diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 3 | ||||
| -rw-r--r-- | 10481-0.txt | 4320 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/10481-8.txt | 4738 | ||||
| -rw-r--r-- | old/10481-8.zip | bin | 0 -> 73178 bytes |
6 files changed, 9074 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..6833f05 --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,3 @@ +* text=auto +*.txt text +*.md text diff --git a/10481-0.txt b/10481-0.txt new file mode 100644 index 0000000..602e1b3 --- /dev/null +++ b/10481-0.txt @@ -0,0 +1,4320 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 10481 *** + +RAUTATIE + +eli kertomus ukosta ja akasta, jotka eivät olleet sitä ennen nähneet + + +Kirj. + +Juhani Aho + + +1884. + + + + +I. + + +Pakkanen paukkaa nurkissa, räiskää pitkin aidan selkiä ja seuloo huurua +puihin ja pensaihin. Aurinko kultaa kirkon ja tapulin ristejä, paistaa +hauskasti härmäiseen koivikkoon ja valaisee joka savupatsaan, joita +kiemuroitellen kumpuilee piipuista ja lakeistorvista läheltä ja kaukaa. +Tie ei ihan juuri kuolemataankaan huuda reen jalaksen alla, vaikka +surullisesti ja toivottomasti se valittelee. + +Kuusen latvassa kyyhöttää harakka, kaula lyhyenä ja paksuna, pää +höyhenien sisässä. Se on jo päivän valetessa männiköstä yöpuultaan +pellon takaa liikkeelle lähtenyt, lentänyt riihen peräitse ja navetan +yli ja istuutunut pappilan puutarhaan, jossa aivan yksinään seisoo kuusi +koivujen keskessä. + +Ei ole harakka vielä aamiaista saanut, ei aukea kyökin ovi eikä näy +ajavata pappilan pihalla. Eilen hyvä piika nakkeli tähteitä harakalle, +ja eilen kun yksi hevosensa kanssa kartanolta lähti, niin toinen tuli... + +Joku tuolta sakastin perästä nytkin ajaa--tuleekohan se?... Ei tule +pihaan, jäälle kääntyy, pappilan alaitse ajaa, vitkalleen kituuttaa +jäätä pitkin, hevonen huurussa ja miehen parta... Harakan mieli käy +surulliseksi, sillä on nälkä ja vilu ... ei nyt siallekaan naura, +vanhalle ystävälle, joka tuolla pahnansa ovella tongiskelee ... eilen +tuolle vielä saattoi nauraa, nyt ei viitsi. + +Harakka vaipuu yhä syvemmälle höyheniensä sisään, ei huoli kiinnittää +huomiotaan mihinkään ... eikä ajatella mitään. + +Eikä harakka huomaa, että niemen takaa jäätä myöten lähestyy hevosmies, +kohoaa törmästä pihaan, seisottaa hevosensa kyökin eteen, nykäisee +ohjaksia, ajaa vielä vähäisen ja kääntää koivua kohti, joka kasvaa +toisella puolen pihaa, portin pielessä. + +--Ptuu!--ptuu!-- + +Nyt vasta harakka hänet huomaa, kikahtaa, keikahuttaa purstoaan, hänen +sydämensä hypähtää ilosta, ja hän laskeutuu alas puutarhan aidan +seipääseen. + +Mies sitoo hevosensa koivuun, asettaa loimen selkään, kaataa kauroja +vasuun, panee sen eteen ja korjaa kerran vielä lointa... + +--Eiköhän tuo nyt ehkä pysyne? + +Kun harakka huomaa, että mies poistuu kyökkiin päin, kopistelee +jalkojaan ja aikoo astua sisään, muuttautuu hän portin pielessä kasvavan +koivun latvaan ja katselee pää kallellaan oksien lomasta alas. Ja kun ei +miestä enää näy, laskeutuu hän alimmalle oksalle ja nyt sitä jo +naurattaa ... olisi siellä jo ottamista, kun vain uskaltaisi. Harakka +hyppää maahan, hevonen luimistaa korviaan, ja harakkata yhä imelämmin +naurattaa. + +Rovasti seisoo kamarinsa ikkunassa ja puhaltelee pitkiä savuja +piipustaan lasia vasten. Hän on katsellut ja odottanut, uskaltaisiko +harakka siepata jotakin. Ja odottaessaan hän hymyilee eikä polta +silloin... + +--Ähäh--ähäh! jopahan sai siepatuksi ... mitähän lie saanut...! + +--Rovasti olisi niin hyvä ja ottaisi kahvia, sanoo piian ääni selän +takana. + +--Panehan sinne pöydälle.--Kes--kes! nyt se taas, nyt se taas--eläpäs, +eipä tamma annakaan! ... eikö se ole Korventaustan Matin tamma? + +--Sen kai se lie, kosk' on itse Matti kyökissä ... kuuluisi olevan +asiata rovastille. + +--Käske sen tulla tänne ... mitähän sill' on asiaa? + +--En kysynyt. + +--Taitaa olla jyväin maksussa, kosk' on säkkejä reessä ... sano, että +tulee ulko-oven kautta. + +Rovasti istuutuu keinutuoliinsa, panee piippunsa lattialle pöydän jalkaa +vasten pystyyn ja rupeaa juomaan kahviansa. Mutta aina hän vähän väliin +ojentautuu taapäin, jotta näkisi harakan ja Matin hevosen. + +--Eipä se nyt uskallakaan enää... + +Tamma on takajalallaan potkaissut, ja harakka on lentänyt aitan katolle. +Sieltä se nyt surkein mielin alas maahan katselee. + +Matti jo kolistelee porstuassa. + +--Hyvää päivää, herra rovasti! + +--Päivää--mitäs Matille kuuluu? + +--Ei tuota mitään erinäistä, mitä vain rovastille ... on tuo vähän +kuivahka ilma. + +--Kaksikymmentä raatia on pakkasta.--Matti istuu, onhan siinä puuta. + +--Onpa tuota saanut istuakin.--Vai on kaksikymmentä raatia pakkasta?-- + +--Eilen oli kolmekymmentä. + +--Vai oli eilen kolmekymmentä.-- + +--Kotoapäinkö se Matti ajelee? + +--Kotoapäinpä sitä--olisin minä arentijyväin maksussa, jos rovastin +kävisi laatuun ruveta ottamaan. Ei ole ennen tullut tuoduksi, mutta +eilen sanoi Liisa: »Mene nyt huomenna arentijyvät viemään ... rovasti +saattaa luulla, ettet ehkä maksakaan--» + +--Ennättääpähän nuo vielä-- + +--Kun olisi vastaanottomiestä, ajaisi suoraan makasiinin eteen,--niin +sitten saisi riisua tamman syömään. + +--On kai siellä pirttikammarissa pehtori.--Matti tulee sitten tänne +tupakalle... + +Kun Matti oli mennyt, keinutti rovasti taas tuolinsa niin, että näki +ikkunasta pihalle. + +Sika oli yhyttänyt reen ja repi parhaallaan reikää säkin kylkeen. Loimi +oli pudonnut maahan hevosen selästä ... sen oli yhyttänyt toinen sika ja +kieritteli sitä lumessa. Harakka hyppeli milloin minkin ympärillä ja +ponnisteli kumpaakin vuorotellen selkään. Tamma helisteli tiukujaan ja +luimisteli. + +--Hö-ös!--Siat!--ärjäisi Matti jo rappusilla, tempasi kartanolta luudan +varren ja juoksi hätään. Sai lyödyksi selkään sitä, joka säkkiä repi. Se +vinkaisi pahasti, hyppäsi syrjään ja survaisi toista kylkeen. Vähän +matkaa ne siitä yhdessä juoksivat, jäivät sitten kuuntelemaan, päät +toisissaan kiinni. Mutta harakka lensi kiiruusti toiselle puolen +pihamaata. Rovastista oli tämä niin hupaista, että täytyihän hänen sitä +ihan ääneensä nauraa. + +Matti juoksi pirttiin, tuli sieltä pehtorin kanssa ja ajoi hevosensa +makasiinin eteen. Siat aikoivat tulla perästä, mutta kun Matti taas +ärjäisi äkäisesti, eivät uskaltaneet. Mutta harakka liiteli kuusesta +alas reen sijalle ja alkoi aamiaisensa. + +On se äijä vielä aika vankka, vaikk' on pieni, tuumaili rovasti +itsekseen, kun näki Matin kantavan suurta säkkiä reestä +makasiiniin.--Minä en jaksaisi, vaikka olen nuorempi mies... + +Rovasti alkoi keinua lyhyeen keinutuolissaan ja puhallella savuja ylös +kattoa kohti... + +--Ei sillä vain ole yhtään lasta... (Rovastilla niitä oli jo seitsemän.) + +Savuympyrät vaelsivat puolikatossa, isonivat, kohosivat ylemmäksi, +koskivat kattoon, kilpistyivät takaisin, hajosivat ja erisivät useiksi +pieniksi ympyröiksi... + +-- ... ei ole lapsia, vaikk' on ollut naimisissa enemmän aikaa kuin moni +muu ... kuinka kauan lie ollutkaan. Mikähän siinäkin lie, että +muutamilla on, muutamilla ei? + +Niin olikin, ett'ei Matilla lapsia ollut. Vaimo hänellä oli, Liisa, +muttei muuta joukkoa mitään. Kahden asuivat he Korventaustan pienessä +mökissä pappilan metsäsaralla. Vanhoja he olivat molemmat, olivat jo +olleet kauan ... ja pieniä. Pieni oli hevonenkin, tammarupukka, vaikka +riski, ja pieni oli Liisan lehmä. Muusta maailmasta he eivät paljoa +tienneet eikä muu maailma heistä. Muutamia kertoja vuodessa he vain +ihmisten ilmoissa kävivät ... kirkossa joulunpyhinä, kolmena pyhänä +peräkkäin, juhannuksena ja pitkänäperjantaina ripillä. Tammikuun lopulla +Matti sitten tavallisesti toi arentijyvät rovastille ja vaihtoi +ruustinnalta kehruuksia Liisalle. Sillä välin elelivät he sydänmaassaan. +Matti kaatoi keväällä pienoisen kasken, poltti sen seuraavana kesänä ja +kylvi, muokkasi peltotilkkunsa ja pani toisen puolen rukiiksi, toisen +potaatiksi. Sitten hän heinä aikana keräili yhdessä Liisan kanssa +ahoilta ja purojen varsilta heinät hevoselle ja lehmälle. Syksyn tullen +ja talvikaudet pyydysteli Matti lintuja ja jäniksiä; pyssyä ei Matti +ollut ikipäivinä kädessään käyttänyt. Liisa auttoi Mattia kesillä +ulkotöissä, ruokki talvella lehmän, porsaan ja kissan ja kehräsi sitten +mikkelistä lähtien helluntaihin saakka ruustinnalle villoja ja +liinoja.-- + +--Vielä se on riski mies tuo Matti, sanoi pehtori, kun tuli Matin kanssa +makasiinista ja Matti heitti melkein tyhjän säkkinsä rekeen. + +Matista oli aina mieleen, kun häntä riskiksi mieheksi sanottiin. Mutta +aina hän kuitenkin siihen virkkoi: + +--Mitäpä tuota minun riskeydestäni, vanhan miehen ... ei pidä pilkata +vanhaa miestä ... riskimpihän toki pehtori on itse. + +--En toki ole ... mitä se Matti nyt sanoo ... vai ei Matti ole riski, +kun kantaa selässään puolen tynnörin säkin. + +--Eihän siinä toki ollut kuin vähän päälle kymmenen kapan. + +--Onpa sitä maar siinäkin. + +--Mitäs minä nyt enää, mutta toista se oli silloin nuorra miessä +ollessa--...Ja Matti kertoi kiiluvin silmin saman kertomuksensa, jonka +joka kerta ennenkin oli jyväin maksussa kertonut. Se kertomus oli +semmoinen, että kun hän vielä renkinä ollessaan tässä samassa pappilassa +oli kerran ollut riihtä puimassa ja kun säkkiä kannettiin riihestä +aittaan, niin ei muuan renki--laiska vetelys, mikä lie ollut, vaikka oli +iso--ruvennut osastaan kantamaan ... sanoi vain, ett'ei hän +jaksa.--»Eikö noita ehkä saatane ilman sinuakin», oli Matti sanonut, +vääntänyt säkin kummallekin olkapäälleen ja sanonut vielä sille +rengille, että »jos haluttaa--hyppää itse säkkien päälle, niin pääset +riikyydillä pihaan...»--Silloinpa oli pehtori tuonut rovastivainajalta +(tämä nykyinen oli jo kolmas sillä sijalla Matin muistin aikaan) ... +tuonut ryypyn. + +--Vaan mitäpä nyt enää jaksaisin, vanha mies ... ei minusta enää ryypyn +tienaajaksikaan. + +--Ja eikö se Liisa siitä pitäen Mattiin mielistynyt? sanoi pehtori, joka +ei ollut yskää ymmärtävinään. + +--Mitähän lie tehnyt.--Soh, tamma-- + +Matti käänsi hevosensa takapihalle päin. Pehtori hyppäsi kannoille. + +--Siitä pitäenpä se oli, kun Liisa ajatteli Matista, että tuo se nyt on +se minun ... kyllä minä tiedän! + +Pehtori puheli siksi näin, kun tiesi, että se puhe oli Matista mieleen. +Vaikka pehtori muuten oli ylpeänlainen mies, niin välistä hän laski +leikkiä. + +--Kyllä se oli, totta puhuen, siitä pitäen, kun se Liisa mielistyi +minuun, vaikka ei se sitä ole kuulevinaankaan, kun sille sitä +sanoo.--»Elä tok', huono rahjushan olet ollut kaiken ikäsi!» vaan sanoo, +vaikka ei se niin ajattele. + +--Eikös se ole itse Liisa Matille tunnustanut siitä pitäen ruvenneensa +hänestä tykkäämään?... + +--Mistä se pehtori kaikki tietää? + +--Niin ovat ihmiset kertoneet. + +--Eiköhän pehtori omasta päästään--? + +--En minä--niin kuului Liisa itse sanoneen-- + +--Liisa itsekö?--ei se sitä sanomaan mene, vaikka kyllä minä sen silti +tiedän, että niin se oli--luuli ennen rahjusmieheksi, mutta silloinpas +näki.--Maasta se pienikin ponnistaa. + +--Liisakin oli ennen riski tyttö. + +--Noo!--(Matti repäisi rinnuksen rivakasti auki) liekö tuo nyt niinkään +... semmoinen tavallinen terve ihminen-- + +Matti sitoi hevosensa reen sepiin kiinni ja katseli viekkaalla silmällä +pehtoriin... + +--Entäs pehtori--mitenkäs se on sen asian kanssa? ... kertoipa se Liisa +vähän joulupyhinä merkinneensä että-- + +--Että mitä? + +--Että kyökkipiika ja pehtori--ja yhä viekkaammin katseli Matti +pehtoria... + +--Minäkö?--Ei! ... akkain puheita!--Pankaahan toki vähän enemmän jauhoja +appeeseen-- + +--Kyllä tämä riittää. + +Pehtori päätti hämmästyttää Mattia uutisella, Sentähdenhän hän +oikeastaan oli ruvennutkin puheisiin... + +--Ei taida Matti tietää, että minä tulen kohta tatsuunamieheksi... + +--Niin miksikä mieheksi? + +--Tatsuunamieheksi. + +--Mikäs mies se on se--? + +--Se on semmoinen mies, joka näyttää tietä, että osaa kulkea, kun tulee +tatsuunaan ... päivällä lakua ja yöllä lyhtyä, valkeata, jos saa ajaa +sivuitse, mutta punaista, jos pitää seisottaa.--Se on hyvä virka... + +Matista se oli aivan kumma virka. Ei hän sitä kuitenkaan pehtorille +sanonut. + +--No minkätähden se pehtori lähtee pois tästä talosta? kysyi hän siihen +sijaan. + +--Rovasti on sukua Lapinlahden inspehtorille ja minä tulen Lapinlahden +kirkonkylään. + +--Ei taideta tarvita täällä omassa kirkonkylässä semmoista +tiennäyttäjää--? sanoi Matti. + +--Mitäs sitä täällä, kun se on siellä se rautatie-- + +--_Rautako_ tie? + +--Se, joka kulkee Kajaanista Kuopioon ... ja pääsee sitä myöten +ulkomaillekin, vaikka Helsinkiin, jos tahtoo. + +--Sitä tietäkö? + +--Niin, niin, ei muuta kuin istut vaunuun vain. + +--Niin pääsetkö vaikka Helsinkiin? + +--Yhtä kyytiä--! + +--Eikö pidä syöttääkään välillä? + +--Ei tarvitse ... rautatien hevoset syövät juostessaan ... tietääkö +Matti, mitä ne rautatien hevoset syövät? + +--En minä häntä-- + +--Ne syövät halkoja-- + +--Elkää toki, pehtori, vanhaa miestä ... vai juostessaan halkoja? ... en +usko kuitenkaan. + +--Halkoja ne syövät, vakuutti pehtori. + +Mutta Matti katkaisi aina kaikki puheet, kun huomasi, että häntä +narrattiin ... ei hän ollut enää pehtoria kuulevinaankaan, puri huulensa +yhteen ja työnsi valmiin appeen hamuilevan tammansa eteen. + +Pehtorin mielestä ei enää maksanut vaivaa ruveta selittelemään; hän +heitti avainnipun olalleen ja lähti vihellellen pirttiin päin. + +--Luuli saavansa narratuksi--petyit, mies parka. + +Matti peitti huolellisesti hevosensa loimella ja nahkasilla ja lähti +rovastin puheille. + +--Nyt ne mitattiin jyvät ... kaksitoista kappaa ... sen verran sitä +pienestä mökistä,--sanoi Matti, kun oli tullut sisään ja istuutunut oven +suuhun sille arkulle, jossa kirkonkirjoja kinkereille kuletettiin. + +--Matti istuu peremmäksi--onhan täällä tuolejakin-- + +--Kyllä minä tässäkin. + +--Täss' olisi piippu ja tupakkaa on tuolla.--Rovasti toi Matille piipun +ja neuvoi tupakka-astian kakluunin reunalta. + +Matti pisti piippuun, raapasi tulta ja sammutti tikun hyppysissään ... +sitten kantoi hän sen varovasti uuniin.--Vähän aikaa istuivat Matti ja +rovasti mitään puhumatta. Rovasti keinutti keinutuoliaan, ja Matti +puhaltaa tuhutteli pieniä savuja pitkän piipunvarren päästä. + +--Tervennäkös se on saanut Matti olla? kysyi sitten rovasti. + +--Tervennähän tuota on saanut Luojan avulla olla ... vanhuushan se +kuitenkin vain väliin tahtoo... + +--Eihän Mattia toki vielä vanhuus ... riski mies, kun kantaa vielä +selässään puolen tynnörin säkin. + +--Mistä se rovasti on sen kuullut? + +--Näinhän minä tuon omilla silmilläni, kun kantoi selässään, niinkuin ei +mitään-- + +--Niinkuin ei mitään?--Heh!--heh!--heh!--vai näki rovasti sen--? + +--Minä, vaikka olen nuorempi mies, en jaksaisi liikauttaakaan. + +--Kyllä rovasti toki jaksaisi--jaksoinhan sitä minäkin ennen nuorra +miessä ollessani.--Ja Matti kertoi rovastille, että hän kun tässä +samassa pappilassa entisen rovastin aikana renkinä ollessaan kerran oli +ollut riihtä puimassa, ja kun säkkiä piti riihestä makasiiniin +kannettaman, niin ei muuan renki--laiska vetelys mikä lienee ollut, +vaikka oli iso--ruvennutkaan osastaan kantamaan ... ei sanonut +jaksavansa. Mutta silloin väänsi Matti kaksi säkkiä selkäänsä ja sanoi +vielä sille rengille, että »jos tahdot, hyppää itse vielä säkkien +päälle, niin pääset riikyydillä pihaan».--Pehtori oli silloin mennyt +rovastin puheille ... ja vähän päästä oli tullut ja sanonut, että +rovasti oli käskenyt ryypytellä Mattia siitä hyvästä... + +Matti katasti kulmainsa alta rovastiin. Rovasti kalisteli avaimiaan +taskussaan, nousi seisoalleen, kulki pari kertaa lattian yli, veti käden +ja avaimen taskustaan ja meni lahvinsa luo. Avasi sen ... niinkuin oli +joka kerta ennenkin Matin käydessä ja kertoessa avannut ... otti pullon +ja pikarin ja käski Matin tulla ottamaan. Matti esteli niinkuin aina +ennenkin oli estellyt ... sanoi, että jos menee päähän vanhan miehen ... +mutta otti sitten kuitenkin ryypyn, niinkuin oli aina ennenkin ottanut. +Rovasti pisti taas pullon ja pikarin piiloon, lukitsi lahvin, solahutti +avaimet taskuunsa ja istuutui keinumaan. + +Puheltiin minkä mitäkin, pidettiin vähän väliäkin ja tupakoitiin. + +Tuli siihen sitten rovastin ruustinnakin Mattia kättelemään ja +haastattelemaan... + +Kysyi ruustinna, mitä Matille kuuluu ja mitenkä Liisa jaksaa.--Eihän +Matille mitään erinäistä ... ja hyvinhän Liisakin jaksaa--mikäpä sillä +jaksaessa, kun on leipää ja lämmintä... + +--Pitäisi toki Matin tuoda Liisa useammin kirkkoon ... kun ei Matti +käytä Liisaa kirkossa kuin moniaan kerran talvessa, sanoi ruustinna. + +--Ei toki ole milloinkaan yhteen kertaan jäänyt ... saisihan se käydä +pari kolmekin kertaa, jos tahtoisi. + +--Eikö se tahdot? + +--Ei tuo hyvin tahdokaan, kun sai lasit, että näkee kirjaa itsekin +katsella. + +--Vieläkö Matti näkee ilman laseja? + +--Minäkö?--Ei, hyvä ruustinna, en minä ole pitkään aikaan nähnyt ... +lautaksi lyöpi, en näe mitään vaikka kuinka koettaisin... + +--Matin pitäisi ostaa silmälasit. + +--Silmälasitko?--Ei ... olen minä koetellut, vaan ei ole ollut käypiä... + +Matti ei uskaltanut katsoa rovastiin. Rovasti keinui ja puhalteli savuja +kattoon. Katasti vilkaisemalla Mattiin ... hän tiesi, että Matti oli +huonolukuinen, hyvin huonolukuinen. + +--Kukapa niitä elukoita ruokkisi, jos Liisa joka pyhä kävisi kirkossa, +sanoi Matti. + +--Matin pitäisi ottaa piika Liisalle avuksi ... onhan Matti varakas +mies... + +--Mikä varakas mies minä? ... ei toki, hyvä ruustinna--kunhan leivässä +pysyy-- + +--Jolla toki kuuluu olevan rahoja velkanakin... + +--Ne on niitä maailman puheita ... hyvä, kunhan leivässä pysyy. + +--Niin, vaan pitäisi sitä Matin kuitenkin käyttää Liisaa rautatietä +katsomassa. Tokko lie Matti vielä itsekään käynyt...? + +--En oo käynyt ... onko se missä kaukana? + +--Ei se ole kaukana täältä. Me kun lähdimme aamiaisilta, niin oltiin +puolen päivän aikana rautatiellä ... huru lÃ¥ngt ä' de' nu heller, pappa, +ti' järnvägen? + +--Tietäähän Matti Lapinlahden kirkon? kysyi rovasti. + +--Kyllähän minä sen tiedän, vaikken ole käynyt. + +--Rautatie kulkee aivan lähitse Lapinlahden kirkon. + +--Vai sieltä se kulkee? + +--Kun lähtee yhtenä aamuna ajamaan, niin on jo toisena Helsingissä. + +--Vai niin sukkelaan ... viipyyköhän kauan, jos menee ulkomaille? ... +kuuluuhan sillä sinnekin pääsevän. + +--Se on sitä myöten, minne menee ... Ranskanmaalle ennättää viidessä +päivässä, jos tiukkaan ajaa. + +--Entäpäs Amerikkaan? + +--Sinne ei pääse rautatiellä, kun on meri välissä. Matti katsoisi ... +tässä kartalla näkyy, että on tämmöinen aava meri välissä, Atlantin +meri... + +--Niinpähän näkyy. + +--Mutta sukkelaan se menee ja siinä on toista kulkea kuin meidän +kärryillä kolistellen. + +--Mahtaapa olla. + +--Ei tärise ... ja menee sellaista vauhtia, että silmissä vilisee. + +--Mahtaapa kyllä vilistä. Ruunuko sen on laittanut? + +--Ruunu. + +--Ruunuhan se semmoisia--tottahan sen pitää mennä hyvää kyytiä, kun +ruunu panee oriinsa eteen.--Vaan sitä minä tässä vähän kuitenkin, että +onkohan se totta, kun puhuvat, että ne rautatien hevoset syövät halkoja +... ei mahda olla, taisi vaan pehtori minua narratakseen?... + +Rovasti ja ruustinna, vaikka itse viisasta väkeä, eivät milloinkaan +kuitenkaan nauraneet, jos joku heidän mielestään sattui tyhmemmästikin +puhumaan... Ja mistäpä Matti sen niin tiesikään ja taisikaan tietää? Ja +kun ruustinna oikein ajatteli, niin olihan hänellekin alussa tullut +hevoset mieleen, kun oli kuullut rautatiestä puhuttavan,--oli hän +myöskin ajatellut: rautatie? tottahan se on tie, joka on raudasta, +niinkuin maantie maasta ja mullasta... + +Rovasti oli jo ylioppilaana ollessaan nähnyt Helsingin rautatien eikä +hän enää muistanut, mimmoiseksi hän lie sen ensiksi ajatellut. Hänen +suunsa meni vähän nauruun, mutta sitten hän rupesi hiljaisesti ja +maltillisesti selittämään... + +--Se, näetsen, on sillä tavalla, ettei siinä hevosia tarvita ... vaunut +kulkevat höyryn voimalla ... onhan Matti nähnyt vaunujas? + +--Tokihan minä toki olen vaunuja nähnyt! + +--Ei ne ole samanlaisia kuin meillä on ... ne pitää olla erilaisia, +jotka höyryn voimalla kulkevat. + +--Kai ne pitää olla erilaisia. + +--Ne on kuin huoneita ikään... + +--Vai niinkuin huoneita ... ei nyt kiitetä! + +--Ja niitä panee höyry liikkeelle niinkuin höyryvenheitä ... onhan +Matti nähnyt »Suomelan»? + +--Näinhän minä tuon mennä kesänä tuossa kirkon salmella sätkättävän. + +--Niin no, sen panee höyry liikkeelle vettä myöten, ja lokomotiivin eli +veturin, joka vaunuja vetää, sen panee kanssa höyry liikkeelle. Siipien +sijasta pitää vain olla pyörät, kun se kulkee maalla. + +--Niinpä kai--eihän se miten siipiensä varassa mahtaisi maata myöten +kulkea.-- + +Kyllä Matti nyt ymmärsi sen täydelleen, minkälainen se oli ... +semmoinen, joka oli kuin höyryvenhe ja nostettuna pyörien päälle. + +... Mutta kyllä se oli kuitenkin vähän kumma laitos ... vaan tottapahan +rovasti tiesi, kun oli itse nähnyt. + +--Ymmärtäähän Matti sen nyt? + +--Kyllä minä nyt, kyllä minä nyt!... + +--Niin, semmoinen se on, sanoi ruustinna.--Matti ottaisi kahvia ... ja +leipää kanssa. Kyllä Matin pitää käydä sitä katsomassa ja ottaa Liisa +mukaan. + +Matti joi kahvia eikä vastannut mitään. + +--Eikö tuota pitäne uskoa katsomattakin ... mitäpä tuota enää vanha mies +kaikista lysteistä ... tiedänhän minä, minkälainen se on, kun rovasti on +selittänyt. + +--Ei sitä osaa kukaan oikein toiselle selittää, sanoi ruustinna,--omin +silmin se nähdä pitää ... kyllä sitä täytyy käydä katsomassa! + +--Suur' kiitosta!--Jokohan pitänee käydä--? + +--Kyllä ... ihan varmaan, ja ottaa Liisa mukaan. + +--Mahtaa kai sen mieli ruveta sinne tekemään, kun kuulee. + +Ruustinna lähti askareilleen, mutta rovasti ja Matti juttelivat vielä +minkä mistäkin. Siitä juttelivat, kuinka paljon se ihmisjärki ajattelee +ja laittelee ja mihinkä se vielä meneekin. + +Ja rovasti sanoi, että »kunhan se ei vain menisi yli voimainsa +rimpuilemaan...» + +--Ja reistailemaan, sanoi Matti. + +--Kyllähän se on hyvä, että ihminen järkeänsä käyttää, joka sille on +luomisessa annettu ... jos se ei vain siitä ylpeilemään rupeaisi eikä +unohtaisi kaiken antajaa,--sanoi rovasti ja lisäsi, että Jumalan +töitähän ne on rautahöyryt ja rautatietkin. + +--Eipähän ne kenenkään muunkaan liene, myönsi Matti. + +Ja häntä kovin ajattelutti se kumma laitos, joka oli kuin huone ja +pyöräin päälle nostettu ... Mutta rovastia haukotutti, eikä tahtonut +puhe oikein sujua enää ... ja niin Matti heitti hyvästinsä ja lähti. + + + + +II. + + +Matti oli aika lailla hajamielinen, kun hevostaan valjasti, eikä +muistanut panna suitsia hevosensa suuhun, ennenkuin oli pihan yli ajanut +ja vasta kyökin edessä erehdyksensä huomasi... Ei tammakaan ollut +kiireissään, kun käveli pihan yli ja käveli vielä törmästäkin jäälle +laskeutuessaan. + +Mutta siitä hävyttömyydestä Matti jo tuskastui. + +--Soh, tamma!--mitä sinä siinä!--nä-nä-nä!-- + +Vaan tamma odotti parempaa manausta ... ei ollut kuulevinaankaan, +laahasi vain jalkojaan kuin vesitynnöriä vetäessään. + +--Ka-ka-ka! ... etkö sinä sen!--Matti riuhtaisi ohjaksia, ensin oikeaa, +sitten vasenta, ja siitä tamma tiesi, että nyt sillä jo oli tosi +mielessä. Ennenkuin oikein irtautui juoksemaan, huiskautti häntäänsä ... +kaksi kertaa ... sillä se nyt oli kerran hänen tapansa semmoinen. Sitten +loikkasi juoksuun, kun rekikin alamäessä takaapäin kiirehti. + +Aidan selällä istui harakka. Se hyppäsi siitä seipään nenään ja päästi +imelän naurun... »No kylläpä sillä nyt on lysti ... tyhjän naurajalla», +mutisi Matti ja riuhtoi tammaansa parempaan juoksuun ... »etkö sinä +ymmärrä, kun sinulle harakatkin nauraa--!» + +Tamma juosta raksutteli jäätä pitkin, tie kitisi reen jalaksen alla, +resla ritisi, ja Matti istua könötti keskellä reslaa turkin kaulus +pystyssä. Lyhyt päivä jo tehdä tuhersi hämärätä ... Matti ajoi +viittatietä ja ajatteli... + +Sitä Matti ajatteli, mitä rovastin ja ruustinnan kanssa oli puhunut... +Vai oli se Lapinlahden kirkolla rautatie? Eipä olisi uskonut, joka ei +olisi omin korvin kuullut ... ja kummapa se oli, kun ei siitä ennen +ollut kuullut ... vasta kai se oli sinne tullut... Eiköhän sitä höyrylle +enää vettä riitä, kun jo maalle kapuaa...? Kyllä se mahtoi kumman +näköinen olla--kummahan tuo oli jo ennestäänkin vettä pitkin +sätkättäessään ... olisikohan häntä käydä katsomassa--lieköhän muut +käyneet kuin rovasti ja ruustinna?... + +Viittatie teki niemen nenässä polvekkeen ja vei sitten soikeata järveä +pitkin Talvilahden pohjukkaan, Huttulan talon rantaan. Kuta likemmä +maata tultiin, sitä verkemmästi tamma nytkytteli. Matti ei ollut +kiirehtinyt pitkään aikaan, ja tamma luuli jo saavansa käydä ... vielä +takasillaan juoksua pani, vaikka eutset jo kävelemään heitti ... jo +takasetkin käveli ja lautanen kohoili kuin helpotuksesta huoaten. + +--Ka-ka-ka!--Tamman täytyi taas alkaa etusilla juoksua ... takaset vielä +käveli. Mutta kun Matti kiskaisi ohjaksia, ensin oikeaa, sitten vasenta, +niin täytyi takastenkin yhtyä yhteen tahtiin. + +Matilla oli aina tapana juottaa hevostaan Talvilahden pohjukassa +Huttulan talon vesiavannosta. Ja vanhalta muistilta poikkesi sinne tamma +nytkin. + +--Ka-ka-ka!--Matti ei olisi nyt muistanutkaan, mutta tamma vei väkisin. + +--No, menehän sitten! sanoi Matti ja antoi tammalle vallan. + +Avannolla oli Huttulan talosta vesimies sammiota täyttämässä. + +--Mistä se Matti ajelee? kysyi vesimies. + +--Kirkolta päin ... pappilasta viimeksi, vastasi Matti ja kohosi tieroja +kopistelemaan tammansa jaloista. + +--Kuuluuko sitä mitä? + +--Eipä tuota erinäistä.--Onkos isäntä kotona? + +--Ei oo kotona ... lähti tän' aamuna Lapinlahdelle. + +--Taisi mennä rautatietä katsomaan? + +--On kai se jo sen ennenkin nähnyt ... eikö lie mennyt tavaran hakuun. + +--Hyvinköhän käyvät isännän kaupat? + +--Hyvinkö nuo käynee, en tiedä ... lihovanhan tuo ainakin itse näkyy. + +--Onkos Ville käynyt rautatietä katsomassa? + +--Niin minäkö? ... olinhan minä tuota jo omin käsin tekemässäkin. + +--Elä, elä... + +--No ihan toki ... puolitoista vuotta, ja kohta lähden uudelleen. + +--Minkälaista työtä se oli? + +--Olipahan kuin ojan kaivua. + +Vaan sitä ei Matti uskonut. Puri huulensa yhteen eikä puhunut mitään. +Kyllähän hänkin jotain tietää ... ettei sitä nyt niin vain narrina +pidetä. Tietäähän hänkin nyt sen verran rautatiestä ja sen semmoisista, +ettei niiden tekeminen kuitenkaan ojan kaivua ole. Ville-löyhkä, saattaa +se ehkä osata ojaa kaivaa, mutta rautatietä tekemään ... ei suinkaan +siihen kykene, jos ei ole seppä. + +--Onkos se Matti käynyt rautatietä katsomassa? + +--Mitähän lie tehnyt? + +--Miltäs näytti? + +--Miltähän lie näyttänyt ... itsepähän parhaiten tiennet. + +Ville oli jo ammentanut sammionsa vettä täyteen ja ojensi kapan Matille. +Matti nosti vettä avannosta ja antoi tammalleen juoda, + +--On se riski mies tuo Matti, kun yhdellä kädellä nostaa täyden +vesikapan, sanoi Ville. + +Matti ei puhunut siihen mitään, mutta tunsi kuitenkin leppyvänsä. + +--Onkos Matti milloinkaan ajanut rautatiellä? kysyi taas Ville. + +--Ootkos sinä? + +--Jo toki tavallakin ... se menee niin kiivaasti, ettei paras ori +rinnalla pitäisi, jos kilpaan kävisi... + +--Pitäisi, jos laukalla laskisi... + +--Saattaisipa alkumatkasta pitää, jos laukalla laskisi, myönnytteli +Ville. + +Matti nosti tammalleen toisen kapallisen vettä, tällä kertaa vasemmalla +kädellään. + +--Pappilan pehtori se kanssa lähtee rautatielle kevätpuoleen, sanoi +Ville. + +--Sitä tuntui hokevan ... lähteneekö eli ei. + +--Me lähdemme yhdessä ... pehtori pääsee tatsuunamieheksi, mutta minä +lähden muuhun työhön. + +Mihinkä työhön se Ville? + +--Tienkorjuutyöhön ... Tästä kevätpuoleen lähdetään ... olen nyt ollut +Huttulassa loisina ja tehnyt minkä mitäkin, mutta kohta kun maat +sulavat, niin lähden rautatietä korjaamaan. Eihän se korjaamatta kestä +ajaa. + +--Kestäneehän tuo rauta? + +--Sehän se vasta ei kestäkään ... kiskot lähtee yhä irti, niin pitää +olla aina korjaamamiehiä.--Tulkaa pois, Matti, tekin sinne työhön! + +--Kyll' en minä ruunun työhön rupea. + +--Vaan kun ruunu maksaa hyvän palkan? + +--Paljonko siellä maksetaan? + +--Kaksi markkaa päivältä. + +--Niinkuin parhaana hein'aikana? + +--Niin toki tavallakin ... tulee pois vaan Matti ruunun työhön. + +--Enpä häntä. + +--Ei se ole sen kummempaa kuin muukaan työ ... kyllä sitä osaa tehdä. + +--Kyllä kai sitä tehdä osaisi yksi niinkuin toinenkin ... vaan enpä +hänestä huoli. + +--Ei taitaisi akka päästää! + +--Akkako? vähät minä akasta! + +--Eikös se ole vähän tiukka akka? + +--Kyllä minä akkani tiedän ... tuossa on kappasi, heh--! vastasi Matti, +vähän närkästyneenä Villen luuloista, istuutui rekeensä ja alkoi ajaa +hyvästiä sanomatta. Huttulan vesimies nosti kapan sammioonsa ja lähti +nousemaan vesitien törmästä ylös. + +Matti ajaa natuutteli viittatietä Talvilahden pohjaan, kohosi +nuottikodan kohdalla maalle ja tuli vähän matkaa metsätietä kulettuaan +maantielle, joka kiersi järven ympäri ja yhtyi täällä oikotiehen. + +--Kyllä siellä käytävä olisi--ajatteli Matti eikä muuta paljon ajatella +osannutkaan kuin sitä, mitä oli kuullut. Rautatie ... vaikka eihän siitä +oikein tahtonut selvää saada, minkälainen se oli, vaikka kuinka olisi +ajatellut ja arvellut ... Ja kuitenkaan Matti ei saattanut olla sitä +ajattelematta, mutta ajatellessaan hän oli taas ihan omiin ajatuksiinsa +sekaantua. Se oli milloin minkin näköinen. Välistä oli siitä selvän +saamaisillaan, mutta sitten se muuttui. Se oli ensiksikin semmoinen, +että oli kuin olisi ollut tuossa silmien edessä nelipyöräiset vaunut, +joissa oli isot pyörät ja pienet pyörät, ja ne tahtoivat aina näyttää +samanlaisilta kuin ne rovasti vainajan vanhat vaunut. Ja niiden edessä +näytti olevan kaksi hevosta, kuomin alla sitten rovasti ruustinnansa +kanssa ja vastapäätä nuori herra ja ryökkynät; kuskipukilla istui kuski, +kädet ojona, ja kuskin vieressä Matti, pienenä poikana, joka vähän +pelkäsi ja piteli käsillään kiinni.--Välistä ei taas ollut hevosia eikä +vaunuja eikä mitään, ennenkuin rupesi silmissä kuvattelemaan »Suomela», +niinkuin se olisi kulkenut maantietä pitkin pyöräin päällä, isojen ja +pienien, lippu kokassa seipään nenään sidottuna, ja perässä seistä +töröttämässä kapteeni. Lotjia tuli jälessä nuoran mukana kaksi ... kolme +... ja myötämäessä ne töyttäsivät toisiinsa kiinni, eivät miehet +tahtoneet saada niitä irti toisistaan. Ja rytinää ja räiskettä siinä oli +niinkuin koko kirkkoväen ajaessa. + +Matista se tahtoi tuntua unennäöltä kaikki tämä. Vaikka kyllä kai se +niin kuitenkin oli, koska on rovastikin kerran sen semmoiseksi nähnyt ja +puhunut. Ja tottapahan ne sen niin olivat laittaneet, ne sen tekijät, +että hyvästi passaa eikä myötämäessä eikä mäen allakaan häirinkiä +tullut. Vaan mitenkä? ... sitä Matti ei osannut itselleen selittää ... ja +mitäpä tuota tarvitsikaan?... Eikä enää pitkään aikaan huolinut Matti +ajatella koko asiaa, nykäisi tammansa juoksuun ja kaivoi kukkarosta +verekset piipun perät poskeensa... + +Vaan silloin tamma juostessaan haukkasi lunta tiepuolesta, ja Matti tuli +ajatelleeksi, että onkohan sillä jano, vaikka sai Huttulan talon +avannolla juoda. Ja ajatus ryöstihe taas Matin tietämättä kulkemaan +avannosta sammioon, sammiosta Villeen ja Villestä--rautatiehen... Se +mies oli _ajanutkin_ rautatietä ... lieköhän montakin kertaa? + +Kun ei tullut tarkemmin perustelluksi, mitenkä se kulkee ja mitenkä +sillä ajetaan ja minkälainen se on ... onko isot pyörät ja pienet pyörät +niinkuin vaunuissa, vai ovatko yhtä suuret vai mitenkä?... Kovasti se +vaan meni, kun ei parhaat juoksijat rinnalla pysyneet!... Mitenkähän lie +kuitenkaan sen asian? eiköhän ollut liikaa kehumista, ettei paraskaan +juoksija...? + +--Kyllä oli, koira vieköön, liikaa kehumista! Jos oikein pistokkaalla +pitkin sivuja voitelisi riski mies kappireessä hyvää juoksijata ja jos +tie olisi yhtä sileä kuin rautatie eikä vieruja mitään ja hyvä keli, +niin kyllä, koira vieköön, jälelle jäisi raskas rumilas, vaikka kuinka +sätkättäisi ja sutkittaisi ... jäisihän, perhana ollen, jälelle, että +livahtaisi!... + +--Tamma hoi! tokko sinä tiedät, kuka sinulla ajaa ... häh? häh? ... kuka +sinulla ... häh ... ja Matti kohosi polvilleen reessä, löi ohjasperillä +tammaa selkään, löi, ja huuti joka lyönnillä: »häh!» + +Tätä tämmöistä ei ollut tammalle tapahtunut vielä milloinkaan, ja siksi +se laski laukkaa, minkä kerkesi, mutta Matti ei helpottanut. + +--Häh! häh! ... hih! ... tulkoonpas ruunu kilpaan rautateineen, +tulkoonpas ruunu rautateineen ... ih! ... hih! ... hih! ...--ja Matti +kohotti ohjakset korkealle ilmaan, hihkui ja ajatteli, että »jos olisi +kello vielä aisassa ... jos olisi kello vielä aisassa!» + +Ja tamma työnti korvat luimussa laukkaa, ylä- ja alamäet yhtä kyytiä ... +ja yhä sakeammin syyti lunta Matin silmille ... ja suuhunkin sitä tuli, +mutta Matti ajatteli, että »ann' tulla vaan!» + +Vielä Marjomäen törmässäkin Valkeiskylälle päästessä tamma laukkaa +laski, vaikka Matti jo oli istuutunut. + +--Herra isä, kun päälle ajaa--! huusi naisihmisen ääni hevosen edestä, +ja samassa suhahti reki jonkun sivuitse, joka oli tiepuoleen hypännyt... + +--Kuka se siinä ei käy tieltä pois? + +--Ota hyvä mies rekeesi! + +--Mikä sitä vastamäessä! + +--Kyllä minä vastamäen kävelen ... kunhan tuolla myötämäen puolellakaan. + +Matti seisautti hevosensa. Oli tullut jo hämärä. + +--Kah, Matlienako se ... en tässä hämärissä ... käykäähän tänne rekeen, +onhan täällä sijaa... Matti oli tuntenut tietä kulkevan +hieroja-Lienaksi. + +--Minähän sitä--kyllähän minä ... täällä kannoillakin ... tämän matkan, +läähätti Liena Matin niskaan.--Ottakaahan nyytty rekeenne... Kun pitää +vanhan ihmisen kävellä talvipakkasessa ... eivätkä antaneet +hevostakaan... Isäntä itse ajoon lähtee ... juomaretkille ... vaan +mitenkäpähän olisi päässyt, jos en minä olisi sydänaloja sulatellut. +Vaan se on vissi tosi, etten minä toista kertaa ... vaikka siihen +paikkaan pakahtukoon ... niin en lähde minä toista kertaa +pehmittelemään... + +--Mistä se Matliena tulee? + +--Huttulan tallissahan sitä ei ole hierojalle hevosta muka ... olisi +pitänyt pyhään odottaa muka, että pääsisi kirkkomiesten kyydissä omalle +kylälle. Vaan kun oman ontermannin emäntä jo mennä lauantaina laittoi +sanat, että tulla vaan... + +--Vai ei annettu hevosta? + +--Ei annettu, enkä minä häntä hyvin kärttänytkään ... kun eivät +itsestään arvanne, niin ajattelin minä, että-- + +--Ajoonko kuului isäntä itse lähteneen? + +--Ihan toki käsistä lähti ... sivut olivat vielä nykimättä, niin ei +muuta kuin rekeen eikä kysykkään... + +--Rautatiellekö se lähti? + +--Lähtipä tuo minne tahansa tuommoinen itramaha. + +--Rautatielle se kuului menneen tavaroita hakemaan.--Onko Matliena +käynyt rautatietä katsomassa? + +--Enhän minä ... mitenkäpä sitä vanha joka paikkaan... + +--Kyllä siellä pitäisi Matlienan käydä. + +--Pitäisi kai, pitäisi kai ... kun mennä pyhänäkin ajoi kirkon sivuitse +kolmen talon väkeä meidän kylältä sinne rautatietä katsomaan. +Lapinlahden kirkollahan sen kuuluu näkevän ... ei kuulu tarvitsevan +edemmä mennä. + +--Sieltähän sen näkee. + +--On kai Matti nähnyt sen? + +--Niin nähnytkö? liehän tuota jo jotain nähnyt... + +--Uutten uhkainko meni Mattikin katsomaan vai oliko muuta asiaa? + +--Muutakin lie ollut asiaa. + +--Liekö totta, kun puhuvat, että ne siellä talvellakin ajavat pyörien +päällä? + +--Vai niin! ... niin, niinhän ne mahtaa ... niinhän ne ... minä en oo +talvella käynyt ... mikä sinne talvella. + +--Sitä minäkin olen ajatellut, että kun Luoja antaisi kesän, niin kävisi +häntä katsomassa ja olisi Lapinlahden kirkossa yhdellä tiellä ... on +minulla veljenpoikakin Lapinlahdella. + +Maantie kulki Valkeiskylän läpi. Ontermannin kuistin suussa laskeutui +Matliena kannoilta, otti nyytyn reestä ja laittoi Liisalle terveisiä. + +Matti ajaa kitkutteli eteenpäin ... vähän maantietä vielä ... kääntyi +sitten Mähölän pihan läpi kulkemaan ja ajoi siitä pellon poikki Pitkälän +saunan perään... Jo kylpivät Pitkälässä, vastan läiske kuului, ja löylyä +höyrysi pakkaseen.--Saunan perästä oli jyrkkä törmä alas Naulalammin +jäälle. Tahtoi tamman kengättömiä takajalkoja vähän kaljamassa törmässä +livettää, mutta pääsihän tuosta, kun tasaisesti laskeutui ... ja +tasaisesti tamma laskeutui. + +Jo oli tullut vähitellen pimeä. Taivas jo tähdessä tuikki, ja kumman +kirkkaasti ne nyt tuikkivatkin tänä iltana... Ja vähän väliä irtaantui +aina joku alaspäin liukumaan pitkin taivaan kantta.--Lammilta kohosi tie +niitylle, ja siitä se pistäytyi pilkkopimeään metsään. Kierrellen ja +kaarrellen kulki se sitten taas aukeita paikkoja, milloin ahon laitaa, +milloin harjun selkää, milloin niittyjä myöten ladolta ladolle. Pakkanen +kiihtyi, tinki huurtamaan hevosen kupeet ja miehen kulmat. Välistä +rasahti kuusen kylkeen, välistä napsahti ladon nurkkaan... Matti könötti +reslan perässä turkin kaulus pystyssä. Tamma sai valtoineen kulkea +tuttua tietä, mutta Matti tarkasteli itse yhä tähdettyvää taivaan +kantta. Iltatähdestä lähti silmänsä harhailemaan, siirtyi siitä tuttuun +otavaan, kävi pohjantähteen, tarkasteli seuliaista ja Väinämöisen +viikatetta. Mutta joka kerta, kun joku tähti irtautui alaspäin +liukumaan, sanoi Matti: »yhyh!», ja silloin hän nykäisi ohjasperistä +tammaa juoksuun ... mutta ei sen enemmän manannut, jos tamma yhä käveli +... sillä Matti ei nyt joutanut oikein hevosestaan huolta pitämään... + +Sitä oli Matin mielestä niin paljon kummallista tässä maailmassa, jota +ei oikein tahtonut ymmärtää ... ymmärtäneekö tuota kukaan oikein, vaikka +luulevat olevansa viisaita, rovastit ja ruustinnat?... Eihän tuota ennen +ainakaan tämmöisiä kuulunut--tähän aikaan sitä ei muuta kuin puhuttiin +oudoista asioista, toinen toistaan kummemmista. Kunhan eivät +maailmanlopun edellä viisastuisi liian paljon ... niin oli sanonut +entinenkin rovasti, että maailmanlopun edellä viisastuvat ihmiset, piru +niitä neuvoo ja näyttää niille temppelin harjalta kaiken maailman +prameuden. Mutta silloin ... »yhyh!» ... silloin leimahtaa pitkäisen +tuli idästä ... »yhyh!» ... ja leimahtaa hamaan ... »yhyh!» ... +länteen... Kovinpa ne nyt tähdet tiheään sieltä taivaalta ... eihän nuo +ennen niin!--Kovin Matti maailmanloppua pelkäsi eikä hän muuta +pelännytkään ... mutta maailmanloppu tulee niinkuin varas yöllä ... vaan +ei se nyt vielä tule, kun on varuillaan ja sitä ajattelee; silloin se +tulee, kun ei sitä ollenkaan muistakkaan ... pitäisi ajatella ihmisen +aina, pitää Herra mielessään ja häntä rukoilla ja avuksensa huutaa... + +Tamma lähti juoksemaan alas harjulta, josta tie laskeutui alavaan +korpeen. Se oli niin synkkää ja tuuheata kuusikkoa, ettei taivasta +näkynyt. Sieltä täältä rihvain välitse joku tähtönen tuikahti. Sinä +talvena oli iso lumitalvi, ja puut ja pensaat melkein kuin torkkuivat, +latvat painuksissa lumen paljouden alla. Matti ajoi melkein kuin +katoksen alla... Ja haukotuttamaan rupesi tuossa vähitellen korven +äänetön hiljaisuus ja reen jalaksen yksitoikkoinen ritinä. Raskaalta +alkoivat tuntua silmän luomet ... hevonen ja matkan teko haihtuivat +mielestä pois ja koko maailma haihtui ... kaikki ihmeet ja taivaalta +tipahtelevat tähdet. + +Pää oli vaipunut reen laitaa vasten, ja Matti nukkui. + +Matti näki unta. + +Oli olevinaan pieni poikanen, semmoinen kuin oli ennen kipunapoikana +ollessaan ollut pappilassa entisen rovasti vainajan aikana. Pappilan iso +portti oli auki, ja Matti seisoi portin vahtina. Pehtori oli käskenyt +hänen siinä seisomaan ja antanut käteen kaksi lakua, punaisen ja +valkean, ja sanonut, että »kun näet rovastin vaunujen sakastin peräitse +ajavan, niin näytä silloin punaista lakua ... jos siat ovat ryytimaassa, +mutta jos saat ne sieltä ajetuksi, niin näytä valkeata, että rovasti saa +ajaa yhtä kyytiä pihaan...» Niin oli pehtori sanonut ja vakuuttanut +moneen kertaan ja mennyt itse nurkan taa piiloon ... sieltä oli sitten +pilkistellyt.--Matti seisoi ja katseli lakuja ja antoi tuulen niitä +heilutella. Mutta yht'äkkiä kuuli hän kirkonkellojen soivan, vaikka oli +keskellä viikkoa eikä pyhä, ja kun katasti sakastin perään, niin sieltä +täyttä laukkaa ajaa rovastin vaunut. Vaan kuistin suussa ne seisahtuvat, +ja kuski huiskuttaa kättään ja huutaa, että »tullako vai ei?...» Mutta +silloin ei Matti muistakaan, joko on siat ajanut ryytimaasta, ja hänelle +tulee hätä ja pelko pehtoria, ja hän rupeaa huiskuttamaan kumpaakin +lakua, ensin punaista ja sitten valkeaa ja sitten kumpaakin. Hevoset +ryöstäytyvät kuistin suusta kohti laukkaamaan, eikä kuski saa niitä +hillityksi ... vaan kun ovat vähän matkan päässä portista, niin toinen +puoli portista menee kiinni, ja vaunut kolahtavat porttiin, ja kuski +lentää nokalleen maahan. Vaan silloin hyökkää pehtori nurkan takaa ja +sivaltaa Mattia korvalle, ja kuski hyppää maasta ylös ja sivaltaa +toiselle korvalle... + +Matin tamma on saanut valtoineen juosta, ja kuta likemmä kotia se tuntee +tulevansa, sitä kiivakammin se kulkee. Kun korpitie loppuu ja niitty +aukeaa eteen, niin tamma panee ravia, minkä jaksaa. Mutta pellon +veräjällä ojentaa se häntänsä, hörhähtää pikaiseen hirnuntaan ja +oikaisee täyttä laukkaa pihaan... Mutta mitäs ymmärtää tamma nurkkia +väistää? ... paukahuttaa reslan laidan pirtin nurkkaan niin, että sälö +lähtee kummastakin. Matin pää retkahtaa ensin toiseen reen laitaan, +sitten toiseen, ja kun hän herää, tuntee hän, että häntä on kummallekin +korvalle lyöty. + +Tamma juoksi yhtä kyytiä pirtin eteen. Liisa seisoi pirtin ovella, +päresoihtu kädessä, ja katseli kummastellen miehensä kotiintuloa. + +--Soh ... so soh!--Matti harasi pimeätä silmillään, näki jonkun seisovan +jollakulla ovella ja heiluttavan jotakin punaista päänsä päällä. + +--Enhän minä mitenkä ... meinasinhan minä ... vaan kun minä... + +--Mitä sinä horiset? + +--Kuka se siinä punaista heiluttaa...? elä heiluta, akka, punaista, että +pääsee tulemaan--? + +--Häh? ... että pääsee tulemaan? Kuka ei pääse tulemaan? + +--Eivät pääse rovastin vaunut. + +--Rovastin vaunut?... Se torkkuu vielä... Kuuletko, sinä nukut ja annat +tamman ajaa rekesi pirtin nurkkaan!-- + +--Eihän se ollut minun syyni... + +--Mikä ei ollut sinun syysi? + +--Ei mikään ... itsestäänhän se portti... + +Liisa meni ja nykäisi Mattia käsipuolesta ja piti soihtua hänen +silmiensä edessä. + +--Ukko hoi!... Yhäkö sinä horiset ... nukutko sinä vielä, vai oletko +humalassa? + +--Enkä nuku ... ka, mitä sinä? + +--No, nukuit kai äsken, kun ajoit rekesi pirtin nurkkaan... + +--Elä valehtele! ... eikö sitä nukkumattakin? + +--Ja missä on hattusi? + +--Päässähän se ... ja Matti kopaisi päätään, mutta päässä se ei ollut. + +--Tässähän tuo on reessä ... panehan päähäsi, ettet edes palellu ... jos +olisi tielle pudonnut ... sitä on miestä, kun nukkuu rekeensä niin, +ettei tiedä tästä maailmasta! + +--Pidä sinä suusi kiinni, että minä olen nukkunut ... tiedänhän minä +paremmin itse. + +Nyt piti Liisan ihan väkisinkin nauraa tuolle ... niinkuin se ei muka +olisi nukkunut, koska tuskin vieläkään on oikein valveilla... + +--Johan minä pellon alta kuulin kuorsuusi, pilkkasi Liisa, niin sikeästi +sinä nukuit, että pellon alta kuului kuorsuusi. + +--Kuka lie kuorsannut ... min' en oo... + +--Herra Jumala ... kukas siellä, jos et sinä! + +--Itse oot kuorsannut... + +--Vai minä? ... jopa nyt, kun tulin navetasta lypsyltä juuri... + +Mutta Matti oli saanut hevosensa riisutuksi ja lähti sitä talliin +viemään. + +Liisa jäi palava päre hampaissa rekeä penkomaan... + +Olipahan jäänyt jyviä säkin pohjaan ... eikö hän ollut jo lähtiessään +sille sanonut, ettei tarvitse panna täyttä puolta tynnöriä. Mutta sen +piti vaan saada puoli tynnöriä ... ei sanonut ilkiävänsä vähempää +selässään makasiiniin kantaa. Tietäähän sen, tahtoo muka voimiaan +näyttää... Eivätpähän olleet pappilassa apetta antaneet, kosk' on omat +silput kuluneet ... se on se nykyinen pehtori semmoinen, mikä lie... +Vitsapahan oli katkennut reslan laidasta, kun nurkkaan ajoi ... ja entäs +loimi, jopahan taas oli sika!...--Mitä? ... ja nyt näki Liisa jo +semmoista, että ei kiitetty, ja hän huusi siitä Matille talliin... + +--Herra Jumala!... Matti hoi! kun on minun kehruut vielä täällä reen +pohjalla ... jotka olivat ruustinnalle vietävät!... Kuuletko sinä, sen +kötys, minkä tähden et ole antanutkaan niitä ruustinnalle? + +Matti oli ruvennut apetta tekemään tammalleen ja tuli nyt noutamaan +jauhopussia reestä. + +--Minkä tähden et ole antanutkaan minun kehruuksiani ruustinnalle? + +--Olenpahan... + +--Vai olet?--Tuoll' olivat heinien alla nykimättä ... et ole +liikauttanutkaan ... siin' on, heh!--ja Liisa heitti vihaisesti nyytin +takaisin rekeen. + +--En muistanut. + +--Et muistanut! Sanoinhan ma sen, ettet muista--olisit ottanut minut +mukaan, niin olisin muistanut ... siinä ne nyt ovat, ja mitähän +ruustinna sanoo? + +--Olisikohan niillä ollut kiire? + +--Totta kai niillä kiire, kun minä ne kerran laitoin. + +--Mikä lie tällä kertaa ollut, onhan tuota ennen muistanut ... olin minä +ruustinnan puheillakin, mutta miten lie siinä lähtiessä haihtunut +mielestä... + +--Haihtunut mielestä!--Mitä sinä sillä jauhopussilla? + +--Tamman appeeseen... + +--Se kulkee vielä torkuksissa tuo mies ... johan siell' on apetta +soimessa ... minä tein. + +Matti meni takaisin talliin. Liisa otti kehruusnyytin, nahkaset ja säkit +reestä ja vei ne pirttiin. + +Vähän ajan päästä tuli Matti tallista, tarkasteli rekeään ja näki, että +oli muuan vitsas reslan laidasta katkennut ... veti sen sitten aisoista +tallin seinämälle ja keikahdutti siihen kumolleen... Mutta ihan kuin +vahingossa tuli hän sitä siihen asetellessaan ajatelleeksi, että »ei kai +se nyt siitä minnekkä pyöri...» mutta sitten hän huomasi, että se oli +ihan järjetön ajatus, eikä ymmärtänyt, mitenkä se semmoinen oli hänen +päähänsä tullut. Oli jo tupaan menemäisillään, kun raapaisi +korvallistaan ja meni sen nurkan juureen, johon oli rekensä ajanut... +Olipahan sälö siihen halennut. Matti repäisi sen kokonaan irti, pisti +seinänrakoon ... ja sitten hän meni pirttiin. + +Liisa oli siivilöimässä maitoa pyttyihin pöydän nurkalla. Kissa kierteli +häntä ja naukaisi aina väliin. Matti päästeli raskaammat vaatteet +päältään ja painautui sitten penkille istumaan pää käsien varassa. Liisa +vilkaisi häneen silloin tällöin siivilänsä ylitse ja ajatteli, että +»mikähän sillä nyt on», mutta ei kuitenkaan sitä kysynyt... Olisikohan +juonut ja nyt olisi kohmelossa? ... vaan ei hän sitä äsken suinkaan +hengestä tuntenut. Tokko lie juonut ... missäpä tuo olisi +ennättänytkään, kun tänä aamuna lähti?... Kissa hiipi Matin luo ja +hieroi hiljaa naukuen kylkiään Matin saappaihin. Mutta ei Matti ollut +kissaa näkevinään... »Jokin sillä on, koskei hyväile kissaakaan», +ajatteli Liisa... + +--Käy saunaan, sanoi Liisa Matille, kun viimeistä kertaa laski maitoa +siivilän läpi pyttyyn. + +Matti harasi tukkaansa ja alkoi riisuutua saunaan. Ei puhunut mitään, +eikä Liisakaan puhunut. Pistäytyi ovesta pihalle, ja vähän ajan perästä +meni Liisa jälestä. + +Ensin kuitenkin kaatoi kissan kuppiin maitoa ja asetti sen pankon eteen +lattialle; päreen hän kanssa sytytti uuden palamaan ja sovitti sen +pihtiin pankon nurkkauksessa. + +Eikä pirttiin jäänyt muita kuin kissa maitoansa lakkimaan ja päre +pihdissään palamaan... Kissa lakki lämmintä maitoa, siististi ja +äänettömästi, päre palaa ritisi verkalleen, ja karsta kävi sitä mukaa +yhä useammalle kierteelle, kuta enemmän piteni. Mutta kun tuli oksan +kohta, suhahti siitä liekki pienenä kielekkeenä ylös- ja alaspäin +pihisemään ... ja silloin kissan hännän pää salaperäisesti liikahti. +Mutta kun se oli maitonsa lakkinut, kuppinsa nuollut ja kielensä +liponut, lähti se liikkumaan ympäri tupaa. Kulki kuulumattomin askelin +pankolta pöydän luo, hiipi siitä karsinaan, kiersi takaisin pankon +juureen ja siristi viheriäisiä silmiään pärevalkeaa vastaan, naukaisten +vähäisen. Meni taas pöydän päähän, hyppäsi penkille ja vainusi +maitopyttyjä, mutta laskeutui taas takaisin lattialle. Pankon luona +naukaisi surkeasti ja melkein kuin itseänsä säälien ja hyppäsi pankolle. +Siinä se ojenteli kaulaansa ... pitemmäksi, pitemmäksi ... kävi itse yhä +matalammaksi ja kavahti uunille.--Päre suhahti taas pihdissään +pihisemään, karsta ritisi, ja pehmoinen kehruu alkoi kuulua uunin +päältä. + +Saunassa eivät Matti ja Liisa paljon mitään puhuneet. Matti oli jo +lauteilla, kun Liisa tuli. Liisa hautoi vastan ja ojensi sen Matille. + +--Heh, tuoss' on vasta! sanoi hän. + +--Tahdotko vielä? kysyi hän vähän ajan päästä ja löi löylyä. + +--Lyö häntä vielä, sanoi Matti. + +Liisa heitti herkeämättä vettä kiukaan kuumille kiville... + +--Vieläkös? + +Kun ei Matti mitään vastannut, niin Liisa löi vielä. + +--Elä häntä ... huh! ... elä häntä ... huhhuh! enää! sanoi jo Matti ja +valeli päätään. + +--Vähäänpä se nyt,--sanoi Liisa, mutta ajatteli itsekseen, että paljonpa +sen nahka nyt sietikin. + +Eivät Liisa ja Matti vielä iltaista syödessäänkään puheisiin päässeet. +Matti söi kokkelia, mutta unohti usein lusikkansa kuppiin eikä muistanut +uutta palasta suuhunsa purra, kun oli entiset nielaissut. Liisa häneltä +aina silloin kysyi, että »minkätähden sinä et syö?»--johon Matti +pikaisesti vastasi, että »syönhän minä», ja söi. Olisi Liisan tehnyt +mieli härnätä Mattia siitä nukkumisesta, mutta sitten hän ajatteli, että +»härnäämmä häntä huomenna» ... eikä nyt härnännyt. + +Syötyä oli Matin mieli vähän keveämpi ... kovin raskas se oli ennen +syöntiä ollutkin ... saunassakin vielä. Jo ajatteli hän mainita Liisalle +jotain rautatiestä. Ei hän kuitenkaan mitään maininnut ... ehkei se sitä +kuitenkaan uskoisi ja sanoisi unen näöksi eli miksikä muuksi tahansa ... +ainahan se sanoja löytää. + +Ruokaa pois pöydältä korjatessaan sanoi Liisa saaneensa jäniksen. + +--Eipähän ole malttanut olla käymättä minun pyydyksilläni, ajatteli +Matti, mutta ei sanonut muuta, kuin kysyihän hetken päästä, mihin +rautaan se oli käynyt... + +Aidan nurkkaukseen oli käynyt, palon niitynpuolimmaiseen aidan +nurkkaukseen eikä metsän puolimmaiseen ... ei rautaan, vaan lankaan... + +Vaan eihän Matti muistanut siellä nyt mitään lankaa olleenkaan ... +syksyllä sulan aikana oli ollut, mutta poishan hän ne keyrin aikaan +muisteli ottaneensa... + +--Etpähän ollut ottanut, kosk' oli jäniskin käynyt, sanoi Liisa ja +kehaisi vielä, että se oli hänen onnellaan sinne mennyt ... eikä ollut +muuta kuin yksi jälki ... ihan suoraan metsäsaarekkeesta niityn poikki +... eikä vanhaa polkua mitään. + +Ei Matin enää tehnyt mieli mitään puhua, kun kuuli, että oli jänis ihan +suoraan käynyt kesälliseen lankaan. Ei se hyvää merkinnyt semmoinen ... +suurten sotien ja vainovuosien edellä sitä semmoista tapahtuu, että +tähdet tippuvat taivaalta ja jänikset juoksevat kesällisiin pyydyksiin +... oikeassa menossa ne ei juokse... Ei sitä olisi kuitenkaan siitä +langasta pitänyt irti päästää ... siinä olisi pitänyt antaa olla, +tottapahan olisi se sen siitä korjannut, joka oli sen siihen +ajanutkin... + +Sama kai se oli, joka höyryt laittoi maalle kulkemaan ja niillä ajoi ... +toinen mies eikä se oikea, joka on maailmankin luonut... + +--Mikä sinulla on, Matti, kun et sinä nuku? murahti Liisa unisena ja +veti peitettä puoleensa. + +--Nukunhan minä, sanoi Matti. + +--Etpähän nuku ... kun olet koko yön siinä ähkinyt ja sinne tänne +heitelläinyt... + +--Mikä lie valvottaja ... tokko lienen oikein terve. + +--Vielä sinulla mikä ... ei mikään.--Kummapa, jos ei nukuta, kun +tullessaan koko matkan reessä makasi... + +--En minä koko matkaa... + +--On sitä puolessakin ... mut' olehan nyt vaiti ja nuku pois... + +Liisaa nukutti kovin, hän veti taas peitteen korvilleen ja nukkui... + +Matti mutisi, että »jos tietäisit, niin ei sinuakaan nukuttaisi». Mutta +sitten hän kohta itsekin nukkui. + + + + +III. + + +Seuraavana aamuna noustuaan oli Matti jo aivan rauhallisella mielellä ja +päätti kertoa Liisalle siitä, mitä oli pappilassa kuullut. Mutta ei +Liisa koko aamurupeamalla yhteen kohtaan seisottunut, kulki askareillaan +kodassa ja navetassa. Matti paikkaili kenkiään ja ajatteli, että +»kerrommahan aamiaista syödessä--ennättäähän se sen sittenkin kuulla». +Mutta kun Matti oli alkamaisillaan, lähti Liisa taas liikkeelle, ja +Matti ei tahtonut kertoa, ennenkuin Liisa oli yhteen kohtaan asettunut +kuulemaan. + +Matti lähti havukasalleen tallin taa ja taivutti aina päätään nurkan +taitse katsoakseen, eikö Liisa jo olisi herennyt kävelemästä kodan ja +pirtin väliä. Siellä se vain käveli... Eikä pirttikään vielä lämminnyt +... tokkohan se aikoikaan panna sen lämpiämään tänä aamuna? Kylmä oli +tuulikin, niin että kyllä olisi sietänyt panna pirtti lämpiämään, että +olisi päässyt käsiään lämmittelemään... + +Jo tuli Liisa noutamaan puita pinosta ... jopahan viimeinkin. Sitten kai +se kohta rukkinsa ääreenkin istuutuu... + +Kun tuuli alkoi lappaa savua lakeistorven kautta pihalle, lähti Matti +lämmittelemään. Löi kassaransa havutukkiin ja ajatteli, että »kun ei +uskone, niin olkoon uskomatta ... ei se mikään uskonkappale olekaan». + +Uuni lämpisi, lieska leimusi uunin suusta, ja silloin tällöin syttyi +karsta kytemään. Matti heitti rukkasensa pankolle, veti piipun +povestaan, halkaisi päreen ja otti sillä uunista tulta. Sitten +lämmitteli käsiään lieskassa ja katseli ikkunain tasalla lainehtivaa +savua. + +Liisa oli laittautunut karsinalasin alle kehräämään. Matti nosti +tupakkihakkurin penkin alta ja rupesi hakkaamaan tupakkia. + +--Joko se nyt on kaikki polttanut, jotka toissa päivänä hakkasi? kysyi +Liisa. + +Eihän toki ollut kaikkia polttanut ... muutenhan tässä vain +lämmitellessään hakkaili... + +Ja Matti hakkasi tupakkia ja veti vetämistään savuja piipustaan ... yhtä +kiivaammin. Kovin tavattomasti se nyt vetikin, veti niin, että yhtenä +rätinänä kävi kopan sisus... + +Ei se ehkä usko ... vaan jos ei usko, niin olkoon uskomatta!... Sama kai +se on, uskooko tahi ei... + +--Nythän se on Lapinlahdenkin kirkolla rautatie ... oletko kuullut? + +Mutta Liisa kehräsi niin uutterasti, ja rukki hyrisi niin kovasti, ettei +hän kuullut oikein, mitä Matti sanoi. + +--Niin mikä on? + +Matti koetti puhua niin välinpitämättömästi kuin voi... + +--Onpahan vain rautatie ... ovat nyt lapinlahtelaisetkin rautatien +pitäjäänsä saaneet ... kuuluvat sen niille sinne tehneen, kun olivat +ruunulta pyytäneet, etteivät tarvitsisi hevosella ajaa mihinkään aikaan, +ei kesällä eikä talvella... En tiedä, liekö totta, min puhuivat... + +--Hyvänen aika, elä revi sitä uutta luutaa, jonka vast'ikään panin +varteen ... onhan siinä vanhempiakin! Mitä sinä siitä revit? + +--Piippu on tukkeessa... + +Matti oli puhuessaan vetänyt piippunsa tukkeeseen, ja oli häneltä kesken +puheensa tullut sopelle lähtö varpua hakemaan. + +--No, eikö siihen tarpeeseen vältä vanhan luudan varpu?--Niin, että mitä +sinä sanoit niiden lapinlahtelaisten tehneen? + +--Eivät ne ole mitään tehneet, mutta ruunu on tehnyt niille rautatien, +jota myöten saavat mennä vaikka Helsinkiin taikka Amerikkaan. + +--Minnekkä? + +--Amerikkaan... + +--Elä nyt valehtele, hyvä mies... + +Liisa seisautti rukkinsa ja katseli pyörän yli Mattia, niinkuin +semmoista valehtelijaa, jonka puheissa ei ole alunkaan perää. + +Mutta siitä Matti kiivastui, ja häneltä katkesi varpu piipun varren +sisään... + +--Mitä katsot?... Kun et usko, niin puske, mutta minä menen itse ihan +kohta sitä katsomaan ... on se siksi kumma katsottava, ja jos et sinä +tahdo tulla yhteen matkaan, niin ole tulematta ... ei sinua kovin +kärtetäkään... + +--Sitä lapinlahtelaisten Amerikkaan lähtöäkö sinä menet katsomaan? +Sieltähän niitä kuuluu lähtevän Amerikkaan! Ja Liisan rukin takaa kuului +pilkallinen hymähdys. + +--Enkä, kun rautatietä ... on sitä siinäkin katsottavata... + +--Eikö lie yhdenlaista katsottavata kuin se panoraama siellä pappilan +pirtissä, jota silloin kärtit katsomaan... + +--En minä ole sinua minnekään kärttänyt ... itsehän tuota mielesi teki +katsomaan... + +--Ei ole tehnyt... + +--Vai ei ... sepähän nähdään, kenenkä mieli tässä vielä minnekin +tekee... Matti naurahti pilkallisesti, pitihän hänen väkisinkin nauraa +Liisan typeryyttä... + +--Eihän se mikään panoraama ole, kuka tässä panoraamasta puhuu? + +--No mikäs se on? + +--Rautatiehän se on. + +--Mikäs se sitten se rautatie on? ... ei mikään. + +--Vai ei mikään! akat ne ei ymmärrä mitään ... ne on niin typeriä ja +lyhytjärkisiä, ettei niillä tee mitään ... pässin järkikin on jo pitempi +kuin akkain... Vai ei rautatie ole mikään ... mistä sinä sen tiedät +paremmin kuin minä, joka olen omin korvin kuullut? + +Mutta Liisa oli loukkautunut ja polki kiivakasti rukkiaan. Ja Matti +hakkasi, niin että rouheita maahan pölisi. + +--Liisa! sanoi Matti vähän ajan päästä, mutta Liisa ei vastannut. + +--Liisa! sanoi Matti uudelleen. + +--Niin, niin, no sano, jos sinulla on mitä sanottavata! + +--Ei se taida sillä parata, jos sinulle sanookin. + +--Ole sitten sanomatta! + +Mutta Matti ei malttanut olla sanomatta. Vähän ajan päästä hän sanoi +sen, neuvoi oikein kädestä pitäen ja herkesi hakkaamasta... + +--Elähän nyt, Liisa ... kuulehan, kun minä selitän. Rautatie on rautatie +ja maantie on maantie ... maantie on maasta ja mullasta ja rautatie +raudasta... + +--Ja puutie puusta ja vesitie vedestä?--Ja taas kuului rukin takaa +pilkallinen hymähdys... + +Mutta Matti ei suuttunut... + +--Elähän nyt, kyllä se on totta, että se niin on, kuin minä puhun... Et +sinä mahda tietää, millä lailla sitä rautatietä myöten ajetaankaan ... +luuletko, että hevosella? + +Mutta Liisa ei luullut mitään. Kehräsi ja kuunteli, välistä +pilkallisesti Mattiin katsellen, mutta ajatteli, että antaa hänen puhua, +niin kuullaan, mitä valheita se on taas uskonut. + +--Ei sitä hevosella, ei toki milloinkaan! ... pitää sen toki hevoselle +muunkinlaisen tien välttää... Kun kerran tehdään raudasta tie... + +--Raudasta tie? ... pyh! + +Matti taas rupesi kiivastumaan... + +--Raudasta, raudasta ... jos et usko, niin ole uskomatta ... +rautapellistä ... hm! ... niin, niin, rautapellistä ... ja kun siitä +tehdään tie, niin pitää olla ajopelit ja vetäjät kanssa sitä myöten... +Höyryvenhe, semmoinen masina kuin »Suomela», vedetään maalle ja pannaan +pyörien päälle, ja se kulkee tulen voimalla ja vetää perässään vaunuja +... niin isoja kuin tämä pirtti ja vielä isompiakin ... kyllä se jaksaa +vaikka minkälaisia ... eikä tie tärise ... semmoinen se on! + +--Kuka sinua, Matti parka, on nyt taas narrinaan pitänyt? + +--Ei nyt eikä ennenkään! + +--Sitten olet valehdellut omasta päästäsi ... olisit edes viisaammin +valehdellut ... et osaa edes oikein valehdellakaan, mies parka. + +Mattia hykähdytti ... herkeät siinä luulemasta, kunhan kuulet, kuka +sanoi, ajatteli hän. + +--Valettako lie vai totta?... Jos lie valetta, niin ovat paremmatkin +ihmiset valehdelleet ennen minua, joka muiden puheita vain kerron ... en +minä itsestäni mitään tiedä, ruustinnan puheita ne ovat, sanoi Matti +nöyrästi huokaisten ja rupesi taas tupakkia pienentelemään. + +--Ruustinnan?... Oliko ne ruustinnan puheita? + +Nyt Liisan rukki jo pysähtyi, ja nyt hänen korvansa vasta oikein +aukenivat. + +--Ruustinnan ja rovastin, lisäsi Matti. + +--Elä...? + +--Ruustinna ja rovasti ne sen minulle kertoivat ... en minä sitä muualta +mistään tiedä. + +--Elähän ... ihanko todella? + +--Ne ne kertoivat ... olivat käyneet sitä uutten uhkain katsomassa. + +--No, mitä ne kertoivat? + +Nyt oli Matin aika olla mahtavana... + +--Mitäkö kertoivat? Sitä, mitä minä jo kerroin, vaikka et uskonut. + +--Ettäkö on siellä rautapellistä tie? + +--Niin on, ja sitä myöten kulkee pyöräin päälle nostettu masina. + +--Sekö »Suomela»? + +--Se se taitaa olla ... siipien sijasta on sillä kohdalla pyörät, isot +pyörät ja pienet pyörät, joita kaikkia pannaan tulen voimalla +liikkeelle... + +--Vaan sitä minä en usko, että se tulen voimalla liikkeelle lähtee! + +--No, niin se tekee ... niinkuin vettäkin myöten kulkiessaan... + +--Tehköönpä jos tahansa, mutta sitäpä minä en usko sitä, että se +vettäkään myöten kulkiessaan... + +--Etkö usko rovastia ... oletko mielestäsi rovastia viisaampi? + +--Enkä ole ... mutta eipä sanonut ruustinnakaan uskovansa, kun mennä +kesänä oli puhe, että se soutamatta kauan kulkee. + +--Nytpä uskoo, kun on nähnyt maallakin kulkevan... + +--Uskooko nyt?... Jako että se on pyörien päälle nostettu?... Kylläpä +sitä on rakennus! + +--Mitä ne ei ruununmiehet osaa laittaa! + +--Ruununmiehetkö ne ovat sen laittaneet? + +--Nehän ne! + +--No mitähän nuo tuosta Lapinlahden kirkolle ... olisivat tänne omalle +kirkolle, niin olisi kirkossa käydessään nähnyt ... eivätköhän nuo tuota +vielä tännekin? Kun tietäisi, milloinka ne sen tänne tuovat, niin menisi +katsomaan... + +--En tiedä tuonevatko ... ei ollut puhetta siitä. + +--Vai on ruustinnakin käynyt asian alkain katsomassa? + +--Kun olivat aamusilla lähteneet, niin olivat puolen päivän aikaan +olleet perillä ... sanoi vielä, että pitäisi minunkin käydä katsomassa. + +--Aiotkos käydä? + +--Enpä tiedä ... mitäpä minä vanha mies? + +--Eikö minusta mitään sanonut? + +--Ei ollut puhetta sinusta. + +--Kyllä se on kumma rakennus, jos vain se semmoinen on ... vieläkö hänet +nähnee, ennenkuin kuolee?... Vaan jos sinä valehtelet? + +--Enkä valehtele ... olenko minä milloinkaan ennen valehdellut? ... +saatatko sanoa? + +--Et, et ... vaan eikös se ole sinustakin kumma rakennus? + +--Mikäpä se nyt niin eri kumma ... on niitä nähty ja kuultu +kummempiakin. + +--Vaan eihän toki tämmöisiä? + +Mutta Matti oli mielestään hakannut tarpeeksi tupakkia ja lähti taas +ulos havutukilleen. Kassarata havutukista irti kiskaistessaan hymähti +hän vähän itsekseen... »Uskoipahan ... ja mikäs siinä oikeassa opissa, +uskoahan sitä pitää vaikka keisarin...» + +Liisa jäi yksin pirttiin. Kehräsi vähän aikaa, polki rukkia niin +kiivakasti ja nykki kuontalosta kehrättävää niin vihaisesti, että se +aina vähän päästä käsiin katkesi... Ja sitten oli aina tuska sitä +liittäissä ... mikä liekään niin hauras kohta kuontaloon sattunut, kun +aina vähän päästä katkesi.--Eikä nauhakaan pyörän päällä +pysynyt!--Huonosti loukutettuja liinoja nuo pappilan liinat, kun niin +pahasti pölisevät ... mitä lienevätkään kaiken maailman liinoja?... +Rukki rupesi sitten taas hyrräämään ... yhä kiivakammin, poljin natisi, +valkea naarmu pyörässä vilisi yhtenä viivana, ja rihmaa keräytyi vähälle +aikaa koko nietos rullaan. Liisa sitä sinne suoltamalla suolti, rulla +nieli yhä ahnaammin, kuontalo oli melkein puolilleen kehrättynä ... +mutta silloin riipaisi rulla yht'äkkiä kaiken rihman kitaansa ja yhteen +menoon kuontalotakin pitkän matkaa. Nauha luiskahti pyörän päältä, ja +Liisan piti heretä polkemasta, mutta silloin alkoi poljin laputtaa niin +pahalla äänellä, että sen luuli siihen paikkaan halkeavan... Ei, ei +ollut koko rukista minnekään, seisokoon nurkassa!... Ja Liisa melkein +nakkasi rukkinsa nurkkaan ja meni hiiliä uunista vetämään.--Nekin +peijakkaat polttivat ... ih! ... niin että oli silmät päästä palaa... + +Liisa sulki lakeisen ja katasti ikkunasta pihalle. Reki siellä oli +kumollaan tallin seinämällä, pohjaraudat päivää vasten kiiltäen ... ja +Matin kassaran kärki vilkkui silloin tällöin tallin nurkan takaa... + +Liisa huokaisi kovin pitkään ... mikähän lie huokaisuttanut ... ei hän +sitä itsekään oikein tiennyt. Väkinäisesti hän meni takaisin rukkinsa +ääreen ja rupesi selvittelemään sotkuista rullaa. Kovin se oli pahasti +sotkeutunut ... ja silloin rupesi aina nenän vartta kutkuttamaan, kun +sotkoksesta oli selvän saamaisillaan... + +Vaan mitäpä noista kehruista ja muista? ... kehräsipä sitä vaikka minkä +ennätti, niin ei ne kehruut kuitenkaan perille tule, vaikka kuinka monta +kertaa laittaisi... Onko kummempia kuultu?... Lähtee mies viemään +kehruita eikä ole sitä älyä, että ottaisi ja antaisi? Kumma, kun jyvänsä +muisti maksaa? ... olisi nekin unohtanut yhdellä tiellään!... + +Liisa meni ja sieppasi uunilta kehruunyytyn, joka oli Matilta jäänyt +ruustinnalle antamatta. Pani sen penkille viereensä ja aukaisi sen... +Siinä ne nyt olivat vyyhdet ja kerät niin hyvässä laitoksessa ... +vyyhdet ja kerät ... että oikein tuli sääli, kun ei ollut ruustinna +niitä nähnytkään. Olisi ottanut mukaansa edes ... mutta mitäs se mokoma, +itse menee eikä kuitenkaan saa asioita toimitetuksi... Mitähän ruustinna +nyt ajattelee, kun oli vielä niin tingalle tahtonut? Saattoi kai se +ajatella kuinka pahaa tahansa, jos vain tahtoi... Ja Liisasta rupesi +tuntumaan ihan siltä, kuin olisi hänen pitänyt lähteä viemään niitä heti +paikalla ... ihan vaikka jalan ... saattaisi se Matti toki hevosenkin +antaa, ei se liian paljon olisi, jos antaisi ... ruustinnan tähden +saattaisi antaa, kun se kuitenkin mahtoi lankojaan odottaa... + +Vai oli se käynyt rautatietä katsomassa se hyvä ruustinna ... sen +parempaa ihmistä sitä toki ei ole koko maailmassa kuin se ruustinna... +Kyllä mahtaa olla rakennus se rautatie ... lieköhän ollut ruustinnasta +kumman näköinen?... Ja kun se vielä joulun aikaan varoitti, että kun +vain Matti arennin maksuun tulee, niin silloin lähettää kehruut sen +mukana ... ja että sitten saa uusia sijaan. Mitä se nyt ajattelee, kun +ei lähetettykään? Saattaa kai se ajatella mitä tahansa, jos vain tahtoo! + + * * * * * + +Puolista syödessä oli Liisa hyvin huolissaan olevan näköinen. Sitten hän +sanoi yht'äkkiä: + +--Kyllä se on niin, että siinä ei auta nyt mikään muu, kuin että pitää +lähteä ihan tänä iltana ruustinnalle kehruita viemään. + +--Häh? sanoi Matti ja söi. + +--Sitä, että sanoppa mitä tahansa, niin siinä ei auta mikään ... ei +kerrassa mikään, sanoi Liisa päättäväisesti, painoi veitsensä linkkuun +ja pisti sen taskuunsa. + +--Mikä kiire niillä nyt niin on? sanoi Matti yhä syöden. Eikö niitä +ennätä vastakin? + +Hyvä, ettei se sen enempää vastustellut... Liisa oli pelännyt, ettei se +ottaisi korviinsakaan. + +--Kun olisi jo ennen pitänyt viedä ... paljoa ennen, ja nytkin vielä +jäivät. Kyllä sinuakin on asiamies! ... ja mitä minä sill'aikaa teen, +tyhjää rukkiako pyöritän? + +--Rupea vaikka kehräämään niitä verkkorihmoja. + +--Joita jo on enemmän kuin mitä milloinkaan saat kudotuksi! + +--Mitäs sinä sitten eilen ja tänä päivänä olet kehrännyt? ... kehrää +niitä! + +--Eihän se tämä vanha rukin rumilaskaan ... ei sillä tee liinoja +kehrätessä mitään ... ja ovat vielä niin huonosti loukutettuja. + +--Paremminkos villoja? + +--Ja kun ruustinna vielä aikoi panna kankaan ... eikö panne jo tällä +viikolla! Mistä se sitten kuteita saa, kun on kuteet täällä? + +Ei vastannut Matti siihen mitään ... yhä söi vain, ja ryyppäsi tuopista +piimää. Se ainainen syönti ja ryyppiminen rupesi jo käymään Liisan +kyllälle... + +--Jo ihan tänä päivänä pitää lähteä viemään! + +--Kyllä kai minä en lähde toista kertaa. + +--Eihän sinun tarvitsekaan ... saatanhan minä mennä, kun vain annat +hevosen... + +--Sinäkö? (ja tuopin sisästä:)... Kukas lehmän hoitaa? + +--Niinkuin sinä et sitä jo olisi monta kertaa ennenkin hoitanut... + +--Saattaa rietautua tamma laukkaamaan, ja sinä et saa sitä seisotetuksi. + +--Osaan minä toki tammalla ajaa yhtä hyvin kuin sinäkin ... ja minä en +ajaisikaan... + +-- ... nurkkiin, oli Liisa sanomaisillaan, mutta ajatteli, että jos +suuttuu, eikä sanonut. + +--Mitä et ajaisikaan? + +--Eipä niin mitään ... tuota, mitä minä sanoinkaan? ... niin, että kyllä +sinne pitää lähteä jo ihan tänä iltana! + +--Tänä iltana? ... mikä sinne nyt yön selkään? + +--Hyvä on, ajatteli Liisa. + +--Jos ei tänä iltana, niin viimeistään aamulla varhain... + +Matti ei puhunut mitään, herkesi syömästä ja rupesi panemaan piippuunsa. +Ei näyttänyt myöntävän, mutta ei mitenkään kieltävänkään... Vähän ajan +päästä hän sanoi: + +--Kysäseppä rovastilta, jos satut näkemään ... eli kysytä ruustinnan +kautta, jos ei se itse sitä tiedä, että onko niissä minkälaiset pyörät +niissä vaunuissa, isot ja pienetkö ... ei tullut minulta sitä +kysytyksi... Käske ruustinnan kysyä rovastilta. + +--Kyllä minä sen toki saatan rovastilta itseltäänkin kysyä ... olen minä +sen puheilla siksi usein ollut. Kysynpä minä senkin, että tokko ne sen +rautatien tuovat sinne meidän kirkollekin? + +--Kyllä minä sen tiedän, etteivät tuo ... et tarvitse kysyäkään ... ei +se niin vain tuotava ole. + +--Ei sitä ihan varmaan tiedä ... sittenpähän sen varmaan tietää, kun +kysyy ... kyllä sitä on hyvä kysyä. + +--Joudat kysyä, ajatteli Matti, muttei sitä niin nyt joka paikkaan... +Vaan jos hyvinkin ... ajatteli hän sitten, mutta ei hän siitä Liisalle +mitään puhunut... + +Ja Liisa oli koko sen päivän niin ihmeen hyvällä tuulella, että melkein +sydänalassa ahdisti. Ihan oli kohona hypitellä vanhaa ihmistä. Aina +vähän väliä tahtoi nauru itsestään hyrähtää, vaikkei tiennyt oikein, +mistä syystä se milloinkin ... omista aatoksista useimmiten. Ja kaikin +puolin tuntui niin hyvältä olla. Rukkikin pyöri niinkuin ainakin, eikä +kertaakaan nauha pyörän päältä luiskahtanut. + +Ja Mattia piti Liisa niin hyvänä, että keitti kahvit, lämmitti saunan, +vaikka oli eilenkin lämmittänyt, toi voita pöytään iltaista syödessä ja +piti puhetta rautatiestä ja antoi Matin kertoa. Matti ja Liisa vielä +pitkän aikaa illallisen jälkeen istuivat, toinen pöydän päässä piippuaan +poltellen, toinen sängyn laidalla tukkaansa sukien, ja katselivat, +kuinka kissa pankon kulmassa maitonsa lakki, kuppinsa nuoli, kielensä +lipoi ja lähti pitkin pirttiä hiipimään. Sitten sitä vuoroon +silittelivätkin, Matti otti syliinsäkin ja ruopi kaulan alustaa ja antoi +sen ruveta kehräämään. Ja rautatiestä he juttelivat, juttelivat tästä +ihan uudesta ihmeestä ja kummasta ... että kaikkia sitä vanhoillaan +kuuleekin. Vieläkö hänet nähneekin, arveli Liisa, mutta Matti sanoi, +että eikö tuota uskone näkemättäkin, johon ei Liisa virkkanut mitään. +Mutta sitten kun kissa oli vähän aikaa uunilla kehrännyt, sammuttivat he +päreen ja painautuivat vuoteelleen pitkäkseen... + +Mutta Liisa oli niin kummallisen valpas tänä yönä. Matti jo nukkui, ja +kissan rukki yhä hyrisi tasaista hyrinätään uunin päällä, mutta Liisa ei +tahtonut saada unta silmiinsä. Kuuli pienimmänkin rasahduksen tuvan +seinissä, kuuli, jos russakka vahingossa putosi katosta lattialle, ja +kuuli tamman jalan kumeata kopsetta, kun se pilttuussaan liikahti. +Erotti muusta seinästä ikkunan valoisamman reiän ja sen läpi jonkun +tuikkavan tähden, ja kun veti peitteen korvilleen taikka pani silmänsä +kiinni, niin oli kuitenkin kuulevinaan ja näkevinään kaikki. Siitä taas +valpastui ja ajatteli, että jos olisi jo aika nousta ja panna evästä +huomiseksi, mutta pelkäsi, että jos Matti herää ja kysyy, eikä noussut. +Viimein hän nukkui, mutta aamulla ennen kukon laulua jo heräsi ja alkoi +lähtöänsä laittaa. + + + + +IV. + + +Matti oli laittanut Liisan taipaleelle päivän hämärissä. Oli käynyt reen +kohdalleen keikauttamassa, sen heinillä täyttänyt, pannut silppuja +säkkiin, taluttanut tamman tallista ja valjastanut. Sitten oli Liisan +rekeen istuttanut, peitellyt, antanut suitset käteen ja käskenyt tammaa +lähtemään. Tamma oli silloin vähän länkiään vasten siirtynyt, ja reki +oli lähtenyt liikkeelle. Matti oli jäänyt reen sijalle seisomaan ja +katsellut, kädet kupeella riippuen, tamman kulkua puoliväliin peltoa. +Mutta silloin oli Liisa yht'äkkiä huiviensa sisästä huutanut: »Herra +ju-umala!» ja seisottanut tamman. Matti oli kysynyt: »Mikä hätänä?» +Siihen oli Liisa taas vastaan huutanut: »Kun nyytti jäi ... +kehruusnyytti ... se on perälasin alla penkillä ... ptruu!»--Matti oli +käynyt nyytin perälasin alta penkiltä ottamassa, vienyt sen Liisalle, ja +sitten oli Liisa lähtenyt ajamaan ja kadonnut aamun hämärään. + +Mutta Matti oli mennyt taas takaisin pirttiin, pannut maata ja nukkunut +pitkälle puolen päivän rintaan. + +Sitten hän oli siitä kuitenkin noussut, venytellyt, haukotellut, +katsellut ikkunasta pihalle, milloin mistäkin--ja pannut uudelleen +maata. + +Nousi kuitenkin siitä syömään. Söi aika tavalla, vaikka +verkalleen;--mihinkäpä häntä nyt hyvin kiirekään--söi varsinkin voita +paljon ja ryyppäsi tuopista piimää, johon oli puoleksi--enemmän kuin +puoleksi--pannut maitoa sekaan... + +Lähti sitten syötyään navetassa käymään. Katsottavahan se oli lehmäkin, +oliko syömistä ... siinä se ynisikin parressaan Mattia vastaan, ja häkki +oli tyhjä. Matti heitti heiniä eteen, mutta ei kehdannut ruveta +juottamaan;--laittakoon Liisa juomisen, kun tulee... + +Ei Liisaa kuitenkaan näkynyt sinä päivänä tulevaksi, ja Matin täytyi +juottaa lehmä ja itse lypsää se. + +Lehmän lypsettyään, iltasen syötyään ja lämmintä maitoa juotuaan +hankkiutui Matti ennen maatapanoaan päreitä kiskomaan. Mutta kovin oli +tylsä nyt pärepuukko, kovin tylsä, eikä ollut tahkon pyörittäjääkään, +että olisi saanut terävämmäksi. Pölkkykin oli jäässä ... sulakoon se +huomiseksi ... ja olihan noita päreitä tuolla orrella vielä!--Matti +kantoi pärepölkyn takaisin sopelle, iski puukon ikkunan pieleen rakoon +ja kämmenpohjallaan sitä siihen vielä lujempaan takoi.-- + +Tuntui Matti kerrassaan maanneelta mieheltä ylös noustessaan. Eilen +olikin kovin raukaissut, mikä lie raukaissut, mutta nyt ei enää +raukaissut ollenkaan.--Päivän tuloa odotellessaan rupesi Matti taas +päreitä kiskomaan... Hyvinpä ne nyt hienoiksi halkeilivatkin--liekö +pölkky sulanut, vai veitsi seinässä teronnut!... + +Päivän vaietessa alkoi Matti kuulostella Liisaa kotiin tulevaksi. +Pistäytyi pihalle ja asettui tuvan nurkkajuureen seisomaan. Johan sen +olisi pitänyt joutua, jos olisi noustuaan varhain lähtenyt, niinkuin oli +ollut puhe. + +Mutta ei Liisaa kuulunut, ja Matin täytyi lypsää lehmä ja hoitaa se +päivää kohti elämään. + +Matti mietti, mitä ruveta tekemään, mutta ei ollut mitään semmoista +työtä, jota olisi koko päivän kehdannut tehdä. Ei havun hakkuustakaan +ollut jokapäiväiseksi työksi. Matti arveli lähteäkseen metsään +jänisrautojaan kokemaan, ja niin hän päättikin tehdä. Jos olisi joku +sattunut jalastaan käydä kännähtämään. Olihan Liisallekin silloin +käynyt, kun ei ollut Matti kotona! ... kuka ties, jos nytkin?... + +Aamiaisen syötyään--hän oli tuvan liedessä paistanut itselleen +potattipaistikkaita aamiaiseksi--teki Matti lähtöä metsään raudoilleen. +Otti suksensa alas pirtin seinämältä ja alkoi sovittaa jalkaa +varpaalliseen. Sukset olivat Liisan jäleltä, se oli niillä viimeksi +hiihtänyt... Ka, eikö ollut iskenyt pykälää pälkääseen? ... ei ollut +mahtanut muuten saada jäätikköä jalan sijasta irtautumaan, niin oli +pitänyt kirvestä käyttää... Lastupahan oli lähtenyt toisen suksen +pälkäästä, iso lastu... Se olisi ollut oikein sen näköistä, että kun +olisi ensin hiihtänyt niin kauan, ettei jäätikkö enää lähtenyt sauvan +varrella kopistellen, niin sitten olisi kantanut sukset pirttiin +sulamaan ja oikiamaan;--niin se oli kerran tehnytkin!... + +Matti hiihti saunan peräitse ja pellon poikki valmista latua myöten +metsään päin. Ensimmäinen rauta oli Matilla kotipellon +nurkkauksessa;--ei siihen paljon milloinkaan mitään käynyt eikä se siinä +sitä varten ollutkaan. Mutta jos sitä ei olisi siinä ollut, ei olisi +muihinkaan lankoihin käynyt--sitä varten se siinä oli;--semmoinen oli +Matilla taika... + +Matti hiihti eteenpäin pellolta metsään. Siellä oli hänellä rautoja +kolmessa kohden, kolme rautaa kussakin. Vähän matkaa metsän sisässä oli +aukkopaikka, johon olivat Matti ja Liisa kesällä lehtipuita kaataneet ja +taitelleet niistä kerppuja ja vastaksia. Sinne jänisten halu veti heitä +kuutamoisina öinä haavan kuorta jyrsimään, ja sinne oli Matti asettanut +rautansa väijyksiin. Aukon reunaan oli pannut jälen alle, siihen +paikkaan, johon jänis metsästä hiljaa kyykkien istuutuu kuuntelemaan, +tokko uskaltaisi tulla. Kolme polkua toi aukkopaikkaan, ja kunkin polun +suulle oli rauta pantu. Aina oli näihin joku käynyt ... jänis viikossa, +välistä kaksikin. Mutta nyt ei ollut käynyt yhtään;--ei ainoatakaan +kahteen rautaan, jotka olivat lähellä toisiaan... + +Eikähän ollut kolmanteenkaan käynyt... Ka niin, kummako se oli, kun oli +tuossa lunta polulle karissut. Puista sitä oli karissut, ja kukas muu +kuin Liisa? ... se kai se oli sitä siihen kulkiessaan karistellut ... se +oli oksia nykinyt ... eikähän jänis sitä suvaitse, että on lunta +polulla. Matti tarkasteli tarkemmin polkua ... tiesihän hän sen, tuossa +oli jänis käynyt ja kääntynyt takaisin, kun oli tuntenut vierasta lunta +polulla... Mitä se Liisakin? ... johan hän oli sanonut, että heittäisi +jäniksen pyynnin hänen haltuunsa, mutta ei ... menee vain salaa toisen +poissa ollessa ja pilaa toisen pyyntionnen ... Ja käypikös siihen jänis +nyt enää? ... kyllä kai, kun kerran on vieraantunut... + +Olipa niin kuin olisi Matti tuntenut äkää mielessään, kun lähti siitä +tyhjiltä pyydyksiltään muiden luo hiihtämään.--Mutta eihän pitäisi olla +äkäinen;--kun on äkäinen, niin eihän jänis semminkään käy rautaan... + +Olisikohan käynyt heinäpieleksen luona oleviin rautoihin?--Heinäpieles +oli notkossa niityllä. Matti sujutti suksiaan myötämäessä heinätietä +myöten alas niitylle... Hän läheni pielestä ... ei vielä tiennyt, oliko +mitään käynyt, kun olivat raudat toisella puolen pieleksen... Vähän +sykähteli Matin sydän, kun hän koetti lähetä pielestä niin hiljaa kuin +suinkin;--olisikohan käynyt jänis rautaan? mitäs vielä ... ei Matti sitä +ollenkaan uskonut ... ei hän ollut siinä mielessä lähtenytkään, että +saisi;--muuten oli vain lähtenyt omiksi huvikseen hiihtelemään...--Jo +olivat suksen käret toisella puolen pielestä ja jo kurkotti Mattikin +päänsä toiselle puolen pielestä... Eihän perh!... Niin, no tiesihän sen +... ei mitään--ei näkynyt jänistä eikä jäniksen jälkeäkään! polkukin oli +ihan ummessa ... tuuli oli yöllä nietostanut sinne irtainta lunta ja +peittänyt jälen pitkän matkan päässä pieleksestä eikä ollut siellä +moneen päivään jänistä käynytkään. Happamen tunne mielessään kaivoi +Matti suksisauvallaan raudat lumesta ja nosti ne seipään nenään +pieleksen kupeelle... + +Niityn toisessa laidassa tuolla puolen menneensyksyistä ruishalmetta +tiheässä näreikössä oli Matilla vielä viimeiset rautansa. Mutta sinne +hän ei viitsinyt mennä. Kun ei kerran ollut pieleksen luona, niin ei +muuallakaan--se oli varma merkki. Näkyihän, etteivät jänikset olleet +liikkuneet. + +Mutta ei Matti kuitenkaan vielä kotiinsa kääntynyt... Jos olisi käydä +katsomassa halmeen nurkkauksessa sitä paikkaa, josta Liisa oli saanut +jäniksensä!--Ja Matti lähti noudattelemaan sitä latua, jonka Liisa oli +tehnyt. Lumessa se oli vähän. Matti hiihti metsäsaareketta kohti, joka +oli keskellä niittyä ... ja sitten sen sivuitse.--Saarekkeesta toi vanha +jäniksen jälki ja sitä noudatti suksen jälki. Mutta kas kummaa! ... +tuossahan oli aivan veres jälki, se tuli saarekkeesta ja vei aivan +samaan suuntaan kuin entinenkin jälki!... + +Matti hiihti kiivakammin aidan nurkkausta kohti, jonne jälki yhä vei. Ei +ainakaan etäämpää katsoen siellä näyttänyt mitään olevan... Mutta kun +hän tuli likemmä, näki hän, että aidan vieruksessa oli joku lumessa +piehtaroinut ... saa nähdä, eikö se ole jänis? ... vaan se on ehkä +toisella puolen aidan... Matti ei malttanut hiihtää, pisti päähän +pelko, että jos se pääsee siitä irti, ja hän hyppäsi suksiltaan ja +kahlasi vyötäisiään myöten lumessa aidan nurkkaukseen... + +Mutta pahasti Matti pettyi. Jänis siinä oli piehtaroinut vereksessä +lumessa, mutta ei sitä itseään näkynyt missään ... ei toisellakaan +puolen aitaa ... eikä lankaakaan näkynyt. Mutta kohta Matti huomasi, +mitenkä oli ... jänis oli katkaissut peräimen, jolla lanka oli kiinni +sidottuna... Ja kummako se oli? ... ei ollut, pöllö, osannut panna +peräimeksi uutta rihmaa, tietäähän sen, minkä verran vanha peräin +kestää, joka on koko talven siinä mädännyt.--Kas noin ... noin ... +noin!...--ja Matti repäisi langan peräimen irti siitä kepakosta, johon +se oli kiinnitettynä, ja nakkasi kepakon itsensä kauaksi metsään... + +Ei Matti sitä saattanut Liisalle enää anteeksi antaa, että tämä oli +heittänyt vanhan peräimen lankaan... Kumma kun ei jo ensimmäinen jänis +ollut sitä katkaissut ... olisi kai se sen saanut, jos olisi tahtonut. +Mutta mikä lie ollutkaan koko se jänis ... nythän sen oikein näki, mikä +jänis se oli, joka suotta ei riuhtaissut poikki mädännyttä lankaa... +Joku kai sitä oli ollut pitelemässä, mikä lie ollut ... metsän +haltija... Vaan tämä oli oikea jänis, tämä viimeinen ... näkihän sen +kaikista merkeistä, kun oli langatkin katkaissut... + +Matti lähti hiihtämään kotiinsa päin.--Mitä sillä olikaan Liisalla asiaa +mennä toisen pyydyksiä syynäilemään ... ensin karistelee lunta polulle +... kummako, jos ei jänis sitten käy lankaan? ... ja sitten heittää +vanhan peräimen ... jos ei sitä saa jänis katkaistuksi, niin sittenpä +kumma!... Ja sinne nyt vei jänis kaulassaan hyvän langan, ja tuopikos se +sen takaisin ... kyllä kai se sen sitä varten ottikin!... + +Matti oli pahoillaan ... hyvin pahoillaan;--ja eikös ollut syytäkin? Hän +olisi tahtonut tietää, kuka muu metsämies olisi suvainnut akkoja +pyydyksilleen!... Vai akka pistäytyy jänisrautoja katsomaan! Olisi ollut +parahiksi, jos olisi itse semmoinen jalastaan käydä kännähtänyt rautaan, +niin olisi herennyt siellä juoksemasta, mokoma metsän kävijä.-- + +Matti hiihti peltoa myöten pihaan. Siinä oli vastamäkeä hiukan, ja jalka +tahtoi vähän väliä livetä varpaallisesta... Perhana! sitten se vielä +kyliä kulkee!... Kehruuksia viemässä? ... niinkuin niillä olisi +semmoinen kiire ollut ... olisi kai ruustinna kysynyt... Ilman se Liisa +sen vain syyksi sanoi, kun oli into kuulemaan rautatiestä jotain!... +Mitä se sitten siitä paranee, jos kuuleekin ... yhtä tuhma!... + +Matin jalka taas lipesi, niin että oli kaatua nenälleen lumeen... Niin, +se rautatiekin! ... liekö tuota koko laitosta? Ihmisten puheita ne vain +ovat semmoiset! ... valetta, valetta koko matkan, että sitä myöten muka +vuorokaudessa pääsisi Helsinkiin ja ulkomaille!... Mahdotontahan se +on... Vai vuorokaudessa? ... eiköhän pitäisi taipaleelle jäädä yöksikin, +vaikka kuinka olisivat herrat itse ajamassa!... Saapas nähdä, mitä nyt +siellä Liisalle puhuvat ... se nyt on tietty, että se uskoo vaikka mitä, +se hälläkkä, ja muillekin vielä haastaa... + +Matti hiihti juuri saunan peräitse pihaan, kun Liisa käänsi hevosensa +pirtin nurkan taitse... + +--Ptruu!... Hyvää päivää! hyvää päivää! ... ptruu! ... terveisiä +ruustinnalta ja rovastilta, käskivät sanoa... Tuleppas, hyvä mies, +auttamaan, kun olen vaipunut tänne rekeen niin syvälle, etten ... ptruu! +... pappilan piiat niin peittelivät ja laittelivat ... minut ... tänne +... niin että ... ptruu! ... nyt se menee ... tule nyt hevosta +pitelemään, että se ei ... että minä ... kah no! ... ptruu! + +Mutta Matti ei tullut hevosta pitelemään, ja tamma vei Liisan aivan +kujan perille ja alkoi hamuilla heiniä suuhunsa. + +Matti asetti suksensa pirtin seinää vasten, sanoi Liisalle, että »mitä +sinä sinne kujaan ajat?»--ja meni sitten vasta hevosta kujasta +peruuttamaan. + +--Ka, enhän minä sille mitään tainnut, kun vei... + +--Pitäähän se nyt toki hevosensa saada hallituksi.--Ka, ka, ka! ... mitä +sinä tamma siinä? ... ei kai se ole saanut moneen aikaan suuhunsa +mitään, kosk' on noin nälissään... + +--Ruokaa se on saanut ... tallissa se on ollut koko ajan ... ja +ruustinna vielä varoitti pehtoria ... kyllä ne toki aina, kun minä vain +käyn... + +--Etkö sinä aio noustakaan? ... vai siihenkö sinä aiot iäksi päiväksi +äkäytyä? + +--Eihän tuosta pääse ... autahan vähän, Matti. + +--Keikautanko reen syrjälleen? + +--Herra Jumala! ... elähän toki, Matti!--No! ... elä nyt ... kyllä minä +tästä pääsen! + +Pääsi Liisa siitä ylös ja meni pirttiin. Matti riisui hevosen valjaista +ja vei sen talliin. + +Vähän ajan päästä ilmestyi Liisa tallin ovelle. + +--Teetkö sinä apetta tammalle? ... sepä hyvä ... anna minä kanssa +hämmentelen. + +--Osaan tämän minäkin tehdä. + +--No, minä haen sitten vettä tammalle. + +--Jo se on juonut ... ei sill' ole jano. + +--Ei sitä tiedä, jos hyvinkin vielä joisi. + +--Eikä juo ... etkö sinä saata uskoa, kun minä sanon, ettei juo! + +--No elähän nyt ... elähän nyt. + +Ja hyvän mielen näköisenä kantoi Liisa ämpärillä sammiosta vettä talliin +ja pisti sen tamman eteen. + +--Juopipahan se, sanoi Liisa. + +Mutta Matti murjotti yhä ja hämmenteli äänetönnä apetta. + +--No, et kysy kuulumisiakaan, Matti. Mitäs, jos minä olisin kuullut +paljon uutisia? + +--Lie tuota ennättänyt kahteen päivään kuullakin vaikka mitä ... kumma, +kun jo raskit lähteä ... kun et jäänyt vieläkin kuuntelemaan. + +Liisa käänti leikiksi... + +--Enpä olisi raskinut oikein mielelläni, mutta pitihän viimeinkin, kun +pelkäsin, että mitenkä sinä, ukkoparka, täällä tulet ikävältä +toimeen.--Mutta voi herranen aika, kuinka me eilisen iltaa ruustinnan +kanssa istuttiin ja tarinoitiin!... Käveli siinä rovastikin tiheän +päähän piippuineen kyökkikamarin läpi, tarttuipa välistä puheeseenkin ja +puheli pitkät postit. + +Mutta Matti tekeytyi aivan kuulemattomaksi ... kantoi appeen tamman +eteen ja rupesi tallia luomaan. + +--Ja voi sitä kummaa rakennusta, sitä rautatietä ... siitähän me +tarinoitiin eikä paljon muusta mistään ... jos tietäisit, minkälainen se +on! + +Tiesi Matti sen yhtä hyvin kuin Liisakin, mutta ei hän viitsinyt kehua +... oli yhä vain ääneti... + +--Etköhän lähtisi jo huomenna ajamaan ... vai joko minun pitää panna +tamma heti kohta valjaihin ... ennenkuin on appeensakaan syönyt? + +Mutta Liisaan eivät nyt Matin pistopuheet pystyneet. + +--Ei vielä ... vaan kun kesä tulee, niin sitten mennään eikä siinä auta +mikään! + +--Minnekkä sitä sitten semmoisella kiireellä mennään? + +--Lapinlahden kirkolle rautatietä katsomaan! + +--Mitä rautatietä? + +--No, Herra Jumala, sitä rautatietä, joka siellä on! + +--Sitä olematonta rautatietä? + +--Olematonta? + +--Siinä uskossako sinä sitten vielä elää hökötät, että semmoista toden +päälle saattaa olla olemassa? + +--Siinä uskossako? ... entäs sinä. + +--En minä ole siinä uskossa ollut milloinkaan ... minä en kuulopuheita +usko, ennenkuin omin silmin näen ... ja se on hullu, joka uskoo. + +--Vaan ruustinnapa on nähnyt! + +--Ruustinna on sinua narrinaan pitänyt, kun tietää, että sinä uskot +vaikka mitä. + +--Entäs rovasti? onko rovastikin narrina pitänyt? ... häh? ... entäs +rovasti? etkö usko rovastiakaan? + +--Ole huutamatta siinä! kuulenhan minä vähemmälläkin ... enhän minä mikä +kuuro ole! + +--Enhän minä huudakaan ... kun kysyin vain, että sanotko rovastiakin +valehtelijaksi? + +--Olenko minä sitä sitten valehtelijaksi sanonut? + +--Valehtelijahan se silloin on, jos on sanonut, että rautatie on, ja +sitten sitä ei olekaan ... valehtelijahan se silloin on!... + +--Ka, etkö sinä taas rupea huutamaan! ... mitä sinä tänne talliin tulit +huutamaan? ... huuda navetassa, jos mielesi tekee ... kyllä minä +hevoseni hoidan, hoida sinä lehmäsi! + +Liisa meni, mutta kovin oli hänestä pahaa. Olisi niin mielellään +kertonut, mitä rovastin ja ruustinnan kanssa oli puhunut ... ja kun +vielä tiesi, että Matti ei tiennyt paljon mitään rautatiestä sen suhteen +kuin hän. Mutta siksipä se ei sitä mahtanut kärsiä kuullakaan, kun itse +tiesi vähemmän ... kyll' olisi puhunut, jos olisi itse ollut +kuulemassa... + +Vaan kyllä siitä vielä puhutaan, jahkahan Matti tulee paremmalle +tuulelle ... kun se on pahalla tuulella, niin silloin se aina on +tuommoinen... + +Mutta ei Matti pitkään aikaan tahtonut tulla paremmalle tuulelle. +Murjotti monet päivät miettiväisen ja pahan tuulen näköisenä. Ja +varsinkin niinä päivinä, kun tuli metsästä eikä saanut mitään. + +Eikä hän koko talvena saanutkaan kuin yhden jäniksen pieleksen luota ... +ja senkin oli puoleksi syönyt joku roisto. + +Ja kun Liisa rupesi milloin rautatiestä puhumaan, niin sanoi hän heti +kohta: + +--Valetta! ... elä puhukaan! ... en usko! + +Ja Liisa olisi niin mielellään kertonut. Hän oli kuullut paljon +semmoista, josta ei Matti varmaankaan tiennyt mitään ... niistä isoista +ja pienistä pyöristä ja muista ... ja olisihan Liisa suonut, että +Mattikin olisi tiennyt, mitä hän itse tiesi. Ei Liisa tahtonut olla +miestään viisaampi ja tietäväisempi. Siitä ja siitä ei muistettu Matille +kertoa, oli ruustinna sanonut, ja varsinkin sitä olisi Liisan mieli +tehnyt Matille kertoa. Mutta kohta kun hän sitä rupesi tekemään, niin +sanoi Matti: + +--Valetta ... elä puhukaan ... en usko! + +Ja sepä Liisaa kovin loukkasi ... ja hän pyöräytti rukkinsa pyörimään +eikä puhunut Matille moneen päivään ... ruuan laittoi ja pöytään kantoi, +mutta ei Mattia syömään käskenyt. Eikä mennyt itse yhteen pöytään +syömään ... vasta sitten, kun Matti oli syönyt, rupesi Liisa syömään, ei +puhunut mitään ... eikä pannut voita leivälleen. + +Ei Liisa muutamain kertain päästä sitten enää koko talvena rautatietä +puheeksi ottanut ... eikä Mattikaan ottanut. + +Mutta kumpainenkin he kyllä rautatietä ajattelivat, vaikka eivät siitä +puhuneet. Näkivät untakin siitä usein ja kuulivat toistensa siitä +unissaan puhuvan. Mutta jos he silloin sattuivat yöllisistä +haasteluistaan heräämään, niin kääntyivät he kiireesti selin toisiinsa, +vetivät kumpikin peitteen puoleensa ja olivat nukkuvinaan. + + + + +V. + + +Mutta sitten alkoi talvesta kehitä kevät. Päivänpaiste painoi +painamistaan hankia ja nietoksia yhä matalammiksi maan tasalle ... +mäkipaikoissa alkoi lumen alta vettä valaa, valoi valamistaan, kunnes +yön kylmä sen juoksuunsa hyyti ja taas toisen päivän lämmin sen hyyteen +alemmaksi siirsi. + +Viimein ei hyytänyt ollenkaan ... loristen laski sula vesi yönsä +päivänsä rinteitä pitkin, riipaisi kerrassaan kaikki hanget ja nietokset +pelloilta ja aitovarsilta alas alankoihin ja notkomaille, joissa +lahnankukkia sitten sadoittain sikisi puronvarsille, ja tuore kesänurmi +siellä täällä viherteli. + +Pois suli talvi Korventaustan mökinkin ympäriltä. Vetenä tippui lumi +vähitellen pirtin katolta alas, pälviä kohosi seinävierille päivän +puolelle huoneita, pälviä tuli pihoille, ja pellolta alkoi näkyä rukiin +laiho. Ja sitten olivat vähitellen ja kenenkään huomaamatta jo kohta +paljaina kaikki maat; halkopinojen kupeella lastukon alla vain vielä +jäätikkö vähän kylmyyttä huokui. + +Mutta kun Matti siivosi lastut pois ja otti pikan ja lohkoeli jäätikön +pieniksi palasiksi ja heitteli ne pitkin pihamaata, niin kukisti kohta +aurinko hajalleen heitetyn joukon. Ja koivu rupesi pirtin perässä lehteä +laittamaan, ja pääsky lensi kirkonkylästä päin ja suikasi tallin +lakkaan, ja niin oli tullut kesä Korventaustan mökin ulkopuolelle, +päivän hellittämättä paistaessa. + +Ja niin oli tullut kesä sen seinien sisäpuolellekin. Sulamistaan oli +sulanut mielien kankeus, ja viimein ei sitä ollut ollenkaan. + +Hellittämättä oli päivä paistanut ikkunoista sisään, vuoroin kustakin. +Pitkiltä olivat ruvenneet tuntumaan talviset päivät, varsinkin pyhäiset +päivät. Niitä oli Matti koettanut nukkumalla loppuun kuluttaa ja Liisa +sanaa katsellen. Mutta eihän aina jaksanut nukkuakaan eikä aina sanaa +katsella, ei varsinkaan, kun aurinko yhä enemmän lattiaan lämmitti ja +siitä koko huonetta kuumenti. + +Ei Matti jaksanut helatorstaina koko päivää nukkua. Iltapäivällä hän +penkiltä pitkältään kohosi, venyttelihe, haukotteli, sanoi: »Ho--hoi-- +kylläpä on tätä nukkumistakin», ja suunsa vähän nauruun veti. + +Liisa istui karsinalasin alla, kirjaa katsellen, messinkilasit nenällä. +Sieltä hän sankain yli katseensa työnti, silmäili Mattia ja sanoi vähän +lempeydellä, vähän moittivasti: »No kyllä on!» + +--Vaan mitäpä häntä paljon muutakaan, sanoi Matti, paiskasi kämmenensä +polvia vasten, ponnistautui vaivalloisesti seisoalleen, kurkotti lasin +päältä piipun ja kyhni sitä liedestä sytyttämään. Sitten hän nojautui +selin pankkoon, kädet takana, poltteli ja katseli iltapäivän +päiväpaisteeseen. + +--Kyllä kai ... tuota menoaan jos pitää, on helluntain pyhinä paljaat +maat. + +--Ei tiedä, virkkoi Liisa siihen ja pani kirjansa pois. + +--Ei nyt pääse täältä korven keskeltä minnekkään ... metsätiet +upottavat, ja maantie mahtaa olla ihan paljaana ... ei niitä saata +hevosella ajaa eikä kehtaa jalankaan porkata ... milloinhan päässeekään? + +Silloin Liisa vähän aikaa mietti, arveli: »Jokohan sanon?» ja sitten hän +sen sanoi... + +--Jos olisi rautatie meidän mökiltä kirkonkylään, niin ei kelirikko +haittaisi...--Sitä oli ruustinnakin samaa leikillä arvellut, että kun +olisi rautatie, niin ei kelirikko haittaisi. + +Eikä Mattikaan nyt sitä valheeksi väittänyt. Ei hän ensin siihen mitään +virkkanut, katseli vain pitkän aikaa jonnekin yhteen paikkaan pihalle ja +sitten vasta tokaisi: + +--Joka mökin tarpeeksipahan se semmoinen tullee... + +--Hyvä on, ajatteli Liisa, mutta ei kuitenkaan sillä kertaa siitä +asiasta sen enempää puhunut. Vaan kohta oli hän kuitenkin pannut pannun +tulelle ja iltaista syödessään hän istuutui yhteen pöytään Matin kanssa +ja levitti voita leivälleen. + +Helluntain lauantainapa juuri oli Matti sytenyt viimeisen sulamatta +jääneen jäätikön halkopinojen kupeelta. Liisa oli lämmittänyt saunan, +yhdessä he olivat kylpeneet, illastaneet ja kissan selkää silitelleet ja +siitä olivat alkaneet tarinoida, iltaruskon vielä pirtin ikkunoita +punatessa. + +Ensin tuli puhe suurista juhlapäivistä, sitten Jumalan sanasta ja +Jumalan sanan julistajista ... papeista, hyvistä ja huonoista. Hyviä +olivat Matin mielestä oman pitäjän papit, rovasti varsinkin. + +Hyviä olivat Liisastakin ... vaikka kyllä hän oli kuullut, että +Lapinlahden papilla kuitenkin oli paremmat lahjat... + +--Vai paremmat?... Ei Matti muistanut sitä kuulleensa. + +Vaan siihen sanoi Liisa, että »pa-aaremmat ... paremmat toki paljonkin +... ja paljonhan niillä lapinlahtelaisilla on muutakin hyvää». + +--Mitä niillä sitten on muuta niin hyvää? + +--No, ka, kun niillä on ne rautatiet ja kaikki. + +--Niin, myönteli jo Mattikin taas niinkuin vanhaa tuttua asiaa, josta +ennen jo on ollut puhe. + +Ääneti siinä vähän aikaa istuttiin. Sitten sanoi Matti: + +--Kun olisi kerran käydä kuulemassa sitä Lapinlahden parempilahjaista +pappia. + +--Niin käydäkö kuulemassa? ... onhan sinne vähän pitkänlainen matka. + +--Eihän se niin kovin pitkä ... pari peninkulmaa meidän kirkolta... + +--Milloinka sinne mentäisiin? + +--Vaikka juhannuspyhiksi... + +--Entäs lehmä? + +--Saisithan sinä sieltä Valkeiskylältä hakea jonkun joutoakan tänne sitä +siksi aikaa hoitamaan. + +Eikähän Liisalla ollut sitä asiaa vastaan sen enempää, jos kerran saisi +jonkun kotimiehen ottaa, ettei lehmäraukka lypsämättä jäisi... Saisihan +tuota kerran koettaa sitäkin, että käy vieraankin pitäjän pappia +kuulemassa, ennenkuin kuolee ... ainahan niitä oman pitäjän pappeja saa +kuulla ... ja jos tuosta jotain apua lähtisi syntiselle ihmiselle... + + * * * * * + +Ja niin olivat juhannuslauantaina Matti ja Liisa lähdössä Lapinlahden +kirkolle parempilahjaista pappia kuulemaan. + +--Alahan mennä ... kyllä minä tulen! huusi Liisa Matille, kun Matti +seisoi kartanolla ja odotti. Liisalla oli vielä jotain sanottavata, mitä +lie ollut, sille kotimiehelle, joka oli Valkeiskylältä haettuna taloa +vartioimaan. + +Matti heitti eväskontin selkäänsä ja lähti liikkeelle. Nousi +jalkalautoja myöten piha-aidan yli, joka oli tehty aitan nurkasta pirtin +nurkkaan, kulki pellon piennarta myöten, ojan reunaa ja aitovartta ... +ja aitovarrella kasvoi hyvin hyötyvä vatukko. Veräjälle tultuaan, josta +niitylle mentiin, katasti Matti taakseen... Jopa oli Liisakin tulossa, +varasi juuri piha-aidan yli noustessaan aidan seipääseen, kokosi sitten +hameensa ja aikoi tulla. + +Matti ei odottanut veräjällä, mutta Liisa sai hänet kiinni. Sitten +kulkivat he molemmat niittytietä myöten peräkkäin Matti edellä, Liisa +vähän jälempänä. + +--Parin viikon päästä tässä saa jo alkaa viikatetta keikutella, sanoi +Matti.--Katso, kuinka tuolla aitovarsi angervata työntää. + +--Niinpähän näkyy, sanoi Liisa ja koki pysyä perässä. Notkossa oli puro, +ja se oli vielä vesillä. + +--Hyvänen aika, mitenkä minä tästä pääsen? sanoi Liisa ja jäi seisomaan. + +--Kule puita myöten, sanoi Matti ja jatkoi matkaansa. + +--Niin, vaan jos putoan ... elähän edes jätä! + +--Etkä putoa! + +Eikä Liisa pudonnutkaan. + +Tulivat siitä niittyalangosta lehdon laitaan, lehdosta suon yli korpeen +ja korven kulettuaan ylevämmille maille, jotka kohoamistaan kohosivat +harjukankaaksi. Kiivakanlaisesti he kulkivat, vereksillä voimilla +uutterasti tietä tallaten. + +Mutta harjulle päästyä oli tien vieressä se suuri Lepokanto, ja sen +kohdalla oli ensimmäinen neljännes matkasta kulettuna... Liisa istuutui +lepäämään, mutta Matti veti housunkauluksen alta tupakkikukkaron ja pani +piippuun. + +--Elä heitä tikkua kuivaan sammaleen ... syttyy palamaan ja palaa koko +kangas. + +--Mikä vahinko siitä sitten on, jos palaakin ... auhto kangas? + +--Mikäs pakko sitä on tahallaan panna palamaan? + +--No, eipä pakko mikään, myönnytteli Matti. + +Ja sitten taas tietä tallaamaan, alas harjun toista rinnettä, luisumpaa +rinnettä, jota kulkiessa metsä milloin tiheni, milloin aukeni aho eteen +ja maa silloin paikoitellen jalan alla ontosti kumahti, sitten taas +väliin lehtoja, väliin niittyjäkin, mutta niityt kierrettiin ja +kulettiin ulommitse aitovarsia pitkin. Maantielle päästessä alkoi olla +pikkuista petäjämetsää, josta kuivan havunneulan haju kulkevien nenään +tuoksusi. + +Aivan maantielle päästessä hypähti harakka metsästä tien yli ja alkoi +hypellä edellä puusta puuhun ja herkeämättä nauraa... + +Matti aikoi temmata tiepuolesta karahkan ja heittää sillä ja hätistää +harakkata. Mutta ei hän kuitenkaan temmannut. Tuli ajatelleeksi, että +ehkä Liisa uskoisi hänen luulevan, että harakka muka heille nauraa, ja +että hän siksi sitä harmissaan hätistää. Ei ollut Matti siis harakkata +näkevinäänkään, antoi sen vain hypellä edellä ja nauraa. Ja harakka +nauroi ja hyppeli puusta puuhun kahden puolen tietä, ja kikahteli ja +häntäänsä keikutteli. Vasta maantielle päästessä se erosi Matista ja +Liisasta ja lensi takaisin metsään. + +--Pesäkö hänellä lie ollut, kun sitä ilvettään piti, sanoi Liisa. + +--Sillä on aina ne omat lystinsä, sanoi Matti. + +Maantielle päästyä tienhaarassa, jossa virstapylvään juuressa oli +lumireki kesäteloillaan, oli toinen lepopaikka. Ojan laidalle laskeutui +Liisa, mutta Matti istuutui lumireen siiven nenälle. + +--Siinä se on lumireki, sanoi Liisa.--Rautatiellä se on kanssa lumireki. + +--Ne on silläkin tiellä lumirekensä niinkuin muillakin valtateillä. + +--No, eipähän ilman ... vaan ei sitä rautatien lumirekeä hevoset vedä. + +--No mikäs? + +--Ruustinna sanoi sen masinan sitäkin vetävän... + +--Se kai se jaksaa, joll' on vettä kulkiessaan seitsemän hevosen voimat. + +--Vaan välistä kuuluu tarttuvan hankeen sekin kiinni, ettei pääse +tikahtamaankaan, vaikka mitä tekisi, kun oikein kujateille pyryttää... + +--Ähäh! vai pitää senkin äytärin seisottua?... Entäs mitenkä se sitten +irti pääsee? + +--Ka, kun en tullut sitä kysyneeksi. + +--Eikö pitäne hakea lapioimamiehiä avuksi niinkuin muillekin lumireille +... siinä sen nyt näkee! + +--Niin minkä? + +--Sen, ettei ne masinat vain auta, kun oikein tiukka tulee.--Joko +lähdetään? + +--Lähdetään vain. + +Lähtivät siitä sitten maantietä kulkemaan. Matti mietti kulkiessaan yhä +sitä, että pitääpähän senkin seisottua, vaikka on niin kiireesti muka +menevinään, ettei pysy parhaatkaan juoksijat rinnalla. Ja minkä tähden +lie Matin tehnyt mieli melkein kutittelemaan rautatietä siitä, ettei se +päässyt lumen läpi. Jos olisi oikea ihme ollut, niin eivät olisi +lumihanget haitanneet ... yli olisi mennyt! ... eikä olisi kallioitakaan +väistänyt ... saipahan Mooses kalliosta vedenkin vuotamaan ... mutta +siinä miehessäpä olikin Herran henki... + +Kulkivat maantietä pitkin, niin alkoi tien pohjasta näkyä Valkeiskylän +taloja. + +--Kenenkähän nuo on lehmiä? kysyi Matti, kun näki lehmiä tiepuolessa. + +--Valkeiskyläläisten lehmiä, sanoi Liisa, mutta silloin hän muisti +jotakin ja sanoi sen: + +--Kuuleshan, Matti ... en ole muistanut kertoa, mitä ruustinna minulle +kertoi, kun silloin talvella siellä kävin... + +Ja Liisa kertoi, mitä ruustinna oli hänelle kertonut, että nimittäin +rautatie oli ajanut lehmän päällitse mennä kesänä ... ja lehmä oli +mennyt keskeltä kahtia, toinen puoli ruumista toiselle puolen tietä... + +--Ei se kuulu katsovan ... ajaa vain täyttä laukkaa, vaikka ihminen +olisi edessä. + +--Onko pakko olla edessä? + +--Niin, vaan kun lehmä ei ennätä ... eikä sillä ole sitä älyä... + +--Ei, vaan ihminenpä. + +--Ei ennätä ihminenkään ... eikä ne kuulu katsovan, joka vain heidän +tielleen sattuu ... viheltävän kuuluvat ja joka ei silloin... + +--Viheltääkö se? + +--Niin kuuluu tekevän... + +--Se pitää näet samat tapansa maatakin kulkiessaan.--Silloinpa sen on +oma syynsä, joka alle menee. + +--Hullu kai se on, joka alle menee, kun kerran saattaa muuallakin +kulkea... + +--Pysyisi syrjempänä... + +--Kuuluu se välistä syrjästäkin saavan, jos ei ole vähän edempänä ... +yhdenkin miehen kuului temmanneen, joka oli mennyt liian likelle ... +mikä lie siinä vetovoima, joka tempaa kuin koski pyörteeseensä... + +--Jako viepi mennessään? + +--Niin kai. + +--Hennoisi kai tuosta seista edempänäkin, jos tuon maille sattuisi +joskus tulemaan ... hennoisin kai minä. + +--Hennoisin kai minäkin. + +Matti ja Liisa astelivat yhä eteenpäin ja olivat yksimieliset siitä, +että oli sulaa hulluutta ... jos nimittäin sattuisivat joskus sen maille +sattumaan ... mennä rautatien eteen tai edes liian lähellekään sitä... +Saattaahan tuota tuommoista ulompaakin katsella ... vaikka aidan takaa +... eikähän se mikään sormin koeteltava olekaan... Tietäähän sen, minkä +se semmoinen tekee, jos sitä härnäilee... + +Kyllä sitä sentään on koko peto ... ajappas lehmä keskeltä kahtia! ... +kenenhän poloisen lie ollut lehmät... Ja elä sitten vielä seisota, +vaikka olisit ihmisen päälle ajamaisillasi!... Eivät Matti ja Liisa sitä +suinkaan omasta puolestaan olisi pelänneet ... jos olisivat maille +sattuneet ... mutta olihan niitäkin, jotka eivät tienneet, minkä se +tekee, kun sen lähelle menee ... ja niille se on vaarallinen. + +Valkeiskylän kohdalla kulkivat Matti ja Liisa kiivakammin kuin muualla +eivätkä poikenneet yhteenkään taloon, vaikka kutsut olivat kovat moneen. + +Onterin pellolla oli isäntä karhitsemassa. Kun sai ajaneeksi aidan +nurkkaukseen, seisautti hevosensa ja kävi nojaamaan aitaa vasten +pannakseen tupakan. Eivät häntä Matti ja Liisa siitä keksineet, +ennenkuin olivat jo vähän sivuitse menneet. + +--Minnekkä sitä semmoisella kiireellä kuljetaan? kysyi näet yht'äkkiä +Onteri aitansa takaa. + +--Kah, sanoivat Matti ja Liisa yht'aikaa ja vähän säpsähtivät. + +--Minnekkäkö? sanoi Matti, tuonne kirkolle päin... + +--Ovatpa oikein kontillisen evästä ottaneet... + +--On vähän virkailemista siellä ... taidetaan viipyä yli pyhänkin +vähän... + +--Kirkollako? + +--Kirkollakin ... ja on sitä vähän asiata tuolle puolenkin kirkon. + +--Kunhan ette vain menne rautatietä katsomaan?... Kaikki ne sinne nyt +menevätkin ... minulla ei vain ole ollut vielä niin paljon joutilasta +aikaa... + +Matti käänsi puheen toisaalle. + +--Hyväkös on karhita? kysyi hän. + +--Mikäpähän siinä lie ... pölistähän tahtoo vähän kuiva pelto ... vaan +siinähän menee... + +--Pitää lähteä, sanoi Matti, kun olivat vähän aikaa seisoneet ja +toisiaan katselleet. + +--Eikö joudeta talossa käymään? + +--Eipä joudettaisi oikein ... pitää lähteä ... ei muuta kuin hyvästi. + +--Hyvästi, sanoi Onteri ja jäi edelleen piippuaan polttelemaan. Matti ja +Liisa lähtivät astumaan, mutta selässään he tunsivat, että hän heidän +jälkeensä katseli ... ja että hän heille naurahti itsekseen ... samalla +lailla kuin silloin, kun sanoi, että »kaikki ne nyt sinne menevätkin...» + +Vaan eivät Matti ja Liisa siitä tunteesta toisilleen mitään virkkaneet. + +Kulkivat he taas eivätkä ketään kohdanneet, ja jo alkoi pappila näkyä. +Päivä oli jo puolessa, kun olivat kotoa lähteneet ... eivät olleet ennen +selvinneet lähtemään ... ja nyt se oli jo kappaleen alenemaan päin. Oli +lehmäin lypsyaika, ja joka talon tarhalta kohosi savu suorana ilmaan. +Liisa ajatteli, että jokohan heidän kotimiehensä lienee lypsänyt vai +vastakohan savua tehnee... Ka, kun ei tullut sanotuksi, että +palavakkanen on aitan ylähyllyllä ... vaan ehkä se sen sieltä löytää. +Sanoi sen Liisa Matillekin, ja sitä arveli Mattikin, että kyllä kai se +sen sieltä löytää, kun lypsinkiulun ottaa. + +Matti ja Liisa tulivat tienhaaraan. Toinen, oikotie, vei niittyjä myöten +suoraan pappilan pihan läpi kirkolle, mutta toinen, sama maantie, jota +olivat tulleetkin, kierrätteli pappilan niityt ja pellot. + +Tienhaarassa seisottui Matti ja odotti Liisaa, joka aina vähän jälempänä +kulki. Liisa istuutui tiepuoleen ja rupesi panemaan kenkiä jalkaansa ... +aina oli siinä kohti akkain tapana panna kengät jalkaan ... eihän +pappilan pihan läpi ilennyt avojaloin kulkea... Mutta Matti arveli, että +tokko tuota nyt niittyjä myöten mentäneenkään... Liisa arveli, että +totta kai niittyjä myöten, kun oli suorempi siitä. + +Vaan siihen sanoi Matti, että pappilan herrasväki näkee heidät ... ne +istuvat aina rappusilla kesäiseen aikaan. + +Liisan mielestä se ei tekisi mitään, jos näkisivätkin ... ovathan nuo +ennenkin nähneet... + +Ei suinkaan se mitään tekisi, mutta ne kuitenkin ehkä huutavat sisään ja +kysyvät, minnekkä matka, ja kuka siinä sitten rovastille selittelemään, +että on Lapinlahden kirkolle menossa kuulemaan parempilahjaista pappia +... saattaisi ajatella, että eikö niille enää oman pitäjän papit +kelpaakaan ... vaikka ei se sitä ehkä sanoisi. + +--Sanotaan mentävän rautatietä katsomaan, sanoi Liisa. + +Hm! ei sitä Matin mielestä oikein saattaisi sitäkään sanoa ... ja jos ei +hyvinkään tulisi rautatiellä käytyäkään ja sitten tulisi valehtelijaksi +rovastin edessä. Saattaahan sitä siihen sijaan palatessa kulkea pappilan +kautta... + +Sama kai se Liisasta oli ... kulkipa tuota sitten mistä tahansa, kunhan +häntä kulki... Pani häntä kuitenkin edes kengät jalkaansa, kun oli +kerran ruvennut panemaan. + +Ja Matti ja Liisa jatkoivat kulkuaan maantietä myöten. Kiersivät niityt +ja pellot, kulkivat pappilan kuistin suun sivuitse ja lähenivät kirkkoa. + +Sakastin rappusille istuttiin lepäämään. Matti laski konttinsa +alimmaiselle rapulle, ja Liisa rupesi kenkiään riisumaan. + +Mutta silloin tuli yht'äkkiä sakastin perästä maantietä myöten koko +pappilan herrasväki: rovasti, ruustinna, nuori herra ja ryökkinät ja +vielä muutamia vieraita mukana, joita eivät Matti ja Liisa tunteneet. +Eivät olleet ensin keksiäkään sakastin rappusilla istuvia, menivät jo +sivuitse vähäisen, mutta silloin käänsi ruustinna sattumalta päänsä. +Matti ruopaisi lakkiaan, ja Liisa nousi seisoalleen ja niiasi. Kaikki +seisottvivat nyt puhelemaan. + +--Hyvää iltaa!--Ka, Matti ja Liisa!--Minnekkä te menette? kysyttiin. + +Liisa otti puhuakseen. + +--Hyvää iltaa, herra rovasti ... ja ruustinna ... terve! ... +kotoapäinhän sitä tullaan ... hyvää iltaa, ryökkynä ... terve, terve! ... +lähdettiin ... ka, nuori herrahan se on ... en ollut tunteakaan, kun on +niin isoksi kasvanut ... terve! ... lähdettiin vähän jaloittelemaan, +hupsut, tässä ennen heinäntekoa ... olisi Matti tahtonut talossakin +käydä, mutta minä sanoin, ettei malteta ... vaan tullessa oli aikomus +poiketa... + +--Vai niin, sanoi ruustinna lempeästi, ja rovasti kysyi, minnekkä oli +matka. + +--Tännehän se on vähän matkan päähän ... mikä tuonne lie, peninkulma ja +vähän toistakin ... Lapinlahden tien varteen. + +--Onko matka Lapinlahdelle päin? + +--Sinnehän se on ... sillä on tällä Matilla siellä sukulaisia muutamassa +talossa ... kuuluu sen talon rappusille näkyvän Lapinlahden kirkkokin. +Ne ovat aina kutsuneet käymään, vaikka ei ole ennen tullut +lähdetyksi.--Ketä ne on nämä herrasväen vieraat? + +--Ne on meidän sukulaisia... + +--Taitavat olla kaukaisiakin? + +--Helsingistä ne on ... ne on tulleet tänne rautatietä myöten. + +--Vai rautatietä? + +--Niin, totta kai nyt Matti ja Liisakin käyvät rautatietä katsomaan, kun +kerran Lapinlahdelle menette? + +--Rautatietäkö? ... en tiedä ... ei ole ollut siitä puhetta mitään... +Mahtaisiko tuota ennättääkään, kun oli aikomus joutua huomiseksi tänne +kirkkoon? + +--Ainahan sitä saa kirkossa olla ... pitää toki käydä, kun on kerran +liikkeelle lähtenyt ... ja saattaahan olla Lapinlahden kirkossa? + +--Niin, no niin ... kyllähän, vaikka eihän tuota ole puutetta papeista +omassa pitäjässäkään. + +--Menkää nyt vain rautatietä katsomaan, kehoitti ruustinna yhä. + +Liisa katsoi Mattiin, mutta Matti ei virkkanut mitään... + +--Jokohan olisi mennä ... ei tiedä ... kyllä kai siinä olisi katsomista. + +--Ja ajaa sillä pitää myöskin vähän matkaa. + +--Ei toki meillä ole varoja lähteä semmoisella ajamaan ... hyvä, kunhan +saadaan nähdäkään, vanhat ihmiset. + +--Ei se maksa kuin puolen tavallista kyytipalkkaa ... se on sama siinä +matkustaa kuin jos puolella kyydillä ajaisi. + +--Vähäkös se on se?... Ei meidän toki milloinkaan ole kannattanut +kyydillä ajaa! + +Vaan ruustinna ei heittänyt toivoaan. Hän tahtoi välttämättömästi, että +toinenkin saisi saman hauskuuden nauttia kuin hän itsekin oli saanut. + +--Kyllä kannattaa, sanoi hän, ja kyllä teidän mieli alkaa tehdä siinä +ajamaankin, kunhan näette, minkälainen se on ... ja tulkaa sitten +palatessanne pappilaan. + +Ja ruustinna heitti Matille ja Liisalle hyvästinsä ja lähti muiden +jälkeen, jotka olivat jo alkaneet mennä. + +Kun Liisa oli kenkänsä riisunut ja Matti taas konttinsa selkään +sovittanut, jatkoivat he matkaansa. + +--Jos tuonne sitten mentäisiin, kun ne niin tingalle tahtovat? sanoi +Liisa. + +--Pitäneehän tuonne mennä!... Mikä niille sitten sanomaan, ettei ole +käynytkään, kun sitä kysyvät? + +Hykähdytti heitä vähän kumpaakin, Mattia ja Liisaa, nämä puheet, mutta +eivät he siitä toisilleen mitään virkkaneet. + +Teki Matin mieli kuitenkin ruveta vähän leikkiä laskemaan. + +--Minkä tähden sinä, Liisa, valehtelit ruustinnalle, että me mennään +sukulaisiin? + +Liisa otti nuhteen todeksi ja vastasi vähän vihaisesti... + +--Mitäs minä olisin sanonut? Olisit itse sanonut paremmin... + +--Eipä silti, eipä silti, lepytteli Matti, hyvähän se oli, että jotain +sanoit. + +Jo leppyi Liisakin... + +--Et vain sinä olisi sitäkään keksinyt ... olla jörötit etkä saanut +sanaa suustasi. + +Kulettiin kirkonkylän talojen ohitse, sivu peltojen ja kuistin suiden. +Peltojen halki kulki maantie, poikkesi sitten kylän portilta metsään, ja +metsän käänteeseen katosivat kohta talot ja talojen pellot. + +Yhtä metsäistä taivalta oli melkein Lapinlahden kirkonkylään saakka, +muuan niitty välillä vain, sen tiesivät Matti ja Liisa ja kiiruhtivat +kulkuaan öiseen aikaan viileän ollessa. Tie taipui milloin notkoksi +alas, ja silloin humahti suosta kulkevia vastaan jäähtynyt ilma, mutta +kovemmilla mailla lehahti aina kangaskanervan lämmin tuoksu. Kaste oli +jo tiepuoleen nurmikolle laskeutunut, ilta kului ja yö läheni, mutta ei +näkynyt vielä mökkiä, jossa oli määrä levähtää. Ja seisottumatta ja +toisilleen paljoa puhumatta kävelivät Matti ja Liisa kärrynpyörän kovaa +jälkeä, toinen toista, Matti vähän edellä, Liisa kokien jälessä tulla. + +Jo oli puolen aamurupeamaa aurinko kirkkaalta taivaalta lämmittänyt +maantien multaa ja kiviä Isonharjun jyrkässä törmässä. Pettänyt oli +Mattia ja Liisaa uni yöpaikassa, makuuttanut pimeässä saunassa isoon +päivään... Saapa nähdä, ennättääkö enää rautatielle? Puolen peninkulmaa +oli vielä Lapinlahden kirkonkylään, tienhaaran kohtaan, josta oli, mikä +lie vielä ollutkaan, siihen paikkaan, jossa rautatien likeltä näki, eikä +se kuulunut ollenkaan näkyvän vielä tienhaaraan. Puolen päivän aikaan +kuului pitävän olla perillä, jos mieli nähdä--niin olivat mökissä +tienneet kertoa... + +Tavallista kiiruummin astuivat Matti ja Liisa, ponnistellen mäkeä ylös. +Kuumunut multa jo Liisan jalkopohjia poltteli, ja Matin kantapäätä +hankasi kenkä. Päivä hellitteli niskaan melkein kuin keskipäivällä. + +--Odotahan nyt, Matti ... elähän nyt semmoista kyytiä ... kun olisi +otettu hevonen ... olisihan se joutanut... + +--Mikäs tässä on jalan kävellessä ... tässähän tämä menee, kun on mennyt +tähänkin asti. + +--Kyllä kai tämä menee ... vaikka ei taitaisi sinunkaan kantapääsi enää +hyvin kävelyä kaivata. + +--Totta kai tässä kävellä pitää, ei kai taival istumallakaan kulu... + +--Eiköhän kuitenkin istuttaisi vähän lepäämään ... ei ole istuttu +sitten, kun mökistä lähdettiin. + +--Joko sinua uuvuttaa? + +--Kun ei olisi lähdetty koko matkalle! + +--Käännytäänkö takaisin? + +--Käydään häntä nyt katsomassa, kun kerran sitä varten on tullut +lähdetyksi ... vaan en minä enää toista kertaa lähde.--Kyll' on pitkältä +vielä tätäkin törmää ... tuonne ylös ... ka, mikä se on tuo tuolla +tiepuolessa? + +--Missä? ... kivihän se on... + +--Ei, vaan kiven kupeellapa?... Ihminen!... Eikö totta niin ole +Matliena? + +Kuppari-Lienahan se istui siinä kiven kupeella maantieojan toisella +puolen ja tupakoi lyhyestä savinysästään. + +--No, mistä se on Matliena tähän tullut? + +--Tuolta minä tulen Lapinlahdelta päin ... alkoi kovin raukaisuttaa +matkan teko, niin rupesin tässä jalkojani lepuuttelemaan ... eikö liene +ukkonen ilmassa? + +--Mitä asiaa sillä oli Matlienalla Lapinlahdelle? + +--Mitäpä sitä muuta lienee tänne asti kuin rautatietä katsomaan ... +pitihän lähteä kerran liikkeelle, kun ovat jo kaikki muut ennen käyneet, +eikä ne kylissä muusta puhukaan ... niin että häpeähän tuo on +hierojalle, kun muut puhuvat, eikä itse tiedä mitään ... en malttanut +olla, niin läksin pyhäiltana käymään... + +--Jalanko sitä on kulettu? + +--Eipähän sitä köyhällä hevostakaan lie ... eikäpähän nuo rikkaat +kyytiinsä ottane. Huttulan talon isäntäkin lähti samana päivänä kuin +minäkin tänne itsekseen ajamaan, vaikka minä tahallani sen kuullen +saunassa käkesin ... olisi se toki toinen ihminen kyytiinsä ottanut, +jota kerran oli niin monta kertaa kupattu ja hierottu ... mutta mitäs +rikas huolii ... verekset sarven sijat sillä on nytkin leveissä +leuoissaan ... katsokaapahan, kun satutte näkemään, eikö ole ... vaan +viimeinen kerta se nyt toki saapi ollakin, että saavat minut siinä +talossa saunaan lähtemään ... hakekoot muualta kupparin.--Tämä on sitten +vielä niin talotonta taivalta koko matka, huokasi Matliena lopuksi. + +--Talotonta on taivalta ... muutama mökki vain tuolla tien vieressä. + +--Hupsu sitä on, kun lähtee kaikkien kummituksien tähden tämmöisiä +taipalia kulkemaan ... pitäisihän nuo vanhan ihmisen uskoa semmoiset +katsomattakin ... hupsuja olette tekin, kun menette! + +--Ei me tiedetä vielä, jos mennäänkään ... ja tokkopa mentäneenkään? + +--Minnekkäs te sitten menette? + +--Lapinlahden kirkkoon me aiottiin. + +--Aikokaapa minne tahansa, mutta rautatielle se teidät kuitenkin +riipaisee ... riipaisipahan minutkin... + +--Ja näkikö Matliena sen? + +--Näinhän minä. + +--Hyvinkös oli? No, minkälainen se oli? + +--Olihan se ... kummahan se oli... kumma, kumma... en minä olisi +semmoiseksi uskonut. + +--Kulki pyörien päällä? + +--Monienkin pyörien päällä kulki ... ja kun me seistiin siinä sen huoneen +edessä, jonka eteen ne sen ajaa ... ja alettiin odottaa... + +--Mihinkä aikaan se tulee? + +--Ei siihen kauan aikaa ole enää sen tuloon ... puolen päivän aikaan se +tulee. + +--Nyt on kohta jo aamiaisten aika... + +--Saatte sitä kiireesti kulkea, jos mieli ennättää näkemään... + +--Me aiottiin olla ensin kirkossa ja sitten mennä sitä katsomaan, jos +niiksi tulisi ... odottaneehan tuo toki kirkkoajan, ennenkuin lähtee ... +odottihan tuo ennen. + +--Odottiko? + +--Vettä kulkiessaan odotti kirkon rannassa koko kirkkoajan. + +--Sepä se on, ettei se maata kulkiessaan näy odottavankaan ... tulee +ensin aika kyytiä ja sitten seisoo hyvin vähän aikaa, kun lähtee +uudelleen ajamaan ... keskellä kirkkoaikaa... + +--Vaan minä en lähde, Matti, koko rautatielle, jos pitää keskellä +kirkkoaikaa ... saat mennä itseksesi... + +--Milloinkas sinä sen sitten näet? + +--Vähät minä siitä, jos en näekään ... ja niinpä tuo jalkojakin pakottaa, +että ... en minä rupea sentähden syntiä tekemään. + +--Mitäs syntiä siinä? + +--Vai ei syntiä? mikäs se on sitten syntiä, jos ei se, kun keskellä +kirkkoaikaa...? + +Matti ei virkkanut mitään, vaikka Liisa odotti, että hän olisi ruvennut +väittämään, ettei se mitään syntiä ole, jota Liisa synniksi sanoi. + +--Onko se sitten paljon tuolla puolen kirkon? piti Liisan kysyä, kun +eivät muut mitään virkkaneet? + +--On sinne tienhaarasta vielä hyvästikin ruotsinvirsta. + +--Semmoinen matka vielä ... tämmöisessä paahteessa ... kun edes +tuulisikaan vähäisen! + +--Mistä kohti se tie eroaa sinne? kysyi Matti. + +--Se eroaa ... tästä kun vähän matkaa menette ja laskeutte mäen alle ja +nousette toisen mäen päälle, niin sen mäen päältä se eroaa ... se lähtee +oikeaan käteen ja tämä tie viepi suoraan kirkolle ... on siinä punaiseksi +maalattu viitta, joka osoittaa sinne päin, minnekkä mennä ... kyllä te +löydätte... + +Ja löysivätkin Matti ja Liisa tienhaaran etsimättä ... siitähän se erosi +oikeaan käteen mäen päältä, ja niin oli merkit kuin Matliena oli +sanonut. Tienhaaraan tultua näkyi kirkkokin vähän alempana laaksossa. + +Liisa seisottui sitä katselemaan, mutta Matti kääntyi arvelematta +oikeaan käteen. + +--Sinnekös sinä menetkin? kysyi Liisa Matin jälkeen. + +--Minnekäs minä sitten? + +--Eihän sitä kirkkoaikana ... kuulehan ... odotahan! + +--Eihän nyt vielä mikä kirkkoaika ... tule, jos tulet ... ei tässä +jouda vitkailemaan. + +--Voi hyvä isä! + +Mutta Matti yhä meni menemistään eikä odottanut ... sitähän on +jumalaton! ... ja Liisan täytyi tulla perässä... Eihän tässä tainnut +mikään muukaan auttaa, jos ei mieli erota toisistaan... Vaan missä sitä +sitten yhyttäisi toisensa, kun toinen menisi sinne, toinen tänne ... +näin vierailla mailla vielä... Ehkä tuolta vielä kirkkoonkin ennättäisi, +kun oikein koettaisi olla sukkelana... + +--Odotahan, Matti ... kyllä minä tulen ... elähän jätä! + +Ja Matin perään koki Liisa pyrkiä, jaloillaan kiireesti kaaputellen +maantien kuumunutta hiekkaa ja hameensa helmoja aina vähän väliä +kouriinsa kooten. Hänen edellänsä kulki Matti, kiireenlaiseen +väännätellen, siniset piikkohousut haaroistaan vuorotellen veppaisten. + + + + +VI. + + +Lapinlahden rautatienasema on tehty ihan metsän sisään. Kun kulkee tietä +myöten, joka sinne vie, on toisella puolen sakeata metsää, toisella +korkea harju. Tie kulkee harjun viertä, mutta harjun päässä se sen +kiertää kuin kävyn kärjen, ja siinä on sinulla edessäsi yht'äkkiä +rautatie ja asema, ennenkuin tiedätkään. + +Ensin näkyy muuan punainen huone, ja sitten, kun kävyn kärjitse +edemmäksi kierrät, toinen punainen huone, jossa on valkeat nurkat ja +iso, kaksin aukeava ovi. Mutta vähän matkan päässä näkyy, ensin puiden +välitse, sitten kokonaan, laudoilla vuorattu ja keltaiseksi maalattu +asemahuone, josta paistaa isot ikkunat ja lasiovet. + +Vielä näyttiin nukuttavan asemalla, mahdettiin maata makeinta aamu-unta, +kosk' olivat kaikki ovet vielä kiinni ja peitteet ikkunoiden edessä... +Koko yö oli valvottu juhannuskokolla tuolla harjun selällä. »Rautatien +herrat» ne olivat sen sinne rengeillään teettäneet; koko yön olivat +siellä sitten juoneet ja paukuttaneet pistooleilla petäjän kylkeen ja +huutaneet huikeata hurraata avosuin taivasta kohti. Ja kun olivat yhdet +oluet loppuneet, oli laitettu toista kirkonkylän kauppamieheltä +noutamaan. Ja sitä oli taas tarjoeltu kaikille ihmisille ... kuka vain +tuli, sai sitä juoda, minkä itseltään ilkesi. Tyttöjen oli pitänyt +niidenkin juoda ... niidenhän sitä vasta oli pitänytkin ... ei ollut +auttanut mikään ... eivät olisi oikein viitsineet herrain juomia juoda, +mutta »puukhollari» otti kiinni ja uhkasi juottaa väkisin;--vaan eipä +ollut sekään omin jalkoineen kotiin päässyt ... muiden oli pitänyt +kahden puolen kainaloista kannattaa. Horjuvanpa näkyi itse inspehtorikin +alas mäkeä laskeutuessaan ... ja silloin oli jo iso päivä. + +Siitä juttelivat miehet, jotka asemasillan laidalla istuivat ja +katselivat pitkin suoraa rataa niin kauas, kuin silmä kantoi. + +Ne olivat vakaista väkeä, kirkonkylän miehiä, jotka olivat juhannusyönsä +yhtä rauhallisesti nukkuneet kuin muutkin yönsä, nousseet aamusilla +varhain niinkuin aina muulloinkin, panneet anturat jalkaansa, pistäneet +kellon kamarin naulasta housunkauluksen alle ja lähteneet rautatielle +päin kävelemään. Olivat siellä usein ennenkin käyneet, joka pyhä, ei +asiata mitään, mutta muuten vain... + +Rataa myöten käyskenteli toisia miehiä. Kiskoja ne tarkastelivat ja +kiskojen alla olevia pölkkyjä, verkalleen kävellessään. Ne olivat +rautatien työmiehiä, ja parta oli ajettu pois, vain leuan alle vähän +heitetty haivenia kaulusta vasten kähertymään... Tiesivät ne, että +silloin ja silloin oli siitä kisko murtunut ... uusi oli pitänyt panna. +Se ja se oli ollut sitä siihen kiinnittämässä ... kauankohan nyt +kestänee?... Tuo muuan tuossa näytti jo kovin kuluneelta;--vaan saattoi +se vielä jonkun aikaa kestää, minkähän kestäisikään ... puolen vuotta +tai vähän päällekin... + +--Kestipä tuo, minkä kestikin ... irtauttaa se siitä kuitenkin pitää; +aluspölkyt näkyvät jo mätänevän,--sen sanoi Ville, se Huttulan talon +menneentalvinen vesimies. + +--Vaatii uusia sijaan, sanoi vähän päästä toinen mies. + +--Vaativanpa näkyy, sanoi kolmas. + +--Onhan niitä ruunulla pölkkyjä. + +--Ja kun loppuu, toimittavat kirkonkylän ukot uusia. + +Oli tultu asemasillan kohdalle, jossa kirkonkylän miehet vielä istuivat, +jalat riipuksissa, tupakoivat joutessaan ja syleksivät. + +--Siinä se Villekin pasteerailee kuin herrat. + +--Vai ei pasteerailisi... Huomenta! ... mitäs kuuluu? + +Miehet kättelivat toisiaan ... ne, jotka sillan laidalla istuivat ... ja +ne, jotka rataa pitkin kävelivät. + +--Vai ei pasteerailisi, kun on oma tekemänsä tie astuttavanaan. + +--Ruunun tie, mutta meidän värkeistä, sanoivat kirkonkylän isännät. + +--Teidän värkeistä? + +--Pölkyt on meidän.--Mitenkäpähän ruunu tiensä tekisi, jos ei meiltä +aineita annettaisi. + +--Aina niitä antavia olisi.--Eivät olleet isännät kokolla eilen? + +--Taisi meistä panna jokainen kylvettyään maata ... herrat kuuluivat +juoneen menn' yönä... + +--Joivat ja muita juottivat... + +--Siksipä sitä niillä nyt untakin kestää. + +--Milloinkas sitä ei herroilla kestä? + +--Asemamies vielä sekin makaa. + +--Herrako se on sekin? + +--Mahtaisi kai se mielellään olla. + +--Tähti on jo otsassa. + +--Ja keltaista punontaista olkapäillä ... tultuaan se ei muuta +tehnytkään kuin kääntelihe lasisten ovien ja ikkunoiden edessä:--me sitä +lystiksemme katselimme. + +--Hyvä mies muutoin. + +--Ei moitetta mitään ... virkansa täyttää. + +--Ajaisi siitä teidätkin radalta pois, jos näkisi. + +--Ei meitä ... meillä on lupa kävellä, missä tahdotaan; mutta teidät +ajaisi... + +--Mitenkäpähän ajaisi. + +Nousivat siitä kaikki miehet sillalle ja lähtivät verkalleen astumaan +karkealla soralla peitettyä pihamaata pitkin maantien suuhun päin. + +Katselivat lauta-aidan yli postineidin kukkasmaata. Kummailivat miehet +siinä, mitä varten noita kukkiakin kasvatetaan ... mitähän on niistäkin +hyötyä? ei toki mitään ... kylväisi ohran ennen tai herneen;--ja kun se +siinä peltomaassaan päiväkaudet nuojaa ja lapiollaan lykkii ... ja on +siitä niin äkäinen, että ikkunaansa koputtaa, jos joku aitaan vähääkään +nojaa ... pihalle tulee ja huutaa ruotsia silmät korvat täyteen, joka +poloinen siihen hevosensa sitoo ... vaikka eihän sen huudoista ja +mongerroksesta suomalainen tajuunsa pääse, sama, jos ei puhuisikaan... + +Vetäytyivät miehet tien käänteeseen ja siirtelivät maantietä myöten. +Potkaisi joku anturansa kärellä kiven ojaan. + +--Tuotapa näkyy kiire ajavan ... katsokaahan, miehet, eteenne... + +--Enpä ole nähnyt vanhan miehen noin tiukkaan astuvan. + +--Akkansahan tuota ajaa. + +Matti ja Liisa ne sieltä tulivat ... Matti kappaleen edellä, Liisa +kokien perästä tulla. Ihan oli hengästyksissään Matti, kun miesten +kohdalle tuli. + +--Minnekkä mies rientää? kysyi Ville ja seisottui... Muut miehet +kulkivat kulkuaan. + +--Täh--hänneh ... hän meh! ... läähätti Matti.--Kah, Villehän se +on ... teh-herve! + +--Joko lähdettiin rautatien työhön? + +--Eihän tuota ty--y--yöhön--kään ... on niin li--iian helteinen ilma +kävellä, että ihan... + +--Helteinenpä on ilma ... taitaa olla ukkonen ilmassa... + +--Tah--haitaapa ... olla... Sinnepäinkö se Ville ... pitää lähteä +tänne... + +--Asemalleko on kiire? + +--Onkohan sinne pitkältä vielä? + +--Tuossahan se on tuon käänteen takana ... siitä se jo näkyy... + +Liisa jo saavutti heidät... + +--Sanoinhan minä sille, ett' elä tyhjää kiirehdi ... vaan ei se kuule +mitään eikä seisotu, vaikka siihen paikkaan nääntyköön! + +--Etpähän nääntynyt! + +--Aikako siinä nääntyä, kun jättää ... onko se tämä mies rautatieltä +päin?--Sano, hyvä mies, meille!... + +--Etkö sinä tunne ... tämähän on meidän pitäjän miehiä ... menneen +talvea oli Huttulassa huonemiehenä... + +--Ka, Villehän se on ... minä en tässä kiireessä ... eikö se Ville +lähtisi meille matkaa näyttämään? ... jos ei hyvinkään osata!... + +Saattoihan Ville lähteä... + +--Ei taida olla kiirettä? sanoi Matti, vaikka luuli olevan. + +Ei ollut kiirettä; Ville sanoi junan tulevan vasta puolisen aikaan. + +--Niin, sekö masina se tulee? + +--Niin, niin, masina--sitä kutsutaan täällä junaksi! + +--Ja meillä kun oli kiire olevinaan, kiiruhti Liisa läähättäen Villen +rinnalle puhumaan, luultiin ettei ennätettäisikään, niin piti melkein +juoksujalassa... Ketä lie ollut miehiä tiepuolessa tuolla vähän matkan +päässä,--eivätkö lie olleet päissään, siitäpä näytti--niin kysyttiin, +että joko se kohta lähtee, niin huusivat meille: »jo lähtee! ... jo +lähtee!--juoskaa, ette muuten ennätä!» Ja meillekös kiire käteen ... +huhhuh! ... että ehkä ei ennätetäkään? + +Matti oli jo tyyntynyt, mutta Liisaa kuohutti vielä äskeinen kiireinen +kävely. + +--Tuossa sitä jo taitaa alkaa näkyä? kysyi Matti. + +--Ka, eikö näy sieltä punainen huone! Mikä huone se on niin korea huone? + +--Se on vain semmoinen erikoishuone ... herrojen varalle ... ei sitä +talonpojat tarvitse semmoista... Ja Ville veti suunsa vähän nauruun. +Liisa ymmärsi Villen ja iski silmää. + +--Ne näet pitää olla erikoishuoneensa täällä niinkuin muuallakin ... +kyllä minä tiedän, minä olen ollut pappilassa piikana ... tietäähän sen +... vaan eiköhän välttäisi maalaamatta?... Ka, herra jumala, tuoll' on +toinen isompi! + +--Mennäänhän, niin näkyy täältä vielä sitäkin isompi. Tuossa se jo +näkyy. + +--Herra i--ihme! ... katso! kun on ... sehän on koreampi kuin pappilan... +Mikä ne on tänne metsän keskeen? Asuuko täällä herroja? + +--Herrojahan täällä asuu, rautatien herroja. + +--Vaan missä se on se rautatie? + +--Näettekö tuolla tuota aukeata ... ja noita pylväitä? + +--Mitä pylväitä ne on? + +--Niiden ylitse kulkee rautalanka ... erotatteko? + +--Ka, eikö kule! + +--Mikäs se on tuo aukea? + +--Oleppas, Matti! ... ka niin, minkä tähden siihen on tuohon tuommoinen +aukea metsään hakattu? + +--Siitä se nyt menee se rautatie. + +--Elä he--ele--!... Siitäkö se nyt!... Hyvä isä siunatkoon ... siinäkö se +nyt!... Voi tokkiisa, kun tämä nyt tuntuu kummalta--! + +Ja Liisalle tuli kyyneleet silmiin. + +Mattikin seisottui katsomaan... Olivatpa siinä nyt yhtä suoraan osanneet +hakata ... niin että tahtoi päätä pyörryttää...--Ville käski likempää +katsomaan. + +--Elkäähän menkö, rukoili Liisa ja istuutui kiireesti tiepuoleen. +Odottakaahan ... minä ... elkäähän ... eihän sitä avojaloin ilkiä. + +--Antaa sen jäädä siihen kenkiään panemaan ... lähdetään me vain, sanoi +Matti Villelle. + +--Elkää nyt menkö ... odota, hyvä Ville, minuakin. Ville odotti, ja +Ville oli Liisan mielestä paras mies maailmassa--Matista ei toki +rinnalle pannenkaan ... se nyt vasta oli semmoinen ... ei olisi +odottanut ket'ikään ihmistä, kun vain itsellään oli kiire... + +Ja semmoisella kiireellä sitoi Liisa kengät jalkaansa, että se +hikipisaroita otsasta pusersi. + +--Tulkaahan nyt tänne, niin lähdetään katsomaan likempää, sanoi Ville ja +vei heidät piha-aukean yli asemahuoneen eteen. + +Liisa ei varsinkaan tiennyt, mitenkä oli tullut tuon isolasisen ja +lasiovisen rakennuksen eteen ... olihan hän komeita huoneita ja kirkkoja +ennenkin nähnyt ... ja komeahan pappilankin pytinki ... eikähän tuo +niitä nähdessä noin ... mutta minkä tähden se nyt lie niin kummalta +tuntunut tämä, kun ihan polvia vapisutti... + +--Tässä se inspehtori asuu. + +--Tässäkö pehtori ... tässäkö tässä suuressa? + +Epäilys tunkeusi mieleen, varsinkin Matin, mutta ei hän sitä epäilystään +osannut nyt sanoa ... saattoi Ville tarkoittaa jotakin toista ... olihan +niitä täällä ehkä muitakin pehtoreita, vai olisiko ollut se?... + +--Mennään tänne toiselle puolen pytingin... + +Matti ja Liisa kiersivät sinne Villen jälessä melkein hiipivin askelin +... eikä tahtonut oikein henki juosta vapaasti kummaltakaan... + +Siellä se nyt vasta kaikista kummin oli ... ja siltä puolen yhä +komeampi.--Mutta eivät Matti ja Liisa oikein tienneet mitä katsella ... +siinä käveli kuin lattialla ... ja ihanhan se oikeata lattiata olikin +... vaan mitähän varten se oli ulkoilmassa lattia? ... ja ikkunat +kahdesta isosta lasista ... ja ovet yhä komeammat ... kirjoituksia +seinissä ... ja kello seinässä kiinni, kielessä nauha... + +Ville kuletti heidät asemasillan toiseen päähän, josta oli viettävää +siltaa alas radan viereen. Ohitse kulkiessa sattui Matin ja Liisan +silmiin eräästä ikkunasta keltaisia rattaita ja kuului sieltä pientä +naputusta ... katon rajassa ikkunan päällä oli kuin posliinikuppia +kumollaan ... ja lähti rautalanka, joka meni pylvään päähän ja siitä +toiseen ja sitten taas toiseen... + +Mutta Ville käski Mattia ja Liisaa tulemaan ja katsomaan rautatietä... + +Kaksi kapeata rautakaistaletta ... ja pölkkyjä poikkitelaisin ... vieri +vieressään ... yhtä suoraa silmän kantamattomaan ... ihan päätä +pyörrytti, kun sinne katseli ... ja toisaannepäin yhtä samaa aukeata ... +ja kapeni vähitellen... + +--Tämäkö se tuota? ... tämäkö se nyt on se rautatie? kysyi Liisa vähän +vapisevalla äänellä, ja Matti yhtyi silmillään samaan kysymykseen, mutta +värähteli hänenkin muotonsa. + +--Tämä se nyt on ... näitä myöten se nyt kulkee juna. + +--Niin sekö masina? kysyi Matti. Näitäkö ... pölkkyjäkö? + +--Ei pölkkyjä ... näitä rautoja. + +--Vai näitä rautoja ... en taida ymmärtää ... vaan mitenkä ne tuota? ... +pyöräin päällähän se kulkee? + +--Pyöräin. + +--Mahtaneeko ne olla yhtä suuria vai--? + +Eikö Matti sitä tiennyt? ... sen olisi Liisa jo talvella tiennyt +sanoa... + +--Etumaiset on suuremmat ... veturin pyörät ... toiset pienemmät, +selitti Ville. + +--Vai etumaiset suuremmat?... Vaan mitenkä ne tässä ... noiden rautain +päällä ... en taida ymmärtää ... vaan eikö ne putoo? + +Ka, niin!... sitäpä ei Liisakaan... + +--Ei ne putoo, selitti taas Ville. Ne on sillä tavalla laitetut ... +kuumain kanssa kummankin puolen pyörissä, ettei pääse luiskahtamaan. + +--Niin, eihän se sitten--. Mutta Matti ei saanut sittenkään oikeata +käsitystä, mitenkä ne pysyivät, niin etteivät luiskahda... Vaan +tottapahan ne on ne niin asettaneet, että pysyvät ... itsepähän +tiesivät... Matti ja Liisa koettelivat kädellään ratakiskojen hamarata +... kyllä oli sileätä... + +--Tämmöinen se nyt on tässä tämä rautatie, sanoi Liisa.--Ja sinä kun +luulit, Matti, että se oli rautapellistä pitkin matkaa. + +--Lienenkö tuota luullut? + +--Luulit, luulit ihan varmaan ... etkö muista, kun istuit vielä pirtin +penkillä ja hakkasit tupakkia ja silloin sanoit, että-- + +Mutta Matti ei ollut Liisaa kuulevinaan... + +--Ja sitä on tuota suoraa tietä ... kuinka pitkältä liekään? kyseli hän. + +--Onhan sitä siinä ... yhtä tasaista taivalta. + +--Vai yhtä tasaista? + +--Yhtä suoraa ja tasaista ... välistä mutkan tekee, mutta mäkeä ei tee +milloinkaan. + +--Täällä mahtaa olla tasaiset taipaleet? + +--On täällä mäkiä niinkuin muuallakin ... mutta ne kierretään kauaitse +... ja missä ei päästä ympäri, siihen puhkaistaan kulkupaikka mäen läpi. + +--Yhhyy ... vai niin! + +Tuota oli Matti koko talven miettinyt eikä siitä sen parempaa selvää +saanut ... ja tullessa taas pitkin matkaa ja mäen kohdalla varsinkin, +että mitenkä ne alamäkiä laskee ... ja eikö jälkimmäiset töyttää +eillimmäisten päälle ... vaan nythän niitä on helppo hallita, kun on +matkat tasaiset. + +Liisan teki mieli koetella, mitenkä siinä olisi tuossa hänen kävellä ... +saattoihan siitä jalkamieskin kävellä, kun oli yhtä tasaista kuin silta. + +--Saako tätä kävellä? ja hän astui toisella jalallaan radalle. + +--Sakko siitä on, joka sitä kävelee, sanoi Ville. + +--Herra jumala!--ja Liisa säikähti. + +--Ka, elä mene sinne ... etkö sinä saata kävellä muuallakin? torui +Matti. + +--Pilautuuko se siitä, jos sitä kävelee? + +--Sitä en tiedä, mutta kova on kielto, ettei saa syrjäinen jalallaan +astua.-- + +--Oliko sinun pakko siihen astua jalallasi? + +--Enhän minä vielä kuin toisella vähän ... eihän se Ville toki sakota--? +Liisaa jo vähän peloitti, että jos hyvinkin... + +--Mitäpä minä hänestä, vaan jos tuolta ikkunasta olisi sattunut +inspehtori näkemään. + +--Jokohan tuo näki? + +--Liekö tuo nähnyt ... uutimet näkyy olevan ikkunoiden edessä ... eikö +maanne. + +--Hyi, kun jo säikähdin! + +--Mitäs menit ... jos olisi sattunut näkemään, niin olisi vielä saatu +sakkoja maksaa, torui vielä Matti. + +Ville kohosi takaisin asemasillalle, ja Matti ja Liisa riensivät +perästä. + +Yhä komeammalta se tuo asemahuone näytti, kuta likempää sitä katseli, ja +yhä kummempia sitä kuuli, kuta enemmän kyseli... + +Nuo langatkin tuolla katon rajassa ... mitä vartenhan nekin on?--Ville +selitti ne semmoisiksi langoiksi, joiden toinen pää on Kajaanissa ja +toinen Kuopiossa ja joita myöten kulkee sana toisesta päästä +toiseen.--Sana lankaa myöten!...--Niin, sitä myöten se kulkee ... +kuuluuhan kulku vaikka milloin, kun menee ikkunan alle kuuntelemaan ... +naputusta kuuluu;--sehän siellä nytkin naputtaa tuolla huoneessa, ja +sana kulkee parhaillaan lankaa myöten... + +Matti ja Liisa hiipivät hiljaa ikkunan alle kuuntelemaan. Silloin juuri +ei kuulunut, mutta kohta rupesi kuulumaan naputusta... + +--Nyt se naputtaa ... nytkö sana kulkee? kuiskasivat he Villelle. + +--Nyt se kulkee. + +Mattia alkoi ryittää. + +--Oleppas tuossa!... Ka, kun rykii.--Ymmärtääkö se Ville, mitä se nyt +naputtaa? Liisan mielestä oli Ville niin viisas, että hänen olisi +pitänyt ymmärtää kaikki. + +--Ei sitä ymmärrä muut kuin ne, jotka ovat sitä koulua käyneet, selitti +Ville. Ne on eri miehet, jotka sitä koulua käyvät ... on täälläkin yksi. + +--Hyvänen aika! Kyllä kai minä en oppisi ymmärtämään, vaikka kuinka +kauan kuuntelisin ... en enemmän kuin tikan naputusta. + +Matti ja Liisa kuuntelivat seinävieressä kallella päin, siksi kun ei +enää naputusta kuulunut. + +Sitten kutsui Ville heidät katsomaan odotussalin lasiovesta sisään... + +Katso, katso, kun kello käydä nappaisee seinällä! ... paljonkohan lie +kello! ... eivät Matti ja Liisa sitä tunteneet.--Ville katasti omaa +umpikuori-ankkuriaan ja sanoi sen olevan yhdessä rautatien kellon kanssa +ja käyvän yhdeksättä ... viittä minuuttia vailla puolen... + +--Ostakaa kello, Matti ... saatte huokeasta! + +Matti säikähti, että »jokohan tuo nyt tuota ostamaan tahtoo», ja rupesi +katselemaan ilmoituspapereita oven pielissä ja seinissä ja kysyi, mitä +niissä seisoi. + +--Ruotsia, sanoi Ville. + +--Ka niin, ruotsia ... siksipä minä en niistä selvää saanutkaan... + +--Vai siksi? ajatteli Liisa sanoa, mutta ei kuitenkaan sanonut ... +»mitäpä hänestä häpäisen...» + +--Kun olisi seisonut suomeksi, niin olisi ollut soma tietää, mitä ne +ovat seiniinsä kirjoitelleet. + +--Liekö noissa niin erinomaista, sanoi Ville ja istuutui rappusille. + +--Eipä saata olla, sanoi Matti ja istuutui viereen. + +Liisa katasteli yhä ympärilleen ja päänsä päälle ja tarkasteli +vuoratuita seiniä, koristetuita räystäitä ja pylväitä, jotka pitelivät +avonaisen porstuan kattoa. + +Mutta silloin keksi hän yht'äkkiä kellon päänsä päältä... + +Kun oli kuin syömäkello ... syömäkello kai se olikin?--Vai ei ole +syömäkello ... niin että sitä silloin soitetaan, kun rautatie lähtee +liikkeelle ... vai viheltää kanssa lähtiessään? ... ihan niinkuin vettä +kulkiessaan, tullen mennen.--Se Ville se kaikki tietää, kysyipä siltä +mitä tahansa. + +--Tokko täällä sitten syömäkelloa onkaan? kysyi Matti. + +Ei ollut syömäkelloa ... ei sitä tarvittu, kun kaikilla työmiehillä oli +oma kello lakkarissaan. + +Matti jo pelästyi, että ehkä se taas tahtoo kaupitella kelloaan ja +käänsi kiireesti puheensa toisaalle... + +--Tuota niin ... sitä minä ... että kenenkä se Ville sanoikaan asuvan +tässä talossa? + +--Inspehtorihan se tässä asuu. + +--Ei kai se ole semmoinen tavallinen pehtori? + +--Herra se on, niinkuin ne muutkin. + +--Oikea herrako? + +--No mitenkäs ... herrahan se toki pitää siinä olla... + +--Vai niin ... no niin kai ... niin kai... + +--Matti taisi luulla, että se on se meidän pappilan entinen pehtori, +sanoi Liisa. + +--Enkä luullut ... sitä nyt ei tänne kuuna päivänä huolittaisi ... eikö +lie valehdellut, kun sanoi tulevansa ... tokko lie tullutkaan? + +--Kyllä se on täällä asemamiehenä. + +--Se ei mahda olla kovin suuri virka? + +--On se sen itsensä mielestä suurikin. + +--No, sen nyt tietää, että itsensä mielestä ... semmoistahan se oli sen +pappilassa ollessakin ... ei kovin kumma virka miehellä, niin luuli +saavansa narrinaan pitää koko pitäjän väkeä. Vaan turhaan se muutamia +narrasi. Kerran rupesi minuakin uskottelemaan--ja eikö tuo lie itsekin +uskonut--että rautatien vaunuja vetävät hevoset niinkuin muitakin +vaunuja ... ja että ne juostessaan syövät halkoja ... niin sanoi, ihan +niin sanoi, vaan minä kun tiesin, mikä niitä vetää, en sanonut mitään +... annoin olla omassa luulossaan... + +--Onhan se vähän semmoinen mies, myönnytteli Ville. + +--Ja katsokaapas, Ville, kun se ei pappilassa ollessaan antanut Matin +hevoselle mitään, ei heiniäkään käskenyt ottaa, eikä Mattikaan ilennyt +pyytää ... vaan kun minä sitten kävin, niin ruustinna käski panna +hevosen talliin ja tehdä appeen talon värkeistä ... pitipähän silloin +antaa, supisi Liisa Villelle ja sanoi sitten vielä hiljemmin Villen +korvan juuressa, että »niin puhuivat piiat ja kyllähän ne tietää, että +se aina aitassa käydessään pisti jauhoja omaan pussiinsa ja möi niitä +... saattaa se sen tehdä täälläkin, niin ettei pitäisi antaa käydä +itsekseen jauhomakasiinissa...» + +--Ei se täällä käykään jauhomakasiinissa, hymyili Ville. + +--No, se on hyvä, se on hyvä. + +Matti ja Ville istuivat rappusille ja panivat tupakan Matin kukkarosta. +Mutta Liisa ei malttanut istua ... lähti kävelemään asemahuoneen ympäri. +Hiiviskeli kuumassa päivänpaisteessa, kädet esiliinan alla, katseli +ovista ja ikkunoista sisään ja kun ei muuten nähnyt, nousi varpailleen +ja kurkotti kaulaansa... Ka, kun on kukkia ikkuna täynnä ... ja tuolla +on seinä täynnä kirkkaita astioita ... enemmänpä on siinä kuin pappilan +kyökin seinällä, vaikka paljonhan on sielläkin ... kyökki kai mahtaa +olla tämäkin... Ei yhtään ihmistä näkynyt ... kummapa se on, että saavat +piiatkin näin pitkään maata ... kun päivä jo on aamiaisissa. + +--Ähvä-öö-ärrä ... vör ... tavaili Liisa sen pienemmän punaisen huoneen +oven päältä, jonka eteen oli kierrellessään joutunut ... kaikki muut +huoneet sillä puolen pihaa oli jo moneen kertaan kiertänyt ja +katsellut.--Taitaa olla ruotsia ... ämmä-ää-ännä-ännä-männä... Liisa oli +juuri sanan saamaisillaan, kun kuuli selkänsä takaa jonkun hiekassa +sipsuttelevan. + +Päätään keikutteli se, joka tuli, hyrähteli ja vilkuili kahden puolen +hameensa helmoihin ja vielä eteen ja taaksekin... Kovin se oli Liisan +mielestä komeaksi puetettu ... leninki ... rimsut ... ja punainen huivi +päässä. Mahtoi olla talon mamsseli... + +Liisa asettui niiaamaan ... niiasi ja toivotti hyvää huomenta. Mutta +toinen ei vastannut, ei huomannutkaan ... kulki ohitse ja pyöritteli +jotakin--liekö se ollut avain vai mikä?--etusormessaan ... hyräili ja +vilkuili kupeilleen ... ja hyppäsi välistä niinkuin tanssiaskeleen... + +--Eiköhän tuo nähnyt? ... vai olisikohan ollut niin ylpeä, ettei ollut +näkevinään? + +Liisa eteni soraisen pihamaan yli sen toiselle puolelle, ja kun näki +postineidin kukkasmaan, kävi sitä katsomaan... Koreitapa oli kukkia +siinä kasvamassa ... mikähän lie mikin nimeltään... Yhden Liisa tunsi, +valmun ... se oli ollut hänellä itselläänkin pirtin perässä kasvamassa, +vaikka oli pässi ruoja hypännyt aidan yli ja syönyt sen suuhunsa ... +johonka oli vielä ruustinna itse antanut siemenen ja neuvonut mitenkä +istuttaa... + +Liisa tuli nojanneeksi kukkasmaan aitausta vastaan--mutta silloin +koputti joku hyvin tiukasti ikkunaan... Ei Liisa sitä ymmärtänyt, että +se hänelle koputti, ja nojasi yhä aitausta vastaan. Silloin rämähti +ikkuna auki, ja kimakka ääni alkoi huutaa Liisalle... + +--Mitte sine, muija, siine! ... menne tiehees! + +--Eikö tässä saa olla ... pilautuuko tämä siitä, jos tässä on? + +--Pillauttuko? ... pillauttu se! ... mitte sine site kyssy? ... etkö +sine tottele? ... menne heti kohta! ... mine sano inspehtori ... kenen +sine ole muija? ... vasta minu! + +--En minä ole kenenkään muija ... oikea ihminen minä olen! + +--Menne loitto siite--ele koske se aitta ... mine sanno se viiminen +kerta!... + +--Enhän minä häntä enää koskekaan ... eikö tässä saa seistakaan? + +--Menne loitto siite, muija! sine ei malta kuitengin olla ilman että +koske ... katto loitto, jos tahto... + +--Hennon kai minä tästä mennäkin... + +--Niin noh!--Miksi sine sihen tuli ollenkan? ja ikkuna paukahti +vihaisesti kiinni. + +-- ... Kylläpä täällä ollaan... Ihan ilman syyttä haukutaan ja +muijitellaan!... Liisa tunsi sydämessään kärsineensä ilmeisen +vääryyden... Mikä muija hän on? rehellisen miehen vaimo eikä mikään +muija... Pilautuikohan tuo tuosta, jos häntä vastaan vähän nojasikin ... +syyttä kai tässä ahdisteltiin ... ihan ilman syyttä... + +Sillä välin Ville ja Matti asemahuoneen rappusilla tupakoivat ja +juttelivat. Kun näkivät Liisan lähenevän, huusi Matti hänet luokseen. + +--Liisa, tuleppas tänne vähän! + +Liisa tuli likemmä. + +--No, mikä hätänä? + +--Tässä on Villen kanssa vähän mietitty yhtä asiaa ... mitähän sinä +siitä sanoisit? + +Mutta Liisalla oli oma asiansa mielessä... + +--Täällähän vasta kummallista väkeä on ... eiväthän nuo muualla +herrasväetkään tuommoisia ole ... ei tarvitse kuin aidan takana seista, +yli nousemisesta ei puhettakaan, niin jo haukutaan ... ja +muijitellaan... + +--Anna haukku vain haukkua ... kuka sinua on haukkunut? + +--Mikä lie ollut väkäleuka! + +--Ei, vaan kuulehan ... mitäs sinä siitä arvelet, kun minä olen arvellut +lähteä lystin ajuun--? + +--Entäs minä? + +--Sitäpä minä nyt tässä sinulta, että tahdotko sinä yhteen matkaan? + +--Lystin ajuunko? + +--Niin, kun rautatien masiina tulee tähän ... kohta kai se tulee ... +niin lyöttäytään yhteen kyytiin ja ajetaan vähän matkaa ... olisihan +tuolla soma kerran eläissään ajaa tuollakin vai mitä? ... eikö lähdetä? + +--Minkä se maksaa? + +--Ei se paljoa maksa, selitti Ville, kun markan maksatte, niin saatte +ajaa jo hyvän aikaa tästä toiselle asemalle. + +--Niin, näetkös ... eihän tuo markka paljon tunnu ... saisihan tuota +sitten sanoa tuollakin ajaneensa ... ja kun on kerran tuota varten +lähtenyt... + +--Jos katastettaisiin ensin, jahka se tulee? + +--Ei sitä sitten enää ennätä päättää, selitti taas Ville, edeltäpäin se +pitää päättää ja maksaa. + +--Edeltäpäinkö siitä pitää kyytiraha maksaa? + +--Niin se on täällä asetus ... eikös se ole sama, milloinka sen maksaa +... ja siitä saa olla vissi, että perille se viepi... + +--Samapa sama ... mitäs arvelet, Liisa? + +--Mene vain, jos hyvin mielesi tekee. + +--Ei minun mieleni niin tee ... vaan minä ajattelin, että jos sinun +tekisi ... vaan jos ei tee, niin... + +--Niin, no lähdetään vain ... vaan milloinkas takaisin? + +--Kyllä sieltä vielä tänä iltana ennätätte takaisinkin ... lähdette vain +rataa myöten astumaan. + +--Saapikos sitä kävellä? + +--Kukapa tuolla metsän keskessä lie poiskaan käskemässä ... käypi päälle +vain ... ja tie on hyvää, eikä se eksyksiinkään kuleta. + +Matilta ja Liisalta päästä hyrähti hyvän mielen nauru... Niin leikkisä +se Ville ... vai ei eksyksiin kuleta? No, ei kai! + +--Pääsisi sieltä samalla lailla takaisinkin, kun odottaisi muutamia +tuntia, sanoi Ville. + +Mutta kyllähän Matti ja Liisa toki paluumatkan kävelläkin saattaisivat +... hyvähän tuo, kun sinnekään ajaa ... mikäpä sitä toki kaha-käteen... + +Ja niin olivat Matti ja Liisa päättäneet lähteäkseen rautatiellä +ajamaan. Matti kaivoi heti kohta kukkarostaan markan ja tarjosi sen +Villelle, että Ville siitä kyytirahan maksaisi... Ei sanonut Ville vielä +kiirettä olevan ... vielä makasi inspehtorikin, joka kyytirahan +kantoi.-- + +Tokkohan tuo nouseekaan niin ajoissa, että ennättää ottaa rahan?...--Se +vähän peloitti Mattia ja Liisaa ... muuten olisi tämä odotus hauskalta +tuntunut... + +... Vaan minkähän laista ajua se olisi? ... taitaa mennä sitä vauhtia, +ettei eteensä kykene katsomaan. Mahtaakohan siinä äkkinäinen osata +oikein ollakaan... Vaan eiköhän ehkä osaisi, kun näkisi, mitenkä muut... + +Ville kai sen tiesi, joka oli itse monta kertaa ajanut... Kyllä oli hyvä +mies tämä Ville, kun neuvoi kaikkia ja näytteli ... mihinkähän olisivat +joutuneet täällä vieraalla maalla ihan oudot, jos eivät olisi Viileä +tavanneet!--ei toki olisi tullut heidän elämästään ei kerrassa mitään +... ei toki kerrassa mitään. + +Puoleen alkoi tulla jo päivä, ja ikkunoiden edestä kohosivat vähitellen +verhot. Ovet rupesivat käymään, ihmisiä tuli huoneista, haukottelevia +herroja ja muita... + +Silläpä on soma lakki tuolla ... vai se se nyt on se inspehtori! ... +ihan litteä lakki ja lippa kanssa yhtätasainen...--Vai se semmoinen +niillä on kaikilla rautatien herroilla!--se Ville se kaikki vain tietää +ja neuvoo... Vaan ylpeitäpä ne näytti olevan kaikki--ei tämäkään sivu +kulkiessaan katsonutkaan... + +Matti ja Ville käyskentelivät huoneiden ympärillä ja yhtyivät siellä +niihin äskeisiin työmiehiin ja kirkonkylän isäntiin, jotka olivat +aikansa maantietä kulkeneet ja sitten takaisin kääntyneet, kun oli +tullut muita vastaan, jotka asemalle aikoivat. + +Liisa oli mennyt inspehtorin kyökkiin ruvetakseen nyytistään syömään, +kun päivä paahtoi muualla niin, että tahtoi voi käsiin sulaa. Kyökissä +oli se sama naisihminen, jota Liisa oli ulkona tervehtinyt, ja oli +siellä muutamia muitakin... Tokkohan se oikea mamsseli onkaan, +koskapahan tekee hellaan valkeata?... Liisa toivotti uudelleen oven +suusta hyvää huomentaan, mutta ei siihen nytkään vastattu... Katsottiin +siristetyin silmin ja kysyttiin, mikä asiana. Ei sanonut Liisa olevan +asiaa tämän enempää ... olihan vain odotellessaan tullut. Vaan siihen +vastattiin, ettei täällä odoteta ... menköön odotussaliin... + +--Enhän minä toki saliin ... saatanhan minä kyökissäkin, sanoi Liisa +nöyrästi. + +Vaan nyt naurettiin hänelle vasten naamaa ... kaikki kyökissä olijat +nauroivat, eikä Liisa ymmärtänyt, minkä tähden ne nauroivat ... mutta +hänelle ne kai nauroivat.--Liisa vetäytyi pois kyökistä. Ei hän +ollenkaan ymmärtänyt näitä tämän puolen ihmisiä ... mikä haukkui, mikä +nauroi, ja kaikki olivat yhtä ylpeitä. Eiväthän nuo muualla herrat +tuommoisia olleet... + +Alkoi ajaa hevosia kartanolle, kyytejäkin tuli, mikä kiesseillä, mikä +kärryillä. Humahti sinne yhdet vaunutkin ... ruununvoudin kuuluivat +olevan, joka tulee rouvansa kanssa rautatietä myöten. + +--Mitä sinä minusta seurailet? suhahti Matti syrjäsuulla äkäisesti +Liisan korvaan. + +Ei olisi näet suvainnut Matti Liisan häntä seurailevan, kun hän itse +miesten mukana kulki... Mutta minnekkäs olisi Liisa mennyt, kun ei ollut +tuttua yhtään ja joka paikassa oltiin äkäisiä. Ruununvoudin kuskikin oli +äsken pukiltaan ärjäissyt: »Pois tieltä, ämmä!»--eikä Liisa kuitenkaan +ollut muuta mitään kuin hyvän matkan päässä seisonut ja katsellut +hevosia ja vaunuja. + +... Sen suuremman punaisen huoneen edustalle, jossa oli isot +kaksipuoliset ovet, oli kokoontunut väkeä. Liisa lähti katsomaan, mitä +ne siinä seisoivat, ja miehet siirtyivät myöskin sinnepäin... Nepähän +nyt tulevat minun perässäni enkä minä heidän! ajatteli Liisa. + +Isossa huoneessa punnittiin tavaroita, kirstuja ja kapsäkkejä, jotka +kuuluivat olevan matkalle lähtevien--niin sanoi Ville. + +Matti työntäytyi oven pieleen ja katseli punnitsema-miestä. Se oli +hänestä tuttu, ja kun oikein katseli, niin pehtorihan se olikin! +Yhdentyylinen oli takki ja lakki kuin inspehtorilla, vaikka ei aivan +niin komea... Hyvin se oli hommassa, mittasi, nosteli tavaroita ja +kirjoitti kirjaan ... ei puhunut monta sanaa eikä kertaakaan katsahtanut +ovella oleviin ... vaikka Matti sitä olisi odottanut, että olisi saanut +tervehtiä... Vähä väliä sitten meni paperien kanssa päärakennukseen, +väki aukesi edessä, mutta ei hän silloinkaan katsonut kehenkään.--Matti +ajatteli, että kun se tulee sieltä takaisin, niin silloin hän asettuu +eteen niin, että se näkee ... vaan ei se kertaakaan onnistunut. Eiköhän +olisi pehtori häntä enää tuntenut? vai eiköhän ollut näkevänään? + +Punnittuaan tavarat nosteli pehtori ne matalapyöräisille kärryille ja +työnsi ovesta ulos. Tuimasti työnsi eikä katsonut sivulleen, vaikk' +olisi kuka allekin jäänyt. Matti olikin vähällä jäädä, mutta ei häntä +pehtori sittenkään huomannut... Ei Matti olisi pehtorista luullut +tulevan noin mahtavata miestä... + +--Kohta se tulee, sanoi nyt Ville, ja siitä sanasta tuli Matille ja +Liisalle kiire. + +--Hyvänen aika!--tuota--ihanko paikalla?... + +--Puolen tunnin päästä on tässä ... nyt pitäisi jo maksaa kyytiraha... + +--Kyytiraha ... niin ... tuota ... paljonko sitä olikaan kyytirahaa? + +--Markka. + +--Vai markka ... mitenkä se on? ... lähdetäänkö me Liisa? + +--En minä häntä tiedä ... tässä kiireessä ... markkahan siitä ... +eiköhän lähdetä ... vaan en minä tiedä... + +--Lähdetään nyt vain ... pitäähän sitä siinäkin! + +--Eikö se Ville lähtisi mukaan? + +--En minä ... kyllä se teiltä yksinkin passaa. + +--Niin, no lähdetään sitten, lähdetään, kun on kerran tänne asti +tultu... + +Matti kaivoi Villelle markan taskustaan, ja Ville meni ostamaan +pilettiä. + +Ja Matti ja Liisa ajattelivat, että nyt siinä ei auta mikään ja että nyt +sitä kai pitää kohta siinä mennä. Niin tuntui, kuin olisi suuri tapaus +tulossa, jota ei ennen ollut elämässä ollut eikäpä mahtaisi vastakaan +tulla ... ei kuin tämän yhden kerran ... ja nyt se oli tulossa ... ja se +ajatus heidän sydänalaansa vapisutti ja pani äänen väräjämään... + + + + +VII. + + +Eivät tienneet oikein Matti ja Liisa, kuinka olivat rautatievaunuun +joutuneet. Liisa ei varsinkaan tiennyt. + +Ja nyt sitä oltiin siinä!... + +Ja nyt se lähti liikkeelle ... koko huone ... ovet ja ikkunat ja +lattia... Herra jumala, kunhan ei hajoaisi!... + +Siihen oli nyt jouduttu ja siinä sitä nyt mentiin... Liisa istui +penkillä ja piteli tiukasti kiinni. Matti seisoi penkkien välissä ja +piteli hänkin käsillään kiinni... + +Niin yht'äkkiä oli lähtö tullut, ettei tiennyt mitään, ennenkuin se jo +tuli. Matti ja Liisa olivat seisoneet ja odottaneet Villeä, että se +toisi piletin. Kello oli silloin soida rämähtänyt pään päällä ja Liisa +oli säikähtänyt siitä niin, ettei ennen ollut milloinkaan ollut niin +säikähtänyt. Kun oli tointunut katsomaan, oli siinä pehtori, joka sitä +kielestä rämisti... + +Mutta silloin oli kuulunut kimakka vihellys, ja ihmiset olivat +huudahtaneet! »Tuolta se tulee! tuolta se tulee!» Ja sieltä se oli +tullutkin aukeata pitkin ... puhaltaunut huokuen ja pursuten sillan +syrjään ... sydänalaa oli vihlaissut Liisan ja aivan oli ollut selälleen +hoipertua ... ja tuonut tullessaan huoneita, jotka kulkivat pyöräin +päällä ja joissa oli lasit ja jotka olivat toisissaan kiinni, ja itse se +kiilsi kullalle ja välkkyi, että silmiä huikaisi... Ihmisiä oli sieltä +pölähtänyt asemasilta täyteen... + +Vaan silloin oli Ville tullut huoneesta melkein juoksujalassa, ottanut +käsipuolesta kiinni ja työntänyt sisään ja antanut keltaiset paperiliput +ja käskenyt näyttää, kun niitä kysytään ... itse oli sitten sitä tietään +mennyt ja heittänyt heidät siihen... + +Ja sitten se oli alkanut liikkua ... siinä ne nyt olivat, ja nyt se +kulki täyttä vauhtia... + +--Tule, Matti, istumaan, ettet putoa ... onhan tässä sijaa ... minun +vieressäni! sanoi Liisa vapisevalla äänellä ja puristautui yhä lujemmin +penkin laitaan kiinni. + +--Eihän tästä ... minnekä ... pudonne, sanoi Matti, mutta siirtyi +kuitenkin penkille istumaan ja tarttui käsipuuhun kiinni. + +Yhä kiihtyi kulku, metsät ja maat vilisivät silmissä, kun ikkunasta ulos +katasti ... välistä se viheltää hihkaisi, että selkäpiitä karmi ... ja +silloin tällöin paiskasi valkean savun ikkunan eteen. + +Matti ja Liisa istuivat vastakkain, tuijottivat toisiinsa ja pitelivät +kiinni. Kummastakin tuntui heistä, kuin istuisivat he vauhkon hevosen +rattailla, joka suitsettomin suin alamäkeä laukkasi. Kerran oli Liisa +koskea laskenut, mutta ei se niin hirveätä ollut kuin tämä... Ei Liisa +uskaltanut ulos ikkunasta katsoa, Matti uskalsi vain välistä vilkaista. + +Mutta kokivat Matti ja Liisa kuitenkin olla niin, ettei toinen saattaisi +sanoa toisen pelänneen. + +--Eihän meillä tässä mikä hätänä ole, koki Liisa vakuutella Matille. + +--Mikäpähän tässä lie meillä sen kummempi kuin muillakaan. + +--Onko täällä muitakin? + +Liisa istui siinä selin muuhun vaunuun eikä nähnyt muita kuin Matin. + +--Näkyyhän tuolla olevan. + +Liisa vähän rauhoittui, kun oli muitakin. + +--Onko monta? + +--Etkö sinä saata itse katsoa? ... etkö uskalla päätäsi kääntää--? + +Liisa uskalsi ... heitti kätensä irti ja kääntyi katsomaan... Taisihan +siinä sentään pitelemättäkin pysyä... + +--Mikähän mies se on tuo tuossa? + +--Missä? + +--Tuo tuossa, jolla on parta ... joka meihin nyt katsoo... + +--Oletko osoittelematta! ... en minä tiedä. + +--Ei sinun, Matti, tarvitse käsilläsi siitä penkin laidasta kiinni pitää +... pysyyhän tässä ilmankin. + +--En minä sen tähden pidäkään. + +--Minkäs tähden? + +--En minkään tähden. + +Matti piti vielä vähän aikaa kiinni ... ei tahtonut heti kohta heretä +pitämästä, ettei Liisa olisi luullut, että hän sen tähden piti, kun +pelkäsi muuten putoavansa. + +Konduktööri tuli vaatimaan pilettiä. Sillä oli komeat verkavaatteet +silläkin, hopeiset napit, tähti otsassa ja nahkainen kotelo kupeella... +Mitähän se siinä kuletti? Olisi sitä Liisa halunnut tietää, mutta kovin +näytti isolta herralta, että olisi ilennyt kysyä. + +--Tekö sitä olette se kapteeni? kysyi hän kuitenkin. + +--Konduktööri minä olen. + +--Missäs se on kapteeni. + +--Sama se kapteeni eli konduktööri ... missä piletti? + +--Anna, Matti, sinullahan ne on. + +Matti kaivoi piletit taskustaan, ja konduktööri pisti ne koteloonsa. + +--Poisko ne otetaan? + +--Pois. + +--Ei kai tässä mitään vaaraa tapahdu? + +--Mitä vaaraa? + +--Jos sattuisi kaatumaan ... eli miten muuten ... lehmän päällitse ... +kun näin kiivakasti-- + +Konduktööri naurahti ja meni ulos. + +--Ylpeitä ne on kaikki nämä rautatien herrat, sanoi Liisa Matille, eivät +vastaa, vaikka oikein kysyy. + +--Ei se tuo ylpeä ollut--mitäs sinä menit lehminesi siihen-- + +--No, niin ruustinna sanoi! + +--Kyllä se tuo sen paremmin tietää. + +Liisa antoi hänen tietää... Saattoipa se tietääkin. Ja ei kai tässä +hengen hätää ole, koska se nauroi. + +Ja siitä naurahtamisesta väheni paljon Matin ja Liisan pelko. + +Alkoivat katastella vaunua, sen seiniä, kattoa ja penkkejä, ja tarkemmin +ikkunasta pihalle. + +Kiivakkata oli yhä menon kyyti. Metsä ei kuin vilahteli jälelle jääden. +Huiskahtaen lensivät ohitse sanomalankapylväät, toinen toisensa perästä, +ja kun pelto tai niitty tai järvi kohdalle sattui, ei ennättänyt +kunnolle katastaa, niin oli jo metsässä taas. + +--Ei sille häikeälle näy paraskaan juoksija piisaavan, ajatteli Matti. +Mutta mikä kumma tätä vetää? Sitä ei Matti jaksanut ymmärtää... + +Matti siirtyi likemmäksi ikkunaa. Se oli auki... Eiköhän tuota tuosta +näkisi, kun päänsä pistäisi ulos ja katsoisi, mikä se siellä edellä tätä +vetää. + +Mutta ei Matti uskaltanut pistää päätään ulos. Koetti hän kuitenkin +syrjittäin tirkistellä ikkunasta. + +--Elä pistä päätäsi siihen, varotti Liisa. Etkö muista, mitä Ville +varoitti? + +Mutta siksipä Matti nyt juuri pistikin päänsä ulos, ettei Liisa luulisi, +että hän ei uskaltanut. Vaan tuuli oli temmata hatun päästä, ja Matti +löi poskensa ikkunan pieleen. + +--Ei siitä näe mitään ... menee liian kiivakasti, että näkisi... + +--Nyt sen näit! ... olit pudottaa lakkisi, sanoi Liisa. Mutta Matti ei +siihen virkkanut mitään ... istui vain äänetönnä. + +Silloin pujahti yhtäkkiä toisesta penkistä parrakas mies Matin ja Liisan +penkkiin ja katseli heitä vuorotellen vasten silmiä kumpaakin ja +pyöritteli naurua silmissään ja suupielissään, mutta ei kuitenkaan vielä +ääneen nauranut. + +Ei se ollut Liisan mielestä oikein täysipäisen näköinen. Parta viuhotti +niin kummallisesti suupielissä, ja päällään oli sillä iso sarkanutun +reuhka, jossa oli laajat taskut. Yhden taskun revenneessä nurkassa +könötti puteli selkäkenossa. + +Sanaakaan sanomatta rupesi mies hihittelemään siinä ja tirkistelemään +vuoroin kumpaakin, Mattia ja Liisaa. + +Mutta eivät Matti ja Liisa olleet häntä ensin näkevinäan. + +--Minnekäs isäntä ja emäntä menevät? kysyi hän vähän ajan kuluttua. + +»Isännästä» ja »emännästä» leppyivät Matti ja Liisa häntä katsomaan. + +--Ei me olla isäntiä ja emäntiä. + +--Vai ette ole ... kik! kik! kik! ... kyllä minä tunnen, kuka on isäntä +ja emäntä! + +--Vai tunnette!--Tässä tuota vain nyt mennään. + +--Vai tässä vain mennään ... vai tässä vain mennään ... kik! kik! +kakkak! kuk!... Vai tässä vain mennään ... taitaa olla lysti mennä! + +--Teillä taitaa olla vielä lystimpi, sanoi Liisa. + +Mies iski Matille silmää ja nykäisi häntä kyynäspäällään... + +--Vai lystimpi, vai lystimpi?... kik! ... ki! ki--ki kik!--Emäntä +meinaa, että minulla on lystimpi ... mitäs isäntä meinaa? + +Liisaakin jo nauratti vähän tuon miehen soma nauru. Mies huomasi sen ja +nauroi yhä hartaammin. Sitten veti pullon taskustaan. + +--Tietääkös emäntä, mitä tässä on isännälle? ... kik! kak! +kak--kek--kuk--kuk! + +Mies puhui Liisalle ja iski silmää Matille. + +--Mistäs se toki tiedettäisiin ... eihän sitä kenestäkään toki näe, mitä +sen putelissa on... + +--Vai ei näe, vai ei näe! Emäntä pistelee, ettei minusta näe ... +ryypätään, isäntä, niin emäntä näkee... + +Matti ei koskenut tarjottuun pulloon. + +--Eikö isäntä tohdi emännältään ryypätä? + +Mutta nyt Matti ryyppäsi, ryyppäsi vähän. + +--Ei tohdi isäntä ryypätä aikamiehen ryyppyä. + +Matti ryyppäsi pitemmän ryypyn ... ryypätessään katseli kuitenkin pitkin +putelin kuvetta Liisaan. Liisa näytti vähän loukkaantuneelta, mutta ei +kuitenkaan niin paljon, kuin Matti olisi luullut. + +--Mistäs kaukaa ollaan! kysyi nyt Matti vieraalta. + +--Milloin mistäkin (vieras ryyppäsi parhaillaan)--milloin mistäkin! + +--Niitä kaiken maailman miehiä. + +--No, niitä kaiken maailman miehiä--kik--kik! kik--kik--kik! + +--Minnekäs on matka? + +--Minne milloinkin ... minne milloinkin, saattaahan sitä kesällä vaikka +minne. + +--Taidatte olla kisälli? + +--Kisälli olen ja kesällä kulen ... kik--kik--kakkak--kek! ... +ryypätään... + +--Vieläkö tuota ryyppäisi?--Matti ryyppäsi, mutta ei uskaltanut katsoa +Liisaan. + +--Suutarin vai räätälinkö kisälli? + +--Uurmaakarin ... eikö olisi isännällä kelloa, niin korjattaisiin! + +Sitä ei ollut Matti kuulevinaan ... katseli ulos ikkunasta ja sanoi +menevän kiivakasti. Matin silmissä näyttikin, että vauhti yhä lisääntyi. + +--Menee niin kiivakasti, että korvissa suhisee. + +--Kik--kik--kik! nauroi kisälli ... »korvissa suhisee!» ... no eikö +vielä? + +--Elä juo, Matti, enää! sanoi Liisa ankarasti. + +--Tämän kiivakan kulun kunniaksi! sanoi kisälli. + +--Kiivakan ... ku--ulun ... kunni--aksi ... ja joka sanan väliin Matti +ryyppäsi ryypyn.-- + + * * * * * + +--Heiluvee! ... nyt se vihelti! ... heiluvee! nyt sitä mennään! + +Matti oli noussut seisoalleen, ja hänen hattunsa oli käynyt kallelleen. + +--Istu, Matti, kuuletko sinä ... voi tuota jumalatonta! ... humalassahan +sinä!... + +--Ole vaiti, Liisa! ... en minä ole humalassa ... antaa sen mennä vain! +... joko se seisottuu? + +--Nyt se seisottuu ... nyt pitää lähteä maalle ... mehän ollaan tähän +jääpiä! + +--Isäntä lähtee vielä eteenpäin yhden välin! + +--Suusi kiinni sinä, sen rentale! Sinähän sen juotit ... tule pois, +Matti, näetkö, kun kaikki muut jo laittauvat! + +--Eikö ajeta vielä yhtä väliä, kun ollaan kerta liikkeellä ... onhan +tässä päivää! + +--Ei nyt enää! + +--Ajetaan pois!--huih!--nyt se jo viheltää. + +--Voi, hyvä isä! + +Ja juna lähti taas liikkeelle, kiihtyi kiihtymistään ja kiiti kohta taas +täyttä vauhtia. + +Liisa istui ja voivotteli vuoroin, vuoroin sadatteli Mattia ja kisälliä. + +Mutta kisälli kikatteli, kakatteli ja kukatteli, ja Matti riemuitsi +kulun kiivaudesta. Ei ollut kisälli vielä ennen mielestään niin +hupaiseen mieheen yhtynyt. + +--Hih! hih! hih!--Tulkoonpas nyt ruunu oriineen kilpaan! Hih! hih! hih! +nyt sitä laukalla lasketaan ... hei tamma!--Liisa hoi, eikö tämä ole +lystiä? + +--Voi, hyvä isä!... + +--Ei pidä emännän olla milläänkään ... antaa isännän vain ajaa lystiä! + +--Suus' kiinni sinä, sen rentale, roisto!--Voi, voi, voi! + +--Elä voivottele, Liisa, elä voivottele, kun sinua ruunun ori vetää ... +hevonen, hevonen, hevonen! + +--Oletko vaiti, Matti ... kaikki ihmiset katselevat sinua! + +--Katsokoot ... katsokoot!--Lempo soikoon! + +--Ja nauravat sinulle... + +--Nauravatko? + +--Istu ja ole hihkumatta... + +Matti istuutui ja painoi kasvonsa käsiinsä.--Konduktööri tuli vaatimaan +pilettiä... + +--Johan me teille annettiin!... + +--Ne olivat viime asemalle--nyt pitää olla uudet. + +--Miksi ette jääneet viime asemalle? + +--Voi, hyvä herra, olisihan me jääty, mutta kun en saanut tätä miestä... + +--Onko se juovuksissa? + +--Ei se ole, se ei ole kai ollut ennen milloinkaan eikä se ole nytkään, +muuten lie tullut kipeäksi, eikö tuo lie tämä jumalaton vauhti +mennyt päähän ... kun ei se lähtenyt paikaltaan... + +--Vauhti päähän--kik--kik--kik--Sai halvauksen! + +--Vai halvauksen?--Eipähän ... vieläkö se tuo häpeämätön sika?... + +--Ei saa haukkua ihmisiä! + +--Enhän minä, enhän minä ... vaan sehän sitä juotti eikä heittänyt +rauhaan ... voi, hyvä isä--! + +--Piletti teidän täytyy kuitenkin maksaa. + +--Paljonko se maksaa? + +--Kaksi markkaa ... se on kaksinkertainen maksu. + +--Eikö se markka piisaa ... eihän minulla ole ... tuon maksettavahan se +oikeutta myöten olisi, joka narrasi sen juomaan ... anna, Matti, +kukkarosi ... kuuletko sinä? + +Mutta Matti ei kuullut ... hän jo käsiensä varassa nukkui. Liisa löysi +kuitenkin kukkaron ja maksoi. + +--Voi hyvänen aika! Kaikkeen sitä on jouduttu onnettomuuteen! + +Mutta silloin vihelti juna ja seisahtui uudelleen. Liisa kuletti +konduktöörin ja kisällin avulla Matin vaunusta ulos. Kisälli kikatteli, +kukatteli! Liisa itse voivotteli, ja konduktööri noitui... + +--Elkäähän häntä edes, hyvä herra, noituko ... eihän se ole aina +semmoinen ... miten lie nyt sattunut... Se raukka kun ei moneen vuoteen, +niin mitäs se sietäisi, rukoili Liisa konduktööriä. + +Mutta kun konduktööri oli heidät heittänyt ja noussut junaan ja juna +taas lähtenyt liikkeelle, niin retuutti Liisa Matin vähän syrjään +huoneiden suojaan ja siellä helähytti hän häntä korvalle, niin että +pääsi itseltäänkin itku. + +Siitä Matti siksi tointui, että osasi kysyä: »mikä se oli?» ja sitten: +»mis--missä me ollaan?» + +--Missä tuota lietäneekään ... ei tuo ole oman maan näköistäkään ... +mitä maailmata liekään?--ja Liisa pillahti uudestaan itkuun. + +Maa olikin aivan oudon näköistä ... yhtä tasaista eikä puita eikä metsää +kuin kaukana häämötti. + +--Minä nukkuisin ... osaatko sinä sanoa, missä minä nukkuisin? sopersi +Matti. + +--Minnekkäpä minä sinut nyt nukkumaan ... nuku siinä, niissä olet ... +tuoss' on halko pääsi alle ... painau siihen lastukolle. + +Matti painautui lastukolle halkopinon juureen ja nukkui heti kohta. + +Liisa istuutui vähän matkaa siitä muutaman pölkyn päähän... + +Nyt vasta tämä rupesi Liisasta oikein surkealta tuntumaan. + +--Voi hyvänen aika, kun tuonne lähdettiinkään!--Jo hän oli sitä kauan +ajatellut, jo aivan omasta pihasta lähdettyä, kun Matti rupesi jättämään +... ja sitten pitkin matkaa ... kuumassa helteessä, ja kun piti kirkon +sivu mennä ... siitä se nyt oli rangaistukseksi kaikki tämä onnettomuus +ja eipä syyttä ollutkaan... Ja siinä kummassa kulun humakassa, johan hän +siinä ajatteli ... ja kun Matti vielä rupesi juomaan, niin jo hän +ajatteli, ettei tästä kuuna kullaisna päivänä hyvää loppua tule... Siinä +se nyt retkottaa! ... kunhan edes selviäisi, että pääsisi lähtemään ... +ja minnekkä sitä sitten lähtee? Osaako edes kotiinsakaan?... Voi, hyvä +isä--! + + + + +VIII. + + +Iltapäivä oli jo käsissä, ja Matti ja Liisa kävelivät rautatien rataa +pitkin ... sinnepäin kiinnittäen hitaista kävelyä, mistä äsken olivat +tulen vauhdilla tulleet. + +Matti kulki edellä, Liisa vähän jälempänä, kokien perästä tulla. + +Eivät puhuneet mitään toisilleen. Matti ei tahtonut mitään virkkaa, ja +Liisa ei tohtinut. Vielä olisi tehnyt Liisan mieli juonittelemaan ja +vielä sen sisuksissa riidan halu kutkutti, mutta ei sitä sieltä +uskaltanut päästää. + +Matin herättyä oli Liisa ruvennut riitelemään ja saanut jo riidellä +vähän aikaa ja haukkua Mattia ... mutta kerran oikein selvittyään oli +Matti heti kohta käskenyt hänen tukkimaan suunsa, käskenyt yhden kerran +ja toisen kerran siivosti ja hiljaisesti ... mutta kun Liisa siitä vain +kiihtyi, niin silloin sanoi Matti kolmannen kerran: »Ole nyt, akka, vait +... tahi ei sinua hyvä peri!»--ja siitä täytyi Liisan heretä +riitelemästä ... vaikka väkinäistä oli herkeäminen... + +Ei ollut päivänpaistetta Matinkaan mielessä, kun hän heräsi ja katseli +ympärilleen eikä tuntenut seutuja. Ei hän sitä oikein muistanut, mitä +oli tapahtunut, mutta ei hän sitä kysynytkään... + +Koki itse muistella, kun väännätteli kontti selässä astuen rataa myöten +poikkipuulta poikkipuulle sanaakaan puhumatta. Vähän hän muisti, mutta +ei kaikkia kuitenkaan... + +--Minulla on sinun rahakukkarosi, sanoi Liisa ja ajatteli, että kun se +sen tahtoo takaisin, niin saanhan edes sanoa, että »tokkohan annankaan, +kun ei sinussa kuitenkaan taida olla sen haltijata vielä». + +Mutta ei Matti tahtonutkaan kukkarotaan takaisin. Kulki, niinkuin ei +olisi kuullutkaan... »Sitä hävettää», ajatteli Liisa. + +--Kaksi markkaa sitä meni tältä viime taipaleelta ihan hukkaan ... kun +olisi lähtenyt siinä kohti pois, niihin ensin oli määrä mennä, niin ei +olisi sekään raha mennyt hukkaan... + +Mutta ei tämäkään vaikuttanut mitään. + +Ja niin kulettiin taas ääneti linjasuoraa tietä myöten, ja ikävää oli +matkan teko, kovin ikävätä kummastakin ... niin ettei edes haastelemaan +siitä tehnyt mieli. + +Ilma näytti vielä rupeavan sateiseksi. Pilviä oli koko päivän aurinkoa +vasten kasvattanut, ja ukkonenkin keskipäivällä jymissyt. Mutta siihen +haihtui kuitenkin ukkonen, tuuli kampesihe itään ja alkoi sadetta +nostaa. + +Liisa oli muutamia kertoja taakseen katsonut, mutta Matti ei kertaakaan. +Ei näkynyt niitä paikkoja, joista oli lähdetty kävelemään, mutta ei +edessäkään päin erottanut muuta kuin yhtä suoraa ja yhä kapenevaa +aukeata! + +Mutta yht'äkkiä katastivat kumpainenkin taakseen. Oli korva ottavinaan +niinkuin vihellystä jotain... + +Hyvä olikin, että katsoivat taakseen ... ja hyppäsivät kuta kiireimmiten +tiepuoleen, toinen toiselle puolen tietä ... muuten olisivat alle +jääneet. + +Juna sieltä tuli, hihkaisi vihaisesti kohdalla ja söhkäisi heidän +välitsensä. Kylmä ilman henki nuolaisi molempain kasvoja ja tuntui +selkäpiihin saakka. + +--Siinä se nyt meni ja me olemme tässä, ajattelivat Matti ja Liisa.--Jos +olisi oikein ollut, niin olisi saatu siinä mennäkin sen kahden markan +edestä ... eikä olisi tarvinnut kävellä ... ja vielä olisi jäänyt +tähdettäkin... Mutta eivät he näitä aatoksiaan kumpainenkaan toiselle +ilmoitelleet. + +Ja sitten rupesi satamaan heti kohta, kun juna oli ohitse mennyt, ja +näytti siltä, että se ei helpota moneen päivään. Idästä sadetta nosti ja +sieltä sitä kesti... Liisa kokosi hameet korvilleen, ja Matti nosti +nuttunsa kauluksen pystyyn. + +Hyvä toki, että edes tie pysyi kuivana. Mutta muuten ei ollut hyvä +ollenkaan, paljoa ennemmin paha ja ikävä. Sen tunsivat kumpainenkin. Ja +olisivat aikoja sitten takaisin kääntyneet, jos olisivat poispäin +menossa olleet, mutta kun kotiin päin oli matka, niin pitihän sitä mennä +... milloin häntä joutuneekaan omaan pirttiinsä? + +Vaan eivät he enää vasta kuuna päivänä lähde ... ei niin kummaa ihmettä, +että he sitä lähtevät katsomaan ... ei, vaikka laittaisivat kaksi +tämmöistä rinnakkain ja koko maailman kansa sinne rientäisi. + +Ja vettä rupesi yhä rankemmasti satamaan ... kylmänlaista sadetta vielä. +Matalaksi aleni taivas, harmaaksi sakeni ilma ja päiväkin jo laskujaan +läheni... + +Ei, kyllä he nyt sen ymmärtävät, etteivät ne heitä varten ole rautatiet +ja muut semmoiset ... hulluja he olivat ja lapsekkaita, kun tänne +lähtivät... Ja jos vielä eivät olisi ajamaan lähteneet ... olisivat edes +tyytyneet siihen, että syrjästä katselivat ... niin jo olisivat kohta +kotona ... vaan nyt, milloinhan lienevätkään?... Sohisten satoi vettä +synkkään metsään kahden puolen tietä, ja raskaasti tuuli ... ja +virtanaan valui sitä vaatteiden laskoksissa ja läpikin tunki ... tuli +sitä hatun lierin yli Matin silmille ja märän hameen läpi tippui Liisan +niskaan... + +Satoi vettä Matin ja Liisan kotiin tullessakin vielä, yhtä matalana oli +taivas ja yhtä harmaana ilma. + +Läpimärkiä olivat, savessa jalat ja lahkeet ja hameen helmat. Mitä +matkoja lienevät kulkeneetkaan ... eivät sitä itsekään oikein tienneet. +Eksyksissä olivat kulkeneet, soita rämpineet ja metsiä ja tiettömiä +korpia. Jostain kohti oli Matti metsätietä ollut oikaisemaan lähtevinään +ja Liisa oli kysymättä perästä tullut. Vaan ei ollut Matti kauan +kulkenut, ennenkuin oli jo haihtunut... Ei ollut Liisa siihen mitään +virkkanut, ääneti perässä tullut ja ajatellut, että »kulettakoon ... +tottapahan jonnekin kulettaa». + +Olivathan viimein kuitenkin kyselemällä maantiehen yhtyneet ... lumireen +kohdalla juuri, jossa oma tie erosi maantiestä, ja sitä oli lähdetty +kotimökille kulkemaan. + +Ja se menneenviikkoinen harakka oli taas entiseltä sijaltaan männiköstä +alkanut räkättää ja märkänä luuhakkeena kulkevain edessä hypellä puusta +puuhun kahden puolen tietä. + +--Tuossa se nyt taas on sama lintu, oli Liisa ajatellut. Kun olisi sen +naurun ennen merkiksi arvannut, niin ei olisi tätäkään tullut... + +Mutta ei Liisa siitä Matille mitään sanonut, ajatteli vain itseksensä +noin. + +Jo alkoi loppumatkalla livettää kummankin jalkaa ... liukkaassa savessa +olletikin, niin että pitkä tuli jälki ja oli monesti selälleen kaatua +... mutta ei kuitenkaan kaatunut. + +Lakoon oli ruis painunut pellolla ja lakoon paikoitellen sakea heinikko +aitovarrella. Mustiksi olivat sateen puolelta aidat vettyneet ja +huoneiden seinät ja ikkunain pielet. + +Ja kun astuivat pirtin porstuasta sisään, niin vettä vuoti katosta, +jotta oli iso lammikko lattialla... + +Ei ollut pirtin katto kuitenkaan vuotanut. Ja uunin oli toki kotimies +pannut lämmitä, että sai kuivailla. + +Tinki kotimies yhtä ja toista kyselemään, mutta kun ei vastausta saanut, +niin herkesi. + +Eivät Matti ja Liisa, kuivaa päälleen saatuaan, sitä ajatelleet, mitä +muut matkamiehet, että »on sitä nyt maailmaa nähty»;--sitä ajattelivat, +että »ei ne meitä varten ole semmoiset ... ei sekään rautatie...» + +Eivätkä he siitä ikinä sanaakaan puhuneet ... eivät keskenään eivätkä +muiden ihmisten kanssa. Muuhun puheensa käänsivät, jos se sitä +sattumalta läheni, ja aloittivat vähän vaiti oltuaan toisesta paikasta. +Ja kun muiden kuulivat rautatiestä puhuvan, niin lähtivät siitä joukosta +syrjempään tai eivät ollenkaan puheisiin puuttuneet, jos varoivat +rautatien puheeksi tulevan. + + * * * * * + +Mutta kun he seuraavana aamuna kotiin tulonsa jälkeen nousivat +vuoteeltaan ja katastivat ikkunasta ulos, oli idässä jo kirkas taivas ja +pouta tulossa. + +--Eihän tuo toki tuohon vaikuttanut ... poudanpahan kuitenkin antoi, +että heinään pääsee... + +Niin ajatteli Matti ja niin Liisakin ajatteli, vaikka eivät he taaskaan +siitä aatoksestaan toisilleen mitään virkkaneet. + +Ja kun Liisa oli tarhalle mennyt lehmää lypsämään, kuuli hän, kuinka +Matti pellon pientarella viikatettaan hioa helisteli. + +--Se jo niittää ... pitää tästä minunkin jo sinne kohta.-- + +Ja Liisan sydänalassa hytkähti yht'äkkiä niin hyvän mielen tunne, että +pyörähti vesi silmään kesken lehmän lypsyn. + +Pilven ranta väistyi aamun kuluessa yhä korkeammalle, ja sijan täytti +kellahtava taivas. Aurinko alkoi sitten kimallutella kasteista +pihanurmea ja vettyneistä seinistä nostattaa höyryilevää lämmintä. + +Matti oli viikatteensa hionut, ja kurahtaen katkesi sen edessä kostea +piennarheinä. + +Ja lehmänsä lypsi Liisa, siivilöi pyttyyn maidon ja kissan kupposen +pankon nurkkaukseen täytti. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Rautatie, by Juhani Aho + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 10481 *** diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..9174082 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #10481 (https://www.gutenberg.org/ebooks/10481) diff --git a/old/10481-8.txt b/old/10481-8.txt new file mode 100644 index 0000000..f948b21 --- /dev/null +++ b/old/10481-8.txt @@ -0,0 +1,4738 @@ +The Project Gutenberg EBook of Rautatie, by Juhani Aho + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Rautatie + +Author: Juhani Aho + +Release Date: December 16, 2003 [EBook #10481] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUTATIE *** + + + + +Produced by Riikka, Tapio and PG Distributed Proofreaders + + + + +RAUTATIE + +eli kertomus ukosta ja akasta, jotka eivät olleet sitä ennen nähneet + + +Kirj. + +Juhani Aho + + +1884. + + + + +I. + + +Pakkanen paukkaa nurkissa, räiskää pitkin aidan selkiä ja seuloo huurua +puihin ja pensaihin. Aurinko kultaa kirkon ja tapulin ristejä, paistaa +hauskasti härmäiseen koivikkoon ja valaisee joka savupatsaan, joita +kiemuroitellen kumpuilee piipuista ja lakeistorvista läheltä ja kaukaa. +Tie ei ihan juuri kuolemataankaan huuda reen jalaksen alla, vaikka +surullisesti ja toivottomasti se valittelee. + +Kuusen latvassa kyyhöttää harakka, kaula lyhyenä ja paksuna, pää +höyhenien sisässä. Se on jo päivän valetessa männiköstä yöpuultaan +pellon takaa liikkeelle lähtenyt, lentänyt riihen peräitse ja navetan +yli ja istuutunut pappilan puutarhaan, jossa aivan yksinään seisoo kuusi +koivujen keskessä. + +Ei ole harakka vielä aamiaista saanut, ei aukea kyökin ovi eikä näy +ajavata pappilan pihalla. Eilen hyvä piika nakkeli tähteitä harakalle, +ja eilen kun yksi hevosensa kanssa kartanolta lähti, niin toinen tuli... + +Joku tuolta sakastin perästä nytkin ajaa--tuleekohan se?... Ei tule +pihaan, jäälle kääntyy, pappilan alaitse ajaa, vitkalleen kituuttaa +jäätä pitkin, hevonen huurussa ja miehen parta... Harakan mieli käy +surulliseksi, sillä on nälkä ja vilu ... ei nyt siallekaan naura, +vanhalle ystävälle, joka tuolla pahnansa ovella tongiskelee ... eilen +tuolle vielä saattoi nauraa, nyt ei viitsi. + +Harakka vaipuu yhä syvemmälle höyheniensä sisään, ei huoli kiinnittää +huomiotaan mihinkään ... eikä ajatella mitään. + +Eikä harakka huomaa, että niemen takaa jäätä myöten lähestyy hevosmies, +kohoaa törmästä pihaan, seisottaa hevosensa kyökin eteen, nykäisee +ohjaksia, ajaa vielä vähäisen ja kääntää koivua kohti, joka kasvaa +toisella puolen pihaa, portin pielessä. + +--Ptuu!--ptuu!-- + +Nyt vasta harakka hänet huomaa, kikahtaa, keikahuttaa purstoaan, hänen +sydämensä hypähtää ilosta, ja hän laskeutuu alas puutarhan aidan +seipääseen. + +Mies sitoo hevosensa koivuun, asettaa loimen selkään, kaataa kauroja +vasuun, panee sen eteen ja korjaa kerran vielä lointa... + +--Eiköhän tuo nyt ehkä pysyne? + +Kun harakka huomaa, että mies poistuu kyökkiin päin, kopistelee +jalkojaan ja aikoo astua sisään, muuttautuu hän portin pielessä kasvavan +koivun latvaan ja katselee pää kallellaan oksien lomasta alas. Ja kun ei +miestä enää näy, laskeutuu hän alimmalle oksalle ja nyt sitä jo +naurattaa ... olisi siellä jo ottamista, kun vain uskaltaisi. Harakka +hyppää maahan, hevonen luimistaa korviaan, ja harakkata yhä imelämmin +naurattaa. + +Rovasti seisoo kamarinsa ikkunassa ja puhaltelee pitkiä savuja +piipustaan lasia vasten. Hän on katsellut ja odottanut, uskaltaisiko +harakka siepata jotakin. Ja odottaessaan hän hymyilee eikä polta +silloin... + +--Ähäh--ähäh! jopahan sai siepatuksi ... mitähän lie saanut...! + +--Rovasti olisi niin hyvä ja ottaisi kahvia, sanoo piian ääni selän +takana. + +--Panehan sinne pöydälle.--Kes--kes! nyt se taas, nyt se taas--eläpäs, +eipä tamma annakaan! ... eikö se ole Korventaustan Matin tamma? + +--Sen kai se lie, kosk' on itse Matti kyökissä ... kuuluisi olevan +asiata rovastille. + +--Käske sen tulla tänne ... mitähän sill' on asiaa? + +--En kysynyt. + +--Taitaa olla jyväin maksussa, kosk' on säkkejä reessä ... sano, että +tulee ulko-oven kautta. + +Rovasti istuutuu keinutuoliinsa, panee piippunsa lattialle pöydän jalkaa +vasten pystyyn ja rupeaa juomaan kahviansa. Mutta aina hän vähän väliin +ojentautuu taapäin, jotta näkisi harakan ja Matin hevosen. + +--Eipä se nyt uskallakaan enää... + +Tamma on takajalallaan potkaissut, ja harakka on lentänyt aitan katolle. +Sieltä se nyt surkein mielin alas maahan katselee. + +Matti jo kolistelee porstuassa. + +--Hyvää päivää, herra rovasti! + +--Päivää--mitäs Matille kuuluu? + +--Ei tuota mitään erinäistä, mitä vain rovastille ... on tuo vähän +kuivahka ilma. + +--Kaksikymmentä raatia on pakkasta.--Matti istuu, onhan siinä puuta. + +--Onpa tuota saanut istuakin.--Vai on kaksikymmentä raatia pakkasta?-- + +--Eilen oli kolmekymmentä. + +--Vai oli eilen kolmekymmentä.-- + +--Kotoapäinkö se Matti ajelee? + +--Kotoapäinpä sitä--olisin minä arentijyväin maksussa, jos rovastin +kävisi laatuun ruveta ottamaan. Ei ole ennen tullut tuoduksi, mutta +eilen sanoi Liisa: »Mene nyt huomenna arentijyvät viemään ... rovasti +saattaa luulla, ettet ehkä maksakaan--» + +--Ennättääpähän nuo vielä-- + +--Kun olisi vastaanottomiestä, ajaisi suoraan makasiinin eteen,--niin +sitten saisi riisua tamman syömään. + +--On kai siellä pirttikammarissa pehtori.--Matti tulee sitten tänne +tupakalle... + +Kun Matti oli mennyt, keinutti rovasti taas tuolinsa niin, että näki +ikkunasta pihalle. + +Sika oli yhyttänyt reen ja repi parhaallaan reikää säkin kylkeen. Loimi +oli pudonnut maahan hevosen selästä ... sen oli yhyttänyt toinen sika ja +kieritteli sitä lumessa. Harakka hyppeli milloin minkin ympärillä ja +ponnisteli kumpaakin vuorotellen selkään. Tamma helisteli tiukujaan ja +luimisteli. + +--Hö-ös!--Siat!--ärjäisi Matti jo rappusilla, tempasi kartanolta luudan +varren ja juoksi hätään. Sai lyödyksi selkään sitä, joka säkkiä repi. Se +vinkaisi pahasti, hyppäsi syrjään ja survaisi toista kylkeen. Vähän +matkaa ne siitä yhdessä juoksivat, jäivät sitten kuuntelemaan, päät +toisissaan kiinni. Mutta harakka lensi kiiruusti toiselle puolen +pihamaata. Rovastista oli tämä niin hupaista, että täytyihän hänen sitä +ihan ääneensä nauraa. + +Matti juoksi pirttiin, tuli sieltä pehtorin kanssa ja ajoi hevosensa +makasiinin eteen. Siat aikoivat tulla perästä, mutta kun Matti taas +ärjäisi äkäisesti, eivät uskaltaneet. Mutta harakka liiteli kuusesta +alas reen sijalle ja alkoi aamiaisensa. + +On se äijä vielä aika vankka, vaikk' on pieni, tuumaili rovasti +itsekseen, kun näki Matin kantavan suurta säkkiä reestä +makasiiniin.--Minä en jaksaisi, vaikka olen nuorempi mies... + +Rovasti alkoi keinua lyhyeen keinutuolissaan ja puhallella savuja ylös +kattoa kohti... + +--Ei sillä vain ole yhtään lasta... (Rovastilla niitä oli jo seitsemän.) + +Savuympyrät vaelsivat puolikatossa, isonivat, kohosivat ylemmäksi, +koskivat kattoon, kilpistyivät takaisin, hajosivat ja erisivät useiksi +pieniksi ympyröiksi... + +-- ... ei ole lapsia, vaikk' on ollut naimisissa enemmän aikaa kuin moni +muu ... kuinka kauan lie ollutkaan. Mikähän siinäkin lie, että +muutamilla on, muutamilla ei? + +Niin olikin, ett'ei Matilla lapsia ollut. Vaimo hänellä oli, Liisa, +muttei muuta joukkoa mitään. Kahden asuivat he Korventaustan pienessä +mökissä pappilan metsäsaralla. Vanhoja he olivat molemmat, olivat jo +olleet kauan ... ja pieniä. Pieni oli hevonenkin, tammarupukka, vaikka +riski, ja pieni oli Liisan lehmä. Muusta maailmasta he eivät paljoa +tienneet eikä muu maailma heistä. Muutamia kertoja vuodessa he vain +ihmisten ilmoissa kävivät ... kirkossa joulunpyhinä, kolmena pyhänä +peräkkäin, juhannuksena ja pitkänäperjantaina ripillä. Tammikuun lopulla +Matti sitten tavallisesti toi arentijyvät rovastille ja vaihtoi +ruustinnalta kehruuksia Liisalle. Sillä välin elelivät he sydänmaassaan. +Matti kaatoi keväällä pienoisen kasken, poltti sen seuraavana kesänä ja +kylvi, muokkasi peltotilkkunsa ja pani toisen puolen rukiiksi, toisen +potaatiksi. Sitten hän heinä aikana keräili yhdessä Liisan kanssa +ahoilta ja purojen varsilta heinät hevoselle ja lehmälle. Syksyn tullen +ja talvikaudet pyydysteli Matti lintuja ja jäniksiä; pyssyä ei Matti +ollut ikipäivinä kädessään käyttänyt. Liisa auttoi Mattia kesillä +ulkotöissä, ruokki talvella lehmän, porsaan ja kissan ja kehräsi sitten +mikkelistä lähtien helluntaihin saakka ruustinnalle villoja ja +liinoja.-- + +--Vielä se on riski mies tuo Matti, sanoi pehtori, kun tuli Matin kanssa +makasiinista ja Matti heitti melkein tyhjän säkkinsä rekeen. + +Matista oli aina mieleen, kun häntä riskiksi mieheksi sanottiin. Mutta +aina hän kuitenkin siihen virkkoi: + +--Mitäpä tuota minun riskeydestäni, vanhan miehen ... ei pidä pilkata +vanhaa miestä ... riskimpihän toki pehtori on itse. + +--En toki ole ... mitä se Matti nyt sanoo ... vai ei Matti ole riski, +kun kantaa selässään puolen tynnörin säkin. + +--Eihän siinä toki ollut kuin vähän päälle kymmenen kapan. + +--Onpa sitä maar siinäkin. + +--Mitäs minä nyt enää, mutta toista se oli silloin nuorra miessä +ollessa--...Ja Matti kertoi kiiluvin silmin saman kertomuksensa, jonka +joka kerta ennenkin oli jyväin maksussa kertonut. Se kertomus oli +semmoinen, että kun hän vielä renkinä ollessaan tässä samassa pappilassa +oli kerran ollut riihtä puimassa ja kun säkkiä kannettiin riihestä +aittaan, niin ei muuan renki--laiska vetelys, mikä lie ollut, vaikka oli +iso--ruvennut osastaan kantamaan ... sanoi vain, ett'ei hän +jaksa.--»Eikö noita ehkä saatane ilman sinuakin», oli Matti sanonut, +vääntänyt säkin kummallekin olkapäälleen ja sanonut vielä sille +rengille, että »jos haluttaa--hyppää itse säkkien päälle, niin pääset +riikyydillä pihaan...»--Silloinpa oli pehtori tuonut rovastivainajalta +(tämä nykyinen oli jo kolmas sillä sijalla Matin muistin aikaan) ... +tuonut ryypyn. + +--Vaan mitäpä nyt enää jaksaisin, vanha mies ... ei minusta enää ryypyn +tienaajaksikaan. + +--Ja eikö se Liisa siitä pitäen Mattiin mielistynyt? sanoi pehtori, joka +ei ollut yskää ymmärtävinään. + +--Mitähän lie tehnyt.--Soh, tamma-- + +Matti käänsi hevosensa takapihalle päin. Pehtori hyppäsi kannoille. + +--Siitä pitäenpä se oli, kun Liisa ajatteli Matista, että tuo se nyt on +se minun ... kyllä minä tiedän! + +Pehtori puheli siksi näin, kun tiesi, että se puhe oli Matista mieleen. +Vaikka pehtori muuten oli ylpeänlainen mies, niin välistä hän laski +leikkiä. + +--Kyllä se oli, totta puhuen, siitä pitäen, kun se Liisa mielistyi +minuun, vaikka ei se sitä ole kuulevinaankaan, kun sille sitä +sanoo.--»Elä tok', huono rahjushan olet ollut kaiken ikäsi!» vaan sanoo, +vaikka ei se niin ajattele. + +--Eikös se ole itse Liisa Matille tunnustanut siitä pitäen ruvenneensa +hänestä tykkäämään?... + +--Mistä se pehtori kaikki tietää? + +--Niin ovat ihmiset kertoneet. + +--Eiköhän pehtori omasta päästään--? + +--En minä--niin kuului Liisa itse sanoneen-- + +--Liisa itsekö?--ei se sitä sanomaan mene, vaikka kyllä minä sen silti +tiedän, että niin se oli--luuli ennen rahjusmieheksi, mutta silloinpas +näki.--Maasta se pienikin ponnistaa. + +--Liisakin oli ennen riski tyttö. + +--Noo!--(Matti repäisi rinnuksen rivakasti auki) liekö tuo nyt niinkään +... semmoinen tavallinen terve ihminen-- + +Matti sitoi hevosensa reen sepiin kiinni ja katseli viekkaalla silmällä +pehtoriin... + +--Entäs pehtori--mitenkäs se on sen asian kanssa? ... kertoipa se Liisa +vähän joulupyhinä merkinneensä että-- + +--Että mitä? + +--Että kyökkipiika ja pehtori--ja yhä viekkaammin katseli Matti +pehtoria... + +--Minäkö?--Ei! ... akkain puheita!--Pankaahan toki vähän enemmän jauhoja +appeeseen-- + +--Kyllä tämä riittää. + +Pehtori päätti hämmästyttää Mattia uutisella, Sentähdenhän hän +oikeastaan oli ruvennutkin puheisiin... + +--Ei taida Matti tietää, että minä tulen kohta tatsuunamieheksi... + +--Niin miksikä mieheksi? + +--Tatsuunamieheksi. + +--Mikäs mies se on se--? + +--Se on semmoinen mies, joka näyttää tietä, että osaa kulkea, kun tulee +tatsuunaan ... päivällä lakua ja yöllä lyhtyä, valkeata, jos saa ajaa +sivuitse, mutta punaista, jos pitää seisottaa.--Se on hyvä virka... + +Matista se oli aivan kumma virka. Ei hän sitä kuitenkaan pehtorille +sanonut. + +--No minkätähden se pehtori lähtee pois tästä talosta? kysyi hän siihen +sijaan. + +--Rovasti on sukua Lapinlahden inspehtorille ja minä tulen Lapinlahden +kirkonkylään. + +--Ei taideta tarvita täällä omassa kirkonkylässä semmoista +tiennäyttäjää--? sanoi Matti. + +--Mitäs sitä täällä, kun se on siellä se rautatie-- + +--_Rautako_ tie? + +--Se, joka kulkee Kajaanista Kuopioon ... ja pääsee sitä myöten +ulkomaillekin, vaikka Helsinkiin, jos tahtoo. + +--Sitä tietäkö? + +--Niin, niin, ei muuta kuin istut vaunuun vain. + +--Niin pääsetkö vaikka Helsinkiin? + +--Yhtä kyytiä--! + +--Eikö pidä syöttääkään välillä? + +--Ei tarvitse ... rautatien hevoset syövät juostessaan ... tietääkö +Matti, mitä ne rautatien hevoset syövät? + +--En minä häntä-- + +--Ne syövät halkoja-- + +--Elkää toki, pehtori, vanhaa miestä ... vai juostessaan halkoja? ... en +usko kuitenkaan. + +--Halkoja ne syövät, vakuutti pehtori. + +Mutta Matti katkaisi aina kaikki puheet, kun huomasi, että häntä +narrattiin ... ei hän ollut enää pehtoria kuulevinaankaan, puri huulensa +yhteen ja työnsi valmiin appeen hamuilevan tammansa eteen. + +Pehtorin mielestä ei enää maksanut vaivaa ruveta selittelemään; hän +heitti avainnipun olalleen ja lähti vihellellen pirttiin päin. + +--Luuli saavansa narratuksi--petyit, mies parka. + +Matti peitti huolellisesti hevosensa loimella ja nahkasilla ja lähti +rovastin puheille. + +--Nyt ne mitattiin jyvät ... kaksitoista kappaa ... sen verran sitä +pienestä mökistä,--sanoi Matti, kun oli tullut sisään ja istuutunut oven +suuhun sille arkulle, jossa kirkonkirjoja kinkereille kuletettiin. + +--Matti istuu peremmäksi--onhan täällä tuolejakin-- + +--Kyllä minä tässäkin. + +--Täss' olisi piippu ja tupakkaa on tuolla.--Rovasti toi Matille piipun +ja neuvoi tupakka-astian kakluunin reunalta. + +Matti pisti piippuun, raapasi tulta ja sammutti tikun hyppysissään ... +sitten kantoi hän sen varovasti uuniin.--Vähän aikaa istuivat Matti ja +rovasti mitään puhumatta. Rovasti keinutti keinutuoliaan, ja Matti +puhaltaa tuhutteli pieniä savuja pitkän piipunvarren päästä. + +--Tervennäkös se on saanut Matti olla? kysyi sitten rovasti. + +--Tervennähän tuota on saanut Luojan avulla olla ... vanhuushan se +kuitenkin vain väliin tahtoo... + +--Eihän Mattia toki vielä vanhuus ... riski mies, kun kantaa vielä +selässään puolen tynnörin säkin. + +--Mistä se rovasti on sen kuullut? + +--Näinhän minä tuon omilla silmilläni, kun kantoi selässään, niinkuin ei +mitään-- + +--Niinkuin ei mitään?--Heh!--heh!--heh!--vai näki rovasti sen--? + +--Minä, vaikka olen nuorempi mies, en jaksaisi liikauttaakaan. + +--Kyllä rovasti toki jaksaisi--jaksoinhan sitä minäkin ennen nuorra +miessä ollessani.--Ja Matti kertoi rovastille, että hän kun tässä +samassa pappilassa entisen rovastin aikana renkinä ollessaan kerran oli +ollut riihtä puimassa, ja kun säkkiä piti riihestä makasiiniin +kannettaman, niin ei muuan renki--laiska vetelys mikä lienee ollut, +vaikka oli iso--ruvennutkaan osastaan kantamaan ... ei sanonut +jaksavansa. Mutta silloin väänsi Matti kaksi säkkiä selkäänsä ja sanoi +vielä sille rengille, että »jos tahdot, hyppää itse vielä säkkien +päälle, niin pääset riikyydillä pihaan».--Pehtori oli silloin mennyt +rovastin puheille ... ja vähän päästä oli tullut ja sanonut, että +rovasti oli käskenyt ryypytellä Mattia siitä hyvästä... + +Matti katasti kulmainsa alta rovastiin. Rovasti kalisteli avaimiaan +taskussaan, nousi seisoalleen, kulki pari kertaa lattian yli, veti käden +ja avaimen taskustaan ja meni lahvinsa luo. Avasi sen ... niinkuin oli +joka kerta ennenkin Matin käydessä ja kertoessa avannut ... otti pullon +ja pikarin ja käski Matin tulla ottamaan. Matti esteli niinkuin aina +ennenkin oli estellyt ... sanoi, että jos menee päähän vanhan miehen ... +mutta otti sitten kuitenkin ryypyn, niinkuin oli aina ennenkin ottanut. +Rovasti pisti taas pullon ja pikarin piiloon, lukitsi lahvin, solahutti +avaimet taskuunsa ja istuutui keinumaan. + +Puheltiin minkä mitäkin, pidettiin vähän väliäkin ja tupakoitiin. + +Tuli siihen sitten rovastin ruustinnakin Mattia kättelemään ja +haastattelemaan... + +Kysyi ruustinna, mitä Matille kuuluu ja mitenkä Liisa jaksaa.--Eihän +Matille mitään erinäistä ... ja hyvinhän Liisakin jaksaa--mikäpä sillä +jaksaessa, kun on leipää ja lämmintä... + +--Pitäisi toki Matin tuoda Liisa useammin kirkkoon ... kun ei Matti +käytä Liisaa kirkossa kuin moniaan kerran talvessa, sanoi ruustinna. + +--Ei toki ole milloinkaan yhteen kertaan jäänyt ... saisihan se käydä +pari kolmekin kertaa, jos tahtoisi. + +--Eikö se tahdot? + +--Ei tuo hyvin tahdokaan, kun sai lasit, että näkee kirjaa itsekin +katsella. + +--Vieläkö Matti näkee ilman laseja? + +--Minäkö?--Ei, hyvä ruustinna, en minä ole pitkään aikaan nähnyt ... +lautaksi lyöpi, en näe mitään vaikka kuinka koettaisin... + +--Matin pitäisi ostaa silmälasit. + +--Silmälasitko?--Ei ... olen minä koetellut, vaan ei ole ollut käypiä... + +Matti ei uskaltanut katsoa rovastiin. Rovasti keinui ja puhalteli savuja +kattoon. Katasti vilkaisemalla Mattiin ... hän tiesi, että Matti oli +huonolukuinen, hyvin huonolukuinen. + +--Kukapa niitä elukoita ruokkisi, jos Liisa joka pyhä kävisi kirkossa, +sanoi Matti. + +--Matin pitäisi ottaa piika Liisalle avuksi ... onhan Matti varakas +mies... + +--Mikä varakas mies minä? ... ei toki, hyvä ruustinna--kunhan leivässä +pysyy-- + +--Jolla toki kuuluu olevan rahoja velkanakin... + +--Ne on niitä maailman puheita ... hyvä, kunhan leivässä pysyy. + +--Niin, vaan pitäisi sitä Matin kuitenkin käyttää Liisaa rautatietä +katsomassa. Tokko lie Matti vielä itsekään käynyt...? + +--En oo käynyt ... onko se missä kaukana? + +--Ei se ole kaukana täältä. Me kun lähdimme aamiaisilta, niin oltiin +puolen päivän aikana rautatiellä ... huru långt ä' de' nu heller, pappa, +ti' järnvägen? + +--Tietäähän Matti Lapinlahden kirkon? kysyi rovasti. + +--Kyllähän minä sen tiedän, vaikken ole käynyt. + +--Rautatie kulkee aivan lähitse Lapinlahden kirkon. + +--Vai sieltä se kulkee? + +--Kun lähtee yhtenä aamuna ajamaan, niin on jo toisena Helsingissä. + +--Vai niin sukkelaan ... viipyyköhän kauan, jos menee ulkomaille? ... +kuuluuhan sillä sinnekin pääsevän. + +--Se on sitä myöten, minne menee ... Ranskanmaalle ennättää viidessä +päivässä, jos tiukkaan ajaa. + +--Entäpäs Amerikkaan? + +--Sinne ei pääse rautatiellä, kun on meri välissä. Matti katsoisi ... +tässä kartalla näkyy, että on tämmöinen aava meri välissä, Atlantin +meri... + +--Niinpähän näkyy. + +--Mutta sukkelaan se menee ja siinä on toista kulkea kuin meidän +kärryillä kolistellen. + +--Mahtaapa olla. + +--Ei tärise ... ja menee sellaista vauhtia, että silmissä vilisee. + +--Mahtaapa kyllä vilistä. Ruunuko sen on laittanut? + +--Ruunu. + +--Ruunuhan se semmoisia--tottahan sen pitää mennä hyvää kyytiä, kun +ruunu panee oriinsa eteen.--Vaan sitä minä tässä vähän kuitenkin, että +onkohan se totta, kun puhuvat, että ne rautatien hevoset syövät halkoja +... ei mahda olla, taisi vaan pehtori minua narratakseen?... + +Rovasti ja ruustinna, vaikka itse viisasta väkeä, eivät milloinkaan +kuitenkaan nauraneet, jos joku heidän mielestään sattui tyhmemmästikin +puhumaan... Ja mistäpä Matti sen niin tiesikään ja taisikaan tietää? Ja +kun ruustinna oikein ajatteli, niin olihan hänellekin alussa tullut +hevoset mieleen, kun oli kuullut rautatiestä puhuttavan,--oli hän +myöskin ajatellut: rautatie? tottahan se on tie, joka on raudasta, +niinkuin maantie maasta ja mullasta... + +Rovasti oli jo ylioppilaana ollessaan nähnyt Helsingin rautatien eikä +hän enää muistanut, mimmoiseksi hän lie sen ensiksi ajatellut. Hänen +suunsa meni vähän nauruun, mutta sitten hän rupesi hiljaisesti ja +maltillisesti selittämään... + +--Se, näetsen, on sillä tavalla, ettei siinä hevosia tarvita ... vaunut +kulkevat höyryn voimalla ... onhan Matti nähnyt vaunujas? + +--Tokihan minä toki olen vaunuja nähnyt! + +--Ei ne ole samanlaisia kuin meillä on ... ne pitää olla erilaisia, +jotka höyryn voimalla kulkevat. + +--Kai ne pitää olla erilaisia. + +--Ne on kuin huoneita ikään... + +--Vai niinkuin huoneita ... ei nyt kiitetä! + +--Ja niitä panee höyry liikkeelle niinkuin höyryvenheitä ... onhan +Matti nähnyt »Suomelan»? + +--Näinhän minä tuon mennä kesänä tuossa kirkon salmella sätkättävän. + +--Niin no, sen panee höyry liikkeelle vettä myöten, ja lokomotiivin eli +veturin, joka vaunuja vetää, sen panee kanssa höyry liikkeelle. Siipien +sijasta pitää vain olla pyörät, kun se kulkee maalla. + +--Niinpä kai--eihän se miten siipiensä varassa mahtaisi maata myöten +kulkea.-- + +Kyllä Matti nyt ymmärsi sen täydelleen, minkälainen se oli ... +semmoinen, joka oli kuin höyryvenhe ja nostettuna pyörien päälle. + +... Mutta kyllä se oli kuitenkin vähän kumma laitos ... vaan tottapahan +rovasti tiesi, kun oli itse nähnyt. + +--Ymmärtäähän Matti sen nyt? + +--Kyllä minä nyt, kyllä minä nyt!... + +--Niin, semmoinen se on, sanoi ruustinna.--Matti ottaisi kahvia ... ja +leipää kanssa. Kyllä Matin pitää käydä sitä katsomassa ja ottaa Liisa +mukaan. + +Matti joi kahvia eikä vastannut mitään. + +--Eikö tuota pitäne uskoa katsomattakin ... mitäpä tuota enää vanha mies +kaikista lysteistä ... tiedänhän minä, minkälainen se on, kun rovasti on +selittänyt. + +--Ei sitä osaa kukaan oikein toiselle selittää, sanoi ruustinna,--omin +silmin se nähdä pitää ... kyllä sitä täytyy käydä katsomassa! + +--Suur' kiitosta!--Jokohan pitänee käydä--? + +--Kyllä ... ihan varmaan, ja ottaa Liisa mukaan. + +--Mahtaa kai sen mieli ruveta sinne tekemään, kun kuulee. + +Ruustinna lähti askareilleen, mutta rovasti ja Matti juttelivat vielä +minkä mistäkin. Siitä juttelivat, kuinka paljon se ihmisjärki ajattelee +ja laittelee ja mihinkä se vielä meneekin. + +Ja rovasti sanoi, että »kunhan se ei vain menisi yli voimainsa +rimpuilemaan...» + +--Ja reistailemaan, sanoi Matti. + +--Kyllähän se on hyvä, että ihminen järkeänsä käyttää, joka sille on +luomisessa annettu ... jos se ei vain siitä ylpeilemään rupeaisi eikä +unohtaisi kaiken antajaa,--sanoi rovasti ja lisäsi, että Jumalan +töitähän ne on rautahöyryt ja rautatietkin. + +--Eipähän ne kenenkään muunkaan liene, myönsi Matti. + +Ja häntä kovin ajattelutti se kumma laitos, joka oli kuin huone ja +pyöräin päälle nostettu ... Mutta rovastia haukotutti, eikä tahtonut +puhe oikein sujua enää ... ja niin Matti heitti hyvästinsä ja lähti. + + + + +II. + + +Matti oli aika lailla hajamielinen, kun hevostaan valjasti, eikä +muistanut panna suitsia hevosensa suuhun, ennenkuin oli pihan yli ajanut +ja vasta kyökin edessä erehdyksensä huomasi... Ei tammakaan ollut +kiireissään, kun käveli pihan yli ja käveli vielä törmästäkin jäälle +laskeutuessaan. + +Mutta siitä hävyttömyydestä Matti jo tuskastui. + +--Soh, tamma!--mitä sinä siinä!--nä-nä-nä!-- + +Vaan tamma odotti parempaa manausta ... ei ollut kuulevinaankaan, +laahasi vain jalkojaan kuin vesitynnöriä vetäessään. + +--Ka-ka-ka! ... etkö sinä sen!--Matti riuhtaisi ohjaksia, ensin oikeaa, +sitten vasenta, ja siitä tamma tiesi, että nyt sillä jo oli tosi +mielessä. Ennenkuin oikein irtautui juoksemaan, huiskautti häntäänsä ... +kaksi kertaa ... sillä se nyt oli kerran hänen tapansa semmoinen. Sitten +loikkasi juoksuun, kun rekikin alamäessä takaapäin kiirehti. + +Aidan selällä istui harakka. Se hyppäsi siitä seipään nenään ja päästi +imelän naurun... »No kylläpä sillä nyt on lysti ... tyhjän naurajalla», +mutisi Matti ja riuhtoi tammaansa parempaan juoksuun ... »etkö sinä +ymmärrä, kun sinulle harakatkin nauraa--!» + +Tamma juosta raksutteli jäätä pitkin, tie kitisi reen jalaksen alla, +resla ritisi, ja Matti istua könötti keskellä reslaa turkin kaulus +pystyssä. Lyhyt päivä jo tehdä tuhersi hämärätä ... Matti ajoi +viittatietä ja ajatteli... + +Sitä Matti ajatteli, mitä rovastin ja ruustinnan kanssa oli puhunut... +Vai oli se Lapinlahden kirkolla rautatie? Eipä olisi uskonut, joka ei +olisi omin korvin kuullut ... ja kummapa se oli, kun ei siitä ennen +ollut kuullut ... vasta kai se oli sinne tullut... Eiköhän sitä höyrylle +enää vettä riitä, kun jo maalle kapuaa...? Kyllä se mahtoi kumman +näköinen olla--kummahan tuo oli jo ennestäänkin vettä pitkin +sätkättäessään ... olisikohan häntä käydä katsomassa--lieköhän muut +käyneet kuin rovasti ja ruustinna?... + +Viittatie teki niemen nenässä polvekkeen ja vei sitten soikeata järveä +pitkin Talvilahden pohjukkaan, Huttulan talon rantaan. Kuta likemmä +maata tultiin, sitä verkemmästi tamma nytkytteli. Matti ei ollut +kiirehtinyt pitkään aikaan, ja tamma luuli jo saavansa käydä ... vielä +takasillaan juoksua pani, vaikka eutset jo kävelemään heitti ... jo +takasetkin käveli ja lautanen kohoili kuin helpotuksesta huoaten. + +--Ka-ka-ka!--Tamman täytyi taas alkaa etusilla juoksua ... takaset vielä +käveli. Mutta kun Matti kiskaisi ohjaksia, ensin oikeaa, sitten vasenta, +niin täytyi takastenkin yhtyä yhteen tahtiin. + +Matilla oli aina tapana juottaa hevostaan Talvilahden pohjukassa +Huttulan talon vesiavannosta. Ja vanhalta muistilta poikkesi sinne tamma +nytkin. + +--Ka-ka-ka!--Matti ei olisi nyt muistanutkaan, mutta tamma vei väkisin. + +--No, menehän sitten! sanoi Matti ja antoi tammalle vallan. + +Avannolla oli Huttulan talosta vesimies sammiota täyttämässä. + +--Mistä se Matti ajelee? kysyi vesimies. + +--Kirkolta päin ... pappilasta viimeksi, vastasi Matti ja kohosi tieroja +kopistelemaan tammansa jaloista. + +--Kuuluuko sitä mitä? + +--Eipä tuota erinäistä.--Onkos isäntä kotona? + +--Ei oo kotona ... lähti tän' aamuna Lapinlahdelle. + +--Taisi mennä rautatietä katsomaan? + +--On kai se jo sen ennenkin nähnyt ... eikö lie mennyt tavaran hakuun. + +--Hyvinköhän käyvät isännän kaupat? + +--Hyvinkö nuo käynee, en tiedä ... lihovanhan tuo ainakin itse näkyy. + +--Onkos Ville käynyt rautatietä katsomassa? + +--Niin minäkö? ... olinhan minä tuota jo omin käsin tekemässäkin. + +--Elä, elä... + +--No ihan toki ... puolitoista vuotta, ja kohta lähden uudelleen. + +--Minkälaista työtä se oli? + +--Olipahan kuin ojan kaivua. + +Vaan sitä ei Matti uskonut. Puri huulensa yhteen eikä puhunut mitään. +Kyllähän hänkin jotain tietää ... ettei sitä nyt niin vain narrina +pidetä. Tietäähän hänkin nyt sen verran rautatiestä ja sen semmoisista, +ettei niiden tekeminen kuitenkaan ojan kaivua ole. Ville-löyhkä, saattaa +se ehkä osata ojaa kaivaa, mutta rautatietä tekemään ... ei suinkaan +siihen kykene, jos ei ole seppä. + +--Onkos se Matti käynyt rautatietä katsomassa? + +--Mitähän lie tehnyt? + +--Miltäs näytti? + +--Miltähän lie näyttänyt ... itsepähän parhaiten tiennet. + +Ville oli jo ammentanut sammionsa vettä täyteen ja ojensi kapan Matille. +Matti nosti vettä avannosta ja antoi tammalleen juoda, + +--On se riski mies tuo Matti, kun yhdellä kädellä nostaa täyden +vesikapan, sanoi Ville. + +Matti ei puhunut siihen mitään, mutta tunsi kuitenkin leppyvänsä. + +--Onkos Matti milloinkaan ajanut rautatiellä? kysyi taas Ville. + +--Ootkos sinä? + +--Jo toki tavallakin ... se menee niin kiivaasti, ettei paras ori +rinnalla pitäisi, jos kilpaan kävisi... + +--Pitäisi, jos laukalla laskisi... + +--Saattaisipa alkumatkasta pitää, jos laukalla laskisi, myönnytteli +Ville. + +Matti nosti tammalleen toisen kapallisen vettä, tällä kertaa vasemmalla +kädellään. + +--Pappilan pehtori se kanssa lähtee rautatielle kevätpuoleen, sanoi +Ville. + +--Sitä tuntui hokevan ... lähteneekö eli ei. + +--Me lähdemme yhdessä ... pehtori pääsee tatsuunamieheksi, mutta minä +lähden muuhun työhön. + +Mihinkä työhön se Ville? + +--Tienkorjuutyöhön ... Tästä kevätpuoleen lähdetään ... olen nyt ollut +Huttulassa loisina ja tehnyt minkä mitäkin, mutta kohta kun maat +sulavat, niin lähden rautatietä korjaamaan. Eihän se korjaamatta kestä +ajaa. + +--Kestäneehän tuo rauta? + +--Sehän se vasta ei kestäkään ... kiskot lähtee yhä irti, niin pitää +olla aina korjaamamiehiä.--Tulkaa pois, Matti, tekin sinne työhön! + +--Kyll' en minä ruunun työhön rupea. + +--Vaan kun ruunu maksaa hyvän palkan? + +--Paljonko siellä maksetaan? + +--Kaksi markkaa päivältä. + +--Niinkuin parhaana hein'aikana? + +--Niin toki tavallakin ... tulee pois vaan Matti ruunun työhön. + +--Enpä häntä. + +--Ei se ole sen kummempaa kuin muukaan työ ... kyllä sitä osaa tehdä. + +--Kyllä kai sitä tehdä osaisi yksi niinkuin toinenkin ... vaan enpä +hänestä huoli. + +--Ei taitaisi akka päästää! + +--Akkako? vähät minä akasta! + +--Eikös se ole vähän tiukka akka? + +--Kyllä minä akkani tiedän ... tuossa on kappasi, heh--! vastasi Matti, +vähän närkästyneenä Villen luuloista, istuutui rekeensä ja alkoi ajaa +hyvästiä sanomatta. Huttulan vesimies nosti kapan sammioonsa ja lähti +nousemaan vesitien törmästä ylös. + +Matti ajaa natuutteli viittatietä Talvilahden pohjaan, kohosi +nuottikodan kohdalla maalle ja tuli vähän matkaa metsätietä kulettuaan +maantielle, joka kiersi järven ympäri ja yhtyi täällä oikotiehen. + +--Kyllä siellä käytävä olisi--ajatteli Matti eikä muuta paljon ajatella +osannutkaan kuin sitä, mitä oli kuullut. Rautatie ... vaikka eihän siitä +oikein tahtonut selvää saada, minkälainen se oli, vaikka kuinka olisi +ajatellut ja arvellut ... Ja kuitenkaan Matti ei saattanut olla sitä +ajattelematta, mutta ajatellessaan hän oli taas ihan omiin ajatuksiinsa +sekaantua. Se oli milloin minkin näköinen. Välistä oli siitä selvän +saamaisillaan, mutta sitten se muuttui. Se oli ensiksikin semmoinen, +että oli kuin olisi ollut tuossa silmien edessä nelipyöräiset vaunut, +joissa oli isot pyörät ja pienet pyörät, ja ne tahtoivat aina näyttää +samanlaisilta kuin ne rovasti vainajan vanhat vaunut. Ja niiden edessä +näytti olevan kaksi hevosta, kuomin alla sitten rovasti ruustinnansa +kanssa ja vastapäätä nuori herra ja ryökkynät; kuskipukilla istui kuski, +kädet ojona, ja kuskin vieressä Matti, pienenä poikana, joka vähän +pelkäsi ja piteli käsillään kiinni.--Välistä ei taas ollut hevosia eikä +vaunuja eikä mitään, ennenkuin rupesi silmissä kuvattelemaan »Suomela», +niinkuin se olisi kulkenut maantietä pitkin pyöräin päällä, isojen ja +pienien, lippu kokassa seipään nenään sidottuna, ja perässä seistä +töröttämässä kapteeni. Lotjia tuli jälessä nuoran mukana kaksi ... kolme +... ja myötämäessä ne töyttäsivät toisiinsa kiinni, eivät miehet +tahtoneet saada niitä irti toisistaan. Ja rytinää ja räiskettä siinä oli +niinkuin koko kirkkoväen ajaessa. + +Matista se tahtoi tuntua unennäöltä kaikki tämä. Vaikka kyllä kai se +niin kuitenkin oli, koska on rovastikin kerran sen semmoiseksi nähnyt ja +puhunut. Ja tottapahan ne sen niin olivat laittaneet, ne sen tekijät, +että hyvästi passaa eikä myötämäessä eikä mäen allakaan häirinkiä +tullut. Vaan mitenkä? ... sitä Matti ei osannut itselleen selittää ... ja +mitäpä tuota tarvitsikaan?... Eikä enää pitkään aikaan huolinut Matti +ajatella koko asiaa, nykäisi tammansa juoksuun ja kaivoi kukkarosta +verekset piipun perät poskeensa... + +Vaan silloin tamma juostessaan haukkasi lunta tiepuolesta, ja Matti tuli +ajatelleeksi, että onkohan sillä jano, vaikka sai Huttulan talon +avannolla juoda. Ja ajatus ryöstihe taas Matin tietämättä kulkemaan +avannosta sammioon, sammiosta Villeen ja Villestä--rautatiehen... Se +mies oli _ajanutkin_ rautatietä ... lieköhän montakin kertaa? + +Kun ei tullut tarkemmin perustelluksi, mitenkä se kulkee ja mitenkä +sillä ajetaan ja minkälainen se on ... onko isot pyörät ja pienet pyörät +niinkuin vaunuissa, vai ovatko yhtä suuret vai mitenkä?... Kovasti se +vaan meni, kun ei parhaat juoksijat rinnalla pysyneet!... Mitenkähän lie +kuitenkaan sen asian? eiköhän ollut liikaa kehumista, ettei paraskaan +juoksija...? + +--Kyllä oli, koira vieköön, liikaa kehumista! Jos oikein pistokkaalla +pitkin sivuja voitelisi riski mies kappireessä hyvää juoksijata ja jos +tie olisi yhtä sileä kuin rautatie eikä vieruja mitään ja hyvä keli, +niin kyllä, koira vieköön, jälelle jäisi raskas rumilas, vaikka kuinka +sätkättäisi ja sutkittaisi ... jäisihän, perhana ollen, jälelle, että +livahtaisi!... + +--Tamma hoi! tokko sinä tiedät, kuka sinulla ajaa ... häh? häh? ... kuka +sinulla ... häh ... ja Matti kohosi polvilleen reessä, löi ohjasperillä +tammaa selkään, löi, ja huuti joka lyönnillä: »häh!» + +Tätä tämmöistä ei ollut tammalle tapahtunut vielä milloinkaan, ja siksi +se laski laukkaa, minkä kerkesi, mutta Matti ei helpottanut. + +--Häh! häh! ... hih! ... tulkoonpas ruunu kilpaan rautateineen, +tulkoonpas ruunu rautateineen ... ih! ... hih! ... hih! ...--ja Matti +kohotti ohjakset korkealle ilmaan, hihkui ja ajatteli, että »jos olisi +kello vielä aisassa ... jos olisi kello vielä aisassa!» + +Ja tamma työnti korvat luimussa laukkaa, ylä- ja alamäet yhtä kyytiä ... +ja yhä sakeammin syyti lunta Matin silmille ... ja suuhunkin sitä tuli, +mutta Matti ajatteli, että »ann' tulla vaan!» + +Vielä Marjomäen törmässäkin Valkeiskylälle päästessä tamma laukkaa +laski, vaikka Matti jo oli istuutunut. + +--Herra isä, kun päälle ajaa--! huusi naisihmisen ääni hevosen edestä, +ja samassa suhahti reki jonkun sivuitse, joka oli tiepuoleen hypännyt... + +--Kuka se siinä ei käy tieltä pois? + +--Ota hyvä mies rekeesi! + +--Mikä sitä vastamäessä! + +--Kyllä minä vastamäen kävelen ... kunhan tuolla myötämäen puolellakaan. + +Matti seisautti hevosensa. Oli tullut jo hämärä. + +--Kah, Matlienako se ... en tässä hämärissä ... käykäähän tänne rekeen, +onhan täällä sijaa... Matti oli tuntenut tietä kulkevan +hieroja-Lienaksi. + +--Minähän sitä--kyllähän minä ... täällä kannoillakin ... tämän matkan, +läähätti Liena Matin niskaan.--Ottakaahan nyytty rekeenne... Kun pitää +vanhan ihmisen kävellä talvipakkasessa ... eivätkä antaneet +hevostakaan... Isäntä itse ajoon lähtee ... juomaretkille ... vaan +mitenkäpähän olisi päässyt, jos en minä olisi sydänaloja sulatellut. +Vaan se on vissi tosi, etten minä toista kertaa ... vaikka siihen +paikkaan pakahtukoon ... niin en lähde minä toista kertaa +pehmittelemään... + +--Mistä se Matliena tulee? + +--Huttulan tallissahan sitä ei ole hierojalle hevosta muka ... olisi +pitänyt pyhään odottaa muka, että pääsisi kirkkomiesten kyydissä omalle +kylälle. Vaan kun oman ontermannin emäntä jo mennä lauantaina laittoi +sanat, että tulla vaan... + +--Vai ei annettu hevosta? + +--Ei annettu, enkä minä häntä hyvin kärttänytkään ... kun eivät +itsestään arvanne, niin ajattelin minä, että-- + +--Ajoonko kuului isäntä itse lähteneen? + +--Ihan toki käsistä lähti ... sivut olivat vielä nykimättä, niin ei +muuta kuin rekeen eikä kysykkään... + +--Rautatiellekö se lähti? + +--Lähtipä tuo minne tahansa tuommoinen itramaha. + +--Rautatielle se kuului menneen tavaroita hakemaan.--Onko Matliena +käynyt rautatietä katsomassa? + +--Enhän minä ... mitenkäpä sitä vanha joka paikkaan... + +--Kyllä siellä pitäisi Matlienan käydä. + +--Pitäisi kai, pitäisi kai ... kun mennä pyhänäkin ajoi kirkon sivuitse +kolmen talon väkeä meidän kylältä sinne rautatietä katsomaan. +Lapinlahden kirkollahan sen kuuluu näkevän ... ei kuulu tarvitsevan +edemmä mennä. + +--Sieltähän sen näkee. + +--On kai Matti nähnyt sen? + +--Niin nähnytkö? liehän tuota jo jotain nähnyt... + +--Uutten uhkainko meni Mattikin katsomaan vai oliko muuta asiaa? + +--Muutakin lie ollut asiaa. + +--Liekö totta, kun puhuvat, että ne siellä talvellakin ajavat pyörien +päällä? + +--Vai niin! ... niin, niinhän ne mahtaa ... niinhän ne ... minä en oo +talvella käynyt ... mikä sinne talvella. + +--Sitä minäkin olen ajatellut, että kun Luoja antaisi kesän, niin kävisi +häntä katsomassa ja olisi Lapinlahden kirkossa yhdellä tiellä ... on +minulla veljenpoikakin Lapinlahdella. + +Maantie kulki Valkeiskylän läpi. Ontermannin kuistin suussa laskeutui +Matliena kannoilta, otti nyytyn reestä ja laittoi Liisalle terveisiä. + +Matti ajaa kitkutteli eteenpäin ... vähän maantietä vielä ... kääntyi +sitten Mähölän pihan läpi kulkemaan ja ajoi siitä pellon poikki Pitkälän +saunan perään... Jo kylpivät Pitkälässä, vastan läiske kuului, ja löylyä +höyrysi pakkaseen.--Saunan perästä oli jyrkkä törmä alas Naulalammin +jäälle. Tahtoi tamman kengättömiä takajalkoja vähän kaljamassa törmässä +livettää, mutta pääsihän tuosta, kun tasaisesti laskeutui ... ja +tasaisesti tamma laskeutui. + +Jo oli tullut vähitellen pimeä. Taivas jo tähdessä tuikki, ja kumman +kirkkaasti ne nyt tuikkivatkin tänä iltana... Ja vähän väliä irtaantui +aina joku alaspäin liukumaan pitkin taivaan kantta.--Lammilta kohosi tie +niitylle, ja siitä se pistäytyi pilkkopimeään metsään. Kierrellen ja +kaarrellen kulki se sitten taas aukeita paikkoja, milloin ahon laitaa, +milloin harjun selkää, milloin niittyjä myöten ladolta ladolle. Pakkanen +kiihtyi, tinki huurtamaan hevosen kupeet ja miehen kulmat. Välistä +rasahti kuusen kylkeen, välistä napsahti ladon nurkkaan... Matti könötti +reslan perässä turkin kaulus pystyssä. Tamma sai valtoineen kulkea +tuttua tietä, mutta Matti tarkasteli itse yhä tähdettyvää taivaan +kantta. Iltatähdestä lähti silmänsä harhailemaan, siirtyi siitä tuttuun +otavaan, kävi pohjantähteen, tarkasteli seuliaista ja Väinämöisen +viikatetta. Mutta joka kerta, kun joku tähti irtautui alaspäin +liukumaan, sanoi Matti: »yhyh!», ja silloin hän nykäisi ohjasperistä +tammaa juoksuun ... mutta ei sen enemmän manannut, jos tamma yhä käveli +... sillä Matti ei nyt joutanut oikein hevosestaan huolta pitämään... + +Sitä oli Matin mielestä niin paljon kummallista tässä maailmassa, jota +ei oikein tahtonut ymmärtää ... ymmärtäneekö tuota kukaan oikein, vaikka +luulevat olevansa viisaita, rovastit ja ruustinnat?... Eihän tuota ennen +ainakaan tämmöisiä kuulunut--tähän aikaan sitä ei muuta kuin puhuttiin +oudoista asioista, toinen toistaan kummemmista. Kunhan eivät +maailmanlopun edellä viisastuisi liian paljon ... niin oli sanonut +entinenkin rovasti, että maailmanlopun edellä viisastuvat ihmiset, piru +niitä neuvoo ja näyttää niille temppelin harjalta kaiken maailman +prameuden. Mutta silloin ... »yhyh!» ... silloin leimahtaa pitkäisen +tuli idästä ... »yhyh!» ... ja leimahtaa hamaan ... »yhyh!» ... +länteen... Kovinpa ne nyt tähdet tiheään sieltä taivaalta ... eihän nuo +ennen niin!--Kovin Matti maailmanloppua pelkäsi eikä hän muuta +pelännytkään ... mutta maailmanloppu tulee niinkuin varas yöllä ... vaan +ei se nyt vielä tule, kun on varuillaan ja sitä ajattelee; silloin se +tulee, kun ei sitä ollenkaan muistakkaan ... pitäisi ajatella ihmisen +aina, pitää Herra mielessään ja häntä rukoilla ja avuksensa huutaa... + +Tamma lähti juoksemaan alas harjulta, josta tie laskeutui alavaan +korpeen. Se oli niin synkkää ja tuuheata kuusikkoa, ettei taivasta +näkynyt. Sieltä täältä rihvain välitse joku tähtönen tuikahti. Sinä +talvena oli iso lumitalvi, ja puut ja pensaat melkein kuin torkkuivat, +latvat painuksissa lumen paljouden alla. Matti ajoi melkein kuin +katoksen alla... Ja haukotuttamaan rupesi tuossa vähitellen korven +äänetön hiljaisuus ja reen jalaksen yksitoikkoinen ritinä. Raskaalta +alkoivat tuntua silmän luomet ... hevonen ja matkan teko haihtuivat +mielestä pois ja koko maailma haihtui ... kaikki ihmeet ja taivaalta +tipahtelevat tähdet. + +Pää oli vaipunut reen laitaa vasten, ja Matti nukkui. + +Matti näki unta. + +Oli olevinaan pieni poikanen, semmoinen kuin oli ennen kipunapoikana +ollessaan ollut pappilassa entisen rovasti vainajan aikana. Pappilan iso +portti oli auki, ja Matti seisoi portin vahtina. Pehtori oli käskenyt +hänen siinä seisomaan ja antanut käteen kaksi lakua, punaisen ja +valkean, ja sanonut, että »kun näet rovastin vaunujen sakastin peräitse +ajavan, niin näytä silloin punaista lakua ... jos siat ovat ryytimaassa, +mutta jos saat ne sieltä ajetuksi, niin näytä valkeata, että rovasti saa +ajaa yhtä kyytiä pihaan...» Niin oli pehtori sanonut ja vakuuttanut +moneen kertaan ja mennyt itse nurkan taa piiloon ... sieltä oli sitten +pilkistellyt.--Matti seisoi ja katseli lakuja ja antoi tuulen niitä +heilutella. Mutta yht'äkkiä kuuli hän kirkonkellojen soivan, vaikka oli +keskellä viikkoa eikä pyhä, ja kun katasti sakastin perään, niin sieltä +täyttä laukkaa ajaa rovastin vaunut. Vaan kuistin suussa ne seisahtuvat, +ja kuski huiskuttaa kättään ja huutaa, että »tullako vai ei?...» Mutta +silloin ei Matti muistakaan, joko on siat ajanut ryytimaasta, ja hänelle +tulee hätä ja pelko pehtoria, ja hän rupeaa huiskuttamaan kumpaakin +lakua, ensin punaista ja sitten valkeaa ja sitten kumpaakin. Hevoset +ryöstäytyvät kuistin suusta kohti laukkaamaan, eikä kuski saa niitä +hillityksi ... vaan kun ovat vähän matkan päässä portista, niin toinen +puoli portista menee kiinni, ja vaunut kolahtavat porttiin, ja kuski +lentää nokalleen maahan. Vaan silloin hyökkää pehtori nurkan takaa ja +sivaltaa Mattia korvalle, ja kuski hyppää maasta ylös ja sivaltaa +toiselle korvalle... + +Matin tamma on saanut valtoineen juosta, ja kuta likemmä kotia se tuntee +tulevansa, sitä kiivakammin se kulkee. Kun korpitie loppuu ja niitty +aukeaa eteen, niin tamma panee ravia, minkä jaksaa. Mutta pellon +veräjällä ojentaa se häntänsä, hörhähtää pikaiseen hirnuntaan ja +oikaisee täyttä laukkaa pihaan... Mutta mitäs ymmärtää tamma nurkkia +väistää? ... paukahuttaa reslan laidan pirtin nurkkaan niin, että sälö +lähtee kummastakin. Matin pää retkahtaa ensin toiseen reen laitaan, +sitten toiseen, ja kun hän herää, tuntee hän, että häntä on kummallekin +korvalle lyöty. + +Tamma juoksi yhtä kyytiä pirtin eteen. Liisa seisoi pirtin ovella, +päresoihtu kädessä, ja katseli kummastellen miehensä kotiintuloa. + +--Soh ... so soh!--Matti harasi pimeätä silmillään, näki jonkun seisovan +jollakulla ovella ja heiluttavan jotakin punaista päänsä päällä. + +--Enhän minä mitenkä ... meinasinhan minä ... vaan kun minä... + +--Mitä sinä horiset? + +--Kuka se siinä punaista heiluttaa...? elä heiluta, akka, punaista, että +pääsee tulemaan--? + +--Häh? ... että pääsee tulemaan? Kuka ei pääse tulemaan? + +--Eivät pääse rovastin vaunut. + +--Rovastin vaunut?... Se torkkuu vielä... Kuuletko, sinä nukut ja annat +tamman ajaa rekesi pirtin nurkkaan!-- + +--Eihän se ollut minun syyni... + +--Mikä ei ollut sinun syysi? + +--Ei mikään ... itsestäänhän se portti... + +Liisa meni ja nykäisi Mattia käsipuolesta ja piti soihtua hänen +silmiensä edessä. + +--Ukko hoi!... Yhäkö sinä horiset ... nukutko sinä vielä, vai oletko +humalassa? + +--Enkä nuku ... ka, mitä sinä? + +--No, nukuit kai äsken, kun ajoit rekesi pirtin nurkkaan... + +--Elä valehtele! ... eikö sitä nukkumattakin? + +--Ja missä on hattusi? + +--Päässähän se ... ja Matti kopaisi päätään, mutta päässä se ei ollut. + +--Tässähän tuo on reessä ... panehan päähäsi, ettet edes palellu ... jos +olisi tielle pudonnut ... sitä on miestä, kun nukkuu rekeensä niin, +ettei tiedä tästä maailmasta! + +--Pidä sinä suusi kiinni, että minä olen nukkunut ... tiedänhän minä +paremmin itse. + +Nyt piti Liisan ihan väkisinkin nauraa tuolle ... niinkuin se ei muka +olisi nukkunut, koska tuskin vieläkään on oikein valveilla... + +--Johan minä pellon alta kuulin kuorsuusi, pilkkasi Liisa, niin sikeästi +sinä nukuit, että pellon alta kuului kuorsuusi. + +--Kuka lie kuorsannut ... min' en oo... + +--Herra Jumala ... kukas siellä, jos et sinä! + +--Itse oot kuorsannut... + +--Vai minä? ... jopa nyt, kun tulin navetasta lypsyltä juuri... + +Mutta Matti oli saanut hevosensa riisutuksi ja lähti sitä talliin +viemään. + +Liisa jäi palava päre hampaissa rekeä penkomaan... + +Olipahan jäänyt jyviä säkin pohjaan ... eikö hän ollut jo lähtiessään +sille sanonut, ettei tarvitse panna täyttä puolta tynnöriä. Mutta sen +piti vaan saada puoli tynnöriä ... ei sanonut ilkiävänsä vähempää +selässään makasiiniin kantaa. Tietäähän sen, tahtoo muka voimiaan +näyttää... Eivätpähän olleet pappilassa apetta antaneet, kosk' on omat +silput kuluneet ... se on se nykyinen pehtori semmoinen, mikä lie... +Vitsapahan oli katkennut reslan laidasta, kun nurkkaan ajoi ... ja entäs +loimi, jopahan taas oli sika!...--Mitä? ... ja nyt näki Liisa jo +semmoista, että ei kiitetty, ja hän huusi siitä Matille talliin... + +--Herra Jumala!... Matti hoi! kun on minun kehruut vielä täällä reen +pohjalla ... jotka olivat ruustinnalle vietävät!... Kuuletko sinä, sen +kötys, minkä tähden et ole antanutkaan niitä ruustinnalle? + +Matti oli ruvennut apetta tekemään tammalleen ja tuli nyt noutamaan +jauhopussia reestä. + +--Minkä tähden et ole antanutkaan minun kehruuksiani ruustinnalle? + +--Olenpahan... + +--Vai olet?--Tuoll' olivat heinien alla nykimättä ... et ole +liikauttanutkaan ... siin' on, heh!--ja Liisa heitti vihaisesti nyytin +takaisin rekeen. + +--En muistanut. + +--Et muistanut! Sanoinhan ma sen, ettet muista--olisit ottanut minut +mukaan, niin olisin muistanut ... siinä ne nyt ovat, ja mitähän +ruustinna sanoo? + +--Olisikohan niillä ollut kiire? + +--Totta kai niillä kiire, kun minä ne kerran laitoin. + +--Mikä lie tällä kertaa ollut, onhan tuota ennen muistanut ... olin minä +ruustinnan puheillakin, mutta miten lie siinä lähtiessä haihtunut +mielestä... + +--Haihtunut mielestä!--Mitä sinä sillä jauhopussilla? + +--Tamman appeeseen... + +--Se kulkee vielä torkuksissa tuo mies ... johan siell' on apetta +soimessa ... minä tein. + +Matti meni takaisin talliin. Liisa otti kehruusnyytin, nahkaset ja säkit +reestä ja vei ne pirttiin. + +Vähän ajan päästä tuli Matti tallista, tarkasteli rekeään ja näki, että +oli muuan vitsas reslan laidasta katkennut ... veti sen sitten aisoista +tallin seinämälle ja keikahdutti siihen kumolleen... Mutta ihan kuin +vahingossa tuli hän sitä siihen asetellessaan ajatelleeksi, että »ei kai +se nyt siitä minnekkä pyöri...» mutta sitten hän huomasi, että se oli +ihan järjetön ajatus, eikä ymmärtänyt, mitenkä se semmoinen oli hänen +päähänsä tullut. Oli jo tupaan menemäisillään, kun raapaisi +korvallistaan ja meni sen nurkan juureen, johon oli rekensä ajanut... +Olipahan sälö siihen halennut. Matti repäisi sen kokonaan irti, pisti +seinänrakoon ... ja sitten hän meni pirttiin. + +Liisa oli siivilöimässä maitoa pyttyihin pöydän nurkalla. Kissa kierteli +häntä ja naukaisi aina väliin. Matti päästeli raskaammat vaatteet +päältään ja painautui sitten penkille istumaan pää käsien varassa. Liisa +vilkaisi häneen silloin tällöin siivilänsä ylitse ja ajatteli, että +»mikähän sillä nyt on», mutta ei kuitenkaan sitä kysynyt... Olisikohan +juonut ja nyt olisi kohmelossa? ... vaan ei hän sitä äsken suinkaan +hengestä tuntenut. Tokko lie juonut ... missäpä tuo olisi +ennättänytkään, kun tänä aamuna lähti?... Kissa hiipi Matin luo ja +hieroi hiljaa naukuen kylkiään Matin saappaihin. Mutta ei Matti ollut +kissaa näkevinään... »Jokin sillä on, koskei hyväile kissaakaan», +ajatteli Liisa... + +--Käy saunaan, sanoi Liisa Matille, kun viimeistä kertaa laski maitoa +siivilän läpi pyttyyn. + +Matti harasi tukkaansa ja alkoi riisuutua saunaan. Ei puhunut mitään, +eikä Liisakaan puhunut. Pistäytyi ovesta pihalle, ja vähän ajan perästä +meni Liisa jälestä. + +Ensin kuitenkin kaatoi kissan kuppiin maitoa ja asetti sen pankon eteen +lattialle; päreen hän kanssa sytytti uuden palamaan ja sovitti sen +pihtiin pankon nurkkauksessa. + +Eikä pirttiin jäänyt muita kuin kissa maitoansa lakkimaan ja päre +pihdissään palamaan... Kissa lakki lämmintä maitoa, siististi ja +äänettömästi, päre palaa ritisi verkalleen, ja karsta kävi sitä mukaa +yhä useammalle kierteelle, kuta enemmän piteni. Mutta kun tuli oksan +kohta, suhahti siitä liekki pienenä kielekkeenä ylös- ja alaspäin +pihisemään ... ja silloin kissan hännän pää salaperäisesti liikahti. +Mutta kun se oli maitonsa lakkinut, kuppinsa nuollut ja kielensä +liponut, lähti se liikkumaan ympäri tupaa. Kulki kuulumattomin askelin +pankolta pöydän luo, hiipi siitä karsinaan, kiersi takaisin pankon +juureen ja siristi viheriäisiä silmiään pärevalkeaa vastaan, naukaisten +vähäisen. Meni taas pöydän päähän, hyppäsi penkille ja vainusi +maitopyttyjä, mutta laskeutui taas takaisin lattialle. Pankon luona +naukaisi surkeasti ja melkein kuin itseänsä säälien ja hyppäsi pankolle. +Siinä se ojenteli kaulaansa ... pitemmäksi, pitemmäksi ... kävi itse yhä +matalammaksi ja kavahti uunille.--Päre suhahti taas pihdissään +pihisemään, karsta ritisi, ja pehmoinen kehruu alkoi kuulua uunin +päältä. + +Saunassa eivät Matti ja Liisa paljon mitään puhuneet. Matti oli jo +lauteilla, kun Liisa tuli. Liisa hautoi vastan ja ojensi sen Matille. + +--Heh, tuoss' on vasta! sanoi hän. + +--Tahdotko vielä? kysyi hän vähän ajan päästä ja löi löylyä. + +--Lyö häntä vielä, sanoi Matti. + +Liisa heitti herkeämättä vettä kiukaan kuumille kiville... + +--Vieläkös? + +Kun ei Matti mitään vastannut, niin Liisa löi vielä. + +--Elä häntä ... huh! ... elä häntä ... huhhuh! enää! sanoi jo Matti ja +valeli päätään. + +--Vähäänpä se nyt,--sanoi Liisa, mutta ajatteli itsekseen, että paljonpa +sen nahka nyt sietikin. + +Eivät Liisa ja Matti vielä iltaista syödessäänkään puheisiin päässeet. +Matti söi kokkelia, mutta unohti usein lusikkansa kuppiin eikä muistanut +uutta palasta suuhunsa purra, kun oli entiset nielaissut. Liisa häneltä +aina silloin kysyi, että »minkätähden sinä et syö?»--johon Matti +pikaisesti vastasi, että »syönhän minä», ja söi. Olisi Liisan tehnyt +mieli härnätä Mattia siitä nukkumisesta, mutta sitten hän ajatteli, että +»härnäämmä häntä huomenna» ... eikä nyt härnännyt. + +Syötyä oli Matin mieli vähän keveämpi ... kovin raskas se oli ennen +syöntiä ollutkin ... saunassakin vielä. Jo ajatteli hän mainita Liisalle +jotain rautatiestä. Ei hän kuitenkaan mitään maininnut ... ehkei se sitä +kuitenkaan uskoisi ja sanoisi unen näöksi eli miksikä muuksi tahansa ... +ainahan se sanoja löytää. + +Ruokaa pois pöydältä korjatessaan sanoi Liisa saaneensa jäniksen. + +--Eipähän ole malttanut olla käymättä minun pyydyksilläni, ajatteli +Matti, mutta ei sanonut muuta, kuin kysyihän hetken päästä, mihin +rautaan se oli käynyt... + +Aidan nurkkaukseen oli käynyt, palon niitynpuolimmaiseen aidan +nurkkaukseen eikä metsän puolimmaiseen ... ei rautaan, vaan lankaan... + +Vaan eihän Matti muistanut siellä nyt mitään lankaa olleenkaan ... +syksyllä sulan aikana oli ollut, mutta poishan hän ne keyrin aikaan +muisteli ottaneensa... + +--Etpähän ollut ottanut, kosk' oli jäniskin käynyt, sanoi Liisa ja +kehaisi vielä, että se oli hänen onnellaan sinne mennyt ... eikä ollut +muuta kuin yksi jälki ... ihan suoraan metsäsaarekkeesta niityn poikki +... eikä vanhaa polkua mitään. + +Ei Matin enää tehnyt mieli mitään puhua, kun kuuli, että oli jänis ihan +suoraan käynyt kesälliseen lankaan. Ei se hyvää merkinnyt semmoinen ... +suurten sotien ja vainovuosien edellä sitä semmoista tapahtuu, että +tähdet tippuvat taivaalta ja jänikset juoksevat kesällisiin pyydyksiin +... oikeassa menossa ne ei juokse... Ei sitä olisi kuitenkaan siitä +langasta pitänyt irti päästää ... siinä olisi pitänyt antaa olla, +tottapahan olisi se sen siitä korjannut, joka oli sen siihen +ajanutkin... + +Sama kai se oli, joka höyryt laittoi maalle kulkemaan ja niillä ajoi ... +toinen mies eikä se oikea, joka on maailmankin luonut... + +--Mikä sinulla on, Matti, kun et sinä nuku? murahti Liisa unisena ja +veti peitettä puoleensa. + +--Nukunhan minä, sanoi Matti. + +--Etpähän nuku ... kun olet koko yön siinä ähkinyt ja sinne tänne +heitelläinyt... + +--Mikä lie valvottaja ... tokko lienen oikein terve. + +--Vielä sinulla mikä ... ei mikään.--Kummapa, jos ei nukuta, kun +tullessaan koko matkan reessä makasi... + +--En minä koko matkaa... + +--On sitä puolessakin ... mut' olehan nyt vaiti ja nuku pois... + +Liisaa nukutti kovin, hän veti taas peitteen korvilleen ja nukkui... + +Matti mutisi, että »jos tietäisit, niin ei sinuakaan nukuttaisi». Mutta +sitten hän kohta itsekin nukkui. + + + + +III. + + +Seuraavana aamuna noustuaan oli Matti jo aivan rauhallisella mielellä ja +päätti kertoa Liisalle siitä, mitä oli pappilassa kuullut. Mutta ei +Liisa koko aamurupeamalla yhteen kohtaan seisottunut, kulki askareillaan +kodassa ja navetassa. Matti paikkaili kenkiään ja ajatteli, että +»kerrommahan aamiaista syödessä--ennättäähän se sen sittenkin kuulla». +Mutta kun Matti oli alkamaisillaan, lähti Liisa taas liikkeelle, ja +Matti ei tahtonut kertoa, ennenkuin Liisa oli yhteen kohtaan asettunut +kuulemaan. + +Matti lähti havukasalleen tallin taa ja taivutti aina päätään nurkan +taitse katsoakseen, eikö Liisa jo olisi herennyt kävelemästä kodan ja +pirtin väliä. Siellä se vain käveli... Eikä pirttikään vielä lämminnyt +... tokkohan se aikoikaan panna sen lämpiämään tänä aamuna? Kylmä oli +tuulikin, niin että kyllä olisi sietänyt panna pirtti lämpiämään, että +olisi päässyt käsiään lämmittelemään... + +Jo tuli Liisa noutamaan puita pinosta ... jopahan viimeinkin. Sitten kai +se kohta rukkinsa ääreenkin istuutuu... + +Kun tuuli alkoi lappaa savua lakeistorven kautta pihalle, lähti Matti +lämmittelemään. Löi kassaransa havutukkiin ja ajatteli, että »kun ei +uskone, niin olkoon uskomatta ... ei se mikään uskonkappale olekaan». + +Uuni lämpisi, lieska leimusi uunin suusta, ja silloin tällöin syttyi +karsta kytemään. Matti heitti rukkasensa pankolle, veti piipun +povestaan, halkaisi päreen ja otti sillä uunista tulta. Sitten +lämmitteli käsiään lieskassa ja katseli ikkunain tasalla lainehtivaa +savua. + +Liisa oli laittautunut karsinalasin alle kehräämään. Matti nosti +tupakkihakkurin penkin alta ja rupesi hakkaamaan tupakkia. + +--Joko se nyt on kaikki polttanut, jotka toissa päivänä hakkasi? kysyi +Liisa. + +Eihän toki ollut kaikkia polttanut ... muutenhan tässä vain +lämmitellessään hakkaili... + +Ja Matti hakkasi tupakkia ja veti vetämistään savuja piipustaan ... yhtä +kiivaammin. Kovin tavattomasti se nyt vetikin, veti niin, että yhtenä +rätinänä kävi kopan sisus... + +Ei se ehkä usko ... vaan jos ei usko, niin olkoon uskomatta!... Sama kai +se on, uskooko tahi ei... + +--Nythän se on Lapinlahdenkin kirkolla rautatie ... oletko kuullut? + +Mutta Liisa kehräsi niin uutterasti, ja rukki hyrisi niin kovasti, ettei +hän kuullut oikein, mitä Matti sanoi. + +--Niin mikä on? + +Matti koetti puhua niin välinpitämättömästi kuin voi... + +--Onpahan vain rautatie ... ovat nyt lapinlahtelaisetkin rautatien +pitäjäänsä saaneet ... kuuluvat sen niille sinne tehneen, kun olivat +ruunulta pyytäneet, etteivät tarvitsisi hevosella ajaa mihinkään aikaan, +ei kesällä eikä talvella... En tiedä, liekö totta, min puhuivat... + +--Hyvänen aika, elä revi sitä uutta luutaa, jonka vast'ikään panin +varteen ... onhan siinä vanhempiakin! Mitä sinä siitä revit? + +--Piippu on tukkeessa... + +Matti oli puhuessaan vetänyt piippunsa tukkeeseen, ja oli häneltä kesken +puheensa tullut sopelle lähtö varpua hakemaan. + +--No, eikö siihen tarpeeseen vältä vanhan luudan varpu?--Niin, että mitä +sinä sanoit niiden lapinlahtelaisten tehneen? + +--Eivät ne ole mitään tehneet, mutta ruunu on tehnyt niille rautatien, +jota myöten saavat mennä vaikka Helsinkiin taikka Amerikkaan. + +--Minnekkä? + +--Amerikkaan... + +--Elä nyt valehtele, hyvä mies... + +Liisa seisautti rukkinsa ja katseli pyörän yli Mattia, niinkuin +semmoista valehtelijaa, jonka puheissa ei ole alunkaan perää. + +Mutta siitä Matti kiivastui, ja häneltä katkesi varpu piipun varren +sisään... + +--Mitä katsot?... Kun et usko, niin puske, mutta minä menen itse ihan +kohta sitä katsomaan ... on se siksi kumma katsottava, ja jos et sinä +tahdo tulla yhteen matkaan, niin ole tulematta ... ei sinua kovin +kärtetäkään... + +--Sitä lapinlahtelaisten Amerikkaan lähtöäkö sinä menet katsomaan? +Sieltähän niitä kuuluu lähtevän Amerikkaan! Ja Liisan rukin takaa kuului +pilkallinen hymähdys. + +--Enkä, kun rautatietä ... on sitä siinäkin katsottavata... + +--Eikö lie yhdenlaista katsottavata kuin se panoraama siellä pappilan +pirtissä, jota silloin kärtit katsomaan... + +--En minä ole sinua minnekään kärttänyt ... itsehän tuota mielesi teki +katsomaan... + +--Ei ole tehnyt... + +--Vai ei ... sepähän nähdään, kenenkä mieli tässä vielä minnekin +tekee... Matti naurahti pilkallisesti, pitihän hänen väkisinkin nauraa +Liisan typeryyttä... + +--Eihän se mikään panoraama ole, kuka tässä panoraamasta puhuu? + +--No mikäs se on? + +--Rautatiehän se on. + +--Mikäs se sitten se rautatie on? ... ei mikään. + +--Vai ei mikään! akat ne ei ymmärrä mitään ... ne on niin typeriä ja +lyhytjärkisiä, ettei niillä tee mitään ... pässin järkikin on jo pitempi +kuin akkain... Vai ei rautatie ole mikään ... mistä sinä sen tiedät +paremmin kuin minä, joka olen omin korvin kuullut? + +Mutta Liisa oli loukkautunut ja polki kiivakasti rukkiaan. Ja Matti +hakkasi, niin että rouheita maahan pölisi. + +--Liisa! sanoi Matti vähän ajan päästä, mutta Liisa ei vastannut. + +--Liisa! sanoi Matti uudelleen. + +--Niin, niin, no sano, jos sinulla on mitä sanottavata! + +--Ei se taida sillä parata, jos sinulle sanookin. + +--Ole sitten sanomatta! + +Mutta Matti ei malttanut olla sanomatta. Vähän ajan päästä hän sanoi +sen, neuvoi oikein kädestä pitäen ja herkesi hakkaamasta... + +--Elähän nyt, Liisa ... kuulehan, kun minä selitän. Rautatie on rautatie +ja maantie on maantie ... maantie on maasta ja mullasta ja rautatie +raudasta... + +--Ja puutie puusta ja vesitie vedestä?--Ja taas kuului rukin takaa +pilkallinen hymähdys... + +Mutta Matti ei suuttunut... + +--Elähän nyt, kyllä se on totta, että se niin on, kuin minä puhun... Et +sinä mahda tietää, millä lailla sitä rautatietä myöten ajetaankaan ... +luuletko, että hevosella? + +Mutta Liisa ei luullut mitään. Kehräsi ja kuunteli, välistä +pilkallisesti Mattiin katsellen, mutta ajatteli, että antaa hänen puhua, +niin kuullaan, mitä valheita se on taas uskonut. + +--Ei sitä hevosella, ei toki milloinkaan! ... pitää sen toki hevoselle +muunkinlaisen tien välttää... Kun kerran tehdään raudasta tie... + +--Raudasta tie? ... pyh! + +Matti taas rupesi kiivastumaan... + +--Raudasta, raudasta ... jos et usko, niin ole uskomatta ... +rautapellistä ... hm! ... niin, niin, rautapellistä ... ja kun siitä +tehdään tie, niin pitää olla ajopelit ja vetäjät kanssa sitä myöten... +Höyryvenhe, semmoinen masina kuin »Suomela», vedetään maalle ja pannaan +pyörien päälle, ja se kulkee tulen voimalla ja vetää perässään vaunuja +... niin isoja kuin tämä pirtti ja vielä isompiakin ... kyllä se jaksaa +vaikka minkälaisia ... eikä tie tärise ... semmoinen se on! + +--Kuka sinua, Matti parka, on nyt taas narrinaan pitänyt? + +--Ei nyt eikä ennenkään! + +--Sitten olet valehdellut omasta päästäsi ... olisit edes viisaammin +valehdellut ... et osaa edes oikein valehdellakaan, mies parka. + +Mattia hykähdytti ... herkeät siinä luulemasta, kunhan kuulet, kuka +sanoi, ajatteli hän. + +--Valettako lie vai totta?... Jos lie valetta, niin ovat paremmatkin +ihmiset valehdelleet ennen minua, joka muiden puheita vain kerron ... en +minä itsestäni mitään tiedä, ruustinnan puheita ne ovat, sanoi Matti +nöyrästi huokaisten ja rupesi taas tupakkia pienentelemään. + +--Ruustinnan?... Oliko ne ruustinnan puheita? + +Nyt Liisan rukki jo pysähtyi, ja nyt hänen korvansa vasta oikein +aukenivat. + +--Ruustinnan ja rovastin, lisäsi Matti. + +--Elä...? + +--Ruustinna ja rovasti ne sen minulle kertoivat ... en minä sitä muualta +mistään tiedä. + +--Elähän ... ihanko todella? + +--Ne ne kertoivat ... olivat käyneet sitä uutten uhkain katsomassa. + +--No, mitä ne kertoivat? + +Nyt oli Matin aika olla mahtavana... + +--Mitäkö kertoivat? Sitä, mitä minä jo kerroin, vaikka et uskonut. + +--Ettäkö on siellä rautapellistä tie? + +--Niin on, ja sitä myöten kulkee pyöräin päälle nostettu masina. + +--Sekö »Suomela»? + +--Se se taitaa olla ... siipien sijasta on sillä kohdalla pyörät, isot +pyörät ja pienet pyörät, joita kaikkia pannaan tulen voimalla +liikkeelle... + +--Vaan sitä minä en usko, että se tulen voimalla liikkeelle lähtee! + +--No, niin se tekee ... niinkuin vettäkin myöten kulkiessaan... + +--Tehköönpä jos tahansa, mutta sitäpä minä en usko sitä, että se +vettäkään myöten kulkiessaan... + +--Etkö usko rovastia ... oletko mielestäsi rovastia viisaampi? + +--Enkä ole ... mutta eipä sanonut ruustinnakaan uskovansa, kun mennä +kesänä oli puhe, että se soutamatta kauan kulkee. + +--Nytpä uskoo, kun on nähnyt maallakin kulkevan... + +--Uskooko nyt?... Jako että se on pyörien päälle nostettu?... Kylläpä +sitä on rakennus! + +--Mitä ne ei ruununmiehet osaa laittaa! + +--Ruununmiehetkö ne ovat sen laittaneet? + +--Nehän ne! + +--No mitähän nuo tuosta Lapinlahden kirkolle ... olisivat tänne omalle +kirkolle, niin olisi kirkossa käydessään nähnyt ... eivätköhän nuo tuota +vielä tännekin? Kun tietäisi, milloinka ne sen tänne tuovat, niin menisi +katsomaan... + +--En tiedä tuonevatko ... ei ollut puhetta siitä. + +--Vai on ruustinnakin käynyt asian alkain katsomassa? + +--Kun olivat aamusilla lähteneet, niin olivat puolen päivän aikaan +olleet perillä ... sanoi vielä, että pitäisi minunkin käydä katsomassa. + +--Aiotkos käydä? + +--Enpä tiedä ... mitäpä minä vanha mies? + +--Eikö minusta mitään sanonut? + +--Ei ollut puhetta sinusta. + +--Kyllä se on kumma rakennus, jos vain se semmoinen on ... vieläkö hänet +nähnee, ennenkuin kuolee?... Vaan jos sinä valehtelet? + +--Enkä valehtele ... olenko minä milloinkaan ennen valehdellut? ... +saatatko sanoa? + +--Et, et ... vaan eikös se ole sinustakin kumma rakennus? + +--Mikäpä se nyt niin eri kumma ... on niitä nähty ja kuultu +kummempiakin. + +--Vaan eihän toki tämmöisiä? + +Mutta Matti oli mielestään hakannut tarpeeksi tupakkia ja lähti taas +ulos havutukilleen. Kassarata havutukista irti kiskaistessaan hymähti +hän vähän itsekseen... »Uskoipahan ... ja mikäs siinä oikeassa opissa, +uskoahan sitä pitää vaikka keisarin...» + +Liisa jäi yksin pirttiin. Kehräsi vähän aikaa, polki rukkia niin +kiivakasti ja nykki kuontalosta kehrättävää niin vihaisesti, että se +aina vähän päästä käsiin katkesi... Ja sitten oli aina tuska sitä +liittäissä ... mikä liekään niin hauras kohta kuontaloon sattunut, kun +aina vähän päästä katkesi.--Eikä nauhakaan pyörän päällä +pysynyt!--Huonosti loukutettuja liinoja nuo pappilan liinat, kun niin +pahasti pölisevät ... mitä lienevätkään kaiken maailman liinoja?... +Rukki rupesi sitten taas hyrräämään ... yhä kiivakammin, poljin natisi, +valkea naarmu pyörässä vilisi yhtenä viivana, ja rihmaa keräytyi vähälle +aikaa koko nietos rullaan. Liisa sitä sinne suoltamalla suolti, rulla +nieli yhä ahnaammin, kuontalo oli melkein puolilleen kehrättynä ... +mutta silloin riipaisi rulla yht'äkkiä kaiken rihman kitaansa ja yhteen +menoon kuontalotakin pitkän matkaa. Nauha luiskahti pyörän päältä, ja +Liisan piti heretä polkemasta, mutta silloin alkoi poljin laputtaa niin +pahalla äänellä, että sen luuli siihen paikkaan halkeavan... Ei, ei +ollut koko rukista minnekään, seisokoon nurkassa!... Ja Liisa melkein +nakkasi rukkinsa nurkkaan ja meni hiiliä uunista vetämään.--Nekin +peijakkaat polttivat ... ih! ... niin että oli silmät päästä palaa... + +Liisa sulki lakeisen ja katasti ikkunasta pihalle. Reki siellä oli +kumollaan tallin seinämällä, pohjaraudat päivää vasten kiiltäen ... ja +Matin kassaran kärki vilkkui silloin tällöin tallin nurkan takaa... + +Liisa huokaisi kovin pitkään ... mikähän lie huokaisuttanut ... ei hän +sitä itsekään oikein tiennyt. Väkinäisesti hän meni takaisin rukkinsa +ääreen ja rupesi selvittelemään sotkuista rullaa. Kovin se oli pahasti +sotkeutunut ... ja silloin rupesi aina nenän vartta kutkuttamaan, kun +sotkoksesta oli selvän saamaisillaan... + +Vaan mitäpä noista kehruista ja muista? ... kehräsipä sitä vaikka minkä +ennätti, niin ei ne kehruut kuitenkaan perille tule, vaikka kuinka monta +kertaa laittaisi... Onko kummempia kuultu?... Lähtee mies viemään +kehruita eikä ole sitä älyä, että ottaisi ja antaisi? Kumma, kun jyvänsä +muisti maksaa? ... olisi nekin unohtanut yhdellä tiellään!... + +Liisa meni ja sieppasi uunilta kehruunyytyn, joka oli Matilta jäänyt +ruustinnalle antamatta. Pani sen penkille viereensä ja aukaisi sen... +Siinä ne nyt olivat vyyhdet ja kerät niin hyvässä laitoksessa ... +vyyhdet ja kerät ... että oikein tuli sääli, kun ei ollut ruustinna +niitä nähnytkään. Olisi ottanut mukaansa edes ... mutta mitäs se mokoma, +itse menee eikä kuitenkaan saa asioita toimitetuksi... Mitähän ruustinna +nyt ajattelee, kun oli vielä niin tingalle tahtonut? Saattoi kai se +ajatella kuinka pahaa tahansa, jos vain tahtoi... Ja Liisasta rupesi +tuntumaan ihan siltä, kuin olisi hänen pitänyt lähteä viemään niitä heti +paikalla ... ihan vaikka jalan ... saattaisi se Matti toki hevosenkin +antaa, ei se liian paljon olisi, jos antaisi ... ruustinnan tähden +saattaisi antaa, kun se kuitenkin mahtoi lankojaan odottaa... + +Vai oli se käynyt rautatietä katsomassa se hyvä ruustinna ... sen +parempaa ihmistä sitä toki ei ole koko maailmassa kuin se ruustinna... +Kyllä mahtaa olla rakennus se rautatie ... lieköhän ollut ruustinnasta +kumman näköinen?... Ja kun se vielä joulun aikaan varoitti, että kun +vain Matti arennin maksuun tulee, niin silloin lähettää kehruut sen +mukana ... ja että sitten saa uusia sijaan. Mitä se nyt ajattelee, kun +ei lähetettykään? Saattaa kai se ajatella mitä tahansa, jos vain tahtoo! + + * * * * * + +Puolista syödessä oli Liisa hyvin huolissaan olevan näköinen. Sitten hän +sanoi yht'äkkiä: + +--Kyllä se on niin, että siinä ei auta nyt mikään muu, kuin että pitää +lähteä ihan tänä iltana ruustinnalle kehruita viemään. + +--Häh? sanoi Matti ja söi. + +--Sitä, että sanoppa mitä tahansa, niin siinä ei auta mikään ... ei +kerrassa mikään, sanoi Liisa päättäväisesti, painoi veitsensä linkkuun +ja pisti sen taskuunsa. + +--Mikä kiire niillä nyt niin on? sanoi Matti yhä syöden. Eikö niitä +ennätä vastakin? + +Hyvä, ettei se sen enempää vastustellut... Liisa oli pelännyt, ettei se +ottaisi korviinsakaan. + +--Kun olisi jo ennen pitänyt viedä ... paljoa ennen, ja nytkin vielä +jäivät. Kyllä sinuakin on asiamies! ... ja mitä minä sill'aikaa teen, +tyhjää rukkiako pyöritän? + +--Rupea vaikka kehräämään niitä verkkorihmoja. + +--Joita jo on enemmän kuin mitä milloinkaan saat kudotuksi! + +--Mitäs sinä sitten eilen ja tänä päivänä olet kehrännyt? ... kehrää +niitä! + +--Eihän se tämä vanha rukin rumilaskaan ... ei sillä tee liinoja +kehrätessä mitään ... ja ovat vielä niin huonosti loukutettuja. + +--Paremminkos villoja? + +--Ja kun ruustinna vielä aikoi panna kankaan ... eikö panne jo tällä +viikolla! Mistä se sitten kuteita saa, kun on kuteet täällä? + +Ei vastannut Matti siihen mitään ... yhä söi vain, ja ryyppäsi tuopista +piimää. Se ainainen syönti ja ryyppiminen rupesi jo käymään Liisan +kyllälle... + +--Jo ihan tänä päivänä pitää lähteä viemään! + +--Kyllä kai minä en lähde toista kertaa. + +--Eihän sinun tarvitsekaan ... saatanhan minä mennä, kun vain annat +hevosen... + +--Sinäkö? (ja tuopin sisästä:)... Kukas lehmän hoitaa? + +--Niinkuin sinä et sitä jo olisi monta kertaa ennenkin hoitanut... + +--Saattaa rietautua tamma laukkaamaan, ja sinä et saa sitä seisotetuksi. + +--Osaan minä toki tammalla ajaa yhtä hyvin kuin sinäkin ... ja minä en +ajaisikaan... + +-- ... nurkkiin, oli Liisa sanomaisillaan, mutta ajatteli, että jos +suuttuu, eikä sanonut. + +--Mitä et ajaisikaan? + +--Eipä niin mitään ... tuota, mitä minä sanoinkaan? ... niin, että kyllä +sinne pitää lähteä jo ihan tänä iltana! + +--Tänä iltana? ... mikä sinne nyt yön selkään? + +--Hyvä on, ajatteli Liisa. + +--Jos ei tänä iltana, niin viimeistään aamulla varhain... + +Matti ei puhunut mitään, herkesi syömästä ja rupesi panemaan piippuunsa. +Ei näyttänyt myöntävän, mutta ei mitenkään kieltävänkään... Vähän ajan +päästä hän sanoi: + +--Kysäseppä rovastilta, jos satut näkemään ... eli kysytä ruustinnan +kautta, jos ei se itse sitä tiedä, että onko niissä minkälaiset pyörät +niissä vaunuissa, isot ja pienetkö ... ei tullut minulta sitä +kysytyksi... Käske ruustinnan kysyä rovastilta. + +--Kyllä minä sen toki saatan rovastilta itseltäänkin kysyä ... olen minä +sen puheilla siksi usein ollut. Kysynpä minä senkin, että tokko ne sen +rautatien tuovat sinne meidän kirkollekin? + +--Kyllä minä sen tiedän, etteivät tuo ... et tarvitse kysyäkään ... ei +se niin vain tuotava ole. + +--Ei sitä ihan varmaan tiedä ... sittenpähän sen varmaan tietää, kun +kysyy ... kyllä sitä on hyvä kysyä. + +--Joudat kysyä, ajatteli Matti, muttei sitä niin nyt joka paikkaan... +Vaan jos hyvinkin ... ajatteli hän sitten, mutta ei hän siitä Liisalle +mitään puhunut... + +Ja Liisa oli koko sen päivän niin ihmeen hyvällä tuulella, että melkein +sydänalassa ahdisti. Ihan oli kohona hypitellä vanhaa ihmistä. Aina +vähän väliä tahtoi nauru itsestään hyrähtää, vaikkei tiennyt oikein, +mistä syystä se milloinkin ... omista aatoksista useimmiten. Ja kaikin +puolin tuntui niin hyvältä olla. Rukkikin pyöri niinkuin ainakin, eikä +kertaakaan nauha pyörän päältä luiskahtanut. + +Ja Mattia piti Liisa niin hyvänä, että keitti kahvit, lämmitti saunan, +vaikka oli eilenkin lämmittänyt, toi voita pöytään iltaista syödessä ja +piti puhetta rautatiestä ja antoi Matin kertoa. Matti ja Liisa vielä +pitkän aikaa illallisen jälkeen istuivat, toinen pöydän päässä piippuaan +poltellen, toinen sängyn laidalla tukkaansa sukien, ja katselivat, +kuinka kissa pankon kulmassa maitonsa lakki, kuppinsa nuoli, kielensä +lipoi ja lähti pitkin pirttiä hiipimään. Sitten sitä vuoroon +silittelivätkin, Matti otti syliinsäkin ja ruopi kaulan alustaa ja antoi +sen ruveta kehräämään. Ja rautatiestä he juttelivat, juttelivat tästä +ihan uudesta ihmeestä ja kummasta ... että kaikkia sitä vanhoillaan +kuuleekin. Vieläkö hänet nähneekin, arveli Liisa, mutta Matti sanoi, +että eikö tuota uskone näkemättäkin, johon ei Liisa virkkanut mitään. +Mutta sitten kun kissa oli vähän aikaa uunilla kehrännyt, sammuttivat he +päreen ja painautuivat vuoteelleen pitkäkseen... + +Mutta Liisa oli niin kummallisen valpas tänä yönä. Matti jo nukkui, ja +kissan rukki yhä hyrisi tasaista hyrinätään uunin päällä, mutta Liisa ei +tahtonut saada unta silmiinsä. Kuuli pienimmänkin rasahduksen tuvan +seinissä, kuuli, jos russakka vahingossa putosi katosta lattialle, ja +kuuli tamman jalan kumeata kopsetta, kun se pilttuussaan liikahti. +Erotti muusta seinästä ikkunan valoisamman reiän ja sen läpi jonkun +tuikkavan tähden, ja kun veti peitteen korvilleen taikka pani silmänsä +kiinni, niin oli kuitenkin kuulevinaan ja näkevinään kaikki. Siitä taas +valpastui ja ajatteli, että jos olisi jo aika nousta ja panna evästä +huomiseksi, mutta pelkäsi, että jos Matti herää ja kysyy, eikä noussut. +Viimein hän nukkui, mutta aamulla ennen kukon laulua jo heräsi ja alkoi +lähtöänsä laittaa. + + + + +IV. + + +Matti oli laittanut Liisan taipaleelle päivän hämärissä. Oli käynyt reen +kohdalleen keikauttamassa, sen heinillä täyttänyt, pannut silppuja +säkkiin, taluttanut tamman tallista ja valjastanut. Sitten oli Liisan +rekeen istuttanut, peitellyt, antanut suitset käteen ja käskenyt tammaa +lähtemään. Tamma oli silloin vähän länkiään vasten siirtynyt, ja reki +oli lähtenyt liikkeelle. Matti oli jäänyt reen sijalle seisomaan ja +katsellut, kädet kupeella riippuen, tamman kulkua puoliväliin peltoa. +Mutta silloin oli Liisa yht'äkkiä huiviensa sisästä huutanut: »Herra +ju-umala!» ja seisottanut tamman. Matti oli kysynyt: »Mikä hätänä?» +Siihen oli Liisa taas vastaan huutanut: »Kun nyytti jäi ... +kehruusnyytti ... se on perälasin alla penkillä ... ptruu!»--Matti oli +käynyt nyytin perälasin alta penkiltä ottamassa, vienyt sen Liisalle, ja +sitten oli Liisa lähtenyt ajamaan ja kadonnut aamun hämärään. + +Mutta Matti oli mennyt taas takaisin pirttiin, pannut maata ja nukkunut +pitkälle puolen päivän rintaan. + +Sitten hän oli siitä kuitenkin noussut, venytellyt, haukotellut, +katsellut ikkunasta pihalle, milloin mistäkin--ja pannut uudelleen +maata. + +Nousi kuitenkin siitä syömään. Söi aika tavalla, vaikka +verkalleen;--mihinkäpä häntä nyt hyvin kiirekään--söi varsinkin voita +paljon ja ryyppäsi tuopista piimää, johon oli puoleksi--enemmän kuin +puoleksi--pannut maitoa sekaan... + +Lähti sitten syötyään navetassa käymään. Katsottavahan se oli lehmäkin, +oliko syömistä ... siinä se ynisikin parressaan Mattia vastaan, ja häkki +oli tyhjä. Matti heitti heiniä eteen, mutta ei kehdannut ruveta +juottamaan;--laittakoon Liisa juomisen, kun tulee... + +Ei Liisaa kuitenkaan näkynyt sinä päivänä tulevaksi, ja Matin täytyi +juottaa lehmä ja itse lypsää se. + +Lehmän lypsettyään, iltasen syötyään ja lämmintä maitoa juotuaan +hankkiutui Matti ennen maatapanoaan päreitä kiskomaan. Mutta kovin oli +tylsä nyt pärepuukko, kovin tylsä, eikä ollut tahkon pyörittäjääkään, +että olisi saanut terävämmäksi. Pölkkykin oli jäässä ... sulakoon se +huomiseksi ... ja olihan noita päreitä tuolla orrella vielä!--Matti +kantoi pärepölkyn takaisin sopelle, iski puukon ikkunan pieleen rakoon +ja kämmenpohjallaan sitä siihen vielä lujempaan takoi.-- + +Tuntui Matti kerrassaan maanneelta mieheltä ylös noustessaan. Eilen +olikin kovin raukaissut, mikä lie raukaissut, mutta nyt ei enää +raukaissut ollenkaan.--Päivän tuloa odotellessaan rupesi Matti taas +päreitä kiskomaan... Hyvinpä ne nyt hienoiksi halkeilivatkin--liekö +pölkky sulanut, vai veitsi seinässä teronnut!... + +Päivän vaietessa alkoi Matti kuulostella Liisaa kotiin tulevaksi. +Pistäytyi pihalle ja asettui tuvan nurkkajuureen seisomaan. Johan sen +olisi pitänyt joutua, jos olisi noustuaan varhain lähtenyt, niinkuin oli +ollut puhe. + +Mutta ei Liisaa kuulunut, ja Matin täytyi lypsää lehmä ja hoitaa se +päivää kohti elämään. + +Matti mietti, mitä ruveta tekemään, mutta ei ollut mitään semmoista +työtä, jota olisi koko päivän kehdannut tehdä. Ei havun hakkuustakaan +ollut jokapäiväiseksi työksi. Matti arveli lähteäkseen metsään +jänisrautojaan kokemaan, ja niin hän päättikin tehdä. Jos olisi joku +sattunut jalastaan käydä kännähtämään. Olihan Liisallekin silloin +käynyt, kun ei ollut Matti kotona! ... kuka ties, jos nytkin?... + +Aamiaisen syötyään--hän oli tuvan liedessä paistanut itselleen +potattipaistikkaita aamiaiseksi--teki Matti lähtöä metsään raudoilleen. +Otti suksensa alas pirtin seinämältä ja alkoi sovittaa jalkaa +varpaalliseen. Sukset olivat Liisan jäleltä, se oli niillä viimeksi +hiihtänyt... Ka, eikö ollut iskenyt pykälää pälkääseen? ... ei ollut +mahtanut muuten saada jäätikköä jalan sijasta irtautumaan, niin oli +pitänyt kirvestä käyttää... Lastupahan oli lähtenyt toisen suksen +pälkäästä, iso lastu... Se olisi ollut oikein sen näköistä, että kun +olisi ensin hiihtänyt niin kauan, ettei jäätikkö enää lähtenyt sauvan +varrella kopistellen, niin sitten olisi kantanut sukset pirttiin +sulamaan ja oikiamaan;--niin se oli kerran tehnytkin!... + +Matti hiihti saunan peräitse ja pellon poikki valmista latua myöten +metsään päin. Ensimmäinen rauta oli Matilla kotipellon +nurkkauksessa;--ei siihen paljon milloinkaan mitään käynyt eikä se siinä +sitä varten ollutkaan. Mutta jos sitä ei olisi siinä ollut, ei olisi +muihinkaan lankoihin käynyt--sitä varten se siinä oli;--semmoinen oli +Matilla taika... + +Matti hiihti eteenpäin pellolta metsään. Siellä oli hänellä rautoja +kolmessa kohden, kolme rautaa kussakin. Vähän matkaa metsän sisässä oli +aukkopaikka, johon olivat Matti ja Liisa kesällä lehtipuita kaataneet ja +taitelleet niistä kerppuja ja vastaksia. Sinne jänisten halu veti heitä +kuutamoisina öinä haavan kuorta jyrsimään, ja sinne oli Matti asettanut +rautansa väijyksiin. Aukon reunaan oli pannut jälen alle, siihen +paikkaan, johon jänis metsästä hiljaa kyykkien istuutuu kuuntelemaan, +tokko uskaltaisi tulla. Kolme polkua toi aukkopaikkaan, ja kunkin polun +suulle oli rauta pantu. Aina oli näihin joku käynyt ... jänis viikossa, +välistä kaksikin. Mutta nyt ei ollut käynyt yhtään;--ei ainoatakaan +kahteen rautaan, jotka olivat lähellä toisiaan... + +Eikähän ollut kolmanteenkaan käynyt... Ka niin, kummako se oli, kun oli +tuossa lunta polulle karissut. Puista sitä oli karissut, ja kukas muu +kuin Liisa? ... se kai se oli sitä siihen kulkiessaan karistellut ... se +oli oksia nykinyt ... eikähän jänis sitä suvaitse, että on lunta +polulla. Matti tarkasteli tarkemmin polkua ... tiesihän hän sen, tuossa +oli jänis käynyt ja kääntynyt takaisin, kun oli tuntenut vierasta lunta +polulla... Mitä se Liisakin? ... johan hän oli sanonut, että heittäisi +jäniksen pyynnin hänen haltuunsa, mutta ei ... menee vain salaa toisen +poissa ollessa ja pilaa toisen pyyntionnen ... Ja käypikös siihen jänis +nyt enää? ... kyllä kai, kun kerran on vieraantunut... + +Olipa niin kuin olisi Matti tuntenut äkää mielessään, kun lähti siitä +tyhjiltä pyydyksiltään muiden luo hiihtämään.--Mutta eihän pitäisi olla +äkäinen;--kun on äkäinen, niin eihän jänis semminkään käy rautaan... + +Olisikohan käynyt heinäpieleksen luona oleviin rautoihin?--Heinäpieles +oli notkossa niityllä. Matti sujutti suksiaan myötämäessä heinätietä +myöten alas niitylle... Hän läheni pielestä ... ei vielä tiennyt, oliko +mitään käynyt, kun olivat raudat toisella puolen pieleksen... Vähän +sykähteli Matin sydän, kun hän koetti lähetä pielestä niin hiljaa kuin +suinkin;--olisikohan käynyt jänis rautaan? mitäs vielä ... ei Matti sitä +ollenkaan uskonut ... ei hän ollut siinä mielessä lähtenytkään, että +saisi;--muuten oli vain lähtenyt omiksi huvikseen hiihtelemään...--Jo +olivat suksen käret toisella puolen pielestä ja jo kurkotti Mattikin +päänsä toiselle puolen pielestä... Eihän perh!... Niin, no tiesihän sen +... ei mitään--ei näkynyt jänistä eikä jäniksen jälkeäkään! polkukin oli +ihan ummessa ... tuuli oli yöllä nietostanut sinne irtainta lunta ja +peittänyt jälen pitkän matkan päässä pieleksestä eikä ollut siellä +moneen päivään jänistä käynytkään. Happamen tunne mielessään kaivoi +Matti suksisauvallaan raudat lumesta ja nosti ne seipään nenään +pieleksen kupeelle... + +Niityn toisessa laidassa tuolla puolen menneensyksyistä ruishalmetta +tiheässä näreikössä oli Matilla vielä viimeiset rautansa. Mutta sinne +hän ei viitsinyt mennä. Kun ei kerran ollut pieleksen luona, niin ei +muuallakaan--se oli varma merkki. Näkyihän, etteivät jänikset olleet +liikkuneet. + +Mutta ei Matti kuitenkaan vielä kotiinsa kääntynyt... Jos olisi käydä +katsomassa halmeen nurkkauksessa sitä paikkaa, josta Liisa oli saanut +jäniksensä!--Ja Matti lähti noudattelemaan sitä latua, jonka Liisa oli +tehnyt. Lumessa se oli vähän. Matti hiihti metsäsaareketta kohti, joka +oli keskellä niittyä ... ja sitten sen sivuitse.--Saarekkeesta toi vanha +jäniksen jälki ja sitä noudatti suksen jälki. Mutta kas kummaa! ... +tuossahan oli aivan veres jälki, se tuli saarekkeesta ja vei aivan +samaan suuntaan kuin entinenkin jälki!... + +Matti hiihti kiivakammin aidan nurkkausta kohti, jonne jälki yhä vei. Ei +ainakaan etäämpää katsoen siellä näyttänyt mitään olevan... Mutta kun +hän tuli likemmä, näki hän, että aidan vieruksessa oli joku lumessa +piehtaroinut ... saa nähdä, eikö se ole jänis? ... vaan se on ehkä +toisella puolen aidan... Matti ei malttanut hiihtää, pisti päähän +pelko, että jos se pääsee siitä irti, ja hän hyppäsi suksiltaan ja +kahlasi vyötäisiään myöten lumessa aidan nurkkaukseen... + +Mutta pahasti Matti pettyi. Jänis siinä oli piehtaroinut vereksessä +lumessa, mutta ei sitä itseään näkynyt missään ... ei toisellakaan +puolen aitaa ... eikä lankaakaan näkynyt. Mutta kohta Matti huomasi, +mitenkä oli ... jänis oli katkaissut peräimen, jolla lanka oli kiinni +sidottuna... Ja kummako se oli? ... ei ollut, pöllö, osannut panna +peräimeksi uutta rihmaa, tietäähän sen, minkä verran vanha peräin +kestää, joka on koko talven siinä mädännyt.--Kas noin ... noin ... +noin!...--ja Matti repäisi langan peräimen irti siitä kepakosta, johon +se oli kiinnitettynä, ja nakkasi kepakon itsensä kauaksi metsään... + +Ei Matti sitä saattanut Liisalle enää anteeksi antaa, että tämä oli +heittänyt vanhan peräimen lankaan... Kumma kun ei jo ensimmäinen jänis +ollut sitä katkaissut ... olisi kai se sen saanut, jos olisi tahtonut. +Mutta mikä lie ollutkaan koko se jänis ... nythän sen oikein näki, mikä +jänis se oli, joka suotta ei riuhtaissut poikki mädännyttä lankaa... +Joku kai sitä oli ollut pitelemässä, mikä lie ollut ... metsän +haltija... Vaan tämä oli oikea jänis, tämä viimeinen ... näkihän sen +kaikista merkeistä, kun oli langatkin katkaissut... + +Matti lähti hiihtämään kotiinsa päin.--Mitä sillä olikaan Liisalla asiaa +mennä toisen pyydyksiä syynäilemään ... ensin karistelee lunta polulle +... kummako, jos ei jänis sitten käy lankaan? ... ja sitten heittää +vanhan peräimen ... jos ei sitä saa jänis katkaistuksi, niin sittenpä +kumma!... Ja sinne nyt vei jänis kaulassaan hyvän langan, ja tuopikos se +sen takaisin ... kyllä kai se sen sitä varten ottikin!... + +Matti oli pahoillaan ... hyvin pahoillaan;--ja eikös ollut syytäkin? Hän +olisi tahtonut tietää, kuka muu metsämies olisi suvainnut akkoja +pyydyksilleen!... Vai akka pistäytyy jänisrautoja katsomaan! Olisi ollut +parahiksi, jos olisi itse semmoinen jalastaan käydä kännähtänyt rautaan, +niin olisi herennyt siellä juoksemasta, mokoma metsän kävijä.-- + +Matti hiihti peltoa myöten pihaan. Siinä oli vastamäkeä hiukan, ja jalka +tahtoi vähän väliä livetä varpaallisesta... Perhana! sitten se vielä +kyliä kulkee!... Kehruuksia viemässä? ... niinkuin niillä olisi +semmoinen kiire ollut ... olisi kai ruustinna kysynyt... Ilman se Liisa +sen vain syyksi sanoi, kun oli into kuulemaan rautatiestä jotain!... +Mitä se sitten siitä paranee, jos kuuleekin ... yhtä tuhma!... + +Matin jalka taas lipesi, niin että oli kaatua nenälleen lumeen... Niin, +se rautatiekin! ... liekö tuota koko laitosta? Ihmisten puheita ne vain +ovat semmoiset! ... valetta, valetta koko matkan, että sitä myöten muka +vuorokaudessa pääsisi Helsinkiin ja ulkomaille!... Mahdotontahan se +on... Vai vuorokaudessa? ... eiköhän pitäisi taipaleelle jäädä yöksikin, +vaikka kuinka olisivat herrat itse ajamassa!... Saapas nähdä, mitä nyt +siellä Liisalle puhuvat ... se nyt on tietty, että se uskoo vaikka mitä, +se hälläkkä, ja muillekin vielä haastaa... + +Matti hiihti juuri saunan peräitse pihaan, kun Liisa käänsi hevosensa +pirtin nurkan taitse... + +--Ptruu!... Hyvää päivää! hyvää päivää! ... ptruu! ... terveisiä +ruustinnalta ja rovastilta, käskivät sanoa... Tuleppas, hyvä mies, +auttamaan, kun olen vaipunut tänne rekeen niin syvälle, etten ... ptruu! +... pappilan piiat niin peittelivät ja laittelivat ... minut ... tänne +... niin että ... ptruu! ... nyt se menee ... tule nyt hevosta +pitelemään, että se ei ... että minä ... kah no! ... ptruu! + +Mutta Matti ei tullut hevosta pitelemään, ja tamma vei Liisan aivan +kujan perille ja alkoi hamuilla heiniä suuhunsa. + +Matti asetti suksensa pirtin seinää vasten, sanoi Liisalle, että »mitä +sinä sinne kujaan ajat?»--ja meni sitten vasta hevosta kujasta +peruuttamaan. + +--Ka, enhän minä sille mitään tainnut, kun vei... + +--Pitäähän se nyt toki hevosensa saada hallituksi.--Ka, ka, ka! ... mitä +sinä tamma siinä? ... ei kai se ole saanut moneen aikaan suuhunsa +mitään, kosk' on noin nälissään... + +--Ruokaa se on saanut ... tallissa se on ollut koko ajan ... ja +ruustinna vielä varoitti pehtoria ... kyllä ne toki aina, kun minä vain +käyn... + +--Etkö sinä aio noustakaan? ... vai siihenkö sinä aiot iäksi päiväksi +äkäytyä? + +--Eihän tuosta pääse ... autahan vähän, Matti. + +--Keikautanko reen syrjälleen? + +--Herra Jumala! ... elähän toki, Matti!--No! ... elä nyt ... kyllä minä +tästä pääsen! + +Pääsi Liisa siitä ylös ja meni pirttiin. Matti riisui hevosen valjaista +ja vei sen talliin. + +Vähän ajan päästä ilmestyi Liisa tallin ovelle. + +--Teetkö sinä apetta tammalle? ... sepä hyvä ... anna minä kanssa +hämmentelen. + +--Osaan tämän minäkin tehdä. + +--No, minä haen sitten vettä tammalle. + +--Jo se on juonut ... ei sill' ole jano. + +--Ei sitä tiedä, jos hyvinkin vielä joisi. + +--Eikä juo ... etkö sinä saata uskoa, kun minä sanon, ettei juo! + +--No elähän nyt ... elähän nyt. + +Ja hyvän mielen näköisenä kantoi Liisa ämpärillä sammiosta vettä talliin +ja pisti sen tamman eteen. + +--Juopipahan se, sanoi Liisa. + +Mutta Matti murjotti yhä ja hämmenteli äänetönnä apetta. + +--No, et kysy kuulumisiakaan, Matti. Mitäs, jos minä olisin kuullut +paljon uutisia? + +--Lie tuota ennättänyt kahteen päivään kuullakin vaikka mitä ... kumma, +kun jo raskit lähteä ... kun et jäänyt vieläkin kuuntelemaan. + +Liisa käänti leikiksi... + +--Enpä olisi raskinut oikein mielelläni, mutta pitihän viimeinkin, kun +pelkäsin, että mitenkä sinä, ukkoparka, täällä tulet ikävältä +toimeen.--Mutta voi herranen aika, kuinka me eilisen iltaa ruustinnan +kanssa istuttiin ja tarinoitiin!... Käveli siinä rovastikin tiheän +päähän piippuineen kyökkikamarin läpi, tarttuipa välistä puheeseenkin ja +puheli pitkät postit. + +Mutta Matti tekeytyi aivan kuulemattomaksi ... kantoi appeen tamman +eteen ja rupesi tallia luomaan. + +--Ja voi sitä kummaa rakennusta, sitä rautatietä ... siitähän me +tarinoitiin eikä paljon muusta mistään ... jos tietäisit, minkälainen se +on! + +Tiesi Matti sen yhtä hyvin kuin Liisakin, mutta ei hän viitsinyt kehua +... oli yhä vain ääneti... + +--Etköhän lähtisi jo huomenna ajamaan ... vai joko minun pitää panna +tamma heti kohta valjaihin ... ennenkuin on appeensakaan syönyt? + +Mutta Liisaan eivät nyt Matin pistopuheet pystyneet. + +--Ei vielä ... vaan kun kesä tulee, niin sitten mennään eikä siinä auta +mikään! + +--Minnekkä sitä sitten semmoisella kiireellä mennään? + +--Lapinlahden kirkolle rautatietä katsomaan! + +--Mitä rautatietä? + +--No, Herra Jumala, sitä rautatietä, joka siellä on! + +--Sitä olematonta rautatietä? + +--Olematonta? + +--Siinä uskossako sinä sitten vielä elää hökötät, että semmoista toden +päälle saattaa olla olemassa? + +--Siinä uskossako? ... entäs sinä. + +--En minä ole siinä uskossa ollut milloinkaan ... minä en kuulopuheita +usko, ennenkuin omin silmin näen ... ja se on hullu, joka uskoo. + +--Vaan ruustinnapa on nähnyt! + +--Ruustinna on sinua narrinaan pitänyt, kun tietää, että sinä uskot +vaikka mitä. + +--Entäs rovasti? onko rovastikin narrina pitänyt? ... häh? ... entäs +rovasti? etkö usko rovastiakaan? + +--Ole huutamatta siinä! kuulenhan minä vähemmälläkin ... enhän minä mikä +kuuro ole! + +--Enhän minä huudakaan ... kun kysyin vain, että sanotko rovastiakin +valehtelijaksi? + +--Olenko minä sitä sitten valehtelijaksi sanonut? + +--Valehtelijahan se silloin on, jos on sanonut, että rautatie on, ja +sitten sitä ei olekaan ... valehtelijahan se silloin on!... + +--Ka, etkö sinä taas rupea huutamaan! ... mitä sinä tänne talliin tulit +huutamaan? ... huuda navetassa, jos mielesi tekee ... kyllä minä +hevoseni hoidan, hoida sinä lehmäsi! + +Liisa meni, mutta kovin oli hänestä pahaa. Olisi niin mielellään +kertonut, mitä rovastin ja ruustinnan kanssa oli puhunut ... ja kun +vielä tiesi, että Matti ei tiennyt paljon mitään rautatiestä sen suhteen +kuin hän. Mutta siksipä se ei sitä mahtanut kärsiä kuullakaan, kun itse +tiesi vähemmän ... kyll' olisi puhunut, jos olisi itse ollut +kuulemassa... + +Vaan kyllä siitä vielä puhutaan, jahkahan Matti tulee paremmalle +tuulelle ... kun se on pahalla tuulella, niin silloin se aina on +tuommoinen... + +Mutta ei Matti pitkään aikaan tahtonut tulla paremmalle tuulelle. +Murjotti monet päivät miettiväisen ja pahan tuulen näköisenä. Ja +varsinkin niinä päivinä, kun tuli metsästä eikä saanut mitään. + +Eikä hän koko talvena saanutkaan kuin yhden jäniksen pieleksen luota ... +ja senkin oli puoleksi syönyt joku roisto. + +Ja kun Liisa rupesi milloin rautatiestä puhumaan, niin sanoi hän heti +kohta: + +--Valetta! ... elä puhukaan! ... en usko! + +Ja Liisa olisi niin mielellään kertonut. Hän oli kuullut paljon +semmoista, josta ei Matti varmaankaan tiennyt mitään ... niistä isoista +ja pienistä pyöristä ja muista ... ja olisihan Liisa suonut, että +Mattikin olisi tiennyt, mitä hän itse tiesi. Ei Liisa tahtonut olla +miestään viisaampi ja tietäväisempi. Siitä ja siitä ei muistettu Matille +kertoa, oli ruustinna sanonut, ja varsinkin sitä olisi Liisan mieli +tehnyt Matille kertoa. Mutta kohta kun hän sitä rupesi tekemään, niin +sanoi Matti: + +--Valetta ... elä puhukaan ... en usko! + +Ja sepä Liisaa kovin loukkasi ... ja hän pyöräytti rukkinsa pyörimään +eikä puhunut Matille moneen päivään ... ruuan laittoi ja pöytään kantoi, +mutta ei Mattia syömään käskenyt. Eikä mennyt itse yhteen pöytään +syömään ... vasta sitten, kun Matti oli syönyt, rupesi Liisa syömään, ei +puhunut mitään ... eikä pannut voita leivälleen. + +Ei Liisa muutamain kertain päästä sitten enää koko talvena rautatietä +puheeksi ottanut ... eikä Mattikaan ottanut. + +Mutta kumpainenkin he kyllä rautatietä ajattelivat, vaikka eivät siitä +puhuneet. Näkivät untakin siitä usein ja kuulivat toistensa siitä +unissaan puhuvan. Mutta jos he silloin sattuivat yöllisistä +haasteluistaan heräämään, niin kääntyivät he kiireesti selin toisiinsa, +vetivät kumpikin peitteen puoleensa ja olivat nukkuvinaan. + + + + +V. + + +Mutta sitten alkoi talvesta kehitä kevät. Päivänpaiste painoi +painamistaan hankia ja nietoksia yhä matalammiksi maan tasalle ... +mäkipaikoissa alkoi lumen alta vettä valaa, valoi valamistaan, kunnes +yön kylmä sen juoksuunsa hyyti ja taas toisen päivän lämmin sen hyyteen +alemmaksi siirsi. + +Viimein ei hyytänyt ollenkaan ... loristen laski sula vesi yönsä +päivänsä rinteitä pitkin, riipaisi kerrassaan kaikki hanget ja nietokset +pelloilta ja aitovarsilta alas alankoihin ja notkomaille, joissa +lahnankukkia sitten sadoittain sikisi puronvarsille, ja tuore kesänurmi +siellä täällä viherteli. + +Pois suli talvi Korventaustan mökinkin ympäriltä. Vetenä tippui lumi +vähitellen pirtin katolta alas, pälviä kohosi seinävierille päivän +puolelle huoneita, pälviä tuli pihoille, ja pellolta alkoi näkyä rukiin +laiho. Ja sitten olivat vähitellen ja kenenkään huomaamatta jo kohta +paljaina kaikki maat; halkopinojen kupeella lastukon alla vain vielä +jäätikkö vähän kylmyyttä huokui. + +Mutta kun Matti siivosi lastut pois ja otti pikan ja lohkoeli jäätikön +pieniksi palasiksi ja heitteli ne pitkin pihamaata, niin kukisti kohta +aurinko hajalleen heitetyn joukon. Ja koivu rupesi pirtin perässä lehteä +laittamaan, ja pääsky lensi kirkonkylästä päin ja suikasi tallin +lakkaan, ja niin oli tullut kesä Korventaustan mökin ulkopuolelle, +päivän hellittämättä paistaessa. + +Ja niin oli tullut kesä sen seinien sisäpuolellekin. Sulamistaan oli +sulanut mielien kankeus, ja viimein ei sitä ollut ollenkaan. + +Hellittämättä oli päivä paistanut ikkunoista sisään, vuoroin kustakin. +Pitkiltä olivat ruvenneet tuntumaan talviset päivät, varsinkin pyhäiset +päivät. Niitä oli Matti koettanut nukkumalla loppuun kuluttaa ja Liisa +sanaa katsellen. Mutta eihän aina jaksanut nukkuakaan eikä aina sanaa +katsella, ei varsinkaan, kun aurinko yhä enemmän lattiaan lämmitti ja +siitä koko huonetta kuumenti. + +Ei Matti jaksanut helatorstaina koko päivää nukkua. Iltapäivällä hän +penkiltä pitkältään kohosi, venyttelihe, haukotteli, sanoi: »Ho--hoi-- +kylläpä on tätä nukkumistakin», ja suunsa vähän nauruun veti. + +Liisa istui karsinalasin alla, kirjaa katsellen, messinkilasit nenällä. +Sieltä hän sankain yli katseensa työnti, silmäili Mattia ja sanoi vähän +lempeydellä, vähän moittivasti: »No kyllä on!» + +--Vaan mitäpä häntä paljon muutakaan, sanoi Matti, paiskasi kämmenensä +polvia vasten, ponnistautui vaivalloisesti seisoalleen, kurkotti lasin +päältä piipun ja kyhni sitä liedestä sytyttämään. Sitten hän nojautui +selin pankkoon, kädet takana, poltteli ja katseli iltapäivän +päiväpaisteeseen. + +--Kyllä kai ... tuota menoaan jos pitää, on helluntain pyhinä paljaat +maat. + +--Ei tiedä, virkkoi Liisa siihen ja pani kirjansa pois. + +--Ei nyt pääse täältä korven keskeltä minnekkään ... metsätiet +upottavat, ja maantie mahtaa olla ihan paljaana ... ei niitä saata +hevosella ajaa eikä kehtaa jalankaan porkata ... milloinhan päässeekään? + +Silloin Liisa vähän aikaa mietti, arveli: »Jokohan sanon?» ja sitten hän +sen sanoi... + +--Jos olisi rautatie meidän mökiltä kirkonkylään, niin ei kelirikko +haittaisi...--Sitä oli ruustinnakin samaa leikillä arvellut, että kun +olisi rautatie, niin ei kelirikko haittaisi. + +Eikä Mattikaan nyt sitä valheeksi väittänyt. Ei hän ensin siihen mitään +virkkanut, katseli vain pitkän aikaa jonnekin yhteen paikkaan pihalle ja +sitten vasta tokaisi: + +--Joka mökin tarpeeksipahan se semmoinen tullee... + +--Hyvä on, ajatteli Liisa, mutta ei kuitenkaan sillä kertaa siitä +asiasta sen enempää puhunut. Vaan kohta oli hän kuitenkin pannut pannun +tulelle ja iltaista syödessään hän istuutui yhteen pöytään Matin kanssa +ja levitti voita leivälleen. + +Helluntain lauantainapa juuri oli Matti sytenyt viimeisen sulamatta +jääneen jäätikön halkopinojen kupeelta. Liisa oli lämmittänyt saunan, +yhdessä he olivat kylpeneet, illastaneet ja kissan selkää silitelleet ja +siitä olivat alkaneet tarinoida, iltaruskon vielä pirtin ikkunoita +punatessa. + +Ensin tuli puhe suurista juhlapäivistä, sitten Jumalan sanasta ja +Jumalan sanan julistajista ... papeista, hyvistä ja huonoista. Hyviä +olivat Matin mielestä oman pitäjän papit, rovasti varsinkin. + +Hyviä olivat Liisastakin ... vaikka kyllä hän oli kuullut, että +Lapinlahden papilla kuitenkin oli paremmat lahjat... + +--Vai paremmat?... Ei Matti muistanut sitä kuulleensa. + +Vaan siihen sanoi Liisa, että »pa-aaremmat ... paremmat toki paljonkin +... ja paljonhan niillä lapinlahtelaisilla on muutakin hyvää». + +--Mitä niillä sitten on muuta niin hyvää? + +--No, ka, kun niillä on ne rautatiet ja kaikki. + +--Niin, myönteli jo Mattikin taas niinkuin vanhaa tuttua asiaa, josta +ennen jo on ollut puhe. + +Ääneti siinä vähän aikaa istuttiin. Sitten sanoi Matti: + +--Kun olisi kerran käydä kuulemassa sitä Lapinlahden parempilahjaista +pappia. + +--Niin käydäkö kuulemassa? ... onhan sinne vähän pitkänlainen matka. + +--Eihän se niin kovin pitkä ... pari peninkulmaa meidän kirkolta... + +--Milloinka sinne mentäisiin? + +--Vaikka juhannuspyhiksi... + +--Entäs lehmä? + +--Saisithan sinä sieltä Valkeiskylältä hakea jonkun joutoakan tänne sitä +siksi aikaa hoitamaan. + +Eikähän Liisalla ollut sitä asiaa vastaan sen enempää, jos kerran saisi +jonkun kotimiehen ottaa, ettei lehmäraukka lypsämättä jäisi... Saisihan +tuota kerran koettaa sitäkin, että käy vieraankin pitäjän pappia +kuulemassa, ennenkuin kuolee ... ainahan niitä oman pitäjän pappeja saa +kuulla ... ja jos tuosta jotain apua lähtisi syntiselle ihmiselle... + + * * * * * + +Ja niin olivat juhannuslauantaina Matti ja Liisa lähdössä Lapinlahden +kirkolle parempilahjaista pappia kuulemaan. + +--Alahan mennä ... kyllä minä tulen! huusi Liisa Matille, kun Matti +seisoi kartanolla ja odotti. Liisalla oli vielä jotain sanottavata, mitä +lie ollut, sille kotimiehelle, joka oli Valkeiskylältä haettuna taloa +vartioimaan. + +Matti heitti eväskontin selkäänsä ja lähti liikkeelle. Nousi +jalkalautoja myöten piha-aidan yli, joka oli tehty aitan nurkasta pirtin +nurkkaan, kulki pellon piennarta myöten, ojan reunaa ja aitovartta ... +ja aitovarrella kasvoi hyvin hyötyvä vatukko. Veräjälle tultuaan, josta +niitylle mentiin, katasti Matti taakseen... Jopa oli Liisakin tulossa, +varasi juuri piha-aidan yli noustessaan aidan seipääseen, kokosi sitten +hameensa ja aikoi tulla. + +Matti ei odottanut veräjällä, mutta Liisa sai hänet kiinni. Sitten +kulkivat he molemmat niittytietä myöten peräkkäin Matti edellä, Liisa +vähän jälempänä. + +--Parin viikon päästä tässä saa jo alkaa viikatetta keikutella, sanoi +Matti.--Katso, kuinka tuolla aitovarsi angervata työntää. + +--Niinpähän näkyy, sanoi Liisa ja koki pysyä perässä. Notkossa oli puro, +ja se oli vielä vesillä. + +--Hyvänen aika, mitenkä minä tästä pääsen? sanoi Liisa ja jäi seisomaan. + +--Kule puita myöten, sanoi Matti ja jatkoi matkaansa. + +--Niin, vaan jos putoan ... elähän edes jätä! + +--Etkä putoa! + +Eikä Liisa pudonnutkaan. + +Tulivat siitä niittyalangosta lehdon laitaan, lehdosta suon yli korpeen +ja korven kulettuaan ylevämmille maille, jotka kohoamistaan kohosivat +harjukankaaksi. Kiivakanlaisesti he kulkivat, vereksillä voimilla +uutterasti tietä tallaten. + +Mutta harjulle päästyä oli tien vieressä se suuri Lepokanto, ja sen +kohdalla oli ensimmäinen neljännes matkasta kulettuna... Liisa istuutui +lepäämään, mutta Matti veti housunkauluksen alta tupakkikukkaron ja pani +piippuun. + +--Elä heitä tikkua kuivaan sammaleen ... syttyy palamaan ja palaa koko +kangas. + +--Mikä vahinko siitä sitten on, jos palaakin ... auhto kangas? + +--Mikäs pakko sitä on tahallaan panna palamaan? + +--No, eipä pakko mikään, myönnytteli Matti. + +Ja sitten taas tietä tallaamaan, alas harjun toista rinnettä, luisumpaa +rinnettä, jota kulkiessa metsä milloin tiheni, milloin aukeni aho eteen +ja maa silloin paikoitellen jalan alla ontosti kumahti, sitten taas +väliin lehtoja, väliin niittyjäkin, mutta niityt kierrettiin ja +kulettiin ulommitse aitovarsia pitkin. Maantielle päästessä alkoi olla +pikkuista petäjämetsää, josta kuivan havunneulan haju kulkevien nenään +tuoksusi. + +Aivan maantielle päästessä hypähti harakka metsästä tien yli ja alkoi +hypellä edellä puusta puuhun ja herkeämättä nauraa... + +Matti aikoi temmata tiepuolesta karahkan ja heittää sillä ja hätistää +harakkata. Mutta ei hän kuitenkaan temmannut. Tuli ajatelleeksi, että +ehkä Liisa uskoisi hänen luulevan, että harakka muka heille nauraa, ja +että hän siksi sitä harmissaan hätistää. Ei ollut Matti siis harakkata +näkevinäänkään, antoi sen vain hypellä edellä ja nauraa. Ja harakka +nauroi ja hyppeli puusta puuhun kahden puolen tietä, ja kikahteli ja +häntäänsä keikutteli. Vasta maantielle päästessä se erosi Matista ja +Liisasta ja lensi takaisin metsään. + +--Pesäkö hänellä lie ollut, kun sitä ilvettään piti, sanoi Liisa. + +--Sillä on aina ne omat lystinsä, sanoi Matti. + +Maantielle päästyä tienhaarassa, jossa virstapylvään juuressa oli +lumireki kesäteloillaan, oli toinen lepopaikka. Ojan laidalle laskeutui +Liisa, mutta Matti istuutui lumireen siiven nenälle. + +--Siinä se on lumireki, sanoi Liisa.--Rautatiellä se on kanssa lumireki. + +--Ne on silläkin tiellä lumirekensä niinkuin muillakin valtateillä. + +--No, eipähän ilman ... vaan ei sitä rautatien lumirekeä hevoset vedä. + +--No mikäs? + +--Ruustinna sanoi sen masinan sitäkin vetävän... + +--Se kai se jaksaa, joll' on vettä kulkiessaan seitsemän hevosen voimat. + +--Vaan välistä kuuluu tarttuvan hankeen sekin kiinni, ettei pääse +tikahtamaankaan, vaikka mitä tekisi, kun oikein kujateille pyryttää... + +--Ähäh! vai pitää senkin äytärin seisottua?... Entäs mitenkä se sitten +irti pääsee? + +--Ka, kun en tullut sitä kysyneeksi. + +--Eikö pitäne hakea lapioimamiehiä avuksi niinkuin muillekin lumireille +... siinä sen nyt näkee! + +--Niin minkä? + +--Sen, ettei ne masinat vain auta, kun oikein tiukka tulee.--Joko +lähdetään? + +--Lähdetään vain. + +Lähtivät siitä sitten maantietä kulkemaan. Matti mietti kulkiessaan yhä +sitä, että pitääpähän senkin seisottua, vaikka on niin kiireesti muka +menevinään, ettei pysy parhaatkaan juoksijat rinnalla. Ja minkä tähden +lie Matin tehnyt mieli melkein kutittelemaan rautatietä siitä, ettei se +päässyt lumen läpi. Jos olisi oikea ihme ollut, niin eivät olisi +lumihanget haitanneet ... yli olisi mennyt! ... eikä olisi kallioitakaan +väistänyt ... saipahan Mooses kalliosta vedenkin vuotamaan ... mutta +siinä miehessäpä olikin Herran henki... + +Kulkivat maantietä pitkin, niin alkoi tien pohjasta näkyä Valkeiskylän +taloja. + +--Kenenkähän nuo on lehmiä? kysyi Matti, kun näki lehmiä tiepuolessa. + +--Valkeiskyläläisten lehmiä, sanoi Liisa, mutta silloin hän muisti +jotakin ja sanoi sen: + +--Kuuleshan, Matti ... en ole muistanut kertoa, mitä ruustinna minulle +kertoi, kun silloin talvella siellä kävin... + +Ja Liisa kertoi, mitä ruustinna oli hänelle kertonut, että nimittäin +rautatie oli ajanut lehmän päällitse mennä kesänä ... ja lehmä oli +mennyt keskeltä kahtia, toinen puoli ruumista toiselle puolen tietä... + +--Ei se kuulu katsovan ... ajaa vain täyttä laukkaa, vaikka ihminen +olisi edessä. + +--Onko pakko olla edessä? + +--Niin, vaan kun lehmä ei ennätä ... eikä sillä ole sitä älyä... + +--Ei, vaan ihminenpä. + +--Ei ennätä ihminenkään ... eikä ne kuulu katsovan, joka vain heidän +tielleen sattuu ... viheltävän kuuluvat ja joka ei silloin... + +--Viheltääkö se? + +--Niin kuuluu tekevän... + +--Se pitää näet samat tapansa maatakin kulkiessaan.--Silloinpa sen on +oma syynsä, joka alle menee. + +--Hullu kai se on, joka alle menee, kun kerran saattaa muuallakin +kulkea... + +--Pysyisi syrjempänä... + +--Kuuluu se välistä syrjästäkin saavan, jos ei ole vähän edempänä ... +yhdenkin miehen kuului temmanneen, joka oli mennyt liian likelle ... +mikä lie siinä vetovoima, joka tempaa kuin koski pyörteeseensä... + +--Jako viepi mennessään? + +--Niin kai. + +--Hennoisi kai tuosta seista edempänäkin, jos tuon maille sattuisi +joskus tulemaan ... hennoisin kai minä. + +--Hennoisin kai minäkin. + +Matti ja Liisa astelivat yhä eteenpäin ja olivat yksimieliset siitä, +että oli sulaa hulluutta ... jos nimittäin sattuisivat joskus sen maille +sattumaan ... mennä rautatien eteen tai edes liian lähellekään sitä... +Saattaahan tuota tuommoista ulompaakin katsella ... vaikka aidan takaa +... eikähän se mikään sormin koeteltava olekaan... Tietäähän sen, minkä +se semmoinen tekee, jos sitä härnäilee... + +Kyllä sitä sentään on koko peto ... ajappas lehmä keskeltä kahtia! ... +kenenhän poloisen lie ollut lehmät... Ja elä sitten vielä seisota, +vaikka olisit ihmisen päälle ajamaisillasi!... Eivät Matti ja Liisa sitä +suinkaan omasta puolestaan olisi pelänneet ... jos olisivat maille +sattuneet ... mutta olihan niitäkin, jotka eivät tienneet, minkä se +tekee, kun sen lähelle menee ... ja niille se on vaarallinen. + +Valkeiskylän kohdalla kulkivat Matti ja Liisa kiivakammin kuin muualla +eivätkä poikenneet yhteenkään taloon, vaikka kutsut olivat kovat moneen. + +Onterin pellolla oli isäntä karhitsemassa. Kun sai ajaneeksi aidan +nurkkaukseen, seisautti hevosensa ja kävi nojaamaan aitaa vasten +pannakseen tupakan. Eivät häntä Matti ja Liisa siitä keksineet, +ennenkuin olivat jo vähän sivuitse menneet. + +--Minnekkä sitä semmoisella kiireellä kuljetaan? kysyi näet yht'äkkiä +Onteri aitansa takaa. + +--Kah, sanoivat Matti ja Liisa yht'aikaa ja vähän säpsähtivät. + +--Minnekkäkö? sanoi Matti, tuonne kirkolle päin... + +--Ovatpa oikein kontillisen evästä ottaneet... + +--On vähän virkailemista siellä ... taidetaan viipyä yli pyhänkin +vähän... + +--Kirkollako? + +--Kirkollakin ... ja on sitä vähän asiata tuolle puolenkin kirkon. + +--Kunhan ette vain menne rautatietä katsomaan?... Kaikki ne sinne nyt +menevätkin ... minulla ei vain ole ollut vielä niin paljon joutilasta +aikaa... + +Matti käänsi puheen toisaalle. + +--Hyväkös on karhita? kysyi hän. + +--Mikäpähän siinä lie ... pölistähän tahtoo vähän kuiva pelto ... vaan +siinähän menee... + +--Pitää lähteä, sanoi Matti, kun olivat vähän aikaa seisoneet ja +toisiaan katselleet. + +--Eikö joudeta talossa käymään? + +--Eipä joudettaisi oikein ... pitää lähteä ... ei muuta kuin hyvästi. + +--Hyvästi, sanoi Onteri ja jäi edelleen piippuaan polttelemaan. Matti ja +Liisa lähtivät astumaan, mutta selässään he tunsivat, että hän heidän +jälkeensä katseli ... ja että hän heille naurahti itsekseen ... samalla +lailla kuin silloin, kun sanoi, että »kaikki ne nyt sinne menevätkin...» + +Vaan eivät Matti ja Liisa siitä tunteesta toisilleen mitään virkkaneet. + +Kulkivat he taas eivätkä ketään kohdanneet, ja jo alkoi pappila näkyä. +Päivä oli jo puolessa, kun olivat kotoa lähteneet ... eivät olleet ennen +selvinneet lähtemään ... ja nyt se oli jo kappaleen alenemaan päin. Oli +lehmäin lypsyaika, ja joka talon tarhalta kohosi savu suorana ilmaan. +Liisa ajatteli, että jokohan heidän kotimiehensä lienee lypsänyt vai +vastakohan savua tehnee... Ka, kun ei tullut sanotuksi, että +palavakkanen on aitan ylähyllyllä ... vaan ehkä se sen sieltä löytää. +Sanoi sen Liisa Matillekin, ja sitä arveli Mattikin, että kyllä kai se +sen sieltä löytää, kun lypsinkiulun ottaa. + +Matti ja Liisa tulivat tienhaaraan. Toinen, oikotie, vei niittyjä myöten +suoraan pappilan pihan läpi kirkolle, mutta toinen, sama maantie, jota +olivat tulleetkin, kierrätteli pappilan niityt ja pellot. + +Tienhaarassa seisottui Matti ja odotti Liisaa, joka aina vähän jälempänä +kulki. Liisa istuutui tiepuoleen ja rupesi panemaan kenkiä jalkaansa ... +aina oli siinä kohti akkain tapana panna kengät jalkaan ... eihän +pappilan pihan läpi ilennyt avojaloin kulkea... Mutta Matti arveli, että +tokko tuota nyt niittyjä myöten mentäneenkään... Liisa arveli, että +totta kai niittyjä myöten, kun oli suorempi siitä. + +Vaan siihen sanoi Matti, että pappilan herrasväki näkee heidät ... ne +istuvat aina rappusilla kesäiseen aikaan. + +Liisan mielestä se ei tekisi mitään, jos näkisivätkin ... ovathan nuo +ennenkin nähneet... + +Ei suinkaan se mitään tekisi, mutta ne kuitenkin ehkä huutavat sisään ja +kysyvät, minnekkä matka, ja kuka siinä sitten rovastille selittelemään, +että on Lapinlahden kirkolle menossa kuulemaan parempilahjaista pappia +... saattaisi ajatella, että eikö niille enää oman pitäjän papit +kelpaakaan ... vaikka ei se sitä ehkä sanoisi. + +--Sanotaan mentävän rautatietä katsomaan, sanoi Liisa. + +Hm! ei sitä Matin mielestä oikein saattaisi sitäkään sanoa ... ja jos ei +hyvinkään tulisi rautatiellä käytyäkään ja sitten tulisi valehtelijaksi +rovastin edessä. Saattaahan sitä siihen sijaan palatessa kulkea pappilan +kautta... + +Sama kai se Liisasta oli ... kulkipa tuota sitten mistä tahansa, kunhan +häntä kulki... Pani häntä kuitenkin edes kengät jalkaansa, kun oli +kerran ruvennut panemaan. + +Ja Matti ja Liisa jatkoivat kulkuaan maantietä myöten. Kiersivät niityt +ja pellot, kulkivat pappilan kuistin suun sivuitse ja lähenivät kirkkoa. + +Sakastin rappusille istuttiin lepäämään. Matti laski konttinsa +alimmaiselle rapulle, ja Liisa rupesi kenkiään riisumaan. + +Mutta silloin tuli yht'äkkiä sakastin perästä maantietä myöten koko +pappilan herrasväki: rovasti, ruustinna, nuori herra ja ryökkinät ja +vielä muutamia vieraita mukana, joita eivät Matti ja Liisa tunteneet. +Eivät olleet ensin keksiäkään sakastin rappusilla istuvia, menivät jo +sivuitse vähäisen, mutta silloin käänsi ruustinna sattumalta päänsä. +Matti ruopaisi lakkiaan, ja Liisa nousi seisoalleen ja niiasi. Kaikki +seisottvivat nyt puhelemaan. + +--Hyvää iltaa!--Ka, Matti ja Liisa!--Minnekkä te menette? kysyttiin. + +Liisa otti puhuakseen. + +--Hyvää iltaa, herra rovasti ... ja ruustinna ... terve! ... +kotoapäinhän sitä tullaan ... hyvää iltaa, ryökkynä ... terve, terve! ... +lähdettiin ... ka, nuori herrahan se on ... en ollut tunteakaan, kun on +niin isoksi kasvanut ... terve! ... lähdettiin vähän jaloittelemaan, +hupsut, tässä ennen heinäntekoa ... olisi Matti tahtonut talossakin +käydä, mutta minä sanoin, ettei malteta ... vaan tullessa oli aikomus +poiketa... + +--Vai niin, sanoi ruustinna lempeästi, ja rovasti kysyi, minnekkä oli +matka. + +--Tännehän se on vähän matkan päähän ... mikä tuonne lie, peninkulma ja +vähän toistakin ... Lapinlahden tien varteen. + +--Onko matka Lapinlahdelle päin? + +--Sinnehän se on ... sillä on tällä Matilla siellä sukulaisia muutamassa +talossa ... kuuluu sen talon rappusille näkyvän Lapinlahden kirkkokin. +Ne ovat aina kutsuneet käymään, vaikka ei ole ennen tullut +lähdetyksi.--Ketä ne on nämä herrasväen vieraat? + +--Ne on meidän sukulaisia... + +--Taitavat olla kaukaisiakin? + +--Helsingistä ne on ... ne on tulleet tänne rautatietä myöten. + +--Vai rautatietä? + +--Niin, totta kai nyt Matti ja Liisakin käyvät rautatietä katsomaan, kun +kerran Lapinlahdelle menette? + +--Rautatietäkö? ... en tiedä ... ei ole ollut siitä puhetta mitään... +Mahtaisiko tuota ennättääkään, kun oli aikomus joutua huomiseksi tänne +kirkkoon? + +--Ainahan sitä saa kirkossa olla ... pitää toki käydä, kun on kerran +liikkeelle lähtenyt ... ja saattaahan olla Lapinlahden kirkossa? + +--Niin, no niin ... kyllähän, vaikka eihän tuota ole puutetta papeista +omassa pitäjässäkään. + +--Menkää nyt vain rautatietä katsomaan, kehoitti ruustinna yhä. + +Liisa katsoi Mattiin, mutta Matti ei virkkanut mitään... + +--Jokohan olisi mennä ... ei tiedä ... kyllä kai siinä olisi katsomista. + +--Ja ajaa sillä pitää myöskin vähän matkaa. + +--Ei toki meillä ole varoja lähteä semmoisella ajamaan ... hyvä, kunhan +saadaan nähdäkään, vanhat ihmiset. + +--Ei se maksa kuin puolen tavallista kyytipalkkaa ... se on sama siinä +matkustaa kuin jos puolella kyydillä ajaisi. + +--Vähäkös se on se?... Ei meidän toki milloinkaan ole kannattanut +kyydillä ajaa! + +Vaan ruustinna ei heittänyt toivoaan. Hän tahtoi välttämättömästi, että +toinenkin saisi saman hauskuuden nauttia kuin hän itsekin oli saanut. + +--Kyllä kannattaa, sanoi hän, ja kyllä teidän mieli alkaa tehdä siinä +ajamaankin, kunhan näette, minkälainen se on ... ja tulkaa sitten +palatessanne pappilaan. + +Ja ruustinna heitti Matille ja Liisalle hyvästinsä ja lähti muiden +jälkeen, jotka olivat jo alkaneet mennä. + +Kun Liisa oli kenkänsä riisunut ja Matti taas konttinsa selkään +sovittanut, jatkoivat he matkaansa. + +--Jos tuonne sitten mentäisiin, kun ne niin tingalle tahtovat? sanoi +Liisa. + +--Pitäneehän tuonne mennä!... Mikä niille sitten sanomaan, ettei ole +käynytkään, kun sitä kysyvät? + +Hykähdytti heitä vähän kumpaakin, Mattia ja Liisaa, nämä puheet, mutta +eivät he siitä toisilleen mitään virkkaneet. + +Teki Matin mieli kuitenkin ruveta vähän leikkiä laskemaan. + +--Minkä tähden sinä, Liisa, valehtelit ruustinnalle, että me mennään +sukulaisiin? + +Liisa otti nuhteen todeksi ja vastasi vähän vihaisesti... + +--Mitäs minä olisin sanonut? Olisit itse sanonut paremmin... + +--Eipä silti, eipä silti, lepytteli Matti, hyvähän se oli, että jotain +sanoit. + +Jo leppyi Liisakin... + +--Et vain sinä olisi sitäkään keksinyt ... olla jörötit etkä saanut +sanaa suustasi. + +Kulettiin kirkonkylän talojen ohitse, sivu peltojen ja kuistin suiden. +Peltojen halki kulki maantie, poikkesi sitten kylän portilta metsään, ja +metsän käänteeseen katosivat kohta talot ja talojen pellot. + +Yhtä metsäistä taivalta oli melkein Lapinlahden kirkonkylään saakka, +muuan niitty välillä vain, sen tiesivät Matti ja Liisa ja kiiruhtivat +kulkuaan öiseen aikaan viileän ollessa. Tie taipui milloin notkoksi +alas, ja silloin humahti suosta kulkevia vastaan jäähtynyt ilma, mutta +kovemmilla mailla lehahti aina kangaskanervan lämmin tuoksu. Kaste oli +jo tiepuoleen nurmikolle laskeutunut, ilta kului ja yö läheni, mutta ei +näkynyt vielä mökkiä, jossa oli määrä levähtää. Ja seisottumatta ja +toisilleen paljoa puhumatta kävelivät Matti ja Liisa kärrynpyörän kovaa +jälkeä, toinen toista, Matti vähän edellä, Liisa kokien jälessä tulla. + +Jo oli puolen aamurupeamaa aurinko kirkkaalta taivaalta lämmittänyt +maantien multaa ja kiviä Isonharjun jyrkässä törmässä. Pettänyt oli +Mattia ja Liisaa uni yöpaikassa, makuuttanut pimeässä saunassa isoon +päivään... Saapa nähdä, ennättääkö enää rautatielle? Puolen peninkulmaa +oli vielä Lapinlahden kirkonkylään, tienhaaran kohtaan, josta oli, mikä +lie vielä ollutkaan, siihen paikkaan, jossa rautatien likeltä näki, eikä +se kuulunut ollenkaan näkyvän vielä tienhaaraan. Puolen päivän aikaan +kuului pitävän olla perillä, jos mieli nähdä--niin olivat mökissä +tienneet kertoa... + +Tavallista kiiruummin astuivat Matti ja Liisa, ponnistellen mäkeä ylös. +Kuumunut multa jo Liisan jalkopohjia poltteli, ja Matin kantapäätä +hankasi kenkä. Päivä hellitteli niskaan melkein kuin keskipäivällä. + +--Odotahan nyt, Matti ... elähän nyt semmoista kyytiä ... kun olisi +otettu hevonen ... olisihan se joutanut... + +--Mikäs tässä on jalan kävellessä ... tässähän tämä menee, kun on mennyt +tähänkin asti. + +--Kyllä kai tämä menee ... vaikka ei taitaisi sinunkaan kantapääsi enää +hyvin kävelyä kaivata. + +--Totta kai tässä kävellä pitää, ei kai taival istumallakaan kulu... + +--Eiköhän kuitenkin istuttaisi vähän lepäämään ... ei ole istuttu +sitten, kun mökistä lähdettiin. + +--Joko sinua uuvuttaa? + +--Kun ei olisi lähdetty koko matkalle! + +--Käännytäänkö takaisin? + +--Käydään häntä nyt katsomassa, kun kerran sitä varten on tullut +lähdetyksi ... vaan en minä enää toista kertaa lähde.--Kyll' on pitkältä +vielä tätäkin törmää ... tuonne ylös ... ka, mikä se on tuo tuolla +tiepuolessa? + +--Missä? ... kivihän se on... + +--Ei, vaan kiven kupeellapa?... Ihminen!... Eikö totta niin ole +Matliena? + +Kuppari-Lienahan se istui siinä kiven kupeella maantieojan toisella +puolen ja tupakoi lyhyestä savinysästään. + +--No, mistä se on Matliena tähän tullut? + +--Tuolta minä tulen Lapinlahdelta päin ... alkoi kovin raukaisuttaa +matkan teko, niin rupesin tässä jalkojani lepuuttelemaan ... eikö liene +ukkonen ilmassa? + +--Mitä asiaa sillä oli Matlienalla Lapinlahdelle? + +--Mitäpä sitä muuta lienee tänne asti kuin rautatietä katsomaan ... +pitihän lähteä kerran liikkeelle, kun ovat jo kaikki muut ennen käyneet, +eikä ne kylissä muusta puhukaan ... niin että häpeähän tuo on +hierojalle, kun muut puhuvat, eikä itse tiedä mitään ... en malttanut +olla, niin läksin pyhäiltana käymään... + +--Jalanko sitä on kulettu? + +--Eipähän sitä köyhällä hevostakaan lie ... eikäpähän nuo rikkaat +kyytiinsä ottane. Huttulan talon isäntäkin lähti samana päivänä kuin +minäkin tänne itsekseen ajamaan, vaikka minä tahallani sen kuullen +saunassa käkesin ... olisi se toki toinen ihminen kyytiinsä ottanut, +jota kerran oli niin monta kertaa kupattu ja hierottu ... mutta mitäs +rikas huolii ... verekset sarven sijat sillä on nytkin leveissä +leuoissaan ... katsokaapahan, kun satutte näkemään, eikö ole ... vaan +viimeinen kerta se nyt toki saapi ollakin, että saavat minut siinä +talossa saunaan lähtemään ... hakekoot muualta kupparin.--Tämä on sitten +vielä niin talotonta taivalta koko matka, huokasi Matliena lopuksi. + +--Talotonta on taivalta ... muutama mökki vain tuolla tien vieressä. + +--Hupsu sitä on, kun lähtee kaikkien kummituksien tähden tämmöisiä +taipalia kulkemaan ... pitäisihän nuo vanhan ihmisen uskoa semmoiset +katsomattakin ... hupsuja olette tekin, kun menette! + +--Ei me tiedetä vielä, jos mennäänkään ... ja tokkopa mentäneenkään? + +--Minnekkäs te sitten menette? + +--Lapinlahden kirkkoon me aiottiin. + +--Aikokaapa minne tahansa, mutta rautatielle se teidät kuitenkin +riipaisee ... riipaisipahan minutkin... + +--Ja näkikö Matliena sen? + +--Näinhän minä. + +--Hyvinkös oli? No, minkälainen se oli? + +--Olihan se ... kummahan se oli... kumma, kumma... en minä olisi +semmoiseksi uskonut. + +--Kulki pyörien päällä? + +--Monienkin pyörien päällä kulki ... ja kun me seistiin siinä sen huoneen +edessä, jonka eteen ne sen ajaa ... ja alettiin odottaa... + +--Mihinkä aikaan se tulee? + +--Ei siihen kauan aikaa ole enää sen tuloon ... puolen päivän aikaan se +tulee. + +--Nyt on kohta jo aamiaisten aika... + +--Saatte sitä kiireesti kulkea, jos mieli ennättää näkemään... + +--Me aiottiin olla ensin kirkossa ja sitten mennä sitä katsomaan, jos +niiksi tulisi ... odottaneehan tuo toki kirkkoajan, ennenkuin lähtee ... +odottihan tuo ennen. + +--Odottiko? + +--Vettä kulkiessaan odotti kirkon rannassa koko kirkkoajan. + +--Sepä se on, ettei se maata kulkiessaan näy odottavankaan ... tulee +ensin aika kyytiä ja sitten seisoo hyvin vähän aikaa, kun lähtee +uudelleen ajamaan ... keskellä kirkkoaikaa... + +--Vaan minä en lähde, Matti, koko rautatielle, jos pitää keskellä +kirkkoaikaa ... saat mennä itseksesi... + +--Milloinkas sinä sen sitten näet? + +--Vähät minä siitä, jos en näekään ... ja niinpä tuo jalkojakin pakottaa, +että ... en minä rupea sentähden syntiä tekemään. + +--Mitäs syntiä siinä? + +--Vai ei syntiä? mikäs se on sitten syntiä, jos ei se, kun keskellä +kirkkoaikaa...? + +Matti ei virkkanut mitään, vaikka Liisa odotti, että hän olisi ruvennut +väittämään, ettei se mitään syntiä ole, jota Liisa synniksi sanoi. + +--Onko se sitten paljon tuolla puolen kirkon? piti Liisan kysyä, kun +eivät muut mitään virkkaneet? + +--On sinne tienhaarasta vielä hyvästikin ruotsinvirsta. + +--Semmoinen matka vielä ... tämmöisessä paahteessa ... kun edes +tuulisikaan vähäisen! + +--Mistä kohti se tie eroaa sinne? kysyi Matti. + +--Se eroaa ... tästä kun vähän matkaa menette ja laskeutte mäen alle ja +nousette toisen mäen päälle, niin sen mäen päältä se eroaa ... se lähtee +oikeaan käteen ja tämä tie viepi suoraan kirkolle ... on siinä punaiseksi +maalattu viitta, joka osoittaa sinne päin, minnekkä mennä ... kyllä te +löydätte... + +Ja löysivätkin Matti ja Liisa tienhaaran etsimättä ... siitähän se erosi +oikeaan käteen mäen päältä, ja niin oli merkit kuin Matliena oli +sanonut. Tienhaaraan tultua näkyi kirkkokin vähän alempana laaksossa. + +Liisa seisottui sitä katselemaan, mutta Matti kääntyi arvelematta +oikeaan käteen. + +--Sinnekös sinä menetkin? kysyi Liisa Matin jälkeen. + +--Minnekäs minä sitten? + +--Eihän sitä kirkkoaikana ... kuulehan ... odotahan! + +--Eihän nyt vielä mikä kirkkoaika ... tule, jos tulet ... ei tässä +jouda vitkailemaan. + +--Voi hyvä isä! + +Mutta Matti yhä meni menemistään eikä odottanut ... sitähän on +jumalaton! ... ja Liisan täytyi tulla perässä... Eihän tässä tainnut +mikään muukaan auttaa, jos ei mieli erota toisistaan... Vaan missä sitä +sitten yhyttäisi toisensa, kun toinen menisi sinne, toinen tänne ... +näin vierailla mailla vielä... Ehkä tuolta vielä kirkkoonkin ennättäisi, +kun oikein koettaisi olla sukkelana... + +--Odotahan, Matti ... kyllä minä tulen ... elähän jätä! + +Ja Matin perään koki Liisa pyrkiä, jaloillaan kiireesti kaaputellen +maantien kuumunutta hiekkaa ja hameensa helmoja aina vähän väliä +kouriinsa kooten. Hänen edellänsä kulki Matti, kiireenlaiseen +väännätellen, siniset piikkohousut haaroistaan vuorotellen veppaisten. + + + + +VI. + + +Lapinlahden rautatienasema on tehty ihan metsän sisään. Kun kulkee tietä +myöten, joka sinne vie, on toisella puolen sakeata metsää, toisella +korkea harju. Tie kulkee harjun viertä, mutta harjun päässä se sen +kiertää kuin kävyn kärjen, ja siinä on sinulla edessäsi yht'äkkiä +rautatie ja asema, ennenkuin tiedätkään. + +Ensin näkyy muuan punainen huone, ja sitten, kun kävyn kärjitse +edemmäksi kierrät, toinen punainen huone, jossa on valkeat nurkat ja +iso, kaksin aukeava ovi. Mutta vähän matkan päässä näkyy, ensin puiden +välitse, sitten kokonaan, laudoilla vuorattu ja keltaiseksi maalattu +asemahuone, josta paistaa isot ikkunat ja lasiovet. + +Vielä näyttiin nukuttavan asemalla, mahdettiin maata makeinta aamu-unta, +kosk' olivat kaikki ovet vielä kiinni ja peitteet ikkunoiden edessä... +Koko yö oli valvottu juhannuskokolla tuolla harjun selällä. »Rautatien +herrat» ne olivat sen sinne rengeillään teettäneet; koko yön olivat +siellä sitten juoneet ja paukuttaneet pistooleilla petäjän kylkeen ja +huutaneet huikeata hurraata avosuin taivasta kohti. Ja kun olivat yhdet +oluet loppuneet, oli laitettu toista kirkonkylän kauppamieheltä +noutamaan. Ja sitä oli taas tarjoeltu kaikille ihmisille ... kuka vain +tuli, sai sitä juoda, minkä itseltään ilkesi. Tyttöjen oli pitänyt +niidenkin juoda ... niidenhän sitä vasta oli pitänytkin ... ei ollut +auttanut mikään ... eivät olisi oikein viitsineet herrain juomia juoda, +mutta »puukhollari» otti kiinni ja uhkasi juottaa väkisin;--vaan eipä +ollut sekään omin jalkoineen kotiin päässyt ... muiden oli pitänyt +kahden puolen kainaloista kannattaa. Horjuvanpa näkyi itse inspehtorikin +alas mäkeä laskeutuessaan ... ja silloin oli jo iso päivä. + +Siitä juttelivat miehet, jotka asemasillan laidalla istuivat ja +katselivat pitkin suoraa rataa niin kauas, kuin silmä kantoi. + +Ne olivat vakaista väkeä, kirkonkylän miehiä, jotka olivat juhannusyönsä +yhtä rauhallisesti nukkuneet kuin muutkin yönsä, nousseet aamusilla +varhain niinkuin aina muulloinkin, panneet anturat jalkaansa, pistäneet +kellon kamarin naulasta housunkauluksen alle ja lähteneet rautatielle +päin kävelemään. Olivat siellä usein ennenkin käyneet, joka pyhä, ei +asiata mitään, mutta muuten vain... + +Rataa myöten käyskenteli toisia miehiä. Kiskoja ne tarkastelivat ja +kiskojen alla olevia pölkkyjä, verkalleen kävellessään. Ne olivat +rautatien työmiehiä, ja parta oli ajettu pois, vain leuan alle vähän +heitetty haivenia kaulusta vasten kähertymään... Tiesivät ne, että +silloin ja silloin oli siitä kisko murtunut ... uusi oli pitänyt panna. +Se ja se oli ollut sitä siihen kiinnittämässä ... kauankohan nyt +kestänee?... Tuo muuan tuossa näytti jo kovin kuluneelta;--vaan saattoi +se vielä jonkun aikaa kestää, minkähän kestäisikään ... puolen vuotta +tai vähän päällekin... + +--Kestipä tuo, minkä kestikin ... irtauttaa se siitä kuitenkin pitää; +aluspölkyt näkyvät jo mätänevän,--sen sanoi Ville, se Huttulan talon +menneentalvinen vesimies. + +--Vaatii uusia sijaan, sanoi vähän päästä toinen mies. + +--Vaativanpa näkyy, sanoi kolmas. + +--Onhan niitä ruunulla pölkkyjä. + +--Ja kun loppuu, toimittavat kirkonkylän ukot uusia. + +Oli tultu asemasillan kohdalle, jossa kirkonkylän miehet vielä istuivat, +jalat riipuksissa, tupakoivat joutessaan ja syleksivät. + +--Siinä se Villekin pasteerailee kuin herrat. + +--Vai ei pasteerailisi... Huomenta! ... mitäs kuuluu? + +Miehet kättelivat toisiaan ... ne, jotka sillan laidalla istuivat ... ja +ne, jotka rataa pitkin kävelivät. + +--Vai ei pasteerailisi, kun on oma tekemänsä tie astuttavanaan. + +--Ruunun tie, mutta meidän värkeistä, sanoivat kirkonkylän isännät. + +--Teidän värkeistä? + +--Pölkyt on meidän.--Mitenkäpähän ruunu tiensä tekisi, jos ei meiltä +aineita annettaisi. + +--Aina niitä antavia olisi.--Eivät olleet isännät kokolla eilen? + +--Taisi meistä panna jokainen kylvettyään maata ... herrat kuuluivat +juoneen menn' yönä... + +--Joivat ja muita juottivat... + +--Siksipä sitä niillä nyt untakin kestää. + +--Milloinkas sitä ei herroilla kestä? + +--Asemamies vielä sekin makaa. + +--Herrako se on sekin? + +--Mahtaisi kai se mielellään olla. + +--Tähti on jo otsassa. + +--Ja keltaista punontaista olkapäillä ... tultuaan se ei muuta +tehnytkään kuin kääntelihe lasisten ovien ja ikkunoiden edessä:--me sitä +lystiksemme katselimme. + +--Hyvä mies muutoin. + +--Ei moitetta mitään ... virkansa täyttää. + +--Ajaisi siitä teidätkin radalta pois, jos näkisi. + +--Ei meitä ... meillä on lupa kävellä, missä tahdotaan; mutta teidät +ajaisi... + +--Mitenkäpähän ajaisi. + +Nousivat siitä kaikki miehet sillalle ja lähtivät verkalleen astumaan +karkealla soralla peitettyä pihamaata pitkin maantien suuhun päin. + +Katselivat lauta-aidan yli postineidin kukkasmaata. Kummailivat miehet +siinä, mitä varten noita kukkiakin kasvatetaan ... mitähän on niistäkin +hyötyä? ei toki mitään ... kylväisi ohran ennen tai herneen;--ja kun se +siinä peltomaassaan päiväkaudet nuojaa ja lapiollaan lykkii ... ja on +siitä niin äkäinen, että ikkunaansa koputtaa, jos joku aitaan vähääkään +nojaa ... pihalle tulee ja huutaa ruotsia silmät korvat täyteen, joka +poloinen siihen hevosensa sitoo ... vaikka eihän sen huudoista ja +mongerroksesta suomalainen tajuunsa pääse, sama, jos ei puhuisikaan... + +Vetäytyivät miehet tien käänteeseen ja siirtelivät maantietä myöten. +Potkaisi joku anturansa kärellä kiven ojaan. + +--Tuotapa näkyy kiire ajavan ... katsokaahan, miehet, eteenne... + +--Enpä ole nähnyt vanhan miehen noin tiukkaan astuvan. + +--Akkansahan tuota ajaa. + +Matti ja Liisa ne sieltä tulivat ... Matti kappaleen edellä, Liisa +kokien perästä tulla. Ihan oli hengästyksissään Matti, kun miesten +kohdalle tuli. + +--Minnekkä mies rientää? kysyi Ville ja seisottui... Muut miehet +kulkivat kulkuaan. + +--Täh--hänneh ... hän meh! ... läähätti Matti.--Kah, Villehän se +on ... teh-herve! + +--Joko lähdettiin rautatien työhön? + +--Eihän tuota ty--y--yöhön--kään ... on niin li--iian helteinen ilma +kävellä, että ihan... + +--Helteinenpä on ilma ... taitaa olla ukkonen ilmassa... + +--Tah--haitaapa ... olla... Sinnepäinkö se Ville ... pitää lähteä +tänne... + +--Asemalleko on kiire? + +--Onkohan sinne pitkältä vielä? + +--Tuossahan se on tuon käänteen takana ... siitä se jo näkyy... + +Liisa jo saavutti heidät... + +--Sanoinhan minä sille, ett' elä tyhjää kiirehdi ... vaan ei se kuule +mitään eikä seisotu, vaikka siihen paikkaan nääntyköön! + +--Etpähän nääntynyt! + +--Aikako siinä nääntyä, kun jättää ... onko se tämä mies rautatieltä +päin?--Sano, hyvä mies, meille!... + +--Etkö sinä tunne ... tämähän on meidän pitäjän miehiä ... menneen +talvea oli Huttulassa huonemiehenä... + +--Ka, Villehän se on ... minä en tässä kiireessä ... eikö se Ville +lähtisi meille matkaa näyttämään? ... jos ei hyvinkään osata!... + +Saattoihan Ville lähteä... + +--Ei taida olla kiirettä? sanoi Matti, vaikka luuli olevan. + +Ei ollut kiirettä; Ville sanoi junan tulevan vasta puolisen aikaan. + +--Niin, sekö masina se tulee? + +--Niin, niin, masina--sitä kutsutaan täällä junaksi! + +--Ja meillä kun oli kiire olevinaan, kiiruhti Liisa läähättäen Villen +rinnalle puhumaan, luultiin ettei ennätettäisikään, niin piti melkein +juoksujalassa... Ketä lie ollut miehiä tiepuolessa tuolla vähän matkan +päässä,--eivätkö lie olleet päissään, siitäpä näytti--niin kysyttiin, +että joko se kohta lähtee, niin huusivat meille: »jo lähtee! ... jo +lähtee!--juoskaa, ette muuten ennätä!» Ja meillekös kiire käteen ... +huhhuh! ... että ehkä ei ennätetäkään? + +Matti oli jo tyyntynyt, mutta Liisaa kuohutti vielä äskeinen kiireinen +kävely. + +--Tuossa sitä jo taitaa alkaa näkyä? kysyi Matti. + +--Ka, eikö näy sieltä punainen huone! Mikä huone se on niin korea huone? + +--Se on vain semmoinen erikoishuone ... herrojen varalle ... ei sitä +talonpojat tarvitse semmoista... Ja Ville veti suunsa vähän nauruun. +Liisa ymmärsi Villen ja iski silmää. + +--Ne näet pitää olla erikoishuoneensa täällä niinkuin muuallakin ... +kyllä minä tiedän, minä olen ollut pappilassa piikana ... tietäähän sen +... vaan eiköhän välttäisi maalaamatta?... Ka, herra jumala, tuoll' on +toinen isompi! + +--Mennäänhän, niin näkyy täältä vielä sitäkin isompi. Tuossa se jo +näkyy. + +--Herra i--ihme! ... katso! kun on ... sehän on koreampi kuin pappilan... +Mikä ne on tänne metsän keskeen? Asuuko täällä herroja? + +--Herrojahan täällä asuu, rautatien herroja. + +--Vaan missä se on se rautatie? + +--Näettekö tuolla tuota aukeata ... ja noita pylväitä? + +--Mitä pylväitä ne on? + +--Niiden ylitse kulkee rautalanka ... erotatteko? + +--Ka, eikö kule! + +--Mikäs se on tuo aukea? + +--Oleppas, Matti! ... ka niin, minkä tähden siihen on tuohon tuommoinen +aukea metsään hakattu? + +--Siitä se nyt menee se rautatie. + +--Elä he--ele--!... Siitäkö se nyt!... Hyvä isä siunatkoon ... siinäkö se +nyt!... Voi tokkiisa, kun tämä nyt tuntuu kummalta--! + +Ja Liisalle tuli kyyneleet silmiin. + +Mattikin seisottui katsomaan... Olivatpa siinä nyt yhtä suoraan osanneet +hakata ... niin että tahtoi päätä pyörryttää...--Ville käski likempää +katsomaan. + +--Elkäähän menkö, rukoili Liisa ja istuutui kiireesti tiepuoleen. +Odottakaahan ... minä ... elkäähän ... eihän sitä avojaloin ilkiä. + +--Antaa sen jäädä siihen kenkiään panemaan ... lähdetään me vain, sanoi +Matti Villelle. + +--Elkää nyt menkö ... odota, hyvä Ville, minuakin. Ville odotti, ja +Ville oli Liisan mielestä paras mies maailmassa--Matista ei toki +rinnalle pannenkaan ... se nyt vasta oli semmoinen ... ei olisi +odottanut ket'ikään ihmistä, kun vain itsellään oli kiire... + +Ja semmoisella kiireellä sitoi Liisa kengät jalkaansa, että se +hikipisaroita otsasta pusersi. + +--Tulkaahan nyt tänne, niin lähdetään katsomaan likempää, sanoi Ville ja +vei heidät piha-aukean yli asemahuoneen eteen. + +Liisa ei varsinkaan tiennyt, mitenkä oli tullut tuon isolasisen ja +lasiovisen rakennuksen eteen ... olihan hän komeita huoneita ja kirkkoja +ennenkin nähnyt ... ja komeahan pappilankin pytinki ... eikähän tuo +niitä nähdessä noin ... mutta minkä tähden se nyt lie niin kummalta +tuntunut tämä, kun ihan polvia vapisutti... + +--Tässä se inspehtori asuu. + +--Tässäkö pehtori ... tässäkö tässä suuressa? + +Epäilys tunkeusi mieleen, varsinkin Matin, mutta ei hän sitä epäilystään +osannut nyt sanoa ... saattoi Ville tarkoittaa jotakin toista ... olihan +niitä täällä ehkä muitakin pehtoreita, vai olisiko ollut se?... + +--Mennään tänne toiselle puolen pytingin... + +Matti ja Liisa kiersivät sinne Villen jälessä melkein hiipivin askelin +... eikä tahtonut oikein henki juosta vapaasti kummaltakaan... + +Siellä se nyt vasta kaikista kummin oli ... ja siltä puolen yhä +komeampi.--Mutta eivät Matti ja Liisa oikein tienneet mitä katsella ... +siinä käveli kuin lattialla ... ja ihanhan se oikeata lattiata olikin +... vaan mitähän varten se oli ulkoilmassa lattia? ... ja ikkunat +kahdesta isosta lasista ... ja ovet yhä komeammat ... kirjoituksia +seinissä ... ja kello seinässä kiinni, kielessä nauha... + +Ville kuletti heidät asemasillan toiseen päähän, josta oli viettävää +siltaa alas radan viereen. Ohitse kulkiessa sattui Matin ja Liisan +silmiin eräästä ikkunasta keltaisia rattaita ja kuului sieltä pientä +naputusta ... katon rajassa ikkunan päällä oli kuin posliinikuppia +kumollaan ... ja lähti rautalanka, joka meni pylvään päähän ja siitä +toiseen ja sitten taas toiseen... + +Mutta Ville käski Mattia ja Liisaa tulemaan ja katsomaan rautatietä... + +Kaksi kapeata rautakaistaletta ... ja pölkkyjä poikkitelaisin ... vieri +vieressään ... yhtä suoraa silmän kantamattomaan ... ihan päätä +pyörrytti, kun sinne katseli ... ja toisaannepäin yhtä samaa aukeata ... +ja kapeni vähitellen... + +--Tämäkö se tuota? ... tämäkö se nyt on se rautatie? kysyi Liisa vähän +vapisevalla äänellä, ja Matti yhtyi silmillään samaan kysymykseen, mutta +värähteli hänenkin muotonsa. + +--Tämä se nyt on ... näitä myöten se nyt kulkee juna. + +--Niin sekö masina? kysyi Matti. Näitäkö ... pölkkyjäkö? + +--Ei pölkkyjä ... näitä rautoja. + +--Vai näitä rautoja ... en taida ymmärtää ... vaan mitenkä ne tuota? ... +pyöräin päällähän se kulkee? + +--Pyöräin. + +--Mahtaneeko ne olla yhtä suuria vai--? + +Eikö Matti sitä tiennyt? ... sen olisi Liisa jo talvella tiennyt +sanoa... + +--Etumaiset on suuremmat ... veturin pyörät ... toiset pienemmät, +selitti Ville. + +--Vai etumaiset suuremmat?... Vaan mitenkä ne tässä ... noiden rautain +päällä ... en taida ymmärtää ... vaan eikö ne putoo? + +Ka, niin!... sitäpä ei Liisakaan... + +--Ei ne putoo, selitti taas Ville. Ne on sillä tavalla laitetut ... +kuumain kanssa kummankin puolen pyörissä, ettei pääse luiskahtamaan. + +--Niin, eihän se sitten--. Mutta Matti ei saanut sittenkään oikeata +käsitystä, mitenkä ne pysyivät, niin etteivät luiskahda... Vaan +tottapahan ne on ne niin asettaneet, että pysyvät ... itsepähän +tiesivät... Matti ja Liisa koettelivat kädellään ratakiskojen hamarata +... kyllä oli sileätä... + +--Tämmöinen se nyt on tässä tämä rautatie, sanoi Liisa.--Ja sinä kun +luulit, Matti, että se oli rautapellistä pitkin matkaa. + +--Lienenkö tuota luullut? + +--Luulit, luulit ihan varmaan ... etkö muista, kun istuit vielä pirtin +penkillä ja hakkasit tupakkia ja silloin sanoit, että-- + +Mutta Matti ei ollut Liisaa kuulevinaan... + +--Ja sitä on tuota suoraa tietä ... kuinka pitkältä liekään? kyseli hän. + +--Onhan sitä siinä ... yhtä tasaista taivalta. + +--Vai yhtä tasaista? + +--Yhtä suoraa ja tasaista ... välistä mutkan tekee, mutta mäkeä ei tee +milloinkaan. + +--Täällä mahtaa olla tasaiset taipaleet? + +--On täällä mäkiä niinkuin muuallakin ... mutta ne kierretään kauaitse +... ja missä ei päästä ympäri, siihen puhkaistaan kulkupaikka mäen läpi. + +--Yhhyy ... vai niin! + +Tuota oli Matti koko talven miettinyt eikä siitä sen parempaa selvää +saanut ... ja tullessa taas pitkin matkaa ja mäen kohdalla varsinkin, +että mitenkä ne alamäkiä laskee ... ja eikö jälkimmäiset töyttää +eillimmäisten päälle ... vaan nythän niitä on helppo hallita, kun on +matkat tasaiset. + +Liisan teki mieli koetella, mitenkä siinä olisi tuossa hänen kävellä ... +saattoihan siitä jalkamieskin kävellä, kun oli yhtä tasaista kuin silta. + +--Saako tätä kävellä? ja hän astui toisella jalallaan radalle. + +--Sakko siitä on, joka sitä kävelee, sanoi Ville. + +--Herra jumala!--ja Liisa säikähti. + +--Ka, elä mene sinne ... etkö sinä saata kävellä muuallakin? torui +Matti. + +--Pilautuuko se siitä, jos sitä kävelee? + +--Sitä en tiedä, mutta kova on kielto, ettei saa syrjäinen jalallaan +astua.-- + +--Oliko sinun pakko siihen astua jalallasi? + +--Enhän minä vielä kuin toisella vähän ... eihän se Ville toki sakota--? +Liisaa jo vähän peloitti, että jos hyvinkin... + +--Mitäpä minä hänestä, vaan jos tuolta ikkunasta olisi sattunut +inspehtori näkemään. + +--Jokohan tuo näki? + +--Liekö tuo nähnyt ... uutimet näkyy olevan ikkunoiden edessä ... eikö +maanne. + +--Hyi, kun jo säikähdin! + +--Mitäs menit ... jos olisi sattunut näkemään, niin olisi vielä saatu +sakkoja maksaa, torui vielä Matti. + +Ville kohosi takaisin asemasillalle, ja Matti ja Liisa riensivät +perästä. + +Yhä komeammalta se tuo asemahuone näytti, kuta likempää sitä katseli, ja +yhä kummempia sitä kuuli, kuta enemmän kyseli... + +Nuo langatkin tuolla katon rajassa ... mitä vartenhan nekin on?--Ville +selitti ne semmoisiksi langoiksi, joiden toinen pää on Kajaanissa ja +toinen Kuopiossa ja joita myöten kulkee sana toisesta päästä +toiseen.--Sana lankaa myöten!...--Niin, sitä myöten se kulkee ... +kuuluuhan kulku vaikka milloin, kun menee ikkunan alle kuuntelemaan ... +naputusta kuuluu;--sehän siellä nytkin naputtaa tuolla huoneessa, ja +sana kulkee parhaillaan lankaa myöten... + +Matti ja Liisa hiipivät hiljaa ikkunan alle kuuntelemaan. Silloin juuri +ei kuulunut, mutta kohta rupesi kuulumaan naputusta... + +--Nyt se naputtaa ... nytkö sana kulkee? kuiskasivat he Villelle. + +--Nyt se kulkee. + +Mattia alkoi ryittää. + +--Oleppas tuossa!... Ka, kun rykii.--Ymmärtääkö se Ville, mitä se nyt +naputtaa? Liisan mielestä oli Ville niin viisas, että hänen olisi +pitänyt ymmärtää kaikki. + +--Ei sitä ymmärrä muut kuin ne, jotka ovat sitä koulua käyneet, selitti +Ville. Ne on eri miehet, jotka sitä koulua käyvät ... on täälläkin yksi. + +--Hyvänen aika! Kyllä kai minä en oppisi ymmärtämään, vaikka kuinka +kauan kuuntelisin ... en enemmän kuin tikan naputusta. + +Matti ja Liisa kuuntelivat seinävieressä kallella päin, siksi kun ei +enää naputusta kuulunut. + +Sitten kutsui Ville heidät katsomaan odotussalin lasiovesta sisään... + +Katso, katso, kun kello käydä nappaisee seinällä! ... paljonkohan lie +kello! ... eivät Matti ja Liisa sitä tunteneet.--Ville katasti omaa +umpikuori-ankkuriaan ja sanoi sen olevan yhdessä rautatien kellon kanssa +ja käyvän yhdeksättä ... viittä minuuttia vailla puolen... + +--Ostakaa kello, Matti ... saatte huokeasta! + +Matti säikähti, että »jokohan tuo nyt tuota ostamaan tahtoo», ja rupesi +katselemaan ilmoituspapereita oven pielissä ja seinissä ja kysyi, mitä +niissä seisoi. + +--Ruotsia, sanoi Ville. + +--Ka niin, ruotsia ... siksipä minä en niistä selvää saanutkaan... + +--Vai siksi? ajatteli Liisa sanoa, mutta ei kuitenkaan sanonut ... +»mitäpä hänestä häpäisen...» + +--Kun olisi seisonut suomeksi, niin olisi ollut soma tietää, mitä ne +ovat seiniinsä kirjoitelleet. + +--Liekö noissa niin erinomaista, sanoi Ville ja istuutui rappusille. + +--Eipä saata olla, sanoi Matti ja istuutui viereen. + +Liisa katasteli yhä ympärilleen ja päänsä päälle ja tarkasteli +vuoratuita seiniä, koristetuita räystäitä ja pylväitä, jotka pitelivät +avonaisen porstuan kattoa. + +Mutta silloin keksi hän yht'äkkiä kellon päänsä päältä... + +Kun oli kuin syömäkello ... syömäkello kai se olikin?--Vai ei ole +syömäkello ... niin että sitä silloin soitetaan, kun rautatie lähtee +liikkeelle ... vai viheltää kanssa lähtiessään? ... ihan niinkuin vettä +kulkiessaan, tullen mennen.--Se Ville se kaikki tietää, kysyipä siltä +mitä tahansa. + +--Tokko täällä sitten syömäkelloa onkaan? kysyi Matti. + +Ei ollut syömäkelloa ... ei sitä tarvittu, kun kaikilla työmiehillä oli +oma kello lakkarissaan. + +Matti jo pelästyi, että ehkä se taas tahtoo kaupitella kelloaan ja +käänsi kiireesti puheensa toisaalle... + +--Tuota niin ... sitä minä ... että kenenkä se Ville sanoikaan asuvan +tässä talossa? + +--Inspehtorihan se tässä asuu. + +--Ei kai se ole semmoinen tavallinen pehtori? + +--Herra se on, niinkuin ne muutkin. + +--Oikea herrako? + +--No mitenkäs ... herrahan se toki pitää siinä olla... + +--Vai niin ... no niin kai ... niin kai... + +--Matti taisi luulla, että se on se meidän pappilan entinen pehtori, +sanoi Liisa. + +--Enkä luullut ... sitä nyt ei tänne kuuna päivänä huolittaisi ... eikö +lie valehdellut, kun sanoi tulevansa ... tokko lie tullutkaan? + +--Kyllä se on täällä asemamiehenä. + +--Se ei mahda olla kovin suuri virka? + +--On se sen itsensä mielestä suurikin. + +--No, sen nyt tietää, että itsensä mielestä ... semmoistahan se oli sen +pappilassa ollessakin ... ei kovin kumma virka miehellä, niin luuli +saavansa narrinaan pitää koko pitäjän väkeä. Vaan turhaan se muutamia +narrasi. Kerran rupesi minuakin uskottelemaan--ja eikö tuo lie itsekin +uskonut--että rautatien vaunuja vetävät hevoset niinkuin muitakin +vaunuja ... ja että ne juostessaan syövät halkoja ... niin sanoi, ihan +niin sanoi, vaan minä kun tiesin, mikä niitä vetää, en sanonut mitään +... annoin olla omassa luulossaan... + +--Onhan se vähän semmoinen mies, myönnytteli Ville. + +--Ja katsokaapas, Ville, kun se ei pappilassa ollessaan antanut Matin +hevoselle mitään, ei heiniäkään käskenyt ottaa, eikä Mattikaan ilennyt +pyytää ... vaan kun minä sitten kävin, niin ruustinna käski panna +hevosen talliin ja tehdä appeen talon värkeistä ... pitipähän silloin +antaa, supisi Liisa Villelle ja sanoi sitten vielä hiljemmin Villen +korvan juuressa, että »niin puhuivat piiat ja kyllähän ne tietää, että +se aina aitassa käydessään pisti jauhoja omaan pussiinsa ja möi niitä +... saattaa se sen tehdä täälläkin, niin ettei pitäisi antaa käydä +itsekseen jauhomakasiinissa...» + +--Ei se täällä käykään jauhomakasiinissa, hymyili Ville. + +--No, se on hyvä, se on hyvä. + +Matti ja Ville istuivat rappusille ja panivat tupakan Matin kukkarosta. +Mutta Liisa ei malttanut istua ... lähti kävelemään asemahuoneen ympäri. +Hiiviskeli kuumassa päivänpaisteessa, kädet esiliinan alla, katseli +ovista ja ikkunoista sisään ja kun ei muuten nähnyt, nousi varpailleen +ja kurkotti kaulaansa... Ka, kun on kukkia ikkuna täynnä ... ja tuolla +on seinä täynnä kirkkaita astioita ... enemmänpä on siinä kuin pappilan +kyökin seinällä, vaikka paljonhan on sielläkin ... kyökki kai mahtaa +olla tämäkin... Ei yhtään ihmistä näkynyt ... kummapa se on, että saavat +piiatkin näin pitkään maata ... kun päivä jo on aamiaisissa. + +--Ähvä-öö-ärrä ... vör ... tavaili Liisa sen pienemmän punaisen huoneen +oven päältä, jonka eteen oli kierrellessään joutunut ... kaikki muut +huoneet sillä puolen pihaa oli jo moneen kertaan kiertänyt ja +katsellut.--Taitaa olla ruotsia ... ämmä-ää-ännä-ännä-männä... Liisa oli +juuri sanan saamaisillaan, kun kuuli selkänsä takaa jonkun hiekassa +sipsuttelevan. + +Päätään keikutteli se, joka tuli, hyrähteli ja vilkuili kahden puolen +hameensa helmoihin ja vielä eteen ja taaksekin... Kovin se oli Liisan +mielestä komeaksi puetettu ... leninki ... rimsut ... ja punainen huivi +päässä. Mahtoi olla talon mamsseli... + +Liisa asettui niiaamaan ... niiasi ja toivotti hyvää huomenta. Mutta +toinen ei vastannut, ei huomannutkaan ... kulki ohitse ja pyöritteli +jotakin--liekö se ollut avain vai mikä?--etusormessaan ... hyräili ja +vilkuili kupeilleen ... ja hyppäsi välistä niinkuin tanssiaskeleen... + +--Eiköhän tuo nähnyt? ... vai olisikohan ollut niin ylpeä, ettei ollut +näkevinään? + +Liisa eteni soraisen pihamaan yli sen toiselle puolelle, ja kun näki +postineidin kukkasmaan, kävi sitä katsomaan... Koreitapa oli kukkia +siinä kasvamassa ... mikähän lie mikin nimeltään... Yhden Liisa tunsi, +valmun ... se oli ollut hänellä itselläänkin pirtin perässä kasvamassa, +vaikka oli pässi ruoja hypännyt aidan yli ja syönyt sen suuhunsa ... +johonka oli vielä ruustinna itse antanut siemenen ja neuvonut mitenkä +istuttaa... + +Liisa tuli nojanneeksi kukkasmaan aitausta vastaan--mutta silloin +koputti joku hyvin tiukasti ikkunaan... Ei Liisa sitä ymmärtänyt, että +se hänelle koputti, ja nojasi yhä aitausta vastaan. Silloin rämähti +ikkuna auki, ja kimakka ääni alkoi huutaa Liisalle... + +--Mitte sine, muija, siine! ... menne tiehees! + +--Eikö tässä saa olla ... pilautuuko tämä siitä, jos tässä on? + +--Pillauttuko? ... pillauttu se! ... mitte sine site kyssy? ... etkö +sine tottele? ... menne heti kohta! ... mine sano inspehtori ... kenen +sine ole muija? ... vasta minu! + +--En minä ole kenenkään muija ... oikea ihminen minä olen! + +--Menne loitto siite--ele koske se aitta ... mine sanno se viiminen +kerta!... + +--Enhän minä häntä enää koskekaan ... eikö tässä saa seistakaan? + +--Menne loitto siite, muija! sine ei malta kuitengin olla ilman että +koske ... katto loitto, jos tahto... + +--Hennon kai minä tästä mennäkin... + +--Niin noh!--Miksi sine sihen tuli ollenkan? ja ikkuna paukahti +vihaisesti kiinni. + +-- ... Kylläpä täällä ollaan... Ihan ilman syyttä haukutaan ja +muijitellaan!... Liisa tunsi sydämessään kärsineensä ilmeisen +vääryyden... Mikä muija hän on? rehellisen miehen vaimo eikä mikään +muija... Pilautuikohan tuo tuosta, jos häntä vastaan vähän nojasikin ... +syyttä kai tässä ahdisteltiin ... ihan ilman syyttä... + +Sillä välin Ville ja Matti asemahuoneen rappusilla tupakoivat ja +juttelivat. Kun näkivät Liisan lähenevän, huusi Matti hänet luokseen. + +--Liisa, tuleppas tänne vähän! + +Liisa tuli likemmä. + +--No, mikä hätänä? + +--Tässä on Villen kanssa vähän mietitty yhtä asiaa ... mitähän sinä +siitä sanoisit? + +Mutta Liisalla oli oma asiansa mielessä... + +--Täällähän vasta kummallista väkeä on ... eiväthän nuo muualla +herrasväetkään tuommoisia ole ... ei tarvitse kuin aidan takana seista, +yli nousemisesta ei puhettakaan, niin jo haukutaan ... ja +muijitellaan... + +--Anna haukku vain haukkua ... kuka sinua on haukkunut? + +--Mikä lie ollut väkäleuka! + +--Ei, vaan kuulehan ... mitäs sinä siitä arvelet, kun minä olen arvellut +lähteä lystin ajuun--? + +--Entäs minä? + +--Sitäpä minä nyt tässä sinulta, että tahdotko sinä yhteen matkaan? + +--Lystin ajuunko? + +--Niin, kun rautatien masiina tulee tähän ... kohta kai se tulee ... +niin lyöttäytään yhteen kyytiin ja ajetaan vähän matkaa ... olisihan +tuolla soma kerran eläissään ajaa tuollakin vai mitä? ... eikö lähdetä? + +--Minkä se maksaa? + +--Ei se paljoa maksa, selitti Ville, kun markan maksatte, niin saatte +ajaa jo hyvän aikaa tästä toiselle asemalle. + +--Niin, näetkös ... eihän tuo markka paljon tunnu ... saisihan tuota +sitten sanoa tuollakin ajaneensa ... ja kun on kerran tuota varten +lähtenyt... + +--Jos katastettaisiin ensin, jahka se tulee? + +--Ei sitä sitten enää ennätä päättää, selitti taas Ville, edeltäpäin se +pitää päättää ja maksaa. + +--Edeltäpäinkö siitä pitää kyytiraha maksaa? + +--Niin se on täällä asetus ... eikös se ole sama, milloinka sen maksaa +... ja siitä saa olla vissi, että perille se viepi... + +--Samapa sama ... mitäs arvelet, Liisa? + +--Mene vain, jos hyvin mielesi tekee. + +--Ei minun mieleni niin tee ... vaan minä ajattelin, että jos sinun +tekisi ... vaan jos ei tee, niin... + +--Niin, no lähdetään vain ... vaan milloinkas takaisin? + +--Kyllä sieltä vielä tänä iltana ennätätte takaisinkin ... lähdette vain +rataa myöten astumaan. + +--Saapikos sitä kävellä? + +--Kukapa tuolla metsän keskessä lie poiskaan käskemässä ... käypi päälle +vain ... ja tie on hyvää, eikä se eksyksiinkään kuleta. + +Matilta ja Liisalta päästä hyrähti hyvän mielen nauru... Niin leikkisä +se Ville ... vai ei eksyksiin kuleta? No, ei kai! + +--Pääsisi sieltä samalla lailla takaisinkin, kun odottaisi muutamia +tuntia, sanoi Ville. + +Mutta kyllähän Matti ja Liisa toki paluumatkan kävelläkin saattaisivat +... hyvähän tuo, kun sinnekään ajaa ... mikäpä sitä toki kaha-käteen... + +Ja niin olivat Matti ja Liisa päättäneet lähteäkseen rautatiellä +ajamaan. Matti kaivoi heti kohta kukkarostaan markan ja tarjosi sen +Villelle, että Ville siitä kyytirahan maksaisi... Ei sanonut Ville vielä +kiirettä olevan ... vielä makasi inspehtorikin, joka kyytirahan +kantoi.-- + +Tokkohan tuo nouseekaan niin ajoissa, että ennättää ottaa rahan?...--Se +vähän peloitti Mattia ja Liisaa ... muuten olisi tämä odotus hauskalta +tuntunut... + +... Vaan minkähän laista ajua se olisi? ... taitaa mennä sitä vauhtia, +ettei eteensä kykene katsomaan. Mahtaakohan siinä äkkinäinen osata +oikein ollakaan... Vaan eiköhän ehkä osaisi, kun näkisi, mitenkä muut... + +Ville kai sen tiesi, joka oli itse monta kertaa ajanut... Kyllä oli hyvä +mies tämä Ville, kun neuvoi kaikkia ja näytteli ... mihinkähän olisivat +joutuneet täällä vieraalla maalla ihan oudot, jos eivät olisi Viileä +tavanneet!--ei toki olisi tullut heidän elämästään ei kerrassa mitään +... ei toki kerrassa mitään. + +Puoleen alkoi tulla jo päivä, ja ikkunoiden edestä kohosivat vähitellen +verhot. Ovet rupesivat käymään, ihmisiä tuli huoneista, haukottelevia +herroja ja muita... + +Silläpä on soma lakki tuolla ... vai se se nyt on se inspehtori! ... +ihan litteä lakki ja lippa kanssa yhtätasainen...--Vai se semmoinen +niillä on kaikilla rautatien herroilla!--se Ville se kaikki vain tietää +ja neuvoo... Vaan ylpeitäpä ne näytti olevan kaikki--ei tämäkään sivu +kulkiessaan katsonutkaan... + +Matti ja Ville käyskentelivät huoneiden ympärillä ja yhtyivät siellä +niihin äskeisiin työmiehiin ja kirkonkylän isäntiin, jotka olivat +aikansa maantietä kulkeneet ja sitten takaisin kääntyneet, kun oli +tullut muita vastaan, jotka asemalle aikoivat. + +Liisa oli mennyt inspehtorin kyökkiin ruvetakseen nyytistään syömään, +kun päivä paahtoi muualla niin, että tahtoi voi käsiin sulaa. Kyökissä +oli se sama naisihminen, jota Liisa oli ulkona tervehtinyt, ja oli +siellä muutamia muitakin... Tokkohan se oikea mamsseli onkaan, +koskapahan tekee hellaan valkeata?... Liisa toivotti uudelleen oven +suusta hyvää huomentaan, mutta ei siihen nytkään vastattu... Katsottiin +siristetyin silmin ja kysyttiin, mikä asiana. Ei sanonut Liisa olevan +asiaa tämän enempää ... olihan vain odotellessaan tullut. Vaan siihen +vastattiin, ettei täällä odoteta ... menköön odotussaliin... + +--Enhän minä toki saliin ... saatanhan minä kyökissäkin, sanoi Liisa +nöyrästi. + +Vaan nyt naurettiin hänelle vasten naamaa ... kaikki kyökissä olijat +nauroivat, eikä Liisa ymmärtänyt, minkä tähden ne nauroivat ... mutta +hänelle ne kai nauroivat.--Liisa vetäytyi pois kyökistä. Ei hän +ollenkaan ymmärtänyt näitä tämän puolen ihmisiä ... mikä haukkui, mikä +nauroi, ja kaikki olivat yhtä ylpeitä. Eiväthän nuo muualla herrat +tuommoisia olleet... + +Alkoi ajaa hevosia kartanolle, kyytejäkin tuli, mikä kiesseillä, mikä +kärryillä. Humahti sinne yhdet vaunutkin ... ruununvoudin kuuluivat +olevan, joka tulee rouvansa kanssa rautatietä myöten. + +--Mitä sinä minusta seurailet? suhahti Matti syrjäsuulla äkäisesti +Liisan korvaan. + +Ei olisi näet suvainnut Matti Liisan häntä seurailevan, kun hän itse +miesten mukana kulki... Mutta minnekkäs olisi Liisa mennyt, kun ei ollut +tuttua yhtään ja joka paikassa oltiin äkäisiä. Ruununvoudin kuskikin oli +äsken pukiltaan ärjäissyt: »Pois tieltä, ämmä!»--eikä Liisa kuitenkaan +ollut muuta mitään kuin hyvän matkan päässä seisonut ja katsellut +hevosia ja vaunuja. + +... Sen suuremman punaisen huoneen edustalle, jossa oli isot +kaksipuoliset ovet, oli kokoontunut väkeä. Liisa lähti katsomaan, mitä +ne siinä seisoivat, ja miehet siirtyivät myöskin sinnepäin... Nepähän +nyt tulevat minun perässäni enkä minä heidän! ajatteli Liisa. + +Isossa huoneessa punnittiin tavaroita, kirstuja ja kapsäkkejä, jotka +kuuluivat olevan matkalle lähtevien--niin sanoi Ville. + +Matti työntäytyi oven pieleen ja katseli punnitsema-miestä. Se oli +hänestä tuttu, ja kun oikein katseli, niin pehtorihan se olikin! +Yhdentyylinen oli takki ja lakki kuin inspehtorilla, vaikka ei aivan +niin komea... Hyvin se oli hommassa, mittasi, nosteli tavaroita ja +kirjoitti kirjaan ... ei puhunut monta sanaa eikä kertaakaan katsahtanut +ovella oleviin ... vaikka Matti sitä olisi odottanut, että olisi saanut +tervehtiä... Vähä väliä sitten meni paperien kanssa päärakennukseen, +väki aukesi edessä, mutta ei hän silloinkaan katsonut kehenkään.--Matti +ajatteli, että kun se tulee sieltä takaisin, niin silloin hän asettuu +eteen niin, että se näkee ... vaan ei se kertaakaan onnistunut. Eiköhän +olisi pehtori häntä enää tuntenut? vai eiköhän ollut näkevänään? + +Punnittuaan tavarat nosteli pehtori ne matalapyöräisille kärryille ja +työnsi ovesta ulos. Tuimasti työnsi eikä katsonut sivulleen, vaikk' +olisi kuka allekin jäänyt. Matti olikin vähällä jäädä, mutta ei häntä +pehtori sittenkään huomannut... Ei Matti olisi pehtorista luullut +tulevan noin mahtavata miestä... + +--Kohta se tulee, sanoi nyt Ville, ja siitä sanasta tuli Matille ja +Liisalle kiire. + +--Hyvänen aika!--tuota--ihanko paikalla?... + +--Puolen tunnin päästä on tässä ... nyt pitäisi jo maksaa kyytiraha... + +--Kyytiraha ... niin ... tuota ... paljonko sitä olikaan kyytirahaa? + +--Markka. + +--Vai markka ... mitenkä se on? ... lähdetäänkö me Liisa? + +--En minä häntä tiedä ... tässä kiireessä ... markkahan siitä ... +eiköhän lähdetä ... vaan en minä tiedä... + +--Lähdetään nyt vain ... pitäähän sitä siinäkin! + +--Eikö se Ville lähtisi mukaan? + +--En minä ... kyllä se teiltä yksinkin passaa. + +--Niin, no lähdetään sitten, lähdetään, kun on kerran tänne asti +tultu... + +Matti kaivoi Villelle markan taskustaan, ja Ville meni ostamaan +pilettiä. + +Ja Matti ja Liisa ajattelivat, että nyt siinä ei auta mikään ja että nyt +sitä kai pitää kohta siinä mennä. Niin tuntui, kuin olisi suuri tapaus +tulossa, jota ei ennen ollut elämässä ollut eikäpä mahtaisi vastakaan +tulla ... ei kuin tämän yhden kerran ... ja nyt se oli tulossa ... ja se +ajatus heidän sydänalaansa vapisutti ja pani äänen väräjämään... + + + + +VII. + + +Eivät tienneet oikein Matti ja Liisa, kuinka olivat rautatievaunuun +joutuneet. Liisa ei varsinkaan tiennyt. + +Ja nyt sitä oltiin siinä!... + +Ja nyt se lähti liikkeelle ... koko huone ... ovet ja ikkunat ja +lattia... Herra jumala, kunhan ei hajoaisi!... + +Siihen oli nyt jouduttu ja siinä sitä nyt mentiin... Liisa istui +penkillä ja piteli tiukasti kiinni. Matti seisoi penkkien välissä ja +piteli hänkin käsillään kiinni... + +Niin yht'äkkiä oli lähtö tullut, ettei tiennyt mitään, ennenkuin se jo +tuli. Matti ja Liisa olivat seisoneet ja odottaneet Villeä, että se +toisi piletin. Kello oli silloin soida rämähtänyt pään päällä ja Liisa +oli säikähtänyt siitä niin, ettei ennen ollut milloinkaan ollut niin +säikähtänyt. Kun oli tointunut katsomaan, oli siinä pehtori, joka sitä +kielestä rämisti... + +Mutta silloin oli kuulunut kimakka vihellys, ja ihmiset olivat +huudahtaneet! »Tuolta se tulee! tuolta se tulee!» Ja sieltä se oli +tullutkin aukeata pitkin ... puhaltaunut huokuen ja pursuten sillan +syrjään ... sydänalaa oli vihlaissut Liisan ja aivan oli ollut selälleen +hoipertua ... ja tuonut tullessaan huoneita, jotka kulkivat pyöräin +päällä ja joissa oli lasit ja jotka olivat toisissaan kiinni, ja itse se +kiilsi kullalle ja välkkyi, että silmiä huikaisi... Ihmisiä oli sieltä +pölähtänyt asemasilta täyteen... + +Vaan silloin oli Ville tullut huoneesta melkein juoksujalassa, ottanut +käsipuolesta kiinni ja työntänyt sisään ja antanut keltaiset paperiliput +ja käskenyt näyttää, kun niitä kysytään ... itse oli sitten sitä tietään +mennyt ja heittänyt heidät siihen... + +Ja sitten se oli alkanut liikkua ... siinä ne nyt olivat, ja nyt se +kulki täyttä vauhtia... + +--Tule, Matti, istumaan, ettet putoa ... onhan tässä sijaa ... minun +vieressäni! sanoi Liisa vapisevalla äänellä ja puristautui yhä lujemmin +penkin laitaan kiinni. + +--Eihän tästä ... minnekä ... pudonne, sanoi Matti, mutta siirtyi +kuitenkin penkille istumaan ja tarttui käsipuuhun kiinni. + +Yhä kiihtyi kulku, metsät ja maat vilisivät silmissä, kun ikkunasta ulos +katasti ... välistä se viheltää hihkaisi, että selkäpiitä karmi ... ja +silloin tällöin paiskasi valkean savun ikkunan eteen. + +Matti ja Liisa istuivat vastakkain, tuijottivat toisiinsa ja pitelivät +kiinni. Kummastakin tuntui heistä, kuin istuisivat he vauhkon hevosen +rattailla, joka suitsettomin suin alamäkeä laukkasi. Kerran oli Liisa +koskea laskenut, mutta ei se niin hirveätä ollut kuin tämä... Ei Liisa +uskaltanut ulos ikkunasta katsoa, Matti uskalsi vain välistä vilkaista. + +Mutta kokivat Matti ja Liisa kuitenkin olla niin, ettei toinen saattaisi +sanoa toisen pelänneen. + +--Eihän meillä tässä mikä hätänä ole, koki Liisa vakuutella Matille. + +--Mikäpähän tässä lie meillä sen kummempi kuin muillakaan. + +--Onko täällä muitakin? + +Liisa istui siinä selin muuhun vaunuun eikä nähnyt muita kuin Matin. + +--Näkyyhän tuolla olevan. + +Liisa vähän rauhoittui, kun oli muitakin. + +--Onko monta? + +--Etkö sinä saata itse katsoa? ... etkö uskalla päätäsi kääntää--? + +Liisa uskalsi ... heitti kätensä irti ja kääntyi katsomaan... Taisihan +siinä sentään pitelemättäkin pysyä... + +--Mikähän mies se on tuo tuossa? + +--Missä? + +--Tuo tuossa, jolla on parta ... joka meihin nyt katsoo... + +--Oletko osoittelematta! ... en minä tiedä. + +--Ei sinun, Matti, tarvitse käsilläsi siitä penkin laidasta kiinni pitää +... pysyyhän tässä ilmankin. + +--En minä sen tähden pidäkään. + +--Minkäs tähden? + +--En minkään tähden. + +Matti piti vielä vähän aikaa kiinni ... ei tahtonut heti kohta heretä +pitämästä, ettei Liisa olisi luullut, että hän sen tähden piti, kun +pelkäsi muuten putoavansa. + +Konduktööri tuli vaatimaan pilettiä. Sillä oli komeat verkavaatteet +silläkin, hopeiset napit, tähti otsassa ja nahkainen kotelo kupeella... +Mitähän se siinä kuletti? Olisi sitä Liisa halunnut tietää, mutta kovin +näytti isolta herralta, että olisi ilennyt kysyä. + +--Tekö sitä olette se kapteeni? kysyi hän kuitenkin. + +--Konduktööri minä olen. + +--Missäs se on kapteeni. + +--Sama se kapteeni eli konduktööri ... missä piletti? + +--Anna, Matti, sinullahan ne on. + +Matti kaivoi piletit taskustaan, ja konduktööri pisti ne koteloonsa. + +--Poisko ne otetaan? + +--Pois. + +--Ei kai tässä mitään vaaraa tapahdu? + +--Mitä vaaraa? + +--Jos sattuisi kaatumaan ... eli miten muuten ... lehmän päällitse ... +kun näin kiivakasti-- + +Konduktööri naurahti ja meni ulos. + +--Ylpeitä ne on kaikki nämä rautatien herrat, sanoi Liisa Matille, eivät +vastaa, vaikka oikein kysyy. + +--Ei se tuo ylpeä ollut--mitäs sinä menit lehminesi siihen-- + +--No, niin ruustinna sanoi! + +--Kyllä se tuo sen paremmin tietää. + +Liisa antoi hänen tietää... Saattoipa se tietääkin. Ja ei kai tässä +hengen hätää ole, koska se nauroi. + +Ja siitä naurahtamisesta väheni paljon Matin ja Liisan pelko. + +Alkoivat katastella vaunua, sen seiniä, kattoa ja penkkejä, ja tarkemmin +ikkunasta pihalle. + +Kiivakkata oli yhä menon kyyti. Metsä ei kuin vilahteli jälelle jääden. +Huiskahtaen lensivät ohitse sanomalankapylväät, toinen toisensa perästä, +ja kun pelto tai niitty tai järvi kohdalle sattui, ei ennättänyt +kunnolle katastaa, niin oli jo metsässä taas. + +--Ei sille häikeälle näy paraskaan juoksija piisaavan, ajatteli Matti. +Mutta mikä kumma tätä vetää? Sitä ei Matti jaksanut ymmärtää... + +Matti siirtyi likemmäksi ikkunaa. Se oli auki... Eiköhän tuota tuosta +näkisi, kun päänsä pistäisi ulos ja katsoisi, mikä se siellä edellä tätä +vetää. + +Mutta ei Matti uskaltanut pistää päätään ulos. Koetti hän kuitenkin +syrjittäin tirkistellä ikkunasta. + +--Elä pistä päätäsi siihen, varotti Liisa. Etkö muista, mitä Ville +varoitti? + +Mutta siksipä Matti nyt juuri pistikin päänsä ulos, ettei Liisa luulisi, +että hän ei uskaltanut. Vaan tuuli oli temmata hatun päästä, ja Matti +löi poskensa ikkunan pieleen. + +--Ei siitä näe mitään ... menee liian kiivakasti, että näkisi... + +--Nyt sen näit! ... olit pudottaa lakkisi, sanoi Liisa. Mutta Matti ei +siihen virkkanut mitään ... istui vain äänetönnä. + +Silloin pujahti yhtäkkiä toisesta penkistä parrakas mies Matin ja Liisan +penkkiin ja katseli heitä vuorotellen vasten silmiä kumpaakin ja +pyöritteli naurua silmissään ja suupielissään, mutta ei kuitenkaan vielä +ääneen nauranut. + +Ei se ollut Liisan mielestä oikein täysipäisen näköinen. Parta viuhotti +niin kummallisesti suupielissä, ja päällään oli sillä iso sarkanutun +reuhka, jossa oli laajat taskut. Yhden taskun revenneessä nurkassa +könötti puteli selkäkenossa. + +Sanaakaan sanomatta rupesi mies hihittelemään siinä ja tirkistelemään +vuoroin kumpaakin, Mattia ja Liisaa. + +Mutta eivät Matti ja Liisa olleet häntä ensin näkevinäan. + +--Minnekäs isäntä ja emäntä menevät? kysyi hän vähän ajan kuluttua. + +»Isännästä» ja »emännästä» leppyivät Matti ja Liisa häntä katsomaan. + +--Ei me olla isäntiä ja emäntiä. + +--Vai ette ole ... kik! kik! kik! ... kyllä minä tunnen, kuka on isäntä +ja emäntä! + +--Vai tunnette!--Tässä tuota vain nyt mennään. + +--Vai tässä vain mennään ... vai tässä vain mennään ... kik! kik! +kakkak! kuk!... Vai tässä vain mennään ... taitaa olla lysti mennä! + +--Teillä taitaa olla vielä lystimpi, sanoi Liisa. + +Mies iski Matille silmää ja nykäisi häntä kyynäspäällään... + +--Vai lystimpi, vai lystimpi?... kik! ... ki! ki--ki kik!--Emäntä +meinaa, että minulla on lystimpi ... mitäs isäntä meinaa? + +Liisaakin jo nauratti vähän tuon miehen soma nauru. Mies huomasi sen ja +nauroi yhä hartaammin. Sitten veti pullon taskustaan. + +--Tietääkös emäntä, mitä tässä on isännälle? ... kik! kak! +kak--kek--kuk--kuk! + +Mies puhui Liisalle ja iski silmää Matille. + +--Mistäs se toki tiedettäisiin ... eihän sitä kenestäkään toki näe, mitä +sen putelissa on... + +--Vai ei näe, vai ei näe! Emäntä pistelee, ettei minusta näe ... +ryypätään, isäntä, niin emäntä näkee... + +Matti ei koskenut tarjottuun pulloon. + +--Eikö isäntä tohdi emännältään ryypätä? + +Mutta nyt Matti ryyppäsi, ryyppäsi vähän. + +--Ei tohdi isäntä ryypätä aikamiehen ryyppyä. + +Matti ryyppäsi pitemmän ryypyn ... ryypätessään katseli kuitenkin pitkin +putelin kuvetta Liisaan. Liisa näytti vähän loukkaantuneelta, mutta ei +kuitenkaan niin paljon, kuin Matti olisi luullut. + +--Mistäs kaukaa ollaan! kysyi nyt Matti vieraalta. + +--Milloin mistäkin (vieras ryyppäsi parhaillaan)--milloin mistäkin! + +--Niitä kaiken maailman miehiä. + +--No, niitä kaiken maailman miehiä--kik--kik! kik--kik--kik! + +--Minnekäs on matka? + +--Minne milloinkin ... minne milloinkin, saattaahan sitä kesällä vaikka +minne. + +--Taidatte olla kisälli? + +--Kisälli olen ja kesällä kulen ... kik--kik--kakkak--kek! ... +ryypätään... + +--Vieläkö tuota ryyppäisi?--Matti ryyppäsi, mutta ei uskaltanut katsoa +Liisaan. + +--Suutarin vai räätälinkö kisälli? + +--Uurmaakarin ... eikö olisi isännällä kelloa, niin korjattaisiin! + +Sitä ei ollut Matti kuulevinaan ... katseli ulos ikkunasta ja sanoi +menevän kiivakasti. Matin silmissä näyttikin, että vauhti yhä lisääntyi. + +--Menee niin kiivakasti, että korvissa suhisee. + +--Kik--kik--kik! nauroi kisälli ... »korvissa suhisee!» ... no eikö +vielä? + +--Elä juo, Matti, enää! sanoi Liisa ankarasti. + +--Tämän kiivakan kulun kunniaksi! sanoi kisälli. + +--Kiivakan ... ku--ulun ... kunni--aksi ... ja joka sanan väliin Matti +ryyppäsi ryypyn.-- + + * * * * * + +--Heiluvee! ... nyt se vihelti! ... heiluvee! nyt sitä mennään! + +Matti oli noussut seisoalleen, ja hänen hattunsa oli käynyt kallelleen. + +--Istu, Matti, kuuletko sinä ... voi tuota jumalatonta! ... humalassahan +sinä!... + +--Ole vaiti, Liisa! ... en minä ole humalassa ... antaa sen mennä vain! +... joko se seisottuu? + +--Nyt se seisottuu ... nyt pitää lähteä maalle ... mehän ollaan tähän +jääpiä! + +--Isäntä lähtee vielä eteenpäin yhden välin! + +--Suusi kiinni sinä, sen rentale! Sinähän sen juotit ... tule pois, +Matti, näetkö, kun kaikki muut jo laittauvat! + +--Eikö ajeta vielä yhtä väliä, kun ollaan kerta liikkeellä ... onhan +tässä päivää! + +--Ei nyt enää! + +--Ajetaan pois!--huih!--nyt se jo viheltää. + +--Voi, hyvä isä! + +Ja juna lähti taas liikkeelle, kiihtyi kiihtymistään ja kiiti kohta taas +täyttä vauhtia. + +Liisa istui ja voivotteli vuoroin, vuoroin sadatteli Mattia ja kisälliä. + +Mutta kisälli kikatteli, kakatteli ja kukatteli, ja Matti riemuitsi +kulun kiivaudesta. Ei ollut kisälli vielä ennen mielestään niin +hupaiseen mieheen yhtynyt. + +--Hih! hih! hih!--Tulkoonpas nyt ruunu oriineen kilpaan! Hih! hih! hih! +nyt sitä laukalla lasketaan ... hei tamma!--Liisa hoi, eikö tämä ole +lystiä? + +--Voi, hyvä isä!... + +--Ei pidä emännän olla milläänkään ... antaa isännän vain ajaa lystiä! + +--Suus' kiinni sinä, sen rentale, roisto!--Voi, voi, voi! + +--Elä voivottele, Liisa, elä voivottele, kun sinua ruunun ori vetää ... +hevonen, hevonen, hevonen! + +--Oletko vaiti, Matti ... kaikki ihmiset katselevat sinua! + +--Katsokoot ... katsokoot!--Lempo soikoon! + +--Ja nauravat sinulle... + +--Nauravatko? + +--Istu ja ole hihkumatta... + +Matti istuutui ja painoi kasvonsa käsiinsä.--Konduktööri tuli vaatimaan +pilettiä... + +--Johan me teille annettiin!... + +--Ne olivat viime asemalle--nyt pitää olla uudet. + +--Miksi ette jääneet viime asemalle? + +--Voi, hyvä herra, olisihan me jääty, mutta kun en saanut tätä miestä... + +--Onko se juovuksissa? + +--Ei se ole, se ei ole kai ollut ennen milloinkaan eikä se ole nytkään, +muuten lie tullut kipeäksi, eikö tuo lie tämä jumalaton vauhti +mennyt päähän ... kun ei se lähtenyt paikaltaan... + +--Vauhti päähän--kik--kik--kik--Sai halvauksen! + +--Vai halvauksen?--Eipähän ... vieläkö se tuo häpeämätön sika?... + +--Ei saa haukkua ihmisiä! + +--Enhän minä, enhän minä ... vaan sehän sitä juotti eikä heittänyt +rauhaan ... voi, hyvä isä--! + +--Piletti teidän täytyy kuitenkin maksaa. + +--Paljonko se maksaa? + +--Kaksi markkaa ... se on kaksinkertainen maksu. + +--Eikö se markka piisaa ... eihän minulla ole ... tuon maksettavahan se +oikeutta myöten olisi, joka narrasi sen juomaan ... anna, Matti, +kukkarosi ... kuuletko sinä? + +Mutta Matti ei kuullut ... hän jo käsiensä varassa nukkui. Liisa löysi +kuitenkin kukkaron ja maksoi. + +--Voi hyvänen aika! Kaikkeen sitä on jouduttu onnettomuuteen! + +Mutta silloin vihelti juna ja seisahtui uudelleen. Liisa kuletti +konduktöörin ja kisällin avulla Matin vaunusta ulos. Kisälli kikatteli, +kukatteli! Liisa itse voivotteli, ja konduktööri noitui... + +--Elkäähän häntä edes, hyvä herra, noituko ... eihän se ole aina +semmoinen ... miten lie nyt sattunut... Se raukka kun ei moneen vuoteen, +niin mitäs se sietäisi, rukoili Liisa konduktööriä. + +Mutta kun konduktööri oli heidät heittänyt ja noussut junaan ja juna +taas lähtenyt liikkeelle, niin retuutti Liisa Matin vähän syrjään +huoneiden suojaan ja siellä helähytti hän häntä korvalle, niin että +pääsi itseltäänkin itku. + +Siitä Matti siksi tointui, että osasi kysyä: »mikä se oli?» ja sitten: +»mis--missä me ollaan?» + +--Missä tuota lietäneekään ... ei tuo ole oman maan näköistäkään ... +mitä maailmata liekään?--ja Liisa pillahti uudestaan itkuun. + +Maa olikin aivan oudon näköistä ... yhtä tasaista eikä puita eikä metsää +kuin kaukana häämötti. + +--Minä nukkuisin ... osaatko sinä sanoa, missä minä nukkuisin? sopersi +Matti. + +--Minnekkäpä minä sinut nyt nukkumaan ... nuku siinä, niissä olet ... +tuoss' on halko pääsi alle ... painau siihen lastukolle. + +Matti painautui lastukolle halkopinon juureen ja nukkui heti kohta. + +Liisa istuutui vähän matkaa siitä muutaman pölkyn päähän... + +Nyt vasta tämä rupesi Liisasta oikein surkealta tuntumaan. + +--Voi hyvänen aika, kun tuonne lähdettiinkään!--Jo hän oli sitä kauan +ajatellut, jo aivan omasta pihasta lähdettyä, kun Matti rupesi jättämään +... ja sitten pitkin matkaa ... kuumassa helteessä, ja kun piti kirkon +sivu mennä ... siitä se nyt oli rangaistukseksi kaikki tämä onnettomuus +ja eipä syyttä ollutkaan... Ja siinä kummassa kulun humakassa, johan hän +siinä ajatteli ... ja kun Matti vielä rupesi juomaan, niin jo hän +ajatteli, ettei tästä kuuna kullaisna päivänä hyvää loppua tule... Siinä +se nyt retkottaa! ... kunhan edes selviäisi, että pääsisi lähtemään ... +ja minnekkä sitä sitten lähtee? Osaako edes kotiinsakaan?... Voi, hyvä +isä--! + + + + +VIII. + + +Iltapäivä oli jo käsissä, ja Matti ja Liisa kävelivät rautatien rataa +pitkin ... sinnepäin kiinnittäen hitaista kävelyä, mistä äsken olivat +tulen vauhdilla tulleet. + +Matti kulki edellä, Liisa vähän jälempänä, kokien perästä tulla. + +Eivät puhuneet mitään toisilleen. Matti ei tahtonut mitään virkkaa, ja +Liisa ei tohtinut. Vielä olisi tehnyt Liisan mieli juonittelemaan ja +vielä sen sisuksissa riidan halu kutkutti, mutta ei sitä sieltä +uskaltanut päästää. + +Matin herättyä oli Liisa ruvennut riitelemään ja saanut jo riidellä +vähän aikaa ja haukkua Mattia ... mutta kerran oikein selvittyään oli +Matti heti kohta käskenyt hänen tukkimaan suunsa, käskenyt yhden kerran +ja toisen kerran siivosti ja hiljaisesti ... mutta kun Liisa siitä vain +kiihtyi, niin silloin sanoi Matti kolmannen kerran: »Ole nyt, akka, vait +... tahi ei sinua hyvä peri!»--ja siitä täytyi Liisan heretä +riitelemästä ... vaikka väkinäistä oli herkeäminen... + +Ei ollut päivänpaistetta Matinkaan mielessä, kun hän heräsi ja katseli +ympärilleen eikä tuntenut seutuja. Ei hän sitä oikein muistanut, mitä +oli tapahtunut, mutta ei hän sitä kysynytkään... + +Koki itse muistella, kun väännätteli kontti selässä astuen rataa myöten +poikkipuulta poikkipuulle sanaakaan puhumatta. Vähän hän muisti, mutta +ei kaikkia kuitenkaan... + +--Minulla on sinun rahakukkarosi, sanoi Liisa ja ajatteli, että kun se +sen tahtoo takaisin, niin saanhan edes sanoa, että »tokkohan annankaan, +kun ei sinussa kuitenkaan taida olla sen haltijata vielä». + +Mutta ei Matti tahtonutkaan kukkarotaan takaisin. Kulki, niinkuin ei +olisi kuullutkaan... »Sitä hävettää», ajatteli Liisa. + +--Kaksi markkaa sitä meni tältä viime taipaleelta ihan hukkaan ... kun +olisi lähtenyt siinä kohti pois, niihin ensin oli määrä mennä, niin ei +olisi sekään raha mennyt hukkaan... + +Mutta ei tämäkään vaikuttanut mitään. + +Ja niin kulettiin taas ääneti linjasuoraa tietä myöten, ja ikävää oli +matkan teko, kovin ikävätä kummastakin ... niin ettei edes haastelemaan +siitä tehnyt mieli. + +Ilma näytti vielä rupeavan sateiseksi. Pilviä oli koko päivän aurinkoa +vasten kasvattanut, ja ukkonenkin keskipäivällä jymissyt. Mutta siihen +haihtui kuitenkin ukkonen, tuuli kampesihe itään ja alkoi sadetta +nostaa. + +Liisa oli muutamia kertoja taakseen katsonut, mutta Matti ei kertaakaan. +Ei näkynyt niitä paikkoja, joista oli lähdetty kävelemään, mutta ei +edessäkään päin erottanut muuta kuin yhtä suoraa ja yhä kapenevaa +aukeata! + +Mutta yht'äkkiä katastivat kumpainenkin taakseen. Oli korva ottavinaan +niinkuin vihellystä jotain... + +Hyvä olikin, että katsoivat taakseen ... ja hyppäsivät kuta kiireimmiten +tiepuoleen, toinen toiselle puolen tietä ... muuten olisivat alle +jääneet. + +Juna sieltä tuli, hihkaisi vihaisesti kohdalla ja söhkäisi heidän +välitsensä. Kylmä ilman henki nuolaisi molempain kasvoja ja tuntui +selkäpiihin saakka. + +--Siinä se nyt meni ja me olemme tässä, ajattelivat Matti ja Liisa.--Jos +olisi oikein ollut, niin olisi saatu siinä mennäkin sen kahden markan +edestä ... eikä olisi tarvinnut kävellä ... ja vielä olisi jäänyt +tähdettäkin... Mutta eivät he näitä aatoksiaan kumpainenkaan toiselle +ilmoitelleet. + +Ja sitten rupesi satamaan heti kohta, kun juna oli ohitse mennyt, ja +näytti siltä, että se ei helpota moneen päivään. Idästä sadetta nosti ja +sieltä sitä kesti... Liisa kokosi hameet korvilleen, ja Matti nosti +nuttunsa kauluksen pystyyn. + +Hyvä toki, että edes tie pysyi kuivana. Mutta muuten ei ollut hyvä +ollenkaan, paljoa ennemmin paha ja ikävä. Sen tunsivat kumpainenkin. Ja +olisivat aikoja sitten takaisin kääntyneet, jos olisivat poispäin +menossa olleet, mutta kun kotiin päin oli matka, niin pitihän sitä mennä +... milloin häntä joutuneekaan omaan pirttiinsä? + +Vaan eivät he enää vasta kuuna päivänä lähde ... ei niin kummaa ihmettä, +että he sitä lähtevät katsomaan ... ei, vaikka laittaisivat kaksi +tämmöistä rinnakkain ja koko maailman kansa sinne rientäisi. + +Ja vettä rupesi yhä rankemmasti satamaan ... kylmänlaista sadetta vielä. +Matalaksi aleni taivas, harmaaksi sakeni ilma ja päiväkin jo laskujaan +läheni... + +Ei, kyllä he nyt sen ymmärtävät, etteivät ne heitä varten ole rautatiet +ja muut semmoiset ... hulluja he olivat ja lapsekkaita, kun tänne +lähtivät... Ja jos vielä eivät olisi ajamaan lähteneet ... olisivat edes +tyytyneet siihen, että syrjästä katselivat ... niin jo olisivat kohta +kotona ... vaan nyt, milloinhan lienevätkään?... Sohisten satoi vettä +synkkään metsään kahden puolen tietä, ja raskaasti tuuli ... ja +virtanaan valui sitä vaatteiden laskoksissa ja läpikin tunki ... tuli +sitä hatun lierin yli Matin silmille ja märän hameen läpi tippui Liisan +niskaan... + +Satoi vettä Matin ja Liisan kotiin tullessakin vielä, yhtä matalana oli +taivas ja yhtä harmaana ilma. + +Läpimärkiä olivat, savessa jalat ja lahkeet ja hameen helmat. Mitä +matkoja lienevät kulkeneetkaan ... eivät sitä itsekään oikein tienneet. +Eksyksissä olivat kulkeneet, soita rämpineet ja metsiä ja tiettömiä +korpia. Jostain kohti oli Matti metsätietä ollut oikaisemaan lähtevinään +ja Liisa oli kysymättä perästä tullut. Vaan ei ollut Matti kauan +kulkenut, ennenkuin oli jo haihtunut... Ei ollut Liisa siihen mitään +virkkanut, ääneti perässä tullut ja ajatellut, että »kulettakoon ... +tottapahan jonnekin kulettaa». + +Olivathan viimein kuitenkin kyselemällä maantiehen yhtyneet ... lumireen +kohdalla juuri, jossa oma tie erosi maantiestä, ja sitä oli lähdetty +kotimökille kulkemaan. + +Ja se menneenviikkoinen harakka oli taas entiseltä sijaltaan männiköstä +alkanut räkättää ja märkänä luuhakkeena kulkevain edessä hypellä puusta +puuhun kahden puolen tietä. + +--Tuossa se nyt taas on sama lintu, oli Liisa ajatellut. Kun olisi sen +naurun ennen merkiksi arvannut, niin ei olisi tätäkään tullut... + +Mutta ei Liisa siitä Matille mitään sanonut, ajatteli vain itseksensä +noin. + +Jo alkoi loppumatkalla livettää kummankin jalkaa ... liukkaassa savessa +olletikin, niin että pitkä tuli jälki ja oli monesti selälleen kaatua +... mutta ei kuitenkaan kaatunut. + +Lakoon oli ruis painunut pellolla ja lakoon paikoitellen sakea heinikko +aitovarrella. Mustiksi olivat sateen puolelta aidat vettyneet ja +huoneiden seinät ja ikkunain pielet. + +Ja kun astuivat pirtin porstuasta sisään, niin vettä vuoti katosta, +jotta oli iso lammikko lattialla... + +Ei ollut pirtin katto kuitenkaan vuotanut. Ja uunin oli toki kotimies +pannut lämmitä, että sai kuivailla. + +Tinki kotimies yhtä ja toista kyselemään, mutta kun ei vastausta saanut, +niin herkesi. + +Eivät Matti ja Liisa, kuivaa päälleen saatuaan, sitä ajatelleet, mitä +muut matkamiehet, että »on sitä nyt maailmaa nähty»;--sitä ajattelivat, +että »ei ne meitä varten ole semmoiset ... ei sekään rautatie...» + +Eivätkä he siitä ikinä sanaakaan puhuneet ... eivät keskenään eivätkä +muiden ihmisten kanssa. Muuhun puheensa käänsivät, jos se sitä +sattumalta läheni, ja aloittivat vähän vaiti oltuaan toisesta paikasta. +Ja kun muiden kuulivat rautatiestä puhuvan, niin lähtivät siitä joukosta +syrjempään tai eivät ollenkaan puheisiin puuttuneet, jos varoivat +rautatien puheeksi tulevan. + + * * * * * + +Mutta kun he seuraavana aamuna kotiin tulonsa jälkeen nousivat +vuoteeltaan ja katastivat ikkunasta ulos, oli idässä jo kirkas taivas ja +pouta tulossa. + +--Eihän tuo toki tuohon vaikuttanut ... poudanpahan kuitenkin antoi, +että heinään pääsee... + +Niin ajatteli Matti ja niin Liisakin ajatteli, vaikka eivät he taaskaan +siitä aatoksestaan toisilleen mitään virkkaneet. + +Ja kun Liisa oli tarhalle mennyt lehmää lypsämään, kuuli hän, kuinka +Matti pellon pientarella viikatettaan hioa helisteli. + +--Se jo niittää ... pitää tästä minunkin jo sinne kohta.-- + +Ja Liisan sydänalassa hytkähti yht'äkkiä niin hyvän mielen tunne, että +pyörähti vesi silmään kesken lehmän lypsyn. + +Pilven ranta väistyi aamun kuluessa yhä korkeammalle, ja sijan täytti +kellahtava taivas. Aurinko alkoi sitten kimallutella kasteista +pihanurmea ja vettyneistä seinistä nostattaa höyryilevää lämmintä. + +Matti oli viikatteensa hionut, ja kurahtaen katkesi sen edessä kostea +piennarheinä. + +Ja lehmänsä lypsi Liisa, siivilöi pyttyyn maidon ja kissan kupposen +pankon nurkkaukseen täytti. + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Rautatie, by Juhani Aho + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUTATIE *** + +***** This file should be named 10481-8.txt or 10481-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/0/4/8/10481/ + +Produced by Riikka, Tapio and PG Distributed Proofreaders + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS," WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Each eBook is in a subdirectory of the same number as the eBook's +eBook number, often in several formats including plain vanilla ASCII, +compressed (zipped), HTML and others. + +Corrected EDITIONS of our eBooks replace the old file and take over +the old filename and etext number. The replaced older file is renamed. +VERSIONS based on separate sources are treated as new eBooks receiving +new filenames and etext numbers. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + +EBooks posted prior to November 2003, with eBook numbers BELOW #10000, +are filed in directories based on their release date. If you want to +download any of these eBooks directly, rather than using the regular +search system you may utilize the following addresses and just +download by the etext year. + + https://www.gutenberg.org/etext06 + + (Or /etext 05, 04, 03, 02, 01, 00, 99, + 98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90) + +EBooks posted since November 2003, with etext numbers OVER #10000, are +filed in a different way. The year of a release date is no longer part +of the directory path. The path is based on the etext number (which is +identical to the filename). The path to the file is made up of single +digits corresponding to all but the last digit in the filename. For +example an eBook of filename 10234 would be found at: + + https://www.gutenberg.org/1/0/2/3/10234 + +or filename 24689 would be found at: + https://www.gutenberg.org/2/4/6/8/24689 + +An alternative method of locating eBooks: + https://www.gutenberg.org/GUTINDEX.ALL + + diff --git a/old/10481-8.zip b/old/10481-8.zip Binary files differnew file mode 100644 index 0000000..885a829 --- /dev/null +++ b/old/10481-8.zip |