemmekin esikuvain ja tunnusmerkkein kautta; emme ole niin tyhmiä.
+
+ESKO. Tyhmyydelle minä olen vihainen ja äreä kuin rakkikoira; mutta
+viisaus ei ole kaikille annettu.
+
+TOPIAS. Oikein, poikani!--Kuules, niin tahdon sulle kertoa tapauksen
+pipliasta: Oli eräs hurskas mies nimeltä Topias ja hänellä poika, jonka
+tuli naimaan lähteä. Malta, Esko, että minäkin olen Topias ja on minulla
+poikakin, jonka myös on lähteminen kosio-retkelle.
+
+ESKO. Ihmeellinen yhtäpitäväisyys asiassa! Molemmat olit he suutaria
+myös?
+
+TOPIAS. Sitä en varmaan tiedä, mutta luulen toki, että niin oli
+laita.--Mutta, niinkuin sanoin, he olit hurskaita miehiä; ja koska nyt
+poika naista kosimaan läksi, jolla jo seitsemän sulhaista ollut oli,
+mutt' perkele heidän kaikki surmannut, että oli rakkautensa tyttöä
+kohtaan saastainen ...
+
+ESKO. Mutta minun rakkauteni on puhdas, vaan ei lihan himo eikä silmäin
+pyyntö.
+
+TOPIAS. Luulenhan, että niin on laita, mutta saatana taitaa kuitenkin
+surmakses tällä retkellä eteesi heittää verkkonsa ja paulansa.
+
+ESKO. Mutta enemmin kuin saatanata verkkoinensa, pelkään puusuutaria
+samassa kylässä, jossa Kreeta palvelee. Reppuryssältä, Timoteukselta,
+olen kuullut, että on toukalla kerno silmä tyttöä kohtaan. Mutta onpa
+hän vaan puusuutari, viheliäinen nakertaja, jolla ei koskaan ole toivoa
+mestariksi, johon arvoon minä taidan astua jo ensimäisissä käräjissä.
+Niin, hän on hangoittelijani, mutta luullakseni ei aivan vaarallinen.
+
+TOPIAS. Oikein haasteltu ja viisaasti. Yhteen vetävät luontomme aina ja
+joka tempussa. Kuraasi kasvaa sinussa, kasvaa!--Mutta missä katkaisin
+kertomukseni?--Niin; riettauden henki niitä seitsemää kiusasi ja
+sentähden he surmattiin.--Kuuntele hartaudella, Esko, minä haastelen
+pipliasta.
+
+ESKO. Minä vaikenen kuin muuri.
+
+TOPIAS. Mutta koska nyt Topiaksen poika naimaan läksi, niin tulipa
+Herran enkeli. Kuules, Esko!
+
+ESKO. Niinkuin muuri.
+
+TOPIAS. Enkeli taivaasta tuli ja tarjoi itsensä puhemieheksi nuorelle
+Topiakselle, joka kernaasti suostui kauppaan; ja astelit he tapsuttelit
+kahdenkesken kivistä tietä myöden, mutta koska ehdeit viimein erään
+virran, niin huusi Topiaksen poika peloissaan korkealla äänellä, sillä
+suuri kala ...
+
+ESKO. (Martalle). Panikos mamma silakoita myös eväspussiini?
+
+MARTTA. Te narrit, niin isä kuin poika. Lukkari tulee. (Eskolle). Sinun
+silakoita leiviskä laukkuusi saaman pitää, koska tiedän, ettei vähät
+sulle riitä. (Menee vasemmalle).
+
+TOPIAS. (Katsellen ulos akkunasta). Totta sanoi Martta. Kanttoori tulee
+nummella; minä otan ja käyn häntä vastaan. (Menee).
+
+ESKO. (Yksin). »Niin muuttuu mailma», sanoi pappa. Varjele minua! Tärkeä
+askel! Jaa, totisesti, jos sitä oikein sydämen pohjasta mietiskelee;
+sillä tässä ei ole leikin sijaa, ei ole tässä leikin sijaa. Tunteet
+erinomaiset tällä hetkellä pitkin ruumistani käyvät päästä kantapäähän
+ylös alas. Tämä on hääilon esimakua. (Käy edestakasin). Haa! kuin
+Nummisuutarin Esko vihitään, niin silloinpa mailma päällensä
+mällistelee. Messuttaman ja laulettaman silloin pitää ja vihkimisen
+päätettyä alotan minä itse virren »Koko mailma iloit' mahtaa». Minun,
+täytyy itkeä. (Pyhkii silmiänsä). Mutta auttaisko itku, koska asia
+kerran on näin pitkälle ehtinyt? Ei yhtään; sentähden itseni miehistää
+tahdon ja laulaa sen hääveisun, jonka jo lapsena opin. Tämä veisu on
+kaunis ja suloinen, sitä ei taida kieltää, mutta mielisinpä sitä
+kuitenkin lisätä muutamalla peräkaneetilla antaen sillä kurilla nuotille
+enemmin kiivautta ja voimaa. Mutta asiaan. (Laulaa).
+
+    Häätoimis' kaikk' hyörii ja pyörii,
+    Mut' murheissa neitonen käy;
+      Hän itkee kotoo jättääksens',
+      Mut' vartoo toki sulhaistans',
+    Ja portilla pellon on sulhainen,
+    Jo loistavat leimuvat lyhteet.
+
+Niin. Mutta tähänpä tahtoisin lisätä tämän (Laulaa).
+Tilulii, tilulii, tilulilu lilulii!
+
+Toinen värssy sitten:
+
+    Niin nousee nyt ankara pauhu
+    Ja riemusta hääsali soi.
+      Ei itke enään morsian,
+      Ei muistel' menneit' päivii hän,
+    Vaan väikkyvi tanssissa, kultasuu,
+    Ja päässään on kunnian kruunu.
+      Tilulii, tilulii,
+      Tilulilu lilulii!
+
+Kolmas värssy:
+
+    Mut mennyt on ihana vuosi,
+    On mennyt, kuin unien maas'.
+      Ja morsian nyt laulelee
+      Ja lapsellensa kertoilee
+    Mis' löytyvi Onnela kaukainen,
+    Mis' siintää sen korkeat vuoret.
+      Tilulii, tilulii
+      Tilulilu, lilulii!
+
+ja sitten neljäs värssy ...
+
+MARTTA. (Sivu-ovelta). Tahdotko pitää kitas kiinni sinä sammakko, taikka
+tulenko taas ja tanssitan patukkaani seljässäs? Katso vaan itses hyvän
+sään aikana. Vai sinä tässä keekoilemaan rupeet, könsikkä. (Kutoo).
+
+ESKO. (Yksin). Kovin tunnen tällä hetkellä itseni liikutetuksi, ja
+sydämeni on kuin palava pikipallo ja tämä on siitä, että mieltäni
+polttaa Kreeta ja häät.--Kreeta! pääni pyörään käy, koska muistelen,
+että kohta olen yhtä kanssas, eli toisin, minä tulen sinuksi ja sinä
+minuksi, sanalla sanoen, Esko on Kreeta ja Kreeta on Esko; ja kutsukoot
+meitä sitten joko Eskokreetaksi eli Kreetaeskoksi. Niin.--Ijäisen
+uskollisuuden sua kohtaan vannon, Kreetani; ja jos se ilkeä saatana,
+joka käy ja nuuskii ympärillämme aina tuomiopäivään asti, jos hän, sanon
+minä, niin riiviöön mun saattais, että sokeudessani toista naista
+suutelisin, niin lyö mua vast' kuonoa, lyö mua vast' kuonoa, Kreeta,
+että hampaat kidassani kalisevat. Sillä hän, joka vapaasta tahdosta on
+tehnyt pyhän uskollisuuden valan ja sen rikkonut, hän taivaalta ja
+maalta kirottu olkoon ja päänsä survottakoon nuuskaksi; se on sanottu.
+(Topias ja Sepeteus tulevat).
+
+TOPIAS. (Avaten oven Sepeteukselle). Tehkäät niin hyvin, kanttoori!
+
+SEPETEUS. Päivää, poika!
+
+ESKO. Terve tuloa, kanttoori! Tärkeät ja kiireet asiat huutavat tällä
+hetkellä taitoanne tänne, että kaikki laillisesti käytettäis. Minä olen
+nyt--Jumala varjelkoon meitä nuoria!--ruvennut vähän hulluttelemaan,
+minä kans', ja tuumailen matkaansaattaa Vilkastuksen Mikolle uuden
+paidan.
+
+TOPIAS. Kas kuinka kautta rantain poika ilmoittaa aikeensa. Hi hi hi!--
+Mutta kanttoori tietää asian juuresta alkaen, hän tietää.
+
+ESKO. Laita on tämä, näkeekö kanttoori.
+
+SEPETEUS. Minä asian tunnen, sen olen kuullut isältäsi; niin, tunnen
+ja olen sen visusti harkkinut ja tuumaillut, kuinka lupauskirjan
+isältäsi kokoonpanen.
+
+ESKO. Tässä on päätarkoitus se, että kaikki laillisesti käytetyksi
+tulee.
+
+SEPETEUS. Hyvin ymmärretty. Minä kirjoitan täkstin, isäsi pistää
+puumerkkinsä alle, joka todistetaan.
+
+ESKO. Hän pistää puumerkkinsä alle ja minä samoin.
+
+SEPETEUS. Sinun puumerkkiäs siinä ei tarvita.
+
+ESKO. Mutta minun tyhmän järkeni mukaan, täytyy se siinä löytyä
+laillisuuden tähden.
+
+SEPETEUS. Poika, tahdotko kinata vanhain ihmisten kanssa?
+
+TOPIAS. Esko!
+
+ESKO. Kinata en tahdo, mutta enpä saa sitä päähäni, ettei oman käteni
+painamaa puumerkkiä tässä kirjassa tarvita. Minäpä tämän asian alku ja
+juuri, ja sentähden täytyy nimeni seistä supliikissa myös.
+
+SEPETEUS. Kaiketi sen siinä seistä täytyy, mutta täkstissä; alla on isäs
+nimi ja puumerkki, sen rinnalla taasen todistajan nimi, ja alimaisena
+kaikista seisoo: »Sepeteus, kanttoori».
+
+TOPIAS. Nyt mahdat asian käsittää?
+
+SEPETEUS. Niin tässä kirjallisesti menetettävä on. Mutta kenen panemme
+todistajaksi?
+
+TOPIAS. Mikko Vilkastus on siihen soveliain; hän on Eskon puhemies ja
+seuraa häntä häihin myös. Puheen jälkeen pitäis hänen jo oleman tässä
+varustettuna häihin. Esko, läheppäs vaan häntä kuulustelemaan.
+
+SEPETEUS. Käy toimeen, poika.
+
+ESKO. Minä riennän, sillä aikaa ei ole enään siekailla. (Menee).
+
+SEPETEUS. Olitko kirkossa eilän?
+
+TOPIAS. Enhän ollut, jumala paratkoon!
+
+SEPETEUS. Vahinko, vahinko, suuri vahinko. Siellä Kurkelan Juho
+saarnasi, että kajahtelit Herran temppelin seinät.
+
+TOPIAS. Kurkelan Juho! Kas niinpä rikas lapsensa mieheksi saa; mutta
+mitä auttaa täällä köyhän?--Vai jo mar Juho puusäkissä paukutteli? Hänen
+tunsin jo pienestä nallikasta ja tuntui hän mielestäni aina vähän
+tölhömäiseksi, mutta nyt on hän maisteri.
+
+SEPETEUS. Kimnasisti, kimnasisti vasta; mutta siinä pojassa asuu Herran
+henki. Jos olisit häntä katsellut saarnastuolissa ja sanansa kuullut,
+niin takaanpa, että olis hän selkämunaskin vapisemaan pannut. Tosin oli
+ensin nenänsä vähän kelmeä ja äänensä tärähteli hieman. Mutta pianpa
+perehtyi poika, ja nyt hän punotti kuin tulinen muuri ja, ravistellen
+päätänsä, hän kovasti huusi: »heräjä sinä, joka makaat, heräjä sinä,
+joka makaat».--Kahteen osaan jakasi hän saarnansa, ensimäinen oli
+helvetin vaivasta, toinen taivaan ilosta.--Oih, oih! sitä poikaa,
+Herran enkeliksi hän tuntui, koska hän pohti, hikoili ja pohti ja
+puhalteli innossansa. Mutta näitpä huudostansa vaikutuksen viimein:
+kävipä äkisti ihana liikutuksen humaus yli naisväen puolen kirkkoa, ja
+humauksen perään pientä ja kestävää pirinätä kuulit, niinkuin sanan
+sattuessa tapahtuvan tiedämme.
+
+TOPIAS. Entäs miehet?
+
+SEPETEUS. He istuivat kauvan jäykkinä kuin kannot.
+
+TOPIAS. Kas sen mä luulen. Vaimo on onnellinen täällä. Hän taipuvan
+sydämensä tähden sielunsa viimein pelastaa; meitä, sen varmaan päättää
+taidan, löytyy kuitenkin kaksi vertaa enemmin kuin akkoja kadotuksen
+syvyydessä. Uskooko kanttoori sitä?
+
+SEPETEUS. Valitettavasti kyllä mun se täytyy uskoa, koska jokapäiväiset
+esimerkit todistavat sanas. Sen tästäkin näemme, että tuon nuoren
+apulaisemme luona--totisesti herännyt mies--käy monet verrat naisia
+enemmän kuin miehiä kokouksissa lauvantai-ehtoina; sinne akkoja
+kirjavana liehtoo mennä, mutta harvoin miehen sinne könöttävän näet. He
+ovat sitä paatunutta sukua, niin, paatunutta, mutta kas kuin kova tulee,
+niin koiraskin poikii, sanoo sananlasku, ja niinpä kävi nytkin Juhon
+saarnatessa. Kauvan hän naisia itketti ennenkuin sana pystyi miehiin,
+mutta antoipas hän heille muutaman kiivaan silmän-mulkauksen ja huusi
+kovasti, että »tästäkin saarnasta teidän kerran tulee tehdä ankara
+tili», ja järähtipä, järähtipä muutaman ukon leuka ja siellä ja täällä
+tutisi joku karhea tukka; ja koska hän nyt tuli saarnansa toiseen osaan
+ja taivasta oikein eteemme maalailemaan rupesi, niin kohina raskas
+kuului yli koko kirkon, kuin metsässä, koska rakeita sataa, ja ukkonen
+pauhaa, herran voima korkeudessa jylisee; ja yksikään silmä ei kuivaksi
+jäänyt. Tämän kaltainen eilinen kirkonmeno, jonka ihanuutta sinä,
+Topias, et saanut maistaa.
+
+TOPIAS. Kaiketi mun esti siitä perkele, se vanha juoniniekka. Mutta
+kaikkivalta suojelkoon tätä poikaa, joka kerran ehkä kääntää puolen
+mailmaa.--Kuinka suoritti hän itsensä kuulutuksissa?
+
+SEPETEUS. Totta sanoen, niin saattoipa hänen suomentaminen kovaan
+puuhaan, mutta eipä ihme vasta-alkavalta. Mutta kovissa kiipaleissa oli
+poika, ja, ilman apuani, tiesi kuinka käynyt olis.
+
+TOPIAS. Kuinka kävi häneltä Eskon naima-atestin kuuluttaminen?
+
+SEPETEUS. Kävihän se.--Niin, sinä naimaan lähetät poikas, mutta
+tahdonpa sinulta kysyä: oletko tarkkoja tietoja kiehtoillut tulevan
+miniäs mielen-laadusta, luonnosta? Muista, että parempi tippuvan
+räystään alla kuin yhteenliitettynä häijyn ämmän kanssa.
+
+TOPIAS. Häntä sanotaan siveäksi tytöksi. Se on se Karrin Kreeta. Siveä
+ja sävykäs neito; mutta ken olis asian luullut näin pitkälle käyvän? Se
+ensin oli kuin kärpänen, mutta kasvoipa kuin härkänen, ja näin se
+syntyi. Keväällä, tietäjissä käydessänsä Mikko Vilkastuksen kanssa,
+kohtasi Esko tytön, koska oli heillä kortteeri samassa talossa,
+vartoessaan tietäjätä kotiin. Mutta havaitsipa tällä ajalla Mikko
+joitakuita silmäyksiä Eskon ja tytön välillä. Hän arvasi asian, tempasi
+uljaasti sen päästä kiinni, rupesi puhemieheksi ja toimensa onnistui
+oivallisesti.
+
+SEPETEUS. Lepääkö siis kaikki tällä perustalla?
+
+TOPIAS. Ei juuri sillä; vaan kesällä, pari viikkoa jälkeen juhanneksen
+asia oikein vahvistettiin minun ja Karrin välillä. Ja tapahtui se
+Puol'matkan krouvissa yhteenjoutuissamme kaupunki-tiellä. Mutta kas
+siinäkös kättä puristeltiin ja harjakannuja tyhjennettiin ja olipa
+armottoman lysti sinä päivänä ja vähän vielä toisenakin päivänä.
+Hi hi hi!
+
+SEPETEUS. Mutta kummaksi mainitsen tytön tässä valtuus-kirjassa, Karrin
+piiaksi vai kasvatteeksi?
+
+TOPIAS. Kasvatteen kannalla on häntä talossa pidetty, eikä kuulu hän
+olevan juuri ilman kapioitakaan; luhtissaan sanotaan löytyvän yhtä ja
+toista. Pari päivää jälkeen häitten, niinkuin on keskusteltu, ovat
+kuormat tässä.--Tänään lähtevät tästä Esko ja Mikko Vilkastus, huomenna
+ovat he morsiustalossa hyvin siksi, että ehtivät vielä tekemään
+kuulutuskartan sunnuntaiksi, koska ensikerran kuulutetaan. Kuulutuksen
+ajan häihin asti viettää Mikko sukulaistensa luona siellä ja Esko
+morsius-talossa, suutaroiten; ja hauskaksi, luulen minä, pitää hänelle
+tuntuman tämä aika.
+
+SEPETEUS. Hauskaksi tuntui Jaakopille aika vartoessaan neitsykäistä
+Raakkelia.--Mutta suo anteeksi, suutari! Tapani on puhua aatokseni aina
+suoraan suustani ulos, katsoen siinä ei miehen mieltä, vaan asian
+oikeata laitaa.--Minä tiedän, että muuan erinomainen säätös pakoittaa
+sekä poikaasi, Eskoa, että hoitotytärtäsi, Jaanaa, rientämään naimisiin,
+koska nimittäin sille, joka heistä ensin avioskäskyn täyttää, on
+lankeeva viiden sadan riksin perintö. Näkyypä nyt kuin kävisi kaikki
+poikasi onneksi, mutta malta, Topias: Esko on mies, hänellä on isä, äiti,
+koto ja virka, ja tulevaisuutensa on siis joteskin luotettava; Jaana
+taasen on orpo, turvaton tyttö, hänellä on »suo, siellä, vetelä täällä,
+eikä kuivaa kussaan»; ja malta vielä, että hän on Eskoa vanhempi. Minä
+en sano enempää. Sinä ymmärrät meininkini?
+
+TOPIAS. Sen hyvin ymmärrän. Mutta jokainenpa tässä mailmassa, hyvä
+kanttoori, jokapäiväistä leipää itsepuolestansa rukoilee. Ei auta; me
+asumme nummella, kuivalla nummella, naskali-kynä kourassa. Mutta
+suutaria löytyy tähän aikaan kuin kirjavia kissoja, valmiit repimään
+silmät toinen toiseltansa, ja kiukkuinen nälkäpä tässä naukuis, jos ei
+olisi mulla peruna-mukulaa pelto-muruistani ja heinän-karvaa kahdesta
+niittu-plätystä, tuolla suon rannalla, että taidan elättää lehmä-mullin;
+vaikka on siinä hyörimistä ja pyörimistä pensaissa ja kannistossa,
+mutta saanpa siitä toki viimein maidon-tipan kippooni ja silloin tällöin
+vielä voin-kirpunkin leipäsmurenani päälle. Jaa, hyvä kanttoori;
+kynsineen ja hampaineen täytyy tässä köyhän elon syrjässä kinnustella.
+
+SEPETEUS. Tosin ei ole köyhyys rikos eikä häpeä, mutta kuitenkin
+kuorma raskas, ja rikas onneansa kiittäköön. Sentähdenpä, suutari,
+rohkenen sanoa sinulle muutaman sanan, rohkenen nuhdella sinua
+kiittämättömyydestä häntä kohtaan, jolta kaikki hyvyys tulee. Sillä
+sinua taitaa kutsua varakkaaksi, vaan ei köyhäksi; leipä ei koskaan
+sinulta puuttunut ole, sinulla on hevoinen ja lehmä ja aina joka syksy
+jukuripää mullikka ja sikaporsas penkkiin lyötävä, niinkuin tiedän ja
+tunnen; mutta kuitenkin kutsut sinä itseäs köyhäksi.
+
+TOPIAS. Hi hi hi! Köyhyyttä ei saa syyttää, sitä ei saa syyttää; sillä
+totta sanoen, niin leipä-kultaa ei koskaan ole puuttunut ja löytyypä
+aina joku hopea-kolikkakin pussin pohjassa. Ja Jumalalle kiitos kaiken
+tämän edestä!
+
+SEPETEUS. Niinmuodoin, kuin varallinen mies, taidat sinä siis uhrata
+puolestasi tämän kysymyksessä olevan perinnön onneksi köyhälle tytölle,
+ja se tulee sinun tehdä eikä vääryydellä sitä puoleesi kietoa.
+
+TOPIAS. Tämä on Martan asia; sillä temppuja löytyy, joissa annan vallan
+hänen tehdä ja käytää itsensä, miten hän parhaaksi näkee, ja tämä on
+yksi niistä. Silloinpa minä en asiaan kuurra enkä kaarra.
+
+SEPETEUS. Sinäpä kirjoissa neitosen edusmies, vaan ei vaimosi, Martta.
+
+TOPIAS. Kaikki on Martan vallassa ja minun täytyy tehdä niinkuin hän
+tahtoo; ei auta. Ja siksi toiseksi, ken taitaa sanoa minun vääryydellä
+perintöä puoleeni kietovan? Minä annan pojalleni naimalupauksen, koska
+hän sitä nöyrästi anoo, ja naituansa ennen Jaanaa on perintö hänen,
+niinkuin säätöskirjassa seisoo selvillä sanoilla. Minä kysyn kerran
+vielä, onko tämä vääryys?
+
+SEPETEUS. Sitä ei juuri sanoa taida, jos et hoito-tytärtäsi syyttä
+estele naimiseen joutumasta ennenkuin oma poikas. Suo anteeksi! mutta
+olenpa kuullut seppä Kriston rakastavan tyttöä ja tytön myös mielellään
+suostuvan häneen, mutta että sinä kaikin voimin koet estellä tätä
+yhdistystä.
+
+TOPIAS. Tosi kyllä; mutta Jaanan omaksi onneksi ponnistelen tässä
+asiassa vastaan. Seppä on kiero mies, suuri junkkari ja juonia täynnä,
+paljaita juonia; ja ennustanpa kurjat päivät sille tytölle, jonka hän
+aviosiipaksensa narraa. Uskokaat minua, hyvä kanttoori, hän on se
+suurin kanalja pitäjässämme. Kuulkaatpas muutama hänen eljistänsä.
+Kanttoori, esimerkiksi, istuu pajassa, hän tarjoo teille piipun, te
+poltatte, poltatte hetken aikaa, yks' kaks' niin paukahtaapa nokkanne
+edessä, ja te seisotte keskellä kruutisavua, ja kiittäkäät onneanne jos
+pääsette ainoastaan karvastelevalla kuonolla ja poltetuilla
+silmäkarvoilla. Mitäs teki hän Mahlamäen Maijalle, joka vähän oli
+kannellut päällensä luku-kinkerillä? Hän viskasi Maija-raiskan omettaan
+erään pienen pussin, jonka sisässä löytyi suoloja, maltaita, yksi
+messinkinen sormus ja kolme hevoisen hammasta. Hän itse kyllä tiesi
+tuommoisen välikappaleen ei mitään vaikuttavan, mutta hän tunsi myös
+Maijan taika-uskon. Ja mitä teki Maija? Läksi pappilaan kuin tuulispää
+noita-pussi kourassa; ja tahtoipa peijakas Kriston ottaa, kuin
+provastimme kylään tuli.--Kas semmoinen se mies on.
+
+SEPETEUS. Vakamielisyys ja totisuus on elon pylväs, ja minä vihaan
+kevytmielisiä juonia, mutta niistä ei kuitenkaan saa päättää miestä
+kelvottomaksi.
+
+TOPIAS. Mutta minä tunnen hänen hyvin, enkä anna hänelle hoitolastani
+vaimoksi, ennenkuin laki mun siihen pakoittaa, ja sitten syyttäköön
+tyttö itsiänsä, koska minä olen koettanut parastansa. Mutta koska nyt
+Jaanan asia näin juonittelee, tapahtuupa, että poikani saa kiivaan,
+vastustamattoman halun naimiseen, ja minä en taida häntä estää
+pääsemästä tähän juhlalliseen säätyyn.
+
+SEPETEUS. Sen taidat, jos tahdot, kunnes poikas on täyttänyt
+yksikolmatta.
+
+TOPIAS. Tämä asia kuuluu Martalle ja minun täytyy myöntyä tahtoonsa, ei
+auta. Ja meitä ei taida moittia, meitä ei taida moittia siitä, että
+luvallisella tavalla omaa parastamme katsomme. Ja moittikoon nyt Jaana
+itsiänsä, ettei hän suostunut sekä Eskon että minun ja Martan toivoon,
+joka oli: saada hänestä miniä huoneesemme ja sitä, ken tiesi, tarkoitti
+korpraalikin säätöksellään. Hän oli ihmeellinen mies, synkeämielinen ja
+usein äkeä, kirjoitteli värsyjä ja sanoi itsensä aina onnettomimmaksi
+mailmassa. Mutta hän piti paljon Eskosta ja Jaanasta, molemmat silloin
+pienet paitaressut. Hän imehti Eskon ympyrjäisiä, vakaita silmiä ja
+valkeata harjastukkaa, hän sanoi rakastuneensa Jaanan lempeään ja
+viisaaseen katsantoon ja kirjoitteli niistä värsyjä.--Hän oli vähän
+käynyt koulua nuoruudessaan.--Noh, mitäs tapahtui? Muutama viikko ennen
+kuolemaansa määräsi hän lapset perillisiksensä, mutta erinomaisella
+ehdolla. »Sen heistä--niin määräys kuuluu--joka ennen aviosäätyyn
+joutuu, tulee periä viisi sataa riksiä». Tuommoisen tempun hän teki, ja
+nähtävästi hän siinä tarkoitti jotain sukkeluutta; sillä miehellä oli
+aina kova taipumus kaikkeen, mikä kummastutti muita. Niin teki tämä
+korpraali. Ja mikä soveltuisi paremmin nyt kuin näiden molempain nuorten
+naiminen? Esko puolestansa on parastansa koettanut, mutta Jaana on
+hänelle aina kääntänyt nurjan sivun. Sentähden, Eskon naitua, käyn minä
+hyvällä omalla-tunnolla provastin luoksi ja nostan häneltä riksit,
+jotka meille laillisesti kuuluu.
+
+SEPETEUS. Saatpa tehdä miten parhaaksi näet; minä olen sanonut
+aatokseni, sanonut vasten naamaa, niinkuin tapani on. Suo minulle
+anteeksi, suutari Topias, suo anteeksi!
+
+TOPIAS. No noh, no noh!
+
+SEPETEUS. Minä vaikenen nyt ja rupean toimeeni viipymättä. (Ottaa
+taskuistansa kirjoitusaineita ja asettaa niitä pöydälle).
+
+TOPIAS. Yksi sana ajallansa, herra kanttoori.
+
+SEPETEUS. Mielinpä kuulla.
+
+TOPIAS. Pieni kulaus ehkä panisi ajatuksenne oikein hyville teloille.
+Tiehaaran Priita asuu tästä ainoastaan muutama sata askel, niinkuin
+tiedätte.
+
+SEPETEUS. Topias, leipä on luotu meille syötäväksi, vesi juotavaksi,
+vaikka ihmissuku, tämä kurja ihmissuku, on kenties ijankaikkisesti
+eksynyt luonnon tieltä.
+
+TOPIAS. Ihminen on poiskadonnut lammas. Mutta yksi naukki, hyvä
+kanttoori, ei tee pahaa, vaan antaapa meille uusia voimia.
+
+SEPETEUS. Uusia voimia! Kuinka lyhytmielisesti haasteltu! Uusia
+voimia!--Mutta eihän tule minun toki kovin tätä ihmetellä; sillä näinhän
+haastelevat kaikki muutkin, muistamatta joka mullerruksen ruumiissamme,
+veressämme ikivoimaa kuluttavan ja että tämä kulutus on palkitsematon.
+Mahdamme alati mieleemme painaa tämän: jo äitin-kohdussa on jokaiselle
+annettu ikivoimasta vissi määrä, ja tämän varan käytöksen mukaan ikämme
+mitta myös asettuu, ja koska se tyhjennetty on, katkee elämän lanka.
+Tämä on totuus, jonka havaitsen luonnossa ja johon vahvistuksen
+kirjoissa löydän. Tämä muistoos pane ja harvemmin käsivartesi koukistuu.
+
+TOPIAS. Hyvin meille, jos elämme sanan jälkeen! Mutta teemmekö niin?
+Ihminen on kovakorvainen, niskuri ja tyhmä myös, tyhmä, koska ei ymmärrä
+hän mitä rauhaansa tulee. Jaa, kanttoori; ihmissuvun tyhmyys on suuri ja
+ympäri mailmaa mainittu asia. Sentähden tulee meidän ottaa esimerkistä
+vaari.--Mutta tässä ovat Esko ja Mikko. (Esko ja Mikko Vilkastus
+tulevat).
+
+SEPETEUS. Kauvan heidän ei odottaa tarvitse. (Istuu kirjoittamaan).
+
+TOPIAS. Kas Mikkoa vaan! Kaksi uljasta poikaa naimaan lähtee.
+
+MIKKO. Viipymättä tulee meidän lähteä nyt.
+
+TOPIAS. Paikalla, Mikko, paikalla.--Kaksi uljasta poikaa, jotka eivät
+pelkää, vaikka kohtaisivat joukon nälkäisiä ryöväriä.
+
+ESKO. Minä en pelkää koskaan, isä.
+
+TOPIAS. Sen tiedän.--Mutta tahdonpa teille muistuttaa jotain. Hiljan,
+niinkuin tiedätte, kävi kirkon kuulutus sen suuren varkaan perään, joka
+eräältä ulkomaan kreiviltä varasti niin monta tuhatta; aatelkaas nyt,
+jos kohtaisitte hänen tiellä, ottaisitte junkkarin kiinni ja saisitte
+palkinnon kouraanne. Kuinka paljon luvattiin sille, joka käsittäisi
+julmettuneen?
+
+MIKKO. Seitsemän sataa riksiä.
+
+TOPIAS. Seitsemän sataa riksiä! Minä sanon teille: teroittakaat
+silmänne tarkasti jokaisen päälle, joka vastaanne tulee. Muistakaat myös
+muotonsa: tiivisti keritty tukka, pieni piikkiparta ja muhea pilkku
+lähellä vasempaa sierainta, niinkuin kuulutuksessa mainittiin.
+Käykäätpäs myös kyselemään tietäjältä jotain, joka asuu samassa kylässä
+kuin Eskon morsian. Ja tapaisitteko tämän varkaan--joka tosin olisi
+erinomainen sattumus--niin tiedänpä, että taitaisitte hänen korjata, te
+kaksi.
+
+ESKO. Mies nuoriin vaan. Yksin hänen kiikkiin panisin, sitoisin hänen
+koreasti kuin lapsen kapaloon. Vai luuletteko, että pelkään yhtä miestä?
+Mikko, tunnustas tuota käsivartta, tunnustas tuota reittä, tunnustas
+tuota polvea!
+
+MIKKO (tunnustelee niinkuin Esko käskee). Ja-ah!
+
+ESKO. Ja-ah, Mikko! Sillä polvella, ihan paljaalla polvella minä
+vasaralla nahkaa kalkuttelen. Uskotko sitä?
+
+MIKKO. Minä uskon sinun vahvaksi mieheksi.
+
+TOPIAS. Vahva, vahva peijakas se on, minä tiedän sen.
+
+ESKO. Katsos näitä poskia sitten; sillä sinä mahdat tietää, Mikko, tämä
+kurkku ei ole viinan tippaa vielä tuntenut, minua ei ole krouvissa nähty
+eikä yö-kyöpelinä kävelevän ja luhtien ovia kolkuttavan, niinkuin moni
+muu, mutta ne kuuluvatkin siihen laumaan, jonka täytyy viimein seisoa
+vasemmalla puolella, ne kuuluvat vuohi-pukkien laumaan.
+
+TOPIAS. Totta, Esko, totta! Minä takaan sen.
+
+MIKKO. Luulenpa, Esko, sinun vielä joku aika sitten olleen siinä
+uskossa, että lapset löydetään saunan laattian alta.
+
+ESKO. Juuri niin uskoinkin.
+
+MIKKO. Ja ett'es vieläkään oikein tiedä, mitä tietä ihminen tähän
+mailmaan tulee.
+
+ESKO. Tähän syntiseen mailmaan. Juuri niin.--Mitä olet kuullut minusta
+neulomusretkilläni pitäjällä?
+
+MIKKO. Paljasta hyvää.
+
+ESKO. Minä en varasta, en.
+
+TOPIAS. Se ei tule kysymykseenkään, ei ensinkään.
+
+ESKO. Minä en varasta. Jumal' avita! sitä en tee.
+
+SEPETEUS. Hscht!
+
+TOPIAS. Hiljaa, pojat! Kanttoori kirjoittaa.
+
+ESKO. Sitä en tee.
+
+SEPETEUS. Topias!
+
+TOPIAS. Tarvitaanko puumerkkiä?
+
+SEPETEUS. Tuohon piirrät sen. (Topias panee puumerkkinsä merkkinsä
+valtuuskirjaan).
+
+MIKKO (itsekseen). Mitä tästä hääretkestä viimein tulee, sitä en tiedä,
+mutta että koko asia, sekä tytön että isäntänsä puolesta, oli puhdasta
+pilaa, ehkä Eskon mielestä ankara totuus, sen tiedän varmaan.--Mutta
+käyköön miten tahansa, minä seuraa teen ja sulhasmiehen matkarahaa
+hoidan.
+
+SEPETEUS. Se kelpaa.
+
+TOPIAS. Se on vaan tuommoinen vuohen-sorkka, mutta piirtäköön sen siihen
+joku toinen.
+
+SEPETEUS. Kunnia pois!
+
+TOPIAS. Kunnia pois ja kelmi mies! Tuima laki! Mutta kuka käski, kuka
+käski toisen puumerkkiä väärin käyttämään? Se on vaan puumerkki,
+esimerkiksi tuommoinen vuohen-sorkka, mutta sen merkitys on suuri.
+
+SEPETEUS. Mikko Vilkastus!
+
+TOPIAS. Mikko, tules panemaan puumerkkis. Sinä todistat, että minä annan
+pojalleni naima-luvan.
+
+MIKKO. Sen todistan ja, jos tarvitaan, valallani vahvistaa tahdon.
+(Piirtää puumerkkinsä).
+
+ESKO (itsekseen). Sinne minunki puumerkkini vielä tuleman pitää.
+
+SEPETEUS. Lupauskirja on niinmuodoin valmis. (Topiakselle). Minä annan
+tämän sinulle ja sinulla on sitten valta antaa se kelle mielit, se ei
+koske enään minua.
+
+TOPIAS. Minä annan sen Eskolle. (Antaa lupauskirjan Eskolle).
+
+ESKO. Kanttoorin olisi pitänyt kirjoittaa, että minä otan tämän askeleen
+omasta, vapaasta tahdostani.
+
+SEPETEUS. Mitä minä kirjoitin sen minä kirjoitin.
+
+TOPIAS. Kaikki hyvin; eikä puutu enään, kuin eväänne, ja se on valmis
+paikalla.--Että saatte lähteä jalka-taneissa, ei ole minun syyni; mutta
+tulettepa takaisin aika jyryllä, sen tiedän varmaan. Morsiustalosta
+tänne teille kyllä annetaan hevoinen.
+
+MIKKO. Minä luulen, että antavat meille sieltä hyvän kyydin.
+
+TOPIAS. Ilman epäilystä, Mikko. Ja koska lähdette sieltä, niin lähtekäät
+kuin tuulis' ja pilvis', että morsiamen kaulaliina liehuu kuin
+sotalippu; se näyttää komealta, ylpeältä.
+
+MIKKO. Lähdemmepä vauhdilla, ettei yhdenkään silmä morsiusparia
+eroittaman pidä.
+
+TOPIAS. Uljaasti lausuttu, poikani. (Esko on istunut pöydän ääreen ja
+aikoo panna puumerkkinsä lupauskirjaan). Mitä tekee Esko?
+
+ESKO. Puumerkkini täytyy löytyä kirjassa.
+
+TOPIAS. Esko on villitty. (Tempaa kädestänsä valtuuskirjan).
+
+SEPETEUS. Mikä rohkeus, mikä hävyttömyys!
+
+TOPIAS. Sinä klöntti, lurjus, juutas! Onko tämä viisaan käytöstä? Sinä
+pöllö!
+
+ESKO. Jos et olisi isäni, niin löisin sinua, vasten kuonoa minä
+antaisin; mutta että olet isäni, niin en suinkaan sitä tehdä tahdo.
+
+SEPETEUS. Ynseys kova!
+
+TOPIAS. Esko, minä sanon sinulle: katso, etten anna sinulle hääporsaita,
+jaa-a minä sanon sen.
+
+ESKO. Hääporsaita.--Vihani rupeaa vähitellen kiehumaan. (Ottaa tuolin ja
+lyö sen permantoon). Tämä mies ei huoli mistään. (Menee ulos).
+
+TOPIAS. Herran Kiesus sitä poikaa!
+
+SEPETEUS. Hävytön ja uppiniskainen poika.
+
+TOPIAS. Onpa lasten kanssa tekemistä. Sitä ei usko se, jolla ei heitä
+ole.--Kiittäkäät onneanne, kanttoori, että olette jääneet naimattomaksi
+mieheksi.
+
+SEPETEUS. Se onkin minulle parasta, nimittäin siltä kannalta katsottu,
+että minä olisin kova isä, ankaran kova.
+
+TOPIAS. Kiivas isä on minunki nimeni. Mutta auttaako tässä kiivaus aina?
+Se on luonto, joka vetää tikan poikaista puuhun. Ja puut metsässä, ehkä
+kaikki yhden ja saman viisaan käsi-alaa, ovat toki yksi oikea, toinen
+väärä.
+
+SEPETEUS. Mutta paljon riippuu myös siinä kohdassa, kuinka puu vesasta
+vääristyä saa.
+
+TOPIAS. Oikein haasteltu ja viisaasti. Jaa, kanttoori, niin on laita
+tässä mailmassa kuin sanon. Meitä vanhempia pitäisi jokaisen, jolla ei
+lapsia ole, katkerasti valittaman ja kunniassa pitämän. Mutta kuinka
+moni ajattelee sen päälle? (Esko tulee). Tuletko sisään vielä, juupeli?
+
+ESKO (itsekseen). Mielisinpä osoittaa vihaani kauvemmin; mutta tämä
+hetki on tärkeä.
+
+MIKKO (erittäin Eskolle). Käy sovintoon, Esko!
+
+ESKO. Koetanpa mieltäni murtaa. (Topiakselle) Antakaat minulle anteeksi
+tämä tapaus, isä!
+
+TOPIAS. Sinä pyydät sitä sydämestäs?
+
+ESKO. Niin, minä pyydän sydämestäni sitä asiaa.
+
+TOPIAS. Noh, minä en ole se, joka pistää jotain hampaan koloon ja
+kävelee kuin lautapää härkä. Mutta pyydä myös anteeksi kanttoorilta.
+
+ESKO. Antakaat minulle anteeksi, kanttoori, elkäät pistäkää mitään
+hampaanne koloon ja elkäät kävelkää kuin lautapää härkä! Se tapa ei käy
+kontoon tässä mailmassa. Sovinto ja ystävyys on paras. (Huokaavalla
+äänellä). Heijuuh!
+
+TOPIAS. Hän juttelee kuin poika. Mitä sanoo kanttoori hänestä nyt?
+
+SEPETEUS. Minä en vihaa häntä, en ensinkään, mutta mielipiteeni
+luontonsa laadusta on järkähtämätön.
+
+Topias. Niin niin. Mutta äsköinen mutina on nyt unohdettu; ei sanaakaan
+enään menneistä asioista, vaan kaikki olemme drastu-kamraatia taas. Ja
+miksi pitäisi isän ja pojan vihamiehinä eroaman toinen toisestansa? Ja
+eronhetkihän on tämä. Esko jättää isänsä ja äitinsä ja vaimoonsa kiinni
+liittyy. Mutta yhtä tahdon sinulta kysyä, tässä vierasmiesten kuullessa.
+Mitä ajattelit Jaanasta ennen Kreetaa?
+
+ESKO. Olisin nainut hänen, mutta pilkkaa teki hän vaan minusta, kutsui
+minun tarhapöllöksi.
+
+TOPIAS. Niin niin. Minä tiedän, että moni irvi-hammas tahtoisi antaa
+sinulle nimen yksitotinen ja tyhmä, mutta tämä tapahtuu heidän
+kiukustansa sinua kohtaan, jonka elämä on ollut siivo ja nuhteeton.
+Mutta sinulla on tavallinen, terve järki, sen takaan minä.--Tutkikaat
+häntä, kanttoori, koettakaat pistää häntä pussiin kysymyksillä ja
+solmusanoilla; tehkäät se tässä meidän kuullessamme!
+
+SEPETEUS. Mitä kyselisin häneltä?
+
+TOPIAS. Esimerkiksi häistä ja niiden tarkoituksesta.
+
+SEPETEUS. Vastaa minua, poika! Mikä on häitten tarkoitus?
+
+ESKO. Sillä on monta tarkoitusta.
+
+SEPETEUS. Sen päätarkoitus?
+
+MIKKO (erittäin Eskolle). Että mies tulee vaimonsa pääksi.
+
+ESKO. Että mies tulee vaimonsa pääksi.
+
+SEPETEUS. Mutta sen taivaallinen, sen juhlallinen tarkoitus?
+
+MIKKO (erittäin Eskolle). Peli ja musiiki ja palavat olkilyhteet.
+
+ESKO. Peli ja musiiki ja palavat olkilyhteet aidan-seipäissä.
+
+SEPETEUS. Poika! Punnitse sanasi!
+
+TOPIAS. Esko!
+
+ESKO (itseksensä ja heittäen epäilevän katsannon Mikkoa kohden). Hän
+narraa minua, tai on hän tyhmä pässi koko mies. (Poistuu hänestä
+matkan).
+
+TOPIAS: Kyselkäätpäs häneltä mailman luomisesta, Aabramista ja
+Iisakista.
+
+SEPETEUS. Minä kysyn sinulta: mistä on mailma luotu?
+
+ESKO. Se on, niinkuin Hannuksen ruoto-ukko sanoi, luotu saven palasta,
+vaan ei tyhjästä.
+
+SEPETEUS. Mutta mistä on sitten tämä saven pala luotu?
+
+ESKO. No no, ei nyt sentähden niin pitkälle mennä!--Ja siksi toiseksi,
+sitä ei taitaisi sanoa kukaan, vaikka olisi hän niin lukenut kuin pispat
+ja kirjan painajat. Se on ylönluonnollinen asia, ja ihminen on sokea,
+Jumala paratkoon!
+
+TOPIAS. Sokea, sokea! (Martta tulee vasemmalta, kädessä haarapussi,
+jonka molemmat puolet ovat täytetyt). Tuossa on eväänne, pojat; ja nyt
+pitkin kruunun sarkaa.
+
+ESKO. Minä kannan pussin. (Ottaa Martalta pussin ja panee sen
+olallensa).
+
+MARTTA. Tässä on teille kaksitoista riksiä matka- ja häärahoiksi.
+(Eskolle). Mutta sinä älliökö rahaa osaisit lukea?
+
+TOPIAS. Hän ei ole harjaantunut siihen. Rahan käytös tulkoon Mikon
+toimeksi.
+
+ESKO. Pitäköön Mikko rahat, minä kannan pussin.
+
+MARTTA. Tässä, Mikko! Katsokaat, ettette niitä turhuuksiin menetä.
+(Antaa Mikolle rahat).
+
+MIKKO. Välttämättömiin tarpeisin ne panen. (Iivari tulee).
+
+ESKO (itseks.) Tuossa tulee Iivari yökengältä.
+
+MARTTA (ottaa pampun, joka rippuu seinässä). Sinä roisto, missä olet
+taas kuleksinut ja kenen luvalla? Missä olet ollut?
+
+IIVARI. En missään turmeluksen tiellä, äiti. Menin vaan Junttihuhtaan
+koiranpenikkoja katsomaan, ja koska oli siellä sauna valmis, niin jäin
+kylpömään ja makasin yöseen talossa.
+
+MARTTA. Kyllä minä sinun penikoitsen ja kylvön. (Aikoo piestä häntä).
+
+TOPIAS (estellen). Martta, annetaan hänelle anteeksi tämä kerta vielä.
+Hän lupaa itsensä parantaa. Lupaatko sinä?
+
+IIVARI. Lupaan.
+
+MARTTA. Hänen lupauksistansa! Hän on kiusan-henkemme; kylästä kylään
+hän lurvailee, meille häpeäksi ja vahingoksi.
+
+ESKO. Ehkä on hän käynyt Junttihuhdassa koiran-penikkoja katsomassa.
+
+IIVARI. Juuri niin kuin sanot. (Itsekseen). Peijakas kuinka viina
+päässäni kivistelee. Siellä oli joteskin huikea elämä, siellä Anttilan
+yli-luhtissa.
+
+ESKO. Ehkä kylpöi hän myös samassa, ja sopihan se hyvinki.
+
+IIVARI. Hyvin juuri ja hyvää löylyä olikin, vaikka sain vähän höyryä
+päähäni.
+
+MARTTA. Viinan höyryä. Sinä vintiö, miksi valehtelet edessäni? Mutta
+minäpä sun selkäs lämmitän.
+
+TOPIAS. Martta! Muista, että kanttoori on huoneessamme.
+
+SEPETEUS. Minun läsnä-oloni ei tarvitse olla esteenä kohtuulliselle
+kuritukselle, joka, koska se aikanansa tulee, on hyväksi ja kauniita
+hedelmiä kantaa taitaa.
+
+IIVARI. Lukkari tahtoisi nähdä kauniita, kirjavia kukkaisia selässäni;
+mutta säästäkäät hartioitani vielä tämä kerta, muori; minä lupaan itseni
+parantaa, niinkuin parhain taidan.
+
+ESKO. Niin.--Mitä sanot sinä, Mikko?
+
+MIKKO. Minä rukoilen Iivarin edestä.
+
+ESKO. Minä rukoilen myös. Ei nyt mitään pahaa menoa tällä hetkellä, joka
+on minun jäähyväishetkeni.
+
+MARTTA. Lähtekäät sitten matkaanne. Mitä kuhnailette tässä enään?
+
+MIKKO. Nyt lähdemme.
+
+TOPIAS. Tulevasta tiistaista kolme viikkoa vartoomme teitä takaisin.
+Siksi rakennamme tähän pienen tervetuliais-juhlan. Silloinpa vähän
+loiskimmeki kraatari Antreksen klaneetin mukaan, ja jos ei tilaa
+töllissämme, niin onpa väljyyttä nummella tässä.--Toivomme on myös, että
+kanttoorikin meitä silloin läsnä-olollansa kunnioittaa.
+
+SEPETEUS. Minä kiitän.
+
+TOPIAS. Ja Iivari pääsee kaupunkiin, ostamaan pidoiksi yhtä ja toista.
+Mutta näytä silloin, että olet vielä toimelias mies!
+
+IIVARI. Parastani koettaa tahdon.
+
+TOPIAS. Niin, kaikki hyvin! Ja nyt, pojat, matkalle.
+
+ESKO. Sallikaat, että jäähyväisiksi luen edessänne muutaman
+korpraali-vainaan sepittämän värsyn.
+
+MARTTA. Ei yhtään jäähyväispuhetta, vaan lähe tiehes.
+
+TOPIAS. Kuullaan, Martta, kuullaan! Ne ovat korpraalin tekemät, ja
+meidän tulee muistollensa kiitollisuutta osoittaa.--Annappas paukkua,
+Esko, joku rakkauden veisu!
+
+ESKO. Sotalaulu tämä on:
+
+    Jo sotatorvi pauhaa,
+    Sieluni ei saa rauhaa;
+    Vaan sotaan täytyy lähtee,
+    Koska kapteeni käskee.
+
+    Jo vihan tuli syttyy,
+    Katsos kuolon rautapyttyy ...
+
+Rautapytty, se on kanuuna... Näkikös kanttoori niitä mitaalikanuunia,
+joita Ryssät kiskoivat ohitse kirkon menneellä viikolla? Mikä solina
+ja kolina, mikä meteli ja pauhu siinä oli!
+
+MARTTA. Kitasi kiinni, ja marsikaat matkaanne, sanon minä!
+
+MIKKO. Nyt lähemme, Esko.
+
+TOPIAS. Menkäät siunauksella!
+
+ESKO. Nyt menemme, kuin saakeli peräänsoittais.--Onko kaikki muassani,
+mitä tarvitsen? Jääkö jälkeeni mitään?
+
+MARTTA. Ei mitään, vaan lähe tästä nyt tavallista vikkelämmin ja käske
+Jaana sisään laiskottelemasta perunamurulla!
+
+ESKO. Minä käsken.--Jaana sanoi minun tarha-pöllöksi.--Onko kaikki
+tarpeelliset kappaleet muassani?
+
+TOPIAS. Kaikki, kaikki, Esko. Hyvästi nyt vaan, poikani!
+
+ESKO. Niin, hyvästi! Terveisiä! (Mikko ja Esko lähtevät).
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+(Avara pirtti Karrin talossa, pirtissä hääväkeä sekä miehiä että naisia.
+Jaakon ja Kreetan häitä vietetään. Esiripun noustessa tanssitaan
+polskaa; Teemu pelaa. Pirtin ovi on auki ja tanssin aikana näkyy
+porstuvassa Esko, pussi olalla, ja Mikko Vilkastus).
+
+KARRI (tanssin herettyä). Kas niin! Nuoret, iloitkaat ja vanhat
+hauskasti nuorten iloa katselkaat, tai, jos mieli tekee, niin olkoon
+menneeksi, antakaat polvenne letkua myös. Tämä on Jaakon ja Kreetan
+kunnianpäivä, tämä kirkas elokuun päivä. (Pari pyssyn paukausta kuuluu
+ulkoa). Ampukaat, pojat, mutta ampukaat hiljaa. Ei! Ampukaat, että
+huone jyskyy ja sydän rinnassa leiskahtelee! Ja katsokaat, tytöt, ettei
+puutu pojilta olvi siellä ulkona. (Yksi naisista menee oikealle). No,
+Jaakko, mille tuntuu sulle tämä päivä?
+
+JAAKKO. Hääpäiväksi se tuntuu, isäntä; mieleni iloitsee.
+
+KARRI. Ja aina toki sama vakaa mies. Mutta tunnenpa luontos. Tämän
+karhean kamaran alla asuu toista kuin luulis. Mutta minä sanon sinulle:
+syy on sinulla iloita, saatpa oivan vaimon.
+
+JAAKKO. Minä toivon niin.--
+
+KARRI. Oivan vaimon!--Tuleppas tänne, Kreeta. No, piikaseni, kuinka
+tuntuu sinulle akkana olla?
+
+KREETA. Käypä se laatuun vielä.
+
+KARRI. Saa käydä tästä lähinkin; sillä nyt on asia päätetty, nyt istuu
+se kiinni kuin piki ja terva, kuin kissa tuoreessa terressä.--
+Muistakaat: tätä sidettä ei katkaista, ja onpa se oivallinen, ehkä
+vähän peloittava asia. Mutta se liitolle arvon antaa, ja silloin vasta
+ystävän omanani pitää taidan, koska ainoastaan kuolema hänen minusta
+eroittaa voi, ja kestääpä se vielä kuolemanki jälkeen. Liisani kuoli,
+kuoli varhain, mutta muistella häntä, se salainen iloni on, ja toiseen
+silmäni ei enään iskeä mieli.--Mutta nyt on riemu-juhla, ja kaikki
+murheelliset jutut pankaamme pois. Mutta juuri tämä juhla talostani
+Kreetan vieroittaa, ja kauvan kaivataan sua tässä.
+
+KREETA. Kaipauksella mä itse eroon, kaivaten jätän pienet, kiltit
+lapsenne.
+
+KARRI. Kuin oma äitinsä sinä heitä kohdellut olet ja hoitanut.
+
+KREETA. Kuin oma kotoni on ollut tämä talo.
+
+KARRI. Ja uskollisesti kuin talon oma tytär olet sinä palvellut. Mutta
+koetanpa palkita kaiken tämän.--Jaakko, minä tiedän, ettei tämä
+käsityösi, tämä toukan nakerrus sua oikein tyydytä, vaan mielisitpä
+ennen möyriä soita ja kantoja väännellä.
+
+JAAKKO. Enpä paljon pidä tästä virasta, johon mun lapsena määräsivät,
+ja, niinkuin tiedätte, se kostaa miehensä kehnosti.
+
+KARRI. Sentähden, heitä puupölkyt hiiteen ja kätees kuokka ja kirves!
+Kaiken Koutinmäen taustan annan sulle alaksi. Sinne rakenna itsellesi
+torppa, ja verotta nauttikaat sitä aina kuolinpäiväänne asti. Kauniken
+ometastani saatte ja tallistani kakstalvias varsan, ja tahdonpa teitä
+alkurakennossa autella sekä hevoisella että miesvoimalla, aina kuinka
+aika myöntää.
+
+JAAKKO. Oivallinen lupaus!
+
+KARRI. Hääpäivänänne lupaan sen.
+
+JAAKKO. Kaksinkertainen on syy meillä tänään iloita.
+
+KREETA. Isäntäni, emmehän taida teitä kylliksi kiittää.
+
+KARRI. Minä vaan maksan mitä olen velkaa. Mutta yhtä toki Jaakolta
+vaadin. Pidä Kreetasta; oiva tyttö on hän, niinkuin sanoin, ja taitaa
+myöskin olla pieni veitikka; sen näin, koska suutarin pojan pään hän
+kovin pani pyörään, ja mies ehkä piti asian totenaki. Mutta luulenpa
+toki, että hän viimein ymmärsi kaikki vaan leikiksi. (Tällä aikaa on
+olvihaarikka käynyt ympäri vieraitten seassa). Oltta, Jaakko! Ja sinä,
+Teemu, anna viulusi vinkua!
+
+TEEMU. Se tietään, ettei Teemu säästä sompaansa. Mutta yhtä tahdon
+teille sanoa, niin morsius-parille kuin isännälle ja kaikille vieraille
+tässä. Kuulkaat minua koko häähuone! Asian laita on tämä. Minun
+isäni--hän asuu tuossa mökissä toisella puolella kylää ja siellä asun
+minä myös--isäni, sanon minä, vihaa kaikenlaista mailmallista musiikia
+ja on minun kovin kieltänyt pelaamasta viulua, olkoon se missä
+tilaisuudessa tahansa. Hän ei tiedä minulla viulua olevankaan; minä
+säilyttelen sitä naapuri-Kallen piironkiloorassa. Mutta käydäänpäs
+pää-asiaan taasen. Tulisi jo nyt tämä tieto hänen korviinsa, että minä
+näissä häissä pelailen, niin peijakas minun perisi. Ilman armoa ottais
+hän kohta pojasta kirjavan takin mittaa, peittois minun hyvän omaksi,
+että jos näkisitte minun sen, saunoituksen perään, niin, peto vieköön!
+luulisittepa minun mustalaisen puhalletuksi hevoiseksi. Semmoinen ukko
+hän on. Mutta sentähden tahdon teitä varoittaa hänelle mitään
+ilmoittamasta, että minä olin näiden häitten soittomiehenä. Jos hän nyt
+kohtaisi jonkun teistä ja kysyisi: »kuka oli pelimannina häissä?» niin
+vastatkaat, ettette tunteneet häntä, eli sanokaat, että se oli
+Vilukselan Matti tai Viuvalan Eero. Mutta karttakaat itsenne tarkasti
+haastelemasta ristiin.--Tämä oli asia, jonka tahdoin teille yhteisesti
+ilmoittaa.
+
+KARRI. Ole hyvässä rauhassa, Teemu, ja hellitäppä taasen viulustasi
+iloinen polska!
+
+TEEMU. Minä en säästele sompaani. (Pelaa).
+
+ERÄS NAISISTA. Isäntä, kokki tahtoo ehtoollisen esiin.
+
+KARRI. Me teemme niinkuin hän käskee. Siis atrioitsemme ensin ja sitten
+tanssimme. (Teemu taukoo pelaamasta). Rakentakaat ehtoollispöytä.
+(Pöytää rakennetaan). Mutta ketä vieraita näin tuolla porstuassa?
+Käskekäät heitä sisään! (Yksi naisista menee ulos). Hää-talon ohitse ei
+yksikään pääse kaulaa kastamatta; se on vanha tapa. (Mikko ja Esko
+tulevat). Keväiset kortteerivieraamme! Astukaat sisään, astukaat sisään!
+
+ESKO. Iloitse sinä häähuone!
+
+KARRI. Terve miehiä!
+
+MIKKO. Suokaat anteeksi!
+
+ESKO. Me emme tahdo häiritä juhlaanne. Emmehän tienneet, että vietettiin
+täällä häitä.
+
+KARRI. Ei yhtään anteeksi pyytöä teiltä eikä pahaksi panemista meiltä.
+Olkaa tervetulleet, painakaat puuta ja riemuitkaat kanssamme!--Oltta
+vieraillemme, piikaset!--Me vietämme kasvate-tyttäreni, Kreetan, ja
+puusuutari Jaakon häitä.
+
+ESKO. Iloitse sinä, häähuone!--Mutta älkäät uskokaa, isäntä, meitä
+tulleeksi tänne norkailemaan, ei, meillä on muita ja tärkeämpiä asioja.
+
+KARRI. Sen tiedän kyllä. Mutta minä käsken teitä häihin, ja nyt olette
+yhtä arvokkaita vieraita kuin muutkin tässä.
+
+MIKKO. Me kiitämme.
+
+ESKO. Kiitämme nöyrimmästi tämän kunnian edestä. (Oltta tuodaan).
+
+KARRI. Jättäkäät kiitokset ja keventäkäät haarikkaamme hieman.
+
+ESKO (katsahtaen salaa Kreetan päälle. Itseksensä). Hän on kaunis kuin
+ruusu ja kukkainen. Ja kultakruunu päässä! Sydäntäni karvastelee vähän.
+Minulle on tehty vähän petoskauppaa. Mutta enpä tahdo toki ruveta tässä
+mekastamaan, en sanaakaan hiiskua tästä asiasta, jos eivät he minua
+vihoita jollain tavalla. (Ottaen Mikolta haarikan). Mutta sille ei
+kohtelemisensa meitä kohtaan näytä. Käskiväthän meitä häihinki. Minä
+olen vait kuin ahvena kivellä. (Juo).
+
+KARRI. Saanko luvan kysyä, mitkä asiat ovat saattaneet teitä matkalle?
+
+ESKO. Meillä on yhtä ja toista toimitettavaa täällä.
+
+KARRI. Kentiesi tavoitatte taasen meidän kylän kuuluisaa tietäjätä
+kohden?
+
+ESKO. Oikein arvattu.
+
+KARRI. Teiltä on varastettu?
+
+ESKO. Ei meiltä, mutta eräältä ulkomaan kreiviltä Tampereen kaupungissa
+on varastettu monta kymmentä tuhatta. Eikö ole kuulutus vielä ehtinyt
+teidän pitäjään?
+
+KARRI. Nyt muistan; se on meilläkin jo kuulutettu.
+
+ESKO. Juuri sentähden olemme lähteneet tähän jalkajuoneen, tutkimaan
+tietäjältä, mikä mies tämä varas on ja missä hänen saavuttaisi.
+
+MIKKO. Minulla on kuitenkin muuta asiaa sukulaisilleni täällä.
+
+ESKO. Seitsemän sataa riksiä luvattiin palkinnoksi sille, joka
+käsittäisi lurjuksen ja saattaisi hänen kruunun kouriin.
+
+KARRI. Niinpä luvattiin.
+
+ESKO. Tämä kreivi sanotaan äärettömän rikkaaksi.
+
+KARRI. Sentähden antaa hän vielä mennä muutaman sadan riksin, kuin vaan
+varasta kohtaa rangaistus. Ja minä toivon sinun toimessasi onnistuvan.
+--Mutta pöytä vartoo meitä. Nyt atrialle kaikki astukaamme. (Kaikki
+istuvat pöytään). Nyt, vieraani, elkäät säästäkää talon tammi-pöytyriä,
+vaan ravitkaat itsenne, että seisoo vatsanne kuin papin säkki, viisto
+ja pullea, edessänne!
+
+MIKKO. Siinäpä säkissä sitten oiva tuki väsyneelle päälle.
+
+KARRI. Juuri niin, Mikko Vilkastus.
+
+ESKO. Sitten maata ja vatsa syliin, sanoo sanan-lasku. Mutta kun ei
+kävisi meille kuin Korppilan Paavolle Peltolan häissä. Kaksi päivää
+ennen pitoja paastoi hän kuin mies, ei suuruksen tomuakaan nauttinut.
+Mutta tulipa hää-ilta, niin söi hän taas kuin mies, ja noustuaan viimein
+pöydästä, tallusteli ales niitulle, kaivoi kuopan maahan, sovitti siihen
+vatsansa, nukkui sikeästi ja makasi näin seuraavan yöseen ja päivän. Niin
+teki Paavo.
+
+KARRI. Samoin tehkäät tekin nyt; mutta maata ette pääse, vaan tanssi
+alentakoon vatsan, ja vauhtia antakoon Teemun viulu.
+
+ESKO. Koska lähestyimme taloa, niin kuulimmepa viulun vinkunan jo tuonne
+riihimäelle ja kyselimme toinen toiseltamme: mikähän juhla Karrissa,
+koska siellä näin soitto pauhaa ja riemu raikuu? Ja täällä oli häät ja
+iloinen musiiki.
+
+KARRI. Teemu on niitä ensimäisiä viuluniekkoja.
+
+ESKO. Entäs Oinasmäen Jooseppi meidän kylässä. Virstan matkaa kuuluu
+hänen pelinsä, se käy ytimiin ja munaskuihin, ja ihminen luulee
+olevansa taivaan ilossa.
+
+TEEMU. Taivaan ilossa! Kas se mar vasta mies on. Vahinko, ettes tuonut
+häntä myötäs häihimme tänne, koska on hän niin ihmeellinen soittoniekka.
+
+ESKO. Minä en tiennyt täällä vietettävän häitä, ja siksi toiseksi: se ei
+ollut minun asiani toimittaa tänne viulun-soittajaa.
+
+TEEMU. Mitäs sitten puhut?
+
+ESKO. Henkirahan maksan minäkin edestäni.
+
+TEEMU. Elä sinä mökötä, koska pääs on kuin vihalaispesä.
+
+1:N HÄÄMIES. Tahdothan riitaa, Teemu?
+
+2:N HÄÄMIES. Aina juonikas mies, kuin hänellä on vähän päässä.
+
+TEEMU. Viisi ryyppiä on miehen päässä, ei enemmän.
+
+KARRI. Enemmän sinun saaman pitää, jos tahdot.
+
+TEEMU. Tarpeeksi olen saanut.--Mutta minä en kärsi tuota miestä.
+
+KARRI. Saatpa luvan kärsiä häntä; hän on käsketty vieras niinkuin
+sinäkin.
+
+TEEMU. Hän mököttelee tyhmyyksiä.
+
+KARRI. Sinäpä tässä itsesi tyhmästi käytät; se täytyy sinulle sanoa.
+
+TEEMU. Oinasmäen Jooseppi ... taivaan ilossa. Kaikki tässä musiikista
+juttelis', vaikk'ei ymmärrä konstin päälle enemmän kuin porsas
+hopealuskan.
+
+ESKO. Niin, herra tirehtööri.
+
+TEEMU. Sinä olet kiero mies, Turkki, Isoturkki ja Kalmukki.
+
+ESKO. Niin, herra tirehtööri.
+
+KARRI (itsekseen). Molemmat yhtä yksinkertaiset.
+
+JAAKKO. Minäkin mielisin sanoa sanan. Tämä on hääpöytäni, minulle
+iloisin atria ijässäni, ja samoin, luulen minä, Kreetalle myös, ja
+sydämestäni suon sen iloiseksi muillenki. Mutta pitääkö nyt sen hauskuus
+hämmentymän turhasta, mitättömästä syystä, paljaan lorujutun kautta?
+Pois se! Elkäät olkaa ämmäkkäitä, pojat, vaan jättäkäät tämä leukain
+nalkutus ja syökäät ja juokaat kuin ystävät!
+
+ESKO. Oikein, puusuutari! Sinä olet puusuutari ja minä olen
+nahkasuutari, me vedätämme siis vähän virkaveljiksi.--Mutta yhden asian
+tahdon hyväntahtoisesti sinulle sanoa. Vanhempasi tekivät vähän
+tyhmästi pannessansa sinua puusuutarin oppiin ja ei nahkasuutarin. Usko
+minua, puusuutarin virka ei lyö leiville tähän mailman aikaan, mutta
+saappaita ja pieksuja nahasta tarvitaan aina tuomiopäivään asti.
+Nahkasuutariksi olis sinun pitänyt ruveta.
+
+TEEMU. Nahkasuutari! Mikä on nahkasuutari? Vihelijäinen pikikuono.
+
+KARRI. Teemu!
+
+ESKO. Sano mitä tahdot, Teemu, mutta nahkasuutareita ei kasva vaan
+jokaisella oksalla.
+
+TEEMU. Aina semmoisia kuin sinä. Sinä olet juuri se sama suutari, jonka
+käsi-alasta minä olen kuullut hyvin huonoja juttuja.
+
+ESKO. Sano suoraan, mitä kuullut olet.
+
+TEEMU. Eräs mies, talonpoika, minä en sano kuka hän oli, mutta hänpä
+kaupunkitiellä kertoi minulle, että koska hän ensi kerran otti jalkaansa
+sinun tekemäsi saappaat, ja käytyänsä tuvasta tallin parsille havaitsipa
+mies, että toisesta saappaastansa oli antura pois; se oli, näetkös,
+jäänyt tielle tuvan ja tallin parsien välille.
+
+ESKO. Se on vale ja väärä puhe, jyrkästi väärä. Enkeli taivaasta ei tee
+parempaa saapasta kuin minä.--Sinä, Mikko, tunnet työni ja tekoni;
+todista, mitä tiedät!
+
+MIKKO. Suutariksi hyväksi sinun tiedän, ja sen myöntää koko pitäjämme,
+mutta en takaa toki, että kiistan kestäisit, jos oikein pääsuutari
+enkeleistä astuisi ales tänne kanssas kilvoittelemaan.
+
+ESKO. Mutta siinä lujana pysyt, mitä todistit sekä itses että pitäjämme
+puolesta?
+
+MIKKO. Siinä pysyn.
+
+ESKO. Noh.--Mutta jääköön tämä tähän. Minä olen aina kovin vastakynsinen
+omaan kiitokseen; se, niinkuin tietään, haisee pahalle. Kuitenkin tulee
+arvomiehen itsiänsä jalosti puolustaa, koska mailma häntä sortaa tahtoo.
+--Mutta ihmetellä täytyy tuon miehen häijyä sisua. Kuin takkiainen hän
+iski puheeseni kiinni, koska minä ihan hyvänsuosiosta tahdoin osoitella
+tälle sulhaiselle, että nahkasuutarin virka olisi, kentiesi, ollut
+hänelle hyödyllisempi kuin puusuutarin ammatti.
+
+KARRI. Suutaroitsemisen niin nahassa kuin puussa heittää hän nyt
+Helssinkiin ja rupeaa kuin myyri maita möyrimään. Se on päätöksensä
+tänään.
+
+ESKO. Se on ero asiassa.
+
+KARRI (olvihaarikka kädessä). Jaakko, sinun maljas juon ja toivon, että
+vuoden päästä jo huoneesi valmis on ja sinä isäntänä Koutinkorvessa
+vallitset. Kuusisto ympäriltäs kaatukoon ja kontio maristen sijansa
+muuttakoon vähän sinnemmäksi; siellä on tilaa teille molemmille. Ryskyen
+kaskes palakoon ja nouskoon korkeuteen sakea sauhu, että ihmiset
+taitavat sanoa: tuolla palaa Koutinkorven Jaakon kaski. Kymmenen vuoden
+päästä olkoon huhdat pelloiksi muuttuneet, jossa vilja lainehtii, ja
+siinä, missä nyt on harmaa suo ja kurjet pesiä tekee, seisköön silloin
+heinäsuovat. Emäntäsi koivopäitä ja kyytöselkiä mäen syrjässä lypsäköön,
+kivisellä tanterella leikitköön iloinen lapsiliutas ja Halli portilla
+haukkukoon, koska sinä itse huoneesi portaalla viikatettas niot ja
+aurinko länteen laskee. Ja päivä nouskoon taas ja laskekoon; niin
+vuodet menköön, niin aika aina onnen suojassa kulukoon, kunnes viimein
+päänne vaipuu rauhalliseen hautaan; ja kaipauksen kyynel silloin
+kastakoon hautanne kummun.--Minä muistoksenne juon. (Juo).
+
+ESKO (itseks.) Herrajesta! Pääni käy pyörään, koska aattelen, että,
+ilman petoskauppaa, kaikki tämä onni olis langennut minulle.--Mutta
+minä olen vaiti.
+
+KARRI. Entistä totisemmaksi saattoi juttuni Jaakon. Heitä Hiiteen tämä
+tuumaileva muoto, ja katso rohkeasti tulevaa aikaa vasten naamaa.
+
+JAAKKO. Niin juuri, isäntä. Kerran käsiin käytyäni enpä taakseni katsoa
+aio ja toivon, että otsani hiestä viimein palkinnon saan. Mutta en taida
+toki unohtaa niitä vastuksia, jotka saattavat mua kohdata, ja hirvein
+niistä on kesäinen halla-yö, joka parissa hetkessä voi tyhjäksi tehdä
+vuotisen vaivan, hedelmöitsevän laihon lakastuneeksi korreksi muuttaa.
+
+KARRI. Totta sanot, mutta malta, että toivo mielii aina haastella
+koreata kieltä. Vastoinkäymisiä on meille alati tarjona, siitä ei
+kysymystä; harmaa halla viljas menettää taitaa, mutta sekoita silloin
+kaarnaa leipääsi ja raivaa vielä enemmän soita ja maita. Te'e työtä ja
+säästä ja käytä itses aina kuin rehellinen mies, niin kaikki viimein
+päättyy hyvin.
+
+ESKO. Laittamattomasti haasteltu ja viisaasti, sen taidan vakuuttaa.
+Kuin me vaan aina itsemme rehellisesti käytämme, sovintoa ja suosioa
+rakennamme, emmekä koskaan pidä suden eikä lampaan puolta, niin
+kukkuupa, kukkuupa viimein lähellä hautaamme kiviaidan turpeella
+kunnian käki.
+
+TEEMU. Kuku sinä siellä ja kuku sinä täällä.
+
+ESKO. Minä en puhu sinulle.
+
+TEEMU. Mutta minä puhun sinulle.
+
+ESKO. Sinun ei tarvitse puhua minulle, sinä et saa, minä kiellän sen.
+
+TEEMU. Taidatko kieltää suuni käymästä? Eikö ole minulla valta puhua?
+
+ESKO. Sama valta kuin minullaki.
+
+TEEMU. Sinä et saa puhua, kuin vanhempain ihmisten luvalla.
+
+ESKO. Mistä syystä? Olenhan sanonut, että henki-rahan minäkin edestäni
+maksan.
+
+TEEMU. Sinä? Yksi esivallan pienemmistä; jonka taidan tappaa koska
+hyväänsä, kuin vaan jätän viisi kopekkaa rintas päälle.
+
+ESKO. Siihen taidan vastata Mooseksen laista näillä sanoilla: jos tapat
+yhden näistä pienemmistä, niin myllynkivi sinun kaulaas ripustetaan ja
+sinä upotetaan meren syvyyteen.
+
+KARRI. Minä pidän sinusta, Esko; sinä olet vakaa ja pitkämielinen mies.
+
+ESKO. Annetaan hänen olla rauhassa, isäntä. Hän ei tiedä laista eikä
+sakramenteistä. Tässä oli puhe myllynkivestä, mutta juuri hänen
+sydämensä on kova kuin alimainen myllynkivi. Hän on surkeasti
+synteihinsä paatunut mies.
+
+TEEMU. Sinä hunsvotti!
+
+ESKO. Minäkö hunsvotti?
+
+TEEMU. Sinä kenkäraja!
+
+ESKO. Minäkö kenkäraja?
+
+TEEMU. Sen sanoin.
+
+
+ESKO. Kuulkaat, ihmiset!
+
+KARRI. Olemmeko kaikki ravitut? (Hetki äänettömyyttä).
+
+1:N HÄÄMIES. Tottahan jo mahdamme olla.
+
+2:N HÄÄMIES. Koskas sitten, jos ei jo?
+
+KARRI. Siunatkaamme sitten. (Siunaavat istuessaan, nousevat pöydästä).
+
+ESKO. Kiitoksia vaan, isäntä!--Nämät ovat hauskat häät, ja hauskemmiksi
+tuntuisivat vielä, jos ei soittomiehenne olisi niin äkeässä
+mielenlaadussa.
+
+KARRI. Me annamme hänelle anteeksi.
+
+ESKO. Me annamme hänelle anteeksi. Mutta pahoin on hän minua haukkunut,
+hävyttömästi koettanut kunniaani lokaan tuhria, ja rupeisinko retumaan
+kanssansa käräjätuvan ovissa, (taputtaen hiljaa Teemua päähän, joka
+istuu rahilla) niin kalliiksi, hyvin kalliiksi tulisi sinulle tämä
+atria, mies.
+
+TEEMU. Katsokaat päälle, hän tukistaa minua.
+
+ESKO. En tukista, vaan taputan.
+
+TEEMU (nousten rahilta). Taputat. Pidätkö minua poikanulkkina, kakarana,
+koska taputtelet minua päähän? Katso, ettes makaa tuolla pöydän alla ja
+kuultele mesiäisiä!
+
+ESKO. Minä en pelkää sinua, minä en ole mikään jänis enkä oravakaan.
+Olenpa Nummisuutarin poika ja kannan tynnörin ja kakskymmentä vakkaa
+rukiita.
+
+TEEMU. Minä kannan kaksi tynnöriä täyteensä.
+
+ESKO. Sen kannan minäkin, jos oikein pahan pääni päälleni otan.
+
+MIKKO. Oiva mies ei kerskaile, vaan näyttää voimansa, jos niin
+tarvitaan.
+
+ESKO. Tuokaat tänne kaksi tynnöriä.
+
+MIKKO. Onhan muitakin keinoja, voimia osoitella. Menkäät painimaan!
+
+ESKO. Tules painimaan!
+
+TEEMU. Pelkäisinkö?
+
+1:N HÄÄMIES. Iskekäät yhteen kuin kaksi karhua sammaleisella kalliolla.
+Mutta olkoon se kunniallinen paini.
+
+2:N HÄÄMIES. Ja tämä katkaiskoon hammasnuottanne. Heikompi olkoon sitten
+äänetön kuin hiiri.
+
+KARRI (erittäin Mikolle). Pelkäänpä tulevan tästä painistansa huonon
+lopun; kädet ja koipeet taitavat he runtoa toinen toiseltansa. Ja
+toveris ei tiedä Teemua pitäjämme vahvimmiksi miehiksi.
+
+MIKKO. Ei yhtään vaaraa. Koettakoot voimiansa; tuleepa siitä jotain
+lystiä katsella. (Eskolle ja Teemulle). No, mitä kyräilevät sonnit?
+
+ESKO. Minä olen valmis.
+
+TEEMU. Minä myös.
+
+KARRI. Minua ei miellytä tämä temmellys, mutta jos en taida haluanne
+pidättää, niin painikaat ja syyttäkäät itsiänne, vaikka selät taittuisi
+ja sääret murtuisi. Kuitenkaan ei saa tämä tiimelys, niinkuin usein
+tapahtuu, loppua tappeluksella ja verellä. Sentähden tahdon teille
+ilmoittaa: joka painin riidaksi kääntää, hänen heitämme ulos tunkiolle.
+
+1:N HÄÄMIES. Sen teemme.
+
+TEEMU. Olkoon niin.--Tule nyt. (He käyvät toinen toisensa kaulukseen ja
+painivat).
+
+MIKKO. Seis' kannallasi, Esko!
+
+1:N HÄÄMIES. Näytä Teemulle, ettei miestä, jolla ei vertaista!
+
+MIKKO. Meidän kylän poika voittaa.
+
+2:N HÄÄMIES. Ei, meidän kylän poika, sanon minä.
+
+ESKO. Elä kurista minua! (Pidättävät paininsa).
+
+MIKKO. Hiiteen tämä kaulusheitto. Pankaatpas oikein rakasta ristipainia.
+
+ESKO. Sitähän minäkin tahtoisin.
+
+TEEMU. Sitä sinun saaman pitää. (Painivat ristipainia).
+
+MIKKO. Kas niin, Esko!
+
+2:N HÄÄMIES. Teemu, elä häväise kyläämme.
+
+MIKKO. Muista, Esko, että olet Nummisuutarin poika!
+
+1:N HÄÄMIES. Tasavoimat, tasavoimat!
+
+KARRI. Pojat, pojat! Kaikaleet permannostani heltivät. Noh, olkoon
+menneeksi! Kuka voittaa? (Teemu heittää Eskon allensa).
+
+MIKKO. Esko! Mitä täytyy minun nähdä! (Painiat nousevat ylös).
+
+TEEMU. Minä olen Teemu.
+
+2:N HÄÄMIES. Uljas poika!
+
+TEEMU. Näitkös? minä likistin hänen laattiaan jo juuri niinkuin
+talluksen.
+
+ESKO. Niin, herra tirehtööri!
+
+TEEMU. Kylläs sen tiedät, ettei meidänkään pitäjässä kaalia syödä.
+
+ESKO. Niin, herra tirehtööri!
+
+TEEMU. Kaksi Eskoa kuitenkin minä aina korjaan.
+
+ESKO. Juuri niin, herra tirehtööri!
+
+TEEMU. Kylläs sen tiedät!--Hyvät ystävät ja hää-miehet! näittekö
+minun heittoani? Se meni vaan noin, juuri niinkuin leikin teossa. Niin
+minä poikia opetan!
+
+ESKO. Elä veli kulta puhu niin kopeasti, vaikka voitatkin!
+
+TEEMU. Kiitä, ettäs kävelet vielä kahdella töppösellä!--Kylläs sen
+tiedät.--Makasithan tuossa kinttaana vaan. Eikä miestä leikillä kumota,
+ei vaankaan miestä leikillä kumota.
+
+ESKO. Tules toinen kerta!
+
+MIKKO. Niin, Esko, elä anna perään!
+
+ESKO. Tules toinen kerta, mies!
+
+TEEMU. Ei maksa se vaivaa.
+
+ESKO. Hän ei uskalla enään!
+
+TEEMU. Uskalla! (Käyvät kiivaasti painiin).
+
+MIKKO. Nyt, Esko, ponnista takaisin miehuutesi arvo! (Teemun isä tulee,
+käy poikansa kaulukseen ja kiskoo hänen ulos).
+
+KARRI. Teemu parka!
+
+MIKKO. Esko, nyt kadotit miehuutesi.
+
+ESKO. Pahasti, että pääsi hän näin kynsistäni!--Oliko se isänsä?
+
+KARRI. Isänsä; ja aika-mekosti, luulen minä, hän poikansa nyt sukii.
+
+ESKO. Se ei haita hänelle!--Mutta onhan se sopimatonta näin peuhata
+toisen häissä. Mitä sanoo morsian? Minä pyydän anteeksi!
+
+KREETA. Minulla ei ole mitään anteeksi annettavaa!
+
+ESKO. Sydämeni on kovin kipeä. Minä en voi ymmärtää, kuinka hän sai
+minun allensa.
+
+KARRI. Hän on vahva!
+
+ESKO. Minä olen vahvempi. Mutta millä keinolla sai hän minun allensa?
+
+MIKKO (erittäin Eskolle). Usko minua, jos tahdot, mutta se ei käynyt
+rehellisellä tavalla. Hän kamppasi.
+
+ESKO. Sitähän pelkään minäkin.--Sinä taidat sen todistaa?
+
+MIKKO. Hän kamppasi.
+
+ESKO. Jaa, hän kamppasi. Mutta minä hänen opetan.--Missä asuu se mies?
+
+2:N HÄÄMIES (osoittaen akkunasta). Tuo pikkuinen tönö mäen syrjässä
+tuolla, jonka ovella näet rehevän koivun, on hänen kotonsa.
+
+ESKO. Nyt minä menen sinne ja opetan pojan kamppailemaan kunniallisessa
+painissa. Lurjus! Tappeluksessa voitan hänen juuri vissiin.
+
+MIKKO. Epäilemättä.
+
+ESKO. Eikö ole hän ansainnut köniinsä?
+
+MIKKO. Aika tavalla.
+
+ESKO. Heitellä painissa vekarajalkaa! Silloin tarvittis niin kuranssia,
+niin kuranssia.--Minä tulen pian takaisin.
+
+KARRI. Esko, kuule varoitukseni: anna miehen olla! muutoin taitaa sinun
+käydä pahoin.
+
+ESKO. Häntä en pelkää. Tuonne mäen syrjään juoksen niinkuin ilves ja
+haen ylös sen kavalan ketun luolastansa. Tahdonpa näyttää, mitä se
+maksaa, että salakoukkuja tekee.--Minä tulen pian takaisin. (Menee).
+
+KARRI. Enpä havainnut minä mitään kamppausta painissa. Pahoin meiltä,
+jos yllytämme yksinkertaisia kumppania hurjiin käytöksiin.
+
+MIKKO. Se ei vahingoita, isäntä. Hän on vimmatun itsepintainen ja
+voimaansa aina luottava. Ei vahingoita, vaikka saisi hän pienen
+muistutuksen.
+
+KARRI. Luulenpa, että tarpeeksi hänen nyt höyhentävät. Mutta niitä
+kaloja, joita ongimme, niitä saamme.
+
+MIKKO. Suotteko minun kysyä yhtä asiaa?
+
+KARRI. Mielellä.
+
+MIKKO. Oletteko te tavannut Eskon isää, Nummisuutari Topiasta,
+Puol'matkan krouvissa?
+
+KARRI. Tapasinpa hänen tultuamme kaupungista.
+
+MIKKO. Oliko tässä tilaisuudessa jotain keskustelemista välillänne
+jostain naimakaupasta, koskeva Eskoa ja kasvate-tytärtänne Kreetaa? Ehkä
+leikin vuoksi?
+
+KARRI. Senkaltaista jotain siinä haasteltiin, ja lausuinpa silloin yhtä
+ja toista, jota en tehnyt olisi ilman vähän häkää ylikammarissa tässä.
+Totta sanoen, mua huvitti lyödä hieman leikkiä ukon kanssa, mutta jos
+hän leikin otti todeksi ja sen mukaan on nyt työksennellyt, niin
+paheksinpa tätä poikamaista käytöstäni krouvissa.
+
+MIKKO. Ei vaaraa. Mutta ovatpa he molemmat, sekä isä että poika, kaksi
+yksinkertaista kumppania, ja yksinkertainen, niinkuin tietään, pitää
+usein leikin totena.
+
+KARRI. Ja tästä syystä kenties olette nyt naima-teillä täällä?
+
+MIKKO. Mutta asiassa ei ole tärkeyttä, ei yhtään. Te näette, ettei se
+ensinkään käy sydämellensä. Hän syö ja juo ja painiskelee ja viimein
+kiittää hän teitä koreasti lähteissänsä. Minä tunnen luontonsa ja
+taidan teitä vakuuttaa, ettei hiisku hän sanaakaan koko asiasta, kuin
+ette vaan häntä jollain tavalla loukkaa. Sammukoon se tähän, ja
+kaikkein vähin katkaiskoon se hää-iloanne.
+
+KARRI. Paras ilo on nyt tiessään, kuin vietiin meiltä musikantti.--
+Jaakko, mistä saisimme toisen?
+
+JAAKKO. Minun mielestäni on tarpeeksi jo tanssittu. Jotain muuta nyt
+tahtoisin esitellä.
+
+KARRI. Sanoppas!
+
+JAAKKO. Tuossa seisoo niittunne odottaen viikatetta, tässä miehiä
+tusinoittain; laskekaatpa heitä lakasemaan ennen katoomista
+aamukasteen ja parissa hetkessä on heinä maassa.
+
+1:N HÄÄMIES. Tehkäät niin, Karri.
+
+KARRI. Minäkö häävieraani työhön panisin?
+
+JAAKKO. Iloleikkiin, vaan ei työhön, sekä häävieraat että kuokat;
+valmiit ovat he kaikki käymään käsiin, miehet edellä viikatteilla ja
+naiset perässä harava kouras', ja atrian miestä kohtaan maksoi se
+niittu.
+
+2:N HÄÄMIES. Tästäpä nousee iloiset talkoot.
+
+1:N HÄÄMIES. Nyt naapuritaloista viikatteita toimeen. (Osa häämiehiä
+menee perältä ulos).
+
+KARRI. Noh, jos mielitte, niin olkoon menneeksi. Käykäämme sitten
+itsiämme varustamaan. (Karri, Jaakko, Kreeta ja m. menevät oikealle).
+
+MIKKO (yksin). Esko viipyy vielä riitaretkellänsä. Onpa lysti nähdä
+millä muodolla hän sieltä palaa.--Eroisinpa koko miehestä, jos ei
+matkakassa meitä yhteenliittäisi. Mutta päivä päivältä se vähenee, sillä
+enpä juuri kovin sitä säästele, ja koska se kerran on tyhjennetty,
+silloin katoo Mikko Vilkastus. (Esko tulee kiivaasti hattu kädessä,
+tukkansa on hajalla ja näyttää revitylle, ja silmänsä alla näkyy
+punainen naarmu).
+
+ESKO. Mikko, katsos näin olen minä nyt revitty! Mutta tästä nousee
+hirmuinen prosessi.
+
+MIKKO. Varjelkoon sinua Jumala, Esko! Miestä seuraa tänäpänä kiero onni,
+näen minä.
+
+ESKO. Olipa heitä kaksi yhtä vastaan, ja se ei ollut rehellinen
+tappelus. Tosin annoin minäkin puolestani, annoin, että mäki tärähteli,
+mutta taistelinhan ylivoiman kanssa.
+
+MIKKO. Kuinka oli tapaus?
+
+ESKO. Mökkiin juoksin niinkuin luoti ja näin selvästi, että poika oli
+saanut isältänsä aika saunan, mutta kas kun karkasin minä pojan niskaan,
+niin tulipa heistä molemmista toverit jälleen, ja nyt yhdessä peittomaan
+minua.
+
+MIKKO. Niin niin, yhteinen vihamies saattoi Heroodeksen ja Kaiphaan
+ystäviksi.
+
+ESKO. Kutsu heitä perkeleiksi, vaan ei Heroodekseksi ja Kaiphaaksi. He
+olisit minun syöneet nahkoineni ja karvoineni, jos en olis pääsnyt
+viimein käpälämäkeen kynsistänsä.
+
+MIKKO. Ikävä asia vaan.
+
+ESKO. Mutta olis Jusolan Aapo, minun paras ystäväni, ollut siinä, niin
+eipä olis minua näin surkeasti hanssattu.--Kirkas leimaus, Mikko, tämä
+viha on sammumaton. Ihminen, se saatana, on vihoissansa kuin nuijalla
+tupattu säkki, jonka sisällä sappi se karvas kiehuu ja kuohuu, hörisee
+ja pörisee, juuri niinkuin kiukkuinen ampiaispesä turpeen alla.--Ja
+syytä on minulla vihaan kahdelta haaralta. Selkääni sain kuin mies
+tuolla mökissä ja talossa tässä on minulle tehty hävytön petoskauppa.
+Morsiameni, niin hyvä kuin kihlattu morsiameni, on annettu toiselle.
+Kirous ja kauhistus! Minun ovat viheliäisesti pettäneet, ja tahdonpa
+kysyä sen asian perään, tahdon kostaa.
+
+MIKKO. Jos olet viisas, niin pidä suusi kiinni koko asiasta ja jätetään
+talo ja mennään herraamme.
+
+ESKO. Enpä helli tästä juuri niin. Aatteles, Mikko!--(Jaakko hiasillaan,
+tulee oikealta). Jassoo, puusuutari! (Käy kiivaasti Jaakon eteen). »Yks
+tuhat kahdeksan sataa, puusuutari poltti nahkansa edestä ja takaa».
+
+JAAKKO. Mitä meinaat?
+
+ESKO. »Yks tuhat kahdeksan sataa, puusuutari poltti nahkansa edestä ja
+takaa». Ymmärrätkös yskää?
+
+JAAKKO. Tämän lauseen olen kuullut, mutta siinä sanotaan hän vaan
+suutariksi, joka nahkansa poltti.
+
+ESKO. Hän poltti sekä maha- että selkänahkansa.
+
+JAAKKO. Nahkasuutari.
+
+ESKO. Puusuutari. Elä kopeile, mies! Tiedätkös, kuka tässä on laillinen
+sulhanen?
+
+JAAKKO. Sen mahdan minä parhain tietää.
+
+ESKO. Tiedätkös, minkätähden minä olen tässä?
+
+JAAKKO. Sen mahdat sinä parhain tietää.
+
+ESKO. Teethän minun aina hullummaksi. Mutta elä huuda vielä: hoi, koska
+oja on edessäsi, syvä suvanto on edessäs, ja katso, ettes joudu pahoihin
+puliin, ennenkuin pääset sen ylitse.
+
+MIKKO. Esko, kuule minua!
+
+ESKO. Nyt en kuule sinua enkä paljon koskaan enään. Rupeanpa vähitellen
+havaitsemaan, minä miehenä sinä käyt.--Minä pelkään, ettei Teemu
+painissa kampannutkaan; olisinhan tuntenut sen itse. Mutta sinä olet
+kettu, oikein aika kettu, ja sinulla on reisukassani hallussa; no no,
+tuleepa siitä tilinteon päivä, tilinteon päivä tulee.
+
+MIKKO. Mutta tässä on minulla ensin toinen asia suoritettavana.
+(Kääntyen Jaakon puoleen). Jaa, arvaappas minkätähden minä olen tässä.
+
+JAAKKO. Sitä ei tarvitse arvata, koska tunnen asian omasta
+kertomuksestas. Olethan käynyt tänne tietäjätä kohden, saadaksesi
+tietoja kreivin varkaasta ja voittaaksesi seitsemän sataa riksiä.
+
+ESKO. Minä annan palttua kreiville ja hänen varkaallensa. Siitä syystä
+en ole tässä, vaan asia on toinen ja ankarampi.
+
+JAAKKO. Sinä olet siis valehtelija.
+
+ESKO. Elä ylvästele, mies! Minä en ole valehtelija, mutta sinä olet
+ryöväri. Morsiamen, melkein kihlatun morsiamen olet sinä ryövännyt
+minulta, Kreetan ryöväsit minulta.
+
+JAAKKO. Hän itse todistakoon, jos olen hänen ryövännyt.
+
+ESKO. Hän taitaa valehdella niinkuin sinäkin.
+
+JAAKKO. Jos hän valehtelee, niin miellyttipä häntä tämä ryöväys.
+
+ESKO. Kas niin, nyt puhut itses kiikkiin koreasti. Kuules, Mikko
+Vilkastus; sillä iskenpä kiinni joka koukkuun ja solmuun, jotka ovat
+mulle tarjona tässä asiassa.--Sanoppas, missä asuu tämän kylän
+lautamies!
+
+JAAKKO. Tässä ei tarvita lautamiestä.
+
+ESKO. Minä tarvitsen häntä.--Sanoppas koreasti, missä lautamies asuu!
+Sillä näetpäs, poikani, tästä nousee keräjän juoksut; kruunun
+rautakouran huudan minä avukseni, ja luulenpa, ettes juuri naureskele,
+koska kontillaan edessäni ryömit lakituvan laattialla, rukoillen
+rikostasi anteeksi minulta. Juuri niin sinua opetan, tansmestari!--Ettes
+vähän häpee narrata itsellesi toisen kunniallista morsianta, sinä,
+sonnivaska, puuhevoinen, tervattu kuusen juurikko! Vai sinä tässä minua
+leukaani pyhkeilemään panisit, sonnivaska!
+
+JAAKKO. Minäkö sonnivaska?
+
+ESKO. Sonnivaska, sonnivaska, iso-sonni, sarveton, nuijapää Laukki,
+valmis marsimaan Anianpellon markkinoille.--Mitä sanot siihen?
+
+JAAKKO. Sinä etsit riitaa, minä taasen tahdon aina sitä kartella, ja
+lapsikaspa olisin, jos huolisin sanoista tuommoisen miehen kuin sinä.
+
+ESKO. Minkämoisen miehen? Sanoppas!
+
+JAAKKO. Tuommoisen mettäksen pojan.
+
+ESKO. Kuules taas, Mikko! Hän sanoi minun mettäksen pojaksi.
+
+MIKKO. Sano sinä häntä vuorostasi taasen sonnivaskaksi.
+
+ESKO (katsellen Mikkoa epäillen. Jaakolle). Enpä pidä lukua, miksi minun
+kutsut. Minä olen mies, joka pysyn virassani, jonka kerran olen oppinut.
+Ei tarvitse minun, työn puutteen tähden, ruveta pyllyilemään soissa ja
+maissa, niinkuin erään toisen, jonka hyvin tunnen. Ja tässä taidamme
+muistutella sananlaskua: viisi virkaa, kuusi nälkää.--Niin sanotaan.
+Mutta asia on tämä: kukin seurakunta pitäköön kerjäläisistänsä murheen,
+päästämättä heitä toisen pitäjän hartioille. Se on oikeus ja kohtuus;
+sillä kerjäläinen on ruismato, jota ei löytyisi, jos vaan jokainen, joka
+ottaa itsellensä ämmän ja laittelee lapsinulikkoja tähän mailmaan,
+pitäisi virastansa vaarin eikä hyppelisi sinne ja tänne, niinkuin ketun
+edessä nuori rengassilmäinen jänis. Hän tekee koukun oikealle, hän tekee
+koukun vasemmalle, mutta kettu, keveä kuin pellavatutti ja täynnä
+sukkeluutta, juoksee suoraan uhriansa kohden; molemmat katoovat he pian
+silmistäsi, mutta äkisti kuulet pienen parauksen: jäniksen poika on
+nypistetty.--Niin käy. Ja kettu on jänikselle sama kuin meille nälkä,
+joka niin monta ihmisen lasta on saavuttanut ja viimein surmannut.
+Mutta niinpä käy täällä sille, joka kevytmielisesti sinne ja tänne
+tanssiilemaan rupeaa tässä murheen laaksossa.--Sentähden ei luovu
+virastansa tämä mies, vaan naskali ja pikilanka kourassa hän viimein
+kuoleekin lestinsä niskaan.
+
+JAAKKO. Tapahtukoon hänelle niin, ja kuoltuansa tulkoon lesti vielä
+arkkuunsakin.
+
+ESKO. Ei sen arkuunsa sentähden tarvitse tulla. Katsos kiukkua, joka
+sisälläsi kiehuu. Teethän minun kaistapääksi paljaan vihan vimman
+kautta, joka povessani kihisee ja polttaa, puhkaisethan silmät päästäni
+näillä pistopuheillasi, sinä vintiö, sinä hunsvotti. Mitä sinusta
+sanoisin? Sinä... Tees minulle yksi pari puukenkiä!
+
+JAAKKO. Miksi en, koska vaan hääni olen viettänyt.
+
+ESKO. Jaa, tee minulle yksi pari puukenkiä, puusuutari. Minä maksan
+enemmän kuin tahdotkaan.
+
+JAAKKO. Tavallinen hinta, ei enemmän.
+
+ESKO. Enemmän kuin tahdotkaan, kaksinkertaisesti maksan sinun, lurjus,
+sarvijaakko.--Taivaan ukko, varjele minua! Hulluksihan tekee miehen tämä
+päivä. (Puristaen nyrkkiä Jaakon edessä). Jaakko!
+
+JAAKKO. Mitä tahdot?
+
+ESKO Jaakko!
+
+JAAKKO. Sinä riehut turhaan!
+
+ESKO. Jaakko! Ukko varjelkoon meitä!
+
+JAAKKO. Ole puristelematta nyrkkiäsi nokkani edessä. Mies! näköni
+synkenee, nyt ole siivosti!
+
+ESKO. Levittele vaan sieraimias; minä en pelkää sinua; nouskoon tästä
+huimaava tappelus; minä en ensinkään pelkää sinua, sinä konna, tuhat
+kertaa konna. (Karri, myös hiasillaan, tulee oikealta).
+
+KARRI. Luulenpa poikain vähän kiivastuneiksi.--Jaakko, mikä vaivaa sua?
+Seisothan kalveana kuin kyöpeli tuossa.
+
+ESKO. Karri kulta, minua hierotaan tänään tulisissa tauloissa. Kirottu
+olkoon tämä päivä! olenhan saanut selkääni, saanut oikein Porvoon
+mitalla. Teemu ja hänen isänsä, juureva ukko, he minua peittosivat kuin
+matoa.
+
+KARRI. Oma syys, poikani. Miksi et totellut minua?
+
+ESKO. Ollaanpa viisaita maalla vahingon kohdatessa merellä. Mutta
+olisinpa tainnut niellä kaiken tämän ilman erästä toista asiaa, joka
+tekee, etten vääjää ketään, vaan harjastaa minua vihan rohkeudella
+aina päälaelta häntäluuhun asti.
+
+KARRI. Mikä asia on tämä?
+
+ESKO. Suoraan sanottu: petoskauppaa minua kohtaan tässä hierottu on, ja
+morsiameni narrattu pois. Kreeta oli morsiameni, mutta tuo tuossa hänen
+veivasi minulta.
+
+KARRI. Sinä olet erehtynyt. Kaikki olikin vaan leikintekoa Kreetalta.
+
+ESKO. Ja teiltä myös isäni kanssa Puol'matkan krouvissa, jossa
+harjakannuja tyhjensitte, kättä ravistaen kaupan vahvitteeksi, mutta
+kaikki tämä oli vaan leikintekoa?
+
+KARRI. Sulaa leikkiä viinalasin ääressä, ja siksihän luulin isäskin
+asian ymmärtävän.
+
+ESKO. Mies vakaa hän on niinkuin poikansakin eikä turhaa leikkiä kärsi
+enemmän kuin minäkään, ja ettemme olekkaan edessänne leikkikaluja, sen
+tahdon teille näyttää!--Minä käsken teidän keräjiin, Karri, minä käsken
+sinun keräjiin, Jaakko, ja samoin vaimosi Kreetan myös, ja tulkoot
+yhteen iloon vielä Teemu ja isänsä, juureva ukko, jotka minua niin
+hävyttömästi rusikoitsit. Kaikki summassa vaan, ja kamala prosessi siitä
+nousee, oikein himphamppu syntyy siitä, josta ette vapaiksi käy, vaikka
+multahirretkin menettäisitte. Jaa, nyt olette apajassa ja suola vartoo
+teitä; sillä asia on vaikea, kovin vaikea. Jouduttepa piukkaan, hyvät
+ystävät!
+
+KARRI. Puheestasi kuuluu, ettes tunne vielä lakia ja sääntöjä.
+
+ESKO. Tarpeeksi ne tunnen. Kylläpä opetan teidät, te ... Mikä tämän
+kylän nimi taasen on?
+
+KARRI. Tämä on Hätylän kylä!
+
+ESKO. Jaa-ah, kyllä minä teidät opetan, te Hätylän koiran-penikat!
+
+KARRI. Jos tunnet lait, niin mahdat myöskin tietää, mikä rangaistus on
+sille määrätty, joka naapurinsa juhlan, niinkuin häät, ristiäiset tahi
+peijaiset, hämmentää tahtoo. Minä olen rauhallinen mies ja juuri
+sentähden lain arvossa pidän, ja tiedänpä sen voimaan vedota, jos joku
+mun oikeuttani häiritä mielii.--Minä en sano enemmän, vaan varoitan
+sinua rakentamasta tässä mitään närkästystä.--Tule, Jaakko! (Karri ja
+Jaakko menevät).
+
+ESKO. Mutta minä sanon niinkuin Koiranojan Matti, miesmurhan tehtyänsä:
+me emme kuule lain uhkaavaa ääntä, koska sappemme paisuu ja koston
+hunajakaste mielessämme palaa. Niin se on, ja se on se synnin sitkeä
+juuri, joka istuu meissä, sen tunnustan, mutta en voi sitä auttaa enkä
+kovin lukuakaan pidä; sillä eihän ole minun syyni, että Aatami lankesi.
+--Kostaa tahdon tämän petoskaupan, tahdon tehdä tässä jonkun tuntuvan
+päätösmerkin, oikein rossauksen, joka vähän keventäisi sydäntäni.--Mutta
+tahdonpa vielä haastella morsiamen kanssa. (Lähenee sivu-ovea oikealle.)
+
+MIKKO. Yksi sana, Esko!
+
+ESKO. Ei yhtään sanaa, Mikko! Korppioonit tänään rikerakkoot.--Aatteles,
+mikä päivä, mikä historia tämä! Vietänhän omia häitäni, mutta en
+olekkaan sulhainen niissä häissä, morsiameni on kaunis, kaunis kuin
+kukkainen niitulla, mutta kuitenkaan ei ole hän minun morsiameni;
+puusuutarin oma hän on. Katsos, Mikko, se aatus taitaa polttaa.--Mutta
+tahdonpa jutella kanssaan muutaman sanan. (Menee sivu-ovelle). Onko
+morsian täällä? Tulkaas vähän tupaan tänne; minulla on teille jotain
+sanottavaa. (Kreeta tulee). Tunnetkos minua?
+
+KREETA. Olettehan Esko?
+
+ESKO. Esko, Nummisuutarin poika, kunniallinen mies, vaan ei kenenkään
+pilkka, vaikka yksi ja toinen tahtoisi häntä pilkkana pitää, mutta se ei
+käy kontoon!
+
+KREETA. Mikä on tarkoitus tällä puheellanne?
+
+ESKO. Vaimo, sinä olet minun pettänyt ja täyttänyt poveni kyykärmeillä,
+sisiliskoilla ja sammakoilla, kaikenlaisilla elävillä, jotka maassa
+matelevat tahi loiskivat. Sinä kukoistavan peltoni ohdake-maaksi
+muuttanut olet, vehnävellini tamppu-puuroksi tehnyt, ja koko mailman
+edessä tähtesi nyt hävetä saan.--Mutta rikosta seuraa rangaistus, ja
+omatuntos sinun rangaiskoon! Ei öitten lepoa sen rautanuija sinulle
+suoman pidä. Ja minäpä olen se painajainen, se pikimusta perkele, joka
+sinua öisillä likistelen ja nuijiilen, ei, naputtelen, naputtelen, noin
+hiljaksiin kenenkään tietämättä. Jaa, piikaseni, tämä petoskauppa sinua
+vielä hampaattomana, keukkaleukana ämmänäkin nakerteleman pitää. Sanani
+muista.
+
+KREETA. Minulla ei mitään tekemistä kanssanne, te hävytön mies!' (Menee
+oikealle).
+
+ESKO. Hävytön mies! Hän, joka oikeutta myöten pitäisi morsiameni oleman,
+haukkuu minua nyt suut ja silmät täyteen. (Viskasee nuriin ruoka-pöydän).
+
+MIKKO. Esko! Oletko mieletön? (Kreeta ja yksi naisista tulevat
+oikealta).
+
+NAINEN. Herra varjele! Tuollahan makaa nyt kaikki; siellä herneruoka ja
+lihanpalat.
+
+KREETA. Juokse kiireesti niitulle ja käske miehiä ylös! (Nainen menee).
+Hänen pitää saaman kyytinsä!
+
+ESKO. Teemun viulu! (Ottaa viulun ja lyö sen murskaksi seinään).
+
+MIKKO. Malta mielesi, Esko! haethan onnettomuuttas.
+
+ESKO. Akkunat säpäleiksi myös! (Ottaa laattialta rahin, jolla hän särkee
+akkunan lasit). Kas noin, noin!
+
+KREETA. Rientäkäät apuun, pian! Hän kukistaa koko huoneemme!
+
+ESKO. Ja toinen akkuna sitten. (Särkee myös toisen akkunan).
+
+MIKKO. Nyt saakeli sun perii kuitenkin. Katsos! Liikkeillä on koko
+miesliuta! Tänne, näetkös, juoksevat kaikin voimin.--Sinä olet myyty!
+(Esko panee kiireesti hatun päähänsä ja haarapussin olallensa).
+
+ESKO. Tule peräs, Mikko! Minä menen nyt! (Juoksee pois, ja kohta
+nähdään miehiä hiasillaan hyppäävän perässä ohitse pirtin oven,
+huutaen ja menoten).
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+(Katu Hämeenlinnassa. Iivari pohmeloissa, istuu eräällä porttikivellä).
+
+IIVARI. Mikä päivä lienee tänään? Luulen, maanantai, ja huomenna on Esko
+vaimonensa kotona häistä, ja täältäpä pöhnää tuliais-kestiksi varrotaan,
+mutta hukkaan. Kaikki on juotu, niin nauriskuorman hinta kuin sekä kodon
+että kylän säntirahat, ei äyriä jälellä löydy. Tyhjä on kukkaro, mutta
+täynnä on pää täynnä myrkkyä ja kirousta!--Nyt perkele on irti ja
+helvetin porstuassa seison minä ja rautahaaruin kilinän kuulen sieltä
+kuumasta tuvasta. Uh! Tämä ompi ilkeätä! Sentähden kaik' katseleminen ja
+aatus pois, ja tahdonpa elää sen hyönteisen eloa, joka, tuskin syntynyt,
+poikia tekee ja kuolee, huolimatta, kuinka on talossa toimi. Maata
+silmäni katselkoon, katselkoon se tuota sannan-jyvää tuossa tuon toisen
+sannanjyvän vieressä!--Ken tulee? Hyvä enoni, Sakeri, juomatoverini
+tällä onnettomalla retkellä. Hän on paljon syypää siihen, että näin on
+nyt miehen laita. (Sakeri' tulee).
+
+SAKERI. Kuinka jaksat poika ja mitä arvelet tässä?
+
+IIVARI. Arvelenpa selvän miehen elon tässä mailmassa parhaaksi! Nyt
+koittaa mulle taase raittiuden päivä, mutta kauhistunpa nähdäkseni
+kaiken viheliäisyyteni tämän päivän täydessä valossa. Peijakas! Olis
+raittiuden liitto tässä, niin kohta pyhän lupauksen tekisin ja uutta
+uskallusta saisin, pukea taasen päälleni ihmishaamun!
+
+SAKERI. Olin minäkin kerran jäsen raittiuden liitossa, mutta paninpa
+sisään apskeetin.
+
+IIVARI. Olittepa kerran polisikin, mutta panitte myös sisään apskeetin!
+
+SAKERI. Teinpä pienen, ihan viattoman sommauksen ja sen melkein ehdolla,
+koska ei miellyttänyt minua polisin virka.
+
+IIVARI. Minä tiedän asian.
+
+SAKERI. Sanoppas, mitä tiedät!
+
+IIVARI. Te vaan vähän ryypiskelitte luvattomasti pois otettua viinaa sen
+miehen kanssa, joka viinan luvattomasti ottanut oli, ja jota junkkaria
+juuri teidän oli määrä kiinnisaattaa.
+
+SAKERI. Niinpä tapahtui leppyisän sydämeni tähden! Taisinko kiristää
+kruunun hanskoilla häntä, joka mulle ystävällisesti ryypin tarjoi?
+
+IIVARI. Ei kernaasti se, joka niin paljon ryypistä pitää!
+
+SAKERI. En tehnyt sitä itse ryypin tähden, vaan sen ystävyyden, sen
+hyväntahdon tähden, jota hänen tarjomuksensa osoitti.
+
+IIVARI. Yhden ryypin ainoastaan saitte?
+
+SAKERI. Sainpa, että olin aika tellukassa, sain vielä täytetyn matin
+taskuunikin!
+
+IIVARI. Mitä on se, että luvattomasti jotain pois-otetaan?
+
+SAKERI. Varastamista!
+
+IIVARI. Mikä on hän, joka jotain luvattomasti pois-ottaa?
+
+SAKERI. Varas.
+
+IIVARI. Mikä on hän, joka varkaan kanssa yhtä pitää?
+
+SAKERI. Varas! Mutta tässä on perin toinen laita.
+
+IIVARI. Yleinen totuus on tämä: joka varkaan kanssa yhtä pitää, hän on
+varas! Mutta teidän asianne, niinkuin sanoitte, on perin toista laatua;
+niinmuodoin näin: te varkaan kanssa yhtä piditte, sentähden ette ole
+varas!
+
+SAKERI. Sinä nokkaviisas nallikka, tiedä, että olen enos, että lepää
+kiireelläni enemmän kuin viisikymmentä talvea, ja sinä tahdot toki
+tutkistella minua, tahdot minua varkaaksi soimata. Mikä hävyttömyys!
+
+IIVARI. Eno! Olemmehan olleet tähän asti oikein hyvät ystävät, ja
+yhdessä juoneet kaikki rahani, ja yhdessä, kuin porsaat pahnoissa,
+kieriskelleet ylisniskoin krouvin nurkissa. Pitäiskö siis nyt meistä
+tuleman vihan veljet jonkun sopimattoman sanan kautta, pikaisuudessa
+sanottu?
+
+SAKERI. Sinä olet suuri kanalja; mutta minä en koskaan rakenna
+eripuraisuutta.--Ystävät siis vielä eteenpäin!--Sano minulle vakaasti:
+käskikö isäs minua Eskon tuliais-pitoihin?
+
+IIVARI. Sen teki hän, mutta äiti kielsi.
+
+SAKERI. Hyvä! Minä tulen kanssas, ja vietämmepä iloista tuliais-juhlaa
+maakyläisessä majassanne siellä nummella!
+
+IIVARI. Mutta jos äiti ajaa teidän maantielle?
+
+SAKERI. Ole sinä surematta siitä! Me olemme veli ja sisar, ja vaikka
+riitelemmekin, vaikka tappelisimme kuin koira ja kissa, niin olemme
+kuitenkin veli ja sisar!--Minä tulen kanssas. Nyt riennämme matkalle
+vaan. Missä on hevoises?
+
+IIVARI. Porvari Nyylunnin kartanolla seisoo se luukasa, ruskea nahka
+päällä.
+
+SAKERI. Se seisoo kuitenkin vielä!
+
+IIVARI. Seisoo ja liikahtaakin välillä, josta nähdään, että kurja elää.
+Peijakas! sydäntä nipistelee, katsella eläintä korvat lotkassa ja
+roikkuvalla alihuulellaan, jota ei ketun kauvan vartoa tarvitse.
+
+SAKERI. Minä annan sille uutta vireyttä; heiniä ja kauroja sen saaman
+pitää!
+
+IIVARI. Onko teillä rahaa?
+
+SAKERI. Vähän taisin itselleni toimittaa tuhansilla vaiheilla ja
+koukuilla.
+
+IIVARI. Sitten teemme ne tärkeimmät ostokset!
+
+SAKERI. Ei yhtään varaa ostoksiin, ei yhtään! Näillä rahoilla saamme
+vaan kaasia hevoiselle ja tuopin viinaa tiellä, jonka ostamme
+Puol'matkan krouvissa.
+
+IIVARI. Kaikki hyvin, mutta minun ei kotiin lähtemistä!
+
+SAKERI. Miksi haastelet lapsikkaita? Vikkelä mies itsensä suorittaa
+vaikeammastakin tempusta kuin tämä.
+
+IIVARI. Mahdotonta tästä kiikistä päästä! Kuorman hinta on juotu, juotu
+on säntirahat, ja tässä toimessa olette te olleet minulle hyvin avulias!
+
+SAKERI. Ja olenpa avulias vieläkin sua päästämään tästä pulasta!
+
+IIVARI. Taidatteko saattaa minulle kymmenen riksiä?
+
+SAKERI. En äyriäkään, siinä keinossa olen perin voimaton!
+
+IIVARI. Ja ainoastaan tämä keino minun pelastaa taitaa!
+
+SAKERI. Yksi toinen on jälellä vielä.--Kuule minua! Kotimatkalla ryöstit
+meidät ryövärit perin pohjin ja löit meitä pahoin, että täytyi meidän
+viipyä jonkun päivän jossain metsätorpassa ja parannella haavojamme, ja
+niitä lahjoja on, Jumalalle kiitos, molemmilla meillä tarpeeksi sekä
+päässä että kasvoilla.
+
+IIVARI. Sanokaat: viinalle kiitos!
+
+SAKERI. Mutta mitä meinaat tuumastani?
+
+IIVARI. Epäilenpä, että uskovat tämän historian.
+
+SAKERI. Muuta eivät taida, kuin ohjat vielä leikkaamme poikki, ja
+teemme veitsellä Ruskon reiteen pienen viilloksen, jonka sai hän
+kärhämässä, koska tappelimme ryövärten kanssa. Kaikki tämä tekee asian
+hyvin uskottavaksi, ja omat ruvettuneet arpemme lyövät viimein naulaa
+kantaan, ole varma siitä!--Se on sanottu, ja hyvin kaikki onnistuu.
+Vakaalla mielellä lähemme nyt matkaan kotoas kohden!
+
+IIVARI. Olkoon menneeksi! Juoneen suostun, onnistukoon tahi ei. Hiiteen
+menköön kaikki!--Eno, kuinka saisimme korttelin viinaa?
+
+SAKERI. Ei enään pisaraakaan, ennen Puol'matkan krouvia!
+
+IIVARI. Riennetäänpä sitte. Huikeasti, Eno! Mitä huolin minä!
+
+SAKERI. Me lähemme, mutta muista, että käytät itses siivosti tiellä
+matkustavia kohtaan. Sinulla on äitis kuraasi ja mielenlaatu; hyvä
+kuraasi, mutta eipä hänen leveitä hartioitansa, voimaa ei enemmin kuin
+kärpällä, ja vaaralliset ovat semmoisen miehen retket. Ei ketään, jota
+hän ei päällensä ärrytä, ei ketään, joka pelkäisi päällensä karata eikä
+ketään, jonka käsivartensa pitäisi matkan päässä; jaa, Iivari, sinun
+seuras on vaarallinen!
+
+IIVARI. Lupaanhan olla siivo kaiken tien!
+
+SAKERI. Ole aina niin; usko minua, se on sinulta viisaimmasti!--Heikko
+tekee kaarroksia, nielee monta karvasta marjaa, monta huutisanaa,
+mitaten aina herjaukset vähäväkisyytensä mukaan, ja niin hän pujoo läpi
+mailman ehjemmällä nahalla kuin jättiläs, joka voimaansa luotti.
+
+IIVARI. Mutta kas kuin sappi karvastelee!
+
+SAKERI. Heikolla sekä on että ei ole sappea. Hän vasta silloin sen
+katkeruuden tuntee, koska hän tietysti on herra mielensä ylitse ja
+silloin on hän perkele; eikä ihme, hän ottaa vahinkonsa takaisin.--Usko
+mitä sanon: heikkous on onni, kuin vaan oikein sitä lahjaa käyttelemme.
+
+IIVARI. Onni suurempi vielä, jos voima ja tarkkuus yhtä seuraisit.
+Olisin vahva kuin kontio, siivo kuin lammas ja viisas ja varova kuin
+kettu, pensaston tulisilmäinen heilahäntä, niin koskematta kuin noidan
+vasama kulkisin halki tuhannet mailmat.
+
+SAKERI. Niin monta hyvää ei kernaasti yhdelle jaeta; se on elon
+laki!--Mutta tielle nyt, ja olkoon siunaus kanssamme! Vähän pelkään,
+kuinka matkamme päättyy!
+
+IIVARI. Saisimme vaan tytön korean rattaillemme!
+
+SAKERI. Mitä vielä, sinä könsikkä! Kuin ei olisi meissä kahdessa jo
+kuormaa hevoiskaakillesi. Ei yhtään narssua rattaillemme, poikani, ei
+yhtään! Nyt menemme! (Menevät. Niko tulee vasemmalta, Eerikki oikealta).
+
+NIKO. Terve, vanha toverini! Mitä uusia teidän kylästä?
+
+EERIKKI. En tunne teitä!
+
+NIKO. Vaikka yhdessä savikukkoja tehneet olemme varastelleet mäkimuijain
+kananpesiä ja niinkuin suokukot toinentoisemme tukkaa kiskoneet,
+tapelleet kuin aika pojat. Tunnenpa sinun, vanha kelmi.
+
+EERIKKI. Kuka olen?
+
+NIKO. Se suuri kanalja, Keihäskosken Eero!
+
+EERIKKI. Kuka olet sitte sinä?
+
+NIKO. Se vielä suurempi kanalja, Järvelän Niko, jos muistat häntä!
+
+EERIKKI. No terve miestä!
+
+NIKO. Tässä kopero, sinä mannermaan turvikko!
+
+EERIKKI. Elä helkkonas likistä niin kovin!
+
+NIKO. Nyt on maamyyrin kääppä merikravun saksissa. Jaa jaa, opetanpa
+miestä tuntemaan entisiä ystäviä.
+
+EERIKKI. Ken peijakas olis tainnut nähdä Nikon muotoa tuon partavihon
+takaa?
+
+NIKO. Tämä on vaan turha ripsu sen suhteen, jota pari vuotta sitten
+kannoin, ja joka ulettui aina polvilleni ales. Se naiset hulluiksi tehdä
+tahtoi; käydessäni kaupunkien kaduilla olipa heitä aina jälesssäni
+ääretön liuta, niinkuin lukematon lauma pientä kalaa, valaskalan
+pyörrevettä seuraa, koska meren jättiläs, kuin kumottu laiva, laineita
+kyntelee. Olipa se parta, ja katkerasti kadun vielä, että niin
+kevytmielisesti siitä erosin. Mutta mitä ei tehdä rahan tähden?
+
+EERIKKI. Mitä teit sinä rahan tähden?
+
+NIKO. Myin soman partani hatun-töyhdöksi Turkin sulttaanille, ja sataan
+piastiin, mieletön, sen mennä annoin.
+
+EERIKKI. Mutta toivothan sen kasvavan ja ehtivän saman mitan kerran
+vielä?
+
+NIKO. Ei kasva se enään tätä pidemmäksi, sen kauppa pilasi; sillä
+lahja-kalua ei myydä saa, ja parta on pyhä lahja, jonka alku ja juuri on
+ylhäällä; korkeudesta sen kasvanto riippuu, päinvastoin esimerkiksi
+pilviä tuolla taivaan alla, joiden karttuminen riippuu siitä kohdasta,
+kuinka paljon sumua, josta pilvi syntyy, nousee alhaalta ylös. Ei,
+entistä partaani en takaisin enään saa; mutta lohdutanpa itsiäni toki
+sillä kunnialla, jossa hän nyt heiluu. Tiedäthän mua ahneeksi kunnialle,
+ja aatteles: miljoonittain päitä nyt kumartelee partaani, joka Turkin
+keisarin kiireellä keikkuu!
+
+EERIKKI. Sano minulle vakaasti, oletko ollut sinä Turkin maalla?
+
+NIKO. Sen pääkaupungissa hummannut olen kuukausia kolme, ja iloinen,
+peijakkaan iloinen oli se aika. Joka päivä siellä uhrijuhlaa
+vietettiin, ja siinäpä kaikkia yltäkyllin; siinä sianlihaa, peloittavan
+lihavaa, syötiin ja kalliita viiniä juotiin niin paljon kuin kutakin
+miellytti. Öisiltä taasen naisten kanssa tanssittiin ja kaikenlaista
+uisakkaa lyötiin, ja pulskeita ovat Turkin tytöt. Pää ja rinta on
+heillä aina peitossa, mutta rinnasta polviin ovat he ihan paljaat.
+
+EERIKKI. Paljaat?
+
+NIKO. Alastomat juuri; mutta polvista alespäin alkaa taasen mustat
+sukat, ja jaloissaan on heillä punaiset kengät.--Juuri niin, niin
+eletään Turkin maalla, eletään, kuin vuohet huhdassa; ja ikäväksi pisti
+sieltä seilata pois. Roomiin sieltä seilasimme, mannaa ja hunajaa
+lastina, ja tultuamme tähän mailman-kaupunkiin meitä kohtasi kova
+pauhina ja ryske. Tiedä, että vietettiin siellä paavin häitä, ja juuri
+täksi juhlaksi oli manna- ja hunajalastimme tilattu itäisiltä mailta.
+Sentähden olimmekin hyvin tervetultuja vieraita, paavi itse ja
+morsiamensa kiitit meitä sydämellisesti ja käskit meitä kaikella muotoa
+vaan pysäymään häihinsä. Otimmepa käskyn hyväksi ja hummasimmepa nytkin
+aika tavalla, kunnes viimein taasen tuli meille aika purjehtia pois.
+Täydessä tohussa jätimme Roomin ja kovin oli laivamme lastattu,
+synti-kuiteilla ja sideavaimilla. Kirjeet tuli meidän jättää Hispanian
+maahan, mutta avaimet viedä Englantiin. Niin teimme myös ja Englannista
+purjehdimme taasen pohjaan, sen napaan kivihiili-tervaa kaatamaan; sillä
+se on Englanti, joka maan akselin tervassa pitää. Laiva, jolla
+seilasimme, mailman hirvein oli; sen kromeli, tervaa täynnä, kuin puinen
+jättiläis-linna meressä uiskenteli ja maston kärjet pilviä
+piirsit.--Mutta onni kova meitä kohtasi toki. Jäävuorten keskellä pohjan
+synkeillä merillä eräs valas-kala, mailman hirvein, meitä tervehtimään
+kävi ja hännällänsä laivamme kyljen auki löi, jotta rupesimme vaipumaan,
+ja juuri tätä peto tavoittikin häntä-iskullansa, sillä vaipuessamme hän
+miehistä yhden toisensa perään nielasi, mutta pelastuinpa minä. Ylös
+mastoon kiipesin kuin orava--laiva oli herennyt vaipumasta, ehkä tervan
+tähden--huipun ehdin viimein ja pilvien rajalla istuin, sallimustani
+vartoen. Ja niin lähestyi mua musta ukon-pilvi, minä loiskasin sen
+niskaan, ja jyristen ja tulta iskein se minun Englannin kliituvuorille
+takaisin vei. Läksinpä sieltä kotimaahan taasen, ja tässä seison nyt!
+
+EERIKKI. Mutta merimiestä, joka laivastansa karkaa, uhkaa kova
+rangaistus!
+
+NIKO. Sen olen kärsinyt; kymmenen päivää vettä-leipää Turun linnassa
+söin.
+
+EERIKKI. Se ei tyijä; kovemmat ovat asetukset siinä kohdassa!
+
+NIKO. Mitä? Luulenpa, että olet tullut oikein lakimieheksi!
+
+EERIKKI. Tunnenhan, mitä yleisesti lautamiehen tuntea tulee!
+
+NIKO. Sinäkö lautamies? Suurin hulivili nuorna ollessamme, eikä
+maa-lappua omaa jalkamme alla sinulla enemmin kuin minullakaan!
+
+EERIKKI. Ystäväni, siitä asti, koska erosimme, on elämäni kertomus
+lyhyesti tämä: Eräs tyttö, talon perillinen, korea ja nuori, taisi
+ihastua minuun, hurjapäähän. Niinpä tapahtui. Minä nain hänen, unohdin
+lasin, tein ja toimitin ja parhaaksi kääntyi kaikki. Arvoni pitäjässä
+eneni päiväpäivältä, ja lautamieheksi määrättiin poika viimein, josta,
+ymmärräthän, pöyhistyin kuin kalkkuuna-kukko!
+
+NIKO. Sinulla on liian paljon järkeä kalkkuunaksi.--Siis tuli sinusta
+mies, ja, niinkuin tuntuu, oiva. Hyvin sinulle! Minä myös yhtä ja toista
+kokenut olen, olenpa monessa huhmarissa pehmitetty, josta kaikesta
+pitäisi seurauksen oleman: perään-aatus, mutta Jumal' tiesi toki, missä
+nahkani viimein naulitaan!--Kuitenkin, neuvot eivät ole kaikki vielä, se
+muuttumaton, vakaa aika mittailevi vielä sylihini ijäisestä langastansa,
+vielä nousee päivä toisen perään ja sydän raikkaasti rinnassa lyö;
+kaikki taitaa hyvin päättyy vielä! Seisonhan taasen isänmaani kamaralla,
+ja onneani kiitän tällä hinnalla päästyäni sen turvetta polkemaan vielä.
+
+EERIKKI. Sitähän ihmettelen, ettäs pulasta itsesi niin helposti
+suoritit.
+
+NIKO. Tämä on asia: Tuli minun kertoa oikeuden edessä retkistäni ja
+menoistani karkutiellä, ja kerroinpa tuomarille, ihan samoin kuin
+äsken sinulle, matkani merellä, ja tämä ilautti ankarasti koko
+oikeus-kuntaa, ja olenpa varma siitä, että juuri tämä juoni nahkani
+pelasti; sillä panipa tuomari esiin kaikenlaisia lievittäviä kohtia
+asiassani ja, niinkuin sanoin, kymmenen päivän vesileipään karkurin
+tuomitsi vaan.
+
+EERIKKI. Nytpä taidat sanoa sitäkin leipää syöneekses, ja likistipä,
+luulen, nämät päivät vähän miehen kärsimystä.
+
+NIKO. Ei yhtään hätää, Eero!
+
+EERIKKI. Olethan harras tupakkimies!
+
+NIKO. Siihenkin seikkaan neuvo pian keksittiin. Palanutta leivänkuorta
+rikki jauhettiin, siihen puoliksi tuhkaa sekaan, ja nuuska oli valmis,
+oiva vapsriikin nuuska. Talvista aikaa taasen ei ensinkään hätää sen,
+joka mälliä pureksii; joutuupa sisään haapanen halko, sen kimppuun kohta
+miehet niinkuin jänikset, ja pian on jokaisen poskessa aika märepala,
+ja käypä se laatuun tupakin puutteissa. Sanalla sanoen, koko elämä
+vesikoijussa käy laatuun, vaan että kaasi on joteskin tiukka. Olinpa
+valmis toki kärsimään enemmän, paljon enemmän päästäkseni kurjan
+tyttäreni luoksi, joka, niinkuin kuullut olen, on nyt suojaton, ilman
+äitiä ja isää.
+
+EERIKKI. Olet siis kuullut vaimos kuolon?
+
+NIKO. Albionin rannalla sanoman sain, muistelin, mitä tehnyt olin, ja
+kotimaahani kohta purjehdin.--Eerikki, sinä kaiketi tiedät, missä ja
+kuinka tyttöni nyt elää!
+
+EERIKKI. Äitinsä kuoltua, perintönsä, niin huone kuin irtain tavara,
+myytiin huutokaupassa; suutari Topias, lähin naapuri, esimieheksensä
+joutui, ja haltuunsa otti hän sekä tyttärenne että tyttären rahat.
+Kuinka rahat ovat käytetyt, sitä ei tietä, mutta niinkuin orja on
+tyttö raiska saanut työtä tehdä suutarin huoneessa.
+
+NIKO. Tulenpa kohta ja sun pelastan ja suutarin tilintekoon vedän.
+--Muistatko jotain kummallista jälkeensäätöstä siltä vanhalta
+korpraalilta, säätöstä joko tyttären tahi suutarin pojan hyödyksi,
+aina ken ensin heistä joutuisi naimisiin?
+
+EERIKKI. Asian tiedän! Kaikki näyttää toki käyvän suutarin pojan
+hyväksi. Hän on nyt parhaillaan naimaretkellänsä, jonne vanhempansa
+kiivaasti joudutit häntä, estäin tytärtäsi saamasta Kristoa, eräs nuori
+seppä, oiva mies. He tiesit, kuinka toimitit.
+
+NIKO. Sen tiesit; mutta kulta on multa. Sinä Kristos saat; naittajas on
+tässä. Sua himoon nähdä, Jaana-kynäsein.
+
+EERIKKI. Seuraa minua, niin pääset kyydillä, mutta tiellä viivymme toki
+kaksi tahi kolme päivää. Asiaini tähden täytyy mun koukku tehdä!
+
+NIKO. Suoraan kotokylää kohden koukkuja tekemättä!--Nyt, toverini,
+hyvästi!
+
+EERIKKI. Pian taasen toinen toisemme kohdataan!
+
+NIKO. Niiden tuttavien mäkien, kivien ja kantoin vaiheilla.--Hyvästi
+jää! (Menevät kumpanenkin eri haaralle).
+
+
+VÄLIVERHO.
+
+(Puol'matkan krouvi. Kummallakin sivulla vähäinen pöytä. Oikealla istuu
+Sakeri ja Iivari, viinaputelli ja lasit edessä; vasemmalla sivulla Niko
+olvihaarikan ääressä).
+
+NIKO (itsekseen, juotuansa haarikasta). Saakelin väsyksissä vaan; mutta
+eihän ole merimiehen työ, mäkistä maantietä mittailla, tomussa ja
+pöllyssä.--Peijakas! kangistuuhan miehen kintut kuin ajetun jäniksen,
+enkäpä tiedä koska matkani päässä olen, ellen pääse jonkun maanmoukan
+reteliin. Mutta meneepä tähän haarikkaan viimeinen äyrini, ja sitten on
+puhdas hyvä.--Mutta hätää ei vielä, ei yhtään; aika neuvoja antaa.
+(Juo). Mitä narriahan lienevät nuo kaksi tuossa pöydän ääressä?
+
+IIVARI. Aatelkaas perään, eno Sakeri, tänä ehtoona, juuri tänä ehtoona
+tulee Esko kotiin naimaretkeltänsä nuoren vaimonsa kanssa, mutta minä,
+jonka, niinkuin tiedätte, piti tuoman höystettä jälkihäihin, olen tässä
+kahdella tyhjällä kouralla. Kirkas tuli ja leimaus, eno Sakeri!
+
+SAKERI. Kaikki käy hyvin, jos teemme niinkuin olen sanonut. Luota minuun
+vaan, Iivari poika! Kaikki käy hyvin! (Iivari ryyppää).
+
+NIKO (itseks.) Suutari Topiaksen nuorempi poika ja Martan veli; nyt
+tunnen seuran!--Näyttää kuin ei olisi laitansa juuri niinkuin pitäis.
+(Krouvari tulee).
+
+IIVARI. Mitä sanot, krouvari, sinä hyväntahtoinen ihminen, niin avulias
+kaikkia vastaan; mutta saatpa palkkas viimeisenä päivänä sinäkin, täyden
+palkkas saat, sillä sinä pientä janoovata lähimmäistäs täällä juottanut
+olet!
+
+KROUVARI. Hi hi hi! sinä veitikka!--Mutta onpa minulla teille jotain
+ilmoitettavaa.
+
+IIVARI. Mitä? Eikö ole kaikki maksettu?
+
+KROUVARI. Kaikki maksettu!
+
+IIVARI. No, mitä mutiset sitten?
+
+KROUVARI. Mutisenpa, että jos tahtoisi nyt onni, niin taitaispa hän
+antaa meille aika potkauksen!
+
+IIVARI. Jos hän potkaisis sinun helvettiin, niin olispa se meille
+kaikille onni suuri!
+
+SAKERI. Nyt olet päissäs, Iivari!
+
+IIVARI. Siitä kiitän krouvaria, sitä Pelssepuupin tullimiestä!
+
+SAKERI. Kitas kiinni, poika!
+
+KROUVARI. Ei, hyvä vieras; sanavalta on tässä kaikilla ja lupa
+leikin-laskuun! Ei mitään vaaraa, vieraani, ei yhtään!
+
+SAKERI. Haastelittepa jotain onnen potkauksesta, mikä oli
+tarkoituksenne?
+
+KROUVARI. Asia on tämä: niinkuin kerrotaan, on näillä seuduilla ihan
+äskettäin nähty se suuri varas, joka eräältä ulkomaan kreiviltä varasti
+niin äärettömän summan, ja jonka kiinniottajalle luvattiin seitsemän
+sataa riksiä.
+
+SAKERI. Milliseksi kertoivat miehen muodon?
+
+KROUVARI. Keritty, tumpuri tukka, pieni piikkiparta, ja musta pilkku
+lähellä vasenta sierainta!
+
+IIVARI. Niinkuin naulaan!
+
+SAKERI. Sama mies!
+
+KROUVARI. Pitäkäämme tarkka vahti; hän ehkä astuu huoneeseni pianki. Ja
+jos saisimme pojan kiinni, niin eikö olisi se onnen potkaus?
+
+SAKERI. Aika potkaus!
+
+IIVARI. Joutuisi hän kynsiini vaan, niin nuoriin panisin miehen kohta,
+istuttaisin hänen koreasti rattailleni ja riemuten kotoa kohden
+karsisin rahakuormallani, ja sitten nimismiehelle hänen kanssaan!
+
+NIKO (itseks.) Tuhat tulimmaista! Johtuupa mieleeni kuje, saakelin
+lystikäs, ja taitaa minulle vielä antaa ilmatteeksi kyydin kotia, jos se
+vaan onnistuu.--Koettaa kelpaa! Päin tuuleen vaan, Niko, ja ole yhtä
+sukkela kuin ennenkin!--Krouvari auttakoon minua juonessa.
+(Krouvarille). Kuulkaatpa, isäntä!
+
+KROUVARI. Kernaasti.
+
+NIKO (mennen erillensä krouvarin kanssa). Luullakseni, ette tunne minua?
+
+KROUVARI. Näen teidän ensi kerran!
+
+NIKO. Erehdys, isäntäni. Monta kannua olemme yhdessä tyhjentäneet!
+
+KROUVARI. Sitä en muista. Sanokaa nimenne.
+
+NIKO. Jos tempaisitte pois tämän parran, niin luulenpa, että löytäisitte
+sen takaa entisen Järvelän Nikon kasvot.
+
+KROUVARI. No koira vieköön! (Kättelevät).
+
+NIKO. Mutta hiljaa, isäntä!--Minulla on mielessä vikkelä, viaton juoni,
+johon pyydän teidän apuanne! Nyt käymme porstuakamariinne, ja minun
+ajaessani tätä partaani, te keritsette tukkani ja annatte päälleni
+toisen takin ja hatun. Leukapäähäni jätän piikkiparran ja teen pienen,
+mustan pilkun nenäni viereen, ja se suuri varas on valmis. Minä astun
+taasen sisään, nuot tuossa ottavat minun kiinni, ja sitokoot minun
+nuoriinki, se ei tee mitään, mutta kotia pääsen vapaalla kyydillä. Ja
+aatelkaas: se nauru ja riemumeteli sitten kaikelle tälle!
+
+KROUVARI. Tuo taitaa olla saakelin vikkelätä, mutta katso, ettei saata
+se sinua pitempiin kiusauksiin. Taidatko kohta ja varmaan toteennäyttää
+kuka olet?
+
+NIKO. Kuinka hyväänsä, mutta enpä ylen-anna tätä juonta jonkun pienen
+kiusauksen tähden, ja toiseksi, niin varkauden tapahtuessa istuin minä
+Turun linnassa, söin vettä-leipää ja Turkuun tulin suoraan Engelsmannin
+laivalta.
+
+KROUVARI. Hyvä! Me käymme käsiin!
+
+NIKO. Malta! (Korkeammalla äänellä). Mitä olen velkaa?
+
+KROUVARI. Kuusi kopekkaa, hyvä vieras!
+
+NIKO (maksaa). Nyt hyvästi!
+
+KROUVARI. Onnea matkalle! (Niko menee).
+
+IIVARI. Mielisinpä tietää, mikä partaleiju tuo oli!
+
+KROUVARI. Jos oikein muistan, niin on hän merimies. (Katsellen ulos
+akkunasta). Sille näyttää käymisensä myös.
+
+IIVARI. Hän näytti minusta kuin kelpaisi hänelle toisen miehen koni.
+
+KROUVARI. Minä luulen hänen kunnialliseksi mieheksi. (Menee).
+
+SAKERI. Mutta nyt lähemme, poikani!
+
+IIVARI. Mitä kohden?
+
+SAKERI. Kotoa kohden, tiedäthän!
+
+IIVARI. Ei koskaan!
+
+SAKERI. Mitä sanoit?
+
+IIVARI. Ei koskaan, eno Sakeri, ei koskaan kotoa kohden!
+
+SAKERI. Mihen sitten?
+
+IIVARI. Hirteen!
+
+SAKERI. Poika, pidä suusi, sanon minä, semmoisista puheista!--Hei!
+olethan vielä nurrumielissä, vaikkas olet jo kumonnut usean ryypin!
+
+IIVARI. Kaikki on nyt entistä toisin, kaikki edestakaisin, nurinniskoin,
+niinkuin Jaakkolan muorin tallukka. Ei askelta, ei hiiren tolaakaan
+enään menneitten päiväin muotoista. Ennen, nieltyäni kaksi, kolme
+ryyppiä, olinpa iloinen ja kielevä kuin pääsky, mutta nyt, vaikka
+kauhalla kitaani kaataisin, niin harmaiksi käyvät silmäni vaan, ja
+entisen suloisen liehauksen sijaan tunnen nyt ainoastaan tuommoisen
+humajavan sekamelskan päässäni, ja mieli on aina musta kuin viinapannun
+kylki.
+
+SAKERI. Hiiteen kaikki mielen mustuus, me ruoritamme itsemme tästä
+retkestä kuin enkelit. Asiat käyvät hyvin, peijakkaan hyvin, eikä yhtään
+syytä päätä kallistella!
+
+IIVARI. Kaikki hyvin, jos toimitatte minulle kymmenen riksiä!
+
+SAKERI. Ennen taidan kääntää auringon juoksun, kuin saada sinulle kokoon
+kymmenen riksiä!
+
+IIVARI. Mutta juuri sen summan tekee sekä kuorman hinta että kylän
+säntirahat yhteiseen, jotka me yhdessä olemme juoneet kaikki viimeiseen
+äyriin!--Pitihän minun ostaa Leenan-Kallelle kruutia ja haulia
+linturahoillansa, Anna-muorille naulan nuuskaa munien edestä, Ali-talon
+Maija-rukalle naula kahveeta--ja puoli sokeria, ja virolais-ukko
+Hanssulle kaksi naulaa tupakkia ja kolme ryssän-limppua, ja monta muuta
+säntiä vielä. Herra armahda minua! Minä olen hukassa!
+
+SAKERI. Kaikki ottivat ryövärit, kaikki!
+
+IIVARI. Se konsti ei kestä. Kerrottaisi minulle tämänkaltainen historia,
+niin uumoisinpa kohta toista ja arvaisin pian asian oikean laadun; ja
+tiedänhän löytyvän muita yhtä viisaita kuin minäkin. Ei, tämä vale ei
+pelasta meitä. Hummaustamme Hämeenlinnassa, jonka niin moni todistaa
+taitaa, ei voida salata, ei millään voimalla; se tulee tietyksi!
+
+SAKERI. Mutta malta, että silloin on jo ajan vileä käsi ehtinyt tulla
+väliin, asia jymisee heikeesti kuin kaukainen ukonilma, ja siksi on
+kentiesi uusia neuvoja keksitty paranteeksi kaikelle; mutta jos me nyt
+kohta sanoisimme alastoman totuuden, niin tiedä, että paukkuu, ja
+karttakaamme vasamaa!
+
+IIVARI. Se vasama on tervapamppu.
+
+SAKERI. Mutta siitä ei yhtään pelkoa, jos vaan oikein käytämme sukkelan
+neuvoni!
+
+IIVARI. Huono neuvo! He ehkä tietävät jo kaikki.
+
+SAKERI. Mahdotonta.--Tielle nyt vaan, poikani!
+
+IIVARI. Ei!--Kymmenen riksiä tänne!
+
+SAKERI. Sitä en taida!
+
+IIVARI. Teidän täytyy, en päästä teitä muutoin. Te tähän hävitykseen mun
+narranneet olette, teiltä tulkoon apu myös!--Kymmenen riksiä, eno!
+
+SAKERI. Sula mahdottomuus! Ota niskani ennen!
+
+IIVARI. Olkoon menneeksi! Niska maksakoon kaikki; juuri niin aattelen
+minäkin, ja nyt seuraamme minun neuvoani, nyt lähemme koreasti hirteen
+molemmat, yhdessä menemme, seuraa teemme aina kuolemaan asti!
+
+SAKERI. Vaiti, Iivari, vaiti!
+
+IIVARI. Sittenpä vaikenemme ja nukumme makeasti, ja suokoon Jumal',
+että taidamme molemmat riippua samassa puussa; sentähden mennään nyt ja
+etsitään joku väärä-oksainen, järeä, kaikin tavoin sopiva mänty. Itse
+työssä, työssä viimeisessä, lupaan auttaa teitä, miestä vanhaa, ja
+sitten vasta pidän huolta itsestäni, ja enpä tarvitse apua minä,
+taidanpa silpoa kuin tikka.--Nyt mennään, eno!
+
+SAKERI. Poika!
+
+IIVARI. Te luulette mun lyövän leikkiä, että kuuluu puheeni hieman niin.
+Nojah! taidanpa leikitä keskellä kuolon kurimusta, taidan nauraa
+Manalaista vasten partaa; sillä niin on luontoni. Mutta onpa aikeeni
+vakaa, järkähtämättömän vakaa. Kuoloon menen! Tunnin päästä mua taittaan
+polttopuuna pistää kattilan alle.--Mustaan kuoloon. Mutta ensin pitää
+teidän saaman hyvin ansaittu osanne! (Uhaten Sakeria). Tämän nyrkin
+nimessä! Te olette ollut minulle perkele, kiusaava pimeyden enkeli!
+
+SAKERI (käyden pelästyen ovea kohden). Älä, Iivari, älä! Minä huudan
+krouvarin avuksi! (Niko, tukka keritty, piikkiparta leualla, pieni
+pilkku lähellä vasempaa sierainta ja toinen hattu ja takki päällä, astuu
+sisään. Sakeri katselee häntä suurilla silmillä).
+
+SAKERI (itsekseen). Se on hän!
+
+IIVARI (itsekseen). Seittemän sataa riksiä, jos vaan onnistuu!
+
+SAKERI (itsekseen). Mailmani rupeaa valkenemaan!
+
+IIVARI. Siinä on minulle pelastuksen kallio! (Sakeri ja Iivari tekevät
+tärkeitä viittauksia toinen toisellensa. Iivari asettaa itsensä ovelle).
+
+NIKO. Onko talossa viinaa?
+
+SAKERI. Sepä kysymys. Tämä on krouvi, iloinen krouvi. (Itseks.) Hikoonpa
+ankarasti. Jos nyt vaan kaikki kävis hyvin!
+
+NIKO. Missä ovat tämän huoneen haltiat?
+
+SAKERI. Krouvari tulee kohta; olkaa hyvä ja vartokaa!
+
+NIKO. Aikani on tärkki!
+
+SAKERI. Ei niin, ettette hetkeä levätä jouda.--(Itseks.) Se on hän!
+
+NIKO. Meillä on kaunis ilma!
+
+SAKERI (itseks.) Ko'okas mies. Minä tulen kovin levottomaksi!
+(Ääneensä). Se käy laatuun, se ilma!
+
+IIVARI (itseksensä ovella). Onnetar, sua rukoilen, näytä mulle etupuoles
+kerran vielä, hetken aikaa sen loistaa anna! Näytä edes pieni vilaus,
+minä rukoilen!--Kaikki käy hyvin!
+
+SAKERI. Suokaat anteeksi: mistä kaukaa on vieras?
+
+NIKO. Naantaalista!
+
+SAKERI. Mihin kulkee tie?
+
+NIKO. Naantaaliin!
+
+SAKERI. Kotomatkalla siis!
+
+NIKO. Kotomatkalla Käkisalmen kaupungista!
+
+SAKERI. Arvattavasti ovat hyvin tärkeät asiat teitä pakoittaneet tälle
+matkalle?
+
+NIKO. Kuolihan multa täti siellä, ja luulin saavani periä ämmän, mutta,
+saakeli soikoon! tulenpa takaisin tyhjempänä kuin mentyäni. Miehensä
+sukulaiset veivät kaikki ja minun haukkuivat he hyvän omaksi; sillä
+kaikkialla, hyvät ystävät, vääryys parastansa koettaa!
+
+SAKERI. Kohtaloonne surkettelen. Ja käynyt olette kaiken tien?
+
+NIKO. Käynyt kuin Jerusalemin suutari!
+
+SAKERI. Ei konttia selässä eikä nyttyä kädessä?
+
+NIKO. Köyhä saatana, köyhä saatana!
+
+SAKERI (itseks.) Ei yhtään epäilystä enään! (Häristää nyrkkiinsä,
+varoittaen Iivarille. Ääneensä). Lait ja oikeudet ovat kiivaat, hyvä
+naapuri; näyttäkää minulle passinne!
+
+NIKO. Mitä huolimme passista; olemmehan Suomalaisia kaikki!
+
+SAKERI. Tosin haastat kieltämme, mutta ken taitaa vaan siitä sua vannoa
+Suomalaiseksi? Ja luulenpa havaitsevani niinkuin jotain vierasta
+murrosta puheesi laadussa.--Näytäppäs minulle passis, mies! (Niko
+katsahtelee levottomasti ympärillensä). Passi!
+
+NIKO. Sinä et taida sitä lukea!
+
+SAKERI. Taidan, jos se vaan on äitimme kieltä!
+
+NIKO. Se on ruotsia!
+
+SAKERI. Näytä se kuitenkin! (Niko juoksee ovea kohden, Iivari ja Sakeri
+karkaavat päällensä. Sakeri huutaa).
+
+IIVARI. Seis, mies! (Kaikki kolme yhdessä kimpussa kiertoilevat
+rynnistellen ympäri teateria).
+
+SAKERI. Pidä kiinni kuin kuolema, Iivari, pidä kiinni! (Krouvari tulee).
+Köysi tänne, krouvari! Jumalan tähden, köyttä ja nuoraa tänne!
+
+KROUVARI. Paikalla paikalla! Elkäät laskekaa häntä! (Menee).
+
+SAKERI. Iske häneen kyntesi, Iivari! Elä hellitä, elä hellitä!
+
+IIVARI. En hellitä; en, vaikka lapani lähtis kylkiluita myöten. (Aina
+tuimempi temmellys).
+
+SAKERI (valittavalla äänellä). Hän pääsee meiltä karkuun, karkuun hän
+meiltä pääsee. Rientäkäät apuun meitä kaikki ihmiset! (Krouvari tulee
+nuoran kanssa).
+
+KROUVARI. So, so, hiljaa, junkkari! (Ottelus pysäytyy). Sinä hukkaan
+ponnistelet, mies parka!--Käpäleet koreasti tänne vaan!
+
+IIVARI. Antakaas nuora minulle! (Sitoo Nikon kädet nuoriin).
+
+KROUVARI. Vain niin, tässäkö on nyt lintumme, ja niin pahasti
+takerrettuna paulaan? Ahaa, sinä veitikka! (Itseks.) Peijakas! kuinka
+hän taitaa pitää vakavan suun!
+
+NIKO. Elä sido niin kovasti!
+
+KROUVARI. Eläpäs sentään kiristä pahoin kurjan saatanan käsiä!
+
+SAKERI. Niin kuitenkin, että istuvat kiinni, kiinni kuin
+kruuvi-penkissä!--Haa, onpa mies kädessämme kuitenkin ja seittemän
+sataa riksiä!
+
+IIVARI. Seittemän sataa riksiä! (Niko tekee äkkinäisen rynnistyksen
+tavoittaen ovea kohden, Sakeri huutaa; kaikki karkaavat päällensä estäen
+pakonsa).
+
+IIVARI. Ei juuri niin, poikani!
+
+SAKERI. Siivosti vaan! Saatpa muutoin korvillesi!
+
+NIKO. Noh, olenpa siivo, siivo kuin lammas!--Olkoon menneeksi ja
+tulkoon mitä tuleman pitää! Suru ja murhe ei luontooni kuulu.
+
+SAKERI. Mielisitkö sanoa meille nimes?
+
+NIKO. Nimi seisoo passissa!
+
+SAKERI. Missä on passis?
+
+NIKO. Povitaskussani!
+
+SAKERI (ottaa taskusta passin). Hyvä hyvä! Tämä tulee sulle kalliiksi
+passiksi; sillä hyvin tietysti on se oma kättes työ.--Se pistetään
+talteen! (Panee passin omaan taskuunsa).
+
+NIKO. Mutta mitä aivotte nyt parhaakseni?
+
+IIVARI. Panen sinun koreasti rattaille ja kyyditän kotiani ja siitä
+saatan sinun meidän pitäjän vallesmannin haltuun!
+
+NIKO. Minkävuoksi hänen haltuunsa?
+
+IIVARI. Miksi kysyt syytä, jonka tiesit ennen kuin me?
+
+NIKO. En tiedä syytä; viaton olen kuin taivaan tähti!
+
+KROUVARI. Ha ha ha!
+
+SAKERI (itsekseen). Hävytön vintiö mieheksi. Tahdonpa hieman ilveillä
+kanssaan. (Ääneensä). Minä kysyn sinulta, mies: tunnetko yhtään ulkomaan
+rikasta herraa?
+
+NIKO. Monta!
+
+SAKERI. Tässä Suomessa?
+
+NIKO. Monta!
+
+SAKERI. Niin niin! Mutta yhdeltä varastettiin ankara rahasumma, ja
+sentähden kysyn sinulta nyt jos tunnet yhtään suurta, suurta lurjusta?
+
+NIKO. Yhden tunnen parhaasta sortista, ja hän ehkä hoitaa sitä
+kadonnutta rahasummaa!
+
+SAKERI. Miehen muoto?
+
+NIKO. Pää on kiireeltä otsaan niinkuin kapin paljastama, alipuolella
+otsaa kaksi pientä, punaista silmää killistelee, ja oikean alla on
+parhaillaan joku keltasininen koristus; muutoin on kasvoillansa nauriin
+haamu ja viinan karva. Se on miehen muoto, ja, sen takaan, suurimman
+lurjuksen muoto maapallon päällä!
+
+IIVARI. Enon kuva. Minä julmistun. Mitään lurjuksen elkeä ei ole laki
+vielä koskaan tainnut oikein saada Sakerin päähän. Minä julmistun enoni
+puolesta!
+
+SAKERI (Nikolle). Sanoitko mun varkaaksi?
+
+NIKO. Sanoinko sun varkaaksi?
+
+SAKERI. Kysynpä sinulta: sanoitko mun varkaaksi?
+
+NIKO. Kysynpä sinulta: sanoinko sun varkaaksi?
+
+SAKERI. Sen teit, päävaras!
+
+NIKO. Se todista, ja todista myös että olen päävaras!
+
+IIVARI (itseks.) Enemmin tätä lajia, enemmin!
+
+SAKERI (itseks.) Ryökäle!
+
+IIVARI. Eno, me teemme tamppua tuosta häpeemättömästä miehestä!
+
+SAKERI. Ei, Iivari! Miksi olisimme lapsekkaita ja saattaisimme tuhon
+narrin puheista?--Mutta onpa hän hieman vikkeläkin. Hi hi hi! Totisesti,
+hieman, ja saakoon hän ryypin siitä! Yksi ryyppi, krouvari, yksi ryyppi
+miehelle! (Krouvari kaataa Nikon suuhun ryypin). Jokainen neron merkki,
+vaikka pieni kuin saivar, pitää oikeutensa saaman; ei auta! Ja
+sukkeluuspa tämäkin, ehkä joteskin laiha. Noh, se taitaa kuitenkin
+ansaita ryypin!--Iivari! Onpa aika lähteä, ja riemuten nyt lähemme;
+kotiasi, sen tiedän, nyt halaat päästä, ja äsken vielä pelkäsit
+lähestyä sitä! Vilauksessa kaikki muuttui.
+
+IIVARI. Äsken köyhä niinkuin rotta, nyt seittemän sadan riksin mies!
+Pelkäisinkö kotoa nyt, vaikka olisin hävittänyt kymmenen kertaa
+enemmän?
+
+SAKERI. Me tulemme sinne kuin herrat!
+
+IIVARI. He ottavat mun vastaan kuin patruunan!
+
+SAKERI. Hyvin kaikki!--Mutta rientäkäämme!
+
+KROUVARI (itseks.) Mielinpä vähän lisätä tämän leikin hulluutta.
+(Ääneensä). Suokaat anteeksi; mutta malttakaat: mies otettiin kiinni
+minun huoneessani, ja itse kiinniottamisessa teitä autoin myös;
+pyydänpä sentähden tulla osalliseksi luvatun palkinnon kolmannesta
+osasta.
+
+IIVARI. Huuti, krouvari!
+
+SAKERI. Tydy viiteen riksiin!
+
+KROUVARI. Naapurini, muistakaat, mikä on oikeus ja kohtuus! Minä pyydän
+kolmatta osaa, enkä ansaitsematta.
+
+IIVARI. Mene hiiteen, krouvari! Tahdotko pilata onneni, sinä saatana
+keskellä sinisiä liekkiä?
+
+SAKERI. Hiljaa hänen huoneessansa! (Erittäin Iivarille). Annas kuin
+minä kuittaan hänen! (Menee krouvarin kanssa sivulle). Neljän silmän
+välillä taittaan sanoa ja tehdä mitä hyväänsä. Sen tiedätte?--
+Kuulkaatpas: Minä olen mies, joka on kappaleiksi purrut hävyn pään ja
+varoiksi parkinnut selkänahkani tuuman paksuksi, ja taidan siis tehdä
+ihmeitä, jos tarvitaan.--Uskokaa, mitä sanon, ja kuulkaatpa vielä: jos
+ette kohta luovu kaikista vaatimuksistanne tämän vangitun miehen kautta,
+niin tuleen huoneenne leimahtaman pitää joku pimeä syksy-yö, olkaat
+varma siitä.--Minä olen vimmatuilta kohtauksilta kiusattu mies!
+
+KROUVARI (pelästyvinään). Suokaat anteiksi, jos olin nenäkäs! Minä
+rukoilen!
+
+SAKERI. Sinä et ensinkään tahdo sekautua tähän asiaan?
+
+KROUVARI. En äyriäkään pyydä!
+
+SAKERI. Kuule, Iivari, mitä hän ilmoittaa!
+
+KROUVARI. En äyriäkään pyydä!
+
+IIVARI. Se on häneltä viisaimmin tehty.
+
+SAKERI.. Nyt on meitä vaan kaksi osamiestä!
+
+IIVARI. Kaksi! Kutka ovat he?
+
+SAKERI. Minä ja sinä, tietysti. Kuin veljekset me jakaamme
+palkintosumman; kolme sataa viisikymmentä kummalleki tulee.
+
+IIVARI. Minä julmistun uudestaan!
+
+SAKERI. Sinä juonikas nallikka, emmekö häntä yhdessä ottaneet kiinni?
+
+IIVARI. Minäpä hänen hallitsin ja minun hevoiseni ja rattaani saattaa
+hänen kruunun korjuun!
+
+SAKERI. Enkö auttanut sinua miten jaksoin?
+
+IIVARI. Sentähden langetkoon teille viisikymmentä.
+
+SAKERI. Puoli kummalleki, poika, puoli kummalleki.
+
+IIVARI (käy Sakerin kaulukseen ja uhkaa häntä veitsellä). Kannu verta!
+
+SAKERI. Iivari!
+
+IIVARI. Tuli ja leimaus! Nyt en takaa, mitä veitsi tekee.
+
+SAKERI (polvillansa). Minä rukoilen sinua, rukoilen.
+
+IIVARI. Kannu verta! jos mielitte mutkistella.
+
+SAKERI. Minä sataan tydyn.
+
+IIVARI. Viiteenkymmeneen.
+
+SAKERI. Olkoon menneeksi!
+
+IIVARI. Hyvä! Nyt taidamme taasen jatkaa tiemme yhdessä.
+
+SAKERI (itsekseen). Nielköön sinun perkel' kerran, sinä peikkoin sikiö!
+--Mutta lain kautta kuitenkin sinulta osani vaadin.
+
+IIVARI. Käy rattailleni, varas!
+
+NIKO. Minä seuraan teitä, mutta muistakaat, että olen sidottu ja saakeli
+teidän ottaa jos pahoin kanssani menettelette.
+
+IIVARI. Kuin kuningasta sinua kuljetan; sillä olethan kallis aarteeni.
+
+KROUVARI. Katsokaat vaan, ettei pääse hän teiltä karkuun. Aatelkaas:
+seittemän sataa riksiä!
+
+SAKERI. Seittemän sataa riksiä!
+
+IIVARI. Seittemän sataa riksiä! (Menevät).
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS
+
+(Metsänen seutu. Vasemmalla tienhaara ja siinä viitta-patsas. Sepeteus
+ja Topias tulevat oikeata haaraa).
+
+TOPIAS. Tämä tienhaara, hyvä kanttoori, on minulle merkillinen esikuva.
+Tuo oikea, katsokaas, on kaitasempi vasempaa tuossa, ja tuolta vartoon
+Eskoa ja häitä, mutta tuolta tulee meitä vastaan Iivari ja krouvien
+helvetti. Se juutas on vielä kaupunkimatkalla, jonne hän lähti jo viikko
+takaisin. Aatelkaas kiusausta, jonka hän saattoi meille. Häätavarain
+ostoon hänen lähetimme kaupunkiin, ja vartosipa Martta aina eilänaamuun,
+mutta silloin kävi muija liesuun, kaapasi kuin pyry naapurista naapuriin,
+toimittain yhtä sieltä, toista täältä, ja valmiina seisoo nyt
+harjallinen hääpöytä vieraitten tulemaksi. Toimikas eukko, se meidän
+eukko, sitä ei taida kieltää.
+
+SEPETEUS. Mutta tulkaamme takaisin siihen nuorempaan poikaas, joka,
+murheellista kyllä, povestansa kaikki siveyden henget karkoittanut on.
+
+TOPIAS. Hänen ylitsensä en ensinkään sure, koska tiedän, kuinka elämänsä
+viimein kääntyy. Hän tulee setäänsä, joka myös nuorena villitysti klasia
+kallisteli, mutta nyt kolmekymmentä vuotta takaisin ei pisarata
+maistunut ole. Setäänsä hän tulee, sen näen kaikista kujeistansa, ja
+sentähden toivon hänestä vielä paljon hyvää. Kuitenkin vartoo häntä nyt
+kotiin tultuansa aika pieksiäiset, jaa-ah, saakoon hän oikein Sipin
+saunan, ja sitten aatelkoon hän vähän asiaa. Mutta unohtakaamme se
+kanalja ja muistelkaamme vanhempaa poikaani, Eskoa, joka saattaa meille
+tänä ehtoona iloa ja riemua. Hän lähestyy kohta korean vaimonsa kanssa.
+Tässä tienhaarassa lupasi kraatari Antres vartoa heitä, ja sitten pillin
+pauhinalla nuoren parin nummitölliimme tuoda. Me riennämme valmiiksi
+vastaanottamaan heitä. Te, kanttoori, veisaatte ruokavirren juhlan
+korotteeksi poikani häissä.--Me menemme! (Menevät. Mikko ja Esko tulevat.
+Eskon eväspussi on tyhjä. Mikko istuu kivelle).
+
+MIKKO. Väsynyt kuin koira!
+
+ESKO. Ja minä nälkänen kuin talvinen susi, mutta ennenkuin tiedänkään,
+muistuu taasen mieleeni tämän hääretken monet kiusaukset, ja nälän kita
+on hetkeksi tukittu.
+
+MIKKO. Unohda menneet asiat ja kiitä, ettäs pääsit sillä hinnalla.
+Olisivat sun saaneet kiinni Karrin kujalla, josta eivät juuri kaukana
+olleet, niin luulenpa, ettes tassuttelis tässä nyt.
+
+ESKO. Enpä kadu vielä mitä tein, koska hierottiin minua kohtaan siellä
+niin hävytöntä petoskauppaa. Karrin kumottu ruokapöytä ja särjetyt
+akkunat ja Teemun murskattu viulu, ne asiat eivät ensinkään tuntoani
+soimaa; mutta olentoni käy synkeäksi, muistellessani kotoa, josta olen
+ollut pois enemmin kuin kolme viikkoa.--Mikko! onpa mieleni melkein kuin
+miestappajan. Juttele minulle jotain hauskaa, Mikko Vilkastus, ja
+ilauta ihmissydäntä.
+
+MIKKO. Tahdotko kuulla jotain herra Munkhausista ja hänen matkoistansa?
+
+ESKO. Jutteleppas!--Ei, elä mistään juttele, nyt en siedä kuulla mitään,
+vaan mykistän itseni äänettömäksi murhepatsaaksi tienviereen tähän,
+nukun ijäksi enkä tiedä ihmisten naurusta tämän hääretken
+ylitse.--Tuhannen sarvipäätä, Mikko! Olisin nyt mäkimökkiläinen jossain
+vuoren vinkalossa Amerikan maassa.
+
+MIKKO. Sinnenpä pian tultais, jos minulla vaan vielä olisi jälellä
+parooni Munkhausin noitalinko. Sen omistaja olin muutama vuosi sitten ja
+tein sillä monta lystireisua; sillä tiesinpä käyttää sitä vielä paremmin
+kuin Munkhausi, minä linkoilin itseäni mihin tahdoin.
+
+ESKO. Nyt valehtelet, ja tällä valheellasi on, niinkuin sananlasku
+sanoo, hyvin lyhykäiset jäljet.
+
+MIKKO. Ei yhtään jälkiä. Läpi ilman menin vinkuen kuin nuoli.--Olisi se
+nyt tässä vaan, niin pianpa seisoisimme molemmat Amerikan mantereella.
+Minä linkoisin itseni sinne ensin, sinä kohta perässäni.
+
+ESKO. Maltas, poika: kuinka pääsisin perässäs, koska sinulla olis linko?
+
+MIKKO. Sinä tulisit sen perään minulta ja linkoisit itses sitten tästä
+Amerikkaan.
+
+ESKO. Jos näin sinä haastelet vakaasta mielestäs, niin Jumal' järkeäsi
+varjelkoon, mies! Mutta enhän ihmettele, jos oliskin aatuksen voimas
+hieman hämmentynyt, koska en ole itsekään kaukana siitä, ja molemmat
+olemme samassa puristimessa. Sinun tulee tili tehdä rahoista, ja minun
+kaikesta muusta, ja nyt on kysymys, kuinka rohkenemme lähestyä kotoa.
+
+MIKKO. Ketä pelkää mies?
+
+ESKO. Sinä tiedät, että on minulla karhu äitiksi, jonka kanssa ei ole hyvä
+leikitä.
+
+MIKKO. Jaa-ah, naaraskarhu kaksi penikkaa hännässä, sen kanssa ei ole
+juuri hyvä leikitä.
+
+ESKO. Tiedänpä hänen kanssaan harvan miehen vertoja vetävän, mutta
+tiedänpä toki, että voittaisin hänen minä, mutta enpä tahdo häntä kohden
+kättäni nostaa; sillä olla äiti, se on pyhä ja korkea asianhaara.
+
+MIKKO. Hänpä, luulen, teidän huoneen pitää kurituksessa ja Herran
+nuhteessa.
+
+ESKO. Yhden asian sinulle salaisuutena ilmoittaa tahdon.--Äitilläni on
+patukka, tuon pituinen terva-pamppu, jota meidän kaikkein, niin isän
+kuin poikien, syystä pelätä tulee; sillä totta sanoen, niin saammepa
+silloin tällöin--milloin yksi tahi kaksi milloin koko nummisuutarin
+huone--tuntea tämän pampun pienempää päätä. Ja aavistanpa siitä nousevan
+taasen aika pampputanssin, ehdittyäni kerran kotiini vaan. Selkätauluni,
+siitä olen varma, saa tämän onnettoman hääretken maksaa.
+
+MIKKO. Mutta vanhempasi, niinkuin järjelliset ihmiset, muistakoot asiain
+ei aina käyvän toivon mukaan. Luoti ei satu aina pilkkuun.
+
+ESKO. Haasteletpa oikein. Luoti ei satu aina pilkkuun. Mutta kuinka
+selitämme tämän kauvallisen viipymisemme, koska olisimme tainneet
+kääntyä takaisin kohta, nähtyämme millä kannalla asiamme seisoit, ja
+olla kotona kolmantena tahi neljäntenä päivänä, luettu siitä asti, koska
+läksimme häihin? Aatteles, nyt olemme viipyneet kolme viikkoa ja juuri
+sinun tähtes, Mikko. Niinkuin ruoto-ukko olet sinä kulkenut sukulaisista
+sukulaisiin ja krouvista krouviin, ja minä, näethän, en ole tahtonut
+jättää puhemiestäni.
+
+MIKKO. Esko, minä sairastuin tiellä ja sentähden viivyimme.
+
+ESKO. Mutta rahat, mihin sanottaisiin niiden menneiksi?
+
+MIKKO. Sööterskalle.
+
+ESKO. Mutta mitä olisin tehnyt minä sairauteni aikana?
+
+MIKKO. Istuit vuoteeni ääressä ja itkit etkä tahtonut jättää uskollista
+puhemiestäs.
+
+ESKO. Se vale ei auta meitä kauvas, ja toiseksi, tiedäthän lupaukseni
+pyhän, etten koskaan valheen kengillä kuljeskele.--Totta puhukaamme ja
+olkaamme sitten valmiit ottamaan vastaan mitä annetaan.
+
+MIKKO. Ota sinä; minä en ole äitisi pampun alaa.
+
+ESKO. Et siis aio tulla kanssani kotia?
+
+MIKKO. En selkääni saamaan. Mutta jos tulen, niin totta täytyy puhua
+minun myös. Nyt kysytään minulta asian laitaa, minä kerron kaikki,
+ja, valitettavasti kyllä, täytyy mun lopettaa kertomukseni sinun
+ilkivaltaisuuksillasi Karrissa, täytyypä mainita siitä nuriin
+viskatusta pöydästä, särjetystä viulusta ja akkunoista.
+
+ESKO. Sitä sinun ei tarvitse, vaan sano, että läksimme Karrista vähän
+ennen kuin minä ruokapöydän nuriin viskasin.
+
+MIKKO. Ole sitten olevanas äitis ja kysy minulta milloin jätimme Karrin.
+
+ESKO. Mikko Vilkastus, koska läksit poikani, Eskon, kanssa Karrista?
+
+MIKKO. Me läksimme vähän ennen kuin Esko ruokapöydän nuriin viskasi.
+
+ESKO. Mikko, tässä ei ole pilkan paikka.--Sano, että läksimme sieltä
+silloin, koska talonväki heinään meni.
+
+MIKKO. »Elä opeta minua valehtelemaan».
+
+ESKO. Valetta pistänyt olet tuhannet kerrat ennen tätä, ja tämä on
+viaton sana, ei vahingoksi kellenkään.
+
+MIKKO. Sinä et tiedä lupauksestani pyhästä, jonka tein pari sekuntia
+sitten, ja se kuuluu: etten koskaan valheen kengillä kulje.
+
+ESKO. Asiaani et pahentaa saa, sitä et tehdä saa, vaan yhdessä käymme
+isäni huoneesen nyt ja koetamme kaikki parhaaksi kääntää.--Mutta varro
+minua tässä hetken aikaa; minä, näetkös, menen poimimaan pussiini
+riisiä, joita tiedän löytyvän tuossa metsässä muutama syltä tiestä.
+
+MIKKO. Mitä riisillä sinä?
+
+ESKO. Niitä vien äitilleni, joka kenties taitaa vähän leppyä siitä
+asiasta.
+
+MIKKO. Mitä tekee äitisi niillä?
+
+ESKO. Tahdonpa sinulle vielä toisen asian salaisuutena ilmoittaa. Sinä
+tiedät isälläni olevan tavan välillä vähän ryypiskellä, ja synnin himo
+tahtoo joskus saada kovankin vallan, mutta silloin juottaa hänelle äiti
+riisivettä kaljan seassa, joka siemaus pian saattaa ukon sänkyyn, ja hän
+hikoilee kuin saunanlöylyssä, puhkaa ja oksentaa ja mullistelee
+silmiänsä kuin härkä teuraspenkissä. Kuitenkin kestää tämä ainoastaan
+muutaman tunnin ja hän on raitis taas, mutta, usko minua, sen tempun
+perään, ei siedä hän nähdä viinaa moneen kuukauteen. Mutta tottumus
+tekee, että hän tarvitsee yhä voimallisemman annoksen jota vanhemmaksi
+hän tulee, ja muorilta menee riisiä päivä päivältä aina enemmän, ja
+sentähden juuri, luulen minä, on pussillinen tätä ainetta hänelle hyvin
+terve-tullut. Minä ehkä olen keksinyt oivallisen hyvityksen.--Varro
+tässä hieman! (Menee).
+
+MIKKO (Yksin). Varronko sinua, vai pistänkö itseni koreasti sivulle nyt
+ja omaan kotooni tavoitan? Mutta taitaapa se toki näyttää niinkuin vähän
+varkaan kujeelta.--Minä varron sinua, mutta koska sieltä tulet, niin
+rakennan välillemme pienen riidan. Syytä löytään aina. Riidan rakennan
+ja sitten jätän sinun omalle onnelles. Nummisuutarin mökkiin en kanssas
+tule, en askeltakaan sua seuraa enään. (Kristo tulee). Hei, Kristo! Mihen
+kulkee ties?
+
+KRISTO. Kuokkimaan Eskon häitä; perässä tulee nuoria muitakin.
+
+MIKKO. Tässä on puhemies!
+
+KRISTO. Missä sulhainen?
+
+MIKKO. Metsässä tuossa!
+
+KRISTO. Entäs nuori-muori, se entinen Karrin Kreeta?
+
+MIKKO. Miehensä sylissä!
+
+KRISTO. Soo-oh! He ovat rakkaita, tulisia. Ja sinä pidät vahtia tässä,
+varrot, kunnes nuori pari käy metsästä ulos?
+
+MIKKO. Ei yhtään paria, yksinään ja pariton on Esko, niinkuin
+suora-lesti.--Tuolla hän istuu ja noukkii pussiinsa riisiä hyvitteiksi
+äitilleen, jonka vihaa hän pelkää kovin, viivyttyään niin kauvan
+hääretkellänsä, tuomatta toki nuorta-muoria huoneesen.
+
+KRISTO. No peijakas! Kuinka ovat asiat? Eikö saanut hän Kreetaansa?
+
+MIKKO. Puusuutari hänen kieppasi, ja heidän häitään vietettiin paraikaa,
+koska tulimme Karrille, minä ja Esko, eväspussi selässä. Mutta sepä
+lystikästä, että käskettiin meitä häihin vielä ja me tottelimme
+kernaasti käskyä ja annoimme kaikki maistua hyvin.
+
+KRISTO (nauraa). Oivallista, kaikki oivallista! Mitä sitten, Mikko?
+
+MIKKO. Tähän asti olemme nyt viipyneet kotomatkallamme, muuttaen yhdestä
+lysti-paikasta toiseen, häärahoja liotellen, mutta nyt on kassa kaikki,
+aina viimeiseen ropoon.
+
+KRISTO. Ryyppäsikö Esko myös?
+
+MIKKO. Ei pisaraakaan, mutta seurasi minua toki uskollisesti kaikkialle;
+sillä pitipä hän häpeänä sulhaiselle jättää puhemiestänsä tielle. Tosin
+närkästyi hän usein päälleni, ja motkotteli kuin punainen kukko, mutta
+enpä huolinut siitä, vaan hummasin miten jaksoin; ja nämät kolme viikkoa
+ovat menneet kuin säkissä.--Siinä, Kristo, on Nummisuutarin Eskon
+hääretki.
+
+KRISTO. Niinpä jo alusta vähän arvelin asian käyvän, kuultuani
+morsius-talosta yhtä ja toista, ja sentähden olen nyt kaikin voimin
+koettanut jouduttaa naimistani Jaanan kanssa. Suutarin keräjiin vein, ja
+kaksi kertaa olemme jo kuulutetut minä ja tyttö, mutta nyt provastimme,
+virkansa toimessa turhan tarkka, vaatii vielä Topiakselta naimalupausta,
+pidätellen kolmatta kuulutustamme.--Nyt ovat tosin Eskon häätuumat
+käyneet aivan toivoni mukaan, mutta kaikki taitaa äkisti muuttua vielä.
+Nyt tulee poika takaisin asiaansa toimittamatta, ja äiti, muistellen
+kuinka lähellä viiden sadan perintöä minä olen, taitaa vimmassansa
+naittaa Eskon jonkun viheliäisimmän naasikan kanssa. Ja tämä tapahtuu
+provastin vartoessa tytön naimalupaa Topiakselta, ja minä jään viimein
+kuitenkin kaikesta paitsi. Olis nyt neidon isä tässä, mahtavin
+naittajansa, niin kaikki kävis hyvin. Tulevana sunnuntaina kuulutettais
+kolmas kerta, ja samana päivänä häämme vietettäisiin myös.
+
+MIKKO. Minä ennustan sun voittavan!
+
+KRISTO. Jos totta ennustat, niin oletpa häitteni paras vieras!--
+
+MIKKO. Niin toivon, ja »niinkuin sinä toivot, niin sinulle tapahtuu»,
+sanoo Esko, selittäin raamattua muistonsa mukaan, se komea sulhainen,
+jota tänään kotiinsa varrotaan täydessä kunnian kemussa.--Katsos,
+Kristo, kuinka sukkelasti soveltui: samana päivänä, jona meitä varrotaan
+nuoren emännän kanssa, me tulemme myös, mutta niinkuin sissit liassa ja
+nälkäisinä, ja mitä naisväkeen kuuluu, niin on Esko vielä yhtä viaton
+kuin mentyänsä.
+
+KRISTO. Kaikki hyvin! Nouseepa tästä hauskat vehkeet ehdittyämme
+suutarille. Minä käyn kanssanne, Mikko, lisäksi mustan ämmän kiukuille!
+
+MIKKO. Parempi vielä, jos lähet edellä Eskon kotiin, ja ilmoitat hääväen
+lähestyvän; sanot heidän pysäyneiksi levähtämään Peltolan pihalle.
+
+KRISTO. Niinpä teen ja saatan heille aina pidemmän nokan ja oikeat
+ukulin silmät.--Kiirehtikäät jälessäni vaan! (Menee).
+
+MIKKO (yksin). Minua vartoa saat; sillä enpä juuri vähällä hinnalla nyt
+tahtoisi liketä sitä kuuluisaa suutarin Marttaa. Totuuden tunnustaen,
+häntä pelkää enemmin kuin paholaista. Ja ken ei tee sitä?--Ny omaan
+pesääni vaan, ja Eskon, riisipussi selässä, lähetän sekä minun että
+itsensä puolesta sen mustan traakin kitaan.--Hän viipyy vielä.
+(Huutaen). Esko!
+
+ESKO (metsästä). Tulen paikalla!
+
+MIKKO. Kuin sieltä tulet, niin juotanpa sun täyteen kuin kiiliäisen, ja
+nähkööt sitten kotonasi, etten yksin ole juonut rahoja ylös, minä!--
+(Esko tulee; pussinsa toinen haara on täytetty).
+
+ESKO. Siellä oli hyvä riisin saanti!
+
+MIKKO (tarjoo Eskolle viinapulloa). Tässä, mies! Itse ryyppäsin vasta!
+
+ESKO. Mikä on tarkoitukses?
+
+MIKKO. Että otat hyvän kulauksen pullostani!
+
+ESKO. Minä?
+
+MIKKO. Sama mies!
+
+ESKO. Sinä tiedät, ettei vielä koskaan mitään karvasta ole huulilleni
+tullut tähän päivään asti.
+
+MIKKO. Tänä päivänä tulkoon!
+
+ESKO. Minäkö ryyppäisin? Ei!--Usko minua, Mikko Vilkastus, minä tuskin
+tiedän mille viina maistuu.
+
+MIKKO. Maista nyt, niin tiedät! Otappas, poika, tuosta kirkkaasta
+pullosta!
+
+ESKO. Minä vihaan viinapulloa kaikesta sydämestäni, sielustani ja
+mielestäni!
+
+MIKKO. Se tulee siitä, ettes paremmin tunne sen sisällistä luontoa.
+
+ESKO. Nakkisten vanha-setä, koska hän juomisen pois-kielsi, kiroili
+viinaa kauheasti. Hän kutsui sen myrkyksi syvyyden kaivosta.
+
+MIKKO. Ole surutonna; koska taas hän alkaa juomisensa, kutsuu hän sen
+hunajan-pisaraksi korkeuden kalliosta.
+
+ESKO. Niin hän sitä kiroili. Ja viinapotellin nimitti hän
+pirun-sarveksi.
+
+MIKKO. Ole surutonna; koska taas hän alkaa juomisensa, hän
+autuuden-sarveksi sen nimittää.
+
+ESKO. Nyt haastelet tyhmästi, Mikko! Viina ei tarvitse puolusmiestä.
+
+MIKKO. Ei yhtään, niinkuin ei mikään hyvä ja rehellinen asia.
+
+ESKO. Kirottu asia, se viinan asia! Sanotaan erään lääkärin keksineeksi
+konstin, polttaa viinaa. Olis se lääkäri tässä, miehen hirttäisin kohta!
+
+MIKKO. Ja minä kohta edestänsä hirteen menisin; kuin vaan on päässäni
+silloin pieni viinan huimaus, joka uskallusta antaa, vaikka kohtais
+meitä suurin vaara; rallaten me käymme päälle vaan väkirynnäköllä.
+Sinäpä nyt tuommoisen rohkeuden tarvitset tullessasi hirmuisen äitis
+kasvoin eteen; sentähden juo!
+
+ESKO. Olisko siitä apua?
+
+MIKKO. Täysi apu.--Juo!
+
+ESKO. En juo!
+
+MIKKO. Sitten eroomme, enkä seuraa sinua kauvemmas. Jää hyvästi!
+(Aikoo mennä).
+
+ESKO. Seis, mies, seis! Ilman seuraas kotia!
+
+MIKKO. Tahdotko juoda?
+
+ESKO. Tuo tänne pullos! Olkoon se niin viimeinen, kuin on se ensimäinen
+kerta. (Juo).
+
+MIKKO (itseks.) Hyvä!
+
+ESKO. Näitkös, että join?
+
+MIKKO. Vielä muutama nielaus, koska on tämä ensimäinen ja viimeinen
+kerta! (Esko juo. Itsekseen). Kas niin! Nyt pieni riita ja sitten ero.
+
+ESKO. Enkös juonut?
+
+MIKKO. Sen teit, ja olipa se kovin tarpeellista, nytpä otat vastaan
+äitiltäsi löylytyksen, niinkuin mies; sillä selkääs saat, että roikaa,
+ole vissi siitä!
+
+ESKO. Mikko Vilkastus ei olekkaan tietäjä.
+
+MIKKO. Eipä tarvitse olla tietäjä, ennustaissa sinulle tänäpänä aika
+saunan. Mutta ei hätää, nyt on värkkiä päässäs; anna tulla vaan, kaikki
+käy sievästi kuin öljy Libanoonissa.
+
+ESKO. Sinä uskot siis, että täytyy minun välttämättömästi saada
+selkääni tänä-ehtoona, sinä uskot sen?
+
+MIKKO. Uskon ja luotan!
+
+ESKO. Ja iloitset ja riemuitset?
+
+MIKKO. Iloitsisko puhemies, koska sulhainen selkäänsä saa?
+
+ESKO. Miksi puhut sitten näin?
+
+MIKKO. Syvästä sydämeni katkeruudesta lörpöttelen; sillä asia on ikävä.
+
+ESKO. Vain niin. Minä saan selkääni! Entäs sinä?
+
+MIKKO. Täytyy katsella päälle vaan, ei auta!
+
+ESKO. Vain niin! Mutta kuka meistä kahdesta on oikein syypää, minä vai
+sinä?
+
+MIKKO. En tiedä; sillä viaton olen minä.
+
+ESKO. Viaton? Sinunpa syysi tähän pitkälliseen kotimatkaamme. Talosta
+taloon olet kulkenut kuin mustalainen ja minä hännässä.
+
+MIKKO. Mustalainen! Sinä koira; aatteles kuinka monet kerrat ja kuinka
+hävyttömästi olet minua haukkunut tällä matkalla. Käypä se viimein
+sydämelle. Kirkas tuli ja leimaus!
+
+ESKO. Taidatko sanoa omantuntos nimessä, ettes ole syypää tähän
+surkeuteen, jossa nyt oljentelemme?
+
+MIKKO. Syypää! Minä yksin?
+
+ESKO. Olethan menettänyt kaikki rahatkin!
+
+MIKKO. Enin osa rahoista meni keskivarissa, jossa söimme päivällistä,
+niinkuin suuret herrat, ja joimme putelin oltta päälle. Semmoinen atria,
+sen tiedätkin, maksoi plootuja.--Mutta kenen oli syy, että jouduimme
+keskivariin? Eikö sinun?
+
+ESKO. Enpä tarkoittanut muuta kuin saada piirretyksi puumerkkini
+lupauskirjaan, jonka täytyy siellä löytyä; mutta tehtyäni tämän, miksi
+emme jatkaneet kohta taasen tietämme morsius-taloa kohden?
+
+MIKKO. Kaikki tämä ei kuulu tänne; kysymys on, kenen oli syy, että
+poikkesimme keskivariin?
+
+ESKO. Kas kas, mikä ääni nyt on kellossa!
+
+MIKKO. Kellossa! Onko ääneni kellon ääni, sinä juonikas ja takaviisas
+suutarin poika, onko ääneni kellon ääni?
+
+ESKO. Ääni on lahja Herralta, liioinkin laulun-ääni.--Mutta ymmärrä
+vertaukseni oikein; sillä haastelenpa usein esikuvien ja tunnusmerkkien
+kautta. Niinpä tahdoin nytkin lausua miten vaihtelee täällä ihmisten
+mieli, niinkuin metsässä kuullaan sekä koleita että kileitä
+karjan-kelloja.
+
+MIKKO. Sinä tyhmä pässi, kuuleppas tätä kelloa!
+
+(Lyö Eskoa korvalle ja juoksee pois. Esko rientää perässä.--Kraatari
+Antres tulee klanetti kainalossa).
+
+ANTRES (yksin). Tässä siis pitää minun vartoa hääväkeä, ja, koska
+tulevat viimein, seurata heitä suutarin huoneesen; niin on ukon tahto.
+Mutta pitääkö minun seisoman tässä vaikka puoleen yöhön asti, pilli
+kourassa vartoen heitä?--Vaiti! Tuossa ovat; sulhainen kuitenkin.
+Tahdonpa antaa hänelle pienen kunnia-töräyksen. (Esko tulee, Antres
+puhaltaa hänelle pari jaksoa).
+
+ESKO. Oletko nähnyt Mikko Vilkastusta?
+
+ANTRES. Puhemiestänne? Eikö ole hän seurassanne?
+
+ESKO. Hän jätti minun kuin susi poikansa, ja antoi minulle vielä
+korvapuustin lähteissä.
+
+ANTRES. Miksi erositte vihassa?
+
+ESKO. Hän on lyhy-nokkanen mies, eikä salli syntejänsä soimata.--
+Korvalleni sain häneltä. Hyvä!--Olisin ehtinyt hänen kiinni, niin
+kasvujen kanssa olisin maksanut kaikki. Mutta vaaran tullessa on hän
+aina nopea-jalkainen. Ei kanna hän turhaan nimeä: Vilkastus.
+
+ANTRES. Uuspeili, koko mies!--Minä kutsuttiin häihinne puhaltajaksi, ja
+käskyn mukaan kävin vartomaan teitä tähän. Nyt tapaan sinun, mutta en
+morsiantas.
+
+ESKO. Ei yhtään morsianta. Hän jätti minun jo ennen vihkimistä ja otti
+itsellensä toisen. Ilkeä petos, tunnoton petos! Mutta asiasta nousee
+tuima prosessi.
+
+ANTRES. Kenen otti hän?
+
+ESKO. Puusuutarin; olimmehan häissänsä.
+
+ANTRES. Minä surkuttelen tappioos, joka on suuri sydämesi puolesta.
+
+ESKO. Sanomaton!--Se peevelin Mikko, kuin piti pääsemän kynsistäni!
+Minä olisin pannut hänen noin, noin! (Hän tulee päihinsä).
+
+ANTRES. Suuri uuspeili!--Mitä siitä vaikkei tyttö ollut rikkaampia?
+Veisussa laulamme: »kuin meil' vaan on rakkaut', kyl' Jumalal' on
+rikkaut'». Niin se on. Uskotko sinä myös sen?
+
+ESKO. Niin se kaiketi olla mahtaa.--Mikon käsken keräjiin myös. Ehkä
+näit puitten välistä sinä hänen lyövän minua korvalle?
+
+ANTRES. En nähnyt!
+
+ESKO. Sano järkähtämätön totuus!
+
+ANTRES. En minä nähnyt, en minä nähnyt!
+
+ESKO. Aatteles, jos täytyy sun panna kaksi sormea kirjan päälle!
+
+ANTRES. En nähnyt sittenkään.--Elä Herran tähden minua saata keräjiin;
+lakitupaa kamoon niinkuin helvettiä.
+
+ESKO. Asiaa tahdon tuumailla.--Mutta minä ehkä kuolen nyt!
+
+ANTRES. Jumal' varjel' meitä! Miksi niin?
+
+ESKO. Tuntuuhan kuin ruumiini ja sieluni sulaisivat yhteen ilman kanssa.
+
+ANTRES. Oletpa vielä koossa!
+
+ESKO. Minä siivet selkääni saan ja pyllyyni pitkän pyrstön, ja kohoon
+korkeukiin ylös.
+
+ANTRES. Tanterella seisot vielä niinkuin minäkin, syntinen ihminen.
+
+ESKO. Ääntäsi en oikein kuule tänne ylös. Mitä sanoit?
+
+ANTRES. Sinä tanterella seisot.
+
+ESKO. Mutta henkeni taivaan navalla pyörii.
+
+ANTRES. Sinä teet minun kovin murheelliseksi!
+
+ESKO. Tämä on niin lystiä. Maa ja taivas lyövät kupperkeikkaa ja sinä,
+kraatari Antres, pyörit silmissäni kuin apina markkinoilla ja kuitenkin
+tahtoisin sinua hellästi suudella. Kyllä tämä on kuolema; ja minä saan
+saatanan kuraasin. Hih! Nyt tappelisin legioonien kanssa.
+
+ANTRES. Olethan ryypännyt, mies?
+
+ESKO. Olenhan senkin tehnyt. Kaksi oivaa kulausta otin äsken juuri Mikon
+taskumatista.--Mutta nyt on aika tullut, ja kerran meidän kaikkein
+kuolla pitää; usko minua!
+
+ANTRES. Esko, oletko koskaan ennen ollut humalassa?--
+
+ESKO. Totta sanoen, en koskaan!
+
+ANTRES. Nyt olet, naapurini!
+
+ESKO. Olisko tämä humalaa?
+
+ANTRES. Samaa sorttia, ole varma siitä!
+
+ESKO. Näin ihanata, näin taivaallista, näin rautarohkeata! Olis koko
+mailma sylissäni, niin suutelisinpa sitä kuin veljeä rakasta. Peijakas!
+taitaisinpa loiskata tuon kuusen kärkeen tai tuon pilven köyrylle
+istumaan ja sieltä taasen ales kuin ukon vasama aina maan tunkkasen
+ytimeen. Elämä on iloleikki! Antres, mitä olemme me, mitä olentoja
+täällä, että jumala meistä huolen pitää?--Hih! Tässä on aika poika
+Kokkolasta. Eikös niin? Mitä sanot, kraatari?
+
+ANTRES. En juuri mitään sano.
+
+ESKO. Onko kraatari parempi mies kuin suutari?
+
+ANTRES. Molemmat tarpeelliset tässä mailmassa!
+
+ESKO. Sinulla on tapa moittia suutaria ja panna kraatarin pykälän
+ylemmäs, mutta katsos, jos ei olis saappaita; niin eipä taitais olla
+jalkojakaan. Siinä sinulle yksi piikkaus niin hyvä kuin kaksi.
+
+ANTRES. Tahdotpa välillemme suukopua ja riitaa. Niin, niin, kyllä
+ymmärrän; mutta minä en puhu mitään.
+
+ESKO. Ei yhtään riitaa; sillä nyt on ilon päivä. (Saarnaavalla äänellä):
+
+    »Ole, sielun', iloinen,
+    Luota sinuas härjän pääl',
+    Härkä vie sun mäen pääl'.»
+
+Olinpa kovin lapsikas peljätessä mennäkseni kotiin, niinkuin tarvitsisi
+minun se tehdä. Koto jääköön hiiteen! Mailma on avara ja leipää löytyy
+joka haaralla.
+
+ANTRES. Käy koreasti kotiis vaan, Esko, se on sulta paras!
+
+ESKO. Ei tuumaakaan enään kotoa kohden, vaan tästä käännyn ympäri ja
+vaellan kauvas, kauvemmas vielä kuin se etäinen kulta-nummi, jonka
+pappilan mamsselli näki unissansa.--Vie sinä heille terveiseni, kiitä
+heitä puolestani ylöskasvatuksen edestä, sano, että siunasin heitä
+mennessäni ja olin iloinen kuin oinas. (Ylpeästi ja keikuttaen päätänsä).
+
+    »Ole, sielun', iloinen,
+    Luota sinuas härjän pääl',
+    Härkä vie sun mäen pääl'.»
+
+Hih, vaan! Karrin hyllyssä oli kymmenen ruoka-luskaa, minä luin
+ne.--Antres, ollaanpas oikein iloisia!--Katsos, kuinka nopea minä olen
+juoksemaan. (Juoksee kiivaasti pois).
+
+ANTRES (yksin). Rupeanpa häntä pelkäämän. Kovin irstasluontoinen mies,
+ja vahva, hirmuisen vahva. (Esko tulee juosten takaisin ilman hattua ja
+toista kenkää).
+
+ESKO. Herran Kiesus, Antres, juostaankos päämme mäntyyn?
+
+ANTRES. Kuinka on laitas? Olethan ilman hattua ja toista kenkää!
+
+ESKO. Olkoon niin!
+
+ANTRES. Ne etsimme ylös.
+
+ESKO. Ei, kraatari, metsä saantinsa pitäköön! Huolisinko yhdestä hatusta
+ja kengästä? Peeveli! jos oikein vihastun, niin kaikki nutut päältäni
+heitän ja myyn itseni Ryssälle. Sataan plootuun!
+
+ANTRES. Ole siivosti, ystäväni, ja haastele niinkuin järjellisen tulee.
+--Minä menen ja etsin ylös hattus.
+
+ESKO. Elä tee sitä, meistä tulee muutoin vihan veljet.
+
+ANTRES. Taitaisitko ihmisten näkyviin?
+
+ESKO. Se tukka kelpaa, vaikka teit siitä kerran kovin pilkkaa, sinä. Sen
+muistan aina.
+
+ANTRES. Silloin olin vähän päissäni.
+
+ESKO. Sinä naureskelit tätä pystyssä seisovaa töyhtöä päälaellani tässä.
+Miehuuden ja kiivauden merkki. Myös pilkkasit silloin silmiäni, kutsuen
+niitä ympyrjäisiksi maapässin silmiksi. Hyvä! Katseleppas niitä silmiä!
+
+ANTRES. Ne olen nähnyt!
+
+ESKO. Katsele minua hetki tarkasti ja äänetönnä vasten silmiä. Tee se
+pian, muutoin ei käy sun hyvin, Antres!
+
+ANTRES. Minä katselen. (Hetken aikaa äänettömyyttä, jona he katselevat
+toinen toistaan vasten silmiä).
+
+ESKO. Niin, semmoiset silmät ne ovat. Tunnustas myös tuota tupsua
+päässäni!
+
+ANTRES. Mitä vasten? näin tukka pystyssä käydä
+
+ESKO. Se käy laatuun sitä tunnustaa. Tee se hyvän sään aikana.
+
+ANTRES. Sinä olet erinomainen mies!
+
+ESKO. Tämmöinen tupsupää. Pistä kouras tänne; siitä et saa kipeätä!
+
+ANTRES. Mutta mitä se meriteeraa?
+
+ESKO. En tiedä itsekkään. Mutta tee se kiireesti, jos selkäs syhyy.
+
+ANTRES. Minä tunnustan! (Hän tunnustaa).
+
+ESKO. Toinen kerta! (Antres tunnustaa). Niin. Entäs kolmas kerta!
+
+ANTRES. Sinä hulluttelet, mies! Olenhan jo tunnustanut.
+
+ESKO. Tunnustas vielä kolmas kerta!
+
+ANTRES. Voi minua poloista miestä, mihin olen joutunut!
+
+ESKO. Kolmas kerta.--Tunnustappas!
+
+ANTRES. Minä tunnustan! (Tunnustaa).
+
+ESKO. Niin, semmoinen tukka se on, ja itseppä sen kannan niinkuin
+silmätkin.
+
+ANTRES. Enpä olis luullut sinua näin kovaksi mieheksi!
+
+ESKO. Kova ja kiivas luonnosta.
+
+ANTRES. Enkä näin kiukkuiseksi ja juonikkaaksi.
+
+ESKO. Tuhannen peeveliä! koko mailma on kuin noiduttu mua kohtaan.
+(Ottaa kraataria kauluksesta kiinni). Minun Karri petti, oma morsiameni
+minun petti, kutsuen minua hävyttömäksi mieheksi, ja kujalle minun
+ajoivat kuin kylän koiran. Niin kanssani tehneet ovat, ja Mikko
+Vilkastushan koko saatana oli. Rahat juotuans löi hän minua korvalle ja
+juoksi tiehensä kuin peto. Ja meidän välillä, Antres, on jotain vanhaa
+hapatusta myös.
+
+ANTRES. Elä kiristä minua kurkusta!
+
+ESKO. Herran Kiesus, kraatari! Mikko Vilkastus on täyttänyt sydämeni
+niin. (Kiristää aina kovemmin Antresta, joka koettaa rynnistellä
+vastaan).
+
+ANTRES. Elä kiristä!
+
+ESKO. Tierätkös, kraatari.
+
+ANTRES. Tulkaat minua apuun!
+
+ESKO. Noin minä miehiä panen; katsos! (Painaa kraatarin maahan, kraatari
+pyörtyy ja jää makaamaan liikkumatonna). Kiusa kiusan päälle viimein
+mieheltä järjen vie. (Katselee kraataria). Liikkumaton niin kuin kivi.
+Aatteles jos... (Ravistaa häntä). Nouse ylös, Antres, ja ollaan ystävät
+taas!--Hän ei hengitä enään. Se on tehty! Toinen laudoissa, toinen
+raudoissa, niin tämä hääreisu päättyi. Kuollut on hän! Se on tehty!
+(Iivari, Sakeri ja Niko tulevat ajaen, kaikki istuen rattailla). Tulkaat
+ja nähkäät rikostani suurta.
+
+SAKERI. Pysäytä! (Iivari pysäyttää). Mitä on tapahtunut tässä?
+
+ESKO. Tulkaat katsomaan vihan ja synnin hedelmiä!
+
+IIVARI. Veljeni, Esko! Mitä hirmutöitä?
+
+ESKO. Se on tehty!
+
+SAKERI. Ales rattailta kaikki! (Astuvat ales). Sido Rusko mäntyyn
+tuolla. (Iivari ajaa pois hevoisen oikealle. Sakeri, taluttaen Nikoa
+köydestä, joka on sidottu vangin jalkaan, lähestyy Eskoa). Esko, minun
+sisareni poika, mitä olet tehnyt?
+
+ESKO: Hyvää päivää!--Tekoni on tuossa. Siinä makaa kraatari niinkuin
+vihani uhrilammas. Mutta tämä on minulle rangaistukseksi. (Iivari tulee).
+
+IIVARI. Oletko tappanut kraatarin?
+
+ESKO. Hyvää päivää! Vaikka ehtoo jo taitaakin olla.--Niin, Iivari; sinä
+olet nuorempi, ota vaari minusta ja elä koskaan himoillesi valtaa
+anna.--Minä miehen tapoin, ja tämä tapahtui minulle rangaistukseksi.
+Mutta voi kraataria, jonka henkensä panna täytyi kuritukseksi minulle!
+(Sakeri kuiskaa Eskoa korvaan, Esko lähtee juoksemaan, mutta kääntyy
+jälleen kohta takaisin neljän viiden askeleen päästä). Ei, eno; en tahdo
+karata. Tunnon vaivat lievii esivallan meitä rangaistessa. Siis tulkoon
+kuuskorttelisia täysi kippu selälleni; sillä sen olen ansainnut. Ja
+sitten: marssi sinne, missä pilvet maata lamaa ja peuroilla ajetaan.
+Sinne, sinne kruunu omansa korjaa. Humala katoo päästäni, haihtuu kuin
+tuhka tuulessa. Nyt olen ihan selvä. (Antres liikuttelee itsiänsä).
+Kraatari elää vielä! Mun ystäväni, Antres!
+
+ANTRES (nousee istumaan huoaten raskaasti). Olemmeko tässä vielä?
+
+ESKO. Tässä, ystäväni! Mutta kiitos luojan, ettäs vielä hengen sait!
+Minä pyydän sinulta anteiksi, kraatari, kaikesta sydämestäni!
+
+ANTRES. Minä kaukaisilla mailmoilla käynyt olen, vieraita kieliä
+haastellut ja paljon ihmeitä nähnyt.--Kuinka kauvan sitten, Esko, kuin
+sinä minua kurkusta kruuvasit?
+
+ESKO. Tuskin kolme minutia!
+
+ANTRES. Sano kolmekymmentä vuotta kuitenkin!
+
+ESKO. Ei yli kolmen minutin, usko mitä sanon!
+
+Antres. Kas ihmettä taas!
+
+ESKO. Nouseppa seisomaan, veljeni! (Auttaa Antresta seisomaan). Kuinka
+jaksat nyt?
+
+ANTRES. Minä olen terve ja raitis!
+
+ESKO. Terve ja raitis! Mikä onnen hetki!--Mutta ottaispa mun peijakas,
+jos rupeisit minua laillisesti hakemaan!
+
+ANTRES. En minä rupee.
+
+ESKO. Kiristää toista kurkusta, se on pedon tapaista, ja tarvitsisinpa
+loittiini aika lailla. Ei haittaisi se yhtään. Mutta minä rukoilen sinua,
+elä vie minua keräjiin tästä asiasta!
+
+ANTRES. En minä vie, en minä vie.
+
+ESKO. Sinä kunnon mies! Mitä maksan sinulle?
+
+ANTRES. Et mitään, et tarvitse!
+
+ESKO. Verraton mies! Ilmatteeksi sulle saappaita teen aina kuolemaan asti.
+
+ANTRES. Jos niin tahdot!
+
+ESKO. Sen teen minä!--Kas niin, eno ja nuorempi veljeni, Iivari,
+sallimus auttoi minun tästä onnettomuudesta kuitenkin.--Mutta mistä
+tulette ja kuka on tämä?
+
+SAKERI. Kaupungista tullaan!
+
+IIVARI. Ja tämä on ystävämme, joka meidät onnellisiksi tekee.
+
+ESKO. Miksi eno häntä nuorasta hallitsee?
+
+IIVARI. Ystävyyden liite, näetkös.
+
+ESKO. Selittäkäät minulle asia.
+
+IIVARI. Etkö huomaa lyhyttä tukkaansa, piikkipartaansa ja pilkkua
+nenänsä vieressä?
+
+ESKO. Se suuri varas.
+
+SAKERI; Sama veitikka!
+
+IIVARI. Hänenpä nypistimme koreasti Puol'matkan krouvissa.
+
+ESKO. Mikä onni!
+
+IIVARI. Seittemän sataa riksiä vaan.
+
+ESKO (itseks.) Mikä onni! Tästä nousee isäni huoneesen ilo suuri, ja
+minäkin olen pelastettu sillä samalla.
+
+SAKERI. Mutta kuuleppa, mun sisareni poika, tänä päivänähän pitäisi
+vietettämän jälkihäitäs?
+
+IIVARI. Jaa peijakas! Mutta miksi seisot tässä?
+
+ESKO. Ettäs sanot. Mutta minua on kohdannut kova vastoinkäyminen.
+Morsiameni annettiin petollisesti toiselle ja minä sain kääntyä nuorena
+miehenä takaisin; tähän asti olen viipynyt kotomatkallani ja juuri Mikko
+Vilkastuksen tähden. Hän minun petti myös. Kaksitoista riksiä, jotka
+äiti antoi minulle häärahoiksi, joi hän ylös, sitten löi hän minua
+korvalle ja juoksi tiehensä, ja se tapahtui juuri tässä. Päätinpä,
+etten enään lähtisi kotia, vaan vaeltaisin kaukamaille, mutta luulen
+toki asiain kääntyvän nyt toisin.
+
+IIVARI. Nyt ei yhtään hätää sinullakaan, ei yhtään! Me myös teimme
+huonon retken, mutta tämä onnemme lintu tässä (osoittaen Nikoa) saattoi
+kaikki parhaalle kannalle taas. Nyt en ensinkään pelkää tullakseni
+kotia, sanonpa kohta suoraan, että kaikki joimme, mutta tässä on sen
+sijaan seittemän sataa riksiä,--ja isämme mökissä ilosta hurrataan.
+
+SAKERI. Elä sentähden ilmoita minun olleen seurassasi juomakengilläsi
+kaupungissa!
+
+IIVARI. En, vaan sanon, että kohtasin teidän vasta ihan tullipuun
+alla, tullessani ulos kaupungista. Olkaat hyvässä turvassa, eno; minä
+pelastan selkänne.
+
+SAKERI. Minun selkäni?
+
+IIVARI. Niin teidän kuin Eskon ja omani!
+
+ESKO. Kas kas, mikä ihmeellinen käännös! Nyt himoomme päästä kotia kuin
+voiton-sankarit sodasta. Tätä onnea emme olisi ansainneet. Mutta
+kiittäkäämme sallimusta!
+
+IIVARI. Kiittäkäämme sallimusta, se tämän miehen varkauteen veti,
+pelastaaksensa meitä, kurjia.--Mutta minua kouristelee kiukkuinen nälkä.
+Onko pussissasi ruokaa?
+
+ESKO. Ei yhtään, vaan on siellä ainoastaan riisi-ruohoja.--Kovin nälkä
+minunkin. Konna vieköön! taidanpa kuin paras lintukoira haistaa leivän
+hajun matkamiesten eväspussissa, ja makean uutishajun olenkin tuntenut
+kaiken tien. Totta, veljeni, näin kiivasta nälkää en muista vielä
+koettaneeni. Mutta kärsikäämme hetki vielä, kohta antaa meille äitimme
+ruokaa.
+
+IIVARI. Voileipää hän antaa meille, niinkuin hyville lapsille.--Kotia
+kuin Hiien pohtimessa! Minä päästän hevoisen. (Aikoo mennä oikealle).
+Mutta katsokaat, ettette hukkaa kultapalloamme, eno; jos sen teette,
+niin sitten kuitenkin ilman armoa me molemmat hirteen. (Menee).
+
+SAKERI. Hänestä vaarin pidän kyllä!
+
+NIKO (itseks.) Saakeli olkoon! tyhjentäisinpä minäkin kernaasti pöytyrin
+hernevelliä, sillä olenpa tyhjä kuin vesikoijussa pari viikkoa sitten.
+Mutta taidanhan nälän pahimman kauvaksi unohtaa vielä katsellessani
+tässä lapsuuteni teitä ja polkuja.
+
+ESKO (Nikolle). Vai sinäkö sama junkkari. Aatteles mikä kamala rikos,
+luvattomasti ottaa toisen omaisuutta, pistää taskuunsa ja hiipistellä
+tiehens'. Aatteles sitä, sinä kurja mies!
+
+NIKO. Pidä kitasi sinä, kananvaras, mällistelevä huhkain siinä;
+tempasenpa muutoin käteni nuorista, käyn sun tukkaas ja hajoitan sen
+tuulenpesän ilmaan.
+
+ESKO. Elä kopeile! Tunnenpa humalan tulevan päähäni takaisin, se kanalja
+tulee, antaen uutta kuraasia.--Sinä lurjus! haukutko minua? Katso
+etten iske kurkkuus! Mitäs tekisit? Kätes ovat kiinni.
+
+SAKERI. Siivosti, Esko, ja muista, että on hän vankimme!
+
+IIVARI (on peräyttänyt hevoisen rattaineen teaterille). Mitä torelee
+Esko?
+
+ESKO. Tuo hävytön mies kun rupesi minua haukkumaan siitä, että
+kristillisellä tavalla nuhtelin häntä varkaudesta.
+
+IIVARI. Hän ei kärsi yksinkertaisia, ja yksinkertaisiapa olemme, jos
+häntä nuhtelemme siitä, josta meidän häntä kiittää tulee.--Nyt kaikki
+rattaille; orhini levottomuudesta pyrskii ja raappii! (Kaikki istuvat
+rattaille). Minä, ajajanne, istun nokalle tähän, eno, kultakukkomme
+kanssa, istuu keskellemme, sitten Esko, ja sinä, pillinesi, sovita itses
+tuonne taakse ja puhalla, että taivas repee!
+
+ANTRES. Minä puhallan!
+
+IIVARI. Mutta katso, ettes putoo sieltä, koska orhini nelisiin juoksee!
+
+ANTRES. En minä putoo.
+
+IIVARI. Missä on hattus, Esko?
+
+ESKO. Tuonne metsään se jäi, mutta jääköön heitä vaikka kymmenen.
+
+IIVARI. Niin juuri. Tästä lähin käymme silkki-hatussa.
+
+ESKO. Ja kultakellossa. Ostammepa itsellemme kruunun puustellin tai
+arenteeraamme jonkun herran kartanon.
+
+IIVARI. Sen teen minä kohta.
+
+ESKO. Minä tulen pehtoorikses, Iivari!
+
+IIVARI. Sinun otan pehtooriksi, enon metsäviskaalikseni vannotan, isäni
+panen voudiksi ja huushollerskamme olkoon voudin vaimo!
+
+ESKO. Kuka voudin vaimo?
+
+IIVARI. Äitimme, ymmärräthän?
+
+ESKO. Niin niin, nyt äkkään!
+
+IIVARI. Olkaat varolla, nyt isken. Katso vaan, ettes helli sieltä, sinä,
+takapuhaltaja.
+
+ANTRES. En minä helli, en minä helli!
+
+IIVARI. Nyt mennään! Pois tieltä! tässä tulee rikasta väkeä.--Ilomarsi,
+kraatari, ilomarsi! (Menevät; Antres puhaltaa porin-marsia, toiset
+loilottavat.--Kaksi kuokkavierasta, tavoittaen Eskon häihin, tulee
+vasemmalta).
+
+1:N KUOKKA. Klanetti pauhaa, joutukaamme! (Mikon valitus-huuto kuuluu
+metsästä). Kuka valittaa siellä?
+
+2:N KUOKKA. Jotain kuulin minäkin.
+
+1:N KUOKKA. Käydäänpäs katsomaan! (Kuokat menevät. Hetken perästä
+tulevat he, kantaen Mikkoa, joka on taittanut jalkansa).
+
+MIKKO. Minä olen taittanut jalkani, viekäät minua kanttoorin luoksi!
+
+1:N KUOKKA. Kanttoori on häissä Nummisuutarilla. Sinne kannamme sinun!
+
+MIKKO. Tuhannen tulimmaista, pitääkö minun sinne!
+
+2:N KUOKKA. Hän on siellä, sen tiedämme varmaan.--Onko jalkasi pahoin
+taittunut?
+
+MIKKO. Onpa tässä kärsimystä.
+
+1:N KUOKKA. Se onkin vaan murrettu. Mutta kuinka tapahtui se?
+
+MIKKO. Juoksin, mieletön, naarasterren perässä, joka hyppäsi saakelin
+vikkelästi, viekotellen sillä kurilla minua poika-parvestansa. Minä
+kompastuin ja mursin jalkani. (Itseks.) Kirottu Esko, kuin hätäytit
+minua ja matkaansaatoit kaiken tämän! Onni, ettei nähnyt hän
+lankeemistani. (Ääneensä). Mutta tämä on vimmattua, jalkani kimoilee ja
+polttaa kuin pahalaisen makkarakattilassa.
+
+1:N KUOKKA. Sentähden riennämme kanssas Nummisuutarille!
+
+MIKKO. Peikot ja perkeleet! en tahtoisi sinne!
+
+1:N KUOKKA. Sinne kiireesti, jos parannusta toivot. Jalkas pitää
+sidottaa lastoihin, mutta pienikin viivytys taitaa pahentaa kaikki,
+tehdä sinusta ontuvan Huuperin äijän.--Ota kanssani kiinni hänestä sinä,
+ja rientäkäämme! (Kuokat, kantaen Mikkoa, menevät).
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+(Ulkopuolella Topiaksen huonetta, joka seisoo oikealla. Vasemmalla on
+pöytä, siinä viinapotelli, kaksi lasia, vehnäleivän-pytkyjä ja sokeria.
+Perällä näkyy honka-nummi.--Topias ja Sepeteus tulevat vasemmalta).
+
+TOPIAS. Kas kas Marttaa vaan, kuin on rakentanut eri viinapöydän, ja
+ulos pihalle sitten. Herrasväen konstia ja temppuja istuu hänessä vielä
+nuoruuden päivistä, koska tyttö palveli Riutalan kartanossa, ja palveli
+seittemän vuotta. Kapteenska piti hänestä paljon, samoin kapteeni itse,
+vaikka saivat hekin pitää suunsa kiinni, koska Martta oikein
+vihuripäänsä päällensä otti. Semmoinen likka hän oli. Silloinpa mekin,
+minun käydessäni kartanossa neulomassa, tulimme keskenämme tuttavuuteen,
+ja aina paremmiksi ja paremmiksi ystäviksi ja viimein pariskunnaksi, ja
+sainpa, koira vieköön! maksaa tervarahaa Eskon tähden, kirkkoa tervata
+sain. No, no! »Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus», sanoo
+sananlasku. Nuori mies, hän on kuin metsävuohi, hurjapäinen. Hän ryntää
+päälle vaan, aattelematta perään, liioinkin tähän aikaan.
+
+SEPETEUS. Ennen nyrkki pystyssä ja suu mytyssä himojamme vastaan sotaa
+käytiin, ja rautaa kasvoi miehen mieleen, mutta tällä suvulla ei ole
+tahdon voimaa, vaan tanssii se halujensa pillin mukaan.
+
+TOPIAS. Niin niin.--Muistaakos kanttoori, kuinka Peltolan
+hirsi-talkoossa sekä nuoret että vanhat tanssivat virolais-ukon,
+Hanssun, säkkipillin mukaan?
+
+SEPETEUS. Minä jouduin sinne virka-retkilläni.
+
+TOPIAS. Tehtiinpä siellä yhtäkin konstia ja juonta. Siellähän seppä
+minun silmäni noki, juuri talosta lähteissäni. Junkkari! Enkä tiennyt
+asioistakaan, ennens kuin kotona sain Martan kimppuuni siitä
+syystä.--Noh, ne ovat menneitä asioja, ja olkoot unohduksessa. Mutta
+saapa tässä mies koetella yhtä ja toista, sekä leikkiä että totta, tässä
+mailmassa, jonka oppineet sanovat ymmyrjäiseksi kuin minun pääni ja
+pyörivän tyhjässä ilmassa. Mitä aattelee kanttoori siitä asiasta?
+
+SEPETEUS. Minä kiinniriipun sanassa, jossa veisaamme: »ei patsast' eikä
+napaa, vaan vahva virta vapaa».
+
+TOPIAS. Niin uskon minäkin.--Vetten päällä se pyörii, suuri kuin
+joulukaakku.--Niin on tämä mailma ymmyrjäinen ja soppia ja solia täynnä,
+joissa pian masennetaan mies. (Täyttää molemmat lasit viinalla). Mutta
+kas, kuin kaikki viimein ympäri käy, niin otammepa ryypin ja unohdamme
+kaikki. Ryypin otamme ja nauramme ja itkemme yhtaikaa elinkautemme
+retkille.--Kanttoori, olkaat niin hyvä! Elkäät hirttäkää Eskon häitä,
+minä muutoin närkästyn poikani puolesta.
+
+SEPETEUS. Maistaa tahdon!
+
+TOPIAS. Lasi kumoon, kanttoori, kumoon!
+
+SEPETEUS. Ei, Topias; maistan vaan!
+
+TOPIAS. Niinkuin tahdotte, mutta Eskon muistoksi! (Ryyppäävät, Sepeteus
+maistaen).
+
+TOPIAS. Sokeria tahi vehnäleipää päälle; kumpaa vaan haluttaa; sillä
+takakontoni, näettekö, ei ole juuri niin tyhjä kuin luulis, sieltä heruu
+koska heruman pitää. Mikä on suutari Topiaksen eläessä? Hänen konstinsa
+istuu päässä, sen käytös kourassa tässä; terve ruumis, silmät, korvat ja
+kaikki muut jäsenet; uljas vaimo ja kaksi poikaa, ja omalla kannallansa
+asuu hän tässä, tässä vapaalla, kaikuvalla honka-nummella.--Tässä on
+ankara kaiku, herättäkääs se äänellänne, kanttoori.
+
+SEPETEUS. Nyt ei veisaamiseen aika eikä paikka.
+
+TOPIAS. Vähän vaan loilotusta, että kaiku kuuluu.
+
+SEPETEUS. La la la laa! (Kaiku.)
+
+TOPIAS La la la laa!
+       (laulaen). »Mutta me Mänttälän pojat...»
+Hih! (Viskasee lakkinsa ilmaan. Martta tulee huoneesta ja tukistaa häntä).
+
+MARTTA. Pidätkö suus kiinni, sinä poutahaukka.--Mitä teette tässä
+ulkona? Kanttoori on hyvä ja tulee sisään. (Menee huoneesen).
+
+TOPIAS (ottaa ylös lakkinsa). Eskon iso-lippunen lakki; hän sai hattuni
+häihin. (Ryyppää).
+
+SEPETEUS. Mutta usko minua, pöllähdinpä tästä tapauksesta, tukistuksesta
+nimittäin.
+
+TOPIAS. Tuosta etu-tupsusta hän minua vähän nujusti, mutta annanpa
+hänelle sen anteeksi; sillä onpa hän kovin kiivas ja kiukkuinen
+häätoimien hyörinässä. Hän on kun tulen leimaus. Huomasitteko, kuinka
+pikaisesti tämä temppu oli tehty häneltä? Kuin luoti oli hän tässä, kuin
+luoti oli hän sekuntin päästä tuvassa jälleen, ja sillä aikaa ehti hän
+tukistaa minua.
+
+SEPETEUS. Nais-valtikka on murheellinen merkki; se maakuntain häviöö
+ennustaa. Roomassa, koska tämä ankara valta lankeemukseensa kallistui,
+hallitsit portot, narssut ja naasikat, ja mies vapisi vaimon edessä.
+Mikä häpeä! Mutta kaikki hekuman ja huvituksen työ.--Topias! minä vaimon
+arvossa pidän, mutta sanon, että mailman loppu, hävitys ja ikuinen
+sekamelska meitä lähestyy, koska hän housut päällensä pukee ja rupeevi
+meitä könistämään, meille korvapuusteja jakelee ja--(katsoen
+merkillisesti Topiasta kohden) meitä tukistelee.
+
+TOPIAS. Kuin oikein peräänaattelen, niin olipa se hävyttömästi tehty
+Martalta. Peijakas! minä närkästyn. Tukistaa minua! Sinä mustalainen!
+No no, otanpa sinun tästä koviin kouriin, kuin vaan tämä paha pääs on
+ohitse mennyt. Nyt ei ole hyvä hiiskua asiasta mitään.--Mutta astukaat
+sisään, kanttoori, astukaat sisään! (Avaa oven Sepeteukselle, joka menee
+sisään). Minä tulen kohta perässä! (Menee ja ottaa ryypin, ja puree
+sokerinpalasta päälle. Martta tulee). Minä tässä tirkistelen,
+tirkistelen katsella pitkin tietä, vartoen häämiehiä kuin päivän nousua.
+
+MARTTA. Heitä kentiesi vartoa saamme!
+
+TOPIAS. Tänä ehtoona heidän täytyy tulla, niinkuin päätetty oli.
+
+MARTTA. He saattavat tulla tänään tahi huomenna tahi koska niin
+tapahtuu, mutta aatteles, jos tulisivat ilman morsianta!
+
+TOPIAS. Ilman morsianta?
+
+MARTTA. Tytön tahi kasvatusisänsä pää olisi tainnut kääntyä!
+
+TOPIAS. Mahdotonta! Asia päätettiin kättä lyöden miehuullisesti.
+
+MARTTA. Ei mikään mahdottomuus. Mutta tapahtuisi niin, niin onpa Jaana
+paljon likempänä perintöä kuin poikamme, Esko; kolmas kuulutus vaan
+puuttuu. Että hän ja seppä, se kirottu, meiltä kieppaisivat viisi sataa
+riksiä pois, se aatus sydäntäni polttaa kuin helvetin tuli. Mutta
+Jumal' avita! minä vannon, niin ei käymän pidä. Jos ei könsikkä
+aviosiippaa muassaan tuo, niin tyytyköön siihen, jonka hänelle annan.
+Minulla on hänelle varoina ystävä, joka ahneesti kuin nälkänen kotka
+hänen vastaanottaman pitää. Naimiseen kohta, mutta siksi täytyy sinun
+vielä juonitella provastin kanssa.
+
+TOPIAS. Minä teen niinkuin tahdot. Mutta tämänkaltaisia hankkeita ei
+meidän pelätä tarvitse; he tulevat kohta, ja morsian Eskon rinnalla
+istuu, kaunis kuin Saaronin-kukkainen. He ovat vihitty pari, ijäisesti
+yhdistetyt, muutoin eivät olisi viipyneet matkalla viikkoa kolme. Kohta
+he tulevat pillin kirkunalla. Kraatari Antres, klanetti kourassa, vartoo
+heitä tien-haaralla tuolla. Ja minä vannon, Martta, että tanssin tänä
+ehtoona vielä polskaa kanssas tässä tasaisella tanterella.--Mutta mitä
+aattelemme Iivarista, joka ei ole vieläkään tullut?
+
+MARTTA. Että hän elää, sen tiedämme; ovathan nähneet hänen Hämeenlinnan
+kaduilla, mutta kaakertelevan juovuksissa.
+
+TOPIAS. Sinä kanalja pojaksi, nyt täytyy sinun saada pieni ryöpäys, ei
+auta. Saatpa, saakeli vie! kuin sieltä vaan tulet kerran kotia.
+
+MARTTA. Hänen suomin nipampulla, että makaa hän viikon päivät
+jäsentäkään liikuttamatta.--Mutta mene sisään sinä seuraksi lukkarille.
+Yhtä toki sinulle muistutan: elä juo itsiäsi tänään juovuksiin, jos et
+mieli tulla teljetyksi sikapahnaan.
+
+TOPIAS. Sikapahnaan? Elä, Marttani, haastele niin sikamaisesti tällä
+juhlallisella hetkellä.
+
+MARTTA. Mene sisään ja elä mököttele! (Topias menee. Martta yksin). Sinä
+viivyt vielä, lunttu. Jos vilauksessa et ole tässä, niin niskas nuriin
+kierrän; sillä tänään ei ole mieleni leikittävä.--(Jaana tulee). Mutta
+tuossa hän tulee. Kiitä onneasi, ettes kauvemmin viipynyt!--Saitko
+siirappia?
+
+JAANA. Enpä saanut; hän sanoi itsellään ei olevan.
+
+MARTTA. Sinä volpana, ethän taida koskaan mitään matkaansaattaa.
+
+JAANA. Minä en saanut.
+
+MARTTA. Sentähden, ettäs olet saamaton.
+
+JAANA. Mitä taisin tehdä?
+
+MARTTA. Ääneti! ja mene Priitan luoksi, muistuta häntä niistä kymmenestä
+munasta, jotka hän on minulle velkaa, ja sano hänelle, jos ei hän anna
+niin tulenpa ja reväisen silmän päästänsä kuin perkele Kittelän noidalta
+ennen. (Jaana menee oikealle. Leenan-Kalle tulee).
+
+LEENAN-KALLE. Iivari, luulen, ei ole vielä palannut kaupungista.
+
+MARTTA. Ei vielä.
+
+LEENAN-KALLE. Olenpa varma siitä, että hän on juonut ylös lintu-rahani
+ja jään nyt ilman ampuvaroja.
+
+MARTTA. Niin taitaa käydä!
+
+LEENAN-KALLE. Mutta teidän tulee maksaa vahinkoni, jonka kärsin poikanne
+kautta!
+
+MARTTA. Sen saamme nähdä! (Anna-muori tulee).
+
+ANNA-MUORI. Hyvää päivää, Nummisuutarin-muori! Onko kaupunkimiehestä
+jo mitään kuultu? Minä pelkään, etten saa nuuskaa, enkä rahojani
+takaisin enään!
+
+MARTTA. Niin luulen minäkin tapahtuvan.
+
+ANNA-MUORI. Se viheliäinen poika, missä mahtaanee hän, kaupungin vai
+tievarren krouvissa, aikansa näin synnin humussa menettää?
+
+MARTTA. Häntä käykäät etsimään, jos tahdotte tietoa siitä.
+
+ANNA-MUORI. Se on ennen teitin tehtävänne, joka olette äitinsä.
+
+MARTTA. Vaiti, ämmä! sun muutoin yhdellä potkauksella tästä mökkiisi
+linkoon! (Kristo tulee vasemmalta). Mitä tahdot sinä?
+
+KRISTO. Ei niin vihaisesti, Nummi-Martta; sillä tuonpa teille iloisen
+sanoman. Esko lähestyy nuoren vaimonsa kanssa; kaunis tyttö, kuin
+aamurusko punertavat poskensa ja silmät säteilee kuin kaksi aurinkoa.
+Kohta ovat tässä. Peltolan pihalla Esko hevoistansa juotti.
+
+MARTTA. Sinä valehtelet, mies!
+
+KRISTO. Totta puhun! (Klanetin ääni kuuluu). Siinä ovat! (Itsekseen).
+Kuulenpa ratasten jyrinän myös. Mitä aattelen tästä? Oliskohan Mikko
+minua vietellyt? Sitten totta valehtelen tässä. (Topias ja Sepeteus
+tulevat huoneesta, edellinen joteskin päissään).
+
+TOPIAS. Klanetin äänen kuulin; he lähestyvät.
+
+KRISTO. Paikalla ovat he tässä!
+
+TOPIAS. Kuinka häitten tapaista! Mitä marssia puhaltaa kraatari?
+
+SEPETEUS. Porilaista!
+
+TOPIAS. Porilaista marssia! Ja nummi pauhaa kuin suden-ajossa!--Mutta
+mikä loilotus siellä?
+
+KRISTO. Juuri niinkuin suden-ajossa.
+
+TOPIAS. Tämä loilotus?
+
+KRISTO. Ilon ja surun huuto!
+
+TOPIAS. Niin, seppä! »Iloitkaat ja riemuitkaat! nyt on meillä joulu!»
+Ollaan ystävät taas, seppä! Nyt annan anteiksi kaikille, itse
+saatanallekin, joka meitä kiusaa ja heijailee pitkin myötä-virtaa
+alespäin.--Tässä on tassuni, seppä!
+
+KRISTO. Tässä minun! (Kättelevät).
+
+TOPIAS. Ystävät olemme aina!
+
+KRISTO. Niinkauvan kuin kestää vaan!
+
+TOPIAS. Niin, seppä!
+
+SEPETEUS (itseks.) Ystävyys ja vesi, he ovat tähän aikaan yhtä.
+
+TOPIAS. Eskon häät!
+
+MARTTA. Sinä nauta, olethan juonut itses juovuksiin, vaikka kielsin
+kovin?
+
+TOPIAS. Nauta! Elä, Martta kulta, saata itsellesi tänä ehtoona sitä
+häpeää, että vihoissani karkaan sinusta kuuksi päiväksi!
+
+MARTTA. Marssi matkaan, jos mieles tekee!
+
+TOPIAS. Mitä minun tarvitsee? Minä olen herra huoneessani. Sinua en
+pelkää, meitä on monta nyt, sinun voitamme kyllä.--Nauta! Elä saata
+sydäntäni kiehumaan!
+
+MARTTA. Kitasi kiinni, sanon minä!
+
+SEPETEUS. Malttakaat mielenne, mies ja vaimo! Nyt riita pois ja
+kristillisellä tavalla ottakaamme vastaan ylkä ja morsian!
+
+TOPIAS. Kristillisellä tavalla, palavat lamput kädessä. Ylkä tulee!--
+Mutta mikä mustalaiskuorma tulee sieltä? (Iivari, Sakeri, Niko, Esko
+ja Antres, kaikki istuen rattailla, tulevat loilottaen ja klanetin
+pauhinalla. He pysäyvät perälle; Sakeri ja Antres nostavat lakkiansa).
+
+MARTTA (itseks.) Jumal' avita! rupeanpa arvelemaan, ettei ole laita
+oikein!
+
+TOPIAS. Minä kysyn: mikä on tämä mustalaiskuorma?
+
+IIVARI. Rahakuormahan tämä on.--Ales rattailta kaikki. Minä tahdon
+päästä syömään! (Astuvat rattailta, Iivari vie hevoisen pois
+teaterilta).
+
+TOPIAS. Selittäkäät minulle tämä näkö, jos taidatte!
+
+SAKERI (osoittaen Nikoa kohden). Katseles tätä kuvaa! Etkö huomaa jotain?
+
+TOPIAS. Kaikki on unta! Miksi on hän sidottu, ja miksi hallitset häntä
+jalasta?
+
+SAKERI. Se on kallis kalu! (Iivari tulee takaisin). Ilmoita asia,
+Iivari!
+
+IIVARI. Kuulkaat, kuulkaat ilon sanomaa! Villitysti elänyt olen,
+pahemmin kuin ennen tuhlaaja-poika. Tuhat tulimmaista! joinpa kaikki
+ylös, kuorman, rahat ja säntit mennä annoin, mutta tässä on se, joka
+täyttää kaikki lävet taas, tässä on seittemän sataa riksiä!
+
+TOPIAS. Seittemän sataa! Minkätähden, minkätähden poikani, Iivari!
+
+IIVARI. Hän on se ulkomaan kreivin varas, hänen otin kiinni Puol'matkan
+krouvissa, ja luvattu palkinto on minun. Me tulemme rikkaiksi, isä!
+
+TOPIAS. Keritty tukka, piikkiparta ja pilkku tuossa, juuri niinkuin
+pitää. Nyt iske kirkasta tulta ja jysky, riemun päivä on tullut ja
+ilosta silmäni mustenee! Koira vieköön! eipä paljon puutu, etten suutele
+sinua ilosta, varas!--Seittemän sataa, ja viisi sataa siihen luoksi
+vielä!
+
+IIVARI. Me ostamme talon!
+
+TOPIAS. Talon oivallisen!--Kas niin, Martta, minun kiltti Marttani, nyt
+olemme onnen myyriä.
+
+IIVARI. Isä ja äiti, teitä pyydän unohtamaan mitä rikkonut olen!
+
+TOPIAS. Kaikki on unohdettu, sinä uljas poika. Nyt muistelemme tätä
+onnen tempausta vaan!
+
+IIVARI. Myös tahdon puhua Eskon puolesta. Asiansa kävi huonosti, hänen
+pettivät ja annoit morsiamensa toiselle, mutta se ei ollut hänen syynsä
+eikä sekään, että hän on viipynyt matkalla näin kauvan. Mikko oli
+petollinen myös. juotuaan kaikki Eskon rahat, erosi hän kumppanistaan
+kuin rosvo, annoi hänelle kaupanpäälliseksi vielä korvapuustin. Niin
+teki hän!
+
+TOPIAS. Tosin kuuluu tämä vähän kiusattavalta...
+
+MARTTA. He olkoot kirotut, niin morsian kuin Mikko!
+
+TOPIAS. Ikävätä; mutta kaikki olkoon unohdettu ja sovittu tällä ilon
+hetkellä!
+
+MARTTA (itsekseen). Jos asia on niinkuin se näyttää, niin pelastuu mar
+todella sekä Iivarin että Eskon selkä! (Jaana tulee).
+
+TOPIAS. Jaana piikaseni, tules kuulemaan, mikä onni on kohdannut meitä.
+Tässä on se suuri varas kiikissä!
+
+NIKO. Sinäkö Jaanani, pieni enkelini? Tule ja päästä isäs kädet, että
+hän saa sinua halailla!
+
+TOPIAS. Mitä hän sanoo?
+
+JAANA. Te isäni?
+
+NIKO. Merimies Niko, karkuri, mutta ei varas. Ole lohdutettu, tyttäreni!
+
+ANNA-MUORI. No sinä suuri jumala! Totisesti Järvelän Niko, vaikka paljon
+muuttunut.--Tunnetko minua vielä?
+
+NIKO. Vanha Anna-muori, luulen!
+
+ANNA-MUORI. Sama muori, joka kerran sinunki auttoi mailman valkeuteen
+pääsemään!
+
+TOPIAS. Tunnetko minua sitten?
+
+NIKO. Sinua en koskaan ole unohtanut. Koska aavalla merellä ystäviäni
+muistelen kotomaassani täällä, niin usein kaipauksen kyyneliä vuodatin.
+
+TOPIAS. Mies parka! Minä surkuttelen sinua nytkin niinkuin ystävä.
+
+NIKO. Kiitoksia vaan. Mutta koska sinua muistelin, sun tukkaas, totisia
+silmiäs ja pikistä naamaas, niin itku nauruksi muuttui, nauroin, että
+kojuni kajahteli.
+
+TOPIAS. Vai niin, sinä vanha varas. Mutta etpä tunnekkaan minua. Kellen
+kuuluu tämä pikinen naama?
+
+NIKO. Nummisuutarin-Martan miehelle.
+
+TOPIAS. Sen taidat arvata; kyseleppäs jotain elämäni vaiheista.
+
+NIKO. Onko selkäs hiljan Martan pamppua maistanut?
+
+TOPIAS. Aha haha; kuinka vihaa täynnä! Nyt tunnen sinun, entinen
+naapurini. Löisitpä minua, mutta katsos kätes ovat koreasti sidotut.
+
+NIKO. Minä en tahdo lyödä toisen vaimon miestä.--Mutta päästäkäät mua
+siteistä.
+
+JAANA (itsekseen). Isänikö näkisin, mutta varkaana? Minä kauhistun.
+
+KRISTO (itsekseen). Minä onnea toivon ja pahinta pelkään toki.
+
+NIKO. Mua päästäkäät, muutoin hävitystä ympärilleni saatan, kuin
+juoksussaan kappaleiksi lentävä myllynkivi.--Päästäkäät!
+
+SAKERI. Sinä olet vankimme.
+
+NIKO. Miksi olette mun vanginneet?
+
+SAKERI. Että olet varas.
+
+NIKO. Varas! (Katkaisee siteensä). Sinä ryökäle! todista sanas, sitä
+muutoin kadut, ja hellitä jalkani, mies. (Tempasee jalkanuorallaan
+Sakerin nurin, Iivari ja Topias aikovat karata päällensä). Pysykäät
+matkan päässä, jos mielitte säästää pääkallojanne!
+
+KRISTO. Elkäät koskekaa häneen, vaan sanokaat syy, miksi olette sitoneet
+hänen. Tässä seison minä ja tahdon häntä puolustaa.
+
+SAKERI. Katsokaamme, ettei pääse hän pakoon.
+
+TOPIAS. Hän ei pääse.
+
+IIVARI. Hänen kyllä pitelemme.
+
+NIKO. Kohta menen.--Mutta sinäkö tyttäreni? (Syleilee Jaanaa). Jaanani,
+taidatko minulle anteeksi antaa?
+
+JAANA. Kaikki kaikki, kuin ette vaan ole se, miksi nämät teitä syyttää.
+
+NIKO. Kunniallinen olen, muusta rikoksesta en tiedä, kuin että kerran
+laivastani karkasin ja siitäpä söin jo vettä-leipää Turun linnassa,
+juuri silloin koska tapahtui tämä varkaus, jota nämät nyt tahtovat
+saattaa päähäni. Siellä istuin silloin ja sinnen tulin suoraan
+Engelsmannin laivalla. Kaikki todistaa taidan; tämä seisoo passissani
+myös, jonka vaadin takaisin tuolta mieheltä.
+
+SAKERI. Sen saat koska annan.
+
+IIVARI (itsekseen). Liukuisiko kulta kädestäni vielä? Mutta sitä en
+usko.
+
+ESKO (joka seisoo ta'empana muita jäseniä. Itsekseen). Minä pelkään,
+minä pelkään. (Lautamies Eerikki tulee).
+
+TOPIAS. Tuossa lautamies kuin käsketty.--Minä manaan oikeuden nimessä
+teitä ottamaan tarkan vaarin tästä miehestä, joka on se peräänkuulutettu
+kreivin varas. Poikani, Iivari, otti hänen kiinni.
+
+EERIKKI. Mitä turhia leksottelet? Se varas kiinni-otettiin eilän Vanajan
+kirkolla, sen näin itse.
+
+IIVARI (itsekseen). Tulinen helvetti! Nyt on soppa edessäni taas.
+
+ESKO (itsekseen). Minä olen onneton!
+
+NIKO. Mitä tuijottelet noin päälleni, ystävä Eerikki.
+
+EERIKKI. Mitä konstia taas, Niko? Mihen on partas joutunut, sinä
+kanalja? Missä on ryhevä partas, jota Hämeenlinnassa sun, pari päivää
+sitten, näin kantavan?
+
+NIKO. Kuule pieni kertomus, ja nämät toiset kuulkoot myös, jos se heitä
+miellyttää. Näille kahdelle, jotka tulit kaupungista, tein pienen
+keppoisen Puol'matkan krouvissa. Siinä haasteltiin eräästä varkaasta,
+jonka sanottiin löytyvän niillä seuduilla ja jonka he toivoit saavansa
+kouriinsa, ansaitakseen sen suuren luvatun palkinnon. Tuo mustahiuksinen
+ystävä tuossa lupasi, jos hän käsittäisi varkaan, hänen kohta istuttaa
+rattaillensa ja kyydittää hänen kotopitäjän nimismiehen luoksi. Minä
+äkkäsin hänen olevan samasta pitäjästä kuin minä itse ja, koska olin
+kovin väsyksissä, mielin päästä kyydillä kotiin; sentähdenpä kävin
+salaliittoon krouvarin kanssa, saadakseni itseni oikein tämän mainitun
+varkaan muotoiseksi. Kaikki kävi kuin tulta pohtaen. Krouvarin tukkaani
+keritessä partani ajoin, ainoastaan tämän piikin jätin ja painoin tämän
+pilkun nenäni viereen,--ja se kadokkoon taas! (Pyhkäisee pois
+pilkun).--Toinen hattu ja takki vielä, jotka sain krouvista, ja se suuri
+varas astui sisään krouvitupaan. Nämät kohta kuin kotkat niskaani,
+sidoit minun, ja riemun metelillä, sillä luulivatpa käsittäneensä
+kalliin aarteen, kyyditit he minun kotiin. Tässä seison nyt ja kiitän
+kyydin edestä!
+
+EERIKKI (nauraa). Sinä veitikka!
+
+JAANA. Isäni, olkaat terve-tullut!
+
+KRISTO. Terve tuloa. Ja tulittepa otolliseen aikaan. Oi onnen hetki!
+Tässä on siis Jaanan isä, tytön oikea naittaja. (Lautamiehelle).
+Lautamies, käykäät puhemiehekseni.
+
+EERIKKI. Kernaasti. Tässä, Niko, seppä Kristo, oiva ja vikkelä mies,
+rakastaa tytärtäsi; anna hänen saada se, hän on ansaitseva hyvän vaimon.
+
+NIKO. Mitä sanot itse, Jaanani?
+
+JAANA. Suorasti puhua tahdon. Oi! olettehan oma isäni, tukeni ja
+turvani? Eihän tarvitse mun enään pelätä vieraan vihaa? Sydämeni
+aatukset teille sanoa tahdon.--Tätä miestä kauvan rakastanut olen, hän
+yöt ja päivät on ainoa aatukseni ollut, ja armahin toivoni on, joutua
+vaimoksensa; mutta karmeasti on meitä estetty yhtymästä avioliittoon.
+Oi, isäni! minä paljon kärsinyt olen.
+
+NIKO. Sen uskon. Sun silmäs katse on kärsivän seraahvin.
+
+JAANA. Mutta en toki kannella tahdo, en, sitä en tee. Onhan kaikki hyvin
+taas.
+
+SEPETEUS. Tosin on tyttö päiviä tuimia koettaa saanut; mutta ankara
+sananlasku sanoo: »silakka ei pahene suolassa».
+
+NIKO. Jaa, kanttoori, hän on kelpo tyttö, sen näen.--Ota ystävääsi
+kädestä; minä kihlaan teidät, minä myös. (Kristo ja Jaana ottavat toinen
+toistaan kädestä).
+
+MARTTA (itseks.) Siis kaikki kadotettu. Kirous, kirous! Tätä en kestää
+voi.
+
+NIKO. Tulevana sunnuntaina käyköön kolmas kuulutus.
+
+KRISTO. Silloin vietämme häämme myös ja sitten nostamme viisi sataa
+riksiä. Se on nyt varma saaliimme, sillä eihän taida Esko enään
+kanssamme kilvoitella. Jos päättäiskin hän itsensä kihlata paikalla,
+niin on kuitenkin häihinsä viikkoja kolme, mutta meillä ainoastaan
+viisi päivää. Voitto on meidän! Mutta mitä on kaikki tämä sinun suhteen,
+tyttöni, jonka nyt vissisti omakseni tiedän.--Kuitenkin, voitto on
+meidän!
+
+SEPETEUS. Sallimuksen käsi, sallimuksen vilpitön käsi!--Totuuden kieltä
+lausun. Tältä turvattomalta tytöltä koetettiin juonilla monikoukkuisilla
+oikeutensa kietoa pois, estellen laillista liittoa, mutta kaikki toisin
+kääntyi.--Te, jotka kiellätte löytyvän sallimuksen johtavaa perämelaa,
+käykäät tänne, käykäät Nummisuutarin pihalle, näkemään esimerkkiä
+edessänne, sen teitä sokeudella lyömän pitää kuin ukkosen sinertävä
+salava.--Suuri ompi vääryyden voima, mutta oikeuden suurempi vielä. Ja
+tämä on lohdutus!--Mutta mitä joulupukkia tuodaan tuolta? (Kuokat,
+kantaen Mikkoa, tulevat vasemmalta).
+
+ESKO. Olethan siinä, Mikko? (Asettavat Mikon istumaan maahan).
+
+1:N KUOKKA. Kanttoorille sidottavaksi tuomme miehen; hän on murtanut
+jalkansa.
+
+ESKO. Vai niin, Mikko! Noh, enpä tahdo pititellä, sinä olet saanut
+osas.
+
+TOPIAS. Sinä juutas! Mutta olethan kaatunut vihamieheni, sentähden
+istu rauhassa siinä.
+
+SEPETEUS. Niin, tässä taasen välähtelee koston-enkelin miekka. Taivas,
+sinua kiitän, ettäs rankaiset, muutoin vääryys, pilkka, riettaus ja
+petos täällä röyhistyisit ylös pilvihin, anastaisit korkeuden
+istuimen, ja hävityksen pimeys tulis meille perinnöksi ikuiseksi, mutta
+tasapainon, o taivas! pitää täällä rankaiseva henkes.--Niin, Mikko
+Vilkastus, tämä on niitto kylvöstä, pistelevä ohdakkeinen niitto, mutta
+kylvä tästälähin viisaammin. (Katselee jalkaansa). Paha murros.
+Seittemän viikon perästä sinä kenties vuoteesi jättää taidat, mutta ole
+varma siitä, että hautaas saakka ykskolmatta astelet. Ontuvana kuolet,
+mies.--Mutta kantakaa hän Tiehaaran Priitan luoksi; muijalla on
+tavallisesti yhtä ja toista rohto-ainetta. Viekäät hän sinne; itse tulen
+perässä kohta. (Kuokat menevät, kantaen Mikkoa).
+
+EERIKKI. Minä teen, mitä virkaani kuuluu.--Esko, sinun Karri antaa
+käskeä keräjiin, vastaamaan koirantöittesi edestä kasvate-tyttärensä
+häissä. Keräjät alkaa kolmas päivä syyskuussa, Marttilan talossa Hätylän
+kylässä.--Tästä vedät tuiman sakon, poikani.
+
+TOPIAS. Mitä kuulen minä?
+
+MARTTA (itseks.) Tämäkö vielä?
+
+TOPIAS (Eskolle). Mutta sinua en taida uskoa pojakseni. Kuka olet sinä?
+
+ESKO. Esko.
+
+TOPIAS. Sano: Eskon haamu, hänen ennuksensa.--Ilman hattua ja toista
+kenkää! Kuka olet, mies?
+
+ESKO. Esko.
+
+TOPIAS. Oletko lihaa, luuta ja verta? Tule, että saan sinua tunnustaa,
+ennen en usko sinua Eskoksi.--Tule!
+
+SEPETEUS. Tee niinkuin isäs käskee. (Esko lähestyy hitaasti isäänsä).
+
+TOPIAS (Joltisesti päissään. Laskee tunnustellen molemmat kätensä Eskon
+olkapäälle). Jaa, me olemme nyt eroitetut. Mene mene, ja elköön sinä
+ilmoisna ikänä silmäni sinua nähkö enään! Mene!
+
+SEPETEUS. Te'e niinkuin isäs käskee. (Esko poistuu muutaman askeleen
+isästänsä).
+
+TOPIAS. Ja ota myötäs, mitä sinulle kuuluu. Tässä on lakkis. (Viskasee
+lakin päästään Eskon jalkoihin, Esko kääntyy ympäri, ottaa sen ylös ja
+panee sen päähänsä). Sinustako naimisiin! Köntti!--Annappas takaisin
+valtuuskirja; lupauskirjani tänne! (Esko antaa hänelle kirjan, Topias
+katsoo siihen). Mikä on tämä variksen-jalka?--Ei vastausta. Tämä
+variksen-jalka? kysyn minä.
+
+ESKO. Kyllä se on minun puumerkkini. Sen luulin siinä tarvittavan
+laillisuuden tähden.
+
+SEPETEUS. Mikä kopea rohkeus!
+
+TOPIAS (rikkirepii kirjan ja viskasee kappaleet Eskon silmille). Sinä
+peeveli!
+
+ESKO. Puhu puolestani, Iivari!
+
+TOPIAS. Jaa, kas Iivari. Paras puolustajas.--(Iivarille). Otanpa
+kynsiini sinun myös.--Missä on kuorman hinta?
+
+ANNA-MUORI. Missä on minun nuuskanaulani?
+
+LEENAN-KALLE. Ja minun ampuvarani, kruuti ja haulit?
+
+IIVARI (itseks.) Nyt olen kiinni.--Koetanpa tehdä itseni hulluksi, se
+kenties pelastaa selkäni. (Mullistelee silmiänsä).
+
+TOPIAS. Te'e tili kuormasta ja ostoksista, mies sinä; sinä onneton mies
+ja Esko samoin. Taivas varjelkoon minua teistä!
+
+IIVARI (teeskennellen itsensä hulluksi). Taivaan-kierukka putosi pilvistä
+alas, että mötkähti, ja jalka poikki.
+
+TOPIAS. Kuka?
+
+IIVARI. Taivaan-kierukka.
+
+TOPIAS. Häh?
+
+IIVARI. Tämä mailma on käynyt ylös-alas, niinkuin pyhä Pietari sanoo.
+
+TOPIAS. Elä, elä poikani koe pettää meitä tänlaisilla konsteilla.
+
+IIVARI. Päässäni krapisee paistettuja herneitä.
+
+SEPETEUS. Suuri veijari, suuri kanalja!
+
+ESKO. Ehkä on tässä täydet käsissä; sillä hänellä on tällä hetkellä
+paljon surua niinkuin minullakin.
+
+IIVARI. Suru pannaan säkkiin, säkki lättiin ja iso tynkö oven päälle.
+--Mutta kuulekkos mitään täältä päästäni?
+
+ESKO. En mitään.
+
+IIVARI. Sieltä kuuluu jotain.
+
+ESKO. Mitäs sieltä kuuluu?
+
+IIVARI. Ei mitään liikoja.
+
+ESKO. Elä mullistele silmiäs noin. Muotosi on hirveä.
+
+IIVARI. Ja sinun muotos on punainen kuin turkin-lanka.--»Punainen mustaa
+tuikkii», mikä on se arvoitus?
+
+ESKO. Nyt ei huolita siitä.
+
+IIVARI. Minä rukoilen sinua: selitä minulle se arvoitus, »punainen
+mustaa tuikkii».
+
+ESKO. Se on liekki, joka tuikkeilee mustaa pataa.--Mutta veli kulta,
+sano minulle, oletko sinä totisesti hullu?
+
+SEPETEUS. Hän hullu! Suuri veijari!
+
+TOPIAS. Yhtä viisas kuin minäkin.
+
+IIVARI (itseks.) Näkyy kuin ei auttais tämäkään.
+
+TOPIAS. Kas tämmöisiä poikia minulla on, kanttoori! Kuritukseksi ovat
+he minulle annetut.
+
+SEPETEUS. »Kurita tääl', säästä siel'!»
+
+TOPIAS. Niin veisaamme, mutta kova on tämä kuritus.--Millä maksan,
+Iivari, puolestasi kylän sänti-rahat, jotka olet hävittänyt, millä
+maksan sakkos, Esko? Te peijoonit! pampusta pitää teidän saaman, että
+mökkimme huiskuu.--Esko, millä maksan sakkos?
+
+EERIKKI. Häärauhan rikkominen sakottaa kovin.
+
+ESKO. Sakosta ei niin paljon puhetta, lautamies. Minä en ole juuri vielä
+täys-ikänen, siis taidan päästä koko asiasta pienellä pieksiäis-saunalla
+lakituvan porstuassa, jos niin tahdon. Mutta tämä olis häpeä.--Minä
+sanon toki: ei niin paljon kopeilemista sakosta.
+
+EERIKKI. Siitä suorita itses miten parhain taidat. Minä olen tehnyt
+tehtäväni.
+
+SEPETEUS. Niin, tänäpänä ansio palkkansa saanut on ja rangaistuksensa
+pahuus. Sinä oikeuden päivä!
+
+TOPIAS. Kanttoori, minä käskin teidät poikani häihin; tosin kyllä
+näyttää kuin ei nousis tästä mitään juhlaa, mutta minä käskin teidät
+kuitenkin.
+
+SEPETEUS. Siitä kiitän sinua! Mutta luulenpa itseni vieraaksi, jonka
+puhetta ja käytöstä ei tarvitse sun hävetä. Minä totuuden kieltä puhun,
+sanoen, että tämä tapaus on sinulle ja vielä muillekin kurittava
+rangaistus ja varoitus, mutta tytölle tässä ansaittu onni.--Iloitse,
+Jaana!
+
+JAANA. On siis tullut ilon päivä, jota ennen kaukaisena valona
+synkeästä laaksosta katselin, eikä mua lähestyä tahtonut. Se tullut on
+ja vierastanpa sitä vielä, sen lempeässä paisteessa kainostelen kuin
+pieni lapsi.--Nyt yht'aikaa ystäväni omakseni sain ja isän armaan
+löysin. Isäni, teille kuolleen äitini terveykset saatan! Ei kironnut
+hän teitä, ei, vaan siunasi ja sanoi: »jos sun isäs luoksesi palaa
+vielä, niin sano hänelle terveiseni, sano: terve-tuloa mereltä
+eksyttävältä!» Niin hän haasteli hetkeä ennen kuin silmä-kantensa
+umpeen kävit.
+
+NIKO (pyhkien kyyneliänsä). Sovinnon kihara-hiuksinen enkeli tänään
+vallitsee. Liehutellen lumivalkeata viiriänsä, hän haakseni mereltä
+myrskyiseltä johtaa rauhan satamaan, ja ympärilläni seisoo lapsuuteni
+tienoot taas ja näyt, ahot, kankaat, pellot leikatut, aumat pelloilla ja
+sauhuvat riihet, kaiken tämän näen ja korvissani kielen lempeän kuulen.
+Päivää toista tämänkaltaista en elinkaudessani enään näe, sentähden sen
+tahdon iloisesti viettää ja vihamiestä, onneni kadehtijaa ei silloin
+oleman pidä.--Tämän huoneen asukkaat, teidän kaikkein kanssanne
+sovintoon käydä tahdon. Silmämme vihainen isku ystävyyden loisteeksi
+muuttukoon! Toverit ja kylänmiehet, tehkäämme niin!
+
+SEPETEUS. Minä panen sanansa sydämellenne, sinä Nummisuutarin perhe!
+
+TOPIAS (itseks.) Totisesti, niin eikö koske puheensa sydäntäni!
+
+NIKO. Tämä on vielä Jaanan koto, suokaat, että on se myös minun kotoni
+tänä ehtoona.--Jaanani, sinun kauttas elköön tässä närkästystä olko!
+Sinä sanoit, ettes kantele, niin tahdon minä myös; sinä
+elatus-vanhempias et moittia saa; sillä malta, heissäpä toki on ollut
+tukes ja suojas, heidän kädestänsä elos ja vaattees saanut olet!
+
+JAANA. Sentähden olen heille kiitollinen, kiitollinen kuolemaan asti!
+
+TOPIAS (itsekseen). Kelpo tyttö, sen olen aina sanonut!
+
+MARTTA. Jaana, eipä minun juuri edessäsi tiliä tehdä tarvitse, mutta
+yhtä kysyn sinulta toki. Sinua puheella tuimalla ja kiukkuisella--sillä
+äkeä on tuntoni--kohdellut olen, sen todistan, mutta olenko koskaan
+kättäni päälles laskenut?
+
+JAANA. Ette koskaan, elatus-äitini!
+
+MARTTA. Toisen lasta en lyö, vaikka peittoisinki omiani kuin hallia, he
+omiani ovat, ja löisinkö heidät vaikka rammoiksi, niin eipä kose se
+muihin, heidän elätän itse!
+
+JAANA. Teitä kiinteän kohtelemisen edestä kiitän ja myös! jos hempeyttä
+mua kohtaan osoittaneet olisitte, mun sallineet heittäyä riettauden
+helmaan, niin olisinpa kentiesi nyt tyttö kurja, ylenkatsetta ansaitseva
+kaikilta. Mutta teitä kiitän, että näin vapaasti nyt isääni ja
+sulhaistani kasvoihin katsoa taidan.
+
+MARTTA (itseks.) Jumal' avita! puheensa mieltäni lämmittää!
+
+NIKO. Sinä päivä soma! Hyminän kuulen honkien kruunuista nummella.
+Soitto menneistä päivistä!--Naapurimme, huomaitkaat, että aurinko
+laskuunsa likenee, siis heittäkäämme hiiteen kaikki viha ja vaino
+ennenkuin päivän ruhtinas kasvonsa peittää. Sovintoa tahdon!
+
+TOPIAS. Minä myös, entinen kasvukumppanini. Tässä on käteni!
+
+NIKO. Terve, Topias, terve!
+
+ESKO (itseks.) Myös minun kivikova sydämeni liikkuu, niinkuin kivikin
+koska sitä liikutetaan. (Ääneensä). Sopikaamme kaikki!--Terve, Kristo,
+terve!
+
+KRISTO. Terve!
+
+ESKO. Niin!--Entäs, Iivari?
+
+IIVARI. Olkoon menneeksi! Terve, eno Sakeri! Kätelkäämme miehissä, niin
+saamme juoda kättiäisiä.
+
+SEPETEUS. Iivari! Tässä on totuus käsissä.
+
+IIVARI. Suokaat anteiksi, vaikka löin vähän leikkiä. Sovintoa tahdon
+todenteolla minäkin. Ennen ystävien kasvoja ympärillämme kuin
+vihamiesten!
+
+TOPIAS. Martta, sinä myös sydämesi lievetä anna! Sinä olet ääneti.
+
+SEPETEUS. Topiaksen vaimo, sinulle sanasen lausun. Kaikkein povessa sinä
+itsiäsi kohtaan pahuutta ja ilkeyttä löytyvän luulet ja tämä aatus
+veresi lakkaamatta kuohinassa pitää; mutta käyppäs omaan povehes, vaimo,
+ja alkusyyn mielesi kiukkuun ja vimmaan siellä sinun löytämän pitää.
+Usko tämä!
+
+TOPIAS. Martta, jos on sinulla korvat, niin kuule!
+
+MARTTA. Eikö ole tämä kiusan ja murheen päivä? Poikamme viimein kotia
+tulleet ovat, tuoden meille häpeän ja viimeisen häviön!
+
+ESKO. Antakaat meille anteeksi!
+
+MARTTA. Anteeksi teille! Ja olisko sillä kaikki parannettu? Ennenko
+pahat elkenne näiltä retkiltänne maksaneet olemme, niin onpa kädessämme
+kerjäläissauva! (Jaana kuiskaa isäänsä korvaan).
+
+NIKO. Juuri niin, Jaanani! Kuulkaat mitä mulle tyttöni kuiskasi ja mitä
+jo itsekkin mietiskelin.--Onhan ystäväin tapa, jakaa saalis tasan. Kahda
+pankaamme voitto. Kaksi sataa viisikymmentä riksiä teille ja sama
+meille! Mitä sanot, Kristo?
+
+KRISTO. Olkoon niin!
+
+NIKO. Siis suoriutte hyvin, Topias ja Martta, poikienne nuoruuden
+hulluuksista. Ja elkööt tehkö enään niin!
+
+TOPIAS. Niko, Niko! (Puristaa häntä kädestä). Sinä olet oivallisempi
+kuin luulinkaan. Puolet voitosta!
+
+NIKO. Sanassani pysyn, ja se on Jaanan tahto!
+
+TOPIAS. Sinä kevät-illan kukkainen! annas kuin syleilen sinua.
+Äijä-karru tahtoo sinua syleillä! (Syieilee Jaanaa).
+
+MARTTA (itseks.) Sinä hyvä lapsi! Hyvyytes mua enemmin liikuttaa kuin
+tämä raha-voitto.
+
+EERIKKI. Parhain näin! Kaikki tulkoon hyville teloille taas! Käy, Esko,
+koska aikaa saat, käy ja sovi Karri pois! Minä tunnen hänen; sovintoja
+ei sinun maksaa tarvitse, ainoastaan, mitä hävittänyt olet. Mene ja tee
+sovinto!
+
+ESKO. Sen teen niin pian kuin mahdollista.
+
+TOPIAS. ja teidän vahinkonne, Anna-muori ja Leenan-Kalle ja jonkun muun
+vielä, teidän vahinkonne pitää palkituksi tuleman!--Mutta sinä, Iivari,
+muista tästälähin!
+
+IIVARI. Isä, minä häpeen! Tämä vaikuttaa enemmin kuin kuritus, tuhat
+vertaa enemmin. Minä häpeen kuin koira muistellessani yhtä ja toista.--
+Pois, entinen elämä!
+
+SEPETEUS. Jaa, Iivari; nuori nallikka ja niin kiltisti klasia
+kallistella! Poika, katso, ettes saa sauvastani!
+
+IIVARI. Hyvästi antakaa!
+
+SEPETEUS. Noh, näetpä, että kaivetaan vielä puun juuren ympärillä, mutta
+näytä pian hyviä hedelmiä!
+
+IIVARI. Minä jotain teen!
+
+SEPETEUS. Tee ja te'e se niinkuin mies!
+
+IIVARI. Minä merelle lähen, Niko!
+
+NIKO. Oikein ja uljaasti päätetty, Iivari! Siellä sun leipäs, sen näen
+luonteestasi!
+
+IIVARI. Minä merelle lähen, ja koska sieltä palaan tervehtimään heimoani
+täällä, niin olenpa merimies komea ja kultaa on kukkarossa; ja monen
+profetan häpeälle saatan.
+
+NIKO. Hyvä!
+
+TOPIAS. Ha ha ha, sinä Iivari poikani!--Tee niin, te'e niin ja ole
+terve-tullut takaisin!
+
+IIVARI. Se on päätetty.
+
+ESKO. Iivari lähteköön merelle, minä neuloskelen täällä isän kanssa,
+enkä nai koskaan, en koskaan. Mitä vaimosta? Minä tunnen sen suvun nyt.
+Petturia ovat he.
+
+SEPETEUS. Sinä kentiesi harkitset myöskin parhain.
+
+ESKO. En koskaan nai, en, se on päätetty.
+
+MARTTA. Hääpöydän huoneesemme rakensin, mutta muuttukoon se nyt Kriston
+ja Jaanan kihlauspöydäksi. Sinne käsken teitä kaikkia. Tehkäät hyvin ja
+astukaat sisään! (Menee huoneesen, jättäen oven auki).
+
+NIKO. Kaikki kaikki! Elköön yksikään jääkö seinän taa.--Te myös, vanha
+Anna-muori, ja sinä, poika, sinua en tunne, sinä olet nuorempaa juurta.
+
+LEENAN-KALLE. Minua kutsutaan Leenan-Kalleksi!
+
+NIKO. Tule sisään, Leenan-Kalle! Kaikki sisään, ja ilon edestä
+välttyköön ynseys ja murhe!
+
+ESKO. Onpa tänä päivänä murhe ja ilo, epäilys ja toivo vaihdelleet.
+Kirjava se on ollut kuin lammaslauma.
+
+SEPETEUS. Sinä suuri päivä! Rangaistuksen leimauksia ja jyrinätä seurasi
+sovinnon kirkas taivas. Muistakaamme tätä suurta päivää!
+
+TOPIAS. Pöytään, ystävät!--Astu edellä, Antres, ja puhalla klanetias,
+jälessäs tulee pestiäiskestin juhlakulku! (Kaikki menevät huoneesen,
+kraatari edellä puhaltaen Porin-marssia).
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Nummisuutarit, by Aleksis Kivi
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NUMMISUUTARIT ***
+
+***** This file should be named 11152-8.txt or 11152-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/1/1/5/11152/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Each eBook is in a subdirectory of the same number as the eBook's
+eBook number, often in several formats including plain vanilla ASCII,
+compressed (zipped), HTML and others.
+
+Corrected EDITIONS of our eBooks replace the old file and take over
+the old filename and etext number.  The replaced older file is renamed.
+VERSIONS based on separate sources are treated as new eBooks receiving
+new filenames and etext numbers.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+EBooks posted prior to November 2003, with eBook numbers BELOW #10000,
+are filed in directories based on their release date.  If you want to
+download any of these eBooks directly, rather than using the regular
+search system you may utilize the following addresses and just
+download by the etext year.
+
+     https://www.gutenberg.org/etext06
+
+    (Or /etext 05, 04, 03, 02, 01, 00, 99,
+     98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90)
+
+EBooks posted since November 2003, with etext numbers OVER #10000, are
+filed in a different way.  The year of a release date is no longer part
+of the directory path.  The path is based on the etext number (which is
+identical to the filename).  The path to the file is made up of single
+digits corresponding to all but the last digit in the filename.  For
+example an eBook of filename 10234 would be found at:
+
+     https://www.gutenberg.org/1/0/2/3/10234
+
+or filename 24689 would be found at:
+     https://www.gutenberg.org/2/4/6/8/24689
+
+An alternative method of locating eBooks:
+     https://www.gutenberg.org/GUTINDEX.ALL
+
+
diff --git a/old/11152-8.zip b/old/11152-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..95b79f3
--- /dev/null
+++ b/old/11152-8.zip